Menettely : 2017/2127(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0339/2017

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0339/2017

Keskustelut :

PV 30/11/2017 - 4
PV 30/11/2017 - 6
CRE 30/11/2017 - 4
CRE 30/11/2017 - 6

Äänestykset :

PV 30/11/2017 - 8.23
CRE 30/11/2017 - 8.23
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2017)0474

MIETINTÖ     
PDF 720kWORD 139k
30.10.2017
PE 608.029v02-00 A8-0339/2017

Euroopan vammaisstrategian täytäntöönpanosta

(2017/2127(INI))

Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta

Esittelijä: Helga Stevens

TARKISTUKSET
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 YMPÄRISTÖN, KANSANTERVEYDEN JA ELINTARVIKKEIDEN TURVALLISUUDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO
 KULTTUURI- JA KOULUTUSVALIOKUNNAN LAUSUNTO
 NAISTEN OIKEUKSIEN JA SUKUPUOLTEN TASA-ARVON VALIOKUNNAN KANTA TARKISTUKSINA
 VETOOMUSVALIOKUNNAN LAUSUNTO
 TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA
 LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

Euroopan vammaisstrategian täytäntöönpanosta

(2017/2127(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 2, 9, 10, 19 ja 168 artiklan sekä 216 artiklan 2 kohdan ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 ja 21 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 3, 15, 21, 23, 25 ja 26 artiklan,

–  ottaa huomioon vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen (UNCRPD) ja sen voimaantulon unionissa 21. tammikuuta 2011 vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta 26. marraskuuta 2009 tehdyn neuvoston päätöksen 2010/48/EY mukaisesti(1),

–  ottaa huomioon neuvoston, jäsenvaltioiden ja komission väliset käytännesäännöt sisäisistä järjestelyistä vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen täytäntöönpanoa varten Euroopan unionissa ja Euroopan unionin edustamista varten kyseiseen yleissopimukseen liittyen,

–  ottaa huomioon vammaisten henkilöiden oikeuksia käsittelevän YK:n komitean 2. lokakuuta 2015 antamat loppupäätelmät Euroopan unionin ensimmäisestä kertomuksesta(2),

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (Euroopan neuvoston sopimussarja nro 5, 1950) ja sen pöytäkirjat,

–  ottaa huomioon Euroopan sosiaalisen peruskirjan (ETS nro 35, 1961, tarkistettu vuonna 1996, ETS nro 163),

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston ministerikomitean jäsenvaltioille antaman suosituksen Rec(2002)5 naisten suojelemiseksi väkivallalta ja suosituksen CM/Rec(2007)17 sukupuolten tasa-arvoa koskevista vaatimuksista ja rakenteista,

–  ottaa huomioon 18. joulukuuta 1979 tehdyn kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen (CEDAW) ja sen 6. lokakuuta 1999 tehdyn valinnaisen pöytäkirjan,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen, taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen ja kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta 26. helmikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/24/EU(3);

–  ottaa huomioon yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27. marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY(4),

–  ottaa huomioon komission 2. joulukuuta 2015 antaman ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tuotteiden ja palvelujen esteettömyysvaatimuksia koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä (COM(2015)0615),

–  ottaa huomioon neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien, Euroopan parlamentin ja komission uutta kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen ”Meidän maailmamme, meidän ihmisarvomme, meidän tulevaisuutemme” yhteisen julkilausuman ja sen sitoumuksen ottaa huomioon vammaisten henkilöiden erityistarpeet kehitysyhteistyössä,

–  ottaa huomioon 2. helmikuuta 2017 päivätyn komission yksiköiden valmisteluasiakirjan Euroopan vammaisstrategian 2010–2020 täytäntöönpanosta (SWD(2017)0029),

–  ottaa huomioon 15. marraskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Euroopan vammaisstrategia 2010–2020: Uudistettu sitoutuminen esteettömään Eurooppaan” (COM(2010)0636),

–  ottaa huomioon 13. joulukuuta 2016 antamansa päätöslauselman perusoikeuksien tilanteesta Euroopan unionissa vuonna 2015(5),

–  ottaa huomioon 15. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27. marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY (”työsyrjintädirektiivi”) soveltamisesta(6),

–  ottaa huomioon 7. heinäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen (vammaisyleissopimus) täytäntöönpanosta kiinnittäen erityistä huomiota YK:n vammaisyleissopimuksen seurantakomitean päätelmiin(7),

–  ottaa huomioon 20. toukokuuta 2015 antamansa päätöslauselman vammaisten henkilöiden oikeuksia käsittelevän Yhdistyneiden kansakuntien komitean hyväksymästä Euroopan unionin ensimmäiseen kertomukseen liittyvästä asialuettelosta(8),

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2011 antamansa päätöslauselman vammaisten liikkuvuudesta ja osallistamisesta sekä Euroopan vammaisstrategiasta 2010–2020(9),

–  ottaa huomioon 6. toukokuuta 2009 antamansa päätöslauselman työmarkkinoilta syrjäytyneiden aktiivisen osallisuuden edistämisestä(10),

–  ottaa huomioon Euroopan vammaisstrategiaa koskevan Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun katsauksen ”The European Disability Strategy 2010–2020”,

–  ottaa huomioon sekä sukupuoleen että vammaisuuteen perustuvasta syrjinnästä laaditun Euroopan parlamentin unionin sisäasioiden pääosaston tutkimuksen ˮDiscrimination Generated by the Intersection of Gender and Disabilityˮ,

–  ottaa huomioon kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030,

–  ottaa huomioon Euroopan oikeusasiamiehen vuosikertomuksen 2016,

–  ottaa huomioon vuosien 2016 ja 2017 Euroopan unionin perusoikeusviraston perusoikeuksia koskevat raportit,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeusviraston aihekohtaiset raportit,

–  ottaa huomioon Eurostatin vuodelta 2014 peräisin olevat vammaisuuteen liittyvät tilastot, jotka koskevat työmarkkinoille pääsyä, koulutukseen pääsyä sekä köyhyyttä ja tuloeroja,

–  ottaa huomioon 20. kesäkuuta 2017 julkaistut neuvoston päätelmät ”Euroopan kestävän tulevaisuuden varmistaminen: EU:n vastaus kestävän kehityksen toimintaohjelmaan Agenda 2030:een”,

–  ottaa huomioon vapaaehtoisen eurooppalaisen sosiaalipalvelujen laatukehyksen (SPC/2010/10/8),

–  ottaa huomioon uuden kaupunkikehitysohjelman (A/RES/71/256),

–  ottaa huomioon katastrofiriskien vähentämistä koskevan Sendain kehyksen,

–  ottaa huomioon neuvoston päätelmät sukupuolten tasa-arvon edistämistä koskevasta toimintasuunnitelmasta (2016–2020),

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan toimintasuunnitelman (2015–2019),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan ja kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnot, naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan kannan tarkistuksina sekä vetoomusvaliokunnan lausunnon (A8‑0339/2017),

A.  ottaa huomioon, että täysivaltaisina kansalaisina(11) kaikilla vammaisilla henkilöillä on yhtäläiset oikeudet kaikilla elämän aloilla ja että heillä on luovuttamaton oikeus ihmisarvoon, yhdenvertaiseen kohteluun ja itsenäiseen elämään sekä oikeus osallistua täysimääräisesti yhteiskuntaan;

B.  ottaa huomioon, että Euroopan unionissa on arviolta 80 miljoonaa vammaista henkilöä, joista 46 miljoonaa on naisia;

C.  ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen mukaisesti unionin on torjuttava politiikkojensa ja toimiensa määrittelyssä ja toteuttamisessa vammaisuuteen perustuvaa syrjintää (10 artikla) ja että kyseinen sopimus antaa unionille toimivallan antaa lainsäädäntöä tällaiseen syrjintään puuttumiseksi (19 artikla);

D.  toteaa, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 ja 26 artiklassa kielletään nimenomaisesti vammaisuuteen perustuva syrjintä ja määrätään, että on edistettävä vammaisten henkilöiden yhdenvertaisia mahdollisuuksia osallistua yhteiskuntaelämään;

E.  ottaa huomioon, että YK:n vammaisyleissopimus on ensimmäinen kansainvälinen ihmisoikeussopimus, jonka EU ratifioi ja jonka ovat allekirjoittaneet myös kaikki 28 jäsenvaltiota ja joka on ratifioitu 27 jäsenvaltiossa; ottaa huomioon, että EU on maailman suurin kehitysavun antaja ja yksi kansainvälisen tason vaikutusvaltaisimmista toimijoista;

F.  ottaa huomioon, että EU on sitoutunut kestävän kehityksen Agenda 2030:n ja kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanoon EU:ssa ja kehitysyhteistyössä kumppanimaissa;

G.  ottaa huomioon, että YK:n vammaisyleissopimuksessa todetaan, että vammaisiin kuuluvat ne, joilla on sellainen pitkäaikainen ruumiillinen, henkinen, älyllinen tai aisteihin liittyvä vamma, joka vuorovaikutuksessa erilaisten esteiden kanssa saattaa estää heidän täysimääräisen ja tehokkaan osallistumisensa yhteiskuntaan yhdenvertaisesti muiden kanssa; painottaa erityisesti YK:n vammaisyleissopimuksen 9 artiklaa;

H.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on vahvistettu, että YK:n vammaisyleissopimus sitoo EU:ta ja sen jäsenvaltioita niiden pannessa täytäntöön EU:n lainsäädäntöä, koska se kuuluu johdetun oikeuden välineisiin(12); toteaa, että on vahvistettava nykyistä EU:n lainsäädäntöä ja toimintapoliittisia välineitä, jotta voidaan maksimoida YK:n vammaisyleissopimuksen täytäntöönpano;

I.  ottaa huomioon, että vammaiset henkilöt ovat heterogeeninen ryhmä ja että naiset, lapset, vanhukset ja henkilöt, joilla on moninaisia avustustarpeita, tilapäisiä tai näkymättömiä vammoja, kohtaavat ylimääräisiä esteitä ja monenlaista syrjintää;

J.  ottaa huomioon, että vammaisille henkilöille koituu lisäkustannuksia ja heidän tulonsa ovat tavanomaista alhaisemmat ja työttömyysasteensa korkeampi; toteaa, että vammaisuuteen liittyvät etuudet olisi katsottava yhteiskunnan tueksi, jonka tarkoituksena on auttaa henkilöitä poistamaan esteitä voidakseen osallistua täysimääräisesti yhteiskuntaan, muun muassa työllistymisen kautta;

K.  katsoo, että vammaisilla lapsilla on oikeus elää perheensä kanssa tai perheympäristössä sen mukaan, mikä vastaa parhaiten heidän etuaan; toteaa, että perheenjäsenten on usein vähennettävä ammatillista toimintaansa tai lopetettava se huolehtiakseen itse vammaisista perheenjäsenistä;

L.  toteaa, että YK:n vammaisyleissopimuksen periaatteet ulottuvat selvästi syrjintää laajemmalle ja näyttävät tietä kohti kaikkien vammaisten henkilöiden ja heidän perheidensä ihmisoikeuksien täysimääräistä toteutumista osallistavassa yhteiskunnassa;

M.  toteaa, että on vieläkin uutta ja tarkistettua lainsäädäntöä, jossa ei viitata YK:n vammaisyleissopimukseen ja esteettömyyteen; toteaa, että esteettömyys on osallisuuden ennakkoedellytys; toteaa, että EU:lla on YK:n vammaisyleissopimuksen osapuolena velvollisuus varmistaa vammaisten henkilöiden ja heitä edustavien järjestöjen tiivis mukaan ottaminen ja aktiivinen osallistuminen lainsäädännön ja toimintapolitiikkojen kehittämiseen ja täytäntöönpanoon ottaen samalla huomioon erilaiset käsitykset vammaisuudesta;

N.  ottaa huomioon, että stereotypiat, väärinkäsitykset ja ennakkoluulot ovat osa syrjinnän, myös moniperusteisen syrjinnän, leimaantumisen ja eriarvoisuuden, perimmäisistä syistä;

O.  ottaa huomioon, että vammaiset kärsivät usein siitä, etteivät he saa riittävästi tukea, suojelua, viestintää ja tietoja terveyspalveluista ja niitä koskevista oikeuksista, suojelua väkivallalta tai lastenhoitopalveluja, ja heillä on vain vähän tai ei lainkaan mahdollisuuksia käyttää sellaisia palveluja ja tietoja; katsoo, että terveydenhuoltohenkilöstön olisi saatava asianmukaista vammaisten henkilöiden erityistarpeita koskevaa koulutusta;

P.  ottaa huomioon, että merkittävä osa vuosittain kodittomuuden kohtaavista neljästä miljoonasta henkilöstä on vammaisia, jotka ovat jääneet syrjään YK:n vammaisyleissopimuksen ja EU:n vammaisstrategian kohderyhmänä;

Q.  katsoo, että lukuisista kansainvälisistä yleissopimuksista ja EU:n ja kansallisesta lainsäädännöstä ja strategioista huolimatta vammaiset henkilöt eivät vieläkään osallistu täysipainoisesti yhteiskuntaan eivätkä nauti kaikkia oikeuksiaan; toteaa, että osallisuus voidaan saavuttaa vain, jos vammaiset henkilöt otetaan YK:n vammaisyleissopimuksen 29 artiklan mukaisesti mukaan poliittiseen ja julkiseen elämään, jossa he ovat usein aliedustettuina;

R.  ottaa huomioon, että komission edistymiskertomuksessa osoitetaan merkittävä viivästyminen YK:n vammaisyleissopimuksesta seuraavien velvoitteiden täytäntöönpanossa sekä EU:n että jäsenvaltioiden tasolla; ottaa huomioon, että strategiakehykseen liittyy edelleen haasteita ja aukkoja ja että EU:n politiikkojen, lainsäädännön ja ohjelmien yhdenmukaistaminen YK:n vammaisyleissopimuksen kanssa edellyttää pitkän aikavälin näkökulmaa;

S.  ottaa huomioon, että YK:n vammaisyleissopimuksessa painotettu itsenäisen elämän malli takaa mahdollisimman laajan esteettömyyden; ottaa huomioon, että myös muiden palvelujen esteettömyys, kuten esteetön liikenne ja esteettömät kulttuuri- ja vapaa-ajantoiminnat, liittyvät laadukkaaseen elämään ja voivat osaltaan edistää vammaisten henkilöiden integroitumista;

T.  katsoo, että on välttämätöntä, että vammaisilla henkilöillä on osallistava ja aktiivinen pääsy työmarkkinoille, sillä tämä on yksi tärkeimmistä keinoista heidän itsenäisyytensä edistämiseksi; toteaa, että vammaisten henkilöiden työmarkkinoille pääsyn aste on nyt 58,5 prosenttia, kun vastaava luku muiden henkilöiden keskuudessa on 80,5 prosenttia, että tietyt ryhmät kohtaavat myös vamman tyyppiin perustuvaa lisäsyrjintää ja että yhteisötalous tarjoaa vammaisille lukuisia työllistymismahdollisuuksia;

U.  toteaa, että unionin tason vahvemmat suuntaviivat ja riittävät resurssit sekä koulutus vammaisiin liittyvissä kysymyksissä voisivat vahvistaa tasa-arvoelinten vaikuttavuutta ja riippumattomuutta kansallisella tasolla;

V.  ottaa huomioon, että yksi neljästä painopistealueesta, jotka komissio on määritellyt kansalaisuuden sekä vapauden, suvaitsevaisuuden ja syrjimättömyyden yhteisten arvojen edistämisestä koulutuksen avulla annetun Pariisin julistuksen jälkeen, on ”edistää muita heikommassa asemassa olevien lasten ja nuorten koulutusta varmistamalla, että koulutusjärjestelmissä otetaan huomioon heidän tarpeensa”;

W.  toteaa, että vammaisten jättämisestä työmarkkinoiden ulkopuolelle aiheutuvat kustannukset ovat suuremmat kuin heidän osallistamisestaan työelämään aiheutuvat kustannukset; toteaa, että tämä koskee erityisesti moninaisia avustustarpeita omaavia henkilöitä, joiden perheenjäsenten voi olla pakko ryhtyä omaishoitajiksi;

X.  toteaa, että työelämään osallistuvien vammaisten henkilöiden määrä voi olla vähäisempi kuin tietojen perusteella näyttää, koska monet heistä kuuluvat luokkaan ”ei työllistettävissä” tai työskentelevät suojatyössä tai suojatummissa ympäristöissä eikä heillä ole työntekijän asemaa eivätkä he tämän vuoksi näy virallisissa tiedoissa ja tilastoissa;

Y.  toteaa, että työnantajia on tuettava ja rohkaistava, jotta nämä varmistavat vammaisten henkilöiden mahdollisuudet koulutuksesta aina työllistymiseen; toteaa, että tämän vuoksi tietoisuuden lisääminen työnantajien keskuudessa on keino torjua syrjintää vammaisten henkilöiden työhönotossa;

Z.  toteaa, että toimenpiteet työpaikalla ovat ratkaisevan tärkeitä mielenterveyden edistämisessä sekä henkisen pahoinvoinnin ja heikentyneen psykososiaalisen toimintakyvyn ehkäisemisessä;

AA.  toteaa, että EU on maailman suurin kehitysavun antaja ja että sillä on johtoasema vammaisia osallistavissa ohjelmissa;

AB.  toteaa, että työelämässä tapahtuva syrjintä ei ole muista tekijöistä riippumaton kysymys; toteaa, että syrjintä koulutuksessa, ammatillisessa koulutuksessa ja asunnon saannissa sekä liikenteen esteet merkitsevät syrjintää myös työelämässä;

AC.  toteaa, että EU:ssa 75 prosenttia vakavasti vammaisista henkilöistä ei pysty osallistumaan täysipainoisesti työmarkkinoille; toteaa, että alityöllisyys ja työttömyys voivat koskettaa erityisesti autismin kirjon häiriöistä kärsiviä tai kuuroja ja huonokuuloisia sekä sokeita ja kuurosokeita;

AD.  toteaa, että kestävän kehityksen tavoitteet ja sosiaalisten oikeuksien pilari voivat olla mahdollisia välineitä YK:n vammaisyleissopimuksen täytäntöönpanolle;

AE.  toteaa, että oikeustoimikelpoisuuden puuttuminen muodostaa vammaisille merkittävän esteen äänioikeuden käyttämisessä, myös Euroopan parlamentin vaaleissa;

AF.  toteaa, että 34 prosenttia naisista, joilla on terveysongelma tai toimintarajoite, on elämänsä aikana kokenut parisuhteessaan fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa;

AG.  toteaa, että SEUT:n 168 artiklan 7 kohdan mukaan terveyspolitiikan määrittely ja terveyspalvelujen tarjoaminen ovat jäsenvaltioiden velvollisuuksia, mikä merkitsee, että Euroopan vammaisstrategian onnistumisen kannalta ratkaisevan tärkeää on kuulla ja osallistaa jäsenvaltioita;

AH.  toteaa, että YK:n vammaisyleissopimuksen 25 artikla tukee vammaisten henkilöiden oikeutta parhaaseen mahdolliseen terveydenhoidon tasoon ilman syrjintää;

AI.  toteaa, että vammaiset henkilöt kärsivät erityisen paljon terveydenhoitopalvelujen puutteista, he saattavat vaarantaa terveytensä riskikäyttäytymisellä ja ennenaikainen kuolleisuus on heidän keskuudessaan tavanomaista yleisempää;

Tärkeitä toiminta-alueita

Esteettömyys

1.  toteaa esteettömyyden kokonaisvaltaisen määritelmän ja soveltamisen tärkeyden sekä sen perustavan arvon vammaisille henkilöille, jotta he saisivat YK:n vammaisyleissopimuksessa tunnustetut ja sen yleiskommentin nro 2 mukaiset yhtäläiset mahdollisuudet, todellisen sosiaalisen osallisuuden ja osallistumisen yhteiskuntaan, ottaen huomioon vammaisten henkilöiden tarpeiden moninaisuuden ja edistäen kaikille sopivan suunnittelun tasaisesti kasvavaa merkitystä EU:n periaatteena;

2.  muistuttaa komissiota, että sillä on velvollisuus ottaa vammaisuus huomioon ja kehittää ja edistää esteettömyyttä kaikilla politiikan aloilla sekä julkisella että yksityisellä sektorilla, ja suosittaa, että perustetaan komission hierarkkisen rakenteen puitteissa esteettömyyttä koskevaa asiantuntemusta omaavia yksiköitä varmistamaan, että tehtävä toteutetaan;

3.  kehottaa komissiota ottamaan käyttöön julkisia tiloja ja erityisesti rakennettua ympäristöä koskevat pakolliset esteettömyysvaatimukset;

4.  kehottaa jäsenvaltioita panemaan kaiken esteettömyyttä koskevan lainsäädännön, myös audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin, televiestintäpaketin ja verkkopalvelujen saavutettavuusdirektiivin sekä asiaankuuluvat liikennettä ja matkustajien oikeuksia koskevat säännökset, kokonaisuudessaan täytäntöön ja valvomaan sitä; kehottaa EU:ta tässä yhteydessä koordinoimaan ja seuraamaan tätä täytäntöönpanoa sen lisäksi, että se edistää YK:n vammaisyleissopimuksen ratifiointia sisäisellä ja ulkoisella tasolla;

5.  toivoo EU:n lainsäätäjien viipymättä hyväksyvän eurooppalaisen esteettömyyssäädöksen; suosittaa, että jotta YK:n vammaisyleissopimus pantaisiin täysimääräisesti täytäntöön, lopullisen tekstin olisi edistettävä vammaisten henkilöiden ja henkilöiden, joilla on toimintarajoite, käyttämien tuotteiden ja palvelujen esteettömyyttä; korostaa, että tarvitaan kattavia eurooppalaisia sääntöjä, jotka koskevat julkisten tilojen ja rakennetun ympäristön sekä kaikkien liikennemuotojen esteettömyyttä;

6.  on huolestunut, että osan lainsäädännöstä, kuten verkkopalvelujen saavutettavuusdirektiivin(13) tai rautatiejärjestelmän esteettömyyttä koskevan asetuksen (TSI-PRM)(14) valvonta suoritetaan toimialan ja jäsenvaltioiden itsearvioinnin avulla eikä itsenäisen tahon kautta; suosittaa tämän vuoksi, että komissio parantaa noudattamisen arviointia ja harkitsee lainsäädännön seurannan kehittämistä, jotta varmistetaan, että vammaisten henkilöiden oikeuksia kunnioitetaan, muun muassa asetuksen (EY) N:o 261/2004(15) täytäntöönpanon yhteydessä;

7.  toteaa, että kaikkien esteettömyyteen liittyvien velvoitteiden noudattaminen edellyttää riittävää rahoitusta EU:n, kansallisella ja paikallisella tasolla; kehottaa EU:ta varmistamaan, että kaikki rahoitusohjelmat ovat esteettömiä, että niissä noudatetaan kaikille sopivan suunnittelun lähestymistapaa ja että ne käsittävät erilliset esteettömyysmäärärahat; kehottaa jäsenvaltioita edistämään julkisia investointeja esteettömyyden varmistamiseksi vammaisille henkilöille niin fyysisessä kuin digitaalisessa ympäristössä;

8.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään esteettömyyttä tukemalla tieto- ja viestintäteknologian kehittämistä ja tukemalla kaikkia aloitteita, erityisesti aloittelevia yrityksiä, jotka toimivat vammaisten henkilöiden turvallisuutta koskevalla alalla;

9.  kannattaa itsenäistä elämää koskevien parhaiden käytäntöjen tutkimista ja soveltamista EU:ssa;

10.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että hätänumero 112 on täysin esteetön kaikille vammaisille henkilöille ja että kaikki katastrofiriskien vähentämistä koskevan toimintapolitiikan näkökohdat ja ohjelmat ottavat huomioon kaikki vammaiset henkilöt ja ovat näille esteettömiä;

11.  on huolestunut siitä, että julkisten hankintojen esteettömien hankintojen ennakkoehtoa ennen sopimuksen allekirjoittamista ei panna riittävästi täytäntöön kansallisella tasolla; suosittaa tämän vuoksi, että perustetaan ympäristöä säästävien julkisten hankintojen mallin mukaisesti portaali, joka käsittää kaikki esteettömyyttä koskevat suuntaviivat;

12.  suosittaa vahvasti, että matkustajien oikeuksia koskeva valitusmenettely tehdään täysin esteettömäksi ja vammaisystävälliseksi ja että kansallisille täytäntöönpanoelimille osoitetaan enemmän ja yhtä vahvoja velvoitteita täytäntöönpanon valvonnassa;

13.  painottaa erityisesti, että esteettömyys kuuluu YK:n vammaisyleissopimuksen ydinperiaatteisiin ja on muiden yleissopimuksessa vahvistettujen oikeuksien nauttimisen edellytys; korostaa, että unionin kansalaisten esittämien saavutettavuuden puutetta tai arkkitehtonisten esteiden olemassaoloa koskevien vetoomusten määrä pysyy vakaasti samalla tasolla; korostaa, että YK:n vammaisyleissopimuksen 9 artiklassa määritelty oikeus esteettömyyteen ja saavutettavuuteen on pantava kattavasti täytäntöön, jotta varmistetaan, että vammaiset henkilöt pääsevät omaan ympäristöönsä, liikennevälineisiin ja julkisiin laitoksiin ja pystyvät käyttämään julkisia palveluja sekä tieto- ja viestintätekniikkaa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että esteettömyys on painopisteiden joukossa korkealla sijalla ja että se sisällytetään paremmin kaikkiin vammaispolitiikan osa-alueisiin;

14.  katsoo, että digitaalisten sisämarkkinoiden strategia olisi pantava täytäntöön siten, että vammaisille henkilöille varmistetaan täysimääräisesti sen kaikkien osa-alueiden hyödyntämismahdollisuudet;

Osallistuminen

15.  pitää myönteisenä eurooppalaista vammaiskortti-hanketta; kehottaa komissiota yhdessä jäsenvaltioiden kanssa sisällyttämään kaikki maat tulevaan pitkän aikavälin aloitteeseen, jotta kortin ulottuvuus olisi sama kuin eurooppalaisen pysäköintikortin, ja ottamaan tähän mukaan sellaisten palvelujen saatavuuden, jotka mahdollistavat kulttuurielämään osallistumisen ja matkailun;

16.  on huolestunut siitä, että jatkuvasti sovelletaan vammaisten henkilöiden lääketieteellisiin diagnooseihin keskittyvää vammaisuuden lääketieteellistä mallia sen sijaan, että keskityttäisiin heidän kohtaamiinsa ympäristön esteisiin; kehottaa komissiota käynnistämään tämän lähestymistavan tarkistuksen, erityisesti tietojen keruun alalla; pyytää jäsenvaltioita etsimään tapoja työskennellä yhteisen määritelmän aikaansaamiseksi vammaisuudelle;

17.  on tyytyväinen Marrakeshin sopimusta koskevaan edistykseen; korostaa, että Euroopan unionin tuomioistuin totesi 14. helmikuuta 2017 antamassaan lausunnossa, että EU:lla on yksinomainen toimivalta tehdä Marrakeshin sopimus, koska kyseiseen sopimukseen perustuvat velvoitteet kuuluvat jo laajalti unionin yhteisillä säännöillä säädettyyn alaan; suosittaa, että EU ja jäsenvaltiot laativat toimintasuunnitelman varmistaakseen sen täysimääräisen täytäntöönpanon; kehottaa EU:ta olemaan ratifioimatta taloudellista taakkaa koskevaa vaihtoehtoa;

18.  katsoo, että Euroopan rakenne- ja investointirahastoissa on erityisesti seuraavalla ohjelmakaudella noudatettava YK:n vammaisyleissopimusta ja niissä olisi edelleenkin edistettävä ensisijaisesti laitoshoidon purkamista; katsoo lisäksi, että niistä olisi rahoitettava tukipalveluja, joiden avulla vammaiset henkilöt voivat toteuttaa oikeutensa elää itsenäisesti yhteiskunnassa; katsoo, että komission olisi seurattava tiiviisti sitä, miten jäsenvaltiot panevat täytäntöön ennakkoehtoja siirryttäessä laitospalveluista yhteisöpohjaisiin palveluihin, joiden on oltava konkreettisia ja joiden laatua on arvioitava jatkuvasti ja avoimella tavalla; katsoo, että EU:n rahoittamia hankkeita koskevissa ehdotuksissa, myös niissä, jotka kuuluvat Euroopan strategisten investointien rahaston ja Euroopan investointipankin luotonannon puitteisiin, olisi kunnioitettava esteettömyyssääntöjä ja noudatettava kaikille sopivan suunnittelun lähestymistapaa; katsoo, että näiden tavoitteiden saavuttamiseksi ei voida luottaa yksinomaan rahoitusvälineisiin;

19.  korostaa tarvetta varmistaa vapaa mahdollisuus kommunikointiin tavalla, joka on sovitettu vamman laatuun; korostaa, että tällä on ratkaiseva merkitys vammaisten henkilöiden yhteiskunnallisen aktiivisuuden kannalta;

20.  on huolestunut holhouksen alaisina tai laitoksissa olevien henkilöiden osallistumisen esteistä kaikkialla Euroopassa ja kehottaa komissiota varmistamaan, että oikeustoimikelvottomiksi katsotut henkilöt voivat harjoittaa kaikkia Euroopan unionin perussopimuksissa ja lainsäädännössä vahvistettuja oikeuksiaan; kehottaa jäsenvaltioita edistämään osallistumista nopeuttamalla laitoshoidon purkamista ja sijaispäätöksenteon korvaamista tuetulla päätöksenteolla;

21.  kehottaa komissiota ottamaan säännöllisiin kertomuksiinsa neuvoston direktiivien 93/109/EY(16) ja 94/80/EY(17) täytäntöönpanosta arvioinnin siitä, onko niitä tulkittu YK:n vammaisyleissopimuksen 29 artiklan mukaisesti;

22.  korostaa, että vammaiset naiset ja tytöt kärsivät kaksinkertaisesta syrjinnästä, koska heitä syrjitään sekä sukupuolen että vammaisuuden perusteella, ja he voivat usein olla alttiina myös moniperusteiselle syrjinnälle, kun syrjintä perustuu sukupuolen ja vammaisuuden lisäksi seksuaaliseen suuntautumiseen, ikään, uskontoon tai etniseen ryhmään kuulumiseen;

23.  muistuttaa, että vammaiset naiset ovat usein vammaisia miehiä heikommassa asemassa ja köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen riski on heillä usein suurempi;

24.  katsoo, että Euroopan tasa-arvoinstituutin olisi tarjottava unionin tasolla ja jäsenvaltioissa ohjeistusta vammaisten naisten ja tyttöjen erityistilanteesta ja sen olisi toimittava aktiivisesti edunvalvonnassa, jotta voidaan turvata yhtäläiset oikeudet ja torjua syrjintää;

25.  muistuttaa, että vammaisten henkilöiden köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunta liittyy läheisesti niiden perheenjäsenten aseman parantamiseen, jotka usein toimivat palkattomina hoitajina ja joita ei pidetä työntekijöinä; kannustaa siksi jäsenvaltioita esittämään kansallisia strategioita omaishoitajien tukemiseksi ja muistuttaa, että nämä hoitajat ovat useimmiten vammaisten henkilöiden naispuolisia sukulaisia;

26.  korostaa, että ikääntyneiden määrä on kasvussa ja että WHO:n mukaan vammaisuus on yleisempää naisilla, jotka pidemmän elinajanodotteensa vuoksi ovat erityisen alttiita vammautumiselle; korostaa, että tämän vuoksi vammaisten naisten osuus on suurempi tulevaisuudessa;

27.  korostaa mikrorahoitusvälineiden merkitystä työpaikkojen luomiselle ja kasvulle; kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan siitä, että nämä välineet ovat helpommin vammaisten naisten käytettävissä;

28.  korostaa, että vammaisten henkilöiden itsenäisen elämän varmistamiseksi on tarpeen tukea tutkimusta ja innovointia, jossa pyritään kehittämään tuotteita, jotka auttavat vammaisia henkilöitä selviämään päivittäisistä toiminnoistaan;

Tasa-arvo

29.  korostaa, että tasa-arvo ja syrjimättömyys ovat vammaisstrategian keskeisiä osia;

30.  kehottaa komissiota käsittelemään vammaisuutta strategisessa toimintaohjelmassaan sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi (2016–2019);

31.  pitää hyvin valitettavana pitkittynyttä umpikujaa neuvostossa, kun se ei ole edistynyt syrjinnänvastaisen direktiivin hyväksymisessä, ja kehottaa jäsenvaltioita edistämään horisontaalisen syrjinnän vastaisen direktiivin hyväksymistä(18), ja etenemään kohti pragmaattista ratkaisua, jonka olisi laajennuttava kattamaan syrjinnän vastainen suojelu vammaisten henkilöiden kaikilla elämänaloilla, myös katsomalla kohtuullisen mukauttamisen epääminen syrjinnän sekä moninaisen ja moniperusteisen syrjinnän muodoksi;

32.  on huolestunut vammaisiin henkilöihin kohdistuvaa syrjintää ja hyväksikäyttöä koskevista olemassa olevista tiedoista; on edelleen huolestunut aliraportoinnista, joka johtuu valitus- ja raportointimekanismien esteellisyydestä sekä luottamuspulasta ja oikeuksia koskevan tiedon puutteesta; katsoo, että sukupuolen mukaan eriteltyä tietoa olisi kerättävä ja suosittaa tässä yhteydessä uuden menetelmän kehittämistä tietojen keräämiseksi, erityisesti tapauksista, joissa lennolle pääsy evätään tai apu evätään tai sitä ei ole saatavissa;

33.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikilla kansallisilla tasa-arvoelimillä on toimivaltuudet vammaisasioiden alalla sekä riittävät resurssit ja itsenäisyys tarjota syrjinnän uhreille tarvittavaa tukea, ja takaamaan, että mahdolliseen toimivaltuuksien laajentamiseen liittyy henkilöresurssien lisääminen;

34.  kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita rahoittamaan vammaisille henkilöille, heidän järjestöilleen, ammattiliitoille, työnantajaliitoille, tasa-arvoelimille ja viranomaisille suunnattua ja näiden tarjoamaa koulutusta syrjimättömyysperiaatteesta, joka käsittää myös moninaisen ja moniperusteisen syrjinnän ja kohtuullisen mukauttamisen; kehottaa niitä myös laatimaan vastaavia hyvien käytäntöjen malleja;

35.  kehottaa EU:ta Horisontti 2020 -puiteohjelman jälkeistä tutkimuksen ja kehittämisen kehystä laatiessaan perustamaan tasa-arvoperiaatteita käsitteleviä tutkimusohjelmia;

Työllisyys

36.  korostaa, että työmarkkinoille pääsy on kokonaisvaltainen kysymys joka edellyttää sellaisten tukitoimenpiteiden toteutusta, joiden seurauksena on sekä henkilöä että työantajaa hyödyttävä tilanne, joka turvaa sosiaalisen osallisuuden, ja että tähän on kuuluttava esteettömät työhönottomenettelyt, esteetön liikenne työpaikalle ja työpaikalta, uralla eteneminen ja jatkuva koulutus sekä kohtuullinen mukauttaminen ja esteettömät työtilat; kehottaa komissiota päivittämään vammaisten henkilöiden tuettua työllistymistä koskevaa parhaiden käytäntöjen koostetta EU:ssa ja EFTA/ETA-maissa;

37.  kehottaa toteuttamaan positiivisen syrjinnän toimenpiteitä, kuten vammaisten työntekijöiden prosentuaalisen vähimmäisosuuden vahvistamista julkisella ja yksityisellä sektorilla;

38.  on huolestunut siitä, ettei kohtuullisen mukauttamisen epääminen ole työsyrjintädirektiivin(19) mukaan syrjintää, mitä Yhdistyneiden kansakuntien vammaisten henkilöiden oikeuksien komitea on arvostellut; palauttaa mieliin, että työelämän yleisen tasa-arvodirektiivin 1 artiklassa kielletään kaikenlainen vammaisuuteen perustuva syrjintä;

39.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, etteivät avustusloukut muodosta estettä työmarkkinoille osallistumiselle; pyytää pitämään vammaisuuteen liittyvät tuet erillään tulotuesta ottaen huomioon, että vammaiset henkilöt saattavat tarvita ylimääräistä hoitoa tai heillä voi olla muita tarpeita, ja siten mahdollistamaan vammaisille henkilöille ihmisarvoisen elämän ja pääsyn työmarkkinoille; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että vammaisuuteen liittyviä etuuksia ei koskaan peruta työllistymisen perusteella;

40.  kehottaa komissiota tukemaan yhteisötalouden yrityksiä yhteisötaloutta koskevien Bratislavan ja Madridin julistuksissa esitettyjen periaatteiden mukaisesti merkittävänä vammaisten henkilöiden työllistymismahdollisuuksien lähteenä;

41.  kehottaa jäsenvaltioita YK:n vammaisyleissopimuksen mukaisesti poistamaan kaikki työllistettävyyden lainsäädännölliset esteet, kuten holhouslait ja lait, jotka rajoittavat vammaisten henkilöiden oikeustoimikelpoisuuta ja estävät vammaisia henkilöitä allekirjoittamasta työsopimuksia, avaamasta pankkitiliä ja käyttämästä rahojaan, mikä syrjäyttää heidät taloudellisesti, tai kansalliset säännökset, joiden nojalla tietyt vammaisryhmät todetaan ”työkyvyttömiksi”;

42.  painottaa, että tehokas kuntoutus ja sopeuttaminen yhteiskuntaan sekä aktivointia ja työelämässä pitämistä koskevat toimenpiteet ovat tärkeitä ikääntyvässä yhteiskunnassa, koska ne auttavat ihmisiä palaamaan työelämään tai pysymään työelämässä sairauden tai fyysisen tai henkisen tai emotionaalisen vammautumisen jälkeen;

43.  muistuttaa, että vammaisten henkilöiden ja heidän kumppaniensa rasittaminen heidän avustamisestaan aiheutuvilla kustannuksilla sekä vähentää heidän senhetkisiä tulojaan että heikentää heidän työllistymisnäkymiään ja tulojaan vanhuusiällä;

44.  ymmärtää, että työ- ja yksityiselämän tasapainottamistoimet, mukaan luettuina vapaaehtoiset joustavat ja osallistavat työjärjestelyt, kuten älykäs työ, etätyö ja joustavat työajat, voivat olla suotuisia vammaisille henkilöille ja myönteisiä mielenterveydelle sekä taata turvallisuuden ja vakauden kaikille, mutta on huolissaan siitä, että digitaalinen työympäristö voi luoda uusia esteitä, jos se ei ole esteetön ja jos kohtuullinen mukauttaminen evätään;

45.  kehottaa komissiota sisällyttämään tuleviin kertomuksiin esimerkkejä hyvistä ja huonoista käytännöistä, jotta työnantajia voidaan auttaa panemaan tehokkaasti täytäntöön vammaislainsäädäntöä;

46.  on huolestunut siitä, että joissakin jäsenvaltioissa suojatyössä työskenteleviä vammaisia henkilöitä ei katsota lainsäädännössä työntekijöiksi, heille maksetaan minimipalkan alittavaa palkkaa eikä heillä ole samoja sosiaalietuja kuin muilla työntekijöillä;

47.  on erityisen huolestunut vammaisista nuorista ja pitkään työttöminä olleista vammaisista henkilöistä; kehottaa jäsenvaltioita edistämään nuorten vammaisten työmarkkinoille osallistamista ensisijaisena asiana, esimerkiksi perustamalla erityisiä uraneuvontakeskuksia antaakseen neuvoja opiskelijoille ja työttömille nuorille heidän tulevasta ammatistaan, tai osana nuorisotakuuohjelmaa;

48.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edelleen edistämään moninaisuutta kannattavana asiana ja edistämään monimuotoisuussitoumuksia, joissa puhutaan vammaisten henkilöiden työpaikoille tuoman lisäarvon puolesta;

49.  kehottaa EU:ta varmistamaan, että vammaisten henkilöiden ja heidän perheidensä oikeudet sisällytetään työn ja perhe-elämän tasapainoa koskevaan ehdotettuun lainsäädäntöpakettiin;

Yleissivistävä ja ammatillinen koulutus

50.  on huolestunut siitä, että monet vammaiset lapset jäävät edelleen laadukkaan ja osallistavan koulutuksen ulkopuolelle eri jäsenvaltioissa esimerkiksi eriyttämiseen perustuvien toimintalinjojen tai arkkitehtonisten esteiden seurauksena, jotka ovat vammaisiin lapsiin ja nuoriin kohdistuvan syrjinnän muotoja;

51.  painottaa, että yleissivistävä ja ammatillinen koulutus ovat olennaisen tärkeitä vammaisten henkilöiden työllistyvyyden parantamisessa ja että työnantajien olisi oltava mukana, jotta vammaisten henkilöiden tarpeet valtavirtaistetaan, myös, mutta ei ainoastaan, ottamalla huomioon uusien tekniikoiden mahdolliset hyödyt sellaisilla alueilla kuten työnhaku, henkilökohtainen kehitys ja suurempi itsenäisyys;

52.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita poistamaan lainsäädännölliset, fyysiset ja organisatoriset esteet kaikilta vammaisilta henkilöiltä, jotta taataan osallistavat yleissivistävän koulutuksen ja elinikäisen oppimisen järjestelmät;

53.  kehottaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita varmistamaan harjoittelijoille kohtuullisen mukauttamisen ja pyytää, että harjoittelupaikkojen hakumenettelyt ovat saavutettavia ja että vammaisille henkilöille on tarjolla erityisiä harjoittelupaikkoja, mukaan luettuina työnantajille suunnattuihin kannustimiin perustuvat harjoittelupaikat;

54.  kehottaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita varmistamaan, että Erasmus+-ohjelma ja muut nuoriso-ohjelmat, kuten nuorisotakuu ja Euroopan solidaarisuusjoukot, ovat täysin esteettömiä vammaisille henkilöille kohtuullisella yksilöllisellä mukauttamisella ja että tiedot esteettömyysoikeuksista saatetaan vammaisten henkilöiden saataville heidän osallistumisensa rohkaisemiseksi; suosittaa tämän vuoksi, että maksimoidaan nykyisiä välineitä, esimerkiksi niitä, joita tarjotaan osallistavalla liikkuvuutta edistävällä MappED!-foorumilla;

55.  pitää valitettavana, että uusi osaamisohjelma ei sisällä erityistä vammaisia henkilöitä koskevaa tavoitetta; painottaa, että vammaisten henkilöiden nykyinen alityöllisyys ja syrjintä työmarkkinoilla ovat myös arvokkaiden taitojen tuhlaamista; kehottaa tämän vuoksi komissiota ottamaan huomioon vammaisten henkilöiden tarpeet kaikissa tulevissa taitoihin liittyvissä aloitteissa;

56.  kehottaa jäsenvaltioita kehittämään tehokkaita toimia, joilla torjutaan vammaisten oppilaiden eriyttämistä ja hylkimistä kouluissa ja oppimisympäristöissä, sekä laatimaan tässä yhteydessä kansallisia siirtymäohjelmia, jotta turvataan YK:n vammaisyleissopimuksen suositusten mukaisesti laadukas ja osallistava yleissivistävä ja ammatillinen koulutus, sekä virallinen että epävirallinen, myös vammaisille henkilöille, jotka tarvitsevat paljon tukea;

57.  painottaa opetushenkilöstön koulutuksen ja uudelleenkoulutuksen merkitystä, erityisesti moninaisia tarpeita omaavien henkilöiden tukemiseksi;

58.  suosittaa, että Euroopan erityisopetuksen kehittämiskeskuksen palveluja hyödynnetään paremmin, jotta sen nykyinen toimeksianto voidaan maksimoida;

59.  korostaa, että on erittäin tärkeää valmistaa opettajia ja kouluttajia tekemään töitä vammaisten lasten kanssa ja antaa heille riittävästi tukea; kannustaa jäsenvaltioita suunnittelemaan osallistavaa koulutusta ja jatkuvaa ammatillista kehittymistä opettajille ja kouluttajille eri sidosryhmien, erityisesti vammaisia henkilöitä ja alan ammattilaisia edustavien järjestöjen kanssa;

60.  kehottaa, ottaen huomioon koulunkäynnin keskeyttäneiden vammaisten ja/tai erityisopetusta tarvitsevien nuorten suuren määrän, tutkimaan tarkemmin elinikäisen oppimisen tarjoamia mahdollisuuksia ja houkuttelevien vaihtoehtojen tarjoamista; katsoo, että vammaisten henkilöiden elinikäisen oppimisen ohjelmien edistäminen on erittäin tärkeä osa Euroopan vammaisstrategiaa;

61.  kannustaa opettajia, henkilöstöä, hallintoelimiä sekä vammaisia opiskelijoita ja oppilaita vaihtamaan osallistavaa koulutusta ja elinikäistä oppimista koskevia parhaita käytäntöjä;

62.  on huolissaan siitä, että parannuksista huolimatta vammaiset henkilöt ovat edelleen suuressa työttömyysvaarassa ja että alle 30 prosenttia heistä on suorittanut korkea-asteen tai sitä vastaavan koulutuksen verrattuna muiden kuin vammaisten henkilöiden 40 prosenttiin; kehottaa tästä syystä jäsenvaltioita ja komissiota kiinnittämään erityistä huomiota niihin vaikeuksiin, joita vammaiset ja/tai erityisopetusta tarvitsevat nuoret kohtaavat siirtyessään toisen asteen koulutuksesta ja yliopistokoulutuksesta ja/tai ammatillisesta koulutuksesta työelämään;

63.  kannustaa EU:n julkisoikeudellisia laitoksia ja yrityksiä panemaan monimuotoisuuspolitiikat ja kansalliset monimuotoisuussitoumukset täytäntöön;

64.  korostaa, että vammaiset nuoret osallistuvat vähemmän liikuntaan kuin muut ikätoverinsa ja että kouluilla on tärkeä merkitys terveellisen elämäntavan omaksumisessa; korostaa tästä syystä, että on tärkeää lisätä vammaisten nuorten osallistumista liikuntaan; kehottaa jäsenvaltioita poistamaan nopeasti kaikki olemassa olevat esteet, jotka haittaavat vammaisten tai erityistarpeita omaavien henkilöiden osallistumista urheiluharrastuksiin;

65.  muistuttaa, että on tärkeää kuroa umpeen digitaalista kuilua ja varmistaa, että vammaiset henkilöt hyötyvät täysimääräisesti digitaaliunionista; korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää parantaa vammaisten henkilöiden digitaalisia taitoja ja osaamista erityisesti Erasmus+-ohjelmasta rahoitettujen hankkeiden avulla, ja kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan heikommassa asemassa olevien kansalaisten, myös vammaisten henkilöiden, suojelun verkossa tehokkaiden vihapuheen, nettikiusaamisen ja verkossa tapahtuvan kaikenlaisen syrjinnän vastaisten toimien avulla ja antamalla enemmän koulutusta digitaali- ja medialukutaidossa osana sekä epävirallista että virallista koulutusta; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita antamaan käyttöön asianmukaiset teknologiset koulutusvälineet ilmaiseksi vammaisille lapsille, jotta he voivat osallistua täysimääräisesti koulutustoimintaan;

Sosiaaliturva

66.  kehottaa komissiota varmistamaan, että EU:n vammaisstrategiaan 2030 sisältyy erityisiä toimia osallistavien sosiaaliturvajärjestelmien edistämiseksi kaikkialla EU:ssa, koska sillä taataan vammaisten henkilöiden etuuksien ja palvelujen saatavuus koko elinkaaren ajan; kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan vammaisille henkilöille sosiaaliturvan vähimmäistason, jolla taataan heille riittävä elintaso;

67.  kehottaa lainsäätäjiä harkitsemaan vammaisten henkilöiden sisällyttämistä erityisenä kohderyhmänä sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista koskevaan asetukseen(20);

68.  kehottaa jäsenvaltioita soveltamaan vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta suorittaessaan vammaisuuden arviointia ja määrittämistä, ja katsoo, että siinä olisi noudatettava, eikä siinä saisi heikentää, YK:n vammaisyleissopimuksen ihmisoikeuksiin perustuvaa vammaisuuden mallia ottaen huomioon henkilön kohtaamat ympäristön ja yhteiskunnan esteet sekä kaikki asiaankuuluvat sidosryhmät, jotta varmistetaan, että vammaisten henkilöiden elintasoa ei vaaranneta esimerkiksi talouden sopeuttamisohjelmilla;

