MIETINTÖ yritysten vastuusta kolmansissa maissa tehdyistä vakavista ihmisoikeusrikkomuksista
19.7.2016 - (2015/2315(INI))
Ulkoasiainvaliokunta
Esittelijä: Ignazio Corrao
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
yritysten vastuusta kolmansissa maissa tehdyistä vakavista ihmisoikeusrikkomuksista
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja muut YK:n ihmisoikeussopimukset ja -välineet, erityisesti kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen sekä New Yorkissa 16. joulukuuta 1966 hyväksytyn taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,
– ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen,
– ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan,
– ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2, 3, 8, 21 ja 23 artiklan,
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 81, 82, 83, 114, 208 ja 352 artiklan,
– ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategiakehyksen sellaisena kuin ulkoasiainneuvosto hyväksyi sen 25. kesäkuuta 2012[1] sekä ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan toimintasuunnitelman vuosiksi 2015–2019, jonka neuvosto hyväksyi 20. heinäkuuta 2015[2],
– ottaa huomioon ihmisoikeuksia koskevat EU:n suuntaviivat,
– ottaa huomioon ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen loukkauksista antamansa kiireelliset päätöslauselmat,
– ottaa huomioon 17. joulukuuta 2015 antamansa päätöslauselman vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2014 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla[3],
– ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2013 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla[4],
– ottaa huomioon 8. lokakuuta 2013 korruptiosta julkisella ja yksityisellä sektorilla ja sen vaikutuksista ihmisoikeuksiin kolmansissa maissa antamansa päätöslauselman[5],
– ottaa huomioon 6. helmikuuta 2013 antamansa päätöslauselman yritysten yhteiskuntavastuusta: tilivelvollinen, avoin ja vastuullinen yritystoiminta sekä kestävä kasvu[6],
– ottaa huomioon 6. helmikuuta 2013 antamansa päätöslauselman yritysten yhteiskuntavastuusta: yhteiskunnan etujen sekä kestävän ja osallistavan elpymisen edistäminen[7],
– ottaa huomioon 26. kesäkuuta 2014 annetun YK:n ihmisoikeusneuvoston päätöslauselman 26/9, jossa YK:n ihmisoikeusneuvosto päätti perustaa avoimen hallitustenvälisen työryhmän, jonka tehtävänä olisi laatia oikeudellisesti sitova kansainvälinen asiakirja ylikansallisista yhtiöistä ja muista liikeyrityksistä ja ihmisoikeuksista[8],
– ottaa huomioon yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n suuntaviivat, Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) tarkistetut toimintaohjeet monikansallisille yrityksille, Kansainvälisen työjärjestön (ILO) kolmikantajulistuksen monikansallisista yrityksistä ja sosiaalipolitiikasta, integroitua raportointia käsittelevän kansainvälisen komitean (IIRC) puitteet, YK:n Global Compact -aloitteen kymmenen periaatetta ja Kansainvälisen standardisoimisjärjestön yhteiskuntavastuuta koskevan ISO 26000 -standardin sekä käsiteollisuus- ja pk-yritysten eurooppalaisen standardointitoimiston eurooppalaisille pk-yrityksille laatimat ohjeet yhteiskuntavastuuta koskevasta ISO 26000 -standardista,
– ottaa huomioon YK:n vastuullisen sijoittamisen periaatteiden ja YK:n Global Compact ‑aloitteen mukaisesti parhaillaan toteutettavan Realising Long-term Value for Companies and Investors -hankkeen (pitkän aikavälin arvon tuottaminen yrityksille ja investoijille)[9],
– ottaa huomioon Euroopan neuvoston jäsenvaltioilleen 2. maaliskuuta 2016 antaman suosituksen ihmisoikeuksista ja liiketoiminnasta[10],
– ottaa huomioon komission tiedonannon yritysten yhteiskuntavastuuta koskevasta uudistetusta EU:n strategiasta vuosiksi 2011–2014[11] ja komission vihreän kirjan yritysten sosiaalisen vastuun eurooppalaisten puitteiden edistämisestä[12] sekä siihen sisältyvän määritelmän yritysten yhteiskuntavastuusta samoin kuin sen seurantatiedonannot vuosilta 2006 ja 2011,
– ottaa huomioon Maastrichtin periaatteisiin pohjautuvat valtioiden ekstraterritoriaaliset velvoitteet,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,
– ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A8-0243/2016),
A. ottaa huomioon, että unionin perustana olevat arvot ovat ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, demokratia, tasa-arvo, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vähemmistöihin kuuluvien oikeudet mukaan luettuina; ottaa huomioon, että EU:n toiminta kansainvälisellä tasolla (muun muassa sen kauppapolitiikassa) "perustuu [näihin] periaatteisiin";
B. ottaa huomioon, että yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevia YK:n suuntaviivoja sovelletaan kaikkiin valtioihin ja kaikkiin yrityksiin, toisin sanoen sekä yrityksiin, joiden toiminta on valtioiden rajat ylittävää, että muihin yrityksiin riippumatta niiden koosta, toimialasta, sijainnista, omistuksesta tai rakenteesta, mutta tehokas valvonta- ja seuraamusmekanismi ovat edelleen haaste suuntaviivojen maailmanlaajuisessa täytäntöönpanossa; ottaa huomioon, että 6. helmikuuta 2013 antamissaan päätöslauselmissa parlamentti muistutti pk-yritysten erityispiirteistä, jotka olisi otettava asianmukaisesti huomioon yritysten yhteiskuntavastuuta koskevissa politiikoissa, ja tarpeesta pk-yritysten mahdollisuuksiin soveltuvaan joustavaan lähestymistapaan yritysten yhteiskuntavastuussa;
C. toteaa, että YK:n Global Compact -aloitteessa[13], joka sisältää kymmenen periaatetta, pyydetään yrityksiä omaksumaan, tukemaan ja toteuttamaan omassa vaikutuspiirissään keskeisiä arvoja ihmisoikeuksien, työelämän normien, ympäristön sekä korruption torjunnan alalla, sitoutumaan näihin arvoihin ja soveltamaan niitä yrityksensä liiketoiminnassa vapaaehtoisesti;
D. toteaa, että liikeyritykset ovat yksi merkittävimmistä toimijoista talouden globaalistumisessa, finanssipalveluissa ja kansainvälisessä kaupassa ja että niiden edellytetään noudattavan kaikkia sovellettavia lakeja ja voimassa olevia kansainvälisiä sopimuksia sekä kunnioittavan ihmisoikeuksia; toteaa, että kauppa ja ihmisoikeudet voivat tukea toisiaan ja että samalla kun elinkeinoelämän velvoitteena on kunnioittaa ihmisoikeuksia, sillä voi olla myös tärkeä rooli myönteisten kannustimien tarjoajana ihmisoikeuksien, demokratian, ympäristönormien ja yritysten yhteiskuntavastuun edistämisen suhteen;
E. toteaa kuitenkin, että yritykset voivat toisinaan aiheuttaa ihmisoikeusloukkauksia tai myötävaikuttaa niihin sekä vaikuttaa haitallisesti haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien, kuten vähemmistöjen, alkuperäisväestön, naisten ja lasten, oikeuksiin tai myötävaikuttaa ympäristöongelmien syntymiseen;
F. ottaa huomioon, että liikeyritysten tekemät ihmisoikeusloukkaukset ovat maailmanlaajuinen huolenaihe ja että kaikilla maailman yrityksillä on velvollisuus kunnioittaa ihmisoikeuksia; toteaa myös, että EU:n toimielimillä on ensisijainen velvollisuus säännellä EU:hun yhteydessä olevien yritysten vastuuta;
G. toteaa, että monilla kansainvälisillä kolmansissa maissa toimivilla yrityksillä – olivatpa ne eurooppalaisia tai eivät – on huomattavaa liiketoimintaa Euroopassa tai niiden kotipaikka on siellä ja/tai ne saattavat olla eurooppalaisten yritysten omistamia, niillä on varoja tai omaisuutta Euroopassa tai määräysvalta muissa yrityksissä Euroopassa taikka ne saavat investointeja tai käyttävät finanssilaitosten palveluja Euroopassa; toteaa, että globalisaatio ja tekniikan kehittyminen ovat johtaneet siihen, että yritykset ulkoistavat toimintoja paikallisille toimittajille tai käyttävät toimitus- ja tuotantoketjussaan tavaroita tai palveluja, joita toiset yritykset tuottavat tai tarjoavat monissa eri maissa ja näin ollen eri lainkäyttöalueilla, joissa on erilaiset oikeusjärjestelmät, erilaisia ihmisoikeuksien suojan tasoja ja standardeja sekä erilaisia täytäntöönpanon tasoja;
H. ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien suojelun on oltava sekä jäsenvaltioiden että unionin ensisijainen tavoite; ottaa huomioon, että EU on ollut johtavassa asemassa neuvoteltaessa ja pantaessa täytäntöön useita maailmanlaajuista vastuuta koskevia globaaleja aloitteita samalla kun se on edistänyt ja noudattanut kansainvälisiä normeja; katsoo, että ihmisoikeusloukkaukset edellyttävät tehokkaita oikeussuojatoimia; toteaa, että tarvitaan oikeudenmukaisempi ja tehokkaampi kansallisen ja kansainvälisen lainsäädännön mukainen oikeussuojajärjestelmä, jossa käsitellään yritysten tekemiä ihmisoikeusloukkauksia;
I. katsoo, että yritysten vastuuta ihmisoikeusrikkomuksista ei edelleenkään käsitellä globaalisti ja kokonaisvaltaisesti; ottaa huomioon, että kansainvälisten yhtiöiden ihmisoikeusrikkomusten uhrien oikeussuojakeinojen käytöllä on lukuisia esteitä, kuten todisteiden hyväksyttävyyttä ja esittämistä koskevat menettelylliset esteet, usein kohtuuttomat oikeudenkäyntikulut ja yritysten vastuuta ihmisoikeusrikkomuksista koskevien selkeiden normien puute;
Yritykset ja ihmisoikeudet
1. panee merkille, että liiketoiminnan ja toimitusketjujen lisääntyvä globalisoituminen ja kansainvälistyminen korostavat yritysten merkitystä ihmisoikeuksien kunnioittamisen varmistamisessa ja luovat tilanteen, jossa kansainväliset normit, säännöt ja yhteistyö ovat keskeisen tärkeitä ihmisoikeusrikkomusten välttämiseksi kolmansissa maissa; on erittäin huolestunut kolmansissa maissa sattuneista ihmisoikeusloukkauksista, jotka ovat tulosta myös joidenkin EU:n yritysten johdon päätöksistä sekä yksittäisten henkilöiden sekä valtiollisten ja muiden toimijoiden toimista; muistuttaa yritysmaailman toimijoita näiden velvollisuudesta kunnioittaa ihmisoikeuksia kaikessa globaalissa toiminnassaan riippumatta siitä, missä käyttäjät sijaitsevat, tai siitä, noudattaako isäntävaltio omia ihmisoikeusvelvoitteitaan;
2. panee merkille, että teknologian nopea kehitys vaatii pikaisesti huomiota ja asianmukaisia lainsäädäntöpuitteita;
3. vahvistaa, että on tarpeen toimia ripeästi yhtäjaksoisella, tehokkaalla ja johdonmukaisella tavalla kaikilla tasoilla, mukaan luettuna kansallinen, Euroopan ja kansainvälinen taso, jotta voidaan puuttua tehokkaasti kansainvälisten yhtiöiden tekemiin ihmisoikeusrikkomuksiin, silloin kun niitä tapahtuu, ja käsitellä oikeudellisia ongelmia, jotka aiheutuvat yritysten ja niiden toiminnan ekstraterritoriaalisesta ulottuvuudesta sekä tähän liittyvästä epävarmuudesta sen suhteen, mikä taho on vastuussa ihmisoikeusloukkauksista;
Kansainväliset puitteet
4. pitää myönteisenä YK:n suuntaviivojen hyväksymistä ja kannattaa voimakkaasti niiden maailmanlaajuista täytäntöönpanoa; painottaa, että YK:n suuntaviivat hyväksyttiin YK:ssa yksimielisesti EU:n jäsenvaltioiden, ILOn ja Kansainvälisen kauppakamarin täydellä tuella ja että tukea annettiin myös sääntely- ja vapaaehtoistoimien "älykkään yhdistelmän" idealle; vaatii, että EU:n edustajat ottavat kolmansien maiden kanssa käytävissä ihmisoikeusvuoropuheluissa johdonmukaisesti esille YK:n suuntaviivat ja muut yritysten yhteiskuntavastuuta koskevat kansainväliset normit; kehottaa lisäksi yrityksiä panemaan suuntaviivat täytäntöön myös laatimalla asianmukaista huolellisuutta koskevia toimintalinjoja ja riskinhallintaan liittyviä suojatoimenpiteitä sekä vaatii tehokkaita oikeussuojakeinoja silloin, kun yritysten toimilla on ollut kielteisiä ihmisoikeusvaikutuksia;
5. katsoo YK:n Global Compact -aloitteen, yhteiskuntavastuuta koskevan ISO 26000 ‑standardin, monikansallisia yrityksiä ja sosiaalipolitiikkaa koskevan ILOn kolmikantajulistuksen sekä OECD:n toimintaohjeiden monikansallisille yrityksille olevan välineitä, joilla voidaan toteuttaa vastuullisuus yritysten liiketoiminnassa;
Kehotukset yrityksille ja niiden velvollisuus kunnioittaa ihmisoikeuksia
6. kehottaa sekä eurooppalaisia että muita yrityksiä toimimaan ihmisoikeusasioissa asianmukaisen huolellisuuden periaatetta noudattaen ja soveltamaan tuloksia sisäisissä toimintalinjoissa ja menettelyissä; katsoo, että tähän tarvitaan resursseja ja arvovaltaa ja täytäntöönpanon on oltava asianmukaista; painottaa, että tämä edellyttää riittäviä resursseja; korostaa, että avoimuus ja viestintä toimenpiteistä, joiden avulla pyritään välttämään ihmisoikeusloukkaukset kolmansissa maissa, ovat keskeisen tärkeitä, jotta mahdollistetaan toimiva demokraattinen valvonta ja tietoon perustuvien valintojen tekeminen kuluttajille;
7. toteaa yritysten yhteiskuntavastuun olevan erittäin tärkeä asia ja on tyytyväinen, että yritysten yhteiskuntavastuuseen perustuvien välineiden käyttö ja yritysten omaehtoinen sitoutuminen asiaan lisääntyy; korostaa kuitenkin, että ihmisoikeuksien kunnioittaminen on moraalinen velvollisuus ja yrityksiä ja niiden johtoa sitova oikeudellinen velvoite ja se olisi huomioitava pitkän aikavälin taloudellisissa näkymissä kaikkialla, missä yritykset toimivat, riippumatta niiden koosta tai toimialasta; toteaa, että yritysten asiaan liittyvät lailliset velvoitteet olisi määriteltävä konkreettisesti niiden koon ja valmiuksien mukaisesti; katsoo, että EU:n ja jäsenvaltioiden olisi pyrittävä edelleen suojelemaan ihmisoikeuksia parhaalla mahdollisella tavalla mahdollisimman tehokkain toimin eikä pelkästään laatimalla turhia hallinnollisia ja byrokraattisia muodollisia sääntöjä;
8. toteaa uskovansa, että yritysten yhteiskuntavastuuta koskevat ohjeet on pantava täytäntöön riittävän joustavasti, jotta kunkin jäsenvaltion ja alueen erityisvaatimukset ja etenkin pk-yritysten valmiudet voidaan ottaa huomioon; pitää tervetulleena aktiivista yhteistyötä, jota komissio tekee Euroopan parlamentin ja neuvoston tuella muiden kansainvälisten elinten kanssa ja jossa pyritään lähentämään perustavanlaatuisesti yritysten yhteiskuntavastuuseen liittyviä aloitteita pitkällä aikavälillä, vaihtamaan ja edistämään yritysten yhteiskuntavastuuseen liittyviä hyviä yrityskäytäntöjä sekä jatkamaan sinnikkäästi kansainvälisen ISO 26000 -standardia koskevien ohjeiden kehittämistä, jotta yritysten yhteiskuntavastuulle saadaan yhtenäinen, johdonmukainen ja avoin määritelmä; kehottaa komissiota edistämään tehokkaasti jäsenvaltioiden toimintapolitiikkojen ohjausta ja koordinointia, jotta minimoidaan vaara, että useammassa jäsenvaltiossa toimiville yrityksille aiheutuu erilaisten säännösten vuoksi lisäkustannuksia;
9. toteaa jälleen, että on kiinnitettävä huomiota pk-yritysten erityispiirteisiin, sillä ne toimivat pääasiassa paikallisesti ja alueellisesti tietyillä aloilla; pitää näin ollen erittäin tärkeänä sitä, että yritysten yhteiskuntavastuuta koskevissa EU:n politiikoissa, mukaan luettuna yritysten yhteiskuntavastuuta koskevat kansalliset toimintasuunnitelmat, otetaan asianmukaisesti huomioon pk-yritysten erityisvaatimukset ja noudatetaan "pienet ensin" -periaatetta sekä tunnustetaan, että pk-yrityksillä on epävirallinen ja intuitiivinen lähestymistapa yritysten yhteiskuntavastuuseen; toteaa jälleen vastustavansa kaikkia toimia, jotka saattavat aiheuttaa hallinnollisia tai taloudellisia lisärasitteita pk-yrityksille; kannattaa sen sijaan toimenpiteitä, joiden ansiosta pk-yritykset voivat harjoittaa yhteistoimintaa;
10. muistuttaa, että jos yritysten todetaan aiheuttaneen vahinkoa tai myötävaikuttaneen vahingon syntymiseen, niiden olisi kannettava sekä moraalinen että oikeudellinen vastuu ja tarjottava vahinkoa kärsineille henkilöille ja yhteisöille tehokkaat korjausprosessit tai osallistuttava sellaisten tarjoamiseen; toteaa, että tähän kuuluvat vahingonkorvaukset, vahinkojen korjaaminen ja takuut siitä, että vahinko ei toistu;
11. on tyytyväinen käytäntöön, jossa vastuu ihmisoikeuksien kunnioittamisesta sisällytetään yritysten ja niiden yritys- ja yksityisasiakkaiden ja toimittajien välisiin sitoviin sopimusvaatimuksiin; panee merkille, että tällaiset vaatimukset voidaan useimmissa tapauksissa panna täytäntöön oikeudellisin keinoin;
Kehotukset jäsenvaltioille ja niiden velvollisuus kunnioittaa ihmisoikeuksia
12. panee erittäin tyytyväisenä merkille sitovan yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevan YK:n sopimuksen valmistelun; pitää valitettavina tätä prosessia jarruttavia toimia ja kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita käymään näitä neuvotteluja rakentavassa hengessä;
13. muistuttaa, että valtioilla ja yrityksillä on erilaiset mutta toisiaan täydentävät roolit ihmisoikeuksien suojelussa; muistuttaa, että valtioilla on velvollisuus suojella ihmisoikeuksia lainkäyttöalueellaan myös yritysten rikkomuksia vastaan ja näin myös silloin, kun yritykset toimivat kolmansissa maissa; muistuttaa painokkaasti, että kun ihmisoikeusloukkauksia tapahtuu, valtioiden on annettava uhreille mahdollisuus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin; huomauttaa tässä yhteydessä, että ihmisoikeuksien kunnioittaminen kolmansissa maissa myös takaamalla ihmisille tehokkaat oikeussuojakeinot niiden lainkäyttöalueella on olennainen osa EU:n ulkosuhteita näiden maiden kanssa;
14. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita takaamaan liiketoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien toimintaperiaatteiden johdonmukaisuuden kaikilla tasoilla: EU:n eri toimielimissä, toimielinten välillä ja EU:n ja sen jäsenvaltioiden välillä sekä erityisesti EU:n kauppapolitiikassa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään edellä mainitun periaatteen nimenomaisesti kaikkiin allekirjoittamiinsa sopimuksiin ja pysymään ihmisoikeuksiin liittyvissä kansainvälisissä sitoumuksissaan; toteaa, että tämä edellyttää tiivistä yhteistyötä komission eri pääosastojen ja Euroopan ulkosuhdehallinnon kesken;
15. kehottaa EU:ta, jäsenvaltioita, kolmansia maita ja kaikkia kansallisia ja kansainvälisiä viranomaisia ottamaan kiireellisesti ja mahdollisimman laajalti käyttöön sitovia välineitä, jotka on omistettu ihmisoikeuksien tehokkaaseen suojeluun tällä alalla, sekä varmistamaan, että kaikki edellä mainituista kansainvälisistä säännöistä juontuvat kansalliset ja kansainväliset velvoitteet pannaan kaikin puolin täytäntöön; toivoo, että eurooppalaisten toimet yritysten yhteiskuntavastuun alalla voivat toimia esimerkkinä muille maille; on vakuuttunut, että kansallisten kehityspankkien on toimittava esimerkillisesti ja todistettavasti kunnioitettava ihmisoikeuksia;
16. kehottaa kaikkia valtioita, myös EU:ta ja sen jäsenvaltioita, panemaan täytäntöön YK:n suuntaviivat ripeästi ja määrätietoisesti kaikilla toimivaltaansa kuuluvilla aloilla muun muassa laatimalla toimintasuunnitelmia; pitää valitettavana, että huolimatta komission vuonna 2011 antamasta yritysten yhteiskuntavastuuta koskevasta tiedonannosta kaikki jäsenvaltiot eivät ole hyväksyneet yritysten yhteiskuntavastuuta koskevia kannanottoja tai toimintapolitiikkoja, joissa mainitaan ihmisoikeudet, tai julkaisseet yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevia suunnitelmia; kehottaa EU:ta julkaisemaan oman suunnitelman; kehottaa jäsenvaltioita laatimaan kansalliset toimintasuunnitelmansa tai tarkistamaan niitä yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia käsittelevän YK:n työryhmän ohjeistuksen mukaisesti; kehottaa laatimaan nämä suunnitelmat siten, että perustaksi otetaan lainsäädännön puutteet määrittelevä lähtötilanteen arviointi, luodaan mekanismit, joilla valvotaan suunnitelmien, politiikkojen ja käytäntöjen tehokkuutta, ja osallistetaan sidosryhmät mielekkäällä tavalla;
17. kehottaa jäsenvaltioita laatimaan lainsäädäntöä johdonmukaisella, kokonaisvaltaisella, tehokkaalla ja sitovalla tavalla, jotta ne täyttävät velvoitteensa ehkäistä ja tutkia lainkäyttöalueellaan toimivien yritysten myös kolmansissa maissa tekemiä ihmisoikeusloukkauksia, rangaista niistä sekä hyvittää ne;
18. kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita laatimaan selkeät säännöt, joiden mukaan yritysten, joiden kotipaikka on niiden alueella tai jotka kuuluvat niiden lainkäyttövaltaan, on kunnioitettava ihmisoikeuksia kaikessa toiminnassaan kaikissa maissa ja kaikissa yhteyksissä, joissa ne toimivat, sekä kaikissa liikesuhteissaan myös EU:n ulkopuolella; katsoo, että yritysten, kolmansissa maissa toimivat pankit ja muut rahoitus- tai luottolaitokset mukaan lukien, olisi varmistettava, että niillä on käytössään kokonsa ja valmiuksiensa mukaiset järjestelmät voidakseen arvioida riskejä ja lieventää mahdollisia kielteisiä vaikutuksia, jotka liittyvät niiden toiminnan ja arvoketjujen ihmisoikeuksiin, työhön, ympäristönsuojeluun ja katastrofeihin liittyviin näkökohtiin; kehottaa jäsenvaltioita arvioimaan säännöllisesti asiaa koskevien lakien soveltuvuutta ja korjaamaan mahdolliset puutteet;
19. palauttaa mieliin viimeaikaisen lainsäädäntökehityksen kansallisella tasolla, kuten orjuuden uusista muodoista annetussa Yhdistyneen kuningaskunnan laissa olevan toimitusketjun avoimuutta koskevan lausekkeen ja huolellisuusvelvoitteesta annetun Ranskan lain, ja toteaa, että ne osoittavat merkittävää kehitystä kohti asianmukaisen huolellisuuden periaatteen pakollista noudattamista ihmisoikeusasioissa ja että EU on jo ottanut askelia tähän suuntaan (puutavara-asetus, muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamista koskeva direktiivi, komission ehdotus asetukseksi konfliktialueilta ja korkean riskin alueilta peräisin olevien tinan, tantaalin ja volframin, niiden malmien ja kullan toimitusketjuun sovellettavan, vastuullisten tuojien omaehtoiseen vakuutukseen perustuvan unionin due diligence -järjestelmän perustamisesta); kehottaa komissiota, EU:n jäsenvaltioita ja kaikkia valtioita panemaan merkille tämän mallin, jolla asianmukaisen huolellisuuden periaatteen noudattamisesta tehdään ihmisoikeusasioissa pakollista;
20. korostaa, että asianmukaisen huolellisuuden periaatteen pakollisessa noudattamisessa ihmisoikeusasioissa olisi edettävä YK:n suuntaviivoissa edellytettyjen vaiheiden mukaisesti ja siinä olisi otettava huomioon tietyt yleisperiaatteet, jotka koskevat ihmisoikeuksiin liittyvien riskien ennakoivaa tunnistamista, täsmällisten ja selkeiden toimintasuunnitelmien laatimista näiden riskien ehkäisemiseksi tai lieventämiseksi, soveltuvia toimia tunnettuihin ihmisoikeusloukkauksiin puuttumiseksi ja avoimuutta; korostaa, että toimissa olisi otettava huomioon yritysten koko ja siitä johtuvat valmiudet ja kiinnitettävä erityistä huomiota mikro- ja pk-yrityksiin; painottaa, että olisi varmistettava alan toimijoiden kuuleminen kaikissa vaiheissa samoin kuin kaiken kyseisiin hankkeisiin tai investointeihin liittyvän tiedon julkistaminen asianomaisille sidosryhmille;
21. kehottaa kaikkia valtioita ja erityisesti EU:ta ja sen jäsenvaltioita asettamaan etusijalle välittömät toimet, joilla otetaan käyttöön asianmukaisen huolellisuuden periaatteen pakollinen noudattaminen yrityksille, jotka ovat valtion omistuksessa tai hallinnassa ja/tai jotka saavat huomattavaa tukea ja palveluja valtion virastoilta tai EU:n toimielimiltä, sekä yrityksille, jotka tuottavat tavaroita tai palveluja julkista hankintaa koskevien sopimusten perusteella;
22. kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita vaatimaan yrityksiä, jotka käyttävät meneillään olevan lainsäädäntömenettelyn soveltamisalaan kuuluvia raaka-aineita tai hyödykkeitä, jotka saattavat olla peräisin konfliktialueilta, osoittamaan tällaisten materiaalien lähteet ja käytön tuotemerkinnöillä ja antamaan kattavaa tietoa tuotteiden sisällöstä ja alkuperästä pyytämällä toimittajiaan – olivatpa nämä eurooppalaisia tai eivät – ilmoittamaan nämä tiedot; vaatii tukea sille, että 3TG-mineraalien ja -metallien tuojiin sovelletaan ns. konfliktimineraaleja koskevaa velvollisuutta asianmukaiseen huolellisuuteen käyttäen perustana OECD:n opasta "OECD Due Diligence Guidance for Responsible Supply Chains of Minerals from Conflict-Affected and High-Risk Areas"; kehottaa harkitsemaan toimitusketjun asianmukaisen huolellisuuden vaatimuksen sisällyttämistä tähän prosessiin;
23. panee tyytyväisenä merkille, että muiden kuin taloudellisten tietojen ja monimuotoisuutta koskevien tietojen julkistamista koskevan tilinpäätösdirektiivin 2014/95/EU tarkistamisen johdosta suurilta yrityksiltä ja konserneilta edellytetään vuodesta 2017 alkaen, että ne antavat tietoja ihmisoikeuksien kunnioittamista ja siihen liittyviä asioita koskevasta toimintapolitiikasta, riskeistä ja tuloksista; kehottaa jäsenvaltioita panemaan hyväksytyn aikataulun puitteissa tarkistetun tilinpäätösdirektiivin kokonaisuudessaan täytäntöön, mihin kuuluu asianmukaisten ja toimivien mekanismien perustaminen sen varmistamiseksi, että yhtiöt noudattavat raportointivaatimuksia; kehottaa komissiota laatimaan selkeät ohjeet yhtiöille uusista muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamista koskevista vaatimuksista; suosittaa, että tähän olisi kuuluttava yksityiskohtaisesti määritettävien keskeisten vähimmäiselementtien julkistaminen, jotta voidaan saada tarkka ja kattava kuva tärkeimmistä ihmisoikeuksiin liittyvistä riskeistä ja vaikutuksista yhtiön toiminnassa ja yhtiön globaalissa arvoketjussa;
Tehokkaiden oikeussuojakeinojen saatavuus
24. kehottaa komissiota tutkimaan perusteellisesti ja kaikkia sidosryhmiä, myös kansalaisyhteiskuntaa ja yrityksiä, kuullen olemassa olevia esteitä oikeuden toteutumiselle jäsenvaltioiden tuomioistuinten käsittelemissä tapauksissa, jotka koskevat EU:hun sijoittautuneiden yritysten ulkomailla tekemiä väitettyjä ihmisoikeusloukkauksia; on vahvasti sitä mieltä, että tässä arvioinnissa olisi keskityttävä määrittämään tehokkaita toimia näiden esteiden poistamiseksi tai vähentämiseksi ja edistämään niiden käyttöönottoa;
25. kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan kaikki tarvittavat toimet yhteistyössä kansainvälisten kumppanien kanssa varmistaakseen oikeudellisin, hallinnollisin, lainsäädännöllisin tai muin soveltuvin keinoin, että kun tällaisia ihmisoikeusloukkauksia esiintyy, niistä kärsineillä on mahdollisuus turvautua tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin, kun tiettyyn valtioon sijoittautunut yritys pitää hallussaan, ohjaa tai valvoo yrityksiä, jotka ovat vastuussa ihmisoikeusrikkomuksista muissa maissa; kehottaa kyseisiä valtioita toteuttamaan asianmukaisia toimia vähentääkseen oikeudellisia, käytännöllisiä ja muita merkityksellisiä esteitä, jotka voivat johtaa oikeussuojakeinojen käytön epäämiseen, ja perustamaan asianmukaisia menettelyllisiä välineitä, joiden avulla asianosaiset kolmansissa maissa voivat nostaa kanteita sekä siviili- että rikostuomioistuimissa; kehottaa tähän liittyen valtioita raottamaan oikeushenkilöllisyyden salaisuuden verhoa, jonka avulla saatetaan vaikeuttaa tiettyjen yritysten varsinaisen omistajan selvittämistä;
26. kehottaa EU:ta ja kaikkia valtioita, eritoten EU:n jäsenvaltioita, puuttumaan riita-asioiden korkeisiin kustannuksiin ja menettelyllisiin vaikeuksiin; pitää 11. kesäkuuta 2013 annettua komission suositusta 2013/396/EU[14] myönteisenä ja kannustaa kaikkia jäsenvaltioita noudattamaan sitä; katsoo, että tässä suosituksessa esitetty väline voisi mahdollisesti vähentää ihmisoikeusloukkausten uhrien oikeudenkäyntikustannuksia; kannustaa soveltamaan tämän tyyppisiä keinoja kaikkien ihmisoikeusloukkausten uhrien suhteen myös kolmansissa maissa ja vaatii yhteisiä normeja, joilla annetaan uhreja edustaville yhdistyksille mahdollisuus nostaa kanteita väitettyjen uhrien puolesta;
Kehotukset komissiolle
27. on tietoinen siitä, että yritysten yhteiskuntavastuu ei ole mikään erillinen kysymys vaan se koskee laajaa joukkoa erilaisia oikeudellisia ja poliittisia aloja;
28. pitää myönteisenä vastuullista toimitusketjun hallintaa koskevia yksityisen sektorin ei-sitovia aloitteita, joita komission yksiköt ovat esitelleet, mutta korostaa, että ei-sitovat yksityissektorin aloitteet eivät yksinään riitä; kehottaa ottamaan pikaisesti käyttöön sitovia ja täytäntöönpanokelpoisia sääntöjä ja niihin liittyviä seuraamuksia sekä riippumattomia seurantamekanismeja;
29. pitää myönteisenä uutta yleistä tullietuusjärjestelmää (GSP+) koskevaa asetusta, joka tuli voimaan 1. tammikuuta 2014[15]; katsoo sen olevan keskeinen EU:n kauppapolitiikan väline, jolla edistetään ihmisoikeuksia ja työntekijän oikeuksia, ympäristönsuojelua ja hyvää hallintoa heikossa asemassa olevissa kehitysmaissa; pitää erityisen myönteisenä tiukkaa ja järjestelmällistä GSP+-seurantamekanismia ja kehottaa keskittymään sopimuksessa lueteltujen yleissopimusten tehokkaaseen täytäntöönpanoon kansallisella tasolla;
30. korostaa, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden on turvattava ihmisoikeudet; panee merkille, että kauppasopimusten avulla voidaan yleisesti ottaen vahvistaa globaalia sääntöihin perustuvaa kauppajärjestelmää ja että kauppa ja arvot kulkevat rinnakkain, kuten komissio totesi äskettäin uudessa kauppastrategiassaan "Kaikkien kauppa"; muistuttaa tarpeesta arvioida kauppa- ja investointisopimusten mahdollisia ihmisoikeusvaikutuksia ja sisällyttää niihin tältä pohjalta kaikki tarvittavat ihmisoikeuslausekkeet ja suojatoimenpiteet, joiden avulla voidaan lieventää havaittuja ihmisoikeusvaikutuksiin liittyviä riskejä ja puuttua niihin; vaatii komissiota toteuttamaan kaikki tarvittavat ja mahdolliset toimet toimiakseen kokonaisvaltaisella ja johdonmukaisella tavalla ja kehottaa painokkaasti sisällyttämään kauppa- ja investointisopimuksiin järjestelmällisesti sääntöjä, jotka koskevat yritysten vastuuta ihmisoikeusloukkauksista ja jotka pannaan täytäntöön kansallisella tasolla, sekä viittauksia kansainvälisesti hyväksyttyihin periaatteisiin ja ohjeisiin;
31. kehottaa komissiota esittämään pikaisesti lainsäädäntöehdotuksen kaksikäyttötuotteiden viennin valvonnasta, sillä eurooppalaisten yhtiöiden valmistamaa teknologiaa käytetään edelleen ihmisoikeusrikkomuksiin kaikkialla maailmassa;
32. kehottaa kehittämään yhtenäisen säännöstön, mukaan luettuna säännöt, jotka koskevat oikeussuojaa, tuomioistuimen toimivaltaa, tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa siviili- ja kauppaoikeuden alalla, sovellettavaa lainsäädäntöä ja oikeusapua rajat ylittävissä tilanteissa, joissa on mukana kolmansia maita;
33. kannustaa harkitsemaan Bryssel I -asetuksen[16] tuomiovaltaa koskevien sääntöjen laajentamista kolmansien maiden syytettyihin oikeustoimissa sellaisia yhtiöitä vastaan, joilla on selvä yhteys johonkin jäsenvaltioon – joko koska niillä on kotipaikka tai huomattavaa yritystoimintaa siellä tai niiden päätoimipaikka on EU:ssa – tai yhtiöitä, joille EU on keskeinen menekkialue;
34. kehottaa parantamaan todisteiden saatavuutta tehostamalla menettelyjä todisteiden julkistamiseksi;
35. muistuttaa, että kun yritykset tekevät ihmisoikeusloukkauksia, niihin voi liittyä henkilökohtainen rikosoikeudellinen vastuu, ja kehottaa panemaan tällaisiin rikoksiin syyllistyneet syytteeseen asianmukaisella tasolla; kehottaa jäsenvaltioita poistamaan laillisia, menettelyllisiä ja käytännön ongelmia, jotka estävät syyttäjäviranomaisia tutkimasta ja asettamasta syytteeseen yhtiöitä ja/tai niiden edustajia, joilla on yhteyksiä ihmisoikeusrikoksiin;
36. kehottaa neuvostoa ja komissiota toimimaan SEUT-sopimuksen 83 artiklan mukaisesti säätääkseen rikosten ja seuraamusten määrittelyä koskevista vähimmäissäännöistä, kun kyseessä ovat erityisen vakavat rikokset, joilla on rajatylittävä ulottuvuus ja jotka koskevat yritysten kolmansissa maissa tekemiä vakavia ihmisoikeusloukkauksia, ottaen huomioon tällaisten rikosten luonne ja vaikutukset ja erityinen tarve torjua niitä yhteisin perustein;
37. tähdentää, että ihmisoikeuksien täysimääräinen noudattaminen tuotantoketjussa on keskeisen tärkeää eikä kyse ole ainoastaan kuluttajan oikeudesta valita; suosittelee "väärinkäytöksistä vapaa" -merkinnän luomista EU:n tasolla siten, että osallistuminen siihen olisi vapaaehtoista; toteaa, että sen avulla lisättäisiin tuottajien ja kuluttajien tietoisuutta ja sitä valvoisi riippumaton elin, jota ohjaisivat tiukat säännöt ja jolla olisi tutkintavaltuudet ja jonka tarkoituksena on varmentaa ja todistaa, ettei mitään väärinkäytöksiä ole tapahtunut kyseessä olevan hyödykkeen tuotantoketjun missään vaiheessa; katsoo, että EU:n ja jäsenvaltioiden olisi edistettävä tätä "väärinkäytöksistä vapaa" -merkintää; suosittaa, että tuotteille, joille tämä "väärinkäytöksistä vapaa" ‑merkintä myönnetään, olisi annettava etuja;
38. kehottaa voimakkaasti komissiota käynnistämään EU:n laajuisen kampanjan "väärinkäytöksistä vapaa" -merkinnän käyttöön ottamiseksi ja tunnetuksi tekemiseksi ja kannustamaan eurooppalaisia kuluttajia valitsemaan tuotteita ja yrityksiä, joilla on tämä merkintä; kehottaa myös kaikkia yrityksiä ottamaan käyttöön parhaat käytänteet ihmisoikeusasioissa ja niihin liittyvissä asioissa;
39. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita raportoimaan säännöllisesti toimista ihmisoikeuksien tosiasiallisen suojelun varmistamiseksi yritystoiminnan yhteydessä, saavutetuista tuloksista, puutteista suojelussa ja suositeltavista tulevista toimista, joilla näitä puutteita korjataan;
40. kehottaa puhemiestä välittämään tämän mietinnön neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, ihmisoikeuksista vastaavalle Euroopan unionin erityisedustajalle sekä ulkosuhdehallinnolle.
- [1] http://data.consilium.europa.eu/doc/document/ST-11855-2012-INIT/fi/pdf
- [2] http://data.consilium.europa.eu/doc/document/ST-10897-2015-INIT/fi/pdf
- [3] Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0470.
- [4] Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0076.
- [5] Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0394.
- [6] Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0049.
- [7] Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0050.
- [8] http://daccess-dds-ny.un.org/doc/UNDOC/GEN/G14/082/52/PDF/G1408252.pdf?OpenElement
- [9] http://www.unpri.org/whatsnew/realising-long-term-value-for-companies-and-investors/
- [10] https://wcd.coe.int/ViewDoc.jsp?p=&Ref=CM/Rec(2016)3&Language=lanEnglish&Ver=original&BackColorInternet=DBDCF2&BackColorIntranet=FDC864&BackColorLogged=FDC864&direct=true
- [11] COM(2011)0681.
- [12] COM(2001)0366.
- [13] https://www.unglobalcompact.org/what-is-gc/mission/principles
- [14] EUVL L 201, 20.12.2013, s. 60.
- [15] http://ec.europa.eu/trade/policy/countries-and-regions/development/generalised-scheme-of-preferences/
- [16] http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=URISERV:l33054
LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA
Hyväksytty (pvä) |
12.7.2016 |
|
|
|
|
Lopullisen äänestyksen tulos |
+: –: 0: |
62 5 1 |
|||
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
Lars Adaktusson, Michèle Alliot-Marie, Nikos Androulakis, Francisco Assis, Petras Auštrevičius, Amjad Bashir, Mario Borghezio, Elmar Brok, Klaus Buchner, James Carver, Lorenzo Cesa, Javier Couso Permuy, Andi Cristea, Mark Demesmaeker, Georgios Epitideios, Knut Fleckenstein, Anna Elżbieta Fotyga, Eugen Freund, Michael Gahler, Iveta Grigule, Sandra Kalniete, Manolis Kefalogiannis, Afzal Khan, Janusz Korwin-Mikke, Andrey Kovatchev, Eduard Kukan, Ilhan Kyuchyuk, Arne Lietz, Barbara Lochbihler, Sabine Lösing, Andrejs Mamikins, David McAllister, Tamás Meszerics, Francisco José Millán Mon, Javier Nart, Pier Antonio Panzeri, Demetris Papadakis, Ioan Mircea Paşcu, Vincent Peillon, Alojz Peterle, Tonino Picula, Cristian Dan Preda, Jozo Radoš, Sofia Sakorafa, Jacek Saryusz-Wolski, Jaromír Štětina, Charles Tannock, Ivo Vajgl, Geoffrey Van Orden, Hilde Vautmans, Boris Zala |
||||
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
Laima Liucija Andrikienė, Andrzej Grzyb, Takis Hadjigeorgiou, Marek Jurek, Soraya Post, Tokia Saïfi, Igor Šoltes, Eleni Theocharous, Traian Ungureanu, Bodil Valero, Marie-Christine Vergiat, Janusz Zemke |
||||
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta) |
Beatriz Becerra Basterrechea, Therese Comodini Cachia, Ignazio Corrao, Edouard Ferrand, Liliana Rodrigues |
||||