Menettely : 2016/0062(NLE)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0266/2017

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0266/2017

Keskustelut :

PV 11/09/2017 - 19
CRE 11/09/2017 - 19

Äänestykset :

PV 12/09/2017 - 7.14
CRE 12/09/2017 - 7.14
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2017)0329

VÄLIAIKAINEN MIETINTÖ     
PDF 512kWORD 76k
19.7.2017
PE 601.176v02-00 A8-0266/2017

ehdotuksesta neuvoston päätökseksi naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen tekemisestä Euroopan unionin osalta

(COM(2016)0109 – 2016/0062(NLE))

Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta

Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta

Esittelijät: Christine Revault D’Allonnes Bonnefoy, Anna Maria Corazza Bildt

(Valiokuntien yhteiskokoukset – työjärjestyksen 55 artikla)

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 VÄHEMMISTÖÖN JÄÄNYT KANTA
 VÄHEMMISTÖÖN JÄÄNYT KANTA
 OIKEUDELLISTEN ASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO
 ASIAN KÄSITTELYASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA
 LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

ehdotuksesta neuvoston päätökseksi naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen tekemisestä Euroopan unionin osalta

(COM(2016)01092016/0062(NLE))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston päätökseksi (COM(2016)0109),

–  ottaa huomioon naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen, joka avattiin allekirjoitettavaksi 11. toukokuuta 2011 Istanbulissa Turkissa, jäljempänä ’Istanbulin sopimus’,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklan ja 3 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 8 artiklan, 19 artiklan, 157 artiklan, 216 artiklan sekä 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21, 23, 24, 25 ja 26 artiklan,

–  ottaa huomioon neljännessä naisten maailmankonferenssissa 15. syyskuuta 1995 hyväksytyn Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman sekä YK:n erityisistunnoissa Peking +5 (2000), Peking +10 (2005), Peking +15 (2010) ja Peking +20 (2015) hyväksytyt asiakirjat, joissa arvioidaan konferenssien tuloksia,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja erityisesti naisten oikeuksia koskevat YK:n oikeudelliset välineet, kuten YK:n peruskirjan, ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, ihmisten kaupan ja toisten prostituutiosta hyötymisen tukahduttamista koskevan yleissopimuksen, kaikkinaisen naisen syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan, kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen, pakolaisten oikeusasemaa koskevan vuonna 1951 tehdyn yleissopimuksen ja palauttamiskiellon periaatteen sekä lasten oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen,

_  ottaa huomioon vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen, jonka osapuoli EU on, mukaan lukien YK:n vammaisten oikeuksia käsittelevän komitean (UNCRPD) vuonna 2015 EU:lle esittämät loppupäätelmät, joissa EU:ta kehotetaan liittymään Istanbulin yleissopimukseen keinona suojella vammaisia naisia ja lapsia väkivallalta,

  ottaa huomioon vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen täytäntöönpanosta laatimansa mietinnön, jossa kehotetaan EU:ta liittymään Istanbulin yleissopimukseen lisätoimena vammaisiin naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi,

  ottaa huomioon YK:n vammaisten oikeuksia käsittelevän komitean 26. elokuuta 2016 hyväksymän yleisen huomautuksen vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevaan YK:n yleissopimuksen 6 artiklaan (vammaiset tytöt ja naiset),

–  ottaa huomioon 9. kesäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman EU:n naisten ja miesten tasa-arvostrategiasta vuoden 2015 jälkeen(1),

–  ottaa huomioon 26. marraskuuta 2009 antamansa päätöslauselman naisiin kohdistuvan väkivallan poistamisesta(2), 5. huhtikuuta 2011 antamansa päätöslauselman naisiin kohdistuvan väkivallan torjumista koskevan EU:n politiikan painopistealueista ja yleispiirteistä(3) sekä 6. helmikuuta 2013 antamansa päätöslauselman naisten asemaa käsittelevän YK:n toimikunnan 57. istunnosta: kaikenlaisen naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan lopettaminen ja ehkäiseminen(4),

–  ottaa huomioon 25. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle naisiin kohdistuvan väkivallan torjunnasta(5), ja ottaa huomioon Euroopan tason lisäarvon arvioinnin,

–  ottaa huomioon 24. marraskuuta 2016 antamansa päätöslauselman EU:n liittymisestä naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehtyyn Istanbulin yleissopimukseen(6),   

–  ottaa huomioon Euroopan unionin neuvoston maaliskuussa 2011 hyväksymän Euroopan tasa-arvosopimuksen (2011–2020),

–  ottaa huomioon EU:n suuntaviivat naisiin kohdistuvan väkivallan ja kaikkien naisiin kohdistuvien syrjintämuotojen torjunnasta,

–  ottaa huomioon 3. joulukuuta 2015 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Strategic engagement for gender equality 2016–2019”, joka sisältää strategisen toimintaohjelman sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi vuosina 2016–2019 (SWD(2015)0278),

  ottaa huomioon 9. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman tyttöjen mahdollisuuksien parantamisesta EU:ssa koulutuksen avulla(7),

–  ottaa huomioon Alankomaiden, Slovakian ja Maltan 7. joulukuuta 2015 antaman EU:n puheenjohtajakolmikon julistuksen sukupuolten tasa-arvosta,

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2012 annetun direktiivin 2012/29/EU rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä neuvoston puitepäätöksen 2001/220/YOS korvaamisesta(8),

–  ottaa huomioon eurooppalaisesta suojelumääräyksestä 13. joulukuuta 2011 annetun direktiivin 2011/99/EU(9) sekä yksityisoikeuden alalla määrättyjen suojelutoimenpiteiden vastavuoroisesta tunnustamisesta 12. kesäkuuta 2013 annetun asetuksen (EU) N:o 606/2013(10),

–  ottaa huomioon ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta 5. huhtikuuta 2011 annetun direktiivin 2011/36/EU(11) sekä lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta ja neuvoston puitepäätöksen 2004/68/YOS korvaamisesta 13. joulukuuta 2011 annetun direktiivin 2011/92/EU(12),

  ottaa huomioon neuvoston direktiivin 2006/54/EY miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa (uudelleenlaadittu toisinto) ja neuvoston direktiivin 2004/113/EY miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta tavaroiden ja palveluiden saatavuuden ja tarjonnan alalla, joissa määritellään ja tuomitaan häirintä ja sukupuolinen häirintä,

–  ottaa huomioon lokakuussa 2015 julkaistun komission etenemissuunnitelman EU:n mahdollisesta liittymisestä Istanbulin sopimukseen,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun 16. marraskuuta 2017 antaman kolmannen neljännesvuosittaisen toimintakertomuksen Istanbulin sopimukseen sisältyvän sukupuoleen perustuvan väkivallan määritelmän osalta,

–  ottaa huomioon puheenjohtajavaltion, komission ja Euroopan parlamentin 3. helmikuuta 2017 Maltassa antaman yhteisen lausuman, jossa kehotettiin EU:ta nopeasti liittymään naisiin kohdistuvan väkivallan torjumisesta tehtyyn Istanbulin sopimukseen,

–  ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2017 antamansa päätöslauselman naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa vuosina 2014–2015(13) ja 10. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman naisten ja miesten tasa-arvon edistymisestä Euroopan unionissa vuonna 2013(14),

  ottaa huomioon kansalaisoikeuksien sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden politiikkayksikkönsä vuonna 2016 tekemän tutkimuksen ”Knowledge and Know-How: The Role of Self-Defence in the Prevention of Violence against Women” erityisesti liittyen itsepuolustuskoulutuksen edistämiseen Istanbulin sopimuksen 12 artiklan panemiseksi täytäntöön,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 5 kohdan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan työjärjestyksen 55 artiklan mukaisesti järjestämän yhteisen käsittelyn,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan, naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan ja oikeudellisten asioiden valiokunnan väliaikaisen mietinnön (A8-0266/2017),

A.  ottaa huomioon, että sukupuolten tasa-arvo on yksi EU:n perusarvoista ja että yhdenvertaisen kohtelun ja syrjimättömyyden oikeus on Euroopan unionin perussopimuksissa ja perusoikeuskirjassa vaalittu perusoikeus ja sitä olisi noudatettava kaikilta osin, edistettävä ja sovellettava lainsäädännössä, käytännössä, oikeuskäytännössä ja päivittäisessä elämässä; toteaa, että tasa-arvoindeksin mukaan mikään EU:n jäsenvaltio ei ole vielä saavuttanut kokonaan naisten ja miesten tasa-arvoa; toteaa, että sukupuoleen perustuva väkivalta on naisten ja miesten välisen eriarvoisuuden syy ja myös sen seuraus;

B.  ottaa huomioon, että EU:ssa esiintyy edelleen nykyajan orjuuden ja ihmiskaupan muotoja, jotka koskevat pääasiassa naisia;

C.  katsoo, että jäsenvaltioiden on tunnustettava, että silloin kun väkivaltaa tapahtuu, yhteiskunta on epäonnistunut ennen kaikkea suojeluvelvollisuudessaan ja ainoa jäljellä oleva keino ovat reaktiiviset toimenpiteet, kuten korvausten maksaminen uhreille ja rikollisten asettaminen syytteeseen;

D.  ottaa huomioon, että EU:n on toteutettava kaikki tarpeelliset toimet yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa edistääkseen ja suojellakseen kaikkien naisten ja tyttöjen oikeutta elää vapaana sekä fyysisestä että psyykkisestä väkivallasta sekä julkisessa että yksityiselämässä;

E.  katsoo, että sukupuoleen perustuvaan väkivaltaan ei saisi suhtautua vähättelevästi eikä sitä saisi pitää asiana, jota voidaan lykätä myöhemmin käsiteltäväksi, koska se vaikuttaa yksistään EU:ssa yli 250 miljoonaan naiseen ja tyttöön, vaikuttaa negatiivisesti yhteiskuntaan, lisää pelkoa ja jakautuneisuutta, stressiä ja mielenterveysongelmia, koska se on turvallisuusuhka puolelle väestöstä; toteaa, että Euroopan tasa-arvoinstituutin mukaan sukupuoleen perustuva väkivalta aiheuttaa EU:ssa yhteiskunnalle 226 miljardin euron kustannukset vuodessa;

F.  toteaa, että naisiin(15) kohdistuva väkivalta ja sukupuoleen perustuva fyysinen ja psyykkinen väkivalta ovat yleisiä EU:ssa ja niitä on pidettävä äärimmäisen syrjinnän muotoina ja naisiin kohdistuvana ihmisoikeuksien loukkauksena, joka vaikuttaa yhteiskunnan kaikkiin tasoihin iästä, koulutuksesta, tuloista, sosiaalisesta asemasta ja alkuperä- tai asuinmaasta riippumatta ja on suuri este naisten ja miesten tasa-arvon saavuttamiselle myös taloudellisesti ja poliittisesti; katsoo, että tarvitaan lisätoimenpiteitä, jotta voidaan kannustaa väkivallan uhriksi joutuneita naisia ilmoittamaan kokemastaan ja hakemaan apua sekä varmistaa, että he saavat tarpeidensa mukaista tukea, että heille tiedotetaan heidän oikeuksistaan ja että he saavat oikeussuojaa, jotta syylliset voidaan saattaa oikeuden eteen;

G.  toteaa, että maaliskuussa 2014 julkaistussa Euroopan unionin perusoikeusviraston kertomuksessa ”Violence against women: an EU-wide survey” osoitetaan, että kolmasosa kaikista Euroopan naisista on kokenut fyysisiä tai seksuaalisia väkivallantekoja ainakin kerran aikuisikänsä aikana, 20 prosenttia on kokenut seksuaalista häirintää internetissä, yksi 20 naisesta on raiskattu ja useampi kuin yksi kymmenestä on kärsinyt seksuaalisesta väkivallasta, johon on liittynyt voimankäyttöä;

H.  ottaa huomioon, että yksi nainen kymmenestä on joutunut seksuaalisen häirinnän tai vainon (stalking) kohteeksi uuden teknologian kautta ja että 75 prosenttia korkeassa päättäjän asemassa olevista naisista on joutunut sietämään seksuaalista häirintää, mikä osoittaa, että yksikään nainen tai tyttö ei ole iästä ja asemastaan riippumatta elämässään turvassa sukupuoleen perustuvalta väkivallalta;

I.  katsoo, että on ryhdyttävä toimiin sukupuoleen perustuvan väkivallan verkossa yleistyvän ilmiön torjumiseksi, mukaan lukien erityisesti nuorten naisten ja tyttöjen sekä hlbti-ihmisten kiusaaminen, häirintä ja pelottelu;

J.  katsoo, että unionin kansalaisia ja asukkaita ei suojella yhdenvertaisesti sukupuoleen perustuvalta väkivallalta, mikä johtuu siitä, että ei ole olemassa eurooppalaista strategiaa eikä asiaa koskevaa säädöstä, ja siitä, että jäsenvaltioiden toimintapolitiikat ja säädökset eroavat toisistaan muun muassa rikkomusten määrittelyssä ja lainsäädännön soveltamisessa, ja siksi naiset ovat yhä suojattomia tällaista väkivaltaa vastaan; ottaa huomioon, että EU:ssa on myös tiedottamista, suojaan pääsyä ja suojan tarjoamista, tukipalveluja ja oikeuksia koskevia eroja;

K.  katsoo, että naisiin kohdistuva väkivalta liittyy vallan jakautumiseen epätasa-arvoisesti naisille ja miehille, seksismiin ja sukupuolistereotypioihin, minkä johdosta miehet ovat hallinneet ja syrjineet naisia ja naisten täysimittainen eteneminen on estynyt;

L.  katsoo, että naisiin kohdistuva väkivalta vaikuttaa sukupuoleen perustuvan epätasa-arvon säilymiseen, koska se vaikeuttaa uhrien työhön pääsyä, mikä vaikuttaa kielteisesti heidän taloudelliseen riippumattomuutensa ja talouteen yleisesti;

M.  katsoo, että yksi tärkeä syy siihen, että naiset eivät ilmoita sukupuoleen perustuvasta väkivallasta, on heidän taloudellinen riippuvuutensa tekijästä;

N.  toteaa, että äärimmäinen köyhyys lisää riskiä väkivaltaan ja muihin hyväksikäytön muotoihin, jotka vaikeuttavat naisten täysimääräistä osallistumista kaikkiin elämän osa-alueisiin ja sukupuolten välisen tasa-arvon saavuttamista;

O.  katsoo, että on toteutettava lisätoimia, joilla helpotetaan ja kannustetaan naisten osallistumista politiikkaan sekä talous- ja sosiaalialoille, ja lisätään naisten näkyvyyttä johtotehtävissä ja torjutaan siten esineistämistä ja sukupuoleen perustuvan väkivallan kulttuuria;

P.  ottaa huomioon, että Istanbulin sopimuksessa vaaditaan, että on varmistettava kaikkien sen määräysten täytäntöönpano, erityisesti toimet uhrien oikeuksien suojelemiseksi, syrjimättä ketään esimerkiksi biologisen tai sosiaalisen sukupuolen, rodun, ihonvärin, kielen, uskonnon, poliittisen tai muun mielipiteen, kansallisen tai yhteiskunnallisen alkuperän, kansalliseen vähemmistöön kuulumisen, varallisuuden, syntyperän, seksuaalisen suuntautumisen, sukupuoli-identiteetin, iän, terveydentilan, vamman, siviilisäädyn, maahanmuuttajataustan, pakolaisaseman tai muun aseman perusteella;

Q.  toteaa, että vammaiset naiset joutuvat 1,5–10 kertaa muita todennäköisemmin sukupuoleen perustuvan väkivallan kohteeksi, ja koska he ovat toisesta henkilöstä riippuvaisia, heidän on sitäkin vaikeampaa ilmoittaa väkivallasta; toteaa, että vammaiset naiset ja tytöt eivät ole yhdenmukainen ryhmä vaan pikemminkin ryhmä, johon kuuluu erilaisessa asemassa ja monissa eri tilanteissa olevia naisia ja naisia, joilla on erityyppisiä vammoja, kuten fyysisiä, psykososiaalisia, älyllisiä ja aisteihin liittyviä sairauksia, joihin saattaa liittyä toimintarajoitteita; toteaa, että YK:n vammaisten oikeuksia käsittelevä komitea edellyttää sopimuspuolia toteuttamaan toimia sen varmistamiseksi, että vammaiset naiset voivat nauttia täysimääräisesti ja yhdenvertaisesti kaikista ihmisoikeuksista ja perusvapauksista;

R.  katsoo, että jotkin naisten ja tyttöjen ryhmät, kuten maahanmuuttaja-, pakolais- ja turvapaikanhakijanaiset, vammaiset naiset ja tytöt, hlbti-naiset ja romaninaiset, ovat moninkertaisen syrjinnän vaarassa ja siksi vieläkin alttiimpia väkivallalle, joka perustuu paitsi seksismiin, myös rasismiin, vierasvihaan, homofobiaan, transfobiaan ja intersukupuolisiin kohdistuvaan fobiaan tai ikään, vammaisuuteen, etniseen ryhmään tai uskontoon perustuvaan syrjintään liittyviin syihin; katsoo, että naiset kohtaavat Euroopassa moninkertaisia ja moninaisia syrjinnän muotoja, jotka estävät heitä saamasta oikeussuojaa ja tuki- ja suojelupalveluja sekä nauttimasta perusoikeuksistaan; katsoo, että suojelutoimenpiteitä täytäntöön pantaessa naisille olisi tarjottava erityistukipalveluja;

S.   toteaa, että naisiin kohdistuva väkivalta, myös perheväkivalta, katsotaan liian usein yksityisasiaksi ja sitä siedetään liian helposti; katsoo, että se on todellisuudessa perusoikeuksien rakenteellinen loukkaus ja vakava rikos, josta on rangaistava; katsoo, että rankaisematta jättämisen on loputtava niin, että varmistetaan tekijöiden syytteeseen asettaminen ja että väkivallasta selvinneet naiset ja tytöt saavat asianmukaista tukea ja tunnustusta oikeusjärjestelmältä, jotta väkivallan uhreiksi joutuneiden naisten ja tyttöjen hiljaisuuden ja yksinäisyyden noidankehä voidaan rikkoa riippumatta heidän maantieteellisestä alkuperästään tai sosiaalisesta asemastaan;

T.  ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden välillä on huomattavia kulttuurieroja siinä, miten todennäköisesti naiset ilmoittavat raiskauksista ja seksuaalisesta väkivallasta, ja että viralliset tilastot kuvaavat tätä suuntausta paremmin kuin raiskausten tai seksuaalisten väkivaltatekojen todelliset määrät kussakin maassa;

U.  toteaa, että useimmiten naisen murhaan syyllistynyt on uhrin aviomies, entinen aviomies, kumppani tai entinen kumppani, joka ei hyväksy avioliiton tai suhteen päättymistä;

V.  katsoo, että sukupuoleen perustuvan väkivallan tekijä on usein uhrin jo tuntema henkilö, josta hän on usein riippuvainen, ja siksi väkivallasta ilmoittaminen pelottaa vieläkin enemmän;

W.  katsoo, että maailmanlaajuisesti verkossa ja sen ulkopuolella sekä julkisessa elämässä että yksityiselämässä esiintyvät sukupuolistereotypiat ja seksismi, seksistinen vihapuhe mukaan lukien, ovat yksi kaikenlaisen naisiin kohdistuvan väkivallan perussyistä;

X.   ottaa huomioon, että altistumisella fyysiselle, seksuaaliselle tai psykologiselle väkivallalle tai hyväksikäytölle on vakavia vaikutuksia uhreihin ja tämä voi aiheuttaa fyysistä, seksuaalista, emotionaalista tai psykologista vahinkoa tai taloudellisia menetyksiä; ottaa huomioon, että tämä vaikuttaa myös perheisiin ja sukulaisiin sekä koko yhteiskuntaan; ottaa huomioon, että vaikka lapset eivät olisi suoraan väkivallan kohteita, heitä voidaan silti pitää uhreina, koska myös perheväkivallan todistaminen on traumatisoivaa;

Y.  ottaa huomioon Istanbulin sopimuksen 3 artiklan, jossa ”sukupuoleen perustuva väkivalta” tarkoittaa ”väkivaltaa, joka kohdistetaan naiseen hänen naiseutensa vuoksi tai joka kohdistuu suhteellisesti useimmin naisiin”, ja lisäksi ”sukupuoli” tarkoittaa ”yhteiskunnallisesti rakentuneita rooleja, käyttäytymismuotoja, toimintoja ja ominaisuuksia, joita tietty yhteiskunta pitää sopivina naisille ja vastaavasti miehille”;

Z.  katsoo, että ilmoittamattomien tapausten määrän arvioimiseksi jäsenvaltioissa on oltava riittävät käytännöt, jotta naiset tuntisivat olonsa turvalliseksi ja pystyisivät ilmoittamaan sukupuoleen perustuvasta väkivallasta;

AA.  katsoo, että ainoastaan lainsäädännöllisiä ja ei-lainsäädännöllisiä toimia yhdistävällä politiikan yhdistelmällä, johon sisältyy rakenteellisia, oikeudellisia sekä kulttuuriin, koulutukseen, sosiaalipalveluihin ja terveydenhuoltoon liittyviä toimia ja toimenpiteitä uhrien auttamiseksi löytämään asunto ja työpaikka, sekä tarjoamalla uhreille suojaa ja naisille yhtäläinen mahdollisuus osallistua yhteiskunnan toimintaan, voidaan merkittävästi vähentää naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa ja sen seurauksia; katsoo, että kansalaisyhteiskunnan ja erityisesti naisjärjestöjen osuus kaikenlaisen väkivallan ehkäisemisessä ja torjumisessa on hyvin tärkeä ja niiden työ olisi siksi tunnustettava ja niitä olisi kannustettava ja tuettava niin, että ne voivat tehdä työnsä parhaalla mahdollisella tavalla;

AB.  ottaa huomioon, että tyttöjen ja naisten koulutus on tärkeä eurooppalainen arvo, perusihmisoikeus ja olennainen tekijä naisten ja tyttöjen mahdollisuuksien parantamisessa yhteiskunnassa, kulttuurin alalla ja työelämässä sekä sen varmistamisessa, että tytöt ja naiset voivat nauttia täysimääräisesti sosiaalisista, taloudellisista, kulttuurisista ja poliittisista oikeuksistaan, ja siten myös naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan ehkäisemisessä;

AC.  ottaa huomioon, että vain valtiot voivat tarjota ilmaista ja kaikkien saatavilla olevaa oppivelvollisuuskoulutusta, mikä on ehdoton edellytys sille, että taataan yhtäläiset mahdollisuudet sukupuolten välillä;

AD.   toteaa, että Istanbulin sopimuksessa painotetaan, että ajattelutapaa ja asenteita on tärkeä muuttaa, jotta sukupuoleen perustuvan väkivallan jatkuminen päätetään; katsoo, että tätä varten tarvitaan kaikilla tasoilla ja kaikenikäisille henkilöille koulutusta naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta, ei-stereotyyppisistä sukupuolirooleista ja henkilökohtaisen koskemattomuuden kunnioittamisesta; katsoo, että itsepuolustuskoulutus on yksi tehokas keino vähentää uhriksi joutumista ja sen kielteisiä vaikutuksia, kyseenalaistaa sukupuolistereotypiat ja voimaannuttaa naisia ja tyttöjä;

AE.  toteaa, että kaikkien jäsenvaltioiden liittyminen Istanbulin yleissopimukseen edistäisi konkreettisesti yhdennetyn politiikan laatimista ja kaikenlaisen naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntaa koskevaa kansainvälistä yhteistyötä;

AF.  katsoo, että EU:n täytyy edistää taistelua sukupuoleen perustuvan väkivallan poistamiseksi naapurustossaan ja ympäri maailmaa osana maailmanlaajuista pyrkimystä saavuttaa kestävän kehityksen tavoitteet, mukaan lukien seksuaalisen väkivallan käytön vastustaminen sodankäynnin välineenä;

AG  ottaa huomioon, että Istanbulin sopimus on sekasopimus, johon EU voi liittyä samanaikaisesti jäsenvaltioiden kanssa;

AH.  toteaa, että kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat allekirjoittaneet Istanbulin sopimuksen, mutta vain 14 on ratifioinut sen; ottaa huomioon, että EU:n liittyminen Istanbulin sopimukseen ei vapauta jäsenvaltioita sen ratifioinnista;

AI.   ottaa huomioon, että Istanbulin sopimuksen ratifiointi edellyttää asianmukaista valvontaa, tehokasta täytäntöönpanoa ja riittävien taloudellisten ja henkilöstöresurssien kohdentamista;

1.  pitää myönteisenä, että komissio ehdotti 4. maaliskuuta 2016 EU:n liittymistä kansainvälisen tason Istanbulin sopimukseen, joka on ensimmäinen kattava ja oikeudellisesti sitova asiakirja naisiin kohdistuvan väkivallan ja sukupuoleen perustuvan väkivallan, mukaan lukien perheväkivalta(16), ehkäisemisestä ja torjumisesta;

2.  pitää myönteisenä, että 13. kesäkuuta 2017 unionin liittyminen Istanbulin yleissopimukseen vahvistettiin allekirjoituksella; pitää kuitenkin valitettavana, että rajoittuminen kahteen alueeseen, eli asioihin, jotka koskevat oikeusyhteistyötä rikosasioissa sekä turvapaikkaa ja palauttamiskieltoa, synnyttää oikeudellista epävarmuutta EU:n liittymisen soveltamisalasta ja huolta yleissopimuksen täytäntöönpanosta;

3.  tuomitsee naisiin kohdistuvan väkivallan kaikki muodot ja pitää valitettavana, että naiset ja tytöt ovat usein alttiina perheväkivallalle, seksuaaliselle ahdistelulle, psykologiselle ja fyysiselle väkivallalle, vainoamiselle, seksuaaliselle väkivallalle, raiskauksille, pakkoavioliitoille, naisten sukuelinten silpomiselle, pakkoabortille, pakkosteriloinnille, seksuaaliselle hyväksikäytölle ja ihmiskaupalle ja muunlaisille rikoksille, jotka ovat vakavia naisiin kohdistuvia ihmisoikeusrikkomuksia ja loukkaavat heidän ihmisarvoaan; painottaa, että Istanbulin sopimuksessa vahvistetaan, että kulttuuri, tapa, uskonto, perinne tai niin sanottu ”kunnia” ei oikeuta mitään naisiin kohdistuvia väkivallantekoja; tuomitsee sen, että yhä useammat naiset ja tytöt joutuvat sukupuoleen perustuvan väkivallan kohteeksi internetissä ja sosiaalisessa mediassa; kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään käytännön toimenpiteitä, joilla puututaan näihin uusiin rikoksen muotoihin, kuten seksuaaliseen kiristämiseen, verkkoviettelyyn, tirkistelyyn ja kostopornografiaan, ja suojellaan uhreja, jotka voivat saada joskus jopa itsemurhaan johtavan vakavan trauman;

4.  painottaa, että seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeutta koskevien palveluiden, kuten turvallisen ja laillisen abortin, kieltäminen on naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan muoto; korostaa, että naisilla ja tytöillä on oltava päätösvalta omasta kehostaan ja seksuaalisuudestaan; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita takaamaan kattavan seksuaalikasvatuksen, naisten perhesuunnittelupalvelujen helpon saatavuuden sekä yleisten lisääntymisterveys- ja seksuaalipalvelujen, kuten nykyaikaisten ehkäisymenetelmien ja turvallisen ja laillisen abortin, saatavuuden;

5.  painottaa, että pakkoraskaus määritellään rikokseksi ihmisyyttä vastaan 17. heinäkuuta 1998 hyväksytyn Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön 7 artiklassa, ja on naiseen kohdistuva sukupuoleen perustuvan väkivallan muoto ja naisten ja tyttöjen ihmisoikeuksien vakava rikkomus ja ihmisarvon loukkaus;

6.   korostaa, että Istanbulin sopimuksessa noudatetaan kokonaisvaltaista, kattavaa ja koordinoitua lähestymistapaa, jossa uhrin oikeudet asetetaan keskiöön ja käsitellään laajasta näkökulmasta naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan ja sukupuoleen perustuvan väkivallan, mukaan lukien perheväkivalta, ongelmia, ja säädetään sellaisista toimenpiteistä kuin väkivallan ennaltaehkäisy, syrjinnän torjunta, rikosoikeudelliset toimenpiteet rankaisematta jättämisen torjumiseksi, uhrien suojelu ja tukeminen, lastensuojelu, naispuolisten turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten suojelu ja parempi tiedonkeruu sekä tiedotuskampanjat tai -ohjelmat, joihin kuuluu yhteistyö kansallisten ihmisoikeus- ja tasa-arvoelinten, kansalaisyhteiskunnan ja kansalaisjärjestöjen kanssa;

7.  korostaa, että Istanbulin sopimus on vankka perusta naisiin kohdistuvaa väkivaltaa synnyttävien, legitimoivien ja pahentavien sosiaalisten rakenteiden muuttamiselle ja tarjoaa välineitä toimenpiteiden käyttöönottoon tätä tarkoitusta varten; korostaa, että sopimuksessa käsitellään samanaikaisesti ehkäisyä, suojelua ja syytteeseen asettamista (kolmiportainen lähestymistapa) ja sovelletaan kattavaa ja koordinoitua lähestymistapaa, joka juontaa juurensa huolellisuusperiaatteesta ja asettaa valtioille positiivisen velvoitteen toteuttaa tehokkaasti toimia kaikissa väkivaltatapauksissa (sopimuksen 5 artikla);

8.  korostaa, että EU:n liittyminen tarjoaa yhdenmukaisen eurooppalaisen oikeuskehyksen, jolla ehkäistään ja torjutaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa ja suojellaan ja tuetaan uhreja EU:n sisä- ja ulkopolitiikassa, ja merkitsee myös sopimukseen liittyvän EU:n lainsäädännön, ohjelmien ja rahastojen parempaa valvontaa, tulkintaa ja täytäntöönpanoa sekä sitä, että EU:n tasolla kerätään paremmin vertailukelpoisia eriteltyjä tietoja; katsoo, että liittymällä sopimukseen EU:sta tulee tehokkaampi globaali toimija naisten oikeuksien alalla;

9.  pyytää neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan huomioon seuraavat suositukset:

a)  Niiden olisi vaadittava jäsenvaltioita vauhdittamaan Istanbulin sopimuksen ratifiointia ja täytäntöönpanoa koskevia neuvotteluja. Niiden on tuomittava jyrkästi yritykset vetäytyä Istanbulin sopimuksen täytäntöönpanemiseksi ja naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi jo toteutetuista toimista.

b)  Niiden olisi kehotettava komissiota aloittamaan viipymättä tai lykkäyksettä rakentava vuoropuheluneuvoston ja jäsenvaltioiden kanssa yhteistyössä Euroopan neuvoston kanssa, jotta vastataan jäsenvaltioiden varauksiin, vastalauseisiin ja huolenilmauksiin ja varsinkin selkeytetään Istanbulin sopimuksen harhaanjohtavia tulkintoja erityisesti 3 artiklan c ja d kohdan sukupuoleen perustuvan väkivallan määritelmän ja sukupuolen määritelmän osalta Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun yleisten huomautusten perusteella.

c)  Niiden olisi pidettävä parlamentti ajan tasalla neuvotteluiden asiaankuuluvista näkökohdista kaikissa vaiheissa, jotta se voi asianmukaisesti käyttää oikeuksia, jotka sille on annettu perustamissopimuksissa SEUT-sopimuksen 218 artiklan mukaisesti.

d)  Niiden olisi varmistettava EU:n laaja-alainen liittyminen sopimukseen ilman rajoituksia, vaikka EU:n liittyminen Istanbulin yleissopimukseen on allekirjoitettu.

e)  Niiden olisi varmistettava, että jäsenvaltiot panevat sopimuksen asianmukaisesti täytäntöön, ja myönnettävä riittävästi taloudellisia ja henkilöstöresursseja naisiin kohdistuvan väkivallan ja sukupuoleen perustuvan väkivallan, mukaan lukien perheväkivalta, ehkäisemiseksi ja torjumiseksi, naisten ja tyttöjen voimaannuttamiseksi ja uhrien suojelemiseksi niin, että he voivat saada korvausta, erityisesti jos uhrit asuvat alueilla, joilla ei ole uhrien suojelupalveluja tai ne ovat hyvin suppeita.

f)  Niiden olisi kehotettava komissiota laatimaan naisiin kohdistuvan väkivallan ja sukupuoleen perustuvan väkivallan torjumista koskeva kokonaisvaltainen EU:n strategia, joka sisältää kattavan suunnitelman kaikenlaisten sukupuolten eriarvoisuuksien torjumiseksi ja yhdistää EU:n kaikki pyrkimykset poistaa naisiin kohdistuva väkivalta.

g)  Niiden olisi nimitettävä EU-koordinaattori, joka toimii EU:n edustajana osapuolten komiteassa Euroopan neuvostossa sen jälkeen, kun EU on ratifioinut Istanbulin sopimuksen. Koordinaattorin olisi vastattava kaikenlaisen naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevien politiikkojen ja toimenpiteiden koordinoinnista, täytäntöönpanosta, seurannasta ja arvioinnista.

h)  Niiden olisi varmistettava, että parlamentti sitoutuu täysin Istanbulin sopimuksen seurantaprosessiin EU:n liityttyä siihen, ja pyrittävä nopeasti sopimukseen käytännesäännöistä, jotka koskevat EU:n ja sen jäsenvaltioiden sopimuksen täytäntöönpanoa varten tekemää yhteistyötä, johon olisi otettava mukaan myös kansalaisyhteiskunnan organisaatiota, erityisesti naisten oikeuksia ajavia organisaatioita.

i)  Niiden olisi kehotettava komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan käytännön ohjeita ja strategioita Istanbulin sopimuksen soveltamisesta sen sujuvan soveltamisen ja täytäntöönpanon varmistamiseksi niissä jäsenvaltioissa, jotka ovat jo ratifioineet sen, ja vastattava niiden maiden huolenaiheisiin, jotka eivät vielä ole ratifioineet sitä, ja kannustettava niitä ratifiointiin.

j)  Niiden olisi varmistettava asianmukainen koulutus, menettelyt ja ohjeet kaikille ammattilaisille, jotka ovat tekemisissä sopimuksen soveltamisalaan kuuluvan väkivallan uhrien kanssa, jotta varmistetaan, että syrjintä tai uudelleen uhriksi joutuminen vältetään oikeudellisissa ja lääketieteellisissä menettelyissä ja poliisin käsittelyssä.

k)  Niiden olisi varmistettava, että saatavana on ehkäiseviä toimenpiteitä, jotta haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden, kuten vammaisten naisten, pakolaisnaisten, lapsiuhrien, raskaana olevien naisten, lbti-naisten ja lisätukitarpeita omaavien naisten erityistarpeisiin vastataan, mukaan lukien asiantuntijoiden tarjoamat riittävät terveydenhuollon palvelut ja turvallinen majoitus sukupuoleen perustuvan väkivallan uhriksi joutuneille naisille ja heidän lapsilleen.

l)   Niiden olisi huoltajuus- ja vierailuoikeuksista päättäessään otettava huomioon naisiin kohdistuvat merkittävät väkivaltatapaukset ja sukupuoleen perustuvan väkivallan merkittävät tapaukset, mukaan lukien perheväkivalta. Niiden olisi otettava huomioon myös lapsitodistajien oikeudet ja tarpeet tarjotessaan uhreille suojelu- ja tukipalveluja.

m)   Niiden olisi edistettävä aktiivisesti asenteiden ja käyttäytymisen muutosta, torjuttava seksismiä ja stereotyyppisiä sukupuolirooleja myös edistämällä sukupuolineutraalia kieltä sekä pyrkimällä yhteisillä ponnisteluilla tarttumaan median ja mainonnan keskeiseen osaan tässä asiassa ja kannustamalla kaikkia, myös miehiä ja poikia, osallistumaan aktiivisesti kaikenlaisen väkivallan ehkäisemiseen. Niiden olisi siksi kehotettava jäsenvaltioita hyväksymään ja toteuttamaan aktiivisia politiikkoja, joilla edistetään sosiaalista osallisuutta, kulttuurien välistä vuoropuhelua, seksuaali- ja suhdekasvatusta, ihmisoikeuskoulutusta ja syrjinnänvastaisuutta, sekä tarjoamaan sukupuolten tasa-arvokoulutusta lainvalvontaviranomaisille ja oikeusalan ammattilaisille, ja kannustettava jäsenvaltioita ottamaan koulutusjärjestelmiensä tavoitteeksi poistaa kaikki esteet, jotka ovat sukupuolten todellisen tasa-arvon tiellä, ja täysipainoisesti edistämään tätä päämäärää.

n)  Niiden olisi kannustettava jäsenvaltioita toteuttamaan politiikkaa, jonka tavoitteena on rakentaa väkivallattomia yhteiskuntia, ja hyödyntää siten Istanbulin sopimusta.

o)  Niiden olisi varmistettava, että väkivallan vastaisissa ennakoivissa toimenpiteissä tunnustetaan sukupuoleen perustuva todellisuus, jossa ehdoton enemmistö tekijöistä on miehiä. Niiden olisi kannustettava jäsenvaltioita käyttämään näyttöön perustuvia väkivallan vähentämistaktiikoita tämän ongelman ratkaisemiseksi.

p)   Niiden olisi toteutettava maahanmuuttoa ja turvapaikkaa koskevan sopimuksen 60 ja 61 artiklan mukaisia tarvittavia toimenpiteitä ja otettava huomioon se, että laillisilla ja laittomilla maahanmuuttajanaisilla ja -tytöillä ja naispuolisilla turvapaikanhakijoilla on oikeus elää vapaana väkivallasta sekä julkisessa että yksityiselämässä ja että he ovat erityisen alttiita sukupuoleen perustuvalle väkivallalle, kun muistetaan, että sukupuoleen perustuva väkivalta, naisten sukuelinten silpominen mukaan lukien, voidaan tunnustaa yhdeksi vainoamisen muodoksi, ja että uhrit voivat näin saada vuoden 1951 pakolaisyleissopimuksen tarjoaman suojan; niiden olisi varmistettava, että jäsenvaltiot noudattavat sukupuolinäkökohdat huomioon ottavaa lähestymistapaa kaikissa turvapaikka- ja vastaanottomenettelyissä ja noudattavat palauttamiskiellon periaatetta.

q)  Niiden olisi edistettävä sukupuolitietoista budjetointia keinona ehkäistä ja torjua sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa asiaankuuluvilla politiikanaloilla sekä varmistettava voimavarat ja rahoitus väkivallan uhrien ja siitä selvinneiden oikeusturvan takaamiseksi.

r)  Niiden olisi parannettava ja edistettävä Istanbulin sopimuksen soveltamisalaan kuuluvia kaikenlaisia väkivaltatapauksia koskevan asiaankuuluvan eritellyn ja vertailtavan tiedon keräämistä yhteistyössä Euroopan tasa-arvoinstituutin kanssa mukaan lukien tekijöiden iän ja sukupuolen sekä tekijän ja uhrin välisen suhteen mukaan eriytetyt tiedot, jotta luodaan yhteiset menetelmät tietokantojen ja dataan perustuvien arviointien vertaamiseen, varmistetaan ongelman ymmärtäminen paremmin sekä lisätään tietoisuutta ja arvioidaan ja parannetaan jäsenvaltioiden toimia, joilla ehkäistään ja torjutaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa;

10.  painottaa, että jotta toimenpiteet naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi olisivat tehokkaampia, niihin olisi liitettävä toimia, joilla torjutaan sukupuoleen perustuvaa taloudellista eriarvoisuutta ja edistetään naisten taloudellista riippumattomuutta;

11.  kehottaa komissiota esittämään säädöksen, jolla tuetaan jäsenvaltioita kaikenlaisen naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan ja sukupuoliperusteisen väkivallan ehkäisemisessä ja torjumisessa;

12.  pyytää neuvostoa käyttämään ”yhdyskäytävälauseketta” päättämällä yksimielisesti naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan (ja muun sukupuoleen perustuvan väkivallan) sisällyttämisestä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 83 artiklan 1 kohdassa mainittujen rikosten joukkoon;

13.  kehottaa komissiota tarkistamaan voimassa olevaa EU:n puitepäätöstä rasismin ja muukalaisvihan tiettyjen muotojen ja ilmaisujen torjumisesta rikosoikeudellisin keinoin niin, että siihen sisällytetään seksismi sekä seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoli-identiteettiin ja sukupuoliominaisuuksiin perustuvat viharikokset ja vihaan yllyttäminen;

14.  kehottaa jäsenvaltioita panemaan täysimääräisesti täytäntöön eurooppalaisesta suojelumääräyksestä annetun direktiivin 2011/99/EU, yksityisoikeuden alalla määrättyjen suojelutoimenpiteiden vastavuoroisesta tunnustamisesta annetun asetuksen (EU) N:o 606/2013 ja uhrien suojelusta annetun direktiivin 2012/29/EU sekä ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta annetun direktiivin 2011/36/EU ja lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta annetun direktiivin 2011/92/EU;

15.  kehottaa jälleen kerran komissiota perustamaan sukupuoleen perustuvan väkivallan eurooppalaisen seurantakeskuksen (nykyisen Euroopan tasa-arvoinstituutin antaman mallin mukaisesti);

16.  kehottaa puheenjohtajavaltiota Viroa nopeuttamaan Istanbulin sopimuksen ratifiointia;

17.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille sekä Euroopan neuvoston parlamentaariselle yleiskokoukselle.

(1)

EUVL C 407, 4.11.2016, s. 2.

(2)

EUVL C 285 E, 21.10.2010, s. 53.

(3)

EUVL C 296 E, 2.10.2012, s. 26.

(4)

EUVL C 24, 22.1.2016, s. 8.

(5)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0126.

(6)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0451.

(7)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0312.

(8)

EUVL L 315, 14.11.2012, s. 57.

(9)

EUVL L 338, 21.12.2011, s. 2.

(10)

EUVL L 181, 29.6.2013, s. 4.

(11)

EUVL L 101, 15.4.2011, s. 1.

(12)

EUVL L 335, 17.12.2011, s. 1.

(13)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0073.

(14)

EUVL C 316, 30.8.2016, s. 2.

(15)

Istanbulin yleissopimuksessa termi ”nainen” sisältää alle 18-vuotiaat tytöt (3 artikla).

(16)

Katso määritelmiä Istanbulin yleissopimuksen 3 artiklassa.


VÄHEMMISTÖÖN JÄÄNYT KANTA

työjärjestyksen 52 a artiklan 4 kohdan mukaisesti

Ana Záborská

Yksikään sivistynyt yhteiskunta ei voi sietää naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja perheväkivaltaa. Naisiin ja lapsiin kohdistuva väkivaltainen käyttäytyminen on kriminalisoitu kaikissa EU:n jäsenvaltioissa, kaikki jäsenvaltiot suojelevat tällaisen väkivallan uhreja ja pyrkivät jatkuvasti estämään tällaista väkivaltaa. EU:n tasolla Daphne-ohjelma on ollut merkittävä pitkän aikavälin hanke, jolla pyritään estämään naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja auttamaan sen uhreja. Kuitenkin vain puolet EU:n jäsenvaltioista on päättänyt ratifioida Euroopan neuvoston yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta, koska niiden kansalaiset ovat tulossa yhä tietoisemmiksi yleissopimuksen epämääräisestä kielestä ja mahdollisista haitallisista vaikutuksista.

EU:n liittyminen tähän yleissopimukseen olisi vastoin molempia perussopimuksia ja unionin kansalaisten perusihmisoikeuksia, kuten vanhempien oikeutta olla lastensa pääasiallisia kasvattajia ja oikeutta uskonnonvapauteen. Valitettavasti FEMM- ja LIBE-valiokunnan yhteisesittelijät ovat päättäneet seurata komission ehdotuksen poliittista imperatiivia. Niin tehdessään he saattavat aiheuttaa syntyvän säädöksen mitätöitymisen sekä lisätä eurooppalaisten vieraantumista unionista. Vilpitön toiveeni onkin, että täysistunnossa Euroopan parlamentti hylkää tämän mietinnön ja komission ehdotuksen.


VÄHEMMISTÖÖN JÄÄNYT KANTA

työjärjestyksen 52 a artiklan 4 kohdan mukaisesti

Marek Jurek

EU:n liittymistä Euroopan neuvoston yleissopimukseen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta ei voida mitenkään perustella sen enempää oikeudellisesti kuin sisällöllisesti.

Sopimuksen sopimuspuolet ovat valtioita. Valtiolla on käytössään rikosoikeudellisia välineitä perheväkivallan torjumiseksi. Juuri valtiot voivat – naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjunnan asiantuntijaryhmän Grevion tukemina – keskenään valvoa sopimuksesta niille aiheutuvien velvoitteiden noudattamista. Naisiin kohdistuva väkivalta ja perheväkivalta on rangaistavaa kaikissa EU:n jäsenvaltioissa ja kaikki jäsenvaltiot suojelevat tällaisten rikosten uhreja. Jos joku valtio suvaitsisi tällaisia rikoksia, se ei voisi lainkaan olla Euroopan unionin jäsen.

Unionilla itsellään ei ole oikeudellisia välineitä tämän yleissopimuksen täytäntöönpanemiseksi. Syynä yleissopimukseen liittymiseksi voi olla vain toive saada jäsenvaltioiden päätösten valvomista varten uusi väline, joka ylittää unionille perussopimuksissa annetut valtuudet (ja joka on vastoin oikeusvaltion periaatetta).

Ottaen huomioon, että yleissopimus synnyttää yksittäisissä jäsenvaltiossa kiistaa ei niinkään ilmeisestä tarpeesta torjua väkivaltaa vaan tavasta, jolla sitä ehkäistään, unionin toivetta tähän sopimukseen liittymisestä värittävät unionin meneillään olevat oikeudelliset kiistat jäsenvaltioiden kanssa (myös vanhimpien ja suurimpien jäsenvaltioiden, kuten Saksan, kanssa). Kyse onkin ideologisesta intohimosta, joka halveksuu oikeusvaltion periaatetta ja jonka kohteena on erityisesti SEU:n 5 artiklassa säädetty annetun toimivallan periaate.


OIKEUDELLISTEN ASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (31.5.2017)

kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnalle ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnalle

ehdotuksesta neuvoston päätökseksi naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen tekemisestä Euroopan unionin osalta

(COM(2016)01092016/0062(NLE))

Valmistelija: Jiří Maštálka

PA_Consent_Interim

EHDOTUKSET

Oikeudellisten asioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavia kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokuntaa ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka ne myöhemmin hyväksyvät:

Johdanto-osan kappaleet

A.  ottaa huomioon, että sukupuolten tasa-arvo on yksi unionin perusarvoista ja tavoite, joka on tunnustettu perussopimuksissa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa ja jonka EU on sitoutunut sisällyttämään kaikkeen toimintaansa; ottaa huomioon, että naisten oikeudet ovat ihmisoikeuksia ja että sukupuolten tasa-arvo on olennaisen tärkeää, jotta voidaan saavuttaa Eurooppa 2020 -strategian kestävää kasvua, kunnollisten työpaikkojen luomista ja sosiaalista osallisuutta koskevat yleistavoitteet;

B.  ottaa huomioon, että oikeus tasa-arvoiseen kohteluun ja syrjimättömyyteen on perussopimuksissa tunnustettu keskeinen perusoikeus;

C.  ottaa huomioon, että perusoikeuskirjassa tunnustetaan ihmisarvo, oikeus elämään ja oikeus henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ja kielletään epäinhimillinen tai halventava kohtelu sekä kaikenlainen orjuus ja pakkotyö (perusoikeuskirjan 1–5 artikla);

D.  toteaa, että vaikka unioni on ottanut voimakkaasti kantaa(1) tarpeeseen poistaa naisiin kohdistuva väkivalta sekä järjestänyt erityisiä kampanjoita ja paikallisia hankkeita tämän ilmiön torjumiseksi ja vaikka nykyisessä lainsäädännössä, joka koskee esimerkiksi rikoksen, seksuaalisen hyväksikäytön ja lasten seksuaalisen riiston uhreiksi joutuneiden suojelua, turvapaikkoja ja muuttoliikettä, otetaan huomioon sukupuoleen- perustuvan väkivallan uhrien erityistarpeet, naisiin kohdistuvan väkivallan määrä antaa edelleen aihetta vakavaan huoleen koko unionissa;

E.  toteaa, että naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevassa EU:n perusoikeusviraston vuonna 2014 julkaistussa tutkimuksessa ”Violence against women: an EU wide survey”(2) arvioidaan, että sukupuoleen perustuva väkivalta on edelleen laajalle levinnyt ilmiö, sillä kolmasosa kaikista Euroopan naisista on kokenut fyysisiä tai seksuaalisia väkivallantekoja ainakin kerran aikuisikänsä aikana, 20 prosenttia nuorista naisista (18–29-vuotiaista) on kokenut seksuaalista häirintää internetissä, yhtä viidestä naisesta (18:aa prosenttia) on vainottu, yksi 20 naisesta on raiskattu ja enemmän kuin yksi kymmenestä on kärsinyt seksuaalisesta väkivallasta, joka on tehty vastoin tahtoa tai johon on liittynyt voimankäyttöä; toteaa, että useimmista väkivaltaisista tapahtumista ei koskaan ilmoiteta viranomaisille;

F.  ottaa huomioon, että Euroopan tason lisäarvon arvioinnin mukaan naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja sukupuoleen perustuvasta väkivallasta unionille aiheutuvien vuosittaisten kustannusten arvioidaan olleen 228 miljardia euroa, joista julkisten palvelujen osuus on 45 miljardia euroa ja toteutumattoman taloudellisen tuoton osuus 24 miljardia euroa;

G.  toteaa komission korostaneen strategisessa toimintaohjelmassaan sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi vuosina 2016–2019, että naisiin kohdistuva väkivalta ja sukupuoleen perustuva väkivalta, jotka vahingoittavat naisten terveyttä ja hyvinvointia, työelämää, taloudellista riippumattomuutta ja taloutta, on yksi keskeisistä ongelmista, joihin on puututtava todellisen sukupuolten tasa-arvon saavuttamiseksi;

H.  toteaa, että naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehty Euroopan neuvoston yleissopimus (Istanbulin sopimus) on kansainvälisellä tasolla ensimmäinen oikeudellisesti sitova, yksityiskohtainen ja kattava asiakirja naisiin ja myös miehiin ja lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta ja se perustuu ennaltaehkäisyn, suojelun ja tukemisen, syytteeseen asettamisen sekä naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan poistamisen periaatteisiin ja siinä korostetaan yhtenäisten, kansallisen tason toimintapolitiikkojen tarvetta;

I.  toteaa, että neuvosto on Maltan puheenjohtajakaudella osoittanut olevansa halukas saattamaan päätökseen prosessin, joka koskee unionin liittymistä Istanbulin sopimukseen (Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta) ja että se on edistynyt siinä; ottaa huomioon, että neuvosto, komissio ja parlamentti sitoutuivat Valettassa 3. helmikuuta 2017 soveltamaan nollatoleranssia naisiin ja tyttöihin kohdistuvaan väkivaltaan, mikä on yleissopimuksen täydellisen ja tehokkaan täytäntöönpanon ennakkoedellytys;

J.  toteaa, että kaikki jäsenvaltiot ovat allekirjoittaneet Istanbulin sopimuksen, mutta vain 14 on tähän mennessä ratifioinut sen;

K.  toteaa, että seksuaali- ja lisääntymisterveys ja -oikeudet kuuluvat ihmisoikeuksiin, joiden rikkominen loukkaa naisten ja tyttöjen oikeutta tasa-arvoon, syrjimättömyyteen, ihmisarvoon ja terveyteen sekä naisten oikeutta vapauteen ja itsemääräämisoikeuteen;

L.  toteaa, että seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin kohdistuva vastustus on lisääntynyt Euroopassa ja kaikkialla maailmassa;

M.  toteaa, että naisiin kohdistuva väkivalta tai sukupuoleen perustuva väkivalta on väkivaltarikos, joka kohdistuu henkilöön tämän sukupuolen, sukupuoli-identiteetin tai sukupuolen ilmaisun takia tai joka vaikuttaa suhteettomasti tiettyä sukupuolta oleviin henkilöihin; toteaa, että sukupuoleen perustuva väkivalta on naisten ja miesten välisen eriarvoisuuden syy ja myös sen seuraus;

Suositukset

i)  muistuttaa, että perussopimukset ja perusoikeuskirja, erityisesti Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2 ja 3 artikla, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 8 artikla ja perusoikeuskirjan 23 artikla velvoittavat Euroopan unionin jäsenvaltioita, toimielimiä, elimiä ja virastoja sekä koko Euroopan unionia takaamaan sukupuolten tasa-arvon ja edistämään sitä;

ii)  pitää myönteisenä, että Istanbulin sopimuksen lähestymistapa vastaa täysin unionin monitahoista lähestymistapaa sukupuoleen perustuvan väkivallan sekä unionin sisäisiin ja ulkoisiin politiikkoihin liittyvien toimenpiteiden suhteen;

iii)  korostaa ja muistuttaa, että naisiin kohdistuva väkivalta on ihmisoikeuksien loukkaamista ja syrjinnän äärimmäinen muoto ja että yhdenvertaisuus ja syrjimättömyys ovat välttämättömiä yhteiskunnan kehittämisen kannalta ja niitä olisi sovellettava lainsäädännössä, käytännössä, oikeuskäytännössä ja jokapäiväisessä elämässä;

iv)  pitää erittäin huolestuttavana, että naiset ja tytöt ovat usein alttiina vakavalle perheväkivallalle, naisten sukuelinten silpomiselle, kunniamurhille, prostituutioon liittyvälle ihmiskaupalle, seksuaaliselle ahdistelulle, raiskauksille, pakkoavioliitoille ja muille rikoksille, jotka ovat vakavia ihmisoikeusrikkomuksia ja loukkaavat naisten ja tyttöjen ihmisarvoa;

v)  on tietoinen, että perheväkivalta vaikuttaa suhteellisesti enemmän naisiin mutta että myös miehet ja lapset voivat joutua perheväkivallan uhreiksi, myös perheväkivallan todistajina;

vi)  on huolestunut siitä, että väkivalta katsotaan liian usein yksityisasiaksi ja sitä siedetään sen vuoksi liian helposti eikä siitä ilmoiteta viranomaisille; toteaa, että siksi tarvitaan lisätoimenpiteitä, jotta voidaan kannustaa väkivallan uhreja ilmoittamaan kokemastaan ja hakemaan apua sekä varmistaa, että palveluntarjoajat voivat vastata uhrien tarpeisiin ja tiedottaa heille heidän oikeuksistaan ja olemassa olevista tukimuodoista; muistuttaa, että naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevien tapausten syytteeseenasettamisaste on sietämättömän alhainen;

vii)  katsoo, että Istanbulin sopimuksen allekirjoittaminen ja siihen liittyminen lujittaisi unionin oikeudellista kehystä ja toimintaa naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi, koska se parantaisi sisäistä koordinointia ja vahvistaisi EU:n roolia kansainvälisillä foorumeilla;

viii)  kehottaa neuvostoa ja komissiota vauhdittamaan neuvotteluja sopimukseen liittymisestä;

ix)  kehottaa komissiota ja neuvostoa varmistamaan, että parlamentti osallistuu kattavasti yleissopimuksen valvontaprosessiin sen jälkeen, kun unioni on liittynyt sopimukseen;

x)  muistuttaa, että unionin liittyminen Istanbulin sopimukseen ei vapauta jäsenvaltioita sopimuksen ratifioinnista kansallisella tasolla eikä naisiin kohdistuvan väkivallan torjumista koskevan kansallisen toimintasuunnitelman käyttöönotosta; kehottaa siksi kaikkia jäsenvaltioita varmistamaan, että niillä on käytössä naisiin kohdistuvan väkivallan torjumista koskeva kansallinen toimintasuunnitelma, ja niitä jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole sitä tehneet, ratifioimaan sopimuksen ja panemaan sen kaikilta osin täytäntöön;

xi)  korostaa, että seksuaali- ja lisääntymisterveys ja -oikeudet ovat perusoikeuksia, joita ei saa rajoittaa mistään syystä;

xii)  muistuttaa, että SEUT-sopimuksen 3 artiklan 2 kohdan mukaan unionilla on yksinomainen toimivalta tehdä kansainvälinen sopimus, kun sopimuksen tekemisestä on säädetty lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyssä unionin säädöksessä tai kun tämä on välttämätöntä, jotta unioni voi käyttää sisäistä toimivaltaansa, ja siksi unionin liittyminen Istanbulin sopimukseen kuuluu unionin oikeudelliseen toimivaltaan, joka voi vaikuttaa yhteisiin sääntöihin tai muuttaa niiden ulottuvuutta, joka koskee kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden, myös kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden, kotipaikka-asemaan liittyviä asioita sekä rikoksen uhrien oikeuksia;

xiii)  muistuttaa, että 25. helmikuuta 2014 antamassaan päätöslauselmassa, joka sisälsi suosituksia naisiin kohdistuvan väkivallan torjunnasta, parlamentti kehotti komissiota laatimaan ehdotuksen säädökseksi yhdenmukaisesta järjestelmästä, jonka avulla kerätään tilastotietoja, sekä jäsenvaltioiden lujitetusta menettelystä kaikenlaisen naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan ja sukupuoleen perustuvan väkivallan ehkäisemiseksi ja lopettamiseksi sekä oikeussuojan helpon saatavuuden mahdollistamiseksi;

xiv)  panee merkille, että unionin liittymistä Istanbulin sopimukseen koskevassa komission ehdotuksessa COM(2016)0109 mainitaan, että SEUT-sopimuksen 83 artiklan 1 kohta on naisten ja lasten seksuaaliseen riistoon liittyvien toimien oikeusperusta; pyytää siksi neuvostoa aktivoimaan siirtymälausekkeen päättämällä yksimielisesti naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan ja muun sukupuoleen perustuvan väkivallan sisällyttämisestä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 83 artiklan 1 kohdassa lueteltujen rikosten joukkoon;

ASIAN KÄSITTELY LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Otsikko

EU:n liittyminen Euroopan neuvoston yleissopimukseen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta

Viitteet

COM(2016)01092016/0062(NLE)

Asiasta vastaava valiokunta

 

LIBE

 

FEMM

 

 

 

Valmistelija

       Nimitetty (pvä)

Jiří Maštálka

4.10.2016

Valiokuntakäsittely

28.2.2017

23.3.2017

 

 

Hyväksytty (pvä)

30.5.2017

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

21

0

2

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Max Andersson, Joëlle Bergeron, Marie-Christine Boutonnet, Jean-Marie Cavada, Kostas Chrysogonos, Rosa Estaràs Ferragut, Lidia Joanna Geringer de Oedenberg, Sylvia-Yvonne Kaufmann, Gilles Lebreton, António Marinho e Pinto, Pavel Svoboda, József Szájer, Axel Voss, Tadeusz Zwiefka

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Pascal Durand, Angel Dzhambazki, Evelyne Gebhardt, Virginie Rozière, Kosma Złotowski

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

João Pimenta Lopes, Jarosław Wałęsa, Josef Weidenholzer

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

21

+

ALDE

GUE/NGL

EFDD

ENF

PPE

S&D

Verts/ALE

Jean-Marie Cavada, António Marinho e Pinto

Kostas Chrysogonos, João Pimenta Lopes

Joëlle Bergeron

Marie-Christine Boutonnet, Gilles Lebreton

Rosa Estaràs Ferragut, Pavel Svoboda, József Szájer, Axel Voss, Jarosław Wałęsa, Tadeusz Zwiefka

Mady Delvaux, Evelyne Gebhardt, Lidia Joanna Geringer de Oedenberg, Sylvia-Yvonne Kaufmann, Virginie Rozière, Josef Weidenholzer

Max Andersson, Pascal Durand

0

-

 

 

2

0

ECR

Angel Dzhambazki, Kosma Złotowski

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

(1)

Ks. esimerkiksi: komission tiedonanto COM(2010)0491 final – Naisten ja miesten tasa-arvostrategia vuosiksi 2010–2015 – http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX:52010DC0491 Neuvoston päätelmät naisiin kohdistuvan väkivallan kitkemisestä Euroopan unionissa – https://www.consilium.europa.eu/uedocs/cms_data/docs/pressdata/en/lsa/113226.pdf

(2)

http://fra.europa.eu/en/publication/2014/violence-against-women-eu-wide-survey-main-results-report.


ASIAN KÄSITTELYASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Otsikko

EU:n liittyminen Euroopan neuvoston yleissopimukseen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta

Viiteasiakirjat

COM(2016)01092016/0062(NLE)

Asiasta vastaavat valiokunnat

       Ilmoitettu istunnossa (pvä)

LIBE

 

FEMM

 

 

 

Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto

       Ilmoitettu istunnossa (pvä)

JURI

 

 

 

 

Esittelijä(t)

       Nimitetty (pvä)

Christine Revault D’Allonnes Bonnefoy

24.5.2016

Anna Maria Corazza Bildt

24.5.2016

 

 

Valiokuntakäsittely

29.11.2016

27.3.2017

8.6.2017

 

Hyväksytty (pvä)

11.7.2017

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

58

12

4

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Daniela Aiuto, Jan Philipp Albrecht, Maria Arena, Beatriz Becerra Basterrechea, Malin Björk, Vilija Blinkevičiūtė, Michał Boni, Caterina Chinnici, Anna Maria Corazza Bildt, Agustín Díaz de Mera García Consuegra, André Elissen, Frank Engel, Monika Flašíková Beňová, Kinga Gál, Iratxe García Pérez, Arne Gericke, Ana Gomes, Nathalie Griesbeck, Sylvie Guillaume, Jussi Halla-aho, Anna Hedh, Dietmar Köster, Agnieszka Kozłowska-Rajewicz, Barbara Kudrycka, Cécile Kashetu Kyenge, Marju Lauristin, Juan Fernando López Aguilar, Monica Macovei, Florent Marcellesi, Claude Moraes, Angelika Niebler, Maria Noichl, Margot Parker, Soraya Post, Judith Sargentini, Birgit Sippel, Csaba Sógor, Michaela Šojdrová, Jaromír Štětina, Traian Ungureanu, Ernest Urtasun, Bodil Valero, Ángela Vallina, Elissavet Vozemberg-Vrionidi, Jadwiga Wiśniewska, Anna Záborská, Tomáš Zdechovský, Auke Zijlstra

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Izaskun Bilbao Barandica, Kostas Chrysogonos, Carlos Coelho, Pál Csáky, Stefan Eck, Julie Girling, Marek Jurek, Kostadinka Kuneva, Miltiadis Kyrkos, Jean Lambert, Jeroen Lenaers, Edouard Martin, Morten Helveg Petersen, John Procter, Christine Revault D’Allonnes Bonnefoy, Petri Sarvamaa, Branislav Škripek, Jordi Solé, Axel Voss, Julie Ward, Kristina Winberg

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Richard Corbett, Josu Juaristi Abaunz, Georg Mayer, Miroslav Mikolášik, Lieve Wierinck

Jätetty käsiteltäväksi (pvä)

19.7.2017


LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

58

+

ALDE

Beatriz Becerra Basterrechea, Izaskun Bilbao Barandica, Nathalie Griesbeck, Lieve Wierinck, Morten Helveg Petersen

ECR

Monica Macovei

EFDD

Daniela Aiuto

GUE/NGL

Malin Björk, Kostas Chrysogonos, Stefan Eck, Josu Juaristi Abaunz, Kostadinka Kuneva, Ángela Vallina

EPP

Michał Boni, Carlos Coelho, Anna Maria Corazza Bildt, Pál Csáky, Agustín Díaz de Mera García Consuegra, Frank Engel, Agnieszka Kozłowska-Rajewicz, Barbara Kudrycka, Jeroen Lenaers, Angelika Niebler, Petri Sarvamaa, Jaromír Štětina, Csaba Sógor, Traian Ungureanu, Axel Voss, Elissavet Vozemberg-Vrionidi, Tomáš Zdechovský

S&D

Maria Arena, Vilija Blinkevičiūtė, Caterina Chinnici, Richard Corbett, Monika Flašíková Beňová, Iratxe García Pérez, Ana Gomes, Sylvie Guillaume, Anna Hedh, Cécile Kashetu Kyenge, Miltiadis Kyrkos, Dietmar Köster, Marju Lauristin, Juan Fernando López Aguilar, Edouard Martin, Claude Moraes, Maria Noichl, Soraya Post, Christine Revault D'Allonnes Bonnefoy, Birgit Sippel, Julie Ward

GREENS/ALE

Jan Philipp Albrecht, Jean Lambert, Florent Marcellesi, Judith Sargentini, Jordi Solé, Ernest Urtasun, Bodil Valero

12

-

ECR

Arne Gericke, Jussi Halla-aho, Marek Jurek, Branislav Škripek, Jadwiga Wiśniewska

ENF

André Elissen, Georg Mayer, Auke Zijlstra

EPP

Kinga Gál, Miroslav Mikolášik, Michaela Šojdrová, Anna Záborská

4

0

ECR

Julie Girling, John Procter

EFDD

Margot Parker, Kristina Winberg

Symbolien selitys:

+   :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö