Menettely : 2016/2061(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0197/2017

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0197/2017

Keskustelut :

PV 12/06/2017 - 18
CRE 12/06/2017 - 18

Äänestykset :

PV 14/06/2017 - 8.6
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2017)0260

MIETINTÖ     
PDF 475kWORD 86k
12.5.2017
PE 589.332v03-00 A8-0197/2017

tarpeesta unionin strategialle sukupuolten välisen eläke-eron poistamiseksi ja torjumiseksi

(2016/2061(INI))

Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta

Esittelijä: Constance Le Grip

Valmistelija (*): Tania González Peñas, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta

(*) Valiokuntien yhteistyömenettely – työjärjestyksen 54 artikla

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 PERUSTELUT
 VÄHEMMISTÖÖN JÄÄNYT MIELIPIDE
 TYÖLLISYYDEN JA SOSIAALIASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO
 TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA
 LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

tarpeesta unionin strategialle sukupuolten välisen eläke-eron poistamiseksi ja torjumiseksi

(2016/2061(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklan ja 3 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 8, 151, 153 ja 157 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen sosiaalisia oikeuksia ja naisten ja miesten tasa-arvoa koskevat määräykset,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 22 ja 25 artiklan,

–  ottaa huomioon taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia käsittelevän YK:n komitean esittämän yleisen huomion nro 16, joka koskee miesten ja naisten tasa‑arvoista oikeutta nauttia taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia (taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (TSS-yleissopimus) 3 artikla)(1) , sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia käsittelevän YK:n komitean esittämän yleisen huomion nro 19, joka koskee oikeutta sosiaaliturvaan (TSS-yleissopimuksen 9 artikla)(2),

  ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Eurooppa 2020: – Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020),

–  ottaa huomioon Euroopan sosiaalisen peruskirjan 4 artiklan 2 kohdan, 4 artiklan 3 kohdan sekä 12, 20 ja 23 artiklan,

–  ottaa huomioon 5. joulukuuta 2014 annetut Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean päätelmät(3),

–  ottaa huomioon miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen asteittaisesta toteuttamisesta sosiaaliturvaa koskevissa kysymyksissä 19. joulukuuta 1978 annetun neuvoston direktiivin 79/7/ETY(4),

–  ottaa huomioon yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27. marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY(5),

–  ottaa huomioon miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta tavaroiden ja palvelujen saatavuuden ja tarjonnan alalla 13. joulukuuta 2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/113/EY(6),

–  ottaa huomioon miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5. heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY (uudelleenlaadittu toisinto)(7),

–  ottaa huomioon elokuussa 2015 julkaistun komission etenemissuunnitelman perheiden kohtaamien työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen liittyvien haasteiden ratkaisemisesta,

–  ottaa huomioon 3. joulukuuta 2015 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Strategic engagement for gender equality 2016-2019”, joka sisältää strategisen toimintaohjelman sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi vuosina 2016–2019 (SWD(2015)0278) ja erityisesti sen tavoitteen 3.2,

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman eläkeikää lähestyvien naisten tilanteesta(8),

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2011 antamansa päätöslauselman yksinhuoltajaäitien tilanteesta(9),

–  ottaa huomioon 24. toukokuuta 2012 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle sen periaatteen soveltamisesta, jonka mukaan miehille ja naisille maksetaan samasta tai samanarvoisesta työstä sama palkka(10),

–  ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2013 antamansa päätöslauselman talouskriisin vaikutuksista sukupuolten tasa-arvoon ja naisten oikeuksiin(11),

–  ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman naisten ja miesten tasa‑arvon edistymisestä Euroopan unionissa vuonna 2013(12),

–  ottaa huomioon 9. kesäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman EU:n naisten ja miesten tasa-arvostrategiasta vuoden 2015 jälkeen(13),

–  ottaa huomioon 8. lokakuuta 2015 antamansa päätöslauselman miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5. heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY soveltamisesta(14),

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman työ- ja yksityiselämän tasapainolle suotuisten työmarkkinaolosuhteiden luomisesta(15),

  ottaa huomioon 19. kesäkuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät ”Naisten ja miesten yhtäläiset tulonsaantimahdollisuudet: sukupuolten välisten eläke-erojen poistaminenˮ,

  ottaa huomioon Alankomaiden, Slovakian ja Maltan 7. joulukuuta 2015 antaman EU:n puheenjohtajakolmikon julistuksen sukupuolten tasa-arvosta,

–  ottaa huomioon neuvoston 7. maaliskuuta 2011 hyväksymän Euroopan tasa-arvosopimuksen (2011–2020),

–  ottaa huomioon tutkimuksensa ”The gender pension gap: differences between mothers and women without children” (2016) ja komission tutkimuksen ”The Gender Gap in Pensions in the EU” (2013),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon (A8-0197/2017),

A.  ottaa huomioon, että vuonna 2014 yli 65-vuotiaiden ikäluokkaan kuuluvien miesten ja naisten eläke-ero, joka voidaan määritellä laskemalla naisten ja miesten keskimääräisten eläkkeiden – ennen veroja – välinen erotus, EU:ssa oli 39,4 prosenttia ja että se on kasvanut puolessa EU:n jäsenvaltioista viiden viime vuoden aikana; ottaa huomioon, että muutaman viime vuoden ajan vallinneella talouskriisillä on ollut kielteinen vaikutus monien naisten tuloihin ja että niihin on kohdistunut pitkällä aikavälillä keskimäärin enemmän kielteisiä vaikutuksia kuin miesten tuloihin; ottaa huomioon, että joissakin jäsenvaltioissa 11–36 prosenttia naisista ei saa lainkaan eläkettä;

B.  ottaa huomioon, että naisten ja miesten tasa-arvo on yksi Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklaan ja 3 artiklan 3 kohtaan, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 8 artiklaan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 23 artiklaan kirjatuista yhteisistä perusperiaatteista; ottaa myös huomioon, että sukupuolten tasa-arvo tulee huomioida kaikissa EU:n politiikoissa, aloitteissa, ohjelmissa ja toimissa;

C.  ottaa huomioon, että naisten eläkekertymä on alhaisempi kuin miesten vastaava kertymä useimmissa EU:n jäsenvaltioissa ja että naiset ovat yliedustettuina köyhimpien eläkkeensaajien joukossa ja aliedustettuina varakkaimpien eläkkeensaajien joukossa;

D.  katsoo, että nämä erot eivät ole hyväksyttäviä ja että niitä olisi vähennettävä ja kaikki eläkevakuutusmaksut olisi laskettava ja perittävä sukupuolineutraalilla tavalla EU:ssa, jossa sukupuolten tasa-arvo on yksi sen perusperiaatteista ja jossa kaikkien ihmisten perusoikeuksiin kuuluu oikeus ihmisarvoiseen elämään, kuten Euroopan unionin perusoikeuskirjassa todetaan;

E.  katsoo, että EU-28:ssa yhdelle neljäsosalle ihmisistä eläke on päätoimeentulolähde ja eläkeiän saavuttaneiden ihmisten määrä kasvaa merkittävästi, kun elinajanodote pitenee ja yleisesti ottaen väestö vanhenee, joten eläkkeellä olevan väestönosan määrä kaksinkertaistuu vuoteen 2060 mennessä;

F.  ottaa huomioon, että väestörakenteen muutoksen vuoksi yhä pienempi määrä työssäkäyviä joutuu elättämään yhä suurempaa määrää eläkkeensaajia tulevaisuudessa ja että yksilöllisten ja ammatillisten lisäeläkkeiden merkitys kasvaa tämän seurauksena;

G.  ottaa huomioon, että eläkepolitiikkojen tavoitteena on varmistaa taloudellinen riippumattomuus, joka on olennaisen tärkeää naisten ja miesten tasa-arvon kannalta, ja että jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmien on tarjottava kaikille EU:n kansalaisille ihmisarvoinen ja riittävä eläketulo ja kohtuullinen elintaso sekä suojattava heitä eri tekijöistä tai sosiaalisesta syrjäytymisestä johtuvalta köyhyysriskiltä, jotta voidaan turvata vanhusten sosiaalinen, kulttuurinen ja poliittinen osallistuminen ja ihmisarvoinen elämä, jotta he voivat edelleen olla osa yhteiskuntaa;

H.  toteaa, että yksilön vastuu erilaisia riskejä sisältävistä säästöpäätöksistä kasvaa, mikä merkitsee myös, että ihmisillä on oltava selkeää tietoa saatavilla olevista vaihtoehdoista ja niihin liittyvistä riskeistä; katsoo, että sekä naisia että miehiä, mutta kuitenkin erityisesti naisia, on autettava parantamaan talouslukutaitoaan, jotta he voivat tehdä tietoon perustuvia päätöksiä yhä monimutkaisemmalla osa-alueilla;

I.  ottaa huomioon, että eläke-erolla on taipumusta kärjistää naisten tilannetta ja taloudellista haavoittuvuutta ja he ovat eläke-eron vuoksi suuremmassa vaarassa syrjäytyä sosiaalisesti ja joutua elämään pysyvästi köyhyydessä ja taloudellisesti riippuvaisina varsinkin puolisostaan tai muista perheenjäsenistä; ottaa huomioon, että palkka- ja eläke-ero on vielä korostuneempi niiden naisten keskuudessa, jotka ovat monella tavoin epäedullisessa asemassa tai jotka kuuluvat rodulliseen, etniseen, uskonnolliseen tai kielelliseen vähemmistöön, sillä he työskentelevät usein tehtävissä, joissa vaaditaan vähemmän taitoja tai joihin liittyy vähemmän vastuuta;

J.  ottaa huomioon, että pikemminkin henkilökohtaisiin kuin johdettuihin oikeuksiin liittyvät eläkkeet voisivat auttaa takaamaan kaikkien henkilöiden taloudellisen riippumattomuuden, vähentämään tekijöitä, jotka eivät kannusta tekemään virallista työtä, sekä vähentämään sukupuoleen liittyviä stereotypioita;

K.  ottaa huomioon, että pidemmän elinajanodotteensa ansiosta naiset todennäköisesti tarvitsevat enemmän eläketuloja kuin miehet koko eläkeajakseen; ottaa huomioon, että heille voi olla tarjolla tällaisia lisätuloja perhe-eläkejärjestelmien puitteissa;

L.  ottaa huomioon, että koska ei ole olemassa vertailukelpoisia, kattavia, luotettavia ja säännöllisesti päivitettyjä tietoja, joiden perusteella voitaisiin arvioida eläke-eron suuruutta ja eroon vaikuttavien tekijöiden painottumista, ei ole selvää, miten tätä eroa voitaisiin tehokkaimmin kaventaa;

M.  ottaa huomioon, että ero on suurempi 65–74-vuotiaiden ikäluokassa (yli 40 prosenttia) verrattuna kaikkien yli 65-vuotiaiden keskiarvoon, ja katsoo tämän johtuvan etenkin siitä, että joissakin jäsenvaltioissa oikeuksia eläkkeeseen, esimerkiksi leskeneläkkeeseen, voidaan siirtää;

N.  ottaa huomioon, että eläkkeiden leikkaaminen ja jäädyttäminen lisäävät ikääntyneiden köyhyysriskiä etenkin naisten keskuudessa; ottaa huomioon, että vuonna 2014 köyhyys- ja syrjäytymisvaarassa elävien iäkkäiden naisten osuus oli 20,2 prosenttia, kun taas miesten vastaava osuus oli 14,6 prosenttia, ja että vuoteen 2050 mennessä köyhyys- ja syrjäytymisvaarassa elävien yli 75-vuotiaiden henkilöiden osuus voi olla 30 prosenttia valtaosassa jäsenvaltioita;

O.  ottaa huomioon, että yli 65-vuotiaiden tulot vastaavat käytännössä 94:ää prosenttia koko väestön keskiarvosta; toteaa, että tästä huolimatta noin 22 prosenttia yli 65-vuotiaista naisista elää köyhyysriskirajan alapuolella;

P.  ottaa huomioon, että EU:n keskimääräinen eläke-ero vuonna 2014 kätki sisäänsä suuria jäsenvaltioiden välisiä eroja; ottaa huomioon, että pienin sukupuolten välinen eläke-ero on vertailun vuoksi 3,7 prosenttia ja suurin eläke-ero 48,8 prosenttia ja että 14 jäsenvaltiossa ero on enemmän kuin 30 prosenttia;

Q.  ottaa huomioon, että eläkettä saavan väestön osuus vaihtelee huomattavasti jäsenvaltioittain, ja toteaa, että vuonna 2012 se oli Kyproksessa 11 prosenttia ja Belgiassa 25 prosenttia, kun taas muun muassa Espanjassa, Irlannissa ja Maltassa enintään 10 prosenttia naisista saa eläkettä;

R.  ottaa huomioon, että eläke-eron taustalla on monia eri tekijöitä ja se ilmentää sukupuolten epäsuhtaista tilannetta, joka ilmenee työssä ja kotona, mahdollisuuksissa suorittaa eläkemaksuja, perhevastuissa sekä menettelyissä, joita käytetään laskettaessa eläkkeen perustana olevia tuloja; ottaa huomioon, että se kuvastaa myös työmarkkinoiden eriytymistä ja sitä, että naiset tekevät enemmän osa-aikatyötä, heidän tuntipalkkansa on matalampi, heidän työuransa keskeytyy välillä ja heille kertyy vähemmän työvuosia, koska naiset ja äidit tekevät palkatonta työtä hoitaessaan perhettään; katsoo näin ollen, että eläke-ero olisi katsottava sukupuolten eriarvoisuutta työmarkkinoilla ilmentäväksi keskeiseksi indikaattoriksi etenkin, koska sukupuolten välinen eläke-ero on nykytasollaan hyvin lähellä kokonaisvaltaista palkkaeroa (40,2 prosenttia);

S.  ottaa huomioon, että eläke-eron koko laajuus, joka on kaiken, esimerkiksi elinikäisen vaikutusvallan ja taloudellisten resurssien osalta työuran aikana koetun, sukupuolten välisen epätasapainon ja eriarvoisuuden yhteissumma ja joka heijastuu ensimmäisen ja toisen pilarin eläkkeisiin, voi jäädä piiloon korjausmekanismien taakse;

T.  katsoo, että eläke-ero tiettynä ajankohtana tarkasteltuna ilmentää yhteiskunnan ja työmarkkinoiden olosuhteita useiden vuosikymmenten aikana; ottaa huomioon, että olosuhteet voivat muuttua joskus suurestikin, mikä vaikuttaa eri sukupolviin kuuluvien eläkkeellä olevien naisten tarpeisiin;

U.  ottaa huomioon, että eläke-eron ominaispiirteet vaihtelevat eläkkeensaajien henkilökohtaisen tilanteen, sosiaalisen aseman, siviilisäädyn ja/tai perhetilanteen mukaan; katsoo näin ollen, että parasta tulosta ei välttämättä saavuteta soveltamalla kaikissa tilanteissa samaa toimintatapaa;

V.  ottaa huomioon, että yksinhuoltajaperheet ovat erityisen haavoittuvassa asemassa, että ne edustavat 10:tä prosenttia kaikista kotitalouksista, joissa on alaikäisiä huollettavia, ja että 50 prosenttia niistä elää köyhyys- ja syrjäytymisvaarassa, mikä on kaksi kertaa enemmän kuin vastaava osuus koko väestöstä; ottaa huomioon, että eläke-eron ja elämän aikana kasvatettujen lasten lukumäärän välillä vallitsee positiivinen korrelaatio ja että sukupuolten välinen eläke-ero on paljon suurempi avioliitossa olevilla naisilla ja äideillä kuin yksin elävillä lapsettomilla naisilla; pitää tässä mielessä todennäköisenä, että äitien ja varsinkin yksinhuoltajaäitien eriarvoinen asema korostuu eläkeiässä;

W.  ottaa huomioon, että raskauteen ja vanhempainlomaan liittyvä syrjintä usein pakottaa äidit – joita on 79,76 prosenttia alle kahdeksanvuotiaan nuorimman lapsensa hoidon vuoksi työaikaansa lyhentäneistä henkilöistä – ottamaan vastaan matalapalkkaista tai osa-aikaista työtä tai keskeyttämään työuransa voidakseen hoitaa lapsiaan; ottaa huomioon, että äitiys-, isyys- ja vanhempainloma ovat välttämättömiä ja elintärkeitä välineitä hoivatehtävien jakamiseksi paremmin, perhe- ja työelämän yhteensovittamisen parantamiseksi ja naisten uran keskeytysten vähentämiseksi minimiin;

X.  ottaa huomioon, että lasten lukumäärällä ei ole vaikutusta isien palkkaan ja siten eläkeoikeuksiin tai nämä vaikutukset voivat olla jopa myönteisiä;

Y.  ottaa huomioon, että naisten työttömyysaste on arvioitu todellista alhaisemmaksi, sillä monet erityisesti maaseudulla tai harvaanasutuilla alueilla asuvat naiset, joista monet huolehtivat pelkästään kotitaloustöistä ja lastenhoidosta, eivät ole ilmoittautuneet työttömiksi; toteaa, että tämä tilanne aiheuttaa eriarvoisuutta eläkkeiden osalta;

Z.  ottaa huomioon, että työn perinteinen organisointi vaikeuttaa molempien kokopäiväisesti työskentelevien vanhempien perhe- ja työelämän tasapainoista yhteensovittamista;

AA.  ottaa huomioon, että eläkepisteiden karttuminen korvauksista, joita maksetaan miehille ja naisille lasten tai perheenjäsenten hoivaamiseen käytettäviltä jaksoilta, voisi auttaa varmistamaan, ettei työuran keskeyttäminen hoivatyön vuoksi vähennä eläkettä, ja on toivottavaa, että näitä järjestelmiä jatketaan tai vahvistetaan kaikissa jäsenvaltioissa;

AB.  ottaa huomioon, että vastaavanlaisten karttumiskausien soveltaminen kaikkiin työn muotoihin voisi auttaa kaikkia työntekijöitä palkkatyöntekijöistä itsenäisiin ammatinharjoittajiin;

AC.  ottaa huomioon, että naisten osallisuus työmarkkinoilla jää edelleen Eurooppa 2020 ‑strategian tavoitteista ja on paljon huonompi kuin miesten, vaikka tilanteen korjaamiseksi on toteutettu toimia; ottaa huomioon, että naisten jatkuvasti lisääntyvä osallistuminen työmarkkinoille edistää pyrkimyksiä pienentää eläke-eroja EU:ssa, koska työmarkkinoille osallistumisen ja eläketason välillä on suora yhteys; ottaa huomioon, että työllisyysaste ei kuitenkaan sisällä tietoa työn kestosta ja lajista, joten se kertoo vain rajallisesti palkka- ja eläketasosta;

AD.  toteaa, että työuran pituus vaikuttaa suoraan eläketuloon; toteaa, että naisten työura on keskimäärin yli kymmenen vuotta lyhyempi kuin miesten ja että naisilla, jotka ovat työelämässä alle neljäntoista vuoden ajan, eläke-ero on kaksi kertaa suurempi (64 prosenttia) kuin naisilla, jotka ovat työelämässä pidempään (32 prosenttia);

AE.  ottaa huomioon, että naiset keskeyttävät miehiä todennäköisemmin työuransa, heidän työsopimuksensa ovat epävarmoja, he solmivat epätyypillisiä työsuhteita ja tekevät osa‑aikatyötä (32 prosenttia naisista ja 8,2 prosenttia miehistä) tai palkatonta työtä varsinkin hoitaakseen lapsiaan ja sukulaisiaan ja kantavat lähes kokonaan vastuun hoivasta ja kotitöistä, jotka jakautuvat edelleen eriarvoisesti sukupuolten kesken, tai esimerkiksi työnantajat olettavat heidän ottavan tämän vastuun myöhemmässä elämänvaiheessa, ja että tämä kaikki vaikuttaa epäedullisesti naisten eläkkeisiin;

AF.  ottaa huomioon, että investoiminen kouluihin, esiopetukseen, yliopistoihin ja vanhustenhoitoon voi auttaa luomaan paremman tasapainon naisten perhe- ja työelämän välille ja voi johtaa pitkällä aikavälillä ensinnäkin työpaikkojen luomiseen ja toisekseen siihen, että naiset saavat laadukkaita työpaikkoja ja voivat pysyä työmarkkinoilla pidempään, millä on pitkällä aikavälillä myönteinen vaikutus heidän eläkkeisiinsä;

AG.  ottaa huomioon, että epävirallinen hoitotyö ja vapaaehtoinen työ ovat yhteiskuntamme peruspilareita, että useimmiten niitä tekevät naiset ja että tämä epäsuhta heijastuu miesten ja naisten eläke-eroon; ottaa huomioon, ettei tällainen näkymätön työ saa tarpeeksi tunnustusta eikä sitä aina oteta huomioon varsinkaan eläkeoikeuksista päätettäessä;

AH.  ottaa huomioon, että EU:ssa miesten ja naisten palkkaero on edelleen huomattava; ottaa huomioon, että palkkaero oli vuonna 2014 edelleen 16,3 prosenttia ja että eron syitä ovat erityisesti syrjintä ja työmarkkinoiden eriytyminen, mikä tarkoittaa, että naiset ovat yliedustettuina toimialoilla, joilla palkkataso on matalampi kuin muilla, ensisijaisesti miesvaltaisilla toimialoilla; toteaa, että sukupuolten väliseen palkkaeroon vaikuttavat myös muut tekijät, kuten katkokset työurassa tai olosuhteiden pakosta valittu osa-aikatyö työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseksi, stereotypiat, naisten työn aliarvostus sekä erot koulutustasossa ja ammatillisessa kokemuksessa;

AI.  ottaa huomioon, että toimet, joilla pyritään lisäämään laadukkaiden työpaikkojen määrää suurimmasta työttömyysasteesta kärsivien, kuten naisten, nuorten, vammaisten, yli 55-vuotiaiden, pitkäaikaistyöttömien tai maahanmuuttajien, ryhmissä auttaisivat pitämään eläkejärjestelmät kestävinä ja vähentämään riippuvuutta julkisista järjestelmistä;

AJ.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 151 artiklassa tunnustetaan, että EU:n tavoitteena on riittävä sosiaalinen suojeleminen; katsoo, että sen vuoksi unionin on tuettava jäsenvaltioita suosituksilla niiden iäkkäiden henkilöiden suojelun parantamiseksi, jotka ikänsä tai henkilökohtaisen tilanteensa vuoksi ovat oikeutettuja eläkkeeseen;

AK.  ottaa huomioon, että oikeutta kohtuulliseen palkkaan käsittelevässä Euroopan sosiaalisen peruskirjan 4 artiklan 1 kohdassa määrätään, että varmistaakseen, että oikeutta kohtuulliseen palkkaan voidaan käyttää tehokkaalla tavalla, sopimuspuolet sitoutuvat tunnustamaan työntekijöiden oikeuden sellaiseen palkkaan, joka turvaa tyydyttävän elintason heille ja heidän perheilleen; ottaa huomioon, että 5. joulukuuta 2014 annetuissa Euroopan sosiaalisten oikeuksien neuvoston päätelmissä vahvistetaan, että ihmisarvoisen elintason takaamiseksi, sellaisena kuin se määritetään vuonna 1961 hyväksytyn peruskirjan 4 artiklan 1 kohdassa, palkan on oltava vähimmäiskynnyksen yläpuolella, kun tämä kynnys on 60 prosenttia keskimääräisestä nettopalkasta;

AL.  katsoo, että yleiset asumisperusteiset tai kiinteämääräiset vähimmäiseläkkeet, jotka on sidottu palkkoihin, vaikuttavat erityisen suotuisilta sukupuolten tasa-arvolle, koska täysimääräinen peruseläke maksetaan aikaisemmista työsuhteista tai perheolosuhteista riippumatta;

AM.  katsoo, että eläkemaksujen ja ansioiden välisen yhteyden lujittaminen sekä eläkejärjestelmien organisointiin liittyvien toisen ja kolmannen pilarin järjestelyjen yhä tärkeämpi rooli näyttävät johtavan siihen, että sukupuoleen perustuvien eläke-eron tekijöiden ilmenemisen riski siirtyy enemmän yksityiselle sektorille;

AN.  ottaa huomioon, että vuonna 2012 annetussa eläkkeitä koskevassa komission valkoisessa kirjassa esitettyjä eläkejärjestelmien uudistuksia varten ei tehty eläkkeisiin kohdistuvien sukupuolivaikutusten ennakko- ja jälkiarviointia; katsoo, että tämä on osoitus siitä, ettei sukupuolten tasa-arvoa sovelleta unionin politiikassa riittävästi kaikilla aloilla;

AO.  ottaa huomioon, että julkisten sosiaaliturvajärjestelmien ja eläkejärjestelmien organisointi kuuluu jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan; muistuttaa, että EU:lla on kuitenkin toimivalta antaa tukea eläketurvaa koskevissa asioissa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 153 artiklan nojalla;

Yleiset huomautukset

1.  pyytää komissiota laatimaan tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa strategian miesten ja naisten eläke-eron poistamiseksi Euroopan unionissa;

2.  katsoo, että strategiassa ei pidä tyytyä vain korjaamaan jäsenvaltioiden tasolla eläke‑eron vaikutuksia etenkin heikoimmassa asemassa oleviin vaan sitä on pyrittävä myös ehkäisemään tulevaisuutta silmällä pitäen puuttumalla sen perimmäisiin syihin, kuten naisten ja miesten epätasa-arvoiseen asemaan työmarkkinoilla palkan, uralla etenemisen ja kokoaikatyötä koskevien mahdollisuuksien osalta, sekä työmarkkinoiden eriytymiseen; kannustaa tältä osin hallitustenväliseen vuoropuheluun ja parhaiden käytäntöjen jakamiseen jäsenvaltioiden välillä;

3.  huomauttaa, että naisten työttömyysastetta on aliarvioitu, sillä monet erityisesti maaseudulla tai harvaanasutuilla alueilla asuvat, perheyrityksissä avustavat taikka yksinomaan kotitaloustöistä ja lastenhoidosta huolehtivat naiset eivät ole ilmoittautuneet työttömiksi;

4.  korostaa, että tarvitaan monitahoista lähestymistapaa, johon on liitettävä eri politiikanalojen toimia sukupuolten tasa-arvon parantamiseksi, jotta strategiasta tulisi onnistunut, ja katsoo, että strategiassa on noudatettava koko eliniän kattavaa lähestymistapaa eläkkeisiin ottaen huomioon ihmisten koko työelämän ja puuttuen miesten ja naisten eriarvoisiin mahdollisuuksiin työllistymisessä, uralla etenemisessä sekä heidän mahdollisuuksiinsa suorittaa eläkemaksuja ja myös eläkejärjestelmien organisoinnista johtuviin eriarvoisuuksiin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita panemaan täytäntöön 18. kesäkuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät ”Naisten ja miesten yhtäläiset tulonsaantimahdollisuudet: sukupuolten välisten eläke-erojen poistaminenˮ;

5.  korostaa, että toissijaisuusperiaatetta on sovellettava tiukasti myös eläkekysymyksissä;

Arviointi ja tiedottaminen eläke-eron torjunnan tehostamiseksi

6.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota jatkamaan sukupuolten välisen eläke-eron tutkimista ja kehittämään yhteistyössä Eurostatin ja Euroopan tasa-arvoinstituutin (EIGE) kanssa virallisia ja luotettavia sukupuolten välistä eläke-eroa koskevia indikaattoreita sekä yksilöimään eron taustalla olevat erilaiset tekijät, jotta sitä voidaan seurata ja asettaa selkeät vähentämistavoitteet, sekä raportoimaan asiasta Euroopan parlamentille; kehottaa jäsenvaltioita toimittamaan Eurostatille vuosittain sukupuolten välisiä palkkaeroja ja eläke-eroja koskevat tilastot, jotta voidaan arvioida kehitystä koko EU:ssa sekä keinoja asian korjaamiseksi;

7.  kehottaa komissiota toteuttamaan perusteellisen arvioinnin maakohtaisten suositusten ja vuonna 2012 hyväksytyn valkoisen kirjan suositusten, joiden tarkoituksena on torjua sukupuolten välisen eläke-eron syitä, vaikutuksista haavoittuvimmassa asemassa oleviin ryhmiin, etenkin naisiin, sekä laatimaan sukupuolten välistä eläke-eroa koskevan virallisen indikaattorin ja seuraamaan aihetta järjestelmällisesti; kehottaa arvioimaan tähän mennessä annettuja suosituksia ja toteutettuja toimenpiteitä asianmukaisesti ja seuraamaan niiden sukupuolivaikutuksia; kehottaa komissiota tukemaan sukupuolen mukaan eriteltyjen tilastojen ja tutkimusten laatimista, jotta voidaan seurata ja arvioida paremmin eläkeuudistusten vaikutuksia naisten vaurauteen ja hyvinvointiin;

8.  kehottaa jäsenvaltioita edistämään sukupuolten välisen eläke-eron torjuntaa sosiaalipolitiikoissaan, valveuttamaan asiasta vastaavat päätöksentekijät ja kehittämään ohjelmia, joiden ansiosta naiset saavat lisätietoa eron seurauksista ja välineitä, joita he tarvitsevat kestävien ja naisten erityistarpeisiin mukautettujen eläkerahoitusstrategioiden kehittämiseen, sekä naisten mahdollisuuksista saada toisen ja kolmannen pilarin eläkkeitä, erityisesti naisvaltaisilla aloilla, joilla palkat voivat olla alhaisia; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita jakamaan edelleen ja laajemmin tietoa samapalkkaisuudesta ja eläke-eroista sekä naisten välittömästä ja välillisestä syrjinnästä työssä;

9.  toteaa jälleen, että EU:n tasolla tehtäviä vertailuja varten on määriteltävä selkeästi yhdenmukaiset termit, kuten sukupuolten välinen palkkaero ja sukupuolten välinen eläke-ero;

10.  kehottaa jäsenvaltioita ja unionin toimielimiä edistämään sukupuolten välisen eläke‑eron ja naisten taloudellisen riippumattomuuden vaikutuksia koskevia tutkimuksia ottaen huomioon väestön ikääntymisen, sukupuolten väliset terveyteen ja eliniänodotteeseen liittyvät erot, perherakenteiden muuttumisen ja yksinasuvien määrän lisääntymisen sekä naisten erilaiset henkilökohtaiset tilanteet; kehottaa jäsenvaltioita myös suunnittelemaan mahdollisia strategioita sukupuolten välisen eläke-eron poistamiseksi;

11.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että työsuhteen päättymisen vuoksi maksettavat korvaukset ovat välittömästi maksettavissa, kun eläkkeelle jäädään, jotta ehkäistään taloudellisiin vaikeuksiin ajautumista, vähennetään korvausten ennakkoon maksamisesta johtuvia rasitteita ja naisten riippuvuutta miehistä;

Eläkemaksujen suorittamismahdollisuuksiin liittyvän eriarvoisuuden vähentäminen

12.  pyytää komissiota ja jäsenvaltioita huolehtimaan siitä, että miesten ja naisten välistä välillistä ja välitöntä syrjintää koskeva EU:n lainsäädäntö pannaan asianmukaisesti täytäntöön, että sen edistymistä seurataan järjestelmällisesti, että sen noudattamatta jättämisen johdosta käynnistetään rikkomismenettelyjä ja että sitä mahdollisesti tarkistetaan siten, että sen avulla voidaan taata, että miehillä ja naisilla on yhtäläiset mahdollisuudet suorittaa eläkemaksuja eläkejärjestelmiin;

13.  tuomitsee yksiselitteisesti miesten ja naisten palkkaerot ja niiden selittämättömän osan, jonka taustalla on työpaikoilla esiintyvä syrjintä, ja toistaa kehotuksensa vain kahdessa jäsenvaltiossa selkeästi ja riittävästi osaksi kansallista lainsäädäntöä saatetun direktiivin 2006/54/EY tarkistamisesta, jotta miehiä ja naisia kohdeltaisiin tasavertaisemmin työhön ja palkkaukseen liittyvissä asioissa ETY:n perustamisesta lähtien perussopimukseen sisältyneen, naisille ja miehille samasta tai samanarvoisesta työstä maksettavaa samaa palkkaa koskevan periaatteen mukaisesti;

14.  kehottaa jäsenvaltioita, työnantajia ja ammattijärjestöjä laatimaan ja panemaan täytäntöön toteuttavissa olevia ja konkreettisia työnarviointivälineitä, joiden avulla voidaan määritellä, mitkä ovat samanarvoisia töitä, jotta voidaan varmistaa naisten ja miesten samapalkkaisuus ja näin ollen myös tulevaisuudessa saatavat samat eläkkeet; kehottaa yrityksiä tarkistamaan vuosittain palkkauksen tasa-arvoisuuden, julkistamaan tiedot mahdollisimman avoimesti ja supistamaan sukupuolten välistä palkkaeroa;

15.  kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita torjumaan työmarkkinoiden horisontaalista ja vertikaalista eriytymistä poistamalla sukupuolten välisen eriarvoisuuden ja syrjinnän työelämässä sekä rohkaisemalla tyttöjä ja naisia erityisesti koulutuksen ja valistuksen avulla opiskeluun, työskentelyyn ja uravalintaan kehittyvillä innovointi- ja kasvualoilla, jotka ovat tällä hetkellä usein miesvaltaisia syvään juurtuneiden stereotypioiden vuoksi;

16.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään kannustimia, joilla saataisiin naiset osallistumaan työmarkkinoille pidemmäksi aikaa ja keskeytykset lyhyemmiksi sekä joilla voitaisiin edistää heidän taloudellista riippumattomuuttaan nyt ja tulevaisuudessa;

17.  toteaa, että eläkejärjestelmissä vastuu on siirtymässä yhä enemmän julkisesta eläkejärjestelmästä henkilökohtaisten rahoitusmallien suuntaan, ja pitää tärkeänä, että varmistetaan direktiivin 2004/113/EY kattamien rahoituspalvelujen saatavuus syrjimättömin ja sukupuolesta riippumatta samoin vakuutusmatemaattisin perustein; toteaa, että molempien sukupuolten samansuuruista eläkettä koskevan säännön soveltaminen auttaa pienentämään sukupuolten välistä eläke-eroa; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota lisäämään avoimuutta, tiedon saantia ja varmuutta ammattialakohtaisten lisäeläkejärjestelmien jäsenten ja edunsaajien kannalta ottaen huomioon EU:n syrjimättömyyden ja sukupuolten tasa-arvon periaatteet;

18.  toteaa, että ammatilliset lisäeläkejärjestelmät toimivat yhä useammin vakuutuksia koskevien periaatteiden mukaisesti ja että tämä saattaa aiheuttaa moninaisia aukkoja sosiaaliturvaan(16); painottaa unionin tuomioistuimen tehneen selväksi, että ammatillisia lisäeläkejärjestelmiä on pidettävä palkkana ja että niihin on sovellettava yhdenvertaisen kohtelun periaatetta;

19.  kehottaa jäsenvaltioita kiinnittämään erityistä huomiota maahanmuuttajanaisiin, joilla ei useinkaan ole alkuperämaassaan kertyneitä eläkeoikeuksia ja jotka eivät sen vuoksi kykene elämään taloudellisesti riippumatonta elämää varsinkaan, jos heidän avioliittonsa päättyy eroon;

Työuriin liittyvän miesten ja naisten eriarvoisuuden kaventaminen

20.  kehottaa komissiota panemaan ripeästi täytäntöön sitoumukset, joita se teki sekä etenemissuunnitelmassa että strategisessa toimintaohjelmassa, jotta kaikki, myös työssäkäyvät vanhemmat, voisivat sovittaa paremmin yhteen perhe- ja työelämän, ja kehottaa komissiota esittämään osana vuoden 2017 työohjelmaansa kunnianhimoisen ja kattavan paketin lainsäädäntötoimia ja muita kuin lainsäädäntötoimia;

21.  kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan äitiyslomaa koskevaa lainsäädäntöä ja valvomaan sen täytäntöönpanoa, jotta naiset eivät olisi eläkekertymän osalta epäedullisemmassa asemassa siitä syystä, että he ovat olleet äitiyslomalla työuransa aikana;

22.  kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan sen mahdollisuuden suomista palkansaajille, että he voisivat neuvotella vapaaehtoisista joustavista työjärjestelyistä, myös ns. älykkäästä työnteosta, kansallisen käytännön mukaisesti ja lasten iästä tai perhetilanteesta riippumatta, jolloin naiset ja miehet voisivat sovittaa paremmin yhteen perhe- ja työelämän siten, että toista ei tarvitse asettaa toisen edelle hoivavastuun vuoksi;

23.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön sekä naisia että miehiä hyödyttäviä parhaisiin käytäntöihin perustuvia niin sanottuja hoitohyvityksiä, joilla pyritään kompensoimaan työuran keskeytyminen perheenjäsenten epävirallisten hoitojärjestelyjen sekä virallisten hoivavapaa-ajanjaksojen, kuten äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaiden, vuoksi, ja hyvittämään tällaiset keskeytykset oikeudenmukaisesti eläkeoikeuksia laskettaessa; katsoo, että näitä eläkepisteitä olisi annettava määräajalta ja lyhyeltä ajalta, jotteivät stereotypiat ja eriarvoisuus syvene entisestään;

24.  kehottaa jäsenvaltioita laatimaan strategioita sen merkityksen tunnustamiseksi, joka on perheenjäsenille ja muille huollettaville annettavalla epävirallisella hoidolla ja vapaaehtoisella työllä sekä niiden oikeudenmukaisella jakautumisella naisten ja miesten kesken, sillä tämän toteutumatta jääminen voi olla yksi mahdollinen syy naisten työuran keskeytymisiin sekä heidän päätymiseensä epävarmoihin työsuhteisiin, mikä asettaa vaakalaudalle heidän eläkeoikeutensa; korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää kannustaa miehiä käyttämään vanhempain- ja isyysvapaita;

25.  kehottaa jäsenvaltioita mahdollistamaan työntekijän siirtymisen samoihin työjärjestelyihin äitiys- tai vanhempainvapaan jälkeen;

26.  painottaa, että miesten ja naisten kunnollinen perhe- ja työelämän tasapaino voidaan saavuttaa vain, jos saatavilla on laadukkaita, kohtuuhintaisia ja helposti saatavia hoitojärjestelyjä ja -palveluja lapsille, ikääntyneille ja muille huollettaville ja jos vastuiden, kustannusten ja hoitotehtävien tasapuolista jakamista edistetään; kehottaa jäsenvaltioita lisäämään investointeja lapsille tarkoitettuihin palveluihin, korostaa tarvetta varmistaa lastenhoitopalvelujen saatavuus kaikkialla maaseutualueilla ja kehottaa komissiota tukemaan jäsenvaltioita, esimerkiksi myöntämällä tarjolla olevaa EU:n rahoitusta, lastenhoitopalvelujen perustamisessa kaikkien saatavilla olevassa muodossa; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi ei vain noudatettava Barcelonan tavoitteita mahdollisimman ripeästi, viimeistään vuonna 2020, vaan myös määriteltävä vastaavanlaisia tavoitteita, jotka koskevat pitkäaikaishoidon palveluja, ja tarjottava samalla valinnanvapaus perheille, jotka suosivat toisenlaista lapsenhoitomallia; onnittelee niitä jäsenvaltioita, jotka ovat jo saavuttaneet molemmat tavoitteet;

Eläkejärjestelmien vaikutus eläke-eroon

27.  kehottaa jäsenvaltioita arvioimaan luotettavien ja vertailukelpoisten tietojen perusteella eläkejärjestelmiensä vaikutuksia eläke-eroihin ja niiden taustalla oleviin tekijöihin, jotta jäsenvaltioiden eläkejärjestelmissä torjuttaisiin syrjintää ja edistettäisiin avoimuutta;

28.  korostaa, että eläkejärjestelmien kestävyydessä on otettava huomioon haasteet, joita asettavat demografiset muutokset, väestön ikääntyminen, syntyvyys sekä ansiotyössä olevien ja eläkeiässä olevien henkilöiden välinen suhde; muistuttaa, että eläkeikäisten tilanne riippuu suuresti heidän työvuosiensa ja maksamiensa sosiaaliturvamaksujen määrästä;

29.  kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan kiireellisesti tarvittavat eläkejärjestelmien rakennemuutokset kestävän sosiaaliturvan takaamiseksi, ottaen huomioon elinajanodotteen kasvun EU:ssa;

30.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tutkimaan tarkemmin, miten eläkejärjestelmien kehitys lakisääteisistä valtion eläkkeistä kohti joustavampia ammattialakohtaisia ja yksityisiä järjestelmiä eläkemaksujen maksamisen osalta voisi vaikuttaa eläke-eroon, oli sitten kyse eläkkeen karttumisajan laskemisesta tai vaiheittain tapahtuvasta eläkkeelle jäämisestä;

31.  painottaa, että siirtyminen monen pilarin eläkejärjestelmään lisää sukupuolten epätasa-arvoa eläkkeiden alalla(17); vaatii, että eläkkeisiin liittyvistä kolmesta pilarista ensimmäinen pidetään jäsenvaltioiden eläkejärjestelmien keskiössä ja että sitä edistetään ja se toteutetaan, jotta voidaan poistaa eläkkeisiin liittyvä, varsinkin sukupuoleen perustuva, epätasa-arvo; painottaa myös, että yksityisten eläkejärjestelmien olisi oltava edelleen vapaaehtoinen vaihtoehto; huomauttaa, että sukupuolten välinen eläke-ero on pienin ensimmäisen pilarin järjestelmissä ja että kyseisen pilarin järjestelmät ovat osoittautuneet kattavimmiksi, niiden varoja suunnataan uudelleen oikeudenmukaisimmin ja ne jopa torjuvat vanhuusiän köyhyyttä kustannustehokkaimmalla tavalla; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan julkisia eläkejärjestelmiä muuntyyppisiin järjestelmiin nähden, sillä nämä saattavat syventää sukupuolten välistä eläke-eroa;

32.  kehottaa jäsenvaltioita poistamaan eläkejärjestelmistään ja toteuttamistaan uudistuksista sellaiset tekijät, jotka lisäävät eläkkeiden epätasapainoa (varsinkin sukupuolten välistä epätasapainoa, kuten nykyinen eläke-ero), ja ottamaan huomioon mahdollisten tulevien eläkeuudistusten sukupuolivaikutukset sekä toteuttamaan toimenpiteitä tällaisen syrjinnän poistamiseksi; painottaa, että kaikkia eläkkeisiin liittyviä poliittisia muutoksia olisi arvioitava suhteessa siihen, miten ne vaikuttavat sukupuolten väliseen eroon, ja että olisi vertailtava erityisesti ehdotettujen muutosten vaikutuksia naisiin ja miehiin; toteaa, että tämän olisi oltava osa julkisen politiikan laatimis-, suunnittelu-, täytäntöönpano- ja arviointimenettelyjä;

33.  kehottaa komissiota kannustamaan parhaiden käytäntöjen vaihtoon, jotta voitaisiin määritellä tehokkaimmat korjaavat toimenpiteet, joilla voidaan torjua eläke-eroon johtavia tekijöitä;

34.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön sukupuolesta riippumattomat eläkemaksut eläkejärjestelmissä sekä hoitohyvitykset ja myös johdettuihin oikeuksiin perustuvat etuudet, jotta naisille voidaan maksaa yhtäläisten maksujen perusteella yhtäläiset elinkorot, vaikka heidän voidaan odottaa elävän miehiä pidempään, ja jotta voidaan huolehtia siitä, ettei naisten elinajanodotetta käytetä tekosyynä syrjinnälle etenkään eläkkeiden laskennassa;

35.  painottaa kuitenkin perhe-eläkkeiden merkitystä monien iäkkäiden naisten suojelemisessa heihin kohdistuvalta, miehiin verrattuna suuremmalta köyhyys- ja syrjäytymisriskiltä; pyytää jäsenvaltioita uudistamaan tarvittaessa leskeneläkkeiden kaltaisia perhe-eläkkeitä koskevia järjestelmiään, jottei niillä rangaista naimattomia naisia; kehottaa jäsenvaltioita tarkastelemaan komission tuella erilaisten perhe-eläkkeitä tarjoavien järjestelmien vaikutuksia korkeisiin avioerolukuihin, köyhyyden ilmenemiseen avoparien keskuudessa sekä iäkkäiden naisten sosiaaliseen syrjäytymiseen ja harkitsemaan oikeudellisten välineiden käyttöönottoa sen varmistamiseksi, että eläkeoikeudet voidaan jakaa avioerotapauksissa;

36.  korostaa, että kaikilla ihmisillä on oikeus yleisesti saatavilla olevaan julkiseen eläkkeeseen, ja muistuttaa Euroopan unionin perusoikeuskirjan 25 artiklasta, jossa tunnustetaan ikääntyneiden henkilöiden oikeus ihmisarvoiseen ja itsenäiseen elämään, sekä perusoikeuskirjan 34 artiklasta, jossa tunnustetaan oikeus saada sosiaaliturvaetuuksia ja sosiaalipalveluja, joilla taataan suojaa muun muassa äitiysaikana ja sairauden, työtapaturman, vammautumisen, pitkäaikaishoidon tarpeen ja vanhuuden varalta sekä työpaikan menetyksen yhteydessä; korostaa, että jakoperiaatteella toimivat julkiset sosiaaliturvajärjestelmät ovat riittävien eläkkeiden tärkeä osatekijä;

37.  muistuttaa, että kohtuullinen eläketulo on välttämätön vanhusten köyhyyden torjumiseksi; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että osa-aikaiset työntekijät, epäsäännöllisesti työllistetyt työntekijät, avustavat puolisot ja työntekijät, joiden työuralla on ollut keskeytyksiä tai jotka ovat joinakin aikoina tehneet vähemmän työtunteja, eivät tule millään tavalla syrjityiksi, kun on kyse heidän oikeudestaan kohtuulliseen eläkkeeseen;

38.  pyytää jäsenvaltioita torjumaan riittävän eläketurvan saannin esteitä – joita ovat esimerkiksi eläkeoikeuksien edellytyksenä olevien eläkemaksujen kartuttamisvuosien vähimmäismäärän nostaminen sekä eläke-etuuksien kytkeminen koko elinaikana maksettuihin eläkemaksuihin – jotka aiheuttavat haittaa työuransa välillä keskeyttäneille henkilöille (joista valtaosa on naisia);

39.  kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan silloin, kun lakisääteisen vanhuuseläkkeen ehdot eivät täyty, riittävän julkisen vähimmäiseläkkeen, joka ei ole riippuvainen henkilön aiemmasta työurasta, ja varmistamaan, että niiden henkilöiden, jotka keskeyttävät työuransa hoitaakseen omaisiaan, pitämät viralliset lomat otetaan eläkeoikeuksien laskennassa huomioon; korostaa olevan tärkeää, että siirrytään kohti yksilökohtaisia eläkeoikeuksia ja sosiaalietuuksia johdettujen oikeuksien ja etuuksien sijaan, jotta vältetään perheen sisäiset riippuvuussuhteet; kehottaa jäsenvaltioita korvaamaan kotitalousyksiköihin perustuvat mallit ja niitä vastaavat sosiaaliturvaoikeudet, jotta taataan yksilölliset oikeudet ja torjutaan riippuvuutta kumppanista tai valtiosta; korostaa kuitenkin samalla, että julkisen vähimmäiseläkkeen ja keskimääräisen työeläkkeen välisen suhteen tulee olla tarkoituksenmukainen; kehottaa komissiota analysoimaan perusteellisesti parhaita käytäntöjä jäsenvaltioiden tukemiseksi kyseisten vähimmäiseläkkeiden laskemisessa;

40.  on erittäin huolestunut siitä, että eläkkeiden jäädyttämiset ja leikkaukset joissakin jäsenvaltioissa vaikuttavat eniten ihmisiin, joiden työura on lyhyt tai katkonainen tai joilla on pienemmät palkat; pitää valitettavana, että tämä koskee valtaosin naisia; korostaa, että nämä toimenpiteet ovat johtaneet epäsuoraan syrjintään asioissa, jotka liittyvät oikeuteen nauttia sosiaaliturvasta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että sekä miehillä että naisilla on mahdollisuus saavuttaa täydet vakuutusmaksukaudet ja että kaikilla on oikeus täysimääräiseen eläkkeeseen, jotta eläke-erosta voidaan tehdä loppu torjumalla sukupuoleen perustuvaa syrjintää työssä, mukauttamalla koulutusta ja urasuunnittelua, parantamalla työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista ja lisäämällä investointeja lasten ja ikääntyneiden hoitoon; katsoo, että säädösten laatiminen terveydestä ja turvallisuudesta työpaikalla, muun muassa työhön liittyvistä sukupuolisidonnaisista riskeistä sekä psykososiaalisista riskeistä, investoiminen julkisiin työvoimapalveluihin, joilla voidaan opastaa kaikenikäisiä naisia työnhaussa, sekä joustavien sääntöjen käyttöönotto työelämästä eläkkeelle siirtymistä varten ovat myös olennaisia seikkoja;

41.  muistuttaa, että taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia käsittelevä komitea toteaa vuonna 2005 hyväksytyssä yleisessä huomautuksessaan nro 16 miesten ja naisten tasa-arvoisesta oikeudesta nauttia taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia, että TSS-yleissopimuksen 9 artiklaan liittyvässä 3 artiklassa vaaditaan muun muassa, että pakollisen eläkeiän on oltava sama miehillä ja naisilla ja että naisten on saatava sekä julkisista että yksityisistä eläkejärjestelmistä samat etuudet;

42.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)

11. elokuuta 2005, E/C.12/2005.

(2)

4. helmikuuta 2008, E/C.12/GC/19.

(3)

XX-3/def/GRC/4/1/EN.

(4)

EYVL L 6, 10.1.1979, s. 24.

(5)

EYVL L 303, 2.12.2000, s. 16.

(6)

EUVL L 373, 21.12.2004, s. 37.

(7)

EUVL L 204, 26.7.2006, s. 23.

(8)

EUVL C 51 E, 22.2.2013, s. 9.

(9)

EUVL C 131 E, 8.5.2013, s. 60.

(10)

EUVL C 264 E, 13.9.2013, s. 75.

(11)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0073.

(12)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0050.

(13)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0218.

(14)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0351.

(15)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0338.

(16)

http://ec.europa.eu/justice/gender-equality/files/conference_sept_2011/dgjustice_oldagepensionspublication3march2011_en.pdf.

(17)

Euroopan parlamentti, politiikkayksikkö C, kansalaisoikeudet sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasiat (Ludovici: 2016): ”The gender pension gap: differences between mothers and women without children”, http://www.europarl.europa.eu/supporting-analyses.


PERUSTELUT

Miesten ja naisten eläke-ero (sukupuolten välinen eläke-ero) on yksi monista alueista, joilla naisten ja miesten välillä vallitsee epätasa-arvo. Vuonna 2012 sukupuolten välinen eläke-ero, joka määritellään laskemalla naisten ja miesten keskimääräisen eläkkeen – ennen veroja – välinen erotus, oli EU-28:ssa yli 65-vuotiaiden ikäluokassa 38 prosenttia, mikä ei ole hyväksyttävää.

Haasteena on saavuttaa naisten ja miesten todellinen tasa-arvo mutta myös ehkäistä köyhyyttä ja haavoittuvuutta, jotka koskevat todennäköisesti enemmän naisia, joilla on vähäiset eläketulot.

Esittelijä katsoo näin ollen, että sukupuolten välisen eläke-eron torjumiseksi on kehitettävä globaali ja yleinen strategia, sillä eron taustalla on monia eri tekijöitä. Eri muuttujien vaikutusta lopputulokseen ei voida tällä hetkellä suoranaisesti mitata, koska ei ole käytettävissä tarkkoja ja luotettavia tietoja. On kuitenkin kohtuullista olettaa, että sukupuolten välinen eläke-ero syntyy niistä monista epäsuhtaisista tilanteista, joihin naiset joutuvat työelämän ja uran aikana.

Miesten ja naisten palkkaero oli unionissa vuonna 2014 edelleen 16,3 prosenttia. Sen syitä ovat erityisesti syrjintä, työmarkkinoiden eriytyminen ja työurien keskeytyminen. Sukupuolten väliseen eläke-eroon vaikuttaa lisäksi eläkkeensaajien sosiaalinen tilanne, siviilisääty ja/tai perhetilanne. Tässä suhteessa haavoittuvimpia ovat lesket. Lisäksi sukupuolten välisen eläke-eron ja lasten lukumäärän välillä vallitsee positiivinen korrelaatio: naiset osallistuvat enemmän lasten kasvatukseen kotona, joutuvat keskeyttämään työuransa toistuvasti ja tyytymään usein osa-aikaisiin työsuhteisiin. Esimerkiksi naisilla, jotka käyvät töissä alle 14 vuoden ajan, eläke-ero on kaksi kertaa suurempi (64 prosenttia) kuin naisilla, jotka ovat tehneet pidemmän uran (32 prosenttia). Näiden tekijöiden yhteisvaikutuksena naisten eläke jää pienemmäksi. Tekijöitä on näin ollen torjuttava.

Esittelijä suositteleekin erilaisten suositusten toteuttamista noudattaen unionin ja jäsenvaltioiden välistä toimivaltuuksien jakoa ja kunnioittaen toissijaisuusperiaatetta. Hän kannustaa yleisesti yhteistyöhön ja parhaiden käytäntöjen vaihtoon jäsenvaltioiden välillä.

Arviointi ja tiedottaminen eläke-eron torjunnan tehostamiseksi

Tilastolliset välineet, jotka auttavat erottamaan toisistaan erilaisia eläke-eroa kasvattavia tekijöitä, ovat erittäin tärkeitä ja niitä on kehitettävä. Tässä on kehittämisen varaa, jotta ilmiötä voitaisiin ymmärtää paremmin. Välineiden ansiosta eri toimijat komissiosta alkaen pystyvät ymmärtämään ongelmia paremmin, ja niiden avulla etenkin jäsenvaltiot voivat sisällyttää tiedot sosiaalipolitiikkoihinsa ja valveuttaa asiasta vastaavat päätöksentekijät.

Eläkemaksujen suorittamismahdollisuuksiin liittyvän eriarvoisuuden vähentäminen

Ensimmäisenä toimena on tarkasteltava mahdollisuuksia suorittaa eläkemaksuja. Koska useimmat eläkejärjestelmät perustuvat työuran aikaiseen eläkeoikeuksien ja eläketulojen kertymään, alalla vallitseva eriarvoisuus näkyy mitä todennäköisimmin eläkkeiden tasossa.

Tässä mielessä esittelijä muistuttaa, että on jo olemassa monia lainsäädäntövälineitä, joiden soveltaminen olisi hyvä varmistaa yksilöimällä nykyisten täytäntöönpanomääräysten puutteet ja tarvittaessa suunnittelemalla alaa koskevien säännösten kehittämistä.

Työuriin liittyvän miesten ja naisten eriarvoisuuden kaventaminen

On myös varmistettava, että naisten suhteeton osallistuminen kotitöihin ja perhevastuiden kantamiseen ja näistä johtuvat ongelmat vaikuttaisivat vähemmän naisten työuriin.

Esittelijä kehottaakin työ- ja yksityiselämän tasapainolle suotuisten työmarkkinaolosuhteiden luomisesta 13. syyskuuta 2016 annetun päätöslauselman mukaisesti komissiota noudattamaan sitoumuksiaan etenemissuunnitelman ja strategisen toimintaohjelman mukaisesti.

Eläkejärjestelmien vaikutukset miesten ja naisten eläke-eroon

Esittelijä pyytää jäsenvaltioita arvioimaan, millä tavoin niiden eläkejärjestelmien uudistukset vaikuttavat sukupuolten väliseen eläke-eroon, ja toteuttamaan korjausmekanismeja, joilla autetaan etenkin heikoimmassa asemassa olevia ja tasoitetaan eriarvoisuutta, joka voi johtaa eläke-eroon.

Lopuksi esittelijä kehottaa komissiota tutkimaan, miten eläkejärjestelmien kehitys kohti joustavampia eläkemaksujen maksamisen ja eläkeoikeuksien ja eläketulon muodostumisen mekanismeja voisi vaikuttaa sukupuolten väliseen eläke-eroon, oli sitten kyse eläkkeen karttumisajan keston laskemisesta tai vaiheittain tapahtuvasta eläkkeelle jäämisestä.


VÄHEMMISTÖÖN JÄÄNYT MIELIPIDE

työjärjestyksen 52 a artiklan 4 kohdan mukaisesti

Beatrix von Storch

Tämä mietintö edustaa pidemmälle menevää vaihetta EU:n pyrkimyksissä muokata sosiaalisia arvoja ja normeja ja puuttua perhe-elämään liittyviin keskeisiin kysymyksiin. EU jatkaa näitä ponnistelujaan, vaikkei sillä ole toimivaltaa kansallisen eläkepolitiikan alalla. Tämä käy selväksi edellä olevista johdanto-osan kappaleista.

Tämä on jälleen yksi esimerkki parlamentaarisesta varjonyrkkeilystä. Käytettävissä ei ole luotettavia indikaattoreita, jotka viittaisivat ”sukupuolten välisen eläke-eron” olemassaoloon. Tämäkin käy selväksi tästä mietinnöstä.

EU epää äideiltä ja isiltä valinnanvapauden. Sen ainoana tavoitteena on julkisten lastenhoitopalvelujen kehittämistä koskevien Barcelonan tavoitteiden saavuttaminen. EU epää tarkoituksella valinnanvapauden perheiltä, jotka suosivat toisenlaista kasvatusmallia.

Perhe tunnustetaan sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lähteeksi ja koko yhteiskunnan peruspilariksi. Naiset ja äidit samoin kuin miehet ja isät eivät kuitenkaan saa minkäänlaista tunnustusta siitä, että he työskentelevät kasvattaen ja hoitaen lapsiaan ja turvaavat siten yhteiskunnan tulevaisuuden.

Varsinainen skandaali ei ole mahdollinen palkkakuilu tai ”sukupuolten välinen eläke-ero”, vaan se, että niin naisten kuin miesten yhtä lailla tekemää kotitalous-, kasvatus- ja hoivatyötä ei tunnusteta ja että mahdollisuudet perhe- ja työelämän yhteensovittamiseen ja vapauteen valita niiden väliltä puuttuvat yhtä lailla niin naisilta kuin miehiltä. Jäsenvaltioiden työmarkkinaosapuolten on käsiteltävä tätä asiaa.


TYÖLLISYYDEN JA SOSIAALIASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (9.12.2016)

naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnalle

tarpeesta EU:n strategialle sukupuolten välisen eläke-eron poistamiseksi ja torjumiseksi

(2016/2061(INI))

Valmistelija (*): Tania González Peñas

(*)  Valiokuntien yhteistyömenettely – työjärjestyksen 54 artikla

EHDOTUKSET

Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen:

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 22 ja 25 artiklan,

–  ottaa huomioon taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia käsittelevän YK:n komitean 11. elokuuta 2005 esittämän yleisen huomion nro 16 (E/C.12/2005), joka koskee miesten ja naisten tasa-arvoista oikeutta nauttia taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia (taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (TSS-yleissopimus) 3 artikla), sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia käsittelevän YK:n komitean 4. helmikuuta 2008 esittämän yleisen huomion nro 19 (E/C.12/GC/19), joka koskee oikeutta sosiaaliturvaan (TSS-yleissopimuksen 9 artikla),

–  ottaa huomioon Euroopan sosiaalisen peruskirjan 4 artiklan 2 kohdan, 4 artiklan 3 kohdan sekä 12, 20 ja 23 artiklan,

–  ottaa huomioon 5. joulukuuta 2014 annetut Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean päätelmät (XX-3/def/GRC/4/1/EN),

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2 artiklan ja 3 artiklan 3 kohdan, joissa vahvistetaan miesten ja naisten tasa-arvoa koskeva perusperiaate,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 8 artiklan sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 23 artiklan, joissa vahvistetaan miesten ja naisten tasa-arvo,

–  ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 151 ja 153 artiklan,

–  ottaa huomioon kesäkuussa 2015 hyväksytyt työllisyys-, sosiaalipolitiikka-, terveys- ja kuluttaja-asioiden neuvoston (TSTK-neuvosto) päätelmät ”Naisten ja miesten yhtäläiset tulonsaantimahdollisuudet: sukupuolten välisten eläke-erojen poistaminenˮ,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 34 artiklan,

–  ottaa huomioon neuvoston 7. maaliskuuta 2011 hyväksymän Euroopan tasa-arvosopimuksen (2011–2020),

–  ottaa huomioon julkaisun ”Strategic engagement for gender equality 2016–2019” ja etenkin sen 3.2 kohdan tavoitteet,

–  ottaa huomioon tutkimuksensa ”The gender pension gap: differences between mothers and women without children” (2016) ja Euroopan komission tutkimuksen ”The Gender Gap in Pensions in the EU” (2013),

–  ottaa huomioon TSS-yleissopimuksen 3 ja 9 artiklan,

A.  ottaa huomioon, että sukupuolten välisen eläkekuilun arvioidaan olleen Euroopassa 39 prosenttia vuonna 2014 ja että tässä oli huomattavia jäsenvaltioiden välisiä eroja siten, että Virossa kuilu oli 3,7 prosenttia ja Kyproksessa 48,8 prosenttia; ottaa huomioon, että vuonna 2014 köyhyys- ja syrjäytymisvaarassa elävien iäkkäiden naisten osuus oli 20,2 prosenttia, kun taas miesten keskuudessa vastaava osuus oli 14,6 prosenttia, ja että vuoteen 2050 mennessä köyhyys- ja syrjäytymisvaarassa elävien yli 75-vuotiaiden henkilöiden osuus voi olla 30 prosenttia valtaosassa jäsenvaltioista; toteaa, että vuonna 2015 naisten keskimääräinen tuntipalkka oli edelleenkin 16 prosenttia miehille samasta työstä maksettavaa palkkaa pienempi; toteaa sukupuolten palkkaeron johtavan usein siihen, että naisten eläkkeet jäävät pienemmiksi kuin miesten, joten eläkeikäisiksi tullessaan naiset joutuvat miehiä todennäköisemmin elämään köyhyydessä; ottaa huomioon, että nämä kotitaloudet ovat erityisen haavoittuvassa asemassa, että ne edustavat 10:tä prosenttia kaikista kotitalouksista, joilla on alaikäisiä huollettavia, ja että 50 prosenttia näistä elää köyhyys- ja syrjäytymisvaarassa, mikä on kaksi kertaa enemmän kuin vastaava osuus koko väestöstä;

B.  ottaa huomioon, että vanhuuseläkettä saavan väestön osuus vaihtelee huomattavasti jäsenvaltioittain, ja toteaa, että vuonna 2012 se oli Kyproksessa 11 prosenttia ja Belgiassa 25 prosenttia ja että siitä huolimatta muun muassa Espanjassa, Irlannissa tai Maltalla enintään 10 prosenttia naisista saa vanhuuseläkettä;

C.  ottaa huomioon, että eläkkeiden leikkaaminen ja jäädyttäminen lisäävät ikääntyvien köyhyysriskiä etenkin naisten keskuudessa; ottaa huomioon, että vuonna 2014 köyhyys- ja syrjäytymisvaarassa elävien iäkkäiden naisten osuus oli 20,2 prosenttia, kun taas miesten keskuudessa vastaava osuus oli 14,6 prosenttia, ja että vuoteen 2050 mennessä köyhyys- ja syrjäytymisvaarassa elävien yli 75-vuotiaiden henkilöiden osuus voi olla 30 prosenttia valtaosassa jäsenvaltioista;

D.  ottaa huomioon, että yli 65-vuotiaiden tulot vastaavat käytännössä 94:ä prosenttia koko väestön keskiarvosta; toteaa, että tästä huolimatta noin 22 prosenttia yli 65-vuotiaista naisista elää köyhyysriskirajan alapuolella;

E.  ottaa huomioon, että mahdollisuus saada kohtuullista eläkettä riippuu nykyisin monesta tekijästä, joita ovat muun muassa eliniän aikana ansaitut tulot, työsuhteen tyyppi, työn tilapäisyys, työmarkkinoiden eriytyminen, työmarkkinoille osallistuminen ja pääsy, työuran keskeytyminen hoivatyön vuoksi tai eliniänodote, ja että näillä tekijöillä on enemmän naisiin kuin miehiin kohdistuvia haittavaikutuksia;

F.  ottaa huomioon, että pikemminkin henkilökohtaisiin kuin johdettuihin oikeuksiin liittyvät eläkkeet voisivat auttaa takaamaan kaikkien henkilöiden taloudellisen riippumattomuuden, vähentämään tekijöitä, jotka eivät kannusta tekemään virallista työtä, sekä vähentämään sukupuoleen liittyviä stereotypioita;

G.  ottaa huomioon, että eläkepisteiden karttuminen korvauksista, joita maksetaan miehille ja naisille lasten tai perheenjäsenten hoivaamiseen käytettäviltä jaksoilta, voisi auttaa välttämään sen, että työuran keskeyttäminen hoivatyön, koulutuksen tai työttömyyden vuoksi ei vähennä eläkettä, ja on toivottavaa, että näitä järjestelmiä jatketaan tai vahvistetaan kaikissa jäsenvaltioissa;

H.  ottaa huomioon, että vastaavanlaisten karttumiskausien soveltaminen kaikkiin työn muotoihin voisi auttaa kaikkia työntekijöitä palkkatyöntekijöistä itsenäisiin ammatinharjoittajiin;

I.  katsoo, että yleiset asumisperusteiset tai kiinteämääräiset vähimmäiseläkkeet, jotka on sidottu palkkoihin, vaikuttavat erityisen suotuisilta sukupuolten tasa-arvolle, koska täysimääräinen peruseläke maksetaan aikaisemmista työsuhteista ja perhetilanteesta riippumatta;

J.  ottaa huomioon, että monet osa-aikaisessa työsuhteessa olevat henkilöt, joista suurin osa on naisia (32 prosenttia naisista verrattuna 8,2 prosenttiin miehistä), voivat olla tällaisessa työsuhteessa tahtomattaan tai työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen ja hoivatyöhön liittyvistä syistä ja että monessa tapauksessa tämä pienentää heidän eläkkeensä määrää;

K.   ottaa huomioon, että työn epävarmuus ja työmarkkinoiden eriytyminen ovat esteenä vanhuuteen liittyvän sosiaalisen tasa-arvoisuuden ja yhteisvastuullisuuden tavoitteiden saavuttamiselle;

L.  ottaa huomioon, että korkean työttömyysasteen vuoksi monet perheet ovat riippuvaisia yhden henkilön tuloista, ja usein ikääntyneiden henkilöiden, pääasiassa isoäitien, vanhuuseläke on kolmen sukupolven ainoa tulonlähde;

M.  ottaa huomioon, että politiikka, jolla pyritään lisäämään laadukkaiden työpaikkojen määrää suurimmasta työttömyysasteesta kärsivien, kuten naisten, nuorten, vammaisten, yli 55-vuotiaiden, pitkäaikaistyöttömien tai maahanmuuttajien, ryhmissä auttaisi pitämään eläkejärjestelmät kestävinä ja vähentämään riippuvuutta julkisista järjestelmistä;

N.  toteaa, että ihmiset ovat yhä enemmän vastuussa erilaisia riskejä sisältävistä säästämispäätöksistä, mikä merkitsee myös, että heillä on oltava selkeää tietoa saatavilla olevista vaihtoehdoista ja niihin liittyvistä riskeistä; toteaa kriisin osoittaneen, että yksityisten eläkerahastojen varat ovat riippuvaisia rahoitusmarkkinoiden kehityksestä, mikä usein vaarantaa iäkkäiden eläkkeet, ja että toisinaan eläkerahastosopimuksia tekeville ei juurikaan tiedoteta näiden sopimusten vaikutuksista; katsoo, että sekä miehiä että naisia, mutta kuitenkin erityisesti naisia, on autettava parantamaan talouslukutaitoaan ilmaiseksi, jotta he voivat tehdä tietoon perustuvia päätöksiä yhä monimutkaisemmista aiheista;

O.  ottaa huomioon, että vuonna 2012 annetussa eläkkeitä koskevassa komission valkoisessa kirjassa esitetyissä eläkejärjestelmien uudistuksissa ei oteta huomioon eläkkeisiin kohdistuvien sukupuolivaikutusten ennakko- ja jälkiarviointia; katsoo, että tämä on osoitus siitä, ettei sukupuolten tasa-arvoa sovelleta unionissa riittävästi kaikilla aloilla;

P.  ottaa huomioon, että ammattijärjestöillä ja työehtosopimusneuvotteluilla voi olla keskeinen rooli iäkkäiden henkilöiden oikeuksien turvaamisen varmistamisessa;

Q.  ottaa huomioon, että suuremmat investoinnit yleiseen julkiseen terveydenhuoltoon, sosiaalipalvelujen julkiseen verkostoon ja laadukkaisiin infrastruktuureihin huollettavien henkilöiden hoitoa varten auttaisivat varmistamaan, että ihmiset voivat nauttia oikeudestaan ihmisarvoiseen vanhuuteen;

R.  ottaa huomioon, että oikeutta kohtuulliseen palkkaan käsittelevässä Euroopan sosiaalisen peruskirjan 4 artiklan 1 kohdassa määrätään, että varmistaakseen, että oikeutta kohtuulliseen palkkaan voidaan käyttää tehokkaalla tavalla, sopimuspuolet sitoutuvat tunnustamaan työntekijöiden oikeuden sellaiseen palkkaan, joka turvaa tyydyttävän elintason heille ja heidän perheilleen; ottaa huomioon, että 5. joulukuuta 2014 annetuissa Euroopan sosiaalisten oikeuksien neuvoston päätelmissä (XX-3/def/GRC/4/1/EN) vahvistetaan, että ihmisarvoisen elintason takaamiseksi, sellaisena kuin se määritetään vuonna 1961 hyväksytyn peruskirjan 4 artiklan 1 kohdassa, palkan on oltava vähimmäiskynnyksen yläpuolella, kun tämä kynnys on 60 prosenttia keskimääräisestä nettopalkasta;

S.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 151 artiklassa tunnustetaan, että EU:n tavoitteena on riittävä sosiaalinen suojeleminen; katsoo, että sen vuoksi unionin on tuettava jäsenvaltioita suosituksilla, joilla pyritään parantamaan niiden iäkkäiden henkilöiden suojelua, jotka ikänsä tai henkilökohtaisen tilanteensa vuoksi ovat oikeutettuja eläkkeeseen;

T.  ottaa huomioon, että jäsenvaltioissa toteutetut eläkejärjestelmien uudistukset, joilla on nostettu eläkeikää, päivitetty eläkkeiden indeksointitasoja laskemalla niitä, vahvistettu eläkemaksuihin liittyviä näkökohtia, kuten maksukauden kestoa ja jatkuvuutta etuusoikeuden saavuttamiseksi, ja lisätty yksityisten eläkejärjestelmien roolia, ovat syventäneet sukupuolten välistä eläkekuilua;

U.  toteaa, että sukupuolten väliset työllistymis- sekä palkka- ja sen myötä myös eläke-erot, naisten ylisuuri osuus epävarmoissa työsuhteissa(1) sekä vapaaehtoisesti tehtävä osa-aikatyö ja lasten tai muiden huollettavien hoivaamisesta aiheutuvat naisten työuran katkokset johtavat tilanteeseen, jossa köyhyys koettelee erityisesti naisia tai jossa naiset ovat erityisessä vaarassa joutua elämään köyhyydessä;

V.  muistuttaa, että Euroopan unionilla on kuitenkin toimivalta antaa tukea eläketurvaa koskevissa asioissa SEUT-sopimuksen 153 artiklan nojalla;

1.  korostaa, että sukupuolten tasa-arvo on taattava kaikilla aloilla; korostaa, että naisten työllisyysasteen nostaminen on perusedellytys sukupuolten välisen eläke-eron poistamiselle, ja toteaa, että eläke-ero on seurausta naisten elämänsä aikana työmarkkinoilla kokemista kumulatiivisista haitoista; toteaa myös tässä yhteydessä, että sukupuolten välisen eläke-eron ehkäisemisessä ja lieventämisessä keskeistä on parantaa naisten pääsyä työmarkkinoille ja laadukkaisiin työpaikkoihin, tukea urakehitystä, edistää sekä miesten että naisten työ- ja yksityiselämän välistä tasapainoa ja puuttua sukupuolen mukaiseen eriytymiseen koulutuksen ja työllisyyden aloilla; toteaa lisäksi, että työmarkkinoille osallistuvat nuoret naiset ovat nykyään enemmän ja paremmin koulutettuja;

2.  muistuttaa, että työmarkkinaosapuolilla on tärkeä osa vähimmäispalkkakysymyksissä noudattaen kuitenkin toissijaisuusperiaatetta; korostaa ammattijärjestöjen ja työehtosopimusneuvottelujen tärkeää roolia sen varmistamisessa, että iäkkäillä henkilöillä on mahdollisuus saada julkista eläkettä sukupolvien välisen solidaarisuuden ja sukupuolten tasa-arvon periaatteen mukaisesti; pitää tärkeänä, että työmarkkinaosapuolet otetaan huomioon tehtäessä poliittisia päätöksiä, joilla muutetaan eläkeoikeutta koskevien kelpoisuusehtojen tärkeimpiä oikeudellisia perusteita; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita laatimaan ja panemaan täytäntöön yhdessä työmarkkinaosapuolten ja tasa-arvojärjestöjen kanssa sukupuolten palkkaeron poistamiseen tähtääviä toimintapolitiikkoja; suosittelee, että jäsenvaltiot harkitsevat palkkakartoitusten tekemistä määräajoin näiden toimien täydentämiseksi;

3.  pitää valitettavana, että EU:ssa sukupuolten välinen eläke-ero on 39 prosenttia eli yli kaksinkertainen verrattuna sukupuolten väliseen palkkaeroon (16 prosenttia); katsoo, että se on osoitus työmarkkinoilla esiintyvän epätasa-arvon elinikäisistä seurauksista ja vaikutuksista naisten oikeuksiin sekä eroihin urakehityksessä ja hoitovastuussa; muistuttaa, että SEUT-sopimuksen 157 artiklan mukaan ”jokainen jäsenvaltio huolehtii sen periaatteen noudattamisesta, jonka mukaan miehille ja naisille maksetaan samasta tai samanarvoisesta työstä sama palkka”, ja että tämän periaatteen noudattaminen ja edistäminen on olennaisen tärkeää miesten ja naisten välisten palkka- ja eläke-erojen kaventamiseksi ja köyhyysriskin poistamiseksi; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota ryhtymään toimenpiteisiin kaikenlaisen sukupuoleen perustuvan moninkertaisen syrjinnän torjumiseksi, jotta voidaan varmistaa syrjimättömyyden ja tasa-arvon periaatteen toteutuminen työmarkkinoilla ja työllistymismahdollisuuksien saatavuudessa; kehottaa niitä erityisesti toteuttamaan sosiaalista suojelua koskevia toimia sen varmistamiseksi, että naisten palkka- ja sosiaalietuudet, eläkkeet mukaan luettuina, ovat sen periaatteen mukaisia, jonka mukaan mies- ja naistyöntekijöille on maksettava samasta tai samanveroisesta työstä sama palkka; pyytää jäsenvaltioita ottamaan käyttöön asianmukaiset toimenpiteet naisille ja miehille samasta tai samanarvoisesta työstä maksettavan saman palkan periaatteen rikkomisen rajoittamiseksi; katsoo, että sukupuolten tasa-arvosta hyötyy naisten lisäksi koko yhteiskunta, koska sillä lisätään sosiaalista ja taloudellista hyvinvointia;

4.  pitää valitettavana, että monilta jäsenvaltioilta puuttuu yleisesti saatavilla oleva, kohtuuhintainen ja laadukas lastenhoito ja pitkäaikaishoito ja että monet naiset joutuvat vähentämään työaikaansa huolehtiakseen lapsista, vammaisista ja muista huollettavista; painottaa, että naisille ja miehille on taattava yhtäläiset mahdollisuudet palkansaajina ja hoitajina poistamalla sukupuolten eriarvoisuus palkallisessa ja palkattomassa työssä sekä edistettävä tasapuolista vastuun, kustannusten ja hoitovelvollisuuksien jakoa; korostaa tässä yhteydessä, että on taattava laadukkaiden yleishyödyllisten (sosiaali-) palvelujen yleinen saatavuus ja tehtävä erityisehdotuksia työ- ja yksityiselämän yhteensovittamisen parantamiseksi;

5.  korostaa, että sukupuolten välinen eläke-ero on monitahoinen ilmiö, joka ulottuu eläkejärjestelmien rakenteita pidemmälle; korostaa, että jäsenvaltioiden lasten hoitojärjestelyjä koskevien Barcelonan tavoitteiden puutteellinen täytäntöönpano heikentää merkittävästi naisten täysipainoisia uramahdollisuuksia ja vaikuttaa tällä tavoin eläkkeiden eriarvoisuuteen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita panemaan täytäntöön Barcelonan tavoitteet vuoteen 2020 mennessä ja tekemään sen tehokkaasti, hyväksymään vuoden 2014 varhaiskasvatuksen laatupuitteet ja puuttumaan sukupuolten välisen eläke-eron perimmäisiin syihin tukemalla naisten aktiivisuutta työmarkkinoilla, lisäämään investointeja kohtuuhintaisiin ja kaikkien saatavilla oleviin hoitopalveluihin lapsia, vanhuksia ja muita huollettavia varten sekä ottamaan hoitojaksot huomioon, kun lasketaan sosiaaliseen suojeluun liittyviä oikeuksia;

6.  toteaa, että eläkepolitiikka on yhdistettävä tarkoituksenmukaisiin työllisyyttä ja aktiivista ikääntymistä edistäviin politiikkoihin sukupuolten välisten palkka- ja eläke-erojen kaventamiseksi; korostaa tässä yhteydessä rodullisiin, etnisiin, uskonnollisiin ja kielellisiin vähemmistöihin kuuluvien naisten haavoittuvaa asemaa; painottaa, että sukupuoleen liittyviä stereotypioita on torjuttava työelämässä; kehottaa jäsenvaltioita panemaan direktiivin 2006/54/EY täysimääräisesti täytäntöön ja asettamaan yrityksille vaatimuksen laatia sukupuolten tasa-arvoa koskevia toimia syrjinnän välttämiseksi koulutuksessa ja naisten urakehityksessä, kuten esimerkiksi eriytymisen vähentämiseen ja palkkajärjestelmien kehittämiseen liittyviä toimia sekä naisten työuria tukevia toimia; kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön komission suositukset palkkojen läpinäkyvyydestä, sukupuolineutraaleista työnkuvauksista ja luokittelusta sekä todistustaakan kääntämisestä silloin, kun on kyseessä puuttuminen sukupuoleen perustuvaan syrjintään työpaikoilla;

7.  pitää valitettavana, että ei-vapaaehtoisen tilapäistyön ja määräaikaisten työsuhteiden yleistymisen sekä minimipalkkaisten työsuhteiden ja työttömyyden takia työurat muuttuvat yhä epävakaammiksi ja epävarmemmiksi; toteaa, että naiset joutuvat miehiä useammin taloudellisesti epäsuotuisaan tilanteeseen, sillä heidän työuransa on usein katkonainen, ja että he joutuvat lisäksi useammin ponnistelemaan, jotta heille kertyisi riittävästi eläkettä yksityisissä ja julkisissa eläkejärjestelmissä; toteaa, että tähän ovat syynä vähäisempi työmarkkinoille osallistuminen, palkkaerot, urakatkokset, yleinen osa-aikatyö, työpaikkojen eriytymien ja epätyypilliset työsuhteet, palkaton hoitotyö sekä naisten jääminen syrjään työmarkkinoilta pitkiksi ajoiksi elämänsä aikana; painottaa, että on tärkeää torjua välillistä syrjintää eläkejärjestelmissä, eikä pelkästään ammatillisten lisäeläkejärjestelmien vaan myös lakisääteisten eläkejärjestelmien käytäntöjen yhteydessä; kehottaa kiinnittämään huomiota erityisesti siihen, että on puututtava sukupuolten välisiin palkkaeroihin ja työpaikkojen eriytymiseen matalapalkkaisilla aloilla; katsoo, että palkkojen nostaminen matalapalkka-aloilla, joilla naiset ovat enemmistönä, olisi suositeltava väline tämän tavoitteen saavuttamiseksi; kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että eläkkeet kattavat epätyypillisissä työsuhteissa olevat työntekijät ja että ne ovat samalla tasolla kuin muiden työntekijöiden eläkkeet;

8.  muistuttaa, että kohtuullinen eläketulo on välttämätön vanhusten köyhyyden torjumiseksi; korostaa, että köyhyyden naisvaltaistuminen on seurausta monista tekijöistä, muun muassa sukupuolten välisestä palkkaerosta, eläke-erosta, hoivavastuusta ja siihen liittyvistä tauoista sekä yksinhuoltajaäitien elättämien kotitalouksien riittämättömästä tuesta ja niihin vaikuttavasta verotuksesta; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että osa-aikaiset työntekijät, epäsäännöllisesti työllistetyt työntekijät, avustavat puolisot ja työntekijät, joiden työuralla on ollut keskeytyksiä tai jotka ovat tiettyinä aikoina tehneet vähemmän työtunteja, eivät tule millään tavalla syrjityiksi, kun on kyse heidän oikeudestaan kohtuulliseen eläkkeeseen;

9.  toteaa, että ammatilliset lisäeläkejärjestelmät toimivat yhä useammin vakuutuksia koskevien periaatteiden mukaisesti ja että tämä saattaa aiheuttaa aukkoja sosiaaliturvaan(2); painottaa unionin tuomioistuimen tehneen selväksi, että ammatillisia lisäeläkejärjestelmiä on pidettävä palkkana ja että niihin on sovellettava yhdenvertaisen kohtelun periaatetta;

10.  painottaa, että siirtyminen monen pilarin eläkejärjestelmään lisää sukupuolten epätasa-arvoa eläkkeiden alalla(3); vaatii, että eläkkeisiin liittyvistä kolmesta osa-alueesta ensimmäinen on pidettävä jäsenvaltioiden eläkejärjestelmien keskiössä ja että sitä on edistettävä ja se on toteutettava, jotta voidaan poistaa eläkkeisiin liittyvä epätasa-arvo ja varsinkin sellainen, joka perustuu sukupuoleen; painottaa myös, että yksityisten eläkejärjestelmien käytön olisi oltava edelleen vapaaehtoinen vaihtoehto; huomauttaa, että sukupuolten välinen eläke-ero on pienin ensimmäisen pilarin järjestelmissä ja että kyseisen pilarin järjestelmät ovat osoittautuneet kattavimmiksi, niiden varoja suunnataan uudelleen oikeudenmukaisimmin ja ne jopa torjuvat vanhuusiän köyhyyttä kustannustehokkaimmalla tavalla; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan julkisia eläkejärjestelmiä muihin järjestelmiin nähden, sillä nämä saattavat syventää sukupuolten välistä eläkekuilua;

11.  korostaa, että kaikilla ihmisillä on oikeus yleisesti saatavilla olevaan julkiseen eläkkeeseen, ja muistuttaa Euroopan unionin perusoikeuskirjan 25 artiklasta, jossa tunnustetaan ikääntyneiden henkilöiden oikeus ihmisarvoiseen ja itsenäiseen elämään, sekä 34 artiklasta, jossa tunnustetaan oikeus saada sosiaaliturvaetuuksia ja sosiaalipalveluja, joilla taataan suojaa muun muassa äitiysaikana ja sairauden, työtapaturman, vammautumisen, pitkäaikaishoidon tarpeen ja vanhuuden varalta sekä työpaikan menetyksen yhteydessä; korostaa, että jakoperiaatteella toimivat julkiset sosiaaliturvajärjestelmät ovat riittävien eläkkeiden tärkeä osatekijä;

12.  korostaa, että väestörakenteen muutosta ei saa pitää perusteena sosiaalisten oikeuksien ja etuuksien vähentämiselle;

13.  painottaa kuitenkin merkitystä, joka perhe-eläkkeellä voi olla monien iäkkäiden naisten suojelemisessa heihin kohdistuvalta, miehiin verrattuna suuremmalta köyhyys- ja syrjäytymisriskiltä; pyytää jäsenvaltioita uudistamaan tarvittaessa leskeneläkkeiden kaltaisia perhe-eläkkeitä koskevia järjestelmiään, jottei niillä rangaista naimattomia naisia; kehottaa jäsenvaltioita tarkastelemaan komission tuella erilaisten perhe-eläkkeitä tarjoavien järjestelmien vaikutuksia avioerolukuihin, avoliitossa elämisen vaikutusta köyhyyteen sekä iäkkäiden naisten köyhyyteen ja syrjäytymiseen ja harkitsemaan oikeudellisten välineiden käyttöönottoa sen varmistamiseksi, että eläkeoikeudet voidaan jakaa avioerotapauksissa;

14.  kehottaa uudelleen jäsenvaltioita harkitsemaan sekä naisille että miehille tarkoitettujen niin sanottujen hoitohyvitysten käyttöönottoa – tai tarvittaessa niiden tehostamista työ- ja sosiaaliturvalainsäädännön avulla – sellaisiksi ajanjaksoiksi, joilta kyseisten henkilöiden eläkeoikeudet lasketaan eläkeoikeuksien kartuttamista varten, jotta voidaan tarjota turvaa ihmisille, jotka ottavat töistä vapaata antaakseen epävirallista hoitoa huollettavilleen tai perheenjäsenilleen, perhetilanteesta ja/tai siviilisäädystä riippumatta; pyytää komissiota esittämään ehdotuksen hoitovapaata koskevaksi direktiiviksi, jossa tarjotaan hoivaa antaville riittävät tulot ja sosiaaliturva, sekä ehdottamaan hyviä käytäntöjä eläkepistejärjestelmien suunnittelua varten kaikissa jäsenvaltioissa, jotta tätä välinettä voidaan uudistaa ja laajentaa sitä koko EU:n alueelle ja auttaa kaventamaan miesten ja naisten välistä eläke-eroa;

15.  kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan silloin, kun lakisääteisen vanhuuseläkkeen ehdot eivät täyty, riittävän julkisen vähimmäiseläkkeen, joka ei ole riippuvainen henkilön aiemmasta työurasta, ja varmistamaan, että niiden henkilöiden, jotka keskeyttävät työuransa hoitaakseen omaisiaan, pitämät viralliset lomat otetaan eläkeoikeuksien laskennassa huomioon; korostaa olevan tärkeää, että siirrytään kohti yksilökohtaisia eläkeoikeuksia ja sosiaalietuuksia johdettujen oikeuksien ja etuuksien sijaan, jotta vältetään perheen sisäiset riippuvuussuhteet; kehottaa jäsenvaltioita korvaamaan kotitalousyksiköihin perustuvat mallit ja niitä vastaavat sosiaaliturvaoikeudet, jotta taataan yksilölliset oikeudet ja torjutaan riippuvuutta kumppanista tai valtiosta; korostaa kuitenkin samalla, että julkisen vähimmäiseläkkeen ja keskimääräisen työeläkkeen välisen suhteen tulee olla tarkoituksenmukainen;

16.  kehottaa komissiota analysoimaan perusteellisesti parhaita käytäntöjä jäsenvaltioiden tukemiseksi kyseisten vähimmäiseläkkeiden laskemisessa;

17.  on erittäin huolestunut siitä, että eläkkeiden jäädyttämiset ja leikkaukset joissakin jäsenvaltioissa vaikuttavat eniten ihmisiin, joiden työura on lyhyt tai katkonainen tai joilla on pienemmät palkat; pitää valitettavana, että tämä koskee valtaosin naisia; korostaa, että nämä toimenpiteet ovat johtaneet epäsuoraan syrjintään asioissa, jotka liittyvät oikeuteen nauttia sosiaaliturvasta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että sekä miehillä että naisilla on mahdollisuus saavuttaa täydet vakuutusmaksukaudet ja että kaikilla on oikeus täysimääräiseen eläkkeeseen, jotta eläke-erosta voidaan tehdä loppu torjumalla sukupuoleen perustuvaa syrjintää työssä, mukauttamalla koulutusta ja urasuunnittelua, parantamalla työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista ja lisäämällä investointeja lasten ja iäkkäiden hoitoon; katsoo, että säädösten laatiminen terveydestä ja turvallisuudesta työpaikalla, muun muassa työhön liittyvistä sukupuolisidonnaisista riskeistä sekä psykososiaalisista riskeistä, investoiminen julkisiin työvoimapalveluihin, joilla voidaan opastaa kaikenikäisiä naisia työnhaussa, sekä joustavien sääntöjen käyttöönotto työelämästä eläkkeelle siirtymistä varten ovat myös olennaisia seikkoja;

18.  katsoo, että talous- ja työllisyyskriisistä selviämiseksi on aiheellista muuttaa talous-, työllisyys- ja sosiaalipolitiikkaa siten, että tehostetaan investointia ja palkkausta, jotta voidaan luoda talouskehitystä sellaisilla toiminnanaloilla, jotka ovat yhteiskunnan kannalta hyödyllisiä ja ympäristöä säästäviä ja jotka luovat uusia työpaikkoja;

19.  muistuttaa, että korkean työttömyysasteen sekä talous- ja finanssikriisin vaikutusten vuoksi monet perheet joutuvat elämään yhden henkilön tulojen varassa ja että useissa tapauksissa on kyse ikääntyneiden eläkkeistä; on ehdottomasti sitä mieltä, että ihmisarvoinen yhteiskunta perustuu sukupolvien väliseen solidaarisuuteen; määrittelee sukupolvien tasa-arvon hyötyjen ja rasitteiden tasapuoliseksi jakautumiseksi sukupolvien kesken; katsoo, että eri sukupolvien toimiva rinnakkaiselo perustuu solidaarisuuteen ja että sen on nojauduttava molemminpuoliseen kunnioitukseen, vastuuseen ja valmiuteen huomioida toiset, vaikuttamatta kuitenkaan jäsenvaltioille kuuluvaan viimeiseen ja pääasialliseen vastuuseen;

20.  korostaa, että toissijaisuusperiaatetta on sovellettava tiukasti myös eläkekysymyksissä;

21.  kehottaa jäsenvaltioita lisäämään investointeja lapsille tarkoitettuihin palveluihin; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan kohtuuhintaisten, asianmukaisten, riittävien ja laadukkaiden julkisten palvelujen perustamisen; varoittaa riskeistä, joita siirtyminen sosiaaliturvan mukaisesti maksettavista eläkkeistä yksilöllisiin eläkkeisiin aiheuttaa sukupuolten tasa-arvolle, koska yksilölliset eläkkeet perustuvat henkilökohtaisiin maksuihin eikä niissä kompensoida lasten ja muiden huollettavien perheenjäsenten hoitoon käytettyjä ajanjaksoja tai työttömyys-, sairausloma- tai työkyvyttömyysjaksoja; korostaa, että sellaiset eläkejärjestelmäuudistukset, joissa sosiaalietuudet yhdistetään kasvuun sekä työ- ja finanssimarkkinoiden tilanteeseen, keskittyvät makroekonomisiin näkökohtiin eivätkä eläkkeiden sosiaaliseen tarkoitukseen;

22.  korostaa, että eläkejärjestelmien kestävyyttä voidaan parantaa takaamalla naisille kaikkien eläkepilareiden tasavertainen saatavuus; kannustaa tässä yhteydessä jäsenvaltioita suunnittelemaan tietoisuutta lisääviä tiedotuskampanjoita, joilla edistetään ja helpotetaan naisten mahdollisuutta toisen ja kolmannen pilarin eläkkeiden saantiin, erityisesti naisvaltaisilla aloilla, joilla eläkkeensaajia voi olla vähän;

23.  korostaa, että eläkejärjestelmistä voitaisiin tehdä kestäviä, jos ensisijaisesti vahvistettaisiin sosiaalisturvajärjestelmiä ja yhtiöiden veropetoksia ja verovilppiä torjuttaisiin peräänantamattomasti;

24.  korostaa, että eläkejärjestelmien kestävyydessä on otettava huomioon haasteet, joita asettavat demografiset muutokset, väestön ikääntyminen, syntyvyys sekä työvoiman ja eläkeiässä olevien henkilöiden välinen suhde, ja toteaa, että eläkeikäisten tilanne riippuu heidän työvuosiensa ja maksamiensa sosiaaliturvamaksujen määrästä;

25.  toteaa, että erot miesten ja naisten keskimääräisessä eliniänodotteessa voivat myös johtaa suorasti tai epäsuorasti etuuksiin liittyviin epäsuotuisiin tilanteisiin (etenkin eläkkeiden tapauksessa); panee merkille yleisen taipumuksen kehottaa jäsenvaltioita eläkeiän asteittaiseen nostamiseen, mikä ei mahdollista sukupolvenvaihdoksia tai yksityis- ja työelämän tasapainoa varsinkaan siksi, että juuri naiset tekevät useimmiten matalapalkkaiset työt; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön sukupuolesta riippumattomat eläkemaksut eläkejärjestelmissä sekä hoitohyvitykset ja myös johdettuihin oikeuksiin perustuvat etuudet, jotta naisille voidaan maksaa yhtäläisten maksujen perusteella yhtäläiset elinkorot, vaikka heidän voidaan odottaa elävän miehiä pidempään, ja jotta voidaan huolehtia siitä, ettei naisten elinajanodotetta käytetä tekosyynä syrjinnälle etenkään eläkkeiden laskennassa; korostaa, että kestävyystekijän käyttö, jonka seurauksena eläkkeiden kehitys on yhteydessä eliniänodotteeseen ja väestön ikääntymiseen ja joka voisi lisätä julkisiin sosiaaliturvajärjestelmiin kohdistuvia taloudellisia paineita, voitaisiin ratkaista sellaisen talouspolitiikan keinoin, jolla kehitystä ja työllisyyttä edistetään uusilla julkisilla investoinneilla ja paremmalla tulonjaolla;

26.  kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan kiireellisesti tarvittavat eläkejärjestelmien rakennemuutokset kestävän sosiaaliturvan takaamiseksi, ottaen huomioon elinajanodotteen kasvun EU:ssa;

27.  pyytää jäsenvaltioita torjumaan riittävän eläketurvan saannin esteitä – joita ovat esimerkiksi eläkeoikeuksien edellytyksenä olevien eläkemaksujen kartuttamisvuosien vähimmäismäärän nostaminen sekä eläke-etuuksien kytkeminen koko elinaikana maksettuihin eläkemaksuihin – jotka aiheuttavat haittaa työuransa välillä keskeyttäneille henkilöille (joista valtaosa on naisia);

28.  kehottaa komissiota toteuttamaan kiireellisiä toimenpiteitä niiden tekijöiden poistamiseksi, jotka estävät kohtuullisen eläkkeen saamista ja jotka koskevat ennen kaikkea naisia, nuoria ja maahanmuuttajia;

29.  muistuttaa, että taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia käsittelevä komitea toteaa vuonna 2005 hyväksytyssä yleisessä huomautuksessaan nro 16 miesten ja naisten tasa-arvoisesta oikeudesta nauttia taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia, että TSS-yleissopimuksen 9 artiklaan liittyvässä 3 artiklassa vaaditaan muun muassa, että pakollinen eläkeikä on oltava sama miehillä ja naisilla ja että naisten on saatava sekä julkisista että yksityisistä eläkejärjestelmistä samat etuudet;

30.  huomauttaa, että miesten ja naisten eläke-erot johtuvat lukuisista eri tekijöistä, ja vaatii jäsenvaltioita ja komissiota jatkamaan työtä näiden erojen tarkastelussa sekä vertailukelpoisten tietojen hankkimisessa valistuneempien politiikkojen laatimiseksi; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita panemaan täytäntöön 18. kesäkuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät ”Naisten ja miesten yhtäläiset tulonsaantimahdollisuudet: sukupuolten välisten eläke-erojen poistaminen”, muun muassa kehotuksen ottaa hoitojaksot huomioon, kun lasketaan sosiaaliseen suojeluun liittyviä oikeuksia, investoida kaikkien saatavilla oleviin ja kohtuuhintaisiin hoitojärjestelmiin ja kehittää indikaattoreita sukupuolten välisestä eläke-erosta sekä edistää lisätutkimuksia sen syistä;

31.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön kunnioittavia ja köyhyyttä ehkäiseviä toimenpiteitä sellaisia työntekijöitä varten, jotka eivät terveytensä vuoksi pysty työskentelemään lailliseen eläkeikään saakka; katsoo, että varhaiseläkejärjestelyt on säilytettävä vaativissa tai vaarallisissa työoloissa työskenteleviä varten; katsoo, että työllisyysasteen nostaminen laadukkaita työpaikkoja tarjoamalla voisi auttaa hillitsemään huomattavasti niiden ihmisten määrän kasvua tulevaisuudessa, jotka eivät pysty tekemään töitä lailliseen eläkeikään asti, ja siten keventämään ikääntymisestä johtuvaa taloudellista rasitusta;

32.  on hyvin huolestunut säästötoimiin keskittyvien maakohtaisten suositusten vaikutuksista eläkejärjestelmiin ja niiden kestävyydestä sekä maksuperusteiseen eläkejärjestelmään pääsystä yhä useammissa jäsenvaltioissa sekä kielteisistä seurauksista, joita maakohtaisilla suosituksilla on tulotasoon ja sosiaalisiin tulonsiirtoihin, jotka ovat tarpeen köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen poistamiseksi;

33.  kehottaa komissiota toteuttamaan perusteellisen arvioinnin maakohtaisten suositusten ja vuonna 2012 hyväksytyn valkoisen kirjan suositusten, joiden tarkoituksena on torjua sukupuolten välisen eläke-eron syitä, vaikutuksista haavoittuvimmassa asemassa oleviin henkilöihin, etenkin naisiin, sekä laatimaan sukupuolten välistä eläke-eroa koskevan virallisen indikaattorin ja seuraamaan aihetta järjestelmällisesti; kehottaa arvioimaan tähän mennessä annettuja suosituksia ja toteutettuja toimenpiteitä asianmukaisesti ja seuraamaan niiden sukupuolivaikutuksia; kehottaa komissiota sisällyttämään tulostaulun indikaattoreihin myös sukupuolten välistä eläke-eroa kuvaavan indikaattorin ja tukemaan sukupuolen mukaan eriteltyjen tilastojen ja tutkimusten laatimista, jotta voidaan seurata ja arvioida paremmin eläkeuudistusten vaikutuksia naisten vaurauteen ja hyvinvointiin;

34.  kehottaa komissiota sisällyttämään jäsenvaltioiden eläkejärjestelmien uudistamiseen liittyviin maakohtaisiin suosituksiin selkeitä suosituksia, jotka koskevat tarvetta toteuttaa naisten työmarkkinoille osallistumista edistäviä toimenpiteitä, työ- ja yksityiselämän yhteensovittamista, naisten ja miesten rooleja kotitöissä sekä lasten ja huollettavien henkilöiden hoivaamisessa sekä julkisten eläkejärjestelmien suunnittelua ja ammattialakohtaisten ja yksityisten järjestelmien sääntelyä, jotta kavennetaan sukupuolten välistä palkka- ja eläkekuilua;

35.  kehottaa jäsenvaltioita keräämään enemmän ja parempaa tietoa sukupuolten välistä epätasapainoa aiheuttavista tekijöistä, jotta tämä ongelma voitaisiin ymmärtää paremmin ja sitä varten voitaisiin kehittää sopivia ratkaisuja; kehottaa komissiota tukemaan jäsenvaltioita tiedonkeruussa niin, että tiedot ovat vertailukelpoisia EU:n laajuisessa yhteydessä; kehottaa jäsenvaltioita poistamaan eläkejärjestelmistään ja toteuttamistaan uudistuksista sellaiset tekijät, jotka lisäävät eläkkeiden epätasapainoa (varsinkin sukupuolten välistä epätasapainoa, kuten nykyinen eläke-ero), ja ottamaan huomioon mahdollisten tulevien eläkeuudistusten sukupuolivaikutukset sekä toteuttamaan toimenpiteitä tällaisen syrjinnän poistamiseksi; painottaa, että kaikkia eläkkeisiin liittyviä poliittisia muutoksia olisi arvioitava suhteessa siihen, miten ne vaikuttavat sukupuolten väliseen eroon, ja vertailtava erityisesti ehdotettujen muutosten vaikutuksia naisiin ja miehiin; toteaa, että tämän pitäisi olla osa julkisen politiikan laatimis-, suunnittelu-, täytäntöönpano- ja arviointimenettelyjä;

36.  vaatii komissiota ja jäsenvaltioita tarkistamaan äitiyttä ja isyyttä suojelevat järjestelmät ja kehittämään vanhempainlomajärjestelmän, joka perustuu pariskunnan valintaan ja jolla poistetaan lasten tukemisesta aiheutuvan taakan kohdistuminen vain toiseen vanhemmista, mikä on tarkoittanut yleensä naisia; huomauttaa kuitenkin, että tällaisella järjestelmällä ei voida korvata isyys- ja äitiyslomia, joiden on säilyttävä tämän uuden järjestelmän rinnalla;

37.  korostaa paikallisten ja alueellisten viranomaisten merkitystä sosiaaliturvan ja sosiaalipalveluiden kannalta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään päätöksentekijöiden, yritysten ja kansalaisyhteiskunnan tietoisuutta sukupuolten välistä eläke-eroa koskevasta aiheesta yleensä sekä vaatii erityisesti naisille suunnattua talousasioita koskevaa tietoa, tiedotusta ja neuvontaa, joilla naisia autettaisiin tekemään oikeita investointipäätöksiä; toteaa, että sukupuolten väliset eläke-erot ovat saaneet tähän mennessä vain vähän näkyvyyttä julkisessa keskustelussa; kehottaa Euroopan komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan tiedotuskampanjoita ja parantamaan jatkuvasti naisten ja miesten tietämystä eläkeasioista; kehottaa komissiota kehittämään unionin strategiaa sukupuolten välisen eläke-eron poistamiseksi ja torjumiseksi ja kohdentamaan riittävästi rahoitusta sen täytäntöönpanemiseksi.

LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

8.12.2016

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

26

21

5

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Laura Agea, Brando Benifei, Mara Bizzotto, Enrique Calvet Chambon, David Casa, Ole Christensen, Martina Dlabajová, Elena Gentile, Czesław Hoc, Agnes Jongerius, Rina Ronja Kari, Jan Keller, Ádám Kósa, Agnieszka Kozłowska-Rajewicz, Jean Lambert, Patrick Le Hyaric, Jeroen Lenaers, Verónica Lope Fontagné, Javi López, Thomas Mann, Dominique Martin, Anthea McIntyre, Joëlle Mélin, João Pimenta Lopes, Georgi Pirinski, Marek Plura, Terry Reintke, Sofia Ribeiro, Maria João Rodrigues, Claude Rolin, Anne Sander, Sven Schulze, Romana Tomc, Yana Toom, Ulrike Trebesius, Marita Ulvskog, Renate Weber, Jana Žitňanská

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Daniela Aiuto, Georges Bach, Deirdre Clune, Karima Delli, Tania González Peñas, Edouard Martin, Alex Mayer, Joachim Schuster, Tom Vandenkendelaere, Flavio Zanonato, Gabriele Zimmer

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

John Stuart Agnew, Adam Gierek, Hannu Takkula

(1)

Euroopan parlamentin päätöslauselma, 19. lokakuuta 2010, epävarmassa asemassa olevista naistyöntekijöistä (EUVL C 70 E, 8.3.2012, s. 1).

(2)

http://ec.europa.eu/justice/gender-equality/files/conference_sept_2011/dgjustice_oldagepensionspublication3march2011_en.pdf.

(3)

Euroopan parlamentti, politiikkayksikkö C, kansalaisoikeudet sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasiat (Ludovici: 2016): ‘The gender pension gap: differences between mothers and women without children’, http://www.europarl.europa.eu/supporting-analyses.


TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

3.5.2017

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

17

5

13

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Malin Björk, Vilija Blinkevičiūtė, Arne Gericke, Anna Hedh, Filiz Hyusmenova, Florent Marcellesi, Angelika Mlinar, Angelika Niebler, Maria Noichl, Marijana Petir, Pina Picierno, João Pimenta Lopes, Terry Reintke, Liliana Rodrigues, Michaela Šojdrová, Ernest Urtasun, Beatrix von Storch, Elissavet Vozemberg-Vrionidi, Jadwiga Wiśniewska, Anna Záborská, Jana Žitňanská

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Biljana Borzan, Stefan Eck, Constance Le Grip, Edouard Martin, Clare Moody, Julie Ward

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Joëlle Bergeron, Angélique Delahaye, Marian Harkin, Maurice Ponga, Julia Reid, Sven Schulze, Sabine Verheyen, Lambert van Nistelrooij


LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

17

+

ALDE

Marian Harkin, Filiz Hyusmenova, Angelika Mlinar

ECR

Arne Gericke, Jadwiga Wiśniewska, Jana Žitňanská

EFDD

Joëlle Bergeron

PPE

Angélique Delahaye, Constance Le Grip, Angelika Niebler, Marijana Petir, Maurice Ponga, Sven Schulze, Michaela Šojdrová, Sabine Verheyen, Elissavet Vozemberg-Vrionidi, Lambert van Nistelrooij

5

-

EFDD

Julia Reid, Beatrix von Storch

GUE/NGL

Malin Björk, Stefan Eck, João Pimenta Lopes

13

0

PPE

Anna Záborská

S&D

Vilija Blinkevičiūtė, Biljana Borzan, Anna Hedh, Edouard Martin, Clare Moody, Maria Noichl, Pina Picierno, Liliana Rodrigues, Julie Ward

VERTS/ALE

Florent Marcellesi, Terry Reintke, Ernest Urtasun

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö