Menettely : 2014/2233(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0182/2015

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0182/2015

Keskustelut :

PV 06/07/2015 - 16
CRE 06/07/2015 - 16

Äänestykset :

PV 07/07/2015 - 5.13
CRE 07/07/2015 - 5.13
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2015)0250

MIETINTÖ     
PDF 217kWORD 139k
5.6.2015
PE 544.336v02-00 A8-0182/2015

EU:n kauppa- ja investointipolitiikkojen ulkoisista vaikutuksista julkisen ja yksityisen sektorin yhteisiin aloitteisiin unionin ulkopuolisissa maissa

(2014/2233(INI))

Kansainvälisen kaupan valiokunta

Esittelijä: Jan Zahradil

TARKISTUKSET
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

EU:n kauppa- ja investointipolitiikkojen ulkoisista vaikutuksista julkisen ja yksityisen sektorin yhteisiin aloitteisiin unionin ulkopuolisissa maissa

(2014/2233(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–       ottaa huomioon Lissabonin sopimuksen 208 artiklan,

–       ottaa huomioon 26. helmikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/23/EU käyttöoikeussopimusten tekemisestä(1),

–       ottaa huomioon 26. helmikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin julkisista hankinnoista ja direktiivin 2000/18/EY kumoamisesta(2),

–       ottaa huomioon 26. helmikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/25/EU vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista ja direktiivin 2004/17/EY kumoamisesta(3),

–       ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnot ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi julkisista hankinnoista (COM(2011)0896), ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista (COM(2011)0895) ja ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi käyttöoikeussopimusten tekemisestä (COM(2011)0897),

–       ottaa huomioon komission tiedonannot ”Yksityisten ja julkisten investointien lisääminen elpymisen ja pitkän aikavälin rakennemuutoksen edistämiseksi: julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien kehittäminen” (COM(2009)0615), ”Yksityissektorin roolin vahvistaminen kehitysmaiden osallistavan ja kestävän kasvun tavoittelussa” (COM (2014)0263), "Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020), "Kauppa, kasvu ja maailmanpolitiikka – Kauppapolitiikka Eurooppa 2020 -strategian kulmakivenä” (COM(2010)0612), ”Tavoitteena työllistävä elpyminen” (COM(2012)0173) ja yritysten yhteiskuntavastuuta koskevan EU:n strategian vuosiksi 2011–2014 (COM(2011)0681),

–       ottaa huomioon 27. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman Eurooppa 2020 -strategian mukaisesta Euroopan uudesta kauppapolitiikasta(4), 29. tammikuuta 2013 antamansa päätöslauselman yritysten yhteiskuntavastuusta: yhteiskunnan etujen sekä kestävän ja osallistavan elpymisen edistäminen(5) ja 26. lokakuuta 2006 antamansa päätöslauselman julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimuksista sekä julkisia hankintoja ja käyttöoikeussopimuksia koskevasta yhteisön oikeudesta(6),

–       ottaa huomioon EIM:n komissiolle vuonna 2010 laatiman raportin eurooppalaisten pk-yritysten kansainvälistymisestä,

–       ottaa huomioon komission tiedonannon ”Naisten ja miesten tasa-arvostrategia vuosiksi 2010–2015” (COM(2010)0491) 5 kohdan, UN Women -naisjärjestön maaliskuussa 2010 esittämät voimaantumisen periaatteet (Empowerment Principles), yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n perusperiaatteet sekä 8. joulukuuta 2009 annetut ulkoasiainneuvoston päätelmät ja Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen kokouksen (Río+20) päätösasiakirjan 46 kohdan,

–       ottaa huomioon toukokuussa 2012 annetun OECD:n suosituksen "Principles for Public Governance of Public-Private Partnerships"(7) ja vuonna 1997 tehdyn kansainvälisissä liikesuhteissa tapahtuvan ulkomaisiin virkamiehiin kohdistuvan korruption torjuntaa koskevan OECD:n yleissopimuksen, päivitetty toukokuussa 2011(8),

–       ottaa huomioon asiaankuuluvat ILO:n yleissopimukset,

–       ottaa huomioon YK:n Euroopan talouskomission julkaisun "Guidebook on Promoting Good Governance in Public-Private Partnerships" vuodelta 2008(9),

–       ottaa huomioon YK:n kansainvälisen kauppaoikeuden toimikunnan (UNCITRAL) julkaisun "Legislative Guide on Privately Financed Infrastructure Projects" vuodelta 2001(10) ja julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia käsitelleessä UNCITRALin kansainvälisessä symposiumissa Wienissä 2. ja 3. toukokuuta 2013 esitellyt asiakirjat,

–       ottaa huomioon CAF-kertomuksen "Infraestructura pública y participación privada: conceptos y experiencias en América y España" vuodelta 2010,

–       ottaa huomioon Aasian kehityspankin (ADB), Latinalaisen Amerikan kehityspankin (IADB), Maailmanpankkiryhmän ja Public-Private Infrastructure Advisory Facilityn (PPIAF) heinäkuussa 2014 julkaiseman oppaan "Public-Private Partnerships Reference Guide: Version 2.0"(11),

–       ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–       ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön sekä kehitysvaliokunnan ja sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnot (A8-0182/2015),

A.     toteaa, että maiden yhteiskunnat ja talousrakenteet ja talouden dynaamisuus hyötyvät toimintaympäristöstä, jossa julkinen ja yksityinen sektori voivat olla vuorovaikutuksessa ja jossa julkisen ja yksityisen sektorin yksiköt voivat tehdä yhteistyötä muun muassa yhteisten aloitteiden ja yhteisyritysten muodossa;

B.     toteaa, että vaikka julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia on käytetty jo pitkään hallitusten politiikoissa kansainvälisellä, kansallisella, alue- ja paikallistasolla, kumppanuuksille ei ole kansainvälisesti vahvistettua määritelmää eikä kattavaa sääntelykehystä; toteaa, että käytännössä tällaisten kumppanuuksien katsotaan tarkoittavan julkisen sektorin toimijoiden (hallitukset, virastot ja kansainväliset järjestöt tai niiden yhdistelmät) ja yksityisen sektorin toimijoiden (yritykset tai voittoa tavoittelemattomat yksiköt) erilaisia kattavia yhteistyösuhteita, joissa yleensä yksityinen sektori tuottaa infrastruktuureja tai palveluja, joista on perinteisesti vastannut julkinen sektori eli valtio;

C.     toteaa, että tällaiset kumppanuudet ovat tärkeitä talouskasvun, innovoinnin, kilpailukyvyn ja työpaikkojen luomisen välineenä sekä sisä- että ulkomarkkinoilla infrastruktuurien ja erityisesti energia-, vesi-, tie- ja digitaalisten infrastruktuurien uudistamisessa; toteaa, että EU:n yhtiöt kykenevät hyvin kilpailemaan tällaisista järjestelyistä ja hoitamaan niitä;

D.     toteaa, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuusjärjestelyt voivat olla monimuotoisia ja sisämarkkinoiden lainsäädäntö asettaa tiukkoja menettelyvaatimuksia; toteaa, että lainsäädäntöä tarkistettiin ja konsolidoitiin julkisista hankinnoista annetuissa direktiiveissä 2014/24/EU ja 2014/25/EU, käyttöoikeussopimusten tekemisestä annetussa direktiivissä 2014/23/EU sekä institutionalisoituja julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia koskevassa ohjeistuksessa;

E.     toteaa, että perusinfrastruktuurien, -tavaroiden ja -palvelujen tuottamisessa hyödynnettävät julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet ovat teknisesti monimutkaisia;

F.     toteaa, että maailmanlaajuinen talouskriisi on vuodesta 2007 lähtien kurittanut ankarasti kaikkia kehittyneitä ja nousevia talouksia sekä kehitysmaita ja vaikuttanut budjettipolitiikkoihin ja sekä julkisen että yksityisen sektorin toimijoiden, erityisesti pk-yritysten, mahdollisuuksiin saada tarvitsemaansa rahoitusta hankkeiden toteuttamiseksi sekä vaikeuttanut infrastruktuurihankkeiden ja muiden paljon pääomia vaativien hankkeiden kehittämistä ja peruspalvelujen tuottamista;

G.     katsoo, että koska talouskriisi ja valtioiden velkakriisi on lisännyt julkisen talouden niukkuutta, yhä useammat hallitukset turvautuvat innovatiivisiin ratkaisuihin kuten julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin, jotka asianmukaisesti toteutettuina voivat tehostaa julkisten palvelujen kustannustehokkuutta, vaikuttavuutta ja laatua ja varmistaa julkisten infrastruktuurien oikea-aikaisen toteutuksen julkisen ja yksityisen sektorin toimijoiden asianmukaisella yhteistyöllä;

H.     toteaa, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien myönteiset vaikutukset perustuvat hankkeiden parempaan toteutukseen, hyvään kustannus-hyötysuhteeseen, mahdollisuuteen rahoittaa kustannuksia pitkällä aikavälillä sekä innovointia ja tutkimusta vauhdittaviin tekijöihin ja joustavampaan ja ammattitaitoisempaan projektinhallintaympäristöön;

I.      toteaa, että kaupan ja investointien vapauttaminen eivät ole tavoitteita sinänsä vaan välineitä, joilla voidaan luoda vaurautta ja parantaa maailman väestön elämänlaatua, ja toteaa, että tässä tarkoituksessa on mahdollista kehittää innovatiivista politiikkaa ja uusia välineitä, kuten uudenlaisia rahoitusvälineitä, ja luoda vapaakauppasopimusten verkosto, jotka ovat hyödyllisiä kolmansien maiden hallituksille infrastruktuurien, tavaroiden ja yleishyödyllisten palvelujen tarjoamisen takaamiseksi, samalla kun ne helpottavat EU:n yritysten osallistumista ulkomailla toteutettaviin julkisen ja yksityisen sektorin toimijoiden investointihankkeisiin;

J.      toteaa, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksille on luonteenomaista pitkä elinkaari, joka ulottuu toisinaan kymmenestä 30 vuoteen, ja toteaa, että tällaisten kumppanuuksien elinkaaren tulisi olla tarkoituksenmukainen ja edistää työhön, tavaroihin ja tarjottaviin palveluihin liittyviä tavoitteita ilman, että vääristetään keinotekoisesti kilpailua tai luodaan korkeampia kustannuksia tai kohtuutonta rasitusta julkishallinnolle ja veronmaksajille;

K.     toteaa, ettei EU:n kauppapolitiikka saisi kannustaa eikä myöskään jarruttaa itsenäistä päätöksentekoa siitä, käytetäänkö julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuutta vai ei, mutta kun päätös on tehty, EU:n tehtävänä on varmistaa sekä suurille yrityksille että pk- ja mikroyrityksillemme parhaat mahdollisuudet päästä kumppanivaltion julkisten hankintojen markkinoille; toteaa, että tämä tuo paikalliselle yhteisölle lisäarvoa avautumista, osallistumista, vastuullisuutta, tehokkuutta ja politiikan johdonmukaisuutta koskevien periaatteiden kannalta;

L.     toteaa, että koska yksityinen sektori saattaa väheksyä sosiaalista infrastruktuuria ja sen tuottamaa katetta, infrastruktuurin tuottamiseen liittyvät suuret kustannukset ja joidenkin alojen asema luonnollisina monopoleina tai niiden strateginen merkitys tarkoittavat, että avoin kilpailu ja yksityistäminen eivät useinkaan ole paras vaihtoehto silloin kun etusijalle on asetettava yleinen etu;

M.    katsoo, että siksi julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien tarkoituksena on yhdistää kummankin parhaat puolet eli yleisen edun mukaisten palvelujen ja infrastruktuurin tuottaminen mieluummin yksityisen sektorin suuremman osallistumisen avulla kuin yksityistämisen kautta;

N.     toteaa, että monissa nousevan talouden maissa ja kehitysmaissa on vaikea sovittaa yhteen yksityisten yritysten dynaamisuutta ja luotettavan julkisen infrastruktuurin puutetta; toteaa, että tällaiset kuilut (jotka ovat erityisen huomattavia Intiassa ja Brasiliassa) ovat heikentäneet kasvumahdollisuuksia, mikä puolestaan rajoittaa vienti- ja tuontimääriä tai häiritsee tuotantoa, koska käytettävissä ei ole riittävää satamainfrastruktuuria, maiden sisäisissä kuljetuksissa (rautatiet, rahti ja maantiet) on puutteita tai sähköntuotantoyksiköt ja sähkönjakeluverkot toimivat huonosti; toteaa, että nämä kuilut heikentävät myös ihmisten hyvinvointia (puutteita vesi- ja jätevesihuollossa); katsoo, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksilla voidaan luoda integroituja ratkaisuja, kun kumppani tai yhteenliittymä huolehtii rakentamisesta (suunnittelu-, arkkitehtuuri- ja rakennuspalvelut), rahoituksesta (yksityistä rahoitusta ainakin hankkeen ennakkorahoitukseen) ja käytöstä (huolto-, valvonta- ja hallinnointipalvelut);

O.     toteaa, että myös hallitusten väliset organisaatiot ovat käyttäneet julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia vähiten kehittyneiden maiden auttamisessa kehitys- ja yhteistyöalan kumppanuuksia perustamalla: esimerkiksi Maailmanpankki, alueelliset jälleenrakennuspankit, YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö, Maailman terveysjärjestö ja YK:n lasten avun rahasto Unicef ovat käyttäneet julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia toimien täytäntöönpanossa; toteaa, että Yhdysvallat, Australia, Japani, Malesia, Singapore, Yhdistyneet Arabiemiraatit ja muut Aasian ja Latinalaisen Amerikan maat (Chilen johdolla) ovat käyttäneet julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia; toteaa, että myös OECD-maissa (Suomi, Ranska, Saksa, Kreikka, Italia, Irlanti, Hollanti, Portugali ja Espanja) on asiaa koskevaa lainsäädäntöä; toteaa, että Isolla-Britannialla on kaikkein kehittynein ohjelma julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia koskevissa asioissa (Yhdistyneen kuningaskunnan Private Finance Initiative osallistuu noin 20 prosentilla julkisiin investointihankkeisiin); toteaa, että EU:lla on johtoasema julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuusinfrastruktuurimarkkinoilla eli yli 45 prosenttia kumppanuuksien nimellisarvosta;

P.     toteaa, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia on käytetty seuraavissa yhteyksissä: rakennerahastot, laajentuminen, Euroopan laajuiset verkot, yhteiset teknologia-aloitteet, Eurooppa 2020 -strategia, tutkimus ja kehitys (tulevaisuuden tehtaat, energiatehokas rakentaminen, vähäpäästöisiä ajoneuvoja koskeva eurooppalainen aloite, kestäväpohjainen prosessiteollisuus, fotoniikka, robotiikka, suurtehotietokoneet ja 5G-verkot), verkko-oppiminen, yliopistojen kanssa toteutetut tutkimushankkeet ja muut terveysalan ohjelmat (kuten innovatiivisia lääkkeitä koskeva aloite); toteaa, että Euroopan investointipankki ja Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien asiantuntijakeskus (EPEC) ovat toteuttaneet hankkeita unionissa, sen lähialueilla ja kauempanakin; toteaa, että EU on osallistunut myös energiatehokkuutta ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä edistävään maailmanlaajuiseen rahastoon; toteaa, että Euroopan strategisten investointien rahasto aikoo tukea EU:ssa joitakin julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia, joissa voi olla mukana kauppakumppanimaiden yrityksiä;

Q.     toteaa, että tähän asti EU on pitänyt julkisten hankintojen markkinansa pitkälti avoimina kansainväliselle kilpailulle ja että sen sääntöjen tarkoituksena on edistää reilua ja tehokasta kilpailua sisämarkkinoilla ja tarjota yhtäläiset kilpailuedellytykset kansainvälisille sijoittajille; toteaa, että EU:ssa yhtiöitä ei syrjitä ulkomaisen omistuksen tai määräysvallan perusteella ja että ulkomaiset yhtiöt voivat käynnistää liiketoiminnan paikallisella tasolla osallistuakseen julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuteen;

R.     toteaa, että EU:n vapaakauppasopimuksissa on määräyksiä, jotka helpottavat yritysten osallistumista tarjouskilpailuihin julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksissa markkinoille pääsyn ja ennakkovahvistusten myötä; toteaa, että Korean, Kolumbian/Perun, Keski-Amerikan, Singaporen ja Kanadan (sekä Vietnamin ja Japanin) tapauksessa kohtelu ja avoinna olevat mahdollisuudet on määritelty eri tavalla ja erityisellä tavalla; katsoo, että eri kumppanien kanssa neuvoteltaessa tarvitaan suhteellisen paljon joustavuutta; katsoo kuitenkin, että on aina pyrittävä tukemaan yhteiskunnan, talouden ja ympäristön kestävää kehitystä, demokratiaa ja hyvää hallintotapaa, ihmisoikeuksien kunnioittamista sekä kansainvälisesti tunnustettujen normien, kuten ihmisarvoisten työpaikkojen luomisen, suojelemista; toteaa, että myös palvelukaupan yleissopimuksella (GATS) ja julkisia hankintoja koskevalla sopimuksella (GPA) sekä mahdollisesti myös muilla monenvälisillä sopimuksilla, kuten palvelukauppasopimuksella (TiSA), on luotu monenvälisellä tasolla erilaisia sitoumuksia; toteaa, että näin toimintaympäristö EU:ssa muuttuu yhä kilpaillummaksi;

Tausta

1.      korostaa, että on tehostettava ihmisarvoisten työpaikkojen luomista, parannettava kilpailukykyä ja lisättävä tuottavuutta EU:ssa ja kolmansissa maissa innovatiivisella politiikalla ja uusilla välineillä, joiden avulla voidaan tehostaa talouden toimijoiden toimintaa kasvun käynnistämiseksi uudelleen myös sisämarkkinoiden ulkopuolella tehtävien investointien avulla; katsoo, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksilla voitaisiin yhtenä monista vaihtoehdoista lisätä merkittävästi kasvua eurooppalaisissa yrityksissä ja samalla ne voisivat olla hyödyllisiä EU:n kumppanimaille, sillä ne voisivat tarjota infrastruktuureja, tavaroita ja yleishyödyllisiä palveluja;

2.      muistuttaa, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksilla olisi luotava runsaasti lisäarvoa kansalaisille ja kuluttajille, varmistettava palvelujen ja/tai tavaroiden laatu ja tarjottava konkreettista kilpailu- ja taloudellista etua julkishallinnoille sekä valtion että paikallistasolla, mutta samalla olisi vältettävä ylimääräisen rasituksen tai tappioiden aiheutumista julkiselle sektorille;

3.      kehottaa komissiota edistämään julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden määrittämistä siten, että se voidaan tunnustaa kansainvälisesti pitkäkestoiseksi suhteeksi, joka muodostetaan julkisten yksiköiden ja yksityisten sijoittajien välille ja jonka tarkoituksena on tarjota sopimuksessa selvästi vahvistettavien ehtojen mukaisia laadukkaita ja esteettömiä julkisia palveluja ja infrastruktuureja, joita on helppo arvioida sellaisten seurantaindikaattoreiden avulla, joilla taataan oikeudenmukainen ja riittävä korvaus, jos sopimuksen ehdot täyttyvät;

4.      katsoo, että sekä pk-yritykset että isommat yritykset voivat tarjota ainutlaatuista yksityisen sektorin taitotietoa, kokemusta ja hyviä käytäntöjä sekä verkostoja, joihin kuuluu unionin ulkopuolisten maiden julkisia viranomaisia ja jotka todella auttavat toteuttamaan kestävän kehityksen politiikkaa; katsoo, että pk-yritykset voivat parhaiten hyödyntää mahdollisuuksiaan, jos ne luovat verkostoja ja toimivat kansainvälisellä tasolla ja menevät Euroopan ulkopuolisille markkinoille muun muassa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien avulla; kehottaa tässä yhteydessä komissiota edistämään ja kannustamaan yhteenliittymien tai muiden yhteistyömuotojen käyttöönottoa suurten yritysten ja pk-yritysten välillä, jotta parannetaan pk-yritysten mahdollisuuksia osallistua julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin;

5.      korostaa, että kumppanuuksia kehitettäessä on erityisesti otettava huomioon, että EU:ssa toimivien pk-yritysten on vaikea kilpailla kansainvälisillä markkinoilla julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuteen kuuluvana ja että on varmistettava, että pk-yritykset saavat todellisen ja oikeudenmukaisen pääsyn markkinoille erityisesti yleishyödyllisten palvelujen alalla, mistä säädetään direktiivissä 2014/25/EU; korostaa tässä yhteydessä sellaisten erityissääntöjen merkitystä, joilla mahdollistetaan pk-yritysten osallistuminen tarjouskilpailuihin osana klustereita tai ryhmiä, sekä avointen ja läpinäkyvien alihankintaketjujen käyttöä;

Haasteet

6.      pitää valitettavana, että EU on toistaiseksi pitänyt julkisten hankintojen markkinansa pitkälti avoimina kansainväliselle kilpailulle, vaikka EU:n yrityksillä on edelleen huomattavia esteitä ulkomailla; kehottaa komissiota takaamaan, että EU:n kauppasopimukset sisältävät välineet, joilla taataan, että erityisesti pk-yrityksemme voivat kilpailla tasavertaisesti ulkomaisten kansallisten yritysten kanssa; vaatii lisäksi tarjouskilpailujen ja myöntämiskriteerien selkeää sääntelyä ja niitä koskevien tietojen helppoa saatavuutta sekä syrjivien ja perusteettomien kaupan esteiden poistamista julkisissa hankinnoissa, palveluissa tai investoinneissa (kuten verosyrjintä, sivuliikkeiden tai tytäryhtiöiden perustamista rajoittavat sääntelyesteet ja rahoituksen saantia koskevat rajoitukset); kehottaa kumppanimaita soveltamaan avoimen hallinnon periaatteita, jotta taataan avoimuus ja vältetään eturistiriitoja ja käytetään julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia varovaisesti ottaen huomioon kustannus-hyötyanalyysit ja hankkeiden kannattavuus, mutta myös viranomaisten rahoitus- ja tekniset valmiudet, jotta voidaan valvoa palvelujen ja infrastruktuurien toimitusta yleisen edun mukaisesti;

7.      katsoo, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin liittyvät ongelmat voidaan ratkaista soveltamalla hyvän hallinnon periaatteita, kuten sääntöjen avoimuutta ja selkeyttä, jolloin seuraavat seikat ovat tärkeitä: hankkeiden myöntäminen, toteutus ja arviointi alkuvaiheista lähtien, riskinsiirtämismallin määrittely (erityisesti keskipitkän ja pitkän aikavälin kustannustehokkuuden arviointi), sidosryhmien ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen osallistuminen; korruption ja petosten torjunta, asiasta vastaavien viranomaisten rahoitusvalmiudet ja tekniset valmiudet suunnitella riittävällä tavalla sopimuksia ja valvoa niiden täytäntöönpanoa sekä oikeusvarmuuden lujittaminen puitteissa, jotka takaavat julkisten viranomaisten legitiimien valtuuksien harjoittamisen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita (jotka ovat keskeisiä osapuolia tässä yhteydessä) edistämään näitä periaatteita ja hyviä käytäntöjä EU:n rajojen ulkopuolella;

8.      muistuttaa, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksille on luonteenomaista niiden korkea arvo ja tekninen monimutkaisuus sekä osapuolten pitkän aikavälin sitoutuminen; huomauttaa, että ne tarvitsevat sen vuoksi riittävässä määrin joustavuutta ja menettelyllisiä takeita avoimuuden, syrjimättömyyden ja tasa-arvoisen kohtelun varmistamiseksi;

9.      muistuttaa, että infrastruktuurihankkeisiin liittyy luonnostaan erinäisiä riskejä (etenkin rakentamiseen, ympäristöön, televiestintään ja energiaverkkoihin liittyviin hankkeisiin) ja että hallitus siirtää julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien kautta osan riskistä yksityisille urakoitsijoille, jolloin molemmat osapuolet voivat saada hyötyä mutta myös jakaa näiden hankkeiden riskit ja vastuualueet; painottaa lisäksi, että riittävä riskinjako on olennaista, jotta voidaan vähentää hankkeen kustannuksia ja varmistaa sen tuloksellinen toteutus ja elinkelpoisuus;

10.    muistuttaa, että laadukkaiden, esteettömien ja kustannustehokkaiden palvelujen tuottaminen kansalaisille sekä EU:ssa että sen ulkopuolella on tärkeä edellytys, jotta voidaan varmistaa julkisen ja yksityisen sektorien kumppanuuden onnistunut toteutus ja elinkelpoisuus; toteaa, että mallien ja sopimusten suuri valikoima vaikuttaa hankkeen kehittymiseen; varoittaa, että joissakin vaiheissa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia on käytetty ainoastaan julkisen talouden alijäämää koskevien tavoitteiden noudattamiseksi virallisesti; korostaa, että tarvitaan asianmukainen institutionaalinen kehys, jossa yhdistyvät poliittinen sitoutuminen, hyvä hallinto ja asianmukainen lainsäädäntö, jotta taataan, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet tarjoavat parempaa laatua ja laajan valikoiman palveluja kansalaisille; korostaa, että tässä yhteydessä on tärkeää arvioida asianmukaisesti mukana olevien yritysten profiilia ja kokemusta, jotta voidaan määrittää tarjottujen palvelujen laatu sekä se, onko niiden yritystoiminta ollut vastuullista;

Yksityissektorin rooli kehityksessä

11.    korostaa, että EU:n kauppa-, investointi- ja kehityspolitiikka ovat yhteydessä toisiinsa ja että Lissabonin sopimuksen 208 artiklassa vahvistetaan kehityspolitiikan johdonmukaisuuden periaate ja edellytetään, että kehitysyhteistyöpolitiikan tavoitteet otetaan huomioon toteutettaessa muita sellaisia politiikkoja, jotka todennäköisesti vaikuttavat kehitysmaihin; korostaa lisäksi, että EU:n investointitoimet on tärkeä suunnata sellaisiin taloudellisiin valintoihin, joihin sisältyy todellinen sosiaalisten vaikutusten arviointi;

12.    korostaa yhtenä vaihtoehtona muiden joukossa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien lisääntyviä mahdollisuuksia innovatiivisten ratkaisujen löytämisessä ja pitkän aikavälin yksityisen rahoituksen ja omien resurssien käyttöönotossa, sillä kehitysmaissa tarvitaan valtavia investointeja infrastruktuuriin sekä vesi- ja energiahuoltoon, joita julkinen sektori ei kykene yksin toteuttamaan, ja pääosa investoinneista on saatava yksityiseltä sektorilta; katsoo, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksilla voidaan saada aikaan myös uutta teknologiaa ja uusia liiketoimintamalleja sekä mekanismeja yksityisen sektorin vastuullisuuden varmistamiseksi; viittaa kuitenkin tapauksiin, joissa yksityisen sektorin osallistuminen julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin ei ole tuottanut odotettuja tuloksia; panee näin ollen merkille, että tarvitaan teknistä tukea niiden oikeus- ja toimielinjärjestelmien lujittamiseksi, joissa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia kehitetään erityisesti, kun kyse on kyvystä arvioida, suunnitella asianmukaisesti tällaisia hankkeita ja valvoa niiden toteutusta sekä tarjota julkisen sektorin kumppaneille mahdollisuus vaatia yksityisiltä yrityksiltä korvausta, jos ne eivät noudata sopimuksia;

13.    huomauttaa, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeet ovat tärkeällä sijalla kehitysohjelmassa ja niitä edistetään edelleen keinona kuroa umpeen infrastruktuurin rahoitusvajetta niin kehittyneissä maissa kuin kehitysmaissakin;

14.    kehottaa komissiota panemaan täytäntöön Euroopan tilintarkastustuomioistuimen yhdistämismekanismien käytöstä antaman erityiskertomuksen suositukset ja arvioimaan lainojen ja avustusten yhdistämismekanismin, erityisesti kehityksen ja rahoituksen täydentävyyden, avoimuuden ja luotettavuuden osalta etenkin, kun se on osoittanut toiveensa laajentaa merkittävästi yhdistämismekanismin käyttöä tulevina vuosina;

15.    kehottaa unionin elimiä kannustamaan unionin alueen yrityksiä osallistumaan julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin kolmansissa maissa ja varsinkin vähemmän kehittyneissä maissa ja toimimaan johdonmukaisesti, nykyisten OECD:n toimintaohjeiden perusteella, niin että huomioidaan kehitysyhteistyötavoitteet; kehottaa komissiota kannustamaan kestäviä investointeja, ottamaan huomioon kehitystavoitteet priorisoimalla etenkin kotimaisten talouksien pitkän aikavälin kehitystä ja edistämään hankkeita, joissa keskitytään esimerkiksi ympäristönsuojeluun, köyhyyden vähentämiseen, koulutukseen, jätehuoltoon tai uusiutuvan energian käyttöön;

16.    korostaa, että kehitysavun alalla julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien avulla voidaan tehokkaasti käyttää EU:n varoja ja samalla tukea EU:n painopistealoja ja johdonmukaisuutta muun politiikan kanssa; kehottaa komissiota osallistumaan ja investoimaan voimakkaammin julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin kehitysalalla ja käyttämään niitä välineenä, jolla edesautetaan EU:n niukkojen kehitysyhteistyömäärärahojen lisäämistä;

17.    korostaa, että yksityiset sijoitukset ja rahoitus ovat todennäköisesti kestävän kasvun tärkein moottori ja että kehitysmaiden kasvun odotetaan olevan tulevina vuosina noin viisi prosenttia; toteaa, että tällainen yksityinen rahoitus voi auttaa tukemaan paikallistalouksia ja paikallisia yrityksiä sekä tarjoamaan kunnon työpaikkoja, mikä auttaisi poistamaan köyhyyttä, jos suoria ulkomaisia investointeja säädellään asianmukaisesti ja ne kytketään kumppanimaiden talouksien konkreettisiin parannuksiin, esimerkiksi tekniikan siirtämiseen ja koulutusmahdollisuuksien luomiseen paikalliselle työvoimalle; katsoo näissä olosuhteissa, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet voivat hyödyttää vähiten kehittyneitä maita, sillä suhteeton sijoitusriski ei kannusta riittävästi yksityisiin sijoituksiin; korostaa, että tulevien, vuoden 2015 jälkeistä aikaa koskevan kehitysyhteistyön toimintasuunnitelmaan sisältyvien julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeiden olisi edelleen pyrittävä köyhyyden vähentämiseen ja muihin kestävän kehityksen tavoitteisiin ja ne olisi mukautettava kumppanimaiden kansallisiin kehityssuunnitelmiin;

18.    panee merkille, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeiden asianmukaisella jäsentelyllä ja tehokkaalla toimeenpanolla voi olla monia muun muassa innovoinnin, tehokkaamman resurssien käytön sekä laadun takaamisen ja valvonnan kaltaisia hyötyvaikutuksia; huomauttaa myös, että kehitysmaiden julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeita on arvioitava sen perusteella, miten niillä pystytään tuottamaan kehitystuloksia, ja että riskirasite on jaettava tasapuolisesti julkisen ja yksityisen sektorin kesken; korostaa, että kehitysmaissa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeet ovat tähän asti keskittyneet lähinnä energia- ja televiestintäaloille, kun taas yksityisten tahojen osallistuminen yhteiskunnan infrastruktuurin luomiseen on harvinaista; kannustaa tästä syystä niitä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeita, joiden ensisijaisena tavoitteena on kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttaminen;

19.    kehottaa lisäämään kumppanimaiden hallituksille annettavaa teknistä apua, kuten paikallisen henkilöstön koulutusta ja teknologian jakamista, jotta vahvistetaan niiden kykyä vaatia julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeiden omistusoikeutta ja kantaa osansa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeiden hallinnointivastuusta siten, että autetaan niitä ottamaan käyttöön pankkijärjestelmiä ja verohallintoja, jotka pystyvät takaamaan talouden hallinnan sekä julkisten ja yksityisten varojen hoidon; huomauttaa, että aiempien kokemusten perusteella huonosti neuvotellut julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuussopimukset voivat joissakin tapauksissa lisätä valtion velkaantuneisuutta, ja kehottaa laatimaan sääntelykehyksen vastuulliselle rahoittamiselle; kehottaa komissiota harkitsemaan mahdollisuutta tarjota kehitysmaille teknistä apua ja neuvoja siihen, miten ne voivat valmistella ja panna täytäntöön EU:n normeja markkinoillaan;

20.    tukee voimakkaasti yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien YK:n ohjaavien periaatteiden tehokasta ja kattavaa levittämistä ja täytäntöönpanoa sekä unionissa että sen ulkopuolella, korostaa, että on ryhdyttävä kaikkiin tarvittaviin politiikkatoimiin ja lainsäädännöllisiin toimiin YK:n ohjaavien periaatteiden tehokkaassa täytäntöönpanossa olevien puutteiden korjaamiseksi, ja toteaa, että tämä koskee esimerkiksi oikeussuojan saatavuutta;

21.    korostaa, että kehittämisvirastojen on varmistettava, että julkinen kehitysrahoitus käytetään kehitysmaiden paikallistalouden verkostojen tukemiseen eikä sitä suunnata tuenantajamaiden yksityisyritysten ja monikansallisten yritysten tukemiseen; korostaa erityisesti, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeilla tulisi pyrkiä parantamaan mikro- ja pk-yritysten valmiuksia;

22.    muistuttaa, että Euroopan unioni on sitoutunut edistämään sukupuolten tasa-arvoa ja varmistamaan sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen kaikissa toimissaan; vaatii integroimaan sukupuoliulottuvuuden julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeiden suunnitteluun ja toteutukseen esimerkiksi käyttämällä sukupuolen mukaan eriteltyjä tilastotietoja ja kohdennettuja investointeja koskevaa analyysia ja sisällyttämällä sopimuksiin keskeiset tulosindikaattorit naisten eduksi; kehottaa tässä yhteydessä antamaan enemmän tukea paikallisille pk-yrityksille ja erityisesti naisyrittäjille, jotta he voivat hyötyä yksityisen sektorin tuomasta kasvusta;

Mahdollisia välineitä, joiden avulla unionin alueen yritykset voivat osallistua julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin kolmansissa maissa

23.    kehottaa komissiota toimimaan niin, että WTO:ssa ja kolmansien maiden kanssa meneillään olevissa kahdenvälisissä neuvotteluissa saadaan merkittäviä kansainvälisiä markkinoillepääsysitoumuksia myönteisen vastavuoroisuuden hengessä, joka mahdollistaa kansainvälisen kilpailun, jotta voidaan korjata epäsymmetriat EU:n julkisten hankintojen markkinoiden ja muiden kauppakumppaneiden vastaavien markkinoiden avoimuudessa; pyytää komissiota poistamaan hallinnolliset, menettelyjä koskevat ja tekniset esteet, jotka estävät EU:n yritysten osallistumista ulkomaisiin julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin;

24.    kehottaa komissiota muiden maiden kanssa käytävien kauppa- ja investointisopimuksia koskevien neuvottelujen yhteydessä tukemaan sellaisten esteiden purkua, jotka heikentävät EU:n yritysten ja erityisesti pk-yritysten pääsyä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin näissä maissa, ja edistämään EU:n kansalaisten ammatillista liikkuvuutta, jotta EU:n yritykset, etenkin pk-yritykset, voivat kilpailla tasavertaisin ehdoin paikallisten ja kolmansien maiden yritysten kanssa.

25.    kehottaa komissiota seuraamaan ulkomailla toimivia unionin alueen yrityksiä, tekemään päätelmiä menestystarinoista, onnistuneista malleista ja hyvistä käytännöistä, jotta voidaan laatia suuntaviivoja; kehottaa myös harkitsemaan mahdollisuutta perustaa virtuaalisia dokumentointi- tai seurantakeskuksia, jotta parannetaan EU:n yritysten, erityisesti pk-yritysten, mahdollisuuksia saada tietoa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksista; kehottaa komissiota kannustamaan käyttäjäystävällisten foorumien ja verkostojen luomista, jotta edistetään sidosryhmien jäsenneltyä vuoropuhelua ja annetaan teknistä tukea oikeudelliseen kehykseen ja odotettavissa oleviin haasteisiin liittyvissä kysymyksissä; pyytää komissiota toteuttamaan tutkimuksen unionin vapaakauppasopimusten ja niiden täytäntöönpanon vaikutuksista EU:n yritysten pääsyyn ulkomaisiin julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin; katsoo, että tällaisella tutkimuksella voitaisiin saada tietoa vapaakauppasopimusten todellisista vaikutuksista julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien alalla sekä mahdollisesti havaita esteitä, joita ei ole vielä käsitelty;

26.    kehottaa komissiota edistämään selkeiden ja yhtenäisten kirjanpitosääntöjen soveltamista kansainvälisellä tasolla, jotta voidaan vähentää julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin liittyviä epävarmuustekijöitä ja edistää samalla terveen budjettipolitiikan noudattamista ja hankkeiden kestävyyttä;

27.    kehottaa komissiota varmistamaan, että EU:n tukemat elimet, kuten pienistä ja keskisuurista yrityksistä vastaava toimeenpanovirasto (EASME) ja Yritys-Eurooppa-verkosto, voivat saada tietoa ja jakaa sitä pk-yrityksille siitä, miten ne voivat päästä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin EU:n ulkopuolisissa maissa, ja edistämään pk-yritysten osallistumista tällaisiin kumppanuuksiin kolmansissa maissa;

28.    korostaa, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksissa tarvitaan rajat ylittävää yksityisen sektorin rahoitusta ja että siksi on erittäin tärkeää antaa riittävät takeet siitä, että nämä pitkän aikavälin investoinnit tapahtuvat selkeässä, vakaassa ja turvallisessa toimintaympäristössä ja että niihin sovelletaan hyvän hallinnon periaatteita, oikeusvarmuutta, avoimuutta ja että käytettävissä on toimiva riitojenratkaisujärjestelmä; kehottaa komissiota ja neuvostoa tekemään tätä tarkoitusta varten yhteistyötä asianmukaisilla kansainvälisillä foorumeilla ja kansainvälisissä rahoituselimissä, jotta varmistetaan, että alalla on tarvittavat oikeudelliset puitteet ja että toiminta on avointa, osallistavaa, tehokasta ja kustannustehokasta;

EU:n ulkopuoliset julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet: uusia työpaikkoja ja kasvumahdollisuuksia EU:n yrityksille

29.    on vakuuttunut siitä, että EU:n yritysten osallistuminen suuremmassa määrin mittaviin kansainvälisiin julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin voisi hyödyttää merkittävästi ihmisarvoisten työpaikkojen syntymistä, tuottavuutta, kilpailukykyä sekä teknistä valmiutta ja innovointia EU:ssa; palauttaa mieliin, että pk-yritysten kansainvälistymistä koskevassa komission vuoden 2010 tutkimuksessa korostetaan kansainvälistymisen ja innovoinnin myönteistä yhteyttä tuotteita, palveluja ja prosesseja koskevissa asioissa;

30.    korostaa, että tällä alalla tehtävässä työssä on erityisesti otettava huomioon, että EU:ssa toimivien pk-yritysten on vaikea kilpailla kansainvälisillä markkinoilla osana julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia ja että on varmistettava, että pk-yrityksille taataan todellinen ja oikeudenmukainen pääsy markkinoille; korostaa tässä yhteydessä sellaisten erityissääntöjen merkitystä, joilla mahdollistetaan pk-yritysten osallistuminen tarjouskilpailuihin osana klustereita tai ryhmiä, sekä avointen ja läpinäkyvien alihankintaketjujen käyttöä; katsoo, että pk-yrityksiä pitäisi kannustaa osallistumaan joko alihankkijoina tai yhteenliittymien osapuolina hankintasopimusten tarjouskilpailuihin;

31.    muistuttaa EU:ssa saavutetuista tuloksista julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien käytössä infrastruktuurin kehittämisessä sekä tekniikan, tutkimuksen ja verkko-oppimisen keihäänkärkialoilla ja muilla suurta lisäarvoa tuottavilla aloilla; kannustaa komissiota määrittelemään hankkeet, joissa on saatu EU:ssa parhaat tulokset ja edistämään kaikenlaisten EU:n yritysten, etenkin pk-yritysten, osallistumista tällaisiin rohkeisiin hankkeisiin ulkomailla;

o

o         o

32.    kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja Euroopan investointipankille.

PERUSTELUT

Esittelijän mielestä osa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksista saaduista hyvistä kokemuksista perustuu seuraaviin seikkoihin: hankkeiden tehostettu toteutus (aikataulussa ja budjetissa pysyen), hyvä laatusuhde tai parempi vastine rahalle, mahdollisuus kattaa infrastruktuurin rakentamiskustannukset pitkän aikavälin rahoituksella, innovoinnin ja tutkimuksen tukeminen, yksityisen sektorin osallistuminen sekä hankkeiden toteutukseen että toimintaan ja myös rahoitukseen, joustavampi ja pätevämpi hallinnointiympäristö, vakiintuneiden yritysten ja pk-yritysten resursseille koituvat edut, unionin alueen yritysten kilpailukyvyn parantuminen kolmansissa maissa toteutettaviin julkisiin hankintoihin osallistumisessa.

Esittelijä katsoo, että liikenneinfrastruktuurin (maantiet, rautatiet, metro), julkisten rakennusten (vankilat, koulut, sairaalat) ja ympäristöinfrastruktuurin (vesi- ja jätevesihuolto) rakentamisessa, hallinnoinnissa, ylläpidossa tai toiminnassa, yleishyödyllisissä palveluissa, televiestintä- ja energiaverkkojen alalla ja uuden teknologian tai uusien tuotteiden kehittämisessä on etuja ja sisäsyntyisiä riskejä, jotka julkinen ja yksityinen sektori voivat jakaa keskenään.

Esittelijä on myös sitä mieltä, että eurooppalaisyritysten innokkaampi osallistuminen suuriin kansainvälisiin hankkeisiin ja erityisesti julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin hyödyttäisi merkittävästi työpaikkojen syntymistä, tuottavuutta, kilpailukykyä sekä teknistä kehitystä ja innovointia ja tuottaisi hyötyä ja talouskasvua EU:ssa ja isäntämaissa Euroopassa. Siksi esittelijä haluaa, että huomio keskitetään julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien tarjoamiin mahdollisuuksiin muissa EU:n yrityksissä. Hän kehottaa unionin toimielimiä toteuttamaan tarvittavat toimet, joilla edistetään unionin alueen yritysten ja erityisesti pk-yritysten osallistumista tällaisiin kumppanuuksiin.

8.5.2015

KEHITYSVALIOKUNNAN LAUSUNTO

kansainvälisen kaupan valiokunnalle

EU:n kauppa- ja investointipolitiikkojen ulkoisista vaikutuksista julkisen ja yksityisen sektorin yhteisiin aloitteisiin unionin ulkopuolisissa maissa

(2014/2233(INI))

Valmistelija: Brian Hayes

EHDOTUKSET

Kehitysvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa kansainvälisen kaupan valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  korostaa, että EU:n kauppa-, investointi- ja kehityspolitiikka ovat yhteydessä toisiinsa ja että Lissabonin sopimuksen 208 artiklassa vahvistetaan kehityspolitiikan johdonmukaisuuden periaate ja edellytetään, että kehitysyhteistyöpolitiikan tavoitteet otetaan huomioon toteutettaessa muita sellaisia politiikkoja, jotka todennäköisesti vaikuttavat kehitysmaihin; korostaa lisäksi, että Euroopan unionin investointitoimet on tärkeä suunnata sellaisiin taloudellisiin valintoihin, joihin sisältyy todellinen sosiaalisten vaikutusten arviointi;

2.  korostaa, että yksityiset sijoitukset ja rahoitus ovat todennäköisesti kestävän kasvun tärkein moottori ja että kehitysmaiden kasvun odotetaan olevan tulevina vuosina noin viisi prosenttia; toteaa, että ne voivat auttaa tukemaan paikallistalouksia ja paikallisia yrityksiä sekä tarjoamaan kunnon työpaikkoja, mikä auttaisi poistamaan köyhyyttä, jos suoria ulkomaisia investointeja säädellään asianmukaisesti ja ne kytketään kumppanimaiden talouksien konkreettisiin parannuksiin, esimerkiksi tekniikan siirtämiseen ja koulutusmahdollisuuksien luomiseen paikalliselle työvoimalle; katsoo näissä olosuhteissa, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet voivat hyödyttää vähiten kehittyneitä maita, sillä suhteeton sijoitusriski ei kannusta riittävästi yksityisiin sijoituksiin; korostaa, että tulevien, vuoden 2015 jälkeistä aikaa koskevan kehitysyhteistyön toimintasuunnitelmaan sisältyvien julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeiden olisi edelleen pyrittävä köyhyyden vähentämiseen ja muihin kestävän kehityksen tavoitteisiin ja ne olisi mukautettava kumppanimaiden kansallisiin kehityssuunnitelmiin;

3.  panee merkille, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeiden asianmukaisella jäsentelyllä ja tehokkaalla toimeenpanolla voi olla monia muun muassa innovoinnin, tehokkaamman resurssien käytön sekä laadun takaamisen ja valvonnan kaltaisia hyötyvaikutuksia; huomauttaa myös, että kehitysmaiden julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeita on arvioitava sen perusteella, miten niillä pystytään tuottamaan kehitystuloksia, ja että riskirasite on jaettava tasapuolisesti julkisen ja yksityisen sektorin kesken; korostaa, että kehitysmaissa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeet ovat tähän asti keskittyneet energia- ja televiestintäaloille, kun taas yksityisten tahojen osallistuminen yhteiskunnan infrastruktuurin luomiseen on harvinaista; kannustaa tästä syystä niitä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeita, joiden ensisijaisena tavoitteena on kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttaminen;

4.  kehottaa lisäämään kumppanimaiden hallituksille annettavaa teknistä apua, kuten paikallisen henkilöstön koulutusta ja teknologian jakamista, jotta parannetaan niiden kykyä vaatia julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeiden omistusoikeutta ja kantaa osansa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeiden hallinnointivastuusta siten, että autetaan niitä ottamaan käyttöön pankkijärjestelmiä ja verohallintoja, jotka pystyvät takaamaan talouden hallinnan sekä julkisten ja yksityisten varojen hoidon; huomauttaa, että joidenkin aiempien kokemusten perusteella huonosti neuvotellut julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuussopimukset voivat lisätä valtion velkaantuneisuutta, ja kehottaa laatimaan sääntelykehyksen vastuulliselle rahoittamiselle;

5.  tukee voimakkaasti yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien YK:n ohjaavien periaatteiden tehokasta ja kattavaa levittämistä ja täytäntöönpanoa sekä unionissa että sen ulkopuolella, korostaa, että on ryhdyttävä kaikkiin tarvittaviin politiikkatoimiin ja lainsäädännöllisiin toimiin YK:n ohjaavien periaatteiden tehokkaassa täytäntöönpanossa olevien puutteiden korjaamiseksi, ja toteaa, että tämä koskee esimerkiksi oikeussuojan saatavuutta;

6.  on huolestunut siitä, että tiettyjä julkisten varojen käytön tarkoituksenmukaisuuden takaavia suojakeinoja ei aina sovelleta; huomauttaa erityisesti, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeiden tavoitteet määritellään usein hyvin yleisellä tasolla ja yksityiskohtaisten, mitattavissa ja saavutettavissa olevien sekä ajankohtaisten tavoitteiden kriteerit usein puuttuvat; korostaa, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeiden tulisi olla väline, jolla palkitaan yksityisyritysten vastuullinen toiminta; katsoo siksi, että olisi otettava käyttöön vahva sääntelykehys, jolla varmistetaan, että näissä investoinneissa noudatetaan ihmisoikeuksia, sosiaali- ja ympäristönormeja sekä avoimuutta koskevia normeja ja että yksityinen sektori maksaa oman osuutensa veroista; toteaa myös, että jokaiselle virallisesta kehitysavusta hyötyvälle julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeelle on tehtävä köyhiä hyödyttävän kehitysyhteistyön seurausten etukäteisarviointi, jolla varmistetaan ihmisten oikeudet, erityisesti maan, veden ja perussosiaalipalvelujen saatavuus; korostaa, että hankkeiden valmisteluvaiheessa on sovittava yhdessä kansalaisyhteiskunnan kanssa sekä mitattavissa olevista tuotosindikaattoreista ja valvonnasta että arviointimenetelmistä ja ne on pantava tehokkaasti täytäntöön; korostaa parlamenttien ja kansalaisyhteiskunnan virallisen, neuvoa-antavan aseman ja valvontaroolin tärkeyttä täydellisen avoimuuden, legitiimiyden ja vastuuvelvollisuuden varmistamisessa;

7.  pitää julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeita erittäin tärkeänä innovatiivisena ratkaisuna julkisten investointien puutteen kasvavaan ongelmaan; myöntää, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeet voivat aiheuttaa julkiselle sektorille organisatorisen ja institutionaalisen haasteen, sillä ne ovat luonteeltaan monimutkaisia ja edellyttävät monenlaista osaamista ja uusia laitoksia; korostaa tässä yhteydessä hyvän hallinnon, oikeusvaltioperiaatteen sekä osallistavien ja avointen julkisten laitosten tärkeyttä; muistuttaa EU:n johtoaseman tärkeydestä oikeuspalveluja ja tehokkaita instituutioita koskevan kestävän kehityksen 16. tavoitteen vahvistamisessa vuoden 2015 jälkeisen globaalin kehityksen toimintakehyksen hallitustenvälisissä neuvotteluissa;

8.  kehottaa komissiota panemaan täytäntöön Euroopan tilintarkastustuomioistuimen yhdistämismekanismien käytöstä antaman erityiskertomuksen suositukset ja arvioimaan lainojen ja avustusten yhdistämismekanismin, erityisesti kehityksen ja rahoituksen täydentävyyden, avoimuuden ja luotettavuuden osalta etenkin, kun se on osoittanut toiveensa laajentaa merkittävästi yhdistämismekanismin käyttöä tulevina vuosina;

9.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeisiin osallistuvat yritykset kunnioittavat yritysten sosiaalisen vastuun periaatteita, kuten ihmisoikeuksia koskevaa YK:n Global Compact -aloitetta, yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevia YK:n ohjaavia periaatteita, ILO:n keskeisiä työnormeja, ympäristönormeja ja YK:n korruption vastaista yleissopimusta; katsoo, että OECD:n toimintaohjeet ja etenkin ihmisoikeuksia käsittelevä luku IV olisi otettava huomioon hankkeiden koko elinkaaren ajan; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan täytäntöönpanokelpoiset vastuumekanismit;

10. kannustaa EU:ta tukemaan monikansallisia yhtiöitä ja muita liikeyrityksiä kansainvälisesti sitovan ihmisoikeuksia koskevan YK:n välineen meneillään olevaa perustamisprosessia, sillä se selventää monikansallisten yhtiöiden velvollisuuksia ihmisoikeuksien alalla sekä yhtiöiden velvollisuuksia valtioiden suhteen ja sen avulla voitaisiin luoda tehokkaita oikeussuojakeinoja uhreille tapauksissa, joissa kotimainen tuomiovalta ei selvästikään pysty tosiasiassa asettamaan yhtiöitä syytteeseen;

11. kiinnittää huomiota siihen, että pk-yritykset ovat työpaikkojen ja vaurauden luomisen kantava voima kehitysmaissa, sillä ne luovat noin 90 prosenttia työpaikoista; pitää välttämättömänä lisätä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeita sekä kotimaisten resurssien hyödyntämisen ja työpaikkojen luomisen kannalta tärkeän paikallisen yksityissektorin että eurooppalaisten pk-yritysten ja uusyritysten kanssa, jotta voidaan ottaa käyttöön pitkän aikavälin rahoitusta, luoda innovaatioita tekniikan ja liiketoimintamallien alalla sekä laatia yksityiselle sektorille vastuumekanismeja;

12. korostaa, että kehittämisvirastojen on varmistettava, että julkinen kehitysrahoitus käytetään kehitysmaiden paikallistalouden verkostojen tukemiseen eikä sitä suunnata tuenantajamaiden yksityisyritysten ja monikansallisten yritysten tukemiseen; korostaa erityisesti, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeilla tulisi pyrkiä parantamaan mikro- ja pk-yritysten valmiuksia;

13. muistuttaa, että Euroopan unioni on sitoutunut edistämään sukupuolten tasa-arvoa ja varmistamaan sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen kaikissa toimissaan; kehottaa integroimaan sukupuoliulottuvuuden julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeiden suunnitteluun ja toteutukseen esimerkiksi käyttämällä sukupuolen mukaan eriteltyjä tilastotietoja ja kohdennettuja investointeja koskevaa analyysia ja sisällyttämällä sopimuksiin keskeiset tulosindikaattorit naisten eduksi; kehottaa tässä yhteydessä antamaan enemmän tukea paikallisille pk-yrityksille ja erityisesti naisyrittäjille, jotta he voivat hyötyä yksityisen sektorin tuomasta kasvusta;

14. kehottaa komissiota edistämään sidosryhmien, kuten työntekijöitä edustavien järjestöjen, yrittäjien ja työnantajien, välisiä laajapohjaisia rakenteellisia keskustelufoorumeita, jotta voidaan lisätä luottamusta, sopia yhteisistä tavoitteista monen eri sidosryhmän, kuten hallitusten, tuenantajien, yksityisen sektorin, hyväntekeväisyyttä harjoittavien järjestöjen, paikallisten viranomaisten ja kansalaisjärjestöjen, kesken ja luoda varmuutta sijoittamisen ja hallinnon näkökulmasta; korostaa tähän liittyen EU:n edustustojen tärkeää roolia asianomaisissa maissa tällaisten keskustelujen helpottajana.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

6.5.2015

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

18

0

6

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Louis Aliot, Beatriz Becerra Basterrechea, Nirj Deva, Charles Goerens, Enrique Guerrero Salom, Heidi Hautala, Maria Heubuch, Teresa Jiménez-Becerril Barrio, Stelios Kouloglou, Arne Lietz, Norbert Neuser, Maurice Ponga, Cristian Dan Preda, Lola Sánchez Caldentey, György Schöpflin, Pedro Silva Pereira, Davor Ivo Stier, Paavo Väyrynen, Bogdan Brunon Wenta, Anna Záborská

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Joachim Zeller

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Daniela Aiuto, Tiziana Beghin, Julie Ward

7.5.2015

SISÄMARKKINA- JA KULUTTAJANSUOJAVALIOKUNNAN LAUSUNTO

kansainvälisen kaupan valiokunnalle

EU:n kauppa- ja investointipolitiikkojen ulkoisista vaikutuksista julkisen ja yksityisen sektorin yhteisiin aloitteisiin unionin ulkopuolisissa maissa

(2014/2233(INI))

Valmistelija: Dita Charanzová

EHDOTUKSET

Sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta pyytää asiasta vastaavaa kansainvälisen kaupan valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  muistuttaa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien tärkeydestä talouskasvun, innovoinnin, kilpailukyvyn ja työpaikkojen luomisen välineenä sekä sisä- että ulkomarkkinoilla; korostaa, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksilla on strateginen rooli infrastruktuurien ja erityisesti energia-, vesi-, tie- ja digitaalisten infrastruktuurien uudistamisessa; huomauttaa, että eurooppalaiset yhtiöt kykenevät hyvin kilpailemaan tällaisista järjestelyistä ja hoitamaan niitä;

2.  korostaa, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia koskevat myönteiset vaikutukset perustuvat hankkeiden parempaan toteutukseen, hyvään kustannus-hyötysuhteeseen, mahdollisuuteen rahoittaa kustannuksia pitkällä aikavälillä sekä innovointia ja tutkimusta vauhdittaviin tekijöihin ja joustavampaan ja ammattitaitoisempaan projektinhallintaympäristöön;

3.  ottaa huomioon, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksille on luonteenomaista pitkä elinkaari, joka ulottuu toisinaan kymmenestä 30 vuoteen; katsoo, että tällaisten kumppanuuksien elinkaaren tulisi olla tarkoituksenmukainen ja edistää työhön, tavaroihin ja tarjottaviin palveluihin liittyviä tavoitteita ilman, että vääristetään keinotekoisesti kilpailua tai luodaan korkeampia kustannuksia tai kohtuutonta rasitusta julkishallinnolle ja veronmaksajille;

4.  muistuttaa, että infrastruktuurihankkeisiin liittyy luonnostaan erinäisiä riskejä (etenkin rakentamiseen, ympäristöön, televiestintään ja energiaverkkoihin liittyviin hankkeisiin) ja että hallitus siirtää julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien kautta osan riskistä yksityisille urakoitsijoille, jolloin molemmat osapuolet voivat saada hyötyä mutta myös jakaa näiden hankkeiden riskit ja vastuualueet; painottaa lisäksi, että riittävä riskinjako on olennaista, jotta voidaan vähentää hankkeen kustannuksia ja varmistaa sen tuloksellinen toteutus ja elinkelpoisuus;

5.  muistuttaa, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksille on luonteenomaista niiden korkea arvo ja tekninen monimutkaisuus sekä osapuolten pitkän aikavälin sitoutuminen; huomauttaa, että ne tarvitsevat sen vuoksi riittävässä määrin joustavuutta ja menettelyllisiä takeita avoimuuden, syrjimättömyyden ja tasa-arvoisen kohtelun varmistamiseksi;

6.  painottaa tarvetta varmistaa tasapuolinen kilpailu ja kaikkien asianosaisten pääsy julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin etenkin oikeudenmukaisilla ja avoimilla valintamenettelyillä, joiden perusteella hallitukset luovat kumppanuuksia;

7.  korostaa, että tällä alalla tehtävässä työssä on erityisesti otettava huomioon, että EU:ssa toimivien pk-yritysten on vaikea kilpailla kansainvälisillä markkinoilla julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuteen kuuluvana ja että on varmistettava, että pk-yritykset saavat todellisen ja oikeudenmukaisen pääsyn markkinoille erityisesti yleishyödyllisten palvelujen alalla, mistä säädetään direktiivissä 2014/25/EU; korostaa tässä yhteydessä sellaisten erityissääntöjen merkitystä, joilla mahdollistetaan pk-yritysten osallistuminen tarjouskilpailuihin osana klustereita tai ryhmiä, sekä avointen ja läpinäkyvien alihankintaketjujen käyttö;

8.  muistuttaa, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksilla olisi luotava runsaasti lisäarvoa kansalaisille ja kuluttajille, varmistettava palvelujen ja/tai tavaroiden laatu ja tarjottava konkreettista kilpailu- ja taloudellista etua julkishallinnoille sekä valtion että paikallistasolla, mutta samalla olisi vältettävä ylimääräisen rasituksen tai tappioiden aiheutumista julkiselle sektorille;

9.  korostaa, että vaikka julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuusjärjestelyt voivat olla monimuotoisia, sisämarkkinoiden lainsäädäntö asettaa tiukkoja menettelyvaatimuksia; huomauttaa, että lainsäädäntöä tarkistettiin ja konsolidoitiin julkisista hankinnoista annetuissa direktiiveissä 2014/24/EU ja 2014/25/EU, käyttöoikeussopimusten tekemisestä annetussa direktiivissä 2014/23/EU sekä institutionalisoituja julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia koskevassa ohjeistuksessa; kehottaa komissiota harkitsemaan mahdollisuutta tarjota kehitysmaille teknistä apua ja neuvoja siihen, miten ne voivat valmistella ja panna täytäntöön EU:n normeja markkinoillaan;

10. painottaa, että EU:n julkisten hankintojen markkinat ovat suurelta osin avoimet kansainväliselle kilpailulle ja että niitä koskevien sääntöjen tarkoituksena on edistää reilua ja tehokasta kilpailua sisämarkkinoilla sekä osallistavaa kasvua markkinoilla, joiden toiminta perustuu taloudellisesti edullisimman tarjouksen periaatteeseen, ja tarjota yhtäläiset toimintaedellytykset kansainvälisille investoijille; muistuttaa, että yhtiöitä ei syrjitä ulkomaisen omistuksen tai määräysvallan perusteella ja että ulkomaiset yhtiöt voivat käynnistää liiketoiminnan paikallisella tasolla osallistuakseen julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuusjärjestelyihin;

11. kehottaa komissiota varmistamaan, että unionin kauppasopimukset sisältävät tarvittavat ehdot, jotta eurooppalaiset yritykset voivat kilpailla tasavertaisin ehdoin paikallisten yritysten kanssa ulkomailla; katsoo, että tähän sisältyy asiaan liittyvien palveluiden saatavuus sekä selvät ja tasapuoliset säännöt tarjouskilpailuja koskevien tietojen saatavuudesta ja tarjouskilpailujen ratkaisuperusteista; korostaa, että avoimuuden lisääminen ja sähköisten menettelyjen kehittäminen on erityisen tärkeää pienille ja keskisuurille yrityksille sekä kestävien ja osallistavien julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien luomiselle;

12. korostaa, että yksityisen sektorin toimijoita voidaan houkutella erityisesti rajat ylittäviin julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin antamalla sijoittajille riittävästi vakuuksia siitä, että heidän pitkän aikavälin investointinsa hyötyy vakaasta toimintaympäristöstä, oikeusvarmuudesta ja hyvästä hallintotavasta; korostaa sen vuoksi tarvetta varmistaa eurooppalaisten yritysten investointien ja taloudellisten varojen tehokas suojelu osana julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuusjärjestelyjä EU:n ulkopuolella;

13. kehottaa komissiota työskentelemään kauppapolitiikan ja -sopimusten alalla ja parantamaan eurooppalaisten yritysten pääsyä EU:n ulkopuolisille markkinoille julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuusjärjestelyjen yhteydessä;

14. kehottaa komissiota varmistamaan, että EU:n tukemat elimet, kuten pienistä ja keskisuurista yrityksistä vastaava toimeenpanovirasto (EASME) ja Yritys‑Eurooppa‑verkosto, voivat saada tietoa ja jakaa sitä pk-yrityksille siitä, miten ne voivat päästä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin EU:n ulkopuolisissa maissa, ja edistämään pk-yritysten osallistumista tällaisiin kumppanuuksiin kolmansissa maissa;

15. kehottaa komissiota muiden maiden kanssa käytävien kauppa- ja investointisopimuksia koskevien neuvottelujen yhteydessä tukemaan sellaisten esteiden purkua, jotka heikentävät EU:n yritysten ja erityisesti pk-yritysten pääsyä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin näissä maissa, ja edistämään EU:n kansalaisten ammatillista liikkuvuutta, jotta EU:n yritykset voivat kilpailla tasavertaisin ehdoin paikallisten ja kolmansien maiden yritysten kanssa.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

7.5.2015

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

29

5

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Dita Charanzová, Anna Maria Corazza Bildt, Nicola Danti, Dennis de Jong, Ildikó Gáll-Pelcz, Evelyne Gebhardt, Maria Grapini, Sergio Gutiérrez Prieto, Robert Jarosław Iwaszkiewicz, Liisa Jaakonsaari, Antonio López-Istúriz White, Marlene Mizzi, Eva Paunova, Jiří Pospíšil, Marcus Pretzell, Robert Rochefort, Virginie Rozière, Christel Schaldemose, Andreas Schwab, Igor Šoltes, Ivan Štefanec, Róża Gräfin von Thun und Hohenstein, Mylène Troszczynski, Mihai Țurcanu, Anneleen Van Bossuyt, Marco Zullo

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Pascal Arimont, Biljana Borzan, Birgit Collin-Langen, Jens Nilsson, Julia Reda, Sabine Verheyen

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Petras Auštrevičius, Damiano Zoffoli

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

28.5.2015

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

34

5

2

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

William (The Earl of) Dartmouth, Maria Arena, Tiziana Beghin, David Borrelli, Daniel Caspary, Marielle de Sarnez, Santiago Fisas Ayxelà, Christofer Fjellner, Eleonora Forenza, Yannick Jadot, Ska Keller, Jude Kirton-Darling, Bernd Lange, Jörg Leichtfried, David Martin, Emmanuel Maurel, Emma McClarkin, Anne-Marie Mineur, Alessia Maria Mosca, Franz Obermayr, Artis Pabriks, Franck Proust, Godelieve Quisthoudt-Rowohl, Inmaculada Rodríguez-Piñero Fernández, Tokia Saïfi, Matteo Salvini, Marietje Schaake, Helmut Scholz, Joachim Schuster, Joachim Starbatty, Adam Szejnfeld, Iuliu Winkler, Jan Zahradil

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Goffredo Maria Bettini, Dita Charanzová, Georgios Epitideios, Seán Kelly, Sander Loones, Adina-Ioana Vălean, Jarosław Wałęsa

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Cecilia Wikström

(1)

EUVL L 94, 28.3.2014, s. 1.

(2)

EUVL L 94, 28.3.2014, s. 65.

(3)

EUVL L 94, 28.3.2014, s. 243.

(4)

EUVL C 56E, 26.2.2013, s. 87.

(5)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0050.

(6)

EUVL C 313 E, 20.12.2006, s. 447.

(7)

http://www.oecd.org/governance/budgeting/PPP-Recommendation.pdf.

(8)

http://www.oecd.org/daf/anti-bribery/ConvCombatBribery_ENG.pdf.

(9)

www.unece.org/fileadmin/DAM/ceci/publications/ppp.pdf.

(10)

http://www.uncitral.org/pdf/english/texts/procurem/pfip/guide/pfip-e.pdf

(11)

http://api.ning.com/files/Iumatxx-0jz3owSB05xZDkmWIE7GTVYA3cXwt4K4s3Uy0NtPPRgPWYO1lLrWaTUqybQeTXIeuSYUxbPFWlysuyNI5rL6b2Ms/PPPReferenceGuidev02Web.pdf

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö