Marie-Christine Boutonnet’n koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä

(2017/2063(IMM))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Marie-Christine Boutonnet’n koskemattomuuden pidättämistä koskevan, Ranskan oikeusministerin Pariisin ylioikeuden syyttäjän 14. huhtikuuta 2017 esittämän pyynnön perusteella välittämän pyynnön, joka liittyy Pariisin alioikeudessa vireillä olevaan asiaan tutkintatuomareiden esitutkinnassa, joka koskee luottamusaseman väärinkäyttöä erään nimeltä mainitun parlamentin jäsenen avustajan työsopimuksen perusteella saatujen varojen yhteydessä, ja josta ilmoitettiin täysistunnossa 26. huhtikuuta 2017,

–  on kuullut Jean-François Jalkhia Marie-Christine Boutonnet’n sijaisena työjärjestyksen 9 artiklan 6 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 9 artiklan sekä Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä välittömillä vaaleilla 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 6 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 12. toukokuuta 1964, 10. heinäkuuta 1986, 15. ja 21. lokakuuta 2008, 19. maaliskuuta 2010, 6. syyskuuta 2011 ja 17. tammikuuta 2013 antamat tuomiot(1),

–  ottaa huomioon Ranskan tasavallan perustuslain 26 pykälän,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 5 artiklan 2 kohdan, 6 artiklan 1 kohdan ja 9 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0259/2017),

Α.  ottaa huomioon, että Pariisin alioikeuden tutkintatuomarit ovat pyytäneet Marie-Christine Boutonnet’n parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä kuullakseen häntä epäillyn rikoksen yhteydessä;

Β.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 9 artiklan mukaan Euroopan parlamentin jäsenillä on oman valtionsa alueella sen valtion kansanedustajille myönnetty koskemattomuus;

C.  ottaa huomioon, että Ranskan perustuslain 26 pykälän mukaan parlamentin jäsentä ei voida pidättää eikä hänen vapauttaan muuten riistää tai rajoittaa törkeästä rikoksesta tai muusta rikoksesta ilman sen parlamentin kamarin puhemiehistön lupaa, jonka jäsen hän on; lupaa ei kuitenkaan tarvita, jos hänet on tavattu itse teossa tai jos hänet on lainvoimaisesti tuomittu syylliseksi;

D.  toteaa, että tutkintatuomareiden mukaan alustavan tutkinnan ja esitutkinnan puitteissa tehdyt tutkimukset näyttävät vahvistavan Euroopan parlamentin julki tuomat alustavat epäilyt, jotka koskevat eräitä Kansalliseen rintamaan (Front national) kuuluvien Euroopan parlamentin jäsenten avustajia;

E.  huomauttaa erityisesti, että helmikuussa 2015 julkaistussa Kansallisen rintaman organisaatiokaaviossa oli ilmeisesti 15 Euroopan parlamentin jäsentä, 21 paikallista avustajaa ja viisi valtuutettua avustajaa; ottaa huomioon, että eräät avustajat ilmoittivat Kansallisen rintaman Nanterressa sijaitsevan puoluetoimiston työpaikakseen, joissakin tapauksissa kokoaikaiseksi työpaikakseen; toteaa, että useimmissa avustajien työsopimuksissa kuvattiin samanlaisia yleisiä tehtäviä yksityiskohtia mainitsematta;

F.  ottaa huomioon, että tehdyissä tutkimuksissa tuli myös ilmi kolme tilannetta, joissa oli epätodennäköistä, että kyseiset avustajat olisivat tosiasiallisesti toimineet Euroopan parlamenttiin liittyvissä tehtävissä:

·Euroopan parlamentin jäsenten avustajien työsopimukset sijoittuivat ajallisesti kahden Kansallisen rintaman kanssa tehdyn työsopimuksen väliin

·Euroopan parlamentin jäsenten avustajien työsopimukset Euroopan parlamentissa olivat samanaikaisia Kansallisen rintaman kanssa tehtyjen työsopimusten kanssa

·Kansallisen rintaman kanssa tehdyt työsopimukset alkoivat välittömästi Euroopan parlamentin jäsenten kanssa tehtyjen työsopimusten päättymisen jälkeen;

G.  toteaa, että Kansallisen rintaman puoluetoimistossa helmikuussa 2016 tehdyssä kotietsinnässä takavarikoitiin eräitä asiakirjoja Kansallisen rintaman varainhoitajan toimistosta ja että niistä käy ilmi kyseisen puolueen halu ”säästää” antamalla Euroopan parlamentin maksaa puolueen työntekijöiden palkat sillä perusteella, että nämä ovat parlamentin jäsenten avustajia;

H.  ottaa huomioon, että tutkintatuomareiden mukaan on välttämätöntä kuulla Marie-Christine Boutonnet’n selvitys tietyn nimeltä mainitun avustajan työsopimuksen perusteella saaduista varoista; toteaa, että kyseinen avustaja sai 6. maaliskuuta 2017 syytteen luottamusaseman väärinkäytön salaamisesta syyskuun 2014 ja helmikuun 2015 välisenä aikana; ottaa huomioon, että kahden tutkintatuomarin kuulustellessa avustajaa tämä vetosi oikeuteensa vaieta;

I.  toteaa, että Marie-Christine Boutonnet on kieltäytynyt noudattamasta tutkijoiden ja tutkintatuomareiden esittämiä kehotuksia saapua kuulemisiin, jotta voitaisiin selvittää, olisiko hänet asetettava syytteeseen luottamusaseman väärinkäytöstä vuosina 2009–2016;

J.  ottaa huomioon, että Marie-Christine Boutonnet selitti kieltäytymistään noudattaa kehotuksia saapua kyseisiin kuulemisiin vedoten koskemattomuuteensa Euroopan parlamentin jäsenenä ja todeten, että hänellä on oikeuden lisäksi suorastaan velvollisuus jättää Euroopan parlamentin harkittavaksi, pitäisikö hänen tulla oikeusviranomaisen eteen tekemään selkoa parlamentaarisen työnsä järjestämisestä;

K.  toteaa, että tutkintatuomarit ovat ilmeisesti sittemmin kuulleet Marie-Christine Boutonnet’ta Pariisissa;

L.  katsoo, että on silti asianmukaista pidättää kyseisen jäsenen koskemattomuus, sillä ainoastaan parlamentilla on oikeus pidättää jäseneltä koskemattomuus;

M.  ottaa huomioon, että on selvästikin perusteltua tutkia asia ja että fumus persecutionis ‑tilanteesta ei ole todisteita, mikä ilmenee erityisesti siitä, että samanlaisten syytteiden perusteella on parhaillaan vireillä menettelyjä muihin poliittisiin ryhmiin kuuluvia tai muita kansalaisuuksia edustavia jäseniä vastaan;

1.  päättää pidättää Marie-Christine Boutonnet’n koskemattomuuden;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen sekä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön viipymättä Ranskan viranomaisille ja Marie-Christine Boutonnet’lle.

(1) Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 12.5.1964, Wagner v. Fohrmann ja Krier, 101/63, ECLI:EU:C:1964:28, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 10.7.1986, Wybot v. Faure ym., 149/85, ECLI:EU:C:1986:310, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 15.10.2008, Mote v. parlamentti, T-345/05, ECLI:EU:T:2008:440, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 21.10.2008, Marra v. De Gregorio ja Clemente, C-200/07 ja C-201/07, ECLI:EU:C:2008:579, unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 19.3.2010, Gollnisch v. parlamentti, T-42/06, ECLI:EU:T:2010:102, unionin tuomioistuimen tuomio 6.9.2011, Patriciello, C-163/10, ECLI: EU:C:2011:543 sekä unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 17.1.2013, Gollnisch v. parlamentti, T-346/11 ja T-347/11, ECLI:EU:T:2013:23.