MIETINTÖ resurssitehokkuutta koskevasta aloitteesta: elintarvikejätteen vähentäminen ja elintarviketurvallisuuden parantaminen
28.4.2017 - (2016/2223(INI))
Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta
Esittelijä: Biljana Borzan
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
resurssitehokkuutta koskevasta aloitteesta: elintarvikejätteen vähentäminen ja elintarviketurvallisuuden parantaminen
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon komission tiedonannon ”Kierto kuntoon - Kiertotaloutta koskeva EU:n toimintasuunnitelma” (COM(2015)0614),
– ottaa huomioon komission tiedonannon ”Kohti kiertotaloutta: jätteetön Eurooppa” (COM(2014)0398),
– ottaa huomioon 9. heinäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman resurssitehokkuudesta: siirtyminen kohti kiertotaloutta[1],
– ottaa huomioon 14. lokakuuta 2015 annetun kirjallisen kannanoton 0061/2015 myymättä jääneen syömäkelpoisen ruoan lahjoittamiseen hyväntekeväisyyteen,
– ottaa huomioon 19. tammikuuta 2012 antamansa päätöslauselman toimista ruoan haaskauksen välttämiseksi: strategiat elintarvikeketjun tehostamiseksi EU:ssa[2],
– ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman hyvän kauppatavan vastaisista käytännöistä elintarvikeketjussa[3],
– ottaa huomioon 28. kesäkuuta 2016 annetut neuvoston päätelmät ruokahävikistä ja ruokajätteestä[4],
– ottaa huomioon 15. kesäkuuta 2016 annetun alueiden komitean lausunnon ruokahävikistä[5],
– ottaa huomioon 20. maaliskuuta 2013 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta ”Kansalaisyhteiskunnan panos ruokahävikin ja elintarvikejätteen syntymisen estämistä ja vähentämistä koskevaan strategiaan”[6],
– ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 34/2016 ”Ruokahävikin torjunta: EU:n olisi parannettava elintarvikeketjun tehokkuutta”,
– ottaa huomioon 27. toukokuuta 2016 annetun YK:n ympäristökokous UNEAn päätöslauselman elintarvikejätteen ehkäisemisestä, vähentämisestä ja uudelleenkäytöstä,
– ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean kesäkuussa 2014 julkaiseman vertailevan tutkimuksen ruoan lahjoittamista koskevasta lainsäädännöistä ja käytännöistä EU:n jäsenvaltioissa,
– ottaa huomioon FUSIONS-hankkeen (Food Use for Social Innovation by Optimizing Waste Prevention Strategies) tutkimuksen ruokahävikin arvioidusta määrästä EU:ssa (2016),
– ottaa huomioon FUSIONS-hankkeessa vuonna 2015 tehdyn ruokahävikkiin vaikuttavien EU:n säädösten ja politiikkatoimien tarkastelun,
– ottaa huomioon FUSIONS-hankkeessa vuonna 2014 vahvistetut ruokahävikin määritelmät,
– ottaa huomioon kesäkuussa 2016 käyttöön otetun maailmanlaajuisen ruokahävikin ja ‑jätteen mittaamisen tarkoitetun FLW-normin (Food Loss and Waste Accounting and Reporting Standard),
– ottaa huomioon YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) tutkimuksen, joka koskee elintarvikkeiden haaskaamisen jalanjälkeä ja vaikutuksia luonnonvaroihin (”Food wastage footprint – Impacts on natural resources”) (FAO 2013),
– ottaa huomioon FAO:n tutkimuksen maailmanlaajuisesta ruokahävikistä ja -jätteestä (FAO 2011),
– ottaa huomioon vetoomuksen ruuan tuhlauksen lopettamisen puolesta (”Stop Food Waste in Europe!”);
– ottaa huomioon Milanon asiakirjan hyväksymisen vuoden 2015 Milanon maailmannäyttelyssä,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,
– ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnon (A8-0175/2017),
A. ottaa huomioon FAO:n arvion, jonka mukaan vuosittain noin 1,3 miljardia tonnia elintarvikkeita (eli painon mukaan noin kolmasosa) kaikesta ihmiskulutukseen tuotetusta ruuasta päätyy hävikkiin tai jätteiksi;
B. ottaa huomioon, että ruoka on kallisarvoinen hyödyke; ottaa huomioon, että ”elintarvikejärjestelmässä” käytetään merkittävästi resursseja, kuten maata, maaperää, vettä, fosforia ja energiaa ja että näiden resurssien tehokas ja kestävä hallinta on erittäin tärkeää; ottaa huomioon, että elintarvikejäte aiheuttaa valtavia taloudellisia ja ekologisia kustannuksia (1,7 biljoonaa Yhdysvaltain dollaria vuodessa koko maailmassa FAO:n arvion[7] mukaan); ottaa huomioon, että elintarvikejätteen ennaltaehkäisy ja vähentäminen tuo taloudellisia etuja kotitalouksille ja koko yhteiskunnalle ja vähentää samalla ympäristölle aiheutuvia haittoja;
C. toteaa, että ruoan haaskaamisesta aiheutuu suuria sosiaalisia, taloudellisia ja ekologisia kustannuksia sekä eettisiä vaikutuksia; ottaa huomioon, että hukkaan tai jätteeksi päätyvä ruoka edistää osaltaan ilmastonmuutosta globaalilla hiilijalanjäljellä, joka on noin kahdeksan prosenttia ihmisen toiminnan aiheuttamien kasvihuonekaasujen kokonaispäästöistä, ja on samalla maan, energian ja veden kaltaisten niukkojen resurssien tuhlausta[8] koko tuotteen elinkaaren ajan; katsoo, että elintarvikeketjujen ylijäämistä ei pitäisi tulla suoraan elintarvikejätettä, kun ne muutoin voitaisiin käyttää ihmisten ravinnoksi, ja että elintarvikeylijäämiä koskevalla asianmukaisella lainsäädännöllä elintarvikejätteestä voitaisiin tehdä resurssi;
D. ottaa huomioon, että viimeaikaisten tutkimusten mukaan jokaista tuotettua ruokakiloa kohden ilmastoon vapautuu keskimäärin 4,5 kiloa hiilidioksidia; ottaa huomioon, että ruokaa heitetään Euroopassa hukkaan noin 89 miljoonaa tonnia vuodessa, mistä syntyy 170 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia, joka jakautuu seuraavasti: elintarviketeollisuus 59 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia, kotitaloudet 78 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia ja muut 33 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia vuodessa; ottaa huomioon, että elintarvikkeista kuluttamatta jäävän 30 prosentin osuuden tuottamiseen tarvitaan 50 prosenttia enemmän kasteluvettä ja että yhden naudanlihakilon tuottamiseen kuluu 5–10 tonnia vettä;
E. ottaa huomioon, että monien tutkimusten mukaan ruokavalioiden kattava muutos on osoittautunut tehokkaimmaksi tavaksi vähentää elintarvikkeiden kulutuksen ympäristövaikutusta; katsoo, että elintarvikkeiden kestävän tuotanto- ja kulutusjärjestelmän aikaansaaminen Euroopassa edellyttää kattavaa ja yhdennettyä elintarvikepolitiikkaa;
F. ottaa huomioon, että Maailman ruokaohjelman (WFP) mukaan 795 miljoonalla ihmisellä maailmassa ei ole riittävästi ruokaa terveelliseen ja aktiiviseen elämään; ottaa huomioon, että heikko ravitsemus aiheuttaa lähes puolet (45 prosenttia) eli noin 3,1 miljoonaa alle 5-vuotiaiden lasten kuolemista; ottaa huomioon, että joka kuudes lapsi maailmassa on alipainoinen ja joka neljännen kasvu on hidastunut; katsoo siksi, että elintarvikejätteen vähentäminen ei ole vain taloudellinen ja ekologinen velvollisuus vaan myös moraalinen velvollisuus[9];
G. ottaa huomioon, että maailmassa elää tällä hetkellä noin 793 miljoonaa aliravittua ihmistä[10] ja yli 700 miljoonaa ihmistä köyhyysrajan alapuolella[11] alle 1,90 dollarin päivätuloilla; toteaa, että elintarviketuotantoon tarkoitettujen luonnonvarojen vastuutonta käyttöä sekä ruoan haaskaamista olisi siten pidettävä moraalisesti tuomittavana;
H. katsoo, että elintarvikejätteen vähentäminen tehostaisi maankäyttöä, parantaisi vesivarojen hoitoa ja vaikuttaisi myönteisesti koko maatalouteen maailmanlaajuisesti sekä tukisi voimakkaasti aliravitsemuksen torjuntaa kehitysmaissa;
I. toteaa, että EU on allekirjoittanut YK:n yleiskokouksessa 25. syyskuuta 2015 hyväksytyn kestävän kehityksen toimintaohjelman (Agenda 2030); ottaa huomioon, että kestävän kehityksen tavoitteena 12.3 on puolittaa vuoteen 2030 mennessä maailmanlaajuinen ruokajätteen määrä jälleenmyyjä- ja kuluttajatasolla sekä vähentää ruokahävikkiä tuotanto- ja jakeluketjuissa sadonkorjuun jälkeinen hävikki mukaan lukien; ottaa huomioon, että YK:n arvioiden mukaan maailman väestömäärä kasvaa nykyisestä 7,3 miljardista 9,7 miljardiin vuoteen 2050 mennessä;[12] katsoo, että elintarvikejätteen vähentäminen on olennaisen tärkeä toimenpide maailman nälän vähentämisessä ja ehdoton edellytys maailman jatkuvasti kasvavan väestön ruokkimiseksi;
J. ottaa huomioon, että 400 vähittäiskauppiasta, valmistajaa, palveluntuottajaa ja muita sidosryhmiä 70 maassa edustava Consumer Goods -kuluttajatavarafoorumi on antanut julkisen päätöslauselman jäsentensä omasta toiminnasta johtuvan elintarvikejätteen puolittamiseksi vuoteen 2025 mennessä viisi vuotta ennen kestävän kehityksen tavoitetta 12.3;
K. toteaa, että elintarvikejätteen ennalta ehkäiseminen tuottaa ympäristöetuja sekä sosiaalista ja taloudellista hyötyä; ottaa huomioon, että unionissa menee arvioiden mukaan vuosittain hukkaan 88 miljoonaa tonnia ruokaa, mikä vastaa 173 kilon ruokahävikkiä henkeä kohti ja että unionissa elintarvikkeiden tuottaminen ja hävittäminen tuottavat 170 miljoonaa tonnia hiilidioksidia ja kuluttavat 26 miljoonaa tonnia resursseja; toteaa, että tämänsuuruisen elintarvikejätteen kustannuksiksi arvioidaan noin 143 miljardia euroa[13]; ottaa huomioon, että FAO:n mukaan 800 miljoonaa ihmistä maailmassa kärsii nälänhädästä;
L. ottaa huomioon, että vuoden 2014 tietojen mukaan 55 miljoonaa ihmistä eli 9,6 prosenttia unionin 28 jäsenvaltion väestöstä ei voi hankkia itselleen laadukasta ateriaa joka toinen päivä; ottaa huomioon, että vuoden 2015 tietojen mukaan 118,8 miljoonalla ihmisellä eli 23,7 prosentilla unionin 28 jäsenvaltion väestöstä on köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen riski[14];
M. katsoo, että elintarvikejätteen vähentäminen voi parantaa kotitalouksien taloudellista tilannetta alentamatta elintasoa;
N. ottaa huomioon, että hyvän kauppatavan vastaiset käytännöt ja polkumyynti elintarvikealalla johtavat usein elintarvikkeiden myyntiin niiden todellista arvoa halvemmalla, mikä puolestaan lisää jätettä;
O. ottaa huomioon, että elintarvikkeita menee hukkaan tai jätteeksi elintarvikeketjun kaikissa vaiheissa, mikä tarkoittaa tuotantoa, jalostusta, kuljetusta, varastointia, vähittäismyyntiä, markkinointia ja kulutusta; ottaa huomioon, että FUSIONS-hankkeessa tehdyt arviot osoittavat, että elintarvikejätettä syntyy eniten kotitalouksissa (53 prosenttia) ja elintarviketeollisuudessa (19 prosenttia) ja että muita jätteen aiheuttajia ovat vähittäiskauppiaat (12 prosenttia), alkutuotanto (10 prosenttia) ja tukkukauppiaat (5 prosenttia)[15]; toteaa arvioiden antavan osviittaa siitä, että kotitalouksien ja jalostusalan elintarvikejätteen vähentämistoimenpiteillä olisi suurin vaikutus; ottaa huomioon, että kehitysmaissa elintarvikejäte johtuu pääasiassa infrastruktuuria koskevista ja teknisistä rajoituksista;
P. ottaa huomioon, että FUSIONS-hankkeen tiedot ovat peräisin useasta lähteestä ja erilaisista elintarvikejätteen määritelmien käytöstä;
Q. ottaa huomioon, että FUSIONS-hankkeessa todettiin, että maataloudessa, puutarhataloudessa, vesiviljelyssä, kalastuksessa ja muissa alkutuotantotoimissa on erittäin vähän jätettä koskevia mittauksia; katsoo, että tämä estää ruokahävikin ja elintarvikejätteen todellisen määrän moitteettoman arvioinnin Euroopassa;
R. ottaa huomioon, että elintarvikejätteen torjumiseksi olisi asianmukaisempaa toteuttaa toimia, jotka kohdennetaan ketjun eri toimijoihin ja vaiheisiin, sillä todetut ongelmat eivät ole aina samat;
S. ottaa huomioon, että Yhdistyneessä kuningaskunnassa WRAP-toimintaohjelmassa (Waste and Resources Action Programme) tehty tutkimus osoitti, että ainakin 60 prosenttia kotitalouksien elintarvikejätteestä voidaan välttää ja olisi voitu käyttää, jos niitä olisi säilytetty paremmin[16];
T. ottaa huomioon, että osa alkutuotannon hävikistä ja jätteestä johtuu myös vähittäiskauppiaiden tuote-eritelmiä koskevista vaatimuksista, kulutuskysynnän muutosten vuoksi peruutetuista tilauksista ja kausiluonteiseen kysyntään vastaamisesta johtuvasta ylituotannosta; toteaa, että elintarvikkeiden laadun heikentyminen tuotantolinjalla on yksi ruokahävikkiä jalostuksen yhteydessä aiheuttava syy;
U. ottaa huomioon, että FAO:n mukaan Euroopassa menetetään maataloudessa 20 prosenttia hedelmistä ja vihanneksista, 20 prosenttia juuri- ja mukulakasveista ja 10 prosenttia öljy- ja palkokasveista, ja lisäksi hedelmien ja vihannesten sekä juuri- ja mukulakasvien sadonkorjuun jälkeinen hävikki on 5 prosenttia[17];
V. ottaa huomioon, että huonojen sääolosuhteiden seurauksena vahingoittuneet hedelmät ja vihannekset tai sellaiset, jotka hävitetään tai kynnetään peltoon perhetiloilla markkinoiden menetyksen tai alhaisten hintojen takia, merkitsevät maanviljelijöiden investointien ja tulojen menetystä;
W. ottaa huomioon, että elintarvikeketjun toimijat sisällyttävät usein ruokahävikistä aiheutuvat kustannukset tuotteiden lopullisiin kuluttajahintoihin[18];
X. ottaa huomioon, että Euroopan tilintarkastustuomioistuin käsitteli erityiskertomuksessaan nro 34/2016 kysymystä siitä, edistääkö unioni resurssitehokasta elintarvikehuoltoa torjumalla ruokahävikkiä vaikuttavalla tavalla; ottaa huomioon, että kertomuksen havaintojen mukaan unioni ei tällä hetkellä torju elintarvikejätettä tehokkaasti ja että nykyisiä aloitteita ja toimintamalleja pitäisi käyttää tehokkaammin elintarvikejätettä koskevaan ongelmaan puuttumiseksi; ottaa huomioon, että kertomuksessa todettiin, että komission tavoitetaso elintarvikejätteeseen puuttumisessa on heikentynyt huolimatta Euroopan parlamentin ja jäsenvaltioiden lukuisista pyynnöistä käsitellä asiaa; ottaa huomioon, että kertomuksessa katsotaan komission tähän mennessä toteuttamien toimien olevan hajanaisia, satunnaisia ja puutteellisesti koordinoituja; toteaa kertomuksessa suositeltavan, että komission olisi kehitettävä lähivuosia koskeva toimintasuunnitelma, käsiteltävä elintarvikejätettä tulevissa vaikutustenarvioinneissa, sovitettava paremmin yhteen unionin eri politiikat, joilla voidaan torjua elintarvikejätettä, ja selkeytettävä elintarvikkeiden lahjoittamishalukkuutta vähentävää säädösten tulkintaa sekä harkittava harkita lahjoittamisen helpottamista muiden toimintapolitiikkojen alalla;
Y. ottaa huomioon, että komissio investoi paljon resursseja ja järjesti erittäin onnistuneen julkisen kuulemisen vuonna 2013 mutta päätti lopulta kuitenkin olla julkaisematta tiedonantoa kestävän eurooppalaisen elintarvikejärjestelmän rakentamisesta, vaikka kolme komission pääosastoa (ympäristöasioiden pääosasto, terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosasto ja maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosasto) oli jo viimeistellyt sen ja sopinut siitä; ottaa huomioon, että kyseisessä tiedonannossa on eräitä hyviä toimintamalleja elintarvikejätettä koskevan ongelman käsittelyyn;
Z. ottaa huomioon, että unionilla ei ole vielä yhteistä yhdenmukaista ”elintarvikejätteen” määritelmää eikä myöskään yhteisiä menetelmiä elintarvikejätteen mittaamiseksi unionin tasolla, minkä vuoksi on vaikeaa vertailla eri tietokokonaisuuksia ja mitata edistymistä elintarvikejätteen vähentämisessä; toteaa, että kattavien, luotettavien ja yhdenmukaisten tietojen keräämiseen liittyvät ongelmat vaikeuttavat entisestään elintarvikejätteen arvioimista unionissa; toteaa, että ’elintarvikejätteellä’ tarkoitetaan tässä mietinnössä ihmisravinnoksi alun perin tarkoitettuja syötäväksi kelpaavia ja kelpaamattomia elintarvikkeita, jotka on poistettu tuotanto- tai toimitusketjusta käyttöön soveltumattomina, mukaan lukien alkutuotanto-, jalostus-, valmistus-, kuljetus-, varastointi-, vähittäismyynti- ja kuluttajataso ja lukuun ottamatta alkutuotantohävikkiä; toteaa, että on otettava käyttöön ”alkutuotantohävikin” määritelmä;
AA. katsoo, että syötäväksi kelpaavan elintarvikejätteen ja jätteen syötäväksi kelpaamattomien osien välille on tehtävä ero, jotta voidaan välttää harhaanjohtavat päätelmät ja tehottomat toimenpiteet; katsoo, että vähentämistoimenpiteissä olisi keskityttävä syötäväksi kelpaavan elintarvikejätteen välttämiseen;
AB. ottaa huomioon, että ruokahävikin ja -jätteen mittaamismalli on monen sidosryhmän toimenpide, jonka tuloksena on kehitetty maailmanlaajuinen arviointi- ja raportointistandardi (niin sanottu FLW-standardi) elintarvikkeiden toimitusketjusta poistettujen elintarvikkeiden ja niihin liittyvien syötäväksi kelpaamattomien osien määrittämiseen[19];
AC. katsoo, että valvomalla paitsi sitä, paljonko elintarvikkeita menee hukkaan, niin myös sitä, paljonko niitä jää yli ja otetaan talteen, voidaan saada täydellisempi kuva, joka voi olla hyödyksi kehitettäessä laadukkaita politiikkoja unionin tasolla;
AD. toteaa, ettei jätepuitedirektiivissä[20] vahvistetussa jätehuoltohierarkiassa (jätteiden syntymisen ehkäiseminen, uudelleenkäyttöön valmistelu, kierrätys, talteenotto ja hävittäminen) oteta huomioon elintarvikejätteen erityispiirteitä ja että elintarvikejäte on erittäin vaihtelevaa jätevirtaa; toteaa, että unionilla ei toistaiseksi ole käyttämättä jääneen ruoan ja elintarvikejätteen hallitsemiseen sovellettavaa erityistä hierarkiaa; katsoo, että olisi luotava elintarvikejätehierarkia, jossa otetaan huomioon koko elintarvikeketju; katsoo, että ensisijaisina toimenpiteinä olisi oltava ehkäiseminen ja uudelleenkäyttö ihmiskulutukseen;
AE. katsoo, että soveltamalla oikeanlaista kannustavaa politiikkaa voitaisiin saada talteen elintarvikkeiden ylituotantoa ja käyttää sitä ihmisten ruokkimiseen;
AF. ottaa huomioon, että elintarvikeketjuissa aiemmin olleiden elintarvikkeiden ja sivutuotteiden käyttöä eläinrehutuotannossa voidaan parantaa;
AG. ottaa huomioon, että elintarvikejätteen polttaminen ja kaatopaikalle vieminen ovat edelleen jatkuvia käytäntöjä joillakin unionin alueilla ja että ne ovat vastoin kiertotaloutta;
AH. ottaa huomioon, että elintarviketietojen antamisesta kuluttajille 25. lokakuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1169/2011[21] 9 artiklan 1 kohdan f alakohdan mukaan elintarvikealan toimijoiden on ilmoitettava elintarvikkeen vähimmäissäilyvyysaika (”parasta ennen” -päiväys) tai viimeinen käyttöpäivä;
AI. toteaa, että etenkin kuluttajat ymmärtävät elintarvikkeiden päiväysmerkintöjä huonosti; ottaa huomioon, että ”parasta ennen” -merkintä tarkoittaa päivää, jonka jälkeen elintarvike voidaan yleisesti ottaen edelleen syödä, mutta se ei ole enää parhaimmillaan, ja viimeinen käyttöpäivä tarkoittaa päivää, jonka jälkeen kyseistä elintarviketta ei ole enää turvallista syödä; ottaa huomioon, että yli puolet unionin kansalaisista ei ymmärrä ”parasta ennen”- ja ”käytettävä viimeistään” -päiväysten merkitystä[22]; toteaa, että ”parasta ennen”- ja ”käytettävä viimeistään” -merkintöjen käyttötapa ja niiden ymmärtäminen vaihtelevat jäsenvaltiosta toiseen ja eri tuottajien, jalostajien ja jakelijoiden keskuudessa, myös siinä tapauksessa, että kyse on samasta tuotteesta; toteaa, että kuluttajat eivät usein kykene lukemaan tuotteen päiväystä merkinnän painoasun tai sijainnin vuoksi;
AJ. ottaa huomioon, että myymättä jääneiden elintarvikkeiden lahjoittaminen koko toimitusketjussa vähentää huomattavasti elintarvikejätettä ja auttaa samalla apua tarvitsevia ihmisiä, joilla ei ole varaa ostaa tiettyjä elintarvikkeita tai riittävää määrää saman laatuisia elintarvikkeita; panee merkille supermarkettien sekä ravintoloiden ja kahviloiden erityisaseman tässä prosessissa;
AK. ottaa huomioon, että ruoan lahjoittamista helpotetaan unionin rahastojen, kuten vähävaraisimmille suunnatun eurooppalaisen avun rahaston (FEAD), avulla, hankkimalla rahoitusta muun muassa lahjoitettujen elintarvikkeiden varasto- ja kuljetusinfrastruktuuria varten; toteaa, että jäsenvaltiot eivät ole hyödyntäneet FEAD:a riittävässä määrin;
AL. ottaa huomioon, että jakelukanavien niukka kapasiteetti tai joskus sen täysi puuttuminen estää syömäkelpoisen ylijäämän toimittamisen apua tarvitseville; ottaa huomioon, että hyväntekeväisyysjärjestöillä ja julkisilla tai kunnallisilla sosiaalilaitoksilla ei ole riittäviä varoja eikä henkilöresursseja, jotta ne voisivat toimittaa ja jakaa hyväntekeväisyyteen tarkoitettuja syömäkelpoisia elintarvikkeita; toteaa tämän koskevan erityisesti heikoimmassa asemassa olevia alueita;
AM. ottaa huomioon, että esimerkiksi hyväntekeväisyysjärjestöjen ruokapankkien ja jakelupisteiden kaltaiset yhteiset ja ruohonjuuritasolta lähtevät aloitteet vähentävät elintarvikkeiden haaskaamista ja auttavat vähäosaisimpia ja näin ollen edistävät vastuullisen ja valistuneen yhteiskunnan kehittymistä;
AN. ottaa huomioon, että sisämarkkinoilla monet yritykset tuottavat elintarvikkeita useampaan kuin yhteen maahan; ottaa huomioon, että joissakin tapauksissa kyseisten yritysten myymättä jääneitä tuotteita ei voida lahjoittaa tuotantomaassa, koska merkinnät ovat vieraalla kielellä;
AO. toteaa, että ruoan lahjoittajia pidetään yleisen elintarvikelainsäädännön[23] mukaan ”elintarvikealan toimijoina”, ja niiden on siksi täytettävä kaikki vastuullisuutta, korvausvastuuta ja jäljitettävyyttä koskevat unionin elintarvikelainsäädännön sekä elintarvikehygieniaa koskevan unionin lainsäädäntöpaketin[24] vaatimukset; ottaa huomioon, että ruoan lahjoittamista koskevaan korvausvastuuseen liittyvät riskit saattavat saada potentiaaliset ruoan lahjoittajat heittämään ylijäämän pois, sen sijaan että ne lahjoittaisivat sen[25];
AP. ottaa huomioon, että olemassa olevien hallinnollisten esteiden takia isot kauppaketjut ja supermarketit mieluummin heittävät elintarvikkeet pois ennen ”parasta ennen” ‑päiväyksen umpeutumista kuin antavat ne hyväntekeväisyyteen;
AQ. toteaa, että tällä hetkellä komissio pyrkii selventämään lahjoituksia koskevaa unionin lainsäädäntöä;
AR. ottaa huomioon, että useat jäsenvaltiot ovat jo säätäneet kansallisia lakeja, joilla rajoitetaan elintarvikejätteen syntymistä, ja erityisesti Italia on säätänyt lakeja, joilla helpotetaan ruoan lahjoittamista ja jakamista sosiaalista yhteisvastuuta varten jättämällä soveltamatta lahjoittajan vastuuta vilpittömässä mielessä lahjoitettuun ruokaan, jonka tiedetään olevan syömäkelpoista lahjoittamisajankohtana;
AS. ottaa huomioon, että maat voivat myös antaa vapaaehtoisia kansallisia ohjeita elintarvikelahjoituksista, kuten Suomen elintarviketurvallisuusviranomaisten laatima ohje, jonka tarkoituksena on vähentää vältettävissä olevaa elintarvikejätettä;
AT. ottaa huomioon, että yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28. marraskuuta 2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY[26] (arvonlisäverodirektiivi) mukaan ruokalahjoituksista peritään veroa eikä niitä koskevia veropoikkeuksia sallita; ottaa huomioon, että komissio suosittelee, että lähellä ”parasta ennen” -päiväystä olevan tai myytäväksi kelpaamattoman lahjoitetun ruoan arvo määritetään verotuksellisista syistä melko alhaiseksi tai jopa lähes nollaksi[27] ottaa huomioon, että jotkut jäsenvaltiot kannustavat ruokalahjoituksiin jättämällä soveltamatta alv-vastuuta, mutta on epäselvää, onko tämä arvonlisäverodirektiivin mukaista; ottaa huomioon, että jotkut muut jäsenvaltiot antavat yrityksille verohelpotuksia lahjoitetusta ruoasta[28];
AU. ottaa huomioon, että valitettavasti monissa jäsenvaltioissa on kalliimpaa lahjoittaa ihmisravinnoksi kelpaavaa ylijäämäruoka kuin lähettää se anaerobisesti hajotettavaksi, mikä on vastoin yhteistä etua ottaen huomioon äärimmäisessä köyhyydessä elävän väestön määrä;
AV. ottaa huomioon, että elintarvikepakkausten osuus elintarvikejätteen vähentämisessä ja kestävyyden lisäämisessä on huomattava, sillä ne pidentävät tuotteen käyttöikää ja suojaavat tuotteita; katsoo, että uusiutuvista raaka-aineista valmistetut kierrätettävät elintarvikepakkaukset voivat edelleen edistää ympäristö- ja resurssitehokkuustavoitteita;
AW. ottaa huomioon, että aktiiviset ja älykkäät elintarvikkeen kanssa kosketuksissa olevat materiaalit voivat parantaa pakattujen elintarvikkeiden laatua ja pidentää niiden säilyvyysaikaa tai parantaa pakattujen elintarvikkeiden kunnon valvontaa ja tarjota tietoa elintarvikkeiden tuoreudesta;
AX. toteaa, että poisheitettyjen elintarvikkeiden käsitteleminen edellyttää lisäresursseja;
AY. ottaa huomioon, että elintarvikejätteen torjuminen tarjoaa myös taloudellisen mahdollisuuden, sillä yksi ruokahävikin torjuntaan käytetty euro auttaa välttämään 265 kiloa elintarvikejätettä, jonka arvo on 535 euroa, ja säästämään yhdeksän euroa kuntien jätekustannuksissa ja 50 euroa ympäristökustannuksissa, jotka aiheutuvat kasvihuonekaasupäästöistä ja ilman epäpuhtauksista[29];
AZ. katsoo, että elintarvikejätteen vähentämistä koskevat toimet olisi toteutettava asianmukaisella tasolla; katsoo, että paikallis- ja alueviranomaisilla on keskeinen tehtävä elintarvikejätteen vähentämisessä, koska niillä on jätehuoltoa koskevia velvollisuuksia ja valmiuksia, paikallisten kampanjoiden käynnistämistä ja suorittamista koskevia valmiuksia sekä suora yhteys kansalaisyhteiskuntaan ja hyväntekeväisyysjärjestöihin ja yhteistyötä niiden kanssa, kun otetaan huomioon niiden suuri osuus julkisissa hankinnoissa ja monissa tapauksissa niiden toimivalta oppilaitosten osalta;
BA. ottaa huomioon, että elintarvikejätteen maailmanlaajuisessa torjunnassa on erittäin tärkeässä asemassa hyvien käytäntöjen vaihto sekä unionin tasolla että kansainvälisesti, samoin kuin avun tarjoaminen kehitysmaille;
BB. ottaa huomioon, että vuoden 2013 puolivälin jälkeen Euroopan parlamentti on pannut täytäntöön kattavaa politiikkaa, jonka tavoitteena on vähentää huomattavasti sen ateriapalvelujen tuottamaa elintarvikejätettä; ottaa huomioon, että parlamentin päätoimipaikat Brysselissä lahjoittavat säännöllisesti ylituotannosta peräisin olevia käyttämättä jääneitä elintarvikkeita;
1. painottaa, että elintarvikejätteen määrää unionissa on pikaisesti vähennettävä ja resurssitehokkuutta parannettava kaikissa elintarvikeketjun vaiheissa, mukaan lukien tuotanto, jalostus, kuljetus, varastointi, vähittäismyynti, markkinointi ja kulutus; ottaa huomioon, että kehittyneissä teollisuusmaissa suurin osa elintarvikejätteestä syntyy myynti- ja kulutusvaiheessa, kun taas kehittyvissä maissa elintarvikejätettä syntyy jo elintarvikkeiden valmistus- ja jalostusvaiheen aikana; korostaa tämän osalta, että sekä komissiolta että jäsenvaltioilta edellytetään poliittista johtajuutta ja sitoutumista; muistuttaa pyytäneensä toistuvasti komissiota käynnistämään toimia elintarvikejätteen torjumiseksi;
2. vaatii erityisesti vähentämään elintarvikejätteen tuottamista vähittäismyynnin ja kuluttajien tasolla sekä vähentämään ruokahävikkiä tuotanto- ja toimitusketjuissa, sadonkorjuun jälkeinen hävikki mukaan lukien;
3. painottaa tämän vuoksi tarvetta parantaa kaikkien elintarvikeketjun toimijoiden ja erityisesti toimittajien ja jakelijoiden välistä viestintää tarjonnan ja kysynnän yhteensovittamiseksi;
4. kehottaa ottamaan käyttöön unionin ja jäsenvaltioiden tasolla toimivallan mukaisesti koordinoituja toimia, joissa otetaan huomioon jätettä, elintarviketurvallisuutta ja ‑tiedotusta koskevat politiikat sekä myös talous-, finanssi- ja rahoitus- tutkimus- ja innovaatio-, ympäristö-, rakenne- (maatalous ja kalastus), koulutus-, sosiaali-, kauppa- ja kuluttajansuojapolitiikkaan sekä julkisiin hankintoihin liittyviä näkökohtia; edellyttää tässä yhteydessä unionin ja jäsenvaltioiden välistä koordinointia; korostaa, että unionin toimenpiteitä elintarvikejätteen vähentämiseksi olisi tehostettava ja yhdenmukaistettava; panee merkille, että elintarvikkeiden toimitusketjuun kuuluvat yritykset ovat suurelta osin pk-yrityksiä, joita ei pitäisi rasittaa kohtuuttomalla lisähallinnolla;
5. vaatii komissiota ottamaan mukaan kaikki elintarvikejätettä käsittelevät yksiköt ja varmistamaan jatkuvan ja vahvistetun koordinoinnin komission tasolla; kehottaa siksi komissiota soveltamaan järjestelmällistä lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon kaikki elintarvikejätettä koskevat seikat, ja laatimaan elintarvikejätettä koskevan toimintasuunnitelman, joka kattaa eri toimintalohkot ja jossa hahmotellaan strategia tuleville vuosille;
6. kehottaa komissiota määrittämään unionin lainsäädännön, joka voi haitata tehokasta elintarvikejätteen torjuntaa, ja analysoimaan, miten sitä voitaisiin muuttaa täyttämään elintarvikejätteen ennaltaehkäisyä koskeva tavoite;
7. kehottaa komissiota asiaa koskevien uusien säädösehdotusten vaikutustenarviointia tehdessään arvioimaan niiden mahdollista vaikutusta elintarvikejätteeseen;
8. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita jatkamaan nykyistä taloudellista tukea elintarvikejätteen torjumiselle; kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään tällä alalla paremmin unionin eri politiikanalojen ja rahoitusohjelmien tarjoamia mahdollisuuksia;
9. korostaa jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten vastuuta siitä, että kehitetään mukautettu toimintamalli elintarvikejätteen torjuntaan EU:n puitteissa; antaa tunnustusta monissa jäsenvaltioissa jo tehdylle merkittävälle työlle;
10. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sitoutumaan valistus- ja viestintäkampanjoihin elintarvikejätteen ennaltaehkäisystä;
11. kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä ruokahävikin vähentämiseksi koko toimitusketjussa, myös alkutuotannossa, kuljetuksessa ja varastoinnissa;
12. kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet unionin elintarvikejätteen vähentämiseksi 30 prosenttia vuoteen 2025 ja 50 prosenttia vuoteen 2030 mennessä vuoden 2014 perustasosta;
13. kehottaa komissiota tarkastelemaan 31. joulukuuta 2020 mennessä mahdollisuutta asettaa koko unionissa elintarvikejätteen syntymisen ehkäisemistä koskevia sitovia tavoitteita vuosille 2025 ja 2030 soveltaen perustana mittauksia, jotka on laskettu yhteisen menetelmän mukaisesti; kehottaa komissiota laatimaan tätä varten kertomuksen, jonka liitteenä on tarvittaessa lainsäädäntöehdotus;
14. kehottaa jäsenvaltioita seuraamaan ja arvioimaan elintarvikejätteen vähentämistä koskevien toimenpiteidensä täytäntöönpanoa määrittämällä elintarvikejätteen tason yhteisen menetelmän perusteella; kehottaa komissiota tukemaan oikeudellisesti sitovaa ”elintarvikejätteen” määritelmää ja hyväksymään 31. joulukuuta 2017 mennessä yhteisen menetelmän, joka sisältää laadun vähimmäisvaatimukset, jotta elintarvikejätteen määrää voidaan mitata yhdenmukaisesti; katsoo, että unionin yhteinen määritelmä ”ruokahävikille” ja yhteinen menetelmä sen mittaamiselle koko toimitusketjussa auttaisivat jäsenvaltioita ja sidosryhmiä tekemään elintarvikejätettä koskevat laskelmat ja vähentämään sitä;
15. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita soveltamaan seuraavaa ”elintarvikejätteen” määritelmää: ”elintarvikejätteellä tarkoitetaan ihmisravinnoksi alun perin tarkoitettuja syötäväksi kelpaavia ja kelpaamattomia elintarvikkeita, jotka on poistettu tuotanto- tai toimitusketjusta käyttöön soveltumattomina, mukaan lukien alkutuotanto-, jalostus-, valmistus-, kuljetus-, varastointi-, vähittäismyynti- ja kuluttajataso ja lukuun ottamatta alkutuotantohävikkiä”;
16. kehottaa komissiota erottamaan tulevassa politiikassaan tiukasti elintarvikkeiden haaskauksen sekä ruokahävikin, joka ei ole vältettävissä alkutuotantotasolla ylivoimaisten esteiden, kuten myrskyjen, vuoksi;
17. kehottaa komissiota sisällyttämään maatalouden ja muiden alkutuotantoalojen ruokahävikit laskelmiinsa, jotta voidaan taata toimintamalli, jossa otetaan huomioon koko toimitusketju; panee kuitenkin merkille, että hävikin määrittäminen alkutuotantovaiheessa voi olla vaikeaa, ja kehottaa komissiota määrittämään parhaat käytännöt jäsenvaltioiden auttamiseksi kyseisten tietojen keräämisessä;
18. kehottaa komissiota laatimaan yhteisen määritelmän ”hävikille” kaikissa elintarvikeketjun vaiheissa sekä yhteisen mittausmenetelmän yhdessä jäsenvaltioiden ja kaikkien asianomaisten toimijoiden kanssa;
19. panee merkille, että elintarvikkeiden haaskaamisen ja ruokahävikin määrittäminen on vaikeaa alkutuotannon aikana, koska tuotteita ja niihin liittyviä prosesseja on monenlaisia eikä elintarvikejätettä ole määritetty selkeästi; kehottaa komissiota määrittämään ja jakamaan jäsenvaltioille parhaat käytännöt ruokahävikkiä ja elintarvikejätettä koskevan tiedon keräämiseen maatiloilla ilman, että siitä aiheutuu ylimääräistä hallinnollista rasitetta tai ylimääräisiä kustannuksia viljelijöille;
20. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kuulemaan kaikkia asiaankuuluvia sidosryhmiä tilastomenetelmästä ja muista toimenpiteistä, jotka on pantava täytäntöön elintarvikejätteen ehkäisemiseksi ennalta koko unionissa ja kaikilla aloilla;
21. toteaa, että unionilla ei ole yhteistä määritelmää ”elintarvikkeiden ylijäämille” eikä menetelmää niiden mittaamiseksi; korostaa, että Italiassa on hyväksytty lainsäädäntöä, jossa määritellään elintarvikeketjun ylijäämät ja säädetään ylijäämien talteen keräämistä koskevasta hierarkiasta, jossa etusija annetaan ihmisravinnolle; kehottaa komissiota tarkastelemaan kyseisen lainsäädännön vaikutuksia elintarvikkeiden lahjoittamiseen ja elintarvikejätteeseen Italiassa ja harkitsemaan tarvittaessa samanlaisen lainsäädännön ehdottamista unionin tasolla;
22. kehottaa luomaan direktiivissä 2008/98/EY sovellettavan erityisen elintarvikejätehierarkian seuraavasti:
a) jätteen syntymisen ehkäiseminen;
b) syötäväksi kelpaavien elintarvikkeiden pelastaminen siten, että ihmisille tarkoitettu käyttö asetetaan etusijalle ennen eläinrehua ja uudelleenkäsittelyä muiksi tuotteiksi kuin elintarvikkeiksi;
c) luonnonmukainen kierrätys;
d) energian talteenotto;
e) loppukäsittely;
23. korostaa, että kiertotaloutta koskevassa toimintasuunnitelmassa esitettyihin aloitteisiin sisältyy toimenpiteitä, joilla perustetaan rahoitustukea tarjoava foorumi houkuttelemaan investointeja ja innovaatioita hävikin vähentämiseksi, sekä ohjeita jäsenvaltioille ruokahävikin osittaisesta energiakäytöstä tai maatalouden sivutuotteiden energiakäytöstä;
24. korostaa, että energiatarve olisi tyydytettävä käyttämällä sellaisia jätteitä ja sivutuotteita, joita ei voida hyödyntää missään jätehierarkian ylemmän tason prosessissa;
25. korostaa, että elintarvikejätteen onnistunut torjunta edellyttää myös suuria kierrätysmääriä tarkistetussa jätepuitedirektiivissä sekä biomassaa koskevan käyttöjärjestysperiaatteen yhdistämistä unionin energiapolitiikkaan;
26. korostaa tarvetta ottaa käyttöön jäsenvaltioita koskeva velvoite ilmoittaa vuosittain komissiolle tietyn vuoden aikana syntyneen elintarvikejätteen kokonaismäärä;
27. kehottaa jäsenvaltioita käynnistämään erityisiä elintarvikejätteen ennaltaehkäisytoimenpiteitä jätteiden ennaltaehkäisyä koskevissa ohjelmissaan; pyytää jäsenvaltioita erityisesti laatimaan vapaaehtoisia sopimuksia ja luomaan taloudellisia kannustimia elintarvikkeiden lahjoittamiseksi ja elintarvikejätteen vähentämiseksi muilla keinoin;
28. katsoo erityisesti, että jäsenvaltioiden olisi kannustettava kotikompostoinnin käyttöön ja järjestettävä biojätteen erilliskeräys sen alkulähteellä sekä varmistettava, että nämä jätteet biokierrätetään, jotta voidaan taata korkeatasoinen ympäristönsuojelu ja laadukkaat tuotteet, kuten mädäte ja komposti; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi lisäksi varmistettava, että biojätteiden vieminen kaatopaikalle kielletään;
29. panee merkille elintarvikejätteen sisältämään muoviin ja metalliin liittyvän kontaminaatioriskin kompostille ja maaperälle ja tämän jälkeen makean veden ja merten ekosysteemeille ja kehottaa minimoimaan tämän kontaminaatioreitin; palauttaa lisäksi mieleen maatalouden jätevesilietteen käyttöä koskevan direktiivin tavoitteen maatalousmaan kontaminaation minimoimisesta; kehottaa tämän vuoksi varovaisuuteen tarkasteltaessa jätevirtojen sekoittamista sekä ottamaan käyttöön asianmukaiset turvatoimet;
30. korostaa, että elintarviketurvallisuus on ensiarvoisen tärkeää ja etteivät elintarvikejätteen vähentämiseen tarkoitetut toimet saa heikentää nykyisiä elintarviketurvallisuusnormeja; painottaa, että elintarvikkeiden haaskaamisen torjunta ei saa vaarantaa elintarvikkeiden turvallisuutta, ympäristönormeja tai eläinsuojelun normeja etenkään eläinten terveyden ja hyvinvoinnin kannalta;
31. kehottaa komissiota kannustamaan jäsenvaltioiden toimivaltaisia elintarvikevalvontaviranomaisia suorittamaan ruoan turvallisuustarkastuksia, kun se on tarpeen kansalaisten ja kuluttajien luottamuksen saavuttamiseksi ruoan tuhlaamisen vähentämistä edesauttavissa politiikoissa;
32. muistuttaa, että elintarvikejätteen syntymisen ehkäiseminen on keskeinen toimi, joka on toteutettava tarkoituksenmukaisessa kiertotalouden periaatteiden mukaisesti; korostaa kuitenkin, että nykyisin on mahdotonta estää elintarvikejätteen syntymistä kokonaan; toteaa, että näin ollen on laadittava unionin laajuisia pakollisia toimia, joilla voidaan taata, että elintarvikejätteestä saadaan uusia resursseja;
33. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarjoamaan taloudellisia kannustimia tukemaan sellaisten käyttämättömien elintarvikkeiden keräämistä, joita ei voida jakaa uudelleen eikä käyttää uudelleen muuhun toissijaiseen tarkoitukseen, joka ehkäisee elintarvikejätettä, kuten käyttämättömien elintarvikkeiden muuntamiseen arvokkaaksi resurssiksi, jota hyödynnetään karjan tai kotieläinten rehuntuotannossa;
34. panee merkille mahdollisuuden ei-vältettävissä olevan ruokahävikin tai pois heitettyjen elintarvikkeiden ja elintarvikeketjun sivutuotteiden, erityisesti eläinperäisten sivutuotteiden, optimaaliseen hyödyntämiseen rehuntuotannossa, ravinteiden kierrätyksessä ja lannoitetuotannossa ja niiden merkityksen alkutuotannolle;
35. korostaa, että sivutuotteita koskeva tehokkaampi unionin lainsäädäntö direktiivissä 2008/98/EY voi edistää merkittävästi elintarvikejätteen vähentämistä; kehottaa näin ollen komissiota tukemaan etenkin Horisontti 2020 -puiteohjelman kautta hankkeita, joilla pyritään helpottamaan maatalouden ja teollisuuden välistä yhteyttä, sillä niillä on vaikutus elintarvikealaan;
36. muistuttaa, että komission on tärkeää hyväksyä viimeistään 31. joulukuuta 2018 horisontaalisia lainsäädäntötoimia kestävän kulutuksen ja tuotannon alalla sekä laatia vaikutustenarviointia koskeva kertomus, jossa eritellään ne säännökset, joiden keskinäinen vaikutus haittaa synergiaetujen syntymistä eri alojen välillä, mukaan lukien elintarviketeollisuus, ja vaikeuttaa näin ollen sivutuotteiden käyttöä;
37. painottaa, että varastojen ja muuten hukkaan menevien elintarvikkeiden käyttö ei poista hyvän tarjonnanhallinnan ja elintarvikeketjun järkevän hallinnan tarvetta järjestelmällisen rakenteellisen ylituotannon välttämiseksi;
38. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään koko elintarvikeketjun entisten elintarvikkeiden ja sivutuotteiden korkeampilaatuista käyttöä eläinrehun valmistuksessa;
39. kehottaa komissiota analysoimaan lainsäädännöllisiä esteitä entisten elintarvikkeiden hyödyntämiselle rehuntuotannossa ja edistämään alan tutkimusta korostaen samalla tarvetta tehostaa jäljitettävyyttä, noudattaa bioturvaamiseen liittyviä vaatimuksia sekä soveltaa erottelu- ja käsittelyprosesseja, joilla elintarviketurvallisuuteen kohdistuva riski saadaan olemattomaksi;
40. pitää myönteisenä ruokahävikkiä ja elintarvikejätettä käsittelevän unionin foorumin äskettäistä perustamista, ja toteaa, että sen tavoitteena on eritellä tärkeimmät toimenpiteet, jotka unionissa on toteutettava ruokahävikin ja elintarvikejätteen syntymisen ehkäisemiseksi, ja helpottaa asianomaisten toimijoiden keskinäistä tiedonvaihtoa; pitää tämän vuoksi toivottavana, että Euroopan parlamentti osallistuu asianmukaisesti foorumin työhön; pyytää komissiota toimittamaan parlamentille tarkan aikataulun meneillään olevista toimista sekä asetetuista tavoitteista ja välitavoitteista sekä selvityksen yhteisen menetelmän ja lahjoitusten edistymisestä; katsoo, että foorumi voisi olla oikea väline, jolla seurataan, miten paljon elintarvikkeita heitetään hukkaan, mutta myös elintarvikkeiden ylijäämän ja talteen otettujen elintarvikkeiden määrää; on kuitenkin edelleen vakuuttunut siitä, että se on vasta aivan ensimmäinen askel elintarvikejätettä koskevan ongelman käsittelyssä;
41. kehottaa komissiota huolehtimaan siitä, että ruokahävikkiä ja elintarvikejätettä käsittelevän unionin foorumin asiakirjat käännetään unionin 24 viralliselle kielelle;
42. kehottaa ruokahävikkiä ja elintarvikejätettä käsittelevää unionin foorumia muun muassa tukemaan erilaisten kuluttajatiedotuskanavien kehittämistä sekä kuluttajatiedotusta ja elintarvikekoulutusta koskevia ohjelmia; vaatii foorumia helpottamaan paikallista sidosryhmäyhteistyötä elintarvikejätteen ehkäisyssä ja lahjoitusaloitteissa ja keskittymään niitä koskevien toimintakulujen pienentämiseen; muistuttaa, että on tärkeää vaihtaa parhaita käytäntöjä, yhdistää tietämystä ja välttää päällekkäisyyttä muiden asiaankuuluvien foorumien, kuten kestävyyttä käsittelevän unionin vähittäismyyntialan foorumin, eurooppalaisten elintarvikkeiden kestävää kulutusta ja tuotantoa käsittelevän pyöreän pöydän ryhmän, elintarvikkeiden toimitusketjun toiminnan parantamista käsittelevän korkean tason foorumin ja kuluttajatavarafoorumin kanssa;
43. kehottaa komissiota arvioimaan ruokahävikkiä- ja elintarvikejätettä käsittelevän unionin foorumin toiminnan puitteissa parhaita käytäntöjä, joita on tähän mennessä pantu täytäntöön eri jäsenvaltioissa, jotta voidaan määrittää paremmin elintarvikejätettä tehokkaasti vähentävät välineet;
44. katsoo, että elintarvikejätteen minimoimiseksi toimiin on saatava mukaan kaikki elintarvikeketjun toimijat ja toimet on kohdennettava jätteen eri syihin alakohtaisesti; pyytää komissiota tarkastelemaan tässä mielessä koko elintarvikeketjua, jotta voidaan määrittää, millä elintarvikealoilla elintarvikejätettä syntyy eniten ja mitä ratkaisuja voitaisiin soveltaa elintarvikejätteen syntymisen ehkäisemiseksi;
45. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vaihtamaan, edistämään ja tukemaan sekä menestyksekkäitä käytäntöjä elintarvikejätteen vähentämiseksi että sidosryhmien jo käyttämiä resurssien säilyttämismenetelmiä; kannustaa jäsenvaltioita sekä alue- ja paikallisviranomaisia kuulemaan asianomaisia sidosryhmiä kohdennetuista alakohtaisista toimenpiteistä, joita olisi toteutettava elintarvikejätteen syntymisen ehkäisemiseksi;
46. painottaa, että komission ja jäsenvaltioiden olisi ensisijaisesti kuultava kaikkia sidosryhmiä – myös maatalousalaa – ja teetettävä vaikutustenarviointi kaikista toimenpiteistä, joita ehdotetaan täytäntöönpantaviksi elintarvikejätteen syntymisen ehkäisemiseksi kaikkialla unionissa;
47. kannustaa komissiota, jäsenvaltioita ja alue- ja paikallisviranomaisia pyrkimään yhteistyössä kaikkien sidosryhmien kanssa siihen, että etenkin kuluttajat ymmärtäisivät paremmin ”käytettävä viimeistään”- ja ”parasta ennen” -päiväykset ja olisivat perillä elintarvikkeiden käyttökelpoisuudesta ”parasta ennen” -päiväyksen umpeuduttua; toteaa, että niiden olisi järjestettävä valistus- ja opetuskampanjoita ja edistettävä kattavien ja hahmotettavien tuotetietojen saatavuuden parantamista ja tällaisten tietojen tarjontaa; korostaa, että kahtalaisten päiväysten käyttö samassa tuotteessa (esimerkiksi ”myytävä viimeistään” ja ”käytettävä viimeistään”) saattaa vaikuttaa kielteisesti kuluttajien elintarvikkeiden hallintaa koskeviin päätöksiin; korostaa, että kuluttajien vaikutusmahdollisuuksia on lisättävä, jotta he voivat tehdä tietoon perustuvia päätöksiä;
48. kehottaa komissiota tarkastelemaan käynnissä olevassa arvioinnissa erityisesti seuraavia seikkoja: soveltuvatko unionin nykyinen lainsäädäntö ja eräiden jäsenvaltioiden soveltamat ”parasta ennen”- ja ”käytettävä viimeistään” -päiväykset tarkoitukseensa; olisiko harkittava ”käytettävä viimeistään”- ja ”parasta ennen” -päiväyksiä koskevan terminologian muuttamista, jotta kuluttajien olisi helpompi ymmärtää niitä; voisiko olla hyödyllistä poistaa tietyt päiväykset tuotteista, joihin ei liity terveys- tai ympäristöriskejä, ja voisiko olla suotavaa laatia unionin ohjeita tästä asiasta; pyytää komissiota tekemään tutkimuksen, jossa arvioidaan yhteyttä päiväysmerkinnän ja elintarvikejätteen syntymisen ehkäisemisen välillä;
49. suhtautuu myönteisesti eräiden suurten vähittäismyyjien aloitteeseen edistää menetelmiä, joilla tuotteiden myyntihintoja muutetaan tuotteiden päiväyksen umpeutumisen mukaan, jotta voidaan lisätä kuluttajien tietoisuutta ja kannustaa heitä ostamaan tuotteita, joiden päiväykset ovat umpeutumassa;
50. toteaa, että monet elintarvikkeet säilyttävät ”parasta ennen” -päiväyksen umpeuduttua aistinvaraiset ja ravitsemukselliset ominaisuutensa, joskin vähemmässä määrin, ja niitä voidaan edelleen käyttää, edellyttäen että noudatetaan elintarviketurvallisuuden periaatteita; kehottaa komissiota määrittämään logistiikkaan ja organisointiin perustuvat mallit, joiden ansiosta on mahdollista ottaa täysin turvallisesti talteen kaikenlaiset tiettynä päivänä myymättä jääneet tuotteet;
51. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita harkitsemaan ”parasta ennen” -päiväyksen mukaan vaihtelevia hintoja keinona, jolla voidaan vähentää jätteeksi päätyvien syöntikelpoisten elintarvikkeiden määrää; katsoo, että jakeluvaiheen jätettä voidaan vähentää huomattavasti ottamalla käyttöön alennuksia, jotka perustuvat siihen, miten pitkä aika on jäljellä tuotteen vanhenemiseen; toteaa, että olisi edistettävä ja tuettava tällaista käytäntöä, jota sovelletaan nykyisin vapaaehtoisesti;
52. pyytää komissiota saattamaan ajan tasalle luettelon elintarvikkeista, joille on nykyisin myönnetty elintarvikejätteen ehkäisemiseksi poikkeus ”parasta ennen” -merkinnästä;
53. katsoo, että tarvitaan lisää tuotekohtaisia tutkimuksia ja tietoa viimeinen käyttöpäivä -merkinnöistä ja että on myös edistettävä ja lisättävä tuore- ja irtotuotteiden kulutusta sekä vähennettävä pitkäaikaisten pakkausten käyttöä ja varastointia;
54. kehottaa komissiota, jäsenvaltioita alue- ja paikallisviranomaisia ja sidosryhmiä käynnistämään tiedotus- ja viestintäkampanjoita, joilla edistetään kuluttajien ja elintarvikeketjun kaikkien toimijoiden ymmärrystä elintarvikejätteen ehkäisemisestä, elintarviketurvallisuudesta sekä elintarvikkeiden ja niiden hyvien jalostus-, hallinta- ja kulutuskäytäntöjen arvosta; korostaa, että näissä aloitteissa olisi painotettava elintarvikejätteen torjumisesta saatavien ympäristöetujen lisäksi myös taloudellisia ja sosiaalisia hyötyjä; kehottaa ottamaan käyttöön ja edistämään nykyaikaisia tiedotustyökaluja, esimerkiksi mobiilisovellusten käyttöä, jotta voidaan tavoittaa myös nuoremmat sukupolvet, jotka käyttävät etupäässä digitaalisia välineitä; edellyttää puuttumista asianmukaisesti elintarvikkeiden haaskaamisen ja nälänhätään, joka on nykyisin vakava ongelma; kiinnittää huomioita solidaarisuuden ja vähäosaisimpien kanssa jakamisen tärkeyteen;
55. kehottaa neuvostoa ja komissiota nimeämään elintarvikejätteen vastaisen eurooppalaisen teemavuoden, koska se on tärkeä keino tiedottaa eurooppalaisille kuluttajille tästä tärkeästä aiheesta ja kiinnittää jäsenvaltioiden hallitusten huomio siihen, jotta ne voivat osoittaa riittävästi varoja lähitulevaisuuden haasteiden ratkaisemiseen;
56. korostaa, että on tärkeää kouluttaa lapsia ja ottaa heidät mukaan elintarvikejätteen ehkäisemiseen; toteaa, että ruokahävikin torjuntaa koskevassa Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa nro 34/2016 korostetaan, että koulumaito-, kouluhedelmä- ja kouluvihannesjärjestelmiin on sisällytettävä liitännäistoimenpiteitä, joilla annetaan elintarvikejätteeseen liittyvää opetusta, ja että toistaiseksi vain hyvin harvat jäsenvaltiot ovat päättäneet toimia näin; kannustaa jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia hyödyntämään näiden järjestelmien koko potentiaalia, sillä tarkoituksena on kehittää nuorten hyviä ruokailutottumuksia ja tarjota mahdollisuus saada tietoa tuoreista elintarvikkeista ja maatalouden tuotantoprosesseista;
57. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään sitä, että kotitaloudet rajoittavat elintarvikejätettä yhtenä päivänä viikossa, jolloin syödään muiden päivien aterioiden tähteitä, sekä antamaan tietoja parhaista osto- ja ruoanlaittotavoista, joiden avulla kuluttajat voivat vähentää elintarvikkeiden haaskaamista;
58. pitää tärkeänä, että jakelu- ja säilytystapa sekä pakkaaminen sovitetaan tuotteen ominaisuuksiin ja kuluttajien tarpeisiin, jotta torjutaan näiden tuotteiden haaskaamista;
59. korostaa, miten tärkeää on jätteen vähentämiseksi varmistaa, että elintarvikkeita jaetaan ja säilytetään käyttäen menetelmiä, jotka soveltuvat kunkin tuotteen erityispiirteisiin;
60. kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja sidosryhmiä parantamaan kuluttajille suunnattua tiedotusta tuotteiden säilytys- ja/tai uudelleenkäyttömenetelmistä;
61. korostaa, että paikallisviranomaisilla ja kunnallisilla laitoksilla on vähittäiskauppiaiden ja tiedotusvälineiden ohella tärkeä tehtävä tarjota kansalaisille tietoa elintarvikkeiden parhaista säilyttämis- ja/tai käyttötavoista, jotta voidaan ehkäistä ja vähentää elintarvikejätettä, ja auttaa heitä tässä asiassa;
62. pyytää komissiota laatimaan yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa kylmäsäilytyslämpötiloja koskevia suosituksia, kun otetaan huomioon näyttö, joka osoittaa, että ei-optimaalisessa ja väärässä lämpötilassa säilytetty ruoka pilaantuu ennenaikaisesti, jolloin syntyy tarpeettomasti jätettä; korostaa, että yhdenmukaisten lämpötilatasojen ylläpitäminen koko elintarvikeketjussa parantaisi tuotteiden säilyvyyttä ja vähentäisi kuljetettavien ja rajojen yli myytävien elintarvikkeiden päätymistä jätteeksi;
63. korostaa, että elintarvikealan on parannettava oman tuotantonsa suunnittelua elintarvikkeiden ylijäämän hillitsemiseksi; painottaa kuitenkin, että elintarvikkeiden hyvin vähäinen ylijäämä on koko elintarviketeollisuudessa psykologinen tekijä ja että ylijäämän taustalla on myös ulkoisia tekijöitä, joita ei voi hallita; toteaa tästä syystä, että toimenpiteet, joilla edistetään elintarvikkeiden lahjoittamista, voivat olla tärkeä väline, jolla voidaan ehkäistä elintarvikkeiden ylijäämän päätyminen jätteeksi;
64. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita panostamaan elintarvikkeiden jalostusteknologian innovaatioihin ja rahoitukseen ruuan tuhlauksen vähentämiseksi elintarvikkeiden toimitusketjussa ja myös perhetilojen tuotannon hävikin vähentämiseksi;
65. kannustaa jäsenvaltioita käyttämään Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa vähentämään elintarvikejätettä alkutuotannossa ja jalostusalalla;
66. painottaa, että on tärkeää saattaa viljelijöitä yhteen osuuskuntiin tai ammattiliittoihin ruokahävikin vähentämiseksi vahvistamalla viljelijöiden markkinatuntemusta, mahdollistamalla tehokkaampi suunnittelu ja mittakaavaedut sekä parantamalla heidän valmiuksiaan markkinoida tuotteitaan;
67. korostaa esimerkiksi tuottajaorganisaatioiden tai muiden rakenteiden, kuten toimialakohtaisten organisaatioiden tai osuuskuntien, kautta tehtävän yhteistyön tärkeyttä, jotta voidaan parantaa mahdollisuuksia saada rahoitusta innovointiin ja käsittelytekniikkaan, kuten tarvittaessa kompostointiin ja anaerobiseen hajottamiseen, tai tuotteiden jatkokäsittelyyn, mikä mahdollistaisi sen, että viljelijät saavat uusia tuotteita, pääsevät uusille markkinoille ja saavat uusia asiakkaita; muistuttaa tämän osalta, että alakohtainen organisoituminen ja sopimusten käyttö mahdollistavat tuotannon paremman hallinnan ja elintarvikkeiden haaskaamisen tehokkaamman torjunnan; pitää läheisyysperiaatteen vuoksi olennaisena, että tämä toteutetaan paikallis- tai aluetasolla;
68. panee merkille, että yhteistyön ja digitalisaation ansiosta viljelijät saavat paremmin tietoja ja kysyntäennusteita ja heille kehitetään tuotanto-ohjelmia, joiden avulla he voivat sopeuttaa tuotantoaan kysyntään, koordinoida paremmin toimiaan muiden elintarviketuotantoketjun alojen kanssa ja minimoida haaskauksen; tähdentää, että olisi edistettävä elintarvikejätteen tehokasta käyttöä myös biotaloudessa, kun otetaan huomioon, miten hankalaa on vähentää vääjäämätöntä elintarvikejätettä;
69. katsoo, että tuotteiden kysynnän ja tarjonnan yhteensovittamisen parantamiseksi tarvitaan merkintäsääntöjä, joissa edellytetään riittäviä tietoja ainesosien alkuperästä ja tuotanto- ja jalostusmenetelmistä ja jotka auttavat kuluttajia tekemään valistuneempia ostopäätöksiä, jolloin voidaan vaikuttaa epäsuorasti myös tuotantotekijöihin, millä olisi myönteisiä vaikutuksia ympäristöön, talouteen ja yhteiskuntaan;
70. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tiedottamaan paremmin maanviljelijöille ja kuluttajille energian, veden ja luonnonvarojen paremmasta hallinnasta koko elintarvikeketjussa, jotta voidaan vähentää merkittävästi luonnonvarojen ja elintarvikkeiden haaskaamista, tuotantopanoskustannuksia ja ravinteiden haaskaamista sekä lisätä maanviljelyjärjestelmien innovointia ja kestävyyttä;
71. katsoo, että tarvitaan lisää tutkimuksia ja tietoa, jotta voidaan vähentää elintarvikejätteen syntymistä alkutuotannossa ja korvata maataloustuotannon, elintarviketuotannon ja jakelun luonnonvaroja tuhlaavat käytännöt ympäristöystävällisillä menetelmillä;
72. painottaa, että elintarvikejätteen pitämiseksi ehdottomalla vähimmäistasolla viljelijät olisi asetettava teknisesti ja taloudellisesti asemaan, jossa he pystyvät käyttämään tuotteitaan mahdollisimman resurssitehokkaasti;
73. uskoo, että viljelijöiden ja yhteisöjen omat aloitteet voivat tarjota kestäviä ja taloudellisesti kannattavia ratkaisuja ja antaa arvoa tuotteille, jotka menisivät muuten hukkaan, kehittämällä markkinoita tuotteille, jotka tavallisesti jäisivät elintarvikeketjun ulkopuolelle, ja korostaa mahdollisuuksia, joita tarjoavat viljelijöiden ja yhteisöjen sosiaaliset innovaatiohankkeet, kuten jälkikorjuu ja ylimääräisten elintarvikkeiden lahjoittaminen elintarvikeapua jakaville yhdistyksille ja ruokapankeille; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tunnustamaan nämä käytännöt ja kannustamaan niiden käyttöä YMP:n toisen pilarin osalta;
74. korostaa, että haaskauksen vähentämiseksi tuotantovaiheessa olisi käytettävä innovatiivisia tekniikoita ja teknologioita, joilla voidaan optimoida toiminta pelloilla ja muuntaa markkinoiden vaatimuksia vastaamattomat tuotteet jalostetuiksi tuotteiksi;
75. panee merkille, että suuria määriä täysin syötäväksi kelpaavia hedelmiä ja vihanneksia ei oteta markkinoille esteettisten syiden ja markkinointistandardien vuoksi; huomauttaa, että kyseisten tuotteiden käyttämiseksi on onnistuneita aloitteita, ja kannustaa tukku- ja vähittäismyyntialan sidosryhmiä edistämään kyseisiä käytäntöjä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään tällaisten elintarvikkeiden markkinoiden kehittämistä ja teettämään tutkimuksen markkinointistandardien ja elintarvikejätteen välisestä suhteesta tämän osalta;
76. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä, jotta voidaan vaikuttaa YK:n Euroopan talouskomission (UNECE) julkisiin normeihin pyrkien välttämään luonnonvarojen haaskaamista elintarvikejätteen syntymisen ehkäisyn avulla;
77. katsoo, että on lisättävä tuottajien keskinäistä yhteistyötä ja hyödynnettävä tuottajajärjestöjä suuremmassa määrin, jotta voidaan parantaa jälkimarkkinoille ja muille myyntipaikoille pääsemistä ja kehittää vaihtoehtoisia käyttötapoja elintarvikkeille, joista on ylituotantoa ja jotka muuten kynnettäisiin takaisin maaperään tai jotka menisivät haaskuuseen, siten että etusijalle asetetaan uudelleenkäyttö ihmiskulutukseen, esimerkiksi myymällä ne halvempaan hintaan käytettäviksi jalostetuissa elintarvikkeissa tai myymällä ne paikallisilla markkinoilla;
78. toteaa, että tuotteet, joita voidaan edelleen käyttää muihin tarkoituksiin kuin ravinnoksi, esimerkiksi rehujen raaka-aineina, peltojen lannoitteina taikka kompostin ainesosana tai energiantuotannossa, olisi erotettava selkeästi jätteinä pidettävistä tuotteista, jotta ei vaaranneta ensin mainittujen tuotteiden uudelleenkäyttöä;
79. panee merkille, että pois heitettyjen satojen määrää voitaisiin pienentää, jos niitä myytäisiin lähempänä kuluttajia, kuten tuottajatoreilla tai maatilamyymälöissä, joissa markkinointikanavat ovat lyhyitä ja ostettavat tuotteet on tuotettu paikallisesti ja niitä on jalostettu vähän;
80. kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota edistämään paikallisten elintarvikkeiden tuotantoa ja tukemaan elintarvikkeiden lyhyitä toimitusketjuja ja maataloustuotteiden kotimyyntiä;
81. painottaa, että paikalliset ja alueelliset tuotteet sekä yhteisön tukemat maatalousjärjestelmät mahdollistavat lyhemmät toimitusketjut, mikä parantaa tuotteiden laatua ja tukee kausiluonteista kysyntää, mistä seuraa merkittäviä sosiaalisia, ympäristöä koskevia ja taloudellisia hyötyjä;
82. katsoo, että lyhyillä toimitusketjuilla voi olla tärkeä asema elintarvikejätteen ja liiallisen pakkaamisen vähentämisessä, kuljetusmatkojen lyhentämisessä, parempilaatuisten elintarvikkeiden tarjonnassa ja avointen elintarvikeketjujen luomisessa, ja että näin lisätään maaseutuyhteisöjen elinkelpoisuutta;
83. kehottaa suosimaan jokaisessa unionin jäsenvaltiossa kauden vihanneksia ja hedelmiä;
84. kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota eläinten hyvinvointiin;
85. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyväksymään toimenpiteitä, joilla vähennetään eläinten kehnosta hyvinvoinnista aiheutuvaa hävikkiä;
86. painottaa, että hyvän kauppatavan vastaiset käytännöt toimitusketjussa voivat johtaa elintarvikejätteeseen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita selvittämään, miten elintarvikkeiden toimitusketjun epäreilut kauppakäytännöt saavat aikaan elintarvikejätettä, ja ottamaan tarvittaessa käyttöön poliittisen kehyksen tällaisten käytäntöjen torjumiseksi;
87. uskoo, että epäreilujen kauppakäytäntöjen ongelman ratkaiseminen parantaa ketjun heikoimman lenkin muodostavien maanviljelijöiden asemaa ja voi liikatuotantoa vähentämällä ja tuotteiden ylijäämän kertymistä pienentämällä paitsi vakauttaa hintoja ja tehdä tuottajahinnoista oikeudenmukaisia ja tuottoisia myös vähentää elintarvikkeiden haaskaamista koko ketjussa sekä perhetiloilla syntyvää hävikkiä; huomauttaa, että tuottajille maksettavilla oikeudenmukaisemmilla palkkioilla voitaisiin lisätä tuotteiden arvoa ja vähentää ruoan haaskausta toimitusketjun viimeisissä vaiheissa;
88. korostaa, että paikallis- ja alueviranomaisilla ja sidosryhmillä on päävastuu elintarvikejätteen vähentämistä ja ennaltaehkäisyä koskevien ohjelmien täytäntöönpanossa, ja pyytää komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan tämän huomioon kaikissa prosessin vaiheissa;
89. kehottaa komissiota ottamaan huomioon yleishyödyllisiä palveluja tarjoavien julkisten yritysten roolin jätteiden käsittelyssä ja elintarvikejätteen torjumisessa ja tunnustamaan yritysten, kuten pk-yritysten, välittömän panoksen kiertotaloudelle;
90. kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan paikallishallintoja, kansalaisyhteiskuntaa, valintamyymälöitä ja muita asiaankuuluvia sidosryhmiä tukemaan elintarvikejätteen vähentämisaloitteita ja edistämään paikallisruokastrategiaa esimerkiksi tiedottamalla kuluttajilla mobiilisovelluksen avulla myymättömistä elintarvikkeista ja yhdenmukaistamaan kysyntää ja tarjontaa;
91. pitää myönteisenä, että on perustettu jakelupisteitä, joihin voi jättää kulutukseen kelpaavia elintarvikkeita niitä tarvitseville (elintarvikkeiden jakaminen); edellyttää menettelyjen yksinkertaistamista, jotta tällaisia pisteitä voitaisiin perustaa helpommin;
92. katsoo, että syömäkelpoisten elintarvikeylijäämien jakelua vähävaraisille rajoittaa eniten jakelukanavien kapasiteetin niukkuus ja ajoittain myös puuttuminen kokonaan; toteaa, ettei hyväntekeväisyysjärjestöillä, valtion laitoksilla tai itsehallinnollisilla sosiaalityötä tekevillä laitoksilla ole tarpeeksi taloudellisia ja henkilöstöresursseja, jotta ne voisivat kuljettaa ja jakaa hyväntekeväisyyteen tarkoitettuja syömäkelpoisia elintarvikkeita; toteaa, että tämä koskee erityisesti epäsuotuisimpia alueita;
93. toteaa, että elintarviketeollisuus on jo käynnistänyt aloitteita elintarvikejätteen vähentämiseksi vahvistamalla yhteistyötä elintarvikeapua jakavien yhdistysten ja ruokapankkien kanssa kaikkialla Euroopassa;
94. kehottaa komissiota edistämään jäsenvaltioissa käytäntöjä, joissa elintarvikkeiden vähittäiskauppiaita kannustetaan jakamaan myymättä jääneet tuotteet hyväntekeväisyysjärjestöille;
95. edellyttää kaikkien sidosryhmien osallistumisen lisäämistä, jotta voidaan varmistaa, että kaikki vanhentumassa olevat elintarvikkeet lahjoitetaan ensisijaisesti hyväntekeväisyyteen; toteaa kuitenkin, että lahjoituksille on edelleen esteitä, jotka ovat pääasiassa lainsäädännöllisiä; kehottaa komissiota selventämään lahjoituksia estävien säännösten tulkintaa;
96. pitää huolestuttavana, että ei vielä ole saavutettu vuonna 2016[30] esitettyä tavoitetta selventää jätteitä, elintarvikkeita ja rehuja koskevaa lainsäädäntöä, jotta voidaan helpottaa elintarvikkeiden lahjoittamista ja entisten elintarvikkeiden käyttöä rehuntuotannossa;
97. pitää myönteisinä unionin suuntaviivoja ruokalahjoituksista ja katsoo sen olevan ensimmäinen askel oikeaan suuntaan; katsoo kuitenkin, että koska unionin lainsäädännössä on runsaasti esteitä ruoan lahjoittamiselle, myymättä jääneen ruoan lahjoittamista koko toimitusketjussa on edistettävä tekemällä muutoksia lainsäädäntöön;
98. kehottaa komissiota selvittämään, miten yritykset voivat lahjoittaa elintarvikkeita hyväntekeväisyysjärjestöille tuotantomaassa riippumatta tuotepakkauksen kielestä; huomauttaa, että kyseisten tavaroiden lahjoittamisesta pitäisi tehdä mahdollista, kun elintarviketurvallisuuden säilyttämistä koskevat elintärkeät tiedot esimerkiksi allergeeneistä annetaan vastaanottajille saataville heidän jäsenvaltionsa virallisilla kielillä;
99. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita helpottamaan paikallisten ja alueellisten sidosryhmien kanssa tehtävää yhteistyötä elintarvikkeiden lahjoittamisessa vähentämällä toimintakustannuksia osallistumiskynnyksen alentamiseksi esimerkiksi tarjoamalla mallityökaluja, joita voidaan mukauttaa erityisiin paikallisiin tarpeisiin ja joita paikalliset toimijat voivat käyttää ylijäämäelintarvikkeiden tarjonnan ja kysynnän saamiseksi vastaamaan toisiaan ja logistiikan järjestämiseksi paremmin;
100. suhtautuu myönteisesti ”sosiaalisten ruokakauppojen” perustamiseen sekä julkisiin ja yksityisiin kumppanuuksiin hyväntekeväisyysjärjestöjen kanssa, jotta syötäväksi kelpaavia mutta myyntiin kelpaamattomia elintarvikkeita voidaan käyttää mahdollisimman hyvin;
101. kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan institutionaalisen ja taloudellisen tuen sosiaalisille valintamyymälöille, jotka toimivat tärkeimpänä lahjoitetun ruoan välittäjänä;
102. vaatii, että elintarvikealan toimijoiden, jotka luovuttavat ilmaiseksi yli jääneitä elintarvikkeita, on noudatettava moitteettomia toimintakäytäntöjä, jotta elintarvikkeiden hygieniaan ja terveyteen liittyvä turvallisuus voidaan taata siten kuin asetuksessa (EY) N:o 852/2004 on säädetty;
103. korostaa, että kansalliset viranomaiset voivat auttaa elintarvikkeiden toimitusketjun toimijoita käyttämään syötäväksi kelpaavia elintarvikkeita ja vanhentumassa olevia elintarvikkeita panemalla elintarviketurvallisuussääntöjä täytäntöön kannustavalla pikemminkin kuin rankaisevalla tavalla;
104. kehottaa komissiota tutkimaan, olisiko mahdollista ottaa käyttöön ”laupiaan samarialaisen” lainsäädäntöä ja millaisia vaikutuksia sillä olisi; kehottaa komissiota selventämään, mitä asetuksen (EY) N:o 178/2002 ja direktiivin 85/374/ETY kaltaisissa säädöksissä säädetään ruokalahjoituksia koskevasta korvausvastuusta;
105. kehottaa komissiota ehdottamaan arvonlisäverodirektiiviin muutosta, jolla nimenomaisesti sallittaisiin ruokalahjoituksia koskevat verovapautukset; kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan komission suosituksia ja määräämään erittäin alhaisen arvonlisäveron, jos elintarvikelahjoitus tehdään lähellä suositeltua vanhentumiseen sovellettavaa päiväystä tai jos elintarvikkeet eivät ole myyntikelpoisia;
106. kehottaa komissiota täydentämään vähävaraisimmille suunnatun eurooppalaisen avun rahastosta (FEAD) 11. maaliskuuta 2014 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 223/2014[31] täytäntöönpanosäädöksellä, jolla edistetään rahaston käyttöä elintarvikelahjoitusten mahdollistamiseen rahoittamalla keräämistä, kuljettamista, varastointia ja jakelua koskevia kustannuksia, sekä säädellään YMP:n nojalla luotujen interventiovarastojen käyttöä; kannustaa paikallisia, alueellisia ja kansallisia viranomaisia tukemaan elintarvikkeiden lahjoitusinfrastruktuurin perustamista alueille, joilla sitä ei ole tai joilla se on puutteellinen tai sen kapasiteetti ei ole riittävä;
107. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita pidättymään kohdentamasta aiemmin ruokapankeille ja hyväntekeväisyysjärjestöille kanavoituja FEAD:n varoja muille kohderyhmille;
108. huomauttaa kuitenkin, että elintarvikelahjoituksia ei voida pitää itsestään selvänä toimenpiteenä, jolla ratkaistaan köyhyyden ydinongelmat; tähdentää siksi, että tässä asiassa olisi vältettävä epärealistisia odotuksia: elintarvikelahjoitusten ei voida odottaa sekä lievittävän sosiaalisia ongelmia että ehkäisevän elintarvikejätettä; kehottaa siksi komissiota toteuttamaan aiempaa määrätietoisempia toimia köyhyyden vähentämiseksi;
109. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita valvomaan huolellisesti elintarvikelahjoituksia ja varmistamaan, ettei lahjoituksia käytetä vaihtoehtoisten markkinoiden luomiseen, sillä tämä johtaisi siihen, että hädänalaiset eivät voisi hyötyä niistä eivätkä yritykset haluaisi niitä antaa;
110. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita valvomaan huolellisesti elintarvikelahjoituksia aiheuttamatta tarpeetonta rasitusta pk-yrityksille ja vapaaehtoisjärjestöille ja varmistamaan, ettei lahjoituksia käytetä vaihtoehtoisten markkinoiden luomiseen, sillä tämä johtaisi siihen, että hädänalaiset eivät voisi hyötyä niistä eivätkä kaupan alalla toimivat haluaisi niitä antaa epäoikeudenmukaista kilpailua välttääkseen;
111. kehottaa kaikkia elintarvikkeiden toimitusketjun toimijoita toimimaan yhteisvastuun mukaisesti ja panemaan täytäntöön elintarvikejätteestä annetun yhteisen julkilausuman ”Every Crumb Counts” ja vähittäismyyntialan jätesopimuksen; huomauttaa, että vähittäismyyntialalla kohdataan päivittäin miljoonia kuluttajia ja että sillä on ainutlaatuiset mahdollisuudet tiedottaa ja valistaa elintarvikejätteestä ja siten helpottaa tietoon perustuvien päätösten tekemistä; korostaa, että sellaisilla markkinointikäytännöillä kuin ”kaksi yhden hinnalla” lisätään vaaraa siitä, että kuluttajat ostavat enemmän kuin pystyvät käyttämään; korostaa tämän osalta myös, että pienemmille kotitalouksille on tarjottava pienempiä pakkauskokoja; pitää myönteisenä, että jotkin vähittäismyyjät myyvät edullisemmin elintarvikkeita, joiden viimeinen käyttöpäivä on lähellä, mutta katsoo, että käytäntöä pitäisi laajentaa;
112. palauttaa mieliin, että kananmunajäte on edelleen yksi vähittäismyyjien suurimmista ongelmista; pyytää komissiota selvittämään tapoja vähentää kananmunajätettä, kun otetaan huomioon EFSA:n tieteellinen lausunto, ja pyytää jäsenvaltioita tiedottamaan kuluttajille asianmukaisesti tästä tärkeästä kysymyksestä;
113. kehottaa komissiota tekemään tutkimuksen yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) ja yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) uudistusten vaikutuksesta elintarvikejätteen syntymiseen ja vähentämiseen;
114. korostaa viljelijöiden elannon riippuvan siitä, että tuotteet saadaan markkinoille oikeudenmukaisin ehdoin ja kannattavaan hintaan, ja tähdentää, että tilan sadon menettäminen, mukaan lukien menettäminen, joka johtuu äärimmäisistä tai epätavallisista sääoloista, luonnonkatastrofin aiheuttamista vahingoista tai markkinoiden menettämiseen tai pieniin hintoihin perustuvasta sadon hävittämisestä, merkitsee hukkainvestointeja ja viljelijän tulonmenetyksiä; muistuttaa tämän osalta, että hintojen vaihtelu maatalousmarkkinoilla vaikuttaa tuotantoon ja maanviljelijöiden tuloihin ja voi aiheuttaa elintarvikkeiden haaskausta, joten YMP:n olisi tarjottava välineet hintojen vaihtelun torjumiseen;
115. tähdentää, että komissio ei ole vielä teettänyt tutkimusta määrittääkseen, miten eri uudistukset ovat vaikuttaneet maatalouden tuotantomääriin ja elintarvikejätteeseen, ja kehottaa siksi komissiota sisällyttämään elintarvikejätettä koskevan kysymyksen tulevaan politiikan kehittämiseen sekä YMP:n täytäntöönpanoon;
116. painottaa, että tuotannon aikainen elintarvikkeiden haaskaaminen voi olla seurausta myös tuotantovälineiden vanhentumisesta jo havaitun maan laadun, luonnon monimuotoisuuden (pölytyksen väheneminen) ja yleisesti luonnonvarojen heikkenemisen lisäksi ja että tämä ilmiö on otettava huomioon maatalouden ja YMP:n kehityksessä;
117. katsoo, että on tärkeää valvoa maankäytön hallintaa YMP:n ja kansallisten politiikkojen yhteydessä, jotta voidaan rajoittaa elintarvikkeiden haaskaamista, joka aiheutuu välillisesti hallitsemattomasta kaupungistumisesta ja infrastruktuurin kehittämisestä tai taloudellisesti kannattamattomien maatalousmaiden hylkäämisestä;
118. kannustaa jäsenvaltioita käyttämään kaikkia Euroopan kalatalousrahaston ja Euroopan meri- ja kalatalousrahaston (EMKR) tarjoamia mahdollisuuksia, jotta voidaan vähentää elintarvikejätettä kalojen poisheittämisen yhteydessä ja parantaa vesiviljelypohjaisten eliöiden eloonjäämistasoa;
119. toivoo, että yhteisen kalastuspolitiikan purkamisvelvoite, jota ollaan asteittain ottamassa käyttöön, johtaa valikoivampien pyydysten ja käytäntöjen käyttöön ja vähentää siten viime kädessä merellä poisheitettyjen kalojen määrää; panee kuitenkin merkille, että purkamisvelvoitetta ei sovelleta kaikkiin kaloihin ja että siksi tarvitaan lisätoimenpiteitä;
120. on huolissaan jätteen määrästä kalojen pyydystämisen jälkeen, koska kala pilaantuu herkästi ja sitä kuljetetaan usein erittäin pitkiä matkoja jalostettavaksi, mukaan lukien kuljetukset Euroopasta Aasiaan ja takaisin Eurooppaan lopullista myyntiä varten;
121. muistuttaa elintarvikkeiden ja rehujen vesijalanjäljen käsitteen tärkeydestä;
122. muistuttaa, että Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 178/2002 elintarvikkeisiin luetaan myös vesi, joka ”on tarkoituksellisesti lisätty elintarvikkeeseen sen valmistuksen tai käsittelyn aikana”, ja että vesi on tärkeä strateginen resurssi koko maatalous- ja elintarvikealalla;
123. korostaa, että ruoan haaskaukseen liittyy elintarviketuotannossa käytetyn veden laadusta, tyypistä ja määrästä riippuen myös merkittävää veden tuhlausta;
124. muistuttaa, että on tärkeää parantaa maatalouden vesihuoltoa, kehittää vesitehokkaita elintarvikkeiden tuotantojärjestelmiä, parantaa vedensaantia ja elintarviketurvaa alueilla, jotka ovat ilmastonmuutoksen takia erityisen riskialttiita;
125. korostaa, että innovatiiviset ja ympäristöystävälliset ratkaisut muun muassa elintarvikkeiden tuotannon rinnakkais- ja sivutuotteiden hallinnoinnissa, elintarvikkeiden kaupassa, elintarvikkeiden varastoinnissa, säilyvyysajassa, digitaaliteknologiassa ja elintarvikkeiden kanssa kosketuksissa olevissa materiaaleissa voivat tarjota merkittäviä mahdollisuuksia elintarvikejätteen vähentämiseen; kannustaa komissiota, jäsenvaltioita ja muita sidosryhmiä tukemaan tutkimusta näillä aloilla ja edistämään kestäviä ja tehokkaita ratkaisuja; katsoo, että yhteistyötalouden palvelut ovat merkittäviä tietoisuuden lisäämisessä ja kestävän kulutuksen edistämisessä; kehottaa komissiota edistämään innovointia unionin talousarviosta rahoitettavilla tutkimushankkeilla ja -ohjelmilla, kuten eurooppalaisessa innovaatiokumppanuudessa;
126. korostaa toimitusketjun kaikkien toimijoiden, myös pakkausjärjestelmien tuottajien, vastuuta elintarvikejätteen ehkäisemisestä; korostaa elintarvikkeiden pakkausmateriaalien ja -ratkaisujen myönteistä vaikutusta elintarvikehävikin ja elintarvikejätteen ennaltaehkäisyssä koko toimitusketjussa, esimerkkinä pakkaukset, jotka vähentävät elintarvikehävikkiä kuljetuksessa, varastoinnissa ja jakelussa ja jotka säilyttävät elintarvikkeen laadun ja hygienian kauemmin tai jotka pidentävät säilyvyysaikaa; korostaa kuitenkin, että pakkausten on sovittava käyttötarkoitukseensa (eli ei yli- eikä alipakkaamista) ja sovelluttava tuotteelle ja kuluttajien tarpeisiin; korostaa myös, että on sovellettava elinkaarinäkökulmaa koko pakkaustuotteeseen, mukaan lukien pakkauksen suunnittelu ja käyttö; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita arvioimaan biopohjaisten, biohajoavien ja kompostoitavien elintarvikepakkausten etuja, kun otetaan huomioon ihmisten terveyteen ja elintarvikkeiden turvallisuuteen kohdistuvat vaikutukset ja sovelletaan elinkaariajattelua; korostaa, että elintarvikejätteen vähentämistavoitteiden on noudatettava direktiivissä 94/62/EY esitettyjä toimia ja tavoitteita ja erityisesti tavoitetta vähentää merkittävästi kierrätyskelvottomien pakkausten kulutusta ja liiallista pakkaamista;
127. kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan sitä, että kehitetään ja otetaan käyttöön aktiivisia ja älykkäitä elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvia materiaaleja ja muita innovatiivisia ratkaisuja, joilla edistetään resurssitehokkuutta ja kiertotaloutta; huomauttaa, että elintarvikkeiden kanssa kosketuksessa olevia materiaaleja koskevan asiaankuuluvan lainsäädännön nojalla olisi varmistettava mahdollisimman korkea kuluttajansuojan taso kaikkien pakkausmateriaalien, myös kolmansista maista tuotujen materiaalien, osalta; kehottaa siksi komissiota esittämään unionin tasolla yhdenmukaistetut säännöt elintarvikkeiden kanssa kosketuksessa oleville materiaaleille ja asettamaan etusijalle paperin ja kartongin tapaisia materiaaleja koskevien erityisten EU:n toimenpiteiden laatimisen elintarvikkeen kanssa kosketukseen joutuvista materiaaleista annetun asetuksen (EY) N:o 1935/2004 täytäntöönpanosta 6. lokakuuta 2016 annetun parlamentin päätöslauselman mukaisesti;
128. kehottaa edistämään yrityksissä elintarvike-, ravitsemus- ja hotellialojen alakohtaisten järjestöjen kehittämien hyvien käytäntöjen vapaaehtoisten säännöstöjen käyttöä, jotta tuotteita voidaan hyödyntää mahdollisimman hyvin ja edistää lahjoittamista järjestelmiin, joiden tavoitteena on kerätä ylijäämäelintarvikkeet sosiaalisiin tarkoituksiin;
129. kehottaa jäsenvaltioita edistämään sopimusten tai yhteisymmärryspöytäkirjojen vahvistamista, jotta voidaan vauhdittaa elintarvikejätteen vähentämiseen tähtääviä vastuullisia toimintatapoja ja käytäntöjä, kuten ottaa ravintoloissa käyttöön kierrätettävästä materiaalista valmistettuja uudelleenkäytettäviä säilytysastioita, jotta asiakkaat voivat viedä mukanaan tähteeksi jääneen ruoan;
130. suosittelee käyttämään soveltuvin osin paikallisia ja alueellisia tuotteita ja kausituotteita ravitsemus- ja majoitusalalla, jotta voidaan lyhentää tuotanto- ja kulutusketjua ja vähentää siten käsittelyvaiheiden määrää ja niin ollen eri vaiheissa syntyvää jätettä;
131. korostaa, että digitaalialan kehitys tarjoaa lukuisia mahdollisuuksia ehkäistä elintarvikejätteen syntymistä erityisesti siten, että luodaan verkossa toimivia ruoan pelastamiseen tarkoitettuja palveluja, joiden kautta ravintolat voivat tarjota myymättä jääneitä aterioita edulliseen hintaan; korostaa, että tällaiset kokeilut ovat saaneet aikaan merkittäviä tuloksia niissä jäsenvaltioissa, joissa niitä on kehitetty;
132. kehottaa komissiota tunnustamaan Healthy Nutritional Standardin kaltaisten yhteiskuntavastuullisten aloitteiden myötävaikutuksen, kun niillä pyritään antamaan parempaa tietoa ruuasta erilaisille kuluttajaryhmille, joilla on erityisiä ruokavaliotarpeita tai mieltymyksiä, käyttämällä vapaaehtoisia ja osittain säänneltyjä ruokamerkintöjä ravintola- ja matkailualalla, jotta voidaan vähentää niillä ilmenevää elintarvikkeiden haaskaamista;
133. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä kehitysmaiden kanssa niiden elintarvikeketjun infrastruktuurin parantamiseksi ja elintarvikejätteen määrien vähentämiseksi;
134. vaatii kaikkia Euroopan unionin toimielimiä ja elimiä sisällyttämään ravitsemuspalveluihin liittyviin tarjouspyyntöihin vaatimuksen elintarvikejätteen hallintaa ja vähentämistä koskevista suunnitelmista; pyytää kvestoreita asettamaan etusijalle toimet, joilla vähennetään elintarvikejätettä Euroopan parlamentissa, ja kannustaa unionin muita toimielimiä seuraamaan esimerkkiä; kannustaa jäsenvaltioita ja alue- ja paikallisviranomaisia vähentämään elintarvikejätettä julkisissa laitoksissa;
135. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.
- [1] Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0266.
- [2] Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0014.
- [3] Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0250.
- [4] Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.
- [5] Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.
- [6] EUVL C 161, 6.6.2013, s. 46.
- [7] FAO, ‘Food wastage footprint. Impacts on natural resources’; FAO Rooma, 2013.
- [8] FAO, Food wastage footprint and climate change, 2015.
- [9] https://www.wfp.org/hunger/stats
- [10] The State of Food Insecurity in the World 2015, FAO, YK.
- [11] Development Goals in an Era of Demographic Change, Global Monitoring Report 2015/2016, Maailmanpankki.
- [12] http://www.un.org/en/development/desa/news/population/2015-report.html
- [13] FUSIONS, Estimates of European food waste levels, maaliskuu 2016.
- [14] Eurostat 2015, ”People at risk of poverty or social exclusion”.
- [15] FUSIONS, Estimates of European food waste levels, maaliskuu 2016.
- [16] WRAP, 2015. ‘Household Food Waste in the UK’, 2015.
- [17] FAO (2011) ”Global food losses and food waste”.
- [18] Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 34/2016: ”Ruokahävikin torjunta: EU:n olisi parannettava elintarvikeketjun tehokkuutta”, s. 14.
- [19] Food Loss and Waste Accounting and Reporting Standard, 2016.
- [20] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/98/EY, annettu 19 päivänä marraskuuta 2008, jätteistä ja tiettyjen direktiivien kumoamisesta (EUVL L 312, 22.11.2008, s. 3).
- [21] EUVL L 304, 22.11.2011, s. 18.
- [22] Flash Eurobarometer 425, ”Food waste and date marking”, syyskuu 2015.
- [23] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 178/2002, annettu 28. tammikuuta 2002, elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä (EYVL L 31, 1.2.2002, s. 1).
- [24] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 852/2004, annettu 29. huhtikuuta 2004, elintarvikehygieniasta (EUVL L 139, 30.4.2004, s. 1). Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 853/2004, annettu 29. huhtikuuta 2004, eläinperäisiä elintarvikkeita koskevista erityisistä hygieniasäännöistä (EUVL L 139, 30.4.2004, s. 55). Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 854/2004, annettu 29. huhtikuuta 2004, ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinperäisten tuotteiden virallisen valvonnan järjestämistä koskevista erityissäännöistä (EUVL L 139, 30.4.2004, s. 206).
- [25] Euroopan talous- ja sosiaalikomitean vuonna 2014 teettämä vertaileva tutkimus ruoan lahjoittamista koskevasta lainsäädännöstä ja käytännöistä EU:n jäsenvaltioissa.
- [26] EUVL L 347, 11.12.2006, s. 1.
- [27] Yhteinen vastaus kahteen kirjalliseen kysymykseen (E-003730/13 ja E-002939/13), 7. toukokuuta 2013.
- [28] Euroopan talous- ja sosiaalikomitean vuonna 2014 teettämä vertaileva tutkimus ruoan lahjoittamista koskevasta lainsäädännöstä ja käytännöistä EU:n jäsenvaltioissa.
- [29] Komission yksiköiden valmisteluasiakirja, joka sisältää tiivistelmän elintarvikejätettä koskevien toimenpiteiden vaikutusten arvioinnista (Commission staff working document, executive summary of the impact assessment, impact assessment on measures addressing food waste to complete SWD (2014) 207 regarding the review of EU waste management targets (SWD(2014) 289 final, 23.9.2014)).
- [30] Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle annetun komission tiedonannon liite: Kierto kuntoon – Kiertotaloutta koskeva EU:n toimintasuunnitelma (2015).
- [31] EUVL L 72, 12.3.2014, s. 1.
PERUSTELUT
Euroopan unionilla on yhtenä maailman rikkaimmista ja hyvinvoivimmista yhteisöistä moraalinen ja poliittinen velvollisuus vähentää vuosittain hukkaan heitettävän ruoan valtavaa määrää. Ruoan hukkaan heittäminen ja ruokahävikki merkitsevät myös veden, maaperän, työtuntien, energian sekä muiden arvokkaiden ja usein rajallisten resurssien hukkaan heittämistä.
EU:ssa heitetään arvioiden mukaan vuosittain hukkaan 88 miljoonaa tonnia ruokaa. EU:n elintarvikejätteen tuotannosta ja hävittämisestä aiheutuu 170 miljoonan tonnin hiilidioksidipäästöt ja siihen kuluu 261 miljoonaa tonnia resursseja.
Kestävän kehityksen tavoitteena 12.3 on puolittaa maailmanlaajuinen ruokahävikki henkeä kohti vähittäismyynnin ja kuluttajien tasolla vuoteen 2030 mennessä sekä vähentää ruokahävikkiä tuotanto- ja toimitusketjuissa, sadonkorjuun jälkeinen hävikki mukaan lukien.
Elintarvikejätteen ja ruokahävikin esiintymisessä on maailmanlaajuisesti eroja. Teollisuusmaissa hukkaan heittäminen tapahtuu useimmiten loppuvaiheessa, nimittäin jakelussa ja kulutuksessa. Kehitysmaissa se tapahtuu sitä vastoin pääasiassa toimitusketjun varhaisessa vaiheessa, mikä johtuu maatalouskäytäntöjen kehittymättömyydestä sekä toimivien kuljetusjärjestelmien, infrastruktuurin ja tarkoituksenmukaisten varastointitilojen puutteesta.
FUSIONS-hankkeessa tehdyt arviot osoittavat, että EU:ssa elintarvikejätettä syntyy eniten kotitalouksissa (53 prosenttia) ja elintarviketeollisuudessa (19 prosenttia). Elintarvikealan palvelujen osuus elintarvikejätteestä on 12 prosenttia, alkutuotannon 10 prosenttia ja tukku- ja vähittäismyynnin 5 prosenttia.
Ongelman monitahoisuus edellyttää EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla toteutettavia koordinoituja toimia, joissa otetaan huomioon jätettä, elintarviketurvallisuutta ja -tiedotusta koskevat politiikat sekä myös talous-, tutkimus- ja innovaatio-, ympäristö-, maatalous-, koulutus- ja sosiaalipolitiikkaan liittyvät näkökohdat.
Ruokaa heitetään hukkaan elintarvikkeiden koko toimitusketjussa, ja kaikki toimijat ovat velvollisia toteuttamaan toimia hukkaan heittämisen ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi. Tämän mietinnön on siksi tarkoitus olla laaja-alainen asiakirja, jossa käsitellään kyseistä ongelmaa koko toimitus- ja kulutusketjussa ja pohditaan poliittisia ja käytännön keinoja elintarvikejätteen vähentämiseksi. Elintarviketurvallisuuden säilyttämistä ja parantamista on samalla priorisoitava.
Resurssitehokkuuteen ja ruoan hukkaan heittämiseen liittyvien ongelmien ratkaiseminen on tärkeä poliittinen tavoite EU:lle ja kaikille sen toimielimille. Komissio perusti äskettäin EU:n ruokahävikki- ja elintarvikejätefoorumin, ja työ ruokalahjoituksia koskevien EU:n suuntaviivojen laatimiseksi edistyy. Ne olisivat valmistuttuaan tärkeä väline ruokalahjoitusten lisäämiseen jäsenvaltioissa. Elintarvikejätettä koskevat monet kysymykset jäänevät kuitenkin suuntaviivojen soveltamisalan ulkopuolelle.
Kiertotaloutta koskevan toimintasuunnitelman laatiminen edistyy, ja sen on tarkoitus toimia perustana koordinoiduille EU:n toimille. Tarvitaan yhteistä hierarkiaa sekä yhteisiä määritelmiä ja menetelmiä, jotta EU voi ratkaista tämän ongelman järjestelmällisesti. EU:lla ei ole vielä yhteistä yhdenmukaista ”elintarvikejätteen” määritelmää eikä myöskään yhteisiä menetelmiä elintarvikejätteen määrän mittaamiseksi unionin tasolla, minkä vuoksi on vaikeaa vertailla eri tiedostoja ja mitata edistymistä ruokahävikin vähentämisessä.
Euroopan parlamentilla olisi oltava johdonmukainen kanta näihin kysymyksiin. Tämä mietintö mukautetaan siksi mahdollisuuksien mukaan jätelainsäädäntöpakettia koskevassa meneillään olevassa työssä tehtyihin asiaa koskeviin päätöksiin.
Elintarvikejätteeseen ja ruokahävikkiin liittyvässä ongelmassa ei kuitenkaan ole kyse vain jätteestä, vaan ongelma on paljon monitahoisempi. On kiinnitettävä enemmän huomiota muun muassa merkintöihin, korvausvastuuseen, koulutukseen, parhaiden käytäntöjen jakamiseen ja jätteeseen ja korostettava, että tarvitaan eri politiikan alat kattavia koordinoituja toimia.
FUSIONS-hankkeessa tehdyn selvityksen mukaan 52:lla EU:n säädöksellä (29 asetuksella, 10 direktiivillä, 3 päätöksellä, 10 tiedonannolla ja yhdellä päätöslauselmalla) on nykyisin myönteisiä tai kielteisiä vaikutuksia elintarvikejätteeseen. Ne kattavat seuraavat EU:n politiikanalat: maatalous, kalastus, verotus, kuluttajansuoja, ympäristö, rahoitus, talous, kansanterveys, teollisuus ja sisämarkkinat.
Komission olisi elintarvikejätteen määrää vähentämään pyrkiessään tarkasteltava asiaa koskevaa lainsäädäntöä selvittääkseen, onko se tarkoituksenmukaista ja onko siinä aukkoja, päällekkäisyyksiä tai kohtia, joita on selkeytettävä tai jotka vaativat lisätoimia.
Ruokalahjoituksia koskevissa EU:n suuntaviivoissa olisi nykyisen sääntelykehyksen osalta ja nykyisen EU-lainsäädännön väärintulkinnat jäsenvaltioissa huomioon ottaen todettava selkeästi, mitkä asiat ovat EU:n ja mitkä jäsenvaltioiden vastuulla, jotta voidaan mahdollistaa todelliset muutokset.
Lisäksi on selkeästi parannettava ruokaa, elintarviketurvallisuutta ja elintarvikejätettä koskevaa ymmärtämystä kuluttajien keskuudessa. Vuonna 2015 tehdyn Eurobarometri-tutkimuksen mukaan 47 prosenttia eurooppalaisista ymmärtää ”parasta ennen” -merkinnän ja 40 prosenttia ”käytettävä viimeistään” -merkinnän merkityksen.
Samalla lähes kuusi kymmenestä eurooppalaisesta ilmoittaa tarkistavansa aina ”käytettävä viimeistään”- ja ”parasta ennen” -merkinnän tehdessään ostoksia ja valmistaessaan ruokaa. Vain hyvin harvat ilmoittavat, etteivät he koskaan tarkista näitä merkintöjä. Nämä kaksi havaintoa osoittavat, ettei elintarvikkeissa olevia päiväyksiä ymmärretä kovin hyvin ja että tämä hämmennys lisää elintarvikejätteen määrää.
Kuluttajavalistus on ratkaiseva ala, jolla tarvitaan yhteisiä toimia elintarvikejätteen vähentämiseksi. Eurobarometrin mukaan kuluttajat tietävät, että heillä itsellään on mahdollisuus ehkäistä elintarvikejätteen syntymistä. Yli kolme neljäsosaa eurooppalaisista on sitä mieltä, että yksittäinen kuluttaja on yksi elintarvikejätteen syntymistä ehkäisevistä toimijoista.
Nykyisessä lainsäädännössä on lisäksi muitakin säännöksiä, joilla voi olla kielteinen vaikutus elintarvikejätteeseen. Esimerkiksi yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28. marraskuuta 2006 annetussa neuvoston direktiivissä 2006/112/EY (arvonlisäverodirektiivi) säädetään, että ruokalahjoituksista peritään veroa eikä niitä koskevia veropoikkeuksia sallita. Tämän säännöksen kiertämiseksi komissio suosittelee, että lähellä ”parasta ennen” -päiväystä olevan tai myytäväksi kelpaamattoman lahjoitetun ruoan arvo määritetään verotuksellisista syistä melko alhaiseksi tai jopa lähes nollaksi. Jotkut jäsenvaltiot poistivat lainsäädäntöteitse lahjoitusten verottamisen, mutta jotkut erityisesti uusista jäsenvaltioista eivät ole sitä tehneet. Siksi on asianmukaista kehottaa komissiota ehdottamaan arvonlisädirektiiviin muutosta, jolla nimenomaisesti sallitaan ruokalahjoituksia koskevat verovapautukset.
Jäsenvaltioiden käyttämät taloudelliset ja muut kannustimet voivat olla sidosryhmille vahva viesti, joka saa ne lisäämään ponnistelujaan elintarvikejätteen vähentämiseksi. Yhtiöveroa koskevat kannustimet ovat osoittautuneet tehokkaiksi ruokapankkeihin tehtäviin ruokalahjoituksiin kannustamisessa esimerkiksi Ranskassa ja Espanjassa.
Yleisen elintarvikelainsäädännön ja tuotevastuuta koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 25. heinäkuuta 1985 annetun neuvoston direktiivin 85/374/ETY pohjalta nousevat lahjoittajien korvausvastuuta koskevat kysymykset ovat yksi esimerkki oikeudellisesta epävarmuudesta. Vilpittömässä mielessä tehdyistä sekä elintarviketurvallisuutta ja muita lakeja koskevat vaatimukset täyttävistä ruokalahjoituksista ei saisi periaatteessa aiheutua oikeudellisia ongelmia lahjoitusten tekijöille.
Eräänlainen toissijaisuusperiaatteen huomioon ottava ”laupiaan samarialaisen” -lainsäädäntö EU:n tasolla voisi johtaa ruokalahjoitusten lisääntymiseen. Komission olisi tutkittava, voitaisiinko tällaista lainsäädäntöä ryhtyä soveltamaan elintarvikejätteen vähentämiseen ja elintarviketurvallisuuteen ja mitä vaikutuksia sillä olisi. Elintarviketurvallisuutta on selkeästi priorisoitava eikä elintarvikejätteen vähentämiseen pyrkivillä toimilla saa heikentää nykyisiä elintarviketurvanormeja.
Tutkimuksella ja kehityksellä on erittäin tärkeä osuus kaikilla elintarvikkeiden toimitus- ja kulutusketjun aloilla, kun on kyse elintarvikejätteen vähentämisestä, elintarviketurvallisuuden parantamisesta ja elintarvikkeiden tuotannon kestävyyden lisäämisestä. Innovatiivisten ja ympäristöystävällisten ratkaisujen kehittämistä olisi edistettävä ja tuettava muun muassa elintarvikkeiden tuotannon rinnakkais- ja sivutuotteiden hallinnoinnissa, elintarvikkeiden varastoinnissa, digitaaliteknologiassa ja elintarvikkeiden pakkaamisessa.
Selvää on, että Euroopan unionilla, jäsenvaltioilla, maanviljelijöillä, elintarvikkeiden jalostajilla, pakkausten valmistajilla, kuljettajilla, vähittäismyyjillä, ravitsemuspalvelujen tuottajilla, kuluttajilla ja kaikilla muilla sidosryhmillä on velvollisuus toimia.
Kokemus on osoittanut, että niin vapaaehtoissidosryhmien kuin elinkeinonharjoittajasidosryhmien spontaanit aloitteet haaskauksen vastaisen kulttuurin tunnetuksi tekemiseksi ja toteuttamiseksi ovat olleet erittäin onnistuneita kaikkialla, missä niitä on toteutettu. Komission ja jäsenvaltioiden olisi edistettävä menestyksekkäitä käytäntöjä elintarvikejätteen vähentämiseksi ja sidosryhmien jo käyttämiä resurssien säilyttämismenetelmiä.
Tehokkaat toimet elintarvikejätteen vähentämiseksi edellyttävät kuitenkin laaja-alaista uudelleenajattelua ja muutoksia siihen, miten tuotamme, markkinoimme ja kulutamme ruokaa elintarvikkeiden toimitus- ja kulutusketjun kussakin vaiheessa. Tämä edellyttää kyseisten asioiden yhteistä ymmärtämistä ja tiivistä yhteistyötä kaikkien asianosaisten sidosryhmien kanssa.
MAATALOUDEN JA MAASEUDUN KEHITTÄMISEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (27.3.2017)
ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnalle
resurssitehokkuutta koskevasta aloitteesta: elintarvikejätteen vähentäminen ja elintarviketurvallisuuden parantaminen
(2016/2223(INI))
Valmistelija: James Nicholson
EHDOTUKSET
Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta pyytää asiasta vastaavaa ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:
1. toteaa, että elintarvikejäte johtuu useista tekijöistä ja on ongelma kaikilla toimitusketjun tasoilla, joista kullakin on sama vastuu toimien toteuttamisesta, olipa kyse tuotannosta, jalostuksesta, markkinoille saattamisesta, kuljetuksesta tai kulutuksesta; painottaa tämän vuoksi tarvetta parantaa kaikkien elintarvikeketjun toimijoiden ja erityisesti toimittajien ja jakelijoiden välistä viestintää kysynnän ja tarjonnan yhteensovittamiseksi;
2. kehottaa kaikkia elintarvikkeiden tuotannon, toimituksen ja kulutuksen ketjuun kuuluvia sidosryhmiä soveltamaan EU:n jäsenvaltioiden parhaita käytäntöjä ruokahävikin torjumiseksi ja elintarvikejätteen syntymisen ehkäisemiseksi elintarviketuotannon, toimitusten ja kulutuksen ketjujen eri tasoilla; kehottaa komissiota ehdottamaan suuntaviivoja, jotka perustuvat varmennettuihin tietoihin ja parhaisiin käytänteisiin;
3. korostaa viljelijöiden elannon riippuvan siitä, että tuotteet saadaan markkinoille oikeudenmukaisin ehdoin ja kannattavaan hintaan, ja tähdentää, että tilan sadon menettäminen, mukaan lukien menettäminen, joka johtuu äärimmäisistä tai epätavallisista sääoloista, luonnonkatastrofin aiheuttamista vahingoista tai markkinoiden menettämiseen tai pieniin hintoihin perustuvasta sadon hävittämisestä, merkitsee hukkainvestointeja ja viljelijän tulonmenetyksiä; muistuttaa tämän osalta, että hintojen vaihtelu maatalousmarkkinoilla vaikuttaa tuotantoon ja maanviljelijöiden tuloihin ja voi aiheuttaa elintarvikkeiden haaskausta, joten YMP:n olisi tarjottava välineet hintojen vaihtelun torjumiseen;
4. painottaa, että komission ja jäsenvaltioiden olisi ensisijaisesti kuultava kaikkia sidosryhmiä – myös maatalousalaa – ja teetettävä vaikutustenarviointi kaikista toimenpiteistä, joita ehdotetaan täytäntöönpantaviksi elintarvikejätteen syntymisen ehkäisemiseksi kaikkialla unionissa;
5. painottaa, että elintarvikejätettä on analysoitava laaja-alaisesti, koska se vaikuttaa samanaikaisesti moneen politiikanalaan, kuten maatalous-, kalastus-, elintarviketurvallisuus-, ympäristö-, sosiaali- ja veropolitiikkaan; edellyttää siksi, että eri politiikan alat yhdenmukaistetaan paremmin ja että tarvittaessa varmistetaan elintarvikejätteen vähentämisen ensisijaisuus sovellettavilla politiikan aloilla; tähdentää, että elintarvikejätteen torjuminen ei saisi vaarantaa elintarviketurvallisuutta ja ympäristönormeja eikä eläinsuojelunormeja, ei etenkään eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevia normeja;
6. painottaa Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessaan nro 34/2016 ”Ruokahävikin torjunta: EU:n olisi parannettava elintarvikeketjun tehokkuutta” esittämiä havaintoja, joissa tähdennettiin, että elintarvikejätettä koskevat tähänastiset komission toimet ovat olleet satunnaisia ja hajanaisia, ja otettiin esille porsaanreikiä, kuten jäsenvaltioille asetettavan, elintarvikejätteen raportointia koskevan velvoitteen viivyttäminen sekä yhteistä menetelmää elintarvikemäärien arvioimista varten koskevan täytäntöönpanosäädöksen lykkääminen;
7. tähdentää, että komissio ei ole vielä teettänyt tutkimusta määrittääkseen, miten eri uudistukset ovat vaikuttaneet maatalouden tuotantomääriin ja elintarvikejätteeseen, ja kehottaa siksi komissiota sisällyttämään elintarvikejätettä koskevan kysymyksen tulevaan politiikan kehittämiseen sekä yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) täytäntöönpanoon;
8. kehottaa komissiota erottamaan tulevassa politiikassaan tiukasti kuluttajien käyttäytymisestä aiheutuvan elintarvikkeiden haaskauksen, joka voidaan minimoida asianmukaisilla aloitteilla ja valistuskampanjoilla, sekä ylivoimaisesta esteestä, esimerkiksi myrskyistä, aiheutuvan alkutuotannon ruokahävikin, joka ei ole vältettävissä;
9. pitää myönteisenä, että äskettäin perustettiin EU:n ruokahävikki- ja elintarvikejätefoorumi, jonka tehtävänä ja tavoitteena on optimoida entisten elintarvikkeiden ja elintarvikeketjun sivutuotteiden käyttö rehun tuotannossa, ja korostaa tämän merkitystä alkutuotannolle; pyytää komissiota toimittamaan parlamentille tarkan aikataulun meneillään olevista toimista sekä asetetuista tavoitteista sekä selvityksen yhteiseen menetelmään ja lahjoituksiin liittyvien töiden edistymisestä ja kehottaa komissiota saattamaan EU:n ruokahävikki- ja elintarvikejätefoorumin edistymistä koskevat tiedot saataville kahdellakymmenelläneljällä unionin kielellä;
10. korostaa, että kiertotaloutta koskevassa toimintasuunnitelmassa esitettyihin aloitteisiin sisältyy toimenpiteitä, joilla perustetaan rahoitustukea tarjoava foorumi houkuttelemaan investointeja ja innovaatioita hävikin vähentämiseksi, sekä ohjeita jäsenvaltioille elintarvikehävikin osittaisesta energiakäytöstä tai maatalouden sivutuotteiden energiakäytöstä;
11. korostaa, että energiatarve olisi tyydytettävä käyttämällä sellaisia jätteitä ja sivutuotteita, joita ei voida hyödyntää missään jätehierarkian ylemmän tason prosessissa;
12. kehottaa komissiota ottamaan huomioon yleishyödyllisiä palveluja tarjoavien julkisten yritysten roolin jätteiden käsittelyssä ja elintarvikejätteen torjumisessa ja tunnustamaan yritysten, kuten pk-yritysten välittömän panoksen kiertotaloudelle;
13. painottaa, että ruoan haaskauksella on valtavia ympäristövaikutuksia, se edistää ilmastonmuutosta ja merkitsee rajallisten luonnonvarojen, kuten maan, energian ja veden, tuhlaamista;
14. panee merkille mahdollisuuden ei-vältettävissä olevan ruokahävikin tai pois heitettyjen elintarvikkeiden ja elintarvikeketjun sivutuotteiden, erityisesti eläinperäisten sivutuotteiden, optimaaliseen hyödyntämiseen rehuntuotannossa, ravinteiden kierrätyksessä ja lannoitetuotannossa ja niiden merkityksen alkutuotannolle;
15. kehottaa komissiota analysoimaan lainsäädännöllisiä esteitä entisten elintarvikkeiden hyödyntämiselle rehuntuotannossa ja edistämään alan tutkimusta korostaen samalla tarvetta tehostaa jäljitettävyyttä, noudattaa bioturvaamiseen liittyviä vaatimuksia sekä soveltaa erottelu- ja käsittelyprosesseja, joilla elintarviketurvallisuuteen kohdistuva riski saadaan olemattomaksi;
16. kehottaa sisällyttämään EU:n lainsäädäntöön kattavan elintarvikejätehierarkian, jossa keskitytään selkeästi jätteen syntymisen ehkäisemiseen; painottaa, että jätteen syntymisen ehkäiseminen on elintarvikejätehierarkian ensisijainen tavoite; toteaa, että tämän jälkeen tavoitteena on käyttö ihmisravinnoksi ja vasta sitten käyttö eläinten ravinnoksi, sitten kompostointi ja anaerobinen hajottaminen, eli:
a) jätteen syntymisen ehkäiseminen;
b) syötäväksi kelpaavien elintarvikkeiden talteenotto asettaen käyttö ihmisravinnoksi etusijalle eläinten rehuun käyttöön tai uudelleenkäsittelyyn muuksi kuin elintarvikkeeksi nähden;
c) luonnonmukainen kierrätys;
d) energian talteenotto;
e) loppukäsittely;
17. panee merkille mahdollisuuden entisten elintarvikkeiden ja elintarvikeketjun sivutuotteiden optimaaliseen hyödyntämiseen rehuntuotannossa ja tämän merkityksen alkutuotannolle, mutta korostaa jätehierarkian soveltamista ja tarvetta tehostaa jäljitettävyyttä;
18. painottaa, että on tärkeää saattaa viljelijöitä yhteen osuuskuntiin tai ammattiliittoihin elintarvikkeiden haaskauksen vähentämiseksi vahvistamalla viljelijöiden markkinatuntemusta, mahdollistamalla tehokkaamman suunnittelun ja mittakaavaedut sekä parantamalla heidän valmiuksiaan markkinoida tuotteitaan;
19. korostaa yhteistyön tärkeyttä, esimerkiksi tuottajaorganisaatioiden tai muiden rakenteiden, kuten toimialakohtaisten organisaatioiden tai osuuskuntien, välityksellä, rahoituksen saannin parantamiseksi innovointiin ja käsittelytekniikkaan, kuten tarvittaessa kompostointiin ja anaerobiseen hajottamiseen, tai tuotteiden jatkokäsittelyyn, mikä mahdollistaisi sen, että viljelijät saavat uusia tuotteita, pääsevät uusille markkinoille ja saavat uusia asiakkaita; muistuttaa tämän osalta, että alakohtainen organisoituminen ja sopimusten käyttö mahdollistavat tuotannon paremman hallinnan ja elintarvikkeiden haaskaamisen tehokkaamman torjunnan; pitää läheisyysperiaatteen vuoksi olennaisena, että tämä toteutetaan paikallis- tai aluetasolla;
20. panee merkille, että yhteistyön ja digitalisaation ansiosta viljelijät saavat paremmin tietoja ja kysyntäennusteita ja heille kehitetään tuotanto-ohjelmia, joiden avulla he voivat sopeuttaa tuotantoaan kysyntään, koordinoida paremmin toimiaan muiden elintarviketuotantoketjun alojen kanssa ja minimoida haaskauksen; tähdentää, että olisi edistettävä elintarvikejätteen tehokasta käyttöä, myös biotaloudessa, kun otetaan huomioon, miten hankalaa on vähentää ei-vältettävissä olevaa elintarvikejätettä;
21. katsoo, että tuotteiden kysynnän ja tarjonnan yhteensovittamisen parantamiseksi tarvitaan merkintäsääntöjä, joissa edellytetään riittäviä tietoja ainesosien alkuperästä ja tuotanto- ja jalostusmenetelmistä ja jotka auttavat kuluttajia tekemään valistuneempia ostopäätöksiä, jolloin voidaan vaikuttaa epäsuorasti myös tuotannontekijöihin, millä olisi myönteisiä vaikutuksia ympäristöön, talouteen ja yhteiskuntaan;
22. pyytää komissiota ja jäsenvaltioita luomaan lisäkannustimia elintarvikejätteen torjumiseksi;
23. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tiedottamaan paremmin maanviljelijöille ja kuluttajille energian, veden ja luonnonvarojen paremmasta hallinnasta koko elintarvikeketjussa, jotta voidaan vähentää merkittävästi luonnonvarojen ja elintarvikkeiden haaskaamista, tuotantopanoskustannuksia ja ravinteiden haaskaamista sekä lisätä maanviljelyjärjestelmien innovointia ja kestävyyttä;
24. katsoo, että tarvitaan lisää tutkimuksia ja tietoa, jotta voidaan vähentää elintarvikejätteen syntymistä alkutuotannossa ja korvata maataloustuotannon, elintarviketuotannon ja jakelun luonnonvaroja tuhlaavat käytännöt ympäristölle ystävällisillä menetelmillä;
25. painottaa, että elintarvikejätteen pitämiseksi ehdottomalla vähimmäistasolla viljelijät olisi asetettava teknisesti ja taloudellisesti asemaan, jossa he pystyvät käyttämään tuotteensa mahdollisimman resurssitehokkaasti;
26. katsoo, että on lisättävä tuottajien keskinäistä yhteistyötä ja hyödynnettävä tuottajajärjestöjä suuremmassa määrin, jotta voidaan parantaa jälkimarkkinoille ja muille myyntipaikoille pääsemistä ja kehittää vaihtoehtoisia käyttötapoja elintarvikkeille, joista on ylituotantoa ja jotka muuten kynnettäisiin takaisin maaperään tai jotka menisivät haaskuuseen, siten että etusijalle asetetaan uudelleenkäyttö ihmiskulutukseen, esimerkiksi myymällä ne halvempaan hintaan käytettäviksi jalostetuissa elintarvikkeissa tai myymällä ne paikallisilla markkinoilla;
27. toteaa, että tuotteet, joita voidaan edelleen käyttää muihin tarkoituksiin kuin ravinnoksi, esimerkiksi rehujen raaka-aineina, peltojen lannoitteina taikka kompostin ainesosana tai energiantuotannossa, olisi erotettava selkeästi jätteinä pidettävistä tuotteista, jotta ei vaaranneta ensin mainittujen tuotteiden uudelleenkäyttöä;
28. panee merkille elintarvikejätteen sisältämään muoviin ja metalliin liittyvän kontaminaatioriskin kompostille ja maaperälle ja tämän jälkeen makean veden ja merten ekosysteemeille ja kehottaa minimoimaan tämän kontaminaatioreitin; palauttaa lisäksi mieleen maatalouden jätevesilietteen käyttöä koskevan direktiivin tavoitteen maatalousmaan kontaminaation minimoimisesta; kehottaa tämän vuoksi varovaisuuteen tarkasteltaessa jätevirtojen sekoittamista sekä ottamaan käyttöön asianmukaiset turvatoimet;
29. painottaa Fusions-hankkeessa todetun, että maanviljelyn, puutarhaviljelyn, vesiviljelyn ja kalastuksen kaltaisilla alkutuotannon aloilla elintarvikejätettä mitataan vain harvoin ja että tämä voi estää elintarvikejätteen kokonaismäärän täsmällisen arvioinnin Euroopassa;
30. panee merkille, että elintarvikkeiden haaskaamisen ja ruokahävikin määrittäminen on vaikeaa alkutuotannon aikana, koska tuotteita ja niihin liittyviä prosesseja on monenlaisia eikä elintarvikejätettä ole määritetty selkeästi; kehottaa komissiota määrittämään ja jakamaan jäsenvaltioille parhaat käytännöt ruokahävikkiä ja elintarvikejätettä koskevan tiedon keräämiseen maatiloilla ilman, että siitä aiheutuu ylimääräistä hallinnollista rasitetta tai ylimääräisiä kustannuksia viljelijöille; kehottaa komissiota hyväksymään nopeasti yhteisen terminologian ja elintarvikejätteen määritelmän ottaen huomioon elintarvikkeiden haaskaamisen ja ruokahävikin eron alkutuotantosektorilla;
31. uskoo, että viljelijöiden ja yhteisöjen omat aloitteet voivat tarjota kestäviä ja taloudellisesti kannattavia ratkaisuja ja antaa arvoa tuotteille, jotka menisivät muuten hukkaan, kehittämällä markkinoita tuotteille, jotka tavallisesti jäisivät elintarvikeketjun ulkopuolelle, ja korostaa mahdollisuuksia, joita tarjoavat viljelijöiden ja yhteisöjen sosiaaliset innovaatiohankkeet, kuten jälkikorjuu ja ylimääräisten elintarvikkeiden lahjoittaminen elintarvikeapua jakaville yhdistyksille ja ruokapankeille; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tunnustamaan nämä käytännöt ja kannustamaan niiden käyttöä YMP:n toisen pilarin osalta;
32. korostaa, että haaskauksen vähentämiseksi tuotantovaiheessa olisi käytettävä innovatiivisia tekniikoita ja teknologioita, joilla voidaan optimoida suorituskyky pelloilla ja jalostaa tuotteita, jotka eivät vastaa markkinoiden vaatimuksia;
33. kehottaa palauttamaan maatalousmarkkinoiden tehokkaan sääntelypolitiikan kysynnän ja tarjonnan yhteensovittamiseksi paremmin ja elintarvikejätteen vähentämiseksi;
34. panee merkille, että osa elintarvikkeiden haaskauksesta ja ruokahävikistä maatiloilla johtuu sekä toimittajien toimittamilta tuotteilta vaadituista tuote-eritelmistä että muista rajoittavista käytännöistä, kuten kulutuskysynnän muutosten vuoksi peruutetuista tilauksista ja kausiluonteiseen kysyntään vastaamisesta johtuvasta ylituotannosta ja peruselintarvikkeiden käyttämisestä sisäänheittotuotteina markkinaosuuden kasvattamiseksi; painottaa tarvetta tarkistaa maataloustuotteisiin sovellettavia markkinoinnin laatu- ja esteettisyysnormeja;
35. katsoo, että tarvitaan lisää tuotekohtaisia tutkimuksia ja tietoa viimeinen käyttöpäivä ‑merkinnöistä ja että on myös edistettävä ja lisättävä tuore- ja irtotuotteiden kulutusta sekä vähennettävä pitkäaikaisten pakkausten käyttöä ja varastointia;
36. korostaa sen tärkeyttä, että jakelu- ja säilytystapa sekä pakkaaminen sovitetaan tuotteen ominaisuuksiin ja kuluttajien tarpeisiin, jotta torjutaan näiden tuotteiden hävikkiä;
37. toteaa, että markkinointivaatimukset saattavat lisätä elintarvikejätettä, ja pyytää komissiota edistämään tutkimusta markkinointivaatimusten ja elintarvikejätteen kytköksistä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä, jotta voidaan vaikuttaa YK:n Euroopan talouskomission (UNECE) julkisiin normeihin pyrkien välttämään luonnonvarojen haaskaamista elintarvikejätteen syntymisen ehkäisyn avulla;
38. huomauttaa, että hyvän kauppatavan vastaiset käytännöt ja polkumyynti elintarvikealalla johtavat usein elintarvikkeiden myyntiin niiden todellista arvoa halvemmalla, mikä lisää elintarvikkeiden haaskausta, ja että kielto myydä toimitushintaa halvemmalla on välttämätön myös, jotta kuluttajat saadaan tietoisiksi elintarvikkeiden oikeasta arvosta;
39. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita viipymättä yhdistämään ponnistelunsa ja laatimaan viitekehykset, joiden avulla voidaan ratkaista hyvien kauppatapojen vastaisten käytäntöjen ongelma elintarvikeketjuissa eri puolilla Eurooppaa, Euroopan parlamentin 7. kesäkuuta 2016 antaman päätöslauselman[1] suositusten mukaisesti; uskoo, että tämän ongelman ratkaiseminen parantaa maanviljelijöiden asemaa ketjun heikoimpana lenkkinä ja voi liikatuotantoa vähentämällä ja tuotteiden ylijäämän kertymistä pienentämällä paitsi vakauttaa hintoja ja tehdä tuottajahinnoista oikeudenmukaisia ja tuottoisia myös vähentää ruokahävikkiä läpi koko ketjun sekä pienentää perhetiloille koituvia tappioita; huomauttaa, että tuottajille maksettavilla oikeudenmukaisemmilla palkkioilla voitaisiin lisätä tuotteiden arvoa ja vähentää ruoan haaskausta toimitusketjun viimeisissä vaiheissa;
40. korostaa koulutusta ja valistusta koskevien aloitteiden merkitystä erityisesti kotitalousalalla ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kannustamaan parhaiden käytäntöjen vaihtoa ja edistämään toimia, joilla väestölle tiedotetaan ruoan ja maataloustuotannon merkityksestä, ruoan haaskauksen syistä ja seurauksista sekä tavoista vähentää sitä samalla kun edistetään kestävyyden ja yhteisvastuun periaatteita;
41. kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan siihen, että koulutuksen kaikilla tasoilla annetaan elintarvikkeita koskevaa opetusta, ja korostaa, että paikallisviranomaisilla ja kunnallisilla laitoksilla on vähittäiskauppiaiden ja tiedotusvälineiden ohella tärkeä tehtävä tarjota kansalaisille apua ja tietoja elintarvikkeiden parhaista säilyttämis- ja/tai käyttötavoista, jotta voidaan ehkäistä ja vähentää elintarvikejätettä;
42. muistuttaa kouluhedelmiä, -vihanneksia ja -maitoa koskevan järjestelmän merkityksestä valistuksessa ja painottaa erityisesti, että on otettava käyttöön pakollisia täydentäviä toimenpiteitä, kuten valveutuneen elintarvikekulutuksen edistäminen koulutuksessa; tähdentää näiden toimenpiteiden merkitystä välitettäessä kasvatuksellista viestiä elintarvikejätteestä ja sen ehkäisemisestä;
43. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita jatkamaan tukeaan hankkeille ja valistuskampanjoille, jotka opettavat lapsia jo pienestä pitäen kuluttamaan tuoreita, monipuolisia ja paikallisesti tuotettuja elintarvikkeita;
44. kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota edistämään paikallisten ja luonnonmukaisten elintarvikkeiden tuotantoa ja tukemaan elintarvikkeiden lyhyitä toimitusketjuja ja kotimyyntiä;
45. painottaa, että paikalliset ja alueelliset tuotteet sekä yhteisön tukemat maatalousjärjestelmät mahdollistavat lyhyemmät toimitusketjut, mikä parantaa tuotteiden laatua ja tukee kausiluonteista kysyntää, mistä seuraa merkittäviä sosiaalisia, ympäristöä koskevia ja taloudellisia hyötyjä;
46. katsoo, että lyhyillä toimitusketjuilla voi olla tärkeä asema elintarvikejätteen ja liiallisen pakkaamisen vähentämisessä, kuljetusmatkojen lyhentämisessä, parempilaatuisten elintarvikkeiden tarjonnassa ja avointen elintarvikeketjujen luomisessa, ja että näin lisätään maaseutuyhteisöjen elinkelpoisuutta;
47. katsoo, että syömäkelpoisten elintarvikeylijäämien jakelua vähävaraisille rajoittaa eniten jakelukanavien kapasiteetin niukkuus ja ajoittain myös puuttuminen kokonaan; toteaa, ettei hyväntekeväisyysjärjestöillä, valtion laitoksilla tai itsehallinnollisilla sosiaalityötä tekevillä laitoksilla ole tarpeeksi taloudellisia ja henkilöstöresursseja, jotta ne voisivat kuljettaa ja jakaa hyväntekeväisyyteen tarkoitettuja syömäkelpoisia elintarvikkeita; toteaa, että tämä koskee erityisesti epäsuotuisimpia alueita;
48. katsoo, että ruoan lahjoittamista helpotetaan EU:n rahastojen, kuten vähävaraisimmille suunnatun eurooppalaisen avun rahaston (FEAD), avulla, ja toteaa, että tällä rahastolla autetaan rahoittamaan muun muassa ruokaa lahjoittavien organisaatioiden varasto- ja kuljetusinfrastruktuureja; toteaa, etteivät jäsenvaltiot ole vielä hyödyntäneet riittävästi näitä mahdollisuuksia; ehdottaa edellä mainitut seikat huomioon ottaen, että osa FEAD:n käytettävissä olevista varoista siirrettäisiin elintarvikkeiden ylijäämien jakeluun; toteaa, että Euroopan hyväntekeväisyysjärjestöjen laatiman mallin mukaan kohdentamalla resursseja uudelleen elintarvikkeiden ylijäämän arvo voitaisiin elintarvikkeiden apua eniten tarvitseville jakelun myötä nostaa 14-kertaiseksi FEAD-ohjelman nykyiseen toimintaan verrattuna;
49. toteaa, että elintarviketeollisuus on jo käynnistänyt aloitteita elintarvikejätteen vähentämiseksi vahvistamalla yhteistyötä elintarvikeapua jakavien yhdistysten ja ruokapankkien kanssa kaikkialla Euroopassa;
50. kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan institutionaalisia ja taloudellisia välineitä sosiaalisten kauppojen ja valintamyymälöiden tueksi;
51. edellyttää kaikkien sidosryhmien osallistumisen lisäämistä, jotta voidaan varmistaa, että kaikki vanhentumassa olevat elintarvikkeet lahjoitetaan ensisijaisesti hyväntekeväisyyteen; toteaa kuitenkin, että lahjoituksille on edelleen esteitä, jotka ovat pääasiassa lainsäädännöllisiä; kehottaa komissiota selventämään lahjoituksia estävien säännösten tulkintaa;
52. painottaa, että varastojen ja muuten hukkaan menevien elintarvikkeiden käyttö ei poista hyvän tarjonnanhallinnan ja elintarvikeketjun viisaan hallinnan tarvetta järjestelmällisen rakenteellisen ylituotannon välttämiseksi;
53. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita valvomaan huolellisesti ruokalahjoituksia aiheuttamatta tarpeetonta rasitusta pk-yrityksille ja vapaaehtoisjärjestöille ja varmistamaan, ettei lahjoituksia käytetä vaihtoehtoisten markkinoiden luomiseen, sillä tämä johtaisi siihen, etteivät näitä ruokalahjoituksia tarvitsevat henkilöt voisi hyötyä niistä eivätkä ammattilaiset haluaisi niitä antaa epäoikeudenmukaista kilpailua välttääkseen;
54. kehottaa komissiota selkeyttämään arvonlisäverodirektiivin soveltamista koskevia sääntöjä elintarvikeavun yhteydessä ja ehdottamaan arvonlisädirektiiviin muutosta, jolla nimenomaisesti sallittaisiin ruokalahjoituksia koskevat veropoikkeukset; kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan komission suosituksia ja määräämään alhainen arvonlisävero tai lähellä nollaa oleva arvonlisävero, jos lahjoitus tehdään lähellä ”parasta ennen” ‑päiväystä tai jos elintarvikkeet eivät ole myyntikelpoisia;
55. painottaa, että tuotannon aikainen elintarvikkeiden haaskaaminen voi olla seurausta myös tuotantovälineiden vanhentumisesta jo havaitun maan laadun, luonnon monimuotoisuuden (pölytyksen väheneminen) ja yleisesti luonnonvarojen heikkenemisen lisäksi ja että tämä ilmiö on otettava huomioon maatalouden ja YMP:n kehityksessä;
56. toteaa, että maanviljelijöille kasvinsuojeluvalmisteiden saatavuus on tärkeää, jotta voidaan säilyttää kasvien laatu eikä satoa menetetä vaikeiden sääolojen, tuholaisten tai tautien vuoksi;
57. katsoo, että on tärkeää valvoa maankäytön hallintaa YMP:n ja kansallisten politiikkojen yhteydessä elintarvikkeiden välillisen haaskaamisen rajoittamiseksi maankäytön kautta, perustuen kaupungistumiseen ja huonosti hallittuun infrastruktuurien kehittämiseen, jopa maatalousmaiden puhtaasta hylkäämiseen, kun maita ei enää viljellä koska maanviljely ei ole taloudellisesti kannattavaa;
58. toteaa, että YK:n kestävän kehityksen tavoitteilla pyritään vähentämään elintarvikejätettä vuoteen 2030 mennessä;
59. muistuttaa elintarvikkeiden ja rehujen vesijalanjäljen käsitteen tärkeydestä;
60. muistuttaa, että Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 178/2002 elintarvikkeisiin luetaan myös vesi, joka ”on tarkoituksellisesti lisätty elintarvikkeeseen sen valmistuksen tai käsittelyn aikana”, ja että vesi on tärkeä strateginen resurssi koko maatalous- ja elintarvikealalla;
61. korostaa, että ruoan haaskaukseen liittyy elintarviketuotannossa käytetyn veden laadusta, tyypistä ja määrästä riippuen myös merkittävää veden tuhlausta;
62. muistuttaa, että on tärkeää parantaa maatalouden vesihuoltoa, kehittää vesitehokkaita elintarvikkeiden tuotantojärjestelmiä, parantaa vedensaantia ja elintarviketurvaa alueilla, jotka ovat ilmastonmuutoksen takia erityisen riskialttiita;
63. panee merkille, että pois heitettyjen satojen määrää voitaisiin pienentää, jos niitä myytäisiin lähempänä kuluttajia, kuten tuottajatoreilla tai maatilamyymälöissä, joissa markkinointikanavat ovat lyhyitä ja ostettavat tuotteet on tuotettu paikallisesti ja niitä on jalostettu vähän;
64. kehottaa Euroopan komissiota ja jäsenvaltioita käynnistämään EU:n kansalaisille suunnatun tiedotuskampanjan, joka käsittelee ruuan haaskauksen vakavia taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia sekä ympäristövaikutuksia;
65. muistuttaa, että ”kaksi yhden hinnalla” -markkinointistrategiat lisäävät vaaraa, että kuluttajat ostavat enemmän kuin kuluttavat, ja lisäävät näin myös elintarvikkeiden haaskaamisen riskiä sellaisten tuotteiden osalta, joiden ”parasta ennen” -päiväys ei vielä ole lähellä; on tyytyväinen siihen, että jotkut kauppiaat myyvät alennettuun hintaan tuotteita lähellä ”parasta ennen” -päiväystä, ja katsoo, että tämän käytännön olisi yleistyttävä.
TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA
|
Hyväksytty (pvä) |
21.3.2017 |
|
|
|
|
|
Lopullisen äänestyksen tulos |
+: –: 0: |
36 1 4 |
|||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
John Stuart Agnew, Clara Eugenia Aguilera García, Eric Andrieu, José Bové, Daniel Buda, Michel Dantin, Jean-Paul Denanot, Albert Deß, Diane Dodds, Herbert Dorfmann, Norbert Erdős, Luke Ming Flanagan, Martin Häusling, Esther Herranz García, Jan Huitema, Peter Jahr, Ivan Jakovčić, Elisabeth Köstinger, Zbigniew Kuźmiuk, Philippe Loiseau, Mairead McGuinness, Nuno Melo, Ulrike Müller, James Nicholson, Maria Noichl, Marijana Petir, Laurenţiu Rebega, Jens Rohde, Maria Lidia Senra Rodríguez, Ricardo Serrão Santos, Czesław Adam Siekierski, Tibor Szanyi, Marco Zullo |
||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
Paul Brannen, Angélique Delahaye, Maria Heubuch, Karin Kadenbach, Anthea McIntyre, Massimo Paolucci, John Procter, Estefanía Torres Martínez, Vladimir Urutchev |
||||
LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA
|
36 |
+ |
|
|
ALDE |
Jan Huitema, Ivan Jakovčić, Ulrike Müller, Jens Rohde |
|
|
ECR |
Zbigniew Kuźmiuk, Anthea McIntyre, James Nicholson, John Procter |
|
|
ENF |
Philippe Loiseau, Laurenţiu Rebega |
|
|
GUE/NGL |
Luke Ming Flanagan, Maria Lidia Senra Rodríguez, Estefanía Torres Martínez |
|
|
NI |
Diane Dodds |
|
|
PPE |
Daniel Buda, Michel Dantin, Angélique Delahaye, Albert Deß, Herbert Dorfmann, Norbert Erdős, Esther Herranz García, Peter Jahr, Elisabeth Köstinger, Mairead McGuinness, Nuno Melo, Marijana Petir, Czesław Adam Siekierski |
|
|
S&D |
Clara Eugenia Aguilera García, Eric Andrieu, Paul Brannen, Jean-Paul Denanot, Karin Kadenbach, Maria Noichl, Massimo Paolucci, Ricardo Serrão Santos, Tibor Szanyi |
|
|
1 |
- |
|
|
EFDD |
John Stuart Agnew |
|
|
4 |
0 |
|
|
EFDD |
Marco Zullo |
|
|
Verts/ALE |
José Bové, Maria Heubuch, Martin Häusling |
|
Symbolien selitys:
+ : puolesta
- : vastaan
0 : tyhjää
- [1] Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0247.
TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA
|
Hyväksytty (pvä) |
11.4.2017 |
|
|
|
|
|
Lopullisen äänestyksen tulos |
+: –: 0: |
64 0 0 |
|||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
Marco Affronte, Zoltán Balczó, Catherine Bearder, Ivo Belet, Simona Bonafè, Biljana Borzan, Paul Brannen, Nessa Childers, Alberto Cirio, Birgit Collin-Langen, Mireille D’Ornano, Miriam Dalli, Seb Dance, Angélique Delahaye, Mark Demesmaeker, Ian Duncan, Stefan Eck, Bas Eickhout, José Inácio Faria, Karl-Heinz Florenz, Elisabetta Gardini, Gerben-Jan Gerbrandy, Arne Gericke, Jens Gieseke, Julie Girling, Sylvie Goddyn, Françoise Grossetête, Andrzej Grzyb, György Hölvényi, Anneli Jäätteenmäki, Jean-François Jalkh, Benedek Jávor, Kateřina Konečná, Urszula Krupa, Peter Liese, Norbert Lins, Susanne Melior, Miroslav Mikolášik, Massimo Paolucci, Gilles Pargneaux, Piernicola Pedicini, Annie Schreijer-Pierik, Davor Škrlec, Claudiu Ciprian Tănăsescu, Ivica Tolić, Estefanía Torres Martínez, Nils Torvalds, Adina-Ioana Vălean, Jadwiga Wiśniewska, Damiano Zoffoli |
||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
Clara Eugenia Aguilera García, Nicola Caputo, Eleonora Evi, Martin Häusling, Elisabeth Köstinger, Merja Kyllönen, Stefano Maullu, Ulrike Müller, James Nicholson, Marijana Petir, Christel Schaldemose, Bart Staes, Tiemo Wölken |
||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta) |
Inmaculada Rodríguez-Piñero Fernández |
||||
LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA
|
64 |
+ |
|
|
ALDE |
Catherine Bearder, Gerben-Jan Gerbrandy, Anneli Jäätteenmäki, Ulrike Müller, Nils Torvalds |
|
|
ECR |
Mark Demesmaeker, Ian Duncan, Arne Gericke, Julie Girling, Urszula, Krupa, James Nicholson, Jadwiga Wiśniewska |
|
|
EFDD |
Eleonora Evi, Piernicola Pedicini |
|
|
ENF |
Mireille D’Ornano, Sylvie Goddyn, Jean-François Jalkh |
|
|
GUE/NGL |
Stefan Eck, Kateřina Konečná, Merja Kyllönen, Estefanía Torres Martínez |
|
|
NI |
Zoltán Balczó |
|
|
PPE |
Ivo Belet, Alberto Cirio, Birgit Collin-Langen, Angélique Delahaye, José Inácio Faria, Karl-Heinz Florenz, Elisabetta Gardini, Jens Gieseke, Françoise Grossetête, Andrzej Grzyb, György Hölvényi, Elisabeth Köstinger, Peter Liese, Norbert Lins, Stefano Maullu, Miroslav Mikolášik, Marijana Petir, Annie Schreijer-Pierik, Ivica Tolić, Adina-Ioana Vălean |
|
|
S&D |
Clara Eugenia Aguilera García, Simona Bonafè, Biljana Borzan, Paul Brannen, Nicola Caputo, Nessa Childers, Miriam Dalli, Seb Dance, Susanne Melior, Massimo Paolucci, Gilles Pargneaux, Inmaculada Rodríguez-Piñero Fernández, Christel Schaldemose, Claudiu Ciprian Tănăsescu, Tiemo Wölken, Damiano Zoffoli |
|
|
VERTS/ALE |
Marco Affronte, Bas Eickhout, Martin Häusling, Benedek Jávor, Davor, Škrlec, Bart Staes |
|
|
0 |
- |
|
|
|
|
|
|
0 |
0 |
|
|
|
|
|
Symbolien selitys:
+ : puolesta
- : vastaan
0 : tyhjää