69.  kehottaa komissiota varmistamaan, että Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarissa vammaisuus valtavirtaistetaan kaikkiin osa-alueisiin;

70.  suosittaa, että Euroopan sosiaalirahastoa (ESR), työllisyyttä ja sosiaalista innovointia koskevaa Euroopan unionin ohjelmaa (EaSI-ohjelma) ja tulevia EU:n sosiaalirahastoja käytetään työllisyyden edistämistoimenpiteiden lisäksi myös sosiaaliseen osallistamiseen; painottaa kuntoutuksen merkitystä sosiaalisen osallistamisen keinona, jolla varmistetaan, että vammaiset henkilöt pysyvät aktiivisina yhteiskunnassa;

71.  suosittaa, että jäsenvaltiot toteuttavat erityisiä toimia, kuten taloudellisen avun ja tilapäishoidon tarjoaminen, sellaisten osallistavien sosiaaliturvajärjestelmien edistämiseksi kaikkialla EU:ssa, joilla taataan kaikille vammaisille henkilöille riittävä elintaso, etuudet ja palvelut koko elinkaaren ajan;

72.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että vammaisten henkilöiden laitoshoidon purkaminen ei koskaan johda asunnottomuuteen sen vuoksi, että yhteisössä ei ole asianmukaista ja/tai esteetöntä hoiva-asuntoa;

Terveys

73.  kehottaa jäsenvaltioita panemaan täysimääräisesti täytäntöön vuoden 2011 direktiivin potilaiden oikeuksien soveltamisesta rajatylittävässä terveydenhuollossa(21); suosittaa, että komissio sisällyttää direktiivin saattamiseen osaksi kansallista lainsäädäntöä voimakkaan vammaisuutta koskevan komponentin kohtuuhintaisen ja laadukkaan rajat ylittävän terveydenhuollon takaamiseksi vammaisille henkilöille; kehottaa tämän osalta komissiota toteuttamaan direktiivin vaikutustenarvioinnin sen tarkistamiseksi ja yhdenmukaistamiseksi YK:n vammaisyleissopimuksen kanssa, sekä valmistelemaan EU:n laajuiset ohjeet, jotka käsittelevät vammaisuuden valtavirtaistamista kansallisten yhteyspisteiden työssä, ja yhteiset suorituskykykriteerit, myös erityisesti vammaisuutta koskevat suositukset; kannustaa jäsenvaltioita tarjoamaan asianmukaista koulutusta terveydenhuollon henkilöstölle vammaisten potilaiden erityistarpeista;

74.  on huolestunut rikkomuksista, muun muassa ihmisoikeusloukkauksista, joita on tapahtunut mielenterveys- ja terveydenhuoltopalveluissa ja joilla on monissa tapauksissa ollut merkittävää vaikutusta tarjottujen palvelujen laatuun, ja huomauttaa, että näissä palveluissa on keskityttävä paranemiseen, niillä on oltava riittävä rahoitus ja niitä on tarjottava ihmisoikeuksiin perustuvan mallin mukaisesti;

75.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan mielenterveyspalvelut, joissa kunnioitetaan oikeustoimikelpoisuutta ja vaaditaan sijaispäättäjän sijaan vammaista henkilöä antamaan tietoisen suostumuksen hoidolle ja sairaalassaololle, ja joissa myös otetaan huomioon tuetun päätöksenteon toimenpiteet;

76.  kehottaa komissiota varmistamaan, että sähköinen terveydenhuolto ja terveys- ja hoitopalvelut ovat täysin esteettömiä ja turvallisia käyttää kaikille vammaisille henkilöille, myös niille, joilla on älyllistä kehitysvammaisuutta ja moninaisia tarpeita, ja heidän perheenjäsenilleen;

77.  pitää tärkeänä korjata kiireesti yleinen asiaintila, jossa vammaisille henkilöille ei ole tarjolla monialaista erityishoitoa ja, jos onkin, potilaiden odotusajat ovat pitkiä, sillä se heikentää merkittävästi yhtäläisiä mahdollisuuksia päästä ehkäisevään terveydenhoitoon ja lääkinnälliseen hoitoon ja johtaa usein vammaisen potilaan tilan huononemiseen ja terveydenhuoltojärjestelmiin kohdistuvaan vältettävissä olevaan paineeseen;

78.  huomauttaa, että terveydenhuoltojärjestelmissä olisi varmistettava, että seksuaalinen väkivalta ja/tai hyväksikäyttö havaitaan, siitä ilmoitetaan ja sitä ehkäistään;

79.  kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita lisäämään vammaisten aikuisten tilanteen monialaiseen arviointiin ja uudelleenarviointiin liittyviä palveluja, jotta voidaan laatia yksilöllisiä suunnitelmia, jotka voidaan panna täytäntöön alueellisin resurssein (kuten koti-, päivätoiminta- ja asumispalvelut) ja jotka täyttävät määrätyt biopsykososiaaliset vaatimukset;

80.  kehottaa painokkaasti komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään täysimääräisesti eurooppalaisten osaamisverkostojen tarjoamaa kehystä, kun ne kehittävät ja parantavat yleensä vammaisten henkilöiden ja erityisesti sellaisten vammaisten henkilöiden, joilla on harvinainen kehitysvamma, pääsyä monialaiseen ja erikoistuneeseen hoitoon;

81.  korostaa, ettei komissio kiinnittänyt huomiota vammaisuuteen EU:n terveydenhuoltohenkilöstöä koskevassa toimintasuunnitelmassa eikä tehokkaita, helposti saavutettavia ja sopeutumiskykyisiä terveydenhuoltojärjestelmiä koskevassa EU:n toimintaohjelmassa, sillä kummassakaan näistä teksteistä ei erityisesti käsitelty tätä aihetta;

82.  painottaa toisen dementiaa koskevan yhteisen toiminnan menestystä ja toivoo, että seuraavalle kolmivuotiskaudelle saadaan lisärahoitusta innovatiivisia lääkkeitä koskevaan yhteiseen teknologia-aloitteeseen osallistuvilta lääkeyhtiöiltä;

83.  kehottaa komissiota esittämään toimintasuunnitelman, joka koskee vaikeasti vammaisten henkilöiden avustamista heidän omaishoitajanaan toimineiden omaistensa kuoleman jälkeen (vrt. Italiassa vastikään hyväksytty laki ”dopo di noi”);

84.  kehottaa painokkaasti komissiota analysoimaan perusteellisesti YK:n loppupäätelmien ja oman edistymiskertomuksensa eroja etenkin terveydenhuoltoa koskevan Euroopan vammaisstrategian keskeisen toiminta-alueen suhteen;

85.  vaatii synnytyksen turvallisuutta koskevan WHO:n Safe Childbirth Checklist -oppaan mukaisesti, että synnytykseen liittyvien terveydenhoitopalvelujen järjestämistä lähellä asuinpaikkakuntaa on johdonmukaisesti edistettävä julkisena palveluna jäsenvaltioissa, jotta synnytyskomplikaatiot johtaisivat yhä harvemmin vammautumiseen ja synnytys olisi turvallinen sekä äidille että lapselle;

86.  pitää rohkaisevana edistystä Euroopan etälääketieteen alalla, sillä se voi tuoda perinpohjaisia muutoksia vammaisten henkilöiden mahdollisuuksiin käyttää palveluja; uskoo myös, että 4G-tekniikan käyttöönotto, 5G-tekniikan kehittyminen ja esineiden internetin yleistyminen tuovat parannuksia terveyspalvelujen tarjontaan vammaisille henkilöille; kehottaa komissiota varmistamaan, että Euroopan terveysteknologiasektoria ei rasiteta liiallisella sääntelyllä ja että sillä on asianmukaiset mahdollisuudet saada rahoitusta;

Ulkoinen toiminta

87.  vaatii, että EU:n ulkoisessa toiminnassa noudatetaan täysin YK:n vammaisyleissopimusta;

88.  kehottaa EU:ta varmistamaan, että kehitysyhteistyö ja humanitaarinen toiminta ottavat vammaiset henkilöt huomioon ja ovat täysin heidän saavutettavissaan;

89.  kehottaa EU:ta ottamaan käyttöön vammaisten henkilöiden oikeuksia ilmaisevan indikaattorin virallisessa kehitysapua koskevassa raportoinnissa;

90.  kehottaa EU:ta varmistamaan keskeisen asemansa sen turvaamisessa, että vammaiset henkilöt eivät jää kehitysyhteistyön ja humanitaarisen avun ulkopuolelle, kuten kehityspolitiikkaa koskevassa eurooppalaisessa konsensuksessa sitouduttiin tekemään, sekä sisällyttämään tähän puuttumisen haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden ja marginalisoituneiden ryhmien kohtaamaan moninkertaisen syrjintään;

91.  kehottaa komissiota näyttämään esimerkkiä siinä, miten kestävää kehitystä koskevat ulkoisen toiminnan tavoitteet onnistutaan panemaan täytäntöön vammaisuuden huomioon ottavalla tavalla Euroopan uudesta vammaisstrategiasta riippumattomasti laatimalla selkeä, avoin ja kattava etenemissuunnitelma näiden tavoitteiden saavuttamiseksi;

92.  pitää valitettavana, että EU:n kestävän kehityksen tavoitteiden työllisyysindikaattoria ei ole eritelty vammaisuuden mukaan; kehottaa EU:ta edistämään tietojen erittelyä vammaisuuden tyypin mukaan yhteistyössä kumppanimaiden kanssa;

93.  kehottaa EU:ta ja sen kumppaneita ottamaan vammaiset henkilöt ja heitä edustavat järjestöt mukaan politiikan kehittämisen ja hankkeiden kaikkiin vaiheisiin, myös paikan päällä kumppanimaissa vammaisjärjestöjen aktiivisella osallistumisella;

94.  muistuttaa, että vammaiset naiset kohtaavat usein tavallistakin suurempia ongelmia ja vaaroja konfliktimaissa ja -alueilla; korostaa siksi, että EU:n ulkopolitiikan yhteydessä on suojeltava vammaisia naisia;

Unionin toimielinten velvollisuudet

95.  kehottaa unionin toimielimiä huolehtimaan ulkoisten ja sisäisten verkkosivustojensa toiminnallisuuden, sisällön, asiakirjojen, videoiden ja verkkopalvelujen saavutettavuudesta, mukaan lukien julkiset kuulemiset, ja raportoimaan julkisesti verkon saavutettavuutta koskevien suuntaviivojen, suositusten ja velvoitteiden noudattamisesta;

96.  pitää valitettavana, että INSIGN-hanketta, jolla mahdollistetaan kuurojen ja huonokuuloisten henkilöiden riippumaton viestintä vuorovaikutuksessa EU:n toimielinten kanssa yhdistämällä heidät jäsenvaltioiden viittomakielen tulkkien palveluihin ja tekstityspalveluihin, ei ole vielä pantu täytäntöön, vaikka komissio on rahoittanut palvelualustan prototyypin kehittämistä ja sitä testattiin menestyksekkäästi vuonna 2014 Euroopan parlamentissa;

97.  kehottaa EU:n toimielimiä asettamaan pyynnöstä saataville kaikki julkiset kokouksensa, myös tarjoamalla viittomakielisen tulkkauksen, puheen tekstitykseksi muuttavan järjestelmän ja asiakirjat pistekirjoituksena sekä muiden puhetta tukevien ja korvaavien viestinnän keinojen sekä rakennustensa fyysisen esteettömyyden avulla; toteaa, että tekstityksen tarjoamisessa EU:n kaikissa kokousten suoratoistoissa ja videoinneissa on vaikeuksia; kehottaa kuitenkin toimielimiä edelleen seuraamaan teknologian kehitystä tällä alalla, jotta esteettömyyttä voidaan vastaisuudessa parantaa;

98.  neuvoo EU:n toimielimiä asettamaan etusijalle tulkkauksen kansallisesta viittomakielestä ja kansalliseen viittomakieleen (tai kansallisiin viittomakieliin) kansainvälisen viittomakielen sijaan EU:n monikielisyyttä koskevan politiikan mukaisesti;

99.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että niissä järjestettävät Euroopan parlamentin vaalit ovat saavutettavia ja että niihin otetaan mukaan sellaiset henkilöt, jotka asuvat tällä hetkellä hoitolaitoksissa ja/tai ovat holhouksen alaisia;

100.  toteaa vammaisille henkilöille esteettömien ja heitä osallistavien vaalimenettelyjen puutteen, erityisesti kun on kyse henkisistä tai älyllisistä vammoista, sekä EU:n että jäsenvaltioiden tasolla; kehottaa Euroopan parlamenttia varmistamaan, että sen Euroopan parlamentin vaaleja koskeva viestintämateriaali on täysin esteetöntä;

101.  kehottaa Eurooppa-kouluja, päiväkoteja ja koululaisten iltapäiväkerhoja järjestämään laadukasta osallistavaa ja YK:n vammaisyleissopimuksen mukaista opetusta kaikille EU:n henkilöstön lapsille, myös henkilöille, joilla on moninaisia tai suuria avustustarpeita;

102.  kehottaa EU:ta helpottamaan kohtuullisen mukauttamisen ja muiden vammaisten henkilöiden työllistymistuen muotojen tarjoamista EU:n toimielimissä, esimerkiksi älykkään työn tarjoamista työntekijöille, muun muassa parlamentin jäsenten valtuutettuina avustajina toimiville vammaisille henkilöille;

103.  kehottaa komissiota tarkistamaan yhteisen sairausvakuutusjärjestelmän yhteisiä sääntöjä, täytäntöönpanosäännöksiä, soveltamisalaa, vammaisuuden kuvausta, saavutettavuutta ja käytänteitä, jotta se voidaan yhdenmukaistaa YK:n vammaisyleissopimuksen kanssa;

104.  kehottaa EU:n toimielimiä, virastoja ja elimiä perustamaan yhteyspisteitä ja korostaa, että tarvitaan toimielinten horisontaalinen koordinointimekanismi pääosastojen ja EU:n toimielinten välillä; kehottaa tekemään tämän toteuttamiseksi tarvittavista järjestelyistä osan YK:n vammaisyleissopimuksen täytäntöönpanostrategiaa;

105.  kehottaa toimielimiä toteuttamaan työhönottoa, työn säilyttämistä ja ylennyksiä koskevaa laaja-alaista toimintapolitiikkaa, väliaikaiset positiiviset erityistoimet mukaan lukien, lisätäkseen aktiivisesti ja huomattavasti vammaisten virkamiesten tai henkilöstön jäsenten ja harjoittelijoiden määrää, myös sellaisten, joilla on psykososiaalisia toimintarajoitteita tai älyllinen kehitysvamma, direktiivin 2000/78/EY 5 artiklan mukaisesti;

106.  muistuttaa Euroopan parlamentin vammaisuutta käsittelevän laajennetun työryhmän roolista Euroopan vammaisstrategian täytäntöönpanossa YK:n yleissopimuksen mukaisesti foorumina, joka kokoaa yhteen Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien jäseniä sekä kansallisten ja paikallistason järjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan edustajia; panee merkille, että laajennettu työryhmä on erityisen sopiva foorumi keskustelun edistämiselle strategian täytäntöönpanon varmistamiseksi;

107.  kehottaa unionin toimielimiä kuulemaan vammaisia työntekijöitä ja parlamentin jäseniä täysimittaisesti ja ottamaan heidät tehokkaasti mukaan, kun ne laativat, panevat täytäntöön ja valvovat sisäisiä sääntöjä, toimintaperiaatteita ja käytänteitä, myös henkilöstösääntöjä ja kohtuullista mukauttamista ja esteettömyyttä koskevia sääntöjä;

Edistymiskertomuksen aukot loppupäätelmiin verrattuna

108.  pitää valitettavana, että EU:n toimielinten verkkosivustot eivät ole saavutettavuutta koskevien standardien AAA-tason mukaisia; kehottaa toimielimiä saavuttamaan tämän tason mahdollisimman pian;

109.  pitää valitettavana, ettei EU:n ja jäsenvaltioiden liikennelainsäädäntöä ole vieläkään pantu kokonaisuudessaan täytäntöön kansallisella tasolla; suosittaa, että perustetaan kansallisia täytäntöönpanoviranomaisia huolehtimaan asiasta kussakin jäsenvaltiossa;

110.  panee merkille junaliikennettä koskevassa saavutettavuudessa aikaansaadun edistyksen; kehottaa kohdistamaan myös muihin liikennemuotoihin, lentoliikenne mukaan luettuna, samantasoista saavutettavuutta koskevaa sääntelyä turvallisuuden ja esteettömyyden välisten ristiriitojen ratkaisemiseksi;

111.  toteaa, että komission edistymiskertomuksessa ei tarkastella horisontaalista yhdenvertaista kohtelua koskevaa direktiiviä;

112.  pitää valitettavana, että YK:n vammaisyleissopimuksen vapaaehtoisen pöytäkirjan ratifiointi Euroopan unionissa on edistynyt vain vähän;

113.  toteaa, ettei komissio ole tähän mennessä toteuttanut lainsäädännön kattavaa ja monialaista tarkistusta varmistaakseen täysimääräisen yhdenmukaistamisen YK:n vammaisyleissopimuksen määräysten kanssa;

114.  on tyytyväinen päivitettyyn luetteloon lainsäädännöstä, joka sisältää myös hiljattain hyväksytyn lainsäädännön, mutta pitää valitettavana sitä, että toimivaltaa koskevaa ilmoitusta ei ole tarkistettu ja että luettelo ei sisällä lainsäädäntöä, jossa ei erityisesti viitata vammaisiin henkilöihin, mutta joka on kuitenkin merkityksellistä heidän kannaltaan;

115.  pitää valitettavana, että komissio ei ole edistynyt vammaisten naisten ja tyttöjen oikeuksien valtavirtaistamisessa kaikkeen sen sukupuolten tasa-arvoa koskevaan toimintapolitiikkaan ja ohjelmiin eikä sukupuolinäkökulman sisällyttämisessä vammaisstrategioihin;

116.  on tyytyväinen siihen, että EU on allekirjoittanut naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen (Istanbulin yleissopimus), ja kehottaa neuvostoa ratifioimaan sen pikaisesti;

117.  pitää valitettavana, että lapsen oikeuksia koskeva unionin politiikka ei tällä hetkellä sisällä riittävän kattavaa strategiaa, joka perustuisi vammaisten poikien ja tyttöjen oikeuksiin, tai suojatoimia heidän oikeuksiensa suojelemiseksi, ja että vammaisstrategioissa ei riittävällä tavalla tarkastella ja valtavirtaisteta vammaisten poikien ja tyttöjen oikeuksia; kehottaa komissiota YK:n vammaisyleissopimuksen ja lapsen oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen mukaisesti kiinnittämään erityistä huomiota vammaisiin lapsiin; korostaa erityisesti, että vammaisille naisille ja tytöille tarvitaan roolimalleja;

118.  toteaa, että EU:ssa ei ole järjestetty kattavaa kampanjaa, jolla valistettaisiin YK:n vammaisyleissopimuksesta ja torjuttaisiin vammaisiin henkilöihin kohdistuvia ennakkoluuloja;

Kohti kattavaa ja tehokasta vammaisstrategiaa 2030

Horisontaaliset kysymykset

119.  kehottaa komissiota varmistamaan, että tulevalla vammaisstrategialla pyritään YK:n vammaisyleissopimuksen täysimääräiseen täytäntöönpanoon kaikilla EU:n politiikan aloilla, valtavirtaistamaan esteettömyys, osallistuminen, syrjimättömyys ja tasa-arvo ja kattamaan kaikki YK:n vammaisyleissopimuksen artiklat ja että se sisältää riittävät määrärahat, täytäntöönpanon aikataulun sekä seurantamekanismin ja että sillä on sama oikeudellinen arvo kuin nykyisellä strategialla; painottaa, että strategian menestys edellyttää kaikkien sidosryhmien, myös kansalaisyhteiskunnan, osallistumista;

120.  painottaa, että strategian kaudelle 2020–2030 olisi perustuttava kaiken EU:n lainsäädännön ja politiikan kattavaan ja monialaiseen tarkistukseen, jotta varmistetaan täysimääräinen yhdenmukaistaminen YK:n vammaisyleissopimuksen määräysten kanssa, ja että siihen olisi sisällyttävä tarkistettu toimivaltaa koskeva ilmoitus;

121.  kehottaa komissiota edistämään tehokkaaseen yhteiskuntaan sopeuttamiseen ja kuntoutukseen liittyviä toimenpiteitä sairaudesta tai fyysisestä, henkisestä tai emotionaalisesta vammasta aiheutuvien, henkilön ansiokykyyn kohdistuvien vaikutusten vähentämiseksi tai poistamiseksi;

122.  suosittaa, että komissio varmistaa, että tulevan strategian ja sen kuulemisprosessin olisi oltava avoimia, ymmärrettäviä ja täysin saavutettavia sekä sisällettävä selkeät indikaattorit ja vertailuarvot;

123.  toteaa, että EU:n kestävän kehityksen tavoitteiden indikaattorit eivät kata vammaisia henkilöitä tavoitteen 4 (koulutus), tavoitteen 5 (sukupuolten tasa-arvo) ja tavoitteen 8 (ihmisarvoinen työ ja talouskasvu) osalta; vaatii tämän vuoksi, että tulevassa strategiassa käytetään maailmanlaajuisia kestävän kehityksen indikaattoreita EU:n tärkeimpien toimien ja politiikan täytäntöönpanon seuraamiseksi työllisyyden alalla;

124.  korostaa, että on tärkeää varmistaa tulevan vammaisstrategian yhteensopivuus muiden EU:n aloitteiden ja strategioiden kanssa, jotta edistetään vammaisten henkilöiden, erityisesti naisten, työllisyyttä ja osallistamista;

125.  suosittaa, että julkiset hankinnat ja standardointi sisällytetään vuoden 2020 jälkeiseen strategiaan horisontaalisina asioina, jotta lisätään vammaisten henkilöiden työllistettävyyttä sekä edistetään hyvien käytäntöjen kokoamista ja vaihtoa jäsenvaltioiden keskuudessa;

126.  kehottaa komissiota varmistamaan, että EU:n rahoittamat hankkeet ovat YK:n vammaisyleissopimuksen ihmisoikeuksia koskevan lähestymistavan mukaisia, pidättymällä rahoituksen myöntämisestä hankkeille, joiden tulokset eivät olisi esteettömiä, jotka syrjisivät vammaisia henkilöitä tai eivät olisi esteettömyysnormien mukaisia;

127.  kehottaa komissiota ehdottamaan esteetöntä arviointivälinettä, johon sisältyy jatkuva seuranta, jossa käytetään muun muassa erityisiä indikaattoreita ja konkreettisia tavoitteita;

128.  kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita, sen jälkeen kun EU on ratifioinut Istanbulin yleissopimuksen, toteuttamaan erityisiä toimenpiteitä vammaisiin naisiin ja tyttöihin kohdistuvaan väkivaltaan puuttumiseksi;

129.  kehottaa EU:ta valtavirtaistamaan Euroopan vammaisstrategian kaikkeen EU:n lainsäädäntöön ja eurooppalaisen ohjausjakson prosessiin; kehottaa tässä yhteydessä EU:ta käymään aitoa jäsennettyä vuoropuhelua vammaisia henkilöitä edustavien järjestöjen kanssa valmistellessaan vuoden 2020 jälkeistä strategiaa;

130.  suosittaa, että tulevaan strategiaan sisältyisi tukipalvelujen keskeinen asema siinä, että vammaiset henkilöt voivat nauttia ihmisoikeuksistaan;

131.  suosittaa, että tulevaan strategiaan sisältyisi henkilöstön koulutusta koskevia kysymyksiä, koska niillä on ratkaiseva merkitys YK:n vammaisyleissopimuksen periaatteiden mukaisen tuen tarjoamisessa;

Muut toiminta-alueet

132.  kehottaa valtavirtaistamaan tasa-arvon, sukupuolen ja syrjimättömyyden, myös esimerkiksi vammaisten hlbtiq-ihmisten osalta, joihin kohdistuu moninkertaista syrjintää, tulevan strategian kaikille aloille; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään kampanjoita ja koulutusta YK:n vammaisyleissopimusta koskevan tietoisuuden lisäämiseksi ja moninaisuuden kunnioittamiseksi vammaisten henkilöiden ja henkilöiden, joilla on heikentynyt psykososiaalinen toimintakyky, oppimishäiriöitä tai autismia, syrjinnän, leimaamisen ja heitä koskevien ennakkoluulojen torjumiseksi;

133.  korostaa, että on pyrittävä torjumaan tehokkaammin vammaisuuteen liittyviä stereotypioita ja ennakkoluuloja viestimissä, jotta voidaan muuttaa vallitsevia ulkopuolelle sulkevia sosiaalisia normeja; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään investointeja yleisen tietoisuuden lisäämistä koskeviin hankkeisiin sen varmistamiseksi, että vammaiset henkilöt esitetään yhdenvertaisina kansalaisina ja siten torjutaan vammaisuutta koskevia stereotypioita;

134.  painottaa yhteyttä sukupuolen ja vammaisuuden välillä, erityisesti kun on kyse tietoisesta suostumuksesta ehkäisyn käyttöön, pakkosteriloinnista ja lisääntymisoikeuksista; kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan, onko niiden tarpeen arvioida lainsäädäntöään tässä suhteessa;

135.  kehottaa EU:ta valtavirtaistamaan vammaisten lasten oikeudet kaikille tulevan strategian aloille;

136.  toteaa, että oikeustoimikelpoisuus on yksi ihmisoikeuksien, myös äänioikeuden, toteutumisen edellytyksistä ja että kaikissa uusissa strategioissa on pyrittävä siihen, ettei oikeustoimikelpoisuutta kielletä keneltäkään vammaisuuden perusteella kaikilla elämänaloilla; korostaa tässä tarkoituksessa, että EU:n olisi toteutettava asianmukaisia toimia sen varmistamiseksi, että kaikki vammaiset henkilöt voivat käyttää kaikkia Euroopan unionin perussopimuksiin ja lainsäädäntöön kirjattuja oikeuksiaan, kuten esteetöntä oikeussuojaa, esteettömiä tavaroita ja palveluja, muun muassa pankki-, työvoima- ja terveydenhuoltopalveluja, sekä äänioikeutta Euroopan parlamentin vaaleissa ja kuluttajanoikeuksia yleissopimuksen mukaisesti, sekä kannustettava muiden kuin pakkokeinojen käyttöön ja tuettuun päätöksentekoon YK:n vammaisyleissopimuksen mukaisesti;

137.  kehottaa ponnekkaasti komissiota sisällyttämään uuteen strategiaan kaikki mahdolliset toimenpiteet kaikkien eri tavoin vammaisten henkilöiden vapauden ja turvallisuuden varmistamiseksi YK:n vammaisyleissopimuksen ja sen seurantakomitean suositusten mukaisesti;

138.  kehottaa ponnekkaasti komissiota säilyttämään kumppanuusperiaatteen tulevissa rahoitussäännöksissä ja varmistamaan, että sitä noudatetaan tarkoin;

139.  kehottaa komissiota edistämään vammaisten henkilöiden ja heitä edustavien organisaatioiden rakenteellista osallistumista kaikkiin päätöksentekomenettelyihin sekä kansallisella että EU:n tasolla ja rahoittamaan vammaisjärjestöjen valmiuksien kehittämistä, jotta vammaiset henkilöt voivat osallistua rakenteellisesti kaikkiin heitä koskeviin päätöksiin; kehottaa jäsenvaltioita edelleen tarjoamaan YK:n vammaisyleissopimusta koskevaa koulutusta sen varmistamiseksi, että vammaiset henkilöt ovat tietoisia oikeuksistaan, jotta voidaan ehkäistä syrjintää;

140.  muistuttaa, että YK:n vammaisyleissopimuksen seurantakomitea on ilmaissut syvän huolensa vammaisten henkilöiden heikosta tilanteesta EU:n nykyisessä muuttoliikekriisissä, kehottaa voimakkaasti komissiota valtavirtaistamaan vammaisuuden muuttoliikettä ja pakolaisia koskeviin toimintapolitiikkoihinsa sekä varmistamaan, että kaikki tätä humanitaarista kriisiä koskeva EU:n rahoitus kattaa myös vammaiset;

141.  kehottaa voimakkaasti jäsenvaltioita erittelemään tietoja vammaisuuden tyypin mukaan ja tekemään läheistä yhteistyötä Eurostatin kanssa, jotta ne voivat kerätä vertailukelpoista tietoa vammaisuudesta eri aloilla, mikä kattaa myös laitoshoidossa olevat henkilöt, sekä yhdistämään vammaisstrategian kestävän kehityksen tavoitteita koskevaan menettelyyn ja kestävän kehityksen Agenda 2030:een;

142.  korostaa mitattavissa ja verrattavissa olevien määrällisten ja laadullisten indikaattoreiden tarvetta, muun muassa sellaisten, jotka koskevat esteettömyyttä, tasa-arvoa, työllisyyttä, sosiaaliturvaa, terveyttä, koulutuloksia ja osallistavassa koulutuksessa olevien oppilaiden määrää, jotta voidaan arvioida YK:n vammaisyleissopimuksen täytäntöönpanoa EU:ssa ja jäsenvaltioissa, ja kehottaa voimakkaasti keräämään tietoja, joilla helpotetaan näiden indikaattoreiden soveltamista;

143.  kehottaa EU:ta kehittämään ihmisoikeuspohjaisen indikaattorijärjestelmän yhteistyössä vammaisten henkilöiden ja heitä edustavien järjestöjen kanssa sekä vastaavanlaisen kattavan tiedonkeruujärjestelmän, jossa tiedot eritellään sukupuolen, iän, maaseutu- ja kaupunkiväestön sekä vamman tyypin mukaan;

144.  toteaa, että älyllisestä vammasta kärsivät henkilöt ovat erityisen alttiita syrjinnälle ja hyväksikäytölle ja että heidät usein sijoitetaan laitoshoitoon ilman pääsyä koulutukseen ja ilman itsemääräämisoikeutta;

145.  kehottaa voimakkaasti komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan lisätoimenpiteitä kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien, kuten kodittomien vammaisten henkilöiden, saavuttamiseksi;

146.  korostaa tarvetta seurata jatkuvasti YK:n vammaisyleissopimuksen täytäntöönpanoa sen 33 artiklan mukaisesti ja vammaisjärjestöjä kuullen;

147.  kehottaa komissiota varmistamaan, että Euroopan unionin rasismin, muukalaisvihan ja muiden suvaitsemattomuuden muotojen torjumista käsittelevän korkean tason työryhmän työssä viharikoksia koskevien tietojen rekisteröimisen ja keruun parantamiseksi otetaan täysimääräisesti huomioon vammaisiin henkilöihin kohdistuvat viharikokset;

148.  kehottaa kaikkia jäsenvaltioita myöntämään YK:n vammaisyleissopimuksen 33 artiklan 2 kohdan mukaisesti perustetuille seurantajärjestelmille riittävät ja vakaat taloudelliset resurssit ja henkilöresurssit, jotta ne voivat hoitaa tehtävänsä riippumattomasti;

149.  kehottaa komissiota tarjoamaan EU:n riippumattomalle valvontakehykselle riittävät resurssit, jotta se voi toteuttaa tehtävänsä itsenäisesti ja asianmukaisesti;

150.  muistuttaa, että vetoomusvaliokunta (PETI) vastaanottaa vuosittain huomattavan määrän vetoomuksia, joissa viitataan vammaisten henkilöiden eri puolilla EU:ta päivittäisessä toiminnassaan kohtaamiin ongelmiin Euroopan vammaisstrategiassa määritellyillä kahdeksalla pääasiallisella toiminta-alueella ja muissa esteettömyyteen liittyvissä asioissa, kuten terveydenhuollon ja sosiaaliturvan saannissa, pääsyssä työhön ja koulutukseen, työmarkkinoille sekä rakennettuun ympäristöön, liikennevälineiden, tavaroiden ja palvelujen käytössä, tiedonsaannissa ja viestinnässä sekä osallistumisessa poliittiseen ja julkiseen sekä kulttuurielämään;

151.  kehottaa kaikkia jäsenvaltioita ratifioimaan YK:n vammaisyleissopimuksen sekä allekirjoittamaan sen vapaaehtoisen pöytäkirjan;

152.  korostaa suojeluroolia, jota vetoomusvaliokunta toteuttaa vetoomusprosessin kautta (kansalaisia hallinnollisilta epäkohdilta suojelemaan nimitetyn Euroopan oikeusasiamiehen ohella) YK:n vammaisyleissopimukseen liittyvissä EU:n puitteissa ja joka mahdollistaa sen, että vetoomusprosessissa vetoomuksen esittäjä voi tehdä valituksen mahdollisesta oikeuksiensa rikkomisesta, johon jokin EU:n tai kansallinen taikka paikallinen viranomainen on syyllistynyt; painottaa, että vetoomusvaliokunnan vastaanottamien vetoomusten perusteella voidaan todeta olevan tarpeen omaksua tehokas, horisontaalinen, syrjimätön ja ihmisoikeuspainotteinen lähestymistapa vammaispolitiikkaan; korostaa Euroopan unionin perusoikeusviraston roolia vammaisten henkilöiden perusoikeuksien vahvistamisessa ja YK:n vammaisyleissopimuksen täytäntöönpanon tukemisessa EU:ssa;

153.  korostaa, että useimmat unionin kansalaisten esittämät vetoomukset koskevat vaikeuksia, jotka liittyvät hakumenettelyihin, tunnustuksen saamiseen ja asiasta vastaavien hallintojen myöhässä maksamiin työkyvyttömyyseläkkeisiin; korostaa, että Euroopan vammaisstrategian ja sen sosiaaliturvaa koskevan toiminta-alueen täytäntöönpanossa olisi kiinnitettävä erityistä huomiota näihin kysymyksiin YK:n vammaisyleissopimuksen riittävää elintasoa ja sosiaaliturvaa koskevan 28 artiklan mukaisesti;

°

°  °

154.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)

EUVL L 23, 27.1.2010, s. 35.

(2)

UNCRPD/C/EU/CO/1.

(3)

EUVL L 94, 28.3.2014, s. 65.

(4)

EYVL L 303, 2.12.2000, s. 16.

(5)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0485.

(6)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0360.

(7)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0318.

(8)

EUVL C 353, 27.9.2016, s. 41.

(9)

EUVL C 131 E, 8.5.2013, s. 9.

(10)

EUVL C 212 E, 5.8.2010, s. 23.

(11)

Tämän mietinnön yhteydessä ’täysivaltainen kansalainen’ olisi ymmärrettävä YK:n vammaisyleissopimuksen mukaisessa merkityksessä niin, että kaikkien vammaisten henkilöiden olisi nautittava täysimääräisesti kaikkia ihmisoikeuksia.

(12)

Unionin tuomioistuimen tuomio 11. huhtikuuta 2013, HK Danmark, yhdistetyt asiat C-335/11 ja C-337/11, ECLI:EU:C:2013:222, 29–30 kohta; unionin tuomioistuimen tuomio 18. maaliskuuta 2014, Z, C-363/12, ECLI:EU:C:2014:159, 73 kohta; unionin tuomioistuimen tuomio 22. toukokuuta 2014, Glatzel, C-356/12, ECLI:EU:C:2014:350, 68 kohta.

(13)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/2102, annettu 26 päivänä lokakuuta 2016, julkisen sektorin elinten verkkosivustojen ja mobiilisovellusten saavutettavuudesta (EUVL L 327, 2.12.2016, s. 1).

(14)

Komission asetus (EU) N:o 1300/2014, annettu 18 päivänä marraskuuta 2014, vammaisten ja liikkumisesteisten henkilöiden esteetöntä pääsyä Euroopan unionin rautatiejärjestelmään koskevista yhteentoimivuuden teknisistä eritelmistä (EUVL L 356, 12.12.2014, s. 110).

(15)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 261/2004, annettu 11 päivänä helmikuuta 2004, matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta (EUVL L 46, 17.2.2004, s. 1).

(16)

Neuvoston direktiivi 93/109/EY, annettu 6 päivänä joulukuuta 1993, niille unionin kansalaisille, jotka asuvat jäsenvaltiossa, mutta eivät ole sen kansalaisia, Euroopan parlamentin vaaleissa kuuluvaa äänioikeutta ja vaalikelpoisuutta koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (EYVL L 329, 30.12.1993, s. 34).

(17)

Neuvoston direktiivi 94/80/EY, annettu 19 päivänä joulukuuta 1994, niiden unionin kansalaisten kunnallista äänioikeutta ja vaalikelpoisuutta koskevista yksityiskohtaisista säännöistä, jotka asuvat jäsenvaltiossa, jonka kansalaisia he eivät ole (EYVL L 368, 31.12.1994, s. 38).

(18)

Ehdotus neuvoston direktiiviksi uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä tai sukupuolisesta suuntautumisesta riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta (COM(2008)0426).

(19)

Neuvoston direktiivi 2000/78/EY, annettu 27 päivänä marraskuuta 2000, yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista, EYVL L 303, 2.12.2000, s. 16.

(20)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 883/2004, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta (EUVL L 200, 7.6.2004, s. 1).

(21)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/24/EU, annettu 9. maaliskuuta 2011, potilaiden oikeuksien soveltamisesta rajatylittävässä terveydenhuollossa (EUVL L 88, 4.4.2011, s. 45).


YMPÄRISTÖN, KANSANTERVEYDEN JA ELINTARVIKKEIDEN TURVALLISUUDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (12.10.2017)

työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnalle

Euroopan vammaisstrategian 2010–2020 täytäntöönpanon edistymistä koskevasta kertomuksesta

(2017/2127(INI))

Valmistelija: Nessa Childers

EHDOTUKSET

Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A.  ottaa huomioon, että yksi kestävän kehityksen toimintaohjelmassa Agenda 2030 asetetuista terveellistä elämää ja hyvinvointia koskevista tavoitteista on saavuttaa yleiskattava terveydenhuolto, mukaan lukien turva taloudellisilta riskeiltä, sekä turvalliset, tehokkaat, laadukkaat ja edulliset välttämättömät lääkkeet ja rokotukset kaikille; ottaa huomioon, että jäsenvaltiot aivan liian usein leikkaavat vammaisuuteen liittyviä sosiaalietuuksia ja terveyspalveluja, mikä heikentää vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen (YK:n vammaisyleissopimus) täytäntöönpanoa ja lisää entisestään köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä;

B.  toteaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 168 artiklan 7 kohdan mukaan terveyspolitiikan määrittely ja terveyspalvelujen tarjoaminen ovat jäsenvaltioiden velvollisuuksia; pitää siksi Euroopan vammaisstrategian onnistumisen kannalta ratkaisevan tärkeänä kuulla ja osallistaa jäsenvaltioita;

C.  ottaa huomioon, että Maailman terveysjärjestön (WHO)(1) mukaan vammaisilla henkilöillä on huonommat mahdollisuudet käyttää terveyspalveluja eivätkä he saa kaikkea tarvitsemaansa terveydenhoitoa, koska terveystyötä kohdennetaan harvoin vammaisille henkilöille (esimerkiksi vammaisia naisia kutsutaan muita naisia harvemmin rintasyöpäseulontaan ja vammaiset murrosikäiset jäävät todennäköisemmin seksuaalikasvatusohjelmien ulkopuolelle);

D.  toteaa, että YK:n vammaisyleissopimuksen 25 artikla tukee vammaisten henkilöiden oikeutta parhaaseen mahdolliseen terveydenhoidon tasoon ilman syrjintää;

E.  toteaa, että EU on edelläkävijä ihmisoikeuksien ratifioinnissa; toteaa, että EU:n perusoikeuskirjan 21 ja 26 artiklassa vahvistetaan syrjintäkiellon periaate ja 35 artiklassa oikeus terveydenhoitoon; katsoo, että kaikkien jäsenvaltioiden olisi ratifioitava yleissopimus ja allekirjoitettava pöytäkirja;

F.  toteaa, että kaikilla vammaisilla henkilöillä on yhtäläiset oikeudet ja oikeus luovuttamattomaan ihmisarvoon, yhtäläiseen kohteluun ja täysipainoiseen osallistumiseen yhteiskunnassa;

G.  ottaa huomioon, että vammaisuuden esiintyvyyden, joka on Euroopassa korkeampi naisten keskuudessa, odotetaan lisääntyvän väestön ikääntyessä;

H.  toteaa, että strategian kahdeksan toiminta-aluetta ovat läheisessä yhteydessä toisiinsa;

I.  toteaa, että vammaiset henkilöt kärsivät erityisen paljon terveydenhoitopalvelujen puutteista, he saattavat vaarantaa terveytensä riskikäyttäytymisellä ja ennenaikainen kuolleisuus on heidän keskuudessaan muita yleisempää;

J.  toteaa, että vammaisten henkilöiden mahdollisuuksia käyttää terveyspalveluja rajoittavat monenlaiset seikat, kuten kohtuuttomat hinnat, palvelujen rajoitettu saatavuus, fyysiset esteet sekä terveysalan työntekijöiden puutteellinen osaaminen ja tietämys;

1.  tähdentää, että vammaispolitiikkaan on keskeisen tärkeää soveltaa ihmisoikeuspainotteista lähestymistapaa, jotta voidaan turvata perusoikeuksiin kuuluva mahdollisimman hyvä terveys; toteaa, että politiikan suunnittelussa vallitsevana oleva vammaisuuden lääketieteellinen malli jättää liian vähälle huomiolle sosiaalisten ja fyysisten esteiden vaikutukset vammaisten henkilöiden yleiseen terveyteen ja hyvinvointiin;

2.  painottaa, että vaikka oikeus mahdollisimman korkealaatuiseen terveydenhoitoon ilman vammaisuuteen perustuvaa syrjintää on perusoikeus, vammaiset henkilöt kohtaavat yhä pysyviä esteitä, jotka tekevät tyhjäksi heidän yhtäläisen oikeutensa terveyspalveluihin, kun saatavilla ei ole esteetöntä tietoa terveydenhuoltoon liittyvistä oikeuksista, yksityiset sairausvakuutusyhtiöt kohtelevat heitä syrjivästi, terveydenhoitolaitokset eivät ole esteettömiä ja hoito on usein laadultaan huonompaa eikä sitä ole mukautettu yksilöllisiin tarpeisiin; huomauttaa, että korkealaatuisten terveyspalvelujen puutteellinen saatavuus vaikuttaa kielteisesti vammaisten henkilöiden kykyyn elää itsenäisesti, osallistuvasti ja tasavertaisina muiden rinnalla;

3.  painottaa, että vammaisille henkilöille ja etenkin henkilöille, joilla on psykososiaalisia toimintarajoitteita, on tarjottava sosiaalisia tukipalveluja, jotta he voivat harjoittaa oikeuksiaan ja elää itsenäisesti; toteaa, että tällaisten henkilöiden sijoittamista laitoshoitoon olisi vältettävä ja että olisi toteutettava toimia sen varmistamiseksi, ettei heitä hoideta oman tahtonsa vastaisesti;

4.  on erittäin huolissaan siitä, että seksuaali- ja lisääntymisoikeuksien harjoittaminen on vammaisille tytöille ja naisille hyvin usein mahdotonta, ja kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita antamaan kiireesti suuntaviivoja, joilla varmistetaan, että kaikki seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyvät valistus-, tiedotus- ja terveyspalvelut ovat yhtä lailla myös heidän käytettävissään ja että tieto annetaan ikään mukautetussa muodossa; katsoo, että vammaisten naisten seksuaali- ja lisääntymiskäyttäytymistä koskevaa valinnanvapautta ja itsemääräämisoikeutta olisi tuettava varmistamalla, että he voivat antaa tietoon perustuvan suostumuksen ehkäisymenetelmien käyttöön ja lääketieteellisiin toimenpiteisiin;

5.  pitää tärkeänä korjata kiireesti yleinen asiaintila, jossa vammaisille henkilöille ei ole tarjolla monialaista erityishoitoa ja, jos onkin, potilaiden odotusajat ovat pitkiä, sillä se heikentää merkittävästi yhtäläisiä mahdollisuuksia päästä ehkäisevään terveydenhoitoon ja lääkinnälliseen hoitoon ja johtaa usein vammaisen potilaan tilan huononemiseen ja terveydenhuoltojärjestelmiin kohdistuvaan vältettävissä olevaan paineeseen;

6.  palauttaa mieliin, että YK:n vammaisyleissopimuksessa vahvistetut lisääntymisterveyteen liittyvät oikeudet, joihin kuuluu mahdollisuus käyttää kattavia lisääntymisterveydenhuollon palveluja, mukaan lukien perhesuunnittelu- ja äitiysterveyspalvelut, sekä tiedonsaanti, oikeus antaa tietoon perustuva suostumus kaikkien lääketieteellisten toimenpiteiden, myös steriloinnin ja raskaudenkeskeytyksen, yhteydessä ja oikeus säilyttää hedelmällisyytensä yhdenvertaisesti muiden kanssa;

7.  huomauttaa, että terveydenhuoltojärjestelmissä olisi varmistettava, että seksuaalinen väkivalta ja/tai hyväksikäyttö havaitaan, siitä ilmoitetaan ja sitä ehkäistään;

8.  painottaa, että terveydenhuollon saatavuus on edelleen keskeinen huolenaihe pyrittäessä turvaamaan mahdollisimman laadukas terveydenhoito vammaisille henkilöille ja myös mielenterveysongelmaisille; pitää tarpeellisena tehostaa vammaisille henkilöille kohdennettua terveystyötä ja ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa esimerkiksi toteuttamalla kampanjoita, joilla parannetaan valmiuksia tiettyjen syöpätyyppien, kuten rintasyövän ja kohdunkaulan syövän, havaitsemiseen varhaisessa vaiheessa;

9.  kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita lisäämään vammaisten aikuisten tilanteen monialaiseen arviointiin ja uudelleenarviointiin liittyviä palveluja, jotta voidaan laatia yksilöllisiä suunnitelmia, jotka voidaan panna täytäntöön alueellisin resurssein (kuten koti-, kotisairaanhoito- ja asumispalvelut) ja jotka täyttävät määrätyt biopsykososiaaliset vaatimukset;

10.  kantaa edelleen huolta haavoittuvassa asemassa olevista potilaista, kuten henkilöistä, joilla on psykososiaalisia toimintarajoitteita tai älyllinen kehitysvamma; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, ettei potilaalta perusteettomasti evätä oikeutta antaa tietoon perustuva suostumus hoitoon; korostaa, että EU:n vammaispolitiikalla on erityisesti varmistettava sellaisten henkilöiden suojeleminen, jotka ovat suuremmassa vaarassa jäädä terveydenhuoltojärjestelmän ulkopuolelle ja jotka eivät usein kykene antamaan vapaaehtoista ja tietoon perustuvaa suostumustaan terveydenhoitoon;

11.  ilmaisee huolensa siitä, että oikeusjärjestelmän tarjoama suoja moninkertaisen ja moniperusteisen syrjinnän muotoja vastaan on usein puutteellista; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita turvaamaan potilaiden yhtäläiset mahdollisuudet käyttää terveyspalveluja riippumatta vammaisuudesta, iästä, sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta, rodusta tai etnisestä alkuperästä;

12.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita panemaan Euroopan vammaisstrategian täytäntöön mahdollisimman nopeasti;

13.  painottaa, että vammaisilla henkilöillä on ongelmia myös digitaalisten liikennepalvelujen markkinoilla; vaatii tekemään palveluista esteettömämpiä kaikille vammasta riippumatta siten, että hyödynnetään erilaisten toimintarajoitteiden edellyttämiä kieliä, formaatteja ja tekniikoita, mukaan lukien viittomakieli, pistekirjoitus, puhetta tukevan ja korvaavan viestinnän järjestelmät ja muut vapaavalintaiset esteettömät viestintäkeinot, -tavat ja -muodot, kuten selkokieli, tekstitys ja henkilökohtaiset tekstiviestit etenkin terveystiedoista, useampaa kuin yhtä aistikanavaa käyttäen;

14.  huomauttaa, että sairausvakuutusjärjestelmissä ei saa syrjiä vammaisia henkilöitä;

15.  pitää tervetulleena kokeiluvaiheessa olevaa EU:n vammaiskorttia ja kannustaa jäsenvaltioita liittymään aloitteeseen; kehottaa komissiota tarvittaessa huolehtimaan siitä, että hankkeen kehittämiseen on riittävästi varoja koko EU:ssa;

16.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että vammaiset henkilöt voivat helposti käyttää hätänumeroa 112 kaikkialla Euroopassa;

17.  korostaa tarvetta arvioida ja parantaa potilaiden oikeuksien soveltamisesta rajatylittävässä terveydenhuollossa annetun direktiivin 2011/24/EU (jäljempänä rajatylittävästä terveydenhuollosta annettu direktiivi) säännösten edelleen heikkoa tuntemusta ja puutteellista soveltamista vammaisten potilaiden keskuudessa; tähdentää, että kyseinen direktiivi on kiireesti saatettava linjaan YK:n vammaisyleissopimuksen kanssa, jotta voidaan taata kohtuuhintaisen ja laadukkaan rajatylittävän terveydenhoidon saatavuus; kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita edistämään direktiivin täytäntöönpanoa, myös kiinnittäen erityishuomiota vammaisten henkilöiden oikeuksiin;

18.  painottaa, että jos vammaiset henkilöt eivät voi käyttää rajatylittävän terveydenhuollon palveluja, koska heillä ei ole varaa vammaisuudestaan johtuviin lisäkustannuksiin, he eivät voi silloin harjoittaa kyseistä oikeutta yhdenvertaisesti muiden kanssa; kehottaa painokkaasti komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan rajatylittävästä terveydenhuollosta annetun direktiivin syrjimättömän soveltamisen;

19.  pitää myönteisenä rajatylittävästä terveydenhuollosta annetun direktiivin soveltamista, sillä se on ainakin teoriassa tehnyt terveyspalvelujen käytön helpommaksi vammaisille potilaille; pitää kuitenkin valitettavana, ettei säädöstä tunneta riittävästi, mikä on käytännössä heikentänyt suuresti sen otaksuttuja vaikutusmahdollisuuksia; katsoo siksi, että olisi suotavaa lisätä yleislääkäreille suunnattua koulutusta, jotta he voivat antaa hyödyllisiä neuvoja direktiivin tarjoamista mahdollisuuksista; katsoo, että tilapäisratkaisuna terveyspalvelujen käyttäjien ja tarjoajien yhteydenpitovälineeksi perustettuja kansallisia yhteyspisteitä voidaan lujittaa, jotta kansalaiset, jotka Eurobarometri-tutkimusten mukaan ovat tietämättömät niiden olemassaolosta, voivat saada selkeää ja avointa tietoa maansa terveydenhuoltopalvelujen laatu- ja turvallisuusvaatimuksista sekä tukea terveydenhoitoa koskevissa päätöksissään;

20.  vaatii arvioimaan rajatylittävästä terveydenhuollosta annetun direktiivin vaikutusta vammaisiin henkilöihin;

21.  suosittaa, että komissio ja jäsenvaltiot tekevät yhteistyötä vammaisten henkilöiden potilasjärjestöjen kanssa, jotta varmistetaan, että kansalliset yhteyspisteet antavat ja levittävät esteettömässä muodossa olevaa tietoa rajatylittävään terveydenhuoltoon liittyvistä oikeuksista;

22.  kehottaa komissiota perustamaan näytön keräämisessä ja toimintapolitiikan suunnittelussa soveltamansa lähestymistavan ihmisoikeuksiin, jottei siinä painotettaisi niinkään yksilön toimintarajoitteita vaan otettaisiin täysin huomioon ne esteet, joita vammaiset henkilöt, joilla on fyysisiä, psyykkisiä, älyllisiä tai aisteihin liittyviä toimintarajoitteita, kohtaavat vuorovaikutuksessa ulkoisen ympäristönsä kanssa;

23.  kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita tekemään voitavansa yhdenvertaista kohtelua koskevan horisontaalisen direktiivin hyväksymiseksi, sillä näin voitaisiin ulottaa suojelu vammaisuuteen perustuvalta syrjinnältä myös terveyspalvelujen saatavuuteen ja torjua samalla moninkertaista syrjintää;

24.  kehottaa painokkaasti komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään täysimääräisesti eurooppalaisten osaamisverkostojen tarjoamaa kehystä, kun ne kehittävät ja parantavat yleensä vammaisten henkilöiden ja erityisesti sellaisten vammaisten henkilöiden, joilla on harvinainen kehitysvamma, pääsyä monialaiseen ja erikoistuneeseen hoitoon;

25.  kehottaa komissiota aloittamaan vuoden 2020 jälkeisen Euroopan vammaisstrategian valmistelutyön ja kuulemaan kaikilta osin jäsenvaltioita, parlamenttia, muita toimielimiä ja kansalaisia; pitää tätä sitoumusta erityisen tärkeänä, koska Euroopan vammaisstrategiaa ei ole määrä tarkistaa merkittävämmin vuosien 2010 ja 2020 välillä; kehottaa komissiota kiinnittämään huomiota erityisesti 7. heinäkuuta 2016 annettuun parlamentin päätöslauselmaan vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen (vammaisyleissopimus) täytäntöönpanosta ja Euroopan parlamentin rahoittaman vulnerABLE-hankkeen tuloksiin;

26.  korostaa, ettei komissio kiinnittänyt huomiota vammaisuuteen EU:n terveydenhuoltohenkilöstöä koskevassa toimintasuunnitelmassa eikä tehokkaita, helposti saavutettavia ja sopeutumiskykyisiä terveydenhuoltojärjestelmiä koskevassa EU:n toimintaohjelmassa, sillä kummassakaan näistä teksteistä ei erityisesti käsitelty tätä aihetta;

27.  kehottaa jäsenvaltioita pidättymään vammaisuuteen liittyvien sosiaalietuuksien, yhteisöpohjaisten palvelujen, terveyspalvelujen sekä koulutus- ja opetusohjelmien leikkaamisesta, sillä se heikentäisi YK:n vammaisyleissopimuksen täytäntöönpanoa ja lisäisi entisestään köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä;

28.  kannustaa hyväksymään tutkimuksen puiteohjelmien ja muiden rahoitusvälineiden osana esimerkiksi etälääketieteen alan pilottihankkeita, joiden tarkoituksena on yksinkertaistaa vammaisten potilaiden mahdollisuuksia käyttää tarvitsemiaan terveyspalveluja, hätäpalvelut mukaan lukien;

29.  toivoo, että jäsenvaltiot hyödyntävät työterveyttä ja -turvallisuutta koskevan EU:n strategiakehyksen 2014–2020 mukaisesti Euroopan sosiaalirahastoa ja muita Euroopan rakenne- ja investointirahastoja rahoittaakseen kaikenlaisia toimia, joilla voidaan edistää vammaisten henkilöiden terveyden suojelua tarjoamalla integroituja järjestelyjä sekä yksilöllistä tukea ja neuvontapalveluja ja ohjaamalla heidät terveys- ja sosiaalipalvelujen piiriin;

30.  kannustaa komissiota tutkimaan rakennerahastovarojen käyttämistä koskevat ehdotukset, jotta terveysalan ammattilaisille voidaan järjestää koulutusta, jossa lisätään heidän tietoisuuttaan vammaisasioista ja tietämystään vammaisuuteen liittyvistä terveysongelmista;

31.  suosittaa, että terveydenhuoltoon ja muihin palveluihin varattu Euroopan rakennerahastojen tuki ohjataan johdonmukaisesti laitoshoidosta luopumisen ja itsenäisen yhteisöasumisen edistämiseen sekä potilasjärjestöjen osallistamiseen ja kuulemiseen;

32.  painottaa toisen dementiaa koskevan yhteisen toiminnan olevan menestys ja toivoo, että seuraavalle kolmivuotiskaudelle saadaan lisärahoitusta innovatiivisia lääkkeitä koskevaan aloitteeseen osallistuvilta lääkeyhtiöiltä;

33.  korostaa, että itsenäinen ja yhteisöllinen asuminen ovat tärkeitä voimaannuttavia tekijöitä ja että vammaisilla henkilöllä on oikeus määrätä omasta elämästään; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan toimia, joilla voidaan varmistaa laadukkaat ja yksilölliset itsenäisen asumisen tukipalvelut;

34.  kehottaa komissiota esittämään toimintasuunnitelman avustuspalveluista vaikeasti vammaisille henkilöille, jotka ovat menettäneet omaishoitajana toimineet omaisensa (vrt. Italiassa vastikään hyväksytty laki ”dopo di noi”);

35.  pyytää komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään tietoisuutta vammaisasioista ja edistämään vammaisuuden sisällyttämistä yhtenä osatekijänä kansallisiin terveyspolitiikkoihin ja ‑ohjelmiin;

36.  muistuttaa komissiota siitä, että mielenterveysongelmat ovat kehittyneet unionissa kriisiksi; panee merkille WHO:n arvion, jonka mukaan joka neljäs ihminen kärsii mielenterveysongelmista vähintään kerran elämässään; katsoo, että näitä ongelmia olisi hoidettava rinnan fyysisen terveyden kanssa; toteaa tämän olevan erityisen tärkeää siksi, että mielenterveyttä ja hyvinvointia koskeva yhteinen toiminta päättyi vuonna 2016; huomauttaa, että mielenterveyttä ja hyvinvointia koskevien toimien EU-kompassi on tärkeä väline, kun pyritään laatimaan mielenterveysongelmia koskeva Euroopan laajuinen toimintamalli;

37.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään strategioita, joilla varmistetaan, että vammaiset henkilöt ovat perillä omista terveysongelmistaan, annetaan tukea terveydenhoitohenkilöstölle ja suojellaan vammaisten henkilöiden oikeuksia ja ihmisarvoa;

38.  kehottaa painokkaasti komissiota analysoimaan perusteellisesti YK:n loppupäätelmien ja oman edistymiskertomuksensa eroja etenkin Euroopan vammaisstrategian terveydenhuoltoa koskevan keskeisen toiminta-alueen suhteen;

39.  toteaa, että Euroopan vammaisstrategian konkreettiset hyödyt ja tulokset ovat vaikeasti havaittavia; on pettynyt siihen, ettei tiedossa ole toimia, joissa Euroopan sosiaalirahaston varoja olisi käytetty vammaisasioita koskevan koulutuksen järjestämiseen terveysalan ammattilaisille; kehottaa komissiota tarkastelemaan tätä erityisalaa uudelleen, jotta voitaisiin löytää keinoja edistää sitä;

40.  vaatii synnytyksen turvallisuutta koskevan WHO:n Safe Childbirth Checklist -oppaan mukaisesti, että synnytykseen liittyvien hoitojen järjestämistä lähellä asuinpaikkakuntaa on johdonmukaisesti edistettävä julkisena palveluna jäsenvaltioissa, jotta synnytyskomplikaatiot johtaisivat yhä harvemmin vammautumiseen ja synnytys olisi turvallinen sekä äidille että lapselle;

41.  pitää rohkaisevana edistystä Euroopan etälääketieteen alalla, sillä se voi tuoda perinpohjaisia muutoksia vammaisten henkilöiden mahdollisuuksiin käyttää palveluja; uskoo myös, että 4G-tekniikan käyttöönotto, 5G-tekniikan kehittyminen ja esineiden internetin yleistyminen tuovat parannuksia terveyspalvelujen tarjontaan vammaisille henkilöille; kehottaa komissiota varmistamaan, että Euroopan terveysteknologiasektoria ei rasiteta liiallisella sääntelyllä ja että sillä on asianmukaiset mahdollisuudet saada rahoitusta.

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄ LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

12.10.2017

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

60

0

1

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Marco Affronte, Pilar Ayuso, Zoltán Balczó, Catherine Bearder, Ivo Belet, Simona Bonafè, Biljana Borzan, Lynn Boylan, Paul Brannen, Soledad Cabezón Ruiz, Nessa Childers, Birgit Collin-Langen, Miriam Dalli, Seb Dance, Mark Demesmaeker, Stefan Eck, José Inácio Faria, Karl-Heinz Florenz, Francesc Gambús, Elisabetta Gardini, Gerben-Jan Gerbrandy, Arne Gericke, Jens Gieseke, Julie Girling, Sylvie Goddyn, Françoise Grossetête, Andrzej Grzyb, Jytte Guteland, Benedek Jávor, Karin Kadenbach, Kateřina Konečná, Urszula Krupa, Jo Leinen, Peter Liese, Norbert Lins, Rupert Matthews, Valentinas Mazuronis, Susanne Melior, Miroslav Mikolášik, Gilles Pargneaux, Piernicola Pedicini, Bolesław G. Piecha, Julia Reid, Daciana Octavia Sârbu, Annie Schreijer-Pierik, Renate Sommer, Ivica Tolić, Nils Torvalds, Adina-Ioana Vălean, Jadwiga Wiśniewska, Damiano Zoffoli

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Herbert Dorfmann, Luke Ming Flanagan, Elena Gentile, Merja Kyllönen, Ulrike Müller, Christel Schaldemose, Bart Staes, Keith Taylor

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

John Howarth, Răzvan Popa

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

60

+

ALDE

Catherine Bearder, Gerben-Jan Gerbrandy, Valentinas Mazuronis, Ulrike Müller, Nils Torvalds

ECR

Mark Demesmaeker, Arne Gericke, Julie Girling, Urszula Krupa, Rupert Matthews, Bolesław G. Piecha, Jadwiga Wiśniewska

EFDD

Piernicola Pedicini, Julia Reid

ENF

Sylvie Goddyn

GUE/NGL

Lynn Boylan, Stefan Eck, Luke Ming Flanagan, Kateřina Konečná, Merja Kyllönen

NI

Zoltán Balczó

PPE

Pilar Ayuso, Ivo Belet, Birgit Collin-Langen, Herbert Dorfmann, José Inácio Faria, Karl-Heinz Florenz, Francesc Gambús, Elisabetta Gardini, Jens Gieseke, Françoise Grossetête, Andrzej Grzyb, Peter Liese, Norbert Lins, Annie Schreijer-Pierik, Sven Schulze, Renate Sommer, Ivica Tolić, Adina-Ioana Vălean

S&D

Biljana Borzan, Paul Brannen, Soledad Cabezón Ruiz, Nessa Childers, Miriam Dalli, Seb Dance, Elena Gentile, Jytte Guteland, John Howarth, Karin Kadenbach, Jo Leinen, Susanne Melior, Gilles Pargneaux, Răzvan Popa, Christel Schaldemose, Daciana Octavia Sârbu, Damiano Zoffoli

VERTS/ALE

Marco Affronte, Benedek Jávor, Bart Staes, Keith Taylor

0

-

 

 

1

0

PPE

Miroslav Mikolášik

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

(1)

Disability and health, Fact sheet, marraskuu 2016.


KULTTUURI- JA KOULUTUSVALIOKUNNAN LAUSUNTO (13.10.2017)

työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnalle

Euroopan vammaisstrategian täytäntöönpanosta

(2017/2127(INI))

Valmistelija: Julie Ward

EHDOTUKSET

Kulttuuri- ja koulutusvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  katsoo, että vammaisuutta käsiteltäessä on ratkaisevan tärkeää noudattaa oikeuksiin perustuvaa lähestymistapaa kaikilla politiikan aloilla;

2.  kehottaa komissiota tukemaan paremmin jäsenvaltioiden pyrkimyksiä poistaa oikeudelliset ja organisatoriset esteet ja taata vammaisille henkilöille yhtäläiset mahdollisuudet osallistavaan koulutukseen, mukaan lukien ammatillinen koulutus ja oppisopimuskoulutus sekä aikuiskoulutus, kulttuuriin, matkailuun ja urheiluun; korostaa, että on tärkeää varmistaa vammaisten henkilöiden yksilöllisten tukipalvelujen saatavuus, saavutettavuus ja kohtuuhintaisuus;

3.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että koulutus järjestetään niin, että siihen voivat osallistua fyysisesti vammaiset tai älyllisesti kehitysvammaiset lapset ja aikuiset ja että heille tarjotaan neuvontaa, apua ja henkilökohtaista opetusta;

4.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan pääsyn laadukkaaseen ja osallistavaan varhaiskasvatukseen ja perusopetukseen sekä takaamaan sosiaalipalvelujen saannin, ottamaan käyttöön tarvittavat rakenteet ja tehokkaita toimenpiteitä vammaisille ja/tai erityisopetusta (SEN) tarvitseville nuorille lapsille ja tarjoamaan lapsen edun mukaista yksilöllistä tukea, myös maahanmuuttajalapsille sekä moninkertaisesta syrjinnästä kärsiville lapsille, vastaamaan erityisiin ja moninaisiin tarpeisiin ja helpottamaan maahanmuuttajien ja vähemmistöjen onnistunutta osallistumista yleisopetukseen;

5.  kehottaa jäsenvaltioita antamaan kaikki tarvittavat resurssit, mukaan lukien riittävä rahoitus, riittävä apu vammaisille oppilaille ja opiskelijoille sekä opetushenkilöstön koulutus ja elinikäisen oppimisen infrastruktuurit;

6.  korostaa, että on erittäin tärkeää valmistaa opettajia ja kouluttajia tekemään töitä vammaisten lasten kanssa ja antaa heille riittävästi tukea; kannustaa jäsenvaltioita suunnittelemaan osallistavaa koulutusta ja jatkuvaa ammatillista kehittymistä opettajille ja kouluttajille eri sidosryhmien, erityisesti vammaisia henkilöitä edustavien järjestöjen ja ammattilaisten kanssa;

7.  pitää valitettavina Euroopan talouskriisistä johtuvia asteittaisia leikkauksia koulutukseen suunnattuun julkiseen rahoitukseen; korostaa, että koulutus on perusihmisoikeus ja yhteinen hyödyke;

8.  kehottaa, ottaen huomioon koulunkäynnin keskeyttäneiden vammaisten ja/tai erityisopetusta tarvitsevien nuorten suuren määrän, tutkimaan tarkemmin elinikäisen oppimisen tarjoamia mahdollisuuksia ja houkuttelevien vaihtoehtojen tarjoamista; katsoo, että vammaisten henkilöiden elinikäisen oppimisen ohjelmien edistäminen on erittäin tärkeä osa Euroopan vammaisstrategiaa;

9.  kannustaa opettajia, henkilökuntaa, hallintoelimiä sekä vammaisia opiskelijoita ja oppilaita vaihtamaan osallistavaa koulutusta ja elinikäistä oppimista koskevia parhaita käytäntöjä;

10.  kehottaa huolehtimaan, että yliopistoissa, työkeskuksissa ja työnvälityspalveluissa olisi tarjolla erityisiä neuvonantajia vammaisten opiskelijoiden ohjaamiseksi heidän tulevilla urillaan;

11.  kehottaa komissiota yhdessä jäsenvaltioiden kanssa asettamaan vammaisten henkilöiden ja erityistarpeisten ihmisten koulutukseen osallistumista, köyhyyden vähentämistä ja työllisyyttä koskevia tavoitteita ja seuraamaan tarkasti ja arvioimaan heidän tilannettaan paikallisella, alueellisella, kansallisella ja EU:n tasolla;

12.  on huolissaan siitä, että parannuksista huolimatta vammaiset henkilöt ovat edelleen suuressa työttömyysvaarassa ja että alle 30 prosenttia heistä on suorittanut korkea-asteen tai sitä vastaavan koulutuksen verrattuna muiden kuin vammaisten henkilöiden 40 prosenttiin; kehottaa tästä syystä jäsenvaltioita ja komissiota kiinnittämään erityishuomiota niihin vaikeuksiin, joita vammaiset ja/tai erityisopetusta tarvitsevat nuoret kohtaavat siirtyessään toisen asteen koulutuksesta ja yliopistokoulutuksesta ja/tai ammatillisesta koulutuksesta työelämään, ja hyödyntämään toimissaan kaikkia olemassa olevia välineitä ja aloitteita työllisyyden, nuorisopolitiikan, kulttuurin, urheilun ja koulutuksen aloilla, kuten nuorisotakuuohjelmaa, Nuoret liikkeellä -ohjelmaa, Euroopan strategisten investointien rahastoa (ESIR), Euroopan sosiaalirahastoa (ESR) ja Euroopan aluekehitysrahastoa (EAKR); kehottaa lisäksi, että asiaankuuluvat järjestöt, vammaisten henkilöiden perheet ja vammaiset itse otetaan mukaan koko päätöksentekoprosessiin;

13.  vaatii lisäksi, että vammaisille henkilöille on tarjolla enemmän ja korkealaatuisia harjoittelupaikkoja, joihin heidän on mahdollista päästä;

14.  tähdentää työhön liittyen, että vammaiset henkilöt voivat monessa tapauksessa työskennellä, olla osa tiimiä ja välttää kotona tapahtuvan työnteon pakon ainoastaan, jos heillä on käytettävissään henkilökohtainen avustaja työaikana; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet ja kannustamaan niihin, jotta varmistetaan, että työpaikoilla otetaan huomioon vammaiset henkilöt ja että ne ovat näille esteettömiä;

15.  korostaa, että alhainen koulutustaso, koulunkäynnin varhainen keskeyttäminen, mukautettujen ohjelmien puuttuminen, syrjintä, taitojen ja työpaikoilla annettavan tuen puute sekä esteetön pääsy työpaikoille ovat edelleen työmarkkinoille osallistumisen suurimpia esteitä;

16.  pitää valitettavana, että vammaisten naisten työllisyysaste on alle 50 prosenttia, mikä on osoitus heidän kärsimästään kaksinkertaisesta syrjinnästä, joka vaikeuttaa heidän täysimääräistä osallistumistaan yhteiskuntaan;

17.  kannustaa EU:n elimiä ja yrityksiä panemaan täytäntöön monimuotoisuuteen perustuvat toimintalinjat ja kansalliset monimuotoisuutta koskevat peruskirjat;

18.  katsoo, että on tärkeää edistää tosiasiallista mahdollisuutta liikkuvuuteen muun muassa ottamalla käyttöön kaikissa jäsenvaltioissa EU:n vammaiskortti ja vastavuoroisen tunnustamisen järjestelmä, jota EU parhaillaan kehittää, jotta voidaan varmistaa tasavertainen mahdollisuus saada tiettyjä etuuksia, jotka liittyvät ennen kaikkea kulttuuriin, vapaa-aikaan, urheiluun ja liikenteeseen, sekä mahdollisuus osallistua harrastustoimintaan, kuten teatteri-, tanssi-, musiikki- ja taidetoimintaan, parantaa vammaisten henkilöiden tiedonsaantia liikkuvuusmahdollisuuksista, tarjota heille tarvittavaa ohjausta ja tukea ja puuttua ongelmiin, joita he kohtaavat, mukaan lukien kansallisten virastojen ja vastaanottavien laitosten henkilöstön koulutus;

19.  muistuttaa, että oikeuksien yhdenmukaistamisen ja siirrettävyyden puute unionin sosiaalijärjestelmissä muodostaa vakavan esteen vammaisten henkilöiden liikkuvuudelle, vaikka Erasmus+-ohjelmasta ja muista liikkuvuusaloitteista on pyritty tekemään osallistavampia; vaatii tästä syystä komissiota ja jäsenvaltioita lujittamaan yhteistyötä tällä alalla, jotta voidaan helpottaa vammaisten henkilöiden liikkuvuutta ja estää syrjivät käytännöt liikkuvuusohjelmia koskevissa valintamenettelyissä, kuten enimmäismäärän asettaminen vammaisten opiskelijoiden vastaanottamiseen, erityisesti Erasmus+-ohjelman yhteydessä; suosittelee yleisesti, että vammaisten nuorten taloudelliset tarpeet olisi syrjinnän välttämiseksi otettava huomioon, kun laaditaan talousarvioita liikkuvuusohjelmille;

20.  on tyytyväinen siihen, että unionin ohjelmiin ja aloitteisiin on ryhdytty sisällyttämään saavutettavuussäännöksiä, ja kehottaa tuomaan esteettömyysvaatimukset yhä kiinteämmäksi osaksi unionin kulttuuripolitiikkaa, muun muassa Marrakeshin sopimuksen täytäntöönpanon ja audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin tarkistamisen kautta sekä Euroopan kulttuuripääkaupunkien ja Luova Eurooppa -ohjelman yhteydessä; muistuttaa kuitenkin, että kaikkien toimijoiden olisi otettava käyttöön kattava ja monialainen lähestymistapa EU:n esteettömyyssäädöksen avulla;

21.  katsoo, että meneillään oleva modernisointi kulttuurialalla ja luovilla aloilla voi auttaa varmistamaan palvelujen saatavuuden; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sen vuoksi varmistamaan, että asiaankuuluvat organisaatiot tekevät palveluistaan esteettömiä ja toteuttavat toimenpiteitä, joilla varmistetaan entistä laajemmin kulttuurin saatavuus vammaisille henkilöille, ei ainoastaan katsojina, vaan myös toimijoina ja keskushahmoina, jotka voivat toimia kulttuurin parissa ja osallistua siihen ilman minkäänlaista syrjintää;

22.  pitää myönteisenä sitoumusta lisätä yhteiskunnallista tietoisuutta vammaisiin henkilöihin liittyvistä asioista; korostaa lisäksi, että tiedotusvälineet voivat olla keskeinen väline tietoisuuden lisäämisessä, jotta voidaan torjua leimautumista ja vääriä tietoja ja muuttaa yhteiskunnassa vallitsevia väärinkäsityksiä vammaisista ja erityistarpeisista henkilöistä; korostaa lisäksi, että lisäämällä tietoisuutta ja tietämystä vammaisasioista ja vammaisten henkilöiden moninaisuudesta ja heidän erilaisista tilanteistaan, tiedotusvälineet voivat osallistua aktiivisesti vammaisten henkilöiden tehokkaaseen ja onnistuneeseen integroitumiseen yhteiskunnan kaikilla osa-alueilla; korostaa, että on myös tärkeää valistaa kansalaisia asioissa, jotka liittyvät piileviin tai näkymättömiin vammoihin, jotta voidaan suojella tällaisia henkilöitä väärinkäytöksiltä;

23.  korostaa, että vammaiset nuoret osallistuvat vähemmän liikuntaan kuin muut ikätoverinsa ja että kouluilla on tärkeä merkitys terveellisen elämäntavan omaksumisessa; korostaa tästä syystä, että on tärkeää lisätä vammaisten nuorten osallistumista liikuntaan; kehottaa jäsenvaltioita poistamaan nopeasti kaikki olemassa olevat esteet, jotka haittaavat vammaisten tai erityistarpeisten henkilöiden osallistumista urheiluharrastuksiin;

24.  pitää myönteisenä, että Erasmus+-ohjelmasta on tarjottu aiempaa enemmän tukea vammaisten urheiluharrastusta edistäville hankkeille, ja kehottaa myöntämään asianmukaista tukea aloitteille, joilla pyritään edistämään urheilun saavutettavuutta ja urheilun harrastamista taidoista riippumatta myös henkilöille, joilla on tilapäinen rajoite;

25.  muistuttaa, että on tärkeää kuroa umpeen digitaalista kuilua ja varmistaa, että vammaiset henkilöt hyötyvät täysimääräisesti digitaaliunionista; korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää parantaa vammaisten henkilöiden digitaalisia taitoja ja osaamista erityisesti Erasmus+-ohjelmasta rahoitettujen hankkeiden avulla, ja kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan heikommassa asemassa olevien kansalaisten, myös vammaisten, suojelun verkossa tehokkaiden vihapuheen, nettikiusaamisen ja verkossa tapahtuvan kaikenlaisen syrjinnän vastaisten toimien avulla ja antamalla enemmän koulutusta digitaali- ja medialukutaidossa osana sekä epävirallista että virallista koulutusta; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita antamaan käyttöön asianmukaiset teknologiset koulutusvälineet ilmaiseksi vammaisille lapsille, jotta he voivat osallistua täysimääräisesti koulutustoimintaan;

26.  kehottaa käyttämään enemmän digitaalisia välineitä ja digitalisointia keinona tukea vammaisten henkilöiden pääsyä täysipäiväiseen työhön tietotekniikan kaltaisilla aloilla;

27.  kehottaa jäsenvaltioita saattamaan viipymättä direktiivin (EU) 2016/2102 julkisen sektorin elinten verkkosivustojen ja mobiilisovellusten saavutettavuudesta(1) osaksi kansallista lainsäädäntöä, jotta varmistetaan, että jokainen voi käyttää oikeuttaan tietoon ja demokraattiseen osallistumiseen; kehottaa EU:n toimielimiä tässä yhteydessä noudattamaan direktiivissä säädettyjä vaatimuksia ja velvoitteita ottaen huomioon EU:n verkkosivustojen esteettömyys ja tehostamaan ponnistelujaan edistää viittomakielen käyttöä EU:n toimielinten viestinnässä ja toiminnassa, jotta voidaan parantaa vuorovaikutusmahdollisuuksia vammaisten kansalaisten kanssa;

28.  toteaa Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin yhteydessä, että työmarkkinaosapuolten lisäksi on varmistettava kansalaisyhteiskunnan ja vammaisten henkilöiden edustajien osallistuminen yhteiskunnalliseen vuoropuheluun;

29.  katsoo, että aktiivisessa kansalaiskasvatuksessa olisi tuotava esille vammaisten henkilöiden mahdollisuudet yhteiskunnassa, koska he kohtaavat suhteettomasti enemmän esteitä, myös fyysisiä esteitä, yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen osallistumisessa; muistuttaa, että kaikilla kansalaisilla on oikeus äänestää, ja kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavat toimet sen varmistamiseksi, että tätä oikeutta noudatetaan, kun on kyse vammaisista henkilöistä;

30.  panee huolestuneena merkille, että vammaiset pakolaiset ja turvapaikanhakijat kohtaavat monenlaisia haasteita, kuten avunsaannin ja koulutuksen puute ja sellaisen apuvälineteknologian riittämätön saatavuus, joka voisi helpottaa viestintää ja integroitumista; kehottaa tästä syystä komissiota yhdessä jäsenvaltioiden kanssa ja yhteistyössä Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetun (UNHCR) kanssa edistämään ja suojelemaan pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden joukossa olevien vammaisten henkilöiden oikeuksia ja kannustaa jäsenvaltioita varmistamaan yhtäläiset koulutusmahdollisuudet kaikille muun muassa vammaisille maahanmuuttajille ja pakolaisille tarkoitettujen erikoisohjelmien ja -toimenpiteiden avulla sekä vaihtamaan hyviä käytäntöjä vammaisille pakolaisille tarkoitetuista innovatiivisista ja onnistuneista ohjelmista etenkin osallistavan ja erityistarpeisen koulutuksen, ammatillisen koulutuksen ja valmiuksien kehittämisen aloilla;

31.  korostaa huoltajien ja erityisesti perheenjäsenten keskeistä roolia, sillä he huolehtivat usein lähes täysin vammaisen henkilön huolenpidosta ja avun tarpeista; tähdentää, että EU:n ja jäsenvaltioiden on otettava toimintalinjoissaan ja niihin liittyvissä aloitteissa kiireesti huomioon perheen tukeminen, sillä lähes kaikissa tapauksissa juuri äideille aiheutuu rasitetta vammaisuuteen liittyvästä hallinnoinnista ja heidän on pakko vähentää tai keskeyttää ammatillinen toimintansa, jotta he voivat auttaa vammaista perheenjäsentä, erityisesti nuoria ja ikääntyneitä vammaisia; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan asiaankuuluvia ja sopivia toimenpiteitä perheiden ja huoltajien tukemiseksi ja sellaisten sääntelyvälineiden ja palvelujen kehittämiseksi, joiden avulla vammaisten lasten vanhemmilla ja sukulaisilla on mahdollisuus hyödyntää lomia ja/tai vapaita voidakseen paremmin yhdistää työelämänsä huolenpitotehtäviin;

32.  korostaa, että sen varmistamiseksi, että EU:n lainsäädäntö yhdenmukaistetaan asteittain vastaamaan vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevaa YK:n yleissopimusta, on EU:n esteettömyyssäädöstä koskeva direktiivi hyväksyttävä nopeammin ja on pyydettävä kaikkia jäsenvaltioita allekirjoittamaan ja ratifioimaan yleissopimuksen valinnainen pöytäkirja ja panemaan täytäntöön 24 artiklaa koskevat YK:n komitean suositukset niin, että EU voi varustautua tarvittavin resurssein ja mahdollistaa osallistavan, korkealaatuisen ja helpommin saatavilla olevan koulutuksen;

33.  palauttaa mieliin Euroopan unionin ratifioiman vammaisyleissopimuksen velvoitteet sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 ja 26 artiklan, joissa vahvistetaan, että riippumattomuus, integraatio ja mahdollisuus päästä osallistavan koulutusjärjestelmän piiriin ja osallistua yhteiskunta- ja kulttuurielämään sekä vapaa-ajantoimintaan ja harrastaa urheilua ovat taattuja oikeuksia ja että kaikenlainen vammaisuuteen perustuva syrjintä on kiellettyä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään toimiaan toteuttaakseen täysimääräisesti näitä velvoitteita muun muassa hyväksymällä näiden oikeuksien mukaisia lainsäädäntötoimenpiteitä, sillä muutoin ei kenties saavuteta Euroopan vammaisstrategiassa asetettuja tavoitteita;

34.  katsoo, että tarvitaan suurempaa synergiaa Euroopan vammaisstrategian ja kestävän kehityksen tavoitteiden välillä etenkin, kun kyse on koulutuksesta, jota olisi lujitettava;

35.  vaatii, että strategian toteutumisen valvontaan ohjataan riittävästi varoja ja tukea ja että sekä nykyisiä että tulevia unionin säädöksiä tarkastellaan vammaisyleissopimuksen velvoitteiden näkökulmasta;

36.  korostaa, että tietojenkeruuta, tilastointia ja seurantaa on parannettava, jotta voidaan paremmin arvioida Euroopan vammaisstrategian täytäntöönpanoa ja tuloksia; pitää valitettavana, että EU:n kestävän kehityksen tavoitteiden koulutusindikaattoria ei ole jaoteltu vammaisuuden mukaan; korostaa, että Euroopan vammaisstrategialla olisi pyrittävä parantamaan vammaisten henkilöiden koulutukseen pääsyä koskevaa tiedonkeruuta; kehottaa tästä syystä jäsenvaltioita ja komissiota varmistamaan tehokkaan tietojenkeruujärjestelmän vammaisten henkilöiden, etenkin erityisen paljon apua tarvitsevien henkilöiden, koulutukseen pääsyä koskevien selkeiden indikaattorien avulla; katsoo, että on hyödyllistä myös sisällyttää sukupuolinäkökulma ohjelmien kehittämiseen ja kerätä sukupuolen mukaan jaoteltua tietoa vammaisten henkilöiden tilanteesta ja alan seurantatoimista sekä kerätä monialaista tietoa haavoittuvista ja moninkertaista syrjintää kohtaavista ihmisistä;

37.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tukemaan EU:n tason verkostoitumista ja yhteistyötä vammaisten henkilöiden asioita käsittelevien kansallisten ja eurooppalaisten yhdistysten välillä, jotta voidaan edistää kokemusten ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa.

LIITE: LUETTELO YHTEISÖISTÄ JA HENKILÖISTÄ, JOILTA VALMISTELIJA ON SAANUT TIETOJA

Seuraavan luettelon laatiminen on täysin vapaaehtoista, ja valmistelija on siitä yksin vastuussa. Valmistelija on saanut tietoja seuraavilta yhteisöiltä tai henkilöiltä valmistellessaan lausuntoa ennen sen hyväksymistä valiokunnassa:

Yhteisö ja/tai henkilö

European Agency for Special Needs and Inclusive Education

European Disability Forum

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

10.10.2017

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

26

0

1

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Isabella Adinolfi, Dominique Bilde, Andrea Bocskor, Nikolaos Chountis, Silvia Costa, Mircea Diaconu, Damian Drăghici, Angel Dzhambazki, María Teresa Giménez Barbat, Svetoslav Hristov Malinov, Curzio Maltese, Rupert Matthews, Morten Messerschmidt, Luigi Morgano, Momchil Nekov, Michaela Šojdrová, Helga Trüpel, Sabine Verheyen, Julie Ward, Theodoros Zagorakis, Bogdan Andrzej Zdrojewski, Krystyna Łybacka

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Michel Reimon, Remo Sernagiotto

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Miltiadis Kyrkos, Jarosław Wałęsa, Patricija Šulin

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

26

+

ALDE

Mircea Diaconu, María Teresa Giménez Barbat

ECR

Angel Dzhambazki, Rupert Matthews, Morten Messerschmidt, Remo Sernagiotto

EFDD

Isabella Adinolfi

GUE/NGL

Nikolaos Chountis, Curzio Maltese

PPE

Andrea Bocskor, Svetoslav Hristov Malinov, Sabine Verheyen, Jarosław Wałęsa, Theodoros Zagorakis, Bogdan Andrzej Zdrojewski, Michaela Šojdrová, Patricija Šulin

S&D

Silvia Costa, Damian Drăghici, Miltiadis Kyrkos, Luigi Morgano, Momchil Nekov, Julie Ward, Krystyna Łybacka

Verts/ALE

Michel Reimon, Helga Trüpel

0

-

1

0

ENF

Dominique Bilde

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

(1)

EUVL L 327, 2.12.2016, s. 1.


NAISTEN OIKEUKSIEN JA SUKUPUOLTEN TASA-ARVON VALIOKUNNAN KANTA TARKISTUKSINA (7.9.2017)

työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnalle

Euroopan vammaisstrategian täytäntöönpanosta

(2017/2127(INI))

Valmistelija: Rosa Estaràs Ferragut

TARKISTUKSET

Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta pyytää asiasta vastaavaa työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokuntaa ottamaan huomioon seuraavat tarkistukset:

Tarkistus    1

Päätöslauselmaesitys

Johdanto-osan 5 a viite (uusi)

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

 

  ottaa huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (Euroopan neuvoston sopimussarja nro 5, 1950) ja sen pöytäkirjat,

Tarkistus    2

Päätöslauselmaesitys

Johdanto-osan 5 b viite (uusi)

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

 

  ottaa huomioon Euroopan sosiaalisen peruskirjan (ETS nro 35, 1961, tarkistettu vuonna 1996, ETS nro 163),

Tarkistus    3

Päätöslauselmaesitys

Johdanto-osan 5 c viite (uusi)

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

 

  ottaa huomioon ministerikomitean Euroopan neuvoston jäsenvaltioille antaman suosituksen Rec(2002)5 naisten suojelemiseksi väkivallalta ja suosituksen CM/Rec(2007)17 sukupuolten tasa-arvoa koskevista vaatimuksista ja rakenteista,

Tarkistus    4

Päätöslauselmaesitys

Johdanto-osan 5 d viite (uusi)

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

 

  ottaa huomioon kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen (CEDAW, 1979) ja sen valinnaisen pöytäkirjan (1999),

Tarkistus    5

Päätöslauselmaesitys

Johdanto-osan 17 a viite (uusi)

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

 

  ottaa huomioon sekä sukupuoleen että vammaisuuteen perustuvasta syrjinnästä laaditun Euroopan parlamentin unionin sisäasioiden pääosaston tutkimuksen ˮDiscrimination Generated by the Intersection of Gender and Disabilityˮ,

Tarkistus    6

Päätöslauselmaesitys

Johdanto-osan A a kappale (uusi)

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

 

A a.  toteaa, että EU:ssa elää yli 80 miljoonaa vammaista henkilöä, jotka tarvitsevat kiireellisesti esteetöntä ja ennakkoluulotonta ympäristöä; ottaa huomioon, että joka neljännellä eurooppalaisella on vammainen perheenjäsen; toteaa, että EU:ssa on noin 46 miljoonaa vammaista naista ja tyttöä, mikä on noin 16 prosenttia koko naisväestöstä;

Tarkistus    7

Päätöslauselmaesitys

Johdanto-osan C a kappale (uusi)

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

 

C a.  toteaa, että sukupuoleen ja vammaisuuteen perustuvaa moniperusteista syrjintää esiintyy edelleen monissa eri muodoissa ja sen vaikutukset ovat sosiaalisia (itsetunnon heikentyminen, taloudellinen riippuvaisuus, sosiaalinen eristyneisyys) ja koulutuksellisia (lukutaidottomuuden yleisyys, erityisesti naisten alhaisempi koulutustaso) ja se johtaa syrjäytymiseen työmarkkinoilla (vähäisempi osallistuminen työmarkkinoille, usein huonosti palkattu, väliaikainen tai epävarma työ), mikä lisää vammaisten henkilöiden sekä heidän perheidensä ja hoitajiensa stressiä ja psyykkistä kuormitusta;

Tarkistus    8

Päätöslauselmaesitys

Johdanto-osan C b kappale (uusi)

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

 

C b.  toteaa, että YK:n vammaisyleissopimuksen 9 artiklan mukaan on toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä, joilla varmistetaan vammaisille tytöille ja naisille tosiasiallinen pääsy fyysiseen ympäristöön, kuljetukseen, tiedottamiseen ja viestintään, muun muassa tieto- ja viestintäteknologiaan ja -järjestelmiin, sekä muihin yleisölle avoimiin tai tarjottaviin järjestelyihin ja palveluihin sekä kaupunki- että maaseutualueilla;

Tarkistus    9

Päätöslauselmaesitys

Johdanto-osan C c kappale (uusi)

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

 

C c.  ottaa huomioon, että vammaisilla henkilöillä ja erityisesti vammaisilla naisilla on pienemmät tulot eivätkä he useinkaan omista ajoneuvoa; toteaa, että naiset elävät miehiä kauemmin ja on yhä tärkeämpää edistää palvelujen läheisyyttä, jalankulkualueiden luomista sekä rakennusten ja asuntojen mukauttamista niin, että voidaan vähentää tekijöitä, jotka lisäävät näiden naisten jäämistä sosiaalisen ja taloudellisen elämän, koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle; katsoo, että kaikkien julkisen elämän toimintojen ja palvelujen sijoittuminen hyvin suunniteltuun rakennettuun ympäristöön antaisi naisille ja etenkin vammaisille naisille mahdollisuuden ja kannustimen osallistua sosiaaliseen ja taloudelliseen elämään;

Tarkistus    10

Päätöslauselmaesitys

Johdanto-osan C d kappale (uusi)

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

 

C d.  ottaa huomioon, että naismatkustajia on julkisessa liikenteessä miesmatkustajia enemmän ja että naisten tapa käyttää liikennevälineitä on usein monipuolisempi, koska monet heistä huolehtivat apua tarvitsevista perheenjäsenistä; katsoo, että liikenteen ja liikenteeseen liittyvien palveluiden ja tuotteiden olisi oltava turvallisesti saavutettavia ja helposti vammaisten henkilöiden käytettävissä, jotta he voivat liikkua itsenäisesti;

Tarkistus    11

Päätöslauselmaesitys

Johdanto-osan C e kappale (uusi)

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

 

C e.  toteaa, että vammaisilla naisilla ja tytöillä ei useinkaan ole tarpeeksi tietoa seksuaali- ja lisääntymisoikeuksistaan eikä näitä oikeuksia turvata riittävästi ja että heillä on vain vähän tai ei ollenkaan mahdollisuuksia käyttää palveluja ja tuotteita, joiden avulla he voisivat toteuttaa näitä oikeuksia täysipainoisesti;

Tarkistus    12

Päätöslauselmaesitys

Johdanto-osan C f kappale (uusi)

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

 

C f.  katsoo, että tuki-, turva-, tiedotus-, hoiva- ja terveyspalvelujen, jotka liittyvät esimerkiksi perusterveydenhuoltoon, naisiin kohdistuvaan väkivaltaan, lasten päivähoitoon, äitiyteen ja naisten seksuaali- ja lisääntymisoikeuksiin, olisi oltava kaikilla kielillä ja kaikissa muodoissa täysin esteettömästi kaikkien naisten ja erityisesti vammaisten naisten ja tyttöjen käytettävissä;

Tarkistus    13

Päätöslauselmaesitys

Johdanto-osan C g kappale (uusi)

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

 

C g.  katsoo, että terveydenhuoltohenkilöstön olisi saatava asianmukaista koulutusta suhtautumisesta vammaisuuteen, jotta vammaisten henkilöiden tarpeet voidaan ottaa huomioon; toteaa, että vammaisten henkilöiden palkkaaminen terveydenhuoltoon auttaisi vammaisia potilaita tuntemaan olonsa mukavammaksi, kun he tuntevat, että joku ymmärtää heidän tarpeensa ja pystyy ottamaan ne huomioon; huomauttaa, että vammaisten henkilöiden palkkaaminen terveyspalveluihin ja muihin julkisiin palveluihin myös motivoisi vammaisia henkilöitä;

Tarkistus    14

Päätöslauselmaesitys

Johdanto-osan C h kappale (uusi)

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

 

C h.  katsoo, että YK:n vammaisyleissopimuksen 29 artiklan mukaisesti on edistettävä tehokkaammin vammaisten henkilöiden ja erityisesti vammaisten naisten osallistumista julkiseen ja poliittiseen elämään, jossa he ovat usein aliedustettuina;

Tarkistus    15

Päätöslauselmaesitys

Johdanto-osan C i kappale (uusi)

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

 

C i.  katsoo, että lukuisista kansainvälisistä yleissopimuksista ja EU:n lainsäädännön säännöksistä sekä nykyisestä Euroopan vammaisstrategiasta huolimatta vammaisten henkilöiden kansalaisoikeudet ja sosiaaliset oikeudet eivät vieläkään toteudu täysin, sillä heillä ei esimerkiksi ole oikeudenmukaisia ja yhdenvertaisia mahdollisuuksia osallistua poliittiseen, sosiaaliseen ja taloudelliseen elämään; toteaa, että vammaiset naiset ja tytöt ovat edelleen marginaaliasemassa päätöksenteossa ja sukupuolten tasa-arvon kehityksessä;

Tarkistus    16

Päätöslauselmaesitys

Johdanto-osan C j kappale (uusi)

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

 

C j.  toteaa, että Euroopan vammaisstrategiassa 2010–2020 ei ole otettu sukupuolten tasa-arvoa huomioon läpäisyperiaatteella; ottaa huomioon, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaisesti unionin on torjuttava politiikkojensa ja toimiensa määrittelyssä ja toteuttamisessa vammaisuuteen perustuvaa syrjintää (10 artikla) ja että kyseinen sopimus antaa unionille toimivallan antaa lainsäädäntöä tällaiseen syrjintään puuttumiseksi (19 artikla); toteaa, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 ja 26 artiklassa kielletään nimenomaisesti vammaisuuteen perustuva syrjintä ja kehotetaan edistämään vammaisten henkilöiden yhdenvertaisia mahdollisuuksia osallistua yhteiskuntaelämään; katsoo, että yhdenvertainen kohtelu voidaan varmistaa vammaisiin naisiin ja vammaisten lasten äiteihin kohdistettavien positiivisten erityistoimien avulla; katsoo, että sukupuolinäkökulman sisällyttäminen vuoden 2020 jälkeiseen Euroopan vammaisstrategiaan auttaisi osaltaan tarkastelemaan yhtenäisesti vammaisten naisten ja tyttöjen syrjinnän poistamista;

Tarkistus    17

Päätöslauselmaesitys

Johdanto-osan C k kappale (uusi)

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

 

C k.  toteaa, että 75 prosenttia vakavasti vammaisista henkilöistä ei pysty osallistumaan täysipainoisesti unionin työmarkkinoille; ottaa huomioon, että niiden työelämässä olevien naisten osuus, joilla on pitkäaikainen terveysongelma ja/tai vaikeuksia selvitä perustoiminnoista ja jotka kertovat hyödyntäneensä jonkinlaista apua työssä, on 28 jäsenvaltion EU:ssa suurempi kuin vastaava miesten osuus; katsoo, että vammaisilla naisilla on suurempi köyhyysriski ja siksi heidän työmarkkinoille, koulutusohjelmiin ja sosiaaliseen elämään osallistumisensa ja osallistamisensa esteet on poistettava kiireellisesti;

Tarkistus    18

Päätöslauselmaesitys

Johdanto-osan C l kappale (uusi)

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

 

C l.  toteaa, että 34 prosenttia naisista, joilla on terveysongelma tai toimintarajoite, on elämänsä aikana kokenut parisuhteessaan fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa;

Tarkistus    19

Päätöslauselmaesitys

9 a kohta (uusi)

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

 

9 a.  korostaa, että on tärkeää käyttää EU:n rakennerahastoja parhaalla mahdollisella tavalla edistämään saavutettavuutta ja torjumaan vammaisten henkilöiden syrjintää kiinnittäen erityistä huomiota naisiin, ja korostaa, että on myös tärkeää lisätä rahoitusmahdollisuuksien näkyvyyttä;

Tarkistus    20

Päätöslauselmaesitys

9 b kohta (uusi)

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

 

9 b.  korostaa, että vammaiset naiset ja tytöt kärsivät kaksinkertaisesta syrjinnästä, koska heitä syrjitään sekä sukupuolen että vammaisuuden perusteella, ja he voivat usein olla alttiina myös moniperusteiselle syrjinnälle, kun syrjintä perustuu sukupuolen ja vammaisuuden lisäksi seksuaaliseen suuntautumiseen, ikään, uskontoon tai etniseen ryhmään kuulumiseen;

Tarkistus    21

Päätöslauselmaesitys

9 c kohta (uusi)

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

 

9 c.  pitää valitettavana, että voimassa oleva Euroopan vammaisstrategia 2010–2020 ei ole johtanut sellaisten tehokkaiden säädösten, toimenpiteiden ja politiikkojen hyväksymiseen, joissa puututtaisiin vammaisiin naisiin kohdistuvaan erotteluun ja torjumiseen työmarkkinoilla, poliittisessa elämässä, kouluissa ja oppimisympäristöissä;

Tarkistus    22

Päätöslauselmaesitys

9 d kohta (uusi)

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

 

9 d.  muistuttaa, että kaikkien vammaisten henkilöiden olisi voitava käyttää oikeuksiaan täysipainoisesti osallistamisen ja yhteiskuntaan osallistumisen pohjalta;

Tarkistus    23

Päätöslauselmaesitys

9 e kohta (uusi)

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

 

9 e.  korostaa huolestuneena sitä, että vammaisilla naisilla ja tytöillä on suurempi todennäköisyys joutua sukupuoliperusteisen väkivallan ja erityisesti perheväkivallan ja seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi; huomauttaa, että tämä koskee myös pakottamista sterilisaatioon ja aborttiin; korostaa, että kaikin mahdollisin keinoin on pyrittävä estämään kaikenlainen hyväksikäyttö ja tarjoamaan väkivallan uhreille laadukasta ja saavutettavaa tukea, joka vastaa heidän tarpeitaan;

Tarkistus    24

Päätöslauselmaesitys

9 f kohta (uusi)

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

 

9 f.  korostaa, että vammaisten henkilöiden osallistamisessa on kyse perusihmisoikeudesta ja siksi siitä on huolehdittava asiamukaisesti unionin tasalla;

Tarkistus    25

Päätöslauselmaesitys

9 g kohta (uusi)

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

 

9 g.  muistuttaa, että vammaiset naiset ovat usein vammaisia miehiä heikommassa asemassa ja köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen riski on heillä usein suurempi;

Tarkistus    26

Päätöslauselmaesitys

9 h kohta (uusi)

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

 

9 h.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön toimia, jotka luovat vammaisille naisille ja tytöille mahdollisuuksia ja kannustimia osallistua julkiseen, sosiaaliseen, taloudelliseen ja poliittiseen elämään; korostaa, että vammaisia naisia ja tyttöjä olisi heidän etujärjestöjensä kautta kuultava tiiviisti ja otettava aktiivisesti mukaan syrjimättömyyden ja yhtäläiset mahdollisuudet takaavan lainsäädännön ja politiikan kehittämiseen ja täytäntöönpanoon; kehottaa EU:ta käymään aitoa jäsennettyä vuoropuhelua vammaisia henkilöitä edustavien järjestöjen kanssa valmistellessaan vuoden 2020 jälkeistä Euroopan vammaisstrategiaa;

Tarkistus    27

Päätöslauselmaesitys

9 i kohta (uusi)

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

 

9 i.  painottaa, että sukupuolinäkökulma on otettava huomioon kaikessa vammaispolitiikassa;

Tarkistus    28

Päätöslauselmaesitys

9 j kohta (uusi)

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

 

9 j.  korostaa, että Euroopan vammaisstrategiaan 2010–2020 olisi sisällyttävä sen olennaisena osana sukupuolipuolinäkökulma tai erillinen luku sukupuolinäkökohdat huomioon ottavasta vammaispolitiikasta;

Tarkistus    29

Päätöslauselmaesitys

9 k kohta (uusi)

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

 

9 k.  painottaa, että on tärkeää sisällyttää vammaisuus läpäisyperiaatteella tasa-arvopolitiikkoihin ja -ohjelmiin;

Tarkistus    30

Päätöslauselmaesitys

9 l kohta (uusi)

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

 

9 l.  korostaa, että vammaiset naiset ja tytöt tarvitsevat roolimalleja, mukaan lukien mentorointi- ja tukiverkostot;

Tarkistus    31

Päätöslauselmaesitys

9 m kohta (uusi)

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

 

9 m.  korostaa, että vammaisilla naisilla on oltava oikeus koulutukseen, terveydenhuoltoon, työhön, liikkuvuuteen, perhe-elämään, sukupuolisuhteisiin, avioliittoon ja äitiyteen sekä suojatoimiin, joiden avulla nämä oikeudet voidaan taata;

Tarkistus    32

Päätöslauselmaesitys

9 n kohta (uusi)

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

 

9 n.  korostaa, että on pyrittävä torjumaan tehokkaammin vammaisuuteen liittyviä stereotypioita ja ennakkoluuloja ja lisättävä vammaisten naisten ja tyttöjen näkyvyyttä mediassa, jotta voidaan muuttaa vallitsevia ulkopuolelle sulkevia sosiaalisia normeja; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita panostamaan tähän pyrkiviin yleisiin tiedotushankkeisiin;

Tarkistus    33

Päätöslauselmaesitys

9 o kohta (uusi)

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

 

9 o.  korostaa, että on annettava enemmän tunnustusta ja tukea kaikille niille ja erityisesti naisille ja tytöille, joiden vamma on kätketty tai näkymätön, sillä heillä voi olla vastassaan erityisiä ongelmia ja esteitä;

Tarkistus    34

Päätöslauselmaesitys

9 p kohta (uusi)

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

 

9 p.  muistuttaa, että talouden säästötoimet ja julkisten määrärahojen leikkaukset vaikuttavat suhteettomasti vammaisiin ja erityisesti vammaisiin naisiin ja tyttöihin ja saattavat usein vaaraan heidän hyvinvointinsa, terveytensä ja henkensä;

Tarkistus    35

Päätöslauselmaesitys

9 q kohta (uusi)

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

 

9 q.  vaatii erityistoimia, joilla puututaan erityisesti vammaisiin ja kehitysvammaisiin naisiin ja tyttöihin kohdistuvaan väkivaltaan ja hyväksikäyttöön, mukaan lukien verkossa tapahtuva uhkailu, kiusaaminen ja ahdistelu sekä väkivalta virallisissa hoito- ja hoivapalveluissa ja omaishoidossa;

Tarkistus    36

Päätöslauselmaesitys

9 r kohta (uusi)

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

 

9 r.  korostaa ammattijärjestöjen, työnantajajärjestöjen sekä koulutusta ja elinikäistä oppimista tarjoavien järjestöjen roolia puututtaessa vammaisten naisten ja tyttöjen kohtaamaan moniperusteiseen syrjintään ja heidän osallisuutensa esteisiin;

Tarkistus    37

Päätöslauselmaesitys

9 s kohta (uusi)

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

 

9 s.  pyytää komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan sukupuolinäkökulman huomioon läpäisyperiaatteella kaikilla vammaispolitiikan aloilla;

Tarkistus    38

Päätöslauselmaesitys

9 t kohta (uusi)

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

 

9 t.  korostaa, että vammaisille naisille ja tytöille on annettava tietoja heidän oikeuksistaan ja heidän käytettävissään olevista kaikille kansalaisille tarkoitetuista palveluista (koulutus, terveydenhuolto, oikeusturva, liikenne, viranomaisasiointi jne.); korostaa, että nämä tiedot on annettava yksinkertaisella ja turvatulla tavalla siten, että otetaan huomioon heidän valintansa mukaan eri tiedonvälitystavat, mediat ja tietomuodot ja tarvittaessa kehitysvammaisuuden aste, jotta he voivat itse tehdä päätöksensä;

Tarkistus    39

Päätöslauselmaesitys

9 u kohta (uusi)

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

 

9 u.  katsoo, että Euroopan tasa-arvoinstituutin olisi tarjottava unionin tasolla ja jäsenvaltioissa ohjeistusta vammaisten naisten ja tyttöjen erityistilanteesta ja sen olisi toimittava aktiivisesti edunvalvonnassa, jotta voidaan turvata yhtäläiset oikeudet ja torjua syrjintää;

Tarkistus    40

Päätöslauselmaesitys

9 v kohta (uusi)

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

 

9 v.  korostaa, että varmistettava, että vammaiset naiset ja tytöt pystyvät elämään itsenäisesti ja osallistumaan täysipainoisesti kaikilla elämänaloilla yhdenvertaisesti muiden ja erityisesti omien viiteryhmiensä kanssa; painottaa, että sen vuoksi on toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä, joilla varmistetaan vammaisille tytöille ja naisille tosiasiallinen pääsy fyysiseen ympäristöön, kuljetukseen, tiedottamiseen ja viestintään, muun muassa tieto- ja viestintäteknologiaan ja -järjestelmiin, sekä muihin yleisölle avoimiin tai tarjottaviin järjestelyihin ja palveluihin sekä kaupunki- että maaseutualueilla; korostaa, että sukupuolinäkökulman asianmukainen valtavirtaistaminen vammaisuuteen liittyvissä toimissa, suunnittelussa, hankkeissa, ohjelmissa ja selvityksissä edellyttää, että käytettävissä on keinoja varmistaa, että vammaiset naiset voivat osallistua näihin eri elinten ja viranomaisten toteuttamiin prosesseihin mieluiten konsultteina, neuvonantajina tai asiantuntijoina, jotta voidaan varmistaa, että ympäristöjä, tavaroita ja palveluja suunnitellessa otetaan huomioon vammaisten naisten erityistarpeet ja -vaatimukset;

Tarkistus    41

Päätöslauselmaesitys

9 w kohta (uusi)

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

 

9 w.  muistuttaa kehottaneensa komissiota esittämään sellaisen kattavan eurooppalaisen strategian naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi, johon sisältyy lainsäädäntöä, jolla estetään ja torjutaan sukupuoliperusteista väkivaltaa, ja kiinnittämään erityistä huomiota vammaisiin naisiin ja tyttöihin;

Tarkistus    42

Päätöslauselmaesitys

9 x kohta (uusi)

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

 

9 x.  kannustaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että vammaisilla tytöillä ja naisilla on mahdollisuus käyttää seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyviä oikeuksiaan, mukaan lukien oikeus seksuaalivalistukseen, joka tarvittaessa on sovitettu kyseisen naisen tai tytön älyllisen tason mukaan, ja korostaa, että tämän on perustuttava asianomaisen henkilön vapaaehtoiseen ja tietoon perustuvaan suostumukseen ja siinä on otettava asianmukaisesti huomioon hänen fyysinen koskemattomuutensa, valinnanvapautensa ja itsemääräämisoikeutensa;

Tarkistus    43

Päätöslauselmaesitys

9 y kohta (uusi)

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

 

9 y.  muistuttaa, että vammaisten henkilöiden köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunta liittyy läheisesti niiden perheenjäsenten aseman parantamiseen, jotka usein toimivat palkattomina hoitajina ja joita ei pidetä työntekijöinä; kannustaa siksi jäsenvaltioita laatimaan kansallisia strategioita omaishoitajien tukemiseksi ja muistuttaa, että nämä hoitajat ovat useimmiten vammaisten henkilöiden naispuolisia sukulaisia;

Tarkistus    44

Päätöslauselmaesitys

9 z kohta (uusi)

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

 

9 z.  korostaa mikrorahoitusvälineiden merkitystä työpaikkojen luomiselle ja kasvulle; kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan siitä, että nämä välineet ovat helpommin vammaisten naisten käytettävissä;

Tarkistus    45

Päätöslauselmaesitys

9 aa kohta (uusi)

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

 

9 aa.  korostaa vammaisten henkilöiden mahdollisuutta itsenäiseen elämään; kehottaa komissiota esittämään kattavan eurooppalaisen strategian laitoshoidosta luopumiseksi ja ottamaan tässä huomioon myös vammaisten naisten erityisongelmat;

Tarkistus    46

Päätöslauselmaesitys

9 ab kohta (uusi)

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

 

9 ab.  korostaa, että vammaisten henkilöiden itsenäisen elämän varmistamiseksi on tarpeen tukea tutkimusta ja innovointia, jossa pyritään kehittämään tuotteita, jotka auttavat vammaisia henkilöitä selviämään päivittäisistä toiminnoistaan;

Tarkistus    47

Päätöslauselmaesitys

9 ac kohta (uusi)

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

 

9 ac.  korostaa, että ikääntyneiden määrä on kasvussa ja että WHO:n mukaan vammaisuus on yleisempää naisilla, jotka pidemmän elinajanodotteensa vuoksi ovat erityisen alttiita vammautumiselle; korostaa, että tämän vuoksi vammaisten naisten osuus on suurempi tulevaisuudessa;

Tarkistus    48

Päätöslauselmaesitys

9 ad kohta (uusi)

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

 

9 ad.  muistuttaa, että on kiireellisesti puututtava vammaisiin naisiin ja tyttöihin kohdistuvaan väkivaltaan julkisissa, yksityisissä ja laitosympäristöissä; pitää tervetulleena neuvoston päätöstä liittyä naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevaan Euroopan neuvoston yleissopimukseen (Istanbulin yleissopimus) ja pitää sitä tärkeänä askeleena vammaisiin naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan torjumisessa; pitää valitettavana, että neuvosto on rajannut EU:n liittymisen vain kahteen osa-alueeseen eli yhteistyöhön oikeudellisissa asioissa ja pakolaisia ja turvapaikanhakijoita sekä palauttamiskieltoa koskeviin asioihin;

Tarkistus    49

Päätöslauselmaesitys

9 ae kohta (uusi)

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

 

9 ae.  korostaa, että vammaiset naiset ja tytöt, mukaan lukien marginalisoituneisiin ja haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin kuuluvat, kuten vammaiset naispuoliset pakolaiset, siirtolaiset ja turvapaikanhakijat sekä romanit ja lbti-ihmiset, kohtaavat moniperusteista syrjintää ja siksi heidän mahdollisuuksiaan on parannettava ja heitä on voimaannutettava niin, että he voivat osallistua poliittiseen elämään ja päätöksentekoon, jotta heidän etunsa tulevat esille ja heidän oikeuksiaan tuetaan ja suojellaan ja luodaan näin aito ruohonjuuritason sukupuolinäkökulma; kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan asianmukaisesti mukautettuja palveluja ja järjestelyjä, joilla varmistetaan voimaantuminen ja sen myötä aktiivinen osallistuminen, ja investoimaan apuvälineisiin ja tietoyhteiskuntaan osallistumiseen;

Tarkistus    50

Päätöslauselmaesitys

9 af kohta (uusi)

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

 

9 af.  painottaa, että vammaisten henkilöiden ja erityisesti vammaisten naisten itsenäistä ja riippumatonta elämää voidaan tukea sopivalla tavalla antamalla heille ja heidän perheenjäsenilleen yksilöllistä ja henkilökohtaista apua, joka mahdollistaa heille työhön ja koulutukseen pääsyn, ja tarjoamalla tukea raskauden ja äitiyden aikana;

Tarkistus    51

Päätöslauselmaesitys

10 a kohta (uusi)

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

 

10 a.  kehottaa komissiota käsittelemään vammaisuutta strategisessa toimintaohjelmassaan sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi (2016–2019);

Tarkistus    52

Päätöslauselmaesitys

11 a kohta (uusi)

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

 

11 a.  pitää erittäin valitettavana, ettei neuvosto ole vieläkään hyväksynyt vuonna 2008 annettua ehdotusta direktiiviksi uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä tai seksuaalisesta suuntautumisesta riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta; kehottaa jälleen neuvostoa hyväksymään ehdotuksen niin pian kuin mahdollista;

Tarkistus    53

Päätöslauselmaesitys

12 a kohta (uusi)

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

 

12 a.  vaatii keräämään sukupuolen mukaan eriteltyä tietoa, jotta voidaan tunnistaa vammaisten naisten ja tyttöjen kohtaaman moniperusteisen syrjinnän muodot kaikilla Istanbulin sopimuksen eri osa-alueilla ja muilla kyseeseen tulevilla aloilla;

Tarkistus    54

Päätöslauselmaesitys

18 a kohta (uusi)

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

 

18 a.  korostaa, että on tärkeää integroida vammaiset naiset tavanomaisiin koulutus- ja ammattijärjestelmiin;

Tarkistus    55

Päätöslauselmaesitys

26 a kohta (uusi)

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

 

26 a.  katsoo, että vammaisilla naisilla ja tytöillä on aina oltava oikeus päästä heidän erityistarpeensa täyttävään terveydenhuoltoon, myös gynekologin vastaanotolle, lääkärintarkastuksiin ja perhesuunnitteluun, sekä heille mukautettuun tukeen raskauden aikana; vaatii jäsenvaltioita varmistamaan, että niiden kansallisessa terveydenhuoltojärjestelmässä taataan näiden palvelujen asianmukainen saatavuus;

Tarkistus    56

Päätöslauselmaesitys

26 b kohta (uusi)

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

 

26 b.  kiinnittää huomiota puutteisiin, joita edelleen esiintyy terveyspalvelujen tarjonnassa vammaisille henkilöille (esimerkiksi pyörätuolia käyttävien naisten vaikeudet päästä rakennuksiin, joissa suoritetaan syöpäseulontoja, ja vammaisille henkilöille mukautetun tietoaineiston riittämättömyys); kannustaa jäsenvaltioita tarjoamaan asianmukaista koulutusta terveydenhuollon henkilöstölle vammaisten potilaiden erityistarpeista;

Tarkistus    57

Päätöslauselmaesitys

26 c kohta (uusi)

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

 

26 c.  korostaa tarvetta varmistaa kaikissa jäsenvaltioissa, että terveys- ja hoivapalvelut ovat saavutettavia ja että vammaisille henkilöille on tarjolla heidän tarvitsemaansa tukea, jotta voidaan edistää heidän sosiaalista osallisuuttaan; korostaa myös, että yhtäläiset mahdollisuudet toteutuvat vain silloin, kun oikeus osallisuuteen ja osallistumiseen taataan elämän kaikilla tasoilla elämäntavasta riippumatta;

Tarkistus    58

Päätöslauselmaesitys

34 a kohta (uusi)

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

 

34 a.  muistuttaa, että vammaiset naiset kohtaavat usein tavallistakin suurempia ongelmia ja vaaroja konfliktimaissa ja -alueilla; korostaa siksi, että EU:n ulkoisten toimien yhteydessä on suojeltava vammaisia naisia;

Tarkistus    59

Päätöslauselmaesitys

35 a kohta (uusi)

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

 

35 a.  kehottaa EU:n toimielimiä varmistamaan, että niiden internetsisältö ja sovellukset, kaikki tärkeät asiakirjat ja audiovisuaalinen sisältö ovat esteettömiä, ja varmistamaan samalla myös, että niiden rakennuksiin on fyysisesti esteetön pääsy;

Tarkistus    60

Päätöslauselmaesitys

35 b kohta (uusi)

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

 

35 b.  korostaa tarvetta helpottaa vammaisten henkilöiden tosiasiallista osallistumista ja ilmaisunvapautta toimielinten isännöimissä tai niiden tiloissa järjestetyissä julkisissa tilaisuuksissa ja kokouksissa huolehtimalla tekstityksestä ja viittomakielisestä tulkkauksesta sekä asiakirjojen laatimisesta pistekirjoituksella ja helposti luettavassa muodossa;

Tarkistus    61

Päätöslauselmaesitys

44 a kohta (uusi)

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

 

44 a.  kehottaa komissiota antamaan ehdotuksen Euroopan vammaisstrategiaksi 2020–2030, jonka mukaisesti kaikki vammaisyleissopimuksen määräykset sisällytetään EU:n tulevaan lainsäädäntöön ja politiikkoihin ja joka on lasten oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen ja sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi laaditun strategisen toimintaohjelman 2016–2019 mukainen, jotta varmistetaan vammaisten naisten ja tyttöjen mahdollisuudet käyttää kattavasti kaikkia oikeuksiaan kaikkien muiden ihmisten tavoin;

Tarkistus    62

Päätöslauselmaesitys

44 b kohta (uusi)

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

 

44 b.  kehottaa komissiota esittämään konsolidoidun ehdotuksen vuoden 2020 jälkeisen vammaisstrategian puitteissa ja ottamaan käyttöön tehokkaita perheisiin, yhteisöihin, ammatinharjoittajiin ja laitoksiin kohdistuvia toimenpiteitä vammaisiin naisiin ja lapsiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi; korostaa koulujen ja muiden oppilaitosten tärkeää roolia sosiaalisen osallisuuden edistämisessä ja toteaa, että sukupuolinäkökulma olisi otettava huomioon läpäisyperiaatteella kaikkien jäsenvaltioiden koulutuspolitiikassa;

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

4.9.2017

 

 

 


VETOOMUSVALIOKUNNAN LAUSUNTO (11.9.2017)

työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnalle

Euroopan vammaisstrategian täytäntöönpanosta

(2017/2127(INI))

Valmistelija: Cecilia Wikström

EHDOTUKSET

Vetoomusvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  muistuttaa, että vetoomusvaliokunta (PETI) vastaanottaa vuosittain huomattavan määrän vetoomuksia, joissa viitataan vammaisten henkilöiden eri puolilla EU:ta päivittäisessä toiminnassaan kohtaamiin ongelmiin Euroopan vammaisstrategiassa määritellyillä kahdeksalla pääasiallisella toiminta-alueella ja muissa saavutettavuuteen liittyvissä asioissa, kuten terveydenhuollon ja sosiaaliturvan saannissa, pääsyssä työhön ja koulutukseen, työmarkkinoille sekä rakennettuun ympäristöön, liikennevälineiden, tavaroiden ja palvelujen käytössä, tiedonsaannissa ja viestinnässä sekä osallistumisessa poliittiseen ja julkiseen sekä kulttuurielämään; korostaa Euroopan vammaisstrategian 2010–2020 täytäntöönpanon edistymistä koskevassa kertomuksessa yksilöityjä haasteita, jotka liittyvät rakennettuun ympäristöön pääsyyn ja liikennevälineiden käyttöön, ja kehottaa pikaisesti hyväksymään ja panemaan täytäntöön pian vahvistettavat, saavutettavuutta koskevat EU:n vaatimukset; korostaa, että syrjintä on yksi pääasiallisista Euroopan vammaisstrategian tehokkaan täytäntöönpanon esteistä;

2.  toteaa, että EU toimii suunnannäyttäjänä ihmisoikeussopimusten ratifioinnissa ja että Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 ja 26 artiklassa vahvistetaan syrjintäkiellon periaate; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita ratifioimaan YK:n yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista (jäljempänä ”vammaisyleissopimus”) sekä allekirjoittamaan sen pöytäkirjan;

3.  korostaa vammaisyleissopimuksen keskeistä asemaa ihmisoikeuksien suojelun välineenä varsinkin erityisen haavoittuvassa asemassa olevan väestöryhmän muodostavien vammaisten henkilöiden tapauksessa;

4.  kehottaa komissiota kiinnittämään erityistä huomiota vammaisiin lapsiin vammaisyleissopimuksen ja YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen mukaisesti;

5.  korostaa suojeluroolia, jota vetoomusvaliokunta toteuttaa vetoomusprosessin kautta (kansalaisia hallinnollisilta epäkohdilta suojelemaan nimitetyn Euroopan oikeusasiamiehen ohella) vammaisyleissopimukseen liittyvissä EU:n puitteissa ja joka mahdollistaa sen, että vetoomusprosessissa vetoomuksen esittäjä voi tehdä valituksen mahdollisesta oikeuksiensa rikkomisesta, johon jokin EU:n tai kansallinen taikka paikallinen viranomainen on syyllistynyt; painottaa, että vetoomusvaliokunnan vastaanottamien vetoomusten perusteella voidaan todeta olevan tarpeen omaksua tehokas, horisontaalinen, syrjimätön ja ihmisoikeuspainotteinen lähestymistapa vammaispolitiikkaan; korostaa Euroopan unionin perusoikeusviraston roolia vammaisten henkilöiden perusoikeuksien vahvistamisessa ja vammaisyleissopimuksen täytäntöönpanon tukemisessa EU:ssa;

6.  muistuttaa, että suurinta huomiota osakseen saaneita vetoomuksia ovat usein tukeneet vammaisia henkilöitä edustavat kansalaisyhteiskunnan järjestöt, minkä vuoksi on tarpeen edistää näiden oikeuksien loukkaamiseen perustuvien vetoomusten suojelevaa roolia ja vaikuttavuutta sekä levittää niistä tietoa; kiittää näiden järjestöjen roolia vammaisten henkilöiden sosiaalisen osallisuuden edistämisessä ja elämänlaadun parantamisessa, ja katsoo, että julkisten elinten olisi tuettava enemmän tätä tehtävää;

7.  panee merkille vammaisyleissopimuksen roolin ihmisoikeuksien takaamisen välineenä, jolla on sosiaalinen ulottuvuus ja jolla pyritään varmistamaan, että vammaiset henkilöt nauttivat kaikkia ihmis- ja perusoikeuksia, joita usein rikotaan ja jotka edellyttävät parempaa suojaa;

8.  kehottaa komissiota vammaisyleissopimuksesta tehdyn ensimmäisen YK:n arvioinnin suositusten mukaisesti perustamaan yleissopimuksen seurantaa ja tarkastelua varten riippumattoman välineen sekä toimielintenvälisen koordinointimekanismin ja edistämään paikallisten tiedotuspisteiden ja ‑toimistojen, joiden olisi oltava pysyviä, perustamista kuhunkin jäsenvaltioon;

9.  painottaa erityisesti, että esteettömyys ja saavutettavuus ovat yksi vammaisyleissopimuksen ydinperiaatteista ja muiden yleissopimuksessa vahvistettujen oikeuksien nauttimisen edellytys; korostaa, että huomattavassa määrässä unionin kansalaisten esittämiä vetoomuksia valitetaan saavutettavuuden puutetta tai arkkitehtonisten esteiden olemassaoloa; korostaa, että vammaisyleissopimuksen 9 artiklassa määritelty oikeus esteettömyyteen ja saavutettavuuteen on pantava kattavasti täytäntöön, jotta varmistetaan, että vammaiset henkilöt pääsevät omaan ympäristöönsä ja liikennevälineisiin ja pystyvät käyttämään julkisia palveluja sekä tieto- ja viestintätekniikkaa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että saavutettavuus on painopisteiden joukossa korkealla sijalla ja että se sisällytetään paremmin kaikkiin vammaispolitiikan osa-alueisiin;

10.  muistuttaa vammaisyleissopimusta valvovan komitean panneen päätelmissään merkille, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden toimeenpanemat säästötoimet heikensivät vammaisten henkilöiden elintasoa, mikä johti köyhyyden lisääntymiseen ja korkeampiin syrjäytymislukuihin sekä sosiaalisten ja yhteisöpohjaisten palvelujen sekä perheille myönnettävän tuen leikkauksiin;

11.  panee merkille, että vammaisyleissopimuksen 4 artiklan mukaan EU:n ja jäsenvaltioiden vammaisia henkilöitä koskevaa lainsäädäntöä olisi pyrittävä muuttamaan, jotta voidaan varmistaa täysi yhdenmukaistaminen kaikilla aloilla, ja kehottaa vammaisjärjestöjen edustajia osallistumaan tehokkaasti tähän prosessiin;

12.  kehottaa komissiota varmistamaan korkealaatuisen osallistavan koulutuksen unionin kouluissa jo varhaisiässä noudattaen vammaisuutta koskevaa ennaltaehkäisevää lähestymistapaa ja näkemystä yksilöllisten tarpeiden monialaista arviointia, vammaisten lasten syrjäytymisen estämistä sekä asianmukaisen kohtuullisen mukauttamisen toteuttamista koskevien vammaisyleissopimuksen vaatimusten mukaisesti;

13.  kehottaa sekä EU:ta että jäsenvaltioita hyväksymään vammaisyleissopimuksen täysimääräiseksi ja johdonmukaiseksi noudattamiseksi tarvittavaa lainsäädäntöä ja varmistamaan muun muassa vammaisuuteen liittyvien tukien, yhteisöpohjaisten palvelujen ja terveydenhuoltopalvelujen riittävän tason sekä korkeatasoisen koulutuksen ja koulutusohjelmat;

14.  korostaa, että Euroopan unionin tuomioistuin katsoi 14. helmikuuta 2017 antamassaan lausunnossa, että EU:lla on yksinomainen toimivalta tehdä Marrakeshin sopimus julkaistujen teosten saatavuuden helpottamisesta sokeiden, heikkonäköisten tai muulla tavoin lukemisesteisten hyväksi, koska Marrakeshin sopimuksessa säädetyt velvoitteet kuuluvat alaan, jonka unionin yhteiset säännöt jo suurelta osin kattavat;

15.  toteaa, että vammaisjärjestöt olisi YK:n suositusten mukaisesti otettava mukaan päätöksentekoprosessin kaikkiin vaiheisiin; muistuttaa, että vammaisten henkilöiden kanssa olisi otettava käyttöön jäsennetty vuoropuhelu;

16.  kehottaa komissiota laatimaan kertomuksen EU:n keskeisten politiikkojen ja investointirahastojen vaikutuksista vammaisiin henkilöihin ja varmistamaan vammaisjärjestöjen osallistumisen niiden suunnitteluun varsinkin rakennerahastojen tapauksessa;

17.  muistuttaa, että vetoomusvaliokunta on vuodesta 2011 lähtien vaatinut, että hyväksytään sitova sopimus, joka koskee sokeiden ja heikkonäköisten mahdollisuuksia saada käyttöönsä julkaistuja teoksia; pitää tervetulleena toimielinten sopimusta, joka on saatu aikaan Marrakeshin sopimuksen sisällyttämisestä EU:n tekijänoikeuslainsäädäntöön, ja pyytää jälleen EU:ta ja sen jäsenvaltioita panemaan Marrakeshin sopimuksen nopeasti täytäntöön;

18.  toteaa, että vetoomusvaliokunnalle esitetään säännöllisesti kysymyksiä, jotka koskevat vammaisyleissopimuksen 19 artiklassa määriteltyä vammaisten oikeutta elää itsenäisesti, ja että se on kehottanut kehittämään pyydettäessä osallistavampia yhteisöjä ja laitosjärjestelmiä, jotta vammaiset henkilöt voivat kummassakin tapauksessa saada asianmukaista tukea ja apua kaikkialla EU:ssa, mikä edistäisi suurempaa itsenäisyyttä koskevaa tavoitetta kunkin henkilön omien mahdollisuuksien rajoissa; palauttaa mieliin, että PETI-valiokunta teki syyskuussa 2016 tiedonhankintamatkan Slovakiaan hankkiakseen tietoa Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI-rahastot) käytöstä vammaisten laitoshoidosta yhteisöpohjaisten palvelujen piiriin siirtymisen helpottamiseksi;

19.  korostaa, että vammaisille henkilöille on tarjottava tietoa heidän oikeuksistaan ja heidän on annettava osallistua täysimääräisesti kaikkiin heitä koskeviin politiikkatoimiin ja toimenpiteisiin, valitusmekanismi mukaan luettuna, ja että vammaisten lasten ja vammaisjärjestöjen, mikäli sellaisia on, osallistuminen olisi asetettava etusijalle;

20.  panee merkille, että Euroopassa 30 prosenttia vammaisista henkilöistä on köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa ja että vammaisten (48,7 prosenttia) ja muiden henkilöiden (72,5 prosenttia) työllisyyslukujen välillä vallitsee selvä kuilu; korostaa edellä esitettyjen seikkojen valossa kokonaisvaltaisen työ- ja työllistymisstrategian tärkeyttä;

21.  korostaa, että vammaiset lapset kohtaavat erityisongelmia, ja painottaa, että kaikenlaisten esteiden poistamiseksi olisi toteutettava toimenpiteitä, jotta voidaan mahdollistaa se, että vammaiset lapset saavuttavat täyden itsenäisyyden ja nauttivat yhtäläisistä mahdollisuuksista; pitää näin ollen olennaisen tärkeänä, että heidät otetaan mukaan heihin vaikuttavien toimintapolitiikkojen valmisteluun; kehottaa tämän vuoksi ottamaan käyttöön välineitä, joiden avulla vammaisten lasten on mahdollista esittää näkökantansa ja joilla varmistetaan heidän mukanaolonsa;

22.  korostaa, että vammaisille henkilöille on tarjottava asianmukaista sosiaalista tukea ja että oikeussuojan saatavuuden, asianmukaisen hoidon ja terveyden suojelun olisi aina oltava tällaisten toimien keskiössä;

23.  muistuttaa, että perussopimuksissa ja EU:n lainsäädännössä vahvistetut oikeudet, kuten oikeussuojan, tavaroiden ja palvelujen saatavuus pankki- ja työvoimapalvelut mukaan lukien sekä terveydenhuolto ja äänioikeus, on taattava vammaisille henkilöille, jotka eivät ole oikeustoimikelpoisia; katsoo, että olisi toteutettava toimenpiteitä tietojen keruun, hyvien käytäntöjen vaihdon ja vammaisjärjestöjen edustajien konsultoimisen edistämiseksi vammaisyleissopimuksen 12 artiklan mukaisesti; korostaa, että äänioikeutta koskevien takeiden rajoittavia tulkintoja jäsenvaltioiden lainsäädännössä olisi tarkistettava, mikäli ne estävät psykososiaalisesti vammaisia henkilöitä käyttämästä tätä oikeutta vammaisyleissopimuksen 29 artiklan mukaisesti;

24.  korostaa, että matala koulutustaso voi olla syy sosiaaliseen syrjäytymiseen ja että vain 27,8 prosenttia vammaisista henkilöistä on suorittanut korkea-asteen opintoja; muistuttaa, että oikeuden opiskeluun, hyvään koulutustasoon sekä kouluihin ja yliopistoihin pääsyyn ei pitäisi jättää sijaa syrjinnälle ja että nämä oikeudet olisi taattava ja niitä olisi edistettävä asianmukaisesti;

25.  korostaa, että Euroopan unionin toimielinten olisi varmistettava vammaisten henkilöiden mahdollisuudet tutustua asiakirjoihin ja käyttää informaatioteknologian palveluja ja huolehdittava näiden mahdollisuuksien toteutumisesta käytännössä;

26.  korostaa, että jäsenvaltioiden julkishallintojen ja erityisesti paikallisviranomaisten, jotka ovat kansalaisia ja heidän päivittäisiä tarpeitaan lähimpänä, olisi varmistettava tarjoamiensa palvelujen, asiakirjojen ja käytäntöjen mahdollisimman hyvä saavutettavuus vammaisten henkilöiden kannalta; korostaa, että tällaisten toimien olisi katettava myös internetin ja verkkosivustojen kautta tarjottavat palvelut;

27.  painottaa, että kaikkien vammaisten henkilöiden oikeus elää itsenäisesti on keskeinen oikeus, ja kehottaa komissiota tehostamaan ERI-rahastojen optimaalista käyttöä jäsenvaltioissa laadukkaiden sosiaalipalvelujen kehittämiseksi vammaisille henkilöille, laitoshoidosta luopumista koskevan prosessin toteuttamiseksi, vammaisuutta koskevan tietoisuuden edistämiseksi ja yhtäläisten mahdollisuuksien edistämiseksi alueellisella, kansallisella ja EU:n tasolla; korostaa, että olisi toteutettava toimenpiteitä, jotta vammaisten henkilöiden tukipalvelut ja erityisesti ne, joilla tuetaan lapsia ja perheitä, sekä ne, joiden tarkoituksena on estää laitoshoitoon joutuminen, voisivat saada helpommin tukea rakennerahastoista;

28.  korostaa, että unionin kansalaisten vapaa liikkuvuus on taattava vammaisille henkilöille, minkä vuoksi jäsenvaltioiden on varmistettava heidän tilanteensa ja sosiaalisten oikeuksiensa vastavuoroinen tunnustaminen vammaisyleissopimuksen 18 artiklan mukaisesti; korostaa, että vammaisten henkilöiden olisi voitava matkustaa oman maansa rajojen ulkopuolelle ja nauttia kulttuurin, liikenteen ja urheilun saavutettavuuden tarjoamista eduista; katsoo, että muita etuja olisi tarkasteltava ja niiden vastavuoroista tunnustamista olisi edistettävä;

29.  muistuttaa Euroopan parlamentin vammaisuutta käsittelevän laajennetun työryhmän roolista Euroopan vammaisstrategian täytäntöönpanossa YK:n yleissopimuksen mukaisesti foorumina, joka kokoaa yhteen Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien jäseniä sekä kansallisten ja paikallistason järjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan edustajia; panee merkille, että laajennettu työryhmä on erityisen sopiva foorumi keskustelun edistämiselle strategian täytäntöönpanon varmistamiseksi;

30.  korostaa, että vammaisille henkilöille olisi suotava ilmainen oikeussuoja ja että heidän taloudellinen tilanteensa ei saisi muodostua esteeksi oikeussuojan saannille;

31.  vaatii vammaisjärjestöille tehokkaampia poliittisen osallistumisen kanavia, jotta niiden täysimääräinen osallistuminen päätöksentekoon voi toteutua;

32.  korostaa mahdollisimman suuren liikkuvuuden ja saavutettavuuden keskeistä merkitystä suuntaviivoina, jotka on pantava täytäntöön ja joita on noudatettava Euroopan vammaisstrategian täytäntöönpanon yhteydessä;

33.  katsoo, että digitaalisten sisämarkkinoiden strategia olisi pantava täytäntöön siten, että vammaisille henkilöille varmistetaan täysimääräisesti sen kaikkien osa-alueiden hyödyntämismahdollisuudet;

34.  toteaa, että liikkuvuuden ja saavutettavuuden monialainen luonne tekee niistä välttämättömiä, jotta monista vapauksista ja oikeuksista voidaan nauttia kattavasti, kuten esimerkiksi silloin, kun on kyse mahdollisuudesta matkustaa ja muuttaa toiseen jäsenvaltioon sekä oikeudesta nauttia kulttuurista ja harrastaa urheilua;

35.  kehottaa Euroopan unionin toimielimiä varmistamaan, että kaikki niiden verkkosivut ja asiakirjat ovat aistivammaisten henkilöiden käytettävissä;

36.  korostaa, että oikeustoimikelpoisuus on ratkaisevan tärkeä henkilön itsemääräämisoikeuden kannalta ja että kaikki sitä koskevat rajoitukset sekä holhoojien käyttäminen edustajina on vahvistettava EU:n tasolla yhdenmukaistettujen selkeiden kriteerien perusteella siten, että tällaisen pitkän aikavälin oikeudellisen edustuksen tarvetta ja asianomaisen holhoojan soveltuvuutta tarkastellaan säännöllisin väliajoin;

37.  ottaa huomioon, että huomattava määrä vammaisia henkilöitä ei ole täysin tietoisia oikeuksistaan ja tavoista, joilla he voivat niistä nauttia; kehottaa komissiota käynnistämään ensimmäisenä askeleena laajamittaisen tiedotuskampanjan vammaisten henkilöiden oikeuksista kattavan tiedon ja tietoisuuden edistämiseksi;

38.  korostaa, että useimmat unionin kansalaisten esittämät vetoomukset koskevat vaikeuksia, jotka liittyvät hakumenettelyihin, tunnustuksen saamiseen ja asiasta vastaavien hallintojen myöhässä maksamiin työkyvyttömyyseläkkeisiin; korostaa, että Euroopan vammaisstrategian ja sen sosiaaliturvaa koskevan toiminta-alueen täytäntöönpanossa olisi kiinnitettävä erityistä huomiota näihin kysymyksiin riittävää elintasoa ja sosiaaliturvaa koskevan vammaisyleissopimuksen 28 artiklan mukaisesti;

39.  painottaa, että vammaisille henkilöille ja etenkin henkilöille, joilla on psykososiaalisia toimintarajoitteita, on tarjottava sosiaalisia tukipalveluja, jotta he voivat harjoittaa oikeuksiaan ja elää täysin itsenäisesti; toteaa, että tällaisten henkilöiden sijoittamista laitoshoitoon olisi vältettävä ja että olisi toteutettava toimia sen varmistamiseksi, ettei heitä hoideta oman tahtonsa vastaisesti;

40.  katsoo, että vammaisille henkilöille on varmistettava syrjimätön terveys- ja hoitojärjestelmien käyttömahdollisuus ja että on kiinnitettävä asianmukaista huomiota vaikeuksiin, joita tällaisten potilaiden hoitamisessa voi ilmetä; korostaa erityisesti, että on varmistettava seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyvien palvelujen syrjimätön saatavuus sekä se, että ketään ei missään olosuhteissa pakoteta suostumaan sterilointiin tai raskauden keskeytykseen; katsoo, että terveydenhuoltojärjestelmissä olisi lisäksi varmistettava, että seksuaalinen väkivalta ja/tai hyväksikäyttö havaitaan, siitä ilmoitetaan ja sitä ehkäistään;

41.  kehottaa komissiota laatimaan erityisesti vammaisia lapsia koskevia toimintapolitiikkoja ja ohjelmia; korostaa, että tällaisissa toimintapolitiikoissa ei saisi keskittyä ainoastaan liikkuvuuden arkkitehtonisten esteiden poistamiseen vaan myös sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaan sekä yhtäläisten mahdollisuuksien edistämiseen ja takaamiseen;

42.  katsoo, että vammaisten henkilöiden tietoista suostumusta on pyydettävä kaikissa sitä edellyttävissä lääketieteellisissä toimenpiteissä ja että sen vuoksi on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta varmistetaan, että nämä henkilöt voivat saada ja ymmärtävät asiaa koskevat tiedot; korostaa, että tämä suostumus on annettava henkilökohtaisesti, etukäteen ja täysin tietoisena tosiasioista ja että on otettava käyttöön kaikki tarvittavat mekanismit näiden periaatteiden noudattamisen varmistamiseksi; toteaa, että vastaavia asianmukaisia toimenpiteitä on toteutettava myös psykososiaalisesti vammaisten henkilöiden tapauksessa;

43.  kehottaa komissiota vahvistamaan kaikissa ohjelmissaan ja toimintapolitiikoissaan sitoutumistaan vammaisten henkilöiden vanhempien ja omaishoitajien tukemiseen; korostaa, että näiden henkilöiden aseman selkiyttämiseksi tarvitaan EU:n oikeudellinen kehys, jotta voidaan turvata heidän oikeutensa ja jotta he voivat elää normaalia elämää;

44.  katsoo, että sairausvakuutusjärjestelmissä ei saa syrjiä vammaisia henkilöitä;

45.  katsoo, että on tarpeen arvioida rajatylittäviä terveydenhuoltopalveluja koskevan direktiivin vaikutusta vammaisiin henkilöihin;

46.  korostaa, että epätasa-arvo on erityisen räikeää työllisyydessä, sillä 48 prosenttia vammaisista henkilöistä EU:ssa käy töissä ja vain 27,8 prosenttia heistä on suorittanut korkea-asteen opintoja, mikä merkitsee sitä, että vammaisilla henkilöillä on suurempi riski joutua elämään köyhyydessä; kehottaa komissiota tekemään horisontaalisen arvioinnin kaikkien toimintapolitiikkojensa ja erityisesti EU:n työllisyyspolitiikan vaikutuksista vammaisten henkilöiden työllisyyteen;

47.  toteaa, että lento- ja meriliikennettä koskevia asetuksia olisi tarkistettava, jotta varmistetaan, että minkäänlaista fyysistä tai taloudellista syrjintää ei voida kohdistaa vammaisiin matkustajiin ja että kaikki esteet poistetaan tältä osin;

48.  painottaa, että YK:n suositus, jonka mukaisesti sukupuolinäkökulma on varmistettava kaikessa vammaispolitiikassa, olisi sisällytettävä erityisesti politiikkatoimiin, joilla pyritään torjumaan sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa; kehottaa toteuttamaan kohdennettuja toimenpiteitä vammaisten naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi sekä erityisen sukupuolinäkökulmaan perustuvan strategian kehittämiseksi vammaisia naisia varten.

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄ ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

7.9.2017

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

26

0

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Margrete Auken, Beatriz Becerra Basterrechea, Pál Csáky, Eleonora Evi, Lidia Joanna Geringer de Oedenberg, Peter Jahr, Rikke Karlsson, Jude Kirton-Darling, Svetoslav Hristov Malinov, Notis Marias, Roberta Metsola, Marlene Mizzi, Gabriele Preuß, Virginie Rozière, Sofia Sakorafa, Jarosław Wałęsa, Cecilia Wikström, Tatjana Ždanoka

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Michela Giuffrida, Anne-Marie Mineur, Demetris Papadakis, Julia Pitera, Rainer Wieland

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Frank Engel, Monika Hohlmeier, Maria Lidia Senra Rodríguez

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

26

+

ALDE

GUE/NGL

 

ECR

 

EFDD

 

PPE

 

 

S&D

 

 

VERTS/ALE

 

Beatriz Becerra Basterrechea; Cecilia Wikström

Anne-Marie Mineur, Maria Lidia Senra Rodríguez, Sofia Sakorafa,

 

Rikke Karlsson, Notis Marias,

 

Eleonora Evi

 

Pál Csáky, Peter Jahr, Svetoslav Hristov Malinov, Roberta Metsola, Jarosław Wałęsa, Monika Hohlmeier, Frank Engel, Julia Pitera, Rainer Wieland

 

Lidia Joanna Geringer de Oedenberg, Jude Kirton-Darling, Marlene Mizzi, Gabriele Preuß, Virginie Rozière, Michela Giuffrida, Demetris Papadakis,

 

Margrete Auken, Tatjana Ždanoka

 

0

-

-

-

0

0

-

-

Merkkien selitykset:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää


TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

19.10.2017

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

39

0

2

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Guillaume Balas, Vilija Blinkevičiūtė, Enrique Calvet Chambon, David Casa, Ole Christensen, Lampros Fountoulis, Arne Gericke, Marian Harkin, Czesław Hoc, Agnes Jongerius, Jan Keller, Ádám Kósa, Agnieszka Kozłowska-Rajewicz, Jean Lambert, Jérôme Lavrilleux, Patrick Le Hyaric, Javi López, Thomas Mann, Dominique Martin, Anthea McIntyre, Elisabeth Morin-Chartier, Georgi Pirinski, Marek Plura, Dennis Radtke, Sofia Ribeiro, Robert Rochefort, Jutta Steinruck, Yana Toom, Marita Ulvskog, Tatjana Ždanoka

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Georges Bach, Mircea Diaconu, Jasenko Selimovic, Helga Stevens, Tom Vandenkendelaere, Flavio Zanonato

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

José Blanco López, Gilles Lebreton, Jens Nilsson, Wim van de Camp, Igor Šoltes


LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

39

+

ALDE

Enrique Calvet Chambon, Mircea Diaconu, Marian Harkin, Robert Rochefort, Jasenko Selimovic, Yana Toom

ECR

Arne Gericke, Czesław Hoc, Anthea McIntyre, Helga Stevens

GUE/NGL

Patrick Le Hyaric

NI

Lampros Fountoulis

PPE

Georges Bach, David Casa, Agnieszka Kozłowska-Rajewicz, Ádám Kósa, Jérôme Lavrilleux, Thomas Mann, Elisabeth Morin-Chartier, Marek Plura, Dennis Radtke, Sofia Ribeiro, Tom Vandenkendelaere, Wim van de Camp

S&D

Guillaume Balas, José Blanco López, Vilija Blinkevičiūtė, Ole Christensen, Agnes Jongerius, Jan Keller, Javi López, Jens Nilsson, Georgi Pirinski, Jutta Steinruck, Marita Ulvskog, Flavio Zanonato

VERTS/ALE

Jean Lambert, Igor Šoltes, Tatjana Ždanoka

0

-

 

 

2

0

ENF

Gilles Lebreton, Dominique Martin

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö