MIETINTÖ katettuja joukkolainoja koskevan Euroopan laajuisen kehyksen luomisesta
26.6.2017 - (2017/2005(INI))
Talous- ja raha-asioiden valiokunta
Esittelijä: Bernd Lucke
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
katettuja joukkolainoja koskevan Euroopan laajuisen kehyksen luomisesta
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon katettuja joukkolainoja koskevien kehysten yhdenmukaistamista EU:ssa koskevista suosituksista 20. joulukuuta 2016 annetun Euroopan pankkiviranomaisen (EPV) raportin ”Covered Bonds: recommendations on harmonisation of covered bond frameworks in the EU” (EBA-Op-2016-23),
– ottaa huomioon 30. syyskuuta 2015 annetun komission kuulemisasiakirjan katetuista joukkolainoista Euroopan unionissa ja päiväämättömän komission asiakirjan ”Summary of contributions to the public consultation on ’Covered Bonds’”,
– ottaa huomioon 20. lokakuuta 2015 annetun komission kertomuksen asetuksen (EU) N:o 575/2013 503 artiklassa säädettyihin katettuihin joukkolainoihin liittyvistä pääomavaatimuksista (COM(2015)0509),
– ottaa huomioon 1. heinäkuuta 2014 annetun EPV:n kannanoton katettujen joukkolainojen etuoikeutetusta pääomakohtelusta (EBA-Op/2014/04),
– ottaa huomioon EU:n katettujen joukkolainojen kehyksistä ja pääomakohtelusta 1. heinäkuuta 2014 annetun EPV:n raportin, joka annettiin vastauksena komission joulukuussa 2013 asetuksen (EU) N:o 575/2013 503 artiklasta ja joulukuussa 2012 annetusta luottolaitosten rahoittamista koskevasta EJRK:n suosituksesta E (EJRK/12/2) esittämään neuvontapyyntöön,
– ottaa huomioon siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun direktiivin 2009/65/EY muuttamisesta säilytystoimintojen, palkka- ja palkkiopolitiikan sekä seuraamusten osalta 23. heinäkuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/91/EU (jäljempänä ”yhteissijoitusyritysdirektiivi”)[1] ja erityisesti sen 52 artiklan 4 kohdan,
– ottaa huomioon luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta 26. kesäkuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013[2] (jäljempänä ”vakavaraisuusasetus”) ja erityisesti sen 129 artiklan,
– ottaa huomioon luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä sekä neuvoston direktiivin 82/891/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2001/24/EY, 2002/47/EY, 2004/25/EY, 2005/56/EY, 2007/36/EY, 2011/35/EU, 2012/30/EU ja 2013/36/EU ja asetusten (EU) N:o 1093/2010 ja (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta 15. toukokuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/59/EU ja erityisesti 44 artiklan 2 kohdan[3],
– ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU)N:o 648/2012 täydentämisestä määritysvelvollisuutta koskevilla teknisillä sääntelystandardeilla 6. elokuuta 2015 annetun komission delegoidun asetuksen (EU) 2015/2205 1 artiklan 2 kohdan[4],
– ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 täydentämisestä määritysvelvollisuutta koskevilla teknisillä sääntelystandardeilla 10. kesäkuuta 2016 annetun komission delegoidun asetuksen (EU) 2016/1178 1 artiklan 2 kohdan[5],
– ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 täydentämisestä luottolaitosten maksuvalmiusvaatimuksen osalta 10. lokakuuta 2014 annetun komission delegoidun asetuksen (EU) 2015/61 (jäljempänä ”maksuvalmiusvaatimuksesta annettu delegoitu säädös”)[6],
– ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,
– ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0235/2017),
A. ottaa huomioon, että katetut joukkolainat ovat välineitä, joissa maksukyvyttömyysasteet ovat yleisesti olleet pitkään matalia ja maksut luotettavia, ja ottaa huomioon, että niiden avulla rahoitetaan noin 20 prosenttia eurooppalaisista kiinnitysluotoista ja että vuonna 2015 tällaisen vieraan pääoman arvo oli yli 2 000 miljardia euroa Euroopassa; ottaa huomioon, että maailmanlaajuisesti noin 90 prosenttia katetuista joukkolainoista lasketaan liikkeeseen yhdeksässä Euroopan maassa;
B. ottaa huomioon, että katetuilla joukkolainoilla on ollut keskeinen asema luottolaitosten rahoituksessa erityisesti kriisin aikaan; ottaa huomioon, että katetut joukkolainat säilyttivät turvallisuuden ja likviditeetin korkean tason kriisin aikana, ja katsoo, että se on tasokkaan kansallisen sääntelyn ansiota; katsoo, että kaudella 2008–2014 lisääntyneitä eroja katettujen joukkolainojen hinnoissa eri jäsenvaltioissa ei voida pitää vakuuttavana näyttönä markkinoiden pirstaloitumisesta, sillä erot vastasivat pitkälti eroja valtion joukkovelkakirjojen hinnoissa ja heijastelivat näin ollen mahdollisesti vain katepooleihin liittyviä riskejä; katsoo, että jäsenvaltioiden katettujen joukkolainojen hintojen asianmukainen riskiherkkyys on osoitus hyvin toimivista ja hyvin yhdennetyistä markkinoista;
C. ottaa huomioon, että eurooppalaisilla katettujen joukkolainojen markkinoilla tehdään runsaasti rajatylittäviä sijoituksia; ottaa huomioon, että katetuilla joukkolainoilla on monipuolinen sijoittajapohja, sillä pankeilla on niissä merkittävä markkinaosuus, joka oli noin 35 prosenttia ajanjaksolla 2009–2015; ottaa huomioon, että omaisuudenhoitajien, vakuutusyhtiöiden ja eläkerahastojen markkinaosuus on supistunut lähes 20 prosenttia ja että tilalle ovat tulleet keskuspankin lisääntyneet sijoitukset katettuihin joukkolainoihin;
D. ottaa huomioon, että katetut joukkolainat ovat houkuttelevia velkainstrumentteja, sillä ne on suljettu pankkien kriisinratkaisu- ja elvytysdirektiivin 44 artiklan mukaisesti vakuudelliseen osaan asti pois velkakirjojen arvon alaskirjauksesta; toteaa, että katettuihin joukkolainoihin, jotka ovat myös vakavaraisuusasetuksen 129 artiklan mukaisia, sovelletaan etuoikeuskohtelun mukaista riskipainokohtelua;
E. ottaa huomioon, että yksi pankkien suurta kysyntää selittävä tekijä on maksuvalmiusvaatimuksesta annetun delegoidun säädöksen sisältämä katettuihin joukkolainoihin sovellettava etuoikeutettu sääntelykohtelu, minkä ansiosta pankit voivat sisällyttää katetut joukkolainat likviditeettipuskuriin silloinkin, kun ne eivät ole maksuvalmiusvaatimuksen mukaisia varoja Baselin sääntöjen nojalla;
F. ottaa huomioon, että katettuja joukkolainoja koskevat ohjelmat on vapautettu tietyillä ehdoilla vastapuoliluottoriskin kattamiseen sovellettavan alkuvakuusvaatimuksen soveltamisesta johdannaistransaktioissa;
G. ottaa huomioon, että katetut joukkolainat voidaan kansallisen harkintavallan perusteella vapauttaa suuria asiakasriskejä koskevista EU:n vaatimuksista;
H. ottaa huomioon, että vakuussidonnaisuus vaikuttaa kielteisesti pankkien vakuudettomien velkojien positioihin ylisuuria vakuuksia koskevien vaatimusten vuoksi, mutta katepoolien omaisuuserien erottamiseen perustuvan velkarahoituksen periaatteella ei ole vaikutusta; ottaa huomioon, että operaatiot, joiden luototusasteet ovat selvästi 100 prosentin alapuolella, yleisesti ottaen parantavat pankkien vakuudettomien velkojien positioita siinä määrin, että näitä varauksia ei tarvita katepooleihin kohdistuvien vaateiden kattamiseksi;
I. ottaa huomioon, että katetut joukkolainat esiintyvät näkyvästi monien pankkien taseiden vastaavaa-puolella; katsoo, että rahoitusvakauden kannalta on erittäin tärkeää, että näiden omaisuuserien turvallisuuden ja likviditeetin taso säilyy mahdollisimman korkeana; katsoo, että tätä tavoitetta ei saisi heikentää katettujen joukkolainojen innovaatioilla, jotka mahdollistavat sen, että liikkeeseenlaskijat voivat harkintansa mukaan siirtää riskin sijoittajille;
J. ottaa huomioon, että ehdollisia maturiteetin pidentämisiä (maturiteetiltaan pidennettävät ja ehdolliset pass-through-rakenteet) sisältävien katettujen joukkolainojen määrä on lisääntynyt 8 prosenttia ja että huhtikuussa 2016 niiden markkinaosuus oli 45 prosenttia; ottaa huomioon, että tällaiset vaihtoehdot pienentävät likviditeettiriskiä eriytetyissä katepooleissa, vähentävät ylisuuria vakuuksia koskevia vaatimuksia ja auttavat välttämään pakkomyyntiä; ottaa huomioon, että maturiteetin pidentäminen siirtää kuitenkin osan riskeistä liikkeeseenlaskijalta sijoittajalle; katsoo, että etuoikeutettu sääntelykohtelu olisi myönnettävä ainoastaan erityisen turvallisille velkainstrumenteille;
K. ottaa huomioon, että EU:n lainsäädännössä ei ole tarkkaa määritelmää katetuille joukkolainoille;
L. ottaa huomioon, että katettujen joukkolainojen markkinat ovat vähemmän kehittyneitä jäsenvaltioissa, joissa niillä ei ole perinnettä tai joissa niiden kehittymistä estävät valtion luottoriski tai vaikeat makrotaloudelliset olosuhteet;
M. ottaa huomioon, että katettuja joukkolainoja koskevien kansallisten kehysten kirjavuus on tiedossa erityisesti julkisen valvonnan tason kaltaisten teknisten ulottuvuuksien osalta;
N. ottaa huomioon, että katettuja joukkolainoja koskevan Euroopan laajuisen kehyksen on vastattava kaikkein korkeimpia standardeja;
O. ottaa huomioon, että katetuille joukkolainoille on olemassa useita erittäin menestyksekkäitä kansallisia kehyksiä, jotka perustuvat historiallisiin ja oikeudellisiin perusteisiin ja jotka on sisällytetty osittain kansalliseen lainsäädäntöön; ottaa huomioon, että näillä kansallisilla kehyksillä on yhteisiä perusominaisuuksia kuten kaksinkertainen takautumisoikeus sijoittajalle, vähäriskisiä omaisuuseriä sisältävien katepoolien erottelu ja erityinen julkinen valvonta; katsoo, että voisi olla hyödyllistä laajentaa nämä periaatteet kattamaan myös muuntyyppiset velkainstrumentit;
P. katsoo, että yhdenmukaistamista ei voi perustaa yhteen ainoaan lähestymistapaan, sillä tämä saattaisi johtaa tuotteiden monimuotoisuuden selvään vähenemiseen ja vaikuttaa kielteisesti kansallisiin markkinoihin, jotka ovat toimineet onnistuneesti; ottaa huomioon, että yhdenmukaistamisessa olisi noudatettava toissijaisuusperiaatetta;
Q. ottaa huomioon, että markkinaosapuolet ovat toteuttaneet katettujen joukkolainojen markkinoiden kehittämiseksi aloitteita, joista voidaan mainita vuonna 2013 sovittu katetun joukkolainan nimike (CBL) ja avoimuutta koskeva yhdenmukaistettu malli (HTT);
R. ottaa huomioon, että EPV on valvontatarkastuksen jälkeen laatinut parhaita käytäntöjä koskevat ohjeet katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskua ja valvontaa varten ja arvioinut sitä, miten hyvin kansallisten kehysten mukauttaminen vastaa näitä käytäntöjä;
S. ottaa huomioon, että komission julkisessa kuulemisessa enemmistö sidosryhmistä vastusti täydellistä yhdenmukaistamista ja sijoittajat korostivat arvostavansa tuotteiden moninaisuutta; ottaa huomioon, että sidosryhmät ovat ilmaisseet varovaista tukea EU:n lainsäädännölle edellyttäen, että siinä noudatetaan periaatteisiin perustuvaa lähestymistapaa, se perustuu olemassa oleviin kehyksiin ja se kunnioittaa erityisesti kansallisten kehysten ominaispiirteitä;
Yleiset huomiot ja kannat
1. korostaa, että kotimaiset ja rajatylittävät sijoitukset katettuihin joukkolainoihin ovat toimineet hyvin EU:n markkinoilla voimassa olevan lainsäädäntökehyksen nojalla; tähdentää, että järkevien ja turvallisten tuotteiden monimuotoisuus olisi säilytettävä;
2. toteaa, että kansallisten mallien pakollinen yhdenmukaistaminen tai niiden korvaaminen EU:n mallilla voisi aiheuttaa tahattomia kielteisiä seurauksia markkinoille, joiden nykyinen menestys perustuu siihen, että katettuja joukkolainoja koskeva lainsäädäntö on sisällytetty kansallisiin lakeihin; korostaa, että aikaisempaa yhdennetympi Euroopan laajuinen kehys olisi rajoitettava periaatteisiin perustuvaan lähestymistapaan, jossa asetetaan tavoitteet mutta jätetään tapojen ja keinojen tarkentaminen siihen, kun lainsäädäntö saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä; korostaa, että tämän kehyksen olisi perustuttava korkealaatuisiin standardeihin ja siinä olisi otettava huomioon parhaat käytännöt ja että sen olisi pohjattava hyvin toimiviin kansallisiin järjestelmiin häiritsemättä niiden toimintaa; korostaa, että katettuja joukkolainoja koskevan potentiaalisen uuden Euroopan laajuisen kehyksen olisi noudatettava parhaita käytäntöjä, toimittava vertailukohtana uusille markkinoille ja edistettävä katettujen joukkolainojen laatua;
3. kehottaa laatimaan EU:n direktiivin, jossa erotetaan selvästi toisistaan nämä kaksi tällä hetkellä olemassa olevaa katettujen joukkovelkakirjalainojen tyyppiä eli
a) ”katetut premiumjoukkolainat”, jotka eivät alita tällä hetkellä vakavaraisuusasetuksen 129 artiklassa asetettuja vaatimuksia;
b) ”muuntyyppiset katetut joukkolainat”, jotka eivät täytä katettuja joukkolainoja koskevia vaatimuksia, mutta eivät alita tällä hetkellä vakavaraisuusasetuksen 52 artiklan 4 kohdassa asetettuja vaatimuksia;
korostaa, että katettuihin premiumjoukkolainoihin olisi edelleen sovellettava etuoikeutettua sääntelyä muuntyyppisiin katettuihin joukkolainoihin verrattuna ja muuntyyppisiin katettuihin joukkolainoihin olisi sovellettava etuoikeutettua sääntelyä muihin vakuudellisiin velkasitoumuksiin nähden; panee merkille, että yhteissijoitusyritysdirektiivin mukaisilla velkainstrumenteilla on potentiaalia edistettäessä pääomamarkkinaunionin tavoitteen saavuttamista;
4. kehottaa jäsenvaltioita suojelemaan katetun joukkolainan nimikettä (sekä katetuille premiumjoukkolainoille että muuntyyppisille katetuille joukkolainoille) varmistamalla kansallisessa lainsäädännössä, että katetut joukkolainat ovat erittäin likvidejä ja lähellä riskittömiä velkainstrumentteja; ehdottaa painokkaasti, että omaisuusvakuudellisia velkainstrumentteja, jotka ovat huomattavasti riskialttiimpia kuin valtionvelat ja kiinnitysluotot (esimerkiksi muut kuin valtion tukemat infrastruktuuri-investoinnit tai pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritykset) lainat), ei saisi nimittää joukkolainoiksi, vaan mahdollisesti eurooppalaisiksi vakuudellisiksi velkasitoumuksiksi; kannattaa periaatetta, jonka mukaan katettujen premiumjoukkolainojen ja muuntyyppisten katettujen joukkolainojen katepoolien täytenä vakuutena olisi oltava luonteeltaan pitkäaikaisia omaisuuseriä, joita voidaan arvostaa ja ottaa uudelleen haltuun;
5. kehottaa komissiota sisällyttämään direktiiviin eurooppalaisia vakuudellisia velkasitoumuksia koskevan oikeudellisen kehyksen periaatteet, kuten kaksinkertaisen takautumisoikeuden, erityisen julkisen valvonnan, konkurssioikeudellisen erillisyyden ja avoimuusvaatimukset; kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään nämä periaatteet kansalliseen lainsäädäntöönsä ja maksukyvyttömyysmenettelyihinsä; painottaa, että moitteeton oikeudellinen kehys eurooppalaisille vakuudellisille velkasitoumuksille voisi tehdä eurooppalaisista vakuudellisista velkasitoumuksista avoimempia, likvidimpiä ja kustannustehokkaampia kuin sopimusjärjestelyihin perustuvista arvopapereista; toteaa, että tämä voisi auttaa eurooppalaisia vakuudellisia velkasitoumuksia rahoittamaan riskialttiimpia toimia, kuten pk-yrityksille myönnettäviä lainoja, kulutusluottoja ja infrastruktuuri-investointeja, joilla ei ole valtiontakauksia; toteaa, että eurooppalaiset vakuudelliset velkasitoumukset suljettaisiin pois pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivin 44 artiklan mukaisesta velkakirjojen arvon alaskirjauksesta;
6. kannustaa sisällyttämään direktiiviin valvonnan vähimmäisvaatimukset, jotka heijastavat joukkolainojen tunnistettuja parhaita käytäntöjä; kannustaa valvonnan lähentämistä kaikkialla EU:ssa;
7. pyytää direktiiviä, joka lisäisi avoimuutta katepoolin omaisuuseriä koskevien tietojen suhteen, ja oikeudellista kehystä, joka varmistaisi kaksinkertainen takautumisoikeuden ja katepoolin erottamisen, jos liikkeeseenlaskija joutuu maksukyvyttömäksi tai kriisinratkaisumenettelyyn; korostaa lisäksi, että direktiivin olisi oltava tämän asian suhteen periaatteisiin perustuva ja keskityttävä ainoastaan tietovaatimuksiin;
Katettujen premiumjoukkolainojen, muuntyyppisten katettujen joukkolainojen, eurooppalaisten vakuudellisten velkasitoumusten ja niiden sääntelykehyksen määrittely
8. kehottaa komissiota esittämään katettuja premiumjoukkolainoja, muuntyyppisiä katettuja joukkolainoja ja eurooppalaisia vakuudellisia velkasitoumuksia koskevan ehdotuksen samaan aikaan, jotta vältetään markkinahäiriöt siirtymävaiheissa; kehottaa komissiota sisällyttämään tähän määritelmään kaikki seuraavat yleiset periaatteet, joita liikkeeseenlasketun instrumentin on noudatettava koko elinkaarensa ajan mahdollisesta etuoikeutetusta sääntelykohtelusta riippumatta;
a) katettujen premiumjoukkolainojen, muuntyyppisten katettujen joukkolainojen ja eurooppalaisten vakuudellisten velkasitoumusten täytenä vakuutena olisi oltava omaisuuserien katepooli;
b) kansallisessa lainsäädännössä olisi varmistettava kaksinkertainen takautumisoikeus, eli sijoittajalla on
i) oikeus esittää velkainstrumentin liikkeeseenlaskijalle vaade, joka on yhtä suuri kuin täysimääräiset maksuvelvoitteet, ja
ii) oikeus esittää vastaava etuoikeutettu vaade katepoolin omaisuuseristä (mukaan lukien korvaavat omaisuuserät ja johdannaiset), mikäli liikkeeseenlaskijasta tulee maksukyvytön;
jos nämä vaateet eivät riitä liikkeeseenlaskijan maksuvelvoitteiden täyttämiseksi kokonaisuudessaan, sijoittajan jäljelle jääneiden vaateiden etuoikeusaseman on oltava sama kuin liikkeeseenlaskijan etuoikeusasemaltaan parhaiden vakuudettomien velkojien vaateilla;
c) kaikkien katepoolien omaisuuserien tehokas erottaminen varmistetaan oikeudellisesti sitovilla järjestelyillä, jotka voidaan panna helposti täytäntöön, jos liikkeeseenlaskija joutuu maksukyvyttömäksi tai kriisinratkaisumenettelyyn; sama koskee kaikkia katepoolin korvaavia omaisuuseriä ja johdannaisia, jotka suojaavat katepoolin riskeiltä;
d) katetut premiumjoukkolainat, muuntyyppiset katetut joukkolainat ja eurooppalaiset vakuudelliset velkasitoumukset ovat konkurssioikeudellisesti erillisiä, eli niissä varmistetaan, että liikkeeseenlaskijan maksuvelvoitteita ei automaattisesti nopeuteta, jos liikkeeseenlaskija joutuu maksukyvyttömäksi tai kriisinratkaisumenettelyyn;
e) ylivakuudet, jotka heijastavat katettujen premiumjoukkolainojen, muuntyyppisten katettujen joukkolainojen ja eurooppalaisten vakuudellisten velkasitoumusten erityisriskejä kansallisessa lainsäädännössä määritetyssä laajuudessa. Omaisuuserien arvon on oltava aina suurempi kuin jäljellä olevien maksuvelvoitteiden senhetkinen arvo. Katepoolin omaisuuserien arvostusmenetelmät ja laskentafrekvenssi olisi määritettävä selkeästi kansallisessa lainsäädännössä ja siinä olisi otettava kaikki asiaan liittyvät riskit asianmukaisesti huomioon;
f) EU:n tai kansallisessa lainsäädännössä määritetään katepoolin omaisuuserien luototuksen enimmäisparametrit. Luototusrajat rikkovien katepoolin omaisuuserien poistamisen ei pitäisi olla pakollista, mutta on kuitenkin varmistettava, että tällaiseen poistamiseen ryhdytään ainoastaan, jos poistot korvataan hyväksyttävillä omaisuuserillä, joiden markkina-arvo on vähintään sama;
g) osa katepoolin omaisuuseristä tai likviditeettisopimuksista on riittävän likvidi silloin, kun katetun joukkolainan tai eurooppalaisen vakuudellisen velkasitoumuksen ohjelman maksuvelvoitteet voidaan täyttää kuuden seuraavan kuukauden osalta lukuun ottamatta täsmärahoitettuja joukkolainoja ja maturiteetiltaan pidennettäviä ja ehdollisia pass-through-rakenteita sisältäviä joukkolainoja;
h) johdannaisinstrumentteja hyväksytään ainoastaan riskiltäsuojautumistarkoituksessa ja johdannaissopimuksia, jotka liikkeeseenlaskija on tehnyt johdannaisvastapuolen kanssa ja rekisteröinyt katepooliin, ei voida irtisanoa liikkeeseenlaskijan maksukyvyttömyystapauksissa;
i) kansallisessa lainsäädännössä säädetään vakaasta ja erityisestä julkisesta valvontakehyksestä täsmentämällä toimivaltainen viranomainen, katepoolin valvoja ja erityishallinnoija, ja määritetään selkeästi toimivaltaisen viranomaisen tehtävät ja valvontavaltuudet, jotta voidaan varmistaa, että
i) liikkeeseenlaskijoilla on käytössä pätevä henkilöstö ja riittävät toimintamenettelyt katepoolien hallinnoimiseksi, myös stressi-, maksukyvyttömyys- ja kriisinratkaisutilanteissa;
ii) katepoolien ominaisuudet täyttävät sovellettavat vaatimukset sekä ennen velkainstrumentin liikkeeseenlaskua että sen erääntymiseen asti;
iii) jatkuvalla, säännöllisellä ja riippumattomalla seurannalla varmistetaan, että katetut premiumjoukkolainat, muuntyyppiset katetut joukkolainat ja eurooppalaiset vakuudelliset velkasitoumustenjoukkolainat noudattavat asiaankuuluvia vaatimuksia (kuten katepoolin omaisuuserien hyväksyttävyys ja kattavuus);
iv) liikkeeseenlaskijat tekevät säännöllisesti maksuvalmiusvaatimusten laskentaa koskevia stressitestejä, joissa otetaan huomioon velkainstrumenttiin vaikuttavat keskeiset riskitekijät, kuten talletuskorko-, valuutta- ja likviditeettiriskit;
toimivaltaisen viranomaisen ja erityishallinnoijan tehtävät ja valtuudet liikkeeseenlaskijan maksukyvyttömyys- tai kriisinratkaisutilanteessa on määritettävä selkeästi;
j) liikkeeseenlaskijan on julkistettava vähintään kahdesti vuodessa kootut tiedot katepooleista niin yksityiskohtaisesti, että sijoittajat voivat tehdä kattavan riskianalyysin; tietoa pitäisi antaa katettujen omaisuuserien luottoriskin, markkinariskin ja maksukyvyttömyysriskin ominaisuuksista, katepooleissa mukana olevista vastapuolista ja lakisääteisten, sopimussuhteisten ja vapaaehtoisten ylisuurten vakuuksien tasoista, ja niihin olisi sisällytettävä osa, joka kattaa katepoolin varoihin ja vieraaseen pääomaan kytketyt johdannaiset;
k) Maturiteettia voidaan jatkaa vain liikkeeseenlaskijan maksukyvyttömyys- tai kriisinratkaisutilanteessa ja toimivaltaisen valvontaviranomaisen hyväksynnällä tai jos kansallisessa lainsäädännössä on vahvistettu objektiiviset taloudelliset syyt, jotka eurooppalainen toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt; maturiteetin jatkamisen ja kuponkiin, maturiteettiin ja muihin ominaispiirteisiin mahdollisesti tehtävien muutosten täsmälliset ehdot olisi ilmaistava selvästi jokaisen joukkovelkakirjan ehdoissa;
9. kehottaa komissiota sisällyttämään direktiivin katettuja premiumjoukkolainoja koskevaan määritelmään seuraavat lisäperiaatteet:
a) velkainstrumentin täysimääräisenä vakuutena on vakavaraisuusasetuksen 129 artiklan 1 kohdassa määritettyjä omaisuuseriä, ja se täyttää vakavaraisuusasetuksen 129 artiklan 3 ja 7 kohdan vaatimukset; asuntolainojen, jotka on taattu vakavaraisuusasetuksen 129 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaisesti, yhteydessä katettuja joukkolainoja koskevan ohjelman hallinnoijaan ei saa kohdistaa oikeudellisia esteitä tehdä kiinnityksiä joukkolainojen liikkeeseenlaskijan maksukyvyttömyys- tai kriisinratkaisutapauksessa ja jos vakuutta ei jostakin syystä noudateta; alusten käyttöä katepoolin varoina (vakavaraisuusasetuksen 129 artiklan 1 kohdan g alakohta) tarkistetaan;
b) katepooliin sisällytettyjä kiinteistöjä koskevat luototuksen enimmäisparametrit asetetaan EU:n lainsäädännössä siten, että ne eivät ylitä tällä hetkellä vakavaraisuusasetuksen 129 artiklassa vahvistettuja luototusasteita; niille tehdään kuitenkin säännöllinen tarkastus ja mukautus sellaisia markkinahintoja koskevien riippumattomiin arvioihin perustuvien stressitestien mukaisesti, jotka voisivat vallita asiaankuuluvilla kiinteistömarkkinoilla stressitilanteessa; olisi kannustettava kiinnitysluottoarvojen käyttöä markkina-arvoon perustuvien luototusasteiden asemasta;
10. korostaa, että EU:n lainsäädännössä katetuille joukkolainoille osoitettujen riskipainotusten on perustuttava taustalla olevien riskien markkina-arvioihin; toteaa, että samaa ei sovelleta kaikkiin muihin sellaisiin velkainstrumentteihin, joilla on etuoikeutettu sääntelykohtelu;
11. kehottaa komissiota valtuuttamaan Euroopan valvontaviranomaiset arvioimaan katettujen premiumjoukkolainojen, muuntyyppisten katettujen joukkolainojen ja eurooppalaisten vakuudellisten velkasitoumusten vaatimusten noudattamista ja pitämään tavoitteena yhteissijoitusdirektiivin 52 artiklan 4 alakohdan sisältämien luetteloiden täydentämistä ja jopa korvaamista vaatimukset täyttävien katettujen premiumjoukkolainojen, muuntyyppisten katettujen joukkolainojen ja eurooppalaisten vakuudellisten velkasitoumusten virallisella EU:n luettelolla;
12. kehottaa Euroopan pankkiviranomaista esittämään suosituksia katettujen premiumjoukkolainojen, muuntyyppisten katettujen joukkolainojen ja eurooppalaisten vakuudellisten velkasitoumusten omaisuuseriä koskevista hyväksyttävyyskriteereistä (mukaan lukien korvaavat omaisuuserät), luototusasteista ja erilaisia omaisuuseriä koskevien vakuuksien tosiasiallisesta vähimmäistasosta sekä mahdollisista vakavaraisuusasetuksen tarkistuksista; kehottaa Euroopan pankkiviranomaista esittämään erityisen ja julkisen valvonta- ja hallintokehyksen perustamisen edellyttämät suuntaviivat;
13. suosittelee, että liikkeeseenlaskijoiden markkinoille pääsyn esteet katettujen joukkolainojen markkinoiden kehittämisessä ETA:n ulkopuolella poistetaan tarjoamalla yhdenvertainen kohtelu kolmansista maista peräisin olevien liikkeeseenlaskijoiden katetuille joukkolainoille edellyttäen, että niiden oikeudellinen, institutionaalinen ja valvontaa koskeva ympäristö läpäisee toimivaltaisen EU:n elimen tekemän perusteellisen vastaavuusarvioinnin; suosittelee, että edistetään EU:n lainsäädännön keskeisiä periaatteita, jotta voidaan luoda globaalisti mahdollinen vertailukohta katetuille joukkolainoille;
14. kehottaa komissiota ehdottamaan Euroopan pankkilainsäädännön tarkistamista, jossa määritetään katettujen premiumjoukkolainojen, muuntyyppisten katettujen joukkolainojen ja eurooppalaisten vakuudellisten velkasitoumusten sääntelykohtelu;
15. kehottaa komissiota ottamaan olemassa olevaa EU:n rahoituspalvelulainsäädäntöä arvioidessaan huomioon katettujen premiumjoukkolainojen, muuntyyppisten katettujen joukkolainojen ja eurooppalaisten vakuudellisten velkasitoumusten potentiaalin pääomamarkkinaunionin tavoitteiden saavuttamisessa;
16. kehottaa komissiota tunnistamaan katettujen joukkolainojen järjestelmien kehittämisen mahdolliset kansallisen tason esteet ja julkaisemaan suuntaviivat näiden esteiden poistamiseksi sanotun kuitenkaan rajoittamatta pankkien järkevää ja vakaata liiketoiminnan harjoittamista;
17. kehottaa komissiota ja Euroopan pankkiviranomaista arvioimaan uudelleen (mahdollisesti osana vaikutustenarviointia) alusten käyttöä katepoolin varojen vakuutena (meripanttioikeus) vakavaraisuusasetuksen 129 artiklan 1 kohdan g alakohdan mukaisesti; on huolissaan siitä, että alusten etuuskohtelu vääristää kilpailua muiden kuljetusmuotojen kanssa; pyytää komissiota ja Euroopan pankkiviranomaista tutkimaan, ovatko katetut joukkolainat, joiden vakuutena on alus, yhdenvertaisessa asemassa muiden vakavaraisuusasetuksen kattamien joukkolainojen kanssa, kun tarkastellaan niiden likviditeettia ja riippumattomien luokituslaitosten tekemiä arvioita, ja onko tällaisten joukkolainojen etuuskohtelu maksuvalmiusvaatimuksen täyttymisen perusteella tästä syystä oikeutettua;
18. kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään kansalliseen lainsäädäntöönsä mahdollisuuden luoda erillisiä katepooleja, jotka muodostavat yhtenäisen omaisuusluokan (kuten asuntolainat); kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään vakavaraisuusasetuksen 129 artiklan 1 kohdan a–c alakohdassa määritetyt kaikki katetut omaisuuserät korvaaviksi omaisuuseriksi maksuvalmiusvaatimuksen täyttämiseksi ja täsmentämään selvästi luottoluokkaa, saamisten määrää ja kateosuuksien ylärajaa koskevat rajoitukset;
Markkinoiden avoimuuden ja vapaaehtoisen lähentymisen tukeminen
19. suhtautuu myönteisesti parannuksiin katettujen joukkolainojen luottoluokitusmenetelmissä ja katettujen joukkolainojen luottoluokitusmarkkinoiden laajenemiseen;
20. korostaa tasapuolisten toimintaedellytysten merkitystä oikeudenmukaisen kilpailun varmistamiseksi rahoitusmarkkinoilla; korostaa, että EU:n lainsäädännössä ei saa syrjiä erityyppisiä katettuja velkainstrumentteja, ellei ole hyviä syitä olettaa, että niiden välillä on turvallisuus- tai likviditeettieroja;
21. suhtautuu myönteisesti markkina-aloitteisiin kehittää yhdenmukaistettuja standardeja ja malleja julkistamista varten (esimerkiksi avoimuutta koskeva yhdenmukaistettu malli HTT), jotta katettujen joukkolainojen erojen vertailua ja analyysia koko EU:ssa voidaan helpottaa;
22. tukee EPV:n markkinastandardeja koskevien suositusten ja parhaita käytäntöjä koskevien ohjeiden laatimista; kannustaa vapaaehtoiseen lähentymiseen näiden suuntaviivojen mukaisesti;
23. kannustaa tekemään säännöllisesti stressitestejä katepooleille ja julkaisemaan stressitestien tulokset;
°
° °
24. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja Euroopan pankkiviranomaiselle.
PERUSTELUT
Katetut joukkolainat kehitettiin yli 200 vuotta sitten, ja siitä lähtien ne ovat olleet erittäin erityinen omaisuuseräluokka monella tavalla. Ne ovat olleet jo kauan vakiintuneita välineitä useiden jäsenvaltioiden rahoitusrakenteissa, ja ne ovat osoittautuneet luotettaviksi sijoituksiksi monille erilaisille rahoituslaitoksille ja käteväksi ja tehokkaaksi rahoitusvaihtoehdoksi liikkeeseenlaskijoille. Ne perustuvat erittäin vahvoihin rakenteellisiin ominaisuuksiin, kuten kaksinkertaiseen takautumisoikeuteen, erittäin laadukkaisiin katepooleihin (jotka koostuvat lähes yksinomaan kiinnitysluotoista (85 %) ja julkisista velkavälineistä (15 %)) ja katepoolien omaisuuserien erotteluun. Sijoittajien luottamusta lisää se, että katettuihin joukkolainoihin kohdistetaan erityistä julkista valvontaa.
Katettujen joukkolainojen vuosikymmenten ajan osoittama erityinen turvallisuuden ja maksukyvyn taso pysyi ennallaan jopa rahoitusmarkkinoiden erittäin levottomina aikoina eli kymmenen viime vuoden aikana. Tämän vuoksi katetut joukkolainat on tunnustettu omaisuuseriksi, joiden omistaminen takaa etuoikeutetun sääntelykohtelun EU:n rahoituspalvelulainsäädännön nojalla.
Yhteissijoitusyritysdirektiivin[1] 52 artiklan 4 kohdassa annettu omaisuuseräluokan erittäin epäselvä kuvaus toimii katettujen joukkolainojen ”määritelmänä” EU:n lainsäädännössä – vaikka tekstistä puuttuukin viittaus omaisuuseräluokkaan ”katettuina joukkolainoina”. Direktiiviä seuraavassa EU:n lainsäädännössä tämän määritelmän perusteella
• myönnetään etuoikeuskohtelu pankkien hallussa oleville katetuille joukkolainoille, jos katetut joukkolainat täyttävät vakavaraisuusasetuksen 129 artiklan tietyt täsmällisesti ilmaistut vaatimukset[2];
• otetaan mukaan katetut joukkolainat, jotka täyttävät tietyt erityisehdot maksuvalmiusvaatimuksista annetun delegoidun säädöksen nojalla tason 1 erittäin laadukkaiksi likvideiksi omaisuuseriksi tunnustettujen omaisuuserien luettelossa[3], ja
• suljetaan katetut joukkolainat vakuudelliseen osaan asti pois velkakirjojen arvon alaskirjauksesta, kun pankki on kriisinratkaisumenettelyssä, pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivin 44 artiklan 2 kohdan mukaisesti[4].
Katettujen joukkolainojen menestys voidaan selittää kahdella pääasiallisella tekijällä:
1) taloudellisesti sillä, että vakuus on olemassa sellaisten pitkäaikaisten erittäin laadukkaiden omaisuuserien muodossa, joita on helppo arvostaa ja ottaa uudelleen haltuun, eli enimmäkseen kiinnitysluottojen ja valtion joukkovelkakirjojen muodossa;
2) institutionaalisesti sillä, että on olemassa oikeus- ja valvontakehys, jolla taataan kaksinkertainen takautumisoikeus sijoittajalle, katepoolin erottaminen ja erityinen julkinen valvonta.
EU:n lainsäädännön kannalta on kiinnostavaa panna merkille, että yhteissijoitusyritysdirektiivin 52 artiklan 4 kohdan ”määritelmä” katetusta joukkolainasta itse asiassa edellyttää, että katetut joukkolainat vastaavat 2 kohtaa, mutta siinä ei säädetä 1 kohdassa tarkoitetusta katepoolin omaisuuserien laadukkuutta koskevista vaatimuksista. Hyväksyttävät katepoolin omaisuuserät määritetäänkin pikemmin kansallisessa lainsäädännössä. Kaikissa jäsenvaltioissa näissä laeissa keskitytään kiinnitysluottoihin ja julkisen sektorin lainoihin, mutta joissakin jäsenvaltioissa säädetään myös muiden, mahdollisesti riskialttiimpien omaisuuserien mukaan ottamisesta.
Järjestelmän rahoitusvakauden kannalta 1 kohta vaikuttaa välttämättömältä. Katettujen joukkolainojen velkojien vapauttaminen pankkien kriisinratkaisu- ja elvytysdirektiivin velkakirjojen arvon alaskirjauksesta voidaan perustella vain, jos katetut joukkolainat eroavat muista velkainstrumenteista erittäin matalan maksukyvyttömyysriskin perusteella. Huomattavan maksukyvyttömyysriskin puuttuminen on myös ratkaisevaa katettujen joukkolainojen ottamisessa mukaan tason 1 likvideihin omaisuuseriin maksuvalmiusvaatimuksesta annetussa delegoidussa säädöksessä ja siinä, että sijoittajille myönnetään tällaisten vastuiden osalta suuremmat vastuut kuin muiden siirrettävissä olevien arvopapereiden tai rahamarkkinoiden välineiden osalta.
Vuoden 2016 raportissaan EPV vastustaa selkeästi etuoikeutetun sääntelykohtelun myöntämistä katetuille joukkolainoille, joiden katepooleissa on riskialttiimpia omaisuuserien tyyppejä, esim. pk-yritysten lainoja, infrastruktuurilainoja tai lainoja muille ei-julkisille velallisille. EPV suhtautuu myös epäillen irtaimeen omaisuuteen, kuten aluksiin (ja ilma-aluksiin), joita voi olla vaikeaa ottaa uudelleen haltuun, jos ne siirretään pois EU:sta.
Toisaalta, koska katetuilla joukkolainoilla on ollut ja on edelleen menestyksekäs asema kiinnitysluottojen ja julkisen sektorin lainojen rahoittamisessa, olisi suositeltavaa saattaa institutionaalinen kehys (2) myös riskialttiimpien omaisuuserätyyppien saataville, kuten pk-yritysten rahoitukseen tai infrastruktuuri-investointeihin. Kaksinkertaisen takautumisoikeuden, katepoolien erottelun ja erityisen julkisen valvonnan takaava vakaa oikeudellinen kehys voi tarjota – sekä liikkeeseenlaskijoille että sijoittajille – houkuttelevan vaihtoehdon arvopaperistamista tai muita velkarahoituksen muotoja varten. Arvopaperistamisten taustalla olevia sopimusjärjestelyjä on usein kallista luoda ja vaikeaa valvoa, ja lisäksi ne voivat johtaa oikeudellisiin kiistoihin maksukyvyttömyys- tai kriisinratkaisutilanteessa.
Avoimuutta, julkista valvontaa ja oikeusvarmuutta voidaan lisätä laajentamalla katettujen joukkolainojen institutionaalisia periaatteita (2) velkainstrumentteihin, joilla rahoitetaan tärkeitä ja kasvua edistäviä taloudellisia toimia (esim. pk-yritys- tai infrastruktuuri-investoinnit). Rahoitusvakautta ei saa kuitenkaan vaarantaa. Poikkeuksia pankkien toiminnasta annetun asetuksen yleisistä pääomavaatimuksista tai velkakirjojen arvon alaskirjauksesta ei pitäisi myöntää arvopapereille, joiden vakuudet eivät vastaa 1 kohtaa.
Siksi esittelijä kehottaa laatiman EU:n direktiivin, jossa määritellään ja erotetaan toisistaan selkeästi kaksi omaisuuserien tyyppiä: katetut joukkolainat ja eurooppalaiset vakuudelliset velkasitoumukset. Molemmille arvopaperityypeille yhteistä olisivat oikeus- ja sääntelykehystä koskevat periaatteet (2). Nimikettä ”katettu joukkolaina” käytettäisiin, jos ja vain jos arvopaperit vastaavat myös 1 kohtaa, joten vain katetut joukkolainat voitaisiin hyväksyä etuoikeutettuun sääntelykohteluun. Sujuvasti toimivien katettujen joukkolainojen markkinoiden tarpeettomien häiriöiden välttämiseksi esittelijä ehdottaa myös, että katetut joukkolainat määritetään tiiviisti vakavaraisuusasetuksen 129 artiklan perusteella[5].
Vakavaraisuusasetuksessa ei sanota mitään sellaisten katettujen joukkolainojen hyväksymisestä, joilla on ehdollisia maturiteetin pidentämisiä (maturiteetiltaan pidennettävät ja ehdolliset pass-through-rakenteet). Tällaisten katettujen joukkolainojen määrä on lisääntynyt huomattavasti viime vuosina. Maturiteetin pidentämiset voivat toimia hyödyllisinä sopimusehtoina ennakoitavuutta ja riskinhallintaa varten, erityisesti tapauksissa, joissa liikkeeseenlaskija on maksukyvytön tai kriisinratkaisumenettelyssä, mutta ne siirtävät kuitenkin selkeästi osan riskeistä liikkeeseenlaskijalta sijoittajalle. Jos tähän ei kiinnitetä huomiota, se voi aiheuttaa laajempia järjestelmäriskejä. Etuoikeutettua sääntelykohtelua ei pitäisi siksi myöntää katetuille joukkolainoille, joiden maturiteettia on pidennetty, lukuun ottamatta maksukyvyttömyyttä tai kriisinratkaisumenettelyä, eli tilanteita, joissa maturiteetin pidentämisen vaihtoehto olisi katetun joukkolainan liikkeeseenlaskijan maksukyvyttömyys. Sijoittajien suojelemiseksi ja rahoitusvakauden takaamiseksi liikkeeseenlaskijalla ei myöskään pitäisi olla harkintavaltaa maturiteetin pidentämisten käynnistämisestä. Kaikkien katettujen joukkolainojen maturiteettien pidentämisten maksukyvyttömyys- tai kriisinratkaisutapauksessa pitäisikin edellyttää toimivaltaisen valvontaviranomaisen hyväksyntää.
Katettuja joukkolainoja koskeva järjestelmä on juurtunut syvään kansallisiin maksukyvyttömyyslakeihin. Katepoolit ja kaksinkertaisen takautumisoikeuden periaate ovat suojia liikkeeseenlaskijan maksukyvyttömyyttä vastaan, kun taas oikeudelliset menettelyt, joita tarvitaan vastaamaan velkojien vaateisiin epälikvidin katetun joukkolainan liikkeeseenlaskijaa vastaan, riippuvat kansallisista laeista ja voivat vaihdella huomattavasti jäsenvaltioiden välillä. EU:n lainsäädännöllä ei pitäisi aiheuttaa häiriötä kehyksille, jotka on sisällytetty moitteettomasti kansalliseen lainsäädäntöön ja joiden ansiosta katettujen joukkolainojen markkinat ovat voineet toimia sujuvasti ja menestyksekkäästi vuosikymmenten ajan. Siksi EU:n lainsäädäntö pitäisi rajoittaa direktiiviin, jossa esitetään periaatteet katettujen joukkolainojen ja eurooppalaisten vakuudellisten velkasitoumusten markkinoita varten. Teknisten standardien laatiminen pitäisi sitten jättää toimivaltaisille kansallisille valvontaviranomaisille, kun periaatteita saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä.
Kiinnitysluottojen enimmäisluototusasteet muodostavat merkittävän osan vakavaraisuusasetuksen 129 artiklassa esitetyistä kelpoisuuskriteereistä. Koska joillakin kiinteistömarkkinoilla on ollut huomattavia hintavaihteluja, luototusasteet on katsottava sellaisten katettujen joukkolainojen vakuuden määrittäväksi omaisuudeksi, joihin sovelletaan etuoikeutettua sääntelyä, eikä tekniseksi standardiksi, josta jäsenvaltiot voivat päättää vapaasti. Esittelijä kehottaa siksi jatkamaan enimmäisluototusasteiden asettamista EU:n lainsäädännössä ja seuraamaan tiiviisti, ovatko nämä luototusasteet sellaisten hinnoitteluehtojen riippumattomien arviointien mukaisia, jotka voisivat vallita asiaankuuluvilla kiinteistömarkkinoilla stressitilanteessa.
Kaikessa EU:n tason toiminnassa pitäisi myös ottaa huomioon kolme tärkeää kehityskulkua, joita ei ole tähän mennessä mainittu.
• Voimakkaat markkinajohtoiset aloitteet etenevät jo. Esimerkiksi vuonna 2013 sovittiin liikkeeseenlaskijayhteisön yhteistyössä sijoittajien ja sääntelijöiden kanssa kehittämästä katetun joukkolainan nimikkeestä, joka on vuonna 2016 saavuttanut 60 prosentin kattavuuden jäljellä olevissa katetuissa joukkolainoissa koko maailmassa. Jos kyseisiä aloitteita on olemassa, niitä pitäisi kannustaa ja käyttää julkisten toimien sijasta tai niiden pitäisi olla perustana valinnaisille tai pakollisille standardeille. Erityisesti katettuja joukkolainoja koskevan lain nojalla vuonna 2016 laadittu avoimuutta koskeva yhdenmukaistettu malli (HTT) voisi olla perustana katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskijoihin sovellettaville yleisille julkistamisstandardeille.
• Katettujen joukkolainojen suosio kasvaa monissa EU:n ulkopuolisissa maissa, esim. Australiassa, Chilessä, Etelä-Koreassa, Kanadassa, Singaporessa, Turkissa, Uudessa-Seelannissa ja Venäjällä. Muita merkittäviä oikeudenkäyttöalueita (muun muassa Brasilia, Etelä-Afrikka, Intia, Japani, Marokko, Meksiko, Panama, Peru ja Yhdysvallat) voi tulla pian mukaan. Kun EU:n lainsäädännössä omaksutaan perusperiaatteisiin rajoittuva varovainen toimintamalli ja yhdistetään siihen riittävästi joustavuutta kansallisten lakien ja käytäntöjen erityisominaisuuksien huomioon ottamiseksi, katettujen joukkolainojen ja eurooppalaisten vakuudellisten velkasitoumusten markkinat voidaan yhdistää muualla maailmassa samanlaisiin markkinoihin, joilla on yhtä turvalliset rahoitustuotteet. Siten voidaan vahvistaa talouskasvua koskevia pitkän aikavälin näkymiä EU:ssa ja kolmansissa maissa. EU:n standardit voisivat myös toimia mallina katettujen joukkolainojen markkinoiden kehittämiselle koko maailmassa.
• Markkinat ovat viime vuosina eläneet tietyssä määrin julkisen tuen varassa. EKP:n omaisuuserien osto-ohjelmalla (jälleen äskettäin kolmannella katettujen joukkovelkakirjalainojen osto-ohjelmalla lokakuusta 2014 alkaen) on ollut huomattava vaikutus katettujen joukkolainojen ensi- ja jälkimarkkinoihin, ja ne ovat yhdessä sääntelykohtelun kanssa lisänneet katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskua vuodesta 2013. Tämä on kuitenkin aiheuttanut huomattavaa yksityissijoittajien syrjäyttämistä, ja sidosryhmät ovat varoittaneet, että tämä syrjäyttäminen voi jatkua ja mahdollisesti tuhota markkinat, ellei EKP irrottaudu katettujen joukkolainojen markkinoilta lähitulevaisuudessa. Siksi kaikkia lainsäädäntö- tai sääntelyaloitteita on harkittava huolellisesti. Sääntöjen huomattava muuttaminen loisi epävarmuutta markkinoille, joiden on saatava takaisin menettämänsä sijoittajat.
Vuodesta 2015 alkaen komission pääomamarkkinaunionia koskevalla aloitteella on (erityisesti katetuista joukkolainoista syyskuussa 2015 järjestetyn julkisen kuulemisen avulla) pyritty edistämään katettujen joukkolainojen markkinoita Euroopassa ottaen asianmukaisesti huomioon kansalliset etuoikeudet ja kehykset. Tämä on tärkeää, koska omaisuuseräluokan menestys on perustunut vuosikymmenten aikana kehittyneisiin kansallisiin kehyksiin, jotka on räätälöity paikallisten pitkäaikaisten rahoitustarpeiden, pankki- tai pääomamarkkinarakenteiden ja riskinottohalun mukaan. Näitä erityisominaisuuksia on arvostettava ja kehitettävä edelleen, jotta eurooppalaiset katettujen joukkolainojen markkinat voivat jatkaa johtoasemassa koko maailmassa.
- [1] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/65/EY, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta.
- [2] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 575/2013, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta.
- [3] Komission delegoitu asetus (EU) 2015/61, annettu 10 päivänä lokakuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 täydentämisestä luottolaitosten maksuvalmiusvaatimuksen osalta.
- [4] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/59/EU, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä sekä neuvoston direktiivin 82/891/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2001/24/EY, 2002/47/EY, 2004/25/EY, 2005/56/EY, 2007/36/EY, 2011/35/EU, 2012/30/EU ja 2013/36/EU ja asetusten (EU) N:o 1093/2010 ja (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti).
- [5] Tämä rajoittaa katepoolien omaisuuserät kiinnitysluottoihin, julkisiin lainoihin tai omaisuuseriin, joilla on valtion takuut. Hieman vakavaraisuusasetuksesta poiketen aluksia ei pitäisi hyväksyä katettuihin joukkolainoihin.
TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA
|
Hyväksytty (pvä) |
20.6.2017 |
|
|
|
|
|
Lopullisen äänestyksen tulos |
+: –: 0: |
43 6 1 |
|||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
Burkhard Balz, Udo Bullmann, Esther de Lange, Fabio De Masi, Markus Ferber, Jonás Fernández, Sven Giegold, Brian Hayes, Gunnar Hökmark, Danuta Maria Hübner, Cătălin Sorin Ivan, Petr Ježek, Othmar Karas, Georgios Kyrtsos, Philippe Lamberts, Werner Langen, Bernd Lucke, Olle Ludvigsson, Ivana Maletić, Marisa Matias, Gabriel Mato, Costas Mavrides, Stanisław Ożóg, Dimitrios Papadimoulis, Sirpa Pietikäinen, Pirkko Ruohonen-Lerner, Alfred Sant, Molly Scott Cato, Peter Simon, Kay Swinburne, Paul Tang, Ramon Tremosa i Balcells, Ernest Urtasun, Marco Valli, Cora van Nieuwenhuizen, Jakob von Weizsäcker, Jarosław Wałęsa, Sotirios Zarianopoulos |
||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
Simona Bonafè, Enrique Calvet Chambon, Nessa Childers, Andrea Cozzolino, Mady Delvaux, Jan Keller, Paloma López Bermejo, Luigi Morgano, Romana Tomc, Roberts Zīle |
||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta) |
Jarosław Wałęsa |
||||
LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA
|
43 |
+ |
|
|
ALDE |
Enrique Calvet Chambon, Petr Ježek, Ramon Tremosa i Balcells, Cora van Nieuwenhuizen |
|
|
ECR |
Bernd Lucke, Stanisław Ożóg, Pirkko Ruohonen-Lerner, Kay Swinburne, Roberts Zīle |
|
|
PPE |
Burkhard Balz, Markus Ferber, Brian Hayes, Gunnar Hökmark, Danuta Maria Hübner, Othmar Karas, Georgios Kyrtsos, Werner Langen, Ivana Maletić, Gabriel Mato, Sirpa Pietikäinen, Romana Tomc, Jarosław Wałęsa, Esther de Lange |
|
|
S&D |
Simona Bonafè, Udo Bullmann, Nessa Childers, Andrea Cozzolino, Mady Delvaux, Jonás Fernández, Neena Gill, Cătălin Sorin Ivan, Jan Keller, Olle Ludvigsson, Costas Mavrides, Luigi Morgano, Alfred Sant, Peter Simon, Paul Tang, Jakob von Weizsäcker |
|
|
VERTS/ALE |
Sven Giegold, Philippe Lamberts, Molly Scott Cato, Ernest Urtasun |
|
|
6 |
- |
|
|
EFDD |
Marco Valli |
|
|
GUE/NGL |
Fabio De Masi, Paloma López Bermejo, Marisa Matias, Dimitrios Papadimoulis |
|
|
NI |
Sotirios Zarianopoulos |
|
|
1 |
0 |
|
|
ENF |
Gerolf Annemans |
|
Symbolien selitys:
+ : puolesta
- : vastaan
0 : tyhjää