MIETINTÖ oikeasta rahoitusvalikoimasta Euroopan alueille: rahoitusvälineet ja avustukset EU:n koheesiopolitiikassa

31.3.2017 - (2016/2302(INI))

Aluekehitysvaliokunta
Esittelijä: Andrey Novakov
Lausunnon valmistelija (*):
Eider Gardiazabal Rubial, budjettivaliokunta
(*)  Valiokuntien yhteistyömenettely – työjärjestyksen 54 artikla

Menettely : 2016/2302(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari :  
A8-0139/2017
Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
A8-0139/2017
Hyväksytyt tekstit :

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

oikeasta rahoitusvalikoimasta Euroopan alueille: rahoitusvälineet ja avustukset EU:n koheesiopolitiikassa

(2016/2302(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen XVIII osaston,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 349 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä sekä Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä ja neuvoston asetuksen 1083/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013[1] ja tämän asetuksen asianomaisiin artikloihin liittyvät delegoidut säädökset ja täytäntöönpanosäädökset,

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastosta ja Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitetta koskevista erityissäännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1080/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1301/2013[2],

–  ottaa huomioon Euroopan sosiaalirahastosta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1081/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1304/2013[3],

–  ottaa huomioon koheesiorahastosta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1084/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1300/2013[4],

–  ottaa huomioon Euroopan strategisten investointien rahastosta, Euroopan investointineuvontakeskuksesta ja Euroopan investointihankeportaalista sekä asetusten (EU) N:o 1291/2013 ja (EU) N:o 1316/2013 muuttamisesta – Euroopan strategisten investointien rahasto – 25. kesäkuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/1017[5],

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman Euroopan alueellisesta yhteistyöstä – parhaat käytänteet ja innovatiiviset toimet[6],

–  ottaa huomioon 28. lokakuuta 2015 antamansa päätöslauselman koheesiopolitiikasta ja Eurooppa 2020 -strategian arvioinnista[7],

–  ottaa huomioon 9. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman investoimisesta työpaikkoihin ja kasvuun: unionin taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden edistäminen[8],

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan lausunnon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnöstä ”Euroopan investointipankin vuosikertomuksesta 2014”[9],

–  ottaa huomioon 14. joulukuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Investoinnit työpaikkoihin ja kasvuun – Euroopan rakenne- ja investointirahastojen vaikutusten maksimointi” (COM(2015)0639),

–  ottaa huomioon 26. marraskuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Euroopan investointiohjelma” (COM(2014)0903),

–  ottaa huomioon 22. tammikuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Suuntaviivat valtiontuesta riskirahoitussijoitusten edistämiseksi” (2014/C 19/04)[10],

–  ottaa huomioon 23. heinäkuuta 2014 annetun komission kuudennen taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevän kertomuksen ”Investoiminen työpaikkoihin ja kasvuun” (COM(2014)0473),

–  ottaa huomioon elokuussa 2016 annetun komission yhteenvetokertomuksen ”Euroopan aluekehitysrahastoon (EAKR), Euroopan sosiaalirahastoon (ESR) ja koheesiorahastoon keskittyvä vuosien 2007–2013 koheesiopoliittisten ohjelmien jälkiarviointi”,

–  ottaa huomioon 30. lokakuuta 2014 annetun komission kertomuksen unionin yleisestä talousarviosta tuetuista rahoitusvälineistä 31. joulukuuta 2013 vallinneen tilanteen mukaan varainhoitoasetuksen 140 artiklan 8 kohdan mukaisesti (COM(2014)0686),

–  ottaa huomioon 26. marraskuuta 2015 annetut komission ohjeet ”Guidance for Member States on Article 42(1)(d) CPR – Eligible management costs and fees”,

–  ottaa huomioon 10. elokuuta 2015 annetut komission ohjeet ”Guidance for Member States on CPR_37_7_8_9 Combination of support from a financial instrument with other forms of support”,

–  ottaa huomioon 27. maaliskuuta 2015 annetut komission ohjeet ”Guidance for Member States on Article 37(2) CPR – Ex-ante assessment”,

–  ottaa huomioon 2. heinäkuuta 2014 annetun komission lyhyen oppaan hallintoviranomaisille ”Financial instruments in ESIF programmes 2014-2020”,

–  ottaa huomioon marraskuussa 2016 annetun komission yhteenvetokertomuksen ”Financial instruments under the European Structural and Investment Funds. Summaries of the data on the progress made in financing and implementing the financial instruments for the programming period 2014-2020 in accordance with Article 46 of Regulation (EU) No 1303/2013 of the European Parliament and of the Council”,

–  ottaa huomioon joulukuussa 2015 annetun komission yhteenvetokertomuksen ”Summary of data on the progress made in financing and implementing financial engineering instruments for the programming period 2014-2020 in accordance with Article 46 of Regulation (EU) No 1303/2013 of the European Parliament and of the Council”,

–  ottaa huomioon syyskuussa 2014 annetun komission yhteenvetokertomuksen ”Summary of data on the progress made in financing and implementing financial engineering instruments reported by the managing authorities in accordance with Article 67(2)(j) of Council Regulation (EC) No 1083/2006”,

–  ottaa huomioon 13. marraskuuta 2015 julkaistun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Activities relating to financial instruments – Liite asiakirjaan ”Komission kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle unionin yleisestä talousarviosta tuetuista rahoitusvälineistä 31. joulukuuta 2015 vallinneen tilanteen mukaan varainhoitoasetuksen 140 artiklan 8 kohdan mukaisesti” (SWD(2015)0206),

–  ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 19/2016 ”EU:n talousarvion toteuttaminen rahoitusvälineiden avulla – ohjelmakaudelta 2007–2013 saatujen kokemusten hyödyntäminen”,

–  ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 5/2015 ”Ovatko rahoitusvälineet menestyksekkäitä ja lupaavia maaseudun kehittämisen välineitä?”,

–  ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 16/2014 ”Alueellisia investointikehyksiä koskevien avustusten ja rahoituslaitosten myöntämien lainojen yhdistämisen vaikuttavuus EU:n ulkopolitiikan tukemisen kannalta”,

–  ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 2/2012 ”Euroopan aluekehitysrahaston osarahoittamat rahoitusvälineet pk-yrityksille”,

–  ottaa huomioon 14. lokakuuta 2015 annetun alueiden komitean lausunnon ”Paikallis- ja aluekehitystä tukevat rahoitusvälineet”,

–  ottaa huomioon maaliskuussa 2013 julkaistun Euroopan investointipankin loppuraportin ”Financial Instruments: A Stock-taking Exercise in Preparation for the 2014-2020 Programming Period”,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin sisäasioiden pääosaston politiikkayksikön B (rakenne- ja koheesiopolitiikka) teettämän lokakuussa 2016 julkaistun tutkimuksen ”Financial instruments in the 2014-2020 programming period: first experiences of Member States”,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin sisäasioiden pääosaston politiikkayksikön B (rakenne- ja koheesiopolitiikka) teettämän maaliskuussa 2016 julkaistun tutkimuksen ”Review of the Role of the EIB Group in European Cohesion Policy”,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun toukokuussa 2016 julkaiseman katsauksen ”Challenges for EU cohesion policy: Issues in the forthcoming post-2020 reform”,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun syyskuussa 2015 julkaiseman Faktatietoja-julkaisun ”Cohesion Policy implementation in the EU28”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön sekä aluekehitysvaliokunnan ja budjettivaliokunnan sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnot (A8-0139/2017),

A.  ottaa huomioon, että monivuotisen rahoituskehyksen väliarviointi/tarkistus ja ohjelmakauden 2014–2020 puolivälin lähestyminen on herättänyt keskustelun siitä, millaiseen avustusten ja rahoitusvälineiden yhdistelmään EU:n talousarviosta investoidaan vuoden 2020 jälkeisen kauden aikana;

B.  ottaa huomioon, että koontiasetusta koskeva ehdotus on ainoa mahdollisuus parantaa nykyisellä ohjelmakaudella sovellettavaa järjestelmää keskipitkällä aikavälillä;

C.  toteaa, että termi ”rahoitusvälineet” kattaa monia erilaisia välineitä ja että niiden arviointi sekä niiden käyttöä koskeva päätöksenteko edellyttävät jatkuvaa, yksityiskohtaista ja tapauskohtaisesti tehtävää analysointia, joka liittyy paikallis- ja aluetalouden tai kyseessä olevan kohderyhmän erityistarpeiden arviointiin;

Ohjelmakausi 2007–2013 – luotettavat investoinnit avustusten ja rahoitusvälineiden avulla

1.  toteaa, että vaikka rahoitusvälineet suunniteltiin ennen rahoitus- ja talouskriisiä eivätkä ne toimineet hyvin talouskriisin olosuhteissa, komission kertomus tarjoaa vahvaa näyttöä siitä, että Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI-rahastot) investoinnit avustusten ja rahoitusvälineiden kautta tuottivat kestäviä vaikutuksia ja näkyviä tuloksia EU:n alueilla, ja toteaa, että investointeja on tehty 347,6 miljardin euron arvosta, kansallista yhteisrahoitusta ja muuta vipuvaikutusta lukuun ottamatta;

2.  pitää myönteisinä Euroopan investointipankin (EIP) nykyisen koheesiopolitiikan toimia, jotka näkyvät vuosikertomuksissa ja toimialakertomuksissa, joissa tuodaan esiin niiden vaikutus pk-yrityksiin ja markkina-arvoltaan keskisuuriin yrityksiin, infrastruktuuriin, tutkimukseen ja innovointiin, ympäristöön, energiaan ja maatalouteen; toteaa, että koheesiopolitiikkaa tukeva EIP:n lainananto ohjelmakaudella 2007–2013 oli arviolta 147 miljardia euroa eli noin 38 prosenttia kaikesta EU:n lainanannosta;

Ohjelmakausi 2014–2020 – käännekohta investoinneissa ERI-rahastojen avulla

3.  pitää myönteisenä, että vuosina 2014–2020 EU:n odotetaan investoivan 454 miljardia euroa ERI-rahastojen kautta ja että kansallisen yhteisrahoituksen avulla avustusten ja rahoitusvälineiden muodossa tehtävien investointien määrän odotetaan nousevan 637 miljardiin euroon;

4.  toteaa, että rahoitusvälineiden (muun muassa mikroluotot, lainat, vakuudet, omaehtoinen pääoma ja riskipääoma) määrä on kasvanut ja laatu kohentunut koheesiopolitiikan alaisen yhteistyössä toteutetun hallinnoinnin myötä; korostaa, että tähän suuntaukseen on kaksi pääasiallista syytä – ohjelmakausi 2007–2013 tarjosi arvokkaita kokemuksia ja opetuksia ERI-rahastojen täytäntöönpanosta avustusten ja rahoitusvälineiden kautta, kun taas vuosien 2014–2020 monivuotinen rahoituskehys kuvastaa kriisin jälkeistä tarvetta lisätä rahoitusvälineitä julkisen talouden rajoitusten vuoksi;

5.  toteaa, että Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR), koheesiorahaston ja Euroopan sosiaalirahaston (ESR) rahoitusvälineiden kautta myönnettiin kaudella 2007–2013 rahoitusta yhteensä 11,7 miljardia euroa ja että arvioiden mukaan määrä olisi 20,9 miljardia euroa kaudella 2014–2020, mikä on lähes kaksinkertainen määrä; toteaa, että näin ollen rahoitusvälineiden osuus koheesiopolitiikan 351,8 miljardin euron suuruisista kokonaismäärärahoista olisi kaudella 2014–2020 yhteensä 6 prosenttia verrattuna 3,4 prosenttiin kaudella 2007–2013 myönnetyistä 347 miljardista eurosta;

6.  toteaa, että koheesiorahastosta myönnetyt määrärahat ovat noin 75 miljardia euroa, mikä on 11,8 prosenttia kaikista rahoitusvälineistä myönnetystä rahoituksesta kaudella 2014–2020; suhtautuu myönteisesti määrärahojen lisäykseen 70 miljardista eurosta kaudella 2007–2013 75 miljardiin euroon kaudella 2014–2020; painottaa, että koheesiorahaston määrärahoja ei saisi vähentää ottaen huomioon, että noin 34 prosenttia EU:n väestöstä asuu alueilla, jotka saavat tukea koheesiorahastosta;

7.  panee merkille, että 21 jäsenvaltiota on sitonut yhteensä 5 571,63 miljoonaa euroa rahoitusvälineisiin osana nykyistä monivuotista rahoituskehystä 31. joulukuuta 2015 mennessä ja että näistä varoista 5 005,25 miljoonaa euroa on peräisin Euroopan aluekehitysrahastosta ja koheesiorahastosta;

8.  panee tyytyväisenä merkille, että ratkaisevilla sääntelyä koskevilla muutoksilla rahoitusvälineiden ohjelmasuunnittelussa, täytäntöönpanossa ja hallinnoinnissa, kuten suorat linkit kuhunkin yhteentoista temaattiseen tavoitteeseen, pakollinen ennakkoarviointi, joka mahdollistaa markkinoiden toimintapuutteiden tunnistamisen, sekä räätälöidyt ja yksinkertaistetut rahoitusvälineet ja raportointimekanismit, voi olla merkittävä myönteinen vaikutus koheesiopolitiikan houkuttelevuuteen ja täytäntöönpanonopeuteen, kun niillä vastataan kaudella 2007–2013 esiintyneeseen oikeudelliseen epävarmuuteen; kehottaa kuitenkin varmistamaan, että tehtävät muutokset eivät vaikuta rahoitusvälineiden houkuttelevuuteen eikä täytäntöönpanonopeuteen;

Avustukset ja rahoitusvälineet – interventiologiikka määrittelee rahoitusvalikoiman

9.  korostaa, että vaikka yhteistyössä hallinnoidut ERI-rahastojen avustukset ja rahoitusvälineet, jotka eivät ole tavoite sinänsä, tukevat samoja koheesiopolitiikan tavoitteita, niissä käytetään erilaista interventiologiikkaa ja soveltamista, kun on kyse aluekehityksen, toiminta-alojen ja markkinoiden tarpeista;

10.  toteaa, että hanketyypistä riippuen avustuksilla on rahoitusvälineisiin verrattuna seuraavia vahvuuksia: niillä tuetaan hankkeita, jotka eivät välttämättä tuota tuloja, tarjotaan rahoitusta hankkeille, jotka eri syistä eivät voi vetää puoleensa yksityistä tai julkista rahoitusta, jotka on suunnattu tietyille edunsaajille tai vastaaman tiettyihin ongelmiin tai ensisijaisiin alueellisiin tavoitteisiin, ja niiden käyttö on saadun kokemuksen ja nykyisten valmiuksien vuoksi yksinkertaisempaa; toteaa, että avustuksiin voi toisinaan liittyä seuraavia rajoituksia: vaikeudet hankkeiden laatua ja kestävyyttä koskevien tavoitteiden saavuttamisessa, riski, että ne korvaavat julkisen rahoituksen pitkällä aikavälillä ja potentiaalisia yksityisiä investointeja koskeva syrjäytymisvaikutus, vaikka hankkeet voivat olla uusiutuvia ja tuottaa tuloja lainarahoituksen takaisin maksamiseksi;

11.  toteaa, että rahoitusvälineet tarjoavat etuja, kuten vipu- ja uudistuvuusvaikutuksia, yksityisen pääoman houkuttelua sekä erityisten investointivajeiden kattamista laadukkaiden luottokelpoisten hankkeiden myötä, ja samalla maksimoivat aluepolitiikan täytäntöönpanon tehokkuuden ja vaikuttavuuden; toteaa, että rahoitusvälineisiin liittyy tiettyjä epäkohtia, joiden vuoksi ne saattavat olla ristiriidassa houkuttelevampien kansallisten tai alueellisten ohjelmien kanssa, ja toteaa, että näitä epäkohtia ovat muun muassa seuraavat: hidas täytäntöönpano joillakin alueilla, monimutkaisuus, ERI-rahastoista tuettujen rahoitusvälineiden odotettua pienempi vipuvaikutus sekä joissakin tapauksissa korkeat täytäntöönpanokustannukset ja hallinnointipalkkiot; toteaa, että avustukset ovat investointeja parempi vaihtoehto joillakin politiikan aloilla, esimerkiksi tietyntyyppisissä julkisissa infrastruktuureissa, sosiaalipalveluissa, tutkimus- ja innovointipolitiikassa tai yleensä hankkeissa, jotka eivät tuota tuloja;

12.  korostaa, että interventiologiikka ei ole avustuksia ja rahoitusvälineitä erottava vaan yhdistävä lähestymistapa, jonka avulla avustuksille ja rahoitusvälineille luodaan tasapuoliset toimintaedellytykset, jotta koheesiopolitiikka voi kattaa edunsaajat ja investointivajeet paremmin erilaisten toimenpiteiden avulla; korostaa, että interventiologiikka on alhaalta ylöspäin suuntautuva lähestymistapa ERI-rahastojen ohjelmasuunnittelussa ja että kaikkien jäsenvaltioiden ja alueiden olisi edelleen otettava huomioon paras toteutustapa, kun ne vapaasti vahvistavat rahoitusvälineiden ja avustusten osuuden niiden asianomaisissa toimenpideohjelmissa valittujen painopisteiden edistämiseksi pitäen mielessä, että alue- ja paikallisviranomaiset ovat osallisina ja että niillä on keskeinen asema; palauttaa mieliin, että hallintoviranomaisten on vapaaehtoisesti tehtävä päätös täytäntöönpanoon parhaiten sopivasta rahoitusvälineen tyypistä;

Rahoitusvälineiden tuloksellisuus – haasteet

13.  toteaa rahoitusvälineiden käytön merkityksen koheesiopolitiikan toimissa; panee tyytyväisenä merkille, että rahoitusvälineiden täytäntöönpanon raportointi vuodelta 2015 kertoo edistyksestä nykyisen ohjelmakauden myöhästyneestä alusta huolimatta; toteaa kuitenkin, että ERI-rahastojen rahoitusvälineiden täytäntöönpano on edennyt eri tasolle jäsenvaltioiden välillä ja yksittäisten jäsenvaltioiden sisällä; palauttaa mieliin, että rahoitusvälineiden käytöstä ohjelmakaudella 2007–2013 saatuihin myönteisiin kokemuksiin ja niiden vaikutuksiin liittyy useita niiden tuloksellisuuteen liittyviä kysymyksiä, kuten toimien myöhäinen aloitus, puutteelliset markkina-arviot, alueiden erilaiset käyttöasteet, yleisesti alhaiset maksatusasteet, vähäinen vipuvaikutus, ongelmallinen uusiutuvuus, korkeat hallinnointikustannukset ja -maksut ja liian suuret määrärahat; palauttaa mieliin, että sen jälkeen kun komissio jatkoi rahoitusvälineiden täytäntöönpanon erityisiä määräaikoja, monia havaittuja puutteita lievennettiin vuoteen 2015 mennessä kohdennetuilla toimenpiteillä;

14.  toteaa, että ERI-rahastojen täytäntöönpanon viivästykset voivat vaikuttaa maksatusasteisiin, uusiutuvuuteen ja vipuvaikutukseen, ja että viimeksi mainitun olisi perustuttava kansainvälisten järjestöjen, kuten OECD:n, käyttämään määritelmään ja menetelmiin siten, että erotetaan selvästi toisistaan julkiset ja yksityiset osuudet ja esitetään huolelliset laskelmat kunkin rahoitusvälineen mahdollistamasta vipuvaikutuksesta maittain ja alueittain; palauttaa mieliin, että viivästykset kaudella 2007–2013 ovat vaikuttaneet peruuttamattomasti siihen, että EAKR- ja ESR-rahoitusvälineiden suorituskyky ei ollut optimaalinen; korostaa, että ohjelmakauden myöhäisestä alusta johtuvat täytäntöönpanoviivästykset voivat haitata ERI-rahastojen rahoitusvälineiden toimintaa, mikä voi johtaa virheellisiin arviointipäätelmiin kauden lopussa; kehottaa siksi jäsenvaltioita ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin, joilla lievennetään täytäntöönpanon viivästymiseen kielteisiä vaikutuksia, erityisesti kun on kyse rahoitusvälineiden vähäisen käytön ja vaikutuksen riskistä;

15.  on vakavasti huolestunut siitä suuresta todennäköisyydestä, että maksamattomat laskut kasaantuvat jälleen nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen jälkipuoliskolla, koska sillä voisi olla vakavia vaikutuksia muihin EU:n rahoittamiin toimintapolitiikkoihin;

16.  panee merkille, että unionin eri alueiden välillä on suuria eroja, kun on kyse rahoitusvälineiden, mukaan lukien ERI-rahastojen ja Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR), käytön laajentamisesta, näiden rahastojen ensimmäisistä tuloksista ja lisärahoituksen odotetusta vipuvaikutuksesta sekä muista EU:n rahoittamista rahoitusvälineistä unionin parhaiten menestyvissä talouksissa, mikä heikentää koheesiopolitiikan tavoitteita; painottaa, että tällaisten välineiden yleinen menestys riippuu siitä, kuinka helppoa niiden käyttö on ja millaiset valmiudet jäsenvaltioilla on hallinnoida niiden kautta tehtäviä investointeja, ja että sitä varten on määriteltävä täsmällisiä ja eriteltyjä indikaattoreita, joiden avulla voidaan arvioida näiden välineiden todellisia vaikutuksia koheesiopolitiikkaan;

Yksinkertaistaminen, synergia ja tekninen apu – ratkaisut

17.  panee tyytyväisenä merkille sääntelyn optimointia ja byrokratian vähentämistä koskevat komission toimet; korostaa, että parannuksista huolimatta monimutkaisia kysymyksiä on yhä ja esimerkiksi pitkä käynnistysaika ja tuensaajien hallinnolliset rasitteet eivät rohkaise rahoitusvälineiden käyttöön; kehottaa komissiota tekemään tiivistä yhteistyötä Euroopan investointipankin, Euroopan investointirahaston ja hallintoviranomaisten kanssa, jotta ERI-rahastoista saatavia mikroluottoja, lainoja, vakuuksia, omaehtoista pääomaa ja riskipääomaa voidaan yhdistää aikaisempaa helpommin siten, että samalla varmistetaan saman tasoinen avoimuus, demokraattinen valvonta, raportointi ja valvonta;

18.  toteaa, että erityiset säännökset rajoittavat joustavuutta rahoitusvälineiden kanssa toteutettavissa toimissa; toteaa, että valtiontukisäännöt vaikuttavat erityisen rasittavilta erityisesti silloin, kun avustuksia yhdistetään rahoitusvälineisiin; kehottaa komissiota varmistamaan asianmukaisen valtiontukikehyksen ja tutkimaan edelleen vaihtoehtoja valtiontukisääntöjen noudattamisen yksinkertaistamiseksi kaikilla kolmella tasolla – hallintoviranomaiset, rahastojen varat ja rahoituksen välittäjät; kehottaa varmistamaan valtiontukisäännöissä tasapuoliset toimintaedellytykset kaikille rahoitusvälineille, jotta vältetään tiettyjen rahoituslähteiden erityiskohtelu muihin verrattuna erityisesti pk-yritystuen alalla;

19.  korostaa, että rahoitusvälineiden tuloksellisuuden tarkastukset ovat tärkeitä, mukaan lukien EIP-ryhmän koheesiopolitiikan toimien tarkastus; toteaa, että tarkastustoimet koskevat ERI-rahastojen koko sykliä; kehottaa komissiota ja kansallisia viranomaisia etsimään yksinkertaistamisen ja synergian mahdollisuuksia koko tarkastusprosessissa; kehottaa komissiota keskittymään myös avustusten ja rahoitusvälineiden vertailevaan analyysiin, valmiuksien edelleen kehittämiseen, tarkastusprosessien tarkastusmenetelmiin ja suuntaviivoihin, mikä ei kuitenkaan saisi lisätä edunsaajien taloudellisia ja hallinnollisia rasitteita;

20.  huomauttaa, että avustusten ja rahoitusvälineiden yhdistämisen alalla on tutkimatonta potentiaalia; korostaa, että viranomaisille annettavien ohjeiden lisäksi on yksinkertaistettava ja yhdenmukaistettava entisestään eri ERI-rahastojen yhdistämistä koskevia sääntöjä sekä sääntöjä, jotka koskevat ERI-rahastojen yhdistämistä sellaisten välineiden kuin Horisontti 2020 ja ESIR kanssa; vaatii parempaa sääntelyä selkeillä, johdonmukaisilla ja kohdennetuilla säännöillä, joilla kevennetään sääntelytaakkaa mahdollistamalla edellä mainittu määrärahojen yhdistäminen useammasta kuin yhdestä ohjelmasta samaan rahoitusvälineeseen, mahdollistamalla mikrorahoitusvälineiden yhdistelmien käyttö ESR-toimissa ja yksinkertaistamalla entisestään julkisia hankintoja rahoituksen välittäjien valinnassa sekä yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuushankkeissa; pyytää lisäämään eri strategioiden johdonmukaisuutta; korostaa, että ERI-rahastojen avustusten ja rahoitusvälineiden yhdistäminen muihin rahoituslähteisiin voi tehdä rahoituksen rakenteesta houkuttelevamman edunsaajille ja julkisen ja yksityisen sektorin sijoittajille paremman riskinjaon ja hankkeiden tuloksellisuuden ansiosta, ja auttaa siten välineitä tarjoamaan pitkän aikavälin kasvumahdollisuuksia;

21.  toteaa, että rahoitusvälineiden käyttöä voidaan parantaa investointikumppanuuksien avulla ja että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet parantavat rahoituslähteiden välisiä synergioita ja ylläpitävät tarvittavaa tasapainoa yleisten ja yksityisten etujen välillä; korostaa, että rahoitusvälineiden käyttöä yhdessä paikallisyhteisöjen omien kehittämishankkeiden (CLLD) ja yhdennettyjen alueellisten investointien (ITI) kanssa olisi myös kannustettava;

22.  panee tyytyväisenä merkille nykyiset komission ja EIP-ryhmän fi-compass-foorumin avulla luomat teknisen avun käytännöt; pitää valitettavana, että käytännön tukipalvelut viranomaisille ja erityisesti rahoitusvälineiden, myös ESIR-rahaston, tuensaajille ovat rajallisia, vaikka monilla paikallis- ja alueviranomaisilla on ollut rahoitusvälineiden tehokasta käyttöä koskevia teknisiä vaikeuksia ja valmiudet ja tietotaito ovat puutteellisia; pyytää teknistä tukea, joka olisi kohdennettava erityisesti alueellisille ja paikallisille toimijoille sekä kaikille kumppaneille, mutta huomauttaa, että sitä ei tulisi käyttää kansallisten viranomaisten toiminnan rahoittamiseen; kehottaa lisäksi laatimaan komission ja EIP:n yhteisen teknisen avun suunnitelman, johon sisältyy taloudellista ja muuta kuin taloudellista neuvoa-antavaa toimintaa erityisesti suurten hankkeiden yhteydessä sekä valmiuksien kehittämistä, koulutusta, tukea ja tiedon ja kokemusten vaihtoa; pyytää lisäksi koheesiopolitiikan säännöksiä, rahoitustuotteita, valtiontukea ja julkisia hankintoja koskevan asiantuntemuksen (oikeudellinen neuvonta mukaan lukien) yhdistelmää, joka on suunnattu kansallisille viranomaisille, rahastonhoitajille ja tuensaajille ja korostaa, että on tärkeää välttää päällekkäiset rakenteet;

23.  kehottaa komissiota parantamaan ERI-rahastojen investointien näkyvyyttä ja selventämään, että unioni osallistuu rahoitukseen; pyytää tarjoamaan riittävät ja kattavat tiedot ja tiedonannon EU:n rahoitusmahdollisuuksista, jotka kannustaisivat julkista ja yksityistä sektoria käyttämään näitä mahdollisuuksia ja jotka olisi suunnattu potentiaalisille edunsaajille ja erityisesti nuorille;

Kohti vuoden 2020 jälkeisen kauden oikeaa rahoitusvalikoimaa ja koheesiopolitiikan tulevaisuus

24.  toteaa, että muuttoliikkeeseen ja turvallisuuteen tai meneillään oleviin ja tuleviin poliittisiin muutoksiin EU:ssa liittyvät haasteet eivät saisi vaikuttaa kielteisesti koheesiopolitiikan investointeihin tai sen tavoitteiden ja odotettujen tulosten saavuttamiseen etenkään nykyisen ohjelmakauden jälkeen;

25.  panee merkille, että avustuksilla ja rahoitusvälineillä on omat erityiset roolinsa koheesiopolitiikassa mutta niillä on sama yhdentoista temaattisen tavoitteen mukainen pyrkimys saavuttaa Eurooppa 2020 -strategian viisi yleistavoitetta pyrittäessä kohti älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua; korostaa, että on tarpeen varmistaa, etteivät rahoitusvälineet korvaa avustuksia koheesiopolitiikan tärkeimpänä välineenä, ja korostaa, että on ylläpidettävä rahastojen uusiutuvaa luonnetta, jotta varat voidaan investoida uudelleen niille aloille ja toimille, joita niillä voidaan tukea;

26.  korostaa, että rahoitusvälineillä päästään parempiin tuloksiin suurkaupunkialueilla ja muilla sellaisilla alueilla, joilla on kehittyneemmät rahoitusmarkkinat, kun taas syrjäisisimmillä alueilla ja alueilla, joilla kärsitään korkeasta kokonaistyöttömyysasteesta ja jotka ovat harvaanasuttuja, on vaikeuksia houkutella investointeja ja että avustuksilla ratkaistaan alueellisia rakenneongelmia ja tarjotaan alueellisesti tasapainoista rahoitusta; toteaa, että rahoitusvälineiden menestykseen vaikuttavat useat tekijät ja että yhden kriteerin perusteella on mahdotonta tehdä yleisiä päätelmiä; toteaa, että vuoden 2020 jälkeisessä koheesiopolitiikassa rahoitusvälineiden käyttöä koskevat sitovat tavoitteet eivät ole toteuttamiskelpoinen vaihtoehto; toteaa, että rahoitusvälineiden osuuden lisääminen ei saisi vaikuttaa rahoitukseen, jota ei tarvitse maksaa takaisin, sillä se vaikuttaisi haitallisesti tasapainoon; korostaa, että monilla julkisten politiikkatoimien aloilla avustusten on säilyttävä hallitsevassa asemassa, kun taas rahoitusvälineillä voi olla niitä täydentävä tehtävä, kun noudatetaan täysin asianmukaista ennakkoarviointia ja markkina-analyysia; pyytää, että rahoitusvälineiden käyttöä Interreg-ohjelmissa edistetään entisestään, jotta ne olisivat entistä johdonmukaisempia Euroopan alueellisen yhteistyön tavoitteiden kanssa;

27.  muistuttaa, että ERI-rahastojen varojen käytöstä saatu kokemus osoittaa, että avustusten ja rahoitusvälineiden rahoitusyhdistelmällä pureudutaan maakohtaisiin olosuhteisiin sekä sosiaalisen, taloudellisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden puutteiden korjaamiseen; painottaa, että mikään rahoitusyhdistelmä ei voi olla kaikille sopiva ratkaisu, koska siihen vaikuttavat esimerkiksi seuraavat tekijät: maantieteellinen alue, toimiala, tuensaajan tyyppi ja koko, hallinnollinen valmius, markkinaolosuhteet, kilpailevien välineiden olemassaolo, liiketoimintaympäristö sekä talous- ja finanssipoliittinen kokonaistilanne;

°

°  °

28.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

PERUSTELUT

Määritelmät, ohjelmasuunnittelu ja rahoitusvälineiden täytäntöönpano

EU:n koheesiopolitiikan jakelutavat koostuvat pääasiallisesti avustusten ja rahoitusvälineiden valikoimasta (mikrorahoitus, lainat, vakuudet, oma pääoma ja riskipääoma), jotka investoidaan jäsenvaltioiden kanssa yhteistyössä (mukana kansalliset viranomaiset ja välittäjät) hallinnoitujen tai komission ja EIP-ryhmän keskitetysti hallinnoimien ERI-rahastojen kautta.

Varainhoitoasetuksen 2 artiklan p alakohdan mukaisesti ”rahoitusvälineillä” tarkoitetaan ”unionin rahoitustukia, jotka myönnetään talousarviosta täydentävyyden pohjalta yhden tai useamman unionin toimintapoliittisen tavoitteen edistämiseksi. Tällaiset välineet voivat olla muodoltaan pääomasijoituksia tai oman pääoman luonteisia sijoituksia, lainoja tai vakuuksia taikka muita riskinjakovälineitä, ja niitä voidaan tarvittaessa yhdistää tukiin”.[1]

Ohjelmakausi 2007–2013

Koheesiopolitiikan tulokset vuoden 2008 jälkeisen epävakaan finanssi- ja talouskriisin aikana, olivat vahva osoitus EU:n kyvystä tukea talouden elpymistä ja kasvua koskevia tavoitteita. Komission antamien tietojen mukaan koheesiopolitiikan tulos avustusten ja rahoitusvälineiden avulla oli seuraava: noin 15 miljoonaa osallistui ESR-hankkeisiin ja ‑toimiin, 400 000 suoraa investointia pk-yrityksiin ja tukea 121 400 uudelle yritykselle, 41 600 uutta pitkäkestoista tutkimusalan työpaikkaa ja rahoitusta 94 955 tutkimushankkeeseen, 4 900 kilometriä uusia maanteitä ja 28 500 kilometriä korjattuja maanteitä, 1 100 kilometriä uusia rautateitä ja 4 000 kilometriä korjattuja rautateitä, 3 855 megawattia uusiutuvaa energiakapasiteettia, 8,3 miljoonaa EU:n kansalaista laajakaistayhteyden piiriin ja yli 6,8 miljoonaa EU:n kansalaista, jotka hyötyvät jäteveden käsittelyyn liittyvistä hankkeista[2].

Edellisellä ohjelmakaudella käytettiin EAKR- ja ESR-rahoitusvälineitä. Niitä hyödynsi 25 jäsenvaltiota. EU:ssa perustettiin kaikkiaan 1 025 EAKR- ja ESR-rahoitusvälinettä ja vuonna 2014 nykyisistä toimenpideohjelmista osoitettiin noin 16 miljardia euroa käytettävissä oleviin rahoitusvälineisiin. ERI-rahastojen rahoitusvälineiden rinnalla EU:n talousarviosta rahoitettiin 21 rahoitusvälinettä, joita komissio hallinnoi suoraan tai välillisesti. Kaudella 2007–2013 21 rahoitusvälineeseen osoitettu kokonaissumma oli noin 5,5 miljardia euroa, joka oli kohdennettu muun muassa tutkimukseen, pk-yrityksiin, teollisuuteen, koulutukseen ja kulttuuriin.[3]

Ohjelmakausi 2014–2020

Nykyisellä ohjelmakaudella saatiin aikaan useita parannuksia. Yhteisiä säännöksiä koskevalla asetuksella parannettiin ERI-rahastojen tulosta tukien ja rahoitusvälineiden avulla ja mahdollistettiin rahoitusvälineiden käyttö myös koheesiorahaston, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston ja Euroopan meri- ja kalatalousrahaston (EMKR) kautta[4].

Yhteisiä säännöksiä koskevalla asetuksella säännellään jaetun hallinnoinnin täytäntöönpanoa useiden eri menetelmien avulla. Asetuksen 38 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan nojalla rahoitusta voidaan antaa unionin tasolla perustettuihin rahoitusvälineisiin sekä kansallisella, alueellisella, valtioiden välisellä tai rajat ylittävällä tasolla perustettuihin rahoitusvälineisiin. 38 artiklan 3 kohdan a alakohdassa esitellään valtuutettujen elinten tarjoamat valmiit rahoitusvälineet, jotka täyttävät vakioehdot (pk-yritysten lainan/vakuuden/oman pääoman ehtoiset instrumentit). 38 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti on mahdollista sijoittaa sellaisten olemassa olevien tai vastaperustettujen elinten pääomaan (osakkeisiin), joiden tehtävänä on luoda rahoitusvälineitä loppukäyttäjille. EIP:n, kansainvälisten rahoituslaitosten ja jäsenvaltioiden rahoituslaitosten kaltaiset yksiköt voidaan valtuuttaa toteuttamaan täytäntöönpanotehtäviä. Asetuksen 38 artiklan 4 kohdan c alakohdassa mahdollistetaan laina- ja vakuustuotteiden toimittaminen suoraan hallintoviranomaisten kautta.[5]

Yhteisiä säännöksiä koskevassa asetuksessa on myös uusi luku, joka koskee Euroopan investointipankin roolia koheesiopolitiikassa, EIP:n tehtäviä ja osallistumista, mukaan lukien lainananto, neuvonta ja tekninen apu, valmiuksien kehittäminen ja valtuushallinto. EIP yhteisrahoittaa lainoilla koheesiopolitiikan hankkeita. Lainanantoon kuuluvat suorat lainat, globaalilainat, puitelainat ja rakenneohjelmien lainat. Lainanannon lisäksi EIP neuvoo jäsenvaltioita toimenpideohjelmien perustamisessa. ERI-rahastojen suoran yhteisrahoituksen lisäksi EIP:n lainananto houkuttelee osaltaan muita sijoittajia sijoittamaan heikommassa asemassa olevien alueiden hankkeisiin vähentämällä riskiä. Koheesiopolitiikan tavoitteiden täydentävänä tukena EIP myötävaikuttaa merkittävästi EU:n tason välineiden, kuten Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR), yritysten kilpailukykyä ja pk-yrityksiä koskevan ohjelman (COSME), InnovFin-järjestelmän ja Verkkojen Eurooppa -välineen (CEF) hallinnointiin ja täytäntöönpanoon. EIP:llä on ollut merkittävä neuvoa-antava rooli kansallisten ja paikallisten viranomaisten tukemisessa, kun on pyritty hankkeiden laadun parantamiseen ja erityisesti kun on ollut kyse pääomasijoituksista, lainoista ja lainavakuuksista myös aloilla, jotka liittyvät alueiden ja kaupunkien uudistamiseen ja ympäristöön.[6]

Rahoitusvälineiden tuloksellisuus

Koheesiopolitiikan rahoitusvälineiden tuloksellisuudesta on keskusteltu kauan. Edellisellä ohjelmakaudella saatu näyttö viittaa siihen, että koheesiopolitiikan täytäntöönpanolla on ollut myönteisiä vaikutuksia ja useita etuja. Rahoitusvälineet voivat lisätä ERI-rahastojen vaikutusta ja vipuvaikutusta ja välineiden uudelleenkäytettävyys parantaa unionin investointien tehokkuutta ja vaikuttavuutta. Hankkeet hyötyvät paremmasta laadusta (luottokelpoiset hankkeet), koska investoinnit on maksettava takaisin tulevaisuudessa. Politiikkatoimien toteuttaminen on joustavampaa laajan välinevalikoiman ja yksityissektorin yhteisrahoitukseen osallistumisen ja tietämyksenä jakamisen ansiosta.[7]

Kokemus osoittaa, että ilmeisistä tuloksista ja hyödyistä huolimatta rahoitusvälineet ovat olleet alttiita vajeille ja kärsineet viime aikoina tietyistä seikoista. Ohjelmakaudella 2007–2013 useat EAKR- ja ESR-rahoitusvälineet olivat ylimitoitettuja ja niillä oli alhaiset maksatusasteet. Ohjelmakaudella 2014–2020 tätä ongelmaa lievitetään yhteisillä säännöksillä. Edellisellä ohjelmakaudella yhteistyössä hallinnoiduilla rahoitusvälineillä ei ole oikein onnistuttu houkuttelemaan yksityistä pääomaa. EAKR:n ja ESR:n toimenpideohjelmien kautta tuotetut rahoitusvälineet eivät ole oikein onnistuneet tarjoamaan uudelleenkäytettävää rahoitustukea. Kustannustehokkuus riippuu kustannusten hallinnasta (sijoittajien houkuttelemiseen sekä oikeudellisiin ja tilintarkastuspalveluihin liittyvät kulut) ja palkkiot (palvelujen tarjoamisesta maksettavat korvaukset). Ohjelmakaudelta 2007–2013 saadut kokemukset osoittivat, että hallinnointikustannukset ja -palkkiot olivat korkeita siihen verrattuna, kuinka paljon loppukäyttäjät tosiasiassa saivat rahoitustukea. Komission tiedot osoittivat, että hallintokulut ja -palkkiot olivat 12 prosenttia tuensaajille suoritettavista maksuista. Nykyisellä ohjelmakaudella nämä kustannukset puolitettiin. Eräs rahoitusvälineisiin liittyvä tärkeä kysymys oli vuosina 2007–2013 toteutettu rahoitusvälineiden markkina-arvio, joka oli yleisesti ottaen liian korkea. Kaudella 2014–2020 tämä ongelma ratkaistiin yhteistyössä hallinnoitujen investointien pakollisen ja yksityiskohtaisen ennakkoarvioinnin avulla. Vuosina 2007–2013 EAKR- ja ESR-rahoitusvälineet olivat pirstaloituneita ja paljon pienempiä kuin keskitetysti hallinnoidut rahastot tai yksityiset sijoitusrahastot. Rahoitusvälineiden avulla tehtyjen investointien vipuvaikutuksen laskeminen osoittautui myös ongelmalliseksi siitä syystä, että kansallinen yhteisrahoitus laskettiin mukaan kokonaisvipuvaikutukseen, mikä vääristää niiden suhdetta.[8]

Yhdistetyt komission tiedot vuoden 2015 lopulta toivat esiin rahoitusvälineiden täytäntöönpanoon liittyviä uusia kysymyksiä. Rahoitusvälineiden käyttöönotto koko EU:ssa on ollut hyvin epätasaista. Eräät maat eivät olleet vielä saaneet päätökseen ennakkoarviointeja, kun taas toiset jäsenvaltiot olivat jo investointien toisella kierroksella. Jäsenvaltiot toteuttivat ennakkoarvioinnin ja allekirjoittivat rahoitussopimuksen hyvin eri tahtiin eri puolilla EU:ta – 26 päivästä 637 päivään. Ei ole ajantasaista tietoa siitä, miten edellä mainittujen kysymysten ratkaisemisessa on edistytty, ja tietojen raportoinnissa esiintyvien epäjohdonmukaisuuksien lukumäärä osoittaa, että raportointia on parannettava. Komissio toteutti toimia, joilla parannetaan raportointia kuluvalla ohjelmakaudella, mutta tulosten odotetaan vielä vahvistavan todelliset parannukset.[9]

ERI-rahastojen rahoitusvälineiden ja avustusten sekä niiden yhdistelmien välinen synergia

Euroopan parlamentti on ollut johdonmukainen pyytäessään parempia puitteita ERI-rahastojen väliselle synergialle ja muista investoinneille EU:n talousarvion kautta. Nykyiseen ohjelmakauteen liittyen yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 37 artiklan 7 kohdassa säädetään rahoitusvälineiden yhdistämisestä tekniseen tukeen, korkotukiin ja vakuuspalkkiohyvityksiin yhdellä kertaa. Yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 37 artiklan 8 kohdan mukaisesti on mahdollista luoda rahoitusvälineiden yhdistelmiä muiden ERI-rahastojen ohjelman tai lopullisten edunsaajien tasolla toisen rahoitusvälineen kanssa.[10]

Lopullisten edunsaajien tasolla sovellettavat säännöt tarjoavat neljä vaihtoehtoa: Rahoitusväline voidaan yhdistää samasta tai jostakin toisesta ERI-rahastojen ohjelmasta saatavaan avustukseen (ERI-rahastojen rahoitusväline + ERI-rahastojen tuki); ERI-rahastojen rahoitusväline voidaan yhdistää saman tai jonkin toisen ERI-rahastojen ohjelman rahoitusvälineeseen; ERI-rahastojen ohjelman rahoitusväline voidaan yhdistää unionin tukemaan avustukseen (ERI-rahastojen rahoitusväline + muu kuin ERI-rahastojen tuki); ERI-rahastojen ohjelman rahoitusväline voidaan yhdistää toiseen unionin tukemaan rahoitusvälineeseen (ERI-rahastojen rahoitusväline + muu kuin ERI-rahastojen rahoitusväline).[11]

Edellä mainitut yhdistelmät helpottavat synergiaa. Niiden perusteella ei kuitenkaan vielä voida tehdä johtopäätöksiä, sillä on liian aikaista arvioida kyseisten rahoitusyhdistelmien vaikuttavuutta tai viranomaisille ja tuensaajille koituvaa rasitetta.

ERI-rahastojen avustuksina, rahoitusvälineinä ja synergiana tarjoamien mahdollisuuksien laaja kirjo edellyttää asianmukaista neuvontaa ja teknistä apua, kuten työpajoja, kokemusten vaihtoa, ohjausta, koulutusta, verkkoresursseja, käyttötukea, konferensseja ja seminaareja. Ohjelmakaudella 2007–2013 oli erityisiä teknisen avun toimittamista haittaavia esteitä. Neuvontapalvelujen heikkoon tulokseen olivat osittain syynä ajan puute, tarpeita koskeva yhteisymmärryksen puute, palveluntarjoajan puute, tunnistamattomat tarpeet tai se, että julkisia varoja ei ollut saatavilla.[12]

Kun kyseessä ovat avustukset, hallintoviranomaiset tarjoavat kyseistä tukea, kun taas ERI-rahastojen rahoitusvälineiden avulla toteutetut investoinnit hyödyntävät fi-compass-foorumia. Se otettiin ensimmäistä kertaa käyttöön ohjelmakaudella 2014–2020 ERI-rahastojen hallintoviranomaisten tukemiseksi. Komissio pyrkii tarjoamaan tämän foorumin avulla teknistä apua jäsenvaltioille. Fi-compass-foorumi tarjoaa apua yhtäältä kaikille jäsenvaltioille ja kaikentyyppisille rahoitusvälineille hyvien käytäntöjen jakamisen, verkostoitumisen, koulutuksen ja neuvonnan myötä ja toisaalta vastaamalla sidosryhmien ehdotuksiin, myös rahoitusvälineiden ennakkoarviointeja koskeviin ehdotuksiin.[13]

BUDJETTIVALIOKUNNAN LAUSUNTO (*) (27.3.2017)

aluekehitysvaliokunnalle

oikeasta rahoitusvalikoimasta Euroopan alueille: rahoitusvälineet ja tuet EU:n koheesiopolitiikassa
(2016/2302(INI))

Valmistelija (*): Eider Gardiazabal Rubial

(*)  Valiokuntien yhteistyömenettely – työjärjestyksen 54 artikla

EHDOTUKSET

Budjettivaliokunta pyytää asiasta vastaavaa aluekehitysvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  korostaa, että rahoitusvälineet toimivat tilanteissa, joissa markkinat eivät toimi tai investointitilanne on epätyydyttävä, jotta myös sellaiset hankkeet, jotka eivät saa markkinoilta tarvittavaa tukea, voivat saada rahoitusta; toteaa, että niillä täydennetään tukia, jotta unionin politiikkatavoitteisiin pyritään tehokkaasti, ja ne toimivat liikkeellepanijana lisäinvestoinneille; huomauttaa, että ohjelmakaudella 2014–2020 koheesiopolitiikan mukaista rahoitusvälinetukea voidaan myöntää kaikkiin temaattisiin tavoitteisiin ja kaikille ERI-rahastoille; korostaa, että rahoitusvälineillä ei ole samoja tavoitteita kuin tukijärjestelyillä ja että niillä ei voida rahoittaa tehokkaasti samoja investointeja; korostaa, että Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseksi menestyksekkäästi EU:n tukemien rahoitusvälineiden olisi oltava taloudellisesti kestäviä ja niiden avulla olisi edistettävä tavoitetta älykkäämmästä, vihreämmästä ja osallistavammasta EU:sta; muistuttaa lisäksi, että näiden rahoitusvälineiden tehoa ei voida mitata pelkästään niiden rahoituksellisten vaikutusten arvioinnin perusteella;

2.  painottaa, että Euroopan strategisten investointien rahasto (ESIR) ei saa korvata ERI-rahastoja, vaan sen avulla olisi uudella ja täydentävällä tavalla pyrittävä saavuttamaan Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet luomalla laadukkaita työpaikkoja, edistämällä osallistavaa ja kestävää reaalitalouden kasvua ja luomalla dynaamiset työmarkkinat Eurooppaan sekä vähentämään alueellista eriarvoisuutta ja edistämään yhteenkuuluvuutta;

3.  toteaa, että Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR), koheesiorahaston ja Euroopan sosiaalirahaston (ESR) kautta myönnettiin kaudella 2007–2013 rahoitusta yhteensä 11,7 miljardia euroa ja että arvioiden mukaan määrä olisi 20,9 miljardia euroa kaudella 2014–2020, mikä on lähes kaksinkertainen määrä; toteaa, että näin ollen rahoitusvälineiden osuus koheesiopolitiikan 351,8 miljardin euron suuruisista kokonaismäärärahoista olisi kaudella 2014–2020 yhteensä 6 prosenttia verrattuna 3,4 prosenttiin kaudella 2007–2013 myönnetyistä 347 miljardista eurosta;

4.  toteaa, että koheesiorahastosta myönnetyt määrärahat ovat noin 75 miljardia euroa, mikä on 11,8 prosenttia kaikista rahoitusvälineistä myönnetystä rahoituksesta kaudella 2014–2020; suhtautuu myönteisesti määrärahojen lisäykseen 70 miljardista eurosta kaudella 2007–2013 75 miljardiin euroon kaudella 2014–2020; painottaa, että koheesiorahaston määrärahoja ei saisi vähentää ottaen huomioon, että noin 34 prosenttia EU:n väestöstä asuu alueilla, jotka saavat tukea koheesiorahastosta;

5.  toteaa, että 31. joulukuuta 2015 mennessä vain yksi jäsenvaltio oli ilmoittanut aikomuksestaan yhdistää rahoitusvälinetuen ja avustukset yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 37 artiklan nojalla, ja huomauttaa, että hyvin harvat jäsenvaltiot aikoivat antaa rahoitusta rahoitusvälineeseen yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 38 artiklan 1 kohdan ja 39 artiklan nojalla; toteaa, että rahoitusvälineiden moitteeton soveltaminen aiheuttaa edelleen ongelmia, koska säännöt eivät ole johdonmukaisia (koheesiopolitiikka, valtiontuet, julkisia hankintoja koskevat säännöt), ja katsoo, että on mahdollista löytää enemmän synergioita rahoitusvälineiden ja muuntyyppisten tukien käytön välillä; kehottaa komissiota näin ollen tarkastelemaan uusia tapoja ottaa jäsenvaltiot sekä alue- ja paikallisviranomaiset mukaan, jotta voidaan parantaa rahoitusvälineiden käyttöastetta, helpottaa niiden hyödyntämistä ja lisätä niiden käytön avoimuutta;

6.  panee merkille, että 21 jäsenvaltiota on sitonut yhteensä 5 571,63 miljoonaa euroa rahoitusvälineisiin osana nykyistä monivuotista rahoituskehystä 31. joulukuuta 2015 mennessä ja että näistä varoista 5 005,25 miljoonaa euroa on peräisin Euroopan aluekehitysrahastosta ja koheesiorahastosta;

7.  panee huolestuneena merkille merkittävät viivästykset koheesiopolitiikan toimenpideohjelmien toteutuksessa nykyisen rahoituskehyksen aikana; kehottaa komissiota selvittämään näiden viivästysten syyt ja jäsenvaltioita puuttumaan niihin välittömästi etenkin silloin, kun kyse on hallinto-, todentamis- ja tarkastusviranomaisten nimittämisestä; on vakavasti huolestunut siitä suuresta todennäköisyydestä, että maksamattomat laskut kasaantuvat jälleen nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen jälkipuoliskolla, koska sillä voisi olla vakavia vaikutuksia muihin EU:n rahoittamiin toimintapolitiikkoihin; katsoo, että sellaiset haasteet kuin muuttoliike ja turvallisuus tai nykyinen tai tuleva poliittinen kehitys EU:ssa, kuten Brexitin käytännön vaikutukset, eivät saisi vaikuttaa kielteisesti koheesiopolitiikan avulla tehtyihin investointeihin; korostaa, että on toteutettava kaikki tarvittavat toimet, joilla lievennetään täytäntöönpanon viivästymisen kielteisiä vaikutuksia, erityisesti kun on kyse rahoitusvälineiden vähäisen käytön ja vaikutuksen riskistä; kehottaa komissiota tarjoamaan jäsenvaltioiden alue- ja paikallisviranomaisille räätälöityä teknistä tukea, kun pyritään löytämään tehokkaita keinoja varainhoidon ja valvontajärjestelmien yksinkertaistamiseen ja rahoitusvälineiden tehokkaaseen ja vaikuttavaan käyttöön;

8.  on tyytyväinen sääntelyn optimointia koskeviin komission toimiin; korostaa, että parannuksista huolimatta monimutkaisia kysymyksiä on yhä ja esimerkiksi pitkä käynnistysaika ja tuensaajien hallinnolliset rasitteet eivät rohkaise rahoitusvälineiden käyttöön; kehottaa komissiota tekemään tiivistä yhteistyötä Euroopan investointipankin (EIP) ja Euroopan investointirahaston (EIR) kanssa, jotta ERI-rahastojen mikroluottojen, lainojen, vakuuksien, omaehtoisen pääoman ja riskipääoman saanti on yhtä helppoa kuin avustusten käyttö;

9.  kehottaa komissiota jatkamaan vuosikertomusten esittämistä ja sisällyttämään niihin konkreettista tietoa rahoitusvälineiden rahoittamisesta ja täytäntöönpanosta ohjelmakaudella 2014–2020 sekä nostamaan esille alueet, joilla tarvitaan parannuksia, ja antamaan ohjelman arviointiin perustuvia suosituksia kohtuullisen ajan kuluessa;

10.  painottaa, että tarvitaan enemmän komission asiantuntijaryhmien, kuten Euroopan rakenne- ja investointirahastoja käsittelevän asiantuntijaryhmän (EGESIF), järjestämiä tiedotustilaisuuksia hallintoviranomaisille, jotta varmistetaan tietojen parempi kattavuus raportoinnissa, tarjotaan neuvoja huomattavia viivästyksiä ohjelmien täytäntöönpanossa aiheuttavien seikkojen torjumiseksi sekä helpotetaan kokemusten vaihtoa ja kannustetaan noudattamaan hyviä käytänteitä ohjelmien täytäntöönpanossa sen välttämiseksi, että kauden 2014–2020 monivuotisen rahoituskehyksen jälkipuoliskolle kertyy runsaasti maksamattomia laskuja;

11.  toteaa, että rahoitusvälineiden käyttö ja rahoitusvälineitä koskevien sääntöjen soveltaminen paikallisella tasolla edellyttää erityisesti Euroopan parlamentin harjoittaman demokraattisen valvonnan varmistamista sekä oikea-aikaista ja avointa raportointia ja vastuuvelvollisuutta; korostaa, että olisi jatkettava niiden sääntöjen yhdenmukaistamista, jotka koskevat eri ERI-rahastojen yhdistämistä. sekä ERI-rahastojen yhdistämistä sellaisten välineiden kuin Horisontti 2020:n ja ESIRin kanssa; uskoo, että varainhoitoasetuksen ja niin kutsutun koontiasetuksen tarkistaminen voisi tarjota mahdollisuuden yhdenmukaistaa rahoitusvälineitä koskevaa raportointia ja siten parantaa mahdollisuuksia arvioida EU:n eri tukimuotojen – erityisesti koheesiorahaston ja ESIRin – tarjoamaa lisäarvoa ja täydentävyyttä; painottaa EU:n talousarvion aktiivisen ja tehokkaan käytön merkitystä ja suhtautuu näin ollen myönteisesti kaikkiin toimiin, joilla vältetään EU:n välineiden päällekkäisyys ja varmistetaan täysi johdonmukaisuus ja synergia;

12.  kehottaa komissiota seuraavaa monivuotista rahoituskehystä koskevaa ehdotusta valmisteltaessa tekemään perinpohjaisen analyysin rahoitusvälineiden käytöstä nykyisen ohjelmakauden alusta alkaen; korostaa, että rahoitusvälinettä arvioitaessa vipuvaikutuksen ulottuvuus ei voi olla ainoa arviointiperuste; on vakaasti sitä mieltä, että unionin eri resurssien yhdistäminen yhdenmukaistettujen hallintosääntöjen nojalla voisi auttaa optimoimaan synergioita unionin tasolla saatavilla olevien rahoituslähteiden välillä; kannustaa komissiota pohtimaan asianmukaista tasapainoa avustusten ja rahoitusvälineiden välillä seuraavan rahoituskehyksen yhteydessä ja korostaa, että rahoitusvälineiden yhä lisääntyvä käyttö ei saisi johtaa EU:n talousarvion pienentämiseen;

13.  tähdentää, että ESIRin ja ERI-rahastojen synergiat ja täydentävyydet ovat olennaisen tärkeitä, jotta voidaan hyödyntää niiden täyttä potentiaalia ja maksimoida investointien vaikutukset jäsenvaltioissa ja niiden alueilla; panee merkille komission suuntaviivat ESIRin ja ERI-rahastojen yhdistämiseksi, mutta korostaa edelleen olemassa olevia ongelmia, jotka koskevat valintakriteerejä, raportointiaikatauluja ja valtiontukia koskevien sääntöjen soveltamista, jotka ovat niiden yhdistetyn käytön esteenä; suhtautuu myönteisesti mahdollisuuteen käsitellä näitä ongelmia enemmän komission ehdotuksissa varainhoitoasetuksen tarkistamisesta ja ESIR 2.0:n perustamisesta;

14.  muistuttaa, että unionin alueiden sosiaalisen ja taloudellisen lähentymisen olisi oltava jatkossakin koheesiopolitiikan tärkein painopiste; huomauttaa, että tarkoituksenmukaisimman rahoitusyhdistelmän valinnassa olisi myös arvioitava sitä, kuinka eri välineet vaikuttavat alueiden välisten erojen vähentämiseen.

LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

6.3.2017

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

28

2

1

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Jonathan Arnott, Jean Arthuis, Richard Ashworth, Reimer Böge, Lefteris Christoforou, Gérard Deprez, José Manuel Fernandes, Eider Gardiazabal Rubial, Esteban González Pons, Ingeborg Gräßle, Monika Hohlmeier, Bernd Kölmel, Vladimír Maňka, Siegfried Mureşan, Liadh Ní Riada, Jan Olbrycht, Paul Rübig, Jordi Solé, Patricija Šulin, Indrek Tarand, Tiemo Wölken, Stanisław Żółtek

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Jean-Paul Denanot, Anneli Jäätteenmäki, Andrey Novakov, Tomáš Zdechovský

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Inés Ayala Sender, Olle Ludvigsson, Ulrike Rodust, Birgit Sippel, Kathleen Van Brempt

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

28

+

ALDE

Jean Arthuis, Gérard Deprez, Anneli Jäätteenmäki

ECR

Bernd Kölmel

GUE/NGL

Liadh Ní Riada

PPE

Reimer Böge, Lefteris Christoforou, José Manuel Fernandes, Esteban González Pons, Ingeborg Gräßle, Monika Hohlmeier, Siegfried Mureşan, Andrey Novakov, Jan Olbrycht, Paul Rübig, Patricija Šulin, Tomáš Zdechovský

S&D

Inés Ayala Sender, Jean-Paul Denanot, Eider Gardiazabal Rubial, Olle Ludvigsson, Vladimír Maňka, Ulrike Rodust, Birgit Sippel, Kathleen Van Brempt, Tiemo Wölken

Verts/ALE

Jordi Solé, Indrek Tarand

2

-

EFDD

Jonathan Arnott

ENF

Stanisław Żółtek

1

0

ECR

Richard Ashworth

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

MAATALOUDEN JA MAASEUDUN KEHITTÄMISEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (1.3.2017)

aluekehitysvaliokunnalle

oikeasta rahoitusvalikoimasta Euroopan alueille: rahoitusvälineet ja tuet EU:n koheesiopolitiikassa
(2016/2302(INI))

Valmistelija: Miguel Viegas

EHDOTUKSET

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta pyytää asiasta vastaavaa aluekehitysvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A.  katsoo, että yhteisen maatalouspolitiikan toinen pilari (maaseudun kehittäminen) on olennaisen tärkeä, kun pyritään säilyttämään ja vahvistamaan sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta, ja sitä on siksi jatkettava vuoden 2020 jälkeen sekä suojeltava ja vahvistettava seuraavalla YMP-uudistuskierroksella;

B.  ottaa huomioon, että maaseutualueet ovat usein eristyksissä ja kärsivät puutteista, jotka heikentävät infrastruktuurin ja maataloustuotannon kehittämistä; katsoo, että on otettava huomioon eri alueiden omat erityispiirteet, ominaisuudet ja erot sekä tarve tehdä pienistä ja keskikokoisista tiloista kilpailukykyisempiä ja kannattavampia, jotta kannustetaan yrittäjyyteen ja työpaikkojen luomiseen sekä hillitään maaseudun väestökatoa ja väestön ikääntymistä;

C.  katsoo, että perinteistä eurooppalaista tuotantomallia olisi edistettävä ja tuettava sen siirtyessä kohti innovatiivisia, resurssitehokkaita ja ilmastonmuutokseen mukautettuja tuotantotapoja pienten ja keskisuurten perheviljelmien pohjalta maatalouden elinvoimaisuuden sekä sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden varmistamiseksi;

D.  ottaa huomioon, että joillakin alueilla, kuten vuoristoalueilla ja saarilla, maatalous on pääelinkeino ja sen kehittäminen on ehdottoman tärkeää alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoitteiden saavuttamiseksi;

E.  ottaa huomioon, että unionin koheesiopolitiikalla on merkittävä rooli, kun pyritään sosiaaliseen, taloudelliseen ja alueelliseen yhteenkuuluvuuteen sekä monimuotoiseen maatalouteen;

F.  toteaa, että maatalousalan nykyinen kriisi, kannattavuuden puute, tulonmenetykset ja hintojen epävakaisuuden lisääntyminen, joka johtuu tulojen epätasaisuudesta koko elintarvikeketjussa, aiheuttivat 2,4 miljoonan maatilan lopettamisen unionissa vuosina 2005–2010 ja että useimmat maatiloista olivat pientiloja ja tämän vuoksi menetettiin suuri määrä työpaikkoja maaseudulla;

G.  katsoo, että tämä ala tarvitsee uusia rakennemuutoksia, jotka parantavat viljelijöiden neuvotteluasemaa toimitusketjussa ja edistävät ja tukevat ilmastonmuutokseen mukautettua ja ympäristöystävällistä tuotantoa, joka parantaa maaperän laatua, säilyttää biologisen monimuotoisuuden ja siten varmistaa unionin pitkän aikavälin elintarviketurvan;

H.  toteaa, että molemmista pilareista (maaseudun kehittäminen ja suorat tuet) saatavan tuen lisäksi ala tarvitsee erilaisten välineiden, myös rahoitusvälineiden ja avustuksien, yhdistelmää;

I.  ottaa huomioon, että vaikka joidenkin mielestä rahoitusvälineitä olisi käytettävä erityisesti vähemmän kehittyneillä alueilla niiden kehityspotentiaalin vapauttamiseksi, niin todellisuudessa yksityisen sektorin osallistumishalu on melko vähäistä, koska näillä alueilla on niukasti taloudellisesti kannattavia hankkeita;

1.  korostaa Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston roolia ja potentiaalisia etuja, joita sen rahoitusvälineet voivat tarjota maatalousyrityksille ja maaseudun mikro- ja pk-yrityksille lainojen, takuiden tai pääoman muodossa, millä voidaan parantaa lainansaantia pitäen kuitenkin mielessä varovaisen lainanannon periaatteet;

2.  toteaa silti, että näiden välineiden tarjoaman vipuvaikutuksen täyttä potentiaalia ei ole hyödynnetty;

3.  huomauttaa, että monessa tilanteessa kannattavuuden puute ja maan hankkimisen vaikeus luotonsaannin vaikeuden lisäksi estävät erityisesti nuoria viljelijöitä, pienviljelijöitä ja vasta toimintansa aloittaneita viljelijöitä sekä maaseudun pk-yrityksiä tekemästä investointeja joko korkeiden kustannusten tai rahoitusjärjestelmän vaatimien takuiden vuoksi, mikä vaikeuttaa innovointia ja kilpailukykyä sekä maatiloilla että laajemmin maaseututaloudessa;

4.  korostaa, että rahoitusvälineet ja avustukset on koordinoitava tehokkaasti erityisesti maatalousalan innovointiin tehtävien investointien vauhdittamiseksi, ja kehottaa ryhtymään toimiin, joilla helpotetaan nuorten viljelijöiden ja pientilojen luotonsaantia;

5.  toteaa, että tähän saakka YMP:n rahoitusvälineiden käyttö on ollut vähäistä, ja kehottaa harkitsemaan lisätoimia, joilla varmistetaan, että näiden välineiden kautta saatavilla olevat mahdollisuudet soveltuvat paremmin maatalousalalle, sekä edelleen yksinkertaistamaan menettelyjä; katsoo kuitenkin, että on otettava huomioon huomattavat lainat, joita viljelijät jo ovat ottaneet täydentämään toisesta pilarista saatuja varoja;

6.  toteaa, että monimutkaiset säännöt vähentävät maatalousalan rahoituksen houkuttelevuutta, ja korostaa, että kohtuulliset ehdot ovat tarpeen aiheettoman hallinnollisen taakan välttämiseksi;

7.  katsoo siksi, että rahoitusvälineisiin liittyvää tiedottamista ja koulutusta olisi tarjottava aluetasolla, jotta voidaan lisätä tietoa näistä rahoitusvaihtoehdoista, ja korostaa, että jäsenvaltioilla ja alueviranomaisilla on keskeinen rooli näiden vaihtoehtojen mahdollistamisessa ja niistä tiedottamisessa maaseutuyhteisöille, viljelijöille ja pk-yrityksille ja kannustamisessa parhaiden käytäntöjen vaihtoon;

8.  kannustaa alue- ja paikallisviranomaisia osallistumaan laajemmin varojen jakamiseen ja käyttöön, mikä on olennaista viljelijöiden aseman parantamiseksi, ja toistaa pitävänsä LEADER-ohjelmaa tässä yhteydessä tärkeänä;

9.  panee merkille avustusten ja rahoitusvälineiden vahvuudet ja heikkoudet sekä sen, mitä niiden saatavuus, monimutkaisuus, riskit, täytäntöönpanokustannukset sekä sovellettavuus merkitsevät alalle, kun vastataan erityisiin haasteisiin tai tavoitellaan laajempia kehitystavoitteita;

10.  korostaa näiden välineiden täydentävää luonnetta suhteessa tulotukeen ja pitää tarpeellisena varmistaa, että rahoitusvälineillä ei korvata tukia, koska se olisi erittäin haitallista maataloudelle ja maaseutuympäristölle; korostaa, että avustusten rahoittaminen on jatkossakin olennaisen tärkeää maaseuturahaston tavoitteiden saavuttamiseksi, mikä tarkoittaa, että avustuksia ja rahoitusvälineitä on sovellettava maaseudun kehittämispolitiikassa yhtaikaa ja tasapainoisella tavalla, jotta edistetään hankkeiden tuloksellisuutta;

11.  korostaa, että on tärkeää säilyttää avustusten, rahoitusvälineiden ja takaisin maksettavan tuen yhdistelmä, sillä se on tehokas ja vaikuttava keino, jolla tuetaan maaseudun kilpailukykyä ja yhteenkuuluvuutta;

12.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että vältetään viivytykset maksuissa, joihin viljelijöillä on YMP:n mukaisesti oikeus;

13.  korostaa Euroopan investointipankin (EIP) roolia rahoitusvälineiden kehittämisessä ja toteaa, että EIP on alkanut työskennellä tietyissä jäsenvaltiossa joidenkin lainoittajien kanssa edistääkseen maatalouden sukupolvenvaihdosta;

14.  korostaa, että on tärkeää tiedottaa viljelijöille sekä alue- ja paikallisviranomaisille EIP:n keskeisestä roolista maaseututalouden tukemisessa ja kehittämisessä sekä siitä, kuinka kansallisiin maaseudun kehittämissuunnitelmiin kuuluvia, jo olemassa olevia innovatiivisia rahoitusvälineitä voidaan hyödyntää nuorten viljelijöiden luotonsaannin helpottamiseksi;

15.  kannattaa sitä, että EIP perustaa monen alueen yhteisen maatalouden investointijärjestelyn, joka voi saada rahoitusta maaseudun kehittämisohjelmasta;

16.  kehottaa panemaan nämä välineet täytäntöön siten, että niillä voidaan tukea yksittäisten, yhteisten ja aluekohtaisten perusinfrastruktuurihankkeiden rahoittamista kastelun, kuljetusten, jalostuksen, varastoinnin, markkinoinnin sekä puutarhatalouden ja metsätalouden kehittämisen aloilla, mukaan lukien puutuotteiden ja metsästä saatavien muiden kuin puutuotteiden sekä rajatylittävien hankkeiden, lyhyiden toimitusketjujen, suljettujen tuotantokiertojen sekä viljelijöiden ja heidän osuuskuntiensa toteuttamien markkinointitoimien kehittäminen, maturiteettipohjaisilla rahoitusvälineillä, jotka vastaavat kunkin hankkeen todellisia taloudellisia kustannuksia;

17.  katsoo, että tarvitaan julkisia ja eurooppalaisia tukitoimia, joilla helpotetaan ilmastonmuutosta koskevien maaseudun investointihankkeiden toteuttamista ja niiden rahoituksen saatavuutta unionin ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi;

18.  pitää kyseenalaisena ehdotusta lainoihin turvautumisesta, kun viljelijät ovat pahasti velkaantuneita ja heillä on usein hyvin pienet mahdollisuudet velan takaisinmaksamiseen;

19.  panee merkille viljelijöiden tiukan taloustilanteen, kun elintarvikkeiden hinnat ovat pysyneet alhaisina toisin kuin hinnat kaikilla muilla talouden aloilla;

20.  toteaa erityisesti, että EU:n maanviljelijöiden keskimääräiset vuositulot ovat viime vuosikymmenen aikana polkeneet paikallaan tai jopa pienentyneet, kun taas tuotantokustannukset ovat jatkuvasti kasvaneet ja tilojen velka on suurentunut;

21.  kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan tuotteiden kannattavien vähimmäishintojen tarpeen vakavasti;

22.  katsoo, että viranomaisten arviointivelvollisuuksien vähentämisen sijasta tarvitaan lisää tietoa ja analyyseja, joilla perustellaan rahoitusvälineiden käyttö ja estetään niiden määrittelemätön käyttö ”avoimen šekin” tapaan;

23.  korostaa, että todistuspohjaa on parannettava merkittävästi, jotta voidaan edistää tai edes pyytää rahoitusvälineiden käytön lisäämistä;

24.  korostaa, että unionin koheesiopolitiikalla ja siihen liittyvillä rahoitusvälineillä ja avustuksilla on jatkossakin tuettava toimintalinjoja, joilla edistetään infrastruktuurien, koulujen ja oppilaitosten, terveydenhoidon, sosiaali- ja päivähoitopalvelujen ja nopeiden internetyhteyksien tarjoamista sekä pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) perustamista ja kehittämistä maaseudulla;

25.  toteaa, että maaseudun kehittäminen on todellisuudessa unionin toimintapolitiikkaa, jonka tavoitteena on auttaa unionin maaseutualueita selviämään vaikeuksista, ja siten se on Euroopan yhteenkuuluvuuden keskeinen osatekijä; katsoo siksi, että maaseudun kehittämistä olisi yhteisen maatalouspolitiikan toisena pilarina jatkettava myös vuoden 2020 jälkeen ja sitä varten olisi osoitettava asianmukainen unionin rahoitus eli enemmän kuin tällä hetkellä;

26.  toteaa, että maaseudun kehittämisen alalla toimivien organisaatioiden (kuten paikalliset toimintaryhmät) saattaa olla vaikea saada pankkitakuita, jotka ovat edellytys ennakkomaksujen saamiselle toimintakustannuksista ja toiminnan edistämisestä aiheutuvista kustannuksista; katsoo siksi, että näitä ennakkomaksuja koskevasta takuuohjelmasta olisi hyötyä;

27.  vahvistaa, että on erotettava toisistaan yhtäältä julkishyödykkeisiin, kokonaisten yhteisöjen tai koko yhteiskunnan hyväksi käytettävät julkiset varat ja toisaalta yksityisten tilojen infrastruktuureihin tehtävät investoinnit;

28.  toteaa, että lainojen myöntäminen ja velkojen periminen viljelijöiden ryhmittymältä tai ryhmältä on hallinnollisesti monimutkaista; vaatii siksi virtaviivaista ja yksinkertaistettua lähestymistapaa;

29.  katsoo, että lainat eivät sovellu tietyntyyppisiin maaseudun kehittämistoimenpiteisiin esimerkiksi silloin, kun niistä hyötyvät kokonaiset yhteisöt, kuten yhteisölähtöisen paikallisen kehittämisen (CLLD) tai LEADERin tapauksessa, tai kun niistä hyötyy yhteiskunta yleensä, kuten maatalouden ympäristötoimenpiteiden tapauksessa;

30.  panee merkille, että rakenne- ja koheesiorahastoista rahoitetut laajamittaiset infrastruktuurihankkeet eroavat pienimuotoisemmista investoinneista ja avustuksista, joita annetaan ”pehmeän” infrastruktuurin parantamiseen, esimerkiksi maaperän ennallistamiseen; toteaa, että pienemmät investoinnit voivat olla yhtä tehokkaita tai jopa tehokkaampia ja edullisempia ja että tätä lähestymistapaa on noudatettu muilla vastaavilla menojen aloilla, kuten kehitysavussa ja tulvien torjunnassa;

31.  pitää valitettavana kriisivarauksen vähäistä käyttöä, joka johtuu pääasiassa varainhoitosäännöistä ja erityisesti talousarvion vuotuisperiaatteesta sekä määrärahojen vapauttamista varauksesta koskevasta komission harkintavallasta; kehottaa sen vuoksi ottamaan käyttöön EU:n talousarvion ulkopuolisen kriisivarauksen ja käyttämään sitä kriisinhallintavälineiden rahoituslähteenä.

LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

28.2.2017

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

33

0

6

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

John Stuart Agnew, Clara Eugenia Aguilera García, Eric Andrieu, José Bové, Daniel Buda, Nicola Caputo, Matt Carthy, Viorica Dăncilă, Michel Dantin, Paolo De Castro, Jean-Paul Denanot, Albert Deß, Jørn Dohrmann, Herbert Dorfmann, Luke Ming Flanagan, Beata Gosiewska, Martin Häusling, Anja Hazekamp, Esther Herranz García, Jan Huitema, Peter Jahr, Ivan Jakovčić, Jarosław Kalinowski, Elisabeth Köstinger, Zbigniew Kuźmiuk, Mairead McGuinness, Ulrike Müller, James Nicholson, Marijana Petir, Laurenţiu Rebega, Bronis Ropė, Czesław Adam Siekierski, Tibor Szanyi, Marc Tarabella, Marco Zullo

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Franc Bogovič, Michela Giuffrida, Norbert Lins, Florent Marcellesi, Anthea McIntyre, Sofia Ribeiro, Miguel Viegas

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Pilar Ayuso

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

33

+

ALDE

Jan Huitema, Ulrike Müller

ECR

Beata Gosiewska, Zbigniew Kuźmiuk, Anthea McIntyre, James Nicholson

EFDD

Marco Zullo

GUE/NGL

Matt Carthy, Luke Ming Flanagan, Miguel Viegas

PPE

Franc Bogovič, Daniel Buda, Michel Dantin, Albert Deß, Herbert Dorfmann, Esther Herranz García, Peter Jahr, Jarosław Kalinowski, Elisabeth Köstinger, Mairead McGuinness, Marijana Petir, Sofia Ribeiro, Czesław Adam Siekierski

S&D

Clara Eugenia Aguilera García, Eric Andrieu, Nicola Caputo, Paolo De Castro, Jean-Paul Denanot, Viorica Dăncilă, Michela Giuffrida, Susanne Melior, Tibor Szanyi, Marc Tarabella

0

-

6

0

EFDD

Agnew John Stuart

ENF

Rebega Laurentiu

GUE/NGL

Hazekamp Anja

VERTS/ALE

Bové José, Martin Häusling, Bronis Ropė

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

21.3.2017

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

29

2

2

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Pascal Arimont, Franc Bogovič, Andrea Cozzolino, Rosa D’Amato, Krzysztof Hetman, Marc Joulaud, Constanze Krehl, Andrew Lewer, Louis-Joseph Manscour, Martina Michels, Iskra Mihaylova, Jens Nilsson, Andrey Novakov, Mirosław Piotrowski, Stanislav Polčák, Liliana Rodrigues, Fernando Ruas, Monika Smolková, Ruža Tomašić, Ramón Luis Valcárcel Siso, Matthijs van Miltenburg, Lambert van Nistelrooij, Derek Vaughan, Kerstin Westphal

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Andor Deli, Josu Juaristi Abaunz, Ivana Maletić, Tomasz Piotr Poręba, Julia Reid, Davor Škrlec, Damiano Zoffoli, Milan Zver

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Luigi Morgano

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

29

+

ALDE

Iskra Mihaylova, Matthijs van Miltenburg

ECR

Andrew Lewer, Mirosław Piotrowski, Tomasz Piotr Poręba, Ruža Tomašić

PPE

Pascal Arimont, Franc Bogovič, Andor Deli, Krzysztof Hetman, Marc Joulaud, Ivana Maletić, Andrey Novakov, Stanislav Polčák, Fernando Ruas, Ramón Luis Valcárcel Siso, Milan Zver, Lambert van Nistelrooij

S&D

Andrea Cozzolino, Constanze Krehl, Louis-Joseph Manscour, Luigi Morgano, Jens Nilsson, Liliana Rodrigues, Monika Smolková, Derek Vaughan, Kerstin Westphal, Damiano Zoffoli

Verts/ALE

Davor Škrlec

2

-

EFDD

Rosa D'Amato, Julia Reid

2

0

GUE/NGL

Josu Juaristi Abaunz, Martina Michels

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää