MIETINTÖ Euroopan unionin taloudellisten etujen suojaamisesta: kohti yhteisen maatalouspolitiikan suoritusperusteisia tarkastuksia

23.7.2015 - (2014/2234(INI))

Talousarvion valvontavaliokunta
Esittelijä: Petri Sarvamaa

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta kohti yhteisen maatalouspolitiikan suoritusperusteisia tarkastuksia

(2014/2234(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–       ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

–       ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen lausunnon N:o 1/2012 tietyistä kauden 2014–2020 yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevista asetusehdotuksista,

–       ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen lausunnon N:o 2/2004 yhtenäisestä tarkastusmallista,

–       ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen N:o 16/2013 ”Yhtenäisen tarkastusmallin (’single Audit’) soveltaminen ja komission luottamus kansallisten tarkastusviranomaisten työhön koheesioalalla”,

–       ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston vuotuisen toimintakertomuksen 2013,

–       ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–       ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnon (A8-0240/2015),

A.     toteaa, että sen jälkeen kun yhteistä maatalouspolitiikkaa (YMP) on uudistettu kaksi kertaa, sitä koskevista säännöistä on tullut yhä moninaisempia ja monimutkaisempia;

B.     toteaa, että monimutkaisemmat säännöt lisäävät virheitä paikan päällä;

C.     toteaa, että yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteet on saavutettava ja samalla on varmistettava kaikkien unionin toimielinten sekä kansallisten ja alueellisten elinten yhteisymmärrys ja keskinäinen luottamus, jotta voidaan varmistaa tämän politiikan tehokas täytäntöönpano;

D.     toteaa, että yhteisen maatalouspolitiikan aikaisempaa tuloksellisempi ja tehokkaampi uudistaminen edellyttää yksinkertaistamista ja byrokratian vähentämistä, jotta voidaan saavuttaa tämän politiikan tavoitteet;

E.     toteaa, että tarkastuksista sekä sidosryhmien ja viljelijöiden neuvonnasta aiheutuvat kustannukset jäsenvaltioiden tasolla ovat tällä hetkellä arviolta neljä miljardia euroa vuodessa ja yhteisen maatalouspolitiikan viimeisimmän uudistuksen ja erityisesti viherryttämistoimien aloittamisen vuoksi ne ja myös virhetasot todennäköisesti nousevat;

F.     toteaa, että vuoden 2013 uudistuksessa on tehty merkittäviä muutoksia siihen, mitä tietoja viljelijöiltä vaaditaan hakemusten liitteenä ja korvausvaatimusten perusteena, ja toteaa, että uusista vaatimuksista aiheutuu riski, että virhetaso on alun oppimis- ja sopeutumisvaiheessa aiempaa korkeampi;

G.     pitää tärkeänä, että toimijoita ei rasiteta suhteettomalla määrällä tarkastuksia;

H.     katsoo, että yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteet on saavutettava ja että samalla on varmistettava kaikkien EU:n toimielinten sekä kansallisten ja alueellisten elinten yhteisymmärrys ja keskinäinen luottamus, jotta yhteinen maatalouspolitiikka voidaan panna tehokkaasti täytäntöön;

I.      ottaa huomioon, että maanviljelijöitä kannustetaan tarjoamaan maisemien, maatalousmaan biologisen monimuotoisuuden ja ilmastonvakauden kaltaisia palveluja, vaikka niillä ei ole minkäänlaista markkina-arvoa;

J.      toteaa, että tarkastusten sekä sidosryhmille ja viljelijöille tarjottavan neuvonnan kustannuksiksi voidaan tällä hetkellä arvioida neljä miljardia euroa; korostaa, että tarkastusten ja niistä aiheutuvan byrokraattisen taakan kustannukset on vähennettävä minimiin;

K.     toteaa, että suoritusperusteisista tarkastuksista voi tulla hyödyllinen menetelmä, kun taas hallintoelimet tarvitsevat vakautta sekä toimintaedellytyksiä luovaa lähestymistapaa voidakseen lisätä lopullisten edunsaajien luottamusta; palauttaa kuitenkin mieliin, että erityyppisille ja erikokoisille maatiloille EU:ssa ei voida määrätä yhtä kaikkiin sovellettavaa järjestelmää;

L.     ottaa huomioon, että viimeisen yhteisen maatalouspolitiikan uudistuskierroksen aikana käyttöön otettujen viherryttämistoimien tavoitteena on maatalouden kestävyyden parantaminen erilaisten välineiden avulla, joita ovat

–    yksinkertaistettu ja kohdennetumpi täydentävien ehtojen soveltaminen

–    suorat tuet, joissa otetaan huomioon ympäristönäkökohdat, ja vapaaehtoistoimet, jotka edistävät ympäristönsuojelua ja ilmastonmuutoksen torjuntaa maaseudun kehittämisessä;

M.    toteaa, että maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosasto[1] on katsonut tarpeelliseksi esittää 51 maksajavirastoja koskevaa varaumaa;

1.      yhtyy Euroopan tilintarkastustuomioistuimen kantaan, jonka mukaan yhteiseen maatalouspolitiikkaan liittyviä menoja koskevat järjestelyt vuosiksi 2014–2020 ovat edelleen monimutkaisia[2]; muistuttaa kuitenkin siitä, että yhteisen maatalouspolitiikan monimutkaisuus johtuu viljelyn monimuotoisuudesta Euroopassa ja että yksinkertaistaminen ei saa johtaa hyväksyttyjen välineiden purkamiseen;

2.      kehottaa vähentämään yhteiseen maatalouspolitiikkaan liittyvää byrokratiaa, jotta virhetaso saadaan pienenemään, ja perustamaan välineitä, joiden avulla on mahdollista tehdä ero virheen ja petoksen välillä;

3.      kehottaa tekemään eron tahattomien laiminlyöntien ja petostapausten välillä, kun tarkastusten tuloksia käytetään ja määrätään mahdollisia seuraamuksia, koska laiminlyönneistä ei yleensä aiheudu taloudellista vahinkoa veronmaksajalle;

4.      kehottaa tekemään yhteisestä maatalouspolitiikasta vähemmän byrokraattista ja huolehtimaan siitä, että sitä voidaan toteuttaa ja tulkita selkeästi, jotta virhetaso saataisiin pienenemään; kehottaa lisäksi perustamaan välineitä, joiden avulla on mahdollista tehdä ero virheen ja petoksen välillä, ja samalla varmistamaan, että viljelijät pystyvät edelleen huolehtimaan maatalouspolitiikan ytimessä olevasta elintärkeästä elintarviketuotannosta; katsoo, että yhteisen maatalouspolitiikan monimutkaisuuden vähentäminen edelleen ja sen virtaviivaistaminen ovat keskeisiä tekijöitä, joiden avulla maatalouteen saadaan houkuteltua uusia tulokkaita ja heidät ja heidän taitonsa pystytään säilyttämään, jotta voidaan varmistaa EU:n maatalousalan menestys tulevaisuudessa; odottaa sääntelyn parantamista koskevalta ohjelmalta tehokkaita toimia tässä asiassa; suhtautuu myönteisesti komission päätökseen pidentää suoria maksuja koskevien pyyntöjen määräaikaa kuukaudella ja pitää sitä askeleena kohti yhteisen maatalouspolitiikan virhetason pienentämistä;

5.      kehottaa antamaan kansallisille viranomaisille ja viljelijöille entistä selkeämpiä ohjeita virhetason pienentämiseksi;

6.      tukee yhteisen maatalouspolitiikan yksinkertaistamista koskevaa komission aloitetta, jossa tarkastellaan välittömästi toimenpiteitä, jotka voidaan panna nopeasti täytäntöön, koska se hyödyttäisi viljelijöitä, maksajavirastoja, EU:n toimielimiä ja veronmaksajia; kehottaa myös ehdottamaan väliarvioinnin yhteydessä perussäädökseen muutoksia, jotka voidaan ottaa huomioon seuraavan rahoituskauden uudistusta silmällä pitäen;

7.      pelkää, että tilintarkastustuomioistuimen määrittämä todennäköisin virhetaso nousee yhteisen maatalouspolitiikan suorien tukien alalla vuosina 2014–2020, ja toteaa, että se johtuu erityisesti siitä, että seuraavassa täydentävien ehtojen kehyksessä ei ole vielä otettu huomioon sitä, että tätä politiikkaa on yksinkertaistettu sekä hallintoviranomaisten että edunsaajien kannalta;

8.      muistuttaa, että parlamentti ja tilintarkastustuomioistuin ovat usein painottaneet, että on päästävä oikeaan tasapainoon hallinnollisen rasitteen vähentämisen ja rahoituksen tehokkaan valvonnan välillä;

9.      toteaa, että yhteisessä maatalouspolitiikassa toteutettavien tarkastusten kustannukset ovat jo nyt 4 miljardia euroa vuodessa; toteaa lisäksi, että kyse on 50 miljoonasta rahoitustoimesta ja että maatalouden määrärahat ovat noin 58 miljardia euroa;

10.    suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio asettaa etusijalle uuden yhteisen maatalouspolitiikan yksinkertaistamisen ja että se ehdottaa ensinnäkin lukuisten delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten yksinkertaistamista;

11.    kannattaa päättäväisesti pikemminkin jäsenvaltioiden, komission ja tilintarkastustuomioistuimen suorittamien maatalouden tarkastusten laadun ja johdonmukaisuuden parantamista kuin tarkastusten lisäämistä;

12.    korostaa myös, että tarkastukset takaavat sen, että EU:n talousarviossa yhteisen maatalouspolitiikan välineiden rahoittamiseen varatut määrärahat käytetään asianmukaisesti;

13.    muistuttaa, että yhtenäisen tarkastusmallin järjestelmän tavoitteena on ottaa käyttöön yksi yhteinen tarkastusketju, joka ulottuu lopullisista edunsaajista Euroopan unionin toimielimiin asti;

14.    pitää valitettavana, ettei yhtenäisen tarkastusmallin järjestelmä toimi vielä tehokkaasti ja ettei jäsenvaltioiden perustamien valvontajärjestelmien täysi potentiaali ole vielä käytössä; muistuttaa jäsenvaltioita siitä, että ne ovat vastuussa ensimmäisen tason tarkastusten tehokkaasta suorittamisesta ja samalla maanviljelijöille aiheutuvan rasitteen minimoinnista; muistuttaa myös olemassa olevista vaihtoehdoista joustavuuden käyttämiseksi tarkastusten järjestämisessä;

15.    kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita lähtökohtaisesti etsimään tapoja optimoida ja yhdistää yhteiseen maatalouspolitiikkaan liittyviä tarkastuksia siten, että valittuihin edunsaajiin kohdistuisi mahdollisuuksien mukaan vain yksi tarkastuskierros vuodessa;

16.    korostaa, että tilintarkastustuomioistuimen varainhoitovuodelta 2013 antaman vuosikertomuksen mukaan;

a)   suorien maksujen todennäköisin virhetaso olisi ollut 1,1 prosenttia alhaisempi ja siten suhteellisen lähellä 2 prosentin olennaisuusrajaa, jos kansalliset viranomaiset olisivat käyttäneet niiden saatavilla olevia tietoja kyseisten virheiden syntymisen ehkäisemiseen sekä niiden havaitsemiseen ja ainakin osittaiseen korjaamiseen[3];

b)   maaseudun kehittämistä koskeva todennäköisin virhetaso olisi alentunut 2 prosenttiin, jos kansalliset viranomaiset olisivat käyttäneet kaikkia niiden saatavilla olevia tietoja kyseisten virheiden syntymisen ehkäisemiseen sekä niiden havaitsemiseen ja korjaamiseen[4];

17.    pitää valitettavana, että komission oli kaikkiaan 68 maksajaviraston ilmoittamista virhetasoista tarkistettava ylöspäin 42:n maksajaviraston ilmoittamaa virhetasoa, jolloin jäännösvirhetaso oli yli 2 prosenttia, vaikka lähes kaikki suoria maksuja hoitavat maksajavirastot olivat viranomaisten valtuuttamia ja todentamia, ja huolimatta siitä, että maksajavirastojen antamista 82 tarkastuslausumasta 79 sai huomautuksia sisältämättömän tarkastuslausunnon todentamisviranomaisilta vuonna 2013;

18.    toivoo, että todentamisviranomaisille asetuksilla (EU) N:o 966/2012 ja 1306/2013 uskotut uudet tehtävät lisäävät jäsenvaltioiden ilmoittamien, niiden suorittamaa maataloustukien hallinnointia koskevien tietojen luotettavuutta;

19.    kehottaa komissiota muuttamaan todentamisviranomaisia koskevia suuntaviivoja, jotta tilastokertomusten kokoamista voidaan valvoa tarkemmin;

20.    pyytää uudelleen komissiota laatimaan ehdotuksia seuraamusten määräämiseksi maksajavirastoille väärien tai paikkansapitämättömien tietojen ilmoittamisesta, kolme seuraavaa ulottuvuutta mukaan luettuina: tarkastuksia koskevat tilastot, maksajavirastojen antamat lausunnot ja todentamisviranomaisten suorittama työ; pyytää antamaan komissiolle valtuudet peruuttaa maksajaviraston akkreditoinnin tapauksissa, joissa on kyse vakavasta väärien tietojen antamisesta;

21.    toivoo, että komissio hyödyntää pikaisesti ja täysimääräisesti yhteisen maatalouspolitiikan yksinkertaistamisprosessin, erityisesti kun on kyse täydentäviä ehtoja ja viherryttämistä koskevista raskaista ja monimutkaisista säännöksistä, jotka viime kädessä vaikuttavat viljelijöihin kaikkialla Euroopassa;

22.    tukee komission aloitetta yhteisen maatalouspolitiikan yksinkertaistamisesta siten, että harkitaan välittömästi toimenpiteitä, jotka voidaan panna nopeasti täytäntöön, koska se hyödyttäisi viljelijöitä, maksajavirastoja, EU:n toimielimiä ja veronmaksajia; kehottaa myös esittämään tarkistusehdotuksia perussäädökseen; kehottaa komissiota tekemään konkreettisia ehdotuksia yhteisen maatalouspolitiikan yksinkertaistamiseksi ja ottamaan tässä yhteydessä huomioon maatalousalan sidosryhmiltä saadun palautteen;

23.    kannattaa yhden ainoan tarkastuksen täytäntöönpanon vahvistamista ja tehostamista siten, että koordinoidaan useiden elinten toteuttamia tarkastustoimia, ja kehottaa keventämään tarkastuksista aiheutuvaa hallinnollista taakkaa siten, että asiasta vastaavat elimet eivät minkään sääntelyn nojalla tee tiloille useita eri tarkastuskäyntejä ja että komissio ja Euroopan tilintarkastustuomioistuin eivät tarkasta viljelijöitä liiallisesti tai moneen kertaan samana vuonna, ja katsoo, että viljelijöille aiheutuvaa taakkaa kevennettäisiin tarkastusten määrää vähentämällä; kehottaa yhdistämään todentamisviranomaisten ja jäsenvaltioiden muiden elinten suorittamat tarkastustehtävät; panee merkille, että kansallisten viranomaisten ja komission viljelijöille suuntaviivoissa antamat ohjeet yhteisen maatalouspolitiikan täytäntöönpanosta ovat usein ristiriidassa tilintarkastustuomioistuimen käyttämien arviointiperusteiden kanssa, mistä seuraa suhteettomia ja odottamattomia sakkoja;

24.    katsoo, että tarkastuksia olisi tarkasteltava kokonaisvaltaisesti, niin että kaikki tilalla suoritettavat tarkastukset tehdään mahdollisuuksien mukaan samaan aikaan, jotta paikalle tehtävien käyntien määrä saadaan pidettyä alhaisena ja jotta niistä hallinnolle ja viljelijöille aiheutuvaa rasitetta ja kustannuksia voidaan vähentää ja valvontamenettelyä virtaviivaistaa;

25.    muistuttaa komissiota siitä, että monimutkaisesta sääntelystä johtuvien tahattomien virheiden riski kohdistuu viime kädessä edunsaajaan; kehottaa määrittelemään kohtuullisia, oikeasuhteisia ja tehokkaita seuraamuksia tämän menettelytavan tueksi, kuten kaksinkertaisten seuraamusten määräämisen välttämistä samasta virheestä sekä maksujärjestelmässä että täydentävien ehtojen järjestelmässä;

26.    katsoo, että hankkeiden sujuvan täytäntöönpanon varmistamiseksi maksuja ei saisi keskeyttää, kun havaitaan vähäisiä virheitä tai käsittelyvirheitä;

27.    pyytää komissiota, jäsenvaltioita ja tilintarkastustuomioistuinta kehittämään edelleen riskiperusteisia tarkastusstrategioita, joissa otetaan huomioon kaikki asiaa koskevat tiedot, mukaan luettuina kullakin toiminta-alalla parhaaseen/heikoimpaan tulokseen yltäneiden toimijoiden tunnistaminen etukäteen;

28.    korostaa, että olisi laadittava perusteet, joiden avulla määritellään, mitkä jäsenvaltiot ovat suorituskyvyltään parhaimpia/huonoimpia;

29.    palauttaa mieliin, että suurta osaa jäsenvaltioista voidaan pitää heikoimpiin tuloksiin päässeinä EU:n varojen hallinnoinnissa, alasta riippuen;

30.    vaatii, että tarkastuksia koskevan suorituskyvyn määritelmän olisi perustuttava tarkastuslistaan ja siihen olisi ensisijaisesti sisällytettävä jäsenvaltioiden suorittamien tarkastusten sekä niiden hallinnollisten järjestelmien, ts. hallinto- ja todentamisviranomaisten tehokkuus, johdonmukaisuus ja luotettavuus;

31.    katsoo, että kullakin alalla parhaisiin suorituksiin yltäneet jäsenvaltiot olisi palkittava vähentämällä unionin suorittamia tarkastuksia;

32.    katsoo, että suoritusperusteisten tarkastusten kehittäminen ja hallinnointi eivät saisi missään tapauksessa heikentää EU:n elintarvikkeiden toimitusvarmuutta;

33.    kehottaa parhaisiin suorituksiin yltäneitä jäsenvaltioita jakamaan kokemuksiaan heikoimmin suoriutuvien jäsenvaltioiden kanssa;

34.    pyytää komissiota kannustamaan parhaiden käytäntöjen vaihtoon, jotta varmistetaan, että tarkastukset tapahtuvat mahdollisimman sujuvasti ja että niistä aiheutuu viljelijöille mahdollisimman vähän häiriötä;

35.    toteaa, että yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta annetun asetuksen (EU) N:o 1306/2013 59 artiklan 5 kohdan mukaan ”Jäsenvaltioiden on varmistettava tehokkaaseen riskienhallintaan tarvittavien paikalla tehtävien tarkastusten vähimmäistaso, ja niiden on tarvittaessa nostettava kyseistä vähimmäistasoa. Jäsenvaltiot voivat laskea vähimmäistasoa, jos hallinnointi- ja valvontajärjestelmät toimivat moitteettomasti ja jos virheiden määrä pysyy hyväksyttävällä tasolla”;

36.    kehottaa komissiota määrittelemään tarkemmin asetuksen (EU) N:o 1306/2013 59 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun hyväksyttävän tason ja aloittamaan vuoropuhelun parlamentin ja tilintarkastustuomioistuimen kanssa tästä asiasta;

37.    kannustaa jäsenvaltioita kehittämään uusia sähköisen hallinnon aloitteita, joilla voidaan vähentää virheiden määrää keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä ehkäisemällä erehdyksiä hakuvaiheessa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan huomioon yhteisistä säännöksistä annetun asetuksen 122 artiklan 3 kohdan mukaisen tavoitepäivämäärän ja siirtymään hankkeisiin liittyvissä hakemuksissa sekä niiden hallinnoinnissa ja valvonnassa sähköiseen koheesioon; katsoo, että tietojen täydellinen avoimuus ja saatavuus on tärkeää väärinkäytösten ehkäisemiseksi ja torjumiseksi; kehottaa tässä yhteydessä komissiota tekemään pakolliseksi kaikkien edunsaajien toimittamien asiakirjojen julkistamisen;

38.    katsoo, että nopean laajakaistan täydellisen kattavuuden saavuttaminen maaseutualueilla ja sen käyttöä koskevan tietämyksen ja koulutuksen merkittävä lisääminen on olennainen väline, jonka avulla kaikki viljelijät voivat hyötyä yhteisen maatalouspolitiikan uusimmista hakemus- ja korvausvaatimusjärjestelmistä;

39.    kehottaa lisäämään ponnisteluja viljelijöitä koskevien hakemusmenettelyjen ja ‑lomakkeiden monimutkaisuuden vähentämiseksi; kannattaa sähköisen hallinnon teknologian käytön lisäämistä jäsenvaltioissa hakemusmenettelyssä tapahtuvien virheiden ehkäisemiseksi ja toteaa tämän edellyttävän, että tuensaajilla on käytettävissään laajakaistainternetyhteys; kannustaa komissiota laatimaan ohjelman iäkkäiden viljelijöiden koulutuksen edistämiseksi; korostaa, että tarvitaan mittavia investointeja laajakaistaverkkoihin maaseutualueilla, ja kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan toimia hakemusmenettelyn digitalisoimiseksi; muistuttaa, että sähköisen hallinnon tekniikoiden luotettava käyttöönotto edellyttää, että jäsenvaltiot kehittävät, rahoittavat tai yhteisrahoittavat tällaisia tekniikoita;

40.    kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan hallinnon ja maatilojen yhteyksiä koskevia digitalisointiohjelmia, jotta saadaan luotua keskitetty maatilatiedosto, jossa satotietoja hallinnoidaan yhdennetysti ja synkronoidusti; katsoo, että tämä yksinkertaistamistoimenpide kokoaisi yhteen asioita, joita tällä hetkellä hallinnoidaan erikseen (satosuunnitelmat, yksilölliset vakuutussuunnitelmat ja lokikirjat), kun viljelijät laatisivat yhden ilmoituksen, joka jaettaisiin sitten valtion virastojen kesken, ja katsoo, että tämä lisäisi valtion virastojen tekemien tarkastusten tehokkuutta ja vähentäisi näin ollen maksuvirheiden riskiä ja virtaviivaistaisi tarkastuksia;

41.    kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että uuden yhteisen maatalouspolitiikan täytäntöönpanosta vastaavat valtion laitokset ja alueelliset elimet kommunikoivat keskenään ja tekevät tehokasta yhteistyötä, joka koituu toimia paikan päällä täytäntöön panevien viljelijöiden eduksi;

42.    katsoo, että internetpohjaisten teollisten ratkaisujen kehittämisestä ja käyttöönotosta maataloudessa ja tarkastuksissa koituu pitkällä aikavälillä lukuisia potentiaalisia hyötyjä, erityisesti kun on kyse edunsaajia ja maksajavirastoja koskevista yhdennetyistä ratkaisuista; odottaa tämän vaikuttavan myönteisesti tarkastusten johdonmukaisuuteen, luotettavuuteen ja kustannustehokkuuteen; kehottaa komissiota hyväksymään ja panemaan täytäntöön kokeiluhankkeita tällä alalla; muistuttaa, että tällainen lähestymistapa on riippuvainen jäsenvaltioiden sitoutumisesta nopeiden laajakaistayhteyksien toteuttamiseen maaseutualueilla kaikkialla EU:ssa;

43.    kehottaa komissiota tekemään yhteistyötä kaikkien tärkeiden sidosryhmien kanssa, mukaan luettuina mutteivät yksinomaan tilintarkastustuomioistuin, jäsenvaltiot ja edunsaajien järjestöt, valmisteltaessa pitkän aikavälin strategiaa, jolla pyritään puuttumaan muihin kuin politiikkatoimiin liittyviin keinoihin estää edunsaajien ja tarkastajien taakan kasvaminen entisestään yhteisen maatalouspolitiikan tulevien uudistusten ja perussäädöksiin tehtyjen muutosten johdosta;

44.    pyytää komissiota noudattamaan maaseudun kehittämisessä jo sovellettavaa kontrolloitavuuden periaatetta sen laatiessa asetuksen (EU) N:o 1307/2013 46 artiklan mukaisesti ”ekologista alaa” koskevaa lainsäädäntöehdotusta;

45.    pyytää komissiota ottamaan käsiteltäväksi asetuksen (EU) N:o 1306/2013 59 artiklassa tarkoitettua tarkastusten vähimmäistason laskemista koskevan kysymyksen yhteisen maatalouspolitiikan seurantaa ja arviointia koskevassa, saman asetuksen 110 artiklassa tarkoitetussa kertomuksessa;

46.    pyytää komissiota laatimaan tiedonannon mahdollisuudesta ottaa käyttöön suoritusperusteiset hallinnointijärjestelmät kaikilla yhteisen maatalouspolitiikan osa-alueilla ja erityisesti maaseudun kehittämiseen investoinnissa, jotta voidaan aloittaa keskustelu kaikkien sidosryhmien kanssa tämän periaatteen sisällyttämiseksi EU:n lainsäädäntöön;

o

o        o

47.    kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle, Eurooppa-neuvostolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

• [1]  Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston vuotuinen toimintakertomus vuodelta 2013.
• [2]  Euroopan tilintarkastustuomioistuimen lausunto N:o 1/2012 tietyistä kauden 2014–2020 yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevista asetusehdotuksista.
• [3]  Euroopan tilintarkastustuomioistuimen varainhoitovuodelta 2013 antaman vuosikertomuksen 3.8 kohta.
• [4]  Euroopan tilintarkastustuomioistuimen varainhoitovuodelta 2013 antaman vuosikertomuksen 4.8 kohta.

MAATALOUDEN JA MAASEUDUN KEHITTÄMISEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (19.6.2015)

talousarvion valvontavaliokunnalle

Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta: kohti yhteisen maatalouspolitiikan suoritusperusteisia tarkastuksia
(2014/2234(INI))

Valmistelija: Jens Gieseke

EHDOTUKSET

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta pyytää asiasta vastaavaa talousarvion valvontavaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A. toteaa, että yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) uudistukset ovat lisänneet merkittävästi monimutkaisuutta ja byrokratiaa toimivaltaisten viranomaisten sekä viljelijöiden kannalta ja että olemassa oleva byrokratia on lisääntynyt vuoden 2013 uudistuksen jälkeen;

B.  toteaa, että monimutkaisemmat säännöt lisäävät virheitä paikan päällä;

C. toteaa, että yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteet on saavutettava ja samalla on huolehdittava kaikkien unionin toimielinten sekä kansallisten ja alueellisten elinten yhteisymmärryksestä ja keskinäisestä luottamuksesta, jotta voidaan varmistaa tämän politiikan tehokas täytäntöönpano;

D. toteaa, että yhteisen maatalouspolitiikan aikaisempaa vaikuttavampi ja tehokkaampi uudistaminen edellyttää yksinkertaistamista ja byrokratian vähentämistä, jotta voidaan saavuttaa tämän politiikan tavoitteet;

E.  toteaa, että tarkastuksista sekä sidosryhmien ja viljelijöiden neuvonnasta aiheutuvat kustannukset jäsenvaltioiden tasolla ovat tällä hetkellä arviolta neljä miljardia euroa vuodessa ja maatalouspolitiikan viimeisimmän uudistuksen ja erityisesti viherryttämistoimien aloittamisen vuoksi ne ja myös virhetasot todennäköisesti nousevat;

F.  toteaa, että vuoden 2013 uudistuksessa on tehty merkittäviä muutoksia sen suhteen, mitä tietoja viljelijöiltä edellytetään hakemusten liitteenä ja korvausvaatimusten perusteena, ja toteaa, että uudet vaatimukset aiheuttavat riskin, että virhetaso on alun oppimis- ja sopeutumisvaiheessa aiempaa korkeampi;

G. toteaa, että nykyisen järjestelmän puitteissa on hoidettava vuosittain arviolta 15 miljoonaa maksua, jotka suoritetaan noin 8 miljoonalle tuensaajalle, ja tehtävä paikan päällä miljoona tarkastusta miljoonista viitelohkoista, ja katsoo tämän vuoksi, että nykyinen järjestelmä on saavuttanut rajansa ja tilanteeseen on puututtava;

H. pitää tärkeänä, että toimijoita ei rasiteta suhteettomalla määrällä tarkastuksia;

1.  katsoo, että tarkastusten hallinnollisen taakan lisääntyminen liittyy suoraan yhteisen maatalouspolitiikan monimutkaisuuden lisääntymiseen; kehottaa näin ollen selkeyttämään tarkastuksia ja vähentämään niiden määrää, jotta voidaan alentaa virhetasoa ja parantaa yhteisen maatalouspolitiikan maksujen suorittamisen tehokkuutta, sekä niin ikään pienentämään veronmaksajille ja viljelijöille koituvia kuluja ja hallinnollista taakkaa ja samanaikaisesti varmistamaan, että talousarvio toteutuu asianmukaisesti;

2.  kehottaa tekemään eron tahattomien laiminlyöntien ja petostapausten välillä, kun tarkastusten tuloksia käytetään ja määrätään mahdollisia seuraamuksia, sillä laiminlyönneistä ei yleensä aiheudu taloudellista vahinkoa veronmaksajalle;

3.  kehottaa tekemään yhteisestä maatalouspolitiikasta vähemmän byrokraattisen ja huolehtimaan siitä, että politiikkaa voi toteuttaa ja tulkita selkeästi, jotta virhetaso saataisiin pienenemään, ja kehottaa perustamaan välineitä, joiden avulla on mahdollista tehdä ero virheen ja petoksen välillä, ja samalla varmistamaan, että viljelijät pystyvät edelleen hoitamaan maatalouspolitiikan ytimessä olevan elintarviketuotannon; katsoo, että yhteisen maatalouspolitiikan monimutkaisuuden vähentäminen edelleen ja sen virtaviivaistaminen ovat keskeisiä tekijöitä, joiden avulla maatalouteen saadaan houkuteltua uusia tulokkaita ja heidät ja heidän taitonsa pystytään säilyttämään, jotta voidaan varmistaa EU:n maatalousalan menestys tulevaisuudessa; odottaa sääntelyn parantamista koskevalta ohjelmalta voimakkaita toimenpiteitä tässä suhteessa; suhtautuu myönteisesti komission päätökseen pidentää suoria maksuja koskevien pyyntöjen määräaikaa kuukaudella ja pitää sitä askeleena kohti yhteisen maatalouspolitiikan virhetason pienentämistä;

4.  kehottaa antamaan toimijoille selkeät ohjeet ja soveltamaan seuraamuksia oikeasuhteisesti siten, että vähäisille ja tahattomille virheille määritellään toleranssiraja;

5.  katsoo, että hankkeiden sujuvan täytäntöönpanon varmistamiseksi maksuja ei saisi keskeyttää, kun havaitaan vähäisiä virheitä tai käsittelyvirheitä;

6.  katsoo, että suoritusperusteisten tarkastusten kehittäminen ja hallinnointi eivät saisi missään tapauksessa heikentää EU:n elintarvikkeiden toimitusvarmuutta;

7.  kehottaa antamaan kansallisille viranomaisille ja viljelijöille entistä selkeämpiä ohjeita virhetason pienentämiseksi;

8.  tukee komission aloitetta yhteisen maatalouspolitiikan yksinkertaistamisesta siten, että harkitaan välittömästi toimenpiteitä, jotka voidaan panna nopeasti täytäntöön, sillä se hyödyttäisi viljelijöitä, maksajavirastoja, EU:n toimielimiä ja veronmaksajia; kannustaa myös esittämään muutoksia perussäädökseen; kehottaa komissiota tekemään konkreettisia ehdotuksia yhteisen maatalouspolitiikan yksinkertaistamiseksi ja ottamaan tässä yhteydessä huomioon maatalousalan sidosryhmien palautteen;

9.  kannattaa yhden ainoan tarkastuksen täytäntöönpanon vahvistamista ja tehostamista siten, että koordinoidaan useiden elinten toteuttamia tarkastustoimia, ja kehottaa keventämään tarkastuksista aiheutuvaa hallinnollista taakkaa, jotta asiasta vastaavat elimet eivät minkään sääntelyn puitteissa tarkasta viljelijöitä erikseen useiden tarkastuskäyntien yhteydessä tai jotta komissio ja Euroopan tilintarkastustuomioistuin eivät tarkasta viljelijöitä yli kahta kertaa, liiallisesti tai moneen kertaan samana vuonna, ja katsoo, että näin vähennettäisiin viljelijöille aiheutuvaa taakkaa tarkastusten määrää vähentämällä; kehottaa yhdistämään todentamisviranomaisten ja jäsenvaltioiden muiden elinten suorittamia tarkastustehtäviä; panee merkille, että kansallisten viranomaisten ja komission viljelijöille suuntaviivoissa antamat ohjeet yhteisen maatalouspolitiikan täytäntöönpanosta ovat usein ristiriidassa tilintarkastustuomioistuimen käyttämien arviointiperusteiden kanssa, mistä seuraa suhteettomia ja odottamattomia sakkoja;

10. katsoo, että tarkastuksia olisi tarkasteltava kokonaisvaltaisesti niin että kaikki tarkastukset suoritetaan tilalla mahdollisuuksien mukaan samaan aikaan, jotta paikalle tehtävien käyntien määrä saadaan pidettyä alhaisena ja niistä hallinnolle ja viljelijöille aiheutuvaa rasitetta ja kustannuksia voidaan vähentää;

11. kannattaa riskiperusteista lähestymistapaa ja tarkastusten vähentämistä niissä jäsenvaltioissa, joissa virhetaso tai sääntöjenvastaisuuksien taso on tietyllä aikavälillä ollut huomattavan alhainen; muistuttaa, että parhaita käytänteitä ja tarkastuksia koskevaa neuvontaa on tehostettava niissä jäsenvaltioissa, joissa virhetaso tai sääntöjenvastaisuuksien taso on korkea tai nousussa, samalla kun sovelletaan tiettyä toleranssia uusimmasta yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksesta johtuvien monimutkaisten uusien toimenpiteiden täytäntöönpanon ensimmäisen vuoden aikana; kehottaa lisäksi, että vähäisten tai tahattomien virheiden tapauksessa määrättävien seuraamusten on oltava oikeasuhteisia;

12. kehottaa komissiota muuttamaan sertifiointielimiä koskevia suuntaviivoja, jotta voidaan valvoa tiiviimmin tilastoraporttien kokoamista;

13. kehottaa vähentämään paikan päällä tehtävien tarkastusten määrää 3 prosenttiin kaikista suorista maksuista, sillä muutoin on vaarana, että tarkastusten kustannuksissa ei synny säästöjä;

14. katsoo, että nopea laajakaista, jonka kattavuus maaseutualueilla nostetaan 100 prosenttiin ja jonka käyttöä koskevaa tietämystä ja koulutusta lisätään merkittävästi, on olennainen väline, jonka avulla kaikki viljelijät voivat hyötyä yhteisen maatalouspolitiikan uusimmista hakemus- ja korvausvaatimusjärjestelmistä;

15. kehottaa lisäämään ponnisteluja viljelijöitä koskevien hakemusmenettelyjen ja lomakkeiden monimutkaisuuden vähentämiseksi ja kannattaa sähköisen hallinnon teknologian käytön lisäämistä jäsenvaltioissa, jotta virheet voitaisiin välttää jo hakemusvaiheessa, ja toteaa tämän edellyttävän, että tuensaajilla on käytettävissään laajakaistainternetyhteys; kannustaa komissiota perustamaan ohjelman iäkkäiden viljelijöiden koulutuksen edistämiseksi; korostaa, että tarvitaan mittavia investointeja laajakaistaverkkoihin maaseutualueilla, ja kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan toimia hakemusmenettelyn digitalisoimiseksi; muistuttaa, että sähköisen hallinnon tekniikoiden luotettava käyttöönotto edellyttää, että jäsenvaltiot kehittävät, rahoittavat tai yhteisrahoittavat tällaisia tekniikoita;

16. kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan hallinnon ja maatilojen yhteyksiä koskevia digitalisointiohjelmia, jotta saadaan luotua keskitetty maatilatiedosto, jossa satotietoja hallinnoidaan yhdennetysti ja synkronoidusti; on sitä mieltä, että tämä yksinkertaistamistoimenpide kokoaisi yhteen asioita, joita tällä hetkellä hallinnoidaan erikseen (satosuunnitelmat, yksilölliset vakuutussuunnitelmat ja lokikirjat), kun viljelijät laatisivat yhden ilmoituksen, joka jaettaisiin sitten valtion virastojen kesken, ja katsoo, että tämä lisäisi valtion virastojen tekemien tarkastusten tehokkuutta ja vähentäisi näin ollen maksuvirheiden riskiä ja virtaviivaistaisi tarkastuksia;

17. kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että uuden yhteisen maatalouspolitiikan täytäntöönpanosta vastaavat valtion- ja aluehallinnon elimet viestivät ja tekevät yhteistyötä tehokkaasti maatalouspolitiikkaa paikan päällä toteuttavien viljelijöiden eduksi;

18. kehottaa tilintarkastustuomioistuinta ottamaan huomioon komission talousarvion toteuttamista vuonna 2015 koskevassa vuosikertomuksessaan huomattavat vuoden 2013 uudistuksen jälkeiset yhteisen maatalouspolitiikan muutokset – joita ei voi soveltaa takautuvasti –, kun se esittelee virhetasoa koskevat ja täydentävät huomautuksensa, ja korostamaan sitä, missä määrin jäsenvaltiot ovat vastuussa, kun varoja hallinnoidaan yhteistyössä;

19. kehottaa kaikkia yhteisen maatalouspolitiikan täytäntöönpanosta vastaavia toimielimiä ja muita elimiä tekemään yhteistyötä, jotta saadaan poistettua epäluottamus ja huolet, jotka liittyvät tilintarkastuksen ja tarkastusten huomattavaan taakkaan, joka aiheuttaa potentiaalisen riskin EU:n maatalousalan tulevalle kehittämiselle ja innovoinnille sen asemalle suhteessa muihin markkinoihin;

20. pyytää komissiota kannustamaan parhaiden käytäntöjen vaihtoa, jotta viljelijöille varmistetaan mahdollisimman sujuvat tarkastukset ja mahdollisimman vähäinen häiriö.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	17.6.2015
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	35 9 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	John Stuart Agnew, Clara Eugenia Aguilera García, Eric Andrieu, Paul Brannen, Daniel Buda, Nicola Caputo, Matt Carthy, Viorica Dăncilă, Michel Dantin, Paolo De Castro, Albert Deß, Diane Dodds, Herbert Dorfmann, Norbert Erdős, Edouard Ferrand, Luke Ming Flanagan, Beata Gosiewska, Martin Häusling, Jan Huitema, Peter Jahr, Jarosław Kalinowski, Elisabeth Köstinger, Zbigniew Kuźmiuk, Philippe Loiseau, Mairead McGuinness, Giulia Moi, Ulrike Müller, James Nicholson, Maria Noichl, Marit Paulsen, Laurenţiu Rebega, Jordi Sebastià, Czesław Adam Siekierski, Marc Tarabella, Janusz Wojciechowski, Marco Zullo
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Jean-Paul Denanot, Jørn Dohrmann, Stefan Eck, Peter Eriksson, Fredrick Federley, Jens Gieseke, Emmanouil Glezos, Maria Heubuch, Norbert Lins, Anthea McIntyre, Momchil Nekov, Sofia Ribeiro

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	14.7.2015
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	23 1 2
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Nedzhmi Ali, Louis Aliot, Jonathan Arnott, Inés Ayala Sender, Zigmantas Balčytis, Ryszard Czarnecki, Dennis de Jong, Tamás Deutsch, Martina Dlabajová, Jens Geier, Ingeborg Gräßle, Verónica Lope Fontagné, Fulvio Martusciello, Dan Nica, Gilles Pargneaux, Georgi Pirinski, Petri Sarvamaa, Marco Valli, Derek Vaughan, Anders Primdahl Vistisen, Tomáš Zdechovský, Joachim Zeller
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Caterina Chinnici, Benedek Jávor, Julia Pitera, Patricija Šulin