MIETINTÖ suosituksista komissiolle adoptioihin liittyvistä rajatylittävistä näkökohdista

6.12.2016 - (2015/2086(INL))

Oikeudellisten asioiden valiokunta
Esittelijä: Tadeusz Zwiefka
(Aloite – työjärjestyksen 46 artikla)

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

suosituksista komissiolle adoptioihin liittyvistä rajatylittävistä näkökohdista

(2015/2086(INL))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 225 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 67 artiklan 4 kohdan ja 81 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon 20. marraskuuta 1989 hyväksytyn YK:n yleissopimuksen lasten oikeuksista ja etenkin sen 7, 21 ja 35 artiklan,

–  ottaa huomioon lapsen oikeuksia koskevaan YK:n yleissopimukseen liitetyn lasten myynnistä, lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta 25. toukokuuta 2000 tehdyn valinnaisen pöytäkirjan 2 artiklan,

–  ottaa huomioon 24. huhtikuuta 1963 tehdyn, konsulisuhteita koskevan Wienin yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon 29. toukokuuta 1993 tehdyn Haagin yleissopimuksen lasten suojelusta ja yhteistyöstä kansainvälisissä lapseksiottamisasioissa,

–  ottaa huomioon ihmisoikeusvaltuutetun asiakirjan ”Issue paper on Adoption and Children: a Human Rights Perspective”, joka julkaistiin 28. huhtikuuta 2011,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 46 ja 52 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön sekä vetoomusvaliokunnan lausunnon (A8-0370/2016),

Adoptioita koskevat yhteiset vähimmäisvaatimukset

A.  katsoo, että adoptioita koskevassa asiassa on olennaisen tärkeää, että kaikki päätökset tehtäisiin lapsen etua koskevan periaatteen mukaisesti, ilman syrjintää ja kunnioittaen lapsen perusoikeuksia;

B.  katsoo, ettei adoption tarkoituksena ole antaa aikuisille oikeutta lapseen vaan antaa lapselle vakaa, rakastava ja huolehtiva ympäristö, jossa hän voi kasvaa ja kehittyä harmonisesti;

C.  ottaa huomioon, että adoptiomenettely koskee lapsia, jotka adoptiohakemuksen esittämishetkellä eivät ole täyttänet 18:aa vuotta tai saavuttaneet alkuperämaassaan täysi-ikäisyyttä;

D.  katsoo, että lapsen oikeus tuntea taustansa ja biologisten vanhempien oikeus suojata oma henkilöllisyytensä on asetettava sopivaan tasapainoon;

E.  katsoo, etteivät asianomaiset viranomaiset saa pitää biologisten vanhempien taloudellista tilannetta ainoana perusteena huoltajuuden peruuttamiselle ja lapsen antamiselle adoptoitavaksi;

F.  katsoo, ettei adoptiomenettelyä saisi käynnistää ennen kuin biologisten vanhempien huoltajuuden peruuttamisesta on tehty lopullinen päätös ja biologiset vanhemmat ovat saaneet tilaisuuden käyttää kaikkia tarjolla olevia muutoksenhakukeinoja kyseistä päätöstä vastaan; katsoo, että muut jäsenvaltiot voivat kieltäytyä tunnustamasta ilman tällaisia menettelyllisiä takeita tehtyä adoptiopäätöstä;

G.  katsoo, että parempi tehokkuus ja avoimuus mahdollistavat kansallisten adoptiomenettelyjen parantamisen ja voivat helpottaa kansainvälisiä adoptioita, mikä voi lisätä adoptoitavien lasten määrää; katsoo näin ollen, että kaikkien jäsenvaltioiden ratifioiman lapsen oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen 21 artiklan noudattamisen olisi oltava ensisijainen lähtökohta kaikille menettelyille, toimille ja strategioille, jotka koskevat adoptioita rajatylittävissä yhteyksissä, ottaen samalla huomioon lapsen etu;

H.  katsoo, että on ponnisteltava päättäväisemmin sellaisten tilanteiden estämiseksi, joissa adoptiosta kiinnostuneet vanhemmat joutuvat häikäilemättömien välittäjäorganisaatioiden hyväksikäytön kohteiksi, ja että tämän vuoksi tälläkin alalla on vahvistettava unionin yhteistyötä rikollisuuden ja korruption torjumiseksi;

I.  katsoo, että on kannustettava mahdollisuuksien mukaan sisarusten sijoittamiseen samaan adoptioperheeseen, jotta vältetään erilleen joutumisesta aiheutuvat lisätraumat;

Vuonna 1993 tehdyn Haagin yleissopimuksen mukaiset kansainväliset adoptiot

J.  ottaa huomioon, että kaikkien jäsenvaltioiden ratifioimassa, 29. toukokuuta 1993 tehdyssä Haagin yleissopimuksessa lasten suojelusta sekä yhteistyöstä kansainvälisissä lapseksiottamisasioissa vahvistetaan hallinnollista yhteistyötä ja tunnustamista koskeva järjestelmä kansainvälisten adoptioiden alalla, eli tapauksissa, joissa adoptoijien ja lapsen tai lasten vakinainen asuinpaikka ei ole samassa maassa;

K.  ottaa huomioon, että Haagin yleissopimuksen mukaan kansainvälisten adoptioiden tunnustaminen tapahtuu automaattisesti kaikissa allekirjoittajavaltioissa ilman, että tarvitaan erityistä menettelyä tunnustamisen voimaansaattamiseksi;

L.  ottaa huomioon, että Haagin yleissopimuksen mukaan tunnustaminen voidaan evätä vain, jos adoptio on selvästi kyseisen valtion oikeusjärjestyksen perusteiden vastainen, ottaen huomioon lapsen edun;

Siviilioikeudellinen yhteistyö adoptioiden alalla

M.  ottaa huomioon, että oikeusalan koulutus laajimmassa merkityksessään on molemminpuolisen luottamuksen kannalta keskeisessä asemassa lainsäädännön kaikilla aloilla, myös adoptioasioissa; katsoo, että oikeusalan koulutusta ja unionin oikeuslaitosten verkostojen tukemista koskevissa nykyisissä unionin ohjelmissa olisi näin ollen kiinnitettävä enemmän huomiota erityistuomioistuimiin, kuten perhe- ja nuorisotuomioistuimiin;

N.  ottaa huomioon, että on tarpeen parantaa kattavan tiedon tarjoamista kansalaisille kotimaan adoption juridisista ja menettelyllisistä näkökohdista jäsenvaltioissa; ottaa huomioon, että Euroopan oikeusportaalia voitaisiin tältä osin laajentaa;

O.  ottaa huomioon, että Euroopan lapsiasiavaltuutettujen verkosto perustettiin vuonna 1997 ja että EU:n lapsiasiavaltuutettuja olisi kannustettava tekemään tiiviimpää yhteistyötä ja koordinoimaan toimintaa tiiviimmin kyseisellä foorumilla; katsoo, että heidät voitaisiin esimerkiksi ottaa mukaan nykyisiin unionin rahoittamiin oikeusalan koulutushankkeisiin;

P.  katsoo, että tästä asiasta on tarpeen tehdä perinpohjainen arvio, koska on ponnisteltava enemmän adoptiota varten tapahtuvan rajatylittävän lapsikaupan estämiseksi ja torjumiseksi ja lapsikaupan torjumista koskevien nykyisten sääntöjen ja suuntaviivojen asianmukaisen ja tehokkaan täytäntöönpanon edistämiseksi; katsoo, että tämän vuoksi tällä alalla on tehostettava unionin yhteistyötä rikollisuuden ja korruption torjumiseksi, jotta voidaan ehkäistä lapsikaappauksia ja lapsikauppaa;

Kotimaan adoptiopäätösten rajatylittävä tunnustaminen

Q.  ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden keskinäisen luottamuksen periaate on perustavanlaatuisen tärkeä unionin lainsäädännössä, koska se mahdollistaa vailla sisäisiä rajoja olevan alueen luomisen ja ylläpitämisen; ottaa huomioon, että keskinäiseen luottamukseen perustuva vastavuoroisen tunnustamisen periaate velvoittaa jäsenvaltiot panemaan toisessa jäsenvaltiossa annetun tuomion tai päätöksen täytäntöön;

R.  toteaa, että huolimatta alan kansainvälisistä säännöistä jäsenvaltioissa on edelleen eri näkemyksiä periaatteista, joilla adoptioprosessia pitäisi hallinnoida, ja eroja on myös adoptiomenettelyjen noudattamisessa ja prosessin oikeusvaikutuksissa;

S.  ottaa huomioon, että EU:lla on toimivalta toteuttaa toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on tehostaa jäsenvaltioiden välistä oikeudellista yhteistyötä puuttumatta kuitenkaan kansalliseen perheoikeuteen, myös adoptioiden alalla;

T.  ottaa huomioon, että julkisia politiikkoja koskevien vapautusten tarkoituksena on turvata jäsenvaltioiden identiteetti, joka heijastuu jäsenvaltioiden aineelliseen perheoikeuteen;

U.  ottaa huomioon, ettei tällä hetkellä ole voimassa kotimaan adoptiopäätösten, eli sellaisten adoptioiden, jotka on pantu täytäntöön yksittäisessä jäsenvaltiossa, automaattista tai muuta tunnustamista koskevia EU:n säännöksiä;

V.  ottaa huomioon, että tällaisten säännösten puute aiheuttaa suuria ongelmia eurooppalaisille perheille, jotka lapsen adoptoituaan muuttavat toiseen jäsenvaltioon, koska adoptiota ei välttämättä tunnusteta, mikä merkitsee sitä, että vanhempien saattaa olla vaikea harjoittaa oikeudellisesti huoltajuuttaan ja he saattavat kohdata taloudellisia vaikeuksia alalla sovellettavien erilaisten maksujen vuoksi;

W.  ottaa huomioon, että tällaisten säännösten puute vaarantaa siten lasten oikeuden vakaaseen ja pysyvään perheeseen;

X.  ottaa huomioon, että nykyisin vanhemmat saattavat toiseen jäsenvaltioon muuttaessaan joutua käymään läpi erityisiä kansallisia tunnustamismenettelyjä tai jopa adoptoimaan lapsen uudelleen, mikä aiheuttaa huomattavaa oikeusvarmuuden puutetta;

Y.  ottaa huomioon, että nykytilanne voi aiheuttaa vakavia ongelmia ja estää perheitä harjoittamasta täysimääräisesti vapaata liikkuvuutta;

Z.  arvelee, että saattaa olla tarpeellista tarkistaa ja arvioida kokonaistilannetta konsultoimalla jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia;

AA.  ottaa huomioon, että Bryssel II -asetuksessa ei käsitellä kysymystä adoptiopäätösten tunnustamisesta, koska se kattaa vain vanhempainvastuun;

AB.  katsoo näin ollen, että on erittäin tärkeää hyväksyä lainsäädäntö, jossa säädetään yhdessä jäsenvaltiossa tehdyn kotimaan adoptiopäätöksen automaattisesta tunnustamisesta toisessa jäsenvaltiossa edellyttäen, että yleistä järjestystä koskevien kansallisten säännösten sekä toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen täysimääräinen noudattaminen varmistetaan;

AC.  katsoo, että tällainen lainsäädäntö täydentäisi olemassa olevaa, tuomioistuinten toimivaltaa ja vanhempainvastuuta koskevaa neuvoston asetusta (EY) N:o 2201/2003[1] (Bryssel IIa -asetus) ja täyttäisi kansainvälisen lainsäädännön (vuonna 1993 tehty Haagin yleissopimus) mukaisten adoptioiden tunnustamista koskevassa asiassa tällä hetkellä vallitsevan tyhjiön;

Adoptioita koskevat yhteiset vähimmäisvaatimukset

1.  kehottaa jäsenvaltioiden viranomaisia tekemään kaikki adoptioasioita koskevat päätökset pitäen mielessä lapsen edun ja kunnioittaen hänen perusoikeuksiaan ja ottaen aina huomioon kunkin yksittäisen tapauksen erityisolosuhteet;

2.  korostaa, ettei adoptoitavaksi annettavia lapsia tulisi nähdä jonkin valtion omaisuutena vaan yksilöinä, joilla on kansainvälisesti tunnustetut perusoikeudet;

3.  korostaa, että jokainen adoptiotapaus on erilainen ja sitä on arvioitava erikseen;

4.  katsoo, että rajatylittävien adoptioiden tapauksessa lapsen kulttuuriin ja kieleen liittyvät perinteet olisi otettava huomioon ja niitä olisi kunnioitettava niin pitkälti kuin mahdollista;

5.  katsoo, että adoptiomenettelyissä lapselle olisi aina suotava mahdollisuus tulla kuulluksi ilman painostusta ja ilmaista mielipiteensä adoptioprosessista ottaen huomioon hänen ikänsä ja kypsyytensä; pitää näin ollen äärimmäisen tärkeänä, että adoptiolle pyritään saamaan lapsen hyväksyntä aina kun se on mahdollista ja lapsen iästä riippumatta; kehottaa tältä osin kiinnittämään erityistä huomiota pikkulapsiin ja vauvoihin, joita ei voida kuulla;

6.  katsoo, ettei adoptiota koskevaa päätöstä tulisi tehdä ennen kuin biologisia vanhempia on kuultu ja ennen kuin he ovat tarvittaessa käyttäneet kaikki tarjolla olevat oikeussuojakeinot huoltajuuttaan koskevassa asiassa ja biologisten vanhempien huoltajuuden peruuttamisesta on tehty lopullinen päätös; kehottaa näin ollen jäsenvaltioiden viranomaisia toteuttamaan kaikki lapsen hyvinvoinnin edellyttämät toimenpiteet muutoksenhakukeinojen käyttämiselle säädetyn ajan päättymiseen asti sekä koko adoptioon liittyvien oikeudellisten menettelyjen kuluessa tarjoamalla lapselle tämän harmonisen kehityksen kannalta välttämätöntä suojaa ja huolenpitoa;

7.  kehottaa komissiota harkitsemaan vertailututkimuksen tekemistä suostumukseen perustumattomia rajatylittäviä adoptioita koskevien valitusten analysoimiseksi;

8.  korostaa, että asianomaisten viranomaisten olisi aina ensin harkittava mahdollisuutta sijoittaa lapsi tämän sukulaisten luokse, vaikka kyseiset sukulaiset asuisivat toisessa maassa, jos lapsi on muodostanut suhteet kyseisiin sukulaisiin, sekä arvioitava lapsen yksilölliset tarpeet ennen kuin ne antavat lapsen vieraiden adoptoitavaksi; katsoo, että niiden perheenjäsenten vakinaista asuinpaikkaa, jotka haluavat ottaa vastuun lapsesta, ei saisi pitää ratkaisevana tekijänä;

9.  kehottaa kohtelemaan eri kansalaisuuksia edustavia vanhempia yhdenvertaisesti vanhempainvastuuta ja adoptiota koskeviin asioihin liittyvien menettelyjen aikana; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että adoptiomenettelyissä mukana olevien sukulaisten, jotka ovat toisen jäsenvaltion kansalaisia, kaikki menettelylliset oikeudet ovat yhdenvertaisia, mukaan luettuina oikeusavun tarjoaminen sekä oikea-aikainen tiedottaminen kuulemisista, oikeus käyttää tulkkia ja kaikkien asian kannalta merkityksellisten asiakirjojen saatavuus heidän omalla kielellään;

10.  korostaa, että jos lapsi, jonka antamista adoptoitavaksi harkitaan, on toisen jäsenvaltion kansalainen, kyseisen jäsenvaltion konsuliviranomaisille ja lapsen kyseisessä jäsenvaltiossa asuville perheenjäsenille olisi ilmoitettava asiasta ja heitä olisi kuultava ennen päätöksen tekemistä;

11.  kehottaa lisäksi jäsenvaltioita kiinnittämään erityistä huomiota pakolaisaseman saaneisiin tai sitä hakeviin, vailla huoltajaa oleviin alaikäisiin ja varmistamaan, että he saavat suojelua, apua ja hoitoa, joita jäsenvaltiot ovat velvollisia tarjoamaan kansainvälisten velvoitteidensa mukaisesti, esimerkiksi sijoittamalla heidät mielellään tilapäisesti sijaisperheisiin;

12.  korostaa, että on tärkeää tarjota sosiaalityöntekijöille asiaankuuluvat työolot, jotta he voivat tehdä arviointinsa asianmukaisesti yksittäisissä tapauksissa, ilman minkäänlaista taloudellista tai oikeudellista painostusta ja ottaen täysin huomioon lapsen edun ja punniten sitä sekä lyhyellä, keskipitkällä että pitkällä aikavälillä;

Vuonna 1993 tehdyn Haagin yleissopimuksen mukaiset kansainväliset adoptiot

13.  panee merkille, että 29. toukokuuta 1993 tehty Haagin yleissopimus lasten suojelusta sekä yhteistyöstä kansainvälisissä lapseksiottamisasioissa on osoittautunut onnistuneeksi välineeksi, ja panee merkille sen soveltamisen tärkeyden ja kehottaa kaikkia maita allekirjoittamaan tai ratifioimaan sen tai liittymään siihen;

14.  pitää valitettavana, että adoptiotodistusten myöntämisessä ilmenee usein ongelmia; kehottaa näin ollen jäsenvaltioiden viranomaisia huolehtimaan siitä, että Haagin yleissopimuksessa vahvistettuja menettelyjä ja takeita noudatetaan aina tunnustamisen automaattisuuden varmistamiseksi; vaatii jäsenvaltioita olemaan luomatta sellaisia tarpeettomia byrokraattisia esteitä Haagin yleissopimuksen piiriin kuuluvien adoptioiden tunnustamiselle, jotka saattaisivat pitkittää menettelyä ja tehdä siitä kalliimman;

15.  tähdentää, että Haagin yleissopimuksen määräysten noudattamista ja tarkkaa soveltamista voitaisiin edelleenkin parantaa, sillä jotkin jäsenvaltiot edellyttävät hallinnollisia lisämenettelyjä tai veloittavat adoptioiden tunnustamisesta kohtuuttomia maksuja esimerkiksi kirjattaessa tietoja väestörekisteriin tai kyseisiä tietoja muutettaessa tai kansalaisuutta haettaessa, vaikka tämä on vastoin yleissopimuksen määräyksiä;

16.  kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan menettelyjä, jotka koskevat Haagin yleissopimuksen 4 artiklassa vahvistettuja neuvontaa ja suostumusta koskevia vaatimuksia;

Siviilioikeudellinen yhteistyö adoptioiden alalla

17.  kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan yhteistyötään adoptioiden alalla sekä oikeudellisten että sosiaalisten näkökohtien osalta, ja kehottaa toimivaltaisia viranomaisia tekemään enemmän yhteistyötä seuranta-arviointien toteuttamiseksi tarvittaessa; pyytää tältä osin unionia myös säilyttämään johdonmukaisen lähestymistavan lasten oikeuksiin kaikissa tärkeimmissä sisä- ja ulkoasioita koskevissa politiikoissaan;

18.  kehottaa komissiota luomaan adoptioihin erikoistuneiden tuomarien ja viranomaisten tehokkaan eurooppalaisen verkoston helpottamaan tietojen ja hyvien käytäntöjen vaihtoa, joka on erityisen hyödyllistä silloin, kun adoptioon liittyy ulkomainen osapuoli; pitää erittäin tärkeänä sitä, että helpotetaan hyvien käytäntöjen koordinointia ja vaihtoa unionin oikeuslaitosten nykyisen koulutusverkoston kanssa, jotta saavutetaan suurin mahdollinen johdonmukaisuus unionin jo rahoittamien hankkeiden kanssa; kehottaa komissiota järjestämään rahoituksen rajatylittävien adoptioiden parissa työskentelevien tuomarien erikoiskoulutusta varten;

19.  katsoo, että rajatylittävien adoptioiden parissa työskentelevien tuomareiden koulutus- ja tapaamismahdollisuudet voivat auttaa määrittämään tarkasti odotettuja ja tarvittavia oikeudellisia ratkaisuja kotimaan adoptioiden tunnustamisen alalla; kehottaa näin ollen komissiota myöntämään rahoitusta tällaisia koulutus- ja tapaamismahdollisuuksia varten siinä vaiheessa, kun asetusta laaditaan;

20.  kehottaa komissiota julkaisemaan Euroopan oikeusportaalissa keskeiset oikeudelliset ja menettelyjä koskevat tiedot kaikkien jäsenvaltioiden adoptiolainsäädännöstä ja -käytännöistä;

21.  panee merkille Euroopan lapsiasiavaltuutettujen verkoston toiminnan ja katsoo, että kyseistä yhteistyötä olisi entisestään kehitettävä ja vahvistettava;

22.  korostaa, että on tehtävä tiivistä yhteistyötä myös unionin laitosten, kuten Europolin, välityksellä adoptiota varten tapahtuvien rajatylittävien lapsikaappausten ja lapsikaupan estämiseksi; toteaa, että syntyvien lasten luotettavan kansallisen rekisteröintijärjestelmän avulla voidaan ehkäistä adoptiota varten tapahtuvaa lapsikauppaa; kehottaa siksi parantamaan koordinointia kolmansista maista kotoisin olevien lasten adoptoinnin herkällä alalla;

Kotimaan adoptiopäätösten rajatylittävä tunnustaminen

23.  toteaa näin ollen, että tarvitaan selvästikin unionin lainsäädäntöä, jossa säädetään kotimaan adoptiopäätösten automaattisesta rajatylittävästä tunnustamisesta;

24.  pyytää komissiota antamaan viimeistään 31. heinäkuuta 2017 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 67 ja 81 artiklan nojalla ehdotuksen adoptiopäätösten rajatylittävää tunnustamista koskevaksi säädökseksi liitteenä olevien suositusten ja alan voimassa olevien kansainvälisten sääntöjen mukaisesti;

25.  vahvistaa, että tämän päätöslauselmaesityksen liitteenä olevissa suosituksissa kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita;

26.  katsoo, ettei pyydetystä ehdotuksesta koidu kielteisiä taloudellisia seurauksia, koska lopullinen tavoite eli adoptiopäätösten automaattinen tunnustaminen vähentää kustannuksia;

27.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman ja liitteenä olevat yksityiskohtaiset suositukset komissiolle ja neuvostolle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille.

• [1]  Neuvoston asetus (EY) N:o 2201/2003, annettu 27 päivänä marraskuuta 2003, tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta (EUVL L 338, 23.12.2003, s. 1).

PÄÄTÖSLAUSELMAESITYKSEN LIITE:PYYDETYN EHDOTUKSEN SISÄLTÖÄ KOSKEVAT YKSITYISKOHTAISET SUOSITUKSET

A.  PYYDETYN EHDOTUKSEN PERIAATTEET JA TAVOITTEET

1.  Käyttäen vapaata liikkuvuutta koskevaa oikeuttaan yhä kasvava joukko unionin kansalaisia päättää joka vuosi muuttaa toiseen EU:n jäsenvaltioon. Tästä aiheutuu liikkuvien yksilöiden henkilökohtaisen ja perheoikeudellisen tilanteen tunnustamiseen ja ratkaisemiseen oikeudellisesti liittyviä vaikeuksia. Unioni on alkanut käsitellä näitä ongelmallisia tilanteita esimerkiksi hyväksymällä asetuksen perimyksestä sekä ryhtymällä tehostettuun yhteistyöhön asioissa, jotka koskevat aviovarallisuussuhteiden joidenkin näkökohtien tunnustamista sekä rekisteröityjen parisuhteiden varallisuusoikeudellisia vaikutuksia.

2.  Lasten suojelusta ja yhteistyöstä kansainvälisissä lapseksiottamisasioissa 29. toukokuuta 1993 tehty Haagin yleissopimus on voimassa kaikissa jäsenvaltioissa. Se koskee rajatylittäviin adoptioihin sovellettavaa menettelyä, ja siinä määrätään tällaisten adoptioiden automaattisesta tunnustamisesta. Se ei kuitenkaan kata tilanteita, joissa lapsen kokonaan kansallisen menettelyn mukaisesti adoptoinut perhe muuttaa toiseen jäsenvaltioon. Tämä voi aiheuttaa huomattavia oikeudellisia ongelmia, jos vanhemman tai vanhempien ja adoptoidun lapsen välistä juridista suhdetta ei automaattisesti tunnusteta. Tällaisissa tapauksissa voidaan edellyttää hallinnollisia tai oikeudellisia lisämenettelyjä, ja ääritapauksissa tunnustamisesta saatetaan jopa kokonaan kieltäytyä.

3.  Näin ollen unionin kansalaisten perusoikeuksien ja -vapauksien suojelemiseksi on välttämätöntä antaa asetus, jossa säädetään adoptiopäätösten automaattisesta rajatylittävästä tunnustamisesta. Sopiva oikeusperusta tällaiselle ehdotukselle on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 67 artiklan 4 kohta, joka koskee tuomioistuinten päätösten ja muiden päätösten vastavuoroista tunnustamista, sekä perheoikeudellisia toimenpiteitä koskeva SEUT:n 81 artiklan 3 kohta. Neuvosto antaa kyseisen asetuksen Euroopan parlamenttia kuultuaan.

4.  Ehdotuksessa asetukseksi säädetään jossakin jäsenvaltiossa tehtyjen adoptiopäätösten automaattisesta tunnustamisesta muun kuin vuonna 1993 tehdyssä Haagin yleissopimuksessa vahvistetun menettelyn puitteissa. Koska eurooppalaiset perheet ovat myös saattaneet asua aikaisemmin kolmansissa maissa tai niillä saattaa olla niihin yhteyksiä, asetuksessa säädetään myös, että kun yksi jäsenvaltio on tunnustanut jossakin kolmannessa maassa tehdyn adoptiopäätöksen asiaa koskevien kansallisten menettelysääntöjensä mukaisesti, kyseinen adoptiopäätös on tunnustettava kaikissa muissakin jäsenvaltioissa.

5.  Oikeuspaikkakeinottelun tai epäasianmukaisten kansallisten lakien soveltamisen estämiseksi automaattisen tunnustamisen edellytyksenä on ensinnäkin, ettei se ole selvästi vastoin tunnustavan jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteita – korostettakoon samalla, että tunnustamisesta kieltäytyminen ei koskaan voi johtaa tosiasialliseen syrjintään, joka kielletään Euroopan unionin peruskirjan 21 artiklassa, ja toiseksi, että adoptiopäätöksen tehneellä jäsenvaltiolla oli 4 artiklan mukainen toimivalta. Vain sillä jäsenvaltiolla, jossa lapsen vanhemman tai vanhempien vakinainen asuinpaikka on, voi olla toimivalta kyseisessä asiassa. Jos adoptiopäätös on tehty jossakin kolmannessa maassa, kyseisen adoption ensimmäistä tunnustamista koskeva toimivalta unionissa voi kuitenkin olla myös sillä jäsenvaltiolla, jonka kansalaisia vanhemmat tai lapsi ovat. Tällä pyritään varmistamaan oikeussuojakeinojen saatavuus ulkomailla asuville eurooppalaisille perheille.

6.  Päätösten tekemiseksi mahdollisesta tunnustamisen vastustamisesta erityistapauksissa tarvitaan erityismenettelyjä. Nämä säännökset ovat samanlaisia kuin muissa yksityisoikeuden alaa koskevissa EU:n säädöksissä.

7.  Olisi luotava eurooppalainen adoptiotodistus automaattista tunnustamista koskevien hallinnollisten pyyntöjen käsittelyn nopeuttamiseksi. Komissio vahvistaa todistuksen mallin delegoidulla säädöksellä.

8.  Ehdotus koskee vain yksittäistä vanhemman ja lapsen välistä suhdetta. Siinä ei velvoiteta jäsenvaltioita tunnustamaan mitään tiettyä adoptoidun lapsen vanhempien välistä juridista suhdetta, koska parisuhteita koskevissa kansallisissa laeissa on huomattavia eroja.

9.  Lopuksi ehdotus sisältää tavanomaiset yksityisoikeuden välineisiin sisältyvät loppu- ja siirtymäsäännökset. Adoptioiden automaattista tunnustamista sovelletaan vain asetuksen soveltamispäivästä alkaen tehtyihin adoptiopäätöksiin ja kyseisestä päivästä alkaen myös mahdollisiin aiemmin tehtyihin adoptiopäätöksiin, jos lapsi on vielä alaikäinen.

10.  Tämä ehdotus on toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukainen, koska jäsenvaltiot eivät voi yksin luoda oikeudellisia puitteita adoptiopäätösten rajatylittävää tunnustamista varten, eikä siinä ylitetä sitä, mikä on ehdottomasti tarpeen adoptoitujen lasten oikeudellisen tilanteen vakauden varmistamiseksi. Se ei vaikuta jäsenvaltioiden perheoikeuteen.

B.  PYYDETYN EHDOTUKSEN TEKSTI

Neuvoston asetus adoptiopäätösten rajatylittävästä tunnustamisesta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 67 artiklan 4 kohdan ja 81 artiklan 3 kohdan,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin Euroopan komissiolle esittämän pyynnön,

ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon,

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon,

noudattaa erityistä lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)  Unioni on asettanut tavoitteekseen pitää yllä ja kehittää vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvaa aluetta, jolla taataan henkilöiden vapaa liikkuvuus. Tällaisen alueen luomiseksi asteittain unionin on hyväksyttävä toimenpiteitä, jotka koskevat oikeudellista yhteistyötä siviiliasioissa, joilla on rajatylittäviä vaikutuksia, myös perheoikeuden alalla.

(2)  Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 67 ja 81 artiklan mukaisesti kyseisten toimenpiteiden on sisällettävä toimenpiteitä tuomioistuinten päätösten ja muiden päätösten vastavuoroisen tunnustamisen varmistamiseksi.

(3)  Lapsen adoptoineiden perheiden vapaan liikkuvuuden varmistamiseksi on tarpeellista ja asianmukaista, että tuomioistuimen toimivaltaa sekä adoptiopäätösten tunnustamista koskevista säännöistä säädetään velvoittavalla unionin säädöksellä, jota sovelletaan sellaisenaan.

(4)  Tällä asetuksella olisi luotava selkeät ja kattavat oikeudelliset puitteet adoptiopäätösten rajatylittävän tunnustamisen alalla, tarjottava perheille asianmukainen lopputulos oikeusvarmuutta, ennustettavuutta ja joustavuutta koskevissa asioissa sekä estettävä tilanteet, joissa yhdessä jäsenvaltiossa laillisesti tehtyä adoptiopäätöstä ei tunnusteta toisessa jäsenvaltiossa.

(5)  Tämän asetuksen olisi katettava jossakin jäsenvaltiossa tehtyjen tai tunnustettujen adoptiopäätösten tunnustaminen. Se ei kuitenkaan saisi kattaa lasten suojelusta sekä yhteistyöstä kansainvälisissä lapseksiottamisasioissa 29 päivänä toukokuuta 1993 tehdyn Haagin yleissopimuksen mukaisesti täytäntöön pantujen kansainvälisten adoptioiden tunnustamista, koska kyseisessä yleissopimuksessa jo määrätään tällaisten adoptioiden automaattisesta tunnustamisesta. Tätä asetusta olisi näin ollen sovellettava vain kotimaan adoptioiden tunnustamiseen sekä sellaisiin kansainvälisiin adoptioihin, joita ei panna täytäntöön kyseisen yleissopimuksen nojalla.

(6)  Adoption ja adoptiopäätöksen tehneen tai tunnustaneen jäsenvaltion alueen välillä on vallittava jokin yhteys. Vastaavasti tunnustamisen edellytyksenä olisi oltava tuomioistuimen toimivaltaa koskevien yhteisten sääntöjen noudattaminen.

(7)  Tuomioistuimen toimivaltaa koskevien sääntöjen olisi oltava hyvin suurelta osin ennustettavissa ja perustuttava siihen periaatteeseen, että tuomioistuimen toimivallan perustana on yleensä adoptoijien vakinainen asuinpaikka tai jommankumman vanhemman taikka lapsen vakinainen asuinpaikka. Tuomioistuimen toimivalta olisi rajattava näihin perusteisiin lukuun ottamatta tilanteita, joissa asiaan liittyy kolmansia maita ja joissa se jäsenvaltio, jonka kansalaisia asianosaiset ovat, voi olla yhdistävä tekijä.

(8)  Koska adoptio yleensä koskee alaikäisiä, ei ole tarkoituksenmukaista suoda vanhemmille tai lapselle joustavuutta, jonka puitteissa he voisivat valita adoptiosta päättävät viranomaiset.

(9)   Keskinäinen luottamus lainkäyttöön unionissa oikeuttaa periaatteen, jonka mukaan yhdessä jäsenvaltiossa tehdyt tai sen tunnustamat adoptiopäätökset olisi tunnustettava kaikissa muissa jäsenvaltioissa ilman eri menettelyä. Tämän vuoksi minkä tahansa jäsenvaltion tekemää adoptiopäätöstä olisi käsiteltävä niin kuin se olisi tehty vastaanottavassa jäsenvaltiossa.

(10)  Toisessa jäsenvaltiossa tehdyn adoptiopäätöksen automaattinen tunnustaminen vastaanottavassa jäsenvaltiossa ei saisi vaarantaa puolustautumisoikeuden kunnioittamista. Näin ollen kenen tahansa asianosaisen olisi voitava anoa adoptiopäätöksen tunnustamisesta kieltäytymistä, jos hän katsoo, että jokin tunnustamisesta kieltäytymisen perusteista täyttyy.

(11)  Kotimaisten adoptiopäätösten tunnustamisen olisi oltava automaattista, paitsi jos sillä jäsenvaltiolla, jossa adoptio on tapahtunut, ei ollut kyseisessä asiassa toimivaltaa tai jos tunnustaminen olisi selvästi vastoin tunnustavan jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteita siten kuin asia tulkitaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 artiklan mukaisesti.

(12)  Tämä asetus ei saisi vaikuttaa jäsenvaltioiden aineelliseen perheoikeuteen, ei myöskään adoptiolainsäädäntöön. Lisäksi adoptiopäätöksen tunnustaminen tämän asetuksen mukaisesti ei saisi merkitä adoptoijien välisen juridisen suhteen tunnustamista adoptiopäätöksen tunnustamisen seurauksena, joskaan tämä ei kuitenkaan saa muodostua ennakkoehdoksi mahdolliselle päätökselle adoptiopäätöksen tunnustamisesta.

(13)  Mahdolliset menettelyyn liittyvät kysymykset, joita ei tässä asetuksessa käsitellä, olisi käsiteltävä kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

(14)  Jos adoptiopäätöksessä viitataan sellaiseen juridiseen suhteeseen, jota ei vastaanottavan jäsenvaltion lainsäädännössä tunneta, kyseinen juridinen suhde sekä siitä mahdollisesti johtuvat oikeudet tai velvoitteet olisi mahdollisuuksien mukaan mukautettava sellaiseksi juridiseksi suhteeksi, jolla on tuon jäsenvaltion lainsäädännön mukaan vastaava vaikutus ja samanlainen tarkoitus. Kunkin jäsenvaltion olisi ratkaistava, miten ja kenen toimesta mukauttaminen toteutetaan.

(15)  Tässä asetuksessa säädetyn automaattisen tunnustamisen helpottamiseksi olisi laadittava adoptiopäätösten välittämistä varten malli eli eurooppalainen adoptiotodistus. Komissiolle olisi tätä tarkoitusta varten siirrettävä valta hyväksyä SEUT:n 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä mallitodistuksen käyttöön ottamiseksi ja muuttamiseksi. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(16)  Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta, vaan se voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(17)  Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyn, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta tehdyn pöytäkirjan N:o 21 1 ja 2 artiklan mukaisesti [Yhdistynyt kuningaskunta ja Irlanti ovat ilmoittaneet haluavansa osallistua tämän asetuksen antamiseen ja soveltamiseen]/[Yhdistynyt kuningaskunta ja Irlanti eivät osallistu tämän asetuksen antamiseen eikä asetus sido niitä eikä sitä sovelleta niihin, sanotun vaikuttamatta mainitun pöytäkirjan 4 artiklan soveltamiseen].

(18)  Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyn, Tanskan asemasta tehdyn pöytäkirjan N:o 22 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän asetuksen antamiseen, se ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Soveltamisala

1.  Tätä asetusta sovelletaan adoptiopäätösten tunnustamiseen.

2.  Tätä asetusta ei sovelleta tai se ei vaikuta

a)  oikeutta adoptoida tai muita perheoikeuden alan näkökohtia koskeviin jäsenvaltioiden lakeihin

b)  lasten suojelusta ja yhteistyöstä kansainvälisissä lapseksiottamisasioissa 29 päivänä toukokuuta 1993 tehdyn Haagin yleissopimuksen mukaisiin kansainvälisiin adoptioihin.

3.  Mikään tässä asetuksessa ei edellytä, että jäsenvaltiot

a)  tunnustavat minkään tietyn adoptoidun lapsen vanhempien välisen juridisen suhteen olemassaoloa adoptiopäätöksen tunnustamisen seurauksena

b)  antavat adoptiopäätöksiä olosuhteissa, joissa niiden antaminen ei asiaa koskevan kansallisen lainsäädännön mukaan ole sallittua.

2 artikla

Määritelmä

Tässä asetuksessa ‘adoptiopäätöksellä’ tarkoitetaan tuomiota tai päätöstä, jolla luodaan tai tunnustetaan vanhemman ja lapsen välinen pysyvä juridinen suhde sellaisen lapsen, joka ei vielä ole saavuttanut täysi-ikää, ja sellaisen uuden vanhemman tai sellaisten uusien vanhempien välillä, jotka eivät ole kyseisen lapsen biologisia vanhempia, riippumatta siitä, miten kyseistä juridista suhdetta nimitetään kansallisessa lainsäädännössä.

3 artikla

Adoptiopäätösten automaattinen tunnustaminen

1.  Yhdessä jäsenvaltiossa tehty adoptiopäätös tunnustetaan muissa jäsenvaltioissa edellyttämättä erityisiä menettelyjä, jos adoptiopäätöksen tehneellä jäsenvaltiolla on 4 artiklan mukainen toimivalta.

2.  Asianosainen voi 7 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen hakea päätöstä siitä, että 6 artiklassa tarkoitettuja perusteita tunnustamisesta kieltäytymiselle ei ole.

3.  Jos tuomioon vedotaan jäsenvaltiossa vireillä olevassa asiassa ja tuon asian ratkaisu riippuu siitä, onko tuomio tunnustettava, on asiaa käsittelevä tuomioistuin toimivaltainen ratkaisemaan tunnustamista koskevan kysymyksen.

4 artikla

Adoptiopäätöksiä koskeva toimivalta

1.  Jäsenvaltion viranomaiset voivat tehdä adoptiopäätöksen vain, jos lapsen adoptoivan vanhemman tai adoptoivien vanhempien tai adoptoitavan lapsen vakinainen asuinpaikka on kyseisessä jäsenvaltiossa.

2.  Jos jonkin kolmannen maan viranomaiset ovat tehneet lasta koskevan adoptiopäätöksen, jonkin jäsenvaltion viranomaiset voivat myös tehdä vastaavan päätöksen tai päättää kolmannen maan antaman adoptiopäätöksen tunnustamisesta kansallisessa lainsäädännössä säädettyjä menettelyjä noudattaen, mikäli adoptiovanhemman tai adoptiovanhempien tai adoptoidun lapsen vakinainen asuinpaikka ei ole kyseisessä jäsenvaltiossa mutta he ovat sen kansalaisia.

5 artikla

Tunnustamista varten vaadittavat asiakirjat

Asianosaisen, joka haluaa jäsenvaltiossa vedota toisessa jäsenvaltiossa tehtyyn adoptiopäätökseen, on esitettävä

a)  adoptiopäätöksen jäljennös, joka täyttää sen aitouden toteamiseksi tarvittavat vaatimukset ja

b)  11 artiklan mukaisesti annettu eurooppalainen adoptiotodistus.

6 artikla

Tunnustamisesta kieltäytyminen

Jäsenvaltiossa tehty adoptiopäätös voidaan kieltäytyä tunnustamasta, jos jokin asianosainen sitä pyytää, vain jos

a)  tunnustaminen on selvästi vastoin oikeusjärjestyksen perusteita (ordre public) vastaanottavassa jäsenvaltiossa

b)  adoptiopäätöksen tehneellä jäsenvaltiolla ei ollut 4 artiklan mukaista toimivaltaa.

7 artikla

Tunnustamisesta kieltäytymistä koskeva hakemus

1.  Adoptiopäätöksen tunnustamisesta on kieltäydyttävä kenen tahansa kansallisessa lainsäädännössä määritellyn asianosaisen hakemuksesta, jos jokin 6 artiklassa säädetyistä perusteista täyttyy.

2.  Tunnustamisesta kieltäytymistä koskeva hakemus toimitetaan sille tuomioistuimelle, jonka asianomainen jäsenvaltio on ilmoittanut komissiolle 13 artiklan a alakohdan mukaisesti tuomioistuimeksi, jolle hakemus on toimitettava.

3.  Tunnustamisesta kieltäytymistä koskevaan menettelyyn sovelletaan vastaanottavan jäsenvaltion lakia siltä osin kuin siitä ei säädetä tässä asetuksessa.

4.  Hakijan on toimitettava tuomioistuimelle adoptiopäätöksen jäljennös ja tarvittaessa tuomion käännös tai translitterointi.

5.  Tuomioistuin voi antaa vapautuksen 4 kohdassa tarkoitettujen asiakirjojen toimittamisvelvollisuudesta, jos ne ovat jo sen hallussa tai jos se katsoo olevan kohtuutonta vaatia hakijalta niiden toimittamista. Jälkimmäisessä tapauksessa tuomioistuin voi vaatia toista asianosaista toimittamaan asiakirjat.

6.  Toisessa jäsenvaltiossa tehdyn adoptiopäätöksen tunnustamisesta kieltäytymistä hakevalla asianosaisella ei tarvitse olla postiosoitetta vastaanottavassa jäsenvaltiossa. Kyseisellä asianosaisella ei tarvitse olla myöskään valtuutettua edustajaa vastaanottavassa jäsenvaltiossa, paitsi jos tällainen edustaja on pakollinen asianosaisten kansalaisuudesta tai kotipaikasta riippumatta.

7.  Tuomioistuimen on viipymättä annettava päätös tunnustamisesta kieltäytymistä koskevasta hakemuksesta.

8 artikla

Tunnustamisesta kieltäytymistä koskevasta hakemuksesta annettua päätöstä koskeva muutoksenhaku

1.  Kumpikin asianosainen voi hakea muutosta tunnustamisesta kieltäytymistä koskevasta hakemuksesta annettuun päätökseen.

2.  Muutosta on haettava siltä tuomioistuimelta, jonka asianomainen jäsenvaltio on ilmoittanut komissiolle 13 artiklan b alakohdan mukaisesti tuomioistuimeksi, jolle tällainen muutoksenhaku on osoitettava.

3.  Muutoksenhaun johdosta annettuun päätökseen voi hakea muutosta ainoastaan, jos asianomainen jäsenvaltio on ilmoittanut 13 artiklan c alakohdan mukaisesti komissiolle tuomioistuimet, joissa jatkomuutoksenhaku on pantava vireille.

9 artikla

Muutoksenhaku adoptiopäätöksen alkuperäjäsenvaltiossa

Tuomioistuin, jolle tunnustamisesta kieltäytymistä koskeva hakemus on toimitettu tai joka käsittelee 8 artiklan 2 tai 3 kohdan mukaisesti tehdyn muutoksenhaun, voi keskeyttää asian käsittelyn, jos adoptiopäätökseen on haettu muutosta varsinaista muutoksenhakukeinoa käyttäen alkuperäjäsenvaltiossa tai jos sellaisen muutoksenhakukeinon käyttämiselle säädetty aika ei ole vielä kulunut umpeen. Jälkimmäisessä tapauksessa tuomioistuin voi asettaa määräajan, jonka kuluessa muutosta on haettava.

10 artikla

Kielto tutkia uudelleen asiaratkaisu

Jäsenvaltiossa tehdyn adoptiopäätöksen tai tuomion asiasisältöä ei saa sen sisältämän asiaratkaisun osalta ottaa missään tapauksessa uudelleen tutkittavaksi vastaanottavassa jäsenvaltiossa.

11 artikla

Eurooppalainen adoptiotodistus

Adoptiopäätöksen tehneen jäsenvaltion viranomaisten on kenen tahansa asianosaisen pyynnöstä annettava 15 artiklan mukaisesti vahvistetun mallin mukainen monikielinen eurooppalainen adoptiotodistus.

12 artikla

Adoptiopäätöksen mukauttaminen

1.  Jos päätös tai tuomio sisältää toimenpiteen tai määräyksen, jota vastaanottavan jäsenvaltion laissa ei tunneta, kyseinen toimenpide tai määräys on mahdollisuuksien mukaan mukautettava toimenpiteeksi tai määräykseksi, joka tunnetaan kyseisen jäsenvaltion laissa ja jolla on vastaava vaikutus ja samanlainen tarkoitus ja tavoite. Tällaisen mukauttamisen vaikutukset eivät saa ulottua alkuperäjäsenvaltion laissa säädettyjä vaikutuksia pidemmälle.

2.  Asianosainen voi riitauttaa tuomioistuimessa toimenpiteen tai määräyksen mukauttamisen.

13 artikla

Tiedot, jotka jäsenvaltioiden on toimitettava

1.  Jäsenvaltioiden on ilmoitettava viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2018 komissiolle mahdolliset kansalliset säännöksensä, jotka koskevat:

a)  tuomioistuimia, joille tunnustamisesta kieltäytymistä koskeva hakemus on toimitettava 7 artiklan 2 kohdan nojalla

b)  tuomioistuimia, joille tunnustamisesta kieltäytymistä koskevasta hakemuksesta annettua päätöstä koskeva muutoksenhaku on osoitettava 8 artiklan 2 kohdan nojalla ja

c)  tuomioistuimia, joille mahdollinen jatkomuutoksenhaku on osoitettava 8 artiklan 3 kohdan nojalla.

2.  Komissio asettaa 1 kohdan mukaisesti ilmoitetut tiedot sekä kaikki muut adoptiomenettelyjä ja niiden tunnustamista jäsenvaltioissa koskevat olennaiset tiedot julkisesti saataville kaikilla asianmukaisilla tavoilla, erityisesti Euroopan oikeusportaalin kautta.

14 artikla

Laillistaminen ja vastaavat muodollisuudet

Tämän asetuksen yhteydessä jäsenvaltiossa annetuilta asiakirjoilta ei saa vaatia laillistamista eikä muuta vastaavaa muodollisuutta.

15 artikla

Valta antaa delegoituja säädöksiä

Komissiolle siirretään valta hyväksyä 16 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä 11 artiklassa tarkoitetun monikielisen eurooppalaisen adoptiotodistuksen mallin käyttöön ottamiseksi ja muuttamiseksi.

16 artikla

Delegoitujen säädösten hyväksymistä koskeva menettely

1.  Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.  Siirretään komissiolle 1 päivästä heinäkuuta 2018 määräämättömäksi ajaksi 15 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.

3.  Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 15 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.  Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5.  Edellä olevan 15 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

17 artikla

Siirtymäsäännökset

Tätä asetusta sovelletaan vain 1 päivänä tammikuuta 2019 tai sen jälkeen tehtyihin adoptiopäätöksiin.

Ennen vuoden 2019 tammikuun ensimmäistä päivää tehdyt adoptiopäätökset on kuitenkin myös tunnustettava kyseisestä päivästä alkaen, jos kyseessä oleva lapsi ei tuolloin vielä ole täysi-ikäinen.

18 artikla

Suhde nykyisiin kansainvälisiin yleissopimuksiin

1.  Tätä asetusta ei sovelleta lasten suojelusta ja yhteistyöstä kansainvälisissä lapseksiottamisasioissa 29 päivänä toukokuuta 1993 tehdyn Haagin yleissopimuksen mukaisesti tehtyihin adoptiopäätöksiin.

2.  Tämä asetus ei vaikuta sellaisten kansainvälisten yleissopimusten soveltamiseen, joiden sopimuspuoli yksi tai useampi jäsenvaltio on tämän asetuksen, jossa vahvistetaan adoptioiden tunnustamista koskevat säännöt, tullessa voimaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 351 artiklan mukaisia jäsenvaltioiden velvoitteita.

3.  Tällä asetuksella on kuitenkin jäsenvaltioiden välillä etusija yksinomaan kahden tai useamman jäsenvaltion välillä tehtyihin yleissopimuksiin nähden siltä osin kuin yleissopimukset koskevat tällä asetuksella säänneltyjä asioita.

19 artikla

Uudelleentarkastelulauseke

1.  Komissio esittää Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle tämän asetuksen soveltamista koskevan kertomuksen viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2024 ja sen jälkeen viiden vuoden välein. Kertomukseen liitetään tarvittaessa ehdotuksia tämän asetuksen mukauttamiseksi.

2.  Kertomuksien laatimista varten jäsenvaltioiden on annettava komissiolle asiaankuuluvat tiedot tämän asetuksen soveltamisesta niiden tuomioistuimissa.

20 artikla

Voimaantulo ja soveltamispäivä

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2019 lukuun ottamatta 13, 15 ja 16 artiklaa, joita sovelletaan 1 päivästä heinäkuuta 2018.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan jäsenvaltioissa perussopimusten mukaisesti.

Tehty Brysselissä [päiväys]

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

PERUSTELUT

Esittelijä jättää tämän mietinnön käsiteltäväksi aikana, jolloin Euroopan parlamentin tietoon on tuotu joitakin rajatylittäviin adoptioihin liittyviä ongelmia. Nämä lukuisat ongelmat edellyttävät erilaisia vastauksia, minkä vuoksi esittelijä ehdottaa joihinkin niistä muita kuin lainsäädännöllisiä ratkaisuja. Hän ehdottaa kuitenkin myös asetuksen antamista kotimaan adoptiopäätösten rajatylittävän tunnustamisen ratkaisemiseksi.

I.  Adoptioita koskevat yhteiset vähimmäisvaatimukset

Esittelijän mielestä jotkin adoptioihin liittyvät kiistanalaiset seikat olisi hyödyllistä ratkaista vahvistamalla adoptioita koskevat yhteiset vähimmäisnormit. Vähimmäisnormeja ei kuitenkaan tulisi vahvistaa lainsäädännön muodossa, vaan ne olisi nähtävä pikemminkin parhaita käytäntöjä koskevina suuntaviivoina, joilla on erityisen suuri merkitys sellaisten adoptioiden tapauksessa, joihin liittyy kansainvälinen osapuoli. Kaikkien on erityisesti syytä hyväksyä, että jokainen adoptiopäätös on tehtävä puhtaasti lapsen edun nimissä ja että niistä jokaista on käsiteltävä tapauskohtaisesti. Jotkin jäsenvaltioiden väliset ongelmat voitaisiin ratkaista, jos asianomaisille konsuliviranomaisille ilmoitettaisiin sellaisen lapsen ehdotettua adoptiota koskevasta päätöksestä, joka on toisen jäsenvaltion kansalainen.

II.  Vuonna 1993 tehdyn Haagin yleissopimuksen mukaiset kansainväliset adoptiot

Esittelijä panee tyytyväisenä merkille, että yhteistyöstä kansainvälisissä lapseksiottamisasioissa vuonna 1993 tehty Haagin yleissopimus on onnistunut väline. Yleissopimuksessa määrätään kaikkien siinä vahvistetun menettelyn mukaisesti tehtyjen adoptiopäätösten automaattisesta tunnustamisesta kaikissa allekirjoittajavaltioissa (joihin lukeutuvat kaikki EU:n jäsenvaltiot). Vaikka nämä oikeudelliset puitteet ovat tyydyttävät, on syytä todeta, ettei yleissopimuksen menettelyä koskevia määräyksiä aina noudateta esimerkiksi niiltä osin, jotka koskevat lapsen biologisten vanhempien neuvontaan ja suostumukseen liittyviä vaatimuksia. Vaatimusta automaattisesta tunnustamisesta ei aina noudateta, koska tietojen kirjaamisessa väestörekisteriin yleissopimuksen mukaisesti laadittujen todistusten pohjalta ilmenee usein ongelmia.

III.  Siviilioikeudellinen yhteistyö adoptioiden alalla

Esittelijä katsoo myös, että siviilioikeudellista yhteistyötä adoptioiden alalla on tarpeen tehostaa. Kansainvälisten ja kotimaan adoptiopäätösten rajatylittävää tunnustamista edistäisi se, jos oikeus- ja hallintoviranomaisten välinen luottamus paranisi, mikä voidaan parhaiten varmistaa lisäämällä koulutusmahdollisuuksia. Komissio voisi mahdollisesti myös edistää parempaa yhteistyötä ja helpompaa oikeuskeinojen saatavuutta asettamalla adoptioita koskevat olennaiset tiedot julkisesti saataville Euroopan oikeusportaalin kautta.

IV.  Kotimaan adoptiopäätösten rajatylittävä tunnustaminen

Tämän mietinnön valmistelun yhteydessä toteutetut konsultoinnit ja tehdyt tutkimukset saivat esittelijän tekemään sen johtopäätöksen, että kotimaan adoptiopäätösten rajatylittävän tunnustamisen helpottamiseksi tarvitaan EU:n tason lainsäädäntötoimia. Tällä hetkellä ei ole olemassa sitovaa kansainvälistä tai EU:n tason kehystä kansallisen menettelyn mukaisesti tehtyjen adoptiopäätösten tunnustamiselle, jossa on kyse eri tapauksista kuin adoptiopäätösten tunnustamisesta vuonna 1993 tehdyn Haagin yleissopimuksen puitteissa. Useiden jäsenvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä on tällaisten ulkomaisten adoptointien tunnustamista koskevia säännöksiä, mutta näin ei kuitenkaan ole kaikkien jäsenvaltioiden laita. Tämä tilanne on ristiriidassa EU:n yhä kasvavan taloudellisen ja sosiaalisen yhdentymisen kanssa, joka on johtanut eurooppalaisten perheiden liikkuvuuden lisääntymiseen. Joihinkin näistä perheistä kuuluu adoptiolapsia. Monissa tapauksissa tällaisen perheen muutto toiseen jäsenvaltioon ei aiheuta juridisia ongelmia. Joissakin tapauksissa ongelmia kuitenkin ilmenee, koska vanhemman ja lapsen välistä suhdetta ei välttämättä tunnusteta ilman hallinnollista tai oikeudellista lisämenettelyä. Tämä on ristiriidassa sen periaatteen kanssa, että adoptoidulla lapsella on oikeus vakaaseen juridiseen asemaan. Unionin kansalaisten oikeus perhe-elämään ja vapaaseen liikkuvuuteen edellyttää selkeitä oikeudellisia puitteita, joissa määrätään kotimaan adoptiopäätösten automaattisesta ja vastavuoroisesta tunnustamisesta kaikkialla EU:ssa. Tunnustamisesta kieltäytymiselle on perusteita ainoastaan silloin, kun tuomioistuimen toimivaltaa koskevia sääntöjä ei ole noudatettu tai kun adoptio on vastoin jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteita. Lainsäädäntöesityksen yksityiskohtaiseen taustaan voi tutustua edellä olevan päätöslauselman liitteessä.

VETOOMUSVALIOKUNNAN LAUSUNTO (21.4.2016)

oikeudellisten asioiden valiokunnalle

adoptioihin liittyvistä rajatylittävistä näkökohdista
(2015/2086(INL))

Valmistelija: Notis Marias

EHDOTUKSET

Vetoomusvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa oikeudellisten asioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  katsoo, että lasten etu on erittäin tärkeällä sijalla ja että sen on oltava myös tärkein kriteeri aina, kun tehdään heidän adoptointiinsa liittyviä päätöksiä; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että lapsen oikeus ilmaista vapaasti mielipiteensä ja saada se huomioon otetuksi ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti pannaan täytäntöön sellaisena kuin se on vahvistettu perusoikeuskirjan 24 artiklassa;

2.  toteaa, ettei unionissa ole jäsenvaltioissa annettujen kansallisten adoptiopäätösten automaattisen vastavuoroisen tunnustamisen järjestelmää ja että tämä estää perheiden vapaata liikkuvuutta; korostaa, että on ehdottoman välttämätöntä varmistaa oikeusvarmuus ja vastavuoroisen tunnustamisen ja keskinäisen luottamuksen periaatteiden tunnustaminen jäsenvaltioissa tapahtuneiden adoptioiden rajatylittävän tunnustamisen alalla, jotta voidaan turvata vanhempien ja lasten oikeudet noudattaen ja edistäen samalla unionin kansalaisuutta koskevia unionin säännöksiä ja määräyksiä sekä perusoikeuskirjan määräyksiä; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että liikkumis- ja oleskeluvapauden käyttäminen ei vaaranna oikeutta perhe-elämään;

3.  toteaa, että lapsen edun suojelemisen varmistamiseksi tarvitaan eurooppalaisten tuomareiden tehostettua yhteistyötä tällä alalla;

4.  kehottaa jäsenvaltioita välttämään raskasta byrokratiaa sellaisten maiden välisten adoptioiden tunnustamisessa, jotka jo on tunnustettu toisessa jäsenvaltiossa, jotta voidaan varmistaa vuoden 1993 Haagin yleissopimuksen asianmukainen täytäntöönpano; kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan muita kuin sopimusvaltioita liittymään vuonna 1993 tehtyyn Haagin yleissopimukseen, mikä takaisi, että kaikki lapset ja muut osalliset sidosryhmät hyötyvät oikeuksistaan ja näiden oikeuksien takuuna olevista menettelyjä koskevista vähimmäisvaatimuksista ja ajoituksesta, sekä auttaisi välttämään takeiltaan heikompia rinnakkaisia järjestelmiä;

5.  kehottaa jäsenvaltioita tarvittaessa varmistamaan 15 artiklan, joka koskee asian siirtämistä paremmin asian käsittelyyn soveltuvaan tuomioistuimeen, sekä 55 artiklan, joka koskee tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa 27. marraskuuta 2003 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2201/2003 tarkoitetuissa vanhempainvastuuta koskevissa tapauksissa sovellettavia yhteistyöperiaatteita, täyden ja tosiasiallisen täytäntöönpanon, jotta parannetaan lapsen edun suojelua ja jäsenvaltioiden välistä koordinointia ja yhteistyötä;

6.  katsoo, että 'tavanomaisen asuinpaikan' ja 'lapsen edun' määrittelemiseksi olisi laadittava yhteiset vähimmäisvaatimukset;

7.  kehottaa jäsenvaltioita keräämään säännöllisesti tilastoja tapauksista, joissa lapsi on toisen jäsenvaltion kansalainen ja hänet otetaan huostaan tai adoptoidaan;

8.  kehottaa jäsenvaltioita edistämään erityiskoulutuksen antamista sosiaalityöntekijöille, tuomareille, juristeille ja muille viranomaisille, jotka osallistuvat valtioiden rajat ylittävien lasten adoptointimenettelyjen käsittelyyn, jotta varmistetaan, että heillä on tarvittavat tiedot ja taidot, jotka liittyvät lasten oikeuksien suojeluun unionin ja jäsenvaltioiden tasolla;

9.  kehottaa jäsenvaltioita panemaan järjestelmällisesti täytäntöön vuonna 1963 tehdyn, konsulisuhteita koskevan Wienin yleissopimuksen määräykset käsitellessään suostumukseen perustumattomia, tietyiltä osiltaan rajatylittäviä adoptioita sekä varmistamaan, että asian käsittelyyn osallistuneet vanhempien alkuperämaan viranomaiset ovat saaneet tarvittavat tiedot viipymättä aivan menettelyjen alusta alkaen ja koko prosessin keston aikana, myös lapsen kuulemisista, ja että heillä on asianmukaiset mahdollisuudet tutustua menettelyihin ja niihin liittyviin asiakirjoihin; korostaa, että on tärkeää varmistaa, että tarvittaessa saatavilla on asianmukainen tulkkaus ja oikeusapu;

10.  toteaa, että vaikka suostumukseen perustumattomat adoptiot on pääasiallisesti tarkoitettu lasten suojelemiseen väärinkäytöksiltä tai vakavalta laiminlyömiseltä, niillä on myös vakavia vaikutuksia sekä biologisiin vanhempiin että adoptoitaviin lapsiin; korostaa, että vaikka tämäntyyppisessä adoptiossa turvataan lapsen etu kaikissa tapauksissa ja vaikka adoptiota arvioidaan tapauskohtaisesti ja lapsen oikeutta tulla kuulluksi kunnioitetaan, se on valittava vasta viimeisenä keinona ja sen käyttö on rajoitettava erityisen poikkeuksellisiin ja hyvin perusteltuihin tapauksiin, joissa kaikki asianmukaiset toimenpiteet biologisen perheen tukemiseksi on käytetty loppuun; kehottaa jäsenvaltioita edistämään ja/tai vahvistamaan ja parantamaan tällaisia tukitoimenpiteitä;

11.  kiinnittää komission, neuvoston ja jäsenvaltioiden huomiota joissakin jäsenvaltioissa sovellettavien, suostumukseen perustumattomia adoptioita koskevien tiukkojen käytäntöjen mahdollisiin vahingollisiin vaikutuksiin biologisiin vanhempiin ja adoptoituihin lapsiin; kehottaa komissiota ehdottamaan suunnitellun asetuksen (EY) N:o 2201/2003 uudistamisen yhteydessä asianmukaisia toimenpiteitä, joilla puututaan tällaisiin käytäntöihin; kiinnittää komission, neuvoston ja jäsenvaltioiden huomiota myös suostumukseen perustumattomasta pitkäaikaisesta sijaisperheeseen sijoittamisesta aiheutuviin vahingollisiin vaikutuksiin ja toteaa, että tällainen sijoittaminen on vastoin ainakin joissakin jäsenvaltioissa omaksuttua periaatetta, jonka mukaan sijaisperheeseen sijoittamisen olisi oltava väliaikainen ratkaisu;

12.  kehottaa jäsenvaltioita adoptiotapauksissa, joissa kyse on lapsista, jotka ovat menettäneet molemmat vanhempansa, ja adoptiotapauksissa, joissa ei ole saatu biologisten vanhempien suostumusta, hyväksymään rajat ylittäville adoptiomenettelyille vähimmäiskeston ja varmistamaan, että molempien biologisten vanhempien sukulaisia harkitaan lapsen pysyviksi huoltajiksi ennen kuin lopullinen päätös huoltajuudesta tehdään; toteaa, että tämä ei kuitenkaan saisi rajoittaa mahdollista lapsipuolen adoptoinnin asettamista etusijalle; kiinnittää tässä yhteydessä huomiota kansainvälisiin standardeihin ja muistuttaa YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 8 ja 20 artiklasta;

13.   muistuttaa, pitäen mielessä monikielisyyden ja kulttuurisen monimuotoisuuden säilyttämisen tärkeyden, että adoptoiduilla tai huostaan otetuilla lapsilla on oltava riittävät yhteydet alkuperäiseen kulttuuriinsa eivätkä he saa menettää äidinkieltään ja erityisesti että biologisilla vanhemmilla on oltava oikeus riittävän usein tapahtuviin tapaamisiin, joissa käytetään heidän omaa kieltään, ellei tällaisen yhteydenpidon osoiteta vahingoittavan lapsen etua kuten tapauksissa, joissa aikaisemmin on esiintynyt väkivaltaa tai väärinkäytöksiä;

14.  kehottaa adoptiomenettelyihin osallistuvia jäsenvaltioiden viranomaisia pyrkimään kaikin tavoin siihen, että sisaruksia ei eroteta toisistaan; muistuttaa tässä yhteydessä YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 8 artiklasta, jossa korostetaan hallitusten velvollisuutta kunnioittaa ja suojella lasten identiteettiä, myös heidän sukulaissuhteitaan;

15.  toteaa, että tapauksissa, joissa molemmat vanhempansa menettäneen lapsen katsotaan olevan hyväksyttävissä adoptoitavaksi, tai pakkoadoption tapauksissa, joissa ei ole saatu biologisten vanhempien suostumusta, molempien osallisten jäsenvaltioiden sosiaalityöntekijöiden on arvioitava laajennetun perheen jäsenten soveltuvuutta sijaisvanhemmiksi; toteaa, että tämä ei kuitenkaan saisi rajoittaa mahdollista lapsipuolen adoptoinnin asettamista etusijalle;

16.  kehottaa kohtelemaan eri kansallisuuksia edustavia vanhempia yhdenvertaisesti vanhemman velvollisuutta ja adoptiota koskeviin asioihin liittyvien menettelyjen aikana;

17.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että prosessissa mukana olevien sukulaisten, jotka ovat toisen jäsenvaltion kansalaisia, kaikkia menettelyllisiä oikeuksia noudatetaan, mukaan luettuna oikeusavun tarjoaminen, asiaankuuluva ja oikea-aikainen tiedottaminen kuulemisista, tulkin palvelujen ja kaikkien asian kannalta merkityksellisten asiakirjojen saatavuus heidän omalla kielellään jne.;

18.  kehottaa jäsenvaltiota, jonka sosiaalityöntekijät toteuttavat toisessa jäsenvaltiossa tehtävää adoptointia koskevan tiedonkeruuoperaation, tiedottamaan asiasta kaikille sen maan asiaankuuluville viranomaisille, jossa operaatio toteutetaan;

19.  huomauttaa, että säästöpolitiikka ja menoleikkaukset, joihin komissio on jotkin jäsenvaltiot velvoittanut, heikentävät merkittävästi sosiaalipalvelujen laatua ja saatavuutta; korostaa, että on tärkeää tarjota sosiaalityöntekijöille asiaankuuluvat työolot, jotta he voivat tehdä arviointinsa asianmukaisesti yksittäisissä tapauksissa, ilman minkäänlaisia taloudellisia tai oikeudellisia paineita ja ottaen täysin huomioon lapsen edun ja punniten sitä sekä lyhyellä, keskipitkällä että pitkällä aikavälillä;

20.  korostaa, että perheille tarjottavia tukirakenteita on parannettava; kehottaa näin ollen komissiota ja jäsenvaltioita yhteisrahoittamaan ja edistämään sellaisten kansalaisjärjestöjen muodostamien verkostojen perustamista, jotka tarjoavat apua perheineen toisessa jäsenvaltiossa asuville unionin kansalaisille, jotka tarvitsevat lisäapua lapsen hyvinvointipalvelujen ja paikallisviranomaisten kanssa tekemässään yhteistyössä;

21.  kehottaa jäsenvaltioita antamaan perheväkivallan tai alkoholin tai huumeiden väärinkäytön uhreille, joiden lapset on otettu huostaan, kohtuullisen tilaisuuden toipua täysin ennen kuin tuomioistuin tekee lopullisen adoptiopäätöksen;

22.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan huomioon perheväkivaltaa koskevat valitukset ratkaisevana kriteerinä adoptiotapauksissa, erityisesti valitukset, jotka koskevat sukupuoleen perustuvaa ja/tai seksuaalista lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa, jossa biologiset vanhemmat ovat toimijoina ja/tai syyllistyneet laiminlyöntiin;

23.  kehottaa komissiota siinä tapauksessa, että suostumukseen perustumattomia ja tietyiltä osiltaan rajatylittäviä adoptioita koskevia valituksia esiintyy, suorittamaan vertailututkimuksen analysoidakseen, tehdäänkö tällaisia valituksia vähemmän niissä jäsenvaltioissa, joissa on vahva infrastruktuuri ja hyvin säännelty sijaisperhejärjestelmä sekä muita adoptiota edeltäviä huoltojärjestelmiä;

24.  kehottaa komissiota antamaan kansalaisille lastensuojelua koskevista institutionaalisista järjestelyistä käytännön tietoja sisältäviä selkeitä ja helppokäyttöisiä ohjeita, joissa keskitytään erityisesti adoptointiin ilman vanhempien suostumusta sekä vanhempien oikeuksiin eri jäsenvaltioissa;

25.  kehottaa jäsenvaltioita vaihtamaan tietoja ja toteuttamaan valistuskampanjoita kansalaisten keskuudessa lasten kasvatusta koskevista kulttuuriperinteistä ja säännöistä, joita sovelletaan muissa jäsenvaltioissa, jotta he olisivat tietoisia käytännöistä, jotka saattavat johtaa siihen, että he menettävät vanhempainoikeutensa ja heidän lapsensa annetaan adoptoitaviksi.

LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOSLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)	19.4.2016
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	21 0 8
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Marina Albiol Guzmán, Margrete Auken, Alberto Cirio, Pál Csáky, Rosa Estaràs Ferragut, Eleonora Evi, Peter Jahr, Rikke Karlsson, Jude Kirton-Darling, Notis Marias, Edouard Martin, Roberta Metsola, Marlene Mizzi, Julia Pitera, Gabriele Preuß, Eleni Theocharous, Jarosław Wałęsa, Cecilia Wikström, Tatjana Ždanoka
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Enrique Calvet Chambon, Kostadinka Kuneva, Julia Reda, Sven Schulze, Ángela Vallina
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)	José Blanco López, Martina Dlabajová, Elena Gentile, Zbigniew Kuźmiuk

LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOSASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)	29.11.2016
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	21 2 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Max Andersson, Joëlle Bergeron, Marie-Christine Boutonnet, Jean-Marie Cavada, Kostas Chrysogonos, Therese Comodini Cachia, Mady Delvaux, Rosa Estaràs Ferragut, Lidia Joanna Geringer de Oedenberg, Mary Honeyball, Dietmar Köster, António Marinho e Pinto, Emil Radev, Julia Reda, Evelyn Regner, Pavel Svoboda, Axel Voss, Tadeusz Zwiefka
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Daniel Buda, Angel Dzhambazki, Angelika Niebler, Virginie Rozière, Kosma Złotowski
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)	Mylène Troszczynski