MIETINTÖ vihreän työllisyyden aloitteesta: vihreän talouden työllistämismahdollisuuksien hyödyntäminen

22.6.2015 - (2014/2238(INI))

työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta
Esittelijä: Jean Lambert

Menettely : 2014/2238(INI)

Elinkaari istunnossa

Asiakirjan elinkaari :

A8-0204/2015

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0204/2015

Keskustelut :

PV 07/07/2015 - 15
CRE 07/07/2015 - 15

Äänestykset :

PV 08/07/2015 - 4.13
CRE 08/07/2015 - 4.13
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2015)0264

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
PERUSTELUT
YMPÄRISTÖN, KANSANTERVEYDEN JA ELINTARVIKKEIDEN TURVALLISUUDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO
NAISTEN OIKEUKSIEN JA SUKUPUOLTEN TASA-ARVON VALIOKUNNAN LAUSUNTO
VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

aiheesta Vihreän työllisyyden aloite: vihreän talouden työllistämismahdollisuuksien hyödyntäminen

(2014/2238(INI))

Euroopan parlamentti, joka

– ottaa huomioon komission tiedonannon "Vihreän työllisyyden aloite: vihreän talouden työllistämismahdollisuuksien hyödyntäminen" (COM(2014)0446),

– ottaa huomioon komission tiedonannon "Vihreä toimintasuunnitelma pk-yrityksille" (COM(2014)0440),

– ottaa huomioon komission tiedonannon "Kohti kiertotaloutta: jätteetön Eurooppa" (COM(2014)0398),

– ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ympäristöystävällisen kasvun työllistämispotentiaalin hyödyntämisestä (SWD(2012)0092),

– ottaa huomioon 6. joulukuuta 2010 annetut neuvoston päätelmät "Kilpailukykyistä, vähähiilistä, resurssitehokasta ja vihreää taloutta edistävät työllisyyspolitiikat",

– ottaa huomioon jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikkojen suuntaviivoista 21. lokakuuta 2010 annetun neuvoston päätöksen 2010/707/EY,

– ottaa huomioon Euroopan alueiden komitean lausunnon "Vihreä toimintasuunnitelma pk-yrityksille ja vihreän työllisyyden aloite",

– ottaa huomioon OECD:n / Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskuksen vuoden 2014 tutkimuksen vihreämmästä ammattitaidosta ja työpaikoista ("Greener Skills and Jobs, OECD Green Growth Studies"),

– ottaa huomioon Euroopan työllisyyden seurantakeskuksen huhtikuussa 2013 esittämän tutkimuksen vihreiden työpaikkojen edistämisestä kriisin aikana: käsikirja parhaista käytännöistä Euroopassa vuonna 2013,

– ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön / Euroopan ammatillisen kehittämiskeskuksen vuoden 2011 kertomuksen "Skills for green jobs: a global view: synthesis report based on 21 country studies",

– ottaa huomioon Euroopan ammatillisen kehittämiskeskuksen vuoden 2010 kertomuksen "Skills for green jobs – European synthesis report",

– ottaa huomioon Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön raportit "Industrial Relations and Sustainability: the role of social partners in the transition towards a green economy" (2011), "Greening the European economy: responses and initiatives by Member States and social partners" (2009) sekä "Greening of Industries in the EU: anticipating and managing the effects on quantity and quality of jobs" (2013),

– ottaa huomioon OECD:n ja CFE-LEEDin 8. helmikuuta 2010 esittämän työasiakirjan "Green jobs and skills: the local labour market implications of addressing climate change",

– ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön (ILO) ja Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelman (UNEP) soveltaman määritelmän, jonka mukaan vihreä työpaikka on mikä tahansa ihmisarvoinen työpaikka, jolla edesautetaan ympäristön laadun säilyttämistä tai palauttamista, oli kyse sitten maatalouden, teollisuuden, palveluiden tai hallinnon alan työpaikasta,

– ottaa huomioon 12. joulukuuta 2013 antamansa päätöslauselman ekoinnovoinnista – työpaikkoja ja kasvua ympäristöpolitiikan avulla[1],

– ottaa huomioon 15. maaliskuuta 2012 antamansa päätöslauselman etenemissuunnitelmasta siirtymiseksi kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna 2050[2],

– ottaa huomioon 7. syyskuuta 2010 antamansa päätöslauselman uuden kestävän talouden työllisyyspotentiaalin kehittämisestä[3],

– ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

– ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön ja ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A8-0204/2015),

A. toteaa, että globaalit suuntaukset, kuten resurssien tehoton käyttö, ympäristöön kohdistuva kestämätön paine ja ilmastonmuutos, ovat jo lähellä rajoja, joiden ylittyessä yhteiskuntiimme ja luonnonympäristöön kohdistuvia peruuttamattomia vaikutuksia ei voida estää, ja lisääntyvä sosiaalinen syrjäytyminen ja epätasa-arvo ovat haaste yhteiskunnille;

B. toteaa, että Euroopan ympäristökeskus totesi vuoden 2015 kertomuksessaan, että nykyiset toimet ovat riittämättömiä biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä, fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämistä ja ilmastonmuutoksen torjumista koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi sekä näistä ilmiöistä johtuvien, ihmisten terveyteen ja ympäristöön kohdistuvien vaikutusten torjumiseksi;

C. katsoo, että näitä yhteisiä haasteita koskevan yhtenäisen politiikan puute voi johtaa siihen, että merkittävä osa vihreän ja sosiaalisesti osallistavan siirtymän kestävään työpaikkojen luomiseen liittyvästä potentiaalista jää käyttämättä;

D. toteaa, että näiden uhkien torjuntaan liittyen kehittyy uusia aloja, toisilla aloilla tapahtuu muutoksia ja jotkin alat, kuten merkittävästi saastuttavat alat, heikkenevät; katsoo, että on keskityttävä innovointiin ja keinoihin vähentää saastumista; katsoo, että joillakin heikkenevillä aloilla on kiinnitettävä erityistä huomiota työntekijöiden uudelleenkoulutukseen ja vaihtoehtoisiin työtehtäviin; katsoo, että investoimalla kierrätyksen, biologisen monimuotoisuuden, energiatehokkuuden, ilmanlaadun ja kaikkien uusiutuvan energian teknologioiden, kuten merellä tapahtuva uusiutuva energiantuotanto, kaltaisiin aloihin, jotka komissio on asettanut etusijalle vihreiden työpaikkojen luomista koskevissa tavoitteissaan, voidaan parantaa merkittävästi työllisyyttä, myös harvaan asutuilla alueilla;

E. toteaa, että Euroopan ympäristökeskuksen mukaan vihreitä tuotteita ja palveluja tuottava ala kasvoi yli 50 prosenttia vuosina 2000–2011 ja se loi yli 1,3 miljoonaa työpaikkaa ja että komission laskelmien mukaan uusiutuvan energian talouden avulla Eurooppaan syntyy 20 miljoonaa uutta työpaikkaa vuoteen 2020 mennessä; katsoo, että kunnianhimoisella ja johdonmukaisella EU:n politiikalla ja investoimalla uusiutuvaan energiaan, metsänhoitoon, kestävään maatalouteen ja maaperän suojeluun (hydrogeologisen epätasapainon ehkäisemiseksi ja korjaamiseksi) on mahdollista vauhdittaa huomattavasti työpaikkojen luomista;

F. toteaa, että kestävän kehityksen tavoite on kirjattu Lissabonin sopimukseen ja sen toteuttaminen edellyttää, että ympäristökysymyksiä käsitellään EU:n toimintapoliittisessa syklissä samalla tasolla kuin talous- ja sosiaalikysymyksiä;

G. katsoo, että Eurooppa 2020 -strategia edistää älykkäitä, kestäviä ja osallistavia talouksia, ja toteaa, että siirtyminen kohti vihreitä ja sosiaalisesti oikeudenmukaisia talouksia on siinä ratkaisevan tärkeää;

H. toteaa, että työmarkkinoiden joustamattomuus haittaa työpaikkojen luomista, kun taas kilpailukykyiset EU:n työmarkkinat voivat edistää Eurooppa 2020 -strategian työllisyystavoitteiden saavuttamista;

I. toteaa, että EU ja sen jäsenvaltiot sitoutuivat ilmastonmuutosta koskevaan YK:n puitesopimukseen liittyneessä vuonna 2010 Cancúnissa pidetyssä kokouksessa takaamaan työvoiman oikeudenmukaisen siirtymän, jonka avulla voidaan luoda ihmisarvoista työtä ja laadukkaita työpaikkoja; toteaa, että oikeudenmukaista ja kaikenkattavaa siirtymää kohti ympäristön kannalta kestävää taloutta on ohjattava asianmukaisesti, jotta sillä voidaan edistää kestävää ja pitkäaikaista työllisyyttä kaikille (mukaan luettuina, muttei yksinomaan korkeaa osaamistasoa vaativia työpaikkoja), sosiaalista osallisuutta sekä köyhyyden poistamista koskevaa tavoitetta;

J. toteaa, että oikeudenmukaisen siirtymän viisi pilaria ovat seuraavat: kuuleminen / unionin ääni, investoinnit vihreisiin ja ihmisarvoisiin työpaikkoihin, vihreä osaaminen, työntekijöiden oikeuksien ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen sekä etulinjassa olevien työntekijöiden ja yhteisöjen sosiaalinen suojelu siirryttäessä runsashiilisestä vähähiiliseen talouteen;

K. katsoo, että työntekijöiden tiivis osallistuminen siirtymään on olennaista, jotta voidaan lisätä ympäristötietoisuutta ja resurssitehokkuuden tarpeen tiedostamista sekä vähentää ihmisten vaikutusta ympäristöön;

L. toteaa, että vihreiden työpaikkojen laajentumismahdollisuuksia haittaa ammattitaidon puute ja yhteensopimattomuus, joka johtuu monista tekijöistä, kuten vaihtelevuudesta kestävään kehitykseen liittyvissä opetussuunnitelmissa, todetuista puutteista tietyillä aloilla, tarvittavat STEM- (luonnontieteet, teknologia, insinööritieteet ja matematiikka) ja tietotekniikkataidot omaavien opiskelijoiden puutteesta ja sukupuolten keskittymisestä tietyille aloille sukupuolten tasapuolisen edustuksen sijaan;

M. toteaa, että on olemassa näyttöä siitä, että sijoitukset energia- ja resurssitehokkuuteen, toimitusketjun kehittäminen selkeän teollisen strategian avulla ja verotuksen painopisteen muuttaminen työnteosta muihin lähteisiin voivat vaikuttaa myönteisesti työpaikkojen luomiseen;

N. ottaa huomioon, että Eurooppa käy maailmanlaajuista kilpailua ja että kohtuullisilla energiakustannuksilla, EU:n sisämarkkinoiden toteuttamisella ja kestävän kasvun ja työpaikkojen luomisen kannalta nykyistä paremmalla investointiympäristöllä on ratkaiseva rooli;

O. toteaa, että tietyt alat, kuten energiatehokkuutta lisäävä rakennusten kunnostaminen, ovat paikkasidonnaisia eikä niitä voida siirtää ulkomaille tai muualle;

P. toteaa, että epävarmuus sekä politiikan suunnan johdonmukaisuuden ja selvien tavoitteiden puute estävät investointien tekemistä, ammattitaidon kehittämistä sekä tutkimusta ja kehittämistä ja ovat siten työllistämismahdollisuuksien parantamisen kannalta turhauttavia;

Q. toteaa, että yhteiskunnan suurempi tietoisuus vihreän talouden tarpeen merkityksestä lisäisi työllistämismahdollisuuksia;

R. toteaa, että selkeät ja kiinteät keskipitkän ja pitkän aikavälin tavoitteet, energiatehokkuuteen ja saasteisiin liittyvät EU-tavoitteet mukaan luettuina, voivat olla tärkeitä muutostekijöitä ja että myös EU:n sääntelyllä on tässä yhteydessä tärkeä asema; toteaa, että työpaikkojen luomiseen johtavien kohdennettujen investointien, myös jakeluketjujen kehittämiseen EU:ssa kohdistuvien investointien, perustana olisi oltava selkeä politiikkakehys, jota niiden olisi myös vastattava;

S. toteaa, että julkisella sektorilla ja paikallisilla ja alueellisilla viranomaisilla voi olla ratkaiseva osuus vihreään talouteen siirtymisen helpottamisessa ja osallistavien työmarkkinoiden luomisessa;

T. toteaa, että muun muassa Ecolabel, EMAS ja GPP edistävät vihreiden työpaikkojen luomista;

U. toteaa, että pienet ja keskisuuret yritykset ja mikroyritykset ovat EU:n tärkeimpiä työllisyyttä luovia tekijöitä ja ne muodostavat selvästi yli 80 prosenttia kaikista työpaikoista ja ovat osoittaneet tietä monilla vihreillä aloilla mutta ne voivat kuitenkin kohdata erityisiä vaikeuksia tarvittavan osaamisen ennakoimisessa ja työllisyysmahdollisuuksien toteuttamisessa;

V. katsoo, että yhdennetyt suuntaviivat ovat keskeinen näkökohta jäsenvaltioiden talous- ja työllisyyspolitiikan koordinoinnissa ja muodostavat maakohtaisten suositusten perustan, ja katsoo, että niiden olisi tuettava Eurooppa 2020 -tavoitteita, varsinkin työllisyystavoitetta, muun muassa edistämällä laadukkaiden työpaikkojen ja myös vihreän työllisyyden luomista;

W. toteaa, että naisten on hyödyttävä tasapuolisesti sopivien vihreiden työpaikkojen luomisesta ja että lasikatto on rikottava;

X. ottaa huomioon, että naiset kärsivät kriiseistä ja säästötoimista miehiä enemmän ja että on osoittautunut, että vihreät työpaikat kestävät kriisejä muita työpaikkoja paremmin;

Y. katsoo, että kansalaisyhteiskunnalla on keskeinen asema vihreään talouteen siirtymisessä sekä pyrkimyksissä sukupuolten väliseen tasa-arvoon;

Z. katsoo, että vähähiilisillä aloilla työvoiman tuottavuus on yleensä suurempaa ja työtulojen osuudet ovat pienentyneet vähemmän näillä aloilla kuin 15:llä eniten päästöjä aiheuttavalla alalla;

AA. katsoo, että vihreitä työpaikkoja pk-yrityksissä koskevista Eurobarometrin tiedoista käy ilmi, että energian säästöstä sekä jätteiden ja raaka-aineiden käytön vähentämisestä on tullut taloudellisesti kannattavia toimia;

Siirtyminen vihreään talouteen – työmarkkinoiden mahdollisuudet

1. korostaa, että siirtymä kohti kestäviä yhteiskuntia ja talouksia, mukaan luettuina kestävän kulutuksen ja tuotannon muodot, voi mahdollistaa uusien laadukkaiden työpaikkojen luomisen ja nykyisten työpaikkojen muuttamisen vihreiksi lähes kaikilla aloilla ja koko arvoketjussa: tutkimuksesta tuotantoon, jakeluun ja huoltoon ja uusilla vihreillä korkean teknologian aloilla, kuten uusiutuvan energian alalla, sekä perinteisillä teollisuudenaloilla, kuten valmistus- ja rakennusteollisuudessa ja maa- ja kalataloudessa tai palvelualoilla, kuten matkailussa, ateriapalveluissa, liikenteessä ja koulutuksessa; korostaa samalla, että työpaikkojen luomisen lisäksi investoinnit uusiutuvaan energiaan ja energiatehokkuuteen auttavat osaltaan säilyttämään EU:n taloudellisen ja teollisen kilpailukyvyn sekä vähentämään EU:n energiariippuvuutta;

2. tähdentää, että kaksi kolmasosaa luonnon tarjoamista palveluista, mukaan luettuina viljelykelpoinen maa sekä puhdas vesi ja ilma, on ehtymässä ja maailmanlaajuinen ilmaston lämpeneminen ja biologisen monimuotoisuuden köyhtyminen ovat lähellä rajaa, jonka ylittämisen jälkeen peruuttamattomia vaikutuksia yhteiskuntaan ja luonnonympäristöön ei voida estää;

3. huomauttaa, että jatkuva talouskasvu on mahdollista vain, jos siinä otetaan huomioon ympäristön asettamat rajoitukset; korostaa tässä yhteydessä, että vihreä talous ja kiertotalous voivat tarjota ratkaisuja sekä ympäristöä että taloutta ja yhteiskuntaa yleensä koskeviin ongelmiin;

4. korostaa, että ympäristölainsäädännön täysimääräinen täytäntöönpano ja ympäristökysymysten parempi integrointi muihin politiikkoihin sekä EU:n eri politiikanalojen keskinäisen johdonmukaisuuden parantaminen on olennaisen tärkeää vihreään talouteen liittyvien mahdollisuuksien täysimääräiseksi hyödyntämiseksi ja sitä kautta vihreiden työpaikkojen luomiseksi;

5. panee merkille, että Euroopan ympäristökeskus toteaa vuoden 2015 kertomuksessaan, että nykyiset toimet ovat riittämättömiä biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä, fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämistä ja ilmastonmuutoksen torjumista koskevien tavoitteiden saavuttamiseen sekä näistä ilmiöistä johtuvien, ihmisten terveyteen ja ympäristön laatuun kohdistuvien vaikutusten torjumiseen;

6. toteaa, että siirtymä voi auttaa merkittävästi luomaan paikallisia työpaikkoja, joita ei voida siirtää muualle, ja alueille, joilta niitä ei voi siirtää ulkomaille, sekä kriisialoilla, kuten rakennusalalla; toteaa, että on vahvaa näyttöä siitä, että siirtyminen vihreään talouteen vaikuttaa kaiken kaikkiaan myönteisesti työllisyyteen, ottaen huomioon, että kestävä taloudellinen toiminta, kuten energian säästäminen tai luomuviljely, ovat työvoimavaltaisempia kuin se toiminta, joka niillä korvataan, ja että se voi antaa alueille mahdollisuuden lisätä omavaraisuuttaan;

7. katsoo, että olisi hyväksyttävä sovittu ’vihreiden työpaikkojen’ määritelmä, joka perustuu ILO:n ja kansainvälisen työvoimatilastoja käsittelevän konferenssin määritelmään;

Oikeudenmukainen siirtyminen sekä laadukkaiden ja kestävien työpaikkojen luominen

8. pitää myönteisenä komission lausuntoa, jonka mukaan rakennemuutos olisi toteutettava sosiaalisesti vastuullisella tavalla tunnustaen samalla yritysten innovoinnin ja rakennemuutoksen tarve;

9. katsoo, että vihreän talouden nettotyöllistämispotentiaalin maksimoimiseksi on ratkaisevaa tarjota nykyiselle työvoimalle sopivia tilaisuuksia hankkia uutta, kiertotaloudessa tarvittavaa ammattitaitoa;

10. kehottaa jäsenvaltioita edistämään julkisten rakennusten turvaamista ja kunnostamista koskevia politiikkoja energiatehokkuuden parantamiseksi ja kulutuksen vähentämiseksi;

11. kehottaa jäsenvaltioita ja tapauksen mukaan komissiota sitoutumaan oikeudenmukaisen siirtymän etenemissuunnitelmaan ja edistämään seuraavia tekijöitä kunnianhimoisten ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi: asianmukainen sosiaaliturva ja palkkataso, pitkäaikaiset työpaikat ja terveyden ja turvallisuuden takaavat työolot, valtiovetoiset investoinnit koulutukseen, koulutus- ja osaamisohjelmat, työntekijöiden oikeuksien kunnioittaminen ja työntekijöille suunnatun tiedotuksen vahvistaminen, työntekijöiden kuulemis- ja osallistumisoikeus kestävää kehitystä koskevissa kysymyksissä sekä työntekijöiden tehokas edustus; kehottaa jäsenvaltioita pyrkimään saavuttamaan nämä tavoitteet;

12. muistuttaa, että EU:n tarkistetussa terveys- ja turvallisuusstrategiassa olisi tarvittaessa otettava huomioon uusien alojen erityiset kehityskulut;

13. korostaa, että työllisyyden muuttumisen ennakointi vaatii proaktiivista siirtymän hallintaa sekä korkealaatuisen, työmarkkinoiden nykyisiä ja tulevia tarpeita koskevan tiedonkeruun parantamista yhdessä eurooppalaisten korkeakoulujen kanssa ja että pitkän aikavälin suunnittelu on keskeisellä sijalla tehokkaan siirtymisen ja työllisyyden lisääntymisen takaamisessa; korostaa, että siirryttäessä vihreämpään talouteen paikalliset ja alueelliset viranomaiset ovat tärkeässä asemassa koulutuksessa, infrastruktuurissa, paikallisten yritysten tukemisessa ja luotaessa vakaita ja työehtosopimusten tai kansallisen lainsäädännön mukaisten muiden sallittujen palkkajärjestelyjen piiriin kuuluvia työpaikkoja; toteaa, että työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu on keskeinen osa muutoksen hallintaa; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita, alueellisia ja paikallisia hallintoja ja työmarkkinaosapuolia kantamaan vastuunsa ja vastaamaan tähän haasteeseen yhdessä ottaen toissijaisuusperiaatteen huomioon;

14. toteaa, että työmarkkinaosapuolten osuus vihreisiin työpaikkoihin siirtymisessä on viime vuosina asteittain kasvanut, mutta muistuttaa, että tarvitaan enemmän toimia työmarkkinaosapuolien pysyvän ja kestävän vuoropuhelun luomiseksi niin, että sillä voidaan auttaa vastaamaan kilpailukykyiseen, vähähiiliseen ja resurssitehokkaaseen talouteen siirtymisen aiheuttamiin haasteisiin;

15. korostaa kansallisten hallitusten merkitystä alakohtaisen työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun edistämisessä erityisesti uusilla ja kehittyvillä vihreillä toimialoilla sekä pk-yritysten mukaan ottamisen varmistamisessa;

16. toteaa, että joillakin alueilla on haasteita muita enemmän, mikä johtuu energia- ja luonnonvarojen suhteen intensiivisten ja saastuttavien teollisuudenalojen sekä laajemman köyhyyden ja työttömyyden maantieteellisestä keskittymisestä; kehottaa jäsenvaltioita ja paikallis- ja aluehallintoja tekemään Euroopan unionin tukemina yhteistyötä työmarkkinaosapuolten kanssa ja toteuttamaan yhdessä niiden kanssa oikeudenmukaisen siirtymän etenemissuunnitelmia, joihin sisältyy solidaarisuusmekanismeja paikallisten ja alueellisten talouksien sosiaalisesti oikeudenmukaista vihreää siirtymää varten, ja tukemaan samalla muutoksen vaikutuspiirissä olevia yhteisöjä ja työntekijöitä vähentäen siten työpaikkojen siirtymisen aiheuttamaa epävarmuutta ja varmistaen, että uudet ammattitaitovaatimukset täytetään;

17. korostaa, että paikalliset viranomaiset voivat olla vihreässä taloudessa keskeisessä asemassa työpaikkojen lisääntymisen edistämisessä sekä ihmisarvoisten ja osallistuvien työpaikkojen lisäämisessä

– tekemällä vihreitä investointeja,

– hyödyntämällä julkisten hankintojen voimaa, kuten sosiaali- ja ympäristölausekkeiden käyttöä julkisissa hankinnoissa,

– luomalla kumppanuuksia, myös oppilaitosten kanssa, jotta työpaikat ja ammattitaito kohtaavat paikallisilla työmarkkinoilla,

– tukemalla sekä vihreitä pk-yrityksiä että pk-yritysten viherryttämistä,

– perustamalla osallistavia vihreitä työllistämisohjelmia, joilla varmistetaan, että myös haavoittuvassa asemassa olevat ryhmät hyötyvät vihreästä kasvusta;

18. panee merkille todistusaineiston, jossa korostetaan, että johdon on pidettävä yllä tiivistä yhteyttä työntekijöiden kanssa, jotta se voi varmistaa, että he osallistuvat merkittävästi näiden muutosten toteuttamiseen sosiaalisen kumppanuuden avulla; suosittaa ottamaan mukaan ammattiliittojen ”vihreät edustajat”, jotka tekevät yhteistyötä työnantajien kanssa talouden viherryttämiseksi ja työpaikkojensa kestävyyden parantamiseksi; kehottaa jäsenvaltioita antamaan kohdennettua tukea vihreiden teollisuudenalojen työntekijöiden ja työnantajien yhteisille aloitteille;

19. katsoo, että olisi kehitettävä pilottihankkeita, joilla tuetaan tiettyjä näistä tavoitteista;

20. on tyytyväinen siihen, että komissio on sitoutunut edistämään työnhakijoiden liikkuvuutta käyttämällä kohdennettuja liikkuvuusohjelmia osana työllisyyttä ja sosiaalista innovointia koskevaa Euroopan unionin ohjelmaa (EaSI);

Vihreän työllisyyden edellyttämä ammattitaito

21. pitää myönteisinä ammattitaidon kehittämiseen tarkoitettuja työkaluja sekä komission esittämää ennustetta tarvittavista taidoista; korostaa, että ammattitaidon kehittämisessä olisi kannustettava taloudessa monella tapaa hyödyllisten luonnontieteeseen, tekniikkaan, insinööritieteeseen ja matematiikkaan liittyvien taitojen kehittämistä; korostaa kuitenkin, että tarvitaan nykyistä kunnianhimoisempia toimia ja investointeja; katsoo, että työmarkkinoiden kaikkien sidosryhmien on osallistuttava kaikilla tasoilla vahvasti tulevien ammattitaitotarpeiden ennakoimiseen;

22. kehottaa jäsenvaltioita perustamaan yhdessä komission kanssa tietokannan, jossa luetellaan vihreään työllisyyteen liittyviä kursseja ja työpaikkatarjouksia ja jolla pyritään parantamaan työuria ja talouden viherryttämisen tarjoamien työllistymismahdollisuuksien hyödyntämiseen tarvittavaa ammattitaitoa koskevan tiedotuksen, neuvonnan ja ohjauksen laatua;

23. kehottaa komissiota varmistamaan, että tietoja kerätään kaikilta vihreiltä sektoreilta, myös julkisen liikenteen ja vähittäiskaupan kaltaisilta nykyään laiminlyödyiltä aloilta; pyytää komissiota kansallisia tilastokeskuksia ja julkisia työnvälityspalveluja tukiessaan ja määrällisten mallintamisvälineiden käyttöä vahvistaessaan sisällyttämään sukupuolten tasa-arvon näkökulman kaikkia vihreitä työllisyysaloja koskevaan tiedonkeruuseen;

24. pyytää komissiota sisällyttämään sukupuolinäkökulman uusia tietojen keräämis-, erittelemis- ja arvioimismenetelmiä koskeviin kehitystoimiinsa, esimerkiksi ekonometrisen FIDELIO-välineen avulla tai kansainvälisen työvoimatilastoja käsittelevän konferenssin kaltaisten sidosryhmien kanssa tekemäänsä työhön;

25. korostaa, että on painotettava enemmän osaamisvajeen pienentämistä osaamista kehittämällä;

26. kehottaa komissiota auttamaan osaamisen kehittämisessä saattamalla ajan tasalle ammattipätevyydet ja niihin liittyvät yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen opetussuunnitelmat EU:n tasolla;

27. kehottaa komissiota painottamaan luokitusjärjestelmien, kuten osaamisen puutteiden määrittämiseen käytettävän ESCOn, käytön lisäämistä;

28. painottaa, että on tärkeää lisätä koulutusjärjestelmien ja syntyvien uusien vihreiden työpaikkojen välistä synergiaa parantamalla oppilaitosten ja työnantajajärjestöjen ja muiden asiaankuuluvien organisaatioiden välistä koordinointia;

29. kehottaa jäsenvaltioita, aluehallintoja ja paikallisviranomaisia laatimaan ja toteuttamaan yhdessä työmarkkinaosapuolten ja koulutuksen tarjoajien kanssa ammattitaidon kehittämis- ja ennakoimisstrategioita yleisen, alakohtaisen ja työpaikkakohtaisen ammattitaidon parantamiseksi; painottaa lisäksi kumppanuuden ja oppilaitosten, yritysten, työmarkkinaosapuolten ja viranomaisten välisen luottamuksen merkitystä;

30. toteaa, että tällaisiin strategioihin pitäisi kuulua myös luotavien vihreiden työpaikkojen tyypin ja tason ja niihin tarvittavan ammattitaidon ja osaamisen perusteellinen arviointi, joka johtaisi osaamisvajeiden määrittelyyn ja ennakointiin sekä kohdennettuihin ammatillisen ja elinikäisen koulutuksen ohjelmiin, joilla tähdätään ammattitaidon ja työpaikkojen yhteensovittamiseen työllisyyden lisäämiseksi; korostaa tarvetta sisällyttää strategioihin aktiivisesti sekä työpaikkansa menettäneet työntekijät että vähän koulutetut työntekijät, jotka ovat vaarassa jäädä työmarkkinoiden ulkopuolelle, varmistamalla, että ammatillisen koulutuksen on oltava näille työntekijöille kohdennettua, helposti heidän saatavillaan ja heille maksutonta;

31. toteaa, että CEDEFOP ehdottaa, että opetussuunnitelmien mukauttaminen ja ympäristötietoisuuden, myös kestävän kehityksen ja liiketoiminnan tehokkuuden ymmärtämisen, sisällyttäminen niihin on parempi vaihtoehto kuin uusien koulutusohjelmien ehdottaminen;

32. rohkaisee jäsenvaltioita ja alue- ja paikallisviranomaisia sisällyttämään koulutusjärjestelmiin kestävää kehitystä sekä ympäristöön liittyvää osaamista ja ammattitaitoa koskevaa sisältöä erityisesti parantamalla ammatillisen koulutuksen järjestelmiä ja kannustamalla tutkimuskeskuksia kehittämään yhteistyössä uusien vihreiden yritysten kanssa tekniikoita, hankkeita ja patentteja vihreitä tuotteita varten; rohkaisee tutkimuskeskuksia ja yritys- ja ammattilaisverkostoja vaihtamaan ajatuksia keskenään; muistuttaa luonnontieteeseen, tekniikkaan, insinööritieteeseen ja matematiikkaan liittyvien taitojen tärkeydestä ja tarpeesta varmistaa, että entistä useammat naiset opiskelevat luonnontieteeseen, tekniikkaan, insinööritieteeseen ja matematiikkaan liittyviä oppiaineita;

33. kehottaa laatimaan kunnianhimoisen kestävien työpaikkojen luomiseen tähtäävän strategian, jolla muun muassa ratkaistaan ammattitaidon yhteensopimattomuuteen liittyvät ongelmat keskittyen erityisesti vihreämmän talouden ammattitaitotarpeiden täyttämiseen;

34. kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään tämän alan kehitystä, perustamaan hyvää ammattitaitoa vaativia oppisopimuspaikkoja, jotka tarjoavat nuorille erikoisosaamista ja -koulutusta, ja auttamaan laajan nuorisotyöttömyyden torjunnassa;

35. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan vihreään talouteen siirryttäessä huomioon naisten ja tyttöjen parempia elinikäisen oppimisen mahdollisuuksia koskevat tarpeet erityisesti niillä aloilla, jotka voivat tarjota runsaasti uusia vihreitä työpaikkoja, kuten tiede, tutkimus, insinööritieteet, digitaaliteknologia ja uudet teknologiat, jotta voidaan vahvistaa naisten asemaa yhteiskunnassa, poistaa sukupuoleen liittyviä stereotypioita ja tarjota työpaikkoja, jotka vastaavat täysin naisten erityisiä tarpeita ja taitoja;

36. pyytää komissiota, jäsenvaltioita ja alueellisia ja paikallisia viranomaisia sisällyttämään yhtäläisten mahdollisuuksien takaamiseksi järjestelmällisesti kaikilla tasoilla sukupuolten tasa-arvon näkökulman vihreiden työpaikkojen luomiseen tähtäävien politiikkojen määrittämiseen, täytäntöönpanoon ja seuraamiseen ottaen huomioon vihreiden työpaikkojen luomiseen maaseutualueilla liittyvät haasteet; pyytää jäsenvaltioita sekä alueellisia ja paikallisia viranomaisia jatkamaan ponnistelujaan, jotta naiset voivat osallistua täysimääräisesti toimintalinjojen määrittämiseen, päätöksentekoon ja vihreää osaamista ja työllisyyttä edistävän strategian täytäntöönpanoon;

37. pyytää komissiota käynnistämään julkisen keskustelun kestävää kehitystä edistävästä koulutuksesta ja ottamaan erityisesti huomioon tyttöjen ja naisten koulutuksen sekä edistämään tällaista koulutusta; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota edistämään toimintalinjoja, joilla kannustetaan yhä useampia naisia osallistumaan luonnontieteiden, teknologian, insinööritieteiden ja matematiikan alojen koulutukseen sekä yrittäjäkoulutukseen ja joilla vihreiden työpaikkojen luomista koskevat tavoitteet voidaan yhdistää naisten vaikutusvallan lisäämiseen koulutuksen avulla; kehottaa vahvistamaan selkeitä tavoitteita harjoittelijaohjelmien kautta vihreisiin työpaikkoihin otettujen naisten määrälle sekä seuraamaan tilanteen kehittymistä; kehottaa toteuttamaan toimia, joilla rohkaistaan naisia osallistumaan vihreiden sektoreiden ammattikoulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen;

38 kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön uuden sosiaalisen ja ympäristöystävällisen kasvun indikaattorin, joka kattaa hyvinvoinnin muut kuin taloudelliset näkökohdat ja jossa keskitytään ensisijaisesti kestävää kehitystä koskeviin aiheisiin, kuten sukupuolten tasa-arvoon, köyhyyden vähentämiseen ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen;

39. kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota toteuttamaan kaikki vihreään työllisyyteen liittyvät politiikkansa kansalaisyhteiskuntaa tiiviisti kuullen;

40. kehottaa komissiota hyväksymään sukupuolten tasa-arvoa koskevan unionin strategian 2015–2020, jossa otetaan huomioon älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevassa Eurooppa 2020 -strategiassa asetetut työllisyysastetavoitteet;

41. korostaa, että tarvitaan julkisten viranomaisten ja yksiköiden kohdennettuja toimia, joilla kaikki työmarkkinoiden sidosryhmät, myös työnantaja- ja työntekijäjärjestöt, saadaan osallistumaan osaamisvajeen korjaamiseen; kehottaa jäsenvaltioita ja alue- ja paikallisviranomaisia ottamaan käyttöön mekanismeja työvoimaviranomaisten ja alan yksiköiden henkilöstön kouluttamiseksi vihreän työllisyyden edellyttämän osaamisen valtavirtaistamiseksi työmarkkinapolitiikassa ja kehittämään keinoja arvioida tällaisen koulutuksen vaikutuksia; painottaa, että eurooppalaisten oppilaitosten on tärkeää mukauttaa ohjelmiaan niin, että ne täyttävät vihreän talouden ja yleisesti työmarkkinoiden tarpeet;

42. kehottaa jäsenvaltioita luomaan sääntely-ympäristön, joka kannustaa vihreän talouden innovaatioihin;

Politiikan johdonmukaisuus kestävän talouden työllistämismahdollisuuksien täyttä kehittämistä varten

43. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön kunnianhimoiset, pitkäaikaiset ja integroidut sääntelyyn, finanssipolitiikkaan ja rahoitusalaan liittyvät kehykset kestäviä investointeja varten ja tukemaan innovointia ja näin hyödyntämään muutosten täysi työllistämispotentiaali; korostaa, että politiikkaa olisi kehitettävä sellaisessa pitkäaikaisten näkymien kehyksessä, joka käsittää tavoitteita sekä indikaattoreita, joilla niiden saavuttamista mitataan;

44. painottaa, että koordinointi komission sisällä ja asiaankuuluvien kansallisen tason ministeriöiden välillä on tärkeää, jotta voidaan luoda kokonaisvaltainen, koko hallinnon kattava muutoskehys, joka pystyy kiinnittämään tarvittavaa huomiota siirtymän vaikutusten jakautumiseen;

45. toteaa, että vihreän työllisyyden aloitteen onnistuminen tai epäonnistuminen riippuu siitä, miten kunnianhimoisia ovat komission uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta koskevat sitovat tavoitteet, sekä uusiutuvan energian tekniikoita ja energiatehokkuutta koskeviin ohjelmiin tehtävistä investoinneista, joihin jäsenvaltiot ovat sitoutuneet;

46. korostaa, että komissiolla ja jäsenvaltioilla on vastuu harjoittaa johdonmukaista politiikkaa uusiutuvan energiatuotannon edistämiseksi ja energiatehokkuuden lisäämiseksi, jotta voidaan panna alulle paikallinen ja alueellinen kehitys ja luoda laadukkaita paikallisia työpaikkoja; korostaa, että investoinnit uusiutuvaan energiaan ja energiatehokkuuteen voivat olla tulevina vuosina yksi tärkeimmistä uusien työpaikkojen luojista Euroopassa;

47. huomauttaa, että paikallinen tai alueellinen energiaomavaraisuus on edelleen yksi unionin talous- ja energiapolitiikan pitkän aikavälin tavoitteista; vaatii lisäksi ehdottomasti ottamaan huomioon investointien alueellisen ulottuvuuden, sillä se edistää maaseudun ja kaupunkien yhdistämistä koskevien unionin alueellisen koheesiopolitiikan tavoitteiden saavuttamista;

48. suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio sisällyttää ihmisarvoiset työpaikat EU:n neuvotteluvaltuuksiin Pariisissa pidettävässä COP 21 -kokouksessa Cancúnissa vuonna 2010 tehdyn sopimuksen ja sitä seuranneiden aloitteiden mukaisesti; kehottaa komissiota varmistamaan, että oikeudenmukaisen siirtymän asialista säilyy sen neuvottelukannan osana;

49. kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita määrittelemään sitovat energiansäästö- ja energiatehokkuustavoitteet ja kannattamaan valkoisia todistuksia, joilla edesautettaisiin EU:n energiansäästötavoitteiden saavuttamista; kehottaa jäsenvaltioita panemaan energiatehokkuusdirektiivin täysimääräisesti täytäntöön ja valvomaan sen täytäntöönpanoa sekä sitoutumaan edelleen vähintäänkin vuoden 2030 energiatehokkuustavoitteiden saavuttamiseen;

50. tukee EU:n sitoutumista oikeudenmukaisen ja maailmanlaajuisen osallistavaan vihreään talouteen siirtymisen edistämiseen yhteistyössä muiden kansainvälisten kumppanien kanssa;

51. kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan julkisia hankintoja koskevan EU:n tarkistetun lainsäädännön uusia säännöksiä ja panemaan ne täytäntöön täysimääräisesti ja kehottaa harkitsemaan sen tutkimista, voisiko julkisia hankintoja koskevaan jäsenvaltioiden politiikkaan sisällytettävien ympäristö- ja sosiaalinormien käyttöönotto auttaa luomaan työpaikkoja vihreässä taloudessa; korostaa, että sosiaali- ja ympäristölausekkeiden käyttöön julkisissa hankinnoissa liittyvät jäljellä olevat oikeudelliset epävarmuustekijät voitaisiin selvittää;

52. kehottaa komissiota avustamaan korjausalan elvyttämisessä, mikä voisi johtaa luonnostaan ympäristöystävällisten uusien työpaikkojen luomiseen;

53. kehottaa jäsenvaltioita tukemaan julkisten palvelujen osallistumista oikeudenmukaiseen siirtymiseen kohti kestävää taloutta erityisesti varmistamalla proaktiivisesti, että sellaisia palveluja kuin tietoliikenne, energia, liikenne sekä jäte- ja vesihuolto tuotetaan kestävästi;

54. on hyvin pettynyt kiertotaloutta koskevan lainsäädäntöpaketin peruuttamisen, koska sen säännösten odotettiin johtavan jopa 180 000 työpaikan luomiseen pelkästään EU:n jätehuoltosektorilla; kehottaa komissiota näin ollen noudattamaan – jäsenvaltioille kuuluvat tehtävät huomion ottaen – sitoumustaan ja esittämään mahdollisimman pian kunnianhimoisen jätelainsäädäntöä koskevan ehdotuksen, joka kattaa jätteiden synnyn vähentämisen, uudet kierrätystavoitteet ja tosiasiallisesti kierrätetyn materiaalin määrän laskemiseen käytettyjen kriteerien uudelleenmäärittelyn;

55. kehottaa komissiota lisäksi harkitsemaan sellaisia yrityksiä kannustavien kriteerien käyttöönottoa, joiden jätteiden käsittelykierto on moitteeton ja ympäristön kannalta kestävä;

56. toteaa, että kestävän maataloustuotannon yhdistäminen tilojen biologisen monimuotoisuuden valvontaan ja suojeluun ja maataloustuotteiden merkitseminen älymerkinnöillä, joissa on tiedot tuotteiden ympäristövaikutuksista, biologista monimuotoisuutta edistävien tuotteiden kysynnän lisäämiseksi tarjoavat merkittäviä mahdollisuuksia vihreiden työpaikkojen luomiseen EU:n maaseutualueilla;

57. toteaa, että kestävä metsänhoito tarjoaa todellisia mahdollisuuksia työpaikkojen luomiseen samalla kun se edistää aktiivisesti ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja biologisen monimuotoisuuden suojelua;

58. kehottaa komissiota käyttämään talouspolitiikan eurooppalaista ohjausjaksoa sekä Eurooppa 2020 -strategian tarkistusta tukeen vihreiden työpaikkojen luomiselle; kehottaa komissiota esittämään maakohtaisia suosituksia, joilla voidaan edistää työllisyyttä ja vähentää ekologista jalanjälkeä; kehottaa toteuttamaan tarkkoja ja riippumattomia tutkimuksia verotuksen siirtymän (esimerkiksi siirtymän työn verotuksesta ympäristöverotukseen) sekä haitallisten tukien vuoteen 2020 mennessä tapahtuvan poistamisen aiheuttamista kustannuksista ja hyödyistä;

59. tähdentää, että kyseisiin suosituksiin voisi sisältyä verotuksen painopisteen siirtäminen työstä muihin lähteisiin ja että tällaisella siirrolla olisi pyrittävä muuttamaan saastuttavia käytäntöjä mutta sillä ei saa olla ei-toivottuja vaikutuksia sosiaaliturvajärjestelmiin tai kohtuuttomia seurauksia pienituloisille henkilöille;

60. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita poistamaan asteittain suorat ja epäsuorat ympäristölle haitalliset tuet mukaan lukien (muttei yksinomaan) fossiilisille polttoaineille maksettavat tuet; kehottaa komissiota kehittämään jäsenvaltioissa toteutettavia malleja, joilla siirrytään työn verottamisesta ympäristön saastuttamisen verottamiseen, sekä ottamaan huomioon tavaroiden ja palvelujen ympäristövaikutukset saastuttaja maksaa -periaatteen hengessä; kehottaa komissiota esittämään jäsenvaltiokohtaisia suosituksia, jotka voivat tukea ponnisteluja vihreiden työpaikkojen edistämiseksi ja vähentää ekologista jalanjälkeä; kehottaa komissiota lisäksi integroimaan proaktiivisesti ympäristöön ja ilmastoon liittyvät näkökohdat eurooppalaiseen ohjausjaksoon vihreiden työpaikkojen luomisen tukemiseksi;

61. kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan kohdennettuja veronkevennyksiä ja/tai tukia sellaisia tuotteita ja palveluja tarjoaville uusille yrityksille sekä mikro- ja pk-yrityksille, jotka tuottavat paljon lisäarvoa ympäristölle tarjoavia tavaroita ja palveluja, hiilisisällön kokonaisvaltainen väheneminen mukaan lukien;

62. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita osoittamaan toimissaan enemmän johdonmukaisuutta ja yhtenäisyyttä ja tekemään tuntuvampia korkeimman tason poliittisia sitoumuksia asiaan liittyvillä aloilla, kuten pääoma- ja yhtiövoiton verotuksen, finanssitransaktioveron ja veropetosten ja verovilpin torjunnan aloilla;

63. kehottaa komissiota uudistamaan sitoutumisensa Eurooppa 2020 -strategiaan ja esittämään väliarviointinsa viipymättä ja viimeistään vuonna 2015; kehottaa komissiota vahvistamaan talouspolitiikan eurooppalaisessa ohjausjaksossa asetetut tavoitteet ottaen huomioon makroekonomista epätasapainoa koskevan tulostaulun sekä Eurooppa 2020 -strategian uudelleenarvioinnin; kehottaa komissiota esittämään entistä kunnianhimoisempia sosiaalisia ja ympäristöön liittyviä tavoitteita vuosille 2030 ja 2050; painottaa, että vihreiden työpaikkojen täsmällinen, menetelmällisesti perusteltu yhteinen seuranta voisi myös auttaa jäsenvaltioita arvioimaan ympäristö- ja työvoimapolitiikkansa tehokkuutta ja vahvistamaan Euroopan unionin tasolla Eurooppa 2020 -strategian työllisyyttä koskevien suuntaviivojen edistyksen mittaamista ja niiden seuraamista varten kehitettyjä välineitä;

64. korostaa vuoteen 2030 ulottuvan ilmasto- ja energiapaketin tarjoamia mahdollisuuksia työpaikkojen luomiseen sekä ympäristölainsäädännön tulevaa roolia EU:n pitkän aikavälin ympäristötavoitteiden saavuttamisessa ja työpaikkojen ja vihreän kasvun luomisessa;

65. kehottaa komissiota pitämään innovointia Euroopan unionin teollisuuden kulmakivenä ja kehittämään aktiivisia strategioita, joiden avulla varmistetaan sosiaalisten siirtymien asianmukainen ohjaus niin, että edut jakautuvat koko EU:n alueelle; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan uusien toimitusketjujen ja resurssitehokkuuteen, tavaroihin ja palveluihin liittyvien toimialaverkostojen luomista kestävän teollisuuspolitiikan ja markkinoiden muutosta koskevien kannustimien avulla;

66. painottaa, että jäsenvaltioiden on valmisteltava talouksiaan vähähiiliseen sekä resurssi- ja energiatehokkaaseen tulevaisuuteen samalla, kun otetaan huomioon ilmastopolitiikan vaikutuksista johtuva työpaikkojen siirtymisen ja hiilivuodon riski;

67. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään kansainvälisiä pyrkimyksiä luoda maailmanlaajuinen ympäristöpolitiikka, jonka avulla voidaan rajoittaa teollisuuden EU:n ulkopuolelle siirtämisen ja hiilivuodon aikaansaamia vahinkoja;

68. kehottaa komissiota esittelemään ehdotuksensa EU:n päästökauppajärjestelmän uudistamiseksi mahdollisimman nopeasti ottaen huomioon, että ”hiilivuodolle” erittäin alttiita aloja on suojeltava;

69. kehottaa komissiota sisällyttämään vihreän työllisyyden energiaunionin toteuttamiseen;

Investoinnit kestävään työpaikkojen luomiseen

70. korostaa, että on sovellettava sopivaa kysyntä- ja tarjontapuolen innovaatioiden yhdistelmää, joka saadaan yhdistämällä työpaikkojen luominen vastaavaan aktiiviseen, eri paikallisten työmarkkinoiden tarpeisiin määriteltyyn työmarkkinapolitiikkaan;

71. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään myös Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) puitteissa laadukkaita investointeja, joilla pyritään kestävien ja laadukkaiden työpaikkojen, sukupuolten tasa-arvon sekä laadukkaan koulutuksen ja innovoinnin kaltaisten yhteiskunnallisten ja taloudellisten etujen aikaansaamiseen vihreän siirtymän edistämiseksi ja energiaköyhyyden torjumiseksi; kehottaa komissiota ja jäsenvaltiota keskittämään investoinnit aloille, joilla on myönteinen työmarkkinavaikutus, jotta voidaan luoda kestäviä ja täyden sosiaaliturvan tarjoavia työpaikkoja ja torjua työttömyyttä; painottaa, että rahoitetuilla hankkeilla on edistettävä Eurooppa 2020 -strategiaa mitattavissa olevalla tavalla; huomauttaa tässä yhteydessä, että työpaikkojen luominen on vihreillä aloilla jatkunut myönteisesti taantuman aikana;

72. korostaa, että investoinnit energiatehokkuuteen voivat edistää paikallisten työpaikkojen luomista ja paikallista talouskehitystä sekä vähentää energiaköyhyyttä ja että rakennusten energiatehokkuuden takaaminen on kustannustehokkain tapa tarjota pitkän aikavälin ratkaisuja energiaköyhyyteen, joka koskee Euroopassa noin 125:tä miljoonaa ihmistä, ja se on tärkeä osatekijä eurooppalaisen energian tehokkaan käytön ja vihreiden työpaikkojen luomisen varmistamisessa; toteaa, että tässä yhteydessä on keskeisen tärkeää myös varmistaa rakennusten turvallisuus; pyytää komissiota esittämään ”Älykästä rahoitusta älykkäille rakennuksille” -aloitteensa mahdollisimman nopeasti;

73. suosittelee, että ilmastoa, uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta koskevia tavoitteita olisi pidettävä investointikohteina sekä poliittisen toiminnan keskeisinä lähtökohtina;

74. varoittaa tukemasta toimia, joilla on haitallisia sosiaalisia ja ympäristövaikutuksia, koska ne heikentävät poliittista johdonmukaisuutta, jota tarvitaan vihreiden työpaikkojen työllistämismahdollisuuksien maksimoimiseen;

75. suosittaa, että tehdään laadukkaita investointeja keskeisiin julkisiin palveluihin, kuten tietoliikenteeseen, energiaan, liikenteeseen ja jäte- ja vesihuoltoon, kestävien julkisten hankintamenettelyjen ja vihreän osaamisen valtavirtaistamisen tukemiseksi;

76. kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään täysin Euroopan rakenne- ja investointirahastojen oikeudellisen kehyksen tarjoamia mahdollisuuksia sekä EU:n muita rahoituslähteitä vihreää työllisyyttä tukevien kestävien hankkeiden edistämiseksi ja asettamaan EU:n rahoituksen ja rahoitusvälineet mahdollisimman helposti paikallisten viranomaisten saataville niin, että niitä koskevat selvät, yksinkertaiset säännöt ja saavutettavissa olevat rahoituksen vähimmäismäärät;

77. kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään monivuotisen rahoituskehyksen vuonna 2016 suoritettavaa vaalien jälkeistä tarkistusta mahdollisuutena tukea talouksiemme muuttamista aiempaa vihreämmiksi;

78. toteaa, että vihreän talouden ja työllisyyden kasvun tukemiseen voi saada ESR:n tukea, ja kannustaa kansallisia hallituksia ja asiaankuuluvia kansallisia viranomaisia harkitsemaan tämän rahoituksen aktiivisempaa käyttämistä taloudellisesti perusteltujen ja kestävien vihreiden työpaikkojen luomisen edistämiseksi;

79. panee merkille, että eräät jäsenvaltiot ovat edistyneet merkittävästi talouksiensa viherryttämisessä, ja kannustaa unionia ja jäsenvaltioita edistämään ajatusten, osaamisen, kokemusten ja parhaiden käytäntöjen jakamista, jotta varmistetaan sujuva siirtyminen;

80. kehottaa jäsenvaltioita ja yksityistä sektoria käyttämään muun muassa ekologista suunnittelua, ympäristömerkkiä, EMASia ja vihreää julkista hankintaa (GPP), koska ne voivat tukea vihreää taloutta ja siten edistää vihreiden työpaikkojen luomista; kehottaa komissiota tarjoamaan neuvontavälineitä suotuisien markkinaolosuhteiden luomiseksi, jotta nämä vapaaehtoiset välineet löisivät itsensä laajalti läpi markkinoilla;

81. kehottaa jäsenvaltioita keskittymään paremmin EU:n standardiin (ISO 14000) perustuvan ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmän täytäntöönpanoon;

Pienet ja keskisuuret yritykset (pk-yritykset)

82. tukee pk-yritysten vihreän toimintasuunnitelman tavoitteita sekä pk-yrityksiin kohdennettuja toimia, mukaan luettuna resurssitehokkuuden parantamiseen pyrkivien pk-yritysten neuvomiseen ja auttamiseen, vihreän yrittäjyyden tukemiseen, entistä vihreämpien arvoketjujen mahdollisuuksien hyödyntämiseen ja vihreiden pk-yritysten ja mikroyritysten markkinoille pääsyn helpottamiseen tarkoitetun Euroopan resurssitehokkuuden osaamiskeskuksen perustaminen; katsoo, että tietoisuutta lisäävät toimet ja tekninen apu ovat ratkaisevia tekijöitä pk-yritysten osallistumisessa aktiivisesti kiertotalouteen;

83. korostaa tarvetta edistää naisten yrittäjyyttä vihreässä taloudessa, osuuskuntien ja sosiaalisten yritysten kaltaisia yhteistyöpainotteisempia liiketoimintamalleja sekä naispuolisia maanviljelijöitä ja perhetiloja, naisten mahdollisuuksia saada mikrorahoitusta, vihreiden työpaikkojen luomista julkisissa palveluissa ja pilottihankkeita, jotka koskevat sukupuoleen liittyvien laatukriteereiden soveltamista yrityksiin julkisissa hankintamenettelyissä;

84. muistuttaa, että pk-yrityksillä on valtavasti mahdollisuuksia luoda työpaikkoja erityisesti nuorille ja edistää kaksiosaista ammattikoulutusjärjestelmää ja oppisopimuskoulutusjärjestelmiä;

85. on tietoinen siitä, että ESIR voisi auttaa mikroyrityksiä ja pk-yrityksiä osallistumaan toimintaan, johon sisältyy paljon ympäristöön liittyvää ja sosiaalista innovointia;

86. toteaa, että vihreitä työpaikkoja pk-yrityksissä koskevista Eurobarometrin tiedoista käy ilmi, että energian säästöstä, jätteiden vähentämisestä sekä raaka-aineiden käytön vähentämisestä on tullut taloudellisesti kannattavaa;

87. kehottaa komissiota edistämään osuustoimintayritysten kaltaisia uusia liiketoimintamalleja pyrkiessään lisäämään tuotanto- ja jakeluprosessien tehokkuutta, hyväksymään innovatiivisia ratkaisuja resurssien säästämiseksi ja tarjoamaan kestävämpiä tuotteita ja palveluja;

88. korostaa, että pk-yritykset kykenevät luomaan kasvua ja työpaikkoja vain, jos suotuisia kannustinmahdollisuuksia on tarjolla myös vihreässä taloudessa;

89. kehottaa komissiota varmistamaan, että pk-yritysten vihreillä kannustimilla on merkittävä vaikutus siellä, missä niitä tarvitaan eniten;

90. toteaa, että pk-yritykset ja mikroyritykset ovat keskeinen työpaikkoja luova tekijä Euroopassa; korostaa, että pk-yritykset ja mikroyritykset kohtaavat erityisiä haasteita hyödyntäessään vihreään siirtymään liittyviä työllisyysmahdollisuuksia, mikä koskee erityisesti rahoituksen saantia, koulutusta ja osaamisvajeiden korjaamista; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan kunnianhimoisia toimia, joilla tuetaan vihreiden työpaikkojen luomista pk-yrityksissä ja mikroyrityksissä, mikä käsittää myös kohdennetun tiedottamisen, tietoisuuden parantamisen, teknisen avun, rahoituksen saannin sekä koulutusmahdollisuudet;

91. toteaa, että vihreämpi arvoketju, johon kuuluvat uudelleenvalmistus, korjaaminen, huoltaminen, kierrätys ja ekologinen suunnittelu, voi tarjota monille pk-yrityksille huomattavia liiketoimintamahdollisuuksia;

92. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

[1] Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0584.
[2] EUVL C 251 E, 31.8.2013, s. 75.
[3] EUVL C 308 E, 20.10.2011, s. 6.

PERUSTELUT

Vihreää työllisyyttä koskeva komission aloite[1] julkistettiin heinäkuussa 2014 yhdessä pk-yrityksiä koskevan vihreän toimintasuunnitelman[2] (jota myös käsitellään tässä mietinnössä) sekä kiertotaloutta koskevan tiedonannon kanssa.

Aloitteen on tarkoitus olla jatkoa vuonna 2012 julkaistulle komission yksiköiden valmisteluasiakirjalle[3], jossa tutkittiin vihreän kasvun työllistämismahdollisuuksia ja joka oli osa työllisyyspakettia. Siinä korostettiin, että vuoteen 2020 mennessä vihreässä taloudessa voitaisiin luoda jopa 20 miljoonaa työpaikkaa, ja otettiin huomioon työllisyyttä koskevat suuntaviivat, joiden mukaan jäsenvaltioiden on edistettävä työpaikkojen luomista myös hoitoalalla ja vihreän työllisyyden alalla.[4]

Kysymys on siitä, miten vihreät työpaikat määritetään etenkin, kun yritetään seurata niiden kehitystä tilastoja varten. ILOn mukaan vihreät työpaikat ovat ihmisarvoisia työpaikkoja, jotka

– vähentävät energian ja raaka-aineiden kulutusta

– rajoittavat kasvihuonekaasujen päästöjä

– minimoivat jätteen ja saastumisen

– suojelevat ja korjaavat ekosysteemejä.

Monet tämän kertomuksen laadintaan osallistuneista tahoista, kuten UEAPME ja professori Paul Ekins (UCL), totesivat esittelijälle, että olisi parempi ajatella vihreän talouden koko kehystä, sillä se olisi sopivampi tuotteet, menetelmät ja palvelut huomioon ottaen, ja tämä ajattelutapa olisi valtavirtaistettava kaikessa politiikassa, kuten finanssi- ja työllisyyspolitiikassa, työmarkkinoilla, koulutuksessa, tutkimuksessa, innovoinnissa sekä ilmastoon ja energiapolitiikkaan liittyvissä kysymyksissä.

Vihreässä taloudessa sovelletaan tätä taustaa monissa komission esiin tuomissa haasteissa, kuten resurssien tehottomassa käytössä, ympäristöön kohdistuvassa kestämättömässä paineessa ja ilmastonmuutoksessa samoin kuin sosiaalisessa syrjäytymisessä ja epätasa-arvossa[5]. Nämä ovat tämän valiokunnan hyvin tuntemia sosiaalisia ongelmia samoin kuin korkea työttömyyskin. Nämä haasteet vaikuttavat eittämättä työelämäänkin. Esimerkiksi suuri ASDA-supermarketketju arvioi, että 95 prosenttia sen tuoretuotteista on alttiina ilmastonmuutoksen riskeille ja kolmanneksella niistä riski on vakava[6].

Monet osallistujat korostivat esittelijälle vihreää taloutta koskevan ajattelutavan valtavirtaistamisen tarvetta keskeisenä kysymyksenä. Merkille pantiin myös sellaisen johdonmukaisen ja kattavan toimintakehyksen tarve, joka tarjoaisi ennustettavan ympäristön koulutuksille ja investoinneille. Kehityksen jarruna mainittiin usein epäjohdonmukainen politiikka ja kannustimet, jotka heikentävät työllisyyspotentiaalia. Tällaisen politiikan on myös oltava pitkäjänteistä: nyt rakennettavat talot voivat olla pystyssä seuraavat 50 vuotta, joten niiden on täytettävä korkeimmat energiatehokkuutta ja kestävää rakentamista koskevat vaatimukset. On myös tarkasteltava investointeja keskeisiin uusiutuvia energialähteitä käyttäviin laitoksiin vuoden 2020 jälkeen.

Muiden muassa professori Ekins mainitsi kolme työpaikkojen luomisessa keskeistä ja tehokkaaksi havaittua tekijää. Niitä ovat ajoittain esittäneet sekä komissio että parlamentti, mutta se ei ole johtanut riittäviin jatkotoimiin.

• Ympäristöverotuksen uudistus – verotaakan siirtäminen työstä ympäristökustannuksiin kuitenkin välttäen samalla käytännön progressiivisuutta. Tätä voitaisiin tehostaa käyttämällä jatkuvasti ohjausjaksomenettelyä ja kansallisia suosituksia. Johdonmukaisuuden vuoksi olisi myös pyrittävä poistamaan haitalliset tuet, joilla tuetaan saastuttavia tai runsaasti hiilidioksidipäästöjä aiheuttavia aloja.

• Energia- ja resurssitehokkuus. EP on jatkuvasti korostanut tämän alan mahdollisuuksia etenkin, kun käsitellään energiatehokkuutta ja torjutaan samalla polttoaineköyhyyttä kattavan eristämisohjelman avulla[7]. Arviossa rakennusten energiatehokkuutta koskevan direktiivin[8] työllisyysvaikutuksista pantiin merkille mahdollisesti kahden miljoonan työpaikan luominen. Luonteensa vuoksi monet näistä työpaikoista eivät olisi siirrettävissä ulkomaille. Lisävauhtia antaisi myös energiatehokkuusdirektiivi. Vaikutukset toteutuvat kuitenkin vain, jos direktiivit pannaan tehokkaasti täytäntöön (ne voivat edellyttää nykyistä vahvempia täytäntöönpanon valvontamekanismeja) ja niitä tuetaan tarpeellisilla investoinneilla ja koulutuksella. On olemassa huomattava tarve parantaa resurssitehokkuutta: UEAPME totesi eurobarometrin tietojen osoittavan, että 93 prosenttia pk-yrityksistä on toteuttanut vähintään yhden toimenpiteen resurssitehokkuutensa parantamiseksi[9].

• Toimitusketjun kehittäminen niin, että EU:n työllisyys ja talous hyötyvät sen kaikissa vaiheissa. Tarvitaan selvästi teollisuuden muutosta, joka ohjaa ja kannustaa investointeja esimerkiksi uusiutuviin energialähteisiin, mikä voi parantaa työllisyyttä maaseudulla ja entisillä teollisuusalueilla. Toimitusketjun kehittäminen on tärkeää myös, jotta voidaan tukea muutosta ja taata, että yritystoiminnan kaikki osat pystyvät vastaamaan haasteisiin. Monet yritykset eivät tee yhteistyötä toimitusketjujen päästöjen, ilmastonmuutosvaikutuksen selvittämisen ja resurssitehokkuuden alalla.

Siirryttäessä vihreään talouteen keskeisellä sijalla on työntekijöiden osallistuminen. Joillakin aloilla tapahtuu merkittäviä muutoksia ja myös taantumista, ja muutoksen hallinta on toimivampaa, kun sen yhteydessä annetaan tehokasta tukea ja uudelleenkoulutusta ja mahdollisesti tehdään tuotantoa koskevia muutoksia. EU:n rahastoilla on tässä tärkeä rooli edellyttäen, että niitä käytetään tehokkaasti. Alakohtaisella tasolla muutoksen hallinnassa tärkeällä sijalla ovat eurooppalaiset yritysneuvostot. Työvoiman osallistumisen avulla edistetään myös erilaisten mahdollisuuksien luomista. "Vihreät edustajat", jotka vastaavat terveys- ja turvallisuusvaltuutettuja, voivat olla hyödyllisiä tietoisuuden lisäämisessä ja muutoksen toteuttamisessa, kuten osoitettiin TUC:n raportissa "The Union effect"[10]. Esimerkiksi PHS-konserni on perustanut ympäristöön liittyvän huippuosaamisen verkon, jolla on asianmukainen pätevyys ja asiantuntemus ja joka voi hyödyntää taitojaan. Verkko on auttanut vähentämään valaistuskustannuksia, ja sen avulla on saavutettu merkittävää edistystä materiaalien kierrätyksessä ja talteenotossa.

Työntekijöiden osallistuminen on tärkeää myös työn ihmisarvoisuuden vuoksi. Työn on oltava asianmukaisesti palkattua, työehtojen on oltava hyvät, ja lisäksi on taattava työterveys ja -turvallisuus. Teolliset suhteet ovat joillakin vihreillä aloilla varsin heikosti kehittyneitä sekä työnantajien että työntekijöiden tasolla, ja nyt olisi edistettävä uutta alakohtaista työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua. Tarkistetussa terveys- ja turvallisuusstrategiassa olisi otettava huomioon kehittyvien alojen uudet ja muuttuvat riskit.

Samalla, kun yritykset haluavat toteuttaa tai niiden on toteutettava toimia liiketoimintansa kestävyyden parantamiseksi, monet niistä eivät luota kykyynsä hallita riskejä tai muutosprosessia, tai ne voivat havaita, etteivät ne pysty löytämään työntekijöitä, joilla on tarvittava ammattitaito. Komission tiedonannossa esitetään joukko myönteisiä ehdotuksia, ja tarvitsemme kattavaa lähestymistapaa. Samalla on tiedostettava tarve ymmärtää, miksi kestävyydellä on merkitystä yrityksille ja koko yhteiskunnalle. On saavutettava yleinen tietoisuus kestävyyteen liittyvistä periaatteista kouluissa. Ongelmana on edelleen sellaisten opiskelijoiden puute, jotka erikoistuvat luonnontieteeseen, tekniikkaan, insinööritieteeseen ja matematiikkaan liittyviin taitoihin, mikä koskee erityisesti tyttöjä. Yhdistyneen kuningaskunnan kansallisen opiskelijaliiton (NUS) tietojen mukaan 60 prosenttia ensimmäisen vuoden yliopisto-opiskelijoista haluaisi tietää enemmän kestävyydestä riippumatta alasta, jota he opiskelevat. Kiinnostusta on kehitettävä ja yleisiä taitoja tuettava, jos vihreä työ halutaan valtavirtaistaa: oppijat haluavat osallistua sopivien kurssien suunnitteluun. Kuten NUS totesi, jos haluamme näihin kysymyksiin liittyvää johtajuutta, sillä, mitä tapahtuu yliopistoissa on merkitystä ottaen huomioon, että 80 prosenttia maailman johtajista on käynyt yliopiston.

Paljon voidaan tehdä myös alakohtaisesti, kuten EUROFERin "GreenVET" -hanke on osoittanut[11]. Antamalla pitkälle menevää koulutusta terästeollisuuden lainsäädännöllisestä ja teknisestä ympäristöstä (resurssitehokkuus mukaan lukien) pyritään mahdollistamaan alan liikkuvuuden lisääntyminen ja ammattitaidon siirtäminen. Meidän olisi myös tarkasteltava virallisten ja epävirallisten koulutustulosten validointia sekä tunnustettava validointi välineeksi, jonka avulla voidaan täyttää työmarkkinoiden vaatimusten ja saatavissa olevan ammattitaidon välinen kuilu. Esittelijälle annettujen tietojen mukaan monet työntekijät saavat ammattitaitoa tekemällä, mutta tällaista pätevyyttä ei koskaan tunnusteta muodollisesti, mikä on esteenä etenemiselle. Osaamisneuvostoilla voi olla tärkeä rooli, kun taataan alakohtaisten pätevyyksien ja erityistaitojen opetusohjelmien ajantasaisuus, ja niiden avulla voidaan myös reagoida markkinakehitykseen. Tarvitaan kuitenkin kaikenkattavaa pätevyyksiä koskevaa etenemissuunnitelmaa, ja kaikkien toimijoiden on osallistuttava siihen. Tämä koskee uraneuvojia, työllisyyspalveluita (eurooppalainen PES-verkko voi antaa tärkeän panoksen) ja koulutuksen tarjoajia (paikallisviranomaiset mukaan lukien), työmarkkinaosapuolia sekä hallitusta.

Koulutuksen on kuitenkin oltava saatavissa, ja sen on oltava kohtuuhintaista ja saatavissa koko työuran ajan. Osaamisvajeita ei ole ainoastaan perustasolla, vaan usein myös projektien hallinnassa esimerkiksi rakennusinsinöörien tapauksessa. EWEAn mukaan tämänhetkinen osaamisvaje voi johtaa noin 15 000 ammattitaitoisen työntekijän puuttumiseen vuoteen 2013 mennessä. Osaamisvaje on todennäköisesti suurin toiminnoissa ja ylläpidossa, mikä estää työpaikkojen paikallista ja alueellista luomista maaseudulla tuulipuistojen avulla. Näiltä alueilta puuttuu usein työllisyysmahdollisuuksia. Kokeneen työvoiman aikaansaaminen vie aikaa.

Voimme myös lähestyä tämän hetken työttömiä dynaamisemmin soveltamalla innovatiivisia menetelmiä: työttömät rakennustyöläiset voisivat saada palkkaa korvatakseen kursseilla olevat työntekijät. Tutkinnon hankkineet henkilöt, joilla on kestävyyteen liittyvää ammattitaitoa, voitaisiin sijoittaa joksikin aikaa (palkkaa vastaan) yrityksiin tai organisaatioihin, jotka haluavat kehittää kestävyyteen liittyvää toimintaansa. Tällaisella järjestelmällä on Yhdistyneessä kuningaskunnassa luotu tähän mennessä yli 50 työpaikkaa, kun organisaatiot ovat päättäneet pitää niihin sijoitetut työntekijät.

Kattavaa ja vakaata politiikkaa vastaavat investoinnit ja asianmukaiset kannustimet ovat kuitenkin ratkaisevassa asemassa, jos haluamme saavuttaa todellisen vihreän talouden tämänhetkisen aloitteiden tilkkutäkin asemesta. Uusi ESIR-rahasto tarjoaa toisen mahdollisuuden tällaisille kohdennetuille ja laadukkaille investoinneille, jotka perustuvat kumppanuusperiaatteeseen. Sama koskee EU:n muun rahoituksen älykästä käyttöä komission tiedonannon mukaisesti. Tiedämme, että rakennusten kunnostaminen tarjoaa hyvän tuoton työpaikkojen ja investointien muodossa, ja samalla säästyy energiaa. Tämä ei merkitse sitä että unohdettaisiin muut alat, kuten sosiaalipalvelut, joilla myös tarvitaan investointeja ihmisarvoiseen työhön. Kuten ENSIE ja RREUSE osoittivat, sosiaalitalous on myös todistanut voivansa tarjota huomattavan määrän työpaikkoja korjaamisessa ja kunnostamisessa ja edistää näin sosiaalista osallisuutta. Myös hankintapolitiikalla on merkitystä, kun käytetään (vihreää ja sosiaalista) kestävyyttä koskevia lausekkeita vastuullisissa hankinnoissa. Yhdistyneen kuningaskunnan sosiaalista arvoa koskeva lainsäädäntö tarjoaa myös mielenkiintoisen esimerkin[12].

Tarvitaan myös investointeja tarvittavan innovoinnin tukemiseksi EU:n teollisuuspolitiikassa niin, että EU:sta voidaan tehdä maailman kilpailukykyisin talous. Samalla kehitetään aktiivisia strategioita, joiden avulla varmistetaan sosiaalisten siirtymien asianmukainen ohjaus niin, että edut jakautuvat koko EU:n alueelle.

Siirtymä voi olla erityisen vaikea pk-yrityksille. OECD:n mukaan niiden mukautuminen ympäristön kannalta kestäviin käytäntöihin sekä valmistavassa teollisuudessa että palvelualalla on keskeinen tekijä onnistuneessa siirtymässä. Huolettavaa on kuitenkin, että monilla pk-yrityksillä näyttää olevan varsin vähän tietämystä vihreää osaamista koskevista tulevaisuuden tarpeista ja niiden investoinnit vihreään koulutukseen ovat hyvin rajallisia[13]. Nämä vaikeudet edellyttävät erityistä vastausta, jonka pohjana on pk-yrityksiä koskeva vihreä toimintasuunnitelma. Se alkaa kohdennetusta tiedottamisesta ja tietämyksen parantamisesta, ja sen yhteydessä annetaan asianmukaista tukea entistä vihreämpiin tuotteisiin ja prosesseihin siirtymiseksi ja käytetään tehokkaita kannustimia. Merkittävä on myös kattava toimitusketjua koskeva lähestymistapa, jossa mittakaavaa voidaan hyödyntää koulutuksen ja muiden etujen tarjoamisessa. Tärkeitä tällaisen tuen antamisessa ovat myös alueelliset ja paikalliset viranomaiset samoin kuin rahoituslaitokset.

On selvää, että suuret globaalit suuntaukset jo vaikuttavat työelämään, mutta EU:n toimet eivät ole vielä johtaneet kattavaan vastaukseen. Tarvitsemme kattavaa ja yhteistä toimintaa, joka käsittää niin politiikan kuin koulutuksenkin, jotta voimme ylläpitää ja laajentaa työllisyysmahdollisuuksia ja työpaikkojen luomista. Aikataulu on keskeisellä sijalla, koska menetämme nyt mahdollisuuksia maailman muille osille emmekä pysty täysin varustamaan työvoimaamme haasteisiin, jotka olemme jo kohdanneet. Komission tiedonanto tarjoaa joitakin vastauksia, mutta EU:n kaikkien toimielinten on hoidettava oma osansa, jos haluamme todella toteuttaa välttämättömän siirtymän.

[1] Vihreän työllisyyden aloite: vihreän talouden työllistämismahdollisuuksien hyödyntäminen (COM(2014)446), lopullinen.
[2] Komission tiedonanto "Vihreä toimintasuunnitelma pk-yrityksille" (COM(2014)440).
[3] Komission yksiköiden valmisteluasiakirja, joka koskee ympäristöystävällisen kasvun työllistämispotentiaalin hyödyntämistä (SWD(2012)92), lopullinen.
[4] Neuvoston päätös 2010/707/EU, annettu 21 päivänä lokakuuta 2010, jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista [EUVL L, 24.11.2010].
[5] Vihreän työllisyyden aloite: vihreän talouden työllistämismahdollisuuksien hyödyntäminen (COM(2014)446), lopullinen.
[6] Preparing for the Perfect Storm - skills for s sustainable economy, IEMA, 2015.
[7] Euroopan parlamentin 11. kesäkuuta sosiaalisesta asuntotuotannosta Euroopan unionissa antama päätöslauselma (2012/2293(INI)).
[8] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/31/EU, annettu 19 päivänä toukokuuta 2010, rakennusten energiatehokkuudesta.
[9] Eurobarometri 381–2014.
[10] The Union Effect - greening the workplace, TUC https://www.tuc.org.uk/sites/default/files/The_Union_Effect_Greening_The_Workplace_Covers_2014_All.pdf
[11] http://www.gt-vet.com/?page_id=18.
[12] Public Services (Social Value) Act 2012 http://www.legislation.gov.uk/ukpga/2012/3/enacted
[13] The jobs potential of a shift towards a low carbon economy, OECD.

YMPÄRISTÖN, KANSANTERVEYDEN JA ELINTARVIKKEIDEN TURVALLISUUDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (7.5.2015)

työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnalle

aiheesta Vihreän työllisyyden aloite: vihreän talouden työllistämismahdollisuuksien hyödyntäminen
(2014/2238(INI))

Valmistelija: Eleonora Evi

EHDOTUKSET

Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1. muistuttaa tarpeesta siirtyä vähähiiliseen talouteen; korostaa, että EU:n talouden viherryttäminen voi edistää pitkän aikavälin kestävää ja osallistavaa kasvua;

2. tähdentää, että kaksi kolmasosaa luonnon tarjoamista palveluista, mukaan luettuina viljelykelpoinen maa sekä puhdas vesi ja ilma, on ehtymässä, ja maailmanlaajuinen ilmaston lämpeneminen ja biologisen monimuotoisuuden köyhtyminen ovat lähellä rajaa, jonka ylittämisen jälkeen peruuttamattomia vaikutuksia yhteiskuntaan ja luonnonympäristöön ei voida estää;

4. korostaa, että tarvitaan kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jotta voidaan vastata näihin haasteisiin, kehittää kestäviä ja kriiseistä selviytyviä eurooppalaisia talouksia sekä hyödyntää täysimääräisesti vihreään talouteen siirtymisen ansiosta syntyviä työllistymismahdollisuuksia; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyväksymään kunnianhimoisia ja integroituja sääntely- ja rahoituskehyksiä sekä finanssipoliittisia kehyksiä, joiden avulla voidaan taata kestävät investoinnit ja kannustaa kestävään innovointiin ja siten hyödyntää täysimääräisesti vihreään talouteen siirtymisen tarjoamat työllistymismahdollisuudet;

5. korostaa, että ympäristölainsäädännön täysimääräinen täytäntöönpano ja ympäristökysymysten parempi integrointi muihin politiikkoihin sekä EU:n eri politiikanalojen keskinäisen johdonmukaisuuden parantaminen on olennaisen tärkeää vihreään talouteen liittyvien mahdollisuuksien täysimääräiseksi hyödyntämiseksi ja sitä kautta vihreiden työpaikkojen luomiseksi;

6. panee merkille, että Euroopan ympäristökeskus toteaa vuoden 2015 kertomuksessaan, että nykyiset toimet ovat riittämättömiä biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä, fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämistä ja ilmastonmuutoksen torjumista koskevien tavoitteiden saavuttamiseen sekä näistä ilmiöistä johtuvien, ihmisten terveyteen ja ympäristön laatuun kohdistuvien vaikutusten torjumiseen;

7. korostaa, että siirtyminen kestävään yhteiskuntaan ja talouteen, kestävät kulutus- ja tuotantomallit mukaan luettuina, mahdollistaa uusien vihreiden työpaikkojen luomisen ja nykyisten työpaikkojen muuttamisen vihreiksi työpaikoiksi lähes kaikilla aloilla ja koko arvoketjussa (tutkimuksesta tuotantoon, jakeluun ja palveluihin) uusiutuvien energialähteiden hyödyntämisen kaltaisilla uusilla vihreillä korkean teknologian aloilla sekä perinteisillä teollisuudenaloilla, kuten tuotantoteollisuudessa, rakentamisessa, maataloudessa ja kalastuksessa, sekä palvelualoilla, kuten matkailussa, ateriapalveluissa, liikenteessä ja koulutuksessa; painottaa, että nämä työllistymismahdollisuudet koskevat sekä pitkälle koulutettua että vähän koulutusta saanutta työvoimaa;

8. on tietoinen siitä, että siirtyminen vihreään talouteen vaikuttaa kaiken kaikkiaan myönteisesti työllisyyteen, sillä kestävä taloudellinen toiminta, kuten energian säästäminen ja luomuviljely, ovat työvoimavaltaisempia kuin se toiminta, joka niillä korvataan;

9. toteaa, että siirtymiseen vihreään talouteen sisältyy merkittäviä mahdollisuuksia luoda paikallisia työpaikkoja, joita ei voida siirtää ulkomaille, muun muassa talouskriisistä kärsineillä aloilla, kuten energiatehokkuuden tavoittelussa rakennusalalla;

10. toteaa, että Euroopan ympäristökeskuksen mukaan vihreitä tuotteita ja palveluja tuottava ala kasvoi yli 50 prosenttia vuosina 2000–2011 ja loi yli 1,3 miljoonaa työpaikkaa, jotka ovat parantaneet EU:n vientitasetta ja sen taloudellista kilpailukykyä;

11. muistuttaa, että jäsenvaltiot voivat tehdä poikkeuksia valtiontukea koskeviin määräyksiin, kun pyrkimyksenä on harjoittaa ympäristöystävällistä politiikkaa;

12. kehottaa jäsenvaltioita ja yksityistä sektoria käyttämään muun muassa ekologista suunnittelua, ympäristömerkkiä, EMASia ja vihreää julkista hankintaa (GPP), koska ne voivat tukea vihreää taloutta ja siten edistää vihreiden työpaikkojen luomista; kehottaa komissiota tarjoamaan neuvontavälineitä suotuisien markkinaolosuhteiden luomiseksi, jotta nämä vapaaehtoiset välineet löisivät itsensä laajalti läpi markkinoilla;

13. kehottaa jäsenvaltioita keskittymään paremmin EU:n standardiin (ISO 14000) perustuvan ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmän täytäntöönpanoon;

14. korostaa kiertotalouden merkittäviä työllistämismahdollisuuksia; painottaa, että EU:ssa voitaisiin resurssitehokkuutta parantamalla luoda 1,4–2,8 miljoonaa uutta työpaikkaa ja että siirtymällä talouteen, joka perustuu tuotteiden kestävyyteen ja korjattavuuteen, voidaan luoda työpaikkoja tuotteen koko elinkaaren aikana huolto-, korjaus- ja kehittämisalalla ja uudelleenkäytössä; korostaa, että jätteen synnyn ehkäiseminen, ekologinen suunnittelu, uudelleenkäyttö ja muut senkaltaiset toimet voisivat tuottaa EU:ssa toimiville yrityksille 600 miljardin euron säästöt, mikä vastaa 8 prosenttia niiden vuotuisesta liikevaihdosta, ja että vuotuisten kasvihuonekaasupäästöjen kokonaismäärää voitaisiin samalla vähentää 2–4 prosenttia;

15. korostaa, että panemalla täytäntöön jätteen syntymisen ehkäisemistä ja jätehuoltoa koskeva nykyinen lainsäädäntö voitaisiin luoda yli 400 000 vihreää työpaikkaa; muistuttaa, että 180 000 vihreää lisätyöpaikkaa olisi luotu jätedirektiivien tarkistamisella, jonka komissio valitettavasti perui; painottaa, että energiatehokkuus- ja energiasäästötoimenpiteiden täytäntöönpano voisi saada aikaan jopa kaksi miljoonaa vihreää työpaikkaa ja että lisäksi kolme miljoonaa vihreää työpaikkaa voitaisiin luoda uusiutuvien energiamuotojen alalla;

16. kehottaa komissiota pitäytymään sitoumuksessaan esittää vuoden 2015 loppuun mennessä uusi ehdotus EU:n jätelainsäädännön tarkistamiseksi sellaisen kokonaisvaltaisen lähestymistavan pohjalta, jossa otetaan huomioon tuotteiden koko elinkaari sekä jätteen synnyn ehkäiseminen, asetetaan EU:lle resurssitehokkuustavoitteet, joilla rajoitetaan resurssien ja energian käyttöä, sekä vastaava pääindikaattori ja edistetään tuotteiden ekologista suunnittelua uudelleenkäytön ja kierrätyksen helpottamiseksi ottaen huomioon tuotteiden koko elinkaaren kestävän raaka-aineiden käytön varmistamiseksi; korostaa tarvetta pitäytyä sellaisissa kierrätystavoitteissa, jotka ovat vähintäänkin yhtä kunnianhimoiset kuin peruttuun ehdotukseen sisältyneet tavoitteet; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään kierrätettyjen toissijaisten raaka-aineiden markkinoita;

17. toteaa, että yli 14 miljoonaa työpaikkaa EU:ssa on suoraan riippuvaista ekosysteemeistä ja biologisesta monimuotoisuudesta, mukaan luettuina metsätalous, maatalous ja kalastus; korostaa, että näiden alojen viherryttäminen lisäisi työssä olevien henkilöiden määrää ja tekisi näistä aloista elinvoimaisempia, mikä edistäisi kestävää työllisyyttä; toteaa, että investointi vihreään infrastruktuuriin tarjoaa monia sosiaalisia, taloudellisia ja ympäristöön liittyviä etuja, mukaan luettuna uusien työpaikkojen luominen;

18. kehottaa jäsenvaltioita kehittämään ohjelmia ympäristön suojelemiseksi ja ylläpitämiseksi, estämään ja korjaamaan hydrogeologista epätasapainoa, kehittämään vihreitä infrastruktuureja sekä ottamaan päätöksentekoprosessissa kaikilta osin huomioon luonnon pääoman ja ekosysteemipalvelujen arvon; korostaa, että on tarpeen tukea kestävää kehitystä paikallisella ja alueellisella tasolla, koska se on vihreän työllisyyden kannalta olennainen tekijä;

19. toteaa, että kestävän maataloustuotannon yhdistäminen tilojen biologisen monimuotoisuuden valvontaan ja suojeluun ja maataloustuotteiden merkitseminen älymerkinnöillä, joissa on tiedot tuotteiden ympäristövaikutuksista, biologista monimuotoisuutta edistävien tuotteiden kysynnän lisäämiseksi tarjoavat merkittäviä mahdollisuuksia vihreiden työpaikkojen luomiseen EU:n maaseutualueilla;

20. toteaa, että kestävä metsänhoito tarjoaa todellisia mahdollisuuksia työpaikkojen luomiseen samalla kun se edistää aktiivisesti ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja biologisen monimuotoisuuden suojelua;

21. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita poistamaan asteittain suorat ja epäsuorat ympäristölle haitalliset tuet mukaan lukien (muttei yksinomaan) fossiilisille polttoaineille maksettavat tuet; kehottaa komissiota kehittämään jäsenvaltioissa toteutettavia malleja, joilla siirrytään työn verottamisesta ympäristön saastuttamisen verottamiseen, sekä ottamaan huomioon tavaroiden ja palvelujen ympäristövaikutukset saastuttaja maksaa -periaatteen hengessä; kehottaa komissiota esittämään jäsenvaltiokohtaisia suosituksia, jotka voivat tukea ponnisteluja vihreiden työpaikkojen edistämiseksi ja vähentää ekologista jalanjälkeä; kehottaa komissiota lisäksi integroimaan kaukonäköisesti ympäristöön ja ilmastoon liittyvät näkökohdat eurooppalaiseen ohjausjaksoon vihreiden työpaikkojen luomisen tukemiseksi;

22. kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan soveltuvia veronkevennyksiä ja/tai tukia sellaisia tuotteita ja palveluja tarjoaville uusille yrityksille sekä mikro- ja pk-yrityksille, jotka tuottavat paljon lisäarvoa ympäristölle tarjoavia tavaroita ja palveluja, hiilisisällön kokonaisvaltainen väheneminen mukaan lukien;

23. korostaa vuoteen 2030 ulottuvan ilmasto- ja energiapaketin tarjoamia mahdollisuuksia työpaikkojen luomiseen sekä ympäristölainsäädännön tulevaa roolia EU:n pitkän aikavälin ympäristötavoitteiden saavuttamisessa ja työpaikkojen ja vihreän kasvun luomisessa;

24. korostaa, että olisi harjoitettava pitkän aikavälin politiikkaa ja sisällytettävä siihen kunnianhimoiset ja sitovat tavoitteet resurssien tehokkaalle käytölle, kasvihuonekaasujen vähentämiselle, uusiutuville energialähteille ja energian säästölle sekä indikaattorit näiden tavoitteiden saavuttamisessa edistymisen mittaamiseksi; korostaa, että toimilla olisi pyrittävä minimoimaan ulkoiset ympäristöön ja yhteiskuntaan liittyvät kustannukset ja määrittelemään asianmukainen hinta kasvihuonekaasupäästöille;

25. painottaa, että jäsenvaltioiden on valmisteltava talouksiaan kohti vähähiilistä sekä resurssi- ja energiatehokasta tulevaisuutta samalla, kun otetaan huomioon työpaikkojen uudelleensijoittamisen riski ja ilmastopolitiikan vaikutuksista johtuvat hiilivuodot;

26. kehottaa komissiota esittelemään ehdotuksensa EU:n päästökauppajärjestelmän uudistamiseksi mahdollisimman nopeasti ottaen huomioon, että ”hiilivuodolle” erittäin alttiita aloja on suojeltava;

27. kehottaa jäsenvaltioita investoimaan osan päästökauppajärjestelmän kasvihuonekaasujen päästölupahuutokaupoista saatavista tuloista siten, että otetaan käyttöön ilmastonmuutokseen sopeutumista edistäviä sekä biologista monimuotoisuutta ja haavoittuvia elinpiirejä suojelevia toimia, joilla luodaan vihreää työllisyyttä;

28. kehottaa komissiota sisällyttämään vihreän työllisyyden energiaunionin toteuttamiseen;

29. kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita määrittelemään sitovat säästö- ja energiatehokkuustavoitteet ja kannattamaan valkoisia todistuksia, joilla edesautettaisiin EU:n energiansäästötavoitteiden saavuttamista; kehottaa jäsenvaltioita panemaan energiatehokkuusdirektiivin täysimääräisesti täytäntöön ja valvomaan sen täytäntöönpanoa sekä sitoutumaan edelleen vähintäänkin vuoden 2030 energiatehokkuustavoitteiden saavuttamiseen;

30. kehottaa jäsenvaltioita laatimaan ja panemaan täytäntöön suurisuuntaisia rakennusten kunnostussuunnitelmia niiden energiatehokkuuden parantamiseksi ja talouskriisin lievittämiseksi rakennusalalla sekä saavuttamaan EU:n tavoitteen, jonka mukaan kaikki uudet rakennukset olisivat lähes nollaenergiarakennuksia; kehottaa tässä yhteydessä jäsenvaltioita kehittämään rahoitusmekanismeja energiatehokkuuteen tehtävien investointien vauhdittamiseksi; pyytää komissiota esittämään ”Älykästä rahoitusta älykkäille rakennuksille” -aloitteensa mahdollisimman nopeasti;

31. kehottaa jäsenvaltioita käyttämään EU:n rahastoja tehokkaammin esimerkiksi tarjoamalla halpakorkoista käyttöpääomarahoitusta uusiutuvaan energiaan, energiansäästöön, energiatehokkuuteen, jäte- ja vesihuoltoon, ilmanlaatuun, biologisen monimuotoisuuden ennallistamiseen ja säilyttämiseen sekä innovatiivisia puhtaita teknologioita koskeviin tutkimus- ja kehittämisohjelmiin tehtävien investointien edistämiseksi;

32. kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään täysimääräisesti erilaisia EU:n rahastoja ja saatavilla olevia rahoitusvälineitä – kuten Euroopan rakenne- ja investointirahastoja (ERI-rahastot) – sekä niiden välisten synergioiden mahdollisesti aikaansaamaa vipuvaikutusta vihreän työllisyyspotentiaalin kehittämiseksi; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita asettamaan etusijalle mikroyritysten ja pk-yritysten rahoittamisen sellaisten Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) investointien kautta, jotka tukevat kiertotalouden ja vihreän talouden kehittämistä sekä vihreiden ja kestävien työpaikkojen luomista; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käyttämään monivuotisen rahoituskehyksen vuonna 2016 suoritettavaa vaalien jälkeistä tarkistusta vihreään talouteen siirtymisen tukemiseen;

33. toteaa, että pk-yrityksillä on keskeinen rooli siirryttäessä vihreään talouteen ja vihreiden työpaikkojen luomisessa; tukee pk-yritysten vihreän toimintasuunnitelman tavoitteita sekä sen pk-yrityskeskeisiä toimia resurssitehokkuuden parantamiseksi, vihreän yrittäjyyden tukemiseksi, vihreämpien arvoketjujen mahdollisuuksien hyödyntämiseksi sekä vihreiden pk-yritysten markkinoillepääsyn helpottamiseksi;

34. on tietoinen siitä, että ESIR voisi auttaa mikroyrityksiä ja pk-yrityksiä osallistumaan toimintaan, johon sisältyy paljon ympäristöön liittyvää ja sosiaalista innovointia;

35. toteaa, että vihreitä työpaikkoja pk-yrityksissä koskevista Eurobarometrin tiedoista käy ilmi, että energian säästöstä, jätteiden vähentämisestä sekä raaka-aineiden käytön vähentämisestä on tullut taloudellisesti kannattavaa;

36. kehottaa komissiota elvyttämään osuustoimintayritysten kaltaisia uusia liiketoimintamalleja pyrkiessään lisäämään tuotanto- ja jakeluprosessien tehokkuutta, hyväksymään innovatiivisia ratkaisuja resurssien säästämiseksi ja tarjoamaan kestävämpiä tuotteita ja palveluja;

37. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita perustamaan tietopankkeja, joihin sisältyisi tietoja työntekijöiden vihreiden taitojen kehittämistä koskevista ammattikursseista sekä työtarjouksista, ja jakamaan vihreää työllisyyttä koskevia parhaita käytäntöjä, jotta voidaan parantaa nuorten mahdollisuuksia varsinkin niillä alueilla, joilla kestävään talouteen siirtymisessä ilmenee erityisen paljon haasteita; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään asianmukaisia tiedotuskampanjoja vihreästä työllisyydestä;

38. kehottaa komissiota laatimaan kehyksen edellä mainittujen toimien toteuttamiseksi siten, että työpaikkojen luominen EU:n sisällä olisi johdonmukaisesti vihreää.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	6.5.2015
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	61 7 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Marco Affronte, Margrete Auken, Pilar Ayuso, Zoltán Balczó, Catherine Bearder, Ivo Belet, Biljana Borzan, Lynn Boylan, Cristian-Silviu Bușoi, Nessa Childers, Birgit Collin-Langen, Mireille D’Ornano, Miriam Dalli, Angélique Delahaye, Jørn Dohrmann, Ian Duncan, Stefan Eck, Bas Eickhout, Eleonora Evi, José Inácio Faria, Karl-Heinz Florenz, Francesc Gambús, Iratxe García Pérez, Elisabetta Gardini, Gerben-Jan Gerbrandy, Jens Gieseke, Sylvie Goddyn, Françoise Grossetête, Andrzej Grzyb, Jytte Guteland, György Hölvényi, Anneli Jäätteenmäki, Jean-François Jalkh, Josu Juaristi Abaunz, Karin Kadenbach, Kateřina Konečná, Giovanni La Via, Peter Liese, Norbert Lins, Valentinas Mazuronis, Susanne Melior, Miroslav Mikolášik, Massimo Paolucci, Gilles Pargneaux, Piernicola Pedicini, Pavel Poc, Marcus Pretzell, Frédérique Ries, Michèle Rivasi, Daciana Octavia Sârbu, Annie Schreijer-Pierik, Davor Škrlec, Dubravka Šuica, Tibor Szanyi, Claudiu Ciprian Tănăsescu, Damiano Zoffoli
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Renata Briano, Nicola Caputo, Mark Demesmaeker, Jan Huitema, Merja Kyllönen, James Nicholson, Aldo Patriciello, Marijana Petir, Gabriele Preuß, Bart Staes
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)	Arne Gericke, Catherine Stihler

NAISTEN OIKEUKSIEN JA SUKUPUOLTEN TASA-ARVON VALIOKUNNAN LAUSUNTO (7.5.2015)

työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnalle

vihreän työllisyyden aloitteesta: vihreän talouden työllistämismahdollisuuksien hyödyntäminen
(2014/2238(INI))

Valmistelija: Monika Vana

EHDOTUKSET

Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta pyytää asiasta vastaavaa työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

– ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 8 artiklan,

– ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 23 artiklan,

– ottaa huomioon 11. syyskuuta 2012 antamansa päätöslauselman naisten roolista vihreässä taloudessa[1],

A. ottaa huomioon, että Kansainvälisen työjärjestön (ILO) ja Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelman (UNEP) antaman löyhän kuvauksen mukaan vihreä työpaikka on mikä tahansa ihmisarvoinen työpaikka, jolla edesautetaan ympäristön laadun säilyttämistä tai palauttamista, oli kyse sitten maatalouden, teollisuuden, palveluiden tai hallinnon alan työpaikasta; toteaa, että käsitettä on edelleen vaikea määritellä täsmällisesti;

B. katsoo, että ILOn ihmisarvoista työtä koskevaan ohjelmaan on liitettävä sukupuolinäkökulma;

C. toteaa, että EU:n keskeinen politiikka on määritetty Eurooppa 2020 -strategiassa, jossa kestävä kasvu on ilmastonmuutoksen torjuntaa laajempi tavoite ja kattaa laajan kirjon kysymyksiä ja jolla pyritään muuttamaan EU:n taloutta älykkäämmäksi ja vihreämmäksi (ekologisemmaksi); ottaa huomioon, että luomalla vihreitä työpaikkoja naisille tehostetaan ponnisteluja Eurooppa 2020 -strategiassa asetettujen tavoitteiden – joita ovat erityisesti ilmastonmuutoksen torjunta, työllisyysasteen nostaminen ainakin 75 prosenttiin ja köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunta – saavuttamiseksi;

D. toteaa, että Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden toteutuminen sekä vihreään talouteen siirtymistä koskevien suuntaviivojen ja toimintalinjojen täytäntöönpano vaikuttavat työmarkkinoihin, mutta katsoo, että naisten merkitys vihreässä työllisyydessä on aliarvioitu ja jäänyt laajalti vaille huomiota ja että sukupuolinäkökulman puuttuminen ympäristöpolitiikoista lisää sukupuolten epätasa-arvoa;

E. katsoo, että naisten on hyödyttävä tasapuolisesti vihreiden työpaikkojen luomisesta ja vihreässä taloudessa vaikuttava lasikatto on rikottava ja että luotaessa uusia työpaikkoja, myös vihreitä työpaikkoja, olisi taattava yhtäläiset mahdollisuudet;

F. ottaa huomioon, että naiset ja tytöt ovat aliedustettuja kaikilla luonnontieteiden, teknologian, insinööritieteiden ja matematiikan sekä yrittäjyyden alan koulutuksessa, ja toteaa, että mainitut alat ovat tärkeitä vihreän osaamisen ja vihreän työllisyyden aloilla etenemisen kannalta; katsoo, että koulutusta on pidettävä investointina yksittäisiin henkilöihin, ja etenkin naisiin, heidän kaikissa elämänvaiheissaan; katsoo, että sukupuolistereotypiat ja sukupuolittuneet kulttuurit vaikeuttavat usein naisten osallistumista luonnontieteiden, teknologian, insinööritieteiden ja matematiikan alojen koulutukseen;

G. toteaa, että vihreää työllisyyttä pidetään dynaamisena käsitteenä, joka muuttuu teknologian kehittyessä ympäristöystävällisemmäksi, ja katsoo, että investoinnit vihreisiin työpaikkoihin, komission investointisuunnitelma ja Euroopan rakenne- ja investointirahastot mukaan luettuina, eivät saa hyödyttää ainoastaan korkeasti koulutettuja työntekijöitä;

H. ottaa huomioon, että naiset kärsivät kriiseistä ja sopeutustoimista miehiä enemmän ja että on osoittautunut, että vihreät työpaikat kestävät kriisejä muita työpaikkoja paremmin;

I. katsoo, että vihreiden työpaikkojen luominen on tarpeellista mutta riittämätöntä ja että on välttämätöntä siirtyä vihreään ja kestävään talouteen esimerkiksi parantamalla luonnonvarojen hoitoa, käyttämällä ympäristöä säästäviä taloudellisia välineitä, tukemalla innovointia, parantamalla toimintatapoja maataloudessa ja vesi- ja jätehuollossa sekä lisäämällä kestävää kulutusta ja tuotantoa;

J. katsoo, että kansalaisyhteiskunnalla on keskeinen asema vihreään talouteen siirtymisessä sekä pyrkimyksissä sukupuolten väliseen tasa-arvoon;

K. katsoo, että maaseutualueilla olisi kiinnitettävä enemmän huomiota vihreään työllisyyteen tukemalla naispuolisia maanviljelijöitä ja perhetiloja, jotta varmistetaan näiden tulonsaanti vihreän kasvun avulla ja jotta viljelijät voivat jäädä asumaan kyliin elintarvikkeiden tuottajina ja ympäristön suojelijoina;

1. katsoo, että EU:n olisi käytettävä perustana ILOn ja UNEP:n soveltamaa vihreän työpaikan määritelmää, sillä vihreissä työpaikoissa on pidettävä mielessä energiatehokkuuden ja vähäpäästöisyyden kaltaisten näkökohtien ohella myös perinteiset työvoimaan liittyvät kysymykset, sillä naiset saavat usein yhtä vaativasta ja vastuullisesta työstä matalampaa palkkaa ja työskentelevät epäsuotuisissa työoloissa; katsoo kuitenkin, että määritelmää ei pitäisi soveltaa ainoastaan maataloudessa, teollisuudessa, palvelualoilla ja hallinnossa vaan kaikilla työn aloilla;

2. katsoo, että on kiireesti laadittava kansainvälinen sopimus vihreän talouden yhteisestä määritelmästä, joka perustuu sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden pilareihin; korostaa kansalaisyhteiskunnan, erityisesti yhteiskunnallisten liikkeiden, ympäristöjärjestöjen ja naisten oikeuksia ajavien järjestöjen, merkittävää roolia vihreän talouden tavoitteiden ja päämäärien kuvausten laatimisessa;

3. kehottaa komissiota varmistamaan, että tietoja kerätään kaikilta vihreiltä sektoreilta, myös julkisen liikenteen ja vähittäiskaupan kaltaisilta nykyään laiminlyödyiltä aloilta; pyytää komissiota kansallisia tilastokeskuksia ja julkisia työnvälityspalveluja tukiessaan ja määrällisten mallintamisvälineiden käyttöä vahvistaessaan sisällyttämään sukupuolten tasa-arvon näkökulman kaikkia vihreitä työllisyysaloja koskevaan tiedonkeruuseen;

4. pyytää komissiota sisällyttämään sukupuolinäkökulman uusia tietojen keräämis-, erittelemis- ja arvioimismenetelmiä koskeviin kehitystoimiinsa esimerkiksi ekonometrisen FIDELIO-välineen avulla tai kansainvälisen työvoimatilastoja käsittelevän konferenssin kaltaisten sidosryhmien kanssa tekemäänsä työhön;

5. pyytää komissiota sisällyttämään sukupuolinäkökulman työhön, jota se tekee julkisten työnvälityspalvelujen ja EU:n osaamispanoraaman kanssa työmarkkinoiden vihreän osaamisen puutteiden määrittämiseksi ja poistamiseksi; korostaa, että painopisteen on oltava sukupuolten välisten osaamisen erojen löytämisessä ja poistamisessa vihreillä sektoreilla;

6. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön uuden sosiaalisen ja ympäristöystävällisen kasvun indikaattorin, joka kattaa hyvinvoinnin muut kuin taloudelliset näkökohdat ja jossa keskitytään ensisijaisesti kestävää kehitystä koskeviin aiheisiin, kuten sukupuolten tasa-arvoon, köyhyyden vähentämiseen ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen;

7. pyytää komissiota käynnistämään tutkimuksia, joissa tarkastellaan vihreää työllisyyttä ja talouden ekologista muutosta sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta sekä naisten panosta vihreiden innovaatioiden, palveluiden ja tuotteiden kehittämisessä;

8. pyytää komissiota, jäsenvaltioita ja alueellisia ja paikallisia viranomaisia sisällyttämään yhtäläisten mahdollisuuksien takaamiseksi järjestelmällisesti kaikilla tasoilla sukupuolten tasa-arvon näkökulman vihreiden työpaikkojen luomiseen tähtäävien toimintalinjojen määrittämiseen, täytäntöönpanoon ja seuraamiseen ottaen huomioon vihreiden työpaikkojen luomiseen maaseutualueilla liittyvät haasteet; pyytää jäsenvaltioita sekä alueellisia ja paikallisia viranomaisia jatkamaan ponnistelujaan, jotta naiset voivat osallistua täysimääräisesti toimintalinjojen määrittämiseen, päätöksentekoon ja vihreää osaamista ja työllisyyttä edistävän strategian täytäntöönpanoon;

9. kehottaa komissiota edistämään sukupuolten tasa-arvoa keskeisenä asiana suunniteltaessa EU:n rakennerahastoja (ESR, EAKR, YMP) koskevia tulevia asetuksia ja ohjelmia ja neuvoteltaessa niistä, erityisesti talouden vihreämmäksi muuttamista koskevien toimien puitteissa;

10. pyytää komissiota käynnistämään julkisen keskustelun kestävää kehitystä edistävästä koulutuksesta ja ottamaan erityisesti huomioon tyttöjen ja naisten koulutuksen, sekä edistämään tällaista koulutusta; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota edistämään toimintalinjoja, joilla kannustetaan yhä useampia naisia osallistumaan luonnontieteiden, teknologian, insinööritieteiden ja matematiikan alojen koulutukseen sekä yrittäjäkoulutukseen ja joilla vihreiden työpaikkojen luomista koskevat tavoitteet voidaan yhdistää naisten vaikutusvallan lisäämiseen koulutuksen avulla; kehottaa vahvistamaan selkeitä tavoitteita harjoittelijaohjelmien kautta vihreisiin työpaikkoihin otettujen naisten määrälle sekä seuraamaan tilanteen kehittymistä; kehottaa toteuttamaan toimia, joilla rohkaistaan naisia osallistumaan vihreiden sektoreiden ammattikoulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen;

11. korostaa tarvetta edistää naisten yrittäjyyttä vihreässä taloudessa, osuuskuntien ja sosiaalisten yritysten kaltaisia yhteistyöpainotteisempia liiketoimintamalleja, sekä naispuolisia maanviljelijöitä ja perhetiloja, naisten mahdollisuuksia saada mikrorahoitusta, vihreiden työpaikkojen luomista julkisissa palveluissa ja pilottihankkeita, jotka koskevat sukupuoleen liittyvien laatukriteereiden soveltamista yrityksiin julkisissa hankintamenettelyissä;

12. kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja alueellisia ja paikallisia viranomaisia noudattamaan naisten osalta aktiivista työmarkkinapolitiikkaa vihreän työllisyyden alalla;

13. kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota toteuttamaan kaikki vihreään työllisyyteen liittyvät politiikkansa kansalaisyhteiskuntaa tiiviisti kuullen;

14. kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota ottamaan käyttöön sukupuolinäkökulman valtavirtaistamiseen tähtääviä mekanismeja kansainvälisen, kansallisen ja alueellisen tason ympäristöpolitiikoissa;

15. kehottaa komissiota edistämään ympäristönsuojelu-, talous-, tasa-arvo- ja työmarkkinatoimien yhdistelmää, jotta uutta osaamista voidaan lisätä vihreään talouteen siirtymässä olevien markkinoiden uusiin tarpeisiin;

16. kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota varmistamaan laadukkaiden ja naisille korkean sosiaaliturvan takaavien vihreiden työpaikkojen luomisen; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota kannustamaan naisia järjestäytymään myös vihreillä sektoreilla sekä huolehtimaan, että naisten ääni kuuluu selkeästi ammattiliitoissa ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelussa;

17. kehottaa komissiota hyväksymään sukupuolten tasa-arvoa koskevan EU-strategian 2015–2020, jossa otetaan huomioon älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevassa Eurooppa 2020 -strategiassa asetetut työllisyysastetavoitteet.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	6.5.2015
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	31 0 2
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Maria Arena, Catherine Bearder, Beatriz Becerra Basterrechea, Vilija Blinkevičiūtė, Anna Maria Corazza Bildt, Viorica Dăncilă, Anna Hedh, Mary Honeyball, Teresa Jiménez-Becerril Barrio, Elisabeth Köstinger, Agnieszka Kozłowska-Rajewicz, Angelika Mlinar, Angelika Niebler, Maria Noichl, Marijana Petir, Terry Reintke, Liliana Rodrigues, Jordi Sebastià, Michaela Šojdrová, Ernest Urtasun, Ángela Vallina, Beatrix von Storch, Anna Záborská, Jana Žitňanská, Inês Cristina Zuber
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Stefan Eck, Constance Le Grip, Sirpa Pietikäinen, Monika Vana, Julie Ward

[1] EUVL C 353 E, 3.12.2013, s. 38.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	16.6.2015
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	41 7 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Laura Agea, Guillaume Balas, Mara Bizzotto, Vilija Blinkevičiūtė, Enrique Calvet Chambon, David Casa, Jane Collins, Martina Dlabajová, Lampros Fountoulis, Elena Gentile, Marian Harkin, Danuta Jazłowiecka, Rina Ronja Kari, Jan Keller, Jean Lambert, Jérôme Lavrilleux, Patrick Le Hyaric, Verónica Lope Fontagné, Javi López, Thomas Mann, Dominique Martin, Anthea McIntyre, Elisabeth Morin-Chartier, Emilian Pavel, Georgi Pirinski, Terry Reintke, Sofia Ribeiro, Maria João Rodrigues, Anne Sander, Sven Schulze, Siôn Simon, Jutta Steinruck, Romana Tomc, Ulrike Trebesius, Marita Ulvskog, Renate Weber, Tatjana Ždanoka
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Georges Bach, Amjad Bashir, Heinz K. Becker, Deirdre Clune, Sergio Gutiérrez Prieto, Csaba Sógor, Helga Stevens, Neoklis Sylikiotis, Ivo Vajgl
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)	Josef Weidenholzer, Marco Zanni

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö