MIETINTÖ EU:n roolista YK:ssa – Miten EU:n ulkopolitiikan tavoitteet voitaisiin saavuttaa paremmin?

21.10.2015 - (2015/2104(INI))

Ulkoasiainvaliokunta
Valmistelija: Paavo Väyrynen

Menettely : 2015/2104(INI)

Elinkaari istunnossa

Asiakirjan elinkaari :

A8-0308/2015

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0308/2015

Keskustelut :

PV 23/11/2015 - 17
CRE 23/11/2015 - 17

Äänestykset :

PV 24/11/2015 - 5.8
CRE 24/11/2015 - 5.8
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2015)0403

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

EU:n roolista YK:ssa – Miten EU:n ulkopolitiikan tavoitteet voitaisiin saavuttaa paremmin?

(2015/2104(INI))

Euroopan parlamentti, joka

– ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU),

– ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa EU:sta ja YK:sta, erityisesti 2. huhtikuuta 2014 neuvostolle antamansa suosituksen Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen 69. istunnosta[1] ja 11. toukokuuta 2011 antamansa päätöslauselman "EU maailmanlaajuisena toimijana: sen rooli monenvälisissä järjestöissä"[2],

– ottaa huomioon neuvoston 22. kesäkuuta 2015 antamat päätelmät EU:n painopisteistä Yhdistyneiden kansakuntien 70. yleiskokouksessa,

– ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan,

– ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen päätöslauselman Euroopan unionin osallistumisesta Yhdistyneiden Kansakuntien työhön[3], jossa EU:lle myönnetään oikeus käyttää puheenvuoroja yleiskokouksessa, esittää suullisesti ehdotuksia ja muutoksia, joista äänestetään jäsenvaltion pyynnöstä, sekä vastata puheenvuoroon,

– ottaa huomioon turvallisuusneuvoston puheenjohtajan 14. helmikuuta 2014 antaman kaikkien aikojen ensimmäisen lausunnon EU:n kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisessä omaksumasta roolista[4],

– ottaa huomioon rasismin, rotusyrjinnän, muukalaisvihan ja suvaitsemattomuuden vastaisessa Durbanin maailmankonferenssissa vuonna 2001 annetun julistuksen,

– ottaa huomioon parlamentin ulkoasioiden pääosaston maaliskuussa 2015 julkaiseman selvityksen Yhdistyneiden kansakuntien uudistamisesta, YK:n nykytilanteesta ja mahdollisista etenemistavoista,

– ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

– ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön ja kehitysvaliokunnan, kansainvälisen kaupan valiokunnan, talousarvion valvontavaliokunnan, kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan lausunnot (A8-0308/2015),

EU:n tavoitteet ja kansainväliset vahvuudet

A. katsoo, että EU:n tulevaisuus on kytköksissä globaaliin rauhaan, turvallisuuteen ja kehitykseen sekä ihmisoikeuksiin; katsoo, että EU:n edessä olevat haasteet edellyttävät globaaleja ratkaisuja ja että globaalien kysymysten ratkaisemiseen tarvitaan EU:n toimia;

B. toteaa, että EU:n ulkopolitiikan periaatteet ja tavoitteet on vahvistettu Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklassa ja että ne ovat tiiviisti sidoksissa YK:n periaatteisiin ja tavoitteisiin; ottaa huomioon, että SEU-sopimuksen 21 artiklassa kehotetaan nimenomaisesti noudattamaan YK:n peruskirjan periaatteita ja kansainvälistä oikeutta;

C. katsoo, että EU:lla on ainutlaatuinen mahdollisuus – täysin YK:n peruskirjan määräysten mukaisesti – ottaa käyttöön resursseja kautta koko diplomaattisen, turvallisuuteen ja puolustukseen liittyvän, taloudellisen, kehityspoliittisen ja humanitaarisen välineistönsä; katsoo, että näiden välineiden käyttö kokonaisvaltaisella tavalla antaa unionille ainutlaatuisen joustavuuden paneutua tehokkaasti kaikkein haastavimpiin turvallisuutta koskeviin tavoitteisiin;

D. ottaa huomioon, että EU osallistuu aktiivisesti YK:n alaisuudessa rauhan, turvallisuuden ja edistyksen edistämiseen yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) ja yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) kautta;

E. toteaa, että EU varjelee arvojaan, perustavanlaatuisia etujaan, turvallisuuttaan, riippumattomuuttaan ja koskemattomuuttaan ja pyrkii toimillaan säilyttämään rauhan, ehkäisemään konflikteja ja lujittamaan kansainvälistä turvallisuutta YK:n peruskirjan ja vuoden 1975 Helsingin päätösasiakirjan sekä uutta Eurooppaa koskevan vuoden 1990 Pariisin peruskirjan päämäärien mukaisesti; toteaa, että EU on osa kollektiivista YK:n turvallisuusjärjestelmää myös yhtenä YK:n peruskirjan VIII luvussa tarkoitettuna alueellisena järjestelynä;

F. toteaa, että EU edistää kehitysmaiden talouden, yhteiskunnan ja ympäristön kannalta kestävää kehitystä pitäen ensisijaisina tavoitteinaan köyhyyden kitkemistä ja kestävän rauhan ja vakauden edistämistä ja yhteiskunnallisen eriarvoisuuden torjumista sekä antaa humanitaarista apua kaikentyyppisistä kriiseistä, olivatpa ne luonnonkatastrofeja tai ihmisen aiheuttamia katastrofeja, kärsiville ihmisille, maille ja alueille;

G. toteaa, että EU on johtava toimija toisiinsa kytköksissä olevilla eri aloilla, joita ovat kauppa, kehitys, humanitaarinen apu, ympäristö ja ihmisoikeudet;

H. toteaa, että EU pyrkii parantamaan ympäristön kestävyyttä edistämällä kansainvälisiä toimia, joiden tavoitteena on säilyttää ympäristön laatu ja parantaa sitä sekä luonnonvarojen kestävää käyttöä;

I. toteaa, että EU on johtava toimija myös ympäristöasioissa ja varsinkin ilmastonmuutoksen torjunnassa, sillä se toimii eturintamassa ja on asettanut itselleen kunnianhimoisia tavoitteita ja puhuu lisäksi vankkumatta sen puolesta, että kansainvälisissä neuvotteluissa saataisiin aikaan sitovia sopimuksia ja konkreettisia ja mitattavissa olevia toimia;

J. toteaa, että EU vahvistaa yhteiskunnallisen kestävyyden ja hyvän hallinnon perustaa lujittamalla, tukemalla ja edistämällä demokratiaa, oikeusvaltioperiaatetta, ihmisoikeuksia ja kansainvälisen oikeuden periaatteita;

K. toteaa, että EU edistää perussopimustensa mukaisesti entistä tiiviimpään monenväliseen yhteistyöhön perustuvaa kansainvälistä järjestelmää ja maailmanlaajuista hyvää hallintotapaa ja on sitoutunut tehokkaaseen monenvälisyyteen, jonka keskiössä on YK; toteaa, että tämä sitoumus perustuu siihen vakaumukseen, että vastatakseen menestyksellisesti maailmanlaajuisiin kriiseihin, haasteisiin ja uhkiin kansainvälinen yhteisö tarvitsee tehokasta monenvälistä järjestelmää, joka perustuu yleismaailmallisiin oikeuksiin ja arvoihin;

L. toteaa, että EU:n ulkopolitiikassa pääpaino on ollut kahdenvälisissä suhteissa sekä yhteistyössä ja kumppanuudessa maailman eri maiden ja maaryhmien sekä muiden alueellisten ja kansainvälisten organisaatioiden kanssa; toteaa, että viime vuosikymmeninä on kiinnitetty huomiota erityisesti unionin itäisten ja eteläisten lähialueiden geopoliittisiin tavoitteisiin ja huolenaiheisiin; ottaa huomioon, että EU myös ylläpitää erityisiä suhteita Afrikan mantereen maihin ja kiinnittää toiminnassaan erityistä huomiota niiden haasteisiin;

M. katsoo, että globaalin keskinäisriippuvuuden lisääntyessä EU:n on vahvistettava rooliaan niin kahdenvälisissä suhteissaan kuin monenvälisillä foorumeilla;

N. katsoo, että EU on ollut mukana ja toiminut merkittävässä roolissa kansainvälisissä neuvotteluissa ja sovitteluissa, erityisesti E3/EU3+3 -ryhmän ja Iranin välisissä neuvotteluissa sekä Lähi-idän rauhanprosessissa;

O. toteaa, että EU:lla on maailman suurimpana kauppablokkina vahva rooli kahden- ja monenvälisissä kauppajärjestelyissä ja että se on luonut aktiivisia kauppapoliittisia toimia, joilla tuetaan talouskasvua, autetaan vähentämään köyhyyttä ja edistetään ympäristön ja luonnonvarojen suojelua;

P. toteaa, että EU ja sen jäsenvaltiot ovat YK:n yleisen talousarvion ja humanitaarisen avun, julkisen kehitysavun sekä rauhanturvaoperaatioiden suurin rahoittaja; toteaa, että EU:n toteuttamat kehityspolitiikat ovat erittäin tärkeitä, koska niillä autetaan aktiivisesti köyhyyden vähentämistä ja vahvistetaan talouden, yhteiskunnan ja ympäristön kannalta kestävää kehitystä, mikä vahvistaa rauhaa ja turvallisuutta; toteaa, että EU on sopimuspuolena yli 50:ssä YK:n monenvälisessä sopimuksessa ja yleissopimuksessa ainoana osapuolena, joka ei ole valtio;

Q. toteaa, että EU kuuluu niihin toimijoihin, jotka puolustavat ja edistävät kaikin tavoin ihmisoikeuksia, perusvapauksia, kulttuurisia arvoja, demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatetta; toteaa, että näitä periaatteita koskevia määräyksiä on sisällytetty sen kaikkiin kahdenvälisiin kumppanuuksiin ja niillä on keskeinen rooli EU:n monenvälisessä toiminnassa; toteaa, että EU on ollut hyvin vahva kansainvälisen oikeuden tukija;

R. toteaa, että EU toimii merkittävässä roolissa tukiessaan YK:n operaatioita yhteistä huolta aiheuttavilla aloilla, erityisesti aseellisesta konfliktista kärsivien siviilien ja varsinkin naisten ja lasten suojelussa;

S. toteaa, että naisten ja miesten tasa-arvo on EU:n perusarvo, joka on tunnustettu sen perussopimuksissa ja perusoikeuskirjassa; toteaa, että EU on ottanut tehtäväkseen liittää sukupuolten tasa-arvokysymyksen kaikkeen toimintaansa ja kaikkeen politiikkaansa, myös ulkopolitiikkaan ja kehitysyhteistyöpolitiikkaan;

T. katsoo, että ihmiskunnan arvot ja edut ovat yhteisiä; katsoo, että kun ratkotaan yhteisiä ongelmia ja edistetään yhteisiä tavoitteita ja arvoja, taakan ja hyötyjen olisi jakauduttava oikeudenmukaisesti;

YK-järjestelmä

U. toteaa, että YK-järjestelmä on tärkein globaali foorumi globaalin hallinnan parantamisessa ja siten paras foorumi EU:n arvojen ja intressien edistämiseen;

V. toteaa, että toisen maailmansodan jälkeen päätavoitteena oli säilyttää rauha ja turvallisuus; toteaa, että taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen ja ihmisoikeuksien edistämisellä on keskeinen asema YK:n peruskirjassa; toteaa, että ympäristöasiat tulivat YK:n asialistalle 1970-luvun alkupuolella; toteaa, että vuonna 1987 laaditussa Brundtlandin raportissa "Yhteinen tulevaisuutemme" määriteltiin kestävän kehityksen käsite kehitykseksi, joka tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa; toteaa, että vuoden 1992 Rion konferenssissa (UNCED) kehitys- ja ympäristöpolitiikkoja koottiin yhteen tavoitteena vähentää tehokkaasti köyhyyttä ja edistää kestävää kehitystä kaikkialla maailmassa;

W. toteaa, että YK-järjestelmä kattaa kaikki yhteistyöalat ja että sen keskeinen osa eli turvallisuusneuvosto on vastuussa kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisestä yhdessä liitännäiselinten ja neuvoa-antavien elinten kanssa;

X. toteaa, että YK-järjestelmässä on 19 erityisjärjestöä, muun muassa FAO, IFAD, ILO, IMF, UNESCO, UNIDO, WHO ja Maailmanpankkiryhmä, 11 rahastoa ja ohjelmaa, muun muassa UNCTAD, UNDP, UNEP, UNFPA, UNHCR, UNICEF, YK:n tasa-arvojärjestö ja WFP[5], sekä yhdeksän aihekohtaista toimikuntaa ja viisi alueellista talouskomissiota ja muita vastaavia elimiä; toteaa, että muun muassa Maailman kauppajärjestö (WTO) ja Kansainvälinen atomienergiajärjestö (IAEA) ovat myös kytköksissä YK-järjestelmään;

Y. toteaa, että useimmat näistä järjestöistä, rahastoista, ohjelmista, toimikunnista ja komissioista toimivat talous- ja sosiaalineuvoston ja yleiskokouksen alaisuudessa, ja osa näistä raportoi yleiskokoukselle;

Z. toteaa, että EU:lla ja sen jäsenvaltioilla on erittäin tärkeä rooli YK:n periaatteiden ja tavoitteiden edistämisessä ja ihmiskunnan yhteisten ongelmien ratkaisemisessa; katsoo toisaalta, että Eurooppa tarvitsee kansainvälisiä kumppaneita ratkoakseen omia ongelmiaan esimerkiksi turvallisuus-, ympäristönsuojelu-, ihmisoikeus- ja maahanmuuttoasioissa ja turvapaikkaoikeuden takaamisessa sekä finanssimarkkinoiden epävakaustilanteissa;

AA. toteaa, että EU:lla on erityinen vastuu rauhanturvaamisesta, kehityksestä ja ihmisoikeuksista naapurialueillaan;

AB. toteaa, että on erittäin tärkeää, että YK:n puitteissa toteutettavissa toimissa noudatetaan kansainvälistä oikeutta; toteaa, että YK:n alaisuudessa tehdyt rikokset ovat erittäin vahingollisia järjestön uskottavuuden kannalta eikä niitä saisi jättää rankaisematta;

AC. toteaa, että maat on jaettu maantieteellisiin alueisiin, mikä usein johtaa siihen, että maat äänestävät blokkeina; toteaa, että YK:n ihmisoikeusneuvoston jäsenet ovat usein itse ihmisoikeuksien järjestelmällisiä loukkaajia ja heikentävät siten koko neuvoston tehokkuutta ja uskottavuutta;

AD. toteaa, että ISIS/Da'esh-järjestön Irakissa ja Syyriassa harjoittaman kulttuuristen ja uskonnollisten kohteiden ja esineiden ryöstelystä ja salakuljetuksesta saatavia voittoja käytetään ISIS/Da'esh -järjestön terroritoiminnan rahoittamiseen; toteaa, että Unesco ja sen yleissopimus kulttuuriomaisuuden luvattoman tuonnin, viennin ja omistusoikeuden siirron kieltämiseksi ja ehkäisemiseksi ovat keskeisessä roolissa Syyrian ja Irakin kulttuuriperinnön kiireellisen suojelun varmistamisessa;

AE. toteaa, että EU ja YK tekevät tiivistä yhteistyötä kaikkein vaikeimmissa kriisitilanteissa, erityisesti Lähi-idässä tai Pohjois-Afrikassa; katsoo, että niiden pyrkimyksiä on edelleen vahvistettava, jotta tällaisiin kriiseihin löydetään rauhanomaisia poliittisia ratkaisuja;

AF. ottaa huomioon, että vuonna 2015 YK:n yleiskokouksen esityslistalla on keskustelu ja päätös Internetin hallintofoorumin (IGF) toimeksiannon uusimisesta; toteaa kehottaneensa YK:n yleiskokousta uusimaan IGF:n toimeksiannon ja lisäämään sen resursseja sekä vahvistamaan internetin monisidosryhmäistä hallintomallia;

EU YK-järjestelmässä

1. muistuttaa, että EU:lla ja sen jäsenvaltioilla on SEU-sopimuksen 21 artiklan 1 kohdan mukaisesti samat arvot ja periaatteet kuin YK:n peruskirjassa ja että niillä on erittäin tärkeä rooli näiden periaatteiden sekä YK:n tavoitteiden edistämisessä unionin ulkoisissa toimissa; katsoo, että EU tarvitsee kansainvälisiä kumppaneita voidakseen menestyksellisesti saavuttaa ulkopoliittiset tavoitteensa, erityisesti rauhan ja turvallisuuden, terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan sekä alueellisten konfliktien, valtioiden toimintakyvyttömyyden ja joukkotuhoaseiden leviämisen estämisen alalla;

2. katsoo, että EU:n turvallisuusympäristö on yhä epävakaampi ja häilyvämpi, mikä on seurausta monista pitkään olemassa olleista sekä äskettäin esille nousseista turvallisuushaasteista; toteaa, että Itä-Ukrainan konflikti, Syyrian ja Irakin konfliktit ja ISIS-terroristijärjestön nousu, Libyan kriisi sekä Afrikan (erityisesti Sahelin alueen, Libyan ja Afrikan sarven alueen) terroriuhka ovat vakavia maailmanlaajuisia uhkia, jotka vaativat maailmanlaajuisia vastareaktioita; katsoo, ettei EU voi yksinään käsitellä näitä uhkia vaan se tarvitsee tukea kansainvälisiltä kumppaneilta;

3. pitää myönteisenä sitä, että EU ja sen jäsenvaltiot osallistuvat eri tavoin ja eri muodoissa aktiivisesti YK-järjestelmän toimintaan ja edistävät sitä, ja katsoo, että tämän työn olisi oltava näkyvämpää;

4. pitää myönteisenä myös EU:n merkittävää panosta kehityksen ja humanitaarisen avun alalla kaikkialla maailmassa; muistuttaa, että EU ja sen jäsenvaltiot yhdessä ovat maailman suurin kehitysavun ja humanitaarisen avun tarjoaja;

5. muistuttaa, että EU:sta on tullut todellinen kansainvälinen toimija ja että sillä on siksi YK:ssa tehostettu tarkkailijan asema ja oikeus käyttää puheenvuoroja YK:n yleiskokouksessa käydyissä keskusteluissa merkittävien ryhmien edustajien joukossa ennen yksittäisiä valtioita, jättää ehdotuksia ja muutospyyntöjä, oikeus vastata, käyttää työjärjestyspuheenvuoroja ja toimittaa asiakirjoja;

6. muistuttaa myös, että EU:ta edustavat YK:ssa monet toimijat: Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja, unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja, komissio ja EU:n edustustot sekä sen 28 jäsenvaltiota, joista kaksi (Ranska ja Yhdistynyt kuningaskunta) ovat YK:n turvallisuusneuvoston pysyviä jäseniä, joilla on veto-oikeus; korostaa, että EU:n jäsenvaltiot ovat perussopimusten mukaisesti velvollisia koordinoimaan toimintaansa kaikilla kansainvälisillä foorumeilla;

Miten saavuttaa paremmin EU:n ulkopolitiikan tavoitteet YK:ssa

7. on vakuuttunut, että voidakseen saavuttaa paremmin perussopimuksissa vahvistetut ulkopoliittiset tavoitteensa, EU:n olisi pyrittävä vahvistamaan globaalia päätöksentekoa YK-järjestelmän sisällä ja lisäämään omaa ja jäsenvaltioidensa vaikutusvaltaa tässä järjestelmässä; muistuttaa EU:n sitoutumisesta tukemaan aktiivisesti YK-järjestelmän laaja-alaista uudistusta järjestön legitimiteetin, alueellisen edustuksen, avoimuuden, vastuuvelvollisuuden ja tehokkuuden vahvistamiseksi sen vastatessa nykyajan monimutkaisiin ja monitahoisiin haasteisiin; korostaa erityisesti, että yleiskokouksen tekemää työtä on tärkeää jälleen tehostaa;

8. korostaa, että EU:lla olisi oltava entistä vahvempi rooli yleiskokouksessa ja riittävästi näkyvyyttä sekä poliittista vaikutusvaltaa, joka antaa sille mahdollisuudet täyttää paremmin kansainväliset velvoitteensa yleiskokouksen 3. toukokuuta 2011 antaman päätöslauselman mukaisesti[6];

9. vakuuttaa jälleen tukevansa parlamenttien ja alueellisten edustajakokousten roolia YK-järjestelmässä;

10. kehottaa turvallisuusneuvoston jäseniä läheisessä yhteistyössä yleiskokouksen kanssa tarkistamaan ja muuttamaan YK:n pääsihteerin vaikeatajuista valintaprosessia ja varmistamaan mies- ja naisehdokkaille yhtäläiset mahdollisuudet tähän tehtävään; kehottaa kaikkia YK:n elimiä ja erityisesti turvallisuusneuvostoa kiinnittämään riittävästi huomiota sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamiseen YK:ssa ja EU:n jäsenvaltioita ottamaan tässä johtavan roolin kannustamalla ja edistämällä naisehdokkaita; toivoo, että YK:n seuraavaksi pääsihteeriksi valitaan nainen; kehottaa EU:ta tukemaan YK:n naisjärjestöä sukupuoli-identiteettiin ja sukupuoli-ilmaisuun perustuvan syrjinnän huomioon ottamisessa;

11. korostaa EU:n nykyisiä, YK:n 70. yleiskokousta varten vahvistettuja prioriteetteja, joissa toistetaan unionin pitkäaikainen vaatimus, että YK:n olisi virtaviivaistettava rakenteitaan, talousarviotaan ja työmenetelmiään väistelemättä vaikeita aiheita, kuten turvallisuusneuvoston uudistamista;

12. korostaa, että kaikkien YK:n jäsenmaiden hallituksia edustavalla yleiskokouksella on oltava keinoja ohjata YK-järjestelmää ja koordinoida sen toimia;

13. on ehdottomasti sitä mieltä, että turvallisuusneuvostoa on uudistettava, jotta se ilmentäisi paremmin maailman uutta todellisuutta ja kykenisi vastaamaan tehokkaammin nykyisiin ja tuleviin turvallisuushaasteisiin; kannustaa maita pidättymään veto-oikeutensa käyttämisestä joukkotuhontaa ja ihmisyyttä vastaan tehtyjä rikoksia koskevissa tilanteissa;

14. muistuttaa, että EU:n pitkän aikavälin tavoitteena on päästä laajennetun turvallisuusneuvoston jäseneksi, kun otetaan huomioon EU:n panos maailmanrauhan ja turvallisuuden luomisessa sekä Lissabonin sopimuksen tavoite, joka koskee unionin ulkopolitiikan vahvistamista, ja kehottaa jälleen käymään Euroopan laajuista keskustelua turvallisuusneuvoston uudistuksesta; toistaa korkealle edustajalle / varapuheenjohtajalle esittämänsä pyynnön pyrkiä EU:n yhteisiin kantoihin turvallisuusneuvoston toimivaltaan kuuluvissa asioissa, ja parantamaan nykyisiä yhteistyömekanismeja, joilla pyritään varmistamaan, että turvallisuusneuvostossa istuvat EU:n jäsenvaltiot puolustavat siellä EU:n yhteisiä kantoja; muistuttaa, että SEU-sopimuksen 34 artiklan mukaan YK:n turvallisuusneuvoston jäseninä olevien EU-maiden on tiedotettava sen työskentelystä muille jäsenvaltioille ja korkealle edustajalle sekä puolustettava EU:n kantoja ja etuja; muistuttaa myös, että jos EU on määritellyt kantansa YK:n turvallisuusneuvoston esityslistalla olevaan asiaan, kyseisten maiden on pyydettävä, että korkea edustaja kutsutaan esittämään unionin kanta;

15. muistuttaa, että YK:n peruskirjan VIII luvussa kannatetaan suuremman roolin antamista alueellisille ja alialueellisille järjestöille YK:ssa, ja kehottaa EU:ta ja Etyjiä pyrkimään lisäämään omaa osallistumistaan ja muiden alueellisten järjestöjen osallistumista globaaliin päätöksentekoon;

16. katsoo, että EU:n olisi hyödynnettävä paremmin YK:n erityisjärjestöjen, rahastojen, ohjelmien, toimikuntien ja komissioiden kanssa solmittuja kumppanuuksia lisäämällä yhteistyötään YK:n kanssa; kehottaa vahvistamaan EU:n koordinointia näiden elinten johtokunnissa, jotta varmistetaan, että EU puhuu yhdellä äänellä;

17. korostaa, että näiden YK:ssa tehtävien välttämättömien uudistusten lisäksi EU:n ulkopoliittisten tavoitteiden, kuten perusarvojen edistämisen, saavuttamiseksi tarvitaan niin EU:n kahden- kuin monenvälisen ulkoisen politiikan eri toimien tehokasta koordinointia; kehottaa jälleen parantamaan EU:n toiminnan ja avustusten näkyvyyttä kaikilla monenvälisillä foorumeilla ja paikan päällä;

18. kehottaa EU:ta koordinoimaan tehokkaammin työtään humanitaarisen avun alalla, kuten ECHO-ohjelmaa, YK:n virastojen kanssa, jotta rajallisilla resursseilla voidaan saada mahdollisimman hyviä tuloksia ja vältetään tarpeettomia päällekkäisyyksiä;

19. kehottaa asianomaisia unionin toimielimiä ja YK:n instituutioita noudattamaan täysimääräisesti rahoituksesta ja hallinnosta tehtyä puitesopimusta ja panemaan sen täytäntöön; pyytää komissiota tekemään parlamentille selkoa puitesopimuksen ja sitä koskevien ohjeiden soveltamisesta sekä yksilöimään parannuksia kaipaavat alueet ja antamaan tätä koskevia ehdotuksia;

20. korostaa EU:n ja UNDP:n yhteistyön merkitystä avun vaikuttavuudessa; painottaa tuloksellista kehitysyhteistyötä koskevaan maailmanlaajuiseen kumppanuuteen sitoutumista; kannustaa kaikkia valtioita ja yksityisen sektorin toimijoita sitoutumaan asiaan;

21. katsoo, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on osaltaan vaikuttanut menestyksekkäästi Euroopan kehitykseen ihmisoikeuksien kunnioittamisessa ja että tuomioistuinta voidaan pitää esimerkkinä muille alueille;

22. kehottaa parantamaan YK:n ennalta ehkäiseviä välineitä ja varhaisvaroitusvälineitä sekä välitysvalmiuksia siten, että rauhanrakentamis- ja rauhanturvaoperaatioille on johdonmukaiset ja saavutettavissa olevat mandaatit, joihin sisältyy ihmisoikeuskomponentti ja selkeät vetäytymisstrategiat; kannustaa EU:n jäsenvaltioita tukemaan voimakkaammin rauhanrakentamis- ja rauhanturvaamisoperaatioita ja kehottaa EU:ta voimistamaan välityspyrkimyksiään konfliktien ratkaisussa; palauttaa mieliin eräiden ääri- ja terroristiryhmien viimeaikaiset hirmuteot ja ihmisoikeusloukkaukset sekä konfliktialueilla jatkuvan seksuaalisen väkivallan, kuten raiskaukset sodankäynnin välineenä; kehottaa turvallisuusneuvostoa suojeluvelvollisuuden periaatteen mukaisesti määrittelemään kunnianhimoisia välineitä ja toimia tällaisten tekojen estämiseksi tehokkaasti ja oikeusvaltion periaatteiden ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamiseksi ja kehottamaan YK:n jäsenvaltioita torjumaan ihmiskauppaa, kitkemään terroristijärjestöjen värväystoiminnan ja rahoituksen estämällä ja tukahduttamalla terroristitaistelijoiden värväämistä, organisointia, kuljetuksia ja varustamista sekä heidän matkojensa ja toimintansa rahoittamista;

23. on ehdottomasti sitä mieltä, että EU:n on osoitettava vahvaa ja sitoutunutta tukeaan kansainväliselle rikostuomioistuimelle erityisesti lujittamalla ja laajentamalla sen suhdetta YK:hon ja erityisesti turvallisuusneuvostoon ja varmistamalla, että EU:n jäsenvaltiot ratifioivat nopeasti Rooman perussääntöön lisätyt Kampalan tarkistukset, joissa määritellään hyökkäysrikos; toteaa, että valtiot ovat ensisijaisesti itse vastuussa syyllisten saattamisesta oikeuteen ja tukee ICC:n tuomiovaltaa, jos kansalliset viranomaiset eivät todella kykene tai halua nostaa syytteitä kansainvälistä yhteisöä huolestuttavista vakavimmista rikoksista;

24. tukee EU:n ja YK:n operatiivisen yhteistyön lujittamista kriisinhallinnassa, muun muassa siten, että EU tekee yhteistyötä YK:n kanssa analyysien vaihdossa (jotta päädyttäisiin yhteisiin analyyseihin) ja rauhanturva- ja turvallisuusoperaatioiden suunnittelussa (operatiivisten näkökohtien helpottamiseksi);

25. katsoo, että olisi tarmokkaammin pyrittävä varmistamaan, että YK:n jäsenvaltiot noudattavat lupauksiaan humanitaarisen avun antamisesta julkaisemalla säännöllisiä katsauksia velvoitteiden noudattamisesta;

26. pitää myönteisenä EU:n sitoutumista suurempaan vastuuseen ja avoimuuteen asekaupan suhteen, ja tukee asekauppasopimuksen maailmanlaajuisen soveltamisen ja täysimääräisen täytäntöönpanon edistämistä sekä ensimmäisen sopimusvaltioiden konferenssin tulosten täytäntöönpanoa; kehottaa EU:ta jatkamaan ydinsulkusopimuksen edistämistä maailmanlaajuisen ydinsulkujärjestelmän kulmakivenä ja olennaisena perustana ydinaseriisunnan toteuttamiseksi sopimuksen VI artiklan mukaisesti; pyytää lisäksi EU:ta ryhtymään toimiin maailmanlaajuisen aseriisunnan toteuttamiseksi;

27. painottaa, että EU:n on tärkeää jatkaa tasa-arvon ja syrjimättömyyden aktiivista edistämistä; pitää myönteisenä ensimmäistä YK:n turvallisuusneuvoston kokousta hlbti-oikeuksista, joka pidettiin 24. elokuuta 2015 ja jossa tuomittiin ISIS-järjestön Lähi-idässä suorittamat hlbti-ihmisten pahoinpitelyt ja surmat; kannustaa YK:n turvallisuusneuvostoa ottamaan myös huomioon hlbti-oikeuksien rikkomiset;

28. muistuttaa, että EU:lla on nollatoleranssi kuolemantuomioon; painottaa, että EU:n on tärkeää jatkaa kuolemantuomioiden täytäntöönpanokiellon edistämistä;

29. on ehdottomasti sitä mieltä, että YK-järjestelmän taloudellista, sosiaalista sekä ympäristöä ja kehitystä koskevaa ulottuvuutta on vahvistettava huomattavasti varmistamalla, että YK:n elimet toimivat poliittisemmin ja parantamalla niiden välistä yhteistyötä, sekä huolehtimalla saatavilla olevien resurssien tehokkaammasta ja avoimemmasta käytöstä; katsoo, että tämä voitaisiin tehdä ennen kaikkea toteuttamalla rakenteellinen ja toiminnallinen uudistus talous- ja sosiaalineuvostossa, joka YK:n peruskirjan mukaan on pääasiallisesti vastuussa tästä tehtävästä; kehottaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita harkitsemaan mahdollisuutta vahvistaa omaa rooliaan talous- ja sosiaalineuvostossa kehittämällä siitä kestävän kehityksen neuvosto;

30. pitää myönteisenä, että on perustettu kestävää kehitystä käsitteleviä korkean tason poliittisia foorumeita (HLPF), joiden tehtävänä on tarjota kehityspolitiikkaan poliittista johtajuutta, opastusta ja suosituksia kestävän kehityksen kolmen pilarin (sosiaali-, talous- ja ympäristöasiat) suhteen; on ehdottomasti sitä mieltä, että HLPF:stä on tultava tärkein päätöksentekoelin kaikissa kehityspolitiikkaan liittyvissä asioissa, jolloin varmistettaisiin vuoden 2015 jälkeisen ajan kehityspuitteisiin liittyvien etenemissuunnitelmien, päätösten ja sitovien toimien koordinoitu ja tehokas tarvearviointi ja hyväksyminen; pitää välttämättömänä panna tehokkaasti täytäntöön syyskuussa 2015 pidetyssä YK:n huippukokouksessa vahvistetut kestävän kehitykset tavoitteet;

31. on ehdottomasti sitä mieltä – pakolaisiin ja maahanmuuttajiin liittyvien runsaasti inhimillistä kärsimystä aiheuttavien toistuvien humanitaaristen kriisien vuoksi ja ottaen huomioon, että lähtömaiden kestävä kehitys voisi pitkällä aikavälillä ratkaista humanitaariset kriisit – että kaikkien näitä asioita käsittelevien järjestöjen toimintaa olisi ehdottomasti koordinoitava;

32. katsoo, että pakolaisiin liittyvän humanitaarisen kriisin aiheuttamat haasteet ovat kysymyksiä, joita on käsiteltävä kokonaisvaltaisesti solidaarisuuden hengessä EU:n sisällä ja tiiviissä yhteistyössä YK:n ja sen virastojen kanssa;

33. kehottaa EU:ta ja YK:ta tehostamaan yhteisiä toimiaan, jotta voidaan saavuttaa pitkälle menevä ja oikeudellisesti sitova sopimus YK:n ilmastonmuutoskokouksessa Pariisissa 2015 ja varmistaa, että COP21:n tulosten täytäntöönpano tapahtuu pikaisesti;

34. katsoo, että myös Maailmanpankkiryhmän, Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailman kauppajärjestön työtä voitaisiin koordinoida osana YK-järjestelmää, niiden nykyiset päätöksentekorakenteet säilyttäen, jotta voidaan varmistaa, että niiden päätöksenteko ja niiden toteuttamat toimet ovat vastuullisia, tehokkaita, johdonmukaisia ja tarpeellisia; katsoo, että G7- ja G20-ryhmät olisi periaatteessa sulautettava poliittisesti ja menettelyllisesti vahvemman, tehokkaamman ja paremmin resurssoidun talous- ja sosiaalineuvoston toimintaan;

35. tukee tavoitetta ottaa monenvälisellä tasolla käyttöön investointisuoja, johon liittyvässä uudessa järjestelmässä otetaan huomioon kansallisten tuomioistuinten toimivalta; kehottaa komissiota ottamaan tämän tavoitteen neuvottelujen asialistalle, kun investointeja koskevia sopimuksia laaditaan; katsoo, että jos pysyvä investointikiistoja käsittelevä kansainvälinen sovittelutuomioistuin perustetaan, se voitaisiin sijoittaa YK-järjestelmään ja sen olisi perustuttava tuomioistuimen menettelyn kohteena olevien oikeuksiin ja velvollisuuksiin; katsoo, että olisi myös korostettava monikansallisia yrityksiä koskevia OECD:n periaatteita sekä yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevia YK:n suuntaviivoja; katsoo, että YK:n järjestelmä antaa käyttökelpoisia malleja tällaiselle järjestelmälle erityisesti rahoituskysymyksissä;

36. katsoo, että WTO:n Dohan kehityskierros on saatettava loppuun ja että YK voi käyttää ainutlaatuista asemaansa varmistamaan neuvottelujen onnistuminen kehitysmaiden kannalta; katsoo, että YK:n olisi tehtävä tässä asiassa yhteistyötä WTO:n kanssa sekä annettava neuvoja ja ohjausta kehitysmaille kauppaan ja investointeihin liittyvän strategian edistämiseksi niin, että EU:lla on asiassa keskeinen rooli;

37. on tietoinen tarpeesta lujittaa yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevia YK:n suuntaviivoja ja panna ne täytäntöön; kehottaa unionia edistämään ylikansallisia yrityksiä ja ihmisoikeuksia käsittelevän hallitusten välisen työryhmän työn saattamista onnistuneeseen tulokseen;

38. katsoo, että YK:n olisi edistettävä kaikkia ihmisten hyvinvointiin liittyviä asioita; katsoo, että näihin kuuluvat kulttuurinen kestävyys sekä kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelu ja edistäminen sisällyttämällä päätöksentekoon koulutus, matkailu, kulttuuridiplomatia, kulttuuriperinnön suojelu, luovat alat ja tieteellinen tutkimus;

39. suosittaa, että varmistetaan EU:n ja YK:n yhteistyö humanitaaristen kriisien, aseellisten konfliktien ja luonnonkatastrofien yhteydessä toteutettaviin hätäohjelmiin liittyvän koulutuksen alalla siten, että jatketaan esimerkiksi koulutusta hätätilanteissa ja kriisinjälkeistä siirtymää koskevan UNICEF-ohjelman ja laadukasta opetusta pakolaisleireissä koskevan YK:n pakolaisjärjestön ohjelman sekä YK:n palestiinalaispakolaisten avustusjärjestön tekemän koulutustyön tukemista;

40. pitää tässä yhteydessä myönteisenä, että vuonna 2014 nimitetyn komission toiminta on organisoitu projektiryhmittäin ja että korkea edustaja / varapuheenjohtaja vastaa yhä enemmän EU:n ulkopolitiikan koordinoinnista yhteistyössä muiden EU:n toimielinten kanssa; korostaa, että maailmanlaajuisen mittaluokan toimille on annettava keskeinen asema tämän projektiryhmän toiminnassa;

41. kehottaa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa sisällyttämään YUTP:tä koskevaan vuosittaiseen selvitykseensä perinpohjaisen osion EU:n globaalien ulkopoliittisten tavoitteiden edistämisestä;

42. katsoo, että parlamentin on voitava käsitellä näitä globaaleja haasteita yhtä perusteellisella ja kattavalla tavalla kuin komissio ja organisoida toimintansa sen mukaisesti; kannustaa parlamentin kaikkia valiokuntia, joiden vastuualaan kuuluu toimintapolitiikkoja, joilla on ulkoinen ja maailmanlaajuinen ulottuvuus, toimittamaan korkean edustajan / varapuheenjohtajan selvityksen asianomaista osiota koskevat lausuntonsa ulkoasianvaliokunnalle, joka on vastaava valiokunta tämän selvityksen osalta;

43. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja Euroopan ulkosuhdehallinnolle sekä YK:n yleiskokoukselle ja pääsihteerille.

24.9.2015

KEHITYSVALIOKUNNAN LAUSUNTO

ulkoasiainvaliokunnalle

EU:n roolista YK:ssa – Miten EU:n ulkopolitiikan tavoitteet voitaisiin saavuttaa paremmin?

(2015/2104(INI))

Valmistelija: Anna Záborská

EHDOTUKSET

Kehitysvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa ulkoasiainvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1. katsoo, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden olisi otettava johtava rooli vuoden 2015 jälkeisessä kehitysohjelmassa ja toimittava yhdessä YK:n ja kaikkien sidosryhmien kanssa sen varmistamiseksi, että saadaan aikaan kunnianhimoisia sitoumuksia kestävän kehityksen tulevien tavoitteiden saavuttamiseksi; korostaa, että EU:ta sitovat tässä sen kaikkien jäsenvaltioiden yhteiset arvot;

2. katsoo, että EU:n ja YK:n kehitysohjelman (UNDP) on tehostettava yhteisiä ponnistelujaan edistääkseen yhteisiä arvoja ja tukeakseen köyhien maiden hallituksia, kansalaisyhteiskuntia ja ihmisiä tärkeillä aloilla, kuten valmiuksien kehittäminen, institutionaalinen kehittäminen, korruption kitkentä, sukupuolten tasa-arvo, vaaliapu, kriisien ehkäiseminen ja kriiseistä toipuminen, katastrofiriskien vähentäminen ja ilmastonmuutoskysymykset;

3. kehottaa komissiota ja YK:n erityisjärjestöjä, rahastoja ja ohjelmia aloittamaan korkean tason vuoropuhelun kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanosta EU:n ja YK:n toimintapolitiikkojen, ohjelmien ja toimien koordinoimiseksi; korostaa eriteltyjen ja helposti saatavilla olevien tietojen tärkeyttä, jotta voidaan seurata EU:n ja YK:n välisen kumppanuuden edistymistä ja arvioida sen tuloksia;

4. kehottaa EU:ta ja UNDP:ta tehostamaan toimiaan varmistaakseen, että monikansallisten yritysten toimintaa köyhissä maissa valvotaan tarkasti erityisesti ratkaisevan kehityksen kannalta tärkeiden kysymysten, kuten ihmisoikeuksien, työntekijöiden oikeuksien ja ympäristönsuojelun osalta;

5. korostaa EU:n ja UNDP:n yhteistyön merkitystä avun vaikuttavuudessa; painottaa tuloksellista kehitysyhteistyötä koskevaan maailmanlaajuiseen kumppanuuteen sitoutumista; kannustaa kaikkia valtioita ja yksityisen sektorin toimijoita sitoutumaan asiaan;

6. korostaa, että köyhien maiden kehitykselle on tärkeää, että YK hyväksyy monikansallisten yritysten toimintaa koskevat sitovat säännöt ja toimet, joilla torjutaan verovilppiä ja veronkiertoa;

7. korostaa EU:n ja YK:n suhteiden merkitystä rauhanturvaamisen, konfliktien liennyttämisen ja välitystoiminnan aloilla; pitää myönteisenä viime vuosina tapahtunutta Euroopan ulkosuhdehallinnon ja YK:n poliittisten asiain osaston välisten siteiden vahvistumista; kehottaa EU:ta lisäämään tukeaan, myös YK:n välitystoiminnan tukiyksikölle; pitää valitettavana jäsenvaltioiden jatkuvaa suuntausta vähentää YK:n operaatioille osoitettuja henkilöresursseja;

8. kehottaa lisäämään EU:n ja YK:n yhteistyötä terveydenhuollon, HI-viruksen/aidsin torjunnan, koulutuksen, ruuan ja ravitsemuksen, vesihuollon, jätevesihuollon ja hygienian, lasten suojelun, sukupuolten tasa-arvon, sosiaalisen osallisuuden, ilmastotoimien, humanitaarisen avun, muuttoliikkeen, ihmisoikeuksien, kaikenlaisen syrjinnän torjumisen, hyvän hallintotavan ja demokratian rakentamisen aloilla, jotta voidaan torjua korruptiota, veropetoksia ja laittomia rahoitusvirtoja sekä tukea konfliktinehkäisytoimia;

9. pitää myönteisenä vuonna 2012 perustettua EU:n ja UN Women -järjestön kumppanuutta, jonka tarkoituksena on edistää tasa-arvoa ja naisten oikeuksia maailmanlaajuisesti; kehottaa tekemään arvioinnin tästä kumppanuudesta, jotta näitä siteitä voitaisiin mahdollisesti vahvistaa;

10. kehottaa vahvistamaan EU:n ja YK:n yhteistyötä, jotta voitaisiin helpottaa kansalaisyhteiskunnan osallistumista poliittiseen prosessiin kiinnittäen erityistä huomiota naisiin, jotka ovat edelleenkin laajalti poliittisen elämän ulkopuolella;

11. tähdentää EU:n ja YK:n kumppanuuden tärkeyttä tulevien sukupolvien elämän parantamiseksi; korostaa lasten erityistä haavoittuvaisuutta sekä heidän keskeistä rooliaan kestävän ja tasapuolisen kehityksen saavuttamiseksi kaikille; pitää EU:n ja Unicefin pitkäaikaista yhteistyötä erittäin tärkeänä lasten suojelemisessa hätätilanteissa ja lapsiin liittyvien kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa;

12. muistuttaa, että EU:n on otettava johtava rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa ja tehtävä jatkossakin alan yhteistyötä YK:n kanssa ottaen huomioon kehitysmaiden erityistilanteen, erityisesti ennen kestävän kehityksen tavoitteiden ja Pariisin COP21-ilmastokokouksen sopimuksen hyväksymistä;

13. korostaa EU:n ja YK:n kumppanuutta pyrittäessä puuttumaan maailman pakolaiskriisien ja humanitaaristen hätätilanteiden perimmäisiin syihin; palauttaa mieliin, että on erittäin tärkeää käyttää kehitysapua avoimella tavalla ja koordinoida kaikkien kansainvälisten toimijoiden toimia niiden antaessa teknistä apua ja mobilisoidessa riittäviä voimavaroja kaikkien haavoittuvimpien ihmisryhmien, myös lasten, suojelemiseksi ja sen varmistamiseksi, että muuttajien oikeutta kansainväliseen suojeluun kunnioitetaan; kehottaa siksi tiivistämään yhteistyötä ja vuoropuhelua vuoden 2016 humanitaarisen avun huippukokouksen valmistelussa.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	22.9.2015
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	22 2 2
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Louis Aliot, Beatriz Becerra Basterrechea, Ignazio Corrao, Nirj Deva, Doru-Claudian Frunzulică, Nathan Gill, Charles Goerens, Enrique Guerrero Salom, Heidi Hautala, Maria Heubuch, Teresa Jiménez-Becerril Barrio, Arne Lietz, Linda McAvan, Norbert Neuser, Maurice Ponga, Cristian Dan Preda, Lola Sánchez Caldentey, Elly Schlein, Davor Ivo Stier, Paavo Väyrynen, Bogdan Brunon Wenta, Rainer Wieland, Anna Záborská
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Eleni Theocharous
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)	Liliana Rodrigues, Estefanía Torres Martínez

22.9.2015

KANSAINVÄLISEN KAUPAN VALIOKUNNAN LAUSUNTO

ulkoasiainvaliokunnalle

EU:n roolista YK:ssa – Miten EU:n ulkopolitiikan tavoitteet voitaisiin saavuttaa paremmin?

(2015/2104(INI))

Valmistelija: Ska Keller

EHDOTUKSET

Kansainvälisen kaupan valiokunta pyytää asiasta vastaavaa ulkoasiainvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1. korostaa, että vapaa ja oikeudenmukainen kauppa on sinällään kaikkein käyttökelpoisin väline autettaessa kehitysmaita auttamaan itseään; korostaa, että kaupalla ja investoinneilla voi olla merkittävä vaikutus vähiten kehittyneiden köyhien maiden kestävän kehityksen sekä köyhyyden ja ihmisoikeusloukkauksien torjunnan kannalta, kun ne räätälöidään asianmukaisesti, toteutetaan pitkän aikavälin tavoitteiden mukaisesti, kun ne ovat selkeästi kohdennettuja, niihin sovelletaan selkeitä toteutumista koskevia sääntöjä ja kun ne liittyvät siirtymäkausien tasapainottaviin toimiin esimerkiksi kaupan suosituimmuusasemaa koskevien erityisohjelmien tai kauppapakotteiden kautta tai sääntelemällä sellaisilla tuotteilla käytävää kauppaa, joita voidaan käyttää kuolemanrangaistukseen, kidutukseen tai epäinhimilliseen tai ihmisarvoa loukkaavaan kohteluun tai rangaistuksiin, sekä konfliktimineraalien kauppaa sääntelevien sertifiointijärjestelmien kautta; kehottaa EU:ta sen vuoksi kehittämään kunnianhimoisia, tehokkaita ja aktiivisia kauppapoliittisia toimia, joilla edistetään YK:n kestävän kehityksen tavoitteita sekä vuosituhannen kehitystavoitteita; katsoo Dohan kehityskierroksen loppuunsaattamisen huomioon ottaen, että YK voi käyttää ainutlaatuista asemaansa monenvälisessä asialistassa varmistamaan neuvottelujen onnistuminen kehitysmaiden kannalta; katsoo, että YK:n olisi tehtävä tässä asiassa yhteistyötä Maailman kauppajärjestön kanssa sekä annettava neuvoja ja ohjausta kehitysmaille kaupan ja investointien vapauttamiseen liittyvän strategian edistämiseksi niin, että EU:lla on asiassa keskeinen rooli;

2. korostaa, että YK tarvitsee kunnianhimoisen ja kestävän kehitysohjelman, ja katsoo SEU-sopimuksen 21 artiklan 2 kohdan d alakohdan mukaisesti, että EU:n kauppapolitiikkaa on koordinoitava ja sitä on toteutettava johdonmukaisesti, jotta voidaan antaa uutta voimaa taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristön kannalta kestävää kehitystä tukevalle maailmanlaajuiselle kumppanuudelle ja edistää sitä; kehottaa vahvistamaan kansainvälisiä toimia, joilla pyritään toteuttamaan kattavat vaikutustenarvioinnit maailmankaupan vaikutuksesta maailman väestön elämänlaatuun, yhtäläisiin mahdollisuuksiin ja ympäristöön; pyytää kehittämään julkisten ja yksityisten toimijoiden välisiä keskustelufoorumeita ja ottamaan mukaan yritykset, ammattiliitot ja kansalaisyhteiskunnan, jotta voidaan edistää hyvien käytäntöjen vaihtoa ja synergiaa kestävään kehitykseen johtavalla tavalla;

3. ymmärtää, että kauppapolitiikalla on oma merkityksensä hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä, ja kehottaa siksi EU:ta varmistamaan, että sen kauppapoliittiset päätökset vastaavat niitä G7-maiden johtajien kesäkuun 2015 ensimmäisenä viikonloppuna Schloss Elmaussa (Saksa) antamia sitoumuksia, jotka koskevat maailmantalouden irrottamista hiilestä tämän vuosisadan aikana ja maailmanlaajuisen lämpenemisen rajoittamista enintään kahteen celsiusasteeseen Pariisin COP21-kokouksessa vahvistettavan sopimuksen tavoitteiden mukaisesti; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita ratifioimaan vuotta 2020 edeltävää kautta koskevan Dohan muutoksen;

4. kehottaa EU:ta maailman suurimpana kauppablokkina omaksumaan näkyvän roolin puhtaasti maailmanlaajuisista ongelmista käytävissä kansainvälisissä keskusteluissa ja esimerkiksi osallistumaan näkyvästi vuonna 2015 järjestettävään YK:n ilmastonmuutoskonferenssiin, kehottaa EU:ta sitoutumaan entistä vahvemmin siirtolaisuuden ja pakolaisuuden käsittelyyn YK:n puitteissa, ja kehottaa sitä samalla kehittämään kunnianhimoisia, tehokkaita ja aktiivisia kauppapoliittisia toimia, joilla edistetään kestävää kehitystä, köyhyyden vähentämistä sekä ympäristön ja luonnonvarojen suojelua asiaa koskevien YK:n yleissopimusten mukaisesti;

5. kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita varmistamaan, että oikeus ruokaan toteutuu myös kauppasopimuksissa sellaisena kuin se on esitetty oikeudesta ruokaan vuonna 2011 annetussa YK:n päätöslauselmassa (A/66/158); panee merkille EU:n keskeisen roolin elintarviketurvaan liittyvien maailmanlaajuisten haasteiden käsittelemisessä;

6. tukee edelleen päätelmiä, jotka esitettiin UNCTADin vuoden 2011 kertomuksessa suorista ulkomaisista investoinneista vähiten kehittyneissä maissa ja joissa suositeltiin toimintaohjelmaa investointien lisäämiseksi infrastruktuurialojen varovaisen vapauttamisen avulla, julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien tukemista ulkomaisten investoijien avulla, pk-yritysten lainansaannin tukemista, investointien kohtelua ja suojaa koskevien asianmukaisten normien vahvistamista sekä lisätoimia huonoon hallintoon ja oikeudellisten kehysten kunnioittamiseen liittyvien ongelmien käsittelemiseksi;

7. yhtyy UNCTADin vuoden 2015 World Investment Report -julkaisussa ilmaistuun kantaan, jonka mukaan investointien sääntely-ympäristöä on uudistettava ja ylikansallisten yritysten veropetokset, veronkierto ja aggressiivinen verosuunnittelu sellaisina kuin ne on määritelty OECD:n vuonna 2011 julkaisemassa raportissa ”Corporate Loss Utilisation through Aggressive Tax Planning” on lopetettava, jotta voidaan tukea kotimaisten resurssien käyttöönottoa kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi ja hyödyntää täysimääräisesti mahdollisuudet, joita investoinnit, kaupan esteiden purkaminen ja talouksiemme vapauttaminen voivat tuoda kestävälle talouskehitykselle etenkin vähiten kehittyneissä maissa silloin, kun ne toteutetaan pitkän aikavälin tavoitteiden mukaisesti, kun ne ovat selkeästi kohdennettuja, niihin sovelletaan selkeitä toteutumista koskevia sääntöjä ja kun ne liittyvät siirtymäkausien tasapainottaviin toimiin; katsoo, että finanssitransaktioveron tehokas maailmanlaajuinen toteutus, jossa EU:lla on tienraivaajan rooli, olisi monille maille lisäkeino näiden tavoitteiden saavuttamiseen; kehottaa EU:ta johtamaan maailmanlaajuista taistelua veroparatiiseja vastaan, sillä ne estävät kitkemästä laitonta kauppaa, jolla on tuhoisa vaikutus kehitykseen ja ihmisoikeuksiin; kehottaa EU:ta käsittelemään veronkiertoa sekä veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoa monikansallisissa yrityksissä esimerkiksi EU:n ja kolmansien maiden välisten kauppasopimusten asianmukaisilla määräyksillä, EIP:n säännöillä, Latinalaisen Amerikan investointivälineellä (LAIF) sekä muilla investointivälineillä;

8. muistuttaa tarpeesta toimia yhdessä tehokkaammin työvoiman ja erityisesti nais- ja lapsityövoiman riiston kitkemiseksi sekä inhimillistä kehitystä haittaavan sosiaalisen polkumyynnin lopettamiseksi, sekä tarpeesta pyrkiä parantamaan työoloja koko maailmanlaajuisessa arvoketjussa ottaen mukaan sekä ostajat että tuottajat, kuten tehtiin äskettäin Bangladeshissa ja Myanmarissa; katsoo, että komission on jatkettava korkeatasoista yhteistyötä ILO:n kanssa varsinkin syyskuussa 2015 järjestettävän YK:n kestävän kehityksen huippukokouksen yhteydessä; kehottaa EU:ta edistämään maailmanlaajuisella tasolla ILO:n ihmisarvoisen työn toimintaohjelman tavoitteiden sisällyttämistä kauppapolitiikkaan, kuten ILO:n jäsenvaltiot esittivät vuonna 2008 yksimielisesti hyväksytyssä julistuksessa sosiaalisesti oikeudenmukaisesta globalisaatiosta; kehottaa EU:ta hyödyntämään täysimääräisesti ILO:n elinten ja erityisesti sen asiantuntijakomitean ja normien soveltamiskomitean asiantuntemusta; kehottaa EU:ta sisällyttämään kaikkiin kauppapoliittisiin sopimuksiin kunnianhimoisen ja tehokkaan kestävää kehitystä koskevan luvun; muistuttaa tässä yhteydessä myös keskeisestä roolista, joka EU:n tekemillä kauppasopimuksilla samoin kuin muilla välineillä, kuten yleisellä tullietuusjärjestelmällä, voi olla ILO:n normien toteutuksen edistämisessä ja näin ihmisarvoisten työolojen tarjoamiseen kannustamisessa koko maailmassa;

9. tukee tavoitetta ottaa monenvälisellä tasolla käyttöön investointisuoja, johon liittyvässä uudessa järjestelmässä otetaan huomioon kansallisten tuomioistuinten toimivalta; kehottaa komissiota ottamaan tämän tavoitteen huomioon neuvottelujen asialistassaan, kun investointeja koskevia sopimuksia laaditaan; katsoo, että jos pysyvä investointikiistoja käsittelevä kansainvälinen sovittelutuomioistuin perustetaan, se voitaisiin sijoittaa YK-järjestelmään ja sen olisi perustuttava periaatteisiin, jotka koskevat tuomioistuimen menettelyn kohteena olevien oikeuksia ja velvollisuuksia; katsoo, että olisi myös korostettava monikansallisia yrityksiä koskevia OECD:n periaatteita sekä yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevia YK:n periaatteita; katsoo, että YK:n järjestelmä antaa käyttökelpoisia malleja tällaiselle järjestelmälle erityisesti rahoituskysymyksissä;

10. muistuttaa, että Dohan mandaatti, jonka kaikki osallistuvat valtiot hyväksyivät kauppaa ja kehitystä käsittelevän YK:n konferenssin 13. istunnossa (XIII UNCTAD, Doha, 21.–26. huhtikuuta 2012), edellyttää sukupuolten tasa-arvon ja osallistavan kehityksen välisen yhteyden tunnustamista; kehottaa UNCTADia vahvistamaan työtään, joka liittyy sukupuolten tasa-arvon, naisten voimaannuttamisen sekä kaupan ja kehityksen välisiin yhteyksiin, ja kehottaa sisällyttämään sukupuolten tasa-arvoon ja naisten voimaannuttamiseen liittyvät kysymykset keskeisten tavoitteiden luetteloon kaikkien maiden osalta; kehottaa EU:ta tehostamaan omia toimiaan ja omaksumaan johtavan roolin sukupuolinäkökohtien sisällyttämisessä kauppapolitiikkaan; kehottaa integroimaan järjestelmällisesti havainnot ja suositukset, joita YK Naiset -järjestö on tehnyt ja esittänyt sukupuolten välisestä tasa-arvosta ja kauppapolitiikasta, jotka viittaavat selviin todisteisiin siitä, että talouskehitys ja sosiaalinen tasa-arvo kulkevat käsi kädessä, ja panee lisäksi merkille vahvan yhteyden sukupuolten tasa-arvon ja toisaalta kilpailukyvyn ja henkeä kohti lasketun BKT:n välillä; kehottaa siksi soveltamaan edelleen sukupuolten eriarvoisuutta kestävän kehityksen indikaattorina, kun EU:n kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutusten arviointia koskevaa käsikirjaa tarkistetaan;

11. kehottaa EU:ta edistämään ja tukemaan YK:n Global Compact -aloitteeseen sisältyvien yritysten yhteiskuntavastuun periaatteiden noudattamista; kehottaa EU:ta edistämään YK:n foorumeilla sellaista kauppapolitiikkaa, jolla kannustetaan tehokkaasti näiden periaatteiden noudattamiseen esimerkiksi julkisia hankintoja koskevien ehtojen määrittämisen avulla;

12. on tietoinen tarpeesta lujittaa liike-elämää ja ihmisoikeuksia koskevia YK:n perusperiaatteita (UNGP) ja panna ne täytäntöön; kehottaa EU:ta edistämään sitä, että ylikansallisia yrityksiä sekä muita liikeyrityksiä ja ihmisoikeuksia käsittelevä hallitusten välinen työryhmä, joka pyrkii saamaan aikaan oikeudellisesti sitovan, liikeyrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevan välineen, saa työnsä onnistuneesti päätökseen, ja toteaa, että yritykset ja hallitukset ovat yhdessä vastuussa näiden periaatteiden tukemisesta;

13. kehottaa EU:ta vahvistamaan rooliaan ja osallistumistaan YK:n elinten sääntelyä käsittelevissä työryhmissä, kuten YK:n Euroopan talouskomission (UNECE) yhteydessä toimivassa WP.29:ssä, ja vaatii EU:ta kehottamaan muita YK:n jäseniä tekemään samoin; korostaa, että on pyrittävä luomaan maailmanlaajuiset tekniset normit, jotka edistävät vapaata kauppaa ja taloudellista kasvua ja ovat samalla yhteensopivia Euroopan sisämarkkinoiden kanssa;

14. toteaa, että kauppasopimukset ja terveyspalvelujen saanti ovat läheisesti sidoksissa toisiinsa etenkin kehitysmaissa; toteaa, että Maailman terveysjärjestö (WHO) pyrkii luomaan välineet, joiden avulla tätä suhdetta voidaan arvioida objektiivisesti; kehottaa EU:ta tukemaan WHO:n aloitetta ja ottamaan huomioon sen työn perusteella tehdyt johtopäätökset.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	22.9.2015
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	29 8 2
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	William (The Earl of) Dartmouth, Maria Arena, Tiziana Beghin, David Campbell Bannerman, Salvatore Cicu, Marielle de Sarnez, Santiago Fisas Ayxelà, Eleonora Forenza, Karoline Graswander-Hainz, Ska Keller, Jude Kirton-Darling, Gabrielius Landsbergis, Bernd Lange, Emmanuel Maurel, Anne-Marie Mineur, Sorin Moisă, Franck Proust, Godelieve Quisthoudt-Rowohl, Viviane Reding, Inmaculada Rodríguez-Piñero Fernández, Tokia Saïfi, Matteo Salvini, Marietje Schaake, Helmut Scholz, Joachim Schuster, Joachim Starbatty, Adam Szejnfeld, Iuliu Winkler, Jan Zahradil
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Klaus Buchner, Dita Charanzová, Edouard Ferrand, Agnes Jongerius, Sander Loones, Gabriel Mato, Fernando Ruas, Jarosław Wałęsa
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)	Marco Affronte, Andrejs Mamikins

24.9.2015

TALOUSARVION VALVONTAVALIOKUNNAN LAUSUNTO

ulkoasiainvaliokunnalle

EU:n roolista YK:ssa – Miten EU:n ulkopolitiikan tavoitteet voitaisiin saavuttaa paremmin?

(2015/2104(INI))

Valmistelija: Ryszard Czarnecki

EHDOTUKSET

Talousarvion valvontavaliokunta pyytää asiasta vastaavaa ulkoasiainvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

– ottaa huomioon EU:n ja YK:n välisen rahoituksesta ja hallinnosta tehdyn puitesopimuksen (vuodelta 2003) ja sen lisäyksen nro 1 (2014);

A. toteaa, että vuosi 2015 oli haastava vuosi, jolloin määriteltiin uudelleen tapa, jolla globaalit toimijat ja toimielimet tekevät yhteistyötä sekä uusi toimintavauhti ja menettelytavat erityisesti, jotta EU:n ulkopolitiikkaan liittyvistä sitoumuksista voidaan saada parempia tuloksia;

B. toteaa, että EU on tehnyt paljon kansainvälistä yhteistyötä, ratkaissut globaaleja haasteita ja antanut kehitystukea ja humanitaarista apua useissa maailman osissa;

C. toteaa, että unionin puolustusbudjetti on tärkeä ja että unioni rahoittaa merkittävästi YK:n rauhanoperaatioita;

D. toteaa, että EU:n ulkoiset toimet kanavoituvat kansainvälisten järjestöjen kautta siten, että ne joko käyttävät EU:n varoja tai rahoittavat hankkeita yhdessä EU:n kanssa, valvontaa ja hallintoa koskevat haasteet mukaan luettuina;

1. korostaa tarvetta parantaa YK:n tehokkuutta, vastuuvelvollisuutta, vaikuttavuutta ja avoimuutta erityisesti EU:n resurssien käytön yhteydessä sekä pantaessa täytäntöön kansainvälisesti sovittuja strategisia suuntaviivoja ja kehitystavoitteita;

2. kehottaa asianomaisia unionin toimielimiä ja YK:n instituutioita noudattamaan täysimääräisesti rahoituksesta ja hallinnosta tehtyä puitesopimusta ja panemaan sen täytäntöön; pyytää komissiota tekemään parlamentille selkoa puitesopimuksen ja sitä koskevien ohjeiden soveltamisesta sekä yksilöimään parannuksia kaipaavat alueet ja antamaan tätä koskevia ehdotuksia;

3. katsoo, että hallintojärjestelmien arvioinnissa olisi keskityttävä hyvien käytäntöjen määrittelyyn ja jatkuvaan vaihtoon, jotta voidaan vahvistaa vastaavat kestävät pääperiaatteet, joiden avulla turvataan EU:n varainhoitosäännösten noudattaminen; edellyttää kummaltakin osapuolelta avoimuutta asian suhteen, jotta Euroopan tilintarkastajat voivat perehtyä yksityiskohtaisesti YK:n tileihin;

4. muistuttaa, että Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiot yhdessä ovat YK:n talousarvion suurin rahoittaja; vaatii siksi “Delivering as One“ -aloitteen (yksi johtaja, yksi talousarvio, yksi ohjelma, yksi toimisto) hengessä, että on varmistettava YK:n kanavoiman EU:n rahoituksen suurempi näkyvyys sekä kyseisten varojen tehokas käyttö; kehottaa YK:ta ja komissiota tiedottamaan parlamentille kattavasti siitä, kuinka YK on käyttänyt EU:n antamaa rahoitusta;

5. kannustaa YK:ta ja sen elimiä jatkamaan yhteistyönsä syventämistä EU:n kanssa, jotta voidaan jatkuvasti lähentää näitä kahta hallintojärjestelmää muun muassa kehittämällä jatkuvasti laajoja ja luotettavia seuranta-, raportointi- ja valvontajärjestelmiä; muistuttaa, että EU:n ja YK:n jäsennelty yhteistyö on ainoa tehokas keino estää varojen tehoton käyttö ja toiminnan päällekkäisyys;

6. katsoo, että osana toimielinten välistä kumppanuutta YK:n ja EU:n olisi parannettava riskinhallintamenetelmiään, varainhoidon kokonaisvalvontaa ja hallintokehystä ja että tarkastuksissa olisi verrattava niiden tietoja, menetelmiä ja tuloksia;

7. katsoo, että innovoivien lähestymistapojen soveltaminen rahoitukseen tarjoaa merkittävän keinon kehitysapuun suunnattavien varojen ja niiden vaikutusten maksimoimiseen, kun kartoitetaan uusia rahoituslähteitä ja -mekanismeja sekä rahoitusjärjestelyvälineitä; katsoo, että soveltamalla innovatiivisia lähestymistapoja rahoitukseen voidaan käyttää julkista rahoitusta uusien rahoitusvirtojen tuottamiseen ja yksityisten investointien ja markkinarahoituksen hankkimiseen sekä nykyisten julkisten ja yksityisten varojen vaikutusten maksimoimiseen;

8. arvostaa sitä, että toimittamalla apua YK:n kautta unioni kykenee antamaan apua sellaisille maailman alueille, joita se ei välttämättä kykenisi tavoittamaan yksin; tiedostaa konfliktialueille toimitettavaan apuun liittyvät suuret luontaiset riskit; pitää kuitenkin valitettavana, että komission kumppaniorganisaatiot, jotka ovat saaneet tehtäväkseen toteuttaa unionin talousarviota epäsuoran hallinnoinnin avulla, raportoivat komissiolle usein myöhässä, epätäydellisesti tai painottamatta riittävästi tuloksia, mikä estää komissiota hoitamasta omia valvontatehtäviään asianmukaisesti;

9. pitää tässä yhteydessä myönteisenä, että lainsäädäntövallan käyttäjät pääsivät äskettäin sopimukseen varainhoitoasetuksen muuttamisesta siten, että YK ja muut kumppaniorganisaatiot velvoitetaan ilmoittamaan kaikista havaituista säännönvastaisuuksista tai petoksista, jotka vaikuttavat unionin talousarvioon; katsoo kuitenkin, että olisi parannettava komission mahdollisuuksia arvioida suoraan YK:n kanavoiman unionin rahoituksen oikeellisuutta, tehokkuutta ja kestävyyttä;

10. korostaa tarvetta saavuttaa mahdollisimman suuri avoimuus ja institutionaalinen vastuuvelvollisuus kaikilla tasoilla siten, että varmistetaan kattavien ja luotettavien budjetti- ja rahoitustietojen saanti EU:n rahoittamista hankkeista, jotta parlamentti voi valvoa toimintaa; vaatii YK:lta tehostettua julkisuuspolitiikkaa, joka koskee kohteita, edunsaajia ja rahoitusta, erityisesti YK:n tarkastus- ja arviointiraportteja, jotta voidaan paremmin hallinnoida EU:n varoja;

11. katsoo, että on erittäin tärkeää varmistaa unionin näkyvyys erityisesti hankkeissa, jotka yhteisrahoitetaan, joissa on mukana useita rahoittajia ja joissa käytetään EU:n varoja; katsoo, että varojen yhdistämisestä (erityisrahastot mukaan luettuina) on annettava nopeasti säännöllistä tietoa, sillä EU:n varojen vaihdettavuus ja jäljitettävyys ovat tärkeitä asioita;

12. edellyttää, että tulevassa yhteistyössä ja järjestelmässä olisi kannustettava siihen, että kaikki asianomaiset sidosryhmät kartoittavat innovatiivisia rahoituslähteitä, -mekanismeja ja -välineitä ja hyödyntävät niitä tiiviissä yhteistyössä monenvälisten pankkien ja muiden tuenantajien kanssa sekä varmistavat, että kyseiset uudet rahoituslähteet ovat täysin avoimuutta, vastuuvelvollisuutta ja vaikuttavuutta koskevien periaatteiden mukaisia;

13. muistuttaa, että YK:n on ryhdyttävä asianmukaisiin toimenpiteisiin tuodakseen julkisuudessa esiin sen, että toimiin on saatu EU:n rahoitusta, jotta varmistetaan vertailtavissa oleva näkyvyys muihin kansainvälisiin rahoittajiin nähden samalla, kun levitetään YK:n kanssa yhteisiä unionin arvoja, kuten ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion edistämistä ja ympäristö- ja sosiaalinormien kehittämistä, sekä tuetaan yleisesti kestävää kehitystä ja osallistavaa talouskasvua kaikissa YK:n toimissa;

14. korostaa, että kaikissa yhteisrahoitetuissa toimissa on seurattava tarkoin ja johdonmukaisesti EU:n yleistä strategiaa ja ensisijaisia painopisteitä tavalla, joka perustuu poliittisiin preferensseihin sekä talous- ja rahoitustehokkuutta koskeviin kriteereihin, joiden olisi heijastuttava toiminnassa;

15. korostaa unionin kannattavan käsitystä, että YK:n täytyy toimia tarkoituksenmukaisesti ja olla entistä tehokkaampi ja vaikuttavampi; katsoo, että uudet ja kasvavat haasteet edellyttävät uusien tehtävien uskomista YK:lle, mikä puolestaan edellyttää hallintoa ja rahoitusta koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen uudistamista; toteaa, että unionin ensisijaisena tavoitteena olisi jatkossakin oltava varmistaa, että YK:n varoja ja henkilöstöä koskeva hallinnointi on asianmukaista, myös seuraavasta YK:n sääntömääräisestä talousarviosta ja YK:n rauhanturvaamisoperaatioiden talousarvioista käytävissä neuvotteluissa;

16. kehottaa sekä EU:ta että YK:ta harjoittamaan täydentävyyden kannalta mahdollisimman hyvää koordinointia, jotta tutkitaan järjestelmällisesti parhaita vaihtoehtoja, optimaalisia vipuvaikutuksia ja synergioita tukemaan ja täydentämään EU:n toimintapoliittisia tavoitteita erityisesti EU:n kehityspolitiikan ja muiden ulkoisten toiminnan alojen (kuten ihmisoikeudet, muuttoliike ja pakolaiset, turvallisuus, vakaus ja konfliktien ennaltaehkäisy) välillä;

17. kannustaa EU:ta ja YK:ta lujittamaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa asiantuntemustaan ja strategista ja suunnitelmallista lähestymistapaansa toiminnan eri aloilla sekä erityisesti yhteistyötään riskinhallintavälineiden yhteydessä (taloudelliset, toiminnalliset ja maakohtaiset riskit), jotta voidaan paremmin suunnata apu sinne, missä sitä eniten tarvitaan; vaatii soveltamaan asianmukaisesti tiukkoja ehtoja, erityisesti kumppanimaiden julkisen sektorin hyvän hallinnon indikaattoreita tai niiden kehittämistä koskevia ehtoja;

18. muistuttaa, että lisäarvon periaatetta sovelletaan myös YK:n toimintaa varten myönnettävään unionin rahoitukseen; kehottaa komissiota tiedottamaan järjestelmällisesti ja yksityiskohtaisesti siitä, mitä lisäarvoa tällainen rahoitus tuottaa verrattuna siihen, että jäsenvaltiot myöntäisivät rahoitusta suoraan ja EU ja/tai jäsenvaltiot huolehtisivat kyseisestä toiminnasta itse;

19. uskoo, että koska painopiste on unionin avun vaikuttavuudessa, tulossuuntautunutta lähestymistapaa on parannettava ottamalla käyttöön tulosvastuu ja mittauskehys, joka mahdollistaa hankkeiden järkevyyden arvioinnin taloudellista ja sosiaalista kestävyyttä ajatellen ja hankkeiden arvioinnin tehokkuuden ja vaikuttavuuden kannalta;

20. tukee YK:n ja EU:n kumppanuuden yhteydessä käytävää jatkuvaa vuoropuhelua tulosten laadusta ja kestävyydestä siten, että ne liitetään myös yleiseen kysymykseen toimenpiteiden johdonmukaisuudesta ja koherenssista; katsoo, että tulosindikaattoreita ja niiden lähentymistä olisi kehitettävä edelleen, jotta lisätään hankkeiden tehokkuutta, varmistetaan todellinen lisäarvo ja saavutetaan parempi kehitysvaikutus;

21. korostaa ydinperiaatteena EU:n nollatoleranssin merkitystä pyrittäessä torjumaan petoksia ja korruptiota ja lujittamaan koskemattomuutta ja eettisiä sääntöjä; kannustaa syventämään YK:n toimielinten ja elinten suhdetta Euroopan unionin petostentorjuntavirastoon (OLAF) ottamalla käyttöön OLAFin tiedonvaihtoa ja strategioita koskevat suuntaviivat.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	22.9.2015
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	26 2 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Nedzhmi Ali, Louis Aliot, Inés Ayala Sender, Zigmantas Balčytis, Ryszard Czarnecki, Dennis de Jong, Tamás Deutsch, Martina Dlabajová, Jens Geier, Ingeborg Gräßle, Rina Ronja Kari, Verónica Lope Fontagné, Monica Macovei, Dan Nica, Georgi Pirinski, Petri Sarvamaa, Claudia Schmidt, Igor Šoltes, Bart Staes, Marco Valli, Derek Vaughan, Anders Primdahl Vistisen
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Richard Ashworth, Cătălin Sorin Ivan, Karin Kadenbach, Marian-Jean Marinescu, Markus Pieper, Julia Pitera, Miroslav Poche, Patricija Šulin
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)	Raymond Finch

17.9.2015

KULTTUURI- JA KOULUTUSVALIOKUNNAN LAUSUNTO

ulkoasiainvaliokunnalle

EU:n roolista YK:ssa – Miten EU:n ulkopolitiikan tavoitteet voitaisiin saavuttaa paremmin?

(2015/2104(INI))

Valmistelija: Fernando Maura Barandiarán

EHDOTUKSET

Kulttuuri- ja koulutusvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa ulkoasiainvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

EU:n ulkopolitiikan kulttuurinen ulottuvuus

1. korostaa, että kulttuuri yhdessä kulttuurien ja uskontojen välisen vuoropuhelun kanssa on Euroopan ulkosuhteiden tehokas väline, jolla edistetään poliittista vuoropuhelua kolmansien maiden kanssa, yhteenkuuluvuutta, rauhaa ja turvallisuutta, edistetään ihmisten välisiä kontakteja, osallistavaa vuoropuhelua eri alojen kulttuuritoimijoiden kanssa sekä kansalaisten ja kansalaisyhteiskunnan voimaannuttamista; korostaa kuitenkin, että kulttuuri on ennen kaikkea autotelinen arvo ja että sitä olisi sellaisena tuettava;

2. korostaa, että kulttuuripolitiikka perustuu EU:n keskeisiin arvoihin, keskinäiseen ymmärtämykseen, yhteistyöhön ja maailman kulttuurikansalaisuuden ideaan ja että se olisi siksi liitettävä johdonmukaisesti ja strategisesti EU:n ulkoiseen toimintaan – mukaan lukien sen naapuruuspolitiikka – välineenä, jolla edistetään eurooppalaisia arvoja ja perusoikeuksia suhtautuen samalla täydellä kunnioituksella muihin kulttuureihin ja arvoihin;

3. kannustaa Euroopan ulkosuhdehallintoa (EUH) ja komissiota – erityisesti sen koulutuksen ja kulttuurin pääosastoa ja kansainvälisen yhteistyön ja kehitysasioiden pääosastoa – asettamaan kulttuurin strategisempaan asemaan EU:n suhteissa kolmansiin maihin;

4. kehottaa omaksumaan yhtenäisemmän lähestymistavan ja tekemään hedelmällisempää yhteistyötä komission, EUH:n, parlamentin ja YK:n välillä sellaisilla aloilla kuten kulttuurin edistäminen, vaaranalaisen kulttuuriperinnön säilyttäminen, kulttuuriomaisuuden laittoman kaupan torjunta (myös EU:n sisällä), konfliktien ehkäisy, sovitteluprosessit, rauhanrakentaminen, konfliktin jälkeinen lievittäminen, nopean avun välineet kriisitilanteissa, luovien toimialojen kehittäminen, kulttuurialan ammattilaisten liikkuvuus, kulttuurihyödykkeet ja -palvelut, koulutus ja kehitys, opiskelijavaihto-ohjelmat, valmiuksien kehittäminen, koulutus hätätilanteissa ja kulttuuri- ja koulutuspalvelujen saatavuus;

5. korostaa tarvetta kulttuurivaihtoon ja -foorumeihin, joiden tavoitteena on keskinäinen ymmärtämys ja yhteistyö kahden- ja monenvälisellä tasolla, sekä tarvetta yleismaailmallisten perusarvojen vahvistamiseen; kiinnittää huomiota EUH:n ja komission koulutuksen ja kulttuurin pääosaston organisoimiin kulttuuridiplomatiaa koskeviin hankkeisiin ja kehottaa laatimaan yhteisen tiedonannon, jolla edistetään vastavuoroista oppimista ja ymmärtämystä - ottaen huomioon jäsenvaltioiden tukemat hankkeet - sekä kulttuuriorganisaatioiden ja kansalaisjärjestöjen verkostojen kehittämistä;

6. huomauttaa, että koulutuksella on oma tehtävänsä konfliktin aiheuttamissa hätätilanteissa ja että se kuuluu näin ollen niihin näkökohtiin, jotka on sisällytettävä vastaanotto-, tuki- ja voimaannuttamistoimintojen laajempaan kokonaisuuteen;

7. korostaa kulttuuridiplomatian merkitystä ja sitä, että yhteinen eurooppalainen kulttuurinen ulkopolitiikka lisäisi huomattavasti EU:n näkyvyyttä kansainvälisissä järjestöissä kuten YK:ssa; pyytää näin ollen komissiota varaamaan kulttuuridiplomatialle erillisen luvun globaalissa EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikassaan, jota ollaan laatimassa kesäkuussa 2016 järjestettävää Eurooppa-neuvoston huippukokousta varten;

8. toteaa, että koulutuksella on tärkeä rooli inhimillisessä, sosiaalisessa ja taloudellisessa kehityksessä ja että se on erittäin tärkeä väline pyrittäessä EU:n ulkopolitiikan keskeisiin tavoitteisiin, joita ovat esimerkiksi rauhanrakentaminen ja vakaus maailmassa, pitkäkestoinen kehitys, kulttuurien välinen vuoropuhelu ja köyhyyden torjunta sekä unionin sisällä että globaalilla tasolla; painottaa sellaisen EU:n ja YK:n välisen tehokkaan yhteistyön tärkeyttä, jonka tavoitteena on tukea Koulutus kaikille -prosessia, parantaa koulutuksen saatavuutta ja laatua sekä vahvistaa koulutusjärjestelmiä maailmanlaajuisesti;

9. toteaa, että kulttuuri on inhimillisen kehityksen ytimessä ja että sillä on tärkeä tehtävä yhteiskunnan rakentamisessa, demokratian ja sosiaalisen osallisuuden edistämisessä sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien edistämisessä; kehottaa EU:ta toimivaltansa ja vastuidensa mukaisesti liittämään kulttuurisen moninaisuuden ja ihmisoikeuksien edistämisen kansainvälisten suhteidensa ja erityisesti yhteisen eurooppalaisen kehitysyhteistyön yhdeksi keskeiseksi osatekijäksi ja varmistamaan, että henkilöllä, joka väittää, että hänen kulttuurioikeuksiaan on loukattu, on käytettävissään tehokkaita oikeussuojakeinoja;

10. korostaa, että kulttuurienvälisyys ja keskinäinen ymmärtämys ovat menestyksekkään kehitysyhteistyöpolitiikan edellytyksiä, ja kannustaa siksi EU:ta ja jäsenvaltioita edistämään kehitysyhteistyökoulutusta ja tietoisuuden lisäämistä, johon tämä ulottuvuus sisältyy;

11. kannustaa EU:ta ja jäsenvaltioita edistämään yhteisiä etuja kolmansien maiden kanssa tasavertaisuuteen perustuvalla kumppanuudella, jossa keskitytään keskinäiseen vaihtoon ja kulttuurien väliseen yhteistyöhön; suosittelee dynaamisen roolin luomista kulttuurille kansainvälisillä foorumeilla ”pehmeänä voimana”, joka voi hyödyttää EU:ta ja sen jäsenvaltioita niiden suhteissa muuhun maailmaan;

12. korostaa, että tiiviimmällä jäsenvaltioiden välisellä yhteistyöllä voidaan lisätä EU:n kulttuuridiplomatian vaikutusta erityisesti unionin edustustoissa ja jäsenvaltioiden edustustoissa toimivien kulttuuriattaseoiden välisen parantuneen koordinoinnin avulla sekä sitä kautta, että jäsenvaltioiden kulttuurielimet yhdistävät muissa kuin EU-maissa olevia resursseja;

13. pitää tässä yhteydessä myönteisenä kulttuuria ulkosuhteissa koskevaa valmistelutoimea, sillä se on tärkeä väline, jolla vahvistetaan kulttuurin roolia inhimillisen, sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen strategisena tekijänä, joka myötävaikuttaa ulkopoliittisten tavoitteiden saavuttamiseen;

14. kehottaa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa nimittämään kulttuurialan ammattilaisen kaikkiin kolmansissa kumppanuusmaissa toimiviin EU:n edustustoihin (kuten EU:n Kiinan-edustusto) ja tarjoamaan EUH:n henkilöstölle ulkopolitiikan kulttuuriulottuvuutta koskevaa koulutusta;

15. kannustaa tehostamaan kulttuurilaitosten ja kansalaisyhteiskunnan välistä yhteistyötä, luomaan kaupunkien välisiä kumppanuuksia ja perustamaan eurooppalaisia luovuuskeskuksia EU:n ulkopuolisiin maihin;

16. kehottaa laatimaan yhtenäisemmän strategian maailmanperinnön suojelemiseksi ja edistämiseksi sekä vahvistamaan kansainvälistä yhteistyötä konfliktialueilla tiiviimmässä yhteistyössä Sininen kilpi -järjestön kansainvälisen komitean (ICBS) kanssa;

17. suosittelee, että komissio tekee ennakoivasti yhteistyötä Euroopan unionin kansallisten kulttuuri-instituuttien (EUNIC) kulttuuriverkostoihin perustuvien klustereiden kanssa yhteistyössä paikallisten laitosten, kulttuurialan ammatinharjoittajien ja kansalaisyhteiskunnan sekä jäsenvaltioiden kulttuurilaitosten kanssa;

18. toteaa, että kulttuurihankkeita ja kulttuuridiplomatia-aloitteita on seurattava ja arvioitava, jotta voidaan olla varmoja, että varat käytetään hyvin, ja varmistaa aloitteiden laatu ja vaikutus;

19. korostaa tarvetta kerätä kulttuuria ja kulttuuriteollisuutta koskevia tilastotietoja, joiden avulla voidaan edistää kulttuuripolitiikkaa koskevaa keskustelua sekä painottaa entistä enemmän kulttuurialan ja luovan alan taloudellisia mahdollisuuksia ja niiden vaikutusta sosiaaliseen hyvinvointiin;

20. korostaa kulttuurin tehtävää demokratiakehityksen, rauhanrakentamisen ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen edistäjänä; korostaa EU:n antamaa sitoumusta tukea taiteellista vapautta ja kulttuuri-ilmaisun vapautta sensuuria ja taiteilijoiden, tutkijoiden, toimittajien ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen häirintää vastaan; rohkaisee määrittelemään kulttuuri-ulottuvuuteen kytkeytyviä prioriteetteja demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen (EIDHR) puitteissa;

21. kiinnittää huomiota ”kansalaisuuden sekä vapauden, suvaitsevaisuuden ja syrjimättömyyden yhteisten arvojen edistämisestä koulutuksen avulla” Pariisissa maaliskuussa 2015 annetun julistuksen merkitykseen; toteaa, että siinä korostetaan tarvetta edistää aktiivista vuoropuhelua kulttuurien välillä, maailmanlaajuista solidaarisuutta ja keskinäistä kunnioitusta;

EU:n ja YK:n yhteistyö ja hallinto

22. pitää myönteisenä EU:n ja Unescon välistä vahvistettua yhteistyötä, jonka perustan muodostavat Euroopan unionin ja YK:n välillä vuonna 2003 rahoituksesta ja hallinnosta tehty puitesopimus (FAFA) sekä Unescon ja EU:n välillä vuonna 2012 tehty yhteisymmärryspöytäkirja, ja unionin osallistuminen YK:n yleiskokoukseen vuonna 2011 hyväksytyn YK:n yleiskokouksen päätöslauselman seurauksena; kehottaa kuitenkin tehostamaan unionin edustusta YK:ssa erityisesti kulttuurin, koulutuksen, kansalaisuuden ja lasten ja nuorten oikeuksien alalla ja Lissabonin sopimuksen mukaisesti; korostaa, että unionin ja YK:n aito strateginen kumppanuus voitaisiin aikaansaada antamalla unionin edustajille äänioikeus YK:n kulttuuri- ja koulutusalan sekä kansalaisuuden ja lasten ja nuorten oikeuksien alan järjestöjen hallintoelimissä ja toteuttamalla toimia yhdessä Unescon kanssa – sekä Unicefin, YK:n kehitysohjelman (UNDP), YK:n pakolaisjärjestön (UNHCR), YK:n palestiinalaispakolaisten avustusjärjestön (UNRWA) ja YK:n tasa‑arvojärjestön (UN WOMEN) kanssa – rahoitusyhteistyön ja yhteisen projektinhallinnan muodossa yhteisymmärryksessä edunsaajina olevien kumppanimaiden kanssa;

23. korostaa, että EU:n ja Unescon välisen yhteistyön vahvistamiseksi on mentävä rahoitusapua ja yhteistä hankehallintoa pidemmälle ja tehostettava kumppanuutta koulutuksen ja kulttuurin alalla pitkällä aikavälillä; kehottaa siksi perustamaan korkean tason vuosittaisen strategisen vuoropuhelun, jotta yhteisiin haasteisiin voidaan vastata kestävämmällä tavalla;

24. korostaa, että kulttuuri on keskeinen kestävien yhteiskuntien rakentamista edistävä tekijä, ja kehottaa sisällyttämään kulttuurin ulottuvuuden YK:n vuoden 2015 jälkeistä kestävää kehitystä koskevaan ohjelmaan ja siten myös kestävän kehityksen tavoitteisiin, jotka on saavutettava vuoteen 2030 mennessä, kun otetaan huomioon, että kulttuurilla on huomattava vaikutus taloudelliseen kehitykseen, sosiaaliseen osallisuuteen, ympäristön kestävyyteen, rauhaan ja turvallisuuteen;

25. toteaa, että kulttuuriperintö edustaa kulttuuri-ilmaisujen moninaisuutta ja että sillä on siksi merkittävä rooli unionin ulkosuhteissa; kehottaa antamaan yhdenmukaista lainsäädäntöä ja tekemään kansainvälisiä sopimuksia kulttuuriperinnön suojelemiseksi ja kulttuuriomaisuuden laittoman kaupan torjumiseksi tiiviissä yhteistyössä Unescon kanssa;

26. korostaa kulttuurialan ja luovien alojen vaikutusta paikalliseen ja alueelliseen kehitykseen ja kehottaa jatkamaan ja laajentamaan EU:n ja Unescon välisiä asiantuntijapalveluhankkeita sekä pitämään Unescon Culture for Development (CDIS) ‑indikaattoreita metodologisina viitearvoina, joiden avulla arvioidaan kulttuurin moniulotteista roolia kehitysprosesseissa;

27. korostaa, että kulttuurimatkailu helpottaa ihmisten välisiä yhteyksiä kaikkialla maailmassa, ja pitää myönteisinä yhteisiä ponnisteluja Unescon maailmanperintökohteisiin perustuvan matkailun lisäämiseksi yhteistyössä EU:n kanssa, mikä vauhdittaa kulttuurialalle tehtäviä investointeja ja antaa kestävän ja laadukkaan panoksen kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden edistämiseen;

28. korostaa, että taiteilijoiden ja kulttuurialan ammattilaisten tiellä olevia esteitä on poistettava ja heidän liikkuvuuttaan on parannettava erilaisilla etuuskohtelun muodoilla, esimerkiksi koulutus- ja kulttuuritarkoituksiin myönnettävällä viisumilla, jotta edistetään kulttuurivaihtoa, tutkimushankkeita, taiteilijaresidenssejä ja luovan työn tekijöille ja esiintyjille myönnettäviä apurahoja tavalla, joka vastaa muun muassa EU:n allekirjoittaman kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemisesta ja edistämisestä vuonna 2005 tehdyn Unescon yleissopimuksen 16 artiklaa;

29. suosittaa, että varmistetaan EU:n ja YK:n yhteistyö humanitaaristen kriisien, aseellisten konfliktien ja luonnonkatastrofien yhteydessä toteutettaviin hätäohjelmiin liittyvän koulutuksen alalla siten, että jatketaan sellaisten ohjelmien tukemista kuten UNICEFin koulutusta hätätilanteissa ja kriisinjälkeistä siirtymää koskeva ohjelma ja YK:n pakolaisjärjestön laadukasta opetusta pakolaisleireissä koskeva ohjelma sekä YK:n palestiinalaispakolaisten avustusjärjestön tekemä koulutustyö;

Oikeudelliset välineet

30. muistuttaa, että unioni on ratifioinut Unescon vuonna 2005 hyväksymän yleissopimuksen kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemisesta ja edistämisestä, ja kehottaa jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä sitä tehneet, ratifioimaan vuonna 1970 tehdyn yleissopimuksen kulttuuriomaisuuden luvattoman tuonnin, viennin ja omistusoikeuden siirron kieltämiseksi ja ehkäisemiseksi sekä vuonna 1995 tehdyn UNIDROIT'n yleissopimuksen varastetuista tai laittomasti maasta viedyistä kulttuuriesineistä, sillä nämä sopimukset ovat tärkeitä välineitä, joilla vahvistetaan maailman kulttuuriperinnön ja kulttuurisen moninaisuuden suojelua, sekä vuonna 1954 tehdyn Unescon yleissopimuksen kulttuuriomaisuuden suojelemisesta aseellisen selkkauksen sattuessa ja sen kaksi pöytäkirjaa, vuonna 2001 tehdyn Unescon yleissopimuksen vedenalaisen kulttuuriperinnön suojelusta sekä vuonna 2003 tehdyn Unescon yleissopimuksen aineettoman kulttuuriperinnön säilyttämisestä; kehottaa yhdenmukaistamaan lainsäädäntöä ja tekemään kulttuuriperintöä ja laitonta kauppaa koskevan kansainvälisen sopimuksen;

31. kehottaa parantamaan viestintästrategioita kulttuuriyhteistyön kehittämisen alalla käyttämällä ja kehittämällä digitaalisia resursseja kuten verkkopohjaisia monikielisiä tiedotusfoorumeja ja verkko-opiskeluresursseja, jotta voidaan lisätä tiedon saatavuutta, levittää tietoa paikallisilla kielillä sekä edistää taiteilijoiden, kulttuurialan toimijoiden ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen välistä vaihtoa ja verkottumista;

32. painottaa kulttuuriperinnön symbolista merkitystä, joka tekee sen suojelusta koordinoinnin ja yleisen tietoisuuden lisäämisen avulla ehdottoman tärkeää nyt, kun kulttuuriperinnöstä on tullut poliittinen maalitaulu, kuten kulttuurikohteiden äskettäinen tuhoaminen Syyriassa ja Irakissa osoittaa;

33. kehottaa tässä yhteydessä tehostamaan maailman kulttuuriperinnön tuhoamisen pysäyttämiseksi toteutettavia toimenpiteitä yhteistyössä Unescon ja YK:n muiden jäsenvaltioiden kanssa.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	15.9.2015
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	20 4 2
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Isabella Adinolfi, Dominique Bilde, Andrea Bocskor, Silvia Costa, Angel Dzhambazki, Jill Evans, Petra Kammerevert, Rikke Karlsson, Andrew Lewer, Svetoslav Hristov Malinov, Curzio Maltese, Stefano Maullu, Fernando Maura Barandiarán, Luigi Morgano, Momchil Nekov, Yana Toom, Helga Trüpel, Julie Ward, Bogdan Brunon Wenta, Bogdan Andrzej Zdrojewski, Milan Zver, Krystyna Łybacka
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Sylvie Guillaume, Dietmar Köster, Paul Nuttall, Hermann Winkler

30.9.2015

PERUSSOPIMUS-, TYÖJÄRJESTYS- JA TOIMIELINASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO

ulkoasiainvaliokunnalle

EU:n roolista YK:ssa – Miten EU:n ulkopolitiikan tavoitteet voitaisiin saavuttaa paremmin?

(2015/2104(INI))

Valmistelija: David McAllister

EHDOTUKSET

Perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa ulkoasiainvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1. ottaa huomioon sekä Yhdistyneiden kansakuntien (YK) monimutkaisen institutionaalisen kehyksen valtioiden kansainvälisenä järjestönä että Euroopan unionin (EU) erityisluonteen ylikansallisena unionina, jolla on vuodesta 2011 lähtien ollut YK:ssa tehostettu tarkkailijan asema ja Euroopan unionin osallistumisesta Yhdistyneiden kansakuntien työhön 3. toukokuuta 2011 hyväksytyn YK:n päätöslauselman 65/276 perusteella oikeus käyttää puheenvuoroja keskusteluissa, jättää ehdotuksia ja muutospyyntöjä, käyttää työjärjestyspuheenvuoroja ja toimittaa asiakirjoja; korostaa, että YK:n tosiasialliset oikeussubjektit ovat maailmanyhteisön täysivaltaisia valtioita, joihin myös EU:n jäsenvaltiot kuuluvat; kehottaa parantamaan yhteyksiä YK:n toimijoihin ja YK:n erilaisiin rakenteisiin (erityisvirastot, rahastot, ohjelmat, komissio ja komiteat) parantamalla yleistä koordinointia ja yhdenmukaisuutta, jotta voidaan lisätä tehokasta maailmanlaajuista yhteistyötä; katsoo tässä yhteydessä, että EU:n olisi oltava aidosti globaali toimija YK:ssa ja pyrittävä lisäämään vaikutusvaltaansa ja näkyvyyttään kansainvälisellä foorumilla Lissabonin sopimuksen kirjaimen ja hengen mukaisesti;

2. katsoo, että EU:n tehostetun YK-aseman olisi avattava tie tiiviimmälle yhteenkuuluvuudelle ja yhteistyölle; kehottaa jäsenvaltioita sopimaan etukäteen yhteisestä kannasta kaikissa tärkeissä kysymyksissä ja pohtimaan, miten voidaan tarjota kaikki tarvittavat välineet aidosti yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan saavuttamiseksi, jotta voitaisiin tehdä mahdolliseksi unionin merkittävämpi ulkopoliittinen rooli, ja parantamaan EU:n sisäistä koordinointia ulkopolitiikan alalla, jotta voidaan varmistaa, että EU esiintyy yhtenäisenä kansainvälisenä toimijana; palauttaa mieliin, että ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan virka perustettiin SEU-sopimuksen 18 artiklan mukaisesti ja että tarkoituksena oli antaa unionille mahdollisuus puhua yhdellä äänellä kansainvälisillä foorumeilla, eikä vähiten YK:ssa, ja että siksi korkealle edustajalle olisi annettava mahdollisuus hoitaa tehtävänsä täysimääräisesti EU:n tärkeimpänä ulkosuhde-edustajana;

3. kehottaa YK:ta, komissiota ja neuvostoa tiedottamaan koordinaatiostaan täysimääräisesti Euroopan parlamentille, jotta parlamentti voi osallistua EU:n ulkopolitiikan päämäärien määrittelyyn ja tarkistamiseen;

4. tukee YK:n uudistusohjelmaa, jossa mainitaan tehokas monenvälisyys ja tunnustetaan EU:n tehostettu asema YK:n yleiskokouksessa, sen jälkeen kun Lissabonin sopimus tuli voimaan 1. joulukuuta 2009 ja kun YK 3. toukokuuta 2011 hyväksyi päätöslauselman 65/276 Euroopan unionin osallistumisesta Yhdistyneiden kansakuntien työhön;

5. kehottaa järjestämään tarvittavat neuvottelut, luomaan tarvittavat menettelyt ja toteuttamaan YK:n turvallisuusneuvoston tarvittavat uudistukset, jotta EU:sta voi tulla sen pysyvä jäsen, jolla on yksi pysyvä paikka ja yksi ääni;

6. muistuttaa, että EU:n ja YK:n perusperiaatteet ovat yhteisiä ja että näitä yhteisiä arvoja olisi pidettävä tärkeimpänä perustana yhteistyölle; korostaa, että EU:n ja YK:n vankka ja vakaa kumppanuus on olennaisen tärkeä YK:n toiminnalle kaikilla kolmella osa-alueella – rauha ja turvallisuus, ihmisoikeudet ja kestävä kehitys – ja merkittävä myös EU:n roolille aktiivisena maailmanlaajuisena toimijana; vahvistaa, että keskeisiä asioita ovat väkivaltaisten konfliktien ennaltaehkäisy ja niiden syiden poistaminen sekä ratkaisujen etsiminen uusiin haasteisiin;

7. painottaa, että YK:n peruskirjan 22 artiklan perusteella perustettu YK:n parlamentaarinen yleiskokous voisi olla YK:n demokratisoinnin aloituspiste, jotta voidaan vahvistaa globaalin hallinnan demokraattista vastuullisuutta ja avoimuutta ja mahdollistaa yleisön laajempi osallistuminen YK:n toimintaan;

8. on sitoutunut siihen, että YK:n järjestelmästä ja sen lukuisista elimistä ja rakenteista tehdään uusiin maailmanlaajuisiin haasteisiin ja kehityskulkuihin paremmin soveltuvia, ja että sen avoimuutta, vastuuvelvollisuutta ja tehokkuutta lisätään välttämällä päällekkäisyyksiä ja käyttämällä järkevämmin YK:n eri rakenteita; katsoo, että EU:n kokemus monikansallisesta päätöksenteosta voisi tarjota hyödyllisiä näköaloja YK:n uudistusprosessille erityisesti turvallisuusneuvoston osalta;

9. kehottaa tulevissa vaaleissa tukemaan naispuolisia ehdokkaita YK:n pääsihteerin virkaan;

10. muistuttaa, että EU ja sen jäsenvaltiot yhdessä ovat YK:n talousarvion suurin rahoittaja; muistuttaa, että EU:n sitoutuminen näkyy paitsi sen antaman rahoituksen määrässä myös sen osuudessa inhimilliseen pääomaan ja tekniseen taitotietoon; vaatii siksi ”Delivering as One” -aloitteen (yksi johtaja, yksi talousarvio, yksi ohjelma, yksi toimisto) hengessä, että on tarpeen varmistaa YK:n kanavoiman EU:n rahoituksen suurempi näkyvyys sekä kyseisten varojen tehokas käyttö; kehottaa komissiota ja EU:n jäsenvaltioita painostamaan YK:ta varmistamaan, että YK:n avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta koskeva aloite pannaan johdonmukaisesti täytäntöön, ja pyytää niitä tiedottamaan Euroopan parlamentille täysimääräisesti ja ajoissa siitä, miten YK käyttää EU:n rahoitusosuuksia;

11. arvostaa sitä, että toimittamalla apua YK:n kautta EU kykenee antamaan apua sellaisille maailman alueille, joita se ei välttämättä kykenisi tavoittamaan yksin; tiedostaa konfliktialueille toimitettavaan apuun liittyvät suuret luontaiset riskit; pitää kuitenkin valitettavana, että komission kumppaniorganisaatiot, jotka ovat saaneet tehtäväkseen toteuttaa unionin talousarviota epäsuoran hallinnoinnin avulla, raportoivat komissiolle usein myöhässä, epätäydellisesti tai painottamatta riittävästi tuloksia, mikä estää komissiota hoitamasta omia valvontatehtäviään asianmukaisesti;

12. katsoo, että EU:n ja YK:n rauhaa tukeva yhteistyö on olennaisen tärkeää poliittisten operaatioiden ja sovitteluun liittyvien toimien tukemisessa sekä suunnitteluprosessien virtaviivaistamisessa, ja antaa tässä yhteydessä täyden tukensa YK:n rauhanoperaatioiden uudelleentarkastelulle;

13. panee merkille, että EU haluaa sovittaa YK-järjestelmän paremmin uusiin maailmanlaajuisiin voimarakenteisiin, mutta katsoo, että EU:n uudistuspyrkimysten esteenä on, että jäsenvaltioilla ei ole yhteistä kantaa varsinkaan kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta koskevaan järjestelmään, mikä on osaltaan vaikuttanut turvallisuusneuvoston uudistamista koskevaan nykyiseen umpikujaan, tai ei ainakaan ole poistanut sitä;

14. korostaa EU:n nykyisiä, YK:n 69. yleiskokousta varten vahvistettuja prioriteetteja, joissa toistetaan unionin pitkäaikainen vaatimus, että YK:n olisi virtaviivaistettava rakenteitaan, talousarviotaan ja työmenetelmiään väistelemättä vaikeita aiheita, kuten turvallisuusneuvoston uudistamista;

15. korostaa, että kaikkien YK:n jäsenmaiden hallituksia edustavalla yleiskokouksella on oltava keinoja ohjata YK-järjestelmää ja koordinoida sen toimia;

16. suosittaa neuvostolle, että tuetaan aktiivisesti YK-järjestelmän ja erityisesti turvallisuusneuvoston kokonaisvaltaista uudistamista, jotta voidaan vahvistaa järjestelmän legitiimiyttä, alueellista edustavuutta, vastuullisuutta ja tehokkuutta; edistetään unionin pitkän aikavälin tavoitetta edustuksesta laajennetussa turvallisuusneuvostossa; varmistetaan EU:n yhtenäisyys ja tehokkuus globaalina toimijana, kun tavoitteena on nopea ja kattava toiminta ja puhuminen yhdellä äänellä, siten että parannetaan jäsenvaltioiden kantojen yhteensovittamista sekä kehitetään EUH:n ja jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä; kehotetaan tässä yhteydessä EUH:ta ja erityisesti EU:n New Yorkin ja Geneven edustustoja edistämään EU:n yhtenäisyyttä.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	28.9.2015
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	16 3 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Elmar Brok, Fabio Massimo Castaldo, Pascal Durand, Danuta Maria Hübner, Ramón Jáuregui Atondo, Constance Le Grip, Jo Leinen, György Schöpflin, Josep-Maria Terricabras, Kazimierz Michał Ujazdowski, Rainer Wieland
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Gerolf Annemans, Sylvie Goulard, Enrique Guerrero Salom, Sylvia-Yvonne Kaufmann, David McAllister, Viviane Reding, Helmut Scholz
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)	Andrea Bocskor, Mady Delvaux, Ulrike Rodust, Iuliu Winkler

LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOSASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)	13.10.2015
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	48 8 4
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Michèle Alliot-Marie, Nikos Androulakis, Francisco Assis, Petras Auštrevičius, Amjad Bashir, Bas Belder, Goffredo Maria Bettini, Mario Borghezio, Elmar Brok, Klaus Buchner, James Carver, Fabio Massimo Castaldo, Arnaud Danjean, Mark Demesmaeker, Georgios Epitideios, Anna Elżbieta Fotyga, Eugen Freund, Michael Gahler, Iveta Grigule, Richard Howitt, Sandra Kalniete, Manolis Kefalogiannis, Tunne Kelam, Andrey Kovatchev, Arne Lietz, Barbara Lochbihler, Sabine Lösing, Andrejs Mamikins, David McAllister, Javier Nart, Pier Antonio Panzeri, Demetris Papadakis, Ioan Mircea Paşcu, Alojz Peterle, Tonino Picula, Andrej Plenković, Cristian Dan Preda, Jozo Radoš, Sofia Sakorafa, Jacek Saryusz-Wolski, Alyn Smith, Jaromír Štětina, Charles Tannock, László Tőkés, Ivo Vajgl, Geoffrey Van Orden, Boris Zala
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Marielle de Sarnez, Antonio López-Istúriz White, David Martin, Urmas Paet, Soraya Post, Helmut Scholz, György Schöpflin, Igor Šoltes, Dubravka Šuica, Bodil Valero, Paavo Väyrynen
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)	Maria Grapini, Pavel Poc

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ

48	+
ALDE	Petras Auštrevičius, Iveta Grigule, Javier Nart, Urmas Paet, Jozo Radoš, Ivo Vajgl, Paavo Väyrynen, Marielle de Sarnez
ECR	Mark Demesmaeker
EFDD	Fabio Massimo Castaldo
PPE	Michèle Alliot-Marie, Elmar Brok, Arnaud Danjean, Michael Gahler, Sandra Kalniete, Manolis Kefalogiannis, Tunne Kelam, Andrey Kovatchev, Antonio López-Istúriz White, David McAllister, Alojz Peterle, Andrej Plenković, Cristian Dan Preda, Jacek Saryusz-Wolski, György Schöpflin, László Tőkés, Jaromír Štětina, Dubravka Šuica
S&D	Nikos Androulakis, Francisco Assis, Goffredo Maria Bettini, Eugen Freund, Maria Grapini, Richard Howitt, Arne Lietz, Andrejs Mamikins, David Martin, Pier Antonio Panzeri, Demetris Papadakis, Ioan Mircea Paşcu, Tonino Picula, Pavel Poc, Soraya Post, Boris Zala
Verts/ALE	Barbara Lochbihler, Alyn Smith, Bodil Valero, Igor Šoltes

8	-
ECR	Amjad Bashir, Bas Belder, Anna Elżbieta Fotyga, Charles Tannock, Geoffrey Van Orden
EFDD	James Carver
ENF	Mario Borghezio
NI	Georgios Epitideios

4	0
GUE/NGL	Sabine Lösing, Sofia Sakorafa, Helmut Scholz
Verts/ALE	Klaus Buchner

Key to symbols:

+ : puolesta

- : vastaan

0 : tyhjää

[1] EUVL C 100, 26.3.2015, s. 27.
[2] EUVL C 377, 7.12.2012, s. 66.
[3] 65/276, annettu 3. toukokuuta 2011, Euroopan unionin osallistumisesta Yhdistyneiden kansakuntien työhön.
[4] Turvallisuusneuvoston puheenjohtajan julkilausuma YK:n ja alueellisten ja osa-alueellisten järjestöjen välisestä yhteistyöstä kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisessä (asiakirja S/PRST/2014/4, 14. helmikuuta 2014).
[5] FAO: YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö; IFAD: Maatalouden kansainvälinen kehittämisrahasto; ILO: Kansainvälinen työjärjestö; IMF: Kansainvälinen valuuttarahasto; Unesco: YK:n kasvatus- tiede- ja kulttuurijärjestö; UNIDO: YK:n teollisen kehityksen järjestö; WHO: Maailman terveysjärjestö; UNCTAD: YK:n kauppa- ja kehityskonferenssi; UNDP: YK:n kehitysohjelma; UNEP: YK:n ympäristöohjelma; UNFPA: YK:n väestörahasto; UNHCR: YK:n pakolaisasioiden päävaltuutetun toimisto; UNICEF: YK:n lastenrahasto; WFP: Maailman elintarvikeohjelma.
[6] YK:n yleiskokouksen päätöslauselma A/65/276, annettu 3. toukokuuta 2011, Euroopan unionin osallistumisesta Yhdistyneiden kansakuntien työhön.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö