MIETINTÖ uusiutuvan energian tilannekatsauksesta

31.5.2016 - (2016/2041(INI))

Teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta
Esittelijä: Paloma López Bermejo
Lausunnon valmistelija (*):
Marijana Petir, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta
(*) Valiokuntien yhteistyö – työjärjestyksen 54 artikla

Tarkistukset

Menettely : 2016/2041(INI)

Elinkaari istunnossa

Asiakirjan elinkaari :

A8-0196/2016

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0196/2016

Keskustelut :

PV 23/06/2016 - 2
CRE 23/06/2016 - 2

Äänestykset :

PV 23/06/2016 - 8.13
CRE 23/06/2016 - 8.13
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2016)0292

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
PERUSTELUT
YMPÄRISTÖN, KANSANTERVEYDEN JA ELINTARVIKKEIDEN TURVALLISUUDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO
ALUEKEHITYSVALIOKUNNAN LAUSUNTO
MAATALOUDEN JA MAASEUDUN KEHITTÄMISEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO
LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOSASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

uusiutuvan energian tilannekatsauksesta

(2016/2041(INI))

Euroopan parlamentti, joka

– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen ympäristöä koskevan XX osaston ja energiaa koskevan XXI osaston,

– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen työllisyyttä koskevan IX osaston sekä taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta koskevan XVIII osaston,

– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen pöytäkirjan N:o 26 yleistä etua koskevista palveluista sekä pöytäkirjan N:o 28 taloudellisesta, sosiaalisesta ja alueellisesta yhteenkuuluvuudesta,

– ottaa huomioon komission kertomuksen uusiutuvan energian tilannekatsauksesta (COM(2015)0293) ja kansalliset suunnitelmat,

– ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) osapuolten 21. konferenssin (COP 21) ja Pariisissa 30. marraskuuta–11. joulukuuta 2015 pidetyn Kioton pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimivan osapuolten 11. konferenssin (CMP 11) sekä Pariisin sopimuksen,

– ottaa huomioon komission tiedonannon ”Towards an Integrated Strategic Energy Technology (SET) Plan: Accelerating the European Energy System Transformation” (Integroitu strateginen energiateknologiasuunnitelma (SET): Euroopan energiajärjestelmän muutoksen nopeuttaminen) (C(2015)6317),

– ottaa huomioon komission tiedonannon lämmitystä ja jäähdytystä koskevasta EU:n strategiasta (COM(2016)0051),

– ottaa huomioon komission tiedonannon ”Etenemissuunnitelma – siirtyminen kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna 2050” (COM(2011)0112),

– ottaa huomioon 23. ja 24. lokakuuta 2014 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät,

– ottaa huomioon uusiutuvien energialähteiden käytön edistämisestä sekä direktiivien 2001/77/EY ja 2003/30/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta 23. huhtikuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/28/EY[1],

– ottaa huomioon tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelmaan Horisontti 2020 (2014–2020) osallistumista ja tulosten levittämistä koskevista säännöistä ja asetuksen (EY) N:o 1906/2006 kumoamisesta 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1290/2013[2],

– ottaa huomioon bensiinin ja dieselpolttoaineiden laadusta annetun direktiivin 98/70/EY ja uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä annetun direktiivin 2009/28/EY muuttamisesta 9. syyskuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/1513[3],

– ottaa huomioon ETSK:n tutkimuksen EU:n uusiutuvaa energiaa koskevan direktiivin täytäntöönpanosta ”Changing the future of energy: civil society as a main player in energy generation” (Energiatalouden tulevaisuuden muuttaminen: kansalaisyhteiskunta keskeisenä toimijana energiantuotantokysymysten käsittelyssä),

– ottaa huomioon kaupunginjohtajien ilmasto- ja energiasopimukseen liittyvän kestävän energian toimintasuunnitelman,

– ottaa huomioon tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa koskevan 25. kesäkuuta 1998 tehdyn Århusin yleissopimuksen,

– ottaa huomioon 5. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman ilmasto- ja energiapolitiikan puitteista vuoteen 2030[4],

– ottaa huomioon 14. lokakuuta 2015 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Kohti uutta Pariisissa tehtävää kansainvälistä ilmastosopimusta”[5],

– ottaa huomioon 15. joulukuuta 2015 antamansa päätöslauselman sähköverkkojen 10 prosentin yhteenliitäntätavoitteen saavuttamisesta ja Euroopan sähköverkon parantamisesta vuoteen 2020 mennessä[6],

– ottaa huomioon 15. joulukuuta 2015 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Kohti Euroopan energiaunionia”[7],

– ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

– ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, aluekehitysvaliokunnan ja maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnot (A8-0196/2016),

A. toteaa, että unioni on kokonaisuutena saavuttamassa uusiutuvia energialähteitä koskevat vuoden 2020 tavoitteet, mutta joidenkin jäsenvaltioiden kohdalla tarvitaan tehostettuja lisätoimia;

B. toteaa, että uusiutuvan energian kustannukset ovat viime vuosina alentuneet merkittävästi, minkä vuoksi ne tuotannon ja varastoinnin teknisen edistyksen myötä ovat entistä kilpailukykyisempiä perinteiseen energiantuotantoon verrattuna, ja että tämä tarjoaa ainutlaatuisen tilaisuuden kehittää sellainen todellinen EU:n energiapolitiikka, joka parantaisi kilpailukykyä ja vähentäisi kasvihuonekaasupäästöjä; katsoo, että siirtymään kohti kestävää ja tulevaisuuteen suuntautuvaa energiajärjestelmää on sisällyttävä energiatehokkuutta, uusiutuvaa energiaa, Euroopan energiavarojen parasta käyttöä, teknologian kehittämistä ja älykästä infrastruktuuria koskevia toimia; katsoo, että talouskasvun ja työpaikkojen luomiseen sekä EU:n johtoaseman varmistamiseen näillä aloilla tarvitaan pitkän aikavälin vakaata sääntelykehystä;

C. toteaa, että SEUT-sopimuksen 194 artiklan mukaan unionin energiapolitiikalla on pyrittävä varmistamaan energiamarkkinoiden toimivuus ja energian toimitusvarmuus sekä edistämään energiatehokkuutta ja energiansäästöä, uusiutuvien energialähteiden kehittämistä ja energiaverkkojen yhteenliittämistä; toteaa, että sitovat kansalliset ja EU:n tavoitteet, konkreettiset suunnittelu- ja raportointivelvoitteet sekä käyttöönottotoimet ovat olleet EU:n investointivarmuuden ja uusiutuvan energian tuotantokapasiteetin samoin kuin siirto- ja jakeluinfrastruktuurin laajentumisen keskeisiä tekijöitä;

D. katsoo, että COP 21:n tekemän Pariisin sopimuksen mukaisesti uusiutuvia energialähteitä koskevaa direktiiviä on mukautettava siten, että sen avulla saavutetaan sovittu tavoite maapallon keskilämpötilan nousun rajoittamisesta 1,5 °C:een verrattuna esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon; toteaa, että sataprosenttisesti uusiutuvaan energiaan perustuva talous on saavutettavissa ainoastaan vähentämällä energiankulutusta, lisäämällä energiatehokkuutta ja edistämällä uusiutuvia energiavaroja;

E. toteaa, että uusiutuvaa energiaa koskeva kunnianhimoinen politiikka yhdistettynä energiatehokkuuteen ovat merkittäviä tekijöitä, joilla vähennetään EU:n tuontiriippuvuutta ja sen ulkoisen energian kokonaiskustannuksia ja lisätään energiaturvallisuutta suhteessa ulkoisiin toimittajiin; ottaa huomioon, että EU tuo yli puolet kaikesta kuluttamastaan energiasta ja että tuonnin päivittäinen arvo on yli miljardi euroa, joka vastaa yli 20:tä prosenttia kokonaistuonnista; ottaa huomioon, että tuontiriippuvuus on erityisen korkea raakaöljyn, maakaasun ja kivihiilen tapauksissa; toteaa, että uusiutuvan energian käytön lisäämisellä säästetyt polttoaineiden tuontikustannukset ovat vähintään 30 miljardia euroa vuodessa;

F. toteaa, että uusiutuvan energian kehittäminen voi auttaa varmistamaan energiaturvallisuuden ja -riippumattomuuden, poistaa energiaköyhyyden ja edistää unionin taloudellista kehitystä ja johtoasemaa tekniikan alalla samalla, kun torjutaan ilmastonmuutosta; katsoo, että uusiutuvilla energialähteillä tarjottaisiin osaltaan unionin kansalaisille vakaata, kohtuuhintaista, kestävää energiaa, kiinnittäen erityisesti huomiota kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleviin; katsoo, että uusiutuvilla energialähteillä olisi annettava kansalaisille mahdollisuus tuottaa oma energiansa ja taata ennustettavissa oleva energiahuolto;

G. katsoo, että uusiutuvaa energiaa kehitettäessä olisi samanaikaisesti kehitettävä moitteettomasti toimivia sähkön sisämarkkinoita; katsoo, että energiaunionin perustana olisi oltava siirtymä kohti kestävää ja tulevaisuuteen suuntautuvaa energiajärjestelmää, johon tärkeimpinä osina sisältyvät energiatehokkuus ja energiansäästö, uusiutuva energia ja älykäs infrastruktuuri;

H. ottaa huomioon, että uusiutuvien energialähteiden alalla toimivat EU:n yritykset, joista monet ovat pk-yrityksiä, työllistävät Euroopassa 1,15 miljoonaa henkilöä ja että EU:n yritysten osuus kaikkien uusiutuvaa energiaa hyödyntävien tekniikoiden patenteista maailmassa on 40 prosenttia, minkä ansiosta EU:lla on maailmanlaajuinen johtoasema; ottaa huomioon, että komission mukaan vihreän talouden alalla olisi mahdollista luoda 20 miljoonaa työpaikkaa vuoteen 2020 mennessä ja se on myös merkittävä mahdollisuus luoda työpaikkoja maaseutualueilla; ottaa huomioon, että pk-yritysten, osuuskuntien ja yksityishenkilöiden omistuksessa olevat hankkeet ovat tärkeässä asemassa innovoidessa ja kehitettäessä uusiutuvan energian alaa;

I. ottaa huomioon, että komissio on sitoutunut nostamaan unionin maailmanlaajuiseen johtoasemaan uusiutuvan energian alalla, mikä on energiapolitiikan kannalta ehdottoman tärkeää; ottaa huomioon, että Kiina on noussut maailmanlaajuiseen johtoasemaan uusiutuvaan energiaan tehtyjen investointien alalla ja että investoinnit vähenivät EU:ssa 21 prosenttia, 54,61 miljardista eurosta (62 miljardia dollaria) vuonna 2014 42,99 miljardiin euroon (48,8 miljardia dollaria) vuonna 2015, mikä on alhaisin luku yhdeksään vuoteen;

J. toteaa, että uusiutuviin energialähteisiin investoimisen jatkaminen edellyttää sekä kunnianhimoista julkista ja yksityistä johtajuutta ja sitoutumista että pitkän aikavälin vakaata ja luotettavaa toimintapoliittista kehystä, joka on johdonmukainen huomattavaa potentiaalia työpaikkojen ja kasvun luomiseksi EU:ssa sisältävään Pariisin ilmastosopimukseen perustuvien EU:n ilmastositoumusten kanssa;

K. toteaa, että kunnianhimoiset ja realistiset tavoitteet, kuten julkinen osallistuminen, seuranta ja valvonta, selkeät ja yksinkertaiset säännöt ja tuki paikallisella, alueellisella, kansallisella ja Euroopan tasolla sekä kaikkien asiaankuuluvien sidosryhmien osallistuminen, työmarkkinaosapuolet (niin työntekijöiden kuin myös elinkeinoelämän edustajat) ja muut kansalaisyhteiskunnan järjestöt mukaan luettuina, ovat keskeisiä uusiutuvan energian käytön kehittämiseksi onnistuneesti;

L. katsoo, että omistusoikeuden kunnioittaminen on tärkeää, kun edistetään uusiutuvia energialähteitä;

M. toteaa, että uusiutuvat energialähteet tarjoavat mahdollisuuden laajempaan energiamarkkinoiden energiademokratiaan lisäämällä kansalaisten mahdollisuuksia osallistua energiamarkkinoille aktiivisesti ja yhtäläisin edellytyksin muiden sidosryhmien kanssa, tuottaa oma energiansa omaa käyttöään varten sekä varastoida ja myydä itse tuottamaansa uusiutuvaa energiaa yksilöllisesti tai kollektiivisen hallinnon myötä sekä julkisten ja yksityisten investointien kautta, myös kaupunkien, alueiden ja paikallisviranomaisten alullepanemien energiantuotannon hajautettujen muotojen avulla; toteaa, että uusiutuvaa energiaa koskevien hankkeiden olisi tarjottava kansalaisille mahdollisuus energiankulutuksensa ja energiasiirtymän laajempaan valvontaan ja edistettävä heidän suoraa osallistumistaan energiajärjestelmään muun muassa investointisuunnitelmien avulla;

N. ottaa huomioon, että Pohjanmeren alueella tuotetulla tuulienergialla on mahdollista tuottaa yli 8 prosenttia Euroopan sähköstä vuoteen 2030 mennessä;

O. ottaa huomioon, että jotkin Keski- ja Itä-Euroopan jäsenvaltiot ovat riippuvaisempia yhdestä ainoasta fossiilisten polttoaineiden toimittajasta; ottaa huomioon, että uusiutuvan energian ansiosta säästettiin 30 miljardia euron arvosta maahantuotuja fossiilisia polttoaineita ja maakaasun kulutus väheni seitsemän prosenttia, millä vahvistettiin edelleenkin maailman suurimman energiantuojan eli EU:n energiariippumattomuutta ja -turvallisuutta;

Uusiutuvia energialähteitä koskeva edistys

1. pitää ilahduttavana komission sitoutumista uusiutuvaan energiaan; katsoo, että uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin yhteydessä sitovien kansallisten tavoitteiden, uusiutuvaa energiaa koskevien kansallisten suunnitelmien ja kahden vuoden välein toteutettavien seurantatoimien tämänhetkinen yhdistelmä on ollut keskeinen tekijä kehitettäessä uusiutuvan energian kapasiteettia EU:ssa; kehottaa komissiota varmistamaan uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin täysimääräisen täytäntöönpanon ja esittämään kunnianhimoisen sääntelykehyksen vuoden 2020 jälkeiseksi ajaksi; korostaa tässä yhteydessä, että tarvitaan vakaata ja pitkäaikaista sääntelykehystä sekä kansallisia ja EU:n uusiutuvaa energiaa koskevia tavoitteita, jotka vastaavat tehokkainta edistymistapaa kohti unionin pitkän aikavälin (2050) ilmastotavoitteita;

2. panee tyytyväisenä merkille, että EU on saavuttamassa vuoden 2020 tavoitteensa, mutta on huolissaan suuresta määrästä maita (Alankomaat, Belgia, Espanja, Luxemburg, Malta, Ranska ja Yhdistynyt kuningaskunta), joiden on komission vuoden 2015 uusiutuvan energian tilannekatsauksen vuosien 2014–2020 arvioiden mukaisesti ehkä vahvistettava toimintalinjojaan ja välineitään varmistaakseen vuoden 2020 tavoitteidensa saavuttamisen, ja niiden saavuttaminen on epävarmaa myös Unkarin ja Puolan kohdalla; kehottaa jälkeen jääneitä jäsenvaltioita toteuttamaan lisätoimia palatakseen oikeille raiteille; suhtautuu myönteisesti siihen, että jotkin jäsenvaltiot, kuten Bulgaria, Italia, Itävalta, Kroatia, Latvia, Liettua, Romania, Ruotsi, Suomi, Tanska, Tšekki ja Viro, ovat jo saavuttaneet tai saavuttavat pian vuoden 2020 tavoitteensa, selvästi etuajassa;

3. pitää valitettavana, että komission uusiutuvan energian tilannekatsauksessa ei ole esitetty maakohtaisia suosituksia maiden toimintalinjojen ja välineiden mukauttamiseksi niiden vuoden 2020 tavoitteiden saavuttamisen varmistamiseksi; korostaa, että vaikka pääoman saanti on keskeisessä asemassa, pääomakustannukset ovat vaihdelleet merkittävästi koko EU:ssa, minkä seurauksena on syntynyt luoteesta kaakkoon kulkeva jakauma; toteaa, että uusiutuvaa energiaa edistävien eri politiikkojen olemassaoloon liittyy riski siitä, että EU:n jäsenvaltioiden kilpailukykyyn liittyvät erot kasvavat entisestään; huomauttaa, että on tarpeen ottaa käyttöön EU:n rahoitusmekanismi, jolla vähennetään uusiutuvan energian hankkeiden riskeistä johtuvia korkeita pääomakustannuksia;

4. korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää määritellä kansallisten uusiutuvia energialähteitä koskevien politiikkatoimien parhaat käytännöt sekä jakaa niitä ja edistää niiden hyväksymistä voimakkaammin lähennetyn EU:n mallin kehyksessä siten, että lisätään jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja koordinointia; kehottaa komissiota säilyttämään roolinsa uusiutuvien energialähteiden kehittämistä koskevan edistyksen seurannassa ja aktiivisessa tukemisessa; korostaa, että on tärkeää arvioida uusiutuvia energialähteitä niiden kilpailukyvyn, kestävyyden, kustannustehokkuuden ja sen kannalta, miten niillä edistetään geopoliittista vakautta ja ilmastonmuutostavoitteiden saavuttamista;

5. toteaa, että kansalliset suunnitelmat ja raportointivelvoitteet ovat tärkeässä asemassa jäsenvaltioiden edistyksen seurannan kannalta, ja katsoo, että velvoitteita olisi jatkettava vuoden 2020 jälkeenkin; katsoo, että jäsenvaltioiden energialähteiden yhdistelmästä päättäminen kuuluu edelleen jäsenvaltioiden kansalliseen toimivaltaan SEUT-sopimuksen 194 artiklan mukaisesti siten, että kukin jäsenvaltio edistää omien uusiutuvan energian muotojensa kehitystä, joten energiayhdistelmät säilyvät hyvin monimuotoisina;

6. painottaa yksinkertaisten, helppokäyttöisten, edullisten ja tehokkaiden hallintomenettelyjen merkitystä;

7. kehottaa komissiota sisällyttämään uusiutuvaa energiaa koskeviin tuleviin tilannekatsauksiin arvion uusiutuvien energialähteiden vaikutuksesta kustannuksiin ja hintoihin, erityisesti kotitalouksien maksamiin hintoihin;

8. korostaa energiamarkkinoiden sääntöjä koskevan EU:n lainsäädäntöehdotuksen merkitystä, koska integroituneemmat markkinat ovat keskeisessä asemassa uusiutuvien energialähteiden kehittämisen ja kotitalouksille ja teollisuudelle koituvien energiakustannusten vähentämisen kannalta;

9. korostaa sellaisten vakaiden ja kustannustehokkaiden uusiutuvan energian tukijärjestelmien tärkeyttä pitkän aikavälin investoinneille, jotka ovat avoimia ja mukautettavissa lyhyellä aikavälillä ja jotka on räätälöity kansallisiin tarpeisiin ja oloihin, mikä mahdollistaa uusiutuviin energialähteisiin liittyville kehittyneille tekniikoille myönnettävien tukien vähittäisen poistamisen; suhtautuu myönteisesti siihen, että jotkin uusiutuviin energialähteisiin liittyvistä tekniikoista lisäävät nopeasti kustannustehokkuuttaan perinteisiin tuotantomenetelmiin verrattuna; korostaa, että energiasiirtymä riippuu oikeudellisten kehyksien sekä rahoitus- ja sääntelykehyksien avoimuudesta, johdonmukaisuudesta ja jatkuvuudesta investoijien luottamuksen vahvistamiseksi; pitää valitettavina uusiutuvan energian tukijärjestelmiin takautuvasti tehtäviä muutoksia, joilla muutetaan jo tehtyjen investointien tuottoa; kehottaa jäsenvaltioita ilmoittamaan aina kaikista uusiutuvan energian tukijärjestelmien mukautuksista ja kuulemaan laajasti sidosryhmiä hyvissä ajoin etukäteen; kehottaa komissiota varmistamaan, että kansalliset tukijärjestelmät ovat komission ohjeiden mukaisia, jotta vältetään niiden täytäntöönpanon tarpeeton viivästyminen ja pidetään markkinoiden vääristyminen mahdollisimman vähäisenä;

10. korostaa, että tutkimus- ja kehitystoiminnalla on keskeinen rooli uusiutuvien energialähteiden kehittämisessä; muistuttaa Horisontti 2020 -ohjelman energiaa koskevan luvun mukaisesti asettamastaan tavoitteesta osoittaa 85 prosenttia rahoituksesta ei-fossiilisiin energialähteisiin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita jatkamaan kaikkien nykyisten rahoitusjärjestelmien tehokkaan käytön helpottamista entisestään ja varmistamaan etenkin pk-yritysten pääoman saannin ja tukemaan tutkimus- ja kehitystoimintaa uusiutuvan energian alalla, sen varastointia ja siihen liittyvää tuotekehitystä, jotta voidaan parantaa EU:n uusiutuvan energia-alan kilpailukykyä, parantaa uusiutuvien energialähteiden käyttöönottoa ja välttää se, että EU-maiden kilpailukykyyn liittyvät erot kasvavat entisestään;

11. painottaa, että sähkön varastoinnilla voidaan lisätä EU:n sähköjärjestelmän joustavuutta ja tasapainottaa vaihteluita, jotka johtuvat uusiutuvan energian tuotannosta; muistuttaa, että nykyisessä sähködirektiivissä 2009/72/EY ei mainita varastointia, ja painottaa, että sähködirektiivin tulevassa tarkistuksessa otetaan huomioon energian varastoinnin tarjoamat moninaiset palvelut; katsoo, että selventämällä varastoinnin asemaa mahdollistetaan siirto- ja jakeluverkko-operaattorien investoinnit energian varastointipalveluihin;

12. painottaa, että tukijärjestelmissä olisi kaikilla tasoilla keskityttävä tekniikkaan, johon liittyy merkittävää potentiaalia uusiutuvien energialähteiden kustannusten vähentämiseksi ja/tai uusiutuvien energialähteiden markkinahyväksynnän edistämiseksi;

13. katsoo, että tutkimus- ja kehitystoimintaa koskevassa tulevassa strategiassa olisi keskityttävä edistämään älykkäiden verkkojen ja älykkäiden kaupunkien kehittämistä; katsoo lisäksi, että liikenteen sähköistämisellä, älykkään ajoneuvon lataamistekniikalla ja ajoneuvosta verkkoon -tekniikalla voitaisiin parantaa merkittävästi energiatehokkuutta ja uusiutuvien energialähteiden potentiaalista käyttöönottoa;

14. katsoo, että EAKR ja koheesiorahasto voivat myötävaikuttaa direktiivin 2009/28/EY mukaisten ja ilmasto- ja energiapolitiikan puitteissa vuoteen 2030 asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen sekä uusiutuviin energialähteisiin perustuvaan energian tuotantoon liittyvän tutkimuksen ja innovoinnin rahoittamiseen samalla, kun tuetaan työpaikkojen luomista ja talouskasvua; korostaa koheesiopolitiikan temaattisen keskittämisen merkitystä, sillä se auttaa kanavoimaan investoinnit kohti vähähiilistä taloutta, uusiutuvat energialähteet mukaan luettuina, etenkin, kun otetaan huomioon merkittävä temaattinen tavoite, jolla tuetaan siirtymistä vähähiiliseen talouteen kaikilla aloilla; kehottaa jäsenvaltioita lisäämään ponnistelujaan ja hyödyntämään parhaalla mahdollisella tavalla olemassa olevien rahoitusmahdollisuuksien käyttöä tähän tarkoitukseen ja korostaa tämän tuomia mahdollisuuksia paikallisen liiketoiminnan kehittämiselle ja työpaikkojen luomiselle; muistuttaa EAKR:n ja koheesiorahaston yhteisistä säännöksistä, joilla tuetaan energiatehokkuuteen ja uusiutuvien energialähteiden käyttöön kotitalouksissa, julkisissa rakennuksissa ja yrityksissä liittyvien hankkeiden tukikelpoisuutta, ja katsoo, että alueellisten uusiutuvien energialähteiden markkinoiden yhdentyminen, joka voitaisiin saavuttaa tällaisella rahoituksella, edistäisi osaltaan merkittävästi koheesiopolitiikkaa;

15. korostaa tarvetta lisätä jäsenvaltioiden ja alueiden yhteistyötä ja koordinointia sekä tarvetta yhdennettyyn lähestymistapaan teknisten parannusten, älykkäiden verkkojen kehittämisen ja täytäntöönpanon, verkkojen mukauttamisen ja kapasiteetin, älykkään mittauksen, varastoinnin, kysyntäpuolen hallinnan, energiatehokkuuden ja innovatiivisen uusiutuvan energian tuotannon julkisissa investoinneissa ja rahoittamisessa;

16. korostaa, että monissa jäsenvaltioissa verkot eivät yksinkertaisesti pysty vastaanottamaan virtaa, joka on tuotettu vaihtelevalla uusiutuvalla energialla; korostaa, että energiaverkkojen nykyaikaistaminen on keskeisen tärkeää, jotta voidaan mukautua tuotantoon ja siirtoon liittyviin muutoksiin;

17. kehottaa kiireesti lisäämään avoimuutta ja yleisön osallistumista siten, että otetaan mukaan kaikki asiaankuuluvat sidosryhmät uusiutuvia energialähteitä koskevien kansallisten suunnitelmien kehittämisen varhaisessa vaiheessa; pitää valitettavana tiedon puutetta, joka koskee uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin säännöksien täytäntöönpanoa, ja korostaa, että jäsenvaltioiden on laadittava yksityiskohtaisempia kertomuksia kahden vuoden välein; kehottaa komissiota tehostamaan uusiutuvia energialähteitä koskevan edistyksen seurantaa ja tukemista; kehottaa komissiota lisäämään sen täytäntöönpanovallan käytön läpinäkyvyyttä;

18. korostaa kaikkien hallinnontasojen sekä yhdistysten osallisuuden merkitystä uusiutuviin energialähteisiin perustuvan EU:n energiantuotantomallin, kulutusmallin ja yksityisen kulutuksen mallin täytäntöönpanossa; kehottaa komissiota lisäämään tukeaan kaupunginjohtajien sopimukselle, Älykkäät kaupungit- ja Älykkäät yhteisöt -hankkeille ja sataprosenttisesti uusiutuvia energialähteitä käyttäviä yhteisöjä koskevalle hankkeelle, jotta voidaan jakaa tietoa ja parhaita käytäntöjä;

19. panee merkille, että uusiutuvien energialähteiden alan alueellisen yhteistyön laajentaminen on keskeisessä asemassa, jotta varmistetaan uusiutuvien energialähteiden kehittämisen jatkaminen;

20. pitää ilahduttavana, että vuonna 2013 uusiutuvien energialähteiden käytön avulla jäi tuottamatta noin 388 miljoonaa bruttotonnia hiilidioksidia ja että fossiilisten polttoaineiden kysyntä väheni EU:ssa 116 miljoonaa öljytonnia vastaavalla energiamäärällä;

Uusiutuva energia tulevaisuudessa

21. painottaa, että uusiutuvia energialähteitä koskevien tavoitteiden on oltava 195 maan kesken Pariisissa joulukuussa 2015 sovittujen ilmastotavoitteiden mukaisia; panee merkille Eurooppa-neuvoston ehdotuksen siitä, että uusiutuvan energian osuuden olisi oltava vähintään 27 prosenttia vuoteen 2030 mennessä; muistuttaa vaatimuksestaan asettaa sitovia tavoitteita, joiden mukaan uusiutuvan energian käytön vähintään 30 prosentin osuus pannaan täytäntöön kansallisten tavoitteiden avulla, jotta varmistetaan tarvittava investointi- ja oikeusvarmuus; katsoo, että COP 21:n äskettäin tekemän sopimuksen valossa olisi toivottavaa, että asiaa lähestytään huomattavasti kunnianhimoisemmin; painottaa, että tässä yhteydessä asetettavat selvät ja kunnianhimoiset tavoitteet ovat väline, jolla parannetaan varmuutta ja varmistetaan EU:n maailmanlaajuinen johtoasema; kehottaa komissiota esittämään vuodeksi 2030 kunnianhimoisemman ilmasto- ja energiapaketin, jossa nostetaan uusiutuvia energialähteitä koskevaa EU:n tavoitetta vähintään 30 prosenttiin ja joka on tarkoitus panna täytäntöön yksittäisten kansallisten tavoitteiden avulla;

22. korostaa uusiutuvista energialähteistä ja markkinasuunnittelusta annetun uuden sääntelyn merkitystä luotaessa uutta kehystä, joka soveltuu uusiutuvien energialähteiden kehittämiseen ja perustuu luotettaviin tukijärjestelmiin ja uusiutuvia energialähteitä koskevan tekniikan täysimääräiseen osallisuuteen markkinoiden toiminnassa;

23. tiedostaa, että veronkevennykset ovat tehokas kannustin, jonka avulla voidaan toteuttaa siirtyminen fossiilisesta energiasta uusiutuvaan energiaan, ja kehottaa komissiota uudistamaan energiaverotusdirektiiviä ja valtiontukisääntöjä, jotka estävät hyödyntämästä näiden kannustimien koko potentiaalia;

24. korostaa, että vuodeksi 2020 jo sovittuja tavoitteita on käytettävä vähimmäisperustana, kun uusiutuvaa energiaa koskevaa direktiiviä tarkistetaan, jotta jäsenvaltiot eivät voi alittaa vuodeksi 2020 asetettua kansallista tavoitettaan vuoden 2020 jälkeen; painottaa, että uusiutuvia energialähteitä koskevien EU:n vuoden 2030 tavoitteiden saavuttaminen edellyttää yhteisiä toimia; korostaa, että jäsenvaltioiden olisi kehitettävä kansallisia suunnitelmiaan hyvissä ajoin ja että komission valvontavalmiuksia on lisättävä myös vuoden 2020 jälkeisenä aikana ja olisi otettava käyttöön asianmukaisia välineitä, joilla mahdollistetaan tehokas ja oikea-aikainen seuranta ja toimien toteuttaminen haitallisen toiminnan johdosta; katsoo valvonnan edellyttävän, että komissio määrittää jäsenvaltioita varten kansallisia vertailuarvoja, joihin voidaan verrata jäsenvaltioiden edistymistä uusiutuvien energialähteiden käyttöönotossa;

25. korostaa potentiaalia, jota unionille aiheutuu uusiutuvia energialähteitä kehitettäessä, ja painottaa sen merkitystä pitkän aikavälin suotuisten edellytysten kannalta kaikkien markkinatoimijoiden kohdalla;

26. korostaa uusiutuvien energialähteiden tärkeää panosta hiilipäästöjen kokonaisvaltaisen vähentämisen kannalta; painottaa uusiutuvien energialähteiden kehittämisen merkitystä, jotta saavutetaan COP 21:ssä sovitut tavoitteet;

27. korostaa, että jäsenvaltioiden olisi lisättävä säännösten perusteltua käyttöä tilastollisiin siirtoihin ja yhteistyömekanismien kehittämiseen tavoitteiden saavuttamiseksi uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin 6 artiklan mukaisesti; painottaa jäsenvaltioiden yhteistyön merkitystä, koska se hyödyttäisi uusiutuvia energialähteitä koskevan järjestelmän optimointia ja tehokasta tarjontaa sekä säästäisi kustannuksia; kehottaa komissiota antamaan jäsenvaltioille lisäkannustimia, tietoa, kustannus-hyötyanalyyseja ja ohjeistusta asiassa;

28. korostaa tarvetta määritellä vahva, vankka ja avoin hallintojärjestelmä, jolla varmistetaan vuoden 2030 uusiutuvia energialähteitä koskevien tavoitteiden täytäntöönpano ottaen asianmukaisesti huomioon energiayhdistelmän määrittämistä koskevan kansallisen toimivallan samalla, kun mahdollistetaan energiapolitiikan täysimääräinen demokraattinen valvonta ja seuranta; kehottaa jäljittelemään tarkasti nykyistä menestyksellistä järjestelmää, jonka perustana ovat kansalliset tavoitteet, kansalliset uusiutuvaa energiaa käsittelevät toimintasuunnitelmat ja kahden vuoden välein annettavat kertomukset; korostaa, että nämä olisi sisällytettävä uusiutuvia energialähteitä koskevaan direktiiviin, jolla on varmistettava vastuuvelvollinen, tehokas ja läpinäkyvä jäsenvaltioiden sitoumusten valvonta ja unionin voimassa olevan lainsäädännön täytäntöönpano, jotta luodaan perusta Euroopan energiaunionin moitteettomalle toiminnalle;

29. huomauttaa kansallisia ympäristö- ja ilmastosuunnitelmia koskevien yhtenäisten sitovien mallien tärkeydestä, jotta varmistetaan vertailukelpoisuus, läpinäkyvyys ja ennustettavuus investoijien kannalta; katsoo, että toimintasuunnitelmia ja politiikkatoimia koskevaa suunnittelua on edelleen eriytettävä jäsenvaltioissa toimialoihin, tekniikanaloihin ja lähteisiin perustuen;

30. kehottaa komissiota vahvistamaan sääntelyllä uusiutuvaa energiaa tuottavia voimalaitoksia koskevan voimassa olevien sääntöjen jatkamisperiaatteen, jotta torjutaan uusiutuvan energian tukijärjestelmien jälkikäteen toteutettavia muutoksia sekä taataan nykyisten varojen taloudellinen elinkelpoisuus;

31. vaatii poistamaan tarpeettomia byrokraattisia esteitä ja tekemään investointeja, joiden avulla on mahdollista saavuttaa sähköverkkojen 10 prosentin yhteenliitäntätavoite vuoteen 2020 mennessä; korostaa, että alueellisen yhteistyön lisäämisellä voidaan varmistaa uusiutuvien energialähteiden sisällyttämiskustannusten optimointi ja vähentää kuluttajille koituvia kustannuksia; muistuttaa yleisön laaja-alaisen kuulemisen ja varhaisen osallistumisen merkityksestä uusien energiainfrastruktuurihankkeiden suunnittelussa paikalliset olot huomioon ottaen; muistuttaa teknisten neuvojen ja ympäristövaikutusarviointien merkityksestä uusiutuvan energian tuotanto- ja jakeluhankkeissa;

32. panee merkille saatavilla olevan osaamisen ja uusiutuvan energian kehittämisestä johtuvien työmarkkinavaatimusten muutosten välisen kuilun; korostaa, että aktiivista koulutusta ja osaamista koskevat strategiat ovat keskeisiä siirryttäessä kestävään ja resurssitehokkaaseen talouteen; korostaa työmarkkinaosapuolten ja viranomaisten merkitystä valmiuksia koskevien järjestelmien ja koulutusohjelmien kehittämisessä;

33. korostaa tarvetta riittävään rahoitukseen EU:n tasolla ja toteaa, että tämä voidaan saavuttaa muun muassa siten, että sovelletaan olemassa olevien rahastojen, kuten Horisontti 2020 -aloitteen, rakenne- ja koheesiorahastojen sekä Euroopan strategisten investointien rahastojen, ehtoja ja poistetaan kattavasti investointiriskejä, jotta kannustetaan uusiutuvien energialähteiden laaja-alaista käyttöä;

Lähi- ja yhteisöenergia

34. katsoo, että paikallisviranomaisten, yhteisöjen, kotitalouksien ja yksityishenkilöiden olisi muodostettava energiasiirtymän runko ja niitä olisi tuettava aktiivisesti energiantuottajiksi ja -toimittajiksi ryhtymisessä yhtä lailla kuin muitakin energiamarkkinoiden toimijoita; kehottaa tässä yhteydessä ottamaan käyttöön ”tuottajakuluttajan” yhteisen kattavan määritelmän EU:ssa;

35. katsoo, että on ensiarvoisen tärkeää vahvistaa omaa energiantuotantoa ja -kulutusta koskeva perusoikeus sekä oikeus varastoida ja myydä ylijäämäsähköä kohtuuhintaisesti;

36. muistuttaa, että jäsenvaltioissa on yleisön osallistumisoikeuteen perustuen kehitettävä lähi- ja yhteisöenergiastrategia ja niiden on kuvattava kansallisissa toimintasuunnitelmissaan, miten ne aikovat edistää uusiutuvaa energiaa koskevia pieniä ja keskisuuria hankkeita ja energia-alan osuuskuntia ja sisällyttää ne lainsäädäntökehykseensä, tukipolitiikkaansa ja markkinoille pääsyynsä;

37. kehottaa sisällyttämään uusiutuvia energialähteitä koskevaan tarkistettuun direktiiviin uuden luvun lähi- ja yhteisöenergiasta, jotta tarkastellaan suurimpia markkinaesteitä ja hallinnollisia esteitä sekä luodaan uusiutuvan energian oman energiantuotannon ja -kulutuksen kannalta suotuisampi investointiympäristö;

38. ottaa huomioon, että kaikissa maissa ei vielä ole otettu käyttöön kaikkea tekniikkaa koskevia asianmukaisia lupa- ja hallintomenettelyjä; pyytää jäsenvaltioita poistamaan omaan käyttöön tapahtuvaa tuotantoa koskevien uusien valmiuksien hallinnolliset esteet ja markkinaesteet, korvaamaan pitkälliset lupamenettelyt yksinkertaisella ilmoitusvaatimuksella, ottamaan käyttöön tehokkaita keskitettyjä asiointipisteitä, joissa hoidetaan hankelupia ja verkkoonpääsyä koskevia asioita ja annetaan rahoitusta koskevaa ja teknistä asiantuntija-apua, sekä takaamaan tuottajakuluttajille mahdollisuuden hyödyntää vaihtoehtoisia riidanratkaisumekanismeja; kehottaa komissiota varmistamaan nykyisen uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin 13 artiklan (hallinnolliset menettelyt) ja 16 artiklan (pääsy sähköverkkoon ja verkkojen toiminta) täysimääräisen täytäntöönpanon ja jatkamisen vuoden 2020 jälkeen;

39. korostaa, että on tärkeää ottaa huomioon mikrotuottajien, pientuottajien ja suurtuottajien väliset erot; toteaa, että on kehitettävä sopivat olot ja välineet tuottajakuluttajille (aktiiviset energiankuluttajat, kuten kotitaloudet, sekä omistajat että vuokralaiset, laitokset ja pienyritykset, jotka harjoittavat uusiutuvan energian tuotantoa joko itse tai yhteisesti osuuskuntien, muiden yhteiskunnallisten yrityksien tai yhteenliittymien välityksellä), jotta voidaan edistää energiasiirtymää ja helpottaa niiden integroitumista energiamarkkinoille; suosittaa, että vähennetään uutta omaa sähköntuotantoa koskevien hallinnollisten esteiden määrä ehdottomaan minimiin erityisesti siten, että poistetaan markkinoille ja sähköverkkoon pääsyn rajoituksia; ehdottaa lupamenettelyjen lyhentämistä ja yksinkertaistamista siirtymällä noudattamaan yksinkertaista ilmoitusvaatimusta; ehdottaa, että uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin tarkistamisessa siihen voitaisiin sisällyttää erityissäännöksiä, joilla poistettaisiin esteitä ja edistettäisiin yhteisöllisiä ja osuustoiminnallisia energiajärjestelmiä hankelupia käsittelevien ja rahoitusta koskevaa ja teknistä asiantuntija-apua antavien keskitettyjen yhteyspisteiden välityksellä; kannustaa jäsenvaltioita hyödyntämään de minimis ‑poikkeuksia, jotka on vahvistettu EU:n energia- ja ympäristöalan valtiontukia koskevissa suuntaviivoissa, jotta pienet ja keskisuuret hankkeet saavat jatkossakin hyötyä dynaamisista syöttötariffeista, millä ne vapautetaan monimutkaisista huutokauppamenettelyistä;

40. korostaa yleisön varhaisen osallistumisen merkitystä, jotta edistetään uusiutuvia energialähteitä koskevia ympäristöystävällisiä hankkeita paikalliset olot huomioon ottaen;

41. korostaa, että keskitetyn ja hajautetun energiantuotannon välille on löydettävä tasapaino riittävän markkinasääntelyn avulla, jotta varmistetaan, ettei sellaisia kuluttajia syrjitä, joilla ei ole varaa ryhtyä tuottajakuluttajiksi; korostaa tarvetta tarjota energiantuotannon kollektiiviselle hallinnolle tekniset ja hallinnolliset välineet; korostaa, että oma energiantuotanto ja uusiutuvat energialähteet eivät ole perimmäinen syy EU:n korkeampiin energiakustannuksiin;

42. korostaa, että lisäämällä energiatehokkuuden täytäntöönpanon painotusta kaikilla aloilla autetaan EU:ta parantamaan kilpailukykyään ja kehittämään innovatiivisia ja kustannustehokkaita energiansäästöratkaisuja;

43. painottaa energiaa koskevan yhdennetyn lähestymistavan ympäristöllisiä, taloudellisia ja sosiaalisia etuja ja tarvetta edistää yhteisvaikutusta sähkö-, lämmitys-, jäähdytys- ja liikennealoilla sekä niiden välillä; kehottaa lisäksi komissiota arvioimaan, miten joustavilla uusiutuvilla energialähteillä voidaan täydentää vaihtelevia energialähteitä ja miten tämä olisi otettava huomioon energiasuunnittelussa samoin kuin tukijärjestelmiä hahmoteltaessa;

Sähkö

44. korostaa, että uusiutuvista energialähteistä tuotettu sähkö olisi integroitava sähkönjakelujärjestelmiin kaikilla tasoilla samoin kuin sähkönsiirtojärjestelmiin ottaen huomioon siirtyminen kohti joustavampaa ja hajautetumpaa energiantuotantomallia, jossa otetaan huomioon markkinat;

45. ottaa huomioon, että sellaisilla muilla kuin vaihtelevilla uusiutuvilla energialähteillä, kuten vesivoimalla, jotka voidaan ottaa nopeasti käyttöön ja joiden käyttö on ekologisesti vastuullista, voidaan tukea vaihtelevien uusiutuvien energialähteiden integrointia markkinoille;

46. kehottaa noudattamaan sellaista yhdennettyä energiapoliittista lähestymistapaa, joka kattaa verkkojen kehityksen ja sääntelyn, varastoinnin, kysyntäpuolen hallinnan, energiatehokkuuden parantamisen sekä uusiutuvien energialähteiden osuuden lisäämisen; korostaa tarvetta välttää teknologialukkiutumaa, joka on hiilivapaaksi saattamista koskevan tavoitteen vastainen;

47. toteaa, että uusiutuviin energialähteisiin perustuvan sähköntuotannon saattaminen markkinoille edellyttää joustavia markkinoita sekä tarjonta- että kysyntäpuolella, minkä lisäksi on rakennettava, uudistettava ja mukautettava verkkoja ja kehitettävä uutta varastointitekniikkaa;

48. korostaa, että sekä lämmitys- että jäähdytysjärjestelmien, liikennealan ja muiden alojen sähköistäminen on ratkaisevan tärkeää, jotta varmistetaan nopea ja tehokas siirtymä uusiutuviin energialähteisiin;

49. korostaa, että niin kauan kuin sähköjärjestelmä on joustamaton, uusiutuville energialähteille on taattava ensisijainen pääsy verkkoon ja ajojärjestyksessä etusijalle asettaminen, jotta parannetaan verkkoa sekä varastoinnin ja kysynnänjouston käyttöönottoa; kehottaa komissiota esittämään uusiutuvien energialähteiden ensisijaista pääsyä verkkoon ja ajojärjestyksessä etusijalle asettamista vuoden 2020 jälkeisenä aikana koskevien sääntöjen vahvistamista ja selventämistä; korostaa, että mahdollisuutta poistaa vaiheittain ensisijainen pääsy verkkoon ja ajojärjestyksessä etusijalle asettaminen olisi arvioitava, kun uusiutuvia energialähteitä koskevalle tulevalle direktiiville toteutetaan väliarviointi viimeistään vuonna 2024;

50. painottaa, että olisi ylläpidettävä ja vahvistettava uusiutuvan energian ensisijaista verkkoon pääsyä ja ajojärjestyksessä etusijalle asettamista uusiutuvia energialähteitä koskevan voimassa olevan direktiivin mukaisesti; kehottaa laatimaan vuoden 2020 jälkeiseksi ajaksi sääntelykehyksen, jolla varmistetaan uusiutuvan sähkön rajoituksien johdosta maksettavat asianmukaiset korvaukset;

51. panee merkille komission strategian lisätä kysynnänjoustomekanismeja; korostaa, että tämä ei saisi luoda kansalaisille lisärasitetta tai lisätä kuluttajien energiakustannuksia; korostaa, että kysynnänjoustomekanismit voisivat tarjota tilaisuuden vähentää energiakustannuksia, mutta toteaa, että kysynnänjoustoon tai dynaamiseen hinnoitteluun osallistumisen olisi aina ehdottomasti perustuttava vapaaehtoisuuteen;

52. katsoo, että sähkön varastointiratkaisujen kehittäminen on olennaisen tärkeää, jotta kehitetään ja integroidaan suuria määriä uusiutuvaa energiaa, autetaan tasapainottamaan verkkoa ja mahdollistetaan uusiutuviin energialähteisiin perustuvan ylijäämäenergian varastointi; kehottaa tarkistamaan nykyistä sääntelykehystä energian varastointijärjestelmien käyttöönoton edistämiseksi ja olemassa olevien esteiden poistamiseksi;

53. painottaa, että sähköntuotannon pullonkauloja koskeva ongelma estää edelleen uusiutuvan energian vapaan liikkumisen jäsenvaltioiden rajojen yli ja hidastaa todellisten energian sisämarkkinoiden luomista Euroopan unionissa;

54. tähdentää, että olisi lisättävä kuluttajien vaikutusmahdollisuuksia ja heitä olisi kannustettava asianmukaisesti osallistumaan energiamarkkinoille; toteaa, että dynaamiset markkinapohjaiset hinnat, joihin sisältyvät sosiaaliset kustannukset ja ympäristökustannukset, olisi suunniteltava kuluttajien tarkoituksenmukaisen kysynnänjouston aikaansaamiseksi ja tarvittavan tuotannon käynnistämiseksi sekä älykkään ja tehokkaan kulutuksen helpottamiseksi; suosittelee, että komission olisi jatkettava eri kuluttajaryhmiin kohdistuvien vaikutusten analysointia;

55. korostaa, että tietyillä kuluttajilla on jäykät kulutustottumukset ja heihin tehostetut hintaperusteiset tehokkuusmekanismit voivat vaikuttaa kielteisesti; painottaa tässä yhteydessä, että on tärkeää, että jäsenvaltioiden energiatehokkuuuspolitiikassa keskitytään haavoittuvassa asemassa oleviin kuluttajiin;

56. katsoo, että tarvittaisiin sellaista selkeää EU:n sääntelykehystä uusiutuvan energian omaa käyttöä ja uusiutuvaa energiaa tuottavia yhteisöjä/osuuskuntia varten, jossa otetaan huomioon kaikki hyödyt, kun suunnitellaan korvausmekanismeja ylijäämätuotannon myyntiä, verkkoon pääsyä ja verkon käyttöä varten; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään omaa energiantuotantoa sekä paikallisten uusiutuvan energian verkkojen täytäntöönpanoa ja yhteenliitäntää kansallisten energiapolitiikkojen täydentämiseksi; korostaa, että tuottajakuluttajilla olisi oltava mahdollisuus hyödyntää energiaverkkoa ja -markkinoita oikeudenmukaiseen hintaan eikä heitä saisi rangaista lisäveroilla tai -maksuilla; on huolissaan joidenkin jäsenvaltioiden aloitteista luoda esteitä omaa käyttöä ja tuotantoa koskevien oikeuksien harjoittamiselle;

57. kannustaa jäsenvaltioita hyödyntämään paremmin maaperästä saatavaa lämpö- ja jäähdytysenergiaa;

Lämmitys ja jäähdytys

58. suhtautuu myönteisesti lämmitystä ja jäähdytystä koskevasta strategiasta annettuun komission tiedonantoon mutta korostaa uusiutuvan energian käytön puutteellista edistystä ja alhaisia tavoitteita lämmityksessä ja jäähdytyksessä etenkin rakennuksissa; painottaa merkittävää potentiaalia, joka liittyy uusiutuvien energialähteiden käytön jatkuvaan edistämiseen lämmityksessä ja jäähdytyksessä; toteaa, että lämmityksen ja jäähdytyksen osuus on puolet EU:n lopullisesta energiankulutuksesta ja että ala on siksi keskeisessä asemassa, kun pyritään saavuttamaan EU:n ilmastotavoitteet ja uusiutuvia energiavaroja koskevat tavoitteet; toteaa uusiutuvan energian lisääntymisen hyödyt lämmitys- ja jäähdytysalalla; korostaa lämpöinfrastruktuurin ja -varastoinnin joustavuuden lisäämistä helpotettaessa vaihtelevien uusiutuvien energialähteiden yhdistämistä varastoimalla energiaa lämmön muodossa, jolloin turvataan erinomainen tuotto investoinneille ja mahdollistetaan korkealaatuisten paikallisten työpaikkojen parantaminen; kehottaa komissiota korjaamaan sääntelypuutteet vuoden 2020 jälkeistä aikaa koskevassa uusiutuvien energialähteiden lainsäädäntöpaketissa;

59. suhtautuu myönteisesti helmikuussa 2016 annettuun komission tiedonantoon lämmityksestä ja jäähdytyksestä; muistuttaa tässä yhteydessä, että lämmitys- ja jäähdytysalan toimiin liittyy merkittävää potentiaalia energiaturvallisuuden lisäämiseksi (koska rakennuksissa käytetään 61 prosenttia Euroopan unioniin tuodusta kaasusta, pääasiassa lämmitystarkoituksiin) esimerkiksi kehittämällä kaukolämpö- ja kaukojäähdytysverkkoja, jotka ovat tehokas keino integroida kestävä lämpö kaupunkeihin suuressa mittakaavassa, koska niillä voidaan samanaikaisesti siirtää monista lähteistä saatua lämpöä eivätkä ne ole riippuvaisia mistään yksittäisestä lähteestä;

60. suhtautuu myönteisesti lämmitystä ja jäähdytystä koskevasta strategiasta annettuun komission tiedonantoon, jossa painotetaan tarvetta poistaa vaiheittain käytöstä fossiiliset polttoaineet, joiden osuus alalla käytetystä polttoaineesta on edelleen 75 prosenttia, ja korvata ne täysimääräisesti energiatehokkuutta koskevilla toimilla – jotka ovat merkittävä mahdollisuus vähentää fossiilisten polttoaineiden käyttöä – ja uusiutuvalla energialla;

61. kehottaa toteuttamaan lisätoimia, jotta hyödynnetään uusiutuvan energian jäljellä olevaa merkittävää potentiaalia lämmitys- ja jäähdytysalalla vuoden 2020 tavoitteiden saavuttamiseksi kokonaisuudessaan; kehottaa komissiota korjaamaan näiden alojen sääntelypuutteet vuoden 2020 jälkeistä aikaa koskevassa uusiutuvien energialähteiden lainsäädäntöpaketissa;

62. ottaa huomioon, että biomassa on nykyisin yleisimmin lämmitykseen käytetty uusiutuva energialähde ja että sen osuus kaikesta uusiutuvaan energiaan perustuvasta lämmityksestä on noin 90 prosenttia; toteaa, että se on keskeisessä asemassa Keski- ja Itä-Euroopassa erityisesti, kun energiaturvallisuutta pyritään lisäämään kestävällä tavalla;

63. korostaa tarvetta helpottaa siirtymistä kohti uusiutuvaa energiaa hyödyntäviä energiatehokkaita lämmityslaitteita samalla, kun varmistetaan riittävä tuki sekä tiedotuksen ja avun lisääminen energiaköyhille kansalaisille;

64. korostaa tarvetta uusiutuviin energialähteisiin perustuvan jäähdytyksen kattavaan ja tehokkaaseen määritelmään;

65. painottaa tarvetta uudistaa ja parantaa kaukolämpö- ja kaukojäähdytysjärjestelmien suorituskykyä, koska kaukolämpö- ja kaukojäähdytysverkoissa voidaan käyttää ja varastoida uusiutuvista energialähteistä tuotettua sähköä ja siirtää sitä sitten rakennuksiin ja teollisuuslaitoksiin, millä lisätään uusiutuviin energialähteisiin perustuvan lämmityksen ja jäähdytyksen osuutta;

66. korostaa tuottajakuluttajaryhmien, joihin kuuluu kotitalouksia, mikro- ja pienyrityksiä, osuuskuntia ja paikallisviranomaisia, mahdollisuuksia kollektiivisten energiajärjestelmien, kuten kaukolämmityksen, vakiinnuttamiseksi kustannustehokasta uusiutuvan energian lämmitys- ja jäähdytyskäyttöä silmällä pitäen, samoin kuin energiatehokkuuden ja uusiutuvan energian välistä monipuolista yhteisvaikutusta;

67. katsoo, että olisi vahvistettava uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin, energiatehokkuusdirektiivin ja rakennusten energiatehokkuutta koskevan direktiivin välistä yhteisvaikutusta, jotta lisätään uusiutuvien energialähteiden käyttöä lämmitykseen ja jäähdytykseen;

68. toteaa, että sekä lämmitykseen että jäähdytykseen liittyvät energiatehokkuushankkeet ovat tärkeitä välineitä, joilla varmistetaan vakaat ja ennustettavat energiankulutusmallit ja torjutaan energiaköyhyyttä;

Liikenne

69. panee merkille, että tavoitteesta, jonka mukaan uusiutuvien energialähteiden osuuden olisi oltava liikennealalla 10 prosenttia vuoteen 2020 mennessä, on jääty selvästi jälkeen, mikä johtuu osittain haasteista, jotka liittyvät liikennettä koskevaan biopolttoaineisiin perustuvaan uusiutuvien energialähteiden strategiaan; muistuttaa, että liikenne on unionissa ainoa ala, jonka kasvihuonekaasupäästöt ovat nousseet vuodesta 1990; huomauttaa, että uusiutuvat energialähteet ovat keskeisellä sijalla kestävän liikkuvuuden saavuttamisessa; kehottaa jäsenvaltioita lisäämään toimiaan, joilla otetaan käyttöön kestäviä toimia liikennealalla, kuten kysynnän vähentäminen, siirtyminen kestävämpiin liikennemuotoihin, tehostaminen ja liikennealan sähköistäminen; kehottaa komissiota laatimaan kehyksen, jolla edistetään uusiutuvista energialähteistä tuotetulla sähköllä kulkevien sähköisten ajoneuvojen käyttöä, ja parantamaan lainsäädäntökehystä tarjoamalla mahdollisuuksia biopolttoaineille, jotka ovat kasvihuonekaasujen kannalta erittäin tehokkaita, ottaen huomioon epäsuoran maankäytön muutoksen vuoden 2020 jälkeen;

70. kehottaa jatkamaan ja lisäämään YMP:n määrärahojen osittaista käyttöä toimiin, joilla tuetaan uusiutuvan energian tuotantoon ja käyttöön tehtäviä investointeja maatalousalalla;

71. arvioi, että liikenteen osuus Euroopan lopullisesta energiankulutuksesta on yli 30 prosenttia ja että 94 prosenttia liikenteestä on riippuvaista öljytuotteista; katsoo siksi, että toimien, joilla pyritään lisäämään uusiutuvien energialähteiden käyttöä liikennealalla, on oltava kunnianhimoisia ja selkeästi sidoksissa liikennealan hiilivapaaksi saattamiseen;

72. pyytää komissiota ehdottamaan kunnianhimoisia toimia, joilla nopeutetaan liikennealan hiilivapaaksi saattamista, myös uusiutuvien polttoaineiden käytöllä, sähköistämisen lisäämisellä ja tehokkuuden edistämisellä, sekä tiivistämään toimia, joilla edistetään teknistä kehitystä ja innovointia näillä aloilla;

73. panee merkille liikennealan sähköistämisen merkityksen talouden saattamiseksi hiilivapaaksi ja kehottaa komissiota laatimaan kehyksen, jolla edistetään uusiutuvista energialähteistä tuotetulla sähköllä kulkevien sähköisten ajoneuvojen käyttöä, keskeisenä keinona saavuttaa vuoden 2030 tavoitteet;

74. odottaa, että komissio julkistaa kesäkuussa 2016 liikennealan hiilivapaaksi saattamista koskevan strategian, ja painottaa tältä osin, että on lisättävä uusiutuvien energialähteiden käyttöä, jotta varmistetaan, että liikennealalla osallistutaan aktiivisesti vuoden 2020 tavoitteiden saavuttamiseen;

75. suhtautuu myönteisesti edistykseen, jota on saavutettu kehitettäessä uusia biopolttoaineita ja moottoreita EU:n Clean Sky -yhteisyrityksen päätökseen saatettujen hankkeiden kehyksessä;

76. korostaa, että on tärkeää kehittää seuraavan sukupolven biopolttoaineita, joissa käytetään biomassaa tai jätettä;

77. huomauttaa, että on tarpeen parantaa sääntely-ympäristöä ja pitkän aikavälin edellytyksiä, jotta tuetaan uusiutuvan energian kehittämistä ilma- ja meriliikenteen alalla;

78. korostaa liikennemuotosiirtymän tarvetta liikenteen alalla, jotta mukautetaan kestävää liikkuvuutta koskevaa sääntelyä ja politiikkaa, johon sisältyvät intermodaalisuus, kestävät logistiset järjestelmät, liikkuvuuden hallinta ja kestävä kaupunkipolitiikka, jotka siirtävät liikenteen alan energiankulutusta uusiutuviin energialähteisiin ja/tai minimoivat kokonaisenergiankulutusta ja kannustavat aktiivisempia matkailumalleja, älykkäisiin kaupunkeihin perustuvien ratkaisujen kehittämistä ja täytäntöönpanoa sekä kaupunkien ympäristöystävällisten liikennemuotojen ja asianmukaisen kaupunkisuunnittelun tukemista; kehottaa jäsenvaltioita ja EU:ta edistämään matkustajien ja rahdin liikennemuotosiirtymää maantie- ja ilmaliikenteestä rautatie- ja meriliikenteeseen; kehottaa komissiota arvioimaan johdinautotekniikkaan perustuvaa potentiaalia;

79. kehottaa painokkaasti EU:n toimielimiä kehittämään – osoituksena niiden lujasta sitoutumisesta uusiutuviin energialähteisiin – niiden omaa uusiutuvan energian tuotantokapasiteettia, jotta katetaan niiden omien rakennuksien energiankysyntä; painottaa, että EU:n toimielimien olisi ostettava vihreää energiaa tarpeidensa täyttämiseksi, kunnes mainittua kapasiteettia on kehitetty;

80. painottaa, että kävelyn, pyöräilyn, yhteiskyytien ja autojen yhteiskäytön suurempi kulkumuotojakauma yhdessä julkisten liikennevälineiden kanssa ovat ratkaisevassa asemassa, jotta vähennetään ja vältetään EU:n riippuvuutta öljystä, millä vähennetään siten kasvihuonekaasupäästöjä;

81. korostaa pyöräilyjärjestelyihin ja -infrastruktuureihin liittyvää potentiaalia, jotta parannetaan liikenteen kestävyyttä kaupunkialueilla;

82. korostaa potentiaalia, joka liittyy päästöjen vähentämiseen ja vähähiilisen talouden edistämiseen lisäämällä liikennejärjestelmien sähköistämistä;

Biopolttoaineita ja bionesteitä koskevat kestävyyskriteerit

83. kehottaa komissiota ottamaan huomioon tarpeen lisätä unionin toimintapolitiikkojen synergiaa ja johdonmukaisuutta ja vahvistamaan kestävyyskriteereitä bioenergialle ottaen huomioon jo olemassa olevien kestävyyttä koskevien EU:n toimintapolitiikkojen ja kiertotaloutta koskevan politiikan toimivuuden perusteellisen arvioinnin; muistuttaa, että EU:n energiaturvallisuuden vahvistaminen olisi saavutettava omien resurssien kestävällä käytöllä resurssitehokkuuden parantamisen tavoitteen mukaisesti;

84. kehottaa suhtautumaan varoen yleistyvään suuntaukseen, jossa metsän biomassaa käytetään EU:n pääasiallisena uusiutuvana energialähteenä, koska sillä voi olla mahdollisesti haitallisia vaikutuksia ilmastoon ja ympäristöön, jollei sitä hankita kestävästi ja jollei siitä ole asianmukaista kirjanpitoa; huomauttaa, että bioenergian ilmastovaikutukset on kirjattava pitkällä aikavälillä, sillä korjattujen metsien uusiutumisaika on pitkä;

85. huomauttaa, että bioenergian osuus uusiutuvasta energiasta Euroopassa on jo 60 prosenttia ja sen käyttö näyttää edelleen lisääntyvän; korostaa, että on tärkeää selventää kiireellisesti metsän biomassan erilaisten energiaan liittyvien käyttötarkoitusten kasvihuonekaasuvaikutukset ja määritellä käyttötarkoitukset, joiden avulla voidaan saavuttaa paras mahdollinen hillitsevä vaikutus alan toimien kannalta merkittävässä ajassa;

86. korostaa, että biopolttoaineiden tuotanto ei saa olla ristiriidassa elintarviketuotannon kanssa eikä vaarantaa elintarviketurvallisuutta; katsoo kuitenkin, että rehukasvien, kuten vehnän, maissin, sokerijuurikkaan ja auringonkukan, tuotannon kasvua Euroopassa edistävä tasapainoinen politiikka voisi sisältää mahdollisuuden biopolttoaineen tuotantoon, kun otetaan huomioon epäsuora maankäytön muutos, jolloin voitaisiin taata Euroopan viljelijöille varma tulovirta, houkutella investointeja ja työpaikkoja maaseudulle, helpottaa Euroopassa vallitsevaa kroonista pulaa (muuntogeenittömästä) proteiinipitoisesta eläinten rehusta ja vähentää Euroopan riippuvuutta fossiilisten polttoaineiden tuonnista; katsoo, että jos kyseisten maataloustuotteiden markkinoilla on ylitarjontaa, biopolttoaineiden ja bioetanolin tuotanto voisi toimia tilapäisenä keinona kestävien hankintahintojen säilyttämiseksi ja viljelijöiden tulotason turvaamiseksi kriisiaikana sekä toimia markkinoiden vakausmekanismina; korostaa tarvetta edistää viljelemättömien viljelykelpoisten maiden, joita ei käytetä elintarvikkeiden tuotannossa, ottamista mukaan bioenergian tuotantoon kansallisten ja EU:n uusiutuvan energian tavoitteiden saavuttamiseksi;

87. katsoo, että karjanlanta voi olla arvokas biokaasun lähde, jos käytetään käymisen kaltaisia lannanprosessointitekniikoita; korostaa myös, että on tärkeää tehdä tästä taloudellisesti toteutuskelpoinen vaihtoehto viljelijöille;

88. kannustaa jäsenvaltioita ja komissiota edistämään kestävän metsätalouden merkitystä ja siten metsän biomassan tärkeää asemaa yhtenä keskeisenä EU:n uusiutuvana raaka-aineena energiatavoitteiden saavuttamiseksi; kiinnittää huomiota lisääntyvään metsän biomassan kysyntään, minkä vuoksi EU:n metsästrategian mukaista kestävää metsätaloutta olisi vahvistettava ja edistettävä entisestään, sillä se on olennaisen tärkeä biologisen monimuotoisuuden ja metsien ekosysteemisen tehtävän kannalta, mukaan lukien ilmakehän hiilidioksidin sitominen; kiinnittää siksi huomiota EU:ssa muodostuneiden ja kolmansista maista tuotujen luonnonvarojen tasapainoisen hyödyntämisen merkitykseen, kun otetaan huomioon, että puun uusiutuminen vaatii hyvin pitkän ajan;

89. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioille.

[1] EUVL L 140, 5.6.2009, s. 16.
[2] EUVL L 347, 20.12.2013, s. 81.
[3] EUVL L 239, 15.9.2015, s. 1.
[4] Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0094.
[5] Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0359.
[6] Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0445.
[7] Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0444.

PERUSTELUT

Uusiutuvan energian kehittäminen edellyttää uudenlaista lähestymistapaa, jonka avulla siitä tehdään Euroopan unionin energiamallin kulmakivi. Ilmastonmuutoksen torjuminen on keskeinen tavoitteemme ja historiallinen tehtävä, johon meidän on tartuttava. Meidän on myös vähennettävä riippuvuuttamme muualta maailmasta tulevista energiavaroista, jos pyrkimyksenämme on rakentaa oma tuotantomallimme ja luoda korkealaatuisia työpaikkoja sekä toimia edelläkävijänä energiasiirtymän edellyttämien strategisten teknologioiden kehittämisessä.

Siirtyminen kohti kestävää energiantuotantomallia on yhteiskunnallisesti ensisijainen tavoite, jota ei voi jättää ainoastaan markkinoiden hoidettavaksi. Meidän on päin vastoin ymmärrettävä, että vakavien sosiaalisten ja ympäristöön liittyvien ulkoisten seikkojen välttämiseksi tarvitaan sääntelyä ja demokraattista osallistumista. Meidän on estettävä, etteivät päätökset Euroopan energia-alan tulevaisuudesta ole energiaoligopolien käsissä.

Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä annettu direktiivi (2009/28/EY) mahdollisti, että unioni sai oikeudellisen välineen, jonka avulla se voi saavuttaa nämä tavoitteet. Hyväksymällä tämän direktiivin unioni käynnisti prosessin kohti jäsenvaltioidensa energialähteiden yhdistelmän muuttamista. Tämä oikeudellinen väline sitovine tavoitteineen ja seurantaa ja valvontaa koskevine selkeine säännöksineen on mahdollistanut suotuisan kehyksen uusiutuvien energialähteiden kehittämiseksi ja edesauttanut alan vaihtelevaa ja monipuolista kasvua. Julkiset tukitoimenpiteet ovat auttaneet monia jäsenvaltioita saavuttamaan monia tavoitteita. Tarvitaan kuitenkin kunnianhimoista poliittista panostusta, jotta vuoteen 2020 asetetut ja sen jälkeiset tavoitteet voidaan saavuttaa.

Suhtaudumme kriittisesti joihinkin kehyksen osiin, jotka liittyvät uusiutuvien energialähteiden käytön edistämiseen. Biopolttoaineiden käytön edistämisellä liikenteessä on kiistämättä ollut kielteinen vaikutus elintarviketuotantoon eikä se ole johtanut sellaiseen syvälliseen pohdintaan koordinoinnin ja globaalin suunnittelun puutteesta logistiikassa ja kaupunkeja koskevassa politiikassa, jota tarvitaan todellisen kestävyyden takaamiseksi.

Uusiutuvia energialähteitä koskevan Euroopan tason sääntelyn avulla on kyettävä ratkaisemaan lukuisia ongelmia, jotka jarruttavat alan kehitystä, edistämällä julkisia investointeja, demokraattista valvontaa ja vakaata investointikehystä, jotta helpotetaan energia-alan kollektiivista ja demokraattista hallintoa ja jotta voidaan vuoteen 2050 mennessä saavuttaa täysin riippumaton, tehokas ja puhdas energiamalli.

YMPÄRISTÖN, KANSANTERVEYDEN JA ELINTARVIKKEIDEN TURVALLISUUDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (29.4.2016)

teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnalle

uusiutuvan energian tilannekatsauksesta
(2016/2041(INI))

Valmistelija (*): Marijana Petir

(*) Valiokuntien yhteistyömenettely – työjärjestyksen 54 artikla

EHDOTUKSET

Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1. katsoo, että kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen vuonna 2015 tehdyn Pariisin sopimuksen mukaisesti edellyttää myös EU:n ilmasto- ja energiapolitiikan tavoitteiden saavuttamista uusiutuvan energian alalla; korostaa tässä yhteydessä, että tarvitaan seurantatoimia sekä vahvaa, selkeää ja vakaata pitkäaikaista sääntelykehystä, johon sisältyy uusiutuvaa energiaa (niiden lähteitä) koskevia sitovia tavoitteita, jotka vastaavat tehokkainta edistymistapaa kohti unionin pitkän aikavälin (2050) ilmastotavoitteita; korostaa, etteivät nykyinen Energia 2020 -strategia ja nykyiset energiatavoitteet riitä saavuttamaan tavoitetta, joka koskee siirtymistä vähähiiliseen talouteen vuoteen 2050 mennessä, ja siksi kehottaa komissiota esittämään vuodeksi 2030 kunnianhimoisemman ilmasto- ja energiapaketin, jossa nostetaan uusiutuvia energialähteitä koskevaa EU:n tavoitetta vähintään 30 prosenttiin ja joka on tarkoitus panna täytäntöön yksittäisten kansallisten tavoitteiden avulla;

2. on ilahtunut siitä, että vuonna 2013 uusiutuvien energialähteiden käytön avulla jäi tuottamatta noin 388 miljoonaa bruttotonnia hiilidioksidia ja fossiilisten polttoaineiden kysyntä väheni EU:ssa 116 miljoonaa öljytonnia vastaavalla energiamäärällä;

3. katsoo, että Pariisin sopimukseen (COP21) on liitettävä kansallisia päästösuunnitelmia sekä päästöjä ja energia-alaa koskevia konkreettisia ja todennettavissa olevia sitoumuksia, joilla taataan, että ilmaston lämpeneminen jää korkeintaan kahteen asteeseen;

4. on ilahtunut edistymisestä kohti EU:n tavoitetta, jossa uusiutuvien energialähteiden osuus olisi 20 prosenttia energian kokonaisloppukulutuksesta vuoteen 2020 mennessä, erityisesti sähköntuotantoalalla; kehottaa toteuttamaan lisätoimia, jotta hyödynnetään uusiutuvan energian jäljellä olevaa merkittävää potentiaalia lämmitys- ja jäähdytysalalla vuoden 2020 tavoitteiden saavuttamiseksi kokonaisuudessaan; kehottaa komissiota korjaamaan näiden alojen sääntelypuutteet vuoden 2020 jälkeistä aikaa koskevassa uusiutuvien energialähteiden sääntelypaketissa;

5. kannustaa jäsenvaltioita hyödyntämään paremmin maaperästä saatavaa lämpö- ja jäähdytysenergiaa;

6. kannustaa jäsenvaltioita tuottamaan keskitetysti kaukolämpöä ja -jäähdytystä kaupunkialueilla ja hyödyntämään saatavilla olevaa hukkalämpöä kaukolämmitykseen;

7. pitää myönteisenä jäsenvaltioiden edistymistä uusiutuvaa energiaa koskevien kansallisten erityistavoitteidensa saavuttamisessa ja kehottaa hitaasti edistyviä jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan, jotta ne saavuttaisivat tavoitteensa ajoissa; odottaa, että energiaunionia koskeva vuoden 2020 jälkeinen hallintokehys on kunnianhimoinen, luotettava, avoin, demokraattinen ja parlamentin täysin osallistava, jotta voidaan varmistaa, että vuotta 2030 koskevat kunnianhimoiset ilmasto- ja energiatavoitteet saavutetaan, sekä taata tasapuoliset toimintaedellytykset ja vakaat sääntelyolosuhteet, joilla lisätään sijoittajien luottamusta; kannustaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön ja säilyttämään vakaan kannustinjärjestelmän, jolla helpotetaan investointien ja rahoituksen luotettavaa virtaa uusiutuvien energialähteiden alalle;

8. katsoo, että saavutettu edistys on osoitus sellaisen uusiutuvia energialähteitä koskevan unionin politiikan ansioista, joka perustuu sitoviin kansallisiin tavoitteisiin, kuten Euroopan parlamentti on toistuvasti vaatinut, sillä se tuo elinkeinoelämälle ja sijoittajille pitkällä aikavälillä varmuuden, jota tarvitaan tuotantokapasiteettiin samoin kuin siirto- ja jakeluinfrastruktuuriin tehtäviä investointeja varten;

9. vaatii komissiota ja jäsenvaltioita pyrkimään korkeampiin tavoitteisiin kuin ne, jotka uusiutuvia energialähteitä koskevassa direktiivissä 2009/28/EY on jo asetettu, kun otetaan huomioon Pariisin sopimuksessa tehdyt kunnianhimoisemmat sitoumukset ja se, että 30. lokakuuta 2015 esitellyt kansallisesti määritellyt panokset kaiken kaikkiaan merkitsevät ilmaston lämpenemistä vielä 2,7 celsiusasteella vuosisadan loppuun mennessä;

10. on huolestunut kaikista komission tiedonannossa mainituista aloista, joilla vuoden 2020 tavoitteisiin liittyvät prosenttiosuudet jäävät selvästi alle saavutetun kokonaisedistymisen, ja vaatii komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään määrätietoisiin toimiin teknologian kannalta kriittisimmillä aloilla;

11. tukee joissakin jäsenvaltioissa toteutettuja toimia, joilla on parannettu uusiutuvien energialähteiden tukimekanismeja suuntaamalla niitä paremmin niiden integroimiseksi asteittain markkinoille siten, että otetaan huomioon eri teknologioiden kypsyys ja taataan, että kuluttaja hyötyy teknologian kehityksestä;

12. kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään täysimääräisesti uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin mukaisten yhteistyöjärjestelyjen tarjoamia mahdollisuuksia ylijäämien tilastollisen siirron kautta, jotta ne saavuttaisivat vuoden 2020 kansalliset tavoitteensa ja energiamallit, joissa painotetaan voimakkaasti uusiutuvia energialähteitä; korostaa, että jäsenvaltioiden yhteistyötä tiivistämällä voitaisiin varmistaa uusiutuvan energian tehokas tarjoaminen EU:n tärkeimpiin kulutuspisteisiin; kannustaa jäsenvaltioita kehittämään lisäohjelmia, jotta voidaan varmistaa tällaisten energialähteiden kilpailukyvyn parantuminen;

13. toteaa, että kukin jäsenvaltio voi vapaasti valita ne uusiutuvat energialähteet, jotka parhaiten soveltuvat sen maantieteellisiin ja ympäristöominaisuuksiin; toteaa, että bioenergialla on suuri merkitys siirryttäessä vähähiiliseen talouteen EU:ssa; vaatii jäsenvaltioita asettamaan etusijalle uusiutuvat energialähteet ja teknologiat, joilla on vähiten haitallisia vaikutuksia ympäristöön ja biologiseen monimuotoisuuteen, ihmisoikeuksiin ja kansanterveyteen ilmanlaadun parantumisen ansiosta ja samalla hyödyntämään erityisen paikallisen ja alueellisen potentiaalinsa tuomaa etua uusiutuvien energialähteiden kannalta suotuisan lopputuloksen varmistamiseksi ottaen huomioon uusiutuvaa energiaa koskevien tavoitteiden kustannustehokkaan saavuttamisen; peräänkuuluttaa toimia, joilla varmistetaan entistä parempi suunnittelu uusiutuvan energian käyttöönottoa varten, myös aluesuunnittelu ja ympäristövaikutusten arviointi, noudattaen täysin unionin ja kansallista lainsäädäntöä sekä energiamarkkinoiden tehokas toiminta;

14. korostaa, että tutkimus- ja kehitystoiminnalla on keskeinen rooli uusiutuvien energialähteiden kehittämisessä; kehottaa komissiota tukemaan tutkimus- ja kehitystoimintaa uusiutuvan energian (mukaan lukien vaihtoehtoiset polttoaineet ja geoterminen ja merienergia) ja sen varastoinnin ja tuotekehityksen alalla, jotta voidaan parantaa EU:n uusiutuvan energian teollisuuden kilpailukykyä, ja varmistamaan, että myös pk-yrityksillä on mahdollisuus hyödyntää tutkimus- ja tuotekehitysrahoitusta; katsoo, että Horisontti 2020 -ohjelman väliarvioinnissa olisi varattava lisärahoitusta uuden sukupolven uusiutuville energialähteille, myös niille, joita tällä hetkellä ei arvosteta tarpeeksi;

15. katsoo, että uusiutuvien energialähteiden uudet tuotantojärjestelmät, kuten omaan käyttöön tapahtuva tuotanto, yhdistettyinä uusiin teknologioihin voivat merkittävästi edesauttaa uusiutuvia energialähteitä koskevien tavoitteiden saavuttamista ottaen huomioon kaikki niiden hyödyt, kun suunnitellaan korvausmekanismeja ylijäämätuotannon myyntiä ja verkon käyttöä varten; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään omaa energiantuotantoa sekä paikallisten uusiutuvan energian verkkojen täytäntöönpanoa ja yhteenliitäntää kansallisten energiapolitiikkojen täydentämiseksi; kannattaa sitä, että kuluttajat, niin kansalaiset kuin yrityksetkin, osallistuvat entistä enemmän uusiutuvien energialähteiden paikalliseen käyttöön, jotta voidaan hillitä ilmastonmuutosta;

16. katsoo, että uusiutuvat energialähteet voivat saada kuluttajat entistä tietoisemmiksi omasta energiankulutuksestaan, jolloin ne voivat edesauttaa kuluttajakeskeisen energiaunionin luomista koskevan tavoitteen saavuttamista, ja niiden avulla on mahdollista parantaa työllisyyttä, myös alueilla, joiden väestötiheys on alhainen; korostaa tarvetta poistaa taloudellisia, sääntelyyn liittyviä ja hallinnollisia esteitä, jotta voidaan antaa kuluttajille mahdollisuus hallita energiankäyttöään, rohkaista heitä investoimaan uusiutuvaan hajautettuun energiaan ja suojella heitä energiaköyhyydeltä;

17. pyytää jäsenvaltioita kehittämään mahdollisimman yhtenäistä sääntelyä, jotta voidaan edistää uusiutuvan sähköenergian tuotantoon tarkoitettujen hajautettujen laitosten käyttöönottoa ja erityisesti kannustaa niin yksilöiden kuin yhteisöjenkin omaan käyttöön tapahtuvaan tuotantoon nettotasejärjestelmien käyttöönoton kautta;

18. korostaa julkisten investointien ja luottojen tarvetta sähköverkkojen parantamiseksi sekä niiden mukauttamiseksi vastaanottamaan paikallisesti uusiutuvalla energialla hajatuotettua sähköä;

19. korostaa, että uusiutuvan energian tuotannon kehittämiseen annettu rahoitus on merkinnyt kuluttajille kohtuuttomia kustannuksia; katsoo, että komission ja jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi kehitettävä uusia rahoitusvälineitä, jotka perustuvat tarjouskilpailujärjestelyihin ja huutokauppoihin, ja lisättävä varmuutta sijoittajien kannalta varmistamalla, että taannehtivat toimet suljetaan pois;

20. korostaa tarvetta siirtyä vähähiiliseen lämmitys-, ilmastointi- ja liikennealaan sähköistämällä kyseiset alat;

21. painottaa, että kolmasosa tavoitteesta, jonka EU on asettanut itselleen vuodeksi 2020 uusiutuvien energialähteiden osalta liikennealalla, voitaisiin saavuttaa käyttämällä orgaanisesta jätteestä peräisin olevaa biokaasua ja että noin 2 prosenttia uusiutuvia energialähteitä koskevasta tavoitteesta voitaisiin saavuttaa, jos kaikki orgaaninen jäte toimitettaisiin hajotettavaksi anaerobisesti; katsoo tästä syystä, että edistettäessä siirtymistä kiertotalouteen, jossa jätettä pidetään uutena resurssina, on välttämätöntä tehdä lajitellun biojätteen keruusta pakollista kaikissa EU:n jäsenvaltioissa vuoteen 2020 mennessä;

22. kehottaa jatkamaan ja lisäämään YMP:n määrärahojen osittaista käyttöä toimiin, joilla tuetaan uusiutuvan energian tuotantoon ja käyttöön tehtäviä investointeja maatalousalalla;

23. on huolestunut siitä, että uusiutuvan energian käyttöä liikennealalla koskevan EU:n 10 prosentin tavoitteen saavuttamisessa ei ole edistytty, ja kiinnittää huomiota siihen, kuinka tärkeää tämän päämäärän saavuttaminen on, jotta voidaan vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja vähentää EU:n riippuvuutta tuontienergiasta; vaatii jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan, jotta ne saavuttaisivat tämän tavoitteen ajoissa; muistuttaa, että liikenne on unionissa ainoa ala, jonka kasvihuonekaasupäästöt ovat nousseet vuodesta 1990; huomauttaa, että uusiutuvat energialähteet ovat keskeisellä sijalla kestävän liikkuvuuden saavuttamisessa; pitää liikenteen sähköistämistä yhtenä tehokkaimmista keinoista vähentää ilmansaasteita ja kasvihuonekaasupäästöjä liikennealalla; vaatii komissiota harkitsemaan, että uusiutuvan energian käytölle liikennealalla vahvistettaisiin kunnianhimoinen tavoite, ja parantamaan lainsäädäntökehystä tarjoamalla mahdollisuuksia biopolttoaineille, jotka ovat kasvihuonekaasujen kannalta erittäin tehokkaita, ottaen huomioon epäsuoran maankäytön muutoksen vuoden 2020 jälkeen, ja helpottamaan ”vihreiden” työpaikkojen syntymistä niiden käyttöön tarjottavan asianmukaisen kannustimen kautta samalla, kun torjutaan epäsuoran maankäytön muutoksen haittavaikutuksia;

24. kehottaa komissiota ottamaan huomioon tarpeen lisätä unionin toimintapolitiikkojen synergiaa ja johdonmukaisuutta ja vahvistamaan kestävyyskriteereitä bioenergialle, ottaen huomioon jo olemassa olevien kestävyyttä koskevien EU:n toimintapolitiikkojen ja kiertotaloutta koskevan politiikan toimivuuden perusteellisen arvioinnin; muistuttaa, että EU:n energiaturvallisuuden vahvistaminen olisi saavutettava omien resurssien kestävällä käytöllä resurssitehokkuuden parantamisen tavoitteen mukaisesti;

25. kehottaa suhtautumaan varoen yleistyvään suuntaukseen, jossa metsän biomassaa käytetään EU:n pääasiallisena uusiutuvana energialähteenä, koska sillä voi olla mahdollisesti haitallisia vaikutuksia ilmastoon ja ympäristöön, jollei sitä hankita kestävästi ja jollei siitä ole asianmukaista kirjanpitoa; huomauttaa, että bioenergian ilmastovaikutukset on kirjattava pitkällä aikavälillä, sillä korjattujen metsien uusiutumisaika on pitkä;

26. huomauttaa, että bioenergian osuus uusiutuvasta energiasta Euroopassa on jo 60 prosenttia ja sen käyttö näyttää edelleen lisääntyvän; korostaa, että on tärkeää selventää kiireellisesti metsän biomassan erilaisten energiaan liittyvien käyttötarkoitusten kasvihuonekaasuvaikutukset ja määritellä käyttötarkoitukset, joiden avulla voidaan saavuttaa paras mahdollinen hillitsevä vaikutus alan toimien kannalta merkittävässä ajassa;

27. kehottaa komissiota EU:n ilmasto- ja energiapolitiikan täytäntöönpanoa koskevaa uutta lainsäädäntöä laatiessaan toteuttamaan arvioinnin Euroopan metsien myönteisestä roolista hiilinieluina; korostaa, että Euroopan metsätalous perustuu kestävään hoitoon ja pitkän aikavälin suunnitteluun ja että kestävän metsätalouden kriteereiden ja indikaattoreiden on aina koskettava koko alaa puun loppukäytöstä riippumatta;

28. kehottaa komissiota harkitsemaan kestävää metsätaloutta koskevien yhdenmukaistettujen kriteereiden käyttöönottoa EU:n tasolla, jotta voidaan saada aikaan kansainvälinen viitekehys ohjaamaan metsien biomassan hankintaa uusiutuvan energian raaka-aineena;

29. korostaa tarvetta säilyttää nopeasti käyttöön saatava ja ekologisesti vastuullinen vesivoiman tuotanto;

30. korostaa, että rajatylittävää energiansiirtoinfrastruktuuria ei ole, ja muistuttaa, että uusiutuvan sähkön integroimiseksi täysin on aiheellista kehittää verkkoinfrastruktuureja ja riittäviä yhteenliitäntöjä kustannustehokkaalla tavalla; vaatii poistamaan tarpeettomia byrokraattisia esteitä ja tekemään investointeja, joiden avulla on mahdollista saavuttaa sähköverkkojen 10 prosentin yhteenliitäntätavoite vuoteen 2020 mennessä; korostaa tarvetta purkaa muita kuin rahoitukseen liittyviä esteitä ja vaatii yksinkertaistamaan ja yhdenmukaistamaan uusiutuvan energian tuotantolaitosten hyväksymis-, hallinto-, lupa- ja liitäntämenettelyjä;

31. korostaa, että uusiutuvan energian potentiaalin kehittämiseen olisi kytkettävä kaiken infrastruktuurin, myös rajatylittävän infrastruktuurin, kehittäminen, jotta voidaan estää suunnittelemattomat kehäprosessit, sillä tällaisen infrastruktuurin puuttuminen voi johtaa verkon ylikuormitukseen ja sähkökatkoksiin; kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka ovat jääneet jälkeen tällaisen infrastruktuurin rakentamisessa, saattamaan rakentamisen päätökseen mahdollisimman nopeasti;

32. kehottaa komissiota varmistamaan, että uusiutuvat energialähteet integroidaan markkinoille tasapuolisin toimintaedellytyksin tavanomaisten energialähteiden kanssa ja että markkinoita mukautetaan uusiutuviin energialähteisiin;

33. tiedostaa, että veronkevennykset ovat tehokas kannustin, jonka avulla voidaan toteuttaa siirtyminen fossiilisesta energiasta uusiutuvaan energiaan, ja kehottaa komissiota uudistamaan energiaverotusdirektiiviä ja valtiontukisääntöjä, jotka estävät hyödyntämästä näiden kannustimien koko potentiaalia;

34. kehottaa komissiota kunnioittamaan jäsenvaltioiden toimivaltaa päättää omasta energiapaletistaan ja samalla kannustamaan jäsenvaltioiden väliseen yhteistyöhön, jotta parhaista käytännöistä voidaan ottaa oppia;

35. huomauttaa, että uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käyttöä koskeva uusi malli olisi kehitettävä alhaalta ylöspäin ja sen olisi perustuttava yksittäisten jäsenvaltioiden potentiaaliin siten, että niitä rohkaistaan käyttämään optimaalisesti niiden saatavilla olevia resursseja asettamatta niille ylhäältä käsin tavoitteita, joita on vaikea saavuttaa;

36. kehottaa panemaan täytäntöön parempaa ympäristövaikutusten arviointia koskevaa lainsäädäntöä uusiutuvan energian tuotantohankkeissa kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien parantamiseksi;

37. katsoo, että uusiutuva energia on EU:n ilmasto- ja energiapolitiikan perusta, ja korostaa, että toimintapoliittisten kehysten vakaus ja ennustettavuus on olennainen vaatimus uusiutuvan energian käyttöönotossa; pitää tältä osin valitettavana, että uusiutuvia energialähteitä koskevassa toimintapoliittisessa ympäristössä on ollut äkillisiä muutoksia ja että fossiilisia polttoaineita tuetaan edelleen;

38. kehottaa komissiota ottamaan mukaan paikallis- ja alueviranomaiset ja kunnioittamaan niiden toimivaltaa ja samalla kannustamaan jäsenvaltioiden väliseen yhteistyöhön, jotta parhaista käytännöistä voidaan ottaa oppia.

LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOSLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)	26.4.2016
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	60 4 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Marco Affronte, Margrete Auken, Pilar Ayuso, Zoltán Balczó, Ivo Belet, Simona Bonafè, Biljana Borzan, Lynn Boylan, Soledad Cabezón Ruiz, Nessa Childers, Birgit Collin-Langen, Mireille D’Ornano, Seb Dance, Angélique Delahaye, Jørn Dohrmann, Ian Duncan, Stefan Eck, Bas Eickhout, Eleonora Evi, José Inácio Faria, Karl-Heinz Florenz, Francesc Gambús, Elisabetta Gardini, Gerben-Jan Gerbrandy, Jens Gieseke, Julie Girling, Matthias Groote, Françoise Grossetête, Andrzej Grzyb, György Hölvényi, Anneli Jäätteenmäki, Jean-François Jalkh, Benedek Jávor, Karin Kadenbach, Kateřina Konečná, Giovanni La Via, Peter Liese, Norbert Lins, Susanne Melior, Miroslav Mikolášik, Massimo Paolucci, Gilles Pargneaux, Piernicola Pedicini, Bolesław G. Piecha, Pavel Poc, Daciana Octavia Sârbu, Davor Škrlec, Estefanía Torres Martínez, Nils Torvalds, Tom Vandenkendelaere, Jadwiga Wiśniewska, Damiano Zoffoli
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Clara Eugenia Aguilera García, Nicola Caputo, Giorgos Grammatikakis, Merja Kyllönen, Gesine Meissner, Marijana Petir, Gabriele Preuß, Jasenko Selimovic, Kay Swinburne, Keith Taylor, Mihai Ţurcanu
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)	Marie-Christine Boutonnet

ALUEKEHITYSVALIOKUNNAN LAUSUNTO (21.4.2016)

teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnalle

uusiutuvan energian tilannekatsauksesta
(2016/2041(INI))

Valmistelija: Younous Omarjee

EHDOTUKSET

Aluekehitysvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1. korostaa, että COP21-kokous korosti kaupunkien ja alueiden keskeistä roolia energiasiirtymässä ja niiden panosta ilmastonmuutoksen hillinnässä; korostaa koheesiopolitiikan keskeistä roolia uusiutuvaa energiaa koskevan direktiivin ja energiaunionin tavoitteiden saavuttamisessa;

2. katsoo, että uusiutuvien energialähteiden erityispiirteet sekä se, että niitä on mahdollista hyödyntää monilla tasoilla, monilla toiminta-aloilla sekä erilaisiin järjestelmiin, niin pienimpiin kuin suurimpiinkin, tekee Euroopan alueista, niiden kaupungeista, kaupunkialueista, esikaupunkialueista ja maaseutualueista keskeisiä tasoja siirryttäessä kohti puhtaita yhteiskuntia, joiden hiilipäästöt ja muiden epäpuhtauksien päästöt ovat alhaiset; katsoo, että aluetason uusiutuvia energialähteitä olisi hyödynnettävä tehokkaammin; korostaa, että uusiutuvien energialähteiden käytön lisääminen vastaa pyrkimykseen tehdä niistä kohtuuhintaisempia ja luoda lisää työpaikkoja vihreän talouden alalla;

3. muistuttaa, että riippuvuudella tietyistä uusiutuvista energialähteistä on ilmastovaikutuksen lisäksi väistämättömiä geopoliittisia ja turvallisuuteen liittyviä vaikutuksia;

4. katsoo, että EAKR ja koheesiorahasto voivat myötävaikuttaa direktiivin 2009/28/EY mukaisten ja ilmasto- ja energiapolitiikan puitteissa vuoteen 2030 asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen sekä uusiutuviin energialähteisiin perustuvaan energian tuotantoon liittyvän tutkimuksen ja innovoinnin rahoittamiseen samalla, kun tuetaan työpaikkojen luomista ja talouskasvua; korostaa koheesiopolitiikan temaattisen keskittämisen merkitystä, sillä se auttaa kanavoimaan investoinnit kohti vähähiilistä taloutta, uusiutuvat energialähteet mukaan luettuina, etenkin, kun otetaan huomioon merkittävä temaattinen tavoite, jolla tuetaan siirtymistä vähähiiliseen talouteen kaikilla aloilla; kehottaa jäsenvaltioita lisäämään ponnistelujaan ja hyödyntämään parhaalla mahdollisella tavalla olemassa olevien rahoitusmahdollisuuksien käyttöä tähän tarkoitukseen, ja korostaa tämän tuomia mahdollisuuksia paikallisen liiketoiminnan kehittämiselle ja työpaikkojen luomiselle; muistuttaa EAKR:n ja koheesiorahaston yhteisistä säännöksistä, joilla tuetaan energiatehokkuuteen ja uusiutuvien energialähteiden käyttöön kotitalouksissa, julkisissa rakennuksissa ja yrityksissä liittyvien hankkeiden tukikelpoisuutta, ja katsoo, että alueellisten uusiutuvien energialähteiden markkinoiden yhdentyminen, joka voitaisiin saavuttaa tällaisella rahoituksella, edistäisi osaltaan merkittävästi koheesiopolitiikkaa;

5. korostaa, että on tärkeää valvoa tiiviisti ja yksityiskohtaisesti EU:n rahoituksen käyttöä pyrkimyksille lisätä uusiutuvan energian osuutta energiayhdistelmässä, jotta voidaan koota tietokanta tulevien strategioiden arviointia varten sekä seurata rahoitusta ja arvioida sen vaikuttavuutta;

6. korostaa koheesiorahaston tukea kaukolämmitykseen ja pitää ilahduttavana, että uusiutuvaa energiaa käytetään enenevässä määrin fossiilisten polttoaineiden vaihtoehtona tällä alalla;

7. pitää valitettavana, että uusiutuvien energialähteiden tuki, jonka osuus oli 1,1 prosenttia koheesiopolitiikan varoista ajanjaksolla 2007–2013, nousi vain 1,4 prosenttiin kaudella 2014–2020; toteaa tästä syystä, että koheesiopolitiikan varoilla on mahdollista tehdä enemmän direktiivin 2009/28/EY tavoitteiden saavuttamiseksi;

8. panee merkille, että joissakin jäsenvaltioissa, joissa direktiivissä asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan vielä huomattavia ponnisteluja, ERI-rahastojen varojen käyttöönotto uusiutuvien energialähteiden kehittämiseen on edelleen suhteellisen vähäistä; kannustaa etenkin näiden jäsenvaltioiden kansallisia, alueellisia ja paikallisia viranomaisia hyödyntämään täysimääräisesti ERI-rahastojen tarjoamaa potentiaalia ja korostaa tässä yhteydessä kestäviä energiatoimia koskevan alhaalta ylöspäin -suunnittelun ja parhaiden käytäntöjen vaihdon merkitystä; panee merkille unionin jäsenvaltioiden ja alueiden erilaiset tarpeet, resurssit ja kehitystasot, jotka on otettava huomioon;

9. kannustaa jäsenvaltioita lisäämään yhteistyötään tavoitteiden saavuttamiseksi etenkin siten, että hyödynnetään uusiutuvaa energiaa koskevan direktiivin mukaisesti perustettuja yhteistyömekanismeja;

10. korostaa, että syrjäisimmät alueet sekä alueet, joilla on rajalliset tai olemattomat energiajärjestelmäinfrastruktuurien väliset yhteydet (”energiasaarekkeet”), voivat asettaa itselleen tavoitteeksi energiaomavaraisuuden, ja korostaa, että energiavarmuuden tavoite voitaisiin saavuttaa sekä ERI-rahastojen että ESIR-rahaston rahoituksen avulla, jotta paikalliset resurssit huomioon ottaen voitaisiin hyödyntää täysimääräisesti kyseisten alueiden energiapotentiaalia;

11. katsoo myös, että olisi ryhdyttävä toimiin uusiutuvan energian oman tuotannon lisäämiseksi parhaalla mahdollisella tavalla kaikilla EU:n alueilla alkaen julkisista rakennuksista, jotta edistetään yleistä omavaraisuutta ja siten energiavarmuutta;

12. kannustaa Euroopan kaupunkeja ja alueita tehostamaan jo käytössä olevia tai suunniteltuja toimenpiteitä ja lisäämään ponnisteluja sellaisen puhtaan, kestävän, turvallisen, tehokkaan ja energiatehokkaan liikenteen varmistamiseksi, jossa käytetään uusiutuvia energialähteitä, sillä edistys kohti uusiutuvan energian kymmenen prosentin osuutta ei ole täysin tyydyttävää; katsoo, että aluetasolla suunniteltuihin latauspistejärjestelmiin tehtäviä investointeja olisi pidettävä ensisijaisina kaikissa EU:n kaupungeissa ja kaikilla alueilla niiden erityispiirteiden ja -tarpeiden mukaisesti pyrittäessä mahdollisimman ympäristöystävällistä kaupunkiliikkuvuutta koskevaan tavoitteeseen; kehottaa rahoittamaan investointeja uusiutuvalla energialla käyvään julkiseen liikenteeseen kaikissa jäsenvaltioissa sekä tarjoamaan taloudellisia lisäkannustimia paikallis- ja aluetasolla, jotta edistetään kaupunki- ja esikaupunkialueiden yhteyksiä sekä suurempaa omavaraisuutta, kilpailukykyä, talouskasvua, tieturvallisuutta ja parempia työllisyysoloja;

13. kehottaa komissiota toteuttamaan määrällisiä mittauksia liikennealaa varten käyttöön otettaviin ERI-rahastojen varoihin (70 miljardia euroa) ja arvioimaan siten, minkä verran kyseiset rahastot todella vaikuttavat ponnisteluihin vähentää kasvihuonekaasujen ja muiden epäpuhtauksien päästöjä sekä siirtymiseen kuljetusmuodosta toiseen liikennealalla;

14. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että kaupunkeja koskevaan toimintaohjelmaan sisältyvät täysimääräisesti kaikki jäsenvaltioiden direktiivin 2009/28/EY mukaisesti hyväksymät tavoitteet sekä neuvoston vuoteen 2030 hyväksymät tavoitteet, jotka sisältävät päästövähennysvaatimuksen, johon pääsemiseksi jäsenvaltiot voivat määrittää omat kustannustehokkaat keinonsa;

15. kehottaa komissiota toteutettaessa uutta direktiiviä, jossa asetetaan ilmasto- ja energiapolitiikan puitteissa vuoteen 2030 ulottuvat tavoitteet, kehittämään arvioinnissa käytettäviä kansallisia indikaattoreita tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa niiden alueellisten erityispiirteiden pohjalta, jotta voidaan saavuttaa näiden puitteiden mukaiset unionin tavoitteet;

16. kehottaa komissiota ja EIP-ryhmää tehostamaan toimiaan ESIR-rahaston ja sen infrastruktuuri- ja innovointi-ikkunan asiaankuuluvien investointijärjestelyjen edistämiseksi, jotta jäsenvaltiot voivat tehdä investointeja, joiden uusiutuvaa energiaa koskeva potentiaali on suuri.

LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)	19.4.2016
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	29 3 4
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Pascal Arimont, Franc Bogovič, Victor Boştinaru, Mercedes Bresso, Andrea Cozzolino, Rosa D’Amato, Bill Etheridge, Michela Giuffrida, Krzysztof Hetman, Ivan Jakovčić, Constanze Krehl, Sławomir Kłosowski, Andrew Lewer, Louis-Joseph Manscour, Iskra Mihaylova, Jens Nilsson, Andrey Novakov, Konstantinos Papadakis, Mirosław Piotrowski, Stanislav Polčák, Julia Reid, Monika Smolková, Ruža Tomašić, Ramón Luis Valcárcel Siso, Monika Vana, Matthijs van Miltenburg, Lambert van Nistelrooij, Derek Vaughan, Kerstin Westphal
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Daniel Buda, Salvatore Cicu, Viorica Dăncilă, Andor Deli, Ivana Maletić, Maurice Ponga, Davor Škrlec

MAATALOUDEN JA MAASEUDUN KEHITTÄMISEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (27.4.2016)

teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnalle

uusiutuvan energian tilannekatsauksesta
(2016/2041(INI))

Valmistelija: Franc Bogovič

EHDOTUKSET

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta pyytää asiasta vastaavaa teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A. ottaa huomioon, että biomassan tuonnin odotetaan kolminkertaistuvan vuosien 2010–2020 aikana, vaikka kiinteän biomassan kysyntä unionissa bioenergian tuotantoa varten on tarkoitus tyydyttää pääasiassa kotimaisia raaka-aineita hyödyntäen; katsoo, että bioenergian suhteen on jätettävä taakse kahden nopeuden Eurooppa ja että bioenergia-alan kehittämisessä olisi noudatettava läheisyysperiaatetta, jotta taataan sen taloudellinen elinkelpoisuus sekä toimialan tasapainoinen alueellinen kehitys niin, että määräysvalta säilyy paikallisella väestöllä; toteaa kuitenkin, että uusiutuvien luonnonvarojen kaskadikäyttö on periaate, joka laissa vahvistettuna voisi kajota omistusoikeuksiin ja saattaa estää etenkin pk-yritysten innovointia; ottaa huomioon että viimeisen vuosikymmenen aikana EU:n metsien pinta-ala on kasvanut kaksi prosenttia ja että unionissa korjataan vuosittain vain 60–70 prosenttia metsien luonnollisesta kasvusta; ottaa huomioon, että maatalousperäisten uusiutuvien energialähteiden ansiosta voidaan vähentää energiariippuvuutta unionissa, joka tuo yli 50 prosenttia omasta energiatarpeestaan noin 400 miljardin euron hintaan, joten se on maailman suurin energiantuoja;

B. ottaa huomioon, että 79 prosenttia EU:n markkinoilla kulutetusta bioetanolista on peräisin EU:ssa tuotetusta raaka-aineesta; toteaa, että on pyrittävä säilyttämään tämä osuus tai nostamaan sitä; toteaa, että muilla raaka-aineilla on potentiaalia paitsi uusiutuvana energialähteenä myös proteiinipitoisena eläinten rehuna, mikä saattaa vähentää EU:n riippuvuutta muuntogeenisten proteiinien tuonnista;

C. toteaa, että maatalousalalla kestävästi tuotetulla uusiutuvalla bioenergialla myötävaikutetaan voimakkaasti siihen, että EU voi saavuttaa keskeisiä tavoitteitaan, joita ovat esimerkiksi ilmastonmuutoksen vaikutusten hillintä, EU:n tuontienergiariippuvuuden vähentäminen, työpaikkojen luominen ja alan tulotason nostaminen; painottaa, että maataloustuotantoa on nykyaikaistettava Euroopassa, jotta voidaan vähentää maatalouden kielteisiä ympäristövaikutuksia ja edistää uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämistä;

1. korostaa, että on tärkeää edistää ja tukea hajautettuja energiajärjestelmiä, kuten tiloilla ja metsätaloudessa käytettävien uusiutuvien energialähteiden kehittämistä, tarpeen mukaan myös tilajätteistä, koska tällä voi olla merkittävä myönteinen vaikutus uusien vihreiden työpaikkojen syntymiseen, ilmastonmuutoksen torjuntaan ja kestävien tulovirtojen luomiseen maaseutualueilla sekä tällaisten alueiden taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen tukemiseen; katsoo, että tällä olisi myönteinen vaikutus maaseudun väestökehitykseen ja näin voitaisiin hyvin hallittuna säilyttää maanviljelysmaisema, mikä puolestaan saattaisi olla erityisen hyödyllistä niillä EU:n alueilla, joilla viljelyolosuhteet ovat poikkeuksellisen vaikeat ja tulotaso on matalin; kehottaa vaihtamaan tehokkaasti parhaita käytäntöjä, jotta edistetään kestäviä uusiutuvia energiaratkaisuja, joita ovat muun muassa verokannustimet, teknologiset vaihtoehdot ja yleisen tietoisuuden lisääminen maaseutuyhteisöissä sekä paikallis- ja alueviranomaisten auttaminen asiaankuuluvien tukijärjestelyjen suunnittelussa ja täytäntöönpanossa; suosittaa hyödyntämään tehokkaasti Horisontti 2020 -ohjelmaa maatalousalan tutkimusta ja innovointia varten, jotta voidaan lisätä uusiutuviin energialähteisiin perustuvan energian tuotantoa; toteaa, että bioenergialla voi olla suuri merkitys siirryttäessä vähähiiliseen talouteen EU:ssa; vaatii sen vuoksi komissiota toteamaan, että bioenergian panosta ei saisi vaarantaa; panee merkille, että innovaatiot bioenergian tuotannossa tehostavat biomassan hyödyntämistä ja vähentävät tuotantokustannuksia pitkällä aikavälillä; muistuttaa, että taloudelliset tekijät vaikuttavat olennaisesti viljelijöiden bioenergiainvestointeihin;

2. korostaa uusiutuvien luonnonvarojen moninaisuutta ja tunnustaa erityisesti metsän biomassan energiakäytön merkityksen vuoteen 2030 ulottuvissa ilmasto- ja energiapolitiikan puitteissa uusiutuvalle energialle asetettujen tavoitteiden edistäjänä ja uusien liiketoimintamahdollisuuksien avaajana; korostaa, että jätteiden energiapotentiaalia ei ole vielä täysin hyödynnetty; kiinnittää huomiota siihen, että jäsenvaltioilla on erilaiset lähtökohdat metsän biomassan käyttömahdollisuuksiin energiatarkoituksessa, minkä pitäisi heijastua myös EU:n toimintapolitiikoissa; kehottaa komissiota laatimaan metsien hiilinieluvaikutuksen arviointijärjestelmän ja tällä tavalla edistämään uusiutuvan energian alan kehitystä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön metsien hiililaskentamalleja, jotta voidaan käsitellä metsäpolitiikkaan ja metsänhoitoon liittyviä keskeisiä kysymyksiä ja niiden vaikutusta hiilivarantoihin ja hiilen sitomiseen metsissä ja puutuotteissa, ja näin varmistamaan, että bioenergian raaka-aineiden kaikki vaikutukset hiilidioksidipäästöihin otetaan asianmukaisesti huomioon; kannustaa jäsenvaltioita ja komissiota poistamaan esteet älykkäiden jakelujärjestelmien kehityksen tieltä ja pitää erittäin tärkeänä uusyritysten tukemista ottamalla käyttöön ”älykkäitä verkkoja”, sillä niiden ansiosta voitaisiin hyödyntää perusteellisesti maatalousperäisten uusiutuvien energialähteiden potentiaalia, ja kehittämällä erityisiä välineitä, joilla kannustetaan viljelijöitä ja maaseudun osuustoimintayrityksiä markkinoille lähtemisessä; katsoo, että tehostamalla teollisuuskäyttöön tarkoitettujen lyhytkiertoviljelmien ja puuviljelmien perustamista, jolla vähennetään metsästä saatavan puun kysyntää, voitaisiin parantaa huomattavasti alkuperäismetsien hoitoa;

3. katsoo, että uusiutuvien energialähteiden edistämisen ei pitäisi EU:ssa tarpeettomasti estää ottamasta käyttöön muita unionissa energiatehokkuutta mahdollisesti parantavia energialähteitä, kuten turvetta;

4. painottaa, että on tärkeää tukea maatalouden kestäviä uusiutuvia energialähteitä koskevia tutkimuksen puiteohjelmia EU:n ja kansallisella tasolla ja erityisesti niitä, jotka liittyvät jalostettuihin ja toisen sukupolven biopolttoaineisiin, biomassan kestävään käyttöön, maatalouden orgaanisiin sivutuotteisiin ja nopeasti kasvavien energiakasvien kehittämiseen, sellaisten monivuotisten viljelykasvien kehittämiseen, joiden avulla voidaan tuottaa enemmän biomassaa kuin yksivuotisilla energiakasveilla, sekä raaka-aineiden käyttämiseen ilman maankäyttövaikutuksia; pitää tärkeänä myös tutkimusta hajautetusti tuotetun uusiutuvan energian verkkoon liittämisestä ja varastoinnista sekä menetelmistä, joilla hyödynnetään energialähteenä muita biomassatyyppejä, joita ei nykyään käytetä laajasti energian tuottamiseen; korostaa, että on tärkeää kehittää eurooppalainen verkko, jonka avulla voidaan ratkaista maatalousperäisen bioenergian tutkimuslaitosten hajanaisuus tarjoamalla tutkijoille mahdollisuus käyttää laadukkaita kokeellisia rakenteita ja palveluja kaikkialla Euroopassa; kehottaa lisäämään kannustimia, joilla nopeutetaan biopolttoaineiden kestävää tuotantoa ja erityisesti kestävien biopolttoaineiden tuotantolaitosten kehitystä, jotta ne voisivat intensiivisemmin käyttää hyväksi erilaisia viljelykasveja ja maatalouden jäämiä, edellyttäen, että bioenergian raaka-aineiden kaikki vaikutukset hiilidioksidipäästöihin otetaan asianmukaisesti huomioon;

5. kannustaa jäsenvaltioita ja komissiota edistämään kestävän metsätalouden merkitystä ja siten metsän biomassan tärkeää asemaa yhtenä keskeisenä EU:n uusiutuvana raaka-aineena energiatavoitteiden saavuttamiseksi; kiinnittää huomiota lisääntyvään metsän biomassan kysyntään, minkä vuoksi EU:n metsästrategian mukaista kestävää metsätaloutta olisi vahvistettava ja edistettävä entisestään, sillä se on olennaisen tärkeä biologisen monimuotoisuuden ja metsien ekosysteemisen tehtävän kannalta, mukaan lukien ilmakehän hiilidioksidin sitominen; kiinnittää siksi huomiota EU:ssa muodostuneiden ja kolmansista maista tuotujen luonnonvarojen tasapainoisen hyödyntämisen merkitykseen, kun otetaan huomioon, että puun uusiutuminen vaatii hyvin pitkän ajan;

6. kannustaa jäsenvaltioita ja komissiota edistämään metsiin perustuvan kestävän biotalouden asemaa sekä puun asemaa yhtenä keskeisenä EU:n uusiutuvana raaka-aineena; kehottaa siksi komissiota kanavoimaan enemmän EU:n rahoitusta teollisuuskäyttöön tarkoitettuihin lyhytkiertoviljelmiin ja puuviljelmiin unionissa;

7. kehottaa jäsenvaltioita poistamaan turhat esteet ja parantamaan olemassa olevia hallinnollisia menettelyjä, jotta voidaan kannustaa investoimaan bioenergiaa hyödyntävien laitosten kehitykseen ja rakentamiseen ja tällä tavalla tukea ”vihreän liiketoiminnan” kehitystä sekä ”vihreiden työpaikkojen” luomista maaseudulla;

8. muistuttaa, että on tärkeää edistää ja tukea paikallisten uusiutuvan energian osuuskuntien toimintaa antamalla niille mahdollisuus hoitaa tehokkaasti uusiutuvia luonnonvaroja maaseutu- ja kaupunkialueilla, jotta voidaan lisätä julkista ja yksityistä tukea uusiutuvalle energialle; kehottaa jäsenvaltioita tältä osin varmistamaan, että niiden uusiutuvia energialähteitä koskevat sääntelykehykset ja erityisesti niiden tukijärjestelmät eivät johda tarpeettomiin vääristymiin energiantuotannossa ja EU:n kilpailukyvyssä; kehottaa komissiota suorittamaan ja esittämään tutkimuksen siitä, miten nykyiset tuet vaikuttavat investointiympäristöön sekä siirtymiseen kestävään energiaan EU:n maaseutualueilla; rohkaisee kehittämään energia-aloitteita ja noudattamaan niissä kiertotalouden periaatteita, joiden mukaan viljelijöitä ja maanomistajia kannustettaisiin luomaan maatalouden jätteitä ja sivutuotteita käyttäviä kaukolämmitysjärjestelmiä; kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita harkitsemaan toimenpiteitä, joilla pyritään helpottamaan maatalouteen perustuvan uusiutuvan energian tuotannosta yli jäävän energian myymistä;

9. korostaa liikennealan merkitystä EU:n maaseutualueilla; toteaa, että liikennealalla on edistytty vähiten uusiutuvien energialähteiden käytössä, sillä uusiutuvan energian osuus oli vuonna 2013 vain 5,4 prosenttia verrattuna EU:n vuodeksi 2020 asetettuun kymmenen prosentin tavoitteeseen; kehottaa siksi jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan, jotta tavoitteet saavutettaisiin ajallaan, ja harkitsemaan liikenne- ja sähkömarkkinoiden välisen yhteyden vahvistamista edistämällä sähköajoneuvoja ja ladattavia hybridiajoneuvoja asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi;

10. kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota edistämään niin kutsuttuja paikallisia maatalousenergia-alueita, jotka muodostavat alueellisia viiteyksiköitä, joihin keskitetään kaikki hyödyllinen osaaminen maatalousperäisten uusiutuvien energialähteiden tuotannon ja niiden markkinoille saattamisen välisten välivaiheiden supistamiseksi, jolloin voidaan alentaa unionin kuluttajahintoja ja vähentää jakeluun liittyviä vaikeuksia ja laajentaa samalla maatalousperäisen bioenergian markkinoita ja alan työntekijöiden määrää;

11. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita myös tunnustamaan lämpöpumppujen käytön kannattavuuden maataloudessa ja elintarviketeollisuudessa;

12. kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan huomioon merestä saatavan uusiutuvan energian hyödyntämättömän potentiaalin sekä hyödyt, joita saadaan käytettäessä merien luonnonvaroja biokaasun tuottamiseksi maatalousalaa varten;

13. korostaa, että biopolttoaineiden tuotanto ei saa olla ristiriidassa elintarviketuotannon kanssa eikä vaarantaa elintarviketurvallisuutta; katsoo kuitenkin, että rehukasvien, kuten vehnän, maissin, sokerijuurikkaan ja auringonkukan, tuotannon kasvua Euroopassa edistävä tasapainoinen politiikka voisi sisältää mahdollisuuden biopolttoaineen tuotantoon, kun otetaan huomioon epäsuora maankäytön muutos, jolloin voitaisiin taata Euroopan viljelijöille varma tulovirta, houkutella investointeja ja työpaikkoja maaseudulle, helpottaa Euroopassa vallitsevaa kroonista pulaa (muuntogeenittömästä) proteiinipitoisesta eläinten rehusta, vähentää Euroopan riippuvuutta fossiilisten polttoaineiden tuonnista ja auttaa EU:ta saavuttamaan kasvihuonekaasupäästötavoitteensa sekä samalla minimoida maankäytön muutokseen ja muihin ympäristötekijöihin liittyvät huolenaiheet; katsoo, että jos kyseisten maataloustuotteiden markkinoilla on ylitarjontaa, biopolttoaineiden ja bioetanolin tuotanto voisi toimia tilapäisenä keinona kestävien hankintahintojen säilyttämiseksi ja viljelijöiden tulotason turvaamiseksi kriisiaikana sekä toimia markkinoiden vakausmekanismina; korostaa tarvetta edistää viljelemättömien viljelykelpoisten maiden, joita ei käytetä elintarvikkeiden tuotannossa, ottamista mukaan bioenergian tuotantoon kansallisten ja EU:n uusiutuvan energian tavoitteiden saavuttamiseksi;

14. katsoo, että karjanlanta voi olla arvokas biokaasun lähde, jos käytetään käymisen kaltaisia lannanprosessointitekniikoita; korostaa myös, että on tärkeää tehdä tästä taloudellisesti toteutuskelpoinen vaihtoehto viljelijöille;

15. ehdottaa luomaan mekanismin, joka varmistaisi ostohintojen pitkäaikaisen vakauden yksittäisille viljelijöille, tuottajille tai yrityksille, jotka toimittavat biomassasta tuotettua energiaa energian jakelijoille;

16. toteaa, että on tärkeää voida kytkeytyä sähköverkkoon, jotta maaseudun energiantuottajat voivat myydä yli jäävän uusiutuvan energian käypään hintaan, mikä kannustaisi tai velvoittaisi sähköyhtiöitä hankkimaan tällaista sähköä ensin.

LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)	26.4.2016
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	35 7 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	John Stuart Agnew, Clara Eugenia Aguilera García, Eric Andrieu, Richard Ashworth, José Bové, Paul Brannen, Daniel Buda, Nicola Caputo, Matt Carthy, Viorica Dăncilă, Michel Dantin, Paolo De Castro, Albert Deß, Herbert Dorfmann, Norbert Erdős, Edouard Ferrand, Luke Ming Flanagan, Martin Häusling, Anja Hazekamp, Jan Huitema, Peter Jahr, Jarosław Kalinowski, Zbigniew Kuźmiuk, Philippe Loiseau, Mairead McGuinness, Ulrike Müller, James Nicholson, Maria Noichl, Marijana Petir, Laurenţiu Rebega, Jens Rohde, Bronis Ropė, Jordi Sebastià, Jasenko Selimovic, Maria Lidia Senra Rodríguez, Czesław Adam Siekierski, Marc Tarabella, Janusz Wojciechowski, Marco Zullo
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Pilar Ayuso, Franc Bogovič, Jean-Paul Denanot, Jens Gieseke, Ivan Jakovčić, Norbert Lins, Anthea McIntyre, Sofia Ribeiro, Ramón Luis Valcárcel Siso

LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOSASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)	24.5.2016
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	34 30 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Nicolas Bay, Bendt Bendtsen, Xabier Benito Ziluaga, David Borrelli, Jerzy Buzek, Pilar del Castillo Vera, Christian Ehler, Fredrick Federley, Ashley Fox, Adam Gierek, Theresa Griffin, Roger Helmer, Hans-Olaf Henkel, Eva Kaili, Kaja Kallas, Barbara Kappel, Krišjānis Kariņš, Seán Kelly, Jeppe Kofod, Jaromír Kohlíček, Janusz Lewandowski, Paloma López Bermejo, Ernest Maragall, Edouard Martin, Csaba Molnár, Nadine Morano, Dan Nica, Morten Helveg Petersen, Miroslav Poche, Carolina Punset, Michel Reimon, Herbert Reul, Paul Rübig, Algirdas Saudargas, Jean-Luc Schaffhauser, Sergei Stanishev, Neoklis Sylikiotis, Antonio Tajani, Dario Tamburrano, Patrizia Toia, Evžen Tošenovský, Claude Turmes, Vladimir Urutchev, Adina-Ioana Vălean, Henna Virkkunen, Martina Werner, Lieve Wierinck, Hermann Winkler, Anna Záborská, Flavio Zanonato, Carlos Zorrinho
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Amjad Bashir, Jens Geier, Gerben-Jan Gerbrandy, Benedek Jávor, Constanze Krehl, Olle Ludvigsson, Piernicola Pedicini, Markus Pieper, Massimiliano Salini, Anne Sander, Indrek Tarand, Anneleen Van Bossuyt
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)	Daniel Dalton

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö