MIETINTÖ vuosikertomuksista 2012–2013 toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteista

16.10.2015 - (2014/2252(INI))

Oikeudellisten asioiden valiokunta
Esittelijä: Sajjad Karim

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

vuosikertomuksista 2012–2013 toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteista

(2014/2252(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon toimielinten välisen sopimuksen paremmasta lainsäädännöstä[1],

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston toimivaltaisten yksiköiden 22. heinäkuuta 2011 sopimat käytännön järjestelyt SEUT-sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan täytäntöönpanosta päästäessä sopimukseen ensimmäisessä käsittelyssä,

–  ottaa huomioon 4. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman EU:n sääntelyn tilasta ja toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteista – 19. kertomus, ”Parempi säädöskäytäntö vuonna 2011”[2],

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2012 antamansa päätöslauselman toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden soveltamista EU:n säädöskäytäntöön koskevasta 18. vuosikertomuksesta (2010)[3],

–  ottaa huomioon 14. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman paremmasta säädöskäytännöstä, toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteista sekä järkevästä sääntelystä[4],

–  ottaa huomioon komission vuosikertomuksen 2012 toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteista (COM(2013)0566) ja komission vuosikertomuksen 2013 toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteista (COM(2014)0506),

–  ottaa huomioon 4. joulukuuta 2014 annetut neuvoston päätelmät järkevästä sääntelystä,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin parlamenttien puhemieskonferenssin 21. huhtikuuta 2015 antamat päätelmät,

–  ottaa huomioon COSACin puolivuosittaiset kertomukset parlamentaarisen valvonnan menettelyjen ja käytäntöjen kehityksestä Euroopan unionissa 27. syyskuuta 2012, 17. toukokuuta 2013, 4. lokakuuta 2013, 19. kesäkuuta 2014 ja 14. marraskuuta 2014,

–  ottaa huomioon hallinnollista taakkaa tutkineen korkean tason riippumattoman työryhmän 14. lokakuuta 2014 julkaiseman loppuraportin ”Cutting Red Tape in Europe – Legacy and Outlook”[5],

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 ja 132 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön ja kansainvälisen kaupan valiokunnan, talousarvion valvontavaliokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan lausunnot (A8-0301/2015),

A.  ottaa huomioon, että vuonna 2012 komissio sai perusteltuja lausuntoja 83:stä lainsäädäntöehdotuksesta; ottaa huomioon, että vuonna 2012 huomautusten kokonaismäärä oli 292, mukaan luettuina ne huomautukset, joita ei voitu pitää perusteltuina lausuntoina;

B.  ottaa huomioon, että vuonna 2013 komissio sai perusteltuja lausuntoja 99:stä lainsäädäntöehdotuksesta; ottaa huomioon, että vuonna 2013 huomautusten kokonaismäärä oli 313, mukaan luettuina ne huomautukset, joita ei voitu pitää perusteltuina lausuntoina;

C.  ottaa huomioon, että vuonna 2012 kansalliset parlamentit antoivat 12 perusteltua lausuntoa Monti II -ehdotuksesta[6] ja että tämä edusti 19 ääntä (kynnys on 18), jolloin käynnistettiin ensimmäistä kertaa ns. keltaisen kortin menettely, joka edellyttää, että ehdotuksen esittänyt toimielin tarkistaa ehdotusta ja perustelee päätöksensä siitä, aikooko se peruuttaa ehdotuksensa, muuttaa sitä tai pitää sen voimassa;

D.  ottaa huomioon, että komissio peruutti Monti II -ehdotuksen mutta totesi, että ehdotus oli sen mielestä toissijaisuusperiaatteen mukainen ja että ehdotus peruutettiin, koska sillä ei ollut riittävästi tukea Euroopan parlamentissa ja neuvostossa[7];

E.  ottaa huomioon, että vuonna 2013 kansalliset parlamentit antoivat 13 perusteltua lausuntoa Euroopan syyttäjänviraston perustamisesta[8] ja että tämä edusti 18 ääntä, jolloin käynnistettiin toinen keltaisen kortin menettely;

F.  ottaa huomioon, että komissio totesi, että sen ehdotus oli toissijaisuusperiaatteen mukainen ja että ehdotuksen peruuttaminen tai muuttaminen ei ollut tarpeen; ottaa huomioon, että komissio ilmoitti aikovansa ottaa perustellut lausunnot asianmukaisesti huomioon lainsäädäntömenettelyssä[9];

G.  ottaa huomioon, että monet kansalliset parlamentit olivat huolissaan komission lähestymistavasta ja pitivät komission esittämiä perusteita ja argumentteja riittämättöminä; ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin oikeudellisten asioiden valiokunta ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta keskustelivat aiheesta;

H.  ottaa huomioon, että neuvoston kanssa Euroopan syyttäjänvirastosta sittemmin käydyissä neuvotteluissa viraston toimialaa ja työmenetelmiä on kavennettu verrattuna alkuperäiseen ehdotukseen, josta perustellut lausunnot annettiin;

I.  ottaa huomioon, että koska komissiolla on aloiteoikeus, sen vastuulla on varmistaa, että politiikan suunnittelun alkuvaiheessa tehdään oikeat valinnat sen suhteen, onko EU:n tasolla toteutettavien toimien ehdottaminen aiheellista ja millaisia toimia tässä tapauksessa olisi ehdotettava;

J.  ottaa huomioon, että komissio on tarkistamassa vaikutustenarviointiprosessiin sovellettavia suuntaviivoja myös toissijaisuuden ja suhteellisuuden näkökulmasta;

K.  ottaa huomioon, että parlamentti on perustanut oman vaikutustenarviointiyksikön, joka laati vuoden 2013 aikana 50 alustavaa arviota ja kaksi yksityiskohtaista arviota komission vaikutustenarvioinneista;

L.  ottaa huomioon, että kansalliset parlamentit ovat todenneet, että merkittävien ja lukuisien delegoitujen valtuuksien käyttäminen tekee käytännössä vaikeaksi arvioida, noudattaisivatko lopulliset säännöt toissijaisuusperiaatetta;

M.  ottaa huomioon, että toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden tarkastaminen sekä vaikutustenarviointi suoritetaan ainoastaan lainsäädäntöprosessin alussa;

1.  toteaa, että toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteet ovat Euroopan unionin perusperiaatteita;

2.  korostaa, että toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden olisi ohjattava unionin toimivallan käyttöä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa määrätyllä tavalla; pitää myönteisenä, että unionin toimielimet ja kansalliset parlamentit valvoivat huolellisesti sitä, miten näitä kahta periaatetta noudatettiin vuosina 2012 ja 2013;

3.  pitää myönteisenä, että kansalliset parlamentit ovat viime vuosina osallistuneet entistä tiiviimmin ja aktiivisemmin unionin lainsäädäntöprosessiin, sillä tämä on lisännyt tietoisuutta EU:n perustana olevista periaatteista ja myös toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteista toimielinten välisissä yhteyksissä; panee kuitenkin merkille, että tässä asiassa tarvitaan vielä lisätoimia; ehdottaa, että komissio aloittaisi ensiksi vuotuisen keskustelun kunkin kansallisen parlamentin kanssa vahvistaakseen komission ja kansallisten parlamenttien välistä vuoropuhelua;

4.  uskoo lisäksi, että toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteet ovat kaiken politiikan suunnittelun lähtökohta; pitää siksi tärkeänä, että lainsäädäntöprosessin alussa arvioidaan, voidaanko politiikan tavoitteet saavuttaa paremmin unionin tasolla kuin kansallisilla tai alueellisilla aloitteilla;

5.    pitää tärkeänä parlamentteja sekä niiden alueellisia vaikutuksia ja läheisyyttä kansalaisiin ja kehottaa tarvittaessa lisäämään niiden osallistumista ennakkovaroitusjärjestelmään;

6.  toteaa kuitenkin, että muutamat kansalliset parlamentit antavat suurimman osan kansallisten parlamenttien lausunnoista; kannustaa muita parlamentteja osallistumaan enemmän eurooppalaiseen keskusteluun;

7.  korostaa, että unionin toimielinten on noudatettava toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita, jotka on kirjattu Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklaan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen pöytäkirjaan N:o 2, ja toteaa, että ne ovat yleisluonteisia ja velvoittavat toimielimiä unionin toimivaltaa käytettäessä lukuun ottamatta unionin yksinomaisen toimivallan piiriin kuuluvia aloja, joilla toissijaisuusperiaatetta ei sovelleta;

8.  katsoo, että toissijaisuusperiaatteen tarkistusmekanismi on erittäin tärkeä unionin toimielinten ja kansallisten instituutioiden yhteistyön kannalta;

9.  pitää siksi valitettavana, että komission valmistelemat vuosikertomukset ovat jossain määrin innottomia eikä niissä useinkaan paneuduta syvällisemmin siihen, miten toissijaisuutta ja ennen kaikkea suhteellisuutta noudatetaan unionin päätöksenteossa;

10.  panee merkille komission vuosien 2012 ja 2013 vuosikertomuksissa soveltaman käytännön, jossa tilastoja käytetään luokittelemaan kansallisten parlamenttien jostakin ehdotuspaketista antamat perustellut lausunnot vain yhdeksi perustelluksi lausunnoksi eikä kustakin yksittäisestä ehdotuksesta annetuksi perustelluksi lausunnoksi;

11.  toteaa, että kokonaisuutena perusteltujen lausuntojen osuus huomautusten kokonaismäärästä on kasvanut merkittävästi vuosiin 2010 ja 2011 verrattuna ja että vuonna 2012 perustellut lausunnot edustivat 25:tä prosenttia kaikista huomautuksista, mutta 2013 ne muodostivat 30 prosenttia kansallisten parlamenttien pöytäkirjan N:o 2 mukaisen menettelyn mukaisesti esittämistä huomautuksista; panee tältä osin merkille kansallisten parlamenttien kuulemisen lainsäädäntöprosessissa;

12.  toteaa, että vuonna 2012 kansalliset parlamentit käyttivät toissijaisuusperiaatteen osalta ensimmäistä kertaa ns. keltaisen kortin menettelyä vastauksena komission ehdotukseen asetukseksi työtaisteluoikeuden harjoittamisesta suhteessa sijoittautumisvapauteen ja palvelujen tarjoamisen vapauteen (Monti II); panee merkille, että vaikka komissio oli sitä mieltä, että toissijaisuusperiaatetta ei ollut rikottu, se peruutti ehdotuksen poliittisen tuen puutteen vuoksi; muistuttaa, että toinen ns. keltaisen kortin menettely käynnistettiin vuonna 2013 komission ehdotuksesta neuvoston asetukseksi Euroopan syyttäjänviraston perustamisesta; toteaa, että komissio oli sitä mieltä, että ehdotus oli toissijaisuusperiaatteen mukainen, ja päätti pitää sen voimassa;

13.  panee merkille, että kansallisten parlamenttien antamissa perustelluissa lausunnoissa viitataan siihen, että toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatetta tulkitaan monin tavoin; muistuttaa tässä yhteydessä, että perussopimuksissa vahvistettu toissijaisuusperiaate antaa unionille mahdollisuuden toimia ”aloilla, jotka eivät kuulu sen yksinomaiseen toimivaltaan, ainoastaan jos ja siltä osin kuin jäsenvaltiot eivät voi keskushallinnon tasolla tai alueellisella taikka paikallisella tasolla riittävällä tavalla saavuttaa suunnitellun toiminnan tavoitteita, vaan ne voidaan suunnitellun toiminnan laajuuden tai vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla”; muistuttaa myös, että ”[s]uhteellisuusperiaatteen mukaisesti unionin toiminnan sisältö ja muoto eivät saa ylittää sitä, mikä on tarpeen perussopimusten tavoitteiden saavuttamiseksi”; kannustaa kansallisia parlamentteja toimimaan SEU-sopimuksen kirjaimen mukaisesti, kun ne arvioivat toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen noudattamista; suosittelee voimakkaasti, että kansalliset parlamentit ja unionin toimielimet vaihtavat toissijaisuuden ja suhteellisuuden arviointia koskevia näkemyksiä ja käytäntöjä;

14.  toteaa, että kansallisten parlamenttien antamat perustellut lausunnot vaihtelevat merkittävästi esiin tuotujen kysymysten tyypin ja muodon mukaan; pitää valitettavana yhteisten mallien puuttumista, minkä vuoksi on vaikea arvioida, minkä perusteella kansalliset parlamentit esittävät lausuntoja;

15.  palauttaa mieliin, että aikaisemmissa parlamentin mietinnöissä on oltu huolissaan siitä, että toissijaisuutta ei ole otettu riittävästi huomioon komission laatimissa vaikutustenarvioinneissa; muistuttaa lisäksi, että komission vaikutustenarviointilautakunnan (IAB) vuosikertomuksissa on käsitelty tätä kysymystä; panee merkille, että IAB katsoi, että yli 30 prosenttia sen vuosina 2012 ja 2013 arvioimista vaikutustenarvioinneista sisälsi epätyydyttävän analyysin toissijaisuusperiaatteesta; on huolissaan siitä, että tämä määrä nousi 50 prosenttiin vuonna 2014, ja kehottaa komissiota puuttumaan tähän asiaan ja kääntämään tämän suuntauksen, kun se tarkistaa vaikutustenarviointeja koskevia suuntaviivoja;

16.  korostaa vaikutustenarviointien ratkaisevan tärkeää merkitystä päätöksenteon tukivälineenä lainsäädäntömenettelyssä ja painottaa, että tässä yhteydessä on pohdittava asianmukaisella tavalla toissijaisuuteen ja suhteellisuuteen liittyviä kysymyksiä;

17.  korostaa, että perusteelliset vaikutustenarvioinnit, joissa perusteellisesti arvioidaan toissijaisuuden noudattamista, ovat tärkeitä kansalaisten luottamuksen parantamiseksi, koska kansalaiset pitävät usein toissijaisuusperiaatetta demokraattisen prosessin keskeisenä tekijänä; korostaa siksi, että toissijaisuuden tehostettua tarkastamista voitaisiin pitää merkittävänä välineenä ns. demokratiavajeen vähentämisessä;

18.  toistaa edellä mainitussa 14. syyskuuta 2011 antamassaan päätöslauselmassa esittämänsä pyynnön, että komission ehdotetun lainsäädännön tueksi tekemiä vaikutustenarviointeja – joiden uudistamisesta keskustellaan parhaillaan – täydennettäisiin käyttämällä kansallisia vaikutustenarviointeja; uskoo, että parlamenttiin äskettäin perustetut vaikutustenarviointiyksiköt täydentävät myönteisellä tavalla komission työtä;

19.  on pettynyt tapaan, jolla komissio on vastannut kansallisille parlamenteille tapauksissa, joissa on annettu keltainen kortti; uskoo, että komission on vastattava kattavasti kaikkiin kansallisten parlamenttien esiin ottamiin huolenaiheisiin ja että sen on vastattava yksilöllisesti osana vuoropuhelua mahdollisesti julkaistavan lausunnon lisäksi; pitää myös tarpeellisena, että komissio tulee parlamentin asiasta vastaavien valiokuntien kuultavaksi selittämään kantansa yksityiskohtaisesti;

20.  korostaa, että keltaisen kortin menettelyä, jolla voidaan vaikuttaa EU:n päätöksentekoon, voitaisiin vahvistaa tehokkaasti kansallisten parlamenttien kantoja koskevalla aiemmalla tietojenvaihdolla, ja kannustaa siksi kansallisia parlamentteja vaihtamaan näkemyksiä toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden noudattamisen arvioinnissa käytettävistä arviointimenetelmistä ja niiden laajuudesta;

21.  uskoo, että poliittinen vuoropuhelu on yhä tärkeämpää toissijaisuuden kunnioittamisen varmistamiseksi; katsoo, että poliittista vuoropuhelua olisi parannettava paitsi keltaisen tai oranssin kortin tapauksessa niin myös yleisesti; pitää tältä osin myönteisenä Junckerin komission sitoumusta vierailla useammassa kansallisessa parlamentissa, ja kehottaa Euroopan parlamenttia harkitsemaan vastaavia aloitteita; uskoo, että esittelijöitä voitaisiin kannustaa tiiviimpään toimintaan kansallisten parlamenttien kanssa, etenkin koska videokonferenssit ja muut verkko-osallistumisen muodot ovat helpottuneet ja tehostuneet;

22.  korostaa, että unionin toimielinten ja kansallisten parlamenttien on edelleen pyrittävä siihen, että Euroopan unionissa edistetään ”toissijaisuuskulttuuria”; suosittelee kahta eri aloitetta, jotka auttavat ottamaan toissijaisuuden paremmin huomioon lainsäädäntöprosessissa tällä hetkellä: kansallisten parlamenttien poliittisessa vuoropuhelussa ja erityisesti valmistelutyön yhteydessä (kuten komission vihreät ja valkoiset kirjat) esittämien kantojen, näkemysten tai muiden ehdotusten laajempi huomioon ottaminen sekä se, että harkitaan mahdollisuutta pidentää kansallisten parlamenttien kuulemiseen toissijaisuuden tarkastusmenettelyn mukaisesti käytössä olevaa aikaa, jos kansalliset parlamentit sitä pyytävät aikapulan vuoksi kansallisten parlamenttien ja komission välillä sovittavista perustelluista objektiivisista syistä, kuten luonnonkatastrofit tai lomakaudet; katsoo, että tämä voitaisiin saavuttaa ensimmäisessä vaiheessa toimielinten ja kansallisten parlamenttien poliittisella sitoumuksella ilman, että se viivyttää asiaa koskevan lainsäädännön hyväksymistä;

23.  pitää tärkeänä, että keltaisen kortin menettely on parlamenttien kannalta helposti toteutettava samalla kun se vahvistaa perussopimusten mukaista toissijaisuusperiaatetta;

24.  katsoo, että COSAC-ryhmässä useat kansalliset parlamentit ovat ilmoittaneet olevansa halukkaita ottamaan käyttöön vihreän kortin poliittisen vuoropuhelun parantamisen välineenä, joka antaisi kansallisille parlamenteille sen jälkeen, kun asialle on saatu Euroopan parlamentin tuki, mahdollisuuden esittää rakentavia ehdotuksia komission harkittavaksi ja komission aloiteoikeutta asianmukaisesti kunnioittaen;

25.  toteaa, että lainsäädäntöehdotukset voivat muuttua merkittävästi ennen toimielinten hyväksyntää; muistuttaa, että toissijaisuusperiaatteen noudattaminen tarkastetaan vain lainsäädäntömenettelyn alussa eikä sen päätteeksi; muistuttaa lisäksi, että vaikutustenarvioinnit laaditaan yleisemmin vain lainsäädäntöprosessin alkuvaiheessa eikä niinkään lopussa; korostaa tarvetta tehdä väliarviointi hyväksymismenettelyn käynnistämisen jälkeen ja lainsäädäntöprosessin lopussa, minkä ansiosta tietyissä tapauksissa voidaan antaa varoitus toissijaisuusperiaatetta rikkoneille jäsenvaltioille;

26.  kehottaa siksi suorittamaan uuden toissijaisuuden tarkastuksen ja täydellisen vaikutustenarvioinnin lainsäädäntöneuvottelujen päätteeksi ja ennen lopullisen tekstin hyväksymistä, jotta voidaan taata toissijaisuuden noudattaminen ja suorittaa arvioinnit, mukaan luettuna suhteellisuuden arviointi; uskoo, että tällainen ”jäähdyttelyaika” auttaisi päättäjiä arvioimaan, noudattaako lainsäädäntö unionin periaatteita, ja lisäisi usein hyvinkin intensiivisten neuvottelujen tuloksia koskevaa avoimuutta;

27.  panee merkille komission uudet toimintatavoitteet, jotka liittyvät EU:n lainsäädäntöä koskeviin aloitteisiin ja ehdotuksiin ja erityisesti vähimmäiskustannuksiin, kansalaisille, yrityksille ja työntekijöille koituviin hyötyihin sekä tarpeettoman sääntelytaakan välttämiseen;

28.  katsoo, että monivuotisen rahoituskehyksen mukaisissa ohjelmissa olisi arvioitava, ovatko ne toissijaisuusperiaatteen mukaisia siltä osin, että niistä saadaan todistettavissa olevaa lisäarvoa edunsaajina olevissa jäsenvaltioissa, ja tämä olisi myös osoitettava;

29.  pyytää komissiota suhteellisuus- ja toissijaisuusperiaatteita noudattaen yksinkertaistamaan EU:n varojen hakumenettelyä, jotta siitä voitaisiin tehdä entistä tehokkaampi ja tuloskeskeisempi;

30.  korostaa olevansa sitoutunut varmistamaan toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden noudattamisen arvioimalla omia valiokunta-aloitteisia lainsäädäntömietintöjään, tutkimalla komission vaikutustenarviointeja etukäteen sekä arvioimalla jatkuvasti mahdollista unionin lisäarvoa ja yhteisön tason toimien laiminlyönnistä aiheutuvia kustannuksia;

31.  korostaa tarvetta selkeyttää toissijaisuusperiaatetta koskevaa toimivallan jakoa tapauksissa, joissa kauppapolitiikka vaikuttaa muihin investointeihin kuin suoriin ulkomaisiin investointeihin, esimerkkinä portfoliosijoitukset, koska nykyisissä vapaakauppasopimuksissa on edelleen kiistanalaisia kohtia; panee merkille sijoittajan ja valtion välistä riitojenratkaisua (ISDS) koskevat viimeaikaiset keskustelut sekä komission ehdotukset nykyisen mallin ajantasaistamiseksi ja uudistamiseksi; korostaa tältä osin, että jäsenvaltioiden olisi myös kannettava vastuunsa tästä prosessista, kun otetaan huomioon niiden kolmansien maiden kanssa tekemien kahdenvälisten sopimusten mukaiset sitoumukset; kehottaa noudattamaan suhteellisuusperiaatetta, kun kahdenvälisistä suojalausekkeista neuvotellaan ja niitä sovelletaan; muistuttaa, että yhteinen kauppapolitiikka määritellään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 3 artiklassa alaksi, jolla unionilla on yksinomainen, yhtenäisiin periaatteisiin perustuva toimivalta; toteaa siksi, ettei toissijaisuusperiaatetta sovelleta yhteiseen kauppapolitiikkaan;

32.  kehottaa selvittämään, voivatko kaupan välineet, kuten ISDS, vaarantaa suhteellisuusperiaatteen jäsenvaltioiden toimivallan kannalta; kehottaa jäsenvaltioita lakkaamaan jarruttamasta YK:n kansainvälisen kauppaoikeuden toimikunnan (UNCITRAL) sijoittajan ja valtion välisen sopimuspohjaisen sovittelun avoimuutta koskevan yleissopimuksen hyväksymistä, jotta komissio voi allekirjoittaa sen koko unionin puolesta; pitää valitettavana nykyistä tilannetta, jossa jotkut EU:n jäsenvaltiot ovat sopimuksen osapuolia ja toiset eivät; katsoo tämän esimerkin osoittavan selvästi, että kaikki osapuolet tarvitsevat selkeyttä siihen, mikä on unionin toimivallan laajuus suorien ulkomaisten sijoitusten suhteen; muistuttaa, että jäsenvaltioiden toteuttamat erilaiset investointien suojaamista koskevat toimet ovat johtaneet nykyiseen tilanteeseen, jossa jäsenvaltiot ovat noin 1 400 kahdenvälisen investointisopimuksen osapuolia ja jossa näiden sopimusten määräykset toisinaan poikkeavat toisistaan, mikä voisi johtaa vääristymiin sisämarkkinoilla ja EU:n sijoittajien eriarvoiseen kohteluun ulkomailla;

33.  katsoo, että EU:n muille maille antamaan rahoitustukeen ja erityisesti makrotaloudelliseen rahoitustukeen liittyvien toimenpide-ehdotusten suhteellisuus on arvioitava perusteellisemmin ennakkoon ja jälkikäteen, jotta apu olisi tehokasta ja hyödyttäisi apua tarvitsevia kumppaneita aidosti; painottaa, että on huolehdittava tuen maksamisen ehtojen tiukentamisesta ja varojen käytön asianmukaisesta valvonnasta, mukaan lukien petosten ja korruption estämistä ja torjumista koskevat toimenpiteet, sekä parlamentin yksityiskohtaisesta valvonnasta; kehottaa sisällyttämään toimintaan tiiviisti EU:n ulkoiset välineet, jolloin kauppa, kehitysyhteistyö sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikka yhdistetään toisiinsa; korostaa, että jäsenvaltioiden on sitouduttava tähän aktiivisemmin;

34.  pitää erittäin tärkeänä kansalaisten, yritysten (erityisesti pk-yritysten) ja kansalaisyhteiskunnan asianmukaista kuulemista, vuoropuhelua ja osallistumista EU:n kauppapoliittisen päätöksentekoprosessin yhteydessä.

o

o  o

35.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

• [1]  EUVL C 321, 31.12.2003, s. 1.
• [2]  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0061.
• [3]  EUVL C 353 E, 3.12.2013, s. 117.
• [4]  EUVL C 51 E, 22.2.2013, s. 87.
• [5]  http://ec.europa.eu/smart-regulation/refit/admin_burden/docs/08-10web_ce-brocuttingredtape_en.pdf
• [6]  Ehdotus neuvoston asetukseksi työtaisteluoikeuden harjoittamisesta suhteessa sijoittautumisvapauteen ja palvelujen tarjoamisen vapauteen – COM(2012)0130.
• [7]  Varapuheenjohtaja Šefčovičin 12. syyskuuta 2012 päivätty kirje kansallisille parlamenteille.
• [8]  Komission ehdotus neuvoston asetukseksi Euroopan syyttäjänviraston perustamisesta – COM(2013)0534.
• [9]  Komission 27. marraskuuta 2013 antama tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle ja kansallisille parlamenteille Euroopan syyttäjänviraston perustamista koskevan neuvoston asetusehdotuksen tarkastelusta toissijaisuusperiaatteen osalta pöytäkirjan N:o 2 mukaisesti (COM(2013)0851).

KANSAINVÄLISEN KAUPAN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (17.6.2015)

oikeudellisten asioiden valiokunnalle

vuosikertomuksista 2012–2013 toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteista
(2014/2252(INI))

Valmistelija: David Borrelli

EHDOTUKSET

Kansainvälisen kaupan valiokunta pyytää asiasta vastaavaa oikeudellisten asioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  toteaa, että yhteinen kauppapolitiikka, jossa EU voi hyödyntää painoarvoaan vaikuttaakseen mahdollisimman paljon neuvotteluihin, ja EU:n taloudelliset suhteet kolmansien maiden ja alueellisten järjestöjen kanssa ovat tärkeitä EU:n kasvulle ja työllisyydelle; katsoo siksi, että suhteellisuusperiaatetta ja tarvittaessa toissijaisuusperiaatetta on noudatettava asianmukaisesti myös näillä toimintapolitiikan aloilla, erityisesti kun kauppasopimusten katsotaan olevan sekamuotoisia; suhtautuu myönteisesti komission aloitteeseen pyrkiä selkeyttämään kauppasopimusten sekamuotoista luonnetta välittämällä EU:n ja Singaporen välisen vapaakauppasopimuksen Euroopan unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi; toivoo, että EU:n tuomioistuimen lausunto auttaa selkeyttämään sitä, mitkä EU:n kauppaneuvottelujen osa-alueet kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan; korostaa, että selkeyden olisi luotava perusta EU:n tehokkaammalle neuvotteluasemalle sekä EU:n ja kolmansien maiden välisten kauppasopimusten ratifiointimenettelyjen nopeuttamiselle; korostaa tässä yhteydessä, että on olennaisen tärkeää, että kauppaneuvottelut käydään avoimesti;

2.  korostaa tarvetta selkeyttää toimivallan jakoa toissijaisuusperiaatetta koskevilta osin silloin, kun kauppapolitiikka vaikuttaa muihin investointeihin kuin suoriin ulkomaisiin investointeihin, kuten arvopaperisijoituksiin, koska nykyisissä vapaakauppasopimuksissa on edelleen kiistanalaisia kohtia; panee merkille sijoittajan ja valtion välistä riitojenratkaisua (ISDS) koskevat viimeaikaiset keskustelut sekä komission ehdotukset nykyisen mallin ajantasaistamiseksi ja uudistamiseksi; korostaa, että jäsenvaltioiden olisi myös kannettava vastuunsa tästä prosessista, ottaen huomioon niiden kolmansien maiden kanssa tekemien kahdenvälisten sopimusten mukaiset sitoumukset; kehottaa noudattamaan suhteellisuusperiaatetta, kun kahdenvälisistä suojalausekkeista neuvotellaan ja niitä sovelletaan; muistuttaa, että yhteinen kauppapolitiikka määritellään SEUT:n 3 artiklassa alaksi, jolla unionilla on yksinomainen, yhtenäisiin periaatteisiin perustuva toimivalta; toteaa siksi, ettei toissijaisuusperiaatetta sovelleta yhteiseen kauppapolitiikkaan;

3.  kehottaa selvittämään, voivatko kaupan välineet, kuten ISDS, vaarantaa suhteellisuusperiaatteen jäsenvaltioiden toimivallan kannalta; kehottaa jäsenvaltioita lakkaamaan jarruttamasta YK:n kansainvälisen kauppaoikeuden toimikunnan (UNCITRAL) sijoittajan ja valtion välisen sopimuspohjaisen sovittelun avoimuutta koskevan yleissopimuksen hyväksymistä, jotta komissio voi allekirjoittaa sen koko unionin puolesta; pitää valitettavana nykyistä tilannetta, jossa jotkut EU:n jäsenvaltiot ovat sopimuksen osapuolia ja toiset eivät; katsoo, että tämä esimerkki osoittaa selvästi, että suoria ulkomaisia investointeja koskevan unionin yksinomaisen toimivallan rajoja on selkeytettävä kaikilta osin; muistuttaa, että jäsenvaltioiden toteuttamat erilaiset investointien suojaamista koskevat toimet ovat johtaneet nykyiseen tilanteeseen, jossa jäsenvaltiot ovat noin 1 400 kahdenvälisen investointisopimuksen osapuolia ja jossa näiden sopimusten määräykset toisinaan poikkeavat toisistaan, mikä voisi johtaa vääristymiin sisämarkkinoilla ja EU:n sijoittajien eriarvoiseen kohteluun ulkomailla;

4.  katsoo, että EU:n muille maille antamaan rahoitustukeen, erityisesti makrotaloudelliseen rahoitustukeen, liittyvien toimenpide-ehdotusten suhteellisuudesta on tehtävä perusteellisempi vaikutusten ennakko- ja jälkiarviointi, jotta apu olisi tehokasta ja aidosti hyödyttäisi apua tarvitsevia kumppaneita; painottaa, että tuen maksamiselle on asetettava tiukempia ennakkoehtoja, varojen käyttöä on valvottava asianmukaisesti, mukaan lukien petosten ja korruption estämistä ja torjumista koskevat toimenpiteet, ja parlamentin on myös kohdistettava siihen yksityiskohtaista valvontaa; kehottaa sisällyttämään toimintaan tiiviisti EU:n ulkoiset välineet, jolloin kauppa, kehitysyhteistyö sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikka yhdistetään toisiinsa; korostaa, että jäsenvaltioiden on sitouduttava tähän aktiivisemmin;

5.  toteaa, että nykyiset etuuskohtelukauppaa koskevat sopimukset ovat osoittaneet voivansa hyödyttää EU:n taloutta sekä lisätä kasvua ja työllisyyttä; korostaa, että kauppasopimusten vaikutukset riippuvat neuvottelujen tuloksista ja että vaikutuksia koskevat ennusteet perustuvat siksi aina tiettyihin olettamuksiin; kehottaa komissiota teettämään ennen kauppasopimusneuvottelujen aloittamista kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutusten arvioinnit laajemmassa ennakkoarviointimenettelyssä EU:n kansalaisiin ja liikeyrityksiin, erityisesti pk-yrityksiin, kohdistuvien taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristövaikutusten arvioimiseksi; painottaa, että myös jäsenvaltioiden olisi oltava avainasemassa arvioitaessa etuuskohtelukauppaa koskevista sopimuksista niiden taloudelle mahdollisesti koituvia hyötyjä ja vaikutuksia;

6.  korostaa, kuinka äärimmäisen tärkeää on kansalaisten, yritysten (erityisesti pk-yritysten) ja kansalaisyhteiskunnan asianmukainen kuuleminen, vuoropuhelu ja osallistuminen EU:n kauppapoliittisen päätöksentekoprosessin yhteydessä.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	16.6.2015
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	30 3 6
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	William (The Earl of) Dartmouth, Maria Arena, Tiziana Beghin, David Campbell Bannerman, Daniel Caspary, Salvatore Cicu, Santiago Fisas Ayxelà, Eleonora Forenza, Yannick Jadot, Ska Keller, Jude Kirton-Darling, Bernd Lange, Marine Le Pen, Emmanuel Maurel, Emma McClarkin, Anne-Marie Mineur, Sorin Moisă, Artis Pabriks, Franck Proust, Godelieve Quisthoudt-Rowohl, Viviane Reding, Tokia Saïfi, Marietje Schaake, Helmut Scholz, Joachim Schuster, Joachim Starbatty, Adam Szejnfeld, Iuliu Winkler, Jan Zahradil
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Eric Andrieu, Dita Charanzová, Frédérique Ries, Fernando Ruas, Jarosław Wałęsa
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)	Mercedes Bresso, Rosa D’Amato, Kaja Kallas, Afzal Khan, Marc Tarabella

TALOUSARVION VALVONTAVALIOKUNNAN LAUSUNTO (7.5.2015)

oikeudellisten asioiden valiokunnalle

vuosikertomuksista 2012–2013 toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteista
(2014/2252(INI))

Valmistelija: Patricija Šulin

EHDOTUKSET

Talousarvion valvontavaliokunta pyytää asiasta vastaavaa oikeudellisten asioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A.  toteaa, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa ja siihen liitetyssä pöytäkirjassa N:o 2 määrätään toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden soveltamisesta;

B.  huomauttaa, että nämä periaatteet ovat tärkeitä välineitä laadittaessa toimintapolitiikkaa EU:n kansalaisten hyödyksi ja myös arvioitaessa lainsäädännön rahoitusvaikutuksia;

1.  on tyytyväinen siihen, että komissio on käynnistänyt julkisen kuulemisen vaikutusarviointia koskevien suuntaviivojensa tarkistamisesta ja sidosryhmien kuulemista koskevista ohjeista[1] ja noudattanut näin parlamentin pyyntöä, joka koskee viestinnän parantamista kansalaisyhteiskunnan kanssa ja jonka se esitti paremmasta säädöskäytännöstä, toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteista sekä järkevästä sääntelystä 14. syyskuuta 2011 antamassaan päätöslauselmassa[2];

2.  panee merkille komission uudet toimintatavoitteet, jotka liittyvät EU:n lainsäädäntöä koskeviin aloitteisiin ja ehdotuksiin ja erityisesti vähimmäiskustannuksiin, kansalaisille, yrityksille ja työntekijöille koituviin hyötyihin sekä tarpeettoman sääntelytaakan välttämiseen;

3.  toteaa, että toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden arviointi on unionin päätöksenteon kiinteä osa; kehottaa komissiota edistämän unionin lisäarvon sekä unionin toimien hyödyllisyyden ja tarpeellisuuden asianmukaista arviointia;

4.  panee merkille, että komission ensisijaisten toimien tulosten kattavaa arviointia hyödynnetään budjettivallan käyttäjien laatiessa EU:n talousarviota;

5.  katsoo, että monivuotisen rahoituskehyksen mukaisissa ohjelmissa olisi arvioitava, ovatko ne toissijaisuusperiaatteen mukaisia siltä osin, että niistä saadaan todistettavissa olevaa lisäarvoa edunsaajina olevissa jäsenvaltioissa, ja tämä olisi myös osoitettava;

6.  on huolestunut siitä, että EU:n talousarvion varoja käytetään joissakin tapauksissa hankkeisiin, joista ei saada vaikuttavia tuloksia; kannustaa sen vuoksi komissiota harkitsemaan paikalla tehtävien arviointien käyttöönottoa hankkeissa, joilla on merkittäviä paikallisia rahoitusvaikutuksia;

7.  toistaa edellä mainitussa 14. syyskuuta 2011 antamassaan päätöslauselmassa esittämänsä pyynnön, että komission ehdotetun lainsäädännön tueksi tekemiä vaikutustenarviointeja – joiden uudistamisesta keskustellaan parhaillaan – täydennettäisiin käyttämällä kansallisia vaikutustenarviointeja; uskoo, että parlamenttiin äskettäin perustetut vaikutustenarviointiyksiköt täydentävät myönteisellä tavalla komission työtä;

8.  kehottaa komissiota ehdottamaan tilintarkastustuomioistuimelle, että sen yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa tapahtuvaa hallinnointia koskeviin erityiskertomuksiin sisällytetään tarvittaessa EU:n säädösten toissijaisuuden ja suhteellisuuden tarkistaminen;

9.  pyytää komissiota suhteellisuus- ja toissijaisuusperiaatteita noudattaen yksinkertaistamaan EU:n varojen hakumenettelyä, jotta siitä voitaisiin tehdä entistä tehokkaampi ja tuloskeskeisempi;

10.  muistuttaa komissiota siitä, että parlamentin velvollisuutena on valvoa EU:n talousarvion toteuttamista ja pitää komissiota tilivelvollisena sen hallinnoinnista; huomauttaa, että parlamentin valvonnassa on kustannuksia koskeva ulottuvuus, jossa keskitytään siihen, miten voidaan korjata havaitut sääntöjenvastaisuudet ja estää virheet;

11.  odottaa, että komissio kehittää synergiavaikutuksia EU:n talousarvion sekä kansallisten ja kansallista tasoa alemman tason talousarvioiden välillä ja antaa ne arvioitavaksi toissijaisuusperiaatteen kannalta.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	5.5.2015
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	20 0 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Inés Ayala Sender, Zigmantas Balčytis, Dennis de Jong, Martina Dlabajová, Jens Geier, Ingeborg Gräßle, Bernd Kölmel, Verónica Lope Fontagné, Fulvio Martusciello, Georgi Pirinski, Petri Sarvamaa, Claudia Schmidt, Igor Šoltes, Bart Staes, Marco Valli, Tomáš Zdechovský
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Monika Hohlmeier, Karin Kadenbach, Julia Pitera, Patricija Šulin

• [1]  ^{http://ec.europa.eu/budget/explained/management/managt_who/who_en.cfm}
• [2]  EUVL C 51 E, 22.2.2013, s. 87; http://ec.europa.eu/smart-regulation/impact/planned_ia/consultation_2014/index_fi.htm

TYÖLLISYYDEN JA SOSIAALIASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (29.5.2015)

oikeudellisten asioiden valiokunnalle

vuosikertomuksista 2012–2013 toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteista
(2014/2252(INI))

Valmistelija: Helga Stevens

EHDOTUKSET

Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa oikeudellisten asioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  on sitä mieltä, että työllisyys- ja sosiaalipolitiikka kuuluu enimmäkseen jäsenvaltioiden toimivaltaan ja että EU:n tehtävänä on toteuttaa toimenpiteitä, joilla varmistetaan jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan koordinointi, laatimalla suuntaviivoja ja varsinkin ohjeellisia asiakirjoja työmarkkinoille; kannustaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan keskusteluja toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden soveltamisesta tämän politiikan alalla;

2.  on ilahtunut, että kansalliset parlamentit ovat viime vuosina osallistuneet entistä tiiviimmin ja aktiivisemmin unionin lainsäädäntöprosessiin, sillä tämä on lisännyt tietoisuutta EU:n perustana olevista periaatteista ja myös toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteista toimielinten välisissä yhteyksissä; panee kuitenkin merkille, että tässä asiassa tarvitaan vielä lisätoimia; ehdottaa, että komissio aloittaisi ensiksi vuotuisen keskustelun kunkin kansallisen parlamentin kanssa vahvistaakseen komission ja kansallisten parlamenttien välistä vuoropuhelua;

3.  muistuttaa, että Maastrichtin sopimuksen 5 artiklan mukaisesti unioni toimii ainoastaan jos ja siltä osin kuin jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa suunnitellun toiminnan tavoitteita;

4.  korostaa, että kaikkea toimintapolitiikkaa laadittaessa olisi noudatettava toissijaisuusperiaatetta ja varmistettava konkreettinen unionin lisäarvo; tähdentää, että toissijaisuus ja suhteellisuus on perusteltava huolellisesti eikä niitä saa käyttää heikentämään EU:n työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua; korostaa, että toissijaisuusperiaatetta noudatettaessa on tärkeää ottaa huomioon työmarkkinaosapuolten rooli ja varmistaa niiden itsenäisyys jäsenvaltioiden tapojen ja perinteiden mukaisesti; on sitä mieltä, että toissijaisuusperiaatteen loukkaamisesta voi olla tahattomia seurauksia, kuten EU:n kansalaisten heikentynyt luottamus unionia kohtaan, ja että toissijaisuusperiaatteen loukkaamista on siksi vältettävä;

5.  pitää tärkeänä parlamentteja sekä niiden alueellisia vaikutuksia ja läheisyyttä kansalaisiin ja kehottaa tarvittaessa lisäämään niiden osallistumista ennakkovaroitusjärjestelmään;

6.  kehottaa kansallisia parlamentteja antamaan perusteltuja lausuntoja komission lainsäädäntöasiakirjoista sekä muista EU:n säädösten laatimista edeltävistä asiakirjoista, jotta ne pystyisivät vaikuttamaan tehokkaammin EU:n tuleviin aloitteisiin ja säädöksiin;

7.  muistuttaa, että toissijaisuusperiaatteen mukaisesti EU toimii muilla kuin sen yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvilla aloilla vain silloin ja siinä määrin kuin suunnitellun toiminnan tavoitteet voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla kuin kansallisella, alueellisella tai paikallisella tasolla; korostaa, että toissijaisuus voi sen vuoksi johtaa unionin toiminnan laajentamiseen sen toimivallan rajoissa olosuhteiden sitä vaatiessa ja vastaavasti myös toiminnan rajoittamiseen tai vähentämiseen silloin kun se ei enää ole perusteltua; korostaa, että toissijaisuus ei tässä yhteydessä koske vain EU:n ja sen jäsenvaltioiden välistä suhdetta vaan myös alue- ja paikallistasoja;

8.  huomauttaa, että vuonna 2012 kansalliset parlamentit käynnistivät ensimmäisen kerran ”keltaisen kortin” menettelyn toissijaisuusperiaatteen valvontamekanismin yhteydessä vastauksena ehdotukseen asetukseksi, joka koskee työtaisteluoikeuden harjoittamista suhteessa sijoittautumisvapauteen ja palvelujen tarjoamisen vapauteen; huomauttaa kuitenkin, että komission mukaan toissijaisuusperiaatetta ei ollut loukattu;

9.  toteaa, että komissio lopulta perui ehdotuksen poliittisen vastustuksen takia eikä sen itsensä mukaan toissijaisuusperiaatteen loukkaamisen vuoksi ja että tämän olisi kannustettava eri asianosaisia ryhtymään uuteen toimielinten väliseen keskusteluun, jossa on paremmat mahdollisuudet päästä yhteisymmärrykseen tällaisista työmarkkinasuhteiden ylikansallisista näkökohdista ja jossa myös otetaan entistä paremmin huomioon toissijaisuusperiaate;

10.  kehottaa komissiota antamaan ennakkotietoa säädösten oikeusperustan valinnasta, koska se helpottaa yhteistyötä kansallisten parlamenttien kanssa;

11.  panee merkille, että vuonna 2013 kansalliset parlamentit käyttivät toisen kerran oikeuttaan ”keltaisen kortin” menettelyyn toissijaisuusperiaatteen valvontamekanismin yhteydessä, mikä on osoitus kansallisten parlamenttien kasvavasta kiinnostuksesta, roolista ja lisäarvosta EU:n lainsäädännön kehittämisessä;

12.  korostaa, että ”keltaisen kortin” menettelyä, jolla voidaan vaikuttaa EU:n päätöksentekoon, voitaisiin vahvistaa tehokkaasti kansallisten parlamenttien kantoja koskevalla aiemmalla tietojenvaihdolla, ja kannustaa siksi kansallisia parlamentteja vaihtamaan näkemyksiä toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden noudattamisen arvioinnissa käytettävistä arviointimenetelmistä ja niiden laajuudesta;

13.  on sitä mieltä, että toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden merkitys ei ole selvä ja kansalliset parlamentit tulkitsevat sitä sen vuoksi eri tavoin, jolloin on vaikeaa päästä yhteisymmärrykseen ja noudattaa niiden päätöksiä; pitää myönteisenä, että komissio on laatinut toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden noudattamiseen liittyviä yhteisiä arviointiperusteita; kannustaa kansallisia parlamentteja ja muita toimielimiä käyttämään perusteita parantaakseen kyseisten periaatteiden noudattamisen arviointia sekä toissijaisuusperiaatteen valvontamekanismin koordinointia ja vaikuttavuutta;

14.  toteaa, että kansalliset parlamentit olivat vähällä näyttää ”keltaista korttia” Euroopan syyttäjänvirastoa koskevan ehdotuksen yhteydessä; katsoo, että jos ”keltaisen kortin” menettelyä tukee useampi kansallinen parlamentti, komission olisi jatkotoimissaan käsiteltävä näiden parlamenttien kaikkia vastalauseita;

15.  huomauttaa, että lainsäädännöllä voi olla erilainen vaikutus suuriin yrityksiin ja pk-yrityksiin, mikä olisi pidettävä mielessä lainsäädäntöä laadittaessa; katsoo, ettei ”pienet ensin” -periaatteen tarkoituksena ole vapauttaa mikroyrityksiä ja pk-yrityksiä terveys- ja turvallisuuslainsäädännön soveltamisesta vaan että se voisi pikemminkin olla keskeinen osa toimintaprosessia ja sillä voisi olla merkittävä rooli työpaikkojen luomisen ja kasvun edistämisessä, jos sillä vähennetään yritysten kustannuksia ja byrokratiaa ja jos siinä keskitytään järkevään sääntelyyn, joka voidaan panna täytäntöön siten, että varmistetaan tasapuoliset toimintaedellytykset pk-yrityksille ja mikroyrityksille; painottaa, että kaikilla työntekijöillä on oikeus terveyden ja turvallisuuden suojelun mahdollisimman korkeaan tasoon riippumatta yrityksen koosta, työsopimuksen laadusta tai siitä, missä jäsenvaltiossa työpaikka sijaitsee;

16.  panee merkille, että komissio painottaa entistä enemmän toimintapoliittisia syklejä ja vaikutustenarviointeja; pyytää asiasta vastaavaa valiokuntaa tarkastelemaan järjestelmällisesti komission vaikutustenarviointeja ja tarkastelemaan parlamentin tekemiin vaikutusten ennakkoarviointeihin sisältyvää analyysia mahdollisimman varhaisessa vaiheessa lainsäädäntöprosessia sekä arvioimaan aina toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden noudattamista; katsoo, etteivät vaikutustenarvioinnit saisi korvata toimintapoliittisia arviointeja ja päätöksiä ja että jokaisesta komission ehdotuksesta olisi saatava konkreettista unionin lisäarvoa; pyytää sen vuoksi suhtautumaan vaikutustenarviointeihin entistä kokonaisvaltaisemmin ja käsittelemään niissä soveltuvin osin myös lainsäädännön puuttumisen seurauksia.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	28.5.2015
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	39 5 4
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Laura Agea, Guillaume Balas, Brando Benifei, David Casa, Ole Christensen, Agnes Jongerius, Jan Keller, Agnieszka Kozłowska-Rajewicz, Zdzisław Krasnodębski, Jean Lambert, Jérôme Lavrilleux, Patrick Le Hyaric, Jeroen Lenaers, Verónica Lope Fontagné, Javi López, Thomas Mann, Dominique Martin, Edouard Martin, Anthea McIntyre, Joëlle Mélin, Elisabeth Morin-Chartier, Emilian Pavel, Georgi Pirinski, Terry Reintke, Claude Rolin, Anne Sander, Sven Schulze, Siôn Simon, Jutta Steinruck, Yana Toom, Ulrike Trebesius, Marita Ulvskog, Tatjana Ždanoka, Jana Žitňanská
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Amjad Bashir, Heinz K. Becker, Lynn Boylan, Mercedes Bresso, Deirdre Clune, Eduard Kukan, Evelyn Regner, Csaba Sógor
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)	Marco Affronte, Andor Deli, Norica Nicolai, Urmas Paet, Pavel Telička, Marco Zanni

PERUSSOPIMUS-, TYÖJÄRJESTYS- JA TOIMIELINASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (7.5.2015)

oikeudellisten asioiden valiokunnalle

vuosikertomuksista 2012–2013 toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteista
(2014/2252(INI))

Valmistelija: Kazimierz Michał Ujazdowski

EHDOTUKSET

Perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa oikeudellisten asioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  pitää tältä osin myönteisenä, että komissio varmistaa etukäteen, ovatko sen ehdotukset tarpeellisia ja onko jäsenvaltioille mahdotonta saavuttaa riittävällä tavalla kaavailuille toimille asetettuja tavoitteita, ja että komissio perustelee toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden soveltamista koskevan pöytäkirjan 5 artiklan mukaisesti toimiaan toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden valossa; korostaa voimakkaasti, että vaikutustenarvioinnit ovat tärkeitä, jotta voidaan varmistaa näiden kahden periaatteen noudattaminen lainsäädäntöehdotusten valmistelussa; korostaa niinikään, että toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden noudattamisen varmistamisen olisi oltava etusijalla myös silloin, kun komissio arvioi EU:n nykyisiä toimintapolitiikkoja;

2.  muistuttaa, että toissijaisuutta suojelee myös se tosiasia, että mitään unionin lainsäädäntöä ei voida hyväksyä ilman, että neuvostossa kokoontuvien kansallisten (ja kansallisille parlamenteille vastuussa olevien) ministerien suuri enemmistö sen hyväksyy;

3.  muistuttaa, että toissijaisuus on käytännössä ongelma vain pienessä osassa lainsäädäntöehdotuksia, mistä on osoituksena se tosiseikka, että "oranssin kortin" menettelyä ei ole koskaan käynnistetty ja "keltaisen kortin" menettely on käynnistetty ainoastaan kaksi kertaa kuudessa vuodessa; toteaa, että kansalliset parlamentit ovat todennäköisesti kiinnostuneita ehdotusten sisällöstä eivätkä vain toissijaisuudesta, ja panee merkille, että moni kansallinen parlamentti on vahvistamassa menettelyjään voidakseen vaikuttaa ministerin neuvostossa hyväksymään kantaan;

4.  panee merkille, että perussopimuksissa vahvistettu toissijaisuusperiaate antaa unionille mahdollisuuden toimia "aloilla, jotka eivät kuulu sen yksinomaiseen toimivaltaan, ainoastaan jos ja siltä osin kuin jäsenvaltiot eivät voi keskushallinnon tasolla tai alueellisella taikka paikallisella tasolla riittävällä tavalla saavuttaa suunnitellun toiminnan tavoitteita, vaan ne voidaan suunnitellun toiminnan laajuuden tai vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla"; toteaa, että toissijaisuus voi toiminnan ihanteelliseen tasoon liittyvänä neutraalina oikeudellisena periaatteena palvella olosuhteiden niin vaatiessa joko laajentamalla unionin toimintaa kuitenkaan sen toimivallan rajoja ylittämättä tai päinvastoin rajoittamalla unionin toimintaa tai lopettamalla sen, kun se ei enää ole perusteltua;

5.  korostaa, että toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden olisi ohjattava unionin toimivallan käyttöä SEU-sopimuksen 5 artiklassa määrätyllä tavalla; pitää myönteisenä, että unionin toimielimet ja kansalliset parlamentit valvoivat huolellisesti sitä, miten näitä kahta periaatetta noudatettiin vuosina 2012 ja 2013;

6.  antaa arvoa vaikutustenarviointielimen työlle säädösten toissijaisuutta ja suhteellisuutta koskevissa kysymyksissä, ja kehottaa tekemään vahvempaa yhteistyötä alueiden komitean ja AFCO-valiokunnan kanssa jo tällä menettelyn tasolla näiden kahden toisiinsa liittyvän kysymyksen osalta,

7.  kehottaa kuulemaan paikallisia ja kansallisia parlamentteja säännöllisesti eikä ainoastaan satunnaisista kysymyksistä;

8.  korostaa kansallisten parlamenttien IPEX-tietokannan kautta vaihtamien tietojen merkillepantavaa lisääntymistä ja panee merkille kansallisten parlamenttien antamien perusteltujen lausuntojen määrän kasvun (9 prosenttia vuonna 2013 ja 25 prosenttia vuonna 2013); pitää myönteisenä kansallisten parlamenttien tiiviimpää osallistumista unionin lainsäädäntömenettelyyn erityisesti silloin, kun ne tarkastelevat lainsäädäntöehdotuksia toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden valossa;

9.  korostaa, että kansalliset parlamentit käyttivät keltaisen kortin menettelyä toissijaisuuden valvontamekanismin yhteydessä sekä vuonna 2012 että 2013; katsoo siksi, että kansalliset parlamentit ovat parantaneet valmiuttaan käyttää oikeuksia, jotka niillä on toissijaisuuden valvontamekanismissa; kannustaa voimakkaasti kansallisia parlamentteja edelleen kehittämään keskinäistä yhteistyötään, jotta ne voivat täysin täyttää roolin, joka niille nykyisten perussopimusten mukaan kuuluu;

10.  on tietoinen siitä, että moni kansallinen parlamentti haluaa vaikuttaa lainsäädännön sisältöön eikä vain yksinkertaisesti kommentoida muutamia harvoja tapauksia, joissa toissijaisuus saattaa olla ongelma; suhtautuu myönteisesti komissiolle "Barroson aloitteen" puitteissa esitettyihin ehdotuksiin; katsoo, että tehokkain tapa, jolla kansalliset parlamentit voivat käyttää tällaista vaikutusvaltaa, on muokata maiden ministerien kantoja ennen neuvoston kokouksia, ja että kahdeksan viikon jaksoa voidaan käyttää myös tähän tarkoitukseen;

11.  katsoo, että unionin toimielinten on annettava kansallisille parlamenteille mahdollisuus tarkastella lainsäädäntöehdotuksia ja että komission olisi vastaavasti esitettävä yksityiskohtaiset ja kattavat perustelut toissijaisuutta ja suhteellisuutta koskeville päätöksilleen;

12.  korostaa olevansa sitoutunut varmistamaan toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden noudattamisen arvioimalla omia valiokunta-aloitteisia lainsäädäntömietintöjään, tutkimalla komission vaikutustenarviointeja etukäteen sekä arvioimalla jatkuvasti mahdollista unionin lisäarvoa ja yhteisön tason toimien laiminlyönnistä aiheutuvia kustannuksia;

13.  toteaa kuitenkin, että muutamat kansalliset parlamentit antavat suurimman osan kansallisten parlamenttien lausunnoista, ja kannustaa muita parlamentteja osallistumaan enemmän eurooppalaiseen keskusteluun;

14.  uskoo, että voisi olla hedelmällistä keskustella mahdollisuudesta pidentää määräaikaa, jonka kuluessa kansallisten parlamenttien on annettava perusteltu lausunto toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden soveltamista koskevan pöytäkirjan 6 artiklan mukaisesti, jotta voidaan löytää mahdollisia tapoja parantaa nykyistä lainsäädäntökehystä; katsoo, että kansallisille parlamenteille perustellun lausunnon antamista varten annettava jakso olisi mitoitettava joustavasti; muistuttaa, että tämän määräajan muuttaminen edellyttäisi perussopimusten muuttamista; suosittelee siksi, että asiaa harkitaan ajoissa, jotta kansallisten parlamenttien osallistumista koskevasta kysymyksestä voidaan keskustella ennen seuraavaa perussopimusten muuttamista; korostaa, että kansallisten parlamenttien käytössä olevan ajan pidentämisestä käytävässä keskustelussa voitaisiin ottaa huomioon kysymys alueellisten parlamenttien roolista sekä kysymys kansallisten parlamenttien käytettävissä olevista resursseista; kehottaa komissiota myös ottamaan kantaa kysymykseen kansallisten parlamenttien "vihreän kortin" aloitteesta;

15.  uskoo, että kokemuksensa ansiosta kansalliset parlamentit voisivat vaikuttaa merkittävällä tavalla myönteisesti eurooppalaiseen keskusteluun ja päätöksentekoprosessiin; kannustaa siksi kansallisia parlamentteja täysin hyödyntämään niille nykyisillä perussopimuksilla annettua toimivaltaa myös kehittämällä keskinäistä yhteistyötään;

16.  ehdottaa, että yhtenä uutena toimenpiteenä voitaisiin harkita "vihreän kortin" menettelyä, jossa kansalliset parlamentit voisivat käynnistää unionin lainsäädäntömenettelyn ja siten toimia rakentavassa roolissa unionin lainsäädäntöprosessissa; katsoo, että tällainen menettely voitaisiin toteuttaa komission vapaaehtoisella sitoumuksella eikä se edellyttäisi perussopimusten muuttamista;

17.  toteaa, että vuonna 2012 kansalliset parlamentit käyttivät ensimmäisen kerran toissijaisuusperiaatetta koskevaa keltaisen kortin menettelyä vastauksena komission ehdotukseen asetukseksi työtaisteluoikeuden harjoittamisesta suhteessa sijoittautumisvapauteen ja palvelujen tarjoamisen vapauteen (Monti II); toteaa, että vaikka komissio oli sitä mieltä, että toissijaisuusperiaatetta ei ollut rikottu, se peruutti ehdotuksen poliittisen tuen puutteen vuoksi; muistuttaa, että toinen keltaisen kortin menettely käynnistettiin vuonna 2013 komission ehdotuksesta neuvoston asetukseksi Euroopan yleisen syyttäjän viraston perustamisesta; toteaa, että komissio oli sitä mieltä, että ehdotus oli toissijaisuusperiaatteen mukainen, ja päätti pitää sen voimassa;

18.  korostaa, että transatlanttisen kauppa- ja investointikumppanuuden (TTIP) ja kattavan talous- ja kauppasopimuksen (CETA) kaltaisten sopimusten tekemistä koskevilla unionin tason päätöksillä saattaa olla valtava vaikutus paikalliseen ja alueelliseen itsehallintoon, myös päätöksiin, jotka koskevat yleistä taloudellista etua koskevia palveluja; kehottaa komissiota ja neuvostoa ottamaan toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteet täysin huomioon neuvotellessaan kansainvälisistä kauppasopimuksista sekä raportoimaan parlamentille niiden mahdollisista vaikutuksista toissijaisuuteen;

19.  panee merkille, että kansallisten parlamenttien antamissa perustelluissa lausunnoissa viitataan siihen, että toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatetta tulkitaan eri tavoin; muistuttaa tässä yhteydessä, että perussopimuksissa vahvistettu toissijaisuusperiaate antaa unionille mahdollisuuden toimia "aloilla, jotka eivät kuulu sen yksinomaiseen toimivaltaan, ainoastaan jos ja siltä osin kuin jäsenvaltiot eivät voi keskushallinnon tasolla tai alueellisella taikka paikallisella tasolla riittävällä tavalla saavuttaa suunnitellun toiminnan tavoitteita, vaan ne voidaan suunnitellun toiminnan laajuuden tai vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla"; muistuttaa myös, että "[s]uhteellisuusperiaatteen mukaisesti unionin toiminnan sisältö ja muoto eivät saa ylittää sitä, mikä on tarpeen perussopimusten tavoitteiden saavuttamiseksi"; kannustaa kansallisia parlamentteja toimimaan SEU-sopimuksen kirjaimen mukaisesti, kun ne arvioivat toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen noudattamista; suosittelee voimakkaasti, että kansalliset parlamentit ja unionin toimielimet vaihtavat toissijaisuuden ja suhteellisuuden arviointia koskevia näkemyksiä ja käytäntöjä.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	5.5.2015
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	22 0 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Mercedes Bresso, Fabio Massimo Castaldo, Kostas Chrysogonos, Richard Corbett, Esteban González Pons, Danuta Maria Hübner, Ramón Jáuregui Atondo, Jo Leinen, Morten Messerschmidt, Maite Pagazaurtundúa Ruiz, Paulo Rangel, György Schöpflin, Pedro Silva Pereira, Barbara Spinelli, Claudia Tapardel, Josep-Maria Terricabras, Kazimierz Michał Ujazdowski
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Max Andersson, Sylvie Goulard, David McAllister, Cristian Dan Preda, Viviane Reding

LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOSASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)	13.10.2015
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	13 7 3
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Max Andersson, Joëlle Bergeron, Marie-Christine Boutonnet, Kostas Chrysogonos, Therese Comodini Cachia, Mady Delvaux, Rosa Estaràs Ferragut, Laura Ferrara, Enrico Gasbarra, Lidia Joanna Geringer de Oedenberg, Mary Honeyball, Sajjad Karim, Dietmar Köster, Gilles Lebreton, António Marinho e Pinto, Julia Reda, Evelyn Regner, Pavel Svoboda, József Szájer, Axel Voss, Tadeusz Zwiefka
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Stefano Maullu
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)	Andrew Lewer