MIETINTÖ yhteistyötaloutta koskevasta eurooppalaisesta toimintasuunnitelmasta

11.5.2017 - (2017/2003(INI))

Sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta
Esittelijä: Nicola Danti
Valmistelijat (*):
Joachim Schuster, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta
Dario Tamburrano, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta
(*)  Valiokuntien yhteistyömenettely – työjärjestyksen 54 artikla

Tarkistukset

• 001-004 (PDF - 106 KB)
• 001-004 (DOC - 55 KB)
• 005-006 (PDF - 14 KB)
• 005-006 (DOC - 50 KB)
• 007-007 (PDF - 203 KB)
• 007-007 (DOC - 33 KB)

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

yhteistyötaloutta koskevasta eurooppalaisesta toimintasuunnitelmasta

(2017/2003(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 19. tammikuuta 2016 antamansa päätöslauselman digitaalisten sisämarkkinoiden toimenpidepaketista[1],

–  ottaa huomioon 26. toukokuuta 2016 antamansa päätöslauselman yhtenäismarkkinoita koskevasta strategiasta[2],

–  ottaa huomioon 24. marraskuuta 2016 antamansa päätöslauselman pienten liikennealan yritysten uusista mahdollisuuksista ja yhteistyöhön perustuvista liiketoimintamalleista[3],

–  ottaa huomioon neuvoston kilpailukykyä ja kasvua tarkastelevan korkean tason työryhmän 12. syyskuuta 2016 pidetyn kokouksen ja puheenjohtajavaltion asiaa koskevan tausta-asiakirjan[4],

–  ottaa huomioon 2. kesäkuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Yhteistyötaloutta koskeva eurooppalainen toimintasuunnitelma” (COM(2016)0356),

–  ottaa huomioon 25. toukokuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Digitaalisten sisämarkkinoiden verkkoalustat: Euroopan mahdollisuudet ja haasteet” (COM(2016)0288),

–  ottaa huomioon 28. lokakuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Sisämarkkinoiden päivitys: enemmän mahdollisuuksia kansalaisille ja yrityksille” (COM(2015)0550),

–  ottaa huomioon 6. toukokuuta 2015 annetun komission tiedonannon digitaalisten sisämarkkinoiden strategiasta Euroopalle (COM(2015)0192),

–  ottaa huomioon 29. syyskuuta 2016 pidetyn kilpailuneuvoston kokouksen ja sen tulokset,

–  ottaa huomioon palveluista sisämarkkinoilla 12. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/123/EY[5] (palveludirektiivi),

–  ottaa huomioon tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8. kesäkuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY[6] (sähköistä kaupankäyntiä koskeva direktiivi),

–  ottaa huomioon sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla ja neuvoston direktiivin 84/450/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 97/7/EY, 98/27/EY ja 2002/65/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta 11. toukokuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29/EY[7] (sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi),

–  ottaa huomioon yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla annetun direktiivin 2002/22/EY, henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla annetun direktiivin 2002/58/EY ja kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä annetun asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta 25. marraskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/136/EY[8] (kuluttajansuojadirektiivi),

–  ottaa huomioon 25. toukokuuta 2016 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin täytäntöönpanoa koskevista ohjeista (SWD(2016)0163),

–  ottaa huomioon luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta 27. huhtikuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679[9] (yleinen tietosuoja-asetus),

–  ottaa huomioon 7. joulukuuta 2016 annetun alueiden komitean lausunnon ”Yhteistyötalous ja verkkoalustat: kaupunkien ja alueiden yhteinen näkemys”[10],

–  ottaa huomioon 15. joulukuuta 2016 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon yhteistyötaloudesta[11],

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan ja liikenne- ja matkailuvaliokunnan lausunnot (A8-0195/2017),

A.  toteaa, että yhteistyötalous on kasvanut voimakkaasti viime vuosina, mikä näkyy käyttäjämäärissä, liiketoimissa ja tuloissa, tuotteiden ja palvelujen tarjoamistavan muutoksissa ja vakiintuneiden liiketoimintamallien haastamisessa monilla aloilla;

B.  toteaa, että yhteistyötalous on sosiaalisesti hyödyllinen Euroopan unionin kansalaisille;

C.  ottaa huomioon, että pienet ja keskisuuret yritykset (pk-yritykset) ovat merkittävin Euroopan taloutta vauhdittava voima ja että vuotta 2014 koskevien tietojen mukaan niiden osuus kaikista muiden alojen kuin rahoitusalan yrityksistä oli 99,8 prosenttia ja niiden osuus kaikista työpaikoista oli kaksi kolmannesta;

D.  toteaa, että vain 1,7 prosenttia EU:n yrityksistä hyödyntää kehittynyttä digitaalitekniikkaa täysimääräisesti ja 41 prosenttia ei käytä sitä lainkaan; toteaa, että kaikkien alojen digitalisoituminen on ratkaisevan tärkeää EU:n kilpailukyvyn säilyttämiseksi ja parantamiseksi;

E.  ottaa huomioon, että komission äskettäisen tutkimuksen mukaan 17 prosenttia eurooppalaisista kuluttajista on käyttänyt yhteistyötalouden palveluja ja 52 prosenttia on tietoisia tällaisten palvelujen tarjonnasta[12];

F.  toteaa, että ei ole olemassa virallisia tilastoja yhteistyötalouden työpaikkojen määrästä;

G.  toteaa, että yhteistyötalous tarjoaa työmarkkinoille pääsyn mahdollisuuksia nuorille, maahanmuuttajille, osa-aikaisille työntekijöille ja ikääntyneille;

H.  toteaa, että yhteistyötalouden mallit voivat auttaa edistämään naisten osallistumista työmarkkinoille ja talouteen tarjoamalla joustavan yrittäjyyden ja työllistymisen mahdollisuuksia;

I.  ottaa huomioon, että vaikka äskettäin julkaistu komission tiedonanto ”Yhteistyötaloutta koskeva eurooppalainen toimintasuunnitelma” on hyvä lähtökohta tämän alan tehokkaalle edistämiselle ja sääntelylle, on alaa koskevissa analyyseissa ja suosituksissa otettava huomioon sukupuolten tasa-arvoa koskeva näkökulma ja noudatettava syrjinnän vastaisen lainsäädännön säännöksiä;

J.  toteaa, että unionin sisämarkkinoiden tavoitteena on Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 9 artiklan mukaisesti myös edistää yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta ja sosiaalista suojelua;

Yleiset näkökohdat

1.  pitää yhteistyötaloutta koskevasta eurooppalaisesta toimintasuunnitelmasta annettua tiedonantoa myönteisenä ja korostaa, että sen olisi merkittävä ensimmäistä askelta kohti tähän kysymykseen sovellettavaa tasapainoista, aiempaa kattavampaa ja kunnianhimoista unionin strategiaa;

2.  katsoo, että jos yhteistyötaloutta kehitetään vastuullisesti, sillä luodaan merkittäviä mahdollisuuksia kansalaisille ja kuluttajille, jotka hyötyvät tehostuneesta kilpailusta, räätälöidyistä palveluista, lisääntyneestä valinnanvarasta ja alentuneista hinnoista; painottaa, että alan kasvu on kuluttajavetoista ja mahdollistaa kuluttajien aktiivisemman osallistumisen;

3.  painottaa tarvetta antaa yrityksille mahdollisuus kasvaa poistamalla rajatylittävää kehitystä haittaavat esteet, päällekkäisyydet ja sirpaleisuus;

4.  kannustaa jäsenvaltioita selventämään tilannetta oikeudellisesti ja välttämään yhteistyötalouden tulkitsemista uhaksi perinteiselle taloudelle; painottaa, että yhteistyötaloutta on säänneltävä tavalla, joka pikemminkin helpottaa toimintaa ja tarjoaa siihen mahdollisuuksia kuin rajoittaa sitä;

5.  on samaa mieltä siitä, että yhteistyötalous luo uusia ja kiinnostavia mahdollisuuksia yrittäjille sekä työpaikkoja ja kasvua ja että sillä on usein tärkeä rooli tehtäessä talousjärjestelmästä paitsi tehokkaampi myös sosiaalisesti ja ekologisesti kestävämpi, mikä mahdollistaa muutoin alikäytettyjen resurssien ja varojen paremman jaon ja edistää siten kiertotalouteen siirtymistä;

6.  myöntää samalla, että yhteistyötaloudella voi olla merkittävä vaikutus vakiintuneisiin säänneltyihin liiketoimintamalleihin monilla strategisilla aloilla, kuten liikenteessä, majoituspalveluissa, ravintola-alalla, palveluissa, vähittäiskaupassa ja rahoituksessa; ymmärtää haasteet, jotka liittyvät siihen, että samantapaisiin talouden toimijoihin sovelletaan erilaisia oikeudellisia normeja; katsoo, että yhteistyötalous lisää kuluttajien vaikutusmahdollisuuksia, tarjoaa uusia työmahdollisuuksia ja voi helpottaa verolainsäädännön noudattamista, mutta korostaa kuitenkin, että on tärkeää varmistaa kuluttajansuojan korkea taso, pitää työntekijöiden oikeudet täysimääräisesti voimassa ja varmistaa verolainsäädännön noudattaminen; panee merkille yhteistyötalouden vaikutukset sekä kaupunki- että maaseutuympäristöön;

7.  huomauttaa, että yrittäjien, kuluttajien ja viranomaisten keskuudessa vallitsee epätietoisuus siitä, miten tietyillä aloilla nykyisiä asetuksia on sovellettava, ja toteaakin, että on puututtava sääntelyn harmaisiin alueisiin; pitää huolestuttavana sisämarkkinoiden sirpaloitumisen riskiä; toteaa, että jos näitä muutoksia ei hallita asianmukaisesti, ne saattavat johtaa oikeudelliseen epävarmuuteen yksilön oikeuksiin ja kuluttajansuojaan sovellettavista säännöistä ja rajoituksista; katsoo, että sääntelyn on sovelluttava digitaaliaikaan, ja on syvästi huolissaan oikeudellisen epävarmuuden ja sääntöjen monimutkaisuuden kielteisestä vaikutuksesta yhteistyötalouteen osallistuviin eurooppalaisiin nuoriin yrityksiin ja voittoa tavoittelemattomiin järjestöihin;

8.  pitää dynaamisen, selkeän ja tarpeen mukaan yhdenmukaistetun oikeudellisen ympäristön ja tasapuolisten toimintaedellytysten luomista kukoistavan yhteistyötalouden EU:hun syntymisen keskeisenä edellytyksenä;

Yhteistyötalous unionissa

9.  korostaa, että yhteistyötaloutta on pidettävä sekä tavaroita ja palveluja tarjoavien uusien liiketoimintamallien kokoelmana että uutena talouden ja yhteiskunnan integroitumismuotona, jossa tarjotut palvelut perustuvat suhteiden laajaan kirjoon ja jossa taloussuhteet on sisällytetty sosiaalisiin suhteisiin ja jossa on otettu käyttöön uusia yhteisömuotoja ja liiketoimintamalleja;

10.  toteaa, että Euroopan yhteistyötaloudessa on eräitä erityispiirteitä, jotka kuvastavat myös Euroopan yritysrakennetta, joka koostuu enimmäkseen pk-yrityksistä ja mikroyrityksistä; korostaa tarvetta taata sellainen liiketoimintaympäristö, jossa yhteistyöalustat voivat laajentaa toimintaansa ja olla erittäin kilpailukykyisiä maailmanmarkkinoilla;

11.  toteaa, että eurooppalaiset yrittäjät ovat erittäin taipuvaisia luomaan yhteistyöalustoja sosiaalisia tarkoituksia varten, ja ottaa huomioon, että kiinnostus osuustoiminnallisiin liiketoimintamalleihin perustuvaa yhteistyötaloutta kohtaan kasvaa;

12.  painottaa, että on ehkäistävä syrjinnän kaikkia muotoja, jotta voidaan taata yhteistyöpalvelujen tehokas ja yhdenvertainen saatavuus;

13.  katsoo, että julkisesti mainostettavat ja korvausta vastaan yhteistyötaloudessa tarjottavat palvelut kuuluvat miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta tavaroiden ja palvelujen saatavuuden ja tarjonnan alalla annetun neuvoston direktiivin 2004/113/EY soveltamisalaan, ja siksi niiden pitäisi olla miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen mukaisia;

EU:n oikeudellinen kehys: kumppanit, kuluttajat, yhteistyöalustat

14.  toteaa, että vaikka eräät yhteistyötalouden osat kuuluvat sääntelyn piiriin, paikallisen ja kansallisen tason sääntely mukaan luettuna, muut osat voivat olla sääntelyn harmaalla alueella, sillä aina ei tiedetä varmasti, mitä EU:n asetuksia on sovellettava, mikä aiheuttaa huomattavia eroja jäsenvaltioiden välille erilaisten kansallisten, alueellisten ja paikallisten määräysten sekä oikeuskäytännön johdosta ja pirstouttaa siten sisämarkkinoita;

15.  pitää myönteisenä, että komissio aikoo paneutua nykyiseen hajanaisuuteen, mutta pitää valitettavana, että tiedonannossa ei tehty riittävästi selkoa unionin nykyisen lainsäädännön sovellettavuudesta yhteistyötalouden eri malleihin; painottaa, että jäsenvaltioiden on lisättävä nykyisen lainsäädännön täytäntöönpanon valvontaa, ja kehottaa komissiota pyrkimään luomaan jäsenvaltioiden ponnisteluja tukevan valvontakehyksen erityisesti palveludirektiiviä ja kuluttajasäännöstöä varten; kehottaa komissiota hyödyntämään tässä yhteydessä täysimääräisesti kaikkia saatavilla olevia välineitä, myös rikkomismenettelyjä, tapauksissa, joissa lainsäädäntöä ei ole pantu asianmukaisesti tai riittävästi täytäntöön;

16.  korostaa, että perussopimusten ja sovellettavan sekundäärilainsäädännön mukaisesti yhteistyöalustojen ja palveluntarjoajien markkinoille pääsyä koskevien vaatimusten on oltava tarpeellisia, perusteltuja ja oikeasuhteisia sekä yksinkertaisia ja selkeitä; painottaa, että tässä arvioinnissa olisi otettava huomioon, tarjoavatko palveluja ammattilaiset vai yksityishenkilöt, jotta kumppanitarjoajiin voidaan soveltaa kevyempiä oikeudellisia vaatimuksia samalla kun varmistetaan laatuvaatimukset ja kuluttajansuojan korkea taso ja jotta voidaan ottaa huomioon alakohtaiset eroavuudet;

17.  toteaa, että vakiintuneiden toimijoiden, digitaalisiin alustoihin liittyneiden uusien toimijoiden ja palvelujen sekä yhteistyötalouden on voitava kehittyä liiketoiminnalle suotuisassa ympäristössä, jossa kilpailu on terveellä pohjalla ja lainsäädäntömuutokset ovat avoimia; on samaa mieltä siitä, että kun jäsenvaltiot arvioivat, ovatko markkinoille pääsyä koskevat vaatimukset palveludirektiivin mukaisia, niiden tulisi ottaa huomioon yhteistyötalouden yritysten erityispiirteet;

18.  kehottaa komissiota laatimaan yhdessä jäsenvaltioiden kanssa lisää ohjeita, jotka koskevat vaikuttavien kriteereiden vahvistamista kumppaneiden ja ammattilaisten erottamiseksi toisistaan, koska se on ratkaisevaa yhteistyötalouden oikeudenmukaisen kehityksen kannalta; huomauttaa, että kyseisillä ohjeilla olisi huolehdittava selvyydestä ja oikeusvarmuudesta ja että niissä olisi otettava huomioon muun muassa jäsenvaltioiden lainsäädännölliset erot ja niiden taloudelliset realiteetit, kuten tulotaso, alojen erityispiirteet, mikroyritysten ja pienten yritysten olosuhteet sekä toiminnan kaupallinen tarkoitus; katsoo, että tässä voitaisiin päästä eteenpäin vahvistamalla EU-tasolla yleisiä periaatteita ja kriteereitä sekä kansallisella tasolla kynnysarvoja, ja kehottaa komissiota toteuttamaan asiaa koskevan tutkimuksen;

19.  kiinnittää huomiota siihen, että vaikka asettamalla kynnysarvoja voidaan saada aikaan asianmukainen raja kumppaneiden ja yritysten välille, ne voivat samalla johtaa eriarvoisuuteen yhtäältä mikroyritysten ja pienten yritysten ja toisaalta kumppaneiden välillä; pitää hyvin suositeltavana luoda yhdenvertaiset toimintaedellytykset palveluntarjoajien toisiinsa verrattavissa oleville luokille; kehottaa poistamaan tarpeettomat sääntelyrasitteet ja perusteettomat markkinoille pääsyä koskevat vaatimukset kaikilta yrittäjiltä ja etenkin mikroyrityksiltä ja pieniltä yrityksiltä, sillä ne rajoittavat osaltaan innovointia;

20.  pitää myönteisenä, että komissio aikoo varmistaa kuluttajansuojalainsäädännön riittävyyden ja ehkäistä yhteistyötalouden väärinkäytökset lainsäädännön kiertämiseksi; katsoo, että kuluttajilla olisi oltava korkeatasoinen ja tehokas suoja riippumatta siitä, tarjoavatko palveluja ammattilaiset vai kumppanit, ja korostaa erityisesti kuluttajansuojan merkitystä yksityishenkilöiden välisissä liiketoimissa, mutta ottaa huomioon, että suoja voidaan toteuttaa osittain itsesääntelyn muodossa;

21.  kehottaa varmistamaan, että satunnaisesti palveluja tarjoavat toimijat soveltavat kuluttajansuojaa koskevia normeja kaikilta osin ja noudattavat niitä jatkuvasti samalla tai vastaavalla tavalla kuin ammattimaisesti palveluja tarjoavat toimijat;

22.  toteaa, että tiedon siitä, onko palveluntarjoaja mahdollisesti vaikuttanut palvelunkäyttäjien arvosteluihin esim. maksetun mainoksen kautta, tulisi olla kuluttajien saatavilla;

23.  korostaa, että kuluttajien suojaa on täsmennettävä kiistojen varalta, ja kehottaa yhteistyöalustoja varmistamaan, että valitusmenettelyjä ja kiistojen ratkaisemista varten on otettu käyttöön tehokkaita järjestelmiä, jotta kuluttajat voivat käyttää oikeuksiaan helpommin;

24.  korostaa, että yhteistyötalouden liiketoimintamallit perustuvat pääasiassa hyvään maineeseen, ja painottaa, että avoimuus on tässä yhteydessä keskeisessä asemassa; katsoo, että yhteistyötalouden liiketoimintamallit lisäävät usein kuluttajien vaikutusmahdollisuuksia ja antavat heille mahdollisuuden osallistua aktiivisesti teknologian tuen turvin; korostaa, että yhteistyötaloudessa tarvitaan edelleen kuluttajia suojaavia sääntöjä erityisesti silloin, kun markkinat ovat tiettyjen toimijoiden hallitsemia, tiedot ovat epäsymmetrisiä eikä valinnanmahdollisuutta tai kilpailua ole; korostaa, että on tärkeää taata kuluttajille riittävät tiedot kuhunkin liiketoimeen sovellettavasta oikeusjärjestelmästä sekä siitä seuraavista oikeuksista ja oikeudellisista velvoitteista;

25.  kehottaa komissiota mahdollisimman pian selkeyttämään entisestään yhteistyöalustojen vastuujärjestelmiä, jotta voidaan edistää vastuullista käyttäytymistä, avoimuutta ja oikeusvarmuutta ja lisätä näin käyttäjien luottamusta; panee merkille erityisesti epävarmuuden sen osalta, tarjoaako alusta palvelua vai pelkästään sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin mukaista tietoyhteiskunnan palvelua; kehottaakin komissiota antamaan lisäohjeistusta näitä näkökohtia varten ja harkitsemaan, tarvitaanko lisätoimia sääntelykehyksen vaikuttavuuden lisäämiseksi; kannustaa samalla yhteistyöalustoja ryhtymään tässä asiassa vapaaehtoisiin toimiin;

26.  kehottaa komissiota tarkastelemaan lähemmin unionin lainsäädäntöä, jotta voidaan vähentää epävarmuutta yhteistyötalouden liiketoimintamalleihin sovellettavista säännöistä ja taata niitä koskevan oikeusvarmuuden vahvistuminen, sekä arvioimaan, onko asianmukaista muuttaa sääntöjä tai ottaa käyttöön kokonaan uusia sääntöjä erityisesti aktiivisten välittäjien ja niihin liittyviä tietoja ja avoimuutta koskevien vaatimusten sekä täyttämättä jättämistä ja vastuullisuutta koskevien kysymysten osalta;

27.  katsoo, että mahdollisella uudella sääntelykehyksellä olisi edistettävä alustojen itsehallintavalmiuksia ja vertaisarviointimekanismeja, sillä ne ovat osoittaneet vaikuttavuutensa ja niissä otetaan huomioon kuluttajien tyytyväisyys yhteistyöpalveluihin; on vakuuttunut, että yhteistyöalustat voivat itse ottaa aktiivisen roolin tällaisen uuden sääntely-ympäristön luomisessa korjaamalla epäsymmetrisiä tietoja etenkin soveltamalla digitaalisia mainetta lisääviä mekanismeja käyttäjien luottamuksen lisäämiseksi; toteaa samalla, että yhteistyöalustan itsesääntelyvalmiudet eivät korvaa tarvetta pitää voimassa nykyisiä sääntöjä, kuten palveludirektiiviä ja sähköistä kaupankäyntiä koskevaa direktiiviä, EU:n kuluttajansuojalainsäädäntöä ja mahdollisia muita sääntöjä;

28.  katsoo näin ollen, että digitaaliset luottamusta lisäävät mekanismit ovat olennainen osa yhteistyötaloutta; on tyytyväinen kaikkiin yhteistyöalustojen käyttöön ottamiin toimiin ja aloitteisiin vääristymien välttämiseksi sekä pyrkimyksiin lisätä luokitus- ja arviointijärjestelmien luotettavuutta ja avoimuutta, vahvistaa luotettavia mainetta koskevia kriteereitä, ottaa käyttöön takeita tai vakuutuksia ja järjestelyjä kumppaneiden ja tuottajakuluttajien henkilöllisyyden tarkistamiseksi sekä kehittää turvallisia ja avoimia maksujärjestelmiä; katsoo, että nämä teknologiset uutuudet, kuten kaksisuuntaiset luokitusmekanismit, sekä arviointien riippumattomat tarkastukset ja sertifiointijärjestelmien vapaaehtoinen käyttöönotto ovat hyviä esimerkkejä keinoista välttää väärinkäytöksiä, manipulointia, petoksia ja väärennettyä palautetta; kehottaa yhteistyöalustoja hyödyntämään parhaita käytäntöjä sekä lisäämään tietoisuutta käyttäjiensä oikeudellisista velvoitteista;

29.  korostaa, että on tärkeää selventää menetelmiä, joilla algoritmiperustaiset automatisoidut päätöksentekojärjestelmät toimivat, jotta varmistetaan algoritmien oikeudenmukaisuus ja avoimuus; pyytää komissiota tarkastelemaan kysymystä myös EU:n kilpailulainsäädännön näkökulmasta; kehottaa komissiota tekemään jäsenvaltioiden, yksityisen sektorin ja asianomaisten sääntelyviranomaisten kanssa yhteistyötä vahvistaakseen tehokkaita kriteereitä, joiden avulla kehitetään algoritmien vastuuvelvollisuutta koskevia periaatteita tietopohjaisia yhteistyöalustoja varten;

30.  tähdentää, että on arvioitava datan käyttöä tapauksissa, joissa se voi vaikuttaa eri tavoin yhteiskunnan eri segmentteihin, jotta ehkäistään syrjintää, ja että on selvitettävä massadatasta yksityisyydelle mahdollisesti aiheutuva haitta; muistuttaa, että EU:ssa on jo kehitetty kattava tietosuojakehys (yleinen tietosuoja-asetus), ja kehottaakin yhteistyötalouden alustoja olemaan lyömättä laimin tietosuojakysymystä vaan toimittamaan palveluntarjoajille ja käyttäjille avointa tietoa keräämistään henkilötiedoista ja siitä, miten ne käsittelevät kyseisiä tietoja;

31.  toteaa, että monia EU:n säännöstön sääntöjä voidaan jo soveltaa yhteistyötalouteen; kehottaa komissiota arvioimaan, onko sisämarkkinoiden hajanaisuuden pahenemisen ehkäisemiseksi tarpeen kehittää EU:n oikeudellista kehystä paremman lainsäädännön periaatteiden mukaisesti ja jäsenvaltioiden kokemusten perusteella; katsoo, että kyseinen kehys olisi tarvittaessa yhdenmukaistettava, että sen olisi oltava joustava, teknologianeutraali sekä tulevaisuuden kannalta kestävä ja että sen olisi koostuttava yleisten periaatteiden ja erityisten sääntöjen yhdistelmästä ja mahdollisesti tarvittavasta alakohtaisesta sääntelystä;

32.  painottaa johdonmukaisen lainsäädännön tarvetta, jotta voidaan taata kaikille sisämarkkinoiden moitteeton toiminta, ja kehottaa komissiota turvaamaan nykyiset säännöt sekä työntekijöiden ja kuluttajien oikeuksia koskevan lainsäädännön ennen sellaisen uuden lainsäädännön esittämistä, joka voisi aiheuttaa hajanaisuutta sisämarkkinoilla;

Kilpailu ja verosäännösten noudattaminen

33.  on tyytyväinen siihen, että yhteistyötalous on lisännyt kilpailua ja haastanut nykyisiä toimijoita keskittymään kuluttajien todellisiin tarpeisiin; kannustaa komissiota edistämään yhdenvertaisia toimintaedellytyksiä toisiinsa verrattavia palveluja tarjoavien yhteistyöalustojen keskinäistä sekä niiden ja perinteisten yritysten välistä kilpailua varten; korostaa, että on kartoitettava ja poistettava esteet, jotka haittaavat yhteistyöyritysten ja etenkin nuorien yritysten kehittymistä ja kasvua; korostaa tässä yhteydessä vapaan tietovirran sekä tietojen siirrettävyyden ja yhteentoimivuuden tarvetta, koska niillä helpotetaan alustan vaihtamista toiseen ja ehkäistään lukkiutuminen, sillä nämä ovat keskeisiä tekijöitä avoimessa ja oikeudenmukaisessa kilpailussa ja yhteistyöalustojen käyttäjien vaikutusmahdollisuuksien lisäämisessä; korostaa, että samalla on otettava huomioon kaikkien markkinatoimijoiden oikeutetut edut ja suojeltava käyttäjä- ja henkilötietoja;

34.  pitää myönteisenä, että verkkoalustat ovat mahdollistaneet paremman liiketoimien jäljitettävyyden verosäännösten noudattamisen ja täytäntöönpanon varmistamiseksi, mutta pitää huolestuttavina eräillä aloilla tähän mennessä ilmenneitä ongelmia; painottaa, että yhteistyötaloutta ei saisi koskaan käyttää keinona välttää verovelvoitteita; tähdentää myös, että toimivaltaisten viranomaisten ja yhteistyöalustojen on kiireesti tehtävä yhteistyötä verosäännösten noudattamisen ja verojen keräämisen saralla; toteaa, että eräissä jäsenvaltioissa näihin kysymyksiin on otettu kantaa, ja panee merkille julkisen ja yksityisen sektorin onnistuneen yhteistyön tällä alalla; kehottaa komissiota helpottamaan parhaiden käytäntöjen vaihtoa jäsenvaltioiden ja niiden toimivaltaisten viranomaisten ja sidosryhmien välillä sekä kehittämään tehokkaita ja innovatiivisia ratkaisuja, joilla parannetaan verosäännösten noudattamista ja täytäntöönpanoa, jotta voidaan myös poistaa rajatylittävien veropetosten riski; kehottaa yhteistyöalustoja olemaan aktiivinen osapuoli näissä ponnisteluissa; kannustaa jäsenvaltioita selkeyttämään tiedot, jotka yhteistyötalouteen osallistuvien talouden toimijoiden on ilmoitettava veroviranomaisille antaessaan tietoja verovelvoitteistaan kansallisen lainsäädännön mukaisesti, sekä tekemään yhteistyötä tältä osin;

35.  on samaa mieltä siitä, että verrattavissa olevia palveluja tarjoaviin yrityksiin ja yhteistyöalustoihin olisi sovellettava toiminnallisesti vastaavia verovelvoitteita sekä perinteisessä taloudessa että yhteistyötaloudessa, ja katsoo, että verot olisi maksettava sinne, missä tuotetaan voittoa ja missä ei ole kyse pelkästään kustannusten maksamisesta, samalla kun noudatetaan toissijaisuusperiaatetta sekä kansallisia ja paikallisia verosäädöksiä;

Vaikutukset työmarkkinoihin ja työntekijöiden oikeuksiin

36.  korostaa, että digitaalinen vallankumous vaikuttaa merkittävästi työmarkkinoihin ja että yhteistyötaloudessa ilmenevät suuntaukset ovat osa nykysuuntausta yhteiskunnan yleisessä digitalisaatiossa;

37.  toteaa, että samaan aikaan yhteistyötalous avaa uusia mahdollisuuksia ja uusia joustavia työllistymiskeinoja kaikille käyttäjille ja erityisesti itsenäisille ammatinharjoittajille, työttömille ja henkilöille, jotka ovat tällä hetkellä kaukana työmarkkinoiden ulkopuolella tai jotka eivät muutoin voisi osallistua niihin, ja että se voisi siten toimia työmarkkinoiden sisääntuloreittinä etenkin nuorille ja syrjäytyneille ryhmille; toteaa kuitenkin, että joissakin olosuhteissa tällainen kehitys voi myös aiheuttaa epävarmuutta; painottaa yhtäältä työmarkkinoiden joustavuuden ja toisaalta työntekijöiden taloudellisen ja sosiaalisen turvallisuuden välttämättömyyttä jäsenvaltioiden tavat ja perinteet huomioon ottaen;

38.  korostaa, että on ehdottoman tärkeää taata työntekijöiden oikeudet yhteistyöpalveluissa, ja pitää tässä yhteydessä ensisijaisena työntekijöiden oikeutta järjestäytyä, neuvotella työehtosopimuksia ja toteuttaa työtaistelutoimia kansallisen lainsäädännön ja käytännön mukaisesti; muistuttaa, että kaikki yhteistyötaloudessa työskentelevät työntekijät ovat olosuhteista riippuen joko työntekijöitä tai itsenäisiä ammatinharjoittajia ja heidät olisi luokiteltava sellaisiksi; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota varmistamaan omien toimivaltuuksiensa puitteissa oikeudenmukaiset työolot sekä asianmukaisen oikeus- ja sosiaaliturvan kaikille yhteistyötalouden työntekijöille heidän asemastaan riippumatta;

39.  korostaa, että on tärkeää varmistaa itsenäisten ammatinharjoittajien, joiden lukumäärä kasvaa jatkuvasti, perusoikeudet ja sosiaaliturvan riittävyys, sillä he ovat keskeisessä asemassa yhteistyötaloudessa, ja katsoo, että tämä koskee myös oikeutta neuvotella työehtosopimuksia ja sopia palkkioista sekä toteuttaa työtaistelutoimia;

40.  kannustaa jäsenvaltioita tunnustamaan, että yhteistyötalouteen liittyy myös häiriöitä, ja valmistautumaan tämän vuoksi tietyillä aloilla tukitoimenpiteisiin sekä koulutuksen ja uudelleensijoittautumisen tukemiseen;

41.  painottaa, että yhteistyöalustojen työntekijöiden on voitava hyötyä luokitusten ja arviointien siirrettävyydestä, sillä ne muodostavat heidän digitaalisen markkina-arvonsa, ja korostaa, että on tärkeää helpottaa luokitusten ja arviointien siirrettävyyttä ja kertymistä eri alustojen välillä samalla kun kunnioitetaan tietosuojaa ja kaikkien osapuolten yksityisyyden suojaa; panee merkille, että verkossa esitettyihin luokituksiin voi liittyä epäoikeudenmukaisia ja mielivaltaisia käytäntöjä, mikä voi vaikuttaa yhteistyöalustojen työntekijöiden työoloihin ja etuuksiin sekä heidän mahdollisuuksiinsa saada työtä; katsoo, että luokitus- ja arviointijärjestelmien kehittämisen olisi tapahduttava avoimesti ja että työntekijöille olisi tiedotettava ja heitä olisi kuultava asianmukaisilla tasoilla ja jäsenvaltion lainsäädännön ja käytännön mukaisesti kyseisten järjestelmien kehittämiseksi sovelletuista yleisistä kriteereistä;

42.  painottaa ajantasaisten taitojen merkitystä muuttuvassa työelämässä ja tarvetta varmistaa, että kaikilla työntekijöillä on tarvittavat, digitaaliyhteiskunnan ja -talouden edellyttämät taidot; kannustaa komissiota, jäsenvaltioita ja yhteistyötalouden yrityksiä mahdollistamaan elinikäisen oppimisen ja digitaalisten taitojen kehittämisen; katsoo, että elinikäiseen oppimiseen ja koulutukseen tarvitaan julkisia ja yksityisiä investointeja ja rahoitusmahdollisuuksia etenkin mikroyrityksiä ja pieniä yrityksiä varten;

43.  korostaa etätyöskentelyn ja älykkään työskentelyn merkitystä yhteistyötaloudessa ja puolustaa tässä yhteydessä tarvetta asettaa nämä työtavat samaan asemaan perinteisten työtapojen kanssa;

44.  kehottaa komissiota selvittämään, missä määrin vuokratyödirektiiviä (2008/104/EY) voidaan soveltaa verkkoalustoihin; katsoo, että monet välittäjinä toimivat verkkoalustat ovat rakenteellisesti samanlaisia kuin työvoiman vuokrausyritykset (kolmikantainen sopimussuhde vuokratyöntekijän / alustataloudessa työskentelevän työntekijän – työvoiman vuokrausyrityksen /verkkoalustan – käyttäjäyrityksen/asiakkaan välillä);

45.  kehottaa kansallisia julkisia työvoimapalveluja ja Eures-verkostoa tiedottamaan entistä paremmin yhteistyötalouden tarjoamista mahdollisuuksista;

46.  kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia tarjoamaan alustataloudessa työskenteleville työntekijöille riittävästi tietoa työoloista ja -ehdoista ja työntekijöiden oikeuksista sekä heidän työsuhteestaan niin alustoihin kuin käyttäjiinkin; katsoo, että alustojen olisi toimittava ennakoivasti, kun on kyse sovellettavaa sääntelykehystä koskevien tietojen toimittamisesta niiden käyttäjille ja työntekijöille lakisääteisten vaatimusten täyttämiseksi;

47.  kehottaa kiinnittämään huomiota yhteistyötalouden aiheuttamia työelämän muutoksia koskevien tietojen puuttumiseen; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota keräämään myös yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa aiempaa luotettavampia ja kattavampia tietoja tästä näkökohdasta, ja kannustaa jäsenvaltioita nimittämään nykyisten kansallisten toimivaltaisten elinten joukosta yhden seuraamaan ja arvioimaan yhteistyötalouden työmarkkinoiden esiin nousevia suuntauksia; korostaa jäsenvaltioiden tietojen ja parhaiden käytäntöjen vaihtamisen merkitystä tässä yhteydessä; korostaa, että on tärkeää seurata työmarkkinoita sekä yhteistyötalouden työoloja laittomien käytäntöjen torjumiseksi;

Yhteistyötalouden paikallinen ulottuvuus

48.  toteaa, että yhä useammat paikallisviranomaiset ja -hallinnot sääntelevät ja edistävät jo nyt aktiivisesti yhteistyötaloutta ja keskittyvät yhteistyötalouden käytänteisiin sekä harjoitettavan politiikan kohteina että yhteistyöhön perustuvan hallinnon sekä osallistavan demokratian uusien muotojen organisointiperiaatteena;

49.  toteaa, että kansallisilla viranomaisilla ja alue- ja paikallisviranomaisilla on runsaasti liikkumavaraa hyväksyä kontekstisidonnaisia toimenpiteitä, jotta selvästi määritettyjä yleisen edun mukaisia tavoitteita voidaan pyrkiä saavuttamaan oikeasuhteisilla toimenpiteillä, jotka ovat täysin unionin lainsäädännön mukaisia; kehottaa siksi komissiota tukemaan jäsenvaltioita poliittisessa päätöksenteossa ja unionin oikeuden mukaisten sääntöjen hyväksymisessä;

50.  toteaa, että ensimmäisenä liikkeelle ovat lähteneet kaupungit, joiden olosuhteet, kuten asukastiheys ja fyysinen läheisyys, suosivat yhteistyökäytänteiden hyväksymistä, jolloin painopiste on siirtynyt älykkäistä kaupungeista jakamiskaupunkeihin ja siirtyminen kansalaisystävällisempiin infrastruktuureihin on tullut helpommaksi; on sitä mieltä, että yhteistyötalous voi tarjota merkittäviä mahdollisuuksia myös unionin syrjäseuduille ja maaseutualueille sekä muita heikommassa asemassa oleville alueille, se voi luoda uusia ja osallistavia kehitysmuotoja, sillä voi olla myönteinen sosioekonominen vaikutus ja se voi auttaa syrjäytyneitä yhteisöjä tarjoamalla välillisiä etuja matkailualalle;

Yhteistyötalouden edistäminen

51.  korostaa riittävän pätevyyden, osaamisen ja koulutuksen merkitystä, jotta mahdollisimman moni voi osallistua aktiivisesti yhteistyötalouteen ja jotta kaikki siihen sisältyvät mahdollisuudet voidaan hyödyntää;

52.  painottaa, että tieto- ja viestintätekniikat antavat yhteistyötaloudessa mahdollisuuden kehittää nopeasti ja tehokkaasti innovatiivisia ideoita ja samalla yhdistää ja voimaannuttaa osallistujia, oli kyse sitten käyttäjistä tai palveluntarjoajista, helpottamalla heidän pääsyään markkinoille ja osallistumistaan markkinoilla ja parantamalla syrjäisten alueiden ja maaseutualueiden yhteyksiä;

53.  kehottaa komissiota toimimaan ennakoivasti ja rohkaisemaan yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyötä erityisesti sähköisen tunnistautumisen käyttöönoton osalta, lisäämään kuluttajien ja palveluntarjoajien luottamusta sähköisiin transaktioihin, kehittämään EU:n sähköisen tunnistautumisen vastavuoroisen tunnustamisen kehystä sekä puuttumaan muihin yhteistyötalouden kasvun esteisiin, kuten rajatylittävien vakuutusjärjestelmien tarjoamisen esteisiin;

54.  korostaa, että 5G:n käyttöönotto mullistaa perusteellisesti talouden logiikan, tekee palveluista monimuotoisempia ja parantaa niiden saatavuutta; painottaa tässä yhteydessä, että on luotava kilpailukykyiset markkinat innovatiivisille yrityksille, joiden menestys määrittää lopulta talouden vahvuuden;

55.  panee merkille, että yhteistyötaloudet ovat yhä tärkeämpiä energiasektorilla ja antavat kuluttajille, tuottajille, yksittäisille kansalaisille ja yhteisöille mahdollisuuden osallistua tehokkaasti uusiutuvien energiasyklien useisiin hajautettuihin vaiheisiin, mukaan luettuina oma tuotanto ja käyttö sekä varastointi ja jakelu unionin ilmasto- ja energiatavoitteiden mukaisesti;

56.  toteaa, että yhteistyötaloudet kukoistavat erityisesti yhteisöissä, joissa tiedon ja koulutuksen jakamisen mallit ovat vahvoja ja edistävät ja lujittavat näin ollen avoimen innovoinnin kulttuuria; painottaa johdonmukaisten toimintapolitiikkojen sekä laajakaista- ja ultralaajakaistaverkkojen käyttöönoton merkitystä, koska ne ovat ennakkoedellytys yhteistyötalouden koko potentiaalin kehittämiselle ja yhteistyömallin tarjoamien etujen hyödyntämiselle; muistuttaa tämän vuoksi, että on varmistettava kaikkien EU:n kansalaisten riittävä verkkoihin pääsy, erityisesti harvaan asutuilla, syrjäisillä ja maaseutualueilla, joilla riittäviä yhteyksiä ei vielä ole saatavilla;

57.  korostaa, että yhteistyötaloutta on tuettava, jotta se voi kehittyä ja laajentua ja jonka on investointeja houkutellakseen pysyttävä avoimena tutkimukselle, innovaatioille ja uusille teknologioille; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että EU:n lainsäädäntö ja toimintapolitiikat ovat tulevaisuuden kannalta kestäviä ja että niissä on otettu huomioon erityisesti ei-yksinomaisten, koetoimintaan suuntautuvien tilojen avaaminen digitaalisen yhteenliitettävyyden ja lukutaidon edistämiseksi, eurooppalaisten yrittäjien ja nuorten yritysten tukeminen sekä kannustinten tarjoaminen Teollisuus 4.0 -innovaatiokeskuksille, klustereille ja hautomoille kehittäen samalla rinnakkainelon synergioita perinteisten liiketoimintamallien kanssa;

58.  painottaa liikennealan monimutkaista luonnetta sekä yhteistyötaloudessa että sen ulkopuolella; toteaa, että alaa säännellään raskaasti; toteaa, että yhteistyötalouden liiketoimintamalleilla on potentiaalia edistää merkittävästi liikennejärjestelmien tehokkuutta, kestävää kehitystä (myös saumattomien multimodaalisen matkustamisen lippupalvelujen avulla ja hyödyntämällä yhteistyötalouden sovelluksia yksittäisiä matkoja varten) ja turvallisuutta sekä parantaa syrjäisten alueiden saavutettavuutta ja vähentää liikenneruuhkien kielteisiä ulkoisvaikutuksia;

59.  pyytää asianomaisia viranomaisia edistämään yhteistyötalouden liikennepalvelujen ja perinteisen liikennejärjestelmän suotuisaa rinnakkaiseloa; kehottaa komissiota sisällyttämään yhteistyötalouden liikenteen uusia teknologioita koskevaan työhönsä (verkkoyhteydellä varustetut ajoneuvot, autonomiset ajoneuvot, integroidut digitaaliset lipunmyyntijärjestelmät, älykkäät liikennejärjestelmät) niiden vahvan vuorovaikutuksen ja luonnollisten synergioiden vuoksi;

60.  painottaa, että alustojen ja niiden käyttäjien oikeusvarmuudesta on huolehdittava, jotta varmistetaan yhteistyötalouden kehitys EU:n liikennealalla; toteaa, että liikkuvuuden alalla on tärkeää erottaa selkeästi toisistaan yhtäältä i) autojen yhteiskäyttö ja kustannusten jakaminen matkalla, jonka reitin kuljettaja on jo suunnitellut omaa tarkoitustaan varten, ja toisaalta ii) säännellyt matkustajaliikenteen palvelut;

61.  palauttaa mieliin, että komission arvioiden mukaan vertaismajoitus on yhteistyötalouden suurin ala kaupankäynnin määrän perusteella mitattuna, kun taas alustojen tulojen perusteella mitattuna vertaisliikenne on suurin ala;

62.  painottaa, että matkailualalla asuntojen yhteiskäyttö merkitsee resurssien ja alikäytössä olevien tilojen erinomaista hyödyntämistä erityisesti alueilla, jotka eivät perinteisesti ole hyötyneet matkailusta;

63.  tuomitsee tässä tarkoituksessa joidenkin viranomaisten antamat määräykset, joilla pyritään rajoittamaan majoituspalvelujen tarjoamista matkailijoille yhteistyötaloudessa;

64.  muistuttaa, että eurooppalaisilla yhteistyöalustoilla on ollut hankaluuksia riskipääoman saamisessa ja laajentumisstrategioissaan, mitä korostavat kotimarkkinoiden pienuus ja hajanaisuus sekä rajatylittävien investointien kriittinen puute; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään täysimääräisesti olemassa olevia rahoitusvälineitä investoidakseen yhteistyötalouden yrityksiin ja edistääkseen aloitteita, joilla helpotetaan rahoituksen saatavuutta erityisesti nuorille yrityksille ja pienille ja keskisuurille yrityksille sekä muille yrityksille;

65.  korostaa, että yhteistyötalouden rahoitusjärjestelmät, kuten joukkorahoitus, ovat merkittävä täydennys perinteisiin rahoituskanaviin osana tehokasta rahoitusekosysteemiä;

66.  toteaa, että pk-yritysten yhteistyötalouden alalla tarjoamat palvelut eivät aina ole riittävän räätälöityjä vammaisten ja ikääntyneiden henkilöiden tarpeisiin; pyytää välineitä ja ohjelmia, joilla pyritään tukemaan näitä toimijoita ottamaan huomioon vammaisten henkilöiden tarpeet;

67.  kehottaa komissiota helpottamaan ja edistämään rahoituksen saamista asianmukaisista budjettikohdista yhteistyötalouden alalla toimiville eurooppalaisille yrittäjille, myös EU:n tutkimusta ja innovaatiota koskevasta Horisontti 2020 -puiteohjelmasta;

68.  toteaa, että innovatiiviset teknologiat ja digitaaliset välineet, kuten lohkoketjutus ja DLT-teknologia (distributed ledger technology, hajautetun tilikirjan teknologia) kehittyvät ja leviävät yhä laajemmalle, myös rahoitusalalle; painottaa, että näiden hajautettujen teknologioiden hyödyntäminen voi mahdollistaa tehokkaat yksityishenkilöiden väliset liiketoimet ja yhteydet yhteistyötaloudessa ja johtaa itsenäisten markkinoiden tai verkostojen luomiseen, jotka korvaavat tulevaisuudessa yhteistyöalustojen välittäjien tämänhetkiset tehtävät;

69.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

• [1]  Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0009.
• [2]  Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0237.
• [3]  Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0455.
• [4]  http://data.consilium.europa.eu/doc/document/ST-11834-2016-INIT/en/pdf
• [5]  EUVL L 376, 27.12.2006, s. 36.
• [6]  EYVL L 178, 17.7.2000, s. 1.
• [7]  EUVL L 149, 11.6.2005, s. 22.
• [8]  EUVL L 337, 18.12.2009, s. 11.
• [9]  EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1.
• [10]  ECON-VI/016.
• [11]  INT/793 EESC-2016-3545-00-00-AC-TRA.
• [12]  Flash Eurobarometer 438 -julkaisu (maaliskuu 2016) nimeltä ”The use of collaborative platforms”.

PERUSTELUT

1. Yhteistyötalous: yleiskatsaus

Yhteistyötalouden käsite pitää sisällään laajan kirjon toimintoja, jotka juontuvat erilaisista yhteistyötalouden liiketoimintamalleista, mukaan lukien voittoa tavoittelemattomat mallit. Näihin liiketoimintamalleihin kuuluvat niin tavaroiden ja palvelujen vaihtamisen kaikkialla maailmassa mahdollistavat yhteistyöalustat kuin yhteistyötalouden pk-yritykset, jotka tarjoavat palveluja paikallisyhteisöille.

Yhteistyötalous on kasvanut voimakkaasti viime vuosina, mikä näkyy käyttäjämäärissä, transaktioissa ja tuloissa, ja muuttaa lopulta monella alalla sitä, kuinka tuotteita ja palveluja tarjotaan. Vuoden 2014 alussa tämä vaikutus näkyi lähinnä kuudella toiminta-alalla (tavarat/vähittäismyynti, palvelut, tilat/asunto, elintarvikkeet, kuljetus ja raha). Vuoteen 2016 mennessä tällaisten alojen määrä on lähes kolminkertaistunut (esimerkiksi terveys, oppiminen, logistiikka, kunnat, avaruus, energian tapaiset hyödykkeet), tai on luotu uudentyyppistä toimintaa (valmistajien liikkuvuus tavara-alalla).

Tätä nopeasti kasvavaa ilmiötä kuvaamaan käytetään erinäisiä termejä, jotka ovat usein vaihdettavissa keskenään: vuorovaikutustalous, vertaistalous, tilaustalous, vertaisalustamarkkinat, keikkatalous, yhteisöllinen kuluttaminen, joukkoperustainen kapitalismi jne. Nämä määritelmät kuvastavat itse ilmiön dynamiikkaa sekä politiikan ja tieteen maailmassa asiasta käytävän keskustelun suuruusluokkaa ja intensiteettiä.

Yhteistyötaloudelle on jo laadittu useita määritelmiä. Oxfordin sanakirjassa yhteistyötalous määritellään talousjärjestelmäksi, jossa yksityishenkilöt jakavat omaisuutta ja palveluja joko ilmaiseksi tai vastikkeellisesti, yleensä internetin avulla.[1]Komissio viittaa tiedonannossaan yhteisötalouteen sellaisina yhteistyöalustoja hyödyntävinä liiketoimintamalleina, ”joilla luodaan avoin markkinapaikka usein yksityishenkilöiden tarjoamien tavaroiden tai palvelujen väliaikaista käyttöä varten”, Komissio täsmentää myös, että yhteisötalouden transaktioissa omistajuus ei yleensä muutu, vaan ne voidaan suorittaa voittoa tavoitellen tai sitä tavoittelematta.

Yhteistyötaloudessa ja sen liiketoimintamalleissa on yleensä yksilöity kolmentyyppisiä toimijoita:

i) palveluntarjoajat, jotka ovat yksityishenkilöitä, jotka tarjoavat palveluja (omaisuutta, taitoja, aikaa vastikkeellisesti tai ilmaiseksi) joko satunnaisesti (”kumppanit”) tai ammattimaisesti,

ii) näiden palvelujen käyttäjät, ja

iii) yhteistyöalustat, jotka yhdistävät tarjonnan ja kysynnän reaaliajassa ja mahdollistavat transaktiot.

2. Komission vastaus

Komissio julkaisi kesäkuussa 2016 tiedonannon ”Yhteistyötaloutta koskeva eurooppalainen toimintasuunnitelma” ja käsitteli siinä huolenaiheita siitä, että yhteistyötalouteen osallistuvien eri toimijoiden oikeuksien ja velvollisuuksien suhteen vallitsee epävarmuutta. Komissio antoi myös vastauksia eurooppalaisesta näkökulmasta. Tiedonannolla annetaan ei-sitovaa ohjeistusta siitä, miten voimassa olevaa unionin lainsäädäntöä sovelletaan yhteistyötalouden liiketoimintamalleihin. Siinä tarkastellaan niin markkinatoimijoiden kuin viranomaisten eteen tulevia kysymyksiä, jotka ovat tiivistettävissä viiteen pääalaan: 1) markkinoille pääsyä koskevat vaatimukset 2) vastuujärjestelmät 3) käyttäjien suojeleminen 4) itsenäiset ammatinharjoittajat ja työntekijät yhteistyötaloudessa 5) verotus.

3. Yhteistyötalouteen kytkeytyvät pääkysymykset

3.1. Mahdollisuudet ja hyödyt

Yhteistyötalous voi luoda merkittäviä mahdollisuuksia kuluttajille, yrittäjille ja kansalaisille ja synnyttää uusia työpaikkoja, kasvua ja tulonlähteitä.

Arvioiden mukaan yhteistyötalouden viidellä pääalalla toimivat yhteistyöalustat tuottivat vuonna 2015 unionissa tuloja 3,6 miljardia euroa[2]. Yhteistyötalouden potentiaali on merkittävä, sillä sen vuotuinen kasvu on yli 25 prosenttia[3], ja teoriassa arvioiden valmiuksia paremmin hyödyntämällä yhteistyötaloudessa voitaisiin päästä 572 miljardiin euroon[4]. Lukuihin olisi kuitenkin suhtauduttava tietyllä varauksella, sillä yhteistyötalouden kasvavasta taloudellisesta merkityksestä huolimatta sen arvon mittaaminen on edelleen hankalaa. Tämä johtuu myös siitä, ettei ole sovittua menetelmää sen mittaamiseksi, millaisia moninaisia vaikutuksia yhteistyötaloudesta aiheutuu talouteen, yhteiskuntaan ja ympäristöön, ja kerättyjen tietojen puutteellisuudesta.

Useat tutkimukset osoittavat, että kuluttajat kannattavat huomattavassa määrin yhteistyötaloutta ja ovat kiinnostuneita siitä[5]. Kumppaneilla on erinäisiä syitä ja motiiveja osallistua tähän uuteen liiketoimintamalliin, kuten taloudelliset edut, laatua ja kokemusta koskevat edut sekä myönteiset sosiaaliset tai yhteiskunnalliset vaikutukset. Eurobarometri-tutkimuksen mukaan 42 prosenttia kuluttajista pitää yhteistyötalouden palveluita miellyttävämpinä ja 33 prosenttia arvostaa sitä, että ne ovat halvempia tai jopa ilmaisia[6].

3.2. Suurimmat haasteet ja riskit

On myös tärkeää panna merkille huomattavat vaikutukset, joita yhteistyötalouden liiketoimintamalleilla on moniin perinteisiin yrityksiin ja niiden vakiintuneisiin tuotanto- ja kulutusmalleihin. Viime vuosina ilmennyt ilmiön nopea ja sääntelemätön kasvu on luonut erinäisiä haasteita ja mahdollisia riksejä, joita olisi syytä pohtia lähemmin.

Kysymyksiä ovat herättäneet ensinnäkin kuluttajien oikeudet ja kuluttajansuojamekanismit arkaluontoisissa kysymyksissä, jotka koskevat tiedon yksityisyyttä, kuluttajille toimitettujen tietojen avoimuutta ja luotettavuutta, yhteistyöalustojen vastuujärjestelmiä, algoritmien oikeudenmukaisuutta sekä mahdollisia syrjinnän muotoja. Potentiaalinen riski liittyy vähimmäisnormien höllentämiseen etenkin kumppaneiden keskinäisissä transaktioissa, kun vertailukohtana ovat voimassa olevat normit, joita sovelletaan vastaavia palveluja tarjoaviin ammattilaisiin. Lisäksi yhteistyöalustojen nopea yleistyminen eräillä aloilla on luonut riskin epäoikeudenmukaisesta kilpailusta, kun syntyy uusia monopoleja ja lukkiuttamismekanismeja. Tämä on myös aiheuttanut vakavia vaikeuksia verosäännösten noudattamisen ja täytäntöönpanon suhteen, vaikka taloudellisten transaktioiden jäljitettävyys on parantunut.

Lopuksi, mutta ei suinkaan vähäisimpänä seikkana on syytä mainita, että käynnissä olevassa digitaalisessa vallankumouksessa luodut yhteistyön liiketoimintamallit vaikuttavat tuntuvasti työmarkkinoihin sekä yhteistyöalustojen ja työntekijöiden työsuhteisiin, mikä aiheuttaa konkreettisen riksin oikeudenmukaisten työolojen, oikeudellisten vähimmäisnormien sekä riittävän sosiaaliturvan heikkenemisestä.

3.3. Sääntelykehys

Sääntelykehykseen liittyy kaksi tärkeää kysymystä: 1) mitä unionin säännöstön osia yhteistyötalouteen voidaan soveltaa, ja 2) soveltuvatko unionin nykyiset säännöt tarkoitukseensa, eli huolehditaanko niillä yhteistyötalouden eri toimijoiden tarvitsemasta selkeydestä, vaikutusmahdollisuuksista ja suojelemisesta.

Yhteistyötalouden liiketoimintamallit ovat monimutkaisempia ja vaihtelevampia, niiden hajauttamisaste, ammattimaisuuden vähenemisen aste sekä uusien taloudellisten toimijoiden, kumppaneiden ja tuottaja-kuluttajien osallistumisaste ovat erilaisia. Lisäksi ammattimaisten palveluntarjoajien/kauppiaiden ja kuluttajan välisen selkeän eron rajoja ovat hämärtäneet monitahoiset suhteet, kun esimerkiksi kuluttaja osallistuu joko palveluntarjoajana kuluttajien keskinäiseen transaktioon tai kuluttajan ja yrityksen väliseen transaktioon.

Hankaluuksia on ilmennyt, koska voimassa oleva unionin oikeudellinen kehys on suunniteltu perinteisten yritysten sääntelyyn ja kuluttajien oikeuksien suojelemiseen heikommassa asemassa olevana yrityksen kanssa tehtävän transaktion osapuolena. Yhteistyötalouden eri toimijoiden oikeudet ja velvollisuudet herättävät kysymyksiä, mistä aiheutuu epävarmuutta. Tämä epävarmuus kytkeytyy moniin seikkoihin, joista tärkeimpiä ovat asiassa sovellettava unionin sääntelykehys, yhteistyötalouden eri toimijoiden sääntelyyn perustuvat velvoitteet, kuluttajien oikeudet, vastuujärjestelmä, työntekijöiden asema ja verotusjärjestelyt.

3.4. Sisämarkkinoiden hajanaisuuden riski

Yhteistyötalouteen on reagoitu sääntelyn avulla eri tavoin paitsi jäsenvaltioissa, myös alue- ja paikallisviranomaisten tasolla ja niiden oikeudenkäyttöalueella sekä Euroopan unionin tuomioistuimessa[7]. Vastaukset ja reaktiot ovat vaihdelleet huomattavasti, ja ne kuvastavat eri jäsenvaltioiden lähestymistapoja niiden ratkaistessa yhteistyötalouden liiketoimintamalleista aiheutuvia haasteita, ja eroja löytyy jopa maan sisältä.

Eräät jäsenvaltiot kehittävät erityistoimenpiteitä ja ottavat käyttöön perusteita, joiden nojalla kumppaneihin sovelletaan kevyempiä oikeudellisia vaatimuksia. Eräissä tapauksissa ero palvelujen ammattimaisen tarjoamisen ja muun tarjoamisen välillä tehdään ottamalla käyttöön kumppaneihin sovellettavia yhteistyötalouden tuloja koskevia kynnysarvoja ja soveltamalla alempaa veroastetta[8]. Eräissä muissa maissa kansalliset viranomaiset harkitsevat tiukempien tiedottamisvelvoitteiden asettamista yhteistyöalustoille[9].

On syytä todeta, että kaupungit ovat olleet edelläkävijöitä yhteistyötalouteen reagoitaessa, koska kaupunkiolot, kuten asukastiheys ja fyysinen läheisyys, ovat suosineet yhteistyökäytänteiden nopeampaa leviämistä etenkin eräillä aloilla (esimerkiksi majoitus ja liikenne)[10]. Eräät myönteiset toimivaltaisten paikallisviranomaisten ja yhteistyöalustojen yhteistyötä koskevat tapaukset ovat tuottaneet hyviä käytänteitä, kuten ammatillisen koulutuksen järjestämistä tuottaja-kuluttajille, vakuutusjärjestelmiä sekä käyttäjien valistamista mahdollisista verotuksellisista ja oikeudellisista velvoitteista[11].

Nämä ja muut eräiden jäsenvaltioiden, alueviranomaisten ja kaupunkien toteuttamat toimenpiteet (toisinaan itse yhteistyöalustojen aktiivisella myötävaikutuksella) ovat tuoneet esiin parhaita käytänteitä, joita voitaisiin soveltaa koko unionissa. Tällaiset yksipuoliset ja hajanaiset toimet luovat kuitenkin erinäisiä rajoituksia ja muodostavat esteitä unionin yhteistyötalouden yrityksille, jotka haluavat lisätä toimintaansa ja laajeta, sekä kuluttajille, mikä viime kädessä vesittää yhteistyötalouden etuja ja uhkaa hajauttaa sisämarkkinat.

3. Esittelijän painopisteet

Esittelijä ottaa huomioon yhteistyötalouden luomat merkittävät mahdollisuudet ja hyödyt yhteiskunnalle ja taloudelle. Hän panee merkille myös edellä korostetut mahdolliset haasteet ja on erityisen huolissaan siitä, että sisämarkkinat saattavat muuttua hajanaisemmiksi, kun suuri osa yhteistyötaloudesta ei kuulu edelleenkään sääntelyn piiriin.

Siksi hän katsoo, että nyt tarvitaan ennen kaikkea monialaista eurooppalaista järjestelmää, joka koostuu yleisten periaatteiden ja erityisten sääntöjen yhdistelmästä ja jolla pohjustetaan tietä yhtenäiselle ja dynaamiselle unionin tason toimintakentälle, jolla estettäisiin työntekijöihin kohdistuvat mahdolliset kielteiset vaikutukset, riski perinteisten alojen ja yhteistyöalustojen epäreilusta kilpailusta ja veron kiertäminen.

Yhtä tärkeää on määrittää yhteistyötalouden päätoimijoiden erityispiirteet ja vastuualueet etenkin seuraavilla tavoilla:

–  kumppaneiden ja ammattilaisten selkeä erottelu toisistaan;

–  yhteistyöalustojen luonne, tehtävät ja vastuut;

–  korkeantasoinen kuluttajansuoja, myös kumppaneiden keskinäisissä tapauksissa/transaktioissa.

Esittelijä kannustaa lopuksi jatkamaan unionin yhteistyötalouden edistämistä rahoitusvälineillä ja koulutusinvestoinneilla. Hän katsoo, että yhteistyötalouden oikeudenmukainen ja hyvin säännelty kehittäminen saattaa tarjota merkittäviä mahdollisuuksia yhteiskunnan kaikilla aloilla ja edistää osallistavampaa ja kestävämpää talouskehitystä unionissa.

• [1]  Katso: https://en.oxforddictionaries.com/definition/sharing_economy
• [2]  The Sharing Economy, Case Study 12, syyskuu 2013, PWC.
• [3]  Ibidem (PWC(2013).
• [4]  EPRS:n tutkimus, joka käsittelee unionin toteutumatta jäämisen kustannuksia vuorovaikutustaloudessa (”The Cost of Non-Europe in the sharing economy, 2016.”), 2016.
• [5]  Euroopan kuluttajaliiton (BEUC) heinäkuussa 2015 tekemän tutkimuksen mukaan 70 prosenttia kuluttajista on osallistunut yhteistyöttalouteen ainakin kerran ja 60–80 prosenttia vastanneista oli ollut hyvin tyytyväisiä kokemukseensa ja 32 prosenttia heistä oli osallistunut tuottaja-kuluttajina.
• [6]  Flash Eurobarometer 438, kesäkuu 2016, EC.
• [7]  Tuomioistuimen asiat C-434/15 ja C-526/15.
• [8]  Belgia soveltaa vain satunnaisesti palveluja tarjoaviin kumppaneihin erityistä 10 prosentin veroastetta sekalaisina tuloina aina 5 000 euroon saakka, Italia harkitsee 10 000 euron kynnysarvon käyttöön ottamista muita kuin ammattiin pohjautuvia yhteistyötalouden tuloja varten, ja Yhdistynyt kuningaskunta ilmoitti äskettäin 2 000 punnan verohelpotuksesta kiinteistö- ja kaupankäyntituloja varten.
• [9]  Ranska: 7. lokakuuta 2016 annettu laki nro 2016-1321 ”pour une République numérique”.
• [10]  Esimerkin antavat Saksa ja Belgia: Berliinissä ja Brysselissä on asetettu tiukkoja rekisteröintivaatimuksia majoitusta tarjoaville alustoille, mutta Hampurissa ja flaamialueella on omaksuttu toisenlainen lähestymistapa, jossa rekisteröintivaatimukset ovat väljempiä.
• [11]  Viron paikallisviranomaiset toteuttavat auton yhteiskäyttöä koskevan alustan kanssa pilottihankkeen, jossa otetaan käyttöön käyttäjäystävällisempi verolomake erilaisia sähköiseen ratkaisuun perustuvia liiketoimintamalleja varten.

LIITE: LUETTELO YHTEISÖISTÄ JA HENKILÖISTÄ,

JOILTA ESITTELIJÄ ON SAANUT TIETOJA

Seuraavan luettelon laatiminen on täysin vapaaehtoista, ja esittelijä on siitä yksin vastuussa. Luettelo ei ole tyhjentävä. Ennen IMCO-valiokunnassa järjestettyä äänestystä esittelijä on saanut tietoja seuraavilta yhteisöiltä:

Yhteisö
AHTOP - Association française pour un hébergement et un tourisme professionnel
Airbnb
Altroconsumo
Bed & Breakfast Association
BEUC - The European Consumer Organisation
Blablacar
Bruegel Institute
CCRE - Council of European Municipalities and Regions
Charlie 24
CNA - Confederazione Nazionale dell`artigianato e della Piccola Impresa
Collaboriamo
Committee of the Regions
Confcommercio
Cooperatives Europe
Danish Confederation of Trade Unions
EFCI - European Federation of Cleaning Industries
Enterprise Holdings
Enterprise Rent-A-Car
Estonian Permanent Representation to the EU
ETUC - European Trade Union Confederation
EUCOLAB
Eurocities
European Business Service Alliance (EBSA)
European Holiday Home Association
European Hotel Forum
Flintglobal
French Permanent Representation to the EU
Heetch
HomeAway
Hotrec
IRU - International Taxi Forum
Italian Permanent Representation to the EU
Ouishare
Slovakian Permanent Representation to the EU
Uber
Uni Global Union
Unionen
Volta
Wethic
Zurich Insurance

TYÖLLISYYDEN JA SOSIAALIASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (27.3.2017)

sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnalle

yhteistyötaloutta koskevasta eurooppalaisesta toimintasuunnitelmasta
(2017/2003(INI))

Valmistelija (*): Joachim Schuster

(*)  Valiokuntien yhteistyömenettely – työjärjestyksen 54 artikla

EHDOTUKSET

Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A.  ottaa huomioon, että komissio painottaa 6. kesäkuuta 2016 antamassaan tiedonannossa ”Yhteistyötaloutta koskeva eurooppalainen toimintasuunnitelma” (COM(2016)0356) alustatalouden kasvavaa merkitystä ja sen vaikutusta talous- ja työllisyyspolitiikkaan sekä kasvuun ja työllisyyteen ja esittää toimintapoliittisia suosituksia jäsenvaltioille; toteaa, että tiedonannossa annetaan sovellettavaa unionin lainsäädäntöä koskevia suuntaviivoja, joilla on tarkoitus auttaa työntekijöitä, yrityksiä, jäsenvaltioita ja koko yhteiskuntaa hyötymään alustataloudesta;

B.  toteaa, että unionin sisämarkkinoiden tavoitteena on SEU-sopimuksen 3 artiklan ja SEUT-sopimuksen 9 artiklan mukaisesti myös edistää yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta ja sosiaalista suojelua;

C.  toteaa, että itsenäisen ammatinharjoittamisen osuus (3,7 prosenttia vuonna 2006 ja 5,6 prosenttia vuonna 2016) ja toisen työpaikan hankkivien työntekijöiden osuus (3,6 prosenttia vuonna 2002 ja 4,2 prosenttia vuonna 2016) ovat kasvussa unionissa; toteaa, että alustatalouden osalta ei ole saatavilla työllisyystietoja; katsoo, että komission ja jäsenvaltioiden on puututtava tehokkaammin alustatalouden sosiaaliseen ulottuvuuteen tarjoamalla syvällisen analyysin ja tietoja työn uusista muodoista, seuraamalla muuttuvaa sääntely-ympäristöä ja kannustamalla hyvien käytänteiden vaihtoa unionin jäsenvaltioiden kesken, jotta vastataan tähän uuteen talouteen liittyviin sosiaalisiin haasteisiin;

D.  toteaa, että useiden alustojen palvelimet ja kotipaikka sijaitsevat unionin ulkopuolella eivätkä ne siten kuulu unionin lainsäädännön piiriin;

E.  ottaa huomioon, että Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista laaditussa, 20. joulukuuta 2016 hyväksytyssä mietinnössä[1] todetaan, että on tärkeää varmistaa riittävät valmiudet, jotta jäsenvaltioiden tasolla voidaan tarjota riittävä sosiaalinen suojelu kaikissa työmuodoissa ja työsuhteissa, niin tavanomaisissa kuin epätyypillisissä työsuhteissa, oleville ja itsenäisille ammatinharjoittajille;

F.  katsoo, että komission tiedonanto on lähtökohta alustatalouden tasapainoiselle kehitykselle, kun otetaan huomioon sen nopea kehitys ja siihen liittyvät sääntelyn porsaanreiät ja epävarmuudet, joihin on puututtava, kuten alustataloudessa yleiset epävarmat työsuhteet;

G.  toteaa, että yhteistyötaloudessa työn muodot voidaan jaotella fyysisiin palveluihin, kuten tilauksesta tehtävä työ, ja virtuaalipalveluihin, kuten joukkoistettu työ, joka välitetään ainoastaan internetin kautta;

H.  toteaa, että yhteistyötalouteen sisältyy erilaisia malleja, kuten joukkorahoitus, tavaroiden vaihtaminen, aikapankit, omaan kulutukseen tuottavat ryhmät ja tavaroiden yhteiskäyttö, ja että tämän vuoksi sitä ei aina harjoiteta digitaalisessa ympäristössä vaan myös lähiympäristössä, eikä siihen aina liity voiton tavoittelua; toteaa, että sitä ei harjoiteta ainoastaan maailmanlaajuisella tasolla vaan myös paikallisesti eikä se rajoitu yksinomaan talouden alaan vaan siinä korostetaan sosiaalisia sekä ympäristöön ja saatavuuteen liittyviä näkökohtia;

I.  toteaa, että alustatalous tarjoaa mahdollisuuksia kasvuun ja työpaikkojen luomiseen muun muassa helpottamalla sellaisten henkilöiden työnsaantia, jotka esimerkiksi ovat etäällä työmarkkinoista tai jotka etsivät uusia työmuotoja, joissa sovelletaan joustavia työaikoja; toteaa, että alustatalous voi tarjota innovatiivisia uusia palveluja; katsoo, että alustataloudessa olisi varmistettava hyvät työolot, sosiaaliturva sekä (tarpeen mukaan tehtävän) työn ja yksityisen elämän yhteensovittaminen;

J.  katsoo, että nopean laajakaistan saatavuus on alustatalouteen osallistumisen kannalta olennaisen tärkeää ja puutteellinen laajakaistan tarjonta saattaa jättää uusien mahdollisuuksien hyödyntämisen ulkopuolelle väestöryhmiä, kuten epäsuotuisilla alueilla, maaseutualueilla ja syrjäisimmillä alueilla asuvia henkilöitä;

K.  katsoo, että alustoja käyttävien henkilöiden ja palveluntarjoajien olisi oltava paremmin tietoisia heitä koskevista lakisääteisistä vaatimuksista, erityisesti mitä tulee heidän työsuhteeseensa liittyviin oikeuksiin ja velvollisuuksiin;

L.  toteaa, että ei ole olemassa virallisia tilastoja alustatalouden työpaikkojen määrästä;

  Johdanto

1.  korostaa, että unionin olisi tuettava alustatalouden kehittämistä selkeyttämällä sovellettavia säännöksiä ja muokkaamalla sen kulkua sosiaalisesti oikeudenmukaisella, tasapainoisella ja kestävällä tavalla; suosittaa valtavirtaistamaan uusissa työmuodoissa kuten alustataloudessa työskentelevien henkilöiden suojelun työ- ja sosiaaliasioita lukuun ottamatta kaikkiin muihin toimintapolitiikan aloihin;

2.  panee merkille alustatalouteen vaikuttavat erilaiset kansalliset ja paikalliset sääntelyaloitteet[2]; korostaa tässä yhteydessä, että alustatalouden kasvu ja sen aikaansaamat toimintapoliittiset reaktiot paljastavat mahdollisuudet ja haasteet vastata sellaisten sopimuspohjaisen työn ja toimien muotojen kehittämiseen, jotka eivät helpolla sovi perinteisiin toisen alaisuudessa ja itsenäisenä tehtävän työn ryhmiin;

3.  toteaa, ettei ole olemassa yhteisesti sovittua määritelmää verkkoalustoihin perustuvalle digitaalitaloudelle (”alustatalous”, ”yhteistyötalous”, ”jakamistalous” jne.); huomauttaa, että termi ’alustatalous’ vaikuttaa objektiivisimmalta kuvaukselta, ja kehottaa komissiota varmistamaan yhtenäisen terminologian käytön;

4.  korostaa tarvetta tehdä selkeä ero ”kaupallisten” ja ”ei-kaupallisten” alustojen välillä yhtäläisten toimintaedellytysten varmistamiseksi sekä ero muun kuin ammattimaisen, korkeintaan kulujen ja tavaroiden jakamiseen perustuvan vertaistoiminnan ja ammattimaisesti toimivien palveluntarjoajien välillä; kehottaa komissiota kannustamaan jäsenvaltioita kehittämään yhdessä asianomaisten sidosryhmien kanssa tähän liittyviä alakohtaisia määritelmiä ja kynnysarvoja; tähdentää, että on tärkeää tunnistaa alustataloudessa palkallinen ammatillinen toiminta ”työksi” käytetystä terminologiasta riippumatta (keikkatyö, tehtävät, matkatyö jne.);

5.  kehottaa komissiota selvittämään, missä määrin nykyisiä unionin sääntöjä voidaan soveltaa digitaalisiin työmarkkinoihin, ja varmistamaan asianmukaisen täytäntöönpanon ja valvonnan; kehottaa jäsenvaltioita arvioimaan yhdessä työmarkkinaosapuolten ja asiaan liittyvien sidosryhmien kanssa proaktiivisesti ja johdonmukaisen ennakoinnin perusteella tarvetta nykyaikaistaa voimassa olevaa lainsäädäntöä sekä sosiaaliturvajärjestelmiä, jotta pysytään teknologian kehityksen tasalla ja varmistetaan samalla työntekijöiden suojelun; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita koordinoimaan sosiaaliturvajärjestelmiä etuuksien siirrettävyyden ja jaksojen yhteenlaskemisen varmistamiseksi unionin ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti; kannustaa työmarkkinaosapuolia ajantasaistamaan tarvittaessa työehtosopimuksia, jotta nykyiset työsuojelunormit voidaan säilyttää myös digitalisoituneessa työelämässä;

6.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että verkkopohjainen alustatalous, jotka kehitetään unionissa, on sosiaalisesti ja ympäristön kannalta kestävää, siinä kunnioitetaan työoikeuksia ja noudatetaan alustoja koskevia vähimmäislaatuvaatimuksia;

7.  kehottaa komissiota laatimaan työmarkkinaosapuolten kanssa asianmukaiset alustatalouden seurannan ja valvonnan muodot;

8.  korostaa, että yhteistyötalous on kukoistanut toistaiseksi pääasiassa kaupunkialueilla; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään toimenpiteisiin digitaalisen kuilun umpeen kuromiseksi sekä varmistamaan käyttömahdollisuudet kaikille ilman syrjintää; korostaa sen vuoksi, että on tärkeää ottaa laajakaista käyttöön maaseutualueilla, jotta kaikki alueet ja ihmiset voivat hyötyä alustatalouden mahdollisuuksista erityisesti työllisyyden osalta; kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan taloudellisia resursseja ja henkilöresursseja, jotta heikossa asemassa olevat ihmiset voivat hankkia digitaaliset perustaidot;

  Työsuhde

9.  toteaa, että alustatalouden kaikki työntekijät ovat olosuhteista riippuen joko työntekijöitä tai itsenäisiä ammatinharjoittajia; korostaa, että jäsenvaltioiden on luokiteltava kaikki alustatalouden työ vastaavasti; korostaa tällaisen selvennyksen tarvetta myös näennäisesti itsenäisen ammatinharjoittamisen ehkäisemisen kannalta sekä alustatalouden kaikkien työntekijöiden sosiaali- ja työoikeuksien suojan varmistamiseksi riippumatta heidän virallisesta asemastaan työntekijänä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana;

10.  panee merkille komission tiedonannon ”Yhteistyötaloutta koskeva eurooppalainen toimintasuunnitelma”, jossa esitetään muun muassa suuntaviivoja digitaalisten työmarkkinoiden työsuhteiden luonnehtimiseksi; panee tässä yhteydessä merkille oikeuskäytäntöön perustuvan unionin tuomioistuimen lähestymistavan, jossa määritellään unionin oikeuden soveltamiseksi ”työntekijän” käsite käyttäen pohjana tiettyjen ehtojen mukaisesti määritettyä työsuhdetta niin, että huomioon otetaan esimerkiksi alisteisuussuhde, palkka ja työn luonne[3]; kehottaa komissiota täsmentämään yhteistyössä kaikkien jäsenvaltioiden kanssa, mitä tarkoitetaan ”työsuhteella”, kun kyse on verkkoalustojen välittämästä työstä, ja ottamaan siinä yhteydessä huomioon työsuhteita koskevan ILO:n suosituksen nro 198;

11.  korostaa, että kaikkien työntekijöiden on saatava asianmukaista suojelua ja turvaa työolojen, palkkojen, sosiaalisen suojelun sekä työterveyden ja -turvallisuuden osalta ja että heidän työsuhteensa laatu on taattava kaikkina aikoina riippumatta siitä, tekevätkö he työtään alustan kautta vai eivät;

12.  kehottaa uudelleen määrittämään Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin, jotta varmistetaan ihmisarvoiset työolot kaikille, myös alustatalouden työntekijöille; korostaa, että työmarkkinaosapuolten ja muiden asiaan liittyvien sidosryhmien on osallistuttava hankkeeseen; korostaa tarvetta varmistaa, että kaikki alustatalouden työntekijät voivat nauttia samoista sosiaalisista ja työoikeuksista, samasta terveyden ja turvallisuuden suojelusta sekä samoista mahdollisuuksista hyödyntää elinikäistä oppimista kuin perinteisen talouden työtekijät kansallisten säännösten ja käytäntöjen mukaisesti ja että samanaikaisesti kannustetaan innovointia, edistetään kestävää ja osallistavaa kasvua ja taataan yrityksille tasapuoliset toimintaedellytykset;

13.  toteaa, että on tarpeen varmistaa, että itsenäiset ammatinharjoittajat ja ammattilaiset, jotka työskentelevät alustataloudessa toimiville yrityksille, saavat ammattilaiselle kuuluvaa palkkaa ja että heille taataan palkanmaksu turvallisen maksuajan kuluessa;

14.  korostaa etätyöskentelyn ja älykkään työskentelyn merkitystä yhteistyötaloudessa ja puolustaa tässä yhteydessä tarvetta asettaa nämä työtavat samaan asemaan perinteisten työtapojen kanssa;

  Työehtosopimusneuvottelut ja kilpailulainsäädäntö

15.  korostaa, että yhdistymisvapaus ja oikeus työtaistelutoimiin, työehtosopimukset mukaan luettuina, ovat perusoikeuksia, jotka kuuluvat kaikille työntekijöille riippumatta siitä, ovatko he työntekijöitä vai itsenäisiä ammatinharjoittajia; huomauttaa, että itsenäisillä ammatinharjoittajilla, joita pidetään juridisesti yhdenyhtiöinä, olisi oltava oikeus muodostaa vapaasti yhdistyksiä ilman, että sitä pidetään kartellin muodostamisena; kehottaa tässä yhteydessä komissiota ja jäsenvaltioita arvioimaan unionin ja kansallista kilpailulainsäädäntöä ja muuttamaan sitä tarvittaessa; kehottaa komissiota tukemaan jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia niiden laajentaessa työehtosopimusneuvottelujen kattavuutta kansallisen lainsäädännön ja käytännön mukaisesti sekä parantaessa alustataloudessa työskentelevien työntekijöiden mahdollisuuksia neuvotella;

  Tasapuoliset toimintaedellytykset

16.  korostaa, että perinteiseen talouteen verrattuna verkkoalustojen mahdollisten tehokkuushyötyjen pitäisi perustua oikeudenmukaiseen kilpailuun, ei palkkoihin liittyvään polkumyyntiin; painottaa, että jotta varmistetaan tasapuoliset toimintaedellytykset alustataloudelle ja perinteisen talouden yrityksille, erityisesti pk‑yrityksille, alustatalouden on muiden talouden muotojen tapaan maksettava veroja ja sosiaaliturvamaksuja ja noudatettava työ- ja sosiaalilainsäädäntöä; korostaa tarvetta mukauttaa asiaan liittyviä toimintapolitiikkoja tarpeen mukaan;

17.  kehottaa komissiota julkistamaan ohjeet siitä, miten unionin lainsäädäntöä sovelletaan erityyppisiin alustatalouden liiketoimintamalleihin, jotta voidaan tarvittaessa korjata sääntelyn puutteet työllisyyden ja sosiaaliturvan alalla; katsoo, että alustatalouden suuri avoimuuspotentiaali mahdollistaa hyvän jäljitettävyyden nykyisen lainsäädännön täytäntöönpanoa koskevan tavoitteen mukaisesti; kehottaa jäsenvaltioita kohdistamaan verkkoalustoihin riittävästi työsuojelutarkastuksia ja määräämään seuraamuksia, jos sääntöjä on rikottu erityisesti työehtojen ja -olojen osalta, sekä asettamaan erityisiä pätevyysvaatimuksia; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kiinnittämään tällä alalla erityistä huomiota pimeään työhön ja näennäisesti itsenäiseen ammatinharjoittamiseen sekä lisäämään alustatalouden pimeän työn vastaisen EU-foorumin toimintasuunnitelmaan; kehottaa jäsenvaltioita myöntämään riittävät resurssit tarkastuksia varten;

18.  palauttaa mieliin, että kaikkien alustataloudessa toimivien toimijoiden on suoritettava tehtävänsä noudattaen tiukasti unionin lainsäädäntöä ja kansallista lainsäädäntöä; kehottaa ryhtymään polkumyynninvastaisiin toimiin oikeudenmukaisen kilpailun varmistamiseksi yhtäällä jäsenvaltioihin sijoittautuneiden ja toisaalla kolmansiin maihin sijoittautuneiden alustojen välillä; korostaa tarvetta ottaa käyttöön tehokkaita sääntöjä kolmansiin maihin sijoittautuneiden ja unioniin palveluja tarjoavien tai tavaroita myyvien verkkoalusten harjoittaman veronkierron torjumiseksi;

19.  korostaa, että alustatalouden sosiaaliseen ulottuvuuteen on puututtava tehokkaammin; kehottaakin komissiota ja jäsenvaltioita keräämään tietosuojelua koskevan unionin lainsäädännön mukaisesti ja yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa aiempaa luotettavampia ja kattavampia tietoja alustatalouden työpaikoista ja ammatillisista profiileista, työoloista ja -ehdoista, tulot mukaan luettuina, sekä taidoista, pätevyyksistä ja toiminnoista; katsoo, että on hyödyllistä hankkia kyseiset tiedot myös alustatalouden työntekijöiden haastatteluiden sekä alustojen keräämien tietojen perusteella; kehottaa arvioimaan perusteellisesti alustataloudessa tehtävää työtä, jotta voimassa olevaa työ- ja sosiaalilainsäädäntöä voidaan mukauttaa tarpeen mukaan; korostaa jäsenvaltioiden parhaiden käytäntöjen vaihtamisen merkitystä tässä yhteydessä;

20.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan riittävän sosiaaliturvan itsenäisille ammatinharjoittajille, jotka ovat keskeisiä toimijoita digitaalisilla työmarkkinoilla; kehottaa jäsenvaltioita mukauttamaan olemassa olevia sosiaaliturvajärjestelmiä ja kehittämään tarvittaessa uusia suojelumekanismeja asianmukaisen suojan sekä syrjimättömän ja tasa-arvoisen kohtelun varmistamiseksi alustataloudessa työskenteleville työntekijöille, kun otetaan huomioon digitalisaation aikaansaamat erityiset työmuodot ja uramallit, sekä jakamaan parhaita käytäntöjä unionin tasolla;

21.  kehottaa komissiota selvittämään, missä määrin vuokratyödirektiiviä voidaan soveltaa tiettyihin verkkoalustoihin; katsoo, että monet välittäjinä toimivat verkkoalustat ovat rakenteellisesti samanlaisia kuin työvoiman vuokrausyritykset (kolmikantainen sopimussuhde vuokratyöntekijän / alustataloudessa työskentelevän työntekijän – työvoiman vuokrausyrityksen /verkkoalustan – käyttäjäyrityksen/asiakkaan välillä);

22.  kehottaa kansallisia julkisia työvoimapalveluja ja Eures-verkostoa tiedottamaan entistä paremmin yhteistyötalouden tarjoamista mahdollisuuksista;

23.  ottaa huomioon, että alustataloutta voidaan hyödyntää sosiaalisiin tarkoituksiin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään yhteisötalouden malleja alustataloudessa kiinnittäen tässä yhteydessä erityistä huomiota korporatiivisen mallin mukaisesti järjestäytyneisiin alustoihin ja vaihtamaan tähän liittyen parhaita käytäntöjä, koska yhteisötalouden yritykset ovat osoittautuneet kestäviksi talouskriisien aikana;

  Osaamisvaatimukset

24.  korostaa, että digitaalinen osaaminen on keskeisen tärkeää kaikilla elämänaloilla käynnissä olevan digitalisoinnin tasalla pysymiseksi; kehottaa jäsenvaltioita mukauttamaan koulutusjärjestelmänsä digitaalisiin työmarkkinoihin luomalla yhteyden koulumaailman ja työelämän välille, myös edistämällä yrittäjyyttä; toteaa, että koska toimenkuvista ja pätevyysprofiileista tulee entistäkin monimutkaisempia, syntyy uusia, erityisesti tieto- ja viestintätekniikkaosaamista koskevia, koulutus- ja jatkokoulutustarpeita sekä elinikäistä oppimista koskevia tarpeita digitaalisen lukutaidon edistämiseksi sekä siihen liittyvän sukupuolten ja sukupolvien välisen kuilun umpeen kuromiseksi;

25.  korostaa, että on tärkeää vahvistaa synergiavaikutuksia ja osallistettava näihin pyrkimyksiin työmarkkinaosapuolet ja erilaisia oppilaitoksia opetuksen ja opintojen sisällön ajantasaistamiseksi ja osaamista koskevien strategioiden kehittämiseksi; kannustaa jäsenvaltioita ottamaan digitaalisen koulutuksen osaksi koulujensa opetusohjelmia varhaisesta iästä alkaen; korostaa, että julkiset investoinnit ammatilliseen koulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen ovat välttämättömiä, jotta voidaan varmistaa, että työntekijöille annetaan oikeanlaiset taidot digitaaliaikaa varten; korostaa, että kaikilla työntekijöillä on oltava mahdollisuus saada peruskoulutusta ja ammatillista koulutusta; katsoo, että elinikäiseen oppimiseen ja ammatilliseen koulutukseen tarvitaan uusia rahoitusmahdollisuuksia etenkin mikro- ja pienyrityksiä varten;

  Verkkoalustaoperaattoreiden raportointi- ja avoimuusvelvoitteet

26.  pyytää laatimaan alustojen tarjoajien avoimuutta ja julkistamisvelvoitteita koskevia normeja, jotta voidaan seurata veronmaksua, sosiaaliturvamaksuja ja työn luokitusta koskevia käytäntöjä alustoilla ja varmistaa, että kaikki olennaiset tiedot ovat kansallisten viranomaisten käytettävissä; kannustaa jäsenvaltioita helpottamaan alustataloudessa työskentelevien työntekijöiden omaehtoisen raportoinnin velvoitteita ottamalla käyttöön yksinkertaistetut veroilmoitukset sekä työskentelemään verkkoalustojen kanssa tallennettavien sähköisten maksutapahtumien ilmoittamisen mahdollistamiseksi, jotta voidaan torjua veropetoksia ja pimeää työtä;

27.  panee merkille käyttäjien tuottaman tiedon keskittymisen verkkoalustojen haltuun ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan digitaalisten sisämarkkinoiden asianmukaisen toiminnan sekä ottamaan käyttöön riittävät järjestelyt käyttäjien ja työntekijöiden yksityisyyden sekä tietojen keräämisen suojelemiseksi;

28.  painottaa, että kuluttajilla olisi oltava korkeatasoinen ja tehokas suoja riippumatta siitä, tarjoavatko palveluja ammattilaiset vai kumppanit; korostaa erityisesti, että kuluttajia on suojeltava kumppaneiden keskinäisissä transaktioissa ja etsittäessä turvallisuutta parantavia ratkaisuja;

29.  tähdentää, että alustatalouksien taloudellisen mallin perustana on käyttäjien luottamus, erityisesti verkossa annettuihin arvioihin; palauttaa mieliin, että alustataloudessa työskentelevien työntekijöiden luokitukset määrittävät niiden arvon käyttäjille digitaalisilla markkinoilla; korostaa siksi, että alustojen on kehitettävä välineitä verkossa esitettyjen arvioiden varmentamiseksi, jotta varmistetaan palveluiden laatua koskevien tietojen avoimuus ja luotettavuus; kehottaa näin ollen komissiota ja jäsenvaltioita helpottamaan yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa eri alustoilla esitettyjen arvioiden siirrettävyyttä ja yhdistämistä;

30.  panee merkille verkossa esitettyihin arvioihin liittyvän epäoikeudenmukaisten käytäntöjen mahdollisuuden, joka voi vaikuttaa alustataloudessa työskentelevien työntekijöiden työoloihin ja etuuksiin sekä heidän mahdollisuuksiinsa saada työtä; pitää huolestuttavana, että alustat voivat mielivaltaisesti poistaa käytöstä tilejä tai heikentää hakutuloksia asiakkaiden kielteisten arvioiden määrän perusteella, mikä ei välttämättä kuvasta työn laatua ja mitä ei voida asettaa kyseenalaiseksi; katsoo, että tällaiset alustojen kehittämät arviointijärjestelmät olisi otettava käyttöön työntekijöitä ja heidän edustajiaan kuullen; katsoo, että alustojen olisi tarjottava alustataloudessa työskenteleville työntekijöille välimiesmenettelyä ja ilmoitettava niille siitä ennen kuin ne ryhtyvät toimenpiteisiin arvioiden pistemäärien perusteella; korostaa, että kaikilla alustataloudessa työskentelevillä työntekijöillä olisi oltava oikeus poistattaa perusteettomat arviot; pyytää komissiota ja jäsenvaltiota varmistamaan yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa, että myös työntekijät ja käyttäjät pystyvät luokittelemaan verkkoalustoja;

31.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan päättäväisiä toimia, joilla kielletään syrjivät ja epäselvät algoritmit ja ohjelmistot, joita ovat kehittäneet tai joita käyttävät alustat, jotka eivät noudata eurooppalaista tai kansallista lainsäädäntöä, ja laatimaan seurantarakenteita tätä varten;

32.  katsoo tarpeelliseksi ryhtyä toimiin, jotta jäsenvaltioiden hallitukset voivat asettaa rajoituksia näiden alustojen toiminnalle yleisen edun perusteella;

33.  kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia tarjoamaan alustataloudessa työskenteleville työntekijöille riittävästi tietoa työoloista ja -ehdoista ja työntekijöiden oikeuksista sekä heidän työsuhteestaan niin alustoihin kuin käyttäjiinkin: katsoo, että alustojen olisi toimittava ennakoivasti, kun on kyse sovellettavaa sääntelykehystä koskevien tietojen toimittamisesta niiden käyttäjille ja työntekijöille lakisääteisten vaatimusten täyttämiseksi;

  Terveys ja turvallisuus

34.  toteaa, että alustatalous tarjoaa ihmisille uusia mahdollisuuksia lisätulojen hankkimiseen ja nuorten työllistymiseen (etenkin tilapäistä työtä etsiville ja sellaisia joustavia työn muotoja haluaville, jotka mahdollistavat työn ja opiskelun yhdistämisen), uusia mahdollisuuksia työn ja yksityiselämän yhteensovittamiseen entistä paremmin ja vajaatyöllisyyden ja työttömyyden vähentämiseen sekä mahdollisuuksia yhteistyöhön perustuvaan työskentelyyn; toteaa kuitenkin, että joissakin olosuhteissa tällaiset kehityskulut voivat myös aiheuttaa epävarmuutta; korostaa, että joustavaan työsuhteeseen on sovellettava voimassa olevia terveys- ja turvallisuusmääräyksiä sekä sosiaalisen suojelun toimia, jotta voidaan välttää pitkän aikavälin sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset; katsoo, että samalla on suljettava pois mahdolliset riskit, kuten työntekijöiden ylikuormitus ja palkat, jotka eivät vastaa työsuoritusta; painottaa siksi työmarkkinoiden joustavuuden ja toisaalta työntekijöiden taloudellisen turvan ja sosiaaliturvan välttämättömyyttä; korostaa, ettei kustannusten vähentäminen saisi heikentää työoloja eikä työnormeja;

35.  kehottaa komissiota teettämään tutkimuksen digitalisaation vaikutuksista työntekijöiden hyvinvointiin ja työ- ja yksityiselämän yhteensovittamiseen sekä sen yhteiskunnallisista ja ympäristöä koskevista seurauksista; korostaa, että alustataloudessa tehty työ ei saisi johtaa jatkuvaan saatavilla oloon, perinteisten työaikajärjestelyjen katoamiseen tai sosiaaliseen eristäytymiseen, jotka voivat aiheuttaa psykososiaalisia sairauksia kuten työuupumusta tai masennusta; kannattaa siksi määrätyn lepoajan täydellistä noudattamista ja korostaa tarvetta noudattaa työaikajärjestelyjä, jotta voidaan ylläpitää työaikaa koskevia rajoja yksittäisten jäsenvaltioiden työlainsäädännön mukaisesti; korostaa, että on arvioitava digitalisaation vaikutuksia työterveyteen ja -turvallisuuteen ja mukautettava vastaavasti nykyistä terveys- ja turvallisuuskehystä; suosittelee, että jäsenvaltiot ottavat käyttöön työntekijöiden ”oikeuden kirjautua ulos” sovitun työajan ulkopuolella, jotta varmistetaan työelämän ja yksityiselämän välinen tasapaino; tähdentää, että tähän oikeuteen turvautumisella ei saa olla minkäänlaisia kielteisiä vaikutuksia alustataloudessa työskentelevien työntekijöiden luokituksiin;

36.  korostaa, että digitaalitaloudessa toimivien ammattimaisten palveluntarjoajien on täytettävä samat laatua, osaamista ja pätevyyttä koskevat vaatimukset kuin perinteisessä taloudessa terveyteen ja turvallisuuteen kohdistuvien riskien välttämiseksi; kehottaa asianomaisia viranomaisia kehittämään yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa asianmukaisia seuranta- ja sertifiointimenettelyjä;

37.  muistuttaa, että näille työpaikoille luonteenomainen joustavuus, tilapäisyys ja epävakaus siirtävät markkinoiden riskit työntekijöille ja lisäävät siten sosiaalista eriarvoisuutta ja psykologista sairastuvuutta muita työpaikkoja enemmän; korostaa, että nykyään tällä alalla ei muodostu riittävästi työpaikkoja työttömiä, syrjäytyneimpiä sosiaaliryhmiä eikä maaseutualueiden ihmisiä varten, mikä johtuu digitaalisen kuilun tai teknisen osaamisen puuttumisen kaltaisista esteistä.

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄ ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)	22.3.2017
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	38 1 8
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Mara Bizzotto, Enrique Calvet Chambon, David Casa, Ole Christensen, Lampros Fountoulis, Marian Harkin, Rina Ronja Kari, Jan Keller, Ádám Kósa, Jean Lambert, Jérôme Lavrilleux, Patrick Le Hyaric, Jeroen Lenaers, Javi López, Thomas Mann, Anthea McIntyre, Emilian Pavel, Georgi Pirinski, Marek Plura, Dominique Martin, Joëlle Mélin, Terry Reintke, Sofia Ribeiro, Robert Rochefort, Maria João Rodrigues, Claude Rolin, Anne Sander, Sven Schulze, Jutta Steinruck, João Pimenta Lopes, Romana Tomc, Yana Toom, Marita Ulvskog, Renate Weber, Tatjana Ždanoka, Jana Žitňanská
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Maria Arena, Georges Bach, Tania González Peñas, Krzysztof Hetman, Marju Lauristin, Edouard Martin, Alex Mayer, Joachim Schuster, Jasenko Selimovic, Neoklis Sylikiotis, Michaela Šojdrová

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

38	+
ALDE ECR EPP S&D Green/EFA	Enrique Calvet Chambon, Marian Harkin, Robert Rochefort, Jasenko Selimovic, Yana Toom, Renate Weber Anthea McIntyre, Jana Žitňanská Georges Bach, David Casa, Krzysztof Hetman, Ádám Kósa, Jérôme Lavrilleux, Jeroen Lenaers, Thomas Mann, Marek Plura, Sofia Ribeiro, Claude Rolin, Anne Sander, Sven Schulze, Michaela Šojdrová, Romana Tomc Maria Arena, Ole Christensen, Jan Keller, Marju Lauristin, Javi López, Edouard Martin, Alex Mayer, Emilian Pavel, Georgi Pirinski, Maria João Rodrigues, Joachim Schuster, Jutta Steinruck, Marita Ulvskog   Jean Lambert, Terry Reintke, Tatjana Ždanoka

1	-
NI	Lampros Fountoulis

8	0
ENF GUE/NGL	Mara Bizzotto, Dominique Martin, Joëlle Mélin Tania González Peñas, Rina Ronja Kari, Patrick Le Hyaric, João Pimenta Lopes, Neoklis Sylikiotis

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

• [1]  Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0010.
• [2]  Katso: Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö (Eurofound) ja Euroopan työelämän seurantakeskus (EurWork): Digitalisation and working life: lessons from the Uber cases around Europe, 2016.
• [3]  Katso: unionin tuomioistuimen asia C-596/12, 17 kohta, ja unionin tuomioistuimen asia C-232/09, 39 kohta.

TEOLLISUUS-, TUTKIMUS- JA ENERGIAVALIOKUNNAN LAUSUNTO (24.3.2017)

sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnalle

yhteistyötaloutta koskevasta eurooppalaisesta toimintasuunnitelmasta
(2017/2003(INI))

Valmistelija (*): Dario Tamburrano

EHDOTUKSET

Teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta pyytää asiasta vastaavaa sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  panee tyytyväisenä merkille komission tiedonannon ”Yhteistyötaloutta koskeva eurooppalainen toimintasuunnitelma”, jossa todetaan, että yhteistyötaloudet tarjoavat innovatiivisia tapoja tarjota uusia palveluja kansalaisille, edistää yrittäjyyttä ja luoda työpaikkoja; panee merkille, että kaikki yhteistyötaloudet perustuvat ihmisten yhteistyötoimintaan, vertaissuhteisiin, yhteisöön ja luottamukseen ja ne ovat hyötyneet sosioekonomisesta kehityksestä, esimerkiksi kehityksestä, jossa siirrytään varojen omistamistarpeesta niiden käyttö- ja jakamistarpeeseen; panee merkille, että nykyään yhteistyötalouksien kirjo on yhä laajempi ja ulottuu lahjoittamiseen perustuvista malleista aina voittoa tavoitteleviin taloudellisiin malleihin, joille keskeisiä piirteitä ovat – riippumatta siitä, kuinka erilaisia mallit ovat tai kuinka erilaisiksi ne muodostuvat – resurssien jakaminen, kansalaisten aktiivinen osallistuminen ja voimaannuttaminen, yhteisön hyväksymä innovointi sekä tieto- ja viestintätekniikan intensiivinen käyttö;

2.  huomauttaa, että kun otetaan huomioon yhteistyötalouksien moniulotteisuus, on tehtävä ero voittoa tavoittelevien mallien ja voittoa tavoittelemattomien (mukaan lukien kustannusten jakamiseen perustuvien) mallien välillä, sillä niiden osallistujiin – oli kyse sitten käyttäjistä tai palveluntarjoajista – ei pitäisi soveltaa samoja oikeudellisia vaatimuksia;

3.  painottaa, että yhteistyötaloudet voivat tarjota runsaasti mahdollisuuksia investointeihin ja hyvinvointiin Euroopan markkinoilla, myös työpaikkoja työmarkkinoilta vieraantuneille ihmisille, kuten työttömille, nuorille, opiskelijoille, naisille ja ikääntyneille; panee tässä yhteydessä merkille epätyypillisten työsuhteiden mahdollisuuden ja toteaa, että näihin kuuluu esimerkiksi näennäinen itsenäinen ammatinharjoittaminen, joka olisi tunnistettava, jotta voidaan varmistaa, että sovelletaan oikeudenmukaisia työ- ja verotusnormeja; korostaa, että yhteistyötaloudet edistävät yrittäjyyttä; painottaa, että koulutuspolitiikkaa on muokattava tällaisia uudentyyppisiä yrityksiä varten;

4.  painottaa, että tieto- ja viestintätekniikat antavat yhteistyötaloudessa mahdollisuuden kehittää nopeasti ja tehokkaasti innovatiivisia ideoita ja samalla yhdistää ja voimaannuttaa osallistujia, oli kyse sitten käyttäjistä tai palveluntarjoajista, helpottamalla heidän pääsyään markkinoille ja osallistumistaan markkinoilla, parantamalla syrjäisten alueiden yhteyksiä, vähentämällä näin tarvetta välitystoimintaan, pienentämällä välittömiä kustannuksia ja yleiskuluja, kanavoimalla runsaita tietovirtoja ja vahvistamalla vertaisryhmien välistä luottamusta;

5.  on tietoinen käyttäjien luomien tietojen, palvelujen ja luovan sisällön eurooppalaisille yrityksille tarjoamista mahdollisuuksista mutta kiinnittää samalla huomiota mahdollisiin riskeihin, joita liittyy niiden keskittymiseen harvoille ylikansallisille digitaalisille alustoille, jotka voivat toimia uusina välittäjinä ja mahdollisesti vääristää markkinoita ja haitata paikallisten aloitteiden kehittämistä yhteistyötaloudessa; kehottaakin komissiota harkitsemaan asianmukaisia toimia sellaisen määräävän markkina-aseman väärinkäytön estämiseksi, joka voisi vaikuttaa unionin digitaalimarkkinoihin;

6.  katsoo, että määrittävä tekijä alustan luokittelemiseksi yhteistyötalouteen kuuluvaksi on se, että tavaroiden ja palvelujen vaihto tapahtuu ensisijaisesti vertaisten välillä; varoittaa siksi sellaisten yhteistyötalouden nimissä toimivien alustojen leviämisestä, jotka eivät toimi pelkkinä palvelujen välittäjinä vaan todellisuudessa niiden tarjoajina;

7.  korostaa, että yhteistyötalouksien perustana on luottamus, ja toteaa, että tämä koskee erityisesti verkossa esitettäviä kommentteja, luokituksia ja maineeseen perustuvia järjestelmiä tai muita mekanismeja, jotka voivat karsia osallistujien haitallista käytöstä, vähentää tiedon epäsuhtaa ja edistää palvelujen parempaa laatua ja avoimuutta; varoittaa kuitenkin, että nämä mekanismit eivät saa toimia niin, että ne perusteettomasti estävät osallistujia pääsemästä näille alustoille tai niiltä pois, ja että itsesääntely yksin, laatumerkit mukaan lukien, ei välttämättä riitä turvallisuusnormien ja palvelujen laatuvaatimusten saavuttamiseen; kannustaa tässä yhteydessä komissiota luomaan tasapuoliset toimintaedellytykset yhteistyöalustoille ja tätä varten

a) jatkamaan tietojen vapaata liikkuvuutta ja markkina-alustojen yhteentoimivuutta koskevaa työtään sekä kannustamaan tietojen siirrettävyyteen,

b) ehdottamaan keinoja kuluttajien verkossa esittämien näkemysten varmentamiseksi,

c) varmistamaan, että alustat i) tarjoavat kattavaa tietoa sääntelykehyksestä, jota palveluntarjoajien olisi noudatettava, ja ii) pyrkivät aktiivisemmin selvittämään, täyttävätkö palveluntarjoajat niille asetetut oikeudelliset vaatimukset;

8.  korostaa, että varojen jakaminen optimoi niiden käytön ja saa aikaan positiivisia ympäristöllisiä ja sosioekonomisia ulkoisvaikutuksia ja tekee sillä tavalla teollisuudesta ja palveluista resurssitehokkaampia, vähentää markkinoille saattamisen alkuvaiheen kustannuksia ja luo uusia yhteisölähtöisiä mahdollisuuksia, jotka hyödyttävät yrityksiä ja joiden ansiosta yksittäiset kansalaiset voivat osallistua yhteistyötalouteen; korostaa tässä yhteydessä, että varojen jakamista olisi edistettävä kestävää ja osallistavaa kasvua koskevien unionin tavoitteiden mukaisesti;

9.  korostaa, että 5G:n käyttöönotto mullistaa perusteellisesti talouden logiikan, tekee palveluista monimuotoisempia ja parantaa niiden saatavuutta; painottaa tässä yhteydessä, että on luotava kilpailukykyiset markkinat innovatiivisille yrityksille, joiden menestys määrittää lopulta talouden vahvuuden;

10.  korostaa yhteistyötalouden mahdollista myötävaikutusta EU:n talouden kestävyyteen, kun pyritään saavuttamaan kestävää maataloutta, resurssitehokkuutta, ilmastonmuutoksen torjuntaa ja kiertotalouden luomista koskevat yleiset tavoitteet;

11.  toteaa, että yhteistyötaloudet kukoistavat erityisesti yhteisöissä, joissa tiedon ja koulutuksen jakamisen mallit ovat vahvoja ja edistävät ja lujittavat näin ollen avoimen innovoinnin kulttuuria, tukevat avoimen lähdekoodin laitteistoja ja ohjelmistoja ja laajentavat julkisten hyödykkeiden ja luovan sisällön perintöä; korostaa yhteistyötalouksien mahdollisuuksia kannustaa Euroopan kansalaisten luovaa ja innovointipääomaa ja katsoo, että tämän vuoksi niiden olisi pysyttävä avoimina ja kaikkien ulottuvilla ja samalla olisi varmistettava kulttuuri- ja luovan alan työntekijöille ja tutkijoille kohtuullinen palkka;

12.  toteaa, että yhteistyötaloudet ovat kukoistaneet pääasiassa kaupunkialueilla, joilla olosuhteet, kuten asukastiheys ja fyysinen läheisyys, ovat suosineet yhteistyötalouden mallien hyväksymistä; korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää kehittää johdonmukaisia toimia ja ottaa käyttöön laajakaista ja ultralaajakaista, jotta kaikki unionin alueet, erityisesti harvaan asutut ja syrjäiset alueet tai maaseutualueet, voivat hyötyä yhteistyötalouden mahdollisuuksista;

13.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan paremman koordinoinnin yhdessä sidosryhmien kanssa, jotta voidaan varmistaa korkeat normit, jotka koskevat a) työntekijöiden oikeuksia ja yhteistyötalouksien kaikkien työntekijöiden sosiaaliturvaa, b) yhteistyötalouksien käyttäjien turvatakeita, c) yhteistyötalouksien kehittämistä ja rinnakkainelon synergioita perinteisten liiketoimintamallien kanssa sekä d) henkilötietojen suojan täytäntöönpanon valvontaa, jolla taataan työntekijöiden yksityisyys ja kuluttajatietojen salassapito;

14.  kehottaa komissiota muun muassa tutkimaan edelleen yhteistyötalouden liiketoimintamallien sosioekonomisia vaikutuksia työllisyyteen, kuluttajansuojaan, sosiaaliturvaan ja asiaankuuluviin julkisen politiikan aloihin, kuten aluesuunnitteluun ja matkailuun;

15.  kehottaa komissiota helpottamaan jäsenvaltioiden mahdollisuuksia varmistaa niin yhteisötaloudessa toimivien työntekijöiden kuin itsenäisten ammatinharjoittajien asianmukainen sosiaalinen suojelu ja pitää ehdottoman tärkeänä, että komissio kunnioittaa jäsenvaltioissa työmarkkinaosapuolten itsemääräämisoikeutta, kansallisia työehtosopimuksia sekä kansallisia työmarkkinaperinteitä ja -malleja ja pidättyy toteuttamasta aloitteita, jotka saattavat vaikuttaa oikeuteen neuvotella, tehdä tai panna täytäntöön työehtosopimuksia ja ryhtyä työtaistelutoimiin kansallista lainsäädäntöä ja kansallisia käytäntöjä noudattaen;

16.  kehottaa komissiota tutkimaan edelleen, missä määrin yhteistyötaloudet kuuluvat yksittäisten jäsenvaltioiden sääntelykehysten ja nykyisten unionin säännösten piiriin, jotta voidaan tarvittaessa kehittää yhdenmukaistettu lähestymistapa yhteistyötalouksiin unionin tasolla kunnioittaen täysimääräisesti toissijaisuusperiaatetta; painottaa tässä yhteydessä myönteisiä kokemuksia, joita sääntelystä on saatu paikallistasolla tietojen avoimuuden, osallistumisen, osallisuuden ja yleisesti hyvän hallinnon periaatteita noudattaen;

17.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että unionin lainsäädäntö ja politiikat ovat tulevaisuuden kestäviä ja tarjoavat oikeudellista vakautta ja varmuutta, jotta unionin työntekijät, yritykset ja kansalaiset voivat hyödyntää kaikkia yhteistyötalouden tarjoamia mahdollisuuksia, ja katsoo, että tässä yhteydessä olisi erityisesti

a) määriteltävä tarvittaessa alakohtaiset kriteerit ja kynnysarvot ja näissä määritelmissä olisi tehtävä selkeä ero seuraavien käsitteiden välillä: ”työ” ja ”palvelu”, ”työntekijä” ja ”itsenäinen ammatinharjoittaja”, ”muu kuin ammattimainen vertaistoiminta” ja ”palveluntarjoaja”, ”voittoa tavoitteleva” ja ”voittoa tavoittelematon” (mukaan lukien kustannusten jakamiseen perustuva) toiminta,

b) varmistettava tasapuoliset toimintaedellytykset unionin yrityksille ja kansalaisille varmistamalla muun muassa, että samantapaisiin talouden toimijoihin sovelletaan toiminnallisesti vastaavia oikeudellisia normeja, jotka koskevat kuluttajansuojaa, työntekijöiden oikeuksia, verosäännösten noudattamista ja avoimuutta,

c) avattava ei-yksinomaisia, koetoimintaan suuntautuvia tiloja ja tehostettava digitaalista yhteenliitettävyyttä ja digitaalista lukutaitoa, tuettava eurooppalaisia yrityksiä ja nuoria yrityksiä sekä edistettävä Teollisuus 4.0 -innovaatiokeskuksia, klustereita ja hautomoita; on sitä mieltä, että tämä olisi saavutettava hyödyntämällä parhaalla mahdollisella tavalla asiaa koskevaa lainsäädäntöä ja pidättymällä ylisääntelystä ja kunnioittamalla samalla jäsenvaltioiden valtaoikeuksia asiassa, myös kunnioittamalla työmarkkinaosapuolten itsemääräämisoikeutta ja kansallisia käytäntöjä sekä unionin tuomioistuimen ohjeistusta käsitteissä ”työ/palvelu”, ”työntekijä/palveluntarjoaja”, kun pidetään mielessä, että työntekijän käsite kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan;

18.  korostaa, että yhteistyötaloudet ovat ekosysteemi, jonka nopeaa kehitystä ja laajenemista on tuettava ja jonka on investointeja houkutellakseen oltava avoin tutkimukselle, innovaatioille ja uusille teknologioille; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään täysimääräisesti olemassa olevia rahoitusvälineitä investoidakseen yhteistyötalouden yrityksiin ja edistääkseen aloitteita, joilla helpotetaan rahoituksen saatavuutta erityisesti nuorille yrityksille ja pienille ja keskisuurille yrityksille sekä yrityksille koko unionin taloudessa käyttämällä erilaisia kanavia, joita ovat esimerkiksi pankit, riskipääoma, julkiset varat ja joukkorahoitus;

19.  korostaa, että kansalliset ja paikalliset säännökset, jotka eivät ole perusteltuja ja oikeasuhteisia, muodostavat esteitä sisämarkkinoille EU:n lainsäädännön vastaisesti sekä haittaavat uusien yritysten perustamista ja laajentumista; kehottaa sen vuoksi komissiota panemaan ennakoivasti täytäntöön sisämarkkinalainsäädäntöä;

20.  panee merkille, että yhteistyötaloudet ovat yhä tärkeämpiä energiasektorilla ja antavat kuluttajille, yksittäisille kansalaisille ja yhteisöille mahdollisuuden osallistua tehokkaasti uusiutuvien energiasyklien useisiin hajautettuihin vaiheisiin, mukaan luettuina oma tuotanto ja käyttö sekä jakelu unionin ilmasto- ja energiatavoitteiden mukaisesti;

21.  puolustaa taajuuksien pitämistä yhteisenä hyödykkeenä ja kannustaa sisällyttämään sitä koskevaan sääntelyyn innovatiivisia käyttäjälähtöisiä aloitteita, jotka edistäisivät yhteistyö- ja jakamistaloutta;

22.  kehottaa komissiota tukemaan yhteistyötalouden taloudellista kasvua toimilla, joilla pyritään vähentämään yksityishenkilöiden ja yritysten hallinnollista taakkaa aiheuttamatta syrjintää liiketoimintamallien välille.

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)	22.3.2017
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	53 4 2
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Nikolay Barekov, Bendt Bendtsen, Xabier Benito Ziluaga, José Blanco López, Cristian-Silviu Buşoi, Reinhard Bütikofer, Jerzy Buzek, Angelo Ciocca, Edward Czesak, Pilar del Castillo Vera, Fredrick Federley, Ashley Fox, Adam Gierek, András Gyürk, Rebecca Harms, Eva Kaili, Kaja Kallas, Krišjānis Kariņš, Seán Kelly, Peter Kouroumbashev, Zdzisław Krasnodębski, Miapetra Kumpula-Natri, Janusz Lewandowski, Paloma López Bermejo, Edouard Martin, Dan Nica, Angelika Niebler, Morten Helveg Petersen, Michel Reimon, Herbert Reul, Paul Rübig, Massimiliano Salini, Algirdas Saudargas, Neoklis Sylikiotis, Dario Tamburrano, Evžen Tošenovský, Claude Turmes, Vladimir Urutchev, Kathleen Van Brempt, Henna Virkkunen, Martina Werner, Lieve Wierinck, Anna Záborská, Flavio Zanonato, Carlos Zorrinho
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Mario Borghezio, Soledad Cabezón Ruiz, Jens Geier, Françoise Grossetête, Benedek Jávor, Constanze Krehl, Olle Ludvigsson, Sofia Sakorafa, Anne Sander, Maria Spyraki, Marco Zullo
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)	Isabella Adinolfi, Arndt Kohn, Pavel Poc

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

53	+
ALDE	Fredrick Federley, Kaja Kallas, Morten Helveg Petersen, Lieve Wierinck
ECR	Nikolay Barekov, Edward Czesak, Ashley Fox, Zdzisław Krasnodębski, Evžen Tošenovský
EFDD	Isabella Adinolfi, Dario Tamburrano, Marco Zullo
EPP	Bendt Bendtsen, Jerzy Buzek, Cristian-Silviu Buşoi, Françoise Grossetête, András Gyürk, Krišjānis Kariņš, Seán Kelly, Janusz Lewandowski, Angelika Niebler, Herbert Reul, Paul Rübig, Massimiliano Salini, Anne Sander, Algirdas Saudargas, Maria Spyraki, Vladimir Urutchev, Henna Virkkunen, Anna Záborská, Pilar del Castillo Vera
S&D	José Blanco López, Soledad Cabezón Ruiz, Jens Geier, Adam Gierek, Eva Kaili, Arndt Kohn, Peter Kouroumbashev, Constanze Krehl, Miapetra Kumpula-Natri, Olle Ludvigsson, Edouard Martin, Dan Nica, Pavel Poc, Kathleen Van Brempt, Martina Werner, Flavio Zanonato, Carlos Zorrinho
VERTS/ALE	Reinhard Bütikofer, Rebecca Harms, Benedek Jávor, Michel Reimon, Claude Turmes

4	-
GUE/NGL	Xabier Benito Ziluaga, Paloma López Bermejo, Sofia Sakorafa, Neoklis Sylikiotis

2	0
ENF	Mario Borghezio, Angelo Ciocca

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

LIIKENNE- JA MATKAILUVALIOKUNNAN LAUSUNTO (11.4.2017)

sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnalle

yhteistyötaloutta koskevasta eurooppalaisesta toimintasuunnitelmasta
(2017/2003(INI))

Valmistelija: Merja Kyllönen

EHDOTUKSET

Liikenne- ja matkailuvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  panee tyytyväisenä merkille, että liikenne-, matkailu- ja kestityspalvelujen alalla on syntynyt yhteistyötaloutta, ja toteaa, että jos käytössä on asianmukainen, yksinkertainen ja selkeä sääntelyjärjestelmä, sillä on potentiaalia

a)  tarjota asiakkaille aikaisempaa suurempi valinnanvapaus sekä kohtuuhintaisempia ja monipuolisempia palveluja ja lisätä ja monipuolistaa sekä kysyntää että tarjontaa;

b)  edistää unionin kansalaisten välisen yhteistyöhön perustuvan vaihtotoiminnan uusia muotoja sekä talouskasvua, työpaikkoja ja liiketoimintamahdollisuuksia erityisesti pienille ja keskisuurille yrityksille kaikkialla Euroopassa;

c)  vaikuttaa positiivisesti vammaisten henkilöiden liikkuvuuteen ja edistää aktiivisesti kestävän liikkuvuuden muotojen kehittymistä;

d)  parantaa perinteisesti työmarkkinoiden ulkopuolelle jääneiden henkilöiden osallistamista;

2.  panee merkille yhteistyötalouden myönteiset vaikutukset nopeasti kasvavalla matkailualalla, joita ovat yksilöllisten ansaitsemismahdollisuuksien ja paikallisten talouksien vahvistaminen, välineet, joilla voidaan vastata paremmin kysyntään esimerkiksi kysyntähuippujen aikaan ja syrjäisillä alueilla, sekä matkailijoiden ja erityisesti pienituloisten matkailijoiden erilaisten mieltymysten huomioon ottaminen; toteaa, että asiakkaat ovat erittäin tyytyväisiä yhteistyötalouden matkailupalveluihin; katsoo, että yhteistyötalous olisi sisällytettävä täysimääräisesti EU:n matkailupolitiikkaan; korostaa tarvetta edistää perinteisten matkailupalvelujen ja yhteistyötalouden suotuisaa rinnakkaiseloa;

3.  kehottaa komissiota ehdottamaan asianmukaisia toimenpiteitä niihin haasteisiin vastaamiseksi, joita ilmenee, kun eurooppalaiset kuluttajat käyttävät sähköisiä alustoja, joita johdetaan EU:n ulkopuolelta ympäristössä, jonka kulttuuri ja sääntely eivät ole eurooppalaisia, erityisesti mitä tulee tietosuojaan, terveyteen ja turvallisuuteen, verotukseen ja työlainsäädäntöön;

4.  palauttaa mieliin, että komission arvioiden mukaan vertaismajoitus on yhteistyötalouden suurin ala kaupankäynnin määrän perusteella mitattuna, kun taas alustojen tulojen perusteella mitattuna vertaisliikenne on suurin ala;

5.  painottaa, että matkailualalla asuntojen yhteiskäyttö merkitsee resurssien ja alikäytössä olevien tilojen erinomaista hyödyntämistä erityisesti alueilla, jotka eivät perinteisesti ole hyötyneet matkailusta;

6.  tuomitsee tässä tarkoituksessa joidenkin viranomaisten antamat määräykset, joilla pyritään rajoittamaan majoituspalvelujen tarjoamista matkailijoille yhteistyötaloudessa;

7.  panee tyytyväisenä merkille yhteistyötalouden tarjoamat mahdollisuudet muihin sitoumuksiin yhteensovitettaviin joustaviin työaikoihin, jotka helpottavat työelämän ulkopuolelle jääneiden henkilöiden palaamista takaisin työelämään;

8.  toteaa, että jäsenvaltiot ovat tähän asti reagoineet yhteistyötalouden liiketoimintamallien kehittämiseen hyvin eri tavoin, mikä luo epävarmuutta ja johtaa joissakin tapauksissa protektionistisiin toimenpiteisiin; panee tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille komission tiedonannon yhteistyötaloutta koskevasta eurooppalaisesta toimintasuunnitelmasta ja pyrkimyksen määritellä yhteistyötalous mutta pitää valitettavana, ettei siinä nimenomaisesti pyritä luomaan Euroopan unionin yhdenmukaistettua oikeudellista kehystä yhteistyötaloudelle eikä siinä tarkastella sitä, miten voimassa olevan lainsäädäntö vastaa yhteistyötalouden tarpeisiin; palauttaa näin ollen mieliin, että tarvitaan perusteellinen analyysi (joka kattaa yhteistyötalouden taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset sekä ympäristövaikutukset), jonka jälkeen komissio toteuttaa tarvittaessa vuoteen 2018 mennessä oikeasuhteiset sääntelytoimet;

9.  painottaa yhdenmukaistamistarvetta yhteistyötalouden ja perinteisten liiketoimintamallien välillä koulutuksen, ammattipätevyyksien sekä verovelvoitteiden ja sosiaalisten velvoitteiden aloilla;

10.  pitää valitettavana, ettei voimassa olevaa lainsäädäntöä, etenkään tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8. kesäkuuta 2000 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2000/31/EY[1] ja palveluista sisämarkkinoilla 12. joulukuuta 2006 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2006/123/EY[2], ole pantu asianmukaisesti täytäntöön; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, ettei yhteistyötalouden malleihin sovellettava lainsäädäntö ole ristiriidassa unionin lainsäädännön eikä sisämarkkinoiden periaatteiden kanssa;

11.  toteaa, että yhteistyötalous lisää merkittävästi matkailu- ja liikennealojen kestävyyttä, koska se mahdollistaa olemassa olevien resurssien optimoinnin hyödyntämällä vähän käytettyjä resursseja sekä uusien palvelujen ja tuotteiden kehittämisen ilman laajamittaisia investointeja; toteaa, että lisäksi yhteistyötalous rohkaisee kansalaisia osallistumaan näillä aloilla ja auttaa varmistamaan, että matkailun hyödyt jakautuvat kaikille alueille, myös syrjäisimmille alueille ja vuoristo- ja maaseutualueille;

12.  korostaa, että yhteistyötalouden yhteydessä sääntelykehyksen olisi mieluiten oltava alakohtainen ja sillä olisi pyrittävä saattamaan asiakas toiminnan keskiöön, varmistamaan reilu kilpailu, edistämään innovaatioita ja edesauttamaan unionin liikennepolitiikan tavoitteiden yleistä kehitystä ja toteutumista; toteaa, että näitä tavoitteita ovat liikenteen hiilestä irtautuminen, liikenteen epäpuhtauspäästöjen ja melun vähentäminen, alueellinen yhteenkuuluvuus, kohtuuhintaisuus, esteettömyys ja saavutettavuus sekä turvallisuus; korostaa, että kuluttajansuojaan, vastuun jakamiseen, verosäännösten noudattamiseen, vakuutusjärjestelmiin, työntekijöiden (sekä palkattujen työntekijöiden että itsenäisten ammatinharjoittajien) sosiaaliturvaan, vammaisten henkilöiden oikeuksiin ja tietosuojaan liittyvät kysymykset ovat kaikkein kiireisimpiä, ja kannustaa näin ollen komissiota ja jäsenvaltioita panemaan olemassa olevan lainsäädännön täytäntöön sekä tarvittaessa asianmukaisten arviointien perusteella ehdottamaan täydentävää lainsäädäntöä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita koordinoimaan yhteistyötalouteen liittyviä aloitteita ja parhaita käytäntöjä parannettujen toimenpiteiden perusteella tämän alan myönteisen kehityksen kannustamiseksi Euroopassa;

13.  odottaa komissiolta lisäohjeita jäsenvaltioille hajanaisuuden välttämiseksi sekä jäsenvaltioiden rohkaisemista parhaiden käytäntöjen jakamiseen ja lainsäädäntötyön keventämiseen; painottaa, että yhteistyötaloudessa sovelletaan usein itsesääntelytoimenpiteitä ja edistetään kuluttajien välisiä luottamusmekanismeja; korostaa, että sääntelykehyksen olisi oltava asianmukainen (sen mukaan, tarjoavatko palveluja ammattilaiset vai vertaiset) eikä se saisi estää innovointia luomalla raskaita esteitä yrittämiselle EU:ssa;

14.  toteaa, että yhteistyötalous on haastava myös työmarkkinoiden, työllisyyssuunnitelmien ja yrittäjyyden kannalta, sillä se sisältää sekä etuja että huonoja puolia; kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan uusien työpaikkojen ja laadukkaiden ansaitsemismahdollisuuksien luomiseen yhteistyötaloudessa erityisesti perinteisesti työmarkkinoiden ulkopuolelle jääneille henkilöille ja varmistamaan oikeudenmukaiset työolot ja työsuhteet sekä työntekijöiden oikeuksien noudattamisen; kannustaa kaikkien sidosryhmien väliseen yhteistyöhön ja toteaa, että kaikkien sidosryhmien on kannettava vastuunsa tarvittaessa toteutettavien sääntelytoimien rinnalla; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita arvioimaan, kuuluvatko yhteistyötalouden työntekijät asianmukaisesti sosiaaliturvajärjestelmän piiriin;

15.  tähdentää, että yhteistyötalouksien liiketalousmallin perustana on käyttäjien luottamus erityisesti verkossa esitettyihin huomautuksiin; korostaa, että on tärkeää antaa käyttäjille mahdollisuus saada luotettavaa ja rehellistä tietoa yhteistyöalustojen tarjoamien palvelujen laadusta;

16.  pyytää komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan oikeudenmukaisuuden ja avoimuuden yhteistyötaloudessa työskentelevien ja perinteisen talouden toimijoiden välillä sekä turvaamaan kuluttajansuojan korkean tason erityisesti turvallisuuteen, terveyteen, yksityisyyden suojaan ja virheettömän tiedon saantiin liittyvien näkökohtien osalta;

17.  palauttaa mieliin, että yhteistyötalouden malleilla on potentiaalia parantaa huomattavasti liikennejärjestelmän tehokkuutta ja käyttämällä olemassa olevaa kapasiteettia parantaa yhteyksiä syrjäisille alueille ja vähentää liikenteen kielteisiä ulkoisvaikutuksia, kuten ruuhkautumista ja päästöjä; pyytää asianomaisia viranomaisia edistämään yhteistyötalouden liikennepalvelujen ja perinteisen liikennejärjestelmän suotuisaa rinnakkaiseloa paikalliset liikkuvuutta koskevat suunnitelmat ja tieto- ja lipunmyyntijärjestelmät mukaan lukien ja välttämään hallinnollisia järjestelmiä ja lainsäädäntötoimenpiteitä, jotka saattaisivat jättää yhteistyötalouteen perustuvat liikennepalvelut liikenteen suunnittelun ja harjoittamisen ulkopuolelle, jotta mahdollistetaan moitteettomasti toimivien aukottomien ovelta ovelle vievien matkustusketjujen luominen ja edistetään kestävää liikkuvuutta; korostaa, että yhteistyötalouteen perustuvien liikennepalvelujen ja julkisen liikenteen yhdistäminen sisältää suuria mahdollisuuksia erityisesti luotaessa yhteyksiä ihmisille ja alueille, jotka ovat tähän mennessä olleet heikosti saavutettavissa;

18.  painottaa, että Euroopan liikennepalvelujen laajemman digitalisoinnin mukaisesti nopeat langattomat ja kiinteät yhteydet ovat olennaisia yhteistyötalouden tulevan kehityksen kannalta;

19.  kehottaa tarkistamaan ehdot palvelujen tarjoamiselle riippumattomassa järjestelmässä säännellyillä aloilla, kuten kaupunkien sisäisen ja kaupunkien välisen maanteiden henkilöliikenteen alalla, jotta taataan yhtenäinen sääntelykehys, jossa yhdistyvät EU:n oikeuden mukaiset ammattiin pääsyä koskevat edellytykset ja palvelujen jatkuvan ja vakaan tarjoamisen järjestelmä ja jolla vältetään epäreilu kilpailu;

20.  katsoo, että yhteistyötalouden liiketoimintamallit ovat merkittävä kestävän kehityksen voimavara syrjäisten alueiden sekä vuoristo- ja maaseutualueiden yhteyksien kannalta, vaikka nämä alueet eivät luonnostaan houkuttele kehittämään yhteistyötaloutta;

21.  panee tyytyväisenä merkille, että digitaalivallankumous on mahdollistanut saumattomat multimodaaliset lippupalvelut ja yhtenäiset matkareitit yhteistyötalouden sovellusten avulla;

22.  kehottaa komissiota sisällyttämään yhteistyötalouden liikenteen uusia teknologioita koskevaan työhönsä (verkkoyhteydellä varustetut ajoneuvot, autonomiset ajoneuvot, integroidut digitaaliset lipunmyyntijärjestelmät, älykkäät liikennejärjestelmät) niiden vahvan vuorovaikutuksen ja luonnollisten synergioiden vuoksi;

23.  painottaa yhteistyötalouden merkittävää panosta liikennealan turvallisuuteen (sopimuspuolien selkeä määrittäminen, vastavuoroinen arviointi, luotetut kolmannet osapuolet, eritelmien tarkastus);

24.  toteaa, että yhteistyötalouden mallien, tuotteiden ja palvelujen laaja valikoima eri aloilla vaikeuttaa toimintojen luokittelua; korostaa kuitenkin, että EU:n terminologiassa on tarpeen tehdä selkeä ero välitysalustojen, jotka eivät tuota käyttäjilleen voittoa, ja niiden voittoa tavoittelevien alustojen välille, joiden avulla palveluntarjoajat ja asiakkaat saavat yhteyden toisiinsa, riippumatta siitä, onko palveluntarjoajan ja alustan välillä alaisuussuhdetta, kaikkien osapuolten vero- ja sosiaalivelvoitteiden noudattamisen helpottamiseksi ja kuluttajansuojan varmistamiseksi; pyytää komissiota myös selventämään EU:n terminologiaa, joka liittyy autojen yhteiskäyttöä ja yhteiskyytejä koskeviin palveluihin, sen varmistamiseksi, että ne luokitellaan asianmukaisesti osana EU:n liikennepolitiikkaa; kehottaa komissiota tarvittaessa tekemään ehdotuksia unionin lainsäädännön mukauttamiseksi; kehottaa komissiota käynnistämään tutkimuksen kynnysarvojen merkityksestä yhteistyötaloudessa ja tarpeesta standardoida ammattitoiminnan aloittamisen edellyttämät menettelyt;

25.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön toimenpiteitä ja toteuttamaan parhaiden verotuskäytäntöjen vaihtoa, joiden avulla vähennetään mahdollisuuksia harmaan talouden toimiin ja veronkiertoon yhteistyötalouden palvelujen yhteydessä; korostaa yhteistyötalouden alustojen potentiaalia parantaa verotuksen avoimuutta käyttämällä sähköisiä maksumenetelmiä ja kannustaa lisäksi kehittämään soveltuvat ja pitkälle kehitetyt ratkaisut verojen maksamiseksi yhteistyötaloudessa luomatta tarpeettomia esteitä; kehottaa jäsenvaltioita selventämään, mitä ne pitävät verotettavana voittona ja mitä kustannusten jakamisen kaltaisena verovapaana toimintana, ja palauttaa mieliin, että verot olisi maksettava ja sosiaaliturvavelvoitteet täytettävä noudattaen sen maan kansallisia lakeja, jossa voitot on tuotettu;

26.  vaatii esteettömyyttä sen varmistamiseksi, että myös ikääntyneillä ja vammaisilla henkilöillä olisi mahdollisuus hyödyntää yhteistyötalouden monipuolista palvelutarjontaa;

27.  panee tyytyväisenä merkille, että välitysalustat ovat tuoneet markkinoille uutta dynamiikkaa, kun ne ovat haastaneet toisensa, vakiintuneet toimijat ja korporatiiviset rakenteet sekä murentaneet olemassa olevia monopoleja ja estäneet uusien syntymistä; toteaa kuitenkin, että ilman asianmukaista ja selkeää oikeudellista kehystä olemassa on vaara, että välitysalustat synnyttävät määrääviä markkina-asemia, mikä vahingoittaisi taloudellisen ekosysteemin monimuotoisuutta; pyytää näin ollen jäsenvaltioita ja komissiota seuraamaan markkinoiden kehittymistä ja taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia, puuttumaan markkinoiden selkeisiin toimintapuutteisiin ja ehdottamaan tarvittaessa toimenpiteitä eurooppalaisten yritysten kilpailukyvyn varmistamiseksi eurooppalaisilla markkinoilla sekä luomaan suotuisat markkinaolosuhteet mikroyrityksille ja pienille ja keskisuurille yrityksille;

28.  toteaa, että digitalisointi ja tiedon vapaa kulku ovat kaikkein tärkeimpiä välineitä uudistettaessa liikenne- ja matkailualaa, ja toteaa, että tietojen omistuksella ja saatavuudella on suuri merkitys; kehottaa näin ollen komissiota julkaisemaan viipymättä etenemissuunnitelman julkisesti rahoitettujen liikennetietojen vapauttamisesta ja yhdenmukaistetuista standardeista, jotta edistetään dataintensiivisiä innovaatioita ja uusien liikennepalvelujen tarjoamista; korostaa, että on tärkeää taata tietojen vapaa liikkuvuus, tietojen siirrettävyys ja yhteentoimivuus markkina-alustojen välillä;

29.  toteaa, että yhteistyöalustojen itsesääntelyvalmiuksilla voi olla merkitystä vähennettäessä ongelmia, jotka aiheutuvat epäsymmetrisistä tiedoista, ja korjattaessa muita markkinahäiriöitä; painottaa, että yhteistyötaloudessa sovelletaan usein itsesääntelytoimenpiteitä ja edistetään kuluttajien välisiä luottamusmekanismeja; pyytää komissiota, jäsenvaltioita ja paikallisviranomaisia selvittämään mahdollisuuksia kannustaa tietojen vapaaseen liikkuvuuteen luomalla mahdollisuuden soveltaa hallinnollista poikkeusta sellaisiin yrityksiin, jotka toimittavat riittävästi tietoja julkisen politiikan tavoitteiden toteutumisen seurantaa varten; korostaa tarvetta tukea yhteistyötalouden kasvua toimenpiteillä, joilla pyritään vähentämään yksityishenkilöiden ja yritysten hallinnollista taakkaa ja varmistamaan rahoituksen saatavuus joukkorahoitus mukaan lukien;

30.  korostaa, että vaikka verkossa toimiviin välittäjiin sovelletaan ja niiden on noudatettava kaikkea Euroopan unionin lainsäädäntöä, myös kuluttajansuoja- ja kilpailulainsäädäntöä, välittäjiin sovellettavat vastuuta koskevat safe harbour -periaatteet ovat tärkeitä internetin avoimuuden, perusoikeuksien, oikeusvarmuuden ja innovoinnin suojelemiseksi liikennealalla;

31.  kannattaa yhteistyötalouden nopeaa kehittämistä ja kehottaa komissiota toteuttamaan tutkimuksia, joissa tarkkaillaan markkinadynamiikkaa ja arvioidaan yhteistyötalouden taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia matkailu- ja liikennealalla;

32.  katsoo, että matkailu- ja liikennealan startup-yrityksiä olisi tuettava erityisesti koulutuksen avulla; korostaa tarvetta erityiskoulutukseen, jonka avulla ammattilaiset voivat kehittää yhteistyötalouden malleihin mukautettuja digitaalisia taitojaan uudet tarpeet ja kuluttajien odotukset huomioon ottaen;

33.  kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja paikallisviranomaisia käymään vuoropuhelua yhteistyötalouden edustajien, palvelunkäyttäjien ja -tarjoajien ja tarvittaessa kansalaisjärjestöjen ja ammattiliittojen kanssa sidosryhmien kanssa käytävän vuoropuhelun ja vaikutustenarviointimenettelyjen yhteydessä, jotta varmistetaan yhteistyötalouden palvelujen asianmukainen integraatio ja kehitysmahdollisuudet; kehottaa komissiota tässä yhteydessä käyttämään esimerkkinä sisämarkkinoiden, teollisuuden, yrittäjyyden ja pk-yritystoiminnan pääosaston järjestämiä työpajoja, jotka koskivat lyhytaikaisia majoitusvuokrapalveluja, helpottaakseen kansallisten ja EU:n toimielinten edustajien, toimialan ja kansalaisyhteiskunnan välistä vuorovaikutusta, sekä antamaan yhteistyötalouteen perustuvien liikennepalvelujen parhaiden käytäntöjen pohjalta ohjeistusta kansallista sääntelyä varten esimerkiksi markkinoille pääsyn helpottamisen, kaupunkiliikenteen ja verotuksen avoimuuden osalta.

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)	11.4.2017
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	39 7 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Daniela Aiuto, Lucy Anderson, Inés Ayala Sender, Georges Bach, Izaskun Bilbao Barandica, Deirdre Clune, Michael Cramer, Luis de Grandes Pascual, Andor Deli, Isabella De Monte, Ismail Ertug, Jacqueline Foster, Dieter-Lebrecht Koch, Merja Kyllönen, Miltiadis Kyrkos, Bogusław Liberadzki, Peter Lundgren, Marian-Jean Marinescu, Cláudia Monteiro de Aguiar, Jens Nilsson, Markus Pieper, Salvatore Domenico Pogliese, Tomasz Piotr Poręba, Gabriele Preuß, Christine Revault D’Allonnes Bonnefoy, Dominique Riquet, Massimiliano Salini, David-Maria Sassoli, Claudia Schmidt, Claudia Țapardel, Keith Taylor, Pavel Telička, István Ujhelyi, Peter van Dalen, Wim van de Camp, Elissavet Vozemberg-Vrionidi, Janusz Zemke, Roberts Zīle, Kosma Złotowski, Elżbieta Katarzyna Łukacijewska
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Jakop Dalunde, Kateřina Konečná, Matthijs van Miltenburg, Henna Virkkunen
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)	John Stuart Agnew, Jiří Maštálka

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

39	+
ALDE	Izaskun Bilbao Barandica, Dominique Riquet, Pavel Telička, Matthijs van Miltenburg
EFDD	Daniela Aiuto
GUE/NGL	Kateřina Konečná, Merja Kyllönen, Jiří Maštálka
PPE	Georges Bach, Deirdre Clune, Andor Deli, Dieter-Lebrecht Koch, Elżbieta Katarzyna Łukacijewska, Marian-Jean Marinescu, Cláudia Monteiro de Aguiar, Markus Pieper, Salvatore Domenico Pogliese, Massimiliano Salini, Claudia Schmidt, Henna Virkkunen, Elissavet Vozemberg-Vrionidi, Luis de Grandes Pascual, Wim van de Camp
S&D	Lucy Anderson, Inés Ayala Sender, Isabella De Monte, Ismail Ertug, Miltiadis Kyrkos, Bogusław Liberadzki, Jens Nilsson, Gabriele Preuß, Christine Revault D’Allonnes Bonnefoy, David-Maria Sassoli, Claudia Țapardel, István Ujhelyi, Janusz Zemke
VERTS/ALE	Michael Cramer, Jakop Dalunde, Keith Taylor

7	-
ECR	Jacqueline Foster, Tomasz Piotr Poręba, Roberts Zīle, Kosma Złotowski, Peter van Dalen
EFDD	Peter Lundgren, John Stuart Agnew

0	0

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

• [1]  EYVL L 178, 17.7.2000, s. 1.
• [2]  EUVL L 376, 27.12.2006, s. 36.

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)	3.5.2017
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	31 1 3
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Dita Charanzová, Carlos Coelho, Sergio Gaetano Cofferati, Daniel Dalton, Nicola Danti, Dennis de Jong, Vicky Ford, Evelyne Gebhardt, Sergio Gutiérrez Prieto, Liisa Jaakonsaari, Philippe Juvin, Antonio López-Istúriz White, Morten Løkkegaard, Eva Maydell, Marlene Mizzi, Jiří Pospíšil, Marcus Pretzell, Virginie Rozière, Christel Schaldemose, Andreas Schwab, Olga Sehnalová, Jasenko Selimovic, Igor Šoltes, Ivan Štefanec, Catherine Stihler, Róża Gräfin von Thun und Hohenstein, Mihai Ţurcanu, Anneleen Van Bossuyt, Marco Zullo
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Edward Czesak, Roberta Metsola, Julia Reda, Lambert van Nistelrooij
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)	Isabella De Monte, Angélique Delahaye

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

31	+
ECR	Edward Czesak, Daniel Dalton, Vicky Ford, Anneleen Van Bossuyt
EFDD	Marco Zullo
GUE/NGL	Dennis de Jong
PPE	Carlos Coelho, Angélique Delahaye, Philippe Juvin, Antonio López-Istúriz White, Eva Maydell, Roberta Metsola, Jiří Pospíšil, Andreas Schwab, Ivan Štefanec, Róża Gräfin von Thun und Hohenstein, Mihai Ţurcanu, Lambert van Nistelrooij
S&D	Sergio Gaetano Cofferati, Nicola Danti, Isabella De Monte, Evelyne Gebhardt, Sergio Gutiérrez Prieto, Liisa Jaakonsaari, Marlene Mizzi, Virginie Rozière, Christel Schaldemose, Olga Sehnalová, Catherine Stihler
VERTS/ALE	Julia Reda, Igor Šoltes

1	-
ENF	Marcus Pretzell

3	0
ALDE	Dita Charanzová, Morten Løkkegaard, Jasenko Selimovic

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää