MIETINTÖ veropäätöksistä ja muista luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisista toimenpiteistä

5.11.2015 - (2015/2066(INI))

Veropäätöksiä ja muita luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisia toimenpiteitä käsittelevä erityisvaliokunta
Esittelijä: Elisa Ferreira ja Michael Theurer

Oikaisut/Lisäykset

• ERR01 (PDF - 309 KB)
• ERR01 (DOC - 113 KB)

Tarkistukset

• 001-001 (PDF - 13 KB)
• 001-001 (DOC - 290 KB)
• 002-002/REV1 (PDF - 109 KB)
• 002-002/REV1 (DOC - 292 KB)
• 003-008 (PDF - 124 KB)
• 003-008 (DOC - 308 KB)
• 009-010 (PDF - 188 KB)
• 009-010 (DOC - 291 KB)
• 011-013 (PDF - 20 KB)
• 011-013 (DOC - 297 KB)
• 014-021 (PDF - 246 KB)
• 014-021 (DOC - 327 KB)
• 015-015/REV1 (PDF - 112 KB)
• 015-015/REV1 (DOC - 292 KB)
• 016-016/REV1 (PDF - 105 KB)
• 016-016/REV1 (DOC - 291 KB)
• 017-017/REV1 (PDF - 102 KB)
• 017-017/REV1 (DOC - 288 KB)
• 022-031 (PDF - 226 KB)
• 022-031 (DOC - 325 KB)

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

veropäätöksistä ja muista luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisista toimenpiteistä

(2015/2066(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 4 ja 13 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 107, 108, 113, 115, 116, 175 ja 208 artiklan,

–  ottaa huomioon 12. helmikuuta 2015 antamansa päätöksen veropäätöksiä ja muita luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisia toimenpiteitä käsittelevän erityisvaliokunnan asettamisesta ja sen toimivallan, jäsenmäärän ja toimikauden keston määrittelystä,

–  ottaa huomioon tutkivien journalistien kansainvälisen yhteenliittymän (ICIJ) julkaisemat tiedot Luxemburgissa sovellettavista veropäätöksistä ja muista haitallisista verokäytännöistä eli ns. LuxLeaks-asiakirjat,

–  ottaa huomioon kansainvälisiä veroasioita käsitelleiden G7-, G8- ja G20-maiden huippukokousten, erityisesti 7.–8. kesäkuuta 2015 Elmaussa, 15.–16. marraskuuta 2014 Brisbanessa, 5.–6. syyskuuta 2013 Pietarissa, 17.–18. kesäkuuta 2013 Lough Ernessä ja 24.–25. syyskuuta 2009 Pittsburghissa pidettyjen huippukokousten päätelmät,

–  ottaa huomioon Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) haitallista verokilpailua käsittelevän raportin ”Harmful Tax Competition: An Emerging Global Issue” vuodelta 1998,

–  ottaa huomioon vuonna 2013 julkaistun veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoja (BEPS) käsittelevän OECD:n raportin ”Addressing Base Erosion and Profit Shifting”, OECD:n BEPS-toimintasuunnitelman sekä OECD:n myöhemmät julkaisut asiasta,

–  ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston viimeaikaiset päätelmät yhteisestä yhdistetystä yhtiöveropohjasta (14. maaliskuuta 2013), verotuksesta (22. toukokuuta 2013), automaattisesta tietojenvaihdosta (18. joulukuuta 2014), veropohjan rapautumisesta ja voitonsiirroista (BEPS), maailmanlaajuisesta automaattisesta tietojenvaihdosta ja haitallisista verotoimenpiteistä (18. joulukuuta 2014) ja verovilpistä (27. kesäkuuta 2014),

–  ottaa huomioon 22. kesäkuuta 2015 annetut talous- ja rahoitusasioiden neuvoston (Ecofin) päätelmät ja sen Eurooppa-neuvostolle antaman selvityksen veroasioista,

–  ottaa huomioon yritysverotuksen käytännesääntötyöryhmän neuvostolle puolivuosittain antamat selvitykset käytännesäännöistä,

–  ottaa huomioon hallinnollisen yhteistyön direktiivin[1], korko- ja rojaltidirektiivin[2] ja komission uusimmat lainsäädäntöehdotukset näiden muuttamiseksi,

–  ottaa huomioon eri jäsenvaltioissa sijaitseviin emo- ja tytäryhtiöihin sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä 23. heinäkuuta 1990 annetun neuvoston direktiivin 90/435/ETY[3] (emo-tytäryhtiödirektiivi), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuonna 2015,

–  ottaa huomioon tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten lakisääteisestä tilintarkastuksesta annetun direktiivin 2006/43/EY muuttamisesta 16. huhtikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/56/EU[4],

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22. maaliskuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999[5],

–  ottaa huomioon jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten keskinäisestä avusta välittömien verojen ja vakuutusmaksuista perittävien verojen alalla 19. joulukuuta 1977 annetun neuvoston direktiivin 77/799/ETY[6],

–  ottaa huomioon rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY ja komission direktiivin 2006/70/EY kumoamisesta 20. toukokuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849,

–  ottaa huomioon 26. helmikuuta 2007 annetun komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle EU:n yhteisen siirtohinnoittelufoorumin toiminnasta erimielisyyksien ehkäisemiseksi ja ratkaisemiseksi sekä EU:n ennakkohinnoittelusopimuksia koskevista suuntaviivoista (COM(2007)0071),

–  ottaa huomioon 10. joulukuuta 1998 annetun komission tiedonannon valtiontukisääntöjen soveltamisesta yritysten välittömään verotukseen (98/C 384/03),

–  ottaa huomioon 17. kesäkuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Euroopan unionin oikeudenmukainen ja tehokas yhtiöverojärjestelmä: viisi keskeistä toiminta-alaa” (COM(2015)0302),

–  ottaa huomioon 18. maaliskuuta 2015 annetun komission tiedonannon verotuksen avoimuudesta verovilpin ja veron kiertämisen torjumiseksi (COM(2015)0136),

–  ottaa huomioon 6. joulukuuta 2012 annetun komission tiedonannon toimintasuunnitelmasta veropetosten ja veronkierron torjunnan tehostamiseksi (COM(2012)0722),

–  ottaa huomioon 6. joulukuuta 2012 annetun komission suosituksen aggressiivisesta verosuunnittelusta (C(2012)8806),

–  ottaa huomioon 6. joulukuuta 2012 annetun komission suosituksen toimenpiteistä, joilla kannustetaan kolmansia maita soveltamaan hyvän hallintotavan vähimmäisvaatimuksia verotusalalla (C(2012)8805),

–  ottaa huomioon 27. kesäkuuta 2012 annetun komission tiedonannon konkreettisista tavoista tehostaa veropetosten ja veronkierron torjuntaa EU:ssa ja sen ulkopuolella (COM(2012)0351),

–  ottaa huomioon vuonna 2011 annetun komission ehdotuksen neuvoston direktiiviksi yhteisestä yhdistetystä yhtiöveropohjasta (CCCTB) (COM(2011)0121) ja 19. huhtikuuta 2012 vahvistetun parlamentin kannan ehdotukseen,

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2011 annetun komission tiedonannon yritysten yhteiskuntavastuuta koskevasta uudistetusta EU:n strategiasta vuosiksi 2011–2014,

–  ottaa huomioon neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien 1. joulukuuta 1997 antaman päätöslauselman yritysverotuksen käytännesäännöistä[7] ja yritysverotuksen käytännesääntötyöryhmän säännölliset selvitykset neuvostolle,

–  ottaa huomioon 30. huhtikuuta 2014 annetun Euroopan neuvoston ministerikomitean suosituksen ilmiantajien suojelusta,

–  ottaa huomioon vuodelta 1999 peräisin olevan haitallisia käytäntöjä koskevan Simmons & Simmonsin raportin, joka mainitaan käytännesääntötyöryhmän vuoden 1999 raportin, Primarolo-raportin (SN 4901/99), 26 kohdassa, sekä tämän raportin päivityksen vuodelta 2009,

–  ottaa huomioon parlamentin 8. heinäkuuta 2015 hyväksymät tarkistukset ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi direktiivin 2007/36/EY muuttamisesta osakkeenomistajien pitkäaikaiseen vaikuttamiseen kannustamisen osalta sekä direktiivin 2013/34/EU muuttamisesta hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää koskevan selvityksen tiettyjen osien osalta,

–  ottaa huomioon 8. heinäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman veronkierrosta ja verovilpistä haasteina kehitysmaiden hallinnolle, sosiaaliturvalle ja kehitykselle[8],

–  ottaa huomioon 25. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman verotusta käsittelevästä vuotuisesta kertomuksesta[9],

–  ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman vuosikertomuksesta 2013 ”EU:n taloudellisten etujen suojaaminen – Petostentorjunta”[10],

–  ottaa huomioon 23. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman järjestäytyneestä rikollisuudesta, korruptiosta ja rahanpesusta[11],

–  ottaa huomioon 21. toukokuuta 2013 antamansa päätöslauselman veropetosten, veronkierron ja veroparatiisien torjunnasta[12],

–  ottaa huomioon 19. huhtikuuta 2012 antamansa päätöslauselman konkreettisista keinoista veropetosten ja veronkierron torjumiseksi[13],

–  ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Verotus ja kehitys – yhteistyö kehitysmaiden kanssa hyvän hallintotavan edistämiseksi verotusalalla”[14],

–  ottaa huomioon 10. helmikuuta 2010 antamansa päätöslauselman hyvän hallintotavan edistämisestä verotusalalla[15],

–  ottaa huomioon monien kansallisten parlamenttien ja erityisesti Yhdistyneen kuningaskunnan alahuoneen, Yhdysvaltojen senaatin ja Ranskan kansalliskokouksen samasta aiheesta järjestämät kuulemiset ja laatimat mietinnöt,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon veropäätöksiä ja muita luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisia toimenpiteitä käsittelevän erityisvaliokunnan mietinnön (A8-0317/2015),

LuxLeaks: fakta- ja numerotietoja

A.  toteaa, että LuxLeaks-skandaali, joka tuli ilmi 5. marraskuuta 2014, kun tutkivien journalistien kansainvälinen yhteenliittymä julkisti noin 28 000 sivua luottamuksellisia asiakirjoja paljastaen yli 500 Luxemburgin verohallinnon ja yli 300 monikansallisen yhtiön välillä vuosien 2002 ja 2010 välisenä aikana tehtyä yksityistä verojärjestelyä, toi päivänvaloon, kuinka laajaa salaisten verosopimusten käyttö on, ja toteaa, että näille sopimuksille ovat ominaisia monimutkaiset rahoitusrakenteet, jotka on suunniteltu huomattavien veronalennusten toteuttamiseksi; toteaa, että monet satojen miljoonien eurojen liiketoimia tekevät luxemburgilaiset tytäryhtiöt eivät ole juurikaan läsnä Luxemburgissa tai harjoittavat siellä vain vähäistä taloudellista toimintaa;

B.  toteaa, että yhtiöveropohjan rapautuminen ja aggressiiviset verosuunnittelukäytännöt ovat olleet tiedossa ja niitä on käsitelty kansainvälisellä tasolla jo ainakin useiden vuosikymmenten ajan; toteaa LuxLeaksin tuoneen nämä asiat yleisön ja median tietoon ja paljastaneen kyseenalaisia verokäytäntöjä, joita ovat edistäneet tilintarkastusyritykset yhdessä tietyssä jäsenvaltiossa; toteaa komission suorittaman tutkinnan ja parlamentin erityisvaliokunnan työn osoittaneen, että kyse ei ole yksittäistapauksesta, vaan kyse on niin Euroopassa kuin sen ulkopuolella sovellettavasta laajamittaisesta käytännöstä, jossa verotuksellisia toimia käytetään vähentämään eräiden suuryritysten kokonaisverovelvollisuutta kansallisen veropohjan vahvistamiseksi tällä tavalla keinotekoisesti muiden maiden kustannuksella, joista osa kuuluu julkisen talouden säästötoimien piiriin;

C.  toteaa, että tällainen toiminta, joka usein johtaa siihen, että arvonlisäys ja voittojen verotus tapahtuvat eri paikoissa, ei rajoitu pelkästään veropäätöksiin, vaan siihen kuuluu koko joukko haitallisia verokäytäntöjä, joita harjoittavat kansalliset verohallinnot niin EU:ssa kuin sen ulkopuolella;

D.  katsoo, että näiden käytäntöjen alistaminen julkiseen valvontaan on osa demokraattista valvontaa; toteaa, että kyseiset käytännöt vaikuttavat haitallisesti koko yhteiskuntaan ja että niitä voidaan soveltaa vain niin kauan kuin ne pysyvät salassa tai niitä suvaitaan; toteaa, että tutkivilla journalisteilla, hallituksista riippumattomilla toimijoilla ja tiedeyhteisöllä on ollut ratkaiseva rooli verojen välttelyn paljastamisessa ja sen saattamisessa kansalaisten tietoon; toteaa, että niin kauan kuin veron välttelyä ei voida estää, tapausten paljastumisen ei pitäisi perustua pelkästään yksittäisten tietovuotajien rohkeuteen ja etiikkaan, vaan tarvitaan järjestelmällisempiä raportointi- ja tietojenvaihtomekanismeja;

Jäsenvaltioiden menettelytavat yhtiöverotuksessa

E.  ottaa huomioon, että EU:n 28 jäsenvaltiossa yhteisötuloverosta saatujen tulojen osuus BKT:sta oli keskimäärin 2,6 prosenttia vuonna 2012[16];

F.  toteaa, että perussopimusten mukaan välitön verotus kuuluu pääasiassa jäsenvaltioiden toimivaltaan; toteaa, että jos EU:lla on toimivaltaa verotusasioissa, toimivallan käyttäminen edellyttää yleensä yksimielisyyttä neuvostossa; toteaa, että tästä syystä unionin tasolla ei ole vielä tehty merkittäviä päätöksiä yhtiöverotuksen alalla, vaikka unioni on viime aikoina yhdentynyt sisämarkkina-asioissa ja muissa perussopimusten kattamissa asioissa, joista voidaan mainita kansainväliset kauppasopimukset, yhteinen raha, julkisen talouden ohjausjärjestelmä sekä rahanpesun vastaiset periaatteet ja lainsäädäntö; toteaa, että jäsenvaltioiden on noudatettava unionin kilpailulainsäädäntöä ja varmistettava, että niiden verolainsäädäntö on sisämarkkinoiden periaatteiden mukainen eikä vääristä kilpailua; toteaa, että kun jokaisella jäsenvaltiolla on veto-oikeus, neuvoston yksimielisyyssääntö ei kannusta muuttamaan asioiden nykytilaa ja etsimään yhteistyöratkaisua; toteaa, että ellei käytetä SEUT-sopimuksen 116 artiklassa määrättyä menettelyä, tarvittaisiin perussopimusten muutos yksimielisyysvaatimuksen muuttamiseksi välittömän verotuksen alalla;

G.  toteaa, että nykyinen tilanne, jossa jokaisella jäsenvaltiolla on veto-oikeus, merkitsee sitä, että kaikkien jäsenvaltioiden on toimittava aktiivisesti ja tehtävä yhteistyötä verovilpin ja veron välttelyn torjumiseksi, sillä kyseessä on yleiseurooppalainen ongelma;

H.  toteaa, että eräitä kunnioitettavia poikkeuksia lukuun ottamatta jäsenvaltioiden poliitikot eivät ole kyllin innokkaasti käsitelleet veron välttelyä ja veropäätöksiä koskevaa ongelmaa;

I.  toteaa, että unionin sisämarkkinoilla pääoma liikkuu vapaasti ja suuryritykset raportoivat toimistaan konsolidoidussa muodossa, mutta verot kannetaan kansallisesti ja veroviranomaiset vaihtavat hyvin vähän tietoja keskenään;

J.  toteaa, että toteutuneilla sisämarkkinoilla ei saisi olla keinotekoisia vääristymiä, jotka vaikuttavat investointipäätöksiin ja liiketoiminnan sijoittautumiseen; toteaa kuitenkin, että globalisaatio, digitalisaatio ja pääoman vapaa liikkuvuus luovat edellytykset entistä kiivaammalle verokilpailulle jäsenvaltioiden välillä sekä niiden ja kolmansien maiden välillä investointien ja yritysten houkuttelemiseksi; toteaa, että on tärkeää säilyttää yritykset Euroopassa ja houkutella niitä Eurooppaan, mutta tämä ei saa tapahtua siten, että käytetään mahdollisesti haitallisia verojärjestelmiä, joiden ensisijaisena tavoitteena on edistää investointeja ja houkutella uutta taloudellista toimintaa tai reagoida naapurimaiden vastaavanlaisiin toimiin tai joilla on tarkoitus korjata aiemmiksi katsottuja jäsenvaltioiden välisiä epätasapainotiloja, jotka liittyvät suhteelliseen vaurauteen, kokoon tai syrjäiseen sijaintiin; toteaa, että myös joillakin oikeudenkäyttöalueilla houkuttelevat yhtiöverojärjestelmät näyttävät korreloivan suuren kansallisen varallisuuden kanssa; toteaa, että verojärjestelmien optimaalinen rakenne riippuu monista eri tekijöistä ja on siksi erilainen eri maissa; toteaa, että jäsenvaltioiden välinen haitallinen verokilpailu rajoittaa sisämarkkinoiden mahdollisuuksia;

K.  toteaa, että verokilpailupelissä maat käyttävät kansallisia lainsäädäntöjään ja verosopimusverkostojaan siihen, että ne mainostavat itseään sijoitusmaina, keskuksina, joiden kautta kanavoida rahoitusvirtoja tai joihin kirjata voittoja, ja houkuttelevat näin yrityksiä tai pöytälaatikkoyhtiöitä kumppanimaiden kustannuksella ja synnyttävät epäterveitä käytäntöjä niiden välillä sen sijaan, että ne keskittyisivät – esimerkiksi tuottavuuden parantamiseen tarkoitettuja menoja lisäämällä – edistämään sellaista liiketoimintaympäristöä, jonka tekee houkuttelevaksi hyvä infrastruktuuri ja korkeatasoinen työvoima, ja varmistamaan verojärjestelmän vakauden ja ennustettavuuden; toteaa, että erikseen tarkasteltuna kullakin maalla on selvä intressi käyttäytyä vapaamatkustajatyyliin eli olla ensimmäisenä suunnittelemassa ja panemassa täytäntöön erityisiä verojärjestelmiä ja verosäännöksiä veropohjan houkuttelemiseksi ja olla viimeisenä osallistumassa yhteistyöhön ja koordinoituihin toimiin veron välttelyn torjumiseksi;

L.  toteaa, että jäsenvaltioiden välillä on verokilpailua; toteaa, että unionin jäsenvaltioiden vilpittömän yhteistyön periaate on vahvistettu SEU‑sopimuksen 4 artiklassa; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi sovellettava vilpittömän yhteistyön periaatetta verokilpailun alalla;

M.  toteaa, että jotkut jäsenvaltiot suhtautuvat verojen kiertämiseen kaksijakoisesti, kun ne toisaalta valittavat kansallisen veropohjan rapautumisesta ja ovat samalla olleet mukana luomassa nykyisiä kansallisia ja kansainvälisiä verojärjestelmiä, jotka ovat mahdollistaneet tämän rapautumisen, eivätkä edelleenkään halua kehittää verojärjestelmiään koordinoidumpaan suuntaan; katsoo, että kun pääomat liikkuvat EU:ssa täysin vapaasti ja komissio on ilmoittanut tavoitteekseen perustaa pääomamarkkinaunioni, kansallisten verojärjestelmien ja verotulojen keskinäinen riippuvuus ja vastavuoroiset vaikutukset olisi otettava kaikilta osin huomioon pitäen mielessä yksittäisten jäsenvaltioiden veropäätöksistä johtuvat valtioiden rajat ylittävät myönteiset ja kielteiset heijastusvaikutukset, sillä yhden maan verokannustin merkitsee toisen maan veropohjan rapautumista;

N.  toteaa, että jäsenvaltioiden vapaa kilpailu verotuksen alalla on johtanut kilpailun vastaiseen toimintaan ja kilpailun vääristymiseen;

O.  toteaa, että unionin sisämarkkinoiden käyttöönotto on osoittautunut erittäin hyödylliseksi jäsenvaltioiden talouksille, sillä sisämarkkinat ovat parantaneet niiden kilpailukykyä ja houkuttavuutta globaalissa taloudessa, ja toteaa, että jäsenvaltioiden verotuksen lähentäminen johtaa lopulta samaan;

P.  toteaa, että lainsäätäjät ja verohallinnot, joiden resurssit ovat usein riittämättömät, eivät kykene ennakoimaan innovatiivisia veronkiertojärjestelmiä vaan ainoastaan reagoimaan – usein vieläpä suurella viipeellä – tällaisiin järjestelmiin, jotka ovat veroneuvojien, erityisesti erittäin suurten tilitoimistojen veroneuvojien, juristien ja välitysyritysten suunnittelemia ja suosittelemia; toteaa erityisesti kokemuksen osoittaneen, että EU:n elimet (kuten jäsenvaltioiden vuonna 1998 asettama käytännesääntötyöryhmä tai komissio perussopimusten valvojana), joiden olisi estettävä uusien haitallisten verotoimenpiteiden käyttöönotto, ovat osoittautuneet kykenemättömiksi torjumaan näitä kielteisiä ilmiöitä ja ne reagoivat joskus tehottomasti tai niiden mandaatti on liian rajallinen, ja toteaa, että EU:ssa on otettu käyttöön koko joukko uusia ja usein aggressiivisia veronkiertotoimia tai tehty niitä koskevia sopimuksia, kuten patenttibokseja; toteaa, että monikansalliset yhtiöt luottavat niin EU:ssa kuin kaikkialla muuallakin maailmassa hyvin järjestäytyneen ja taitavan veroneuvonta-alan sekä pankkien ja muiden rahoituspalvelujen tarjoajien asiantuntemukseen veronkiertojärjestelmiensä kehittelyssä; toteaa, että kyseinen ala on edustettuna samanaikaisesti hallituksia ja julkisia laitoksia veroasioissa neuvovissa elimissä, esimerkiksi verotusalan hyvän hallintotavan EU-foorumissa; ottaa huomioon huolenaiheet mahdollisesti syntyvistä eturistiriidoista, kun samat yhtiöt tarjoavat neuvontaa sekä viranomaisille että monikansallisille yksityisille yhtiöille;

Q.  toteaa, että kaikessa verosuunnittelussa olisi noudatettava lakeja ja voimassa olevia sopimuksia; ottaa huomioon, että kaikkein paras vastaus aggressiiviseen verosuunnitteluun on hyvä lainsäädäntö ja kansainvälinen koordinointi toivottujen tulosten suhteen;

R.  ottaa huomioon, että lainsäädännön täytäntöönpano on ratkaisevassa asemassa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi; toteaa, että täytäntöönpano on jäsenvaltioiden hallintojen tehtävä ja näillä on usein vain vähän kannustimia tehdä keskinäistä yhteistyötä Euroopan tasolla; toteaa, että tämä tilanne lisää ja pahentaa entisestään unionissa vallitsevia eroja, joita lainsäädäntöjen erot aiheuttavat;

S.  toteaa, että toimielinten troikka (komissio, Euroopan keskuspankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto), joka valvoo jäsenvaltioissa, esimerkiksi Portugalissa ja Kreikassa, toteutettavia talouden ja julkisen talouden sopeutusohjelmia, ei yrittänyt estää veroarmahduksia, veropäätöksiä, veroetuuksia ja verovapautuksia koskevia järjestelmiä, jotka olivat ja ovat edelleen epäoikeudenmukaisella tavalla syrjiviä, suosivat veroja vältteleviä yrityksiä ja yksityishenkilöitä, aiheuttavat valtion tulojen poisvuotamista ja lisäävät jo ennestään yliverotettujen pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) sekä kansalaisten taakkaa;

T.  toteaa, että verorikosten sekä rahanpesun tutkinta ja niihin liittyvä syytteeseenpano on erittäin haasteellista, sillä näihin kytkeytyvät rahoitustoimet ja oikeushenkilöt sijoittuvat usein useille oikeudenkäyttöalueille; katsoo, että verorikosten ja muiden talousrikosten tekijöiden tutkinnasta ja syytteeseen asettamisesta vastaavalla henkilöstöllä jäsenvaltioissa ei usein ole riittävää koulutusta ja valmiuksia tähän;

U.  toteaa, että viime vuosien julkisen talouden säästötoimet ja budjettisäästöt ovat heikentäneet huomattavasti verohallintojen valmiuksia tutkia verorikoksia ja haitallisia verokäytäntöjä; toteaa, että nämä vähennykset olivat erityisen haitallisia troikan johtamien rahoitustukiohjelmien piiriin kuuluvissa maissa, joissa valtion tuloja saatiin lisättyä yliverottamalla pk-yrityksiä ja kansalaisia, kun taas suuryritykset ja varakkaat verojen välttelijät usein hyötyivät veroarmahduksista, veropäätöksistä ja muista verovapautuksista ja etuusjärjestelmistä, kuten tapahtui Portugalissa ja Kreikassa;

Veropäätökset ja haitalliset verokäytännöt

V.  toteaa, että veropäätökset kattavat moninaisia jäsenvaltioiden käytäntöjä, jotka ulottuvat tapauskohtaisista toimista aina selkeästi määriteltyyn lainsäädännön soveltamiseen, mitä tulee mahdolliseen soveltamisalaan ja päätöksen kattamiin asioihin, sitovaan luonteeseen, käytön yleisyyteen, julkisuuteen, sopimuksen kestoon ja maksujen suorittamiseen; toteaa, että veropäätöksistä ei ole kansainvälistä yleisesti sovittua määritelmää vaan vain komission viittaus niihin ”jäsenvaltion antamana tai sen puolesta annettuna ilmoituksena tai muuna vaikutuksiltaan samankaltaisena välineenä tai toimena, joka koskee verolakien soveltamisen tulkintaa”;

W.  katsoo, että veropäätökset eivät ole lähtökohtaisesti ongelmallisia, sillä ne voivat alkuperäisen tarkoituksensa mukaisesti antaa veronmaksajalle oikeusvarmuuden ja vähentää rehellisten yritysten taloudellista riskiä tilanteissa, joissa verolait tai niiden soveltaminen tietyissä oloissa ovat epäselviä tai aiheuttavat erilaisia tulkintoja varsinkin monimutkaisten liiketoimien yhteydessä, ja niillä voidaan näin ollen välttää veronmaksajan ja veroviranomaisen väliset kiistat;

X.  toteaa, että veropäätöskäytäntö on muodostunut veroviranomaisten ja veronmaksajien välisessä läheisessä yhteistyösuhteessa välineeksi, jolla voidaan estää tiettyjen liiketoimien verokohtelun muuttuminen entistä monimutkaisemmaksi yhä monitahoisemmassa globaalissa digitaalitaloudessa; toteaa, että – vaikka jäsenvaltiot ovat vakuuttaneet, että päätökset eivät ole harkinnanvaraisia vaan ainoastaan väline, jolla selkeytetään voimassa olevaa verolainsäädäntöä, vaikka päätökset pidetäänkin salassa – parlamentin erityisvaliokunnan työ on vahvistanut, että veropäätöksiä voidaan tehdä ilman minkäänlaista oikeudellista kehystä sopimalla sellaisista epävirallisista tai tapauskohtaisista järjestelyistä, jotka tukevat verotusta silmällä pitäen luotuja rakenteita, jotka perustuvat monikansallisten yhtiöiden tyypillisesti käyttämiin verosuunnittelun välineisiin, joilla ne vähentävät maksamiaan veroja; toteaa, että tämä näyttää olevan ongelma erityisesti – mutta ei yksinomaan – veropäätöksissä, jotka liittyvät yrityksen sisäisten siirtojen hinnoitteluun (ennakkohinnoittelusopimukset); toteaa, että tarjotessaan oikeusvarmuuden ainoastaan valikoiduille toimijoille veropäätökset saattavat luoda eriarvoisuutta samalla alalla toimivien veropäätöksen saaneiden yritysten ja niiden ulkopuolelle jäävien yritysten välille;

Y.  toteaa, että sen enempää OECD kuin komissiokaan ei ole kehottanut lopettamaan veropäätöskäytäntöä;

Z.  toteaa, että verotusta koskevat ennakkoratkaisut eivät saisi vaikuttaa mitenkään liiketoimien verokohteluun eivätkä ne saisi asettaa joitakin veronmaksajia toisia suotuisampaan asemaan, vaan niillä olisi oltava muiden ehtojen pysyessä muuttumattomina sama vaikutus kuin verosäännösten takautuvalla soveltamisella; toteaa, että siksi tässä mietinnössä ei rajoituta pelkästään veropäätöksiin, vaan siinä käsitellään TAXE-erityisvaliokunnan mandaatin mukaisesti luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisia verotoimenpiteitä, joita voidaan kutsua yleisnimellä haitalliset verokäytännöt, eli toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on houkutella maahan ulkomaisia yrityksiä tai liiketoimia niiden verotusvaltaa käyttävien oikeudenkäyttöalueiden kustannuksella, jotka normaalisti verottaisivat näitä liiketoimia, ja/tai toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on myöntää etuoikeuksia vain tietyille yrityksille, mikä puolestaan vääristää kilpailua;

AA.  toteaa, että haitallisiin verokäytäntöihin voi ainakin jossakin määrin liittyä yksi tai useampia seuraavista ei-toivotuista vaikutuksista: avoimuuden puute, mielivaltainen syrjintä, kilpailun vääristyminen ja eriarvoiset toimintaedellytykset sisämarkkinoilla ja niiden ulkopuolella, sisämarkkinoiden yhtenäisyyden sekä verojärjestelmän oikeudenmukaisuuden, vakauden ja legitimiteetin heikkeneminen, vähemmän liikkuvien taloudellisten muuttujien ankarampi verotus, lisääntynyt taloudellinen eriarvoisuus, valtioiden välinen vilpillinen kilpailu, veropohjan rapautuminen, yhteiskunnallinen tyytymättömyys, epäluottamus ja demokratiavaje;

AB.  katsoo, että olisi tunnustettava, että myös monikansallisilla yhtiöillä on keskeinen asema investointien, talouskasvun ja työpaikkojen luomisessa, vaikka pk-yritykset ovatkin edelleen Euroopan talouden ja työllisyyden liikkeelle paneva voima; toteaa, että maksamalla osuutensa veroista maissa, joissa taloudellinen toiminta ja arvonlisäys tosiasiassa tapahtuvat, nämä yritykset edistävät parhaiten eurooppalaisten yhteiskuntien hyvinvointia ja kestävyyttä;

Erityisvaliokunnan toiminta

AC.  toteaa, että 26. helmikuuta 2015 asetettu erityisvaliokunta on pitänyt 13 kokousta ja kuullut niissä komission puheenjohtajaa Junckeria, komission jäseniä Vestageria ja Moscovicia, Ranskan, Saksan, Italian, Luxemburgin ja Espanjan valtiovarainministereitä, OECD:n edustajia, tietovuotajia, tutkivia journalisteja, asiantuntijoita, tutkijoita, monikansallisten yhtiöiden edustajia, ammattialayhdistyksiä, ammattiliittoja, hallituksista riippumattomia järjestöjä ja EU:n kansallisten parlamenttien jäseniä (ks. liite 1); toteaa, että TAXE-erityisvaliokunnan valtuuskuntia on käynyt Sveitsissä ottamassa selvää mandaattinsa kolmansien maiden ulottuvuutta koskevista erityispiirteistä sekä tiedonhankintamatkoilla Belgiassa, Luxemburgissa, Irlannissa, Alankomaissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa; toteaa, että myös Gibraltarin ja Bermudan hallintojen edustajien kanssa on pidetty kokoukset;

AD.  toteaa, että erityisvaliokunnan toimintaa on haitannut se, että muutamat jäsenvaltiot ja neuvosto eivät reagoineet ajallaan (ks. liite 2) eivätkä loppujen lopuksi toimittaneet kaikkia pyydettyjä asiakirjoja tai ainoastaan vastasivat muodon vuoksi jotakin, joka tuskin sivusi esitettyjen kysymysten sisältöä; toteaa erityisesti, että yhteensä 18 kutsutusta monikansallisesta yhtiöstä (tilintarkastus- ja veroneuvontayritykset pois lukien) vain neljä suostui tulemaan erityisvaliokunnan kuultavaksi (ks. liite 3); toteaa, että myöskään komissio ei tehnyt täysimääräistä yhteistyötä, sillä se ei toimittanut kaikkia kokousasiakirjoja ja epävirallisten kokousten muistioita käytännesääntötyöryhmän kokouksista vaan mahdollisti vain rajallisen kuulemismenettelyn, koska jotkut jäsenvaltiot vastustivat jyrkästi; toteaa, että erityisvaliokunnan toimikautta oli siksi pidennettävä;

AE.  toteaa, että osa komission suorittamasta valtiontukitutkinnasta, joka koskee veropäätöksiin ja luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisiin toimenpiteisiin perustuvia siirtohinnoittelujärjestelyjä, jotka vaikuttavat tiettyjen monikansallisten yhtiöiden tytäryhtiöille kirjattuun verotettavaan tuloon, oli vielä kesken tämän mietinnön hyväksyntävaiheessa;

Katsaus jäsenvaltioiden yhtiöverokäytäntöihin

1.  palauttaa mieliin, että teollisuusmaiden nykyiset yhtiöverotusmallit on luotu 1900-luvun alkupuoliskolla, jolloin rajatylittävää toimintaa oli vielä varsin vähän; panee merkille, että talouden globalisaatio ja digitalisaatio ovat muuttaneet rajusti globaalia arvoketjua ja markkinoiden toimintatapoja ja että useimmilla suuryrityksillä on nykyään ylikansallinen rakenne, jonka vuoksi on mentävä kansallisia verosääntöjä pidemmälle; korostaa, että veroalan kansalliset ja kansainväliset säännöt eivät ole pysyneet mukana liiketoimintaympäristön muutoksen vauhdissa;

2.  korostaa, että on laadittava tasapuolinen ja oikeudenmukainen veropolitiikka ja tämän on oltava olennainen osa jäsenvaltioiden rakenneuudistuksia;

3.  toteaa, että vaikka useammassa maassa toimivien yritysten on entistä vaikeampi noudattaa monia erilaisia verojärjestelmiä, ne pystyvät globalisaation ja digitalisaation ansiosta organisoimaan toimintansa offshore-keskusten välityksellä ja luomaan monimutkaisia rakenteita maksamiensa verojen kokonaismäärän vähentämiseksi; pelkää, että useimmat jäsenvaltiot ovat talous- ja velkakriisin ja julkisen talouden vakauttamisen seurauksena vähentäneet merkittävästi verohallintojensa henkilöstöä; korostaa, että kansallisilla veroviranomaisilla olisi oltava riittävät resurssit, henkilöresurssit mukaan luettuina, toimia tehokkaasti aggressiivisen verosuunnittelun, verovilpin ja veron välttelyn ennaltaehkäisemiseksi ja paljastamiseksi, sillä nämä rapauttavat oleellisesti niiden veropohjaa, ja niiden olisi varmistettava parempi ja oikeudenmukaisempi veronkanto ja verojärjestelmän uskottavuus; panee merkille tutkimukset, jotka ovat osoittaneet, että verohallintojen henkilöstön valtiolle tuomat tulot ovat huomattavasti suuremmat kuin niistä aiheutuvat kustannukset, sillä verohallintojen tehokkuudella on välitön myönteinen vaikutus jäsenvaltioiden talousarvioihin;

4.  korostaa, että on kyse kahdesta eri asiasta, kun puhutaan toisaalta tiettyjen verohallintojen ja kansallisten hallintojen harjoittamista haitallisista käytännöistä, jotka sallivat monikansallisten yhtiöiden siirtää voittoja verotuksen välttämiseksi alueilla, joilla voitot tehtiin, ja toisaalta hallitusten kilpailusta suorien ulkomaisten sijoitusten houkuttelemiseksi tai taloudellisen toiminnan säilyttämiseksi alueellaan unionin lainsäädäntöä noudattaen;

5.  korostaa, että perussopimukset antavat toissijaisuusperiaatteen nojalla jäsenvaltioille mahdollisuuden määrittää itse omat yhtiöverokantansa ja veropohjansa siihen saakka, kunnes sovitaan perussopimusten määräysten mukaisesti voimakkaammista toimenpiteistä verotuksen lähentämiseksi; korostaa kuitenkin, että kansallisten verojärjestelmien liian monimutkaiset säännöt ja niiden väliset erot synnyttävät porsaanreikiä, joita monikansalliset yhtiöt käyttävät aggressiiviseen verosuunnitteluun, mistä seuraa veropohjan rapautuminen, voitonsiirtoja, kilpajuoksu alimman verokannan perässä ja lopulta huono taloudellinen tulos; korostaa, että tällainen veron välttely on negatiivisen summan peliä kaikille kansallisille budjeteille, sillä haitallisista käytännöistä yhdessä jäsenvaltiossa (poikkeusten, erityisten vähennysten tai porsaanreikien ansiosta) syntyvä verotulojen kasvu ei kompensoi toisissa jäsenvaltioissa aiheutuvaa verotulojen vähenemistä; katsoo, että veropohjan jatkuva rapautuminen, haitallinen verokilpailu ja kilpajuoksu alimman verokannan perässä voidaan estää vain jäsenvaltioiden koordinoiduilla yhteisillä toimilla, joiden tavoitteena olisi yhteinen kehys sille, mille tasolle jäsenvaltiot asettavat verokantansa;

6.  palauttaa mieliin, että joissakin jäsenvaltioissa virallinen yhteisövero on korkeampi kuin muissa jäsenvaltioissa, mutta todellisuudessa kotimaisia yrityksiä suosivat vähennykset ja porsaanreiät laskevat veroastetta huomattavasti, jolloin tosiasiallinen veroaste on alhaisempi kuin virallisesti alhaisen veroasteen jäsenvaltioissa;

7.  huomauttaa, että joidenkin jäsenvaltioiden alhaisempi yhtiövero voi tuoda suhteellisesti suuremmat verotulot kuin mihin korkeammalla veroprosentilla päästäisiin;

8.  panee merkille, että komission mukaan[17] lakisääteiset yhteisötuloveroasteet EU:ssa ovat alentuneet 12 prosenttiyksiköllä eli 35 prosentista 23 prosenttiin vuosien 1995 ja 2014 välisenä aikana; korostaa, että tätä veroasteiden alenemista on seurannut veropohjan leventäminen tulonmenetysten korvaamiseksi ja että yhtiöverotuksesta samalla aikavälillä saatu suhteellisen vakaa tulo selittyy myös merkittävällä yhtiöittämistrendillä eli sillä, että tietyistä liiketoimintamuodoista, kuten (yksityisestä) elinkeinonharjoittamisesta, siirrytään yhtiömuotoiseen toimintaan, josta seuraa vastaava muutos henkilöverotuksen veropohjasta yhtiöveropohjaan;

9.  huomauttaa, että useimmat jäsenvaltiot käyttävät suuria summia verokannustimiin, joilla pyritään luomaan pk-yrityksille kilpailuetua, mutta komission äskettäisen tutkimuksen[18] mukaan näitä pyrkimyksiä heikentää kansainvälinen verosuunnittelu, jota kolme neljästä jäsenvaltiosta harjoittaa; toteaa, että tämä aiheuttaa pk-yrityksille kilpailuhaittaa, vaikka niitä tuetaan kalliisti verovaroilla, ja tekee tyhjäksi kansallisten päätöksentekijöiden tarkoituksen;

10.  korostaa lakisääteisten ja tosiasiallisten veroasteiden välistä kasvavaa kuilua erityisesti globaalisti toimivien yritysten tapauksessa; katsoo tämän kertovan ainakin osittain erilaisista poikkeuksista ja vapautuksista yleisestä verojärjestelmästä, olivatpa ne sitten lainsäätäjän tarkoituksella myöntämiä tiettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi tai seurausta aggressiivisesta verosuunnittelusta eli siitä, että luodaan puhtaasti keinotekoisia järjestelyjä ainoastaan verotusta silmällä pitäen;

11.  korostaa, että verojärjestelmien väliset maailmanlaajuiset eroavuudet edistävät merkittävällä tavalla veropohjan rapautumista ja verovilppiä, mutta pelkästään EU:n tasolla toteutettavat toimet eivät ratkaise näitä kysymyksiä;

12.  panee merkille EU:n 28 verojärjestelmän moninaisuuden sekä veropohjan määrittelyn että veroasteen suuruuden osalta; toteaa, että erot ovat vielä suuremmat, jos otetaan huomioon EU:n jäsenvaltioihin kytkeytyvät erityiset oikeudenkäyttöalueet, joilla on omat verojärjestelmät (merentakaiset alueet ja Yhdistyneen kuningaskunnan kruunun alaisuuteen kuuluvat alueet); pitää valitettavana, että peruskäsitteistä, kuten lähdeverotus ja asumisperusteinen verotus, pysyvä toimipaikka ja verovelvolliset, taloudellinen sisältö ja väärinkäytösten vastaiset säännöt, korkojen ja rojaltien määritelmä, aineettoman varallisuuden kohtelu sekä velan ja oman pääoman kohtelu, sekä varsinkaan siitä, mitä voidaan tai ei voida vähentää veropohjasta, ei olla laatimassa unionin yhteisiä määritelmiä tai suuntaviivoja, joten jäsenvaltioiden verojärjestelmät pysyvät erilaisina; korostaa, että nämä määritelmät on yhdenmukaistettava;

13.  korostaa, että kansalliset etuuskohteluun oikeuttavat verojärjestelmät ja eri verojärjestelmien yhteensopimattomuudet mahdollistavat veron välttelyn sisämarkkinoilla; toteaa, että näitä ei-toivottuja vaikutuksia pahentaa edelleen se, että jäsenvaltioilla ja kolmansilla mailla on koko joukko kahdenvälisiä verosopimuksia, joihin ei sisälly riittäviä väärinkäytösten vastaisia määräyksiä;

14.  toteaa, että koordinoimattoman verokehyksen lisäksi EU:n suurena ongelmana on jäsenvaltioiden keskinäisen yhteistyön puute; korostaa tässä yhteydessä, että jäsenvaltiot eivät välttämättä ota huomioon omien verotuksellisten toimiensa vaikutusta toisiin jäsenvaltioihin, eivät verotoimia laatiessaan eivätkä vaihtaessaan keskenään tietoja näiden toimien täytäntöönpanosta, mikä johtaa veroasioissa toisten kustannuksella toimimiseen, mikä taas on vastoin koko Euroopan yhdentymisen perusajatusta; katsoo, että jäsenvaltioiden automaattinen, järjestelmällinen ja tehokas tietojenvaihto antaisi mahdollisuuden ottaa huomioon toisissa jäsenvaltioissa tiettyihin tulovirtoihin tai liiketoimiin sovellettava verokohtelu; korostaa, että edellä mainitut puutteet synnyttävät myös kestämättömän tilanteen, jossa monikansallisen yhtiön yhdessä jäsenvaltiossa tekemiä voittoja verotetaan EU:ssa usein hyvin kevyesti tai ei lainkaan;

15.  katsoo, että veropolitiikka ja kilpailupolitiikka olisi nähtävä saman kolikon eri puolina sisämarkkinoilla, ja kehottaa komissiota arvioimaan uudestaan saatavilla olevia kilpailupolitiikan välineitä ja valtiontukien resursseja ja tehostamaan niitä;

16.  korostaa, että kansallisten verojärjestelmien lähentyminen on ollut EU:ssa hyvin vähäistä huolimatta siitä, että EU:n yhdentymisprosessi on syventynyt valtavasti viimeksi kuluneiden 30 vuoden aikana ja erityisesti sisämarkkinoiden ja talous- ja rahaliiton yhteydessä; pitää valitettavana, että kansallisten verojärjestelmien koordinoinnissa ei ole edistytty samalla tavalla kuin muiden alojen unionin tason koordinoinnissa ja varsinkin talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa, vaikka merkittävä osa politiikkayhdistelmää, jonka tavoitteena on varmistaa julkisen talouden tervehdyttäminen, koskee tulopuolta, puhumattakaan menopuolen toimien merkityksestä; katsoo, että tämä näkökohta olisi pitänyt mainita Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan, komission puheenjohtajan, euroryhmän puheenjohtajan, EKP:n pääjohtajan ja Euroopan parlamentin puhemiehen kesäkuussa 2015 laatimassa kertomuksessa Euroopan talous- ja rahaliiton viimeistelystä;

17.  korostaa, että kansallisten veropolitiikkojen lähentämistä koskevan poliittisen tahdon puuttuminen saa jäsenvaltiot valitsemaan kahdenvälisen lähestymistavan, vaikka yhteinen lähestymistapa olisi tehokkaampi; palauttaa mieliin, että tehostettua yhteistyötä voidaan käyttää pyrittäessä verotuksen lähentämiseen; panee tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille, että jotkut jäsenvaltiot aikovat toteuttaa finanssitransaktioveron;

Aggressiivisen verosuunnittelun välineet ja niiden vaikutukset

18.  korostaa, että eräiden monikansallisten yhtiöiden veron välttely saattaa johtaa tosiasiassa lähes nollaveroasteisiin niiden EU:n oikeudenkäyttöalueilla tekemien voittojen osalta, missä korostuu se, että tällaiset monikansalliset yhtiöt hyötyvät toimintamaissaan julkisista hyödykkeistä ja palveluista mutta eivät maksa niistä omaa osuuttaan ja aiheuttavat näin osaltaan kansallisen veropohjan rapautumista ja lisäävät eriarvoisuutta; korostaa lisäksi, että ainoastaan rajatylittävää toimintaa harjoittavilla yrityksillä on mahdollisuus siirtää voittoja, mikä rankaisee niitä kilpailijoita, joilla on toimintaa vain yhdessä maassa;

19.  panee erittäin huolestuneena merkille, että yritysten veron välttelyllä on välittömiä vaikutuksia kansallisiin talousarvioihin ja verorasituksen jakautumiseen eri veronmaksajaluokkien välillä sekä taloudellisten muuttujien välillä (liikkuvimpien muuttujien, kuten ulkomaisten suorien sijoitusten muodossa olevien pääomien, hyväksi); pitää valitettavana, että kilpailun vääristymisen ja epätasa-arvoisten toimintaedellytysten lisäksi tästä syntyy äärimmäisen huolestuttava tilanne, kun julkisen talouden ankarissa tervehdyttämistoimissa ja rakenneuudistustoimissa osa kaikkein maksukykyisimmistä veronmaksajista maksaa huomattavasti vähemmän kuin talous-, rahoitus- ja velkakriisistä eniten kärsivät veronmaksajat eli tavalliset kansalaiset ja sellaiset yritykset, jotka eivät käytä aggressiivista verosuunnittelua ja jotka usein ovat pk‑yrityksiä eivätkä useinkaan pysty kilpailemaan monikansallisten yhtiöiden kanssa tämän suhteellisen verohaitan takia; korostaa, että tällainen tilanne saattaa synnyttää epäluottamusta demokratiaa kohtaan ja heikentää yleisesti verosäännösten noudattamista erityisesti sopeutusohjelmien piiriin kuuluvissa maissa; pitää valitettavana, että tietovuotajat, jotka yleisen edun nimissä toimittavat kansallisille viranomaisille tärkeää tietoa väärinkäytöksistä, tuomittavasta toiminnasta, petoksista tai laittomista toimista tai käytännöistä, saattavat joutua oikeuteen vastaamaan syytteisiin ja heille saatetaan määrätä henkilökohtaisia ja taloudellisia seuraamuksia; panee erittäin huolestuneena merkille, että jopa laittomia käytäntöjä käsitteleville toimittajille on joskus aiheutunut tällaisia seurauksia;

20.  panee merkille 51 maata käsittäneen IMF:n tutkimuksen[19], jonka mukaan voitonsiirroista verotusvaltaa käyttävien oikeudenkäyttöalueiden välillä aiheutuu keskimäärin noin viiden prosentin menetys yhteisötuloverosta saaduissa tuloissa ja muissa kuin OECD-maissa menetys on lähes 13 prosenttia; toteaa, että komission mukaan ekonometrinen näyttö osoittaa, että suorat ulkomaiset sijoitukset ovat entistä herkempiä yhtiöverotuksen suhteen; korostaa, että tutkimuksen mukaan EU:ssa menetetään veropetosten, verovilpin, harmaa talous mukaan luettuna, ja veron välttelyn yhteisvaikutuksen vuoksi joka vuosi arviolta biljoona euroa mahdollisia verotuloja[20] ja että arvioiden mukaan kansallisista talousarvioista jää vuosittain puuttumaan veron välttelyn vuoksi noin 50–70 miljardia euroa, mutta nämä eri puolella EU:ta menetettävät tulot saattavat todellisuudessa olla jopa noin 160–190 miljardia euroa, jos myös erityiset verojärjestelyt, veronkannon tehottomuus sekä muu vastaava toiminta otetaan huomioon[21]; ottaa huomioon, että YK:n kauppa- ja kehityskomission laskelmien mukaan kehitysmaat menettävät vuosittain noin 100 miljardia dollaria monikansallisten yhtiöiden veron välttelyn seurauksena; korostaa, että näihin lukuihin on syytä suhtautua varauksella ja että todelliset kansalliset talousarviomenetykset saattavat olla paljon suurempia, kun otetaan huomioon avoimuuden puute sekä erilaiset kirjanpidolliset ja käsitteelliset kehykset eri puolilla maailmaa, sillä nämä seikat vaikeuttavat vertailukelpoisten ja merkityksellisten tietojen saantia ja heikentävät arvioiden luotettavuutta;

21.  toteaa, että verosuunnittelustrategiat voivat perustua yritysten strukturointiin, niiden sivuliikkeiden rahoitusjärjestelyihin tai siirtohinnoitteluun, jotka ovat erillään todellisesta taloudellisesta toiminnasta, jolloin voidaan siirtää voittoja keinotekoisesti oikeudenkäyttöalueiden välillä tavoitteena pienentää yritysten maksamia veroja; panee erittäin huolestuneena merkille, että EU:ssa on yhä enemmän pöytälaatikkoyhtiöitä, mutta nämä ovat yhtiöitä, joilla on vain nimi ja joita käytetään ainoastaan verovilppitarkoituksessa; mainitsee esimerkkinä McDonald’sin, jonka verokäytännöt ovat ammattiliittojen koalition laatiman selvityksen mukaan maksaneet Euroopan maille yli miljardi euroa menetettyinä verotuloina vuosina 2009–2013[22];

22.  katsoo, että kansalliset etuuskohteluun oikeuttavat verojärjestelmät ja jäsenvaltioiden verojärjestelmien huono koordinointi tai olematon lähentyminen – huolimatta toimivista taloudellisista kytköksistä ja vuorovaikutuksesta sisämarkkinoilla – aiheuttavat yhteensopimattomuutta, joka mahdollistaa aggressiivisen verosuunnittelun, kaksinkertaiset vähennykset ja kaksinkertaisen verottamatta jättämisen esimerkiksi seuraavien käytäntöjen tai niiden yhdistelmien avulla: siirtohinnoittelun väärinkäyttö, vähennysten sijoittaminen korkean verotuksen maihin, lainoina otettujen varojen siirtäminen läpikulkuyhtiöiden kautta, riskin siirto, hybridit rahoitustuotteet, yhteensopimattomuuksien hyödyntäminen, verokeinottelu, rojaltisopimukset, verosopimuskeinottelu ja omaisuuserien myynti alhaisen verotuksen maissa;

23.  korostaa, että erityisvaliokunta pani viiteen jäsenvaltioon ja Sveitsiin tekemillään tiedonhankintamatkoilla merkille, että monet kansalliset verotoimenpiteet, joita monikansalliset yhtiöt usein käyttävät yhdistelminä, saattavat olla haitallisia käytäntöjä, ja erityisesti voidaan mainita seuraavat (luettelo ei ole kuitenkaan kattava):

–  veropäätösten tai sovintosopimusten väärinkäyttö niin, että päätöksiä ja sopimuksia ei käytetä pelkästään voimassa olevan lainsäädännön selkeyttämiseksi vaan veroetuuskohtelun saamiseksi

–  pysyvän toimipaikan ja verotuksellisen kotipaikan erilaiset määritelmät

–  taloudellisen sisällön huomioiminen vain vähän tai ei lainkaan, mikä mahdollistaa sellaisten erillisyhtiöiden perustamisen, joilla on kevennetty verokohtelu (esimerkiksi pöytälaatikkoyhtiöt ja valeyhtiöt)

–  laskennallinen korkovähennys (NID-vähennys) (yritykset voivat vähentää veronalaisesta tulostaan fiktiivisen koron, joka on laskettu niiden oman pääoman perusteella)

–  ylivoittoja koskevat päätökset (joiden avulla yritys voi saada verohallinnolta kirjallisen vahvistuksen siitä, että sen veronalaisiin tuloihin ei sisällytetä voittoja, jotka eivät olisi toteutuneet yksittäisen yrityksen tapauksessa)

–  epäselvät tai koordinoimattomat siirtohinnoittelusäännöt

–  erilaiset etuuskohteluun oikeuttavat verojärjestelmät erityisesti aineettoman varallisuuden osalta (patentti-, tietämys- tai IPR-boksit)

–  korko-, osinko- ja rojaltimaksujen lähdeveropalautus tai -vapaus kahdenvälisten verosopimusten ja/tai kansallisen lainsäädännön nojalla

–  jäsenvaltioiden erilaiset oikeudelliset luonnehdinnat (sekamuotoiset yhteisöt tai hybridilainat, joissa korkomenot muuttuvat vapautetuiksi osingoiksi)

–  Sveitsin kantonien ulkomaisessa määräysvallassa oleviin yrityksiin soveltamat erityiset verojärjestelmät, joista eivät pääse nauttimaan kotimaisessa määräysvallassa olevat yritykset (ring-fencing -malliin perustuvat järjestelmät)

–  tehokkaiden yleisten tai erityisten väärinkäytösten vastaisten sääntöjen puuttuminen tai näiden sääntöjen heikko täytäntöönpano tai tulkinta sekä

–  rakenteet, joilla voidaan peittää varojen todellinen omistaja ja joihin ei voida soveltaa tietojenvaihtojärjestelmiä, esimerkiksi trustit ja nk. vapaasatamat;

24.  toteaa, että komission mukaan[23] 72 prosenttia voitonsiirroista EU:ssa tapahtuu siirtohinnoittelun ja teollis- ja tekijänoikeuksien sijaintipaikan valinnan avulla;

25.  korostaa, että useat jäsenvaltiot ovat viime vuosina luoneet erityisiä yhtiöverovähennysjärjestelmiä houkutellakseen yritysten irtainta aineetonta varallisuutta, kuten teollis- ja tekijänoikeuksista saatavia tuloja; panee merkille erilaiset verokantojen alennukset ja myönnytykset sekä ehdotettujen järjestelmien erilaiset soveltamisalat (innovaatioboksit, IPR-boksit, patenttiboksit jne.); korostaa, että joissakin jäsenvaltioissa veronmaksajien ei veroetuja saadakseen tarvitse tuottaa henkistä omaisuutta itse ja/tai ko. maassa vaan se on ainoastaan hankittava sellaisen yrityksen kautta, jonka kotipaikka on kyseisellä oikeudenkäyttöalueella; korostaa tämän vuoksi, että T&K-toiminnalle mahdollisesti myönnettävät veroedut on kytkettävä todellisiin menoihin kyseisellä oikeudenkäyttöalueella;

26.  korostaa, että tutkimus- ja kehittämiskustannukset voidaan jo nyt kattaa verotuksen keinoin kansallisissa verojärjestelmissä myös ilman patenttibokseja, joten patenttiboksit edistävät omalta osaltaan veron välttelyä tavalla, joka toimii järjestelmää vastaan;

27.  pitää tällaisia järjestelmiä esimerkkinä valtioiden välisestä haitallisesta verokilpailusta, koska huolimatta siitä, että niiden yhteys ja vaikutukset reaalitalouteen ovat useimmissa tapauksissa olemattomat, ne vähentävät muiden maiden, myös EU:n jäsenvaltioiden, verotuloja; panee merkille komission T&K-toiminnan verokannustimien tarkistamisen[24] yhteydessä esittämän toteamuksen, että patenttiboksit todennäköisemmin siirtävät yhtiöiden tuloja muualle kuin edistävät innovointia;

28.  korostaa, että taloudellisessa ympäristössä, jolle on tunnusomaista aineeton varallisuus, siirtohinnoittelua vaikeuttaa usein vertailukelpoisten liiketoimien ja kriteerien puute, mikä tekee markkinaehtoperiaatteen moitteettomasta soveltamisesta haastavaa, sillä tämän periaatteen mukaan samaan yritysryhmään kuuluvien yksiköiden liiketoimet olisi hinnoiteltava samalla tavalla kuin toisistaan riippumattomien yksiköiden liiketoimet;

29.  toteaa, että siirtohinnoittelun nykyohjeet jättävät monikansallisille yhtiöille merkittävän harkintavaran arviointimenetelmien valinnassa ja täytäntöönpanossa; korostaa, että monikansalliset yhtiöt käyttävät edellä mainittujen ohjeiden hengen vastaisesti hyväkseen toimivien yhteisten siirtohinnoittelustandardien puutetta ja erilaisia poikkeuksia ja vaihtoehtoja määrittääkseen verotettavat tulonsa oikeudenkäyttöalueen mukaisesti ja vähentääkseen kokonaisverovelvoitteitaan esimerkiksi käyttämällä väärin kustannusvoittolisämenetelmää, määrittämällä voittomarginaalinsa mielivaltaisesti tai jättämällä tietyt menot pois laskelmistaan; korostaa, että paras tapa puuttua siirtohinnoittelua koskevaan kysymykseen EU:n tasolla on se, että vahvistetaan yhteinen yhdistetty veropohja, jolloin näiden hintojen aiheuttama ongelma ratkeaa itsestään;

30.  korostaa, että verohallinnot eivät kykene tarkkailemaan kunnolla monikansallisten yhtiöiden tai niiden edustajien toimittamia siirtohinnoittelutietoja, sillä veroviranomaisilla ei ole aina riittävästi valmiuksia eikä henkilöstöä tutkia tarkkaan ja kriittisesti näitä analyysejä ja niiden tuloksia tai vaikutuksia;

31.  pitää valitettavana, että talouden olosuhteissa, joissa 60 prosenttia maailmankaupasta on yritysryhmien sisäistä[25], ohjeet tämän puhtaasti taloudellisen käsitteen soveltamiseksi ovat kansallisesti epäyhtenäiset ja johtavat sen vuoksi jäsenvaltioiden välisiin ristiriitoihin ja oikeudellisiin kiistoihin;

32.  korostaa lisäksi, että vaikka merkittävässä osassa EU:ssa käytävistä oikeudellisista kiistoista on kyse samojen siirtohinnoitteluperiaatteiden erilaisista tulkinnoista, unionin tasolla ei ole käytettävissä toimivaa riitojenratkaisumekanismia; toteaa, että riitojen ratkaisu siirtohinnoittelusta tehtyyn EU:n välimiessopimukseen perustuvalla menettelyllä saattaa kestää jopa kahdeksan vuotta, mikä on omiaan aiheuttamaan yrityksille ja verohallinnoille oikeudellista epävarmuutta;

33.  korostaa suurten tilintarkastusyhteisöjen (myös ”neljän suuren”) keskeistä roolia jäsenvaltioiden säännösten yhteensopimattomuutta hyväksi käyttävien veropäätösten ja veronkiertojärjestelyjen suunnittelijoina ja markkinoijina; korostaa, että kyseiset yhteisöt, jotka näyttävät saavan huomattavan osan tuloistaan veroalan palveluista, hallitsevan useimpien jäsenvaltioiden tilintarkastusmarkkinoita ja vallanneen maailman veroneuvontapalvelut, muodostavat ahtaan oligopolin; katsoo, että tällainen tilanne ei voi jatkua haittaamatta sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa ”neljän suuren” toiminta-alalla; kiinnittää huomiota eturistiriitaan siinä, että samat yritykset tarjoavat toisaalta veroneuvontaa ja konsultointia verohallinnoille ja toisaalta verosuunnittelupalveluja monikansallisille yhtiöille, jotka käyttävät hyväkseen kansallisten verolakien heikkouksia; katsoo, että tässä yhteydessä on edistettävä hyviä toimintatapoja ja että olemassa olevia käytännesääntöjä olisi parannettava; epäilee kuitenkin yritysten käytännesääntöjen ja yritysten yhteiskuntavastuuta koskevien toimintaperiaatteiden toimivuutta tämän ongelman ratkaisemisessa; korostaa, että veropäätöksistä on tullut niin EU:ssa kuin maailmanlaajuisesti yleinen liiketoimintakäytäntö, jolla pyritään saamaan aikaan oikeusvarmuus tai edullisia verosopimuksia ja jota sovelletaan myös silloin, kun säännöksissä ei ole tulkinnan varaa; on huolissaan veroneuvonta-alan arvioista, joiden mukaan 50 prosentin todennäköisyys, että verosuunnittelujärjestelmä on laillinen, riittää siihen, että sitä suositellaan asiakkaille[26];

34.  kehottaa veroviranomaisia parantamaan ja monipuolistamaan taitotiedon lähteitään ja parantamaan merkittävästi vaikutustenarviointiprosessia, jotta voidaan vähentää vaaraa, että uusista verotoimenpiteistä aiheutuu odottamattomia seurauksia; muistuttaa jäsenvaltioita siitä, että verojärjestelmien välisten erojen lisäksi myös kansallisten verojärjestelmien liiallisella monimutkaisuudella ja kehnolla vakaudella sekä liian tiuhaan tehtävillä muutoksilla on oma merkittävä osuutensa verotuksen vajauksen ja verojärjestelmien epäoikeudenmukaisuuden syntymisessä sekä veropolitiikan huonossa uskottavuudessa; korostaa tässä yhteydessä, että verotuksen pirstaloituminen muodostaa esteen Euroopan pääomamarkkinaunionin perustamiselle;

EU:n, kansainvälisten ja kansallisten toimien nykytila ja arviointi

35.  toteaa, että talouskriisin ja lisäksi LuxLeaks-skandaalin jälkeen monikansallisten yhtiöiden harjoittama aggressiivinen verosuunnittelu on ollut jäsenvaltioiden, EU:n, OECD:n ja G20-maiden asialistojen kärjessä, mutta pitää valitettavana, että asiassa ei ole tähän mennessä tapahtunut minkäänlaista käytännön edistymistä, jos ei oteta lukuun G20-maiden sponsoroimaa juuri valmiiksi saatua OECD:n BEPS-hanketta, jonka toteuttamista maat eivät vielä ole aloittaneet;

36.  panee merkille, että monet jäsenvaltiot ovat ottaneet tai aikovat ottaa käyttöön myös lainsäädäntötasolla toimenpiteitä veron välttelyn estämiseksi, varsinkin toimenpiteitä korkojen vähennyskelpoisuuden rajoittamiseksi, väärinkäytösten vastaisten sääntöjen soveltamiseksi, pysyvän toimipaikan käsitteen määritelmän täsmentämiseksi (mukaan lukien taloudellista sisältöä koskevien testien laatiminen yritysten veronalaisen läsnäolon määrittämiseksi tehokkaammin), väärinkäyttöä harjoittavien yritysten sulkemiseksi pois julkisista tarjouskilpailuista tai sellaisten verosuunnittelujärjestelmien julkistamiseksi, joita voidaan käyttää verojärjestelmien uskottavuuden palauttamiseen ja erityisjärjestelyjen luomisen ja korjaavien toimien välisen ajan lyhentämiseen;

37.  panee huolestuneena merkille, että yhteistyöhön perustuvan lähestymistavan puuttuessa jäsenvaltioiden yksipuoliset toimenpiteet veropohjan rapautumisen estämiseksi saattavat lisätä monimutkaisuutta ja luoda uusia yhteensopimattomuuksia ja sitä kautta uusia mahdollisuuksia kiertää veroja sisämarkkinoilla; korostaa, että vaikutukset voivat olla samat, jos jäsenvaltiot soveltavat kansainvälisiä tai unionin ohjeita toisistaan poikkeavalla tavalla;

38.  pitää myönteisinä komission viimeksi kuluneiden 20 vuoden aikana esittämiä aloitteita ja säädösehdotuksia, mukaan lukien tuoreimmat ehdotukset jäsenvaltioiden yhtiöverojärjestelmien koordinoimiseksi paremmin, sillä niiden tarkoituksena on vahvistaa sisämarkkinoita, puuttua kaksinkertaiseen verotukseen tai kaksinkertaiseen verottamatta jättämiseen ja säilyttää jäsenvaltioiden oikeus tehokkaaseen verottamiseen; pitää kuitenkin valitettavana, että neuvosto on tähän mennessä hyväksynyt vain pienen osan näistä ehdotuksista, koska neuvostossa sovelletaan yksimielisyyssääntöä, ja että eräät jäsenvaltiot katsovat yhä, että niillä on enemmän voitettavanaan yksinään koordinoimattomien verojärjestelmien porsaanrei’istä kuin kollektiivisesti koordinoidusta verojärjestelmästä;

39.  pitää myönteisenä uusien veropolitiikan toimenpiteiden julkistamista ja pyytää komissiota pyrkimään varmistamaan oikeudenmukaisen verojärjestelmän, joka perustuu periaatteeseen, että verot maksetaan siihen jäsenvaltioon, josta voitot ovat peräisin, jolloin vältetään sisämarkkinoiden vääristyminen ja vilpillinen kilpailu;

40.  korostaa, että jäsenvaltioiden vuonna 1998 asettama yritysverotuksen käytännesääntötyöryhmä onnistui 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa eliminoimaan siihen aikaan kaikkein haitallisimmat yksittäiset verokäytännöt kaksitahoisella ei-sitovalla menettelytavalla, jossa luovuttiin haitallista verokilpailua edustavista verotoimenpiteistä ja pidätyttiin ottamasta jatkossa käyttöön tällaisia toimenpiteitä (standstill-periaate eli pidättyminen uusista toimenpiteistä);

41.  pitää valitettavana, että työryhmän toiminta näyttää laantuneen; panee merkille, että osa niistä yli sadasta toimenpiteestä, joita on työryhmän toiminnan ansiosta tarkistettu, on korvattu jäsenvaltioissa toimenpiteillä, joilla on entisenkaltaisia haitallisia vaikutuksia; toteaa, että veroviranomaiset ovat vastanneet työryhmän suosituksiin luomalla uusia rakenteita, joilla on samankaltaisia haitallisia vaikutuksia kuin työryhmän työn tuloksena peruutetuilla toimenpiteillä; pitää valitettavana, että aiemmat yritykset, joilla on pyritty vahvistamaan työryhmän hallintoa ja toimenkuvaa sekä mukauttamaan ja laajentamaan käytännesäännöissä vahvistettuja työskentelymenetelmiä ja kriteerejä nykyisessä taloustilanteessa haitallisten uusien verokäytäntöjen torjumiseksi, eivät ole tuottaneet tulosta; kannattaa komission tuoreimpia ehdotuksia, jotka on esitetty sen 17. kesäkuuta 2015 julkaisemassa toimintasuunnitelmassa oikeudenmukaisesta ja tehokkaasta yhtiöverotuksesta EU:ssa;

42.  pitää valitettavana, että huolimatta vuodesta 1997 saakka julistetuista kunnianhimoisista tavoitteista jäsenvaltioiden välinen verokilpailu on jatkunut, ja toteaa, että verokilpailu ei johdu niinkään verokantojen eroista vaan pikemminkin eroista kansallisissa säännöissä, joiden mukaan määräytyy se, mikä katsotaan verotettavaksi tuloksi, ja toteaa, että tämä on useiden vuosikymmenten ajan näkynyt siinä, että jäsenvaltioiden nimelliset ja tosiasiallisesti soveltamat yhtiöverokannat eivät vastaa toisiaan;

43.  pitää niin ikään valitettavana, että työryhmän alkuperäinen rooli ja hallintojärjestelyt jättivät liikaa tilaa poliittisille neuvotteluille ja kompromisseille pyrittäessä laajaan yhteisymmärrykseen (käytännössä lähes yksimielisyyden vaatimus ja mahdollisuus esittää eriäviä mielipiteitä alaviitteissä) haitallisten käytäntöjen arvioinnista, mikä on heikentänyt työryhmän luotettavuutta ja onnistumista ja välillä johtanut siihen, että on jätetty tahallaan julkaisematta raportteja ja laiminlyöty niiden jatkotoimet, kuten kävi hallinnollisista käytännöistä vuonna 1999 julkaistun Simmons & Simmonsin raportin kohdalla; pitää valitettavana, että toimenpiteiden peruuttamisessa oli poliittisia viipeitä ja että joissakin tapauksissa mukaan otettiin määräajan jälkeen uusia edunsaajia, mikä liittyy myös työryhmän erittäin heikkoon vastuullisuuteen ja huonoihin seurantamekanismeihin;

44.  korostaa, että käytännesääntöjen tapauskohtaisessa lähestymistavassa, jonka seurauksena jäsenvaltiot kilpailevat nyt yleisemmillä toimenpiteillä, ei puututa EU:n epäyhtenäisten yhtiöveropuitteiden systeemiseen heikkouteen, joka kaipaa perusteellisempaa korjausta;

45.  panee merkille myös veroalan hyvän hallintotavan foorumin perustamisella saavutetut tulokset, sillä foorumi tuo yhteen eri sidosryhmiä, jotka pyrkivät pääsemään kansalliseen ja kansainväliseen yhteisymmärrykseen veron välttelyyn liittyvistä kysymyksistä, sekä mainitsee yhteisen siirtohinnoittelufoorumin, joka antaa ohjeita siirtohinnoitteluun liittyvistä teknisistä seikoista; korostaa, että tähän mennessä nämä elimet ovat saaneet aikaan vain muutamia korjauksia yhtiöveropuitteisiin; pitää valitettavana, että siirtohinnoittelufoorumin antamat ohjeet eivät tähän mennessä ole riittäneet torjumaan veron välttelyä; pitää valitettavana, että yhteinen siirtohinnoittelufoorumi on yhä epätasapainoinen, vaikka sen jäsenyyksiä tarkistettiin äskettäin; vastustaa lisäksi sitä, että veroasiantuntijat osallistuvat siirtohinnoitteluohjeita koskevaan työhön ja samaan aikaan antavat asiakkailleen neuvontaa siirtohinnoitteluun perustuvista aggressiivisen verosuunnittelun strategioista, ja toteaa, että veroasiantuntijat ovat näin ollen eturistiriitatilanteessa;

46.  korostaa, että unionin säädöksillä (emo-tytäryhtiödirektiivi, korko- ja rojaltidirektiivi, sulautumadirektiivi ja hallinnollisesta yhteistyöstä annettu direktiivi), jotka kattavat eräitä yhtiöverotukseen liittyviä näkökohtia, on kyetty torjumaan joitakin jäsenvaltioiden ja useammassa eri maassa toimivien yritysten kohtaamia ongelmia; korostaa, että näillä alun perin kaksinkertaisen verotuksen estämiseen tähtäävillä toimenpiteillä on joitakin ei-toivottuja vaikutuksia veron välttelyn estämiseen ja ne johtavat joskus kaksinkertaiseen verottamatta jättämiseen; pitää myönteisenä neuvoston emo-tytäryhtiödirektiiviin hiljattain hyväksymiä muutoksia, joiden tarkoituksena on ottaa käyttöön yleinen väärinkäytösten vastainen sääntö ja torjua hybridilainoja koskevia yhteensopimattomuuksia ja jotka tulevat voimaan vuoden 2015 lopulla; toivoo, että näin voidaan eliminoida mahdollisuuksia vältellä veroja EU:ssa;

47.  palauttaa mieliin hallinnollisesta yhteistyöstä annetun direktiivin 2011/16/EU säännökset, joilla pyritään varmistamaan kaikkien olennaisten rahoitustietojen vaihto; katsoo, että verotietojen automaattinen, välitön ja kattava vaihto sekä tehokas käsittely voisivat hillitä tehokkaasti verovilppiä ja haitallisten verokäytäntöjen käyttöönottoa ja antaa jäsenvaltioille ja komissiolle tärkeää tietoa tällaisiin käytäntöihin reagoimiseksi;

48.  pitää valitettavana, että verotoimenpiteitä koskevan tietojenvaihdon nykyinen lainsäädäntö- ja seurantakehys ei ole tehokas, sillä on näyttöä siitä, että nykyisiä vaatimuksia oma-aloitteisesta tai pyynnöstä tapahtuvasta tietojenvaihdosta ei noudateta; pitää valitettavana, ettei käytännössä mikään jäsenvaltio vaihda tietoja, joilla voisi olla vaikutuksia EU:n kumppanimaihin; pitää valitettavana komission ja jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välisen koordinoinnin puutetta;

49.  pitää valitettavana, että jäsenvaltiot tuskin koskaan vaihtavat verotietoja spontaanisti; suhtautuu myönteisesti siihen, että automaattinen tietojenvaihto ei enää perustu vastavuoroisuuteen; pitää rakenteellisesti ongelmallisena järjestelmää, jossa on harkintavalta päättää, mitä ilmoitetaan ja mitä ei, sekä tähän liittyviä heikkoja valvontajärjestelmiä, jotka vaikeuttavat tietojenvaihdon laiminlyönnin tunnistamista;

50.  pitää myönteisenä, että komissio on sitoutunut edistämään automaattista verotietojen vaihtoa tulevana eurooppalaisena ja kansainvälisenä avoimuusnormina; kehottaa komissiota ensin täyttämään tehtävänsä perussopimusten noudattamisen valvojana ja toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että unionin nykyisiä säädöksiä ja perussopimuksiin kirjattua jäsenvaltioiden lojaalin yhteistyön periaatetta noudatetaan täysimääräisesti; panee tyytyväisenä merkille finanssitilitietojen automaattista vaihtoa käsittelevän asiantuntijaryhmän ehdotuksen tarkastella kaikkia mahdollisuuksia tukea tietoja automaattisesti vaihtavia kehitysmaita myöntämällä muita kuin vastavuoroisuuteen perustuvia vaihtosopimuksia;

51.  toteaa, että valtiontukisäännöt ja valtiontukia koskevat seuraamukset ovat käyttökelpoinen väline käsitellä kaikkein haitallisimpia ja kilpailua vääristäviä verokäytäntöjä ja että niillä on merkittävä pelotevaikutus;

52.  pitää myönteisinä komission maaliskuussa 2015 julkaisemaa verotuksen avoimuutta koskevaa pakettia, joka koskee jäsenvaltioiden välistä automaattista tietojenvaihtoa niiden veropäätöksistä, sekä kesäkuussa 2015 julkaistua toimintasuunnitelmaa unionin oikeudenmukaiseksi ja tehokkaaksi yhtiöverojärjestelmäksi; korostaa kuitenkin, että nämä kaksi asiakirjaa ovat vasta ensimmäisiä askeleita oikeaan suuntaan ja että tarvitaan pikaisesti säädöksistä ja hallinnollisesta koordinoinnista koostuva kattava kehys, joka hyödyttäisi myös pk-yrityksiä ja niitä monikansallisia yhtiöitä, jotka auttavat luomaan todellista talouskasvua ja maksavat oman osuutensa veroista sisämarkkinoilla;

53.  panee tyytyväisenä merkille OECD:n BEPS-toimintasuunnitelmasta äskettäin aikaansaadun sopimuksen, jossa G7- ja G20-huippukokousten kehotuksesta pyritään puuttumaan yksittäisiin kansainväliseen yhtiöverojärjestelmään vaikuttaviin tekijöihin ja esitetään globaaleja ja järjestelmällisiä toimia ongelmien korjaamiseksi; pitää valitettavana viipeitä ja vallitsevia puutteita kehitysmaiden ottamisessa mukaan OECD:n BEPS-prosessiin ja katsoo, että kehitysmaiden olisi osallistuttava tähän oikeudenmukaisesti; pitää niin ikään valitettavana, että BEPS-toimintasuunnitelma ei joiltakin osin mene pidemmälle esimerkiksi haitallisten verojärjestelmien, digitaalitalouden ja avoimuuden kaltaisilla aloilla;

54.  toteaa, että BEPS-toimintasuunnitelma on kansainvälisen verojärjestelmän painopisteiden järjestelmällisen tarkastelun seurauksena jaoteltu 15 toimenpiteeksi, joista seitsemää suositti marraskuussa 2014 G20-ryhmä ja jotka muut on tarkoitus lyödä lukkoon lokakuussa 2015; korostaa, että näillä toimilla pyritään alati kehittyvässä liiketoimintaympäristössä puuttumaan avoimuuskysymyksiin esimerkiksi antamalla ohjeita maakohtaisesta raportoinnista, tiettyjen veronkiertojärjestelyjen sisällön puutteeseen ja kansainvälisten sääntöjen suurempaan yhtenäisyyteen;

55.  varoittaa kuitenkin tekemästä kompromisseja, jotka saattavat vesittää alkuperäiset tavoitteet tai johtaa eriäviin kansallisiin tulkintoihin; korostaa lisäksi, että tähän mennessä ei ole juurikaan seurattu kunnolla OECD:n ohjeiden täytäntöönpanoa niitä kannattaneissa maissa ja että parhaatkaan ratkaisut eivät voi olla tehokkaita, ellei niitä seurata ja panna asianmukaisesti täytäntöön;

56.  korostaa EU:n ja OECD:n toimien täydentävää luonnetta; katsoo, että EU:n on yhdentymisasteensa huomioon ottaen mentävä BEPS-ehdotuksia pidemmälle sääntöjen koordinoinnissa ja lähentämisessä, jolla on tarkoitus estää kaikenlainen haitallinen verokilpailu sisämarkkinoilla; on vakuuttunut siitä, että kun EU varmistaa kilpailukykynsä moitteettomuuden, se voi ottaa käyttöön entistä tehokkaampia keinoja, joilla varmistetaan reilu verokilpailu ja jäsenvaltioiden oikeus verottaa tehokkaasti alueillaan syntyviä voittoja;

Komission valtiontukitutkinta: yleisesitys ja tulokset

57.  korostaa, että sisämarkkinoilla uudet tulokkaat ja yritykset, myös pk-yritykset, jotka eivät käytä aggressiivisia verokäytäntöjä, ovat huonommassa asemassa kuin monikansalliset yhtiöt, jotka voivat siirtää voittoja tai harjoittaa aggressiivisen verosuunnittelun muita muotoja sellaisten eri päätösten ja välineiden avulla, jotka ovat vain niiden käytettävissä joko niiden koon takia tai sen ansiosta, että monikansalliset yhtiöt pystyvät järjestämään liiketoimintansa kansainvälisesti; panee huolestuneena merkille, että näin saavutettu kevyempi verotus, kaikkien muiden asioiden pysyessä muuttumattomana, antaa monikansallisille yhtiöille suuremmat voitot verojen jälkeen ja luo niille näin paremmat toimintaedellytykset sisämarkkinoilla kuin niiden kilpailijoille, jotka eivät voi käyttää aggressiivista verosuunnittelua ja joilla säilyy yhteys voittojen syntymisen ja verotuspaikan välillä; huomauttaa, että tämä tasapuolisten toimintaedellytysten vääristyminen monikansallisten yhtiöiden hyväksi on sisämarkkinoiden perusperiaatteen vastaista;

58.  korostaa, että OECD:n mukaan[27] jotkut monikansalliset yhtiöt käyttävät strategioita, joiden ansiosta ne maksavat alimmillaan vain viiden prosentin yhtiöveroa, kun taas pienemmät yritykset maksavat jopa 30 prosenttia, ja on syvästi huolissaan siitä, että joidenkin tutkimusten mukaan[28] rajatylittävää toimintaa harjoittavat yritykset maksavat keskimäärin jopa 30 prosenttia vähemmän veroja kuin vain yhdessä maassa toimivat yritykset; ei voi hyväksyä kyseisten strategioiden seurausta, että joidenkin monikansallisten yhtiöiden maksama verokanta on tosiasiassa hyvin alhainen, kun taas joidenkin pk‑yritysten on maksettava täysi vero-osuus;

59.  korostaa, että tämä vääristymä talouden toimijoiden päätöksissä, jotka on tehty verojen jälkeen odotettavissa olevien voittojen perusteella, vaikeuttaa resurssien optimaalista kohdentamista EU:ssa ja on omiaan vähentämään kilpailua ja haittaa näin kasvua ja työllisyyttä;

60.  korostaa, että jotkut haitallisista verokäytännöistä saattavat kuulua verotukseen liittyvien valtiontukisääntöjen piiriin erityisesti siinä mielessä, että niillä voidaan antaa selektiivistä etua ja ne aiheuttavat sisämarkkinakilpailun vääristymiä; toteaa, että valtiontuki- ja käytännesääntötyöryhmäprosessit ovat aiemmin ja erityisesti vuonna 1999 ja vuosina 2000–2005 tukeneet toisiaan; korostaa, että EU:n kilpailusääntöjen täytäntöönpanon valvonta on lisännyt oikeudellista painetta ja täydentänyt työryhmän ei-sitovaa päätöksentekoa ja kompensoinut osittain sitä, että unionin tasolla ei ole muita tehokkaita keinoja korjata veronkierto-ongelmaa;

61.  arvostaa viimeksi kuluneiden 20 vuoden aikana tapahtunutta kehitystä verotukseen liittyviä valtiontukia koskevassa komission analyyttisessa kehyksessä, jonka ansiosta on voitu selkiyttää verotoimenpiteillä syntyneiden valtiontukien määritelmää ja analysointia ja puuttua järjestelmällisemmin tällaisiin toimenpiteisiin; panee merkille erityisesti komission vuonna 1998 antamat suuntaviivat valtiontukisääntöjen soveltamisesta välittömään yhtiöverotukseen kuuluviin toimenpiteisiin, vuoden 2004 kertomuksen asiasta sekä vuosien 2000–2010 tärkeän oikeuskäytännön; pitää myönteisenä, että komission ajamassa valtiontukien uudistamisprosessissa käynnistettiin vuonna 2014 julkinen kuuleminen suuntaviivaluonnoksesta, jonka tarkoituksena on selventää SEUT-sopimuksen 107 artiklassa tarkoitettua valtiontuen käsitettä ja johon sisältyy aineksia verotukseen liittyvästä valtiontuesta ja erityisesti veropäätöksistä;

62.  toteaa, että valtiontukilainsäädännön soveltamista jäsenvaltioiden verotoimenpiteisiin koskeva Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö on viime vuosikymmeninä vakiintunut, viimeksi Gibraltaria koskeneessa asiassa vuonna 2011[29];

63.  toteaa, että Euroopan unionin tuomioistuin on korostanut ”sisältö ennen muotoa” ‑periaatetta, jolloin toimenpidettä arvioidaan sen taloudellisen vaikutuksen perusteella;

64.  toteaa tämän vuoksi, että Euroopan unionin tuomioistuin on johtanut valtiontukikiellosta pitkälle meneviä vaatimuksia, joita sovelletaan jäsenvaltioiden lainsäädännölliseen vastuuseen verotusasioissa;

65.  toteaa, että käsite ”kansallisen järjestelmän luonne ja yleinen rakenne” on keskeinen arvioitaessa sitä, ovatko välittömät tai välilliset verotoimenpiteet selektiivisiä vai eivät ja näin ollen sisämarkkinoille soveltuvia tai sopimattomia, ja että kaikkia valtiontukia olisi arvioitava suhteessa aiempaan tasapainotilaan; korostaa, että koska EU:n kriteeri mahdollisia vääristymiä arvioitaessa on kansallinen referenssijärjestelmä[30], nykyiset kilpailusäännöt eivät voi kattaa kaikkia kilpailun vääristymiä ja haitallisia verokäytäntöjä; katsoo siksi, että pelkästään näiden sääntöjen täysimääräisellä täytäntöönpanolla ei voida ratkaista yhtiöveron välttelyä EU:ssa;

66.  toteaa, että komission parlamentin erityisvaliokunnalle toimittamien tietojen mukaan[31] komissio on vuodesta 1991 tutkinut virallisesti vain 65 verotukseen liittyviä valtiontukia koskevaa tapausta, joista seitsemän oli veropäätöksiä ja joista vain kymmenen oli perustunut jäsenvaltioiden virallisiin ilmoituksiin;

67.  korostaa, että vuosina 2005–2010 komissio käsitteli vain pienen määrän verotukseen liittyviä valtiontukia koskevia tapauksia ja että uusimpia valtiontukimenettelyjä ovat

–  kesäkuussa 2013 käynnistetty tutkinta, joka koskee seitsemässä jäsenvaltiossa harjoitettua veropäätöstoimintaa ja joka ulotettiin joulukuussa 2014 koskemaan kaikkia jäsenvaltioita,

–  lokakuussa 2013 käynnistetty tutkinta, joka koskee sitä, suosiiko Gibraltarin yhtiöverojärjestelmä tiettyjä yhtiöitä ja joka lokakuussa 2014 laajennettiin koskemaan veropäätöksiä Gibraltarissa,

–  samanaikaisesti käynnistetty erillinen tutkinta, joka koskee teollis- ja tekijänoikeuksien verotusjärjestelmiä (patenttiboksit),

–  kesäkuussa 2014 käynnistetty virallinen tutkinta kolmessa tapauksessa, jotka ovat Apple Irlannissa, Fiat Finance and Trade Luxemburgissa ja Starbucks Alankomaissa ja jotka saatiin päätökseen lokakuussa 2015, ja lokakuussa 2014 käynnistetty tutkinta, joka koskee Amazonia Luxemburgissa,

–  helmikuussa 2015 käynnistetty virallinen tutkinta, jotka koskee Belgian verojärjestelmää (ylivoittoihin sovellettava veropäätösjärjestelmä);

68.  korostaa, että komissiossa meneillään olevat ja päätökseen saatetut tutkintatapaukset ja LuxLeaksin paljastamat tapaukset osoittavat, että eräät jäsenvaltiot eivät ole täyttäneet lakisääteistä velvollisuuttaan[32] ilmoittaa kaikista mahdollisista valtiontukitapauksista komissiolle;

69.  korostaa, että nämä tutkinnat ovat valaisseet vain pientä osaa tyypillisistä käytännöistä, jotka vaikuttavat verotettavan tulon kirjaamiseen siirtohinnoittelun avulla eräiden monikansallisten yhtiöiden tytäryhtiöille; pelkää, että komission asiasta vastaavien yksiköiden nykyiset resurssit saattavat haitata komission kykyä käsitellä merkittävästi suurempia tapausmääriä ja tehdä järjestelmällisiä tarkastuksia sen selvittämiseksi, onko yhtiöverotuksen alalla muitakin kuin siirtohinnoitteluun perustuvia käytäntöjä, jotka ovat valtiontukilainsäädännön vastaisia;

70.  tukee voimakkaasti komission tapaa toimia ja käyttää tarvittava aika meneillään olevien tapausten käsittelemiseksi perinpohjaisesti ja mahdollisimman huolellisesti; uskoo, että tutkinnan tulos auttaa saamaan aikaan täsmällisemmät ja tehokkaammat ohjeet verotukseen liittyvistä valtiontuista ja siirtohinnoittelusta ja velvoittamaan jäsenvaltiot muuttamaan käytäntöjään vastaavasti; kehottaa komissiota kuitenkin saattamaan nämä meneillään olevat verotukseen liittyvät valtiontukea koskevat tutkinnat päätökseen niin nopeasti kuin niiden laatua ja uskottavuutta heikentämättä on mahdollista ja odottaa mielenkiinnolla tutkintojen tuloksia; pyytää komissiota raportoimaan Euroopan parlamentille säännöllisesti näistä tutkinnoista; kehottaa komissiota perimään takaisin jokaisen puuttuvan euron, jos meneillään olevissa tutkinnoissa paljastuu laittomia valtiontukia;

71.  korostaa, että jos meneillään olevissa tutkintatapauksissa havaitaan loukatun EU-sääntöjä, tutkinta voi johtaa siihen, että tällaisen verotoimenpiteen hyväksynyt jäsenvaltio saa periä takaisin tuensaajayrityksille myönnettyjä laittomia valtiontukia vastaavan rahamäärän; korostaa, että vaikka tämä voi tahrata pahasti asianomaisen jäsenvaltion maineen, kyseessä on tosiasiassa säännösten noudattamatta jättämisestä saatava palkinto, joka ei todennäköisesti saa jäsenvaltioita epävarmoissa tapauksissa luopumaan laittomien valtiontukien maksamisesta eikä haitallisten veroetuuksien myöntämisestä vaan pikemminkin vapauttaa jäsenvaltiot niiden velvollisuudesta noudattaa EU:n valtiontukisääntöjä eikä vähennä kärsimään joutuville jäsenvaltioille aiheutuvia taloudellisia menetyksiä; on yleisemmin ottaen sitä mieltä, että valtiontukisäännöissä olisi määrättävä seuraamuksista, jotka hillitsevät tehokkaasti laittomia valtiontukia;

72.  pitää myös mahdollisena, että jos on väärinkäytetty siirtohinnoittelua eri maissa sijaitsevien tytäryhtiöiden välillä, ei ainoastaan edullisen verokohtelun myöntänyt jäsenvaltio saa mukautettua verotulojaan (tuen takaisinperintä), vaan sama tapahtuu muissa maissa, joissa liiketoimintaa harjoitettiin (siirtohinnoittelun ja täten veronalaisen tulon mukauttaminen jälkikäteen); korostaa, että tämä saattaa joissakin tapauksissa johtaa kaksinkertaiseen verotukseen;

73.  muistuttaa, että veropäätösten tarkoituksena olisi tuoda niistä hyötyville oikeusvarmuutta ja luoda oikeutettuja odotuksia; korostaa, että kun kansalliset päätökset voidaan kyseenalaistaa unionin tasolla valtiontukisäännöillä, vaarana on, että jäsenvaltioilta tulee komission ennakolta selvitettäväksi valtava määrä yksittäisiä ratkaisupyyntöjä, jotta verohallinnoille ja yrityksille ei syntyisi oikeudellista epävarmuutta; korostaa, että komission valmiuksien lisääminen ja tietojen toimittamista koskevien prosessien parantaminen ovat asianmukaisia keinoja vastata ilmoitusten määrän kasvuun ja lisätä jäsenvaltioilta verotusasioissa edellytettävää avoimuutta;

Kolmannet maat

74.  panee huolestuneena merkille, että joidenkin monikansallisten yhtiöiden harjoittamista haitallisista verokäytännöistä näyttää koituvan kehitysmaille paljon suurempia kielteisiä heijastusvaikutuksia kuin teollisuusmaille[33], sillä kehitysmaat saavat suuremman osuuden tuloistaan yhtiöveroista ja niillä on heikommat julkisen talouden järjestelmät ja sääntely-ympäristöt ja vähemmän hallinnollisia valmiuksia varmistaa verosäännösten noudattaminen ja torjua haitallisia verokäytäntöjä; toteaa, että IMF:n mukaan[34] aggressiivisesta verosuunnittelusta johtuvat tulonmenetykset ovat kehitysmaissa suhteessa kolminkertaiset kehittyneisiin maihin verrattuna; korostaa, että Lissabonin sopimuksen 208 artikla velvoittaa jäsenvaltiot muuttamaan politiikkojaan kehitysmaiden kehityksen tukemiseksi; huomauttaa, että jäsenvaltioiden verokäytäntöjen heijastusvaikutuksista olisi tehtävä kattava jälkikäteisanalyysi, jonka tulokset julkaistaan, ja katsoo, että tämä auttaisi ohjaamaan politiikan suunnittelua sen varmistamiseksi, että tällaiset käytännöt eivät rapauta muiden jäsenvaltioiden tai kolmansien maiden veropohjaa;

75.  korostaa, että samalla muutamilla kansainvälisen verokilpailun ”voittajilla”, jotka ovat erittäin houkuttelevaa yhtiöveropolitiikkaa harjoittavia EU-maita ja kolmansia maita, on kokoonsa ja todelliseen taloudelliseen toimintaansa verrattuna kohtuuttomat talouden perustekijät, kun tarkastellaan esimerkiksi maassa kotipaikkaa pitävien yritysten määrää asukasta kohti, ulkomaisten voittojen määrää, suoria ulkomaisia sijoituksia tai maasta lähteviä rahavirtoja BKT:hen verrattuna; katsoo tämän osoittavan, että niiden veropohja ja maahan tulevat rahavirrat ovat luonteeltaan keinotekoisia ja että niiden nykyinen verojärjestelmä mahdollistaa sen, että arvonlisäys ja verotus tapahtuvat eri paikoissa;

76.  korostaa, että verokilpailu ei missään tapauksessa rajoitu vain jäsenvaltioihin ja niistä riippuvaisiin tai niihin assosioituneisiin alueisiin ja että useimmilla tässä käsiteltävistä käytännöistä on kansainvälinen ulottuvuus, kun voittoja voidaan siirtää alhaisen verotuksen tai nollaverotuksen maihin tai tiedot salaaviin maihin, joissa ei useinkaan harjoiteta merkittävää taloudellista toimintaa; pitää valitettavana, että jäsenvaltioilla ei ole koordinoitua menettelytapaa näiden oikeudenkäyttöalueiden suhteen, ei yhteisiä toimia niiden haitallisia käytäntöjä vastaan eikä komission pyrkimyksistä huolimatta myöskään toimia esimerkiksi niiden tunnistamiseksi; kannattaa siksi komission vuonna 2012 esittämää ehdotusta, johon sisältyy tärkeitä kriteerejä avoimuuden, tietojenvaihdon ja reilun kilpailun varmistamiseksi, sekä komission 17. kesäkuuta 2015 esittämässä veropaketissa julkistamaa yhteistyöhaluttomien verotusmaiden luetteloa, joka on laadittu nykyisten kansallisten luettelojen pohjalta yhteisen nimittäjän mukaan; korostaa, että tällaisen luettelon laatiminen on perusedellytys sille, että tällaisia oikeudenkäyttöalueita vastaan voidaan toteuttaa asianmukaisia toimenpiteitä; katsoo, että tällaisen luettelon olisi oltava ensimmäinen vaihe kohti ”veroparatiisien” tarkkaa ja puolueetonta määritelmää, ja katsoo, että luetteloa voitaisiin sitten käyttää tulevien luetteloiden perustana ja se olisi laadittava selkeiden ja etukäteen ilmoitettujen kriteerien perusteella; kannustaa komissiota arvioimaan, noudattavatko eurooppalaiset oikeudenkäyttöalueet tätä kriteeriä;

77.  korostaa, että OECD:n toiminta näissä asioissa on tuottanut merkittäviä tuloksia avoimuuden ja tietojenvaihdon osalta; pitää erityisen myönteisenä, että lähes 100 maata oli kesäkuuhun 2015 mennessä allekirjoittanut veroasioissa annettavasta keskinäisestä virka-avusta tehdyn OECD:n monenvälisen yleissopimuksen, jossa määrätään valtioiden välisestä hallinnollisesta yhteistyöstä verojen arvioinnissa ja perimisessä veronkierron ja veron välttelyn estämiseksi;

78.  korostaa kuitenkin, että OECD:n toiminta edellisen yhteistyöhaluttomien veroparatiisien luettelon laatimiseksi perustui poliittiseen prosessiin, jossa tehtiin umpimähkäisiä kompromisseja jo vahvistettaessa luetteloiden kriteerejä, kuten vaatimus tehdä verosopimus 12 muun maan kanssa, ja että lopulta yhtään oikeudenkäyttöaluetta ei kirjattu yhteistyöhaluttomaksi veroparatiisiksi; korostaa nykyisen menettelytavan perustuvan edelleen kriteereihin, jotka liittyvät verotuksen avoimuuteen ja tietojenvaihtoon eivätkä ole riittävän kattavia, jotta voitaisiin puuttua tiettyjen verokäytäntöjen haitallisuuteen; toteaa, että menettelytavan ansioista huolimatta tämä rajoittaa OECD:n toiminnan niiden verotusalueiden tunnistamiseen, jotka ovat veron välttelyn käytäntöjen ja haitallisen verokilpailun tukipilareita maailmassa; korostaa erityisesti, että tässä lähestymistavassa ei mainita laadullisia indikaattoreita, joilla voitaisiin arvioida puolueettomasti hyvän hallintotavan noudattamista, eikä siinä oteta huomioon määrällistä tietoa, kuten kirjanpidollisia voittoja, maahan tulevia ja maasta lähteviä rahavirtoja ja niiden yhteyttä tietyn oikeudenkäyttöalueen todelliseen taloustilanteeseen tai tällaisen yhteyden puuttumista;

79.  korostaa lisäksi, että näitä luetteloja voidaan käyttää kansallisella tasolla pantaessa täytäntöön kansallista suojelua ja veron välttelyn vastaista säännöstöä suhteessa kolmansiin maihin (kuten voittojen rajoitukset, määräävän tarkoituksen käyttäminen perusteena, ulkomaisia väliyhtiöitä koskevat säännöt jne.) ja että luettelojen rajoittaminen saattaa siksi rajoittaa myös haitallisten verokäytäntöjen torjumiseksi tarkoitettujen kansallisten toimien soveltamisalaa ja tehokkuutta;

80.  katsoo, että reilun sisämarkkinakilpailun turvaaminen ja jäsenvaltioiden veropohjien suojaaminen riippuu hyvin paljon siitä, että puututaan heikoimpaan lenkkiin yhteyksissä alhaisen verotuksen tai nollaverotuksen maihin ja rahoitussalaisuusalueisiin, sillä veroasteet kuuluvat jäsenvaltioiden toimivallan piiriin ja veroportti (esim. ei lähdeveroa) kolmansiin maihin riippumatta niiden verokäytännöistä lisää huomattavasti mahdollisuuksia vältellä veroja EU:ssa;

81.  korostaa, että jäsenvaltioiden koordinoitu toiminta sekä kehitysmaiden että teollisuusmaiden suhteen voisi tehostaa huomattavasti haitallisten verokäytäntöjen torjuntaa ja lisätä vastavuoroisuutta verotusasioissa;

82.  tähdentää, että vastauksena painostukseen, jota sekä EU että G20-ryhmä ovat harjoittaneet verotuksen avoimuutta koskevissa asioissa, ja talous-, rahoitus- ja velkakriisin yhteydessä, jotkut kolmannet maat ovat lopulta allekirjoittaneet EU:n kanssa sopimuksia verotietojen vaihdosta, mikä tehostanee kyseisten maiden kanssa tehtävää yhteistyötä; toteaa, että Sveitsin kanssa allekirjoitettiin sopimus toukokuussa 2015 ja että sopimusta edelsi pitkä siirtymäkausi, jonka aikana tämä EU:n tärkeä kauppakumppani hyötyi etuoikeutetusta pääsystä sisämarkkinoille mutta ei tehnyt yhteistyötä muilla aloilla eikä varsinkaan verotuksessa;

83.  panee merkille, että käynnissä olevista neuvotteluista huolimatta vastaavanlaisten yhteistyösopimusten allekirjoittaminen San Marinon, Monacon, Liechtensteinin ja Andorran kanssa on edennyt hitaasti; pitää valitettavana, että komissiolla ei ole vastaavaa unionin valtuutusta neuvotella automaattista tietojenvaihtoa koskevista sopimuksista EU:n säästötulojen verotusta koskevan direktiivin piiriin nykyisin kuuluvien merentakaisten alueiden kanssa;

84.  panee huolestuneena merkille, että monet kehitysmaat kärsivät suuresti monikansallisten yhtiöiden veronvälttelytoimista ja että pääasiallinen syy siihen, että kehitysmaiden kansallisista talousarvioista jää puuttumaan tuloja, on monikansallisten yhtiöiden harjoittama siirtohinnoittelu[35]; korostaa näiden maiden olevan kovin heikossa neuvotteluasemassa, kun tietyt monikansalliset yhtiöt tai suorien ulkomaisten sijoitusten tekijät hakevat verotukia ja -vapautuksia sieltä mistä niitä parhaiten saa; pitää erittäin valitettavana, että valtioiden talousarvioille aiheutuvien verotulojen menetysten arvioidaan olevan vuosittain 91[36]–125[37] miljardia euroa;

85.  muistuttaa jäsenvaltioita siitä, että Lissabonin sopimukseen sisältyvä kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden periaate sitoo niitä ja niiden on varmistettava, että ne eivät veropolitiikallaan vaaranna EU:n kehitystavoitteita; kannustaa jäsenvaltioita analysoimaan veropolitiikkansa heijastusvaikutuksia sekä veropolitiikan vaikutuksia kehitysmaihin IMF:n ehdotuksen mukaisesti;

Päätelmät ja suositukset

86.  ottaa huomioon erityisvaliokunnalle antamansa mandaatin ja toteaa sen perusteella huolimatta valiokunnan tiedonhankintamatkoillaan kohtaamista sekä muiden toimielinten, joidenkin jäsenvaltioiden ja monikansallisten yhtiöiden aiheuttamista erilaisista rajoituksista ja vaikeuksista huolimatta, että

–  riippumatta komissiossa meneillään olevan valtiontukitutkinnan tuloksista asiassa kerätyt tiedot osoittavat, että jäsenvaltiot ovat monessa tapauksessa laiminlyöneet SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan noudattamisen, sillä ne ovat ottaneet käyttöön veropäätöksiä ja muita luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisia toimenpiteitä, jotka ovat suosineet tiettyjä yrityksiä ja siten vääristäneet kilpailua sisämarkkinoilla,

–  jotkut jäsenvaltiot eivät ole panneet täysimääräisesti täytäntöön SEUT-sopimuksen 108 artiklaa, sillä ne eivät ole ilmoittaneet virallisesti komissiolle kaikista suunnitelmistaan myöntää verotukseen liittyvää tukea, ja rikkoneet näin myös neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 asiaa koskevia säännöksiä; korostaa, että näin ollen komissio ei ole voinut seurata jatkuvasti kaikkia tukijärjestelmiä, kuten SEUT-sopimuksen 108 artiklassa määrätään, koska sillä ei ole ollut kaikkia tarvittavia tietoja ainakaan ennen vuotta 2010 eli kaudelta, jota meneillään oleva tutkinta ei kata,

–  jäsenvaltiot eivät ole noudattaneet neuvoston direktiiveissä 77/799/ETY ja 2011/16/EU asetettuja velvoitteita, sillä ne eivät ole vaihtaneet eivätkö edelleenkään vaihda oma-aloitteisesti verotietoja edes tapauksissa, joissa kyseisten direktiivien mahdollistamasta harkintavallasta huolimatta olisi ollut selvästi perusteltua olettaa, että toisissa jäsenvaltioissa saattaa syntyä verotuksellisia tappioita tai että verotukselliset säästöt voivat johtua voittojen siirroista keinotekoisesti ryhmien sisällä,

–  jotkut jäsenvaltiot eivät ole noudattaneet SEU-sopimuksen 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua vilpittömän yhteistyön periaatetta, sillä ne eivät ole toteuttaneet kaikkia yleis- ja erityistoimenpiteitä, joilla voidaan varmistaa niille kuuluvien velvoitteiden täyttäminen,

–  ei ole ollut mahdollista analysoida edellä olevissa kohdissa tarkoitettuja yhteisön lainsäädännön rikkomistapauksia, koska jäsenvaltiot, neuvosto ja komissio eivät ole toimittaneet riittävästi yksityiskohtaista tietoa,

–  komissio ei ole hoitanut tehtäväänsä perussopimusten noudattamisen valvojana SEU-sopimuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti, koska se ei ole toiminut asiassa eikä ryhtynyt kaikkiin tarvittaviin toimiin varmistaakseen, että jäsenvaltiot noudattavat velvoitteitaan, erityisesti neuvoston direktiiveissä 77/799/ETY ja 2011/16/EU tarkoitettuja velvoitteita, mikäli toisin ei ole osoitettu; komissio on rikkonut Lissabonin sopimuksen 108 artiklan mukaisia sisämarkkinoiden toimintaa koskevia velvoitteitaan, sillä se ei ole aiemmin käynnistänyt valtiontukea koskevaa tutkintaa;

87.  ottaa huomioon, että parlamentilla ei ole nykyisin parlamentaarisia tutkintaoikeuksia, ja kehottaa siksi neuvostoa ja komissiota hyväksymään kiireesti käsiteltävänä olevan ehdotuksen Euroopan parlamentin asetukseksi Euroopan parlamentin tutkintaoikeuden käyttämistä koskevista yksityiskohtaisista säännöistä[38], jotta parlamentti saa tutkintaoikeutensa käyttämiseksi tarvitsemansa aidot tutkintavaltuudet;

88.  kehottaa komissiota tutkimaan, voidaanko edellä mainitut rikkomistapaukset yhä antaa tuomioistuimen käsiteltäväksi;

89.  kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan periaatetta, jonka mukaan tuottoja verotetaan paikassa, jossa ne syntyvät;

90.  kehottaa jäsenvaltioita ja EU:n toimielimiä, joilla on yhteinen poliittinen vastuu nykytilanteesta, tekemään lopun haitallisesta verokilpailusta ja toimimaan tiiviissä yhteistyössä verojärjestelmien yhteensopimattomuuksien eliminoimiseksi – ja pidättymään uusien yhteensopimattomuuksien luomisesta – ja sellaisten haitallisten verotoimenpiteiden eliminoimiseksi, jotka antavat monikansallisille yhtiöille mahdollisuuden vältellä veroja laajamittaisesti ja rapauttavat veropohjaa sisämarkkinoilla; pyytää tässä yhteydessä jäsenvaltioita ilmoittamaan komissiolle ja muille jäsenvaltioille niiden yhtiöverolainsäädäntöön mahdollisesti tehtävistä muutoksista, jotka saattavat vaikuttaa niiden todelliseen verokantaan tai muiden jäsenvaltioiden verotuloihin; korostaa, että jäsenvaltioilla on keskeinen rooli veron välttelyn mahdollistamisessa, joten niiden olisi otettava vastuuta ja johdettava toimia EU:n verotusyhteistyön parantamiseksi;

91.  kehottaa jäsenvaltioiden valtion- ja hallitusten päämiehiä antamaan uusia selkeitä poliittisia sitoumuksia pikaisista toimenpiteistä nykyisen kestämättömän tilanteen korjaamiseksi, sillä se vaikuttaa kansallisiin talousarvioihin, joihin on jo kohdistettu julkisen talouden tervehdyttämistoimia, ja lisää muiden veronmaksajien, myös pk-yritysten ja kansalaisten, verorasitetta; korostaa aikovansa käyttää asemaansa täysimääräisesti ja olevansa valmis tehostamaan poliittista valvontaa tiiviissä yhteistyössä kansallisten parlamenttien kanssa;

92.  kehottaa komissiota hoitamaan tehtävänsä perussopimusten noudattamisen valvojana varmistamalla, että unionin oikeutta ja jäsenvaltioiden vilpittömän yhteistyön periaatetta noudatetaan täysimääräisesti; kehottaa komissiota nostamaan uusia kanteita sille perussopimuksen mukaisesti kuuluvien valtuuksien mukaisesti; kehottaa komissiota näin ollen lujittamaan sisäisiä valmiuksiaan esimerkiksi perustamalla erityisen veroasioiden osaston käsittelemään sekä lisääntyviä valtiontukia koskevia ilmoituksia kilpailupolitiikan alalla että komission kasvanutta vastuuta uusien verotuksen avoimuutta koskevien toimien koordinoinnista;

93.  kehottaa jäsenvaltioita toimittamaan komissiolle kaikki tarvittavat tiedot, jotta se voi hoitaa esteettä tehtävänsä perussopimusten noudattamisen valvojana;

94.  kehottaa komissiota edistämään siirtohinnoittelua sekä lainojen ja rahoitusmaksujen hinnoittelua ryhmän sisäisissä liiketoimissa koskevia hyviä käytäntöjä, jotta hinnoittelu saadaan markkinahintojen tasolle;

95.  korostaa, että jäsenvaltioilla on edelleen täydet valtuudet vahvistaa omat yhtiöverokantansa; vaatii kuitenkin selkeitä sääntöjä EU:ssa ja kolmansien maiden kanssa tapahtuvalle verokilpailulle, jotta voidaan varmistaa yritysten välinen reilu kilpailu sisämarkkinoilla; kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan ennen kaikkea liiketoiminnalle suotuisasta ympäristöstä, jolle on tyypillistä muun muassa taloudellinen ja poliittinen vakaus ja rahoitusvakaus sekä oikeusvarmuus ja yksinkertaiset verotussäännöt; toteaa yhtiöerotukseen liittyvien kysymysten, haitalliset verotuskäytännöt ja niiden vaikutukset mukaan luettuna, ratkaisevan roolin pyrittäessä varmistamaan julkisen talouden kestävyys ja kehottaa siksi komissiota puuttumaan niihin tarkemmin talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä ja sisällyttämään makrotalouden epätasapainoa koskevaan menettelyyn asiaan kuuluvia indikaattoreita, myös arvioita verovilpistä ja veron välttelystä syntyvästä verotulovajeesta;

96.  kehottaa komissiota luomaan sopivan tasapainon verotuksen lähentymisen ja taloudellisen lähentymisen välille ja kehottaa sitä varmistamaan, että toimilla tuetaan kasvua, investointeja ja työpaikkoja;

97.  katsoo, että muun muassa kattava, avoin ja tehokas automaattinen verotietojen vaihto ja pakollinen yhteinen yhdistetty yhtiöveropohja ovat olennaisia edellytyksiä sille, että saadaan aikaan unionin tason verojärjestelmä, joka soveltuu sisämarkkinoille ja suojelee sen perusperiaatteita;

98.  toteaa asian olevan hyvin monitahoinen ja kehottaa siksi jäsenvaltioita ja EU:n toimielimiä toteuttamaan erilaisia täydentäviä toimenpiteitä nykytilanteen kohentamiseksi, koska on tarpeen tehdä asia helpommaksi kaikille sidosryhmille ja minimoida yrityksille ja verohallinnoille säännösten noudattamisesta aiheutuvat kustannukset; korostaa näin ollen, että verojärjestelmien yksinkertaistamisen olisi oltava ensiaskel, kun halutaan tuoda selkeyttä sekä jäsenvaltioille että kansalaisille, jotka on nykyisellään jätetty tietojenvaihdon ulkopuolelle;

99.  kehottaa komissiota tutkimaan edelleen empiirisesti mahdollisuutta rajoittaa yrityksille maksettavien rojaltimaksujen vähennyksiä yhtiöverotulomaksuista keinona torjua ryhmänsisäisiä voitonsiirtoja;

100.  pitää erittäin valitettavana, että toistuvista kehotuksista huolimatta kaikkiaan 22 monikansallisesta yhtiöstä vain kahdeksan[39] suostui tulemaan valiokuntaan keskustelemaan kansainvälisistä verosuunnittelukysymyksistä; ei hyväksy 14 yrityksen[40], joista osa on laajalti tunnettuja, päätöstä olla tekemättä yhteistyötä parlamentin valiokunnan kanssa ja pitää sitä erittäin haitallisena Euroopan parlamentin arvovallalle ja sen edustamille kansalaisille; suosittelee siksi, että parlamentin toimivaltaiset viranomaiset pohtisivat, pitäisikö näiltä yhtiöiltä evätä pääsy parlamentin tiloihin, ja että harkittaisiin vakavasti selkeiden puitteiden laatimista ja avoimuusrekisteriin[41] kuuluvia organisaatioita koskevaan hyvään edunvalvontatapaan sisältyvien velvollisuuksien päivittämistä parlamentin valiokuntien ja muiden poliittisten elinten kanssa tehtävän yhteistyön osalta;

101.  pyytää tutkimaan rahoituslaitosten roolia haitallisten verokäytäntöjen mahdollistamisessa;

Veropäätöksiä koskeva yhteistyö ja koordinointi

102.  pitää valitettavana neuvostossa 6. lokakuuta 2015 tehdyn poliittisen sopimuksen sisältöä, koska se ei vastaa komission maaliskuussa 2015 antamaa lainsäädäntöehdotusta direktiivin 2011/16/EU muuttamisesta siltä osin kuin on kyse pakollisesta automaattisesta tietojenvaihdosta verotuksen alalla; korostaa, että ehdotukseen sisältyy yhteinen kehys veropäätösten rekisteröimiseksi ja niitä koskeva automaattinen tietojenvaihto sekä säännöksiä, joiden nojalla komissio voi seurata tehokkaasti, miten jäsenvaltiot panevat direktiivin täytäntöön, ja varmistaa, että päätöksillä ei ole kielteistä vaikutusta sisämarkkinoihin; tähdentää, että jos neuvoston kanta hyväksytään, ei ole mahdollista hyötyä kattavasti veropäätöksiä koskevasta automaattisesta tietojenvaihdosta, erityisesti tehokkaan täytäntöönpanon osalta, ja kehottaa siksi neuvostoa pitäytymään komission ehdotuksessa ja ottamaan asianmukaisesti huomioon parlamentin kannan siihen ja etenkin parlamentin kannan direktiivin soveltamisalaan (kaikki veropäätökset vain rajatylittävien sijaan), taannehtivuusaikaan (kaikkia yhä voimassa olevat veropäätökset olisi annettava tiedoksi) sekä komissiolle annettaviin tietoihin, koska komission olisi voitava tutustua veropäätöksiin;

103.  kehottaa jäsenvaltioita puoltamaan kaikilla kansainvälisillä foorumeilla verohallintojen välistä automaattista tietojenvaihtoa uutena kansainvälisenä normina; kehottaa erityisesti komissiota, OECD:tä ja G20-ryhmää edistämään asiaa osallistavassa globaalissa prosessissa kaikkein asianmukaisimpien ja tehokkaimpien välineiden avulla; vaatii konkreettisia toimia sen varmistamiseksi, että automaattisesta tietojenvaihdosta tulee aidosti maailmanlaajuista ja siten tehokasta ja että siinä noudatetaan luottamuksellisuutta koskevia vaatimuksia ja tuetaan kehitysmaiden toimia niiden pyrkiessä luomaan omia valmiuksiaan voidakseen osallistua täysin automaattiseen tietojenvaihtoon; painottaa, että EU:ssa automaattinen tietojenvaihto voitaisiin toteuttaa unionin laajuisen keskusrekisterin avulla, johon olisi pääsy komissiolla ja toimivaltaisilla kansallisilla viranomaisilla;

104.  kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan mahdollisuutta tehdä veropäätöksiä varsinkin siirtohinnoittelutapauksissa yhteistyössä kaikkien asianomaisten maiden kanssa, vaihtaa asiaa koskevia tietoja automaattisesti, kattavasti ja ilman viivytyksiä ja toteuttaa yhdessä sellaisia kansallisia toimia, mukaan lukien tarkastukset, joiden tavoitteena on vähentää veron välttelyä ja veropohjan rapautumista EU:ssa, ja ottamaan aiheellisesti huomioon Fiscalis 2020 -ohjelmasta saadut kokemukset; toistaa näkemyksensä, että muihin jäsenvaltioihin vaikuttavien veropäätösten peruselementit olisi ilmoitettava verohallintojen ja komission lisäksi myös monikansallisten yhtiöiden maakohtaisessa raportoinnissa;

105.  painottaa tässä yhteydessä, että rajatylittävien veropäätösten lisäksi myös kansalliset päätökset voivat vaikuttaa muihin jäsenvaltioihin, ja kehottaa siksi ulottamaan automaattisen tietojenvaihdon koskemaan kaikkia jäsenvaltion hallituksen tai verohallinnon tai niiden alueellisten tai hallinnollisten osastojen antamia tai niiden puolesta annettuja veropäätöksiä, jotka ovat yhä voimassa direktiivin voimaantulopäivänä; pitää komission keskeistä roolia päätöksiä koskevassa tiedonkeruu- ja analysointiprosessissa ehdottoman tärkeänä;

106.  kehottaa myös laatimaan puitteet, joiden avulla voidaan tehokkaasti valvoa automaattisen tietojenvaihdon toteutumista, sekä kokoamaan ja julkaisemaan vaihdetuista tiedoista tilastoja ja erityisesti kehottaa komissiota luomaan 31. joulukuuta 2016 mennessä turvallisen keskushakemiston, joka helpottaa tietojenvaihtoa osallistuvien veroviranomaisten kesken; palauttaa mieliin, että veropäätöksiä koskevan automaattisen tietojenvaihtojärjestelmän perustaminen johtaa erittäin suuren tietomäärän kokoamiseen, minkä vuoksi todella ongelmallisten tapausten havaitseminen voi olla vaikeaa; korostaa, että tässä tilanteessa ja ottaen huomioon 28 jäsenvaltion eri kielet ja hallinnolliset käytännöt komission ja jäsenvaltioiden on syytä pohtia älykkäitä tapoja käsitellä kerätyn moninaisen tiedon suurta määrää, myös tietotekniikan avulla, jotta automaattinen tietojenvaihto olisi EU:ssa todella tehokasta ja tuloksellista;

107.  kehottaa komissiota tutkimaan edellytyksiä perustaa pidemmällä aikavälillä EU:n laajuinen selvityskeskusjärjestelmä, jonka avulla komissio tarkastelisi veropäätöksiä järjestelmällisesti, jotta järjestelmästä tulisi varmempi, johdonmukaisempi, yhdenmukaisempi ja avoimempi ja jotta voidaan tarkastaa, onko päätöksillä haitallinen vaikutus muihin jäsenvaltioihin;

108.  korostaa, että avoimuuden lisäämiseksi kansalaisiin nähden komission olisi julkaistava vuosikertomus, joka sisältää yhteenvedon luotettavaan keskushakemistoon sisältyvistä tärkeimmistä tapauksista, ja tässä yhteydessä komission olisi otettava huomioon keskinäisestä avusta annetun direktiivin luottamuksellisuutta koskevat säännökset;

109.  kehottaa komissiota tarkastelemaan mahdollisuutta luoda veropäätöksiä varten unionin tason yhteinen kehys, johon sisältyisi erityisesti seuraavia yhteisiä kriteerejä:

–  vaatimus kriteerien vahvistamisesta heijastusvaikutusten kattavan analyysin perusteella ottaen huomioon myös veropäätösten vaikutukset muiden maiden verokantoihin ja yhdessä kaikkien asianomaisten osapuolten ja maiden kanssa

–  kriteerien julkistaminen joko kokonaisuudessaan tai yksinkertaistetussa muodossa mutta kuitenkin luottamuksellisuuden vaatimuksia noudattaen

–  velvoite julkistaa veropäätösten myöntämisen, epäämisen ja kumoamisen perusteet

–  kaikkien veronmaksajien tasa-arvoinen kohtelu ja mahdollisuus tutustua veropäätöksiin

–  harkintavallan poistaminen ja verosäännösten täysimääräinen noudattaminen;

110.  pyytää komissiota määrittelemään EU:n yhteiset suuntaviivat OECD:n markkinaehtoperiaatteen soveltamiselle, jotta voidaan yhtenäistää jäsenvaltioiden siirtohinnoittelukäytäntöjä siten, että siirtohinnoittelusopimuksia tehtäessä kansallisella hallinnolla on käytössään välineet vertailla samankaltaisia yrityksiä eikä ainoastaan samankaltaisia liiketoimia;

111.  katsoo oikeudenmukaisen ja tehokkaan verojärjestelmän edellyttävän riittävää avoimuutta ja luottamuksellisuutta; on sen vuoksi vakuuttunut, että jäsenvaltioiden verohallintojen ja tarvittaessa komission olisi saatava käyttöönsä tiedot kaikkien erillisyhtiöiden ja/tai veropäätösten lopullisista edunsaajista;

112.  kehottaa komissiota käyttämään muun muassa rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen annettua direktiiviä (EU) 2015/849, jossa ”rikollisen toiminnan” laaja määritelmä sisältää ”verorikokset”, jotta voidaan määrittää tiettyjen erillisyhtiöiden lopulliset edunsaajat;

113.  pyytää komissiota ottamaan käyttöön komission sisällä keskitetyn julkisen rekisterin, joka sisältää kaikki lailliset yhtiöverovapautukset, -vähennykset ja -hyvitykset sekä arvion niiden määrällisestä talousarviovaikutuksesta kullekin jäsenvaltiolle;

Yhteinen yhdistetty yhtiöveropohja (CCCTB)

114.  suhtautuu myönteisesti komission 17. kesäkuuta 2015 ehdottamaan toimintasuunnitelmaan, jonka tavoitteena on puuttua veron välttelyyn ja edistää oikeudenmukaista ja tehokasta yhtiöverotusta EU:ssa; kehottaa komissiota ehdottamaan muutoksia lainsäädäntöön nopeammin, jotta saadaan pikaisesti aikaan koko unionia velvoittava yhteinen yhdistetty yhtiöveropohja, jolla voitaisiin puuttua etuuskohteluun oikeuttaviin järjestelmiin ja kansallisten verojärjestelmien yhteensopimattomuuksia koskeviin ongelmiin ja lisäksi suurimpaan osaan ongelmista, jotka aiheuttavat unionin tasolla veropohjan rapautumista (erityisesti siirtohinnoittelukysymykset); kehottaa komissiota aloittamaan viipymättä uudelleen vuonna 2011 loppuun saatetun työn, joka koski ehdotusta neuvoston direktiiviksi yhteisestä yhdistetystä yhtiöveropohjasta (CCCTB), siten että otetaan huomioon parlamentin kanta ehdotukseen sekä sittemmin ilmenneet uudet seikat ja että ehdotukseen sisällytetään uusimmat päätelmät OECD:n työstä, erityisesti veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoja koskevaan toimintasuunnitelmaan perustuvat normit, jotta konsolidoitu teksti voidaan laatia vuonna 2016;

115.  kehottaa komissiota sisällyttämään ehdotuksiinsa säännöksiä, joilla selvennetään T&K-investointien ja pysyvän toimipaikan määritelmää sopusoinnussa taloudellisen toiminnan kanssa ja digitaalitaloutta unohtamatta; korostaa T&K-investointien merkitystä ja tarvetta helpottaa – eikä haitata – investointeja digitaalitalouteen ja sen kasvua, sillä ne antavat EU:n nousevalle digitaalitaloudelle kilpailuetua suhteessa muihin toimijoihin Yhdysvalloissa ja muualla maailmassa; korostaa, että on olemassa näyttöä siitä, että patenttiboksit eivät auta kannustamaan innovointiin vaan voivat johtaa veropohjan huomattavaan rapautumiseen voitonsiirtojen vuoksi; korostaa samalla, että tällaisten järjestelmien väärinkäyttö tai hyväksikäyttö on minimoitava jäsenvaltioiden koordinoidulla toiminnalla sekä yhteisillä normeilla ja määritelmillä siitä, millä perusteilla T&K-toimintaa saa tukea ja millä ei; painottaa, että BEPS -aloitteessa suositeltu niin kutsuttu muutettu nexus-lähestymistapa patenttibokseihin ei riitä rajoittamaan patenttibokseihin liittyviä ongelmia;

116.  korostaa, että verotuksen ja taloudellisen sisällön välisen yhteyden palauttamiseksi ja sen varmistamiseksi, että verot maksetaan siinä maassa, jossa tosiasiallinen taloudellinen toiminta ja arvonlisäys tapahtuvat, sekä nykyisten yhteensopimattomuuksien korjaamiseksi veropohjan kaavamaisella jaolla olisi tehtävä ero alojen välillä niiden erityispiirteiden huomioon ottamiseksi erityisesti digitaalisen liiketoiminnan osalta, sillä digitaalitaloudessa veroviranomaisten on vaikeampi määrittää, onko arvoa syntynyt; pyytää komissiota harkitsemaan tarkkaan parlamentin kantaa yhteiseen yhdistettyyn yhtiöveropohjaan ja hyväksymään veropohjan kaavamaisen jaon, jossa otetaan huomioon yhtiöiden todellinen taloudellinen toiminta; kehottaa komissiota jatkamaan työtään konkreettisten vaihtoehtojen luomiseksi tämän jakoperusteen mallia varten ja erityisesti ennakoimaan kunkin alan osalta vaikutuksia kunkin jäsenvaltion verotuloihin jäsenvaltion talouden rakenteen mukaisesti; korostaa lisäksi, että yhteinen yhdistetty yhtiöveropohja on käyttökelpoinen väline veropohjan rapautumisen ja voitonsiirtojen estämiseksi ja eurooppalaisen lisäarvon luomiseksi riippumatta siitä, käytetäänkö osa verotuloista EU:n talousarvion uusina omina varoina vai ei;

117.  kannattaa täysin pakollisen yhteisen yhdistetyn yhtiöveropohjan mahdollisimman pikaista käyttöönottoa; pitää myönteisenä komission kesäkuussa 2015 julkaisemassa toimintasuunnitelmassa ensimmäisenä askeleena esitettyä yksinkertaista yhteistä yhtiöveropohjaa (ilman yhdistämistä) mutta huomauttaa, että avoimiksi jää monia kysymyksiä varsinkin sisämarkkinoilla toimivien yritysten tapauksessa, koska yhteiseen yhtiöveropohjaan ei kuulu tappioiden kompensaatioita yhdistämisen avulla eikä sillä puututa byrokratiaan ja epävarmuuteen siirtohinnoittelussa, joka on yksi monikansallisten yhtiöiden yleisimmin käyttämistä veronvälttämiskeinoista, eikä sillä estetä tehokkaalla tavalla veropohjan siirtymää unionissa; kehottaa komissiota sen vuoksi asettamaan konkreettisen lyhyen määrärajan yhdistämisen sisällyttämiselle yhteistä yhdistettyä yhtiöveropohjaa koskevaan aloitteeseen; kehottaa komissiota luopumaan tämän toimenpiteen uusista vaikutustenarvioinneista, sillä toimenpide on ollut jo vuosikymmeniä unionin asialistalla, sitä on valmisteltu laajalti ja se on nyt ollut jumissa neuvostossa aina siitä saakka, kun se esitettiin virallisesti vuonna 2011;

118.  odottaa täysin yhteisen yhdistetyn yhtiöveropohjan hyväksymistä ja sen täysimääräistä täytäntöönpanoa unionissa ja kehottaa komissiota sillä välin ryhtymään välittömästi toimenpiteisiin, jotta voidaan varmistaa tehokas verotus, vähentää voitonsiirtoja (pääasiassa siirtohinnoittelua), valmistella ennen yhdistämistä rajatylittävien voittojen ja tappioiden tasaamiseksi järjestelmää, jonka olisi oltava tilapäinen ja tarjottava riittävät takeet siitä, ettei se anna lisämahdollisuuksia aggressiiviseen verosuunnitteluun, ja jotta kaikkiin asiaa koskeviin direktiiveihin voidaan sisällyttää asianmukaisia ja tehokkaita väärinkäytösten vastaisia säännöksiä; pyytää komissiota tarkistamaan, ovatko nykyiset vero- ja yhtiöoikeuden alan direktiivit ja direktiiviehdotukset riittäviä tehokkaan verotuksen varmistamiseksi; kehottaa neuvostoa valmistautumaan hyväksymään nämä säännökset nopeasti; korostaa, että yhteisen yhdistetyn yhtiöveropohjan tavoitteiden saavuttamiseksi, siis byrokratian vähentämiseksi, sen soveltamiseen olisi yhdistettävä yhteisten kirjanpitosääntöjen noudattaminen ja hallinnollisten käytäntöjen asianmukainen lähentäminen veroasioissa;

119.  kehottaa komissiota antamaan selkeitä säädöksiä taloudellisen sisällön, arvonlisäyksen ja pysyvän toimipaikan määritelmistä, jotta voidaan puuttua erityisesti pöytälaatikkoyhtiöiden aiheuttamiin ongelmiin, ja laatimaan tutkimus- ja kehityssektoria koskevia unionin kriteereitä ja säädöksiä, jotka ovat linjassa OECD:n työn kanssa mutta eivät rajoitu siihen, sillä jäsenvaltiot ovat paraikaa muuttamassa strategiaansa sen suhteen ja usein kumulatiivisesti tukien kanssa; korostaa, että tällaisessa lainsäädännössä olisi ilmoitettava selvästi, että verohallinnon myöntämien etuuskohteluun oikeuttavien järjestelmien ja niiden perustana olevien T&K-toimien välillä on oltava suora yhteys; kehottaa komissiota tarkistamaan ulkomaisia väliyhtiöitä koskevaa EU:n lainsäädäntöä ja sen soveltamista unionin tuomioistuimen Euroopan unionin tuomioistuimen asiassa C-196/04 (Cadbury Schweppes) antaman tuomion mukaisesti, jotta voidaan varmistaa ulkomaisten väliyhtiöiden täysimääräinen käyttö muulloin kuin tilanteissa, joissa järjestelyt ovat täysin keinotekoisia, ja vältetään kaksinkertainen verottamatta jättäminen; kehottaa komissiota antamaan ehdotuksia EU:ssa toimivia ulkomaisia väliyhtiöitä koskevien sääntöjen lähentämisestä;

120.  kehottaa komissiota yleisesti hyväksyttävää määritelmää odotettaessa tekemään lisää analyysejä ja tutkimuksia, jotta voidaan määritellä aggressiivinen verosuunnittelu ja haitalliset verokäytännöt ja erityisesti kaksinkertaista verotusta koskevien sopimusten väärinkäyttö ja verokohtelun eroavuudet ottaen huomioon niiden monet mahdolliset haitalliset yhteiskunnalliset vaikutukset, varmistaa niiden valvonta ja selvittää tarkemmin, miten veron välttely vaikuttaa EU:ssa ja kehitysmaissa; kehottaa komissiota myös määrittelemään menetelmät verovilpistä ja veron välttelystä syntyvän verotulovajeen mittaamiseksi, kuten se ilmoitti maaliskuussa 2015 antamassaan ehdotuksessa, sekä varmistamaan, että mittaaminen on säännöllistä, jotta edistymistä voidaan seurata ja laatia asianmukaisia poliittisia vastauksia; kehottaa komissiota myös ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin voidakseen täsmentää kaikkien jäsenvaltioista riippuvaisten oikeudenkäyttöalueiden aseman sekä selvittää, millä keinoin ne voitaisiin saada muuttamaan käytäntöjään, jotta vältetään EU:n veropohjan rapautuminen;

121.  palauttaa mieliin, että yhtiöveropetosten lisäksi rajatylittävän arvonlisäveron alalla esiintyy huomattavia petoksia ja että kyseinen vero on perustavanalaatuinen kaikkien valtioiden julkiselle taloudelle; pyytää komissiota kehittämään toimia tähän ongelmaan puuttumiseksi varsinkin parantamalla koordinointia kansallisten verovirastojen kanssa;

Yhtiöverotuksen käytännesäännöt

122.  kehottaa uudistamaan pikaisesti yhtiöverotuksen käytännesääntöjä ja sen täytäntöönpanosta vastaavaa työryhmää, koska toistaiseksi niiden arvo on osoittautunut kyseenalaiseksi, jotta on mahdollista sekä puuttua haitallisten verokäytäntöjen tehokkaan torjumisen nykyisiin todellisiin esteisiin että edistää EU:n laajuista koordinointia ja yhteistyötä veropolitiikan alalla;

123.  kehottaa jäsenvaltioita antamaan hyvän yhteistyön hengessä tukensa komission ehdotuksille, jotka sisältyvät sen 17. kesäkuuta 2015 julkaisemaan toimintasuunnitelmaan oikeudenmukaisesta ja tehokkaasta yhtiöverotuksesta EU:ssa; katsoo, että avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden lisääminen olisi hyväksi työryhmän legitimiteetille; ehdottaa siksi, että työryhmän hallintoa ja mandaattia muutetaan ja että muun muassa nimitetään poliittisessa vastuussa oleva pysyvä puheenjohtaja, tehostetaan työryhmän työskentelymenetelmiä ja sisällytetään niihin mahdollisesti täytäntöönpanon valvontamekanismi, valtiovarainministerien tai johtavien virkamiesten osallistuminen työryhmän toimintaan sen profiilin korottamiseksi ja tehostettu tietojenvaihto ryhmän sisällä, jotta voidaan käsitellä tehokkaasti veropohjan rapautumiseen ja voitonsiirtoihin liittyviä kysymyksiä; kehottaa lisäksi päivittämään ja laajentamaan käytännesäännöissä vahvistettuja kriteerejä, jotta voidaan ottaa huomioon haitallisten verokäytäntöjen uusia muotoja, myös kolmansissa maissa; kehottaa työryhmän puheenjohtajaa ja neuvostoa raportoimaan säännöllisesti parlamentin asiasta vastaavalle valiokunnalle ja vaihtamaan sen kanssa tietoja ryhmän toiminnasta, erityisesti kun on kyse Ecofin-neuvostolle annettavasta työryhmän puolivuotisselvityksestä;

124.  kehottaa neuvostoa yleisemmin tukemaan rajatylittävissä veroasioissa unionin tasolla suoritettavan aidon demokraattisen valvonnan edistämistä samalla tavalla kuin muilla aloilla, joilla jäsenvaltioilla ja muilla riippumattomilla elimillä, kuten Euroopan keskuspankilla ja sen valvontaelimellä, on yksinomainen toimivalta; kehottaa neuvostoa ja jäsenvaltioita harkitsemaan mahdollisuutta perustaa veropolitiikkaa käsittelevä korkean tason työryhmä, kuten komission puheenjohtajakin on ehdottanut; korostaa, että tällainen ”verokomitea” olisi vastuussa parlamentille ja talous- ja rahoituskomitean tapaan sen jäseninä olisivat neuvosto ja komissio sekä riippumattomia asiantuntijoita ja se valvoisi yleisesti lainsäädäntöön kuuluvaa ja sen ulkopuolista veropolitiikkaa ja raportoisi Ecofin-neuvostolle; vaatii parlamentille aloiteoikeutta, jotta se voi antaa käytännesääntötyöryhmän käsiteltäväksi minkä tahansa kansallisen toimenpiteen, jonka se katsoo olevan käytännesääntöihin kuuluvien haitallisen verokilpailun kriteerien mukainen;

125.  kehottaa komissiota päivittämään toisen kerran vuodelta 1999 peräisin olevaa hallinnollisia käytäntöjä koskevaa Simmons & Simmonsin raporttia, joka mainitaan käytännesääntötyöryhmän vuoden 1999 raportin, Primarolon raportin (SN 4901/99) 26 kohdassa;

126.  kehottaa neuvostoa ja jäsenvaltioita lisäämään työryhmän avoimuutta, vastuuvelvollisuutta ja seurantatoimintaa ottaen asianmukaisesti huomioon perussopimukset ja jäsenvaltioiden toimivaltuudet välittömän verotuksen alalla; kehottaa komissiota ehdottamaan puitelainsäädäntöä yhteisömenetelmän mukaisesti; pitää tärkeänä, että suuri yleisö saa enemmän tietoa ryhmän työstä;

127.  kehottaa komissiota panemaan täysin täytäntöön oikeusasiamiehen suositukset asiantuntijaryhmien kokoonpanosta ja hyväksymään etenemissuunnitelman, jolla varmistetaan, että asiantuntijaryhmät muodostetaan tasapainoisesti; vaatii, että tähän tavoitteeseen pyrittäessä ryhmän nykyistä rakennetta ja kokoonpanoa ryhdytään uudistamaan välittömästi; korostaa, että tällaiset uudistukset eivät johda käytettävissä olevan lainsäädäntöä koskevan teknisen asiantuntemuksen puutteeseen, koska sitä voidaan toimittaa julkisten kuulemistilaisuuksien tai asiantuntijoiden julkisten kuulemista avulla, jotka ovat avoimia kaikille eturyhmille; kehottaa komissiota hyväksymään eturistiriidan selkeän määritelmän sekä vankat toimintaperiaatteet, joilla estetään toimijoita, joilla on eturistiriidan riski, sekä veron välttelystä tai muista rikoksista tuomittujen organisaatioiden edustajia toimimasta missään asiantuntija- tai neuvoa-antavassa elimessä;

Valtiontuki

128.  pitää erittäin myönteisenä ja kannattaa lujasti komission keskeistä roolia toimivaltaisena kilpailuviranomaisena meneillään olevissa veropäätöksiä koskevissa valtiontukitutkinnoissa; ei hyväksy joidenkin jäsenvaltioiden harjoittamaa toistuvaa käytäntöä pitää salassa hankkeet, joihin on saatu valtiontukea; kannustaa komissiota käyttämään kattavasti EU:n kilpailusääntöjen mukaisia valtuuksiaan ja torjumaan haitallisia verokäytäntöjä ja määräämään seuraamuksia jäsenvaltioille ja yhtiöille, joiden on todettu osallistuneen tällaisiin käytäntöihin; korostaa, että komission on syytä osoittaa enemmän sekä rahoitus- että henkilöresursseja voidakseen lujittaa valmiuksiaan jatkaa heti kaikkia tarpeellisia verotukseen liittyvää valtiontukea koskevia tutkintoja; painottaa, että jäsenvaltioiden on noudatettava täysin tutkintoja ja komission esittämiä tietopyyntöjä;

129.  kehottaa komissiota hyväksymään vuoden 2017 puoliväliin mennessä valtiontukiuudistusaloitteensa puitteissa uusia ohjeita, joilla selvennetään, mitä on verotukseen liittyvä valtiontuki ja mikä on asianmukaista siirtohinnoittelua, jotta voidaan poistaa sekä sääntöjä noudattavia veronmaksajia että verohallintoja haittaavia oikeudellisia epävarmuustekijöitä ja luoda jäsenvaltioiden verokäytännöille puitteet estämättä oikeutettujen veropäätösten käyttöä; ei pidä välimiesmenettely-yleissopimusta, jolla ratkaistaan erityisesti siirtohinnoittelukiistoja, käyttökelpoisena; katsoo, että kyseistä välinettä olisi muokattava ja tehostettava tai että se olisi korvattava EU:n riitojenratkaisumekanismilla, johon kuuluisi tehokkaampia keskinäisen sopimisen menettelyjä;

130.  kehottaa komissiota ulottamaan tutkintansa muihin LuxLeaks-skandaalissa mainittuihin monikansallisiin yhtiöihin sekä luonteeltaan tai vaikutukseltaan siirtohinnoittelua vastaaviin toimiin;

131.  kehottaa komissiota yhdenmukaisesti valtiontukiuudistusaloitteella jäsenvaltioille annetun suuremman vastuun kanssa harkitsemaan sellaisen kansallisten verohallintojen verkoston perustamista, jossa vaihdettaisiin parhaita käytäntöjä ja pyrittäisiin johdonmukaisemmin estämään mahdollisesti laittomiksi valtiontuiksi katsottavien verotoimenpiteiden käyttöönotto; kehottaa komissiota lisäämään strategisia yhteisvaikutuksia (uudistetun) käytännesääntötyöryhmän toiminnan ja komission verotukseen liittyvien valtiontukien alalla harjoittaman kilpailusääntöjen noudattamisen valvonnan välillä;

132.  panee merkille, että valtiontukien valvontaa koskevilla nykyisillä säännöillä pyritään puuttumaan kilpailun vastaisiin käytäntöihin perimällä takaisin yhtiöille myönnettyjä aiheettomia etuja; kehottaa komissiota arvioimaan mahdollisuutta muuttaa nykyisiä sääntöjä, jotta EU:n valtiontukisääntöjen rikkomisen seurauksena takaisin perityt määrät voitaisiin palauttaa veropohjan rapautumisesta kärsineille jäsenvaltioille eikä sille jäsenvaltiolle, joka on myöntänyt laittomasti verotukseen liittyvää valtiontukea, kuten nykyisin tehdään, tai osoittaa ne unionin talousarvioon; kehottaa komissiota muuttamaan voimassa olevia sääntöjä sen varmistamiseksi, että valtiontukisääntöjen rikkomista koskevissa tapauksissa voidaan määrätä seuraamuksia asianomaisille maille ja yhtiöille;

Avoimuus

133.  katsoo, että unionista voi tulla malli ja maailmanlaajuinen johtaja verotuksen avoimuuden alalla;

134.  korostaa avoimuuden suurta merkitystä pyrittäessä lisäämään monikansallisten yhtiöiden yleistä vastuullisuutta ja tukemaan verohallintojen tutkintoja; korostaa, että avoimuudella voi olla suuri pelotevaikutus ja se voi muuttaa käyttäytymistä, sillä sääntöjä rikkovia yrityksiä uhkaa maineen tahraantuminen ja toimivaltaiset viranomaiset saavat tietoja ja voivat siten toteuttaa asianmukaisia korjaavia toimenpiteitä ja määrätä seuraamuksia; tähdentää, että avoimuuden tarpeen vastapainoksi olisi otettava tarve suojella arkaluontoisia kaupallisia etuja ja noudattaa tietosuojasääntöjä;

135.  pitää avoimuuden lisäämistä monikansallisten yhtiöiden toiminnasta keskeisenä varmistettaessa, että verohallinnot kykenevät tehokkaasti torjumaan veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoja; toistaa siksi näkemyksensä, että monikansallisten yhtiöiden olisi kaikilla aloilla esitettävä tilinpäätöksissään selvästi ja kattavasti kaikista jäsenvaltioista ja kolmansista maista, joissa niillä on liiketoimintaa, joukko koottuja tietoja, mukaan lukien niiden voitto tai tappio ennen veroja, verot voitosta tai tappiosta, työntekijöiden lukumäärä, hallussa oleva varallisuus ja perustiedot veropäätöksistä (maakohtainen raportointi); korostaa, että nämä tiedot on tärkeää asettaa julkisesti saataville, mahdollisesti keskitetyn EU-rekisterin muodossa; korostaa lisäksi, että pk-yritykset, jotka eivät ole monikansallisia yhtiöitä, olisi vapautettava tällaisesta velvoitteesta; kehottaa neuvostoa hyväksymään vuoden 2015 loppuun mennessä parlamentin heinäkuussa 2015 hyväksymän kannan osakkeenomistajien oikeuksia koskevaan direktiiviin; korostaa, että avoimuutta koskevat vaatimukset olisi laadittava ja pantava täytäntöön siten, että ne eivät aiheuta kilpailuhaittaa EU:n yrityksille;

136.  kehottaa lisäksi jäsenvaltioita ottamaan käyttöön laajemman, veroviranomaisten käytettävissä olevan maakohtaisen raportoinnin järjestelmän, joka perustuu OECD:n normiin ja sisältää yksityiskohtaisempia tietoja, esimerkiksi tietoja veroilmoituksista ja ryhmänsisäisistä liiketoimista; korostaa, että sen lisäksi, että yritykset toimittavat verotietoja muille verohallinnoille, on parannettava riitojen ratkaisun puitteita, jotta voidaan selventää kunkin osapuolen oikeudet ja välttää kielteiset sivuvaikutukset; painottaa, että suhteissa kolmansien maiden verohallintoihin tietoja olisi toimitettava vain niiden maiden viranomaisille, joilla on käytössään EU:n välimiesmenettely-yleissopimuksessa tarkoitettuja järjestelyjä vastaavat järjestelyt; kehottaa myös laatimaan yhdenmukaistettuja kirjanpitonormeja, joiden avulla saadaan erityisesti yksityiskohtaisempia tietoja rojalteista;

137.  pyytää komission tukea tälle kannalle sen aiempien arvioiden ja kantojen mukaisesti ja kehottaa komissiota ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimiin, jotta maakohtaisen raportoinnin soveltaminen ulotetaan kaikkiin sisämarkkinoilla toimiviin monikansallisiin yhtiöihin; kehottaa OECD:tä tukemaan maakohtaisen raportoinnin ulottamista koskemaan koko maailmaa, jotta voidaan varmistaa, että kaikkiin rajatylittävää toimintaa harjoittaviin yrityksiin sovelletaan samoja velvoitteita; korostaa, että avoimuuden lisäämiseksi tarkoitetut toimet ovat välttämättömiä mutta eivät riittävä keino puuttua asiaan kokonaisvaltaisesti ja että kansallisia, EU:n ja kansainvälisiä verojärjestelmiä on uudistettava merkittävästi;

138.  korostaa, että kansainvälisen verojärjestelmän nykyinen vaikeaselkoisuus antaa monikansallisille yhtiöille mahdollisuuden välttää veroja, kiertää kansallisia verolakeja ja siirtää voittojaan veroparatiiseihin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että toimivaltaisilla viranomaisilla on esteetön pääsy sekä yritysten että trustien todellisista omistajia koskeviin keskusrekistereihin neljännen rahanpesunvastaisen direktiivin mukaisesti; kehottaa jäsenvaltioita saattamaan neljännen rahanpesunvastaisen direktiivin pikaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöään, koska siten varmistetaan, että todellisia omistajia koskeviin keskusrekistereihin sisältyvät tiedot ovat saatavilla laajasti ja helposti; toistaa kantansa, että rekisterien olisi oltava julkisia;

139.  panee merkille komission toiminnan EU:n verotunnisteen luomiseksi; kehottaa komissiota antamaan ehdotuksen EU:n verotunnisteeksi vuonna 2012 annetun veropetosten ja veronkierron torjunnan tehostamista koskevan komission toimintasuunnitelman perusteella (toimi 22)[42]; muistuttaa, että verotunnisteita pidetään parhaana keinona tunnistaa verovelvolliset, ja kehottaa siksi vauhdittamaan tätä hanketta; kehottaa komissiota samalla toimimaan aktiivisesti vastaavanlaisen tunnisteen luomiseksi maailmanlaajuisesti maailmanlaajuisten oikeushenkilötunnusten järjestelmän valvontaelimen esimerkin tapaan;

140.  korostaa lisäksi avoimuuden merkitystä käynnissä olevissa veropäätöksiä koskevissa valtiontukitutkinnoissa;

141.  kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuuksia ottaa EU:ssa käyttöön samantapaisia määräyksiä kuin Yhdysvaltojen tilinpäätösstandardeja antavan elimen sääntö[43], joka vaatii osavaltioita ja paikallishallintoja ilmoittamaan, kuinka paljon tuloja ne menettävät talouskehitystä varten myönnettyjen yhtiöverohelpotusten vuoksi;

Tieetovuotajien suojelu

142.  pyytää komissiota ehdottamaan kesäkuuhun 2016 mennessä EU:n lainsäädäntökehystä tietovuotajien ja vastaavien suojelemiseksi tehokkaasti; pitää kestämättömänä, että kansalaiset tai toimittajat eivät saa oikeudellista suojaa vaan voivat joutua syytteeseen toimittuaan yleisen edun mukaisesti ja paljastettuaan tietoja tai ilmoitettuaan erityisesti veron välttely-, verovilppi- ja rahanpesutapauksissa havaitsemistaan väärinkäytöksistä, petoksista tai laittomuuksista tai muista EU:n perusperiaatteiden, kuten vilpittömän yhteistyön periaatteen, rikkomistapauksista;

143.  kehottaa komissiota harkitsemaan keinoja, joilla voitaisiin varmistaa suojelu perusteettomilta oikeusjutuilta, taloudellisilta seuraamuksilta tai syrjinnältä ja turvata samalla luottamuksellisuuden ja liikesalaisuuksien säilyminen; kiinnittää tässä yhteydessä huomiota Yhdysvaltojen Dodd–Frank-lakiin, jolla sekä palkitaan tietovuotajia alkuperäistietojen toimittamisesta viranomaisille että suojellaan heitä oikeustoimilta ja työpaikan menetykseltä, mutta toteaa, että tällainen palkitseminen ei saisi kannustaa julkaisemaan yritysten kannalta arkaluontoisia tietoja; ehdottaa, että perustetaan riippumaton EU:n elin, joka vastaisi tällaisen tiedon keruusta ja tutkimusten suorittamisesta, sekä Euroopan laajuinen tietovuotajien rahasto, jonka avulla varmistetaan, että tietovuotajat saavat asianmukaista taloudellista apua ja joka rahoitetaan takaisinperittyihin varoihin tai määrättyihin sakkoihin perustuvilla maksuilla; katsoo, että suojelua olisi myönnettävä tietovuotajille myös silloin, kun he antavat tietoa kansalaisille, jos asiasta on ilmoitettu toimivaltaisille kansallisille tai EU:n viranomaisille mutta ne eivät ole reagoineet kuukauden kuluessa;

Yritysten yhteiskuntavastuu

144.  katsoo, että vastuullisen verostrategian toteuttamisen on oltava osa yritysten yhteiskuntavastuuta, erityisesti kun noudatetaan yritysten yhteiskuntavastuun tarkistettua määritelmää ”yritysten vastuuna omista yhteiskunnallisista vaikutuksistaan”[44]; pitää valitettavana, että useimmat yritykset eivät sisällytä tätä yhteiskuntavastuuta koskeviin raportteihinsa; korostaa, että aggressiivinen verosuunnittelu ei sovi yhteen yritysten yhteiskuntavastuun kanssa; kehottaa komissiota sisällyttämään tämän seikan yritysten yhteiskuntavastuuta koskevaan uudistettuun EU:n strategiaan ja määrittelemään sen asianmukaisesti;

Kolmansia maita koskeva ulottuvuus

OECD

145.  kannattaa OECD:n BEPS-toimintasuunnitelmaa mutta ottaa huomioon, että se on kompromissin tulos, joten se ei ole tarpeeksi pitkälle menevä, jotta sen avulla voitaisiin puuttua veron välttelyn ongelmaan sen koko laajuudessa, ja katsoo, että näiden ehdotusten olisi oltava perustana uusille EU:n ja kansainvälisen tason toimille; kehottaa OECD:tä, sen jäsenvaltioita ja kaikkia muita osallistuvia maita perustamaan vankan seurantavälineen, jotta on mahdollista arvioida kyseisten suuntaviivojen täytäntöönpanon edistymistä, saada näyttöä niiden tehokkuudesta ja ryhtyä mahdollisesti korjaaviin toimiin;

146.  kannustaa vahvistamaan OECD:n ja komission institutionaalisia yhteyksiä ja yhteistyötä, jotta voidaan jatkossakin varmistaa prosessien yhteensopivuus ja välttää erilaisten vaatimusten soveltaminen; kehottaa jäsenvaltioita saattamaan ripeästi kaiken OECD:n ohjeisiin perustuvan EU:n lainsäädännön osaksi kansallista lainsäädäntöään, jotta EU:sta tulee edelläkävijä OECD:n suositusten täytäntöönpanossa; korostaa kuitenkin, että OECD:n menettelytapa perustuu edelleen ei-sitoviin välineisiin ja että sisämarkkinoiden tarpeisiin vastaamiseksi sen toimia on täydennettävä luomalla unionin tason säädöspuitteet esimerkiksi sellaisen veropohjan rapautumisen ja voitonsiirtojen estämistä koskevan direktiivin muodossa, joka olisi OECD:n BEPS-aloitetta kauaskantoisempi aloilla, joita ei ole katettu riittävässä määrin;

Veroparatiisit

147.  vaatii veroparatiiseja koskevaa EU:n yhteistä toimintamallia; kehottaa varsinkin komissiota jatkamaan työtään, jonka tavoitteena on laatia ja hyväksyä yhteinen unionin määritelmä ja yhteiset kriteerit veroparatiisien tunnistamiseksi niiden sijainnista riippumatta sekä asianmukaiset seuraamukset veroparatiisien kanssa yhteistyötä tekeville maille, ja käyttämään työn perustana joulukuussa 2012 antamaansa suositusta, joka koskee toimenpiteitä kolmansien maiden kannustamiseksi soveltamaan hyvän hallintotavan vähimmäisvaatimuksia verotusalalla (tietojenvaihdon ja avoimuuden lisäksi oikeudenmukainen verokilpailu ja tehokas verotus) ja niitä aggressiiviseen verosuunnitteluun käyttäviä yhtiöitä; kehottaa komissiota samoin jatkamaan työtään, jonka tavoitteena on määritellä asianmukaiset yhteiset toimenpiteet, joita tällaisiin oikeudenkäyttöalueisiin sovelletaan; ottaa huomioon 21. toukokuuta 2013 antamansa päätöslauselman veropetosten, veronkierron ja veroparatiisien torjunnasta esimerkkinä mahdollisista toimenpiteistä[45]; katsoo, että aidosti eurooppalaiset luettelot, joita päivitetään jatkuvasti ja jotka perustuvat kattaviin, avoimiin, vankkoihin, puolueettomasti varmistettavissa oleviin ja yhteisesti hyväksyttyihin indikaattoreihin, olisivat tehokkaampi keino edistää verotusalan hyvää hallintotapaa ja muuttaa verokäyttäytymistä näillä oikeudenkäyttöalueilla;

148.  kehotta komissiota ottamaan EU:n mustalle listalle alueet, jotka myöntävät veroetuja yhtiöille vaatimatta huomattavaa taloudellista toimintaa maassa, joiden todellinen verotus on huomattavan alhainen ja jotka eivät huolehdi automaattisesti tietojenvaihdosta muiden oikeudenkäyttöalueiden kanssa;

149.  korostaa erityisesti tarvetta varmistaa, että maasta lähteviä rahavirtoja verotetaan ainakin kerran, esimerkiksi perimällä niistä lähdevero tai toteuttamalla vastaavia toimia, jotta estetään voittojen valuminen verottomasti ulos EU:sta, ja kehottaa komissiota antamaan asiaa koskevan lainsäädäntöehdotuksen, esimerkiksi tarkistamaan emo-tytäryhtiödirektiiviä ja korko- ja rojaltidirektiiviä; vaatii luomaan järjestelmän, jolla varmistetaan, että kansallisille veroviranomaisille on esitettävä vahvistusasiakirja ja siitä on ilmoitettava komissiolle operaation todistamiseksi oikeaksi, sillä näin voidaan suojella sisämarkkinoita ja säilyttää yhteys sen välillä, missä voitot ja taloudellinen arvo syntyvät ja missä niitä verotetaan; tähdentää, että tällainen järjestelmä on suunniteltava huolellisesti, jotta vältetään kaksinkertainen verotus ja riidat; kannattaa OECD:n ajamaa veroasioiden monenvälistä menettelytapaa, jonka tarkoituksena on yhdenmukaistaa kansainvälisiä verojärjestelyjä ja varmistaa voittojen verotus siellä, missä arvo on syntynyt, ja kehottaa komissiota vahvistamaan EU:n kansainvälistä roolia niin, että se esiintyy yksimielisenä, ja pyrkimään kehittämään EU:n yhteiset puitteet kahdenvälisille verosopimuksille ja korvaamaan vähitellen valtavan määrän kahdenvälisiä verosopimuksia unionin / kolmansien oikeudenkäyttöalueiden sopimuksilla; korostaa, että tämä olisi nopein tapa estää verosopimuskeinottelu; kehottaa jäsenvaltioita tällä välin sisällyttämään välittömästi verosopimuksiinsa väärinkäytösten kieltäviä lausekkeita BEPS-ehdotusten mukaisesti;

150.  katsoo, että vapaakauppasopimusten tekemiseen on tarpeen liittää tehostettu yhteistyö veroasioissa, jotta voidaan estää samoilla markkinoilla toimivien yritysten veron välttely ja varmistaa yritysten tasapuoliset toimintaedellytykset; kehottaa siksi komissiota huolehtimaan siitä, että kaikkiin EU:n vapaakauppasopimuksiin sisällytetään veromääräyksiä, jotka velvoittaisivat kumppanimaat noudattamaan verotusalan hyvää hallintotapaa ja varmistamaan vastavuoroisuuden veroasioissa; korostaa, että verotusalan hyvän hallintotavan foorumin toiminta muodostaa hyvän perustan asian täytäntöönpanemiseksi; korostaa, että samaa periaatetta voitaisiin soveltaa EU:n yhteistyösopimuksiin;

151.  pyytää, että EU:n elimet eivät tee yhteistyötä veroasioissa yhteistyöhaluttomiksi katsottujen oikeudenkäyttöalueiden kanssa eivätkä veropetoksista, verovilpistä tai aggressiivisesta verosuunnittelusta tuomittujen yhtiöiden kanssa; pyytää, että Euroopan investointipankin (EIP) ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin (EBRD) kaltaiset elimet eivät tekisi enää rahoituksenvälittäjiensä kautta yhteistyötä yhteistyöhaluttomien oikeudenkäyttöalueiden kanssa; pyytää EU:n elimiä myös sitoutumaan siihen, että ne eivät myönnä EU:n rahoitusta veropetoksista, verovilpistä tai aggressiivisesta verosuunnittelusta tuomituille yhtiöille;

152.  kehottaa komissiota käyttämään kaikkia käytössään olevia välineitä edistääkseen koordinoidumpaa menettelytapaa teollisuusmaiden suhteen, jotta voidaan edistää vastavuoroisuutta veroasioissa, erityisesti tietojenvaihdossa Yhdysvaltojen kanssa sen ulkomaisia tilejä koskevan verosäännösten noudattamislain voimaantulon jälkeen; ottaa huomioon EU:n ja Sveitsin 27. toukokuuta 2015 tekemän sopimuksen finanssitilitietojen automaattisesta vaihtamisesta ja kehottaa siksi komissiota sisämarkkinoiden säilyttämiseksi seuraamaan huolellisesti, että tietyt Sveitsin soveltamat mahdollisesti haitalliset verokäytännöt poistetaan sovitusti vaiheittain BEPS-ohjeiden mukaisesti eikä vastaisuudessa oteta käyttöön uusia haitallisia verotoimenpiteitä; kehottaa komissiota ehdottamaan Sveitsin kanssa käynnissä olevissa neuvotteluissa, että Sveitsin lainsäädäntöön sisällytetään ulkomaisia väliyhtiöitä koskevia sääntöjä; vaatii komissiota varmistamaan, että Sveitsi noudattaa EU:n toimintamallia verotuksen suhteen, ja raportoimaan asiasta parlamentille;

153.  muistuttaa, että veroasioissa annettavaa keskinäistä virka-apua koskevan yleissopimuksen ja asiaa koskevien EU:n direktiivien[46] tarkistamisen kautta kaikki jäsenvaltiot ovat valinneet automaattisen tietojenvaihdon monenvälisen toimintatavan; korostaa, että nämä kaksi aloitetta ovat keskeiset osatekijät pyrittäessä torjumaan veron välttelyä ja pankkisalaisuutta, koska niihin sisältyy rahoituslaitosten velvoite ilmoittaa verohallinnolle useita tietoja asukkaista, joilla on ulkomailla olevista varoista peräisin olevia tuloja;

Kehitysmaat

154.  pitää tärkeänä, että niin kansallisella, unionin kuin kansainvälisellä tasolla kiinnitetään veron välttelyn estämistoimissa erityishuomio kehitysmaiden tilanteeseen ja erityisesti vähiten kehittyneisiin maihin, joihin yhtiöveron välttely yleensä kohdistuu eniten ja joiden veropohja on erittäin kapea ja verojen osuus BKT:stä on yleensä pieni; korostaa, että mainituilla toimilla olisi autettava luomaan julkisen sektorin tuloja suhteessa maiden alueella syntyneeseen lisäarvoon, jotta voidaan rahoittaa asianmukaisesti kyseisten maiden kehitysstrategioita, vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista ja vuoden 2015 jälkeistä aikaa koskevaa kehitysohjelmaa; pitää siksi myönteisenä kansainvälisestä verotusasioiden yhteistyöstä vastaavan YK:n asiantuntijakomitean työtä; kehottaa komissiota tukemaan nykyisiin kansainvälisiin aloitteisiin sisältyviä kehitysmaiden intressejä ja ottamaan kehitysmaiden edustajia mukaan verotusalan hyvän hallintotavan foorumin työskentelyyn;

155.  kehottaa toimiin veropohjan rapautumisen ja voitonsiirtojen torjumiseksi osallistuvia EU:n ja OECD:n jäseniä varmistamaan, että OECD:n laatimiin uusiin automaattista tietojenvaihtoa koskeviin maailmanlaajuisiin normeihin sisällytetään siirtymäkausi kehitysmaille, jotka eivät nykyisin täytä keskinäistä automaattista tietojenvaihtoa koskevia vaatimuksia, koska niillä ei ole riittäviä hallinnollisia valmiuksia;

156.  kehottaa komissiota ehdottamaan lisätoimenpiteitä, joilla voidaan lisätä kehitysmaiden hallinnollisia valmiuksia erityisesti veroasioissa, jotta saadaan aikaan tehokas verotietojen vaihto kehitysmaiden viranomaisten kanssa; kehottaa perustamaan kehitysmaita varten foorumin panemalla täytäntöön automaattista verotietojen vaihtoa koskevia pilottihankkeita; kehottaa kehitysmaita edistämään verotusta koskevia alueellisia sopimuksia tai muunlaista veroalan yhteistyötä, jotta voidaan parantaa kehitysmaiden asemaa niiden neuvotellessa suoria ulkomaisia sijoituksia tekevien tahojen ja monikansallisten yhtiöiden kanssa ja käsitellä yhteisen edun mukaisia kysymyksiä;

157.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että niiden kehitysavusta vastaavat virastot saavat erityisesti valtiovarainministeriöltä ja verohallinnolta käyttöönsä riittävästi teknistä asiantuntemusta, jotta ne voivat puuttua kehityspolitiikassa verotuksen ongelmiin;

158.  palauttaa mieliin veronkierrosta ja verovilpistä haasteina kehitysmaiden hallinnolle, sosiaaliturvalle ja kehitykselle 8. heinäkuuta 2015 antamassaan päätöslauselmassa esitetyn toimintasuunnitelman; kannustaa kaikkia maita ja kansainvälisiä järjestöjä, kuten YK:ta, liittymään osallistavaan prosessiin ja antamaan panoksensa G20‑ryhmän/OECD:n vero-ohjelmaan, jolla puututaan veropohjan rapautumiseen ja voitonsiirtoihin sekä edistetään verotuksen avoimuutta ja verotietojen maailmanlaajuista vaihtoa esimerkiksi laatimalla automaattista tietojenvaihtoa varten yhteinen raportointistandardi tai julkistamalla tosiasiallinen omistajuus; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan YK:n näkyvämpää roolia tulevissa kansainvälisissä verokeskusteluissa esimerkiksi kannattamalla YK:n alaisuuteen perustettavaa, verotusta käsittelevää globaalia elintä;

Veroneuvojat

159.  pitää ongelmallisena ja kyseenalaisena, että samat yritykset tarjoavat toisaalta veroneuvontaa, tarkastustoimintaa ja konsultointia verohallinnoille esimerkiksi verojärjestelmien suunnittelua tai veronkannon parantamista varten ja toisaalta verosuunnittelupalveluja monikansallisille yhtiöille, jotka saattavat käyttää hyväkseen kansallisten verolakien heikkouksia;

160.  panee merkille EU:n oikeuspuitteet, joihin sisältyy parlamentin 3. huhtikuuta 2014 antamassaan päätöslauselmassa hyväksymä uusin tilintarkastusmarkkinoiden uudistuspaketti; kehottaa komissiota varmistamaan, että jäsenvaltiot soveltavat asiaa koskevia säännöksiä oikea-aikaisesti ja niille asetettujen tavoitteiden mukaisesti;

161.  kehottaa komissiota ehdottamaan veroneuvontapalvelualalle tarkoitettuja ohjeita ja veroneuvojia ja mahdollisesti pankkeja koskevaa EU:n yhteensopimattomuusjärjestelmää, jotta voidaan luoda puitteet julkiselle ja yksityiselle sektorille tarjottavien palvelujen välisten eturistiriitojen välttämiseksi;

162.  kehottaa komissiota myös aloittamaan tutkinnan, jotta saadaan arvio alan keskittymisasteesta ja siitä mahdollisesti johtuvista kilpailun vääristymistä; suosittelee, että tutkinnassa pohdittaisiin myös erityisesti sitä, voiko veroneuvonnan ja tarkastustoiminnan yhdistelmä samassa yrityksessä johtaa eturistiriitoihin, sekä ehdotettaisiin sen perusteella toimia, myös mekanismeja, joiden avulla konsulttiyritysten osastot pidetään erillään;

163.  vaatii komissiota arvioimaan kiireesti mahdollisuutta ottaa käyttöön säädöspuitteet, joilla voidaan määrätä riittävät seuraamukset yrityksille, pankeille, tilintarkastusyrityksille ja rahoitusneuvojille, joiden on todettu osallistuneen laittoman veron välttelyn tai aggressiivisen verosuunnittelun toteuttamiseen tai edistämiseen; korostaa, että kyseisillä seuraamuksilla olisi oltava pelotevaikutus ja niihin voi kuulua muun muassa sakkoja, EU:n talousarviosta peräisin olevan rahoituksen saannin estäminen, kielto toimia neuvonantajan roolissa EU:n toimielimissä ja vakavissa ja toistuvissa tapauksissa yrityksen toimiluvan peruuttaminen;

Kansallisen tason lisätoimet

164.  kannustaa kansallisen tason lisätoimiin veron välttelyn torjumiseksi EU:n ja OECD:n puitteissa, sillä koordinoimattomuus saattaa luoda uusia yhteensopimattomuuksia ja veronkiertomahdollisuuksia; korostaa, että paras keino estää veropohjan rapautumista on yhteistyö, eivät yksipuolisesti käyttöön otetut etuuskohteluun oikeuttavat järjestelmät investointien houkuttelemiseksi;

165.  kehottaa komissiota laatimaan jäsenvaltioiden myöntämiä veroarmahduksia varten ohjeet, joiden tarkoituksena on määritellä olosuhteet, joissa kyseiset armahdukset olisivat pääoman vapaata liikkuvuutta ja palvelujen tarjoamisen vapautta koskevien EU:n perussopimusten määräysten, valtiontuki- ja rahanpesusääntöjen sekä veroparatiiseja koskevan EU:n yhteisen toimintatavan mukaisia; palauttaa mieliin, että tällaisia käytäntöjä on syytä noudattaa äärimmäisen varovasti, jotta veron välttelijöitä ei kannusteta odottamaan seuraavaa armahdusta;

166.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön rojaltimaksujen lähdeverojärjestelmän varmistaakseen, että myös sellaisiin kolmansiin maihin maksettavia rojalteja verotetaan, jotka eivät kuulu kahdenvälisten sopimusten piiriin;

167.  kehottaa kaikkia jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittaessa komission teknisellä tuella vaikutustenarviointeja, jotka kattavat muita maita koskevat heijastusvaikutukset, ennen kuin jäsenvaltiot ottavat käyttöön veroalan toimenpiteitä, joilla saattaa olla rajatylittäviä vaikutuksia; kehottaa kansallisia parlamentteja osallistumaan tiiviisti verojen välttelyä koskevien ongelmien käsittelyyn, sillä lainsäätäjän pitäisi voida arvioida ja valvoa demokraattisesti kaikkia verojärjestelmiä ja kaikenlaista verokohtelua;

168.  kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita lopettamaan verohallintojensa resursseihin kohdistuvat leikkaukset ja harkitsemaan niitä uudelleen, lisäämään investointeja ja parantamaan verohallintojensa tehokkuutta sekä varmistamaan henkilöstön sijoittamisen järkevämmin eri tehtäviin ja tekniikan ja asiantuntemuksen päivittämisen, jotta voidaan torjua entistä monimutkaisemmiksi rakennettuja haitallisia verokäytäntöjä ja niiden vaikutuksia; kehottaa komissiota antamaan näihin toimiin teknistä tukea erityisesti Fiscalis 2020 -ohjelman puitteissa; kehottaa jäsenvaltioita myös pyrkimään yksinkertaistamaan ja tehostamaan verojärjestelmiään ja tekemään niistä avoimempia jäsenvaltioiden, kansalaisten ja yritysten edun nimissä;

169.  muistuttaa, että julkisten hankintojen osuus on 16 prosenttia EU:n alueen BKT:stä; vaatii arvioimaan mahdollisuutta ottaa julkisissa hankintamenettelyissä käyttöön verotusta, avoimuutta ja yhteistyötä koskevia kriteereitä, kun julkisista hankinnoista annettua direktiiviä seuraavan kerran tarkistetaan; kehottaa myös jäsenvaltioita harkitsemaan sellaisten yhtiöiden sulkemista julkisten hankintojen ulkopuolelle, joiden on osoitettu osallistuneen aggressiiviseen verosuunnitteluun ja veron välttelyjärjestelmiin;

170.  korostaa, että neuvostossa sovellettava yksimielisyyssääntö, johon kuuluu jokaisen jäsenvaltion veto-oikeus, ei kannusta muuttamaan asioiden nykytilaa ja etsimään yhteistyöratkaisua; kehottaa komissiota käyttämään tarvittaessa rohkeasti SEUT-sopimuksen 116 artiklaa, jossa määrätään seuraavaa: ”Jos komissio toteaa, että jokin eroavuus jäsenvaltioiden lakien, asetusten tai hallinnollisten määräysten välillä vääristää kilpailun edellytyksiä sisämarkkinoilla ja johtaa näin vääristymään, joka on poistettava, se ryhtyy neuvotteluihin niiden jäsenvaltioiden kanssa, joita asia koskee. Jollei neuvotteluissa päästä sopimukseen vääristymän poistamisesta, Euroopan parlamentti ja neuvosto antavat tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen tarvittavat direktiivit. [...]”;

171.  sitoutuu jatkamaan erityisvaliokunnan käynnistämää työtä, puuttumaan esteisiin, joiden vuoksi erityisvaliokunta ei saanut toteutettua toimeksiantoaan kokonaan, ja varmistamaan sen antamien suositusten asianmukaisen seurannan; kehottaa toimivaltaisia viranomaisiaan määrittämään parhaat toimielinjärjestelyt tämän saavuttamiseksi;

172.  toistaa pyyntönsä saada käyttöönsä kaikki asiaa koskevat EU:n asiakirjat; kehottaa puhemiestä välittämään tämän pyynnön komissiolle ja neuvostolle ja ilmoittaa vakaan aikomuksensa käyttää kaikki mahdollisia käytössään olevia keinoja tämän tavoitteen saavuttamiseksi;

173.  kehottaa asiasta vastaavaa valiokuntaansa seuraamaan näiden suositusten noudattamista samasta aiheesta laadittavassa tulevassa valiokunta-aloitteisessa mietinnössään;

174.  kehottaa perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioista vastaavaa valiokuntaa seuraamaan näiden suositusten toteutumista, erityisesti yhteistyötä koskevien sitovien lausekkeiden sisällyttämistä avoimuusrekisteriin kuuluvia organisaatioita koskeviin käytännesääntöihin sekä asiakirjojen saatavuutta EU:n toimielinten kesken koskevien sääntöjen muuttamista, jotta ne olisivat enemmän SEU-sopimuksessa tarkoitetun vilpittömän yhteistyön periaatteen mukaisia;

o

o  o

175.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioille, kansallisille parlamenteille, G20‑maille ja OECD:lle.

LIITE 1: LUETTELO KUULLUISTA HENKILÖISTÄ(VALIOKUNTAKOKOUKSET JA VALTUUSKUNNAT)

Päivämäärä	Puhujat
30.3.2015	•  Pierre Moscovici, talous- ja rahoitusasioista sekä verotuksesta ja tulliasioista vastaava komission jäsen
16.4.2015	•  Serge Colin, rahoitusalan henkilöstön liiton (Union of Finance Personnel, UFE) puheenjohtaja •  Fernand Müller, UFE:n verokomitean puheenjohtaja •  Paulo Ralha, Portugalin veroalan työntekijöiden liiton puheenjohtaja •  François Goris, riippumattomien ammattijärjestöjen Euroopan liiton (CESI) UNSP–NUOD -jäsenjärjestön puheenjohtaja •  Nadja Salson, Euroopan julkisten palvelujen ammattiliittojen federaatio •  Henk Koller, Euroopan veroneuvojien liiton (CFE) puheenjohtaja •  Olivier Boutellis-Taft, Euroopan tilintarkastajaliiton (FEE) toimitusjohtaja •  Ravi Bhatiani, Independent Retail Europen lakiasiainjohtaja
5.5.2015	•  Margrethe Vestager, kilpailuasioista vastaava komission jäsen •  Wolfgang Nolz, käytännesääntötyöryhmän puheenjohtaja •  Jane McCormick, Senior Tax Partner, EMA Tax -ryhmän päällikkö, KPMG •  Chris Sanger, osakas, kansainvälisten veropalvelujen johtaja, Ernst&Young •  Stef van Weeghel, osakas, kansainvälisten veropalvelujen johtaja, PwC •  Bill Dodwell, veropalvelujohtaja, Deloitte UK
11.5.2015	Veropäätöksiä ja haitallisia verokäytäntöjä koskeva julkinen kuuleminen   •  Stephanie Gibaud, tietovuotaja ja UBS:n entinen työntekijä •  Lutz Otte, tietovuotaja ja Julius Baer-pankin entinen IT-teknikko •  Kristof Clerix, International Consortium of Investigative Journalists (ICIJ) (tutkivien journalistien kansainvälinen yhteenliittymä) •  Edouard Perrin, ICIJ:n jäsen •  Richard Brooks, ICIJ:n jäsen •  Lars Bové, ICIJ:n jäsen •  Xavier Counasse, toimittaja, Le Soir •  Dominique Berlin, Collège européen de Paris, Panthéon-Assas-yliopisto (Paris 2) •  Gabriel Zucman, apulaisprofessori, London School of Economics and Political Sciences •  Achim Doerfer, verojuristi, kirjailija ja oikeusfilosofi
12.5.2015	Belgian valtuuskunta   •  Jacques Malherbe, Louvainin yliopisto (UCL) •  Axel Haelterman, Leuvenin yliopisto (KUL) •  Werner Heyvaert, veroasiantuntija, Jones Day •  Wim Wuyts, veropalvelujen päällikkö, belgialaisyrityksiä edustavan FEB-VBO:n verokomitean puheenjohtaja, ja Hilde Wampers, veroasioiden apulaisjohtaja, Group Finance FEB-VBO •  Christophe Quintard, FGTB-ammattiliiton asiantuntija, entinen verotarkastaja •  Eric van Rompuy, puheenjohtaja, ja muita jäseniä liittoparlamentin valtiovarain- ja budjettivaliokunnasta •  Steven Van den Berghe, veropäätösasioiden johtaja •  Johan Van Overtveld, valtiovarainministeri (kokous 17. kesäkuuta)
18.5.2015	Luxemburgin valtuuskunta   •  Wim Piot, verojohtaja, PwC Luxembourg •  Nicolas Mackel, toimitusjohtaja, Luxembourg for Finance •  Christine Dahm, johtaja, ja Mike Mathias, jäsen, Cercle de Coopération des ONG du développement (kehitysyhteistyöalan kansalaisjärjestöjen yhteistyöelin) •  Eugène Berger, puheenjohtaja, ja muita jäseniä parlamentin valtiovarainvaliokunnasta •  Pierre Gramegna, valtiovarainministeri •  Pascale Toussing, valtiovarainministeriön veroasiainjohtaja, ja verohallinnon edustajia
22.5.2015	Bernin valtuuskunta, Sveitsi   •  Markus R. Neuhaus, hallituksen puheenjohtaja, PwC Switzerland, PwC:n Global Chairman -jäsen •  Frank Marty, johtokunnan jäsen, rahoitus- ja veroasioiden johtaja, Economie Suisse •  François Baur, pysyvä edustaja Brysselissä, Eurooppa-asioiden johtaja, Economie Suisse •  Martin Zogg, johtoryhmän jäsen, kotimaisten ja kansainvälisten veroasioiden johtaja, Swiss Holdings •  Urs Kapalle, finanssi- ja verojohtaja, Swiss Bankers Association •  Mark Herkenrath, Alliance Sud, Global Alliance for Tax Justice •  Olivier Longchamp, Declaration of Berne (DoB) •  Jacques de Watteville, valtiosihteeri, International Financial matters (SIF) •  suurlähettiläs Christoph Schelling, veroasioiden johtaja •  Adrian Hug, johtaja, Sveitsin verohallinto •  Ruedi Noser, Sveitsin parlamentin alahuoneen jäsen, talous- ja veroasioiden valiokunnan puheenjohtaja •  Urs Schwaller, Sveitsin parlamentin ylähuoneen jäsen •  Ulrich Trautmann, kauppa- ja talousasioiden päällikkö, EU:n Sveitsin- ja Liechtensteinin-edustusto •  Marco Salvi, vanhempi tutkija, Avenir Suisse
27.5.2015	Gibraltarin hallituksen tapaaminen (TAXE-koordinaattoreiden kanssa) •  Fabian Picardo, pääministeri •  Joseph Garcia, varapääministeri
28.5.2015	Dublinin valtuuskunta, Irlanti •  Martin Lambe, pääjohtaja, Irish Tax Institute •  Michael Noonan, valtiovarainministeri •  Niall Cody, tulokomitean puheenjohtaja •  Liam Twomy, puheenjohtaja, ja muita jäseniä parlamentin (Oireachtas) valtiovarainvaliokunnasta ja ala- ja ylähuoneen yhteisestä Eurooppa-asioiden valiokunnasta •  Frank Barry, Trinity College Dublin (TCD) •  Seamus Coffey, University College Cork (UCC) •  Feargal O’Rourke, verojohtaja, PwC •  Conor O’Brien, verojohtaja, KPMG •  Jim Clarken, toimitusjohtaja, Oxfam Ireland •  Micheál Collins, taloustutkimuslaitos Nevin Economic Research Institute (NERI)
29.5.2015	Haagin valtuuskunta, Alankomaat   •  Sjoera Dikkers, parlamentin jäsen, ja muita jäseniä Alankomaiden parlamentin valtiovarainvaliokunnasta •  Bartjan Zoetmulder, Hollannin veroneuvojien yhdistys •  Hans Van den Hurk, Maastrichtin yliopisto •  Indra Römgens, SOMO (riippumaton, voittoa tavoittelematon tutkimus- ja verkostojärjestö) •  Francis Weyzig, Oxfam •  Pieterbas Plasman, veropäätösviraston päällikkö •  Eric Wiebes, veroasioiden valtiosihteeri
1.6.2015	Julkinen kuulemistilaisuus veropäätösten ja muiden toimenpiteiden kansainvälisestä ulottuvuudesta   •  senaattori Mario Monti, entinen kilpailu-, tulli-, vero- ja sisämarkkina-asioista vastaava komission jäsen •  Tove Maria Ryding, johtaja, EURODAD (European Network on Debt and Development) •  Antoine Deltour, tietovuotaja ja entinen tilintarkastaja, PwC Luxembourg
17.6.2015	Parlamenttien välinen kokous aiheesta ”Aggressiivinen verosuunnittelu ja demokraattinen valvonta: parlamenttien rooli”   37 jäsentä 18:sta kansallisesta parlamentista: AT, BE, CY, CZ, FR, DE, GR, HU, IE, IT, LT, LU, MT, PL, PT, RO, ES, SV   •  Heinz Zourek, pääjohtaja, verotuksen ja tulliliiton pääosasto •  Pascal Saint-Amans, johtaja, OECD Centre for Tax Policy and Administration
18.6.2015	Lontoon valtuuskunta, Yhdistynyt kuningaskunta   •  David Gauke, parlamentin jäsen, apulaisministeri (Financial Secretary) valtiovarainministeriössä •  Jim Harra, pääjohtaja, yritysverotus, vero- ja tullilaitos (HMRC) •  Fergus Harradence, apulaisjohtaja, yritysverotus ja kansainvälinen verotus, valtiovarainministeriö •  Andrew Dawson, verosopimusasioiden päällikkö, Yhdistyneen kuningaskunnan verosopimusten pääneuvottelija •  Maura Parsons, apulaisjohtaja, vero- ja tullilaitoksen kansainvälisten liiketoimien siirtohinnoitteluyksikön päällikkö ja vero- ja tullilaitoksen siirtohinnoittelukomitean puheenjohtaja •  Meg Hillier, puheenjohtaja, Margaret Hodge, entinen puheenjohtaja, ja Guto Bebb, jäsen, parlamentin alahuoneen julkisen talouden tilinpitovaliokunta •  Prem Sikka, kirjanpidon professori, Essex Business School, Essexin yliopisto •  Frank Haskew, johtaja, ICAEW (Institute of Chartered Accountants in England and Wales) Tax Faculty, ja Ian Young, johtaja, International Tax •  Will Morris, verokomitean ja BIAC verokomitean (Confederation of British Industry, CBI) puheenjohtaja •  Richard Collier, Senior tax partner, PwC •  Joseph Stead, Christian Aid •  Meesha Nehru, ohjelmajohtaja, Fair Tax Mark
23.6.2015	Keskustelu monikansallisten yhtiöiden edustajien kanssa   •  Nathalie Mognetti, verojohtaja, Total S.A. •  Martin McEwen, verojohtaja, SSE plc •  Christian Comolet-Tirman, verojohtaja, BNP Paribas Group
25.6.2015	Bermudan hallituksen edustajien tapaaminen (TAXE-koordinaattoreiden kanssa)   •  Everard Bob Richards, varapääministeri ja valtiovarainministeri •  Alastair Sutton, Bermudan hallituksen EU-asioiden oikeudellinen neuvonantaja
2.7.2015	•  Richard Murphy, Tax Research LLP ja Tax Justice Networkin perustajajäsen •  Guillaume de la Villeguérin, Airbusin vero- ja tulliasioista vastaava varatoimitusjohtaja
17.9.2015	•  Jean-Claude Juncker, Euroopan komission puheenjohtaja •  Pierre Moscovici, talous- ja rahoitusasioista sekä verotuksesta ja tulliasioista vastaava komission jäsen •  Margrethe Vestager, kilpailuasioista vastaava komission jäsen
22.9.2015	•  Pierre Gramegna, Ecofin-neuvoston puheenjohtaja, Luxemburgin valtiovarainministeri •  Wolfgang Schäuble, Saksan liittotasavallan valtiovarainministeri •  Luis de Guindos, Espanjan talous- ja kilpailukykyministeri •  Michel Sapin, Ranskan valtiovarainministeri •  Pier Carlo Padoan, talous- ja valtiovarainministeri

LIITE 2: LUETTELO MAIDEN/TOIMIELINTEN VASTAUKSISTA

(tilanne 26. lokakuuta 2015)

Maa	Vastaus
Ensimmäinen pyyntö 23.4.2015 – määräaika 31.5.2015
Ruotsi	29.5.2015
Jersey	29.5.2015
Guernsey	31.5.2015
Luxemburg	1.6.2015
Suomi	2.6.2015
Slovakia	3.6.2015
Irlanti	5.6.2015
Alankomaat	8.6.2015
Yhdistynyt kuningaskunta	8.6.2015
Ranska	10.6.2015
Tšekin tasavalta	11.6.2015
Latvia	16.6.2015
Belgia	16.6.2015
Malta	18.6.2015
Ensimmäinen muistutus 29.6.2015 – määräaika 9.7.2015
Portugali	30.6.2015
Puola	2.7.2015
Liettua	3.7.2015
Unkari	7.7.2015
Kroatia	8.7.2015
Viro	10.7.2015
Kreikka	10.7.2015
Espanja	10.7.2015
Gibraltar	13.8.2015
Tanska	26.8.2015
Saksa	2.9.2015
Romania	3.9.2015
Italia	17.9.2015
Viimeinen muistutus 21.9.2015
Itävalta	21.9.2015
Kypros	22.9.2015
Bulgaria	28.9.2015
Slovenia	28.9.2015

TOIMIELIN	Vastaus
Komissio	3.6.2015
Neuvosto	29.5.2015 15.6.2015   27.7.2015

LIITE 3: VALIOKUNNAN KOKOUKSEEN KUTSUTUT MONIKANSALLISET YHTIÖT

Nimi	Kutsutut/Edustajat	Tilanne 26 lokakuuta 2015
Airbus	Guillaume de La Villeguérin, vero- ja tulliasioista vastaava varatoimitusjohtaja	Osallistui 2.7.2015
BNP Paribas	Christian Comolet-Tirman, verojohtaja	Osallistui 23.6.2015
SSE plc	Martin McEwen, verojohtaja	Osallistui 23.6.2015
Total S.A.	Nathalie Mognetti, verojohtaja	Osallistui 23.6.2015
Amazon.co.uk Ltd	Christopher Corson North, toimitusjohtaja	Kieltäytyi osallistumasta meneillään olevan tutkinnan vuoksi.
Amazon EU S.à.r.l.	Xavier Garambois, pääjohtaja	Kieltäytyi osallistumasta meneillään olevan tutkinnan vuoksi.
Anheuser-Busch InBev	Stuart MacFarlane, Euroopan alueen johtaja	Kieltäytyi osallistumasta meneillään olevan tutkinnan vuoksi.
Barclays Bank Group	Antony Jenkins, Ryhmän toimitusjohtaja	Kieltäytyi osallistumasta, mutta on valmis vastaamaan kirjallisiin kysymyksiin.
Coca-Cola Company	James Quincey, Toimitusjohtaja, Coca-Cola Europe Group	Kieltäytyi osallistumasta, mutta tapasi yhteisesittelijöitä.
Facebook	Marc Zuckerberg, toimitusjohtaja	Kieltäytyi osallistumasta.
Fiat Chrysler Automobiles	Sergio Marchionne, toimitusjohtaja	Kieltäytyi osallistumasta meneillään olevan tutkinnan vuoksi.
Google	Eric E. Schmidt, johtaja	Kieltäytyi osallistumasta, mutta on valmis ”ilmaisemaan kantansa veroasioihin”.
HSBC Bank plc	Alan M. Keir, Toimitusjohtaja, Eurooppa, Lähi-itä ja Afrikka	Kieltäytyi osallistumasta meneillään olevan tutkinnan vuoksi.
IKEA Services BV	Peter Agnefjäll, toimitusjohtaja	Kieltäytyi osallistumasta, mutta kutsui jäseniä keskusteluun ja lähetti Ikean vuotuisen yhteenvetoraportin 2014.
McDonald’s Europe	Douglas Goare, Euroopan alueen johtaja	Kieltäytyi osallistumasta yrityksen tärkeän hankkeen ja komission mahdollisen tutkinnan vuoksi.
Philip Morris International	Kristof Doms, Euroopan alueen varatoimitusjohtaja	Kieltäytyi osallistumasta.
Walmart	Shelley Broader, Toimitusjohtaja, Eurooppa, Lähi-itä ja Afrikka	Kieltäytyi osallistumasta.
The Walt Disney Company	Robert A. Iger, toimitusjohtaja	Kieltäytyi osallistumasta, mutta tarjoutui tapaamaan valiokunnan jäseniä kuullakseen heidän näkemyksiään.

LIITE 4: SELONTEKO VALTUUSKUNNAN MATKASTA BELGIAAN

Jäljempänä oleva selonteko ei ole virallinen pöytäkirja, vaan se on TAXE-erityisvaliokunnan 23. kesäkuuta 2015 pitämässä kokouksessa käytyä keskustelua varten laadittu sisäinen yhteenveto tiedonhankintamatkasta. Asianomaisia kolmansia osapuolia ei ole kuultu selonteon sisällöstä.

taxe-ERITYISVALIOKUNTA

Tilapäisen valtuuskunnan matka Belgiaan

12. toukokuuta 2015 / 17. kesäkuuta 2015

Esityslista

9.00–11.00  Asiantuntijapaneeli, jonka jäsenet ovat

–   Jacques Malherbe (UCL)

–         Axel Haelterman (Leuvenin katolinen yliopisto) 

–         Werner Heyvaert, Jones Day

–         Wim Wuyts, veroasioiden päällikkö ja FEB-VBO:n verokomitean puheenjohtaja, ja Hilde Wampers, FEB-VBO:n veroasioiden ja konsernirahoituksen varapuheenjohtaja

–      Christophe Quintard, FGTB:n veroasiantuntija, entinen verotarkastaja

11.30–13.00   Tapaaminen Belgian parlamentin valtiovarain- ja budjettivaliokunnan kanssa

Paikka: Belgian parlamentti

13.00–13.50   Työlounas

Paikka: Belgian parlamentti

14.00–15.00  Tapaaminen veropäätösyksikön päällikön Steven Van den Berghen kanssa

Osallistujaluettelo

Jäsenet

Alain LAMASSOURE, puheenjohtaja   PPE

Elisa FERREIRA  S-D

Michael THEURER  ALDE

Marisa MATIAS  GUE

Philippe LAMBERTS  Verts/ALE

Marco ZANNI  EFDD

Danuta HÜBNER  PPE

Matkalle osallistuneet jäsenet

Peter SIMON  S-D

Anneliese DODDS   S-D

Sven GIEGOLD  Verts/ALE

Marco VALLI   EFDD

Philippe DE BACKER  ALDE

Tom VANDENKENDELAERE   PPE

1.   Tapaaminen sidosryhmien kanssa

Keskusteluun osallistuneet asiantuntijat:

•   Jacques Malherbe (UCL)

•  Axel Haelterman (Leuvenin katolinen yliopisto) 

•  Werner Heyvaert, Jones Day

•  Wim Wuyts, veroasioiden päällikkö ja FEB-VBO:n verokomitean puheenjohtaja, ja Hilde Wampers, FEB-VBO:n veroasioiden ja konsernirahoituksen varapuheenjohtaja

•  Christophe Quintard, FGTB-ammattiliiton veroasiantuntija, entinen verotarkastaja

Tärkeimmät päätelmät:

Valtaosa asiantuntijoista oli sitä mieltä, että Belgiassa vuodesta 2002 sovellettu veropäätöskäytäntö toimii erittäin hyvin. Se on yrityksille oikeusvarmuuden kannalta välttämätön. Veropäätösyksiköllä ei ole laintulkintaan liittyvää harkintavaltaa, mutta se voi käyttää harkintavaltaa tosiseikkojen tulkinnassa.

Kilpailu veroasioissa on erittäin ankaraa ja globaalia. Belgian on oltava houkutteleva yrityksille, muuten yritykset lähtevät muualle. Belgiasta lähtee jo yrityksiä korkean veroasteen vuoksi. Kilpailu ei rajoitu Eurooppaan vaan ulottuu sen ulkopuolelle. Ammattiliiton edustaja valitti kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehtyihin verosopimuksiin liittyvästä verokeinottelusta ja sanoi, että Belgia on tehnyt joitakin ”räätälöityjä” (”sur mesure”) verosopimuksia suosiakseen tiettyjä yrityksiä.

Asiantuntijoille esitetyt kysymykset käsittelivät lähinnä laskennallista korkovähennystä eli nk. NID-vähennystä, maakohtaista raportointia, veropäätösten julkaisemista, kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehtyjen kahdenvälisten verosopimusten verkostoa, tosiasiallisen ja lakisääteisen veroasteen laskentamenetelmiä ja ylivoittopäätöksiä koskevaa käytäntöä (ts. belgialainen yritys voi jättää verotettavan tulonsa ulkopuolelle voitot, jotka eivät olisi toteutuneet yksittäisen yrityksen tapauksessa). Eräs asiantuntija sanoi, että Italian laskennallisten korkovähennysten järjestelmä vaikuttaa paremmalta kuin Belgian vastaava järjestelmä. Hän viittasi verotuksen ja tulliliiton pääosaston (TAXUD) asiasta tekemään tutkimukseen.

Keskustelun aikana esille tulleita ehdotuksia:

•  Laaditaan eurooppalainen yleissopimus kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi (sen sijaan, että kansallisesti sovelletaan lukuisia kahdenvälisiä verosopimuksia).

•  Laaditaan siirtohinnoittelua varten yhteiset eurooppalaiset säännöt.

•  Tarvitaan hyvä riidanratkaisumekanismi siltä varalta, että jäsenvaltiot ovat eri mieltä siirtohinnoittelusta. EU:n välimiesmenettely-yleissopimus ei toimi (tuloksen aikaansaaminen kestää kahdeksan vuotta).

2.  Tapaaminen Belgian edustajainhuoneen budjetti- ja valtiovarainvaliokunnan kanssa

Belgian parlamentti on käsitellyt erittäin aktiivisesti aggressiivista verosuunnittelua koskevaa kysymystä ja järjestänyt siitä viime kuukausina useita kuulemistilaisuuksia (joihin on osallistunut toimittajia, veroviranomaisia, korkeakoulujen edustajia ja asiasta vastaava ministeri).

Valtiovarainvaliokunta tukee pyrkimyksiä muuttaa sääntöjä, mutta näkemykset siitä, miten asiassa pitäisi edetä, eroavat toisistaan. Se haluaa turvata tasapuoliset toimintaedellytykset. Enemmistön mielestä Belgian on säilytettävä houkutteleva verojärjestelmänsä houkutellakseen maahan ulkomaisia investointeja. Belgia ei saa olla naiivi uudistaessaan verosääntöjään. Verokilpailun on kuitenkin jatkossakin oltava reilua. Jotkut oppositioon kuuluvat parlamentin jäsenet totesivat, että Belgian veropäätösjärjestelmä ei ole avoin ja että demokraattista valvontaa olisi lisättävä.

Valtiovarainvaliokunta kannattaa yhteistä yhdistettyä yhtiöveropohjaa (CCCTB) ratkaisuksi useimpiin käsillä oleviin ongelmiin ja voisi aikanaan harkita vaihtoehtoa, jossa siirrytään kohti verokantojen yhdenmukaistamista, vaikka se ei tässä vaiheessa ole mitenkään toteutettavissa. Belgian parlamentti tekee mielellään yhteistyötä TAXE-erityisvaliokunnan kanssa ja osallistuu parlamenttien väliseen istuntoon 17. kesäkuuta.

3.  Tapaaminen veropäätösyksikön päällikön Steven Van den Berghen kanssa

Osallistujat:

Steven Van den Berghe

Véronique Tai, veropäätösyksikön entinen päällikkö (1. toukokuuta 2015 saakka)

Veropäätösyksikön muut jäsenet

Miten veropäätösyksikkö toimii?

Veropäätösyksikkö on itsenäinen elin, joka tekee sitovia päätöksiä veroviranomaisten puolesta. Elin perustettiin vuonna 2002 säädetyllä lailla. Keskushallintoa kuullaan ennen päätöksen tekemistä, mutta lopullisen päätöksen tekee veropäätösyksikkö. Yksikössä on kuusi verohallinnon virkailijaa, joiden toimikausi on viisi vuotta. Verotusta koskevan ennakkoratkaisun voi saada kuka tahansa, ja veropäätökset kattavat kaikentyyppiset verot. Veropäätöksen voimassaoloaika on yleensä viisi vuotta. Veropäätöstä ei voida antaa, jos liiketoiminnalla ei ole riittävästi taloudellista sisältöä Belgiassa tai jos päätös liittyy yhteistyöhaluttomaan maahan (tällä hetkellä yhtään maata ei ole luokiteltu yhteistyöhaluttomaksi). Veropäätökset julkistetaan mutta ilman nimiä. Valtiovarainministeri lähettää parlamentille vuosittain veropäätöksiä koskevan kertomuksen, ja veropäätösyksikön jäseniä kuullaan parlamentissa. Virkailijat vahvistivat, että he soveltavat Belgian sääntöjä ja noudattavat tietojenvaihdossa OECD:n ja EU:n vaatimuksia.

Verohallinnolle esitetyt kysymykset käsittelivät lähinnä ylivoittopäätöksiä ja sitä, tiedottaako Belgian veroviranomainen muille veroviranomaisille eduista, joita ei veroteta Belgiassa, veropäätösyksikön mahdollista liikkumavaraa, taloudellisen sisällön käsitettä, maita, jotka on määritelty Belgiassa veroparatiiseiksi, ja veropäätösyksikön mahdollisuutta puolustaa kantaansa, kun sille esitetään erittäin yksityiskohtaisia tutkimuksia siirtohinnoittelusta.

Tärkeimmät päätelmät:

•  Veropäätösyksiköllä ei ole liikkumavaraa lain tulkinnassa, mutta sillä on liikkumavaraa tosiseikkojen tulkinnassa. Siirtohinnoittelua koskevien pyyntöjen on oltava hyvin yksityiskohtaisia ja OECD:n sääntöjen mukaisia. Veropäätösyksikkö myöntää, että nämä ovat varsin joustavia tai hämäriä.

•  Kun Belgia antaa veropäätöksen, se pyytää yritystä antamaan kaikki siihen sovellettavat voimassa olevat veropäätökset. Belgia ei kuitenkaan ole oma-aloitteisesti lähettänyt veropäätöksiään tai niihin liittyviä tietoja muille jäsenvaltioille sen EU:n oikeudesta johtuvien velvoitteiden mukaisesti.

•  Ylivoittopäätökset (ts. belgialainen yritys voi jättää verotettavan tulonsa ulkopuolelle voitot, jotka eivät olisi toteutuneet yksittäisen yrityksen tapauksessa) eivät ole yleinen käytäntö (63 päätöstä kymmenen vuoden aikana). Verotettavan tulon määrää on kuitenkin ollut mahdotonta tietää. ”Belgialaisen” veropohjan laskennassa käytettyjä kriteereitä ei annettu. Kilpailun pääosasto (valtiontukimenettelyt) tutkii parhaillaan tätä järjestelyä, joten virkailijat eivät voineet vastata kaikkiin Euroopan parlamentin jäsenten kysymyksiin. Belgia on keskeyttänyt toimensa tällä alalla, kunnes tutkinnan päätelmät saadaan. Jos tällainen päätös annetaan, siitä ei ilmoiteta muille mahdollisesti asianosaisille maille (Belgian lainsäädännössä ei ole tällaista velvoitetta), mikä johtaa kaksinkertaiseen verottamatta jäämiseen.

•  Säännöt, joiden avulla arvioidaan taloudellinen sisältö Belgiassa, ovat varsin epäselviä, vaikka verohallinto on vahvistanut tätä koskevat vähimmäiskriteerit (ei pöytälaatikkoyhtiö).

Lyhyt selonteko tapaamisesta Belgian valtiovarainministerin Johan Van Overtveldin kanssa

Läsnä olleet jäsenet: Bernd Lucke (puheenjohtaja), Elisa Ferreira, Michael Theurer, Danuta Hübner, Peter Simon, Tom Vandenkendelaere, Philippe Lamberts

Jäsenet esittivät kysymyksiä erityisesti yhteisestä yhdistetystä yhtiöveropohjasta (CCCTB), maakohtaisesta raportoinnista, ylivoittoja koskevasta lainsäädännöstä, maiden välisestä verokilpailusta ja siitä, miten yhteisöverotus toimii liittovaltiossa.

Ministerin tärkeimmät viestit:

–  Belgia kannattaa voimakkaasti verotuksen avoimuuden lisäämistä. Lokakuusta 2015 alkaen Belgia antaa tietoja veropäätöksistä automaattisesti.

–  Belgia ei kuitenkaan kannata samassa määrin yhdenmukaistamista lähinnä siksi, että vaarana on verotusta koskevan itsemääräämisoikeuden menettäminen. Belgia suhtautuu kylläkin myönteisesti yhteiseen yhdistettyyn yhtiöveropohjaan mutta jättäisi sen ulkopuolelle kaikenlaisen verokantojen yhdenmukaistamisen.

–  Belgia on keskeyttänyt veropäätösten antamisen ylivoittopäätöksiä koskevan lainsäädännön nojalla. Belgia odottaa komission tutkinnan lopputulosta ja muuttaa lainsäädäntöään tarvittaessa.

–  Belgia ei ole vielä määritellyt kantaansa maakohtaiseen raportointiin. Joka tapauksessa raportointi ei saisi olla muuta kuin yhteenvetona annettavaa tietoa.

–  Belgia selvittää aina ennen veropäätöksen antamista, onko liiketoiminnalla riittävä taloudellinen sisältö Belgiassa. Joskus sitä on kuitenkin hyvin vaikea määrittää, varsinkin kun on kyse teollis- ja tekijänoikeuksien arvonmäärityksestä.

LIITE 5: SELONTEKO VALTUUSKUNNAN MATKASTA LUXEMBURGIIN

Jäljempänä oleva selonteko ei ole virallinen pöytäkirja, vaan se on TAXE-erityisvaliokunnan 23. kesäkuuta 2015 pitämässä kokouksessa käytyä keskustelua varten laadittu sisäinen yhteenveto tiedonhankintamatkasta. Asianomaisia kolmansia osapuolia ei ole kuultu selonteon sisällöstä.

taxe-ERITYISVALIOKUNTA

Tilapäisen valtuuskunnan matka Luxemburgiin

18. toukokuuta 2015

Esityslista

8.30–9.30   Valmistelukokous

Paikka: Euroopan parlamentin istuntosali, Schuman-rakennus (Kirchberg)

9.30–11.30  Asiantuntijapaneeli, jonka jäsenet ovat

–  Wim Piot, verojohtaja, PwC

–  Nicolas Mackel, toimitusjohtaja, Luxembourg for Finance

–  Mike Mathias

–  Christine Dahm, johtaja, Cercle de Coopération des ONG du développement (kehitysyhteistyöalan kansalaisjärjestöjen yhteistyöelin)

Paikka: Euroopan parlamentin istuntosali, Schuman-rakennus (Kirchberg)

12.00–13.30  Tapaaminen Luxemburgin parlamentin jäsenten kanssa

  Valtuuskunta, johon kuuluu valtiovarainvaliokunnan jäseniä ja sen puheenjohtaja Eugène Berger

Paikka: Luxemburgin suurherttuakunnan edustajainhuone

14.45–16.15  Tapaaminen Luxemburgin valtiovarainministerin Pierre Gramegnan ja veropäätösyksikön päällikön kanssa

Paikka: European Convention Center Luxembourg (ECCL)

16.15–16.45   Yhteinen lehdistötilaisuus ministerin kanssa

Osallistujaluettelo

Jäsenet  

Alain LAMASSOURE, puheenjohtaja  PPE

Danuta HÜBNER  PPE

Elisa FERREIRA  S-D

Morten MESSERSCHMIDT  ECR

Michael THEURER  ALDE

Fabio DE MASI  GUE

Sven GIEGOLD  Verts/ALE

Marco VALLI   EFDD

Matkalle osallistuneet jäsenet  

Burkhard BALZ  PPE

Frank ENGEL  PPE

Peter SIMON  S-D

Hugues BAYET  S-D

Anneliese DODDS  S-D

Paul TANG  S-D

1.   Tapaaminen sidosryhmien kanssa

Keskusteluun osallistuneet asiantuntijat:

•  Wim Piot, verojohtaja, PwC

•  Nicolas Mackel, toimitusjohtaja, Luxembourg for Finance

•  Mike Mathias, valtioneuvoston jäsen, joka kuitenkin käytti puheenvuoron Luxemburgin kansalaisena

•  Christine Dahm, johtaja, Cercle de Coopération des ONG du développement (kehitysyhteistyöalan kansalaisjärjestöjen yhteistyöelin)

Asiantuntijoille esitetyt kysymykset käsittelivät lähinnä Luxemburgin veropäätösjärjestelmän avoimuutta, maakohtaista raportointia, Luxemburgin nykyisiä ja entisiä veropäätöskäytäntöjä, verokonsulttipalvelujen ja verohallinnon roolia, verokilpailua sekä Luxemburgin järjestelmän vaikutuksia kaksinkertaiseen verottamatta jäämiseen ja veropohjan rapautumiseen muissa EU:n jäsenvaltioissa ja kehitysmaissa.

Tärkeimmät päätelmät:

Nicolas Mackel (Luxembourg for Finance) selvitti Luxemburgin tärkeimpiä vahvuuksia, joiden ansiosta siitä on kehittynyt keskeinen finanssialan toimija maailmassa. Hänen mukaansa verotus ei ole tärkein osatekijä, vaikka veropäätöksillä on oma osuutensa vakaudessa, jota yritykset hakevat päättäessään sijoittautua johonkin maahan. Mackel totesi, että Luxemburg voisi helposti kehittyä edelleen ilman veropäätöksiä.

PwC kannattaa avoimuutta yleensä ja erityisesti avoimuutta kaikissa (ei vain rajatylittävissä) veropäätöksissä sillä edellytyksellä, että liiketoimintasuunnitelmaa ei julkisteta. PwC kannattaa lisäksi maakohtaista raportointia, mutta sen olisi katettava myös työnantajamaksut. Se on samaa mieltä, että kansainvälinen verojärjestelmä ei toimi kovin hyvin ja että sitä olisi tarkasteltava uudelleen maailmanlaajuisesti (OECD:n BEPS-prosessi). Veropäätöksistä PwC korosti, että pyyntöihin ei ole koskaan liittynyt minkäänlaista poliittista väliintuloa.

Christine Dahm ja Mike Mathias totesivat, että asiat ovat menossa oikeaan suuntaan Luxemburgissa. He eivät kuitenkaan näe minkäänlaista muutosta hallituksen valmiudessa keskustella heidän kanssaan. He pitivät kansainvälisen verojärjestelmän heikoimpana lenkkinä sitä, että taloudelliselta sisällöltä, jolla verollinen toiminta ankkuroidaan tiettyyn maahan, puuttuu yhdenmukainen määritelmä.

2.  Tapaaminen valtiovarain- ja budjettivaliokunnan sekä Eurooppa-asioiden valiokunnan kanssa

Valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja Berger avasi kokouksen (joka pidettiin suljetuin ovin Luxemburgin parlamentin pyynnöstä).

Valiokunnalle esitetyt kysymykset käsittelivät Luxemburgin kantaa avoimuuden lisäämiseen, Luxemburgin vapaasatamaa, verokilpailun merkitystä pienille maille, terveen kilpailun ja taloudellisen sisällön määritelmää, veropäätösten julkaisemista, yhteistä yhdistettyä yhtiöveropohjaa (CCCTB), Kreckén raporttia, tietovuotajien ja lehdistönvapauden suojelua sekä valtiontukisääntöjen ja veropäätösten yhteensopivuutta.

Valiokunnan tärkeimmät viestit:

–  Luxemburgissa säädettiin vuoden 2014 lopussa veropäätöksiä koskeva uusi laki, johon sisältyy veropäätösten julkaiseminen nimiä mainitsematta.

–  Luxemburg on aiemmin oma-aloitteisesti antanut tietoja joistakin veropäätöksistään muille jäsenvaltioille muttei ole koskaan saanut vastaavia tietoja muilta jäsenvaltioilta. Sen vuoksi se lakkasi antamasta tietoja veropäätöksistä oma-aloitteisesti. Luxemburgin viranomaisten mukaan komissio oli tietoinen siitä, ettei veropäätöksistä vaihdettu tietoja.

–  Luxemburg aikoo lisätä avoimuutta, on valmis torjumaan aggressiivista verosuunnittelua ja on samaa mieltä, että verotuksen on oltava nykyistä reilumpaa. Se kuitenkin korostaa, että EU ei voi toimia yksin, vaan asiasta olisi päästävä sopimukseen maailmanlaajuisemmin.

–  Lisäksi todettiin, että verokilpailu on todellisuutta mutta että tarvitaan suunnanmuutosta yhdenvertaisuuden lisäämiseksi kautta linjan ja että vain terve kilpailu olisi sallittava.

–  Valtiovarainvaliokunta kannattaa EU:n yhteistä yhdistettyä yhtiöveropohjaa.

–  Maassa on säädetty laki tietovuotajien suojelusta, mutta valiokunta myöntää, ettei se riitä, sillä se koskee vain korruptiotapauksia eikä sillä suojella tietoja vuotaneita LuxLeaks-toimittajia eikä muita vastaavia tapauksia.

–  Suunniteltua äänestystä vapaasatama-asetuksesta on toistaiseksi lykätty LuxLeaks-tapauksen takia.

Valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja vahvisti, että Luxemburgin parlamentin jäsenet osallistuvat mielellään TAXE-erityisvaliokunnan kanssa parlamenttien väliseen istuntoon 17. kesäkuuta.

3.  Tapaaminen valtiovarainministeri Pierre Gramegnan ja tämän verohallinnon kanssa

Osallistujat Luxemburgista:

Valtiovarainministeri Gramegnan mukana olivat hänen verohallintonsa jäsenet.

•  Pascale Toussing, verotusjohtaja, valtiovarainministeriö

•  Etienne Reuter, kansliapäällikkö, valtiovarainministeriö

•  Guy Heintz, johtaja, verohallinto

•  Monique Adams, apulaisjohtaja, verohallinto

•  Luc Schmit, apulaisjohtaja, verohallinto

•  Frédéric Batardy, neuvonantaja, verotusosasto, valtiovarainministeriö

•  Bob Kieffer, viestintäneuvonantaja, valtiovarainministeriö

•  Lucien Michels, pr-päällikkö, valtiovarainministeriö

Ministerille esitetyt kysymykset käsittelivät lähinnä maakohtaista raportointia, veropäätösten julkaisemista, kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehtyjen kahdenvälisten verosopimusten verkostoa, taloudellisen sisällön vähimmäiskriteereitä, joiden perusteella yritystä voidaan verottaa Luxemburgissa, pöytälaatikkoyhtiöitä, Luxemburgin vapaasatamaa, nykyisiä ja entisiä veropäätöskäytäntöjä sekä toimenpiteitä, joilla torjutaan aggressiivista veron välttelyä, kaksinkertaista verottamatta jäämistä ja veropohjan rapautumista muissa jäsenvaltioissa.

Ministerin tärkeimmät viestit:

•  Luxemburg on muuttumassa ja lisäämässä avoimuutta. Viime aikoina on säädetty useita lakeja (joista jo edellinen hallitus päätti). Luxemburg on samaa mieltä, että EU:n olisi oltava johtoasemassa toteutettaessa toimenpiteitä, joilla puututaan aggressiiviseen verosuunnitteluun. Tärkeimpien taloudellisten kumppanien olisi kuitenkin sitouduttava toimimaan samoin keskipitkällä aikavälillä.

•  Luxemburg kannattaa maakohtaista raportointia, mutta se ei saisi olla julkista (vaan ainoastaan veroviranomaisten käytettävissä).

•  Kaikki kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyt sopimukset ovat OECD:n mallin mukaisia. Ministeri myöntää, että tätä mallia voitaisiin päivittää, ja on valmis muuttamaan kahdenväliset sopimukset OECD:n uuden mallin mukaisiksi.

•  Luxemburg kannattaa KAIKKIA veropäätöksiä koskevaa automaattista tietojenvaihtoa (ei vain rajatylittävissä tapauksissa). Lisäksi Luxemburg kannattaa julkista rekisteriä ja on halukas edistämään näitä kysymyksiä puheenjohtajakaudellaan. Sama koskee yhteistä yhdistettyä yhtiöveropohjaa (kunhan asiasta saadaan komission ehdotus) ja korko- ja rojaltidirektiiviä.

•  Luxemburg on määritellyt yleisen verolakinsa 6 §:ssä kriteerit, joiden avulla määritetään, onko liiketoiminnalla riittävä taloudellinen sisältö Luxemburgissa, jotta yritystä voidaan verottaa maassa. Näitä kriteereitä käsitellään hallinnollisessa oppaassa, jota ei luottamuksellisuussyistä ollut liitetty ministeri Gramegnan Alain Lamassourelle jälkeenpäin lähettämään kirjeeseen, vaikka sitä oli erikseen pyydetty ja ministeri ilmoitti suullisesti, että valtuuskunta saisi sen käyttöönsä. [Ministeri Gramegna ja hallintopäälliköt eivät pystyneet esittämään todisteita siitä, ovatko kriteerit päteviä, eivätkä siitä, sovelletaanko väärinkäytösten vastaista sääntöä.] Viimeaikaisissa uudistuksissa ei ole tehty muutoksia taloudellista sisältöä koskevaan käsitteeseen eikä sitä koskevien vaatimusten soveltamiseen.

•  Luxemburg on aiemmin tehnyt erittäin suuren määrän veropäätöksiä, mutta monissa niistä vain vahvistettiin kirjallisesti verohallinnon toistuva, selkeä ja kiistaton kanta.

•  Luxemburg on ottanut yhteyttä muiden EU:n jäsenvaltioiden (Saksa ja Ranska mainittiin tässä yhteydessä erikseen) veroviranomaisiin ja ilmoittanut niille kyseisiin jäsenvaltioihin sijoittautuneiden yritysten raportoimista epänormaaleista voitoista. Ministeri Gramegna sanoi kuitenkin, etteivät ne toteuttaneet asiassa jatkotoimia.

•  [Kun keskustelussa otettiin puheeksi Marius Kohlin haastattelu The Wall Street Journal ‑sanomalehdessä ja mainittiin Kohlin vahvistaneen siirtohinnat ennätysajassa, ministeri ja verohallinto eivät pystyneet vahvistamaan, että veropäätöksiä ja vahvistettuja siirtohinnoittelujärjestelyjä sovellettiin konserniverotuksen ja syrjimättömien vaatimusten, markkinaehtoperiaatteen jne. mukaisesti. Ministeri ohjasi kysymyksen verohallinnolleen, mutta veropäätöstoimikunnan puheenjohtaja totesi vain, ettei hän ollut vastuussa Marius Kohlin toimiessa tehtävässä.]

•  Ministeri vahvisti lehdistötilaisuudessa, ettei hän toimita pyydettyjä asiakirjoja (esim. kaikki päätökset vuodesta 1991).

Ministeri lupasi lähettää TAXE-erityisvaliokunnalle lisätietoa kirjallisesti.

LIITE 6: SELONTEKO VALTUUSKUNNAN MATKASTA SVEITSIIN

Jäljempänä oleva selonteko ei ole virallinen pöytäkirja, vaan se on TAXE-erityisvaliokunnan 23. kesäkuuta 2015 pitämässä kokouksessa käytyä keskustelua varten laadittu sisäinen yhteenveto tiedonhankintamatkasta. Asianomaisia kolmansia osapuolia ei ole kuultu selonteon sisällöstä.

taxe-ERITYISVALIOKUNTA

Tilapäisen valtuuskunnan matka Berniin (Sveitsi) 22. toukokuuta 2015

Esityslista

8.30–9.15   Tervetulosanat ja selonteko: Ulrich TRAUTMANN

Ensimmäinen lähetystöneuvos, kauppa- ja talousasioiden päällikkö

EU:n edustusto Sveitsissä ja Liechtensteinissa

Selonteko EU:n edustuston analyysista, joka koskee Sveitsin veropolitiikkaa ja erityisesti Sveitsin kantonien yhtiöverojärjestelmien käyttöä sekä veropäätöksiä koskevaa käytäntöä ja toimintapolitiikkaa eri kantoneissa

9.15–10.00   Tapaaminen yritysmaailman edustajien kanssa

Markus R. Neuhaus, hallituksen puheenjohtaja, PwC Switzerland, PwC:n maailmanlaajuisen puheenjohtajiston kabinetin jäsen

Economie Suisse

Frank Marty, johtokunnan jäsen, rahoituspalvelu- ja veroasioiden päällikkö, ja François Baur, pysyvä edustaja Brysselissä, Eurooppa-asioiden päällikkö

Swiss Holdings

Martin Zogg, johtokunnan jäsen, kotimaisten ja kansainvälisten veroasioiden päällikkö

Swiss Bankers Association

Urs Kapalle, finanssipolitiikka- ja veroasioiden johtaja

10.00–10.45  Tapaaminen kansalaisjärjestöjen kanssa: Alliance Sud ja Declaration of Berne (DoB)

Mark Herkenrath, kansainvälisen rahoitus- ja veropolitiikan ohjelmavastaava ja Alliance Sud -järjestön nimetty johtaja, Global Alliance for Tax Justice -verkoston jäsen

Olivier Longchamp, veropolitiikka ja kansainvälinen rahoitus, Declaration of Berne (DoB)

11.00–12.00   Tapaaminen Sveitsin valtiovarainministeriön valtiosihteerin Jacques de Wattevillen kanssa

Muut läsnä olijat:

Suurlähettiläs Christoph Schelling, kansainvälisten finanssiasioiden valtiosihteeristö, veropolitiikkaosaston päällikkö

Suurlähettiläs Dominique Paravicini, Eurooppa-asioiden osasto, talousasioiden jaoston päällikkö

Adrian Hug, johtaja, Sveitsin verohallinto

Fabian Baumer, varajohtaja, Sveitsin verohallinto, veropolitiikkaosaston päällikkö

Natassia Martinez, kansainvälisten finanssiasioiden valtiosihteeristö, monenvälisten verokysymysten ja yhteisöverotuksen yksikkö

12.00–14.00   Työlounas valtiosihteerin kanssa

Osallistujat kuten edellä, lisäksi seuraavat läsnä olijat:

Lounaalla edellä mainittuun valtuuskuntaan kuuluvat myös seuraavat henkilöt:

Ruedi Noser, Sveitsin parlamentin alahuoneen jäsen, talous- ja veroasioiden valiokunnan puheenjohtaja

Urs Schwaller, Sveitsin parlamentin ylähuoneen jäsen, sosiaaliturva- ja terveysvaliokunnan varapuheenjohtaja

Martin Godel, talousasioiden valtiosihteeristö, myynninedistämistoiminnan jaoston apulaispäällikkö

Richard Jones, EU:n Sveitsin-suurlähettiläs

14.00–14.15   Valtiosihteerin ja TAXE-valiokunnan puheenjohtajan lehdistötapaaminen

14.30–15.30   Tapaaminen ajatushautomon kanssa: Avenir Suisse

Tri Marco Salvi, vanhempi tutkija, Avenir Suisse

Lopullinen osallistujaluettelo

Jäsenet

Alain LAMASSOURE, puheenjohtaja  PPE

Theodor STOLOJAN  PPE

Elisa FERREIRA  S-D

Michael THEURER  ALDE

Miguel VIEGAS  GUE

Eva JOLY  Verts/ALE

1.   Ulrich Trautmannin (EU:n edustusto Sveitsissä) selonteko

Tärkeimmät päätelmät:

Verotuksessa on kolme itsenäistä tasoa (liittovaltio, kantoni, kunta), ja veronkanto kuuluu kantonien toimivaltaan.

Euroopan komissio totesi jo vuonna 2007, että tietyt Sveitsin yhtiöverotusjärjestelyt olivat ristiriidassa EU:n ja Sveitsin vuonna 1972 tekemän sopimuksen kanssa (päätös C(2007)411 lopullinen; tarkemmin sanottuna sellaiset kantonien verojärjestelmät kuin holdingyhtiöjärjestelmä, rahastoyhtiöjärjestelmä ja sekayhtiöjärjestelmä). Lopulta vuonna 2014 EU ja Sveitsi allekirjoittivat yritysverotusta koskevan yhteisen julkilausuman, jossa Sveitsi sitoutui lakkauttamaan kantonien verojärjestelmät ja liittovaltion järjestelmät. Vielä on kuitenkin paljon tehtävää: ensimmäinen vaihe olisi Sveitsin kolmas yhtiöverouudistus, joka olisi hyväksyttävä parlamentin kummassakin kamarissa, ja toinen vaihe kantoneissa annettava täytäntöönpanolainsäädäntö.

Veropäätöksillä on Sveitsin verojärjestelmässä suuri merkitys, ja niiden avulla voidaan saada verovapautus äskettäin perustetuille tai toimintansa siirtäville yrityksille, täsmentää verotuksellista asemaa kantonien erityisjärjestelyjen soveltamisessa, hyväksyä vähimmäisverokanta kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehtyjen sopimusten määräysten mukaisesti tai sopia verotuksen toimittamisen yksityiskohdista. Kaikki veropäätöksiä antavat viranomaiset ovat kantonitason viranomaisia, sillä kantonit ovat asiassa toimivaltaisia eivätkä ne toimi liittovaltion viranomaisten valvonnassa. Veropäätöksille on tiettyjä liittovaltiotason rajoituksia, mutta niiden soveltamista ei juurikaan valvota.

Kun on kyse tietojenvaihdosta kolmansien maiden kanssa, Sveitsin veronmaksajat voivat riitauttaa tämän useissa oikeusasteissa, ja oikeusprosessi voi kestää yhteensä jopa viisi vuotta.

2.  Tapaaminen yritysmaailman edustajien kanssa

Keskusteluun osallistuneet asiantuntijat:

•  Markus R. Neuhaus, hallituksen puheenjohtaja, PwC Switzerland, PwC:n maailmanlaajuisen puheenjohtajiston kabinetin jäsen

•  Frank Marty, johtokunnan jäsen, rahoituspalvelu- ja veroasioiden päällikkö, Economie Suisse

•  François Baur, pysyvä edustaja Brysselissä, Eurooppa-asioiden päällikkö, Economie Suisse

•  Martin Zogg, johtoryhmän jäsen, kotimaisten ja kansainvälisten veroasioiden päällikkö, Swiss Holdings

•  Urs Kapalle, finanssipolitiikka- ja veroasioiden johtaja, Swiss Bankers Association

Yritysmaailman edustajille esitetyt kysymykset käsittelivät sitä, miten veropäätöksiä koskeva automaattinen tietojenvaihto toimisi, miten veroneuvojat neuvoisivat asiakkaitaan Sveitsissä (ja Luxemburgissa), miten he arvioisivat kansainvälistä kehitystä OECD:n ja G20-ryhmän tasolla sekä Sveitsin roolia siinä ja miten verokilpailu toimii kantonien välillä.

Yritysmaailman edustajien tärkeimmät viestit:

–  Sveitsi on sitoutunut lakkauttamaan kritiikkiä saaneet haitalliset verojärjestelyt, ja Sveitsin yritysmaailma tukee tätä täysin, mutta Sveitsin on pysyttävä investointien kannalta kilpailukykyisenä ja houkuttelevana.

–  Kun Sveitsin liittovaltiotasolla päätetään lakkauttaa haitalliset verojärjestelyt, kantonitason on seurattava perässä.

–  Sveitsin nk. yhdenmukaistamislaissa määritellään jo verotettava tulo liittovaltiotasolla, mutta siinä jätetään kantonitasolle tiettyä tulkinnanvaraa.

–  Sveitsi on sitoutunut noudattamaan kansainvälisiä verosääntöjä, myös maineeseen liittyvistä syistä.

–  Sveitsiin tehtyjen suorien ulkomaisten sijoitusten suuri määrä ei liity ainoastaan veroihin, joskin verokannustimilla on siinä oma osuutensa.

3.  Tapaaminen kansalaisjärjestöjen kanssa: Alliance Sud ja Declaration of Berne (DoB)

•  Mark Herkenrath, kansainvälisen rahoitus- ja veropolitiikan ohjelmavastaava ja Alliance Sud -järjestön nimetty johtaja, Global Alliance for Tax Justice ‑verkoston jäsen

•  Olivier Longchamp, veropolitiikka ja kansainvälinen rahoitus, Declaration of Berne (DoB)

Kansalaisjärjestöjen edustajille esitetyt kysymykset käsittelivät sitä, ratkaisisiko kaavailtu Sveitsin kolmas yhtiöverouudistus haitallisten verokäytäntöjen ongelman, sen toteutuksen mahdollisuutta ja aikataulua, Sveitsiin kaavaillun uuden patenttiboksijärjestelyn rakennetta ja kantonien roolia verouudistuksen täytäntöönpanossa.

Kansalaisjärjestöjen edustajien tärkeimmät viestit:

–  Yritykset, joilla on ”erityinen verojärjestely”, maksavat nykyisin jopa seitsemän kertaa vähemmän yhteisöveroa kuin ”normaalit” yritykset.

–  Sveitsin nykyistä veropäätöskäytäntöä voidaan pitää ”haitallisena” verokäytäntönä.

–  Sveitsiin kaavailtua uutta patentti- tai lisenssiboksijärjestelyä (joka sisältyisi kolmanteen yhtiöverouudistukseen) ei ole vielä selkeästi määritelty.

–  Miten uusilla finanssipoliittisilla toimilla sitten korvataankin aiemmat toimet, niitä voi olla vaikeampi kyseenalaistaa, sillä niitä on jo käytössä monessa EU:n jäsenvaltiossa.

–  Sveitsin liittovaltion hallitus suhtautuu avoimemmin kansainvälisten verosopimusten allekirjoittamiseen, sillä se voisi olla ”asteittaisempaa” tai realistisempaa Sveitsin maineelle mahdollisesti aiheutuvan vahingon kannalta, mutta Sveitsin parlamentti suhtautuu asiaan varsin kriittisesti.

–  Lähestyvien kansallisten vaalien vuoksi Sveitsin parlamentti ei välttämättä osoita suurta mielenkiintoa verouudistusta kohtaan, eikä kiinnostusta välttämättä ole vaalien jälkeenkään vaalituloksesta riippuen.

4.  Tapaaminen Sveitsin valtiovarainministeriön valtiosihteerin Jacques de Wattevillen ja hänen verohallintonsa kanssa

Osallistujat:

Valtiosihteeri de Wattevillen mukana olivat hänen verohallintonsa jäsenet.

Suurlähettiläs Christoph Schelling, kansainvälisten finanssiasioiden valtiosihteeristö, veropolitiikkaosaston päällikkö

Suurlähettiläs Dominique Paravicini, Eurooppa-asioiden osasto, talousasioiden jaoston päällikkö

Adrian Hug, johtaja, Sveitsin verohallinto

Fabian Baumer, varajohtaja, Sveitsin verohallinto, veropolitiikkaosaston päällikkö

Natassia Martinez, kansainvälisten finanssiasioiden valtiosihteeristö, monenvälisten verokysymysten ja yhteisöverotuksen yksikkö

Työlounaalla edellä mainittuun valtuuskuntaan kuuluvat myös seuraavat henkilöt:

Ruedi Noser, Sveitsin parlamentin alahuoneen jäsen, talous- ja veroasioiden valiokunnan puheenjohtaja

Urs Schwaller, Sveitsin parlamentin ylähuoneen jäsen, sosiaaliturva- ja terveysvaliokunnan varapuheenjohtaja

Martin Godel, talousasioiden valtiosihteeristö, myynninedistämistoiminnan jaoston apulaispäällikkö

Richard Jones, EU:n Sveitsin-suurlähettiläs

Ministerille esitetyt kysymykset käsittelivät tietovuotajien suojelua, pienten maiden tarvetta kilpailla verojärjestelmillä, kolmannen yhtiöverouudistuksen toteutuksen mahdollisuutta ja kansanäänestyksen todennäköisyyttä sekä sitä, onko veropäätöksiä koskeva tuleva tietojenvaihto automaattista vai pyynnöstä tapahtuvaa / oma-aloitteista.

Ministerin tärkeimmät viestit:

•  Veropäätökset ovat Sveitsissä yleinen käytäntö ja osa verohallinnon ja veronmaksajien välistä vuoropuhelua.

•  Sveitsin veropäätöskäytäntö muistuttaa Ranskan käytäntöä.

•  OECD:n on tarkoitus määritellä veropäätöksiä koskevat puitteet syyskuussa, ja Sveitsi on sitoutunut noudattamaan niitä.

•  Veropäätöksillä ainoastaan tulkitaan tosiseikkoja ja lakia, ne eivät ole lainsäädäntöä.

•  Sveitsi on sitoutunut tekemään rakentavaa yhteistyötä OECD:n puitteissa BEPS-prosessissa ja noudattamaan siinä annettua suositusta sekä lakkauttamaan kritiikkiä saaneet haitalliset verojärjestelyt kaavaillussa kolmannessa yhtiöverouudistuksessa.

•  ”Verotuksellisen erityisaseman” poistaminen ja yleisen yhteisöverokannan alentaminen kolmannessa yhtiöverouudistuksessa johtavat rahoitusvajeeseen, joka johtaa väistämättä uusien verojen käyttöönottoon tai muiden verojen korotuksiin, mikä taas saattaa vaikuttaa kolmannen yhtiöverouudistuksen hyväksymiseen ja toteutukseen.

•  Sveitsi on itse ollut LuxLeaks-skandaalissa paljastuneiden käytäntöjen ”uhri”, ja nämä käytännöt ovat vaikuttaneet siihen kielteisesti, sillä ne ovat rapauttaneet Sveitsinkin veropohjaa, joten Sveitsi on sitoutunut myös lopettamaan haitalliset verokäytännöt.

•  Kansainväliset toimet keskittyvät nykyisin verokäytäntöihin, mutta niissä olisi puututtava myös muihin valtiontukitoimiin maailmanlaajuisella tasolla, jotta saataisiin aikaan tasapuoliset toimintaedellytykset.

•  G20-ryhmän olisi sitouduttava panemaan BEPS-toimenpiteet täytäntöön maailmanlaajuisesti, jotta saataisiin aikaan tasapuoliset toimintaedellytykset.

•  EU:n ja OECD:n olisi pyrittävä hyväksymään samat, ei eri, verosäännöt.

•  Tietovuotajien suojelun osalta Sveitsin hallitus katsoo Falcianin erityistapauksessa, että kyse on yksittäisestä henkilöstä, joka yritti myydä varastettuja liikesalaisuuksia muttei löytänyt niille ostajaa ja yritti sitten tarjota niitä Ranskan valtiolle.

•  Sveitsi aikoo säätää lain tietovuotajien suojelusta.

•  Geneven vapaasataman osalta ministeri myönsi, että tietyt käytännöt saattavat olla hämäriä mutta että kyse on pikemminkin tulliin liittyvästä ongelmasta (ja/tai rahanpesusta) kuin haitallisista verokäytännöistä.

•  Kysymykseen, joka koski taloudelliselle sisällölle asetettuja vaatimuksia ja väärinkäytösten vastaisen lainsäädännön soveltamista sellaisissa tunnetuissa tapauksissa, joissa tällainen sisältö puuttuu (IKEA jne.), ei saatu vastausta.

5.  Tapaaminen tri Marco Salvin (Avenir Suisse) kanssa

Tärkeimmät viestit

•  Yhteisötuloveron osuus Sveitsin verotuloista on paljon pienempi kuin henkilötuloveron osuus, kuten muissakin OECD-maissa.

•  Yhteisötuloverosta saatavat tulot kasvavat Sveitsissä yhteisöverokannan alentamisesta huolimatta (kansainvälisen suuntauksen mukaisesti).

•  Pääomaverotus on samalla tasolla vastaavien Euroopan maiden kanssa.

•  ”Erityisten verojärjestelyjen” merkitys vaihtelee Sveitsissä eri kantoneissa.

•  Kolmas yhtiöverouudistus (jota pidetään yhtiöverotuksen perusteellisena uudistuksena Sveitsissä) saa aikaan rahoitusvajeen, joka on kompensoitava muilla veroilla, esim. osinkoverotusta kiristämällä.

•  Fiskaalinen federalismi on tärkeä piirre Sveitsin verojärjestelmässä ja sen vuoksi kaikenlaisissa yhtiöverotuksen uudistuksissa.

LIITE 7: SELONTEKO VALTUUSKUNNAN MATKASTA IRLANTIIN

Jäljempänä oleva selonteko ei ole virallinen pöytäkirja, vaan se on TAXE-erityisvaliokunnan 23. kesäkuuta 2015 pitämässä kokouksessa käytyä keskustelua varten laadittu sisäinen yhteenveto tiedonhankintamatkasta. Asianomaisia kolmansia osapuolia ei ole kuultu selonteon sisällöstä.

taxe-ERITYISVALIOKUNTA

Tilapäisen valtuuskunnan matka Dubliniin (Irlantiin)

28. toukokuuta 2015

Esityslista

8.30–9.45   Tapaaminen sidosryhmien kanssa

  Irish Tax Institute: Martin Lambe, pääjohtaja

Revenue Commissioners (verohallinto): Niall Cody, tulovero-osaston puheenjohtaja

10.00–11.00   Tapaaminen Irlannin valtiovarainministerin ja edustajainhuoneen jäsenen Michael Noonanin kanssa

11.15–12.30   Tapaaminen Irlannin parlamentin (Oireachtas) valtiovarainvaliokunnan jäsenten kanssa

  Irlannin edustajainhuoneen ja senaatin yhteinen valtiovarainvaliokunta

  Puheenjohtaja ja Irlannin edustajainhuoneen jäsen, tri Liam Twomey

  Irlannin edustajainhuoneen jäsen Brian Walsh

  Irlannin edustajainhuoneen jäsen Pat Rabbitte

  Irlannin edustajainhuoneen jäsen Richard Boyd Barrett

  Irlannin edustajainhuoneen ja senaatin yhteinen Eurooppa-asioiden valiokunta

  Irlannin edustajainhuoneen jäsen Seán Kyne

  Irlannin senaatin jäsen Kathryn Reilly

12.30–13.30   Työlounas

  Professori Frank Barry, Trinity College Dublin (TCD)

  Seamus Coffey, University College Cork (UCC)

13.30–15.00  Tapaamisia sidosryhmien kanssa

  Feargal O’Rourke, veroasioiden päällikkö, PwC

  Conor O’Brien, veroasioiden päällikkö, KPMG

  Jim Clarken, toimitusjohtaja, Oxfam Ireland

  Tri Micheál Collins, Nevin Economic Research Institute (NERI)

Osallistujaluettelo

Jäsenet  

Alain LAMASSOURE, puheenjohtaja  

Burkhard BALZ  PPE

Elisa FERREIRA   S-D

Michael THEURER   ALDE

Sven GIEGOLD   Verts/ALE

Marco VALLI   EFDD

Matkalle osallistuneet jäsenet

Brian HAYES   PPE

Marian HARKIN  ALDE

Peter SIMON   S-D

Hugues BAYET   S-D

Matt CARTHY   GUE

1.   Tapaaminen sidosryhmien kanssa

Irish Tax Institute: Martin Lambe, pääjohtaja

Revenue Commissioners (verohallinto): Niall Cody, tulovero-osaston puheenjohtaja

(alkusanat liitteenä)

Tärkeimmät päätelmät:

Tulovero-osaston puheenjohtaja huomautti, että Irlannin verohallinto on täysin riippumaton elin, joka on vastuuvelvollinen parlamentille. Irlannissa ei ole olemassa käsitettä ”veropäätökset”, mutta epäselvien tai hämärien verolakien tai -sääntöjen tapauksessa annetaan neuvoa-antavia lausuntoja, jotka eivät ole sitovia. Verohallinnolla ei ole laintulkintaan liittyvää harkintavaltaa, vaan se voi ainoastaan arvioida veronmaksajan ilmoittamat tosiseikat, jotka voidaan arvioida uudelleen.

Hän kiisti, että monikansalliset yhtiöt maksaisivat Irlannissa vain vähän tai eivät lainkaan veroa, ja totesi, että voitot verotetaan Irlannissa kokonaisuudessaan, jos ne kertyvät Irlannin alueella.

Maailmanlaajuisten voittojen verottamiseen tarvitaan monenvälistä tai maailmanlaajuista lähestymistapaa. Irlanti on sitoutunut OECD:n BEPS-hankkeeseen ja osoittaa siihen merkittävästi resursseja, ja se pitää itseään edelläkävijänä offshore-lainkäyttöalueiden vastaisissa toimissa.

Jäsenet esittivät kysymyksiä kansallisten verohallintojen velvollisuudesta arvioida maailmanlaajuiset voitot, yhteisten tarkastusten tarpeesta, siitä, saataisiinko tietojenvaihdon avulla tietoa siitä, verotetaanko voittoja muualla, siirtohinnoitteluun liittyvän markkinaehtoperiaatteen tulkinnasta sekä neuvoa-antavien lausuntojen määrästä ja niihin liittyvästä taloudellisesta arvosta.

Tulovero-osaston puheenjohtaja vastasi, että yhteisiä tarkastuksia tehdään säännöllisesti välillisen verotuksen ja arvonlisäverotuksen alalla Fiscalis-ohjelmassa, että neuvoa-antavat lausunnot ovat verrattain harvinaisia (2010: 99; 2011: +/- 100; 2012: 108) verrattuna siihen, että yritykset tekevät vuosittain 120 000 veroilmoitusta, ja että tämä osoittaa, ettei kyseessä ole Irlannin verojärjestelmän keskeinen piirre.

Hän totesi, että taustalla olevasta taloudellisesta sisällöstä ei ollut saatavilla tietoa.

2.  Tapaaminen Irlannin valtiovarainministerin ja edustajainhuoneen jäsenen Michael Noonanin kanssa

Ministerin tärkeimmät viestit:

–  Irlanti allekirjoitti ensimmäisten maiden joukossa Yhdysvaltojen FATCA-sopimuksen ja automaattista tietojenvaihtoa koskevan OECD:n standardin, ja se on yksi niistä 18 maasta, joissa verotuksen avoimuutta koskevat vaatimukset ovat maailman tiukimmat, joten se on sitoutunut verotuksen avoimuuteen.

–  Irlanti tukee EU:n käytännesääntötyöryhmää ja vaatii uudistusta, jolla tehostetaan sen toimintaa ja lujitetaan sen puheenjohtajan roolia.

–  Irlannilla on alhainen (alhaisempi) yleinen (nimellinen) yhteisötuloverokanta, 12,5 prosenttia, mutta vähemmän verovapautuksia muilla jäsenvaltioilla, joten tosiasiallinen yhteisötuloverokanta on varsin korkea (korkeampi), noin 11 prosenttia. Irlanti pitää tätä avoimempana ja tehokkaampana järjestelmänä, mutta se vähentää myös verovilppiä ja veron välttelyä.

–  Irlannilla on kansainvälinen verostrategia (liitteenä), jossa painotetaan Irlannin verojärjestelmän vaikutuksia kehitysmaihin. Irlanti tarkastelee parhaillaan verojärjestelmänsä heijastusvaikutuksia kehitysmaihin.

–  Irlanti tukee OECD:n BEPS-prosessia, mutta siinäkin olisi painotettava kehitysmaita. Irlanti on valmis tukemaan kansainvälistä foorumia, johon otetaan mukaan kehitysmaita.

–  Irlanti on valmis keskustelemaan yhteistä (yhdistettyä) yhtiöveropohjaa koskevasta tarkistetusta ehdotuksesta, jos komissio ottaa huomioon monien/useimpien jäsenvaltioiden vastalauseet.

–  Irlannin reunaehtoja ovat, että yhteisötuloverokantaa ei yhdenmukaisteta ja että veroasioissa sovelletaan jatkossakin yksimielisyysperiaatetta ja kunnioitetaan toissijaisuusperiaatetta.

–  Komission olisi noudatettava Irlannin (puheenjohtajakaudellaan ehdottamaa) etenemissuunnitelmaa, joka koskee yhteistä yhdistettyä yhtiöveropohjaa, keskityttävä yhteiseen veropohjaan ja otettava huomioon asiaa koskevat BEPS-prosessin suositukset, jolloin sopimus voitaisiin saada aikaan 12–18 kuukauden kuluessa.

–  Applen tapauksesta (sen yksityiskohtia tarkemmin käsittelemättä) Irlanti totesi tekevänsä komission kanssa täysimääräisesti yhteistyötä eikä pitänyt riskinä sitä, että tapauksen vaikutukset heijastuisivat sen EU-suhteisiin veroasioissa. Irlanti pitää tapausta enemmänkin poliittisena kuin oikeudellisesti perusteltuna, ja se, että komissio lykkäsi päätöstään Apple-asiassa, osoittaa, että oikeudelliset perustelut ovat luultavasti heikot. Tapauksessa ei ole kyse Applen Irlannissa saamista tuloista vaan muualla kertyneistä, Irlannin kautta kanavoiduista voitoista.

–  Ns. Double Irish -järjestelystä Irlanti totesi, että kyse ei ole Irlannin verolain osasta tai piirteestä vaan epäsuhdasta Yhdysvaltojen verolain kanssa, joka ei koske erikseen Irlantia. Vaikka Irlanti aikoo lopettaa tämän järjestelyn Irlannin taholta, porsaanreikä on olemassa muiden oikeudenkäyttöalueiden kanssa. Epäsuhtia ei voida ratkaista kansallisesti/erillisesti vaan ainoastaan maailmanlaajuisesti/kansainvälisesti.

–  Irlanti harkitsee Double Irish -järjestelyn lopettamista vähitellen vuoteen 2021 mennessä ja vakiokäytännön käyttöönottoa.

–  Veropäätöksiä koskevan tietojenvaihdon osalta Irlanti tukee tällaista tietojenvaihtoa komission ehdottamassa muodossa mutta tiedustelee, tehdäänkö sitä vain kahdenvälisten verosopimusten puitteissa.

–  Siirtohinnoittelujärjestelyissä Irlanti voitti 80 prosenttia tällaisia järjestelyjä koskevista riidoista muiden jäsenvaltioiden kanssa.

–  Irlanti on huolissaan patenttibokseihin liittyvästä nk. nexus-lähestymistavasta, josta on sovittu Saksan ja Yhdistyneen kuningaskunnan kesken ja sitten OECD:n tasolla, sillä se suosisi suurempia maita pienempien kustannuksella.

–  Irlanti aikoo ottaa käyttöön ns. tietämysboksin vuonna 2015 OECD:n standardin mukaisesti.

3.  Tapaaminen Irlannin parlamentin (Oireachtas) valtiovarainvaliokunnan jäsenten sekä Irlannin edustajainhuoneen ja senaatin yhteisen valtiovarainvaliokunnan ja Eurooppa-asioiden valiokunnan kanssa

Yhteisestä valtiovarainvaliokunnasta

Puheenjohtaja: Irlannin edustajainhuoneen jäsen, tri Liam Twomey

Irlannin edustajainhuoneen jäsen Brian Walsh

Irlannin edustajainhuoneen jäsen Pat Rabbitte

Irlannin edustajainhuoneen jäsen Richard Boyd Barrett

Yhteisestä Eurooppa-asioiden valiokunnasta

Irlannin edustajainhuoneen jäsen Seán Kyne

Irlannin senaatin jäsen Kathryn Reilly

Jäsenet huomauttivat, että keskustelussa ei ollut kyse yhteisötuloverokantojen vaan yhteisötuloveropohjan yhdenmukaistamisesta sekä verotettavan tulon ja verotuspaikan määritelmästä.

He esittivät kysymyksiä verotuksesta digitaalitaloudessa sekä terveestä v. haitallisesta verokilpailusta ja sen roolista suorien ulkomaisten sijoitusten houkuttelemisessa, yhteisten tarkastusten mahdollisuudesta, veropäätöksiä koskevan ”spontaanin” tietojenvaihdon toimimattomuudesta ja tulevan tietämys- tai IPR-boksin rakenteesta.

Irlannin parlamentin jäsenten tärkeimmät viestit:

–  Yleinen/nimellinen 12,5 prosentin yhteisötuloverokanta on perusteltu, eikä Irlanti aio keskustella tästä.

–  Keskimääräisestä tosiasiallisesta yhteisötuloverokannasta on tosin esitetty erilaisia arvioita, mutta se ei luultavasti ole paljon tätä alhaisempi verovapautusten vähäisen määrän vuoksi.

–  Verotus kuuluu EU:ssa edelleen jäsenvaltioiden toimivaltaan. Verokilpailua olisi pidettävä terveenä, kunhan se on reilua ja avointa.

–  Irlanti on pieni ja syrjäinen jäsenvaltio, joka tarvitsee veropolitiikkaa houkutellakseen suoria ulkomaisia sijoituksia. Irlannin talouden kukoistus toisen maailmansodan jälkeen (entisenä Yhdistyneen kuningaskunnan siirtomaana, jossa on vähän infrastruktuuria ja alhainen väkiluku) on suurelta osin veropolitiikan ansiota.

–  Kahdessa Irlannissa EU-asioista järjestetyssä kansanäänestyksessä oltiin suurelta osin yksimielisiä siitä, että veropolitiikan on edelleen kuuluttava jäsenvaltioiden toimivaltaan.

–  Vähemmistöön jäävä osuus parlamentista (ja mahdollisesti koko väestöstä) on kuitenkin eri mieltä Irlannissa veropolitiikasta ja verokilpailusta vallitsevasta näkemyksestä ja katsoo, että Irlannin (ja Euroopan) veronmaksajat maksavat veron välttelystä koituvan hinnan.

–  Yhteiseen yhdistettyyn yhtiöveropohjaan (CCCTB) liittyy yhä tiettyjä huolenaiheita, mutta Irlanti aikoo osallistua keskusteluihin aktiivisesti ja rakentavasti.

–  BEPS-hankkeesta todettiin, että Irlanti tukee hanketta mutta että OECD-maiden on toimittava ja pantava suositukset täytäntöön yhteisesti.

–  Verotuspaikan osalta yleinen näkemys oli, että tuloja/voittoja on verotettava siellä, missä arvonlisäys muodostuu, ja todennäköinen näkemys oli, että Irlannin tulevaa IPR- tai tietämysboksia olisi sovellettava tutkimus- ja kehitystoimintaan yksinomaan Irlannissa.

4.  Työlounas

Professori Frank Barry, Trinity College Dublin (TCD)

Seamus Coffey, University College Cork (UCC)

Jäsenet epäilivät ”pieniä maita” koskevaa perustelua, koska sitä voitaisiin soveltaa moniin jäsenvaltioihin (Benelux-maat, Baltian maat, Kypros, Malta, Portugali ja Itä-Euroopan jäsenvaltiot), ja esittivät kysymyksiä Yhdysvaltojen, Irlannin/Alankomaiden ja Bermudan muodostamasta kolmiosta sekä asianmukaisista kannustimista, joita tarvitaan, jotta verouudistukset voidaan panna nopeasti täytäntöön (myös FATCA-sopimus ilmeisesti pantiin nopeasti täytäntöön Yhdysvaltojen painostuksen ansiosta).

Korkeakoulujen edustajien tärkeimmät viestit:

–  Irlannissa on paljon suoria ulkomaisia sijoituksia, ja 80 prosenttia Irlannin viennistä on peräisin Irlantiin sijoittautuneilta monikansallisilta yhtiöiltä. Nämä yhtiöt voivat helposti vaihtaa vientinsä painopistettä, joten ne kestävät paremmin kriisejä. Monikansalliset yhtiöt ovat avainasemassa Irlannin talouden elpymisessä.

–  Kansainvälisestä kilpajuoksusta mahdollisimman alhaiseen yhteisötuloverokantaan ei ole näyttöä. Yhteisötuloverosta saatujen tulojen osuus suhteessa BKT:hen ja muihin verotuloihin on pysynyt suhteellisen vakiona vuosikymmenten ajan. Pienillä, köyhillä ja syrjäisillä mailla on yleensä alhaisempi yhteisötuloverokanta kuin suurilla, rikkailla ja sijainniltaan keskeisillä mailla.

–  Valtaosa suorista ulkomaisista sijoituksista Irlannissa on peräisin Yhdysvalloista. Ns. Double Irish -järjestely ja muut verokäytännöt ovat peräisin epäsuhdasta Yhdysvaltojen ja Irlannin verojärjestelmien välillä. Mahdolliset yhteisötuloverosta saatavien tulojen menetykset vaikuttavat Yhdysvaltoihin, eivät muihin EU:n jäsenvaltioihin.

–  Double Irish -järjestely toimii yhdessä ns. Dutch sandwich -järjestelyn kanssa. Irlanti ei voi periä lähdeveroa Alankomaiden kautta kanavoiduista korko- ja rojaltimaksuista (korko- ja rojaltidirektiivin nojalla), vaan nämä kanavoidaan kolmanteen maahan (kuten Bermudalle), sillä Alankomaat ei verota korko- ja rojaltimaksuja.

–  Teoriassa EU voisi ottaa käyttöön teollis- ja tekijänoikeuksista, patenteista tai lisensseistä peräisin olevia korko- ja rojaltimaksuja koskevan vähimmäisverokannan.

5.  Tapaamisia sidosryhmien kanssa

  Feargal O’Rourke, veroasioiden päällikkö, PwC

  Conor O’Brien, veroasioiden päällikkö, KPMG

  Jim Clarken, toimitusjohtaja, Oxfam Ireland

  Tri Micheál Collins, Nevin Economic Research Institute (NERI)

Sidosryhmien tärkeimmät viestit:

–  Irlannin verojärjestelmä juontaa aina Yhdistyneen kuningaskunnan verotuksellisen kotipaikan periaatteeseen, joka vahvistettiin vuodelta 1905 peräisin olevassa oikeustapauksessa (ylähuone), eli perinne on yli sata vuotta vanha.

–  Kritiikki koski pääasiassa irlantilaisia osakeyhtiöitä.

Kansalaisjärjestöt:

–  Veropolitiikka on avainasemassa köyhyyden torjunnassa. Kehitysmaat saavat liian vähän verotuloja, verotulovaje on 91 miljardia dollaria vuodessa.

–  OECD:hen ei kuulu kehitysmaita. Vaatimuksina ovat automaattinen tietojenvaihto kehitysmaiden kanssa, jopa ilman vastavuoroisuutta, todellisia omistajia koskeva avoimuus, kuten neljännessä rahanpesudirektiivissä säädetään, julkinen maakohtainen raportointi (kuten tilinpäätösdirektiivissä ja CRD IV ‑paketissa osittain säädetään) ja veroyhteistyötä koskeva kansainvälinen elin.

–  Adam Smithin määrittämiä verotuksen perusperiaatteita (yksinkertaisuus, tasapuolisuus, tehokkuus) ei enää sovelleta kansainvälisessä verojärjestelmässä, vaan siitä on tullut liian monimutkainen, epäreilu ja tehoton kilpailunvääristymien takia.

–  BEPS-hankkeessa olisi lisättävä verojärjestelmän tasapuolisuutta, avoimuutta ja tehokkuutta.

LIITE 8: SELONTEKO VALTUUSKUNNAN MATKASTA ALANKOMAIHIN

Jäljempänä oleva selonteko ei ole virallinen pöytäkirja, vaan se on TAXE-erityisvaliokunnan 23. kesäkuuta 2015 pitämässä kokouksessa käytyä keskustelua varten laadittu sisäinen yhteenveto tiedonhankintamatkasta. Asianomaisia kolmansia osapuolia ei ole kuultu selonteon sisällöstä.

taxe-ERITYISVALIOKUNTA

Tilapäisen valtuuskunnan matka Haagiin (Alankomaihin)

29. toukokuuta 2015

Esityslista

9.00–10.30  Tapaaminen Alankomaiden parlamentin valtiovarainvaliokunnan kanssa

Valtuuskunta, johon kuuluu valtiovarainvaliokunnan jäseniä

10.45–12.45  Tapaaminen sidosryhmien kanssa (asiantuntijoita, korkeakoulujen edustajia, kansalaisjärjestöjä)

•  Bartjan Zoetmulder, Alankomaiden veroneuvojien yhdistys

•  Hans Van den Hurk, Maastrichtin yliopisto

•  Eikelenboom tai de Groot, Financieele Dagblad

•  Indra Römgens, SOMO (riippumaton, voittoa tavoittelematon tutkimus- ja verkostojärjestö)

•  Francis Weyzig, Oxfam

14.00–15.00   Tapaaminen veropäätösyksikön päällikön Pieterbas Plasmanin kanssa

Valtiovarainministeriö

15.00–16.00  Tapaaminen Alankomaiden veroasioiden valtiosihteerin Eric Wiebesin kanssa

Valtiovarainministeriö

Osallistujaluettelo

Jäsenet

Alain LAMASSOURE, puheenjohtaja  

Esther de LANGE  PPE

Elisa FERREIRA  S-D

Bernd LUCKE  ECR

Michael THEURER  ALDE

Fabio DE MASI  GUE

Philippe LAMBERTS  Verts/ALE

Marco VALLI  EFDD

Matkalle osallistuneet jäsenet

Cora van NIEUWENHUIZEN   ALDE (NL)

Sven GIEGOLD  Verts/ALE

Peter SIMON  S-D

Paul TANG   S-D (NL)  

1.   Tapaaminen Alankomaiden parlamentin valtiovarainvaliokunnan kanssa

–  Parlamentin jäsen Sjoera Dikkers

–  Parlamentin jäsen Helma Neppérus

–  Parlamentin jäsen Ed Groot

–  Parlamentin jäsen Wouter Koolmees

–  Parlamentin jäsen Arnold Merkies

–  Parlamentin jäsen Jesse Klaver

Parlamentin jäsenten tärkeimmät viestit:

–  Kaikki maat/jäsenvaltiot käyvät verokilpailua, myös houkutellakseen suoria ulkomaisia sijoituksia.

–  Alankomaat kannattaa veropäätöksiä koskevaa tietojenvaihtoa.

–  Alankomaihin tulevat ja sieltä lähtevät suorat ulkomaiset sijoitukset ovat suuremmat kuin missään muussa maassa (enemmän kuin Saksa, Yhdistynyt kuningaskunta ja Japani yhteensä).

–  Veropäätöksiä tarvitaan, jotta varmistetaan veroviranomaisten ja veronmaksajien välinen vuoropuhelu.

–  Alankomaita ei tule pitää veroparatiisina, mutta se toimii porttina veroparatiiseihin, eikä se verota maasta lähteviä korko- ja rojaltimaksuja.

–  Alankomaat on toteuttanut toimia puuttuakseen tyhjiin valeyhtiöihin ja ottanut käyttöön taloudellista sisältöä koskevan testin sekä yleisiä väärinkäytösten vastaisia sääntöjä.

–  Alankomaissa veropäätöksillä ainoastaan tulkitaan lakia, eikä niiden avulla voida neuvotella verokantoja.

–  Alankomaiden parlamentti keskustelee avoimesti maan veropolitiikasta, mutta asiasta ei ole yksimielistä kantaa.

–  Alankomaat on tarjonnut houkuttelevia verokannustimia uusille pienyrityksille siinä toivossa, että ”pienistä rumista ankanpoikasista tulee joutsenia – mutta monista ei ikinä tule joutsenia”.

–  Yhteisen yhdistetyn yhtiöveropohjan (CCCTB) osalta Alankomaat vastusti alkuperäistä ehdotusta mutta suhtautui avoimesti tarkistettuun ehdotukseen, johon ei sisälly valinnaisuutta (ei olemassa oleville kansallisille verojärjestelyille rinnakkaista järjestelyä) ja jossa aloitetaan ensin yhteisestä veropohjasta ja edetään myöhemmin yhdistämiseen sekä mahdollisesti vähimmäiskantaan.

–  Alankomaat kannattaa julkista maakohtaista raportointia.

–  Alankomaiden tuleva ns. innovaatioboksi poikkeaa esimerkiksi Yhdistyneen kuningaskunnan patenttiboksista, sillä siinä otetaan huomioon ainoastaan Alankomaissa syntyneet T&K-kustannukset (ei patentteja).

Jäsenet esittivät kysymyksiä Alankomaiden määrittämisestä ”pieneksi jäsenvaltioksi” ja sen roolista mahdollisena veroparatiisina (viitaten PwC:n maaesitteeseen), haitallisen v. terveen verokilpailun määrittelystä, tarpeesta koordinoida veropolitiikkaa EU:n tasolla, siitä tosiseikasta, että 17 Portugalin suurimpiin kuuluvaa yritystä on viime vuosina siirtänyt verotuksellisen kotipaikkansa Alankomaihin, siitä odotuksestaan, että tuleva neuvoston puheenjohtajavaltio Alankomaat ottaa rakentavan roolin EU:n veropolitiikan kehittämisessä, maakohtaista raportointia koskevasta Alankomaiden kannasta, mahdollisuudesta tutustua käytännesääntötyöryhmän pöytäkirjoihin sekä FIAT- ja Starbucks-tapausten yksityiskohdista.

Alankomaiden parlamentin jäsenet tekevät mielellään yhteistyötä TAXE-erityisvaliokunnan kanssa ja ottivat vastaan kutsun osallistua parlamenttien väliseen istuntoon 17. kesäkuuta 2015.

2.  Tapaaminen sidosryhmien kanssa (asiantuntijoita, korkeakoulujen edustajia, kansalaisjärjestöjä)

–  Bartjan Zoetmulder, Alankomaiden veroneuvojien yhdistys

–  Hans Van den Hurk, Maastrichtin yliopisto

–  Eikelenboom tai de Groot, Financieele Dagblad

–  Indra Römgens, SOMO (riippumaton, voittoa tavoittelematon tutkimus- ja verkostojärjestö)

–  Francis Weyzig, Oxfam

Tärkeimmät viestit:

–  Alankomaiden veropäätöskäytäntö – erityisesti ennakkohinnoittelusopimuksia koskeva käytäntö – perustuu OECD:n siirtohinnoitteluohjeisiin (joissa sallitaan tietty harkintavalta).

–  Alankomaiden verohallinnon ns. osaamisryhmät valvovat veropäätösten johdonmukaista soveltamista.

–  Monikansalliset yhtiöt etsivät EU:sta keskuksia, joihin ne voivat investoida. Alankomaat on houkutteleva sijoituskohde, koska EU:ssa on toteutettu pääoman (vero)vapaa liikkuvuus (emo-tytäryhtiödirektiivin ja korko- ja rojaltidirektiivin nojalla) eikä lähteviä korko- ja rojaltimaksuja veroteta Alankomaissa.

–  Päätös korko- ja rojaltimaksujen verottamatta jättämisestä kuuluu jäsenvaltiolle, muut maat (esimerkiksi Yhdistynyt kuningaskunta ja Belgia) voivat päättää olla verottamatta osinkoja.

–  Yhteinen yhdistetty yhtiöveropohja suosisi suuria, teollistuneita jäsenvaltioita pienten, palvelutalouteen erikoistuneiden jäsenvaltioiden kustannuksella.

–  Alankomaiden innovaatioboksissa otetaan huomioon ainoastaan Alankomaissa syntyneet T&K-kustannukset (jäsenten kysymys siitä, olisiko kolmansiin maihin ulkoistettu mutta nimellisesti Alankomaissa ”hallinnoitu” T&K-toiminta edelleen verovähennyskelpoista Alankomaissa, jäi avoimeksi/vastaamatta).

–  Alankomaiden innovaatioboksi on suppeampi kuin Yhdistyneen kuningaskunnan patenttiboksi, sillä se liittyy ainoastaan T&K-kustannuksiin, ei pelkän patentin omistuksen kustannuksiin.

Kansalaisjärjestöt:

–  Korko- ja rojaltidirektiiviä on tarkasteltava pikaisesti uudelleen niin, että siihen sisällytetään yleinen väärinkäytösten vastainen sääntö.

–  EU:n sisäinen verokilpailu on lyhytnäköistä, ja sillä on heijastusvaikutuksia EU:n sisällä ja maailmanlaajuisesti, myös kehitysmaihin.

–  Veropäätöksistä olisi vaihdettava tietoja, ja ne olisi julkistettava. Veropäätöksiä koskeva tietojenvaihto ei riitä, vaan sen on oltava julkista ja se on yhdistettävä julkiseen maakohtaiseen raportointiin.

Jäsenet esittivät kysymyksiä nk. Bermudan kolmion (Yhdysvallat, Irlanti/Alankomaat, Bermuda) toiminnasta, ”horisontaalisen seurannan” toiminnasta (verohallinto seuraa, noudattavatko veronmaksajat sääntöjä), Alankomaiden innovaatioboksin toiminnasta ja siitä, miten Alankomaissa suhtaudutaan tulevaan tarkistettuun yhteistä yhdistettyä yhtiöveropohjaa koskevaan ehdotukseen.

Jäsenet huomauttivat, että jos pienet jäsenvaltiot vastustavat yhteistä yhdistettyä yhtiöveropohjaa koskevaa ehdotusta vain siksi, että ne pelkäävät itse menettävänsä siinä, tämä voitaisiin ottaa huomioon muuttamalla ehdotukseen sisältyvää jakokaavaa.

3.  Tapaaminen veropäätösyksikön päällikön Pieterbas Plasmanin kanssa

Jäsenet esittivät kysymyksiä veropäätösyksikön riippumattomuudesta (osa verohallintoa), veropäätösten luonteesta (sitova), taloudellista sisältöä koskevan testin luonteesta, korko- ja rojaltimaksujen verottamatta jättämistä koskevasta käytännöstä Alankomaissa, ”horisontaalisen seurannan” ja innovaatioboksien toiminnasta, siitä, ovatko veropäätökset EU:n valtiontukisääntöjen mukaisia, veropäätösten avoimuudesta, siitä, arvioidaanko veropäätöksen kustannukset muille jäsenvaltioille (vai ei), sekä Alankomaiden verovirkailijoiden toiminnan pääperiaatteesta (liiketoiminnan tukeminen? talouspolitiikan tukeminen? valtion tulojen maksimoiminen? lain soveltaminen?).

Tärkeimmät viestit:

–  Verohallinnolla on siirtohinnoittelusopimuksia ja verotusta koskevia ennakkoratkaisuja varten omat ryhmänsä, joista kummassakin on 12 jäsentä. Kyseessä ei ole erillinen vaan verohallinnon sisäinen elin.

–  Toiminnan pääperiaatteena on lain soveltaminen.

–  Taloudellista sisältöä koskevan vaatimuksen osalta todettiin, että veronmaksajan on täytettävä kyseinen vaatimus voidakseen pyytää siirtohinnoittelusopimusta tai verotusta koskevaa ennakkoratkaisua.

–  ”Horisontaalinen seuranta”, joka koskee sitä, noudattavatko veronmaksajat sääntöjä, on verohallinnoille yhteinen periaate, jonka perustana on keskinäinen luottamus ja yhteisymmärrys, ei sokea luottamus.

–  Veroneuvojat voivat pyytää siirtohinnoittelusopimusta tai verotusta koskevaa ennakkoratkaisua veronmaksajan puolesta, mutta sillä ei ole merkitystä päätöksen kannalta.

–  Kyse ei ole valtiontuesta, sillä kaikkia veronmaksajia kohdellaan samoin siirtohinnoittelusopimuksissa tai verotusta koskevissa ennakkoratkaisuissa.

–  FIAT- ja Starbucks-tapauksissa ei esitetty kommentteja yksittäisten veronmaksajien osalta.

4.  Tapaaminen Alankomaiden veroasioiden valtiosihteerin Eric Wiebesin kanssa

Jäsenet esittivät kysymyksiä monikansallisten yhtiöiden syistä/motiiveista siirtää toimintansa Alankomaihin, tulevan neuvoston puheenjohtajavaltion Alankomaiden roolista yhteisen yhdistetyn yhtiöveropohjan, maakohtaisen raportoinnin ja korko- ja rojaltidirektiivin kehittämisessä, verosopimusten osuudesta (tahattomien?) porsaanreikien luomisessa, verotuspaikan arvioinnista innovaatioboksissa, FIAT-, Starbucks- ja Crosswinds-tapausten yksityiskohdista, siitä, arvioidaanko veropäätöksen kustannukset muille jäsenvaltioille (vai ei), ja mahdollisuudesta tutustua käytännesääntötyöryhmän pöytäkirjoihin.

Valtiosihteerin tärkeimmät viestit:

–  Alankomaat kannattaa kansainvälisesti tasapuolisia toimintaedellytyksiä veroasioissa.

–  Alankomaiden verojärjestelmässä on kolme perusperiaatetta: rajatylittäviä ja (EU:n tai) maan sisäisiä siirtoja kohdellaan samoin (eli maasta lähtevien korko- ja rojaltimaksujen verotus ei ole erilaista, olipa kyse EU:n sisäisistä tai ulkopuolisista maksuista), voittoja verotetaan siellä, missä arvonlisäys muodostuu, ja oikeusvarmuus taataan ennalta (siirtohinnoittelusopimuksissa tai verotusta koskevissa ennakkoratkaisuissa).

–  Taloudellista sisältöä koskevan testin sekä yleisten väärinkäytösten vastaisten sääntöjen käyttöönoton myötä pöytälaatikko- tai valeyhtiöt, joilla ei ole taloudellista sisältöä, katoavat Alankomaista.

–  Alankomaista tulee edelläkävijä veropäätöksiä koskevassa tietojenvaihdossa, sillä se on ilmoittanut asiaa koskevasta pilottihankkeesta Saksan kanssa.

–  Yhteisessä yhdistetyssä yhtiöveropohjassa ongelmana on yhdistäminen, sillä Alankomaat (ja monet/useimmat jäsenvaltiot) menettäisivät siinä, joten olisi aloitettava veropohjasta.

–  Alankomaat kannattaa BEPS-prosessia ja arvostelee kehitysmaiden jättämistä OECD:n ja BEPS-prosessin ulkopuolelle.

–  Alankomaat on sisällyttänyt yleisiä väärinkäytösten vastaisia sääntöjä 23 suurimman kehitysmaan kanssa kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehtyihin sopimuksiin.

–  Vastaukset teknisiin kysymyksiin annetaan kirjallisesti.

–  Alankomaat kieltäytyy antamasta käytännesääntötyöryhmän pöytäkirjoja Euroopan parlamentille.

LIITE 9: SELONTEKO VALTUUSKUNNAN MATKASTA YHDISTYNEESEEN KUNINGASKUNTAAN

Jäljempänä oleva selonteko ei ole virallinen pöytäkirja, vaan se on TAXE-erityisvaliokunnan 23. kesäkuuta 2015 pitämässä kokouksessa käytyä keskustelua varten laadittu sisäinen yhteenveto tiedonhankintamatkasta. Asianomaisia kolmansia osapuolia ei ole kuultu selonteon sisällöstä.

taxe-ERITYISVALIOKUNTA

Tilapäisen valtuuskunnan matka Lontooseen (Yhdistynyt kuningaskunta) 18. kesäkuuta 2015

Esityslista

9.00–10.00  Tapaaminen valtiovarainministeriön apulaisministerin (Financial Secretary) ja parlamentin jäsenen David Gauken kanssa

10.00–11.00   Tapaaminen valtiovarainministeriön sekä vero- ja tullihallinnon asiantuntijoiden kanssa

•  Jim Harra, pääjohtaja, yritysverotus, vero- ja tullihallinto

•  Fergus Harradence, apulaisjohtaja, yhteisöverotusryhmä, yritysverotuksen ja kansainvälisen verotuksen ryhmä, valtiovarainministeriö

•  Andrew Dawson, verosopimusryhmän päällikkö, Yhdistyneen kuningaskunnan verosopimusten pääneuvottelija ja kansainvälisestä verotusasioiden yhteistyöstä vastaavan YK:n asiantuntijakomitean jäsen, vero- ja tullihallinto

•  Maura Parsons, apulaisjohtaja, vero- ja tullihallinnon kansainvälisen liiketoiminnan siirtohinnoitteluyksikön päällikkö ja vero- ja tullihallinnon siirtohinnoittelukomitean puheenjohtaja

•  Aiden Reilly, vero- ja tullihallinnon yhtiöverotuksen kansainvälisten suhteiden ja kansainvälisen ja leimavero-osaston päällikkö

11.30–12.30  Epävirallinen tapaaminen parlamentin alahuoneen julkisen talouden tilinpitovaliokunnan jäsenten Meg Hillierin, Margaret Hodgen ja Guto Bebbin kanssa

13.00–13.45   Työlounas

Prof. Prem Sikka, kirjanpidon professori, Essex Business School, Essexin yliopisto

Frank Haskew, vero-osaston päällikkö, ja Ian Young, kansainvälisen verotuksen johtaja, ICAEW (Institute of Chartered Accountants in England and Wales)

14.00–16.00  Tapaaminen yritysmaailman edustajien, veroneuvojien ja kansalaisjärjestöjen kanssa

Will Morris, puheenjohtaja, CBI:n (Confederation of British Industry) ja BIAC:n (liike-elämän ja teollisuuden neuvoa-antava komitea) verokomitea, sekä muita CBI:n yritysjäseniä

Richard Collier, Senior Tax Partner, PwC

  Joseph Stead, Christian Aid

  Meesha Nehru, ohjelmajohtaja, Fair Tax Mark

Osallistujaluettelo

Jäsenet  

Alain LAMASSOURE, puheenjohtaja

Danuta HÜBNER  PPE

Elisa FERREIRA  S-D

Bernd LUCKE  ECR

Michael THEURER  ALDE

Molly SCOTT CATO  Verts/ALE

Marco ZANNI  EFDD

Matkalle osallistuneet jäsenet

Frank ENGEL  PPE

Peter SIMON  S-D

Anneliese DODDS   S-D

Sven GIEGOLD  Verts/ALE

Matt CARTHY  GUE

1.  Tapaaminen valtiovarainministeriön apulaisministerin (Financial Secretary) ja parlamentin jäsenen David Gauken sekä häntä avustaneen yritysverotuksen ja kansainvälisen verotuksen ryhmän johtajan Mike Williamsin kanssa

Jäsenet esittivät kysymyksiä Yhdistyneen kuningaskunnan kannasta yhteiseen yhdistettyyn yhtiöveropohjaan (CCCTB), maan roolista suhteessa merentakaisiin alueisiin, maakohtaisesta raportoinnista, Yhdistyneen kuningaskunnan patenttiboksijärjestelmästä, Lontoon Cityyn sovellettavasta verojärjestelmästä, pankkitoiminnan avoimuudesta, Google-veroa koskevista maan näkemyksistä, reilun verokilpailun vähimmäisedellytyksiä koskevista maan näkemyksistä sekä siitä, olisiko Yhdistynyt kuningaskunta kansainvälisen tason edelläkävijänä valmis koordinoimaan toimintaa myös EU:n tasolla.

Valtiosihteerin tärkeimmät viestit:

–   Yhdistynyt kuningaskunta vastustaa EU:n tason yhteistä yhdistettyä yhtiöveropohjaa, koska se ei ratkaise siirtohinnoitteluun liittyviä kysymyksiä maailmanlaajuisella tasolla.

–   Yhdistynyt kuningaskunta on edelläkävijä BEPS-prosessissa ja uskoo, että ratkaisu voidaan saada aikaan vain kansainvälisellä tasolla.

–   Yhdistynyt kuningaskunta haluaa tiivistää yhteyttä verotuksen toimituspaikan ja taloudellisen toiminnan toteutuspaikan välillä.

–   Yhdistynyt kuningaskunta edistää BEPS-prosessissa verokohtelun eroavuuksia koskevien sääntöjen ja maakohtaisen raportoinnin käyttöönottoa.

–   Verosäännöt on saatettava ajan tasalle, jotta voidaan ottaa huomioon immateriaalioikeuksien kasvava merkitys.

–   Yhdistynyt kuningaskunta kannattaa yhteistyön lisäämistä veroviranomaisten välillä mutta ei yhdenmukaistamisen lisäämistä.

–   Merentakaiset alueet ovat edistyneet valtavasti avoimuuden lisäämisessä ja täyttävät nyt kansainväliset vaatimukset.

–   Veropäätökset ovat yrityksille erittäin tärkeitä.

–   Lontoon Cityllä ei ole erityistä verojärjestelyä.

2.   Tapaaminen valtiovarainministeriön sekä vero- ja tullihallinnon asiantuntijoiden kanssa

•  James Harra, vero- ja tullihallinnon johtoryhmän jäsen

•  Fergus Harradence, apulaisjohtaja, yhteisöverotusryhmä, valtiovarainministeriö

•  Andrew Dawson, verosopimusryhmän päällikkö, vero- ja tullihallinto

•  Maura Parsons, apulaisjohtaja, vero- ja tullihallinnon kansainvälisen liiketoiminnan siirtohinnoitteluyksikön päällikkö ja vero- ja tullihallinnon siirtohinnoittelukomitean puheenjohtaja

•  Aiden Reilly, vero- ja tullihallinnon yhtiöverotuksen kansainvälisten suhteiden ja kansainvälisen ja leimavero-osaston päällikkö

Jäsenet esittivät kysymyksiä trusteista ja säätiöistä, vähimmäisvaatimuksista, joiden on täytyttävä, jotta taloudellista toimintaa voidaan verottaa Yhdistyneessä kuningaskunnassa, yhteisestä yhdistetystä yhtiöveropohjasta (CCCTB), maan roolista suhteessa merentakaisiin alueisiin, maakohtaisesta raportoinnista, Yhdistyneen kuningaskunnan patenttiboksijärjestelmästä, veropäätösten antamistavasta, neljän suuren tilintarkastusyrityksen roolista, veroviranomaisten valtuuksista ja roolista verosääntöjen noudattamisen valvonnassa sekä vero- ja tullihallinnon kannasta käytännesääntötyöryhmään.

Vero- ja tullihallinnon tärkeimmät viestit:

–  Yhdistyneellä kuningaskunnalla on sopimus veroviranomaisten välisen yhteistyön lisäämisestä merentakaisten alueiden kanssa.

–  Trusteihin ja säätiöihin sovelletaan erityisiä verosääntöjä. Niitä verotetaan joko trustin/säätiön tasolla tai taloudellisten edunsaajien tasolla.

–  Yhdistyneen kuningaskunnan patenttiboksijärjestely on EU:n sääntöjen mukainen, ja siirtohinnoittelusäännöt ovat OECD:n sääntöjen mukaisia. Yritys voi hyötyä patenttiboksijärjestelystä, vaikka teollis- ja tekijänoikeuksia ei ole kehitetty Yhdistyneessä kuningaskunnassa vaan ainoastaan hankittu siellä. Hankinnan tapauksessa saattaa olla, että veroetuuskohtelu saadaan kahdesti: kerran maassa, jossa patentti kehitetään, ja kerran Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Tällainen ”kaksinkertainen verottamatta jääminen” pitäisi saada ratkaistua, kunhan OECD saa valmiiksi nk. nexus-ohjeensa vuoden loppupuolella. Vaatimuksena on kuitenkin vähimmäistason taloudellinen sisältö: ei ole mahdollista, ettei yrityksellä olisi työntekijöitä Yhdistyneessä kuningaskunnassa.

–  Yhdistynyt kuningaskunta vastustaa yhteistä yhdistettyä yhtiöveropohjaa mutta sitoutuu soveltamaan BEPS-prosessin sääntöjä EU:n tasolla.

–  Vero- ja tullihallinnossa ei ole juuri lainkaan siirrettyjä työntekijöitä neljästä suuresta tilintarkastusyrityksestä.

3.  Epävirallinen tapaaminen parlamentin alahuoneen julkisen talouden tilinpitovaliokunnan jäsenten kanssa

•  Margaret Hodge (Labour-puolue, Barking (Lontoo)), valiokunnan väistyvä puheenjohtaja

•  Meg Hiller (Labour-puolue, Hackney South and Shoreditch), valiokunnan vastavalittu puheenjohtaja

•  Guto Bebb (konservatiivipuolue, Aberconwy (Wales))

Koska julkisen talouden tilinpitovaliokunta ei ollut vielä virallisesti kokoontunut toukokuun vaalien jälkeen, tapaaminen pidettiin epävirallisesti. Valiokunnan jäsenet ilmaisivat henkilökohtaiset näkemyksensä valiokunnasta riippumattomina.

Valiokunnalla oli edellisellä vaalikaudella erittäin tärkeä rooli aggressiivisen verosuunnittelun vastaisessa toiminnassa, ja se laati etenkin useita mietintöjä ja järjesti kuulemisia monikansallisista yhtiöistä.

Jäsenet esittivät kysymyksiä Yhdistyneen kuningaskunnan kannasta yhteiseen yhdistettyyn yhtiöveropohjaan (CCCTB), valiokunnan roolista siinä, että Yhdistynyt kuningaskunta on edistynyt aggressiivisen verosuunnittelun torjunnassa, valiokunnan valtuuksista veroasioissa, valiokunnan tulevasta asialistasta, maan kannasta merentakaisiin alueisiin, maakohtaisesta raportoinnista, pankkitoiminnan avoimuudesta ja maan kannasta yhdenmukaistamisen lisäämiseen alalla.

Margaret Hodgen ja Meg Hillierin (Labour-puolue) tärkeimmät viestit

–  Julkisen talouden tilinpitovaliokunta on saanut erittäin vahvaa tukea kansalaisilta. Vaikka valiokunnalla ei ole toimivaltaa veroasioissa, sen toiminnalla on suuri merkitys täytäntöönpanovaltaan.

–  Euroopan parlamentin jäsenten on painostettava maidensa hallituksia, jotta edistystä saadaan aikaan.

–  Veroneuvojien toimintaan on puututtava entistä enemmän.

–  Kansalliset verolait ovat aivan liian monimutkaisia.

–  Yhdistynyt kuningaskunta ei suostu lisäämään yhdenmukaistamista mutta sitoutuu lisäämään avoimuutta.

–  Maakohtainen raportointi on nähtävä kaksivaiheisena prosessina, ja julkinen maakohtainen raportointi on pitkällä aikavälillä luonnollinen kehitysvaihe.

–  On erittäin vaikeaa parantaa tietovuotajien suojelua, varsinkin kun kyse on suojelusta työpaikalla.

–  Kysymykseen siitä, miten voidaan vähentää hallituksen palkkalistoilla olevien professorien mahdollisuuksia olla myös veroneuvojia, vastattiin, että EU:n säännöt estävät aggressiivisten veroneuvojien jättämisen julkisten hankintojen ulkopuolelle.

Guto Bebbin (konservatiivipuolue) tärkeimmät viestit

–  Yhdistynyt kuningaskunta on muuttumassa julkisen talouden tilinpitovaliokunnan työn ansiosta.

–  Verojen on oltava alhaisia, mutta ne on maksettava.

–  Yhdenmukaistaminen ei ole suotavaa, mutta avoimuus sen sijaan hyvinkin on.

–  Uusien veronhuojennusten käyttöönotto saattaisi synnyttää uuden porsaanreiän, kuten hyväntekeväisyysjärjestöille Yhdistyneessä kuningaskunnassa annetun veronhuojennuksen kohdalla tapahtui.

Valiokunnan vasta valittu puheenjohtaja suhtautui avoimesti mahdollisuuteen järjestää yhteinen kuuleminen monikansallisista yhtiöistä.

4.  Työlounas kirjanpitäjien edustajien ja kirjanpidon professorin kanssa

•  Prof. Prem Sikka, kirjanpidon professori, Essex Business School, Essexin yliopisto

•  Frank Haskew, vero-osaston päällikkö, ICAEW (Institute of Chartered Accountants in England and Wales)

•  Ian Young, kansainvälisen verotuksen johtaja, ICAEW (ansioluettelot liitteenä)

Professori Sikkan tärkeimmät viestit

–  Verotoimiala on Yhdistyneessä kuningaskunnassa erittäin vahva. Maassa on eniten veroasiantuntijoita asukasta kohti, ja toiminta on erittäin kannattavaa.

–  Veroasioihin erikoistuneita kirjanpitäjiä ei rohkaista olemaan toimimatta verosuunnittelun parissa.

–  Jos veroyritykset katsovat, että on olemassa 50 prosentin todennäköisyys, ettei erityistä verojärjestelyä riitauteta, ne myyvät sen.

–  Poliittinen tahto aggressiivisen verosuunnittelun torjumiseksi puuttuu. Yhdistynyt kuningaskunta on hyvä säätämään lakeja muttei valvomaan niiden täytäntöönpanoa. Maan hallitus olisi voinut tutkia PwC:tä LuxLeaks-skandaalin jälkeen muttei tehnyt niin.

–  Kirjanpitäjien eettiset säännöt eivät toimi.

Ian Youngin ja Frank Haskew’n tärkeimmät viestit

–  Veroneuvojat ja veroasioihin erikoistuneet kirjanpitäjät ovat yrityksille elintärkeitä, sillä OECD laatii vuoden loppuun mennessä 1 000 sivua asiakirjoja. Yritykset tarvitsevat apua pannakseen säännöt täytäntöön.

–  Ammattikunnan keskuudessa on edistytty paljon eettisten sääntöjen noudattamisessa.

–  Kirjanpitäjät vastustavat julkista maakohtaista raportointia. OECD:n ohjeita olisi noudatettava.

–  Heillä ei ole selkeää kantaa siihen, olisiko kirjanpito- ja tilintarkastuspalvelut erotettava toisistaan yrityksissä.

5.   Tapaaminen yritysmaailman edustajien, veroneuvojien ja kansalaisjärjestöjen kanssa

•  Will Morris, puheenjohtaja, CBI:n (Confederation of British Industry) ja BIAC:n (liike-elämän ja teollisuuden neuvoa-antava komitea) verokomitea, sekä muita CBI:n yritysjäseniä

•  Richard Collier, Senior Tax Partner, PwC

•  Joseph Stead, Christian Aid

•  Meesha Nehru, ohjelmajohtaja, Fair Tax Mark

CBI:n tärkeimmät viestit

CBI on ollut johtoasemassa käyttäytymisen muuttumisessa, ja tähän mennessä on edistytty paljon.

Yhdistyneessä kuningaskunnassa toimivat suuryritykset tiedostavat, että niillä on maineeseen liittyviä ongelmia, ja ne suhtautuvat asiaan vakavasti. CBI pyrkii lisäämään yritysten yhteiskuntavastuuta, mutta käyttäytymisen muuttuminen vie aikansa.

CBI kannattaa maakohtaista raportointia, kunhan se on hallintojen välistä. CBI ei ole varma julkisen maakohtaisen raportoinnin hyödyistä.

CBI kannattaa valinnaista yhteistä yhdistettyä yhtiöveropohjaa.

CBI on samaa mieltä, että veron välttely on liiketoimintaa, mutta vero on myös kustannus yrityksille. On löydettävä oikea tasapaino.

PwC:n tärkeimmät viestit

–  PwC:llä on Yhdistyneessä kuningaskunnassa 18 000 työntekijää, joista 3 000 työskentelee veroasioiden parissa.

–  PwC ei näe mitään eturistiriitaa siinä, että se antaa veroneuvontaa hallinnoille ja yrityksille.

–  Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus on edelläkävijä BEPS-prosessissa, mutta samalla sillä on aggressiivinen kilpailustrategia.

–  Veroneuvojien käytännesääntöjen olisi oltava vapaaehtoisia.

–  OECD:n siirtohinnoittelusäännöistä ei voi vain valita kaikkein mieluisimpia.

–  Veropäätökset ovat yrityksille erittäin tärkeitä, ja ne ovat OECD:n sääntöjen mukaisia.

Christian Aidin tärkeimmät viestit

–  BEPS-prosessiin olisi otettava mukaan kehitysmaita.

–  BEPS-prosessissa ehdotettu maakohtainen raportointi on hyvä lähtökohta.

–  On erittäin tärkeää lisätä avoimuutta.

–  On välttämätöntä lopettaa epäreilu verokilpailu EU:n sisällä.

Fair Tax Markin tärkeimmät viestit

–  Maakohtaisen raportoinnin olisi oltava julkista, mutta avoimuus ei riitä.

–  Neljällä suurella tilintarkastusyrityksellä on liian suuri vaikutusvalta vero- ja tullihallintoon. Yhdistynyt kuningaskunta on hyvä ottamaan käyttöön sääntöjä mutta huono valvomaan niiden täytäntöönpanoa.

VÄHEMMISTÖÖN JÄÄNYT MIELIPIDE

työjärjestyksen 56 artiklan 3 kohdan mukaisesti

Fabio De Masi GUE/NGL-ryhmän puolesta

GUE/NGL-ryhmä suhtautuu myönteisesti TAXE-erityisvaliokunnan mietinnön asiasisältöön. Se sisältää hyödyllisiä ehdotuksia verotuksen oikeudenmukaisuuden lisäämiseksi, ja siitä käy ilmi säästötoimien kielteinen vaikutus verotuksen tasapuolisuuteen. Vaikka olemme antaneet monin tavoin oman panoksemme mietinnön lopulliseen muotoon, pidätymme äänestämästä tämänpäiväisessä äänestyksessä seuraavista syistä:

Pidämme valitettavana, ettei mietinnössä oteta huomioon tarvetta asettaa täysimääräinen tutkintavaliokunta tai ainakin pidentää TAXE-erityisvaliokunnan toimikautta. Emme olleet tyytyväisiä mahdollisuuksiin saada tutustua asiakirjoihin, sillä esimerkiksi 13 EU:n jäsenvaltiota epäsi mahdollisuuden saada tietoa käytännesääntötyöryhmästä. Monikansalliset yhtiöt kieltäytyivät saapumasta TAXE-erityisvaliokunnan kuultaviksi, mutta seuraamuksille ei pystytty määrittämään oikeusperustaa eikä komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin TAXE-erityisvaliokunnalle antamien ristiriitaisten tietojen johdosta toteutettu jatkotoimia.

Ydinkysymyksissä ei mennä riittävän pitkälle, vaan tyydytään siihen, mitä komissio on jo ehdottanut. Veropäätökset olisi julkistettava ja verosalaisuuslainsäädäntöä muutettava. Suhtaudumme myönteisesti veropohjan yhdistämistä koskevaan ajatukseen. Kaipaamme kuitenkin selkeää sitoumusta veropohjan laajentamisesta ja arvostelemme yhdistämistä edeltävää väliaikaista ajanjaksoa, joka mahdollistaa rajatylittävien voittojen ja tappioiden tasaamisen eikä sisällä muita varautumisjärjestelyjä verokilpailun estämiseksi EU:n jäsenvaltioiden välillä.

LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOSASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)	26.10.2015
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	34 3 7
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Hugues Bayet, Esther de Lange, Fabio De Masi, Markus Ferber, Elisa Ferreira, Ashley Fox, Ildikó Gáll-Pelcz, Sven Giegold, Sylvie Goulard, Roberto Gualtieri, Danuta Maria Hübner, Petr Ježek, Eva Joly, Eva Kaili, Othmar Karas, Jeppe Kofod, Zdzisław Krasnodębski, Georgios Kyrtsos, Alain Lamassoure, Philippe Lamberts, Marju Lauristin, Bernd Lucke, Marisa Matias, Emmanuel Maurel, Morten Messerschmidt, Bernard Monot, Luděk Niedermayer, Rolandas Paksas, Evelyn Regner, Peter Simon, Theodor Dumitru Stolojan, Michael Theurer, Cora van Nieuwenhuizen, Marco Zanni
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Gerolf Annemans, Pervenche Berès, Eider Gardiazabal Rubial, Neena Gill, Gunnar Hökmark, Paloma López Bermejo, Thomas Mann, Eva Paunova, Marco Valli, Tom Vandenkendelaere

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

34	+
ALDE	Sylvie Goulard, Petr Ježek, Michael Theurer, Cora van Nieuwenhuizen
ECR	Bernd Lucke
ENF	Bernard Monot
PPE	Markus Ferber, Ildikó Gáll-Pelcz, Gunnar Hökmark, Danuta Maria Hübner, Othmar Karas, Georgios Kyrtsos, Alain Lamassoure, Thomas Mann, Luděk Niedermayer, Eva Paunova, Theodor Dumitru Stolojan, Tom Vandenkendelaere, Esther de Lange
S&D	Hugues Bayet, Pervenche Berès, Elisa Ferreira, Eider Gardiazabal Rubial, Neena Gill, Roberto Gualtieri, Eva Kaili, Jeppe Kofod, Marju Lauristin, Emmanuel Maurel, Evelyn Regner, Peter Simon
VERTS/ALE	Sven Giegold, Eva Joly, Philippe Lamberts

3	-
ECR	Ashley Fox, Zdzisław Krasnodębski, Morten Messerschmidt

7	0
EFDD	Rolandas Paksas, Marco Valli, Marco Zanni
ENF	Gerolf Annemans
GUE/NGL	Fabio De Masi, Paloma López Bermejo, Marisa Matias

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

• [1]  Neuvoston direktiivi 2011/16/EU, annettu 15. helmikuuta 2011, hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla ja direktiivin 77/799/ETY kumoamisesta (EUVL L 63, 11.3.2011, s. 1) (jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten keskinäisestä avusta välittömien verojen alalla).
• [2]  Neuvoston direktiivi 2003/49/EY, annettu 3. kesäkuuta 2003, eri jäsenvaltioissa sijaitsevien lähiyhtiöiden välisiin korko- ja rojaltimaksuihin sovellettavasta yhteisestä verotusjärjestelmästä (EUVL L 157, 26.6.2003, s. 49).
• [3]  EYVL L 225, 20.8.1990, s. 6.
• [4]  EUVL L 158, 27.5.2014, s. 196.
• [5]  EYVL L 83, 27.3.1999, s. 1.
• [6]  EYVL L 336, 27.12.1977, s. 15.
• [7]  EYVL C 2, 6.1.1998, s. 2.
• [8]  Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0265.
• [9]  Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0089.
• [10]  Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0062.
• [11]  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0444.
• [12]  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0205.
• [13]  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0137.
• [14]  EUVL C 199 E, 7.7.2012, s. 37.
• [15]  EUVL C 341 E, 16.12.2010, s. 29.
• [16]  Taxation trends in the European Union, vuoden 2014 laitos, Eurostat.
• [17]  Taxation trends in the European Union, Eurostat statistical books, vuoden 2014 laitos.
• [18]  Euroopan komissio (2015), ”SME taxation in Europa – an empirical study of applied corporate income taxation for SMEs compared to large enterprises”
• [19]  IMF:n asiakirjat ”Spillovers in international corporate taxation”, 9. toukokuuta 2014, ja ”Base Erosion, Profit Shifting and Developing Countries”, 29. toukokuuta 2015.
• [20]  Laillistetun tilintarkastajan Richard Murphyn 10. helmikuuta 2012 päivätty raportti ”Closing the European Tax Gap”.
• [21]  ”European added value of legislative report on bringing Transparency, coordination and convergence to corporate tax policies in the European Union”, Benjamin Ferrett, Daniel Gravino ja Silvia Merler, Euroopan parlamentti.
• [22]  ”Unhappy meal – €1 Billion in Tax Avoidance on the Menu at McDonald’s”, EPSU et al., helmikuu 2015.
• [23]  Komission yksiköiden 17. kesäkuuta 2015 julkaisema valmisteluasiakirja ”Corporate Income Taxation in the European Union” (SWD(2015)0121).
• [24]  T&K-toiminnan verokannustimia koskeva tutkimus ”A study on R&D Tax incentives”, verotusta koskeva asiakirja nro 52-2014, Euroopan komissio.
• [25]  Transfer pricing: Keeping it at arm’s length, OECD Observer 230, tammikuu 2002 (korjattu 2008).
• [26]  Suullinen lausunto Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin alahuoneen julkisen talouden tilinpitovaliokunnassa, 31. tammikuuta 2013.
• [27]  OECD:n lehdistötiedote ”OECD urges stronger international co-operation on corporate tax”, 12.2.2013.
• [28]  ”SME taxation in Europe – An empirical study of applied corporate income taxation for SMEs compared to large enterprises”, Euroopan komissio, toukokuu 2015, sekä P. Egger, W. Eggert ja H. Winner (2010): ”Saving taxes through foreign plant ownership”, Journal of International Economics 81, s. 99–108.
• [29]  Yhdistetyt asiat C-106/09 P ja C-107/09 P, Euroopan komissio vastaan Government of Gibraltar ja Yhdistynyt kuningaskunta, tuomio 15.11.2011.
• [30]  Jos jäsenvaltioiden vahvistamat toimet koskevat koko verojärjestelmää, ne ovat yleisen finanssipolitiikan mukautuksia, eivät valtiontukia.
• [31]  Komission jäsenen Vestagerin 29. huhtikuuta 2015 päivätty muistio TAXE-erityisvaliokunnalle.
• [32]  SEUT-sopimuksen 108 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22. maaliskuuta 1999 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 659/1999 säädetyt velvoitteet toimia yhteistyössä ja antaa kaikki tarvittavat asiakirjat.
• [33]  IMF:n asiakirja "Spillovers in international corporate taxation", 9. toukokuuta 2014.
• [34]  IMF:n valmisteluasiakirja ”Base erosion, profit shifting and developing countries”, toukokuu 2015.
• [35]  Tutkimus ”Tax revenue mobilisation in developing countries: issues and challenges”, Euroopan parlamentti, huhtikuu 2014.
• [36]  World Investment Report 2015, YK:n kauppa- ja kehityskonferenssi.
• [37]  Christian Aid report, 2008.
• [38]  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0219.
• [39]  Airbus, BNP Paribas, SSE plc ja Total S.A, KPMG, Ernst&Young, Deloitte, PwC.
• [40]  Amazon.co.uk Ltd, Amazon S.a.r.l, Anheuser-Busch InBev, Barclays Bank Group, Coca-Cola Company, Facebook, Fiat Chrysler Automobiles, Google, HSBC Bank plc, IKEA, Mc Donald’s Corporation, Philip Morris, Walmart, Walt Disney Company.
• [41]  Hyvä edunvalvontatapa, vuoden 2014 avoimuusrekisteriä koskevan toimielinten sopimuksen liite 3.
• [42]  COM(2012)0722 final.
• [43]  "Tracking corporate tax breaks: a welcome new form of transparency emerges in the US", Tax Justice Network.
• [44]  Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Yritysten yhteiskuntavastuuta koskeva uudistettu EU:n strategia vuosiksi 2011–2014, COM(2011)0681, s. 6.
• [45]  Näihin toimenpiteisiin kuuluvat muun muassa seuraavat: peruutetaan tai lakkautetaan mustalla listalla olevien oikeudenkäyttöalueiden kanssa voimassa olevat kaksinkertaista verotusta koskevat verosopimukset, kielletään mustalla listalla olevilla oikeudenkäyttöalueilla toimivien yritysten osallistuminen EU:n julkisiin tavara- ja palveluhankintoihin ja valtiontuen myöntäminen niille, kielletään se, että EU:n rahoituslaitokset ja rahoitusneuvojat perustavat tai pitävät tytäryhtiöitä ja sivuliikkeitä mustalla listalla olevilla oikeudenkäyttöalueilla, ja harkitaan niiden rahoituslaitosten ja rahoitusneuvojien pankkitoimilupien peruuttamista, jotka pitävät sivuliikkeitä ja jatkavat toimintaansa mustalla listalla olevilla oikeudenkäyttöalueilla, otetaan käyttöön erityisvero kaikille liiketoimille, jotka suuntautuvat mustalla listalla oleville oikeudenkäyttöalueille tai jotka ovat niiltä peräisin, tutkitaan vaihtoehtoja mustalla listalla oleville oikeudenkäyttöalueille perustettavien yritysten oikeudellisen aseman tunnustamatta jättämiseksi EU:ssa, sovelletaan tulliesteitä mustalla listalla olevien kolmansien maiden kanssa käytävässä kaupassa.
• [46]  EU:n säästötulojen verotusta koskeva direktiivi ja hallinnollisesta yhteistyöstä annettu direktiivi.