MIETINTÖ eriarvoisuuden torjunnasta työpaikkojen luontia ja kasvua edistävänä tekijänä

30.10.2017 - (2016/2269(INI))

Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta
Esittelijä: Javi López

Tarkistukset

• 001-001 (PDF - 112 KB)
• 001-001 (DOC - 51 KB)

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

eriarvoisuuden torjunnasta työpaikkojen luontia ja kasvua edistävänä tekijänä

(2016/2269(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 9 artiklan,

–  ottaa huomioon tarkistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan,

–  ottaa huomioon komission syyskuussa 2015 julkaiseman katsauksen ”EU Employment and Social Situation – Quarterly Review”,

–  ottaa huomioon 5. maaliskuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua edistävän Eurooppa 2020 -strategian arviointi” (COM(2014)0130),

–  ottaa huomioon komission julkaisun työllisyydestä ja sosiaalisesta kehityksestä Euroopassa vuonna 2012 (”Employment and Social Developments in Europe 2012”),

–  ottaa huomioon 20. helmikuuta 2013 annetun sosiaalisia investointeja koskevan komission toimenpidepaketin sekä suosituksen ”Investoidaan lapsiin – murretaan huono-osaisuuden kierre”,

–  ottaa huomioon 16. joulukuuta 2010 annetun komission tiedonannon köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalaisesta foorumista: Eurooppalaiset puitteet sosiaaliselle ja alueelliselle yhteenkuuluvuudelle” (COM(2010)0758),

–  ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020) ja tästä tiedonannosta 16. kesäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman[1],

–  ottaa huomioon 14. kesäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman tarpeesta EU:n strategialle sukupuolten välisen eläke-eron poistamiseksi ja torjumiseksi[2],

–  ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2017 antamansa päätöslauselman naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa vuosina 2014–2015[3],

–  ottaa huomioon 19. tammikuuta 2017 antamansa päätöslauselman Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista[4],

–  ottaa huomioon 7. heinäkuuta 2016 antamansa suosituksen neuvostolle Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen 71. istunnosta[5],

–  ottaa huomioon 14. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman köyhyyden torjuntaa koskevan tavoitteen saavuttamisesta kotitalouksien kasvavat menot huomioon ottaen[6],

–  ottaa huomioon 24. marraskuuta 2015 antamansa päätöslauselman epätasa-arvoisuuden ja erityisesti lapsiköyhyyden vähentämisestä[7],

–  ottaa huomioon 16. tammikuuta 2014 antamansa päätöslauselman asunnottomuutta koskevasta EU:n strategiasta[8],

–  ottaa huomioon 4. heinäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman kriisin vaikutuksista heikossa asemassa olevien ryhmien hoidon saantiin[9],

–  ottaa huomioon 12. kesäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta ”Kasvua ja yhteenkuuluvuutta tukevat sosiaaliset investoinnit, mukaan luettuna Euroopan sosiaalirahaston täytäntöönpano vuosina 2014–2020”[10],

–  ottaa huomioon 15. marraskuuta 2011 antamansa päätöslauselman köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalaisesta foorumista[11],

–  ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman naisten köyhyydestä Euroopan unionissa[12],

–  ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman terveyserojen vähentämisestä EU:ssa[13],

–  ottaa huomioon 20. lokakuuta 2010 antamansa päätöslauselman vähimmäistulon asemasta köyhyyden torjunnassa ja osallistavan yhteiskunnan edistämisessä Euroopassa[14],

–  ottaa huomioon 9. lokakuuta 2008 antamansa päätöslauselman yhteiskunnallisen osallisuuden edistämisestä ja köyhyyden, myös lasten köyhyyden torjumisesta EU:ssa[15],

–  ottaa huomioon suullisesti vastattavan kysymyksen O-000047/2016 eriarvoisuuden poistamisesta osallistavan ja kestävän talouskasvun lisäämiseksi EU:ssa,

–  ottaa huomioon 10. joulukuuta 2013 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon eurooppalaisesta vähimmäistulosta ja köyhyysindikaattoreista,

–  ottaa huomioon 15. kesäkuuta 2011 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalaisesta foorumista, Eurooppalaiset puitteet sosiaaliselle ja alueelliselle yhteenkuuluvuudelle”[16],

–  ottaa huomioon 30. syyskuuta 2009 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon ”Työnteko ja köyhyys: kohti välttämätöntä laaja-alaista lähestymistapaa”,

–  ottaa huomioon 31. maaliskuuta 2011 annetun alueiden komitean lausunnon köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalaisesta foorumista[17],

–  ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2015 laaditun sosiaalisen suojelun komitean vuosikertomuksen nimeltä ”Social situation in the European Union (2014)”[18],

–  ottaa huomioon 15. helmikuuta 2011 annetun sosiaalisen suojelun komitean lausunnon aiheesta ”Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalainen foorumi: Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahanke”[19],

–  ottaa huomioon Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön (Eurofound) raportin elämänlaadusta Euroopassa ”Third European Quality of Life Survey – Quality of life in Europe: Impacts of the crisis”,

–  ottaa huomioon Eurofoundin antaman raportin elämänlaadusta Euroopassa ”Third European Quality of Life Survey – Quality of life in Europe: Social inequalities”,

–  ottaa huomioon Eurofoundin raportin ”Tuloerot ja työllisyysmallit Euroopassa ennen vaikeaa taantumaa ja sen jälkeen”,

–  ottaa huomioon Eurofoundin raportin kuudennesta työolotutkimuksesta,

–  ottaa huomioon Eurofoundin raportin sosiaalisesta liikkuvuudesta EU:ssa,

–  ottaa huomioon Eurofoundin raportin ”Työn tekemisen uudet muodot”,

–  ottaa huomioon Eurofoundin ajankohtaisen tutkimuksen aiheesta ”Pay inequalities experienced by posted workers: Challenging the equal treatment principle”, jossa esitetään yksityiskohtaisesti Euroopan hallitusten ja työmarkkinajärjestöjen kannat periaatteeseen samanarvoisesta työstä maksettavasta samasta palkasta,

–  ottaa huomioon Eurofoundin raportin ”Developments in working life in Europe: EurWORK annual review 2016”, ja erityisesti sen luvun ”Pay inequalities – Evidence, debate and policies”,

–  ottaa huomioon Eurofoundin raportin "Occupational change and wage inequality: European Jobs Monitor 2017',

–  ottaa huomioon Eurofoundin raportin ”Women, men and working conditions in Europe”,

–  ottaa huomioon komission julkaisun Euroopan talousennusteesta, kevät 2016 (European Economic Forecast, Spring 2016)[20],

–  ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030 -ohjelman ja erityisesti kestävän kehityksen tavoitteen 10, joka koskee maiden sisäisen ja eri maiden välisen eriarvoisuuden vähentämistä,

–  ottaa huomioon YK:n raportin maailman sosiaalisesta tilasta vuonna 2007 (World Social Situation 2007: The Employment Imperative),

–  ottaa huomioon 21. toukokuuta 2015 julkaistun OECD:n raportin ”In It Together: Why Less Inequality Benefits All”,

–  ottaa huomioon 19. joulukuuta 2011 julkaistun OECD:n raportin ”Divided We Stand: Why Inequality Keeps Rising”,

–  ottaa huomioon lokakuussa 2008 julkaistun OECD:n raportin ”Growing Unequal? Income Distribution and Poverty in OECD countries”,

–  ottaa huomioon 17. huhtikuuta 2014 julkaistun Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) yksiköiden keskustelumuistion ”Redistribution, Inequality and Growth”[21],

–  ottaa huomioon 8. huhtikuuta 2011 julkaistun Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) yksiköiden keskustelumuistion ”Inequality and Unsustainable Growth: Two Sides of the Same Coin?[22],

–  ottaa huomioon 3. kesäkuuta 2013 julkaistun ILOn raportin ”World of Work Report 2013: Repairing the economic and social fabric” ja sen luvun ”Snapshot of the United States”,

–  ottaa huomioon syyskuussa 2014 julkaistun DRIVERS For Health Equity -hankkeen varhaislapsuuden sosiaalista epätasa-arvoa koskevan tieteellisen loppuraportin “Social Inequalities in early childhood health and development: a European-wide systematic review” (University College, London),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan tarkistuksina esitetyn kannan (A8-0340/2017),

A.  ottaa huomioon, että tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus ovat kiinteä osa eurooppalaisia arvoja ja eurooppalaisen yhteiskuntamallin, EU:n ja jäsenvaltioiden kulmakiviä; ottaa huomioon, että sekä jäsenvaltioiden ja EU:n tavoitteisiin sisältyy työllisyyden edistäminen, jotta voidaan saavuttaa pysyvästi korkea työllisyyden taso ja torjua syrjäytymistä;

B.  ottaa huomioon, että eriarvoisuus voi horjuttaa sosiaalista luottamusta ja heikentää demokraattisten toimielinten tukea; katsoo, että eriarvoisuuden torjumista on arvioitava taloudellisista, sosiaalisista ja alueellisista näkökohdista, jotta voidaan edistää koko unionin sopusointuista kehitystä;

C.  ottaa huomioon, että eriarvoisuus viittaa sekä yksilöiden välisiin tuloeroihin että yksilöiden mahdollisuuksien menettämiseen ja että se estää yksilöiden kykyjen ja osaamisen mahdollisen parantamisen rajoittaen heidän kehitystään ja vastaavasti heidän mahdollista panostaan yhteiskunnalle;

D.  katsoo, että kysynnän heikkenemisen taustalla on euroalueella yli 10 vuotta vallinnut rahoitus- ja talouskriisi;

E.  ottaa huomioon, että epätasa-arvo ja työttömyys rajoittavat tehokasta kysyntää, heikentävät innovointia ja voivat johtaa rahoitustilanteen heikentymiseen; ottaa huomioon, että suuri ja yhä lisääntyvä eriarvoisuus haittaa edistymistä köyhyyden poistamisessa sekä toimia sosiaalisen osallisuuden ja yhteenkuuluvuuden lisäämiseksi;

F.  katsoo, että eriarvoisuutta torjumalla voidaan lisätä työpaikkojen luomista ja kasvua ja samalla vähentää köyhyyttä; ottaa huomioon, että 47,5 prosenttia kaikista työttömistä EU:ssa eli köyhyysuhan alaisena vuonna 2015[23];

G.  ottaa huomioon, että eriarvoisuus estää kasvua ja työpaikkojen luomista[24], kuten IMF:n[25] ja OECD:n[26] kaltaiset kansainväliset elimet ovat todenneet, ja että niiden mukaan liian suuri ja kasvava eriarvoisuus aiheuttaa suoria sosiaalisia kuluja, heikentää sosiaalista liikkuvuutta ja se voi myös tukahduttaa kestävää kasvua nyt ja tulevaisuudessa;

H.  toteaa, että yksi viidestä Eurooppa 2020 -strategian tavoitteesta on pyrkiä vähentämään vähintään 20 miljoonalla niiden ihmisten määrää, jotka elävät köyhyydessä tai ovat sosiaalisesti syrjäytyneitä tai ovat vaarassa ajautua köyhyyteen ja syrjäytyä, eli vuoden 2008 115,9 miljoonasta 95,9 miljoonaan vuoteen 2020 mennessä; toteaa, että 117,6 miljoonaa ihmistä oli vuonna 2015 vaarassa ajautua köyhyyteen ja syrjäytyä, mikä ylitti vuoden 2008 luvun 1,7 miljoonalla; toteaa, että 32,2 miljoonaa vammaista henkilöä oli unionissa köyhyys- ja syrjäytymisvaarassa vuonna 2012; toteaa, että vuonna 2013 EU:n 28 jäsenvaltiossa 26,5 miljoonaa lasta oli vaarassa ajautua köyhyyteen tai syrjäytyä; katsoo, että köyhyys- ja syrjäytymisvaarassa olevien osuus väestöstä on edelleen sietämättömän korkealla 23,7 prosentin tasolla, ja luvut ovat hyvin suuria joissakin jäsenvaltioissa; toteaa, että lisäksi energiaköyhyys on edelleen niin suurta, että 11 prosentilla EU:n väestöstä se johtaa taloudellisen huono-osaisuuden kierteeseen[27];

I.  toteaa, että kriisistä aiheutunut epätasa-arvo on vaikuttanut erityisesti naisiin pahentaen heidän köyhyyttään ja lisäten heidän poissulkemistaan työmarkkinoilta; toteaa, että naisten osallistumista työmarkkinoille olisi lisättävä panemalla täytäntöön naisten ja miesten tasa-arvoa koskeva nykyinen ja täydentävä lainsäädäntö ja parantamalla nykyistä toimintapoliittista kehystä, jotta voidaan edistää työ- ja yksityiselämän yhteensovittamista;

J.  panee merkille, että naisten ja miesten tasa-arvon paranemisen sekä talouskasvun, osallisuuden, työpaikkojen luomisen ja yritysten elinvoimaisuuden välillä on positiivinen korrelaatio; toteaa, että ammatillista eriarvoisuutta vähentämällä voidaan saavuttaa tasa-arvoinen kohtelu ja varmistaa tehokkuus ja kilpailukyky työmarkkinoilla;

K.  toteaa, että OECD on korostanut, että "epätasa-arvon vähentäminen yhdellä Gini-pisteellä johtaisi 0,8 prosentin kumulatiiviseen kasvuun seuraavien viiden vuoden aikana”[28];

L.  katsoo, että eriarvoisuuden lisääntyminen liittyy siihen, että työvoiman osuus kansallisesta vauraudesta on vähentynyt; katsoo, että työpaikka ei enää takaa suojaa köyhyydeltä ja että tarvitaan ihmisarvoisia työoloja eriarvoisuuden vähentämiseksi;

M.  toteaa, että Eurofoundin mukaan epätyypillisellä työllä viitataan työsuhteisiin, jotka eivät ole tavanomaisia tai tyypillisiä kokoaikaisia, säännöllisiä, toistaiseksi voimassa olevia työsuhteita yhden työnantajan palveluksessa pitkällä ajanjaksolla; toteaa, että ILOn mukaan ”epätyypilliset työsuhteet” on yläkäsite erilaisille työjärjestelyille, jotka poikkeavat tavanomaisista työsuhteista, kuten tilapäinen työ, osa-aikatyö ja keikkatyö, tilapäinen vuokratyö ja monen osapuolen sopimussuhteet sekä peitelty työ ja riippuvainen itsenäinen ammatinharjoittaminen;

N.  katsoo, että lisääntynyt eriarvoisuus liittyy sosiaalisen liikkuvuuden vähenemiseen, ihmisten valmiuksien heikkenemiseen ja perusoikeuksien ja -vapauksien rajoittamiseen; toteaa, että Eurofoundin vuonna 2017 julkaisema raportti sosiaalisesta liikkuvuudesta EU:ssa[29] osoittaa, että sosiaalinen tausta määrittää yhä ihmisten mahdollisuuksia elämässä monissa EU:n jäsenvaltioissa;

O.  toteaa, että jäsenvaltioiden talouksien kasvu riippuu monesta tekijästä; toteaa, että kasvavalla eriarvoisuudella voi olla kielteisiä vaikutuksia kasvuun; ottaa huomioon, että IMF on todennut maailmanlaajuisesti käänteisen suhteen rikkaimman 20 prosentin tulo-osuuden kasvun ja talouskasvun välillä, eli jos rikkaimman 20 prosentin osuus tuloista kasvaa yhdellä prosenttiyksiköllä, bkt:n kasvu on itse asiassa 0,08 prosenttiyksikköä alhaisempi seuraavina viitenä vuonna; toteaa, että käänteisesti vastaava kasvu köyhimmän 20 prosentin osuudessa tuloista nostaa kasvua 0,38 prosenttiyksiköllä;

P.  ottaa huomioon, että eriarvoisuus on monitahoinen ilmiö, joka ei rajoitu pelkästään rahakysymyksiin vaan koskee myös eroja mahdollisuuksissa, joita henkilölle tarjoutuu riippuen esimerkiksi hänen sukupuolestaan, etnisestä alkuperästään, vammaisuudestaan, seksuaalisesta suuntautumisestaan, maantieteellisestä sijainnistaan tai iästään; toteaa, että moninainen eriarvoisuus työnsaantimahdollisuuksissa ja työssä vaarantaa yksilön terveyden ja hyvinvoinnin ja taloudelliset mahdollisuudet ja voi näin ollen johtaa alhaiseen tuottavuuteen;

Q.  toteaa, että sosiaalisen suojelun epätasa-arvoista kattavuutta analysoidaan Eurofoundin uudenlaisia työsuhteita koskevassa (New forms of employment)[30] raportissa, jossa keskitytään sosiaalisen suojelun kannalta kaikkein ongelmallisimpaan näistä työsuhteista eli satunnaiseen työhön ja mainitaan esimerkkejä lainsäädännöstä, jossa satunnaista työtä tekevät nimenomaan jätetään sen ulkopuolelle, ja muista tilanteista, joissa heidät pyritään ottamaan mukaan, tavallisesti maksamalla pieniin tuloihin perustuvia korvauksia; toteaa, että työsetelit ja strateginen työntekijöiden jakaminen ovat esimerkkejä uudenlaisista työn malleista, joilla pyritään puuttumaan satunnaista tai tilapäistä työtä tekevien sosiaaliturvan puutteisiin;

R.  toteaa, että työnteon muotojen muutoksista johtuvaa palkkaeriarvoisuutta arvioidaan European Jobs Monitor 2017 -raportissa[31] ja että sen päätelmien mukaan lisääntyvään palkkaeriarvoisuuteen liittyvät muutokset vuosina 2005–2014 johtuivat lähinnä palkkojen jakautumisesta eri ammattien välillä, mikä liittyi työmarkkinoiden sääntelyn purkamiseen ja työsopimusten epätyypillistymiseen, kun taas teknologian muutoksiin ja osaamisen vääristymiseen liittyvä töiden polarisoituminen ja ammattien kehitys ei ole ollut yhtä merkittävää;

S.  katsoo, että yhteiskunnissa, joissa on enemmän eriarvoisuutta, ihmisten terveys on heikompaa ja väkivaltaa esiintyy enemmän, matematiikan osaaminen ja lukutaito ovat heikompia, lihavuusongelma on suurempi ja vankeusrangaistuksia on enemmän ja murhia tehdään enemmän[32]; toteaa, että tasa-arvoisemmissa yhteiskunnissa valtion sosiaaliturvamenot ovat pienemmät;

T.  katsoo, että koko eliniän ajan esiintyvä eriarvoisuus heijastuu vanhuusiän eriarvoisuuteen, esimerkiksi alhaisempaan terveen eliniän odotteeseen, vanhuusiän köyhyyteen sekä sukupuolten eläke-eroon, joka on lähes 40 prosenttia; katsoo, että unionin strategiat köyhyyden poistamiseksi ovat tarpeen, jotta voidaan luoda kestävää kehitystä kaikille;

U.  katsoo, että taloudellinen varmuus on merkittävä tekijä ihmisten itsensä toteuttamisen kannalta;

V.  ottaa huomioon, että 5. lokakuuta 2015 neuvosto antoi päätelmät eläkkeiden riittävyyttä koskevasta raportista ”The 2015 Pension Adequacy Report: current and future income adequacy in old age in the EU”, joissa pidettiin ratkaisevan tärkeänä, että julkiset eläkejärjestelmät tai muut sosiaaliturvajärjestelmät sisältävät asianmukaisia turvatoimia sellaisia naisia ja miehiä varten, joiden työskentelymahdollisuudet eivät mahdollista tai ole mahdollistaneet heidän kerryttää riittävästi eläkettä, ja että tällaisia turvatoimia ovat erityisesti vähimmäiseläkkeet tai muut vanhempia ihmisiä koskevat vähimmäistulosäännökset[33];

W.  katsoo, että julkisen koulutuksen riittävän rahoituksen puuttuminen on merkittävä syy tuleviin sosiaalisiin eroihin ja lisääntyvään eriarvoisuuteen;

X.  toteaa, että vuosina 2005–2015 EU:n Gini-kerroin nousi 30,6:sta 31:een ja tuloerot väestön rikkaimman ja köyhimmän viidenneksen välillä kasvoivat 4,7:stä 5,2:een; toteaa, että rahallisen köyhyyden vaarassa olevien osuus liittyy läheisesti tuloeroihin ja että rahallinen köyhyys on lisääntynyt tasaisesti vuoden 2005 jälkeen; toteaa, että kotitalouksien käytettävissä oleviin tuloihin liittyvä eriarvoisuus kasvoi eräissä jäsenvaltioissa vuosina 2008–2014[34];

Y.  toteaa, että talouskasvun erot jäsenvaltioiden sisällä ja niiden välillä johtavat talouden epätasapainoon unionin sisällä; toteaa, että tällainen liian eriarvoinen talouskehitys on aiheuttanut liiallista työttömyyttä ja köyhyyssaarekkeita;

Z.  toteaa, että eriarvoisuuden globaali kehitys on yhdenmukaista 1980-luvulta saakka tapahtuneen kehittyneiden maiden eriarvoisuuden lisääntymisen kanssa, sillä OECD:n mukaan eriarvoisuus kehittyneissä maissa on tietyin poikkeuksin lisääntynyt[35] taloussuhdanteista riippumatta ja Gini-kerroin on noussut kolme pistettä 0,29:stä 0,32:een vuosina 1980–2013, mikä merkitsee 10 prosentin nousua viime vuosikymmenten aikana;

AA.  toteaa, että vaikka eriarvoisuuden taso voidaan määrittää monen tekijän avulla, toimielimet ja poliittisten toimien taustalla olevat henkilöt ovat vastuussa niiden ratkaisemisesta erityisesti rakenteiden tasolla; toteaa, että EU:ssa on investointikuilu ja että julkiset ja yksityiset investoinnit ovat avaintekijöitä eriarvoisuuden vähentämisessä työllisyyttä edistämällä; katsoo, että rakenteellisiin ongelmiin on puututtava asianmukaisesti; toteaa, että Euroopan strategisten investointien rahasto (ESIR) on tarkoitus saattaa ajan tasalle, jotta voidaan auttaa ratkaisemaan investointivajetta;

AB.  toteaa, että eriarvoisuuden kehitys ei välttämättä ole samansuuntaista kuin köyhyyden absoluuttiset ja äärimmäiset muodot, kuten kodittomuus; 

AC.  toteaa, että asianmukaisen tuen ja rahoituksen varmistaminen kestäville ja pysyville asunnoille on oleellista työnsaannin, koulutuksen ja terveyden kannalta ja se parantaa integroitumista ja paikallista hyväksyntää; toteaa, että asuinalueiden elinkelpoisuuden turvaaminen ja eriytymisen torjuminen ovat merkittävä osa integraation tukemista ja eriarvoisuuden vähentämistä;

AD.  toteaa, että Eurostatin mukaan köyhyysvaarassa olevan väestön osuus EU:ssa oli vuonna 2015 24,4 prosenttia ja lapsilla jopa 26,9 prosenttia;

AE.  ottaa huomioon, että kriisi vaikuttaa naisiin suhteettoman paljon ja että on osoittautunut, että vihreät työpaikat kestävät kriisejä muita työpaikkoja paremmin;

AF.  toteaa, että naisilla on suurempi riski päätyä elämään köyhyydessä ja joutua epävarmoihin työsuhteisiin;

Euroopan tason politiikan koordinointi eriarvoisuuden torjumiseksi

1.  vahvistaa, että eriarvoisuus uhkaa Eurooppa-hankkeen tulevaisuutta, horjuttaa sen legitimiteettiä ja voi vahingoittaa luottamusta EU:n asemaan sosiaalisen edistyksen moottorina, joka on se unionin ulottuvuus, jota on kehitettävä; muistuttaa, että nykyisellä eriarvoisuudella on kielteisiä vaikutuksia ja että se murentaa poliittista ja yhteiskunnallista vakautta; korostaa, että ylöspäin tapahtuvan lähentymisen edistämisen ja kaikkien unionin kansalaisten elinolojen parantamisen on oltava jatkossakin integraation liikkeellepaneva voima;

2.  on painokkaasti sitä mieltä, että eriarvoisuuden vähentämisen on oltava yksi Euroopan tason prioriteeteista ei ainoastaan köyhyyden torjumiseksi ja lähentymisen edistämiseksi, vaan myös ennakkoedellytyksenä talouden elpymiseksi, ihmisarvoisten työpaikkojen luomiseksi, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden saavuttamiseksi ja vaurauden jakamiseksi;

3.  korostaa, että eriarvoisuuden vähentäminen on erittäin tärkeää, jotta voidaan edistää oikeudenmukaisempaa ja vakaampaa demokratiaa, taata yhtäläinen kohtelu ilman kahdenlaisia mittapuita, marginalisoida populismi, ääriliikkeet ja muukalaisviha sekä varmistaa, että kaikki unionin kansalaiset tukevat Eurooppa-hanketta;

4.  muistuttaa komissiota ja jäsenvaltioita, että Euroopan unionin on täytettävä perussopimusten mukaiset sitoumuksensa, joita ovat sen kansojen hyvinvoinnin edistäminen, täystyöllisyys ja sosiaalinen edistys, yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus ja sosiaalinen suojelu, naisten ja miesten tasa-arvo, erilaisista lähtökohdista tulevien kansalaisten välinen tasa-arvo, sukupolvien välinen yhteisvastuu, lapsen oikeuksien suojelu sekä kaikkien haavoittuvassa asemassa olevien tai syrjäytyneiden henkilöiden osallistaminen;

5.  pyytää komissiota ja jäsenvaltioita arvioimaan toimivaltansa mukaisesti talouspolitiikan koordinoinnin toteutumista ja tuloksia ottaen huomioon sosiaalisen edistyksen ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden kehityksen EU:ssa; huomauttaa, että eurooppalaisessa ohjausjaksossa ei ole asetettu etusijalle näiden tavoitteiden saavuttamista ja eriarvoisuuden vähentämistä; kehottaa painokkaasti komissiota parantamaan toimintalinjojen yhteensovittamista, jotta voidaan seurata, ehkäistä ja korjata kielteisiä kehityssuuntauksia, jotka saattavat lisätä eriarvoisuutta ja heikentää sosiaalista edistystä tai vaikuttaa haitallisesti yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen, ottamalla tarvittaessa käyttöön ennaltaehkäiseviä ja korjaavia toimia; katsoo, että olisi tarkasteltava erityisiä politiikkatoimia, jotka on kohdistettu taloudellisen eriarvoisuuden torjumiseen, ja sisällytettävä ne tarvittaessa eurooppalaiseen ohjausjaksoon;

6.  katsoo, että sosiaalipoliittisia toimia voidaan pitää joissakin tapauksissa lieventävinä toimina ja että niitä olisi täydennettävä talouspolitiikalla ja yhteiskunnallisesti vastuullisilla rakenneuudistuksilla, jotta voidaan saada aikaan positiivista, pitkäaikaista ja kestävää talouskasvua ja vähentää rakenteellisesti eriarvoisuutta keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä; katsoo, että yhteisen työllisyysraportin sosiaalisen tulostaulun olisi oltava merkittävämmässä asemassa talouspolitiikan eurooppalaisessa ohjausjaksossa varhaisvaroitusjärjestelmänä liialliselle sosiaaliselle epätasapainolle;

7.  ottaa huomioon suositusten vaatimattoman toteuttamisasteen, joka oli 29 prosenttia vuonna 2014; kehottaa komissiota esittämään parlamentille ja neuvostolle vuoden 2018 puoliväliin mennessä arvion ja vertailun maakohtaisten suositusten ja talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä toteutettujen toimien ja talouskriisin aiheuttaman eriarvoisuuden vähentämiseksi laadituilla EU:n ohjelmilla saavutetuista vaikutuksista ja tuloksista sekä esittämään lisäsuosituksia toimenpiteistä eriarvoisuuden torjumiseksi;

8.  kehottaa komissiota eurooppalaisen ohjausjakson soveltamisalan mukaisesti ja kansallista toimivaltaa rajoittamatta arvioimaan paremmin tulojen ja varallisuuden jakautumisen perusteella mitattavia epätasapainoisuuksia myös liittämällä niihin perusteellisista tarkasteluista tehdyt raportit, jos epätasapainoisuuksia havaitaan, jotta voidaan kytkeä talouden koordinointi työllisyyteen ja sosiaalisiin toimiin; kehottaa komissiota luomaan tarkan ja ajantasaisen kuvan tulo- ja varallisuuseroista, sosiaalisesta yhteenkuuluvuudesta ja sosiaalisesta osallisuudesta maiden välillä ja niiden sisällä ja tekemään ehdotuksensa ja suosituksensa poliittisiksi päätöksiksi vankan ja yksityiskohtaisen tiedon perusteella; kehottaa komissiota selvittämään, mitkä olisivat sopivimmat taloudellista eriarvoisuutta mittaavat indikaattorit (esimerkiksi Gini-kerroin, Palma-kertoimet, Theil-indeksi, työtulo-osuus, minimipalkan suhde henkeä kohti laskettuun BKT:hen tai keskipalkkaan) tilanteen arvioimiseksi ottaen myös huomioon yleisen kilpailukyvyn ja kaikkien tekijöiden tuottavuuden;

9.  korostaa, että SEUT-sopimuksen 174 artiklan mukaisesti vakavista ja pysyvistä luontoon tai väestöön liittyvistä haitoista kärsivillä alueilla, kuten pohjoisimmilla alueilla, joiden väestöntiheys on erittäin alhainen, sekä saaristo-, rajaseutu- ja vuoristoalueilla ja väestökatoalueilla ja syrjäisimmillä alueilla on suuria vaikeuksia varmistaa julkisten palvelujen, kuten terveydenhuollon ja koulutuksen, saatavuus ja että kyseisten palvelujen tarjoaminen on siksi valtiontaloudelle yleensä kalliimpaa ja kansalaiset joutuvat siirtymään pitkiä matkoja niiden saamiseksi;

10.  muistuttaa, että on kehitettävä näiden alueiden yhteenkuuluvuutta parantamaan suunnattuja investointeja, jotta voidaan vahvistaa teollista pohjaa ja erityisesti laajakaistan saatavuutta alueilla, jotka kärsivät vakavista ja pysyvistä luonnollisista tai väestöön liittyvistä haitoista;

11.  kehottaa komissiota edistämään jäsenvaltioiden kunnianhimoisia investointeja sosiaaliturvajärjestelmiin, palveluihin ja infrastruktuuriin Euroopan rakennerahastojen ja investointirahastojen sekä Euroopan strategisten investointien rahaston kohdennetummalla ja strategisella käyttämisellä jäsenvaltioiden ja alueiden sosiaalisiin ja taloudellisiin tarpeisiin vastaamiseksi;

12.  toistaa vaatimuksensa perustaa ylöspäin suuntautuvaa lähentymistä edistävä todellinen Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilari ottamalla huomioon perussopimuksissa vahvistettu toimivaltuuksien jako ja luoda EMU:lle syvempi ja oikeudenmukaisempi sosiaalinen ulottuvuus siten, että varmistetaan tarvittavat lainsäädännölliset, institutionaaliset ja taloudelliset välineet, joilla voidaan taata EU:n kansalaisten todellinen sosiaalinen edistys ja tasapuoliset toimintaedellytykset Euroopan yhdentymisen seuraavana askeleena; kehottaa komissiota antamaan konkreettisen tiedonannon EMU:n sosiaalisesta ulottuvuudesta;

13.  kehottaa komissiota vahvistamaan ponnistelujaan yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa kaikkien Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseksi, mukaan lukien köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vähentäminen 20 miljoonalla sekä Eurooppa 2020 -strategian soveltamisalan sovittaminen yhteen kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman kanssa, myös sisällyttämällä sen tavoitteisiin eriarvoisuuksien ja äärimmäisen köyhyyden torjunta; pyytää komissiota kiinnittämään edelleen erityistä huomiota Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden täytäntöönpanoon ja ottamaan huomioon Eurooppa 2020 -strategian pääindikaattoreita koskevan Eurostatin tulostaulun myös eurooppalaista ohjausjaksoa koskevassa menettelyssä ja maakohtaisissa suosituksissa;

14.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita – muistuttaen, että jäsenvaltiot ovat ensisijaisesti vastuussa sosiaalipolitiikastaan, jota on tuettava ja täydennettävä Euroopan tason toimilla – tehostamaan ponnistelujaan tuloryhmien eriarvoisuuden vähentämiseksi ja edistämään toimenpiteiden asianmukaista kehystä, jolla varmistetaan muun muassa ihmisarvoiset työolot kaikille, koulutus, terveydenhuolto, eläkkeet, riittävä julkinen infrastruktuuri ja sosiaalipalvelut, ja kannustaa yhtäläisiä mahdollisuuksia; toteaa, että tällaisella kehyksellä pitäisi varmistaa hyvin toimiva ”sosiaalinen hissi”;

15.  korostaa, että unionin talousarviossa olisi määritettävä eriarvoisuuden vähentämistä ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lisäämistä edistävien politiikkatoimien täytäntöönpano;

16.  korostaa perusoikeuksien ensisijaisuutta; korostaa, että työlainsäädännöllä ja korkeatasoisilla sosiaalisilla normeilla on ratkaisevan tärkeä asema talouden uudelleen tasapainottamisessa, tulojen tukemisessa ja valmiuksiin tehtäviin investointeihin kannustamisessa; muistuttaa, että on tärkeää kunnioittaa Euroopan unionin perusoikeuskirjassa määrättyjä sosiaalisia oikeuksia, kuten ammattiyhdistysoikeuksia ja -vapauksia sekä työehtosopimuksia ja huolehdittava työntekijöiden yhdenvertaisesta kohtelusta;

17.  toteaa, että alakohtaisten toimien merkitystä eriarvoisuuden vähentämisessä tulevaisuudessa ei voi jättää huomiotta ja että on kehitettävä edelleen Euroopan tason ja kansallisen tason sisämarkkina- ja investointipolitiikkaa (esimerkiksi suuria infrastruktuureja, terveydenhuoltoa, koulutusta) ja energiapolitiikan kaikissa näkökohdissa on otettava huomioon mahdollisuudet, joita tällaiset toimet tarjoavat talous-, sosiaali- ja aluepolitiikassa, jotta voidaan taata yhtäläiset mahdollisuudet; kehottaa komissiota työskentelemään yhdessä jäsenvaltioiden kanssa, jotta voidaan kehittää kattavia työllistämis-, yrittäjyys- ja innovointistrategioita, jolla pyritään tekemään strategisia investointeja vihreisiin työpaikkoihin, sosiaali-, terveydenhuolto- ja hoiva-alalle sekä yhteisötalouteen, jonka työllistämispotentiaali on käyttämättä;

Toimet, joilla tehostetaan ihmisarvoisten ja korkealaatuisten työpaikkojen luomista

18.  on huolissaan kriisin jälkeisen eriarvoisuuden kehityksestä EU:ssa, mikä johtuu suurelta osin kasvavasta työttömyydestä; katsoo, että työttömyys voi aiheuttaa eriarvoisuutta ja että merkittävimpiin työttömyysalueisiin kohdennetulla ihmisarvoisten ja laadukkaiden työpaikkojen luomista koskevalla politiikalla voitaisiin auttaa parantamaan alimman tuloviidenneksen kotitalouksien tuloja;

19.  painottaa lisäksi, että korkea työttömyystaso aiheuttaa alentamispainetta palkkoihin ja voi joissakin tapauksissa myös heikentää työoloja ja sosiaalisia olosuhteita; korostaa, että työttömyyden torjunta on sinänsä tarpeellinen mutta ei riittävä ehto eriarvoisuuden vähentämiseksi;

20.  kehottaa komissiota ehdottamaan nuorisotyöllisyysaloitteen määrärahojen nostamista kaudella 2017–2020 vähintään 21 miljardiin euroon, alle 30-vuotiaiden nuorten parempi saavutettavuus mukaan luettuna; kehottaa komissiota edistämään nuorisotakuun parempaa täytäntöönpanoa keskittymällä enemmän kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleviin nuoriin, joilla on usein moninaisia tarpeita, ottaen huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen raportin nuorisotyöllisyysaloitteen käytöstä ja varmistamaan täsmällisen ja läpinäkyvän täytäntöönpanon ja arvioinnin;

21.  korostaa, että on seurattava tarkemmin nuorisotakuun/nuorisotyöllisyysaloitteen piiristä poistuvia nuoria, jotta he voivat integroitua pysyvästi ja tehokkaasti työmarkkinoille; kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuutta lisätä nuorisotyöllisyysaloitteen joustavuutta myös nuorisopolitiikan alalla tuloksia saavuttaneissa maissa siten, että otetaan käyttöön järjestelmiä koulutuksesta tai korkeakoulutuksesta työelämään siirtyvien nuorten suojelemiseksi, jotta voidaan kompensoida sitä, että nuoret ovat maksuihin perustuvien sosiaaliturvajärjestelmien ulkopuolella Euroopassa;

22.  korostaa, että nuorisotakuun ja nuorisoaloitteen kaltaiset ohjelmat eivät saa korvata jäsenvaltioiden omia nuorisotyöttömyyttä torjuvia ja kestävää työmarkkinoille integroitumista edistäviä toimia; toteaa, että laadukas ja kaikille tarkoitettu koulutus on ratkaiseva tekijä eriarvoisuuden torjunnassa; kehottaa siksi lisäämään investointeja julkiseen koulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen;

23.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita painottamaan tarvetta edistää vihreitä työpaikkoja ja kohentaa työllisyyttä maaseutualueilla ja taantuvilla alueilla ja tekemään tällaisista alueista naisten kannalta houkuttavampia;

24.  kehottaa komissiota Euroopan sosiaalirahaston (ESR) ja eurooppalaista ohjausjaksoa koskevan menettelyn avulla ja jäsenvaltioita niiden kansallisten uudistusohjelmien avulla varmistamaan toimenpiteiden täysimääräisen täytäntöönpanon kansallisella tasolla pitkäaikaistyöttömien työmarkkinoille integroinnista annetussa neuvoston suosituksessa esitetyllä tavalla;

25.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita täydentämään talous- ja rahaliittoa täysin kehittyneillä eurooppalaisilla työmarkkinoilla yhdistettynä sosiaaliturvan laajaan kattavuuteen; katsoo, että täysin kehittyneet työmarkkinat ja koordinoidut ja vakaat sosiaaliturvajärjestelmät ovat elintärkeitä Euroopan rahaliiton onnistumisen kannalta ja että ne ovat osa laajempaa lähentymisprosessia kohti taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta; kehottaa tästä syystä komissiota esittämään tutkimuksen siitä, miten EU voi tukea ja edistää taattuja julkisia työllisyysohjelmia kansallisella tasolla;

26.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan koulutuksen ja työmarkkinoiden tarpeiden paremman yhteensovittamisen koko EU:ssa luomalla enemmän mahdollisuuksia liikkuvuuteen ja kehittämään työhönotto- ja koulutusstrategioita, erityisesti työllistämistä tehostavan ja työn kysyntää lisäävän työpaikkakoulutuksen ja kohdennettujen investointien avulla; muistuttaa, että uudelleenkoulutus on merkittävä osa-alue, joka mahdollistaa ihmisten palaamisen työelämään ja auttaa pitkäaikaistyöttömyyden torjumisessa ja parantaa osaamisen ja tarjolla olevien työpaikkojen kohtaamista; korostaa, että taitojen validointi ja epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen tunnustaminen ovat tärkeitä välineitä hankittujen taitojen arvostuksen nostamiseksi työmarkkinoilla; korostaa, että mahdollisuuksia elinikäiseen oppimiseen olisi edistettävä elämänkaaren kaikissa vaiheissa, myös korkeassa iässä, jotta voidaan käyttää sen koko potentiaalia eriarvoisuuden torjunnassa;

27.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita työskentelemään yhdessä, jotta voidaan torjua työhönotossa ilmenevää syrjintää ja syrjiviä työhönottomenettelyjä, jotka estävät ihmisiä pääsemästä työmarkkinoille esimerkiksi sukupuoleen, sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun, seksuaaliseen suuntautumiseen, etnisyyteen, vammaisuuteen tai ikään liittyvistä syistä;

Työ- ja elinolojen parantaminen

28.  on huolissaan pimeän työn määrästä, epätyypillisten työsopimusten kasvavasta määrästä ja muista epätyypillisistä työsuhteista, jotka voivat aiheuttaa epävarmoja työoloja, alhaisemmista palkoista, hyväksikäytöstä ja heikommasta sosiaaliturvasta sekä kasvavasta eriarvoisuudesta joissakin jäsenvaltioissa; muistuttaa, että kaikkien työntekijöiden suojelemiseksi on järjestettävä asianmukainen sosiaaliturva ja sosiaalinen suojelu; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan harmaan talouden ja pimeän työn torjumiseksi;

29.  katsoo, että koko EU:ssa olisi parannettava työpaikkojen laatua, etenkin toimeentulon turvaavaa palkkatasoa, työsuhdeturvaa, koulutuksen ja elinikäisen oppimisen saatavuutta sekä työterveyttä ja -turvallisuutta; kehottaa komissiota tukemaan Eurofoundin tutkimuksiin perustuvia laadukkaiden työpaikkojen luomisen valvontaa ja parantamista koskevia uusia tutkimuksia;

30.  katsoo, että tietyt työn muodot, kuten nollatuntisopimukset ja palkaton harjoittelu, eivät mahdollista ihmisarvoista elintasoa; katsoo, että on erittäin tärkeää varmistaa tarvittaessa asianmukaiset oppimis- ja koulutusmahdollisuudet ja ihmisarvoiset työolot harjoittelulle ja oppisopimuskoulutukselle, asettaa rajat epätyypillisille työsuhteille ja kieltää nollatuntisopimukset ja palkaton harjoittelu, vuokratyöntekijöiden käyttäminen lakossa olevien työntekijöiden korvaamiseksi tai määräaikaisten sopimusten käyttäminen pysyvissä tehtävissä;

31.  huomauttaa, että vapaaehtoinen osa-aikatyö voi kannustaa tiettyjä, työmarkkinoilla tällä hetkellä aliedustettuina olevia ihmisryhmiä osallistumaan niille ja se voi olla hyödyllistä työn- ja yksityiselämän yhteensovittamiselle;

32.  uskoo vahvasti, että voitaisiin harkita tieteellisiin tietoihin ja tutkimukseen perustuvan täsmällisesti laaditun yhteisen Euroopan tason työllisyysluokittelurekisterin perustamista epävarmuuden vähentämiseksi; on vakuuttunut, että ”sama palkka samasta työstä samassa työpaikassa” -periaatteen noudattamisella voidaan vähentää työntekijöiden välistä eriarvoisuutta;

33.  korostaa, että on tärkeää tutkia asianmukaisesti kasvavan automatisoinnin erilaisia vaikutuksia ja näkökohtia sekä vaikutusta lainsäädännön hyväksymisen viivästymiseen, jotka uhkaavat aiheuttaa alaspäin suuntautuvaa painetta, joka kohdistuu sosiaaliturvajärjestelmiin ja palkkoihin ja vaikuttaa etenkin vähäisen sekä keskitason osaamistason työntekijöihin; korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää säilyttää sosiaaliturvajärjestelmät ja palkat riittävällä tasolla;

34.  katsoo, että uudessa osaamisohjelmassa on oltava kaikille työntekijöille kohtuuhintaiset mahdollisuudet elinikäiseen oppimiseen sekä digitalisaatioon ja jatkuviin teknologisiin muutoksiin sopeutumiseen;

35.  panee asianmukaisesti merkille Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon riittävää vähimmäistoimeentuloa koskevasta puitedirektiivistä, jossa olisi vahvistettava yhteiset säännöt ja indikaattorit sekä tarjottava menetelmät sen täytäntöönpanon seuraamista varten; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota ehdottamaan yhteistä lähestymistapaa vähimmäistulojärjestelmän käyttöönottoon, mukaan lukien riittävä taso ja tavat parantaa edunsaajien käyttöastetta, jotta voidaan tukea riittämättömillä tuloilla eläviä ihmisiä, varmistaa korkeatasoisten, kohtuuhintaisten ja yhdennettyjen sosiaali-, terveys- ja vapaa-ajan palvelujen yhtäläinen saanti, torjua köyhyyttä ja edistää sosiaalista integraatiota; korostaa, että olisi käytettävä viitebudjetteja, joissa esitetään ihmisarvoiset elinkustannukset eri alueilla, asumisjärjestelyt, kotitalouksien koostumus ja ikärakenne, jotta voidaan arvioida jäsenvaltioiden vähimmäistulojärjestelmien riittävyyttä;

36.   on huolissaan siitä, että käytössä olevien vähimmäistulojärjestelmien käyttöaste on hyvin alhainen, mikä korostaa monia esteitä, kuten kyseisen tulon hakemiseen liittyviä tunkeilevia menettelyjä ja häpeää; katsoo, että tukiohjelmat ovat erittäin tärkeitä, jotta voidaan välttää eriarvoista talouskehitystä tukemalla yksilöitä ennen kuin he saavuttavat köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vaiheen;

37.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita harkitsemaan mahdollisuutta luoda eurooppalainen työttömyysvakuutusjärjestelmä, joka täydentää nykyisiä kansallisia työttömyysetuusjärjestelmiä; katsoo, että tällaisella tehokkaalla ja valvottavissa olevalla vakauttajalla voisi olla merkittävä tehtävä jäsenvaltioiden välisen eriarvoisuuden vähentämisessä ja epäsymmetrisistä häiriöistä selviämisen vaikutusten lieventämisessä; korostaa, että kaikille työntekijöille myönnettävien riittävien työttömyysetuuksien olisi oltava osa työttömyyden kielteisiin yhteiskunnallisiin vaikutuksiin kytkettäviä EU:n tason sosiaalisia vähimmäisvaatimuksia;

38.  korostaa työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun ja työehtosopimusneuvottelujen merkitystä palkkojen määrittämisessä ja tarvetta säilyttää nämä mekanismit työmarkkinaosapuolten käsissä niille perussopimuksissa määrätyn autonomian mukaisesti; kehottaa komissiota toteuttamaan tutkimuksen toimeentuloon riittävän palkan indeksistä elinkustannusten ja sen arvioimiseksi, mitkä ovat tarvittavat arvioidut tulot, jotta voidaan vastata perheen perustarpeisiin kussakin jäsenvaltiossa ja kullakin alueella; korostaa, että riittävä tulotaso on erittäin tärkeä kaikissa kotitalouksissa, jotta työssäkäyvät köyhät voivat saavuttaa taloudellisen riippumattomuuden samalla, kun heille taataan asumis- ja elintarviketurva;

39.  kehottaa jäsenvaltioita edistämään oikeudenmukaisempia palkkoja säätämällä laissa työpaikkojen väliset enimmäispalkkaerot;

40.  korostaa, että asuntorakentamisen pitkäaikaisessa rahoittamisessa olisi käytettävä ERI-rahastojen ja Euroopan strategisten investointien rahaston ohella muuta yksityistä ja julkista rahoitusta keinona vauhdittaa kansallisten julkisten pankkien tai muiden laitosten toimintaa kohtuuhintaisten ja sosiaalisten asuntojen rakentamisessa;

41.  kehottaa komissiota parantamaan työterveyttä ja -turvallisuutta myös panemalla työaikadirektiivi asianmukaisesti täytäntöön;

42.  muistuttaa, että neuvotteluoikeus ja oikeus työtaistelutoimiin on EU:n perusoikeus ja että unionin toimielinten on kunnioitettava sitä, noudatettava sen periaatteita ja edistettävä sen soveltamista[36]; katsoo, että työntekijöiden ja ammattiyhdistysten neuvotteluvallan heikentäminen ei ole edistänyt näitä tavoitteita ja se saattaa olla syy alhaisten palkkojen kasvuun ja epävarman työn valtavaan lisääntymiseen;

43.  panee merkille, että on tärkeää suojella työntekijöiden oikeuksia ja edistää heidän neuvotteluvaltuuksiaan sellaisten rakenteellisten työmarkkinauudistusten avulla, jotka edistävät kestävää kasvua, ihmisarvoisia työpaikkoja, jaettua vaurautta ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta; korostaa työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun merkitystä eriarvoisuuden poistamisessa työmarkkinoilta; kehottaa jäsenvaltioita ja EU:ta varmistamaan oikeuden järjestäytyä ja sekä ammattiyhdistysten että työnantajajärjestöjen vaikutusvallan ja itsenäisyyden niiden neuvotellessa kaikilla tasoilla;

44.  korostaa lisäksi kansalaisvuoropuhelun merkitystä, johon osallistuisivat yhteiskunnan eri ryhmät ja etenkin ne, joita koskee suurempi köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen riski, kun keskustellaan epätasa-arvoon liittyvistä asioista;

45.  kehottaa toteuttamaan syrjinnänvastaisen politiikan, joka on keskeisessä asemassa yhtäläisten työmahdollisuuksien varmistamisessa ja sosiaalisen osallisuuden edistämisessä; kehottaa jäsenvaltioita etsimään ulospääsyä syrjintäkieltodirektiiviä koskevasta umpikujasta;

46.  kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään toimiin, joilla varmistetaan, että muun muassa sukupuoleen, sukupuoli-identiteettiin, sukupuolen ilmaisuun, seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoliominaisuuksiin perustuvaan syrjintään, ahdisteluun ja väkivaltaan työpaikalla puututaan ja että käytössä on selkeät raportointi- ja tukimekanismit uhreja varten sekä menettelyt tekoihin syyllistyneitä vastaan;

Hyvinvointivaltion ja sosiaaliturvan lujittaminen

47.  korostaa, että monissa maissa säästötoimet ovat talouden vakauttamisen vuoksi aiheuttaneet painetta hyvinvointi- ja sosiaaliturvajärjestelmille, millä on ollut tulojen epätasa-arvoon liittyviä seurauksia; katsoo, että sosiaaliturvajärjestelmien tulisi toimia turvaverkkona mutta samalla helpottaa työmarkkinoille osallistumista; korostaa, että paremman tasa-arvon ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden saavuttamiseen tarvitaan moniulotteista lähestymistapaa, joka näkyy horisontaalisessa sosiaalilausekkeessa (SEUT-sopimuksen 9 artikla), jossa keskitytään unionin politiikan sosiaaliseen ulottuvuuteen ja sitoutumiseen sosiaalisen valtavirtaistamisen periaatteen soveltamiseen kaikessa unionin politiikassa;

48.  toteaa, että eurooppalaisen sosiaalisen edistyksen indeksin määritelmän mukaan sosiaalinen edistys merkitsee yhteiskunnan kykyä tyydyttää kansalaistensa inhimilliset perustarpeet, tarjota rakennusainekset, joiden avulla kansalaiset ja yhteisöt voivat parantaa ja ylläpitää elämänlaatua, ja luoda kaikille edellytykset käyttää kaikkia mahdollisuuksiaan;

49.  kannustaa jäsenvaltioita parantamaan hyvinvointijärjestelmiään (koulutus, terveys, asuminen, eläkkeet ja tulonsiirrot) korkeatasoisen sosiaaliturvan pohjalta, jotta voidaan saavuttaa ihmisten kattava suojelu siten, että otetaan huomioon uudet sosiaaliset riskit ja haavoittuvat ryhmät, joita on syntynyt yhteiskunnan sosiaalisten ja taloudellisten haasteiden vuoksi ja sen jälkeen jäsenvaltioita koetelleiden kriisien jälkeen;

50.  kehottaa jäsenvaltioita lisäämään investointeja korkealaatuisiin ja kohtuuhintaisiin varhaiskasvatus- ja hoivapalveluihin ja korostaa, että tällaiset investoinnit näyttävät maksavan itsensä takaisin erityisesti heikommassa asemassa olevien perheiden lasten tapauksessa; kehottaa jäsenvaltioita komission tuella ja Barcelonan tavoitteiden mukaisesti ryhtymään tarvittaviin toimiin, jotta voidaan varmistaa yleinen ja kohtuuhintainen laadukas julkinen koulutus kaikille jo varhaisesta iästä alkaen (0–3), sillä se on avainasemassa eriarvoisuuden torjunnassa pitkällä aikavälillä;

51.  kehottaa komissiota ehdottamaan unionin oikeudellista kehystä asiaa koskevan ILOn suosituksen mukaisesti, jonka mukaisesti kaikille unionin kansalaisille taataan sosiaalinen perusturva ja terveydenhuollon yleinen saatavuus, perustoimeentuloturva ja kansallisella tasolla välttämättömiksi määriteltyjen tavaroiden ja palvelujen saanti sekä työllistymismahdollisuudet;

52.  vaatii kohtuuhintaisten asuntojen yleistä saatavuutta, jolla suojellaan haavoittuvassa asemassa olevia kotitalouksia häädöiltä ja ylivelkaantumiselta ja edistetään todellista uutta mahdollisuutta yksilöille ja perheille koskevia puitteita EU:n tasolla;

53.  kehottaa jäsenvaltioita toimimaan ripeästi nykyisessä muuttoliike- ja pakolaiskriisissä ja takaamaan, että pakolaiset pääsevät nopeasti oppimaan kieltä ja kulttuuria ja saavat opetusta, laadukkaita asuntoja, terveydenhuoltoa, koulutusta, suojelua työmarkkinoilla ja sosiaaliturvaa ja että heidän virallisessa ja epävirallisessa koulutuksessa hankkimansa taidot tunnustetaan ja heidän osallisuutensa yhteiskuntaan varmistetaan;

54.  toteaa, että julkisen, solidaarisuuteen perustuvan ja riittävän työ- ja vanhuuseläkkeen yleinen saatavuus on taattava kaikille; kehottaa komissiota tukemaan jäsenvaltioita sellaisten julkisten ja työeläkejärjestelmien tehostamisessa, jotka tarjoavat riittävät, köyhyysrajan ylittävät eläketulot ja antavat eläkeläisille mahdollisuuden säilyttää elintasonsa ja ihmisarvoisen ja itsenäisen elämän; kehottaa jälleen ottamaan käyttöön eläkejärjestelmissä hoitohyvityksiä, joilla korvataan naisten ja miesten lastenhoito- ja pitkäaikaishoitovastuiden takia menettämät eläkemaksut keinona kuroa umpeen sukupuolten välisiä eläke-eroja; korostaa, että vaikka yksilölliset lisäeläkejärjestelmät voivat olla merkittävä keino parantaa eläkkeiden riittävyyttä, lakisääteiset yhteisvastuullisuuteen perustuvat eläkejärjestelmät ovat yhä tehokkain tapa torjua vanhuusiän köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä;

55.  korostaa, että vammaisten henkilöiden perusoikeudet olisi taattava, mukaan luettuina oikeus säälliseen ja esteettömään työhön, palveluihin ja perustoimeentuloon, joita on muokattu henkilökohtaisten erityistarpeiden mukaan, kohtuulliseen elintasoon ja sosiaaliseen osallisuuteen, ja lisäksi olisi taattava erityissäännökset, jotka koskevat suojelua hyväksikäytöltä ja pakkotyöltä;

56.  katsoo, että kansainvälinen kauppa on toiminut kasvun moottorina, mutta sen hyötyjä ei ole jaettu aina hyvin ja tämä voidaan nähdä myös eriarvoisuuden lähteenä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään oikeudenmukaisempia kansainvälisen kaupan sopimuksia, joissa noudatetaan eurooppalaisia työmarkkinasäännöksiä ja ILOn yleissopimuksia samalla, kun myös suojellaan korkealaatuisia työpaikkoja ja työntekijöiden oikeuksia sekä varmistetaan unionin sisäiset ja kansalliset korvausjärjestelyt, myös Euroopan globalisaatiorahasto, vaikeuksissa oleville työntekijöille ja aloille, joihin maailmankaupan huomattavat rakenteelliset muutokset ovat vaikuttaneet;

57.  kehottaa komissiota varmistamaan, että EU:n kilpailupolitiikalla mahdollistetaan oikeudenmukainen kilpailu ja autetaan torjumaan kartelleja tai yhteensopimattomia valtiontukia, jotka vääristävät hintoja ja sisämarkkinoiden toimintaa, jotta voidaan varmistaa kuluttajien suojelu;

Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunta

58.  katsoo, että Euroopan unionissa olisi taattava oikeus yhtäläisiin mahdollisuuksiin; katsoo, että nykyinen kaikkien unionin asukkaiden ja erityisesti lasten ja nuorten hyvinvointituloksia koskeva eriarvoisuus kärjistyy usein koulutusjärjestelmien epätasa-arvoisen rakenteen vuoksi ja että sillä on haitallisia seurauksia nuorten hyvinvoinnille ja kehitykselle yksilöinä, mikä osaltaan johtaa Euroopan nuorten heikkoon itsetuntoon tai vähäiseen osallisuuteen yhteiskunnassa, etenkin sellaisten nuorten tapauksessa, joilla ei ole resursseja ja mahdollisuuksia;

59.  korostaa, että koulutus on ratkaisevan tärkeässä asemassa eriarvoisuuden vähentämisessä, ja pyytää tätä varten jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan ja investoimaan riittävästi yhtäläisten mahdollisuuksien varmistamiseen; pitää tärkeänä, että koulutus on kaikkien saatavilla ja korkeakouluissa opiskelevat nuoret voivat saada opintotukea; kehottaa komissiota tukemaan jäsenvaltioita asianmukaisen, oikeudenmukaisen ja kohtuuhintaisen asumisen järjestämisessä nuorille heidän itsenäistymisensä tukemiseksi;

60.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan köyhyyden torjuntaa erityisesti lasten keskuudessa asettamalla tavoitteita lapsiköyhyyden vähentämiseksi, tarkastelemalla suosituksen ”Investoidaan lapsiin" koordinoitua täytäntöönpanoa ja perustamalla lapsitakuujärjestelmä;

61.  korostaa myös, että monet kulttuurin ja urheilun alan toiminnot ovat tehokkaita sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja integraation välineitä; muistuttaa, että nämä alat tarjoavat mahdollisuuksia kaikkein heikoimmassa asemassa olevien työllistämiseen muiden kuin teknisten taitojen oppimisen avulla;

62.  kehottaa jäsenvaltioita saavuttamaan Eurooppa 2020 -strategian köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vähentämisen tavoitteet;

63.  katsoo, että kodittomuuden nopea lisääntyminen useimmissa EU:n jäsenvaltioissa on kiireellistä huomiota vaativa ongelma; katsoo, että sosiaalisten oikeuksien pilarissa esitettyjen periaatteiden mukaisesti komission olisi tuettava jäsenvaltioita niiden ponnisteluissa lisääntyvän kodittomuuden torjumiseksi, jotta siitä voitaisiin päästä vähitellen eroon;

Todellisen sukupuolten tasapuolisen edustuksen saavuttaminen

64.  panee merkille, että komissio on vastannut parlamentin pyyntöön parantaa työ- ja yksityiselämän yhteensovittamista unionissa asuvien ja työskentelevien naisten ja miesten osalta antamalla direktiiviehdotuksen vanhempien ja omaisiaan hoitavien työ- ja yksityiselämän yhteensovittamisesta, jotta voidaan vastata 2000-luvun haasteisiin; muistuttaa vaatimuksestaan taata riittävä palkka ja sosiaaliturva; korostaa, että komission antamat ehdotukset ovat hyvä perusta naisten työmarkkinoille osallistumisen lisäämiseksi ja työ- ja yksityiselämän tasapainon ja joustavien työjärjestelyjen edistämiseksi sekä naisille että miehille keinona vähentää eriarvoisuutta palkallisessa ja palkattomassa työssä;

65.  korostaa, että naisten osallistumisen työmarkkinoille lisääminen parantamalla naisyrittäjyyden tukemista sekä kuromalla umpeen naisten koulutustason ja heidän työmarkkina-asemansa välinen kuilu sekä naisten ja miesten yhtäläisten mahdollisuuksien turvaaminen palkkaan, urakehitykseen ja kokopäivätyön tekemistä koskeviin mahdollisuuksiin liittyvissä asioissa ovat keskeisiä tekijöitä osallistavan ja pitkän aikavälin talouskasvun saavuttamisessa, sukupuolten välisten eläke-erojen poistamisessa, eriarvoisuuden torjumisessa ja naisten taloudellisen riippumattomuuden edistämisessä;

66.  kehottaa komissiota esittämään tarvittaessa aloitteita sukupuolten välisen palkkakuilun poistamiseksi ja määräämään seuraamuksia työpaikoille, jotka eivät noudata oikeutta tasa-arvoon ja joissa on määritelty erilainen palkka täysin samanlaisista tehtävistä sen perusteella, ovatko työntekijät enimmäkseen miehiä tai naisia;

67.  pitää valitettavana, että huolimatta olemassa olevasta lainsäädännöstä, jossa säädetään mies- ja naispuolisille työntekijöille samasta työstä maksettavan saman palkan periaatteesta, sukupuolten välillä vallitsee edelleen palkkakuilu ja vielä suurempi eläkekuilu; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia puuttumaan sukupuolten välistä palkka- ja eläkekuilua koskevan haasteeseen;

68.  on huolissaan köyhyyden lisääntymisestä etenkin yksinhuoltajaäitien, erityisesti nuorten ja vanhojen naisten, keskuudessa; panee merkille, että köyhyydessä elävien määrää voidaan vähentää 20 miljoonalla vuoteen 2020 mennessä köyhyyden torjuntaan tähtäävillä toimilla ja aktiivisella työvoimapolitiikalla, jotka perustuvat sukupuolinäkökohtien huomioimiseen ja joissa keskitytään ensisijaisesti lisäämään ja tukemaan naisten osallistumista työmarkkinoille; panee merkille, että köyhyyttä mitataan edelleen kotitalouksien kokonaistulojen perusteella niin, että oletuksena on, että kaikki kotitalouden jäsenet ansaitsevat saman verran ja jakavat varat yhdenvertaisesti; kehottaa käyttämään henkilökohtaisiin tuloihin perustuvia yksilökohtaisia oikeuksia ja laskelmia, jotta voidaan tuoda esiin naisten köyhyyden todellinen laajuus;

69.  muistuttaa tärkeästä roolista, joka korkealaatuisilla julkisilla palveluilla on sukupuolten tasa-arvon ja sellaisten vero- ja etuusjärjestelmien saavuttamisessa, jotka eivät toimi pidäkkeinä kotitalouden toisen tulonsaajan työnteolle tai työnteon lisäämiselle, sillä tämä voisi parantaa naisten työmarkkinoille osallistumista;

70.  kehottaa jälleen neuvostoa hyväksymään nopeasti direktiivin sukupuolijakauman tasapainosta julkisesti noteerattujen yhtiöiden toimivaan johtoon kuulumattomien johtokunnan jäsenten keskuudessa, koska se olisi tärkeä ensiaskel kohti tasapuolista edustusta yksityisellä ja julkisella sektorilla;

Verojärjestelmien nykyaikaistaminen

71.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita korjaamaan liiallista henkilöiden välistä eriarvoisuutta tukemalla ja kannustamalla tuottavimpia investointimuotoja; muistuttaa tämän vuoksi, että puolueeton veropolitiikka on ratkaisevan tärkeää ja että monet jäsenvaltiot tarvitsevat perinpohjaista verouudistusta; kehottaa komissiota talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson valossa seuraamaan, antamaan neuvoja, edistämään ja valmistelemaan vertailuarvoja;

72.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään todellisiin toimiin veronkierron ja veropetosten torjumiseksi merkittävänä keinona vähentää taloudellista eriarvoisuutta ja parantaa verotulojen keruuta jäsenvaltioissa; kehottaa komissiota tukemaan verotusalan kansainvälistä yhteistyötä käsittelevän YK:n hallitustenvälisen elimen perustamista ja käynnistämään keskustelut eurooppalaisesta rahoitusrekisteristä;

73.  kehottaa komissiota kannustamaan jäsenvaltioiden veropolitiikan uudistamista, jotta varmistetaan asianmukaiset julkiset varat terveydenhuoltoon, asuntoihin sekä sosiaali-, työllisyys- ja koulutuspalveluihin; katsoo, että tähän olisi yhdistettävä myös korruption torjunta julkishallinnossa sekä varallisuuteen liittyvän eriarvoisuuden torjunta, myös jakamalla liiaksi keskittynyttä varallisuutta, sillä tämä on erittäin tärkeää, ellei eriarvoisuuden haluta pahenevan monissa jäsenvaltioissa; korostaa lisäksi, että toimia tarvitaan sellaisilla aloilla, kuten talouden finansialisaatiossa ja tarvittaessa veropolitiikan lisäkoordinaatiossa, lähentämisessä ja yhdenmukaistamisessa, veroparatiisien, veropetosten ja veronkierron torjunnassa, pimeän työn torjunnassa sekä toimissa, joilla optimoidaan verojen yhdistelmä ja työn ja omaisuuden verotuksen painoarvo osuutena jäsenvaltioiden verotuloista;

74.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

• [1]  EUVL C 236 E, 12.8.2011, s. 57.
• [2]  Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0260.
• [3]  Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0073.
• [4]  Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0010.
• [5]  Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0317.
• [6]  Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0136.
• [7]  Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0401.
• [8]  EUVL C 482, 23.12.2016, s. 141.
• [9]  EUVL C 75, 26.2.2016, s. 130.
• [10]  EUVL C 65, 19.2.2016, s. 68.
• [11]  EUVL C 153 E, 31.5.2013, s. 57.
• [12]  EUVL C 199 E, 7.7.2012, s. 77.
• [13]  EUVL C 199 E, 7.7.2012, s. 25.
• [14]  EUVL C 70 E, 8.3.2012, s. 8.
• [15]  EUVL C 9 E, 15.1.2010, s. 11.
• [16]  EUVL C 248, 25.8.2011, s. 130.
• [17]  EUVL C 166, 7.6.2011, s. 18.
• [18]  http://ec.europa.eu/social/main.jsp?catId=738&langId=en&pubId=7744&visible=0
• [19]  Sosiaalisen suojelun komitean lausunto neuvostolle, Euroopan unionin neuvosto, 6491/11, SOC 124, 15. helmikuuta 2011.
• [20]  Institutional Papers 25, Euroopan komissio, toukokuu 2016.
• [21]  Laatijat: Jonathan D. Ostry, Andrew Berg ja Charalambos G. Tsangarides.
• [22]  Laatijat: Andrew Berg ja Jonathan D. Ostry.
• [23]  Eurostat, http://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/index.php/Income_distribution_statistics
• [24]  IMF (2017), ‘IMF Working Paper WP 17/76: Inequality Overhang’. Laatijat: Francesco Grigoli ja Adrian Robles, Washington, D.C.: International Monetary Fund.
• [25]  IMF (2015), Causes and Consequences of Income Inequality: A Global Perspective. Staff Discussion Note SDN/15/13 Washington, D.C.: International Monetary Fund. http://www.imf.org/external/pubs/ft/sdn/2015/sdn1513.pdf
• [26]  OECD (2015), ‘In It Together. Why Less Inequality Benefits All’, Paris: OECD:n julkaisu.
• [27]  Eurostat: http://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/images/f/f8/People_at_risk_of_poverty_or_social_exclusion%2C_EU-27_and_EU-28%2C_2005-2015.JPG
• [28]  OECD:n raportti (2015), ”In it together: Why less inequality benefits all”, s. 67.
• [29]  Eurofound (2017), ‘Social mobility in the EU’, Luxembourg: Publications Office of the European Union.
• [30]  https://www.eurofound.europa.eu/sites/default/files/ef_publication/field_ef_document/ef1461fi1.pdf
• [31]  https://www.eurofound.europa.eu/sites/default/files/ef_publication/field_ef_document/ef1710en.pdf
• [32]  ‘Inequality and mental illness’, R. Wilkinson and K. Pickett, Department of Health Sciences, University of York, UK; julkaistu verkossa 25. toukokuuta 2017; http://dx.doi.org/10.1016/; S2215-0366(17)30206-7
• [33]  COREPER I, ‘Adequate retirement incomes in the context of ageing societies – Draft Council Conclusions = Adoption’, 12352/15, http://data.consilium.europa.eu/doc/document/ST-12352-2015-INIT/en/pdf
• [34]  Eurofound (2017): ”Tuloerot ja työllisyysmallit Euroopassa ennen vaikeaa taantumaa ja sen jälkeen”.
• [35]  OECD:n raportti (2015), ”In it together: Why less inequality benefits all”, Paris: OECD Publishing.
• [36]  Euroopan unionin perusoikeuskirjan 51 artiklan mukaisesti.

PERUSTELUT

Eriarvoisuudesta, joka ymmärretään taloudellisista hyödyistä eniten ja toisaalta vähiten nauttivien tuloja ja vaurautta koskevan kuilun jatkuvana suurenemisena, on viime aikoina tullut erittäin merkittävä tekijä, jonka perusteella voidaan ymmärtää sekä talouden kehityssuuntia että myös äskettäisiä sosiaalisia, poliittisia ja institutionaalisia muutoksia.

Uudet akateemiset tutkimukset, jotka käsittelevät sodanjälkeisen eriarvoisuuden kehittymistä tilanteessa, jossa hyvinvointivaltio ja läntisten talouksien tulojen uudelleenjakoa koskevat toimintalinjat syntyivät ja kehittyivät, sekä sitä, miten tätä kehitystä voidaan analysoida kiihtyvän globalisaatioprosessin kontekstissa, ovat auttaneet popularisoimaan ja integroimaan eriarvoisuuden ajatuksen keskeisenä tekijänä nykyisten ja tulevien poliittisen keskustelun haasteiden ymmärtämiseksi.

Vaikea taantuma, joka on vaikuttanut lännen kehittyneisiin talouksiin ja joka on levinnyt enemmän tai vähemmän laajalti maailmanlaajuisesti, on vain lisännyt havaittuja eroja maiden välisissä ja niiden sisäisissä eriarvoisuuden tasoissa etenkin kehittyneissä talouksissa, joita kriisi on koetellut pahemmin ja joista useimmat ovat Euroopan maita.

Viime vuosien erittäin suuret ja nopeat poliittiset muutokset, jotka liittyvät nationalismin ja muukalaisvihan nousuun, protektionismiin sekä radikalisoitumisen ja ääriliikkeiden lisääntymiseen, saattavat juontaa juurensa muiden ilmiöiden ohella todellisen tai kuvitellun eriarvoisuuden kasvusta ei ainoastaan tietyssä maassa (köyhien ja työväenluokan tyytymättömyys poliittista ja taloudellista eliittiä kohtaan), vaan myös eri maiden välillä (nousevan talouden maiden keskiluokan tulojen suhteellinen parantuminen ja toisaalta alemman keskiluokan kotitalouksien, joiden kehittyneiden teollisuudenalojen työpaikat ovat siirtyneet muihin maihin, tulojen pienentyminen).

Tässä tilanteessa on vaikea selittää, miksi unionin toimielimet ja jäsenvaltiot eivät ole kyenneet selvästi puuttumaan lisääntyneen eriarvoisuuden haasteeseen, ei ainoastaan koheesion ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vuoksi, vaan talouskasvua ja korkealaatuisten työpaikkojen luomista ajatellen.

Tämän hankkeen tavoitteena on siksi nykytilanne huomioon ottaen tehdä eriarvoisuuden haasteesta Euroopan tason prioriteetti. Siinä ehdotetaan, että asiaan puututaan unionin koheesio- ja investointipolitiikan avulla Euroopan tilanne huomioon ottaen siten, että koordinoidaan sosiaalipolitiikkaa, etenkin torjutaan köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä ja lisäksi parannetaan elin- ja työoloja ja aktiivista työmarkkinapolitiikkaa sekä lujitetaan ammattiyhdistyksiä ja työntekijöiden oikeuksia.

Esittelijä ehdottaa ensinnäkin Euroopan uudelleenasemoimista suhteessa vuonna 2008 alkaneeseen vaikeaan taantumaan ja lisäksi asianmukaisten elvytystoimien käyttöönottoa. Ensimmäinen ja tärkein muutos on sisällyttää eriarvoisuus ensisijaisten prioriteettien joukkoon, joita unionin toimielinten on seurattava ja joihin niiden on puututtava. Tämä johtaa siihen, että vuonna 2010 käynnistetyn sosioekonomisen toimintaohjelman ja Eurooppa 2020 -strategian sekä vuonna 2011 käynnistetyn uuden koordinointijärjestelmän (eurooppalainen ohjausjakso) avulla tähän mennessä saavutetut tulokset on arvioitava kriittisesti.

Koska yksi pääasiallisista syistä Euroopan tason lähentymisen lamaantumiseen ja tuloerojen kasvuun vaikean taantuman jälkeen on ollut työttömyyden lisääntyminen, esittelijä ehdottaa unionin viime vuosien tärkeimpien työllisyystoimintalinjojen lujittamista siten, että keskitytään kahteen erityisen haavoittuvaan ryhmään: nuoret ja pitkäaikaistyöttömät.

Useat taloudelliset ja teknologiset muutokset ovat tuoneet suuria muutoksia työelämään. Epätyypilliset työsopimukset ja epätyypilliset työnteon muodot ovat lisääntyneet samoin kuin tuotantojärjestelmiimme vaikuttava digitalisointi ja lisääntynyt automaatio. Näiden ilmiöiden ja niistä epävarmoina työoloina ja palkanalennuksina aiheutuvista kielteisistä vaikutuksista on kirjoitettu paljon. On suojeltava näiden muutosten vuoksi epäedullisessa asemassa olevia työntekijöitä ja samanaikaisesti edistettävä unionin yhteisiä menettelytapoja, jotta tuetaan työntekijöitä, joihin tämä digitaali-intensiivisempiin työpaikkoihin siirtyminen vaikuttaa ja suojellaan niitä, jotka joutuvat tämän siirtymän vuoksi työttömiksi.

On selvää, että vakava lama on tuonut erityisesti kriisin vuoksi kaikkein haavoittuvimmille maille ja etenkin niiden työmarkkinoille suuria rakenneuudistuksia. Rakenneuudistukset ovat vain voimistaneet kehittyneiden länsimaiden talouksissa 1980-luvulla alkanutta ilmiötä, kuten työntekijöiden neuvotteluvallan heikkenemistä ammattiyhdistysten edustuksen heikkenemisen tuloksena sekä työehtosopimusneuvottelujen hajautumisprosessia, mikä on vain vähentänyt palkansaajien mahdollisuuksia tehdä työolojaan ja palkkojaan koskevia tasapainoisia sopimuksia, mikä puolestaan on selvästi lisännyt eriarvoisuutta.

Tulojen uudelleenjakoa koskevilla toimilla ja hyvinvointivaltiolla on ollut alusta asti keskeinen asema köyhimpien ja keskiluokkien sekä korkean tulotason talouksien välisen kuilun kaventamisessa. Eriarvoisuusilmiötä koskevassa tilanteessa on erittäin tärkeää voimistaa ja nykyaikaistaa hyvinvointivaltiota ja sosiaaliturvaa, jonka unioni haluaa taata kansalaisilleen.

Etenkin nuorten ja lasten köyhyyden torjunta on yksi suurimmista huolenaiheista, sillä eriarvoisuuden seuraukset ovat sekä sosiaalisia että heidän tuleviin mahdollisuuksiinsa vaikuttavia.

Sukupuolten väliseen kuiluun puuttuminen siten, että kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet työmarkkinoilla, vähentää eriarvoisuutta ja vaikuttaa myönteisesti kestävään kasvuun.

Lisäksi verojärjestelmät ovat uudelleenjakoprosessin kannalta keskeisiä, jos ne on suunniteltu hyvin ja ne toimivat asianmukaisesti. On myös korostettava petosten torjunnan merkitystä, sillä nykymaailmassa tämä edellyttää kansainvälistä koordinointia ja sääntelyä ja sille on annettava merkittävämpi asema unionin poliittisella asialistalla.

TALOUS- JA RAHA-ASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (26.9.2017)

työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnalle

eriarvoisuuden torjunnasta työpaikkojen luontia ja kasvua edistävänä tekijänä
(2016/2269(INI))

Valmistelija: Marisa Matias

EHDOTUKSET

Talous- ja raha-asioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A.  toteaa, että lisääntyvä eriarvoisuus EU:ssa voi olla haitallista talouspolitiikan asianmukaiselle suunnittelulle ja talouden kehitykselle; toteaa, että eriarvoisuutta lähestytään yleensä pelkkänä yhteiskunnallisena ongelmana; toteaa, että kaupan globalisaatio on auttanut vähentämään maailmalaajuista yleistä eriarvoisuutta mutta sillä on myös ollut rooli uusien eriarvoisuuksien syntymisessä; ottaa huomioon, että IMF on todennut maailmanlaajuisesti käänteisen suhteen rikkaimman 20 prosentin tulo-osuuden kasvun ja talouskasvun välillä, eli jos rikkaimman 20 prosentin osuus tuloista kasvaa yhdellä prosenttiyksiköllä, bkt:n kasvu on itse asiassa 0,08 prosenttiyksikköä alhaisempi seuraavina viitenä vuonna; toteaa, että käänteisesti vastaava kasvu köyhimmän 20 prosentin osuudessa tuloista nostaa kasvua 0,38 prosenttiyksiköllä; katsoo, että tasa-arvo voi oikeissa olosuhteissa sekä myötävaikuttaa hyvään taloudelliseen suorituskykyyn että olla tulosta siitä; katsoo, että asianmukaisesti toimiva talous ja asianmukaisesti toimivat työmarkkinat ovat edelleen toimivin keino torjua työttömyyttä ja siten vähentää eriarvoisuutta;

B.  toteaa, että EU:ssa on investointivaje; katsoo, että julkiset ja yksityiset investoinnit ovat avaintekijöitä ja voivat vähentää eriarvoisuutta työllisyyttä edistämällä; katsoo, että rakenteellisiin ongelmiin on puututtava asianmukaisesti; toteaa, että Euroopan strategisten investointien rahasto (ESIR) on tarkoitus saattaa ajan tasalle, jotta voidaan auttaa ratkaisemaan investointivajetta; katsoo, että investointivajeelle on tehtävä jotain, mukaan luettuna rahoitusmarkkinoiden syventäminen, jotta voidaan edistää innovatiivisia hankkeita, joilla voidaan parantaa työllisyyttä;

C.  katsoo, että eriarvoisuutta torjumalla voidaan lisätä työpaikkojen luomista ja kasvua ja samalla vähentää köyhyyttä; ottaa huomioon, että 47,5 prosenttia kaikista työttömistä Euroopan unionissa eli köyhyysuhan alaisena vuonna 2015[1];

D.  ottaa huomioon, että eriarvoisuus on monitahoinen ilmiö, joka ei rajoitu pelkästään rahakysymyksiin vaan koskee myös eroja mahdollisuuksissa, joita henkilölle tarjoutuu riippuen esimerkiksi hänen sukupuolestaan, etnisestä alkuperästään, seksuaalisesta suuntautumisestaan, maantieteellisestä sijainnistaan tai iästään;

1.  huomauttaa, että julkisilla ja yksityisillä investoinneilla voidaan luoda työpaikkoja ja että työttömyys on yksi eriarvoisuuden pääasiallisista syistä; korostaa, että investointivaje on kurottava umpeen ja luotava liiketoimintaympäristö, joka edistää investointeja strategisilla aloilla ja uusia teknologioita, jotta voidaan vähentää eriarvoisuutta, elvyttää kasvua, torjua työttömyyttä, edistää vahvan, kestävän ja kilpailukykyisen teollisuuden kehittämistä ja saavuttaa EU:n pitkän aikavälin politiikkatavoitteet; painottaa lisäksi, että korkea työttömyystaso aiheuttaa alentamispainetta palkkoihin ja voi joissakin tapauksissa myös heikentää työoloja ja sosiaalisia olosuhteita; korostaa, että työttömyyden torjunta on tarpeellinen mutta ei sinänsä riittävä ehto eriarvoisuuden vähentämiseksi;

2.  katsoo, että investoinnit julkisiin palveluihin ja niiden toimivat rakenteet yhdessä yksityisten palvelujen tarjoamisen kanssa ovat olennaisen tärkeitä koulutukseen liittyvän eriarvoisuuden voittamiseksi; painottaa, että suuren yleisön korkeamman koulutustason ja erityisesti taloustaitojen ja digitaalisen lukutaidon saavuttaminen on omiaan vähentämään tulojen eriarvoisuutta ja torjuu myös sosiaalista ja kulttuurista syrjäytymistä; kehottaa komissiota varmistamaan, että eurooppalaisella kilpailupolitiikalla mahdollistetaan oikeudenmukainen kilpailu ja autetaan torjumaan kartelleja tai yhteensopimattomia valtiontukia, jotka vääristävät hintoja ja sisämarkkinoiden toimintaa, jotta voidaan varmistaa kuluttajien suojelu;

3.  korostaa työntekijöiden koulutuksen ja uudelleenkoulutuksen merkitystä elinikäisen oppimisen perusvälineenä, jonka avulla voidaan laajentaa ja vahvistaa taitoja, joita tarvitaan menestyksekkääseen työmarkkinoille osallistumiseen ja työttömyyden vähentämiseen, jotta varmistetaan, että nykyinen teknologian kehitys ei johda eriarvoisuuteen; painottaa, että elinikäisellä oppimisella olisi edistettävä työntekijöiden pitämistä ajan tasalla ja heidän uudelleenkouluttautumistaan, erityisesti kun kyseessä ovat henkilöt, joiden ammattitaito on alhainen tai keskinkertainen ja jotka ovat altteimpia sosiaaliselle eriarvoisuudelle;

4.  korostaa, että nykyajan yhteiskunnat kohtaavat ankaria sosiaalisia haasteita, joihin liittyy eriarvoisuutta, huolimatta hyvinvointivaltion lieventävistä vaikutuksista; painottaa, että näihin haasteisiin vastaaminen on sekä vastuukysymys julkisille palveluille ja julkiselle päätöksenteolle että mahdollisuus yksityisille investoijille; on samaa mieltä komission kanssa siitä, että tuloerojen ja köyhyyden torjumiseen tarvitaan kattava valikoima ennaltaehkäiseviä ja lieventäviä politiikkatoimia, joihin kuuluvat yhtäläiset mahdollisuudet koulutukseen ja terveydenhuoltoon, paremmat mahdollisuudet osallistua työmarkkinoille ja parantaa tulojaan, kohtuuhintaiset laadukkaat palvelut sekä hyvin suunnitellut vero- ja sosiaaliturvajärjestelmät; huomauttaa, että EU:n aloitteissa yhteensovittaa jäsenvaltioiden sosiaalipolitiikkoja on otettava huomioon kunkin jäsenvaltion taloudellisen kehityksen taso ja annettava niiden suunnitella tilanteeseensa sopivat sosiaaliset järjestelmät; katsoo, että komission alulle panema Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilari mahdollistaa tuloerojen torjumiseen tähtäävien toimien yhteensovittamisen;

5.  panee merkille, kuten valiokuntien TAXE I, TAXE II ja PANA päätelmissä todetaan, veropolitiikan ratkaisevan aseman ja verojen tehtävän tulojen uudelleenjaossa tuloja ja varallisuutta koskevan eriarvoisuuden korjaajana; korostaa tältä osin, että verovilpillä ja veron kiertämisellä on vaikutusta julkiseen talouteen ja politiikkaan; painottaa, että oikeudenmukaisempi verotus, laittomien rahavirtojen torjunta ja unionin sisäisten alv-petosten torjunta voivat lisätä verotuloja ja samalla tehdä lopun veroparatiiseista, joita monikansalliset ja myös eurooppalaiset yhtiöt käyttävät; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön progressiivisia ja oikeudenmukaisia kansallisia verotusjärjestelmiä eriarvoisuuden vähentämiseksi ja tehostamaan verovilpin ja veron kiertämisen torjuntaa, jotta parannetaan verotulojen keruuta;

6.  toistaa, että jäsenvaltioilla on johtava rooli oman yhteiskunnallisen tilanteensa seuraamisessa, ne tunnistavat kansalaisten senhetkiset tarpeet ja muokkaavat niiden mukaan työllisyys- ja sosiaalipolitiikkaansa, ja painottaa, että EU:n olisi tuettava ja tehostettava näitä toimia; kehottaa komissiota arvioimaan eriarvoisuutta koskevan lainsäädännön eri osien täytäntöönpanoa ja ehdottamaan niiden uudelleentarkastelua, jos puutteita havaitaan; toteaa, että olisi oltava mahdollista arvioida näiden politiikkojen tehokkuutta eriarvoisuuden vähentämisessä tarkastelemalla erityisesti muutoksia tulonsaajaryhmissä, tarvittaessa myös eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa.

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)	25.9.2017
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	39 9 1
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Gerolf Annemans, Hugues Bayet, Pervenche Berès, Esther de Lange, Jonás Fernández, Roberto Gualtieri, Brian Hayes, Gunnar Hökmark, Danuta Maria Hübner, Petr Ježek, Barbara Kappel, Othmar Karas, Georgios Kyrtsos, Philippe Lamberts, Werner Langen, Sander Loones, Bernd Lucke, Olle Ludvigsson, Fulvio Martusciello, Marisa Matias, Gabriel Mato, Costas Mavrides, Bernard Monot, Luděk Niedermayer, Dimitrios Papadimoulis, Sirpa Pietikäinen, Pirkko Ruohonen-Lerner, Anne Sander, Molly Scott Cato, Pedro Silva Pereira, Paul Tang, Ramon Tremosa i Balcells, Marco Valli, Tom Vandenkendelaere, Cora van Nieuwenhuizen, Jakob von Weizsäcker, Marco Zanni, Sotirios Zarianopoulos
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Enrique Calvet Chambon, Matt Carthy, Lara Comi, Mady Delvaux, Herbert Dorfmann, Manuel dos Santos, Syed Kamall, Tibor Szanyi, Lieve Wierinck
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)	Wajid Khan, Bogdan Brunon Wenta

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

39	+
ALDE	Enrique Calvet Chambon, Petr Ježek, Ramon Tremosa i Balcells, Lieve Wierinck
EFDD	Marco Valli
GUE/NGL	Matt Carthy, Marisa Matias, Dimitrios Papadimoulis
PPE	Lara Comi, Herbert Dorfmann, Brian Hayes, Gunnar Hökmark, Danuta Maria Hübner, Othmar Karas, Georgios Kyrtsos, Werner Langen, Fulvio Martusciello, Gabriel Mato, Luděk Niedermayer, Sirpa Pietikäinen, Anne Sander, Tom Vandenkendelaere, Bogdan Brunon Wenta, Esther de Lange
S&D	Hugues Bayet, Pervenche Berès, Mady Delvaux, Jonás Fernández, Roberto Gualtieri, Wajid Khan, Olle Ludvigsson, Costas Mavrides, Pedro Silva Pereira, Tibor Szanyi, Paul Tang, Manuel dos Santos, Jakob von Weizsäcker
Verts/ALE	Jean Lambert, Molly Scott Cato

9	-
ALDE	Cora van Nieuwenhuizen
ECR	Syed Kamall, Sander Loones, Bernd Lucke, Pirkko Ruohonen-Lerner
ENF	Gerolf Annemans, Bernard Monot, Marco Zanni
NI	Sotirios Zarianopoulos

1	0
ENF	Barbara Kappel

Symbolien selitykset:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

• [1]  Eurostat, http://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/index.php/Income_distribution_statistics

NAISTEN OIKEUKSIEN JA SUKUPUOLTEN TASA-ARVON VALIOKUNNAN KANTA TARKISTUKSINA (27.6.2017)

työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnalle

eriarvoisuuden torjunnasta työpaikkojen luontia ja kasvua edistävänä tekijänä

(2016/2269(INI))

Valmistelija: Agnieszka Kozłowska-Rajewicz

TARKISTUKSET

Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta pyytää asiasta vastaavaa työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokuntaa ottamaan huomioon seuraavat tarkistukset:

Tarkistus    1 Päätöslauselmaesitys Johdanto-osan B a kappale (uusi)

Päätöslauselmaesitys Tarkistus   B a.  ottaa huomioon, että suuri ja yhä lisääntyvä eriarvoisuus haittaa edistymistä köyhyyden poistamisessa sekä toimia sosiaalisen osallisuuden ja yhteenkuuluvuuden lisäämiseksi;

Tarkistus    2 Päätöslauselmaesitys Johdanto-osan C a kappale (uusi)

Päätöslauselmaesitys Tarkistus   C a.  toteaa, että naisten osallistumista työmarkkinoille olisi lisättävä panemalla täytäntöön naisten ja miesten tasa-arvoa koskeva nykyinen lainsäädäntö ja uudistamalla nykyistä toimintapoliittista kehystä, jotta työ- ja yksityiselämä voidaan sovittaa paremmin yhteen;

Tarkistus    3 Päätöslauselmaesitys Johdanto-osan C a kappale (uusi)

Päätöslauselmaesitys Tarkistus   C a.  ottaa huomioon, että komission vaatimat ja jäsenvaltioiden toteuttamat säästötoimet ja viime vuosien talouskriisi ovat lisänneet eriarvoisuutta ja vaikuttaneet erityisesti naisiin pahentaen heidän köyhyyttään ja lisäten heidän poissulkemistaan työmarkkinoilta;

Tarkistus    4 Päätöslauselmaesitys Johdanto-osan C b kappale (uusi)

Päätöslauselmaesitys Tarkistus   C b.  panee merkille, että naisten ja miesten tasa-arvon paranemisen sekä talouskasvun, osallisuuden, työpaikkojen luomisen ja yritysten elinvoimaisuuden välillä on positiivinen korrelaatio;

Tarkistus    5 Päätöslauselmaesitys Johdanto-osan C b kappale (uusi)

Päätöslauselmaesitys Tarkistus   C b.  toteaa, että sukupuolten tasa-arvo on väline, jolla torjutaan naisten köyhyyttä, koska se vaikuttaa myönteisesti tuottavuuteen ja talouskasvuun ja lisää naisten osallistumista työmarkkinoille, mistä taas on lukuisia sosiaalisia ja taloudellisia etuja;

Tarkistus    6 Päätöslauselmaesitys Johdanto-osan C c kappale (uusi)

Päätöslauselmaesitys Tarkistus   C c.  ottaa huomioon, että naisten ja miesten tasa-arvo on keskeinen taloudellinen voimavara pyrittäessä edistämään oikeudenmukaista ja osallistavaa talouskasvua ja että ammatillista eriarvoisuutta vähentämällä voidaan saavuttaa tasa-arvoinen kohtelu ja varmistaa tehokkuus ja kilpailukyky työmarkkinoilla;

Tarkistus    7 Päätöslauselmaesitys Johdanto-osan F a kappale (uusi)

Päätöslauselmaesitys Tarkistus   F a.  katsoo, että unionin strategiat köyhyyden poistamiseksi ovat tarpeen, jotta voidaan luoda kestävää kehitystä kaikille;

Tarkistus    8 Päätöslauselmaesitys Johdanto-osan I a kappale (uusi)

Päätöslauselmaesitys Tarkistus   I a.  ottaa huomioon, että kriisi vaikuttaa naisiin suhteettoman paljon ja että on osoittautunut, että vihreät työpaikat kestävät kriisejä muita työpaikkoja paremmin;

Tarkistus    9 Päätöslauselmaesitys 1 a kohta (uusi)

Päätöslauselmaesitys Tarkistus   1 a.  pitää valitettavina säästötoimia, jotka yhdessä talouskriisin kanssa nostavat köyhyysastetta erityisesti naisten keskuudessa;

Tarkistus    10 Päätöslauselmaesitys 1 a kohta (uusi)

Päätöslauselmaesitys Tarkistus   1 a.  pyytää komissiota arvioimaan, missä määrin kasvava eriarvoisuus voi vaikuttaa edellä mainittuihin seikkoihin, ja pyytää laatimaan strategian näiden uhkien torjumiseksi;

Tarkistus    11 Päätöslauselmaesitys 2 a kohta (uusi)

Päätöslauselmaesitys Tarkistus   2 a.  kehottaa ottamaan käyttöön unionin strategian, jolla vahvistetaan kansalliset tavoitteet eriarvoisuuden vähentämiseksi;

Tarkistus    12 Päätöslauselmaesitys 7 a kohta (uusi)

Päätöslauselmaesitys Tarkistus   7 a.  panee merkille, että komissio on vastannut parlamentin pyyntöön parantaa työ- ja yksityiselämän yhteensovittamista unionissa asuvien ja työskentelevien naisten ja miesten osalta antamalla muita kuin lainsäädäntöön liittyviä ehdotuksia sekä lainsäädäntöehdotuksen, jossa vahvistetaan useantyyppisiä vapaita ja lomia 2000-luvun haasteisiin vastaamiseksi; korostaa, että komission antamat ehdotukset ovat hyvä perusta työ- ja yksityiselämän tasapainon ja joustavien työjärjestelyjen edistämiseksi sekä naisille että miehille keinona vähentää eriarvoisuutta palkallisessa ja palkattomassa työssä;

Tarkistus    13 Päätöslauselmaesitys 10 a kohta (uusi)

Päätöslauselmaesitys Tarkistus   10 a.  huomauttaa, että vaikka EU:ssa enemmistö (60 prosenttia) korkeakoulututkinnon suorittaneista on naisia, naisten työllisyysaste ja urakehitys eivät ole niin hyvät kuin ne voisivat olla; korostaa, että osallistavan ja pitkäaikaisen talouskasvun toteutuminen edellyttää, että kuilu naisten koulutustason ja työmarkkina-aseman välillä saadaan kurottua umpeen etenkin vähentämällä horisontaalista ja vertikaalista eriytymistä työelämässä;

Tarkistus    14 Päätöslauselmaesitys 10 a kohta (uusi)

Päätöslauselmaesitys Tarkistus   10 a.  kehottaa komissiota laatimaan tilastoja, jotka kuvaavat työttömyyden kasvua EU:ssa ja joista käy ilmi sekä ikään ja sukupuoleen perustuva eriarvoisuus että maaseutu- ja kaupunkialueilla asuvien henkilöiden välinen eriarvoisuus;

Tarkistus    15 Päätöslauselmaesitys 10 b kohta (uusi)

Päätöslauselmaesitys Tarkistus   10 b.  korostaa, että sukupuolten välisten eläke-erojen estämisen ja poistamisen sekä ikääntyvien naisten köyhyyden vähentämisen edellytyksenä on ennen kaikkea se, että naisille luodaan olosuhteet, joissa he voivat suorittaa yhtäläisiä eläkemaksuja osallistumalla entistä enemmän työmarkkinoille, ja heille turvataan yhtäläiset mahdollisuudet palkan, urakehityksen ja kokopäivätyön tekemistä koskevien mahdollisuuksien suhteen;

Tarkistus    16 Päätöslauselmaesitys 10 c kohta (uusi)

Päätöslauselmaesitys Tarkistus   10 c.  painottaa, että naisyrittäjyys on EU:n talouden tärkeä pilari ja keskeinen tekijä, jonka avulla voidaan torjua eriarvoisuutta ja edistää naisten taloudellista riippumattomuutta, ja siksi sitä olisi edistettävä ja tuettava etenkin perus- ja ammattikoulutuksen avulla ja edistämällä naisten omistusoikeutta, yrittäjäverkostoja ja naisten mahdollisuuksia saada investointeja ja lainoja sekä edistämällä heidän edustustaan johtoelimissä;

Tarkistus    17 Päätöslauselmaesitys 10 d kohta (uusi)

Päätöslauselmaesitys Tarkistus   10 d.  korostaa, että on tärkeää edelleen kannustaa ja tukea naisyrittäjyyttä digitaalialalla, koska naisten osuus tämän alan yrittäjistä on vain 19 prosenttia; toteaa, että työmarkkinoiden digitalisaatio tarjoaa naisille uusia tilaisuuksia toimia yrittäjinä, mukaan lukien pienimuotoinen digitaalinen yrittäjyys, joka ei usein edellytä suurta alkupääomaa, ja sosiaalista osallisuutta edistävän yhteisötalouden piiriin kuuluvat yritykset; suosittelee tässä yhteydessä, että jäsenvaltiot parantavat naisten ja tyttöjen tietoteknisiä taitoja, digitaalista lukutaitoa ja digitaalista osallisuutta sekä tieto- ja viestintätekniikan alalla että muilla aloilla, sillä yhä useammissa työpaikoissa vaaditaan digitaalisia taitoja; toteaa, että digitaalinen osallisuus saattaa olla keino torjua naisten ja miesten nykyisiä palkkaeroja, koska tietoteknisiä taitoja edellyttävien työpaikkojen palkat ovat tavallisesti muita korkeampia;

Tarkistus    18 Päätöslauselmaesitys 10 e kohta (uusi)

Päätöslauselmaesitys Tarkistus   10 e.  kannustaa jäsenvaltioita harkitsemaan ikätasoon sopivan tieto- ja viestintätekniikan opetuksen käyttöönottoa varhaisessa vaiheessa keskittyen erityisesti siihen, että tytöt kiinnostuisivat digitaalialasta ja kehittäisivät sitä koskevia taitoja ja että heitä suojellaan rajoittavilta ja kielteisiltä stereotypioilta;

Tarkistus    19 Päätöslauselmaesitys 11 a kohta (uusi)

Päätöslauselmaesitys Tarkistus   11 a.  kehottaa komissiota kiinnittämään erityishuomiota alle 30-vuotiaisiin nuoriin, koska he jäävät usein huomiotta etenkin, jos he asuvat alueilla, joilla työttömyysaste on korkea; toteaa, että tämä huomiotta jättäminen koskee erityisesti nuoria naisia kyseisillä alueilla;

Tarkistus    20 Päätöslauselmaesitys 11 b kohta (uusi)

Päätöslauselmaesitys Tarkistus   11 b.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita painottamaan tarvetta edistää vihreitä työpaikkoja ja kohentaa työllisyyttä maaseutualueilla ja taantuvilla alueilla ja tekemään niistä naisten kannalta houkuttavampia;

Tarkistus    21 Päätöslauselmaesitys 29 a kohta (uusi)

Päätöslauselmaesitys Tarkistus   29 a.  huomauttaa, että Euroopan köyhät ovat suureksi osaksi naisia ja että köyhyys koskettaa etenkin yksinhuoltajaäitejä sekä nuoria ja vanhoja naisia; panee merkille, että köyhyydessä elävien määrää voidaan vähentää 20 miljoonalla vuoteen 2020 mennessä köyhyyden torjuntaan tähtäävillä toimilla, jotka perustuvat sukupuolinäkökohtien huomioimiseen ja joissa keskitytään ensisijaisesti lisäämään ja tukemaan naisten osallistumista työmarkkinoille,

Tarkistus    22 Päätöslauselmaesitys 30 a kohta (uusi)

Päätöslauselmaesitys Tarkistus   30 a.  kannustaa jäsenvaltioita turvaamaan kohtuulliset eläkkeet sekä kansallisen vähimmäiseläkkeen, varmistamaan, ettei kenenkään – etenkään naisten, joiden eläkkeet ovat muutenkin pienet työvuosien aikana vallinneiden palkkaerojen vuoksi – taloudellinen tilanne heikkene entisestään eläkkeellä;

Tarkistus    23 Päätöslauselmaesitys 30 a kohta (uusi)

Päätöslauselmaesitys Tarkistus   30 a.  huomauttaa, että uusia teknologioita olisi tarkasteltava olennaisena välineenä, jolla voidaan luoda uusia työpaikkoja ja joka mahdollistaa naisten pääsyn pois köyhyydestä;

Tarkistus    24 Päätöslauselmaesitys 30 a kohta (uusi)

Päätöslauselmaesitys Tarkistus   30 a.  panee merkille, että köyhyyttä mitataan edelleen kotitalouksien kokonaistulojen perusteella niin, että oletuksena on, että kaikki kotitalouden jäsenet ansaitsevat saman verran ja jakavat varat yhdenvertaisesti; kehottaa käyttämään henkilökohtaisiin tuloihin perustuvia yksilökohtaisia oikeuksia ja laskelmia, jotta voidaan tuoda esiin naisten köyhyyden todellinen laajuus;

Tarkistus    25 Päätöslauselmaesitys 32 a kohta (uusi)

Päätöslauselmaesitys Tarkistus   32 a.  muistuttaa julkisten palvelujen merkittävästä roolista pyrittäessä saavuttamaan sukupuolten tasa-arvo; toteaa, että näiden alojen menoja on pidettävä taloudellista tuottoa tuottavina investointeina ja niitä olisi erityisesti tarkasteltava EU:n talouden ohjausjärjestelmän ja talousarvion valvontasääntöjen kehyksessä;

Tarkistus    26 Päätöslauselmaesitys 32 b kohta (uusi)

Päätöslauselmaesitys Tarkistus   32 b.  kehottaa jälleen neuvostoa hyväksymään nopeasti direktiivin sukupuolijakauman tasapainosta julkisesti noteerattujen yhtiöiden toimivaan johtoon kuulumattomien johtokunnan jäsenten keskuudessa, koska se olisi tärkeä ensiaskel kohti tasapuolista edustusta yksityisellä ja julkisella sektorilla;

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)	26.6.2017

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)	19.10.2017
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	37 5 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Guillaume Balas, Vilija Blinkevičiūtė, Enrique Calvet Chambon, David Casa, Ole Christensen, Arne Gericke, Marian Harkin, Czesław Hoc, Agnes Jongerius, Jan Keller, Ádám Kósa, Agnieszka Kozłowska-Rajewicz, Jean Lambert, Jérôme Lavrilleux, Patrick Le Hyaric, Jeroen Lenaers, Javi López, Thomas Mann, Dominique Martin, Anthea McIntyre, Elisabeth Morin-Chartier, Georgi Pirinski, Marek Plura, Dennis Radtke, Sofia Ribeiro, Robert Rochefort, Jutta Steinruck, Yana Toom, Marita Ulvskog, Tatjana Ždanoka
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Georges Bach, Lynn Boylan, Mircea Diaconu, Jasenko Selimovic, Tom Vandenkendelaere, Flavio Zanonato
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)	José Blanco López, Ramón Jáuregui Atondo, Gilles Lebreton, Jens Nilsson, Wim van de Camp, Igor Šoltes

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

37	+
ALDE EPP S&D Verts/ALE GUE/NGL	Enrique Calvet Chambon, Mircea Diaconu, Marian Harkin, Robert Rochefort, Jasenko Selimovic, Yana Toom Georges Bach, David Casa, Agnieszka Kozłowska-Rajewicz, Ádám Kósa, Jérôme Lavrilleux, Jeroen Lenaers, Thomas Mann, Elisabeth Morin-Chartier, Marek Plura, Dennis Radtke, Sofia Ribeiro, Tom Vandenkendelaere, Wim van de Camp Guillaume Balas, José Blanco López, Vilija Blinkevičiūtė, Ole Christensen, Agnes Jongerius, Ramón Jáuregui Atondo, Jan Keller, Javi López, Jens Nilsson, Georgi Pirinski, Jutta Steinruck, Marita Ulvskog, Flavio Zanonato Jean Lambert, Igor Šoltes, Tatjana Ždanoka Lynn Boylan, Patrick Le Hyaric

5	-
ECR ENF	Arne Gericke, Czesław Hoc, Anthea McIntyre Gilles Lebreton, Dominique Martin

0	0

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää