Menettely : 2015/2058(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0184/2015

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0184/2015

Keskustelut :

PV 07/07/2015 - 16
CRE 07/07/2015 - 16

Äänestykset :

PV 08/07/2015 - 4.14
CRE 08/07/2015 - 4.14
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2015)0265

MIETINTÖ     
PDF 204kWORD 130k
9.6.2015
PE 551.919v02-00 A8-0184/2015

veronkierrosta ja verovilpistä haasteina kehitysmaiden hallinnolle, sosiaaliturvalle ja kehitykselle

(2015/2058(INI))

Kehitysvaliokunta

Esittelijä: Elly Schlein

Valmistelija (*):

Hugues Bayet, talous- ja raha-asioiden valiokunta

(*) Valiokuntien yhteistyömenettely – työjärjestyksen 54 artikla

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

veronkierrosta ja verovilpistä haasteina kehitysmaiden hallinnolle, sosiaaliturvalle ja kehitykselle

(2015/2058(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–       ottaa huomioon Monterreyn julistuksen (2002), Dohan kehitysrahoituskokouksen (2008), Pariisin julistuksen (2005) ja Accran toimintaohjelman (2008),

–       ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen päätöslauselmat 68/204 ja 68/279, jotka koskevat kolmatta kansainvälistä kehitysrahoituskokousta, joka järjestetään Addis Abebassa (Etiopia) 13.–16. heinäkuuta 2015,

–       ottaa huomioon kansainvälisestä yhteistyöstä verotuksessa vastaavan YK:n asiantuntijakomitean työn(1),

–       ottaa huomioon kaksinkertaista verotusta koskevan YK:n malliyleissopimuksen teollisuus- ja kehitysmaiden välillä(2),

–       ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen(3),

–       ottaa huomioon 21. huhtikuuta 2010 annetun komission tiedonannon "Verotus ja kehitys – Yhteistyö kehitysmaiden kanssa hyvän hallintotavan edistämiseksi verotusalalla" (COM(2010)0163),

–       ottaa huomioon 5. helmikuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Köyhyyden poistamista ja kestävää kehitystä koskeva maailmanlaajuinen kumppanuus vuoden 2015 jälkeen” (COM(2015)0044),

–       ottaa huomioon 18. maaliskuuta 2015 annetun komission tiedonannon verotuksen avoimuudesta verovilpin ja veron kiertämisen torjumiseksi (COM(2015)0136),

–       ottaa huomioon veropetosten, veronkierron ja veroparatiisien torjunnasta 21. toukokuuta 2013 antamansa päätöslauselman(4),

–       ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman verotuksesta ja kehityksestä – yhteistyö kehitysmaiden kanssa hyvän hallintotavan edistämiseksi verotusalalla(5),

–       ottaa huomioon hyvän hallintotavan edistämisestä verotusalalla 10. helmikuuta 2010 antamansa päätöslauselman(6)

–       ottaa huomioon 8. lokakuuta 2013 korruptiosta julkisella ja yksityisellä sektorilla ja sen vaikutuksista ihmisoikeuksiin kolmansissa maissa antamansa päätöslauselman(7),

–       ottaa huomioon 26. helmikuuta 2014 kehityksen edistämisestä vastuullisten yrityskäytäntöjen avulla ja kaivannaisteollisuuden roolista kehitysmaissa antamansa päätöslauselman(8),

–       ottaa huomioon 25. marraskuuta 2015 EU:sta ja vuoden 2014 jälkeisestä globaalista kehityksen toimintakehyksestä antamansa päätöslauselman(9),

–       ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2014 EU:n vuotta 2013 koskevasta kertomuksesta kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden periaatteesta antamansa päätöslauselman (10),

–       ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 208 artiklan, jossa vahvistetaan, että unionin kehitysyhteistyöpolitiikan päätavoite on köyhyyden poistaminen, ja määrätään kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuudesta,

–       ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–       ottaa huomioon kehitysvaliokunnan mietinnön sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon (A8-0184/2015),

A.     ottaa huomioon, että laittomat rahavirrat, eli kaikki rekisteröimättömät yksityiset rahavirrat, joissa liikkuu laittomasti ansaittuja, siirrettyjä tai käytettyjä pääomia, ovat tyypillisesti peräisin veronkierrosta ja verovilpistä, kuten vilpillisestä siirtohinnoittelusta vastoin periaatetta, jonka mukaan verot olisi maksettava siellä missä voitot on hankittu, ja että verovilpin ja veronkierron on määritetty haittaavan eniten kansallisten tulojen käyttöönottoa kehitykseen kaikissa kehitysyhteistyön rahoitusta koskevissa merkittävissä kansainvälisissä teksteissä ja konferensseissa;

B.     ottaa huomioon, että Global Financial Integrity -järjestön laatiman vuoden 2014 raportin mukaan suorien ulkomaisten investointien ja virallisen kehitysavun yhteenlaskettu määrä vuosilta 2003–2012 on hieman vähemmän kuin laittomat rahavirrat; ottaa huomioon, että laittomat rahavirrat ovat noin kymmenen kertaa suuremmat kuin kehitysmaiden köyhyyden poistamiseen, hyvinvointiin ja kestävään kehitykseen saamat avustukset ja että kehitysmaista vuosittain laittomasti pakenevan pääoman määrän arvioidaan olevan biljoona dollaria;

C.     toteaa, että julkisten tulojen saaminen kaivannaisteollisuudesta on olennainen tekijä monien kehitysmaiden, ja erityisesti vähiten kehittyneiden maiden, kehitysstrategioissa, mutta että kaivannaisteollisuuden tarjoamia mahdollisuuksia lisätä verotuloja ei ole hyödynnetty täysimääräisesti verotusta koskevien sääntöjen riittämättömyyden vuoksi tai koska niitä on vaikeaa panna täytäntöön, sillä kehitysmaiden ja kaivannaisyritysten väliset järjestelyt ovat usein tilapäisiä eivätkä kovin avoimia ja niistä neuvotellaan ilman avoimuutta ja selkeitä suuntaviivoja;

D.     toteaa, että laajan epävirallisen talouden vuoksi kehitysmaiden laaja-alainen verotus on lähes mahdotonta ja että maissa, joissa suuri osa väestöstä elää köyhyydessä, merkittävä osa BKT:sta jää verotuksen ulottumattomiin;

E.     katsoo, että oikeudenmukaisesta, tasapainoisesta, tehokkaasta ja avoimesta verotusjärjestelmästä hallitukset saavat elintärkeitä varoja, joilla voidaan turvata kansalaisten oikeudet julkisiin peruspalveluihin, kuten kaikille kuuluvaan terveydenhuoltoon ja koulutukseen, ja että tehokas tulonsiirtoihin perustuva veropolitiikka auttaa osaltaan lieventämään kasvavan epätasa-arvon vaikutuksia niiden kohdalla, joille se on eniten tarpeen;

F.     ottaa huomioon, että YK:n kauppa- ja kehityskonferenssin mukaan noin 30 prosenttia rajojen yli toimivien yritysten investointikannasta on ohjattu kauttakulkumaiden kautta ennen kuin ne saavuttavat määränpäänsä tuotantoresursseina;

G.     toteaa, että verotulot muodostavat merkittävän osan kehitysmaiden kansantuloista, minkä vuoksi ne kärsivät erityisesti yritysten veronkierrosta, ja että viime vuosina kehitysmaat ovat jatkuvasti laskeneet yritysveroasteitaan;

H.     toteaa, että veroparatiisit ja salassapitokäytäntöä noudattavat alueet, jotka sallivat pankki- ja rahoitustietojen salaamisen, yhdistettynä nollaverojärjestelmiin sellaisten pääomien ja tulojen houkuttelemiseksi, joita olisi pitänyt verottaa muissa valtioissa, saavat aikaan haitallista verokilpailua, vaarantavat verojärjestelmän oikeudenmukaisuuden ja vääristävät kauppaa ja investointeja, mikä vaikuttaa erityisesti kehitysmaihin, joiden arvioidaan menettävän vuosittain noin 189 miljardin dollarin verotulot;

I.      katsoo, että verotus voi olla luotettava ja kestävä kehitysmaiden tulojen lähde ja tarjota etuna vakautta verrattuna markkinaehtoisten lainojen kaltaisiin perinteisiin kehitysyhteistyön rahoitusmekanismeihin vain, jos käytössä on oikeudenmukainen, tasapainoinen, tehokas ja avoin verotusjärjestelmä, sekä vaikuttava ja tehokas verohallinto, joka edistää verosäännösten noudattamista, ja jos julkisia tuloja käytetään avoimesti ja vastuullisesti;

J.      katsoo, että tehokkaasta ja avoimesta verotuksesta ja veropolitiikasta voi olla muutakin hyötyä kuin pelkästään saatavilla olevien kehitystä tukevien resurssien lisääntyminen ja että sillä on suoria myönteisiä vaikutuksia hyvään hallintoon ja valtion rakentamiseen siten, että se vahvistaa demokraattisia elimiä, oikeusvaltiota ja hallinnon ja kansalaisten välistä yhteiskuntasopimusta, jotta saataisiin aikaan vastavuoroinen yhteys verojen, julkisten palvelujen ja sosiaaliturvan kesken ja pyrittäisiin edistämään hallitusten talousarvioiden vakautta ja siten pitkällä aikavälillä riippumattomuutta ulkomaisesta avusta ja mahdollistettaisiin, että kehitysmailla on valmiudet toimia ja kantaa vastuuta kansallisista tavoitteista ja että ne ottavat vastuun omista poliittisista valinnoistaan;

K.     ottaa huomioon, että valtion tulojen lisäämisen tarve on yhä suurempi talous- ja rahoituskriisin vuoksi;

L.     ottaa huomioon, että kehitysmaiden valtion tulojen käyttöönoton ansiosta niiden keräämät varat ovat lisääntyneet tasaisesti ja alalla on edistytty merkittävästi kansainvälisten lahjoittajien tuella;

M.    katsoo, että kehitysmailla on suuria poliittisia, hallinnollisia ja teknisiä ongelmia verotulojen keräämisessä, mikä johtuu riittämättömistä henkilöstö- ja taloudellisista resursseista veronkannossa, monikansallisten yhtiöiden mutkikkaan veronkeruun hallinnollisten valmiuksien heikkoudesta, veronkantoinfrastruktuurin puuttumisesta, osaavan henkilöstön siirtymisestä pois verohallinnoista, korruptiosta, poliittisen järjestelmän heikosta legitimiteetistä, puutteellisesta osallistumisesta kansainväliseen veroyhteistyöhön sekä epäoikeudenmukaisesta tulonjaosta ja heikosta verotushallinnosta;

N.     toteaa, että samalla, kun nykyisen globaalin kaupankäynnin vapautuminen ja kaupan esteiden poistaminen asteittain viime vuosikymmenten aikana on lisännyt tavaroiden rajat ylittävää kauppaa, se on myös luonut vaikeuksia kehitysmaille, ja erityisesti vähiten kehittyneille maille, jotka ovat suuresti riippuvaisia kaupan verotuksesta, kaupan verotulojen vähenemisen kompensoimisessa globaalin kaupankäynnin vapautuessa sekä siirtymisessä muihin valtion tulojen tyyppeihin, erityisesti tasapainoiseen veroyhdistelmään;

O.     toteaa, että verotuksen alentamiseen rajat ylittävissä rahansiirroissa käytettävien verotussopimusten määrä teollisuus- ja kehitysmaiden välillä on lisääntynyt viime vuosina, mikä heikentää kehitysmaiden valmiuksia kotimaisten resurssien hyödyntämiseen ja luo mahdollisia keinoja, joilla monikansalliset yhtiöt voivat välttää verotusta; toteaa, että Alankomaiden viranomaisten hiljattain toteuttamassa vaikutustenarvioinnissa todettiin, että Alankomaiden verotusjärjestelmä helpottaa lähdeveron kiertoa, mikä johtaa kehitysmaissa noin 150–550 miljoonan euron osinko- ja korkotappioihin lähdeverotuloista(11);

P.     toteaa, että kehitysmaat keräävät huomattavasti vähemmän veroja kuin kehittyneet taloudet (verojen määrä suhteessa BKT:hen vaihtelee 10–20 prosentin välillä, kun se on OECD-talouksissa 30–40 prosenttia) ja että niille on tyypillistä erittäin kapea veropohja; toteaa, että veropohjaa voidaan leventää ja että verotulojen määrää voidaan nostaa huomattavasti tarvittavien keinojen tarjoamiseksi valtiolle sen vastuutehtävistä huolehtimiseksi;

Q.     ottaa huomioon, että kehitysmaat ovat yrittäneet houkutella investointeja lähinnä tarjoamalla monenlaisia verokannusteita ja -vapautuksia, jotka eivät ole avoimia eivätkä perustu asianmukaisiin kustannus-hyötyanalyyseihin eivätkä aina edes houkuttele todellisia ja kestäviä investointeja, vaan johtavat kehittyvien talouksien keskinäiseen kilpailuun suotuisimpien verotuskohteluiden tarjonnassa ja johtavat epätyydyttäviin tuloksiin tehokkaan ja vaikuttavan verotusjärjestelmän osalta;

R.     toteaa, että jäsenvaltiot ovat jo sitoutuneet myöntämään 0,7 prosenttia BKT:stään viralliseen kehitysapuun ja että kansallisten resurssien käyttöönottoa tukevan avun määrä on edelleen vähäinen, alle prosentin virallisesta kehitysavusta vuonna 2011 ja vain arviolta 0,1 prosenttia (118,4 miljoonaa dollaria) virallisesta kehitysavusta osoitettiin vuonna 2012 valmiuksien kehittämiseen veroalalla;

S.     toteaa, että monet kehitysmaat eivät saavuta edes vähimmäisverotasoa, jota ne tarvitsevat perustehtäviensä, julkisten palvelujen ja köyhyyden torjunnan rahoittamiseen;

T.     toteaa, että Euroopan investointipankki, Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki (EBRD) ja jäsenvaltioiden kehitysrahoituslaitokset tukevat kehitysmaiden yksityisiä yrityksiä suoraan tarjoamalla lainaa tai välillisesti tukemalla kaupallisten pankkien ja pääomasijoitusrahastojen kaltaisia rahoituksen välittäjiä, jotka puolestaan antavat lainaa yrityksille tai investoivat niihin;

U.     toteaa, että kehitysmaiden olisi oltava paremmin edustettuina kansainvälisen verotusyhteistyön nykyisissä rakenteissa ja menettelyissä, jotta ne osallistuisivat tasavertaisesti maailmanlaajuisten veropolitiikkojen laatimiseen ja uudistamiseen;

V.     toteaa, että kansainvälisestä yhteistyöstä verotuksessa vastaava asiantuntijakomitea on talous- ja sosiaalineuvoston alaisena toimiva elin, joka kiinnittää erityistä huomiota kehitysmaihin ja siirtymävaiheen talouksiin;

W.    katsoo, että riittävien julkisten tulojen keräämisellä voi olla ratkaiseva rooli sellaisten yhä tasa-arvoisempien yhteiskuntien edistämisessä, joissa naisten ja miesten välillä ei ole syrjintää ja joissa erityistä tukea annetaan lapsille ja muille haavoittuville ryhmille;

1.      kehottaa komissiota esittämään nopeasti tiedonannon muodossa kunnianhimoisen toimintasuunnitelman kehitysmaiden auttamiseksi torjumaan veronkiertoa ja verovilppiä ja perustamaan oikeudenmukaisia, tasapainoisia, tehokkaita ja avoimia verojärjestelmiä, ottaen huomioon OECD:n kehitysapukomitean ennen Etiopian Addis Abebassa 13.–16. heinäkuuta 2015 järjestettävää kehitysrahoituskokousta tekemän työn sekä kansainvälisten verosopimusten vaikutukset kehitysmaille;

2.      korostaa, että kotimaisten resurssien tehokas käyttöönotto ja verotusjärjestelmien tehostaminen ovat välttämättömiä vuosituhannen kehitystavoitteet korvaavan vuoden 2015 jälkeisen toimintakehyksen aikaansaamiseksi toteuttamiskelpoisena strategiana, jolla vapaudutaan riippuvuudesta ulkomaisesta avusta pitkällä aikavälillä, ja että tehokkaat ja oikeudenmukaiset verotusjärjestelmät ovat ratkaisevan tärkeitä köyhyyden poistamisessa, eriarvoisuuden torjumisessa, hyvässä hallinnossa ja valtion rakentamisessa; muistuttaa, että tietty monikansallinen taloudellinen toiminta on vaikuttanut valtioiden kykyyn tuottaa kansallisia tuloja ja valita verotusrakenteensa ja että samalla pääoman lisääntynyt liikkuvuus yhdistettynä veroparatiisien käyttöön on muuttanut suuresti verotusedellytyksiä; on huolestunut myös siitä, että monissa kehitysmaissa korruptio on hyvin yleistä eikä julkishallinto ole avointa, mikä estää verotulojen sijoittamisen valtion kehittämiseen, julkisiin palveluihin tai julkiseen infrastruktuuriin;

3.      panee merkille, että verotuksen avulla saatujen varojen osuus BKT:stä on edelleen alhainen useimmissa kehitysmaissa, ja ne ovat tämän vuoksi erityisen alttiina yksityisten verovelvollisten ja yritysten veronkierrolle ja verovilpille; korostaa, että tämä aiheuttaa huomattavia taloudellisia menetyksiä kehitysmaille, kannustaa lahjontaan ja vahingoittaa EU:n kehityspolitiikkaa ja että unionin ja sen jäsenvaltioiden keskeisenä painopisteenä pitäisi olla ryhtyminen asianmukaisiin toimiin niitä vastaan kansallisella, EU:n ja kansainvälisellä tasolla ottaen huomioon ne tarpeet ja rajoitukset, joita kehitysmaat kohtaavat verotulojensa saatavuudessa; katsoo, että EU:n olisi otettava johtoasema kansainvälisten pyrkimysten ohjaamisessa veroparatiisien, veronkierron ja verovilpin torjumiseksi ja näytettävä esimerkkiä ja että sen olisi tehtävä yhteistyötä kehitysmaiden kanssa ja pyrittävä torjumaan tiettyjen monikansallisten yritysten aggressiivista verojen välttelyä sekä etsittävä keinoja tukea kehitysmaita verokilpailuun osallistumista koskevissa paineissa;

Toimintasuunnitelma verovilpin ja veronkierron torjumiseksi kehitysmaissa

4.      kehottaa komissiota toteuttamaan konkreettisia ja tehokkaita toimenpiteitä tukeakseen kehitysmaita ja alueellisia verohallinnon toimintakehyksiä, kuten Afrikan verohallintofoorumia ja Amerikan verohallintokeskusta veronkierron ja verovilpin torjumisessa ja oikeudenmukaisen, tasapainoisen, tehokkaan ja avoimen verotuspolitiikan kehittämisessä, hallinnollisten uudistusten edistämisessä ja jotta lisätään kehitysmaiden verohallinnoille annettavan rahoitus- ja teknisen avun osuutta kehitysavusta; väittää, että tätä tukea olisi annettava näiden maiden oikeuslaitoksen ja korruptiontorjuntavirastojen vahvistamiseen; kehottaa yhdistämään jäsenvaltioiden ja edunsaajamaiden julkisen sektorin asiantuntemusta pyrkien vahvistamaan yhteistyötoimia ja saamaan aikaan alustavia konkreettisia tuloksia edunsaajamaiden osalta; katsoo, että on tuettava työpajoja, koulutusjaksoja, asiantuntijavierailuja ja neuvontaa;

5.      pyytää komissiota asettamaan hyvän hallintotavan verotusasioissa ja oikeudenmukaisen, tasapainoisen, tehokkaan ja avoimen veronkannon keskeiselle sijalle poliittisessa sekä kehitys- ja kauppa-asioita koskevassa vuoropuhelussaan ja kaikissa kehitysyhteistyösopimuksissa kumppanimaiden kanssa, lisäämään omavastuullisuutta ja maan sisäistä vastuuvelvollisuutta edistämällä sellaista ilmapiiriä, jossa kansalliset parlamentit voivat merkityksellisellä tavalla osaltaan edistää kansallisten talousarvioiden laatimista ja valvontaa, myös kotimaisten tulojen ja verotuksen osalta, ja tukemaan kansalaisyhteiskunnan tehtävää verohallinnon julkisen valvonnan ja veropetosten seurannan varmistamisessa myös muun muassa perustamalla tehokkaita järjestelmiä ilmiantajien ja toimittajien lähteiden suojelemiseksi;

6.      kehottaa kiireellisesti saattamaan tiedot yhtiöiden, trustien ja muiden yhteisöjen edunsaajista julkisesti saataville avoimessa dataformaatissa, jotta estetään anonyymien pöytälaatikkoyhtiöiden ja vastaavien oikeudellisten yksiköiden käyttäminen rahanpesuun, laittoman toiminnan tai terroristitoiminnan rahoittamiseen, korruptoituneiden ja rikollisten henkilöiden henkilöllisyyden salaamiseen, julkisten varojen varastamisen ja laittomasta kaupasta ja laittomasta veronkierrosta saatavien tuottojen peittelyyn; katsoo lisäksi, että kaikkien valtioiden olisi vähintäänkin hyväksyttävä ja pantava täysimääräisesti täytäntöön rahanpesuvastaisen toimintaryhmän rahanpesun torjuntaa koskevat suositukset;

7.      kehottaa unionia ja sen jäsenvaltioita panemaan täytäntöön periaatteen, jonka mukaan kaikkien maiden ja alojen julkisesti noteerattujen tai listaamattomien monikansallisten yhtiöiden, ja erityisesti luonnonvaroja hyödyntävien yhtiöiden, on hyväksyttävä vakiomenettelynä maakohtainen raportointi, jossa niiden on julkaistava osana maakohtaisia vuosikertomuksiaan kaikkien tytäryhtiöidensä nimet, niiden taloudelliset tulokset, asiaankuuluvat verotustiedot, omaisuus ja työntekijöiden määrä jokaisella alueella, jossa ne toimivat, ja huolehtimaan, että nämä tiedot on julkisesti saatavilla, ja minimoimaan hallinnolliset rasitteet jättämällä pk-yritykset tämän ulkopuolelle; pyytää tämän vuoksi komissiota esittämään lainsäädäntöehdotuksen tilinpäätösdirektiivin muuttamisesta tämän mukaisesti; muistuttaa, että avoimuus on tärkeä askel kohti nykyisen verotusjärjestelmän vahvistamista ja suuren yleisön luottamuksen lisäämistä; pyytää, että OECD suosittelee ehdottamansa maakohtaisen raportointimallin julkistamista kaikissa monikansallisissa yhtiöissä sen varmistamiseksi, että kaikkien valtioiden kaikki veroviranomaiset saavat perusteellista tietoa voidakseen arvioida siirtohinnoitteluriskejä ja määrittää tehokkaimman tavan hyödyntää tarkastuksiin tarkoitettuja voimavaroja; painottaa, että ulkomaisille sijoittajille kahdenvälisillä verotussopimuksilla myönnetyt verovapautukset ja edut tarjoavat monikansallisille yhtiöille epäreilua kilpailuetua verrattuna kansallisiin yrityksiin, eritoten pk-yrityksiin;

8.      vaatii, että on tarkistettava kaivannaisteollisuuteen sovellettavia verosääntöjä ja -säännöksiä; kehottaa EU:ta lisäämään apuaan kehitysmaissa, jotta voidaan tukea niiden pyrkimystä verottaa riittävästi luonnonvarojen hyödyntämistä tarkoituksena vahvistaa isäntämaiden hallitusten neuvotteluasemaa, jotta ne saisivat paremman tuoton luonnonvaroistaan, mikä auttaisi monipuolistamaan niiden taloutta; tukee kaivos- ja kaivannaisteollisuuden avoimuutta koskevaa aloitetta (EITI) ja sen ulottamista tuotantoyrityksiin ja hyödykkeillä kauppaa käyviin yrityksiin;

9.      panee tyytyväisenä merkille automaattista tietojenvaihtoa koskevan mekanismin käyttöönoton, sillä se on keskeinen väline maailmanlaajuisen avoimuuden ja verovilpin ja veronkierron torjumiseksi tehtävän yhteistyön parantamisessa; toteaa kuitenkin, että kehitysmaat tarvitsevat jatkuvaa rahoitusta koskevaa ja teknistä asiantuntijatukea ja aikaa rakentaakseen vaadittavat valmiudet tietojen lähettämiseksi ja käsittelemiseksi; painottaa tämän vuoksi, että on tärkeää sisällyttää uusiin OECD:n kehittämiin automaattista tietojenvaihtoa koskeviin maailmanlaajuisiin normeihin siirtymäajanjakso kehitysmaita varten ja tunnustaa, että normien vastavuoroisuuden vuoksi ne valtiot, joilla ei ole resursseja ja valmiuksia perustaa tarvittavaa infrastruktuuria vaadittujen tietojen keräämiseksi, hallinnoimiseksi ja jakamiseksi, voidaan jättää ulkopuolelle; katsoo lisäksi, että olisi suunniteltava luottamuksellisuutta koskevia yhtenäisiä normeja;

10.    vaatii, että laaditaan vuoden 2015 loppuun mennessä kansainvälisesti hyväksytyt määritelmät veroparatiiseille ja niitä hyödyntävien toimijoiden seuraamuksille sekä musta lista niistä, myös EU:hun kuuluvista, maista, jotka eivät torju veronkiertoa tai hyväksyvät sen; vaatii EU:ta tukemaan niiden kehitysmaiden talouden uudelleensuuntautumista, jotka toimivat veroparatiiseina; pyytää niitä jäsenvaltioita, joilla on unioniin kuulumattomia alusmaita ja alueita, pyrkimään näiden alueiden viranomaisten kanssa saamaan nämä alueet omaksumaan verotuksen avoimuutta koskevat periaatteet ja varmistamaan, ettei yksikään niistä toimi veroparatiisina;

11.    kehottaa Euroopan unionia ja sen jäsenvaltioita varmistamaan, että neuvoteltaessa verotus- ja investointisopimuksia kehitysmaiden kanssa rajatylittävästä toiminnasta saatavat tulot tai voitot olisi verotettava lähdevaltiossa, jossa arvoa tuotetaan tai luodaan; korostaa tässä yhteydessä, että YK:n malliyleissopimuksella varmistetaan verotusoikeuksien oikeudenmukainen jakaminen lähdevaltioiden ja kotipaikkavaltioiden välillä; painottaa, että neuvotellessaan verosopimuksista Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden on noudatettava SEUT-sopimuksen 208 artiklassa vahvistettua kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden periaatetta;

12.    kehottaa komissiota ja kaikkia jäsenvaltioita suorittamaan eräiden jäsenvaltioiden esimerkin mukaisesti arviointeja eurooppalaisen verotuspolitiikan vaikutuksista kehitysmaihin ja jakamaan hyviä käytäntöjä, jotta voidaan vahvistaa kehityspolitiikan johdonmukaisuutta ja parantaa nykyisiä käytäntöjä ja ottaa paremmin huomioon kielteiset heijastevaikutukset kehitysmaihin sekä kyseisten maiden erityistarpeet; pitää tässä yhteydessä myönteisenä vuonna 2015 esitettävää, verovilppiä ja veronkiertoa koskevaa tarkistettua komission toimintasuunnitelmaa ja kehottaa jäsenvaltioita nopeasti sopimaan yhteisestä yhdistetystä yhtiöveropohjasta (CCCTB);

13.    kannattaa voimakkaasti nykyisiä kansainvälisiä aloitteita, OECD:n veropohjan rapautumista ja voittojen kotiuttamista koskeva toimintasuunnitelma (BEPS-toimintasuunnitelma) mukaan luettuna, globaalin järjestelmän uudistamiseksi siten, että painotetaan kehitysmaiden laajempaa osallistumista kansainvälisen veroyhteistyön rakenteisiin ja menettelyihin; kehottaa unionia ja jäsenvaltioita varmistamaan, että verotusasioista vastaavasta YK:n komiteasta kehitetään aito hallitustenvälinen elin, joka on paremmin varustettu lisäresursseilla YK:n talous- ja sosiaalineuvoston puitteissa, jotta varmistetaan, että kehitysmaat voivat osallistua tasavertaisesti maailmanlaajuisten veropolitiikkojen laatimiseen ja uudistamiseen; korostaa, että sanktioita olisi harkittava sekä yhteistyöstä kieltäytyville lainkäyttöalueille että veroparatiisien kanssa toimiville rahoituslaitoksille;

14.    korostaa, että julkisen rahoituksen riittävällä tasolla voidaan osaltaan edistää sukupuolten epätasa-arvon poistamista ja tarjota välineet lasten ja muiden yhteiskunnan haavoittuvien ryhmien tukemiseksi paremmin, ja toteaa, että veronkierrolla on vaikutusta ihmisten hyvinvointiin kaikkialla maailmassa, mutta erityisen haitallista se on köyhille ja pienituloisille kotitalouksille, joissa naisten edustus on usein suhteettoman suuri;

15.    panee huolestuneena merkille, että monet kehitysmaat ovat varsin heikossa neuvotteluasemassa joidenkin suorien ulkomaisten sijoittajien kanssa; katsoo, että yrityksiä olisi vaadittava tekemään täsmällisiä sitoumuksia sen varmistamiseksi, että niiden tekemillä investoinneilla on myönteisiä heijastusvaikutuksia isäntämaan paikalliseen ja/tai kansalliseen sosioekonomiseen kehitykseen; kehottaa komissiota, neuvostoa ja kumppanimaiden hallituksia varmistamaan, että verokannustimet eivät muodosta uutta mahdollisuutta veronkiertoon; painottaa, että kannustimista olisi tehtävä entistä avoimempia ja niillä olisi edistettävä investointeja kestävään kehitykseen;

16.    kehottaa EIP:tä ja EBRD:tä sekä jäsenvaltioiden kehitysrahoituslaitoksia valvomaan ja varmistamaan, että tukea saavat yritykset tai muut oikeushenkilöt eivät osallistu veronkiertoon ja verovilppiin olemalla tekemisissä offshore-keskuksiin ja veroparatiiseihin perustettujen rahoituksenvälittäjien kanssa tai helpottamalla laittomia rahavirtoja, sekä lisäämään avoimuutta koskevia toimintaperiaatteitaan esimerkiksi saattamalla kaikki raporttinsa ja tutkimuksensa julkisesti saataville; kehottaa EIP:tä soveltamaan huolellisuusmenettelyä (due diligence), edellyttämään maakohtaisia vuosikertomuksia, jäljittämään todelliset edunsaajat ja valvomaan siirtohinnoittelua, jotta voidaan taata investointien avoimuus ja estää veronkierto ja verovilppi;

17.    kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

PERUSTELUT

I. Kehitysmaiden omien tulojen käyttöönoton ymmärtäminen

Miksi omien tulojen käyttöönotto on niin tärkeää?

Kotimaiset resurssit ovat ja tulevat olemaan suurin rahoituksen lähde kehitysmaissa. Vaikka niiden osuus BKT:stä on viime vuosikymmenen aikana noussut, keskimääräinen verojen suhde BKT:hen kehitysmaissa on edelleen liian alhainen: Kehitysmaat keräävät huomattavasti vähemmän veroja kuin kehittyneet taloudet. Verojen suhde BKT:hen alhaisen tulotason maissa on 10–20 prosenttia, ja monissa niistä alle 15 prosenttia (jota pidetään yleisesti rajana, jonka alapuolella hallitusten on vaikeaa rahoittaa perustoimintansa ja palvelunsa). OECD-maissa vastaava luku on 30–40 prosenttia. Asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että veronkantoa voidaan lisätä huomattavasti: Oxfamin 52 kehitysmaassa tekemien laskelmien mukaan 269 miljardia dollaria voitaisiin ottaa käyttöön julkisten palvelujen rahoittamiseksi, jos veronkantoa parannettaisiin huomattavasti. Siksi on erittäin tärkeää varmistaa, että kotimaisesta veronkannosta tehdään ennustettavampaa, vakaampaa ja kestävämpää ja että kaikki yhteiskunnan osat – henkilöt ja yhtiöt – maksavat maksukykynsä mukaan.

Mitä ongelmia on nykyjärjestelmässä?

•  Kaupankäynti: Kehitysmaissa suhteettoman suuri osuus julkisista varoista on peräisin kaupasta, jota on helppo verottaa mutta joka altistaa budjetit epävakaille raaka-aineiden hinnoille eikä tarjoa mahdollisuuksia verotulojen lisäämiselle. Kehitysmaissa on vaikeuksia korvata kaupankäynnistä perittävien verojen laskua, joka johtuu nykyisestä maailmanlaajuisesta kaupan vapauttamisesta, ja siirtyä muuntyyppisiin omiin resursseihin.

•  Epävirallisuus: Epävirallisuus rajoittaa tulojen käyttöönottoa erityisesti kehitysmaissa, joissa se on laajalle levinnyt ilmiö sekä kaupungeissa että maaseudulla. Epävirallisen sektorin ottaminen verotuksen piiriin voi olla hallinnollisesti kallista, sillä luonteensa mukaisesti se jää veroviranomaisten tarkkailun ulkopuolelle, ja laaja epävirallinen sektori tekee laajapohjaisesta tuloverotuksesta lähes mahdotonta.

•  Poliittiset rajoitteet: Yhteiskunnan ja talouden eturyhmittymät valvovat etujansa hallituksissa saadakseen veroetuja ja harjoittavat jatkuvaa vaikuttamista veropolitiikassa ja hallinnossa työskenteleviin virkamiehiin ja näin edistävät korruptiota.

•  Hallinnolliset rajoitteet: Verohallintojen valmiudet panna lakeja täytäntöön ja varmistaa niiden noudattaminen vaihtelee. Varsinkin silloin, kun valtioiden on verotettava monikansallisia yhtiöitä, haasteen vaikeus merkitsee vakavaa estettä kehitysmaille. Osaavan henkilöstön siirtyminen pois verohallinnoista kansainvälisiin järjestöihin ja yksityisiin yrityksiin, veronkannon infrastruktuurin puute ja tietoteknisten järjestelmien päivittämisen tarve ovat lisäesimerkkejä kehitysmaiden haasteista.

•  Taloudelliset rajoitteet: Kehitysmailla on usein vain hyvin pieni veropohja. Maissa, joissa suuri osa väestöstä elää köyhyydessä, huomattavaa osaa BKT:stä ei voida verottaa. Talouden heikon kehityksen takia teollisuussektori on tyypillisesti alikehittynyt ja maataloussektori on suuri, ja veroja on yleensä helpompi kantaa teollisuudelta.

•  Kilpajuoksu mahdollisimman alhaisiin veroihin: Viime vuosina kehitysmaiden hallitukset ovat jatkuvasti laskeneet yritysveroja ja tarjonneet erilaisia verohelpotuksia ja vapautuksia veroista houkutellakseen sijoittajia ja edistääkseen talouskasvua. Todisteet kuitenkin osoittavat, että tällaiset kannustimet eivät suuremmin vaikuta ulkomaisiin investointeihin. Ne pikemminkin ajavat taloudet toisiaan vastaan ja kilpailemaan edullisimman verokohtelun tarjoamisessa. Tämä kilpajuoksu mahdollisimman alhaisiin veroihin hyödyttää enemmän monikansallisia yhtiöitä kuin kehitysmaita.

•  Kaivosala: Se, miten luonnonvaroista saatavat tulot jaetaan sijoittajien ja hallitusten välillä, on ratkaisevaa kehitysmaille. Kaivosinvestointien verokohtelu vaihtelee suuresti maittain, ja järjestelyt ovat usein tilapäisiä eivätkä kovin avoimia. Niistä neuvotellaan suoraan poliitikkojen ja yhtiöiden välillä verotusjärjestelmän ulkopuolella eikä selvää ohjeistusta ole. Näin korruptio ja tulo-osuuden jääminen pienemmäksi ovat hyvin todennäköisiä.

Mitkä ovat seuraukset?

Laittomia rahavirtoja ovat kaikki rekisteröimättömät yksityiset rahavirrat, joissa liikkuu laittomasti ansaittuja, siirrettyjä tai käytettyjä pääomia. Vuonna 2011 kehitysmaiden laittomiin rahavirtoihin menettämät kotimaiset varat olivat yhteensä yli 630 miljardia dollaria, joka vastaa 4,3 prosenttia kehitysmaiden BKT:stä (se koski erityisen pahasti alhaisen tulotason maita). Laittomat rahavirrat ovat vain yksi tapa, jolla kehitysmaat menettävät yhtiöiltä saatavia verotuloja. Haitallinen verovilppi, jossa yritykset pyrkivät kiertämään veroja monimutkaisten sisäisten rakenteiden avulla ja etsimällä porsaanreikiä verolainsäädännössä, on toinen merkittävä ongelma. Yritysvoittoverot ovat laskeneet kaikkialla maailmassa. Tämä vaikuttaa erityisesti kehitysmaihin, koska ne ovat erittäin riippuvaisia yhtiöveroista. Yhtiöverotulot ovat merkittävä osa niiden tuloista.

Kirjallisuutta ja tietoja tästä asiasta ei ole paljon, mikä johtuu osittain siitä, että verovilpin ja veronkierron määrää on vaikea mitata. ONE arvioi, että kehitysmaista katoaa vähintään biljoona dollaria joka vuosi korruptioon, johon kuuluvat luonnonvaroja koskevat hämäräperäiset sopimukset, anonyymien pöytälaatikkoyhtiöiden käyttäminen, rahanpesu ja laiton veronkierto. Global Financial Integrity on arvioinut, että kehitysmaat menettivät 6,6 biljoonaa dollaria laittomien rahavirtojen takia vuosina 2003–2012. Oxfamin mukaan yhtiöiden maksamattomien verojen määrä kehitysmaissa on arviolta 104 miljardia dollaria vuodessa. Actionaid on arvioinut, että tyypillinen yritysverokuilu kehitysmaissa (todella kerättyjen verojen määrän ja kaavaillun verokertymän välinen erotus) verovilpin ja veronkierron takia on noin 20 prosenttia.

Merkittävät veronkiertotavat kehitysmaissa

•   Henkilökohtaisten tulojen tai yrityksen voittojen vilpillinen tai olematon ilmoittaminen suoran tuloveron tai verovelvollisuuden kiertämiseksi.

•   Kaupan vilpillinen hinnoittelu salaa yhteistyössä olevien viejien ja maahantuojien tekaistuilla laskuilla on yleinen tapa siirtää rahaa laittomasti kehitysmaista ulkomaisille tileille veronkiertotarkoituksessa.

•   ALV-petokset, joihin kuuluu väärien ilmoitusten tekeminen alv:n alaisista liiketoimista.

•   Veroviranomaisten lahjominen.

Merkittävät veronkiertotavat kehitysmaissa

•  Voittojen kotiuttaminen: tarkoittaa verolainsäädännön porsaanreikien laillista hyväksikäyttöä. Veroviranomaiset kohtelevat tyypillisesti monikansallisten yhtiöiden tytäryhtiöitä erillisinä toimijoina. Voittojen kotiuttaminen voidaan suorittaa manipuloimalla siirtohintoja tai käyttämällä hyväksi ryhmittymän sisäisiä lainoja. Tämän lisäksi monikansalliset yhtiöt voivat vääristää siirtohintoja ryhmittymän kokonaisverotaakan vähentämiseksi manipuloimalla voitonjakoa erityisesti korkean ja matalan verotuksen lainkäyttöalueilla.

•  Tarkoituksellisella aineettoman omaisuuden olinpaikan valinnalla (patenttien, tavaramerkkien ja tekijänoikeuksien) monikansalliset yhtiöt saavat tilaisuuden optimoida kokonaisverovastuunsa oikeudellisten kehysten puitteissa.

•  Verokannustimet ja vapautukset ovat tietyissä olosuhteissa (nepotismi, korruptio, salailu) "veronkiertoa, jossa on virallinen leima". Verokannustinten avulla ulkomaiset yhtiöt voivat vapautua verojen maksamisesta, mutta sen lisäksi ne saattavat aiheuttaa kotimaisten yritysten laitonta veronkiertoa siten, että kotimaisia investointeja merkitään uudelleen suoriksi ulkomaisiksi investoinneiksi (roundtrip-investoinnit) tai yrityksiä myydään tytäryhtiöille, jotka on naamioitu uusiksi sijoittajiksi, jotta ne voisivat saada vain uusille sijoittajille myönnettävän määräaikaisen verovapauden (double-dipping).

II. Nykyisin maailmanlaajuisesti käytettävien ratkaisujen arviointi

Teollisuus- ja kehitysmaiden väliset verotussopimukset

Myös verotussopimukset, jotka ovat merkittävä osa kansainvälistä verosääntelyä, voivat lisätä verotulojen menetyksiä. Kahdenvälisillä sopimuksilla pyritään estämään kaksinkertainen verotus jakamalla verotusoikeus allekirjoittajamaiden välillä. Kahdenvälisiin verotussopimuksiin teollisuus- ja kehitysmaiden välillä liittyy yleinen ongelma, että teollisuusmaat pystyvät suojaamaan omat etunsa paremmin kuin kehitysmaat. Toiseksi, koska verotussopimuksia on käytetty verotuksen alentamiseen rajat ylittävissä rahansiirroissa, niistä on tullut keskeinen väline monikansallisille yhtiöille, kun ne kotiuttavat voittojaan maista, joissa voitot on ansaittu, maihin, joissa monikansallisia yhtiöitä verotetaan vähän tai ei ollenkaan.

Suurin osa maailman verotussopimuksesta perustuu OECD:n malliyleissopimukseen, jossa asetetaan kehykset hallitusten väliselle verotusoikeuksien jakamiselle, kun kyse on yhtiöistä, jotka ovat sijoittautuneet yhteen maahan (kotipaikkavaltio, joka on yleensä teollisuusmaa) ja toimivat toisessa maassa (lähdevaltio, usein kehitysmaa). Koska OECD:n malliyleissopimuksen katsottiin suosivan kotipaikkavaltioita, eli OECD-maita, YK:ssa kehitettiin toinen malliyleissopimus, jotta varmistettaisiin tasapuolisempi lähestymistapa verotusoikeuksien jakamiseen. Monet teollisuusmaat käyttävät kuitenkin sitkeästi yhä OECD:n mallia neuvotellessaan kehitysmaiden kanssa.

Maailmanlaajuinen toiminta: OECD:n BEPS-toimintasuunnitelma

OECD:n ehdottamalla ja G20-ryhmän hyväksymällä veropohjan rapautumista ja voittojen kotiuttamista koskevalla toimintasuunnitelmalla (BEPS-toimintasuunnitelma) pyritään määrittelemään uudelleen kansainväliset verosäännöt ja torjumaan voittojen kotiuttamista sekä varmistamaan, että yhtiöt maksavat veroja sinne, missä taloudellinen toiminta tapahtuu ja arvo luodaan. Kehitysmaat ovat erittäin riippuvaisia yhtiöveroista, joten tämä prosessi voisi hyödyttää niitä todella paljon. On kuitenkin useita syitä, miksi tällä prosessilla sen nykymuodossa ei saavuteta tulosta, joka johtaisi progressiivisempiin verotusjärjestelmiin koko maailmassa tai joka hyödyttäisi kehitysmaita:

•  BEPS on soveltamisalaltaan liian rajoitettu, ja se keskittyy liian paljon rikkaiden maiden etuihin (OECD:n jäsenvaltioiden). Sen 15-kohtaisella toimintasuunnitelmalla ei pystytä ratkaisemaan keskeisiä ongelmia (esimerkiksi verokannustinten ongelmaa), ja edistyminen kehitysmaille tärkeimmissä toimissa on yhä hidasta.

•  Koska se on suunniteltu erityisesti teollisuusmaille, kehitysmailla ei ole tarvittavia lainsäädännöllisiä keinoja veropohjan rapautumisen ja voittojen kotiuttamisen torjumiseksi. Niillä on vaikeuksia kehittää valmiuksia, joita tarvitaan hyvin mutkikkaiden sääntöjen täytäntöön panemiseksi ja monikansallisten yhtiöiden haastamiseksi, ja tiedon puute haittaa usein niiden toimintaa.

Mitä tulee hallintotapaan, OECD on tilivelvollinen ainoastaan jäsenilleen ja BEPS-prosessilla ei voida varmistaa asianmukaista edustusta ja vastuuvelvollisuutta. Kehitysmaita on kuultu, mutta kuuleminen sivustakatsojana ei voi korvata mahdollisuutta osallistua neuvotteluihin tasa-arvoisesti.

Veronkierron ja verovilpin torjumista kehitysmaissa koskevan toimintasuunnitelman tarve

Ottaen huomioon kotimaisten varojen paremman käyttöönoton merkityksen ja kehitysmaiden ongelmat veronkierron ja verovilpin torjunnassa, esittelijä ehdottaa Addis Abebassa järjestettävää kehitysrahoituskokousta ja maailmanlaajuisen verotusjärjestelmän uudistamista koskevia nykyisiä kansainvälisiä aloitteita varten luetteloa voimakkaista suosituksista, joita parlamentin olisi tuettava.

Tällaisia ovat esimerkiksi rahoitus- ja teknisen avun lisääminen kehitysmaille ja alueellisille verohallinnoille; vahvojen ratkaisumallien hyväksyminen maailmanlaajuisen avoimuuden ja veronkierron torjumiseksi tehtävän yhteistyön parantamiseksi, kuten automaattista tietojenvaihtoa koskeva mekanismi ja maakohtainen raportointi, ottaen huomioon kehitysmaiden tarpeet ja rajoitteet; arviointien suorittaminen EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla verotuspolitiikan vaikutuksista kehitysmaihin; lähdevaltioiden verotusoikeuden säilyttäminen neuvoteltaessa verotussopimuksista ja todella hallitustenvälisen elimen kehittäminen, johon kehitysmaat voivat osallistua tasa-arvoisesti nykyisten kansainvälisten verotussääntöjen kokonaisvaltaisessa uudistamisessa.

8.5.2015

TALOUS- JA RAHA-ASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO

kehitysvaliokunnalle

veronkierrosta ja verovilpistä haasteina kehitysmaiden hallinnolle, sosiaaliturvalle ja kehitykselle

(2015/2058(INI))

                      Valmistelija (*): Hugues Bayet

                      (*) Valiokuntien yhteistyömenettely – työjärjestyksen 54 artikla

EHDOTUKSET

Talous- ja raha-asioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa kehitysvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  toteaa, että tulojen verottaminen siinä paikassa, jossa taloudellinen toiminta tapahtuu, on sekä kehitysmaiden että kehittyneiden maiden kannalta ehdottoman tärkeää; korostaa, että tämä pätee myös neuvoteltaessa verosopimuksista kehitysmaiden kanssa;

2.  pitää myönteisinä erityisesti OECD:n puitteissa jo toteutettuja toimia kehitysmaiden tukemiseksi niiden verotusjärjestelmien kehittämisessä sekä verovilpin ja veronkierron ja laittomien rahavirtojen torjunnassa;

3.  on huolestunut siitä, että monissa kehitysmaissa korruptio on hyvin yleistä eikä julkishallinto ole avointa, mikä estää verotulojen sijoittamisen valtion kehittämiseen, julkisiin palveluihin tai julkiseen infrastruktuuriin;

4.  kehottaa jäsenvaltioita nopeasti sopimaan yhteisestä yhdistetystä yhtiöveropohjasta (CCCTB), joka olisi aluksi pakollinen Eurooppa-yhtiöille ja Eurooppa-osuuskunnille ja myöhemmin kaikille muille yrityksille, mikroyrityksiä ja pk-yrityksiä lukuun ottamatta, sellaisena kuin siitä on vahvistettu 19. huhtikuuta 2012 annetussa Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselmassa ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi yhteisestä yhdistetystä yhtiöveropohjasta (CCCTB)(12);

5.  toistaa, että vuoden 2015 loppuun mennessä on tarpeen laatia musta lista veroparatiiseista ja maista, EU:n jäsenvaltiot mukaan luettuina, jotka vääristävät kilpailua edullisilla veroehdoilla; katsoo, että veroparatiisien määritelmän olisi sisällettävä vähintäänkin OECD:n asettamat kriteerit sekä seuraavat seikat: sellaisten verotoimenpiteiden täytäntöönpano, joihin liittyy verotuksen puuttuminen tai nimellinen verotus, tosiasiallisen tietojenvaihdon puuttuminen ulkomaisten veroviranomaisten kanssa ja lainsäädännöllisten, oikeudellisten tai hallinnollisten määräysten avoimuuden puute, tai jos edut myönnetään ilman minkäänlaista todellista taloudellista toimintaa tai merkittävää taloudellista läsnäoloa kyseiset veroedut tarjoavassa jäsenvaltiossa; kehottaa lisäksi muotoilemaan kansainvälisen tason määritelmän (esimerkiksi Yhdistyneiden kansakuntien määritelmä);

6.  pyytää niitä jäsenvaltioita, joilla on unioniin kuulumattomia alusmaita ja alueita, pyrkimään saamaan nämä alueet omaksumaan verotuksen avoimuutta koskevat periaatteet ja varmistamaan, ettei yksikään niistä toimi veroparatiisina;

7.  kehottaa komissiota perustamaan Fiscalisin ja Herculesin kaltaisen ohjelman, johon sisältyy henkilöresurssikoulutuksen tekninen tuki sekä hallintorakenteiden kehittäminen, jotta autetaan kehitysmaita luomaan valmiuksia ehkäistä veropetoksia, lahjontaa, veronkiertoa ja aggressiivista verosuunnittelua; korostaa, että apua on annettava avoimesti;

8.  kehottaa komissiota laatimaan lisää aloitteita, joilla edistetään verotuksen hyvää hallinnointia kolmansissa maissa, torjutaan aggressiivista verosuunnittelua ja puututaan kaksoisverotuksen (tai kaksinkertaisen verottamatta jäämisen) aukkoihin sekä torjutaan keinotekoisia verojärjestelyjä; toteaa, että kaksinkertaista verotusta (verottamatta jäämistä) koskevien jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välisten sopimusten on perustuttava yhteisiin normeihin; vaatii, ettei kaksinkertaista verotusta (verottamatta jäämistä) koskevia sopimuksia saisi tehdä veroparatiisien tai yhteistyöhaluttomien oikeudenkäyttöalueiden kanssa;

9.  kehottaa EU:n virastoja lopettamaan yhteistyön niiden oikeudenkäyttöalueiden kanssa, joiden on todettu olevan yhteistyöhaluttomia verokysymyksissä, ja yritysten kanssa, jotka on tuomittu veropetoksista, veronkierrosta tai aggressiivisesta verosuunnittelusta, muun muassa varmistamalla, etteivät Euroopan investointipankki (EIP) ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki (EBRD) enää tee välittäjiensä välityksellä yhteistyötä yhteistyöhaluttomien vero-oikeudenkäyttöalueiden kanssa, jotka toteuttavat verotoimenpiteitä, joissa veroja ei peritä tai peritään vain nimellisiä veroja, tietoja ei vaihdeta tosiasiallisesti muiden maiden veroviranomaisten kanssa, oikeudelliset säännökset ja hallinnolliset määräykset eivät ole avoimia ja sitoutumalla olemaan myöntämättä EU:n rahoitusta yhtiöille, jotka on tuomittu veropetoksista, veronkierrosta tai aggressiivisesta verosuunnittelusta;

10. toteaa, että jäsenvaltiot ovat sitoutuneita kohdistamaan vuosituhattavoitteisiin pyrittäessä 0,7 prosenttia BKT:stä julkiseen kehitysapuun;

11. pyytää komissiota tekemään täysimittaista yhteistyötä OECD:n, G20-maiden ja kehitysmaiden kanssa veropohjan rapautumiseen ja voitonsiirtoihin (BEPS) puuttumiseksi sekä ilmoittamaan saavutetusta edistymisestä säännöllisesti parlamentille ja neuvostolle; pitää myönteisenä vuonna 2015 tulossa olevaa, verovilppiä ja veronkiertoa koskevaa tarkistettua komission toimintasuunnitelmaa ja kehottaa komissiota esittämään ehdotuksen EU:n direktiiviksi veropohjan rapautumisen ja voitonsiirtojen torjunnasta;

12. kehottaa toteuttamaan kokeiluhankkeita verotietojen vaihtamiseksi automaattisesti kehitysmaiden kanssa yksipuolisen siirtymäkauden aikana osana uuden maailmanlaajuisen standardin täytäntöönpanoa;

13. kehottaa komissiota lisäksi ehdottamaan muutoksia EU:n yhtiöoikeuteen pöytälaatikkoyhtiöiden ja senkaltaisten yksiköiden kieltämiseksi ottamalla käyttöön esimerkiksi sisältövaatimuksia ja rajoittamalla samanaikaista jäsenyyttä useissa hallintoneuvostoissa;

14. suhtautuu myönteisesti OECD:n Verotarkastajat ilman rajoja -aloitteeseen ja kehottaa komissiota ja muita jäsenvaltioita osallistumaan tähän hankkeeseen;

15. korostaa, että on kiireesti toteutettava kansainvälisten verosopimusten vaikutustenarviointi ja analysoitava jäsenvaltioiden yhtiöverojärjestelmien ja niiden ja kehitysmaiden kahdenvälisten verosopimusten heijastusvaikutukset Kansainvälisen valuuttarahaston aikaisemmin toteuttamissa tutkimuksissa soveltamien periaatteiden ja menetelmien pohjalta; kehottaa myös toteuttamaan vaikutustenarvioinnin kansallisista veropolitiikoista ja erityisyksiköistä ja vastaavista oikeudellisista rakenteista;

16. kehottaa OECD:n jäsenvaltioita laatimaan hallituksilleen menettelysäännöt, jotta varmistetaan verojärjestelmien tehokas hallinta, ja toteaa, että sääntöjen olisi perustuttava yritysverotukseen sovellettavia EU:n nykyisiä käytännesääntöjä käsitelleen ryhmän työn tarkasteluun;

17. painottaa, että yritysten luovaa verosuunnittelua voidaan vähentää muun muassa ottamalla käyttöön sitovat maailmanlaajuiset normit, joita sovellettaessa voitonsiirtojen ja keinotekoisten voitonvähennysten kaltaiset käytännöt eivät enää ole kannattavia;

18. kehottaa kaikkia jäsenvaltioita tukemaan veropetosten torjunnan sisällyttämistä vuoden 2015 jälkeistä aikaa koskevaan kehitysyhteistyön toimintasuunnitelmaan;

19. kehottaa jäsenvaltioita puoltamaan kansallisten veroviranomaisten välistä pakollista ja automaattista tietojenvaihtoa kaikkialla maailmassa;

20. kehottaa unionia ja sen jäsenvaltioita panemaan täytäntöön periaatteen, jonka mukaan monikansallisten yhtiöiden on hyväksyttävä vakiomenettelynä maakohtainen raportointi kaikilla sektoreilla ja kaikissa valtioissa (joka julkaistaan osana niiden maakohtaisia vuosikertomuksia) mutta samalla minimoitava hallinnolliset rasitteet jättämällä pk-yritykset tämän ulkopuolelle;

21. kehottaa perustamaan Yhdistyneiden kansakuntien alaisuuteen hallitustenvälisen verotusta käsittelevän elimen, jonka tehtävänä on varmistaa, että kehitysmaat voivat osallistua tasavertaisesti maailmanlaajuisten veropolitiikkojen laatimiseen ja uudistamiseen;

22. kehottaa panemaan rahanpesun vastaisen direktiivin ja varainsiirtoja koskevan asetuksen pikaisesti täytäntöön; katsoo kuitenkin, että parannuksiin on vielä varaa, ja kehottaa jäsenvaltioita käyttämään erityisesti rahanpesudirektiivin mahdollistamaa joustavuutta siihen, että käytetään rajoittamattomia julkisia rekistereitä, joista on mahdollista saada asiaankuuluvia tietoja yhtiöiden, huolto-omaisuuksien (trusts), säätiöiden ja muiden oikeushenkilöiden todellisista omistajista;

23. pitää myönteisenä, että komission avoimuuspakettiin sisältyi sitoumus tehdä vaikutustenarviointi siitä mahdollisuudesta, että maakohtainen raportointi julkistettaisiin kaikille talouden toimijoille; korostaa, että on otettava huomioon maakohtaisen raportoinnin julkistamisesta aiheutuvat kustannukset, mutta painottaa myös siitä Euroopan maille ja kehitysmaille koituvia etuja; muistuttaa, että avoimuus on tärkeä askel kohti nykyisen verotusjärjestelmän vahvistamista ja suuren yleisön luottamuksen lisäämistä; kannustaa päättäväisesti komissiota varmistamaan, että kyseiset tiedot ovat julkisesti saatavilla.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

6.5.2015

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

43

2

5

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Burkhard Balz, Hugues Bayet, Pervenche Berès, Esther de Lange, Fabio De Masi, Markus Ferber, Jonás Fernández, Sven Giegold, Neena Gill, Roberto Gualtieri, Brian Hayes, Gunnar Hökmark, Cătălin Sorin Ivan, Petr Ježek, Othmar Karas, Georgios Kyrtsos, Alain Lamassoure, Bernd Lucke, Olle Ludvigsson, Ivana Maletić, Fulvio Martusciello, Marisa Matias, Costas Mavrides, Bernard Monot, Luděk Niedermayer, Stanisław Ożóg, Dimitrios Papadimoulis, Dariusz Rosati, Alfred Sant, Molly Scott Cato, Peter Simon, Theodor Dumitru Stolojan, Paul Tang, Michael Theurer, Ramon Tremosa i Balcells, Marco Valli, Tom Vandenkendelaere, Cora van Nieuwenhuizen, Miguel Viegas, Jakob von Weizsäcker, Marco Zanni

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Isabella De Monte, Marian Harkin, Eva Joly, Eva Kaili, Barbara Kappel, Verónica Lope Fontagné, Jacek Saryusz-Wolski, Romana Tomc, Beatrix von Storch

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ

Puolesta äänestäneet: 24

PPE: Teresa Jiménez-Becerril Barrio, Maurice Ponga, Cristian Dan Preda, Paul Rübig, Davor Ivo Stier, Bogdan Brunon Wenta, Rainer Wieland, Anna Záborská

 

S-D: Enrique Guerrero Salom, Arne Lietz, Louis-Joseph Manscour, Linda McAvan, Norbert Neuser, Elly Schlein, Pedro Silva Pereira

 

ECR: Bernd Lucke

 

ALDE: Beatriz Becerra Basterrechea, Charles Goerens, Paavo Väyrynen

 

GUE/NGL: Dennis De Jong, Miguel Urbán Crespo

 

Verts/ALE:Heidi Hautala, Maria Heubuch

 

EFDD: Ignazio Corrao

Vastaan äänestäneet: 0

 

Tyhjää äänestäneet: 0

 

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

1.6.2015

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

24

0

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Beatriz Becerra Basterrechea, Ignazio Corrao, Charles Goerens, Enrique Guerrero Salom, Heidi Hautala, Maria Heubuch, Teresa Jiménez-Becerril Barrio, Arne Lietz, Linda McAvan, Norbert Neuser, Maurice Ponga, Cristian Dan Preda, Elly Schlein, Pedro Silva Pereira, Davor Ivo Stier, Paavo Väyrynen, Bogdan Brunon Wenta, Rainer Wieland, Anna Záborská

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Bernd Lucke, Louis-Joseph Manscour, Paul Rübig

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Miguel Urbán Crespo, Dennis de Jong

(1)

http://www.un.org/esa/ffd/tax/

(2)

http://www.un.org/esa/ffd/tax/unmodel.htm

(3)

EUVL L 309, 25.11.2005, s. 15.

(4)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0205.

(5)

EUVL C 199 E, 7.7.2012, s. 37.

(6)

EUVL C 341 E, 16.12.2010, s. 29.

(7)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0394.

(8)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0163.

(9)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0059.

(10)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0251.

(11)

”Evaluation issues in financing for development Analysing effects of Dutch corporate tax policy on developing countries”, Alankomaiden ulkoasiainministeriön politiikkaa ja toimintoja valmistelevan osaston tilaama tutkimus, marraskuu 2013.

(12)

EUVL C 258 E, 7.9.2013, s. 134.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö