Menettely : 2015/2092(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0328/2015

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0328/2015

Keskustelut :

PV 14/12/2015 - 18
CRE 14/12/2015 - 18

Äänestykset :

PV 15/12/2015 - 4.24
CRE 15/12/2015 - 4.24
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2015)0447

MIETINTÖ     
PDF 180kWORD 111k
16.11.2015
PE 560.736v02-00 A8-0328/2015

uudesta YKP:stä: rakenne teknisiä toimenpiteitä ja monivuotisia suunnitelmia varten

(2015/2092(INI))

Kalatalousvaliokunta

Esittelijä: Gabriel Mato

TARKISTUKSET
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

uudesta YKP:stä: rakenne teknisiä toimenpiteitä ja monivuotisia suunnitelmia varten

(2015/2092(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 43 artiklan,

–  ottaa huomioon yhteisestä kalastuspolitiikasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013 ja erityisesti sen 7 artiklan 2 kohdan sekä 9 ja 10 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön (A8-0328/2015),

A.  ottaa huomioon, että kalakantojen kestävyys on kalatalousalan tulevaisuuden ehdoton edellytys;

B.  ottaa huomioon, että vuoden 2009 jälkeen ei ole saavutettu juurikaan edistystä teknisiin toimenpiteisiin tai monivuotisiin suunnitelmiin liittyvissä lainsäädäntömenettelyissä, mikä johtuu osittain unionin toimielinten välisistä jännitteistä, jotka koskevat niiden SEUT-sopimuksen 43 artiklan mukaista päätösvaltaa, kun kyse on monivuotisia suunnitelmia koskevista komission ehdotuksista, ja osittain vaikeuksista saattaa teknisiä toimenpiteitä koskeva lainsäädäntö Lissabonin sopimuksen mukaiseksi;

C.  ottaa huomioon, että yhteisestä kalastuspolitiikasta annetun asetuksen (EU) N:o 1380/2013 tavoitteisiin kuuluu, että pyydettävien lajien kannat palautetaan kestävän enimmäistuoton mahdollistavia tasoja suuremmiksi ja pidetään niillä tasoilla käyttäen ekosysteemilähtöistä - ja valikoivuuteen perustuvaa lähestymistapaa; ottaa huomioon, että tekniset toimenpiteet ja monivuotiset suunnitelmat ovat keskeisiä välineitä näiden tavoitteiden saavuttamiseksi;

D.  katsoo, että vuoden 2013 YKP:n uudistuksen pääasiallisiin muutoksiin kuuluivat myös purkamisvelvoite ja alueellistaminen;

E.  ottaa huomioon, että teknisten toimenpiteiden monitahoisuus ja monimuotoisuus sekä niiden jakaantuminen moniin eri asetuksiin ovat osaltaan johtaneet siihen, että niiden toteuttaminen on kalastajille vaikeaa, mikä saattaa aiheuttaa epäluottamusta heidän keskuudessaan;

F.  toteaa, että alueellistamisen periaatteeseen kuuluu neuvoa-antavien toimikuntien kuuleminen, jonka tarkoituksena on tuoda sidosryhmät lähemmäksi päätöksentekoa ja arvioida paremmin päätösten mahdollisia sosioekonomisia vaikutuksia;

G.  katsoo, että teknisten toimenpiteiden monimutkaisuus ja niiden toteuttamiseen liittyvät vaikeudet sekä YKP:n kouriintuntuvien positiivisten tulosten vähäisyys ja kannustinten puute ovat osaltaan aiheuttaneet epäluottamusta kalastajien keskuudessa;

H.  katsoo, että teknisiä toimenpiteitä tarkistettaessa olisi pyrittävä parantamaan kalastuksen ja merten luonnonvarojen ekologista kestävyyttä tavalla, joka on johdonmukainen alan sosioekonomisen elinkelpoisuuden kanssa, parhaiden käytettävissä olevien tieteellisten lausuntojen mukaisesti ja käyttäen ekosysteemilähtöistä lähestymistapaa;

I.  katsoo, että YKP:n uusien tavoitteiden saavuttaminen vaatii muun muassa valikoivampien pyydysten ja kalastuskäytäntöjen käyttämistä;

J.  katsoo, että uudet innovaatiot pyydysten valikoivuuden parantamiseksi estetään usein lainsäädännöllä;

K.  katsoo, että purkamisvelvoite merkitsee radikaalia suunnanmuutosta kalastuksen valvonnassa, erityisesti pohjakalalajien osalta, ja näin ollen myös keskeisiin kysymyksiin, kuten saaliiden koostumukseen ja silmäkokoon liittyvissä teknisissä toimenpiteissä;

L.  ottaa huomioon, että on kiinnitettävä erityishuomiota pienimuotoisen kalastuksen merkitykseen rannikkoyhteisöjen kestävälle kehitykselle ja erityisesti naisten ja lasten asemalle; katsoo, että YKP:ssä viitataan eriytettyyn järjestelmään pienimuotoiselle kalastukselle Euroopassa;

M.  katsoo, että pienimuotoisen kalastuksen käsite tarvitsee yleisen määritelmän ottaen huomioon sen roolin merialueista huolehtimisessa ja perinteisten ja ympäristön kannalta kestävien käytäntöjen ja ammattien säilyttämisessä;

N.  katsoo, että yhteisten perusperiaatteiden määrittäminen kaikille merialueille Lissabonin sopimuksen mukaisella tavallisella lainsäätämisjärjestyksellä hyväksyttävällä puiteasetuksella on tarpeen, jotta voidaan varmistaa YKP:n tavoitteiden saavuttaminen EU:ssa ja tasapuoliset toimintaedellytykset toimijoille sekä helpottaa teknisten toimenpiteiden toteuttamista ja seurantaa;

O.  katsoo, että tavallista lainsäätämisjärjestystä ei aina tarvitse käyttää alueellisiin tai usein muutettaviin toimenpiteisiin tai toimenpiteisiin, jotka perustuvat lainsäädäntövallan käyttäjien päättämiin vaatimuksiin ja tavoitteisiin, mutta sitä on käytettävä kaikille merialueille yhteisten sääntöjen hyväksymiseen tai toimenpiteisiin, jotka sisältyvät sääntöihin, joita ei todennäköisesti muuteta lähitulevaisuudessa;

P.  katsoo, että alueellistamisella on varmistettava, että säännökset mukautetaan kunkin kalastusalueen erityisolosuhteiden mukaisesti, mikä lisää joustavuutta ja mahdollistaa nopean toiminnan hätätilanteissa; katsoo, että alueellistamisella on tehtävä teknisten toimenpiteiden toteuttaminen ja täytäntöönpano yksinkertaisemmaksi ja helpommin ymmärrettäväksi; katsoo, että alueellistamiseen perustuvien teknisten toimenpiteiden hyväksymisessä on noudatettava mallia, josta lainsäädäntövallan molemmat käyttäjät ovat sopineet uudistetun yhteisen kalastuspolitiikan mukaisesti;

Q.  katsoo, että alueellistamisella säännöistä voidaan tehdä yksinkertaisempia ja helpommin hahmotettavia, mikä olisi kalastusalan ja muiden sidosryhmien kannalta tervetullutta, erityisesti silloin, kun ne osallistuvat niiden hyväksymiseen;

R.  katsoo, että alueellistamisen ei pidä johtaa uudelleenkansallistamiseen, sillä se ei ole sovitettavissa yhteen YKP:n kanssa, koska kyse on yhteisestä politiikasta, jossa EU:lla on yksinomainen toimivalta kalavarojen yhteisen luonteen takia;

S.  katsoo, että alueellistamiseen perustuvien teknisten toimenpiteiden hyväksymisessä on noudatettava mallia, josta lainsäädäntövallan molemmat käyttäjät ovat sopineet uuden yhteisen kalastuspolitiikan puitteissa ja jossa komissio siis antaa asianosaisten jäsenvaltioiden yhteisten suositusten perusteella delegoituja säädöksiä, jotka täyttävät lainsäädäntövallan käyttäjien päättämät vaatimukset ja tavoitteet, tai jos asianomaiset jäsenvaltiot eivät esitä yhteisiä suosituksia määräajassa, komission omasta aloitteesta; toteaa, että parlamentilla on Lissabonin sopimuksen mukaan oikeus vastustaa delegoitua säädöstä;

T.  katsoo, että teknisten toimenpiteiden puitteiden uudistamisen pitäisi olla tilaisuus jatkaa pohdintaa alueellistamisesta ja harkita vaihtoehtoja delegoiduille säädöksille;

U.  katsoo, että eräät ehdotukset erityisiksi asetuksiksi, jotka sisältävät teknisiä toimenpiteitä (ajoverkot, sivusaaliina saatavat valaat tai syvänmeren kalastus) ovat aiheuttaneet kiistoja; ottaa huomioon, että eräät ehdotukset – kuten syvänmeren kantojen kalastaminen Koillis-Atlantilla – ovat olleet jumissa yli kolme vuotta; ottaa huomioon, että ajoverkkokalastusta koskeva menettely on myös umpikujassa; ottaa huomioon, että alueelliset kalastuksenhoitojärjestöt ovat hylänneet useita teknisiä toimenpiteitä koskevia erityissäännöksiä;

V.  ottaa huomioon, että teknisissä toimenpiteissä olisi otettava huomioon laiton kalastus, johon liittyy usein pyydysten, kuten ajoverkkojen, laiton käyttö, ja niissä olisi hahmoteltava tehokas ratkaisu laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastustoiminnan aiheuttamaan ongelmaan;

W.  katsoo, että kullakin EU:n kalastusalueella voimassa olevia teknisiä toimenpiteitä ei aina ole mukautettu innovatiivisen toiminnan ja paikallisen kalastuksen tarpeiden mukaan; ottaa huomioon, että tämän vuoksi kalastajat tarvitsevat alueelliseen lähestymistapaan perustuvia teknisiä toimenpiteitä, jotka vastaavat kunkin merialueen erilaisia olosuhteita; ottaa huomioon, että kalakantojen kestävä hoito on elintärkeää ja tässä mielessä lainsäädännön yksinkertaistaminen ja mukauttaminen paikan päällä vallitsevaan tilanteeseen on tärkeää; katsoo, että on pidettävä mielessä, että yhteisön kalastusalueet ovat yhteisiä alueita kolmansien maiden kanssa, joilla on hyvin erilaiset suojelusäännöt kuin eurooppalaisilla;

X.  katsoo, että Euroopan vesillä ja erityisesti Välimerellä on erittäin tärkeää, että jäsenvaltiot ryhtyvät tarvittaviin toimiin ja tekevät yhteistyötä laittomaan, ilmoittamattomaan ja sääntelemättömään kalastustoimintaan syyllistyneiden kansalaisten tunnistamiseksi ja varmistaakseen, että heille määrätään asianmukaiset seuraamukset ja että rajatarkastuksia ja tarkastuksia aluksilla kiristetään;

Y.  katsoo, että vuosina 2002–2009 hyväksyttyjen monivuotisten suunnitelmien tehokkuus on ollut vaihtelevaa; ottaa huomioon, että uudet monivuotiset suunnitelmat hyväksytään uusien YKP:n sääntöjen mukaisesti;

Z.  ottaa huomioon, että kolmansien maiden kanssa käytävien neuvottelujen on oltava osa toimia kestävän kehityksen saavuttamiseksi;

AA.  ottaa huomioon, että YKP:n uudistuksessa otettiin käyttöön purkamisvelvoite ja lisättiin joustavuutta, säädettiin poikkeuksista ja Euroopan meri- ja kalatalousrahaston taloudellisesta tuesta;

AB. katsoo, että nähtävissä on vaikeuksia poisheittämiskiellon soveltamisessa monilajikalastuksessa, jossa esiintyy kalastustoiminnan lopettamisen aiheuttavia kalalajeja (ns. pullonkaulalajeja);

AC.  toteaa, että Lissabonin sopimuksen jälkeen Euroopan parlamentti on toinen lainsäädäntövallan käyttäjä kalastusasioissa lukuun ottamatta suurimpia sallittuja saaliita ja kiintiöitä;

AD.  toteaa, että vuoden 2009 jälkeen ei ole hyväksytty yhtään monivuotista suunnitelmaa, mikä johtuu ehdotusten juuttumisesta neuvostoon;

AE.  huomauttaa, että monivuotisia suunnitelmia käsittelevän toimielinten välisen työryhmän (task force) puitteissa lainsäädäntövallan käyttäjät totesivat, että on tärkeää työskennellä yhdessä pragmaattisen edistymistavan löytämiseksi monivuotisissa suunnitelmissa ottaen samalla huomioon eri kannat oikeudellisten kehysten tulkinnasta;

AF.  katsoo, että monivuotisissa suunnitelmissa olisi saatava aikaan kalastuksen hallinnalle vankka ja kestävä kehys, joka perustuu parhaimpiin ja uusimpiin saatavilla oleviin tieteellisiin ja sosioekonomisiin lausuntoihin ja on riittävän joustava, jotta sitä voidaan mukauttaa kantojen muutoksiin ja kalastusmahdollisuuksien jakamista koskevaan vuosittaiseen päätöksentekoon;

AG.  ottaa huomioon, että tulevien monivuotisten suunnitelmien yhteisiksi elementeiksi määriteltiin kestävän enimmäistuoton tavoite ja aikataulu sen saavuttamiseksi, suojelun viitearvo varotoimenpiteiden käynnistämiseksi, vähimmäistavoitebiomassa, sopeutusmekanismi odottamattomiin muutoksiin parhaimmassa käytettävissä olevassa tieteellisessä neuvonnassa sekä tarkistuslauseke;

AH.  katsoo, että monivuotisissa suunnitelmissa pitää olla yleistavoite, joka on saavutettavissa hoitotoimenpiteillä ja joka perustuu tieteelliseen tietoon; katsoo, että siihen pitää sisältyä kestävä pitkäaikainen tuotto parhaimpien käytettävissä olevien tieteellisten lausuntojen mukaisesti ja se on otettava huomioon neuvoston kalastusmahdollisuuksia koskevissa vuosittaisissa päätöksissä; katsoo, että nämä vuosittaiset päätökset eivät saa koskea muuta kuin kalastusmahdollisuuksien jakamista;

AI.  ottaa huomioon, että tuomioistuimen 26. marraskuuta 2014 antama ratkaisu asioissa C‑103/12/EP/neuvosto ja C-165/12 komissio/neuvosto, jotka koskivat kalastusmahdollisuuksien myöntämistä EU:n vesillä Venezuelan bolivariaanisen tasavallan lipun alla purjehtiville kalastusaluksille Ranskan Guayanan edustalla sijaitsevalla yksinomaisella talousvyöhykkeellä, muodostaa ennakkotapauksen, sillä siinä selvitetään SEUT:n 43 artiklaan sisältyvien kahden erilaisen oikeusperustan sisältö ja rajat; katsoo, että 43 artiklan 3 kohtaa voidaan käyttää oikeusperustana ainoastaan kalastusmahdollisuuksien myöntämisessä suurimpia sallittuja saaliita ja kiintiöitä koskevien asetusten mukaisesti;

AJ.  ottaa huomioon, että parhaillaan odotetaan tuomioistuimen ratkaisua asiassa C‑124/13/EP/neuvosto, joka koskee neuvoston asetusta (EU) N:o 1243/2012 turskakantoja hyödyntävää kalastustoimintaa koskevan pitkän aikavälin suunnitelman vahvistamisesta ja josta parlamentin kanta on, että asetuksen tavoitteen ja sisällön mukaisesti se olisi pitänyt hyväksyä SEUT:n 43 artiklan 2 kohdan perusteella käyttäen tavallista lainsäätämisjärjestystä, jossa parlamentti on toinen lainsäädäntövallan käyttäjä; ottaa huomioon, että parlamentti vastustaa myös komission ehdotuksen jakamista, sillä neuvosto jakoi ehdotuksen kahteen säädökseen;

AK.  ottaa huomioon, että monivuotisten suunnitelmien puuttuessa säilyttämisen vähimmäisviitekokoja voidaan muuttaa poisheitettyjen määrien vähentämissuunnitelmissa komission asianosaisten jäsenvaltioiden yhteisten suositusten perusteella antamilla delegoiduilla säädöksillä tai, jos asianomaiset jäsenvaltiot eivät esitä yhteisiä suosituksia määräajassa, komission omasta aloitteesta; korostaa sekä nuorten meren eliöiden suojelemisen että tieteellisten lausuntojen noudattamisen merkitystä säilyttämisen vähimmäisviitekokoja koskevassa päätöksenteossa;

AL.  katsoo, että poisheitettyjen määrien vähentämissuunnitelmilla on keskeinen asema, kun otetaan huomioon säilyttämisen vähimmäisviitekokojen muuttamisen mahdollisesti aiheuttamat muutokset kalastustekniikoissa ja siten myös kalastuskuolevuudessa ja kutevan kannan biomassassa, jotka kummatkin ovat monivuotisten suunnitelmien mitattavissa olevia tavoitteita; ottaa huomioon, että muuttamalla säilyttämisen vähimmäiskokoja delegoiduilla säädöksillä muutettaisiin monivuotisten suunnitelmien keskeisiä parametreja suunnitelmien ulkopuolelta;

AM.  katsoo, että lainsäätäjät pyrkivät siihen, että delegoidut säädökset olisivat luonteeltaan väliaikaisia, eikä niitä missään tapauksessa saa soveltaa yli kolmea vuotta;

AN.  katsoo, että saman lajin osalta säilyttämisen vähimmäisviitekoot voivat vaihdella vyöhykkeeltä toiselle, jotta voidaan ottaa huomioon lajien ja kalastusalueiden erityisominaisuudet; katsoo, että tavoitteena on tehdä horisontaalisia päätöksiä kaikille vyöhykkeille valvontatehtävien helpottamiseksi aina kun se on mahdollista;

1.  katsoo, että YKP:n tavoitteiden saavuttamisen varmistamiseksi tulevia teknisiä toimenpiteitä on yksinkertaistettava, jotta rakenteeltaan selkeään oikeudelliseen kehykseen ei jää ristiriitaisuuksia ja/tai päällekkäisyyksiä, ja niiden on perustuttava vankkaan tieteelliseen tietoon, josta on tehty vertaisarviointi;

2   katsoo, että on välttämätöntä laatia kattava luettelo kaikista tällä hetkellä voimassa olevista teknisistä toimenpiteistä, jotta saadaan parempi kokonaiskuva tuleviin teknisiin toimenpiteisiin mahdollisesti tehtävistä selkeyttämisistä ja poistoista;

3.  katsoo, että teknisiä toimenpiteitä on tarkistettava YKP:n tavoitteiden saavuttamiseksi, pyydysten valikoivuuden parantamiseksi, saaliiden poisheittämisen ja kalastusten ympäristövaikutusten minimoimiseksi, nykysääntöjen yksinkertaistamiseksi ja tieteellisen perustan laajentamiseksi;

4.  katsoo, että teknisiä toimenpiteitä on sopeutettava kunkin kalastuksen ja kunkin alueen erityisolosuhteiden mukaan, mikä mahdollistaisi sen, että kyseiset toimijat noudattaisivat niitä paremmin;

5.  katsoo, että teknisten toimenpiteiden yksinkertaistamisen ja alueellistamisen olisi aina oltava johdonmukaista teknisiä toimenpiteitä koskevan asetuksen varsinaisen tarkoituksen kanssa, joka on tahattomien saaliiden ja meriympäristölle koituvien vaikutusten minimoiminen;

6.  katsoo, että teknisten toimenpiteiden toteuttamisen helpottamiseksi ja YKP:n sääntöjen hyväksynnän parantamiseksi kalastusalalla ja muiden sidosryhmien keskuudessa ja niiden noudattamisen varmistamiseksi tarvitaan kalastajien laajempaa osallistumista päätöksentekoprosessiin, erityisesti neuvoa-antavissa toimikunnissa, sekä kannusteiden tarjoamista kalastajille esimerkiksi Euroopan meri- ja kalatalousrahaston ja muiden välineiden tuella innovointiin, koulutukseen, laitteistoon ja valikoivampiin pyydyksiin;

7.  katsoo, että uudella oikeudellisella kehyksellä helpotetaan innovatiivisten pyydysten käyttöä, jonka on tieteellisesti todistettu lisäävän valikoivuutta ja vähentävän ympäristöhaittoja;

8.  katsoo, että on edistettävä innovointia ja tutkimusta, jotta varmistetaan YKP:n asianmukainen toteuttaminen, erityisesti poisheitettävien saaliiden purkamisen osalta, niin että voidaan parantaa valikoivuutta ja uudenaikaistaa kalastus- ja seurantatekniikoita;

9.  katsoo, että riippumattoman tieteellisen tutkimuksen perusteella valikoivammiksi osoittautuneiden innovatiivisten pyydysten kestävä käyttö olisi sallittava rajoituksetta tai ilman tarpeettomia määrällisiä rajoituksia, sitä olisi säänneltävä lailla ja sille olisi annettava taloudellista tukea tulevaa tutkimusta varten;

10.  katsoo, että on säilytettävä tavallinen lainsäätämisjärjestys kaikille merialueille yhteisten sääntöjen hyväksymiseen, mukaan lukien teknisiä toimenpiteitä koskevien vaatimusten ja tavoitteiden vahvistaminen ja erityisasetuksiin sisältyvät tekniset toimenpiteet tai tekniset toimenpiteet, joita ei todennäköisesti muuteta lähitulevaisuudessa; katsoo, että tavallista lainsäätämisjärjestystä ei aina tarvitse käyttää alueellisiin tai usein muutettaviin toimenpiteisiin; katsoo, että näitä toimenpiteitä olisi arvioitava uudelleen säännöllisesti, jotta varmistetaan, että ne ovat yhä tarkoituksenmukaisia; katsoo, että delegoitujen säädösten järkevällä käyttämisellä voidaan vastata joustavuuden ja reagointikyvyn vaatimukseen; palauttaa kuitenkin mieliin, että parlamentilla on perussopimusten mukaan oikeus vastustaa delegoitua säädöstä;

11.  suosittaa, että määritellään teknisille toimenpiteille selkeä yleinen eurooppalainen kehys, jossa vahvistetaan rajattu määrä merkittäviä yleisiä periaatteita; katsoo, että kaikkia sääntöjä, joita ei sovelleta suurimpaan osaan Euroopan meri-alueita, ei pitäisi sisällyttää tähän yleiskehykseen, vaan niihin pitäisi sen sijaan soveltaa alueellistamista;

12.  katsoo, että kaikkien alueellisesti hyväksyttyjen toimenpiteiden olisi oltava teknisiä toimenpiteitä koskevan puiteasetuksen ja YKP:n ja meristrategiapuitedirektiivin 2008/56/EY tavoitteiden mukaisia;

13.  katsoo, että teknisiä toimenpiteitä koskevat säännöt on vahvistettava käyttämällä asianmukaisesti alueellistamisprosessia ja niiden pitää perustua yhteisiin keskitettyihin periaatteisiin ja määritelmiin, mukaan lukien kaikkialla EU:ssa sovellettavat yhteiset tavoitteet ja standardit sekä luettelo kielletyistä lajeista ja pyydyksistä, erityissäännöt suuremmille merialueille ja tietyt tekniset asetukset, jotka kaikki on hyväksyttävä yhteispäätöksellä; panee merkille, että alueellistamista sovellettaisiin alueellisesti voimassa oleviin sääntöihin tai usein muutettaviin sääntöihin ja sitä olisi arvioitava uudelleen säännöllisesti;

14.  korostaa, että teknisiä toimenpiteitä koskevan puiteasetuksen on oltava helppolukuinen, mikä vaatii huomattavaa selkeyttämistyötä; pyytää vastaavasti, että nykyiset teknisiä toimenpiteitä koskevat asetukset, erityisesti neuvoston asetukset (EY) N:o 850/98 ja N:o 1967/2006 kumotaan etukäteen, jotta päästään eroon päällekkäisistä asetuksista;

15.  muistuttaa, että delegoitujen säädösten osalta YKP:n perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti jäsenvaltiot voivat teknisiä toimenpiteitä koskevassa asetuksessa vahvistettavan määräajan kuluessa toimittaa komissiolle suosituksia, ja komissio ei voi hyväksyä yhtään säädöstä ennen tämän määräajan päättymistä;

16.  katsoo, että on arvioitava teknisiin toimenpiteisiin perustuvien erityisasetusten tarpeellisuutta, tehokkuutta ja sosioekonomisia seurauksia EU:n laivastoille ja paikallisyhteisöille noudattaen samalla YKP:n ja meristrategiapuitedirektiivin tavoitteita;

17.  katsoo, että teknisiin toimenpiteisiin pitäisi sisältyä tiettyjen pyydysten käyttöä koskevia erityissäännöksiä, jotta voidaan suojella haavoittuvia elinympäristöjä ja merten eliölajeja;

18.  katsoo, että teknisissä toimenpiteissä olisi varmistettava, että tuhoavia ja valikoimattomia pyydyksiä ei käytetä ja että räjähteiden ja myrkyllisten aineiden yleinen käyttö olisi kiellettävä;

19.  katsoo, että on otettava käyttöön kiireellisesti johdonmukaiset tekniset toimenpiteet kaikille kolmelle keskeiselle merialueelle ottaen huomioon kunkin alueen erityisolot, jos yhteisön asiaa koskevilla päätöksillä voi olla merkittäviä vaikutuksia kalakantojen elpymiselle ja ekosysteemien suojelulle sekä yhteisten kalakantojen kestävälle hoidolle;

20.  katsoo, että pyydysluokkien tieteellisten määritelmien ja luokitusten mukaisesti Välimeren kalastusalueella on erotettava toisistaan trooliverkot ja nuotat, koska trooliverkkoihin sovellettavia säännöksiä ei pitäisi soveltaa rannikolla käytettäviin perinteisiin nuottiin, joilla kalastetaan lähinnä muita kuin uhanalaisia lajeja;

21.  katsoo, että lukuun ottamatta 1. tammikuuta 2015 asti voimassa ollutta purkamisvelvoitetta, jota sovelletaan vähitellen vuoteen 2019 mennessä kaikkiin kalakantoihin, teknisiä toimenpiteitä koskevien säännösten on oltava riittävän joustavia, jotta ne voidaan mukauttaa reaaliajassa kalastuksen kehitykseen ja tarjota kalatalousalalle lisää mahdollisuuksia ottaa käyttöön valikoivia kalastusmenetelmiä koskevia innovaatioita;

22.  katsoo, että purkamisvelvoite on perustavanlaatuinen muutos kalastusalalle ja että teknisiä toimenpiteitä on mukautettava, jotta niillä voidaan ottaa käyttöön ja helpottaa valikoivampaa kalastusta; suosittaa seuraavia kolmea toimenpidettä tätä varten:

–  muutetaan huomattavasti saaliiden koostumusta koskevia sääntöjä tai jopa kumotaan ne

–  lisätään joustavuutta silmäkokoon liittyvissä säännöissä

–  sallitaan usean tyyppisten pyydysten pitäminen aluksella;

23.  ottaa huomioon vaikeudet, jotka johtuvat siitä, että neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2406/96 vahvistetut kaupan pitämistä koskevat vaatimukset ja saaliin vähimmäiskoot ovat yhtä aikaa voimassa; pyytää, että ne yhdenmukaistetaan teknisiä toimenpiteitä koskevassa uudessa puiteasetuksessa;

24.  katsoo, että teknisiä toimenpiteitä tarkistettaessa olisi otettava huomioon niiden vaikutukset kalavarojen biologiseen suojeluun, meriympäristöön, kalastustoiminnan kustannuksiin ja kannattavuuteen yhteiskunnan ja työllisyyden näkökulmasta;

25.  katsoo, että teknisiä toimenpiteitä koskevan puiteasetuksen suojelupäämäärä voitaisiin saavuttaa tehokkaammin toimilla, joilla pyrittäisiin parantamaan tarjonnan ja kysynnän hallintaa tuottajajärjestöjen avulla;

26.  katsoo, että satunnainen pienimuotoinen kalastus jäsenvaltioiden ja niiden alueiden sisävesillä on jätettävä suurimpien sallittujen saaliiden ulkopuolelle;

27.  katsoo, että monivuotisilla suunnitelmilla on merkittävä rooli YKP:ssä kalavarojen suojelussa, sillä ne ovat soveltuvin väline erityisten teknisten toimenpiteiden hyväksymiseen ja toteuttamiseen eri kalastusalueille;

28.  katsoo, että lainsäätäjien on jatkettava ponnistelujaan sopimukseen pääsemiseksi monivuotisia suunnitelmia koskevista toimivaltuuksista Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja asiaa koskevan oikeuskäytännön perusteella;

29.  katsoo, että monivuotisten suunnitelmien olisi muodostettava vankka ja kestävä kehys kalastuksen hallinnassa, että niiden on perustuttava parhaimpiin ja uusimpiin saatavilla oleviin vertaisryhmien tunnustamiin tieteellisiin ja sosioekonomisiin lausuntoihin ja että ne on mukautettava kantojen muutoksiin ja niillä on lisättävä joustavuutta kalastusmahdollisuuksien jakamista koskevassa vuosittaisessa päätöksenteossa neuvostossa; katsoo, että nämä vuosittaiset päätökset eivät saa koskea muuta kuin kalastusmahdollisuuksien jakamista, ja niissä on vältettävä mahdollisuuksien mukaan suuret vaihtelut;

30.  katsoo, että tulevissa monivuotisissa suunnitelmissa on edistyttävä pyydettävien lajien kantojen palauttamisessa kestävän enimmäistuoton mahdollistavia tasoja suuremmiksi ja pitämiseksi niillä tasoilla, ja että niissä on oltava etukäteen asetettu aikataulu, suojelun viitearvo varotoimenpiteiden käynnistämiseksi, mekanismi tieteellisen ajattelun muutoksiin sopeutumiseksi sekä tarkistuslauseke;

31.  katsoo, että purkamisvelvollisuudesta monilajikalastuksessa aiheutuvien ongelmien välttämiseksi on parannettava valikoivuutta ja minimoitava sivusaaliita; katsoo, että olisi löydettävä tapoja hyödyntää mahdollisuutta säätää joustotoimenpiteistä ja käyttää tieteellisesti määriteltyjä kalastuskuolevuuden vaihteluvälejä suurimpien sallittujen saaliiden määrittelemisessä;

32.  muistuttaa, että on lisättävä asianosaisten osallistumista monivuotisten suunnitelmien laatimiseen ja kehittämiseen neuvoa-antavien toimikuntien kautta ja kaikkiin alueellistamista koskeviin päätöksiin;

33.  katsoo, että parlamentin olisi valvottava erityisen tarkasti poisheitettyjen määrien vähentämissuunnitelmia koskevia delegoituja säädöksiä ja varattava oikeus vastustaa niitä, jos se katsoo sen tarpeelliseksi;

34.  katsoo, että poisheitettyjen määrien vähentämissuunnitelmia, mukaan lukien säilyttämisen vähimmäisviitekokojen muuttamista, koskevien delegoitujen säädösten väliaikainen voimassaolo ei missään tapauksessa saa ylittää kolmea vuotta ja ne on korvattava tapauskohtaisesti monivuotisella suunnitelmalla ja että tätä varten monivuotisia suunnitelmia on mukautettava mahdollisimman aikaisessa vaiheessa;

35.  katsoo, että alueellistamisen yhteydessä kunkin lajin vähimmäisviitekokoja koskevien päätösten olisi perustuttava tieteellisiin lausuntoihin; korostaa, että kaupanpidossa on vältettävä sääntöjenvastaisuuksia ja petoksia, jotka voisivat vaarantaa sisämarkkinoiden toiminnan;

36.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

PERUSTELUT

1.  Johdanto

Yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) vuonna 2013 tehdyn uudistuksen tavoitteisiin kuului kestävän enimmäistuoton saavuttaminen käyttäen ekosysteemiin perustuvaa lähestymistapaa. Tekniset toimenpiteet ja monivuotiset suunnitelmat säilyttämistoimenpiteinä ovat keskeisiä välineitä näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

Vuoden 2009 jälkeen ei ole kuitenkaan saavutettu juurikaan edistystä teknisiin toimenpiteisiin tai monivuotisiin suunnitelmiin liittyvissä lainsäädäntömenettelyissä. Monivuotisten suunnitelmien osalta tämä on johtunut toimielinten välisestä umpikujasta, joka on seurausta siitä, että komission monivuotisia suunnitelmia koskevissa lainsäädäntöehdotuksissa kalastusmahdollisuuksien jakaminen sisällytettiin saaliiden valvontaa koskeviin toimiin, mikä aiheutti erimielisyyttä SEUT-sopimuksen 43 artiklan tulkinnasta. Teknisten toimenpiteiden osalta vaikeudet johtuivat lainsäädännön saattamisesta Lissabonin sopimuksen mukaiseksi.

2.  Tekniset toimenpiteet

Teknisten toimenpiteiden tavoitteena on välttää nuorten kalojen ja sivusaaliiden kalastaminen. Periaatteessa järjestelmä perustuu kolmeen erilaiseen maantieteelliseen järjestelyyn (Itämeri, Välimeri ja Atlantti ja muut vesialueet), jotka koostuvat erilaisista säännöstöistä, ja toisinaan ne kuuluvat laajempaan ohjausvälineiden joukkoon, esimerkiksi monivuotisiin suunnitelmiin. On olemassa myös erityisasetuksia, esimerkiksi ajoverkkojen kieltäminen, tahattomien valassaaliiden ehkäiseminen tai hainevien irrottamista aluksella koskeva kielto. Näin ollen tekniset toimenpiteet ovat hajallaan yli 30:ssä eri asetuksessa, ja ne muodostavat monimutkaisen, epäyhtenäisen ja sekavan järjestelmän, jonka määräykset ovat usein epäjohdonmukaisia ja jopa keskenään ristiriitaisia.

Teknisten toimenpiteiden monimutkaisuus johtuu osaltaan siitä, että niitä on hyväksytty erilaisten lainsäädäntömenettelyjen mukaisesti ja niiden tarkoitukset ovat vaihdelleet. Eräitä niistä ovat pyytäneet alueelliset kalastuksenhoitojärjestöt, kun taas toiset hyväksyttiin vuosittaisten suurimpia sallittuja saaliita ja kiintiöitä koskevien asetusten mukaisesti. Enemmistö teknisistä toimenpiteistä on kuitenkin hyväksytty neuvostossa tai komissiossa komiteamenettelyn mukaisesti ennen Lissabonin sopimuksen voimaantuloa ja ilman Euroopan parlamentin osallistumista.

Teknisten toimenpiteiden yhtenäisyyden ja johdonmukaisuuden puute johtuu osaltaan siitä, että neuvosto hyväksyi niitä vähitellen osana vuosittaisia asetuksia, joissa vahvistetaan sallitut saaliit ja kiintiöt. Jotkin tekniset toimenpiteet ovat siis tulosta valtioiden välisistä poliittisista neuvotteluista, eikä niillä ole juurikaan tieteellistä perustetta, ja ne aiheuttavat perusteettomia eroja merialueiden välillä. Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen suurimpia sallittuja saaliita ja kiintiöitä koskevat eri toimenpiteet on hyväksyttävä yhteisesti sekä Euroopan parlamentissa että neuvostossa.

Teknisten toimenpiteiden maantieteellinen perusta ilmenee selvästi Välimeren saamassa erikoiskohtelussa, ottaen huomioon, että sitä koskeva suhteellisen johdonmukainen toimenpidekokonaisuus hyväksyttiin vasta 2006. Välimeren neuvoa-antava toimikunta on pyytänyt useaan otteeseen tiettyjen teknisten toimenpiteiden tarkistamista. On syytä huomauttaa, että komissio äskettäisessä teknisiä toimenpiteitä koskevassa tutkimuksessaan(1) jätti Välimeren sen ulkopuolelle asian monimutkaisuuden vuoksi.

Osa teknisistä toimenpiteistä koostuu erityisasetuksista. Suurimmassa osassa niistä sovellettava lainsäädäntömenettely on aiheuttanut kiistoja. Erityisesti ehdotus syvänmeren kantojen kalastamisesta Koillis-Atlantilla(2) on ollut jumissa yli kolmen vuoden ajan. Ajoverkkokalastusta koskeva menettely(3) on myös keskeytetty. Nämä vaikeudet ja kiistat johtuvat ehdotusten sisällöstä. Eräissä tapauksissa, esimerkiksi kysymyksessä hainevien irrottamisesta aluksella(4), alueelliset kalastuksenhoitojärjestöt ovat hylänneet säännöksen, jolloin Euroopan unionin laivasto on joutunut huonompaan asemaan kolmansiin maihin nähden. Toisissa tapauksissa, kuten tahattomia valassaaliita koskevassa asetuksessa(5), olisi tarpeen arvioida sen tehokkuutta.

Toisaalta teknisiä toimenpiteitä koskevat asetukset sisältävät useita poikkeuksia ja vapautuksia ja kaikkia säännöksiä on muutettu. Esimerkiksi asetusta (EY) N:o 850/1998 on muutettu 14 kertaa. Teknisten toimenpiteiden monimutkaisuus on lisääntynyt näiden jatkuvien muutosten takia. Delegoiduissa säädöksissä ja toimeenpanosäädöksissä on suuri määrä epäjohdonmukaisuuksia, eikä niiden soveltamisalaa ole määritelty selkeästi, mikä vaikeuttaa lainsäädäntömenettelyjen edistymistä. Tämän seurauksena teknisiä toimenpiteitä kokonaisuudessaan on jo pitkään pitänyt järkevöittää, yksinkertaistaa ja saattaa ne Lissabonin sopimuksen mukaiseksi.

Vuosina 2002 ja 2008 yritettiin tehdä tarkistuksia teknisiin toimenpiteisiin kokonaisuutena(6). Ensimmäinen yrityksistä epäonnistui ja toinen jäi pelkästään yhdeksi erittäin monista muutoksista. Myöskään kolmen keskeisen maantieteellisen asetuksen Lissabonin sopimuksen mukaiseksi saattamiseen liittyvissä lainsäädäntömenettelyissä ei saavutettu edistystä.

Komissio sai valmiiksi toukokuussa 2014 julkisen kuulemisen aiheesta ”uusi kehys teknisille toimenpiteille uudistetussa yhteisessä kalastuspolitiikassa”. Enemmistö kuulemiseen vastanneista jäsenvaltioista piti tarpeellisena teknisten toimenpiteiden yksinkertaistamista siten, että varmistettaisiin yhtäläiset edellytykset, mikä vaatii eräiden sääntöjen säilyttämistä yhteispäätösten piirissä. Katsottiin, että teknisten toimenpiteiden suunnittelussa alueellistamisen pitäisi liittyä käytännön soveltamisen kaltaisiin tekijöihin ja valvonnan ja seurannan tarpeeseen. Kalastusalan osallistujat katsoivat, että on omaksuttava minimalistinen lähestymistapa teknisten toimenpiteiden uudessa rakenteessa ja poistettava yhteispäätökset mikrotason hallintaan sisältyvissä päätöksissä. Kansalaisjärjestöt puolestaan katsoivat, että teknisille toimenpiteille tarvitaan yleinen kehys, joka sisältää yleiset tavoitteet ja yhteiset vähimmäisvaatimukset, joita on sovellettava kaikkialla unionissa, jotta varmistetaan, että hoidossa ei synny aukkoja, ja siksi yksinkertaistamista ei saa toteuttaa ympäristönsuojelun kustannuksella.

Tulevassa teknisiä toimenpiteitä koskevassa sääntelyssä tarvitaan yhteispäätöksiä, jotta voidaan saavuttaa tasapuoliset edellytykset ja helpottaa niiden toteuttamista ja valvontaa. Toisaalta alueellistamisella voidaan yksinkertaistaa hallintoa ja varmistaa, että säännökset mukautetaan kaikkien kalastusalueiden erityisolosuhteiden mukaisesti, mikä lisää joustavuutta ja mahdollistaa nopean toiminnan hätätilanteissa. Alueellistamisella voidaan lisäksi yksinkertaistaa säännöksiä ja parantaa niiden ymmärrettävyyttä, mihin kalastusala suhtautuisi myönteisesti varsinkin jos se otetaan mukaan niidenmukauttamisprosessiin. Ehdoton alueellistaminen ei ole sovitettavissa yhteen YKP:n kanssa, sillä kyse on yhteisestä politiikasta, jossa EU:lla on yksinomainen toimivalta kalavarojen yhteisen luonteen takia.

Näin ollen ei näytä olevan tarpeen käyttää yhteispäätösmenettelyä alueellisiin tai usein muutettaviin toimenpiteisiin, mutta on syytä säilyttää se kaikille merialueille yhteisille säännöille tai sellaisille säännöille, joita ei muuteta kohtuullisen ajan kuluessa.

Teknisiä toimenpiteitä koskevan sääntelyn rakenteen pitää perustua kolmeen yhteispäätösakseliin ja neljänteen, alueellistamisakseliin. Kolme ensin mainittua koskisi yhteisiä keskitettyjä sääntöjä, erityissääntöjä tärkeimmillä vesialueilla sekä tiettyä määrää teknisiä erityissäännöstöjä, jotka hyväksytään yhteispäätösmenettelyllä. Neljäs akseli, johon sovellettaisiin alueellistamista, koskisi alueellisesti voimassa olevia sääntöjä tai usein muutettavia sääntöjä.

3.  Monivuotiset suunnitelmat

Monivuotisten suunnitelmien tavoitteena on kalastuksen kannalta merkittävimpien lajien hoito. Yhteisenä piirteenä on vahvistaa kalakantojen hoitotavoitteet kutevan kannan biomassan koon ja kalastuskuolevuuden osalta. Tällä hetkellä on olemassa 11 monivuotista suunnitelmaa, jotka vaihtelevat käytettävien välineiden osalta. Yleisesti ottaen käytetään suurimpia sallittuja saaliita, mutta on myös muita välineitä, kuten tekniset toimenpiteet, pyyntiponnistuksen rajoittaminen tai erityiset valvontatoimet.

Monivuotiset suunnitelmat otettiin käyttöön YKP:n vuoden 2002 uudistuksen jälkeen. Nykyisistä suunnitelmista kahdessa säännellään alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen hoitamia kantoja, tonnikalaa ja grönlanninpallasta, kun taas muissa säännellään unionin vesialueilla olevia kantoja Kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) lausuntojen perusteella. Vuosina 2009–2009 niissä ei saavutettu juurikaan edistystä ja vuoden 2009 jälkeen ei ole hyväksytty yhtään suunnitelmaa neuvostossa vallinneen umpikujan takia.

Monivuotiset suunnitelmat ovat olleet tehokkaita vain osittain ja vähiten tyydyttävät tulokset ovat johtuneet heikkouksista kalastustoiminnan vähentämisessä ja valvonnassa. Ei pidä unohtaa, että laivaston ja siten myös kalastuskapasiteetin tehokas hallinta on menettänyt painoarvoaan YKP:ssä. Vaikka erilaiset kriisit ovat johtaneet laivastojen merkittävään pienentymiseen, kalastuskapasiteetin vähennys on ollut paljon pienempää.

Vaikka kyse on tärkeästä asiasta, viime vuosina asia ei ole kehittynyt juuri lainkaan toimielinten välisen pattitilanteen vuoksi, joka johtuu siitä, että Euroopan parlamentti ja neuvosto tulkitsevat eri tavalla monivuotisissa suunnitelmissa käytettävää oikeusperustaa, erityisesti sitä, onko käytettävä SEUT-sopimuksen 43 artiklan 2 vai 3 kohtaa. 43 artiklan 3 kohdassa kaikki päätösvalta annetaan neuvostolle ja parlamentti jätetään ulkopuolelle. Tuomioistuin antoi 26. marraskuuta 2014 ratkaisun kahdessa parlamentin ja komission neuvoston päätöstä vastaan esittämässä kanteessa(7), jotka koskivat päätöstä kalastusmahdollisuuksien myöntämisestä EU:n vesillä Venezuelan lipun alla purjehtiville kalastusaluksille Ranskan Guayanan edustalla sijaitsevalla yksinomaisella talousvyöhykkeellä. Ratkaisu muodostaa ennakkotapauksen, sillä siinä tehdään selväksi, että 43 artiklan 3 kohtaa voidaan käyttää oikeusperustana ainoastaan kalastusmahdollisuuksien myöntämisessä suurimpia sallittuja saaliita ja kiintiöitä koskevien asetusten mukaisesti.

Tuomioistuimen ratkaisua odotetaan yhä asiassa C-124/13/EP/neuvosto, joka koskee neuvoston asetusta (EU) N:o 1243/2012 turskakantoja hyödyntävää kalastustoimintaa koskevan pitkän aikavälin suunnitelman vahvistamisesta ja josta parlamentin kanta on, että asetuksen tavoitteen ja sisällön mukaisesti se olisi pitänyt hyväksyä SEUT:n 43 artiklan 2 kohdan perusteella käyttäen tavallista lainsäätämisjärjestystä, jossa parlamentti on toinen lainsäädäntövallan käyttäjä. Parlamentti vastustaa myös komission ehdotuksen jakamista, sillä neuvosto jakoi ehdotuksen kahteen säädökseen.

Monivuotisia suunnitelmia käsittelevän toimielinten välinen työryhmä sai työnsä päätökseen huhtikuussa 2014 ja lainsäädäntövallan käyttäjät totesivat päätelmissään, että on tärkeää työskennellä yhdessä pragmaattisten ratkaisujen löytämiseksi ottaen samalla huomioon eri kannat oikeudellisten kehysten tulkinnasta. Päätelmissä katsottiin, että monivuotisten suunnitelmien olisi muodostettava vankka ja kestävä kehys kalastuksen hallinnassa ja että niiden on perustuttava parhaimpiin saatavilla oleviin tieteellisiin lausuntoihin ja että niiden on oltava riittävän joustavia kantojen muutoksia ja kalastusmahdollisuuksien jakamista koskevaa vuosittaista päätöksentekoa varten.

Tulevien monivuotisten suunnitelmien yhteisiksi elementeiksi määriteltiin kestävän enimmäistuoton tavoite ja aikataulu sen saavuttamiseksi, suojelun viitearvo varotoimenpiteiden käynnistämiseksi, sopeutusmekanismi odottamattomiin muutoksiin tieteellisessä neuvonnassa sekä tarkistuslauseke.

Yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) vuonna 2013 tehdyn uudistuksen jälkeen kaikissa monivuotisissa suunnitelmissa on oltava kestävän enimmäistuoton tavoite ja aikataulu sen saavuttamiseksi, saaliiden poisheittämiskielto ja pakollista purkamisvelvollisuutta koskevat määräykset(8), takeet korvaavista toimista ja tarkistuslausekkeet. Siinä vahvistettiin myös kaksi mitattavissa olevaa tavoitetta, kalastuskuolevuus ja kutevan kannan biomassa.

YKP:n uudistuksella otettiin käyttöön poisheittämiskielto mutta ei ratkaistu suurimpien sallittujen saaliiden ja kiintiöiden järjestelmään sisäänrakennettuja jäykkyyksiä. Monilajikalastuksessa, jossa on kalastustoiminnan lopettamisen aiheuttavia kalalajeja (ns. pullonkaulalajeja), on nähtävissä ongelmia, joten olisi järkevää suosia tiettyjä välineitä, kuten pyyntiponnistuksen sääntelyä, joissa ei ole suurimpien sallittujen saaliiden ja kiintiöiden järjestelmässä olevia jäykkyyksiä. Lisäksi pyyntiponnistuksen sääntely helpottaisi kestävän enimmäistuoton tavoitteen saavuttamista ja parantaisi kalastuslaivaston taloudellista tulosta tietyllä kalastuskuolevuuden tasolla.

4.  YKP:n uudistus 2013

Eräs YKP:n uudistuksen merkittävä osa, joka vaikuttaa sekä monivuotisiin suunnitelmiin että teknisiin toimenpiteisiin, on alueellistaminen(9) eli alueellinen yhteistyö säilyttämistoimenpiteissä. Monivuotiset suunnitelmat näyttävät olevan soveltuvin väline erityisten teknisten toimenpiteiden hyväksymiseen ja toteuttamiseen alueellistamisen yhteydessä.

Asetuksessa säädetään, että kun komissiolle siirretään toimivaltaa, joka liittyy monivuotisiin suunnitelmiin, unionin ympäristölainsäädännön kannalta tarpeellisiin säilyttämistoimenpiteisiin tai purkamisvelvoitteeseen, asianomaiset ja toimenpiteiden kohteena olevat jäsenvaltiot voivat esittää yhteisiä suosituksia tietyssä määräajassa. Suositusten toteuttamiseksi jäsenvaltioiden on kuultava asianomaisia neuvoa-antavia toimikuntia. Komissio voi hyväksyä suositellut toimenpiteet delegoiduilla säädöksillä, mutta se voi myös esittää ehdotuksia, jos kaikki jäsenvaltiot eivät pääse sopimukseen yhteisistä suosituksista määräajassa. Komissio voi myös esittää ehdotuksia, jos yhteisten suositusten ei katsota olevan säilyttämistoimenpiteiden mitattavissa olevien tavoitteiden mukaisia. Euroopan parlamentin rooli rajoittuu mahdollisuuteen vastustaa delegoitua säädöstä kahden kuukauden kuluessa.

Nämä uudet säännökset vaikuttavat teknisiin toimenpiteisiin ja ovat kiinteästi sidoksissa monivuotisiin suunnitelmiin tai ovat seurausta niiden puuttumisesta, ja asia ratkeaa, kun komissio hyväksyy delegoidut säädökset. Jos esimerkiksi tietylle kalastusalalle ei ole hyväksytty monivuotista suunnitelmaa tai hoitosuunnitelmaa, komissiolla on valtuudet antaa delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan määräaikaisesti enintään kolmen vuoden kaudeksi erityinen poisheittämissuunnitelma, johon voi myös sisältyä vähimmäiskokojen muuttaminen(10).

Toisaalta purkamisvelvoitteesta annetulla asetuksella(11) otettiin käyttöön muutoksia kolmeen teknisiä toimenpiteitä koskevaan alueelliseen asetukseen (Atlantti, Välimeri ja Itämeri). Poisheittämissuunnitelmista on tullut pääasiallinen keino tehdä muutoksia siirtämällä komissiolle päätösvaltaa. Komissiolle on annettu valtuudet vahvistaa delegoiduilla säädöksillä säilyttämisen vähimmäisviitekoot lajeille, joita purkamisvelvoite koskee ja tarvittaessa määritellä poikkeuksia vähimmäisviitekokoihin. Tällainen tilanne syntyi Itämeren poisheittämissuunnitelmassa(12), jossa pienennettiin turskan vähimmäiskokoa 38 cm:stä 35 cm:iin.

Komissio päättää yleensä säilyttämisen vähimmäiskoosta delegoiduilla säädöksillä. Tämä helpottaisi tiettyjen alueellisten toimenpiteiden hyväksymistä, mutta säilyttämisen vähimmäiskokojen merkitys on huomattavasti alueellisia kysymyksiä suurempi, ja näin saatettaisiin vaikuttaa huomattavasti monivuotisten suunnitelmien kehitykseen. Kun säilyttämisen vähimmäiskokoja muutetaan, kalastajat muuttavat kalastustekniikkaansa, joten samalla muuttuu myös kalastuskuolevuus ja kutevan kannan ikäpyramidi. Yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevassa perusasetuksessa säädetään, että nämä kaksi parametria ovat monivuotisten suunnitelmien mitattavissa olevat tavoitteet(13). Muuttamalla säilyttämisen vähimmäiskokoja delegoiduilla säädöksillä muutettaisiin monivuotisten suunnitelmien keskeisiä parametreja suunnitelmien ulkopuolelta. On otettava huomioon, että vähimmäiskoot ovat keskeisen tärkeitä kaupanpidossa ja kalastustoiminnan valvonnassa.

5.  Esittelijän kanta

5.1.  Monivuotiset suunnitelmat

Lainsäädäntövallan käyttäjien on löydettävä pragmaattinen tapa saavuttaa nopeasti edistystä monivuotisissa suunnitelmissa EU:n tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella.

On myös lisättävä asianosaisten tehokasta osallistumista monivuotisten suunnitelmien laatimiseen ja kehittämiseen.

Monivuotiset suunnitelmat on hyväksyttävä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja samalla on varmistettava, että pitkäaikaisia toimenpiteitä ei säännellä poisheittämissuunnitelmilla, joiden pitäisi olla vain väliaikaisia.

5.2.  Tekniset toimenpiteet

Tulevien teknisten toimenpiteiden on oltava yksinkertaisia ja selkeitä, jotta kalastajat ymmärtäisivät niitä helpommin.

Mahdollisuuksien mukaan teknisiä toimenpiteitä on sopeutettava kunkin kalastuksen ja kunkin alueen erityisolosuhteiden mukaan (alueellistaminen).

Kuitenkin EU:n molempien lainsäädäntövallan käyttäjien on hyväksyttävä yhteiset säännöt kaikille merialueille tai säännöt, joita ei muuteta kohtuullisen ajan kuluessa, käyttäen tavallista lainsäätämisjärjestystä eli yhteispäätöstä.

Ehdoton alueellistaminen ei olisi sovitettavissa yhteen YKP:n kanssa, sillä kyse on yhteisestä politiikasta, jossa EU:lla on yksinomainen toimivalta kalavarojen yhteisen luonteen takia.

Lopuksi tarvitaan kalastajien laajempaa ja tehokkaampaa osallistumista päätöksentekoprosessiin teknisten toimenpiteiden viimeistä yksityiskohtaa myöten sekä kannusteiden tarjoamista kalastajille niiden soveltamisen helpottamiseksi.

LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOSASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

10.11.2015

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

14

2

6

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Marco Affronte, Clara Eugenia Aguilera García, Renata Briano, Alain Cadec, David Coburn, Diane Dodds, Linnéa Engström, João Ferreira, Ian Hudghton, Carlos Iturgaiz, António Marinho e Pinto, Gabriel Mato, Liadh Ní Riada, Remo Sernagiotto, Ricardo Serrão Santos, Isabelle Thomas, Ruža Tomašić, Peter van Dalen, Jarosław Wałęsa

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Izaskun Bilbao Barandica, Ole Christensen, Verónica Lope Fontagné, Lidia Senra Rodríguez

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Tim Aker

(1)

Tutkimus uuden teknisiä säilyttämistoimenpiteitä koskevan kehyksen kehittämisestä uudistetun YKP:n puitteissa Hanke nro ZF1455_S02. 7. heinäkuuta 2014.

(2)

COM(2012)0371 lopullinen – 2012/0179 (COD).

(3)

COM(2014)0265 lopullinen – 2014/0138 (COD).

(4)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 605/2013, annettu 12 päivänä kesäkuuta 2013.

(5)

Neuvoston asetus (EY) N:o 12/2004, annettu 26 päivänä huhtikuuta 2004.

(6)

COM(2002)0672 ja COM(2008)0324.

(7)

Asiat C-103/12/EP/neuvosto ja C-165/12 komissio/neuvosto.

(8)

11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artikla.

(9)

Alueellinen yhteistyö säilyttämistoimenpiteissä. 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013 18 artikla.

(10)

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 6 kohta.

(11)

20. toukokuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 2015/812 1 artiklan 10 kohta, 2 artiklan 5 kohta, 3 artiklan 5 kohta.

(12)

Komission delegoitu asetus (EU) N:o 1396/2014, annettu 20. lokakuuta 2014.

(13)

11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013 10 artiklan 1 kohdan c alakohta.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö