MIETINTÖ työoloista ja epävarmoista työsuhteista

14.6.2017 - (2016/2221(INI))

Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta
Esittelijä: Neoklis Sylikiotis

Tarkistukset

• 001-001 (PDF - 111 KB)
• 001-001 (DOC - 50 KB)
• 002-002 (PDF - 200 KB)
• 002-002 (DOC - 31 KB)

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

työoloista ja epävarmoista työsuhteista

(2016/2221(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 151 ja 153 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen IV osaston (Yhteisvastuu),

–  ottaa huomioon nuorten työntekijöiden suojelusta 22. kesäkuuta 1994 annetun neuvoston direktiivin 94/33/EY[1],

–  ottaa huomioon miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5. heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY[2],

–  ottaa huomioon vuokratyöstä 19. marraskuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/104/EY (vuokratyödirektiivi)[3],

–  ottaa huomioon palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon 16. joulukuuta 1996 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1996/71/EY (lähetettyjä työntekijöitä koskeva direktiivi)[4] ja palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon annetun direktiivin 96/71/EY täytäntöönpanosta 15. toukokuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/67/EY[5] kohdennetun tarkistamisen,

–  ottaa huomioon sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista (Rooma I) 17. kesäkuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 593/2008[6],

–  ottaa huomioon 19. lokakuuta 2010 antamansa päätöslauselman epävarmassa asemassa olevista naistyöntekijöistä[7],

–  ottaa huomioon 10. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman ”Kilpailukykyisten unionin työmarkkinoiden luominen 2000-lukua varten: taitojen ja pätevyyksien sovittaminen kysyntään ja työmahdollisuuksiin keinona toipua kriisistä”[8],

–  ottaa huomioon 25. helmikuuta 2016 antamansa päätöslauselman ”Talouspolitiikan eurooppalainen ohjausjakso: vuotuisen kasvuselvityksen 2015 työllisyys- ja sosiaalinäkökohdat”[9],

–  ottaa huomioon 14. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman sosiaalisesta polkumyynnistä Euroopan unionissa[10],

–  ottaa huomioon 15. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27. marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY[11] (työsyrjintädirektiivi) soveltamisesta,

–  ottaa huomioon 19. tammikuuta 2017 antamansa päätöslauselman Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista[12],

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon ”Työsuhteiden luonteen kehittyminen ja sen vaikutus toimeentuloon riittävän palkan säilyttämiseen ja teknisen kehityksen vaikutukset sosiaaliturvajärjestelmään ja työlainsäädäntöön”[13],

–  ottaa huomioon pimeän työn vastaista yhteistyötä edistävän eurooppalaisen foorumin,

–  ottaa huomioon vuonna 2016 julkaistun, epävarmoja työsuhteita käsittelevän tutkimuksensa ”Precarious Employment in Europe: Patterns, trends and policy strategies”[14],

–  ottaa huomioon 14. joulukuuta 2011 julkaistun työharjoittelun ja oppisopimuskoulutuksen laatua koskevan eurooppalaisen peruskirjan,

–  ottaa huomioon työllisyyttä ja sosiaalialaa käsittelevän komission julkaisun ”Employment and Social Developments in Europe (ESDE) Quarterly Review for autumn 2016”,

–  ottaa huomioon komission strategisen toimintaohjelman sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi (2016–2020),

–  ottaa huomioon Eurofoundin vuonna 2010 julkaiseman raportin joustavista työmuodoista ja ”hyvin epätyypillisistä” sopimussuhteista (”Flexible forms of work: 'very atypical' contractual arrangements”),

–  ottaa huomioon Eurofoundin vuonna 2014 julkaiseman, kriisin vaikutuksia työmarkkinasuhteisiin ja työoloihin käsittelevän raportin ”The impact of the crisis on industrial and working conditions in Europe”[15],

–  ottaa huomioon Eurofoundin vuonna 2015 julkaiseman raportin Työn tekemisen uudet muodot[16],

–  ottaa huomioon Eurofoundin vuonna 2016 julkaiseman raportin Tutkimus väärinkäytöksistä työstä sopimisessa Euroopan unionin alueella[17],

–  ottaa huomioon Eurofoundin tekemän Euroopan työolotutkimuksen sekä sen raportin kuudennesta Euroopan työolotutkimuksesta[18],

–  ottaa huomioon Eurofondin työmarkkinasuhdesanakirjan Industrial Relations Dictionary[19],

–  ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön (ILO) vahvistamat työelämän perusnormit sekä sen työoloja koskevat yleissopimukset ja suositukset,

–  ottaa huomioon ILOn vuonna 2006 antaman työsuhteita koskevan suosituksen R198[20] ja sen määräykset työsuhteen olemassaolon määrittelystä,

–  ottaa huomioon vuonna 2011 julkaistun ILOn raportin epävarmojen työsuhteiden torjunnasta[21],

–  ottaa huomioon vuonna 2016 julkaistun ILOn raportin epätyypillisistä työsuhteista eri puolilla maailmaa[22],

–  ottaa huomioon vuonna 2016 julkaistun ILOn raportin lähentymistä Euroopassa edistävästä sosiaalisesta pilarista[23],

–  ottaa huomioon vuonna 2010 annetun YK:n yleisen suosituksen nro 28 kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan YK:n yleissopimuksen 2 artiklan mukaisista sopimusvaltioiden perusvelvoitteista,

–  ottaa huomioon naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta vuonna 2011 tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen (Istanbulin sopimus),

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston julkaiseman sukupuolten tasa-arvostrategian 2014–2017,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A8-0224/2017);

A.  ottaa huomioon, että epätavanomaiset ja epätyypilliset työmuodot ovat yleistymässä ja määräaikaisissa ja osa-aikaisissa työsuhteissa työskentelevien työntekijöiden määrä on lisääntynyt huomattavasti EU:ssa viimeisten 15 vuoden aikana; katsoo, että tarvitaan tehokasta politiikkaa, jotta pystytään kattamaan erilaiset työsuhdemuodot ja varmistamaan työntekijöiden riittävä suojelu;

B.  toteaa, että tavanomaisten työsuhteiden osuus on kymmenen viime vuoden aikana pienentynyt 62 prosentista 59 prosenttiin[24]; katsoo, että jos tämä suuntaus jatkuu, tilanne voi pian olla se, että tavanomaiset työsuhteet koskevat enää työntekijöiden vähemmistöä;

C.  toteaa, että suurin osa EU:n työsuhteista on edelleen kokoaikaisia ja vakinaisia ja että joillakin aloilla on tavanomaisten työsuhteiden ohella epätyypillisiä työsuhteita; katsoo, että epätyypillisellä työsuhteella voi myös olla kielteisiä vaikutuksia työ- ja yksityiselämän yhteensovittamiseen palkkojen ja eläkemaksujen sekä työaikojen epäsäännöllisyyden vuoksi;

D.  toteaa, että ennen kaikkea digitalisaation ja uusien teknologioiden myötä yleistyvät työn uudet muodot hämärtävät rajaa työsuhteen ja itsenäisen ammatinharjoittamisen välillä[25], mikä voi johtaa työpaikkojen laadun huononemiseen;

E.  toteaa, että jotkin työn uudet muodot poikkeavat perinteisistä tavanomaisista työsuhteista useassa ei mielessä: ne voivat muuttaa työnantajan ja työntekijän välistä suhdetta tai työaikoja ja työn organisointia tai molempia; toteaa, että tämä voi johtaa näennäisesti itsenäisen ammatinharjoittamisen lisääntymiseen, työehtojen huonontumiseen ja sosiaaliturvan supistumiseen mutta voi myös tuoda etuja; katsoo, että nykyisen lainsäädännön täytäntöönpano on tämän vuoksi erittäin tärkeää;

F.  katsoo, että työllisyysasteen nousua EU:ssa talouskriisin jälkeen on pidettävä myönteisenä, mutta toteaa, että nousu johtuu osittain epätyypillisten työsuhteiden määrän lisääntymisestä ja että tällaiset työsuhteet voivat tietyissä tapauksissa olla epävarmempia kuin tavanomaiset työsuhteet; katsoo, että työpaikkojen luonnissa on painotettava entistä enemmän laatua;

G.  ottaa huomioon, että osa-aikatyö ei ole missään vaiheessa vähentynyt kriisin jälkeen ja kokoaikatyön osuus on unionissa yhä sen tason alapuolella, jolla se oli vuonna 2008 ennen kriisiä; toteaa, että viime vuosien noususta huolimatta työllisyysaste on edelleen Eurooppa 2020 -strategiassa asetetun 75 prosentin tavoitteen alapuolella ja tilanne vaihtelee suuresti jäsenvaltioiden kesken;

H.  toteaa, että on tärkeää erottaa toisistaan työn yleistyvät uudet muodot ja epävarmojen työsuhteiden olemassaolo;

I.  toteaa, että EU ja jäsenvaltiot jakavat toimivallan sosiaalipolitiikan alalla ja että EU voi ainoastaan täydentää ja tukea jäsenvaltioiden toimia tällä alalla;

J.  toteaa, että EU voi ainoastaan antaa säännöksiä työoloja koskevista vähimmäisvaatimuksista ilman jäsenvaltioiden lakien ja asetusten yhdenmukaistamista;

K.  toteaa, että pimeän työn torjuntaa varten on jo perustettu eurooppalainen foorumi, joka tarjoaa mahdollisuuden pimeän työn tulokselliseen ja tehokkaaseen torjuntaan tiiviimmän rajat ylittävän yhteistyön sekä EU:n jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten ja muiden toimijoiden yhteisten toimien avulla;

L.  toteaa, että epävarmat työsuhteet johtavat markkinoiden segmentoitumiseen ja lisäävät palkkaeroja;

M.  toteaa, että EU:sta puuttuu epätyypillisen työn yhteinen määritelmä ja että tämä määritelmä olisi laadittava tiiviissä yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa; katsoo, että työsuhteen tyyppi ei sellaisenaan voi ennustaa työsuhteen epävarmuutta vaan epävarmuus perustuu suureen määrään eri tekijöitä;

N.  toteaa, että tavanomaisella työsuhteella voidaan tarkoittaa toistaiseksi voimassa oleviin sopimuksiin perustuvaa säännöllistä kokopäiväistä ja omaan tahtoon perustuvaa osa‑aikaista työtä; ottaa huomioon, että kullakin jäsenvaltiolla on omat lakinsa ja käytäntönsä erityyppisiin työsopimuksiin ja harjoittelujaksoihin sovellettavien työolojen ja -ehtojen määrittämiseksi; toteaa, että tavanomaiselle työsuhteelle ei ole yleisesti hyväksyttyä määritelmää;

O.  ottaa huomioon, että viimeisimmät edustukseen liittyvät ongelmat ovat johtuneet joko työmarkkinajärjestöjen heikkoudesta tietyillä aloilla tai joissakin Euroopan maissa toteutetuista uudistuksista, joissa työmarkkinaosapuolten asemaa on heikennetty, ja toteaa, että nämä ongelmat ovat vaikuttaneet kielteisesti kaikkiin työsuhteisiin;

P.  toteaa, että epävarmat työsuhteet koskevat suhteettoman laajasti tiettyjä aloja, kuten maataloutta, rakennusalaa ja taiteiden alaa, ja että ne ovat levinneet viime vuosina myös muille aloille, kuten ilmailu- ja hotellialalle[26];

Q.  toteaa, että viimeaikaisten tutkimusten mukaan keskitason osaamista edellyttävän ruumiillisen työn tekijät ja vähäistä ammattitaitoa edellyttävän työn tekijät sijoittuvat huonosti arvioitaessa ansioita, uranäkymiä ja työlle ominaista laatua, minkä lisäksi he ilmoittavat muita useammin altistuvansa ympäristön ja työasennon aiheuttamille riskeille ja heidän psyykkinen ja fyysinen hyvinvointinsa on muita huonompi[27];

R.  toteaa, että naisten osuus EU:n työvoimasta on 46 prosenttia ja he ovat erityisen alttiita työsuhteen epävarmuudelle, mikä johtuu syrjinnästä muun muassa palkkauksessa; ottaa huomioon, että EU:ssa naiset ansaitsevat noin 16 prosenttia vähemmän kuin miehet; toteaa, että naisilla on miehiä todennäköisemmin työsopimus, jonka perusteella työ on osa-aikaista, määräaikaista tai pienipalkkaista, ja työsuhteen epävarmuus on heille tämän vuoksi suurempi uhka kuin miehille; toteaa, että nämä työehdot johtavat elinikäisiin ansioiden menetyksiin ja vähemmän turvattuun asemaan, olipa kyse palkasta, eläkkeestä tai sosiaaliturvaetuuksista; toteaa, että miehet ovat naisia todennäköisemmin kokoaikaisessa vakinaisessa työssä ja että vastentahtoinen osa-aikatyö, näennäisesti itsenäinen ammatinharjoittaminen ja pimeä työ koskettavat erityisesti naisia[28];

S.  toteaa, että miesten työllisyysaste on EU:ssa korkeampi kuin naisten ja että naisten työmarkkinoilta poistumisen merkittävimmät syyt ovat tarve hoitaa lapsia tai vanhuksia, omat sairaudet tai toimintakyvyn puutteet ja muut henkilökohtaiset tai perhevelvoitteet; ottaa huomioon, että naiset kohtaavat usein syrjintää ja esteitä, jotka johtuvat heidän nykyisestä tai potentiaalisesta äitiydestään; toteaa, että yksinhuoltajaäidit ovat erityisen suuressa vaarassa joutua epävarmaan työsuhteeseen;

T.  toteaa, että miesten ja naisten tasa-arvo on perusoikeus, joka edellyttää yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun takaamista kaikilla elämänaloilla, ja katsoo, että tasa-arvon toteutumiseen tähtäävät käytännöt edistävät osaltaan älykästä ja kestävää kasvua;

U.  toteaa, että monilla epävarmassa työsuhteessa olevilla tai työttömillä ei ole oikeutta vanhempainvapaaseen;

V.  toteaa, että nuoret työntekijät ovat muita suuremmassa vaarassa joutua epävarmoihin työsuhteisiin; ottaa huomioon, että alle 25-vuotiaan työntekijän todennäköisyys joutua moninkertaisesti epäsuotuisaan asemaan on kaksinkertainen 50 vuotta täyttäneisiin nähden[29];

I. Säällisen ja ihmisarvoisen työn puolesta – työehdot ja epävarmat työsuhteet

1.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan huomioon seuraavat ILOn indikaattorit työsuhteen olemassaolon määrittämisessä:

– työ tehdään toisen osapuolen ohjeiden mukaisesti ja valvonnassa

– työntekijästä tulee työn myötä osa yrityksen organisaatiota

– työ suoritetaan yksinomaan tai pääasiassa toisen henkilön eduksi

– työntekijän on itse tehtävä työ

– työ tehdään tietyn työajan puitteissa tai työsuoritusta pyytävän osapuolen täsmentämässä tai hyväksymässä paikassa

– työllä on tietty kesto ja tietty jatkuvuus

– työ edellyttää työntekijän saatavillaoloa tai sille on ominaista, että työsuoritusta pyytävä osapuoli hankkii työkalut, työvälineet ja laitteet

– työntekijälle maksetaan säännöllinen korvaus, joka muodostaa tämän ainoan tai pääasiallisen tulonlähteen, ja luontoissuorituksia, kuten ruokailu, majoitus tai matkat

– työntekijällä on viikoittaisen vapaa-ajan ja vuosiloman kaltaiset etuudet;

2.  panee merkille Eurofoundin epätyypillisen työn määritelmän, jossa viitataan työsuhteisiin, jotka eivät ole tavanomaisia tai tyypillisiä kokoaikaisia, säännöllisiä, toistaiseksi voimassa olevia työsuhteita yhden työnantajan palveluksessa pitkällä ajanjaksolla[30]; korostaa, että käsitteitä epätyypillinen ja epävarma ei voida käyttää synonyymeina;

3.  ymmärtää epävarman työn tarkoittavan työsuhteita, joissa ei noudateta EU:n, kansainvälisen ja kansallisen tason vaatimuksia ja lainsäädäntöä ja/tai jotka eivät tarjoa riittävää, ihmisarvoisen elämän takaavaa toimeentuloa tai asianmukaista sosiaaliturvaa;

4.  toteaa, että joihinkin epätyypillisiin työsuhteisiin, kuten vastentahtoiseen osa-aikatyötön ja määräaikaiseen työhön sekä nollatuntisopimuksiin ja palkattomaan harjoitteluun, voi liittyä tavallista suurempi epävarmuuden ja turvattomuuden riski;

5.  korostaa, että vaikka osa-aikainen työsuhde olisi työntekijöiden oma valinta, on kuitenkin tarpeen taata tällaisen työsuhteen taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys;

6.  uskoo vakaasti, että työmarkkinoiden joustossa ei ole kyse työntekijöiden oikeuksien murentamisesta tuottavuuden ja kilpailukyvyn lisäämiseksi vaan siitä, että onnistutaan saattamaan tasapainoon työntekijöiden suojelu ja yksittäisten ihmisten ja työantajien mahdollisuus sopia molempien tarpeisiin soveltuvista työtavoista;

7.  toteaa, että epävarmuuden riski riippuu sekä sopimustyypistä että seuraavista tekijöistä:

– työsuhdeturva on vähäinen tai sitä ei ole ollenkaan, mikä johtuu työn tilapäisestä luonteesta, joka ilmenee esimerkiksi vastentahtoista ja usein marginaalista osa-aikatyötä koskevina sopimuksina tai joissakin jäsenvaltioissa epämääräisinä työaikoina ja muuttuvina työtehtävinä keikkatyötä tehtäessä

– vähäinen irtisanomissuoja ja riittämätön sosiaaliturva irtisanottaessa

– kunnolliseen toimeentuloon riittämätön palkka

– sosiaaliturvaoikeudet tai sosiaalietuudet ovat vähäiset tai niitä ei ole ollenkaan

– suojelu syrjintää vastaan on vähäistä tai sitä ei ole ollenkaan

– etenemismahdollisuudet työmarkkinoilla tai urakehitys- ja koulutusmahdollisuudet ovat vähäiset tai niitä ei ole ollenkaan

– kollektiiviset oikeudet ovat vähäiset ja oikeutta työntekijöiden edustukseen rajoitetaan

– työympäristö ei täytä terveyttä ja turvallisuutta koskevia vähimmäisvaatimuksia[31];

8.  muistuttaa, että ILOn määritelmän mukaan säällisellä ihmisarvoisella työllä tarkoitetaan tuottavaa työtä, joka tarjoaa kohtuullisen toimeentulon, turvallisen työympäristön, sosiaaliturvaa ja paremmat mahdollisuudet henkilökohtaiseen kehitykseen ja sosiaaliseen integroitumiseen ja johon kuuluu ihmisten vapaus ilmaista huolensa, järjestäytyä ja osallistua päätöksentekoon, jotka vaikuttaa heidän elämäänsä, sekä kaikkien naisten ja miesten yhtäläiset mahdollisuudet ja yhtäläinen kohtelu[32]; kehottaa ILOa lisäämään määritelmään elämiseen riittävän palkan; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan tämän määritelmän työlainsäädäntöä tarkistaessaan tai valmistellessaan;

9.  muistuttaa, että epävarmojen työsuhteiden vastaisten hyvien käytäntöjen onnistuneen soveltamisen edellytyksiä ovat vankka oikeudellinen perusta, työmarkkinaosapuolten ja työpaikkaneuvostojen osallistuminen, yhteistyö sidosryhmien kanssa, jouston ja turvan tasapaino, toimien kohdentaminen alakohtaisesti, työnantajien hallinnollisen rasitteen vähäisyys, työsuojeluviranomaisten suorittama valvonta ja tiedotuskampanjat;

10.  korostaa, että on tarpeen toteuttaa suhdannepolitiikkaa, jolla pyritään suojelemaan työntekijöiden ostovoimaa jäsenvaltioiden valtiosääntöperinteen mukaisesti;

11.  toteaa, että ihmisarvoista työtä koskevan ILOn ohjelman tavoitteena oli erityisesti taata uusien työpaikkojen luominen, työntekijöiden oikeudet, sosiaaliturva ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu sekä sukupuolten tasa-arvo; korostaa, että säälliseen ihmisarvoiseen työhön olisi liityttävä

– elämiseen riittävä palkka sekä yhdistymisvapauden takaaminen

– työehtosopimukset jäsenvaltioiden käytäntöjen mukaisesti

– työntekijöiden osallistuminen yrityksen asioiden hoitoon jäsenvaltioiden käytäntöjen mukaisesti

– kollektiivisen neuvotteluoikeuden kunnioittaminen

– saman työpaikan työntekijöiden tasapuolinen kohtelu

– työterveys ja -turvallisuus

– työntekijöiden ja heidän huollettaviensa sosiaaliturva

– työ- ja lepoaikoja koskevat määräykset

– irtisanomissuoja

– mahdollisuus koulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen

– kaikkien työntekijöiden tukeminen työ- ja yksityiselämän yhteensovittamisessa; painottaa, että näiden oikeuksien toteutumiseksi on myös tärkeää parantaa työ- ja sosiaalilainsäädännön täytäntöönpanoa;

12.  toteaa, että monet tekijät, kuten digitalisaatio ja automaatio, vaikuttavat osaltaan työn luonteen muuttumiseen ja työn uusien muotojen yleistymiseen; huomauttaa, että työn uusiin muotoihin saattaa olla tarpeen reagoida uudella oikeasuhteisella sääntelyllä, jotta voidaan varmistaa, että kaikki työmuodot tulevat katetuiksi;

13.  toteaa digitaalialan työstä, että verkkoalustojen työntekijöille ja muille välittäjille olisi taattava riittävä sosiaaliturva ja terveydenhuolto sekä suojelu;

14.  korostaa, että digitalisointia ei pidä nähdä ainoastaan työpaikkojen tuhoajana, vaan painottaa siihen liittyviä mahdollisuuksia kehittää ja laajentaa ihmisten taitoja ;

15.  korostaa, että ennusteiden mukaan vuonna 2020 tieto- ja viestintätekniikan alalla on 756 000 avointa työpaikkaa, minkä vuoksi on tarpeen parantaa EU:n työntekijöiden digitaalisia valmiuksia;

16.  korostaa, että talouskriisi on johtanut EU:ssa muuttovirtoihin, jotka ovat tuoneet korostetusti esille jäsenvaltioiden välisiä esteitä henkilöiden vapaalle liikkuvuudelle sekä kansalaisuuteen perustuvaa syrjintää, mikä altistaa EU:n kansalaiset epävarmoille työsuhteille;

17.  korostaa, että epävarmoilla työsuhteilla ja myös pimeällä työllä ja näennäisesti itsenäisellä ammatinharjoittamisella on pitkäaikainen vaikutus työntekijöiden mielenterveyteen ja fyysiseen hyvinvointiin ja ne saattavat tehdä heistä entistä alttiimpia köyhyydelle ja sosiaaliselle syrjäytymiselle ja heikentää heidän perusoikeuksiensa toteutumista;

18.  korostaa, että työntekijät, joilla on hyvin lyhyet sopimukset, ovat työssään kaikkein alttiimpia fyysisten työolojen puutteille; toteaa, että työn epävarmuus ja työaikaan vaikuttamisen mahdollisuuksien puuttuminen aiheuttavat usein yhdessä stressiperäisiä ammattivaaroja;

19.  korostaa, että tietyillä talouden aloilla epätyypillisten tai joustavien työsuhteiden käyttö täyttää jo väärinkäytön tunnusmerkit,

20.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään toimia, joilla lisätään työntekijöiden ja työharjoittelussa tai oppisopimuskoulutuksessa olevien vaikutusmahdollisuuksia siten, että vahvistetaan työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua ja edistetään kollektiivisten neuvottelumenettelyjen käyttöä varmistamalla, että kaikki työntekijät voivat asemastaan riippumatta käyttää ja käyttävät yhdistymisvapauttaan ja käydä kollektiivisia neuvotteluja vapaasti ja ilman pelkoa työnantajan välittömistä tai välillisistä sanktioista;

21.  painottaa, että työmarkkinaosapuolet ovat keskeisessä asemassa pyrittäessä turvaamaan työntekijöiden oikeudet, määriteltäessä asianmukaiset työehdot ja -olot ja asianmukainen palkkaus jäsenvaltioiden lainsäädännön ja käytäntöjen mukaisesti sekä annettaessa työnantajille neuvontaa ja ohjeistusta;

22.  kehottaa jäsenvaltioita tukemaan tiiviissä yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa urapolkuja, jotta ihmisten on helpompi mukautua eri elämäntilanteisiin erityisesti elinikäisen ammatillisen koulutuksen, riittävien työttömyyskorvauksien, sosiaalisten oikeuksien siirrettävyyden sekä tehokkaan ja aktiivisen työmarkkinapolitiikan avulla;

23.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita turvaamaan työsuhteessa työskentelevien tehokkaan suojelun ja varmistamaan miesten ja naisten samapalkkaisuuden harjoittamalla sellaista kokonaisvaltaista politiikkaa, jossa pyrkimyksenä on puuttua työsuhteiden epävarmuuteen ja takaamaan urapolut ja asianmukaisen sosiaaliturva;

24.  korostaa jäsenvaltioiden työsuojeluviranomaisten tärkeää asemaa ja toteaa, että niiden pitäisi ennen kaikkea pyrkiä toteuttamaan seurantaa, varmistamaan työolojen sekä työterveyden ja -turvallisuuden vaatimustenmukaisuus ja parantaminen ja torjumaan laitonta tai pimeää työtä eikä niitä missään tilanteessa pitäisi käyttää väärin maahanmuuton valvontamekanismina; tuo esille kaikkein haavoittuvimpien työntekijöiden riskin joutua syrjityksi ja tuomitsee jyrkästi yritysten käytännön työllistää maahanmuuttajia huolehtimatta heidän oikeuksiensa ja etuuksiensa täysimääräisestä toteutumisesta ja kertomatta heille niistä; kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan, että työsuojeluviranomaisilla on riittävät resurssit tehokkaan seurannan suorittamiseen;

II. Ehdotukset

25.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita puuttumaan epätavallisten työsuhteiden ja myös pimeän työn ja näennäisesti itsenäisen ammatinharjoittamisen ongelmiin sen varmistamiseksi, että kaikenlaisissa työsopimuksissa tarjotaan asianmukaiset työolot ja ‑ehdot ja riittävä sosiaaliturva ihmisarvoista työtä koskevan ILOn ohjelman, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 9 artiklan, EU:n perusoikeuskirjan ja Euroopan sosiaalisen peruskirjan mukaisesti;

26.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toimimaan kaikkia sellaisia käytäntöjä vastaan, jotka saattaisivat johtaa epävarmojen työsuhteiden yleistymiseen ja vaikuttamaan näin osaltaan Eurooppa 2020 -strategiassa vahvistetun köyhyyden vähentämisen tavoitteen saavuttamiseen;

27.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään epätavanomaisten työsuhteiden laatua esittämällä vähintään minimivaatimukset sosiaaliturvasta, vähimmäispalkkatasoista sekä koulutus- ja kehitysmahdollisuuksista; korostaa, että tämä olisi tehtävä siten, että säilytetään mahdollisuudet päästä työhön;

28.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että kansalliset sosiaaliturvajärjestelmät ovat tarkoituksenmukaisia työn uusien muotojen kannalta;

29.  kehottaa komissiota arvioimaan digitalisaation vaikutusta työn uusien muotojen yleistymiseen; kehottaa komissiota arvioimaan työmarkkinoilla toimivien välittäjien ja verkkoalustojen oikeudellista asemaa ja vastuuta; kehottaa komissiota tarkastelemaan uudelleen 14. lokakuuta 1991 annettua neuvoston direktiiviä 91/533/ETY[33] työnantajan velvollisuudesta ilmoittaa työntekijöille työsopimuksessa tai työsuhteessa sovellettavista ehdoista (kirjallista ilmoitusta koskeva direktiivi), jotta voidaan ottaa huomioon työn uudet muodot;

30.  korostaa potentiaalia, jota yhteistyötalouteen liittyy erityisesti uusien työpaikkojen luomisen kannalta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita arvioimaan mahdollisia uusia työelämän sääntöjä, jotka ovat syntyneet yhteistyötalouden myötä; painottaa voimakkaasti, että on parannettava työntekijöiden suojelua tällä alalla tarkastelemalla avoimemmin heidän asemaansa, antamalla heille enemmän tietoa ja korostamalla syrjimättömyyttä;

31.  kehottaa komissiota viemään eteenpäin työntekijöiden lähettämistä koskevan direktiivin kohdennettua uudelleentarkasteluaan ja tarkastelemaan uudelleen myös vuokratyöstä annettua direktiiviä, jotta turvataan kaikkien työntekijöiden sosiaaliset oikeudet ja varmistetaan myös saman palkan maksaminen samasta työstä samassa työpaikassa;

32.  korostaa, että tarvitaan julkisia ja yksityisiä investointeja, joilla edistetään niitä talouden aloja, jotka lupaavat mahdollisimman suuren kerrannaisvaikutuksen, jotta unionissa voidaan edistää ylöspäin suuntautuvaa sosiaalista lähentymistä ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja kunnollisten työpaikkojen luomista; korostaa, että on tarpeen tukea pk-yrityksiä ja aloittelevia yrityksiä;

33.  painottaa tarvetta puuttua pimeään työhön, koska se vähentää valtion verotuloja ja sosiaaliturvamaksuista saatavia tuloja ja johtaa epävarmoihin ja huonoihin työehtoihin ja -oloihin sekä epäoikeudenmukaiseen kilpailuun työntekijöiden välillä; on tyytyväinen pimeän työn vastaista yhteistyötä edistävän eurooppalaisen foorumin perustamiseen;

34.  ottaa huomioon niiden työntekijöiden ja erityisesti nuorten suuren määrän, jotka nyt lähtevät alkuperävaltioistaan muihin jäsenvaltioihin työtä hakemaan, ja katsoo, että on kehitettävä kiireellisesti asianmukaisia toimia, jotta taataan, ettei yksikään työntekijä jää vaille sosiaaliturvaa ja työntekijöille kuuluvia oikeuksia; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan edelleen työvoiman liikkuvuutta EU:ssa ja samalla turvaamaan yhdenvertaisen kohtelun periaatteen, palkat ja sosiaaliset normit ja takaamaan sosiaalisten oikeuksien täysimääräisen siirrettävyyden; kehottaa kutakin jäsenvaltiota ottamaan käyttöön sosiaali- ja työllisyyspoliittisia toimia, jotka takaavat yhtäläiset oikeudet ja saman palkan samassa työpaikassa;

35.  panee huolestuneena merkille kollektiivisten neuvottelumenettelyjen merkityksen vähenemisen ja työehtosopimusten kattavuuden heikentymisen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään toimia, joilla pyritään työehtosopimusten yleiskattavuuteen siten, että samalla turvataan ammattiliittojen ja työnantajajärjestöjen asema ja vahvistetaan sitä;

36.  panee merkille työmarkkinaosapuolten tärkeän roolin, joka liittyy osa-aikatyötä, määräaikaisia työsopimuksia ja tilapäistä vuokratyötä koskeviin EU:n direktiiveihin, ja kehottaa komissiota yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa sääntelemään tarvittaessa työn uusia muotoja; kehottaa Eurofoundia tutkimaan, miten työmarkkinaosapuolet kehittävät strategioita varmistaakseen työpaikkojen laadun ja puuttuakseen epävarmojen työsuhteiden ongelmiin;

37.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan toimivaltansa mukaisesti, että yksittäisillä itsenäisillä ammatinharjoittajilla, jotka oikeudellisesti katsotaan yhden miehen yhtiöiksi, on oikeus kollektiivisiin neuvottelumenettelyihin ja yhdistymisvapaus;

38.  muistuttaa, että EU:n perusoikeuskirjan ja tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 4. marraskuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/88/EC[34] (työaikadirektiivi) mukaisesti kaikilla työntekijöillä on oikeus enimmäistyöajan rajoittamiseen, päivittäisiin ja viikoittaisiin lepoaikoihin ja palkalliseen vuosilomaan; painottaa, että on tarpeen varmistaa, että nämä oikeudet koskevat kaikkia työntekijöitä, myös keikkatyötä, marginaalista osa-aikatyötä ja joukkoistettua työtä tekeviä; muistuttaa, että työaikadirektiivissä on kyse terveydestä ja turvallisuudesta; kehottaa valvomaan niiden unionin tuomioistuimen päätösten täytäntöönpanoa, joissa vahvistetaan, että päivystysaika työpaikalla on työaikaa ja sitä seuraa korvaava lepoaika;

39.  muistuttaa, että marginaaliselle osa-aikatyölle on ominaista heikko työsuhdeturva, vähäisemmät etenemismahdollisuudet, työnantajan vähäisemmät koulutusinvestoinnit sekä matalapalkkaisuuden yleisyys; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota kannustamaan toimenpiteisiin, joilla tuetaan niiden työntekijöiden työajan pidentämistä, jotka haluavat tehdä enemmän työtä;

40.  muistuttaa, että EU:n perusoikeuskirjan mukaan kaikilla on oikeus ammatilliseen koulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että ammatillinen ja jatkokoulutus ovat myös niiden työntekijöiden saatavilla, joiden työsuhde on epätyypillinen; muistuttaa, että täydennyskoulutus on erityisen tärkeää nopeasti muuttuvassa digitaalisessa taloudessa; muistuttaa, että osaamisen kohtaanto-ongelmat ja osaamisvajeet ovat osasyitä laajaan työttömyyteen; on tyytyväinen hiljattain esitettyihin aloitteisiin osaamisvajeeseen puuttumiseksi;

41.  kannattaa taitotakuuta, joka turvaisi jokaiselle ihmiselle kaikissa elämänvaiheessa uuden oikeuden hankkia 2000-luvulla tarvittavat perustaidot, kuten luku- ja laskutaidon, digitaalisen ja medialukutaidon, kriittisen ajattelun taidon, sosiaaliset taidot ja ympäristöystävällisessä taloudessa ja kiertotaloudessa tarvittavat taidot; toteaa, että taitotakuussa on otettava huomioon kehittymässä olevat teollisuudenalat ja tärkeimmät kasvualat ja varmistettava, että tavoitetaan myös kaikki heikossa asemassa olevat, kuten vammaiset henkilöt, turvapaikanhakijat, pitkäaikaistyöttömät ja muut aliedustetut ryhmät; korostaa, että koulutusjärjestelmien olisi oltava osallistavia ja niissä olisi tarjottava laadukasta koulutusta koko väestölle, mahdollistettava ihmisille aktiivinen unionin kansalaisuus, annettava heille valmiudet elinikäiseen oppimiseen ja mukautumiseen sekä vastattava yhteiskunnan ja työmarkkinoiden tarpeisiin;

42.  painottaa, että jäsenvaltioiden olisi laadittava ja toteutettava politiikkatoimensa kansallisen lainsäädäntönsä ja käytäntöjensä mukaisesti kuullen työnantajia ja työntekijöitä ja tiiviissä yhteistyössä heidän kanssaan;

43.  muistuttaa, että epävarma työ ei ole haitallista vain yksilölle vaan se aiheuttaa myös suuria kustannuksia yhteiskunnalle, sillä se johtaa pitkällä aikavälillä verotulojen menetykseen ja julkisten menojen kasvuun sekä tarpeeseen tukea tulonmenetyksestä ja vaikeiden työolojen pitkäaikaisvaikutuksista kärsiviä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kannustamaan toistaiseksi voimassa olevien työsopimusten käyttöön sekä parhaiden käytäntöjen vaihtoon jäsenvaltioiden välillä, jotta voidaan puuttua epävarmojen työsuhteiden ongelmiin;

44.  toteaa, että epävirallisen talouden työntekijät ovat erittäin epävarmassa tilanteessa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kohdentamaan tähän ryhmään toimia, joilla heille annetaan suojaa puuttumalla heidän ongelmiinsa heidän kotipaikkatilanteestaan riippumatta;

45.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita torjumaan pimeää työtä, näennäisesti itsenäistä ammatinharjoittamista ja kaikkia laittomia työllistämiskäytäntöjä, jotka vaarantavat työntekijöiden oikeudet ja sosiaaliturvajärjestelmät; muistuttaa näkemyksestään, jonka mukaan kaikissa tulevissa työllisyysalan toimissa olisi käsiteltävä nollatuntisopimusten torjumista;

46.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita arvioimaan julkiselle sektorille palkattujen sijaisten työehtoja ja niiden vaikutusta julkisten palvelujen laatuun;

47.  painottaa, että epävarmaa työtä joutuvat tekemään pääasiassa kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevat työntekijät, jotka ovat vaarassa tulla syrjityksi, vajota köyhyyteen ja syrjäytyä; muistuttaa, että erityisesti vammaisuus, erilainen etninen tausta, alkuperä, uskonto tai katsomus ja naissukupuoli lisäävät epävarmoihin työsuhteisiin joutumisen vaaraa; tuomitsee kaikenlaisen epävarmuuden työsuhteen tyypistä riippumatta;

48.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan haavoittuvien työntekijöiden tehokkaan suojelun; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan tehokkaita toimenpiteitä työmarkkinoilla naisiin kohdistuvan syrjinnän torjumiseksi kiinnittäen erityistä huomiota työ- ja yksityiselämän yhteensovittamiseen sekä sukupuolten palkkaeron poistamiseen; kehottaa komissiota arvioimaan, soveltuuko miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa annettu direktiivi 2006/54/EY työn uusiin muotoihin;

49.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita arvioimaan kaikkea lainsäädäntöä kiinnittäen huomiota epävarmojen työsuhteiden sukupuolivaikutuksiin; katsoo, että lainsäädännölliset ja muut toimenpiteet on kohdennettava epävarmoissa työsuhteissa olevien naisten tarpeisiin, sillä muuten kielteiset vaikutukset kohdistuvat edelleen kohtuuttomasti näissä työsuhteissa jo nyt yliedustettuina oleviin naisiin;

50.  toteaa, että joustavuuden lisäämisen vaatimus työmarkkinoilla ei saa missään olosuhteissa johtaa siihen, että naiset ovat edelleen yliedustettuina epätyypillisissä työsuhteissa ja niiden keskuudessa, joilla on heikko työsuhdeturva;

51.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita seuraamaan työpaikkakiusaamista ja puuttumaan siihen, mukaan lukien raskaana olevien naistyöntekijöiden häirintä ja äitiyslomalta palaamisen jälkeen kohdatut ongelmat; kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan äitiyteen liittyviä oikeuksia koskevaa lainsäädäntöä ja valvomaan sen täytäntöönpanoa, jotta naiset eivät ole eläkkeiden osalta epäedullisemmassa asemassa siitä syystä, että he ovat olleet äitiyslomalla työuransa aikana; korostaa, että äitiysloman lisäksi on oltava tehokkaita toimenpiteitä, joilla turvataan raskaana olevien, vastasynnyttäneiden ja imettävien naisten sekä yksinhuoltajaäitien oikeudet ILOn ja Maailman terveysjärjestön suositusten mukaisesti;

52.  toistaa aiemmin esittämänsä vaatimuksen, että kaikenlaisissa työsuhteissa oleville ja itsensä työllistäville olisi oltava mahdollista kerryttää tuloturvan takaavia oikeuksia työttömyyden, sairauden, vanhuuden, lastenkasvatuksen tai muiden hoitotehtävien aiheuttamien urakatkosten tai kouluttautumisen varalta,

53.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan asianmukaiset työolot kaikissa nuorten ensimmäisissä työkokeiluissa, kuten työharjoittelussa, oppisopimuskoulutuksessa ja nuorisotakuun mukaisissa mahdollisuuksissa; rohkaisee jäsenvaltioita ottamaan käyttöön ja panemaan täytäntöön laadukkaita kansallisia kehyksiä työharjoittelua ja oppisopimuskoulutusta varten, jotta varmistetaan työntekijöiden oikeudet ja nuorille tarjottavien työkokeilujen koulutuksellinen painotus;

54.  kehottaa erityisesti komissiota ja myös jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä, joilla torjutaan nuorten joutumista epävarmoihin työsuhteisiin; korostaa, että on tärkeää, että komissio panee nuorisotakuun tältä osin täytäntöön;

55.  suosittelee, että jäsenvaltiot takaavat kaikenikäisille nuorille pääsyn julkiseen, maksuttomaan ja laadukkaaseen koulutukseen erityisesti korkeimmilla koulutustasoilla, sillä on osoitettu, että opetuksen tason nostaminen vähentää miesten ja naisten eriarvoisuutta työelämässä;

56.  painottaa, että komission ja jäsenvaltioiden olisi käytettävä ILOn käyttämää työntekijän käsitettä (worker) suppeammin määritellyn työntekijän käsitteen (employee) sijaan, koska tämä voisi auttaa soveltamaan ja ymmärtämään paremmin työelämän perusperiaatteiden ja oikeuksien soveltamista;

57.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään yrittäjyyttä ja osuuskuntia multimediayritysten sekä kasvavan yhteistyötalouden ja verkkoalustojen alan työntekijöiden keskuudessa ja vähentämään siten liiketoimintamalleihin sisältyviä riskejä, jotka koskevat työntekijöiden oikeuksia ja työehtoja ja -oloja;

58.  huomauttaa, että maatalousalalla lyhyet työsopimukset ilmentävät maataloustoiminnan kausiluonteisuutta; kehottaa ottamaan huomioon nämä luonnon asettamat merkittävät rajoitteet ja ylläpitämään viljelijöiden mahdollisuutta rekrytoida työntekijöitä kausiluonteisesti ja olemaan asettamatta heille uusia hallinnollisilta rasitteita työvoiman rekrytoinnissa ja hallinnoinnissa;

59.  kehottaa komissiota edistämään kausityöntekijöiden oikeuksien suojelua ja lisäämään tietoisuutta siitä ja kehottaa jäsenvaltioita sääntelemään kausityöntekijöiden sosiaalista ja oikeudellista asemaa, huolehtimaan heidän työterveydestään ja -turvallisuudestaan sekä heidän työympäristönsä hygieenisyydestä sekä tarjoamaan heille kattavan sosiaaliturvan ja noudattamaan samalla 26. helmikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/36/EU[35], joka koskee kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksiä kausityöntekijänä työskentelyä varten, 23 artiklaa, jossa säädetään muun muassa yhdenvertaisesta palkasta ja sosiaaliturvasta; korostaa tarvetta antaa kaikille kausityöntekijöille kattavasti tietoa heidän työelämään ja sosiaaliturvaan liittyvistä oikeuksistaan, myös eläkeoikeuksista, ottaen huomioon myös kausityön rajat ylittävän luonteen;

60.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

• [1]  EYVL L 216, 20.8.1994, s. 12.
• [2]  EUVL L 204, 26.7.2006, s. 23.
• [3]  EUVL L 327, 5.12.2008, s. 9.
• [4]  EYVL L 18, 21.1.1997, s. 1.
• [5]  EUVL L 159 28.5.2014, s. 11.
• [6]  EUVL L 177, 4.7.2008, s. 6.
• [7]  EUVL C 70 E, 8.3.2012, s. 1.
• [8]  Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0321.
• [9]  Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0059.
• [10]  Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0346.
• [11]  Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0360.
• [12]  Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0010.
• [13]  http://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/?uri=uriserv:OJ.C_.2016.303.01.0054.01.ENG&toc=OJ:C:2016:303:TOC
• [14]  www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/STUD/.../IPOL_STU(2016)587285_EN.pdf.
• [15]  http://www.eurofound.europa.eu/sites/default/files/ef_publication/field_ef_document/ef1398en.pdf
• [16]  https://www.eurofound.europa.eu/sites/default/files/ef_publication/field_ef_document/ef1461fi1.pdf
• [17]  https://www.eurofound.europa.eu/sites/default/files/ef_publication/field_ef_document/ef1639fi1.pdf
• [18]  http://www.eurofound.europa.eu/sites/default/files/ef_publication/field_ef_document/ef1634en.pdf
• [19]  https://www.eurofound.europa.eu/observatories/eurwork/industrial-relations-dictionary
• [20]  http://www.ilo.org/dyn/normlex/en/f?p=NORMLEXPUB:12100:0::NO::P12100_INSTRUMENT_ID:312535.
• [21]  www.ilo.org/wcmsp5/groups/public/---ed_dialogue/---.../wcms_164286.pdf.
• [22]  www.ilo.org/wcmsp5/groups/public/---dgreports/---.../wcms_534496.pdf.
• [23]  www.ilo.org/wcmsp5/groups/public/---dgreports/---.../wcms_490959.pdf.
• [24]  EU:ssa kaikista työsuhteessa olevista 59 prosenttia on kokoaikaisessa vakinaisessa työssä olevia, muita työllistäviä itsenäisiä ammatinharjoittajia 4 prosenttia, freelance-työntekijöitä 11 prosenttia, tilapäistä vuokratyötä tekeviä 1 prosentti, määräaikaisia työntekijöitä 7 prosenttia, oppisopimus- tai harjoittelupaikassa olevia 2 prosenttia, marginaalista osa-aikatyötä (alle 20 tuntia viikossa) tekeviä 9 prosenttia ja osa-aikaista vakinaista työtä tekeviä 7 prosenttia.
• [25]  Katso vuonna 2016 julkaistu ILOn raportti ”Building a social pillar for European convergence”.
• [26]  Katso vuonna 2016 julkaistu tutkimus ”Precarious Employment in Europe: Patterns, trends and policy strategies”,http://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/STUD/2016/587285/IPOL_STU%282016%29587285_EN.pdf
• [27]  Eurofound (2014), Ammattiprofiilit ja työolot: monista haitoista kärsivien ryhmien tunnistaminen.
• [28]  www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/STUD/.../IPOL_STU(2016)587285_EN.pdf.
• [29]  Eurofound (2014), Ammattiprofiilit ja työolot: monista haitoista kärsivien ryhmien tunnistaminen.
• [30]  Katso https://www.eurofound.europa.eu/observatories/eurwork/industrial-relations-dictionary/atypical-work
• [31]  Katso 19. lokakuuta 2010 annettu parlamentin päätöslauselma epävarmassa asemassa olevista naistyöntekijöistä (EUVL C 70 E, 8.3.2012, s. 1).
• [32]  14. marraskuuta 2016 julkaistu ILOn raportti ”Non-standard employment around the world”, http://www.ilo.org/global/publications/books/WCMS_534326/lang--en/index.htm.
• [33]  EYVL L 288, 18.10.1991, s. 32.
• [34]  EUVL L 299, 18.11.2003, s. 9.
• [35]  EUVL L 94, 28.3.2014, s. 375.

PERUSTELUT

Esittelijän tähän mietintöön sisällyttämien useiden tutkimusten havaintojen mukaan epätyypilliset työmuodot ovat selvästi yleistymässä EU:n alueella. Niiden työntekijöiden lukumäärä, jotka työskentelevät usein vastentahtoisesti määräaikaisilla ja osa-aikaisilla työsopimuksilla, on lisääntynyt huomattavasti EU:ssa viimeisten 15 vuoden aikana.

Samaan aikaan yleistyvät työn uudet muodot hämärtävät rajaa työsuhteen ja itsenäisen ammatinharjoittamisen välillä, mikä johtaa työpaikkojen laadun rapautumiseen ja näennäisesti itsenäisen ammatinharjoittamisen kasvuun.

Vaikka talouskriisi ei ollut ratkaiseva syy näiden uusien epävarmojen työmuotojen syntyyn, EU:n toteuttamat riittämättömät ja epäasianmukaiset vastatoimenpiteet ovat vain kärjistäneet ongelmaa. Näitä toimenpiteitä ovat muun muassa säästötoimet ja politiikka-asiakirjojen määräykset, jotka ovat tyrehdyttäneet kasvua, murentaneet yhteiskuntarakennetta ja köyhdyttäneet suuria väestöryhmiä, pääasiassa työntekijöitä. Nykyinen näennäinen työllisyysasteen kasvu kätkee sen tosiasian, että yhä useammin turvaudutaan epävarmoihin työsuhteisiin, jotka perustuvat nollatuntisopimuksiin, näennäisesti itsenäiseen ammatinharjoittamiseen ja vastentahtoisesti tehtävään osa-aikatyöhön ja joilla ei voida varmistaa työntekijöille asianmukaista elintasoa eikä täysimääräistä työntekijöiden oikeuksien toteutumista.

Sosiaalinen huono-osaisuus ja vanhentuneet työhön liittyvät määräykset ovat saaneet Euroopan parlamentin puuttumaan epävarmojen työsuhteiden ja työehtojen ongelmaan esimerkiksi mietinnöissään, jotka koskevat sosiaalista polkumyyntiä[1] ja epävarmassa asemassa olevia naistyöntekijöitä[2]. Tämä mietintö on jatkoa useille muille mietinnöille, ja esittelijä pyrkii edesauttamaan perustavan vähimmäistason konsensuksen saavuttamista poliittisessa keskustelussa siitä, mitä tarkoitetaan epävarmalla työsuhteella, tuomalla esiin useita osatekijöitä, kuten ihmisarvoista työtä koskevan Kansainvälisen työjärjestön (ILO) määritelmän.

Sovittu perusmääritelmä liittyy tavanomaiseen työsuhteeseen, epätyypilliseen työsuhteeseen ja säälliseen ihmisarvoiseen työhön. Tavanomaisella työsuhteella tarkoitetaan toistaiseksi voimassa olevaan sopimukseen perustuvaa kokoaikaista työsuhdetta, kun taas epätyypillisellä työsuhteella tarkoitetaan muun muassa jatkuvaa (ja marginaalista) osa-aikaista, tilapäistä, määräaikaisiin ja nollatuntisopimuksiin perustuvaa työsuhdetta, harjoittelua sekä laitonta tai pimeää työtä.

Epävarman työsuhteen perusmääritelmän lähtökohtana voisi olla epätavanomainen työmuoto, jolle on ominaista vähintään yksi seuraavista piirteistä:

– vähäinen tai puuttuva työsuhdeturva, mikä johtuu työn tilapäisestä luonteesta, määrittelemättömistä sopimusehdoista tai kirjallisen sopimuksen puutteesta, esimerkiksi kun kyse on vastentahtoisesta osa-aika- tai tilapäisestä työstä tai työsuhteesta, jossa on epämääräiset työajat ja tehtävät, jotka vaihtelevat työnantajan toiveiden mukaan, – matala palkka, joka maksetaan usein epävirallisella tai määrittelemättömällä tavalla,

  – vähäinen tai puuttuva sosiaaliturva tai siihen liittyvät oikeudet,

  – puuttuva suojelu syrjintää vastaan,

  – vähäiset tai puuttuvat etenemismahdollisuudet työmarkkinoilla,

  – vähäiset tai puuttuvat työntekijöiden edustukseen liittyvät oikeudet,

– terveyttä ja turvallisuutta koskevien vähimmäisnormien noudattamatta jättäminen työpaikalla.

Kansainvälisen työjärjestön (ILO) mukaan ihmisarvoisella työllä tarkoitetaan täyttä ja tuottavaa työtä, ihmisarvon turvaamista, kohtuullista palkkatasoa, turvallista työympäristöä, mielipiteen ilmaisun vapautta, järjestäytymisvapautta ja oikeutta osallistua työntekijöiden oloihin vaikuttavien päätösten tekoon, yhtäläisiä oikeuksia, kaikkien tasa-arvoista kohtelua ja sukupuolten tasa-arvoa.

Työntekijöiden ja työnantajien kohtaamat uudet haasteet, muun muassa digitalisointi, johtavat työn jyrkkään muutokseen, jonka myötä epätyypillisistä työmuodoista tulee yhä yleisempiä. Tämä suuntauksen voimistumista ei voida estää, ellei uuden sääntelykehyksen säännöksiä aleta soveltaa. Tästä syystä komission ja jäsenvaltioiden on varmistettava asianmukaiset työehdot digitalisoinnin synnyttämissä uusissa työpaikoissa. Epävarmoilla työoloilla on pitkän aikavälin vaikutus sosiaaliturvaan ja eläkkeisiin, ja niiden vuoksi työntekijöillä on suurempi köyhtymisen, sosiaalisen syrjäytymisen ja perusoikeuksien heikentymisen riski.

Sen vuoksi on tärkeää varmistaa, että sosiaalinen suojelu sekä työehtosopimuksiin ja kollektiivisiin neuvotteluoikeuksiin perustuva suoja ulotetaan koskemaan kaikkia työntekijöitä. Komission ja jäsenvaltioiden on sen vuoksi varmistettava tehokas suojelu työpaikalla ja otettava käyttöön kattavia toimia, joilla pyritään vähentämään ja poistamaan asteittain epävarmoja työmuotoja.

Tässä yhteydessä on tarpeen vahvistaa työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksia sosiaalisen vuoropuhelun ja kollektiivisen neuvotteluoikeuden laajemman käytön avulla, jotta varmistetaan, että kaikilla työntekijöillä on rajoittamaton oikeus järjestäytymisvapauteen ja vapaa kollektiivinen neuvotteluoikeus ilman seurausten pelkoa. Työsuojeluviranomaisten ja työmarkkinaosapuolten toimilla on myös tärkeä rooli työntekijöiden oikeuksien toteutumisen valvonnassa, kunkin jäsenvaltion lainsäädännön ja käytännön mukaisen säällisen palkkatason varmistamisessa sekä työnantajien opastamisessa ja heille tiedottamisessa.

Työsuojeluviranomaisten olisi keskityttävä työolojen valvontaan ja niiden parantamiseen sekä toimiin pimeän työn poistamiseksi.

Sellaisia käytäntöjä, että yritykset palkkaavat maahanmuuttajia mutta eivät varmista kaikkien heidän työoikeuksiensa toteutumista, ei voida mitenkään hyväksyä.

Komissio ja jäsenvaltiot voivat torjua epätyypilliset ja epävarmat työsuhteet ihmisarvoista työtä koskevan ILO:n toimintaohjelman ja Euroopan sosiaalisen peruskirjan mukaisesti. Tarvitaan myös toimia, joilla edistetään ylöspäin suuntautuvaa sosiaalista lähentymistä, julkisia investointeja ja kunnollisten työpaikkojen luomista. Työehtosopimusten ja työehtoneuvotteluja koskevien työntekijöiden oikeuksien tarjoaman suojan rapautuminen on erityisen hälyttävää, ja komission ja jäsenvaltioiden olisi näin ollen pyrittävä edistämään työehtosopimusten mukaista strategista yleiskattavuutta työntekijöille ja turvaamaan ammattiliittojen asema työmarkkinaosapuolina.

Lopuksi esittelijä katsoo, että komission ja jäsenvaltioiden olisi varmistettava erityisesti epävarmoissa ja epätyypillisissä työsuhteissa työskentelevien työntekijöiden tehokas suojelu ja suojeltava ensisijaisesti naistyöntekijöitä, nuoria ja ikääntyneitä työntekijöitä, epävirallisen (harmaan) talouden alalla toimivia työntekijöitä, vierastyöntekijöitä sekä vammaisia työntekijöitä.

• [1]  http://www.europarl.europa.eu/sides/getDoc.do?pubRef=-//EP//TEXT+REPORT+A8-2016-0255+0+DOC+XML+V0//EN
• [2]  Euroopan parlamentin päätöslauselma 19. lokakuuta 2010 epävarmassa asemassa olevista naistyöntekijöistä (2010/2018(INI)), http://www.europarl.europa.eu/sides/getDoc.do?type=TA&reference=P7-TA-2010-0365&language=EN 

MAATALOUDEN JA MAASEUDUN KEHITTÄMISEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (28.2.2017)

työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnalle

työoloista ja epävarmoista työsuhteista
(2016/2221(INI))

Valmistelija: Viorica Dăncilă

EHDOTUKSET

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta pyytää asiasta vastaavaa työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A.  ottaa huomioon, että maatalouden ja elintarviketeollisuuden osuus Euroopan unionin BKT:stä on 6 prosenttia, 15 miljoonaa yritystä ja 46 miljoonaa työpaikkaa;

B.  ottaa huomioon, että maatalousalalla työolot ja -ehdot voivat maantieteen, topografian ja maa-alueiden saavutettavuuden vuoksi olla erityisesti saaristo- ja vuoristoalueilla ja syrjäisimmillä alueilla haastavampia ja epävarmempia;

C.  ottaa huomioon, että näiden luontaisten ongelmien lisäksi suhdannetekijät, kuten taloudellinen epävarmuus ja ennalta arvaamaton sää, vaikeuttavat entisestään maataloustyöntekijöiden tilannetta, kuten nykyisin voidaan todeta, ja johtavat viljelijöiden ja pienten perheviljelmien määrän vähenemiseen; ottaa huomioon, että väestön ikääntyminen ja väestökato ovat erityisesti unionin maaseutualueita koettelevia kehityssuuntia;

D.  toteaa, että viime vuosien kriisi on syventänyt maatalousalan kriisiä ja vaikuttanut viljelijöiden mahdollisuuksiin investoida ja luoda työpaikkoja, mikä haittaa nykyaikaistamista, innovointia, nuorten ottamista mukaan maanviljelyyn ja sukupolvenvaihdoksia; toteaa, että yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) investoinnit eivät ole vielä unionin Eurooppa 2020 -strategian kestävyystavoitteiden mukaisia, koska vielä ei ole saavutettu sitä, että joka viides euro investoitaisiin kestävään maatalouteen; katsoo, että maatalouden on annettava mukautua, jotta se voi vastata haastaviin olosuhteisiin innovointia edistämällä;

E.  ottaa huomioon, että maatalousalan ikärakenne on huolestuttava, sillä vuodesta 2010 alkaen vain 7,5 prosenttia viljelijöistä on ollut alle 35-vuotiaita ja yli 4,5 miljoonaa viljelijää on yli 65-vuotiaita; ottaa huomioon, että vuosina 2000–2012 unionin maatalousalalla menetettiin 4,8 miljoonaa kokoaikaista työpaikkaa, joista 70 prosenttia oli uusissa jäsenvaltioissa ja 93 prosenttia koski itsenäisiä ammatinharjoittajia; panee tässä yhteydessä merkille, että maataloudessa työskentelevien määrää on vaikea arvioida tarkasti, koska laiton työnteko ei luonteensa vuoksi sisälly käytettävissä oleviin tietoihin[1];

F.  ottaa huomioon, että monissa jäsenvaltioissa naisilla on maaseutualueilla vaikeuksia saada työtä maatalousalalta tai muilta työmarkkinoiden aloilta ja heidän palkkaeronsa on suurempi kuin muilla aloilla, vaikka heillä on erityisen tärkeä rooli maaseutualueiden kehittämisen ja sosiaalisen rakenteen kannalta etenkin maatiloilla;

G.  ottaa huomioon, että maataloustyö on usein säästä riippuvaista ja kausiluonteista;

H.  ottaa huomioon, että unionin viljelijöiden keskimääräiset vuositulot ovat viime vuosikymmenen aikana polkeneet paikallaan tai jopa pienentyneet, kun taas tuotantokustannukset ovat jatkuvasti nousseet, ja että heidän tilojensa toiminnan kannalta välttämättömät mittavat investoinnit ja taloudelliset riskit tekevät heidän tilanteestaan entistä epävarmemman, minkä seurauksena tilojen määrä on vähentynyt merkittävästi ja maaseutualueita uhkaa monien työpaikkojen menettäminen;

I.  ottaa huomioon, että tilalla työskentelevät perheenjäsenet hoitavat monia maataloustöitä usein ilman sosiaaliturvaa;

J.  toteaa, että sosiaaliset ja taloudelliset olosuhteet ja elinolot ovat muuttuneet huomattavasti viime vuosina ja että niissä on huomattavia eroja jäsenvaltioiden välillä ja sisällä;

K.  ottaa huomioon, että unionin elintarviketeollisuusalan vienti kasvaa tasaisesti ja sillä on keskeinen rooli pyrittäessä elvyttämään taloutta ja uusien yritysten perustamisen ansiosta myös työpaikkojen luomisessa;

1.  korostaa, että viljelijät ja maataloustyöntekijät altistuvat ammattinsa vuoksi enemmän erilaisille ulkoisille tekijöille, jotka tekevät työllistymismahdollisuuksista epävarmoja ja joita ovat esimerkiksi hintojen ja maatalousmarkkinoiden epävakaus sekä maatalouselintarvikeketjun epätasapaino, ja että ilmastoon liittyvillä epävarmuustekijöillä on myös vakavia vaikutuksia ja seurauksia erityisesti syrjäisimmillä alueilla ja vuoristoalueilla; katsoo, että tuotantokustannukset kattavat kannattavat tuottajahinnat ovat olennaisen tärkeitä viljelijöiden tulojen turvaamiseksi pitkällä aikavälillä; katsoo kuitenkin, että tulonvakautus- ja riskinhallintavälineet sekä maatalouden sijoitusrahastot voivat auttaa vähentämään maataloustyöntekijöiden haavoittuvuutta ja vahvistaa viljelijöiden asemaa elintarvikkeiden toimitusketjussa;

2.  kehottaa jäsenvaltioita vaihtamaan parhaita käytäntöjä ja tarkastelemaan uusia innovatiivisia keinoja mukautuvien ja joustavien työmarkkinoiden kehittämiseksi, jotta voidaan vastata maaseudun elinkeinoelämän haasteisiin;

3.  painottaa, että vakaat tulot ovat yksi viljelijöiden luotonsaannin ehto;

4.  kiinnittää huomiota kausityöntekijöiden erityistilanteeseen, sillä heidän työsuhteensa ovat usein erityisen epävarmoja; toteaa, että kausityöntekijöiksi katsotaan työvoima, joka on tehnyt toistaiseksi voimassa olevan tai määräaikaisen työsopimuksen, jossa sopimuksen kesto ja jatkuminen määräytyvät pitkälti kausiluontoisten tekijöiden perusteella, joita ovat esimerkiksi vuodenajasta riippuvat sääolosuhteet, viralliset vapaapäivät ja/tai maatalouden sadonkorjuu;

5.  palauttaa mieliin, että kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä kausityöntekijänä työskentelyä varten annetussa direktiivissä 2014/36/EU vahvistetaan vähimmäisoikeudet; kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan direktiivin asianmukaisesta täytäntöönpanosta ja pyytää komissiota antamaan syyskuuhun 2019 mennessä edistymiskertomuksen sen täytäntöönpanosta;

6.  kehottaa komissiota edistämään kausityöntekijöiden oikeuksien suojelua ja lisäämään tietämystä niistä ja kehottaa jäsenvaltioita sääntelemään kausityöntekijöiden sosiaalista ja oikeudellista asemaa, huolehtimaan heidän työhygieniastaan, työterveydestään ja työturvallisuudestaan sekä tarjoamaan heille kattavan sosiaaliturvan ja noudattamaan samalla direktiivin 2014/36/EU 23 artiklaa, jossa säädetään yhdenvertaisesta kohtelusta vastaanottavan jäsenvaltion kansalaisten kanssa, mukaan lukien samaa palkka ja sosiaaliturva samasta työstä; korostaa tarvetta antaa kaikille kausityöntekijöille kattavasti tietoa työsuhteeseen ja sosiaaliturvaan liittyvistä oikeuksista, myös eläkkeistä, ottaen huomioon myös kausityön rajat ylittävän näkökulman;

7.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita määrittelemään vähimmäistason työehdot maataloudessa, jotta voidaan varmistaa työturvallisuus, koulutus- ja jatkokoulutusmahdollisuudet sekä työntekijöiden oikeudet;

8.  kehottaa komissiota tutkimaan yhdessä jäsenvaltioiden kanssa järjestelmiä, joissa kausityöntekijät voisivat saada pitkäaikaisia työsuhteita, kuten useita työtehtäviä koko unionissa koskevien sopimusten tekeminen tai jopa unionin tason sopimuksen tekeminen;

9.  kehottaa komissiota sulkemaan YMP:n ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston tuen ulkopuolelle työnantajat, jotka on tuomittu työntekijöiden turvallisuutta koskevien säädösten rikkomisesta tai pimeää työtä tekevien työntekijöiden käytöstä;

10.  panee merkille raportit tapauksista, joissa unionissa toimivat järjestäytyneet rikollisryhmät rikkovat siirtotyöläisten oikeuksia ja hyödyntävät työmarkkinoiden riittämätöntä avoimuutta; kehottaa jäsenvaltioita lisäämään siirtotyöntekijöiden työolojen valvontaa; kehottaa komissiota puuttumaan jäsenvaltioiden kanssa tapauksiin, joissa maahanmuuttajia käytetään hyväksi maatalousalalla alueilla, joilla maataloustyöntekijät tekevät työtä lähes ilman palkkaa ja elävät kurjissa oloissa; korostaa tarvetta toteuttaa tehokkaita toimia, myös kohdistettuja tarkastuksia, sen varmistamiseksi, että maataloustekijöillä on ihmisarvoiset työ- ja elinolot, ja pitää tarpeellisena varmistaa, että työntekijöiden oikeuksia kunnioitetaan ja työlainsäädäntöä noudatetaan;

11.  kehottaa komissiota arvioimaan unionissa toimivia laittomia työnvälitysverkostoja tekemällä tutkimuksia ja kokoamalla tilastoja erityisesti unionin niissä osissa, joissa pimeä työ ja työvoiman hyväksikäyttö tiloilla on yleisintä;

12.  pyytää komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään tukea maatalouden kausityöntekijöiden tekniseen koulutukseen, jotta voidaan puuttua suhteellisen korkeaan onnettomuusriskiin sekä rakenteelliseen ja kausiluonteiseen työttömyyteen, ja ottamaan tuottajajärjestöt mukaan tähän prosessiin laatimaan koulutussuunnitelmia ja levittämään niistä tietoa, luomaan kannustimia työntekijöille ja lisäämään tietämystä heidän oikeuksistaan ja siten hillitsemään mahdollista työntekijöiden hyväksikäyttöä;

13.  muistuttaa, että viljelijöistä yli 4,5 miljoonaa on yli 65-vuotiaita ja että tiloista vastuussa olevista viljelijöistä vain 6 prosenttia on nuoria, alle 35-vuotiaita viljelijöitä; toteaa, että nuorten ja naisten on erityisen vaikeaa työllistyä maaseutualueilla maatalousalalla tai sen ulkopuolella; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään aktiivisesti YMP:n mukaisia toimenpiteitä, joilla tuetaan nuorten viljelijöiden toiminnan aloittamista, ja varmistamaan, että nuorille viljelijöille ja maaseudun naisten tukiohjelmille varatuilla määrärahoilla varmistetaan kohtuulliset työpaikat ja tulot maataloudessa ja tuotantoketjussa sitä edeltävillä ja sen jäljessä olevilla aloilla;

14.  palauttaa mieliin, että vahva YMP on tärkeä, koska se voi auttaa nuoria viljelijöitä saavuttamaan varman aseman markkinoilla, rohkaisee maanviljelijäksi ryhtymiseen ja takaa, että viljelijät jatkavat maataloustuotantoa pitkällä aikavälillä; huomauttaa, että investoinnit maaseudun infrastruktuuriin auttavat lisäämään maaseudun houkuttavuutta, kehittämään paikallista taloutta kestävästi ja houkuttelemaan työntekijöitä maatalousalalle ja estämään väestökatoa; kehottaa jäsenvaltioita käyttämään Euroopan strategisten investointien rahastoa (ESIR) kohdennetusti kestävien työpaikkojen luomiseksi maataloudessa, jotta voidaan piristää maaseutualueiden työllisyyttä;

15.  korostaa tarvetta investoida tieto- ja viestintätekniikkaan maaseutualueilla, koska se on välttämätöntä, jotta maaseudun yhteisöt voivat olla yhteydessä koko maailmaan, välttämätöntä niille, jotka etsivät töitä, niille, jotka aikovat perustaa oman yrityksen ja niille, jotka asuvat maaseutuyhteisöjen kaikkein eristyneimmissä osissa;

16.  kehottaa ryhtymään toimiin sukupuolten välisen eron korjaamiseksi maaseutualueilla ja parantamaan naisten työehtoja ja heidän mahdollisuuksiaan saada maata; panee merkille, että sukupuolten palkkaero on yli 10 prosenttia suurempi maaseudulla kuin muualla; korostaa, että tarvitaan tilojen omistusta ja naisten työllisyyttä maaseutualueilla koskevia ajan tasalla olevia tilastoja, jotta voidaan jakaa tietoa ja ottaa sukupuolikysymykset huomioon unionin maatalous- ja maaseutupolitiikassa tasa-arvon ja syrjimättömyyden periaatteen mukaisesti; kehottaa lisäksi komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan naisten tasa-arvoa työmarkkinoilla sekä työn ja yksityiselämän yhteensovittamista maaseudulla etenkin, kun kyseessä ovat tulot, sosiaaliturva- ja eläkeoikeudet sekä naisten uusien pätevyyksien ja mahdollisuuksien edistäminen, ja poistamaan heidän toimintaansa maatalouden ammateissa haittaavat esteet, kuten luottojen, teknisten laitteiden sekä maan kaltaisten muiden tärkeiden resurssien epätasa-arvoinen saanti; korostaa, että perheessä tehtävää työtä ei pidä sekoittaa epävarmoihin työoloihin, ja palauttaa mieliin, että perheviljelmien osuus on noin 85 prosenttia kaikista Euroopan tiloista ja 68 prosenttia kaikesta käytettävästä maatalousmaasta, minkä vuoksi on tärkeää laatia tällaista työtä koskevat Euroopan tason oikeuspuitteet, joihin kuuluu kyseisen työn asema ja siihen liittyvät oikeudet ja velvollisuudet; huomauttaa, että yhteyksien puuttuminen haittaa työllisyysratkaisujen etsimistä syrjäisimmillä alueilla varsinkin talouden supistuessa; toteaa maatalouden merkityksen näille alueille ja katsoo siksi, että YMP:n varojen suhteen olisi edelleen noudatettava näiden alueiden positiivista syrjintää, koska niillä on Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa tunnustettuja haittatekijöitä ja koska nämä varat tuottavat kerrannaisvaikutuksia, jotka koskevat muita maatalouteen liittyviä toimintoja, kuten maatalousteollisuutta, matkailua, luonnonsuojelua, energiantuotantoa ja kiertotaloutta, tavalla, joka täydentää useiden rahastojen käyttöön perustuvaa strategiaa koheesion ja tasapainoisen aluekehityksen tukemiseksi;

17.  korostaa, että osa unionin koheesiorahoituksesta on myönnettävä heikommassa asemassa oleville alueille, kuten vuoristoalueille ja syrjäisimmille alueille, jotta kaikilla unionin alueilla voidaan oikeudenmukaisesti luoda ja säilyttää ihmisarvoiset työolot ja palkat ja kehittää niitä;

18.  kehottaa alaa käyttämään kaikki innovoinnista syntyvät tilaisuudet kehittää täsmäviljelyä, joka on kaikkien saavutettavissa, ja luomaan siten mahdollisuuksia vammaisille henkilöille, edistämään sukupuolten tasa-arvoa, laajentamaan taitopohjaa ja luomaan työllistymismahdollisuuksia maaseutuyhteisöissä;

19.  kehottaa kaikkia jäsenvaltioita tarjoamaan nuorille viljelijöille pitkän aikavälin tulevaisuudennäkymiä maaseudun väestökadon ongelman ratkaisemiseksi, panemaan täytäntöön kattavan sukupolvenvaihdosstrategian ja tämän mahdollistamiseksi käyttämään kaikki uudessa YMP:ssä nuorille viljelijöille ja alan uusille yrittäjille tarjolla olevat mahdollisuudet, erityisesti nuoria viljelijöitä koskevat ensimmäisen ja toisen pilarin tukitoimet, sekä auttamaan myös yli 40-vuotiaita uusia yrittäjiä aloittamaan viljelyn;

20.  kehottaa komissiota panemaan täytäntöön Euroopan parlamentin 27. lokakuuta 2016 hyväksymässä Andrieun mietinnössä (”Miten YMP voi edistää työpaikkojen luomista maaseutualueilla?”) esitetyt suositukset ja erityisesti tekemään tunnetuksi ja maksimoimaan maaseuturahaston määrärahojen koko kapasiteetin aidon yhteisötalouden ja kukoistavan markkinatalouden kehittämiseksi maaseutualueille;

21.  kehottaa komissiota hyödyntämään ESIRin ja Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI-rahastot), etenkin maaseuturahaston ja Euroopan meri- ja kalatalousrahaston (EMKR) välisiä mahdollisia uusia synergioita, jotta voidaan lisätä investointeja työolojen parantamiseksi ja epävarmojen työsuhteiden torjumiseksi;

22.  kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan edelleen maaseutualueiden työmarkkinaosapuolten ja sosiaaliturvaviranomaisten roolia tarvittaessa sekä luomaan vaikuttavia välineitä, riittävät tarkastukset ja valvonta mukaan luettuina, pimeän työn torjumiseksi ja työturvallisuuden ja -hyvinvoinnin vahvistamiseksi maaseutualueilla, jotta edistetään kaikkien maataloustyöntekijöiden, erityisesti nuorten, naisten ja siirtotyöläisten ja ennen kaikkea kausiluonteista työtä tekevien integroitumista;

23.  kehottaa komissiota edistämään yksinkertaistettuja hallintovaatimuksia ja jäsenvaltioita panemaan ne täytäntöön sekä vähentämään sosiaaliturvaan, verotukseen ja työllistämiseen liittyvää byrokratiaa, jotta palvelukseenoton monimutkaisuus ja turhat vaiheet vähenevät; kehottaa samalla jäsenvaltioita toteuttamaan tällaiset yksinkertaistamistoimet asianmukaisesti, jotta vähennetään sääntelyn monimutkaisuutta ja määrää;

24.  toteaa, että viljelijät ja maatalouselintarviketeollisuuden työntekijät altistuvat ammatissaan säännöllisesti, toistuvasti ja kumulatiivisesti sellaisten vaarallisten aineiden yhdistelmille, joiden epäillään aiheuttavan sairauksia, jotka voivat mahdollisesti johtaa lisääntymishäiriöihin ja karsinogeenisiin vaikutuksiin; katsoo lisäksi, että on tärkeää lisätä tietämystä näihin aineisiin liittyvistä riskeistä, antaa koulutusta niiden käsittelyssä, käytössä ja varastoinnissa sekä vähentää altistumisriskiä ja samalla varmistaa, että toimet, joilla pyritään rajoittamaan altistumista, pannaan asianmukaisesti täytäntöön ja niitä valvotaan;

25.  palauttaa myös mieliin, että vahva YMP on tärkeä, koska se auttaa nuoria viljelijöitä saavuttamaan suuremman painoarvon markkinoilla ja auttaa luomaan elinolot, jotka edistävät nuorten viljelijöiden pysymistä alalla pitkällä aikavälillä.

LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)	28.2.2017
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	35 3 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	John Stuart Agnew, Clara Eugenia Aguilera García, Eric Andrieu, José Bové, Daniel Buda, Nicola Caputo, Matt Carthy, Viorica Dăncilă, Michel Dantin, Paolo De Castro, Jean-Paul Denanot, Albert Deß, Herbert Dorfmann, Luke Ming Flanagan, Beata Gosiewska, Martin Häusling, Anja Hazekamp, Esther Herranz García, Jan Huitema, Peter Jahr, Ivan Jakovčić, Jarosław Kalinowski, Elisabeth Köstinger, Zbigniew Kuźmiuk, Mairead McGuinness, Ulrike Müller, James Nicholson, Marijana Petir, Laurenţiu Rebega, Bronis Ropė, Maria Lidia Senra Rodríguez, Czesław Adam Siekierski, Tibor Szanyi, Marc Tarabella, Marco Zullo
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Franc Bogovič, Michela Giuffrida, Anthea McIntyre, Susanne Melior, Sofia Ribeiro, Miguel Viegas
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)	Pilar Ayuso

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

35	+
ALDE	Jan Huitema, Ivan Jakovčić, Ulrike Müller
ECR	Jørn Dohrmann, Anthea McIntyre, James Nicholson
ENF	Laurenţiu Rebega
GUE/NGL	Matt Carthy, Luke Ming Flanagan, Anja Hazekamp
PPE	Franc Bogovič, Daniel Buda, Michel Dantin, Albert Deß, Herbert Dorfmann, Esther Herranz García, Peter Jahr, Jarosław Kalinowski, Elisabeth Köstinger, Mairead McGuinness, Marijana Petir, Czesław Adam Siekierski
S&D	Clara Eugenia Aguilera García, Eric Andrieu, Nicola Caputo, Paolo De Castro, Jean-Paul Denanot, Viorica Dăncilă, Michela Giuffrida, Susanne Melior, Tibor Szanyi, Marc Tarabella
VERTS/ALE	José Bové, Martin Häusling, Bronis Ropė

3	-
ECR	Beata Gosiewska, Zbigniew Kuźmiuk
EFDD	John Stuart Agnew

0	0

Merkkien selitykset:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

• [1]  Euroopan komissio, maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosasto, hallintosuunnitelma 2014 (heinäkuu).

NAISTEN OIKEUKSIEN JA SUKUPUOLTEN TASA-ARVON VALIOKUNNAN LAUSUNTO (9.2.2017)

työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnalle

työoloista ja epävarmoista työsuhteista
(2016/2221(INI))

Valmistelija: João Pimenta Lopes

EHDOTUKSET

Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta pyytää asiasta vastaavaa työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen 2 artiklaan liittyvän vuonna 2010 esitetyn yleisen suositusluonnoksen nro 28 sopimusvaltioiden perusvelvoitteista,

–  ottaa huomioon komission strategisen toimintaohjelman sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi (2016–2020),

–  ottaa huomioon naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta vuonna 2011 tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen (Istanbulin sopimus),

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston sukupuolten tasa-arvostrategian 2014–2017,

A.  toteaa, että miesten ja naisten tasa-arvo on perusoikeus, joka edellyttää yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun takaamista kaikilla elämänaloilla, ja katsoo, että tasa-arvon toteutumiseen tähtäävät käytännöt vaikuttavat älykkään ja kestävän kasvun edistämiseen;

B.  toteaa, että neuvoston direktiivin 2000/78/EY (”työsyrjintädirektiivi”) soveltamisesta 15. syyskuuta 2016 annetussa päätöslauselmassa vahvistetaan yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevat yleiset puitteet;

C.  katsoo, että kaikkia syrjinnän muotoja, sosiaaliseen ja biologiseen sukupuoleen perustuva syrjintä mukaan luettuna, on torjuttava ponnekkaasti;

D.  ottaa huomioon, että biologisen sukupuolen määritelmänä pidetään miehen ja naisen biologisia eroja, kun taas sosiaalisen sukupuolen määritelmänä pidetään naisen ja miehen sosiaalisesti rakentuneita identiteettejä, rooleja ja ominaisuuksia sekä sitä sosiaalista ja kulttuurista merkitystä, jonka yhteiskunta antaa biologisille eroille; ottaa huomioon, että sosiaalinen sukupuoli mahdollistaa miesten ja naisten väliset hierarkkiset suhteet sekä valtuuksien ja oikeuksien jakautumisen tavalla, joka on miehille eduksi ja naisille haitaksi;

E.  ottaa huomioon, että ”sukupuolten palkka-, tulo- ja eläke-erojen pienentäminen ja naisten köyhyyden torjuminen sen avulla” on yksi komission asiakirjassaan ”Strateginen sitoutuminen sukupuolten tasa-arvon edistämiseen vuosina 2016–2019”esittämistä painopistealoista;

F.  pitää valitettavana, että naiset kärsivät työmarkkinoille pääsyyn liittyvästä erityisestä syrjinnästä, heidän palkkansa on huomattavasti pienempi ja he muodostavat suurimman osan työvoimasta osa-aikaisissa työpaikoissa, jotka heidän on otettava vastaan usein vasten tahtoaan; ottaa huomioon, että heidän eläke-eronsa ovat huomattavia, työsuhteensa epävarmempia ja tilapäisempiä ja he ovat alttiimpia köyhyydelle kuin miehet ja että tämä koskee eniten yksinhuoltajaäitejä, yksin asuvia iäkkäämpiä naisia sekä vammaisia naisia; ottaa huomioon, että myös perheet, joissa on kolme lasta tai enemmän, ovat erittäin alttiita köyhyydelle; toteaa, että äitiys on työmarkkinoille pääsyyn ja siellä pysymiseen liittyvässä asiassa naisiin kohdistuvan syrjinnän peruste, jota ei voida hyväksyä;

G.  ottaa huomioon, että 15–64-vuotiaiden henkilöiden työllisyysaste vuonna 2014 oli EU:ssa 59,6 prosenttia naisten osalta ja 70,1 prosenttia miesten osalta; ottaa huomioon, että tämä sukupuolten välinen työllisyysero on pienempi korkeammin koulutettujen henkilöiden välillä; toteaa, että vuonna 2016 laaditussa Eurofoundin raportissa sukupuolten välisestä työllisyyserosta arvioidaan tämän eron kustannuksiksi huomattavat 370 euroa tai 2,8 prosenttia EU:n 28 jäsenvaltion BKT:stä; toteaa, että naisten työllisyysaste on noussut vain vähän vuodesta 2008, mikä tarkoittaa, että työllisyydessä tapahtunut lähentyminen on seurausta miesten työllisyysasteen laskusta[1];

H.  toteaa, että naiset kohtaavat työmarkkinoilla edelleen lasikaton, joka johtuu osittain siitä, että naisia tarkastellaan heidän lisääntymisominaisuuksiensa näkökulmasta, mikä tarkoittaa, että raskauden mahdollisuus myöhemmässä vaiheessa työelämässä haittaa naisten uramahdollisuuksia;

I.  toteaa, että talouskriisi on vaikuttanut koko Euroopan unioniin ja varsinkin maaseutualueisiin, joiden työttömyys, köyhyys ja väestökato ovat saavuttaneet valtavat mittasuhteet ja koskettavat erityisesti naisia;

J.  toteaa, että hyvin usein yksinhuoltajaäidit joutuvat ottamaan vastaan epätyypillisiin ja epävarmoihin työsuhteisiin perustuvia töitä voidakseen sovittaa yhteen yksityiselämän ja työelämän;

K.  ottaa huomioon, että työttömyysaste ampaisi nousuun vuosina 2008–2014 EU:n syvän talouskriisin seurauksena ja että naisten työttömyysaste (10,4 prosenttia) oli vuonna 2014 edelleen korkeampi kuin miesten (10,2 prosenttia);

L.  ottaa huomioon, että vuonna 2015 yhteensä 33 prosenttia naisista oli osa-aikaisia työntekijöitä, kun taas miehistä vain 10 prosenttia oli vastaavassa tilanteessa[2], ja että merkittävä osa ihmisistä oli osa-aikaisessa työssä vastoin tahtoaan;

M.  ottaa huomioon, että vuonna 2014 naisten tuntipalkka oli 16,1 prosenttia miesten vastaavaa tuntipalkkaa pienempi; ottaa huomioon, että naisten taloudellinen tilanne on eriarvoinen myös kotitalouksissa, sillä yksin elävästä naisesta koostuvissa kotitalouksissa 40 prosenttia naisista kuuluu tulotasoltaan pienituloisimpaan viidennekseen, mutta miehistä vain 18 prosenttia, kun taas kokopäivätyötä tekevästä naisesta ja osa-aikatyötä tekevästä miehestä koostuvissa kotitalouksissa 30 prosenttia naisista kuuluu tulotasoltaan pienituloisimpaan viidennekseen, mutta samassa tilanteessa olevista miehistä vain kuusi prosenttia;

N.  ottaa huomioon, että tiedot osoittavat naisten työmarkkinoilta poistumisen merkittävimmiksi syiksi lasten tai vanhusten hoidon (27 prosenttia), omat sairaudet tai toimintakyvyn puutteet (23 prosenttia) ja muut henkilökohtaiset tai perhevelvoitteet (18 prosenttia);

O.  ottaa huomioon, että 15–29-vuotiaiden työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien henkilöiden (NEET) määrä lisääntyi vuosina 2008–2014 prosentuaalisesti siten, että NEET-henkilöistä suurin osa on naisia (17,1 prosenttia vuonna 2014) ja että 34 prosenttia naisista on tällaisessa tilanteessa perhevelvoitteiden vuoksi ja 16,5 prosenttia on pitkäaikaistyöttömiä;

P.  toteaa, että tällaisten työhön liittyvien ja sosiaalisten olojen syynä on eläkekuilu, jonka suuruus on keskimäärin 40 prosenttia;

Q.  ottaa huomioon, että naiset ovat erityisen alttiita epävarmoille työolosuhteille ja ”epätyypillisen työn” eri muodoille, minkä vuoksi naiset kärsivät yhä enemmän ”työntekijöiden ja työurien yksilöllistymisestä”, joka vahvistaa laajempaa strategiaa, jolla pyritään vaikeuttamaan työehtosopimusneuvotteluja;

R.  katsoo, että on ratkaisevan tärkeää taata naisille oikeus työntekijöiden oikeuksia kunnioittaviin työpaikkoihin ja oikeus äitiyteen ilman, että siitä aiheutuu kielteisiä seurauksia, sillä naiset ovat edelleen heikoimmassa asemassa ja heitä syrjitään eniten; katsoo, että esimerkkejä tällaisesta syrjinnästä ovat muun muassa työnantajien naisiin kohdistama painostus työhönottohaastatteluissa, joissa heiltä tiedustellaan, onko heillä lapsia ja minkä ikäisiä he ovat, tarkoituksena ehdollistaa naisten päätöksiä ja valita ”sitoutuneempia” lapsettomia työntekijöitä, sekä naispuolisten työntekijöiden viimeaikainen taloudellinen painostus työpaikoilla, jotta he eivät käyttäisi äitiysvapaitaan;

S.  toteaa, että useilla tilapäistyötä tekevillä työntekijöillä tai työttömillä ei ole oikeutta vanhempainvapaaseen;

T.  pitää valitettavana, että EU:n makrotalouspolitiikka ja julkisen talouden säästötoimet ovat lisänneet erityisesti naisten köyhyyttä ja eriarvoisuutta Etelä-Euroopan jäsenvaltioissa, kuten Kreikassa, Italiassa, Espanjassa ja Portugalissa; toteaa, että tämä vaikuttaa kielteisesti heidän perheidensä ja erityisesti heidän lastensa elinoloihin;

U.  toteaa, että EU:n makrotalouspolitiikka ja julkisen talouden säästötoimet ovat vaikuttaneet haitallisesti joustaviin työllisyystoimiin ja työsuhdeturvaan ja niillä on ollut vakava vaikutus sosiaalialan ja julkisen sektorin työpaikkoihin sekä lasten- ja vanhustenhoitopalveluihin, mistä aiheutuu huomattavia seurauksia naisten työllisyydelle; toteaa, että köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vaikutukset kohdistuvat naisiin ja erityisesti yksinhuoltajaäiteihin, maahanmuuttajiin sekä nuoriin ja iäkkäisiin naisiin ja että nämä samat politiikkatoimet pahentavat tilannetta;

V.  toteaa, että EU28-maissa vallitseva köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen aste on erittäin korkea, sillä vuonna 2015 tällaisten ihmisten joukkoon kuului yli 118,6 miljoonaa henkilöä (23,7 prosenttia väestöstä), ja että tällaisesta tilanteesta kärsivät erityisesti naiset, joiden osuus on yli 62,4 miljoonaa henkilöä (24,4 prosenttia);

W.  toteaa, että epävarma työ aiheuttaa naisille psyykkistä ja fyysistä pahoinvointia, minkä vuoksi he kärsivät stressistä, ahdistuksesta ja masennuksesta viisi kertaa enemmän kuin vakituisessa työsuhteessa olevat mies- ja naiskollegat;

X.  ottaa huomioon, että naiset kohtaavat työpaikallaan aivan liian usein erilaista sukupuoleen perustuvaa syrjintää, kuten arvostuksen puutetta ja ylenemismahdollisuuksien epäämistä sekä verbaalista, psykologista ja fyysistä (seksuaalista tai muuta) häirintää;

Y.  katsoo, että sosiaalista eriarvoisuutta ja miesten ja naisten epätasa-arvoa voidaan torjua ainoastaan toimintapolitiikoilla, joilla taataan vaurauden parempi jakautuminen ja jotka perustuvat työolojen parantamiseen, todellisiin palkankorotuksiin, työlainsäädännön ja työsuojelun edistämiseen erityisesti työehtosopimusneuvottelujen ja työaikojen sääntelyn avulla sekä terveydenhuoltopalvelujen ja koulutuksen yleisen saatavuuden takaamiseen maksuttomien ja laadukkaiden julkisten palvelujen avulla;

Z.  katsoo, että on tärkeää suunnitella toimenpiteitä, joilla poistetaan olemassa olevat esteet ja taataan naisille ja miehille aidosti yhtäläiset mahdollisuudet työelämään pääsemiseen sekä ihmisarvoisen työn saamiseen ja sen tekemiseen;

AA.  pitää tärkeänä, että kiinnitetään huomiota pimeään työhön ja sen poistamiseen sekä palkattomaan ylityöhön, sillä ne lisäävät köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä; ottaa huomioon, että kotityöntekijöiden työolot ovat yleensäkin erityisen haavoittuvat ja epävarmat ja että tämä koskee erityisesti siirtotyöläisiä ja näennäisesti itsenäisiä ammatinharjoittajia;

1.  on erittäin huolestunut säästötoimien tuhoisista pitkäaikaisvaikutuksista naisten taloudellisiin vaikutusmahdollisuuksiin sekä sukupuolten tasa-arvoon ja katsoo, että työttömyyden lisääntyminen sekä julkisten palvelujen ja etuuksien supistaminen johtavat hoitotyön kriisiin; korostaa, että hoitopalvelujen supistaminen, lapsille, vammaisille ja hoitajille suunnattujen etuuksien leikkaukset ja verohyvitysten pienentäminen sekä sääntömääräisten vapaiden, kuten vanhempain- ja isyysvapaiden, vähentäminen johtavat yleensä siihen, että naiset alkavat huolehtia hoitopalveluista palkatta eivätkä näin ollen pysty jatkamaan sosiaalivakuutuksen piiriin kuuluvassa työssä tai voivat työskennellä vain osa-aikaisesti;

2.  toteaa, että köyhyyden sekä miesten ja naisten eriarvoisuuden torjuminen edellyttää välttämättä sitä, että vauraus jaetaan entistä oikeudenmukaisemmin ja työlainsäädäntöä parannetaan, mikä tapahtuu erityisesti työehtosopimusneuvottelujen, korkeampien palkkojen sekä ”sama palkka samasta ja samanarvoisesta työstä” -periaatteen täytäntöönpanon ja sosiaalisen suojelun avulla; pitää hyvin tärkeänä, että laaditaan samanarvoista työtä koskeva EU:n laajuinen määritelmä ottaen huomioon unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön, jotta voidaan varmistaa, että työolojen, työntekijöille annetun vastuun sekä työn fyysisten ja henkisten vaatimusten kaltaiset tekijät otetaan huomioon; katsoo, että kysymystä samanarvoisesta työstä maksettavasta samasta palkasta on käsiteltävä kiireellisesti; kehottaa komissiota edistämään sukupuolten tasa-arvoa työpaikalla myös sukupuolten palkkaeroa koskevien tiedotuskampanjojen, Euroopan palkkatasa-arvon päivän ja hyvien käytäntöjen vaihtamisen avulla;

3.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita seuraamaan ja torjumaan työpaikkakiusaamisilmiötä ja suojelemaan siltä, mukaan lukien raskaana olevien naispuolisten työntekijöiden häirintä ja äitiyslomalta palaamisen jälkeen koetut haitat; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarjoamaan palkka- ja eläke-eroista sukupuolen ja vanhemmuuden tai äitiyden mukaan jaoteltuja tietoja;

4.  katsoo, että köyhyyden ja sukupuolten tasa-arvon puutteen torjumiseksi työmarkkinoilla on vastustettava voimakkaasti syrjintää ja häirintää ja tulonjakopolitiikasta on tehtävä nykyistä oikeudenmukaisempaa; katsoo, että eurooppalaisilla työmarkkinoilla seksuaalista häirintää koskevana käytännesääntönä on oltava nollatoleranssi;

5.  kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään toimenpiteisiin naisten ja miesten eläke- ja palkkaerojen poistamiseksi ja lakkauttamaan kaikki sellaiset lainsäädännön ja politiikkatoimien muodot, joilla legitimoidaan epävarmat työsuhteet; kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön työhön liittyvää sääntelyä, työehtosopimusneuvotteluja, sosiaaliturvaa ja palkkojen parantamista edistävää työlainsäädäntöä ja investoimaan pysyvien työpaikkojen luomiseen sekä elinikäiseen oppimiseen ja ammatilliseen koulutukseen keinoina poistaa miesten ja naisten välinen eriarvoisuus; kehottaa jäsenvaltioita asettamaan etusijalle aktiivisten myönteisten toimien toteuttamisen, jotta mahdollistetaan naisten osallistuminen työmarkkinoille ja heidän taloudellinen riippumattomuutensa ja poistetaan palkkaukseen, arvostukseen, ylennyksiin, tuloihin ja eläkkeisiin liittyvät erot miesten ja naisten väliltä;

6.  kehottaa jäsenvaltioita perustamaan ja vahvistamaan kansallisia työvalvontaelimiä, joilla on erityisesti rahoituksen ja henkilöstön osalta varat ja välineet, jotka mahdollistavat tehokkaan läsnäolon paikan päällä ja epävarmojen työolosuhteiden, sääntelemättömän työn sekä työhön ja palkkaukseen liittyvän syrjinnän torjumisen erityisesti miesten ja naisten tasa-arvon näkökulmasta;

7.  toteaa, että joustavuuden vaatimus työmarkkinoilla ei saa missään olosuhteissa johtaa siihen, että naiset ovat edelleen yliedustettuina epätyypillisissä työsuhteissa ja epävarmoissa työoloissa;

8.  toteaa, että palkkojen läpinäkyvyyden lisääminen on perusedellytys sukupuolten välisten palkkaerojen poistamiselle; kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön palkkojen läpinäkyvyyttä koskevan komission suosituksen;

9.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön lainsäädäntöä, jolla suojellaan tai parannetaan äitiys-, isyys- ja vanhempainlomaan liittyviä oikeuksia, ja pyytää ottamaan tällaisen suojelun huomioon myös työlainsäädännössä; kehottaa komissiota tarkistamaan nykyistä äitiyslomadirektiiviä korkean tason normeilla parlamentin kantaa noudattaen, mukaan luettuna sellaisten toimenpiteiden toteuttaminen, joilla taataan vanhempainvapaakorvausten jakaminen aina 100 prosentin viitekorvauksen mukaisesti ja joilla varmistetaan, että naiset saavat äitiysloman aikana palkkaa ja sosiaaliturvaa perheiden sosiaalisen ja taloudellisen hyvinvoinnin turvaamiseksi, ja kannustetaan isiä pitämään vanhempainlomaa; korostaa, että äitiysloman ohella on ryhdyttävä tehokkaisiin toimenpiteisiin, joilla turvataan raskaana olevien naisten ja vastasynnyttäneiden, imettävien ja yksinhuoltajaäitien oikeudet Kansainvälisen työjärjestön ja Maailman terveysjärjestön suositusten mukaisesti; korostaa, että kattavan lainsäädäntöehdotuksen oikeudellisena perustana olisi oltava miesten ja naisten välinen tasa-arvo, jotta varmistetaan miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen toteutuminen työssä;

10.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota muuttamaan vero- ja etuusjärjestelmiä, joissa vähemmän ansaitsevia puolisoita kannustetaan taloudellisten kannustimien avulla vetäytymään työmarkkinoilta tai työskentelemään osa-aikaisesti, sillä tämä voi jarruttaa isien vanhempainvapaiden käyttöä ja vaikuttaa kielteisesti naisiin muun muassa lisäämällä sukupuolten välisiä eroja palkoissa, hoivatyössä ja eläkkeissä;

11.  kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään lainsäädäntöä, jolla taataan naisten osallistuminen sosiaaliturvajärjestelmään, suojellaan naistyöntekijöitä työttömyyden aikana ja taataan oikeus eläkkeeseen;

12.  kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan äitiyslomaa koskevaa lainsäädäntöä ja valvomaan sen täytäntöönpanoa, jotta naiset eivät ole eläkekertymän osalta epäedullisemmassa asemassa siitä syystä, että he ovat olleet äitiyslomalla työuransa aikana;

13.  kehottaa jäsenvaltioita edistämään julkisia perheille suunnattuja tukitoimia korostamalla erityisesti sitä, että luodaan julkisia, maksuttomia ja laadukkaita lastenhoitopalveluja, kuten päiväkoti- ja esikoulupalveluja, ja tarjotaan erityisesti vanhusten kotihoitopalveluja terveen työ- ja yksityiselämän välisen tasapainon edistämiseksi työssä käyvien naisten eduksi ja keinona poistaa esteet, jotka edistävät naisiin kohdistuvan syrjinnän takia kiistatta naisten poistumista työmarkkinoilta;

14.  korostaa riittävien vähimmäistulojärjestelmien merkitystä ihmisarvon vaalimisessa ja köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnassa ja painottaa niiden roolia sosiaalisena investointina, jonka ansiosta ihmiset voivat osallistua yhteiskuntaan sekä kouluttautua ja/tai hakea töitä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita arvioimaan EU:n vähimmäistulojärjestelmiä ja myös sitä, kykenevätkö kotitaloudet täyttämään tarpeensa niiden avulla; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita arviomaan tämän perusteella tapaa ja keinoja, joilla huolehditaan riittävästä vähimmäistulosta kaikissa jäsenvaltioissa; kehottaa harkitsemaan jatkotoimenpiteitä, joilla tuetaan sosiaalista lähentymistä EU:ssa, kun otetaan huomioon kunkin jäsenvaltion taloudelliset ja sosiaaliset olot sekä kansalliset käytännöt ja perinteet;

15.  panee merkille, että EU:n työmarkkinaosapuolet eivät ole esittäneet sopimusta kattavasta lainsäädännöllisten ja muiden toimenpiteiden paketista, joka koskee työ-, yksityis- ja perhe-elämän yhteensovittamista; kehottaa komissiota tekemään mahdollisimman pian osana komission vuoden 2017 työohjelmaa ehdotuksen tällaisesta toimenpidepaketista ilmoitetun sosiaalisten oikeuksien eurooppalaisen pilarin yhteydessä;

16.  kehottaa jäsenvaltioita laatimaan lainsäädäntöä, jonka avulla otetaan käyttöön ennaltaehkäisevää politiikkaa, kuten sukupuolten tasa-arvoa koskevia suunnitelmia, jotta torjutaan sukupuoleen perustuvaa syrjintää työpaikoilla ja luodaan sekä naisille että miehille asianmukainen työympäristö;

17.  pyytää jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä, joilla pimeä työ ja määräaikaisten työsopimusten väärinkäyttö muutetaan lailliseksi, sillä erityisesti naiset joutuvat kärsimään niistä, ja toteaa, että näin pyritään parantamaan haavoittuvimpien ryhmien ja etenkin kotityöntekijöiden ja näennäisesti itsenäisten ammatinharjoittajien asemaa ja suojelua; kehottaa jäsenvaltioita kehittämään toimenpiteitä, joilla edistetään neuvontapalvelujen tarjoamista ja työssä tapahtuvan syrjinnän ehkäisemistä sekä perustetaan työelämän seurannasta ja sääntelystä vastaavia viranomaisia, jotta varmistetaan työhönottoa, palkkioita, koulutusta ja työhön liittyviä käytäntöjä sekä sopimusten irtisanomista koskevien normien täyttyminen;

18.  suosittelee, että jäsenvaltiot takaavat kaikenikäisille nuorille pääsyn julkiseen, maksuttomaan ja laadukkaaseen koulutukseen erityisesti korkeimmilla koulutustasoilla, sillä on osoitettu, että koulutustason nostaminen vähentää miesten ja naisten työhön liittyvää eriarvoisuutta;

19.  kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan riittävistä korvaavista tuloista ja sosiaaliturvaetuuksista kaikentyyppisten perhe- tai hoitovapaiden aikana sen varmistamiseksi, että matalapalkkaiset työntekijät voivat käyttää vapaita tasavertaisesti muiden kanssa;

20.  painottaa, että maahanmuuttajilla ja pakolaisilla olisi oltava yhtäläiset oikeudet ja heidän olisi saatava samat etuudet ja palvelut kuin muut työntekijät sellaisen yleisen mallin mukaisesti, joka ei perustu vakuutusmaksuihin ja työhistoriaan;

21.  pyytää komissiota keräämään jäsenvaltioissa onnistuneiksi osoittautuneita käytäntöjä sekä levittämään ja edistämään niitä, jotta ehkäistään sukupuoleen perustuvaa syrjintää työelämässä ja suojellaan erityisesti naisten oikeuksia;

22.  kehottaa jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia edistämään hoitotyöntekijöiden asianmukaisia työoloja ja laadukkaita työpaikkoja, muun muassa tarjoamalla asianmukaista palkkaa, tunnustamalla hoitotyöntekijöiden aseman ja kehittämällä korkealaatuisia ammatillisia koulutusväyliä hoitotyöntekijöitä varten;

23.  kehottaa komissiota varmistamaan, että osa-aikaiset työntekijät, epäsäännöllisesti työllistetyt työntekijät ja työntekijät, joiden työuralla on ollut keskeytyksiä tai jotka ovat tiettyinä aikoina tehneet vähemmän työtunteja, saavat tasausta kokoaikaisiin työntekijöihin nähden tulematta millään tavalla syrjityiksi, kun on kyse heidän oikeudestaan kohtuulliseen eläkkeeseen;

24.  painottaa, että naispuolisilla työntekijöillä, joilla on mielenterveysongelmia, on epävarman työn kaikkien osatekijöiden suhteen hyvin suuri riski; korostaa, että nämä työntekijät ovat yliedustettuina määräaikaisissa sopimuksissa, työssäkäyvien köyhyydessä, osa-aikatöissä, uran keskeytymisissä ja muissa epävarmoissa työsopimusjärjestelyissä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että unionin terveyttä ja turvallisuutta koskeva lainsäädäntö suojelee muita haavoittuvammassa asemassa olevia työntekijöitä aiempaa paremmin ja riittävän vahvasti ja tehokkaasti; painottaa, että kaiken tyyppinen häirintä työpaikalla vaikuttaa voimakkaasti elämänlaatuun sekä työhön, terveyteen ja hyvinvointiin.

LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)	6.2.2017
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	15 7 1
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Beatriz Becerra Basterrechea, Vilija Blinkevičiūtė, Viorica Dăncilă, Iratxe García Pérez, Arne Gericke, Anna Hedh, Mary Honeyball, Agnieszka Kozłowska-Rajewicz, Florent Marcellesi, Maria Noichl, Pina Picierno, João Pimenta Lopes, Terry Reintke, Michaela Šojdrová, Ángela Vallina, Elissavet Vozemberg-Vrionidi, Jadwiga Wiśniewska, Anna Záborská
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Inés Ayala Sender, Evelyn Regner, Mylène Troszczynski
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)	Francisco Assis, Claudia Schmidt

• [1]  Tiedot ovat peräisin Eurofoundin raportista ”Sukupuolten välinen työllisyysero: haasteet ja ratkaisut” (2016).
• [2]  Tiedot ovat peräisin Eurofoundin julkaisusta ”Kuudes Euroopan työolotutkimus”.

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄ ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)	30.5.2017
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	38 1 5
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Laura Agea, Guillaume Balas, Brando Benifei, Vilija Blinkevičiūtė, Enrique Calvet Chambon, Ole Christensen, Lampros Fountoulis, Elena Gentile, Arne Gericke, Czesław Hoc, Danuta Jazłowiecka, Agnes Jongerius, Jan Keller, Agnieszka Kozłowska-Rajewicz, Jean Lambert, Jérôme Lavrilleux, Jeroen Lenaers, Verónica Lope Fontagné, Javi López, Thomas Mann, Dominique Martin, Anthea McIntyre, Elisabeth Morin-Chartier, João Pimenta Lopes, Marek Plura, Terry Reintke, Claude Rolin, Anne Sander, Sven Schulze, Siôn Simon, Jutta Steinruck, Romana Tomc, Yana Toom, Ulrike Trebesius, Marita Ulvskog, Tatjana Ždanoka, Jana Žitňanská
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Georges Bach, Dieter-Lebrecht Koch, Paloma López Bermejo, Joachim Schuster, Csaba Sógor, Neoklis Sylikiotis
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)	Sophia in ‘t Veld

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

38	+
ALDE EFDD GUE/NGL NI PPE S&D VERTS/ALE	Enrique Calvet Chambon, Yana Toom, Sophia in 't Veld Laura Agea Paloma López Bermejo, João Pimenta Lopes, Neoklis Sylikiotis Lampros Fountoulis Georges Bach, Danuta Jazłowiecka, Dieter-Lebrecht Koch, Agnieszka Kozłowska-Rajewicz, Jérôme Lavrilleux, Jeroen Lenaers, Verónica Lope Fontagné, Thomas Mann, Elisabeth Morin-Chartier, Marek Plura, Claude Rolin, Anne Sander, Sven Schulze, Csaba Sógor, Romana Tomc Guillaume Balas, Brando Benifei, Vilija Blinkevičiūtė, Ole Christensen, Elena Gentile, Agnes Jongerius, Jan Keller, Javi López, Joachim Schuster, Siôn Simon, Jutta Steinruck, Marita Ulvskog Jean Lambert, Terry Reintke, Tatjana Ždanoka

1	-
ENF	Dominique Martin

5	0
ECR	Arne Gericke, Czesław Hoc, Anthea McIntyre, Ulrike Trebesius, Jana Žitňanská

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää