Menettely : 2015/2139(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0373/2015

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0373/2015

Keskustelut :

PV 18/01/2016 - 17
CRE 18/01/2016 - 17

Äänestykset :

PV 19/01/2016 - 5.5
CRE 19/01/2016 - 5.5
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2016)0005

MIETINTÖ     
PDF 318kWORD 124k
21.12.2015
PE 565.021v02-00 A8-0373/2015

kulttuurienvälisen vuoropuhelun, kulttuurisen monimuotoisuuden ja koulutuksen merkityksestä EU:n perusarvojen edistämisessä

(2015/2139(INI))

Kulttuuri- ja koulutusvaliokunta

Esittelijä: Julie Ward

TARKISTUKSET
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

kulttuurienvälisen vuoropuhelun, kulttuurisen monimuotoisuuden ja koulutuksen merkityksestä EU:n perusarvojen edistämisessä

(2015/2139(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2 ja 21 artiklan sekä 27 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 165 ja 167 artiklan sekä 17 artiklan, jonka mukaan unionin on kunnioitettava kirkkojen ja uskonnollisten yhdistysten tai yhdyskuntien sekä elämänkatsomuksellisten ja ei-tunnustuksellisten järjestöjen asemaa, joka niillä on kansallisen lainsäädännön mukaisesti, ja tunnustettava niiden identiteetti ja erityinen tehtävä sekä käytävä avointa ja säännöllistä vuoropuhelua niiden kanssa,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan(1) ja erityisesti sen 10, 11 ja 22 artiklan sekä sen johdannon,

–  ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja erityisesti sen ensimmäisen lisäpöytäkirjan 2 artiklan,

–  ottaa huomioon kulttuurista ja kehityksestä 20. joulukuuta 2010 annetun Yhdistyneiden kansakuntien päätöslauselman,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien vuosituhatjulistuksen (2000) ja erityisesti otsikon ”Ihmisoikeudet, demokratia ja hyvä hallinto” alaiset kohdat,

–  ottaa huomioon kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen (CEDAW) (1979),

–  ottaa huomioon vuonna 2005 tehdyn Unescon yleissopimuksen kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemisesta ja edistämisestä (Unescon yleissopimus),

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen (1948) ja erityisesti sen 16 artiklan sekä YK:n julistuksen uskontoon tai vakaumukseen perustuvan kaikkinaisen suvaitsemattomuuden ja syrjinnän poistamisesta,

–  ottaa huomioon 20. joulukuuta 2012 annetun YK:n yleiskokouksen päätöslauselman 67/179 ja 22. maaliskuuta 2013 annetun YK:n ihmisoikeusneuvoston päätöslauselman 22/20,

–  ottaa huomioon 13. kesäkuuta 2013 neuvostolle antamansa suosituksen luonnoksesta EU:n suuntaviivoiksi uskonnon- ja vakaumuksenvapauden edistämisestä ja suojelemisesta(2) sekä ulkoasiainneuvoston 24. kesäkuuta 2013 hyväksymät EU:n suuntaviivat uskonnon- ja vakaumuksenvapauden edistämisestä ja suojelemisesta,

–  ottaa huomioon 18. joulukuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1983/2006/EY Euroopan kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuodesta (2008)(3),

–  ottaa huomioon 20. marraskuuta 2008 annetut neuvoston päätelmät kulttuurisen monimuotoisuuden ja kulttuurienvälisen vuoropuhelun edistämisestä unionin ja sen jäsenvaltioiden ulkosuhteissa (2008/C 320/04)(4),

–  ottaa huomioon 25. kesäkuuta 2012 ulkoasiainneuvostossa hyväksytyn ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategisen kehyksen ja toimintasuunnitelman (11855/2012),

–  ottaa huomioon kulttuurienvälisestä vuoropuhelusta 7. toukokuuta 2008 annetun Euroopan neuvoston valkoisen kirjan ”Living Together As Equals in Dignity”,

–  ottaa huomioon kulttuuria kansainvälistyvässä maailmassa koskevan Euroopan toimintasuunnitelman (COM(2007)0242), jolla pyritään edistämään tietoisuutta kulttuurisesta monimuotoisuudesta ja EU:n arvoista, kansalaisyhteiskunnan kanssa käytävää vuoropuhelua ja hyvien käytäntöjen vaihtoa,

–  ottaa huomioon vuonna 2014 laaditun kulttuuria EU:n ulkosuhteissa koskevan valmistelutoimen tulokset ja jatkotoimet,

–  ottaa huomioon vapaakauppasopimuksen mallin liitteenä olevan kulttuuriyhteistyötä koskevan pöytäkirjan(5),

–  ottaa huomioon Pariisissa 17. maaliskuuta 2015 pidetyssä EU:n opetusministereiden epävirallisessa kokouksessa annetun Pariisin julistuksen kansalaisuuden sekä vapauden, suvaitsevaisuuden ja syrjimättömyyden yhteisten arvojen edistämisestä koulutuksen avulla (8496/15),

–  ottaa huomioon Luxemburgissa vuonna 2015 pidetyssä Euroopan nuorisokokouksessa annetut puheenjohtajakolmikon lopulliset yhteiset suositukset, joissa otettiin huomioon jäsennelty vuoropuhelu, jonka tavoitteena oli lisätä nuorten poliittista osallistumista demokraattiseen toimintaan Euroopassa, ja joissa parlamenttia kehotettiin edistämään arvoihin perustuvaa koulutusta ja aktiivista kansalaiskasvatusta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietinnön (A8-0373/2015),

A.  toteaa, että Eurooppa on kulttuurisesti, sosiaalisesti, kielellisesti ja uskonnollisesti valtavan monimuotoinen; toteaa tässä yhteydessä, että yhteiskuntiamme yhdistävät yhteiset arvot, kuten vapaus, sosiaalinen oikeudenmukaisuus, tasa-arvo ja syrjimättömyys, demokratia, ihmisoikeudet, oikeusvaltio, suvaitsevaisuus ja solidaarisuus, ovat erittäin tärkeitä Euroopan tulevaisuudelle;

B.  toteaa, että koska kulttuurienvälinen vuoropuhelu ei ole oikeudellinen käsite, sitä ei säännellä kansallisella, EU:n tai kansainvälisellä lainsäädännöllä, vaan se rakentuu kansainvälisille kehyksille, joilla pyritään suojelemaan ihmisoikeuksia ja kulttuurista monimuotoisuutta;

C.  toteaa, että kulttuurienvälinen vuoropuhelu määriteltiin alustavasti eri tutkimuksissa ja päätelmissä Euroopan kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuonna (2008) prosessiksi, joka kattaa avoimen ja kunnioittavan keskustelun tai vuorovaikutuksen sellaisten yksilöiden, ryhmien ja organisaatioiden välillä, jotka eroavat toisistaan kulttuuriselta taustaltaan tai maailmankatsomukseltaan; toteaa, että sen tavoitteena on kehittää eri näkökulmien ja käytäntöjen parempaa ymmärtämystä, lisätä osallistumista sekä valinnanvapautta ja kykyä tehdä valintoja, edistää tasa-arvoa ja parantaa luovia prosesseja;

D.  toteaa, että on tärkeää tarjota tarvittavat resurssit, erityisesti taloudelliset resurssit, joiden avulla voidaan asettaa etusijalle sellaisten ohjelmien rahoitus, jotka on laadittu edistämään kulttuurienvälistä vuoropuhelua ja kansalaisten välistä vuoropuhelua, jotta voidaan lujittaa keskinäistä kunnioitusta laajan kulttuurisen monimuotoisuuden yhteydessä ja käsitellä yhteiskuntiemme monitahoista todellisuutta ja eri kulttuuri-identiteettien ja vakaumusten rinnakkaiseloa sekä korostaa eri kulttuurien myötävaikutusta eurooppalaisiin yhteiskuntiin ja eurooppalaiseen perintöön ja varmistaa tehokas konfliktinhallinta;

E.  toteaa, että tämän tavoitteen saavuttaminen ei ole ainoastaan viranomaisten ja päättäjien tehtävä vaan koko yhteiskunta on siitä yhteisesti vastuussa, mukaan lukien lukuisat sidosryhmät, kuten perheet, tiedotusvälineet, opettajat, yritykset sekä yhteisölliset ja uskonnolliset johtajat; toteaa, että poliittisten toimijoiden ohella on tärkeää painottaa niiden kaikkien muiden sidosryhmien roolia, jotka osallistuvat kulttuurienväliseen vuoropuheluun;

F.  toteaa, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan tietyt artiklat ovat erityisen tärkeitä kulttuurienvälisen vuoropuhelun kannalta, koska niissä edistetään tasa-arvoa, syrjimättömyyttä, kulttuurista, uskonnollista ja kielellistä monimuotoisuutta, ilmaisun- ja liikkumisvapautta sekä kansalaisoikeuksia, jotka liittyvät talouselämään ja politiikkaan osallistumiseen;

G.  katsoo, että merkityksellinen kulttuurienvälinen vuoropuhelu edellyttää vankkaa tietämystä omasta kulttuurista ja muista kulttuureista;

H.  toteaa, että kehitysyhteistyön eurooppalaisen teemavuoden 2015, YK:n vuosituhattavoitteiden tarkistamisen ja YK:n vuoden 2015 kestävän kehityksen huippukokouksen tuloksien yhteydessä kulttuurin tehtävä on keskeisen tärkeä, kun pyritään kestävään kehitykseen ja köyhyyden poistamiseen maailmasta; kehottaa lisäksi sisällyttämään kulttuurin yksiselitteisemmin YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelmaan vuoden 2015 jälkeiseksi ajaksi;

I.  toteaa, että Euroopan ja koko maailman on vastattava lukuisiin haasteisiin, jotka liittyvät globalisaatioon, muuttoliikkeeseen, uskonnollisiin ja kulttuurien välillä esiintyviin konflikteihin sekä radikalismin nousuun;

J.  toteaa, että kulttuurienvälisen vuoropuhelun yhteydessä on olennaisen tärkeää soveltaa sekä yleismaailmallisia ihmisoikeuksia (yksilön oikeuksina) että kulttuurisia oikeuksia (tunnustaen erityiset ja moninaiset kulttuuri-identiteetit);

K.  toteaa, että oppimiseen liittyvän opiskelijoiden ja opettajien liikkuvuuden kehittäminen ja kaikenlaiset muut kansainvälisen vaihdon muodot voivat johtaa parempaan maailmaan, jossa ihmiset liikkuvat vapaasti ja nauttivat avoimesta kulttuurienvälisestä vuoropuhelusta;

1.  katsoo, että unionin olisi arvioitava tilannetta ja jatkettava erinomaista työtä, joka aloitettiin Euroopan kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuonna 2008, lisättävä hyvien käytäntöjen vaihtamista ja edistettävä uutta jäsenneltyä vuoropuhelua kulttuurien ja uskontojen välisistä kysymyksistä kaikkien viimeaikaisten dramaattisten tapahtumien valossa kaikkien sidosryhmien kanssa, joita ovat Euroopan tason ja jäsenvaltioiden poliitikot, paikallis- ja alueviranomaiset, kirkot, uskonnolliset yhdistykset ja yhdyskunnat sekä elämänkatsomukselliset ja ei-tunnustukselliset järjestöt, kansalaisjärjestöt ja -foorumit, urheilu-, kulttuuri- ja opetusalan työntekijät, kansalliset ja unionin nuorisoneuvostot, akateemisen maailman edustajat ja tiedotusvälineet;

2.  kannustaa kaikkia sidosryhmiä laatimaan kulttuurienvälistä vuoropuhelua koskevan ajantasaisen, selvän ja niiden toimintaan liittyvän määritelmän, panemaan täytäntöön tai sovittamaan yhteen menetelmiä, laadullisia kriteerejä ja indikaattoreita, joilla arvioidaan kulttuurienvälistä vuoropuhelua koskevien ohjelmien ja hankkeiden vaikutusta, ja määrittämään kulttuurienväliset vertailut mahdollistavia menetelmiä;

3.  katsoo, että kulttuurien ja uskontojen välistä ja arvoihin perustuvaa lähestymistapaa olisi edistettävä koulutuksen alalla, jotta voitaisiin käsitellä ja edistää keskinäistä kunnioitusta, lahjomattomuutta ja eettisiä periaatteita, kulttuurista monimuotoisuutta, sosiaalista osallisuutta ja yhteenkuuluvuutta, myös edistämällä kaikille tarkoitettuja vaihto- ja liikkuvuusohjelmia;

4.  suosittaa, että kulttuurista monimuotoisuutta tarkasteltaisiin myös audiovisuaali- ja kulttuurialoilla; kannustaa näitä aloja kehittämään luovia keinoja sopimuksen saavuttamiseksi kansallisista, alueellisista ja paikallisista toimintasuunnitelmista, jotka koskevat kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemisesta ja edistämisestä tehdyn Unescon yleissopimuksen täytäntöönpanoa;

5.  kehottaa ottamaan huomioon uskontojen välisen vuoropuhelun kulttuurienvälisen vuoropuhelun osa-alueena, sillä se on rauhan ennakkoedellytys ja keskeinen konfliktinhallinnan väline, ja keskittymään yksilön ihmisarvoon ja tarpeeseen noudattaa ihmisoikeuksia kaikkialla maailmassa kiinnittämällä erityistä huomiota ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen ja uskonnollisten vähemmistöjen oikeuteen saada suojelua;

6.  painottaa, että kulttuurien ja uskontojen välisellä aidolla vuoropuhelulla kannustetaan positiivista ja yhteistyöhakuista vuorovaikutusta, edistetään ymmärtämystä ja kunnioitusta kulttuurien välillä, lisätään monimuotoisuutta ja demokratian, vapauden ja ihmisoikeuksien kunnioittamista sekä yleismaailmallisten ja kulttuurikohtaisten arvojen hyväksyntää;

7.  korostaa, että on tärkeää integroida oikea-aikaisesti ja kouluttaa eristäytyneitä yhteisöjä, joiden toiminta on EU:n perusarvojen vastaista;

8.  katsoo, että EU:n olisi maailmanlaajuisena rauhantoimijana sisällytettävä EU:n ulkosuhteisiin ja kehityspolitiikkaan kulttuuri ja kulttuurivaihto ja lisättävä koulutusta, koska ne lujittavat yhteisiä keskeisiä arvoja, kuten kunnioitus ja keskinäinen ymmärtämys, ja tarjoavat tehokkaita välineitä merkitykselliseen ja kestävään konfliktinratkaisuun, rauhanrakentamiseen ja kriisien ehkäisyyn;

9.  katsoo, että SEUT:n 167 artiklan 4 kohdan mukaisesti kulttuurienvälinen vuoropuhelu ja kulttuurinen monimuotoisuus olisi integroitava kautta linjan kaikkiin EU:n politiikan aloihin, jotka vaikuttavat EU:n yhteisiin perusarvoihin ja -oikeuksiin ja joita ovat esimerkiksi nuorisopolitiikka, koulutuspolitiikka, liikkuvuus, työllisyys ja sosiaaliasiat, ulkopolitiikka, naisten oikeudet ja sukupuolten tasa-arvo, kauppa ja aluekehitys;

10.  korostaa tarvetta kouluttaa ja valmistella tulevia sukupolvia, jotta ne toimisivat rohkeina ongelmanratkaisijoina ja vastaisivat tehokkaasti ja innovatiivisesti haasteisiin, joita unionin kansalaiset kohtaavat tulevaisuudessa, antamalla niille mahdollisuuden saada todellista kansalaiskasvatusta ja varmistamalla, että ne ovat motivoituneita ja sitoutuneita hankkimaan pätevyyttä ja taitoja toimiakseen yrittäjinä, johtajina ja valmiuksien kehittäjinä;

11.  toteaa, että kulttuurienvälinen vuoropuhelu on väline, jolla varmistetaan osallistava demokraattinen osallistuminen ja kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien lisääminen, erityisesti julkisiin hyödykkeisiin ja julkisiin tiloihin nähden; katsoo, että kulttuurienvälisellä vuoropuhelulla voidaan sellaisenaan edistää merkittävästi demokratian parantamista ja kehittää laajempaa ja syvempää osallisuutta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta;

12.  katsoo, että osallistavaan, korkealaatuiseen ja saatavilla olevaan viralliseen ja epäviralliseen koulutukseen sekä arkioppimiseen tehtävien julkisten investointien lisääminen on ensimmäinen askel yhtäläisen pääsyn ja mahdollisuuksien tarjoamiseksi kaikille; muistuttaa tarpeesta varmistaa kulttuurinen ja sosiaalinen monimuotoisuus opetustilanteissa ja oppimisympäristöissä, myös opettajien keskuudessa, jotta vähennetään koulunkäynnin keskeyttämistä ja edistetään muita heikommassa asemassa olevien lasten koulutusta tasavertaisuuden ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämiseksi tulevien sukupolvien keskuudessa;

13.  korostaa, että virallinen ja epävirallinen koulutus, arkioppiminen ja mahdollisuus elinikäiseen oppimiseen eivät ainoastaan tarjoa tietoja, taitoja ja osaamista vaan niiden olisi myös autettava oppijoita kehittämään eettisiä ja kansalaisarvoja ja tulemaan aktiivisiksi, vastuullisiksi ja avarakatseisiksi yhteiskunnan jäseniksi; painottaa tältä osin, että kansalaiskasvatusta on tärkeää antaa jo varhaisella iällä, ja toteaa, että kaikkien koulutuksen alan sidosryhmien on tärkeää tehdä yhteistyötä; kehottaa käyttämään perustana lasten ja nuorten aloite- ja sitoutumiskykyä, jotta vahvistetaan sosiaalisia suhteita, luodaan yhteenkuuluvuuden tunnetta ja kehitetään eettisiä normeja syrjinnän torjumiseksi;

14.  korostaa epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen merkitystä ja on tietoinen hyödystä, joka syntyy, kun luodaan synergioita ja kumppanuuksia kaikkien oppimisen tasojen ja muotojen sekä eri sukupolvien välillä; korostaa samoin, että on tärkeää osallistua urheiluun ja vapaaehtoistoimintaan, kun edistetään sosiaalisten ja kansalaistaitojen sekä monikulttuuristen taitojen kehittämistä ja muita heikommassa asemassa olevien ja haavoittuvien ryhmien sekä yleisemmin kansalaisten ja erityisesti lasten sosiaalista osallisuutta luomalla ryhmätyöhenkeä ja opettamalla monimuotoisuuden kunnioittamista ja torjumalla siten väkivallan, radikalismin, rasismin ja muukalaisvihan kaltaisia sosiaalisia ilmiöitä ja luomalla uudelleen perustaa rakentavalle ja rauhanomaiselle vuoropuhelulle eri yhteisöjen välillä; muistuttaa tässä yhteydessä EU:n ohjelmien keskeisestä asemasta kulttuurin, tiedonvälityksen, koulutuksen, nuorisotyön ja urheilun alalla tärkeinä tekijöinä, joilla torjutaan suvaitsemattomuutta ja ennakkoluuloja sekä edistetään yhteenkuuluvuuden tunnetta ja kulttuurisen monimuotoisuuden kunnioittamista;

15.  korostaa, että on tärkeää rakentaa lujia siltoja kulttuurin ja koulutuksen välille, jotta voidaan kehittää osaamista ja siirrettäviä taitoja, lisätä korkeatasoisten ja turvattujen työpaikkojen määrää ihmisarvoista työtä koskevan ILOn ohjelman mukaisesti ja saavuttaa korkeampi sosiaalisen osallisuuden ja aktiivisen kansalaisuuden taso; pitää näitä tärkeimpinä tavoitteina pantaessa täytäntöön EU:n perusarvoja, jotka on vahvistettu SEU:n 2 artiklassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa; muistuttaa Connect-ohjelman merkityksestä, sillä se oli ainoa EU:n ohjelma, jolla edistettiin kulttuuri- ja koulutushankkeita, ja kannustaa komissiota harkitsemaan uutta kokeiluhanketta, jolla testataan, onko tällainen järjestelmä pantavissa tässä vaiheessa täytäntöön;

16.  tukee nuorten ja opettajien liikkuvuutta samoin kuin kaikenlaista yhteistyötä koulujen ja korkeakoulujen välillä, esimerkiksi yhteisiä koulutusfoorumeita, yhteisiä opiskeluohjelmia ja yhteishankkeita, joilla edistetään kulttuurisen monimuotoisuuden ymmärtämystä ja hyväksymistä sekä sosiaalisten, monikulttuuristen ja kansalaistaitojen omaksumista; katsoo tässä yhteydessä, että lasten tutustuttaminen muihin kulttuureihin hyvin nuorella iällä auttaa heitä hankkimaan sellaisia perustavia taitoja ja valmiuksia elämään, joita henkilökohtainen kehitys, tuleva työllistyminen ja aktiivinen unionin kansalaisuus edellyttävät; korostaa, että kohdistetut kouluvierailut eri jäsenvaltioihin ja lasten kansainvälinen liikkuvuus on myös väline, jolla luodaan perusta eurooppalaisille kulttuureille, taiteelle, kielille ja arvoille; tukee erityisesti ala- ja yläasteen opettajien liikkuvuutta, jotta voidaan jakaa kokemuksia ja kehittää omia välineitä muuttuvien yhteiskunnallisten haasteiden kohtaamiseksi ja niihin vastaamiseksi; korostaa Erasmus+ -ohjelman roolia ja merkitystä, sillä se lisää nuorten tietoisuutta eurooppalaisuudesta ja luo yhteenkuuluvuuden tunnetta ja vakiinnuttaa kulttuurienvälistä vuoropuhelua edistämällä nuorten liikkuvuutta sekä parantamalla heidän työllistymistään; kannustaa erityisesti toteuttamaan lisätoimia, joilla edistetään muita heikommassa asemassa olevien ryhmien ja erityistarpeita omaavien henkilöiden mahdollisuutta hyödyntää Erasmus+ -ohjelman liikkuvuutta edistäviä toimia ja osallistua niihin;

17.  kannustaa jäsenvaltioita kehittämään laadukkaita koulutusohjelmia, joilla edistetään monimuotoisuutta ja lisätään opettajien, nuoriso- ja yhteisötyöntekijöiden sekä kouluissa ja epäviralliseen koulutukseen ja arkioppimiseen liittyvissä yhteyksissä toimivien niin lapsille kuin heidän vanhemmilleen tarkoitettujen neuvontapalvelujen mahdollisuuksia täyttää kulttuuriselta ja sosiaaliselta taustaltaan eroavien lasten koulutustarpeet ja puuttua kaikenlaiseen syrjintään ja rasismiin, mukaan lukien kiusaaminen ja nettikiusaaminen; toteaa, että koulutusresursseja olisi tarkasteltava uudelleen, jotta edistettäisiin eri näkökulmiin perustuvaa ja monikielistä oppimista, ja että opettajien monikielisiin ja -kulttuurisiin kokemuksiin ja taitoihin on kiinnitettävä enemmän huomiota ja niitä on edistettävä tässä yhteydessä järjestelmällisesti;

18.  korostaa, että on tärkeää investoida opettajille tarkoitettuihin elinikäisen oppimisen ohjelmiin, jotta he voivat hankkia tarvittavia pedagogisia valmiuksia muuttoliikkeen, vieraaseen kulttuuriin sopeutumisen ja sosiaalipsykologian alalla ja jotta he voivat hyödyntää monimuotoisuutta runsaana oppimislähteenä opetustilanteissa;

19.  toteaa, että opettajat ovat keskeisessä asemassa pyrittäessä vahvistamaan sosiaalisia suhteita yhteistyössä perheiden kanssa, luomaan yhteenkuuluvuuden tunnetta ja auttamaan nuoria kehittämään eettisiä ja kansalaisarvoja;

20.  muistuttaa, että on luotava oikeuksiin perustuvia ja sukupuolinäkökulman huomioonottavia oppimisympäristöjä, jotta opiskelijat saavat tietoja ihmisoikeuksista, mukaan lukien naisten ja lasten oikeudet, perusarvoista ja kansalaisvaikuttamisesta, kansalaisten oikeuksista ja velvollisuuksista sekä demokratiasta ja oikeusvaltiosta ja voivat puolustaa niitä, luottavat omaan identiteettiinsä, tietävät, että heidän äänensä kuullaan, ja tuntevat, että heidän yhteisönsä arvostavat heitä; kannustaa jäsenvaltioita ja oppilaitoksia vahvistamaan opiskelijoiden aktiivista osallistumista oppilaitostensa hallintoon;

21.  korostaa uuden tieto- ja viestintäteknologian ja internetin merkitystä kulttuurienvälistä vuoropuhelua edistävinä välineinä; kannattaa sosiaalisen median käyttöä, jotta vahvistetaan tietoisuutta EU:n yhteisistä perusarvoista ja -periaatteista kansalaisten keskuudessa, ja korostaa medialukutaidon merkitystä kaikilla koulutustasoilla välineenä, jolla edistetään kulttuurienvälistä vuoropuhelua nuorten keskuudessa; kannustaa myös Euroopan ulkosuhdehallintoa ja EU:n edustustojen kaikkia päälliköitä hyödyntämään työssään uusia digitaalisia työkaluja;

22.  toteaa, että on tarjottava kestävää ja jäsenneltyä tukea kansalaisjärjestöille, ihmisoikeusjärjestöille, nuorisojärjestöille ja oppilaitoksille, jotta ne voivat haastaa ääriliikkeet sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja osallistamisen, aktiivisen kansalaisuuden ja nuorten vaikutusmahdollisuuksien lisäämisen ja osallistumisen avulla, erityisesti pienimuotoisten paikallisten aloitteiden ja ruohonjuuritason aloitteiden avulla;

23.  toteaa, että kansalaisjärjestöt, kulttuuriverkostot ja -foorumit sekä edellä mainitut tahot ovat keskeisessä asemassa ja että niiden olisi jatkossakin oltava keskeisessä asemassa ympäristöissä, joissa kulttuurienvälisen vuoropuhelun viralliset rakenteet, toimet tai ohjelmat ovat vähemmän kehittyneitä; kannustaa lisäämään vuoropuhelua unionin ja suurkaupunkien, alueiden ja paikallisviranomaisten välillä, jotta voidaan analysoida tehokkaammin i) niiden kaupunkimallien välistä yhteyttä, joissa kansalaiset elävät, sekä koulujärjestelmien onnistumista tai epäonnistumista, ii) virallisesta oppimisesta ja arkioppimisesta kaikille lapsille ja perheille koituvaa hyötyä ja iii) koulutusrakenteiden yhteensovittamista tehokkaan kulttuurienvälisen vuoropuhelun edistämiseksi;

24.  kehottaa kiinnittämään uudelleen huomiota solidaarisuuteen perustuvan ja monikulttuurisen yhteiskunnan edistämiseen erityisesti nuorten keskuudessa panemalla täytäntöön Kansalaisten Eurooppa -ohjelma, käyttämällä riittävästi varoja sen tavoitteiden täyttämiseen eli yhtenäisemmän ja osallistavamman yhteiskunnan toteuttamiseen ja edistämällä maailmaan avoimesti suhtautuvaa aktiivista kansalaisuutta, jossa kunnioitetaan kulttuurista monimuotoisuutta ja joka perustuu unionin yhteisiin arvoihin;

25.  kannustaa kaikenikäisten osallistavaan taide- ja urheilukasvatukseen ja koulutustoimintaan sekä vapaaehtoistoimintaan, jotta voidaan lujittaa yhteiskuntaan sopeutumista koskevia prosesseja ja vähemmistöjen, muita heikommassa asemassa olevien ryhmien, marginalisoituneiden yhteisöjen, maahanmuuttajien ja pakolaisten osallistumista kulttuurielämään ja sosiaaliseen elämään, johtajuus ja päätöksenteko mukaan lukien;

26.  pitää tärkeinä virallista, epävirallista ja arkioppimista sekä vapaaehtoistoimintaa, jotta voidaan edistää itsensä kehittämistä keskittymällä kognitiivisiin ja ei-kognitiivisiin taitoihin ja valmiuksiin, kriittiseen ajatteluun, kykyyn käsitellä erilaisia mielipiteitä, medialukutaitoon, syrjimättömyyteen ja monikulttuurisiin taitoihin ja valmiuksiin sekä kielten oppimiseen samoin kuin sosiaalisiin ja kansalaistaitoihin, mukaan lukien kulttuuriperintöön tutustuminen välineenä, jolla voidaan vastata tämänhetkisiin haasteisiin ymmärtävän tulkinnan avulla;

27.  vahvistaa, että käsiteltäessä kulttuurienvälistä vuoropuhelua ja koulutusta on tarpeen soveltaa sukupuolinäkökulmaa ja ottaa huomioon monenlaisesta syrjinnästä kärsivien ihmisten, kuten vammaisten henkilöiden, HLBTI-henkilöiksi itsensä määrittävien ja marginalisoituneista yhteisöistä peräisin olevien, tarpeet;

28.  kannustaa unionin toimielimiä laajentamaan kaikenlaista radikalisoitumista koskevaa analyysiaan ja pohtimaan uudelleen poliittisten ääriliikkeiden ja väkivallan luonnetta ja prosesseja sen olettamuksen perusteella, että radikalisoituminen on dynaaminen ja suhteellinen prosessi sekä ennalta arvaamaton ja ennakoimaton seuraus toisiaan seuraavista muutoksista; suhtautuu siksi myönteisesti 17. maaliskuuta 2015 annettuun Pariisin julistukseen kansalaisuuden sekä vapauden, suvaitsevuuden ja syrjimättömyyden yhteisten arvojen edistämisestä koulutuksen avulla pyrkimyksenä edistää aktiivista vuoropuhelua kulttuurien välillä sekä maailmanlaajuista solidaarisuutta ja keskinäistä kunnioitusta ja katsoo, että julistuksella pyritään kiinnittämään huomiota kansalaiskasvatuksen merkitykseen, mukaan lukien tietoisuuden lisääminen kulttuuristen välineiden ainutlaatuisesta tehtävästä keskinäisen kunnioituksen edistämisessä oppilaiden ja opiskelijoiden keskuudessa;

29.  muistuttaa, että hallituksilla ja unionin toimielimillä on tiedusteluyksikköjen ja lainvalvontaviranomaisten tukemina legitiimi oikeus ja vastuu puuttua rikolliseen toimintaan; panee kuitenkin merkille, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan mukaisesti rangaistustoimissa on aina noudatettava perusoikeuksia, kuten oikeutta tietosuojaan, ilmaisunvapautta, syyttömyysolettamaa ja oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin;

30.  katsoo, että EU:n olisi perusarvoja, kulttuurienvälistä vuoropuhelua ja kulttuurista monimuotoisuutta kansainvälisesti edistäessään tuomittava voimakkaasti kaikenlainen epäinhimillinen ja alentava kohtelu sekä kaikenlaiset ihmisoikeusloukkaukset, jotta se voisi edistää konkreettisesti ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen täysimääräistä kunnioittamista;

31.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että sitovat eurooppalaiset ja kansainväliset syrjinnän vastaiset normit saatetaan täysimääräisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä;

32.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan marginalisoituneita yhteisöjä, maahanmuuttajia, pakolaisia ja vastaanottavia yhteisöjä sekä uskonnollisia ja tunnustuksettomia yhteisöjä mukaan kunnioittaviin ja voimaannuttaviin osallisuuden edistämistä koskeviin prosesseihin, joilla varmistetaan niiden osallistuminen yhteiskunnalliseen ja kulttuurielämään inhimillisellä, kunnioittavalla ja kestävällä tavalla kaikissa tilanteissa ja erityisesti hätätilanteissa;

33.  suhtautuu myönteisesti kulttuuria EU:n ulkosuhteissa koskevaan valmistelutoimeen ja sen asemaan välineenä, jolla vahvistetaan kulttuurin roolia inhimillisen, sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen strategisena tekijänä ja myötävaikutetaan ulkopoliittisten tavoitteiden saavuttamiseen, ja kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja EU:n edustustoja kaikkialla maailmassa sisällyttämään kulttuurin kiinteänä osana EU:n ulkopolitiikkaan, nimittämään kulttuuriasiamiehen kuhunkin EU:n edustustoon EU:n ulkopuolisissa kumppanimaissa ja antamaan ulkosuhdehallinnon henkilöstölle koulutusta ulkopolitiikan kulttuurisesta ulottuvuudesta; kehottaa komissiota valtavirtaistamaan kulttuuridiplomatian ja kulttuurienvälisen vuoropuhelun kaikkiin EU:n ulkosuhdevälineisiin ja EU:n kehitysohjelmaan; kehottaa lisäksi EU:ta ja jäsenvaltioita lujittamaan yhteistyötä muiden eurooppalaisten ja kansainvälisten järjestöjen, kuten Yhdistyneiden kansakuntien ja sen erityisjärjestöjen, erityisesti Unescon, UNICEFin ja UNHCR:n, kanssa, ja varmistamaan, että EU:ta edustetaan tehokkaammin ja vaikuttavammin niiden elimissä; kehottaa lisäksi tekemään yhteistyötä kansallisten kulttuuri-instituuttien kanssa olemassa olevien välineiden, kuten Euroopan unionin kansallisten kulttuuri-instituuttien (EUNIC) kulttuuriverkostoihin perustuvien klustereiden, täytäntöönpanon tehostamiseksi ja suunnittelemaan uusia välineitä, joilla torjutaan yhteisiä haasteita globalisoituneessa maailmassa;

34.  katsoo, että kulttuurin olisi oltava kolmansien maiden kanssa käytävän poliittisen vuoropuhelun keskeinen osa, ja muistuttaa, että kulttuuri on sisällytettävä järjestelmällisesti kehityshankkeisiin ja -ohjelmiin; korostaa sen vuoksi tarvetta poistaa esteitä taiteilijoiden, opettajien, tiedemaailman edustajien ja kulttuurialan ammattilaisten liikkuvuudelta sovittamalla yhteen ja yksinkertaistamalla viisumimenettelyjä kulttuurialan yhteistyön edistämiseksi kaikkialla maailmassa;

35.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään strategioita, joissa tunnustetaan kulttuurienvälinen vuoropuhelu vuorovaikutteisena viestintäprosessina kulttuurien sisällä ja niiden välillä, varmistamaan keskinäisen kunnioituksen ja yhtäläiset mahdollisuudet, laatimaan ja panemaan täytäntöön tehokkaita ratkaisuja, joilla torjutaan taloudellista ja sosiaalista epätasa-arvoa ja syrjäytymisen syitä sekä kaikenlaista syrjintää, ja lisäämään eri näkemysten ja käytäntöjen parempaa ymmärtämystä; muistuttaa tiedotusvälineiden, mukaan lukien sosiaalinen media, keskeisestä roolista sekä foorumina, jolla on mahdollista esittää jyrkkiä näkemyksiä, että välineenä, jolla torjutaan muukalaisvihamielistä puhetta, murretaan stereotypioita ja ennakkoluuloja sekä edistetään suvaitsevaisuutta;

36.  muistuttaa, että kulttuuriperintö edustaa kulttuuri-ilmaisujen moninaisuutta ja sen vuoksi sitä olisi suojeltava ja edistettävä hyväksymällä yhdenmukaista lainsäädäntöä ja kansainvälisiä sopimuksia tiiviissä yhteistyössä Unescon kanssa;

37.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota ehkäisemään ääriajattelua, kuten muukalaisvihaa, rasismia ja kaikenlaista syrjintää ja marginalisoitumista, yhteisön yhteenkuuluvuutta edistävillä toimilla, joilla voidaan menestyksellisesti torjua taloudellista ja sosiaalista epätasa-arvoa siten, että otetaan mukaan laaja joukko toimijoita, kuten kaupunkisuunnittelijoita, sosiaalityöntekijöitä, yhteisöjä, kirkkoja ja uskonnollisia yhdistyksiä, opettajia, perheitä tukevia järjestöjä ja terveydenhuollon ammattihenkilöitä, joiden tavoitteena on torjua ääriajattelua, varmistaa sosiaalinen osallisuus sekä muodollinen ja olennainen tasa-arvo ja edistää monimuotoisuutta ja yhteisön yhteenkuuluvuutta;

38.  suosittaa, että unioni pyrkii yhteistyötä tekemällä antamaan pakolaislapsille mahdollisuuden oppimiseen ja koulunkäyntiin, jatkaa sellaisten ohjelmien tukemista, joilla varmistetaan koulutukseen pääsy humanitaaristen kriisien aikana, ja varmistaa maahanmuuttajaopiskelijoiden kotouttamisen Euroopassa;

39.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tutkimaan, suunnittelemaan ja panemaan kaikilla hallinnon tasoilla täytäntöön vuorovaikutuksellisia nuorisoon ja lapsiin keskittyviä osallistumistapoja;

40.  korostaa perheen merkitystä pyrittäessä säilyttämään kulttuuri-identiteetti, perinteet, etiikka ja yhteiskunnan arvojärjestelmät, ja painottaa, että lasten tutustuttaminen oman yhteiskunnan kulttuuriin, arvoihin ja normeihin alkaa perheessä;

41.  kehottaa komissiota ja neuvostoa omaksumaan kulttuurienvälisen vuoropuhelun EU:n vahvana poliittisena tavoitteena, johon se on sitoutunut, ja takaamaan siksi EU:n tuen erilaisilla politiikkatoimilla, aloitteilla ja varoilla, mukaan lukien kolmansien maiden ja erityisesti epävakaiden maiden kanssa käytävä kulttuurienvälinen vuoropuhelu;

42.  kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita asettamaan edelleen etusijalle aloitteet, joilla pyritään tukemaan kulttuurista monimuotoisuutta, kulttuurienvälistä vuoropuhelua ja koulutusta, ja hyödyntämään täysimääräisesti EU:n rahoitusvälineitä, ohjelmia ja aloitteita, kuten Erasmus+, Kansalaisten Eurooppa, Luova Eurooppa ja Horisontti 2020, EU:n naapuruuspolitiikan ja ulkopolitiikan välineitä sekä Euroopan unionin perusoikeusviraston kaltaisia elimiä kulttuurienvälisen vuoropuhelun ja kulttuurisen monimuotoisuuden edistämiseksi ja tukemiseksi Euroopassa ja sen naapurimaissa sekä muualla maailmassa;

43.  korostaa eurooppalaisen taiteellisen tuotannon vahvaa panosta kulttuuriseen monimuotoisuuteen ja sen merkitystä EU:n arvojen levittäjänä ja unionin kansalaisille tarjoutuvana mahdollisuutena kehittää kriittistä ajatteluaan;

44.  muistuttaa LUX-elokuvapalkinnon merkityksestä eurooppalaista identiteettiä tai eurooppalaista kulttuurista monimuotoisuutta kuvaavien eurooppalaisten elokuvien palkitsemisessa;

45.  kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita arvioimaan tämän mietinnön yhteydessä toteutettujen toimien vaikutusta ja kehottaa komissiota laatimaan seurantakertomuksen ja uudelleenarvioinnin;

o

o    o

46.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, ihmisoikeuksista vastaavalle Euroopan unionin erityisedustajalle sekä jäsenvaltioiden hallituksille.

PERUSTELUT

Euroopan unioni on erityisessä historian taitekohdassa, jossa kyseenalaistetaan identiteetin ja yhteisöön kuulumisen käsitteet, joita muotoillaan uudelleen ja puolustetaan voimakkain tuntein eri tahoilta ja erilaisista poliittisista näkökulmista.

Pariisissa 17. maaliskuuta 2015 annettu julistus on voimakas ja tervetullut kannanotto, jonka mukaan jäsenvaltioiden on lujitettava kulttuurienvälisen vuoropuhelun asemaa koulutus- ja oppimisympäristöissä.

Tämä on tarpeen, jotta voidaan puuttua riittävällä tavalla tämänhetkisiin huolenaiheisiin ja luoda perusta tulevien voimakkaiden, varmojen, sitkeiden ja yhtenäisten yhteisöjen rakentamiselle.

EU:n opetusministerit vahvistivat yhdessä selkeästi sellaisten moniarvoisten, syrjimättömien, suvaitsevaisten ja oikeudenmukaisten yhteiskuntien arvon, joissa solidaarisuutta ja naisten ja miesten välistä tasa-arvoa tuetaan varauksettomasti samalla, kun pyritään noudattamaan EU:n perusarvoja, joita ovat ihmisarvo, vapaus, demokratia, tasa-arvo, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien noudattaminen (kuten Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa määrätään).

Tästä syystä Pariisissa sovittiin, että jäsenvaltioiden koulutuspolitiikkoja on muokattava tätä tarkoitusta varten siten, että keskeisenä moottorina tässä yhteisessä pyrkimyksessä on ”kansalaisuus”.

Tässä mietinnössä pyritään soveltamaan opetusministereiden yhteisen sopimuksen pohjalta ajatusta siitä, että tarvitaan yhteisiä ponnisteluja, joiden avulla voidaan estää marginalisoitumista, suvaitsemattomuutta, rasismia ja radikalisoitumista ja puuttua niihin ja samalla säilyttää kaikkien yhtäläisiä mahdollisuuksia koskeva kehys.

Mietinnössä määritetään mahdollisuuksia ja haasteita ja ehdotetaan käytännön suosituksia toimiksi kaikilla hallinnon tasoilla ja EU:n tasolla, mukaan lukien kulttuurin lisääntyvä käyttö ulkosuhteissa ja EU:n kehitysohjelmassa, ja pannaan merkille kulttuurin ainutlaatuinen tehtävä rauhanrakentamisessa, konfliktinratkaisussa ja kriisien ehkäisyssä.

Kulttuurienvälinen vuoropuhelu myönteisenä lähestymistapana

Vaikka tämän mietinnön aihe ja sen tavoitteet heijastavat Euroopan viime kuukausien ja vuosien aikana kokemien väkivaltaisten ja dramaattisten tapahtumien aiheuttamaa pelkoa ja kuvastavat yhteistä tahtoa ehkäistä radikalisoitumista ja ääriliikkeitä, mietinnössä omaksutaan laajempi lähestymistapa, joka kannustaa pohtimaan uudella tavalla poliittisen väkivallan luonnetta ja prosesseja siitä lähtökohdasta, että radikalisoituminen on dynaaminen ja suhteellinen prosessi sekä usean vahingollisen tapahtuman ennennäkemätön ja ennalta arvaamaton seuraus.

Keskeistä tässä keskustelussa on mahdollisuus lisätä itsetuntemusta, joka on ensimmäinen askel, jotta voi alkaa ymmärtää ”muita”. Yleisesti hyväksytyn kulttuurienvälisen teorian mukaan opimme eniten itsestämme, kun näemme oman kuvajaisemme muissa. Itsetuntemus on tärkeää itseluottamuksen ja sosiaalisten taitojen kehittymisen vuoksi, ja nämä kaikki voivat edesauttaa integroitumisprosessia sekä valmistaa ihmistä aktiiviseen kansalaisuuteen, kunhan tukimekanismit ovat olemassa.

Kulttuurienvälinen vuoropuhelu on kaksisuuntainen prosessi, jossa molemmat osapuolet hyötyvät voidessaan asettua toistensa asemaan. Joitakin erinomaisia esimerkkejä kulttuurivaihdon parhaista käytännöistä on jo saatu EU:n rahoittamista ohjelmista, kuten Erasmus+, ja muista kansalaisjärjestöjen toteuttamista aloitteista sekä Kansalaisten Eurooppa -ohjelmasta rahoitetusta ystäväkaupunkitoiminnasta, jolla on takanaan pitkä historia sukupolvien välistä ja kulttuurienvälistä vuoropuhelua.

On pantava merkille, että kulttuuri ei ole vakiintunut vaan pikemminkin muuttuva käsite, johon sisältyy monia yhteisiä viitekohtia, kuten kieli, usko, pukeutumiskoodit, ruoka ja juoma sekä perinteinen taide ja käsityö. On syytä todeta myös, että muualta tulevat ihmiset tuovat mukanaan taitoja, osaamista, ajatuksia, uusia lähestymistapoja sekä yrittäjyyttä ja kulttuurikäytäntöjä, jotka rikastuttavat niiden yhteisöjen yhteiskunnallista elämää, joiden osaksi he tulevat, ja että muuttoliike on osa kulttuuriperintöämme.

Väkivaltaisten ääriliikkeiden syynä voi joskus olla yhteiskuntien ulkopuolelle jäävien ihmisten kulttuurinen, sosiaalinen ja taloudellinen syrjäyttäminen. Marginalisoituneista yhteisöistä ja vähemmistöistä toisinaan käytetty kiistanalainen ja halventava kieli sekä monien, erityisesti nuorten, kokema syrjintä voivat aiheuttaa vieraantumista, joka saattaa johtaa joidenkin ryhmien eristäytymiseen yhteiskunnassa. Jos nuoriin ja vähemmistöihin keskitytään ainoastaan radikalisoitumisen yhteydessä, tämä voi johtaa myös lisääntyvään leimaantumiseen. Samaan aikaan olisi edistettävä osallisuutta, osallistumista ja aktiivista kansalaisuutta, ei ainoastaan vähemmistönuorten vaan myös vallitsevien kulttuuriryhmien keskuudessa, sillä raskauttavat tekijät ovat jättäneet myös ne yhteisön tukirakenteiden ulkopuolelle, vaikka juuri tukirakenteet voisivat parhaiten tukea kyseisiä ryhmiä vaikeina aikoina.

Myönteisesti ajatellen on tärkeää ymmärtää, että kulttuurienvälisestä vuoropuhelusta ja kulttuurisesta monimuotoisuudesta johtuvat erilaiset lähestymistavat voivat synnyttää empatiaa, voimaannuttaa marginalisoituneita yhteisöjä ja edistää aktiivisempaa kansalaisuutta edellyttäen, että tällaisessa vuoropuhelussa puututaan myös stereotypioihin, ennakkoluuloihin ja enemmistön harjoittamaan syrjintään.

Kulttuurienvälinen vuoropuhelu on haaste lainsäädännölle, sillä se on luonteeltaan eri alojen välistä ja vaikuttaa yhteiskuntiimme niin unionin kuin kansallisellakin tasolla. Koska kulttuurienvälinen vuoropuhelu ei ole oikeudellinen käsite, sitä ei säännellä kansallisella, unionin tai kansainvälisellä lainsäädännöllä, vaan se rakentuu kansainvälisille kehyksille, joilla pyritään suojelemaan ihmisoikeuksia ja kulttuurista monimuotoisuutta.

Mietinnössä esitetään siksi myönteinen ja ennakoiva näkemys, ja siinä esiin tulevat tilanteet nähdään mahdollisuuksina sen sijaan, että niihin ylireagoitaisiin pelkoa lietsoen. Mietinnössä keskitytään siihen, että tarvitaan uutta pontta ja vahvistusta kaikenlaisten yhteisöjen toimivalle vuoropuhelulle, mikä johtaa yhteisten perusarvojen parempaan ymmärtämiseen ja hyväksymiseen, jolloin luodaan perusta osallistavammille ja moniarvoisemmille yhteiskunnille.

Osallistava oppiminen ja aktiivinen kansalaisuus

Kulttuurisen moniarvoisuuden lisääminen edellyttää aktiivista osallistumista demokraattisiin prosesseihin kaikilla tasoilla, ei pelkästään kansalaisten osallistumista institutionaalisiin rakenteisiin vaan myös sitä, että kehitetään vuoropuhelua ja yhteisymmärrystä erilaisia intressejä omaavien, eri alkuperää olevien ja taustaltaan erilaisten ryhmien välille.

Tästä syystä meidän on valmisteltava uusi nuorten sukupolvi, joka on motivoitunut ja sitoutunut ja jolla on taitoja, kuten yrittäjyyttä, johtajuutta ja vapaaehtoistyötä sekä valmiuksien rakentamista koskevia taitoja, jotta he voivat toimia rohkeina ongelmanratkaisijoina ja kehittää kriittistä ja luovaa ajatteluaan kyetäkseen käsittelemään erilaisia mielipiteitä, hankkia medialukutaitoa ja kehittää monikulttuurisia sekä sosiaalisia ja kansalaistaitoja, joihin sisältyy kulttuuriperinnöstä oppiminen.

Tarvitaan eriytettyä lähestymistapaa opetukseen ja oppimiseen, jotta voidaan vastata yhteisöjen erityistarpeisiin alkaen ensimmäisistä oppivuosista aina elinikäiseen oppimiseen asti. Tätä tarkoitusta varten olisi kehitettävä korkealaatuisia kansalaisuutta koskevia koulutusohjelmia sekä virallisella että vapaaehtoisella sektorilla toimiville opettajille.

Menneisyyttä käsiteltäessä on tärkeää varmistaa, ettei perintöä ja historiaa käytetä erottavana välineenä vaan tilaisuutena puuttua ajankohtaisiin haasteisiin ymmärtävän tulkinnan sekä taitoja korostavien ja kohdennettujen koulutusohjelmien avulla.

Koulutus ja kulttuurienvälinen oppiminen ovat eri yhteyksissään erittäin tärkeitä kestävän kehityksen varmistamiseksi aktiivisen kansalaisuuden alalla. Oppiminen on dynaaminen prosessi, jota voi tapahtua monenlaisessa ympäristössä, ja se voi johtaa uusien elämäntaitojen, siirrettävän tiedon ja monikulttuuristen taitojen hankkimiseen. Tästä syystä mietinnössä ei käsitellä ainoastaan lapsille ja nuorille tarkoitettua koulutusta, vaan halutaan varmistaa kaikkien sukupolvien osallistuminen erityisesti elinikäisen oppimisen mahdollisuuksien avulla.

On hyväksyttävä oppimisrakenteiden ja opettajien moninaisuus, mukaan lukien perhe, yhteisö tai työympäristö, sekä mahdollisuus haastaa perinteinen opettajan ja oppijan välinen suhde, jotta voidaan saavuttaa korkealaatuisen osallistavan oppimisen tavoite. On myös tärkeää korostaa synergiaa virallisen, epävirallisen ja arkioppimisen välillä sekä hyötyä, joka koituu johdonmukaisesta työskentelystä kaikilla tasoilla esimerkiksi sukupolvien välisen oppimisen, vertaisoppimisen, perhepiirissä tapahtuvan oppimisen, työssäoppimisen, verkko-oppimisen, museo-oppimisen, taiteen ja urheilun avulla tapahtuvan oppimisen sekä ulkoilmaoppimisen aloilla.

Epävirallinen oppiminen ja arkioppiminen, joita käytetään laajalti yhteisökoulutuksessa ja sellaisten ryhmien opetuksessa, jotka ovat aliedustettuina akateemisessa ja aikuisille suunnatussa valtavirtakoulutuksessa, tarjoavat mahdollisuuksia yhteisten vapautta, suvaitsevaisuutta ja syrjimättömyyttä koskevien arvojen edistämiseen sekä ihmisoikeuksista, myös naisten ja lasten oikeuksista, oppimiseen. Oppijoiden osallistuminen koulutusrakenteita koskeviin neuvotteluihin ja päätöksentekoon auttaa lujittamaan demokraattisia arvoja ja antaa oppimisyhteisöille mahdollisuudet aktiiviseen kansalaisuuteen.

Mietinnössä korostetaan erityisesti vapaaehtoistyön, urheilun ja taiteen asemaa yhteiskuntaan sopeutumista koskevan prosessin lujittamisessa ja yksilöiden, vähemmistöt, marginalisoituneet yhteisöt sekä maahanmuuttajat ja pakolaiset mukaan lukien, kannustamisessa osallistumaan paremmin kulttuurielämään ja sosiaaliseen elämään. Johtajuuden oppiminen ja päätöksentekotaitojen kehittäminen ovat erittäin tärkeitä vahvojen, yhtenäisten ja kestävien yhteiskuntien rakentamiselle. Kulttuurienvälisen vuoropuhelun aseman kansalaiskasvatuksessa on tästä syystä oltava osa pitkän aikavälin strategiaa, jonka avulla kehitetään onnistuneita, toimivia ja vastaanottavaisia yhteisöjä, jotka ovat ylpeitä perinnöstään ja moninaisuudessaan yhtenäisiä.

Johtopäätös: Kohti johdonmukaista ja yhtenäistä lähestymistapaa

Tässä mietinnössä esiin tuotuihin haasteisiin puuttuminen edellyttää, että kulttuurienvälinen vuoropuhelu ja kulttuurinen monimuotoisuus sisällytetään kautta linjan kaikkiin politiikan aloihin, kuten lapsia ja nuorisoa, koulutusta, liikkuvuutta, työllisyyttä ja sosiaaliasioita, turvallisuutta ja sisäasioita sekä naisten oikeuksia ja sukupuolten tasa-arvoa ja aluekehitystä koskeviin politiikan aloihin. Tarvitaan laajempaa ja johdonmukaisempaa yhteistyötä erilaisten poliittisten rakenteiden ja erikoisalojen välillä paitsi unionin tasolla myös kansallisella ja paikallisella tasolla.

Mietinnössä esitetään erityisesti vetoomus kulttuurienvälisen vuoropuhelun sisällyttämisestä EU:n ulkosuhteisiin, EU:n kehitysohjelma mukaan lukien. Kulttuurilla on tärkeä asema demokratisoinnin, rauhanrakentamisen ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen edistämisessä. Ihmisoikeuksien kunnioittaminen on erityisen tärkeä tämän mietinnön aihetta ajatellen. Dynaamisen roolin kehittäminen kulttuurille, kuten kulttuurisen monimuotoisuuden edistäminen ja suojeleminen, kansainvälisillä foorumeilla ”pehmeänä voimana” voi hyödyttää EU:ta ja sen jäsenvaltioita niiden suhteissa muuhun maailmaan.

On korostettava liikkuvuuden ja vaihdon merkitystä kulttuurienvälisen vuoropuhelun edistämisessä. Tämän alan haasteena on hyödyntää täysimääräisesti olemassa olevia välineitä ja tarjota myös mahdollisuuksia, joiden avulla osallistujakuntaa voidaan laajentaa niin, että mukaan saadaan myös marginalisoitumisesta, maantieteellisestä tai sosiaalisesta eristäytymisestä ja muunlaisesta syrjinnästä kärsiviä yksilöitä.

Yhteisen lähestymistavan omaksuminen kulttuurienvälisen vuoropuhelun, kulttuurisen monimuotoisuuden ja koulutuksen aseman tarkastelemiseksi edellyttää myös laajempaa yhteistyötä kansainvälisten elinten välillä, joista voidaan mainita EU, sen jäsenvaltiot ja kansainväliset järjestöt, kuten Yhdistyneet kansakunnat ja sen erityisjärjestöt, erityisesti Unesco, UNICEF ja YK:n pakolaisjärjestö (UNHCR), jotta voidaan panna paremmin täytäntöön olemassa olevat välineet ja suunnitella uusia välineitä yhteisten haasteiden ratkaisemiseksi globalisoituneessa maailmassa.

Politiikkatoimien ja lainsäädäntötoimien lisäksi mietinnössä vaaditaan kiinnittämään enemmän huomiota kansalaisyhteiskunnan voimaan kulttuurienvälisessä vaihdossa, ihmisten välisessä vuoropuhelussa, rauhanrakennushankkeissa ja kansalaisten sitoutumisessa, jotta yhteisöjen mahdollisuuksien lisäämisestä voidaan tehdä sosiaalisen yhteenkuuluvuuden prosessin tehostamisen tärkein osa. Tätä tarkoitusta varten on annettava rakenteellista ja kestävää tukea kansalaisjärjestöille, lapsi- ja nuorisojärjestöille ja oppilaitoksille sekä kaikille asiaankuuluville järjestöille ja pienen mittakaavan hankkeille, joissa toimitaan ruohonjuuritasolla.

LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

7.12.2015

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

23

5

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Isabella Adinolfi, Dominique Bilde, Andrea Bocskor, Louise Bours, Nikolaos Chountis, Silvia Costa, Damian Drăghici, María Teresa Giménez Barbat, Petra Kammerevert, Rikke Karlsson, Andrew Lewer, Svetoslav Hristov Malinov, Luigi Morgano, Momchil Nekov, Michaela Šojdrová, Sabine Verheyen, Julie Ward, Bogdan Brunon Wenta, Milan Zver, Krystyna Łybacka

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Norbert Erdős, Santiago Fisas Ayxelà, György Hölvényi, Zdzisław Krasnodębski, Ernest Maragall, Michel Reimon, Liliana Rodrigues, Hannu Takkula

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

23

+

ALDE

María Teresa Giménez Barbat, Hannu Takkula

EFDD

Isabella Adinolfi

GUE/NGL

Nikolaos Chountis

PPE

Andrea Bocskor, Norbert Erdős, Santiago Fisas Ayxelà, György Hölvényi, Svetoslav Hristov Malinov, Michaela Šojdrová, Sabine Verheyen, Bogdan Brunon Wenta, Milan Zver

S&D

Silvia Costa, Damian Drăghici, Petra Kammerevert, Krystyna Łybacka, Luigi Morgano, Momchil Nekov, Liliana Rodrigues, Julie Ward

VERTS/ALE

Ernest Maragall, Michel Reimon

5

-

ECR

Rikke Karlsson, Zdzisław Krasnodębski, Andrew Lewer

EFDD

Louise Bours

ENF

Dominique Bilde

0

0

 

 

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

(1)

EYVL C 364, 18.12.2000, s. 1.

(2)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0279.

(3)

EUVL L 412, 30.12.2006, s. 44.

(4)

EUVL C 320, 16.12.2008, s. 10.

(5)

EUVL L 127, 14.5.2011, s. 1418.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö