MIETINTÖ sääntelyn toimivuutta ja tuloksellisuutta koskevasta ohjelmasta (REFIT): tilanne ja näkymät

24.6.2015 - (2015/2150(INI))

Oikeudellisten asioiden valiokunta
Esittelijä: Sylvia-Yvonne Kaufmann

Menettely : 2014/2150(INI)

Elinkaari istunnossa

Asiakirjan elinkaari :

A8-0208/2015

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0208/2015

Keskustelut :

PV 11/04/2016 - 18
CRE 11/04/2016 - 18

Äänestykset :

PV 12/04/2016 - 5.11
CRE 12/04/2016 - 5.11
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2016)0104

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
TYÖLLISYYDEN JA SOSIAALIASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO
YMPÄRISTÖN, KANSANTERVEYDEN JA ELINTARVIKKEIDEN TURVALLISUUDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO
SISÄMARKKINA- JA KULUTTAJANSUOJAVALIOKUNNAN LAUSUNTO
VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

sääntelyn toimivuutta ja tuloksellisuutta koskevasta ohjelmasta (REFIT): tilanne ja näkymät

(2015/2150(INI))

Euroopan parlamentti, joka

– ottaa huomioon toimielinten välisen sopimuksen paremmasta lainsäädännöstä[1],

– ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston toimivaltaisten yksiköiden 22. heinäkuuta 2011 sopimat käytännön järjestelyt SEUT-sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan täytäntöönpanosta päästäessä sopimukseen ensimmäisessä käsittelyssä,

– ottaa huomioon 4. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman EU:n sääntelyn tilasta ja toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteista – 19. kertomus, ”Parempi säädöskäytäntö vuonna 2011”[2],

– ottaa huomioon 27. marraskuuta 2014 antamansa päätöslauselman komission vaikutustenarvioinnin suuntaviivojen tarkistamisesta ja pk-yritystestin roolista[3],

– ottaa huomioon 25. helmikuuta 2012 antamansa päätöslauselman säädösvallan siirron seurannasta ja komission täytäntöönpanovallan käytön valvonnasta jäsenvaltioissa[4],

– ottaa huomioon 13. syyskuuta 2012 antamansa päätöslauselman toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden soveltamista EU:n säädöskäytäntöön koskevasta 18. vuosikertomuksesta (2010)[5],

– ottaa huomioon 14. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman paremmasta säädöskäytännöstä, toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteista sekä järkevästä sääntelystä[6],

– ottaa huomioon 8. kesäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman riippumattoman vaikutustenarvioinnin takaamisesta[7],

– ottaa huomioon 4. joulukuuta 2014 annetut neuvoston päätelmät järkevästä sääntelystä,

– ottaa huomioon komission tiedonannon ”Sääntelyn toimivuutta ja tuloksellisuutta koskeva ohjelma (REFIT): tilanne ja näkymät” (COM(2014)0368),

– ottaa huomioon komission tiedonannon EU:n sääntelyn tilasta (COM(2012)0746) ja komission tiedonannon sääntelyn toimivuudesta ja tuloksellisuudesta (COM(2013)0685),

– ottaa huomioon komission kertomuksen toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteista (19. kertomus, ”Parempi säädöskäytäntö vuonna 2011”) (COM(2012)0373),

– ottaa huomioon komission tiedonannon ”Järkevä sääntely – Pienten ja keskisuurten yritysten tarpeet” (COM(2013)0122),

– ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan pk-yritysten järkevää sääntelyä koskevasta seurannasta ja kuulemisesta (SWD(2013)0060),

– ottaa huomioon komission tiedonannon järkevästä sääntelystä Euroopan unionissa (COM(2010)0543),

– ottaa huomioon sidosryhmien kuulemista koskevat komission ohjeet vuodelta 2014,

– ottaa huomioon hallinnolliseen rasitukseen liittyviä kysymyksiä käsittelevän riippumattomien sidosryhmien korkean tason ryhmän 24. heinäkuuta 2014 julkaistun, byrokratian vähentämistä koskevan loppuraportin ”Cutting Red Tape in Europe – Legacy and Outlook” ja erityisesti ryhmän neljän jäsenen (työntekijöiden, kansanterveysalan, ympäristöalan ja kuluttajien edustajat) eriävän mielipiteen raportin liitteessä 12,

– ottaa huomioon 26. marraskuuta 2014 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon[8],

– ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle ”EU-agenda: paremmalla sääntelyllä parempiin tuloksiin” (COM(2015)0215),

– ottaa huomioon yhteisen tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle ehdotuksesta toimielinten väliseksi sopimukseksi paremmasta sääntelystä (COM(2015)0216),

– ottaa huomioon komission päätöksen REFIT-foorumin perustamisesta (C(2015)3261) ja komission tiedonannon aiheesta ”REFIT-foorumi – Rakenne ja toimintatapa” (C(2015)3260),

– ottaa huomioon komission puheenjohtajan päätöksen riippumattoman sääntelyvalvontalautakunnan perustamisesta (C(2015)3263), komission tiedonannon ”Sääntelyvalvontalautakunta – toimeksianto, tehtävät ja henkilöstö” (C(2015)3262) sekä komission tiedonannon ”Vakioperustelut” (C(2015)3264/2),

– ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan aiheesta ”Parempaa sääntelyä koskevat suuntaviivat” (SWD(2015)0111),

– ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

– ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan ja sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnot (A8-0208/2015),

A. katsoo, että REFIT-ohjelma on keskeinen osa parempaa lainsäädäntöä koskevaa uutta komission strategiaa;

B. ottaa huomioon, että REFIT-ohjelmalla pyritään lujittamaan parempaan säädöskäytäntöön liittyviä menettelyjä, yksinkertaistamaan EU:n lainsäädäntöä ja vähentämään hallinnollista ja/tai sääntelystä aiheutuvaa rasitusta sekä tavoitellaan hyvää hallintotapaa, joka pohjautuu tietoon perustuvaan poliittiseen päätöksentekoon, jossa vaikutustenarvioinnit ja jälkiarvioinnit ovat keskeisessä asemassa mutta eivät korvaa poliittisia päätöksiä;

C. ottaa huomioon, että komissio on perustanut toimintansa tukemiseksi REFIT-ohjelman puitteissa uuden REFIT-foorumin, joka koostuu kahdesta ryhmästä: ”hallitusten edustajien ryhmä”, jossa on julkishallinnon huippuasiantuntijoita jokaisesta jäsenvaltiosta, ja ”sidosryhmien ryhmä”, jossa on korkeintaan 20 asiantuntijaa, joista kaksi edustaa Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa ja alueiden komiteaa ja muut asiantuntijat talouselämää, pk-yritykset, työmarkkinaosapuolet ja kansalaisjärjestöt mukaan luettuina;

D. panee merkille REFIT-ohjelman vuositulostaulun, jonka avulla voidaan arvioida edistymistä kaikilla politiikan aloilla ja kunkin komission määrittämän aloitteen parissa, neuvoston ja Euroopan parlamentin toimet mukaan luettuina;

E. katsoo, että vuonna 2003 tehty toimielinten välinen sopimus paremmasta lainsäädännöstä on vanhentunut Lissabonin sopimuksen myötä voimaan tulleen nykyisen lainsäädäntöympäristön johdosta;

F. katsoo, että sääntelyn parantamista koskeva toimintaohjelma on viime vuosina joka tapauksessa myötävaikuttanut lainsäädäntömenettelyjen paranemiseen; katsoo, että komission alalla käynnistämät useat erinimiset ohjelmat (”parempi lainsäädäntö”, ”parempi säädöskäytäntö”, ”järkevä sääntely”, ”sääntelyn toimivuus”, ”pienet ensin -periaate”, ”toimivuustarkastukset”, ”ABR+”) eivät osoita kansalaisille riittävän selvästi ja avoimesti toimien tavoitteita ja siksi ne olisi koottava paremmin yhteen;

G. katsoo, että komissio on esittänyt 19. toukokuuta 2015 antamallaan tiedonannolla ”EU-agenda: paremmalla sääntelyllä parempiin tuloksiin” parempaa lainsäädäntöä koskevan johdonmukaisen ja kokonaisvaltaisen lähestymistavan, jossa otetaan huomioon lainsäädännön koko poliittinen sykli ja vaaditaan kaikkien toimielinten tavoitehakuista vuorovaikutusta, minkä vuoksi parlamentti tutustuu siihen perusteellisesti, jotta päästään unionin kansalaisten kannalta parhaisiin mahdollisiin tuloksiin;

H. pitää kaikkia SEU-sopimuksen 3 artiklassa esitettyjä unionin tavoitteita yhtä tärkeinä; ottaa huomioon, että komissio korostaa, että REFIT-ohjelmassa ei kyseenalaisteta nykyisiä politiikkatavoitteita eikä se vaikuta kielteisesti kansalaisten, kuluttajien ja työntekijöiden terveyteen ja turvallisuuteen tai ympäristöön;

I. ottaa huomioon, että komissio järjesti vuoden 2014 jälkipuoliskolla julkisia kuulemisia vaikutustenarviointia koskevien suuntaviivojensa muuttamisesta sekä sidosryhmien kuulemista koskevista ohjeista;

J. ottaa huomioon, että vahvistaessaan työohjelmansa vuodelle 2015 komissio sovelsi ensimmäistä kertaa ns. politiikan suunnanmuutoksen periaatetta perusteena sille, että se perui valtavan määrän vireillä olevia lainsäädäntöehdotuksia;

K. ottaa huomioon, että työohjelmassaan vuodelle 2015 komissio suunnittelee keskittävänsä toimensa suuriin taloudellisiin ja sosiaalisiin haasteisiin ja että komission uuden rakenteen tavoitteena varmistaa johdonmukaisempi poliittinen lähestymistapa ja siten lisätä avoimuutta unionissa ja saada kansalaisten suurempi hyväksyntä;

Sääntelyn parantaminen

1. panee merkille komission puheenjohtajan Junckerin päätöksen antaa komission ensimmäiselle varapuheenjohtajalle tehtäväksi huolehtia sääntelyn parantamisesta, millä vastataan parlamentin tästä asiasta esittämiin kehotuksiin ja mikä korostaa aiheen suurta poliittista merkitystä; edellyttää kyseisen nimityksen johtavan siihen, että unionin lainsäädäntö on mahdollisimman korkealaatuista, vastaa kansalaisten ja sidosryhmien odotuksia ja sillä varmistetaan, että yhteiskuntapoliittiset tavoitteet, kuten kuluttaja- ja ympäristönormit, sosiaalialan normit ja terveys- ja turvallisuusnormit eivät vaarannu;

2. ottaa huomioon koko unionin liiallisen byrokratian ja tarpeen yksinkertaistaa lainsäädäntöä ja toteaa siksi, että sääntelyn parantamisen olisi katettava unionin kaikkien tasojen julkishallinnon kulttuuri ja sisällettävä unionin säädösten täytäntöönpano ja soveltaminen sekä unionin tasolla että jäsenvaltioiden ja alueiden ja paikallistasolla, jotta voidaan varmistaa hyvä hallinto ja ”Eurooppa-myönteinen toiminta” kaikilla tasoilla;

3. korostaa, että komission olisi asetettava etusijalle tiettyjen toimien laatiminen ja keskityttävä lainsäädännön laatuun ja nykyisen lainsäädännön täytäntöönpanon parantamiseen eikä säädösten määrään; korostaa tässä yhteydessä, että kustannusten ei pitäisi olla ratkaiseva tekijä vaan lainsäädännön laatu on ainoa asiaankuuluva vertailuarvo; korostaa lisäksi, että REFIT-ohjelmaa ei pidä käyttää kestävyyden eikä sosiaali-, työ-, ympäristö- ja kuluttajanormien heikentämiseen;

4. ehdottaa, että komissio harkitsisi raukeamislausekkeiden käyttöönottoa lainsäädäntöaloitteissa, joiden voimassaoloaika on rajoitettu, mikäli tämä ei aiheuta oikeudellista epävarmuutta, ja että sisällyttäisi raukeamislausekkeen tarvittaessa kaikkiin säädöksiin, jotta unionin tason säädösten tarkoituksenmukaisuutta voidaan arvioida säännöllisesti;

5. korostaa, että unionin normilla korvataan yleensä 28 kansallista normia, mikä vahvistaa sisämarkkinoita ja vähentää byrokratiaa;

6. suhtautuu myönteisesti 19. toukokuuta 2015 hyväksyttyyn sääntelyn parantamista koskevaan toimenpidepakettiin; tukee komission jatkuvaa sitoutumista lainsäädännön parantamista koskevaan ohjelmaan; korostaa, että REFIT-ohjelmaa koskevassa tiedonannossa kaavailtuihin toimiin olisi suhtauduttava jatkuvana prosessina, jolla varmistetaan, että unionin voimassa oleva lainsäädäntö soveltuu tarkoitukseensa, että lainsäädännöllä saavutetaan lainsäätäjien yhteinen tavoite ja että se vastaa kansalaisten, varsinkin työntekijöiden, sekä yritysten ja muiden sidosryhmien odotuksia;

7. panee merkille, että komissio on sitoutunut neuvottelemaan uudesta parempaa lainsäädäntöä koskevasta toimielinten välisestä sopimuksesta, jossa otetaan huomioon Lissabonin sopimuksen sekä parlamentin ja komission välisen puitesopimuksen aiheuttamat muutokset sekä parannetaan käytäntöjä unionin lainsäädännön suunnittelun, vaikutustenarvioinnin ja järjestelmällisen jälkiarvioinnin sekä delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten täytäntöönpanon ja käsittelyn kaltaisilla aloilla, ja korostaa aikomustaan saattaa neuvottelut päätökseen vuoden loppuun mennessä;

8. suhtautuu myönteisesti komission ilmoitukseen, jonka mukaan sen lainsäädännön parantamista koskevalla strategialla ei pyritä purkamaan tiettyjen politiikanalojen sääntelyä tai kyseenalaistamaan meille tärkeitä arvoja, kuten sosiaaliturvaa, ympäristönsuojelua ja perusoikeuksia, mukaan lukien oikeus terveyteen;

9. panee merkille riippumattomien sidosryhmien korkean tason ryhmän pitkään jatkuneen intensiivisen työn ja toteaa sen antaneen komissiolle ehdotuksia hallintotaakan vähentämiseksi ja määrittänyt parhaita toimintatapoja unionin säännösten panemiseksi täytäntöön jäsenvaltioissa mahdollisimman epäbyrokraattisesti; panee merkille, että riippumattomien sidosryhmien korkean tason ryhmän neljä jäsentä ilmoitti vastustavansa useita ryhmän laatiman hallintotaakkaa koskevan loppuraportin päätelmiä ja julkaisi eriävän mielipiteen; edellyttää, että komissio ottaa kaikkien tässä prosessissa mukana olevien sidosryhmien huolenaiheet huomioon;

10. painottaa työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun ja niiden itsemääräämisoikeuden kunnioittamisen merkitystä; korostaa erityisesti SEUT-sopimuksen 9 artikla huomioon ottaen, että työmarkkinaosapuolet voivat tehdä SEUT-sopimuksen 155 artiklan mukaisesti sopimuksia, jotka voivat allekirjoittajien yhteisestä pyynnöstä johtaa unionin lainsäädännön antamiseen; odottaa komission kunnioittavan osapuolten itsemääräämisoikeutta ja niiden neuvottelemia sopimuksia ja ottavan niiden huolenaiheet vakavasti; korostaa, että sääntelyn parantamista koskeva ohjelma ei saisi olla tekosyy sivuuttaa työmarkkinaosapuolten tekemiä sopimuksia tai jättää ne huomiotta; suhtautuu tästä syystä torjuvasti työmarkkinaosapuolten tekemien sopimusten vaikutustenarviointeihin;

11. muistuttaa, että edellisen vaalikauden aikana valinta täytäntöönpanosäädösten ja delegoitujen säädösten välillä aiheutti lukuisia toimielinten välisiä kiistoja; pitää näin ollen tärkeänä, että laaditaan täsmälliset suuntaviivat, kuten parlamentti kehotti tekemään 25. helmikuuta 2012 hyväksytyssä mietinnössään;

12. on tyytyväinen komission ilmoitukseen tukien hallinnoinnin yksinkertaistamisesta yhteisessä maatalouspolitiikassa, unionin rakenne- ja investointirahastoissa ja Horisontti 2020 -ohjelmassa;

Avoimuus ja sidosryhmien kuuleminen

13. panee tyytyväisenä merkille, että komissio tiedostaa, että kuulemisprosessilla on tärkeä asema REFIT-ohjelmassa; huomauttaa, että SEU-sopimuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti unionin toimielimet ovat velvollisia käymään avointa ja säännöllistä vuoropuhelua etujärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan kanssa; kehottaa toimielimiä kiinnittämään uudesta toimielinten välisestä sopimuksesta neuvoteltaessa erityistä huomiota velvollisuuteen käydä säännöllistä vuoropuhelua etujärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan kanssa;

14. toteaa, että lisäämällä avoimuutta voidaan tehostaa unionin toimintatapaa ja lisätä kansalaisyhteiskunnan luottamuta unioniin;

15. panee tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille, että komissio korostaa sitä, että kansalaisten, työmarkkinaosapuolten ja muiden elinkeinoelämän ja kansalaisyhteiskunnan sidosryhmien kanssa käytävä vuoropuhelu auttaa varmistamaan, että unionin lainsäädäntö on selkeää, vaikuttavaa ja johdonmukaista; tukee komission aikomusta ilmoittaa entistä tarkemmin, miten se on päätynyt ehdotuksiinsa, jotka annetaan esimerkiksi lainsäädäntötekstien tai komission tiedonantojen muodossa;

16. toteaa, että komissio korostaa parempaa lainsäädäntöä koskevan strategiansa puitteissa julkisten kuulemisten asemaa huomattavasti; panee merkille, että vastaisuudessa komissio aikoo toteuttaa 12 viikkoa kestävän julkisen kuulemismenettelyn ennen uusien lainsäädäntöehdotusten laatimista, nykyisiä säädöksiä arvioitaessa ja niiden soveltuvuutta tarkastettaessa sekä etenemissuunnitelmien ja vaikutusten ennakkoarviointien yhteydessä; panee myös merkille, että komissio antaa kansalaisille ja sidosryhmille vielä ehdotuksen hyväksymisen jälkeen mahdollisuuden esittää kantansa kahdeksan viikon kuluessa ja että se toimittaa nämä lausunnot neuvostolle ja parlamentille;

17. kehottaa tämän perusteella komissiota arvioimaan kuulemisprosessin kaikkien osapuolten lausunnot ja palaute tasapuolisesti ja avoimesti ja huolehtimaan erityisesti siitä, etteivät vauraat ja hyvin järjestäytyneet sidosryhmäorganisaatiot pääse käyttämään julkisia kuulemisia väärin omiin tarkoituksiinsa; kehottaa komissiota julkaisemaan kuulemisista tekemänsä päätelmät;

18. toteaa, että vaikutustenarvioinnit on tarkoitus julkaista vain, jos komissio on hyväksynyt vastaavan poliittisen aloitteen; pitää komission päätösten avoimuuden kannalta tarpeellisena, että vaikutustenarvioinnit julkaistaan myös siinä tapauksessa, että se on tehnyt päätöksen olla antamatta lainsäädäntöehdotusta;

19. toteaa, että neuvoa-antavassa roolissa toimiva talous- ja sosiaalikomitea on kansalaisyhteiskunnan tärkeä äänitorvi; toteaa, että samoin neuvoa-antavassa roolissa olevalla alueiden komitealla on tärkeä tehtävä unionin alueiden ja kuntien edustamisessa ja unionin lainsäädännön täytäntöönpanon arvioinnissa; huomauttaa, että parlamentti, neuvosto ja komissio voivat nykyisen lainsäädännön mukaan kuulla kumpaakin neuvoa-antavaa elintä etukäteen kaikissa tapauksissa, joissa parlamentti ja neuvosto katsovat sen aiheelliseksi; katsoo, että niiden asianmukainen kuuleminen määritetyistä aiheista riittävän hyvissä ajoin sekä niiden erityisen asiantuntemuksen käyttö voivat osaltaan auttaa parantamaan lainsäädäntöä;

20. katsoo, että alue- ja paikallisviranomaisten olisi osallistuttava tiiviimmin unionin poliittiseen päätöksentekoon etenkin siten, että jäsenvaltioiden asiantuntemus ja kokemus alueellisella ja paikallisella tasolla otetaan käyttöön lainsäädännön valmistelun varhaisessa vaiheessa; toteaa, että kaikkien toimielinten on noudatettava lainsäädäntötoimissaan toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita;

21. suhtautuu myönteisesti komission aikeeseen parantaa lainsäädäntöprosessin avoimuutta ja ottaa kansalaiset ja sidosryhmien edustajat paremmin mukaan koko prosessiin;

22. pitää myönteisenä komission päätöstä järjestää tulevaisuudessa neliviikkoisia julkisia kuulemisia myös ehdotuksista delegoiduiksi säädöksiksi, ennen kuin jäsenvaltiot äänestävät lausunnostaan asiasta vastaavassa valiokunnassa;

23. kehottaa komissiota tarkistamaan arviointia koskevia suuntaviivojaan siten, että lisätään sidosryhmien osallistumista ja kuulemista ja käytetään mahdollisimman suoraa menetelmää, jotta unionin kansalaiset voivat osallistua päätöksentekoon;

24. panee merkille uuden otsikon ”Taakan keventäminen – kerro mielipiteesi” (Lighten the Load – Have Your Say”) parempaa lainsäädäntöä koskevalla komission verkkosivustolla ja kehottaa komissiota ja uutta REFIT-foorumia tutkimaan tasapuolisesti ja avoimesti siellä esitetyt kommentit; katsoo kuitenkin, että REFIT-paneelin menettelyjen ja pohdintojen ei pitäisi olla liian työläitä, vaan sen olisi toimittava elimenä, joka pystyy reagoimaan nopeasti ja tarkastelemaan yksityiskohtaisemmin unionin lainsäädäntöprosessia; katsoo, että komission verkkosivun kautta toteutettavat julkiset kuulemiset eivät voi korvata sidosryhmien julkisia kuulemisia;

Vaikutustenarviointi ja Euroopan tason lisäarvo

25. panee merkille, että vaikutustenarvioinnit ovat tärkeä tukiväline kaikkien unionin toimielinten päätöstenteossa ja vaikuttavat merkittävästi sääntelyn parantamiseen; kehottaa tässä yhteydessä komissiota ja jäsenvaltioita huolehtimaan sitoumuksistaan tarkemmin ja arvioimaan nykyistä tiukemmin nykyisen ja tulevan sääntelyn vaikutuksia; tähdentää kuitenkin, että vaikutusarvioinnit eivät korvaa poliittisia arviointeja ja päätöksiä ja että parlamentin jäsenten vapautta heidän poliittisessa työssään ei saa rajoittaa millään tavalla;

26. katsoo, että kilpailukykyyn kohdistuvan vaikutuksen arvioinnin olisi oltava merkittävä osa vaikutustenarviointiprosessia; katsoo, että tarkistettujen suuntaviivojen luonnoksen olisi sisällettävä ohjeet siitä, miten kilpailukykyyn kohdistuvia vaikutuksia olisi arvioitava ja painotettava lopullisessa analyysissa; tukee vallitsevaa olettamusta, jonka mukaan komission ei pitäisi hyväksyä kilpailukykyä heikentäviä ehdotuksia, ellei esitetä todisteita merkittävistä eduista, joita on mahdoton arvioida määrällisesti;

27. katsoo, että paremman sääntelyn periaatteita olisi sovellettava sekä toissijaista lainsäädäntöä että ensisijaista lainsäädäntöä koskeviin päätöksiin; kehottaa komissiota esittämään delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten yhteydessä vaikutustenarvioinnit, joihin sisältyy myös eturyhmien ja sidosryhmien kuuleminen;

28. katsoo, että vaikutustenarviointien on oltava perusteellisia, erityisesti taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät seuraukset on arvioitava tasapuolisesti ja vaikutus kansalaisten perusoikeuksiin ja naisten ja miesten tasa-arvoon on arvioitava; korostaa, että kustannus-hyötyanalyysi on ainoastaan yksi monista kriteereistä;

