Menettely : 2015/2129(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0368/2017

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0368/2017

Keskustelut :

PV 13/12/2017 - 24
CRE 13/12/2017 - 24

Äänestykset :

PV 14/12/2017 - 8.7
CRE 14/12/2017 - 8.7
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2017)0501

MIETINTÖ     
PDF 571kWORD 84k
27.11.2017
PE 607.796v02-00 A8-0368/2017

lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta 13. joulukuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/93/EU täytäntöönpanosta

(2015/2129(INI))

Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta

Esittelijä: Anna Maria Corazza Bildt

TARKISTUKSET
PERUSTELUT – YHTEENVETO TOSISEIKOISTA JA HAVAINNOISTA
 EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 KULTTUURI- JA KOULUTUSVALIOKUNNAN LAUSUNTO
 NAISTEN OIKEUKSIEN JA SUKUPUOLTEN TASA-ARVON VALIOKUNNAN LAUSUNTO
 TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA
 LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

PERUSTELUT – YHTEENVETO TOSISEIKOISTA JA HAVAINNOISTA

Menettely

Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta pyysi Euroopan parlamentin 11. maaliskuuta 2015 antaman verkossa tapahtuvaa lasten seksuaalista hyväksikäyttöä koskevan päätöslauselman mukaisesti lupaa laatia mietintö lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta 13. joulukuuta 2011annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/93/EU täytäntöönpanosta, ja lupa annettiin toukokuussa 2015.

Komissio oli direktiivin 2011/93/EU 28 artiklan nojalla velvollinen esittämään 18. joulukuuta 2015 mennessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen sen arvioimisesta, missä määrin jäsenvaltiot ovat toteuttaneet tarvittavat toimenpiteet kyseisen direktiivin noudattamiseksi, sekä kertomuksen artiklassa 25 tarkoitettujen toimien täytäntöönpanon arvioinnista.

Direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamisessa joissain jäsenvaltioissa esiintyneiden viivästysten vuoksi komissio siirsi kyseisten kertomusten julkaisemista vuodella antoi ne parlamentille vasta 16. joulukuuta 2016.

Direktiivi 2011/93/EU – sisältö, soveltamisala ja saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

Verkossa ja sen ulkopuolella tapahtuva lasten seksuaalinen hyväksikäyttö on kasvava tragedia, jonka uhreina on jopa kahden vuoden ikäisiä lapsia. Se on rajatylittävää rikollisuutta, jonka torjunta vaatii rajatylittävää yhteistyötä. Verkossa tapahtuvaa lasten seksuaalista hyväksikäyttöä harjoittavat verkostot ovat monimutkaisia, ja lainvalvontaviranomaisten haasteena on työskennellä lainsäädäntöjen kanssa, jotka eivät aina ole tulevaisuuden vaatimukset täyttäviä. Direktiivi 2011/93/EU (direktiivi) on kattava oikeudellinen väline, johon sisältyy säännöksiä aineellisesta rikosoikeudesta ja rikosoikeudellisista menettelyistä, hallinnollisista toimenpiteistä ja politiikkatoimenpiteistä. Siinä määrätään jäsenvaltioille selkeät seuraamuksia koskevat vähimmäisnormit ja hyväksikäytön estämistä, rankaisemattomuuden torjuntaa ja uhrien suojelua koskevat toimenpiteet.

Direktiivin tuomiin tärkeimpiin parannuksiin kuuluvat lapsipornografian aiempaa yksityiskohtaisempi määritelmä, rikosoikeudellisten seuraamuksien laajentaminen, verkossa tapahtuvaan lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvän aineiston hallussapidon ja hankinnan kriminalisointi, uuden rikoksen eli lapsen seksuaalisen hyväksikäytön valmistelun käsitteen ”verkkoviettely” (grooming) käyttöönotto ja säännökset lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvän materiaalin poistamisesta ja/tai sitä sisältäville verkkosivustoille pääsyn estämisestä. Jäsenvaltioilla oli kahden vuoden määräaika direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä. Määräaika umpeutui 18. joulukuuta 2013.

Komission täytäntöönpanokertomuksissa arvioitiin, missä määrin jäsenvaltiot ovat saattaneet direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöään. Niissä ei kuitenkaan voitu tässä vaiheessa arvioida direktiivin säännösten täytäntöönpanoa käytännössä. Komission yleispäätelmänä on, että vaikka jäsenvaltiot ovat ponnistelleet merkittävästi tämän monimutkaisen oikeudellisen välineen saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä ja tämä prosessi on tuonut parannuksia lasten suojelemiseen seksuaaliselta hyväksikäytöltä, direktiivin potentiaalin hyödyntämiseen on vielä huomattavasti mahdollisuuksia.

Esittelijä yksilöi alat, joilla jäsenvaltioiden olisi toteutettava lisätoimia, ja selventää direktiivin tiettyjä säännöksiä helpottaakseen sen asianmukaista ja kattavaa täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa. Nämä alat ovat tutkinta ja syytteeseenpano, ennaltaehkäisy, uhrien auttaminen ja suojelu ja verkossa esiintyvän lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvän materiaalin poistaminen ja kyseiseen materiaaliin pääsyn estäminen.

Esittelijä myös kehottaa jäsenvaltioita menemään pelkkää direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamisen velvoitetta pidemmälle ja kehittämään valmiuksia sekä jakamaan parhaita käytäntöjä. Esittelijä käsittelee maahanmuuttajalasten ja erityisesti hyväksikäyttöä, ihmiskauppaa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan erityisen suojattomien ilman huoltajaa tulevien lasten tilannetta ja vaatii jäsenvaltioita ryhtymään konkreettisiin toimiin kadonneiden lasten suojelemiseksi. Hän sisällyttää mietintöluonnokseen myös uusia rikollisuuden muotoja, kuten kostopornografian ja seksuaalisen kiristämisen, jotka leviävät internetissä ja koskettavat monia nuoria, erityisesti tyttöjä, joille ne aiheuttavat vakavaa haittaa ja jotka joskus johtavat uhrin itsemurhaan.

Tutkinta ja syytteeseenpano

Direktiivissä 2011/93/EU vahvistetaan jäsenvaltioiden velvoite antaa lainvalvonta- ja syyttäjäviranomaisille tehokkaat välineet lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvien rikosten tutkimiseksi ja lapsiuhrien tunnistamiseksi aikaisessa vaiheessa. Direktiivissä säädetään myös lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyviä rikoksia koskevasta laajennetusta toimivallasta ja kaksoisrangaistavuuden periaatteen lakkauttamisesta.

Verkossa tapahtuvien lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvien rikosten tutkinta ja syytteeseenpano ovat edelleen haasteita lainvalvontaviranomaisille ja oikeuslaitokselle. Asiantuntijat, jotka esittivät kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnalle todistusaineistoa, määrittelivät useita tekijöitä, jotka vähentävät verkkotutkintatekniikoiden tehokkuutta: verkossa tapahtuvan viestinnän salaus, jäsenvaltioissa sovellettavien tietojen säilyttämissääntöjen väliset erot, anonymisointityökalujen lisääntyvä käyttö ja pilvitallennuksen käyttö. Kyseisissä tilanteissa on usein epäselvää, millä maalla on toimivalta ja mitä lainsäädäntöä todisteiden keräämiseen sovelletaan. Tältä osin kansainvälisen ja EU:n yhteistyön lisääminen on välttämätöntä.

Siksi esittelijä kehottaa jäsenvaltioita lisäämään poliisiyhteistyötään ja oikeudellista yhteistyötään sekä hyödyntämään täysimääräisesti Europolin ja Eurojustin tarjoamia EU:n nykyisiä yhteistyövälineitä tutkinnan ja rikoksentekijöiden syytteeseenpanon tuloksellisuuden varmistamiseksi. Hän korostaa, että sitä varten Europolille ja Eurojustille olisi annettava asianmukaiset resurssit tähän liittyvien tehtäviensä hoitamiseksi.

Hän kehottaa myös jäsenvaltioita vaihtamaan tietoja tutkintakeinoja ja syytteeseenpanomenetelmiä koskevista parhaista käytännöistä.

Ennaltaehkäisy

Direktiivi sisältää säännöksiä ehkäisevistä toimenpiteistä, kuten tiedotus- ja valistuskampanjoista, koulutuksesta, tuomioista aiheutuvasta oikeudenmenetyksestä ja rikollisille tarjottavista ennalta ehkäisevistä interventio-ohjelmista rikoksen uusimisen estämiseksi.

Sekä komission täytäntöönpanokertomuksessa että Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun tutkimuksessa korostettiin, että ehkäiseviä toimenpiteitä koskevat säännökset ovat jäsenvaltioille kaikkein haastavimmat.

Lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomittujen rikollisten tuomioita koskeva tietojenvaihto on osoittautunut vaikeaksi toteuttaa, koska direktiivissä ei säädetä jäsenvaltioiden velvoitteesta lähettää tietoja niitä pyytäneelle toiselle jäsenvaltiolle ja koska joissakin jäsenvaltioissa kansalliseen lainsäädäntöön on sisällytetty tietojen lähettämistä koskevia lisäehtoja. Esittelijä katsoo, että tätä alaa on syytä edelleen kehittää, ja kehottaa siksi jäsenvaltioita päivittämään rikoksentekijöitä koskevat luettelonsa ja jakamaan rikostuomioita ja oikeudenmenetyksiä koskevat tiedot muiden jäsenvaltioiden kanssa, jotta seksuaalirikolliset eivät voisi huomaamatta liikkua jäsenvaltiosta toiseen tehdäkseen työtä tai vapaaehtoistyötä lasten parissa tai lapsille tarkoitetuissa laitoksissa.

Uhrien tunnistaminen

Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö on rikos, jonka paljastaminen ja josta ilmoittaminen on erityisen vaikeaa. Lasten oma-aloitteinen ilmoittaminen on rajallista, koska lapset ovat liian nuoria tai liian traumatisoituneita tai riippuvaisia rikoksentekijästä, minkä vuoksi he ovat haluttomia paljastuksen tekemiseen. Tässä lapsille tarkoitetuilla hätäpuhelinpalveluilla voi olla tärkeä tehtävä lasten tarpeisiin mukautetun avun antamisessa ja lasten auttamisessa ilmoittamaan rikoksesta. Tärkeää on myös, että jäsenvaltiot perustavat tehokkaita vihjekeskuksia kadonneiden lasten auttamiseksi ja lisäävät yhteistyötä rajatylittävissä tapauksissa. Verkossa tapahtuvan lasten seksuaalisen hyväksikäytön lapsiuhrien tunnistaminen riippuu keskeisesti siitä, millaiset uusien teknologioiden käyttöä ja koulutettua henkilöstöä koskevat tutkintavalmiudet lainvalvontaviranomaisilla on. Jäsenvaltioiden olisi investoitava enemmän uusien rikosteknisten työkalujen kehittämiseen ja käyttöön, jotta ne olisivat tehokkaampia ja niiden avulla voitaisiin pelastaa lapsiuhreja.

Uhrien auttaminen ja suojelu

Direktiivissä 2011/93/EU myös vaaditaan jäsenvaltioita ottamaan rikosprosesseissaan käyttöön oikeudelliset toimenpiteet, jotka takaavat lapsiuhrien suojelun kautta koko rikosoikeudellisen menettelyn, sekä varmistamaan, että he saavat apua ja tukea. Esittelijä katsoo, että jäsenvaltioiden olisi pantava täysimääräisesti täytäntöön direktiivi 2012/29/EU rikoksen uhrien oikeuksista ja tehostettava toimenpiteitä lasten seksuaalisen hyväksikäytön uhrien suojelun parantamiseksi kehittämällä myös kansallisten hätäpuhelinpalvelujen tehtäviä sekä vaihdettava parhaita käytäntöjä.

Poistaminen ja/tai pääsyn estäminen

Direktiivin 25 artiklan tarkoituksena on varmistaa, että lasten seksuaalinen hyväksikäyttö ja riisto ehkäistään ja että uhrien lisäkärsimyksiä vähennetään estämällä pääsy verkossa olevaan lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvään materiaaliin. Siinä vaaditaan, että jäsenvaltiot poistavat ripeästi niiden alueella ylläpidetyillä verkkosivustoilla olevan aineiston ja pyrkivät turvaamaan sivustojen poistamisen, jos sivustoja ylläpidetään muualla. Jäsenvaltiot ovat saattaneet tämän säännöksen osaksi kansallista lainsäädäntöään sähköisestä kaupankäynnistä annettuun direktiiviin perustuvilla toimenpiteillä (ilmoitus- ja poistamismenettely) tai niiden alueella ylläpidetyn aineiston osalta rikosoikeudellisilla toimenpiteillä. Jäsenvaltiot ovat saattaneet direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöään niiden alueen ulkopuolella ylläpidetyn aineiston osalta toimenpitein, joihin sisältyy sellaisen vihjekeskuksen perustaminen, jolla on valtuudet arvioida aineistoa ja ottaa INHOPE-vihjekeskusverkoston kautta tai Europolin tai Interpolin kautta yhteys aineistoa ylläpitävään maahan.

Direktiivin 25 artiklan 2 kohdassa annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus torjua pääsy lasten seksuaalista hyväksikäyttöä koskevaan aineistoon pääsyn estävien toimenpiteiden avulla. Vain puolet jäsenvaltioista on saattanut säännöksen osaksi kansallista lainsäädäntöään. Lasten hyväksikäyttöä koskevaa aineistoa sisältävien kiellettyjen verkkosivustojen luetteloja käytetään yleisesti pääsyn estämiseen. Sananvapauden turvaamiseksi on erilaisia takeita.

Tämän mietinnön valmisteluissa kerätty todistusaineisto osoitti, että käytännössä pääsyn estäminen on tehokkaampaa, koska se on paljon nopeampaa kuin poistaminen. Jos on käytössä riittävät takeet perusvapauksien suojelemiseksi, pääsyn estämistä olisi käytettävä jäsenvaltioissa aiempaa laajemmin.

Yhteistyö tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajien kanssa on keskeistä verkossa tapahtuvaa lasten seksuaalista hyväksikäyttöä koskevan materiaalin saatavuuden estämiseksi. Ilman edellä mainittujen tahojen aktiivista ja usein vapaaehtoista osallistumista kyseisen materiaalin poistaminen ja siihen pääsyn estäminen ei ole mahdollista. Esittelijä katsoo, että toimialan ja internetin sidosryhmien olisi kannettava yhdessä vastuunsa ja kehitettävä innovatiivinen ratkaisu verkossa tapahtuvan lasten seksuaalisen hyväksikäytön torjumiseksi.

Lähteet:

Komission täytäntöönpanokertomusten lisäksi esittelijä on koonnut tietoja muun muassa seuraavista lähteistä:

–  kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnassa 25. huhtikuuta 2017 pidetty kuuleminen

–  Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun huhtikuussa 2017 julkaisema vaikutusten jälkiarviointi

–  EPP-ryhmän 29. kesäkuuta 2016 järjestämä kuuleminen internetissä tapahtuvan lasten seksuaalisen hyväksikäytön torjunnasta

–  kansalaisoikeuksien sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden politiikkayksikön C kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnalle lokakuussa 2015 tekemä tutkimus verkossa tapahtuvasta lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä

–  tapaaminen YK:n lapsen oikeuksien komitean puheenjohtajan Benyam Dawit Mezmurin kanssa.


EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta 13. joulukuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/93/EU täytäntöönpanosta

(2015/2129(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 3 ja 6 artiklan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 82 artiklan 2 kohdan ja 83 artiklan 1 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7, 8, 24, 47, 48 ja 52 artiklan,

–  ottaa huomioon 20. marraskuuta 1989 lapsen oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen ja siihen liitetyt pöytäkirjat,

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2007 lasten suojelemisesta seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon 23. marraskuuta 2001 tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen tietoverkkorikollisuudesta,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston hyväksymän lapsen oikeuksia koskevan strategian (2016-2021),

–  ottaa huomioon lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta ja neuvoston puitepäätöksen 2004/68/YOS korvaamisesta 13. joulukuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/93/EU(1),

–  ottaa huomioon rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä neuvoston puitepäätöksen 2001/220/YOS korvaamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/29/EU(2),

–  ottaa huomioon 27. marraskuuta 2014 antamansa päätöslauselman YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 25. vuosipäivästä(3),

–  ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman verkossa tapahtuvasta lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä(4),

–  ottaa huomioon 2. toukokuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Eurooppalainen strategia internetin parantamiseksi lasten näkökulmasta” (COM(2012)0196) ja 6. kesäkuuta 2016 annetun komission kertomuksen ”Internetiä ja muuta viestintäteknologiaa käyttävien lasten suojelua koskevan monivuotisen EU:n ohjelman (Safer Internet) loppuarviointi” (COM(2016)0364),

–  ottaa huomioon komission 16. joulukuuta 2016 antaman kertomuksen sen arvioimisesta, missä määrin jäsenvaltiot ovat toteuttaneet tarvittavat toimenpiteet direktiivin 2011/93/EU noudattamiseksi (COM(2016)0871), ja komission 16. joulukuuta 2016 antaman kertomuksen direktiivin 2011/93/EU 25 artiklassa tarkoitettujen toimien täytäntöönpanon arvioinnista (COM(2016)0872),

–  ottaa huomioon Europolin vuonna 2016 tekemän internetiä hyödyntävää järjestäytynyttä rikollisuutta koskevan uhkakuva-arvion (Internet Organised Crime Threat Assessment, iOCTA),

–  ottaa huomioon 27. helmikuuta 2017 annetun Euroopan unionin perusoikeusviraston raportin ”Child-friendly justice: Perspectives and experiences of children involved in judicial proceedings as victims, witnesses or parties in nine EU Member States”,

–  ottaa huomioon 12. huhtikuuta 2017 annetun komission tiedonannon ”Lasten suojelu muuttoliikkeen yhteydessä” (COM(2017)0211),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan sekä puheenjohtajakokouksen 12. joulukuuta 2002 valiokunta-aloitteisten mietintöjen laatimista koskevasta lupamenettelystä tekemän päätöksen 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja liitteen 3,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön sekä kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A8-0368/2017),

A.  toteaa, että lasten seksuaalinen hyväksikäyttö ja seksuaalinen riisto loukkaavat vakavasti perusoikeuksia ja etenkin lasten oikeutta heidän hyvinvoinnilleen välttämättömään suojeluun ja huolenpitoon lapsen oikeuksista vuonna 1989 tehdyn YK:n yleissopimuksen ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan mukaisesti;

B.  vaatii, että kaikissa näiden rikosten torjuntatoimien täytäntöönpanossa kiinnitetään ensisijaista huomiota lapsen etuun EU:n perusoikeuskirjan ja lapsen oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen mukaisesti;

C.  ottaa huomioon, että direktiivi 2011/93/EU on kattava oikeudellinen väline, johon sisältyy säännöksiä aineellisesta rikosoikeudesta ja rikosoikeudellisista menettelyistä, toimenpiteistä uhrien auttamiseksi ja suojelemiseksi ja rikosten ehkäisemiseksi, sekä säännöksiä hallinnollisista toimenpiteistä, ja sen täytäntöönpano vaatii eri alojen toimijoiden, kuten muun muassa lainvalvontaviranomaisten, oikeuslaitoksen, alaikäisten suojelussa aktiivisten vanhempain- ja perheyhdistysten, valtiosta riippumattomien järjestöjen, internetpalveluntarjoajien tiivistä osallistumista;

D.  ottaa huomioon, että komission täytäntöönpanokertomukseen ei sisälly minkäänlaisia tilastoja lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyviä kuvia sisältävien tai levittävien verkkosivustojen sulkemisesta ja niihin pääsyn estämisestä eikä etenkään tilastoja sisällön poistamisen nopeudesta ja siitä, kuinka usein lainvalvontaviranomaiset ryhtyvät ilmoitusten johdosta toimiin, sulkemisten viivästymisestä käynnissä olevien tutkimusten häiriintymisen välttämiseksi tai siitä, kuinka usein oikeus- tai lainvalvontaviranomaiset todella käyttävät tällaista tallennettua tietoa;

E.  ottaa huomioon, että suurimpia haasteita lasten seksuaalisen hyväksikäytön tutkinnassa ja syyllisten syytteeseenpanossa on se, että uhrit eivät ilmoita hyväksikäytöstä; toteaa, että pojat ilmoittavat epätodennäköisemmin hyväksikäytöstä;

F.  ottaa huomioon, että seksuaalisen hyväksikäytön tai riiston uhreiksi joutuvat lapset kärsivät moninaisista ja pitkäkestoisista fyysisistä ja/tai psyykkisistä traumoista, jotka voivat seurata heitä aikuisuuteen asti;

G.  katsoo, että verkossa tapahtuva lasten seksuaalinen hyväksikäyttö ja riisto on lisääntyvä ilmiö ja että uudet rikollisuuden muodot, kuten ”kostopornografia” ja seksuaalinen kiristäminen, ovat kehittyneet internetissä ja että niihin on puututtava jäsenvaltioiden konkreettisin toimenpitein;

H.  ottaa huomioon, että lainvalvontaviranomaiset kohtaavat haasteita, joita luovat vertaisverkot ja yksityiset verkot, joilla vaihdetaan lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvää aineistoa; korostaa, että on lisättävä aikaisessa vaiheessa kaikkien tyttöjen ja poikien tietoisuutta toisten ihmisten ihmisarvon ja yksityisyyden kunnioittamisen tärkeydestä ja siihen liittyvistä riskeistä digitaalisella aikakaudella;

I.  ottaa huomioon, että maahanmuuttajalapset – erityisesti tytöt mutta myös merkittävä prosenttiosuus pojista(5) – ovat erityisen alttiita lasten seksuaaliselle hyväksikäytölle ja riistolle ihmiskauppiaiden, salakuljettajien, huumausaineiden välittäjien, prostituutiorinkien sekä muiden henkilöiden tai ryhmien käsissä, jotka käyttävät hyväkseen heidän haavoittuvuuttaan heidän matkustaessaan ja saavuttuaan Eurooppaan;

J.  ottaa huomioon, että seksiturismista kärsii merkittävä määrä lapsia, erityisesti tyttöjä, mutta myös poikien prosenttiosuus on huomattava;

K.  ottaa huomioon, että EU:n perusoikeuskirjan noudattamiseksi direktiivin 2011/93/EU johdanto-osan 47 kappaleen mukaisissa lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvän materiaalin poistamista ja/tai sitä sisältäville verkkosivustoille pääsyn estämistä koskevissa toimenpiteissä on noudatettava direktiivin 25 artiklassa lueteltuja suojatoimia;

L.  ottaa huomioon, että järjestelmällisen uudelleenarvioinnin ja meta-analyysin mukaan muihin lapsiin verrattuna vammaiset lapset joutuivat kolme kertaa todennäköisemmin fyysisen tai seksuaalisen väkivallan kohteiksi;

M.  ottaa huomioon, että termin ”lapsipornografia” käyttö ei ole asianmukaista määriteltäessä direktiivin 2011/93/EU 5 artiklassa ja 2 artiklan c alakohdassa tarkoitettuja rikoksia ja se voi olla haitallista lapsiuhreille;

Tärkeimmät päätelmät ja suositukset

1.  tuomitsee yksiselitteisesti kaikki lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja riiston muodot sekä lasten väkivaltaisen kohtelun ja hyväksikäytön uhriksi joutumisen kaikilla tasoilla; pitää myönteisenä, että Euroopan neuvosto hyväksyi lapsen oikeuksia koskevan strategiansa (2016–2021); kehottaa kaikkia EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita ryhtymään asianmukaisiin toimiin lasten suojelemiseksi kaikenlaiselta fyysiseltä ja psyykkiseltä väkivallalta, fyysinen ja seksuaalinen hyväksikäyttö ja seksuaalinen riisto mukaan luettuina, ja näiden väkivallan muotojen ehkäisemiseksi; kehottaa kaikkia EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita ryhtymään yhtenäisiin ja tehokkaisiin toimiin seksuaalisen hyväksikäytön ja riiston ja yleisemmin ottaen kaikenlaisten lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten lopettamiseksi; kehottaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita pitämään lasten suojelun selvästi ensisijaisena tavoitteena suunnitellessaan ja pannessaan täytäntöön politiikkatoimia, joilla saattaa olla haitallinen vaikutus heihin;

2.  katsoo, että direktiivi 2011/93/EU muodostaa vakaan ja kattavan lainsäädäntökehyksen lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston torjumiseksi; pitää valitettavana, että jäsenvaltioilla on ollut huomattavia vaikeuksia direktiivin saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sen täytäntöönpanossa, erityisesti kun on kyse rikosten ehkäisystä, tutkinnasta ja syytteeseenpanosta sekä uhrien suojelua ja auttamista koskevista säännöksistä, ja että direktiivin koko potentiaalia ei ole vielä hyödynnetty; kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan ponnistelujaan sen saattamiseksi kaikilta osin ja oikein osaksi kansallista lainsäädäntöä; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä johtaa tehokkaaseen täytäntöönpanoon, jotta varmistetaan lapsiuhrien suojelu ja auttaminen sekä lasten seksuaalisen hyväksikäytön nollatoleranssi;

3.  pitää valitettavana, että komissio ei voinut esittää täytäntöönpanokertomuksiaan direktiivin 2011/93/EU 28 artiklassa säädetyssä määräajassa ja että kahdessa komission esittämässä arviointikertomuksessa kerrottiin ainoastaan direktiivin saattamisesta osaksi jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä eikä arvioitu kaikilta osin, kuinka jäsenvaltiot noudattavat direktiiviä; kehottaa jäsenvaltioita yhteistyöhön ja toimittamaan komissiolle kaikki asiaankuuluvat tiedot direktiivin täytäntöönpanosta, mukaan lukien tilastot;

4.  painottaa, että termi ”lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvä aineisto” on ”lapsipornografiaa” tarkoituksenmukaisempi, kun kyse on tällaisista lapsiin kohdistuvista rikoksista; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön termin ”lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvä aineisto” termin ”lapsipornografia” asemesta; korostaa kuitenkin, että uusi terminologia ei millään tavoin rajoita direktiivin 2011/93/EU 5 artiklassa lapsipornografiaksi lueteltuja 2 artiklan c alakohdassa tarkoitettuja rikoksia;

5.  pitää valitettavana, että komission täytäntöönpanokertomuksessa ei mainita, arvioiko se INHOPE-järjestelmän tehokkuutta, kun sen avulla siirretään raportteja vastapuolille kolmansissa maissa;

6.  pitää valitettavana, että komissio ei ole kerännyt tietoja siitä, millaisia estoja on käytetty; pitää valitettavana, että kunkin maan estettyjen verkkosivustojen määrää ei ole julkistettu; pitää valitettavana, että turvamenetelmien käytöstä, kuten salauksesta, ei ole olemassa arviointia sen varmistamiseksi, etteivät estettyjen sivustojen luettelot vuoda ja muodostu siten todella haitallisiksi; pitää ilahduttavana, että komissio on selvästi luopunut vuonna 2011 ajamastaan kannasta tehdä estämisestä pakollista;

Aineellinen rikosoikeus (direktiivin 3, 4 ja 5 artikla)

7.  panee merkille, että jäsenvaltiot ovat saattaneet direktiivin 2011/93/EU aineellisen rikosoikeuden säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöään; on kuitenkin huolissaan siitä, että jotkin jäsenvaltiot eivät ole saattaneet täysimääräisesti osaksi lainsäädäntöään säännöksiä, jotka koskevat seksuaaliseen riistoon liittyviä rikoksia (4 artikla) ja seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyviä rikoksia, joissa on käytetty väärin tunnustettua luottamus- tai auktoriteettiasemaa tai vaikutusvaltaa lapseen (3 artiklan 5 kohdan i alakohta) tai joissa on käytetty väärin lapsen erityisen haavoittuvaa asemaa (3 artiklan 5 kohdan ii alakohta), ja säännöksiä oikeushenkilöiden vastuusta (12 artikla);

8.  katsoo erityisesti, että jäsenvaltioiden olisi kaikin mahdollisin tavoin ponnisteltava lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön syyllistyneiden rikoksentekijöiden sekä niiden yksilöiden tai oikeushenkilöiden rankaisemattomuuden torjumiseksi, jotka syyllistyvät avunantoon lapsen seksuaaliseen riistoon tai hyväksikäyttöön liittyvissä rikoksissa; katsoo, että on erittäin tärkeää, että jäsenvaltiot varmistavat sekä luonnollisten henkilöiden että oikeushenkilöiden vastuun silloin, kun kyseisen oikeushenkilön jäsenenä olevan henkilön ohjauksen tai valvonnan puutteellisuus on mahdollistanut rikosten tekemisen tai helpottanut sitä;

9.  on erityisen huolissaan verkkoulottuvuuden, erityisesti lasten verkkovärväyksen sekä verkkoviettelyn ja muiden yllytyksen muotojen, luomista uhkista ja riskeistä lapsille; katsoo, että tästä syystä on löydettävä keinoja tunnistaa, raportoida ja tutkia tällaisia vaarallisia käytäntöjä; korostaa, että verkkoympäristössä toimivien lasten suojelun tasoa on parannettava samalla, kun käynnistetään valistus- ja tiedotuskampanjoita verkossa olemassa olevista vaaroista;

10.  on huolissaan lasten seksuaalisen hyväksikäytön suoratoiston lisääntymisestä verkossa, sillä rikoksentekijät ovat erittäin taitavia ja innovatiivisia edistyneen teknologian käytössä; katsoo, että kaikkien jäsenvaltioiden olisi tästä syystä pyrittävä kehittämään innovatiivisia teknisiä sovelluksia tällaisen sisällön havaitsemiseksi ja siihen pääsyn estämiseksi sekä samanaikaisesti rajoitettava tämän luonteisista palveluista maksamista;

11.  painottaa, että on puututtava uusiin verkkorikollisuuden muotoihin, kuten kostopornografiaan ja seksuaaliseen kiristämiseen, jotka kohdistuvat moniin nuoriin, erityisesti teini-ikäisiin tyttöihin; kehottaa jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisia ja oikeusviranomaisia ottamaan käyttöön konkreettisia toimia tämän uuden rikollisuuden muodon torjumiseksi ja kehottaa internetpalveluntarjoajia, vihjelinjoja, valtiosta riippumattomia järjestöjä ja kaikkia asianomaisia tahoja kantamaan vastuunsa ja pyrkimään samalla tarjoamaan ratkaisuja näihin rikoksiin puuttumiseksi myös hyödyntämällä entistä paremmin saatavilla olevaa tekniikkaa ja kehittämällä uutta tekniikkaa, jonka avulla voidaan tunnistaa helpommin näihin rikoksiin verkossa syyllistyvät henkilöt;

12.  vahvistaa jokaisen yksilön oikeuden päättää henkilötietojensa kohtalosta, erityisesti yksinomaisen oikeuden valvoa henkilötietojen käyttöä ja paljastamista ja oikeuden tulla unohdetuksi, joka määritellään mahdollisuutena saada nopeasti poistettua sellainen sisältö, joka saattaisi haitata hänen itsekunnioitustaan;

13.  vaatii jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole niin tehneet, kriminalisoimaan lasten verkkoviettelyn lisäksi myös lapsiin kohdistuvan verkkoahdistelun ja verkkohoukuttelun; muistuttaa, että verkkoviettelyllä viitataan tilanteeseen, jossa aikuiset pitävät verkkoyhteyttä alaikäiseen tai alaikäiseksi luulemaansa henkilöön tarkoituksenaan tehdä rikos kyseistä henkilöä kohtaan;

14.  pitää valitettavana, ettei rikosoikeudellisten menettelyjen käytöstä välineiden takavarikoinnin yhteydessä asiaankuuluvissa tapauksissa ole esitetty tilastoja;

Tutkinta ja syytteeseenpano

15.  panee merkille, että useat jäsenvaltiot eivät ole panneet täytäntöön vaatimusta siitä, että syytteeseenpanon rikoksista on oltava mahdollista riittävän pitkän ajan sen jälkeen, kun uhri on tullut täysikäiseksi; kehottaa siksi jäsenvaltioita varmistamaan, että mahdollisuus syytteeseenpanoon rikoksista turvataan siten, että lakisääteiset määräajat, joiden kuluessa nämä rikokset voidaan ilmoittaa ja niistä voidaan asettaa syytteeseen, ovat riittävän pitkät ja että ne vähintäänkin alkavat lapsiuhrin täysikäiseksi tulosta;

16.  korostaa, että 17 artiklan täytäntöönpano on tärkeää, jotta varmistetaan, että jäsenvaltioiden lainkäyttövaltaan kuuluvat myös rikokset, jotka on tehty tieto- ja viestintätekniikan välityksellä kyseisen jäsenvaltion alueelta, riippumatta siitä, sijaitseeko tieto- ja viestintätekniikka kyseisen valtion alueella vai ei; korostaa, että on kehitettävä lainkäyttövaltaa kybertoimintaympäristössä koskevan EU:n yhteisen toimintamallin käytännön perustaa, kuten todettiin oikeus- ja sisäministerien epävirallisessa kokouksessa 26. tammikuuta 2016;

17.  pitää valitettavana, etteivät kaikki direktiivissä 2011/92/EU luetellut rikokset sisälly jäsenvaltioiden kansalliseen lainsäädäntöön, kun kyse on ylikansallisesta lainkäyttövallasta; pitää valitettavana, että jotkut jäsenvaltiot takaavat, että ulkomailla tehdyistä seksuaalirikoksista nostetaan syyte ilman rikoksen uhrin nostamaa kannetta; kehottaa jäsenvaltioita puuttumaan tehokkaasti näihin epäkohtiin;

18.  kehottaa jäsenvaltioita osoittamaan riittävästi taloudellisia ja henkilöresursseja lainvalvonta- ja oikeusviranomaisille, poliisin ja tutkijoiden erityiskoulutus mukaan luettuna, jotta voidaan torjua lasten seksuaalista hyväksikäyttöä ja riistoa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään uhrien tunnistamiseen osoitettuja varoja ja kehottaa niitä yhdeksää jäsenvaltiota, jotka eivät vielä ole saattaneet uhrien tunnistamista koskevaa direktiivin 2011/93/EU 15 artiklan 4 kohtaa osaksi kansallista lainsäädäntöään, saattamaan säännöksen viipymättä osaksi kansallista lainsäädäntöään ja panemaan sen täytäntöön perustamalla erityisiä tutkintaryhmiä, joilla on asianmukaiset välineet ja resurssit;

19.  pitää valitettavana, että lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja riistoon liittyvien rikosten määrästä ei vieläkään ole täsmällisiä tilastoja ja tietoja, koska suuri osa tapauksista jää ilmoittamatta, koska rikostyypit ovat uusia ja koska jäsenvaltioissa sovelletaan eri määritelmiä ja menetelmiä;

20.  korostaa, että jotkut lainvalvonta- ja oikeusviranomaisten merkittävistä haasteista verkossa tapahtuvaa lasten seksuaalista hyväksikäyttöä koskevien rikosten tutkinnassa ja syytteeseenpanossa aiheutuvat erityisesti tutkimusten rajat ylittävästä luonteesta ja riippuvuudesta sähköisestä todistusaineistosta; panee merkille, että on erityisesti tarpeen päivittää digitaalisia tutkintatekniikoita nopean teknologisen kehityksen vauhdissa pysymiseksi;

21.  kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan yhteistyötä lainvalvontaviranomaistensa välillä, muun muassa käyttämällä enemmän yhteisiä tutkintaryhmiä; kehottaa viranomaisia myöntämään, että liiallinen luottamus vihjelinjoihin ja internetpalveluntarjoajiin voi olla haitallista ja ainoastaan ulkoistaa lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvän aineiston torjunnan;

22.  kehottaa jäsenvaltioita soveltamaan direktiivin 2011/93/EU säännöksiä tulevaisuuteen suuntautuneesti; kehottaa alaa ja internetpalveluntarjoajia käyttämään ajantasaista tekniikkaa ja investoimaan innovatiivisiin ratkaisuihin rikoksentekijöiden tunnistamis- ja syytteeseenpanomahdollisuuksien lisäämiseksi sekä verkossa toimivien rikosverkostojen purkamiseksi ja uhrien suojelemiseksi;

23.  on huolissaan siitä, että internetpalveluntarjoajat käyttävät operaattorin hallinnoimassa verkossa tehtyjä osoitteenmuunnosjärjestelmiä (NAT CGN), jotka mahdollistavat sen, että useat käyttäjät voivat jakaa yhden ainoan IP-osoitteen samanaikaisesti, mikä vaarantaa verkkoturvallisuuden ja vastuuseen asettamisen; kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan internetpalveluntarjoajia ja verkko-operaattoreita ryhtymään tarvittaviin toimiin saman IP-osoitteen käyttäjien lukumäärän rajoittamiseksi ja CGN-tekniikan käytön lopettamiseksi sekä tekemään mahdollisimman pikaisesti vaadittavat investoinnit seuraavan sukupolven IP-osoitteiden käyttöön ottamiseksi (versio 6 – IPv6);

24.  kehottaa jäsenvaltioita lisäämään poliisiyhteistyötään ja oikeudellista yhteistyötään sekä hyödyntämään täysimääräisesti Europolin, erityisesti analyysihankkeen (AP) Twins ja Euroopan verkkorikostorjuntakeskuksen yhteydessä, ja Eurojustin tarjoamia EU:n nykyisiä yhteistyövälineitä tutkinnan ja rikoksentekijöiden ja mahdollisten rikoskumppaneiden syytteeseenpanon tuloksellisuuden varmistamiseksi; korostaa, että Europolille ja Eurojustille olisi annettava asianmukaiset resurssit tähän liittyvien tehtäviensä hoitamiseksi, ja kehottaa jäsenvaltioita jakamaan parhaita käytäntöjä;

25.  kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan poliisiyhteistyötään ja oikeudellista yhteistyötään maahanmuuttajalapsia koskevan ihmiskaupan ja salakuljetuksen torjumiseksi, koska nämä lapset, pääasiallisesti tytöt, mutta myös pojat, ovat erityisen alttiita hyväksikäytölle, ihmiskaupalle ja seksuaaliselle riistolle; vaatii tehostamaan viranomaisten välistä yhteistyötä ja nopeuttamaan tietojenvaihtoa, jotta kadonneet lapset voidaan jäljittää, sekä parantamaan tietokantojen yhteentoimivuutta; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön kokonaisvaltaisen lähestymistavan, jossa ovat mukana kaikki kyseiset toimijat ja lisäämään yhteistyötä lainvalvontaviranomaisten, sosiaalipalvelujen ja kansalaisyhteiskunnan kanssa; panee merkille kansalaisyhteiskunnan tärkeän roolin haavoittuvien lasten tunnistamisessa, sillä maahanmuuttajalapsilla on havaittu olevan vaikeuksia luottaa lainvalvontaviranomaisiin;

26.  kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan lapsiin kohdistuvan seksiturismin torjumiseksi ja rikoksentekijöiden ja rikoskumppaneiden syytteeseen asettamiseksi ja ottamaan siinä huomioon kaikkien osallistuvien toimijoiden vastuun;

27.  katsoo, että jäsenvaltioita olisi kannustettava kehittämään erikoistunut kansainvälinen seksiturismin torjunnan verkosto ja yhdistämään siihen hallitusjohtoisia toimia, kuten vaara-alueilla elävien perheiden ja lasten auttamiseen tarkoitettujen rahoitusohjelmien käyttöönotto;

Ennaltaehkäisy (direktiivin 22, 23 ja 24 artikla)

28.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön tehokkaita ehkäiseviä ja interventio-ohjelmia, kuten säännöllisiä koulutusohjelmia, kaikille virkamiehille, kouluttajille ja sidosryhmille, jotka ovat tekemisissä lasten kanssa, jotta he voivat arvioida paremmin rikosten tekemisen riskit;

29.  kehottaa kaikkia jäsenvaltioita panemaan täytäntöön asianmukaisia toimenpiteitä, kuten lisäämään yleistä tietoisuutta, järjestämään ennaltaehkäisykampanjoita, toteuttamaan viranomaisten, vanhempien, opettajien, lasten ja alaikäisten valistukseen ja koulutukseen liittyviä ohjelmia, joita toteutetaan myös yhteistyössä lasten ja alaikäisten suojelun alalla aktiivisten vanhempainyhdistysten ja asiaankuuluvien kansalaisyhteiskunnan järjestöjen kanssa, jotta voidaan edistää perhearvojen (esimerkiksi keskinäinen vastuu, kunnioitus ja huolenpito), ihmisarvon, itsetunnon ja väkivallattomuuden merkitystä ja yleisesti tuoda esiin, kuinka tärkeä on lasten oikeus suojeluun kaikenlaista seksuaalista hyväksikäyttöä ja seksuaalista riistoa vastaan;

30.  kehottaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita perustamaan monivaiheisen lastensuojelujärjestelmän, joka perustuu lapsen etuihin ja hänen perusoikeuksiensa täysimääräiseen kunnioittamiseen, jotta annetaan selkeä viesti siitä, että minkäänlaista lasten fyysistä, seksuaalista ja emotionaalista hyväksikäyttöä ei voida hyväksyä ja se on laissa rangaistavaksi säädetty rikos;

31.  kehottaa jäsenvaltioita jakamaan koulutusaineistoja ja koulutusohjelmia koskevia parhaita käytäntöjä kaikille asianomaisille toimijoille, kuten opettajille, vanhemmille, kouluttajille ja lainvalvontaviranomaisille, ja siten lisäämään tietoisuutta verkkoviettelystä ja muista verkkoympäristössä toimivien lasten turvallisuuteen liittyvistä riskeistä; kannustaa jäsenvaltioita perustamaan kunnianhimoisia niin vanhemmille kuin teini-ikäisille suunnattuja koulutusohjelmia heidän vaikutusmahdollisuuksiensa parantamiseksi ja siten saattamaan heidät tietoisiksi internetin vaaroista ja rohkaisemaan heitä raportoimaan tapauksista, joita he ovat havainneet tai joiden uhreiksi he ovat joutuneet, erityisesti lapsia varten perustettujen vihjelinjojen välityksellä; katsoo, että on erittäin tärkeää antaa vanhemmille ohjeita, joiden avulla he kykenevät arvioimaan lapsiinsa mahdollisesti kohdistuvat riskit ja havaitsemaan varhaiset merkit mahdollisesta verkossa tapahtuvasta seksuaalisesta hyväksikäytöstä; kehottaa palveluntarjoajia vauhdittamaan pyrkimyksiään tietoisuuden herättämiseksi erityisesti lapsiin kohdistuvista verkon riskeistä kehittämällä interaktiivisia välineitä ja tietomateriaaleja;

32.  kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita sisällyttämään lainsäädäntöönsä sellaisten henkilöiden rikostaustan pakollisen tarkistuksen, jotka hakevat työhön tai vapaaehtoistoimintaan, jossa heillä on suora yhteys lapsiin tai auktoriteettiasema suhteessa heihin, sekä vaihtamaan järjestelmällisesti tietoa lapsille vaarallisiksi todetuista henkilöistä;

33.  kehottaa jäsenvaltioita vaihtamaan tietoja lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten tekijöistä, jotta nämä eivät voisi liikkua huomaamatta jäsenvaltiosta toiseen tehdäkseen työtä tai vapaaehtoistyötä lasten parissa tai lapsille tarkoitetuissa laitoksissa; kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan rikoksista annettuja tuomioita ja oikeudenmenetyksiä koskevien tietojen jakamista sekä varmistamaan järjestelmällisen ja johdonmukaisen tiedonkeruun kansallisissa rikoksentekijöiden rekistereissä; kehottaa jäsenvaltioita täyttämään direktiivin 2011/93/EU 22 artiklan mukaiset velvoitteensa ja tarjoamaan tehokkaita, akateemisesti arvioituja interventio-ohjelmia ja toimia henkilöille, jotka pelkäävät syyllistyvänsä lasten seksuaalisen hyväksikäyttöön liittyviin rikoksiin tai muihin direktiivin 3–7 artiklassa tarkoitettuihin rikoksiin;

34.  toteaa, että jotkin jäsenvaltiot ovat kehittäneet lasten seksuaalisen hyväksikäytön tutkintaan tarkoitettuja järjestelmiä ja rikostutkintavalmiuksia; toteaa, että useimmilla jäsenvaltioilla ei kuitenkaan ole erikoistuneita tutkintayksikköjä eikä taloudellisia resursseja hankkia rikostutkintavälineitä, kuten verkkotutkinnan mahdollistavia erikoisohjelmia; suosittaa tästä syystä, että EU tukee näitä yksikköjä myöntämällä niille tarvittaessa asiaankuuluvat varat;

35.  toteaa, että useimmista tapauksista, joihin sisältyy lasten seksuaalista hyväksikäyttöä ja seksuaalista riistoa, ei raportoida lainvalvonnasta vastaaville viranomaisille; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään asianmukaisiin toimiin, joilla voidaan tehostaa ja lisätä lasten ilmoituksia hyväksikäytöstä, ja harkitsemaan sellaisten mekanismien perustamista, jotka mahdollistavat järjestelmällisen ja suoran ilmoittamisen;

36.  kehottaa jäsenvaltioita kehittämään tai tehostamaan lapsille tarkoitettuja hätäpuhelinpalveluja, jotka tarjoavat apua ja tukea lapsille, jotka ovat seksuaalisen hyväksikäytön tai riiston uhreja, ja jotka täyttävät kuulluksi tulemista koskevan lasten perusoikeuden; pyytää jäsenvaltioita varmistamaan näiden hätäpuhelinpalvelujen ympärivuorokautisen saatavuuden, mahdollisuuden käyttää niitä eri viestintävälineiden välityksellä, niiden luottamuksellisuuden, niiden käytön maksuttomuuden sekä lapsille että hätäpuhelinpalvelujen tarjoajille ja niiden selkeän aseman kansallisissa lastensuojelujärjestelmissä sekä takaamaan näiden hätäpuhelinpalvelujen rakenteellisen pitkän aikavälin rahoituksen;

Uhrien auttaminen ja suojelu (direktiivin 18, 19 ja 20 artikla)

37.  kehottaa jäsenvaltioita panemaan täysimääräisesti täytäntöön rikoksen uhrien oikeuksista annetun direktiivin 2012/29/EU, toteuttamaan erityisiä toimenpiteitä lapsiuhrien suojelemiseksi ja jakamaan parhaita käytäntöjä sen takaamiseksi, että lapset saavat asianmukaista apua ja tukea koko rikosoikeudellisen menettelyn ajan ja sen jälkeen;

38.  on tyytyväinen joissakin jäsenvaltioissa käyttöön otettuihin lasten suojelua koskeviin parhaisiin käytäntöihin, josta on esimerkkinä Barnhus-toiminta Ruotsissa; kehottaa jäsenvaltioita keskittymään oikeusavun, psyykkisen tuen ja avun tarjoamisen varmistamiseen ja välttämään sitä, ettei uhreiksi joutuneille lapsille aiheuteta lisäkärsimyksiä; kehottaa jäsenvaltioita käynnistämään sekä alueellisia että kansallisia valistuskampanjoita, joilla edistetään lapsiuhrien tukemista ja yleisen mielipidekulttuurin muutosta, jotta vältetään kaikenlaisia uhreja syyllistäviä asenteita, jotka voivat pahentaa hyväksikäytön uhreiksi joutuneiden lasten traumoja;

Verkkosivujen poistaminen ja niihin pääsyn estäminen (25 artikla)

39.  on tyytyväinen siihen, että jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön lakeja ja hallinnollisia toimenpiteitä niiden alueella ylläpidettyjen lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvää aineistoa sisältävien verkkosivujen poistamiseksi; kehottaa jäsenvaltioita panemaan täysimääräisesti täytäntöön direktiivin 2011/93/EU 25 artiklan ja antamaan etusijan lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvän aineiston nopealle poistamiselle sen alkulähteillä ja toteuttamaan asianmukaiset suojatoimet; pitää valitettavana, että vain puolet jäsenvaltioista on sisällyttänyt lainsäädäntöönsä säännökset, jotka mahdollistavat kyseisille verkkosivuille pääsyn estämisen niiden alueella olevilta käyttäjiltä; muistuttaa, että lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvän aineiston levittämisen torjunnassa poistamistoimenpiteet ovat estämistä tehokkaampia, sillä jälkimmäisessä ei tuhota sisältöä;

40.  pitää valitettavana ja on huolestunut siitä, että vaikka komissio mainitsi kertomuksessaan, että kuusitoista vuotta direktiivin 2000/31/EY (sähköistä kaupankäyntiä koskeva direktiivi) voimaantulon jälkeen joillakin jäsenvaltioilla ei ole asianmukaisia ”ilmoitus- ja poistamismenettelyjä”, se ei kertonut minkäänlaisista toimista, joiden avulla kyseisiä jäsenvaltioita vaadittaisiin noudattamaan EU:n lainsäädäntöä;

41.  kehottaa komissiota tehostamaan toimia tarvittavien tietojen keräämiseksi, jotta voidaan selvittää, mitä menettelyjä käyttävät jäsenvaltiot, joissa ei ole asianmukaista ilmoitusmenettelyä, poistamismenettelyä eikä rikosoikeudellisia toimenpiteitä, ja käynnistämään rikkomusmenettelyt jäsenvaltioita vastaan, jos ne eivät noudata direktiivissä 2001/31/EY asetettuja asiaa koskevia velvoitteita;

42.  pitää valitettavana, että komissio ei ole arvioinut estettyjen sivustojen luetteloiden turvamenetelmiä, estämisessä käytettyä teknologiaa toimenpiteet täytäntöön panneissa maissa tai salauksen ja muiden turvatoimenpiteiden täytäntöönpanoa estettyjen sivustojen luetteloiden säilyttämisessä ja niistä tiedottamisessa eikä analysoinut asianmukaisesti näiden toimenpiteiden vaikuttavuutta;

43.  toteaa, että direktiivissä 2011/92/EU ei edellytetä pakollista estämistä; toteaa, että estämisessä ei ole käytössä yhtä ainoaa tai luotettavaa teknologiaa; suosittaa lasten hyväksikäyttöön, lasten riistoon ja lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvän aineiston poistamista sen alkulähteillä tehokkaiden oikeus- ja lainvalvontatoimien avulla;

44.  kehottaa jäsenvaltioita yhteistyössä internetpalveluntarjoajien kanssa nopeuttamaan ilmoitus- ja poistamismenettelyjä, jotka ovat yhä liian pitkällisiä, sekä perustamaan verkkotoimialan, Europolin ja Eurojustin kanssa kumppanuuksia estääkseen niiden avulla verkkojen ja järjestelmien hakkeroinnin ja väärinkäytön lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvän aineiston jakamiseen;

45.  kehottaa jäsenvaltioita silloin, kun sisällön on asetettu saataville kolmansista maista, tehostamaan yhteistyötään asianomaisten kolmansien maiden ja Interpolin kanssa, jotta voidaan varmistaa kyseisen sisällön pikainen poistaminen;

46.  suosittaa, että asianomaiset viranomaiset päivittävät lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvää aineistoa sisältävien kiellettyjen verkkosivustojen luettelot ja tiedottavat niistä internetpalveluntarjoajille, jotta vältetään esimerkiksi liiallinen estäminen ja varmistetaan oikeasuhteisuus; suosittaa, että jäsenvaltiot vaihtavat tällaisia kiellettyjen verkkosivustojen luetteloita keskenään, Europolin ja siihen sijoitetun Euroopan kyberrikostorjuntakeskuksen kanssa sekä Interpolin kanssa; katsoo tässä yhteydessä, että voitaisiin käyttää vasta kehitettyä avainsanoihin perustuvaa automaattista kuvantunnistusteknologiaa; painottaa, että kaikki käytettävä tekniikka olisi testattava huolellisesti, jotta voidaan poistaa tai vähintäänkin minimoida hakkeroinnin, väärinkäytösten tai haittavaikutusten mahdollisuus;

47.  kannustaa INHOPE-verkostoa työskentelemään jäsentensä kanssa luodakseen syvä www -verkostoja, kuten TOR-verkostosta löytyneitä pimeitä verkkoja, koskevan turvallisen anonyymin raportointijärjestelmän, jossa tarjottaisiin vastaava korkeatasoinen anonymiteetti, jollaisen lehdistöorganisaatiot tarjoavat väärinkäytösten paljastajille, jotta tällaisia verkkoja käyttävillä olisi mahdollisuus tuoda ilmi tietoja tai huhuja lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvästä aineistosta;

48.  kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita asettamaan internetpalveluntarjoajille velvollisuuden ilmoittaa järjestelmissään havaitusta lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvästä aineistosta aktiivisesti lainvalvontaviranomaisille sekä kansallisille vihjekeskuksille; kehottaa komissiota jatkamaan Verkkojen Eurooppa -välineen alaista rahoitustaan, jotta vihjelinjoille myönnetään riittävät resurssit tehtäviensä hoitamiseksi eli laittomaan verkkosisältöön puuttumiseksi;

49.  toteaa kansalaisyhteiskunnan järjestöjen – kuten INHOPE-vihjelinjaverkoston sekä Yhdistyneessä kuningaskunnassa toimivan Internet Watch Foundation -järjestön – aktiivisen ja tukea antavan roolin internetissä olevan lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvän aineiston torjunnassa; kehottaa painokkaasti komissiota yhteistyössä INHOPE-verkoston kanssa tunnistamaan ja panemaan täytäntöön parhaat käytännöt erityisesti, kun kyse on tilastoinnista ja tehokkaasta vuorovaikutuksesta lainvalvontaviranomaisten kanssa; kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita perustamaan tällaisia vihjekeskuksia, jos ne eivät vielä ole niin tehneet, ja katsoo, että niiden pitäisi saada aktiivisesti tutkia verkossa olevaa lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvää aineistoa;

50.  kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole tätä tehneet, perustamaan viipymättä turvallisia ja lapsille soveltuvia ilmoitus- ja neuvontamekanismeja, kuten puhelin- tai verkkopalveluja sähköpostiosoitteineen taikka tabletti- tai älypuhelinsovelluksia, joihin internetin käyttäjät voivat ilmoittaa, myös anonyymisti, verkossa havaitsemastaan lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvästä aineistosta ja joiden työntekijät kykenevät ripeästi arvioimaan ilmoitettua sisältöä, käynnistämään nopeat ilmoitus- ja poistamismenettelyt ja poistamaan maansa alueen ulkopuolella ylläpidetyn sisällön; kehottaa tunnustamaan selkeästi nämä vihjelinjat ja tehostamaan niitä ja kannustaa jäsenvaltioita myöntämään niille asianmukaiset resurssit ja määrärahat sekä asiantuntevan ja koulutetun henkilön; katsoo, että näillä vihjelinjoilla olisi oltava lupa etsiä aktiivisesti lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvää aineistoa sen lisäksi, että ne saavat ilmoituksia yleisöltä;

51.  korostaa, että on tarpeen edistää ja tukea EU:n tiedotusohjelmia, joiden avulla mahdollistetaan se, että yleisö voi saattaa viranomaisten tietoon laitonta tai lapsille haitallista verkkosisältöä;

52.  kehottaa komissiota tiedottamaan edelleen parlamentille säännöllisesti direktiivin noudattamisen tilanteesta jäsenvaltioissa antamalla eriteltyä ja vertailukelpoista tietoa verkossa ja verkon ulkopuolella tapahtuvan lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja riiston estämisestä ja torjumisesta; kehottaa komissiota esittämään direktiivin täytäntöönpanosta kattavamman kertomuksen, johon olisi sisällyttävä täydentäviä tietoja ja tilastoja lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvää aineistoa sisältävien verkkosivustojen sulkemisesta ja niihin pääsyn estämisestä, tilastoja laittoman sisällön poistamisnopeudesta 72 tunnin jälkeen, lainvalvontaviranomaisten ilmoitettujen rikosten johdosta toteuttamista toimista ja sulkemisten viivästymisestä käynnissä olevan tutkinnan häiriintymisen välttämiseksi samoin kuin tietoja siitä, miten oikeus- ja lainvalvontaviranomaiset käyttävät tallennettua tietoa, sekä vihjelinjojen toteuttamista toimista sen jälkeen, kun ne ovat pyytäneet lainvalvontaviranomaisia ottamaan yhteyttä ylläpitopalvelujen tarjoajiin; kehottaa asianomaista valiokuntaa järjestämään kuulemisen täytäntöönpanon tilanteesta ja mahdollisesti harkitsemaan uuden mietinnön antamista direktiivin täytäntöönpanoon liittyvistä jatkotoimista;

°

°  °

53.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1)

EUVL L 335, 17.12.2011, s. 1.

(2)

EUVL L 315, 14.11.2012, s. 57.

(3)

EUVL C 289, 9.8.2016, s. 57.

(4)

EUVL C 316, 30.8.2016, s. 109.

(5)

Tutkimusten mukaan pojat voivat olla erityisen estyneitä paljastamaan seksuaalisen hyväksikäytön muun muassa yhteiskunnassa vallitseviin miehiä koskeviin oletuksiin liittyvistä syistä. Katso esimerkiksi Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun vaikutusten jälkiarvioinnin yksikön tutkimus PE 598.614, s. 16, sekä Schaefer, G.A., Mundt, I.A., Ahlers, C.J. ja Bahls, C: ”Child sexual abuse and psychological impairment in victims: results of an online study initiated by victims”, Journal of Child Sex Abuse, Vol. 21, Nro 3, 2012, s. 343–360.


KULTTUURI- JA KOULUTUSVALIOKUNNAN LAUSUNTO (4.7.2017)

kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnalle

lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta 13. joulukuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/93/EU täytäntöönpanosta

(2015/2129(INI))

Valmistelija: Sabine Verheyen

EHDOTUKSET

Kulttuuri- ja koulutusvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  palauttaa mieliin, että lasten ja alaikäisten seksuaalisen hyväksikäytön ja lapsipornografian torjumisen olisi oltava jäsenvaltioille prioriteetti, minkä vuoksi tarvitaan kattavaa, monialaista ja nollatoleranssiin perustuvaa toimintamallia; painottaa, että yleisen tietoisuuden lisäämisen, ehkäisykampanjoiden sekä viranomaisten, vanhempien, opettajien, lasten ja alaikäisten valistukseen ja koulutukseen liittyvät toimenpiteet, joita toteutetaan yhteistyössä lasten ja alaikäisten suojelun alalla aktiivisten vanhempainyhdistysten ja asiaankuuluvien kansalaisyhteiskunnan järjestöjen kanssa, ovat siksi aivan yhtä tärkeä osa näiden rikosten torjuntaa kuin uhrien ja heidän omaistensa auttaminen, rikosten tutkinta, lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvän aineiston poistaminen ja rikoksentekijöiden syytteeseenpano;

2.  panee merkille komission kertomukset lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta 13. joulukuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/93/EU täytäntöönpanosta(1) ja on yhtä mieltä siitä, että viimeaikaisesta kehityksestä huolimatta parantamisen varaa on yhä, jotta kaikki direktiivin suomat mahdollisuudet saadaan hyödynnettyä kaikissa jäsenvaltioissa; toistaa, että direktiiviä täytäntöön pantaessa on otettava ensisijaisesti huomioon lapsen etu; kehottaa painokkaasti komissiota tukemaan jäsenvaltioita, jotta direktiivi saatettaisiin osaksi kansallista lainsäädäntöä ja pantaisiin täytäntöön asianmukaisesti ja täysimääräisesti kaikkialla EU:ssa niin, että lapset hyötyvät sen tuomasta lisäarvosta kaikin puolin;

3.  vaatii komissiota ja jäsenvaltioita asettamaan lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston torjunnan etusijalle ja lujittamaan yhteistyötään koulutus- ja valistuslaitosten, seksuaalisen hyväksikäytön uhrien neuvontapalvelujen, kansainvälisten, valtiosta riippumattomien ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen sekä yrityssektorin toimijoiden kanssa, jotta saadaan kehitettyä tehokasta ja innovoivaa ehkäisypolitiikkaa ja myös tätä ongelmaa käsittelevää opetus- ja koulutusaineistoa;

4.  panee huolestuneena merkille, että jäsenvaltioiden suurimmat vaikeudet direktiivin 2011/93/EU täytäntöönpanossa liittyvät ehkäiseviä interventiotoimia sekä lapsiuhrien tukemista ja suojelemista koskeviin säännöksiin; kannustaa komissiota antamaan täytäntöönpanokertomuksessaan tietoa parhaista käytännöistä, eri jäsenvaltioiden toteuttamista toimenpiteistä ja niiden vaikuttavuudesta lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvän kuvamateriaalin torjunnassa;

5.  huomauttaa, että lasten seksuaalinen hyväksikäyttö ja seksuaalinen riisto sekä verkossa että muualla, mukaan lukien lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvä kuvamateriaali, ovat yhä vakava huolenaihe ja törkeä rikos, joka loukkaa uhrien perusoikeuksia; painottaa, että nämä rikokset aiheuttavat lapsille sekä välittömiä että pitkäkestoisia fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia ongelmia ja että niiden kohteeksi joutuneet lapset ovat jatkuvasti vaarassa leimautua ja joutua uudelleen uhriksi verkkoympäristössä;

6.  painottaa tarvetta laatia kiireesti kattava toimintapolitiikka, jolla voidaan vastata internetin välityksellä tapahtuvan lasten seksuaalisen riiston ja hyväksikäytön uusiin muotoihin, joita ovat lasten houkuttelu seksuaaliseen toimintaan verkossa, seksin kiristäminen, kaupalliset verkkolähetykset, kostoporno, tirkistely ja verkkoviettely, sekä lisätä ponnisteluja ja resursseja uhrien tunnistamiseksi ja uhreille tarkoitettujen palvelujen tarjoamiseksi; suosittaa, että komissio arvioi myös, onko direktiivin 2011/93/EU tavoitteet todella saavutettu ja tarjoaako se asianmukaisia keinoja vastata uusiin digitaalisiin ja teknisiin haasteisiin ja uhkiin;

7.  kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä panneet täysin täytäntöön direktiivin 22, 23 ja 24 artiklaa sekä 18, 19 ja 20 artiklaa, tekemään sen viipymättä ja toteuttamaan ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä järjestelmällisen koulutuksen järjestämiseksi viranomaisille, jotka todennäköisesti joutuvat tekemisiin lasten ja alaikäisten kanssa;

8.  kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita panemaan täytäntöön säännökset, jotka koskevat seksuaalirikoksen uhriksi joutuneiden lasten ja alaikäisten auttamista, tukemista ja suojelemista (18, 19 ja 20 artikla), lisäämään ponnistelujaan uhrien nopeaksi tunnistamiseksi ja tarjoamaan uhreille psykologista tukea; kehottaa jäsenvaltioita lapsen edun huomioon ottaen varmistamaan, että seksuaalirikoksen uhriksi joutuneita lapsia pidetään rikoksen uhrien oikeuksista annetun direktiivin(2) mukaisesti erityisen haavoittuvina uhreina ja että heitä varten on erityisiä tuki- ja suojatoimia, kuten mahdollisuus antaa todistajanlausunto muutoin kuin julkisessa istunnossa ja saada avustajakseen vain tähän tehtävään erityiskoulutuksen saaneita henkilöitä;

9.  kehottaa jäsenvaltioita järjestämään direktiivin 23 artiklan mukaisesti asiaankuuluvaa koulutusta ja kehittämään osaamista, jotta etenkin tuomioistuinlaitos ja poliisi osaavat toimia verkkoympäristön uusien uhkien ja mobiiliteknologian ja internetin laajan käytön ja saatavuuden edellyttämällä tavalla ja jotta kyseisiä viranomaisia voidaan auttaa tutkimaan rikokset perusteellisesti ja asettamaan rikoksentekijät syytteeseen sekä tarjoamaan apua rikoksen uhreille;

10.  muistuttaa riittävien varojen, henkilöresurssien, tutkintavaltuuksien ja -keinojen sekä huipputeknologiaan liittyvän osaamisen kehittämisen tarpeesta, jotta voidaan torjua laitonta verkkosisältöä, parantaa ja nopeuttaa uhrien ja rikoksentekijöiden tunnistamista ja reagoida verkkoympäristön uusiin ilmiöihin ja yleistyviin suuntauksiin, lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvän kuvamateriaalin uudet jakelu- ja myyntitavat mukaan lukien;

11.  kehottaa komissiota edistämään ja tukemaan hyvien käytäntöjen ja kokemusten vaihtoa jäsenvaltioiden kesken; korostaa, että asiaankuuluvien sidosryhmien vapaaehtoisista aloitteista voi olla hyötyä näiden rikosten torjunnassa, joskaan ne eivät voi korvata toimivaa lainsäädäntöä;

12.  yhtyy näkemykseen, että olisi edistettävä sekä lapsille että aikuisille – etenkin vanhemmille ja lasten parissa työskenteleville – suunnattujen tiedotusaineistojen, -kanavien ja -kampanjoiden toteuttamista ruohonjuuritasolla, jotta asianosaiset tiedostaisivat internetin vaarat, jotta verkkoympäristö olisi turvallisempi ja jotta lasten kokemukset verkossa olisivat myönteisiä;

13.  korostaa, että ennaltaehkäisevien toimenpiteiden olisi katettava erityisesti tekniikkaan liittyvät näkökohdat, jotta voidaan edistää internetin käyttöturvallisuutta ja digitaalista lukutaitoa; kannustaa siksi jäsenvaltioita sisällyttämään ohjelmiinsa ja opetussuunnitelmiinsa iän mukaisia koulutusaloitteita, joilla edistetään medialukutaitoa ja verkon turvallista käyttöä ja valistetaan lapsia ja alaikäisiä jo varhaisella iällä seksuaalisen hyväksikäytön ehkäisemisestä ja muun muassa siitä, miten tunnistaa verkkoaineiston mahdolliset vaarat ja suojautua niiltä sekä miten havaita sopimaton käytös ja ilmoittaa siitä; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita antamaan säännöksiä tiukkojen teknisten toimenpiteiden, kuten iän mukaisten yksityisyysasetusten, salauksen ja sisällönsuodatuksen, soveltamisesta oletusarvoisesti, jotta lapsia ja alaikäisiä suojeltaisiin mahdollisimman hyvin;

14.  korostaa, että kyberrikollisuuden nopeasti muuttuvan luonteen ja tekniikan nopean kehityksen vuoksi on jatkuvasti mukautettava lähestymistapaa mekanismien ja edistyneen tekniikan tutkimukseen ja kehittämiseen, ohjelmistojen kehittäminen mukaan lukien, jotta voidaan nopeasti havaita verkossa oleva laiton sisältö, kuten lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvä sisältö, estää siihen pääsy ja poistaa se; vaatii sen vuoksi jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan ja kehittämään jatkuvasti lasten seksuaalisen hyväksikäytön ehkäisyä koskevia ohjelmiaan ja toimintapolitiikkaansa, jotta internetin välityksellä tapahtuvaa lasten seksuaalista hyväksikäyttöä ja seksuaalista riistoa sekä lapsipornografiaa voidaan torjua, ja vaatii komissiota tukemaan jäsenvaltioita näissä toimissa;

15.  kehottaa komissiota valvomaan tarkkaan jäsenvaltioiden säätämiä täytäntöönpanotoimenpiteitä ja aloittamaan pikaisesti rikkomusmenettelyn, jos toimenpiteet eivät ole direktiivin mukaisia;

16.  korostaa vanhempien tehtävää lasten ja alaikäisten seksuaalisen hyväksikäytön ehkäisemisessä, sillä he voivat ohjata ja valvoa lasten ja alaikäisten internetin ja sosiaalisen median käyttöä ja kertoa heille lapsipornografian vaaroista;

17.  kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään julkisen rahoituksen saamisen helpommaksi kansalaisjärjestöille, jotka toteuttavat verkon välityksellä tapahtuvaa lasten ja alaikäisten seksuaalista riistoa ja lapsipornografiaa koskevia ehkäisy- ja valistustoimia, ja lisäämään tietoisuutta näistä asioista;

18.  palauttaa mieliin, että verkossa tapahtuva lasten ja alaikäisten seksuaalinen riisto saa yhä uusia, pelottavia muotoja ja aiheuttaa uhreille pitkäkestoisia, toistuvia seurauksia, että se kehittyy rinnan tekniikan kanssa ja että internetin vihjelinjojen kansainvälisen organisaation INHOPEn mukaan lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvässä aineistossa esiintyvät lapset ovat keski-iältään koko ajan nuorenemaan päin; painottaa, että vertaisverkot, syvä www ja pimeä verkko mahdollistavat pitkälti rikoksentekijöiden anonyymiuden, minkä vuoksi niitä käytetään lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvän materiaalin vaihtamiseen;

19.  kannustaa tiedotusvälineitä ja mainosalaa varjelemaan lasten ja alaikäisten arvokuutta ja viattomuutta tuotannoissaan yhteissääntelymekanismien, käytännesääntöjen ja muiden vapaaehtoisten toimien avulla;

20.  suosittaa, että asiaankuuluvien kansallisten viranomaisten laatimat lapsipornoa sisältävien verkkosivustojen mustat listat, jotka välitetään suojattuja kanavia pitkin internetpalveluntarjoajille laittoman sisällön poistamiseksi, perustetaan selkeisiin ja avoimiin kriteereihin, jotka antavat riittävän oikeusvarmuuden ja ovat tämän direktiivin, Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan mukaisia; korostaa, että koska kyseessä on kansalliset rajat ylittävä maailmanlaajuinen ongelma, tällaiset verkkosivustoja koskevat mustat listat on syytä jakaa jäsenvaltioiden kesken tehostamalla Interpolin, Europolin ja sen Euroopan kyberrikostorjuntakeskuksen sekä unionin ulkopuolisten maiden välistä yhteistyötä; suosittaa myös, että listojen olisi oltava kohdennettuja ja ne olisi saatettava säännöllisesti ajan tasalle;

21.  kannustaa jäsenvaltioita varmistamaan direktiivin 24 artiklan 4 kohdan mukaisesti, että tuomittujen rikoksentekijöiden vaarallisuus ja rikoksen uusimisriski arvioidaan; kannattaa näiden arviointien ja lapsiin kohdistuviin seksuaalirikoksiin syyllistyneiden henkilöiden rikosrekisteritietojen säännöllistä vaihtamista lainvalvontaviranomaisten kesken, jotta voidaan välttää rikoksentekijöiden liikkuminen huomaamatta jäsenvaltiosta toiseen etenkin, jos he työskentelevät tai tekevät vapaaehtoistyötä lasten parissa tai lapsille tarkoitetuissa laitoksissa; vaatii jäsenvaltioita tehostamaan rikostuomioita ja oikeudenmenetyksiä koskevien tietojen jakamista sekä parantamaan tiedonkeruuta kansallisiin rikoksentekijöiden rekistereihin;

22.  pitää erityisen tärkeänä kerätä säännöllisesti tietoja sekä jakaa asiatietoja lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston yleisyydestä ja toteutustavoista sekä antaa lapsille, vanhemmille ja lasten parissa työskenteleville henkilöille tarkoituksenmukaista tietoa ja keinoja tämän uhkan vähentämiseksi ja torjumiseksi;

23.  kehottaa komissiota ottamaan huomioon Euroopan neuvoston päätökset ja eritoten sen parlamentaarisen edustajakokouksen antaman suosituksen 2092 (2016) lasten seksuaalisuuden ylikorostamisen vastaisista toimista;

24.  vaatii, että jäsenvaltiot yhteistoiminnassa kansallisten vihjelinjojen kanssa velvoittavat internetpalveluntarjoajat ilmoittamaan järjestelmissään havaitusta lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvästä materiaalista ja lapsipornografiasta lainvalvontaviranomaisille ja kansallisille vihjelinjoille sekä poistamaan kyseisen materiaalin, ja vaatii internetpalveluntarjoajia säilyttämään todisteet asianmukaisten oikeuskeinojen avulla ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuksien yleissopimuksen mukaisesti; korostaa tieto- ja viestintätekniikka-alan ja internetpalvelutarjoajien merkittävää roolia pyrittäessä varmistamaan verkossa olevan laittoman sisällön nopea ja tehokas poistaminen asiasta vastaavien lainvalvontaviranomaisten pyynnöstä;

25.  kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole sitä tehneet, perustamaan viipymättä turvallisia ja lapsille soveltuvia ilmoitus- ja neuvontamekanismeja, kuten puhelin- tai verkkopalveluja sähköpostiosoitteineen taikka tabletti- tai älypuhelinsovelluksia, joihin internetin käyttäjät voivat ilmoittaa, myös anonyymisti, verkossa havaitsemastaan lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvästä materiaalista ja joiden työntekijät kykenevät ripeästi arvioimaan ilmoitettua sisältöä, käynnistämään nopeat ilmoitus- ja poistamismenettelyt ja poistamaan maansa alueen ulkopuolella ylläpidetyn sisällön; katsoo, että vihjelinjoilla olisi oltava lupa aktiivisesti etsiä lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvää materiaalia, kuten Yhdistyneissä kuningaskunnassa toimiva Internet Watch Foundation -järjestö (IWF) tekee; vaatii jäsenvaltioita kehittämään yhteistyötä hätäpuhelinpalvelujen ja vihjelinjojen välillä, jotta voidaan varmistaa seksuaalisen riiston ja hyväksikäytön uhriksi joutuneiden lasten ja alaikäisten suojelu;

26.  kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita sisällyttämään lainsäädäntöönsä pakolliset taustatarkistukset henkilöille, jotka hakevat työhön tai vapaaehtoistoimintaan, jossa ollaan tekemisissä lasten kanssa, tai työhön, joka liittyy suoraan lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvän materiaalin torjuntaan, sekä vaihtamaan järjestelmällisesti tietoa lapsille vaarallisiksi todetuista henkilöistä;

27.  pitää hyvänä, että niiden toimenpiteiden lisäksi, joilla varmistetaan lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvää materiaalia sisältävien verkkosivujen ripeä poistaminen direktiivin 25 artiklan 1 kohdan mukaisesti, noin puolet jäsenvaltioista on päättänyt soveltaa direktiivin 25 artiklan 2 kohdan mukaisia vapaaehtoisuuteen perustuvia toimia, joilla estetään pääsy lapsipornografiaa sisältäville tai levittäville verkkosivuille; kannustaa jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole sitä tehneet, ottamaan käyttöön tällaisia toimenpiteitä; kehottaa komissiota direktiiviä myöhemmin mahdollisesti muutettaessa harkitsemaan 25 artiklan 2 kohdassa säädettyjen toimien tiukentamista ja kannustaa käyttämään EU:n varoja, myös tutkimusmäärärahoja, uusien, lupaavien teknisten ratkaisujen löytämiseksi tällä alalla; toteaa laittoman sisällön poistamisen olevan hyvä keino torjua lasten ja alaikäisten seksuaalista riistoa ja lapsipornografiaa;

28.  panee huolestuneena merkille Internet Watch Foundation -järjestön huhtikuun 2017 alussa julkaiseman vuosikertomuksen päätelmät, joiden mukaan eurooppalaiset verkkotunnukset ylläpitävät nykyään 60:tä prosenttia verkkosivuista, joilla esitetään lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyviä kuvia, mikä on 19 prosenttia enemmän kuin vuonna 2015, ja että seksuaalista hyväksikäyttöä koskevien URL-osoitteiden määrä on lisääntynyt jyrkästi joissain jäsenvaltioissa; kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan yhteistyötään ja tietojen vaihtoa ja jakamaan hyviä käytäntöjä, jotta voidaan vähentää lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvän materiaalin saatavuutta verkossa;

29.  korostaa, että kun jäsenvaltiot direktiivin 25 artiklaa täytäntöön pannessaan säätävät toimenpiteitä, joilla rajoitetaan perusoikeuksia internetissä, niiden on turvattava avoimuuden, tarpeellisuuden ja oikeasuhteisuuden periaatteiden toteutuminen EU:n ja jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaisesti sekä ilmoitettava rajoitusten perusteet ja muutoksenhakukeinot;

30.  painottaa tarvetta lisätä tietoisuutta vaaroista ja riskeistä, joille lapset voivat altistua sosiaalisessa mediassa;

31.  katsoo, että lasten henkilötiedot on suojattava asianmukaisesti ja että lapsille ja vanhemmille on annettava tietoa riskeistä ja seurauksista, joita liittyy lasten henkilötietojen käyttämiseen verkossa;

32.  on yhtä mieltä siitä, että eri tahojen sidosryhmien sitoutuminen sekä yksityisen ja julkisen sektorin toimijoiden yhteistyö, johon osallistuvat kansalaisyhteiskunta, lainvalvontaviranomaiset, lastenhuolto- ja sosiaalivirastot sekä yksityisen elinkeinoelämän ja etenkin teknologia-alan sidosryhmät, ovat keskeisellä sijalla laittoman aineiston tehokkaassa havaitsemisessa ja lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvän materiaalin levittämisen estämisessä;

33.  korostaa myös tarvetta tehdä kansainvälistä yhteistyötä ja valtioiden rajat ylittävää tutkintaa EU:n strategisten kumppanien ja lainvalvontaviranomaisten kanssa verkon välityksellä tapahtuvan lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja riiston torjumiseksi;

34.  huomauttaa, että lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvien rikosten määrästä ei vieläkään ole täsmällisiä tilastoja ja tietoja, koska suuri osa tapauksista jää ilmoittamatta, koska rikostyypit ovat uusia ja koska jäsenvaltioissa sovelletaan eri määritelmiä ja menetelmiä;

35.  kehottaa jäsenvaltioita yhteistyössä sisällön- ja palveluntarjoajien kanssa, asianmukaisten oikeuskeinojen avulla ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuksien yleissopimuksen mukaisesti nopeuttamaan lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja riistoon liittyvän sisällön ja lapsipornografian ilmoitus- ja poistamismenettelyjä, jotta voidaan tarjota riittävä suoja ja eritoten varmistaa, että puuttuminen rajoitetaan siihen, mikä on tarpeen ja oikeasuhteista, ja että annetaan mahdollisuus muutoksenhakuun tuomioistuimessa; kehottaa komissiota helpottamaan ja lisäämään alan parhaiden käytäntöjen vaihtoa jäsenvaltioiden kesken ja kehottaa myös jäsenvaltioita lujittamaan yhteistyötään, jotta näihin ongelmiin voidaan vastata tehokkaasti;

36.  korostaa, että pakolaislapsiin kohdistuu kasvava uhka, sillä he ja varsinkin ilman huoltajaa olevat alaikäiset ovat erityisen suuressa vaarassa joutua seksuaalisen riiston ja seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi, ja monet maahan saapuneista ilmoitetaankin myöhemmin kadonneiksi; kehottaa painokkaasti komissiota ja jäsenvaltioita puuttumaan tähän ilmiöön ja toteuttamaan tehokkaita toimenpiteitä tilanteen kohentamiseksi ja lasten suojelun tehostamiseksi;

37.  vaatii komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään kansalaisten tietoisuutta lasten ja alaikäisten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisen tärkeydestä edistämällä Euroopan neuvoston perustaman lasten seksuaalisen riiston ja seksuaalisen hyväksikäytön vastaisen eurooppalaisen teemapäivän kaltaisia aloitteita ja tiedotuskampanjoita ja osallistumalla niihin täysipainoisesti;

38.  kannustaa niitäkin jäsenvaltioita, jotka eivät ole sitä vielä tehneet, perustamaan neuvontapalveluja, myös sähköisiä, jotka antavat tukea, tietoa ja koulutusta siitä, miten tunnistaa seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston merkit ja miten reagoida käytökseen, joka on huolestuttavaa mutta jota ei vielä voida pitää hyväksikäyttönä;

39.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että laiton sisältö poistetaan nopeasti ja että se myös pysyy poissa verkosta;

40.  kannattaa oikeuslähtöistä ja kansainväliseen oikeusjärjestykseen perustuvaa lähestymistapaa lastensuojeluun; palauttaa tässä yhteydessä vuonna 2011 julkaistun lapsen oikeuksia koskevan EU:n toimintasuunnitelman, jossa määritellään ”perussopimukset, EU:n perusoikeuskirja ja YK:n lapsen oikeuksien sopimus yhteiseksi perustaksi kaikissa lapsiin liittyvissä EU:n toimissa”.

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄ ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

29.6.2017

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

22

1

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Isabella Adinolfi, Silvia Costa, Angel Dzhambazki, María Teresa Giménez Barbat, Giorgos Grammatikakis, Petra Kammerevert, Svetoslav Hristov Malinov, Luigi Morgano, Momchil Nekov, Michaela Šojdrová, Helga Trüpel, Sabine Verheyen, Bogdan Brunon Wenta, Bogdan Andrzej Zdrojewski, Milan Zver, Krystyna Łybacka

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Santiago Fisas Ayxelà, Morten Løkkegaard, Michel Reimon, Remo Sernagiotto

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Lefteris Christoforou, Andrejs Mamikins, Jana Žitňanská

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

22

+

ALDE

María Teresa Giménez Barbat, Morten Løkkegaard

ECR

Angel Dzhambazki, Remo Sernagiotto, Jana Žitňanská

EFDD

Isabella Adinolfi

PPE

Lefteris Christoforou, Santiago Fisas Ayxelà, Svetoslav Hristov Malinov, Michaela Šojdrová, Sabine Verheyen, Bogdan Brunon Wenta, Bogdan Andrzej Zdrojewski, Milan Zver

S&D

Silvia Costa, Giorgos Grammatikakis, Krystyna Łybacka, Andrejs Mamikins, Luigi Morgano, Momchil Nekov

Verts/ALE

Michel Reimon, Helga Trüpel

1

-

S&D

Petra Kammerevert

0

0

 

 

Symbolien selitykset:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

(1)

  EUVL L 335, 17.12.2011, s. 1.

(2)

  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/29/EU, annettu 25. lokakuuta 2012, rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä neuvoston puitepäätöksen 2001/220/YOS korvaamisesta (EUVL L 315, 14.11.2012, s. 57).


NAISTEN OIKEUKSIEN JA SUKUPUOLTEN TASA-ARVON VALIOKUNNAN LAUSUNTO (4.7.2017)

kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnalle

lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta 13. joulukuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/93/EU täytäntöönpanosta

(2015/2129(INI))

Valmistelija: Clare Moody

EHDOTUKSET

Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta pyytää asiasta vastaavaa kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A.  toteaa, että tutkimusten mukaan lasten seksuaalinen hyväksikäyttö kohdistuu useammissa tapauksissa tyttöihin kuin poikiin (esiintyvyys tytöillä 13,4 prosenttia ja pojilla 5,7 prosenttia) ja tekijät ovat valtaosin miehiä; katsoo, että sukupuolinäkökulma on otettava huomioon lasten seksuaalisen hyväksikäytön torjunnassa ja siltä suojelemisessa;

B.  katsoo, että pornografialle altistuminen voi lisätä lasten ja nuorten riskiä kohdata seksuaalista hyväksikäyttöä ja riistoa; ottaa huomioon, että tilastojen mukaan 12 prosenttia kaikista verkkosivustoista on pornografisia sivustoja, joilla voi toisinaan olla piilotettuina myös pornografisia videoita, joilla on mukana lapsia; toteaa, että kuka tahansa, iästä riippumatta, voi käyttää vapaasti näitä sivustoja ja ladata haluamiaan videoita;

C.  ottaa huomioon, että seksuaalisen hyväksikäytön uhreihin kohdistuu vakavia fyysisiä ja psykologisia riskejä, jotka voivat vaikuttaa haitallisesti heidän yksityis- ja sosiaaliseen elämäänsä;

D.  toteaa, että konflikteja ja vainoa pakenevilla tytöillä on suurempi riski joutua raiskauksen, seksuaalisen hyväksikäytön tai riiston tai pakkoavioliiton uhreiksi; toteaa, että tutkimusten mukaan osa uhreiksi joutuneista pakolaislapsista ei ilmoita tapauksista viranomaisille muun muassa kielimuurien tai kulttuuristen tabujen vuoksi tai koska he pelkäävät määränpäähänsä pääsemisen puolesta;

1.  on huolissaan, että eroottisen tai pornografisen materiaalin levittäminen, myös verkossa ja sosiaalisessa mediassa, ilman siinä esiintyvien henkilöiden suostumusta ja myös niin kutsuttu kostoporno, joka on nopeasti yleistyvä hyväksikäytön ja vainon muoto, vaikuttaa pääasiassa naisiin ja tyttöihin, joista osa ei ole vielä saavuttanut seksuaalista itsemääräämisoikeutta koskevaa suojaikärajaa; kehottaa jäsenvaltioita valvomaan internetiä kostopornon hillitsemiseksi nopeasti ja tehokkaasti ja ottamaan käyttöön erilaisia lainsäädäntötoimia, joilla voidaan ehkäistä tätä uutta rikollisuuden muotoa ja rangaista siitä; kehottaa internetpalveluntarjoajia jakamaan vastuun tästä ilmiöstä; painottaa, että on lisättävä kaikkien ja erityisesti tyttöjen ja poikien tietämystä siitä, millaisia seurauksia voi olla intiimin materiaalin, kuten valokuvien tai videoiden, tallentamisella ja muiden saataville asettamisella; korostaa, että koulutusalan työntekijöille, nuoriso- ja yhteisötyöntekijöille sekä näiden alojen vapaaehtoisille on tarjottava aihetta koskevaa valistusta ja koulutusta ja että on parannettava lainvalvontavirastojen valmiuksia puuttua näihin riskeihin sukupuolinäkökohdat huomioon ottaen;

2.   kannustaa jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia varmistamaan, että jäsenvaltioiden kattavissa seksuaali- ja suhdekasvatusohjelmissa kerrotaan tytöille ja pojille itsemääräämisoikeuteen, kunnioitukseen ja vastavuoroisuuteen perustuvista suhteista, sillä tutkimusten mukaan oikeasisältöinen ja kattava seksuaali- ja suhdekasvatus on sopiva ja tehokas keino suojella lapsia ja nuoria hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston riskiltä;

3.  kehottaa niitä jäsenvaltioita, joissa seksuaali- ja suhdekasvatus ei ole pakollista (Bulgaria, Kroatia, Unkari, Italia, Liettua, Romania, Slovakia ja Espanja), tekemään siitä pakollista; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita edellyttämään, että seksuaali- ja suhdekasvatuksessa korostetaan seksuaalista itsemääräämisoikeutta ja kunnioitusta;

4.  korostaa kouluissa digitaalisen lukutaidon ja verkkoturvallisuusohjelmien merkitystä ja katsoo, että nämä ovat elintärkeitä lapsille ja myös vanhemmille ja lasten kanssa työskenteleville; kannustaa jäsenvaltioita käynnistämään tiedotuskampanjoita kyberturvallisuudesta ja henkilökohtaista yksityisyyttä ja muiden yksityisyyttä koskevan eettisen käytöksen periaatteista internetissä; huomauttaa, että koulutusohjelmat ja -materiaalit, joilla puututaan näihin ongelmiin, on suunnattava myös miehille ja pojille, jotta poistetaan sukupuolia koskevia stereotypioita sekä torjutaan seksismiä ja verkkohäirintään johtavaa käyttäytymistä;

5.  kehottaa jäsenvaltioita yhteistyössä oikeus- ja poliisiviranomaisten kanssa kehittämään sisällönsuodatusjärjestelmiä hyödyntämällä uutta teknologiaa, kuten älypuhelinsovelluksia, jotta voidaan tehostaa lasten suojelua;

6.  korostaa, että on lisättävä aikaisessa vaiheessa kaikkien tyttöjen ja poikien tietoisuutta toisten ihmisten ihmisarvon ja yksityisyyden kunnioittamisen tärkeydestä digitaalisella aikakaudella ja siitä, kuinka pysyä turvassa verkossa; kannustaa jäsenvaltioita jakamaan kaikille asiaankuuluville toimijoille, myös opettajille, kouluttajille ja lainvalvontaviranomaisille, parhaita käytäntöjä sellaisiin koulutusmateriaaleihin ja -ohjelmiin liittyen, jotka koskevat lapsen houkuttelemista seksuaalisiin tarkoituksiin ja muita lasten ja erityisesti tyttöjen verkkoturvallisuusuhkia; muistuttaa, että vanhempien ja muiden sukulaisten tietoisuuden lisääminen on yhtä tärkeää kuin itse lasten tietoisuuden lisääminen;

7.  katsoo, että sisällön poistamista on edelleen pidettävä ensisijaisena vaihtoehtona, mutta toteaa, että se voi olla aikaavievä menettely; katsoo siitä syystä, että olisi otettava käyttöön ripeitä poistamismekanismeja ja nopeutettava poistamismenettelyjä;

8.  pyytää jäsenvaltioita ottamaan huomioon selkeän sukupuolten välisen eron hyväksikäytöstä ilmoittamisten määrissä, sillä pojat ja miehet ilmoittavat hyväksikäytöstä harvemmin kuin tytöt ja naiset, jotka puolestaan usein lykkäävät ilmoituksen tekemistä itse;

9.  suosittelee ottamaan huomioon saatettaessa direktiivin 15 artiklaa osaksi kansallista lainsäädäntöä tai muutettaessa säännöksiä, jotka koskevat alaikäisiin kohdistettuihin ja näiden itse ilmoittamiin seksuaalirikoksiin sovellettavia vanhentumisaikoja, että mahdollisia vanhentumisaikoja olisi sovellettava siitä päivästä alkaen, kun uhri tulee täysi-ikäiseksi, eikä rikoksen tekopäivästä alkaen;

10.  kehottaa niitä yhdeksää jäsenvaltiota, jotka eivät vielä ole saattaneet uhrien tunnistamista koskevaa 15 artiklan 4 kohtaa osaksi kansallista lainsäädäntöä, panemaan sen täytäntöön viipymättä esimerkiksi perustamalla erikoistuneita tutkintaryhmiä, jotka käyttävät tutkinnassa rikosteknisiä välineitä ja osallistuvat rajatylittäviin tutkintoihin;

11.  kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan yhteistyötä ja vaihtamaan tietoja, jotta tunnistetaan seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi joutuneet lapset, kadonneet lapset mukaan luettuina, ja varsinkin tytöt, jotka ovat erityisen alttiita ihmiskaupalle ja seksuaaliselle riistolle;

12.  kehottaa komissiota panostamaan jatkuviin kansainvälisiin lapsiuhrien tunnistamisohjelmiin ja tukemaan jäsenvaltioita rikosteknisten valmiuksien parantamisessa ja yhteistyössä tällä alalla, myös erikoistuneiden henkilöresurssien ja välineiden kehittämisessä;

13.  kehottaa jäsenvaltioita mahdollisia uhreja tunnistettaessa kiinnittämään tarkempaa huomiota haavoittuvassa asemassa oleviin lapsiryhmiin, kuten romanilapsiin, psyykkisestä vammasta kärsiviin lapsiin ja pakolaislapsiin, erityisesti ilman huoltajaa oleviin alaikäisiin ja säilöön otettuihin turvapaikanhakijalapsiin, jotka ovat alttiita seksuaaliselle hyväksikäytölle ja riistolle laitoksissa, pakolaisleireillä tai vastaanottokeskuksissa; painottaa siksi, että on toteutettava erilaisia toimia, kuten lasten kanssa työskentelevien työntekijöiden, sosiaalityöntekijöiden ja vapaaehtoisten taustojen tarkistaminen, raportointijärjestelmien perustaminen ja uhrien tukeminen; muistuttaa tässä suhteessa, että uhreille suunnatut tukitoimet ovat tärkeitä sekä seksuaalisen hyväksikäytön tai riiston tutkinnan aikana että myöhemmässä vaiheessa, jotta autetaan heitä selviytymään traumaperäisestä stressistä ja saamaan asianmukaista lääketieteellistä ja psykologista neuvontaa ja oikeusapua; kehottaa jäsenvaltioita parantamaan tuomareiden, syyttäjien ja poliisien viestintävalmiuksia heidän tutkiessaan lasten seksuaalista hyväksikäyttöä tai riistoa ja keskittymään erityisesti viestintään erityistarpeisten lasten kanssa ja kehottaa edistämään muita toimia, joilla pyritään ehkäisemään uhrin lisäkärsimyksiä;

14.  kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi joutuneiden lasten suojelemiseksi ja vahvistamaan kansallisten päivystyspalvelujen roolia sukupuolinäkökohdat huomioon ottaen;

15.  tähdentää, että on saatettava 20 artiklan 3 kohdan a alakohta asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja kehottaa jäsenvaltioita tulkitsemaan ilmausta ”aiheeton viivytys” varovaisesti lapsiuhrien haastatteluiden yhteydessä; panee merkille Ruotsin hyvän käytännön kuulla lapsia kahden viikon kuluessa rikoksen ilmoittamisesta; kehottaa jäsenvaltioita lisäksi toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet, jotta saatetaan asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä säännös, jossa vahvistetaan menettelylliset ehdot lapsiuhrien suojelemiseksi lisäkärsimyksiltä;

16.  panee huolestuneena merkille, että ihmiskaupan ja seksiturismin uhreista merkittävä määrä on alaikäisiä tyttöjä; kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita pyrkimään voimakkaammin torjumaan lapsiin kohdistuvaa seksiturismia ja ihmiskauppaa ja keskittymään matkailujärjestöihin ja matkailusta vastaaviin viranomaisiin pyrittäessä lisäämään matkailijoiden tietoisuutta näiden rikosten vakavuudesta;

17.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota antamaan lainsäädäntöä, jolla mahdollistetaan tuomion antaminen matkailijoille, joiden katsotaan syyllistyneen kolmansissa maissa käymiseen sellaisissa seksuaalisissa tarkoituksissa, joihin liittyy alaikäisiä, ja jotka ovat sen jälkeen palanneet EU:hun;

18.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita antamaan lainsäädäntöä, jolla mahdollistetaan tuomion antaminen matkanjärjestäjille, joiden katsotaan syyllistyneen alaikäisiin kohdistuvan seksiturismin tukemiseen;

19.  kehottaa jäsenvaltioita myöntämään lisää resursseja avun hakemista ja hyväksikäyttäjien tunnistamista koskevaan koulutukseen lapsille ja hyväksikäytön havaitsemista ja lasten tukemista eri palveluissa koskevaan koulutukseen aikuisille sekä myöntämään lisää resursseja tutkinnan asiantuntijoille, joiden olisi oltava tietoisia siitä, kuinka sukupuolten erojen vuoksi tytöt ja pojat reagoivat eri tavalla seksuaaliseen hyväksikäyttöön; korostaa lisäksi, että on pyrittävä poistamaan sitkeitä sukupuolia koskevia stereotypioita ja torjuttava lasten lisääntynyttä seksualisointia tiedotusvälineissä;

20.  korostaa, että ennaltaehkäisevät toimet ovat tehottomia koko unionissa, ja kehottaa jäsenvaltioita panemaan direktiivin 22 artiklan täytäntöön käynnistämällä interventio-ohjelmia henkilöille, jotka pelkäävät syyllistyvänsä rikoksiin; kehottaa komissiota perustamaan säännöllisiä valtioiden välisiä hyvien käytäntöjen vaihtoja ennaltaehkäisevien ohjelmien osalta; kehottaa jäsenvaltioita perustamaan 24 artiklan 1 kohdan mukaisesti pakollisia interventio-ohjelmia kaikille tuomituille rikollisille rikosten uusimisen ehkäisemiseksi;

21.  kannustaa lastensuojeluviranomaisia, lastenlääkäreitä, oppilaitoksia sekä nuoriso- ja lapsijärjestöjä keskusteluun lasten hyväksikäyttötapausten tutkinnan yhteydessä, jotta ne voivat toimia aktiivisemmin asiaa koskevan tiedon lisäämisessä;

22.  panee merkille saavutetut tulokset 46 vihjekeskuksen INHOPE-yhteistyöverkostossa, joka on sitoutunut poistamaan lasten seksuaalisen hyväksikäytön internetistä; kehottaa komissiota auttamaan jäsenvaltioita varmistamaan, että jokaisessa jäsenvaltiossa on käytössä tällainen vihjekeskus, ja yhdenmukaistamaan asiaankuuluvat käytännöt;

23.  kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita käyttämään sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista koskevia tutkimuksia sekä lasten seksuaalista hyväksikäyttöä ja riistoa koskevia tilastoja hyvien käytäntöjen vaihdon edistämiseen päätöksenteossa ja ohjelmien täytäntöönpanossa;

24.  panee merkille, että nuorten hlbti-henkilöiden kohtaamaa hyväksikäyttöä ei ole tutkittu; painottaa, että tarvitaan lisää tämän alan tutkimuksia, joissa otetaan huomioon hlbti-henkilöiden kohtaama seksuaalinen väkivalta ja ahdistelu sekä haavoittuvassa asemassa olevat asunnottomat nuoret, joista monet ovat kotoaan paenneita hlbti-henkilöitä.

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

26.6.2017

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

18

0

5

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Maria Arena, Vilija Blinkevičiūtė, Mary Honeyball, Agnieszka Kozłowska-Rajewicz, Florent Marcellesi, Maria Noichl, Marijana Petir, João Pimenta Lopes, Ernest Urtasun, Jana Žitňanská

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Catherine Bearder, Stefan Eck, Eleonora Forenza, Edouard Martin, Clare Moody, Mylène Troszczynski, Julie Ward, Marco Zullo

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

James Carver, Claudia Schmidt, Molly Scott Cato, Axel Voss, Branislav Škripek

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

18

+

EPP

Agnieszka Kozłowska-Rajewicz, Claudia Schmidt, Axel Voss

S&D

Maria Arena, Vilija Blinkevičiūtė, Mary Honeyball, Edouard Martin, Clare Moody, Maria Noichl, Julie Ward

VERTS/ALE

Florent Marcellesi, Molly Scott Cato, Ernest Urtasun

ALDE

Catherine Bearder

GUE/NGL

Stefan Eck, Eleonora Forenza, João Pimenta Lopes

EFDD

Marco Zullo

0

-

5

0

EPP

Marijana Petir

ECR

Branislav Škripek, Jana Žitňanská

EFDD

James Carver

ENF

Mylène Troszczynski

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää


TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

13.11.2017

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

46

1

1

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Asim Ademov, Jan Philipp Albrecht, Monika Beňová, Agustín Díaz de Mera García Consuegra, Frank Engel, Cornelia Ernst, Laura Ferrara, Lorenzo Fontana, Kinga Gál, Ana Gomes, Nathalie Griesbeck, Jussi Halla-aho, Monika Hohlmeier, Brice Hortefeux, Filiz Hyusmenova, Sophia in ‘t Veld, Dietmar Köster, Barbara Kudrycka, Cécile Kashetu Kyenge, Juan Fernando López Aguilar, Roberta Metsola, Claude Moraes, Soraya Post, Judith Sargentini, Birgit Sippel, Sergei Stanishev, Helga Stevens, Traian Ungureanu, Bodil Valero, Harald Vilimsky, Josef Weidenholzer, Kristina Winberg, Tomáš Zdechovský, Auke Zijlstra

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Carlos Coelho, Anna Maria Corazza Bildt, Miriam Dalli, Gérard Deprez, Maria Grapini, Teresa Jiménez-Becerril Barrio, Marek Jurek, Miltiadis Kyrkos, Jeroen Lenaers, Andrejs Mamikins, Emilian Pavel, Róża Gräfin von Thun und Hohenstein

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Othmar Karas, Iuliu Winkler


LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

46

+

ALDE

Gérard Deprez, Nathalie Griesbeck, Filiz Hyusmenova, Sophia in 't Veld

ECR

Jussi Halla-aho, Marek Jurek, Helga Stevens

EFDD

Laura Ferrara, Kristina Winberg

ENF

Lorenzo Fontana, Harald Vilimsky

PPE

Asim Ahmedov Ademov, Carlos Coelho, Anna Maria Corazza Bildt, Agustín Díaz de Mera García Consuegra, Frank Engel, Kinga Gál, Monika Hohlmeier, Brice Hortefeux, Teresa Jiménez-Becerril Barrio, Othmar Karas, Barbara Kudrycka, Jeroen Lenaers, Roberta Metsola, Róża Gräfin von Thun und Hohenstein, Traian Ungureanu, Iuliu Winkler, Tomáš Zdechovský

S&D

Monika Beňová, Miriam Dalli, Ana Gomes, Maria Grapini, Dietmar Köster, Cécile Kashetu Kyenge, Miltiadis Kyrkos, Juan Fernando López Aguilar, Andrejs Mamikins, Claude Moraes, Emilian Pavel, Soraya Post, Birgit Sippel, Sergei Stanishev, Josef Weidenholzer

VERTS/ALE

Jan Philipp Albrecht, Judith Sargentini, Bodil Valero

1

-

ENF

Auke Zijlstra

1

0

GUE/NGL

Cornelia Ernst

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö