MIETINTÖ vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2015 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla

28.11.2016 - (2016/2219(INI))

Ulkoasiainvaliokunta
Esittelijä: Josef Weidenholzer


Menettely : 2016/2219(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari :  
A8-0355/2016
Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
A8-0355/2016
Hyväksytyt tekstit :

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2015 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla

(2016/2219(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan, joka tuli voimaan 24. lokakuuta 1945,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja muut YK:n ihmisoikeussopimukset ja -välineet ja erityisesti kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen sekä New Yorkissa 16. joulukuuta 1966 allekirjoitetun taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon keskeiset kansainväliset ihmisoikeussopimukset, myös YK:n yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista, jonka osapuoli Euroopan unioni on,

–  ottaa huomioon 18. joulukuuta 1979 tehdyn kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen (CEDAW)[1],

–  ottaa huomioon YK:n yleissopimuksen lapsen oikeuksista ja 27. marraskuuta 2014 antamansa päätöslauselman kyseisen sopimuksen 25. vuosipäivästä[2],

–  ottaa huomioon 18. joulukuuta 1990 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien suojelemisesta[3],

–  ottaa huomioon YK:n julistuksen oikeudesta kehitykseen[4],

–  ottaa huomioon YK:n julistuksen alkuperäiskansojen oikeuksista sekä päätösasiakirjan 25. syyskuuta 2014 pidetystä YK:n yleiskokouksen korkean tason täysistunnosta, joka tunnetaan nimellä alkuperäiskansojen maailmankonferenssi[5],

–  ottaa huomioon 25. kesäkuuta 1993 hyväksytyn Wienin julistuksen ja toimintaohjelman[6],

–  ottaa huomioon Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman vuodelta 1995[7], kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin (ICPD) toimintaohjelman vuodelta 1994[8] ja niiden tarkistuskonferenssien tulokset,

–  ottaa huomioon kansallisia ihmisoikeusinstituutioita koskevat YK:n Pariisin periaatteet[9],

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 25 artiklan, joka koskee ikääntyneiden henkilöiden oikeuksia,

–  ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2, 3, 8, 21 ja 23 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 207 artiklan,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan (jäljempänä komission varapuheenjohtaja / korkea edustaja) 28. kesäkuuta 2016 julkaiseman asiakirjan ”Jaettu näkemys, yhteinen toiminta: vahvempi Eurooppa – Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittinen globaalistrategia”[10],

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategiakehyksen ja toimintasuunnitelman sellaisena kuin ulkoasiainneuvosto sen hyväksyi 25. kesäkuuta 2012[11],

–  ottaa huomioon 8. joulukuuta 2009 annetut ulkoasiainneuvoston päätelmät kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamisen edistämisestä[12] ja päivitetyt EU:n suuntaviivat samasta aiheesta[13],

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan toimintasuunnitelman 2015–2019, jonka neuvosto hyväksyi 20. heinäkuuta 2015[14],

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksia koskevat EU:n suuntaviivat,

–  ottaa huomioon EU:n suuntaviivat uskonnon tai vakaumuksen vapauden edistämisestä ja suojelemisesta[15],

–  ottaa huomioon neuvoston 24. kesäkuuta 2013 hyväksymät suuntaviivat homo- ja biseksuaalien, transihmisten sekä intersukupuolisten henkilöiden (hlbti) kaikkien ihmisoikeuksien edistämiseksi ja suojelemiseksi[16],

–  ottaa huomioon parlamenttien välisistä suhteista vastaaville Euroopan parlamentin valtuuskunnille tarkoitetut suuntaviivat ihmisoikeuksien ja demokratian edistämisestä niiden EU:n ulkopuolisiin maihin suuntautuvilla vierailuilla[17],

–  ottaa huomioon neuvoston 20. kesäkuuta 2016 hyväksymän EU:n vuosikertomuksen ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2015[18],

–  ottaa huomioon neuvoston 26. lokakuuta 2015 hyväksymän toimintasuunnitelman ”Sukupuolten tasa-arvoa ja naisten vaikutusvaltaa edistävät toimenpiteet: Tyttöjen ja naisten elämän muuttaminen EU:n ulkosuhteiden avulla (2016–2020)”[19],

–  ottaa huomioon neuvoston 16. kesäkuuta 2016 hyväksymät päätelmät hlbti-henkilöiden tasa-arvosta[20] ja luettelon komission toimista hlbti-henkilöiden tasa-arvon edistämiseksi[21],

–  ottaa huomioon 26. toukokuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät sukupuolten tasa-arvosta ja kehityksestä[22],

–  ottaa huomioon 13. toukokuuta 2015 vahvistetun Euroopan muuttoliikeagendan[23] sekä 20. heinäkuuta 2015[24], 14. syyskuuta 2015[25] ja 22. syyskuuta 2015[26] annetut neuvoston päätelmät muuttoliikkeestä,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksista vastaavan Euroopan unionin erityisedustajan toimeksiannon jatkamisesta 17. helmikuuta 2015 annetun neuvoston päätöksen 2015/260[27],

–  ottaa huomioon 5. joulukuuta 2014 annetut neuvoston päätelmät lasten oikeuksien edistämisestä ja suojelusta[28],

–  ottaa huomioon 14. toukokuuta 2012 annetut neuvoston päätelmät aiheesta ”EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan vaikutuksen lisääminen: muutossuunnitelma”[29],

–  ottaa huomioon neuvoston 20. syyskuuta 2016 hyväksymät tarkistetut EU:n indikaattorit kokonaisvaltaiselle lähestymistavalle naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevien YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien 1325 ja 1820 täytäntöönpanoon EU:ssa[30],

–  ottaa huomioon 11. toukokuuta 2011 tehdyn Euroopan neuvoston Istanbulin yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta[31],

–  ottaa huomioon 21. maaliskuuta 2011 annetun neuvoston päätöksen Kansainvälisestä rikostuomioistuimesta ja yhteisen kannan 2003/444/YUTP kumoamisesta[32],

–  ottaa huomioon komission sekä komission varapuheenjohtajan / korkean edustajan antaman yhteisen tiedonannon Euroopan naapuruuspolitiikan (ENP) tarkistuksesta[33],

–  ottaa huomioon 11.–12. marraskuuta 2015 hyväksytyn Vallettan toimintasuunnitelman[34],

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston 13. lokakuuta 2015 antaman päätöslauselman naisista, rauhasta ja turvallisuuden täytäntöönpanosta[35],

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston 19. kesäkuuta 2008 antaman päätöslauselman seksuaalisesta väkivallasta sotarikoksena[36],

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston 31. lokakuuta 2000 antaman päätöslauselman naisista, rauhasta ja turvallisuudesta[37],

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 18. joulukuuta 2014 antaman päätöslauselman maahanmuuttajien suojelusta[38],

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden loukkauksista antamansa kiireelliset päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman ”EU:n Afrikka-hätärahasto: kehitysapuun ja humanitaariseen apuun liittyvät vaikutukset”[39],

–  ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman ihmiskaupan torjunnasta EU:n ulkosuhteissa[40],

–  ottaa huomioon 28. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman sairaaloihin ja kouluihin kohdistetuista hyökkäyksistä kansainvälisen humanitaarisen oikeuden rikkomisena[41],

–  ottaa huomioon 12. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman Välimeren tilanteesta ja tarpeesta kokonaisvaltaiselle EU:n lähestymistavalle muuttoliikkeeseen[42],

–  ottaa huomioon 4. helmikuuta 2016 antamansa päätöslauselman niin kutsutun Isisin/Da’eshin järjestelmällisesti toteuttamasta uskonnollisten vähemmistöjen joukkomurhasta[43],

–  ottaa huomioon 17. joulukuuta 2015 antamansa päätöslauselman vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2014 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla[44],

–  ottaa huomioon 10. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman muuttoliikkeestä ja pakolaisista Euroopassa[45],

–  ottaa huomioon 8. lokakuuta 2015 antamansa päätöslauselman sukupuolten tasa-arvoa ja naisten vaikutusvallan lisäämistä kehitysyhteistyössä koskevan Euroopan unionin toimintasuunnitelman uudistamisesta[46],

–  ottaa huomioon 8. lokakuuta 2015 antamansa päätöslauselman kuolemanrangaistuksesta[47],

–  ottaa huomioon 8. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman ihmisoikeuksista ja teknologiasta: digitaalisten valvonta- ja tunkeutumisjärjestelmien vaikutukset kolmansien maiden ihmisoikeustilanteeseen[48],

–  ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan vuosittaisesta selvityksestä Euroopan parlamentille[49],

–  ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman EU:n painopisteistä YK:n ihmisoikeusneuvostossa vuonna 2015[50],

–  ottaa huomioon 18. syyskuuta 2014 antamansa päätöslauselman Irakin ja Syyrian tilanteesta sekä Isisin toteuttamista hyökkäyksistä, mukaan lukien vähemmistöjen vaino[51],

–  ottaa huomioon 27. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman aseistettujen miehittämättömien ilma-alusten käytöstä[52],

–  ottaa huomioon 10. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman kastijärjestelmään perustuvasta syrjinnästä[53] sekä vähemmistökysymyksiä käsittelevän YK:n erityisraportoijan 28. tammikuuta 2016 antaman raportin vähemmistöistä ja kastijärjestelmään perustuvasta syrjinnästä[54],

–  ottaa huomioon 13. kesäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman lehdistön ja tiedotusvälineiden vapaudesta maailmassa[55],

–  ottaa huomioon 11. joulukuuta 2012 antamansa päätöslauselman digitaalisen vapauden strategiasta EU:n ulkopolitiikassa[56],

–  ottaa huomioon 17. marraskuuta 2011 antamansa päätöslauselman EU:n tuesta Kansainväliselle rikostuomioistuimelle: vastaukset haasteisiin ja ongelmien ratkaiseminen[57],

–  ottaa huomioon 7. heinäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman demokratiakehitystä edistävästä EU:n ulkopolitiikasta[58],

–  ottaa huomioon 17. kesäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman ihmisoikeuksien puolustajien hyväksi toteutettavista EU:n toimista[59],

–  ottaa huomioon yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n suuntaviivat, joilla pannaan täytäntöön YK:n ihmisoikeusneuvoston 6. heinäkuuta 2011 hyväksymässä päätöslauselmassa 17/4 hyväksytty suojeluun, kunnioitukseen ja korjaamiseen perustuva YK:n toimintakehys[60],

–  ottaa huomioon eurooppalaisen demokratiarahaston vuosikertomuksen 2015[61],

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön sekä kehitysvaliokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A8-0355/2016),

A.  ottaa huomioon, että SEU:n 21 artiklassa unioni määrätään sitoutumaan yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan (YUTP), joka perustuu sen perustamisen johtoajatuksena oleviin periaatteisiin ja joita unioni pyrkii edistämään muualla maailmassa, ja että näitä periaatteita ovat demokratia, oikeusvaltio, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallisuus ja jakamattomuus, ihmisarvon kunnioittaminen, tasa-arvo ja yhteisvastuu sekä Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan periaatteiden ja kansainvälisen oikeuden noudattaminen;

B.  toteaa, että SEUT:n 207 artiklassa vaaditaan, että unionin kauppapolitiikkaa harjoitetaan unionin ulkoista toimintaa koskevien periaatteiden ja tavoitteiden mukaisesti;

C.  toteaa, että SEU:n 3 artiklassa määrätään seuraavasti: ”Unioni vaalii ja puolustaa arvojaan ja etujaan kansainvälisissä suhteissaan ja edistää osaltaan kansalaistensa suojelua. Se edistää osaltaan rauhaa, turvallisuutta, maapallon kestävää kehitystä, kansojen välistä yhteisvastuuta ja keskinäistä kunnioitusta, vapaata ja oikeudenmukaista kauppaa, köyhyyden poistamista ja ihmisoikeuksien, erityisesti lapsen oikeuksien suojelua, sekä kansainvälisen oikeuden tarkkaa noudattamista ja kehittämistä, etenkin Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan periaatteiden kunnioittamista.”;

D.  toteaa, että ihmisoikeuksien jakamattomuuden ja yleismaailmallisuuden edistäminen ja turvaaminen ovat unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan keskeisiä tavoitteita, kuten kaikissa kolmansien maiden kanssa tehtävien unionin sopimuksien ihmisoikeuslausekkeessa vahvistetaan;

E.  toteaa, että ihmisoikeuksien kunnioittaminen, rauha, turvallisuus ja kehitys ovat sidoksissa toisiinsa ja toisiaan vahvistavia;

F.  toteaa, että ihmisoikeudet ja demokratiatuki olisi sisällytettävä kaikkiin unionin ulkoisen ulottuvuuden politiikkoihin, joista mainittakoon kehitys, muuttoliike, turvallisuus, terrorismin torjunta, naapuruuspolitiikka, laajentuminen ja kauppa, erityisesti panemalla täytäntöön ihmisoikeuslausekkeita;

G.  pitää sisäistä ja ulkoista johdonmukaisuutta keskeisenä ihmisoikeuksien alalla unionin ulkomailla harjoittaman ihmisoikeuspolitiikan uskottavuuden vuoksi ja katsoo, että unionin sisäisen ja ulkoisen politiikan ja ulkoisen politiikan eri toimien keskinäistä johdonmukaisuutta on ehdottomasti lisättävä, jotta unioni voi harjoittaa menestyksellistä ja vaikuttavaa ihmisoikeus- ja demokratiapolitiikkaa; katsoo, että suurempi johdonmukaisuus antaisi unionille mahdollisuuden reagoida ihmisoikeusloukkauksiin entistä nopeammin ja tehokkaammin heti niiden ilmettyä; katsoo, että yhtenäisyyden haaste tulee korostetusti esiin nykyisessä muuttoliikepolitiikassa;

H.  toteaa, että arvot, jotka koskevat vapautta, ihmisoikeuksien kunnioittamista sekä säännöllisten ja aitojen vaalien pitämisen periaatetta, ovat olennainen osa demokratiaa; toteaa, että demokraattisille hallintojärjestelmille on vapaiden ja vilpittömien vaalien lisäksi tunnusomaista avoin ja vastuuvelvollinen hallinto, oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen, sananvapaus, ihmisoikeuksien kunnioittaminen, riippumaton oikeuslaitos sekä kansainvälisen oikeuden ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten noudattaminen;

I.  ottaa huomioon, että ihmisoikeudet ovat uhattuina kaikkialla maailmassa, ja toteaa, että autoritaariset hallinnot ovat vakava uhka ihmisoikeuksien yleismaailmallisuuden periaatteelle; toteaa, että maailmassa on lukuisia pyrkimyksiä kaventaa kansalaisyhteiskunnan liikkumatilaa, myös monenvälisillä foorumeilla; toteaa, että ihmisoikeusloukkauksista on kielteisiä seurauksia yksilölle, hänen sukulaisilleen ja yhteiskunnalle;

J.  toteaa, että unionilla oli keskeinen rooli hyväksyttäessä vuoteen 2030 ulottuva kestävän kehityksen toimintaohjelma, jonka tavoitteena on toteuttaa ihmisoikeudet kaikille ihmisille;

K.  ottaa huomioon, että neuvosto hyväksyi 20. heinäkuuta 2015 uuden ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan toimintasuunnitelman (2015–2019), jotta unioni voisi vastata kyseisiin haasteisiin käyttäen ihmisoikeusvälineitään kohdennetummin, järjestelmällisemmin ja koordinoidummin; katsoo, että tämä toimintasuunnitelma olisi pantava täytäntöön yhdenmukaisesti sukupuolten tasa-arvon edistämistä koskevan toimintasuunnitelman (2016–2020) kanssa;

L.  ottaa huomioon, että komission varapuheenjohtaja / korkea edustaja on ilmoittanut, että ihmisoikeudet kuuluvat hänen ensisijaisiin yleistavoitteisiinsa ja että hän aikoo käyttää niitä suunnannäyttäjänä kaikissa suhteissa kolmansiin maihin; ottaa huomioon, että hän on usein korostanut myös unionin sitoutumista ihmisoikeuksien edistämiseen kaikissa ulkosuhteissa ”ilman poikkeuksia”;

M.  ottaa huomioon, että unionin sitoutuminen tehokkaaseen monenvälisyyteen, jonka ytimessä on YK, on olennainen osa unionin ulkopolitiikkaa ja perustuu käsitykseen, että yleismaailmallisiin sääntöihin ja arvoihin perustuvan monenvälisen järjestelmän avulla voidaan parhaiten käsitellä maailmanlaajuisia kriisejä, haasteita ja uhkia; toteaa, että toimiminen yhdessä kolmansien maiden kanssa kaikilla kahden- ja monenvälisillä foorumeilla on yksi tehokkaimmista keinoista käsitellä kolmansien maiden ihmisoikeuskysymyksiä;

N.  toteaa, että YK:n ihmisoikeusneuvoston säännölliset istunnot, erityisraportoijien nimittäminen, yleismaailmallista määräaikaistarkastelua koskeva mekanismi ja jonkin tietyn maan tilannetta tai tiettyä asiaa koskevat erityistoimenpiteet edistävät kaikki osaltaan kansainvälisiä pyrkimyksiä ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden edistämiseen ja kunnioittamiseen;

O.  toteaa, että unioni katsoo tiiviin yhteistyön kolmansien maiden kansalaisyhteiskuntien ja ihmisoikeuksien puolustajien kanssa kuuluvan sen tärkeimpiin painopisteisiin ihmisoikeuksien edistämisessä ja ihmisoikeusloukkausten torjunnassa;

P.  toteaa, että 22. lokakuuta 2013 antamassaan päätöslauselmassa paikallisviranomaisista ja kansalaisyhteiskunnasta: Euroopan sitoutuminen kestävän kehityksen tukemiseen[62], parlamentti ilmaisee suuren huolensa kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden tukahduttamisesta, pitää tärkeänä sellaisen seurantajärjestelmän kehittämistä, jolla arvioidaan toimintalinjoissa ja säännöksissä tapahtunutta edistystä, ja kehottaa edistämään kansalaisyhteiskunnan organisaatioille suotuisaa toimintaympäristöä; toteaa, että monet maat ovat viime aikoina hyväksyneet kansalaisjärjestöjä koskevia tiukkoja lakeja, joissa ulkomaiset järjestöt julistetaan ei-toivotuiksi, jos niiden katsotaan olevan uhka maan perustuslailliselle järjestykselle, puolustukselle tai turvallisuudelle; toteaa, että pelkästään vuonna 2015 maailmassa sai surmansa 185 ympäristö- ja ihmisoikeusaktivistia, joista 66 prosenttia Latinalaisessa Amerikassa;

Q.  toteaa, että yhä useampi maa, erityisesti Aasiassa, Lähi-idässä ja Afrikassa, käyttää matkustuskieltoja välineenä, jolla estetään ihmisoikeuksien puolustajia osallistumasta kansainvälisiin tapahtumiin;

R.  ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 18 ja 19 artiklan mukaan jokaisella on oikeus ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapauteen sekä mielipiteen- ja sananvapauteen, johon sisältyy mielipiteenvapaus ilman ulkopuolista puuttumista sekä oikeus valtioiden rajoista riippumatta hankkia, vastaanottaa ja levittää tietoja ja ajatuksia kaikkien tiedotusvälineiden kautta; toteaa sellaisten tapausten määrän nousseen jyrkästi, joissa henkilöitä on vainottu, vaikka he ovat vain rauhanomaisesti käyttäneet oikeuttaan mielipiteen- ja sananvapauteen ja hartaudenharjoittamiseen;

S.  ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 20 artiklan mukaan jokaisella on oikeus rauhanomaiseen kokoontumis- ja yhdistymisvapauteen; toteaa, että YK:n ihmisoikeusneuvoston päätöslauselmassa 21/16 muistutetaan valtioita niiden velvollisuudesta kunnioittaa ja suojella täysimääräisesti yksilöiden oikeutta kokoontua rauhanomaisesti ja yhdistyä vapaasti, verkossa ja sen ulkopuolella, ja toteaa, että ajatuksen-, omantunnon-, uskonnon- ja vakaumuksenvapautta on tuettava uskontojen ja kulttuurien välisten vuoropuhelujen avulla;

T.  ottaa huomioon, että kansainvälisen humanitaarisen lainsäädännön ja ihmisoikeuksien perussäännöt sisältyvät Geneven yleissopimuksiin ja niiden lisäpöytäkirjoihin ja että ne ovat kaikkien ihmisoikeustoimien ytimessä; katsoo, että siviilien ja maansisäisten pakolaisten suojelusta on huolehdittava konfliktialueilla täysin puolueettomasti ja avun on oltava riippumatonta;

U.  toteaa, että alueen laiton miehittäminen on kansainvälisen oikeuden jatkuvaa rikkomista, joka kansainvälisen humanitaarisen oikeuden mukaan käynnistää miehittäjävaltion velvollisuuden kyseisen alueen siviiliväestöä kohtaan;

V.  toteaa, että todisteita sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan on vaikea säilyttää – erityisesti aikoina, jolloin väkivaltaa pakenevia pakolaisia on ennennäkemätön määrä; katsoo, että todisteiden säilyttäminen on välttämätöntä syyllisten saamiseksi oikeuden eteen;

W.  toteaa, että yritykset sulkea Yhdysvaltojen Guantánamo Bayn vankila epäonnistuivat ja vain 20 vankia vapautettiin tai siirrettiin muualle vuonna 2015;

X.  toteaa, että koko maailmassa on yhä enemmän sotaa, aseellisia selkkauksia tai muita epäinhimillisiä oloja pakenevia ihmisiä, ja toteaa, että nämä pakolaisvirrat ja muuttoliikkeen eri muodot ovat sekä unionille että koko maailmalle merkittävä haaste, joka edellyttää välittömiä, tehokkaita ja kestäviä ratkaisuja yhteisten eurooppalaisten arvojen mukaisesti; toteaa, että komission, joka on maailman suurin avunantaja, tarjoamalla humanitaarisella avulla autetaan pakolaisia ja maan sisäisesti siirtymään joutuneita yli 350 maassa;

Y.  katsoo, että muuttajiin kohdistuvan ihmissalakuljetuksen, ihmiskaupan ja työvoiman hyväksikäytön torjunta edellyttää lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin toimia, kuten toimia rikollisverkostojen toiminnan estämiseksi ja rikollisten saattamiseksi oikeuden eteen, tietojen keräämistä ja analysointia, toimia uhrien suojelemiseksi ja laittomasti oleskelevien siirtolaisten palauttamiseksi sekä yhteistyötä kolmansien maiden kanssa pidemmän aikavälin strategioiden lisäksi, jotta puututaan ihmiskaupan ja ihmissalakuljetuksen kohteena olevien henkilöiden kysyntään ja muuttoliikkeen perimmäisiin syihin, jotka pakottavat ihmisiä turvautumaan ihmissalakuljettajiin;

Z.  toteaa, että oikeuslaitos on välttämätön ihmisoikeuksien kunnioittamisen edistämiseksi ja että unioni ja sen jäsenvaltiot ovat kannattaneet Kansainvälistä rikostuomioistuinta ehdoitta tuomioistuimen perustamisesta lähtien, kannattaneet Rooman perussäännön yleismaailmallista luonnetta ja puolustaneet tuomioistuimen koskemattomuutta sen riippumattomuuden lujittamiseksi;

AA.  ottaa huomioon, että kuolemanrangaistuksen poistamiseksi on tähän mennessä saatu aikaan huomattavaa edistystä ja että monet maat ovat keskeyttäneet kuolemanrangaistusten täytäntöönpanon ja toiset ovat toteuttaneet asiassa lainsäädäntötoimia; toteaa, että vuonna 2015 teloitusten kokonaismäärä nousi huomattavasti ja niistä lähes 90 prosenttia tapahtui vain kolmessa valtiossa: Iranissa, Pakistanissa ja Saudi-Arabiassa; huomauttaa, että Valko-Venäjä on ainoa Euroopan maa, joka ei vielä ole poistanut kuolemanrangaistusta;

AB.  toteaa, että sukupuolten tasa-arvo on eurooppalaisten arvojen ytimessä ja kuuluu unionin oikeudellisiin ja poliittisiin puitteisiin ja se on myös keskeinen osa vuoteen 2030 ulottuvaa YK:n toimintaohjelmaa; toteaa, että naisiin ja tyttöihin kohdistuva väkivalta ja syrjintä ovat lisääntyneet huomattavasti viime vuosina erityisesti sota-alueilla ja autoritaarisissa hallintojärjestelmissä;

AC.  toteaa, että Unicefin mukaan 250 miljoonaa lasta maailmassa asuu konfliktista kärsivissä maissa ja lähes 50 miljoonaa lasta on joko joutunut siirtymään kotiseudultaan väkivallan, sodan ja sen kauheuksien tai terrorismin ja kapinoiden vuoksi tai he ovat siirtyneet rajojen yli ja kärsivät edelleen kaikenlaisesta syrjinnästä, väkivallasta, riistosta, hyväksikäytöstä, pakkotyöstä, köyhyydestä ja aliravitsemuksesta;

AD.  toteaa, että Unicefin mukaan yksi lapsi 200:sta maailmassa on pakolaislapsi, lähes kolmasosa syntymämaansa ulkopuolella asuvista lapsista on pakolaisia ja pakolaislasten lukumäärä kaksinkertaistui vuosina 2005–2015;

AE.  toteaa, että ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 25 artiklan mukaan jokaisella on oikeus elintasoon, joka on riittävä turvaamaan hänen ja hänen perheensä terveyden ja hyvinvoinnin, ja äideillä ja lapsilla on oikeus erityiseen huoltoon ja apuun, myös lääkintähuoltoon; katsoo, että koulutuksen, ravinnon ja terveydenhuollon saatavuus olisi taattava kaikille lapsille; toteaa, että YK:n ihmisoikeusneuvoston päätöslauselmassa 26/28(36) vaaditaan, että seuraavassa ihmisoikeusneuvoston sosiaalifoorumin kokouksessa keskitytään lääkkeiden saatavuuteen osana jokaisen ihmisen oikeutta parhaimpaan mahdolliseen fyysiseen terveyteen ja mielenterveyteen; toteaa, että Maailman terveysjärjestön WHO:n perussäännön mukaan mahdollisimman hyvä terveydentila on jokaisen ihmisen perusoikeus rotuun, uskontoon, poliittiseen kantaan ja taloudelliseen tai yhteiskunnalliseen asemaan katsomatta;

AF.  toteaa, että lapsen oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen mukaan viranomaisten on kunnioitettava toisesta tai molemmista vanhemmistaan erossa olevan lapsen oikeuksia;

AG.  ottaa huomioon, että monissa maailman osissa vähemmistöt, myös hlbti-ihmiset, kohtaavat yhä väkivaltaa ja laitonta syytteeseen asettamista ja että syrjintä terveydenhuollossa, koulutuksessa, työpaikoilla ja muilla aloilla on laajalle levinnyttä;

AH.  ottaa huomioon, että joka puolelta maailmaa raportoidaan yhä joidenkin yksityisen sektorin toimijoiden väärinkäytöksistä aiheutuvista kansalaisoikeuksien ja poliittisten oikeuksien sekä taloudellisten, työelämän, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien loukkauksista sekä ympäristövahingoista; toteaa, että korruption, veronkierron, laittomien pääomavirtojen ja ihmisoikeusloukkausten välillä on vahva yhteys;

AI.  ottaa huomioon, että yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevia YK:n suuntaviivoja sovelletaan kaikkiin valtioihin ja kaikkiin yrityksiin, toisin sanoen sekä yrityksiin, joiden toiminta on valtioiden rajat ylittävää, että muihin yrityksiin riippumatta niiden koosta, toimialasta, sijainnista, omistuksesta tai rakenteesta, mutta tehokkaat valvonta- ja seuraamusmekanismit ovat edelleen haaste suuntaviivojen maailmanlaajuisessa täytäntöönpanossa; katsoo, että pienten ja keskisuurten yritysten erityispiirteet on otettava asianmukaisesti huomioon ja sisällytettävä niiden mahdollisuuksien mukaan mukautettuun, yritysten yhteiskuntavastuuta koskevaan joustavaan lähestymistapaan;

AJ.  toteaa, että lokakuussa 2015 komissio julkaisi uuden kaupankäyntistrategiansa ”Kaikkien kauppa”, jossa se ilmaisee tavoitteensa käyttää kauppaa keinona vahvistaa ihmisoikeuksia kolmansissa maissa;

AK.  toteaa, että vuonna 2015 unioni alkoi laatia lainsäädäntöä, jolla puututaan sellaiseen mineraalien kauppaan, joka ruokkii konflikteja;

AL.  toteaa, että kansallisia ja kansainvälisiä urheilutapahtumia, kuten olympialaisia ja jalkapallon MM-kilpailuja, ei saisi käyttää poliittisiin tarkoitusperiin vaan ne olisi järjestettävä kaikkia ihmisoikeuksia täysin noudattaen olympialaisten peruskirjan mukaisesti, niiden tavoitteena olisi pidettävä ihmiskunnan harmonista kehitystä ja niissä olisi pyrittävä edistämään rauhanomaista yhteiskuntaa, jossa ihmisoikeuksia ja ihmisarvoa suojellaan, eikä niissä saisi esiintyä esimerkiksi kansallisuuteen, rotuun, uskontoon, politiikkaan, sukupuoleen, sukupuoli-identiteettiin, seksuaaliseen suuntautumiseen tai sukupuoliominaisuuksiin perustuvaa syrjintää;

AM.  toteaa, että ympäristömuutokset heikentävät kaikkien perustavimpia ihmisoikeuksia, kuten veden, luonnonvarojen ja ravinnon saatavuutta;

Ihmisoikeuksien keskeinen asema unionin ulkopolitiikassa

1.  ilmaisee vakavan huolensa siitä, että ihmisoikeuksien ja demokraattisten arvojen edistäminen ja suojelu ovat uhattuina kaikkialla maailmassa ja että monilla maailman alueilla, myös autoritaaristen hallintojen alaisuudessa, ihmisoikeuksien yleismaailmallisuuden periaate on vakavasti uhattuna myös Da’eshin kaltaisten terroristijärjestöjen vuoksi;

2.  ilmaisee vakavan huolensa lukuisista ja yhä lisääntyvistä yrityksistä kaventaa kansalaisyhteiskunnan ja ihmisoikeuksien puolustajien toimintamahdollisuuksia, kokoontumisvapauteen ja sananvapauteen kohdistuvista lisääntyvistä rajoituksista sekä siitä, että kaikkialla maailmassa, muun muassa Venäjällä, Turkissa ja Kiinassa, hyväksytään entistä enemmän kansalaisyhteiskuntaan vaikuttavia sortavia lakeja, myös terrorismin torjunnan varjolla (ottamalla käyttöön terrorismintorjuntalakeja, hätätilanteita ja turvatoimia), ja toteaa, että vaikutus ihmisoikeuksiin on usein kielteinen ja kyseisiä lakeja usein väärinkäytetään sortotarkoituksessa; muistuttaa, että tällaista lainsäädäntöä ei saisi millään tavoin käyttää kaventamaan kansalaisyhteiskunnan ryhmien toimintamahdollisuuksia; kehottaa tuomitsemaan selvästi tällaiset väärinkäytökset ja rikkomukset;

3.  korostaa voimakkaasti, että unioni on sitoutunut yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan ja kaikkiin muihin ulkosuhdealan toimintapolitiikkoihin, jotka perustuvat demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallisuuden ja jakamattomuuden, ihmisarvon kunnioittamisen, tasa-arvon ja yhteisvastuun periaatteiden edistämiseen sekä YK:n peruskirjan periaatteiden ja kansainvälisten ihmisoikeuksien ja humanitaarisen oikeuden kunnioittamiseen; muistuttaa, että nämä periaatteet ovat myös olennainen osa yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ylittäviä ulkoisia toimia, mukaan lukien kehitysyhteistyöpolitiikka ja humanitaarisen avun politiikka;

4.  kehottaa kaikkia unionin toimielimiä ja jäsenvaltioita noudattamaan sitoumuksiaan edistää demokratiaa ja oikeusvaltiota sekä suojella ihmisoikeuksia ja perusvapauksia, myös oikeutta kehitykseen kaikin rauhanomaisin keinoin, ja toteuttaa niitä käytännössä sekä asettaa ihmisoikeudet kaikilla tasoilla keskeiselle sijalle unionin suhteissa kolmansiin maihin, strategiset kumppanit mukaan luettuina;

5.  kehottaa jälleen jäsenvaltioita näyttämään esimerkkiä puhumalla yhdellä äänellä tukiessaan ihmisoikeuksien jakamattomuutta, keskinäistä riippuvuutta, keskinäistä suhdetta ja yleismaailmallisuutta ja erityisesti ratifioimalla kaikki YK:n vahvistamat kansainväliset ihmisoikeusvälineet;

6.  korostaa, että voidakseen olla uskottava toimija ulkosuhteissaan unionin olisi käsiteltävä ihmisoikeuksien ja demokraattisten arvojen kunnioittamista johdonmukaisemmin sisäisissä ja ulkoisissa politiikoissaan (hlbti-ihmisten oikeuksien edistämistä ja suojelua koskevat ihmisoikeusstrategiat ovat tässä ratkaisevan tärkeitä) ja pyrittävä toteuttamaan järjestelmällisesti yhtenäistä ja johdonmukaista ihmisoikeuspolitiikkaa;

7.  palauttaa mieliin pitkäaikaisen sitoutumisensa ihmisoikeuksien ja demokraattisten arvojen edistämiseen, mitä ilmentävät muun muassa vuosittain myönnettävä mielipiteenvapauden Saharov-palkinto, ihmisoikeuksien alivaliokunnan toiminta, demokratian tukeminen ja vaalitarkkailu, eurooppalainen demokratiarahasto sekä kuukausittaiset täysistuntokeskustelut ja päätöslauselmat tapauksista, joissa on loukattu ihmisoikeuksien sekä demokratian arvoja ja oikeusvaltion periaatteita, sekä monet parlamenttivaltuuskunnat;

8.  pitää erittäin huolestuttavana sitä, että monet ihmisoikeuksien puolustajat ovat nykyisin hyökkäyksen kohteena; kehottaa unionia ja erityisesti komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa omaksumaan toimintapolitiikan, jolla tuomitaan järjestelmällisesti ja yksiselitteisesti ihmisoikeuksien puolustajien surmaamiset ja kaikki yritykset kohdistaa heihin minkäänlaista väkivaltaa, vainoa, uhkailuja, ahdistelua, katoamisia, vangitsemisia tai mielivaltaisia pidätyksiä ja tuomitaan ne, jotka tekevät tai sietävät tällaisia julmuuksia, ja kehottaa tehostamaan julkista diplomaattista toimintaa siten, että ihmisoikeuksien puolustajia tuetaan avoimesti ja selkeästi myös silloin, kun he antavat lausuntoja monenvälisillä foorumeilla; kehottaa unionia antamaan tätä toimintapolitiikkaa koskevaa ohjausta, sillä näin lisätään unionin nykyisissä monissa suuntaviivoissa vahvistettujen unionin tämänhetkisten prioriteettien johdonmukaisuutta; kannustaa unionin edustustoja ja jäsenvaltioiden diplomaattiedustustoja tukemaan jatkossakin aktiivisesti ihmisoikeuksien puolustajia, erityisesti seuraamalla järjestelmällisesti oikeudenkäyntejä, vierailemalla vankilassa olevien ihmisoikeusaktivistien luona ja antamalla tarvittaessa julkilausumia yksittäisistä tapauksista; kehottaa perustamaan järjestelmän, jolla valvotaan kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksia tehokkaasti ja käyttäen selviä vertailuarvoja ja indikaattoreita; pitää tärkeänä demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevaa eurooppalaista rahoitusvälinettä (EIDHR), koska se on tärkeä väline, joka voi tarjota kiireellisesti suoraa taloudellista ja materiaalista tukea vaarassa oleville ihmisoikeuksien puolustajille, sekä hätärahastoa, josta unionin edustustot voivat antaa suoria kertaluonteisia avustuksia niille ihmisoikeuksien puolustajille, joiden henki on välittömässä vaarassa;

9.  kehottaa unionia ja sen jäsenvaltioita kannustamaan sellaisten YK:n Pariisin periaatteiden mukaisten kansallisten ihmisoikeusinstituutioiden perustamista, joilla on riittävästi valtuuksia, resursseja ja asiantuntemusta, jotta ne voivat edistää ihmisoikeuksien turvaamista ja kunnioittamista;

10.  korostaa tarvetta kehittää unionin ja sen kumppanimaiden parlamenttien välisiä suhteita keskinäiselle ymmärrykselle ja luottamukselle perustuvalla rehellisellä vuoropuhelulla, jonka tarkoituksena on edistää ihmisoikeuksia tehokkaasti;

Ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskeva unionin strategiakehys ja uusi toimintasuunnitelma

11.  suhtautuu myönteisesti ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevaan unionin toiseen toimintasuunnitelmaan (2015–2019) ja kehottaa unionia ja sen jäsenvaltioita panemaan siihen sisältyvät toimenpiteet täytäntöön täysimääräisesti, johdonmukaisesti, avoimesti ja oikea-aikaisesti sekä vahvistamaan demokratian tukemista; korostaa, että toimintasuunnitelman johdonmukainen täytäntöönpano edellyttää unionin ja sen jäsenvaltioiden välistä konsensusta ja koordinointia; kannustaa voimakkaasti jäsenvaltioita ottamaan enemmän vastuuta toimintasuunnitelman täytäntöönpanosta ja arvioinnista; korostaa, että jäsenvaltioiden olisi raportoitava toimintasuunnitelman täytäntöönpanosta;

12.  korostaa, että unionin on toisen toimintasuunnitelman kunnianhimoisten tavoitteiden saavuttamiseksi varattava riittävästi resursseja ja asiantuntemusta eli saatava asian parissa toimivia henkilöitä edustustoihin, komissioon ja Euroopan ulkosuhdehallintoon sekä varoja hankkeiden toteuttamiseen;

13.  katsoo, että vapaa kansalaisyhteiskunta on yksi ihmisoikeuksien ja demokraattisten arvojen suojelun ja tuen peruskivistä, ja on siksi huolissaan siitä, että kansalaisyhteiskunnan julkiset toimintamahdollisuudet ovat kutistumassa ja ihmisoikeuksien puolustajat ja toimittajat ovat yhä useammin hyökkäysten kohteena eri puolilla maailmaa; pitää myönteisenä sitä, että toimintasuunnitelmaan sisältyy kansalaisyhteiskunnan toimintaympäristöön kohdistuvien uhkien torjuntaa koskeva tavoite, ja kehottaa unionia panemaan esitetyt toimet täytäntöön; kehottaa kaikkia unionin ulkoiseen toimintaan osallistuvia osapuolia määrittämään ihmisoikeuksien ja demokraattisten vapauksien suojelun nykyiset puutteet ja puuttumaan niihin sekä tehostamaan yhteistyötä kansalaisyhteiskunnan, parlamenttien, poliittisten puolueiden ja paikallisviranomaisten ja paikan päällä toimivien alueellisten ja kansainvälisten järjestöjen kanssa; kiinnittää huomiota siihen, että toimintasuunnitelmaan ei sisälly erillistä tavoitetta kumppanimaiden demokraattisten vaatimusten edistämisestä; kehottaa komissiota laatimaan demokratian tukemista koskevat EU:n suuntaviivat;

Unionin vuosikertomus

14.  suhtautuu myönteisesti yrityksiin parantaa vuosikertomuksen ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevaa aihekohtaista osaa ja tehdä siitä tiiviimpi ja järjestelmällisempi sekä asettaa se suuren yleisön saataville entistä laajemmin; toistaa näkemyksensä, että vuosikertomusta olisi lujitettava omaksumalla objektiivisempi lähestymistapa siten, että saavutusten ja hyvien käytäntöjen lisäksi kertomuksessa korostettaisiin kolmansissa maissa eteen tulevia erityisiä haasteita ja rajoitteita ja lisäksi annettaisiin suosituksia korjaavista toimista ja annettaisiin tietoa toimista, joihin ulkosuhdehallinto on ryhtynyt näiden ongelmien ratkaisemiseksi; toistaa näkemyksensä, että vuosikertomukseen sisältyvien maakohtaisten raporttien olisi oltava mahdollisimman vähän kuvailevia ja että niiden olisi ilmennettävä maakohtaisten ihmisoikeusstrategioiden täytäntöönpanoa ja annettava yleiskuva unionin paikan päällä toteuttamien toimien vaikutuksista;

15.  kehottaa jälleen raportoimaan järjestelmällisesti ja kattavasti toteutetuista toimista, saavutetuista tuloksista ja poliittisista johtopäätöksistä, joita on tehty niiden toimien perusteella, joihin on ryhdytty parlamentin ihmisoikeuksien sekä demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden loukkauksia koskevista tapauksista antamien päätöslauselmien johdosta; korostaa, että ihmisoikeusloukkauksiin pitää reagoida nopeasti ja riittävän painokkaasti, jopa tällaisten loukkauksien alkuvaiheessa; pitää siksi myönteisinä ulkosuhdehallinnon ihmisoikeuksien alivaliokunnassa esittämiä jatkotoimia päätöslauselmille, jotka koskevat keskustelua ihmisoikeuksien sekä demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden loukkaustapauksista; pyytää jälleen komissiolta ja ulkosuhdehallinnolta kattavaa kirjallista vastausta ihmisoikeuksia ja demokratiaa käsittelevää vuosikertomusta koskevaan parlamentin päätöslauselmaan, joka on tärkeä osa kaikkien parlamentin esille ottamien seikkojen järjestelmällistä ja perusteellista seurantaa sekä parlamentaarista valvontaa; toistaa komission varapuheenjohtajalle / korkealle edustajalle osoittamansa pyynnön osallistua keskusteluun parlamentin jäsenten kanssa vuosittain kahdessa täysistunnossa, kerran unionin vuosikertomuksen esittelyn yhteydessä ja toisen kerran parlamentin mietinnön hyväksymisen yhteydessä;

Ihmisoikeuksista vastaava unionin erityisedustaja

16.  pitää tärkeänä, että ihmisoikeuksista vastaavalla unionin erityisedustajalla on vahvempi ja joustavampi toimeksianto, joka koskee unionin tehokkuuden, johdonmukaisuuden ja näkyvyyden lisäämistä ihmisoikeuksien ja demokraattisten periaatteiden edistämisessä kaikkialla maailmassa; kehottaa jälleen kerran tekemään tehtävästä pysyvän; katsoo lisäksi, että erityisedustajalla olisi oltava oikeus esiintyä julkisuudessa, aloiteoikeus, parempi julkinen näkyvyys sekä riittävästi resursseja ja asiantuntemusta;

17.  pitää erityisen tärkeänä sitä, että kansalaisyhteiskuntaa tuetaan järjestelmällisesti sekä kuullaan aidosti ja perusteellisesti valmisteltaessa erityisedustajan vierailua kumppanimaihin; pitää siksi myönteisenä erityisedustajan vahvaa yhteydenpitoa ihmisoikeuksien puolustajiin ja kansalaisyhteiskuntaan, mukaan lukien paikalliset edustajat, nuoret ja lapset sekä asiaankuuluvat kansainväliset järjestöt, ennen vierailujaan kolmansiin maihin, niiden aikana ja seurannan yhteydessä; korostaa tämänkaltaisen jatkuvan ja entistä vahvemman sitoumuksen merkitystä sekä selvän ja avoimen seurantamekanismin tarvetta; tukee täysimääräisesti erityisedustajan keskittymistä tehtävänsä keskeisenä prioriteettina kansalaisyhdyskunnan ja ihmisoikeuksien puolustajien toimintamahdollisuuksien edistämiseen ja suojelemiseen; kehottaa erityisedustajaa raportoimaan parlamentille säännöllisesti vierailuistaan; pitää valitettavana, että erityisedustajan työtä ja sen vaikutusta voi tarkastella vain osittain tutkimalla vuosittaista ihmisoikeusraporttia, hänen sosiaalisen median tilejään ja saatavilla olevia puheitaan; pitää valitettavana myös sitä, ettei hänen toiminnastaan tai suunnitelmistaan ole mitään virallista tietoa eikä tilanneraportteja tai arviointeja;

18.  kannustaa erityisedustajaa jatkamaan unionin ihmisoikeusprioriteettien järjestelmällistä puolustamista ja edistämään unionin yhteyksiä asiaankuuluviin alueellisiin ja kansainvälisiin ihmisoikeusjärjestöihin ja -mekanismeihin; kehottaa neuvostoa hyväksymään yleisperiaatteeksi, että ihmisoikeuksista vastaavan erityisedustajan kanssa tehtävä yhteistyö sisällytetään järjestelmällisesti tulevien alueellisten erityisedustajien toimeksiantoihin;

Maakohtaiset ihmisoikeus- ja demokratiastrategiat ja unionin edustustojen rooli

19.  pitää myönteisenä, että maakohtaisiin ihmisoikeus- ja demokratiastrategioihin on lisätty demokratia, sillä se on välttämätön osa kumppanimaiden ihmisoikeus- ja demokratiatilanteen kattavaa analyysia;

20.  toteaa jälleen, että on erittäin tärkeää ottaa maakohtaiset ihmisoikeus- ja demokratiastrategiat huomioon kaikilla kolmansia maita koskevan päätöksenteon tasoilla, myös korkean tason poliittisen vuoropuhelun ja ihmisoikeusvuoropuhelun, maakohtaisten strategia-asiakirjojen ja vuotuisten toimintaohjelmien valmistelussa;

21.  muistuttaa, että maakohtaisten ihmisoikeus- ja demokratiastrategioiden olisi vastattava kussakin maassa erityistilanteen mukaisesti toteutettavia unionin toimia, ja niissä olisi oltava mitattavissa olevia edistymisindikaattoreita sekä mahdollisuus muokata niitä tarvittaessa; huomauttaa, että maakohtaisia ihmisoikeus- ja demokratiastrategioita on arvioitava jatkuvasti; kehottaa tehostamaan edelleen unionin edustustojen, jäsenvaltioiden suurlähetystöjen ja unionin toimielinten yhteistyötä maakohtaisten ihmisoikeus- ja demokratiastrategioiden laadinnassa ja täytäntöönpanossa; toistaa pyyntönsä, että Euroopan parlamentin jäsenet saavat tutustua maakohtaisiin ihmisoikeus- ja demokratiastrategioihin ja heille annetaan tietoa siitä, kuinka unioni toteuttaa näitä strategioita ja että strategiat esitetään sellaisessa muodossa, että jäsenet voivat hoitaa asianmukaisesti valvontatehtävänsä;

22.  pitää erittäin tarpeellisena johdonmukaisen ja näkyvän, kansalaisyhteiskuntaa koskevan unionin toimintapolitiikan täytäntöönpanoa ja korostaa, että tarvitaan julkisen diplomatian käyttöä koskevaa yksityiskohtaisempaa tuntemusta; kannustaa julkaisemaan maakohtaiset ihmisoikeus- ja demokratiastrategiat sekä etenemissuunnitelmat ja perustamaan tapauksia koskevan tehokkaan palaute-, seuranta- ja tiedonjakomenetelmän;

23.  suhtautuu myönteisesti siihen, että kaikkiin unionin edustustoihin nimitetään ihmisoikeuksista ja/tai tasa-arvokysymyksistä vastaavat yhdyshenkilöt, ja palauttaa mieliin komission varapuheenjohtajalle / korkealle edustajalle ja ulkosuhdehallinnolle osoittamansa suosituksen laatia selkeät operatiiviset ohjeet ihmisoikeusasioiden yhdyshenkilön roolista; katsoo, että jäsenvaltioiden diplomaattikunnan olisi myös tuettava ihmisoikeusasioiden yhteyshenkilöiden työtä; pyytää, että ihmisoikeusasioiden yhteyshenkilöt olisivat riippumattomia ja saisivat toimia ilman että kolmansien maiden kansalliset viranomaiset puuttuvat poliittisesti heidän työhönsä tai häiritsevät sitä, erityisesti kun on kyse yhteyshenkilöiden kontakteista ihmisoikeusaktivisteihin ja kansalaisjärjestöihin; pitää erittäin tärkeänä, että unionin edustustojen koko henkilökunnalle annetaan koulutusta ihmisoikeuksia koskevista unionin suuntaviivoista;

24.  pitää myönteisenä, että EIDHR:n määrärahoja on lisätty ja menettelyjä yksinkertaistettu vuosiksi 2014–2020, ja kehottaa säilyttämään välineen väliarviointiin asti suunnitellut määrärahat nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen loppuajan; muistuttaa, että unionin eri rahoitusvälineiden olisi oltava keskenään johdonmukaisia ja toisiaan täydentäviä ja että on tarpeen varmistaa, että tällaista vahvistamista voidaan soveltaa myös kaikkiin ihmisoikeuksia palveleviin välineisiin;

25.  kehottaa hyväksymään vuosittain EIDHR:n vuotuiset toimintaohjelmat eikä kaksivuotista ohjelmaa, kuten viimeksi tehtiin (2016–2017), jotta varmistetaan mahdollisimman suuri joustavuus vastattaessa muuttuviin tilanteisiin sekä optimaalinen täydentävyys unionin muiden ulkoisten rahoitusvälineiden kanssa;

Ihmisoikeusvuoropuhelut ja -kuulemiset

26.  ilmaisee jälleen tukensa ihmisoikeusvuoropuheluille ja katsoo, että ne voivat olla kahdenvälisen sitoutumisen ja yhteistyön tehokas ja vaikuttava väline, jos osapuolilla on niiden yhteydessä mahdollisuus keskustella asiakysymyksistä ja lähettää merkityksellisiä, tuloskeskeisiä poliittisia viestejä, joihin liittyy johdonmukaisia jatkotoimia, jotka menevät pelkkää parhaita käytäntöjä ja haasteita koskevaa tietojenvaihtoa pidemmälle; kehottaa unionia sisällyttämään järjestelmällisesti naisten ja lasten tilannetta koskevan keskustelun kaikkiin ihmisoikeusvuoropuheluihin;

27.  pitää ihmisoikeuksiin keskittyvän vuoropuhelun käymistä arvokkaana myös sellaisten maiden kanssa, joilla on vakavia ihmisoikeuksiin liittyviä ongelmia; painottaa kuitenkin, että unionin on tehtävä selkeät poliittiset johtopäätökset, jos ihmisoikeusvuoropuhelut eivät johda myönteisiin tuloksiin; varoittaa jättämästä ihmisoikeuskysymyksiä sivuun korkean tason poliittisissa vuoropuheluissa;

28.  vaatii, ettei ihmisoikeuksia koskevia keskusteluja saa koskaan jättää muiden intressien varjoon korkean tason poliittisissa keskusteluissa; pyytää jälleen ulkosuhdehallintoa kehittämään mekanismin ihmisoikeusvuoropuhelujen arvioimiseksi, jotta niitä voitaisiin parantaa; katsoo, että jos vuoropuhelut jatkuvasti epäonnistuvat, olisi käytettävä vaihtoehtoisia välineitä kulloisenkin maan ihmisoikeuksien edistämisen tukemiseksi;

29.  kehottaa ulkosuhdehallintoa käymään järjestelmällisesti alustavia vuoropuheluja kansalaisyhteiskunnan kanssa, myös paikallistasolla, jotta niiden anti voidaan sisällyttää suoraan ihmisoikeusvuoropuheluun; pitää tärkeänä, että komission varapuheenjohtaja / korkeaa edustaja ja ulkosuhdehallinto nostavat ihmisoikeusvuoropuheluissa järjestelmällisesti esiin ihmisoikeuksien puolustajia koskevia yksittäisiä tapauksia; kehottaa ulkosuhdehallintoa seuraamaan järjestelmällisesti ihmisoikeusvuoropuheluissa annettuja sitoumuksia ja pitämään säännöllisesti seurantakokouksia kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa;

Ihmisoikeuksia koskevat unionin suuntaviivat

30.  suhtautuu myönteisesti ihmisoikeuksia koskeviin unionin suuntaviivoihin ja pitää niitä unionin ihmisoikeuksia koskevan ulkopolitiikan arvokkaana välineenä, jolla annetaan käytännön ohjeistusta unionin edustustoille ja jäsenvaltioiden diplomaattisille edustustoille; kehottaa jälleen hyväksymään viipymättä uudet unionin suuntaviivat lapsen oikeuksien edistämiseksi ja suojaamiseksi;

31.  pitää erittäin tärkeänä, että suuntaviivojen täytäntöönpanoa arvioidaan jatkuvasti selkeiden vertailuarvojen avulla; kehottaa komissiota laatimaan ja julkaisemaan perusteellisen arvion siitä, kuinka unionin edustustot ja jäsenvaltioiden diplomaattiset edustustot ovat panneet suuntaviivat täytäntöön kaikissa kolmansissa maissa, jotta voidaan löytää mahdolliset erot ja aukot täytäntöönpanossa ja korjata ne; katsoo, että suuntaviivojen asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi ulkosuhdehallinnon ja unionin edustustojen henkilöstö tarvitsee järjestelmällistä ja tehokasta koulutusta;

Kaikkien syrjinnän muotojen torjunta

32.  tuomitsee jyrkästi kaikenlaisen syrjinnän, mukaan lukien rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoli-identiteettiin, kieleen, kulttuuriin, uskontoon tai vakaumukseen, yhteiskunnalliseen alkuperään, kastiin, syntyperään, ikään, vammaisuuteen tai muuhun seikkaan perustuvan syrjinnän; kehottaa jälleen vahvistamaan unionin politiikkaa ja diplomatiaa, jonka olisi pyrittävä poistamaan kaikenlainen syrjintä, ja käyttämään kaikki tilaisuudet ilmaista vakava huolensa tällaisesta syrjinnästä; kehottaa unionia myös edistämään edelleen asiaankuuluvien YK:n yleissopimusten, muun muassa kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen ja vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen, ratifiointia ja täysimääräistä täytäntöönpanoa; pitää myönteisenä ulkosuhdehallinnon työtä syrjinnän vastaisen käsikirjan laatimiseksi;

Yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) operaatiot

33.  palauttaa mieliin, että unioni on sitoutunut ottamaan ihmisoikeus- ja sukupuolikysymykset huomioon yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan operaatioissa YK:n turvallisuusneuvoston merkittävien naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevien päätöslauselmien 1325 ja 1820 mukaisesti sekä äskettäin hyväksytyn YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 2242 mukaisesti, jossa naiset asetetaan keskeiseen asemaan kaikissa globaaleiden haasteiden ratkaisemiseksi toteutettavissa toimissa; kehottaa tässä yhteydessä jälleen unionia ja jäsenvaltioita tukemaan kestävän sovinnon rakentamisprosessissa naisten järjestelmällistä osallistumista, koska se on rauhanprosessien keskeinen osatekijä; kehottaa näin ollen unionia tukemaan kansainvälisellä tasolla sitä, että naisten osallistumisesta konfliktien ehkäisyyn ja ratkaisemiseen, rauhanturvaoperaatioihin, humanitaarisen avun operaatioihin sekä konfliktien jälkeiseen jälleenrakennukseen syntyvä lisäarvo tunnustetaan;

34.  korostaa, että yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on väline, jolla ei pelkästään varmisteta Euroopan turvallisuutta, vaan se on myös yksi unionin ulkopolitiikan välineistä ja sitä on siksi käytettävä ihmisoikeuksien ja demokratian vahvistamiseksi ja edistämiseksi kolmansissa maissa;

35.  kehottaa lisäämään Euroopan sotilaallista yhteistyötä eurooppalaisten asevoimien valmiuden ja joustavuuden parantamiseksi, jotta ne voisivat vastata uhkiin ja vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin, kansanmurhiin tai etniseen puhdistukseen; korostaa tässä yhteydessä, että ”suojeluvastuun” käsite olisi vakiinnutettava kansainvälisessä oikeudessa ja että unionin olisi arvoyhteisönä johdettava aloitteita ja tarkoituksenmukaisia toimia siviilien suojelemiseksi myös silloin, kun uhkaajana on heidän oman valtionsa;

36.  korostaa, että maahantulijoiden salakuljetus liittyy ihmiskauppaan ja loukkaa merkittävällä tavalla ihmisoikeuksia; huomauttaa, että yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan operaatiot, kuten keskisen Välimeren eteläosassa toteutettava Euroopan unionin sotilasoperaatio EUNAVFOR MED SOPHIA -operaatio, ovat tehokas keino puuttua maahantulijoiden salakuljettamiseen; kehottaa unionia jatkamaan ja tehostamaan tämän tyyppisiä operaatioita;

37.  kehottaa ulkoasiainneuvostoa ja komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa vaatimaan, että unionin operaatioiden johtajat ja asiaan liittyvät unionin edustajat (unionin siviilioperaatioiden johtajat, sotilasoperaatioiden komentajat ja erityisedustajat) raportoivat kansainvälisen humanitaarisen oikeuden vakavista rikkomuksista, ja kehottaa edistämään käytännesääntöjä, jotka koskevat turvallisuusneuvoston toteuttamia joukkotuhonnan, ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten sekä sotarikosten vastaisia toimia ja joiden mukaisesti YK:n jäsenvaltiot ovat sitoutuneet tukemaan turvallisuusneuvoston toimia kyseisten rikosten ehkäisemiseksi tai lopettamiseksi; kehottaa sisällyttämään lapsia turvaavia toimintapolitiikkoja kaikkiin unionin siviili- ja sotilasoperaatioihin, joissa ollaan kosketuksissa lasten kanssa;

38.  vaatii unionia lujittamaan yhteistyötään YK:n kanssa laadittaessa yhteistä strategista turvallisuusvisiota unionin uuden ulko- ja turvallisuuspoliittisen globaalistrategian sekä toisaalta YK:n rauhanturvaoperaatioiden ja rauhanrakennusjärjestelyjen uudistuksen avulla; katsoo ehdottomasti, että YK:n kanssa on tehtävä yhteistyötä pyrittäessä lujittamaan alueellisten ja alialueellisten järjestöjen roolia ja valmiuksia rauhanturvaamisessa, konfliktien ennaltaehkäisyssä, siviili- ja sotilaskriisinhallinnassa ja konfliktien ratkaisemisessa ja että on kehitettävä edelleen menettelyjä, jotka koskevat YTPP-operaatioiden käyttöä YK:n operaatioiden tukemiseksi myös unionin taisteluosastojen käytön tai valmiuksien luomista ja turvallisuusalan uudistusta koskevien aloitteiden avulla, ja että ihmisoikeus- ja sukupuolikysymykset on otettava huomioon operaatioiden kaikessa toiminnassa;

Ihmisoikeuksia koskeva monenvälinen sitoutuminen

39.  muistuttaa painokkaasti, että YK:n yleissopimuksissa vahvistetut ihmisoikeudet ovat yleismaailmallisia, jakamattomia, toisistaan riippuvaisia ja toisiinsa liittyviä, kuten vuoden 1993 Wienin julistuksessa ja toimintaohjelmassa on sovittu, ja että niiden kunnioittamista on valvottava; muistuttaa unionin sitoumuksesta edistää ja kehittää kansainvälistä oikeutta YK:n alaisuudessa; pitää tärkeänä, että jäsenvaltiot ratifioivat SEU:n 21 artiklan mukaisesti kaikki YK:n vahvistamat kansainväliset ihmisoikeusvälineet, mukaan lukien taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen sisältyvät välineet, erityisesti sen valinnaisen lisäpöytäkirjan, jossa vahvistetaan valitus- ja tutkintamekanismit;

40.  pitää tärkeänä, että unionin johto ajaa YK:n uudistamista siten, että pyritään vahvistamaan sääntöihin perustuvan monenvälisen järjestelmän vaikutusta ja voimakkuutta sekä varmistamaan entistä tehokkaampi ihmisoikeuksien suojelu ja kansainvälisen oikeuden edistäminen; toteaa myös jälleen, että on tärkeää varmistaa unionin aktiivinen ja johdonmukainen osallistuminen YK:n ihmisoikeusmekanismeihin ja erityisesti kolmannen komitean, yleiskokouksen ja ihmisoikeusneuvoston toimintaan sen uskottavuuden parantamiseksi; antaa tukensa ulkosuhdehallinnon, unionin New Yorkin- ja Geneven-edustustojen ja jäsenvaltioiden toimille unionin yhtenäisyyden lisäämiseksi ihmisoikeusasioissa YK:n tasolla; kannustaa unionia tehostamaan alueiden rajat ylittäviä aloitteita, ehdottamaan ja tukemaan päätöslauselmia sekä seuraamaan tiiviisti YK:n yleinen määräaikaisarviointi (UPR) -menettelyä; pitää tuomittavana, että YK:n ihmisoikeusneuvoston jäseninä on usein maita, joissa on todistetusti tapahtunut vakavia ihmisoikeusloukkauksia, ja kehottaa unionin jäsenvaltioita julkistamaan ihmisoikeusneuvostoa koskevan äänestyskäyttäytymisensä; kehottaa tässä yhteydessä unionia ja sen jäsenvaltioita osoittamaan oikeuksien tasavertaisen merkityksen äänestystavoissaan ja päättämään ihmisoikeusneuvoston päätöslauselmia koskevasta äänestään pikemminkin tekstin sisällön kuin sen laatijoiden perusteella; pitää erittäin tärkeänä, että kaikilla monenvälisillä foorumeilla on pysyvä unionin edustus ja että unionin toimilla on enemmän näkyvyyttä;

41.  kehottaa unionia kiinnittämään erityistä huomiota itäisen naapurustonsa kiistanalaisiin alueisiin, joilla asuu noin viisi miljoonaa ihmistä ilman todellista ihmisoikeuksien suojelua ja oikeussuojaa; kehottaa unionia asettamaan tämän kysymyksen kärkisijalle kahdenvälisissä toimintasuunnitelmissa, joilla etsitään ratkaisua kyseisten maiden kanssa, ja käyttämään kaikkia välineitään ihmisoikeuksia edistävien konkreettisten ratkaisujen löytämiseksi näillä alueilla sekä tukemaan ihmisoikeuksien puolustajien työtä siellä;

Kansalaisyhteiskunnan toimintavapauden edistäminen ja ihmisoikeuksien puolustajien tukeminen

42.  tuomitsee jyrkästi kaikki hyökkäykset, uhkailut, pidätykset, tapot, ahdistelut tai sortotoimet, jotka kohdistuvat syyttäjiin, tuomareihin, asianajajiin, tiedemiehiin ja toimittajiin tai minkä tahansa muun ammatin edustajiin, joiden riippumattomuus ja ammatillinen vapaus ovat välttämättömiä demokraattisen yhteiskunnan rakentamiseksi;

43.  pitää valitettavana, että ympäristön ja ihmisoikeuksien puolustajia vastaan hyökätään yhä enenemässä määrin; tuomitsee voimakkaasti heidän murhaajiensa rankaisematta jättämisen ja kehottaa ulkosuhdehallintoa tukemaan kehotuksia saattamaan syylliset oikeuden eteen;

44.  tuomitsee jyrkästi sen, että monet maailman maat ovat viime aikoina hyväksyneet kansalaisjärjestöjä koskevia tiukkoja lakeja, jotka heikentävät kansalaisyhteiskuntaa ja johtavat niiden mielivaltaiseen soveltamiseen, johon liittyy rangaistuksia, kuten vangitsemisia, varojen jäädyttämisiä sekä kansalaisjärjestöjen henkilöstön jäseniä koskevia pääsykieltoja, erityisesti, jos järjestö saa julkista rahoitusta ulkomailta;

45.  tuomitsee jyrkästi sen, että viranomaiset käyttävät matkustuskieltoon määräämistä keinona uhkailla ja hiljentää riippumattomia ihmisoikeuksien puolustajia ja aktivisteja sekä asianajajia ja toimittajia ja painottaa, että näihin toimiin ryhdytään usein mielivaltaisesti ja ilman oikeudellisia perusteita;

46.  korostaa unionin edustustojen roolia vahvistettaessa ja edistettäessä kansalaisyhteiskunnan keskeistä roolia demokratiassa ja pyrittäessä luomaan kansalaisyhteiskunnan toiminnan mahdollistava ympäristö, joka edellyttää mahdollisimman suurta avoimuutta ja osallistumista yhteistyöhön kansalaisjärjestöjen ja ihmisoikeuksien puolustajien kanssa; pitää siksi valitettavana, että ihmisoikeuksista vastaavien yhteyspisteiden tai ihmisoikeuksien puolustajien yhteyshenkilöiden yhteystietoja ei ole vieläkään sisällytetty kaikkien unionin edustustojen verkkosivustoille, vaikka ihmisoikeuksien puolustajia koskevien unionin suuntaviivojen hyväksymisestä on kulunut jo kymmenen vuotta;

47.  kehottaa komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa sekä unionin ulkoministereitä ottamaan säännöllisesti ulkoasiainneuvoston esityslistalle keskustelun toimista, joita unioni toteuttaa ihmisoikeuksien puolustajien, avustustyöntekijöiden, toimittajien, poliittisten aktivistien ja muiden vapauttamiseksi, ja järjestämään vuosittain julkisen ulkoasiainneuvoston kokouksen, jonka esityslistalla on kansalaisyhteiskunnan kaventuvat toimintamahdollisuudet ja ihmisoikeuksien puolustajien vangitsemiset, sekä kiinnittämään erityistä huomiota ihmisoikeuksien sekä demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden loukkauksia koskevissa parlamentin päätöslauselmissa esiin tuotuihin tapauksiin;

48.  kehottaa kansainvälistä yhteisöä saattamaan poliittiset johtajat oikeuteen, kun he väärinkäyttävät järjestelmällisesti poliisi- ja sotilasvoimia omaa johtajuuttaan (tai sen jatkumista) arvostelevien hiljentämiseksi;

Muuttoliike, pakolaiset, turvapaikanhakijat ja maan sisäisesti siirtymään joutuneet henkilöt

49.  ilmaisee solidaarisuutensa niille erittäin monille pakolaisille ja muuttajille, joiden ihmisoikeuksia on loukattu vakavasti konflikteissa, hallinnon epäonnistumisen seurauksena ja ihmiskaupan verkostoissa; ei hyväksy sitä, että Välimerellä on kuollut valtava määrä ihmisiä; on erittäin huolissaan unioniin matkalla oleviin pakolaisiin, laittomiin maahantulijoihin ja turvapaikanhakijoihin kohdistuvien ihmisoikeusloukkausten määrän kasvusta; korostaa, että pakolaisnaiset ja -lapset, turvapaikanhakijat ja paperittomat muuttajat ovat erityiset haavoittuvaisia muuttoreiteillä ja unionin sisälläkin; kehottaa ryhtymään kiireellisesti muuttoliikepolitiikan yhdenmukaistamisuutta parantaviin toimenpiteisiin ja korostaa, että tarvitaan kokonaisvaltainen lähestymistapa, jotta löydetään kestäviä ja johdonmukaisia pitkän aikavälin ratkaisuja, jotka perustuvat kansainvälisiin ihmisoikeusnormeihin ja -periaatteisiin ja joilla puututaan myös pakolaiskriisin perimmäisiin syihin; korostaa, että muuttajien ja pakolaisten suojelemiseksi tarvitaan solidaarisuutta ihmisoikeuksiin perustuvien unionin toimintapolitiikkojen mukaisesti; painottaa tässä yhteydessä, että on tärkeää tehdä ero pakolaisten ja muuttajien välillä;

50.  korostaa, että konfliktit, sodat, hallinnon epäonnistuminen sekä ihmisoikeuksien ja demokratian loukkaukset ovat keskeisiä syitä muuttoliikkeeseen ja pakkosiirtoihin; korostaa, että vastaanottavien maiden olisi varmistettava ilmaisten julkisten ja korkealaatuisten koulutus- ja terveydenhuoltopalveluiden, myös seksuaali- ja lisääntymisterveydenhuoltoon liittyvien palveluiden ja niihin liittyvien oikeuksien, täysi saatavuus sekä pääsy työmarkkinoille ja pakolaisten tarpeita vastaavien asuntojen saanti; korostaa, että muuttajien ja pakolaisten halu integroitua sekä asianmukainen sosiaaliturvapolitiikka ovat kotouttamisen kannalta ratkaisevia tekijöitä; kehottaa unionia lisäämään ponnisteluja Libanonin ja Jordanin tukemiseksi, sillä niissä on ennennäkemätön määrä pakolaisia, joihin usein kohdistuu moninaisia uhkia;

51.  korostaa tarvetta lisätä yhteistyötä alkuperä- ja kauttakulkumaiden kanssa, jotta helpotetaan sekä muuttovirtojen rakenteellista hallintaa että maastamuuton taustalla oleviin syihin puuttuvia toimia; pitää olennaisen tärkeänä muuttajien salakuljettamiseen osallistuvien ryhmien torjumista; huomauttaa, että unionin on kannustettava asiaankuuluvia maita allekirjoittamaan maahanmuuttajien salakuljetuksen kieltämisestä koskeva Palermon lisäpöytäkirjan; muistuttaa Vallettan huippukokouksessa sovituista sitoumuksista;

52.  painottaa, että on tarpeen kiireesti kehittää ja ottaa käyttöön kattava, johdonmukainen ja hyvin koordinoitu Euroopan yhteinen turvapaikkajärjestelmä, jossa vastuu jakaantuu jäsenvaltioiden kesken;

53.  kehottaa unionia ja jäsenvaltioita julkistamaan kaikki kolmansille maille muuttoliikettä koskevaa yhteistyötä varten myönnetyt varat sekä ilmoittamaan, mihin varotoimenpiteisiin ryhdytty sen varmistamiseksi, ettei tällainen yhteistyö hyödytä suoraan tai välillisesti turvallisuus-, poliisi- tai oikeusjärjestelmiä, jotka osallistuvat ihmisoikeusloukkauksiin;

54.  panee merkille komission tuoreen ehdotuksen turvallisia alkuperämaita koskevan unionin luettelon laatimisesta ja turvapaikkamenettelydirektiivin muuttamisesta;

55.  toteaa, että unionin palauttamisjärjestelmää on tehostettava, sillä vuonna 2014 pystyttiin tosiasiallisesti palauttamaan 36 prosenttia niistä kolmansien maiden kansalaisista, jotka oli määrätty poistumaan unionista;

56.  katsoo, että takaisinottojen tehostamiseksi ja palauttamisten johdonmukaisuuden varmistamiseksi Euroopan tasolla on tarpeen tehdä uusia unionin takaisinottosopimuksia, joiden olisi oltava etusijalla jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden tekemiin kahdenvälisiin sopimuksiin nähden;

57.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että palauttamisdirektiivin täytäntöönpano tapahtuu yhdessä sellaisten menettelyjen, normien ja perusihmisoikeuksien noudattamisen kanssa, jotka antavat unionille mahdollisuuden palautettavien henkilöiden inhimillisen ja ihmisarvoisen kohtelun varmistamiseen palauttamiskiellon periaatteen mukaisesti; kehottaa unionia ja jäsenvaltioita kiinnittämään erityistä huomiota tapauksiin, joissa on anottu turvapaikkaa mahdollisen poliittisen vainon perusteella, jotta voidaan estää kaikki sellaiset palauttamiset, jotka saattavat johtaa ihmisoikeuksien loukkaamiseen alkuperämaassa tai kolmannessa maassa;

58.  kehottaa jälleen unionia varmistamaan, että kaikki kolmansien maiden kanssa tehdyt muuttoliike-, yhteistyö- ja takaisinottosopimukset ovat ihmisoikeuksia koskevan kansainvälisen oikeuden, pakolaisoikeuden ja kansainvälisen merioikeuden sekä unionin periaatteiden ja arvojen mukaisia; kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan palauttamiskiellon kansainvälistä periaatetta kansainvälisen oikeuden mukaisesti; pyytää integroimaan valvontamekanismit siten, että kolmansien maiden kanssa tehtävän muuttoliikeyhteistyön ja rajavalvontatoimien ihmisoikeusvaikutuksia voidaan arvioida; vaatii, että ihmisoikeudet on valtavirtaistettava ja niitä on valvottava kaikissa Frontexin toteuttamissa toimissa; kehottaa unionia osallistumaan aktiivisesti keskusteluun, joka koskee termiä ”ilmastopakolainen” ja sen mahdollista oikeudellista määritelmää kansainvälisessä oikeudessa;

59.  kannattaa lisäksi lauseketta, jossa ilmoitetaan, että nämä sopimukset voidaan keskeyttää, kunnes osapuolet antavat riittävät takeet siitä, että turvapaikkahakemukset käsitellään yksilöllisesti ja että muuttajien, turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten ihmisoikeuksia kunnioitetaan yleisesti;

60.  muistuttaa tarpeesta noudattaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen vahvistamaa ja unionin voimassa olevaan lainsäädäntöön sisältyvää palauttamiskiellon periaatetta eurooppalaisilla ja kansainvälisillä vesillä; muistuttaa sitoumuksesta kehittää riittävästi laillisia ja turvallisia maahanmuuton kanavia samalla kun suojellaan entistä paremmin unionin ulkorajoja; kehottaa unionia ja kehittyneitä kolmansia maita tekemään kumppanuussopimuksia muiden maiden kanssa, jotta helpotetaan perheenyhdistämistä ja kaikentasoisen koulutuksen omaavien, myös vähiten koulutettujen, henkilöiden liikkuvuutta;

61.  kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan hyväksyttyä unionin yhteistä turvapaikkapakettia sekä muuttoliikettä koskevaa yhteistä lainsäädäntöä ja panemaan ne kaikilta osin täytäntöön, jotta erityisesti haavoittuvaisia turvapaikanhakijoita, kuten lapsia, naisia, vanhuksia ja hlbti-ihmisiä, voidaan suojella väkivallalta ja syrjinnältä turvapaikanhakuprosessin aikana; kehottaa lisäksi tarjoamaan jäsenvaltioille asianmukaista koulutusta asianmukaisen ja järkevän menettelyn turvaamiseksi; kehottaa jäsenvaltioita osallistumaan uudelleensijoittamisohjelmiin, antamaan mahdollisuuden perheenyhdistämiseen ja myöntämään humanitaarisia viisumeita; pitää tärkeänä hallinnollisten ja poliittisten esteiden poistamista, jotta sisäisiä siirtoja koskevat sitoumukset voidaan panna nopeasti täytäntöön; katsoo, että jos henkilön ei hänen turvapaikkahakemuksensa yksilöllisen arvioinnin jälkeen katsota voivan saada suojelua unionissa, hänet on palautettava turvallisesti;

62.  on syvästi huolissaan pakolaislasten yhä kasvavasta määrästä sekä ilman huoltajaa olevien, kadonneiden tai huoltajastaan eroon joutuneiden lasten tilanteesta; vaatii jäsenvaltioita pitämään ehdottomana painopisteenä ilman huoltajaa olevien alaikäisten nopeaa yhdistämistä perheenjäsenten kanssa; pitää erittäin tärkeänä, että lapsille tarjotaan pääsy terveydenhuoltoon ja koulutukseen osana unionin ohjelmia, joilla puututaan muuttoliikkeen perimmäisiin syihin; kehottaa valtioita lopettamaan lasten säilöönoton ja myös ottamaan huomioon lapsen edun kaikissa menettelyissä ja varmistamaan lastensuojelun kansainvälisen oikeuden mukaisesti; pitää erittäin tärkeänä riittävien resurssien myöntämistä pakolais- ja maahantulijalasten suojelemiseksi väkivallalta, riistolta ja hyväksikäytöltä; kehottaa komissiota varmistamaan, että ilman huoltajaa olevat alaikäiset eivät katoa, ja laatimaan strategian, jonka avulla vältetään ilman huoltajaa olevien alaikäisten maahantulijoiden katoaminen unionin alueella tulevaisuudessa ja kadonneet lapset löydetään;

63.  on tietoinen, että matkan aikana ja saapuessaan maahan, jossa he aikovat hakea turvapaikkaa, hlbti-ihmisiä uhkaavat monet muutkin vaarat, joita voivat olla ahdistelu, syrjäytyminen, seksuaalinen väkivalta ja muunlainen väkivalta; muistuttaa, että monet maat, joiden katsotaan olevan ”turvallisia” turvapaikanhakijoille, syrjivät hlbti-ihmisiä tai jopa pitävät homoseksuaalisuutta rikoksena; korostaa, että haavoittuvat ryhmät tarvitsevat lisäturvaa ja kehottaa valtioita varmistamaan, että hlbti-ihmisiä suojellaan kansainvälisen humanitaarisen oikeuden mukaisesti;

64.  korostaa, että on tärkeää investoida ennaltaehkäiseviin toimiin, erityisesti kehittämällä kotouttamista sosiaalista osallistamista koskevia strategioita; korostaa, että on tarpeen panna täytäntöön paluumuuttajille kohdistettuja, radikalismista luopumista ja yhteiskuntaan sopeutumista koskevia erityisohjelmia;

65.  kiinnittää huomiota Syyrian naapurimaissa olevien pakolaisten vaikeaan tilanteeseen ja pitää tärkeänä, että unioni tekee kaikkensa sen varmistamiseksi, että näissä maissa oleville pakolaisille taataan ihmisarvoiset elinolot ja erityisesti terveydenhuollon ja koulutuksen saatavuus sekä työllistymismahdollisuudet;

66.  korostaa maan sisäisten pakolaisten järkyttävää tilannetta, erityisesti Irakissa ja Syyriassa olevien maan sisäisten pakolaisten suurta määrää sekä heidän kasvavaa määräänsä Ukrainassa, yhteensä 1,4 miljoonaa vuonna 2015; tähdentää, että tietyn alueen pakolaisia koskevissa ohjelmissa on otettava huomioon ja niihin on sisällytettävä myös maan sisäisten pakolaisten mahdollinen kohtalo; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja kansainvälistä yhteisöä ryhtymään toimiin parantaakseen heidän tilannettaan paikan päällä ja varmistamaan, että maan sisäisten pakolaisten saatavilla on asunto, ruokaa, terveydenhuoltoa ja koulutusta;

67.  muistuttaa, että maansisäistä pakolaisuutta tarkkailevan kansainvälisen keskuksen (Internal Displacement Monitoring Centre) mukaan 19,3 miljoonaa ihmistä joutui pakenemaan kotiseudultaan ympäristökatastrofien seurauksena pelkästään vuonna 2015; muistuttaa, että tämä pakolaisuus koskee ennen kaikkea eteläisiä alueita; toteaa, että 85 prosenttia näistä siirtymistä tapahtuu kehitysmaissa ja ensisijaisesti yhden maan sisällä tai maiden osien sisällä;

Ihmiskauppa

68.  kehottaa unionia tekemään ihmiskaupan torjunnasta ulkoisen toiminnan painopisteen ja puuttumaan ilmiöön sekä kysynnän että tarjonnan kannalta ja kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota uhrien suojeluun ja lisäämään eri toimijoiden välistä kommunikaatiota ja yhteistyötä ihmiskaupan torjunnassa; toteaa jälleen kerran, että jäsenvaltioiden on pantava täytäntöön unionin direktiivi (2011/36/EU) ja ihmiskaupan hävittämiseen tähtäävä strategia;

69.  muistuttaa, että rikollisverkostot hyödyntävät lisääntyvää muuttoliikepainetta, turvallisten maahanmuuttoväylien puuttumista sekä muuttajien ja pakolaisten, erityisesti naisten, tyttöjen ja lasten, haavoittuvuutta alistaakseen heidät salakuljetukseen, ihmiskauppaan, orjuuteen ja seksuaaliseen hyväksikäyttöön;

70.  kehottaa unionia ja sen jäsenvaltioita kiinnittämään huomiota maahanmuuttajien ja pakolaisten tunnistamiseen ihmiskaupan uhreiksi tai osana ihmissalakuljetusta tapahtuvien rikkomusten ja hyväksikäytön uhreiksi; kehottaa siksi kouluttamaan rajavartioita tarkan tunnistamisen varmistamiseksi, sillä se on olennaisen tärkeää uhrien lainmukaisten oikeuksien toteutumisen kannalta;

71.  pitää myönteisenä, että Triton- ja Poseidon-operaatioiden resursseja on lisätty; pitää myönteisenä EUNAVFOR MED SOPHIA -operaation käynnistämistä ihmissalakuljettajia ja ihmiskauppiaita vastaan Välimerellä, ja kannattaa unionin ulkorajavalvonnan vahvistamista;

72.  kehottaa unionia ja sen jäsenvaltioita ratifioimaan ja panemaan täytäntöön kansainvälisen yleissopimuksen siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksista;

Kehityksen, demokratian ja ihmisoikeuksien keskinäiset yhteydet

73.  ilmaisee syvän huolensa äärimmäisen köyhyyden ja epätasa-arvon lisääntymisestä tietyissä maailman osissa ja toteaa niiden vaarantavan kaikkien ihmisoikeuksien täyden toteutumisen; katsoo, että ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja oikeus kehitykseen liittyvät tiiviisti toisiinsa; painottaa, että ihmisoikeuksien kunnioittaminen, mukaan lukien sosiaaliset ja taloudelliset oikeudet, sukupuolten tasa-arvo, hyvä hallintotapa, demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen sekä rauha ja turvallisuus ovat edellytyksiä köyhyyden ja epätasa-arvon poistamiselle;

74.  suhtautuu myönteisesti kestävän kehityksen toimintaohjelmaan 2030; korostaa, että unionin kehitysyhteistyössä kolmansien maiden kanssa olisi pyrittävä luomaan sellainen kansainvälinen ympäristö, joka kannustaa toteuttamaan sosiaaliset ja taloudelliset oikeudet, ja kehottaa panemaan täytäntöön vuoden 1986 YK:n julistuksen oikeudesta kehitykseen; muistuttaa kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta koskevasta periaatteesta, joka vahvistetaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 208 artiklassa ja joka on ratkaisevan tärkeä ihmisoikeuksien kunnioittamisen saavuttamisessa; kehottaa unionia huolehtimaan siitä, että unionin ja jäsenvaltioiden kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuus voidaan toteuttaa tarvittavien suuntaviivojen, vaikutusten arviointien ja seuranta- ja raportointimekanismien avulla; katsoo, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 208 artiklaan kirjatun kehityspolitiikan johdonmukaisuuden toteuttaminen sekä kaikkien unionin välineiden ja ihmisoikeusmekanismien selkeästi määritellyt tuloskehykset ovat ratkaisevan tärkeitä, jotta voidaan toteuttaa Agenda 2030, varmistaa syrjäytyneiden ja haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien osallisuus ja valtavirtaistaa ihmisoikeusperustainen lähestymistapa; pitää tärkeänä lujittaa unionin kaikkien ulkoisten politiikkojen ja välineiden johdonmukaisuutta ja koordinointia ihmisoikeusperustaista lähestymistapaa täytäntöön pantaessa; kehottaa jäsenvaltioita toimimaan toimivaltansa rajoissa kehityksen alalla annettujen sitoumusten ja kyseistä alaa koskevien unionin politiikkojen mukaisesti; pyytää komissiota suorittamaan arvioinnin ihmisoikeusperustaisen lähestymistavan välineiden käytöstä edustustoissa ja toimittamaan parlamentille yhteenvedon tästä arvioinnista;

75.  palauttaa mieliin, että unionin kehityspolitiikassa on otettu käyttöön ihmisoikeusperustainen lähestymistapa, jonka tarkoituksena on sisällyttää ihmisoikeusperiaatteet unionin operatiivisiin kehitystoimiin ja joka kattaa sekä päätoimipaikassa että kentällä toteutettavat järjestelyt ihmisoikeus- ja kehitystoimien synkronoimiseksi; kehottaa levittämään ihmisoikeusperustaisen lähestymistavan välineitä laajemmin unionin kumppaneille, myös paikallisviranomaisille, kansalaisyhteiskunnalle ja yksityissektorille, ja pyytää komissiota seuraamaan tarkasti sen täytäntöönpanoa;

76.  katsoo, että kaikille kuuluvien ihmisoikeuksien on oltava läpikäyvänä ajatuksena kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030 kaikkien tavoitteiden ja alatavoitteiden saavuttamisessa; kehottaa perustamaan kansallisella ja kansainvälisellä tasolla toimivan, ihmisoikeudet huomioon ottavan ja ihmisoikeuksiin perustuvan kestävän kehityksen tavoitteita koskevan kattavan indikaattorikehyksen laajan avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden varmistamiseksi, jotta kehitykseen tarkoitetut varat varmasti tavoittavat niitä tarvitsevat ihmiset;

77.  vahvistaa, että on puututtava pikaisesti ja asianmukaisesti köyhyyteen ja aliravitsemukseen liittyvien ja laiminlyötyjen sairauksien maailmanlaajuiseen ongelmaan; kehottaa laatimaan kunnianhimoisen pitkän aikavälin poliittisen strategian ja toimintasuunnitelman, joissa käsitellään maailman terveystilannetta, innovaatioita ja lääkkeiden saatavuutta ja johon sisältyy muun muassa tutkimus- ja kehitysinvestointeja, jotta voidaan turvata jokaisen ihmisen oikeus elintasoon, joka on riittävä turvaamaan hänen terveytensä ja hyvinvointinsa, syrjimättä ketään rodun, uskonnon, poliittisen kannan, taloudellisen tai yhteiskunnallisen aseman, sukupuoli-identiteetin tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella;

78.  on huolissaan pyrkimyksistä käyttää köyhyyden torjunta- ja kehityksen edistämistoimiin (jotka myös vaikuttavat käytännössä toimintapolitiikkoihin, joilla pyritään viime kädessä ihmisoikeuksien suojeluun) tarkoitettuja varoja muihin tarkoituksiin, jotka eivät liity kehitykseen; korostaa, että kehitysavun olisi keskityttävä köyhyyden poistamiseen eikä pelkästään olla väline, jolla pyritään hallitsemaan muuttoliikettä, ja palauttaa mieliin rauhaa, oikeutta ja vahvoja instituutioita koskevan kestävän kehityksen tavoitteen 16 merkityksen pyrittäessä kohentamaan ihmisoikeuksia ja tehokasta demokraattista hallintoa; katsoo, että unionin tuen avoimuuden ja vastaanottavien maiden vastuuvelvollisuuden varmistamiseksi kaikkiin kehitysohjelmiin olisi sisällytettävä korruption kieltävä lauseke ja että oikeusvaltion, hyvän hallinnon, budjettituen käyttöön liittyvien institutionaalisten valmiuksien, demokraattisen osallistumisen ja edustuksellisen päätöksenteon, vakauden, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden sekä osallistavan ja luodun vaurauden tasapuolisen uudelleenjaon mahdollistavan kestävän kasvun lujittamisen olisi oltava keskeisiä päämääriä unionin kaikissa ulkoisissa politiikoissa; varoittaa populismista ja ääriajattelusta sekä perustuslain käyttämisestä väärin siten, että annetaan oikeutus ihmisoikeuksien loukkauksille;

79.  panee merkille humanitaaristen tarpeiden kasvusta johtuvan humanitaarisen avun jatkuvan rahoitusvajeen ja Maailman ruokaohjelman puutteet, joiden vuoksi ruoka-apua on vähennetty; pyytää YK:n jäsenvaltioita, unionia ja sen jäsenvaltioita vähintäänkin noudattamaan taloudellisia sitoumuksiaan; panee merkille, että useimmat jäsenvaltiot eivät ole kyenneet noudattamaan sitoumustaan osoittaa 0,7 prosenttia BKT:stä kehitysapuun, mutta suhtautuu myönteisesti unionin sitoumuksiin, jotka koskevat humanitaarista apua ja pelastuspalvelua, joiden osalta unioni ja jäsenvaltiot ovat suurimmat avunantajat;

80.  pitää myönteisinä uutta Euroopan ulkoista investointiohjelmaa ja Afrikka-hätärahastoa, joiden avulla pyritään puuttumaan köyhyyden, epätasa-arvon ja laittoman muuttoliikkeen alkusyihin luomalla kestävää kasvua ja työpaikkoja sekä kannustamaan ihmisoikeuksien kunnioittamista ja yksityisiä investointeja Afrikassa ja unionin naapurustossa; vaatii, että Euroopan aluekehitysrahastoa käytetään tilapäisesti unionin naapurimaissa, jotta voidaan osallistua niiden vakauttamiseen;

81.  pitää myönteisenä kehitystä koskevan luvun lisäämistä unionin vuosikertomukseen ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2015 ja toivoo, että tästä tulee vakiokäytäntö tulevien vuosien vuosikertomuksissa;

Kauppa, yritystoiminta ja ihmisoikeudet

82.  kehottaa panemaan yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n suuntaviivat nopeasti, tehokkaasti ja kattavasti täytäntöön; kehottaa kaikkia YK:n jäsenvaltioita, unionin jäsenvaltiot mukaan luettuina, laatimaan ja panemaan täytäntöön kansallisia toimintasuunnitelmia; toteaa, että kauppa ja ihmisoikeudet eivät välttämättä ole ristiriidassa keskenään ja että elinkeinoelämällä on tärkeä rooli ihmisoikeuksien ja demokratian edistämisessä;

83.  vahvistaa, että on tarpeen toimia ripeästi yhtäjaksoisella, tehokkaalla ja johdonmukaisella tavalla kaikilla tasoilla, kansallinen, Euroopan ja kansainvälinen taso mukaan luettuina, jotta voidaan puuttua tehokkaasti kansainvälisten yritysten tekemiin ihmisoikeusloukkauksiin ja korruptioon, kun niitä esiintyy, ja varmistaa, että yritykset saatetaan vastuuseen puuttumalla oikeudellisiin ongelmiin, jotka aiheutuvat yritysten ja niiden toiminnan ekstraterritoriaalisesta ulottuvuudesta;

84.  kehottaa YK:ta, unionia ja sen jäsenvaltioita ottamaan monikansallisten ja eurooppalaisten yritysten kanssa esille kysymykset maananastuksesta ja maanomistajien oikeuksien puolustajien kohtelusta, koska nämä joutuvat usein kostotoimien, myös uhkailun, häirinnän, mielivaltaisten pidätysten, hyökkäysten ja murhien uhriksi;

85.  panee erittäin tyytyväisenä merkille yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevan sitovan YK:n sopimuksen valmistelemiseksi käynnistetyt toimet; pitää kaikkea tätä prosessia jarruttavaa toimintaa valitettavana ja kehottaa unionia ja sen jäsenvaltioita käymään näitä neuvotteluja rakentavassa hengessä;

86.  muistuttaa, että valtioilla ja yrityksillä on erilaiset mutta toisiaan täydentävät roolit ihmisoikeuksien suojelussa; muistuttaa painokkaasti, että kun ihmisoikeusloukkauksia tapahtuu, valtioiden on annettava uhreille mahdollisuus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin; palauttaa tässä yhteydessä mieliin, että ihmisoikeuksien kunnioittaminen kolmansissa maissa, mukaan lukien takeet tehokkaista oikeussuojakeinoista kaikille loukkausten uhreille, on olennainen osa unionin ulkosuhteita näiden maiden kanssa; pitää myönteisenä, että unioni on ollut johtavassa asemassa neuvoteltaessa ja pantaessa täytäntöön useita maailmanlaajuista vastuuta koskevia aloitteita, jotka liittyvät yhteen kansainvälisten normien edistämisen ja noudattamisen kanssa; suhtautuu myönteisesti 20. kesäkuuta 2016 annettuihin neuvoston päätelmiin yritystoiminnasta ja ihmisoikeuksista sekä siihen, että niissä kehotetaan sisällyttämään oikeussuojakeinojen saatavuus yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskeviin kansallisiin toimintaohjelmiin;

87.  toteaa jälleen, että on kiinnitettävä huomiota pk-yritysten erityispiirteisiin, sillä ne toimivat pääasiassa paikallisesti ja alueellisesti ja tietyillä aloilla; pitää näin ollen erittäin tärkeänä, että yritysten yhteiskuntavastuuta koskevissa unionin politiikoissa, mukaan lukien yritysten yhteiskuntavastuuta koskevat kansalliset toimintasuunnitelmat, otetaan asianmukaisesti huomioon pk-yritysten erityisvaatimukset ja noudatetaan ”pienet ensin” -periaatetta sekä tunnustetaan, että pk-yrityksillä on epävirallinen ja intuitiivinen lähestymistapa yritysten yhteiskuntavastuuseen; toteaa jälleen vastustavansa kaikkia toimia, jotka saattavat aiheuttaa hallinnollista tai taloudellista lisärasitetta pk-yrityksille, ja kannattaa sen sijaan toimenpiteitä, joiden ansiosta pk-yritykset voivat harjoittaa yhteistoimintaa;

88.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan liiketoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien toimintaperiaatteiden johdonmukaisuuden kaikilla tasoilla, erityisesti unionin kauppapolitiikassa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita raportoimaan säännöllisesti toimista ihmisoikeuksien tosiasiallisen suojelun varmistamiseksi yritystoiminnan yhteydessä;

89.  kehottaa jälleen painokkaasti sisällyttämään järjestelmällisesti ihmisoikeuslausekkeet kaikkiin kansainvälisiin sopimuksiin, myös kauppa- ja investointisopimuksiin, joita unioni on tehnyt ja tekee kolmansien maiden kanssa; pitää tämän lisäksi tarpeellisena ennen yhdenkään puitesopimuksen tekemistä ennakkoseurantamekanismeja, jotka ovat sopimusten tekemisen ehtona ja sopimusten keskeinen osa, sekä jälkiseurantamekanismeja, jotka antavat mahdollisuuden toteuttaa konkreettisia toimia vastauksena kyseisten lausekkeiden rikkomiseen, kuten sopimukseen sisältyvässä ihmisoikeuslausekkeessa säädettyjä asianmukaisia seuraamuksia, mukaan lukien sopimuksen täytäntöönpanon (väliaikainen) keskeyttäminen;

90.  kehottaa luomaan mekanismeja, joiden tavoitteena on varmistaa, että sekä valtiot että yritykset kunnioittavat ihmisoikeuksia, ja kehottaa perustamaan valitusmekanismeja sellaisia henkilöitä varten, joiden oikeuksia kauppa- ja investointisopimukset loukkaavat;

91.  panee merkille komission 28. syyskuuta 2016 antaman lainsäädäntöehdotuksen asetuksen (EY) N:o 428/2009 muuttamiseksi kaksikäyttötuotteiden viennin valvonnan osalta ja toteaa, että sillä pyritään tehostamaan valvontaa, sillä tiettyjä tuotteita ja teknologioita voidaan käyttää vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin;

92.  suhtautuu myönteisesti sopimukseen päivittää unionin vientivalvontaa, joka koskee tuotteita, joita voi käyttää kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon, kidutukseen ja muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rankaisemiseen, ja kehottaa panemaan tämän keskeisen lainsäädännön säännökset tehokkaasti ja täysimääräisesti täytäntöön; kehottaa unionia ja jäsenvaltioita kannustamaan kolmansia maita harkitsemaan vastaavan lainsäädännön antamista sekä sellaisen aloitteen käynnistämistä, jolla edistetään kidutuksessa ja kuolemanrangaistuksessa käytettäviä välineitä koskevia kansainvälisiä puitteita; panee tyytyväisenä merkille aloitteen, joka koskee asetusta konfliktialueilta peräisin olevien mineraalien vastuullista hankintaa koskevan toimitusketjuun sovellettavan due diligence -järjestelmän perustamisesta; suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen päivittää kaksikäyttötuotteiden viennin valvontaa koskevaa unionin lainsäädäntöä; korostaa, että parlamentin prioriteettina on tehdä ihmisoikeuksista vientilupien myöntämiskriteeri, ja kehottaa jäsenvaltioita sopimaan viimein siirtymisestä kohti uudenaikaisempaa, joustavampaa ja enemmän ihmisoikeuksiin perustuvaa vientipolitiikkaa; kehottaa jäsenvaltioita harjoittamaan tiukempaa ja enemmän ihmisoikeuksiin perustuvaa aseiden vientivalvontaa varsinkin, kun kyseessä ovat maat, joiden on osoitettu syyllistyneen väkivaltaiseen sisäiseen sortoon ja ihmisoikeusloukkauksiin;

93.  suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio on hyväksynyt uuden Kaikkien kauppa ‑kaupankäyntistrategian, jossa sen tavoitteena on sisällyttää ihmisoikeudet kauppapolitiikkaan ja käyttää unionin asemaa kaupankäynnin keskittymänä edistämään ihmisoikeuksia kolmansissa maissa; korostaa, että tämä edellyttää kauppa- ja ulkopolitiikan aloitteiden täydellistä johdonmukaisuutta ja täydentävyyttä, muun muassa tiivistä yhteistyötä eri pääosastojen, ulkosuhdehallinnon ja jäsenvaltioiden viranomaisten välillä; panee merkille komission suunnitelmat lujittaa unionin taloudellista diplomatiaa ja korostaa, että kauppapolitiikalla pitäisi myös tukea kolmansien maiden kestävää kasvua; kehottaa komissiota ottamaan kaikki sidosryhmät mukaan keskusteluun sääntelypuitteista ja yritysten velvoitteista maissa, joissa yksityiset ja julkiset investoinnit todennäköisesti lisääntyvät; kehottaa komissiota varmistamaan, että EIP:n tukemat hankkeet ovat unionin politiikkojen mukaisia, ja suosittelee, että parannetaan jälkikäteisvalvontaa EIP:n tukemien hankkeiden taloudellisten, sosiaalisten ja ekologisten vaikutusten arvioimiseksi;

94.  pitää myönteisenä uutta yleistä tullietuusjärjestelmää (GSP) koskevaa asetusta, joka tuli voimaan 1. tammikuuta 2014, ja katsoo sen olevan unionin kauppapolitiikan keskeinen väline, jolla edistetään ihmisoikeuksia ja työntekijöiden oikeuksia, ympäristönsuojelua ja hyvää hallintoa heikossa asemassa olevissa kehitysmaissa; pitää erityisen myönteisenä sitä, että GSP+ -järjestelmän kauppaan liittyvät edut ovat luonnostaan ja oikeudellisesti riippuvaisia kansainvälisten ihmisoikeusyleissopimusten yhtäjaksoisesta täytäntöönpanosta; pitää myönteisenä GSP+ -järjestelmän täytäntöönpanotilannetta koskevan komission ensimmäisen kaksivuotisraportin julkaisemista sekä raporttia koskevaa vuoropuhelua parlamentin kanssa ennen sen julkaisemista; toteaa, että useissa GSP+ -etuuskohtelumaissa on ilmoitettu toistuvista työelämän perusnormien rikkomistapauksista, ja kehottaa panemaan GSP+ -järjestelmän tosiasiallisesti täytäntöön; kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuuksia sisällyttää Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman peruskirja niiden yleissopimusten luetteloon, joiden noudattamista vaaditaan GSP+ -etuuskohtelumailta, ja kehottaa sellaisia etuuskohtelua hakevia maita, jotka eivät ole peruskirjan sopimuspuolia, ratifioimaan sen;

95.  pitää myönteisenä sitä, että 1. tammikuuta 2014 voimaan tulleessa uudessa GSP+ ‑järjestelmässä 14 maalle on myönnetty erityisen edullisia kauppaetuuksia, ja suhtautuu myönteisesti 27 kansainvälisen yleissopimuksen (myös perusihmisoikeuksia ja työntekijöiden oikeuksia koskevien yleissopimusten) kauan kaivattuun noudattamiseen;

96.  toistaa painokkaan kehotuksensa suorittaa kaikista kauppa- ja investointisopimuksista etukäteen ihmisoikeuksia koskevat kattavat vaikutustenarvioinnit, joissa otetaan konkreettisesti huomioon kansalaisyhteiskunnan näkemykset;

97.  suhtautuu myönteisesti siihen, että on annettu uudet suuntaviivat, jotka koskevat ihmisoikeuksiin kohdistuvien vaikutusten analysointia kauppaan liittyvien politiikka-aloitteiden vaikutustenarvioinneissa[63], mutta pitää erittäin valitettavana unionin ja Myanmarin investointisuojasopimuksen kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutusten arvioinnissa (SIA) esitettyjen ihmisoikeushuomioiden laatua sekä sitä, että komissio ei suorittanut ihmisoikeuksiin kohdistuvien vaikutusten arviointia unionin ja Vietnamin vapaakauppasopimuksesta; toteaa jälleen kannattavansa kattavan arvioinnin suorittamista osana sopimusten jälkikäteisarviointia;

98.  kehottaa unionia sisällyttämään uskonnon tai vakaumuksen vapauden kunnioittamisen ihmisoikeuksiin kohdistuvien vaikutusten arviointeihin, jotka suoritetaan, ennen kuin unioni päättää tehdä uusia kauppa- ja investointisopimuksia;

Urheilu ja ihmisoikeudet

99.  on huolestunut suurten urheilutapahtumien isännyyden myöntämisestä maille, joiden ihmisoikeustilanne on erittäin huono, kuten FIFAn maailmanmestaruuskilpailut Venäjällä vuonna 2018 ja Qatarissa vuonna 2022 ja olympialaiset Pekingissä vuonna 2022, sekä suurten urheilutapahtumien aiheuttamista ihmisoikeusloukkauksista, kuten pakkohäädöt ilman asiaan liittyvien henkilöiden kuulemisia tai heille maksettavia korvauksia, heikossa asemassa olevien ryhmien, kuten lasten ja siirtotyöläisten, hyväksikäyttö, joka saattaa olla verrattavissa orjuuteen, ja tällaiset ihmisoikeusloukkaukset tuomitsevien kansalaisjärjestöjen vaientaminen; kehottaa Kansainvälistä olympiakomiteaa ja Kansainvälistä jalkapalloliittoa (FIFA) mukauttamaan käytäntönsä urheilun ihanteisiin ottamalla käyttöön suojamekanismeja kaikkien suuriin urheilutapahtumiin liittyvien ihmisoikeusloukkausten estämiseksi ja valvomiseksi ja korjaamiseksi; kehottaa laatimaan urheilua ja ihmisoikeuksia koskevan unionin ja YK:n toimintakehyksen; kehottaa unionia ja jäsenvaltioita käymään kansallisten urheiluliittojen, liike-elämän toimijoiden ja kansalaisjärjestöjen kanssa vuoropuhelua niiden osallistumisesta tällaisiin tapahtumiin;

Vammaiset henkilöt

100.  suhtautuu myönteisesti ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevaa toimintasuunnitelmaa (2015–2019) käsittelevien neuvoston päätelmien uusiin tavoitteisiin 12 ja 16 ja erityisesti tavoitteen 16 f alakohtaan ja kehottaa komissiota varmistamaan, että vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen täytäntöönpano otetaan järjestelmällisesti esille kolmansien maiden kanssa käytävissä ihmisoikeusvuoropuheluissa; toteaa, että vammaisten henkilöiden tarpeiden erityisluonne on otettava huomioon syrjinnän kieltävien toimien yhteydessä; vaatii tutkimaan perusteellisesti vammaisiin henkilöihin liittyvien hankkeiden vaikuttavuuden ja vammaisjärjestöjen asianmukaisen osallistumisen hankkeiden suunnitteluun ja täytäntöönpanoon;

101.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että vammaiset henkilöt voivat aidosti käyttää liikkumisen vapautta julkisissa tiloissa ja että heillä siten on tasavertaiset mahdollisuudet osallistua julkiseen elämään;

102.  kehottaa painokkaasti sisällyttämään vammaisten henkilöiden ihmisoikeudet kaikkeen unionin ulkoiseen politiikkaan, erityisesti muuttoliike- ja pakolaispolitiikkaan, ja vastaamaan siten asianmukaisesti heidän erityistarpeisiinsa, koska he kärsivät moninkertaisesta syrjinnästä; muistuttaa, että vammaiset naiset ja lapset joutuvat kokemaan moninkertaista syrjintää ja heillä on usein suurempi riski joutua väkivallan, pahoinpitelyn, kaltoinkohtelun tai hyväksikäytön uhreiksi; kannattaa painokkaasti suositusta sisällyttää sukupuolinäkökulma kaikkiin unionin vammaisstrategioihin, myös unionin ulkopolitiikassa ja ulkoisissa toimissa;

103.  toteaa, että kaikki maat eivät ole vielä ratifioineet ja panneet täytäntöön YK:n vammaisyleissopimusta ja kannustaa siksi komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa tukemaan jatkossakin näitä prosesseja; toteaa, että unionin olisi näytettävä esimerkkiä panemalla YK:n vammaisyleissopimus tehokkaasti täytäntöön unionin sisällä; kehottaa unionia ottamaan johtoaseman pantaessa täytäntöön osallistavaa kestävän kehityksen toimintaohjelmaa 2030 ja siten varmistamaan, että kukaan ei jää jälkeen, kuten vammaisten henkilöiden oikeuksien komitea ohjeisti loppupäätelmissään, jotka sisältyvät sen arvioon yleissopimuksen täytäntöönpanosta unionissa;

Naisten ja lasten oikeudet

104.  pitää myönteisenä sukupuolten tasa-arvon edistämistä koskevan toimintasuunnitelman (2016–2020) hyväksymistä ja toteaa sen sisältävän kattavan luettelon toimista naisten tilanteen parantamiseksi yhtäläisten oikeuksien ja voimaannuttamisen alalla; korostaa, että toimintasuunnitelma olisi pantava täytäntöön yhdessä ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan toimintasuunnitelman kanssa, jotta varmistetaan naisten oikeuksien tunnustaminen; pitää myönteisenä sukupuolten tasa-arvon edistämistä koskevan strategisen toimintaohjelman (2016–2019) hyväksymistä ja toteaa sillä edistettävän sukupuolten tasa-arvoa ja naisten oikeuksia kaikkialla maailmassa; vahvistaa, että naisten oikeuksia ei saa heikentää minkään uskonnon tai vakaumuksen kieltojen noudattamiseksi; vaatii unionia tehostamaan tukeaan kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevaan yleissopimukseen, Pekingin toimintaohjelmaan, Kairon väestö- ja kehityskonferenssin julistukseen, niiden tulosten tarkasteluun sekä kestävän kehityksen tavoitteisiin sisältyvien naisten oikeuksia koskevien velvoitteiden ja sitoumusten täyttämiselle; pitää tärkeänä, ettei vesitetä Pekingin ja Kairon toimintaohjelmien saavutuksia, jotka koskevat koulutuksen ja terveydenhuollon saantia perusihmisoikeutena sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyvien oikeuksien suojaa, ja että varmistetaan kaiken tarvittavan turvallisen lääkinnällisen ja psykologisen avun ja palvelujen tarjoaminen sodissa raiskauksen uhriksi joutuneille naisille, turvallinen raskaudenkeskeytys mukaan luettuna kansainvälisen humanitaarisen oikeuden mukaisesti; huomauttaa, että perhesuunnittelu, äitiysterveydenhuolto ja ehkäisyvälineiden helppo saatavuus, turvallinen raskaudenkeskeytys sekä kaikkien seksuaali- ja lisääntymisterveyspalvelujen saatavuus ovat tärkeitä tekijöitä, joiden avulla voidaan pelastaa naisten henkiä ja vähentää imeväis- ja äitiyskuolleisuutta; korostaa tarvetta sijoittaa nämä toimintapolitiikat kolmansien maiden kanssa tehtävän kehitysyhteistyön ytimeen; painottaa, että naisten kaikkien oikeuksien kunnioittaminen, heidän ihmisarvonsa kunnioituksen turvaaminen ja naisiin kohdistuvan väkivallan ja syrjinnän poistaminen ovat tärkeitä vaiheita naisten ihmisoikeuksien toteuttamisessa; tähdentää jokaisen henkilön oikeutta päättää vapaasti seksuaalisuuteensa ja seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyvistä asioista; vahvistaa tässä yhteydessä naisten luovuttamattomat oikeudet itsenäiseen päätöksentekoon, oikeus perhesuunnitteluun mukaan luettuna;

105.  tuomitsee jälleen kaikenlaisen naisiin ja lapsiin kohdistuvan hyväksikäytön ja sukupuoleen perustuvan väkivallan, mukaan lukien lapsi- ja pakkoavioliitot, naisten sukuelinten silpomisen, hyväksikäytön ja orjuuden, perheväkivallan sekä seksuaalisen väkivallan käytön sodankäynnin välineenä; toteaa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ilmenevän myös psykologisesti ja korostaa tarvetta koota yhteen sukupuolten tasa-arvoon liittyvät näkökohdat, joilla voidaan muun muassa edistää naisten aktiivista osallistumista humanitaariseen apuun, sekä seksuaaliselta ja sukupuoleen perustuvalta väkivallalta suojelua koskevat strategiat ja perusterveydenhuoltotoimet, jotka sisältävät seksuaali- ja lisääntymisterveyspalvelut; korostaa, että komission ja jäsenvaltioiden on paitsi torjuttava kaikkea naisiin kohdistuvaa väkivaltaa myös ensisijaisesti edistettävä koulutuksen saatavuutta ja torjuttava tyttöihin ja poikiin varhaisesta iästä alkaen liitettäviä sukupuolistereotypioita; kehottaa unionia ja sen jäsenvaltioita ratifioimaan ripeästi Istanbulin yleissopimuksen, jotta varmistetaan johdonmukaisuus naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa sekä sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa koskevan unionin sisäisen ja ulkoisen toiminnan välillä; suhtautuu myönteisesti komission 4. maaliskuuta 2016 antamaan ehdotukseen unionin liittymisestä Istanbulin yleissopimukseen, joka on ensimmäinen oikeudellisesti sitova kansainvälinen asiakirja, jolla pyritään ehkäisemään ja torjumaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa; katsoo, että sopimuksella parannetaan unionin sisä- ja ulkopolitiikkojen vaikuttavuutta ja johdonmukaisuutta sekä lisätään unionin vastuuta ja vahvistetaan sen asemaa naisiin kohdistuvan ja sukupuoleen perustuvan väkivallan torjumisessa kansainvälisellä tasolla; vaatii komissiota ja neuvostoa tekemään kaikkensa sen eteen, että unioni allekirjoittaa tämän sopimuksen ja liittyy siihen, ja kannustamaan samalla niitä 14 jäsenvaltiota, jotka eivät ole vielä allekirjoittaneet ja ratifioineet Istanbulin yleissopimusta, allekirjoittamaan ja ratifioimaan sopimuksen ja varmistamaan sen asianmukaisen täytäntöönpanon; korostaa tarvetta huolehtia siitä, että unionin ja kolmansien maiden terveydenhuollon ammattilaiset, poliisit, syyttäjät, tuomarit, diplomaatit ja rauhanturvaajat saavat asianmukaista koulutusta väkivallan uhrien ja erityisesti naisten ja lasten auttamiseksi ja tukemiseksi konfliktitilanteissa ja kenttäoperaatioiden yhteydessä;

106.  on erittäin huolissaan pakolaisleireillä ja vastaanottokeskuksissa tapahtuvista naisiin ja lapsiin kohdistuvista ihmisoikeusloukkauksista sekä raportoiduista tapauksista, joissa naiset ja lapset ovat joutuneet kokemaan seksuaalista väkivaltaa ja epätasa-arvoista kohtelua; pyytää ulkosuhdehallintoa vaatimaan, että kolmansissa maissa noudatetaan tiukempia sääntöjä ja hyviä käytäntöjä; pitää erittäin tärkeänä, että konflikteissa hyväksikäytetyt naiset ja lapset saavat kansainvälisen oikeuden mukaisesti terveydenhuoltoa ja psykologista tukea, ja korostaa tarvetta huolehtia lasten koulutuksen, terveydenhuollon ja ruokahuollon jatkuvuudesta pakolaisleireillä, konfliktialueilla ja äärimmäisen köyhyyden ja äärimmäisten ympäristöolojen koettelemilla alueilla;

107.  toteaa, että sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa torjuvilla toimenpiteillä on puututtava myös verkkoväkivaltaan, kuten häirintään, kiusaamiseen ja pelotteluun, ja on pyrittävä luomaan naisille ja tytöille turvallinen verkkoympäristö;

108.  pitää myönteisenä äskettäin annettua YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaa 2242, jossa naiset asetetaan keskeiseen asemaan kaikissa toimissa, joilla pyritään ratkaisemaan globaaleja haasteita, sekä kehotetaan toteuttamaan lisätoimia naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevan ohjelman sisällyttämiseksi kaikkiin rauhanturvaamisen eri ulottuvuuksiin, ja kannattaa sen täytäntöönpanoa; korostaa, että naisten on tärkeää osallistua tasavertaisesti, täysimääräisesti ja aktiivisesti konfliktien estämiseen ja ratkaisemiseen sekä rauhanneuvotteluihin ja rauhanrakentamisprosessiin; suosittaa, että otetaan käyttöön kiintiöjärjestelmä, jotta voidaan edistää naisten osallistumista politiikan kaikilla tasoilla;

109.  pitää erittäin valitettavana, että romanit ja erityisesti romaninaiset kärsivät edelleen laajalle levinneestä syrjinnästä ja romanivastaisuudesta, jotka ruokkivat heikkojen lähtökohtien, syrjäytymisen, erottelun ja marginalisoitumisen kierrettä; kehottaa unionia ja jäsenvaltioita kunnioittamaan täysimääräisesti romanien ihmisoikeuksia takaamalla heille oikeuden koulutukseen, terveydenhuoltopalveluihin, työllisyyteen, asuntoon ja sosiaaliturvaan;

110.  pitää erittäin valitettavana puutteellista sukupuolten tasa-arvoa politiikassa ja naisten aliedustusta poliittisessa, yhteiskunnallisessa ja taloudellisessa päätöksenteossa, koska se heikentää perusoikeuksien ja demokratian toteutumista; katsoo, että hallitusten olisi pyrittävä sukupuolten tasa-arvoon demokratian rakentamisessa ja ylläpitämisessä sekä torjuttava kaikenlaista sukupuoleen perustuvaa syrjintää yhteiskunnassa; korostaa, että vaalitarkkailuvaltuuskuntien raporteissa annetaan tarkat suuntaviivat unionin kolmansien maiden kanssa käymälle poliittiselle vuoropuhelulle, jotta voidaan parantaa naisten osallistumista kunkin maan vaaliprosessiin ja demokraattiseen toimintaan;

111.  pitää valitettavana, että joissakin maissa naisten osallistumista vaaleihin rajoitetaan edelleen;

112.  pitää valitettavana, että eri puolilla maailmaa ihmisarvoisten työpaikkojen löytäminen ja säilyttäminen on naisille yhä erittäin haastavaa, mikä käy ilmi naisten työssäkäyntiä käsittelevästä Kansainvälisen työjärjestön (ILO) raportista ”Women at work 2016”;

113.  pitää valitettavana, että liike-elämässä naisiin vaikuttava lasikatto, sukupuolten välinen palkkaero ja yhteiskunnan lannistava suhtautuminen naisyrittäjiin ovat edelleen maailmanlaajuisia ilmiöitä; kehottaa käynnistämään aloitteita naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi edelleen, erityisesti itsenäisen ammatinharjoittamisen ja pk-yritysten aloilla;

114.  palauttaa mieliin, että perus- ja ammattikoulutus sekä mikroluotot ovat tärkeitä välineitä, joilla voidaan parantaa naisten vaikutusmahdollisuuksia ja ehkäistä heidän ihmisoikeuksiensa loukkaamista;

115.  kannustaa naisia osallistumaan aktiivisesti ammattiyhdistysten ja muiden järjestöiden toimintaan, sillä siten voidaan auttaa ottamaan sukupuolinäkökohdat huomioon työoloissa;

116.  kehottaa jäsenvaltioita, komissiota ja ulkosuhdehallintoa keskittymään naisten taloudelliseen ja poliittiseen emansipaatioon kehitysmaissa edistämällä naisten osallistumista yritystoimintaan sekä paikallisten ja alueellisten kehittämishankkeiden toteutukseen;

117.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita soveltamaan sukupuolitietoista budjetointia kaikkeen asiaankuuluvaan unionin rahoitukseen;

118.  pyytää investoimaan naisiin ja nuoriin, sillä se on tehokas keino torjua köyhyyttä ja erityisesti naisten köyhyyttä;

119.  on erittäin huolestunut nopeasti kasvavasta mikrobilääkeresistenssin uhasta, josta odotetaan tulevan maailman yleisin kuolinsyy ja jonka uhriksi joutuu erityisesti kehitysmaiden haavoittuvassa ja heikossa asemassa olevia henkilöitä; kehottaa komissiota laatimaan viipymättä aidosti vaikuttavan kansanterveysstrategian, joka sisältää seuraavat seikat:– tautien syiden ja diagnostiikan sekä niiden tapojen selvittäminen, joilla vastustuskykyiset bakteerit leviävät matkailun ja kaupan välityksellä

– mahdollisimman hyvän kansainvälisen, kansallisen ja alueellisen toimintatavan määrittäminen vastauksena sellaisten bakteerien leviämiseen, joita ei voida pysäyttää, sekä tällaisten toimien valmistelu yhdennetysti ja koordinoidusti

– mahdollisimman tiukkojen määrää koskevien sääntöjen laatiminen antibioottien käytölle kaikkialla maailmassa sekä niihin liittyvät riittävät ja vaikuttavat täytäntöönpanotoimet

– mikrobilääkeresistenssin uhkaa koskevan toistaiseksi laajimman tiedotusohjelman laatiminen ja toteuttaminen kaikkia resursseja, erityisesti sosiaalista mediaa käyttäen;

Lasten oikeudet

120.  toteaa jälleen kerran, että kaikkien valtioiden on kiireesti ratifioitava YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus ja sen valinnaiset lisäpöytäkirjat ja pantava ne tehokkaasti täytäntöön; vaatii unionia kuulemaan säännöllisesti asian parissa toimivia paikallisia ja kansainvälisiä lasten oikeuksia käsitteleviä järjestöjä ja ottamaan kolmansien maiden kanssa käymässään poliittisessa ja ihmisoikeuksia koskevassa vuoropuhelussa esiin kysymyksen sopimuspuolten velvollisuuksista panna yleissopimus täytäntöön; on tyytyväinen siihen, että Etelä-Sudan ja Somalia ovat ratifioineet yleissopimuksen; kehottaa uudelleen komissiota ja komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa tutkimaan, miten unioni voisi liittyä YK:n lapsen oikeuksien yleissopimukseen;

121.  vaatii unionia edistämään edelleen unionin ja Unicefin lapsen oikeuksia koskevaa välineistöä ”Integrating child rights in development cooperation” edustustojensa välityksellä ja kouluttamaan edustustojen henkilöstöä asianmukaisesti tällä alalla; pitää vakavana ongelmana, että rekisteröimättömiä lapsia syntyy näiden vanhempien kotimaan ulkopuolella, ja toteaa tämän olevan erityisen vakava ongelma pakolaisille; kehottaa unionia ottamaan kysymyksen tarvittaessa esille poliittisissa vuoropuheluissa kolmansien maiden kanssa; kehottaa komissiota laatimaan toimintapolitiikkaa sellaisten lasten suojelusta, joiden vanhemmat ovat vankilassa, ja edistämään heidän suojeluaan kansainvälisissä yhteyksissä, jotta vältetään näiden lasten syrjintä ja leimautuminen; painottaa, että miljoonat lapset kärsivät yhä aliravitsemuksesta ja sen lukuisista peruuttamattomista pitkäaikaisista seurauksista ja jopa kuolevat siihen; kehottaa komissiota ja kansainvälistä yhteisöä ottamaan käyttöön innovatiivisia tapoja puuttua tehokkaasti erityisesti lasten aliravitsemukseen käyttämällä koko elintarvikeketjua mahdollisimman kattavasti ja ottamalla mukaan julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet sekä muut käytettävissä olevat resurssit, erityisesti sosiaalisen median;

122.  toteaa, että kansainvälistä apua tarvitaan pyrkimyksissä etsiä ja vapauttaa Da'eshin ja muiden terroristijärjestöjen ja puolisotilaallisten järjestöjen vankeina yhä olevat naiset ja lapset sekä edistettäessä erityisohjelmia, jotka koskevat vankeina olleille annettavaa hoitoa unionissa ja muualla maailmassa; pitää huolestuttavana lasten rekrytointia ja osallistumista terroristitoimintaan ja sotilaalliseen toimintaan; korostaa tarvetta vahvistaa toimintalinjoja, joilla johdetaan tällaisten lasten etsintää, vapauttamista, kuntoutusta ja sopeuttamista yhteiskuntaan; korostaa tarvetta edistää politiikkaa näiden lasten riisumiseksi aseista, kuntouttamiseksi ja sopeuttamiseksi uudelleen yhteiskuntaan; kehottaa jälleen komissiota esittämään kattavaa lapsen oikeuksien strategiaa ja toimintasuunnitelmaa seuraaviksi viideksi vuodeksi, jotta lapsen oikeudet asetettaisiin etusijalle unionin ulkoisissa ja sisäisissä toimissa ja niitä edistettäisiin erityisesti huolehtimalla lasten mahdollisuudesta juomaveteen, jätevesihuoltoon, terveydenhuoltoon ja koulutukseen myös konfliktialueilla ja pakolaisleireillä;

Ikääntyneiden henkilöiden oikeudet

123.  suhtautuu myönteisesti ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan toimintasuunnitelman (2015–2019) tavoitteen 16 g alakohtaan, joka koskee tietoisuuden lisäämistä ikääntyneiden henkilöiden ihmisoikeuksista ja erityistarpeista; on huolissaan ikään perustuvan syrjinnän kielteisistä vaikutuksista; korostaa erityisesti haasteita, joita ikääntyneillä henkilöillä on ihmisoikeuksiensa käyttämisessä, kuten sosiaaliturvan ja terveydenhuollon saatavuus; kehottaa jäsenvaltioita käyttämään Madridin kansainvälisen toimintasuunnitelman käynnissä olevaa uudelleentarkastelua tilaisuutena kartoittaa nykyisten välineiden toteutusta ja yksilöidä mahdollisia aukkoja; kehottaa unionia ja jäsenvaltioita osallistumaan aktiivisesti ikääntymistä tarkastelevaan YK:n avoimeen työryhmään ja vauhdittamaan toimiaan ikääntyneiden henkilöiden oikeuksien suojelemiseksi ja edistämiseksi myös harkitsemalla uuden oikeudellisen välineen perustamista;

Homojen, lesbojen, biseksuaalien, transihmisten ja intersukupuolisten henkilöiden (hlbti) oikeudet

124.  pitää hlbti-ihmisiin kohdistuvan väkivallan ja syrjinnän lisääntymistä hyvin huolestuttavana; tuomitsee ankarasti syrjivien lakien ja henkilöihin näiden seksuaalisen suuntautumisen, sukupuoli-identiteetin ja sukupuoliominaisuuksien perusteella kohdistuvien väkivallantekojen lisääntymisen viime aikoina sekä sen, että homoseksuaalisuus on yhä kriminalisoitu (mukaan lukien hlbti-ihmisille ”haureudesta” annettavat syytteet) 73 maassa, joista 13:ssa[64] kuolemantuomio on sallittu ja 20:ssä transsukupuoli-identiteetti on yhä kriminalisoitu; ilmaisee vakavan huolensa niin kutsutuista propagandalaeista, joilla pyritään rajoittamaan hlbti-ihmisten ja heidän oikeuksiaan tukevien henkilöiden sanan- ja kokoontumisvapautta; kehottaa kaikkia valtioita, joilla on tällaisia lakeja, perumaan kyseiset säännökset; tuomitsee ankarasti lisääntyvät rajoitukset ja haastavat toimintaolosuhteet, jotka liittyvät hlbti-ihmisiä edustavien ryhmien ja heidän oikeuksiensa puolustajien kokoontumis- ja yhdistymisvapauteen sekä tapahtumiin ja protesteihin, kuten Pride-kulkueisiin, joissa viranomaisten reaktiot mielenosoittajia kohtaan ovat joissakin tapauksissa olleet väkivaltaisia; korostaa jälleen perusvapauksien ratkaisevaa roolia demokraattisten yhteiskuntien toiminnassa ja valtioiden vastuuta varmistaa perusoikeuksien kunnioittaminen ja oikeuksia käyttävien henkilöiden suojelu; pyytää ulkosuhdehallintoa priorisoimaan ja lujittamaan toimiaan maissa, joissa hlbti-henkilöihin kohdistuva väkivalta, tappamiset, pahoinpitelyt ja syrjintä ovat yleisiä, tuomitsemalla tällaiset käytännöt noudattaen kuolemanrangaistusta koskevia unionin suuntaviivoja ja unionin politiikan suuntaviivoja kidutukseen ja muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rangaistukseen liittyvissä kysymyksissä sekä tekemällä edelleen yhteistyötä YK:n ihmisoikeusvaltuutetun kanssa tällä alalla; pitää tärkeänä tukea hlbti-ihmisten ihmisoikeuksien puolustajien työtä myöntämällä lisää tukea ja resursseja tehokkaaseen ohjelmasuunnitteluun, käynnistämällä kansalaisten keskuudessa hlbti-ihmisiin kohdistuvaa syrjintää ja väkivaltaa koskevia tiedotuskampanjoita, joita rahoitetaan myös EIDHR:stä, sekä huolehtimalla hätäavun antamisesta sitä tarvitseville; kehottaa unionin edustustoja ja asiaan liittyviä toimielimiä edistämään aktiivisesti näitä oikeuksia ja perusvapauksia;

125.  suhtautuu myönteisesti ulkoasiainneuvoston 24. kesäkuuta 2013 hyväksymiin suuntaviivoihin hlbti-ihmisten kaikkien ihmisoikeuksien edistämiseksi ja suojelemiseksi; kehottaa ulkosuhdehallintoa ja komissiota pyrkimään suuntaviivojen strategisempaan ja järjestelmällisempään täytäntöönpanoon myös tarjoamalla kolmansissa maissa toimivalle unionin henkilöstölle tiedotusta ja koulutusta, jotta hlbti-ihmisten oikeudet voidaan ottaa tehokkaasti esille poliittisissa ja ihmisoikeuksia koskevissa vuoropuheluissa kolmansien maiden kanssa sekä monenvälisillä foorumeilla; korostaa, että on tärkeää asettaa kaikkien ihmisoikeuksien edistämistä ja suojelemista koskevat unionin suuntaviivat laajasti hlbti-ihmisten saataville; kehottaa toteuttamaan konkreettisia toimia hlbti-ihmisten oikeuksia koskevien unionin sisäisten ja ulkoisten toimien johdonmukaisuuden lisäämiseksi;

126.  kannustaa unionin toimielimiä ja jäsenvaltioita osallistumaan edelleen pohdintaan samaa sukupuolta olevien henkilöiden avioliittojen tai rekisteröityjen parisuhteiden tunnustamisesta poliittiseksi ja yhteiskunnalliseksi sekä ihmisoikeus- ja kansalaisoikeusasiaksi; pitää myönteisenä sitä, että yhä useammat maat kunnioittavat oikeutta perustaa perhe avioliiton, rekisteröidyn parisuhteen ja adoption kautta ilman seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan ehdotuksia näiden liittojen ja samaa sukupuolta olevien perheiden vastavuoroiseksi tunnustamiseksi koko unionissa, jotta varmistetaan tasa-arvoinen kohtelu työn, vapaan liikkuvuuden, verotuksen ja sosiaaliturvan suhteen sekä suojataan perheiden ja lasten tuloja;

Alkuperäiskansojen ja vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeudet

127.  on erittäin huolestunut siitä, että alkuperäiskansat ovat yhä erityisessä vaarassa joutua syrjityiksi ja että ne ovat erityisen alttiita poliittisille ja taloudellisille sekä ympäristöön ja työelämään liittyville muutoksille ja häiriöille; panee merkille, että useimmat niihin kuuluvista elävät köyhyysrajan alapuolella eikä heillä ole lainkaan tai juuri lainkaan poliittista edustusta tai osallisuutta päätöksentekoon, mikä on vastoin heidän oikeuttaan vapaaseen, tietoon perustuvaan ennakkosuostumukseen, joka on turvattu alkuperäiskansojen oikeuksia koskevassa YK:n julistuksessa ja vahvistettu vuonna 2005 hyväksytyssä kehityspolitiikkaa koskevassa eurooppalaisessa konsensuksessa; on erityisen huolissaan tiedoista, jotka koskevat laajalle levinneitä ja lisääntyviä alkuperäiskansojen ihmisoikeuksien loukkauksia, kuten vainoa, ihmisoikeuksien puolustajien mielivaltaisia pidätyksiä ja tappamisia, pakkosiirtoja, maananastuksia ja yritysten tekemiä loukkauksia;

128.  panee erittäin huolestuneena merkille, että luonnonvarojen hyödyntämiseen liittyvät ihmisoikeusloukkaukset kohdistuvat erityisesti alkuperäiskansoihin; kehottaa komissiota ja ulkosuhdehallintoa tukemaan sellaisia tehokkaita oikeudellisia kehyksiä ja aloitteita, joilla pyritään varmistamaan kaivostoiminnan ja muiden luonnonvaroihin liittyvien alojen avoimuus ja hyvä hallinto ja siten kunnioittamaan paikallisväestön vapaata ja tietoon perustuvaa ennakkosuostumusta ja noudattamaan YK:n alkuperäiskansojen oikeuksia koskevaa julistusta; kehottaa unionin edustustoja vahvistamaan vuoropuhelua alkuperäiskansojen kanssa paikan päällä, jotta ihmisoikeusloukkaukset voidaan havaita ja estää;

129.  tähdentää, että kansallisilla vähemmistöyhteisöillä on erityisiä tarpeita, joten kansalliseen vähemmistöön ja valtaväestöön kuuluvien henkilöiden välistä täysimääräistä ja todellista tasa-arvoa olisi edistettävä taloudellisen, yhteiskunnallisen, poliittisen ja kulttuurielämän kaikilla aloilla; kehottaa komissiota seuraamaan tarkasti kansallisiin vähemmistöihin kuuluvien ihmisten oikeuksien turvaamista koskevien säännösten täytäntöönpanoa laajentumisprosessin kaikissa vaiheissa;

Kastijärjestelmään perustuvaa syrjintää kokevien henkilöiden oikeudet

130.  tuomitsee kastihierarkiasta ja kastiin perustuvasta syrjinnästä kärsiviin ihmisiin edelleen kohdistuvat ihmisoikeusrikkomukset, mukaan luettuina tasa-arvon ja oikeusturvan sekä työn saatavuuden epääminen, erottelun jatkaminen ja kastiin perustuvat rajat perusihmisoikeuksien saavuttamiselle ja kehitykselle; on hyvin huolestunut kastittomiin kohdistuvien, kastijärjestelmään perustuvien väkivaltaisten iskujen suuresta määrästä ja vakiintuneesta syrjinnästä, josta ei rangaista; kehottaa jälleen laatimaan kastijärjestelmään perustuvaa syrjintää koskevaa unionin politiikkaa ja kehottaa unionia käyttämään hyväksi kaikki tilaisuudet ilmaista vakava huolensa kastijärjestelmään perustuvasta syrjinnästä;

Kansainvälinen rikostuomioistuin / siirtymäkauden oikeusjärjestelyt

131.  muistuttaa kansainvälisen rikostuomioistuimen yleismaailmallisesta luonteesta ja toistaa kannattavansa täysin sen työtä; korostaa tuomioistuimen tärkeää roolia pyrittäessä lopettamaan kansainvälistä yhteisöä huolestuttaviin, kaikkein vakavimpiin rikoksiin syyllistyneiden rankaisemattomuus sekä tarjoamaan oikeutta sotarikosten, ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten ja joukkotuhonnan uhreille; seuraa edelleen tarkasti kaikkia pyrkimyksiä heikentää tuomioistuimen legitiimiyttä tai riippumattomuutta;

132.  palauttaa mieliin päätöslauselmansa, jossa kehotettiin YK:n turvallisuusneuvoston jäseniä tukemaan sitä, että turvallisuusneuvosto antaa kansainvälisen rikostuomioistuimen tehtäväksi tutkia niin kutsutun Isisin/Da'eshin Irakissa ja Syyriassa kristittyjä (kaldealaisia, syyrialaisia, assyrialaisia), jesidejä ja muita uskonnollisia ja etnisiä vähemmistöjä vastaan tekemiä rikoksia;

133.  suhtautuu myönteisesti Ukrainan antamaan lausumaan, jonka mukaan se hyväksyy kansainvälisen rikostuomioistuimen tuomiovallan maassa 20. helmikuuta 2014 lähtien tehtyjen rikosten osalta, koska lausuma antaa tuomioistuimen syyttäjälle mahdollisuuden harkita, voiko tuomioistuin tutkia aseellisen konfliktin aikana tapahtuneita väärinkäytöksiä, vaikka Ukraina ei ole vielä kansainvälisen rikostuomioistuimen jäsen;

134.  pitää myönteisinä neuvoston päätelmiä unionin tuesta siirtymäkauden oikeusjärjestelyille ja suhtautuu myönteisesti siirtymäkauden oikeusjärjestelyjen tukea koskevaan unionin toimintakehykseen, sillä unioni on ensimmäinen tällaisen toimintapolitiikan vahvistava alueellinen järjestö; kehottaa unionia sekä sen jäsenvaltioita ja erityisedustajia edistämään aktiivisesti tuomioistuimen työtä, sen päätösten täytäntöönpanoa ja rankaisemattomuuden lopettamista Rooman perussäännössä mainituista rikoksista ja ilmaisee vakavan huolensa siitä, että useita pidätysmääräyksiä ei ole vieläkään pantu täytäntöön; kehottaa unionia ja jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä tuomioistuimen kanssa ja antamaan jatkossakin vankan diplomaattisen ja poliittisen tukensa tuomioistuimen ja YK:n suhteiden lujittamiselle ja laajentamiselle, erityisesti YK:n turvallisuusneuvostossa, ja toteuttamaan toimia, joilla ehkäistään yhteistyöstä kieltäytymistä tuomioistuimen kanssa ja reagoidaan tehokkaasti tällaisiin tapauksiin; kehottaa jälleen unionia vahvistamaan yhteisen kannan hyökkäysrikokseen ja Kampalan tarkistuksiin ja kehottaa jäsenvaltioita mukauttamaan kansallisen lainsäädäntönsä Kampalan tarkistuksissa vahvistettuihin määritelmiin ja lisäämään yhteistyötä tuomioistuimen kanssa; pitää valitettavana, että monet maat suhtautuvat kansainväliseen rikostuomioistuimeen uhmakkaasti vetäytymällä tai uhkaamalla vetäytyä tuomioistuimen toiminnasta;

135.  toistaa pyyntönsä nimittää kansainvälisestä oikeudesta ja kansainvälisestä humanitaarisesta oikeudesta vastaava unionin erityisedustaja, jotta nämä aiheet saavat ansaitsemansa aseman ja näkyvyyden, jotta unionin asialistalla olevat asiat etenevät tehokkaasti ja jotta unionin sitoutuminen rankaisemattomuuden torjuntaan ja kansainvälisen rikostuomioistuimen tukemiseen saadaan osaksi kaikkia unionin ulkoisia toimintapolitiikkoja;

136.  kehottaa unionia ja jäsenvaltioita antamaan tuomioistuimelle tarvittavan rahoituksen ja lisäämään tukeaan kansainväliselle rikosoikeusjärjestelmälle, siirtymäkauden oikeusjärjestelyt mukaan luettuina;

Kansainvälinen humanitaarinen oikeus

137.  pitää kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamatta jättämistä tuomittavana ja on erittäin huolissaan aseellisissa konflikteissa tapahtuvien siviilikohteiden vaurioiden ja sairaaloihin, kouluihin, humanitaarisiin saattueisiin ja muihin siviilikohteisiin kohdistuvien tappavien hyökkäysten hälyttävästä lisääntymisestä kaikkialla maailmassa; on hyvin huolissaan valtiosta riippumattomien toimijoiden toiminnan lisääntyvästä vaikutuksesta konflikteihin kaikkialla maailmassa ja kehottaa unionia käyttämään kaikkia käytettävissään olevia välineitä, joilla voidaan edistää sitä, että valtiolliset ja valtiosta riippumattomat toimijat noudattavat kansainvälistä humanitaarista oikeutta; suhtautuu myönteisesti unionin ja jäsenvaltioiden Punaisen Ristin kansainväliselle komitealle antamaan sitoumukseen tukea painokkaasti sellaisten tehokkaan mekanismin perustamista, jolla lujitetaan kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamista, ja pyytää komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa raportoimaan parlamentille tämän sitoumuksen noudattamiseksi asetetuista tavoitteista ja sitä varten laaditusta strategiasta; kehottaa kansainvälistä yhteisöä kutsumaan koolle kansainvälisen konferenssin valmistelemaan uutta kansainvälistä mekanismia, jolla jäljitetään ja kerätään tietoja ja raportoidaan julkisesti kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkauksista, mukaan lukien sairaaloita, lääkintähenkilöstöä ja ambulansseja vastaan tehdyt iskut; katsoo, että tällainen mekanismi voisi perustua nykyiseen lapsia aseellisissa selkkauksissa koskevaan mekanismiin; pyytää komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa esittämään vuosittain julkisen luettelon kouluihin ja sairaaloihin kohdistuneiden iskujen epäillyistä tekijöistä, jotta voidaan määritellä asianmukaiset unionin toimet tällaisten iskujen lopettamiseksi;

138.  pitää valitettavana, että seitsemän jäsenvaltiota ei ole vielä ratifioinut rypäleammuksia koskevaa yleissopimusta; kehottaa unionia ja jäsenvaltioita tukemaan valkoisen fosforin käytön maailmanlaajuista kieltämistä laatimalla tiettyjä tavanomaisia aseita koskevaan yleissopimukseen uuden pöytäkirjan, joka kieltää tällaisten aseiden käytön;

139.  pyytää jäsenvaltioita ratifioimaan keskeiset kansainvälisen humanitaarisen oikeuden välineet ja muut asiaan liittyvät kansainväliseen humanitaariseen oikeuteen vaikuttavat oikeudelliset välineet; toteaa kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamista edistävien unionin suuntaviivojen merkityksen ja kehottaa jälleen kerran komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja ulkosuhdehallintoa tarkistamaan suuntaviivojen täytäntöönpanoa Lähi-idän traagisten tapahtumien valossa ja ottaen erityisesti huomioon kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja ihmisoikeuslainsäädännön vakavien loukkausten laajalle levinneen ja järjestelmällisen rankaisemattomuuden; kehottaa unionia tukemaan aloitteita, joilla pyritään levittämään tietoa kansainvälisestä humanitaarisesta oikeudesta ja sen soveltamiseen liittyviä hyviä käytäntöjä, ja kehottaa unionia käyttämään kaikkia käytettävissään olevia kahdenvälisiä välineitä, myös poliittista vuoropuhelua, edistääkseen tehokkaasti sitä, että sen kumppanit noudattaisivat kansainvälistä humanitaarista oikeutta; kehottaa jälleen jäsenvaltioita liittymään kansainvälisiin ponnisteluihin, jotta voidaan estää aseistettujen toimijoiden iskut kouluihin ja koulujen käyttö sotilaallisiin tarkoituksiin, hyväksymällä turvallista koulunkäyntiä koskeva julistus, jolla on tarkoitus auttaa lopettamaan laajalle levinneet iskut kouluihin aseellisissa konflikteissa;

140.  kehottaa kansainvälistä yhteisöä kutsumaan koolle kansainvälisen konferenssin valmistelemaan uusia sitovia kansainvälisiä sääntöjä, joiden on tarkoitus mukauttaa kansainvälistä humanitaarista oikeutta sodan uudenlaiseen todellisuuteen, jotta voidaan lisätä kansainvälisten humanitaaristen sääntöjen vaikuttavuutta;

141.  kehottaa jälleen komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa käynnistämään aloitteen unionin asevientikiellon määräämiseksi maille, joita epäillään vakavista kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkauksista ja etenkin tahallisista siviili-infrastruktuuriin suunnatuista iskuista; korostaa, että jatkuva asemyynnin salliminen tällaisiin maihin on vastoin neuvoston 8. joulukuuta 2008 vahvistamaa yhteistä kantaa 2008/944/YUTP; kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan Guantánamon asukkaiden hyväksymistä unioniin; korostaa, että Guantánamo Bayn vankila on suljettava mahdollisimman pian;

Ajatuksen-, omantunnon- sekä uskonnon- ja vakaumuksenvapaus

142.  tuomitsee SEUT:n 10 artiklan mukaisesti kaikki ideologiaan, uskontoon tai vakaumukseen perustuvat väkivallanteot ja syrjinnän; on erittäin huolissaan uskonnollisiin vähemmistöihin kohdistetusta väkivallasta, vainosta, suvaitsemattomuudesta ja syrjinnästä, jota esiintyy raporttien mukaan jatkuvasti eri puolilla maailmaa; painottaa, että ajatuksen-, omantunnon-, uskonnon- ja vakaumuksenvapaudet ovat perusoikeuksia, jotka ovat sidoksissa muihin ihmisoikeuksiin ja perusvapauksiin ja kattavat oikeuden uskoa tai olla uskomatta ja oikeuden ilmaista uskontoa tai vakaumusta tai olla ilmaisematta sitä sekä oikeuden oman valinnan mukaisen vakaumuksen omaksumiseen, vaihtamiseen, siitä luopumiseen tai siihen palaamiseen ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 18 artiklan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 9 artiklan mukaisesti; kehottaa unionia ja sen jäsenvaltioita ryhtymään poliittisiin keskusteluihin jumalanpilkkalakien kumoamiseksi; kehottaa unionia ja jäsenvaltioita huolehtimaan siitä, että vähemmistöjä kunnioitetaan ja suojellaan kaikkialla maailmassa, myös Lähi-idässä, missä Da’esh ja muut terroristiryhmät vainoavat jesidejä, kristittyjä, muslimivähemmistöjä ja ateisteja; pitää valitettavana uskonnon tai vakaumuksen käyttämistä terroristitarkoituksiin;

143.  kannattaa unionin sitoumusta edistää oikeutta uskonnon- ja vakaumuksenvapauteen kansainvälisillä ja alueellisilla foorumeilla, kuten YK:ssa, Etyjissä, Euroopan neuvostossa ja muissa alueellisissa mekanismeissa, ja kannustaa unionia antamaan edelleen vuosittain YK:ssa päätöslauselman uskonnon- tai vakaumuksenvapaudesta ja antamaan edelleen tukensa YK:n uskonnon- tai vakaumuksenvapauden erityisraportoijan mandaatille; rohkaisee komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa sekä ulkosuhdehallintoa käynnistämään pysyvän vuoropuhelun kansalaisjärjestöjen, uskonnollisten tai vakaumuksellisten ryhmien ja uskonnollisten johtajien kanssa;

144.  antaa täyden tukensa unionin käytännölle esittää YK:n ihmisoikeusneuvostossa ja yleiskokouksessa aihekohtaisia päätöslauselmia uskonnon- ja vakaumuksenvapaudesta, kehottaa unionia tukemaan YK:n uskonnon- tai vakaumuksenvapauden erityisraportoijan mandaattia ja kehottaa maita, jotka eivät tällä hetkellä hyväksy YK:n uskonnon- tai vakaumuksenvapauden erityisraportoijan vierailupyyntöjä, hyväksymään ne;

145.  kehottaa unionia lujittamaan nykyisiä välineitään ja hyväksymään uusia toimivaltansa puitteissa, jotta varmistetaan uskonnollisten vähemmistöjen tehokas suojelu koko maailmassa;

146.  kehottaa ryhtymään konkreettisiin toimiin, joilla varmistetaan uskonnon- ja vakaumuksenvapauden edistämistä ja suojelemista koskevien unionin suuntaviivojen tehokas täytäntöönpano, johon kuuluu unionin päätoimipaikoissa ja edustustoissa toimivan henkilöstön järjestelmällinen ja johdonmukainen koulutus, raportointi maiden tilanteista ja paikallisista tilanteista sekä ryhtyminen tiiviiseen yhteistyöhän paikallisten toimijoiden, erityisesti uskonnollisten tai vakaumuksellisten ryhmien johtajien kanssa;

147.  on erittäin huolestunut siitä, että joissakin osissa maailmaa uskonnollisten tai vakaumuksellisten yhteisöjen asema on vaarassa ja kokonaisia uskontokuntia on häviämässä tai pakenemassa;

148.  korostaa, että uskonnollisista ryhmistä kristityt ovat tällä hetkellä ryhmä, jota häiritään ja pelotellaan eniten kaikissa maailman maissa, myös Euroopassa, missä kristityt pakolaiset kärsivät jatkuvasti uskontoon perustuvasta vainosta, ja korostaa, että osa vanhimmista kristityistä yhteisöistä erityisesti Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä on vaarassa kadota;

149.  kannustaa kansainvälistä yhteisöä ja unionia suojelemaan vähemmistöjä ja perustamaan turvallisia vyöhykkeitä; kehottaa tunnustamaan etniset ja uskonnolliset vähemmistöt ja antamaan niille itsehallinnon ja suojelua alueilla, joilla ne ovat historiallisesti olleet näkyvästi läsnä ja eläneet rauhanomaisesti rinnakkain – erityisesti Sinjar-vuoristossa (jesidit) ja Niniven tasangolla (kaldealaiset, syyrialaiset ja assyrialaiset); kehottaa antamaan erityistä tukea toimiin nykyisten tai viimeaikaisten konfliktien alueella olevien joukkohautojen säilyttämiseksi, jotta niissä olevat vainajat voidaan kaivaa ylös ja analysoida rikosteknisesti ja antaa mahdollisuus haudata uhrien ruumiit asianmukaisesti tai luovuttaa ne perheille; kehottaa perustamaan rahaston, joka voi auttaa rahoittamaan aloitteita todisteiden säilyttämiseksi, jotta voidaan tutkia epäilyt rikoksista ihmisyyttä vastaan ja nostaa syytteitä; kehottaa unionia ja jäsenvaltioita perustamaan kiireesti asiantuntijaryhmän, jonka tehtävänä on kerätä kaikki todisteet kaikista käynnissä olevista, uskonnollisia ja etnisiä vähemmistöjä vastaan tehtävistä kansainvälisistä rikoksista, myös kansanmurhista, missä tahansa niitä tapahtuu, ja myös säilyttää joukkohaudat nykyisillä tai viimeaikaisilla konfliktialueilla, jotta voidaan valmistella syyllisten asettamista syytteeseen kansainvälisesti;

Sananvapaus verkossa ja verkon ulkopuolella sekä audiovisuaalisissa ja muissa tiedotusvälineissä

150.  korostaa, että ihmisoikeudet ja perusoikeudet ovat yleismaailmallisia oikeuksia ja niitä on puolustettava maailmanlaajuisesti kaikissa muodoissaan;

151.  painottaa sananvapauden ja tiedotusvälineiden riippumattomuuden ja moniarvoisuuden merkitystä pyrittäessä kohti demokratiaa sekä tarvetta voimaannuttaa kansalaisia ja kansalaisyhteiskuntaa julkisen sektorin avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden varmistamiseksi;

152.  ilmaisee huolensa toimittajien pidätysten ja pelottelun lisääntymisestä monissa maissa ja korostaa tällaisten käytäntöjen haittaavan vakavasti lehdistönvapautta; kehottaa unionia ja kansainvälistä yhteisöä suojelemaan riippumattomia toimittajia ja bloggaajia, kaventamaan digitaalista kuilua sekä helpottamaan tiedon ja viestinnän rajoittamatonta saatavuutta sekä sensuroimatonta pääsyä internetiin (digitaalinen vapaus);

153.  ilmaisee vakavan huolensa seuranta-, valvonta-, sensurointi- ja suodattamisteknologian leviämisestä ja yleistymisestä, sillä se merkitsee kasvavaa uhkaa ihmisoikeus- ja demokratia-aktivisteille autoritaarisissa maissa;

154.  tuomitsee ankarasti sen, että yhä useammat ihmisoikeuksien puolustajat kohtaavat digitaalisia uhkia, joihin kuuluu myös tietojen vaarantuminen laitteiden takavarikoinnin, etävalvonnan ja tietovuotojen vuoksi; tuomitsee verkkovalvonnan ja hakkeroinnin sellaisten tietojen hankkimiseksi, joita voidaan käyttää oikeustapauksissa tai parjauskampanjoissa ja kunnianloukkausoikeudenkäynneissä;

155.  tuomitsee jyrkästi viranomaisten harjoittaman internetin, tiedotusvälineiden ja korkeakoulujen valvonnan sekä ihmisoikeuksien puolustajien, asianajajien ja toimittajien pelottelun, häirinnän ja mielivaltaiset pidätykset;

156.  ei hyväksy digitaalisen viestinnän rajoittamista, johon kuuluu myös autoritaaristen hallintojärjestelmien harjoittama verkkosivustojen ja henkilökohtaisten tilien sulkeminen ja jonka tarkoituksena on rajoittaa ilmaisunvapautta ja toimia keinona vaientaa oppositio ja tukahduttaa kansalaisyhteiskunta; kehottaa unionia ja jäsenvaltioita tuomitsemaan julkisesti hallintojärjestelmät, jotka rajoittavat arvostelijoidensa ja opposition digitaalista viestintää;

157.  korostaa, että on tärkeää edistää esteetöntä pääsyä internetiin kaikissa yhteydenpidon muodoissa kolmansien maiden kanssa, myös liittymisneuvotteluissa, kauppaneuvotteluissa, ihmisoikeusvuoropuheluissa ja diplomaattisissa yhteyksissä, ja asettaa tietoa ihmisoikeuksista ja demokratiasta mahdollisimman laajasti ihmisten saataville kaikkialla maailmassa;

158.  on huolestunut laittoman vihapuheen lisääntymisestä varsinkin sosiaalisessa mediassa; kehottaa komissiota ottamaan kansalaisyhteiskunnan järjestöjen edustajia mukaan toimintaan varmistaakseen, että niiden näkemykset otetaan huomioon käytännesäännöistä käytävissä neuvotteluissa; tuomitsee painokkaasti väkivaltaan tai terroriin yllyttävien vihaviestien levittämisen;

159.  kehottaa lisäämään tukea tiedotusvälineiden vapauden parantamiseen, riippumattomien toimittajien, bloggaajien ja väärinkäytösten paljastajien suojeluun, digitaalisen kuilun kaventamiseen sekä tiedon ja viestinnän rajoittamattoman saatavuuden helpottamiseen sekä sensuroimattoman internetiin pääsyn turvaamiseen (digitaalinen vapaus);

160.  kannustaa sellaisten teknologioiden aktiiviseen kehittämiseen ja levittämiseen, jotka helpottavat ihmisoikeuksien turvaamista ja ihmisten digitaalisten oikeuksien ja vapauksien sekä heidän turvallisuutensa ja yksityisyytensä takaamista;

161.  kehottaa unionia ottamaan käyttöön vapaan ja avoimen lähdekoodin ohjelmistoja sekä rohkaisemaan muitakin toimijoita tähän, koska tällaiset ohjelmistot takaavat paremmin turvallisuuden ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen;

162.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan kaikissa kansainvälisissä yhteyksissä, myös YK:n internetin hallintofoorumissa, G8-ryhmässä, G20-ryhmässä, Etyjissä ja Euroopan neuvostossa, esille ilmaisunvapautta verkossa, digitaalisia vapauksia ja vapaan ja avoimen internetin merkitystä koskevat kysymykset;

Terrorismin torjunta

163.  tuomitsee jälleen terrorismin yksiselitteisesti ja antaa täyden tukensa toimille, joiden tavoitteena on terrorijärjestöjen, erityisesti Da’eshin, hävittäminen, koska se on selkeä uhka alueelliselle ja kansainväliselle turvallisuudelle, ja muistuttaa, että näiden toimien olisi aina oltava täysin kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön mukaisia; tukee terrorismiin syyllistyvien vierastaistelijoiden muodostaman uhkan torjumista koskevan YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 2178(2014) sekä tällaisista taistelijoista muodostuvan virran patoamista koskevien Madridin ohjaavien periaatteiden täytäntöönpanoa;

164.  palauttaa mieliin, että ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevassa unionin toimintasuunnitelmassa korostetaan tarvetta varmistaa, että mielipiteen- ja ilmaisunvapaus sisällytetään kehityspolitiikkaan ja terrorismia koskeviin ohjelmiin, digitaalisten valvontateknologioiden käyttö mukaan luettuna; korostaa, että jäsenvaltioiden olisi käytettävä kattavasti nykyisiä välineitä voidakseen puuttua unionin kansalaisten radikalisoitumiseen ja laadittava tehokkaita ohjelmia voidakseen torjua terroristi- ja ääriryhmien propagandaa ja rekrytointikeinoja varsinkin verkossa ja ehkäistä radikalisoitumista; painottaa, että tarvitaan kiireesti yhtenäistä unionin toimintaa, ja katsoo ehdottomasti, että jäsenvaltioiden on tehtävä yhteistyötä arkaluonteisilla aloilla, erityisesti tietojenvaihdon ja tiedustelutiedon jakamisen alalla;

165.  vaatii unionia työskentelemään edelleen yhdessä YK:n kanssa terrorismin rahoituksen torjumiseksi käyttämällä myös nykyisiä mekanismeja, joiden avulla voidaan paljastaa terroristeja ja terroristijärjestöjä ja vahvistaa varojen jäädyttämistä koskevia mekanismeja maailmanlaajuisesti, noudattaen samalla oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevia kansainvälisiä normeja ja oikeusvaltioperiaatetta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan tämän kysymyksen esiin pikaisesti ja vaikuttavalla tavalla sellaisten valtioiden kanssa, jotka rahoittavat tai tukevat terroristijärjestöjä tai antavat kansalaistensa tehdä niin;

Kuolemanrangaistus

166.  muistuttaa, että unionin kanta on nollatoleranssi kuolemanrangaistukseen, ja toteaa jälleen vastustaneensa jo kauan kuolemanrangaistusta ja kidutusta sekä julmaa, epäinhimillistä ja halventavaa kohtelua ja rankaisemista, kaikissa tapauksissa ja kaikissa olosuhteissa;

167.  pitää myönteisenä, että Fidži, Suriname, Mongolia ja Yhdysvaltain Nebraskan osavaltio ovat poistaneet kuolemanrangaistuksen;

168.  on erittäin huolestunut siitä, että viime vuosina kuolemanrangaistus on otettu uudelleen käyttöön joissakin maissa; pitää valitettavana, että toisissakin maissa poliittiset johtajat harkitsevat kuolemanrangaistuksen käyttöönottoa uudelleen; ilmaisee vakavan huolensa siitä, että raporttien mukaan kuolemanrangaistusten määrä nousi vuonna 2015 maailmanlaajuisesti ja erityisesti Kiinassa, Egyptissä, Iranissa, Nigeriassa, Pakistanissa ja Saudi-Arabiassa; muistuttaa näiden maiden viranomaisia siitä, että ne ovat osapuolina lapsen oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa, jossa kielletään ankarasti kuolemanrangaistuksen käyttö rikoksista, jotka on tehnyt alle 18-vuotias henkilö;

169.  on erityisen huolestunut sellaisten kuolemanrangaistusten määrän kasvusta, joita langetetaan joukko-oikeudenkäynneissä, joissa ei ole mitään takeita kansainvälisen oikeuden mukaisista oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevista vähimmäisvaatimuksista;

170.  arvostelee ankarasti sitä, että huumeisiin liittyvistä rikoksista langetetaan yhä useammin kuolemantuomioita, ja vaatii luopumaan kuolemanrangaistuksen ja pikateloitusten soveltamisesta tällaisiin rikoksiin;

171.  kehottaa maita, jotka ovat poistaneet kuolemanrangaistuksen tai olleet jo pitkään käyttämättä sitä, noudattamaan tekemiään sitoumuksia ja pidättymään ottamasta sitä uudelleen käyttöön; kehottaa unionia käyttämään edelleen yhteistyötä ja diplomatiaa maailmanlaajuisesti kaikilla mahdollisilla foorumeilla kuolemanrangaistuksen vastaisen kannan edistämiseen ja pyrkimään varmistamaan, että oikeutta puolueettomaan oikeudenkäyntiin noudatetaan täysimääräisesti kunkin teloitusuhan alla olevan henkilön kohdalla; pitää tärkeänä, että unioni seuraa edelleen, millaisissa olosuhteissa teloituksia suoritetaan kuolemanrangaistusta vielä soveltavissa maissa, jotta voidaan varmistaa, että kuolemaan tuomittujen henkilöiden luettelo on julkinen ja että teloitettujen ruumiit palautetaan heidän perheilleen;

172.  pitää ehdottoman tärkeänä, että unioni noudattaa edelleen korkean profiilin politiikkaa, jolla pyritään poistamaan kuolemanrangaistus maailmanlaajuisesti vuonna 2013 hyväksyttyjen kuolemanrangaistusta koskevien unionin suuntaviivojen mukaisesti, ja että se jatkaa kuolemanrangaistuksen vastaista toimintaansa; kehottaa unionia toimimaan edelleen kuolemanrangaistuksen poistamiseksi koko maailmasta ja tutkimaan uusia keinoja kampanjoida tämän tavoitteen hyväksi sekä tukemaan EIDHR:n piirissä toimia, joilla pyritään ehkäisemään kuolemantuomiot tai teloitukset; vaatii, että unionin edustustot järjestävät asiasta edelleen tiedotuskampanjoita;

Kidutuksen ja julman kohtelun torjunta

173.  ilmaisee vakavan huolensa siitä, että pidätettyjen kidutusta ja julmaa kohtelua käytetään edelleen muun muassa tunnustusten saamiseksi ja että tunnustuksia käytetään myöhemmin rikosoikeudenkäynneissä, jotka eivät selvästikään ole oikeudenmukaisuutta koskevien kansainvälisten normien mukaisia;

174.  pitää valitettavana kidutuksen ja julman kohtelun laajalle levinnyttä käyttöä yhteiskunnan toisinajattelevia jäseniä vastaan heidän vaimentamisekseen sekä muita heikommassa asemassa olevia ryhmiä, kuten etnisiä, kielellisiä ja uskonnollisia vähemmistöjä, hlbti-ihmisiä, naisia, lapsia, turvapaikanhakijoita ja maahantulijoita vastaan;

175.  tuomitsee erittäin ankarasti Da’eshin ja muiden terroristijärjestöjen tai puolisotilaallisten järjestöjen harjoittaman kidutuksen ja julman kohtelun; ilmaisee solidaarisuutensa kaikkien tällaisen väkivallan uhrien perheille ja yhteisöille; tuomitsee Da'eshin ja muiden terroristijärjestöjen ja puolisotilaallisten järjestöjen käytännöt, joihin liittyy vähemmistöryhmien syrjintää ja niiden ottamista iskujen kohteiksi; kehottaa unionia, jäsenvaltioita ja kansainvälistä yhteisöä tehostamaan toimiaan voidakseen puuttua kiireelliseen tarpeeseen estää tehokkaasti uudet kärsimykset;

176.  katsoo, että monissa maissa pidätysolot ja valtiolliset vankilat ovat vakava huolenaihe; pitää tärkeänä torjua pidätettyjen kaikenlaista kidutusta ja julmaa kohtelua, myös psykologista kidutusta, ja tehostaa pyrkimyksiä varmistaa asiaa koskevien kansainvälisen oikeuden säännösten noudattaminen erityisesti terveydenhuollon ja lääkkeiden saatavuuden osalta; tuomitsee painokkaasti kansainvälisen oikeuden loukkaamisen ja katsoo, että kieltäytyminen hoitamasta pidätettyjä, joilla on hepatiitin tai hiv:n kaltainen sairaus, on verrattavissa vaarassa olevien henkilöiden auttamatta jättämiseen;

177.  ottaa huomioon jatkuvat raportit laajalle levinneistä pikateloitusten, kidutuksen ja julman kohtelun käytännöistä maailmalla ja kehottaa ulkosuhdehallintoa tehostamaan kaikilla vuoropuhelun tasoilla ja kaikilla foorumeilla pikateloitusten, kidutuksen ja muun julman kohtelun vastaisia unionin pyrkimyksiä siten, että noudatetaan unionin politiikan suuntaviivoja suhteissa kolmansiin maihin kidutukseen ja muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rangaistukseen liittyvissä kysymyksissä;

178.  kehottaa ulkosuhdehallintoa tuomaan kyseessä olevien maiden kanssa käytävissä poliittisissa ja ihmisoikeusvuoropuheluissa ja julkisissa lausumissa edelleen järjestelmällisesti esiin huolensa kidutuksesta ja julmasta kohtelusta ja kehottaa unionin edustustoja ja jäsenvaltioiden paikalla toimivia suurlähetystöjä seuraamaan tapauksia, joissa on kyse kidutuksesta ja julmasta kohtelusta, toteuttamaan konkreettisia toimia niiden täydellisen poistamisen edistämiseksi, seuraamaan niihin liittyviä rikosoikeudenkäyntejä ja käyttämään kaikkia käytettävissään olevia välineitä auttaakseen kyseessä olevia henkilöitä;

Miehittämättömät ilma-alukset

179.  ilmaisee vakavan huolensa aseistettujen miehittämättömien ilma-alusten käyttämisestä kansainvälisten oikeuspuitteiden ulkopuolella; kehottaa jäsenvaltioita laatimaan selkeän miehittämättömiä ilma-aluksia koskevan politiikan ja oikeudellisen kannan ja toistaa kehotuksensa, että on vahvistettava sellainen unionin yhteinen kanta aseistettujen miehittämättömien ilma-alusten käyttöön, jossa varmistetaan ihmisoikeuksien ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattaminen ja jossa olisi käsiteltävä muun muassa oikeudellista kehystä, suhteellisuutta, vastuuvelvollisuutta, siviilien suojelua ja avoimuutta; kehottaa jälleen kerran unionia kieltämään sellaisten täysin itsenäisesti toimivien aseiden kehittämisen, tuotannon ja käytön, jotka mahdollistavat iskut ilman ihmisen toimintaa; kehottaa unionia vastustamaan laittomia kohdistettuja teloituksia ja kieltämään ne sekä sitoutumaan toteuttamaan kansallisten ja kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti asianmukaisia toimenpiteitä, kun on perusteltua uskoa, että henkilö tai yhteisö sen lainkäyttöalueella voidaan yhdistää ulkomailla tapahtuneisiin laittomiin kohdistettuihin teloituksiin; kehottaa komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa, jäsenvaltioita ja neuvostoa sisällyttämään aseistetut miehittämättömät ilma-alukset ja täysin itsenäisesti toimivat aseet asiaan liittyviin eurooppalaisiin ja kansainvälisiin aseriisunta- ja asevalvontamekanismeihin ja kehottaa jäsenvaltioita osallistumaan näihin valvontamekanismeihin ja lujittamaan niitä; kehottaa unionia huolehtimaan jäsenvaltioidensa suuremmasta avoimuudesta ja vastuuvelvollisuudesta, erityisesti suhteissa kolmansiin maihin, aseistettujen miehittämättömien ilma-alusten käytössä niiden käytön oikeusperustan ja operatiivisen vastuun yhteydessä, mahdollistamaan miehittämättömien ilma-alusten iskujen laillisuuden valvonnan ja varmistamaan, että laittomien iskujen uhreilla on mahdollisuus käyttää tehokkaita oikeussuojakeinoja;

180.  tähdentää, että unioni on kieltänyt sellaisten täysin itsenäisesti toimivien asejärjestelmien kehittämisen, tuotannon ja käytön, jotka mahdollistavat iskut ilman ihmisten osallistumista; kehottaa unionia vastustamaan laittomia ja kohdistettuja teloituksia ja kieltämään ne;

181.  kehottaa komissiota tiedottamaan parlamentille asianmukaisesti unionin varojen käytöstä kaikkiin sellaisiin tutkimus- ja kehityshankkeisiin, jotka liittyvät miehittämättömien ilma-alusten rakentamiseen sekä siviili- että sotilastarkoituksiin; kehottaa suorittamaan tulevista miehittämättömien ilma-alusten kehityshankkeista ihmisoikeusvaikutusten arvioinnit;

182.  korostaa, että teknologian vaikutus ihmisoikeuksien parantamiseen olisi otettava huomioon kaikissa unionin toimissa ja ohjelmissa, jotta voidaan edistää ihmisoikeuksien suojelua, demokratiaa, oikeusvaltiota ja hyvää hallintotapaa sekä konfliktien rauhanomaista ratkaisua;

Demokratia- ja vaalituki sekä vaalitarkkailutehtävät

183.  muistuttaa, että kansalaisyhteiskunnan avoin toimintaympäristö, ilmaisun-, kokoontumis- ja yhdistymisvapaus sekä oikeusvaltioperiaatteen asianmukainen noudattaminen ovat oikeudenmukaisten ja demokraattisten vaalien keskeisiä tekijöitä; pyytää unionia varmistamaan, että paikallisilla kansalaisjärjestöillä on mahdollisuus vaalien oikeutettuun tarkkailuun ja seurantaan; korostaa, että korruptio vaarantaa ihmisoikeuksien tasa-arvoisen toteutumisen ja heikentää demokraattisia prosesseja; katsoo, että unionin olisi korostettava rehellisyyden, vastuuvelvollisuuden ja julkisten asioiden asianmukaisen hallinnoinnin merkitystä kaikessa vuoropuhelussa kolmansien maiden kanssa, kuten korruption vastaisessa Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksessa määrätään; palauttaa mieliin, että unionin on noudatettava kumppaneilleen, erityisesti naapurimailleen, antamaansa sitoumusta tukea taloudellisia, yhteiskunnallisia ja poliittisia uudistuksia, suojella ihmisoikeuksia ja auttaa vakiinnuttamaan oikeusvaltio, koska se on paras keino lujittaa kansainvälistä järjestystä ja varmistaa vakaus unionin naapurustossa; korostaa tässä yhteydessä, että Euroopan naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelu tarjosi tilaisuuden todeta jälleen, että yleismaailmallisten arvojen puolustaminen ja ihmisoikeuksien edistäminen ovat unionin keskeisiä tavoitteita; muistuttaa, että unionin, poliitikkojen, tutkijoiden, tiedotusvälineiden, kansalaisjärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan kokemukset sekä laajentumis- ja naapuruuspolitiikan puitteissa demokratisoitumisesta saadut kokemukset ja opit voisivat myös auttaa määrittelemään parhaita käytäntöjä, joilla voitaisiin tukea ja vakiinnuttaa demokratisoitumisprosesseja koko maailmassa; pitää tässä yhteydessä myönteisenä eurooppalaisen demokratiarahaston ja kansalaisjärjestöjä tukevien unionin ohjelmien, etenkin EIDHR:n toimintaa;

184.  suosittaa, että unioni laatii kattavamman lähestymistavan demokratisoitumisprosesseihin, sillä vaalitarkkailu on vain yksi pidemmän ja laajemman syklin ulottuvuus; toteaa jälleen, että poliittinen siirtymä ja demokratiakehitys voivat olla kestäviä ja onnistua vain, jos niihin yhdistetään ihmisoikeuksien kunnioittaminen, naisten, vammaisten henkilöiden ja muiden heikossa asemassa olevien ryhmien tasa-arvoinen mahdollisuus osallistua demokraattiseen prosessiin, oikeuden, avoimuuden, vastuuvelvollisuuden, sovinnon ja oikeusvaltioperiaatteen edistäminen, taloudellinen ja yhteiskunnallinen kehitys, toimet äärimmäisen köyhyyden torjumiseksi ja demokraattisten toimielinten vahvistaminen; korostaa, että korruption torjuminen maissa, joissa on käynnissä demokratisoitumisprosesseja, olisi oltava unionin painopiste, koska kyseinen ilmiö estää hyvän hallintotavan suojelemisen ja edistämisen, ruokkii järjestäytynyttä rikollisuutta ja on yhteydessä vaalivilppiin;

185.  suhtautuu myönteisesti yhteiseen tiedonantoon Euroopan naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelusta ja muistuttaa, että SEUT-sopimuksen määräysten mukaisesti unionin ja sen naapurimaiden välisten suhteiden olisi perustuttava unionin arvoihin, joihin kuuluvat ihmisoikeudet ja demokratia; tähdentää, että osallistuminen naapurialueen vakauttamiseen ja demokratian, oikeusvaltioperiaatteen, hyvän hallintotavan ja ihmisoikeuksien edistäminen kulkevat käsi kädessä;

186.  korostaa, että unionin olisi jatkossakin tuettava naapurimaidensa demokraattisia ja toimivia ihmisoikeuselimiä ja kansalaisyhteiskuntaa; panee tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille, että eurooppalainen demokratiarahasto on johdonmukaisesti sitoutunut edistämään perusoikeuksien ja -vapauksien sekä demokraattisten periaatteiden kunnioittamista unionin itäisissä ja eteläisissä naapurimaissa;

187.  muistuttaa, että EU:n laajentumispolitiikka on tehokkaimpia välineitä, kun halutaan parantaa ihmisoikeuksien ja demokratian periaatteiden noudattamista; kehottaa komissiota tukemaan edelleen demokraattisen poliittisen kulttuurin vahvistamista, oikeusvaltioperiaatteen noudattamista, tiedotusvälineiden ja oikeuslaitoksen riippumattomuutta ja korruption torjuntaa ehdokasmaissa ja mahdollisissa ehdokasmaissa;

188.  kehottaa komissiota ja ulkosuhdehallintoa antamaan edelleen täyden tukensa kolmansissa maissa käynnissä oleville demokraattisille prosesseille sekä poliittiselle vuoropuhelulle hallitsevien ja oppositiopuolueiden ja kansalaisyhteiskunnan välillä; pitää ehdottoman tärkeänä, että vaalitarkkailuvaltuuskuntien suosittamia jatkotoimia toteutetaan johdonmukaisesti osana unionin sitoumusta demokratian tukemiseen ja osana kyseisiä maita koskevia maakohtaisia ihmisoikeusstrategioita; toivoo tiiviimpää koordinointia ja yhteistyötä parlamentin ja komission/ulkosuhdehallinnon välillä, jotta varmistetaan kyseisten suositusten täytäntöönpanon seuranta ja unionin tarjoaman kohdennetun rahoitus- ja teknisen tuen käyttö; kehottaa komissiota laatimaan vaaliseurantaprosesseista yleisarvion;

189.  kehottaa neuvostoa ja ulkosuhdehallintoa sisällyttämään ihmisoikeuksia ja demokratiaa maailmassa koskevan unionin vuosikertomuksen maantieteelliseen osaan kyseisten maiden kohdalle erityisen osion, jossa käsitellään vaalitarkkailuvaltuuskuntien yhteydessä hyväksyttyjen suositusten täytäntöönpanoa; palauttaa mieliin, että ulkosuhdehallinto, komissio ja jäsenvaltiot sitoutuivat toimintasuunnitelmassa toimimaan tiiviimmin ja johdonmukaisemmin kolmansien maiden vaalihallintoelinten, parlamentaaristen elinten ja kansalaisjärjestöjen kanssa näiden voimaannuttamiseksi ja siten demokratiaprosessien lujittamiseksi;

190.  kehottaa komissiota varmistamaan, että sen vaaleihin liittyvään toimintaan – tarkkailuun ja apuun – liittyy vastaavaa tukea muille demokraattisen järjestelmän tärkeille toimijoille, kuten poliittisille puolueille, parlamenteille, paikallisviranomaisille, riippumattomille tiedotusvälineille ja kansalaisyhteiskunnalle;

191.  pyytää, että unioni pyrkisi edelleen määrittelemään tämän alan parhaita käytäntöjä, kuten konfliktien ehkäisykeinot, välitystoiminta ja vuoropuhelun mahdollistaminen, jotta voidaan laatia johdonmukainen, joustava ja uskottava unionin toimintatapa;

192.  panee merkille ulkosuhdehallinnon ja unionin edustustojen onnistuneen työn demokratia-analyysien toisen vaiheen loppuun saattamisessa sekä demokratiaa koskevien toimintasuunnitelmien etenemisen ja kehottaa komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa varmistamaan, että toimintasuunnitelmat muunnetaan konkreettiseksi demokratiatueksi tällä alalla;

193.  kehottaa ulkosuhdehallintoa käyttämään perustana demokratia-analyyseista saatuja kokemuksia ja valmistelemaan tällaisten analyysien sisällyttämistä ulkoiseen toimintaansa; pitää myönteisenä demokratian lisäämistä ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskeviin maakohtaisiin strategioihin mutta toteaa, että se ei riitä antamaan todella kattavaa käsitystä kumppanimaan demokratiasta;

194.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / korkealle edustajalle ja ihmisoikeuksista vastaavalle Euroopan unionin erityisedustajalle.

KEHITYSVALIOKUNNAN LAUSUNTO (9.11.2016)

ulkoasiainvaliokunnalle

vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2015 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla
(2016/2219(INI))

Valmistelija: Cristian Dan Preda

EHDOTUKSET

Kehitysvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa ulkoasiainvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  on vakuuttunut, että kehitys ja ihmisoikeudet ovat toisistaan riippuvaisia ja että ihmisoikeuksien, myös sosiaalisten, taloudellisten ja poliittisten oikeuksien, kunnioittaminen, suojelu ja toteutuminen ovat perusedellytyksiä köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentämiselle ja kestävän kehityksen tavoitteiden (SDG) saavuttamiselle; katsoo vastaavasti, että köyhyys ja alikehitys estävät käytännössä ihmisoikeuksista nauttimisen;

2.  korostaa, että pakolaiskriisi muodostaa tällä hetkellä yhden suurimmista kansainvälisen yhteisön kohtaamista haasteista; suhtautuu myönteisesti siihen, että EU on perustanut uusia välineitä muuttoliikkeen perimmäisiin syihin puuttumiseksi, ja korostaa sen tärkeyttä, että EU asettaa ihmisoikeudet ja ihmisarvon muuttoliikepolitiikkansa keskiöön; muistuttaa, että oikeus poistua kotimaastaan on vahvistettu ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 13 artiklassa, ja että muuttajien ihmisoikeuksia on kunnioitettava tinkimättä niin alkuperä- ja kauttakulku- kuin määränpäämaissakin, säilöönottokeskukset mukaan luettuina;

3.  katsoo, että kaikille kuuluvien ihmisoikeuksien on oltava läpikäyvänä ajatuksena kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030 kaikkien tavoitteiden ja alatavoitteiden saavuttamisessa; kehottaa perustamaan kattavan kansallisesti ja kansainvälisesti sovellettavan ihmisoikeudet huomioon ottavan ja ihmisoikeuksiin perustuvan SDG-indikaattorikehyksen, jotta voidaan varmistaa niitä koskeva laaja avoimuus ja vastuuvelvollisuus, jotta kehitysapuun tarkoitetut varat varmasti tavoittavat vaikeuksissa olevat ihmiset;

4.  painottaa, että kestävän kehityksen tavoitteista kaikkein tärkein on tavoite 16 rauhan, oikeudenmukaisuuden ja avointen yhteiskuntien varmistamisesta; painottaa, että ihmisoikeuksien kunnioittaminen on keskeinen tekijä demokratisoitumisprosessien onnistumisessa ja että oikeusvaltion lujittamisen, hyvän hallinnon, talousarviotuen käyttöön liittyvien institutionaalisten valmiuksien, demokraattisen osallistumisen ja edustuksellisen päätöksenteon, vakauden, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden sekä osallistavan ja kestävän kasvun, mikä mahdollistaisi siten luodun vaurauden tasapuolisen uudelleenjaon, olisi oltava keskeisiä päämääriä EU:n kaikissa ulkoisissa politiikoissa; varoittaa populismista ja ääriajattelusta sekä perustuslain väärinkäytöksistä, joilla annetaan oikeutus ihmisoikeuksien rikkomiselle;

5.  palauttaa mieliin, että EU:n kehityspolitiikassa on otettu käyttöön oikeusperustainen lähestymistapa, jonka tarkoituksena on sisällyttää ihmisoikeusperiaatteet EU:n operatiivisiin kehitysyhteistyötoimiin ja joka kattaa sekä päämajassa että kentällä toteutettavat järjestelyt ihmisoikeus- ja kehitysyhteistyötoimien synkronoimiseksi; vaatii levittämään oikeusperustaisen lähestymistavan välineitä laajemmin unionin kumppaneille, mukaan lukien paikallisviranomaiset, kansalaisyhteiskunta ja yksityinen sektori, ja pyytää komissiota seuraamaan tarkasti sen täytäntöönpanoa;

6.  on huolissaan pyrkimyksistä käyttää varoja, jotka on tarkoitettu köyhyyden torjuntaan ja kehitykseen (ja näin ollen lopulta sellaisten politiikkojen konkreettiseen täytäntöönpanoon, joilla pyritään viime kädessä ihmisoikeuksien suojeluun), muihin tarkoituksiin, jotka eivät liity kehitykseen;

7.  muistuttaa kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta koskevasta periaatteesta, joka vahvistetaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 208 artiklassa ja joka on ratkaisevan tärkeä ihmisoikeuksien kunnioittamisen saavuttamisessa; kehottaa unionia huolehtimaan, että tarvittavien suuntaviivojen, vaikutusarviointien ja seuranta- ja raportointimekanismien avulla unionin ja jäsenvaltioiden kehityspolitiikan johdonmukaisuus voidaan toteuttaa; pitää tärkeänä lujittaa EU:n kaikkien ulkoisten politiikkojen ja välineiden johdonmukaisuutta ja koordinointia oikeusperustaista lähestymistapaa täytäntöön pantaessa; kehottaa jäsenvaltioita toimimaan toimivaltansa rajoissa kehityksen alalla annettujen sitoumusten ja eurooppalaisten kyseistä alaa koskevien politiikkojen mukaisesti;

8.  kehottaa voimakkaasti neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan kaikille kuuluvat ihmisoikeudet järjestelmällisesti esille kehitysmaiden kanssa käytävissä poliittisissa vuoropuheluissa ja kauppaneuvotteluissa sekä varmistamaan, että yhteistyö kolmansien maiden kanssa liitetään yhteen demokratian ja ihmisoikeuksien tehokkaassa edistämisessä saavutetun edistyksen kanssa; kehottaa komissiota myös edistämään ehdottomien ihmisoikeuksien sekä sosiaali- ja ympäristölausekkeiden sisällyttämistä teksteihin kansainvälisistä sopimuksista, myös talouskumppanuussopimuksista, neuvoteltaessa ja harkitsemaan seuraamuksia ja muutoksenhakumenettelyjä koskevan järjestelmän luomista uhreja varten tapauksissa, joissa ihmisoikeuksien noudattamatta jättäminen voidaan osoittaa; vaatii erityisesti, että tulevassa sopimuksessa AKT-maiden kanssa on vahvistettava nykyistä vuoropuhelua ihmisoikeuksista; kehottaa unionia huolehtimaan valtiosta riippumattomien järjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan aktiivisesta osallistumisesta politiikkojen määrittämiseen, jotta varmistetaan ihmisoikeussäännösten vaikuttavuus, taataan omavastuullisuus ja ehkäistään mahdollinen ihmisoikeuksien välineellistäminen;

9.  panee merkille, että unionin edustustoilla on erittäin tärkeä asema ihmisoikeuksien edistämisessä kolmansissa maissa ja EU:n ulkoisen ihmisoikeuspolitiikan tehokkaassa täytäntöönpanossa; pyytää komissiota suorittamaan arvioinnin oikeusperustaisen lähestymistavan välineiden käytöstä valtuuskunnissa ja toimittamaan parlamentille yhteenvedon tästä arvioinnista;

10.  muistuttaa, että yksityissektorin osuus on tärkeä kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa; korostaa, että on tärkeää varmistaa monikansallisten yritysten vastuuvelvollisuus ja ihmisoikeuksien sekä sosiaalisten ja ympäristövaatimusten ja -periaatteiden noudattaminen, kun ne harjoittavat toimintaa jossakin maassa; katsoo, että tämä voidaan maksimoida solmimalla lisää yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuuksia; kehottaa tältä osin EU:ta ja jäsenvaltioita arvioimaan säännöllisesti yksityisen sektorin harjoittaman kehitykseen liittyvän toiminnan vaikutuksia ihmisoikeuksiin sekä osallistumaan aktiivisesti YK:n ihmisoikeusneuvoston työhön sellaisen kansainvälisen sopimuksen aikaansaamiseksi, jonka perusteella monikansalliset yritykset joutuvat vastaamaan tekemistään ihmisoikeusrikkomuksista;

11.  muistuttaa, että konfliktit ja epävakaudet vaikuttavat kielteisesti miljoonien ihmisten elämään ja että terrorismiin liittyvät ihmisoikeusrikkomukset ovat levinneet laajalle; korostaa, että ulkopoliittiset turvatoimet, humanitaarinen apu ja pitkän aikavälin kehitysyhteistyö on liitettävä paremmin toisiinsa; kehottaa EU:ta sisällyttämään rikosten ja väkivallan uhrien suojelun kolmansia maita koskeviin kehitysohjelmiin ja pitämään ensisijaisena korruption torjumista koskevien parhaiden käytäntöjen vaihtamista, koska korruptio usein johtaa rankaisemattomuuteen ja on uhrien epäoikeudenmukaisen kohtelun perussyy;

12.  korostaa tarvetta edistää kaikkien sosiaalista, taloudellista ja poliittista yhteenkuuluvuutta iästä, sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta, rodusta, etnisyydestä tai uskonnosta riippumatta, mukaan luettuna kaikille kuuluva oikeus käyttää vahvistettuja kansallisia terveydenhuoltojärjestelmiä; kehottaa EU:n toimielimiä puuttumaan kastijärjestelmään perustuvaan syrjintään samalla tavoin kuin syrjintään, joka perustuu muihin syihin; muistuttaa EU:n sitoutuneen tukemaan heikossa asemassa olevia ja syrjäytyneitä ryhmiä, kuten vammaisia vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen mukaisesti, ja vaatii arvioimaan perusteellisesti vammaisiin liittyvien hankkeiden tehokkuuden ja sen, onko hankkeet suunniteltu ja pantu täytäntöön asianmukaisesti yhdessä vammaisjärjestöjen kanssa; painottaa lisäksi kaikenlaisen naisiin ja tyttöihin kohdistuvan syrjinnän ja väkivallan lopettamista koskevan kestävän kehityksen tavoitteen 5 merkitystä ja sitä, että on kiinnitettävä erityistä huomiota naispuolisten ihmisoikeuksien puolustajien asemaan;

13.  muistuttaa, että on tärkeää vahvistaa oikeudellisia välineitä kaivostoiminnan tuotanto- ja jalostusvaiheessa, jotta varmistetaan mineraalien parempi jäljitettävyys; kehottaa EU:ta ehkäisemään mahdolliset ihmisoikeusrikkomukset, jotka johtuvat kehitysmaiden luonnonvarojen riistosta, johon EU:n monikansalliset yritykset syyllistyvät, sekä tukemaan sellaisia vankkoja oikeudellisia kehyksiä ja aloitteita, joilla pyritään lisäämään kaivostoiminnan ja muiden luonnonvaroihin liittyvien alojen avoimuutta ja hyvää hallintoa; tukee lahjonnan torjuntaa koskevia maailmanlaajuisia aloitteita, kuten kaivos- ja kaivannaisteollisuuden avoimuutta koskeva aloite (EITI); muistuttaa, että luonnonvarojen louhintaan liittyvät ihmisoikeusloukkaukset kohdistuvat erityisesti alkuperäiskansoihin ja että näiden kansojen vapaata ja tietoista ennakkosuostumusta on noudatettava;

14.  panee erittäin huolestuneena merkille, että Kansainvälisen työjärjestön (ILO) mukaan jonkinlaisessa orjuudessa elää noin 21 miljoonaa miestä, naista ja lasta eri puolilla maailmaa ja että useissa GSP+-etuuskohtelumaissa on ilmoitettu toistuvista työelämän perusnormien rikkomistapauksista; korostaa velvoitetta noudattaa kansainvälisiä työnormeja ILOn ihmisarvoisen työn toimintaohjelman mukaisesti, ja katsoo, että työoikeudet olisi asetettava entistä selkeämmin EU:n ulkosuhteiden keskiöön; kehottaa panemaan GSP+-etuuskohtelun tuloksellisesti täytäntöön ja varmistamaan sen noudattamisen kansalaisyhteiskunnan harjoittaman valvonnan sekä avoimen raportointimekanismin avulla; kehottaa lisäksi EIP:tä kiinnittämään enemmän huomiota niihin vaikutuksiin, joita sen toiminnalla on ihmisoikeuksiin ja työntekijöiden oikeuksiin, ja ehdottaakin ihmisoikeusvertailukohtien sisällyttämistä pankin suorittamiin hankearviointeihin;

15.  pitää kehitystä koskevan luvun lisäämistä EU:n vuosikertomukseen myönteisenä ja toivoo, että tästä voi muodostua käytäntö tulevia vuosikertomuksia varten.

LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

8.11.2016

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

19

3

1

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Louis Aliot, Nicolas Bay, Beatriz Becerra Basterrechea, Ignazio Corrao, Raymond Finch, Enrique Guerrero Salom, Maria Heubuch, György Hölvényi, Teresa Jiménez-Becerril Barrio, Arne Lietz, Linda McAvan, Norbert Neuser, Cristian Dan Preda, Elly Schlein, Eleni Theocharous, Bogdan Brunon Wenta, Anna Záborská

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Marina Albiol Guzmán, Agustín Díaz de Mera García Consuegra, Bernd Lucke, Judith Sargentini, Patrizia Toia

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Maria Grapini

NAISTEN OIKEUKSIEN JA SUKUPUOLTEN TASA-ARVON VALIOKUNNAN LAUSUNTO (10.11.2016)

ulkoasiainvaliokunnalle

vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2015 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla
(2016/2219(INI))

Valmistelija: Beatriz Becerra Basterrechea

EHDOTUKSET

Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta pyytää asiasta vastaavaa ulkoasiainvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen (SEUT) liitetyn pöytäkirjan (N:o 1) kansallisten parlamenttien asemasta Euroopan unionissa ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen (SEUT) liitetyn pöytäkirjan (N:o 2) toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta,

–  ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2016 antamansa päätöslauselman naispuolisten pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden tilanteesta EU:ssa,

–  ottaa huomioon sukupuolten tasa-arvoa ja naisten vaikutusvallan lisäämistä käsittelevän komission yhteisen valmisteluasiakirjan ”Gender Equality and Women's Empowerment: Transforming the Lives of Girls and Women through EU External relations 2016-2020”,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (Istanbulin yleissopimus),

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 1325, 2242, 1820, 1888, 1889 ja 1960 naisista, rauhasta ja turvallisuudesta,

–  ottaa huomioon vuonna 1979 hyväksytyn YK:n yleissopimuksen kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamisesta,

–  ottaa huomioon pakolaisten oikeusasemaa koskevan vuoden 1951 yleissopimuksen ja siihen vuonna 1967 liitetyn pöytäkirjan,

–  ottaa huomioon lapsen oikeuksista tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon vuonna 2015 annetun naisiin kohdistuvaa väkivaltaa tutkivan YK:n erityisraportoijan Rashida Manjoon raportin,

–  ottaa huomioon naisten asemaa käsittelevän Yhdistyneiden kansakuntien toimikunnan YK:n päämajassa New Yorkissa 14.–24. maaliskuuta 2016 pitämän 60. istunnon tulokset,

–  ottaa huomioon naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevista maailmanlaajuisista ja alueellisista arvioista vuonna 2013 julkaistun Maailman terveysjärjestön raportin ”Global and Regional Estimates of Violence against Women”,

Α.  toteaa, että naisiin ja tyttöihin kohdistuva väkivalta on maailman yleisimpiä ihmisoikeusloukkauksia ja että se vaikuttaa yhteiskunnan kaikkiin tasoihin iästä, koulutuksesta, tuloista, sosiaalisesta asemasta ja alkuperä- tai asuinmaasta riippumatta ja on suuri este naisten ja miesten tasa-arvon saavuttamiselle; panee merkille, että joissakin maissa tällaisten väkivaltatapausten määrä on lisääntynyt huomattavasti;

B.  toteaa, että naiset ja tytöt eri puolilla maailmaa kärsivät yhä sukupuoleen perustuvasta väkivallasta, mukaan lukien raiskaus, ihmiskauppa, pakkoavioliitto, kunniarikokset, naisten sukuelinten silpominen, orjuus sekä julmat ja epäinhimilliset kidutukseen rinnastettavat rangaistukset ja muut väkivallanteot, jotka loukkaavat heidän perusoikeuksiaan elämään, vapauteen, oikeussuojaan, ihmisarvoon, turvallisuuteen ja vapauteen sekä heidän oikeuttaan fyysiseen ja henkiseen koskemattomuuteen sekä seksuaali- ja lisääntymisasioihin liittyvää itsemääräämisoikeuttaan;

C.  toteaa, ettei kaikilla perheväkivallan tai seksuaalisen väkivallan uhreiksi joutuneilla naisilla ja lapsilla ole käytettävissään asianmukaisia tukiverkostoja, mielenterveyspalveluja tai oikeusjärjestelmiä, joilla on valmiudet käsitellä tämäntyyppisiä väärinkäytöksiä;

D.  toteaa, että Maailman terveysjärjestön mukaan maailmassa noin 35 prosenttia naisista on kokenut fyysistä ja/tai seksuaalista väkivaltaa; ottaa huomioon, että tämä määrä ei sisällä naisten ilmoittamatta jättämiä tapauksia eikä keräämättä jääneitä tietoja;

E.  ottaa huomioon, että maissa, joissa on käytössä kuolemanrangaistus, naisiin kohdistettavat menetelmät ovat kidutuksen kaltaisia ja niihin liittyy uhrin kehon häpäisemistä;

F.  ottaa huomioon, että ihmisoikeudet sekä erityisesti naisten ja tyttöjen oikeudet ovat uhattuina kaikkialla maailmassa, ja toteaa, että eräät autoritaariset hallitukset asettavat ihmisoikeuksien yleismaailmallisuuden periaatteen yhä useammin vakavasti kyseenalaiseksi; toteaa, että äärioikeistolaiset ja sukupuolten tasa-arvoa vastustavat liikkeet ovat toistuvasti pyrkineet rajoittamaan naisten oikeutta ruumiiseensa, homojen, lesbojen, biseksuaalien, transihmisten ja intersukupuolisten (hlbti-ihmisten) oikeuksia sekä pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden perusoikeuksia;

G.  toteaa, että unioni on sitoutunut edistämään sukupuolten tasa-arvoa ja varmistamaan sukupuolinäkökohdan valtavirtaistamisen kaikissa toimissaan;

H.  toteaa, että sukupuolten tasa-arvo on välttämätön edellytys sille, että naiset ja tytöt voivat nauttia ihmisoikeuksista, ja olennainen osa sukupuolinäkökohtien valtavirtaistamista kansallisten strategiaohjelmien kautta;

I.  toteaa, että sukupuolten tasa-arvoa koskevassa EU:n strategiassa on jo vahvistettu sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen EU:n kauppapolitiikkaan;

J.  toteaa, että aseellisten selkkausten yhteydessä pakolais- ja turvapaikanhakijanaiset ja -lapset sekä kansalaisuudettomat henkilöt ovat yhteiskunnan haavoittuvimpia ryhmiä ja että asuinsijoiltaan humanitaaristen kriisien aikana siirtymään joutuneet nuoret tytöt ovat alttiina huomattavasti suuremmille riskeille;

K.  ottaa huomioon, että joidenkin Euroopan maiden asenne siirtolaisia, pakolaisia ja turvapaikanhakijoita kohtaan on muuttunut viime vuosina vähemmän suvaitsevaiseksi; toteaa, että EU:n on näytettävä esimerkkiä ja noudatettava johdonmukaista linjaa sisä- ja ulkopolitiikassaan; toteaa, että jäsenvaltioiden on saatettava EU:n lainsäädäntö osaksi kansallista lainsäädäntöään;

L.  toteaa, että seksuaali- ja lisääntymisterveys ja -oikeudet pohjautuvat perusihmisoikeuksiin ja ovat olennainen osa ihmisarvoa; toteaa myös, että näitä oikeuksia ei ole vielä taattu kaikkialla maailmassa;

M.  toteaa, että kaikkialla maailmassa ilmasto-, ympäristö- ja energiapolitiikan vaikutukset koskettavat erityisesti naisia ja että sukupuolten eriarvoisuuden torjunta ja ilmastonmuutoksen torjunta ovat näin ollen yhteydessä toisiinsa;

N.  toteaa, että naisiin ja tyttöihin, jotka ovat vammaisia tai jotka kuuluvat kulttuurisiin, perinteisiin, kielellisiin ja uskonnollisiin vähemmistöryhmiin tai sukupuoleen tai seksuaaliseen suuntautumiseen perustuviin vähemmistöryhmiin, ovat suuremmassa vaarassa kärsiä väkivallasta, hyväksikäytöstä, laiminlyönnistä ja moninkertaisesta syrjinnästä, joka perustuu heidän vammaisuuteensa, vähemmistöasemaansa ja sukupuoleensa;

O.  toteaa, että maailman 960 miljoonasta lukutaidottomasta ihmisestä kaksi kolmasosaa on naisia ja tyttöjä[1]; toteaa, että monissa maissa tytöt ovat yhä hyvin heikossa asemassa ja heidät suljetaan koulutusjärjestelmien ulkopuolelle; toteaa, että monilta tytöiltä ja naisilta evätään pääsy korkealaatuisen koulutuksen piiriin ja heidät usein pakotetaan keskeyttämään opintonsa, kun he menevät naimisiin tai saavat lapsia;

P.  ottaa huomioon, että YK:n turvallisuusneuvosto kehotti vuonna 2005 antamassaan julkilausumassa YK:n jäsenvaltioita jatkamaan turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 täytäntöönpanoa laatimalla kansallisia toimintasuunnitelmia tai muita kansallisia strategioita; ottaa huomioon, että tähän mennessä ainoastaan 60 YK:n jäsenvaltiota, joista 17 on EU:n jäsenvaltioita, on laatinut ja ottanut käyttöön tällaiset kansalliset toimintasuunnitelmat;

Q.  toteaa, että kolme viidesosaa miljardista köyhyysrajan alapuolella elävästä ihmisestä on naisia;

R.  ottaa huomioon, että naisten taloudellisten vaikutusmahdollisuuksien lisääminen on yksi keino lisätä ja parantaa heidän tosiasiallisia mahdollisuuksiaan nauttia perusoikeuksistaan;

1.  katsoo, että olisi vahvistettava naisten roolia prosesseissa sekä kansallisissa ja kansainvälisissä elimissä, jotka toimivat konfliktien ehkäisemiseksi sekä ihmisoikeuksien ja demokraattisten uudistusten edistämiseksi, ja pitää naisten järjestelmällisen osallistumisen tukemista rauhanprosessien ja konfliktinjälkeisen jälleenrakentamisen tärkeänä osatekijänä; korostaa, että naisten osallistuminen konfliktien ratkaisemiseksi käytäviin neuvotteluihin on ratkaisevan tärkeää heidän oikeuksiensa ja osallistumisensa edistämiseksi ja että se on ensimmäinen askel heidän täysimääräiselle osallistumiselleen tulevissa siirtymäprosesseissa; kehottaa komissiota, korkeaa edustajaa ja jäsenvaltioita edistämään naisten roolia kaikessa konfliktien ratkaisemisessa ja rauhantyössä, joissa EU on edustettuna;

2.  tuomitsee jyrkästi raiskaukset ja muut naisiin ja tyttöihin kohdistuvan seksuaalisen ja sukupuoleen perustuvan väkivallan muodot, joita käytetään edelleen sodankäynnin välineinä; kehottaa kaikkia valtioita ja erityisesti niitä EU:n jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä laatineet kansallisia toimintasuunnitelmia YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 täytäntöön panemiseksi, laatimaan välittömästi tällaiset toimintasuunnitelmat sekä strategiat, joilla puututaan suoraan naisiin kohdistuvaan väkivaltaan; vaatii maailmanlaajuista sitoumusta YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 täytäntöönpanon varmistamiseen; painottaa, että yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa koskevien operaatioiden sekä EU:n kolmansissa maissa toteuttamien koulutuksen, teknisten operaatioiden ja avustusoperaatioiden on edistettävä seksuaalisen ja sukupuoleen perustuvan väkivallan torjuntaa; painottaa, että konfliktien ratkaisemisessa on käytettävä rauhanomaisia keinoja, joita käytettäessä naiset osallistuvat keskeisesti neuvotteluihin ja toimintaan;

3.  toteaa, että tytöt ja naiset ovat erityisen heikossa asemassa ja vaaralle alttiina ja että olisi toteutettava erityisiä toimenpiteitä, joilla varmistetaan tyttöjen ja naisten pääsy koulutukseen ja taataan heille seksuaali- ja lisääntymisterveys ja -oikeudet sekä annetaan mahdollisuus elää ilman minkäänlaista väkivaltaa, poistetaan syrjiviä lakeja ja käytäntöjä ja lisätään tyttöjen ja nuorten naisten vaikutusmahdollisuuksia kaikkialla maailmassa;

4.  vaatii maailmanlaajuista sitoumusta siihen, että naisten ja tyttöjen turvallisuus taataan ennakolta joka hätätilanteen tai kriisin alusta alkaen siten, että torjutaan asianmukaisesti seksuaalisen ja sukupuoleen perustuvan väkivallan uhkaa ja lisätään tietoisuutta siitä, parannetaan naisten ja tyttöjen oikeussuojaa konfliktitilanteissa ja niiden jälkeen, lisätään vastuuvelvollisuutta ja tehostetaan väkivallantekijöiden saattamista oikeuden eteen, sillä rankaisemattomuus, myös virallisen armeijan joukkojen keskuudessa, on yhä yksi esteistä, joiden vuoksi seksuaalisen väkivallan noidankehästä ei ole päästy eroon joissakin maissa, ja varmistetaan, että naisilla ja tytöillä on mahdollisuus saada kaikki seksuaali- ja lisääntymisterveyden palvelut, mukaan lukien turvallinen ja laillinen raskaudenkeskeytys sotaraiskausten uhreille;

5.  pitää tuomittavana, että maissa, joissa kuolemanrangaistus on käytössä, naisia teloitetaan muiden naisten pelottelemiseksi kidutukseen verrattavilla menetelmillä (kuten kivittämällä kuoliaaksi), joihin liittyy ruumiillista nöyryyttämistä (kuten julkinen hirttäminen); tuomitsee jyrkästi kaikki sukupuoleen perustuvan kidutuksen muodot, erityisesti kivittämisen ja kunniamurhat;

6.  korostaa, että naisiin kohdistuva väkivalta ja sukupuoleen perustuva väkivalta ovat perusoikeusloukkauksia ja syrjinnän äärimmäinen muoto, joka on yhtä aikaa sukupuolten epätasa-arvon syy ja seuraus EU:ssa ja sen ulkopuolella;

7.  pitää tuomittavana, että seksuaalista hyväksikäyttöä varten käytävän ihmiskaupan uhreista naisten ja tyttöjen osuus on 98 prosenttia; pyytää jäsenvaltioita lisäämään ponnistelujaan tämän naisten ja tyttöjen perusoikeuksia rikkovan käytännön torjumiseksi;

8.  korostaa, että uskonnolliset, kulttuurilliset ja perinteisiin liittyvät erot eivät voi olla missään tapauksessa perusteita syrjinnälle eivätkä minkäänlaiselle väkivallalle, joka kohdistuu erityisesti naisiin ja tyttöihin, kuten naisten sukupuolielinten silpomiselle, seksuaaliselle hyväksikäytölle, naismurhille, varhais- ja pakko-avioliitoille, perheväkivallalle, kunniamurhille ja kunniaan liittyvälle väkivallalle ja muille kidutuksen ja tappamisen muodoille, kuten kivittämiselle;

9.  toteaa jälleen, että naisten sukuelinten silpominen rikkoo räikeästi ihmisoikeuksia ja siihen olisi kiinnitettävä erityistä huomiota vuoropuhelussa, jota EU käy sellaisten kolmansien maiden kanssa, joissa tätä käytäntöä esiintyy merkittävästi; muistuttaa, että naisten sukuelinten silpomisella on vakavia ja pitkäaikaisia seurauksia naisten terveydelle ja siten myös kehitykselle;

10.  toteaa, että sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa torjuvilla toimenpiteillä on puututtava myös verkkoväkivaltaan, kuten häirintään, kiusaamiseen ja pelotteluun, ja on pyrittävä luomaan naisille ja tytöille turvallinen verkkoympäristö;

11.  muistuttaa vastustaneensa pitkään kuolemanrangaistuksen käyttöä kaikissa olosuhteissa ja kehottaa keskeyttämään välittömästi teloitukset niissä maissa, joissa kuolemanrangaistusta vielä käytetään;

12.  kehottaa analysoimaan sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa koskevia aluekohtaisia tietoja, jotta voidaan suunnitella tarkempia toimia, joita toteutetaan naisten olojen parantamiseksi tietyillä alueilla;

13.  suhtautuu myönteisesti 4. maaliskuuta 2016 annettuun komission ehdotukseen EU:n liittymisestä Istanbulin yleissopimukseen, joka on ensimmäinen oikeudellisesti sitova kansainvälinen asiakirja, jolla pyritään ehkäisemään ja torjumaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa; katsoo, että sopimuksella parannetaan EU:n sisä- ja ulkopolitiikkojen vaikuttavuutta ja johdonmukaisuutta sekä lisätään EU:n vastuuta ja vahvistetaan sen asemaa naisiin kohdistuvan ja sukupuoleen perustuvan väkivallan torjumisessa kansainvälisellä tasolla; vaatii komissiota ja neuvostoa tekemään kaikkensa sen eteen, että EU allekirjoittaa tämän sopimuksen ja liittyy siihen, ja kannustamaan samalla niitä 14 jäsenvaltiota, jotka eivät ole vielä allekirjoittaneet ja ratifioineet Istanbulin yleissopimusta, allekirjoittamaan ja ratifioimaan sopimuksen ja varmistamaan sen asianmukaisen täytäntöönpanon;

14.  pyytää komissiota laatimaan mahdollisimman pian sukupuoleen liittyvän väkivallan torjuntaa koskevan eurooppalaisen strategian, johon sisältyy lainsäädännöllinen väline kaikenlaisen naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi ja ehkäisemiseksi EU:ssa;

15.  pitää valitettavana sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa ehkäisevien toimintapolitiikkojen puutetta, uhreille annettavan tuen puutetta ja sitä, että suuri osa rikoksiin syyllistyneistä jää monissa maissa ilman rangaistusta; pyytää ulkosuhdehallintoa vaihtamaan kolmansien maiden kanssa hyviä käytäntöjä, jotka koskevat lainsäädäntömenettelyjä sekä poliiseille, oikeuslaitosten henkilöstölle ja virkamiehille tarkoitettuja koulutusohjelmia; kehottaa unionia tukemaan kolmansissa maissa toimivia ihmisoikeuksia puolustavia ja sukupuolten tasa-arvoa edistäviä kansalaisyhteiskunnan organisaatioita ja tekemään tiiviistä yhteistyötä sellaisten kansainvälisten järjestöjen kanssa, jotka toimivat aktiivisesti sukupuolten tasa-arvon alalla, jotta voidaan luoda synergiaa ja lisätä naisten vaikutusmahdollisuuksia;

16.  panee merkille, että prostituutio aloitetaan maailmassa keskimäärin 12–14 vuoden iässä ja että prostituutio ja seksuaalinen hyväksikäyttö ovat hyvin sukupuolittuneita asioita ja yksi sukupuoleen perustuvan väkivallan muoto, joka on vastoin ihmisoikeusperiaatteita, joista sukupuolten tasa-arvo on yksi tärkeimmistä; kehottaa kansainvälistä yhteisöä kehittämään konkreettisia toimenpiteitä, joilla vähennetään naisten, tyttöjen, miesten ja poikien kysyntää prostituution alalla, ja käyttämään niitä keskeisenä strategiana ihmiskaupan estämisessä ja vähentämisessä;

17.  kehottaa panemaan täytäntöön lakeja ja toimintapolitiikkoja, jotka kohdennetaan suoraan rikoksentekijöihin seksuaalisen hyväksikäytön kysynnän vähentämiseksi; kehottaa lisäksi luopumaan prostituoituna toimimisen rangaistavuudesta ja tarjoamaan prostituoiduille tukipalveluja, muun muassa korkealaatuista sosiaalista, oikeudellista ja psykologista apua niille, jotka haluavat lopettaa prostituution harjoittamisen;

18.  painottaa, että sukupuolistereotypiat ovat tärkeimpiä syitä naisten oikeuksien loukkaamiseen ja miesten ja naisten eriarvoisuuteen, ja korostaa, että on tärkeää torjua niitä stereotypioita, jotka voimistavat naisten alisteista asemaa yhteiskunnassa ja ovat yksi merkittävimmistä miesten ja naisten eriarvoisuuden, naisiin kohdistuvien ihmisoikeusloukkausten ja sukupuoleen perustuvan väkivallan syistä; korostaa, että on tärkeää järjestää yhteiskunnan kaikille tasoille suunnattuja tiedotuskampanjoita, laatia strategioita naisten motivoimiseksi ja miesten osallistamiseksi, lisätä tiedotusvälineiden osallistumista ja sisällyttää sukupuolinäkökohdat osaksi koulutusta ja EU:n kaikkia politiikkoja ja aloitteita, jotka koskevat erityisesti ulkoisia toimia, yhteistyötä sekä kehitysapua ja humanitaarista apua; kehottaa ulkosuhdehallintoa ja komissiota korostamaan naisten oikeuksia koskevissa tiedotus- ja valistuskampanjoissa miesten ja poikien osuutta sekä kampanjoiden kohderyhmänä että muutoksen tekijöinä; toteaa, että on kiinnitettävä erityistä huomiota perustuslakeihin, lakeihin ja asetuksiin sisältyviin säännöksiin, jotka syrjivät naisia heidän sukupuolensa perusteella;

19.  muistuttaa, että lapsiavioliitot, varhais- ja pakkoavioliitot sekä avioliiton solmimista koskevan laillisen alaikärajan noudattamatta jättäminen loukkaavat lasten oikeuksia ja estävät naisten vaikutusvallan lisäämisen;

20.  korostaa, että viranomaisten on sitouduttava laatimaan miehille ja nuoremmille sukupolville suunnattuja valistuskampanjoita, joiden tavoitteena on osallistaa miehiä ja poikia kumppaneina ja torjua ja poistaa vaiheittain kokonaan kaikenlainen sukupuoleen perustuva väkivalta sekä edistää naisten vaikutusmahdollisuuksia lisäämistä;

21.  painottaa tarvetta edistää sitä, että naiset ja tytöt voisivat päästä kaiken tasoiseen koulutukseen ja että poistetaan kaikki oppimisen esteet, erityisesti kaikkein köyhimmissä ja marginalisoituneimmissa yhteisöissä, sekä tarvetta tukea naisten ammatillista koulutusta ja koulutusalan ammattilaisille suunnattuja sukupuolten tasa-arvoa koskevia koulutusohjelmia kolmansissa maissa, sillä naisten ja tyttöjen kouluttaminen parantaa todistetusti merkittävästi heidän tulevaisuudennäkymiään; kehottaa unionia sisällyttämään tämän painopistealueen kaikkeen diplomaattiseen, kaupalliseen ja kehitysyhteistyöhön liittyvään toimintaansa ja suosittaa, että sukupuolitietoista budjetointia harkitaan ja sovelletaan kaikkiin ohjelmiin ja toimenpiteisiin, jotka tarjoavat rahoitusta tyttöjen ja naisten koulutusta varten; korostaa tarvetta jatkaa lasten, nuorten ja naisten koulutusta pakolaisleireillä ja konfliktialueilla sekä sairaaloissa;

22.  vaatii, että kaikkien jäsenvaltioiden on vauhditettava kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevasta yleissopimuksesta johtuvien Pekingin toimintaohjelmaan liittyvien naisten oikeuksia koskevien velvollisuuksien ja sitoumusten täytäntöönpanoa ja tuettava kansalaisyhteiskunnan organisaatioita, jotka toimivat sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi;

23.  on huolissaan ammattimaisesta sijaissynnytystoiminnasta, jossa naisen ruumiiseen suhtaudutaan kulutushyödykkeenä kansainvälisillä lisääntymismarkkinoilla, ja pitää valitettavana, että tällaisissa sijaissynnytyksissä usein hyväksikäytetään haavoittuvassa asemassa olevia naisia, jotka ovat kotoisin lähinnä maapallon eteläisistä maista;

24.  pitää tuomittavana, että joka vuosi yli 500 000 naista eri puolilla maailmaa kuolee synnytykseen[2] ja että naisten seksuaali- ja lisääntymisoikeuksia loukataan jatkuvasti; korostaa, että asianmukainen ja kohtuuhintainen terveydenhuolto sekä seksuaali- ja lisääntymisvalistuksen ja -palveluiden yleinen kunnioittaminen ja niiden saatavuus edistävät äitiyshuoltoa, auttavat välttämään riskisynnytyksiä ja vähentävät imeväis- ja lapsikuolleisuutta;

25.  vaatii unionia ja sen jäsenvaltioita tunnustamaan naisten ja tyttöjen luovuttamattoman oikeuden fyysiseen koskemattomuuteen sekä itsenäiseen päätöksentekoon, varsinkin kun se koskee oikeutta päästä vapaaehtoisen perhesuunnittelun, äitiysterveyden sekä ja turvallisten ja laillisten aborttipalveluiden piiriin, sillä ne ovat tärkeitä keinoja pelastaa naisten henki, ja oikeutta elämään ilman väkivaltaa, jota voi olla naisten sukuelinten silpominen, varhais- ja pakkoavioliitot sekä raiskaus avioliitossa;

26.  kehottaa EU:ta ja kansainvälistä yhteisöä työskentelemään aktiivisesti sukupuolten tasa-arvoa koskevan uuden kestävän kehityksen tavoitteen (tavoite 5) puolesta ja lisäämään sen rahoitusta sekä säilyttämään tärkeällä sijalla kattavan seksuaalikasvatuksen sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien yleisen saatavuuden;

27.  pitää valitettavana, että eri puolilla maailmaa ihmisarvoisten työpaikkojen löytäminen ja säilyttäminen on naisille yhä erittäin haastavaa, kuten käy ilmi naisten työssäkäyntiä käsittelevästä Kansainvälisen työjärjestön raportista ”Women at work 2016”;

28.  pitää valitettavana, että liike-elämässä naisiin vaikuttava lasikatto, sukupuolten välinen palkkaero ja yhteiskunnan lannistava suhtautuminen naisyrittäjiin ovat edelleen maailmanlaajuisia ilmiöitä; kehottaa käynnistämään aloitteita naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi edelleen, erityisesti itsenäisen ammatinharjoittamisen ja pk-yritysten aloilla;

29.  pitää valitettavana, että aivan liian usein naisia syrjitään miehiin nähden taloudellisten resurssien, kuten pankkilainojen, saamisessa; korostaa, että naisten vaikutusvallan lisääminen yritysmaailmassa on todettu erittäin tärkeäksi taloutta edistäväksi ja pitkällä aikavälillä myös köyhyyttä torjuvaksi tekijäksi;

30.  suosittelee, että harkitaan sukupuoleen perustuvan väkivallan torjumista koskevan sitovan YK:n tasoisen kansainvälisen välineen luomista ja käyttöönottoa ja että sillä olisi oma erityinen valvontaelimensä; suosittelee, että harkitaan ja sovelletaan sukupuolitietoista budjetointia kaikkiin ohjelmiin ja toimenpiteisiin, jotka tarjoavat rahoitusta tyttöjen ja naisten koulutusta varten;

31.  kehottaa komissiota ja EU:n jäsenvaltioita soveltamaan sukupuolitietoista budjetointia kaikkeen asiaankuuluvaan EU:n rahoitukseen;

32.  korostaa tarvetta taata, että EU:n ja kolmansien maiden terveydenhuollon ammattilaiset, poliisit, syyttäjät, tuomarit, diplomaatit ja rauhanturvaajat saavat asianmukaista koulutusta väkivallan uhrien ja erityisesti naisten ja lasten auttamiseksi ja tukemiseksi konfliktitilanteissa ja kenttäoperaatioiden yhteydessä;

33.  pitää valitettavana, että joissakin kolmansissa maissa aikuisten ja alaikäisten väliset avioliitot ovat laillisia ja joissakin tapauksessa morsian on alle yhdeksänvuotias (lapsimorsiamet);

34.  huomauttaa, ettei sukupuolten tasa-arvo rajoitu pelkästään miesten ja naisten tasa-arvoon vaan siihen on sisällytettävä koko hlbti-yhteisö;

35.  on huolissaan siitä, että äärioikeistolaiset ja sukupuolten tasa-arvoa vastustavat liikkeet ovat saaneet viime vuosina jalansijaa monissa maissa; toteaa, että nämä liikkeet haastavat nykyiset saavutukset naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon sekä muuttajien oikeuksien alalla ja pyrkivät estämään lakeja ja politiikkoja, joilla suojellaan hlbti-ihmisiä viharikoksilta ja syrjinnältä;

36.  pitää valitettavana ja tuomittavana, että joissakin kolmansissa maissa homoseksuaalisuus on rikos, josta voidaan määrätä jopa kuolemanrangaistus; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita edistämään ja suojelemaan voimakkaasti hlbti-ihmisten kaikkien ihmisoikeuksien toteutumista ulkopolitiikassaan;

37.  pitää tarpeellisena sukupuolinäkökohtien entistä vahvempaa valtavirtaistamista EU:n humanitaarisessa avussa;

38.  pitää erittäin valitettavana puutteellista sukupuolten tasa-arvoa politiikassa ja naisten aliedustusta poliittisessa, yhteiskunnallisessa ja taloudellisessa päätöksenteossa, koska se heikentää perusoikeuksien ja demokratian toteutumista; katsoo, että hallitusten olisi pyrittävä sukupuolten tasa-arvoon demokratian rakentamisessa ja ylläpitämisessä sekä torjuttava kaikenlaista sukupuoleen perustuvaa syrjintää yhteiskunnassa; korostaa, että vaalitarkkailuvaltuuskuntien raportit sisältävät tarkat suuntaviivat EU:n kolmansien maiden kanssa käymälle poliittiselle vuoropuhelulle, jotta voidaan parantaa naisten osallistumista kunkin maan vaaliprosessiin ja demokraattiseen toimintaan;

39.  muistuttaa, että EU:n toimintasuunnitelma sukupuolten tasa-arvosta ja naisten vaikutusvallan lisäämisestä kehitysyhteistyössä (GAP) on yksi EU:n tärkeimmistä välineistä, joilla parannetaan sukupuolten tasa-arvoa kolmansissa maissa; katsoo sen vuoksi, että komission olisi laadittava tiedonanto toisesta sukupuolten tasa-arvoa koskevasta toimintasuunnitelmasta (GAP2); kehottaa komissiota ottamaan huomioon parlamentin päätöslauselman sukupuolten tasa-arvoa koskevan toimintasuunnitelman uudistamisesta;

40.  kehottaa EU:ta tarkistamaan kansainvälistä kauppapolitiikkaansa ja ottamaan käyttöön lähestymistavan, jossa asetetaan etusijalle ihmisoikeudet, työntekijöiden ja kuluttajien oikeudet sekä ympäristöön liittyvät oikeudet ja jolla ohjataan kansainvälistä ja kansallista kauppaa ja investointeja;

41.  kehottaa EU:ta varmistamaan, että sukupuolten tasa-arvoa ja ihmisten perusoikeuksia, varsinkin naisten ja tyttöjen oikeuksia, koskevia suojalausekkeita sisällytetään kansallisiin ihmisoikeusstrategioihin ja poliittisiin vuoropuheluihin sekä kaikkiin EU:n ulkopuolisten maiden kanssa tehtäviin talous- ja kauppasopimuksiin oikeudellisesti sitovina lausekkeina; katsoo, että EU:n perusarvojen noudattamisesta olisi tehtävä yksi budjettituen edellytyksistä;

42.  korostaa maailmanlaajuisesti toimivien eurooppalaisten yritysten keskeistä roolia sukupuolten tasa-arvon edistämisessä, sillä ne voivat toimia roolimalleina;

43.  korostaa, että on tärkeää ottaa käyttöön kiintiöiden kaltaisia positiivisia erityistoimia, jotta voidaan edistää naisten osallistumista poliittisiin elimiin ja demokraattiseen prosessiin sekä taloudellisten päätösten tekemiseen;

44.  kehottaa käyttämään sukupuolinäkökohdat huomioon ottavia määrällisiä ja laadullisia indikaattoreita sekä keräämään järjestelmällisesti ja oikea-aikaisesti sukupuolen mukaan jaoteltuja tietoja osana sukupuolten tasa-arvoa koskevan uuden toimintasuunnitelman seuranta- ja arviointiprosessia;

45.  pitää valitettavana, että joissakin maissa naisten osallistumista vaaleihin rajoitetaan edelleen;

46.  korostaa, että kansainvälinen yhteisö pitää vammaisten naisten tilannetta painopistealueena; palauttaa mieliin YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston päätelmät, joissa todettiin, että vammaisiin naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan torjumiseen tarkoitettuja toimia ja ohjelmia olisi kehitettävä tiiviissä yhteistyössä vammaisten henkilöiden kanssa heidän itsemääräämisoikeuttaan kunnioittaen sekä vammaisjärjestöjen kanssa; painottaa laitosten säännöllisen valvonnan ja hoitajien asianmukaisen koulutuksen tarvetta; kehottaa EU:ta sisällyttämään vammaisuuteen perustuvan syrjinnän torjunnan ulkoiseen toimintaansa sekä yhteistyö- ja kehitysapupolitiikkaansa, mukaan lukien demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskeva eurooppalainen rahoitusväline;

47.  tuomitsee Euro–Välimeri-alueen miehitetyillä alueilla elävien naisten kärsimät ihmisoikeusloukkaukset, jotka ilmenevät pääasiassa ahdisteluna ja seksuaalisena väkivaltana ja joita miehittäjäjoukot käyttävät keinona pelotella koko yhteiskuntaa sen oikeutetussa taistelussa itsemääräämisoikeutensa puolesta; pyytää kiinnittämään huomiota naisten rooliin rauhanturvaamisessa sekä vuoropuhelun edistämisessä ja konfliktien ratkaisemisessa pyrittäessä torjumaan naisten oikeuksien loukkaamista Euro–Välimeri-alueella ja suojelemaan naisia kaikenlaiselta, muun muassa ulkomaisten miehittäjien harjoittamalta, väkivallalta;

48.  kehottaa jäsenvaltioita, joissa muuttoliikekriisi on heikentänyt huomattavasti naisten oikeuksien suojelua, seuraamaan pakolaiskeskuksia ja niiden välittömässä läheisyydessä olevia alueita, jotta voidaan estää väkivallanteot, muun muassa seksuaalinen väkivalta, ja saattaa väkivallantekijät oikeuteen;

49.  kiinnittää huomiota maahantulijoiden, pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden, erityisesti naisten, nuorten ja marginalisoituneisiin ryhmiin kuuluvien, haavoittuvuuteen ja kehottaa kehittämään kiireellisesti turvallisia ja laillisia maahantuloreittejä sekä takaamaan mahdollisuuden perheenyhdistämiseen, ilmaisen julkisen koulutuksen, terveydenhuoltopalvelut, erityisesti seksuaali- ja lisääntymisterveydenhoidon, työllisyyden, asunnon ja psykologisen tuen sekä sallimaan humanitaariset vierailut; kehottaa jäsenvaltioita takaamaan, että maahantulija- tai pakolaisnaisten oikeudet, kuten viisumin saaminen, oikeus lailliseen asuinpaikkaan ja sosiaaliset oikeudet, myönnetään henkilökohtaisesti eikä perusteena ole siviilisääty tai suhde puolisoon;

50.  korostaa, että muuttajien ja turvapaikanhakijoiden laajamittainen muuttoliike altistaa naiset ja tytöt suhteettomasti sukupuoleen perustuvalle väkivallalle ja syrjinnälle kauttakulku- ja kohdemaissa; toteaa, että osa pakolais- ja maahantulijanaisista ja -tytöistä on joutunut laittoman maahantulon järjestäjien seksuaalisen väkivallan uhreiksi samoin kuin ihmiskaupan uhreiksi; kehottaa unionin virastoja ja jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisia kouluttamaan henkilöstöään asianmukaisesti pakolaisnaisten ja -tyttöjen erityistarpeiden ja haavoittuvuuden huomioon ottamiseksi;

51.  pitää erittäin valitettavana, että romanit ja erityisesti romaninaiset kärsivät edelleen laajalle levinneestä syrjinnästä ja romanivastaisuudesta, jotka ruokkivat heikkojen lähtökohtien, syrjäytymisen, erottelun ja marginalisoitumisen kierrettä; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita kunnioittamaan täysimääräisesti romanien ihmisoikeuksia takaamalla heille oikeuden koulutukseen, terveydenhuoltopalveluihin, työllisyyteen, asuntoon ja sosiaaliturvaan;

52.  pyytää investoimaan naisiin ja nuoriin, sillä se on tehokas keino torjua köyhyyttä ja erityisesti naisten köyhyyttä;

53.  korostaa, että on tärkeää jatkaa sukupuolten palkkaeron torjuntaa ja vauhdittaa prosessia johtoasemassa työskentelevien naisten osuutta koskevien komission asettamien tavoitteiden saavuttamiseksi;

54.  vastustaa kaikkia lakeja ja asetuksia ja hallituksen painostusta, joiden avulla rajoitetaan perusteettomasti erityisesti naisten ja muiden sukupuoliryhmien ilmaisunvapautta;

55.  pitää erittäin valitettavana, että naiset ovat aliedustettuina taloudellisessa, poliittisessa ja yhteiskunnallisessa päätöksenteossa; katsoo, että naisten edustuksessa poliittisessa, taloudellisessa ja yhteiskunnallisessa päätöksenteossa on kyse perusoikeuksista ja demokratiasta; suosittelee ottamaan käyttöön tasa-arvojärjestelmiä ja sukupuolikiintiöitä tilapäisinä oikeudellisina välineinä, joilla edistetään naisten osallistumista poliittisiin toimielimiin ja demokraattiseen prosessiin erityisesti ehdokkaina, ja säätämään lakeja, jotta sama voi toteutua myös suurissa julkisissa ja yksityisissä yrityksissä;

56.  kehottaa jäsenvaltioita, komissiota ja ulkosuhdehallintoa keskittymään naisten taloudelliseen ja poliittiseen emansipaatioon kehitysmaissa edistämällä naisten osallistumista yrityksiin sekä alueellisten hankkeiden ja paikallisten kehittämishankkeiden toteutukseen;

57.  kannustaa naisia osallistumaan aktiivisesti ammattiyhdistyksien ja muiden järjestöiden toimintaan, sillä se on tärkeää, jotta sukupuolinäkökohdat otettaisiin huomioon työoloissa ja -ehdoissa;

58.  kehottaa vahvistamaan ikääntyneiden oikeuksia ja erityisesti ikääntyneiden naisten oikeuksia torjumalla kaikenlaista syrjintää ja tarjoamalla heille mahdollisuuden elää ihmisarvoista ja turvallista elämää yhteiskunnan täysimääräisinä jäseninä.

LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

8.11.2016

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

26

5

1

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Daniela Aiuto, Maria Arena, Beatriz Becerra Basterrechea, Malin Björk, Vilija Blinkevičiūtė, Anna Maria Corazza Bildt, Iratxe García Pérez, Anna Hedh, Teresa Jiménez-Becerril Barrio, Agnieszka Kozłowska-Rajewicz, Florent Marcellesi, Krisztina Morvai, Maria Noichl, Marijana Petir, Pina Picierno, João Pimenta Lopes, Liliana Rodrigues, Ernest Urtasun, Ángela Vallina, Elissavet Vozemberg-Vrionidi, Jadwiga Wiśniewska, Anna Záborská, Jana Žitňanská

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Izaskun Bilbao Barandica, Linnéa Engström, Rosa Estaràs Ferragut, Mariya Gabriel, Constance Le Grip, Marc Tarabella, Julie Ward

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

John Stuart Agnew, Doru-Claudian Frunzulică

  • [1]  http://www.unfpa.org/sites/default/files/pub-pdf/swp08_eng.pdf
  • [2]  Lähde: Unicef.

ANNEX I

INDIVIDUAL CASES RAISED BY THE EUROPEAN PARLIAMENT BETWEEN JANUARY AND DECEMBER 2015

COUNTRY

Individual

BACKGROUND

ACTION TAKEN BY THE PARLIAMENT

AFGHANISTAN

Seven Hazari people (two women, four men and a little girl)

 

 

In its Resolution, adopted on 26 November 2015, the European Parliament:

- Strongly condemns the barbaric murder and beheading of seven Hazari people (two women, four men and a little girl) in the south-eastern Afghan province of Zabul on the border with Pakistan;

- Condemns the attacks by the Taliban, Al Qaeda, ISIL and other terrorist groups against Afghan civilians, the Afghan National Defence and Security Forces, democratic institutions and civil society, which are causing record numbers of casualties; stresses that protection of the Hazara community, as a group particularly vulnerable to Taliban and Daesh/ISIL terrorist violence, should be a priority for the Afghan Government;

- Extends its condolences to the bereaved families, particularly of the recent victims of horrific killings in the Hazara community;

- Calls for support for the Afghan authorities to take swift and appropriate action to ensure that the killers of innocent civilians are brought to justice and to reaffirm the rule of law in the country;

- Calls on the Afghan authorities to ensure that security force personnel implicated in serious human rights violations, including those having command responsibility over forces committing abuses, are credibly and impartially investigated and disciplined or prosecuted as appropriate;

 

Letters of concern were sent on 11 March and 24 November 2015.

 

ALGERIA

Rachid Aouine, Youssef Sultani, Abdelhamid Brahimi and Ferhat Missa

 

 

 

 

 

 

 

Mohamed Rag

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Khencha Belkacem,

Brahimi Belelmi, Mazouzi Benallal, Azzouzi Boubakeur, Korini Belkacem, Bekouider Faouzi, Bensarkha Tahar and Djaballah Abdelkader

 

 

 

 

Four labour rights activists, Rachid Aouine, Youssef Sultani, Abdelhamid Brahimi and Ferhat Missa, members of the CNDDC in the town of El Oued, were arrested and charged for instigating a gathering. Two of them were acquitted, but Rachid Aouine was sentenced and Youssef Sultani is free facing trial.

 

Mohamed Rag, a labour rights activist from the National Committee for the Defence of the Rights of the Unemployed (Comité National pour la Défense des Droits des Chômeurs, CNDDC) in the town of Laghouat, was arrested on 22 January 2015 and sentenced to 18 months in prison and a fine of DZD 20 000 for ‘assaulting a security force agent in the exercise of his duties’, and whereas his sentence was confirmed upon appeal on 18 March 2015.

 

On 28 January 2015 in the town of Laghouat, eight labour rights activists, members of the CNDDC – Khencha Belkacem, Brahimi Belelmi, Mazouzi Benallal, Azzouzi Boubakeur, Korini Belkacem, Bekouider Faouzi, Bensarkha Tahar and Djaballah Abdelkader – were arrested when they assembled in front of the city court to demand that Mohamed Rag be released. These eight activists were subsequently sentenced last March to one year in prison with a 6-month suspended sentence and a fine of DZD 5000.

 

In its Resolution, adopted on 30 April 2015, the European Parliament:

- Expresses its concern at the arrest and detention of activists Rachid Aouine, Mohamed Rag, Khencha Belkacem, Brahimi Belelmi, Mazouzi Benallal, Azzouzi Boubakeur, Korini Belkacem, Bekouider Faouzi, Bensarkha Tahar and Djaballah Abdelkader, as they are being detained in spite of the fact that their activities are fully permissible under Algerian law and in line with the international human rights instruments which Algeria has ratified;

- Calls also on the Algerian authorities to ensure and guarantee the right to freedom of expression, association and peaceful assembly, and to take appropriate steps to ensure the safety and security of civil society activists and human rights defenders and their freedom to pursue their legitimate and peaceful activities;

- Recalls the recommendation to the Algerian Government by the United Nations Special Rapporteur on the promotion and protection of the right to freedom of opinion and expression to revoke the decree of 18 June 2001 banning peaceful protests and all forms of public demonstration in Algiers and to establish a system of simple notification rather than prior authorisation for public demonstrations;

- Calls on the Algerian authorities to repeal Law 12-06 on associations and to engage in a genuine dialogue with civil society organisations in order to frame a new law that is in conformity with international human rights standards and the Algerian Constitution;

 

ANGOLA

José Marcos Mavungo

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Arão Bula Tempo

 

 

 

 

 

 

 

 

Rafael Marques

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Luaty Beirão

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Captain Zenóbio Lázaro Muhondo Zumba

 

 

 

Followers of the religious sect Luz do Mundo

 

On 14 March 2015 human rights activist José Marcos Mavungo was arrested without a warrant, and on 28 August 2015 prosecutor António Nito asked the court in the Angolan province of Cabinda to sentence Mavungo to 12 years imprisonment on the charge of inciting rebellion, despite no evidence being presented that he had committed any crime.

 

Lawyer Arão Bula Tempo was arrested on the same day for alleged involvement in the organisation of the same protest. Arão Bula Tempo was subsequently released on 13 May 2015 pending his trial on sedition charges.

 

Journalist and human rights activist Rafael Marques was condemned on 28 May 2015 to a 6-month jail term suspended for two years for the publication in 2011 of the book, ‘Blood Diamonds: Corruption and Torture in Angola’, which detailed more than 100 killings and hundreds of cases of torture allegedly perpetrated by security guards and soldiers in the diamond fields of the Lundas region; whereas the complaints submitted by Marques to the Public Prosecutor concerning human rights violations in the Lundas region were not subject to investigation.

 

15 youth activists were arrested between 20 and 24 June 2015 in connection with a private political discussion, detained and indicted for “preparing acts pursuant to a coup d’etat”. Among these activists was Luaty Beirão, who is an Angolan rapper known for his political activism.

To protest against the charge and his continued imprisonment, Beirão had gone on hunger strike.

 

Captain Zenóbio Lázaro Muhondo Zumba was subsequently arrested on 30 June 2015 on the grounds of alleged links with the 15 activists arrested.

 

On 16 April 2015, police and defence forces killed scores of pilgrims on Mount Sumi, in Angola’s central highlands, to avenge the deaths of eight police officers, allegedly at the hands of members of a Christian sect known as Luz do Mundo.

 

In a botched operation, the police officers were killed as they attempted to arrest the sect leader, José Kalupeteka, during worship. More than 3,000 followers, from many parts of the country, had camped at Mount Sumi for the sect’s summit.

 

In its Resolution, adopted on 10 September 2015, the European Parliament:

- Calls on the Angolan authorities to immediately and unconditionally release all human rights defenders, including Marcos Mavungo and the 15+1 activists arrested in June 2015, and to drop all charges against them; calls also for the immediate and unconditional release of any other activists, prisoners of conscience or political opponents arbitrarily arrested and detained solely for their political views, journalistic work or participation in peaceful activities;

- Urges the authorities to ensure that no acts of torture or ill-treatment are performed on the detainees and to guarantee full protection and access to their families and lawyers;

- Calls on the Angolan authorities to immediately put an end to cases of arbitrary arrest, illegal detentions and torture by the police and security forces; reiterates that prompt, impartial and thorough investigations must be carried out into all allegations of human rights violations, including torture, by police and security forces and that the perpetrators be brought to justice;

- Urges the Angolan judicial authorities to assert their independence from any political instrumentalisation and to ensure the protection of rights recognised by legal instruments, such as access to justice and the right to a fair trial;

- Urges the Angolan Government to conduct an urgent, transparent and credible inquiry into the Huambo massacre, and to provide support to the survivors who have been displaced; echoes the UN calls for an international and independent complementary investigation;

- Remains concerned that measures to combat violence against women and children have not been implemented; calls on the authorities to strengthen the fight against harmful traditional practices, such as the stigmatisation of children accused of sorcery;

 

Regarding the situation of Luaty Beirão, a letter of concern was sent on 20 October 2015.

AZERBAJIAN

Leyla Yunus, Arif Yunus, Rasul Jafarov and Rasim Aliyev

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Intigam Aliyev

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Rauf Mirkadirov

 

 

 

 

 

 

Ilgar Mammadov

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Anar Mammadli

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Omar Mammadov,

Abdul Abilov, Elsever Murselli

 

 

 

 

 

Khadija Ismayilova,

Tofiq Yaqublu,

Nijat Aliyev, Araz Guliyev, Parviz Hashimli, Seymur Hezi, Hilal Mammadov and Taleh Khasmammadov

 

Emin Milli

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Emin Huseynov

 

Leyla Yunus is the well-known director of the Institute for Peace and Democracy. She has been imprisoned together with her husband, the historian Arif Yunus, and Rasul Jafarov, the chair of Azerbaijan’s Human Rights Club on apparent politically motivated charges. Leyla Yunus has been subjected to acts of violence in prison committed by her cellmate, and no measures have been taken to punish the cellmate or to ensure the protection of Ms Yunus. In addition, Ms Yunus’s health has deteriorated in prison and no suitable medical care has been provided.

 

Intigam Aliyev is the chair of Azerbaijan’s Legal Education Society and a human rights lawyer who has defended more than 200 cases before the European Court of Human Rights in the areas of infringement of freedom of speech, the right to a fair trial and electoral law in Azerbaijan, was arrested on 8 August 2014 and subjected to three month’s detention on criminal charges.

 

Rauf Mirkadirov is an investigative journalist with the leading Russian-language newspaper ‘Zerkalo’ who held on pre-trial detention on charges of treason.

 

The European Court of Human Rights (ECHR) has issued numerous rulings in cases of breaches of human rights in Azerbaijan, the latest being on 22 May 2014 in the case of Ilgar Mammadov, chair of the Republican Alternative Civic Movement (REAL); in which despite it being ruled that his detention was politically motivated, the authorities refused to release him.

 

Anar Mammadli is the chair of the Election Monitoring and Democracy Studies Centre (EMDS), Both were sentenced to prison terms of, respectively, 5 years and 6 months and 3 years and 6 months, on charges ranging from tax evasion to illegal entrepreneurship.

 

Social media activists Omar Mammadov, Abdul Abilov and Elsever Murselli were sentenced to between 5 and 5.5 years’ imprisonment on charges of drug possession, none of them having access to a lawyer of their own choosing and all complaining of ill-treatment in police custody.

 

8 activists of the non-governmental youth movement NIDA were convicted on charges of hooliganism, drug possession and possession of explosives, as well as intent to cause public disorder.

 

Emin Milli is a writer and dissident from Azerbaijan, Milli was imprisoned in 2009 for two and a half years for his critical views about the government. He was conditionally released in November 2010, after serving 16 months of his sentence, in part due to strong international pressure on the government of Azerbaijan.

 

Emin Huseynov is an Azerbaijani journalist and chairman of the country’s leading media rights group, the Institute for Reporters’ Freedom and Safety (IRFS). Huseynov was forced into hiding in August 2014, amidst widespread repression of journalists and human rights activists, and was sheltered in the Swiss embassy in Baku until 12 June, when he travelled to Switzerland on a humanitarian visa. His application for asylum was approved four months later.

 

In its Resolution, adopted on 10 September 2015, the European Parliament:

- Calls for the immediate and unconditional release from jail of all political prisoners, human rights defenders, journalists and other civil society activists, including Khadija Ismayilova, Leyla Yunus and Arif Yunus, Anar Mammadli, Rasul Jafarov, Intigam Aliyev, Rauf Mirkadirov, Omar Mammadov, Tofiq Yaqublu, Nijat Aliyev, Araz Guliyev, Parviz Hashimli, Seymur Hezi, Hilal Mammadov, Taleh Khasmammadov and Ilgar Mammadov, in line with the judgment of the European Court of Human Rights (ECHR), and calls for all charges against them to be dropped and for the full restoration of their political and civil rights and public image;

- Calls for a prompt investigation into the death of the journalist and IRFS chair Rasim Aliyev; notes with concern the allegations put forward by a group of journalists that Mr Aliyev died because he had not received appropriate assistance from the doctors assigned to him in the hospital;

- Urges the government of Azerbaijan to fully cooperate with and implement the recommendations of the Council of Europe’s Venice Commission and Commissioner for Human Rights, the UN special procedures in regard to human rights defenders, the rights of freedom of association and peaceful assembly, freedom of expression and arbitrary detention, with the aim of amending its legislation and adapting its practices in full conformity with the conclusions of the experts;

- Calls on the government of Azerbaijan to immediately end its crackdown on civil society and human rights work, ensuring that independent civil society groups and activists can operate without undue hindrance or fear of persecution, including by repealing the laws severely restricting civil society, unfreezing bank accounts of non-governmental groups and their leaders, and allowing access to foreign funding;

- Deplores the continued actions taken by the Azerbaijani government to curb contacts between civil society groups, youth activists and intellectuals in Armenia and Azerbaijan, which are of extreme importance for bridging the long hostility between the two countries; in this regard, again recalls the important work done in this area by Leyla and Arif Yunus;

- Calls on the Azerbaijani authorities to respect freedom of the press and media, both in legislation and in practice and both online and offline, to guarantee freedom of expression in line with international standards and to end censorship of criticism of the government via media outlets;

- Calls on the EU authorities to conduct a thorough investigation into the corruption allegations against President Aliyev and members of his family revealed by the work of the investigative journalist Khadija Ismaylova;

BAHRAIN

Nabeel Rajab

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Abdulhadi-al-Khawaja

 

 

 

Ibrahim Sharif

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Naji Fateel

 

Zainab Al-Khawaja

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Zainab Al-Khawaja

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sheikh Ali Salman

 

Nabeel Rajab is the President of the Bahrain Centre for Human Rights (BCHR) and Deputy Secretary General of the International Federation for Human Rights (FIDH). He was convicted to three years in prison in August 2012 on charges of calling for and participating in ‘illegal gatherings’ and ‘disturbing public order’ between February and March 2011. His sentence was reduced to two years in prison on appeal. Before this imprisonment Mr Rajab was repeatedly detained for peacefully expressing criticism of the government during the pro-democracy protests that erupted Bahrain in 2011.

 

On Friday 29 November 2013 Nabeel Rajab had served three-quarters of his two year sentence and had become legally eligible for release. A third request for early release was submitted on 21 January 2014 to the Court, but was rejected.

The United Nations Working Group on Arbitrary Detention has described the detention of Mr Nabeel Rajab as arbitrary.

 

Nabeel Rajab was arrested on 1 October 2014 after his visit to the Subcommittee on Human Rights of the European Parliament on accusations of posting tweets about a group of his countrymen allegedly cooperating with IS/Daesh. He was charged with insulting a public institution and the army.

 

Abdulhadi-al-Khawaja, who has Danish nationality, is the founder of the BCHR and the regional coordinator of Front Line Defenders and Ibrahim Sharif is the Secretary General of the National Democratic Action Society. On 22 June 2011, they were sentenced to life in prison by a special military court. The legal process came to a conclusion after 3 years of appeals and the sentences were upheld.

 

Naji Fateel is a Bahraini human rights activist and a member of the Board of Directors of the Bahraini human rights NGO Bahrain Youth Society for Human Rights (BYSHR). He has been imprisoned since 2007, tortured and also under death threats during the period of the Bahraini uprising (dated February 2011)

 

Zainab Al-Khawaja is a human rights defender and leading social media activist in Bahrain. She has been a crucial figure in the pro-democracy uprising that started in Bahrain in February 2011. She has suffered legal harassment, arrest, imprisonment, denial of procedural rights, and undertaken hunger strikes in defence of human rights in Bahrain.

 

Sheikh Ali Salman is the Secretary General of Bahrain’s main opposition party al-Wefaq. He was sentenced to four years in prison in the context of anti-government protests which erupted in 2011 at the height of the region’s ‘Arab Spring’ uprisings. His lawyers have reportedly been prevented by the court from presenting oral arguments and have not been provided with any meaningful opportunity to examine the evidence. A group of United Nations independent experts, part of what is known as the Special Procedures of the Human Rights Council, have urged the Bahraini authorities to release Sheikh Ali Salman

 

In its Resolution, adopted on 9 July 2015, the European Parliament:

- Calls for the dropping of charges and immediate and unconditional release of all human rights defenders, political activists and other individuals detained and charged with alleged violations related to the rights of expression, peaceful assembly and association,

including Nabeel Rajab, Sheikh Ali Salman and the ‘Bahrain 13’;

- Calls on the Bahraini authorities to pursue the national consensus dialogue with a view to finding lasting and inclusive national reconciliation and sustainable political solutions for the crisis; notes that in a sustainable political process legitimate and peaceful criticisms should be expressed freely; reminds the Bahraini authorities, in this context, that engaging the Shia majority and its peaceful political representatives on the basis of human dignity, respect and fairness should be an indispensable element of any credible strategy for national reconciliation and sustainable reform;

- Welcomes the early release from prison of opposition leader Ibrahim Sharif in June 2015 after he was given a royal pardon; believes this decision to be a welcome and important step in the process of promoting trust and confidence in Bahrain;

 

Regarding the situation of Sheikh Ali Salman, a letter of concern was sent on 14 January 2015.

BANGLADESH

Hana Shams Ahmed

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Taslima Nasreen

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Faisal Arefin Dipan

 

 

 

 

 

Niladri Chatterjee, alias Niloy Neel, Faisal Arefin Dipan, Ananta Bijoy Das, Washiqur Rahman Babu and Abhijit Roy

 

 

 

 

 

 

 

Ahmed Rajib Haider

 

Hana Shams Ahmed is the coordinator of the International Chittagong Hill Tracts Commission (CHTC). On 27 August 2014 she and her friend were brutally attacked by 8 to 10 members of Somo Odhikar Andolon during a private visit to Shoilopropat in Bandarban in the Chittagong Hill Tracts. Four members of the police Detective Branch (DB) who were supposedly providing them with security did not intervene, and even disappeared while the assault was taking place.

Taslima Nasreen is a Sakharov Prize winner known for her powerful writings on the oppression of women and her unflinching criticism of religion, despite her forced exile and multiple fatwas calling for her death. Because of her thoughts and ideas some of her books are banned in Bangladesh, and she has been banned from Bengal, both from Bangladesh and the West Bengal part of India. In the face of continuing threats, Nasreen has had to leave her homeland and sight refuge in Europe several times. Religious fundamentalists have called for the writer to be put to death. A court issued a warrant for her arrest and threatened to confiscate her assets.

The National Human Rights Commission of Bangladesh in 2014 supported her right to return home. A campaigner against religious extremism in all religions, Nasreen urged support for the secular movements in Bangladesh to counteract the rise of Islamic fundamentalism, in a visit to the European Parliament in June 2013. In November 2013, she participated in the Sakharov Prize Network Conference.

Faisal Arefin Dipan, a publisher at the Jagriti Prokashoni publishing house, was brutally murdered with machetes inside his office in Dhaka.

Niladri Chatterjee, alias Niloy Neel, Faisal Arefin Dipan, Ananta Bijoy Das, Washiqur Rahman Babu and Abhijit Roy were five secular bloggers and journalists murdered in Bangladesh in 2015 for having used their fundamental right to free speech on political, social and religious issues. Islamist extremist groups have claimed responsibility for several killings.

 

Prominent blogger Ahmed Rajib Haider was murdered in 2013.

 

In its Resolution, adopted on 26 November 2015, the European Parliament:

- Condemns the increasing attacks of Islamist extremists against secularist writers, bloggers, religious minorities and foreign aid workers; deplores the loss of life and offers its sincere condolences to the victims and their families;

- Calls on the Bangladesh authorities to further condemn the ongoing horrendous acts against freedom of expression and to act to bring an immediate end to all acts of violence, harassment, intimidation and censorship against journalists, bloggers and civil society;

- Urges the Bangladesh Government to take the necessary measures to prevent more killings by taking effective measures to protect writers, publishers and other people who have received threats, not only by providing special physical protection to those who are potential targets of violence, but also by opening public debates that challenge extremist views of all kinds;

- Calls on the Bangladesh authorities to restore the full independence of the media, to drop all charges against publishers and journalists who have published content critical of the government, to allow the immediate re-opening of all media houses which were closed, and to restore immediately full and unhindered access to all forms of publications, including electronic ones;

 

A letter of concern was sent on 17 April 2015.

BELARUS

Maksim Piakarski, Vadzim Zharomski and Viachaslau Kasinerau

 

Youth activists Maksim Piakarski, Vadzim Zharomski and Viachaslau Kasinerau have been detained and are being prosecuted on suspicion of ‘malicious hooliganism’ as disproportionate, and have been suffering violence.

 

In its Resolution, adopted on 10 September 2015, the European Parliament:

- Remains deeply concerned by the human rights and fundamental freedoms situation in Belarus, as well as by the shortcomings observed during previous elections by independent international observers and the active persecution of the opposition leaders after the elections;

- Welcomes the recent release of the remaining political prisoners; calls on the Belarusian Government to rehabilitate the released political prisoners and to fully restore their civil and political rights; stresses that this could be a potential first step towards improving relations between the European Union and Belarus; points out, however, that similar steps in the past were rather token gestures and neither contributed to improving the situation of Belarusian society nor improved relations with the EU;

- Expects the authorities to stop the harassment of independent media for political reasons;

- Expresses its concern about the recent detention and ongoing criminal prosecution of youth activists Maksim Piakarski, Vadzim Zharomski and Viachaslau Kasinerau on suspicion of ‘malicious hooliganism’ as disproportionate, and strongly condemns the violence they have suffered;

BURUNDI

Bob Rugurika

 

Three elderly Italian nuns, Lucia Pulici, Olga Raschietti and Bernadetta Boggian

 

 

 

 

 

 

 

 

Pierre Claver Mbonimpa

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Marguerite Barankitse, Antoine Kaburahe and Bob Rugurika

 

On 20 January 2015 the Burundian authorities arrested and detained the human rights defender Bob Rugurika, director of Radio Publique Africaine (RPA), following his refusal to reveal his sources days after his radio station broadcast a series of investigative reports concerning the killing in September 2014 of three elderly Italian nuns, Lucia Pulici, Olga Raschietti and Bernadetta Boggian, in Kamenge, a town north of Bujumbura.

Pierre Claver Mbonimpa is a leading human rights defender and President of the Association for the Protection of Human Rights and Detained Persons (Association pour la protection des droits humains et des personnes détenues, APRODH) who was arrested on 15 May 2014 and later charged with ‘threatening the external security of the state’ and ‘threatening the internal security of the state by causing public disorder’ and has been in pre-trial detention since he was taken in for questioning.

 

Mr Mbonimpa’s work in the defence of democracy and human rights in Burundi over the past two decades and more has earned him several international awards and widespread recognition domestically and beyond. The charges against him relate to comments he made on Radio Publique Africaine (RPA) on 6 May 2014 that the youth wing of the ruling party CNDD-FDD, also known as the Imbonerakure, is being armed and sent to the Democratic Republic of Congo (DRC) for military training.

 

The arrest of Pierre Mbonimpa is representative of the mounting risks facing human rights defenders, the harassment of activists and journalists and the arbitrary arrest of opposition party members, which according to human rights groups and the UN Assistant Secretary-General for Human Rights have largely been carried out by the Imbonerakure.

According to the OHCHR and other human rights organisations, politically motivated human rights violations, human rights abuses and acts of violence were carried out in the country during both the pre-election and the post-election periods, targeting opposition activists, human rights defenders and journalists in particular, including Pierre Claver Mbonimpa, whose son was found dead after having been arrested by the police, Marguerite Barankitse, Antoine Kaburahe and Bob Rugurika.

 

In its Resolution, adopted on 12 February 2015, the Parliament:

- Condemns the unjustified detention of Bob Rugurika and calls for his immediate and unconditional release; calls on the authorities at the same time to continue their investigations into the tragic killing of the three Italian nuns and to bring those responsible to justice; calls equally for the setting-up of an independent inquiry into the killing of the three nuns;

- Denounces all human rights violations in Burundi and the introduction of restrictive laws ahead of the country’s 2015 presidential and parliamentary elections, in particular those having a damaging impact on the opposition, the media and civil society by restricting the freedoms of expression and association and the freedom to hold meetings;

- Calls on the Burundian authorities to ensure an appropriate and fair balance between freedom of the media, including the freedom of journalists to investigate and report on crimes, and the need to ensure the integrity of criminal investigations;

- Calls on the Burundian Government to allow a genuine and open political debate in the run-up to the 2015 elections and to respect the Roadmap and Code of Conduct negotiated under UN auspices and signed by all Burundian political leaders; recalls that the Burundian constitution states: ‘The President of the Republic is elected for a five-year term renewable once. No one can serve for more than two terms as president’;

- Calls on the Burundian Government to respect the electoral calendar, and to include the opposition parties in the monitoring of the elections, including the phase of partial registration of new voters as agreed between the Independent National Electoral Commission (CENI) and the political parties at the voters’ registration evaluation meeting of 29-30 January 2015;

- Urges the Burundian Government to take measures to control the youth wing of the CNDD-FDD party and prevent it from intimidating and attacking perceived opponents, and to ensure that those responsible for abuses are brought to justice; calls for an independent international investigation into the claims that the CNDD-FDD is supplying its youth wing with arms and training; urges the leaders of the opposition parties to prevent violence against their opponents;

 

In its Resolution, adopted on 17 December 2015, the European Parliament:

- Calls for an immediate end to violence, human rights violations and political intimidation of opponents and for the immediate disarmament of all armed groups allied to political parties, in strict accordance with international law and human rights;

- Urges all parties to establish the necessary conditions for rebuilding trust and fostering national unity, and calls for the immediate resumption of an inclusive and transparent national dialogue, including the government, opposition parties and civil society representatives;

- Stresses that such dialogue, aimed at achieving lasting peace, security and stability, and at restoring democracy and the rule of law, in the interest of the citizens of Burundi, should be based on the Arusha Agreement and the Burundian Constitution, which requires compliance with international law and treaties;

- Reminds the Burundian authorities of their obligation to ensure security in its territory and guarantee human rights, civil and political rights and fundamental freedoms, as provided for in the Burundian Constitution, the African Charter on Human and Peoples’ Rights and in other international and regional human rights instruments;

- Urges the Burundian authorities to encourage the establishment of the truth about the mass crimes committed between 1962 and 2008, through judicial and non-judicial measures, such as a truth and reconciliation commission and special tribunals, promoting national reconciliation;

- Expresses its grave concern at the number of victims and cases of serious human rights violations reported since the beginning of the crisis; urges the competent authorities to undertake a rigorous and prompt investigation into the circumstances and motives behind these crimes and to ensure that those responsible are brought to justice; reiterates that there can be no impunity for those responsible for violations or serious abuses of human rights; calls on the authorities to ensure that schools remain a safe haven for learning; calls on the ICC Prosecutor to closely monitor the situation in Burundi and supports her declaration of 6 November 2015;

- Calls for the safe return of journalists and human rights defenders in exile, the reopening of the media that were closed after the failed coup attempt of 13 and 14 May 2015 and for the charges against those journalists accused of having taken part, directly or indirectly, in the abortive coup to be dropped;

CAMBODIA

Sam Rainsy and Kem Sokha

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Senator Hong Sok Hour and CNRP activists and organisers

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Khem Sapath

 

Sam Rainsy and Kem Sokha are the Cambodia National Rescue Party (CNRP) leaders who were summoned to appear at the Phnom Penh Municipal Court on 14 January 2014 for questioning. Sam Rainsy and Kem Sokha may be convicted of incitement to civil unrest. The King amnestied Sam Rainsy on 14 July 2013, making it possible for him to return to Cambodia; however, his right to vote and run in the elections was not restored.

On 13 November 2015 the Cambodian authorities issued an arrest warrant for Sam Rainsy, who was summoned by a court to appear for questioning on 4 December 2015 in relation to a post published on his public Facebook page by an opposition senator, Hong Sok Hour, who has been under arrest since August 2015 on charges of forgery and incitement after posting on Sam Rainsy’s Facebook page a video containing an allegedly false document relating to the 1979 border treaty with Vietnam.

On 30 October 2015 opposition party deputy leader Kem Sokha was removed from his position as First Vice-President of the National Assembly by the ruling Cambodian People’s Party (CPP) during a session boycotted by the CNRP

 

In its Resolution, adopted on 26 November 2015, the European Parliament:

- Urges the Cambodian authorities to revoke the arrest warrant and drop all charges issued against opposition leader Sam Rainsy and CNRP members of the National Assembly and Senate, including Senator Hong Sok Hour and CNRP activists and organisers, to allow them to work freely without fear of arrest or persecution, and to end political use of the courts to prosecute people on politically-motivated and trumped-up charges;

- Calls on the National Assembly to reinstate Sam Rainsy immediately and to restore his parliamentary immunity;

- Urges the Government of Cambodia to recognise the legitimate and useful role played by civil society, trade unions and the political opposition in contributing to Cambodia’s overall economic and political development;

- Encourages the government to work towards strengthening democracy and the rule of law and to respect human rights and fundamental freedoms, which includes fully complying with the constitutional provisions concerning pluralism and freedom of association and expression;

- Urges the government to abrogate the Law on Associations and Non-Governmental Organisations, the recent promulgation of which has given state authorities arbitrary powers to shut down and block the creation of human rights organisations and has already begun deterring human rights defence work in Cambodia;

- Urges the government and parliament to ensure genuine and serious consultation with all those affected by draft legislation such as the Trade Union, Cybercrime and Telecommunications Laws and to ensure that the texts are in line with Cambodia’s human rights obligations and commitments under domestic and international law;

- Calls on the Cambodian Government to end arbitrary detentions and suspicious disappearances and allow voluntary and human rights organisations to operate freely; calls on the Cambodian Government to seriously investigate the disappearance of Khem Sapath;

- Calls on the relevant government authorities to drop the prosecution of human rights defenders under other laws in force which are being used to persecute them for their human rights work, and to immediately and unconditionally release all those jailed on politically motivated and trumped up charges;

CHINA

Tenzin Delek Rinpoche

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ilham Tohti

 

Tenzin Delek Rinpoche, a highly respected Tibetan religious leader, was held in prison for over 13 years, serving a life sentence for a crime he did not commit. For years, he worked to develop social, medical, educational and religious institutions for Tibetan nomads in the area, as an advocate for environmental conservation in the face of indiscriminate logging and mining projects, and as a mediator between Tibetans and Chinese.

Because of his efforts to preserve Tibetan identity, the Chinese authorities viewed him as a threat to their control in the region. He died on 12 July 2015.

Ilham Tohti is a well-regarded ethnic Uyghur economist and peaceful critic of the Chinese government. In 2014, he has been sentenced to life in prison after being convicted of separatism.

 

In its Resolution, adopted on 16 December 2015, the European Parliament:

- Notes that under the leadership of President Xi, the Chinese government is showing a growing assertiveness both internally and externally; points out that the country’s civil rights activists, lawyers, journalists, bloggers, academics and other representatives of civil society are now finding their freedom curbed in a way that has not been seen for years; observes that China’s human rights record remains a matter of serious concern;

- Notes that a strong contradiction exists between the official Chinese aspiration to the universality of human rights and the worsening human rights situation; notes that the recent worsening of the situation of human rights and freedoms in China started in 2013 and has intensified an already existing crackdown over the population, limiting the space for expression and peaceful advocacy for civil society even further; is deeply worried at the arrest, trial and sentencing of numerous civil rights activists, human rights defenders and government critics and at the fact that more than 100 human rights lawyers and activists have been detained or questioned by Chinese police; calls on the Chinese authorities to release those in custody and to ensure that they can exercise their profession without hindrance;

- Urges the EU to continue pressing for an improvement of the human rights situation in China whenever dialogues are held at any level and to include human rights clauses in any bilateral treaty agreed with China;

- Remains highly concerned that China is currently the world’s largest executioner and continues to impose the death penalty in secret on thousands of people annually, without regard to international minimum standards on the use of the death penalty; emphasises once again that abolition of the death penalty contributes to the enhancement of human dignity and the progressive development of human rights;

- Remains concerned at the persisting severe restrictions on freedom of expression, association, assembly, and religion, as well on the activities of human rights organisations;

- Criticises China’s highly restrictive media environment and tightly controlled digital domain, where foreign, including European, web content is blocked and domestic content deemed politically threatening is routinely deleted and censored; strongly protests against the high number of Chinese citizens jailed for offences involving freedom of expression, especially on the internet;

- Is deeply concerned that the Chinese government is continuing its hardline policies against the Tibetan people, especially by rejecting the Dalai Lama’s ‘Middle Way Approach’ which seeks neither independence nor separation but a genuine autonomy within the framework of the Constitution of the PRC; calls for the Chinese government to re-enter into a dialogue with Tibetan representatives; protests against the marginalisation of Tibetan culture by the CPC, and urges the Chinese authorities to respect the freedoms of expression, association and religion of the Tibetan people; deplores the deterioration of the humanitarian situation in Tibet, which has led to an increase in self-immolation cases; notes with concern the recently passed criminalisation measures relating to self-immolation aimed at punishing those allegedly associated with self-immolators; deplores the forceful resettlement of over 2 million Tibetan nomads and herders since 2006 in the so-called ‘New Socialist Village’, as they are cut off from medical care, education and prosperity; is equally concerned at the ongoing transfer of Han Chinese populations into Tibet; expresses its concern regarding the cases of torture, disappearance and arbitrary detention and the denial of access to medical care for prisoners, including monk Tenzin Delek Rinpoche and 10 other prominent Tibetan prisoners; demands a detailed investigation of all death in prison cases;

 

Regarding the situation of Ilham Tohti, a letter of concern was sent on 23 June 2015.

DEMOCRATIC REPUBLIC OF CONGO (DRC)

Yves Makwambala and Fred Bauma

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Christopher Ngoyi, Jean-Claude Muyambo, Vano Kiboko and Cyrille Dowe

 

 

Yves Makwambala and Fred Bauma are two detained human rights activists. Both are still being detained in Makala prison in Kinshasa and are charged with belonging to an association formed for the purpose of attacking people and property, conspiring against the head of state, and attempting to either destroy or change the ‘constitutional regime’ and to incite people to take up arms against state authority. The authorities have also charged Fred Bauma with disturbing the peace, and Yves Makwambala with publicly offending the head of state, while they were exercising their freedom of expression, peaceful assembly and association.

 

As soon as the protests started the authorities began a crackdown on human rights activists and opposition politicians who had demonstrated peacefully against the provision, including Christopher Ngoyi, Jean-Claude Muyambo, Vano Kiboko and Cyrille Dowe, who are still being detained for what appear to be politically motivated reasons

 

 

In its Resolution, adopted on 9 July 2015, the European Parliament:

- Calls on the DRC authorities to release Yves Makwambala and Fred Bauma immediately and unconditionally, and to drop all charges against them and other Filimbi leaders as well as any other activists, prisoners of conscience and political opponents arbitrarily arrested and detained solely for their political views or for participating in peaceful activities;

- Supports the National Assembly of the DRC’s calls for the rapid reaching of a political solution that allows the members of Filimbi and other peaceful civil society associations to exercise their freedom of expression and association without fear of being pursued or persecuted;

- Urges the authorities to ensure that the detainees have not been, and are not being, subjected to any acts of torture or ill-treatment, and to guarantee full protection and access to their families and lawyers;

- Is strongly concerned about the continuous attempts to limit freedom of expression, peaceful assembly and association and the increased breaches of these freedoms by the authorities, given that the right political climate is indispensable if a successful electoral cycle is to be achieved in the DRC in the next year;

- Finds it particularly regrettable that these violations specifically target opposition leaders and youth movements;

- Calls on the DRC authorities to ensure that the aforementioned freedoms are immediately and unconditionally upheld, especially in the electoral period, as guaranteed by the DRC’s constitution and international human rights law;

- Urges the DRC judicial authorities to assert their independence from any political instrumentalisation and to ensure the protection of rights recognised by legal instruments, such as access to justice and the right to a fair trial;

EGYPT

Ibrahim Halawa

 

 

Ibrahim Halawa is an Irish citizen who has been detained for more than two years on charges of attending an illegal protest on 16 and 17 august 2013 while on a family holiday in Cairo, during which protesters allegedly caused deaths and criminal damage. Ibrahim Halawa was 17 years old – and therefore still a juvenile under Egyptian and international law – at the time of his arrest. He was arrested along with his three sisters, having sought refuge in the Al-Fateh mosque when violence erupted during a demonstration. His three sisters were subsequently released by the authorities.

 

The prosecutor has failed to provide evidence that Ibrahim Halawa was involved in a single act of violence during the protests. His trial has been repeatedly postponed and adjourned by the Egyptian Court, most recently on 15 December 2015. He was not charged for a year after his arrest and he is awaiting, along with 493 individuals, the majority of whom are adults, a mass trial due to take place on 19 December 2015, without any guarantee of the minimum standards for a free and fair trial being applied, and will potentially face the death penalty if convicted.

 

Ibrahim Halawa is being detained for peacefully exercising his rights to freedom of expression and assembly and is considered by Amnesty International as a prisoner of conscience. He faces extremely harsh prison conditions, which include alleged acts of torture and other cruel, inhuman and degrading treatment upon arrest and in detention, and has been denied medical and legal assistance. According to his family and legal representatives, Ibrahim Halawa has been on hunger strike in protest.

 

In its Resolution, adopted on 17 December 2015, the European Parliament:

- Expresses its deep concern about the unacceptable breach of basic human rights arising from the arbitrary detention of Irish citizen Ibrahim Halawa, and calls on the Egyptian authorities to immediately and unconditionally release him to the Irish authorities pursuant to a presidential decree issued in November 2014 under Egyptian Law 140;

- Expresses its deepest concern at the deteriorating condition of Ibrahim Halawa due to his hunger strike and his alleged poor conditions in prison; calls on the Egyptian authorities to ensure, as a matter of priority, that the good health and well-being of Ibrahim Halawa are maintained while he remains in prison; demands that all allegations of torture and maltreatment of Ibrahim Halawa be thoroughly and independently investigated;

- Asks the Egyptian authorities to ensure that Article 10 of the International Covenant on Civil and Political Rights, which states that ‘all persons deprived of their liberty shall be treated with humanity and with respect for the inherent dignity of the human person’, is respected;

- Reminds the Egyptian authorities that Egypt is bound by indisputable international obligations under the Convention on the Rights of the Child as they apply to Ibrahim Halawa; demands that the Egyptian authorities categorically rule out the threat of the death penalty should Ibrahim Halawa be convicted, given that he was arrested as a juvenile;

- Is extremely concerned about the failure of the Egyptian authorities to uphold the right to a fair trial for Ibrahim Halawa and his 493 co-defendants, in particular the lack of opportunity to review or challenge their continued detention and the charges against them, the repeated denial of access to lawyers and the excessive pre-trial detention period, which violates Egypt’s domestic and international obligations;

- Remains convinced that it will be extremely difficult for Ibrahim Halawa’s lawyers to mount an individual defence in the event that his case is heard as part of a mass trial of all defendants arrested in connection with the August 2013 protests;

- Strongly condemns the use of a mass trial in the judicial process and calls on the Egyptian authorities to abide by international law and safeguard the highest international standards with regard to the right to a fair trial and due process; calls on the Egyptian authorities to release those detained for peacefully exercising their right to freedom of expression, assembly and association as enshrined in the Egyptian constitution and other international conventions to which Egypt is a party; expresses its profound preoccupation with the severe deterioration of the media environment; condemns the trials against and conviction of Egyptian and foreign journalists, in absentia;

KYRGYZSTAN

Azimjon Askarov

 

Azimjon Askarov is a prisoner of conscience pending a full, impartial and fair investigation, including into his allegations of torture and ill-treatment.

 

In its Resolution, adopted on 15 January 2015, the European Parliament:

- Reminds the Kyrgyz Parliament of its international obligations and of the Partnership and Cooperation Agreement with the European Union, which includes full respect for human rights as an essential element of the partnership and calls for the withdrawal of the draft law on ‘dissemination of information about non-traditional sexual relations’ currently under review in parliament;

- Notes that the draft law passed its first reading and must be voted on twice more before going to the President for signature, and stresses that the adoption of any legislation on ‘non-traditional relations’ should not run counter to Kyrgyzstan’s human rights obligations and commitments;

- Calls on the Kyrgyz authorities to reaffirm publicly that all people in Kyrgyzstan have the right to live free from discrimination and violence based on their sexual orientation and gender identity and that any acts to the contrary are illegal and will be prosecuted;

- Calls on the Kyrgyz Parliament to follow the recommendations made by the Parliamentary Assembly of the Council of Europe in Resolution 1984 (2014) on the Request for Partner for Democracy status, in particular recommendations 15.24, 15.25 and 15.26;

- Calls on the Kyrgyz Parliament to respect its constitution, including Article 16, which states that ‘laws that deny or derogate human and civil rights and freedoms shall not be adopted in the Kyrgyz Republic’, and Articles 31, 33 and 34, which affirm freedom of speech, freedom of information and freedom of assembly, and to reject draft bill 6-11804/14;

- Calls on the Kyrgyz authorities to take all the measures needed to ensure that human rights defenders can carry on their work of promoting and protecting human rights without hindrance;

- Calls on the Kyrgyz authorities to ensure that allegations of torture and inhuman and degrading treatment are investigated promptly and efficiently and that perpetrators are brought to justice; calls, furthermore, for the release of all prisoners of conscience, with regard in particular to Azimjon Askarov pending a full, impartial and fair investigation, including into his allegations of torture and ill-treatment;

 

A letter of concern on the situation of LGBTI rights was sent on 26 February 2015. Regarding the situation of Azimjon Askarov, a letter of concern was sent on 23 July 2015.

MALAYSIA

Nurul Izzah

 

 

Anwar Ibrahim

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Zulkiflee Anwar Ulhaque (Zunar)

Khalid Ismath

Azmi Sharom

 

 

 

 

 

 

Matthias Chang

Khairuddin Abu

Hassan

 

 

 

 

Lena Hendry

Maria Chin Abdullah

 

 

Nurul Izzah, opposition Member of Parliament in Malaysia

Anwar Ibrahim is a former opposition leader sentenced on charges of sodomy in February 2015 following a politically motivated prosecution which resulted in criminal proceedings that failed to meet international standards of fair trial. He has been denied appropriate medical care.

 

Malaysian cartoonist Zulkiflee Anwar Ulhaque (Zunar) is facing charges under the Sedition Act following critical tweets against the government with regard to the sentencing of Anwar Ibrahim; whereas blogger Khalid Ismath and academic Azmi Sharom face similar charges;

 

Lawyer Matthias Chang and politician Khairuddin Abu Hassan, both political dissidents, were arrested following their investigations into these allegations.

 

Lena Hendry and Maria Chin Abdullah are human rights activists.

 

In its Resolution, adopted on 17 December 2015, the European Parliament:

- Deplores the deteriorating human rights situation in Malaysia and in particular the crackdown on civil society activists, academics, media and political activists; expresses concern with regard to the spike in the number of people facing charges or arrest under the Sedition Act;

- Urges the Malaysian Government to immediately release all political prisoners, including former opposition leader Anwar Ibrahim, and to provide them with appropriate medical care, and to drop politically motivated charges, including those against cartoonist Zulkiflee Anwar Haque (Zunar), blogger Khalid Ismath, academic Azmi Sharom, political dissidents Khairuddin Abu Hassan and Matthias Chang, and human rights activists Lena Hendry and Maria Chin Abdullah;

- Underlines the importance of independent and transparent investigations into the graft allegations, and of full cooperation with the investigators; urges the Malaysian Government to refrain from putting pressure on the Malaysian Anti-Corruption Commission and media;

- Calls on the Malaysian Government to ratify key international human rights conventions, including the ICCPR, the ICESCR, the CAT, the ICERD, ILO Convention 169, the ICC Rome Statute, as well as the 1951 Convention Relating to the Status of Refugees and its optional protocol;

- Urges the EU Delegation to Malaysia to step up efforts to finance projects on freedom of expression and reforming repressive laws, and to use all appropriate tools, including the European Instrument for Democracy and Human Rights, to protect human rights defenders; urges the withdrawal of the anti-sodomy law and calls on the EEAS, in line with the EU guidelines on the protection and promotion of the rights of LGBTI persons, to step up its work on the rights of LGBTI people in Malaysia who face violence and persecution, and to aim in particular towards the decriminalisation of homosexuality and transgenderism;

 

MALDIVES

Mohamed Nasheed

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ahmed Adeeb

Mohamed Nazim

Tholhath Ibrahim

 

 

 

Mahfooz Saeed

 

 

 

 

Ahmed Rilwan

 

 

 

 

 

Sheikh Imran Abdulla

 

On 13 March 2015 Mohamed Nasheed, the first democratically elected president of the Maldives, was sentenced to 13 years in prison on politically motivated charges, and whereas this was condemned by the UN Working Group on Arbitrary Detention; whereas his trial was marred by irregularities; whereas other former officials, including former vice-president Ahmed Adeeb and former defence ministers Mohamed Nazim and Tholhath Ibrahim, have also been arrested and imprisoned.

Mahfooz Saeed, a human rights lawyer and member of the legal team of former president Mohamed Nasheed.

Ahmed Rilwan, is a journalist critical of the government who ‘disappeared’ in August 2014, is still missing and is now feared dead.

Sheikh Imran Abdulla is a political prisoner.

 

In its Resolution, adopted on 17 December 2015, the European Parliament:

- Deplores the crackdown on political opponents; calls on the Government of the Maldives to release, immediately and unconditionally, former president Mohamed Nasheed, former vice-president Ahmed Adeeb and former defence ministers Tholhath Ibrahim and Mohamed Nazim, together with Sheikh Imran Abdulla and other political prisoners, and to clear them of all charges; is also concerned about the former president’s deteriorating health;

- Reiterates its gross dissatisfaction with the serious irregularities in the trial of former president Mohamed Nasheed;

- Calls on the Maldivian Government to guarantee full impartiality of the judiciary and to respect due process of law and the right to a fair, impartial and independent trial; stresses the need to depoliticise the country’s judiciary and security services;

- Calls on the Government of the Maldives to respect and fully support the right to protest and the right to freedom of expression, association and assembly, and not to seek to restrict those rights; also calls on the Government of the Maldives to end impunity for vigilantes who have used violence against people promoting religious tolerance, peaceful protesters, critical media and civil society; calls on the Maldives to respect fully its international obligations;

- Calls on the Maldivian Government to safeguard the rights of pro-democracy campaigners, moderate Muslims, supporters of secularism, and those who oppose the promotion of Wahhabi-Salafist ideology in the Maldives, and to ensure their right to participate in all areas of public life in the Maldives;

- Recalls that media freedom is the cornerstone of a functioning democracy; calls on the Maldivian Government and authorities to ensure adequate protection of journalists and human rights defenders who face threats and attacks on account of their legitimate work, and, in this context, to allow a proper investigation into the disappearance of Ahmed Rilwan, the assault on Mahfooz Saeed and the attacks and threats against journalists, members of civil society, and independent institutions;

NIGERIA

Mass displacement of children

 

 

 

 

In its Resolution, adopted on 8 October 2015, the European Parliament:

- Deplores the acts which have led to the mass displacement of innocent children and calls for immediate coordinated international action to assist the work of UN agencies and NGOs in preventing displaced children and youths from being subjected to sexual slavery, other forms of sexual violence and kidnappings and from being forced into armed conflict against civilian, government and military targets in Nigeria by the Boko Haram terrorist sect; stresses the paramount need to duly protect children’s rights in Nigeria, a country in which over 40 % of the total population is aged between 0 and 14;

- Believes that in the cases of children formerly associated with Boko Haram or other armed groups, non-judicial measures should be considered as an alternative to prosecution and detention;

- Calls on the President of Nigeria and his newly appointed Federal Government to adopt strong measures to protect the civilian population, to put special emphasis on the protection of women and girls, to make women’s rights and children’s rights a priority when fighting extremism, to provide help for victims and to prosecute wrongdoers, and to ensure women’s participation in decision-making at all levels;

- Calls on the Nigerian Government to launch, as promised by President Buhari, an urgent, independent and thorough investigation into crimes under international law and other serious human rights violations by all parties to the conflict;

- Urges the President of the Federal Republic to address the challenges involved in abiding by all campaign promises and the latest statements, the most important of which are defeating the terrorist threat, making respect for human rights and humanitarian law a central pillar of military operations, bringing back the Chibok girls and all other abducted women and children alive and unharmed, addressing the ever growing problem of malnutrition, and fighting corruption and impunity in order to deter future abuses and work towards justice for every victim;

- Urges the Nigerian authorities and the international community to work closely together and to increase efforts to reverse the continuous trend towards the further displacement of people; welcomes the determination expressed at the Niamey Regional Summit of 20 and 21 January 2015 by the 13 participating countries, and in particular the commitment of Chad, together with Cameroon and Niger, to engage in the fight against the terrorist threats of Boko Haram; calls on the Multinational Joint Task Force (MNJTF) to observe international human rights and humanitarian law conscientiously in its operations against Boko Haram; reiterates that a military approach alone will not suffice to counter the Boko Haram insurgency;

- Calls on the Nigerian Government to take measures to facilitate the return of displaced persons, especially children, to guarantee their safety, and to assist NGOs in their efforts to improve conditions in the camps for people displaced by the conflict by, inter alia, improving hygiene and sanitation in order to prevent the possible spread of disease;

PAKISTAN

the Peshawar school students (140 people, including 134 school children)

 

 

 

In its Resolution, adopted on 15 January 2015, the European Parliament:

- Strongly condemns the brutal massacre of schoolchildren perpetrated by Pakistani Taliban splinter group Tehreek-e-Taliban (TTP) as an act of horror and cowardice, and expresses its condolences to the families of the victims of the Peshawar school attack and its support to the people and the authorities of Pakistan;

- Expects the Government of Pakistan to take urgent and effective measures, in keeping with internationally recognised standards of the rule of law, to address the security threat posed by all militant groups operating within Pakistan and the surrounding region, without exception; underlines that no form of terrorism or extremism should be supported by the authorities;

- Calls on the Government of Pakistan to ensure the safety of schools and to make sure that children, regardless of gender, are never intimidated while going to school; believes the government should show significantly stronger determination and strengthen its efforts to arrest and prosecute TTP militants and others who target schools for violence, failing which its international credibility will be undermined;

- Calls on the Government of Pakistan to reserve anti-terrorism laws for acts of terror, instead of being using them to try ordinary criminal cases; regrets strongly the recourse to fast-track military justice which lacks minimal conditions of international standards of the rule of law, and underlines that the prolonged granting of GSP+ preferences is linked to the accomplishment of certain basic standards enshrined in UN and ILO conventions;

- Urges the Pakistani Government to abide by the recently ratified international agreements on human rights, including the International Covenant on Civil and Political Rights and the United Nations Convention Against Torture and Other Cruel, Inhuman or Degrading Treatment or Punishment, which oblige the authorities to ensure basic fair trials prohibiting them from using military courts to try civilians when the regular courts are functioning;

 

Letters of concern were sent on 2 February and 12 February 2015.

PARAGUAY

Pregnant girls

 

 

In its Resolution, adopted on 11 June 2015, the European Parliament:

- Reaffirms its condemnation of all forms of abuse and violence against women and girls, especially the use of sexual violence as a weapon of war, and domestic violence; calls on Paraguay to ensure that women and girls have access to safe and legal abortion, at a minimum, when their health and life are in danger, where there is severe foetal impairment and in cases of rape and incest;

- Expresses its strong concern about the high number of child pregnancies in Paraguay; urges the Paraguayan authorities to meet their international obligations and to protect human rights by ensuring that all girls have access to all possible information and medical services for the management of high-risk pregnancies resulting from rape;

- Urges the Paraguayan authorities to conduct an independent and impartial investigation into the aforementioned rape and to bring the perpetrator to justice; calls on the Paraguayan authorities to release the girl’s mother immediately; welcomes the proposal by members of the Paraguayan congress to raise the maximum prison sentence for the rape of a minor from 10 years to 30 years;

RUSSIA

Aleksei Navalny

(and his brother Oleg Navalny)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Boris Nemtsov

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Anna Politkovskaya, Alexander Litvinenko,

Stanislav Markelov,

Anastasia Baburova,

Natalya Estemirova and

Sergei Magnitsky

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Eston Kohver, Oleg Sentsov and Olexandr Kolchenko

 

Aleksei Navalny is an opposition leader who were sentenced to 10-day jail terms. Moreover, Aleksei Navalny has been placed under house arrest for two months and on 5 March 2014 was fitted with an electronic bracelet to monitor his activities.

Alexei Navalny has consistently exposed massive corruption within the highest levels of the Russian state apparatus; whereas his first court verdict imposing a five-year sentence on him in July 2013 was seen as political. He was placed under house arrest for two months in February 2014, and was fitted with an electronic bracelet to monitor his activities in March 2014.

 

Alexei Navalny won 27 % of the vote in the September 2013 Moscow mayoral elections, thus confirming himself as one of the most prominent faces of the Russian opposition to the Kremlin.

 

Alexei Navalny’s second court verdict had been due on 15 January 2015, but inexplicably the court brought the date forward to 30 December 2014, when most Russians were focused on the New Year holiday; whereas the same technique of bringing the date forward was used with Mikhail Khodorkovsky.

 

Boris Nemtsov, the former Deputy Prime Minister of the Russian Federation, the former Governor of Nizhny Novgorod, a preeminent reformist of the post-Soviet Russian society and economy and one of the leaders of Russia’s liberal and democratic opposition, was murdered near the Kremlin two days before a demonstration scheduled for 1 March 2015, which he was organising, against the effects of the economic crisis and the conflict in Ukraine

 

Boris Nemtsov, a prominent opposition leader, a founder and leader of the political movement Solidarnost and a leading critic of President Vladimir Putin and of the war in Ukraine who committed his life to a more democratic, prosperous, open Russia and to strong partnerships between Russia and its neighbours and partners.

 

In the weeks before his assassination Boris Nemtsov was investigating Russia’s participation in the Donbas conflict and had the intention of publishing a report on the issue; whereas five men have been arrested over the killing of Boris Nemtsov.

 

 

 

 

Journalist Anna Politkovskaya, Alexander Litvinenko, who was allegedly murdered in the United Kingdom, lawyer Stanislav Markelov, journalist Anastasia Baburova, human rights defender Natalya Estemirova, lawyer Sergei Magnitsky, are also unresolved politically motivated murders and suspicious deaths perpetrated in Russia since 1998.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Estonian police officer Eston Kohver was abducted in September 2014 from Estonian territory by the FSB and subsequently illegally detained in Russia, an action which constitutes a clear and serious violation of international law.

 

The Ukrainian film-maker Oleg Sentsov and the civic activist Olexandr Kolchenko, who opposed the illegal annexation of the Crimean Peninsula by Russia, were arrested in May 2014 in relation to alleged activities conducted in Crimea. They were treated as Russian citizens despite holding Ukrainian citizenship.

 

In the case of both Oleg Sentsov and Olexandr Kolchenko there have been allegations of torture and severe mistreatment leading to the illegal extraction of depositions which have subsequently been given legal value.

 

Oleg Sentsov and Olexandr Kolchenko were tried in a military court for crimes over which civilian courts have full jurisdiction. The trial was marred by numerous and grave procedural violations.

 

In its Resolution, adopted on 15 January 2015, the European Parliament:

- Expresses its deepest concern at the fact that, in Russia, the law is being used as a political instrument; underlines that the conviction of the prominent lawyer, anti-corruption campaigner and social activist Alexei Navalny, imposing a 3.5-year suspended sentence on him and a 3.5-year prison sentence on his brother, Oleg Navalny, was based on unsubstantiated charges; strongly deplores that the prosecution seems to be politically motivated;

- Notes with concern that, even though Alexei Navalny is being kept out of prison, his brother Oleg Navalny is currently imprisoned, and that this is giving rise to concern with regard to the possible political use of a family member to intimidate and silence one of Russia’s opposition leaders, Alexei Navalny; recalls that Alexei’s brother, Oleg, the father of two small children and a former executive of the state-owned postal service, has never played a role in the Russian opposition movement;

- Urges the Russian judicial and law-enforcement authorities to carry out their duties in an impartial and independent manner, free of political interference and to ensure that the judicial proceedings in the Navalny cases, and all the other investigations and trials against opposition activists, meet the internationally accepted standards; stresses the importance of ensuring that judicial decisions are free from political interference, independent, and are taken in full compliance with the rule of law;

- Fully backs the campaign against corruption in Russia initiated by Alexei Navalny, and supports the efforts of Russian people to find a settlement ensuring democracy, political pluralism, unity and respect for human rights;

 

In its Resolution, adopted on 12 March 2015, the European Parliament:

- Strongly condemns the killing of Boris Nemtsov in the most significant political assassination in recent Russian history, in which he was shot dead near the Kremlin, in an area with video cameras, police and security services;

- Pays tribute to Boris Nemtsov, a prominent opposition leader, a founder and leader of the political movement Solidarnost and a leading critic of President Vladimir Putin and of the war in Ukraine who committed his life to a more democratic, prosperous, open Russia and to strong partnerships between Russia and its neighbours and partners; extends its deepest condolences to Boris Nemtsov’s family and friends, members of the opposition and the Russian people; condemns the Russian leadership’s decision to prevent some EU diplomats and national delegations from attending his funeral, thereby impeding the EU’s attempt to pay tribute to brave Russian citizens standing for universal values;

- Points out that his killing is one of a growing number of unresolved politically motivated murders and suspicious deaths perpetrated in Russia since 1998, which include those of investigative journalist Anna Politkovskaya, Alexander Litvinenko, who was allegedly murdered in the United Kingdom, lawyer Stanislav Markelov, journalist Anastasia Baburova, human rights defender Natalya Estemirova, lawyer Sergei Magnitsky, and now politician Boris Nemtsov;

- Calls on the authorities of the Russian Federation to stop the shameful propaganda and information war against its neighbours, the Western world and its own people, which is turning Russia into a state characterised by repression, hate speech and fear, where nationalist euphoria is built on the annexation of Crimea and an escalating war in Ukraine, where the rights of the Crimean Tatars are violated and where the Kremlin, in breach of international law, is cultivating and provoking hatred and fighting; condemns the new propaganda war being waged against democratic and fundamental values, which are presented as being alien to Russian society; recalls that both the European Union and the Russian Federation have committed, in numerous international declarations and treaties, to protecting universal democratic values and fundamental rights; stresses the importance of having political opposition forces, in order to ensure a constant debate and exchange of views and ideas in politics and in law-making processes in Russia;

- Calls on the Russian authorities to stop all pressure, repressive acts and intimidation – both political and judicial – against opposition leaders, civil society representatives and independent media, allowing them to act freely in line with the basic principles of the Russian constitution;

- Deeply deplores the Russian authorities’ failure to respond to the criticism both inside the Russian Federation and on the international scene of the Law on Foreign Agents, and their adoption instead of amendments which restrict even further the possibilities for non-commercial organisations to act and are discriminatory by their nature; strongly calls on Russia to review the relevant legislation with a view to meeting its international obligations in the area of human rights and democratic freedoms;

- Calls on the Russian authorities to immediately release all recognised political prisoners;

- Calls on the Russian authorities, as a matter of urgency, to release Nadiya Savchenko and to respect her immunity as a member of the Verkhovna Rada of Ukraine and of the PACE, who was abducted in the territory of Ukraine and is being illegally detained in a Russian jail; underlines the fact that Russia bears responsibility for her very fragile state of health; expresses its deep concern about her health condition and urges the Russian judicial authorities to apply humanitarian law;

- Calls on the Russian authorities to immediately return the wreckage of the Tu-154 Polish Government aeroplane and all of its black boxes to Poland; underlines the fact that the level of dependence of the Russian judiciary on the authorities undermines any impartial and honest investigation;

 

In its Resolution, adopted on 10 September 2015, the European Parliament:

- Strongly condemns the judgment handed down by the Pskov regional court as well as the entire trial of Estonian police officer Eston Kohver, who was sentenced to 15 years’ imprisonment after his abduction in 2014 from the territory of Estonia, which is part of the EU; considers the case to be in breach of international law and of elementary standards of justice;

- Urges the Russian Federation to act in accordance with its international obligations, to release Eston Kohver immediately and to guarantee his safe return to Estonia;

- Expresses its deeply held belief that from the very beginning Eston Kohver was not afforded the right to a fair trial, given that there was no public hearing of the case, that the Estonian consul was not allowed to be present at the hearings, that Eston Kohver was deprived of adequate legal aid, that – moreover – he was refused visits from his wife and family, and that he has been ordered to undergo unfounded psychiatric examination, the details of which remain unknown;

- Strongly condemns the illegal sentencing and imprisonment of Oleg Sentsov and Olexandr Kolchenko; calls on the Russian Federation to release them immediately and guarantee their safe return to Ukraine; demands that the Russian authorities immediately investigate, in an impartial and effective manner, the allegations of torture made by defendants and witnesses in the case, which were rejected by the prosecutor during the trial; calls for this investigation also to be opened to international observers;

- Calls for the release of all illegally detained Ukrainian citizens, including Nadiya Savchenko, this being in line with the agreed Package of Measures for the Implementation of the Minsk Agreements and the commitment to release all hostages and all those detained in connection with the conflict in Ukraine;

- Deplores the fact that in the Russian Federation law and justice are being used as political instruments in breach of international law and standards, thus allowing the sentencing of the Ukrainian film-maker Oleg Sentsov and of Olexandr Kolchenko to 20 years’ and 10 years’ imprisonment respectively for expressing their views reflecting an active pro-Ukrainian position against the illegal annexation of Crimea by the Russian Federation; points out, in any case, that they should not have been tried in a military court and that all testimony gained through torture and other illegal methods should be excluded;

RUSSIA/ UKRAINE

Nadiya Savchenko

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Oleg Sentsov and Khaizer Dzhemilev

 

Ms Savchenko, born in 1981, has a distinguished military career behind her, having been the only female soldier in the Ukrainian peacekeeping troops in Iraq and the first female to enrol at Ukraine’s Air Force Academy, and volunteered to take part in the fighting in eastern Ukraine as part of the Aidar Battalion, where she was then captured

The pro-Russian militants of the so-called ‘People’s Republic of Luhansk’ in the territory of eastern Ukraine illegally kidnapped Lieutenant Nadiya Savchenko, military pilot and former officer of the Ukrainian armed forces, on the territory of Ukraine on 18 June 2014, detained her, and then illegally transferred her to the Russian Federation.

Ukrainian film director Oleg Sentsov and Khaizer Dzhemilev, Ukrainian citizens illegally detained in Russia.

 

In its Resolution, adopted on 30 April 2015, the European Parliament:

- Calls for the immediate and unconditional release of Nadiya Savchenko; condemns the Russian Federation for the illegal kidnapping, the detention in prison for nearly one year and the investigation of Nadiya Savchenko; demands that the Russian authorities respect their international commitment in the framework of the Minsk Agreements and in particular the agreed ‘Complex of measures for the implementation of the Minsk Agreements’; considers that Russia has no legal basis or jurisdiction to take any action against Nadiya Savchenko, such as detention, investigation or bringing charges against her;

- Is of the opinion that Nadiya Savchenko’s detention as a prisoner of war in a prison in Russia is a violation of the Geneva Convention; underlines that those responsible for her illegal detention in Russia may face international sanctions or legal proceedings for their actions;

- Reminds the Russian authorities that Ms Savchenko remains in an extremely fragile state of health and that they are directly responsible for her safety and well-being; calls on the Russian authorities to allow impartial international doctors access to Ms Savchenko, while ensuring that any medical or psychological examinations are done only with Ms Savchenko’s consent and taking into consideration the consequences of her being on hunger strike for a very long period; calls on Russia to allow international humanitarian organisations to have permanent access to her;

- Calls for the immediate release of all other Ukrainian citizens, including Ukrainian film director Oleg Sentsov and Khaizer Dzhemilev, illegally detained in Russia;

SAUDI ARABIA

Raif Badawi, and his lawyer Waleed Abu al-Khair

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ali Mohammed al-Nimr

 

Raif Badawi, a blogger and human rights activist, was charged with apostasy and sentenced by the Criminal Court of Jeddah in May 2014 to 10 years in prison, 1 000 lashes and a fine of SAR 1 million (EUR 228 000) after creating the website ‘Free Saudi Liberals Network’ for social, political and religious debate which was deemed to be an insult to Islam; whereas the sentence also bans Mr Badawi from using any media outlets and from travelling abroad for 10 years after his release from prison.

On 9 January 2015, Mr Badawi received his first set of 50 lashes in front of the al-Jafali mosque in Jeddah, resulting in wounds so profound that when he was taken to a prison clinic for a medical check-up, it was found by the doctors that he would not be able to withstand another round of lashes.

Judicial verdicts imposing corporal punishment, including flogging, are strictly prohibited under international human rights law, including the UN Convention against Torture and Other Cruel, Inhuman or Degrading Treatment or Punishment, which Saudi Arabia has ratified.

On 6 July 2014, Raif Badawi’s lawyer, prominent human rights defender Waleed Abu al-Khair, was sentenced by the Specialised Criminal Court to 15 years in prison, to be followed by a 15-year travel ban, after setting up the human rights organisation ‘Monitor of Human Rights in Saudi Arabia’.

Ali Mohammed al-Nimr, who is 21 years old and is a nephew of a prominent dissident, was sentenced in May 2015 to capital punishment, reportedly by beheading followed by crucifixion, by Saudi Arabia’s Supreme Court on criminal charges including sedition, rioting, protesting robbery and belonging to a terror cell whereas Ali al-Nimr was under the age of 18 – and thus still a juvenile – at the time he was arrested while demonstrating for democracy and equal rights in Saudi Arabia. He was sentenced to death on account of the protests in the mostly Shia Eastern Province of Saudi Arabia. It is alleged by reliable sources that Ali al-Nimr was tortured and forced to sign his confession. He has been denied any guarantees of a safe trial and due legal process in compliance with international law;

 

In its Resolution, adopted on 12 February 2015, the European Parliament:

- Strongly condemns the flogging of Raif Badawi as a cruel and shocking act by the Saudi Arabian authorities; calls on the Saudi authorities to put a stop to any further flogging of Raif Badawi and to release him immediately and unconditionally, as he is considered a prisoner of conscience, detained and sentenced solely for exercising his right to freedom of expression; calls on the Saudi authorities to ensure that his conviction and sentence, including his travel ban, are quashed;

- Calls on the Saudi authorities to ensure that Raif Badawi be protected from torture and other ill-treatment, and be given any medical attention he may require, as well as immediate and regular access to his family and lawyers of his choice;

- Calls on the Saudi authorities to release unconditionally Raif Badawi’s lawyer, and all human rights defenders and other prisoners of conscience detained and sentenced for merely exercising their right to freedom of expression;

- Condemns firmly all forms of corporal punishment as unacceptable and degrading treatment contrary to human dignity and voices concern about states’ use of flogging, strongly calling for its strict abolition; calls on the Saudi authorities to respect the prohibition of torture, as is most notably enshrined in the UN Convention against Torture and Other Cruel, Inhuman or Degrading Treatment or Punishment, which Saudi Arabia has signed and ratified; calls on Saudi Arabia to sign the International Covenant on Civil and Political Rights;

- Urges the Saudi authorities to abolish the Specialised Criminal Court, set up in 2008 to try terrorism cases but increasingly used to prosecute peaceful dissidents on apparently politically motivated charges and in proceedings that violate the fundamental right to a fair trial;

- Calls on the Saudi authorities to allow independent press and media and ensure freedom of expression, association and peaceful assembly for all inhabitants of Saudi Arabia; condemns the repression of activists and protesters when they demonstrate peacefully; stresses that the peaceful advocacy of basic legal rights or making critical remarks using social media are expressions of an indispensable right;

 

In its Resolution, adopted on 8 October 2015, the European Parliament:

- Strongly condemns the sentencing of Ali Mohammed al-Nimr to the death penalty; reiterates its condemnation of the use of the death penalty and strongly supports the introduction of a moratorium on the death penalty, as a step towards abolition;

- Calls on the Saudi Arabian authorities, and in particular His Majesty the King of Saudi Arabia, Salman bin Abdulaziz Al Saud, to halt the execution of Ali Mohammed al-Nimr and to grant a pardon or commute his sentence; calls on the European External Action Service and the Member states to use all their diplomatic tools and efforts to immediately stop this execution;

- Urges the Saudi authorities to abolish the Specialised Criminal Court, set up in 2008 to try terrorism cases but increasingly used to prosecute peaceful dissidents on apparently politically motivated charges and in proceedings that violate the fundamental right to a fair trial;

- Calls on the Government of Saudi Arabia to ensure a prompt and impartial investigation into the alleged acts of torture and to ensure that Ali Mohammed al-Nimr is given any medical attention he may require and regular access to his family and lawyers;

 

Regarding the situation of Raif Badawi, letters of concern were sent on 2 February and 20 November 2015.

SOUTH SUDAN

89 children (possibly, hundreds more)

 

 

In its Resolution, adopted on 12 March 2015, the European Parliament:

- Is deeply concerned by the worsening security and humanitarian situation in South Sudan which could destabilise the whole East Africa region; calls urgently on all sides to stop the violence, cease human rights violations, form a transitional government of national unity, and allow for full access to humanitarian assistance; calls on the parties to end attacks on educational and public buildings and stop using schools for military purposes, including for the recruitment of child soldiers; recalls, in this connection, its support for the Guidelines for Protecting Schools and Universities from Military Use during Armed Conflict;

- Expresses deep disappointment that after more than a year of negotiations under the auspices of IGAD, no significant progress has been made; urges all parties to the conflict to reach a power-sharing agreement and fully supports the ongoing negotiation process, calling for an unconditional, complete and immediate ceasefire and end to all hostilities and to the immediate cessation of the recruitment and mobilisation of civilians; calls for efforts to find a way of achieving lasting peace and stability; urges the government and the rebel sides to engage in unconditional and all-inclusive political talks in good faith with a view to the successful conclusion of the negotiations; urges the continuation of efforts by the AU and IGAD to promote inclusive dialogue and mediation;

- Calls for the immediate release and safe return of all children recruited by armed forces since the beginning of the conflict in December 2013; reminds urgently all parties involved in the conflict that the recruitment and use of children in armed forces and groups is a grave violation of international law;

- Recalls the commitment made in 2009, and renewed in 2012, by the South Sudanese authorities to end the recruitment and use of children in conflict, to release all children associated with government security forces, to provide services for the reunification and reintegration of their families, and to investigate grave violations against children; deplores the fact that this commitment has not been fully respected; calls on the parties to fully implement the guidelines set out in the action plan;

- Calls on the Government of South Sudan to conduct prompt, thorough, impartial and independent investigations into human rights abuses with a view to prosecuting and holding accountable individuals suspected of crimes under international law and serious violations of human rights, including the abduction and recruitment of children in armed conflict and sexual violence against women and children;

- Calls on the Government of South Sudan to urgently finalise legislative amendments which criminalise the recruitment and use of children, to use this legislation to prosecute offenders and to finalise the implementation of international agreements, including the 2002 Optional Protocol to the Convention on the Rights of the Child and to accede to the Rome Statute of the International Criminal Court;

- Calls on the Government of South Sudan to reject legislation that would restrict the sectors in which NGOs and associations can carry out their work, which would severely inhibit the development of society and humanitarian relief efforts;

- Calls on the Government of South Sudan to fulfil its responsibility to provide for its people and encourage international donors to increase support for the aid effort and, given the scale and urgency of the needs, calls on the international community to convene a new international donor conference for South Sudan when all conditions for peace have been met and a mechanism of proper distribution of revenues is established;

SUDAN

Two pastors: Pastor Michael Yat and Pastor Peter Yen Reith

 

Pastor Michael Yat of the South Sudan Presbyterian Evangelical Church was taken into custody by the Sudanese National Intelligence Service (NISS) after preaching at the Khartoum North Church, a branch of the Sudan Presbyterian Evangelical Church, during a visit to Sudan on 21 December 2014. He was arrested immediately after a sermon in which he reportedly condemned the controversial sale of church land and property and the treatment of Christians in Sudan.

Pastor Peter Yen Reith was arrested on 11 January 2015 after delivering a letter to the Sudanese Religious Affairs Office asking after Pastor Michael and wanting to know more about his arrest;

Both men were held incommunicado until 1 March 2015, and on 4 May 2015 both were charged with multiple offences under the Sudanese Penal Code of 1991, including; joint criminal acts (Article 21), undermining the constitutional system (Article 51), waging war against the state (Article 50), espionage (Article 53), unlawfully obtaining or disclosing official documents (Article 55), agitating hatred (Article 64), disturbing the peace (Article 69) and blasphemy (Article 125).

 

In its Resolution, adopted on 9 July 2015, the European Parliament:

- Calls on the Sudanese authorities to drop all charges against Pastor Michael Yat and Pastor Peter Yen Reith and calls for their immediate and unconditional release; meanwhile calls on the Government of Sudan to ensure that pending their release the two pastors are not subjected to torture or other ill-treatment and that their physical and mental integrity is duly respected;

- Reminds the Sudanese authorities of their obligations at national and international level to protect freedom of religion and belief; reaffirms that freedom of religion, conscience and belief is a universal human right that needs to be protected everywhere and for everyone; strongly condemns all forms of violence and intimidation that impair the right to have or not to have, or to adopt, a religion of one’s choice, including the use of threats, physical force or penal sanctions to compel believers or non-believers to renounce their religion or to convert;

- Calls on the Government of Sudan to repeal all legislation that discriminates on the grounds of religion and to protect the identity of minority groups, including those of all faiths;

- Condemns the harassment of Christians and interference in church affairs; urges the Government of Sudan to desist from such activity; calls on Sudan to repeal the apostasy laws and to stop closing churches and other religious sites;

- Calls on the Government of Sudan to reform the country’s legal system, in accordance with international human rights standards, in order to protect fundamental human rights and freedoms and ensure the protection of every individual’s human rights, particularly with regard to discrimination against women, religious minorities and disadvantaged groups;

SWAZILAND

Thulani Maseko and Bheki Makhubu

 

Thulani Maseko, a lawyer working for the Trade Union Congress of Swaziland, was arrested on 17 March 2014 after writing an article criticising the lack of independence of the judicial system in Swaziland. On 19 March 2015, following the publication of a prison letter denouncing his conditions of detention, he was brought before a disciplinary committee in prison without the presence of a lawyer and was then forcefully moved to solitary confinement; whereas, although he has challenged this decision, no date has yet been announced for his High Court hearing.

Bheki Makhubu, a columnist and editor-in-chief of The Nation, considered to be the country’s sole independent newspaper, was arrested on charges of ‘scandalising the judiciary’ and ‘contempt of court’ following the publication of the article criticising the judicial system.

On 17 July 2014, Thulani Maseko and Bheki Makhubu were convicted for contempt of court by the High Court of Swaziland and sentenced to two years’ imprisonment, a ruling which seems disproportionate compared with the usual sentence – 30 days’ imprisonment with the option of paying a fine – imposed in similar cases; whereas the judge presiding the trial, Mpendulo Simelane, had been named in one of the articles published by Mr Maseko’s newspaper, and whereas this represents a clear conflict of interest and an impediment to a fair trial.

 

In its Resolution, adopted on 21 May 2015, the European Parliament:

- Calls for the immediate and unconditional release of Mr Maseko and Mr Makhubu, given that their imprisonment relates directly to the legitimate exercise of their right to freedom of expression and opinion; calls also for the immediate and unconditional release of all prisoners of conscience and political prisoners, including Mario Masuku, President of the People’s United Democratic Movement, and Maxwell Dlamini, Secretary-General of the Swaziland Youth Congress; condemns the harsh conditions of detention of both prisoners and calls on the authorities of Swaziland to guarantee their physical and psychological integrity in all circumstances;

- Notes that the sentence handed down to Mr Maseko and Mr Makhubu is much more severe than other sentences in similar cases, and considers this to be a clear attempt to silence the activists and serve as a deterrent to others, as stated by the responsible judge; demands that the Government of Swaziland bring an immediate end to the authorities’ intimidation of journalists, lawyers, independent-minded judges, trade union officials and parliamentarians, who have been threatened with violence, arrest, prosecution or other forms of pressure as a consequence of their advocacy of human rights, respect for the rule of law or political reforms;

- Calls on the Government of Swaziland to engage in genuine dialogue with unions about legislative reforms that will ensure respect for workers’ rights, in line with international obligations;

- Calls on the Swaziland authorities to take concrete measures to respect and promote freedom of expression, guarantee democracy and plurality, and establish a legislative framework allowing the registration, operation and full participation of political parties, in line with international and regional human rights obligations and the Constitution of Swaziland, notably Article 24 thereof;

SYRIA/ IRAQ

Kidnapping of Bishops Yohanna Ibrahim and Paul Yazigi

 

The Bishops Yohanna Ibrahim and Paul Yazigi were kidnapped by armed rebels in Aleppo Province, Syria, on 22 April 2013. The case remains unresolved.

 

In its Resolution, adopted on 12 March 2015, the European Parliament:

- Strongly condemns ISIS/Daesh and its egregious human rights abuses that amount to crimes against humanity and war crimes according to the Rome Statute of the International Criminal Court (ICC), and which could be called genocide; is extremely concerned at this terrorist group’s deliberate targeting of Christians, Yezidis, Turkmen, Shi’ites, Shabak, Sabeans, Kaka’e and Sunnis who do not agree with their interpretation of Islam, as part of its attempts to exterminate any religious minorities from the areas under its control; underlines that there must be no impunity for the perpetrators of these acts and that those responsible should be referred to the ICC; recalls, in this context, the unresolved kidnapping of Bishops Yohanna Ibrahim and Paul Yazigi by armed rebels in Aleppo Province, Syria, on 22 April 2013.

A letter of concern was sent on 16 October 2015.

SYRIA

Mazen Darwish

 

Mazen Darwish, a Syrian journalist and activist and president of the Syrian Centre for Media and Freedom of Expression, has been imprisoned since 2012, as have Hani Al-Zaitani and Hussain Ghrer, for their work defending freedom of expression; whereas Mazen Darwish was reportedly subjected to severe torture and ill-treatment and on 6 May 2015 was taken to an unknown location; whereas Mazen Darwish has been awarded the 2015 UNESCO Press Freedom Prize, as well as other important international awards, such as the Preis der Lutherstädte – ‘Das unerschrockene Wort’ 2015, the Bruno-Kreisky-Preis für Verdienste um die Menschenrechte 2013, and the PEN-Pinter Prize 2014; whereas the continued imprisonment of Mazen Darwish, Hani Al-Zaitani and Hussain Ghrer is further evidence of the repressive nature of Bashar al-Assad’s regime in Syria

 

 

 

In its Resolution, adopted on 11 June 2015, the European Parliament:

- Calls on the Syrian authorities to immediately and unconditionally release and drop all charges against Mazen Darwish and all those detained, convicted and/or sentenced for peacefully exercising their right to freedom of expression and association, as well as all human rights defenders and political rights activists arbitrarily deprived of their liberty on the basis of their human rights activities.

- Urges the Syrian authorities to disclose the fate and the whereabouts of the three men immediately, and to ensure that they are protected from torture and ill-treatment, allowed immediate contact with their families and lawyers, and provided with any medical attention they may require.

THAILAND

Rohingya refugees

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Journalists Chutima ‘Oi’ Sidasathian and Alan Morison

 

 

 

 

In its Resolution, adopted on 21 May 2015, the European Parliament:

- Expresses its deepest concern over the plight of Rohingya refugees and the humanitarian crisis taking place at the moment on the high seas and in the territorial waters between Myanmar, Bangladesh, Thailand and Indonesia, and is shocked by the findings following the recent exhumation of dozens of bodies from mass gravesites near human trafficking camps in southern Thailand; extends its condolences to the families of the victims;

- Calls on the Thai authorities to hold immediate, full and credible criminal investigations into the mass graves of Rohingya Muslims and, if necessary with UN assistance, to ensure that those responsible are brought to justice;

 

In its Resolution, adopted on 8 October 2015, the European Parliament:

- Welcomes the acquittal on 1 September 2015 by the Phuket Provincial Court of the journalists Chutima ‘Oi’ Sidasathian and Alan Morison;

 

TURKEY

Journalists and media executives, including Ekrem Dumanlı and

Hidayet Karaca

 

 

 

 

 

Frederike Geerdink and

Mehmet Ülger

 

Ekrem Dumanlı, editor-in-chief of the Zaman newspaper, and Hidayet Karaca, general manager of the Samanyolu broadcasting group were arrested by the Turkish police along with other journalists and media executives on 14 December 2014.

On 6 January 2015 the Dutch correspondent Frederike Geerdink and Mehmet Ülger both Dutch journalists were arrested, interrogated at a police station and released later on.

 

In its Resolution, adopted on 15 January 2015, the European Parliament:

- Condemns the recent police raids and the detention of a number of journalists and media representatives in Turkey on 14 December 2014; stresses that these actions call into question respect for the rule of law and freedom of the media, which is a core principle of democracy;

- Recalls that a free and pluralistic press is an essential component of any democracy, as are due process, presumption of innocence and judicial independence; stresses, therefore, the need, as regards this latest round of arrests, in all cases (i) to provide ample and transparent information on the allegations against the defendants, (ii) to grant the defendants full access to the incriminating evidence and full defence rights, and (iii) to ensure the proper handling of the cases to establish the veracity of the accusations without delay and beyond reasonable doubt; reminds the Turkish authorities that the utmost care must be taken when dealing with the media and journalists, as freedom of expression and freedom of the media remain central to the functioning of a democratic and open society;

 

VENEZUELA

Mayor Antonio Ledezma

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kluivert Roa

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Leopoldo López

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Daniel Ceballos

 

On 19 February 2015 Antonio Ledezma, twice democratically elected Mayor of the Metropolitan District of Caracas and one of the opposition leaders, was arbitrarily detained by heavily armed officers of the Bolivarian Intelligence Service (Sebin), who failed to produce an arrest warrant or any evidence of his having committed an offence; whereas following his detention Antonio Ledezma was charged with conspiracy and association to commit crimes – offences punishable by severe prison sentences in Venezuela – and imprisoned at the Ramo Verde military prison

On 24 February 2015 the 14-year-old student Kluivert Roa was shot dead during a demonstration about the scarcity of food and medicine in San Cristóbal, in Táchira State, becoming the first victim since the authorisation of the use of firearms to quell protests.

Leopoldo López is the opposition leader who was arbitrarily detained on 18 February 2014 on charges of conspiracy, instigating violent demonstrations, arson and damage to property. Since his detention he has suffered physical and psychological torture and undergone solitary confinement.

Daniel Ceballos and Vicencio Scarano are opposition mayors, and Salvatore Lucchese is a police officer. They have been arrested for failing to end protests and civil rebellion in their cities, and have been sentenced to several years in prison. In addition, Juan Carlos Caldera, Ismael García and Richard Mardo who are opposition congressmen are facing investigations and trial proceedings aimed at their suspension and disqualification from Congress.

 

In its Resolution, adopted on 12 March 2015, the European Parliament:

- Recalls its deep concern about the deteriorating situation in Venezuela and condemns the use of violence against protesters; calls on the Venezuelan authorities to immediately release Antonio Ledezma, Leopoldo López, Daniel Ceballos and all peaceful protesters, students and opposition leaders arbitrarily detained for exercising their right to freedom of expression and their fundamental rights, in line with the demands made by several UN bodies and international organisations; calls on the Venezuelan authorities to withdraw the unfounded accusations against them;

- Calls on the Venezuelan authorities to ensure that Antonio Ledezma, Leopoldo López, Daniel Ceballos and all other political prisoners are given any medical attention they may require, as well as immediate, private and regular access to their families and to lawyers of their choice; is deeply concerned about the deterioration in the condition of prisoners;

- Calls on the Venezuelan Government to cease the political persecution and repression of the democratic opposition and the violations of freedom of expression and of demonstration, and urges an end to media censorship; reminds the authorities that opposition voices are imperative for a democratic society;

- Condemns the shooting of Kluivert Roa and six other students, and expresses its condolences to their families; calls on the government to revoke the recently published resolution 8610, which allows security forces to use potentially lethal force, with a firearm or another potentially lethal weapon, to subdue civilian protests, overriding Article 68 of the Venezuelan Constitution;

- Calls on the Venezuelan Government to comply with its own constitution and international obligations in respect of the independence of the judiciary, the right to freedom of expression, association and peaceful assembly, and political pluralism, which are cornerstones of democracy; calls on the Venezuelan Government to create an environment in which human rights defenders and independent non-governmental organisations can carry out their legitimate work in promoting human rights and democracy; stresses that, as a non-permanent member of the UN Security Council, the Venezuelan Government has a particular responsibility to comply with the rule of law and with international law;

- Calls on the Venezuelan Government to ensure that accusations are investigated swiftly and impartially, with no margin of impunity and with full respect for the principle of presumption of innocence and for due legal process; recalls that respect for the principle of separation of powers is fundamental in a democracy and that the justice system cannot be used as a political weapon; calls on the Venezuelan authorities to ensure the security of all citizens in the country, regardless of their political views and affiliations;

ZIMBABWE

Itai Dzamara, his wife Sheffra Dzamara, and his lawyer Kennedy Masiye

 

On 9 March 2015 Itai Dzamara, a prominent Zimbabwean human rights activist, leader of the Occupy Africa Unity Square movement and dissident of President Mugabe, was reportedly abducted by five unidentified armed men in the suburbs of Harare. His whereabouts remain unknown and there is serious concern for his safety and the protection of his rights.

In the months prior to his abduction, Mr Dzamara had led a number of peaceful protests against the deteriorating political and economic situation in Zimbabwe. Two days before, Mr Dzamara addressed a political rally organised by the opposition party Movement for Democratic Change – Tsvangirai (MDC-T), calling for mass protests against the worsening repression and economic situation in the country, petitioning President Mugabe to resign and calling for reforms to the electoral system.

Until now the government has remained silent on Mr Dzamara’s disappearance, which has raised suspicion among the public that the state might be responsible; whereas the ruling party ZANU-PF is denying his forced disappearance and denounces it as an act staged by opposition parties.

A High Court judgment of 13 March 2015 ordered the Zimbabwean authorities to mount a search for Mr Dzamara and report progress to the court every two weeks until his whereabouts are determined; whereas this High Court order has been ignored by the authorities responsible for acting upon it, and the state authorities have yet to comply with this ruling.

Mr Dzamara had been assaulted on several occasions by supporters of the ruling party ZANU-PF and uniformed police officers. In November 2014 about 20 uniformed police handcuffed and beat Mr Dzamara to unconsciousness, also assaulting his lawyer, Kennedy Masiye.

 

In its Resolution, adopted on 21 May 2015, the European Parliament:

- Strongly condemns the forced disappearance of human rights defender Itai Dzamara and calls for his immediate and unconditional release;

- Urges the Government of Zimbabwe to take all necessary measures to find Mr Dzamara and bring all those responsible to justice; calls on the government to fully comply with the High Court order directing them to search for Mr Dzamara;

- Calls on the Zimbabwean authorities to ensure the safety and security of his wife and family, and his colleagues and supporters;

- Urges the Zimbabwean authorities to investigate allegations of excessive use of force and other human rights abuses by police and state officials, and to hold them to account;

- Recalls the overall responsibility of the Zimbabwean Government for ensuring the safety of all its citizens; calls upon the authorities of Zimbabwe to implement the provisions of the Universal Declaration of Human Rights, the African Charter on Human and Peoples’ Rights and regional human rights instruments ratified by Zimbabwe;

- Urges the Zimbabwean Government and President Mugabe to comply with their international obligations and the provisions of the international treaties that have been signed by Zimbabwe and that guarantee respect for the rule of law and the fulfilment of civil and political rights;

ANNEX II

LIST OF RESOLUTIONS

List of resolutions adopted by the European Parliament during the year 2015 and relating directly or indirectly to human rights violations in the world

Country

Date of adoption in plenary

Title

Africa

Algeria

30.04.2015

Imprisonment of human and workers' rights activists in Algeria

Angola

10.09.2015

Angola

Burundi

12.02.2015

Burundi, the case of Bob Rugurika

Burundi

17.12.2015

Situation in Burundi

Central African Republic

08.10.2015

Central African Republic

DRC

09.07.2015

The Democratic Republic of Congo (DRC), in particular the case of two detained human rights activists Yves Makwambala and Fred Bauma

Egypt

17.12.2015

Ibrahim Halawa potentially facing the death penalty

Nigeria

30.04.2015

Situation in Nigeria

Nigeria

08.10.2015

The mass displacement of children in Nigeria as a result of Boko Haram attacks

South Sudan

12.03.2015

South Sudan, including recent child abductions

Sudan

09.07.2015

Situation of two Christian pastors in Sudan

Swaziland

21.05.2015

The case of Thulani Maseko and Bheki Makhubu in Swaziland

Tanzania

12.03.2015

Tanzania, notably the issue of land grabbing

Zimbabwe

21.05.2015

The case of Itai Dzarana in Zimbabwe

Americas

Paraguay

11.06.2015

Paraguay: the legal aspects related to the child pregnancy

USA

11.02.2015

US Senate report on the use of torture by the CIA

Venezuela

12.03.2015

Situation in Venezuela

Asia

Afghanistan

26.11.2015

Afghanistan, in particular the killings in Zabul

Bangladesh

26.11.2015

Freedom of expression in Bangladesh

Cambodia

09.07.2015

Cambodia's draft laws on NGOs and trade unions

Cambodia

26.11.2015

Cambodia

China

16.12.2015

EU-China relations

Kyrgyzstan

15.01.2015

Kyrgyzstan: homosexual propaganda bill

Malaysia

17.12.2015

Malaysia

Maldives

17.12.2015

Situation in the Maldives

Nepal

11.06.2015

Situation in Nepal following the earthquakes

Pakistan

15.01.2015

Pakistan, in particular the situation following the Peshawar school attack

Thailand

21.05.2015

The plight of Rohingya refugees and the mass graves in Thailand

Thailand

08.10.2015

Situation in Thailand

Europe

Azerbaijan

10.09.2015

Azerbaijan

Belarus

10.09.2015

Situation in Belarus

Bosnia

09.07.2015

Srebrenica Commemoration

Cyprus

12.02.2015

Mass graves of missing persons in Ornithi village, in the occupied part of Cyprus

Russia

15.01.2015

Russia, in particular the case of Alexei Navalny

Russia

12.03.2015

Murder of the Russian opposition leader Boris Nemtsov and the state of democracy in Russia

Russia/Ukraine

30.04.2015

The case of Nadiya Savchenko

Russia

10.09.2015

Russia – in particular the case of Eston Kohver, Oleg Santsov, and Alexander Kolchenko

Turkey

15.01.2015

Freedom of expression in Turkey: Recent arrests of journalists, media executives and systematic pressure against media

Turkey

15.04.2015

Armenian genocide 100th anniversary

Middle East

Bahrain

09.07.2015

Bahrain, in particular the case of Nabeel Rajab

Saudi-Arabia

12.02.2015

Saudi Arabia, the case of Raif Badawi

Saudi-Arabia

08.10.2015

Saudi Arabia: The case of Ali Mohammed al-Nimr

Syria/Iraq

12.02.2015

Humanitarian crisis in Iraq and Syria, in particular in the IS context

Syria/Iraq

12.03.2015

Recent attacks and abductions by ISIS/Daesh in the Middle East, notably of Assyrians

Syria

30.04.2015

The situation of the Yarmouk refugee camp in Syria

Syria

11.06.2015

Syria, the situation in Palmyra and the case of Mazen Darwish

Yemen

09.07.2015

Situation in Yemen

Cross-cutting issues

28th Session of the UNHRC

12.03.2015

EU’s priorities for the UN Human Rights Council in 2015

Persecution of Christians

30.04.2015

Persecution of the Christians around the world, in relation to the killing of students in Kenya by terror group Al-Shabaab

European Endowment for Democracy

09.07.2015

Evaluation of activities of the European Endowment for Democracy (EED)

European Neighbourhood Policy

09.07.2015

Review of the European neighbourhood policy

Human rights and technology

08.09.2015

‘Human rights and technology: the impact of intrusion and surveillance systems on human rights in third countries’

Right to Water

08.09.2015

Follow up to the European citizens' initiative Right2Water

Migration

10.09.2015

Migration and refugees in Europe

Death penalty

08.10.2015

The death penalty

Gender equality

08.10.2015

Renewal of the EU Plan of action on Gender equality and Women's empowerment in development

Trade and torture

27.10.2015

Trade in certain goods which could be used for capital punishment, torture or other cruel, inhuman or degrading treatment or punishment

Migration

02.12.2015

Special report of the European Ombudsman in own-initiative inquiry concerning Frontex

World Humanitarian Summit

16.12.2015

Preparing for the World Humanitarian Summit: Challenges and opportunities for humanitarian assistance

Arms export

17.12.2015

Arms export: implementation of the Common Position 2008/944/CFSP

LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOSASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

14.11.2016

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

42

5

9

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Michèle Alliot-Marie, Francisco Assis, Petras Auštrevičius, Amjad Bashir, Bas Belder, Mario Borghezio, Klaus Buchner, Georgios Epitideios, Knut Fleckenstein, Eugen Freund, Michael Gahler, Sandra Kalniete, Tunne Kelam, Afzal Khan, Eduard Kukan, Arne Lietz, Barbara Lochbihler, Ramona Nicole Mănescu, Francisco José Millán Mon, Alojz Peterle, Tonino Picula, Kati Piri, Alyn Smith, Jaromír Štětina, Charles Tannock, Miguel Urbán Crespo, Ivo Vajgl, Elena Valenciano, Geoffrey Van Orden, Hilde Vautmans

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Laima Liucija Andrikienė, Andrzej Grzyb, Mike Hookem, Liisa Jaakonsaari, Javi López, Juan Fernando López Aguilar, Norica Nicolai, Godelieve Quisthoudt-Rowohl, Marietje Schaake, Helmut Scholz, Traian Ungureanu, Paavo Väyrynen, Marie-Christine Vergiat

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Maria Arena, Edouard Ferrand, Karoline Graswander-Hainz, Heidi Hautala, Hans-Olaf Henkel, Peter Jahr, Karin Kadenbach, Maria Noichl, Lola Sánchez Caldentey, Antonio Tajani, Josef Weidenholzer, Bogdan Brunon Wenta, Patricija Šulin