29. muistuttaa, että monissa jäsenvaltioissa, kuten Ruotsissa, Tšekin tasavallassa, Alankomaissa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Saksassa, riippumattomat elimet tukevat rakentavasti hallituksia lainsäädäntöprosessissa, millä pyritään vähentämään yritysten ja kansalaisten hallinnollista rasitusta ja alentamaan mitattavasti ja todistettavasti ilmoitusvelvollisuuksiin liittyviä kustannuksia; katsoo, että olemassa olevien parempaa sääntelyä käsittelevien elinten parhaat käytännöt ja kokemus olisi otettava huomioon; panee merkille, että komission vaikutustenarviointilautakunta on muutettu ˮsääntelyntarkastelulautakunnaksiˮ, ja odottaa, että riippumattomien asiantuntijoiden ottamisella mukaan on myönteinen vaikutus komission vaikutustenarviointiprosessiin; vaatii kuitenkin, että sääntelyntarkastelulautakunta toimii vain neuvoa-antavasti eikä anna sitovia lausuntoja; katsoo ehdottomasti, että vaikutustenarviointien on oltava johdonmukaisia, niissä on otettava huomioon kaikki sisäisen lausuntokierroksen aikana esitetyt muutokset ja niiden olisi perustuttava muun muassa arvioon siitä, mitä lisäkustannuksia jäsenvaltioille aiheutuisi, jos unionin tasolla ei löydettäisi ratkaisua; katsoo, että sääntelyntarkastelulautakunnan lausunto olisi liitettävä lopulliseen lainsäädäntöehdotukseen; ehdottaa, että tulevissa toimielinten välisestä sopimuksesta käytävissä neuvotteluissa keskustellaan ajatuksesta, olisiko puhtaasti neuvoa-antavana elimenä toimiva sääntelyvalvontaneuvosto toimielinten yhteisen edun mukainen;

30. panee tyytyväisenä merkille, että neuvoston työryhmien on nyt lainsäädäntöehdotuksista keskusteltaessa määrä tarkastella aikaisessa vaiheessa komission asiaa koskevia vaikutustenarviointeja suuntaa-antavan tarkistuslistan pohjalta; pitää kuitenkin valitettavana, että neuvoston sihteeristössä ei vielä ole omaa vaikutustenarviointiyksikköä, ja katsoo, että edellä mainitun ratkaisun avulla voitaisiin edistää neuvoston velvoitteiden täyttämistä sen arvioidessa mahdolliset merkittävät muutokset komission ehdotuksiin;

31. muistuttaa. että parlamentti on perustanut vaikutustenarviointia ja eurooppalaista lisäarvoa varten oman osaston, joka tarjoaa parlamentin valiokunnille monia vaikutusten ennakko- ja jälkiarviointiin liittyviä palveluja ja arvioi unionin tulevan tai nykyisen politiikan lisäarvoa sekä poliittisia vaihtoehtoja tieteen ja teknologian aloilla; panee merkille, että komission antamien tietojen mukaan parlamentissa on tehty noin kaksikymmentä vaikutustenarviointia, jotka koskevat komission ehdotuksiin tehtyjä muutoksia; muistuttaa parlamentin valiokuntia siitä, että niiden pitäisi hyödyntää johdonmukaisemmin käytössään olevia parlamentin omia vaikutustenarviointivälineitä etenkin silloin, kun komission alkuperäistä ehdotusta aiotaan muuttaa huomattavasti; huomauttaa kuitenkin, että tämä ei saa johtaa parlamentin jäsenten toimintavapauden rajoittamiseen;

32. muistuttaa, että on otettava huomioon kaikki unionin perusperiaatteet, myös toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaate; kehottaa kaikkia unionin toimielimiä ottamaan aina huomioon lainsäädännön lyhyen ja pitkän aikavälin vaikutukset;

33. toteaa, että neuvottelujen päättymisen ja lopullisen äänestyksen välistä aikaa – joka käytetään nykyään juristi-lingvistien tarkastusta varten – voisi käyttää myös vaikutustenarvioinnin päätökseen saattamista ja toissijaisuusperiaatteen noudattamisen tarkastuksen tekemistä varten;

34. katsoo, että kaikkien unionin toimielinten olisi kehitettävä yhteinen menettelytapa vaikutustenarviointien osalta, ja kehottaa niitä sisällyttämään tämän asian prioriteettina tuleviin neuvotteluihin uudesta toimielinten välisestä sopimuksesta; korostaa, että parlamentin ja neuvoston lainsäädännöllistä oikeutta muuttaa komission ehdotusta ei pidä heikentää;

35. kehottaa komissiota lisäämään sekä julkisia että yksityisiä kuulemismenettelyjä kaikkien sidosryhmien, myös kuluttajien, kanssa valmistellessaan delegoituja säädöksiä ja täytäntöönpanosäädöksiä, jotta on mahdollista pohtia, miten tietoa ehdotuksista voitaisiin lisätä sääntelyn valmisteluvaiheessa;

Pk-yritykset sekä ”pienet ensin” -periaate

36. panee merkille komission sitoutumisen pk-yritystestin parantamiseen edelleen etenkin, koska yli 20 miljoonaa pientä ja keskisuurta yritystä muodostavat 99 prosenttia kaikista unionin yrityksistä ja siten ne ovat talouden, kasvun ja työllisyyden selkäranka; kannattaa ajatusta harkita mukautettujen sopimusten ja vaikutustenarviointia koskevien joustavampien sääntöjen soveltamista pk-yrityksiin, mikäli voidaan osoittaa, että ne eivät heikennä lainsäädännön vaikuttavuutta ja että poikkeukset tai joustavammat säädökset eivät lisää sisämarkkinoiden hajanaisuutta tai vaikeuta pääsyä markkinoille; suhtautuu näin ollen myönteisesti siihen, että komissio on sitoutunut harkitsemaan joustavampien sääntöjen soveltamista pk-yrityksiin, mukaan lukien mikroyritysten vapauttaminen säännöistä kokonaan, mikäli se on tarkoituksenmukaista ja mahdollista eikä ehdotettujen säädösten sosiaalisten, taloudellisten ja ympäristöä koskevien tavoitteiden tehokas saavuttaminen vaarannu;

37. kehottaa komissiota pitämään kiinni kunnianhimoisesta tavoitteestaan luoda perusta laadukkaiden työpaikkojen luomiselle keventämällä pk-yritysten hallinnollista taakkaa ja kehottaa sitä ryhtymään toimiin sen varmistamiseksi, että yleisen edun mukaiset tavoitteet, esimerkiksi kuluttajansuojaan, ympäristöön, terveyteen ja turvallisuuteen liittyvät normit, sosiaaliset normit sekä sukupuolten tasa-arvoa koskevat normit eivät vaarannu; korostaa, että hallinnollisen taakan keventäminen ei saa heikentää työelämän normeja eikä lisätä epävarmojen työsopimuksia, ja pk- ja mikroyritysten työntekijöille on taattava sama kohtelu ja korkealaatuinen suojelu kuin suurempien yritysten työntekijöille;

38. korostaa, että uudesta sääntelystä pk-yrityksille aiheutuvien vaikutusten arviointi ei saa heikentää työntekijöiden oikeuksia;

39. painottaa tarvetta laatia selvemmin muotoiltuja säädöksiä, jotka voidaan panna yksinkertaisesti täytäntöön ja joilla voidaan auttaa kaikkia toimijoita toimimaan lainmukaisesti; korostaa, että sääntelyn yksinkertaistaminen ja järkeistäminen voi helpottaa unionin säädösten siirtämistä johdonmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä ja niiden tehokkaampaa ja yhtenäisempää täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa;

Jälkiarvioinnit

40. panee tyytyväisenä merkille, että komissio pitää jälkiarviointia sääntelyn parantamisen erottamattomana osana; korostaa, että kansalaisten ja yritysten oikeusvarmuuden vuoksi jälkiarviointi olisi tehtävä riittävän pitkän ajan kuluttua, mieluiten useita vuosia sen jälkeen, kun säädös on ollut määrä saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä; muistuttaa kuitenkin, että jälkiarviointi ei saisi koskaan korvata komissiolle perussopimusten vartijana kuuluvaa tehtävää valvoa tehokkaasti ja oikea-aikaisesti unionin lainsäädännön soveltamista jäsenvaltioissa ja toteuttaa kaikki tarvittavat toimet lainsäädännön moitteettoman soveltamisen varmistamiseksi;

41. painottaa jälkiarvioinnin ja politiikanaloja koskevan tulosarvioinnin merkitystä unionin lainsäädännön ja politiikan täytäntöönpanon ja tehokkuuden arvioimiseksi lainsäätäjän tavoittelemiin tuloksiin verrattuna;

42. katsoo, että kansallisten parlamenttien olisi osallistuttava uuden lainsäädännön jälkiarviointiin, koska se hyödyttäisi myös komission kertomuksia ja auttaisi tutkimaan yksittäisistä laeista ja säädöksistä aiheutuvia kansallisia haasteita;

Unionin lainsäädännön täytäntöönpano jäsenvaltioissa

43. panee merkille, että komission mukaan kolmannes unionin lainsäädännöstä aiheutuvasta sääntely- ja hallintotaakasta johtuu jäsenvaltioiden toimenpiteistä lainsäädännön saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä;

44. toteaa, että direktiivien tapauksessa jäsenvaltioilla on oikeus päättää, hyväksyvätkö ne kansallisesti korkeampia sosiaalisia tai ympäristönormeja tai kuluttajansuojanormeja kuin unionissa sovitut vähimmäisnormit, ja pitää myönteisenä, jos jäsenvaltiot päättävät tehdä niin; muistuttaa, että tiukempia normeja ei pidä katsoa ylisääntelyksi (gold plating); kehottaa asiasta vastaavia kansallisia viranomaisia ottamaan kuitenkin huomioon mahdolliset seuraukset ns. ylisääntelystä, jossa unionin lainsäädäntöön lisätään tarpeettomia byrokraattisia taakkoja, koska tämä saattaa aiheuttaa harhakäsityksen unionin lainsäädäntötoiminnasta, mikä saattaa puolestaan ruokkia EU-kielteisyyttä; kehottaa jäsenvaltioita käyttäjäystävällisyyden vuoksi poistamaan tarpeettomat hallinnolliset säännöt direktiivien ja asetusten täytäntöönpanosta;

45. kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan unionin direktiivien täytäntöönpanoa ja soveltamista koskevien parhaiden käytäntöjen vaihtamista; uskoo, että tämä kannustaisi sidosryhmiä sekä paikallis- ja alueviranomaisia osallistumaan unionin lainsäädännön täytäntöönpanossa havaittujen ongelmien määrittämiseen paikallisella, alueellisella ja kansallisella tasolla;

46. korostaa, että parlamentti haluaa toisena lainsäädäntövallan käyttäjänä tietää, millaisia vaikutuksia unionin lainsäädännöllä tosiasiassa on täytäntöönpanon jälkeen; kehottaa siksi komissiota antamaan parlamentin tarkasteltaviksi kaikki tätä koskevat arvioinnit, mukaan lukien kootut lähdetiedot ja valmisteluasiakirjat;

47. kehottaa komissiota tarkastelemaan uudelleen elintarvikkeita koskevista ravitsemus- ja terveysväitteistä annetun asetuksen (EY) N:o 1924/2006 tieteellistä perustaa, mielekkyyttä ja realistisuutta sen täytäntöönpanossa ilmenneiden vakavien, jatkuvien ja kilpailua vääristävien ongelmien vuoksi ja tarvittaessa poistamaan ravintoarvoprofiilien käsitteen; katsoo, että asetuksen (EY) N:o 1924/2006 tavoitteet, kuten elintarvikkeita koskevien tietojen todenmukaisuuden varmistaminen ja määrättyjen tietojen antaminen rasva-, sokeri- ja suolapitoisuudesta, on saavutettu elintarviketietojen antamisesta kuluttajille annetulla asetuksella (EU) N:o 1169/2011;

48. viittaa jäsenvaltioiden ja komission 28. syyskuuta 2011 antamaan yhteiseen poliittiseen lausumaan selittävistä asiakirjoista ja Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission 27. lokakuuta 2011 antamaan yhteiseen poliittiseen lausumaan selittävistä asiakirjoista ja kehottaa komissiota huolehtimaan siitä, että parlamentti voi tutustua kyseisiin selittäviin asiakirjoihin;

Tapaukset, joissa komissio peruuttaa vireillä olevan lainsäädäntöehdotuksen

49. panee merkille, että hiljattain valittu komissio on vuotta 2015 koskevassa työohjelmassaan ottanut ensimmäistä kertaa kaikki vireillä olevat lainsäädäntöehdotukset tarkastettavaksi politiikan suunnanmuutoksen periaatteen mukaisesti;

50. toteaa tuomioistuimen vahvistaneen 14. huhtikuuta 2015 antamassaan tuomiossa[9], että tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä komissio voi peruuttaa ehdotuksen milloin tahansa unionin säädöksen hyväksymismenettelyn aikana, jos neuvosto ei ole tehnyt päätöstä; pyytää siksi komissiota toimielinten välisen tasapainon vuoksi kuulemaan ensin parlamenttia peruuttaessaan ehdotuksen varsinkin ensimmäisen käsittelyn jälkeen ja ottamaan parlamentin kannat asianmukaisesti huomioon; viittaa tässä yhteydessä 15. tammikuuta 2015 antamaansa päätöslauselmaan;

51. toteaa lisäksi tuomioistuimen käsitelleen samassa tuomiossa neuvoston argumentteja, joiden mukaan komission on lainsäädäntöehdotuksen peruuttaessaan noudatettava annetun toimivallan periaatetta, toimielinten välisen tasapainon periaatetta ja vilpittömän yhteistyön periaatetta, jotka vahvistetaan SEU-sopimuksen 13 artiklan 2 kohdassa, sekä SEU-sopimuksen 10 artiklan 1 ja 2 kohdassa vahvistettua demokratiaperiaatetta;

52. korostaa tarvetta välttää lainsäädännön päällekkäisyyttä;

o o

53. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

[1] EUVL C 321, 31.12.2003, s. 1.
[2] Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0061.
[3] Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0069.
[4] Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0127.
[5] EUVL C 353 E, 3.12.2013, s. 117.
[6] EUVL C 51 E, 22.2.2013, s. 87.
[7] EUVL C 380 E, 11.12.2012, s. 31.
[8] ETSK-asiakirja INT/750.
[9] Unionin tuomioistuimen tuomio 14. huhtikuuta 2015 asiassa C-409/13, neuvosto vastaan komissio [ECLI:EU:C:2015:217].

TYÖLLISYYDEN JA SOSIAALIASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (28.5.2015)

oikeudellisten asioiden valiokunnalle

sääntelyn toimivuutta ja tuloksellisuutta koskevasta ohjelmasta (REFIT): tilanne ja näkymät
(2014/2150(INI))

Valmistelija: Anthea McIntyre

EHDOTUKSET

Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa oikeudellisten asioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1. panee merkille, että REFIT merkitsee tärkeää ensimmäistä askelta lainsäädännön yksinkertaistamisessa ja sääntelyn yrityksille aiheuttaman hallinnollisen rasituksen vähentämisessä sekä kasvua ja työpaikkojen luomista koskevien esteiden poistamisessa;

2. panee tyytyväisenä merkille komission sääntelyn parantamista koskevan paketin ja pitää sitä tärkeänä paremman sääntelyn välineenä; edellyttää, että REFIT-ohjelmassa keskitytään laadukkaaseen lainsäädäntöön ja painotetaan sen kykyä suojata ja edistää EU:n kansalaisten etuja; katsoo, että vaikutustenarvioinneissa olisi arvioitava sääntelyn puutteen sosiaalisia ja ympäristöön kohdistuvia vaikutuksia sekä vaikutuksia kansalaisten perusoikeuksiin EU:n tasolla; painottaa, että sääntelyn parantaminen on toteutettava sekä laadun että määrän perusteella;

3. painottaa, että toteutettaessa lainsäädännön arviointeja ja toimivuustarkastuksia on painotettava perusoikeuksia ja sosiaalisia oikeuksia taloudellisten näkökohtien sijaan;

4. muistuttaa, että neljä hallinnollista rasitusta käsittelevän korkean tason työryhmän jäsentä – työntekijöiden, kansanterveysalan, ympäristöalan ja kuluttajien edustajat – jätti eriävän mielipiteen työryhmän 24. heinäkuuta 2014 antamaan loppuraporttiin[1];

5. tukee komission sitoumusta byrokratian vähentämisestä; katsoo, että byrokratian vähentämisen olisi perustuttava näyttöön eikä se saa missään tapauksessa heikentää työntekijöiden oikeuksia;

6. katsoo, että REFIT on ensimmäinen askel tarpeettoman sääntelystä aiheutuvan rasituksen vähentämisessä sekä kasvua ja työpaikkojen luomista koskevien esteiden poistamisessa; painottaa kuitenkin, että ”parempaa sääntelyä” ei pidä käyttää verukkeena sääntelyn purkamiselle työntekijöiden tai kuluttajien oikeuksien heikentämiseksi;

7. kiinnittää huomion SEUT-sopimuksen 9 ja 11 artiklan horisontaalisiin lausekkeisiin, jotka on otettava huomioon politiikan ja toiminnan määrittelyssä ja toteuttamisessa EU:n tasolla; painottaa, että taloudellisten tekijöiden ja lyhyen aikavälin vaikutusten lisäksi on arvioitava lainsäädännön pitkän aikavälin arvoa, kuten terveydelle haitallisten vaikutusten vähenemistä tai ekosysteemien säilyttämistä, jota on toisinaan vaikea arvioida määrällisesti; pitää valitettavana, että sosiaalisia ja ympäristöön liittyviä etuja ei tämän vuoksi useinkaan oteta huomioon;

8. pyytää komissiota antamaan selkeät määritelmät REFIT-ohjelmaan liittyville toiminnoille, kuten nykyisen lainsäädännön ’arvioinnille’, ’yksinkertaistamiselle’, ’konsolidoinnille’ ja ’kohdennetulle tarkistamiselle’, avoimuuden varmistamiseksi;

9. pitää myönteisinä toimia, joilla pyritään yksinkertaistamaan lainsäädäntömenettelyä kokonaisuudessaan samalla kun säilytetään korkeat vaatimukset; painottaa, että tarvitaan yksinkertaisempaa, selvemmin muotoiltua lainsäädäntöä, jolla poistetaan monimutkaisuus ja jota on helppo noudattaa, jotta parannetaan lainsäädännön noudattamista ja työntekijöidemme suojelua; painottaa toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen merkitystä;

10. muistuttaa komissiota siitä, että se antoi Small Business Act -aloitteessa sitoumuksen panna täytäntöön ”pienet ensin” -periaatteen politiikkatoimiensa suunnittelussa; katsoo, että tämän periaatteen pitäisi auttaa vähentämään hallinnollisia rasitteita ja sääntelyyn liittyvää rasitusta, jotka liian usein vaikeuttavat pk-yritysten sujuvaa toimintaa, heikentävät niiden kilpailukykyä sekä rajoittavat innovointivalmiuksia ja uusien työpaikkojen luomista; kehottaa komissiota kiireesti tarkistamaan Small Business Act -aloitetta selvittääkseen, millä tavalla sen toimintaa voitaisiin parantaa parempaa sääntelyä koskevan ohjelman mukaisesti;

11. painottaa, että parempi sääntely edellyttää alhaalta ylöspäin suuntautuva lähestymistapaa; muistuttaa parlamentin pyynnöstä perustaa uusi parempaa sääntelyä käsittelevä ryhmä, joka koostuu sidosryhmistä ja kansallisista asiantuntijoista; pitää myönteisenä komission ehdotusta parempaa säätelyä käsittelevän ”Euroopan sidosryhmien foorumin” perustamisesta; korostaa, että foorumin olisi koostuttava sidosryhmistä, myös kansalaisyhteiskunnan, työmarkkinaosapuolten, kuluttajajärjestöjen ja elinkeinoelämän virallisista edustajista, erityisesti pk-yritysten edustajista, sillä ne tarjoavat 80 prosenttia uusista työpaikoista Euroopassa; painottaa, että ”Euroopan sidosryhmien foorumin” on oltava näkyvä ja riippumaton ja että sen on kyettävä käsittelemään lainsäädäntöesitysten aiheuttamaa hallinnollista rasitusta ja noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia ja että foorumin on noudatettava toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita; painottaa, että komission olisi tarkasteltava aktiivisesti foorumin ehdotuksia; painottaa, että ryhmän olisi ehdotettava myös aloitteita, joilla pyritään parempaan sääntelyyn ja autetaan jäsenvaltioita panemaan EU:n lainsäädäntöä täytäntöön kansallisella tasolla;

12. panee merkille, että terveyttä, turvallisuutta ja työoloja koskeva lainsäädäntö muodostaa työntekijöiden suojelun vähimmäistason, jonka jäsenvaltiot voivat ylittää; muistuttaa, että jäsenvaltioiden ylisääntely voi lisätä sääntelyn monimutkaisuutta ja vähentää sen noudattamista; katsoo, että saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä koskevien toimenpiteiden on oltava selkeitä ja yksinkertaisia; kehottaa jäsenvaltioita välttämään liiallisen hallinnollisen rasitteen luomista saattaessaan unionin lainsäädäntöä osaksi kansallista lainsäädäntöä;

13. painottaa, että järkevässä sääntelyssä on otettava huomioon sisämarkkinoiden sosiaalinen ulottuvuus perussopimuksessa esitetyllä tavalla; painottaa, että REFIT-ohjelmaa ei saa käyttää heikentämään työmarkkinaosapuolten aikaansaamia sopimuksia unionin tasolla; painottaa, että työmarkkinaosapuolten itsemääräämisoikeutta on kunnioitettava; muistuttaa, että SEUT-sopimuksen 155 artiklassa taataan, että työmarkkinaosapuolten välisistä sopimuksista tulee allekirjoittajien yhteisestä pyynnöstä unionin lainsäädäntöä; on tämän osalta tyytyväinen komission puheenjohtajan Junckerin lausuntoon, jonka mukaan sosiaalinen markkinatalous voi toimia vain, jos käydään työmarkkinaosapuolten välistä vuoropuhelua, ja että hän tahtoisi olla työmarkkinaosapuolten välisen vuoropuhelun puheenjohtaja;

14. painottaa, että työntekijöillä on oikeus terveyden ja turvallisuuden suojeluun työssä ja vähimmäistason työehtoihin, olipa työpaikka pieni, keskikokoinen tai suuri yritys;

15. kehottaa komissiota jatkamaan äitiyslomadirektiiviä koskevia neuvotteluja;

16. kehottaa komissiota lisäämään työntekijöiden suojelua; kehottaa komissiota erityisesti esittämään tuki- ja liikuntaelimistön sairauksia ja ympäristön tupakansavua koskevia ehdotuksia ja päivittämään asianmukaisesti karsinogeenien ja mutageenien luetteloa;

17. pyytää komissiota kuulemaan Euroopan parlamenttia ja sidosryhmiä ennen lainsäädäntöehdotusten perumista;

18. painottaa tarvetta varmistaa ennakoitavuus, oikeusvarmuus ja avoimuus, jotta REFIT-ohjelmasta ei tule jatkuvan oikeudellisen epävarmuuden lähdettä; painottaa, että mahdollisia muutoksia lainsäädäntöön on tarkasteltava perusteellisesti ja myös pitkän aikavälin näkökulmasta; toteaa, että politiikan suunnantarkistuksen ja nykyisen lainsäädännön perumisen ei pidä herättää epäilyksiä poliittisesta tahdosta saavuttaa sosiaalisia tavoitteita;

19. pitää valitettavana, että komissio ei ole halukas tarkastelemaan yhden miehen rajavastuuyhtiöitä koskevaa ehdotettua direktiiviä REFIT-ohjelman yhteydessä; varoittaa, että ehdotetulla direktiivillä voidaan saada aikaan vakavia ongelmia, kun muodostuu uusia ja helppoja tapoja perustaa postilaatikkofirmoja, työntekijöiden sosiaaliset oikeudet vaarantuvat ja tarjoutuu mahdollisuus välttää sosiaaliturvamaksujen maksamista;

20. on huolestunut voimassa olevan työaikalainsäädännön käynnissä olevasta arvioinnista sen yksinkertaistamiseksi; ehdottaa, että sen sijaan toteutetaan toimia täytäntöönpanon parantamiseksi ja sen puutteiden korjaamiseksi;

21. torjuu ehdotuksen hedelmien (banaanien), vihannesten ja maidon jakelemista oppilaitoksissa koskevan tukijärjestelmän lakkauttamisesta;

22. kehottaa komissiota tarkistamaan pk-yritystestiä varmistaakseen, että se ei mahdollisesti johda työntekijöiden työterveyden ja -turvallisuuden, oikeuksien ja suojelun heikentämiseen pk-yrityksissä;

23. kehottaa komissiota kiireesti harkitsemaan toimenpiteitä, jotta voidaan puuttua hiljattain täytäntöönpantujen EU:n sähköisten palvelujen arvonlisäverosääntöjen mikroyrityksiin kohdistuviin vaikutuksiin, erityisesti merkittävään hallinnolliseen rasitteeseen, jotta digitaalitalous voisi kukoistaa;

24. muistuttaa, että komission jäsenehdokkaana ollessaan komission jäsen Bieńkowska totesi kuulemistilaisuudessaan, että komissio velvoitettaisiin harkitsemaan mistä tahansa esityksestä luopumista silloin, kun jäsenvaltioiden mielestä esityksen vaikutustenarviointi on puutteellinen tai sisältää osa-alueita, joita ei ole tarkasteltu perinpohjaisesti; kehottaa komissiota vahvistamaan sitoutumisensa kirjallisesti;

25. toteaa, että lainsäädännön vaikutus suuriin yrityksiin ja pk-yrityksiin voi olla erilainen, mikä olisi pidettävä mielessä lainsäädäntöä laadittaessa; painottaa, että kaikilla työntekijöillä on oikeus korkeimpaan mahdolliseen työterveyden ja -turvallisuuden suojeluun työnantajan koosta tai työsopimuksen laadusta riippumatta;

26. tukee komission jatkuvasti tekemää työtä esimerkiksi silloin, kuin se tekee parempia vaikutusten arviointeja ja jälkikäteisarviointeja koko lainsäädäntöprosessin aikana, vahvistaa entisestään vaikutusten arviontien riippumattomuutta, objektiivisuutta ja tasapuolisuutta ja varmistaa paremman läpinäkyvyyden siinä, miten kuulemisissa saadut asianosaisten lausunnot on otettu huomioon säädösluonnoksissa; kehottaa lainsäädännön tehokkaaseen seurantaan, jotta voidaan varmistaa, että lainsäädännöllä on halutut vaikutukset, ja määrittelemään alueet, joilla voimassa olevien ja uusien sääntöjen välillä on epäjohdonmukaisuuksia ja joilla toimenpiteet voimassa olevien ja uusien sääntöjen yhdistämiseksi ovat siinä määrin tehottomia, että noudattamiseen pyrkiville yrityksille aiheutuu huomattavaa rasitusta ja kustannuksia; korostaa, että voimassa oleva lainsäädäntö on pantava paremmin täytäntöön;

27. varoittaa ottamasta lainsäädäntöön raukeamislausekkeita, koska ne ovat omiaan luomaan oikeudellista epävarmuutta ja saamaan aikaan lainsäädännön suunnantarkistuksia;

28. katsoo, että paremman lainsäädännön periaatteita olisi sovellettava sekä sekundaarilainsäädäntöä että primaarilainsäädäntöä koskeviin päätöksiin; kehottaa komissiota toteuttamaan tarvittavat toimet sen varmistamiseksi, että kaikki työlainsäädännön ja sosiaalialan täytäntöönpanosäädökset ja delegoidut säädökset ovat avoinna perusteelliselle tarkastelulle yksinkertaisella, selkeällä ja avoimella tavalla;

29. kehottaa komissiota laatimaan yksityiskohtaisen vaikutustenarvioinnin työaikadirektiivistä; on huolestunut myös REACH-direktiivin täytäntöönpanon aiheuttamasta rasituksesta pk-yrityksille ja siitä aiheutuvista vaikutuksista työllisyyteen eurooppalaisissa kemianteollisuuden pk-yrityksissä; pitää siksi myönteisenä komission halua keventää pk-yritysten rasitusta REACH-direktiivin noudattamisessa tinkimättä kuitenkaan terveyttä, turvallisuutta ja työoloja koskevista normeista;

30. toteaa, että ”tehokkuuden” ja ”kustannusten” mittaamiseen ei ole tyydyttäviä kriteerejä; katsoo, että termit eivät sovellu työtapaturmiin ja työperäisiin sairauksiin; painottaa, että tämä voisi johtaa päätöksentekoon hallinnossa ja valvonnassa, mikä vaarantaisi laillisten ja demokraattisesti valittujen lainsäätäjien toimivallan;

31. palauttaa mieliin SEUT-sopimuksen 155 artiklan; kehottaa työmarkkinaosapuolia tukemaan paremman sääntelyn välineitä, lisäämään vaikutustenarviointien käyttöä neuvotteluissaan ja pääsemään sopimukseen lainsäädäntötoimien ehdottamisesta komission vaikutustenarviointilautakunnalle;

32. vastustaa sitä, että sääntelykustannusten vähentämiselle asetetaan nettotavoitteet, koska näin sivuutetaan sekä sääntelyn tavoitteet että siihen liittyvät hyödyt;

33. muistuttaa parlamentin valiokuntia siitä, että niiden pitäisi hyödyntää johdonmukaisemmin käytössään olevia parlamentin omia vaikutustenarviointivälineitä etenkin silloin, kun komission alkuperäistä ehdotusta aiotaan muuttaa huomattavasti;

34. ilmaisee voimakkaan tukensa lisätoimille julkisten hankintojen alalla, kuten pienempiin hankintoihin kannustamiselle pk-yritysten ja mikroyritysten auttamiseksi kilpailussa julkisia hankintoja koskevista tarjouspyynnöistä;

35. katsoo, että ”yksinkertaistamisella” ja ”rasituksen keventämisellä” ei ole merkitystä yhä monimutkaisemmassa tilanteessa; painottaa, että uusi teknologia ja uudet menettelyt voivat vaarantaa työntekijöiden terveyden, mikä edellyttää uusia suojelutoimenpiteitä, jotka puolestaan saattavat lisätä hallinnollista rasitusta;

36. kehottaa komissiota arvioimaan paremmin toimintapolitiikkansa sosiaaliset ja ympäristöön kohdistuvat seuraukset sekä vaikutukset kansalaisten perusoikeuksiin pitäen mielessä unionin tasolla sääntelemättä jättämisen kustannukset sekä sen, että kustannus-hyötyanalyysit tarjoavat vain yhden monista mahdollisista kriteerien joukoista;

37. on vakuuttunut siitä, että järkevät vaikutustenarvioinnit ovat tärkeä tukiväline päätöksenteossa ja vaikuttavat sääntelyn parantamiseen merkittävästi; painottaa kuitenkin, että tällaiset arvioinnit eivät korvaa poliittista arviointia ja poliittisia päätöksiä.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	28.5.2015
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	28 25 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Laura Agea, Guillaume Balas, Tiziana Beghin, Brando Benifei, Enrique Calvet Chambon, David Casa, Ole Christensen, Lampros Fountoulis, Agnes Jongerius, Jan Keller, Ádám Kósa, Agnieszka Kozłowska-Rajewicz, Zdzisław Krasnodębski, Jean Lambert, Jérôme Lavrilleux, Patrick Le Hyaric, Jeroen Lenaers, Verónica Lope Fontagné, Javi López, Thomas Mann, Dominique Martin, Anthea McIntyre, Joëlle Mélin, Elisabeth Morin-Chartier, Emilian Pavel, Georgi Pirinski, Terry Reintke, Claude Rolin, Anne Sander, Sven Schulze, Siôn Simon, Jutta Steinruck, Yana Toom, Ulrike Trebesius, Ulla Tørnæs, Marita Ulvskog, Renate Weber, Tatjana Ždanoka, Jana Žitňanská, Inês Cristina Zuber
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Daniela Aiuto, Georges Bach, Amjad Bashir, Heinz K. Becker, Lynn Boylan, Mercedes Bresso, Tania González Peñas, Eva Kaili, António Marinho e Pinto, Evelyn Regner, Csaba Sógor, Michaela Šojdrová, Gabriele Zimmer

[1] http://www.eeb.org/EEB/?LinkServID=93589C92-5056-B741-DBB964D531862603.

YMPÄRISTÖN, KANSANTERVEYDEN JA ELINTARVIKKEIDEN TURVALLISUUDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (30.3.2015)

oikeudellisten asioiden valiokunnalle

Sääntelyn toimivuutta ja tuloksellisuutta koskeva ohjelma (REFIT): tilanne ja näkymät
(2014/2150(INI))

Valmistelija: Giovanni La Via

EHDOTUKSET

Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa oikeudellisten asioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset

1. on tyytyväinen komission tavoitteeseen saada aikaan yksinkertainen, selkeä, yhdenmukaistettu ja ennakoitavissa oleva sääntelykehys REFIT-ohjelmalle; korostaa, että REFIT-tiedonannossa esiteltyyn työhön olisi suhtauduttava osana jatkuvaa prosessia, jolla varmistetaan, että Euroopan unionin voimassa oleva lainsäädäntö soveltuu tarkoitukseensa ja että saavutetaan lainsäädäntövallan käyttäjien yhteinen tavoite ja täytetään kansalaisten, yritysten ja muiden sidosryhmien odotukset;

2. panee merkille REFIT-ohjelman ensimmäisen vuositulostaulun, jonka avulla voidaan arvioida edistymistä kaikilla politiikan aloilla ja kunkin komission määrittämän aloitteen sekä neuvoston ja Euroopan parlamentin toimien osalta; katsoo, että vuositulostauluun olisi liitettävä myös vuotuinen selvitys sekä hyväksytyn että kumotun unionin lainsäädännön nettokustannuksista ja -hyödyistä, jotta voidaan paremmin arvioida tarpeettoman byrokratian karsimisessa saavutettua edistystä ja saada komissio myöntämään, että sääntelystä aiheutuvat kumulatiiviset kustannukset tuottavat usein ongelmia yrityksille;

3. on tyytyväinen komission ilmoitukseen, jonka mukaan voimassa olevien ja suunniteltujen säädösten tarkistuksen yhteydessä otetaan huomioon mikroyritysten ja pk-yritysten erityiset edut ja vähennetään tällaisten yritysten rasitusta poikkeuksilla ja yksinkertaistamisilla;

4. katsoo, että pk-yrityksiä koskevia yleisiä poikkeuksia lainsäädännöstä ei tulisi sallia; toteaa, että ehdotuksia, jotka antavat mahdollisuuden kevennyksiin ja poikkeuksiin, on arvioitava tapauskohtaisesti.

5. painottaa komission arviointia, jonka mukaan jopa kolmasosa EU:n lainsäädäntöön liittyvästä hallinnollisesta rasitteesta johtuu kansallisista täytäntöönpanotoimista tai joustavista täytäntöönpanomahdollisuuksista; kehottaa siksi komissiota edistämään yhteisten sisämarkkinoiden periaatteen elvyttämistä asetusten ja direktiivien muodostaman lainsäädäntökehyksen tarkistamisen yhteydessä ja välttämään mahdollisimman pitkälle kansallisten erityissäännösten säätämisen mahdollisuutta;

6. tukee pyrkimystä kohti byrokratian vähentämistä ja tarpeettoman sääntelytaakan poistamista, koska tämä voi auttaa tarjoamaan kansalaisille oikeasuhteista ja näyttöön perustuvaa suojaa; on kuitenkin huolestunut siitä, että byrokratian vähentämisen varjolla saatetaan vähentää sääntelyä erityisesti ympäristön, elintarviketurvallisuuden, terveyden ja kuluttajien oikeuksien alalla; kehottaa komissiota ottamaan täysimääräisesti huomioon edut, joita ympäristö- ja terveyslainsäädännöllä on kansalaisten, talouden, ympäristön ja kansanterveyden kannalta, kun se arvioi sääntelystä aiheutuvaa hallinnollista taakkaa siten, että samalla ylläpidetään ja parannetaan unionin kilpailukykyä; korostaa tässä yhteydessä, että tarkoituksenmukainen arviointiperuste on lainsäädännön laatu, ei säädösten määrä; palauttaa mieliin, että jäsenvaltiot ovat lainsäädännöllisesti itsenäisiä aloilla, joilla unionin oikeudessa säädetään vain vähimmäisvaatimukset; kehottaa komissiota säilyttämään tavoitteidensa tason ja olemaan vaarantamatta yleisiä poliittisia tavoitteita, jotka koskevat esimerkiksi ympäristöön ja terveyteen liittyviä normeja;

7. korostaa, että hallinnollista rasitusta ei välttämättä voida välttää täysin, jos halutaan varmistaa, että lainsäädännön tavoitteita ja säädettyä suojelun tasoa noudatetaan asianmukaisesti esimerkiksi ympäristön ja kansanterveyden suojelun aloilla, joilla on pidettävä kiinni tiedottamisvelvollisuuksista;

8. korostaa, että unionin kansalaiset ovat johdonmukaisesti antaneet vahvan tukensa unionin toimille ympäristön alalla; painottaa, että sääntelyn yksinkertaistaminen (REFIT) ei saa etenkään komission työohjelman yhteydessä olla verukkeena tavoitteiden tason alentamiselle kysymyksissä, joilla on keskeinen merkitys ympäristönsuojelussa;

9. muistuttaa, että neljä hallinnollista rasitusta käsittelevän korkean tason työryhmän jäsentä, eli työntekijöiden, kansanterveysalan, ympäristöalan ja kuluttajien edustajat, jätti eriävän mielipiteen työryhmän 24. heinäkuuta 2014 antamaan loppuraporttiin[1];

10. korostaa, että sääntelyn yksinkertaistaminen ja järkeistäminen johtaa siihen, että unionin säädökset siirretään johdonmukaisemmin osaksi kansallista lainsäädäntöä ja niitä toteutetaan tehokkaammin ja yhtenäisemmin jäsenvaltioissa;

11. korostaa, että 32 prosenttia EU:sta johtuvasta hallinnollisesta rasituksesta johtuu joidenkin jäsenvaltioiden päätöksestä mennä pidemmälle kuin EU:n säädöksissä edellytetään (ns. gold plating) sekä niiden hallintomenettelyjen tehottomuudesta; katsoo siksi, että on tärkeää välttää ylisääntely, eli se, että kansalliseen lainsäädäntöön lisätään unionin direktiivien täytäntöönpanon yhteydessä unionin lainsäätäjien hyväksymiin säännöksiin nähden suurempia vaatimuksia; toteaa, että ylisääntely hankaloittaa paikallis- ja alueviranomaisten sekä julkisten ja yksityisten yritysten työskentelyä ja aiheuttaa niille ylimääräisiä kustannuksia; katsoo, että unionissa on hyväksyttävä yhtenäinen määritelmä ylisääntelylle, jotta voidaan taata oikeusvarmuus unionin oikeuden soveltamisessa sekä tunnistaa jäsenvaltiot, jotka eivät myönnä harjoittavansa ylisääntelyä;

12. katsoo, että komission pitäisi tätä varten julkistaa väliaikaiset vaikutustenarvioinnit erityisesti julkisen kuulemisen yhteydessä, jotta ehdotettujen vaihtoehtojen vaikutukset olisivat kokonaan nähtävissä;

13. muistuttaa komissiota lisäksi siitä, että parlamentti on pyytänyt vaikutustenarviointilautakunnan riippumattomuuden lisäämistä ja erityisesti sitä, että vaikutustenarviointilautakunnan jäseniä ei alisteta poliittisen valvonnan alaisuuteen; katsoo, että vaikutustenarviointilautakunnan olisi koostuttava ainoastaan riittävän pätevistä henkilöistä, jotka pystyvät arvioimaan taloudellisista, sosiaalisista ja ympäristövaikutuksista esitetyn analyysin;

14. korostaa, että tarpeettoman hallinnollisen rasituksen ja turhien kustannusten selvittäminen niiden kohteilta voi olla olennainen lisä kustannus-hyötyanalyysia tehtäessä;

15. vastustaa sitä, että sääntelykustannusten vähentämiselle asetetaan nettotavoitteet, koska siten kavennetaan tarpeettomasti käytettävissä olevien välineiden valikoimaa uusien tai vielä ratkaisematta olevien ongelmien käsittelemiseksi sekä sivuutetaan sääntelyyn liittyvät hyödyt;

16. vastustaa käsitystä, jonka mukaan uudet sääntelyyn liittyvät rasitteet korvataan poistamalla nykyiset sääntelyyn liittyvät rasitteet; katsoo, että jos voimassa oleva säännös aiheuttaa tarpeettoman rasituksen tai on vanhentunut, siitä pitäisi luopua; katsoo, että jos taas säännös on tavoitteeseensa nähden hyödyllinen ja säännöksen tuoma hyöty on suurempi kuin siihen liittyvä rasitus, sitä ei pitäisi poistaa vain siksi, että jollain toisella alalla hyväksytään uusi säännös;

17. korostaa, että ympäristönsuojelua, elintarviketurvallisuutta ja terveydensuojelua koskevan lainsäädännön arvioinneissa ja toimivuustarkastuksissa ympäristö- ja terveysnäkökohdille on annettava sama painoarvo kuin taloudellisille näkökohdille siten, että otetaan huomion vaikutustenarviointimenettelyssä suoritetut analyysit; korostaa, että liiketoimintakustannuksista poiketen pitkän aikavälin etuja ympäristölle ja kansanterveydelle on usein vaikeampi kvantifioida;

18. korostaa, että näissä ympäristölainsäädännön arvioinneissa ja toimivuustarkastuksissa on myös otettava huomioon, että toimintaedellytysten on oltava tasapuoliset Euroopassa, eli lainsäädäntöä on pantava täytäntöön ja noudatettava samalla tavoin eri jäsenvaltioissa;

19. korostaa tarvetta välttää lainsäädännön päällekkäisyys;

20. tukee sekä etu- että jälkikäteen tehtävien vaikutustenarviointien jatkuvaa parantamista, jotta päätökset perustuisivat näyttöön;

21. ottaa huomioon EU Pilot -hankkeen, jonka tavoitteena on tuottaa nopeasti kattavia vastauksia kansalaisten ja yritysten kysymyksiin unionin lainsäädännöstä, ja kehottaa komissiota vahvistamaan hankkeen tehokkuutta ja näkyvyyttä; korostaa, että suurin osa EU Pilot -hankkeen kautta esitetyistä kysymyksistä liittyy kansanterveyden ja ympäristön kannalta olennaisten alojen, eli jätehuoltosäännösten ja ympäristövaikutustenarviointia koskevien velvoitteiden, rikkomiseen;

22. muistuttaa, että komissio on aiemmin todennut, etteivät ympäristönormit ja vähitellen kehittyvä sääntely hidasta taloutta vaan ennemminkin tukevat talouskasvua ja työpaikkojen luomista;

24. painottaa, että korkeatasoinen ympäristön ja kansanterveyden suojelu luo innovaatioita ja uusia mahdollisuuksia yrityksille ja hyödyttää siten Euroopan taloutta ja erityisesti pk-yrityksiä vihreään talouteen siirtymisessä siten, että painopiste on energiaomavaraisemmassa Euroopassa;

25. korostaa, että unionin ympäristöpolitiikalla on edistetty innovointia ja investointeja ympäristöhyödykkeisiin ja -palveluihin, mikä on auttanut luomaan työpaikkoja ja vientimahdollisuuksia;

26. korostaa, että ympäristön ja terveyden suojelua koskevan unionin lainsäädännön on perustuttava riskinhallintaan ja tieteeseen;

27. toteaa, että komissio on käynnistänyt lintu- ja luontotyyppidirektiivien toimivuustarkastuksen; korostaa, että kyseiset direktiivit ovat lähtökohta unionin toimille luonnon monimuotoisuuden vähenemisen estämiseksi ja pilaantuneiden ekosysteemien ennallistamiseksi ja että kumpikin säädös perustuu joustavaan ja nykyaikaiseen oikeudelliseen kehykseen, johon yritykset voivat mukautua ja harjoittaa siten toimintaansa menestyksekkäästi;

28. vastustaa tässä yhteydessä lintu- ja luontotyyppidirektiivien uudelleen avaamista;

29. panee hämmästyneenä merkille, että komissio on peruuttanut ehdotuksensa jätelainsäädännön tarkistamisesta sekä lääkkeiden hinnoittelu- ja korvattavuusjärjestelmän avoimuudesta; panee huolestuneena merkille, että komissio on ilmoittanut aikovansa muuttaa kansallisten päästöjen vähentämistä koskevaa ehdotusta antamatta tarkempia yksityiskohtia; pitää valitettavana, että lainsäädännön tarkistamisen perumisesta ilmoitettiin ilman, että ilmoituksen perusteeksi esitettiin minkäänlaista analyysia tai näyttöä tai että muita lainsäädäntövallan käyttäjiä ja sidosryhmiä olisi kuultu etukäteen; painottaa, että komissio sitoutui vuoden 2015 työohjelmassaan ottamaan huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston näkemykset ennen kuin se päättää lopullisesti vuoden 2015 työohjelmasta tai säädösehdotusten perumisesta; korostaa, että Euroopan parlamentin jäsenten enemmistö on useissa täysistuntoäänestyksissä antanut tukensa sille, että kiertotaloutta koskevan säädöspaketin käsittelyä jatketaan sellaisenaan; pitää erittäin valitettavana, että komissio on kuitenkin peruuttanut jätelainsäädännön tarkistamista koskevan ehdotuksen, ja katsoo että tällä peruuttamisella hukataan tarpeettomasti aikaa ja voimavaroja; pitää valitettavana komission ilmoitusta aikomuksestaan perua ehdotuksensa energiaverodirektiivin tarkistamisesta;

30. palauttaa mieliin, että hallinnollista rasitusta käsittelevän korkean tason työryhmän raportissa byrokratian vähentämisestä Euroopassa ympäristölainsäädäntöä ei luokitella hallinnollisesti raskaimpien alojen joukkoon; kehottaa komissiota pitämään kyseiset havainnot mielessä, kun se pohtii jatkossa ympäristöalan säädösehdotusten perumista tai pidättämistä; painottaa tässä yhteydessä, että edellä mainitun raportin mukaan ympäristölainsäädännön osuus tarpeettomasta hallinnollisesta rasituksesta on vain yksi prosentti;

31. katsoo, että REFIT-ohjelman uskottavuus edellyttää, että sääntelyn toimivuuteen ja tehokkuuteen liittyvät tekijät pidetään erillään sääntelyn poliittisesta tavoitteesta ja sidosryhmien etujen yhteensovittamisesta; toteaa tämän olevan lainsäädäntövallan käyttäjien vastuulla; korostaa, että komission vuoden 2015 työohjelman liitteessä 3 ehdotetut REFIT-ohjelmaan liittyvät toimet ilmaston ja energian, ympäristönsuojelun, meri- ja kalatalouden, terveydensuojelun ja elintarviketurvallisuuden, sisämarkkinoiden sekä teollisuuden, yrittäjyyden ja pk-yritysten alalla on tärkeää rajata siten, että niillä pyritään vain sääntelyn yksinkertaistamiseen eivätkä ne vaaranna yleisiä poliittisia tavoitteita;

32. pyytää, että komissio ei tee REFIT-ohjelman ohella erillisiä ja yksipuolisia arviointeja kumulatiivisista kustannuksista, kuten se aikoo tehdä esimerkiksi tärkeimmän unionin lainsäädännön ja Euroopan kemikaaliteollisuuden kannalta olennaisten politiikkojen osalta, ja kehottaa komissiota sen sijaan sisällyttämään kyseisen näkökohdan yleiseen toimivuustarkastukseen, jotta lähestymistapa olisi tasapainoinen ja siinä otettaisiin huomioon myös kyseisen lainsäädännön hyödyt;

33. kehottaa komissiota tarkistamaan elintarvikkeita koskevista ravitsemus- ja terveysväitteistä annetun asetuksen (EY) N:o 1924/2006 tieteellisen perustan, mielekkyyden ja realistisuuden sen raskauttavien, jatkuvien ja kilpailukykyä heikentävien täytäntöönpano-ongelmien vuoksi ja tarvittaessa kumoamaan ravintoarvoprofiilien käsitteen; katsoo, että asetuksen (EY) N:o 1924/2006 tavoitteet, kuten elintarvikkeita koskevien tietojen todenmukaisuus ja määrätyt tiedot rasva-, sokeri- ja suolapitoisuudesta, on jo saavutettu elintarviketietojen antamisesta kuluttajille annetulla asetuksella (EU) N:o 1169/2011;

34. kehottaa komissiota suhtautumaan vakavasti eurooppalaisen kansalaisaloitteen ”Vesi on perusoikeus” etenemiseen ja varmistamaan, että ehdotukset pannaan täytäntöön kaikkien sidosryhmien ja erityisesti kaikkien Euroopan kansalaisten hyväksymällä tavalla;

35. odottaa, että komissio kuulee jäsennellysti asianomaisia osapuolia, myös Euroopan parlamenttia, ennen kuin se peruu mitään komission ehdotusta;

36. korostaa Euroopan parlamentin ja Euroopan komission väliseen puitesopimukseen perustuvaa komission velvoitetta, jonka mukaan komissio antaa hyvissä ajoin yksityiskohtaisen selvityksen ennen kuin se peruuttaa jonkin ehdotuksensa, johon parlamentti on jo ilmaissut kantansa ensimmäisessä käsittelyssä, kuten lääkkeiden hinnoittelu- ja korvattavuusjärjestelmän avoimuutta koskevan direktiivin tapauksessa;

37. pahoittelee, että komissio ei pyrkinyt helpottamaan neuvotteluja uudesta muovipusseja koskevasta direktiivistä vaan jopa uhkasi julkisesti perua ehdotuksensa paremman sääntelyn varjolla vain vähän ennen kuin lainsäädäntövallan käyttäjät pääsivät siitä sopimukseen;

38. muistuttaa komissiota muiden lainsäädäntövallankäyttäjien valtaoikeuksista lainsäädäntömenettelyssä ja kehottaa komissiota kunnioittamaan lainsäädäntövallankäyttäjien oikeutta muuttaa komission ehdotuksia; palauttaa myös mieliin lainsäädäntövallan käyttäjien velvollisuuden noudattaa paremman sääntelyn periaatteita ja erityisesti toimielinten välisiä sopimuksia; katsoo lisäksi, että parempaa sääntelyä koskevaa toimielinten välistä sopimusta olisi pitänyt tarkistaa jo aiemmin, ja suhtautuu myönteisesti komission aloitteeseen käynnistää neuvottelut kyseisen sopimuksen päivittämiseksi;

39. katsoo, että kun lainsäädäntöä ehdotetaan monimutkaisella ja monitahoisella alalla, olisi harkittava toista kuulemiskierrosta, jonka yhteydessä julkaistaan säädösehdotus ja siihen liittyvä tilapäinen vaikutustenarviointi, jotta kaikki asianosaiset sidosryhmät voivat esittää huomioita ehdotuksesta; katsoo, että tällainen toinen vaihe täsmentäisi komission analyysia ja parantaisi kaikkien tätä prosessia seuraavien ehdotusten tilannetta;

40. kehottaa komissiota jatkamaan korkean tason työryhmän mandaattia, joka päättyi 31. lokakuuta 2014, ja varmistamaan, että sen jäsenet eivät ole jäävejä ja että ryhmään liittyy myös oikeudellisten asioiden valiokuntaa edustava parlamentin jäsen.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	26.3.2015
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	62 0 6
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Marco Affronte, Margrete Auken, Zoltán Balczó, Catherine Bearder, Ivo Belet, Simona Bonafè, Biljana Borzan, Nessa Childers, Alberto Cirio, Birgit Collin-Langen, Miriam Dalli, Seb Dance, Angélique Delahaye, Ian Duncan, Stefan Eck, Bas Eickhout, Eleonora Evi, José Inácio Faria, Karl-Heinz Florenz, Iratxe García Pérez, Elisabetta Gardini, Jens Gieseke, Sylvie Goddyn, Matthias Groote, Andrzej Grzyb, Jytte Guteland, György Hölvényi, Anneli Jäätteenmäki, Jean-François Jalkh, Benedek Jávor, Karin Kadenbach, Kateřina Konečná, Giovanni La Via, Peter Liese, Norbert Lins, Valentinas Mazuronis, Susanne Melior, Massimo Paolucci, Gilles Pargneaux, Piernicola Pedicini, Bolesław G. Piecha, Pavel Poc, Annie Schreijer-Pierik, Renate Sommer, Dubravka Šuica, Tibor Szanyi, Nils Torvalds, Glenis Willmott, Jadwiga Wiśniewska, Damiano Zoffoli
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Nicola Caputo, Herbert Dorfmann, Linnéa Engström, Luke Ming Flanagan, Jan Huitema, Karol Karski, Merja Kyllönen, Anne-Marie Mineur, Alessandra Mussolini, James Nicholson, Aldo Patriciello, Marit Paulsen, Bart Staes, Theodor Dumitru Stolojan, Tom Vandenkendelaere
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)	Marie-Christine Boutonnet, Anthea McIntyre, Emilian Pavel

18.3.2015

[1] http://www.eeb.org/EEB/?LinkServID=93589C92-5056-B741-DBB964D531862603

SISÄMARKKINA- JA KULUTTAJANSUOJAVALIOKUNNAN LAUSUNTO

oikeudellisten asioiden valiokunnalle

sääntelyn toimivuutta ja tuloksellisuutta koskevasta ohjelmasta (REFIT): Tilanne ja näkymät
(2014/2150(INI))

Valmistelija: Othmar Karas

EHDOTUKSET

Sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta pyytää asiasta vastaavaa oikeudellisten asioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1. arvostaa sääntelyn toimivuutta ja tuloksellisuutta koskevasta ohjelmasta (REFIT) annettua tiedonantoa ja komission jatkuvaa sitoutumista parempaa lainsäädäntöä koskevaan ohjelmaan; korostaa, että REFIT-ohjelmaa koskevaan tiedonantoon olisi suhtauduttava jatkuvana prosessina, jonka tavoitteena on varmistaa, että voimassa oleva unionin lainsäädäntö soveltuu tarkoitukseensa ja että saavutetaan lainsäätäjien tavoite ja täytetään kansalaisten, yritysten ja kaikkien sidosryhmien odotukset; tähdentää, että REFIT-ohjelmassa olisi painotettava sääntelyn parantamista eikä se saisi horjuttaa sukupuolten tasa-arvoa, sosiaalisia normeja, työelämän normeja, ympäristönormeja tai ympäristönsuojelua ja kuluttajansuojaa;

2. katsoo, että kun unionin tason toimien tarve on selkeästi osoitettu ja toimet ovat toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen mukaisia, on arvioitava huolellisesti, soveltuuko poliittisen tavoitteen saavuttamiseen parhaiten muu kuin lainsäädäntöväline vai lainsäädäntöväline – ja tässä tapauksessa mikä lainsäädäntöväline –, kun painotetaan eurooppalaista lisäarvoa; katsoo, että olisi sovellettava tiettyjä indikaattoreita, joilla määritetään lainsäädäntötoimen noudattamisesta aiheutuvat ja hallinnolliset kokonaiskustannukset, jotta sen vaikutusta voidaan arvioida paremmin; korostaa, että tällaisten indikaattorien on perustuttava selkeisiin, kattaviin, (soveltuvilta osin) määriteltävissä oleviin ja moniulotteisiin kriteereihin, sosiaaliset ja taloudelliset kriteerit sekä ympäristökriteerit mukaan luettuina, jotta voidaan arvioida asianmukaisesti EU:n tason toimien tai toimimatta jättämisen vaikutuksia;

3. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita arvioimaan nykyistä tiukemmin nykyisen ja tulevan sääntelyn pk-yrityksiin ja kilpailukykyyn yleisesti kohdistuvia vaikutuksia; katsoo, että kilpailukykyyn kohdistuvan vaikutuksen arvioinnin olisi oltava merkittävä osa vaikutustenarviointiprosessista; katsoo, että tarkistettujen suuntaviivojen luonnoksessa olisi oltava ohjeet siitä, miten kilpailukykyyn kohdistuvaa vaikutusta olisi arvioitava ja painotettava lopullisessa analyysissa; tukee vallitsevaa olettamusta, jonka mukaan kilpailukykyä heikentävät ehdotukset olisi hylättävä, ellei esitetä todisteita merkittävistä eduista, joita on mahdoton arvioida määrällisesti;

4. ilmaisee pettymyksensä siihen, että tiedonannon tulostaulussa yksilöidyt tarkistusta edellyttävät toimet eivät ole lähimainkaan uusia, vaan kyseessä on pikemminkin luettelo toimista, joita komission oli noudatettava, koska edeltävän lainsäädännön aikana hyväksyttyjen uudelleentarkastelulausekkeiden voimassaolo oli päättymässä; toivoo, että uusi komissio suhtautuu edellistä kunnianhimoisemmin REFIT-ohjelmaa koskevassa tiedonannossa asetettuihin tavoitteisiin ja osoittaa erityisesti kykyä pohtia vaikeita kysymyksiä, joita tuli esiin esimerkiksi pk-yritysten kanssa pidetyssä ”Top 10” -kuulemisessa;

5. katsoo, että tulostaulun muotoa olisi tarkistettava niin, että se sisältäisi kaksi asiakirjaa, joista ensimmäisessä linjataan työsuunnitelma ja toisessa, uudessa asiakirjassa esitetään yksityiskohtaisesti komission edistysaskeleet määrällisesti ilmaistuina; katsoo, että tätä toista asiakirjaa olisi käytettävä perustana lausunnolle, joka annetaan vuosittain yrityksille aiheutuvista uusista kustannuksista, ja katsoo, että asiakirjan olisi oltava helppolukuinen lausunto tai yhteenveto edellisen lainsäädäntövuoden aikana hyväksyttyjen ehdotusten aiheuttamista hallinnollista ja sääntelyä koskevista kustannuksista ja hyödyistä, sillä tämä olisi paljon hyödyllisempi ja osoittaisi komission ymmärtävän, että ongelmana ovat usein juuri sääntelyn kumulatiiviset kustannukset;

6. muistuttaa, että pk-yritykset on otettava tarkasti huomioon unionin lainsäädännössä; kehottaa komissiota tunnustamaan ”pienet ensin” -periaatteen merkityksen ja sisällyttämään vaikutustenarviointia koskeviin tarkistettuihin suuntaviivoihin pakollisen pk-yritystestin ja kilpailukyvyn varmistuksen, jotta saadaan näyttöä EU:n toimien lisäarvosta, kustannuksista ja hyödyistä, ja analysoimaan asianmukaisesti säädösehdotuksen sosiaaliset, ympäristöön kohdistuvat ja taloudelliset vaikutukset;

7. huomauttaa, että komission kollegion olisi hyväksyttävä komission ehdotuksia vasta, kun komission sisäinen vaikutustenarviointilautakunta on antanut puoltavan lausunnon, josta käy ilmi, että kyseinen vaikutustenarviointi on toteutettu asianmukaisesti;

8. toistaa kantansa, että mikroyrityksille olisi myönnettävä yleinen poikkeus unionin lainsäädännöstä, kuten parlamentti vahvisti 23. lokakuuta 2012 antamassaan päätöslauselmassa aiheesta ”Pk-yritykset: kilpailukyky ja liiketoimintamahdollisuudet”[1] ja 27. marraskuuta 2014 antamassaan päätöslauselmassa komission vaikutustenarvioinnin suuntaviivojen tarkistamisesta ja pk-yritystestin roolista[2], ja toteaa, että tämän vuoksi poikkeuksia on arvioitava tapauskohtaisesti kunkin ehdotuksen yhteydessä, jotta voitaisiin ottaa huomioon todistustaakan kääntäminen, eli mikroyritykset olisi jätettävä ehdotusten soveltamisalan ulkopuolella, ellei ole todisteita siitä, että ne olisi sisällyttävä siihen; kannustaa painokkaasti komissiota pohjaamaan toimensa tällä alalla saavuttamiinsa edistysaskeliin ja leikkaamaan edelleen mikroyrityksille ja pk-yrityksille lainsäädännöstä aiheutuvia kustannuksia; pyytää kiinnittämään huomiota suosituksiin, jotka sisältyvät sen 27. marraskuuta 2014 asiasta antamaan päätöslauselmaan;

9. panee merkille, että parlamentin kanta 17. huhtikuuta 2014 annetussa ”Top 10” -kuulemisesta ja pk-yrityksiin kohdistuvan sääntelytaakan keventämisestä annetussa päätöslauselmassa[3] oli se, että työlainsäädännöstä johtuvaa taakkaa olisi vähennettävä ja että mikroyritysten ja pk-yritysten kannalta joustamatonta työaikadirektiiviä olisi perinpohjaisesti uudistettava; panee lisäksi merkille, että samassa päätöslauselmassa parlamentti suositti, että vähäriskisiltä yrityksiltä ei edellytettäisi työterveyttä ja työturvallisuutta koskevien kirjallisten arviointien laatimista, minkä tarkoituksena on vähentää työterveys- ja työturvallisuuslainsäädännöstä aiheutuvaa rasitetta;

10. toteaa, että jopa kolmannes EU:n lainsäädäntöön liittyvästä hallinnollisesta rasituksesta johtuu kansallisista täytäntöönpanotoimista, ja muistuttaa, että lainsäädännön nopea ja johdonmukainen saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä, täytäntöönpano ja valvonta ovat tärkeitä ehdotetun yksinkertaistamisen lisäksi, ja korostaa, että on vältettävä ylisääntelyä; kehottaa komissiota sisällyttämään kriteerejä liiallisten kansallisten täytäntöönpanotoimien arvioimiseksi, jotta kansallinen ylisääntely voidaan määritellä selkeästi EU:n sääntelyä koskevassa tulostaulussa, niin että tällaiset lisäykset yksittäisissä jäsenvaltioissa ilmoitetaan sellaisiksi; korostaa, että määritelmässä on otettava huomioon jäsenvaltioiden oikeus soveltaa tiukempia normeja tilanteissa, joissa EU:n lainsäädännöllä säädetään vain vähimmäistoimista;

11. katsoo, että paremman lainsäädännön periaatteita olisi sovellettava sekä toissijaista lainsäädäntöä että ensisijaista lainsäädäntöä koskeviin päätöksiin; kehottaa komissiota ja tarvittaessa sen virastoja esittämään delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten yhteydessä pakollisen vaikutustenarvioinnin, joka käsittää myös eturyhmien ja sidosryhmien kuulemisen, aina kun kyseisten säädösten vaikutusten voidaan odottaa olevan merkittäviä; kehottaa tätä varten muuttamaan täytäntöönpanosäädöksiä koskevia suuntaviivoja delegoituja säädöksiä koskevien yleisten suuntaviivojen mukaisesti; painottaa, että lainsäädäntövallan käyttäjien olisi oltava primäärilainsäädännössä mahdollisimman tarkkoja sen suhteen, mitä delegoiduilla säädöksillä ja täytäntöönpanosäädöksillä olisi saatava aikaan; toteaa, että parlamentin 4. helmikuuta 2014 antamassa päätöslauselmassa EU:n sääntelyn tilasta ja toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteista[4] komissiota kehotettiin tehostamaan suhteellisuusperiaatteen soveltamisen valvontaa erityisesti delegoituja säädöksiä ja täytäntöönpanosäädöksiä koskevan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 ja 291 artiklan soveltamisen tapauksessa;

12. tukee komission aikomusta parantaa arviointeja, sillä ne ovat keskeinen tekijä älykkäässä sääntelyssä; muistuttaa, että arvioinnit tarjoavat luotettavaa tietoa lakien tosiasiallisesta vaikutuksesta niiden kohderyhmään, ja kehottaa tässä yhteydessä ottamaan kohderyhmän edustajat muodollisesti ja kattavasti mukaan arviointiprosessiin;

13. kehottaa neuvottelemaan uusiksi toimielinten välisen sopimuksen paremmasta lainsäädännöstä ja saattamaan sen ajan tasalle, jotta siinä otettaisiin huomioon Lissabonin sopimus sekä parlamentin ja komission välinen puitesopimus sekä kehitettäisiin ja vahvistettaisiin parhaita käytäntöjä lainsäädäntötyön suunnittelun, vaikutustenarvioinnin, EU:n oikeudellisen sääntelyn järjestelmällisen jälkiarvioinnin sekä delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten käsittelyn kaltaisilla aloilla;

14. kehottaa komissiota ottamaan käyttöön määrällisiä tavoitteita koskevan järjestelyn, jolla vähennetään hallinnollista rasitusta unionissa; ottaa huomioon joissakin jäsenvaltioissa saadut myönteiset kokemukset, jotka liittyvät nettomääräisten vähennystavoitteiden asettamiseen säännösten noudattamisesta aiheutuvien kustannuksien alentamiseksi; pyytää, että tästä mallista keskustellaan uudessa hallinnollista rasitusta käsitelevässä korkean tason työryhmässä, jota on ehdotettu perustettavaksi, ja että se otetaan hyväksymisensä jälkeen huomioon tulevissa vaikutustenarvioinneissa;

15. kehottaa sidosryhmiä, myös työmarkkinaosapuolia, liiketoimintajärjestöjä, kuluttajansuojajärjestöjä, ympäristö- ja sosiaalijärjestöjä sekä kansallisia, alue- ja paikallisviranomaisia, osallistumaan tiiviimmin toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen noudattamisen tarkastuksiin, hallinnollisen rasituksen arviointiin (mihin kuuluvat myös myönteiset vaikutukset sekä lainsäädännön noudattamisesta aiheutuvat kustannukset), oikeusperustan valitsemiseen, sääntelyn toimivuustarkastuksiin ja jälkiarviointeihin sekä EU:n lainsäädännön täytäntöönpanon seurantaan kansallisella tasolla; on sitä mieltä, että näitä tarkastuksia ja arviointeja voitaisiin parantaa käyttämällä jäsenvaltioiden vertaisarviointeja; on tyytyväinen komission aikomukseen perustaa asiasta vastaavan varapuheenjohtajan alaisuuteen uusi sääntelyn parantamista käsittelevä korkean tason työryhmä, joka koostuu sidosryhmien edustajista ja riippumattomista kansallisista asiantuntijoista; ehdottaa tälle ryhmälle laajaa toimeksiantoa, jotta siitä tulee tehokas, riippumaton neuvoa-antava elin;

16. katsoo, että epätasapainoinen tai epätäydellinen vaikutustenarviointi tai vaikutustenarvioinnin puuttuminen on katsottava perusteeksi unionin voimassaolevan lainsäädännön mahdolliselle poistamiselle tai tarkistamiselle REFIT-ohjelman yhteydessä;

17. painottaa, että sääntelyn purkamiseksi tarvitaan alhaalta ylöspäin suuntautuva lähestymistapa; kehottaa komissiota tämän vuoksi perustamaan parempaa lainsäädäntöä ja keveämpää byrokratiaa käsittelevän ”Euroopan sidosryhmien foorumin”, jonka määrällisenä tavoitteena on vähentää hallinnollista rasitusta 25 prosentilla vuoteen 2020 mennessä; korostaa, että foorumin olisi koostuttava sidosryhmistä, työmarkkinaosapuolet, kuluttajajärjestöt ja elinkeinoelämän edustajat mukaan luettuina; painottaa, että komission olisi pohdittava aktiivisesti foorumin ehdotuksia ja sen olisi noudatettava näiden ehdotusten käsittelyssä noudata tai selitä -periaatetta; katsoo, että foorumi voisi toimia alustana joko maan rajojen sisällä tai eri puolilla Eurooppa toimiville yrityksille tai ryhmille, jotka voisivat foorumin kautta tukea suoraan parempaa lainsäädäntöä koskevia periaatteita tai edistää omalla alallaan sovellettavan sääntelyn byrokratian keventämistä;

18. kehottaa komissiota varmistamaan, että sidosryhmiä kuullaan avoimesti ja oikea-aikaisesti ja että niiden kannat analysoidaan sekä määrällisesti että laadullisesti, jotta voidaan varmistaa, että myös vähemmistöön jääneet mielipiteet otetaan huomioon; pitää ratkaisevan tärkeänä, että sidosryhmillä on lainsäädäntöprosessin varhaisimmassa vaiheessa tilaisuus esittää kommentteja komission esitysten tarpeettoman rasittavista näkökohdista vaikutustenarviointilautakunnalle toimitetun julkaistavan vaikutustenarviointiluonnoksen kautta ennen lopullista lainsäädäntöehdotusta ja arviointia esimerkiksi siten, että tuleva sääntelyn parantamista käsittelevä korkean tason asiantuntijaryhmä osallistuu työhön;

19. kehottaa komissiota asettamaan ja kytkemään REFIT-toimet komission työohjelman ja keskeisten painopisteiden määrittelyä ja täytäntöönpanoa koskevaan laajempaan asiayhteyteen;

20. kehottaa komissiota lisäämään sekä julkisten että yksityisten kuulemisten määrää kaikkien sidosryhmien, myös kuluttajien, kanssa, kun se valmistelee täytäntöönpanosäädöksiä ja delegoituja säädöksiä, ja näin pohtimaan, miten tietoisuutta ehdotuksista voitaisiin parhaiten lisätä sääntelyn valmisteluvaiheessa; on vahvasti sitä mieltä, että tällaiset toimenpiteet sidosryhmien vaikutuksen lisäämiseksi ennen suositusten viimeistelyä johtavat parempaan lainsäädäntöön; suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti mahdollisiin aloitteisiin, joilla verrataan tilapäisiä sääntöjä tai normeja koskevia kuulemismenettelyjä muilla oikeudenkäyttöalueilla käytössä oleviin, minkä tarkoituksena on kehittää parhaita käytäntöjä;

21. katsoo, että sidosryhmien, paikallis- ja alueviranomaisten sekä jäsenvaltioiden olisi osallistuttava tiiviimmin erityisten täytäntöönpano-ongelmien määrittämiseen paikallisella, alueellisella ja kansallisella tasolla ja niiden olisi annettava palautetta komissiolle; kehottaa käyttämään indikaattoreita lainsäädännön noudattamisesta aiheutuvien kustannusten sekä sääntelemättömyyden kustannusten mittaamiseen (Euroopan yhdentymisen toteutumattomuuden kustannusten mukaisesti); katsoo, että näiden indikaattoreiden on oltava kattavia ja niiden on sovelluttava sisämarkkinoita korostavan lähestymistavan mahdollisten hyötyjen ja haittojen sekä kustannusten ja säästöjen arvioimiseen sekä laadullisesti että määrällisesti;

22. katsoo, että ennen REFIT-ohjelman arviointia ja parempaa lainsäädäntöä tavoittelevia toimia olisi toteutettava talouden, yhteiskunnan ja julkishallinnon digitalisointi; katsoo, että tämän välineen ja toimivuustarkastusten laajamittainen käyttö voisi myös edistää sääntelyalojen yhtenäisyyden ja johdonmukaisuuden arvioimista laajemmasta digitaalisten sisämarkkinoiden näkökulmasta;

23. on tyytyväinen sisäisten suuntaviivojen mahdolliseen laatimiseen kuulemisten ja niiden arvioinnin laadun parantamiseksi; katsoo, että kun on kyse monimutkaisista poliittista valinnoista millä tahansa alalla, kuulemisten aikana esitettyjen kysymysten on oltava entistä täsmällisempiä ja mahdollisimman selvästi laadittuja; katsoo, että kun lainsäädäntöä esitetään monimutkaisella alalla, olisi harkittava toista kuulemiskierrosta, jonka myötä julkaistaan esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi, johon on liitetty tilapäinen vaikutustenarviointi, jota kaikki asiaankuuluvat sidosryhmät voivat kommentoida; katsoo, että tällainen toinen vaihe täsmentäisi komission analyysia ja oikeuttaisi paremmin prosessin tuloksena mahdollisesti hyväksyttävät ehdotukset;

24. muistuttaa, että komission jäsenehdokkaaksi kuulemisensa yhteydessä komission jäsen Bieńkowska velvoitti komission harkitsemaan mistä tahansa esityksestä luopumista silloin, kun jäsenten mielestä vaikutustenarviointi on puutteellinen tai sen osa-alueita ei ole tarkasteltu asianmukaisesti; kehottaa komissiota vahvistamaan kirjallisesti, että tämä on koko komission kollegion toimintaperiaate;

25. korostaa tarvetta parantaa unionin lainsäädäntöä koskevaa EU:n viestintäpolitiikkaa, ja katsoo tässä yhteydessä, että parempaa lainsäädäntöä koskeva ohjelma on arvokas perusta, kun tavoitteena on tehdä unionin toimista ymmärrettäviä ja konkreettisia; kehottaa komissiota kehittämään edelleen Sinun Eurooppasi -portaalia yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa, jotta pk-yritysten saatavilla on monikielisessä muodossa käytännön tietoja tulevista kuulemisista, niitä koskevista EU:n säännöistä ja sääntöjen soveltamisesta jäsenvaltioissa;

26. on tyytyväinen, että komissio suunnittelee käynnistävänsä keskipitkällä aikavälillä uusia arviointeja ja tarkastuksia, jotka koskevat nykyisten EU:n asetusten toimivuutta ja perussopimusten määräysten soveltamista, myös myöhästyneisiin maksuihin, ja kannattaa komission aikomusta.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	17.3.2015
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	24 12 3
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Dita Charanzová, Carlos Coelho, Sergio Gaetano Cofferati, Lara Comi, Anna Maria Corazza Bildt, Daniel Dalton, Dennis de Jong, Pascal Durand, Vicky Ford, Ildikó Gáll-Pelcz, Antanas Guoga, Robert Jarosław Iwaszkiewicz, Liisa Jaakonsaari, Antonio López-Istúriz White, Jiří Maštálka, Eva Paunova, Jiří Pospíšil, Virginie Rozière, Christel Schaldemose, Olga Sehnalová, Mylène Troszczynski, Anneleen Van Bossuyt, Marco Zullo
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Lucy Anderson, Jussi Halla-aho, Kaja Kallas, Othmar Karas, Emma McClarkin, Jens Nilsson, Julia Reda, Adam Szejnfeld, Lambert van Nistelrooij, Josef Weidenholzer, Kerstin Westphal
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)	José Blanco López, Andrea Bocskor, Roger Helmer, György Hölvényi, Emilian Pavel

[1] EUVL C 68 E, 7.3.2014, s. 40.
[2] Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0069.
[3] Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0459.
[4] Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0061.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	16.6.2015
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	17 2 6
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Max Andersson, Joëlle Bergeron, Marie-Christine Boutonnet, Jean-Marie Cavada, Kostas Chrysogonos, Therese Comodini Cachia, Mady Delvaux, Rosa Estaràs Ferragut, Laura Ferrara, Enrico Gasbarra, Lidia Joanna Geringer de Oedenberg, Mary Honeyball, Sajjad Karim, Dietmar Köster, Gilles Lebreton, Jiří Maštálka, Emil Radev, Julia Reda, Pavel Svoboda, József Szájer, Axel Voss
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Pascal Durand, Angel Dzhambazki, Jytte Guteland, Sylvia-Yvonne Kaufmann, Angelika Niebler, Cecilia Wikström

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö