MIETINTÖ talouspolitiikan eurooppalaisesta ohjausjaksosta: vuotuinen kasvuselvitys 2016

22.2.2016 - (2015/2285(INI))

Talous- ja raha-asioiden valiokunta
Esittelijä: Maria João Rodrigues
    Valmistelija(t) (*):
Jean Arthuis, budjettivaliokunta
(*)  Valiokuntien yhteistyömenettely – työjärjestyksen 54 artikla

Tarkistukset

• 001-005 (PDF - 21 KB)
• 001-005 (DOC - 305 KB)
• 006-011 (PDF - 28 KB)
• 006-011 (DOC - 311 KB)
• 012-022 (PDF - 41 KB)
• 012-022 (DOC - 325 KB)
• 023-030 (PDF - 40 KB)
• 023-030 (DOC - 323 KB)
• 031-041 (PDF - 151 KB)
• 031-041 (DOC - 336 KB)

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

talouspolitiikan eurooppalaisesta ohjausjaksosta: vuotuinen kasvuselvitys 2016

(2015/2285(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 121 artiklan 2 kohdan, 136 artiklan ja 148 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 9 artiklan (horisontaalisen sosiaalilausekkeen),

–  ottaa huomioon julkisyhteisöjen rahoitusaseman valvonnan sekä talouspolitiikan valvonnan ja koordinoinnin tehostamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1466/97 muuttamisesta 16. marraskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1175/2011[1],

–  ottaa huomioon jäsenvaltioiden julkisen talouden kehyksiä koskevista vaatimuksista 8. marraskuuta 2011 annetun neuvoston direktiivin 2011/85/EU[2],

–  ottaa huomioon täytäntöönpanotoimista liiallisen makrotalouden epätasapainon korjaamiseksi euroalueella 16. marraskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1174/2011[3],

–  ottaa huomioon liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn täytäntöönpanon nopeuttamisesta ja selkeyttämisestä annetun asetuksen (EY) N:o 1467/97 muuttamisesta 8. marraskuuta 2011 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 1177/2011[4],

–  ottaa huomioon makrotalouden epätasapainon ennalta ehkäisemisestä ja korjaamisesta 16. marraskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011[5],

–  ottaa huomioon julkisen talouden valvonnan tehokkaasta täytäntöönpanosta euroalueella 16. marraskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1173/2011[6],

–  ottaa huomioon julkista taloutta koskevien suunnitelmien seurantaa ja arviointia sekä euroalueen jäsenvaltioiden liiallisen alijäämän tilanteen korjaamisen varmistamista koskevista yhteisistä säännöksistä 21. toukokuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 473/2013[7],

–  ottaa huomioon rahoitusvakautensa osalta vakavissa vaikeuksissa olevien tai vakavien vaikeuksien uhasta kärsivien euroalueen jäsenvaltioiden talouden ja julkisen talouden valvonnan tiukentamisesta 21. toukokuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 472/2013[8],

–  ottaa huomioon 25.–26. maaliskuuta 2010 ja 17. kesäkuuta 2010 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät sekä 3. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020),

–  ottaa huomioon jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin talouspolitiikan laajoista suuntaviivoista 14. heinäkuuta 2015 annetun neuvoston suosituksen (EU) 2015/1184[9],

–  ottaa huomioon jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan vuoden 2015 suuntaviivoista 5. lokakuuta 2015 tehdyn neuvoston päätöksen (EU) 2015/1848[10],

–  ottaa huomioon Euroopan strategisten investointien rahastosta, Euroopan investointineuvontakeskuksesta ja Euroopan investointihankeportaalista sekä asetusten (EU) N:o 1291/2013 ja (EU) N:o 1316/2013 muuttamisesta – Euroopan strategisten investointien rahasto – 25. kesäkuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/1017[11],

–  ottaa huomioon 13. tammikuuta 2015 vakaus- ja kasvusopimukseen sisältyvän jouston mahdollisimman tehokkaasta hyödyntämisestä annetun komission tiedonannon (COM(2015)0012),

–  ottaa huomioon 24. kesäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman aiheesta talouden ohjausjärjestelmän uudelleentarkastelu: tilannekatsaus ja haasteet[12],

–  ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan, komission puheenjohtajan, euroryhmän puheenjohtajan, EKP:n pääjohtajan ja Euroopan parlamentin puhemiehen kertomuksen Euroopan talous- ja rahaliiton viimeistelystä,

–  ottaa huomioon 21. lokakuuta 2015 annetun komission tiedonannon toimista Euroopan talous- ja rahaliiton viimeistelemiseksi (COM(2008)0600),

–  ottaa huomioon G20-maiden johtajien tiedonannon Antalyan huippukokouksessa 15.–16. marraskuuta 2015,

–  ottaa huomioon Kansainvälisen valuuttarahaston asiakirjan Update of Staff Sustainability Assessments for the G-20 Mutual Assessment Process on Imbalances and Growth (lokakuu 2015),

–  ottaa huomioon Pariisin ilmastokonferenssissa 12. joulukuuta 2015 hyväksytyn COP 21 -sopimuksen,

–  ottaa huomioon syksyllä 2015 annetut komission taloudelliset ennusteet,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnalle laaditut tutkimukset ja yksityiskohtaiset analyysit euroalueen talouspolitiikan koordinoinnista eurooppalaisen ohjausjakson aikana (marraskuu 2015),

–  ottaa huomioon 26. marraskuuta 2015 annetun komission tiedonannon vuoden 2016 vuotuisesta kasvuselvityksestä (COM(2015)0690), vuoden 2016 varoitusmekanismia koskevasta raportista (COM(2015)0691) ja yhteisen työllisyysraportin luonnoksesta (COM(2015)0700),

–  ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi rakenneuudistusten tukiohjelman perustamisesta kaudeksi 2017–2020 ja asetusten (EU) N:o 1303/2013 ja (EU) N:o 1305/2013 muuttamisesta (COM(2015)0701),

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2015 antamansa päätöslauselman veropäätöksistä ja muista luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisista toimenpiteistä[13],

–  ottaa huomioon 17. joulukuuta 2015 annetun päätöslauselman Euroopan talous- ja rahaliiton viimeistelystä[14],

–  ottaa huomioon neuvoston suosituksen euroalueen talouspolitiikasta,

–  ottaa huomioon kansallisten parlamenttien edustajien kanssa käydyt keskustelut eurooppalaisen ohjausjakson vuoden 2016 painopisteistä,

–  ottaa huomioon 14. joulukuuta 2015 annetun komission tiedonannon julkisesta taloudesta EMU:ssa vuonna 2015 (Institutional Paper 014),

–  ottaa huomioon komission kanssa Euroopan parlamentissa käydyn keskustelun talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson paketista – vuotuinen kasvuselvitys 2016,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan ja aluekehitysvaliokunnan lausunnot (A8-0030/2016),

A.  toteaa, että Euroopan unionin talouden elpyminen on käynnissä, mutta se jakautuu epätasaisesti jäsenvaltioiden välillä ja sisällä sekä johtuu osittain väliaikaisista ja ulkoisista tekijöistä, kuten öljyn matalasta hintatasosta;

B.  toteaa, että eräät jäsenvaltiot kamppailevat hyvin alhaisten kasvuasteiden sitkeän ongelman kanssa;

C.  toteaa, että maailmanlaajuinen talouskasvu on hidastumassa useiden kehittyvien talouksien taloudellisen ja rahoitukseen liittyvän myllerryksen vuoksi, minkä johdosta uusia strategisia haasteita on jo näköpiirissä, ja Euroopan unionin on mukauduttava vastaavasti;

D.  toteaa, että Euroopassa on yhä huomattava investointivaje, mikä heikentää merkittävästi EU:n pitkän aikavälin kasvupotentiaalia, kun taas euroalueen vaihtotaseen ylijäämä on kasvussa; toteaa, että julkinen ja yksityinen velka ovat monissa maissa yhä korkealla tasolla, vaikka vaihtotaseen alijäämiä onkin supistettu; toteaa, että useiden jäsenvaltioiden olisi tehostettava toimiaan tuntuvien rakenneuudistusten täytäntöön panemiseksi;

E.  toteaa, että vaikka usean jäsenvaltion vaihtotaseen alijäämät ovat vähentyneet tuntuvasti ja yksikkötyökustannukset ovat alentuneet, ulkoinen nettovelka prosenttiosuutena BKT:stä ei ole vähentynyt useimmissa jäsenvaltioissa;

F.  toteaa, että työllisyysaste on paranemassa, mutta ei vieläkään tarpeeksi, jotta se vaikuttaisi merkittävästi työttömyyteen, kuten erityisesti nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyyteen, ja köyhyyteen;

G.  toteaa, että Eurooppa on talousalueena kilpailijoihinsa verrattuna kaikkein riippuvaisin luonnonvarojen tuonnista; toteaa, että todellisen kiertotalouden aikaansaaminen Euroopassa on näin ollen tulevan talouskasvun ennakkoedellytys;

H.  toteaa, että vuoden 2008 kriisi ei ollut vain suhdanteista johtuva vaan myös rakenteellinen, mikä selittää sen pitkäaikaiset vaikutukset;

I.  toteaa, että henkilöiden, tavaroiden, palvelujen ja pääoman vapaa liikkuvuus on kestävän talouskasvun kulmakivi Euroopan unionin sisämarkkinoilla;

J.  toteaa, että veronkierto, verovilppi ja aggressiivinen verosuunnittelu ovat aiheuttaneet valtiontalouksille miljardien tappiot useissa jäsenvaltioissa, mikä on hyödyttänyt suuryhtiöitä ja heikentänyt samalla valtioiden välistä yhteisvastuuta ja yritysten välistä rehellistä kilpailua;

Keinovalikoima

1.  pitää myönteisenä vuoden 2016 vuotuista kasvuselvityspakettia ja ehdotettua keinovalikoimaa, johon kuuluu investointeja, rakenneuudistuksia ja vastuullista finanssipolitiikkaa ja jossa pyritään edistämään suurempaa kasvua sekä lujittamaan Euroopan elpymistä ja korkeammalle tasolle tähtäävää lähentymistä; korostaa, että tarvitaan huomattavia kansallisia ponnistuksia rakenneuudistusten täytäntöönpanossa sekä tehokkaampaa EU:n tason koordinointia, jotta saadaan aikaan vankempi talouden elpyminen ja kestävää, laajasti jaettua vaurautta;

2.  pitää myönteisenä julkistalouden kohenemista ja etenkin sitä, että EU:n ja euroalueen velan suhde BKT:hen on asteittain laskemassa ja että julkisen talouden alijäämät ovat pienentymässä; toteaa kuitenkin, että julkinen velka kasvaa edelleen maissa, jotka kärsivät BKT:n matalasta nimelliskasvusta ja matalasta inflaatiosta ja että liiallista alijäämää koskeva menettely on edelleen voimassa yhdeksässä jäsenvaltiossa; huomauttaa, että monilla valtioilla on rajallisesti finanssipoliittista liikkumavaraa mahdollisia uusia talouden heilahduksia varten ja että siksi olisi harkittava vahvempaa unionin tason koordinointia tukemaan talouden vakauttamista siten, ettei kasvu häiriinny;

3.  toteaa, että Euroopan unionin kansainvälinen kilpailukyky on edelleen tärkeä tavoite, ja pitää tärkeänä rakenneuudistuksia, investointeja tutkimukseen ja kehittämiseen, resurssitehokkuutta, tuotantoa tehostavaa innovointia ja makrotaloudellisten epätasapainojen vähentämistä; katsoo samalla, että maailmantalouden heikentyvät näkymät edellyttävät kotimaisen kysynnän kasvua Euroopan talouden vastustuskyvyn parantamiseksi; on huolissaan etenkin globaalin kysynnän mahdollisesta hidastumisesta;

4.  katsoo, että makrotaloudellisia epätasapainoja olisi käsiteltävä koordinoidusti kaikkien jäsenvaltioiden kesken siten, että asiaa koskevia uudistuksia ja investointeja käytetään kaiken perustana; korostaa, että kunkin jäsenvaltion on vastattava tältä osin omista yksittäisistä velvollisuuksistaan; toteaa, että nykyiset suuret vaihtotaseen ylijäämät tarkoittavat, että suurempaan kotimaiseen kysyntään olisi mahdollisuuksia; toteaa, että suuri julkinen ja yksityinen velka muodostaa merkittävän heikkouden ja että vastuullista finanssipolitiikkaa ja suurempaa kasvua tarvitaan vähentämään velkaa nopeammin;

5.  kehottaa lisätoimiin, jotta voidaan tukea elpymistä ja edistää lähentymistä kohti parhaita toimijoita sekä korjata makrotaloudellista epätasapainoa lisäämällä tuottavuutta ja investointeja;

6.  on huojentunut työmarkkinaindikaattoreiden hienoisesta paranemisesta mutta myöntää samalla, että erot jäsenvaltioiden välillä ovat suuret ja että työttömyyttä on edelleen aivan liian paljon; toteaa, että viimeaikaisia parannuksia on hyödynnettävä myös parantamalla luotujen työpaikkojen ja niiden tuottavuuden tasoa; kehottaa lisätoimiin osaamiseen kohdistuvien investointien tehostamiseksi, työmarkkinoiden osallistamisen lisäämiseksi, laadukkaiden työpaikkojen luomiseksi ja köyhyyden, sosiaalisen syrjäytymisen ja kasvavien tulo- ja varallisuuserojen vähentämiseksi kuitenkin niin, että budjettikuri pidetään yllä; toteaa, että työllisyysindikaattoreille olisi annettava sama asema kuin olemassa oleville indikaattoreille, ja sallittava syvällisen analyysin tekeminen kahteen eri luokkaan perustuvan lähestymistavan välttämiseksi, ja että ne olisi otettava asianmukaisesti huomioon EU:n politiikassa ja niiden olisi vaikutettava EU:n jäsenvaltioille antamiin poliittisiin ohjeisiin;

7.  pitää myönteisenä Eurooppa 2020 -suuntaviivojen uusimista ja kehottaa lujittamaan Eurooppa 2020 -strategian roolia talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson suuntaamisessa perussopimuksen tavoitteiden ja asiassa sovellettavan lainsäädännön mukaisesti, jotta valtiovelkakriisin uusiutuminen vältetään; korostaa kunnianhimoisten toimien ja välineiden merkitystä varmistettaessa, että Eurooppa hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla energia- ja digitaalisiirtymiä myös tutkimukseen, kehittämiseen, innovointiin ja osaamiseen tehtävien riittävien investointien avulla siten, että Euroopan tehtaiden kokonaistuottavuusvaje tärkeimpiin kilpailijoihin nähden pienenee; pitää tärkeänä puuttua taloudelliseen eriarvoisuuteen, joka muodostaa pitkäkestoisen talouskasvun esteen; kehottaa komissiota tarkastelemaan maakohtaisten suositusten ympäristöalan verouudistuksia myös vastuullisen veropolitiikan kannalta; kehottaa Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden suhteen valvomaan säännöllisesti ja kokonaisvaltaisesti lähentymistä kohti parhaita käytäntöjä;

Investoinnit

8.  kehottaa käyttämään Euroopan strategisten investointien rahastoa mahdollisimman täysimääräisesti sellaisten korkeamman riskin hankkeiden tukemiseen, jotka eivät saa rahoitusta muualta, sekä kasvun, työpaikkojen ja koheesion edistämiseen; kehottaa jäsenvaltioita ja Euroopan strategisten investointien rahastoa ottamaan alue- ja paikallisviranomaiset alusta lähtien tiiviisti mukaan hankejatkumoiden ja investointijärjestelyjen kehittämiseen Euroopan investointineuvontakeskuksen ja Euroopan investointihankeportaalin avulla; korostaa myös, että on tärkeää hyödyntää kaikkea mahdollista Euroopan strategisten investointien rahaston ja Euroopan rakenne- ja investointirahastojen välistä synergiaa;

9.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käyttämään Euroopan rakenne- ja investointirahastoja mahdollisimman tehokkaasti ja Eurooppa 2020 -strategian mukaisesti, jotta vahvistetaan koheesiota ja lievennetään eroja sisämarkkinoilla antamalla kaikille alueille mahdollisuus kehittää kilpailuetuja ja helpottamalla yksityisiä lisäinvestointeja; katsoo, että näiden investointien tulisi johtaa johdonmukaisen, teollisuuspolitiikan harjoittamiseen ja että samalla olisi kiinnitettävä erityistä huomiota etenkin nuorten korkealaatuisten työpaikkojen luomiseen; painottaa, että tarvitaan riittävästi hallinnollisia valmiuksia, aktiivinen rooli alueille ja parempaa koordinointia kaikilla hallinnon tasoilla ja niiden välillä; kehottaa harkitsemaan, tarvitaanko EU:n investointivajeen supistamiseksi lisää poliittisia toimia;

10.  on perillä yksityisellä sektorilla tapahtuvasta velkavivun purkamista koskevasta prosessista; korostaa, että Euroopan investointien määrä on selvästi pienempi kuin ennen kriisiä; pitää tältä osin tärkeänä pankkiunionin ja pankkien rakenneuudistusten nopeaa valmiiksi saattamista sekä pk-yrityksiin kohdistuvien pääomainvestointien tehostamista pääomamarkkinaunionin ansiosta; kehottaa käyttämään Euroopan strategisten investointien rahastoa ja COSME-ohjelmaa mahdollisimman paljon, jotta parannetaan pk-yritysten mahdollisuuksia saada rahoitusta; katsoo, että sisämarkkinoiden sääntelyn parempi ennakoitavuus lisäisi sijoittajien luottamusta;

11  korostaa, että inhimilliseen pääomaan ja etenkin koulutukseen ja innovointiin on tärkeää sijoittaa myös työmarkkinoiden uudistusten puitteissa; korostaa tarvetta parantaa kansallisia koulutusjärjestelmiä sekä elinikäistä oppimista ja mukauttaa ne EU:n työmarkkinoiden uusiin taito- ja osaamistarpeisiin; painottaa, että kaikki tämä antaa innovoinnille keskeisen aseman kasvua, tuottavuutta ja kilpailukykyä edistävänä tekijänä; kehottaa jäsenvaltioita tältä osin parantamaan julkisten investointien tuottavuutta;

12.   suhtautuu myönteisesti maakohtaisiin sijoitusprofiileihin, joissa yksilöidään eräitä investointien päähaasteita eri jäsenvaltioissa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kutsumaan kaikki hallintotasot ja merkitykselliset sidosryhmät mukaan investointien esteiden määrittelyyn ja keskittymään etenkin sisämarkkinoihin, vaimentuneeseen kotimaiseen kysyntään ja rakenneuudistuksiin sekä julkista ja yksityistä rahoitusta yhteen kokoavien asianmukaisten välineiden saataville asettamiseen; pitää tärkeänä tuottavien investointien suuntaamista jäsenvaltioiden välisten taloudellisten erojen tasoittamista koskevaan kestävään prosessiin; toteaa, että jokaisessa maassa on löydettävä asianmukainen tasapaino juoksevien menojen, julkistalouden pitkän aikavälin kestävyyden ja talouden kasvupotentiaalin välillä ja että sisämarkkinoilla ja Euroopan strategisten investointien rahaston ja Euroopan rakenne- ja investointirahastojen kaltaisilla välineillä on tärkeä roolinsa investointien toimivan tason tukemisessa; korostaa, että monissa maissa tutkimukseen ja innovointiin kohdistuvien julkisten investointien vähäisyys saattaa ankkuroida nämä maat entistä lujemmin keskituloloukkuun;

Rakenneuudistukset

13.  katsoo, että pitkään jatkuneen makrotaloudellisen jouston jälkeen painopisteeksi olisi otettava rakenneuudistukset ja investoinnit, jotka on suunnattu kasvupotentiaalin vahvistamiseen laadukkaita työpaikkoja ja tuottavuutta lisäämällä, oikeudenmukaisten, vakaiden, tehokkaiden ja veropoliittisesti kestävien sosiaaliturvajärjestelmien edistämiseen ja jäsenvaltioiden talouksien siirtämiseen kestävällä tavalla kohti parempaa resurssitehokkuutta;

14.  kehottaa toteuttamaan uudistuksia tuote-, palvelu- ja työmarkkinoilla sekä eläkejärjestelmissä ja parantamaan sääntelyä, edistämään innovointia, työpaikkojen luomista ja hyvinvointia lisäävää reilua kilpailua ilman, että kuluttajansuojaa heikennetään;

15.  korostaa resurssi- ja energiatehokkuuden merkitystä, mukaan luettuna kiertotalouden kehittäminen; korostaa, että on tärkeää kehittää edelleen todellista energiaunionia, joka perustuu yhteisvastuuseen, tehokkuuteen ja monimuotoisuuteen omia energialähteitä, kuten uusiutuvaa energiaa, unohtamatta; kehottaa komissiota sisällyttämään nämä huolenaiheet maakohtaisiin suosituksiin silloin kun ne ovat erityisen merkittäviä kilpailukyvyn ja kestävän kasvun kannalta;

16.  vaatii toteuttamaan lisätoimia korkealuokkaisten työpaikkojen luomiseen ja joustavien työmarkkinoiden kehittämiseen siten, että sirpaloitumista vähennetään; korostaa kestävien ja tehokkaiden sosiaaliturvajärjestelmien merkitystä; muistuttaa, että paras keino säilyttää eläkejärjestelmien kestävyys on huolehtia korkeasta työllisyysasteesta;

17.  korostaa tarvetta saada aikaan moderni, tehokas, demokraattinen ja asiakasystävällinen julkishallinto hallinnon kaikilla tasoilla sekä tehokkaat ja avoimet säännöt julkisista hankinnoista; painottaa, että on tärkeää toteuttaa lisätoimia todellisen sähköisen hallinnon aikaansaamiseksi jäsenvaltioissa ja niiden välillä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tässä suhteessa yksilöimään ja korjaamaan jäsenvaltioiden ja komission hallintojen puutteet, jotka voisivat olla vahingollisia kriisitilanteissa;

18.  kehottaa siirtämään kansallisella päätöksellä verotuksen painopistettä pois työstä, mutta varmistamaan, että sosiaaliturvajärjestelmien kestävyys on taattu;

19.  panee merkille ehdotuksen rakenneuudistuksen tukiohjelmasta, joka on suunniteltu vahvistamaan jäsenvaltioiden kasvua tukevien uudistusten toteuttamista ja josta keskustellaan tavallisen lainsäätämisjärjestyksen mukaisesti; muistuttaa, että jäsenvaltiot ovat vastuussa rakenneuudistusten täytäntöönpanosta;

Finanssipoliittinen vastuu

20.  toistaa, että tarvitaan vastuullista, kasvumyönteistä finanssipolitiikkaa, jolla varmistetaan velan kestävyys ja jossa otetaan huomioon taloussuhdanteet ja investointivajeet ja kunnioitetaan samalla kansalaisten sosiaalisia oikeuksia; muistuttaa, että joidenkin jäsenvaltioiden erittäin suuri velkautuminen aiheuttaa huomattavan riskin euroalueella tulevaisuudessa mahdollisesti ilmenevien häiriöiden aikana; korostaa, että on julkisen rahoituksen joustavuuden lisäämistä ja kasvun nopeuttamista koskevia toimia on tehostettava maissa, joiden velan suhde BKT:hen on suuri, jotta ne voisivat vähentää velkaa kestävällä tavalla;

21.  vaatii panemaan täytäntöön vakaus- ja kasvupaketin samalla, kun voimassa olevia joustavuuslausekkeita käytetään täysimääräisesti 13. tammikuuta 2015 annetun komission tiedonannon (COM(2015)0012) mukaisesti muun muassa suurten investointien ja rakenneuudistusten tukemiseen sekä turvallisuusuhkien ja pakolaisvirtojen käsittelemiseen;

22.  korostaa, että veronkantoa on parannettava, veropetoksia ja -vilppiä on torjuttava, on ryhdyttävä aggressiivista verosuunnittelun ja veroparatiisien vastaisiin toimiin ja parannettava veropolitiikan koordinointia EU:ssa; vaatii luomaan tehokkaita ja avoimia verojärjestelmiä veronkannon lisäämiseksi, veronkierron estämiseksi ja järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi; katsoo siksi, että vero- ja tulliviranomaisille on taattava tätä tarkoitusta varten riittävät henkilöstö-, materiaali- ja rahoitusvarat;

23.  tukee järkeviä ja maakohtaisia pyrkimyksiä parantaa julkisten menojen laatua, tehokkuutta ja kasvumyönteistä luonnetta erityisesti vaihtamalla tuottamattomia menoja kasvua lisääviin investointeihin mutta niin, ettei olennaisten julkisten ja sosiaalisten palvelujen tarjoaminen vaarannu;

Erityishuomio euroalueeseen

24.  pitää myönteisenä komission kuusi kuukautta ennen maakohtaisia suosituksia antamaa euroalueen talouspolitiikkaa koskevaa suositusta, joilla syvennetään toiminnan koordinointia Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan, komission puheenjohtajan, euroryhmän puheenjohtajan, EKP:n pääjohtajan ja Euroopan parlamentin puhemiehen kertomuksen ja Euroopan parlamentin asiaa koskevien päätöslauselmien seurauksena;

25.  korostaa, että euroalueen voimakkaan keskinäisen riippuvuuden ja sen rahapolitiikan yhteisyyden vuoksi se on yksi taloudellinen yksikkö, jonka lähentymistä kohti parhaita toimijoita on edistettävä ja tuettava kansallisten toimien voimakkaammalla koordinoinnilla; korostaa, että kaikkien kansallisten hallitusten on toimittava tehostetusti pannakseen jäsenvaltioissaan täytäntöön ne talousuudistukset ja investoinnit, joita tarvitaan makrotaloudellisten epätasapainojen vähentämiseksi ja muihin jäsenvaltioihin ulottuvien kielteisten heijastusvaikutusten leviämisen estämiseksi; kehottaa siksi laatimaan perinpohjaisen arvion näistä makrotaloudellisista epätasapainoista täydentämään maakohtaisten heikkouksien arviointia ja makrotaloudellista vuoropuhelua; vaatii, että euroalueen suositus ja maakohtaiset suositukset ovat keskenään johdonmukaisia;

26.  pitää myönteisenä, että euroalueen finanssipoliittiseen kokonaistilanteeseen kiinnitetään enemmän huomiota, mikä ei vie huomiota pois yksittäisten jäsenvaltioiden velvollisuuksista; muistuttaa, että yhden jäsenvaltion julkisen talouden alijäämää ei voida korvata toisen julkisen talouden ylijäämällä silloin kun on kyse liiallista alijäämää koskevasta menettelystä; kehottaa seuraamaan säännöllisesti, onko finanssipoliittinen kokonaistilanne asianmukainen suuren investointivajeen vuoksi;

27.  tukee suositusta, jonka mukaan yksittäisten jäsenvaltioiden finanssipolitiikka ja niiden näkemykset vakaus- ja kasvupaketin vaatimuksista erotetaan vakauttamistarpeista sekä heijastusvaikutuksista; toteaa, että monille jäsenvaltioille tämä tarkoittaa kasvua edistävään julkisen talouden vakauttamiseen pyrkimistä; toteaa toisaalta, että eräät maat ovat lisänneet finanssipoliittista liikkumavaraansa vakaus- ja kasvupaketin vaatimusten suhteen ja että sitä voitaisiin tässä tilanteessa käyttää kotimaisen talouden tukemiseksi;

28.  toteaa, että vaikka euroalueen suuri vaihtotaseen ylijäämä on myönteinen merkki euroalueen ulkoisesta kilpailukyvystä, sen nykyinen taso viittaa myös sisäisten investointien puutteeseen, mikä heikentää kasvua ja työllisyyttä; katsoo, että vahvempi kotimainen kysyntä olisi parempi asia euroalueen kestävän kasvun sekä globaalin näkökannan osalta; toteaa, että jäsenvaltioiden nykyiseen vaihtotaseen ylijäämään liittyy myönteisiä kerrannaisvaikutuksia koko arvoketjuun ja että tästä voi olla monin tavoin hyötyä eräille muille jäsenvaltioille; näkee myös yhteisvaluutan avustavan roolin kilpailukykyisempien valtioiden kyetessä säilyttämään muuhun maailmaan verrattuna suuret ylijäämänsä; pitää myönteisenä komission vuoden 2016 talvella tekemässä ennusteessa olevaa havaintoa, jonka mukaan eräiden jäsenvaltioiden talouskasvu vuonna 2015 johtui suurelta osin kotimaisesta kysynnästä; pitää tärkeänä, että ne jäsenvaltiot, joilla on korkeampi vaihtotaseen ylijäämä, jatkavat kotimaisen kysyntänsä lisäämistä omaksi ja yleiseksi hyödykseen; kehottaa samalla vähemmän kilpailukykyisiä jäsenvaltioita panemaan täytäntöön rakenneuudistuksia ja korkeatasoisia investointeja talouksiensa nykyaikaistamiseksi ja pitkäaikaisia investointeja koskevan kestävän liiketoimintaympäristön perustamiseksi Eurooppa 2020 -strategian mukaisesti; pitää tätä parempana tapana vähentää makrotalouden epätasapainoa jäsenvaltioissa kuin sisäistä devalvaatiota, joka vähentää kysyntää ja hidastaa talouskasvua koko euroalueella;

29.  korostaa, että on edistettävä todellista taloudellista ja sosiaalista lähentymistä, joka perustuu tuottavuuden ja kustannusten ulkopuolisten tekijöiden parantumiseen; tähdentää, että jäsenvaltioiden on tärkeää panna konkreettisesti täytäntöön rakenneuudistuksia ja parantaa julkisten menojen laatua ja että niillä on riittävä investointikapasiteetti, joka mahdollistaa tasapainoisen ja kestävän kasvun, mikä on ratkaisevan tärkeää myös velan ja BKT:n suhdeluvun pienentämiseksi; katsoo, että suuri julkinen ja yksityinen velka vähentävät merkittävästi investointikapasiteettia ja hidastavat näin kasvua;

30.  muistuttaa, että palkanmuodostus on itsenäisten työehtosopimusneuvottelujen tulos, ja kehottaa asianomaisia toimijoita varmistamaan vastuullisen ja kasvumyönteisen palkkakehityksen, joka heijastaisi tuottavuuden kasvua; kehottaa asianomaisia toimijoita etenkin niissä maissa, joiden vaihtotase on lähes tasapainossa, jatkamaan pyrkimyksiään tuottavuuden parantamiseksi ja kilpailukyvyn säilyttämiseksi; kehottaa samalla suuren ylijäämän maissa olevia asianomaisia toimijoita käyttämään liikasäästöjä tukemaan kotimaista kysyntää ja investointeja;

31.  kehottaa toteuttamaan toimia, joilla estetään verotuksen ja sosiaalisten normien heikentämiskilpailu, joka lisää eriarvoisuutta; muistuttaa, että on pidettävä yllä tuottavuuteen ja ylöspäin tapahtuvaan lähentymiseen perustuvaa kansainvälistä kilpailukykyä; pitää myönteisenä, että makrotalouden epätasapainoa koskevalla tulostaululla kiinnitetään enemmän huomiota kolmeen työllisyyteen liittyvään indikaattoriin, ja pyytää komissiota asettamaan ne yhtäläisiin asemiin toisiinsa nähden; katsoo myös, että poliittisissa ohjeissa olisi otettava asianmukaisesti huomioon analyysi keskeisten työllisyys- ja sosiaali-indikaattorien sekä resurssitehokkuuden olemassa olevasta tulostaulusta;

32.   panee merkille joulukuussa 2015 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät talous- ja rahaliitosta ja kehottaa komissiota aloittamaan pitkän ajanjakson toimenpiteiden valmistelun mahdollisimman pian;

Talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson tehokkuuden lisääminen ja demokraattisen vastuuvelvollisuuden vahvistaminen

33.  pitää valitettavana maakohtaisten suositusten heikkoa täytäntöönpanoa ja katsoo, että niiden täytäntöönpanon parantaminen edellyttää, että unionin tasolla määritellään selkeämmin muotoillut painopisteet ja että kansallisella tasolla lisätään todellista julkista keskustelua, poliittista tahtoa ja sitoutumista siten, että nämä johtavat merkityksellisyyden ja kansallisen omistajuuden lisääntymiseen; on tämän osalta tyytyväinen siihen, että komission jäsenet ovat vierailleet jäsenvaltioissa keskustellakseen eurooppalaisen ohjausjakson prosessista ja siihen liittyvistä asiakirjoista;

34.  kehottaa asianmukaiseen tasapainoon, kun yhtäältä tehdään tärkeimpiin painopisteisiin keskittyviä maakohtaisia suosituksia ja toisaalta huolehditaan siitä, että niissä puututaan kaikkiin keskeisiin haasteisiin, mukaan luettuna uusien valtiovelkakriisien synnyn estäminen sekä kilpailukyvyn, kasvun ja työllisyyden lisääminen siten, että Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet otetaan huomioon;

35.  pitää myönteisenä komission puheenjohtajan ja euroryhmän puheenjohtajan kanssa 15. joulukuuta 2015 käytyä keskustelua euroalueen suositusluonnoksesta, ja pyytää, että keskustelu vakiintuu säännölliseksi osaksi eurooppalaista ohjausjaksoa; katsoo, että kyseisillä keskusteluilla lujitetaan ja täydennetään nykyistä demokraattista vuoropuhelua ja ennen kaikkea taloudellista vuoropuhelua sekä autetaan lisäämään toimeenpanevien elinten vastuuvelvollisuutta;

36.  korostaa, että kevään Eurooppa-neuvoston kokouksen olisi vastaisuudessakin oltava se ratkaiseva hetki, jolloin määritellään politiikan painopisteet; pitää myönteisenä komission kanssa käytäviä täysistuntokeskusteluja vuotuisen kasvuselvityksen prioriteeteista ennen selvityksen hyväksymistä ja sen jälkeen; muistuttaa, että talouspolitiikan vahvistaminen neuvoston jäsenvaltioille antaman suosituksen jälkeen on täytäntöönpanotoimi, johon on sovellettava Euroopan parlamentin demokraattista valvontaa ja parlamentin keskusteluja; kehottaa tämän vuoksi neuvostoa hyväksymään euroalueelle annettavat suositukset ja päätelmät vuotuisesta kasvuselvityspaketista sen jälkeen kun parlamentti on voinut esittää kantansa niistä; vakuuttaa aikovansa käsitellä asiakirjat nopeasti ja ilmaista kantansa hyvissä ajoin ennen kevään Eurooppa-neuvoston kokousta; on tyytyväinen Euroopan parlamentille esitettyyn kutsuun, jossa sen puhemiestä pyydettiin välittämään parlamentin kanta kevään Eurooppa-neuvoston kokouksessa; huomauttaa edelleen, että perussopimus velvoittaa tiedottamaan Euroopan parlamentille neuvoston antamista suosituksista sekä monenkeskisen valvonnan tuloksista;

37.  pitää erittäin tärkeänä, että kansalliset parlamentit keskustelevat maaraporteista ja maakohtaisista suosituksista sekä äänestävät kansallisista uudistusohjelmista ja kansallisista lähentymistä ja vakauttamista koskevista ohjelmista; kehottaa jäsenvaltioita osallistamaan työmarkkinaosapuolet, paikallis- ja alueviranomaiset sekä muut sidosryhmät rakentavalla tavalla hyödyntäen maaraporttien varhaista julkaisemista; painottaa työmarkkinaosapuolten korvaamatonta asemaa palkanmuodostuksessa sekä ratkaisevaa asemaa, joka niillä olisi oltava laajemmissa talouskeskusteluissa, erityisesti kun on kyse tuottavuuden lisäämisestä; kehottaa edelleen lujittamaan kansallisten parlamenttien ja Euroopan parlamentin välistä yhteistyötä;

38.  vaatii komissiota käynnistämään neuvottelut talouden ohjausta koskevasta toimielinten välisestä sopimuksesta; katsoo, että toimielinten välisellä sopimuksella olisi varmistettava perussopimusten puitteissa, että eurooppalaisen ohjausjakson rakenne mahdollistaa prosessin merkityksellisen ja säännöllisen parlamentaarisen valvonnan erityisesti vuotuisen kasvuselvityksen prioriteettien ja euroalueen suositusten osalta;

Talousarviota koskeva politiikka

39.  pitää valitettavana, että tyydyttävää vipuvoimaa ei ole, mikä johtuu unionin talousarvion rajoitetusta koosta samalla kun omien varojen järjestelmää ei ole mahdollista muuttaa, sekä siitä, että talousennusteet, talouspoliittiset painopisteet ja vuosittaisten sekä monivuotisten talousarvioiden laadinta eivät ole sopusoinnussa toistensa kanssa;

40.  panee merkille, että unionin talousarvio auttaa osaltaan saavuttamaan suoraan kaksi vuotuisen kasvuselvityksen 2016 kolmesta tavoitteesta (investointien käynnistäminen uudelleen, rakenteellisten uudistusten jatkaminen sekä vastuullisen, rehdin ja annettujen poliittisten lupausten mukaisen finanssipolitiikan toteuttaminen); pitää myönteisenä komission ehdotusta EU varojen käyttämisestä tekniseen apuun rakenneuudistusten tukiohjelman yhteydessä;

41.  katsoo, että unionin talousarviolla voitaisiin auttaa keventämään kansallisia talousarvioita ja edistämään talousarvion vakauttamistoimia ottamalla käyttöön omia varoja ja järkiperäistämällä menoja; on vakuuttunut siitä, että julkisten varojen lisääntyvät hallinnan muodot unionin tasolla antaisi mahdollisuuden käyttää mittakaavaetua ja siten vähentää menoja esimerkiksi ulkosuhteiden ja puolustuksen aloilla kyseenalaistamatta kuitenkaan yhteistyössä toteutettavan hallinnoinnin periaatetta etenkään rakennerahastojen osalta;

42.  muistuttaa, että alijäämäinen unionin talousarvio olisi lainvastainen; toteaa, että jäsenvaltiot pitävät unionin talousarviota muuttuvana tekijänä, jolla mukautetaan kansallisia talousarvioita;

43.  muistuttaa, että euroalueen voimakkaampi integraatio on välttämätöntä talous- ja rahaliiton (EMU) saattamiseksi valmiiksi ja että finanssivakausunioni on euron toimivuuden kulmakivi;

44.  kehottaa ottamaan huomioon euroalueen talousarviovalmiudesta vuoden 2016 aikana laadittavan valiokunta-aloitteisen mietinnön päätelmät, kun tarkastellaan parlamentin kantaa euroalueeseen ja sen talousarviovalmiuteen;

45.  pyytää komissiota toteuttamaan monivuotisen rahoituskehyksen tarkistamisen, kuten kesäkuussa 2013 parlamentin, komission ja neuvoston välillä tehdyssä poliittisessa sopimuksessa sovittiin; korostaa, että Euroopan unionia vuosina 2009–2014 koetelleet finanssikriisit ja humanitaariset kriisit ovat osoittaneet nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen riittämättömyyden; painottaa lisäksi, että unionin rahoitussuunnittelua on tarpeen uudistaa merkittävästi ja ottaa siinä yhteydessä kattavasti huomioon käytettävissä olevien välineiden tavoitteet, rahoitus ja kesto;

Ympäristö, kansanterveys ja elintarvikkeiden turvallisuus

46.  painottaa, että jos jätelainsäädännön uudistuksella ja kiertotaloutta koskevalla toimintaohjelmalla halutaan edistää unionin talouden siirtymistä kiertomalliin, on ehdottoman tärkeää liittää eurooppalaiseen ohjausjaksoon asiaan liittyviä suosituksia, jotta lisätään kilpailukykyä sekä luodaan työpaikkoja ja kestävää kasvua; suosittelee, että kiertotalouden periaatteet sisällytetään maakohtaisiin suosituksiin;

47.  korostaa jälleen tarvetta ottaa käyttöön kestävien toimintalinjojen laatimista palkitseva ja ”saastuttaja maksaa” -periaatteen mukainen finanssipoliittinen kehys, jolla annetaan oikeita signaaleja resurssitehokkuuteen investoimiseksi, tuotantoprosessien nykyaikaistamiseksi ja entistä helpommin korjattavien ja kestävämpien tuotteiden valmistamiseksi; muistuttaa, että on välttämätöntä poistaa asteittain ympäristön kannalta haitalliset, muun muassa fossiilisille polttoaineille myönnettävät, tuet ja siirtää verotusta työn verottamisesta ympäristöä pilaavan toiminnan verottamiseen;

48.  pitää tärkeänä arvioida terveydenhuoltojärjestelmien tehokkuutta ja kestävyyttä eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa ja kannattaa siirtymistä tuloksiin perustuvaan lähestymistapaan sekä keskittymistä tautien ennaltaehkäisyyn ja terveyden edistämiseen; kehottaa komissiota kehittämään yhdessä kaikkien sidosryhmien kanssa välineitä, joilla voidaan seurata terveystuloksia, arvioida pääsyä korkealuokkaiseen terveydenhuoltoon ja edistää lääketieteellisen tutkimuksen kustannuksia koskevaa avoimuutta, jotta voitaisiin vähentää sosiaalisia eroja ja terveyteen liittyvää eriarvoisuutta jäsenvaltioiden välillä ja niiden sisällä; kehottaa komissiota ottamaan maakohtaisissa suosituksissa huomioon ennaltaehkäisyyn tähtäävien toimenpideohjelmien pitkän aikavälin vaikutukset terveyteen ja julkiseen talouteen;

49.  korostaa koko taloudessa merkittävässä asemassa olevan terveydenhuoltoalan kestävyyden merkitystä, sillä ala työllistää kahdeksan prosenttia unionin koko työvoimasta ja tuottaa kymmenen prosenttia unionin BKT:stä; painottaa sen tärkeyttä, että kansalaisilla on yhtäläiset mahdollisuudet käyttää terveyspalveluja, sillä terveys on olennainen vakauteen, kestävyyteen sekä jäsenvaltioiden ja niiden talouden kehitykseen vaikuttava tekijä;

Aluepolitiikka

50.  panee merkille EU-investointien merkittävyyden vähemmän kehittyneillä alueilla sekä tarpeen varmistaa, että näillä investoinneilla kyetään houkuttelemaan lisäinvestointeja, millä edistetään taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta;

51.  panee merkille eurooppalaista ohjausjaksoa koskevan prosessin tavoitteiden ja ERI-rahastojen kauden 2014–2020 ohjelmasuunnittelun väliset yhteydet, jotka on otettu huomioon kumppanuussopimuksissa; katsoo siksi, että vuosina 2014–2020 toteutettavien uudistusten jälkeen koheesiopolitiikan välineillä voi olla hyvin merkittävä rooli asianomaisten maakohtaisten suositusten täytäntöönpanossa ja että kyseisillä välineillä voidaan siten tukea rakenteellisia uudistuksia ja edistää EU:n strategisten tavoitteiden saavuttamista sekä kumppanuussopimusten vaikuttavaa täytäntöönpanoa; korostaa kuitenkin, että ERI-rahastojen ohjelmat ja tavoitteet ovat luonteeltaan monivuotisia ja pitkäkestoisia, kun taas eurooppalaisen ohjausjakson sykli on vuotuinen, ja että on huolehdittava unionin ensisijaisten tavoitteiden ja kansallisten, alueellisten ja paikallisten tarpeiden välisestä koordinoinnista;

o

o  o

52.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille, kansallisille parlamenteille ja Euroopan keskuspankille.

PERUSTELUT

Mietintö edustaa Euroopan parlamentin osuutta talouspolitiikan painopisteiden määrittelyyn vuoden 2016 eurooppalaisen ohjausjakson toiminnan koordinoimisessa, ja siinä vastataan komission vuotuiseen kasvuselvitykseen ja siihen liittyviin asiakirjoihin, mukaan luettuna suositusluonnos euroalueen talouspolitiikasta. Samaan aikaan laaditaan mietintöjä eurooppalaisen ohjausjakson työllisyyttä ja sosiaalialaa sekä sisämarkkinoita koskevista näkökohdista. Kaikista kolmesta mietinnöstä keskustellaan komission ja neuvoston kanssa ennen kevään Eurooppa-neuvoston kokousta.

Toimielinten olisi rajattava ja käytävä tämä keskustelu siten, että se vahvistaa eurooppalaisen taloushallinnon demokraattista luonnetta sillä aikaa, kun odotetaan Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan, komission puheenjohtajan, euroryhmän puheenjohtajan, EKP:n pääjohtajan ja Euroopan parlamentin puhemiehen kertomuksessa edellytettyä toimielinten välistä sopimusta[15].

Käsiteltävänä olevassa mietinnössä pyritään elvyttämään unionin tason keskustelua, saamaan mukaan kansallisten parlamenttien edustajia, työmarkkinaosapuolia ja kansalaisyhteiskunnan toimijoita vastaamaan kolmeen pääkysymykseen:

•  Millaisen finanssi-, raha- ja rakennepolitiikan yhdistelmän Euroopan unionin olisi pantava täytäntöön seuraavien 12–18 kuukauden aikana?

•  Miten toiminnan koordinointia pitäisi syventää euroalueen tasolla?

•  Miten talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson painopisteitä ja suosituksia koskevaa päätöksentekoa voitaisiin demokratisoida ja miten voidaan varmistaa suositusten täysimittaisempi täytäntöönpano?

Talouden elpymisen vahvistamiseen tarvittavien keinojen tasapainotus

Euroopan unioni on toipumassa pitkästä talouskriisistä, joka aiheutti vakavia sosiaalisia ongelmia ja rapautti talouden kasvupotentiaalia. Samaan aikaan sen edessä on uusia haasteita, näkyvimpinä terrorihyökkäysten uhka, naapurialueiden geopoliittinen epävakaus ja ennennäkemättömän suuri turvapaikanhakijoiden määrä. Poliittisen legitimiteettinsä varmistamiseksi Euroopan unionin on kehitettävä keinot näihin haasteisiin vastaamiseksi.

Kansalaiset kaipaavat talouden vahvempaa elpymistä, laadukkaita työpaikkoja ja yhdenvertaisten mahdollisuuksien palauttamista. Haluamme myös elää puhtaassa ympäristössä ja hyötyä digitaalisen vallankumouksen ja muiden teknologisten innovaatioiden tarjoamista mahdollisuuksista. Edessämme on kuitenkin suuria haasteita, kuten ilmastonmuutos, robotisaatio, työtehtävien sirpaloituminen, väestörakenteen muutokset ja meneillään oleva siirtymä kohti moninapaista maailmaa.

EU:n, euroalueen ja yksittäisten jäsenvaltioiden vuonna 2016 toteuttaman talouspolitiikan keinovalikoiman on lujitettava viimeaikaista talouden elpymistä samalla, kun sillä vastataan rakenteellisiin haasteisiin ja osallistutaan kestävää kasvua tukevaan pitkän aikavälin strategiaan. Eurooppa 2020 -strategia[16] on käynyt läpi väliarvioinnin ja Euroopan parlamentti[17] ja komissio[18] ovat hyväksyneet sen kokonaisverkostoksi, jolla rakennetaan älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua Eurooppaan. Myös sen suuntaviivoja on uudistettu aiemmin tänä vuonna.

Jotta tämä strategia olisi merkityksellinen ja realistinen, eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä sovittujen painopisteiden ja annettujen suositusten on oltava täysin yhdenmukaisia sen kanssa ja keskityttävä sen täytäntöönpanoon.

Tämän mietinnön ensimmäisessä osassa pyritään määrittelemään talouspolitiikan keinovalikoiman täsmällinen sisältö. Esittelijän mielestä nykyisessä taloustilanteessa Euroopan komission suosima kolmen kohdan politiikka (investoinnit, finanssipoliittinen vastuullisuus ja rakenneuudistukset) olisi laajennettava neljän kohdan politiikaksi, jossa kotimainen kysyntä olisi neljäntenä osana.

Kotimaisen kysynnän vahvistaminen edellyttää sekä yksityisten että julkisten investointien lisäämistä yli komission vuonna 2014 esittämän Euroopan investointisuunnitelman määrien. Velkavivun hidas purkaminen tekee uusista investoinneista vaikeita, koska monet hallitukset, rahoituslaitokset, yritykset ja kotitaloudet keskittyvät tällä hetkellä vanhojen velkojensa vähentämiseen, mikä on luonnollisesti vaikeampaa alhaisen kasvun ja vähäisen inflaation vallitessa. Siksi onkin kiinnitettävä huomiota tapoihin, joilla velkavivun purkamista voidaan nopeuttaa ja viisaita uusia investointeja toteuttaa kestävän ja osallistavan kasvun tukemiseksi. Tässä yhteydessä tärkeitä ovat myös tehokas sääntely-ympäristö ja hyvin toimiva julkishallinto.

Ratkaisevaa on, että lyhyen aikavälin kotimainen kysyntä ja pitemmän aikavälin kasvupotentiaali voivat vahvistua, jos nykytasoista vaurautta jaettaisiin laajemmin, ja eriarvoisuutta tulojen ja omaisuuden suhteen tasattaisiin. OECD, IMF ja muut instituutiot ovat viime vuosina toistuvasti todenneet, että uudelleenjakamista koskevalla politiikalla on tärkeä rooli kestävän kehityksen kannalta, myös puhtaasti taloudellisesta näkökulmasta.

Kasvun tehostaminen eriarvoisuutta vähentämällä on finanssipoliittisen vastuun periaatteen mukaista ja tarkoittaa tulopuolella tehokkaampaa veronkantoa ja veronkierron estämistä sekä progressiivista tuloverotusta ja suurempaa siirtymistä työnteon verottamisesta kohti omaisuuden, pääomatulojen, rahoitustransaktioiden ja saasteiden verottamista. Tämän lisänä julkisten menojen on oltava tehokkaita, erityisesti korkealaatuisissa sosiaalisissa investoinneissa, kuten koulutus, päivähoito, terveydenhuolto ja ihmisiä koko elämän ajan auttava riittävä sosiaaliturva. Infrastruktuuri-investoinnit, energiatehokkuutta koskevat investoinnit ja uusyritykset tarvitsevat myös julkista tukea.

Lisäksi käsitystämme ”rakenneuudistuksista” on muutettava aiempien kokemusten ja edessä olevien haasteiden mukaiseksi. ”Rakenneuudistusten” käsite on pitkään liitetty valtion roolin vähentämiseen taloudessa ja markkinoiden joustavuuden lisäämiseen. Valitettavasti tämä ei aina ole johtanut tuottavuuden kasvuun, vaikka deflaatiopaineet ja eriarvoisuus ovat kylläkin lisääntyneet.

Nyt on aika siirtyä kohti rakenneuudistusten ”toista sukupolvea”, jonka keskeisinä tavoitteina pitäisi olla kasvupotentiaalin vahvistaminen työllisyyttä ja tuottavuutta lisäämällä, oikeudenmukaisia ja kestäviä sosiaaliturvajärjestelmiä edistämällä ja sosiaalista eriarvoisuutta vähentämällä, jotta yhdenvertaiset mahdollisuudet palautettaisiin. Tämän olisi heijastuttava myös juuri ehdotetussa rakenneuudistusten tukiohjelmassa.

Vakautta ja lähentymistä koskevan EMU:n hallinnan syventäminen

Eurokriisin puhjettua vuonna 2010 EU:n hallitukset ja toimielimet ovat toteuttaneet merkittäviä askeleita euroalueen koskemattomuuden säilyttämiseksi, mutta talous- ja rahaliiton lujittamiseksi on tehtävä vielä paljon muuta, kuten Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan, komission puheenjohtajan, euroryhmän puheenjohtajan, EKP:n pääjohtajan ja Euroopan parlamentin puhemiehen kertomuksessa todetaan. Yksi tärkeä näkökohta on euroalueen talous- ja sosiaalipolitiikan koordinoinnin syventäminen. Tämä edellyttää ensinnäkin euroalueen finanssipoliittisen kokonaiskuvan ymmärtämistä ja yleisnäkemystä makrotaloudellisesta ja makrososiaalisesta epätasapainosta. Euroalueen talouspolitiikkaa koskevan suositusluonnoksen varhainen esittely on siksi tervetullut tässä yhteydessä.

Euroalueen vuoden 2016 talousarviosuunnitelmia koskevassa komission kokonaisarviossa todettiin, että velan kestävyyttä ja suhdanteiden vastaista talouden vakauttamista koskevien tavoitteiden tasapainottamisessa ”euroalueen finanssipolitiikan pitkälti neutraali kokonaisviritys ensi vuonna näyttää olevan pitkälti asianmukainen, kun otetaan huomioon myös historiallisen alhaiset korot ja huomattava ulkoinen ylijäämä. Tämä osoittaa, että jonkinasteisia kysyntää tukevia toimia tarvitaan.” Samaan aikaan komissio tähdensi, että ”muissa jäsenvaltioissa käytettävissä olevaa finanssipoliittista liikkumavaraa käytetään liian vähän”[19].

Makrotalouden epätasapainon suhteen vuoden 2016 varoitusmekanismia koskevassa kertomuksessa todetaan, että euroalueen vaihtotaseen ylijäämän arvioidaan saavuttavan noin 390 miljardin euron rajan, eli noin 3,7 prosenttia bkt:stä vuonna 2015. Tätä pidetään talouden perustekijöitä korkeampana lukuna, ja se kuvastaa talouden tehottomuutta ja kotimaisen kysynnän vaimeutta. Komission mukaan euroalueen säästöjen ja investointien suhdeluvun olisi oltava kutakuinkin tasapainossa, mutta vaihtotaseen ylijäämä merkitsee liiallisia säästöjä, jotka eivät kulkeudu kotimaisen talouden käyttöön. Euroalueen investointien suhde bruttokansantuotteeseen oli 19,8 prosenttia vuoden 2015 toisella neljänneksellä. Luku on selvästi pienempi kuin vuosien 1998–2007 keskiarvo 22,1 prosenttia[20].

Esittelijän mielestä investointien lisäämisen tarve johtuu tästä analyysista, etenkin kun otetaan huomioon alhainen korkotaso. Investointien kestävyys on ratkaisevan tärkeää, koska julkisen ja yksityisen velan määrä on nykyisin niin korkea. Selkeitä investointivajeita on täytettävä, jotta estetään käyttökelpoisen pääoman (kiinteä varallisuus ja inhimillinen pääoma) heikkeneminen, kun taas uusien investointien on oltava huolella suunniteltuja, keskityttävä innovointiin, resurssien tehokkaaseen käyttöön, laadukkaaseen opetukseen ja laadukkaiden työpaikkojen luomiseen.

Tästä huolimatta euroalue on paradoksaalisessa tilanteessa: Maat, joilla on eniten finanssipoliittista liikkumavaraa ovat myös tuotantonsa ja työllisyytensä suhteen vahvimmassa asemassa, jolloin niiden finanssipoliittiset kertoimet ovat suhteellisesti matalampia, mikä osittain selittää julkisten investointien kasvattamista kohtaan tunnetun vastahakoisuuden. Toisaalta niillä mailla, joiden finanssipoliittiset kertoimet ovat korkeampia alhaisesta kasvusta, korkeasta työttömyydestä ja suurista investointivajeista johtuen, on rajallinen finanssipoliittinen liikkumavara kasvu- ja vakaussopimuksen ja olemassa olevan valtionvelan suhteen. Tämä rajoittaa vakavasti todellisen taloudellisen lähentymisen mahdollisuuksia ja tasapainoista ja kestävää kasvua koskevien perussopimuksen tavoitteiden saavuttamista.

Yksi keino tämän paradoksin ratkaisemiseksi olisi luultavasti se, että ne valtiot, joilla on liikkumavaraa, käyttäisivät sen kokonaan, mikä heijastuisi myönteisellä tavalla koko euroalueeseen. Toinen keino olisi parantaa muiden valtioiden taloudellisia olosuhteita investoida, uudistaa ja lähentyä. Tämä toteutettaisiin pankkiunionin valmiiksi saattamisella ja kehittämällä välineitä rahoituskapasiteetin täydentämiseen.

Demokratian lujittaminen vastuuvelvollisuuden, merkityksellisyyden ja tehokkuuden lisäämiseksi

Vuoden 2016 talouspolitiikan eurooppalainen ohjausjakso jakautuu unionin tasoa koskevaan osaan, joka huipentuu kevään Eurooppa-neuvoston kokoukseen, sekä kansalliseen osaan, joka alkaa maaraporttien julkaisemisella. Jotta näillä painopisteillä ja suosituksilla olisi merkitystä, ne hyväksyttäisiin ja niiden pohjalta toimittaisiin, molemmilla tasoilla tarvitaan pitkälle menevää demokraattista keskustelua ja työmarkkinaosapuolten tiivistä mukanaoloa.

Käytännön tasolla tämä edellyttää ennen kaikkea Euroopan parlamentin keskustelua komission sekä euroryhmän puheenjohtajan kanssa euroalueelle annettavasta suositusluonnoksesta. Lisäksi tarvitaan läheisempää vuoropuhelua parlamentin ja neuvoston välillä, kunnes jälkimmäinen vahvistaa tämän suosituksen ja sen päätelmät vakaus- ja kasvusopimuksesta. Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien yhteiskeskustelu 16.–17. helmikuuta 2016 on tärkeä hetki. Euroopan parlamentti osallistuu ohjausjaksoon myös ennen vakaus- ja kasvusopimuksen esittelyä ja sen jälkeen, ennen kevään Eurooppa-neuvoston kokousta ja sen jälkeen sekä eurooppalaisen ohjausjakson täytäntöönpanon lopullisen arvioinnin aikana.

Kansallisella tasolla ratkaisevan tärkeiksi muodostuvat komission jäsenten ja jäsenvaltioiden hallitusten perinpohjaiset parlamentaariset keskustelut, jotka perustuvat euroalueen suositukseen (soveltuvin osin), Eurooppa-neuvoston päätelmiin, komission maaraportteihin ja maakohtaisiin suosituksiin. Kansallisia uudistusohjelmista sekä vakaus- ja lähentymisohjelmista parlamenteissa käytävien keskustelujen ja järjestettävien äänestysten hyvää käytäntöä olisi laajennettava.

Komissio on ehdottanut uusien elinten perustamista Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan, komission puheenjohtajan, euroryhmän puheenjohtajan, EKP:n pääjohtajan ja Euroopan parlamentin puhemiehen kertomuksen jälkeen. Nämä kansalliset kilpailukykykomiteat ja neuvoa-antava Euroopan finanssipoliittinen komitea perustetaan vuoden 2016 aikana ja ne osallistuvat mahdollisesti jo eurooppalaiseen ohjausjaksoon.

Esittelijä toivoo, että kaikki toimijat osallistuvat aktiivisesti vuoden 2016 talouspolitiikan eurooppalaiseen ohjausjaksoon, jotta Euroopan sosiaalinen markkinatalous elpyisi ja vahvistuisi kestämään heilahtelut ja rakenteelliset haasteet, mikä todistaisi, että Euroopan demokratia toimii ja kykenee luomaan kestävää ja laajalti jaettua vaurautta.

15.2.2016

BUDJETTIVALIOKUNNAN LAUSUNTO(*)

talous- ja raha-asioiden valiokunnalle

talouspolitiikan eurooppalaisesta ohjausjaksosta: vuotuinen kasvuselvitys 2016

(2015/2285(INI))

Valmistelija (*): Jean Arthuis

(*)  Valiokuntien yhteistyömenettely – työjärjestyksen 54 artikla

EHDOTUKSET

Budjettivaliokunta pyytää asiasta vastaavaa talous- ja raha-asioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  pitää valitettavana eurooppalaisen ohjausjakson heikkoa parlamentaarista ulottuvuutta ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan, komission puheenjohtajan, Euroopan parlamentin puhemiehen, euroryhmän puheenjohtajan ja EKP:n pääjohtajan kertomuksessa siitä tehtyjen ehdotusten vähäistä kunnianhimoa; pitää valitettavana, että tämän kertomuksen jälkeen tehty ensimmäinen vuotuinen kasvuselvitys ei vieläkään ole muodossa, jota käsiteltäisiin tavanomaisessa lainsäädäntömenettelyssä, kuten parlamentti on toivonut;

2.  katsoo, että Euroopan unionilla ei ole mitään muuta talouspolitiikkaa kuin kansallisten politiikkojen summa; pitää pahana, että yhteistä strategista visiota ei ole eikä kykyä suunnitella ja panna täytäntöön alakohtaisia teollisuuspolitiikkoja; kehottaa luomaan yhteisen talouspolitiikan, koska jäsenvaltioiden välillä on valtavia taloudellisia, sosiaalisia ja poliittisia eroja; pitää valitettavana, että riittävää vipuvoimaa ei ole, mikä johtuu unionin talousarvion rajoitetusta koosta samalla kun omien varojen järjestelmää ei ole mahdollista muuttaa, sekä siitä, että talousennusteet, talouspoliittiset painopisteet ja vuotuinen sekä monivuotinen talousarvioiden laadintaprosessi eivät ole sopusoinnussa toistensa kanssa;

3.  muistuttaa, että Euroopan rakenne- ja investointirahastot (ERI-rahastot) ja Euroopan strategisten investointien rahasto (ESIR) ovat tärkeässä asemassa pyrittäessä saavuttamaan Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet, ja korostaa, että maakohtaisten suositusten täytäntöönpano ja ERI-rahastot olisi kytkettävä vahvemmin yhteen, jotta lisätään EU‑rahoituksen vaikuttavuutta jäsenvaltioissa ja tuetaan rakenneuudistustoimia ja siten vähennetään maiden alttiutta kriiseille;

4.  panee merkille, että unionin talousarvio myötävaikuttaa suoraan kahden tavoitteen toteutumiseen vuotuisen kasvuselvityksen 2016 kolmesta tavoitteesta (investointien käynnistäminen uudelleen, rakenteellisten uudistusten jatkaminen sekä vastuullisen, rehdin ja annettujen poliittisten lupausten mukaisen finanssipolitiikan toteuttaminen); pitää myönteisenä komission ehdotusta unionin varojen käyttämisestä tekniseen apuun rakenneuudistusten tukiohjelman yhteydessä;

5.  katsoo, että unionin talousarviolla voitaisiin auttaa vähentämään kansallisiin talousarvioihin kohdistuvia paineita ja edistämään talousarvion vakauttamistoimia ottamalla käyttöön omia varoja ja järkiperäistämällä menoja; on vakuuttunut siitä, että julkisten varojen hallinnoinnin lisääntyvät muodot unionin tasolla antaisivat mahdollisuuden käyttää mittakaavaetua ja siten vähentää menoja esimerkiksi ulkosuhteiden ja puolustuksen aloilla kyseenalaistamatta kuitenkaan yhteistyössä toteutettavan hallinnoinnin periaatetta etenkään rakennerahastojen osalta;

6.  muistuttaa, että alijäämäinen unionin talousarvio olisi lainvastainen; toteaa, että jäsenvaltiot pitävät unionin talousarviota muuttuvana tekijänä, jolla mukautetaan kansallisia talousarvioita;

7.  muistuttaa, että euroalueen voimakkaampi integraatio on välttämätöntä talous- ja rahaliiton (EMU) saattamiseksi valmiiksi ja että budjettiunioni on euron toimivuuden kulmakivi;

8.  kehottaa euroaluetta viemään eteenpäin toimenpiteitä, joilla lujitetaan talous- ja rahaliiton yhdentymistä talousarvioiden alalla, ja toteaa, että tarkoituksena on torjua epäsymmetrisiä häiriöitä tukemalla kansallisia uudistustoimia; korostaa, että kaikki tätä tarkoitusta varten perustetut välineet tai hallintorakenteet on sisällytettävä kokonaisuudessaan perussopimuksiin ja demokraattinen valvonta on ulotettava koskemaan niitä, eivätkä ne millään tavalla saa olla päällekkäisiä perussopimuksissa määrättyjen unionin yleisen talousarvion soveltamisalan ja tehtävien kanssa eivätkä korvata niitä;

9.  kehottaa ottamaan huomioon euroalueen talousarviovalmiudesta vuoden 2016 aikana laadittavan valiokunta-aloitteisen mietinnön päätelmät, kun tarkastellaan parlamentin kantaa euroalueeseen ja sen talousarviovalmiuteen;

10.  pyytää näin ollen luomaan synergiaa finanssipolitiikan ja rahapolitiikan välille (politiikkayhdistelmä), jotta voidaan edistää kestävää kasvua ja kunnollisten työpaikkojen luomista;

11.  muistuttaa, että Euroopan strategisten investointien rahastosta (ESIR) rahoitettava Euroopan investointiohjelma on tarkoitettu korkean riskin investointien rahoittamiseen, joka ei olisi mahdollista ilman ESIR-rahaston tarjoamaa riskisuojaa; kehottaa komissiota varmistamaan, että ESIR-rahastosta rahoitetaan ainoastaan täydentävyysperiaatteen mukaisia korkean riskin hankkeita; korostaa tässä yhteydessä, että parlamentti arvioi hankkeet ja niiden vipuvaikutuksen, jotta varmistetaan, että unionin talousarvioon sisältyvää ESIR-takuurahastoa käytetään asianmukaisesti;

12.  pyytää komissiota toteuttamaan monivuotisen rahoituskehyksen tarkistamisen, kuten kesäkuussa 2013 parlamentin, komission ja neuvoston välillä tehdyssä poliittisessa sopimuksessa sovittiin; korostaa, että Euroopan unionia vuosina 2009–2014 koetelleet finanssi- ja humanitaariset kriisit ovat osoittaneet nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen riittämättömyyden; painottaa lisäksi, että unionin rahoitussuunnittelua on tarpeen uudistaa merkittävästi ja ottaa siinä yhteydessä kattavasti huomioon käytettävissä olevien välineiden tavoitteet, rahoitus ja kesto.

LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)	15.2.2016
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	17 8 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Jean Arthuis, Reimer Böge, Lefteris Christoforou, Gérard Deprez, Eider Gardiazabal Rubial, Jens Geier, Monika Hohlmeier, Bernd Kölmel, Vladimír Maňka, Clare Moody, Siegfried Mureşan, Liadh Ní Riada, Younous Omarjee, Paul Rübig, Patricija Šulin, Eleftherios Synadinos, Indrek Tarand, Isabelle Thomas, Monika Vana, Marco Zanni
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Stanisław Ożóg, Andrej Plenković, Pavel Poc, Marco Valli, Tomáš Zdechovský

22.1.2016

YMPÄRISTÖN, KANSANTERVEYDEN JA ELINTARVIKKEIDEN TURVALLISUUDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO

talous- ja raha-asioiden valiokunnalle

eurooppalaisesta ohjausjaksosta talouspolitiikan koordinointia varten: vuotuinen kasvuselvitys 2016

(2015/2285(INI))

Valmistelija: Andrey Kovatchev

EHDOTUKSET

Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa talous- ja raha-asioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  muistuttaa, että eurooppalaista ohjausjaksoa koskeva prosessi aloitettiin, jotta Eurooppa 2020 -strategian älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevat tavoitteet voitaisiin saavuttaa paremmin; kehottaa tässä yhteydessä komissiota liittämään uudistetun Eurooppa 2020 -strategian tiiviimmin eurooppalaiseen ohjausjaksoon ja valtavirtaistamaan ympäristöä ja kansanterveyttä koskevat tavoitteet sisällyttämällä ne tähän prosessiin, sillä näillä aloilla on hyvät kasvu-, investointi- ja työllistämisnäkymät ja ne edistävät strategian laajempien tavoitteiden saavuttamista, sillä niillä varmistetaan, että jäsenvaltiot palaavat voimakkaamman kasvun uralle ja jatkavat etenemistään kohti kestävien yhteiskuntien kehittämistä;

2.  korostaa, että talouden viherryttäminen ja tehokkaampiin terveydenhuoltojärjestelmiin investoiminen edistää Euroopan kilpailukykyä, lisää energian toimitusvarmuutta ja parantaa Euroopan kansalaisten terveyttä ja hyvinvointia sekä luo laadukkaita työpaikkoja; toteaa tässä yhteydessä, että olisi otettava huomioon rakenneuudistusten lyhyen aikavälin vaikutukset julkiseen talouteen sekä niiden ekologiset, taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset pitkällä aikavälillä ja myös pidettävä tavoitteena eri toimintapolitiikkojen välisen koordinoinnin tehostamista, ja kehottaa tässä tarkoituksessa lisäämään kansalaisyhteiskunnan osallistumista; muistuttaa, että varojen käyttäminen terveydenhuoltopalveluihin on investoimista terveempään, turvallisempaan, tuottavampaan ja kilpailukykyisempään yhteiskuntaan;

3.  panee merkille, että monet hankkeet, joille on myönnetty rahoitusta Euroopan strategisten investointien rahastosta, kohdistuvat ympäristöalan ja terveysalan infrastruktuuriin ja innovointiin; korostaa, että on tärkeää hyödyntää investointiohjelman koko potentiaalia niiden rakenneuudistusten täytäntöön panemiseksi, joilla unionin talous muutetaan vihreäksi, kestäväksi ja resurssitehokkaaksi taloudeksi, jonka tavoitteena on käynnistää työpaikkojen luominen ja kasvu; kehottaa komissiota valvomaan tarkasti Euroopan strategisten investointien rahaston edistymistä, jotta saavutetaan investointien elvyttämistä, talouden modernisointia sekä koko unionin taloudellisen ja sosiaalisen yhdentymisen edistämistä koskevat poliittiset tavoitteet;

4.  korostaa, että eurooppalainen ohjausjakso on yksi keinoista, joilla valtavirtaistetaan ja integroidaan ympäristökysymykset muihin asiaan liittyviin toimintapolitiikkoihin SEUT-sopimuksen 11 artiklassa määritellyn lähestymistavan mukaisesti; muistuttaa siksi, että ympäristöulottuvuudella sekä taloudellisella ja sosiaalisella ulottuvuudella olisi oltava täysimääräinen rooli eurooppalaista ohjausjaksoa koskevassa prosessissa, jotta varmistetaan, että jäsenvaltiot palaavat nopeammalle kasvu-uralle samalla kun ne jatkavat tietään kohti kestävien yhteiskuntien kehittämistä;

5.  korostaa, että unionin ympäristö- ja terveysministereiden on osallistuttava neuvoston tasolla aiempaa aktiivisemmin eurooppalaista ohjausjaksoa koskevaan prosessiin;

6.  korostaa, että on ryhdyttävä toimiin, työllisyyden parantamiseksi vihreän talouden tarjoamia mahdollisuuksia hyödyntämällä; kehottaa komissiota käyttämään eurooppalaista ohjausjaksoa vihreisiin työpaikkoihin liittyvään koulutukseen tehtävien investointien tukemiseen ja osallistumaan vihreän työllisyyden edistämiseksi ja ekologisen jalanjäljen pienentämiseksi tehtävään työhön ja siten helpottamaan siirtymistä kohti aidosti kestävää taloutta;

7.  painottaa, että jos jätelainsäädännön uudistuksella ja kiertotaloutta koskevalla toimintaohjelmalla halutaan edistää unionin talouden siirtymistä kiertomalliin, on ehdottoman tärkeää liittää eurooppalaiseen ohjausjaksoon asiaan liittyviä suosituksia, jotta lisätään kilpailukykyä sekä luodaan työpaikkoja ja kestävää kasvua; suosittelee, että kiertotalouden periaatteet sisällytetään maakohtaisiin suosituksiin;

8.  pitää tärkeänä, että siirtymisen kohti kiertotalouteen ja yleismaailmallisesti sovellettaviin kestävän kehityksen tavoitteisiin perustuvaa uutta talousmallia olisi tultava selvästi esiin vuotuisen kasvuselvityksen ja maakohtaisten suositusten painopisteissä;

9.  korostaa jälleen tarvetta ottaa käyttöön kestävien toimintalinjojen laatimista palkitseva ja "saastuttaja maksaa" -periaatteen mukainen finanssipoliittinen kehys, jolla annetaan oikeita signaaleja resurssitehokkuuteen investoimiseksi, tuotantoprosessien nykyaikaistamiseksi ja entistä helpommin korjattavien ja kestävämpien tuotteiden valmistamiseksi; muistuttaa, että on välttämätöntä poistaa asteittain ympäristön kannalta haitalliset, muun muassa fossiilisille polttoaineille myönnettävät, tuet ja siirtää verotusta työn verottamisesta ympäristöä pilaavan toiminnan verottamiseen;

10.  painottaa, että ulkoisen resurssi- ja energiariippuvuuden vähentäminen ja siirtyminen fossiilisista polttoaineista uusiutuvaan energiaan ovat keskeisiä pitkäaikaisen kasvun kannalta ja parantavat EU:n kilpailukykyä; korostaa vahvemmasta sitoutumisesta koituvia taloudellisia etuja; korostaa tarvetta poistaa energian sisämarkkinoiden luomista haittaavia esteitä monipuolistamalla ulkoisia energianhankintoja, parantamalla EU:n energiainfrastruktuuria, investoimalla suurempiin energian liitäntäverkkoihin ja uusiutuviin energianlähteisiin sekä toteuttamalla EU:n energian sisämarkkinat, sillä nämä ovat EU:n energiaunionistrategian keskeisiä painopisteitä; katsoo, että eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä olisi myös raportoitava uusiutuvasta energiasta, energiatehokkuudesta ja yhteenliitettävyydestä EU:n tasolla asetettujen tavoitteiden pohjalta;

11.  kehottaa komissiota käyttämään eurooppalaista ohjausjaksoa välineenä kestävän kehityksen toimintaohjelmasta 2030 aiheutuvien unionin sitoumusten täyttämiseen ja erityisesti sisällyttämään ohjausjaksoon ilmastonmuutosta, kestävää tuotantoa ja kulutusta, elintarviketurvallisuutta, ravitsemusta sekä luonnon monimuotoisuutta koskevaa politiikkaa ja tehokkaita toimia;

12.  korostaa, että Eurooppa 2020 -strategian väliarviointi ja eurooppalainen ohjausjakso on liitettävä tiiviisti kestävän kehityksen ohjelmaan; muistuttaa tarpeesta ulottaa EU:n suunnittelu vuotta 2020 pidemmälle, jotta voidaan panna täytäntöön kestävän kehityksen tavoitteet laatimalla ainakin vuoteen 2030 ulottuva yhdennetty strategia kestävällä pohjalla olevan Euroopan luomiseksi globalisoituneessa maailmassa;

13.  pitää myönteisenä, että komissio kiinnittää jälleen huomiota ylöspäin suuntautuvan taloudellisen ja sosiaalisen lähentymisen edistämiseen ottamalla vähitellen käyttöön eri politiikanaloja tai aihepiirejä koskevia vertailuarvoja ja ristiintarkastelua, ja katsoo, että tämä voisi parantaa Euroopan talouden kestokykyä tulevissa kriiseissä; kehottaa komissiota hyödyntämään eurooppalaista ohjausjaksoa koskevassa prosessissa paremmin sosiaalisia ja ekologisia indikaattoreita sekä terveysindikaattoreita arvioidakseen lähentymistä koko EU:ssa; kehottaa investoimaan merkittävästi tutkimukseen, kehittämiseen ja innovointiin ympäristöterveyden alalla;

14.  pitää tärkeänä arvioida terveydenhuoltojärjestelmien tehokkuutta ja kestävyyttä eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa ja kannattaa siirtymistä tuloksiin perustuvaan lähestymistapaan sekä keskittymistä tautien ennaltaehkäisyyn ja terveyden edistämiseen; kehottaa komissiota kehittämään yhdessä kaikkien sidosryhmien kanssa välineitä, joilla voidaan seurata terveystuloksia, arvioida pääsyä korkealuokkaiseen terveydenhuoltoon ja edistää lääketieteellisen tutkimuksen kustannuksia koskevaa avoimuutta, jotta voitaisiin vähentää sosiaalisia eroja ja terveyteen liittyvää eriarvoisuutta jäsenvaltioiden välillä ja niiden sisällä; kehottaa komissiota ottamaan maakohtaisissa suosituksissa huomioon ennaltaehkäisyyn tähtäävien toimenpideohjelmien pitkän aikavälin vaikutukset terveyteen ja julkiseen talouteen;

15.  korostaa, että eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa tehtävä terveydenhuoltojärjestelmien kattavampi arviointi, joka ei rajoitu pelkästään julkiseen talouteen vaan jossa otetaan huomioon myös kyseisten järjestelmien saatavuus, tehokkuus ja laatu, antaisi tarkemman kuvan terveydenhuoltojärjestelmien toiminnasta ja vahvistaisi eurooppalaisen ohjausjakson hyödyllisyyttä terveysalalla; korostaa, että tarttuvia ja ei-tarttuvia tauteja ehkäisevät toimintapolitiikat ovat keskeisiä kansallisen terveydenhuollon kustannusten pienentämiseksi; kehottaa komissiota käyttämään eurooppalaista ohjausjaksoa korostaakseen ennaltaehkäisyn roolia kansallisen terveydenhuollon tehostamisessa.

16.  korostaa, että varmistamalla yhtäläiset mahdollisuudet käyttää terveyspalveluja edistetään sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta, torjutaan sosiaalista syrjäytymistä ja myös edesautetaan kestävää kehitystä, sillä siten lisätään sukupolvien välistä yhteisvastuullisuutta ja voidaan korjata väestön terveyteen kielteisesti vaikuttavia ulkoisia tekijöitä;

17.  korostaa koko taloudessa merkittävässä asemassa olevan terveydenhuoltoalan kestävyyden merkitystä, sillä ala työllistää kahdeksan prosenttia unionin koko työvoimasta ja tuottaa kymmenen prosenttia unionin BKT:stä; painottaa sen tärkeyttä, että kansalaisilla on yhtäläiset mahdollisuudet käyttää terveyspalveluja, sillä terveys on olennainen vakauteen, kestävyyteen sekä jäsenvaltioiden ja niiden talouden kehitykseen vaikuttava tekijä;

18.  kehottaa niin jäsenvaltioita kuin komissiotakin olemaan turvautumatta nykyisen talouskriisin aikana kaikkein vahingollisimpiin toimiin, kuten lyhyen aikavälin säästöihin, jotka aiheuttavat suuria kustannuksia keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä, ja keskittymään sen sijaan terveydenhuoltojärjestelmien kehittämiseen entistä laadukkaammiksi ja tehokkaammiksi.

LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)	21.1.2016
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	53 11 4
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Marco Affronte, Pilar Ayuso, Zoltán Balczó, Catherine Bearder, Ivo Belet, Simona Bonafè, Soledad Cabezón Ruiz, Nessa Childers, Birgit Collin-Langen, Mireille D’Ornano, Miriam Dalli, Seb Dance, Angélique Delahaye, Jørn Dohrmann, Ian Duncan, Stefan Eck, Bas Eickhout, Eleonora Evi, José Inácio Faria, Francesc Gambús, Elisabetta Gardini, Gerben-Jan Gerbrandy, Jens Gieseke, Julie Girling, Sylvie Goddyn, Matthias Groote, Françoise Grossetête, Jytte Guteland, György Hölvényi, Anneli Jäätteenmäki, Jean-François Jalkh, Benedek Jávor, Karin Kadenbach, Peter Liese, Norbert Lins, Valentinas Mazuronis, Susanne Melior, Miroslav Mikolášik, Piernicola Pedicini, Bolesław G. Piecha, Marcus Pretzell, Frédérique Ries, Daciana Octavia Sârbu, Annie Schreijer-Pierik, Davor Škrlec, Renate Sommer, Tibor Szanyi, Claudiu Ciprian Tănăsescu, Estefanía Torres Martínez, Nils Torvalds, Glenis Willmott, Damiano Zoffoli
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Paul Brannen, Herbert Dorfmann, Christofer Fjellner, Luke Ming Flanagan, Elena Gentile, Martin Häusling, Karol Karski, Andrey Kovatchev, Merja Kyllönen, Marijana Petir, Christel Schaldemose, Bart Staes, Mihai Ţurcanu, Tom Vandenkendelaere, Carlos Zorrinho
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)	Daniel Dalton

17.2.2016

ALUEKEHITYSVALIOKUNNAN LAUSUNTO

talous- ja raha-asioiden valiokunnalle

talouspolitiikan eurooppalaisesta ohjausjaksosta: vuotuinen kasvuselvitys 2016

(2015/2285(INI))

Valmistelija: Iskra Mihaylova

EHDOTUKSET

Aluekehitysvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa talous- ja raha-asioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  antaa tunnustusta uudesta lähestymistavasta, jolla pyritään selkeyttämään eurooppalaista ohjausjaksoa organisoimalla se kahteen peräkkäiseen vaiheeseen, mihin sisältyy koko euroaluetta koskevien suositusten antaminen varhaisessa vaiheessa ja vuotuisen kasvuselvityksen yhteydessä ja maakohtaisten suositusten antaminen tämän jälkeen, mikä mahdollistaa sen, että jäsenvaltiot voivat ottaa ne huomioon ja ottaa paikalliset ja alueelliset ja muut asiaan liittyvät sidosryhmät mukaan kansalliseen päätöksentekoon ja parantaa siten maakohtaisten suositusten täytäntöönpanon omaksi kokemista; korostaa, että jäsenvaltioiden olisi laadittava budjettipolitiikkoja, joissa otetaan huomioon myös alueellisella tasolla asetetut painopisteet;

2.  on huolissaan siitä, että vaikka hienoisia merkkejä elpymisestä on havaittavissa, unionin useiden jäsenvaltioiden talouksia leimaavat edelleen hidas kasvu, korkea pitkäaikais- ja nuorisotyöttömyys, köyhyyden lisääntyminen sekä alueellisten erojen kasvaminen henkeä kohti lasketun BKT:n mukaan mitattuna; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita nopeuttamaan ERI-rahastojen 2014–2020 täytäntöönpanoa ja kaikkea sitä tukevaa toimintaa, kuten yksinkertaistamista, paremman täytäntöönpanon työryhmää ja institutionaalisen kapasiteetin kehittämistä; korostaa, että viime vuoden ennennäkemätön pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden virta on luonut suuren haasteen eräille jäsenvaltioille ja edellyttää reagointia unionin tasolla; korostaa, että jäsenvaltiokohtaisissa suosituksissa olisi uusien haasteiden vuoksi asetettava tavoitteita, jotka ovat saavutettavissa;

3.  kehottaa komissiota ottamaan paremmin huomioon kasvun ja työpaikkojen luomisen kannalta keskeisen Eurooppa 2020 -strategian ja kiinnittämään asianmukaista huomiota sen keskeisiin tavoitteisiin parantamalla strategian täytäntöönpanoa, tarkastelemalla sitä uudelleen ja toteuttamalla sitä koskevan strategisen analyysin eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä sekä ehdottamalla toimenpiteitä ja menetelmiä, joilla kyetään seuraamaan paremmin mainitun strategian tavoitteiden saavuttamiseen tarkoitettujen unionin määrärahojen käyttöä; katsoo, että tuleva monivuotisen rahoituskehyksen arviointi tarjoaa tilaisuuden analysoida, arvioida ja tarvittaessa kasvattaa lisäarvoa ja tukea, jota unionin erityisesti ERI-rahastoista myöntämä rahoitus antaa pyrittäessä saavuttamaan Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet; suhtautuu myönteisesti tulosbudjetoinnin käsitteeseen ja odottaa sen täsmentämistä tulevaisuudessa; korostaa tarvetta kuulla myös paikallis- ja alueviranomaisia ja muita sidosryhmiä monivuotisen rahoituskehyksen arvioinnin yhteydessä; tähdentää, että monivuotisen rahoituskehyksen arviointi ja Eurooppa 2020 -strategian väliarviointi olisi toteutettava yhdessä;

4.  toteaa, että ERI-rahastojen varoilla odotetaan katettavan kaudella 2014–2016 keskimäärin noin 14 prosenttia kaikista julkisista investoinneista koko unionissa ja eräissä jäsenvaltioissa tämä osuus kohonnee yli 70 prosentin; korostaa ERI-rahastojen ratkaisevaa merkitystä julkisten investointien ohjelmien tukemiselle;

5.  panee merkille EU-investointien merkityksen vähemmän kehittyneillä alueilla sekä tarpeen varmistaa, että näillä investoinneilla kyetään houkuttelemaan lisäinvestointeja, millä edistetään taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta;

6.  korostaa, että Euroopan investointisuunnitelmaan kuuluvalla uudella Euroopan strategisten investointien rahastolla (ESIR) ei saisi heikentää paikallisten ja alueellisten investointistrategioiden eikä Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI-rahastot) toteuttamisen perusteluja vaan sen olisi oltava yhteensopiva niiden kanssa ja että jäsenvaltioiden olisi kannustettava paikallis- ja alueviranomaisia edistämään hankejatkumoita ja investointijärjestelyjä varmistaen samalla kaikkien asianomaisten sidosryhmien, pk-yritykset ja kansalaisyhteiskunnan organisaatiot mukaan luettuina, tiiviin osallistumisen; kehottaa varmistamaan ERI-rahastojen, ESIR:n ja muiden EU:n tukemien ohjelmien ja aloitteiden sekä kansallisten julkisten investointien ja yksityisten rahoitusvälineiden välisen täydentävyyden ja yhteisvaikutukset, jotta koko investointipotentiaalista saadaan mahdollisimman suuri lisäarvo ja yhteisvaikutukset hyödyntämällä tällaisten investointien koko potentiaalia; on tyytyväinen komission aikomukseen laatia luonnos rahastojen täydentävyyttä koskeviksi suuntaviivoiksi;

7.  panee merkille eurooppalaista ohjausjaksoa koskevan prosessin tavoitteiden ja ERI-rahastojen kauden 2014–2020 ohjelmasuunnittelun väliset yhteydet, jotka on otettu huomioon kumppanuussopimuksissa; katsoo siksi, että vuosina 2014-2020 toteutettavien uudistusten jälkeen koheesiopolitiikan välineillä voi olla hyvin merkittävä rooli asianomaisten maakohtaisten suositusten täytäntöönpanossa ja että kyseisillä välineillä voidaan siten tukea rakenteellisia uudistuksia ja edistää EU:n strategisten tavoitteiden saavuttamista sekä kumppanuussopimusten vaikuttavaa täytäntöönpanoa; korostaa kuitenkin, että ERI-rahastojen ohjelmat ja tavoitteet ovat luonteeltaan monivuotisia ja pitkäkestoisia, kun taas eurooppalaisen ohjausjakson sykli on vuotuinen, ja että on huolehdittava unionin ensisijaisten tavoitteiden ja kansallisten, alueellisten ja paikallisten tarpeiden välisestä koordinoinnista;

8.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota huolehtimaan riittävästä hallinnollisesta kapasiteetista, jotta käyttäjille tarjottavien palvelujen laatua voidaan parantaa ja jotta varmistetaan julkisia hankintoja koskevan avoimuuden, tehokkuuden ja vastuuvelvollisuuden lisääntyminen muun muassa soveltamalla sähköisten hankintamenettelyiden kaltaisia innovatiivisia ratkaisuja ja torjumalla korruptiota; muistuttaa tässä yhteydessä moitteettoman varainhoidon ja hyvän talouspolitiikan ohjauksen tärkeydestä; kehottaa näin ollen käyttämään ERI-rahastoja tehokkaasti, jotta edistetään myös rakenteiden ja prosessien uudistamista, henkilöresurssien hallintaa ja palvelujen tarjoamista; korostaa tarvetta asettaa talousarvion toteuttamista koskevia tuloksellisuuskriteereitä;

9.  tähdentää, että ERI-rahastot voivat olla avainasemassa rakenteellisten uudistusten täytäntöönpanossa, jos niistä tehdään keskeisiä investointeja reaalitalouteen, ja korostaa, että järkevästi kohdennettujen ja tehokkaasti täytäntöönpantujen ERI-rahastojen avulla koheesiopolitiikan 2014–2020 uudistamisen yhteydessä asetetut tavoitteet on mahdollista saavuttaa; toteaa, että on keskityttävä pikaisesti investointiympäristön parantamiseen, ja huomauttaa, että tässä yhteydessä keskeisessä asemassa ovat sekä maakohtaiset suositukset että vuosien 2014–2020 koheesiopolitiikassa asetetut ennakkoehdot, sillä niillä on myönteisiä heijastevaikutuksia laajempaan investointiympäristöön; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että unionin rahoituksen tarjoamia mahdollisuuksia hyödynnetään täysipainoisesti sekä mahdollisimman tehokkaasti ja vaikuttavasti, samalla kun sovelletaan toissijaisuusperiaatetta;

10.  ottaa huomioon komission ehdotuksen rakenneuudistusten tukiohjelmasta; kehottaa komissiota varmistamaan, että ohjelmarahoitusta, jota myönnetään tuen antamiseen jäsenvaltion pyynnöstä ja kaavailtujen hallinnointitapojen mukaisesti, käytetään taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden lujittamiseen SEUT:n 174 artiklan mukaisesti ja että ohjelma pannaan täytäntöön siten, että i) vältetään hallinnoinnin monimutkaistamista entisestään ja ii) soveltaminen mukautetaan rakenneuudistukseen tarkoitettuihin nykyisiin resursseihin ja järjestelyihin; korostaa, että lainsäätäjien on muutettava komission ehdotusta, jotta siinä määritetään yksityiskohtaisemmin ohjelman täytäntöönpanon ja vaikuttavuuden seurannassa sovellettavat menetelmät ja indikaattorit, samalla kun vältetään tarpeetonta sekundaarilainsäädäntöä; kehottaa kaikkia asianomaisia yksikköjä tekemään yhteistyötä alkupäässä, jotta voidaan sovittaa toimintaa yhteen ja välttää päällekkäisyyksiä, kun autetaan unionin varojen tehokkaassa ja vaikuttavassa käyttämisessä;

11.  kehottaa komissiota ottamaan talouspolitiikan demokraattisen valvonnan lujittamiseksi parlamentin paremmin mukaan koko prosessiin toimielinten välisellä sopimuksella, kuten 22. kesäkuuta 2015 annetussa viiden puheenjohtajan kertomuksessa ehdotettiin; katsoo, että kyseisessä sopimuksessa olisi määrättävä muun muassa parlamentin, neuvoston ja komission välisestä säännöllisestä tiedonvaihdosta ennen vuotuisen kasvuselvityksen ja maakohtaisten suositusten julkaisemista.

LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)	16.2.2016
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	31 5 3
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Pascal Arimont, Franc Bogovič, Victor Boştinaru, Mercedes Bresso, Steeve Briois, Andrea Cozzolino, Rosa D’Amato, Tamás Deutsch, Bill Etheridge, Iratxe García Pérez, Anna Hedh, Krzysztof Hetman, Ivan Jakovčić, Constanze Krehl, Sławomir Kłosowski, Andrew Lewer, Iskra Mihaylova, Andrey Novakov, Younous Omarjee, Konstantinos Papadakis, Mirosław Piotrowski, Stanislav Polčák, Liliana Rodrigues, Fernando Ruas, Monika Smolková, Maria Spyraki, Ruža Tomašić, Ramón Luis Valcárcel Siso, Matthijs van Miltenburg, Lambert van Nistelrooij, Derek Vaughan, Joachim Zeller
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Viorica Dăncilă, Ivana Maletić, Bronis Ropė, Davor Škrlec, Hannu Takkula, Damiano Zoffoli, Marco Zullo

LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOSASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)	18.2.2016
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	37 18 1
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Gerolf Annemans, Burkhard Balz, Hugues Bayet, Pervenche Berès, Udo Bullmann, Fabio De Masi, Markus Ferber, Jonás Fernández, Elisa Ferreira, Sylvie Goulard, Gunnar Hökmark, Othmar Karas, Georgios Kyrtsos, Alain Lamassoure, Philippe Lamberts, Sander Loones, Olle Ludvigsson, Ivana Maletić, Notis Marias, Costas Mavrides, Bernard Monot, Stanisław Ożóg, Dimitrios Papadimoulis, Pirkko Ruohonen-Lerner, Alfred Sant, Molly Scott Cato, Peter Simon, Renato Soru, Paul Tang, Ramon Tremosa i Balcells, Marco Valli, Tom Vandenkendelaere, Cora van Nieuwenhuizen, Jakob von Weizsäcker, Pablo Zalba Bidegain, Marco Zanni, Sotirios Zarianopoulos
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Enrique Calvet Chambon, Bas Eickhout, Ildikó Gáll-Pelcz, Ramón Jáuregui Atondo, Danuta Jazłowiecka, Eva Kaili, Jeppe Kofod, Morten Messerschmidt, Eva Paunova, Michel Reimon, Maria João Rodrigues, Antonio Tajani, Romana Tomc, Nils Torvalds, Beatrix von Storch
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)	Jens Gieseke, Sven Schulze, Mihai Ţurcanu

• [1]  EUVL L 306, 23.11.2011, s. 12.
• [2]  EUVL L 306, 23.11.2011, s. 41.
• [3]  EUVL L 306, 23.11.2011, s. 8.
• [4]  EUVL L 306, 23.11.2011, s. 33.
• [5]  EUVL L 306, 23.11.2011, s. 25.
• [6]  EUVL L 306, 23.11.2011, s. 1.
• [7]  EUVL L 140, 27.5.2013, s. 11.
• [8]  EUVL L 140, 27.5.2013, s. 1.
• [9]  EUVL L 192, 18.7.2015, s. 27.
• [10]  EUVL L 268, 15.10.2015, s. 28.
• [11]  EUVL L 169, 1.7.2015, s. 1.
• [12]  Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0238.
• [13]  Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0408.
• [14]  Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0469.
• [15]  Euroopan talous- ja rahaliiton viimeistely. Jean-Claude Junckerin kertomus yhteistyössä Donald Tuskin, Jeroem Dijsselbloemin, Mario Draghin ja Martin Schulzin kanssa, 22. kesäkuuta 2015.
• [16]  Eurooppa-neuvoston päätelmät, 25.–26. maaliskuuta 2010 ja 17. kesäkuuta 2010.
• [17]  Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. syyskuuta 2015 komission vuoden 2016 työohjelmasta (2015/2729(RSP)).
• [18]  COM(2015)0690.
• [19]  COM(2015)0800, s. 13–14.
• [20]  Euroopan komissio, European Economic Forecast, syksy 2015, s. 27.