MIETINTÖ kalastuksen valvonnan yhdenmukaistamisesta Euroopassa

18.7.2016 - (2015/2093(INI))

Kalatalousvaliokunta
Esittelijä: Isabelle Thomas

Menettely : 2015/2093(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari :  
A8-0234/2016
Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
A8-0234/2016
Hyväksytyt tekstit :

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

kalastuksen valvonnan yhdenmukaistamisesta Euroopassa

(2015/2093(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan 3 kohdan, jossa ennakoidaan tarve sitoutua ”Euroopan kestävään kehitykseen” ja johon sisältyy ”korkeatasoista ympäristönsuojelua ja ympäristön laadun parantamista” koskeva tavoite, sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 11, 43 ja 191 artiklan,

  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 349 artiklan,

  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

–  ottaa huomioon neuvoston asetuksen (EY) N:o 1224/2009 yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen,

–  ottaa huomioon yhteisestä kalastuspolitiikasta annetun asetuksen (EU) N:o 1380/2013 ja erityisesti sen 15 ja 36 artiklan,

–  ottaa huomioon yhteisön kalastuksenvalvontaviraston perustamisesta annetun asetuksen (EU) N:o 768/2005,

–  ottaa huomioon laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskevasta yhteisön järjestelmästä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1005/2008 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun asetuksen (EY) N:o 1010/2009,

–  ottaa huomioon purkamisvelvoitteesta annetun asetuksen (EU) N:o 2015/812 ja erityisesti sen 7 ja 9 artiklan,

–  ottaa huomioon yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1224/2009 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 404/2011,

–  ottaa huomioon 5. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta[1],

–  ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön (A8-0068/2016) (”Euroopan kalastuksenvalvontavirasto” – PECH/8/05354),

  ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan päätöslauselman (B8-0581/2016) (”kalastus- ja vesiviljelytuotteiden jäljitettävyydestä ravintola-alalla ja vähittäiskaupassa” PECH/8/05296),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön (A8-0234/2016),

A.  ottaa huomioon, että yhteisön valvontajärjestelmästä annetun asetuksen (EY) N:o 1224/2009 soveltamisalana on Euroopan unioni;

B.  ottaa huomioon, että täytäntöönpanoasetukseen (EU) N:o 404/2011 sisältyvien erilaisten tarkastusraporttimallien tarkastuslomakkeet eivät ole keskenään yhdenmukaisia, niissä käytetään eri nimiä samoista asioista ja ne aiheuttavat siten käytännön vaikeuksia viranomaisten välisessä tiedonsiirrossa;

C.  ottaa huomioon, että viimeisimmät tiedonvaihtoprotokollat, jotka ovat välttämättömiä sähköisten laivapäiväkirjojen toteuttamiseksi, ovat peräisin heinäkuulta 2010 ja että sähköiset laivapäiväkirjat ovat olleet pakollisia tammikuusta 2010 lähtien;

D.  ottaa huomioon, että on olemassa todellista ja kalastajien tuntemaa epäoikeudenmukaisuutta, joka koskee unionissa tehtävän kalastuksen valvonnan säännöllisyyttä, tiheyttä, kestoa, ankaruutta, perusteellisuutta, tehokkuutta ja keinoja; toteaa, että tarvitaan tasa-arvoista ja syrjimätöntä kohtelua;

E.  toteaa, että kalatalousalan olisi osallistuttava täysimääräisesti ja aktiivisesti kalastuksenvalvontatoimiin;

F.  ottaa huomioon, että pisteisiin perustuvalla järjestelmällä rangaistaan kalastusaluksia eikä alusten omistajia, kalastajia tai muita henkilöitä tuotantoketjussa;

G.  ottaa huomioon, että merien ja valtamerien kestävä hoito on erittäin tärkeää kalatalousalalle;

H.  ottaa huomioon, että mahdollisten alueellisten vaihteluiden lisäksi jäsenvaltioissa sovelletaan unionin sääntöjä huomattavan eri tavoin, varsinkin valvonta-asetuksen säännöksiä, ja että jokaisessa jäsenvaltiossa on oma erityinen oikeusjärjestelmänsä sekä erilainen hallinnollinen ja oikeudellinen rakenne, mikä heijastuu väistämättä yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) sääntöjen noudattamatta jättämistä koskeviin hallinnollisiin ja/tai rikosoikeudellisiin seuraamusjärjestelmiin ja siihen, että kyseiset järjestelmät johtavat eroavuuksiin ja epäoikeudenmukaisuuteen eri jäsenvaltioiden välillä;

I.  toteaa, että on olemassa vaara, että kansallisilla tarkastusviranomaisilla ei aina ole saatavilla asiaankuuluvaa tietoa, jotta ne voisivat tarkastaa ulkomaiset alukset tehokkaasti; toteaa, että valvontaa ja seuraamuksia koskevat erilaiset lähestymistavat aiheuttavat ongelmia jäsenvaltioille, kun ne selvittävät havaittuja rikkomuksia lippuvaltioiden kanssa;

J.  pitää tarpeellisena tiukempia tarkastuksia EU:hun tuleville tuotteille, jotka ovat peräisin laittomasta, ilmoittamattomasta ja sääntelemättömästä (LIS) kalastuksesta ja sen takaamista, että tällaisen kalastuksen valvonta on samantasoista kaikissa jäsenvaltioissa;

K.  ottaa huomioon, että asetuksen (EY) N:o 1224/2009 ja siihen liittyvien seuraamusten täytäntöönpano on jäsenvaltioiden vastuulla;

L.  toteaa, että joillakin jäsenvaltioilla ei ole erikoistuneita kalastustarkastusyksikköjä;

M.  toteaa, että Euroopan kalastuksenvalvontavirasto, joka perustettiin edistämään yhteisen kalastuspolitiikan alaisia korkeimpia yhteisiä valvontastandardeja, toimii tehokkaasti valvontajärjestelmän yhdenmukaisessa täytäntöönpanossa, vaikka sen käytössä on rajallisesti varoja;

N.  katsoo, että Euroopan meri- ja kalatalousrahasto (EMKR) voi edistää kalastuksenvalvonnan parantamista ja nykyaikaistamista erityisesti sen budjettikohdilla 11-06-62-02 (yhteisen kalastuspolitiikan ja yhdennetyn meripolitiikan valvonta ja soveltaminen) ja 11-06-64 (Euroopan kalastuksenvalvontavirasto);

O.  ottaa huomioon, että poisheittämiskielto on pantu täytäntöön ja että se on käytännössä kohtuuttoman ankara kalastusalan toimijoille, sillä vaikka kalastajat käyttävät unionin lainsäädännön sallimia keinoja ja välineitä ja tekevät kaikkensa välttääkseen tahattomia saaliita, heitä voidaan rangaista pelkästään siitä, että nämä saaliit ylittävät unionin ja kansallisten säännösten sallimat enimmäismäärät;

P.  toteaa, että kalastukseen käytettävät tekniikat ja välineistö ovat muuttuneet ja kehittyneet ja että valvontaan käytettävät järjestelmät ja tekniikat on myös päivitettävä, jotta ne olisivat tehokkaita; muistuttaa, että Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa voitaisiin käyttää tähän tarkoitukseen;

Q.  toteaa, että purkamisvelvollisuus on valvonnan kannalta keskeinen seikka, johon lainsäätäjän ja valvonnasta vastaavien viranomaisten on kiinnitettävä erityistä huomiota;

R.  ottaa huomioon, että halpojen langattomien sijainninmäärittämistekniikoiden, kuten automaattisen tunnistusjärjestelmän (AIS), avulla voidaan harjoittaa vapaaehtoista valvontaa sekä helpottaa seurantaa ja lisätä kalastajien turvallisuutta;

S.  toteaa, että laiton, ilmoittamaton ja sääntelemätön kalastus ja niistä saatujen saaliiden kauppa on maailmanlaajuista rikollista toimintaa;

T.  toteaa, että kalahuutokaupat ovat olennaisen tärkeitä kalateollisuuden kannalta ja ne ovat keskeisessä asemassa saaliiden purkamisen valvonnassa;

U.  ottaa huomioon, että jäsenvaltioilla on erilaiset oikeusjärjestelmät ja että kerätyn näytön on oltava hyväksyttävää ja käyttökelpoista kunkin syytteen nostavan valtion oman järjestelmän kannalta;

V.  toteaa, että valvonta-asetuksen täytäntöönpanon parhaat liittolaiset ovat hyvin koulutetut, motivoituneet kalastajat, jotka ymmärtävät näiden tarkastusten hyödyt ja noudattavat niitä aktiivisesti;

I - Yhdenmukaistamisen esteet

1.  pitää tärkeänä kalastustoiminnan tehokkaan valvonnan varmistamista, jotta taataan meren elollisten luonnonvarojen kestävä hyödyntäminen ja pidetään yllä yhtäläisiä toimintaedellytyksiä EU:n laivastojen kesken; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan valvonta-asetuksen tehokas täytäntöönpano;

2.  korostaa, että EU:n harjoittaman maailmanlaajuisen laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen kunnianhimoisen torjunnan lisäksi olisi valvonta-asetusta sovellettava yhtä tehokkaasti unionin omilla vesillä;

3.  korostaa, että valvonnan soveltamisalat ovat moninaiset ja valvontapaikat epäyhtenäiset, mikä tekee kalastusvalvonnasta syrjivää, sillä jotkut jäsenvaltiot järjestävät valvontaa pyydyksestä lautaselle asti ja toiset valvovat pelkästään joitakin ketjun osia jättäen esimerkiksi saaliin kuljetukseen ja ravintolapalveluihin liittyvät seikat sen ulkopuolelle;

4.  on tietoinen valvontajärjestelmän huomattavasta kehittymisestä, mikä on nykyisen valvonta-asetuksen sekä LIS-kalastusasetuksen ansiota, sillä monia erillisiä asetuksia on yhdistetty, uuden teknologian käyttö on mahdollistettu, seuraamusten yhdenmukaistaminen on aloitettu, komission ja jäsenvaltioiden rooleja on selvennetty, jäljitettävyyttä on parannettu ja muitakin parannuksia tehty;

5.  muistuttaa, että siihen, hyväksyvätkö kalastajat säädökset, vaikuttaa se, pidetäänkö täytäntöönpanon vaikutuksia oikeudenmukaisina, katsotaanko määräysten olevan mielekkäitä ja onko asetus yhteensopiva perinteisten kalastustapojen ja -käytäntöjen kanssa;

6.  pitää tarpeellisena sitä, että eri merialueiden kalastustoimintaa koskevia vaatimuksia selvennetään, luokitellaan ja säännellään;

7.  toteaa, että valvonnan järjestäminen on epäyhtenäistä, sillä jotkut valtiot jakavat sen hallinnon eri osien kesken ja toiset taas keskittävät sen yhdelle hallintoviranomaiselle, ja huomauttaa, että eroja on myös valvonnan toteuttamiseen käytettävissä välineissä, työkaluissa sekä inhimillisissä, logistisissa ja taloudellisissa resursseissa; panee merkille myös, että näiden olosuhteiden takia on vaikeaa varmistaa hallinnon avoimuutta ja tiedon saatavuutta;

8.  huomauttaa, että valvonnan tehokkuus vaihtelee myös unionin kalastusalueiden valtavan monimuotoisuuden vuoksi, sillä ne vaihtelevat kapeista ja ahtaista alueista, joiden kalavarat jaetaan pääasiassa naapurijäsenvaltioiden kesken, erittäin kaukaisiin ja syrjäisiin alueisiin; korostaa, että syrjäisimpien alueiden erityispiirteiden, niiden laajojen ja pääasiassa valtamerellisten talousvyöhykkeiden sekä hyödynnettävien kalakantojen tyypin (pääasiassa syvänmeren lajeja ja laajasti vaeltavia pelagisia kaloja) ja vaihtoehtoisten resurssien puutteen vuoksi on selvää, että tiukemmat valvontatoimet ovat tarpeen näillä alueilla, jotka ovat erittäin riippuvaisia kalastuksesta ja hyvin haavoittuvaisia YKP:n sääntöjä tunnetusti rikkovien alusten aiheuttamalle vakavalle vahingolle;

9.  kehottaa jäsenvaltioita panemaan valvonta-asetuksen täytäntöön täysimääräisesti ja asianmukaisesti, jotta saadaan selvä kuva siitä, mitä osia olisi parannettava tulevassa uudelleentarkastelussa, ja varmistetaan, että valvonta-asetus on toimiva ja helposti sovellettava tulevaisuudessakin;

10.  panee merkille, että kalastustoiminnan ja saaliiden markkinointikanavien riskienarviointiin perustuvat tarkastukset poikkeavat lähestymistavaltaan vastaavista satunnaisista tarkastuksista;

11.  toteaa, että nykyisten teknisten toimenpiteiden monimutkaisuus ja säännösten runsaslukuisuus ja mahdollisesti jopa ristiriitaisuus ja niihin sisältyvät poikkeukset sekä säännösten hajottaminen useisiin eri säädöksiin tekevät niistä vaikeita ymmärtää ja myös valvoa ja panna täytäntöön;

12.  muistuttaa, että suurin osa satunnaisista tarkastuksista suoritetaan purkamisvaiheessa, kun taas merellä tehtävissä tarkastuksissa paljastuu enemmän rikkomuksia kuin maalla tehtävissä tarkastuksissa, sillä merellä tehtävät tarkastukset tehdään riskinarvioinnin perusteella;

13.  muistuttaa, että koska kalastussaaliiden purkamisvelvoite on perustavanlaatuinen muutos, on koontiasetuksessa ((EU) N:o 812/2015) säädetty kahden vuoden sopeutumisaika, ennen kuin kalastussaaliiden purkamisvelvoitteen rikkomukset katsotaan vakaviksi rikkomuksiksi; kehottaa jatkamaan tätä ajanjaksoa tarvittaessa;

14.  toteaa, että asetuksessa (EY) N:o 1224/2009 on paljon valinnaisia säännöksiä, minkä vuoksi jäsenvaltiot ja joskus myös alueet saattavat sääntöjä osaksi kansallista ja alueellista lainsäädäntöä eri tavoin; korostaa, että joitakin asetuksen säännöksiä on vaikea panna täytäntöön käytännössä joko esimerkiksi siksi, että niitä on vaikea sovittaa todellisiin olosuhteisiin, mikä voi johtua esimerkiksi kalatalousalan perusominaisuuksista (laivastot, pyydykset, kalastusalueet ja kohdelajit), jotka vaihtelevat huomattavasti merialueiden, jäsenvaltioiden ja kalastuspaikkojen välillä, tai siksi, että ristiriitaisuuksien vuoksi tarkastajat voivat tulkita niitä monin eri tavoin;

15.  toteaa, että rikkomustaso vaihtelee eri jäsenvaltioissa ja että samasta rikkomuksesta määrättävä seuraamus voi olla hallinnollinen tai rikosoikeudellinen; toteaa, että pisteisiin perustuva kalastuslupajärjestelmä, jossa noudattamatta jättämisestä seuraa pisteiden vähentäminen, on asiaankuuluva unionin väline, joka tarjoaa puitteet vakavista rikkomuksista määrättäville seuraamuksille, mutta ilman tarvittavaa yhdenmukaisuutta se vain pahentaa jo ennestään epäoikeudenmukaista tilannetta, joka aiheuttaa eriarvoisuutta jäsenvaltioiden toimijoiden välille; kehottaa välttämään tällaisia eroja seuraamuksissa;

16.  toteaa, että luottamuksen ja avoimuuden puute jäsenvaltioiden välillä on yksi keskeisistä syistä asetukseen liittyvän tietojen yhteiskäytön puutteeseen; kannustaa ratkaisemaan tämän tilanteen, jotta varmistetaan ja todennetaan tasavertaiset toimintaedellytykset kaikille kalastajille;

17.  muistuttaa, että Euroopan kalastuksenvalvontavirasto huolehtii siitä, että valvontaa, tarkastuksia ja seurantaa koskevia yhteisiä standardeja noudatetaan, ja helpottaa jäsenvaltioiden välistä operatiivista yhteistyötä yhteiskäyttösuunnitelmien avulla; pitää tärkeänä Euroopan kalastuksenvalvontaviraston valtuuksien vahvistamista, jotta voidaan järjestää yhteisiä kalastuksenvalvontaoperaatioita, jotka mahdollistavat monien paikallisten, alueellisten ja kansallisten viranomaisten sekä unionin tason rannikkovartiointia harjoittavien EU:n virastojen tehokkaan ja koordinoidun toiminnan; kehottaa Euroopan kalastuksenvalvontavirastoa myöntämään enemmän varoja tähän tehtävään;

18.  katsoo, että Euroopan kalastuksenvalvontaviraston käyttöön ottamat kalastustarkastajien koulutuksen yhteiset vaatimukset (”core curriculum”) ovat tärkeä askel kohti koulutuksen ja valvontamenettelyjen yhdenmukaistamista ja kehottaa jäsenvaltioita käyttämään niitä; toteaa, että jäsenvaltiot eivät sovella samoja koulutusvaatimuksia kuin korkeintaan vapaaehtoisesti, ja siksi tutkintojen ja tehtävien sisällössä sekä työhönotossa on eroja;

19.   toteaa, että kalastajia koulutetaan ja heille tiedotetaan eri tavalla eri jäsenvaltioissa ja että mitään valvonta-asetusta, sen tavoitteita ja sisältöä yksinkertaistavaa ja sen saatavuutta parantavaa välinettä ei ole otettu käyttöön; katsoo, että tämä tilanne aiheuttaa tietämyksen puutetta, mikä jarruttaa huomattavasti tämän lainsäädännön toivottavaa yhdenmukaista soveltamista; kannustaa voimakkaasti ottamaan tällaiset välineet käyttöön mahdollisimman nopeasti;

20.  toteaa, että vaikka kuluttajista on komission laajan tiedottamiskampanjan ansiosta tullut vuosien mittaan yhä tietoisempia ostamiensa tuotteiden alkuperästä ja tunnistettavuudesta, nämä samat kuluttajat eivät saa asianmukaista tietoa heille ravintolassa tarjottavista kalatuotteista, koska tätä myyntiketjun viimeistä linkkiä koskevia pakollisia vaatimuksia ei ole olemassa;

21.  korostaa, että uusien, valvontaa sekä tietojen reaaliaikaista toimittamista ja viestintää koskevien teknologioiden käyttäminen on olennaisen tärkeää merivalvonnan parantamiseksi; pyytää tekemään jäsenvaltioiden käyttämistä välineistä teknisesti yhteensopivia ja välttämään valvontaa koskevien tietokantojen puutteellista jakamista ja siitä aiheutuvia eroavaisuuksia ja tehokkuuden heikentymistä;

22.  huomauttaa, ettei ole tehty mitään arviointia siitä, ovatko tietyt säännöt todellakin mahdottomia panna täytäntöön sen vuoksi, että alukset, maalla käytetty logistiikka ja alan organisointi eri satamissa poikkeavat tekniseltä tasoltaan toisistaan;

23.  korostaa Euroopan meri- ja kalatalousrahaston roolia, koska sille on osoitettu 580 miljoonan euron määrärahat yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden valvontaan kaudella 2014–2020;

24.  korostaa tarvetta varmistaa, että sisämarkkinat ovat yhtenäiset ja että jäsenvaltiot noudattavat valvontavaatimuksia yhtenäisellä tavalla siten, että jäsenmaiden sisäiset ja ulkoiset tarkastukset ovat laadultaan yhtenäisiä eivätkä vaihtele sen mukaan, minkä rajan yli tuotteet saapuvat unioniin;

II - Parannusehdotuksia

25.  kannattaa unionin lainsäädännön yksinkertaistamista ja parantamista sekä hallinnollisen rasituksen keventämistä ”paremman lainsäädännön” tavoitteen saavuttamiseksi erityisesti asetuksen (EY) N:o 1224/2009 rajatulla ja kohdennetulla uudelleentarkastelulla, joka on tarkoitus toteuttaa ja jonka odotetaan toteutuvan viimeistään vuonna 2017 siten, että samalla säilytetään tehokkaat säännöt, joiden avulla pysytään estämään ja havaitsemaan YKP:n rikkomuksia ja määräämään niistä seuraamuksia, ja keskitytään pääasiassa vaatimusten parempaan noudattamiseen jäsenmaiden välillä tarkastelemalla erityisesti laajempaa yhdenmukaistamista sillä ehdolla, että yksinkertaistaminen perustuu vahvaan olemassa olevaan valvontakehykseen eikä aiheuta työvoiman, ympäristön, ammattijärjestöjen tai yhteiskunnan suojelua koskevien tiukkojen vaatimusten heikkenemistä;

26.  katsoo, että uudessa YKP:ssä tarkoitetun alueellistamisen tueksi tarvitaan vankka ja yhdenmukainen valvontajärjestelmä; vastustaa voimakkaasti valvonta-asetuksen heikentämistä ja katsoo, että jäsenvaltiot voivat jo nyt hyödyntää nykyisen säädöskehyksen tarjoamaa joustavuutta;

27.  kehottaa unionin toimielimiä tekemään yhteistyötä kalatalousalan kanssa tämän uudelleentarkastelun yhteydessä, erityisesti perinteisen pienimuotoisen rannikkokalastuksen alalla, jota olisi pyrittävä turvaamaan ja edistämään uudella lainsäädännöllä;

28.  korostaa, että tarvitaan keskusteluja eri kansallisten, syrjäisimpiä alueita edustavien ja alueellisten viranomaisten kanssa, kun säädöksiä luodaan tai tarkistetaan;

29.  toteaa, että jäsenvaltioiden välinen tiiviimpi yhteistyö edistäisi tarkastuksien yhdenmukaistamista; korostaa tässä yhteydessä unionin kalastuksenvalvontajärjestelmän velvoitteiden noudattamista tarkkailevan asiantuntijaryhmän merkitystä;

30.  muistuttaa komissiota siitä, että on tarpeen luoda oikeudellinen ja toiminnallinen ympäristö ennen kuin pakottavia sääntöjä pannaan täytäntöön, jotta vältetään ristiriitaisia tilanteita;

31.  katsoo, että komission on huolehdittava yhdenmukaisesta ja asianmukaisesta saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä ja tarkastettava nykyisen lainsäädännön täytäntöönpanon tilanne esimerkiksi määrittelemällä vähimmäisprosenttiosuuden erille, jotka kunkin jäsenvaltion on tarkistettava; katsoo lisäksi, että valvontamenettelyjen on oltava avoimia, tasapuolisia ja standardoituja, jotta jäsenvaltiot asetetaan samanarvoiseen asemaan kalastajiensa valvonnan suhteen ja että valvontaa koskevien sääntöjen olisi oltava entistä yksinkertaisempia, kattavampia ja johdonmukaisempia;

32.  kannattaa valvonnan tiukentamista, jotta estetään laittomasta, ilmoittamattomasta ja sääntelemättömästä kalastuksesta peräisin olevan kalan tuonti muun muassa perustamalla kansallisia tiedusteluryhmiä, joihin kuuluu erikoistuneita kalastustarkastajia, jotka pystyvät parhaiten havaitsemaan riskejä, ja määrittelemällä vähimmäisprosenttiosuuden erille, jotka on tarkastettava;

33.  katsoo, että tarvitaan purkamisvelvoitteeseen liittyvää laadukkaiden tietojen keruuta, hallintaa ja käyttöä, jotta voidaan valvoa ja arvioida purkamisvelvoitteen täytäntöönpanon tehokkuutta ja saattaa tietojen keruu vastaamaan tarkistetun yhteisen kalastuspolitiikan vaatimuksia;

34.  kehottaa jäsenvaltioita ja niiden vastaavia merikalastuksen valvontaviranomaisia perustamaan erikoistuneiden kalastustarkastajien ryhmiä; kehottaa ja kannustaa lisäämään jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä siten, että nämä vaihtavat keskenään tarkastajia sekä valvontamenetelmiä ja -tietoja, riskianalyysejä ja lipun alla purjehtivien alusten kiintiötietoja;

35.  muistuttaa, että jäsenvaltiot ovat vastuussa valvonta-asetuksen täytäntöönpanosta; kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan velvoitteitaan ja tekemään tiivistä keskinäistä yhteistyötä hyvien käytäntöjen ja tietojen vaihtamiseksi ja mahdollistamaan valvontajärjestelmien yhteentoimivuus;

36.  katsoo, että erilaisten mahdollisten tarkastusten yhtenäinen ja ennustettavissa oleva soveltaminen niiden täydellisen määrittelyn, yhdenmukaistamisen ja selvittämisen avulla auttaisi tarjoamaan tasavertaiset toimintamahdollisuudet kaikilla EU:n kalastusalueilla;

37.  huomauttaa, että merialtaita hallitaan tietyillä alueilla yhteisesti EU:n ulkopuolisten maiden kanssa, ja kehottaa tehostamaan jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välistä yhteistyötä;

38.  katsoo, että jäsenvaltioiden, Euroopan kalastuksenvalvontaviraston ja komission olisi tehtävä tiiviimpää ja koordinoidumpaa yhteistyötä;

39.  kehottaa Euroopan kalastuksenvalvontavirastoa ja jäsenmaiden koulutuslaitoksia perustamaan yhdenmukaisen eurooppalaisen kalastustarkastajien koulutusohjelman, joka perustuu yhteiseen opetussuunnitelmaan ja standardoituihin sääntöihin, ja toteaa, että osa sen rahoituksesta voisi tulla Euroopan meri- ja kalatalousrahastolta;

40.  kehottaa kääntämään Euroopan kalastuksenvalvontaviraston koulutusvaatimukset ja jakamaan niitä laajalti esimerkiksi antamalla kansallisille viranomaisille soveltamista koskevaa koulutusta Euroopan meri- ja kalatalousrahaston tuella; ehdottaa, että tähän käsikirjaan lisätään esimerkkejä tarkastajien hyvistä käytännöistä;

41.  korostaa, että on tärkeää arvioida ja sertifioida kolmansien osapuolten tarjoamia valvontaa koskevia koulutusaloitteita;

42.  ehdottaa, että kalastajien koulutusta ja heille suunnattua tiedotusta parannetaan, mikä voisi tapahtua heidän ammattijärjestöjensä sekä rannikkotoimintaryhmien puitteissa, jotta he ymmärtäisivät paremmin sääntöjen tarkoituksen ja yleisen merkityksen, mikä vahvistaisi sääntöjen ymmärtämisen ja noudattamisen kulttuuria; suosittelee neuvoa-antavien toimikuntien tehokasta kuulemista tässä asiassa; ehdottaa, että internetiin luodaan tietokantoja, jotka koskevat kalastusalaan (mukaan lukien pisteytysjärjestelmä) liittyviä asiakirjoja ja tietoja, voimassa olevien tietosuojasäännösten mukaisesti, jotta asetukset olisivat kaikkien saatavilla, luettavissa ja ymmärrettävissä; pyytää komissiota arvioimaan tulevien kalastajien koulutukseen tarkoitettuja nykyisiä kursseja unionissa ja kertomaan johtopäätöksistään tiedonannossa;

43.  ehdottaa, että tutkitaan ajatusta Euroopan kalastuksenvalvontaviraston sähköisestä rekisteristä (yhden luukun EFCA), jossa olisi tulostettavia tai sähköisiä malleja tarkastuksia sekä tarkastusraporttien keskittämistä varten; toteaa, että tällaista Euroopan kalastuksenvalvontaviraston rekisteriä voitaisiin käyttää myös jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden myöntämien saalistodistuksien vastaanottamiseen ja keskittämiseen;

44.  ehdottaa, että valvontavirastojen käyttämiä yleisiä viestintäjärjestelmiä parannetaan; pitää tärkeänä sitä, että tehdystä työstä ja saaduista tuloksista tiedotetaan määräajoin ja että kalavaroihin sovellettavista säännöistä, kuten vähimmäiskoosta sekä ajallisista ja alueellisista kielloista, annetaan tietoa jatkuvasti;

45.  korostaa, että on tärkeää vahvistaa Euroopan kalastuksenvalvontaviraston roolia ja erityisesti sen talousarviota, toimivaltaa ja henkilöresursseja; pyytää tarkistamaan asetuksen (EY) N:o 1224/2009 94 ja 95 artiklassa tarkoitettuja toimintaedellytyksiä ja antamaan virastolle valtuudet puuttua erityisesti ylikalastettuihin kalavaroihin ja kalavaroihin, jotka eivät ole saavuttaneet kestävää enimmäistuottoa;

46.  pitää tarkastuksien vahvistamista ja tehostamista tärkeänä erityisesti niissä jäsenvaltioissa, joissa valvonta-asetuksen täytäntöönpano on tähän asti ollut heikkoa, jotta voidaan torjua laitonta kalastusta, noudattaa YKP:n sääntöjä ja parantaa saatujen tietojen laatua;

47.  muistuttaa, että on tärkeää pystyä vaihtamaan tietoja reaaliaikaisesti erityisesti sellaisten valvontatoimien aikana, joita virasto suorittaa yhdessä jäsenmaiden kanssa ja joita se koordinoi yhteiskäyttösuunnitelmien avulla;

48.  pitää tärkeänä, että Euroopan kalastuksenvalvontaviraston läsnäoloa jäsenvaltioiden läheisyydessä lisätään, mukaan lukien syrjäisimmät alueet;

49.  ehdottaa, että viraston johtokuntaan, jossa on jo kuusi edustajaa komissiosta ja yksi kustakin jäsenvaltiosta, nimitetään ainakin kaksi Euroopan parlamentin edustajaa ja että edustus on koostumukseltaan tasa-arvoinen (yhtä monta miestä ja naista) ja että parlamentin kalatalousvaliokunta nimittää edustajat keskuudestaan;

50.  suosittaa tarkastusten laajentamista – esimerkiksi seurantaa lisäämällä – siten, että ne kattavat koko tuotantoketjun, ja merellä tehtäviä tarkastuksia koskevan vastuun siirtämistä yhdelle hallintoelimelle, jotta vältetään tarkastusten päällekkäisyyksiä, jotka ovat henkilöresurssien sekä logististen ja taloudellisten resurssien tuhlausta ja aiheuttavat hämmennystä sekä tarpeetonta painetta kalatalousalan toimijoille; kehottaa lisäksi jäsenvaltioiden elimiä tekemään virallista yhteistyötä, jotta kalan tuotantoketjua voidaan kokonaisuudessaan valvoa tehokkaasti;

51.  pyytää komissiota arvioimaan, onko pisteytysjärjestelmän liittäminen kalastuslupiin asianmukaista; korostaa, että kyseisessä järjestelmässä pisteet siirretään luvan mukana, kun alus myydään, mikä voi joissain tapauksissa alentaa alusten arvoa ja siten estää niiden jälleenmyynnin esimerkiksi nuorille kalastajille, jotka haluavat ryhtyä alalle;

52.  suosittaa ottamaan käyttöön erityistoimenpiteitä, jotta kulutus ravintoloissa tulisi tiedostavammaksi ja vastuullisemmaksi, unohtamatta kuitenkaan pakollisia vaatimuksia, jotka velvoittavat ravintoloitsijat antamaan vähimmäistiedot tuotteista, ja jotta kuluttajat voisivat harjoittaa epäsuoraa valvontaa;

53.  ehdottaa riippumattomia yhteisöllisiä tai alueellisia tarkastuksia sisävesille, kansallisia tarkastuksia enintään 12 meripeninkulman sisällä tapahtuvalle merikalastukselle ja EU-tarkastuksia kaikille muille vesille;

54.  katsoo, että riskienarviointiin pohjautuvien tarkastusten olisi perustuttava luetteloon avoimista, tarkoista ja mitattavissa olevista unionin tasolla määritellyistä vähimmäiskriteereistä;

55.  kehottaa yhtenäistämään seuraamukset sekä säilyttämään niiden suhteellisuuden ja syrjimättömyyden siten, että ne toimivat varoituksena; pitää taloudellisia seuraamuksia, myös määräaikaista toiminnan kieltämistä, parempina kuin rikosoikeudellisia seuraamuksia mutta katsoo myös, että asetuksen (EU) N:o 1380/2013 17 artiklan mukaisesti olisi suosittava kannustimien luomista YKP:n sääntöjä noudattaville kalastajille rikkomusten ennaltaehkäisemiseksi;

56.  muistuttaa, että seuraamukset ovat jäsenvaltioiden vastuulla ja että EU ei voi laillisesti määrätä niiden yhdenmukaistamista asetuksella EU N:o 1224/2009; kiinnittää kuitenkin huomiota pisteytysjärjestelmän merkitykseen siinä, että se antaa puitteet seuraamuksille, ja kehottaa jäsenvaltioita tekemään aloitteen erityisesti rikosoikeudellisten seuraamusten laajasta yhtenäistämisestä, jotta nykyinen epäoikeudenmukaisuus saadaan poistettua;

57.  katsoo, että sivusaaliita koskeva järjestelmä johtaa siihen, että objektiivinen ja täydellinen vastuu on itse asiassa kalastajilla, joiden katsotaan olevan vastuuvelvollisia, vaikka he olisivat toimineet täysin lain mukaisesti ja äärimmäisen huolellisesti välttääkseen tahattomia saaliita;

58.  katsoo, että Euroopan unionin oikeuden yleiset periaatteet eivät ole yhteensopivia sellaisen järjestelmän kanssa, jossa henkilön katsotaan olevan vastuuvelvollinen jostakin, jota hän ei ole tehnyt huolimattomuuttaan eikä tahallisesti;

59.  kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita harkitsemaan sellaisen yhdenmukaisen vähimmäistason seuraamuksen kehittämistä, jota sovellettaisiin vakaviin rikkomuksiin ja/tai toistuvaan lainvastaiseen toimintaan;

60.  kannattaa ankarampien seuraamusten määräämistä laittomasta, ilmoittamattomasta ja sääntelemättömästä kalastuksesta;

61.  kehottaa luomaan mekanismeja, joilla tuodaan esiin hyviä esimerkkejä sääntöjen noudattamisen lisäämiseksi;

62.  katsoo, että joidenkin säännösten tulkinta, joka johtaa seuraamuksiin tahattomien saaliiden rajan ylittämisestä ottamatta edes huomioon sitä, että kyse on ollut lainmukaisesta toiminnasta, johon ei ole liittynyt huolimattomuutta tai tahallisuutta, on selvästi Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklassa osana primaarioikeutta vahvistettujen unionin perusperiaatteiden vastaista;

63.  kehottaa komissiota laatimaan helposti sovellettavat ja ymmärrettävät suuntaviivat, jotta vältetään epätasa-arvoinen kohtelu jäsenvaltioiden välillä erityisesti silloin, kun ilmoittamalla sivusaaliit vapaaehtoisesti kalastajat osoittavat toimineensa vilpittömästi ja saaliiden olleen täysin sattumanvaraisia;

64.  katsoo, että kun toimijoita autetaan investoimaan nykyaikaiseen teknologiaan ja välineistöön, joka on yhteensopiva eri jäsenvaltioiden välillä ja helposti päivitettävä, se tekee tarkastuksista oikeudenmukaisempia, tasapainoisempia ja tehokkaampia;

65.   kannustaa perustamaan rahoitusmekanismeja, joilla lisätään halvan teknologian käyttöä siten, että mahdollistetaan vapaaehtoinen valvonta ja lisätään kalastajien seurantaa ja turvallisuutta erityisesti pienimuotoisessa kalastuksessa;

66.  korostaa sähköisen teknologian merkitystä (sähköinen raportointi ja sähköiset valvontajärjestelmät), sillä se on potentiaalisesti kustannustehokas tapa laajentaa toiminnan tarkkailua merellä;

67.  vastustaa kaikenlaisia pakollisia videovalvontajärjestelmiä aluksissa;

68.  kiinnittää komission huomion siihen, että uusien kaukokartoitustekniikoiden, kuten Sentinel-satelliittien, käyttö olisi hyödyllistä kalastuksen valvonnassa;

69.  suosittaa, että vastaavia tarkastuksia sovelletaan tuontikalastustuotteisiin, rannalta tapahtuvaan kalastukseen ja virkistyskalastukseen sekä EU:n vesien ulkopuolella kalastaviin eurooppalaisiin aluksiin sekä EU:n vesillä kalastaviin kolmansien maiden aluksiin, jotta varmistetaan, että mahdollisuudet ovat samat kaikkialla Euroopan markkinoilla; ehdottaa, että laitonta, ilmoittamatonta ja sääntelemätöntä kalastusta koskevasta tietojenvaihdosta tehdään pakollista;

70.  korostaa, että käytettävissä olevien talousarviomäärärahojen ja erityisesti Euroopan meri- ja kalatalousrahastolle (EMKR) myönnettävien määrärahojen on oltava realistisia, johdonmukaisia ja riittäviä valvontatavoitteiden saavuttamiseksi;

71.  suosittaa alueille elintärkeiden kalahuutokauppojen jatkumisen varmistamista etenkin EMKR:n rahoituksella, koska ne edistävät avoimuutta ja jäljitettävyyttä ja helpottavat kalastuksenvalvontaa;

72.  kannattaa virkistyskalastuksen vaikutuksen sisällyttämistä tarkistettuun valvonta-asetukseen;

73.  kehottaa kehittämään koko unionissa toimivan valvonta-, tiedonsiirto- ja tiedonanalysointijärjestelmän; pyytää lisäksi, että komissio määrittelee tietojenvaihdon puitteet voimassa olevien tietosuojasäännösten mukaisesti; pitää tietojenvaihtoa koskevia avoimia puitteita erittäin tärkeinä, jotta toimintamahdollisuuksien tasavertaisuus voidaan selvittää;

74.  korostaa, että purkamisvelvoitteeseen on liityttävä sen valvonnan asianmukainen joustavuus, koska on otettava huomioon tämän velvoitteen kalastukselle ja erityisesti monilajikalastukselle aiheuttamat perustavanlaatuiset muutokset; pitää edelleen tärkeänä seuraamuksien ja pisteytysjärjestelmän asteittaista soveltamista, kun kyseessä on purkamisvelvoitteen täytäntöönpanoa koskevan asetuksen EU N:o 2015/812 mukainen, purkamisvelvoitteen noudattamatta jättämistä koskeva vakava rikkomus;

75.  korostaa, että tiedot siitä, millä tavoin eri jäsenvaltiot määräävät seuraamuksia erityyppisistä rikkomuksista ja sovelletaanko seuraamuksia johdonmukaisesti riippumatta aluksen lipusta, on annettava sidosryhmien ja suuren yleisön saataville, kuitenkin täysin asianomaisten yksityisyyttä kunnioittaen;

76.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

PERUSTELUT

Usein kuulee kalastajien valittavan, että heidän kalastustaan valvotaan paljon tiukemmin kuin heidän naapuriensa kalastusta, olipa sitten kyse toisesta jäsenvaltiosta tai toisesta kalastusalueesta. Kalastajat väittävät myös kaikkialla, että heidän ammattiaan valvotaan enemmän kuin mitään muuta. Tämä epäoikeudenmukaisuuden tunne nostaa esiin aiheellisen huolenaiheen: sääntelyn soveltamisen yhdenmukaisuuden ja siten sen tehokkuuden. Jos nimittäin voidaan epäillä, että sääntöjä ei sovelleta kaikkialla yhtä tiukasti, on pelättävissä, että joudutaan tilanteeseen, jossa sääntöjä ei enää noudateta sillä perusteella, että ne eivät ole samoja kaikille.

Muutamaa kuukautta ennen kalastuksen valvontaa koskevan asetuksen uudelleentarkastelua, jota olisi voinut toivoa jo yhteisen kalastuspolitiikan uudistuksen jälkeen. sekä purkamisvelvoitteen käyttöönoton myötä on aiheellista, että kalatalousvaliokunta käsittelee tätä aihetta. Tavoite on kahtalainen: olisi tunnistettava sääntöjen soveltamista koskevat epäkohdat, jotka aiheuttavat mainittua epäoikeudenmukaisuuden tunnetta, ja ehdotettava ratkaisuja, joilla parannetaan yhteisen kalastuspolitiikan, joka on yksi integroiduimmista unionin politiikoista, valvonnan yhdenmukaisuutta.

I. Esittelijän toimintatapa

Esittelijä on tehnyt useita matkoja tavatakseen ihmisiä ja nähdäkseen erilaista kalastuksen valvontaa käytännössä, ja hän on hyödyntänyt näitä eri matkoja tämän mietinnön laatimisessa (matkojen kohteita olivat Vigo Espanjassa, jossa toimii Euroopan kalastuksenvalvontavirasto, Kiel Saksassa, Genova Italiassa, Ostende Belgiassa sekä Lorient ja Etel Bretagnessa ja Boulogne-sur-Mer Pohjois-Ranskassa).

Näiden matkojensa aikana, mutta myös Brysselissä, esittelijä on keskustellut monien kalastajien, Euroopan kalastuksenvalvontaviraston edustajien sekä kansallisten ja alueellisten tarkastajien kanssa.

Esittelijän aloitteesta kalatalousvaliokunnassa järjestettiin kuuleminen, johon oli kutsuttu Euroopan kalastuksenvalvontaviraston johtaja sekä kalastuksen valvonnasta vastaavia henkilöitä useista jäsenvaltioista: Espanjasta, Irlannista, Italiasta, Ranskasta ja Saksasta.

II. Esittelijän tärkeimmät johtopäätökset

Tässä mietinnössä esitetään useita havaintoja ja suosituksia.

1. Yhdenmukaistamisen esteitä koskevat havainnot

- Soveltamisala

Matkojensa ja tapaamistensa aikana esittelijä saattoi nähdä, kuinka monenlaisia ovat valvonnan soveltamisalat, menetelmät ja strategiat. Niinpä tietyissä jäsenvaltioissa yksi ainoa valvontaelin suorittaa valvontaa pyydyksestä lautaselle, joissakin on monia valvontaelimiä ja toiset keskittyvät joihinkin merestä saatavien tuotteiden toimitusketjun osiin.

- Koulutus

Jäsenvaltiot järjestävät itse kalastuksenvalvojien koulutuksen, koulutusvaatimukset ja rekrytointimenetelmät.

Lisäksi kalastajien koulutus on epäyhtenäistä, ja vaikuttaa siltä, että valvontaa ja seuraamuksia koskevat kysymykset eivät sisälly kalastajilta vaadittavaan osaamiseen.

- Valvonnan menettelyt ja menetelmät

Jäsenvaltiot soveltavat erilaisia valvontamenetelmiä. Vaikka onkin olemassa vakiolomakkeita rikkomusten toteamiseksi aluksessa, valvontamenetelmät vaihtelevat. Näin ollen esimerkiksi valvontamenettelyjen peräkkäisjärjestyksestä ei ole mitään määräyksiä. Mahdolliset ristiriitaisuudet tai sääntöjen soveltamisen mahdottomuus jättävät asiat tarkastajien harkinnan varaan. Valvontamenetelmät ja käytetyt välineet ovat usein erilaiset.

On myös todettava, että jäsenvaltiot tai alueet voivat saattaa säädöksiä osaksi kansallista lainsäädäntöä eri tavoin, koska asetuksessa (EY) N:o 1224/2009 on paljon valinnaisia säännöksiä. Se, että kyseisen asetuksen tiettyjä säännöksiä ei voida soveltaa käytännössä, on nostettu esille useaan otteeseen, sillä säännöt joko eivät sovellu vallitseviin olosuhteisiin tai ne ovat ristiriitaisia, kuten asetuksen (EY) N:o 1224/2009 17 artiklassa, mikä voi johtaa siihen, että tarkastajat tulkitsevat niitä subjektiivisesti.

Lisäksi riskienlaskennan menetelmät ovat joskus hyvin subjektiivisia eivätkä kovin avoimia ja saattavat herättää ammatinharjoittajissa kysymyksiä syistä, jotka ovat johtaneet toistuviin tarkastuksiin.

Euroopan kalastuksenvalvontavirasto toteuttaa yhteiskäyttösuunnitelmia, joiden avulla voidaan koordinoida valtioiden välisiä toimia. Viraston yhteisiä hankkeita koskevat nykyiset toimivaltuudet rajoittuvat jäsenvaltioiden sille asetuksen (EY) N:o 1224/2009 94 ja 95 artiklan nojalla antamiin valtuuksiin, jotka ovat liian rajalliset. Lisäksi viraston määrärahat ovat liian pienet, ja on pantava merkille, että yhteinen kalastuspolitiikka ja koontiasetus hyväksyttiin ilman valvontavirastoa koskevaa rahoitusselvitystä.

- Seuraamukset

Tuomioistuinmenettelyt ja seuraamukset ovat erilaisia eri jäsenvaltioissa: samasta rikkomuksesta määrätty seuraamus voi olla hallinnollinen tai rikosoikeudellinen. On huomattava, että niissä jäsenvaltioissa, joissa seuraamus on rikosoikeudellinen, kalastajien esiintyminen oikeudessa sellaisten henkilöiden rinnalla, joita syytetään pahoinpitelystä, tuntuu asiattomalta ja ristiriitaiselta, sillä tämä tilanne johtaa hyvin lieviin seuraamuksiin.

Lienee yleisesti hyväksyttyä, että taloudellinen seuraamus, kuten merelle lähtemisen kieltäminen, on kaikkien tehokkain.

Vuoden 2009 valvonta-asetuksella käyttöön otetulla pisteytysjärjestelmällä yritetään yhdenmukaistaa vakavista rikkomuksista määrättäviä seuraamuksia unionin tasolla määräämällä taloudellisia seuraamuksia. Sen käyttöönottoa on kuitenkin heikentänyt jäsenvaltioiden erilainen tulkinta, minkä vuoksi hyvin harva ammatinharjoittaja on liittynyt siihen. Tilannetta pahentaa vielä rangaistusten aluskohtainen eikä yksilökohtainen siirrettävyys, mikä on ennennäkemätön ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan vastainen oikeudellinen tilanne. Euroopan meri- ja kalatalousrahaston säännöksissä sallitaan myös unionin tasoiset seuraamukset.

- Välineet (teknologia ja työkalut)

Tarkastusten toteuttamiseen käytettävät välineet, työkalut ja taloudelliset resurssit vaihtelevat myös eri jäsenvaltioissa. Valtioiden käyttämät välineet ja teknologiat eivät ole yhteensopivia, mistä aiheutuu valitettavasti tehokkuuden heikkenemistä. Esimerkiksi kalastuspäiväkirjoissa käytettävän teknologian epäyhtenäisyys herättää kysymyksiä unionin tason tarjouskilpailuun osallistumisesta. On myös todettava, että tietty käytössä oleva teknologia on vanhentunutta eikä kovin tehokasta, mistä tekee erityisen valitettavaa se, että valvontatekniikkojen nykyaikaistamiseen on myönnetty hyvin vähän varoja.

- Tietojen kerääminen

Jäsenvaltioiden käyttämiä tietokantoja ei aina jaeta, mikä on kuitenkin riskinarvioinnin ja valvontastrategian kannalta välttämätöntä. Joidenkin tietojen mainittu luottamuksellisuus vaikeuttaa yhdenmukaistamista.

Jotkut hallintoviranomaiset ovat perustaneet internetiin kaikkien saatavilla olevia tietokantoja, jotta voidaan tallentaa kaikki saaliita, käytettyjä pyydyksiä ja hinnoittelua koskevat tiedot. Tästä käytännöstä on kahdenlaista etua: tiedot ovat saatavilla tarvittaessa ja tietokanta tukee valvontaa.

2. Mietinnön ehdotukset

- Soveltamisalan yhdenmukaistaminen

Unionin nykyistä lainsäädäntöä on yksinkertaistettava, erityisesti tarkistamalla asetusta (EY) N:o 1224/2009, mikä on tarkoitus toteuttaa vuonna 2017. Nykyinen asetus on kuin oikea venäläinen maatuskanukke; jos esimerkiksi haluaa ymmärtää, mitkä säännökset koskevat monivuotista suunnitelmaa, on koottava yhteen kymmeniä artikloita. Konditionaalin käyttö olisi sitä paitsi kiellettävä.

- Koulutus

Tarkastajien eurooppalaisen koulutuksen toteuttaminen ja yhteisten valvontavaatimusten määritteleminen vaikuttaa ehdottoman tarpeelliselta. Kalastajille tarkoitettua koulutusta olisi myös vahvistettava. Se voisi tapahtua heidän ammattijärjestöjensä puitteissa, jotta he ymmärtäisivät paremmin sääntöjen tarkoituksen ja merkityksen, mikä vahvistaisi sääntöjen ja valvonnan noudattamisen kulttuuria. Sellaisen tietokannan perustaminen verkkoon, joka asettaa säännöt kaikkien saataville ja tekee niistä helppolukuisia, vaikuttaa myös kiireelliseltä. Asetuksessa (EY) N:o 1224/2009 säädetään julkisten verkkosivustojen perustamisesta, mutta niitä ei ole vielä kaikkialla.

Lopuksi mainittakoon, että neuvoa-antavien komiteoiden käyttäminen on olemassa paperilla mutta ei todellisuudessa, mikä johtuu muun muassa lyhyistä määräajoista, joiden kuluessa komiteoiden on vastattava tiedusteluihin. On tärkeää, että komiteat osallistuvat täysin päätöksentekoprosessiin. Se takaa sääntöjen hyväksymisen ja niiden asianmukaisuuden.

- Menettelyt ja menetelmät

On syytä eurooppalaistaa menetelmiä ja vahvistaa Euroopan kalastuksenvalvontaviraston roolia, erityisesti lisäämällä sen resursseja ja laajentamalla sen toimivaltuuksia. Virasto ei nykyisin ole itsenäinen, mutta voidaan todeta, että sen yhteiskäyttösuunnitelmien avulla on saavutettu todellista edistystä. Olisi näin ollen hyödyllistä sallia sen toiminta niillä aloilla, joilla koordinointi olisi sen mielestä kaikkein tarkoituksenmukaisinta, eli kaikissa niissä kalastuksissa, joiden saaliit eivät saavuttaneet kestävää enimmäistuottoa. Viraston hallintoneuvostossa on paljon strategista pätevyyttä, ja on vaikea ymmärtää, miksi Euroopan parlamentilla ei ole siinä edustajaa, ja olisikin jo aika saada parlamentille edustaja.

On lisäksi tärkeää, että valvontamenetelmät ovat avoimia ja standardoituja. Riskinarviointiin perustuvien tarkastuksien on siksi oltava objektiivisia, ja niitä olisi arvioitava avoimesti, ja riskikriteerit olisi määriteltävä unionin tasolla.

Lisäksi on syytä koordinoida eri elinten toimintaa, jotta vältetään valvonnan kilpajuoksutilanne ja järkeistetään toimintaa.

- Seuraamukset

On ehdottoman tärkeää, että samasta rikkomuksesta määrätään kaikille sama seuraamus ja että otetaan käyttöön kannustimia. Meriasioihin erikoistuneen tuomarin viran perustaminen jokaiseen jäsenvaltioon olisi ensimmäinen askel tähän suuntaan.

- Nykyaikaistaminen

Tarkastukset ovat sitä tehokkaampia mitä enemmän toimijat pystyvät investoimaan nykyaikaisiin yhteensopiviin teknologioihin. Siten esimerkiksi alusten satelliittiseurannan avulla voidaan tunnistaa maalla tapahtuvat rikkomukset ja kohdistaa toteutettavat toimenpiteet.

Näin ollen varsinkin Euroopan meri- ja kalatalousrahaston kautta saatavilla olevien talousarviovarojen on oltava valvontatavoitteiden mukaisia, ja niillä on voitava tukea tutkimusta ja innovaatiota. Juuri näiden välineiden avulla voidaan nykyaikaistaa koko valvontapolitiikka. Valitettavasti Euroopan meri- ja kalatalousrahaston rahoituksen nykyinen taso ei ole riittävä.

- Tiedot

Aivan kuten lainsäädäntötyössäkin, tiedot ovat välttämättömiä tehokkaan valvonnan kannalta. Niiden avulla voidaan laatia strategioita, optimoida tehokkuutta ja tunnistaa paremmin kaikkien riskialtteimmat kalastukset, alukset ja käytännöt. Jäsenvaltioiden on siis tarpeen kerätä yhteensopivia tietoja ja varmistaa niiden siirtäminen maalle.

III. Johtopäätökset

Tämän mietinnön lopuksi ja yhdenmukaistamisvaatimusten yhteenvetona esittelijä halua lainata erään kalastajan lausahdusta, jonka mukaan alukset voivat kyllä noudattaa tiukempaa sääntelyä, mutta on sietämätöntä, että säännöt eivät ole samat kaikille.

LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

12.7.2016

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

18

1

2

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Marco Affronte, Clara Eugenia Aguilera García, Renata Briano, Alain Cadec, David Coburn, Diane Dodds, Linnéa Engström, João Ferreira, Carlos Iturgaiz, Gabriel Mato, Norica Nicolai, Ulrike Rodust, Remo Sernagiotto, Ricardo Serrão Santos, Isabelle Thomas, Peter van Dalen, Jarosław Wałęsa

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Izaskun Bilbao Barandica, Ole Christensen, Ian Duncan, Jens Gieseke, Maria Lidia Senra Rodríguez