Menettely : 2015/2116(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0225/2016

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0225/2016

Keskustelut :

PV 15/09/2016 - 6
CRE 15/09/2016 - 6

Äänestykset :

PV 15/09/2016 - 11.13
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2016)0360

MIETINTÖ     
PDF 494kWORD 184k
1.7.2016
PE 575.375v02-00 A8-0225/2016

yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27. marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY (”työsyrjintädirektiivi”) soveltamisesta

(2015/2116(INI))

Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta

Esittelijä: Renate Weber

TARKISTUKSET
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 PERUSTELUT
 KANSALAISVAPAUKSIEN SEKÄ OIKEUS- JA SISÄASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO
 NAISTEN OIKEUKSIEN JA SUKUPUOLTEN TASA-ARVON VALIOKUNNAN LAUSUNTO
 LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOSASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA
 LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27. marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY (”työsyrjintädirektiivi”) soveltamisesta

(2015/2116(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU-sopimus) ja erityisesti sen 2 ja 5 artiklan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT-sopimus) ja erityisesti sen 6, 8, 10, 19 ja 153 artiklan,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 20, 21, 23 ja 26 artiklan,

–   ottaa huomioon Euroopan neuvoston hyväksymän Euroopan sosiaalisen peruskirjan sekä siinä vahvistetut sosiaalioikeudet ja työhön liittyvät oikeudet,

–  ottaa huomioon vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon vammaisten henkilöiden oikeuksia käsittelevän YK:n komitean loppupäätelmät Euroopan unionin ensimmäisestä kertomuksesta (lokakuu 2015),

–   ottaa huomioon YK:n uskonnon- ja vakaumuksenvapauden erityisraportoijan Hans Bielefeldtin väliraportin, joka annettiin Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen uskonnon- ja vakaumuksenvapautta koskevan päätöslauselman 68/170 mukaisesti,

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä sekä Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013(1),

–   ottaa huomioon sukupuolten tasa-arvoa koskevan direktiivin (miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5. heinäkuuta 2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/54/EY (uudelleenlaadittu toisinto)(2)),

–  ottaa huomioon yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27. päivänä marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY (jäljempänä ’direktiivi’)(3),

–  ottaa huomioon neuvoston 24. kesäkuuta 2013 antamat EU:n suuntaviivat uskonnon- ja vakaumuksenvapauden edistämisestä ja suojelemisesta,

–  ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tuotteiden ja palvelujen esteettömyysvaatimuksia koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä (COM(2015)0615),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen ”Yhteinen kertomus rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta 29 päivänä kesäkuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/43/EY (’rotusyrjintädirektiivi’) ja yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27 päivänä marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY (’työsyrjintädirektiivi’) soveltamisesta” (COM(2014)0002),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Euroopan vammaisstrategia 2010–2020: Uudistettu sitoutuminen esteettömään Eurooppaan” (COM(2010)0636),

–  ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston direktiiviksi uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä tai sukupuolisesta suuntautumisesta riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta (COM(2008)0426),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Syrjinnän torjuminen ja yhdenvertaiset mahdollisuudet kaikille – puitestrategia” (COM(2005)0224),

–   ottaa huomioon Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission välisen toimielinten vuoden 2016 sopimuksen paremmasta lainsäädännöstä,

–  ottaa huomioon 10. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman kilpailukykyisten unionin työmarkkinoiden luomisesta 2000-lukua varten: taitojen ja pätevyyksien sovittaminen kysyntään ja työmahdollisuuksiin keinona toipua kriisistä(4),

–  ottaa huomioon 10. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman yhteiskunnallisesta yrittäjyydestä ja sosiaalisesta innovoinnista työttömyyden torjunnassa(5),

–  ottaa huomioon 8. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman perusoikeuksien tilanteesta Euroopan unionissa (2013–2014)(6),

–   ottaa huomioon 8. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Tavoitteena kulttuuriperintöä koskeva yhdennetty lähestymistapa Euroopassa”(7),

–  ottaa huomioon 8. heinäkuuta 2015 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman ehdotuksesta neuvoston päätökseksi jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista(8),

–  ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman talouspolitiikan eurooppalaisesta ohjausjaksosta: vuotuisen kasvuselvityksen 2015 työllisyys- ja sosiaalinäkökohdat(9),

–  ottaa huomioon 4. heinäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman kriisin vaikutuksista heikossa asemassa olevien ryhmien hoidon saantiin(10),

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2011 antamansa päätöslauselman vammaisten liikkuvuudesta ja osallistamisesta sekä Euroopan vammaisstrategiasta 2010–2020(11),

–  ottaa huomioon 11. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman väestörakenteen muutokseen vastaamisesta ja sukupolvien välisestä solidaarisuudesta(12),

–  ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman nuorten työmarkkinoille pääsyn edistämisestä sekä harjoittelijoiden, työharjoittelun ja oppisopimuskoulutuksen aseman vahvistamisesta(13),

–  ottaa huomioon 6. toukokuuta 2009 antamansa päätöslauselman työmarkkinoilta syrjäytyneiden aktiivisen osallisuuden edistämisestä(14),

–  ottaa huomioon 20. toukokuuta 2008 antamansa päätöslauselman yhdenvertaisia mahdollisuuksia ja syrjimättömyyttä koskevasta edistyksestä EU:ssa (direktiivien 2000/43/EY ja 2000/78/EY saattaminen osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä)(15),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun laatiman tutkimuksen direktiivin 2000/78/EY täytäntöönpanosta uskontoon tai vakaumukseen perustuvan syrjinnän kieltämisen periaatteen kannalta,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun selvityksen ”The Employment Equality Directive – Evaluation of its implementation” (Työsyrjintädirektiivi – Täytäntöönpanon arviointi),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkimuksen ”Reasonable Accommodation and Sheltered Workshops for People with Disabilities: Costs and Returns of Investments” (Kohtuullinen mukauttaminen ja vammaisille tarkoitetut suojatyökeskukset: investointikustannukset ja investointien kannattavuus),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkimuksen ”Differential Treatment of Workers under 25 with a View to their Access to the Labour Market” (Alle 25-vuotiaiden työntekijöiden erilainen kohtelu työmarkkinoille pääsyn kannalta),

–  ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen ”EU:n nuorisotakuu: toiminta käynnistetty mutta edessä täytäntöönpanoon kohdistuvia riskejä”,

–   ottaa huomioon Brightonin julkilausuman sekä Brightonissa 19. ja 20. huhtikuuta 2012 pidetyn Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen korkean tason konferenssin tulokset(16),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeusviraston lausunnon tasa-arvotilanteesta Euroopan unionissa kymmenen vuoden kuluttua tasa-arvoon liittyvien direktiivien ensimmäisestä täytäntöönpanovaiheesta,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeusviraston vertailevan oikeudellisen analyysin, joka koskee suojaa seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoli-identiteettiin ja sukupuoliominaisuuksiin perustuvaa syrjintää vastaan EU:ssa,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön sekä kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A8-0225/2016),

A.  toteaa, että SEU-sopimuksen mukaan unionin perustana olevat arvot ovat ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja se torjuu sosiaalista syrjäytymistä ja syrjintää;

B.  toteaa, että SEUT-sopimuksessa määrätään, että unioni pyrkii politiikkojensa ja toimiensa määrittelyssä ja toteuttamisessa torjumaan kaiken sukupuoleen, rotuun, etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän;

C.  huomauttaa, että kaikki 28 jäsenvaltiota ovat saattaneet työsyrjintädirektiivin osaksi kansallista lainsäädäntöään ja että ne ovat saaneet arvokasta kokemusta huolimatta eroista sen saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä ja täytäntöönpanossa;

D.   ottaa huomioon, että yhdenvertaista kohtelua koskevissa direktiiveissä kielletään sekä suora että epäsuora syrjintä kuin myös häirintä ja syrjintään määrääminen;

E.   ottaa huomioon, että kaikkia jäsenvaltioita on kannustettava ottamaan samanaikaisesti direktiivin 2000/78/EY täytäntöönpanon kanssa käyttöön lainsäädäntövälineitä, joilla perustetaan sosiaaliturvajärjestelmiä ja sosiaalisen suojelun ohjelmia syrjinnän uhreille ja joihin liitetään toimia heidän työelämään pääsyään jarruttavien esteiden poistamiseksi;

F.  ottaa huomioon, että komissio mainitsi toisessa täytäntöönpanokertomuksessaan, ettei lainsäädäntö ole riittävä keino täydellisen yhdenvertaisuuden saavuttamiseksi ja että nykyistä suojaa on tehtävä paremmin tunnetuksi EU:n varojen käytön ja kansallisten tasa-arvoelinten vahvistamisen ohella;

G.  toteaa, että ammattiin ja työhön liittyvä syrjimättömyys toimii ainoastaan, jos syrjintää torjutaan kattavasti kaikilla elämänalueilla ja poistetaan muut esteet, jotka rajoittavat vapautta ja tasa-arvoa ja siten jarruttavat henkilön täysipainoista kehittymistä ja kaikkien työntekijöiden tehokasta osallistumista jäsenvaltioidensa poliittiseen, sosiaaliseen ja taloudelliseen järjestelmään;

H.   ottaa huomioon, että unionin tuomioistuin totesi asiassa Römer antamassaan tuomiossa(17), ettei työsyrjintädirektiivissä itsessään säädetä periaatteesta, joka koskee yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa, vaan siinä luodaan näillä yleiset puitteet eri seikkoihin perustuvan syrjinnän torjumiselle;

I.   toteaa, että vaikka syrjintä havaitaan entistä useammin, lukuisat syrjinnän uhrit eivät vieläkään tunne oikeuksiaan eivätkä uskalla ryhtyä oikeustoimiin syrjiviä käytänteitä vastaan monista eri syistä, joita ovat esimerkiksi luottamuksen puute jäsenvaltion viranomaisia kohtaan tai monimutkaiset ja pitkät oikeudelliset menettelyt;

J.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin perusoikeusviraston keräämien tietojen mukaan rasismi, muukalaisviha sekä homofobia ja transfobia ja muut niihin liittyvät suvaitsemattomuuden muodot ovat yleisiä huolimatta hallitusten ja kansalaisyhteiskunnan eri puolilla EU:ta toteuttamista toimista; ottaa huomioon, että yhteiskuntaelämässä ja politiikassa suhtaudutaan yhä suvaitsevammin ääriliikkeiden sekä rasismia ja muukalaisvihaa kannattavien ryhmien ohjelmiin, joissa lietsotaan työttömyyteen, pakolaiskriisiin, osittain muuttoliikkeiden aiheuttamaan vieraantumiseen sekä terrorismin ja muiden geopoliittisten haasteiden aiheuttamiin turvallisuusuhkiin liittyviä pelkoja, mikä vaarantaa EU:n keskeiset arvot;

K.   ottaa huomioon, että Euroopan unionin perusoikeusviraston selvityksessä(18) sekä raportissa ”Transihmisenä Euroopassa”(19) korostetaan, että hlbt-henkilöt kohtaavat edelleen syrjintää työmarkkinoilla ja siinne pääsyssä;

L.  toteaa, että työsyrjintädirektiivissä säädetään ainoastaan vähimmäisvaatimuksista, mutta jäsenvaltiot voivat nostaa suojan tasoa sekä hyväksyä positiivisia erityistoimia tällä alalla kansallisessa lainsäädännössään; toteaa, että lainsäädännöllä yksistään ei voida varmistaa täyttä yhdenvertaisuutta vaan siihen on yhdistettävä asianmukaiset politiikkatoimet;

M.  toteaa, että työttömyys koskee eniten naisia ja että naiset ja erityisesti raskaana olevat naiset ja äidit, mukaan luettuna imettävät äidit, kärsivät työn saantiin liittyvästä negatiivisesta syrjinnästä;

N.  toteaa, että työsyrjintädirektiivi kattaa ainoastaan uskonnon- ja vakaumuksenvapauden, vammaisuuden, iän ja seksuaalisen suuntautumisen, mutta jäsenvaltiot ovat velvollisia torjumaan myös rotuun tai etniseen alkuperään perustuvaa syrjintää rotusyrjintädirektiivin perusteella; toteaa, että uskontoa käytetään toisinaan rodun sijasta perusteena syrjinnälle työssä henkilön tosiasiallisen tai oletetun uskontokuntaan kuulumisen perusteella;

O.  toteaa, että vammaisten työllisyysaste jäsenvaltioissa on reilusti alle 50 prosenttia, kun se muun väestön osalta on 70 prosenttia, ja että vammaisten työttömyysaste (18,3 prosenttia) on lähes kaksinkertainen verrattuna muun väestön työttömyysasteeseen (9,9 prosenttia); toteaa, että EU:n keskiarvojen taakse kätkeytyy suuria eroavaisuuksia valtioiden tasolla;

P.  toteaa, että useimmiten naiset ovat ensisijaisesti vastuussa lapsista, ikääntyneistä, muista huollettavista, perheestä ja kotitaloudesta ja että tämä vastuu on entistä suurempi, jos heillä on vammaisia lapsia; toteaa, että tällä on suora vaikutus naisten työnsaantiin ja ammatilliseen kehitykseen ja se voi vaikuttaa kielteisesti heidän palvelussuhteensa ehtoihin esimerkiksi monissa tapauksissa, joissa naiset tekevät tahtomattaan osa-aikatyötä tai heidät pakotetaan epävarmoihin työsuhteisiin, ja kaikki nämä tekijät aiheuttavat palkka- ja eläke-eroja;

Q.  toteaa, että työssä käyvien köyhien joukossa on hyvin paljon yksinhuoltajia ja erityisesti yksinhuoltajaäitejä ja että kaikki toteutettavat toimenpiteet olisi kohdistettava yksinhuoltajavanhempiin;

R.  toteaa, että laaja-alaiset taidot ja valmiudet, joita naiset hankkivat perheeseen liittyviä vastuitaan hoitaessaan, rikastuttavat heidän henkilökohtaista ja ammatillista kehitystään; toteaa, että yhteiskunnan ja työnantajien olisi sen vuoksi tunnustettava nämä valmiudet;

S.  ottaa huomioon, että Euroopan unioniin kohdistuu laajamittainen talous-, rahoitus- ja sosiaalikriisi, joka vaikuttaa erityisesti sekä naisten työmarkkinatilanteeseen että yksityiselämään, koska he työskentelevät todennäköisemmin epävarmoissa työsuhteissa ja ovat alttiimpia jäämään työttömiksi ja ilman sosiaaliturvaa;

T.  katsoo, että aidosti tehokkaiden työ- ja yksityiselämän tasapainoa säätelevien lakien puute johtaa työssä käyvien vanhempien syrjintään;

U.  toteaa jo hyväksyneensä julkisesti noteerattujen yhtiöiden toimivaan johtoon kuulumattomien johtokunnan jäsenten sukupuolijakauman tasapainottamisesta ja siihen liittyvistä toimenpiteistä annetun direktiivin ja muita sen kaltaisia politiikkatoimia, ja katsoo, että tällaisilla toimilla on mahdollista auttaa saamaan aikaan entistä parempi tasa-arvo naisille työelämässä ja parantaa naisten pääsyä johtotehtäviin; katsoo, että lainsäädäntöä on pidettävä erittäin tärkeänä välineenä sukupuolten tasa-arvon saavuttamisen kannalta mutta siihen on yhdistettävä normatiivisia menettelyjä ja kampanjoita, jotta sukupuolten tasa-arvo ei toteudu ainoastaan lainsäädännössä vaan myös yleisessä mielipiteessä;

V.  toteaa, että naiset ovat työmarkkinoilla edelleen moninkertaisen, välittömän ja välillisen syrjinnän uhreja siitä huolimatta, että yhdenvertainen kohtelu on teoriassa pantu täytäntöön jäsenvaltioissa; ottaa huomioon, että on olemassa useita erityyppisiä välittömän syrjinnän muotoja, joihin kaikkiin on sovellettava vakiomääritelmää, jonka mukaisesti syrjintää ilmenee, kun rinnastettavissa tilanteissa sovelletaan eri sääntöjä tai erilaisissa tilanteissa sovelletaan samoja sääntöjä; toteaa, että naiset eivät aina saa tietoa nykyiseen unionin ja kansalliseen tasa-arvo- ja syrjimättömyyslainsäädäntöön perustuvista oikeuksistaan tai he epäilevät syrjintätapauksista ilmoittamisen tehokkuutta; korostaa siksi tiedotus- ja ohjeasiakirjojen, tiedotuskampanjoiden ja tietoportaalien merkitystä;

W.  toteaa, että sosiaalista eriarvoisuutta voidaan erityisesti työelämässä torjua vain toimin, joilla varmistetaan vaurauden entistä tasaisempi jakautuminen ja jotka perustuvat reaalipalkkojen nostamiseen, työn ja työajan sääntelyä ja työsuojelua edistävään toimintaan erityisesti työehtosopimusneuvottelujen avulla sekä korkealaatuisten julkisten terveys- ja koulutuspalvelujen yleisen ja ilmaisen saatavuuden varmistamiseen;

X.   toteaa, että melkein joka viides nuori Euroopan unionissa on työnhakija ja että nuorisotyöttömyyden on arvioitu aiheuttavan 153 miljardin euron vuotuiset kokonaiskustannukset(20) ja että sosiaaliset lisäkustannukset ovat huolestuttavan suuret;

Y.   toteaa, että Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön (Eurofound) kuudennen Euroopan työolotutkimuksen (EWCS)(21) tiedot vahvistavat, että kymmenen viimeksi kuluneen vuoden aikana on tapahtunut vain vähän edistymistä työntekijöiden itse raportoiman syrjinnän vähentämisessä;

Z.  toteaa, että Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön (Eurofound) kuudennen Euroopan työolotutkimuksen (EWCS) tiedot osoittavat, että seitsemän prosenttia työntekijöistä kertoo tulleensa syrjityksi ainakin yhden perusteen nojalla, ja vahvistavat työntekijöiden esittäneen näyttöä syrjinnästä monilla eri perusteilla;

AA.  toteaa, että vammaisten naisten työllisyysaste EU:ssa (44 prosenttia) on merkittävästi alhaisempi kuin vammaisten miesten työllisyysaste (52 prosenttia) ja että 55–65-vuotiaiden naisten työllisyysaste on joissain jäsenvaltioissa noin 30 prosenttia tai sen alle ja että sukupuolten työllisyyserot ovat suurimpia (-14,5 prosenttiyksikköä) verrattuna keski-ikäisten (30–54-vuotiaat) työllisyyseroihin (-12,4 prosenttiyksikköä) ja nuorten (20–29-vuotiaat) työllisyyseroihin (-8,3 prosenttiyksikköä); katsoo, että pitkäaikaistyöttömyys vaivaa erityisesti nuoria ja ikääntyneitä työntekijöitä ja varsinkin naisia, ja ottaa huomioon, että direktiivin 2006/54/EY täytäntöönpanoa ja saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä on arvioitu ja että parlamentti ilmaisi 25. kesäkuuta 2015 laatimassaan mietinnössä vakavan huolensa direktiivin niiden säännösten täytäntöönpanosta, jotka koskevat miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen käytännön soveltamista työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa;

AB.  toteaa, että ikääntyneet työntekijät edelleenkin kohtaavat ikään perustuvaa syrjintää, stereotypioita ja esteitä; toteaa, että ikäsyrjintä kohdistuu kaikkiin ikäryhmiin ja katsoo, että sen vaikutusten takia inhimillinen yhteiskunta, joka pyrkii saavuttamaan tavoitteensa, tarvitsee kaikkien sukupolvien elämänkokemusta, aktiivista osallistumista ja luovuutta sukupolvien välisen solidaarisuuden periaatteen pohjalta;

1.   on tyytyväinen siihen, että lähes kaikki jäsenvaltiot ovat sisällyttäneet perustuslakeihinsa erityisiä syrjintäperusteita koskevan yhdenvertaisen kohtelun yleisperiaatteen; pitää kuitenkin valitettavana sitä, että vain muutamat jäsenvaltiot ovat järjestelmällisesti varmistaneet, että kaikki nykyiset säädökset ovat yhdenvertaisen kohtelun periaatteen mukaisia, ja että vielä harvempi niistä panee niitä suunnitelmallisesti täytäntöön(22)ja että monet eurooppalaiset kokevat edelleen syrjintää jokapäiväisessä elämässään;

2.   pitää toivottavana, että kaikki jäsenvaltiot poistavat luonnolliset, sosiaaliset ja taloudelliset esteet, jotka jarruttavat tasa-arvoperiaatteen olennaista toteutumista ja rajoittavat Euroopan unionin jäsenvaltioiden kansalaisten vapautta;

3.  pitää valitettavana, että oikeusperiaate, jonka mukaan ihmisoikeudet ovat yleismaailmallisia, jakamattomia ja toisiinsa liittyviä, jää käytännössä pelkäksi teoriaksi, koska nykyisessä EU:n lainsäädännössä yksilön eri ulottuvuuksia kohdellaan erillisinä;

4.  pitää valitettavana, että erityisesti sukupuoleen, kansalaisuuteen, sosiaaliseen taustaan, vammaisuuteen, seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin, etniseen alkuperään tai uskontoon liittyvän syrjinnän ja häirinnän kokemukset ovat lisääntyneet erityisesti työpaikoilla ja varsinkin musliminaisten ja hlbti-ihmisten keskuudessa; pitää samalla valitettavana, ettei kaikista syrjinnän muodoista, esimerkiksi vammaisiin ja hlbti-ihmisiin kohdistuvasta syrjinnästä, raportoida riittävästi; kehottaa siksi komissiota keskittymään erityisesti kaikentyyppiseen syrjintään tarkkaillessaan yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista annetun direktiivin 2000/78/EY täytäntöönpanoa, ja korostaa, että hlbti-ihmisten tietoisuutta oikeuksistaan on lisättävä esimerkiksi tasa-arvoviranomaisten, ammattiliittojen ja työnantajajärjestöjen välityksellä;

5.  korostaa, että on tärkeää päästä mahdollisimman pian sopimukseen, ja kehottaa neuvostoa ratkaisemaan lukkiutuneen tilanteen, jotta voitaisiin edetä pragmaattiseen ratkaisuun ja hyväksyä pikaisesti komission vuonna 2008 esittämä ja parlamentin kannattama ehdotus syrjinnän vastaiseksi laaja-alaiseksi direktiiviksi viipymättä; katsoo sen olevan edellytys vahvistetulle ja johdonmukaiselle EU:n lainsäädäntökehykselle, joka suojelee syrjinnältä uskonnon ja vakaumuksen, vammaisuuden, iän ja seksuaalisen suuntautumisen perusteella työelämän ulkopuolella; katsoo, että direktiivin soveltamisalan perusteettomia rajoituksia ei pidä hyväksyä; katsoo, että myös viharikoksiin puuttuvan unionin lainsäädäntökehyksen vahvistaminen on ratkaiseva tekijä, koska tällaisia rikoksia tapahtuu myös työympäristössä;

6.   toteaa, että EU:n perusoikeusviraston mukaan kaikki syrjinnän muodot, myös moniperusteinen ja monialainen syrjintä, haittaavat suuressa määrin inhimillisen pääoman hyödyntämistä ja muodostavat esteen urakehitykselle; painottaa, että vammaiset henkilöt ovat usein tämän tyyppisen syrjinnän kohteena;

7.  panee huolestuneena merkille, ettei ole olemassa oikeuskäytäntöä ”välillisen syrjinnän” tulkinnasta tietyissä jäsenvaltioissa ja että sen määritelmä on aiheuttanut vaikeuksia direktiivin saattamisessa osaksi lainsäädäntöä tietyissä jäsenvaltioissa; ehdottaa, että komissio antaa jäsenvaltioille ohjeita tällaisia tulkintavaikeuksia varten;

8.  toteaa, että ammattiin ja työhön liittyvä syrjimättömyys toimii ainoastaan, jos syrjintää torjutaan kattavasti kaikilla elämänalueilla esimerkiksi yhteisön tuen, lainsäädännön sekä strategioiden ja kehysten kaltaisten jäsenvaltio- ja unionitason koordinointivälineiden avulla, myönteisten toimenpiteiden mahdollinen käyttö mukaan luettuna;

Uskonto ja vakaumus

9.  panee merkille, että uskontoon tai vakaumukseen perustuvan syrjinnän kielto on saatettu osaksi kaikkien jäsenvaltioiden lainsäädäntöä, vaikka direktiivissä ei varsinaisesti määritellä näitä ilmaisuja(23);

10.  panee merkille uskonnon ja vakaumuksen sekä rodun ja etnisen taustan perusteella tapahtuvan syrjinnän moniperusteisuuden ja toteaa, että jotkut taustaltaan uskonnollisiin vähemmistöihin kuuluvat ryhmät ovat erityisen alttiita uskontoon perustuvalle syrjinnälle työelämässä, kuten kansallisissa ja eurooppalaisissa tutkimuksissa, erityisesti perusoikeusviraston toteuttamissa tutkimuksissa, on todettu;

11.  katsoo, että suojelu uskonnon ja vakaumuksen perusteella tapahtuvalta syrjinnältä Euroopan unionissa sisältyy sekä ihmisoikeuslainsäädäntöön että syrjinnän vastaiseen lainsäädäntöön ja että nämä kaksi vaikuttavat toisiinsa;

12.   painottaa, että tutkimusten mukaan eniten syrjintää työssä kokevat uskonnolliset ryhmät ovat juutalaiset, sikhit ja muslimit (ja erityisesti naiset); suosittaa tämän vuoksi yhteisön kehyksen hyväksymistä kansallisten antisemitismin ja islaminvastaisuuden torjuntastrategioiden laatimista varten;

13.  ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen laajan oikeuskäytännön uskontoon tai vakaumukseen perustuvan syrjinnän osalta; suhtautuu myönteisesti rooliin, jonka se on omaksunut koko direktiivin tulkintaan liittyvien ratkaisujensa kautta, ja odottaa kiinnostuneena Euroopan unionin tuomioistuimen tästä asiasta tulevaisuudessa antamia ensimmäisiä ratkaisuja; pitää valitettavana tuomioistuinten ratkaistavaksi saatettavien asioiden vähäistä määrää, joka on ristiriidassa rikosuhritutkimuksissa havaitun oikeudellisen käsittelyn ulkopuolelle jäävien syrjintätapausten suuren määrän kanssa;

14.  toteaa, että syrjinnän vastaisen lainsäädännön johdonmukaista soveltamista olisi pidettävä ratkaisevan tärkeänä osana radikalisoitumisen torjuntaa koskevia strategioita ottaen huomioon, että lisääntyvän muukalaisvihan ja islaminvastaisuuden ilmapiirissä uskonnollisten yhteisöjen syrjintä, maahanmuuttajat ja pakolaiset mukaan lukien, voi edistää ihmisten uskonnollista radikalisoitumista, vaikeuttaa heidän integroitumistaan työmarkkinoille ja vaikuttaa heidän oikeuteensa saada oikeussuojaa heidän kotipaikka-asemansa vuoksi;

15.  katsoo, että tuomioistuinten olisi keskityttävä enemmän sen varmistamiseen, että uskonnollista vakaumusta koskevat väitteet esitetään vilpittömässä mielessä, sen sijaan että ne arvioisivat uskonnon tai vakaumuksen pätevyyttä tai oikeellisuutta;

16.   katsoo, että sekä kansallisten tuomioistuinten että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätösten perusteella tarvitaan lisää yhdenmukaistamista arvioitaessa valtion sekulaarin luonteen periaatetta työsyrjintädirektiivin 4 artiklan 2 kohdan määräysten hengen osalta;

17.  katsoo saatavilla olevan EU:n ja jäsenvaltioiden oikeuskäytännön perusteella, että velvollisuus järjestää kohtuulliset mukautukset kaikkien syrjintäperusteiden – näin ollen myös uskonnon ja vakaumuksen – osalta olisi vahvistettava EU:n ja kansallisessa lainsäädännössä edellyttäen, ettei se aiheuta suhteetonta rasitetta työnantajille tai palveluntarjoajille;

18.   kehottaa jäsenvaltioita tunnustamaan omantunnon vapauden perusoikeutena; toteaa huolestuneena, että joissain jäsenvaltioissa ammattitaitoiselta ja pätevältä terveydenhuollon henkilöstöltä evätään tai viedään työ, koska he kieltäytyvät omantunnon syistä elämän lopettavista menettelyistä;

19.   katsoo, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella on todettava, että direktiivi tarjoaa suojan työnantajan uskonnon tai vakaumuksen perusteella tapahtuvalta syrjinnältä;

20.  katsoo, että direktiivin 2 artiklan 5 kohdassa säädetty yleinen poikkeus on väljästi muotoiltu ja sen soveltamisessa on saavutettava edistystä ja että tämä on erityisen tärkeää muuttoliike- ja pakolaiskriisin oloissa, ja toivoo, että tuomioistuimet arvioivat huolellisesti sen rajaamista suhteellisuusperiaatteen mukaisesti;

21.   toteaa, että työnantajien asettamat rajoitukset uskonnollisten symbolien kantamiselle eivät aina ole kansainvälisten ihmisoikeusnormien mukaisia, koska ne eivät rajoitu tarkkaan määritettyihin ja tiukasti rajattuihin tilanteisiin tai tähtää oikeutettuun tavoitteeseen, eivätkä jäsenvaltiot aina toteuta asianmukaisia toimenpiteitä tällaisia rajoituksia vastaan silloin, kun ne eivät ole kansainvälisten ihmisoikeusnormien mukaisia; on huolestunut siitä, että joissain jäsenvaltioissa on otettu käyttöön yleisiä uskonnollisten symbolien kieltoja julkisissa tiloissa puolueettomuuden ja sekularismin nimissä, mikä johtaa pyrkimyksiin ulottaa rajoitukset myös yksityiselle sektorille;

Vammaisuus

22.  korostaa, että "syrjintä vammaisuuden perusteella" tarkoittaa vammaisuuteen perustuvaa erottelua, syrjäyttämistä tai rajoittamista, jonka tarkoituksena tai vaikutuksena on heikentää tai mitätöidä kaikkien ihmisoikeuksien ja perusvapauksien tunnustamista, nauttimista tai käyttämistä yhdenvertaisesti muiden kanssa politiikan, talouden, sosiaaliturvan, kulttuurin tai yksilön oikeuksien alalla tai muulla alalla; panee merkille, että se sisältää kaikki syrjinnän muodot, kohtuullisen mukauttamisen epääminen mukaan lukien(24);

23.  kehottaa jäsenvaltioita tulkitsemaan EU:n lainsäädäntöä siten, että luodaan vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen mukaisesti perusta vammaisuuden käsitteelle, jossa yhdistyvät vammaisten tasa-arvoa turvaavat seikat ja jossa katsotaan, että kieltäytyminen kohtuullisesta mukauttamisesta on vammaisyleissopimuksessa määritetty syrjinnän muoto; on tyytymätön siihen, että joidenkin jäsenvaltioiden lainsäädännössä edellytetään vieläkin vähintään 50 prosentin työkyvyttömyysastetta ja virallista lääkärintodistusta;

24.   toteaa, ettei direktiiviin 2000/78 itsessään sisälly mitään määritelmää vammaisuuden käsitteelle; painottaa, että unionin tuomioistuinta pyydettiin määrittämään vammaisuuden käsite itsenäisesti asiassa Chacón Navas; muistuttaa, että myöhemmissä asioissa on pyydetty selventämään vammaisuuden käsitettä sekä kuvaamaan merkitystä, joka on direktiivin 5 artiklassa säädetyllä työnantajan velvoitteella toteuttaa kohtuullisia mukautuksia vammaisia varten (HK Danmark, asia C-335/11 ja C-337/11);

25.   pitää valitettavana, että vammaisten naisten työllisyysaste on alle 50 prosenttia, mikä on osoitus heidän kärsimästään kaksinkertaisesta syrjinnästä, joka vaikeuttaa heidän täysimääräistä osallistumistaan yhteiskuntaan;

26.   katsoo, että terminaalivaiheen sairaus eli sairaus tai fyysinen tilanne, jonka voidaan kohtuudella odottaa johtavan kuolemaan 24 kuukaudessa tai nopeammin sen jälkeen kun lääkäri on sen todennut, voidaan katsoa vammaksi, jos se estää kyseisen henkilön osallistumisen työelämään;

27.   korostaa työnantajien velvoitetta toteuttaa kohtuulliset mukautukset kaikkia vammaisia työntekijöitä varten, joita voivat olla myös terminaalivaiheen sairaudesta kärsivät;

28.   painottaa, että joidenkin sairauksien terminaalivaihe voi johtaa fyysisten, henkisten ja psykologisten ongelmien vaihteluun ja että tämän vuoksi työnantajien on tarkistettava kohtuullisia mukautuksia säännöllisesti varmistaakseen, että ne tukevat täysimääräisesti työntekijää tämän tehtävässä;

29.  painottaa, että on tärkeää suojella vammaisia työntekijöitä, myös sairauden terminaalivaiheessa olevia, kaikilta syrjinnän muodoilta työpaikoilla; korostaa erityisesti, että tällaisia työntekijöitä on suojeltava epäoikeudenmukaiselta irtisanomiselta;

30.  huomauttaa, että on saatu näyttöä siitä, että vammaisille henkilöille tarkoitettuun kohtuulliseen mukauttamiseen tehdyt investoinnit ovat kustannustehokkaita ja tuottavat voittoa paitsi sosiaalisen osallisuuden myös paremman tuottavuuden ja vähentyneiden poissaolojen muodossa(25); pitää valitettavana, että useat jäsenvaltiot eivät ole pystyneet tarjoamaan asianmukaista kohtuullista mukauttamista;

31.   korostaa työn merkitystä vammaisille sekä vakavista, kroonisista tai parantumattomista sairauksista kärsiville henkilöille ja puoltaa osallistavia työmarkkinakonsepteja, jotka takaavat molemmille ryhmille turvaa ja oikeuksia;

32.   kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota varmistamaan, että työtä koskevat oikeudet ja palvelut, myös työsyrjintädirektiivin mukaiset kohtuulliset mukautukset, ovat siirrettäviä ja vammaisten vapaan liikkuvuuden periaatteen mukaisia;

33.  on tyytyväinen siihen, että kaikki jäsenvaltiot tarjoavat avustuksia, tukia ja verohelpotuksia esimerkiksi kohtuullisia mukautuksia tekeville työnantajille ja kannustavat siten työnantajia mukauttamaan työpaikkoja työmarkkinoiden avaamiseksi vammaisille henkilöille ja jotta varmistetaan, että kaikilla henkilöillä on mahdollisuus nauttia tai käyttää kaikkia ihmisoikeuksia ja perusvapauksia yhdenvertaisesti muiden kanssa; suosittelee, että jäsenvaltiot tarjoavat ja komissio tukee koulutusta kansallisille, alueellisille ja paikallisille viranomaisille työpaikkojen kohtuullisesta mukauttamisesta, jotta ne voivat tarjota ohjausta kohtuullisessa mukauttamisessa ja erityisen haavoittuvien ryhmien syrjäytymisen ehkäisemisessä; kehottaa käymään vuoropuhelua sidosryhmien, kuten ammattiliittojen ja työnantajien, kanssa toteutettavia kohtuullisia mukautuksia koskevien ohjeiden määrittämiseksi;

34.   painottaa tarvetta tunnustaa julkiset hankinnat mahdolliseksi välineeksi, jolla voidaan edistää sosiaalipolitiikan tavoitteiden saavuttamista; katsoo, että sosiaalisesti vastuullisia julkisia hankintoja voidaan käyttää välineenä vammaisten ja muiden haavoittuvien ryhmien työmarkkinoille integroimisessa;

35.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyväksymään harjoittelun laatupuitteita, joilla pyritään varmistamaan kohtuulliset mukautukset ja saavutettavuus vammaisia varten;

36.  korostaa, että tarvitaan julkisten tilojen ja työympäristöjen yleisiä suunnitteluvaatimuksia, joissa otetaan huomioon vammaisten henkilöiden tarpeet YK:n komitean 11. huhtikuuta 2014 esteettömyydestä antaman yleisen suosituksen(26) mukaisesti, ja kehottaa kiinnittämään huomiota EU:n saavutettavuutta koskeviin sitoumuksiin, jotta voidaan parantaa jatkuvasti kaikkien eurooppalaisten työntekijöiden työympäristöjä;

37.  kehottaa Euroopan komissiota ja jäsenvaltioita edistämään älykkään työnteon malleja, joiden ansiosta vammaiset voivat tehdä työtä kotoaan käsin ja hyötyä kaikista niiden tarjoamista elämänlaatuun ja tuottavuuteen liittyvistä eduista;

38.  toteaa, että vammaisilla henkilöillä on arvokas osansa yhteiskunnassa, ja kehottaa jäsenvaltioita käyttämään rakennerahastoja, erityisesti Euroopan sosiaalirahastoa, työpaikkojen mukautukseen ja tarvittavan tuen tarjoamiseen vammaisten työssä sekä koulutuksen ja ammatillisen koulutuksen parantamiseen, jotta voidaan parantaa heidän työllisyysastettaan avoimilla työmarkkinoilla ja torjua vammaisten työttömyyttä, köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä; painottaa, että yleisistä säännöksistä annetun asetuksen(27) 7 artiklassa ja 96 artiklan 7 kohdassa edistetään yhtäläisiä mahdollisuuksia, syrjinnänvastaisuutta ja vammaisten ihmisten sisällyttämistä Euroopan rakenne- ja investointirahastojen toimintaan yleisellä tasolla ja niiden toimintaohjelmiin erityisesti, ja korostaa, että ennakkoarvioinnissa olisi tarkasteltava, riittävätkö suunnitellut toimet edistämään yhtäläisiä mahdollisuuksia ja estämään syrjintää; katsoo, että unionin ja jäsenvaltioiden rahoitus voitaisiin kohdentaa myös esimerkiksi pk-yrityksille, jotka kannustavat työntekijöitä osallistumaan kursseille, joiden avulla he voivat pysyä työelämässä;

39.   kehottaa jäsenvaltioita tarkastelemaan uudelleen työttömyysvakuutusjärjestelmiä, jotta niissä ei syrjittäisi vammaisia;

40.   kehottaa jäsenvaltioita tarkastelemaan, mitä hyötyjä olisi saavutettavissa positiivisilla toimilla, esimerkiksi yhdistämällä kiintiöitä ja passiivista työvoimapolitiikkaa, kuten verohelpotuksia ja rahallisia kannustimia, aktiiviseen työvoimapolitiikkaan – toisin sanoen ohjaukseen ja neuvontaan, koulutukseen ja työnvälitykseen – vammaisten henkilöiden työllistämisen tukemiseksi;

41.  kehottaa jäsenvaltioita kehittämään ja ottamaan käyttöön yleiset puitteet toimenpiteille, joilla varmistetaan vammaisten henkilöiden pääsy laadukkaisiin työpaikkoihin muun muassa määräämällä sakkoja syrjinnän vastaisen lainsäädännön noudattamatta jättämisestä avoimille työmarkkinoille integroitumisen ja muiden alalla toteutettavien toimien rahoittamiseksi;

42.   kannustaa jäsenvaltioita tarjoamaan jatkuvaa tukea työnantajille, jotka rekrytoivat vammaisia henkilöitä suotuisten edellytysten luomiseksi ja asianmukaisen tuen varmistamiseksi kaikissa työelämän vaiheissa: rekrytoinnissa, työssä pysymisessä ja uralla etenemisessä;

43.   kehottaa kaikkia asianomaisia toimijoita kiinnittämään erityistä huomiota henkisesti ja psykososiaalisesti vammaisten henkilöiden integroimiseen sekä kehittämään laajan kampanjan vammaisyleissopimusta koskevan tietoisuuden lisäämiseksi ja torjumaan ennakkoluuloja vammaisia henkilöitä kohtaan, erityisesti psykososiaalisesti vammaiset henkilöt, autismikirjon piiriin kuuluvat henkilöt sekä vammaiset ikääntyneet henkilöt mukaan luettuina; pyytää, että kaikkien esimerkiksi valmiuksien parantamista, koulutusta, tietoisuuden lisäämistä ja julkilausumia koskevien aineistojen olisi oltava saatavilla vammaisille henkilöille soveltuvassa muodossa;

44.   on huolissaan Euroopan vammaisstrategian 2010–2020 väliarvion viivästymisestä; kehottaa komissiota tarkastelemaan strategiaa uudelleen vammaisten henkilöiden oikeuksia käsittelevän Yhdistyneiden Kansakuntien komitean Euroopan unionin ensimmäisestä kertomuksesta 7. syyskuuta 2015 antamien loppupäätelmien perusteella sekä ottamaan vammaisia henkilöitä edustavat organisaatiot mukaan tähän menettelyyn;

45.   pitää valitettavana, että komissio ei vielä ole puuttunut iästä johtuvaan epätasa-arvoon YK:n vammaisyleissopimuksen ja vammaisstrategian täytäntöönpanossa; kehottaa tämän vuoksi komissiota lisäämään tietoisuutta vammaisten oikeuksista ja heidän kohtaamastaan syrjinnästä ja puuttumaan siihen;

Ikä

46.  korostaa ikääntyneiden työntekijöiden merkittävää panosta yhteiskunnalle ja yritysten kilpailukyvylle; korostaa ikääntyneiden työntekijöiden osallistamisen merkitystä, jotta he voisivat siirtää osaamisensa ja kokemuksensa nuorille työntekijöille aktiivisen ikääntymisen puitteissa, ja pitää valitettavana sitä, että ikä on merkittävä syrjintäperuste työelämässä; pitää valitettavana, että ikääntyneet henkilöt edelleenkin kohtaavat stereotypioita ja esteitä työmarkkinoilla, ja vaatii sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta, joka perustuu solidaarisuuteen, keskinäiseen kunnioitukseen, vastuullisuuteen ja haluun huolehtia toinen toisistaan;

47.   kehottaa jäsenvaltioita edistämään kaikkien työntekijöiden mahdollisuuksia työhön ja integroitumista työmarkkinoille näiden iästä riippumatta sekä toteuttamaan toimenpiteitä kaikkien työntekijöiden suojelemiseksi työpaikoilla muun muassa palkkauksen, koulutuksen, urakehityksen, työterveyden ja -turvallisuuden osalta;

48.  katsoo, että yksipuolinen työvoiman nuorentaminen ei johda innovaatioiden lisääntymiseen, vaan siten haaskataan kokemusta, tietoa ja osaamista;

49.  kehottaa jäsenvaltioita rohkaisemaan työnantajia rekrytoimaan nuoria, mutta varmistamaan samalla yhdenvertaisen kohtelun palkkauksen ja sosiaaliturvan osalta sekä tarvittavan työhön liittyvän koulutuksen;

50.   panee huolestuneena merkille, että Euroopan unionin tuomioistuin nimeää sukupolvien välisen solidaarisuuden tärkeimmäksi yksittäiseksi oikeutetuksi tavoitteeksi, jolla voidaan perustella ikään perustuva erilainen kohtelu(28), koska jäsenvaltiot, joissa ikääntyneiden työntekijöiden työllisyysasteet ovat korkeimpia, myös onnistuvat paljon paremmin nuorten saattamisessa työmarkkinoille;

51.   muistuttaa, että ikääntymiseen sovellettavaa politiikkaa koskevaa EU:n lainsäädäntöä on pantava tehokkaasti täytäntöön ikään perustuvan syrjinnän torjumiseksi ja ehkäisemiseksi;

52.  huomauttaa, että noudatetun politiikan ansiosta 55–64-vuotiaiden osuus työntekijöistä on kasvanut kaikissa EU:n jäsenvaltioissa; pitää kuitenkin valitettavana sitä, että tämän väestöryhmän työllisyysaste on noussut liian hitaasti ja jäänyt 28 jäsenvaltion EU:ssa alle 50 prosenttiin; painottaa tämän vuoksi, että digitalisointi vaikuttaa merkittävästi työmarkkinoihin luomalla uusia työllistymismahdollisuuksia ja joustavampia työoloja, kuten etätyö, joilla voidaan tehokkaasti torjua yli 50-vuotiaiden ja ammattitaidottomien keski-ikäisten henkilöiden syrjintää; painottaa tämän osalta, että digitaalisten taitojen jatkuva parantaminen tarjoamalla työntekijöille koulutusmahdollisuuksia sekä jatko- ja uudelleenkoulutusmahdollisuuksia koko työuran ajan on ennakkoedellytys digitalisaatiosta hyötymiselle; katsoo myös, että digitaalimarkkinoiden tarjoamat mahdollisuudet uusien työpaikkojen luomiseen edellyttävät jäsenvaltioilta lisätoimia taitojen kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuuteen puuttumiseksi erityisesti yli 50-vuotiaiden osalta;

53.   korostaa, että ikäsyrjinnän vastaisten toimenpiteiden yhteydessä ei saa tehdä eroa lasten ja ikäihmisten välillä ja että kaikenlaiseen perusteettomaan ikäsyrjintään on puututtava asianmukaisesti;

54.  toteaa, että ikääntyneiden työntekijöiden oikeudet ovat epävarmempia ja kehottaa komissiota tutkimaan yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa yli 50-vuotiaiden pahenevaa työttömyysongelmaa ja kehittämään tehokkaita välineitä, kuten ammatillista koulutusta ja kannustimia tai tukia työnantajille ikääntyneiden työntekijöiden saamiseksi takaisin työmarkkinoille ja heidän suojelemisekseen epäoikeudenmukaiselta irtisanomiselta;

55.  korostaa, että on välttämätöntä parantaa työntekijöiden digitaalisia taitoja ja että digitalisoituminen edistää tulevaisuudessa sosiaalista osallisuutta ja ikääntyneiden ja vammaisten työntekijöiden pysymistä pidempään työmarkkinoilla, koska he voivat hyödyntää tekoälyn tarjoamia mahdollisuuksia; pitää tärkeänä sitä, että digitaalimarkkinoiden vaikutusta työllisyyteen ohjataan sosiaalisesti oikeudenmukaisella ja kestävällä tavalla; painottaa, että monet työnantajat eivät palkkaa ikääntyneitä työntekijöitä puuttuvia tai vanhentuneita taitoja koskevien stereotypioiden vuoksi; kehottaa tämän vuoksi sisällyttämään kaikenikäisten työntekijöiden elinikäisen oppimisen ja aikuiskoulutuksen komission ilmoittaman uusia taitoja koskevan tulevan strategian käsittelyyn;

56.  muistuttaa, että EU:n ja jäsenvaltioiden tärkein resurssi ovat niiden inhimilliset voimavarat; katsoo, että digitaaliset taidot ovat olennaisia yli 55-vuotiaille työntekijöille näiden suojaamiseksi työmarkkinoilta syrjäytymiseltä ja tukemiseksi uuden työpaikan löytämisessä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa osaamisstrategioita, joissa koulutus on yhteydessä työelämään, ja investoimaan elinikäiseen oppimiseen ja tukemaan sitä sekä tarjoamaan saatavilla olevia, kohtuuhintaisia ja kattavia koulutusohjelmia ja uudelleen kouluttamista digitaalisten taitojen ja pehmeän osaamisen kehittämiseksi, myös virtuaaliseen ympäristöön (vahvennettuun todellisuuteen) mukautumiseksi, sillä niiden avulla ikääntyvä väestö voi mukautua paremmin digitaalisten taitojen kasvavaan kysyntään monilla eri aloilla; korostaa tämän vuoksi, että yli 55-vuotiaille työntekijöille, erityisesti naisille, olisi tarjottava jatkuvaa tieto- ja viestintätekniikan koulutusta; kannustaa jäsenvaltioita ja komissiota ottamaan käyttöön strategioita, joilla voidaan pienentää digitaalista kuilua ja edistää uusien tieto- ja viestintätekniikoiden yleistä saatavuutta;

57.   on tyytyväinen Euroopan työmarkkinaosapuolten kaudelle 2015–2017 laatimaan työohjelmaan, jossa keskitytään aktiiviseen ikääntymiseen; kehottaa työmarkkinaosapuolia tarkastelemaan huolellisesti ikäsyrjintään, aikuiskoulutukseen, työterveyteen ja -turvallisuuteen sekä työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen liittyviä näkökohtia sellaisen eurooppalaisen kehyksen aikaansaamiseksi, jolla tuetaan kaikkien työntekijöiden työllistettävyyttä ja terveyttä;

58.  painottaa, että tarvitaan luotettavaa tilastotietoa ikääntyneiden tilanteesta ja väestörakenteen muutoksista, jotta voidaan kehittää paremmin kohdennettuja ja tehokkaampia aktiivisen ikääntymisen strategioita; kehottaa komissiota varmistamaan, että ikääntyneiden yhteiskunnallisesta asemasta, terveydentilasta, oikeuksista ja elinoloista kerätään kattavat ja laadukkaat tiedot;

59.   kehottaa jäsenvaltioita tarkistuttamaan työtehtävien ja virkojen ikärajat sekä luoton myöntämiselle asetetut ikärajat ja poistamaan ne;

60.   huomauttaa, että ikäystävällisten ympäristöjen edistäminen on tärkeä väline ikääntyneiden työntekijöiden ja työnhakijoiden tukemisessa sekä yhtäläisiä mahdollisuuksia kaikille tarjoavien, osallistavien yhteiskuntien edistämisessä; pitää tässä yhteydessä myönteisenä komission ja WHO:n yhteistä hallinnollista hanketta, jonka tavoitteena on soveltaa WHO:n maailmanlaajuista ikäystävällisiä kaupunkeja koskevaa ”Global Age-friendly Cities” -opasta Euroopan tilanteeseen;

61.   on tyytyväinen EU:n työterveys- ja työturvallisuusviraston kampanjaan ”Terveellinen työ – Elämän eri vaiheissa”; painottaa tehokkaan työterveys- ja ‑turvallisuuslainsäädännön merkitystä ja yritysten kannustamista ennaltaehkäisevien menetelmien käyttöön; toivoo, että kampanjassa pyritään voimakkaasti tavoittamaan kaikenkokoiset yritykset;

62.   kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan julkisia eläkejärjestelmiä sen takaamiseksi, että kaikki saavat eläkkeelle jäämisen jälkeen ihmisarvoiset korvaavat tulot;

63.   on tyytyväinen työn ja yksityiselämän yhteensovittamista koskevaan komission aloitteeseen; painottaa, että työn ja yksityiselämän yhteensovittaminen on haaste myös ikääntyneille työntekijöille, koska 55–64-vuotiaiden ikäluokasta 18 prosenttia miehistä ja 22 prosenttia naisista hoitaa hoivan tarpeessa olevia perheenjäseniä ja yli puolet isovanhemmista hoitaa säännöllisesti lapsenlapsiaan; suosittelee sisällyttämään tulevaan työn ja yksityiselämän yhteensovittamista koskevaan aloitteeseen toimenpiteitä työikäisten omaishoitajien ja isovanhempien sekä nuorten vanhempien tukemiseksi;

64.  kehottaa jäsenvaltioita edistämään ilmaisia ja korkealaatuisia julkisia palveluja, jotka tarjoavat asianmukaista ja tarvittavaa hoitoa ja apua lapsille, sairaille ja iäkkäille;

Seksuaalinen suuntautuminen

65.  huomauttaa, että kansalliset tuomioistuimet ja Euroopan unionin tuomioistuin ovat käsitelleet vain vähän seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvia syrjintätapauksia;

66.  muistuttaa, että vaikka niiden jäsenvaltioiden määrä, jotka ovat ulottaneet seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän kiellon kaikille rotusyrjintädirektiivin soveltamisalaan kuuluville aloille, kasvoi kymmenestä 13:een vuosina 2010–2014, suoja seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin perustuvaa syrjintää vastaan on edelleen heikko(29);

67.  muistuttaa, että transihmisille syrjintää vastaan erityisesti työllisyyden, koulutuksen ja terveydenhuollon aloilla tarjotun suojan laajuus on monissa jäsenvaltioissa edelleen epäselvä; vaatii toimenpiteitä sukupuolten tasa-arvoa koskevan direktiivin (uudelleenlaadittu toisinto) saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä annetun kansallisen lainsäädännön panemiseksi täytäntöön tehokkaasti; korostaa, että tällaisilla toimilla voitaisiin parantaa oikeudellisia määritelmiä sen varmistamiseksi, että suojelu koskee kaikkia transhenkilöitä eikä pelkästään niitä henkilöitä, jotka ovat läpikäyneet sukupuolenkorjausprosessin tai joilla se on parhaillaan käynnissä(30);

68.  ilmaisee huolensa siitä, että oikeuksien tiedostaminen syrjintäkysymyksissä sekä tietoisuus elimistä ja organisaatioista, jotka tarjoavat tukea syrjinnän uhreille, on vähäistä, vaikka hlbti-henkilöt tiedostavatkin oikeutensa paremmin; katsoo, että kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten on yhdessä kaikkia sidosryhmiä edustavien järjestöjen kanssa tehostettava huomattavasti sekä syrjinnän uhreille että työnantajille ja muille ryhmille suunnattuja tiedotustoimia; painottaa, että kansalliset hlbti-järjestöt ovat keskeisiä kumppaneita näissä toimissa;

69.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan parisuhteen aseman, aviovarallisuusjärjestelmän ja vanhempien oikeuksien vastavuoroisen tunnustamisen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan huomioon erityisen syrjinnän, jota intersukupuoliset henkilöt kokevat työelämässä, sekä tarkistamaan lainsäädäntöä ja käytänteitä intersukupuolisten henkilöiden syrjinnän torjumiseksi;

Monialaiset näkökohdat ja suositukset

70.  on huolestunut monialaiseen syrjintään liittyvästä oikeudellisen selkeyden ja oikeusvarmuuden puutteesta, mikä johtuu usein eri jäsenvaltioiden toisistaan eroavista ja epäjohdonmukaisista säännöistä ja normeista; panee merkille Equinet-verkoston tärkeän työn sen auttaessa kehittämään yhteisiä normeja ja katsoo, että tälle työlle olisi annettava riittävästi tukea;

71.  pitää valitettavana, että direktiivissä 2000/78/EY ei ole monialaista syrjintää koskevia erityisiä säännöksiä, vaikka siinä kuitenkin todetaan, että naiset ovat usein syrjinnän uhreja; panee lisäksi merkille, että kahden tai useamman syrjinnän muodon yhdistelmä voi aiheuttaa ongelmia, jotka johtuvat syrjinnän eri muotoja koskevan taatun suojelutason eroista; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota torjumaan kaikenlaista monialaista syrjintää ja varmistamaan syrjimättömyyden ja tasa-arvon periaatteen toteutumisen työmarkkinoilla ja työllistymismahdollisuuksien saatavuudessa; suosittaa, että kansalliset, alueelliset ja paikalliset viranomaiset, lainvalvontaviranomaiset, myös työsuojeluviranomaiset, kansalliset tasa-arvoelimet ja kansalaisyhteiskunnan järjestöt lisäävät sukupuoleen ja muihin perusteisiin perustuvan syrjinnän yhtymäkohtien seurantaa syrjintätapauksissa ja -käytännöissä;

72.  korostaa, että puolueettomien, vertailukelpoisten ja sukupuolen mukaan eriteltyjen yhdenvertaisuutta koskevien tietojen puute syrjintätapauksista ja epätasa-arvoisesta kohtelusta vaikeuttaa syrjinnän, erityisesti epäsuoran syrjinnän, todistamista; muistuttaa, että direktiivin 2000/78/EY 10 artiklan nojalla todistustaakkaa voidaan muuttaa ja kääntää, mikäli esitetään tosiseikkoja, joiden perusteella voidaan olettaa tapahtuneen välitöntä tai välillistä syrjintää; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita keräämään direktiivin soveltamisalaan vaikuttavia yhdenvertaisuutta koskevia tietoja tarkasti ja järjestelmällisesti ja yhteistyössä työmarkkinaosapuolten, kansallisten tasa-arvoelimien ja tuomioistuinten kanssa;

73.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään – myös osana kansallista raportointiprosessia sekä vuosittaisessa sosiaalista suojelua ja sosiaalista osallisuutta koskevassa yhteisessä raportissa – yhdenmukaisia ja yhtenäisiä tilastoja, jotka on suunniteltu korjaamaan kaikki puutteet yhdenvertaisuutta koskevien tietojen keräämisessä; kehottaa komissiota esittämään aloitteita tällaisen tiedonkeruun edistämiseksi jäsenvaltioille suunnatulla suosituksella sekä antamalla Eurostatille tehtäväksi kehittää kuulemisia, joilla pyritään valtavirtaistamaan kaikkia syrjintäperusteita koskevien tietojen erittely eurooppalaisen sosiaalitutkimuksen indikaattoreita varten, jotta kaikkia työhönottoon ja työmarkkinoihin liittyvän syrjinnän muotoja voidaan käsitellä ja torjua konkreettisesti;

74.   suosittaa, että kerätessään tilastotietoja työhön liittyvistä asioista jäsenvaltiot sisällyttävät työvoimatutkimuksiin vapaaehtoisia kysymyksiä paljastaakseen mahdollisen sukupuoleen, rodulliseen tai etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän;

75.   korostaa, että byrokraattinen rasite pienimmille, pienille ja keskisuurille yrityksille on aina otettava huomioon lainsäädäntöprosessissa kaikilla tasoilla ja että suunniteltujen toimenpiteiden suhteellisuus on tarkastettava;

76.  panee merkille kansallisten tasa-arvoelinten merkittävän roolin työsyrjintädirektiivin täytäntöönpanossa, tiedotustoimien edistämisessä ja tiedonkeruussa, yhteistyössä työmarkkinaosapuolten ja muiden sidosryhmien kanssa, raportointipuutteiden selvittämisessä ja johtavan roolin omaksumisessa syrjinnän uhrien valitusten esittämisen yksinkertaistamisessa ja helpottamisessa; kehottaa vahvistamaan kansallisten tasa-arvoelimien asemaa, varmistamaan niiden puolueettomuuden ja kehittämään niiden toimintaa ja parantamaan niiden valmiuksia muun muassa myöntämällä niille riittävä rahoitus;

77.  kehottaa jäsenvaltioita sitoutumaan entistä vahvemmin naisten ja miesten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanoon työllisyyspolitiikassa; kehottaa käyttämään aktiivisesti sukupuolitietoista budjetointia, myös komission edistämien parhaiden käytäntöjen vaihdon avulla, ja toteuttamaan toimenpiteitä, joilla edistetään naisten työllistymistä oikeudenmukaisesti ilman epävarmoja työsuhteita sekä työ- ja yksityiselämän yhteensovittamista ja elinikäistä oppimista, sekä toteuttamaan toimenpiteitä, joilla kavennetaan palkka- ja eläke-eroja ja parannetaan yleisesti naisten asemaa työmarkkinoilla;

78.  pyytää jäsenvaltioita kehittämään sukupuolineutraaleja työn luokitus- ja arviointijärjestelmiä välttämättöminä toimenpiteinä yhdenvertaisen kohtelun edistämiseksi;

79.  painottaa, että yhdenvertaista kohtelua koskevan politiikan on tähdättävä stereotypioihin puuttumiseen sekä miesten että naisten ammateissa ja tehtävissä;

80.  muistuttaa, että työmarkkinaosapuolilla on olennaisen tärkeä tehtävä sekä työntekijöille että työnantajille annettavassa syrjinnän torjuntaa koskevassa tiedotuksessa ja valistuksessa;

81.  katsoo, että on kiinnitettävä enemmän huomiota uskonnon ja vakaumuksen vapauden sekä sananvapauden kaltaisten kilpailevien oikeuksien tasapainottamiseen tapauksissa, joissa häirintä perustuu näihin;

82.  kehottaa jäsenvaltioita kehittämään ja vahvistamaan kansallisia työsuojeluelimiään sekä luomaan edellytykset ja myöntämään taloudelliset resurssit ja henkilöresurssit, joiden avulla ne voivat olla vaikuttavalla tavalla läsnä paikan päällä torjumassa epävarmoja työsuhteita, sääntelemätöntä työtä sekä työ- ja palkkasyrjintää erityisesti miesten ja naisten yhdenvertaisuuden näkökulmasta;

83.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan työ- ja yksityiselämän yhteensovittamista konkreettisin toimin, kuten esittämällä nopeasti äitiyslomadirektiiviä ja hoitovapaadirektiiviä koskevat uudet lainsäädäntöesitykset, jotta voidaan taata naisille oikeus palata työhön raskauden sekä äitiys- ja vanhempainloman jälkeen, turvaamaan heidän oikeutensa tehokkaaseen terveyden ja turvallisuuden suojeluun työpaikalla, turvaamaan heidän äitiyteen liittyvät oikeutensa ja ryhtymään toimenpiteisiin työntekijöiden epäoikeudenmukaisten irtisanomisten estämiseksi esimerkiksi raskauden aikana, sekä hoitovapaadirektiivin ja vahvistamalla isyysvapaata koskevan lainsäädännön;

84.  panee merkille, että syrjintätapauksissa oikeussuojaa on usein niukasti saatavilla; painottaa tietojen saatavuuden merkitystä syrjinnän uhreille; pitää tarpeellisena sitä, että jäsenvaltiot toteuttavat tarvittavat toimet varmistaakseen, että syrjinnän uhreilla on oikeusprosessin kaikissa vaiheissa mahdollisuus turvautua kohtuulliseen kaikkien saavutettavissa ja käytettävissä olevaan oikeudelliseen neuvontaan ja oikeusapuun, mukaan luettuna esimerkiksi tasa-arvoelimien tai asianmukaisten edustajien tarjoama henkilökohtainen neuvonta sekä psyykkinen, henkilökohtainen ja moraalinen tuki; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita torjumaan työpaikoilla häirintää ja väkivaltaa, joka loukkaa ihmisarvoa ja/tai saa aikaan vihamielisen ilmapiirin työpaikalla;

85.  katsoo, että kansallisia valitusmekanismeja on parannettava vahvistamalla kansallisia tasa-arvoelimiä, jotta ne tukisivat oikeudellisten ja muiden kuin oikeudellisten menettelyjen käyttöä ja lisäämällä luottamusta viranomaisiin, antamalla oikeudellista tukea, tarjoamalla juridisia neuvoja sekä tukemalla ja yksinkertaistamalla pitkiä ja usein monimutkaisia oikeusmenettelyjä; kannustaa jäsenvaltioita perustamaan foorumeita, jotka vastaanottavat valituksia ja tarjoavat ilmaista tukea työpaikalla tapahtuvan syrjinnän ja häirinnän viemiseksi oikeuteen;

86.   toivoo, että työpaikoilla tapahtuvia syrjintä- ja/tai kiusaamis- ja/tai vainoamistapausten varalle laaditaan sääntöjä, jotka suojelevat ilmiantajia ja heidän yksityisyyttään;

87.  muistuttaa, että asioiden vieminen oikeuteen ja riittävän edustuksen varmistaminen on edelleen ongelmallista joissakin tapauksissa, ja kehottaa jäsenvaltioita pohtimaan keinoja uhrien auttamiseksi tässä suhteessa myös esimerkiksi oikeudenkäyntimaksuista annettavien vapautusten ja alennusten ja syrjintää käsittelevien kansalaisjärjestöjen antaman oikeusavun ja oikeudellisen neuvonnan avulla sekä varmistamalla oikeussuojan saatavuuden ja riittävän edustuksen; painottaa sellaisten valtiosta riippumattomien järjestöjen oikeudellisen aseman merkitystä, joilla on oikeutettu intressi asianomaisessa oikeudellisessa ja/tai hallinnollisessa menettelyssä;

88.  suhtautuu myönteisesti siihen, että jäsenvaltioiden syrjinnän vastaisessa lainsäädännössä säädetyt seuraamukset ovat yleisesti työsyrjintädirektiivin mukaisia; korostaa lisäksi syrjinnän torjuntaan erikoistuneiden julkisten elinten tärkeää asemaa seuraamuksiin ja oikeussuojakeinoihin liittyvien ongelmien ratkaisemisessa; on kuitenkin huolissaan siitä, että kansallisilla tuomioistuimilla näyttää olevan taipumus soveltaa korvaustasoja ja -määriä, jotka ovat laissa säädettyjen seuraamusten lievemmästä päästä(31); korostaa, että komission on kiinnitettävä tarkasti huomiota seuraamuksiin ja oikaisukeinoihin sovellettaviin sääntöihin jäsenvaltioissa, jotta varmistetaan, ettei kansallisessa lainsäädännössä, kuten Euroopan unionin tuomioistuin on todennut, langeteta pelkästään symbolisia rangaistuksia tai anneta vain varoituksia syrjintää koskevissa tapauksissa;

89.   on huolissaan romaniväestön vähäisestä osallistumisesta työmarkkinoille; korostaa, että tähän etniseen vähemmistöön erikoistuneiden kansalaisjärjestöjen asemaa on vahvistettava, jotta romanien osallistumista työmarkkinoille voidaan lisätä; painottaa lisäksi kansalaisjärjestöjen merkitystä romanien oikeuksista tiedottamisessa ja syrjintätapauksista ilmoittamisen helpottamisessa, mikä parantaa viime kädessä tietojen keruuta;

90.  kehottaa jäsenvaltioita käyttämään direktiivissä esitettyä mahdollisuutta ottaa käyttöön positiivisia toimia vakavasta ja rakenteellisesta syrjinnästä kärsivien ryhmien, kuten romanien hyväksi;

91.  suhtautuu myönteisesti siihen, että jäsenvaltioiden suuri enemmistö on toteuttanut jonkinlaisia direktiivin soveltamisalaan kuuluvia positiivisia toimia;

92.  korostaa, että asiaa koskevista Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisuista on jaettava tietoa ja että kansallisten tuomioistuinten on tarpeen vaihtaa keskenään työsyrjintädirektiivin säännöksiin liittyviä unionin tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisia kansallisten tuomioistuinten ratkaisuja;

93.   katsoo, että on erittäin tärkeää varmistaa tuki omaishoitajille, jotka yhdistävät työ- ja hoitovastuun (esimerkiksi joustavat työajat, tilapäishoito), jotta omaishoitajat (jotka ovat pääasiassa naisia) voivat hoitaa hoidettaviaan tarjoten valtavan panoksensa perheilleen ja yhteiskunnalle eikä heitä rangaista tästä panoksesta nyt tai myöhemmin elämässä;

94.  pitää tarpeellisena riittävän koulutuksen antamista kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten ja lainvalvontaelinten ja työsuojelutarkastajien työntekijöille; katsoo, että kaikkien sidosryhmien, kuten tuomari-, syyttäjä- ja asianajajakunnan, oikeuslaitoksen henkilökunnan ja tutkijoiden sekä poliisin kouluttaminen palvelussuhdelainsäädäntöön ja oikeuskäytäntöön sisältyvän syrjinnän vastaisen lainsäädännön alalla on ratkaisevan tärkeää, samoin kuin koulutus kulttuurien ymmärtämisen ja tiedostamattomien ennakkoluulojen alalla;

95.   katsoo, että komission on tarjottava yksityisille yrityksille, myös pk-yrityksille ja mikroyrityksille, malleja tasa-arvon ja moninaisuuden kehyksistä, joita voidaan myöhemmin toistaa ja mukauttaa tarpeiden mukaan; kehottaa yrityksiä pelkkien tasa-arvon ja moninaisuuden kunnioittamista koskevien väitteiden sijaan muun muassa raportoimaan vuosittain tätä koskevista aloitteistaan halutessaan tasa-arvoelinten avustuksella;

96.   kehottaa työnantajia luomaan työntekijöilleen syrjimättömiä työympäristöjä noudattamalla ja panemalla täytäntöön nykyisiä syrjinnän vastaisia direktiivejä, jotka perustuvat yhdenvertaisen kohtelun periaatteeseen sukupuolesta, rodusta tai etnisestä alkuperästä, uskonnosta tai vakaumuksesta, iästä ja seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta; kehottaa komissiota valvomaan tätä koskevien toimenpiteiden täytäntöönpanoa;

97.  palauttaa mieliin työmarkkinaosapuolten, kansalaisjärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan merkittävän roolin avun tarjoamisessa uhreille, ja korostaa, että syrjinnän kohteeksi joutuneiden on usein helpompi kääntyä niiden kuin muiden toimijoiden puoleen; kehottaa siksi tukemaan tällä alalla toimivia kansalaisjärjestöjä;

98.  vaatii ihmisoikeus- ja kansalaiskasvatusta, jolla tuetaan erilaisuuden tiedostamista ja hyväksymistä sekä pyritään luomaan osallistava ympäristö edistämällä normien uudelleenmäärittelyä ja loukkaavan leimaamisen torjumista;

99.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan kansalaiskasvatuksen ja ihmisoikeuksien opiskelua perus- ja keskiasteen kouluissa;

100.   katsoo, että komission on laadittava antisemitismin, islaminpelon ja muiden rasismin muotojen torjuntaan liittyviä kansallisia strategioita koskeva eurooppalainen toimintakehys;

101.   kannustaa jäsenvaltioita laatimaan tarkoituksenmukaisia ohjelmia, joilla pyritään sijoittamaan vankeustuomion suorittaneet takaisin työmarkkinoille;

102.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita antamaan sidosryhmien, kuten kansalaisyhteiskunnan järjestöjen ja tasa-arvoelinten, käyttöön rahoitusta syrjintää työssä koskevien tiedotus- ja koulutuskampanjojen edistämiseksi; kehottaa yksityistä sektoria tekemään osuutensa syrjimättömän työympäristön luomiseksi;

103.   kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään toimiin varmistaakseen työpaikalla ilmenevän syrjinnän torjumiseen liittyvien hyvien käytänteiden vaihdon;

104.   kehottaa työmarkkinaosapuolten organisaatioita kehittämään sisäistä tietoisuutta eriarvoisuudesta työelämässä sekä tekemään ehdotuksia asiaan puuttumiseksi organisaation/yrityksen tasolla työehtosopimusneuvotteluissa, koulutuksessa sekä jäsenille ja työntekijöille suunnatuissa kampanjoissa;

105.   kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota ottamaan työmarkkinaosapuolet (ammattiyhdistykset ja työnantajat) sekä kansalaisyhteiskunnan, myös tasa-arvoelimet, mukaan tasa-arvon tehokkaaseen toteuttamiseen työelämässä yhdenvertaisen kohtelun edistämiseksi; kehottaa jäsenvaltioita myös parantamaan työmarkkinavuoropuhelua sekä kokemusten ja parhaiden käytänteiden vaihtoa;

106.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)

EUVL L 347, 20.12.2013, s. 320.

(2)

EUVL L 204, 26.7.2006, s. 23.

(3)

EYVL L 303, 2.12.2000, s. 16.

(4)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0321.

(5)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0320.

(6)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0286.

(7)

Hyväksytyt tekstit P8_TA(2015)0293.

(8)

Hyväksytyt tekstit P8_TA(2015)0261.

(9)

Hyväksytyt tekstit P8_TA(2015)0068.

(10)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0328.

(11)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0453.

(12)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0400.

(13)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0262.

(14)

Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0371.

(15)

Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0212.

(16)

http://www.echr.coe.int/Documents/2012_Brighton_FinalDeclaration_ENG.pdf

(17)

Asia C-147/08, Römer, [2011] Kok. I-3591.

(18)

http://fra.europa.eu/en/publication/2014/eu-lgbt-survey-european-union-lesbian-gay-bisexual-and-transgender-survey-main

(19)

http://fra.europa.eu/en/publication/2014/being-trans-eu-comparative-analysis-eu-lgbt-survey-data

(20)

http://www.eca.europa.eu/Lists/ECADocuments/SR15_03/SR15_03_FI.pdf

(21)

http://www.eurofound.europa.eu/sites/default/files/ef_publication/field_ef_document/ef1568en.pdf

(22)

EPRS, ”The Employment Equality Directive – Evaluation of its implementation” (Työsyrjintädirektiivi – Täytäntöönpanon arviointi).

(23)

edellinen alaviite.

(24)

Vammaisten henkilöiden oikeuksista tehty YK:n yleissopimus, 13. joulukuuta 2006, 2 artikla.

(25)

Euroopan parlamentin politiikkayksikkö A, talous- ja tiedepolitiikka: ”Reasonable Accommodation and Sheltered Workshops for People with Disabilities: Costs and Returns of Investments” (Kohtuullinen mukauttaminen ja vammaisille tarkoitetut suojatyökeskukset: investointikustannukset ja investointien kannattavuus).

(26)

Yleinen huomautus nro 2(2014) 9 artiklasta: Accessibility https://documentsddsny. un.org/doc/UNDOC/GEN/G14/033/13/ PDF/G1403313.pdf?OpenElement

(27)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1303/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä sekä Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 320).

(28)

Komission yksiköiden valmisteluasiakirja ”Annexes to the Joint Report on the application of the Racial Equality Directive (2000/43/EC) and the Employment Equality Directive (2000/78/EC)” (SWD(2014)5).

(29)

EU:n perusoikeusvirasto (2015), ”Protection against discrimination on grounds of sexual orientation, gender identity and sex characteristics in the European Union: Comparative legal analysis’.

(30)

edellinen alaviite.

(31)

EPRS, emt.


PERUSTELUT

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen mukaan unionin perustana olevat arvot ovat ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen. Euroopan unioni torjuu sosiaalista syrjäytymistä ja syrjintää. Jäsenvaltioissa on vaalittava moniarvoisuutta, syrjimättömyyttä, suvaitsevaisuutta, oikeudenmukaisuutta, yhteisvastuuta sekä naisten ja miesten tasa-arvoa. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 10 artiklassa määrätään, että unioni pyrkii politiikkojensa ja toimiensa määrittelyssä ja toteuttamisessa torjumaan kaiken sukupuoleen, rotuun, etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän. Lisäksi Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 artiklan 1 kohdassa kielletään kaikenlainen syrjintä, joka perustuu sukupuoleen, rotuun, ihonväriin tai etniseen taikka yhteiskunnalliseen alkuperään, geneettisiin ominaisuuksiin, kieleen, uskontoon tai vakaumukseen, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, varallisuuteen, syntyperään, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen tai muuhun sellaiseen seikkaan.

Jo 15 vuotta sitten annetun työsyrjintädirektiivin perimmäisenä tavoitteena on luoda yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevat tasavertaiset toimintaedellytykset.

Esittelijä panee tyytyväisenä merkille, että jotkin jäsenvaltiot menevät työsyrjintädirektiivin vaatimuksia pidemmälle ulottamalla suojan uskontoon ja vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään ja seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää vastaan työn ja ammatin sekä ammatillisen koulutuksen ohella muillekin aloille ja laajentamalla sitä rotusyrjintädirektiivin soveltamisalaan kuuluville aloille.

Neljännen Eurobarometri-tutkimuksen mukaan yhä suurempi osa eurooppalaisista suhtautui suvaitsevaisesti syrjinnälle alttiisiin ryhmiin ja oli myös paremmin perehtynyt niiden oikeuksiin syrjintätapauksissa vuonna 2012 tehtyyn edelliseen tutkimukseen verrattuna.

Työsyrjintädirektiivin täytäntöönpano on kuitenkin edelleen haasteellista.

EU:n perusoikeusvirastolta saatujen tietojen mukaan 40 prosenttia romaneihin kuuluvista työnhakijoista kohtaa syrjintää, 75 prosenttia homoseksuaaleista ei pidä kumppaniaan kädestä julkisesti, 38 prosenttia juutalaisista vastaajista myönsi, etteivät he käytä tunnusmerkillistä vaatetusta julkisesti, 37 prosenttia islaminuskoisista vastaajista kertoi kohdanneensa syrjintää ja 11 prosenttia heistä on joutunut viharikoksen kohteeksi. Tämä tilanne vaikuttaa kaiken kaikkiaan kielteisesti sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen ja perusoikeuksien kunnioittamiseen.

Yhdenvertaisuudesta on edelleen saatavilla hyvin niukasti tietoa myös sen takia, että työsyrjintädirektiivissä ei edellytetä jäsenvaltioiden keräävän sitä. Siksi esittelijä on tyytyväinen siihen, että Euroopan komissio arvioi parhaillaan keinoja edistää tällaisen tiedon keräämistä yhteistyössä perusoikeusviraston kanssa(1).

Kyselyistä käy säännöllisesti ilmi, että koetun syrjinnän määrän ja ilmoitettujen syrjintätapausten väliseen eroon on suhtauduttava vakavasti. Syrjinnän uhrien on vieläkin vaikea tunnistaa syrjintätilanteita.

Sekä yleisöllä että oikeusalan ammattilaisilla on vain vähän tietoa syrjinnästä, vaikka muutosta ollut havaittavissa jälkimmäisen ryhmän keskuudessa. Jotkin direktiivin soveltamisalaan kuuluvista syrjintäperusteista, kuten vammaisuus, ovat saaneet esimerkiksi uskontoon ja vakaumukseen verrattuna merkittävästi huomiota monilla eri tasoilla, unioni mukaan luettuna(2).

Lisätoimet ovat tarpeen hallitusten, kansalaisyhteiskunnan ja työmarkkinaosapuolten välisen vuoropuhelun lisäämiseksi kaikkien syrjintäperusteiden osalta sekä yleisen tietämyksen parantamiseksi. Jäsenvaltioiden enemmistö on antanut vastuun syrjinnän vastaista lainsäädäntöä koskevasta tiedottamisesta ja valistuksesta kansallisille erityiselimille, mutta ei kuitenkaan välttämättä ole myöntänyt niille riittäviä voimavaroja(3).

Euroopan komission toimittamasta tutkimuksesta(4) käy ilmi mahdollinen vastaavuus sellaisten maiden, joissa on niukasti oikeuskäytäntöä, ja sellaisten maiden välillä, jotka ovat saattaneet direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöään pelkästään käyttämällä direktiivien sanamuotoja kansallisessa lainsäädännössään. Tietyt oikeussuojan saatavuuteen ja tehokkaaseen täytäntöönpanoon vaikuttavat menettelylliset vaikeudet johtuvat myös lainsäädännössä säädetyistä lyhyistä vanhentumisajoista, pitkäkestoisista menettelyistä, suurista kustannuksista ja oikeusavun tarjoamiseen liittyvistä puutteista sekä kielirajoista, vammaisten mahdollisuuksista ja oikeutettua etua koskevaan asiavaltuuteen liittyvistä ongelmista. Lisätoimet ovat tarpeen, jotta varmistetaan erilaisten todistelutapojen, kuten tilastotietojen ja vähemmässä määrin tilannetestien tai olosuhteiden perusteella tehtävien päätelmien, luotettavuus ja luvallisuus.

Saman tutkimuksen mukaan tehokas oikeussuojan saatavuus voidaan turvata ryhmäkanteella, joka olisi riittävä väline sellaisten tilanteiden korjaamiseksi, joissa uhreille maksettavat korvaukset ovat naurettavan pieniä. Sen avulla voidaan ratkaista myös ongelmatapaukset, joissa kaikki kulut jäävät uhrien maksettavaksi, sekä ongelma, joka liittyy maksuttoman oikeusavun niukkaan saatavuuteen. Samansuuntaisesti niin kutsuttu yleinen kanne (actio popularis), mikäli se hyväksytään yleisesti, voisi olla mitä tarkoituksenmukaisin muutoksenhakukeino tuomioistuimessa sellaisissa tapauksissa, joissa on kyse esimerkiksi erityisen haavoittuvaan väestöryhmään kohdistuvasta vihapuheesta, jolle ei ole nimetty yksittäistä uhria mutta joka silti vaarantaa yleisen edun. Vastaajat eivät aina välitä tuomioistuimen tai tasa-arvoelimen ratkaisujen johdosta määrättävistä seuraamuksista eivätkä viranomaiset aina noudata suosituksia.

Toisaalta taloudellinen taantuma on johtanut määrärahaleikkauksiin, joilla on ollut suuri vaikutus tasa-arvoelimiin ja kansalaisjärjestöihin monissa jäsenvaltioissa. Vielä huolestuttavampaa on, että kriisi on vakavasti vaikuttanut tuleviin kehitysnäkymiin monissa jäsenvaltioissa.

Euroopan komissiolta saatujen tietojen mukaan EU:n työikäinen väestö (15–64-vuotiaat) on alkanut vähentyä, kun taas 65-vuotiaiden tai sitä vanhempien määrän ennakoidaan kasvavan 87 miljoonasta 152 miljoonaan vuosina 2010–2060. Tätä taustaa vasten hoivaa tarvitsevien henkilöiden määrä lähes kolminkertaistuu samalla ajanjaksolla(5).

Tarve lisätä työllisyyttä tulevaisuudessa sekä turvata toimeentulo pitkällä aikavälillä vaikuttavat olennaisesti siihen, että tarvitaan parempia järjestelyjä työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseksi, mukaan lukien perheenjäsenistä huolehtiminen. Näin ollen esittelijä toivoo, että komission sosiaalisen suojelun komitean vuoden 2013 vuosikertomus, jossa pannaan merkille, että pitkäaikaishoidon järjestämisen on oltava avainasemassa, jotta mahdollistetaan yhteiskuntaan ja työmarkkinoille osallistuminen, pannaan pian täytäntöön käytännössä.

Syrjintä koskettaa elämän kaikkia osa-alueita, joista työ on vain yksi. Muutos ja kehitys kulkevat käsi kädessä ja yhteiskuntamme on mukauduttava nykyajan kulttuuriympäristöihin. Myös työympäristöä on mukautettava, mutta komission ja jäsenvaltioiden on keskityttävä lainsäädännön lisäksi myös yleisen työllisyyden ja hyvinvoinnin luomiseen.

(1)

EPRS, ”The Employment Equality Directive – Evaluation of its implementation” (Työsyrjintädirektiivi – Täytäntöönpanon arviointi). In Depth Analysis” (Työsyrjintädirektiivi – Täytäntöönpanon arviointi. Selvitys).

(2)

EPRS, ”The Employment Equality Directive – Evaluation of its implementation” (Työsyrjintädirektiivi – Täytäntöönpanon arviointi). In Depth Analysis” (Työsyrjintädirektiivi – Täytäntöönpanon arviointi. Selvitys).

(3)

Developing Anti-Discrimination Law in Europe. The 28 member States, the Former Yugoslav Republic of Macedonia, Iceland, Liechtenstein, Norway and Turkey compared. (Syrjinnän vastaisen lainsäädännön kehittämisestä 28 jäsenvaltion Euroopassa, entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa, Islannissa, Liechtensteinissa, Norjassa ja Turkissa). Euroopan komission oikeus- ja kuluttaja-asioiden pääosasto. 2015

(4)

Developing Anti-Discrimination Law in Europe. The 28 member States, the Former Yugoslav Republic of Macedonia, Iceland, Liechtenstein, Norway and Turkey compared. (Syrjinnän vastaisen lainsäädännön kehittämisestä 28 jäsenvaltion Euroopassa, entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa, Islannissa, Liechtensteinissa, Norjassa ja Turkissa). Euroopan komission oikeus- ja kuluttaja-asioiden pääosasto. 2015

(5)

Euroopan komissio – Developing Anti-Discrimination Law in Europe. The 28 member States, the Former Yugoslav Republic of Macedonia, Iceland, Liechtenstein, Norway and Turkey compared. (Syrjinnän vastaisen lainsäädännön kehittämisestä 28 jäsenvaltion Euroopassa, entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa, Islannissa, Liechtensteinissa, Norjassa ja Turkissa). 2015


KANSALAISVAPAUKSIEN SEKÄ OIKEUS- JA SISÄASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (22.3.2016)

työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnalle

yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27. marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY (”työsyrjintädirektiivi”) soveltamisesta

(2015/2116(INI))

Valmistelija: Helga Stevens

EHDOTUKSET

Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  painottaa, että yksilöä ei Euroopan unionissa suojella työpaikan ulkopuolella uskontoon tai vakaumukseen, ikään, vammaisuuteen tai seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvalta syrjinnältä; katsoo, että ammattiin ja työhön liittyvä syrjimättömyys toteutuu vain, jos syrjintä on kattavasti lailla kielletty kaikilla muillakin aloilla, kuten koulutuksessa, tuotteiden ja palveluiden saatavuudessa ja sosiaalisessa suojelussa; pitää valitettavana, että vaikka komissio ehdotti EU:n syrjinnän vastaista direktiiviä vuonna 2008 ja parlamentti äänesti sen puolesta vuonna 2009, asia ei edelleenkään etene neuvostossa; pitää valitettavana sitä, että eräiltä jäsenvaltioilta näyttää puuttuvan poliittista tahtoa, neuvoston kanssa käytävä neuvotteluprosessi ei ole avoin ja vastahankaiset jäsenvaltiot käyttävät väärin yksimielisyysperiaatetta; muistuttaa kehottaneensa neuvostoa kahdeksan viime vuoden aikana useaan kertaan hyväksymään ehdotuksen direktiiviksi uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä tai seksuaalisesta suuntautumisesta riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta, mutta toteaa, että neuvosto ei ole ryhtynyt toimiin eikä vastannut positiivisesti Euroopan parlamentin – EU:n ainoan kansalaisten välittömillä vaaleilla valitseman toimielimen – kehotukseen; kehottaa jälleen kerran neuvostoa pääsemään asiassa vihdoinkin poliittiseen ratkaisuun ja hyväksymään ripeästi kahdeksan vuotta sitten ehdotetun direktiivin;

2.  katsoo, että kansallisia valitusmekanismeja on parannettava vahvistamalla kansallisia tasa-arvoelimiä tukemaan oikeudellisten ja muiden kuin oikeudellisten menettelyjen käyttöä ja lisäämällä luottamusta viranomaisiin, antamalla oikeudellista tukea, tarjoamalla juridisia neuvoja sekä tukemalla ja yksinkertaistamalla pitkiä ja usein monimutkaisia oikeusmenettelyjä;

3.  pitää valitettavana, että oikeusperiaate, jonka mukaan ihmisoikeudet ovat yleismaailmallisia, jakamattomia ja toisiinsa liittyviä, jää käytännössä pelkäksi teoriaksi, koska nykyisessä EU:n lainsäädännössä yksilön eri ominaisuuksia kohdellaan erillisinä;

4.  pitää valitettavana, että erityisesti sukupuoleen, kansalaisuuteen, sosiaaliseen taustaan, vammaisuuteen, seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin, etniseen alkuperään tai uskontoon liittyvän syrjinnän ja häirinnän kokemukset ovat lisääntyneet erityisesti työpaikoilla ja varsinkin musliminaisten ja hlbti-ihmisten keskuudessa; pitää samalla valitettavana, ettei kaikista syrjinnän muodoista, esimerkiksi vammaisiin ja hlbti-ihmisiin kohdistuvasta syrjinnästä, raportoida riittävästi; kehottaa siksi komissiota keskittymään erityisesti kaikentyyppiseen syrjintään tarkkaillessaan yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista annetun direktiivin 2000/78/EY täytäntöönpanoa, ja korostaa, että hlbti-ihmisten tietoisuutta oikeuksistaan on lisättävä esimerkiksi tasa-arvoviranomaisten, ammattiliittojen ja työnantajajärjestöjen välityksellä;

5.  panee huolestuneena merkille, ettei uhrin oikeuksia ja valitusmahdollisuuksia tunneta riittävästi, ja kehottaa siksi sekä komissiota että jäsenvaltioita toteuttamaan jäsenneltyjä ja kohdennettuja tiedotustoimia syrjinnän vastaisen EU:n lainsäädännön ja työelämän yhdenvertaisuutta koskevan lainsäädännön tunnetuksi tekemiseksi;

6.  on huolestunut monialaiseen syrjintään liittyvästä oikeudellisen selkeyden ja oikeusvarmuuden puutteesta, mikä johtuu usein eri jäsenvaltioiden toisistaan eroavista ja epäjohdonmukaisista säännöistä ja normeista; panee merkille Equinet-verkoston tärkeän työn sen auttaessa kehittämään yhteisiä normeja ja katsoo, että tälle työlle olisi annettava riittävästi tukea;

7.  pitää valitettavana, että Euroopan unionissa esiintyy työvoiman vakavaa hyväksikäyttöä; toteaa, että työvoiman vakavan hyväksikäytön uhrit eivät useinkaan ole tietoisia oikeuksistaan, viranomaisista, joiden puoleen he voivat kääntyä, eivätkä mahdollisuuksista saada tukea ja korvauksia; kehottaa näin ollen luomaan eurooppalaisen foorumin ja ottamaan käyttöön auttavan puhelimen, joista työvoiman vakavan hyväksikäytön uhrit saisivat tarpeellista tietoa, myös tietoa kustakin jäsenvaltiosta;

8.  panee huolestuneena merkille tasa-arvoa koskevien vertailtavien ja eriteltyjen tietojen puutteen sekä tapausten raportointia koskevat valtavat jäsenvaltioiden väliset erot; vaatii jäsenvaltioita keräämään järjestelmällisesti yhdenvertaisuutta koskevaa tietoa, jotta olemassa olevasta syrjinnästä ja varsinkin välillisestä syrjinnästä tulee näkyvämpää tietosuojaa ja yksityisyyttä koskevan lainsäädännön mukaisesti; rohkaisee komissiota ja jäsenvaltioita keräämään yhdessä asiasta vastaavien virastojen kanssa säännöllisesti asiaan liittyviä vertailukelpoisia tietoja, jotka eritellään syrjinnän syyn perusteella ja joissa otetaan huomioon myös moniperusteinen syrjintä;

9.  on huolestunut siitä, että toisin kuin vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevassa YK:n yleissopimuksessa työsyrjintädirektiivissä ei yksiselitteisesti katsota vammaisia henkilöitä koskevien kohtuullisten erityisjärjestelyjen laiminlyöntiä yhdeksi syrjinnän muodoksi;

10.  toteaa, että ammattiin ja työhön liittyvä syrjimättömyys toimii ainoastaan, jos syrjintää torjutaan kattavasti kaikilla elämänalueilla esimerkiksi yhteisön tuen, lainsäädännön sekä strategioiden ja kehysten kaltaisten jäsenvaltio- ja unionitason koordinointivälineiden avulla, myönteisten toimenpiteiden mahdollinen käyttö mukaan luettuna;

11.  toteaa, että vammaisten ihmisten esteetön pääsy on ennakkoedellytys yhtäläiselle ja aktiiviselle osallistumiselle yhteiskuntaan; panee siksi tyytyväisenä merkille äskettäisen ehdotuksen esteettömyyttä koskevan unionin säädöksen antamisesta, koska tällaisella säädöksellä on varmasti todellinen ja myönteinen vaikutus vammaisten henkilöiden elämään; panee merkille, että ehdotuksesta tiedotettiin erittäin huonosti, minkä vuoksi uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä tai sukupuolisesta suuntautumisesta riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanoa koskevasta direktiivistä käytävät neuvottelut eivät edenneet neuvostossa vaan ne ovat olleet pysähdyksissä sen jälkeen, kun komissio ehdotti direktiiviä vuonna 2008 ja parlamentti äänesti sen puolesta vuonna 2009.

LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOSLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

21.3.2016

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

41

4

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Jan Philipp Albrecht, Michał Boni, Rachida Dati, Frank Engel, Cornelia Ernst, Ana Gomes, Jussi Halla-aho, Filiz Hyusmenova, Sophia in ‘t Veld, Iliana Iotova, Eva Joly, Timothy Kirkhope, Marju Lauristin, Juan Fernando López Aguilar, Monica Macovei, Vicky Maeijer, Alessandra Mussolini, Soraya Post, Judith Sargentini, Birgit Sippel, Branislav Škripek, Csaba Sógor, Helga Stevens, Traian Ungureanu, Marie-Christine Vergiat, Kristina Winberg

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Carlos Coelho, Miriam Dalli, Gérard Deprez, Anna Hedh, Petr Ježek, Marek Jurek, Jean Lambert, Andrejs Mamikins, Maite Pagazaurtundúa Ruiz, Emilian Pavel, Salvatore Domenico Pogliese, Axel Voss

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Birgit Collin-Langen, Jens Gieseke, Peter Jahr, Karin Kadenbach, Werner Kuhn, Maria Noichl, Claudia Schmidt


NAISTEN OIKEUKSIEN JA SUKUPUOLTEN TASA-ARVON VALIOKUNNAN LAUSUNTO (15.3.2016)

työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnalle

yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27. marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY (”työsyrjintädirektiivi”) soveltamisesta

(2015/2116(INI))

Valmistelija: Michaela Šojdrová

EHDOTUKSET

Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta pyytää asiasta vastaavaa työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A.  ottaa huomioon, että komission täytäntöönpanokertomuksessa todetaan, että kaikki 28 jäsenvaltiota ovat saattaneet direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöä, mutta lainsäädännöllä yksistään ei voida varmistaa täyttä yhdenvertaisuutta vaan siihen on yhdistettävä asianmukaiset politiikkatoimet; toteaa jo hyväksyneensä julkisesti noteerattujen yhtiöiden toimivaan johtoon kuulumattomien johtokunnan jäsenten sukupuolijakauman tasapainottamisesta ja siihen liittyvistä toimenpiteistä annetun direktiivin ja muita sen kaltaisia politiikkatoimia, ja katsoo, että tällaisilla toimilla on mahdollista auttaa saamaan aikaan entistä parempi tasa-arvo naisille työelämässä ja parantaa naisten pääsyä johtotehtäviin; katsoo, että lainsäädäntöä on pidettävä erittäin tärkeänä välineenä sukupuolten tasa-arvon saavuttamisen kannalta mutta siihen on yhdistettävä normatiivisia menettelyjä ja kampanjoita, jotta sukupuolten tasa-arvo ei toteudu ainoastaan lainsäädännössä vaan myös käytännössä;

B.  ottaa huomioon, että direktiivin 2006/54/EY täytäntöönpanoa ja saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä on arvioitu ja että parlamentti ilmaisi 25. kesäkuuta 2015 laatimassaan mietinnössä vakavan huolensa direktiivin niiden säännösten täytäntöönpanosta, jotka koskevat miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen käytännön soveltamista työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa;

C.  toteaa, että sosiaalista eriarvoisuutta voidaan erityisesti työelämässä torjua vain toimin, joilla varmistetaan vaurauden entistä tasaisempi jakautuminen ja jotka perustuvat reaalipalkkojen nostamiseen, työn ja työajan sääntelyä ja työsuojelua edistävään toimintaan erityisesti työehtosopimusneuvottelujen avulla sekä korkealaatuisten julkisten terveys- ja koulutuspalvelujen yleisen ja ilmaisen saatavuuden varmistamiseen;

D.  toteaa, että työttömyys koskee eniten naisia ja että erityisesti äidit ja lapsia haluavat naiset kärsivät työn saantiin liittyvästä negatiivisesta syrjinnästä;

E.  toteaa, että useimmiten naiset ovat ensisijaisesti vastuussa lapsista, ikääntyneistä, muista huollettavista, perheestä ja kotitaloudesta ja että tämä vastuu on entistä suurempi, jos heillä on vammaisia lapsia; toteaa, että tällä on suora vaikutus naisten työnsaantiin ja ammatilliseen kehitykseen ja ne voivat vaikuttaa kielteisesti heidän palvelussuhteensa ehtoihin esimerkiksi monissa tapauksissa, joissa naiset tekevät tahtomattaan osa-aikatyötä tai heidät pakotetaan epävarmoihin työsuhteisiin, ja kaikki nämä tekijät aiheuttavat palkka- ja eläke-eroja;

F.  toteaa, että työssä käyvien köyhien joukossa on hyvin paljon yksinhuoltajia ja erityisesti yksinhuoltajaäitejä ja että kaikki toteutettavat toimenpiteet olisi kohdistettava yksinhuoltajavanhempiin;

G.  toteaa, että laaja-alaiset taidot ja valmiudet, joita naiset hankkivat perheeseen liittyviä vastuitaan hoitaessaan, rikastuttavat heidän henkilökohtaista ja ammatillista kehitystään; toteaa, että yhteiskunnan ja työnantajien olisi sen vuoksi tunnustettava nämä valmiudet;

H.  ottaa huomioon, että Euroopan unioniin kohdistuu laajamittainen talous-, rahoitus- ja sosiaalikriisi, joka vaikuttaa erityisesti sekä naisten työmarkkinatilanteeseen että yksityiselämään, koska he työskentelevät todennäköisemmin epävarmoissa työsuhteissa ja ovat alttiimpia jäämään työttömiksi ja ilman sosiaaliturvaa;

I.  katsoo, että aidosti tehokkaiden työ- ja yksityiselämän tasapainoa säätelevien lakien puute johtaa työssä käyvien vanhempien syrjintään;

J.  toteaa, että naiset ovat työmarkkinoilla edelleen moninkertaisen, välittömän ja välillisen syrjinnän uhreja siitä huolimatta, että yhdenvertainen kohtelu on teoriassa pantu täytäntöön jäsenvaltioissa; ottaa huomioon, että on olemassa useita erityyppisiä välittömän syrjinnän muotoja, joihin kaikkiin on sovellettava vakiomääritelmää, jonka mukaisesti syrjintää ilmenee, kun rinnastettavissa tilanteissa sovelletaan eri sääntöjä tai erilaisissa tilanteissa sovelletaan samoja sääntöjä; toteaa, että naiset eivät aina saa tietoa nykyiseen unionin ja kansalliseen tasa-arvo- ja syrjimättömyyslainsäädäntöön perustuvista oikeuksistaan tai he epäilevät syrjintätapauksista ilmoittamisen tehokkuutta; korostaa siksi tiedotus- ja ohjeasiakirjojen, tiedotuskampanjoiden ja tietoportaalien merkitystä;

K.  katsoo, että komission tehtävänä on valvoa direktiivin 2000/78/EY täytäntöönpanoa kussakin jäsenvaltiossa ja korjata kaikki puutteet sen täytäntöönpanossa;

1.  panee huolestuneena merkille, että ei ole olemassa oikeuskäytäntöä ”välillisen syrjinnän” tulkinnasta tietyissä jäsenvaltioissa ja että sen määritelmä on aiheuttanut vaikeuksia direktiivin saattamisessa osaksi lainsäädäntöä tietyissä jäsenvaltioissa; ehdottaa, että komissio antaa jäsenvaltioille ohjeita tällaisia tulkintavaikeuksia varten;

2.  pyytää jäsenvaltioita kehittämään sukupuolineutraaleja työn luokitus- ja arviointijärjestelmiä välttämättöminä toimenpiteinä yhdenvertaisen kohtelun edistämiseksi;

3.  kehottaa jäsenvaltioita edistämään ilmaisia ja korkealaatuisia julkisia palveluja, jotka tarjoavat asianmukaista ja tarvittavaa hoitoa ja apua lapsille, sairaille ja iäkkäille;

4.  korostaa, että valitusten määrä on vähäinen ja että ne edustavat vain pientä osaa todellisista syrjintätapauksista EU:ssa; panee merkille, että joissakin jäsenvaltioissa määrä saattaa olla vielä alhaisempi, koska on olemassa selviä syrjintätapauksia, joista ei ilmoiteta ja joiden tekijöitä ei aseteta syytteeseen; korostaa tarvetta tehostaa tietoisuuden lisäämistä, tietojen levittämistä sekä oikeussuojakeinojen ja valitusmekanismien käyttömahdollisuuksia koskevia toimia, pidentää syrjinnästä tehtävän valituksen määräaikoja (jotka ovat nykyään liian lyhyitä), lyhentää menettelyjen kestoa ja vähentää niiden kustannuksia ja parantaa oikeusavun saatavuutta sellaisia valituksen tekijöitä varten, joilla on niukasti varoja käytettävissään ja jotka ovat pääasiassa naisia;

5.  pitää valitettavana, että direktiivissä 2000/78/EY ei ole moninkertaista syrjintää koskevia erityisiä säännöksiä, vaikka siinä kuitenkin todetaan, että naiset ovat usein syrjinnän uhreja; panee lisäksi merkille, että kahden tai useamman syrjinnän muodon yhdistelmä voi aiheuttaa ongelmia, jotka johtuvat syrjinnän eri muotoja koskevan taatun suojelutason eroista; korostaa, että on tärkeää päästä neuvostossa mahdollisimman pian sopimukseen Euroopan parlamentin huhtikuussa 2009 ensimmäisessä käsittelyssä hyväksymästä yhteisestä kannasta, joka koskee ehdotusta direktiiviksi uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä tai sukupuolisesta suuntautumisesta riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta (COM(2008)0426), jossa puututaan nimenomaisesti moninkertaiseen syrjintään;

6.  toteaa, että sukupuolten tasa-arvoa koskevien tietojen niukkuus vaikeuttaa syrjintää aiheuttavien tilanteiden arviointia ja sen olemassaoloa koskevan näytön esittämistä erityisesti välittömän syrjinnän tapauksessa, jossa tilastoilla on keskeinen rooli osoitettaessa erityistä ryhmää koskevan näennäisesti puolueettoman toimenpiteen kielteiset vaikutukset; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään – myös osana kansallista raportointiprosessia sekä vuosittaisessa sosiaalista suojelua ja sosiaalista osallisuutta koskevassa yhteisessä raportissa – yhdenmukaisia ja yhtenäisiä tilastoja, jotka on suunniteltu korjaamaan kaikki puutteet yhdenvertaisuutta koskevien tietojen keräämisessä, jotta näitä tietoja voidaan verrata ja luokitella sukupuolen mukaan ja niissä voidaan ottaa huomioon useat muuttujat, kuten ammattitaitoisten ja ammattitaidottomien naisten sekä naisten, joilla on ja joilla ei ole perhevelvollisuuksia, väliset erot, sekä sellaiset naiset, jotka ovat kotitalouden pääasiallisia ansaitsijoita, jotta moninkertaisesta ja välillisestä syrjinnästä on mahdollista tehdä oikea arvio;

7.  kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön työlainsäädäntöä, jolla edistetään työn sääntelyä, työehtosopimusneuvotteluja ja sosiaalista suojelua sekä korotetaan palkkoja; kehottaa jäsenvaltioita myös kumoamaan epävarmat työsuhteet sallivan tai niitä sääntelevän lainsäädännön;

8.  kehottaa jäsenvaltioita lisäämään tietoisuutta, edistämään julkista keskustelua ja panemaan täytäntöön päättäväisesti ja riittävien määrärahojen turvin tasa-arvotoimia, joihin sisältyy institutionaalisissa puitteissa annettava koulutus ammattilaisille, jotta voidaan soveltaa tehokkaasti tasa-arvotoimia ja torjua eriarvoisuutta työelämässä; kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan tasa-arvoelimiään ja varmistamaan, että ne ovat riippumattomia ja niillä on riittävä rahoitus, koska näiden elinten olisi omaksuttava johtava rooli syrjinnän uhrien valitusten esittämisen yksinkertaistamisessa ja helpottamisessa, valitusmekanismien tehostamisessa ja naisten oikeuksien vahvistamista työmarkkinoilla koskevien tiedotuskampanjoiden järjestämisessä;

9.  kehottaa jäsenvaltioita kehittämään ja vahvistamaan kansallisia työsuojeluelimiään sekä luomaan edellytykset ja myöntämään taloudelliset resurssit ja henkilöresurssit, joiden avulla ne voivat olla vaikuttavalla tavalla läsnä paikan päällä torjumassa epävarmoja työsuhteita, sääntelemätöntä työtä sekä työ- ja palkkasyrjintää erityisesti miesten ja naisten yhdenvertaisuuden näkökulmasta;

10.  korostaa todistustaakan kääntämisen merkitystä, jotta voidaan varmistaa, että tuomioistuimet ja muut asiaankuuluvat viranomaiset käsittelevät syrjintää koskevia valituksia oikein; katsoo, että on tarpeellista edistää tämän käsitteen oikeaa soveltamista kouluttamalla kansallisia tuomareita ja oikeusalan toimijoita;

11.  kehottaa jäsenvaltioita sitoutumaan entistä vahvemmin naisten ja miesten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanoon työllisyyspolitiikassa; kehottaa käyttämään aktiivisesti sukupuolitietoista budjetointia, myös komission edistämien parhaiden käytäntöjen vaihdon avulla, ja toteuttamaan toimenpiteitä, joilla edistetään naisten työllistymistä oikeudenmukaisesti ilman epävarmoja työsuhteita sekä työ- ja yksityiselämän yhteensovittamista ja elinikäistä oppimista, sekä toteuttamaan toimenpiteitä, joilla kavennetaan palkka- ja eläke-eroja ja parannetaan yleisesti naisten asemaan työmarkkinoilla;

12.  suhtautuu myönteisesti siihen, että jäsenvaltioiden suuri enemmistö on toteuttanut jonkinlaisia direktiivin soveltamisalaan kuuluvia positiivisia toimia;

13.  panee huolestuneena merkille, että kansallisilla tuomioistuimilla on taipumus soveltaa lievimpiä laissa säädettyjä seuraamuksia ja myöntää mahdollisimman vähän korvauksia; korostaa, että komission on kiinnitettävä tarkasti huomiota sääntöihin, joita jäsenvaltiot soveltavat seuraamuksiin ja oikaisukeinoihin, jotta varmistetaan, ettei kansallisessa lainsäädännössä, kuten Euroopan unionin tuomioistuin on todennut, langeteta pelkästään symbolisia rangaistuksia tai anneta vain varoituksia syrjintää koskevissa tapauksissa.

LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

15.3.2016

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

19

1

3

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Maria Arena, Vilija Blinkevičiūtė, Anna Maria Corazza Bildt, Viorica Dăncilă, Anna Hedh, Mary Honeyball, Teresa Jiménez-Becerril Barrio, Elisabeth Köstinger, Margot Parker, João Pimenta Lopes, Liliana Rodrigues, Michaela Šojdrová, Ernest Urtasun, Beatrix von Storch, Anna Záborská, Jana Žitňanská

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Stefan Eck, Linnéa Engström, Rosa Estaràs Ferragut, Evelyn Regner

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Jens Geier, Sabine Verheyen, Patricija Šulin


LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOSASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

21.6.2016

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

46

1

2

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Laura Agea, Guillaume Balas, Tiziana Beghin, Brando Benifei, Mara Bizzotto, Vilija Blinkevičiūtė, Enrique Calvet Chambon, David Casa, Ole Christensen, Martina Dlabajová, Lampros Fountoulis, Elena Gentile, Arne Gericke, Marian Harkin, Czesław Hoc, Danuta Jazłowiecka, Jan Keller, Ádám Kósa, Agnieszka Kozłowska-Rajewicz, Jérôme Lavrilleux, Jeroen Lenaers, Javi López, Morten Løkkegaard, Thomas Mann, Dominique Martin, Emilian Pavel, Georgi Pirinski, Marek Plura, Terry Reintke, Sofia Ribeiro, Claude Rolin, Anne Sander, Sven Schulze, Romana Tomc, Yana Toom, Marita Ulvskog, Renate Weber, Tatjana Ždanoka

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Daniela Aiuto, Georges Bach, Lynn Boylan, Sergio Gutiérrez Prieto, Paloma López Bermejo, Joachim Schuster, Csaba Sógor, Neoklis Sylikiotis, Flavio Zanonato, Gabriele Zimmer

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Paul Tang


LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

46

+

ALDE

 

ECR

EFDD

GUE/NGL

NI

PPE

 

 

S&D

 

 

Verts/ALE

Enrique Calvet Chambon, Martina Dlabajová, Marian Harkin, Morten Løkkegaard, Yana Toom, Renate Weber,

Arne Gericke,

Laura Agea, Daniela Aiuto, Tiziana Beghin,

Lynn Boylan, Paloma López Bermejo, Neoklis Sylikiotis, Gabriele Zimmer,

Lampros Fountoulis,

Georges Bach, David Casa, Danuta Jazłowiecka, Agnieszka Kozłowska-Rajewicz, Ádám Kósa, Jérôme Lavrilleux, Jeroen Lenaers, Thomas Mann, Marek Plura, Sofia Ribeiro, Claude Rolin, Anne Sander, Sven Schulze, Csaba Sógor, Romana Tomc,

Guillaume Balas, Brando Benifei, Vilija Blinkevičiūtė, Ole Christensen, Elena Gentile, Sergio Gutiérrez Prieto, Jan Keller, Javi López, Emilian Pavel, Georgi Pirinski, Joachim Schuster, Paul Tang, Marita Ulvskog, Flavio Zanonato,

Terry Reintke, Tatjana Ždanoka,

1

-

ENF

Dominique Martin,

2

0

ECR

ENF

Czesław Hoc

Mara Bizzotto,

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö