MIETINTÖ innovoinnin ja talouskehityksen tehostamisesta tulevaisuuden tilanhoidossa EU:ssa

29.4.2016 - (2015/2227(INI))

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta
Esittelijä: Jan Huitema

Menettely : 2015/2227(INI)

Elinkaari istunnossa

Asiakirjan elinkaari :

A8-0163/2016

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0163/2016

Keskustelut :

PV 06/06/2016 - 19
CRE 06/06/2016 - 19

Äänestykset :

PV 07/06/2016 - 5.15
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2016)0252

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
PERUSTELUT
YMPÄRISTÖN, KANSANTERVEYDEN JA ELINTARVIKKEIDEN TURVALLISUUDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO
LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOSASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

innovoinnin ja talouskehityksen tehostamisesta tulevaisuuden tilanhoidossa EU:ssa

(2015/2227(INI))

Euroopan parlamentti, joka

– ottaa huomioon yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmissä viljelijöille myönnettäviä suoria tukia koskevista säännöistä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 637/2008 ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1307/2013,

– ottaa huomioon yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 352/78, (EY) N:o 165/94, (EY) N:o 2799/98, (EY) N:o 814/2000, (EY) N:o 1290/2005 ja (EY) N:o 485/2008 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) No 1306/2013,

– ottaa huomioon maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 922/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013,

– ottaa huomioon Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1305/2013,

– ottaa huomioon FAOn, Maailman ympäristörahaston (GEF), UNDP:n, UNEP:n, UNESCOn, Maailmanpankin ja WHO:n toteuttaman maataloustieteen ja -tekniikan kehitystä koskevan YK:n kansainvälisen arvioinnin,

– ottaa huomioon 14. heinäkuuta 2014 allekirjoitetun komission ja Euroopan investointipankin (EIP) välisen yhteisymmärryspöytäkirjan,

– ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman ˮEU:n valkuaisvaje: mistä ratkaisu pitkäaikaiseen ongelmaan?ˮ[1],

– ottaa huomioon 18. kesäkuuta 2012 annetut neuvoston päätelmät maatalouden tuottavuutta ja kestävyyttä koskevasta eurooppalaisesta innovaatiokumppanuudesta (2012/C193/01),

– ottaa huomioon 17. joulukuuta 2015 antamansa päätöslauselmaesityksen patenteista ja kasvinjalostajien oikeuksista[2],

– ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

– ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon (A8-0163/2016),

A. ottaa huomioon, että YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) arvion mukaan maapallon väestön odotettu kasvu 9,1 miljardiin vuoteen 2050 mennessä edellyttää nykykehitysskenaarion mukaan turvallisten ja korkealaatuisten elintarvikkeiden tarjonnan 60 prosentin kasvua ja satojen 24 prosentin kasvua kehittyneissä maissa kyseiseen ajankohtaan mennessä; toteaa, että samalla on säilytettävä luonnonvaroja tuleville sukupolville ja ehkäistävä elintarvikkeiden tuhlausta ja hävikkiä, joiden osuus maailmanlaajuisesta tuotannosta on nykyisin yli kolmasosa; toteaa FAOn arvioineen myös, että viljelykelpoinen maa-ala lisääntyy ainoastaan 4,3 prosenttia vuoteen 2050 mennessä, mikä edellyttää parempaa luonnonvarojen hoitoa muun muassa maan kasvukunnon heikkenemisen estämiseksi;

B. toteaa, että maan kasvukunnon heikkenemisen sekä erityisesti maan eroosion takia maan ominaistuottavuus ja viljavuus laskevat kaikkialla, mikä johtuu ekosysteemin toimintojen, kuten pintamaan muodostuksen, maatumisen, pölytyksen, vedenpidätyksen ja ravinnekierron, heikkenemisestä; toteaa, että vaikka asian ratkaisemisesta sekä tuottavuuden ylläpitämisestä ja parantamisesta vallitsee laaja yhteisymmärrys, kyseisiä ekosysteemin toimintoja on tehostettava innovatiivisesti, jotta taataan kyky kestää ilmastonmuutosta;

C. ottaa huomioon, että YK:n mukaan kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttaminen edellyttää, että maataloustuotanto on kaksinkertaistettava vuoteen 2030 mennessä ja samalla maatalouselintarvikealan on sopeuduttava ilmastonmuutokseen ja muuttuviin sääoloihin sekä parannettava ekosysteemien ja maaperän laatua ja minimoitava luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen; toteaa, että tämän saavuttamiseksi etusijalle on asetettava maaperän elämää lisäävien mikrobiologisten valmisteiden käyttö; ottaa huomioon, että neljä kahdeksasta YK:n vuosituhattavoitteesta liittyy maatalouteen;

D. toteaa, että väestönkasvu, keskitulojen nousu ja kuluttajien muuttuva käyttäytyminen johtavat ravintomieltymysten tarkistamiseen sekä erityisesti jalostettujen elintarvikkeiden ja lihan ja maitotuotteiden kaltaisten eläinproteiinien kysynnän kasvuun;

E. katsoo, että maatalouden työntekijöiden ja maaseudun yhteisöjen elämänlaatua on parannettava;

F. ottaa huomioon lukuisat haasteet ja kasvavan määrän sääntöjä, jotka viljelijöiden on otettava huomioon, maatalouden tekniikan resurssivarantojen hupenemisen sekä kasteltujen maa-alueiden kasvuvauhdin merkittävän hidastumisen ja toteaa, että EU:n kuluttajat eivät ole koskaan käyttäneet nykyistä pienempää prosenttiosuutta tuloistaan ruokaan; ottaa huomioon, että nykyinen talouden laskusuhdanne on lisännyt köyhyyttä, joka pakottaa EU:n kuluttajia usein hakemaan apua ruokapankeista;

G. ottaa huomioon, että FAOn keskeisessä julkaisussa ”The State of Food and Agriculture” todetaan, että naisten osuus maaseudun taloudessa on merkittävä kaikilla alueilla ja että naisten roolit poikkeavat toisistaan alueittain, mutta naisilla on yhä käytettävissään miehiä vähemmän resursseja ja mahdollisuuksia, joita he tarvitsisivat ollakseen tuottavampia;

H. ottaa huomioon, että kuluttajat vaativat korkeampien ympäristö-, ravitsemus- ja terveysnormien ja -arvojen mukaista ja laadukkaampaa elintarviketuotantoa samalla kun maatalousalan on tultava monipuolisemmaksi ja innovatiivisemmaksi, jotta voidaan tuottaa laadukasta, turvallista ja kohtuuhintaista ravintoa kaikille kansalaisille ja tarjota samalla kohtuulliset ja kestävät tulot elintarvikkeiden tuottajille;

I. toteaa, että maataloustuotantoa on lisättävä ja parannettava vähemmillä resursseilla luonnonvaroihin kohdistuvien paineiden sekä niistä biologiselle monimuotoisuudelle aiheutuvien vaikutusten, ympäristön haavoittuvuuden, ilmastonmuutoksen, maan niukkuuden sekä väestönkasvun ja kuluttajien muuttuvan käytöksen vuoksi; katsoo ehdottomasti, että innovatiivisella maataloudella olisi oltava pienempi ekologinen jalanjälki ja siinä pitäisi käyttää luonnollisia prosesseja ja ekosysteemipalveluja, uusiutuva energia ja paikallisten maatalouselintarvikkeiden käytön lisääminen mukaan luettuina;

J. katsoo, että tuottavampi ja resurssitehokkaampi maatalousmalli, joka pystyy optimoimaan paremmin tuotteensa, on keskeisessä asemassa pyrittäessä vastaamaan kestävyyden haasteisiin kaikilla tiloilla niiden koosta riippumatta ja parantamaan niiden valmiuksia suojella luonnonvaroja ja ympäristöä;

K. ottaa huomioon, että kehittämällä kestävämpiä maatalousmalleja, joilla tuotetaan elintarvikkeita ihmisille mutta myös non-food-hyödykkeitä ja -palveluja, on mahdollista luoda merkittävästi uusia työpaikkoja kullakin alueella elintarvikealalla (ihmisten elintarvikkeet ja eläinten rehu) sekä esimerkiksi biotalouden, vihreän kemian, uusiutuvan energian ja matkailun alalla; toteaa lisäksi, että nämä työpaikat ovat hyvin usein sellaisia, että niitä ei voida siirtää muualle;

L. ottaa huomioon, että EU on maailman suurin maataloustuotteiden viejä, joten maatalouselintarvikeala on unionin talouden keskeinen pilari: se työllistää 47 miljoonaa ihmistä 15 miljoonassa tuotantoketjun loppupäässä sijaitsevassa yrityksessä elintarvikkeiden jalostuksen, vähittäismyynnin ja palvelujen kaltaisilla aloilla, minkä lisäksi se antaa oman osuutensa 17 802 euron suuruiseen positiiviseen kauppataseeseen, joka on 7,2 prosenttia EU:n viennin kokonaisarvosta;

M. toteaa, että yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) kilpailukyky ja kestävyys olivat vuoden 2013 YMP:n uudistuksen keskeiset painopisteet; ottaa huomioon, että elintarviketurva voidaan taata parhaiten innovoinnin avulla lisäämällä maatalouden kestävää tuottavuutta ja varmistamalla oikeudenmukaiset tuottaja- ja kuluttajahinnat, kuten SEUT-sopimuksen 39 artiklassa mainitaan; toteaa jälleen, että korkealaatuisia tuotteita tuottava kestävä ja innovatiivinen maatalous auttaa saavuttamaan monia SEUT-sopimuksessa tarkoitettuja, ympäristöön ja terveyteen liittyviä monialaisia tavoitteita; katsoo, että tuleva kilpailukyky riippuu muun muassa luonnollisten prosessien ja luonnonvarojen avulla saavutettavasta maatalousjärjestelmien ominaistuottavuudesta ja viljavuudesta;

N. ottaa huomioon, että 14. heinäkuuta 2014 allekirjoitetussa komission ja EIP:n välisessä yhteisymmärryspöytäkirjassa kannustetaan yksiselitteisesti lisäinvestointien tekemistä innovatiiviseen maatalouteen tarjoamalla rahoitusvälineitä maatalouden investointien käyttöönoton edistämiseksi, minkä lisäksi siihen sisältyy komission ehdotus, jonka tavoitteena on tukea ja laajentaa rahoitusvälineitä viljelyalalla hinnanvaihtelujen torjumiseksi;

O. ottaa huomioon, että maatalousalalla on koettu tiheästi toistuvia muutossyklejä, joilla on pyritty parantamaan tuottavuutta; ottaa huomioon, että sykleillä on edistetty merkittävästi maatalouden talouskehitystä sen nykyiselle tasolle; ottaa huomioon, että uusimman tekniikan sisällyttäminen viljelykäytäntöihin sekä olemassa olevien tekniikoiden, luonnonmukainen ja agroekologinen toimintatapa mukaan luettuina, mukauttaminen ja uudelleen soveltaminen niihin tuottavat merkittävää hyötyä kaikenkokoisille tiloille; ottaa huomioon vesiviljelyn tutkimattoman potentiaalin ottaa innovaatioita käyttöön perinteisessä maataloudessa käyttämällä hyväksi merten ja valtamerten luonnonvaroja kestävällä tavalla;

P. toteaa, että erinäisistä rakenteellisista syistä joissakin jäsenvaltioissa on edelleen käyttämättöminä suuria alueita hylättyä maatalousmaata;

1. toteaa, että maataloudessa on aina kehitetty uusia käytäntöjä, tekniikoita ja tuotantomenetelmiä, joilla on lisätty tuottoa, parannettu viljelykäytäntöjen mukautuvuutta uusiin ja muuttuviin oloihin ja vähennetty tuotantokustannuksia; toteaa lisäksi, että maa- ja metsätalous ovat keskeisiä osia luonnollista maailmaamme, että ne tuottavat hyödykkeitä ja palveluja, jotka ulottuvat elintarvikkeiden tuotantoa laajemmalle, ja että niitä voidaan parantaa edistämällä uusia kehityssuuntia; on vakuuttunut siitä, että innovointi on tämän edistyksen ylläpitämisen edellytys;

2. on erittäin vakuuttunut siitä, että talouskehitys ja kestävä tuotanto eivät sulje toisiaan pois ja että ne ovat saavutettavissa pääasiassa innovoinnin, tutkimuksen, kehityksen, uusien hallinto- ja liiketoimintamallien ja paremman agronomian avulla; painottaa tarvetta tukea tekniikan ja hallinnon alan innovointia varmistamalla sääntelyn yhtenäisyys ja selkeys ja antamalla tilaa yrittäjyydelle; kehottaa komissiota varmistamaan, että tämä otetaan huomioon tulevassa YMP:ssä ja että innovointi otetaan yksiselitteisesti huomioon tarkistettaessa ja uudistettaessa asiaa koskevaa lainsäädäntöä, jossa tunnustetaan paremmin uudet ja nuoret viljelijät, koska heillä on tuoreita ideoita ja liiketoimintamalleja; korostaa, että Euroopan maatalous saavuttaa tavoitteensa tuottaa korkealaatuisia ja korkean lisäarvon tuotteita käyttämällä hyväksi kannattavia ja tietoon perustuvia ratkaisuja, joita tuetaan Eurooppa 2020 -strategiassa; pitää tässä yhteydessä myönteisenä tulevaa komission arviointia biotalousstrategian 2012 vaikutuksesta kiertotalouteen, koska siirtyminen fossiilisista polttoaineista uusiutuviin auttaa alentamaan viljelijöiden energiakustannuksia ja mahdollistaa siten lisäinvestoinnit innovointiin;

3. korostaa, että maatalous voi olla osa ratkaisua ja että luonnonvarojen viisas käyttö, biologisen monimuotoisuuden varmistaminen ja innovoinnin vauhdittaminen ovat keskeisiä tekijöitä tähän pyrittäessä; katsoo, että maatalouskäytännöt riippuvat luonnonvaroista ja että tämä vuorovaikutus olisi optimoitava ja tuotantojärjestelmiä ymmärrettävä paremmin, jotta hallintajärjestelmiä voidaan parantaa; kehottaa varmistamaan keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä maatalouden ekosysteemien ominaistuottavuuden, viljavuuden ja kestävyyden sekä vähentämään päästöjä; painottaa, että on tärkeää parantaa tuotantojärjestelmiä paremmin mukautuneiden viljelykasvien ja vuoroviljelyjärjestelmien sekä parempien hallintajärjestelmien avulla, ja panee merkille maan kasvipeitteen merkityksen; korostaa mahdollisuutta luoda työpaikkoja elintarvikealan lisäksi myös matkailun, biotalouden ja vihreän kemian aloilla;

4. ottaa huomioon, että EU:n elintarvike- ja maatalousmarkkinat ovat EU:n integroituneimpia markkinoita, ja kehottaa komissiota laatimaan ja panemaan täytäntöön säännökset, joilla turvataan tasapuolisemmat toimintaedellytykset ja oikeudenmukainen kilpailu, jotta voidaan edistää maatalous- ja elintarvikealan talouskehitystä kaikissa jäsenvaltioissa;

5. toteaa, että pienet ja keskisuuret perhetilat ovat olennainen osa Euroopan maatalousalaa ja ne ovat mukana luomassa sosiaalisesti ja taloudellisesti eläviä maaseutualueita, jotka auttavat pitämään yllä kulttuuri- ja luonnonperintöä; panee lisäksi merkille, että tällaisilla tiloilla on toisinaan vaikeuksia käyttää hyväkseen edistyneiden tuotantotekniikoiden ja -käytäntöjen hyötyjä, joilla voitaisiin varmistaa oikeudenmukaiset tulot ja parantaa viljelijöiden elin- ja työoloja sekä laadukkaiden työpaikkojen luomista; korostaa, että innovoinnin avulla voidaan lisätä työn tuottavuutta ja tuloja alentamalla tuotantokustannuksia ja tekemällä toiminnasta tehokkaampaa; painottaa, että viljelymaan omistaminen ja saaminen ovat ratkaisevan tärkeitä viljelijöille ja perhetiloille; kannattaa sitä, että maanviljelystä tehdään houkuttavampi ammatti nuorille naisille ja miehille muun muassa parantamalla rahoituksen ja tekniikan saatavuutta ja mahdollisuutta osallistua tukiohjelmiin; kehottaa kehittämään uusia liiketoimintaideoita ja kehottaa komissiota tiedottamaan viljelijöille tehokkaammin näiden tähän liittyvistä mahdollisuuksista; ottaa huomioon maatalouden sosiaalisen roolin, sen osuuden sosiaalisessa yhteenkuuluvuudessa ja sen vaikutuksen maaseudun väestökadon torjuntaan, sen paikallisyhteisöille tarjoamat innovatiiviset palvelut ja sen roolin pyrittäessä säilyttämään perinteistä tietämystä; pitää tärkeänä, että käytettävissä on nopeita ja luotettavia internetpalveluja laajakaistayhteyden välityksellä sekä kaikkien unionin epäsuotuisten alueiden, kuten vuoristoalueiden ja syrjäisten alueiden, mukaan räätälöityjä innovatiivisia malleja, ja kehottaa komissiota ottamaan tämän painopisteeksi;

6. kannustaa komissiota esittämään ratkaisuja, joilla edistetään tieto- ja viestintätekniikkaan perustuvien hallintajärjestelmien, reaaliaikaisen tiedonseurannan, sensoritekniikan ja ilmaisujärjestelmien käyttöönottoa, jotta optimoidaan tuotantojärjestelmiä eli täsmäviljelyä, mikä voi muun muassa tarkoittaa mukautumista muuttuviin tuotanto- ja markkinaoloihin; katsoo tämän johtavan luonnonvarojen tehokkaampaan ja optimaalisempaan käyttöön, tuotantovaiheiden seurannan parantamiseen, satojen kasvamiseen, ympäristöjalanjäljen pienenemiseen, energiankulutuksen ja kasvihuonekaasupäästöjen vähenemiseen, eläinten käyttäytymisen parempaan ymmärtämiseen sekä eläinten terveyden ja hyvinvoinnin kohenemiseen; painottaa myös, että tieto- ja viestintätekniikan laajempi käyttö on avain ympäristöä vähemmän kuormittavaan ja kilpailukykyisempään maatalouteen; kehottaa tässä yhteydessä komissiota yhdenmukaistamaan paremmin alaan liittyviä toimia, jotta voidaan edistää tehokkaammin tieto- ja viestintäteknisiä hallintajärjestelmiä;

7. muistuttaa, että toimenpiteiden yksinkertaistaminen ja YMP:n toimenpiteiden toteuttamiseen liittyvän ohjauksen lisääminen kannustaisivat viljelijöitä omaksumaan kestävämpiä viljelykäytäntöjä;

8. on vakuuttunut siitä, että tiedolla, jota kerätään robotiikan, sensoritekniikan, automaattisen valvonnan ja muiden teknisten innovaatioiden avulla esineiden internetiin liittyvän tekniikan ja massadatan yhteydessä, mahdollistetaan reaaliaikainen seuranta ja parannetaan päätöksentekoa ja toimien hallintaa koko elintarvikeketjussa; suhtautuu myönteisesti Alliance for Internet of Things Innovation -verkoston (AIOTI) älykästä maanviljelyä ja elintarviketurvallisuutta käsittelevän työryhmän 06 perustamiseen ja painottaa tässä yhteydessä EU:n digitaalisten sisämarkkinoiden merkitystä maatalouden kannalta, kun kyseessä on yhteentoimivuusongelmien ratkaiseminen, lähentämisen parantamista koskevat normit sekä henkilötietojen ja muiden tietojen omistajuutta, saantia ja käyttöä koskevat kysymykset;

9. on huolestunut massadatan ja esineiden internetin potentiaalia koskevan tietoisuuden vähäisyydestä ja asiaan liittyvien teknisten järjestelmien hajanaisuudesta, mikä lisää käyttöönoton esteitä ja hidastaa sitä, ja on pettynyt GPS-tekniikan hitaaseen käyttöönottoon; painottaa, että on tärkeää tehdä kyseisistä teknologioista merkityksellisiä maanviljelijöille; toteaa, että EU:ssa käytetään tällä hetkellä ainoastaan 10 prosenttia avustetusta ohjauksesta, alle yksi prosentti reaaliaikaisesta kinemaattisesta liikkeestä ja alle yksi prosentti määränsäätöä koskevasta tekniikasta; kannustaa komissiota määrittämään ympäristö- ja tuotantohyödyn määrällisesti sekä varmistamaan tietoisuuden, osaamisen ja tekniikan siirrot; on huolestunut siitä, että jotkin jäsenvaltiot ovat vaarassa menettää osan suorien tukien kokonaismäärästä vuonna 2018, koska niillä ei ole maarekisteriä, ja ehdottaa, että komissio tarjoaisi älykkäitä välineitä maatalousmaan kartoituksen nopeuttamiseksi;

10. kannustaa ottamaan käyttöön täsmäviljelyn, johon liittyy uusia, koko tilan hallinnointia koskevia lähestymistapoja, kuten GPS/GNSS-tekniikalla ohjatut koneet, joilla voidaan kauko-ohjatun ilma-aluksen käytön kokonaisjärjestelmän (eli lennokkien) avulla työstää viljelymaata senttimetrien tarkkuudella; on yhtä mieltä siitä, että näillä tekniikoilla voidaan merkittävästi vähentää sekä kasvinsuojeluaineiden, lannoitteiden ja veden käyttöä että torjua maaperän eroosiota; kehottaa komissiota poistamaan täsmäviljelyn käyttöönoton esteet, erityisesti monimutkaisiin ja hajanaisiin tieto- ja viestintätekniikkajärjestelmiin ja investointien määrää koskeviin kysymyksiin liittyvät esteet; katsoo, että täsmäviljely on tärkeässä asemassa myös karjanhoidon alalla, koska sen avulla voidaan seurata karjan terveydentilaa, ruokintaa ja tuottavuutta; kannustaa jäsenvaltioita tukemaan näitä käytäntöjä erityisesti hyödyntämällä tilaisuuksia, joita asetuksen (EU) N:o 1305/2013 mukaiset uudet maaseudun kehittämistä koskevat säännöt tarjoavat; kehottaa komissiota huomioimaan YMP:n tulevissa tarkistuksissa sen, kuinka viljelijät käyttävät täsmäviljelyä viherryttämisen yhteydessä; pitää tärkeänä varmistaa, että myös syrjäisillä ja eristyneillä alueilla kaikilla maatiloilla, pienimmät tilat mukaan lukien, ja kaikilla muilla maatalouden toimijoilla on mahdollisuus hyödyntää monitoiminnallista tekniikkaa, koska on tarpeen pitää yllä ja kehittää työllisyyttä näillä alueilla;

11. suhtautuu myönteisesti kauko-ohjatun ilma-aluksen käytön kokonaisjärjestelmien käytön lisäämiseen viljelytoiminnassa, koska näin voidaan luoda säästöjä kasvinsuojeluaineiden ja veden käytössä; toteaa, että Euroopan lentoturvallisuusviraston (EASA) perusasetuksen tarkistamisen yhteydessä on tarkoitus esittää lainsäädäntöehdotus, jonka mukaan kaikki lennokit kuuluisivat EU:n toimivallan piiriin; kehottaa komissiota varmistamaan, että kauko-ohjatun ilma-aluksen käytön kokonaisjärjestelmien siviilikäyttöä varten annetaan selkeät ja yksiselitteiset EU:n laajuiset normit ja säännöt ja että tulevassa lainsäädännössä otetaan huomioon erityisolot, joissa lennokkeja käytetään maataloudessa;

12. painottaa, että uudet innovatiiviset ja kohtuuhintaiset ratkaisut ovat maatalousalalla tärkeitä, jotta voidaan lisätä ympäristöystävällisempien menetelmien, hyödykkeiden ja resurssien käyttöä, mihin voisi kuulua uusien viljely- ja maankäyttömenetelmien lisäksi myös keinoja lisätä uusiutuvan energian käyttöä ja vähentää asteittain fossiilisten polttoaineiden tarvetta;

13. kannustaa ottamaan käyttöön karjanhoitoa koskevia innovatiivisia ratkaisuja, joilla voidaan edistää eläinten terveyttä ja hyvinvointia ja vähentää eläinlääkkeiden, myös mikrobilääkkeiden, tarvetta; korostaa mahdollisuuksia optimoida eläinten ulosteiden käyttö uusiutuvan energian ja entistä parempien lannoitteiden tuotannossa; panee merkille, että luonnollisista prosesseista voidaan löytää innovatiivisia ratkaisuja eläinsuojien päästöjen talteen ottamiseksi, saasteiden hajauttamiseksi ja energiatehokkuuden lisäämiseksi ja ottaa samalla huomioon tuotantohintoihin kohdistuva vaikutus; kiinnittää huomiota siihen, että metaania voidaan ottaa talteen energiantuotantoa varten, mikä saattaa lieventää ilmastonmuutosta; toteaa jälleen, että mikrobilääkkeitä on käytettävä harkiten ja vastuullisesti ja että koko tuotantoketjua voidaan parantaa tehokkaammilla ja nopeammilla diagnoosivälineillä, paremmalla reaaliaikaisella seurannalla, kohdennetuilla varotoimilla sekä uusilla annostelumenetelmillä mikrobilääkeresistenssin torjumiseksi ja jättää samalla riittävästi liikkumavaraa jäsenvaltioille, jotka jo suoriutuvat paremmin tässä asiassa; pitää lääketutkimusta tarpeellisena uusista taudeista selviämiseksi;

14. tukee ekstensiivisiä karjankasvatusmenetelmiä ja kehottaa kehittämään innovatiivista tekniikkaa, jolla voidaan arvioida tarkasti karjankasvatuksessa ylläpidetyistä niitty- ja laidunmaista saatavat ympäristöhyödyt ja tunnustetaan kasvintuotantoa täydentävän eläintuotannon tuottamat hyödyt;

15. korostaa eläinproteiinien talteenoton merkitystä tuotantoketjun aikana; kehottaa näin ollen komissiota laatimaan toimia, joilla voidaan edistää maatalousjätteiden kierrätystä kannustamalla ottamaan talteen proteiinia, jotta sitä voidaan käyttää rehuna;

16. kehottaa komissiota edistämään politiikkoja, joiden avulla helpotetaan pienten ja keskisuurten tilojen maan saantia ja edistetään laidunmaihin, nurmirehuun ja kasviproteiinien tuotantoon perustuvaa eläintuotantoa, sekä edistämään kasviproteiinien kestävään tuotantoon liittyvää tutkimusta ja innovointia;

17. painottaa tekniikan ja innovoinnin hyödyntämätöntä potentiaalia sellaisten uusien hyödykkeiden ja tuotteiden kehittämiseksi (esimerkiksi elintarvikkeiden ja rehun, koneiden ja laitteiden, biokemian ja biologisen torjunnan alalla), joiden avulla voi olla mahdollista luoda työpaikkoja maatalouselintarvikealan koko arvoketjussa; kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että innovointi ja teknistyminen johtavat työpaikkojen katoamiseen perinteisistä maatalousammateista, ja pyytää komissiota sekä jäsenvaltioita järjestämään koulutusta ja uudelleenkoulutusta niiden maatalousalojen työntekijöille, joihin muutos vaikuttaa; korostaa uusien työpaikkojen luomista maatalousalalla, mikä on ratkaisevan tärkeää maaseudun kehittämisen, maaseudun uudelleen asuttamisen ja talouskasvun kannalta, ja katsoo, että uudenaikaisten viljelykäytäntöjen kehittäminen lisää maatalouden houkuttavuutta sekä nuorten viljelijöiden että yrittäjien kannalta; kehottaa komissiota tarkastelemaan mahdollisuuksia kannustaa viljelijöitä lisäämään yleistä tietoisuutta maatalouselintarvikeketjun toiminnasta ja uusista tuotantomenetelmistä;

18. katsoo, että uusi tietotekniikka tarjoaa runsaasti mahdollisuuksia luoda uusia arvoketjuja, joihin voisi kuulua esimerkiksi tuottajien ja kuluttajien väliset suoremmat yhteydet ja joissa painotettaisiin voimakkaammin innovatiivisia tuotteita, uusia palveluja ja tuotannon eriyttämisen lisäämistä, koska niiden avulla on mahdollista tuottaa uusia tulovirtoja viljelijöille ja luoda läpinäkyvämmät markkinat, jotka hyödyttävät viljelijöitä ja laajentavat heidän potentiaalista toiminta-alaansa; toteaa, että elintarvikeketjun innovaatiot voivat auttaa varmistamaan riskien tasapuolisemman jakautumisen;

19. korostaa tarvetta torjua ruoan haaskausta ja erityisesti järjestelmällistä haaskausta, sillä Euroopassa haaskataan tai heitetään pois joka vuosi 100 miljoonaa tonnia elintarvikkeita, mikä on noin 30–50 prosenttia EU:ssa tuotetuista elintarvikkeista; katsoo, että nykyisen haaskauksen vähentämiseksi elintarvikeketjussa tarvitaan myös tiiviimpää yhteistyötä; toteaa, että vanhentuneiden sääntelykehysten ei pitäisi olla esteenä innovatiivisille tavoille jalostaa elintarvikejätettä ja että muun muassa Horisontti 2020 -ohjelmassa olisi kannustettava parhaiden käytäntöjen jakamista ja innovatiivisten hankkeiden asettamista etusijalle ruoan haaskauksen estämiseksi;

20. korostaa, että jokaisella pois heittämättä jätetyllä tonnilla elintarvikejätettä säästyisi noin 4,2 tonnia hiilidioksidia, millä olisi merkittävä vaikutus ympäristöön; korostaa lisäksi, että on tärkeää laatia oikeudellinen kehys, joka olisi kiertotalousperiaatteen mukainen ja jossa vahvistettaisiin selkeät sivutuotteita koskevat säännöt, optimoitaisiin raaka-aineiden käyttö ja vähennettäisiin loppujätettä mahdollisimman paljon;

21. korostaa, että eloperäistä jätettä käytetään jo merkittävässä määrin esimerkiksi eläinten rehuna tai biopolttoaineiden perusaineksena; katsoo kuitenkin, että tämän aineksen tuottamia tuotoksia olisi lisättävä entisestään asettamalla tavoitteeksi mahdollisimman suuri lisäarvo ja käyttämällä uutta tekniikkaa, kuten biojalostusta, hyönteisviljelyä, elintarviketeollisuuden jätteestä saatavien eläinperäisten lipidien, entsyymien ja proteiinin uudelleenkäyttöä, kasvatusta kiinteällä alustalla, biokaasun talteenottoa ja mineraalien talteenottoa lannasta sekä ylijäämälannan käyttöä uusiutuvana energianlähteenä; panee merkille maatalouden sivutuotteiden ja jätteiden kaltaisia biomassasta tuotettuja muita resursseja koskevien selkeiden sääntöjen puuttumisen ja niiden riittämättömän käytön ja kannustaa komissiota tukemaan niiden uudelleenkäyttöä energia-alalla ja muilla aloilla helpottamalla EU:n laajuisia tunnustamismenettelyjä ja maaseudun kehittämisohjelman piiriin kuuluvia erityisiä toimenpiteitä, joihin viljelijät ja muut sidosryhmät, kuten paikallisyhteisöt, voivat osallistua pienimuotoisissa hankkeissa; ottaa huomioon, että tunnustamismenettelyillä ja erityisillä maaseudun kehittämisohjelmilla voitaisiin myös helpottaa rajat ylittävää liikkuvuutta sekä parantaa yhteisvaikutusta ja johdonmukaisuutta EU:n muiden politiikkojen kanssa;

22. katsoo maaperän laadun huononemisen vaarantavan tulevan tuotannon, minkä vuoksi on aiheellista muuttaa viljelymenetelmiä ja -järjestelmiä, koska monilla maatiloilla karjankasvatuksen vaiheittainen lopettaminen on osaltaan johtanut viljavuuden heikentymiseen eloperäisen aineksen vähäisen pitoisuuden ja eloperäisten lannoitteiden riittämättömän käytön vuoksi; on huolestunut siitä, että EU on hyvin riippuvainen mineraalien tuonnista fosfaatin kaltaisten kivennäislannoitteiden tuotantoa varten ja että kivennäislannoitteiden tuotannon hiilijalanjälki ja ekologinen jalanjälki ovat merkittävät; painottaa mahdollisuutta jalostaa eläinten lantaa mineraalitiivisteeksi, jota voitaisiin käyttää valmistettaessa ympäristöystävällisiä lannoitteita, joilla voitaisiin vähentää kivennäislannoitteiden tarvetta ja lopulta korvata ne, koska kyseisten lannoitteiden tehokkuus on verrattavissa kivennäislannoitteiden tehokkuuteen; suhtautuu myönteisesti siihen, että mineraalitiivisteiden tuotannolla ja käytöllä edistetään merkittävästi kiertotaloutta sulkemalla mineraalien kierto ja alennetaan huomattavasti maatilojen lannoitekustannuksia; pyytää komissiota tarkistamaan EU:n lannoitesääntelyä ja poistamaan nitraattidirektiiviin sisältyvät lainsäädännölliset esteet, jotta mahdollistetaan mineraalitiivisteen valmistaminen eläinten lannasta ja kannustetaan siihen;

23. on huolestunut myös siitä, että EU on edelleen riippuvainen soijan kaltaisten valkuaisrehujen tuonnista, ja kehottaa panemaan täytäntöön kunnianhimoista politiikkaa proteiinikasvien viljelyn kehittämiseksi EU:ssa;

24. suosittelee käyttämään tilakohtaisia hallintajärjestelmiä, joilla mitataan ja arvioidaan tuotantosyklin eri ketjuihin liittyvää ravinnetasapainoa tiloilla ja autetaan siten mittaamaan yksittäisten tilojen ympäristövaikutusta ja laskemaan tilakohtaisia ravinnetasapainoja; toteaa, että mineraalien tehokkaalla käytöllä saadaan suurempia satoja ja tarvitaan vähemmän lannoitteita, minkä lisäksi edistetään tehokkaita ruokintakäytäntöjä, jolloin viljelijät voivat parantaa toimintaansa ja vähentää samalla kustannuksia ja luopua geneerisistä toimista; kehottaa komissiota tukemaan jo suunniteltuja tämän alan pilottihankkeita myöntämällä niille osarahoitusta EU:n varoista, kuten Horisontti 2020 -ohjelmasta ja ESIR-rahastosta, ja esittämään tutkimuksen asiasta;

25. kehottaa soveltamaan lannan varastoinnissa, kuljetuksessa ja levityksessä erittäin tarkkoja vähäpäästöisiä tekniikoita, jotka parantaisivat huomattavasti kasvien ravinteiden saantia lannasta ja vähentäisivät siten kivennäislannoitteiden tarvetta ja vesistöjen pilaantumisen riskiä;

26. huomauttaa, että entistä paremmat levitystekniikat ovat yksi keskeisistä tekijöistä ammoniakin kokonaispäästöjen vähentämiseksi ja siksi jokaisen maan olisi varmistettava, että käytetään vähäpäästöisiä lietelannan levitystekniikoita nauhalevityksen (vannas- tai letkulevitinjärjestelmien avulla), ruiskutuksen tai happamuuden lisäämisen kanssa;

27. huomauttaa, että ilmaston kannalta älykkäistä viljelykäytännöistä saattaa olla kolminkertainen hyöty, koska niillä lisätään kestävää tuotantoa, varmistetaan ilmastonmuutoksen kestävä maanviljely, joka pystyy paremmin vastaamaan muuttuviin ja epäsuotuisiin sääoloihin, ja vähennetään maatalousalan päästöjä kannustamalla tuottavia, resurssitehokkaita ja kiertoon perustuvia järjestelmiä; korostaa, että maatalous ja metsätalous ovat ainutlaatuisia, koska ne kykenevät hiilidioksidin aktiiviseen talteenottoon kasvien ja metsittämisen, peittokasvien ja palkokasvien viljelyn, maanmuokkauksen rajoittamisen, peittokasvien pysyvän viljelyn ja kasvinsuojelulle ja vedensitomiskyvylle hyödyllisten suojametsävyöhykkeiden sekä kasvihuonekaasujen maaperään imeyttämisen (hiilinielut) avulla; panee tässä yhteydessä merkille COP21-kokouksessa esitellyn neljän promillen ohjelman ja mahdollisuuden ottaa käyttöön taloudellisia kannustimia; kannustaa viljelijöitä käyttämään edelleen näitä uusia ja innovatiivisia käytäntöjä ja lisäämään niiden käyttöä;

28. korostaa peltometsätalouden merkitystä maatalousjärjestelmissä erityisesti pyrittäessä vähentämään tulvia ja maaperän eroosiota sekä parantamaan maaperän terveyttä; kehottaa edelleen sisällyttämään maataloustoimintaan puihin perustuvia innovatiivisia lähestymistapoja ja poistamaan hallinnolliset esteet valuma-alueita koskevien suunnitelmien sekä vesienhoitosuunnitelmien ja vesivarojen hallinnan optimoimiseksi; korostaa puihin liittyviä etuja maatalouden kestävyyden ja tuottavuuden lisäämisessä, biologisen monimuotoisuuden säilyttämisessä sekä paikallisen ja alueellisen talouden kehittämisessä; toteaa, että perinteiset metsälaidunjärjestelmät edustavat monipuolista ja kestävää maankäyttöä, jota olisi suojeltava ja josta olisi palkittava, ja että samalla olisi harkittava uudempia menetelmiä puiden käyttämiseksi alankojen viljelyjärjestelmissä, kuten riviviljelyä;

29. katsoo, että maaperän laadulla on taloudellinen ja ekologinen merkitys, koska ekologisen tilan huononeminen vähentäisi maaperän tuottavuutta ja ravinteiden määrää, lisäisi kasvien altistumista tuholaisille ja taudeille, alentaisi vedensitomiskykyä ja heikentäisi biologista monimuotoisuutta; kehottaa komissiota tukemaan innovatiivisia käytäntöjä ja parhaiden käytäntöjen, kuten vuoroviljelyjärjestelmien, peittokasvien viljelyn, maanmuokkauksen rajoittamisen sekä viherlannoituksen ja typpeä sitoviin bakteereihin perustuvan lannoituksen, jakamista, jotta vähennetään maan kasvukunnon heikkenemistä entisestään; huomauttaa, että aavikoitumisen ja rehevöitymisen torjumiseksi viljelijöitä on rohkaistava kehittämään kastelujärjestelmiä, joihin kuuluu vedenkäytön tehokkuuden parantaminen ja taloudellisten kastelutekniikoiden soveltaminen; katsoo, että orgaanisen aineksen käytön ja tuotannon välisestä vuorovaikutuksesta on hankittava enemmän tietoa; suhtautuu myönteisesti tutkimukseen, jossa tarkastellaan innovatiivisia käytäntöjä, kuten mikrobien käyttöä (bakteerilannoitteet), ja tutkimuksiin kasvien ja maaperän vuorovaikutuksesta sienijuurten ja PGPR- ja PGR-bakteerien kanssa, koska sen avulla voidaan vähentää ympäristövaikutusta sekä ihmisten ja eläinten terveydelle ja ympäristölle vahingollisten kemiallisten lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden käyttöä; toteaa sellaisen kestävän maaperän käytön merkityksen, jossa otetaan huomioon paikkakohtaiset tarpeet;

30. toteaa, että tilajärjestelmät eivät ole tuottavia, jos ne ovat tulvan alla tai kuivuneina suurimman osan vuodesta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan vesihuoltoa ja vesiensuojelua koskevaa innovointia yhdistettynä maatilojen neuvonta- ja laajentamispalveluihin käyttämällä innovatiivisia tekniikoita ja teknologiaa tuhlailevien kastelumenetelmien vähentämiseksi tai tulvien hillitsemiseksi; kehottaa soveltamaan näitä uusia tekniikoita nykyisiin ja uusiin maisemapiirteisiin, kuten lampiin, ja järjestelmiin, joilla pyritään lisäämään veden pidätystä maaperässä ja maatalouteen liittyvissä elinympäristöissä, kuten kosteilla niityillä, ja siten suojelemaan pohjaveden suodattumisvyöhykkeitä, lisäämään veden imeytymistä maaperään ja pidätystä siinä; pitää myönteisinä maisematason synergioita vesienhoitosuunnitelmien kanssa; kehottaa tukemaan ”uudistavan maatalouden” tekniikoiden käyttöä, jotta voidaan lisätä maan pintakerroksen syvyyttä, lisätä humuksen muodostumista ja ympätä kuolevaan tai sairaaseen maahan kompostia sen palauttamiseksi takaisin optimitilaan;

31. kehottaa toteuttamaan lisätoimia integroitujen kasvinsuojelujärjestelmien kehittämiseksi ja kattavaksi täytäntöön panemiseksi tukemalla asiaa koskevassa lainsäädännössä määriteltyjä muita kuin kemiallisia vaihtoehtoja ja vähäriskisiä toimenpiteitä sekä ympäristöystävällisempiä kasvintorjunta-aineita koskevaa tutkimusta; varoittaa kasvinsuojeluaineiden ennaltaehkäisevästä käytöstä ja korostaa tässä yhteydessä, että integroidussa tuholaistorjunnassa olisi käytettävä älykkäämmin biologisten ja kemiallisten toimien välistä vuorovaikutusta; korostaa, että EU:n tasolla voitaisiin kannustaa edelleen asiaa koskevassa lainsäädännössä määriteltyjä vaihtoehtoisia vähäriskisiä aineita koskevia innovaatioita ja fyysisiä toimia yhdessä biostimulaation ja biologisen torjunnan kanssa; on huolestunut siitä, että kasvinsuojeluaineiden hyväksynnän nykyinen toimintatapa ei ole optimaalinen ja että integroidun tuholaistorjunnan kehittämisen kannustamista koskeva lainsäädäntö on jäänyt jälkeen kehityksestä; kehottaa komissiota esittämään etenemissuunnitelman sellaisen kestävämmän tuholaistorjuntajärjestelmän kehittämiseksi, joka sisältää neuvontapalveluita; toteaa, että tuholaisten ja tautien biologisten valvontamenetelmien avulla saatetaan vähentää kasvinsuojeluaineiden käyttöä ja parantaa kasvien selviytymiskykyä;

32. kehottaa kehittämään jatkuvasti innovatiivisia jalostusmenetelmiä mutta säilyttämään kuitenkin eurooppalaiset siemenpankit ja pitää tätä tärkeänä, jotta saadaan aikaan uusia ja moninaisia lajikkeita, joista saadaan suurempia satoja, joilla on suurempi ravintoarvo ja jotka kestävät paremmin tuholaisia, tauteja ja epäsuotuisia sääoloja, ja jotta voidaan lisätä biologista monimuotoisuutta; huomauttaa, että jalostusmenetelmät saattavat antaa mahdollisuuden vähentää perinteisen maatalouden ympäristövaikutusta; varoittaa uudempien lajikkeiden yhteydessä mahdollisesta kemiallisesta riippuvuudesta; vastustaa tämänhetkistä yrityksille koituvaa hallinnollista ja sääntelyrasitetta ja kannustaa käyttämään yhteisöpohjaisen viljelyn jalostusohjelmia; korostaa, että hyväksyttäessä uusia lajikkeita on syytä noudattaa asianmukaista huolellisuutta; kehottaa komissiota kannustamaan sellaisten uusien tekniikoiden käyttöönottoa, joilla on tarvittaessa tehty asianmukainen riskinarviointi ja jotka ovat täysin ennalta varautumisen periaatteen mukaisia, ja kehottaa varmistamaan, että jalostusalan pk-yrityksille taataan biologisen aineksen saatavuus, sekä edellyttää komission tukevan painokkaasti innovointia tässä asiassa; vastustaa Euroopan patenttiviraston laajennetun valituslautakunnan 25. maaliskuuta antamaa päätöstä asioissa G2/12 ja G2/13;

33. korostaa kasvilajikkeiden ja eläinlajien innovatiivisten uusien jalostustekniikoiden yhteydessä bioteknologian keksintöjen oikeudellista suojaa[3], jonka mukaan yleiset kasvilajikkeet ja eläinlajit sekä keskeiset biologiset perusmenetelmät kasvien ja eläinten jalostamiseksi eivät ole patentoitavissa; kehottaa komissiota varmentamaan viipymättä kyseisen poikkeuksen tulkinnan ja soveltamisalan, sillä elintarviketurvallisuuden vuoksi jalostusmateriaalin vapaa saatavuus ja käyttö on taattava edelleen;

34. korostaa mahdollisuutta käyttää rahoitusvälineitä, jotta autetaan lisäämään maataloustuloja unionissa; toteaa, että ainoastaan viidessä jäsenvaltiossa on tartuttu uuden maaseudun kehittämisohjelman mukaisiin lisämahdollisuuksiin hyödyntää markkinoiden kanssa yhteensopivia rahoitusvälineitä markkinoiden puutteiden torjumiseksi; kehottaa komissiota helpottamaan luottojen saantia, koska niiden puute estää usein innovoinnin;

35. suhtautuu myönteisesti komission ja EIP:n väliseen yhteisymmärryspöytäkirjaan sekä halukkuuteen tukea maataloushankkeita ja nuoria viljelijöitä tarjoamalla uusia rahoitusmahdollisuuksia jäsenvaltioille, joissa otetaan käyttöön sellaisia rahoitustukimuotoja kuin takuurahastot, vararahastot tai investointipääoma, joilla helpotetaan viljelijöiden ja osuuskuntien, tuottajajärjestöjen ja niiden kumppaneiden muodostamien ryhmien kaltaisten viljelijäryhmien luotonsaantia, jotta tuetaan maatiloilla tehtäviä investointeja nykyaikaistamiseen, tarjotaan lisäksi rahoitusmahdollisuuksia naisia suhteettoman paljon haittaavien luotonsaannin esteiden voittamiseksi sekä rahoitusmahdollisuuksia nuorille viljelijöille, jotta he voivat laajentaa toimintaansa, sekä varmistetaan investoinnit julkisen sektorin tutkimukseen yhdessä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien kanssa, jotta voidaan testata ja tuoda markkinoille innovatiivisia tuotteita; toteaa jälleen, että parlamentti haluaa nähdä taloudellisen tuen virtaavan ja poistaa kaikki esteet rahoituksen saannilta;

36. kehottaa komissiota arvioimaan yksityiskohtaisesti, mitä uusia taitoja tarvitaan eurooppalaisten tilojen tulevassa hoidossa, sekä edistämään tällaisten taitojen levittämistä kaikkien käytettävissä olevien keinojen avulla;

37. toteaa, että riskinhallintaa voidaan parantaa huomattavasti, ja katsoo, että nykyisten riskinhallintavälineiden ja markkinoiden hallintavälineiden kehittäminen on jäänyt vaillinaiseksi, mikä saattaa johtaa tuottavuuden alenemiseen lyhyellä aikavälillä ja innovoinnin heikentymiseen pitkällä aikavälillä; kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuutta kannustaa yksityisiä vakuutusjärjestelmiä, jotka kattavat epäsuotuisat sääolot, eläin- ja kasvitaudit, tuholaisvahingot taikka ympäristövahingot, kuten asetuksen (EU) N:o 1305/2013 37 artiklassa mainitaan, ja laatimaan tästä kertomuksen;

38. suhtautuu myönteisesti eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden EIP-AGRI tarjoamiin mahdollisuuksiin harjoittaa soveltavaa tutkimusta maatalousalalla ja toteuttaa osallistavaa innovointia, johon osallistuu maaseudun toimijoiden yhteisöjä; on huolestunut EIP-AGRI -kumppanuuden hajanaisesta toteutustavasta kansallisella tasolla ja kehottaa siksi komissiota varmistamaan mahdollisimman yksinkertaiset osallistumismenettelyt; pyytää komissiota arvioimaan EIP-AGRI -kumppanuuden ja muiden EU:n politiikkojen yhteisrahoitusmekanismit sellaisen tehokkaamman tutkimuksen kannustamiseksi, jossa otetaan paremmin huomioon markkinoiden tarpeet ja tarve kehittää kestäviä agronomisia ja agroekologisia käytäntöjä, jonka lähtökohtana ovat yrittäjien tarpeet sekä sosioekonomiset tarpeet ja jonka yhteydessä perustetaan alakohtaisia rajat ylittäviä tutkimusryhmiä ja luodaan parempia osallistumismahdollisuuksia yrityksille; kehottaa komissiota osallistumaan aktiivisemmin Horisontti 2020 -ohjelmiin liittyvän yksiselitteisen innovointi- ja tutkimussuunnitelman laatimiseen;

39. korostaa kuluttajien tietoisuuden ja kuluttajille tiedottamisen merkitystä; painottaa, että toimitusketjujen ja tuotannon avoimuuden lisääminen voi auttaa kuluttajia tekemään tietoisempia valintoja ostamistaan tuotteista; katsoo, että tämä voi puolestaan auttaa viljelijöitä saamaan enemmän tuloja tuotannostaan;

40. katsoo, että talouskehitys ja ekologinen kestävyys täydentävät toisiaan edellyttäen, että innovoinnille ja yrittäjyydelle annetaan riittävästi liikkumavaraa ja toteutetaan toimia, joilla estetään perusteettomat erot kansallisessa täytäntöönpanossa ja poistetaan niitä takautuvasti, jotta taataan aidosti tasapuoliset toimintaedellytykset unionissa myös tutkimalla satelliittikuvantamisen kaltaisia uusia ja asiaankuuluvia menetelmiä; kehottaa komissiota varmistamaan, että maatalousalalla vallitsevat aidosti tasapuoliset toimintaedellytykset ja samalla sen, että asiaa koskevaa ympäristölainsäädäntöä, kuten lintu- ja luontotyyppidirektiivejä noudatetaan täysin jäsenvaltioissa ja että niiden vaihteleva, ristiriitainen ja epäoptimaalinen täytäntöönpano estetään;

41. on huolissaan siitä, että biologista monimuotoisuutta koskevan vuoteen 2020 ulottuvan EU:n strategian väliarvioinnin mukaan maatalouden osuudessa biologisen monimuotoisuuden ylläpitämiseen ja parantamiseen ei ole yleisesti ottaen tapahtunut merkittävää edistymistä;

42. painottaa, että YMP:ssä olisi keskityttävä enemmän viljelijöiden tarpeisiin ja paikallisin olosuhteisiin vaarantamatta kuitenkaan politiikan tavoitteita; korostaa sellaisen yksinkertaisemman ja joustavamman sääntelykehyksen tarvetta, joka kohdistuu enemmän kansallisiin ja paikallisiin olosuhteisiin ja soveltuu paremmin yhteisvaikutusten tuottamiseen muiden alojen kanssa lisäämällä ja edistämällä monitieteisyyttä ja varojen käytön integrointia ja sopii paremmin yhteen kiertotalouden kanssa, jotta voidaan lisätä myynninedistämistarkoituksessa käytettävien nykyisten merkintäjärjestelmien näkyvyyttä ja kannustaa uusiin innovaatioihin edistettäessä eurooppalaisten maataloustuotteiden moninaisuutta; painottaa lisäksi, että kilpailuun perustuva ja kestävä YMP varmistaa innovatiivisten käytäntöjen paremman käyttöönoton ja Euroopan maatalousalan pitkän aikavälin elinkelpoisuuden siten, että kevennetään hallitusten toimia ja edistetään julkisen ja yksityisen sektorin innovaatioita, joka tukee Euroopan talouskehitystä erityisesti maaseutualueilla;

43. kehottaa komissiota antamaan kahden vuoden välein raportin EU:n rahoituksen ja muiden maatalouden innovointiin kohdistuvien EU:n toimenpiteiden vaikutuksesta maataloustuotteiden tuottaja- ja myyntihintojen kehitykseen sekä tähän liittyviin EU:n perhetilojen rahoitus- ja talousnäkymiin;

44. katsoo, että innovointi on YMP:n kannalta tärkeä väline ja keskeinen monialainen politiikan painopisteala vuosina 2014–2020 toteutettavan YMP:n uudistuksen tavoitteiden laadinnassa, täytäntöönpanossa ja saavuttamisessa; kehottaa tästä syystä komissiota laatimaan kunnianhimoisemman kattavan strategian, jolla on mitattavissa olevat tulokset, jotta mukautetaan ja kohdistetaan tutkimusta ja innovointia politiikan painopistealoihin; korostaa, että YMP:ssä olisi suhtauduttava joustavammin äskettäin kehitettyjen menetelmien ja käytäntöjen käyttöön lisäämättä hallinnollista rasitetta; katsoo, että EU:n sääntelykehyksen monialaiseksi painopistealaksi olisi asetettava riittävän liikkumavaran varmistaminen kokeiluohjelmia ja innovatiivisen tekniikan testaamista varten ennalta varautumisen periaatetta noudattaen;

45. kehottaa komissiota myös varmistamaan muilla sääntelyn aloilla, joilla pyritään luomaan paremmin toimivat ja yhdentyneet sisämarkkinat, että säännöksillä ja politiikoilla pyritään lisäämään kilpailua;

46. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

[1] Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0084.
[2] Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0473.
[3] Bioteknologian keksintöjen oikeudellisesta suojasta annettu direktiivi 98/44/EY.

PERUSTELUT

Maatalouden käytännöt ovat muuttuneet niin kauan kuin maataloutta on harjoitettu riippumatta siitä, olivatko muutokset rakenteellisia tai tuotantoprosessiin liittyviä. Näiden muutosten ansiosta maatalousala on yksi dynaamisimmista talouden aloista. Nykyaikaiset viljelykäytännöt edustavat alansa huippua. Asema uuden tekniikan käyttöönoton uranuurtajana takaa maaseudun elinkeinoelämän kukoistamisen ja laajemman talouskehityksen mukana pysymisen. Hyödyntämällä innovointia paremmin varmistetaan, että maatalous voi olla osa monia ratkaisuja.

Maapallon väestö kasvaa yli 9 miljardiin vuoteen 2050 mennessä. Samalla ravintomieltymykset muuttuvat nopeasti ja entistä useammat kuluttajat vaativat maitotuotteiden ja lihan kaltaisia eläinproteiineja. Tästä syystä on pienennettävä maataloustuotannon ekologista jalanjälkeä, jotta kevennetään ympäristöön ja viljelymaahan kohdistuvaa painetta. Maatalouden innovointipotentiaalia ei ole täysin tunnustettu, eikä EU:n sääntelykehys pysy nopean edistyksen tasalla. On vastattava keskeisiin haasteisiin, jotta nopeutetaan ja kannustetaan innovointia ja yrittäjyyttä maatalousalalla.

Yhteisessä maatalouspolitiikassa olisi painotettava enemmän viljelijöiden tarpeita vaarantamatta politiikan tavoitteita eli taattava riittävä joustavuus innovoinnin ja kilpailukyvyn lisäämiseksi. Teknisten innovaatioiden avulla on mahdollista luopua geneerisistä toimista ja edistää kohdistettujen toimien toteuttamista. Täsmäviljelyn ja massadatan käytön avulla muutetaan maataloutta, tuotetaan määrällisesti enemmän tuotteita vähemmillä resursseilla ja toteutetaan kohdistetumpia toimia tautien tai tuholaisten torjumiseksi.

Lisäämällä viljelijän tuotantoprosessia ympäröiviä ekosysteemejä koskevaa tietoa ja tietämystä edistetään integroidun tuholaisten torjunnan kaltaisia toimia, joilla hyödynnetään älykkäämmin kemiallisten ja biologisten toimien välistä vuorovaikutusta. Tuotantoprosessin kohdistetut kannustimet ja investoinnit ovat olennaisen tärkeitä. Toisaalta vanhentunut lainsäädäntö olisi saatettava ajan tasalle, jotta voidaan ottaa huomioon uudet ratkaisut, kuten keinolannoitteiden korvaaminen eläinten lannasta tuotetulla lannoitteella. Maatalousalaan kohdistuu usein vastakkaisia ja ristiriitaisia toimia, jotka estävät viljelijöitä tehostamasta tuotantoaan.

On parannettava yhteensovittamista muiden teollisuuden alojen, kuten kemiallisten aineiden, terveyden ja tekniikan, kanssa edistämällä tietämyksen monialaisuutta, varojen käytön integrointia ja parempaa käsitystä vastavuoroisista vaikutuksista, jotta voidaan optimoida niiden vuorovaikutusta ja integroida maatalous paremmin kiertotalouteen. Integroimalla innovaatioita tekniikkaan ja menetelmiin on lisäksi mahdollista luoda uusia työpaikkoja maatalouselintarvikealan koko arvoketjussa ja varmistaa uusia tulonlähteitä esimerkiksi luomalla suorempia yhteyksiä kuluttajan ja viljelijän välille tai tuottamalla monimuotoisempia tuotteita ja palveluja.

EU:n maatalousala on laajalti ratkaisevassa asemassa unionin kannalta, koska se takaa elintarviketurvan, on keskeinen talouden pilari ja työllistää 25 miljoonaa ihmistä, jotka työskentelevät suoraan maatiloilla mutta myös elintarvike- ja vähittäismyyntialoilla ja muilla täydentävillä aloilla. EU:n maatalous asettaa edelleen maailmanlaajuiset normit maatalouskäytäntöjen alalla. Se tuottaa korkealaatuisia, lisäarvoa tarjoavia tuotteita ja tarjoaa tietoon perustuvia ratkaisuja, jotta voidaan tuottaa ravintoa maapallon kasvavalle ja entistä vaativammalle väestölle. EU:n maatalousalan merkitys säilyy tulevina vuosina, kun uusia ratkaisuja ei hylätä vaan ne otetaan käyttöön, jotta voidaan vastata vanhimpaan ja kaikkein perustavimpaan inhimilliseen tarpeeseen eli elintarvikehuollon varmistamiseen.

YMPÄRISTÖN, KANSANTERVEYDEN JA ELINTARVIKKEIDEN TURVALLISUUDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (22.12.2015)

maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnalle

innovoinnin ja talouskehityksen tehostamisesta tulevaisuuden tilanhoidossa EU:ssa
(2015/2227(INI))

Valmistelija: Damiano Zoffoli

EHDOTUKSET

Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1. korostaa, että maailman väkiluku on kasvussa ja sen arvioidaan nousevan 9,6 miljardiin vuoteen 2050 mennessä, mikä lisää elintarvikehuoltoon ja luonnonvaroihin kohdistuvia paineita; huomauttaa, että tällä voi olla vaikutuksia myös eurooppalaisiin viljelijöihin;

2. muistuttaa, että maapallon pinta-alasta on nykyisin maatalouskäytössä alle 2 000 neliömetriä asukasta kohden ja että tämän pinta-alan on pystyttävä tarjoamaan sekä määrällisesti että laadullisesti riittävä ravinto kaikille ihmisille läpi vuoden;

3. toteaa, että huomattavin haaste on elintarvikkeiden saantimahdollisuuksien ja laadukkaan ja turvallisen ruuan riittävän saannin varmistaminen kaikille unionin kansalaisille siten, että samalla vähennetään luonnonvaroihin kohdistuvaa painetta ja suojellaan sitä kautta ympäristöä ja säilytetään arvokkaita luonnonvaroja tuleville sukupolville; korostaa siksi innovoinnin mahdollisuuksia ja merkitystä tilanhoidossa; painottaa Milanon asiakirjan merkitystä ja sitä, että tähän haasteeseen vastaamiseksi tarvitaan suotuisa EU:n toimintakehys; korostaa lisäksi, että kestävä tilanhoito voi muodostaa vahvan perustan taloudelliselle elinkelpoisuudelle;

4. korostaa tarvetta puuttua elintarvikkeiden haaskaukseen ja erityisesti sen järjestelmällisiin muotoihin, koska joka vuosi 1,3 miljardia tonnia elintarvikkeita haaskataan tai joutuu hukkaan; katsoo, että nykyisen haaskauksen vähentämiseksi tarvitaan nykyistä tiiviimpää viljelijöiden, tuottajien ja jakelijoiden yhteistyötä; kehottaa jäsenvaltioita etsimään elintarvikkeiden haaskausongelmaan innovatiivisia ratkaisuja, kuten myymättä jääneen syömäkelpoisen ruuan jakaminen hyväntekeväisyysjärjestöille tai muun kuin syömäkelpoisen ruuan palauttaminen ravinnekiertoon kompostoimalla; korostaa tarvetta edistää ravintotietousohjelmia perheissä ja kouluissa, jotta oikeanlaista ruokavaliota noudatettaisiin jo lapsuudesta asti;

5. korostaa, että jokaisella pois heittämättä jätetyllä tonnilla elintarvikejätettä säästyisi noin 4,2 tonnia hiilidioksidia, millä olisi merkittävä vaikutus ympäristöön; korostaa lisäksi, että on tärkeää laatia oikeudellinen kehys, joka olisi kiertotalousperiaatteen mukainen ja jossa vahvistettaisiin selkeät sivutuotteita koskevat säännöt, optimoitaisiin raaka-aineiden käyttöä ja vähennettäisiin jätejäämiä mahdollisimman paljon;

6. korostaa innovoinnin merkitystä viljelijöiden tukemisessa heidän siirtyessään kohti kestävämpiä maatalouskäytäntöjä, joiden tarkoituksena turvata oikeus laadukkaaseen ja turvalliseen ruokaan ja lisätä tuotanto- ja jakelujärjestelmien tehokkuutta ja kestävyyttä sekä varmistaa samalla, että kaikki viljelijät saavat kohtuulliset tulot, että kansanterveyttä ja eläinten terveyttä suojellaan ja että saasteita ja kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään niin, että kyetään lieventämään ilmastonmuutoksen vaikutuksia;

7. painottaa, että hyvillä tilanhoidon käytännöillä olisi pystyttävä jarruttamaan biologisen monimuotoisuuden vähenemistä biologista monimuotoisuutta koskevan, vuoteen 2020 ulottuvan EU:n strategian mukaisesti sekä varmistamaan ilman, veden ja maaperän laadun suojelu, jotta voidaan taata maatalousalan tuottavuus ja kestävyys tulevaisuudessa; katsoo, että nämä tavoitteet turvataan muuntogeenisiä organismeja sisältämättömällä viljelyllä ja ilman kloonausta tapahtuvalla eläinten tuotannolla;

8. huomauttaa, että maatilojen menestyminen riippuu veden ja maaperän laadusta ja biologisesta monimuotoisuudesta ja että luonnonvarojen hyvä hoito on viljelijöiden käsissä; korostaa etuja, joita oikeanlaiset aloitteet ja kestävän tilanhoidon parhaiden käytäntöjen jakaminen voivat tarjota tässä asiassa; korostaa luonnonmukaisen ja biodynaamisen viljelyn keskeistä asemaa luonnonvarojen säilyttämisessä, ympäristön saastumisen estämisessä ja biologisen monimuotoisuuden suojelemisessa suoraan tai välillisesti;

9. muistuttaa, että asianmukaiset taloudelliset kannustimet, oikeudenmukaisempi tulonjako elintarvikkeiden toimitusketjussa sekä avoimet markkinaolosuhteet, mukaan lukien alkuperämaamerkinnät, ovat keinoja, joiden ansiosta viljelijöillä olisi paremmat edellytykset torjua ilmastonmuutosta ja taata ekosysteemien kestävyys hyödyntämällä ympäristöä säästäviä maatalouskäytäntöjä ja ekologisia käytäntöjä ja viljelmien monipuolistamisen sekä luontotyyppien, ekosysteemien ja paikallisten lajikkeiden ja lajien suojelun ja luonnonmukaisen maatalouden kaltaisten toimien avulla ja edistää siten biologisen monimuotoisuuden säilymistä;

10. korostaa kuluttajien tietoisuuden ja kuluttajille tiedottamisen merkitystä; painottaa, että avoimuuden lisääminen toimitusketjuissa ja tuotannossa voi auttaa kuluttajia tekemään tietoisempia valintoja ostamistaan tuotteista; toteaa, että tämä voi puolestaan auttaa viljelijöitä saamaan enemmän tuloja tuotannostaan;

11. muistuttaa, että toimenpiteiden yksinkertaistaminen ja yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) täytäntöönpanoon liittyvän ohjauksen lisääminen kannustaisivat viljelijöitä noudattamaan kestävämpiä viljelykäytäntöjä;

12. toteaa, että perhetilat ovat maaseudulla tärkeässä asemassa ruoan tuottajina ja jäsenvaltioiden ja niiden alueiden kulttuurin ja perinteiden säilyttäjinä; kehottaa näin ollen levittämään sellaisia innovatiivisia maatalouskäytäntöjä, jotka perustuvat korkealaatuisen ruoan kestävään tuotantoon;

13. on huolissaan siitä, että biologista monimuotoisuutta koskevan, vuoteen 2020 ulottuvan EU:n strategian väliarvioinnissa painotettiin, että biologisen monimuotoisuuden ylläpitämiseen ja parantamiseen kohdistuvassa maatalouden vaikutuksessa ei ole yleisesti ottaen tapahtunut merkittävää edistymistä, ja kehottaa sen vuoksi komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan tämän seikan huomioon yhteisen maatalouspolitiikan väliarviointia toteuttaessaan, ja kehottaa jäsenvaltioita suosimaan innovatiivisia politiikkoja;

14. korostaa tarvetta tuotannon ja jalostuksen yhdentämiselle suosimalla tuottajaryhmiä ja kannustamalla lyhyisiin toimitusketjuihin, jotka voisivat auttaa elintarvikkeiden toimitusketjun hiilijalanjäljen pienentämisessä ja samalla paikallisten, tuoreempien ja terveellisempien tuotteiden tarjoamisessa kuluttajille;

15. korostaa, että viljelijöiden ja kuluttajien tuominen lähemmäs toisiaan paikallisruokaa suosivilla verkostoilla, joille on usein ominaista henkilökohtainen, suora kontakti tuottajan ja asiakkaan välillä, tarjoaa arvoja, joihin kuuluu se, että ruoka on tuoretta ja paikallisesti tuotettua, jolloin ympäristövaikutukset ovat vähäisempiä, ja antaa mahdollisuuden myös viljelijöiden tulojen lisääntymiseen; huomauttaa lisäksi, että lyhyiden toimitusten aikaansaama myönteinen merkitys sisältää myös suoramyyntivaihtoehtoja (maatilalla, maatilatoreilla tai internetin välityksellä myyminen);

16. uskoo, että ekologisen maatalouden alan tutkimus ja innovointi ovat maatalous- ja elintarvikealan kestävän kasvun ja kilpailukyvyn tukemisen kannalta ratkaisevia tekijöitä, jotka voivat vuorostaan parantaa viljelijöiden ja paikallisyhteisöjen sosiaalisia ja taloudellisia oloja luomalla uusia ja parempia työpaikkoja, jotka auttaisivat myös houkuttamaan nuoria maatalousalalle; panee merkille, että maatalousoppilaitokset ja yliopistot voivat tukea tärkeällä tavalla viljelijöiden uuden sukupolven osaamisen kehittämistä;

17. korostaa, että nuorten viljelijöiden kannustaminen voisi auttaa ratkaisemaan viljelysmaiden autioitumista ja maaseudun ikääntymistä koskevat ongelmat ja siten myös pienentämään maaperän hydrogeologisen epätasapainon riskiä; korostaa, että viljelysmaiden autioitumiseen johtavan tendenssin torjuminen myös rajoittaisi maananastusta;

18. katsoo, että innovoinnin ja talouskehityksen tehostamisen tilanhoidossa on oltava suurten, keskisuurten ja pienten tilojen saavutettavissa; uskoo, että parempia yhteyksiä maatalousalan ja tutkimuksen sekä innovoinnin välillä tulee edistää, jotta voidaan jakaa ja toteuttaa parhaiden käytäntöjen sisältämiä menetelmiä paikan päällä;

19. kehottaa jäsenvaltioita investoimaan enemmän tutkimukseen ja innovointiin ja tukemaan sellaisten teknologioiden kehittämistä, jotka edistävät kestävää ja taloudellisesti kannattavaa tilanhoitoa säilyttäen samalla viljelijöiden ja eläintenkasvattajien perinteisen tietämyksen ja maatalouskäytännöt;

20. katsoo, että näillä investoinneilla olisi pyrittävä vahvistamaan tutkimuksen, teollisuuden ja maatilojen, etenkin pienten ja keskisuurten maatilojen, välistä yhteistyötä edistämällä hyvien käytäntöjen vaihtoa ja tutkimustulosten siirtoa myös viimeksi mainituille, sillä vaikka niitä on EU:n alueella eniten, ne jäävät usein innovaatiohankkeiden ulkopuolelle; korostaa, että näillä ohjelmilla olisi pyrittävä kehittämään uutta teknologiaa, kuten täsmäviljelyä, ja sellaisia innovatiivisia kestäviä viljelytekniikoita, joilla kyetään rajoittamaan ihmisten ja eläinten terveydelle ja ympäristölle haitallisten kemikaalien käyttöä;

21. painottaa maaseutualueiden laajakaistaverkkojen parantamisen merkitystä myötävaikuttavana tekijänä innovoinnin ja talouskehityksen tehostamisessa tilanhoidossa erityisesti keskisuurten ja pienten tilojen tapauksessa;

22. korostaa, että on tärkeää soveltaa kestäviä viljely- ja vesihuoltokäytäntöjä, jotta voidaan sopeutua ilmastonmuutokseen ja hillitä sitä;

23. kehottaa Euroopan unionia kehittämään integroituja strategioita ja tutustumaan niihin antibioottien käytön vähentämiseksi ihmisten ja eläinten terveyden ja eläinten hyvinvoinnin suojelemiseksi;

24. korostaa, että kasvattamalla karjaa laitumella viljelijät antavat eläimilleen mahdollisuuden liikkua vapaasti, käyttäytyä vaistonvaraisesti, syödä luonnollista ravintoa ja välttyä suljettuihin tiloihin liittyvältä stressiltä ja sairauksilta;

25. vaatii Euroopan unionia sijoittamaan lisää julkisia varoja strategiselle luonnonmukaisen maatalouden alalle, jotta voidaan kehittää viljelytekniikoita maaperän mikrobiaktiivisuuden ja biologisen monimuotoisuuden lisäämiseksi, mukaan luettuina kompostointitekniikoiden, yhteisistutuksen ja peittokasvien käyttö, ja edistämään koneiden yhteisostoa ja -käyttöä ja luonnonmukaisen maatalouden tarpeisiin mukautettujen koneiden kehittämistä, paikallisesti sopivien, kestävien lajikkeiden valitsemista, uusien lähteiden tai orgaanisten lannoitteiden tunnistamista sekä luonnonmukaisia ratkaisuja kasvien suojaamiseksi hyönteisiltä;

26. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita investoimaan kotoperäisten kasvilajien parantamiseen, koska ne voisivat soveltua eläinten ruokintaan, jotta voidaan vähentää riippuvuutta usein muuntogeenisistä kasveista valmistetun eläinrehun tuonnista.

LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOSLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)	22.12.2015
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	59 7 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Marco Affronte, Margrete Auken, Pilar Ayuso, Zoltán Balczó, Catherine Bearder, Simona Bonafè, Biljana Borzan, Lynn Boylan, Cristian-Silviu Buşoi, Soledad Cabezón Ruiz, Alberto Cirio, Miriam Dalli, Seb Dance, Angélique Delahaye, Jørn Dohrmann, Stefan Eck, Bas Eickhout, Eleonora Evi, José Inácio Faria, Karl-Heinz Florenz, Francesc Gambús, Elisabetta Gardini, Gerben-Jan Gerbrandy, Jens Gieseke, Sylvie Goddyn, Matthias Groote, Françoise Grossetête, Jean-François Jalkh, Giovanni La Via, Peter Liese, Norbert Lins, Susanne Melior, Massimo Paolucci, Gilles Pargneaux, Piernicola Pedicini, Bolesław G. Piecha, Michèle Rivasi, Annie Schreijer-Pierik, Renate Sommer, Dubravka Šuica, Tibor Szanyi, Jadwiga Wiśniewska, Damiano Zoffoli
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Nikos Androulakis, Nicola Caputo, Mark Demesmaeker, Herbert Dorfmann, Luke Ming Flanagan, Elena Gentile, Martin Häusling, Jan Huitema, Merja Kyllönen, Mairead McGuinness, Ulrike Müller, James Nicholson, Alojz Peterle, Christel Schaldemose, Jasenko Selimovic, Keith Taylor
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)	Lucy Anderson, Beatriz Becerra Basterrechea, Michał Boni, Neena Gill, Monika Hohlmeier, Sander Loones, Helga Stevens

LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOSASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)	21.4.2016
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	29 7 3
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Clara Eugenia Aguilera García, Richard Ashworth, Paul Brannen, Daniel Buda, Nicola Caputo, Matt Carthy, Albert Deß, Herbert Dorfmann, Norbert Erdős, Luke Ming Flanagan, Martin Häusling, Jan Huitema, Peter Jahr, Jarosław Kalinowski, Zbigniew Kuźmiuk, Philippe Loiseau, Mairead McGuinness, Nuno Melo, Ulrike Müller, James Nicholson, Marijana Petir, Bronis Ropė, Jordi Sebastià, Jasenko Selimovic, Maria Lidia Senra Rodríguez, Czesław Adam Siekierski, Marc Tarabella, Janusz Wojciechowski
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Bas Belder, Franc Bogovič, Rosa D’Amato, Ivan Jakovčić, Karin Kadenbach, Annie Schreijer-Pierik, Ricardo Serrão Santos, Estefanía Torres Martínez, Vladimir Urutchev, Ramón Luis Valcárcel Siso
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)	Keith Taylor

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö