Menettely : 2015/2340(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0205/2016

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0205/2016

Keskustelut :

PV 04/07/2016 - 18
CRE 04/07/2016 - 18

Äänestykset :

PV 05/07/2016 - 4.6
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2016)0300

MIETINTÖ     
PDF 432kWORD 205k
13.6.2016
PE 575.116v03-00 A8-0205/2016

ihmiskaupan torjunnasta EU:n ulkosuhteissa

(2015/2340(INI))

Ulkoasiainvaliokunta

Esittelijä: Barbara Lochbihler

Valmistelija(t) (*):

Bodil Valero, kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta

Catherine Bearder, naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta

(*)     Valiokuntien yhteistyömenettely – työjärjestyksen 54 artikla

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 KANSALAISVAPAUKSIEN SEKÄ OIKEUS- JA SISÄASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (*)
 NAISTEN OIKEUKSIEN JA SUKUPUOLTEN TASA-ARVON VALIOKUNNAN LAUSUNTO (*)
 YMPÄRISTÖN, KANSANTERVEYDEN JA ELINTARVIKKEIDEN TURVALLISUUDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO
 LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOSASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

ihmiskaupan torjunnasta EU:n ulkosuhteissa

(2015/2340(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja kaikki asiaa koskevat kansainväliset ihmisoikeussopimukset,

–  ottaa huomioon yleissopimuksen lapsen oikeuksista,

–  ottaa huomioon lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan lasten myynnistä, lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta,

–  ottaa huomioon kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen YK:n yleissopimuksen (2000) sekä siihen tehdyt lisäpöytäkirjat ja erityisesti lisäpöytäkirjan ihmiskaupan, erityisesti naisten ja lasten kaupan ehkäisemisestä, torjumisesta ja rankaisemisesta (2000) ja lisäpöytäkirjan maitse, meritse ja ilmateitse tapahtuvan maahanmuuttajien salakuljetuksen kieltämisestä (2000),

–  ottaa huomioon siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien suojelemista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen vuodelta 1990,

–  ottaa huomioon kansainvälisten ihmisoikeusmekanismien toiminnan mukaan lukien ihmiskauppaa, erityisesti naisten ja lasten kauppaa käsittelevän YK:n erityisraportoijan ja muiden asiaan liittyvien YK:n erityisraportoijien, yleismaailmallista määräaikaistarkastelua koskevan mekanismin (UPR) sekä yleissopimuksella perustettujen YK:n ihmisoikeuselinten toiminnan,

–  ottaa huomioon ihmiskauppaa, erityisesti nais- ja lapsikauppaa, käsittelevän YK:n ihmisoikeusneuvoston erityisraportoijan laatiman raportin (2014),

–  ottaa huomioon YK:n huumeiden ja rikollisuuden torjunnasta vastaavan järjestön laatiman maailmanlaajuisen raportin ihmiskaupasta (2014),

–  ottaa huomioon ihmiskaupan torjuntaa koskevan YK:n mallilain, jolla autetaan maita tarkistamaan ja muuttamaan voimassa olevaa lainsäädäntöään ja hyväksymään uutta lainsäädäntöä ihmiskaupan torjumiseksi (2009),

–  ottaa huomioon talous- ja sosiaalineuvostolle lisäyksenä YK:n ihmisoikeusvaltuutetun (UNHCHR) raporttiin (E/2002/68/lisäys 1) esitellyt, ihmisoikeuksia ja ihmiskauppaa koskevat suositeltavat periaatteet ja suuntaviivat,

–  ottaa huomioon yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n ohjaavat periaatteet, joilla pannaan täytäntöön suojeluun, kunnioitukseen ja korjaamiseen perustuva YK:n toimintakehys,

–  ottaa huomioon YK:n vahvistamat, ihmiskaupan uhrien oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin koskevat perusperiaatteet,

–  ottaa huomioon UNICEFin suuntaviivat ihmiskaupan lapsiuhrien suojelemiseksi (Guidelines on the Protection of Child Victims of Trafficking),

–  ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön pakollista työtä koskevan sopimuksen vuodelta 1930 (nro 29), pakollista työtä koskevaan sopimukseen vuonna 2014 tehdyn pöytäkirjan, pakkotyön poistamista koskevan sopimuksen vuodelta 1957 (nro 105) sekä pakkotyötä koskevat suositukset (lisätoimenpiteet) vuodelta 2014 (nro 203),

–  ottaa huomioon vähimmäisikää koskevan yleissopimuksen vuodelta 1973 (nro 138) ja lapsityön pahimpia muotoja koskevan yleissopimuksen vuodelta 1999 (nro 182),

–  ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön kotitaloustyöntekijöitä koskevan yleissopimuksen vuodelta 2011 (nro 189), joka koskee kotitaloustyöntekijöiden ihmisarvoista työtä,

–  ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön ILOn kertomuksen ”Profits and Poverty: The Economics of Forced Labour” (Tuotto ja köyhyys: pakkotyöhön liittyvät taloudelliset näkökulmat) vuodelta 2014,

–  ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen, Euroopan sosiaalisen peruskirjan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan sekä erityisesti sen 5 artiklan,

–  ottaa huomioon ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta ja neuvoston puitepäätöksen 2002/629/YOS korvaamisesta 5. huhtikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/36/EU,

–  ottaa huomioon rikoksen uhrin oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/29/EU,

–  ottaa huomioon ihmiskudosten ja -solujen luovuttamista, hankintaa, testausta, käsittelyä, säilömistä, säilytystä ja jakelua koskevien laatu- ja turvallisuusvaatimusten vahvistamisesta 31. maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/23/EY,

–  ottaa huomioon toiminta-asiakirjan EU:n ulkoisen ulottuvuuden lujittamisesta ihmiskaupan vastaisen toiminnan alalla (2009) ja sen kaksi täytäntöönpanoraporttia (2011 ja 2012),

–  ottaa huomioon ihmiskaupan hävittämiseen tähtäävän EU:n strategian (2012–2016),

–  ottaa huomioon välikertomuksen ihmiskaupan hävittämiseen tähtäävän EU:n strategian täytäntöönpanosta (COM(2014)0635),

–  ottaa huomioon EU:n ihmiskaupan torjunnan koordinaattorin toiminnan,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n toimintasuunnitelman vuosiksi 2015–2019,

–  ottaa huomioon 17. joulukuuta 2015 antamansa päätöslauselman vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2014 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla(1),

–  ottaa huomioon sukupuolten tasa-arvoa ja naisten voimaannuttamista EU:n ulkosuhteissa koskevan EU:n toimintakehyksen 2016–2020,

–  ottaa huomioon Europolin helmikuussa antaman, ihmiskauppaa EU:ssa käsittelevän tilanneselvityksen ”Trafficking in human beings in the EU”,

–  ottaa huomioon maahanmuuttoa ja liikkuvuutta koskevan kokonaisvaltaisen lähestymistavan,

–  ottaa huomioon 13. toukokuuta 2015 hyväksytyn Euroopan muuttoliikeagendan,

–  ottaa huomioon marraskuussa 2015 tehdyn Vallettan huippukokouksen toimintasuunnitelman,

–  ottaa huomioon ihmiskaupan vastaista toimintaa koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen vuodelta 2005,

–  ottaa huomioon ihmiskaupan vastaisen toiminnan asiantuntijaryhmän (GRETA) toimintaa koskevan viimeisimmän yleisraportin, jossa raportoidaan ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta vuonna 2014 tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen täytäntöönpanosta,

–  ottaa huomioon ihmisten elimillä käytävän kaupan vastaisen Euroopan neuvoston yleissopimuksen, joka on ollut valmis allekirjoitettavaksi maaliskuusta 2015 lähtien,

–  ottaa huomioon yleissopimuksen ihmisoikeuksien ja yksilön ihmisarvon suojaamiseksi biologian ja lääketieteen alalla, yleissopimus ihmisoikeuksista ja biolääketieteestä,

–  ottaa huomioon elinten laittomasta kaupasta ja elinsiirtoturismista annetun Istanbulin julistuksen (2008),

–  ottaa huomioon Etyjin suuntaviivat ihmisoikeuksista ihmiskaupan uhrien palauttamisessa (2014),

–  ottaa huomioon hallitustenvälisen rahanpesunvastaisen toimintaryhmän (FATF) raportin (2011),

–  ottaa huomioon Haagin yleissopimuksen lasten suojelusta ja yhteistyöstä kansainvälisissä lapseksiottamisasioissa,

–  ottaa huomioon Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön raportin ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta ja haavoittuvassa asemassa oleville siirtolaisille annettavasta avusta (2012),

–  ottaa huomioon Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön raportin ihmiskaupan ja hyväksikäytön torjunnasta kriisin aikoina (2015),

–  ottaa huomioon ASEANin yleissopimuksen ihmiskaupan, erityisesti naisten ja lasten kaupan torjumisesta (2015),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön sekä kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan, naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan ja ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnot (A8-0205/2016),

A.  ottaa huomioon, että ihmiskauppa, joka on osa järjestäytynyttä rikollisuutta, on yksi ihmisoikeusrikkomusten pahimmista muodoista, koska siinä ihmisistä tehdään kulutushyödykkeitä, koska se loukkaa syvästi ja pysyvästi uhrin arvokkuutta, koskemattomuutta ja oikeuksia ja vaikuttaa kokonaisiin perheisiin ja yhteisöihin ja koska siinä lisäksi käytetään hyväksi uhrin haavoittuvaa asemaa, kuten köyhyyttä tai eristyneisyyttä;

B.  ottaa huomioon, että Yhdistyneet kansakunnat määrittelee (Palermon pöytäkirja) ’ihmiskaupan’ hyväksikäyttötarkoituksessa tapahtuvaksi henkilöiden värväykseksi, kuljettamiseksi, siirtämiseksi, kätkemiseksi tai vastaanottamiseksi voimankäytöllä uhkaamisen tai voimankäytön tai muun pakottamisen, sieppauksen, petoksen, harhaanjohtamisen, vallan väärinkäytön tai haavoittuvan aseman hyödyntämisen avulla, taikka toista henkilöä vallassaan pitävän henkilön suostumuksen saamiseksi annetun tai vastaanotetun maksun tai edun avulla; ottaa huomioon, että hyväksikäytöksi katsotaan ainakin pakkoprostituutio ja muut seksuaalisen tai lisääntymistarkoituksissa tapahtuvan hyväksikäytön muodot, pakkotyö tai pakollinen palvelu, orjuus tai orjuuteen rinnastettavissa olevat käytännöt, mukaan lukien lapsiorjuus lapsisotilaiden värväämiseen liittyvässä tarkoituksessa, orjuuden kaltaiset olot sekä elinten poistaminen; toteaa, että hyväksikäyttö on vastenmielinen käytäntö, erityisesti silloin, kun lapset joutuvat sen pahimpien muotojen kohteiksi;

C.  ottaa huomioon, että YK:n lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen lasten myynnistä, lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta tehdyn valinnaisen pöytäkirjan 2 artiklan 2 kohdan määritelmän mukaan ”lasten myynti tarkoittaa tekoa tai liiketointa, jolla henkilö tai henkilöryhmä luovuttaa lapsen toiselle palkkiota tai muuta vastiketta vastaan”;

D.  ottaa huomioon, että YK:n huumeiden ja rikollisuuden torjunnasta vastaavan järjestön (UNODC) ihmiskaupasta laatiman maailmanlaajuisen raportin (2014) mukaan 70 prosenttia kaikista havaituista uhreista on naisia ja tyttöjä; ottaa huomioon, että havaituista hyväksikäytön uhreista 79 prosenttia on naisia, mikä vastaa 53:a prosenttia maailmanlaajuisesti havaituista hyväksikäytön muodoista, ja että miehet muodostavat 83 prosenttia havaituista pakkotyön uhreista, mikä vastaa 40:ä prosenttia maailmanlaajuisesti havaituista hyväksikäytön muodoista;

E.  ottaa huomioon, että monitahoiset ja toisiinsa yhteydessä olevat tekijät, kuten järjestelmällinen ja rakenteellinen syrjintä, ihmisoikeusrikkomukset, köyhyys, eriarvoisuus, korruptio, väkivaltaiset konfliktit, maan takavarikointi, koulutuksen puute, työttömyys ja työvoiman muuttoliikkeeseen liittyvät toimimattomat järjestelmät, lisäävät ihmisten altistumista hyväksikäytölle ja riistolle, koska heille ei juuri jää vaihtoehtoja eikä resursseja; ottaa huomioon, että ihmiskaupan hävittämiseen tähtäävän EU:n strategian (2012–2016) mukaan naisiin kohdistuva väkivalta on ihmiskaupan perimmäisiä syitä;

F.  ottaa huomioon, että ihmiskauppa on sukupuoleen perustuva rikos; ottaa huomioon, että naiset ja tytöt muodostavat suuren osan myös ihmiskaupan muiden muotojen, kuten kotitalous- ja hoivatyössä, valmistusteollisuudessa, elintarvike- ja siivousalalla sekä muilla aloilla tehtävän pakkotyön, uhreista;

G.  ottaa huomioon, että ihmiskauppa on laittoman huumausaine- ja asekaupan ohella yksi tuottoisimmista järjestäytyneen rikollisuuden muodoista maailmassa; ottaa huomioon, että Maailman työjärjestön ILOn uusimpien arvioiden mukaan pakkotyöstä aiheutuva vuotuinen tuotto, rahanpesu mukaan lukien, on noin 150 miljardia Yhdysvaltain dollaria; ottaa huomioon, että arvioiden mukaan 90:tä prosenttia uhreista käytetään hyväksi yksityistalouden alalla, ja kaksi kolmasosaa tuotosta on peräisin kaupallisesta seksuaalisesta hyväksikäytöstä, minkä vuoksi se on kaikkein tuottoisin hyväksikäytön muoto;

H.  katsoo, että ihmiskauppaa on tarkasteltava sekä kysynnän että tuottavuuden näkökulmasta, sillä naisten hyväksikäyttöä erityisesti seksuaalipalvelujen yhteydessä lisäävät tällaisten palvelujen kysyntä ja niistä saatavat tuotot;

I.   ottaa huomioon, että ihmiskauppaa koskevan oikeudellisen kehyksen riittämätön täytäntöönpano kansallisella tasolla ja vastaavan oikeudellisen kehyksen puuttuminen kolmansista maista on yksi merkittävimmistä esteistä ihmiskaupan torjunnassa;

J.  ottaa huomioon, että ihmiskaupan uhrien oikeussuojakeinoihin liittyvän oikeuden käyttö vaihtelee pelkästään ongelmallisesta siihen, että se evätään suurimmalta osalta maailman väestöstä; ottaa huomioon, että monissa maissa alle yksi prosentti rikostapauksista johtaa menestykselliseen syytteeseenpanoon; ottaa huomioon, että korruptio ja kapasiteetin puute ovat edelleen poliisiin ja oikeuslaitokseen liittyviä merkittäviä ongelmia monissa maissa;

K.  ottaa huomioon, että Europolin mukaan internetyhteyksien leviäminen eri puolilla maailmaa mahdollistaa ihmiskaupan kukoistamisen yhä enemmän verkossa; ottaa huomioon, että tämä luo uusia uhrien värväys- ja hyväksikäyttötapoja;

L.  ottaa huomioon, että ihmissalakuljetus ja ihmiskauppa ovat yhteydessä toisiinsa; ottaa huomioon, että ihmiskauppaverkostot mainostavat palvelujaan potentiaalisille muuttajille muun muassa internetissä;

M.  ottaa huomioon, että ihmiskauppa ja ihmisten salakuljetus eivät valitettavasti ole mikään ohimenevä ilmiö ja että lähivuosina ne todennäköisesti yleistyvät, koska konfliktialueet, sortohallitukset tai epätoivoinen taloudellinen tilanne maailmassa ovat kasvualusta ihmiskauppiaiden ja salakuljettajien rikolliselle toiminnalle;

N.  ottaa huomioon, että laittomat muuttovirrat lisäävät ihmiskaupan riskiä, sillä laittomat muuttajat ovat erityisen alttiita joutumaan ihmiskaupan uhreiksi haavoittuvuutensa ja laittoman asemansa vuoksi; ottaa huomioon, että näiden maahanpyrkijöiden joukossa erityisen kohderyhmän ihmiskauppaverkostoille muodostavat ilman huoltajaa kolmansista maista tulevat alaikäiset, joita on merkittävä osa Eurooppaan tulevista maahanpyrkijöistä;

O.  toteaa, että ihmiskauppa on alueellinen ja maailmanlaajuinen ongelma, jota ei voida aina käsitellä yksinomaan kansallisella tasolla;

P.  ottaa huomioon, että viimeisimmän Global Slavery Index -julkaisun mukaan maailmassa arvioidaan olevan 35,8 miljoonaa ihmistä, joita pidetään nykyaikaista orjuutta muistuttavissa oloissa, mikä merkitsee sitä, että ihmiskauppa on erittäin yleistä ja se koskettaa koko maailmaa;

Q.  ottaa huomioon, että ihmiskaupan aiemmat ja uudet suuntaukset ilmenevät eri muodoissa ja vaihtelevat suuresti eri alueiden välillä ja aluetta pienempien maantieteellisten yksiköiden sisällä;

R.  ottaa huomioon, ettei ihmiskauppa ilmiönä koske ainoastaan vähemmän kehittyneinä pidettyjä maita, vaan sitä esiintyy piilotetummassa muodossa myös kehittyneissä maissa;

S.  ottaa huomioon, että Kansainvälisen työjärjestön mukaan arvioidusta pakkotyön ja seksuaalisen hyväksikäytön uhrien kokonaismäärästä on Aasian ja Tyynenmeren alueella 56 prosenttia, mikä on ylivoimaisesti suurin osuus maailmassa;

T.  ottaa huomioon, että koko maailmassa arviolta 300 000 lasta osallistuu aseellisiin konflikteihin; ottaa huomioon, että lapsikauppa on yleisintä Afrikassa, missä lapsia myydään sotilaiksi;

U.  toteaa, että Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä 95 prosenttia esiin tulleista uhreista on aikuisia; ottaa huomioon, että Lähi-idän maat ovat pääasiassa siirtotyöläisten kohdemaita, joissa niin kutsuttu Kafala-sponsorointijärjestelmä sitoo työntekijät tiettyyn työnantajaan, mikä luo otolliset olosuhteet väärinkäytöksille ja työntekijöiden hyväksikäytölle ja saattaa toisinaan johtaa käytännössä pakkotyöhön;

V.  ottaa huomioon, että EU:n itäisissä naapurimaissa seksuaalinen hyväksikäyttö on raportoitujen ihmiskauppatapausten pääasiallinen syy; ottaa huomioon, että järjestelmällisen syrjinnän ja rasismin vuoksi sekä mies- että naispuoliset romaniyhteisöjen edustajat ovat erityisen haavoittuvia eri tarkoituksissa harjoitettavalle ihmiskaupalle;

