esityksestä neuvoston päätökseksi unionin jäsenyyttä sinievätonnikalan suojelemista koskevan yleissopimuksen laajennetussa komissiossa koskevan Euroopan unionin ja sinievätonnikalan suojelukomission (CCSBT) välisen kirjeenvaihtona tehdyn sopimuksen tekemisestä Euroopan unionin puolesta

(07134/2015 – C8-0323/2015 – 2015/0036(NLE))

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (07134/2015),

–  ottaa huomioon sinievätonnikalan suojelemista koskevan yleissopimuksen laajennetun komission jäsenyyden saamiseksi käydyn kirjeenvaihdon,

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan 2 kohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0323/2015),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 kohdan ensimmäisen ja kolmannen alakohdan ja 99 artiklan 2 kohdan sekä 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan suosituksen (A8-0318/2015),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä sinievätonnikalan suojelukomissiolle.

Johdanto

Ehdotuksen tarkoituksena on antaa lupa käydä kirjeenvaihtoa sinievätonnikalan suojelemista koskevan yleissopimuksen laajennetun komission jäsenyyden saamiseksi. Tämän kansainvälisoikeudellisen välineen allekirjoittamisen myötä EU:sta tulee sinievätonnikalan suojelemista koskevan yleissopimuksen laajennetun komission yhteistyötä tekevästä ulkojäsenestä sen täysivaltainen jäsen. EU on ollut sinievätonnikalan suojelemista koskevan yleissopimuksen laajennetun komission yhteistyötä tekevä ulkojäsen vuodesta 2006.

Noudattaessaan sitoumuksia, jotka on annettu 10. joulukuuta 1982 tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen määräyksissä, jotka koskevat laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämistä ja hoitoa, Euroopan unioni on harjoittanut kaikkiin alueellisiin kalastusjärjestöihin osallistumista koskevaa hyvin aktiivista politiikkaa, jonka tarkoituksena on edistää meren luonnonvarojen järkevää ja kestävää hoitoa sekä laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen torjuntaa.

Alueelliset kalastuksenhoitojärjestöt ovat kansainvälisiä järjestöjä maissa, joilla on kalastukseen liittyviä intressejä tietyllä alueella. Jotkut järjestöistä hallinnoivat kaikkia kalakantoja, jotka keskittyvät tietylle alueelle, kun taas toisten kohteena ovat laajasti vaeltavat lajit – erityisesti tonnikalat – laajoilla maantieteellisillä alueilla. Järjestöt ovat avoimia niin hallinnoimansa alueen maille (rannikkovaltiot) kuin maille, joilla on järjestöjen kalastusalueita koskevia intressejä.

Vaikka jotkut alueelliset kalastuksenhoitojärjestöt ovat yksinomaan neuvoa-antavia, suurimmalla osalla niistä on hallinnollisia valtuuksia, joiden avulla ne voivat määrätä saaliita ja pyyntiponnistuksia koskevia rajoituksia, teknisiä toimenpiteitä ja valvontaa koskevia velvoitteita.

EU, jota edustaa komissio, osallistuu aktiivisesti kuuden tonnikalaa käsittelevän alueellisen kalastuksenhoitojärjestön toimintaan.

Suurin merkitys Euroopan unionille on Kansainvälisellä Atlantin tonnikalojen suojelukomissiolla (ICCAT), ja se on vastuussa tonnikalojen ja niiden lähilajien suojelemisesta Atlantin valtamerellä ja siihen liittyvillä merialueilla. Järjestö perustettiin täysvaltaisten edustajien kokouksessa, joka valmisteli ja hyväksyi Rio de Janeirossa Brasiliassa vuonna 1966 allekirjoitetun Atlantin tonnikalojen suojelua koskevan kansainvälisen yleissopimuksen. Ratifiointiprosessin jälkeen yleissopimus tuli virallisesti voimaan vuonna 1969.

Sinievätonnikalan suojelukomissio (CCSBT) on alueellinen kalastuksenhoitojärjestö, joka on vastuussa sinievätonnikalan suojelemisesta sen koko levinneisyysalueella. Sinievätonnikalan suojelemista koskeva yleissopimus tuli voimaan 20. toukokuuta 1994.

Euroopan unioni on ollut sinievätonnikalan suojelemista koskevan yleissopimuksen laajennetun komission yhteistyötä tekevä ulkojäsen vuodesta 2006.

Yhteistyötä tekevät ulkojäsenet osallistuvat täysimääräisesti CCSBT:n toimintaan, mutta niillä ei ole äänioikeutta. Yhteistyötä tekevää ulkojäsentä ei vaadita osallistumaan CCSBT:n suojelu- ja hallintotoimenpiteisiin.

EU:n laivasto saa sinievätonnikalaa saaliiksi kyseisen lajin esiintymisalueella rajallisesti sivusaaliina pitkäsiimakalastuksessa, jossa kalastetaan kohdennetusti tonnikalaa ja sen lähilajeja lähinnä Intian valtameren tonnikalakomission (IOTC) sopimusalueella. Vuodesta 2006 lähtien EU on saanut 10 tonnin vuotuisen kiintiön sinievätonnikalaa sivusaaliina CCSBT:n sopimusalueella.

Sinievätonnikalan suojelemista koskeva yleissopimus on avoin vain valtioille, joten ulkopuolelle jäävät EU:n kaltaiset alueellisen taloudellisen yhdentymisen järjestöt.

Sinievätonnikalan suojelukomissio muutti lokakuussa 2013 pidetyssä 20. kokouksessaan laajennettua komissiota koskevaa päätöslauselmaa, jotta taloudellisen yhdentymisen järjestöt voivat niin halutessaan tulla laajennetun komission jäseniksi (siihen asti ne pystyivät saamaan vain yhteistyötä tekevän ulkojäsenen aseman) noudattamalla kirjeenvaihtomenettelyä, jossa jäsenyyttä hakeva järjestö ilmoittaa CCSBT:lle vakaan aikomuksensa noudattaa yleissopimuksen ehtoja ja CCSBT:n laajennetun komission päätöksiä.

Neuvosto tekee tämän päätösesityksen siitä syystä, että CCSBT:n toimintaan voidaan osallistua täysimääräisesti, joten esittelijä voi vain olla täysin samaa mieltä tästä ja pyytää komissiota antamaan tätä esitystä koskevan puoltavan lausuntonsa.