MIETINTÖ Gianluca Buonannon koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä

23.5.2016 - (2016/2003(IMM))

Oikeudellisten asioiden valiokunta
Esittelijä: Evelyn Regner

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSEHDOTUS

Gianluca Buonannon koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä

(2016/2003(IMM))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon pyynnön saada lupa hankkia puhelinyhtiöiltä tiedot Euroopan parlamentin jäsenen Gianluca Buonannon käyttämän matkapuhelinliittymän puhelinliikenteestä; toteaa, että pyynnön toimitti 20. marraskuuta 2015 Vercellin yleisen tuomioistuimen apulaissyyttäjä ja että siitä ilmoitettiin täysistunnossa 14. joulukuuta 2015; toteaa, että asia liittyy rikosoikeudelliseen menettelyyn, jonka Gianluca Buonanno on pannut vireille Vercellin yleisessä tuomioistuimessa, ja se koskee uhkauksia, joita hän väittää saaneensa matkapuhelinnumeroonsa tuntemattomalta soittajalta 14. huhtikuuta 2015 (viite nro 2890/15, R.G.N.R. mod. 44),

–  on kuullut Gianluca Buonannoa työjärjestyksen 9 artiklan 5 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 9 artiklan sekä Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä välittömillä vaaleilla 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 6 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 12. toukokuuta 1964, 10. heinäkuuta 1986, 15. ja 21. lokakuuta 2008, 19. maaliskuuta 2010, 6. syyskuuta 2011 ja 17. tammikuuta 2013 antamat tuomiot[1],

–  ottaa huomioon Italian tasavallan perustuslain 68 pykälän,

–  ottaa huomioon 20. kesäkuuta 2003 annetussa laissa nro 140[2] olevan 4 pykälän, jossa säädetään perustuslain 68 pykälän täytäntöönpanosta ja korkeissa valtion viroissa olevien henkilöiden syytteeseenpanosta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 5 artiklan 2 kohdan, 6 artiklan 1 kohdan ja 9 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0180/2016),

A.  toteaa, että Vercellin yleisen tuomioistuimen apulaissyyttäjä on toimittanut pyynnön saada lupa hankkia puhelinyhtiöiltä tiedot Italiasta valitun Euroopan parlamentin jäsenen Gianluca Buonannon käyttämän matkapuhelinliittymän puhelinliikenteestä; toteaa, että asia liittyy rikosoikeudelliseen menettelyyn, jonka Buonanno on pannut vireille Vercellin yleisessä tuomioistuimessa, ja se koskee uhkauksia, joita hän väittää saaneensa matkapuhelinnumeroonsa tuntemattomalta soittajalta 14. huhtikuuta 2015;

B.  toteaa, että Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 9 artiklan mukaan Euroopan parlamentin jäsenillä on oman valtionsa alueella kansanedustajille myönnetty koskemattomuus;

C.  toteaa, että Italian tasavallan perustuslain 68 pykälässä säädetään, että jos edustajainhuone tai senaatti ei anna lupaa, parlamentin jäsentä ei voida alistaa hänen henkilöönsä tai kotiinsa kohdistuvaan etsintään, eikä häntä saa pidättää tai muulla tavoin riistää hänen vapauttaan eikä pitää vangittuna, paitsi jos lopullinen tuomioistuimen tuomio pannaan täytäntöön tai jos jäsen tavataan itse teosta tekemässä rikosta, josta pidätys on pakollista; toteaa, että lisäksi siinä säädetään, että tällainen lupa tarvitaan myös parlamentin jäsenen keskustelujen tai viestien seuraamista tai hänen postinsa takavarikointia varten;

D.  toteaa, että 20. kesäkuuta 2003 annetussa laissa nro 140 olevassa 4 pykälässä, jossa säädetään muun muassa perustuslain 68 pykälän täytäntöönpanosta ja korkeissa valtion viroissa olevien henkilöiden syytteeseenpanosta, todetaan että jos on tarpeen hankkia parlamentin jäsenen puhelinliikennetietoja, toimivaltaisen viranomaisen olisi pyydettävä lupaa suoraan siltä parlamentin kamarilta, jonka jäsen asianomainen henkilö on;

E.  toteaa, että Gianluca Buonannon koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö koskee sitä, että tutkiva viranomainen saisi tietoonsa jäsenen matkapuhelinliittymän puhelinliikenteen päivältä, jona hän väittää saaneensa uhkauksia puhelimitse;

F.  toteaa, että koskemattomuuden pidättämistä koskevassa pyynnössään Vercellin yleisen tuomioistuimen apulaissyyttäjä myöntää, että ei ole selvää, pitäisikö tätä parlamentin erioikeutta soveltaa myös tapauksissa, joissa parlamentin jäsenen väitetään olevan rikoksen uhri; toteaa, että tästä huolimatta hän päättelee, että Italian lainsäädännön paras tulkinta on, että tätä erioikeutta olisi sovellettava parlamentin jäseniin riippumatta heidän asemastaan oikeudenkäynnissä; toteaa, että hän ei kuitenkaan esitä mitään kansallisen lainsäädännön oikeustapauksia päätelmänsä tueksi;

G.  katsoo, että ei ole Euroopan parlamentin tehtävä tulkita kansallisia sääntöjä parlamentin jäsenten erioikeuksista ja vapauksista; toteaa, että vaikuttaa kuitenkin aiheelliselta muistuttaa, että Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 9 artiklan tavoite on ensisijaisesti turvata jäsenten riippumattomuus takaamalla, että heitä ei painosteta uhkaamalla heitä pidätyksellä tai oikeusmenettelyllä Euroopan parlamentin istuntokausien aikana; toteaa, että tässä tapauksessa on kiistatonta, että kyseistä jäsentä ei ole painostettu, koska oikeudenkäynti liittyy jäsenen itsensä ilmoittamiin uhkauksiin ja hän on itse ollut puhelimitse esitettyjen uhkausten kohteena;

H.  toteaa, että edellä esitetyn perusteella vaikuttaisi siltä, että Vercellin yleisen tuomioistuimen apulaissyyttäjän ei olisi tarvinnut pyytää Euroopan parlamentilta lupaa määrätä hankittavaksi tietoja, jotka koskevat Gianluca Buonannon puhelinliikennettä 14. huhtikuuta 2015;

I.  toteaa, että huolimatta edellä olevasta vaikuttaa oikeusvarmuuden vuoksi aiheelliselta suostua varauksin Vercellin yleisen tuomioistuimen apulaissyyttäjän pyyntöön;

1.  päättää pidättää Gianluca Buonannon koskemattomuuden;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen sekä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön viipymättä Vercellin yleisen tuomioistuimen apulaissyyttäjälle ja Gianluca Buonannolle.

• [1]  Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 12.5.1964, Wagner v. Fohrmann ja Krier, 101/63, ECLI:EU:C:1964:28, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 10.7.1986, Wybot v. Faure ym., 149/85, ECLI:EU:C:1986:310, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 15.10.2008, Mote v. parlamentti, T-345/05, ECLI:EU:T:2008:440, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 21.10.2008, Marra v. De Gregorio ja Clemente, C‑200/07 ja C-201/07, ECLI:EU:C:2008:579, unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 19.3.2010, Gollnisch v. parlamentti, T-42/06, ECLI:EU:T:2010:102, unionin tuomioistuimen tuomio 6.9.2011, Patriciello, C-163/10, ECLI: EU:C:2011:543 sekä unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 17.1.2013, Gollnisch v. parlamentti, T‑346/11 ja T-347/11, ECLI:EU:T:2013:23.
• [2]  Legge n. 140, disposizioni per l’attuazione dell’articolo 68 della Costituzione nonché in materia di processi penali nei confronti delle alte cariche dello Stato, of 20 June 2003 (GURI No 142, of 21 June 2003).

LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOSASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)	23.5.2016
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	9 0 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Marie-Christine Boutonnet, Jean-Marie Cavada, Kostas Chrysogonos, Mady Delvaux, Dietmar Köster, Gilles Lebreton, Evelyn Regner, Pavel Svoboda, Tadeusz Zwiefka