W.  ottaa huomioon, että kuusi valtiota, joiden väestö altistuu todennäköisimmin nykyajan orjuudelle – käsite, joka liittyy ihmiskauppaan – sijaitsevat Latinalaisessa Amerikassa (Haiti, Surinam, Guyana, Meksiko, Kolumbia ja Peru)(2);

X.  ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden ja Europolin sekä ihmiskaupan uhrien lähtö- ja kauttakulkumaiden välinen yhteistyö on ratkaisevan tärkeää ihmiskauppaverkostojen torjunnassa;

Y.  ottaa huomioon, että EU on määritellyt joukon ensisijaisia maita ja alueita tehostaakseen edelleen ja sujuvoittaakseen ihmiskaupan torjumiseksi tehtävää yhteistyötä;

Z.  ottaa huomioon, että komissio nimitti vuonna 2010 EU:n ihmiskaupan torjunnan koordinaattorin, jonka tehtävänä on parantaa koordinointia ja yhdenmukaisuutta EU:n toimielimien, virastojen ja jäsenvaltioiden välillä sekä muihin kuin EU:n jäsenvaltioihin ja kansainvälisiin toimijoihin nähden;

Ihmiskaupan maailmanlaajuiset suuntaukset

1.  tuomitsee ja torjuu nimenomaisesti ihmiskaupan sen ollessa kasvava inhimilliseen kärsimykseen perustuva elinkeino, joka koskettaa kaikkia yhteiskuntia ja talouksia syvästi ja pysyvästi;

2.  korostaa, että ihmiskauppa on orjuuden nykyaikainen muoto, hyvin vakava rikos ja yksi räikeimmistä ihmisoikeusrikkomuksista, jota ei voida hyväksyä ihmisoikeuksien kunnioittamiseen ja myös sukupuolten tasa-arvoon perustuvissa yhteiskunnissa; uskoo myös, että ihmiskauppaa on tarkasteltava kokonaisvaltaisesti siten, että keskitytään seksuaalisen hyväksikäytön lisäksi myös pakkotyöhön, elinkauppaan, pakkokerjäämiseen, pakkoavioliittoihin, lapsisotilaisiin ja vauvojen myymiseen;

3.   muistuttaa, että ihmiskauppa on kansainvälistä ja maailmanlaajuista rikollisuutta, ja että kaikissa toimissa, joilla pyritään torjumaan sitä, olisi otettava huomioon perussyyt ja maailmanlaajuiset suuntaukset; korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää noudattaa yhdenmukaista lähestymistapaa ihmiskaupan torjuntaa koskevan EU:n politiikan sisäisiin ja ulkoisiin ulottuvuuksiin;

4.   ottaa huomioon, että ihmiskauppaa harjoitetaan järjestäytyneen rikollisuuden muodossa niin ulkorajat ylittävästi kuin sisärajojen sisäpuolella, minkä vuoksi tarvitaan ihmiskaupan torjuntaa koskevaa voimakasta sisäistä sääntelyä ja maiden välistä yhteistyötä;

5.  pitää valitettavana, että monilta mailta puuttuu vieläkin asianmukainen lainsäädäntö ihmiskaupan kriminalisoimiseksi ja torjumiseksi tehokkaalla tavalla;

6.   pitää myös valitettavana sääntelyn ja sen täytäntöönpanon välistä merkittävää eroa, mukaan lukien yhtäältä uhrien rajoitettu tai olematon oikeus oikeussuojakeinoihin ja toisaalta rikoksiin syyllistyneiden puutteellinen syytteeseenpano;

7.  pitää erityisen valitettavana, että uhrien tunnistaminen jää edelleen huomattavasti alle ihmiskaupan uhrien määrästä tehtyjen arvioiden ja että syytteeseenpanoaste on edelleen äärimmäisen alhainen; on edelleen syvästi huolissaan siitä, että suuri osa ihmiskaupan uhreista jää ilman asianmukaista tukea, suojelua ja toimenpiteitä heidän perusoikeuksiensa loukkaamisen hyvittämiseksi;

8.   muistuttaa, että ihmiskaupan uhrit ovat usein ”näkymättömiä ihmisiä” maassa, jossa heitä käytetään hyväksi; ottaa huomioon, että he kohtaavat kulttuurisesta ja kielellisestä monimuotoisuudesta johtuvia ongelmia ja että tästä syystä heidän on entistä vaikeampaa ilmiantaa rikoksia, joiden uhreiksi he ovat joutuneet; korostaa, että ongelmat ovat vielä pahempia naisten ja lasten kaltaisten erityisen haavoittuvassa asemassa olevien uhriryhmien tapauksessa;

9.  painottaa, että seksipalvelujen kysyntä kehittyneissä maissa pitää yllä ihmiskauppaa kehitysmaista ja asettaa ihmiset, varsinkin naiset ja tytöt, haavoittuvaan asemaan; kehottaa jäsenvaltioita kriminalisoimaan ihmiskaupan uhrien palvelujen tietoisen käytön;

10.  palauttaa mieliin, että kansainvälisesti järjestäytyneet ryhmät kuljettavat uhrejaan joko väkisin tai väärien lupausten perusteella harhaanjohdettujen uhrien suostumuksella erityisesti seksikauppaa varten rikkaammille alueille, joista suosituimpia ovat Euroopan maat, joissa on rikkaita asiakkaita;

11.   toteaa, että Europolin esikuntapäällikön antaman lehdistötiedotteen mukaan yli 10 000 yksin tullutta pakolais- ja maahanpyrkijälasta on kadonnut Euroopassa; kiinnittää EU:n ja jäsenvaltioiden huomion siihen, että monet kyseisistä lapsista on pakotettu seksikaupparinkeihin, kerjäläisiksi, laittomille ja tuottoisille elinsiirtomarkkinoille tai orjakaupan uhreiksi;

12.   korostaa, että on tärkeää tehdä selvä ero ihmiskaupan ja maahanpyrkijöiden salakuljetuksen välille; panee merkille, että maahanpyrkijöiden salakuljetus on myös yksi rikollisverkostojen ja järjestäytyneen rikollisuuden toiminnan muodoista ja että se voi johtaa ihmiskauppaan, mutta korostaa kuitenkin, että nämä kaksi käsitettä edellyttävät erilaisia oikeudellisia ja käytännön ratkaisuja ja niihin liittyy erilaisia valtioiden velvoitteita; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita kouluttamaan henkilöstöä, jonka tehtävänä on vastaanottaa ja tunnistaa maahanpyrkijät/turvapaikanhakijat, käyttämällä erityisiä valistusohjelmia, joiden ansiosta voidaan tehdä selvä ero maahanpyrkijöiden salakuljetuksen ja ihmiskaupan välillä ja tunnistaa erityisesti ihmiskaupan lapsiuhrit ja yksin saapuvat lapset, jotka ovat vaarassa joutua ihmiskaupan uhreiksi, sekä suojella heitä;

13.  muistuttaa, että salakuljetettavat ovat antaneet suostumuksensa salakuljetukseen, joka päättyy heidän saapuessaan määränpäähänsä, kun taas ihmiskaupan uhreja käytetään hyväksi pakottamalla, huijaamalla ja hyväksikäyttämällä ilman minkäänlaista suostumusta; korostaa, että näillä kahdella ilmiöllä voi olla myös yhteneväisyyksiä, sillä niihin sisältyy riski siitä, että rikollisryhmät, jotka salakuljettavat pakolaisia ja muita EU:hun pyrkiviä, voivat pakottaa heidät hyväksikäytettäviksi ihmiskaupan uhreiksi, mikä koskee erityisesti ilman huoltajaa olevia alaikäisiä ja yksin matkustavia naisia; kehottaa jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia kiinnittämään huomiota tähän päällekkäisyyteen maidensa poliisitoiminnassa, oikeudellisessa yhteistyössä ja lainvalvontatoiminnassa;

14.   panee merkille, että rikollisverkostot käyttävät yhä enemmän internetiä ja sosiaalisia verkostoja uhrien rekrytointiin ja hyväksikäyttöön; kehottaa siksi EU:ta ja jäsenvaltioita keskittämään ihmiskaupan torjunnassa riittävästi toimia teknologiaan ja asiantuntemukseen, jotta tunnistetaan, havaitaan ja torjutaan rikollisverkostojen harjoittama internetin väärinkäyttö, jolla pyritään rekrytoimaan uhreja ja tarjoamaan palveluita, joiden tavoitteena on uhrien hyväksikäyttö;

15.  on tietoinen tieto- ja viestintätekniikan merkityksestä ja roolista ihmiskaupassa ja toteaa, että vaikka tekniikkaa käytetäänkin uhrien värväämisen ja hyväksikäytön helpottamiseen, sitä voidaan käyttää myös ihmiskaupan estämisen välineenä; katsoo, että tieto- ja viestintätekniikan roolia ihmiskaupassa olisi tutkittava enemmän;

16.  kehottaa komissiota tarkastelemaan internetin käyttöä ihmiskaupassa, erityisesti verkossa tapahtuvan seksuaalisen hyväksikäytön kannalta; pyytää Europolia tehostamaan EU IRUn (EU:n internetsisällöstä ilmoittamista käsittelevä yksikkö) toimintaa verkossa tapahtuvan ihmiskaupan torjumiseksi, jotta ihmiskauppaan liittyvä aineisto voidaan havaita, siitä voidaan ilmoittaa ja se voidaan poistaa;

17.  pyytää komissiota mukauttamaan kolmansien maiden kanssa tekemäänsä yhteistyötä ja ottamaan huomioon internetissä tapahtuvaa ihmiskauppaa koskevan uuden tilanteen; kehottaa komissiota ja Europolia harkitsemaan yhteistyön mahdollisuutta kyberrikollisuutta torjuvien eurooppalaisten elinten (erityisesti Europolin) ja kolmansien maiden elinten välillä; pyytää komissiota myös harkitsemaan kaikkia hyödyllisiä yhteistyömuotoja internetpalveluntarjoajien kanssa ihmiskauppaan liittyvän verkkosisällön tunnistamiseksi ja torjumiseksi; pyytää komissiota tiedottamaan asianmukaisesti parlamentille;

Ihmiskauppatalous

18.   pitää tuomittavana sitä, että ihmiskauppa on erittäin tuottoisaa liiketoimintaa ja että tällaisesta rikollisesta toiminnasta saadut tulot siirtyvät suurelta osin maailmanlaajuiseen talouteen ja rahoitusjärjestelmään; pitää tuomittavana, että kaikkein organisoituneimmat ja vaikutusvaltaisimmat kansainväliset rikollisjärjestöt osallistuvat ihmiskauppaan ja ovat luoneet todellisen kansainvälisen ja monihaaraisen rikollisverkoston; kehottaa kaikkia valtioita ja alan toimijoita muuttamaan ihmiskaupan vähäisen riskin / korkean tuoton liiketoiminta-alasta suuren riskin / alhaisen tuoton liiketoiminta-alaksi;

19.   katsoo, että talousrikostutkinta rikoksella hankittujen varojen jäljittämiseksi, takavarikoimiseksi ja saamiseksi takaisin sekä rahanpesun torjuntatoimet näyttelevät ihmiskaupan torjunnassa keskeistä osaa; muistuttaa, että tarvitaan lisää tietoa rahanpesusta ja että siihen on kiinnitettävä enemmän huomiota; pitää valitettavana, että sellaisten toimenpiteiden käyttö, joilla kerätään, analysoidaan ja jaetaan taloudellista tietoa ihmiskauppaa koskevien rikosten tutkinnan tukemiseksi, on edelleen rajallista ja aiheuttaa usein ongelmia, kun talousrikosten tutkinta pyritään sisällyttämään kaikilta osin ihmiskauppatapauksiin; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita vahvistamaan yhteistyötään, koordinointiaan ja tietojen siirtoa kolmansien maiden kanssa rikollisella toiminnalla hankittujen tulojen paikallistamiseksi ja takavarikoimiseksi; kehottaa hyödyntämään takavarikoituja varoja ihmiskaupan uhrien tukemiseen ja korvauksien maksamiseen;

20.   vaatii hallituksia noudattamaan asianmukaista huolellisuutta korruption torjunnassa, sillä korruptio edistää ihmiskauppaa, ja selvittämään ja torjumaan julkisen sektorin osallistumista ihmiskauppaan tai sen katsomista läpi sormien, myös varmistamalla, että julkisen sektorin työntekijöitä koulutetaan tunnistamaan ihmiskauppatapaukset ja että heidän tuekseen laaditaan sisäisiä suuntaviivoja epäilyttävien tapauksien tarkastelemista varten;

21.   muistuttaa, että värväykseen liittyviä väärinkäytöksiä näyttää esiintyvän monissa maissa ja monilla alueilla ja, kiinnittämättä huomiota siihen, missä maissa niitä esiintyy, panee merkille, että tällaiset väärinkäytökset liittyvät läheisesti ihmiskauppaan, joko sellaisten värväystoimistojen taholta, jotka ovat suoraan osallisina ihmiskauppaan harhaanjohtavien tai pakottavien värväyskäytäntöjen välityksellä, tai siten, että edistetään hyväksikäytölle altistumista vaatimalla korkeita värväysmaksuja, millä asetetaan erityisesti maahanpyrkijät ja alhaisen osaamistason työntekijät taloudellisesti haavoittuvaan tai riippuvaiseen asemaan;

22.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tehostamaan yhteistyötään kolmansien maiden kanssa ihmiskaupan kaikkien vaiheiden tutkimiseksi värväysvaihe mukaan lukien, tietojenvaihdon parantamiseksi ja ennaltaehkäisevien operaatioiden ja (talousrikoksia koskevien) tutkimusten käynnistämiseksi sekä syytteiden nostamiseksi; kehottaa kaikkia valtioita parantamaan rekrytointitoimistojen valvontaa ja sääntelyä;

23.  korostaa, että tilanteessa, jossa kolmannen maan kansalainen viedään pois kotimaastaan ja tuodaan EU:hun (tai jossa EU:n kansalainen viedään toiseen jäsenvaltioon) prostituutiota tai muita seksuaalisen hyväksikäytön tai pakkotyön muotoja varten, ei voi olla kyse pätevästä suostumuksesta;

24.  katsoo, että hallitusten olisi edistettävä monet sidosryhmät kattavaa vuoropuhelua ja kumppanuuksia liikeyritysten, ihmiskaupan torjunnan ammattilaisten ja kansalaisjärjestöjen saattamiseksi yhteen, ihmiskaupan vastaisten yhteisten toimien toteuttamiseksi sekä sen varmistamiseksi, että työntekijöiden keskeisiä oikeuksia noudatetaan; kehottaa hallituksia myös ottamaan käyttöön oikeudellisia toimenpiteitä tuotteiden toimitusketjun avoimuuden ja jäljitettävyyden varmistamiseksi, ja kehottaa yhtiöitä raportoimaan paremmin siitä, mitä ne ovat tehneet ihmiskaupan poistamiseksi omista toimitusketjuistaan; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tekemään aktiivisesti yhteistyötä kansallisten ja kansainvälisten yhtiöiden kanssa sen varmistamiseksi, että niiden tuotteet valmistetaan toimitusketjun kaikissa vaiheissa ilman hyväksikäyttöä, ja saattamaan ne vastuuseen, jos niiden tai niihin sidoksissa olevien yritysten tai alihankkijoiden toimitusketjun jossakin vaiheessa esiintyy ihmiskauppaa;

25.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita ryhtymään avoimessa hallitustenvälisessä työryhmässä rakentaviin neuvotteluihin monikansallisia yhtiöitä ja muita yrityksiä sekä ihmisoikeuksia koskevan oikeudellisesti sitovan kansainvälisen säädöksen laatimiseksi, ja panemaan täytäntöön yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n ohjaavat periaatteet;

Hyväksikäytön erilaiset muodot

26.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet pakkotyön torjumiseksi ulkomailla sijaitsevissa EU:n teollisuuslaitoksissa ja soveltamaan niiden suhteissa kolmansiin maihin työelämän normeja ja noudattamaan niitä sekä tukemaan hallituksia sellaisen työlainsäädännön hyväksymisessä, jossa vahvistetaan työntekijöiden – myös ulkomaalaisten työntekijöiden – vähimmäissuojelua koskevat normit, ja varmistamaan, että kolmansissa maissa toimivat EU:n yhtiöt noudattavat näitä normeja; kehottaa hallituksia panemaan täytäntöön työlainsäädäntöä, kohtelemaan kaikkia työntekijöitä oikeudenmukaisesti taaten kaikille työntekijöille samat oikeudet näiden kansallisuudesta tai alkuperästä riippumatta sekä poistamaan korruption; kehottaa tekemään enemmän kansainvälistä yhteistyötä, jotta vahvistetaan työvoiman muuttoliikettä koskevaa politiikkaa, ja laatimaan ja panemaan täytäntöön työntekijöiden rekrytoijia koskevaa parempaa lainsäädäntöä;

27.  vaatii noudattamaan kaikkialla maailmassa paremmin Kansainvälisen työjärjestön työelämän perusnormeja sekä ympäristönormeja kaikissa vaiheissa esimerkiksi sosiaaliturvaa ja työsuojelutarkastuksia tehostamalla; kehottaa ratifioimaan ja panemaan täytäntöön Kansainvälisen työjärjestön kotitaloustyöntekijöitä koskevan yleissopimuksen (2011) (nro 189) ja saattamaan sen määräykset osaksi kansallista lainsäädäntöä myös diplomaattiasuntojen kotitaloustyöntekijöitä silmällä pitäen;

28.  korostaa, että selvä yhteys seksuaalisiin tarkoituksiin harjoitettavan ihmiskaupan ja prostituution välillä edellyttää ryhtymistä toimenpiteisiin, joilla prostituution kysynnästä tehdään loppu;

29.  toteaa, että suurimmassa osassa jäsenvaltioita pakkoprostituution uhrien on vaikea saada psykologista hoitoa ja näin ollen he joutuvat turvautumaan lähes yksinomaan hyväntekeväisyysjärjestöjen tukeen; pyytää näin ollen, että näitä järjestöjä tuettaisiin entistä enemmän ja että jäsenvaltiot poistaisivat esteet psykologisen hoidon saatavuudelta;

30.  korostaa, että pakkoavioliittoa voidaan pitää ihmiskaupan muotona, jos siihen sisältyy uhrin hyväksikäyttöä, ja kehottaa kaikkia jäsenvaltioita ottamaan tämän ulottuvuuden huomioon ihmiskauppaa koskevissa määritelmissään; korostaa, että hyväksikäyttö voi olla seksuaalista (avioliitossa tapahtuva raiskaus, pakkoprostituutio ja pornografia) tai taloudellista (kotitaloustyö ja kerjäämään pakottaminen) ja että pakkoavioliitto voi olla ihmiskaupan lopullinen tavoite (uhri myydään puolisoksi tai hänet painostetaan avioliittoon); muistuttaa, että pakkoavioliitto voi ylittää kansalliset rajat; pyytää näin ollen jäsenvaltioita varmistamaan, että maahanmuutosta vastaavat kansalliset viranomaiset ovat perehtyneet asianmukaisesti ihmiskauppaan liittyvän pakkoavioliiton ongelmaan; kehottaa komissiota myös vahvistamaan tähän liittyvää parhaiden käytäntöjen vaihtoa;

31.  tuomitsee pakotettuun kohdunvuokraukseen tähtäävän ihmiskaupan harjoittamisen naisten oikeuksien ja lapsen oikeuksien rikkomuksena; toteaa, että kysynnästä vastaavat teollisuusmaat yleensä kehitysmaiden haavoittuvien ja köyhien ihmisten kustannuksella, ja pyytää jäsenvaltioita harkitsemaan omien rajoittavien lisääntymispolitiikkojensa seurauksia;

32.   vaatii tunnustamaan ihmiskaupan uhreiksi joutuneiden lasten tilanteen ja ottamaan kaikissa tilanteissa ensisijaisesti huomioon heidän etunsa, oikeutensa ja tarpeensa; kehottaa antamaan lyhyellä ja pitkällä aikavälillä oikeudellista, fyysistä ja psykologista sekä muuta tukea ja suojelua sekä toteuttamaan toimenpiteitä, joilla helpotettaisiin perheenyhdistämistä soveltuvissa tapauksissa ja lapsen edun mukaisesti ja lapsen ihmisarvoa ja oikeuksia kunnioittaen, tai huolehtimaan asianmukaisista hoitojärjestelyistä;

33.  muistuttaa, että lapsikauppa johtaa usein seksuaaliseen hyväksikäyttöön, prostituutioon, pakkotyöhön tai elinten poistoon ja elinkauppaan, ja korostaa, että ihmiskaupan uhriksi joutuneen lapsen mahdollista suostumusta työn tai palvelujen suorittamiseksi ei saisi koskaan pitää pätevänä; pitää valitettavana, että lainvalvontaviranomaiset kohtelevat vaarassa olevia lapsia usein rikollisina tai laittomina maahantulijoina eivätkä etsi järjestelmällisesti merkkejä, joiden perusteella lapset voitaisiin tunnistaa ihmiskaupan uhreiksi;

34.  pitää välttämättömänä, että vailla huoltajaa olevien alaikäisten joukosta voidaan tunnistaa paremmin ja ennakoivammin ihmiskaupan uhreiksi joutuneet lapset erityisesti rajanylityspaikoilla ja vastaanottokeskuksissa, ja kehottaa vahvistamaan monialaista yhteistyötä, jotta varmistetaan lapsen edun tehokas suojelu; katsoo, että jäsenvaltioiden edunvalvontajärjestelmiä on vahvistettava, jotta voidaan estää vailla huoltajaa olevia ja huoltajastaan eroon joutuneita lapsia joutumasta järjestäytynyttä ihmiskauppaa harjoittavien ryhmien käsiin;

35.   kehottaa vahvistamaan kansallisia lasten holhousjärjestelmiä osana ihmiskaupan torjuntaa koskevaa EU:n strategiaa, jossa otetaan huomioon holhoojien keskeinen merkitys suojeltaessa lapsia vahingollisilta käytännöiltä;

36.   kehottaa EU:ta jatkamaan ponnistelujaan lapsisotilaiden käytön torjumiseksi varsinkin tukemalla hallituksia niiden käsitellessä tätä ongelmaa sekä kentällä toimivia paikallisia kansalaisyhteiskunnan järjestöjä, sellaisten toimien käyttöön ottamiseksi, joilla torjutaan lapsisotilaiden tulevaa värväystä ja käyttöä aseellisissa selkkauksissa, lastensuojelulainsäädännön kehittämisen tukemiseksi, mukaan lukien lasten värväyksen kriminalisointi, ja varojen käyttöönottamiseksi lasten selviytymiskyvyn ja heitä suojaavien ympäristöjen vahvistamiseksi; kehottaa EU:ta vaatimaan, että kolmannet maat ratifioivat ja panevat täytäntöön kansainväliset normit, kuten YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan lasten osallistumisesta aseellisiin selkkauksiin;

37.  korostaa, että lapsia ja vammaisia henkilöitä on pidettävä ihmiskaupan haavoittuvaisina uhreina; korostaa, että ihmiskaupan uhrit voivat saada vammoja ihmiskauppiaiden pahoinpitelyn seurauksena ja että ihmiskauppiaat taas saattavat valita kohteikseen vammaisia henkilöitä heidän haavoittuvuutensa vuoksi;

38.   pitää myönteisenä kerjäämään pakottamisen sisällyttämistä direktiiviin 2011/36/EU ihmiskaupan muotona; kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita yhdenmukaistamaan kansallista lainsäädäntöään ja kolmansien maiden hallituksia antamaan säädöksiä ja panemaan ne täytäntöön; tuomitsee kerjäämään pakottamisen uhrien kriminalisoinnin ja vaatii näille työllistymismahdollisuuksia ja asuntoja; painottaa tarvetta antaa poliisi- ja muille viranomaisille koulutusta asianmukaisesta tunnistamisesta ja vireillepanosta, jotta taataan kerjäämään pakottamisen uhrien tarkoituksenmukainen tukeminen; korostaa, että monet uhreista ovat kotoisin köyhistä ja syrjäytyneistä oloista; kehottaa toteuttamaan ennaltaehkäiseviä toimia ja suuntaamaan ne riskiryhmien haavoittuvuuden vähentämiseen, aloittaen perusrakenteista, kuten opetus tai työmarkkinoille integroituminen, sekä lisäämään suoja- ja muiden paikkojen määrää, joissa autetaan haavoittuvassa asemassa olevia henkilöitä;

39.  korostaa, että YK:n Palermon pöytäkirjassa vaaditaan orjuuden säätämistä rangaistavaksi teoksi yhtenä ihmiskaupan muotona; kehottaa hallituksia panemaan lain täytäntöön ja varmistamaan, että orjuudesta hyötyviä rangaistaan;

40.  panee merkille äskettäin kehittyneen ihmiskaupan uuden muodon, jossa ihmisiä kaupataan lunnaiden toivossa ja johon liittyy vakavaa kidutusta; panee merkille, että tälle uudelle ihmisten kauppaamisen muodolle ovat ominaista kiristys, pahoinpitely ja raiskaus, ja että sen avulla EU:ssa ja sen ulkopuolella asuvat perheenjäsenet ja sukulaiset pakotetaan maksamaan velkoja;

41.  tuomitsee kaupankäynnin ihmisen elimillä, kudoksilla ja soluilla, mukaan lukien sukusolujen (munasolut, sperma), sikiön kudosten ja solujen ja aikuisten ja embryonaalisten kantasolujen laittoman kaupan;

42.  korostaa, että Global Financial Integrity -järjestön laatiman raportin mukaan ihmisen elinten kauppa on maailman kymmenen suurimman laittoman rahanhankintatoiminnan joukossa ja että siitä saadut useaan eri maahan jakautuvat vuotuiset voitot ovat suuruudeltaan 600 miljoonan ja 1,2 miljardin Yhdysvaltain dollarin välillä; korostaa lisäksi, että Yhdistyneiden kansakuntien mukaan kaikenikäiset ihmiset voivat joutua kohteiksi, mutta erityisen haavoittuvia ovat maahanmuuttajat, kodittomat ja lukutaidottomat;

43.  korostaa, että kehitysmaiden taloudellinen taantuma, porsaanreiät lainsäädännössä ja puutteet lain noudattamisen valvonnassa yhdessä lisääntyvän globalisaation ja kehittyneen viestintätekniikan kanssa luovat täydelliset toimintaedellytykset laitonta elinkauppaa harjoittaville rikollisille; toteaa, että taloudellisten mahdollisuuksien puuttuminen saa aikaan sen, että ihmiset harkitsevat vaihtoehtoja, joita he muuten pitäisivät vaarallisina tai tuomittavina, ja että riittämättömän lain noudattamisen valvonnan vuoksi elinkauppiaiden ei juurikaan tarvitse pelätä syytteeseen asettamista;

44.  korostaa, että ihmisen elinten, kudosten ja solujen ostaminen on laitonta; toteaa, että elinten poistamiseen tähtäävän ihmiskaupan uhreilla on erityisiä ongelmia ja että uhrit ovat usein tietämättömiä elinten poistamisen sekä poisto-operaation jälkeisen hoidon puutteen pitkäaikaisista ja invalidisoivista lääketieteellisistä vaikutuksista ja psykologisista vaikutuksista; pyytää toteuttamaan aikaisempaa paremmin kohdennettuja tiedotustoimia, joilla lisätään tietoisuutta elinten myyntiin liittyvistä haitoista etenkin köyhimpien ja haavoittuvimmassa asemassa olevien ihmisten keskuudessa, jotka saattavat pitää elimen myymistä kannattavana toimena taloudellisen tilanteen kohentamiseksi;

45.  kehottaa komissiota tuomitsemaan ihmiskaupan, jonka tarkoituksena on elinten poistaminen, ja omaksumaan selkeän lähestymistavan elinten, kudosten ja solujen laittomaan kauppaan; kehottaa EU:ta kannustamaan lääkäriliittoja ja elinsiirtoyhdistyksiä laatimaan terveydenhuoltoalan ammattilaisia ja elinsiirtokeskuksia varten eettiset käytännesäännöt, jotka koskevat ulkomailla suoritettavia elinsiirtoja ja siirtojen jälkeen annettavaa hoitoa; huomauttaa, että maailman köyhimpiin yhteisöihin kuuluvat kansalaiset ovat erityisen suuressa vaarassa joutua laittoman elinkaupan uhreiksi;

46.  kehottaa ratifioimaan ja panemaan täytäntöön ihmisten elimillä käytävän kaupan vastaisen Euroopan neuvoston yleissopimuksen; kehottaa EU:ta vaatimaan kolmansien maiden hallituksia käynnistämään oikeustoimia niitä terveydenhuollon ammattilaisia, sairaaloita ja yksityisiä klinikoita vastaan, jotka toimivat laittomilla ja tuottoisilla elinsiirtomarkkinoilla;

47.  kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan lisätoimiin, jotta terveydenhoitoalalla tehostettaisiin tällaisen ihmiskaupan muodon torjuntaa lisäämällä tietoisuutta ihmiskauppaan liittyvistä kysymyksistä ja tarjoamalla pakollista koulutusta;

48.  toteaa, että on tärkeää ehkäistä laitonta ihmisen elinten hankintaa ja soveltaa monialaista ja monitieteellistä lähestymistapaa siihen puututtaessa, myös elinten poistamiseen tähtäävään ihmiskauppaan, joka on muodostunut globaaliksi ongelmaksi; pyytää aikaisempaa paremmin kohdennettuja tiedotustoimia, joilla lisätään tietoisuutta elinten myyntiin liittyvistä haitoista, jotta lisätään uhrien ja potentiaalisten uhrien tietoisuutta fyysisistä ja psyykkisistä riskeistä etenkin köyhimpien ja eriarvoisuuden ja köyhyyden suhteen haavoittuvimmassa asemassa olevien keskuudessa, sillä he saattavat pitää elimen myymistä kannattavana toimena taloudellisen tilanteensa kohentamiseksi; korostaa, että sekä Euroopan naapuruuspolitiikassa että EU:n kehitysyhteistyössä olisi edellytettävä tällaisia valistuskampanjoita;

49.  korostaa lääkärien, sairaanhoitajien, sosiaalityöntekijöiden ja muiden lääketieteen ammattilaisten roolia, koska heillä on ainutlaatuinen työn puitteissa tapahtuva kontakti uhreihin heidän vankeusaikanaan ja he ovat avainasemassa ihmiskaupan torjumisessa; on huolissaan siitä, että tällä hetkellä tätä interventiomahdollisuutta ei hyödynnetä; panee merkille tarpeen kouluttaa lääketieteellinen yhteisö havaitsemaan ihmiskauppaan viittaavat varoitusmerkit ja noudattamaan ilmoitusmenettelyjä, jotta uhreja voitaisiin auttaa nykyistä paremmin, ja tarpeen määrätä ankaria seuraamuksia laittomaan elinkauppaan osallistumisesta;

50.  kannustaa ottamaan eri maissa käyttöön luovuttajan oletettua suostumusta koskevia ohjelmia tai järjestelyjä, joissa kansalaisille annetaan mahdollisuus liittyä suoraan elinluovutusrekisteriin tiettyjen hallinnollisten menettelyjen yhteydessä, mikä vähentäisi potilaiden turvautumista mustaan pörssiin ja samalla lisäisi tarjolla olevien elinten määrää, jotta voidaan vähentää elinsiirtojen kustannuksia ja terveysmatkailun houkuttavuutta;

51.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään toimiin elinsiirtomatkailun torjumiseksi ottamalla käyttöön toimenpiteitä, joilla lisätään laillisesti hankittujen elinten saatavuutta, jotta elinten laittoman hankkimisen torjuntaa voidaan tehostaa ja jotta voidaan perustaa elinsiirtoihin käytettävien elinten jäljitettävyyttä koskeva avoin järjestelmä siten, että taataan luovuttajien anonymiteetti; kehottaa komissiota laatimaan suuntaviivoja, joilla unionin jäsenvaltioita kannustetaan osallistumaan Eurotransplant- ja Scandiatransplant -verkostojen kaltaisiin yhteistyökumppanuuksiin;

52.  huomauttaa, että Maailman terveysjärjestön mukaan ihmiskaupasta ja terveydestä ja erityisesti henkisestä ja psyykkisestä terveydestä on rajallisesti tieteellistä tietoa; huomauttaa, että uhrien ja henkiinjääneiden tarpeita aliarvioidaan usein; pyytää näin ollen komissiota ja jäsenvaltioiden asiaankuuluvia viranomaisia perustamaan seurantajärjestelmän ja jakamaan tietoa ihmiskaupan seurauksista ja uhrien tarpeista sekä fyysisen että psyykkisen terveyden osalta;

Uhrien oikeudet mukaan lukien oikeus oikeussuojakeinoihin

53.  kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita omaksumaan ihmisoikeuksiin perustuvan ja uhrikeskeisen lähestymistavan ja asettamaan uhrit ja haavoittuvassa asemassa olevat väestönosat kaikkien ihmiskaupan torjumiseksi ja ehkäisemiseksi sekä uhrien suojelemiseksi toteutettavien ponnistelujen keskiöön;

54.   tuomitsee huolestuttavan kuilun valtioiden velvoitteiden ja sen välillä, missä määrin niitä noudatetaan käytännössä uhrien oikeuksien tapauksessa; suhtautuu myönteisesti rikoksen uhrin oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista annettuun direktiiviin 2012/29/EU; toivoo jäsenvaltioiden saattavan direktiivin asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä ja muistuttaa, että direktiivin täytäntöönpanon päivämääräksi vahvistettiin 16. marraskuuta 2015; kehottaa jäsenvaltioita, alkuperä-, kauttakulku- ja kohdemaat mukaan lukien, sallimaan niiden omalla alueella ja omalla oikeudenkäyttöalueella sellaisten oikeussuojakeinojen käytön – tai helpottamaan sitä – jotka ovat kaikkien ihmiskaupan uhrien, myös kansalaisuudettomien henkilöiden, kannalta tasapuolisia, asianmukaisia ja tarkoituksenmukaisia;

55.  muistuttaa, että uhrien nopea ja tarkka tunnistaminen on olennaisen tärkeää uhrien lainmukaisten oikeuksien toteutumisen kannalta; kehottaa toteuttamaan erityisesti maahanmuutto-, turvallisuus- ja rajavalvontaviranomaisia koskevia valmiuksien kehittämistoimia ihmiskaupan uhrien tunnistamista koskevassa asiassa;

56.  pyytää Euroopan ulkosuhdehallintoa (EUH) vaihtamaan kolmansien maiden kanssa parhaita käytäntöjä, jotka koskevat toisaalta poliisiviranomaisten ja avustustyöntekijöiden koulutusta siitä, kuinka parhaiten lähestyä uhreja, ja toisaalta uhrien yksilöllisen arvioinnin periaatteen soveltamista heidän erityistarpeidensa sekä avun- ja suojelutarpeen määrittelemiseksi;

57.  korostaa SEUT-sopimuksen 82 artiklan 1 kohdassa vahvistetun vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen merkitystä; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja EU:n virastoja vahvistamaan ihmiskaupan uhrien asemaa tunnustamalla täysimääräisesti ja vastavuoroisesti oikeudelliset ja hallinnolliset päätökset, myös ihmiskaupan uhrien suojatoimia koskevat päätökset, mikä tarkoittaa, että yhdessä jäsenvaltiossa saadun uhrin aseman on oltava voimassa koko Euroopan unionin alueella ja siten uhreja (tai heitä edustavia järjestöjä) olisi autettava ja tuettava, mikäli heidän asemaansa ei tunnusteta heidän matkustaessaan unionin alueella;

58.   vaatii, että rikosoikeudellisissa vastatoimissa taataan uhrien tasapuolinen ja vaikuttava oikeus oikeussuojakeinoihin sekä annetaan uhreille tietoa heidän laillisista oikeuksistaan; kehottaa kaikkia valtioita noudattamaan kansainvälistä velvoitettaan kunnioittaa omalla oikeudenkäyttöalueellaan uhrien oikeuksia, ja kehottaa valtioita huolehtimaan täyden tuen antamisesta uhreille, psykologinen tuki mukaan luettuna, riippumatta siitä, haluavatko he tehdä yhteistyötä rikosoikeudellisissa menettelyissä vai eivät;

59.  korostaa, että ihmiskaupan uhreilla on oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin, joihin kuuluvat oikeuden saatavuus, oikeushenkilöyden ja kansalaisuuden tunnustaminen, omaisuuden palauttaminen, asianmukainen vahingonkorvaus sekä lääketieteellinen hoito ja psykologin apu, oikeusapu ja sosiaalipalvelut sekä pitkän aikavälin (uudelleen)integroitumistuki taloudellinen tuki mukaan luettuna;

60.  toteaa, että yleismaailmallinen terveydenhuollon sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyvien palvelujen saatavuus on tärkeää erityisesti ihmiskaupan uhreille, jotka voivat kärsiä monista fyysisistä ja psyykkisistä ongelmista, jotka ovat välitöntä seurausta hyväksikäytöstä; kehottaa jäsenvaltioita luomaan helposti saatavilla olevia terveydenhoitopalveluja ja jälkihoitoa ihmiskaupan uhreille;

61.  kehottaa jäsenvaltioita, joissa ihmiskaupan uhrien hyväksikäyttö on tapahtunut, tarjoamaan asianmukaista ja tarvittavaa sukupuolen huomioon ottavaa ja yksilöllisiin tarpeisiin perustuvaa lääkintähoitoa kiinnittäen erityistä huomiota seksuaalista hyväksikäyttöä varten harjoitetun ihmiskaupan uhreihin;

62.   panee merkille, että vammaiset henkilöt tai henkilöt, jotka vammautuvat ihmiskauppaprosessin aikana, tarvitsevat enemmän suojelua hyväksikäytöltä, ja kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita varmistamaan, että tunnistetuille uhreille annettu apu täyttää heidän erityistarpeensa;

63.  korostaa tarvetta sopeuttaa ihmiskaupan uhrit uudelleen yhteiskuntaan ja pitää kiinni heidän oikeudestaan suojeluun; kehottaa jäsenvaltioita perustamaan ja vahvistamaan tukea ja suojaa tarjoavia verkostoja, varmistamaan palvelujen tarjoamisen uhrin ymmärtämällä kielellä ja suomaan uhreille pääsyn koulutukseen; kehottaa toteuttamaan yhteisiä toimia sosiaalisen osallisuuden edistämiseksi ja antamaan tukea hallituksista riippumattomien järjestöjen, kansainvälisten järjestöjen sekä kohde- ja alkuperämaiden hallitusten elinten ja virastojen kesken erityisesti sellaisissa tilanteissa, joissa uhrit palaavat kotimaihinsa;

64.  painottaa, että on tärkeää taata tuomioistuimessa ihmiskauppiaita vastaan todistavien ihmiskaupan uhrien turvallisuus;

65.  kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota uhreihin rikosoikeudellisissa menettelyissä; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia olemaan pidättämättä ihmiskaupan kohteena olevia ihmisiä sekä olemaan asettamatta heitä alttiiksi rangaistuksille rikoksista, jotka on tehty heidän ihmiskaupan uhriuteensa liittyvissä tilanteissa ja varsinkin prostituution, muiden seksuaalisen hyväksikäytön muotojen tai pakkotyön tapauksessa; kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan periaatetta siitä, ettei ihmiskaupan uhreja kriminalisoida;

66.  kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön oikeudellisia välineitä, jotka lisäävät ihmiskaupan uhrien mahdollisuuksia ottaa yhteyttä viranomaisiin vaarantamatta omaa turvallisuuttaan ja oikeuksiaan uhreina;

67.  kehottaa jäsenvaltioita panemaan viipymättä täytäntöön direktiivin 2011/36/EU ja erityisesti sen 8 artiklan sekä kaikki asiaankuuluvat ihmiskauppaa koskevat oikeudelliset kehykset; kehottaa komissiota ryhtymään oikeustoimiin niitä jäsenvaltioita vastaan, jotka eivät pane direktiiviä täytäntöön, ja julkaisemaan mahdollisimman nopeasti täytäntöönpanokertomuksen, jonka määräaika oli huhtikuussa 2015;

68.   kehottaa hallituksia rakentamaan palomuureja maahanmuutto- ja työsuojeluviranomaisten välille, jotta kannustetaan uhreja esittämään valituksia ja varmistetaan, että jos ihmiskauppatapauksia havaitaan, ei tarvitse pelätä, että maahanmuuttoviranomaiset toteuttavat toimia uhreja vastaan;

69.  kehottaa jäsenvaltioita kriminalisoimaan ihmiskaupan uhrin kaikkien palvelujen käytön kansalaistensa toimesta silloin, kun tällaiseen toimintaan syyllistytään jäsenvaltion ulkopuolella ja/tai EU:n ulkopuolella, mukaan lukien prostituutio ja muut seksuaalisen hyväksikäytön muodot, pakkotyö tai pakollinen palvelu, kuten kerjääminen, orjuus ja muut orjuuden kaltaiset käytännöt, orjuuden kaltaiset olot, rikollisen toiminnan hyväksikäyttö ja elinten poistaminen;

70.  katsoo, että asema pakolaisena, turvapaikanhakijana, humanitaarisen viisumin haltijana tai kansainvälisten suojelun tarpeessa olevana henkilönä olisi luokiteltava haavoittuvuustekijäksi ihmiskaupan uhrien tapauksessa; pyytää jäsenvaltioita varmistamaan, että lainvalvonta- ja turvapaikkaviranomaiset tekevät yhteistyötä auttaakseen kansainvälisen suojelun tarpeessa olevia ihmiskaupan uhreja jättämään suojelua koskevan hakemuksen; toteaa, että ihmiskaupan torjuntaa koskevilla toimenpiteillä ei saisi olla kielteisiä seurauksia ihmiskaupan uhrien, muuttajien, pakolaisten ja kansainvälisen suojelun tarpeessa olevien ihmisten oikeuksille;

71.  kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan sukupuolinäkökulman huomioon ottavia toimenpiteitä, joilla parannetaan ihmiskaupan uhrien tunnistamista turvapaikka- ja palauttamismenettelyissä, pitämään yksityiskohtaisempaa ja sukupuolen mukaan eriteltyä kirjanpitoa ja varmistamaan, että ihmiskaupan uhreille tarjotaan asianmukaista tukea;

72.   muistuttaa jäsenvaltioita, että direktiivillä 2011/36/EU ei rajoiteta palauttamiskiellon periaatetta, joka perustuu vuonna 1951 tehtyyn pakolaisten oikeusasemaa koskevaan yleissopimukseen;

73.   kannustaa jäsenvaltioita takaamaan ihmiskaupan uhreiksi joutuneille turvapaikanhakijoille samat oikeudet kuin muille ihmiskaupan uhreille;

74.  panee merkille, että Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön (IOM) mukaan siirtolaisten ja pakolaisten paluuseen liittyy olennaisia turvallisuusriskejä eli vaara joutua uudelleen ihmiskaupan uhreiksi, ja toteaa, että nämä riskit on tunnistettava ja arvioitava ja niitä on torjuttava, koska uhka, joka ihmiskaupan uhreiksi joutuneisiin muuttajiin kohdistuu heidän hyväksikäyttäjiensä taholta, usein kasvaa sen jälkeen, kun uhrit ovat onnistuneet pakenemaan, olleet yhteydessä lainvalvontaviranomaisiin tai todistaneet oikeudessa(3);

75.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tekemään ihmiskaupan torjuntaa yhä näkyvämmäksi kansalaisten silmissä etenkin lentokentillä, rautatieasemilla, busseissa, kouluissa, korkeakouluissa ja työpaikoilla; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita valistamaan virkamiehiään EU:n suuntaviivoista, jotka koskevat ihmiskaupan uhrien tunnistamista, sekä komission julkaisusta, joka koskee ihmiskaupan uhrien oikeuksia EU:ssa, ja kannustamaan niiden aktiiviseen käyttöön;

76.   kannustaa EU:ta antamaan paikallisille hallituksista riippumattomille järjestöille kohdennettua rahoitusta ihmiskaupan uhrien tunnistamiseksi ja tukemiseksi sekä lisäämään tietoisuutta hyväksikäytölle ja ihmiskaupalle altistuvien väestönosien keskuudessa; suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti tiedotusvälineiden rooliin lisättäessä tietoisuutta ja annettaessa tietoa riskeistä;

Ihmiskaupan torjumiseksi alueellisella ja kansainvälisellä tasolla tehtävä yhteistyö

77.   pitää huolestuttavana ihmiskauppatapausten käsittelemiseksi tehtävän kansainvälisen yhteistyön riittämätöntä tasoa erityisesti silloin, kun pyritään osallistamaan alkuperä- ja kauttakulkumaat, mikä vaikeuttaa merkittävästi ihmiskaupan tehokasta torjuntaa; kehottaa tehostamaan koordinointia ja yhteistyötä ja vaihtamaan järjestelmällisesti tietoja valtioiden rajat ylittävän ihmiskaupan tutkimiseksi ja torjumiseksi lisäämällä rahoitusapua ja teknistä tukea ja parantamalla rajat ylittävää viestintää, yhteistyötä ja valmiuksien kehittämistä hallitusten ja lainvalvonnan tasolla rajavartijat, maahanmuutto- ja turvapaikkaviranomaiset, rikostutkijat ja uhreille tukea tarjoavat virastot, kansalaisyhteiskunnan ja YK:n järjestöt mukaan lukien; katsoo, että näissä toimissa olisi käsiteltävä sitä, miten uhrit voidaan tunnistaa ja miten heitä voidaan suojella, sekä tapoja käsitellä sellaisia alkuperä-, kauttakulku- ja kohdemaita, jotka eivät ole ratifioineet YK:n Palermon pöytäkirjaa; kehottaa EU:ta ottamaan käyttöön alueellisen lähestymistavan, jossa keskitytään tarkastelemaan ihmiskaupan reittejä ja toteuttamaan toimia, jotka on mukautettu kullakin alueella esiintyvään hyväksikäyttötyyppiin; korostaa lisäksi, että ihmiskaupan torjunnan ammattilaisten kansainväliset vaihto-ohjelmat olisivat hyödyllisiä;

78.  kehottaa komissiota, toimivaltaisia EU:n virastoja ja jäsenvaltioita kehittämään sukupuolinäkökulman huomioon ottavaa koulutusta lainvalvonta- ja rajavalvontatehtävissä työskentelevälle henkilöstölle, jotta voidaan paremmin tunnistaa mahdolliset ihmiskaupan uhrit, erityisesti seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvän ihmiskaupan uhrit, ja auttaa heitä;

79.  katsoo, että EU:n on vahvistettava poliisiyhteistyötä ja oikeudellista yhteistyötä jäsenvaltioiden välillä ja kolmansien maiden – erityisesti ihmiskaupan uhrien lähtö- ja kauttakulkumaiden – kanssa ihmiskauppaan liittyvissä ennaltaehkäisy-, tutkinta- ja syytteeseenpanotoimissa, erityisesti Europolin ja Eurojustin avulla, mukaan lukien tietojenvaihto erityisesti salakuljetusreiteistä, osallistuminen yhteisiin tutkintaryhmiin sekä internetissä ja muiden digitaalisten välineiden avulla tapahtuvan ihmiskauppaan värväämisen torjunta; pitää tärkeänä jäsenvaltioiden välistä järjestelmällistä tietojenvaihtoa ja sitä, että ne päivittävät tietoja Europolin Focal Point Phoenix- ja Focal Point Twins -tietokantoihin; kannustaa Europolia ja Interpolia tekemään entistä tiiviimpää yhteistyötä ihmiskaupan torjumiseksi ja muistuttaa, että tietojenvaihdossa jäsenvaltioiden välillä ja kolmansien maiden kanssa on noudatettava täysimääräisesti EU:n tietosuojavaatimuksia; kehottaa jäsenvaltioita keräämään enemmän vertailukelpoista tietoa ihmiskaupan torjunnasta ja parantamaan tietojenvaihtoa jäsenvaltioiden välillä ja kolmansien maiden kanssa;

80.  pyytää EU:ta ja jäsenvaltioita takaamaan lainvalvonta- ja poliisiviranomaisilleen riittävän määrän henkilöstöä ja resursseja, jotta nämä viranomaiset voivat vastaanottaa tietoja myös perheiltä tai muista lähteistä ja vaihtaa kyseisiä tietoja asiaankuuluvien eurooppalaisten ja kansallisten viranomaisten kanssa sekä käsitellä ja analysoida tietoja asianmukaisella tavalla;

81.   korostaa, että kauttakulkumailla on ratkaiseva merkitys ihmiskaupan torjunnassa, koska uhrien hyväksikäyttö ei ole tässä vaiheessa vielä alkanut; pitää tärkeänä, että rajapoliiseille annetaan lisäkoulutusta tunnistamistaitojen parantamiseksi;

82.  korostaa rajat ylittävään työvoiman muuttoliikkeeseen liittyviä lukuisia haasteita ja erityisesti sitä riskiä, että maahanpyrkijät joutuvat laittomaan asemaan eivätkä pysty nauttimaan kaikkein perustavanlaatuisimmista oikeuksistaan; kehottaa luomaan EU:ssa ja kansainvälisellä tasolla rajat ylittävää työvoiman muuttoliikettä koskevia mekanismeja, jotta laillista työvoiman muuttoliikettä voidaan lisätä ja jotta siitä voidaan tehdä virallista;

83.   antaa tunnustusta toimille, joita EU on toteuttanut perustaessaan virallisesti hyväksyttyjä rajat ylittäviä työvoiman muuttoliikkeen kanavia, joihin olisi kiinnitettävä enemmän huomiota, ja kehottaa toteuttamaan tältä osin yhtenevämpiä ja vahvistettuja toimia; korostaa, että virallisesti hyväksytty työvoiman muuttoliike voisi olla keino ehkäistä ihmiskauppaa ja pelastaa ihmishenkiä;

84.   kehottaa EU:ta tehostamaan yhteistyötään hallituksista riippumattomien järjestöjen ja muiden asiaan liittyvien kansainvälisten järjestöjen kanssa esimerkiksi varmistamalla riittävän rahoituksen ja koordinoidut tukitoimet parhaiden käytäntöjen vaihdon, toimintapolitiikkojen laatimisen ja täytäntöönpanon sekä tutkimustyön edistämiseksi myös paikallisten toimijoiden kanssa, keskittyen erityisesti tarkastelemaan oikeuden saatavuutta uhrien kannalta sekä rikoksiin syyllistyneiden syytteeseenpanoa;

85.  palauttaa mieliin, että direktiivin 2011/36/EU mukaan jäsenvaltioiden olisi kannustettava kansalaisjärjestöjä ja työskenneltävä tiiviisti niiden kanssa erityisesti toimintapoliittisten aloitteiden, tiedotus- ja valistuskampanjoiden, tutkimus- ja koulutusohjelmien, koulutuksen sekä ihmiskaupan torjuntatoimien vaikutusten seuraamisen ja arvioinnin toteuttamisessa; muistuttaa lisäksi, että myös kansalaisjärjestöjen olisi tarjottava apua uhrien varhaisessa tunnistamisessa, auttamisessa ja tukemisessa; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kansalaisjärjestöjä suojellaan kostotoimenpiteiltä, uhkailulta ja pelottelulta, ja etenkin vapauttamaan ne rikosoikeudellisilta syytteiltä, kun ne auttavat laittomasti maassa oleskelevia ihmiskaupan uhreja;

86.   kehottaa EU:ta, jäsenvaltioita ja kansainvälistä yhteisöä kiinnittämään erityistä huomiota ihmiskaupan ehkäisemiseen ja torjumiseen humanitaarisissa kriisitilanteissa, kuten luonnonkatastrofien ja aseellisten konfliktien yhteydessä, jotta voitaisiin vähentää uhrien alttiutta joutua ihmissalakuljettajien ja muiden rikollisverkostojen käsiin; painottaa, että suojelu on taattava kaikille siihen kansainvälisten ja alueellisten yleissopimusten mukaisesti oikeutetuille;

87.  korostaa, että sellaisilla henkilöillä, jotka joutuvat jättämään kotinsa heidän elämäänsä tai elinolosuhteisiinsa kielteisesti vaikuttavan äkillisen tai asteittaisen ilmastonmuutoksen vuoksi, on suuri riski joutua ihmiskauppiaiden uhreiksi; korostaa, että tämäntyyppiseen ilmastonmuutokseen liittyvään ihmisten liikkuvuuteen kuuluu voimakas taloudellinen ulottuvuus, elinkeinon menetys ja kotitalouden tulotason aleneminen mukaan lukien, joten on olemassa suuri uhka, että tällaiset henkilöt joutuvat pakkotyön tai orjuuden uhreiksi;

EU:n ihmiskaupan torjuntaa koskeva toimintapolitiikka sen ulkosuhteissa

88.   antaa tunnustusta EU:n ihmiskaupan torjunnan koordinaattorin toimille ja tukee sitä sen tehtävässä eli koordinoinnin ja yhdenmukaisuuden parantamisessa EU:n toimielinten, virastojen ja jäsenvaltioiden, kolmansien maiden ja kansainvälisten toimijoiden välillä; kehottaa koordinaattoria jatkamaan konkreettisten yhteisten toimien kehittämistä EU:n, jäsenvaltioiden, kolmansien maiden ja kansainvälisten toimijoiden välillä, jotta voidaan tehdä yhtenäisempää ja tehokkaampaa yhteistyötä sellaisten järjestelmien käyttöön ottamiseksi, joilla tunnistetaan, suojataan ja tuetaan ihmiskaupan uhreja, tehostetaan ihmiskaupan torjuntaa, pyritään parantamaan ihmiskauppiaiden syytteeseenpanoa ja luodaan verkosto, jolla pystytään vastaamaan esille tuotuihin huolenaiheisiin;

89.   kehottaa EU:ta toteuttamaan tarvittavia toimia kansainvälisesti, jotta ehkäistään ja torjutaan orjakauppaa ja poistetaan se kaikissa muodoissaan lopullisesti, vaiheittain ja mahdollisimman pian;

90.   pitää olennaisen tärkeänä sitä, että ihmiskaupan torjuntaan tähtäävissä strategioissa otetaan huomioon tätä ilmiötä edesauttavat tekijät sekä sen taustalla olevat syyt ja olosuhteet ja noudatetaan yhdennettyä lähestymistapaa, jossa tuodaan yhteen eri toimijat, tehtävät ja näkymät sekä kansallisesti että kansainvälisesti; katsoo, että ennaltaehkäisystrategioihin olisi sisällyttävä toimia, joilla voidaan puuttua köyhyyteen, sortoon, ihmisoikeuksien kunnioittamisen puutteeseen, aseellisiin konflikteihin sekä taloudelliseen ja sosiaaliseen eriarvoisuuteen, ja että niillä olisi pyrittävä vähentämään mahdollisten uhrien haavoittuvuutta, vähentämään ihmiskaupan kohteena olevien ihmisten palvelujen kysyntää, jota voidaan myös pitää ihmiskaupan perimmäisenä syynä, lisäämään yleisölle tiedottamista ja torjumaan viranomaisten korruptoituneisuutta; kehottaa myös kaikkia valtioita panemaan tosiasiallisesti täytäntöön niiden velvoitteet, jotka perustuvat Palermon pöytäkirjaan;

91.   kehottaa jäsenvaltioita ratifioimaan kaikki asiaankuuluvat kansainväliset välineet, sopimukset ja lainmukaiset velvoitteet, Istanbulin yleissopimus mukaan luettuna, ja tekemään ihmiskaupan torjunnasta tehokkaampaa, koordinoidumpaa ja johdonmukaisempaa; kannustaa EU:ta kehottamaan kaikkien asiaankuuluvien kansainvälisten välineiden ratifiointiin;

92.   kehottaa EU:n edustajia kiinnittämään erityistä huomiota ihmiskauppaan EU:n kolmansien maiden kanssa käymässä poliittisessa vuoropuhelussa, myös EU:n yhteistyöohjelmien kautta sekä monenkeskisillä ja alueellisilla foorumeilla, myös antamalla julkilausumia;

93.   kehottaa EU:ta tarkistamaan avustusohjelmiaan ihmiskauppaa koskevien näkökohtien osalta, tekemään rahoituksesta kohdennetumpaa ja tekemään ihmiskaupan torjunnasta oman erillisen yhteistyöalansa; kannustaa tässä yhteydessä lisäämään sellaisten EU:n toimielimien yksikköjen resursseja, jotka tarkastelevat ihmiskauppaa; kehottaa komissiota arvioimaan ensisijaisten maiden luetteloaan säännöllisesti uudelleen, valintakriteerit mukaan lukien, sen varmistamiseksi, että luettelo ilmentää paikan päällä vallitsevaa todellista tilannetta, ja jotta lisätään niiden joustavuutta ja mukautuvuutta muuttuviin oloihin ja nouseviin suuntauksiin;

94.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laajentamaan ihmiskaupan määritelmää sisällyttämällä sen soveltamisalaan viittauksia uusiin ihmiskaupan toimintatapoihin samalla, kun ne tehostavat ihmiskaupan vastaisia oikeudellisia toimenpiteitä;

95.   kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita panemaan täytäntöön toimet, jotka liittyvät ihmiskaupan torjuntaan, jotka sisältyvät nykyiseen ihmisoikeuksia koskevaan toimintasuunnitelmaan ja jotka ovat ihmiskaupan torjuntaa koskevan EU:n strategian mukaisia;

96.  kehottaa komissiota arvioimaan tarvetta tarkistaa tulevan Euroopan syyttäjänviraston toimeksiantoa siten, että siihen sisällytetään virastolle, kun se on perustettu, valtuudet puuttua ihmiskauppaan;

97.  kehottaa tehostamaan ihmiskaupan vastaista EU:n politiikkaa sisällyttämällä se paremmin EU:n laajempiin strategioihin, jotka koskevat turvallisuutta, naisten ja miesten tasa-arvoa, talouskasvua, kyberturvallisuutta, muuttoliikettä ja ulkosuhteita;

98.  edellyttää, että kaikki unionin toimielimet ja jäsenvaltiot harjoittavat johdonmukaista politiikkaa sekä unionin sisällä että sen ulkopuolella asettamalla unionin perusarvojen mukaisesti ihmisoikeudet kolmansien maiden kanssa ylläpidettävien unionin suhteiden ytimeen ja käyttämällä kannustimena erityisesti talous- ja kauppasuhteita;

99.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että ihmisoikeudet, sukupuolten tasa-arvo ja ihmiskaupan torjuminen ovat jatkossakin EU:n kehityspolitiikan sekä EU:n ja kolmansien maiden välisten kumppanuuksien ytimessä; kehottaa komissiota toteuttamaan sukupuolinäkökulman huomioon ottavia toimenpiteitä laatiessaan uusia kehityspolitiikkoja ja tarkastellessaan uudelleen olemassa olevia politiikkoja;

100.  korostaa, että lisäämällä naisten ja tyttöjen taloudellisia ja sosiaalisia vaikutusmahdollisuuksia voitaisiin vähentää heidän alttiuttaan joutua uhriksi, ja kehottaa komissiota jatkamaan kohdennettuja toimia sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamiseksi kaikissa kehityspoliittisissa toimissa ja sen varmistamiseksi, että se pysyy naisten oikeuksien ohella kolmansien maiden kanssa käytävän poliittisen vuoropuhelun asialistalla;

101.  painottaa kestävän kehityksen tavoitteiden merkitystä ja mainitsee näistä erityisesti tavoitteen 5.2, jossa pyritään lopettamaan kaikenlainen naisiin ja tyttöihin kaikilla julkisen ja yksityisen elämän aloilla kohdistuva väkivalta, ihmiskauppa ja seksuaalinen ja muuntyyppinen hyväksikäyttö mukaan luettuina;

102.   kehottaa EU:ta tukemaan kolmansia maita niiden ponnisteluissa ihmiskaupan uhrien tunnistamisen, avustamisen ja uudelleenkotouttamisen ja ihmiskaupasta nostettavien syytteiden lisäämiseksi hyväksymällä ja panemalla täytäntöön asianmukaista lainsäädäntöä ja yhdenmukaistamalla juridiset määritelmät, menettelyt ja yhteistyö kansainvälisten normien kanssa;

103.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että lainvalvontaviranomaiset, myös Frontexin, Europolin ja EASOn kaltaisten virastojen työntekijät, sekä muut ihmiskaupan uhrien tai mahdollisten uhrien kanssa todennäköisesti tekemisiin joutuvat virkailijat saavat ihmiskauppaa koskevaa asianmukaista koulutusta, jonka ansiosta he pystyvät käsittelemään ihmiskauppatapauksia ja johon sisältyy moniperusteinen näkökulma ja jossa korostetaan ihmiskaupan uhreiksi joutuneiden naisten, lasten ja muiden haavoittuvien ryhmien, kuten romanien ja pakolaisten, erityistarpeita ja sitä, miten ihmiskaupan uhreille ja muille ihmisille tarjotaan kannustimia ja täysimääräistä suojelua, jotta he voivat ilmiantaa ihmiskaupan harjoittajia;

104.  katsoo, että kolmansista maista tulevat ihmiskaupan uhrit on tunnistettava verkostossa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja että toimenpiteitä rajalla on siksi tehostettava, jotta uhrit tunnistetaan heti heidän saapuessaan unioniin; kehottaa jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä kolmansien maiden kanssa nykyisten suuntaviivojen parantamiseksi siten, että ne auttavat konsulipalveluja ja rajavartijoita tunnistamaan ihmiskaupan uhreja, ja korostaa parhaiden käytäntöjen vaihdon merkitystä tässä yhteydessä, erityisesti rajalla tehtävien haastattelujen kannalta; korostaa myös, että raja- ja rannikkovartijoiden on saatava käyttää Europolin tietokantoja;

105.  kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan yhteistyötä kolmansien maiden kanssa ihmiskaupan kaikkien muotojen torjumiseksi ja kiinnittämään erityistä huomiota ihmiskaupan sukupuoliulottuvuuteen erityisesti lapsiavioliittojen, naisten ja tyttöjen seksuaalisen hyväksikäytön ja seksiturismin torjumiseksi; kehottaa komissiota ja EUH:ta tehostamaan Khartumin prosessia lisäämällä siihen liittyvien hankkeiden määrää ja varmistamalla, että useampi maa osallistuu prosessiin aktiivisesti;

106.  pyytää komissiota, neuvostoa ja EUH:ta korostamaan kolmansien maiden kanssa käymissään kansainvälisiä sopimuksia ja takaisinotto- ja yhteistyösopimuksia koskevissa neuvotteluissa kolmansien maiden tarvetta torjua tehokkaasti ihmiskauppaa, asettaa siihen syyllistyneet henkilöt useammin syytteeseen ja tehostaa uhrien suojelua;

107.   kehottaa EU:ta keskittämään tehokkaasti ponnistelunsa sekä ihmiskaupan käsittelyyn että ihmisten salakuljetukseen torjuntaan; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita panostamaan ihmiskaupan uhrien tunnistamiseen ja pakolaisten ja maahanpyrkijöiden joukosta ja osana rikollisverkostojen hallitsemia ihmissalakuljetusoperaatioita tapahtuvien rikkomusten ja hyväksikäytön uhrien joukosta;

108.   painottaa tarvetta toteuttaa valmistelu- ja koulutustoimia kansainvälisiä siviilipoliisioperaatioita varten samoin kuin antaa koulutusta diplomaateille, yhteysviranomaisille sekä konsuli- ja kehitysyhteistyöviranomaisille, jotta parannetaan ihmiskaupan uhrien tunnistamista; katsoo, että näiden ryhmien kouluttaminen on tarpeen, koska ne ovat usein ihmiskaupan uhrien ensimmäinen yhteyspiste, ja että on aiheellista toteuttaa toimia sen varmistamiseksi, että mainituilla viranomaisilla on pääsy asianmukaiseen aineistoon, jotta he voivat antaa tietoa henkilöille, jotka uhkaavat joutua ihmiskaupan uhreiksi;

109.   muistuttaa, että EUNAVFOR MED -operaation eli operaatio SOPHIAn toisen vaiheen – joka aloitettiin 7. lokakuuta 2015 – myötä voidaan konkreettisesti torjua ihmiskauppaa siten, että toteutetaan aavalla merellä sellaisille aluksille nousua, niiden tarkastamista, takavarikointia ja käännyttämistä, joita epäillään käytettävän ihmisten salakuljetukseen tai ihmiskaupan harjoittamiseen; muistuttaa, että tähän mennessä on pysäytetty 48 ihmissalakuljettajiksi ja -kauppiaiksi epäiltyä henkilöä ja että heitä koskevat tapaukset ovat Italian oikeusviranomaisten tarkasteltavana; kehottaa unionia jatkamaan ja tiivistämään sen Välimerellä toteuttamia operaatioita;

110.   kehottaa EU:ta etsimään konkreettisia ratkaisuja siihen, miten maahanpyrkijät ja pakolaiset voisivat tulla EU:hun laillisella, sääntöjenmukaisella, hyväksikäyttöön perustumattomalla ja turvallisella tavalla; muistuttaa jäsenvaltioita ja EU:ta siitä, että niiden on noudatettava kansainvälistä oikeutta ja myös palautuskieltoa kaikissa politiikoissaan ja erityisesti siirtolaispolitiikoissaan; muistuttaa, että on tarpeen taata ihmiskaupan uhrien turvallinen ja vapaaehtoinen paluu vastaanottavasta valtiosta alkuperävaltioon ja että on tarjottava laillisia vaihtoehtoja, jos palauttaminen aiheuttaisi riskin kyseisten henkilöiden ja/tai heidän perheensä turvallisuudelle; muistuttaa, että kohde- ja lähtövaltioiden on taattava palaaville uhreille riittävä turvallisuuden ja yhteiskuntaan uudelleen integroitumisen taso;

111.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kunnioittamaan Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjaa ja turvapaikkalainsäädännön periaatteita;

112.   kehottaa EU:ta edistämään ohjelmia, joilla tuetaan maahanpyrkijöiden ja pakolaisten osallistamista kolmansien maiden keskeisten toimijoiden ja kulttuurivälittäjien välityksellä ja joilla autetaan lisäämään yhteisöjen tietoisuutta ihmiskaupasta ja parannetaan yhteisöjen kykyä torjua järjestäytyneen rikollisuuden soluttautumista niihin;

113.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toimimaan Eurooppaan saapumisen jälkeen kadonneiden pakolaisten ja maahantulijoiden, erityisesti lasten, suojelemiseksi ja löytämiseksi;

114.  on tyytyväinen Europolin ja erityisesti Focal Point Twins -keskuksen toimiin sellaisten henkilöiden havaitsemiseksi, jotka matkustavat kolmansiin maihin tarkoituksenaan hyväksikäyttää lapsia; kehottaa jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä Europolin kanssa järjestelmällisen ja nopean tietojenvaihdon varmistamiseksi;

115.  muistuttaa, että ennen viisumivapautta koskevan sopimuksen tekemistä komission on arvioitava kyseessä olevaan kolmanteen maahan liittyvät riskit, erityisesti laittoman maahanmuuton kannalta; korostaa, että ihmiskauppaverkostot voivat käyttää myös laillisia maahantuloreittejä; pyytää näin ollen komissiota lisäämään tehokkaan yhteistyön ihmiskaupan torjumiseksi niiden kriteerien joukkoon, jotka kolmansien maiden edellytetään täyttävän viisumivapautta koskevan sopimuksen saamiseksi;

116.  huomauttaa, että EU tarvitsee uudelleensijoittamiselle sitovan ja pakollisen lainsäädäntökehyksen, kuten komission muuttoliikeagendassa todetaan; huomauttaa, että humanitaarista maahanpääsyä voidaan käyttää täydentämään uudelleensijoittamista, jotta voidaan tarpeen vaatiessa tarjota kiireellistä, ja usein väliaikaista, suojelua kaikkein heikoimmassa asemassa oleville eli vailla huoltajaa oleville alaikäisille tai vammaisille pakolaisille tai kiireellisen lääkinnällisen evakuoinnin tarpeessa oleville;

117.   kehottaa EU:ta laatimaan yhdessä kolmansien maiden kanssa standardoidun järjestelmän, jolla kerätään kvalitatiivista ja kvantitatiivista tietoa ja analyysitietoa ihmiskaupasta, jotta EU:ssa ja kolmansissa maissa voidaan kehittää yhteinen tai ainakin vertailukelpoinen malli kaikkiin ihmiskauppaa koskeviin näkökulmiin liittyvien tietojen keräämistä ja analyysiä varten; painottaa tarvetta osoittaa riittävästi varoja ihmiskauppaa koskevaa tiedon keruuta ja tutkimusta varten;

118.  kannustaa EU:ta laatimaan vuoden 2016 jälkeiseksi ajaksi ihmiskaupan torjuntastrategian, jolla olisi voimakkaampi ja kohdennetumpi ulkoinen ulottuvuus, jossa asetettaisiin selvemmin etusijalle kumppanuuksien kehittäminen paikallisen kansalaisyhteiskunnan kanssa EU:n ulkopuolisissa alkuperä-, kauttakulku- ja kohdemaissa sekä hallitusten ja yksityisen sektorin kanssa sekä ihmiskaupan talous- ja rahoitusnäkökohtien käsittely;

119.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle (EUH) sekä EU:n edustustoille.

(1)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0470.

(2)

Vuonna 2014 laadittu orjuutta koskeva maailmanlaajuinen Global Slavery Index -indeksi.

(3)

Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön (IOM) julkaisu ”Counter Trafficking and Assistance to Vulnerable Migrants Annual Report of Activities 2011”, s. 23.


KANSALAISVAPAUKSIEN SEKÄ OIKEUS- JA SISÄASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (*) (3.5.2016)

ulkoasiainvaliokunnalle

ihmiskaupan torjunnasta EU:n ulkosuhteissa

(2015/2340(INI))

Valmistelija(*): Bodil Valero

  (*)  Valiokuntien yhteistyömenettely – työjärjestyksen 54 artikla

EHDOTUKSET

Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa ulkoasiainvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

–  ottaa huomioon pakolaisten oikeusasemaa koskevan vuoden 1951 Geneven yleissopimuksen,

A.  ottaa huomioon, että laittomat muuttovirrat lisäävät ihmiskaupan riskiä, sillä laittomat muuttajat ovat erityisen alttiita joutumaan ihmiskaupan uhreiksi haavoittuvuutensa ja laittoman asemansa vuoksi; ottaa huomioon, että näiden muuttajien joukossa erityisen kohderyhmän ihmiskauppaverkostoille muodostavat ilman huoltajaa olevat alaikäiset, joita on merkittävä osa Eurooppaan pyrkivistä henkilöistä; ottaa huomioon, että Europolin mukaan näistä alaikäisistä 10 000 on jo kadonnut;

B.  ottaa huomioon, että Europolin mukaan internetyhteyksien leviäminen eri puolilla maailmaa mahdollistaa ihmiskaupan kukoistamisen yhä enemmän verkossa; ottaa huomioon, että tämä luo uusia uhrien värväys- ja hyväksikäyttötapoja;

C.  ottaa huomioon, että ihmissalakuljetus ja ihmiskauppa ovat yhteydessä toisiinsa; ottaa huomioon, että ihmiskauppaverkostot mainostavat palvelujaan potentiaalisille muuttajille muun muassa internetissä;

D.  ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden ja Europolin sekä ihmiskaupan uhrien lähtö- ja kauttakulkumaiden välinen yhteistyö on ratkaisevan tärkeää ihmiskauppaverkostojen torjunnassa;

E.  toteaa, että kolmivuotiskaudella 2010–2012 rekisteröidyistä ihmiskaupan uhreista 69 prosenttia oli seksuaalisen hyväksikäytön uhreja, 19 prosenttia pakkotyöhön kaupattuja ja 12 prosenttia muunlaisen hyväksikäytön, kuten elinten poistamisen tai rikollisen toiminnan, uhreja; toteaa, että kyseisellä kaudella ihmiskaupan uhreiksi joutuneista 67 prosenttia oli naisia, 17 prosenttia miehiä, 13 prosenttia tyttöjä ja kolme prosenttia poikia; katsoo, että ihmiskaupan eri muotoihin on puututtava erityisillä kohdennetuilla politiikkatoimilla;

1.  kehottaa jäsenvaltioita panemaan viipymättä täytäntöön direktiivin 2011/36/EU sekä kaikki asiaankuuluvat ihmiskauppaa koskevat oikeudelliset kehykset; kehottaa komissiota ryhtymään oikeustoimiin niitä jäsenvaltioita vastaan, jotka eivät pane direktiiviä täytäntöön, ja julkaisemaan mahdollisimman nopeasti täytäntöönpanokertomuksen, jonka määräaika oli huhtikuussa 2015;

2.  korostaa, että ihmiskauppa on orjuuden nykyaikainen muoto, hyvin vakava rikos ja yksi räikeimmistä ihmisoikeusloukkauksista, jota ei voida hyväksyä ihmisoikeuksien kunnioittamiseen ja myös sukupuolten tasa-arvoon perustuvissa yhteiskunnissa; uskoo myös, että ihmiskauppaa on tarkasteltava kokonaisvaltaisesti siten, että keskitytään seksuaalisen hyväksikäytön lisäksi myös pakkotyöhön, elinkauppaan, pakkokerjäämiseen, pakkoavioliittoihin, lapsisotilaisiin ja vauvojen myymiseen;

3.  katsoo, että EU:n on vahvistettava poliisiyhteistyötä ja oikeudellista yhteistyötä jäsenvaltioiden välillä ja kolmansien maiden – erityisesti ihmiskaupan uhrien lähtö- ja kauttakulkumaiden – kanssa ihmiskauppaan liittyvissä ennaltaehkäisy-, tutkinta- ja syytteeseenpanotoimissa, erityisesti Europolin ja Eurojustin avulla, mukaan lukien tietojenvaihto erityisesti salakuljetusreiteistä, osallistuminen yhteisiin tutkintaryhmiin sekä internetissä ja muiden digitaalisten välineiden avulla tapahtuvan ihmiskauppaan värväämisen torjunta; pitää tärkeänä jäsenvaltioiden välistä järjestelmällistä tietojenvaihtoa ja sitä, että ne päivittävät tietoja Europolin Focal Point Phoenix- ja Focal Point Twins -tietokantoihin; kannustaa Europolia ja Interpolia tekemään entistä tiiviimpää yhteistyötä ihmiskaupan torjumiseksi ja muistuttaa, että tietojenvaihdossa jäsenvaltioiden välillä ja kolmansien maiden kanssa on noudatettava täysimääräisesti EU:n tietosuojavaatimuksia; kehottaa jäsenvaltioita keräämään enemmän vertailukelpoista tietoa ihmiskaupan torjunnasta ja parantamaan tietojenvaihtoa jäsenvaltioiden välillä ja kolmansien maiden kanssa;

4.  pyytää Euroopan unionia ja jäsenvaltioita takaamaan lainvalvonta- ja poliisiviranomaisilleen riittävän määrän henkilöstöä ja resursseja, jotta nämä viranomaiset voivat vastaanottaa tietoja myös perheiltä tai muista lähteistä ja vaihtaa kyseisiä tietoja asiaankuuluvien eurooppalaisten ja kansallisten viranomaisten kanssa sekä käsitellä ja analysoida tietoja asianmukaisella tavalla;

5.  korostaa, että selvä yhteys seksuaalisiin tarkoituksiin harjoitettavan ihmiskaupan ja prostituution välillä edellyttää ryhtymistä toimenpiteisiin, joilla prostituution kysynnästä tehdään loppu;

6.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että lainvalvontaviranomaiset, myös Frontexin, Europolin ja EASOn kaltaisten virastojen työntekijät, sekä muut ihmiskaupan uhrien tai mahdollisten uhrien kanssa todennäköisesti tekemisiin joutuvat virkailijat saavat ihmiskauppaa koskevaa asianmukaista koulutusta, jonka ansiosta he pystyvät käsittelemään ihmiskauppatapauksia ja johon sisältyy moniperusteinen näkökulma ja jossa korostetaan ihmiskaupan uhreiksi joutuneiden naisten, lasten ja muiden haavoittuvien ryhmien, kuten romanien ja pakolaisten, erityistarpeita ja sitä, miten ihmiskaupan uhreille ja muille ihmisille tarjotaan kannustimia ja täysimääräistä suojelua, jotta he voivat ilmiantaa ihmiskaupan harjoittajia;

7.  katsoo, että kolmansista maista tulevat ihmiskaupan uhrit on tunnistettava verkostossa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja että toimenpiteitä rajalla on siksi tehostettava, jotta uhrit tunnistetaan heti heidän saapuessaan unioniin; kehottaa jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä kolmansien maiden kanssa nykyisten suuntaviivojen parantamiseksi siten, että ne auttavat konsulipalveluja ja rajavartijoita tunnistamaan ihmiskaupan uhreja, ja korostaa parhaiden käytäntöjen vaihdon merkitystä tässä yhteydessä, erityisesti rajalla tehtävien haastattelujen kannalta; korostaa myös, että raja- ja rannikkovartijoiden on saatava käyttää Europolin tietokantoja;

8.  pyytää Euroopan ulkosuhdehallintoa (EUH) vaihtamaan kolmansien maiden kanssa parhaita käytäntöjä, jotka koskevat toisaalta poliisiviranomaisten ja avustustyöntekijöiden koulutusta siitä, kuinka parhaiten lähestyä uhreja, ja toisaalta uhrien yksilöllisen arvioinnin periaatteen soveltamista heidän erityistarpeidensa sekä avun- ja suojelutarpeen määrittelemiseksi;

9.  kehottaa EU:n ja jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisia lisäämään valmiuksiaan talousrikostutkintaan ja ihmiskaupasta hyötyvien yksityishenkilöiden ja rikollisverkostojen syytteeseen asettamiseen sekä pitämään rahan kulun seuraamista keskeisenä työskentelymenetelmänään; korostaa tarvetta puuttua ihmiskaupasta saatuihin tuottoihin ja korostaa myös, että näitä tuottoja voidaan käyttää muunlaisen vakavan rikollisen toiminnan, kuten terrorismin, huume- ja asekaupan sekä rahanpesun, rahoittamiseen; korostaa, että jäsenvaltioiden rahanpesun selvittelykeskusten olisi osallistuttava enemmän ihmiskaupan torjuntaan ja tehtävä tätä koskevaa yhteistyötä parantamalla tietojen ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi vahvistettava yhteistyötään ihmiskauppaan osallistuvien henkilöiden varojen jäädyttämiseksi ja takavarikoimiseksi, sillä se voisi olla tehokas keino muuttaa ihmiskaupan luonne matalan riskin ja korkean tuoton liiketoiminnasta korkean riskin ja matalan tuoton liiketoiminnaksi;

10.  pyytää komissiota, neuvostoa ja EUH:ta korostamaan kolmansien maiden kanssa käymissään kansainvälisiä sopimuksia ja takaisinotto- ja yhteistyösopimuksia koskevissa neuvotteluissa kolmansien maiden tarvetta torjua tehokkaasti ihmiskauppaa, asettaa siihen syyllistyneet henkilöt useammin syytteeseen ja tehostaa uhrien suojelua;

11.  kehottaa komissiota arvioimaan tarvetta tarkistaa tulevan Euroopan syyttäjänviraston toimeksiantoa siten, että siihen sisällytetään virastolle, kun se on perustettu, valtuudet puuttua ihmiskauppaan;

12.  kehottaa jäsenvaltioita kriminalisoimaan sellaisten palvelujen tietoisen käytön, joissa palvelun tarjoaja on ihmiskaupan uhri, mukaan lukien prostituutiotarkoituksessa harjoitettu ihmiskauppa, toisten prostituutiosta hyötyminen ja muut seksuaalisen hyväksikäytön muodot, pakkotyö tai pakollinen palvelu, kuten kerjääminen, orjuus ja muut orjuuden kaltaiset käytännöt, orjuuden kaltaiset olot, rikollisen toiminnan hyväksikäyttö ja elinten poistaminen;

13.  muistuttaa, että ihmissalakuljetuksessa ja ihmiskaupassa on kyse eri ilmiöistä, joiden tärkein ero on se, että salakuljetettavat ovat antaneet suostumuksensa salakuljetukseen, joka päättyy heidän saapuessaan määränpäähänsä, kun taas ihmiskaupan uhreja käytetään hyväksi pakottamalla, huijaamalla ja hyväksikäyttämällä ilman minkäänlaista suostumusta; korostaa, että näillä kahdella ilmiöllä voi olla myös yhteneväisyyksiä, sillä niihin sisältyy riski siitä, että rikollisryhmät, jotka salakuljettavat pakolaisia ja muita EU:hun pyrkiviä, voivat pakottaa heidät hyväksikäytettäviksi ihmiskaupan uhreiksi, mikä koskee erityisesti ilman huoltajaa olevia alaikäisiä ja yksin matkustavia naisia; kehottaa jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia kiinnittämään huomiota tähän päällekkäisyyteen maidensa poliisitoiminnassa, oikeudellisessa yhteistyössä ja lainvalvontatoiminnassa;

14.  korostaa, että tilanteessa, jossa kolmannen maan kansalainen viedään pois kotimaastaan ja tuodaan EU:hun (tai jossa EU:n kansalainen viedään toiseen jäsenvaltioon) prostituutiota tai muita seksuaalisen hyväksikäytön tai pakkotyön muotoja varten, ei voi olla kyse pätevästä suostumuksesta;

15.  korostaa SEUT-sopimuksen 82 artiklan 1 kohdassa vahvistetun vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen merkitystä; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja EU:n virastoja vahvistamaan ihmiskaupan uhrien asemaa tunnustamalla täysimääräisesti ja vastavuoroisesti oikeudelliset ja hallinnolliset päätökset, myös ihmiskaupan uhrien suojatoimia koskevat päätökset, mikä tarkoittaa, että yhdessä jäsenvaltiossa saadun uhrin aseman on oltava voimassa koko Euroopan unionin alueella ja siten uhreja (tai heitä edustavia järjestöjä) olisi autettava ja tuettava, mikäli heidän asemaansa ei tunnusteta heidän matkustaessaan unionin alueella;

16.  katsoo, että asema pakolaisena, turvapaikanhakijana, humanitaarisen viisumin haltijana tai kansainvälisten suojelun tarpeessa olevana henkilönä olisi luokiteltava haavoittuvuustekijäksi ihmiskaupan uhrien tapauksessa; pyytää jäsenvaltioita varmistamaan, että lainvalvonta- ja turvapaikkaviranomaiset tekevät yhteistyötä auttaakseen kansainvälisen suojelun tarpeessa olevia ihmiskaupan uhreja jättämään suojelua koskevan hakemuksen; toteaa, että ihmiskaupan torjuntaa koskevilla toimenpiteillä ei saisi olla kielteisiä seurauksia ihmiskaupan uhrien, muuttajien, pakolaisten ja kansainvälisen suojelun tarpeessa olevien ihmisten oikeuksille;

17.  nostaa esille huolestuttavan kysymyksen hallinnollisesta säilöönotosta, sillä jotkut jäsenvaltiot käyttävät sitä usein järjestelmällisesti ja väärin, vaikka siihen pitäisi turvautua vasta viimeisenä keinona; korostaa, että säilöönoton käyttäminen johtaa hyvin usein muuttajien ja turvapaikanhakijoiden perusoikeuksien loukkaamiseen; vaatii kaikkia jäsenvaltioita lopettamaan viipymättä ihmiskaupan uhrien ja lasten säilöönoton; pyytää lisäämään avoimuutta säilöönottokeskusten nykytilanteesta (parantamalla kansalaisjärjestöjen edustajien, toimittajien ja parlamentaarikkojen mahdollisuuksia tutustua tilanteeseen); kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään paremmin ja järjestelmällisemmin olemassa olevia säilöönoton vaihtoehtoja ottamalla huomioon ihmiskaupan uhrien kaltaisten haavoittuvaisten ryhmien tarpeet;

18.  kehottaa jäsenvaltioita panemaan täysimääräisesti ja asianmukaisesti täytäntöön direktiivin 2011/36/EU 8 artiklan; palauttaa mieliin, että ihmiskaupan uhreja ei saa rangaista ja pitää syyllisinä rikolliseen toimintaan, johon heidät on pakotettu, mikä koskee erityisesti prostituutiota ja kaikkia muita seksuaalisen hyväksikäytön tai pakkotyön muotoja;

19.  korostaa, että ihmiskaupan uhrit ovat rikoksen uhreja ja että heitä tulisi suojella ja heidän olisi pystyttävä saamaan oleskelulupa riippumatta heidän halukkuudestaan tehdä yhteistyötä lainvalvontaviranomaisten kanssa; katsoo, että on tärkeää tehdä kattava arvio, jossa otetaan huomioon uhrin oma arvio tilanteesta, ihmiskaupan uhrin lähtömaahan paluuseen liittyvistä riskeistä ja myöntää oleskelulupa niille ihmiskaupan uhreille ja näiden perheille, joiden turvallista paluuta lähtömaahan ei voida taata; muistuttaa, että palautuksen on aina oltava sopusoinnussa palauttamiskiellon periaatteen kanssa kansainvälisessä oikeudessa vahvistetun jäsenvaltioiden velvoitteen mukaisesti; kehottaa komissiota tarkistamaan neuvoston direktiiviä 2004/81/EY oleskeluluvasta, joka myönnetään kolmansien maiden kansalaisille, jotka ovat ihmiskaupan uhreja; korostaa, että tähän tarkistukseen olisi sisällyttävä myös säännöksiä oleskeluluvasta, jonka voi saada, vaikkei tee yhteistyötä toimivaltaisten viranomaisten kanssa, ja EU:n tasolla yhdenmukaistetusta harkinta-ajan pituudesta;

20.  korostaa, että erityisesti kolmansista maista peräisin olevat ihmiskaupan uhrit harvoin ymmärtävät sen maan kulttuuria tai kieltä, johon heidät on kaupattu; korostaa, että he kokevat tämän vuoksi vielä ylimääräistä psykologista stressiä ja turhautumista;

21.  katsoo, että ihmiskaupan uhrien rooli todistajina on olennaisen tärkeä, jotta ihmiskauppaverkostot voidaan hajottaa ja rikoksentekijät asettaa syytteeseen ja tuomita; korostaa uhrien tehokkaan suojelun tarvetta, jotta uhrit voivat todistaa joutumatta vaaraan; kannustaa siksi jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisia käyttämään saatavilla olevia teknisiä ratkaisuja, jotta uhrit voivat todistaa turvallisista paikoista käsin;

22.  panee merkille, että Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön (IOM) mukaan siirtolaisten ja pakolaisten paluuseen liittyy olennaisia turvallisuusriskejä eli vaara joutua uudelleen ihmiskaupan uhreiksi, ja toteaa, että nämä riskit on tunnistettava ja arvioitava ja niitä on torjuttava, koska uhka, joka ihmiskaupan uhreiksi joutuneisiin muuttajiin kohdistuu heidän hyväksikäyttäjiensä taholta, usein kasvaa sen jälkeen, kun uhrit ovat onnistuneet pakenemaan, olleet yhteydessä lainvalvontaviranomaisiin tai todistaneet oikeudessa(1);

23.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että ilmainen oikeusapu ja -neuvonta ovat ihmiskaupan uhrien ja heidän perheenjäsentensä saatavilla ja että ne koskevat myös rikos- ja siviilioikeudellisia menettelyjä tai maahanmuuttomenettelyjä; korostaa, että on tärkeää luoda erityinen, juuri ihmiskauppaan keskittyvä lähestymistapa sekä suojella haavoittuvassa asemassa olevia ryhmiä, kuten pakolaisia, vammaisia henkilöitä, romaneja ja lapsia, myös ilman huoltajaa kolmansista maista tulevia alaikäisiä;

24.  muistuttaa, että lapsikauppa johtaa usein seksuaaliseen hyväksikäyttöön, prostituutioon, pakkotyöhön tai elinten poistoon ja elinkauppaan, ja korostaa, että ihmiskaupan uhriksi joutuneen lapsen mahdollista suostumusta työn tai palvelujen suorittamiseksi ei saisi koskaan pitää pätevänä; on huolissaan Europolin tammikuussa 2016 julkaisemista arvioista, joiden mukaan ainakin 10 000 ilman huoltajaa olevaa pakolaislasta on kadonnut saavuttuaan EU:hun; pitää valitettavana, että lainvalvontaviranomaiset kohtelevat vaarassa olevia lapsia usein rikollisina tai laittomina maahantulijoina eivätkä etsi järjestelmällisesti merkkejä, joiden perusteella lapset voitaisiin tunnistaa ihmiskaupan uhreiksi;

25.  pitää välttämättömänä, että vailla huoltajaa olevien alaikäisten joukosta voidaan tunnistaa paremmin ja ennakoivammin ihmiskaupan uhreiksi joutuneet lapset erityisesti rajanylityspaikoilla ja vastaanottokeskuksissa, ja kehottaa vahvistamaan monialaista yhteistyötä, jotta varmistetaan lapsen edun tehokas suojelu; katsoo, että jäsenvaltioiden edunvalvontajärjestelmiä on vahvistettava, jotta voidaan estää vailla huoltajaa olevia ja huoltajastaan eroon joutuneita lapsia joutumasta järjestäytynyttä ihmiskauppaa harjoittavien ryhmien käsiin;

26.  muistuttaa, että direktiivin 2011/36/EU mukaan ”jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet kestävän ratkaisun löytämiseksi lapsen edun yksilöllisen arvioinnin perusteella”; katsoo, että kestävä ratkaisu löytyy kotouttamalla lapsi vastaanottavaan yhteiskuntaan tai helpottamalla perheiden yhdistämistä, jotta lapsi voi päästä toisessa jäsenvaltiossa olevan perheensä luo;

27.  kannustaa jäsenvaltioita vahvistamaan ihmiskaupan uhrien suojelua ja oikeuksia ennen rikosoikeudellista menettelyä, sen aikana ja sen jälkeen; suosittaa, että kun jäsenvaltiot suorittavat yksilöllisiä riskinarviointeja varmistaakseen, että uhrit saavat asianmukaista suojelua, niiden olisi otettava huomioon haavoittuvuustekijät, kuten sukupuoli, raskaus, terveydentila, vammaisuus, seksuaalinen suuntautuneisuus, ikä ja uhrin asema pakolaisena, turvapaikanhakijana tai kansainvälisen suojelun tarpeessa olevana henkilönä; kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan ihmiskaupan uhreja koskevaa perheenyhdistämispolitiikkaansa erityisesti silloin, kun se on tarpeen heidän suojelemisekseen;

28.  muistuttaa, että ennen viisumivapautta koskevan sopimuksen tekemistä komission on arvioitava kyseessä olevaan kolmanteen maahan liittyvät riskit, erityisesti laittoman maahanmuuton kannalta; korostaa, että ihmiskauppaverkostot voivat käyttää myös laillisia maahantuloreittejä; pyytää näin ollen komissiota lisäämään tehokkaan yhteistyön ihmiskaupan torjumiseksi niiden kriteerien joukkoon, jotka kolmansien maiden edellytetään täyttävän viisumivapautta koskevan sopimuksen saamiseksi;

29.  huomauttaa, että EU tarvitsee uudelleensijoittamiselle sitovan ja pakollisen lainsäädäntökehyksen, kuten komission muuttoliikeagendassa todetaan; huomauttaa, että humanitaarista maahanpääsyä voidaan käyttää täydentämään uudelleensijoittamista, jotta voidaan tarpeen vaatiessa tarjota kiireellistä, ja usein väliaikaista, suojelua kaikkein heikoimmassa asemassa oleville eli vailla huoltajaa oleville alaikäisille tai vammaisille pakolaisille tai kiireellisen lääkinnällisen evakuoinnin tarpeessa oleville;

30.  katsoo, että jäsenvaltioiden olisi laadittava uhrien suojelu- ja tukijärjestelmiä, jotta uhreja voidaan auttaa pääsemään pois hyväksikäytön piiristä tarjoamalla ennen kaikkea asianmukaisia asuntoja, joiden saannin ei pidä olla riippuvaista uhrin oleskeluoikeudesta, mutta myös neuvontaa, tietoja, sosiaalista, koulutuksellista ja ammatillista tukea, kuntoutusohjelmia sekä terapeuttista ja psykologista hoitoa yhteistyössä sosiaali- ja koulutusalan toimijoiden kanssa;

31.  kehottaa jäsenvaltioita kiinnittämään erityistä huomiota pakkokerjäämiselle altistuneisiin, haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin, kuten romaneihin, ja ottamaan tämän huomioon romanien kotouttamista koskevissa kansallisissa strategioissa;

32.  korostaa, että lapsia ja vammaisia henkilöitä on pidettävä ihmiskaupan haavoittuvaisina uhreina; korostaa, että ihmiskaupan uhrit voivat saada vammoja ihmiskauppiaan pahoinpitelyn seurauksena ja että ihmiskauppiaat saattavat valita kohteikseen vammaisia henkilöitä heidän haavoittuvuutensa vuoksi;

33.  on tietoinen tieto- ja viestintätekniikan merkityksestä ja roolista ihmiskaupassa ja toteaa, että vaikka tekniikkaa käytetäänkin uhrien värväämisen ja hyväksikäytön helpottamiseen, sitä voidaan käyttää myös ihmiskaupan estämisen välineenä; katsoo, että tieto- ja viestintätekniikan roolia ihmiskaupassa olisi tutkittava enemmän;

34.  kehottaa komissiota tarkastelemaan internetin käyttöä ihmiskaupassa, erityisesti verkossa tapahtuvan seksuaalisen hyväksikäytön kannalta; pyytää Europolia tehostamaan EU IRUn (EU:n internetsisällöstä ilmoittamista käsittelevä yksikkö) toimintaa verkossa tapahtuvan ihmiskaupan torjumiseksi, jotta ihmiskauppaan liittyvä aineisto voidaan havaita, siitä voidaan ilmoittaa ja se voidaan poistaa;

35.  pyytää komissiota mukauttamaan kolmansien maiden kanssa tekemäänsä yhteistyötä ja ottamaan huomioon internetissä tapahtuvaa ihmiskauppaa koskevan uuden tilanteen; kehottaa komissiota ja Europolia harkitsemaan yhteistyön mahdollisuutta kyberrikollisuutta torjuvien eurooppalaisten elinten (erityisesti Europolin) ja kolmansien maiden elinten välillä; pyytää komissiota myös harkitsemaan kaikkia hyödyllisiä yhteistyömuotoja internetpalveluntarjoajien kanssa ihmiskauppaan liittyvän verkkosisällön tunnistamiseksi ja torjumiseksi; pyytää komissiota tiedottamaan asianmukaisesti parlamentille;

36.  kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita asettamaan jatkossakin vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin kuuluvan ihmiskaupan torjumisen painopisteeksi ulkosuhteissaan ja kolmansien maiden kanssa käymässään vuoropuhelussa;

37.  korostaa, että ihmiskaupan vastaisen Euroopan neuvoston yleissopimuksen täysimääräistä ratifiointia ja täytäntöönpanoa on edistettävä EU:n ulkoisessa toiminnassa;

38.  korostaa, että pakkoavioliittoa voidaan pitää ihmiskaupan muotona, jos siihen sisältyy uhrin hyväksikäyttöä, ja kehottaa kaikkia jäsenvaltioita ottamaan huomioon tämän ulottuvuuden ihmiskaupan määritelmässään; korostaa, että hyväksikäyttö voi olla seksuaalista (avioliitossa tapahtuva raiskaus, pakkoprostituutio ja pornografia) tai taloudellista (kotitaloustyö ja kerjäämään pakottaminen) ja että pakkoavioliitto voi olla ihmiskaupan lopullinen tavoite (uhri myydään puolisoksi tai hänet painostetaan avioliittoon); muistuttaa, että pakkoavioliitto voi ylittää kansalliset rajat; pyytää näin ollen jäsenvaltioita varmistamaan, että maahanmuutosta vastaavat kansalliset viranomaiset ovat perehtyneet asianmukaisesti ihmiskauppaan liittyvän pakkoavioliiton ongelmaan; kehottaa lisäksi komissiota vahvistamaan tähän liittyvää parhaiden käytäntöjen vaihtoa;

39.  panee merkille äskettäin kehittyneen ihmiskaupan uuden muodon, jossa ihmisiä kaupataan lunnaiden toivossa ja johon liittyy vakavaa kidutusta; panee merkille, että tälle uudelle ihmisten kauppaamisen muodolle ovat ominaista kiristys, pahoinpitely ja raiskaus, ja että sen avulla EU:ssa ja sen ulkopuolella asuvat perheenjäsenet ja sukulaiset pakotetaan maksamaan velkoja;

40.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tunnustamaan lunnaiden toivossa tapahtuvan ihmiskaupan sekä siihen liittyvän kidutuksen ihmiskaupan muodoksi; katsoo, että vakavasti traumatisoituneet eloonjääneet on katsottava rikollisen ihmiskaupan muodon uhreiksi, joiden on saatava suojelua, hoitoa ja tukea(2);

41.  katsoo, että turvalliset ja lailliset kanavat saapua EU:hun vähentäisivät haavoittuvuutta ja ihmiskauppaa;

42.  palauttaa mieliin, että direktiivin 2011/36/EU mukaan jäsenvaltioiden olisi kannustettava kansalaisjärjestöjä ja työskenneltävä tiiviisti niiden kanssa erityisesti toimintapoliittisten aloitteiden, tiedotus- ja valistuskampanjoiden, tutkimus- ja koulutusohjelmien, koulutuksen sekä ihmiskaupan torjuntatoimien vaikutusten seuraamisen ja arvioinnin toteuttamisessa; muistuttaa lisäksi, että myös kansalaisjärjestöjen olisi tarjottava apua uhrien varhaisessa tunnistamisessa, auttamisessa ja tukemisessa; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kansalaisjärjestöjä suojellaan kostotoimenpiteiltä, uhkailulta ja pelottelulta, ja etenkin vapauttamaan ne rikosoikeudellisilta syytteiltä, kun ne auttavat laittomasti maassa oleskelevia ihmiskaupan uhreja;

43.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käyttämään kohdistettuja ja asianmukaisia ennaltaehkäiseviä keinoja, joiden tavoitteena on vähentää ihmisten vaaraa joutua ihmiskaupan uhreiksi, kuten koulutusta, valistuskampanjoita ja tutkimusohjelmia; kehottaa jäsenvaltioita valistamaan kansalaisiaan ihmiskaupasta ja uhrien tunnistamisesta järjestämällä tiedotuskampanjoita, mukaan lukien tietoisuuden lisääminen siitä, mitä vaikutuksia ja seurauksia on seksiturismista sekä siitä, että monia haavoittuvassa asemassa olevia naisia ja lapsia, jotka harjoittavat ”eloonjäämisseksiä”, käytetään hyväksi seksiturismin alalla;

44.  on tyytyväinen Europolin ja erityisesti Focal Point Twins -keskuksen toimiin sellaisten henkilöiden havaitsemiseksi, jotka matkustavat kolmansiin maihin tarkoituksenaan hyväksikäyttää lapsia; kehottaa jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä Europolin kanssa järjestelmällisen ja nopean tietojenvaihdon varmistamiseksi;

45.  suosittaa, että kansainvälinen yhteisö kiinnittäisi erityistä huomiota ihmiskaupan ongelmaan kriisitilanteissa, kuten luonnonkatastrofien ja aseellisten konfliktien yhteydessä, sekä maissa, joissa tapahtuu vakavia ihmisoikeusloukkauksia ja joissa ihmisillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin poistua maasta, jotta voitaisiin vähentää uhrien alttiutta joutua ihmissalakuljettajien ja muiden rikollisverkostojen käsiin;

46.  vaatii jäsenvaltioita laatimaan parempia järjestelmiä sellaisten työvoimaa välittävien yksityisten yritysten toiminnan valvomiseksi, jotka tuovat työvoimaa EU:hun kolmansista maista;

47.  kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä yksityisen sektorin ja kaikkien asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa, jotta voidaan torjua ihmiskauppaa koko toimitusketjussa, ja kehottaa ottamaan tässä yhteydessä erityisesti huomioon lapsityövoiman käytön; korostaa, että ihmiskaupan hävittämiseen tähtäävässä EU:n strategiassa (2012–2016) määritelty ihmiskaupan vastainen eurooppalaisten yritysten yhteenliittymä on siksi perustettava täysimääräisesti ja viipymättä.

LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOSLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

28.04.2016

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

46

0

5

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Martina Anderson, Malin Björk, Michał Boni, Ignazio Corrao, Agustín Díaz de Mera García Consuegra, Laura Ferrara, Monika Flašíková Beňová, Lorenzo Fontana, Eugen Freund, Ana Gomes, Nathalie Griesbeck, Sylvie Guillaume, Jussi Halla-aho, Monika Hohlmeier, Filiz Hyusmenova, Iliana Iotova, Eva Joly, Sylvia-Yvonne Kaufmann, Barbara Kudrycka, Marju Lauristin, Monica Macovei, Roberta Metsola, Claude Moraes, József Nagy, Soraya Post, Judith Sargentini, Birgit Sippel, Branislav Škripek, Traian Ungureanu, Bodil Valero, Marie-Christine Vergiat, Beatrix von Storch, Tomáš Zdechovský

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Hugues Bayet, Carlos Coelho, Anna Maria Corazza Bildt, Iratxe García Pérez, Anna Hedh, Marek Jurek, Ska Keller, Miltiadis Kyrkos, Gilles Lebreton, Jeroen Lenaers, Angelika Mlinar, Morten Helveg Petersen, Salvatore Domenico Pogliese, Barbara Spinelli, Axel Voss

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Beatriz Becerra Basterrechea, Jean-François Jalkh, Peter Lundgren

(1)

Ks. Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön (IOM) julkaisu ”Counter Trafficking and Assistance to Vulnerable Migrants Annual Report of Activities 2011”, s. 23.

(2)

Tämä uusi ihmiskaupan muoto on mainittu jo parlamentin 10. maaliskuuta 2016 Eritrean tilanteesta antamassa päätöslauselmassa.


NAISTEN OIKEUKSIEN JA SUKUPUOLTEN TASA-ARVON VALIOKUNNAN LAUSUNTO (*) (28.4.2016)

ulkoasiainvaliokunnalle

ihmiskaupan torjunnasta EU:n ulkosuhteissa

(2015/2340(INI))

Valmistelija: Catherine Bearder

EHDOTUKSET

Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta pyytää asiasta vastaavaa ulkoasiainvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A.  toteaa, että ihmiskauppa on vakava ihmisoikeuksien ja ruumiillisen koskemattomuuden loukkaus sekä sukupuoleen perustuva rikos, sillä suhteettoman suuri osuus ihmiskaupan uhreista on naisia ja tyttöjä, joita kaupataan ensisijaisesti seksuaalista hyväksikäyttöä varten; ottaa huomioon, että naiset ja tytöt muodostavat suuren osan myös ihmiskaupan muiden muotojen, kuten kotitalous- ja hoivatyössä, valmistusteollisuudessa, elintarvike- ja siivousalalla sekä muilla aloilla tehtävän pakkotyön, uhreista;

B.  katsoo, että ihmiskauppa voi olla tulosta globaalista taloudellisesta ja sosiaalisesta eriarvoisuudesta ja sitä voi pahentaa entisestään naisten ja miesten yhteiskunnallinen eriarvoisuus; ottaa huomioon, että EU:n strategian mukaan naisiin kohdistuva väkivalta on ihmiskaupan perimmäisiä syitä;

C.  katsoo, että ihmiskauppaa on tarkasteltava sekä kysynnän että tuottavuuden näkökulmasta, sillä naisten hyväksikäyttö erityisesti seksuaalipalvelujen yhteydessä johtuu tällaisten palvelujen kysynnästä ja siitä saatavasta tuotosta;

1.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että ihmisoikeudet, sukupuolten tasa-arvo ja ihmiskaupan torjuminen ovat jatkossakin EU:n kehityspolitiikan sekä EU:n ja kolmansien maiden välisten kumppanuuksien ytimessä; kehottaa komissiota toteuttamaan sukupuolinäkökulman huomioon ottavia toimenpiteitä laatiessaan uusia kehityspolitiikkoja ja tarkastellessaan uudelleen olemassa olevia politiikkoja;

2.  korostaa, että lisäämällä naisten ja tyttöjen taloudellisia ja sosiaalisia vaikutusmahdollisuuksia voitaisiin vähentää heidän alttiuttaan joutua uhriksi, ja kehottaa komissiota jatkamaan kohdennettuja toimia sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamiseksi kaikissa kehityspoliittisissa toimissa ja sen varmistamiseksi, että se pysyy naisten oikeuksien ohella kolmansien maiden kanssa käytävän poliittisen vuoropuhelun asialistalla;

3.  panee merkille Ruotsin mallin aikaan saaman normatiivisen vaikutuksen, joka viittaa kysynnän vähentymiseen, ja ehdottaa vastaavanlaisten normatiivisten toimenpiteiden käyttöönottoa koko EU:ssa ja sen ulkosuhteiden kautta;

4.  painottaa, että seksipalvelujen kysyntä kehittyneissä maissa pitää yllä ihmiskauppaa kehitysmaista ja asettaa ihmiset, esimerkiksi naiset ja tytöt, haavoittuvaan asemaan; kehottaa jäsenvaltioita kriminalisoimaan ihmiskaupan uhrin palvelujen tietoisen käytön;

5.  korostaa, että jäsenvaltioiden on kriminalisoitava kaikenlainen ihmiskaupan uhrin palvelujen käyttö kansalaistensa toimesta myös silloin, kun tällaiseen tekoon syyllistytään jäsenvaltion ulkopuolella ja/tai EU:n ulkopuolella;

6.  painottaa kestävän kehityksen tavoitteiden merkitystä ja mainitsee näistä erityisesti tavoitteen 5.2, jossa pyritään lopettamaan kaikenlainen naisiin ja tyttöihin kaikilla julkisen ja yksityisen elämän aloilla kohdistuva väkivalta, ihmiskauppa ja seksuaalinen ja muuntyyppinen hyväksikäyttö mukaan luettuina;

7.  toteaa, että yleismaailmallinen terveydenhuollon sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyvien palvelujen saatavuus on tärkeää erityisesti ihmiskaupan uhreille, jotka voivat kärsiä monista fyysisistä ja psyykkisistä ongelmista, jotka ovat välitöntä seurausta hyväksikäytöstä; kehottaa jäsenvaltioita luomaan helposti saatavilla olevia terveydenhoitopalveluja ja jälkihoitoa ihmiskaupan uhreille;

8.  kehottaa jäsenvaltioita, joissa ihmiskaupan uhrien hyväksikäyttö on tapahtunut, tarjoamaan asianmukaista ja tarvittavaa sukupuolen huomioon ottavaa ja yksilöllisiin tarpeisiin perustuvaa lääkintähoitoa kiinnittäen erityistä huomiota seksuaalista hyväksikäyttöä varten harjoitetun ihmiskaupan uhreihin;

9.  kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan sukupuolinäkökulman huomioon ottavia toimenpiteitä, joilla parannetaan ihmiskaupan uhrien havaitsemista turvapaikka- ja palauttamismenettelyissä, pitämään yksityiskohtaisempaa ja sukupuolen mukaan eriteltyä kirjanpitoa ja varmistamaan, että ihmiskaupan uhreille tarjotaan asianmukaista tukea;

10.  kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön oikeudellisia välineitä, jotka lisäävät ihmiskaupan uhrien mahdollisuuksia ottaa yhteyttä viranomaisiin vaarantamatta omaa turvallisuuttaan ja oikeuksiaan uhreina;

11.  kehottaa komissiota, toimivaltaisia EU:n virastoja ja jäsenvaltioita kehittämään sukupuolinäkökulman huomioon ottavaa koulutusta lainvalvonta- ja rajavalvontatehtävissä työskentelevälle henkilöstölle, jotta voidaan paremmin tunnistaa mahdolliset ihmiskaupan uhrit, erityisesti seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvän ihmiskaupan uhrit, ja auttaa heitä;

12.  kehottaa tehostamaan ihmiskaupan vastaista EU:n politiikkaa sisällyttämällä sen paremmin EU:n laajempiin strategioihin, jotka koskevat turvallisuutta, naisten ja miesten tasa-arvoa, talouskasvua, kyberturvallisuutta, muuttoliikettä ja ulkosuhteita;

13.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laajentamaan ihmiskaupan määritelmää ottamalla sen soveltamisalaan uusia ihmiskaupan toimintatapoja samalla, kun ne tehostavat ihmiskaupan vastaisia oikeudellisia toimenpiteitä; kehottaa panemaan merkille joulukuussa 2015 hyväksytyn päätöslauselmansa (2015/2229(INI)), jossa kohdunvuokraus määriteltiin ihmiskeholla käytäväksi kaupaksi ja siten ihmiskauppaan rinnastettavaksi toiminnaksi;

14.  kehottaa jäsenvaltioita ratifioimaan ja panemaan täytäntöön Istanbulin yleissopimuksen, sillä ihmiskauppaa voidaan pitää naisiin kohdistuvan väkivallan vakavana muotona;

15.  painottaa, että on tärkeää taata tuomioistuimessa ihmiskauppiaita vastaan todistavien ihmiskaupan uhrien turvallisuus;

16.  kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan yhteistyötä kolmansien maiden kanssa ihmiskaupan kaikkien muotojen torjumiseksi ja kiinnittämään erityistä huomiota ihmiskaupan sukupuoliulottuvuuteen erityisesti lapsiavioliittojen, naisten ja tyttöjen seksuaalisen hyväksikäytön ja seksiturismin torjumiseksi; kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa tehostamaan Khartumin prosessia lisäämällä siihen liittyvien hankkeiden määrää ja varmistamalla, että useampi maa osallistuu prosessiin aktiivisesti.

LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOSLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

19.4.2016

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

26

1

4

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Maria Arena, Catherine Bearder, Beatriz Becerra Basterrechea, Malin Björk, Vilija Blinkevičiūtė, Anna Maria Corazza Bildt, Viorica Dăncilă, Iratxe García Pérez, Anna Hedh, Teresa Jiménez-Becerril Barrio, Elisabeth Köstinger, Agnieszka Kozłowska-Rajewicz, Angelika Mlinar, Maria Noichl, Marijana Petir, Pina Picierno, João Pimenta Lopes, Terry Reintke, Jordi Sebastià, Michaela Šojdrová, Ernest Urtasun, Jadwiga Wiśniewska, Anna Záborská, Jana Žitňanská

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Rosa Estaràs Ferragut, Kostadinka Kuneva, Constance Le Grip, Evelyn Regner, Marc Tarabella

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Julia Reid, Marco Zanni


YMPÄRISTÖN, KANSANTERVEYDEN JA ELINTARVIKKEIDEN TURVALLISUUDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (22.3.2016)

ulkoasiainvaliokunnalle

ihmiskaupan torjunnasta EU:n ulkosuhteissa

(2015/2340(INI))

Esittelijä: Miroslav Mikolášik

EHDOTUKSET

Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa ulkoasiainvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  muistuttaa, että perusoikeuskirjan johdanto-osan mukaan Euroopan unioni asettaa ihmisen ja ihmisarvon toimintansa keskipisteeksi ja että perusoikeuskirjassa kielletään muun muassa kidutus ja epäinhimillinen tai halventava kohtelu, ihmiskauppa ja orjuus;

2.  korostaa, että elinsiirtojen tasaveroisen saatavuuden epäävä elinten kaupallinen hyväksikäyttö on epäeettistä, kaiken ihmisarvon vastaista sekä kiellettyä EU:n perusoikeuskirjan 3 artiklan 2 kohdan nojalla;

3.  palauttaa mieliin, että kansainvälisesti järjestäytyneet ryhmät kuljettavat uhrejaan joko väkisin tai väärien lupausten perusteella harhaanjohdettujen uhrien suostumuksella erityisesti seksikauppaa varten rikkaammille alueille, joista suosituimpia ovat Euroopan maat, joissa on rikkaita asiakkaita;

4.  korostaa, että Global Financial Integrity -järjestön laatiman raportin mukaan ihmisen elinten kauppa on maailman kymmenen suurimman laittoman rahanhankintatoiminnan joukossa ja että siitä saadut useaan eri maahan jakautuvat vuotuiset voitot ovat suuruudeltaan 600 miljoonan ja 1,2 miljardin Yhdysvaltain dollarin välillä; korostaa lisäksi, että Yhdistyneiden kansakuntien mukaan kaikenikäiset ihmiset voivat joutua kohteiksi, mutta erityisen haavoittuvia ovat maahanmuuttajat, kodittomat ja lukutaidottomat;

5.  edellyttää, että kaikki unionin toimielimet ja jäsenvaltiot harjoittavat johdonmukaista politiikkaa sekä unionin sisällä että sen ulkopuolella asettamalla unionin perusarvojen mukaisesti ihmisoikeudet kolmansien maiden kanssa ylläpidettävien unionin suhteiden ytimeen ja käyttämällä kannustimena erityisesti talous- ja kauppasuhteita;

6.  kehottaa unionia käymään ihmisoikeusvuoropuhelua ja edistämään sitä kansainvälisten valtiotason ja valtioista riippumattomien kumppanien kanssa, virallistamaan kumppanuudet kansainvälisten ja kansallisten ihmisoikeusjärjestöjen kanssa ja tekemään kaiken mahdollisen vahvistaakseen yhteistyötä ja koordinointia kolmansien maiden kanssa uhrien tunnistamisen parantamiseksi, ihmiskaupan ehkäisemistä koskevien toimenpiteiden tehostamiseksi ja ihmiskauppiaiden tehokkaan syytteeseen asettamisen varmistamiseksi;

7.  kehottaa unionin toimielimiä ja jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikki unionin alueella kaupan pidettävät tuotteet vastaavat ihmisoikeuksien kunnioittamista ja koko tuotantoketjun kattavaa ihmiskaupan torjuntaa koskevia kansainvälisiä normeja;

8.  toteaa erittäin huolestuneena, että Kansainvälisen työjärjestön (ILO) mukaan noin 21 miljoonaa ihmistä ympäri maailmaa elää nykyajan orjuudessa, jonka yleisimpiä muotoja ovat pakkotyö, joka tuottaa vuosittain yli 30 miljardin euron suuruiset voitot, elinkauppa ja seksuaalinen hyväksikäyttö, jonka kohteeksi joutuu 80 prosenttia kaikista ihmiskaupan uhreista; toteaa, että tämä koskee myös miehiä, mutta pääasiassa kaikkein haavoittuvimpia ryhmiä, kuten ikääntyneitä, naisia, sairaita, vammaisia henkilöitä ja lapsia, ja että arviolta 5,5 miljoonaa lasta on joutunut ihmiskaupan uhreiksi; toteaa, että Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön varovaisten arvioiden mukaan lapsikaupasta saadaan vuosittain noin 7,6 miljardin euron voitot;

9.  korostaa, että sellaisilla henkilöillä, jotka joutuvat jättämään kotinsa heidän elämäänsä tai elinolosuhteisiinsa kielteisesti vaikuttavan äkillisen tai asteittaisen ilmastonmuutoksen vuoksi, on suuri riski joutua ihmiskauppiaiden uhreiksi; korostaa, että tämäntyyppiseen ilmastonmuutokseen liittyvään ihmisten liikkuvuuteen kuuluu voimakas taloudellinen ulottuvuus, elinkeinon menetys ja kotitalouden tulotason aleneminen mukaan lukien, joten on olemassa suuri uhka, että tällaiset henkilöt joutuvat pakkotyön tai orjuuden uhreiksi;

10.  korostaa ilmastopakolaiskriisin merkitystä ja uhkaavaa luonnetta ja sitä, että ilmastopakolaisilla on suuri todennäköisyys joutua ihmiskauppiaiden uhreiksi; katsoo, että olisi toteutettava ennakoivia toimenpiteitä ja että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä ihmiskauppaan kriisiympäristöissä, kuten luonnonmullistusten ja ilmastopakolaisten yhteydessä; on huolissaan siitä, että nykyiset kansainväliset ihmisoikeusnormit ovat vain rajallisesti sovellettavissa tilanteisiin, jotka koskevat ilmastosta johtuvaa kotiseudulta siirtymään joutumista; kehottaa siksi unionia myötävaikuttamaan kansainvälisen, oikeudellisesti tunnustetun ilmastopakolaisen määritelmän aikaansaamiseen;

11.  tuomitsee ihmiskauppaan liittyvän laittoman toiminnan, mukaan lukien elinten poistamisen ja kaiken muun hyväksikäyttöön perustuvan toiminnan, johon liittyy ruumiillisen koskemattomuuden loukkaamista ja väkivaltaa; vastustaa kaikenlaista ihmisten, ihmisten kehojen ja kehonosien kaupallista hyödyntämistä; korostaa ihmiskaupasta aiheutuvia merkittäviä sekä fyysisiä että psyykkisiä terveysvaikutuksia kaikenlaisen hyväksikäytön uhreille; huomauttaa, että maailman köyhimpiin yhteisöihin kuuluvat ihmiset ovat erityisen suuressa vaarassa joutua laittoman elinkaupan uhreiksi;

12.  toteaa, että on tärkeää ehkäistä laitonta ihmisen elinten hankintaa ja soveltaa monialaista ja monitieteellistä lähestymistapaa siihen puututtaessa, myös elinten poistamiseen tähtäävään ihmiskauppaan, joka on muodostunut globaaliksi ongelmaksi; pyytää aikaisempaa paremmin kohdennettuja tiedotustoimia, joilla lisätään tietoisuutta elinten myyntiin liittyvistä haitoista, jotta lisätään uhrien tietoisuutta fyysisistä ja psyykkisistä riskeistä etenkin köyhimpien ja eriarvoisuuden ja köyhyyden suhteen haavoittuvimmassa asemassa olevien keskuudessa, sillä he saattavat pitää elimen myymistä kannattavana toimena taloudellisen tilanteensa kohentamiseksi; korostaa, että sekä Euroopan naapuruuspolitiikassa että EU:n kehitysyhteistyössä olisi edellytettävä tällaisia valistuskampanjoita;

13.  korostaa, että kehitysmaiden taloudellinen taantuma, porsaanreiät lainsäädännössä ja puutteet lain noudattamisen valvonnassa yhdessä lisääntyvän globalisaation ja kehittyneen viestintätekniikan kanssa luovat täydelliset toimintaedellytykset laitonta elinkauppaa harjoittaville rikollisille; toteaa, että taloudellisten mahdollisuuksien puuttuminen saa aikaan sen, että ihmiset harkitsevat vaihtoehtoja, joita he muuten pitäisivät vaarallisina tai tuomittavina, ja että riittämättömän lain noudattamisen valvonnan vuoksi elinkauppiaiden ei juurikaan tarvitse pelätä syytteeseen asettamista;

14.  kehottaa kaikkia unionin jäsenvaltioita ratifioimaan ja panemaan mahdollisimman pian täytäntöön Euroopan neuvoston yleissopimuksen ihmisen elimillä käytävän kaupan torjumisesta; korostaa, että jäsenvaltioiden olisi tehostettava ja kiirehdittävä toimia ihmisen elimillä, kudoksilla ja soluilla käydyn laittoman kaupan torjumista koskevien unionin direktiivien ja yleissopimusten saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä, jotta varmistetaan, että tällaisesta kaupasta vastuussa olevat asetetaan asianmukaisesti syytteeseen ja että vähennetään potentiaalisten vastaanottajien kiinnostusta elinkauppaan turvautumiseen;

15.  tuomitsee eurooppalaisten vanhempien harjoittaman laittoman adoptiolasten kaupan, jossa halutuista vauvoista maksetaan suuria summia ja vauvat ostetaan kolmansien maiden sijaisäideiltä;

16.  tuomitsee pakotettuun kohdunvuokraukseen tähtäävän ihmiskaupan harjoittamisen naisten oikeuksien ja lapsen oikeuksien rikkomuksena; toteaa, että kysynnästä vastaavat teollisuusmaat yleensä kehitysmaiden haavoittuvien ja köyhien ihmisten kustannuksella, ja pyytää jäsenvaltioita harkitsemaan omien rajoittavien lisääntymispolitiikkojensa seurauksia;

17.  pitää tärkeänä, että kaikilla ihmiskaupan uhreilla on mahdollisuus saada asianmukaisia terveyspalveluja; toteaa, että suurin osa ihmiskaupan tunnistetuista uhreista unionissa on naisia ja tyttöjä, joihin kohdistuu seksuaalista hyväksikäyttöä, että uhriin keskittyvä lähestymistapa on säilytettävä ja että tällainen hyväksikäyttö saa aikaan erityistä vahinkoa, joka edellyttää korkeatasoisia palveluja; toteaa, että köyhyys, sukupuoleen tai etniseen alkuperään perustuva syrjintä, tietämättömyys, disinformaatio, poliittiset ja taloudelliset kriisit, aseelliset konfliktit ja luonnonkatastrofit luovat hyvät toimintaedellytykset lapsikauppiaille;

18.  korostaa, että ihmiskaupan uhreiksi joutuvia lapsia käytetään hyväksi monin eri tavoin, joista voidaan mainita työskentely prostituutiossa, kotitaloustyössä ja viljelmillä, sotilaina tai aseistettujen joukkojen apulaisina, tekemässä rikoksia tai kerjäämässä;

19.  kiinnittää huomiota tarpeeseen puuttua ongelmaan, joka koskee ilman huoltajaa matkustaneiden muuttajalasten katoamista heidän saavuttuaan Eurooppaan ja sitä, että Europolin mukaan kateissa on parhaillaan 10 000 lasta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään kaiken voitavansa ihmiskaupan lopettamiseksi ja toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet ilman huoltajaa matkustaneiden mutta unioniin saapumisen yhteydessä tapahtuneen rekisteröinnin jälkeen kadonneiden muuttajalasten löytämiseksi ja sen varmistamiseksi, että heitä suojellaan, sekä tehostamaan lapsikaappausten hälytysmekanismeja pitäen samalla mielessä, että suurin riski joutua hyväksikäytön ja väkivallan uhreiksi on lapsilla, joilla ei ole syntymätodistusta;

20.  korostaa, että jäsenvaltioiden olisi tehostettava yhteistyötään Interpolin ja Europolin alaisuudessa, jotta ne voisivat käsitellä tehokkaammin elin- ja ihmiskauppaa koskevaa kysymystä esimerkiksi neutraloimalla ihmiskauppiaiden toimet internetissä ja tekemällä tarkastuksia paikoissa, joissa epäillään olevan ihmiskaupan uhreja; kehottaa kansainvälisiä organisaatioita jatkamaan yhteistyötään ja tiedonvaihtoaan; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että elinkaupasta vastuussa olevat asetetaan asianmukaisesti syytteeseen;

21.  korostaa, että ihmisen elinten, kudosten ja solujen ostaminen on laitonta; toteaa, että elinten poistamiseen tähtäävän ihmiskaupan uhreilla on erityisiä ongelmia ja että uhrit ovat usein tietämättömiä elinten poistamisen sekä poisto-operaation jälkeisen hoidon puutteen pitkäaikaisista ja invalidisoivista lääketieteellisistä vaikutuksista ja psykologisista vaikutuksista; pyytää toteuttamaan aikaisempaa paremmin kohdennettuja tiedotustoimia, joilla lisätään tietoisuutta elinten myyntiin liittyvistä haitoista etenkin köyhimpien ja haavoittuvimmassa asemassa olevien ihmisten keskuudessa, jotka saattavat pitää elimen myymistä kannattavana toimena taloudellisen tilanteen kohentamiseksi;

22.  tuomitsee kaupankäynnin ihmisen elimillä, kudoksilla ja soluilla, mukaan lukien sukusolujen (munasolut, sperma), sikiön kudosten ja solujen ja aikuisten ja embryonaalisten kantasolujen laittoman kaupan;

23.  korostaa, että uhrien olisi saatava kaikkea mahdollista apua sekä välittömien että kroonisten terveyteen kohdistuvien vaikutusten että pitkäaikaiseen psyykkiseen hyvinvointiinsa kohdistuvien vaikutusten vuoksi; kiinnittää näin ollen huomiota viranomaisten ja järjestöjen keskeiseen tehtävään tarjottaessa uhreille tietoa heidän oikeuksistaan, jotka koskevat oikeussuojan, avustuksen ja terveydenhuollon saatavuutta;

24.  toteaa, että suurimmassa osassa jäsenvaltioita pakkoprostituution uhrien on vaikea saada psykologista hoitoa ja näin ollen he joutuvat turvautumaan lähes yksinomaan hyväntekeväisyysjärjestöjen tukeen; pyytää näin ollen, että näitä järjestöjä tuettaisiin entistä enemmän ja että jäsenvaltiot poistaisivat esteet psykologisen hoidon saatavuudelta;

25.  korostaa lääkärien, sairaanhoitajien, sosiaalityöntekijöiden ja muiden lääketieteen ammattilaisten roolia, koska heillä on ainutlaatuinen työn puitteissa tapahtuva kontakti uhreihin heidän vankeusaikanaan ja he ovat avainasemassa ihmiskaupan torjumisessa; on huolissaan siitä, että tällä hetkellä tätä interventiomahdollisuutta ei hyödynnetä; panee merkille tarpeen kouluttaa lääketieteellinen yhteisö havaitsemaan ihmiskauppaan viittaavat varoitusmerkit ja noudattamaan ilmoitusmenettelyjä, jotta uhreja voitaisiin auttaa nykyistä paremmin, ja tarpeen määrätä ankaria seuraamuksia laittomaan elinkauppaan osallistumisesta;

26.  kannustaa ottamaan eri maissa käyttöön luovuttajan oletettua suostumusta koskevia ohjelmia tai järjestelyjä, joissa kansalaisille annetaan mahdollisuus liittyä suoraan elinluovutusrekisteriin tiettyjen hallinnollisten menettelyjen yhteydessä, mikä vähentäisi potilaiden turvautumista mustaan pörssiin ja samalla lisäisi tarjolla olevien elinten määrää, jotta voidaan vähentää elinsiirtojen kustannuksia ja terveysmatkailun houkuttavuutta;

27.  kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan lisätoimiin, jotta terveydenhoitoalalla tehostettaisiin tällaisen ihmiskaupan muodon torjuntaa lisäämällä tietoisuutta ihmiskauppaan liittyvistä kysymyksistä ja tarjoamalla pakollista koulutusta;

28.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään toimiin elinsiirtomatkailun torjumiseksi ottamalla käyttöön toimenpiteitä, joilla lisätään laillisesti hankittujen elinten saatavuutta, jotta elinten laittoman hankkimisen torjuntaa voidaan tehostaa ja jotta voidaan perustaa elinsiirtoihin käytettävien elinten jäljitettävyyttä koskeva avoin järjestelmä siten, että taataan luovuttajien anonymiteetti; kehottaa komissiota laatimaan suuntaviivoja, joilla unionin jäsenvaltioita kannustetaan osallistumaan Eurotransplant- ja Scandiatransplant ‑verkostojen kaltaisiin yhteistyökumppanuuksiin;

29.  huomauttaa, että Maailman terveysjärjestön mukaan ihmiskaupasta ja terveydestä ja erityisesti henkisestä ja psyykkisestä terveydestä on rajallisesti tieteellistä tietoa; huomauttaa, että uhrien ja henkiinjääneiden tarpeet aliarvioidaan usein; pyytää näin ollen komissiota ja jäsenvaltioiden asiaankuuluvia viranomaisia perustamaan seurantajärjestelmän ja jakamaan tietoa ihmiskaupan seurauksista ja uhrien tarpeista sekä fyysisen että psyykkisen terveyden osalta;

30.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kunnioittamaan Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjaa ja turvapaikkalainsäädännön periaatteita.

LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

22.3.2016

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

65

0

1

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Marco Affronte, Pilar Ayuso, Zoltán Balczó, Catherine Bearder, Ivo Belet, Simona Bonafè, Biljana Borzan, Lynn Boylan, Nessa Childers, Birgit Collin-Langen, Mireille D’Ornano, Miriam Dalli, Seb Dance, Angélique Delahaye, Ian Duncan, Stefan Eck, Bas Eickhout, Eleonora Evi, José Inácio Faria, Karl-Heinz Florenz, Francesc Gambús, Elisabetta Gardini, Gerben-Jan Gerbrandy, Jens Gieseke, Julie Girling, Sylvie Goddyn, Matthias Groote, Françoise Grossetête, Andrzej Grzyb, Jytte Guteland, Anneli Jäätteenmäki, Jean-François Jalkh, Benedek Jávor, Karin Kadenbach, Kateřina Konečná, Giovanni La Via, Peter Liese, Norbert Lins, Susanne Melior, Miroslav Mikolášik, Massimo Paolucci, Piernicola Pedicini, Bolesław G. Piecha, Pavel Poc, Frédérique Ries, Daciana Octavia Sârbu, Annie Schreijer-Pierik, Davor Škrlec, Renate Sommer, Dubravka Šuica, Tibor Szanyi, Nils Torvalds, Glenis Willmott, Damiano Zoffoli

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Paul Brannen, Mark Demesmaeker, Jan Huitema, Peter Jahr, Merja Kyllönen, Anne-Marie Mineur, Alessandra Mussolini, James Nicholson, Christel Schaldemose, Bart Staes, Keith Taylor

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

José Blanco López


LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOSASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

24.5.2016

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

44

6

1

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Lars Adaktusson, Michèle Alliot-Marie, Petras Auštrevičius, Bas Belder, Goffredo Maria Bettini, Elmar Brok, Klaus Buchner, James Carver, Lorenzo Cesa, Javier Couso Permuy, Mark Demesmaeker, Georgios Epitideios, Knut Fleckenstein, Eugen Freund, Michael Gahler, Iveta Grigule, Afzal Khan, Janusz Korwin-Mikke, Eduard Kukan, Ilhan Kyuchyuk, Ryszard Antoni Legutko, Barbara Lochbihler, Sabine Lösing, Andrejs Mamikins, Ramona Nicole Mănescu, David McAllister, Tamás Meszerics, Francisco José Millán Mon, Javier Nart, Pier Antonio Panzeri, Demetris Papadakis, Ioan Mircea Paşcu, Vincent Peillon, Alojz Peterle, Tonino Picula, Andrej Plenković, Cristian Dan Preda, Jozo Radoš, Jaromír Štětina, Charles Tannock, Boris Zala

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Luis de Grandes Pascual, Andrzej Grzyb, Marek Jurek, Jean-Luc Schaffhauser, Bodil Valero, Janusz Zemke

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Therese Comodini Cachia, Judith Sargentini, Ricardo Serrão Santos, Renate Weber

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö