MIETINTÖ ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi energiatehokkuudesta annetun direktiivin 2012/27/EU muuttamisesta

20.12.2017 - (COM(2016)0761 – C8-0498/2016 – 2016/0376(COD)) - ***I

Teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta
Esittelijä: Miroslav Poche

LUONNOS EUROOPAN PARLAMENTIN LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI

ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi energiatehokkuudesta annetun direktiivin 2012/27/EU muuttamisesta

(COM(2016)0761 – C8-0498/2016 – 2016/0376(COD))

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2016)0761),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 194 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0498/2016),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyn pöytäkirjan N:o 1 kansallisten parlamenttien asemasta Euroopan unionissa,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyn pöytäkirjan N:o 2 toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 26. huhtikuuta 2017 antaman lausunnon[1],

–  ottaa huomioon alueiden komitean 13. heinäkuuta 2017 antaman lausunnon[2],

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon (A8-0391/2017),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti.

Tarkistus    1 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 1 kappale
Komission teksti	Tarkistus
(1)  Energian kysynnän hillintä on yksi 25 päivänä helmikuuta 2015 hyväksytyn energiaunionistrategian viidestä toimintalohkosta. Energiatehokkuuden parantamisella saadaan aikaan ympäristöhyötyjä, vähennetään kasvihuonekaasupäästöjä, parannetaan energian toimitusvarmuutta vähentämällä riippuvuutta unionin ulkopuolelta tuotavasta energiasta, alennetaan kotitalouksien ja yritysten energiakustannuksia, autetaan lievittämään energiaköyhyyttä ja lisätään työpaikkoja ja toimintaa kaikilla talouden sektoreilla. Tämä on unionin niiden sitoumusten mukaista, jotka on tehty energiaunionin sekä Pariisissa joulukuussa 2015 järjestetyssä YK:n ilmastosopimuksen osapuolten konferenssissa sovitun globaalin ilmastosopimuksen puitteissa.	(1)  Energian kysynnän hillintä on yksi 25 päivänä helmikuuta 2015 hyväksytyn energiaunionistrategian viidestä toimintalohkosta. Energiatehokkuuden parantamisella koko energiaketjun matkalta, myös energiantuotannon, -siirron, -jakelun ja loppukäytön osalta, saadaan aikaan ympäristöhyötyjä, parannetaan ilmanlaatua ja kansanterveyttä, vähennetään kasvihuonekaasupäästöjä, parannetaan energian toimitusvarmuutta vähentämällä riippuvuutta unionin ulkopuolelta tuotavasta energiasta, alennetaan kotitalouksien ja yritysten energiakustannuksia, autetaan lievittämään energiaköyhyyttä ja parannetaan kilpailukykyä sekä lisätään työpaikkoja ja toimintaa kaikilla talouden sektoreilla, mikä parantaa kansalaisten elämänlaatua. Tämä on unionin niiden sitoumusten mukaista, jotka on tehty energiaunionin sekä Pariisissa joulukuussa 2015 järjestetyssä YK:n ilmastosopimuksen osapuolten konferenssissa (COP21) sovitun globaalin ilmastosopimuksen puitteissa, joiden mukaan maapallon keskilämpötilan nousu olisi pidettävä selvästi alle 2 celsiusasteessa esiteolliseen tasoon verrattuna ja että olisi toteutettava toimia, joilla lämpötilan nousu saadaan pidettyä 1,5 celsiusasteessa.
Tarkistus    2 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 2 kappale
Komission teksti	Tarkistus
(2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/27/EU9 on yksi osatekijä edettäessä kohti energiaunionia, jossa energiatehokkuutta olisi käsiteltävä erillisenä energialähteenä. ”Energiatehokkuus etusijalle” -periaate olisi otettava huomioon vahvistettaessa tarjontapuolta ja muita politiikanaloja koskevia uusia sääntöjä. Komissio varmistaa, että energiatehokkuus ja kysyntäpuolen ohjaus voivat kilpailla yhtäläisin edellytyksin tuotantokapasiteetin kanssa. Energiatehokkuus on otettava huomioon aina, kun tehdään energiajärjestelmiin liittyviä suunnitelmia tai rahoituspäätöksiä. Energiatehokkuutta on parannettava aina, kun se on kustannustehokkaampaa kuin vastaavat tarjontapuolen ratkaisut. Näin pitäisi voida hyödyntää paremmin energiatehokkuudesta eurooppalaisille yhteiskunnille ja etenkin kansalaisille ja yrityksille koituvat eri edut.	(2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/27/EU9 on yksi osatekijä edettäessä kohti energiaunionia, jossa energiatehokkuutta olisi käsiteltävä erillisenä energialähteenä. ”Energiatehokkuus etusijalle” -periaate olisi otettava huomioon vahvistettaessa tarjontapuolta ja muita politiikanaloja koskevia uusia sääntöjä. Komission olisi asetettava energiatehokkuus ja kysyntäpuolen ohjaus tuotantokapasiteetin lisäämisen edelle. Energiatehokkuus on otettava huomioon aina, kun tehdään energiajärjestelmiin liittyviä suunnitelmia ja rahoituspäätöksiä. Investointeja loppuenergian tehokkuuden parantamiseen on tehtävä aina, kun se on kustannustehokkaampaa kuin vastaavat tarjontapuolen ratkaisut. Näin pitäisi voida hyödyntää paremmin energiatehokkuuden lisääntymisestä koituvat eri edut kaikissa energiaketjun vaiheissa ja siten parantaa eurooppalaisten yhteiskuntien hyvinvointia. Jotta nämä edut saadaan käyttöön täysimääräisesti ja jotta suunnitellut politiikkatoimet voidaan panna onnistuneesti täytäntöön, komission ja jäsenvaltioiden olisi tehtävä yhteistyötä sekä paikallis- että alueviranomaisten, kaupunkien, yritysten ja kansalaisten kanssa eri puolilla unionia sen varmistamiseksi, että energistehokkuuden parantaminen teknologisten, toiminnallisten ja taloudellisten muutosten tuloksena tapahtuu samanaikaisesti talouden kasvun myötä.
__________________	__________________
9 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/27/EU, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, energiatehokkuudesta, direktiivien 2009/125/EY ja 2010/30/EU muuttamisesta sekä direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta (EUVL L 315, 14.11.2012, s. 1).	9 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/27/EU, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, energiatehokkuudesta, direktiivien 2009/125/EY ja 2010/30/EU muuttamisesta sekä direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta (EUVL L 315, 14.11.2012, s. 1).
Tarkistus    3 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 2 a kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(2 a)  Kaikissa (uusiutumattoman ja uusiutuvan) primäärienergian muodoissa olisi otettava huomioon tällaisen energian hankkimisen, voimalaitosten perustamisen, käytön ja purkamisen sekä ympäristölle näistä aiheutuvien uhkien poistamisen edellyttämä lisäenergian määrä.
Perustelu
Tarkistuksella korvataan mietintöluonnoksen tarkistus 3. Tarkistuksella pyritään selventämään, että kyse on lisäenergiasta, ei ihmisen tekemästä työstä.
Tarkistus    4 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 2 b kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(2 b)  Jäsenvaltioiden toimia olisi tuettava hyvin suunnitelluilla ja tehokkailla unionin rahoitusvälineillä, kuten Euroopan rakenne- ja investointirahastot, Euroopan strategisten investointien rahasto ja Euroopan investointipankki, ja niillä olisi tuettava investointeja energiatehokkuuteen energiaketjun kaikissa vaiheissa kattavan kustannus-hyötyanalyysin pohjalta ja käytettävä niissä eriytettyjen diskonttokorkojen mallia. Rahoitustuki olisi keskitettävä kustannustehokkaisiin keinoihin energiatehokkuuden parantamiseksi, mikä johtaisi energiankulutuksen vähenemiseen. Kunnianhimoisen energiatehokkuustavoitteen saavuttaminen edellyttää esteiden poistamista, kuten äskettäin tapahtui Eurostatin antaessa selvityksen siitä, miten kansantalouden tilinpidossa kirjataan energiatehokkuutta koskevia sopimuksia, jotta investointeja energiatehokkuustoimenpiteisiin helpotettaisiin.
Tarkistus    5 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 3 kappale
Komission teksti	Tarkistus
(3)  Lokakuussa 2014 kokoontunut Eurooppa-neuvosto asetti vuodeksi 2030 27 prosentin energiatehokkuustavoitteen, jota on tarkistettava vuoteen 2020 mennessä ”pitäen mielessä unionin 30 prosentin taso”. Euroopan parlamentti kehotti joulukuussa 2015 komissiota arvioimaan myös 40 prosentin energiatehokkuustavoitteen toteutettavuutta samalla aikavälillä. Sen vuoksi on aiheellista tarkastella uudelleen ja muuttaa direktiiviä sen mukauttamiseksi niin, että otetaan huomioon vuotta 2030 koskevat näkymät.	(3)  Lokakuussa 2014 kokoontunut Eurooppa-neuvosto kannatti vuodeksi 2030 27 prosentin energiatehokkuustavoitetta, jota on tarkistettava vuoteen 2020 mennessä ”pitäen mielessä unionin 30 prosentin taso”. Euroopan parlamentti kehotti joulukuussa 2015 komissiota arvioimaan myös 40 prosentin energiatehokkuustavoitteen toteutettavuutta samalla aikavälillä. Sen vuoksi on aiheellista tarkastella uudelleen ja muuttaa direktiiviä sen mukauttamiseksi niin, että otetaan huomioon vuotta 2030 koskevat näkymät.
Tarkistus    6 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 4 kappale
Komission teksti	Tarkistus
(4)  Vuotta 2030 koskevia kansallisia sitovia tavoitteita ei ole. Olisi tuotava selvästi esiin unionin tarve saavuttaa EU:n tason energiatehokkuustavoitteet, jotka on ilmaistu primääri- ja loppuenergian kulutuksena vuosina 2020 ja 2030 sitovan 30 prosentin tavoitteen muodossa. Tämä unionin tasolla tehtävän selkeyttämisen ei pitäisi rajoittaa jäsenvaltioita, koska ne voivat edelleen vapaasti asettaa kansalliset panoksensa, jotka perustuvat primääri- tai loppuenergian kulutukseen, primääri- tai loppuenergian säästöihin tai energiatehokkuuteen. Jäsenvaltioiden olisi asetettava ohjeelliset kansalliset energiatehokkuuspanokset ottaen huomioon, että unionin energiankulutus vuonna 2030 saa olla enintään 1 321 Mtoe primäärienergiaa ja enintään 987 Mtoe loppuenergiaa. Tämä tarkoittaa sitä, että primäärienergian kulutuksen unionissa olisi vähennyttävä 23 prosenttia ja loppuenergian kulutuksen 17 prosenttia verrattuna vuoden 2005 tasoihin. On tarpeen arvioida säännöllisesti edistymistä unionin vuoden 2030 tavoitteiden saavuttamisessa, ja tästä arvioinnista säädetään energiaunionin hallintaa koskevassa lainsäädäntöehdotuksessa.	(4.)  Olisi tuotava selvästi esiin unionin tarve saavuttaa EU:n tason energiatehokkuustavoite, joka on ilmaistu primääri- ja loppuenergian kulutuksena vuonna 2030 sitovan 40 prosentin tavoitteen muodossa. Tämän unionin tason tavoitteen ei pitäisi rajoittaa jäsenvaltioita, koska ne voivat edelleen vapaasti asettaa kansalliset tavoitteensa, jotka perustuvat primääri- tai loppuenergian kulutukseen, primääri- tai loppuenergian säästöihin tai energiatehokkuuteen. Jäsenvaltioiden olisi asetettava sitovat kansalliset energiatehokkuustavoitteensa ottaen huomioon, että unionin energiankulutus vuonna 2030 saa olla enintään 1 132 Mtoe primäärienergiaa ja enintään 849 Mtoe loppuenergiaa. Tämä tarkoittaa sitä, että primäärienergian kulutuksen unionissa olisi vähennyttävä 34 prosenttia ja loppuenergian kulutuksen 31 prosenttia verrattuna vuoden 2005 tasoihin. On tarpeen arvioida säännöllisesti edistymistä unionin vuoden 2030 tavoitteiden saavuttamisessa, ja tästä arvioinnista säädetään energiaunionin hallintaa koskevassa lainsäädäntöehdotuksessa.
Tarkistus    7 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 4 a kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(4 a)  Kansallisia energiatehokkuustavoitteita asetettaessa olisi sovellettava jäsenvaltioiden välisen tasapuolisuuden periaatetta. Energia on perushyödyke, minkä vuoksi energiankulutuksella on väistämättä tietty vähimmäistaso. Tämä olisi otettava asianmukaisesti huomioon kansallisia tavoitteita asetettaessa. Yleisesti ottaen maille, joissa energiankulutus asukasta kohti on alle unionin keskiarvon, olisi annettava tavoitteiden asettamisessa enemmän joustovaraa.
Tarkistus    8 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 4 b kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(4 b)  Energiajärjestelmien toiminnan tehokkuuteen tiettynä ajankohtana vaikuttaa kyky syöttää eri lähteistä, joilla on eriasteinen inertia ja erilaiset käynnistysajat, tuotettua sähköä verkkoon sulavasti ja joustavasti. Parantamalla kyseistä tehokkuutta voidaan paremmin hyödyntää uusiutuvia energialähteitä, kuten tuulivoiman ja kaasuturbiinien yhdistelmää, ja välttää sellaisten verkkojen ylikuormittumista, joihin sähköä tuotetaan perinteisillä suurilla energiantuotantoyksiköillä, joilla on huomattava lämpöinertia.
Tarkistus    9 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 4 c kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(4 c)  Komission ja jäsenvaltioiden on varmistettava, että energiankulutus vähenee paremman energiatehokkuuden eikä makrotaloudellisten olosuhteiden seurauksena.
Tarkistus    10 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 4 d kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(4 d)  Jäsenvaltioiden olisi yksilöitävä kustannustehokas energiatehokkuuspotentiaali soveltamalla alhaalta ylöspäin suuntautuvaa laskentamenetelmää erikseen kullakin sektorilla, sillä ne ovat riippuvaisia energiayhdistelmästä, talouden rakenteesta ja talouskehityksen vauhdista.
Perustelu
Alhaalta ylöspäin suuntautuvien simulaatioiden avulla jäsenvaltiot voivat suorittaa tarkempia laskelmia kustannustehokkaasti saavutettavista säästömahdollisuuksista ja antaa sen mukaisia poliittisia suosituksia.
Tarkistus    11 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 5 kappale
Komission teksti	Tarkistus
(5)  Velvoite, jonka mukaan jäsenvaltioiden on laadittava pitkän aikavälin strategia investointien saamiseksi käyttöön kansallisen rakennuskannan peruskorjauksiin ja ilmoitettava tästä komissiolle, olisi poistettava direktiivistä 2012/27/EU ja lisättävä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2010/31/EU10, johon se sopii lähes nollaenergiarakennuksiin liittyvien pitkän aikavälin suunnitelmien ja vähähiilisiin rakennuksiin siirtymistä koskevien säännösten yhteyteen.	(5)  Velvoite, jonka mukaan jäsenvaltioiden on laadittava pitkän aikavälin strategia kansallisen rakennuskannan peruskorjausten helpottamiseksi ja ilmoitettava tästä komissiolle, olisi poistettava direktiivistä 2012/27/EU ja lisättävä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2010/31/EU10, johon se sopii lähes nollaenergiarakennuksiin liittyvien pitkän aikavälin suunnitelmien ja vähähiilisiin rakennuksiin siirtymistä koskevien säännösten yhteyteen.
__________________	__________________
10 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/31/EU, annettu 19 päivänä toukokuuta 2010, rakennusten energiatehokkuudesta (EUVL L 153, 18.6.2010, s. 13).	10 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/31/EU, annettu 19 päivänä toukokuuta 2010, rakennusten energiatehokkuudesta (EUVL L 153, 18.6.2010, s. 13).
Tarkistus    12 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 6 kappale
Komission teksti	Tarkistus
(6)  Kun otetaan huomioon vuoteen 2030 ulottuvat ilmasto- ja energiapolitiikan puitteet, energiansäästövelvoitteen soveltamista olisi jatkettava vuoden 2020 jälkeen. Sitoumuskauden jatkaminen vuoden 2020 jälkeen vakauttaisi tilannetta investoijien kannalta ja edistäisi näin pitkän aikavälin investointeja ja energiatehokkuustoimenpiteitä, kuten rakennusten peruskorjauksia.	(6)  Kun otetaan huomioon vuoteen 2030 ulottuvat ilmasto- ja energiapolitiikan puitteet, energiansäästövelvoitteen soveltamista olisi jatkettava vuoden 2020 jälkeen. Sitoumuskauden jatkaminen vuoden 2020 jälkeen vakauttaisi tilannetta investoijien kannalta ja edistäisi näin pitkän aikavälin investointeja ja energiatehokkuustoimenpiteitä, kuten rakennusten pitkälle meneviä peruskorjauksia, jotta saavutetaan lähes nollaenergiarakennusten tavoite vuoteen 2050 mennessä. Energiansäästövelvoitteella on ollut keskeinen rooli paikallisen kasvun ja työllisyyden luomisessa, ja sitä olisi jatkettava, jotta varmistetaan, että unioni voi saavuttaa energia- ja ilmastotavoitteensa luomalla uusia mahdollisuuksia ja vähentää energiankulutuksen riippuvuutta kasvusta. Yksityisen sektorin kanssa tehtävä yhteistyö on tärkeää, jotta voidaan arvioida, millä edellytyksillä energiatehokkuushankkeisiin tehtävät yksityiset investoinnit voidaan saada käyttöön, ja kehittää uusia tulomalleja energiatehokkuutta koskevan innovoinnin alalla.
Tarkistus    13 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 6 a kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(6 a)  Energiatehokkuuden parantaminen vaikuttaa myönteisesti myös ilmanlaatuun, sillä energiatehokkaammat rakennukset vähentävät lämmityspolttoaineiden ja etenkin kiinteiden lämmityspolttoaineiden kysyntää. Siksi energiatehokkuuteen liittyvät toimet parantavat ulko- ja sisäilman laatua ja auttavat saavuttamaan kustannustehokkaalla tavalla unionin ilmanlaatupolitiikan tavoitteet, joita on asetettu etenkin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2016/22841 a. Rakennusten energiakysynnän vähentäminen olisi katsottava ilmanlaatua koskevan politiikan osatekijäksi yleisesti ja erityisesti jäsenvaltioissa, joissa unionin ilmansaasteita koskevissa päästörajoissa pysyminen on ongelmallista ja energiatehokkuudella voitaisiin edistää näiden tavoitteiden saavuttamista.
	__________________
	1 a Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/2284, annettu 14 päivänä joulukuuta 2016, tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisten päästöjen vähentämisestä, direktiivin 2003/35/EY muuttamisesta sekä direktiivin 2001/81/EY kumoamisesta (EUVL L 344, 17.12.2016, s. 1–31).
Perustelu
Asuntosektori vastaa merkittävästä osasta Euroopan saastepäästöjä, jotka ovat peräisin lämmitykseen käytettävän kiinteän polttoaineen polttamisesta. Nämä saasteet lisäävät kuolleisuutta, sairastavuutta ja sairaalahoitoa, varsinkin kun mitatut päästöarvot usein ylittävät EU:n ilmanlaatua koskevassa lainsäädännössä vahvistetut rajat.
Tarkistus    14 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 7 kappale
Komission teksti	Tarkistus
(7)  Jäsenvaltioita vaaditaan saavuttamaan koko velvoitekaudelta kumulatiivinen loppukäytön energiansäästötavoite, joka vastaa ”uusia” säästöjä, jotka olisivat 1,5 prosenttia vuosittain myydystä energiasta. Tämä vaatimus voidaan saavuttaa uusilla politiikkatoimilla, jotka hyväksytään 1 päivän tammikuuta 2021 ja 31 päivän joulukuuta 2030 välisen uuden velvoitekauden aikana, tai uusilla yksittäisillä toimilla, jotka ovat tulosta edeltävällä kaudella tai ennen sitä hyväksytyistä politiikkatoimista, joiden osalta energiasäästöihin johtavat yksittäiset toimet kuitenkin otetaan tosiasiallisesti käyttöön tämän uuden kauden aikana.	(7)  Jäsenvaltioita vaaditaan saavuttamaan koko velvoitekaudelta kumulatiivinen loppukäytön energiansäästötavoite, joka vastaa ”uusia” säästöjä, jotka olisivat vähintään 1,5 prosenttia. Tämä vaatimus voidaan saavuttaa uusista politiikkatoimista aiheutuvilla energiasäästöillä, jos voidaan osoittaa, että nämä toimenpiteet johtavat yksittäisiin toimiin, joilla saadaan aikaan todennettavia energiasäästöjä vuoden 2020 jälkeen. Kunkin kauden säästöt olisi lisättävä kumulatiivisesti edellisinä kausina saavutettujen säästöjen määrään.
Tarkistus    15 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 9 kappale
Komission teksti	Tarkistus
(9)  Uusien säästöjen olisi oltava lisäsäästöjä siihen nähden, että jatketaan nykyisten toimien toteuttamista, joten säästöjä, jotka olisi saatu joka tapauksessa, ei voida ilmoittaa. Jotta voidaan laskea käyttöön otettujen toimenpiteiden vaikutus, mukaan voidaan laskea vain nettosäästöt mitattuina energiankulutuksen muutoksena, jonka voidaan suoraan katsoa johtuvan kyseisestä energiatehokkuustoimenpiteestä. Nettosäästöjen laskemiseksi jäsenvaltioiden olisi määritettävä perusskenaario siitä, miten tilanne kehittyy, jos kyseistä politiikkaa ei toteuteta. Poliittisia toimia olisi arvioitava tähän perusskenaarioon nähden. Jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon, että samaan aikaan on saatettu toteuttaa muita toimenpiteitä, jotka myös ovat saattaneet vaikuttaa energiansäästöihin, joten ei voida katsoa, että kaikki arvioitavan politiikan käyttöönotosta lähtien havaitut muutokset johtuisivat pelkästään kyseisestä politiikkatoimesta. Velvoitetun, osallistuvan tai toimeksi saaneen osapuolen toimien olisi edistettävä tosiasiallisesti ilmoitettujen säästöjen saavuttamista, jotta varmistetaan olennaisuutta koskevan vaatimuksen täyttyminen.	(9)  Uusien energiasäästöjen olisi oltava lisäsäästöjä siihen nähden, että jatketaan nykyisten toimien toteuttamista, joten säästöjä, jotka olisi saatu joka tapauksessa, ei voida ilmoittaa. Jotta voidaan laskea käyttöön otettujen toimenpiteiden vaikutus, mukaan voidaan laskea vain nettosäästöt mitattuina energiankulutuksen muutoksena, jonka voidaan suoraan katsoa johtuvan kyseisestä energiatehokkuustoimenpiteestä. Nettosäästöjen laskemiseksi jäsenvaltioiden olisi määritettävä perusskenaario siitä, miten tilanne kehittyy, jos kyseistä politiikkaa ei toteuteta. Poliittisia toimia olisi arvioitava tähän perusskenaarioon nähden. Jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon, että samaan aikaan on saatettu toteuttaa muita toimenpiteitä, jotka myös ovat saattaneet vaikuttaa energiansäästöihin, joten ei voida katsoa, että kaikki arvioitavan politiikan käyttöönotosta lähtien havaitut muutokset johtuisivat pelkästään kyseisestä politiikkatoimesta. Velvoitetun, osallistuvan tai toimeksi saaneen osapuolen toimien olisi edistettävä tosiasiallisesti ilmoitettujen säästöjen saavuttamista, jotta varmistetaan olennaisuutta koskevan vaatimuksen täyttyminen.
Tarkistus    16 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 9 a kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(9 a)  On tärkeää sisällyttää kaikki energiaketjun vaiheet säästöjen laskentaan, jotta lisätään energiansäästöpotentiaalia sähkön siirrossa ja jakelussa.
Tarkistus    17 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 10 kappale
Komission teksti	Tarkistus
(10)  Unionin lainsäädännön täytäntöönpanosta johtuvia energiasäästöjä ei voida ilmoittaa, paitsi jos kyseinen toimenpide ulottuu unionin lainsäädännössä vaadittua vähimmäistasoa pidemmälle joko niin, että kansallisella tasolla on asetettu kunnianhimoisemmat energiatehokkuusvaatimukset tai toimenpiteen täytäntöönpanoa on tehostettu. Ottaen huomioon, että rakennusten peruskorjauksilla edistetään olennaisella tavalla ja pitkällä aikavälillä energiasäästöjen lisäämistä, on tarpeen selventää, että kaikki energiasäästöt, jotka johtuvat olemassa olevien rakennusten peruskorjauksia edistävistä toimenpiteistä, voidaan ilmoittaa, jos ne ovat ylimääräisiä siihen kehitykseen nähden, joka olisi saavutettu ilman kyseistä politiikkatoimea, ja jos jäsenvaltio osoittaa, että velvoitetun, osallistuvan tai toimeksi saaneen osapuolen toimet ovat tosiasiallisesti edistäneet kyseisen toimenpiteen osalta ilmoitettujen säästöjen saavuttamista.	(10)  Unionin lainsäädännön täytäntöönpanosta johtuvia energiasäästöjä ei voida ilmoittaa, paitsi jos kyseinen toimenpide ulottuu unionin lainsäädännössä vaadittua vähimmäistasoa pidemmälle joko niin, että kansallisella tasolla on asetettu kunnianhimoisemmat energiatehokkuusvaatimukset tai toimenpiteen täytäntöönpanoa on tehostettu. Rakennusten avulla on mahdollista lisätä merkittävästi energiatehokkuutta ja rakennusten peruskorjauksilla edistetään olennaisella tavalla ja pitkällä aikavälillä mittakaavaetuja käyttäen energiasäästöjen lisäämistä. On siis tarpeen selventää, että kaikki energiasäästöt, jotka johtuvat olemassa olevien rakennusten peruskorjauksia edistävistä toimenpiteistä, voidaan ilmoittaa, jos ne ovat ylimääräisiä siihen kehitykseen nähden, joka olisi saavutettu ilman kyseistä politiikkatoimea, ja jos jäsenvaltio osoittaa, että velvoitetun, osallistuvan tai toimeksi saaneen osapuolen toimet ovat tosiasiallisesti edistäneet kyseisen toimenpiteen osalta ilmoitettujen säästöjen saavuttamista.
Tarkistus    18 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 10 a kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(10 a)  Tehokas vesihuolto voi lisätä energiasäästöjä merkittävästi. Vesi- ja jätevesialan osuus unionin sähkön käytöstä on 3,5 prosenttia1 a. Veden kysynnän odotetaan lisäksi kasvavan 25 prosenttia vuoteen 2040 mennessä, etupäässä kaupungeissa. Samanaikaisesti vesivuotojen osuus kaikesta unionissa käytetystä vedestä on 24 prosenttia, mikä aiheuttaa energia- ja vesihävikkiä. Tämän vuoksi kaikilla vesihuollon tehostamiseen ja veden käytön vähentämiseen tähtäävillä toimenpiteillä on mahdollista edistää merkittävällä tavalla unionin energiatehokkuustavoitteen saavuttamista1 b.
	__________________
	1 a World Energy Outlook 2016, Kansainvälinen energiajärjestö, 2016.
	1 b World Energy Outlook 2016, Kansainvälinen energiajärjestö, 2016.
Tarkistus    19 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 10 b kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(10 b)  Tähän uudelleentarkasteluun sisältyy säännöksiä, jotka koskevat energiatehokkuuden käsittelyä infrastruktuurin painopistealana, ja samalla tunnustetaan, että se täyttää Kansainvälisen valuuttarahaston ja muiden talousalan instituutioiden käyttämän infrastruktuurin määritelmän, ja siitä tehdään keskeinen tekijä ja prioriteetti tulevissa unionin energiainfrastruktuuria koskevissa sijoituspäätöksissä1 a.
	__________________
	1 a Sanamuoto Euroopan parlamentin 2 päivänä kesäkuuta 2016 antamasta mietinnöstä energiatehokkuusdirektiivin (2012/27/EU) täytäntöönpanokertomuksesta (2015/2232(INI)).
Tarkistus    20 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 10 c kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(10 c)  Unionissa vettä käytetään eniten energia-alalla, jonka osuus vedenkäytöstä on 44 prosenttia1 a. Käyttämällä älykkäitä teknologioita ja prosesseja tehokkaaseen vesihuoltoon voidaan luoda merkittäviä energiasäästöjä ja samalla parantaa yritysten kilpailukykyä.
	__________________
	1 a Komission yksiköiden valmisteluasiakirja maataloudesta ja kestävästä vesihuollosta EU:ssa, annettu 28 päivänä huhtikuuta 2017.
Tarkistus    21 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 10 d kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(10 d)  Vesi- ja jätevesialalla voidaan myös edistää uusiutuvan energian tuotantoa ja fossiilienergian toimitusten vähentämistä. Esimerkiksi energian talteenotto jäteveden käsittelyssä syntyvästä lietteestä mahdollistaa energian tuottamisen paikan päällä.
Tarkistus    22 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 12 kappale
Komission teksti	Tarkistus
(12)  Rakennusten energiatehokkuuden paranemisen olisi hyödytettävä etenkin käyttäjiä, jotka kärsivät energiaköyhyydestä. Jäsenvaltiot voivat jo nyt edellyttää velvoitettuja osapuolia sisällyttämään energiansäästötoimenpiteisiin energiaköyhyyteen liittyviä sosiaalisia tavoitteita, ja tämä mahdollisuus olisi nyt laajennettava vaihtoehtoisiin toimenpiteisiin ja muutettava velvoitteeksi, joskin jäsenvaltioille jätetään täysi toimintavara toimenpiteiden laajuuden, soveltamisalan ja sisällön suhteen. Perustamissopimuksen 9 artiklan mukaisesti unionin energiatehokkuuspolitiikan olisi oltava osallistavaa, ja näin ollen sillä olisi myös varmistettava, että energiaköyhyydestä kärsivät käyttäjät pääsevät osallisiksi energiatehokkuustoimenpiteistä.	(12)  Rakennusten energiatehokkuuden paranemisen olisi hyödytettävä kaikkia kuluttajia ja etenkin pienituloisia talouksia, mukaan lukien ne, jotka kärsivät energiaköyhyydestä. Kukin jäsenvaltio voi määritellä energiaköyhyyden ja pienituloiset kotitaloudet omien kansallisten olosuhteidensa mukaisesti. Jäsenvaltiot voivat jo nyt edellyttää velvoitettuja osapuolia sisällyttämään energiansäästötoimenpiteisiin energiaköyhyyteen liittyviä sosiaalisia tavoitteita. Tämä mahdollisuus olisi nyt laajennettava vaihtoehtoisiin toimenpiteisiin ja muutettava velvoitteeksi, joskin jäsenvaltioille jätetään täysi toimintavara toimenpiteiden laajuuden, soveltamisalan ja sisällön suhteen. Perustamissopimuksen 9 artiklan mukaisesti unionin energiatehokkuuspolitiikan olisi oltava osallistavaa, ja näin ollen sillä olisi myös varmistettava, että energiaköyhät ja pienituloiset käyttäjät pääsevät osallisiksi energiatehokkuustoimenpiteistä. Jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi ilmaistava tavoitteensa määrällisesti, liitettävä järjestelmiinsä riittävät rahoitusvälineet ja seurattava toimenpiteidensä täytäntöönpanoa.
Tarkistus    23 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 12 a kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(12 a)  Reagointi sähkön kysyntään päivällä ja yöllä on tärkeää energiatehokkuuden parantamiseksi, sillä se lisää huomattavasti kuluttajien mahdollisuuksia säästää energiaa, koska he voivat käyttää päätöstensä perustana tietoja mahdollisuuksista optimoida energiankulutusta kysynnän, myös suuren kuormituksen, aikana niin, että voidaan hyödyntää paremmin siirtoverkkoja ja tuotantoresursseja.
Perustelu
Tarkistus liittyy mietintöluonnoksen tarkistukseen 19. Tarkistus pyrkii selkeyttämään sitä ja liittyy Smart Gridiin.
Tarkistus    24 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 12 b kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(12 b)  Energialaskuja pienennetään avustamalla kuluttajia energiankäytön vähentämisessä vähentämällä rakennusten energiatarpeita, parantamalla laitteiden tehokkuutta ja asettamalla saataville vähän energiaa kuluttavia liikennemuotoja yhdistettyinä julkiseen liikenteeseen ja pyöräilyyn. Rakennusten vaipan parantamisella sekä energiatarpeiden ja energian käytön vähentämisellä parannetaan perustavanlaatuisella tavalla pienituloisen väestönosan terveysoloja.
Tarkistus    25 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 12 c kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(12 c)  On tärkeää tiedottaa ja antaa täsmällisiä tietoja energiatehokkuuden parantamisen ja sen mahdollisen käyttöönoton hyödyistä kaikille unionin kansalaisille. Energiatehokkuuden parantamisella on ratkaiseva merkitys myös unionin geopoliittisen aseman ja turvallisuuden kannalta, koska sen avulla vähennetään riippuvuutta kolmansista maista tuotavista polttoaineista.
Tarkistus    26 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 12 d kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(12 d)  Koska noin 50 miljoonaa kotitaloutta unionissa kärsii energiaköyhyydestä, energiatehokkuustoimenpiteiden on oltava keskeisessä asemassa kustannustehokkaassa strategiassa, jolla puututaan energiaköyhyyteen ja kuluttajien haavoittuvuuteen, ja niiden on täydennettävä jäsenvaltioiden sosiaaliturvapolitiikkoja. Sen varmistamiseksi, että energiatehokkuustoimenpiteillä vähennetään kestävällä tavalla vuokralaisten energiaköyhyyttä, on otettava huomioon näiden toimenpiteiden kustannustehokkuus ja kannattavuus omistajille ja vuokralaisille ja taattava näille toimenpiteille jäsenvaltioissa riittävä taloudellinen tuki. Unionin rakennuskannan on pitkällä aikavälillä koostuttava lähes nollaenergiarakennuksista Pariisin sopimuksen tavoitteiden mukaisesti. Nykyinen rakennusten peruskorjausaste ei ole riittävä, ja vaikeimmin saavutettavissa ovat ne rakennukset, joiden asukkaina on energiaköyhiä pienituloisia ihmisiä. Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet energian säästövelvoitteista, energiatehokkuusvelvoitejärjestelmistä ja vaihtoehtoisista politiikkatoimista ovat siksi erityisen tärkeitä.
Tarkistus    27 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 12 e kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(12 e)  Kaikkien toteutettujen energiatehokkuustoimenpiteiden kustannusten ja hyötyjen, myös takaisinmaksukausien, olisi oltava kuluttajille täysin avoimia.
Tarkistus    28 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 13 kappale
Komission teksti	Tarkistus
(13)  Rakennuksissa uusiutuvan energian teknologialla tuotettu energia vähentää toimitettua fossiilista energiaa. Energiankulutuksen vähentäminen ja uusiutuvista lähteistä saatavan energian käyttö rakennussektorilla ovat merkittäviä toimia unionin energiariippuvuuden ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi, etenkin kun otetaan huomioon vuodeksi 2030 asetetut kunnianhimoiset ilmasto- ja energiatavoitteet sekä Pariisissa joulukuussa 2015 järjestetyssä YK:n ilmastosopimuksen osapuolten konferenssissa (COP21) tehdyt globaalit sitoumukset. Tämän vuoksi jäsenvaltioiden pitäisi pystyä ottamaan energiansäästövaatimusten täyttämiseksi huomioon tietty määrä uusiutuvaa energiaa, joka on tuotettu rakennuksessa omaa käyttöä varten. Tätä varten jäsenvaltioille olisi annettava mahdollisuus käyttää direktiivin 2010/30/EU nojalla vahvistettuja laskentamenetelmiä.	(13)  Rakennuksissa uusiutuvan energian teknologialla tuotettu energia vähentää toimitettua fossiilista energiaa. Energiankulutuksen vähentäminen ja uusiutuvista lähteistä saatavan energian käyttö rakennussektorilla ovat merkittäviä toimia unionin energiariippuvuuden ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi, etenkin kun otetaan huomioon vuodeksi 2030 asetetut kunnianhimoiset ilmasto- ja energiatavoitteet sekä Pariisin sopimuksessa tehdyt globaalit sitoumukset.
Tarkistus    29 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 13 a kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(13 a)  Jäsenvaltioiden yritysten ja talouden toimialojen energiatasetta voidaan parantaa kiertotalouden periaatteilla siten, että käytetään asianmukaisesti teollisuusjätteitä uusioraaka-aineina edellyttäen, että niiden energiapotentiaali on korkeampi kuin vaihtoehtoisten primääriraaka-aineiden energiapotentiaali.
Perustelu
Tarkistus liittyy mietintöluonnoksen tarkistukseen 22.
Tarkistus    30 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 13 b kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(13 b)  Hyödyntämällä uusia liiketoimintamalleja ja teknologioita jäsenvaltioiden olisi pyrittävä edistämään ja helpottamaan energiatehokkuustoimenpiteiden käyttöönottoa esimerkiksi suurille ja pienille kuluttajille tarjottavien innovatiivisten energiapalvelujen avulla.
Tarkistus    31 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 13 c kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(13 c)  Jäsenvaltioiden olisi suunniteltava ja sovellettava vaihtoehtoisia toimenpiteitä hyvin joustavasti määritellessään kansallisia energiatehokkuuden painopisteitään ja sisällytettävä niihin sekä energiatehokkaita tuotteita että energiatehokkaita teknisiä tuotantoprosesseja; tukea tarvitaan luonnonvarojen tehokasta käyttöä tavoitteleviin toimiin tai kiertotalouden käyttöön ottamiseen;
Perustelu
Tarkistuksella muutetaan mietintöluonnoksen tarkistusta 23.
Tarkistus    32 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 14 kappale
Komission teksti	Tarkistus
(14)  Energiankulutusta koskevien selkeiden ja ajantasaisten tietojen saantiin liittyviä kuluttajien vähimmäisoikeuksia olisi vahvistettava osana niitä toimenpiteitä, jotka on esitetty energiaunioniin liittyvässä komission tiedonannossa ”Energian kuluttajien aseman vahvistaminen” ja lämmitystä ja jäähdytystä koskevassa strategiassa. Direktiivin 2012/27/EU 9–11 artiklaa ja liitettä VII olisi muutettava, jotta energiankulutuksesta voidaan antaa säännöllisiä ja parempia tietoja. Olisi myös selkeytettävä, että laskutukseen ja laskutustietoihin liittyviä oikeuksia sovelletaan keskitetystä lähteestä toimitetun lämmityksen, jäähdytyksen tai lämpimän veden käyttäjiin, vaikka heillä ei olekaan suoraa henkilökohtaista sopimussuhdetta energian toimittajaan. Näitä säännöksiä sovellettaessa käsitteellä ’loppukuluttaja’ olisi näin ollen tarkoitettava loppukäyttäjää, joka ostaa lämmityksen, jäähdytyksen tai lämpimän veden omaan käyttöönsä, samoin kuin moniasuntoisen tai moneen eri tarkoitukseen käytettävän rakennuksen yksittäisen yksikön asukasta, jos lämmitys, jäähdytys tai lämmin vesi toimitetaan keskitetystä lähteestä. Käsitteellä ’käyttäjäkohtainen mittaaminen’ olisi tarkoitettava kulutuksen mittaamista tällaisen rakennuksen yksittäisissä yksiköissä. Uusien asennettavien lämpömittareiden tai lämmityskustannusten jakolaitteiden olisi oltava 1 päivään tammikuuta 2020 mennessä etäluettavia, jotta kulutustietoja voidaan toimittaa kustannustehokkaasti ja säännöllisesti. Uutta 9 a artiklaa on tarkoitus soveltaa vain keskitetystä lähteestä toimitettuun lämmitykseen, jäähdytykseen ja lämpimään veteen.	(14)  Energiankulutusta koskevien täsmällisten, luotettavien, selkeiden ja ajantasaisten tietojen saantiin liittyviä kuluttajien vähimmäisoikeuksia olisi vahvistettava osana niitä toimenpiteitä, jotka on esitetty energiaunioniin liittyvässä komission tiedonannossa ”Energian kuluttajien aseman vahvistaminen” ja lämmitystä ja jäähdytystä koskevassa strategiassa. Vaikka käyttäjäkohtaisten kulutusmittarien asentamista olisi yhä edellytettävä jos tämä on teknisesti toteutettavissa ja kustannustehokasta oikeassa suhteessa mahdollisiin energiansäästöihin, direktiivin 2012/27/EU 9–11 artiklaa ja liitettä VII olisi muutettava, jotta energiankulutuksesta voidaan antaa säännöllisiä ja parempia tietoja, kun otetaan huomioon mittausvälineiden saatavuus ja tarkkuus optimaalisen energiankäytön kannalta. Jäsenvaltioiden olisi myös otettava huomioon, että energiankulutuksen mittaamista koskevien uusien teknologioiden onnistunut toteutus edellyttää enemmän investointeja sekä käyttäjien että energian toimittajien koulutukseen ja osaamiseen. Olisi myös selkeytettävä, että laskutukseen ja laskutustietoihin tai kulutukseen liittyviä oikeuksia sovelletaan keskitetystä lähteestä toimitetun lämmityksen, jäähdytyksen tai lämpimän veden käyttäjiin, vaikka heillä ei olekaan suoraa henkilökohtaista sopimussuhdetta energian toimittajaan. Näitä säännöksiä sovellettaessa käsitteellä ’loppukuluttaja’ olisi näin ollen tarkoitettava paitsi loppukäyttäjää, joka ostaa lämmityksen, jäähdytyksen tai lämpimän veden omaan käyttöönsä, myös moniasuntoisen tai moneen eri tarkoitukseen käytettävän rakennuksen yksittäisen yksikön asukasta, jos lämmitys, jäähdytys tai lämmin vesi toimitetaan keskitetystä lähteestä, jos asukkailla ei ole suoraa eikä käyttäjäkohtaista sopimusta energiantoimittajan kanssa. Käsitteellä ’käyttäjäkohtainen mittaaminen’ olisi tarkoitettava kulutuksen mittaamista tällaisen rakennuksen yksittäisissä yksiköissä. Uusien asennettavien lämpömittareiden tai lämmityskustannusten jakolaitteiden olisi oltava 1 päivään tammikuuta 2020 mennessä etäluettavia, jotta kulutustietoja voidaan toimittaa kustannustehokkaasti ja säännöllisesti. Uutta 9 a artiklaa on tarkoitus soveltaa vain keskitetystä lähteestä toimitettuun lämmitykseen, jäähdytykseen ja lämpimään veteen.
Tarkistus    33 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 14 a kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(14 a)  Laskutustiedot ja vuosiyhteenvedot ovat tärkeä keino asiakkaille tiedottamisessa. Kulutusta ja kustannuksia koskevista tiedoista kuluttajat voivat saada myös muuta tietoa, joka auttaa heitä vertailemaan nykyistä sopimustaan muihin tarjouksiin ja turvautumaan valitusten hallintaan ja riidanratkaisumenettelyihin. Koska laskuihin liittyvät riidat ovat kuitenkin hyvin yleinen syy kuluttajien valituksiin, minkä seurauksena kuluttajien tyytyväisyys ja osallistuminen energia-alalla on jatkuvasti vähäistä, on tärkeää yksinkertaistaa ja selventää laskuja ja tehdä niistä helpommin ymmärrettäviä. Samalla on varmistettava, että erillisistä välineistä, kuten laskutustiedoista, tiedotustyökaluista ja vuosiyhteenvedoista saadaan kaikki tarvittavat tiedot, joiden avulla kuluttajat voivat säännellä energiankulutustaan, vertailla tarjouksia ja vaihtaa energiantoimittajaa.
Tarkistus    34 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 14 b kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(14 b)  Tässä direktiivissä pienillä ja keskisuurilla yrityksillä (pk-yritykset) tarkoitetaan yrityksiä, joiden palveluksessa on vähemmän kuin 250 työntekijää ja joiden vuosiliikevaihto on enintään 50 miljoonaa euroa ja/tai taseen loppusumma on enintään 43 miljoonaa euroa, komission suosituksen 2003/361/EY liitteessä olevan 2 artiklan 1 kohdan1 a mukaisesti.
	_______________
	1 a. Komission suositus 2003/361/EY, annettu 6 päivänä toukokuuta 2003, mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä
Perustelu
Pk-yritysten käsitettä on selvennettävä, sillä direktiivin 2012/27/EU 8 artiklassa olevaa pk-yritysten määritelmää tulkitaan monella tavalla, mikä aiheuttaa suurta hallinnollista rasitusta.
Tarkistus    35 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 15 a kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(15 a)  Hajautettujen energiantuotantoyksiköiden rakentamisella vähennetään siirtohäviöitä ja tehdään mahdolliseksi joustava mukautuminen paikallisten kuluttajien muuttuvaan energiankysyntään. Sähkön ja lämmön yhteistuotantoyksikköjen tehokkuus on 80–90 prosenttia. Sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitokset (hajautetut tuotantoyksiköt), jotka sijaitsevat lähellä taajaan asuttuja alueita ja on varustettu lämmönkerääjillä, mahdollistavat sähkön, lämmön ja jäähdytyksen tuotannon seuraavan kaavan mukaisesti:
	jossa: η – muuntamisen tehokkuus loppuenergiaksi,
	Ep – uusiutumaton primäärienergia,
	Eel – sähköenergia,
	Qkog – lämpöenergia yhteistuotannosta,
	Qchłodz – jäähdytys yhteistuotannosta.
Perustelu
Tarkistuksella korvataan mietintöluonnoksen tarkistus 24.
Tarkistus    36 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 15 b kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(15 b)  Energiatehokkuuden kasvu on suora seuraus seuraavista energiantuotannossa ja muuntoprosesseissa toteutetuista toimista: primäärienergian tehokas muuntaminen loppuenergiaksi, tämän energian tehokas siirtäminen kuluttajille sähkönä tai lämpönä tai polttoaineena ja niiden säästeliäs käyttö loppukäyttäjän toimesta. Säästövaikutusta kuluttajamarkkinoilla ei saisi pitää tällaisen tehokkuuden ainoana tavoitteena, koska kyseinen vaikutus voi johtua energian epäsuotuisista hinnoista.
Tarkistus    37 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 16 kappale
Komission teksti	Tarkistus
(16)  Jotta voitaisiin ottaa huomioon teknologian edistyminen ja uusiutuvien energialähteiden kasvava osuus sähköntuotantosektorilla, kilowattitunteina (kWh) mitatun sähkön säästön oletuskerrointa olisi tarkistettava primäärienergiakertoimen muutosten huomioon ottamiseksi. Sähkön primäärienergiakerrointa koskevat laskelmat perustuvat vuotuisiin keskiarvoihin. Ydinvoimasähkön ja -lämmön tuotannon osalta käytetään energiasisällön fyysistä laskentamenetelmää ja fossiilisista polttoaineista ja biomassasta tuotetun sähkön ja lämmön osalta teknistä muuntotehokkuusmenetelmää. Palamattoman uusiutuvan energian osalta menetelmänä käytetään suoraan primäärienergian kokonaismäärään perustuvaa lähestymistapaa. Laskettaessa sähkön primäärienergiaosuutta sähkön ja lämmön yhteistuotannossa sovelletaan direktiivin 2012/27/EU liitteessä II esitettyä menetelmää. Tässä käytetään keskimääräistä eikä marginaalista markkina-asemaa. Muuntotehokkuuden oletetaan olevan 100 prosenttia palamattoman uusiutuvan energian, 10 prosenttia geotermisen voimalaitoksen ja 33 prosenttia ydinvoimalaitoksen osalta. Sähkön ja lämmön yhteistuotannon kokonaistehokkuus lasketaan Eurostatin tuoreimpien tietojen perusteella. Järjestelmän rajat asetetaan niin, että primäärienergiakerroin on 1 kaikkien energialähteiden osalta. Laskelmat perustuvat PRIMES-viiteskenaarion tuoreimpaan versioon. Primäärienergiakertoimen arvo perustuu vuotta 2020 koskeviin ennusteisiin. Analyysi kattaa EU:n jäsenvaltiot ja Norjan. Norjaa koskevat tietojoukko perustuu ENTSO-E-tietoihin.	(16)  Vain ja ainoastaan tämän direktiivin tavoitteiden soveltamista varten ja jotta voitaisiin ottaa huomioon teknologian edistyminen ja uusiutuvien energialähteiden kasvava osuus sähköntuotantosektorilla, kilowattitunteina (kWh) mitatun sähkön säästön oletuskerrointa olisi analysoitava huolellisesti ja mahdollisesti tarkistettava primäärienergiakertoimen muutosten huomioon ottamiseksi, ottaen näin huomioon kyseisen jäsenvaltion energiayhdistelmä vertailevan ja avoimen menetelmän avulla.
Tarkistus    38 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 16 a kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(16 a)  Kun otetaan huomioon, että energiatehokkuussuunnitelmasta 10. kesäkuuta 2011 annetuissa Eurooppa-neuvoston päätelmissä (10709/11) korostettiin, että rakennusten osuus unionin primäärienergian kulutuksesta on 40 prosenttia, mikä vastaa 50:ä prosenttia loppuenergiasta, ja jotta voitaisiin lisätä talouskasvua ja edistää työllisyyttä erityispätevyyttä edellyttävillä aloilla, kuten rakennusalalla ja rakennustuotteiden tuotannossa, sekä arkkitehtuurin, kaupunkisuunnittelun ja lämmitys- ja jäähdytysteknologiaa koskevan konsultoinnin kaltaisilla ammattialoilla, jäsenvaltioiden olisi laadittava näille aloille vuoden 2020 jälkeiselle ajalle ulottuva pitkän aikavälin strategia ottamalla käyttöön varoja asuinrakennusten ja julkisten rakennusten lämpötalouden pitkälle menevää modernisointia koskeviin investointeihin sekä uusien lähes nollaenergiarakennusten rakentamiseen.
Perustelu
Teknisestä näkökulmasta katsottuna energiatehokkuuden lisäämismahdollisuuksia on helpointa käyttää asuntosektorilla.
Tarkistus    39 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 16 b kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(16 b)  Primäärienergiakerrointa olisi käytettävä fossiilisten polttoaineiden kulutuksen ja niistä riippuvuuden vähentämiseen ja energiatehokkuuden lisäämiseen sekä uusiutuvien energialähteiden valikoiman laajentamiseen. Tässä yhteydessä kilowattitunteina mitattua sähkön säästön oletuskerrointa olisi mukautettava, jos teknologian, talouden tai yhteiskunnan kehitys osoittaa, että oletuskerrointa on tarpeen pienentää. Komission olisi analysoitava primäärienergiaa koskevan oletuskertoimen muuttamista ja tarvittaessa esitettävä sitä koskeva lainsäädäntöehdotus vuoteen 2024 mennessä.
Perustelu
Teknologian, talouden tai yhteiskunnan kehitys voi edellyttää oletuskertoimen mukauttamista. Koska nämä kehitysjaksot seuraavat toistaan nopeassa tahdissa, komission on tärkeää tarkistaa oletuskerrointa riittävän usein.
Tarkistus    40 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 17 kappale
Komission teksti	Tarkistus
(17)  Jotta voidaan varmistaa, että direktiivin liitteitä ja 14 artiklan 10 kohdassa tarkoitettuja hyötysuhteen yhdenmukaistettuja viitearvoja voidaan päivittää, on tarpeen laajentaa komissiolle annettua säädösvallan siirtoa.	Poistetaan.
Perustelu
Päivityksistä olisi aina sovittava jäsenvaltioiden ja Euroopan parlamentin kanssa.
Tarkistus    41 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 18 kappale
Komission teksti	Tarkistus
(18)  Jotta voidaan arvioida direktiivin 2012/27/EU tehokkuutta, käyttöön olisi otettava vaatimus direktiivin yleisestä uudelleentarkastelusta ja Euroopan parlamentille ja neuvostolle 28 päivään helmikuuta 2024 mennessä toimitettavasta kertomuksesta.	(18)  Jotta voidaan arvioida direktiivin 2012/27/EU tehokkuutta, käyttöön olisi otettava vaatimus direktiivin yleisestä uudelleentarkastelusta ja Euroopan parlamentille ja neuvostolle 28 päivään helmikuuta 2024 mennessä toimitettavasta kertomuksesta. Tämä päivämäärä on YK:n ilmastosopimuksen vuoden 2023 maailmanlaajuisen tilannekatsauksen jälkeen ja se mahdollistaa tämän prosessin mahdollisen yhdenmukaistamisen, kun otetaan myös huomioon talouden ja innovoinnin kehitys.
Tarkistus    42 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 19 a kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(19 a)  Jäsenvaltioiden, joiden henkeä kohti laskettu bruttokansatuote on pienempi kuin EU:n keskimääräinen henkeä kohti laskettu bruttokansantuote, olisi voitava lisätä primäärienergian kulutusta edellyttäen, että sen muuntamisessa loppuenergiaksi, sen edelleen siirtämisessä ja jakelussa sekä hyödyllisissä säästöissä kuluttajamarkkinoilla otetaan huomioon energiatehokkuuden huomattava lisäys kussakin teknologisen prosessin vaiheessa, jotka ovat osa vapautetun primäärienergian virtaa.
Perustelu
Hyödynnettävissä olevan energian kulutusta koskevat normit olisi yhtenäistettävä kaikissa EU:n jäsenvaltioissa.
Tarkistus    43 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 19 b kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(19 b)  Paikallis- ja alueviranomaisille olisi annettava päärooli direktiivissä vahvistettujen toimenpiteiden kehittämisessä, suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa, jotta ne vastaisivat paremmin ilmastollisia, kulttuurisia ja sosiaalisia ominaispiirteitä.
Perustelu
Helmikuussa 2016 annetussa Euroopan parlamentin päätöslauselmassa korostetaan paikallis- ja alueviranomaisten roolia EU:n politiikassa esimerkiksi ilmastonmuutoksen, energiaturvallisuuden tai kaupunkien kasvun aloilla, joilla säästötoimenpiteet ja energiatehokkuus sekä uusiutuvat energialähteet ovat keskeisessä asemassa. Alueet on tärkeää ottaa mukaan kaikilla tasoilla, jotta parannetaan koordinointia ja vuorovaikutusta, erityisesti maissa, joissa hallinnon hajauttamisen ja toimivallan siirtämisen aste on korkea.
Tarkistus    44 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 19 c kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(19 c)  Kun otetaan huomioon tuotantokapasiteetin epätasainen jakautuminen EU:ssa, yleistä energiatehokkuutta voidaan lisätä tuomalla loppuenergiaa kolmansista maista. Siksi tarvitaan EU:n toimintapolitiikkoja, joiden avulla voidaan säännellä paitsi primäärienergian kauppaa, mihin sisältyy muun muassa kaasu- ja öljyputkien rakentaminen, myös loppuenergian tuontia raja-alueilla.
Perustelu
Loppuenergian tuonti esimerkiksi naapurialueiden kolmansista maista voi johtaa korkeampaan energiatehokkuuteen kuin energian tuonti kauempaa EU:n alueelta.
Tarkistus    45 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 1 alakohta Direktiivi 2012/27/EU 1 artikla – 1 kohta
Komission teksti Tarkistus ”1.  Tässä direktiivissä vahvistetaan yhteinen kehys energiatehokkuuden edistämistä koskeville toimenpiteille unionissa, jotta varmistetaan, että unionin vuodeksi 2020 asettamat energiatehokkuutta koskevat 20 prosentin yleistavoitteet ja vuodeksi 2030 asettamat 30 prosentin sitovat yleistavoitteet saavutetaan, ja jotta valmistellaan energiatehokkuuden lisäparannuksia tuon määräajan jälkeen. Siinä vahvistetaan säännöt, joiden tarkoituksena on poistaa energiamarkkinoiden esteitä ja korjata markkinahäiriöitä, jotka haittaavat energian toimitusten ja käytön tehokkuutta, sekä säädetään ohjeellisten kansallisten energiatehokkuustavoitteiden ja -panosten asettamisesta vuodeksi 2020 ja 2030.” ”1.  Tässä direktiivissä vahvistetaan yhteinen kehys energiatehokkuuden edistämistä koskeville toimenpiteille unionissa ja pannaan täytäntöön energiatehokkuus etusijalle -periaate koko energiaketjun matkalta, myös energiantuotannon, -siirron, -jakelun ja loppukäytön osalta, jotta varmistetaan, että unionin vuodeksi 2020 asettamat energiatehokkuutta koskevat 20 prosentin yleistavoitteet ja vuodeksi 2030 asettamat 40 prosentin sitovat yleistavoitteet saavutetaan, ja jotta valmistellaan energiatehokkuuden lisäparannuksia vuoden 2030 jälkeen unionin vuoden 2050 pitkän aikavälin energia- ja ilmastotavoitteiden ja Pariisin sopimuksen mukaisesti. Siinä vahvistetaan säännöt, joiden tarkoituksena on poistaa energiamarkkinoiden esteitä ja korjata markkinahäiriöitä, jotka haittaavat energian toimitusten ja käytön tehokkuutta, sekä säädetään ohjeellisten kansallisten energiatehokkuustavoitteiden asettamisesta vuodeksi 2020 ja sitovien kansallisten energiatehokkuustavoitteiden asettamisesta vuodeksi 2030.”
Tarkistus    46 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 1 alakohta Direktiivi 2012/27/EU 1 artikla – 1 a kohta (uusi)
Komission teksti Tarkistus   1 a.  Tällä direktiivillä edistetään energiatehokkuus etusijalla -periaatteen toteuttamista ja varmistetaan, että energiatehokkuus ja kysyntäpuolen ohjaus voivat kilpailla yhtäläisin edellytyksin tuotantokapasiteetin kanssa. Energiatehokkuus on otettava huomioon aina, kun tehdään energiajärjestelmiin liittyviä suunnitelmia tai rahoituspäätöksiä.
Tarkistus    47 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 1 alakohta Direktiivi 2012/27/EU 1 artikla – 1 b kohta (uusi)
Komission teksti Tarkistus   1 b.  Komission on kartoitettava mahdolliset poliittiset mekanismit käynnistämällä vuoropuhelu julkisten ja yksityisten rahoituslaitosten kanssa yksityisen rahoituksen ohjaamiseksi energiatehokkuutta parantaviin toimenpiteisiin ja korjauksiin. Kun otetaan huomioon suuret mahdollisuudet parantaa energiatehokkuutta rakennusalalla, on erityisesti tarkasteltava investointimahdollisuuksia kyseiseen alaan ja keskityttävä tällöin ensisijaisesti energiaköyhyyden uhan alla eläville pienituloisille kotitalouksille tarkoitettuihin asuinrakennuksiin. Lisäksi komission on harkittava vaihtoehtoja pienten hankkeiden yhdistämiseksi suuremmiksi, jotta investoinnit energiatehokkuushankkeisiin olisivat taloudellisesti kiinnostavampia ja mahdollisia sijoittajille. Komissio antaa jäsenvaltioille ohjeita yksityisten sijoitusten saamisesta 1 päivään tammikuuta 2019 mennessä.
Tarkistus    48 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 1 a alakohta (uusi) Direktiivi 2012/27/EU 2 artikla – 1 kohta – 1 a alakohta (uusi)
Komission teksti Tarkistus   1 a)  Lisätään 2 artiklaan alakohta seuraavasti:   ”(1 a)  ’energianmuunnosketjulla’ teknistä prosessia, joka alkaa primäärienergian vapauttamisesta ja siirtämisestä loppuenergian muodossa markkinoille, jossa kuluttaja muuttaa sen hyödynnettävissä olevaksi energiaksi (työksi);”
Perustelu
Tarkistus korvaa mietintöluonnoksen tarkistukseen 39 tarkoituksenaan sen yksinkertaistaminen.
Tarkistus    49 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 1 b alakohta (uusi) Direktiivi 2012/27/EU 2 artikla – 1 kohta – 3 alakohta
Nykyinen teksti Tarkistus   1 b)   Korvataan 2 artiklan 3 kohta seuraavasti: 3)   ’energian loppukulutuksella’ kaikkea teollisuudelle, liikenteelle, kotitalouksille, palveluihin ja maataloudelle toimitettua energiaa. Siihen ei kuulu energian muuntamisen alalle ja energiateollisuudelle toimitettu energia; 3)    ’energian loppukulutuksella’ kuluttajamarkkinoille toimitetun sähkön kulutusta teollisuuden ja liikenteen tarpeisiin sekä energiaa, jota toimitetaan kotitalouksille, palveluihin ja maatalouteen; tämä kulutus riippuu kokonaisvoimasta, joka on saatavana toimituksia varten, mukaan lukien aktiivinen ja reaktiivinen voima, kun tällaista energiaa toimitetaan;”
Perustelu
Toimituksia varten saatavana olevan voiman olisi aina ylitettävä kysyntä, koska sitä käytetään epätasaisesti markkinoilla, jotta vältetään sähkökatkot. Yleensä saatavana olevaa voimaa on 20 prosenttia enemmän kuin sen kysyntää.
Tarkistus    50 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 1 c alakohta (uusi) Direktiivi 2012/27/EU 2 artikla – 1 kohta – 9 a alakohta (uusi)
Komission teksti Tarkistus   1 c)   Lisätään 2 artiklaan alakohta seuraavasti:   ”(9a)   ’viranomaisten rakennuksella’ 5 artiklaa sovellettaessa keskushallinnon tai muun kansallisen, alueellisen tai paikallisen tason viranomaisen omistamaa ja käyttämää rakennusta, mukaan lukien sairaalat, terveydenhoitolaitokset, oppilaitokset ja sosiaaliset vuokra-asunnot;”
Tarkistus    51 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 2 alakohta Direktiivi 2012/27/EU 3 artikla – 1–3 kohta
Komission teksti Tarkistus 3 artikla 3 artikla Energiatehokkuustavoitteet Energiatehokkuustavoitteet 1.  Kunkin jäsenvaltion on asetettava vuodeksi 2020 ohjeellinen kansallinen energiatehokkuustavoite, joka perustuu joko primääri- tai loppuenergian kulutukseen, primääri- tai loppuenergian säästöihin taikka energiaintensiteettiin. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava nämä tavoitteet komissiolle 24 artiklan 1 kohdan ja liitteessä XIV olevan 1 osan mukaisesti. Niiden on tällöin ilmaistava nämä tavoitteet myös primäärienergian kulutuksen ja loppuenergian kulutuksen absoluuttisena tasona vuonna 2020 ja selitettävä, miten ja minkä tietojen perusteella tämä on laskettu. 1.  Kunkin jäsenvaltion on asetettava vuodeksi 2020 ohjeellinen kansallinen energiatehokkuustavoite, joka perustuu joko primääri- tai loppuenergian kulutukseen, primääri- tai loppuenergian säästöihin taikka energiaintensiteettiin. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava nämä tavoitteet komissiolle 24 artiklan 1 kohdan ja liitteessä XIV olevan 1 osan mukaisesti. Niiden on tällöin ilmaistava nämä tavoitteet myös primäärienergian kulutuksen ja loppuenergian kulutuksen absoluuttisena tasona vuonna 2020 ja selitettävä, miten ja minkä tietojen perusteella tämä on laskettu. Näitä tavoitteita asettaessaan jäsenvaltioiden on otettava huomioon Näitä tavoitteita asettaessaan jäsenvaltioiden on otettava huomioon a)  että unionin vuoden 2020 energiankulutus saa olla enintään 1 483 Mtoe primäärienergiaa ja enintään 1 086 Mtoe loppuenergiaa; a)  että unionin vuoden 2020 energiankulutus saa olla enintään 1 483 Mtoe primäärienergiaa tai enintään 1 086 Mtoe loppuenergiaa; b)  tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet; b)  tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet; c)  direktiivin 2006/32/EY 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti asetettujen kansallisten energiansäästötavoitteiden saavuttamiseksi hyväksytyt toimenpiteet; ja c)  direktiivin 2006/32/EY 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti asetettujen kansallisten energiansäästötavoitteiden saavuttamiseksi hyväksytyt toimenpiteet; sekä d)  muut energiatehokkuutta edistävät toimenpiteet jäsenvaltioissa ja unionin tasolla. d)  muut energiatehokkuutta edistävät toimenpiteet jäsenvaltioissa ja unionin tasolla. Näitä tavoitteita asettaessaan jäsenvaltiot voivat ottaa huomioon myös primäärienergian kulutukseen vaikuttavat kansalliset olosuhteet, kuten: Näitä tavoitteita asettaessaan jäsenvaltiot voivat ottaa huomioon myös primäärienergian kulutukseen vaikuttavat kansalliset olosuhteet, kuten: a)  jäljellä olevat kustannustehokkaat energiansäästömahdollisuudet; a)  jäljellä olevat kustannustehokkaat energiansäästömahdollisuudet; b)  BKT:n kehitys ja ennuste; b)  BKT:n kehitys ja ennuste; c)  muutokset energian tuonnissa ja viennissä; c)  muutokset energian tuonnissa ja viennissä; d)  kaikkien uusiutuvien energialähteiden, ydinenergian, hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin kehitys; ja d)  kaikkien uusiutuvien energialähteiden, ydinenergian, hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin kehitys; sekä e)  varhaiset toimet. e)  varhaiset toimet. 2.  Komissio arvioi 30 päivään kesäkuuta 2014 mennessä saavutettua edistymistä ja sitä, saavuttaako unioni todennäköisesti energiankulutuksen tason, joka on enintään 1 483 Mtoe primäärienergiaa ja enintään 1 086 Mtoe loppuenergiaa vuonna 2020. 2.  Komissio arvioi 30 päivään kesäkuuta 2014 mennessä saavutettua edistymistä ja sitä, saavuttaako unioni todennäköisesti energiankulutuksen tason, joka on enintään 1 483 Mtoe primäärienergiaa ja/tai enintään 1 086 Mtoe loppuenergiaa vuonna 2020. 3.  Tehdessään 2 kohdassa tarkoitettua arviota komissio 3.  Tehdessään 2 kohdassa tarkoitettua arviota komissio a)  laatii yhteenvedon jäsenvaltioiden ilmoittamista kansallisista viitteellisistä energiatehokkuustavoitteista; a)  laatii yhteenvedon jäsenvaltioiden ilmoittamista kansallisista viitteellisistä energiatehokkuustavoitteista; b)  arvioi, voidaanko näiden tavoitteiden yhteenlaskettua määrää pitää luotettavana osoituksena siitä, että unioni kokonaisuutena etenee suunnitellusti, ottaen huomioon arvion ensimmäisestä 24 artiklan 1 kohdan mukaisesti laaditusta vuosiraportista ja arvion 24 artiklan 2 kohdan mukaisesti laadituista kansallisista energiatehokkuuden toimintasuunnitelmista; b)  arvioi, voidaanko näiden tavoitteiden yhteenlaskettua määrää pitää luotettavana osoituksena siitä, että unioni kokonaisuutena etenee suunnitellusti, ottaen huomioon arvion ensimmäisestä 24 artiklan 1 kohdan mukaisesti laaditusta vuosiraportista ja arvion 24 artiklan 2 kohdan mukaisesti laadituista kansallisista energiatehokkuuden toimintasuunnitelmista; c)  ottaa huomioon täydentävät analyysit, joita saadaan c)  ottaa huomioon täydentävät analyysit, joita saadaan i)  arvioimalla edistymistä absoluuttisessa energiankulutuksessa ja energiankulutuksessa suhteessa taloudelliseen toimintaan unionin tasolla, mukaan lukien edistyminen energian toimitusten tehokkuudessa jäsenvaltioissa, joiden kansalliset ohjeelliset tavoitteet perustuvat energian loppukulutukseen tai loppuenergian säästöihin, mukaan lukien edistyminen, joka johtuu siitä, että nämä jäsenvaltiot ovat noudattaneet tämän direktiivin III lukua; i)  arvioimalla edistymistä absoluuttisessa energiankulutuksessa ja energiankulutuksessa suhteessa taloudelliseen toimintaan unionin tasolla, mukaan lukien edistyminen energian toimitusten tehokkuudessa jäsenvaltioissa, joiden kansalliset ohjeelliset tavoitteet perustuvat energian loppukulutukseen tai loppuenergian säästöihin, mukaan lukien edistyminen, joka johtuu siitä, että nämä jäsenvaltiot ovat noudattaneet tämän direktiivin III lukua; ii)  energiankulutuksen tulevia suuntauksia unionin tasolla koskevien mallintamisten tuloksista; ii)  energiankulutuksen tulevia suuntauksia unionin tasolla koskevien mallintamisten tuloksista; d)   vertaa a–c alakohdan mukaisia tuloksia energiankulutuksen määrään, joka tarvittaisiin, jotta energiankulutuksen taso olisi enintään 1 483 Mtoe primäärienergiaa ja enintään 1 086 Mtoe loppuenergiaa vuonna 2020. d)   vertaa a–c alakohdan mukaisia tuloksia energiankulutuksen määrään, joka tarvittaisiin, jotta energiankulutuksen taso olisi enintään 1 483 Mtoe primäärienergiaa ja/tai enintään 1 086 Mtoe loppuenergiaa vuonna 2020.
Tarkistus    52 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 2 alakohta Direktiivi 2012/27/EU 3 artikla – 4 kohta
Komission teksti Tarkistus 4.  Kunkin jäsenvaltion on asetettava ohjeelliset kansalliset energiatehokkuuspanokset 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun unionin vuoden 2030 tavoitteen saavuttamiseksi [energiaunionin hallinnasta] annetun asetuksen (EU) XX/20XX [4] ja [6] artiklan mukaisesti. Näitä panoksia asettaessaan jäsenvaltioiden on otettava huomioon, että unionin energiankulutus vuonna 2030 saa olla enintään 1 321 Mtoe primäärienergiaa ja enintään 987 Mtoe loppuenergiaa. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava näistä panoksista komissiolle osana yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmiaan [energiaunionin hallinnasta] annetun asetuksen (EU) XX/20XX [3] ja [7]–[11] artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti.”; 4.  Kunkin jäsenvaltion on asetettava sitovat kansalliset energiatehokkuustavoitteet, joiden on oltava kumulatiivisesti 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun unionin vuoden 2030 tavoitteen mukaisia ja [energiaunionin hallinnasta] annetun asetuksen (EU) XX/20XX [4] ja [6] artiklan mukaisia.   Näiden tavoitteiden tasoa määrittäessään jäsenvaltioiden on otettava huomioon, että unionin energiankulutus vuonna 2030 saa olla enintään 1 132 Mtoe primäärienergiaa ja enintään 849 Mtoe loppuenergiaa.   Jotta jäsenvaltioille annetaan riittävästi joustavuutta sitovien kansallisten energiatehokkuustavoitteiden saavuttamiseksi samalla kun talouden annetaan kehittyä ja teollisuustuotannon ja teollisen toiminnan kasvaa, jäsenvaltioiden annetaan asettaa tavoitteita, jotka perustuvat energiaintensiteettiin, joka on energiankulutuksen ja bruttokansantuotteen välinen suhde.   Kansallisissa energiatehokkuustavoitteissa on otettava huomioon kaikki energiaketjun vaiheet, myös energian tuotanto, siirto, jakelu ja loppukäyttö.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava näistä tavoitteista komissiolle osana yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmiaan [energiaunionin hallinnasta] annetun asetuksen (EU) XX/20XX [3] ja [7]–[11] artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti.”;
Tarkistus    53 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 2 a alakohta (uusi) Direktiivi 2012/27/EU 5 artikla
Nykyinen teksti Tarkistus   2 a)  Korvataan 5 artikla seuraavasti: ”5 artikla ”5 artikla Julkisten elinten rakennukset esimerkkinä Julkisten elinten rakennukset esimerkkinä 1.  Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että 1 päivästä tammikuuta 2014 kolme prosenttia sen keskushallinnon omistamien ja käyttämien lämmitettyjen ja/tai jäähdytettyjen rakennusten kokonaispinta-alasta korjataan vuosittain siten, että ne vastaavat vähintään sen direktiivin 2010/31/EU 4 artiklan soveltamiseksi asettamia energiatehokkuutta koskevia vähimmäisvaatimuksia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2010/31/EU 7 artiklan soveltamista. 1.  Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että 1 päivästä tammikuuta 2014 kolme prosenttia sen keskushallinnon omistamien ja käyttämien lämmitettyjen ja/tai jäähdytettyjen rakennusten kokonaispinta-alasta korjataan vuosittain siten, että ne vastaavat vähintään sen direktiivin 2010/31/EU 4 artiklan soveltamiseksi asettamia energiatehokkuutta koskevia vähimmäisvaatimuksia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2010/31/EU 7 artiklan soveltamista. Tätä kohtaa sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2021 kaikkiin viranomaisten omistamiin ja käyttämiin lämmitettäviin ja/tai jäähdytettäviin rakennuksiin ottaen asianmukaisesti huomioon viranomaisten toimivaltuudet ja hallinnolliset rakenteet. Mainittu kolmen prosentin osuus lasketaan asianomaisen jäsenvaltion keskushallinnon omistamien ja käyttämien sellaisten rakennusten kokonaispinta-alasta, joiden kokonaishyötypinta-ala on yli 500 m2 ja jotka eivät kunkin vuoden tammikuun 1 päivänä täytä direktiivin 2010/31/EU 4 artiklan mukaisesti vahvistettuja energiatehokkuutta koskevia kansallisia vähimmäisvaatimuksia. Tämä kynnysarvo lasketaan 250 m2:iin 9 päivästä heinäkuuta 2015. Mainittu kolmen prosentin osuus lasketaan asianomaisen jäsenvaltion keskushallinnon omistamien ja käyttämien sellaisten rakennusten kokonaispinta-alasta, joiden kokonaishyötypinta-ala on yli 500 m2 ja jotka eivät kunkin vuoden tammikuun 1 päivänä täytä direktiivin 2010/31/EU 4 artiklan mukaisesti vahvistettuja energiatehokkuutta koskevia kansallisia vähimmäisvaatimuksia. Tämä kynnysarvo lasketaan 250 m2iin 9 päivästä heinäkuuta 2015, ja sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2021 kaikkiin viranomaisten omistamiin ja käyttämiin rakennuksiin ottaen asianmukaisesti huomioon viranomaisten toimivaltuudet ja hallinnolliset rakenteet. Jos jäsenvaltio edellyttää, että velvoite korjata vuosittain kolme prosenttia kokonaispinta-alasta koskee keskushallintoa alemmalla tasolla olevien hallinnon yksikköjen omistamaa ja käyttämää pinta-alaa, kolmen prosentin osuus lasketaan asianomaisen jäsenvaltion keskushallinnon ja näiden hallinnon yksikköjen omistamien ja käyttämien sellaisten rakennusten kokonaispinta-alasta, joiden kokonaishyötypinta-ala on yli 500 m2 ja 9 päivästä heinäkuuta 2015 yli 250 m2 ja jotka eivät kunkin vuoden tammikuun 1 päivänä täytä direktiivin 2010/31/EU 4 artiklan mukaisesti vahvistettuja energiatehokkuutta koskevia kansallisia vähimmäisvaatimuksia.   Pannessaan täytäntöön toimenpiteitä keskushallinnon rakennusten laajamittaiseksi korjaamiseksi ensimmäisen alakohdan mukaisesti jäsenvaltiot voivat valita, että ne käsittelevät rakennusta kokonaisuutena, mukaan lukien rakennuksen ulkokuori, laitteistot, toiminta ja kunnossapito. Pannessaan täytäntöön toimenpiteitä viranomaisten rakennusten laajamittaiseksi korjaamiseksi ensimmäisen alakohdan mukaisesti jäsenvaltiot voivat valita, että ne käsittelevät rakennusta kokonaisuutena, mukaan lukien rakennuksen ulkokuori, laitteistot, toiminta ja kunnossapito. Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että ne keskushallinnon rakennukset, joiden energiatehokkuus on huonoin, ovat ensisijaisia energiatehokkuustoimenpiteiden kohteita, jos se on kustannustehokasta ja teknisesti toteutettavissa. Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että ne viranomaisten rakennukset, joiden energiatehokkuus on huonoin, ovat ensisijaisia energiatehokkuustoimenpiteiden kohteita, jos se on kustannustehokasta ja teknisesti toteutettavissa. 2.  Jäsenvaltiot voivat jättää asettamatta tai soveltamatta 1 kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia seuraavien rakennusluokkien osalta: 2.  Jäsenvaltiot voivat jättää asettamatta tai soveltamatta 1 kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia seuraavien rakennusluokkien osalta: a)   rakennukset, joita suojellaan virallisesti osana määrättyä ympäristöä tai niiden erityisen arkkitehtonisen tai historiallisen arvon vuoksi, siltä osin kuin niiden luonne tai ulkonäkö muuttuisi tiettyjen energiatehokkuutta koskevien vähimmäisvaatimusten noudattamisen vuoksi tavalla, jota ei voida hyväksyä; a)   rakennukset, joita suojellaan virallisesti osana määrättyä ympäristöä tai niiden erityisen arkkitehtonisen tai historiallisen arvon vuoksi, siltä osin kuin niiden luonne tai ulkonäkö muuttuisi tiettyjen energiatehokkuutta koskevien vähimmäisvaatimusten noudattamisen vuoksi tavalla, jota ei voida hyväksyä; b)   asevoimien tai keskushallinnon omistamat kansalliseen puolustukseen käytettävät rakennukset, lukuun ottamatta asevoimien ja muun kansallisten puolustusviranomaisten henkilöstön käytössä olevia yksittäisiä asuintiloja tai toimistorakennuksia; b)   asevoimien tai keskushallinnon omistamat kansalliseen puolustukseen käytettävät rakennukset, lukuun ottamatta asevoimien ja muun kansallisten puolustusviranomaisten henkilöstön käytössä olevia yksittäisiä asuintiloja tai toimistorakennuksia; c)   rakennukset, joita käytetään hartauden harjoittamiseen ja uskonnolliseen toimintaan. c)   rakennukset, joita käytetään hartauden harjoittamiseen ja uskonnolliseen toimintaan. 3.  Jos jäsenvaltio korjaa tiettynä vuonna yli kolme prosenttia keskushallinnon rakennusten kokonaispinta-alasta, se voi ottaa yli menevän osuuden huomioon vuotuisen korjaustoiminnan määrän laskennassa jonakin kolmesta edeltävästä tai kolmesta seuraavasta vuodesta. 3.  Jos jäsenvaltio korjaa tiettynä vuonna yli kolme prosenttia viranomaisten rakennusten kokonaispinta-alasta, se voi ottaa yli menevän osuuden huomioon vuotuisen korjaustoiminnan määrän laskennassa jonakin kolmesta edeltävästä tai kolmesta seuraavasta vuodesta. 4.  Jäsenvaltiot voivat katsoa, että jonakin kahdesta edeltävästä vuodesta purettujen yksittäisten keskushallinnon rakennusten tai jonakin kahdesta edeltävästä vuodesta muiden rakennusten intensiivisemmän käytön vuoksi myytyjen, purettujen tai käytöstä poistettujen rakennusten korvaamiseksi käytetyt ja omistetut uudet rakennukset otetaan huomioon keskushallinnon rakennusten vuotuisen korjaustoiminnan määrän laskennassa. 4.  Jäsenvaltiot voivat katsoa, että jonakin kahdesta edeltävästä vuodesta purettujen yksittäisten viranomaisten rakennusten tai jonakin kahdesta edeltävästä vuodesta muiden rakennusten intensiivisemmän käytön vuoksi myytyjen, purettujen tai käytöstä poistettujen rakennusten korvaamiseksi käytetyt ja omistetut uudet rakennukset otetaan huomioon viranomaisten rakennusten vuotuisen korjaustoiminnan määrän laskennassa. 5.  Edellä olevan 1 kohdan soveltamiseksi jäsenvaltioiden on viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2013 laadittava ja asetettava julkisesti saataville luettelo lämmitetyistä ja/tai jäähdytetyistä keskushallinnon rakennuksista, joiden kokonaishyötypinta-ala on yli 500 m2, ja 9 päivään heinäkuuta 2015 mennessä rakennuksista, joiden kokonaishyötypinta-ala on yli 250 m2, lukuun ottamatta rakennuksia, joihin vaatimusta ei sovelleta 2 kohdan nojalla. Luettelossa on oltava seuraavat tiedot: 5.  Edellä olevan 1 kohdan soveltamiseksi jäsenvaltioiden on viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2013 laadittava ja asetettava julkisesti saataville luettelo lämmitetyistä ja/tai jäähdytetyistä keskushallinnon rakennuksista, joiden kokonaishyötypinta-ala on yli 500 m2, ja 9 päivään heinäkuuta 2015 mennessä rakennuksista, joiden kokonaishyötypinta-ala on yli 250 m2, lukuun ottamatta rakennuksia, joihin vaatimusta ei sovelleta 2 kohdan nojalla. Luettelossa on oltava seuraavat tiedot: a)   pinta-ala neliömetreinä; ja a)   pinta-ala neliömetreinä; b)   kunkin rakennuksen energiatehokkuus tai vastaavat energiatiedot. b)   kunkin rakennuksen energiatehokkuus;   b a)   todellinen mitattu energiankulutus.   Tätä kohtaa sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2021 kaikkiin viranomaisten omistamiin ja käyttämiin lämmitettäviin ja/tai jäähdytettäviin rakennuksiin. 6.  Jäsenvaltiot voivat vaihtoehtoisena toimintatapana tämän artiklan 1–5 kohdan soveltamiselle toteuttaa muita kustannustehokkaita toimenpiteitä, pitkälle meneviä perusparannuksia sekä toimenpiteitä, joilla pyritään muuttamaan asukkaiden käyttäytymistä, saavuttaakseen vuoteen 2020 mennessä sellaisen energiansäästöjen määrän niiden keskushallinnon omistamissa ja käyttämissä asianomaisissa rakennuksissa, joka on vuositasolla raportoituna vähintään yhtä suuri kuin 1 kohdassa säädetty, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2010/31/EU 7 artiklan soveltamista. 6.  Jäsenvaltiot voivat vaihtoehtoisena toimintatapana tämän artiklan 1–5 kohdan soveltamiselle toteuttaa muita kustannustehokkaita toimenpiteitä, pitkälle meneviä perusparannuksia sekä toimenpiteitä, joilla pyritään muuttamaan asukkaiden käyttäytymistä, saavuttaakseen vuoteen 2030 mennessä sellaisen energiansäästöjen määrän niiden viranomaisten omistamissa ja käyttämissä asianomaisissa rakennuksissa, joka on vuositasolla raportoituna vähintään yhtä suuri kuin 1 kohdassa säädetty, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2010/31/EU 7 artiklan soveltamista. Tämän vaihtoehtoisen toimintatavan soveltamiseksi jäsenvaltiot voivat arvioida energiansäästöt, joihin 1–4 kohtaa soveltamalla päästäisiin, käyttämällä keskushallinnon vertailurakennusten energiankulutuksen asianmukaisia vakioarvoja ennen ja jälkeen korjauksen ja rakennuskantansa pinta-ala-arvioiden mukaisesti. Keskushallinnon vertailurakennusten luokkien on oltava tällaista rakennuskantaa edustavia. Tämän vaihtoehtoisen toimintatavan soveltamiseksi jäsenvaltiot voivat arvioida energiansäästöt, joihin 1–4 kohtaa soveltamalla päästäisiin, käyttämällä viranomaisten vertailurakennusten energiankulutuksen asianmukaisia vakioarvoja ennen ja jälkeen korjauksen ja rakennuskantansa pinta-ala-arvioiden mukaisesti. Viranomaisten vertailurakennusten luokkien on oltava tällaista rakennuskantaa edustavia. Vaihtoehtoisen toimintatavan valitsevien jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2013 vaihtoehtoiset toimenpiteet, jotka ne aikovat hyväksyä, ja osoitettava, kuinka toimenpiteiden avulla saavutetaan vastaava energiatehokkuuden lisäys keskushallinnon omistuksessa olevien rakennusten osalta. Vaihtoehtoisen toimintatavan valitsevien jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viimeistään [12 kuukauden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta] vaihtoehtoiset toimenpiteet, jotka ne aikovat hyväksyä, ja osoitettava, kuinka toimenpiteiden avulla saavutetaan vastaava energiatehokkuuden lisäys viranomaisten omistuksessa olevien rakennusten osalta. 7.  Jäsenvaltioiden on rohkaistava julkisia elimiä, myös alueellisella ja paikallisella tasolla, ja julkisoikeudellisia sosiaalisesta asuntotarjonnasta vastaavia toimijoita niiden toimivaltuuksien ja hallinnollisen rakenteen puitteissa 7.  Jäsenvaltioiden on rohkaistava julkisia elimiä, myös alueellisella ja paikallisella tasolla, ja julkisoikeudellisia sosiaalisesta asuntotarjonnasta vastaavia toimijoita niiden toimivaltuuksien ja hallinnollisen rakenteen puitteissa a)   hyväksymään joko itsenäisenä suunnitelmana tai osana laajempaa ilmasto- tai ympäristösuunnitelmaa energiatehokkuussuunnitelma, johon sisältyy erityisiä energiansäästöä ja energiatehokkuutta koskevia tavoitteita ja toimia ja jonka tarkoituksena on noudattaa keskushallinnon rakennusten esimerkkiä, sellaisena kuin siitä on säädetty 1, 5 ja 6 kohdassa; a)   hyväksymään joko itsenäisenä suunnitelmana tai osana laajempaa ilmasto- tai ympäristösuunnitelmaa energiatehokkuussuunnitelma ja kutakin rakennusta koskeva pitkän aikavälin peruskorjaussuunnitelma, joihin sisältyy erityisiä energiansäästöä ja energiatehokkuutta koskevia tavoitteita ja toimia sekä elinkaaren kustannusarvioita ja jonka tarkoituksena on noudattaa viranomaisten rakennusten esimerkkiä, sellaisena kuin siitä on säädetty 1, 5 ja 6 kohdassa; b)   ottamaan osana suunnitelmansa täytäntöönpanoa käyttöön energianhallintajärjestelmän, johon kuuluvat myös energiakatselmukset; b)   ottamaan osana suunnitelmansa täytäntöönpanoa käyttöön energianhallintajärjestelmän, johon kuuluvat myös energiakatselmukset; c)   käyttämään tarvittaessa energiapalveluyrityksiä ja energiatehokkuutta koskevia sopimuksia, jotta voidaan rahoittaa korjauksia, ja toteuttamaan suunnitelmia energiatehokkuuden säilyttämiseksi tai parantamiseksi pitkällä aikavälillä.” c)   käyttämään tarvittaessa energiapalveluyrityksiä ja energiatehokkuutta koskevia sopimuksia, jotta voidaan rahoittaa korjauksia, ja toteuttamaan suunnitelmia energiatehokkuuden säilyttämiseksi tai parantamiseksi pitkällä aikavälillä.”   7 a.  Jäsenvaltioiden on ilmoitettava peruskorjauksilla aikaansaatu vuotuinen energiansäästö, mukaan lukien pitkälle menevien perusparannusten osuus sekä korjattu kokonaispinta-ala [energiaunionin hallinnoinnista annetun] asetuksen (EU) XX/20XX] 19 artiklan mukaisesti.”
Tarkistus    54 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 3 alakohta Direktiivi 2012/27/EU 7 artikla
Komission teksti Tarkistus ”7 artikla 7 artikla Energiansäästövelvoitteet Energiansäästövelvoitteet 1.  Jäsenvaltioiden on saavutettava kumulatiiviset loppukäytön energiansäästöt, jotka vastaavat vähintään 1.  Jäsenvaltioiden on saavutettava kumulatiiviset loppukäytön energiansäästöt, jotka vastaavat vähintään a)  kunakin vuonna 1 päivän tammikuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2020 välillä saavutettuja uusia säästöjä, joiden määrä on 1,5 prosenttia vuosittain loppukäyttäjille myydystä energian määrästä laskettuna 1 päivää tammikuuta 2013 edeltäneen viimeisimmän kolmivuotiskauden keskiarvosta; a)  kunakin vuonna 1 päivän tammikuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2020 välillä saavutettuja uusia säästöjä, joiden määrä on 1,5 prosenttia vuosittain loppukäyttäjille myydystä energian määrästä laskettuna 1 päivää tammikuuta 2013 edeltäneen viimeisimmän kolmivuotiskauden keskiarvosta; b)  kunakin vuonna 1 päivän tammikuuta 2021 ja 31 päivän joulukuuta 2030 välillä saavutettuja uusia säästöjä, joiden määrä on 1,5 prosenttia vuosittain loppukäyttäjille myydystä energian määrästä laskettuna 1 päivää tammikuuta 2019 edeltäneen viimeisimmän kolmivuotiskauden keskiarvosta. b)  kunakin vuonna 1 päivän tammikuuta 2021 ja 31 päivän joulukuuta 2030 välillä saavutettuja uusia säästöjä, joiden määrä on vähintään 1,5 prosenttia vuosittain loppukäyttäjille myydystä energian määrästä laskettuna 1 päivää tammikuuta 2019 edeltäneen viimeisimmän kolmivuotiskauden keskiarvosta. Jäsenvaltioiden on edelleen saavutettava 1,5 prosentin vuotuiset uudet säästöt kymmenen vuoden ajan vuoden 2030 jälkeen, ellei komission vuoteen 2027 mennessä ja joka kymmenes vuosi sen jälkeen tekemissä tarkasteluissa päätellä, että tämä ei ole tarpeen, jotta saavutetaan unionin pitkän aikavälin energia- ja ilmastotavoitteet vuoteen 2050 mennessä. Jäsenvaltioiden on edelleen saavutettava 1,5 prosentin vuotuiset uudet säästöt kymmenen vuoden ajan vuoden 2030 jälkeen, ellei komission vuoteen 2027 mennessä ja joka kymmenes vuosi sen jälkeen tekemissä tarkasteluissa päätellä, että tämä ei ole tarpeen, jotta saavutetaan unionin pitkän aikavälin energia- ja ilmastotavoitteet vuoteen 2050 mennessä.   Kunkin kauden säästöt on lisättävä kumulatiivisesti edellisinä kausina saavutettujen säästöjen määrään. Kun aiemmat politiikkatoimet, ohjelmat ja/tai yksittäiset toimet eivät enää tuota säästöjä, kyseisten säästöjen menetys on otettava huomioon laskettaessa saavutettavien säästöjen kokonaismäärää kunkin kauden lopussa, samoin kuin uusien säästöjen korvaama menetys. Sovellettaessa b alakohtaa ja rajoittamatta 2 ja 3 kohdan soveltamista jäsenvaltiot voivat laskea mukaan vain ne energiasäästöt, jotka johtuvat 31 päivän joulukuuta 2020 jälkeen käyttöön otetuista uusista politiikkatoimista tai 1 päivän tammikuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2020 välisenä aikana käyttöön otetuista politiikkatoimista, jos voidaan osoittaa, että kyseiset toimet saavat aikaan 31 päivän joulukuuta 2020 jälkeen toteutettavia yksittäisiä toimia ja tuottavat säästöjä. Edellä b kohdassa tarkoitettua kautta varten vaadittujen säästöjen on oltava kumulatiivisia ja a kohdassa tarkoitettua kautta varten vaadittujen säästöjen lisänä. Tämän vuoksi ja rajoittamatta 2 ja 3 kohdan soveltamista jäsenvaltiot voivat laskea mukaan ne energiasäästöt, jotka johtuvat 31 päivän joulukuuta 2020 jälkeen tai sitä ennen käyttöön otetuista uusista politiikkatoimista, jos voidaan osoittaa, että kyseiset toimet saavat aikaan 31 päivän joulukuuta 2020 jälkeen toteutettavia uusia yksittäisiä toimia ja tuottavat säästöjä. Jäsenvaltiot voivat laskea mukaan 1 päivän tammikuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2020 välisenä aikana käyttöön otetuista yksittäisistä toimista aiheutuvat säästöt, jos toimien osoitetaan tuottavan yhä energiasäästöjä vuoden 2020 jälkeen. Liikenteessä käytetyn energian myynnin määrä voidaan jättää osittain tai kokonaan ottamatta huomioon näissä laskelmissa. Vain sovellettaessa a alakohdassa tarkoitettua jaksoa liikenteessä käytetyn energian myynnin määrä voidaan jättää osittain tai kokonaan ottamatta huomioon näissä laskelmissa. Liikenteessä käytetyn energian myynti on sisällytettävä kokonaan laskelmiin, jotka koskevat b alakohdassa mainittua ja sen jälkeistä aikaa. Jäsenvaltioiden on päätettävä, miten uusien säästöjen laskettu määrä jaetaan kullekin a ja b alakohdassa tarkoitetulle kaudelle, kunhan vaaditut kumulatiiviset kokonaissäästöt on saavutettu kunkin kauden lopussa. Jäsenvaltioiden on päätettävä, miten uusien säästöjen laskettu määrä jaetaan kullekin a ja b alakohdassa tarkoitetulle kaudelle, kunhan vaaditut kumulatiiviset kokonaissäästöt on saavutettu kunkin kauden lopussa. 2.  Jollei 3 kohdan soveltamisesta muuta johdu, kukin jäsenvaltio voi: 2.  Jollei 3 kohdan soveltamisesta muuta johdu, kukin jäsenvaltio voi: a)  toteuttaa 1 kohdan a alakohdassa edellytetyt laskelmat käyttämällä 1 prosentin arvoa vuosina 2014 ja 2015 ja 1,25 prosentin arvoa vuosina 2016 ja 2017 ja 1,5 prosentin arvoa vuosina 2018, 2019 ja 2020; a)  toteuttaa 1 kohdan a alakohdassa edellytetyt laskelmat käyttämällä 1 prosentin arvoa vuosina 2014 ja 2015 ja 1,25 prosentin arvoa vuosina 2016 ja 2017 ja 1,5 prosentin arvoa vuosina 2018, 2019 ja 2020; b)  jättää laskelmien ulkopuolelle sen energian myynnin koko määrän tai osan siitä, joka on käytetty direktiivin 2003/87/EY liitteessä I luetelluissa teollisuuden toiminnoissa; b)  jättää laskelmien ulkopuolelle sen energian myynnin koko määrän tai osan siitä, joka on käytetty direktiivin 2003/87/EY liitteessä I luetelluissa teollisuuden toiminnoissa; c)  sallia sen, että energian muuntamisessa, jakelussa ja siirrossa saavutetut energiansäästöt, mukaan lukien tehokas kaukolämpö- ja -jäähdytysinfrastruktuuri, jotka ovat tulosta 14 artiklan 4 kohdan, 14 artiklan 5 kohdan b alakohdan sekä 15 artiklan 1–6 kohdan ja 9 kohdan vaatimusten täytäntöönpanosta, otetaan huomioon 1 kohdan nojalla vaaditussa energiansäästöjen määrässä; c)  sallia sen, että energian muuntamisessa, jakelussa ja siirrossa saavutetut energiansäästöt, mukaan lukien tehokas kaukolämpö- ja -jäähdytysinfrastruktuuri, jotka ovat tulosta 14 artiklan 4 kohdan, 14 artiklan 5 kohdan b alakohdan sekä 15 artiklan 1–6 kohdan ja 9 kohdan vaatimusten täytäntöönpanosta, otetaan huomioon 1 kohdan a ja b alakohdan nojalla vaaditussa energiansäästöjen määrässä; d)  ottaa huomioon 1 kohdan nojalla vaaditussa energiansäästöjen määrässä energiansäästöt, jotka ovat tulosta 31 päivästä joulukuuta 2008 alkaen toteutetuista yksittäisistä toimista, joilla on edelleen vaikutusta vuonna 2020 ja sen jälkeen ja jotka voidaan mitata ja todentaa; ja d)  ottaa huomioon 1 kohdan a alakohdan nojalla vaaditussa energiansäästöjen määrässä energiansäästöt, jotka ovat seurausta 31 päivästä joulukuuta 2008 alkaen toteutetuista yksittäisistä toimista, joilla on edelleen vaikutusta vuonna 2020 ja jotka voidaan mitata ja todentaa. e)  jättää 1 kohdan nojalla vaadittujen energiansäästöjen määrän laskelmista pois rakennuksessa omaa käyttöä varten tuotetun energian todennettavissa olevan määrän, joka on tulosta politiikkatoimista, joilla edistetään uusiutuvan energian teknologian uusia asennuksia.   3.  Kaikki 2 kohdan nojalla valitut vaihtoehdot saavat olla yhteensä enintään 25 prosenttia 1 kohdassa tarkoitetusta energiasäästöjen määrästä. Jäsenvaltioiden on laskettava valittujen vaihtoehtojen vaikutukset erikseen 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettuja kausia varten: 3.  Kaikki 2 kohdan nojalla valitut vaihtoehdot saavat olla yhteensä enintään 25 prosenttia 1 kohdassa tarkoitetusta energiasäästöjen määrästä. Jäsenvaltioiden on laskettava valittujen vaihtoehtojen vaikutukset erikseen 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettuja kausia varten: a)   1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua kautta varten vaadittujen energiasäästöjen määrän laskemista varten jäsenvaltiot voivat käyttää 2 kohdan a, b, c ja d alakohtaa; a)   1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua kautta varten vaadittujen energiasäästöjen määrän laskemista varten jäsenvaltiot voivat käyttää 2 kohdan a, b, c ja d alakohtaa; b)  1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua kautta varten vaadittujen energiasäästöjen määrän laskemista varten jäsenvaltiot voivat käyttää 2 kohdan b, c, d ja e alakohtaa, edellyttäen että d alakohdassa tarkoitetuilla yksittäisillä toimilla on edelleen todennettavissa ja mitattavissa olevaa vaikutusta 31 päivän joulukuuta 2020 jälkeen. b)  1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua kautta varten vaadittujen energiasäästöjen määrän laskemista varten jäsenvaltiot voivat käyttää vain 2 kohdan c alakohtaa. 4.  Energiasäästöjä, jotka on saavutettu 31 päivän joulukuuta 2020 jälkeen, ei voida laskea mukaan kumulatiivisiin säästöihin, jotka vaaditaan 1 päivän tammikuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2020 väliseltä ajalta. 4.  Energiasäästöjä, jotka on saavutettu 31 päivän joulukuuta 2020 jälkeen, ei voida laskea mukaan kumulatiivisiin säästöihin, jotka vaaditaan 1 päivän tammikuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2020 väliseltä ajalta. 5.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 7 a ja 7 b artiklassa ja 20 artiklan 6 kohdassa tarkoitetuista politiikkatoimista johtuvat säästöt lasketaan liitteen V mukaisesti. 5.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 7 a ja 7 b artiklassa ja 20 artiklan 6 kohdassa tarkoitetuista politiikkatoimista johtuvat säästöt lasketaan liitteen V mukaisesti. 6.  Jäsenvaltioiden on saavutettava 1 kohdan nojalla vaadittujen säästöjen määrä joko perustamalla 7 a artiklassa tarkoitettu energiatehokkuusvelvoitejärjestelmä tai toteuttamalla 7 b artiklassa tarkoitettuja vaihtoehtoisia toimenpiteitä. Jäsenvaltiot voivat yhdistää energiatehokkuusvelvoitejärjestelmiin vaihtoehtoisia politiikkatoimia. 6.  Jäsenvaltioiden on saavutettava 1 kohdan nojalla vaadittujen säästöjen määrä joko perustamalla 7 a artiklassa tarkoitettu energiatehokkuusvelvoitejärjestelmä tai toteuttamalla 7 b artiklassa tarkoitettuja vaihtoehtoisia toimenpiteitä. Jäsenvaltiot voivat yhdistää energiatehokkuusvelvoitejärjestelmiin vaihtoehtoisia politiikkatoimia. 7.  Jäsenvaltioiden on osoitettava, että politiikkatoimien tai yksittäisten toimien vaikutusten ollessa päällekkäisiä energiansäästöjä ei lasketa kahteen kertaan.”; 7.  Jäsenvaltioiden on osoitettava, että politiikkatoimien tai yksittäisten toimien vaikutusten ollessa päällekkäisiä energiansäästöjä ei lasketa kahteen kertaan.”;
Tarkistus    55 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 4 alakohta Direktiivi 2012/27/EU 7a artikla – 1 kohta
Komission teksti Tarkistus 1.  Jos jäsenvaltiot päättävät täyttää 7 artiklan 1 kohdan nojalla vaadittujen säästöjen saavuttamiseen liittyvät velvoitteensa energiatehokkuusvelvoitejärjestelmällä, niiden on varmistettava, että 2 kohdassa tarkoitetut kunkin jäsenvaltion alueella toimivat velvoitetut osapuolet saavuttavat 7 artiklan 1 kohdassa esitetyn kumulatiivisen loppukäytön energiansäästövaatimuksen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 7 artiklan 2 kohdan soveltamista. 1.  Jos jäsenvaltiot päättävät täyttää 7 artiklan 1 kohdan nojalla vaadittujen säästöjen saavuttamiseen liittyvät velvoitteensa energiatehokkuusvelvoitejärjestelmällä, niiden on varmistettava, että 2 kohdassa tarkoitetut kunkin jäsenvaltion alueella toimivat velvoitetut osapuolet saavuttavat 7 artiklan 1 kohdassa esitetyn kumulatiivisen loppukäytön energiansäästövaatimuksen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 7 artiklan 2 kohdan soveltamista, tai antaa velvoitettujen osapuolten suorittaa vuosittain maksuosuuden kansalliseen energiatehokkuusrahastoon 20 artiklan 6 kohdan mukaisesti.
Tarkistus    56 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 4 alakohta Direktiivi 2012/27/EU 7a artikla – 2 kohta
Komission teksti Tarkistus 2.  Jäsenvaltioiden on nimettävä velvoitetut osapuolet puolueettomin ja syrjimättömin perustein alueellaan toimivien energian jakelijoiden ja/tai energian vähittäismyyntiyritysten keskuudesta, ja se voi sisällyttää niihin alueellaan toimivia liikennepolttoaineen jakelijoita tai liikennepolttoaineen vähittäismyyntiyrityksiä. Jäsenvaltion nimeämien velvoitettujen osapuolten on saavutettava loppukäyttäjien keskuudessa velvoitteen täyttämisen edellyttämä energiansäästöjen määrä riippumatta 7 artiklan 1 kohdan nojalla suoritetuista laskelmista tai, jäsenvaltion niin päättäessä, muilta osapuolilta saatavien sertifioitujen säästöjen avulla 5 kohdan b alakohdassa esitetyn mukaisesti. 2.  Jäsenvaltioiden on nimettävä velvoitetut osapuolet puolueettomin ja syrjimättömin perustein alueillaan toimivien energian jakelijoiden, energian vähittäismyyntiyritysten ja liikennepolttoaineen jakelijoiden tai liikennepolttoaineen vähittäismyyntiyritysten keskuudesta. Jäsenvaltion nimeämien velvoitettujen osapuolten on saavutettava loppukäyttäjien keskuudessa velvoitteen täyttämisen edellyttämä energiansäästöjen määrä riippumatta 7 artiklan 1 kohdan nojalla suoritetuista laskelmista tai, jäsenvaltion niin päättäessä, muilta osapuolilta saatavien sertifioitujen säästöjen avulla 5 kohdan b alakohdassa esitetyn mukaisesti.
Tarkistus    57 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 4 alakohta Direktiivi 2012/27/EU 7a artikla – 2 a kohta (uusi)
Komission teksti Tarkistus   2 a.  Jos energian vähittäismyyntiyritykset on nimetty velvoitetuiksi osapuoliksi 2 kohdan mukaisesti, jäsenvaltioiden on varmistettava, että energian vähittäismyyntiyritykset eivät luo kuluttajille mitään esteitä siirtymiselle toimittajalta toiselle.
Perustelu
Kuluttajien oikeus siirtyä toimittajalta toiselle on ratkaisevaa, jotta voidaan säilyttää hyvin kilpailukykyiset toimittajien markkinat, joiden hinnat kuluttajille ovat alhaiset. Tämän voi vaarantaa ”pakettien” myynti, joka sitoo kuluttajat pitkäksi aikaa tiettyyn toimittajaan. Energianmyyntiyhtiöiden velvoittaminen ostamaan energiansäästösertifikaatteja kolmansilta osapuolilta voisi olla yksi vaihtoehto siirtymismahdollisuuksien säilyttämiseen.
Tarkistus    58 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 4 alakohta Direktiivi 2012/27/EU 7 a artikla –5 kohta –a alakohta
Komission teksti Tarkistus a)  jäsenvaltioiden on sisällytettävä asettamiinsa säästövelvoitteisiin vaatimuksia, joilla on sosiaalisia päämääriä, muun muassa edellyttämällä energiatehokkuustoimenpiteiden tietyn osan toteuttamista ensisijaisesti energiaköyhyydestä kärsivissä kotitalouksissa ja sosiaalisessa asuntotarjonnassa; a)  jäsenvaltioiden on sisällytettävä asettamiinsa säästövelvoitteisiin vaatimuksia, joilla on sosiaalisia päämääriä, muun muassa edellyttämällä energiatehokkuustoimenpiteiden toteuttamista ensisijaisesti pienituloisissa kotitalouksissa, mukaan lukien energiaköyhyydestä kärsivät kotitaloudet, ja sosiaalisessa asuntotarjonnassa; Jäsenvaltioiden on laskettava näiden kotitalouksien aikaan saamien säästöjen määrä verrattuna kaikissa kotitalouksissa tämän artiklan perusteella saavutettujen säästöjen kokonaismäärään. Kyseiset säästöt on julkaistava tämän artiklan 6 kohdan mukaisesti ja sisällytettävä yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia koskevaan edistymisraporttiin asetuksen (EU) XX/20XX [Energiaunionin hallinnointi] 21 artiklan mukaisesti.
Tarkistus    59 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 4 alakohta Direktiivi 2012/27/EU 7 a artikla – 5 kohta – b alakohta
Komission teksti Tarkistus b)  jäsenvaltiot voivat sallia, että velvoitetut osapuolet ottavat velvoitteensa noudattamista laskiessaan huomioon energiapalvelujen tarjoajien tai muiden kolmansien osapuolten saavuttamat sertifioidut energiansäästöt, myös silloin kun velvoitetut osapuolet edistävät muiden valtion hyväksymien elinten tai viranomaisten kautta toimenpiteitä, joihin voi liittyä tai olla liittymättä virallisia kumppanuuksia ja joita voidaan toteuttaa yhdessä muiden rahoituslähteiden kanssa. Jos jäsenvaltiot sallivat tämän, niiden on varmistettava, että käytössä on selkeä, tarkasteltavissa oleva ja kaikille markkinatoimijoille avoin hyväksyntäprosessi, jolla pyritään pitämään sertifioinnin kustannukset mahdollisimman alhaisina; b)  jäsenvaltiot voivat sallia, että velvoitetut osapuolet ottavat velvoitteensa noudattamista laskiessaan huomioon energiapalvelujen tarjoajien tai muiden kolmansien osapuolten saavuttamat sertifioidut energiansäästöt, myös silloin kun velvoitetut osapuolet edistävät muiden valtion hyväksymien elinten tai viranomaisten kautta toimenpiteitä, joihin voi liittyä tai olla liittymättä virallisia kumppanuuksia ja joita voidaan toteuttaa yhdessä muiden rahoituslähteiden kanssa. Jos jäsenvaltiot sallivat tämän, niiden on varmistettava, että käytössä on selkeä, tarkasteltavissa oleva, osallistava ja kaikille markkinatoimijoille avoin, akkreditoitu hyväksyntäprosessi, jolla pyritään pitämään sertifioinnin kustannukset mahdollisimman alhaisina;
Tarkistus    60 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 4 alakohta Direktiivi 2012/27/EU 7 a artikla – 5 kohta – c a alakohta (uusi)
Komission teksti Tarkistus   c a)   jäsenvaltiot sallivat lisäsäästöt, jotka saavutetaan kaupunkiympäristöissä kaukolämmitys- ja kaukojäähdytysjärjestelmiin käytettävillä kestävämmillä teknologioilla (mikä johtaa vastaavasti saasteiden ja hiukkasten vähenemiseen) ja lasketaan mukaan 1 kohdassa vaadittujen energiansäästöjen määrään;
Tarkistus    61 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 4 alakohta Direktiivi 2012/27/EU 7 a artikla – 5 kohta – c b alakohta (uusi)
Komission teksti Tarkistus   c b)  jäsenvaltiot edistävät sellaisten toimenpiteiden hyväksymistä, joilla pyritään saamaan lämmitys- ja jäähdytyspotentiaalissa energiansäästöjä mahdollisesti tarjoamalla lisäpalkkioita saasteiden vähentämiseen johtavista toimista;
Tarkistus    62 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 4 alakohta Direktiivi 2012/27/EU 7 a artikla – 5 kohta – c c alakohta (uusi)
Komission teksti Tarkistus   c c)  jäsenvaltiot luovat välineitä, joilla sertifioidaan 8 artiklassa mainituista energiakatselmuksista tai vastaavista energianhallintajärjestelmistä saatavia energiansäästöjä, jotta kyseiset säästöt voidaan laskea mukaan 1 kohdassa vaadittujen energiansäästöjen määrään;
Tarkistus    63 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 4 alakohta Direktiivi 2012/27/EU 7 a artikla – 5 kohta – c d alakohta (uusi)
Komission teksti Tarkistus   c d)  jäsenvaltiot voivat sallia, että velvoitetut osapuolet ottavat huomioon tehokkaassa lämmitys- ja jäähdytysinfrastruktuurissa saavutetut energian loppukäytön säästöt;
Tarkistus    64 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 4 alakohta Direktiivi 2012/27/EU 7 a artikla – 5 kohta – c e alakohta (uusi)
Komission teksti Tarkistus   c e)  jäsenvaltioiden on säädettävä, että velvoitettujen osapuolten, jotka eivät toimita energiaa yksityisille kotitalouksille, ei tarvitse toteuttaa energiatehokkuustoimenpiteitä yksityisissä kotitalouksissa;
Perustelu
Monet velvoitetut yritykset eivät toimita energiaa yksityisille kotitalouksille. Siksi näiden osapuolten on mahdotonta toteuttaa toimenpiteitä kotitalouksissa.
Tarkistus    65 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 4 alakohta Direktiivi 2012/27/EU 7 a artikla – 5 kohta – c f alakohta (uusi)
Komission teksti Tarkistus   c f)  jäsenvaltioiden on arvioitava tällaisten järjestelmien kansainväliselle kilpailulle altistuvien energiavaltaisen teollisuudenalojen kilpailukyvylle aiheuttamia suorien ja välillisten kustannusten vaikutuksia ja toteutettava toimenpiteitä niiden minimoimiseksi;
Perustelu
Energiavaltaisilla teollisuudenaloilla on monia eri velvoitteita (kuten päästökauppajärjestelmä). Nämä yritykset altistuvat usein kansainväliselle kilpailulle, ja siksi niitä on suojeltava hiilivuodolta.
Tarkistus    66 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 4 alakohta Direktiivi 2012/27/EU 7a artikla – 6 a kohta (uusi)
Komission teksti Tarkistus   6 a.  Jäsenvaltioiden on osana integroituja kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmiaan tiedotettava komissiolle 7 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisista politiikkatoimista, jotka ne aikovat toteuttaa. Näiden toimenpiteiden vaikutus on laskettava ja sisällytettävä kyseisiin suunnitelmiin. Jäsenvaltioiden käyttämien laskelmien on perustuttava puolueettomiin ja syrjimättömiin perusteisiin, jotka on laadittu komissiota kuullen viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2019.
Tarkistus    67 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 4 alakohta Direktiivi 2012/27/EU 7 b artikla – 1 kohta
Komission teksti Tarkistus 1.  Jos jäsenvaltiot päättävät täyttää 7 artiklan 1 kohdan nojalla vaadittujen säästöjen saavuttamiseen liittyvät velvoitteensa vaihtoehtoisilla politiikkatoimilla, niiden on varmistettava, että loppukäyttäjät saavuttavat 7 artiklan 1 kohdan nojalla vaaditut energiansäästöt. 1.  Jos jäsenvaltiot päättävät täyttää 7 artiklan 1 kohdan nojalla vaadittujen säästöjen saavuttamiseen liittyvät velvoitteensa vaihtoehtoisilla politiikkatoimilla, niiden on varmistettava, että loppukäyttäjät saavuttavat täysin 7 artiklan 1 kohdan nojalla vaaditut energiansäästöt.
Tarkistus    68 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 4 alakohta Direktiivi 2012/27/EU 7 b artikla – 1 a kohta (uusi)
Komission teksti Tarkistus   1 a.  Lisäksi kaikki mahdollisuudet lisätä energiatehokkuutta, myös käyttämällä liikenteessä tehokkaampaa polttoainetta, lasketaan 7 artiklan 1 kohdan mukaisiksi kumulatiivisiksi energian loppukäytön säästöiksi.
Perustelu
Polttoaineisiin sekoitetut tehokkaat ja puhtaat komponentit tuottavat lisäarvoa liikenteen hiilipäästöjen vähentämisessä. Liikenteessä käytettäviin polttoaineisiin sekoitetut komponentit voidaan laskea mukaan energiatehokkuustavoitteeseen.
Tarkistus    69 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 4 alakohta Direktiivi 2012/27/EU 7 b artikla – 2 kohta
Komission teksti Tarkistus 2.  Suunnitellessaan energiansäästöjen saavuttamiseksi tarkoitettuja vaihtoehtoisia politiikkatoimia jäsenvaltioiden on otettava huomioon niiden vaikutus energiaköyhyydestä kärsiviin kotitalouksiin. 2.  Suunnitellessaan energiansäästöjen saavuttamiseksi tarkoitettuja vaihtoehtoisia politiikkatoimia jäsenvaltioiden on otettava huomioon niiden vaikutus pienituloisiin, myös energiaköyhyydestä kärsiviin kotitalouksiin ja varmistettava, että toimenpiteet pannaan täytäntöön ensisijaisesti sosiaalisessa asuntotarjonnassa.   Jäsenvaltioiden on laskettava näiden kotitalouksien aikaan saamien säästöjen määrä verrattuna kaikissa kotitalouksissa tämän artiklan perusteella saavutettujen säästöjen kokonaismäärään.   Kyseiset säästöt on julkaistava ja sisällytettävä yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia koskevaan edistymisraporttiin asetuksen (EU) N: XX/20XX [Energiaunionin hallinnointi] 21 artiklan mukaisesti.
Tarkistus    70 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 4 a alakohta (uusi) Direktiivi 2012/27/EU 7 c artikla (uusi)
Komission teksti Tarkistus   4 a) Lisätään artikla seuraavasti:   ”7 c artikla   Energiatehokkuuspalvelujen tarjoaminen   Komissio varmistaa tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa, että palveluja tarjotaan energiatehokkuusmarkkinoilla avoimessa kilpailuympäristössä niin, että loppukuluttaja voi nauttia eduista alhaisempien kustannusten ja parempilaatuisen palvelun muodossa energiatehokkuustoimien yhteydessä. Tästä syystä jäsenvaltioiden on taattava eri taloudellisille toimijoille, erityisesti pk-yrityksille, syrjimätön pääsy energiatehokkuuspalvelujen markkinoille ja siten tarjottava niille osallistumismahdollisuus tasaveroisin edellytyksin vertikaalisesti integroitujen toimijoiden kanssa ja poistettava kilpailuetuasemat, joita on syntynyt energianjakelu- ja myyntialalla toimivien toimijoiden hyväksi. Tätä varten jäsenvaltioiden on ryhdyttävä kaikkiin tarvittaviin toimiin, jotta integroidut toimijat antavat kolmansille osapuolille samat edellytykset ja samat välineet, joita ne käyttävät energiatehokkuuspalvelujen tarjoamiseen.”
Tarkistus    71 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 5 alakohta – b alakohta Direktiivi 2012/27/EU 9 artikla – 1 kohta – 1 alakohta
Komission teksti Tarkistus ”Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maakaasun loppukäyttäjille tarjotaan, mikäli se on teknisesti mahdollista, taloudellisesti järkevää ja oikeassa suhteessa mahdollisiin energiansäästöihin, kilpailukykyisesti hinnoitellut käyttäjäkohtaiset mittarit, jotka kuvaavat tarkasti loppukäyttäjän todellista energiankulutusta ja antavat tiedot sen todellisesta ajoittumisesta.”; ”Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maakaasun loppukäyttäjille tarjotaan, mikäli se on teknisesti mahdollista, taloudellisesti järkevää ja oikeassa suhteessa mahdollisiin energiansäästöihin, valitun teknologian ja toiminnallisuuden kannalta kilpailukykyisesti hinnoitellut käyttäjäkohtaiset mittarit ja lämmityksen säätölaitteet, jotka kuvaavat tarkasti loppukäyttäjän todellista energiankulutusta ja antavat tiedot sen todellisesta ajoittumisesta sekä muista ominaisuuksista soveltuvin osin sähkön sisämarkkinoiden yhteisiä sääntöjä koskevan direktiivin (uudelleenlaadittu) 19–22 artiklan sähkönmittaukseen liittyvien säännösten mukaisesti.”
Perustelu
Sekä sähkön että kaasun mittaaminen lisää kuluttajien tietoisuutta todellisista kulutusmääristä ja voi näin aiheuttaa muutoksia käyttäytymisessä ja lisätä energiatehokkuutta ja säästöjä.
Tarkistus    72 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 5 alakohta – c alakohta – ii a alakohta (uusi) Direktiivi 2012/27/EU 9 artikla – 2 kohta – 1 a alakohta (uusi)
Komission teksti Tarkistus   Älykkään mittausjärjestelmän on tarjottava loppukäyttäjien saataville heidän energiankulutustietonsa ja markkinoiden selvitysjaksoja koskevat aikasarjansa.
Tarkistus    73 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 5 alakohta – d alakohta Direktiivi 2012/27/EU 9 artikla – 3 kohta
Komission teksti Tarkistus d)  Poistetaan 3 kohta; d)  Korvataan 3 kohta seuraavasti:   ”3.  Tietomuodon ja toimintojen osalta säännösten on oltava sähkön sisämarkkinoiden yhteisiä sääntöjä koskevan direktiivin (uudelleenlaadittu) 18–21 artiklan mukaisia, jos se on tarkoituksenmukaista. Kuluttajatietoja on käsiteltävä asetuksen (EU) N:o 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus) mukaisesti. Loppuasiakkailta ei saa periä maksuja heidän kannaltaan hyödyllisessä muodossa olevien tietojen saannista.”
Perustelu
Sähkönmittausta koskevien säännösten mukaisesti kuluttajat säilyvät henkilötietojensa omistajina. Tiedot olisi yhdenmukaistettava ja saatettava kaikkien markkinaosapuolten saataville, jos kuluttaja haluaa jakaa ne vähittäismarkkinoiden kilpailukyvyn varmistamiseksi.
Tarkistus    74 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 6 alakohta Direktiivi 2012/27/EU 9 a artikla
Komission teksti Tarkistus ”9 a artikla 9 a artikla Lämmityksen, jäähdytyksen ja lämpimän käyttöveden mittaaminen, käyttäjäkohtainen mittaaminen ja kustannusten jakaminen Lämmityksen, jäähdytyksen ja lämpimän käyttöveden mittaaminen, käyttäjäkohtainen mittaaminen ja kustannusten jakaminen 1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaukolämmityksen, kaukojäähdytyksen ja kotitalouksien lämpimän käyttöveden loppukäyttäjille tarjotaan kilpailukykyisesti hinnoiteltuja mittareita, jotka kuvaavat tarkasti loppukäyttäjän todellista energiankulutusta. 1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaukolämmityksen, kaukojäähdytyksen ja kotitalouksien lämpimän käyttöveden loppukäyttäjille tarjotaan kilpailukykyisesti hinnoiteltuja mittareita, jotka kuvaavat tarkasti loppukäyttäjän todellista energiankulutusta. Jos rakennuksen lämpö ja jäähdytys tai kuuma vesi tulevat useille rakennuksille yhteisestä keskitetystä lähteestä tai kaukolämpö- ja kaukojäähdytysverkosta, rakennuksen lämmönvaihtimeen tai toimituspisteeseen on aina asennettava lämpöenergia- tai kuumavesimittari. Jos rakennuksen lämpö, jäähdytys tai kuuma vesi tulevat useille rakennuksille yhteisestä keskitetystä lähteestä tai kaukolämpö- tai kaukojäähdytysverkosta, rakennuksen lämmönvaihtimeen tai toimituspisteeseen on asennettava mittari. 2.  Moniasuntoisiin ja moneen eri tarkoitukseen käytettäviin rakennuksiin, joissa on keskuslämmitys tai -jäähdytys tai jotka käyttävät kaukolämpö- ja kaukojäähdytysjärjestelmää, on asennettava käyttäjäkohtaiset kulutusmittarit, jotka mittaavat lämmityksen tai jäähdytyksen tai kuuman veden kulutusta kunkin yksikön osalta. 2.  Moniasuntoisiin ja moneen eri tarkoitukseen käytettäviin rakennuksiin, joissa on keskuslämmitys tai -jäähdytys tai jotka käyttävät kaukolämpö- ja kaukojäähdytysjärjestelmää, on asennettava käyttäjäkohtaiset kulutusmittarit, jotka mittaavat lämmityksen tai jäähdytyksen tai kuuman veden kulutusta kunkin yksikön osalta, jos tämä on teknisesti toteutettavissa ja kustannustehokasta oikeassa suhteessa mahdollisiin energiansäästöihin. Jos käyttäjäkohtaisten kulutusmittareiden käyttö ei ole teknisesti mahdollista tai kustannustehokasta lämmityksen tai jäähdytyksen mittaamiseksi kussakin yksikössä, on käytettävä käyttäjäkohtaisia lämmityskustannusten jakolaitteita mittaamaan lämmönkulutusta kussakin lämpöpatterissa, paitsi jos kyseinen jäsenvaltio osoittaa, että tällaisten lämmityskustannusten jakolaitteiden asentaminen ei olisi kustannustehokasta. Tällaisissa tapauksissa voidaan harkita vaihtoehtoisten kustannustehokkaiden menetelmien käyttöä lämmönkulutuksen mittaamisessa. Kunkin jäsenvaltion on esitettävä selvästi ja julkaistava ehdot, jotka liittyvät siihen, että toimi ei ole teknisesti mahdollinen tai kustannustehokas. Jos käyttäjäkohtaisten kulutusmittareiden käyttö ei ole teknisesti mahdollista tai kustannustehokasta lämmityksen tai jäähdytyksen mittaamiseksi kussakin yksikössä, on käytettävä käyttäjäkohtaisia lämmityskustannusten jakolaitteita mittaamaan lämmönkulutusta kussakin lämpöpatterissa, paitsi jos kyseinen jäsenvaltio osoittaa, että tällaisten lämmityskustannusten jakolaitteiden asentaminen ei olisi kustannustehokasta. Tällaisissa tapauksissa voidaan harkita vaihtoehtoisten kustannustehokkaiden menetelmien käyttöä lämmönkulutuksen mittaamisessa. Komission kuulemisen jälkeen kunkin jäsenvaltion on esitettävä selvästi ja julkaistava yleiset vaatimukset, menetelmät ja/tai menettelyt, joilla määritellään, että toimi ei ole teknisesti mahdollinen tai kustannustehokas. Kun kyseessä ovat ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut uudet rakennukset tai kun rakennukselle tehdään direktiivin 2010/31/EU mukainen laajamittainen korjaus, käyttäjäkohtaiset mittarit on asennettava aina. Sen estämättä, mitä 1 ja 2 alakohdassa säädetään, uusiin moniasuntoisiin rakennuksiin ja uusien moneen eri tarkoitukseen käytettävien rakennusten asuinkäytössä oleviin osiin on asennettava kuuman veden kulutusta mittaavat käyttäjäkohtaiset kulutusmittarit, jos näissä rakennuksissa on kuuman veden keskuslämmitysjärjestelmä tai niissä on käytössä kaukolämpöjärjestelmä. 3.  Jos moniasuntoisille ja moneen eri tarkoitukseen käytettäville rakennuksille toimitetaan kaukolämpöä tai -jäähdytystä tai jos omat yhteiset lämmitys- tai jäähdytysjärjestelmät ovat yleisiä tällaisissa rakennuksissa, jäsenvaltioiden on otettava käyttöön käyttäjäkohtaisen kulutuksen laskennan avoimuuden ja täsmällisyyden varmistamiseksi avoimet säännöt, jotka koskevat lämmityksen, jäähdytyksen tai kuuman veden kulutuksen kustannusten jakamista tällaisissa rakennuksissa, mukaan luettuna seuraavat: 3.  Jos moniasuntoisille ja moneen eri tarkoitukseen käytettäville rakennuksille toimitetaan kaukolämpöä tai -jäähdytystä tai jos omat yhteiset lämmitys- tai jäähdytysjärjestelmät ovat yleisiä tällaisissa rakennuksissa, jäsenvaltioiden on otettava käyttöön käyttäjäkohtaisen kulutuksen laskennan avoimuuden ja täsmällisyyden varmistamiseksi avoimet säännöt, jotka koskevat lämmityksen, jäähdytyksen tai kuuman veden kulutuksen kustannusten jakamista tällaisissa rakennuksissa, mukaan luettuna seuraavat: a)   kuuma vesi kotitalouden tarpeisiin; a)   kuuma vesi kotitalouden tarpeisiin; b)   rakennuksen laitteistosta peräisin oleva lämpö yhteisten tilojen lämmitystä varten (jos rappukäytävät ja käytävät on varustettu lämpöpattereilla); b)   rakennuksen laitteistosta peräisin oleva lämpö yhteisten tilojen lämmitystä varten (jos rappukäytävät ja käytävät on varustettu lämpöpattereilla); c)   asuntojen lämmitys tai jäähdytys. c)   asuntojen lämmitys tai jäähdytys. 4.  Tätä artiklaa sovellettaessa mittareiden ja kustannusten jakolaitteiden on oltava 1 päivästä tammikuuta 2020 lähtien etäluettavia laitteita. 4.  Tätä artiklaa sovellettaessa mittareiden ja lämmityskustannusten uusien jakolaitteiden on oltava 1 päivästä tammikuuta 2020 lähtien etäluettavia laitteita. Edellä 2 kohdan ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa asetettuja teknistä toteutettavuutta ja kustannustehokkuutta koskevia ehtoja sovelletaan edelleen. Mittarit ja kustannusten jakolaitteet, jotka on jo asennettu mutta jotka eivät ole etäluettavia, on varustettava tällä ominaisuudella tai korvattava etäluettavilla laitteilla 1 päivästä tammikuuta 2027 lähtien, paitsi jos kyseinen jäsenvaltio osoittaa, että tämä ei ole kustannustehokasta.”; Mittarit ja lämmityskustannusten jakolaitteet, jotka on jo asennettu mutta jotka eivät ole etäluettavia, on varustettava tällä ominaisuudella tai korvattava etäluettavilla laitteilla 1 päivästä tammikuuta 2027 lähtien, paitsi jos kyseinen jäsenvaltio osoittaa, että tämä ei ole kustannustehokasta.”;
Tarkistus    75 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 7 alakohta – b alakohta Direktiivi 2012/27/EU 10 artikla – 1 kohta
Komission teksti Tarkistus ”1.  Jos loppukäyttäjillä ei ole direktiivissä 2009/73/EY tarkoitettuja älykkäitä mittareita, jäsenvaltioiden on viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2014 varmistettava, että laskutustiedot ovat täsmällisiä ja perustuvat kaasun tosiasialliseen kulutukseen liitteessä VII olevan 1.1 kohdan mukaisesti, jos se on teknisesti mahdollista ja taloudellisesti perusteltua.”; ”1.  Jos loppukäyttäjillä ei ole direktiivissä 2009/73/EY tarkoitettuja älykkäitä mittareita, jäsenvaltioiden on viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2014 varmistettava, että laskutustiedot ovat luotettavia, täsmällisiä ja perustuvat kaasun tosiasialliseen kulutukseen liitteessä VII olevan 1.1 kohdan mukaisesti, jos se on teknisesti mahdollista ja taloudellisesti perusteltua.”;
Tarkistus    76 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 7 alakohta – c alakohta Direktiivi 2012/27/EU 10 artikla – 2 kohta – 1 alakohta
Komission teksti Tarkistus "Direktiivin 2009/73/EY mukaisesti asennettujen mittarien on mahdollistettava tosiasialliseen kulutukseen perustuvat täsmälliset laskutustiedot. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että loppuasiakkailla on mahdollisuus saada helposti täydentäviä tietoja aiemmasta kulutuksesta, joiden avulla he voivat itse tehdä yksityiskohtaisia tarkastuksia.”; ”Direktiivin 2009/73/EY mukaisesti asennettujen mittarien on annettava tosiasialliseen kulutukseen perustuvat täsmälliset laskutustiedot. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että loppuasiakkailla on mahdollisuus saada helposti täydentäviä tietoja aiemmasta kulutuksesta, joiden avulla he voivat itse tehdä yksityiskohtaisia tarkastuksia.”;
Perustelu
Laskujen täsmällisyys on taattava, kun otetaan käyttöön älymittaritoimintoja.
Tarkistus    77 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 8 alakohta Direktiivi 2012/27/EU 10 a artikla
Komission teksti Tarkistus ”10 a artikla ”10 a artikla Lämmityksen, jäähdytyksen ja lämpimän käyttöveden laskutus- ja kulutustiedot Lämmityksen, jäähdytyksen ja lämpimän käyttöveden laskutus- ja kulutustiedot 1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että laskutus- ja kulutustiedot ovat täsmällisiä ja perustuvat todelliseen kulutukseen liitteessä VII a olevan 1 ja 2 kohdan mukaisesti kaikkien loppukuluttajien osalta, jos mittarit tai kustannusten jakolaitteet on asennettu. 1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun mittarit ja lämmityskustannusten jakolaitteet on asennettu, laskutus- ja kulutustiedot ovat luotettavia, täsmällisiä ja perustuvat todelliseen kulutukseen tai lämmityskustannusten jakolaitteiden mittarilukemiin liitteessä VII a olevien 1 ja 2 kohdan mukaisesti kaikkien loppukäyttäjien osalta eli niiden luonnollisten ja oikeushenkilöiden osalta, jotka ostavat lämmitystä, jäähdytystä tai lämmintä vettä omaan loppukäyttöönsä, tai niiden luonnollisten ja oikeushenkilöiden osalta, jotka käyttävät sellaista erillistä rakennusta tai sellaisen moniasuntoisen taikka moneen eri tarkoitukseen käytettävän rakennuksen yksikköä, johon toimitetaan lämmitys, jäähdytys tai lämmin vesi keskitetystä lähteestä, ja joilla ei ole suoraa eikä käyttäjäkohtaista sopimusta energiantoimittajan kanssa. Tämä velvoite voidaan täyttää järjestelmällä, jossa loppukäyttäjät lukevat säännöllisesti mittarinsa itse ja ilmoittavat mittarilukemansa energian toimittajalle, lukuun ottamatta tapauksia, joissa on kyseessä 9 a artiklan 2 kohdan mukainen käyttäjäkohtaiseen mittaamiseen perustuva kulutus. Laskutus saa perustua arvioituun kulutukseen tai kiinteään määrään ainoastaan silloin, kun loppukäyttäjä ei ole ilmoittanut mittarilukemaa tietyltä laskutuskaudelta. Tämä velvoite voidaan jäsenvaltion niin säätäessä täyttää järjestelmällä, jossa loppuasiakas tai loppukäyttäjä lukee säännöllisesti mittarinsa itse ja ilmoittaa mittarilukemansa, lukuun ottamatta tapauksia, joissa on kyseessä 9 a artiklan 2 kohdan mukainen lämmityskustannusten jakolaitteilla suoritettavaan käyttäjäkohtaiseen mittaamiseen perustuva kulutus. Laskutus saa perustua arvioituun kulutukseen tai kiinteään määrään ainoastaan silloin, kun loppuasiakas tai loppukäyttäjä ei ole ilmoittanut mittarilukemaa tietyltä laskutuskaudelta. 2.  Jäsenvaltioiden 2.  Jäsenvaltioiden a)  on edellytettävä, että jos loppukäyttäjien energialaskuja ja aiempaa kulutusta koskevat tiedot ovat käytettävissä, ne asetetaan loppukuluttajan nimeämän energiapalvelujen tarjoajan saataville; a)  on edellytettävä, että jos loppukäyttäjien energialaskuja ja aiempaa kulutusta koskevat tiedot tai lämmityskustannusten jakolaitteiden mittarilukemat ovat käytettävissä, ne asetetaan loppukäyttäjän pyynnöstä tämän nimeämän energiapalvelujen tarjoajan saataville; b)  on varmistettava, että loppukäyttäjille tarjotaan mahdollisuus saada laskutustiedot ja laskut sähköisinä ja että he saavat pyynnöstä selkeän ja ymmärrettävän selvityksen siitä, miten heidän laskunsa muodostuvat, erityisesti jos laskut eivät perustu todelliseen kulutukseen; b)  on varmistettava, että loppukäyttäjille tarjotaan mahdollisuus saada laskutustiedot ja laskut sähköisinä. c)  on varmistettava, että todelliseen kulutukseen perustuvien laskujen mukana toimitetaan asianmukaiset tiedot kaikille loppukuluttajille liitteessä VII olevan 3 kohdan mukaisesti; c)  on varmistettava, että todelliseen kulutukseen perustuvien laskujen mukana toimitetaan selkeät ja ymmärrettävät tiedot kaikille loppukuluttajille liitteessä VII a olevan 3 kohdan mukaisesti; d)  on mahdollista säätää, että laskutustietojen toimittamista loppukäyttäjän pyynnöstä ei pidetä maksukehotuksena. Tällöin jäsenvaltioiden on varmistettava, että varsinaista maksua varten tarjotaan joustavia järjestelyjä.”; d)  on mahdollista säätää, että laskutustietojen toimittamista loppukäyttäjän pyynnöstä ei pidetä maksukehotuksena. Tällöin jäsenvaltioiden on varmistettava, että varsinaista maksua varten tarjotaan joustavia järjestelyjä;   d a)  on edistettävä verkkoturvallisuutta ja varmistettava loppukäyttäjien yksityisyyden suoja ja tietosuoja asiaa koskevan unionin lainsäädännön mukaisesti.   2 a.  Jäsenvaltioiden on päätettävä, kuka vastaa 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen toimittamisesta niille loppukäyttäjille, joilla ei ole suoraa eikä käyttäjäkohtaista sopimusta energiantoimittajan kanssa.
Tarkistus    78 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 11 alakohta – -a alakohta (uusi) Direktiivi 2012/27/EU 15 artikla – 4 kohta – 1 a alakohta (uusi)
Komission teksti Tarkistus   -a) Lisätään 4 kohtaan alakohta seuraavasti:   ”Komissio määrittelee asiaankuuluvien sidosryhmien kuulemisen jälkeen yhteiset menetelmät, jotta voidaan kannustaa verkonhaltijoita vähentämään tappioita, panemaan täytäntöön infrastruktuuriin kohdistettavan kustannus- ja energiatehokkaan investointiohjelman ja ottamaan asianmukaisesti huomioon verkon energiatehokkuuden ja joustavuuden. Komissio antaa viimeistään ... päivänä ...kuuta ... [12 kuukautta tämän direktiivin voimaantulopäivästä] delegoidun säädöksen 23 artiklan mukaisesti tämän direktiivin täydentämiseksi kyseisten menetelmien määrittelyllä.”
Tarkistus    79 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 11 alakohta – a alakohta – ii alakohta Direktiivi 2012/27/EU 15 artikla – 5 kohta – 3 alakohta
Komission teksti Tarkistus ”Siirtoverkonhaltijoiden ja jakeluverkonhaltijoiden on noudatettava liitteessä XII asetettuja vaatimuksia.”; ”Siirtoverkonhaltijoiden ja jakeluverkonhaltijoiden on otettava huomioon tarve varmistaa lämmön toimittamisen jatkuvuus, kun luodaan yhteys verkkoon, ja taattava pääsy verkkoon sekä ajojärjestys tehokkaalle yhteistuotannolle ja noudatettava liitteessä XII asetettuja vaatimuksia.”;
Perustelu
Kilpailukykyinen ja turvallinen lämmöntuotanto on keskeistä teollisuuden kustannustehokkaiden liiketoimintojen turvaamiseksi, kaikkien kuluttajien tarpeiden täyttämiseksi ja heidän suojelemiseksi odottamattomilta lämmön toimitusten katkoksilta.
Tarkistus    80 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 11 a alakohta (uusi) Direktiivi 2012/27/EU 19 a artikla (uusi)
Komission teksti Tarkistus   11 a)  Lisätään artikla seuraavasti:   ”19 a artikla   Eurooppalaisten pankkien rahoitus energiatehokkuudelle   Euroopan investointipankin (EIP) ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin (EBRD) on mukautettava politiikkansa tavoitteita niin, että niissä tunnustetaan energiatehokkuus omaksi energialähteekseen ja energiatehokkuusinvestoinnit osaksi niiden infrastruktuuri-investointien salkkua.   EIP:n ja EBRD:n on yhdessä kansallisten kehityspankkien kanssa suunniteltava, tuotettava ja rahoitettava ohjelmia ja hankkeita, jotka on räätälöity energiatehokkuusalalle, myös energiaköyhille kotitalouksille.   Jäsenvaltioiden on hyödynnettävä täysimääräisesti Älykästä rahoitusta älykkäille rakennuksille -aloitteessa ehdotettuja mahdollisuuksia ja välineitä.”
Perustelu
Tarvitaan ratkaiseva muutos niin, että rahoituslaitokset tarjoavat suuren mittakaavan energiatehokkuusinvestointeihin sopivia rahoitusvälineitä.
Tarkistus    81 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 11 b alakohta (uusi) Direktiivi 2012/27/EU 20 artikla – 6 a kohta (uusi)
Komission teksti Tarkistus   11 b)  Lisätään 20 artiklaan kohta seuraavasti:   ”6 a.   Jäsenvaltioiden on helpotettava takaisinmaksuun laskun ja/tai veron yhteydessä perustuvia järjestelmiä, joissa energiatehokkuusinvestointeihin saa tämän artiklan 1 kohdassa mainituista rahoitusvälineistä, 4 kohdassa mainitusta energiatehokkuusrahastosta tai 7 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuilta velvoitetuilta osapuolilta ennakkorahoitusta, joka maksetaan takaisin kiinteänä maksuna käyttäjäkohtaiseen mittariin liittyvien jakelukustannusten yhteydessä (takaisinmaksu laskun yhteydessä) tai rakennukseen liittyvään kiinteistöveroon sisältyvänä maksuna (takaisinmaksu veron yhteydessä). Takaisinmaksu on sidottava mittariin tai kiinteistöön omistajan tai vuokralaisen sijasta. Takaisimaksukaudet on määriteltävä niin, että säännölliset takaisinmaksut eivät ole suurempia kuin säästyneet energiakustannukset.”
Perustelu
Takaisinmaksuun laskun yhteydessä perustuvat järjestelmät ovat luotettavampi takaisinmaksulähde kuin muut perinteiset rahoitustuotteet ja vähentävät transaktio- ja hallintokustannuksia, koska ne sitovat takaisinmaksun mittariin omistajan tai vuokralaisen sijasta. Jos laskutusasiakkaiden takaisinmaksu suunnitellaan hyvin, se on yhtä suuri tai pienempi kuin pienemmällä energiankulutuksella saavutettu sähkökustannusten säästö. Lisäksi takaisinmaksuun laskun yhteydessä perustuvat järjestelmät voittavat vuokralaisten ja vuokranantajien välisen kannusteiden jakautumisen.
Tarkistus    82 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 12 alakohta Direktiivi 2012/27/EU 23 artikla – 3 a kohta (uusi)
Komission teksti Tarkistus   3 a.   Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.
Tarkistus    83 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 13 alakohta Direktiivi 2012/27/EU 24 artikla – 4 a kohta (uusi)
Komission teksti Tarkistus   4 a.  Osana energiaunionin tilaa koskevaa katsausta komissio laatii kertomuksen hiilimarkkinoiden toiminnasta asetuksen (EU) XX/20XX [Energiaunionin hallinnointi] 29 artiklan 1 kohdan ja 2 kohdan c alakohdan mukaisesti ottaen huomioon tämän direktiivin täytäntöönpanon vaikutukset.
Tarkistus    84 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 13 alakohta Direktiivi 2012/27/EU 24 artikla – 12 kohta
Komission teksti Tarkistus 12.  Komissio arvioi tämän direktiivin 28 päivään helmikuuta 2024 mennessä ja joka viides vuosi sen jälkeen ja antaa kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Tähän kertomukseen liitetään tarvittaessa ehdotuksia lisätoimenpiteiksi.”; 12.  Komissio arvioi tämän direktiivin 28 päivään helmikuuta 2024 mennessä ja joka viides vuosi sen jälkeen ja antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, jossa arvioidaan tämän direktiivin yleistä tehokkuutta ja tarvetta mukauttaa unionin energiatehokkuuspolitiikkaa Pariisin sopimuksen tavoitteiden sekä talouden ja innovointien kehityksen mukaisesti. Tähän kertomukseen liitetään tarvittaessa ehdotuksia lisätoimenpiteiksi.”;
Tarkistus    85 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 13 alakohta Direktiivi 2012/27/EU 24 artikla – 12 a kohta (uusi)
Komission teksti Tarkistus   12 a.  ”Komissio tekee 31 päivään joulukuuta 2019 mennessä erillisen perusteellisen analyysin energiatehokkuusmahdollisuuksista, jotka liittyvät:   a) energian muuntamiseen ja muuttamiseen;   b) energian siirtoon ja jakeluun;   c) energian tuotantoon ja energiatoimitusten kuljetukseen sen jälkeen eli fossiilisten polttoaineiden tuotantoon ja kuljettamiseen käyttöpaikalle käytettyyn energiaan;   d) energian varastointiin.   Komissio esittää tarvittaessa havaintojensa perusteella Euroopan parlamentille ja neuvostolle ehdotuksen tätä koskevaksi säädökseksi 31 päivään tammikuuta 2021 mennessä.”
Tarkistus    86 Ehdotus direktiiviksi Liite I – 1 kohta – a alakohta Direktiivi 2012/27/EU Liite IV – 3 alaviite
Komission teksti Tarkistus a)  Korvataan liitteessä IV oleva alaviite 3 seuraavasti: ”(3) Sovelletaan, jos energiansäästöt lasketaan suhteessa primäärienergian kulutukseen käyttäen energian loppukulutukseen perustuvaa alhaalta ylös -lähestymistapaa. Kilowattitunteina mitatun sähkönsäästön osalta jäsenvaltiot voivat soveltaa oletuskerrointa 2,0. Jäsenvaltiot voivat soveltaa erilaista kerrointa, jos ne pystyvät perustelemaan sen.”. a)  Korvataan liitteessä IV oleva alaviite 3 seuraavasti: ” 3) Sovelletaan vain tämän direktiivin tarkoitusta varten ja silloin, jos energiansäästöt lasketaan suhteessa primäärienergian kulutukseen käyttäen energian loppukulutukseen perustuvaa alhaalta ylös -lähestymistapaa. Kilowattitunteina mitatun sähkönsäästön osalta jäsenvaltioiden on sovellettava kerrointa, joka saadaan eri jäsenvaltioissa vertailukelpoisen avoimen menetelmän avulla ja primäärienergian kulutukseen vaikuttavien kansallisten olosuhteiden perusteella. Kyseiset olosuhteet on perusteltava asianmukaisesti, ja niiden on oltava mitattavissa ja todennettavissa olevia ja perustuttava puolueettomiin ja syrjimättömiin perusteisiin. Jäsenvaltiot voivat soveltaa oletuskerrointa 2,0 tai muuta kerrointa, jos ne pystyvät perustelemaan sen. Silloin niiden on otettava huomioon energiavalikoimansa, jotka on sisällytetty niiden komissiolle ilmoittamiin [energiaunionin hallinnointia koskevan] asetuksen (EU) XX/20XX 3 artiklan mukaisiin integroituihin kansallisiin energia- ja ilmastosuunnitelmiin. Tätä oletuskerrointa tarkistetaan viiden vuoden välein tosiasiallisesti havaittujen tietojen perusteella.”.
Tarkistus    87 Ehdotus direktiiviksi Liite I – 1 kohta – b alakohta Direktiivi 2012/27/EU Liite V – 2 kohta – a alakohta
Komission teksti Tarkistus a)  säästöjen on oltava lisäsäästöjä niihin nähden, jotka olisivat syntyneet joka tapauksessa ilman velvoitettujen, osallistuvien tai toimeksi saaneiden osapuolien taikka täytäntöönpanevien viranomaisten toimia. Sen määrittämiseksi, mitä säästöjä voidaan pitää lisäsäästöinä, jäsenvaltioiden on vahvistettava perustaso, joka kuvaa, miten energian kulutus kehittyisi ilman kyseistä politiikkatoimea. Perustasossa on otettava huomioon ainakin seuraavat tekijät: energiankulutuksen suuntaukset, muutokset kuluttajien käyttäytymisessä, teknologian edistyminen ja muiden kansallisella ja EU:n tasolla toteutettujen toimenpiteiden aiheuttamat muutokset; a)  säästöjen on oltava lisäsäästöjä niihin nähden, jotka olisivat syntyneet joka tapauksessa ilman velvoitettujen, osallistuvien tai toimeksi saaneiden osapuolien taikka täytäntöönpanevien viranomaisten toimia. Sen määrittämiseksi, mitä säästöjä voidaan pitää lisäsäästöinä, jäsenvaltioiden on vahvistettava perustaso, joka kuvaa, miten energian kulutus kehittyisi ilman kyseistä politiikkatoimea ja tuloksena olevia uusia yksittäisiä toimia. Perustasossa on otettava huomioon ainakin seuraavat tekijät: energiankulutuksen suuntaukset, muutokset kuluttajien käyttäytymisessä, teknologian edistyminen ja muiden kansallisella ja EU:n tasolla toteutettujen toimenpiteiden aiheuttamat muutokset;
Tarkistus    88 Ehdotus direktiiviksi Liite I – 1 kohta – b alakohta Direktiivi 2012/27/EU Liite V – 2 kohta – b alakohta
Komission teksti Tarkistus b)  unionin pakottavan lainsäädännön täytäntöönpanosta johtuvia säästöjä pidetään säästöinä, jotka olisivat syntyneet joka tapauksessa ilman velvoitettujen, osallistuvien tai toimeksi saaneiden osapuolten ja/tai täytäntöönpanoviranomaisten toimintaa, eikä niitä sen vuoksi voida ilmoittaa 7 artiklan 1 kohdan nojalla, lukuun ottamatta säästöjä, jotka liittyvät olemassa olevien rakennusten peruskorjaukseen, edellyttäen että 3 kohdan h alakohdassa tarkoitettu olennaisuutta koskeva vaatimus täyttyy; b)  unionin pakottavan lainsäädännön täytäntöönpanosta johtuvia säästöjä pidetään säästöinä, jotka olisivat syntyneet joka tapauksessa ilman velvoitettujen, osallistuvien tai toimeksi saaneiden osapuolten ja/tai täytäntöönpanoviranomaisten toimintaa, eikä niitä sen vuoksi voida ilmoittaa 7 artiklan 1 kohdan nojalla, lukuun ottamatta säästöjä, jotka liittyvät olemassa olevien rakennusten peruskorjausta edistäviin toimenpiteisiin, edellyttäen että 3 kohdan h alakohdassa tarkoitettu olennaisuutta koskeva vaatimus täyttyy;
Tarkistus    89 Ehdotus direktiiviksi Liite I – 1 kohta – b alakohta Direktiivi 2012/27/EU Liite V – 2 kohta – h alakohta
Komission teksti Tarkistus h)  energiansäästöjen laskennassa on otettava huomioon toimenpiteiden elinkaari. Tämä voidaan tehdä laskemalla kullakin yksittäisellä toimella saavutettavat säästöt sen soveltamisen alkamispäivän ja tapauksen mukaan 31 päivän joulukuuta 2020 tai 31 päivän joulukuuta 2030 välisenä aikana. Vaihtoehtoisesti jäsenvaltiot voivat valita toisen menetelmän, jolla arvioidaan päästävän vähintään samaan säästöjen kokonaismäärään. Käyttäessään muita menetelmiä jäsenvaltioiden on varmistettava, että näitä muita menetelmiä käyttäen laskettu energiansäästöjen kokonaismäärä ei ylitä sitä energiansäästöjen määrää, joka olisi saatu tulokseksi laskemalla yhteen kullakin yksittäisellä toimella saavutettavat säästöt soveltamisen alkamispäivän ja tapauksen mukaan 31 päivän joulukuuta 2020 tai 31 päivän joulukuuta 2030 välisenä aikana. Jäsenvaltioiden on kuvailtava yksityiskohtaisesti energiaunionin hallintaa koskevaan aloitteeseen kuuluvissa yhdennetyissä kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissaan, mitä muita menetelmiä ne ovat käyttäneet ja mihin toimiin on ryhdytty sen varmistamiseksi, että tätä sitovaa vaatimusta noudatetaan. h)  energiansäästöjen laskennassa on otettava huomioon toimenpiteiden elinkaari sekä se, miten paljon säästöt vähenevät ajan mittaan. Tämä laskelma on tehtävä laskemalla kullakin yksittäisellä toimella saavutettavat säästöt sen soveltamisen alkamispäivän ja tapauksen mukaan 31 päivän joulukuuta 2020 tai 31 päivän joulukuuta 2030 välisenä aikana. Vaihtoehtoisesti jäsenvaltiot voivat valita toisen menetelmän, jolla arvioidaan päästävän vähintään samaan säästöjen kokonaismäärään. Käyttäessään muita menetelmiä jäsenvaltioiden on varmistettava, että näitä muita menetelmiä käyttäen laskettu energiansäästöjen kokonaismäärä ei ylitä sitä energiansäästöjen määrää, joka olisi saatu tulokseksi laskemalla yhteen kullakin yksittäisellä toimella saavutettavat säästöt soveltamisen alkamispäivän ja tapauksen mukaan 31 päivän joulukuuta 2020 tai 31 päivän joulukuuta 2030 välisenä aikana. Jäsenvaltioiden on kuvailtava yksityiskohtaisesti energiaunionin hallintaa koskevaan asetukseen kuuluvissa yhdennetyissä kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissaan, mitä muita menetelmiä ne ovat käyttäneet ja mihin toimiin on ryhdytty sen varmistamiseksi, että tätä sitovaa vaatimusta noudatetaan.
Tarkistus  90 Ehdotus direktiiviksi Liite I – 1 kohta – b alakohta Direktiivi 2012/27/EU Liite V – 3 kohta – d alakohta
Komission teksti Tarkistus d)  vaadittujen tai politiikkatoimella saavutettavien energiasäästöjen määrä ilmaistaan joko energian loppukulutuksena tai primäärienergian kulutuksena liitteessä IV säädettyjä muuntokertoimia käyttäen; d)  vaadittujen tai politiikkatoimella saavutettavien energiasäästöjen määrä ilmaistaan energian loppukulutuksena ja primäärienergian kulutuksena liitteessä IV säädettyjä muuntokertoimia käyttäen;
Tarkistus    91 Ehdotus direktiiviksi Liite I – 1 kohta – b alakohta Direktiivi 2012/27/EU Liite V – 3 kohta – 2 alakohta
Komission teksti Tarkistus Direktiivin 7 artiklan 2 kohdan e alakohdan nojalla toteutettujen politiikkatoimien osalta jäsenvaltiot voivat käyttää direktiivin 2010/31/EU nojalla vahvistettua laskentamenetelmää, kunhan tämä on tämän direktiivin 7 artiklan ja tämän liitteen vaatimusten mukaista. Poistetaan.
Tarkistus    92 Ehdotus direktiiviksi Liite I – 2 kohta – b alakohta Direktiivi 2012/27/EU Liite VII a
Komission teksti Tarkistus ”Liite VII a ”Liite VII a Lämmityksen, jäähdytyksen ja lämpimän veden todelliseen kulutukseen perustuvia laskutus- ja kulutustietoja koskevat vähimmäisvaatimukset Lämmityksen, jäähdytyksen ja lämpimän veden laskutus- ja kulutustietoja koskevat vähimmäisvaatimukset 1.   Todelliseen kulutukseen perustuva laskutus 1.   Todelliseen kulutukseen tai lämmityskustannusten jakolaitteiden mittarilukemiin perustuva laskutus Jotta loppukäyttäjät voivat säännellä omaa energiankulutustaan, laskutuksen on tapahduttava todellisen kulutuksen perusteella vähintään kerran vuodessa. Jotta loppukäyttäjät voivat säännellä omaa energiankulutustaan, laskutuksen on tapahduttava todellisen kulutuksen tai lämmityskustannusten jakolaitteiden mittarilukemien perusteella vähintään kerran vuodessa. 2.   Laskutus- tai kulutustietojen vähimmäistiheys 2.   Laskutus- tai kulutustietojen vähimmäistiheys Jos etäluettavat mittarit tai kustannusten jakolaitteet on asennettu, todelliseen kulutukseen perustuvat laskutus- tai kulutustiedot on [Please insert here ….the entry into force] lähtien asetettava saataville vähintään neljännesvuosittain, jos sitä pyydetään tai jos loppukäyttäjät ovat valinneet sähköisen laskutuksen, taikka muutoin kaksi kertaa vuodessa. Jos etäluettavat mittarit tai lämmityskustannusten jakolaitteet on asennettu, todelliseen kulutukseen tai lämmityskustannusten jakolaitteiden mittarilukemiin perustuvat laskutus- tai kulutustiedot on [Please insert here …. date of transposition] lähtien toimitettava loppukäyttäjille vähintään neljännesvuosittain, jos sitä pyydetään tai jos loppuasiakkaat ovat valinneet sähköisen laskutuksen, taikka muutoin kaksi kertaa vuodessa. Jos etäluettavat mittarit tai kustannusten jakolaitteet on asennettu, laskutus- tai kulutustiedot on 1 päivästä tammikuuta 2022 lähtien asetettava saataville vähintään kuukausittain. Lämmitys ja jäähdytys voidaan vapauttaa tästä lämmitys-/jäähdytyskausien ulkopuolella. Jos etäluettavat mittarit tai lämmityskustannusten jakolaitteet on asennettu, todelliseen kulutukseen tai lämmityskustannusten jakolaitteiden mittarilukemiin perustuvat laskutus- tai kulutustiedot on 1 päivästä tammikuuta 2022 lähtien toimitettava kaikille loppukäyttäjille vähintään kuukausittain. Ne on myös asetettava jatkuvasti saataville internetin kautta ja päivitettävä niin usein kuin käytettävät mittauslaitteet ja järjestelmät sen mahdollistavat. Lämmitys ja jäähdytys voidaan vapauttaa tästä lämmitys-/jäähdytyskausien ulkopuolella. 3.  Todelliseen kulutukseen perustuvaan laskuun sisältyvät vähimmäistiedot 3.  Laskuun sisältyvät vähimmäistiedot Jäsenvaltioiden on varmistettava, että laskuissa tai niiden mukana asetetaan loppukäyttäjien saataville selkeällä ja ymmärrettävällä tavalla seuraavat tiedot: Jäsenvaltioiden on varmistettava, että laskuissa tai niiden mukana asetetaan loppukäyttäjien saataville selkeällä ja ymmärrettävällä tavalla seuraavat todelliseen kulutukseen tai lämmityskustannusten jakolaitteiden mittarilukemiin perustuvat täsmälliset tiedot: a)  voimassa olevat energian tosiasialliset hinnat ja todellinen kulutus; a)  voimassa olevat energian tosiasialliset hinnat ja todellinen kulutus tai lämmityskustannusten kokonaismäärä ja lämmityskustannusten jakolaitteiden mittarilukemat; b)  tiedot käytetystä polttoainesekoituksesta, mukaan luettuna loppukäyttäjille, jotka käyttävät kaukolämmitystä tai -jäähdytystä; b)  tiedot käytetystä polttoainesekoituksesta sekä siihen liittyvistä kasvihuonekaasupäästöistä, mukaan luettuna loppukäyttäjille, jotka käyttävät kaukolämmitystä tai -jäähdytystä, ja selvitys eri veroista, maksuista ja tariffeista; c)  loppukäyttäjän nykyisen energiankulutuksen ja edellisen vuoden saman kauden kulutuksen vertailu graafisessa muodossa, ilmaston mukaan korjattuina lämmityksen ja jäähdytyksen osalta; c)  loppukäyttäjän nykyisen energiankulutuksen ja edellisen vuoden saman kauden kulutuksen vertailu graafisessa muodossa, ilmaston mukaan korjattuina lämmityksen ja jäähdytyksen osalta; d) sellaisten kuluttajajärjestöjen, energiatoimistojen tai vastaavien elinten yhteystiedot, mukaan lukien internetsivustojen osoitteet, joilta voi saada tietoa saatavilla olevista energiatehokkuutta parantavista toimenpiteistä, vertailukelpoisista loppukäyttäjäprofiileista ja energiaa käyttävien laitteiden objektiivisista teknisistä eritelmistä. d) sellaisten kuluttajajärjestöjen, energiatoimistojen tai vastaavien elinten yhteystiedot, mukaan lukien internetsivustojen osoitteet, joilta voi saada tietoa saatavilla olevista energiatehokkuutta parantavista toimenpiteistä, vertailukelpoisista loppukäyttäjäprofiileista ja energiaa käyttävien laitteiden objektiivisista teknisistä eritelmistä.   d a)  tiedot asianmukaisista valitusmenettelyistä, oikeusasiamiehen palveluista tai vaihtoehtoisista riitojenratkaisumekanismeista; Lisäksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että laskuissa, niiden mukana tai niihin merkittyinä asetetaan loppukäyttäjän saataville selkeällä ja ymmärrettävällä tavalla vertailut saman käyttäjäluokan loppukäyttäjän keskimääräisen normalisoidun tai vertailukäyttäjän kanssa.”. d b)  vertailut saman käyttäjäluokan keskimääräisen normalisoidun tai vertailukäyttäjän kanssa.   Laskuissa, jotka eivät perustu todelliseen kulutukseen tai lämmityskustannusten jakolaitteen lukemiin, on oltava selkeä ja ymmärrettävä selvitys siitä, miten laskussa esitetty määrä oli laskettu, ja ainakin d) ja d a) kohdissa tarkoitetut tiedot.
Tarkistus    93 Ehdotus direktiiviksi Liite I – 2 a kohta (uusi) Direktiivi 2012/27/EU Liite IX – 1 osa – g alakohta
Nykyinen teksti Tarkistus   2 a.  Korvataan liitteessä IX olevan 1 osan g kohta seuraavasti: g) Taloudellinen analyysi: vaikutusten inventointi ” g) Taloudellinen analyysi: vaikutusten inventointi Taloudellisissa analyyseissä on otettava huomioon kaikki asiaankuuluvat taloudelliset vaikutukset. Taloudellisissa analyyseissä on otettava huomioon kaikki asiaankuuluvat taloudelliset vaikutukset. Jäsenvaltiot voivat arvioida ja ottaa päätöksenteossa huomioon kustannukset ja energiansäästöt, jotka saadaan energiantoimitusten joustavuuden lisääntymisestä ja sähköverkkojen entistä optimaalisemmasta käytöstä analysoiduissa skenaarioissa, mukaan lukien infrastruktuuri-investointien vähentämisen ansiosta vältetyt kustannukset ja säästöt. Jäsenvaltioiden on arvioitava ja otettava päätöksenteossa huomioon kustannukset ja energiansäästöt, jotka saadaan energiantoimitusten joustavuuden lisääntymisestä ja sähköverkkojen entistä optimaalisemmasta käytöstä analysoiduissa skenaarioissa, mukaan lukien infrastruktuuri-investointien vähentämisen ansiosta vältetyt kustannukset ja säästöt. Vähintään seuraavat kustannukset ja hyödyt on otettava huomioon: Vähintään seuraavat kustannukset ja hyödyt on otettava huomioon: i) Hyödyt i) Hyödyt — Tuotoksen arvo kuluttajalle (lämpö ja sähkö) — Tuotoksen arvo kuluttajalle (lämpö ja sähkö) — Mahdollisuuksien mukaan ympäristö- ja terveyshyötyjen kaltaiset ulkoiset hyödyt — Ympäristö-, kasvihuonekaasupäästö- ja terveys- sekä turvallisuushyötyjen kaltaiset ulkoiset hyödyt   — Työmarkkinavaikutukset, energiavarmuus ja kilpailukyky ii) Kustannukset ii) Kustannukset — Laitosten ja laitteiden pääomakustannukset — Laitosten ja laitteiden pääomakustannukset — Liitännäisten energiaverkkojen pääomakustannukset — Liitännäisten energiaverkkojen pääomakustannukset — Muuttuvat ja kiinteät käyttökustannukset — Muuttuvat ja kiinteät käyttökustannukset — Energiakustannukset — Energiakustannukset — Ympäristö- ja terveyskustannukset mahdollisuuksien mukaan — Ympäristö-, terveys- ja turvallisuuskustannukset   — Työmarkkinavaikutukset, energiavarmuus ja kilpailukyky”
Perustelu
Energiatehokkuustoimenpiteiden taloudelliset vaikutukset on otettava kustannus-hyötyanalyysissä asianmukaisesti huomioon edellä esitetyn, ei-tyhjentävän vaikutusluettelon mukaan.
Tarkistus    94 Ehdotus direktiiviksi Liite – 2 b kohta (uusi) Direktiivi 2012/27/EU Liite XII – 1 alakohta – a alakohta
Nykyinen teksti Tarkistus   2 b.   Korvataan liitteessä XII oleva a kohta seuraavasti: ”a) laadittava ja julkaistava omat vakioidut sääntönsä niiden kustannusten kantamiselle ja jakamiselle, jotka aiheutuvat teknisistä muutoksista, kuten verkkoon liittymisestä ja verkkojen vahvistamisesta sekä verkon toiminnan tehostamisesta ja kantaverkkosääntöjen syrjimättömästä täytäntöönpanosta, jotka ovat tarpeen tehokkaasta yhteistuotannosta saatavan sähkön uusien tuottajien liittämiseksi verkkoon; ”a) laadittava ja julkaistava omat vakioidut sääntönsä niiden kustannusten kantamiselle ja jakamiselle, jotka aiheutuvat teknisistä muutoksista, kuten verkkoon liittymisestä, verkkojen vahvistamisesta ja uusien verkkojen käyttöönottamisesta, verkon toiminnan tehostamisesta ja kantaverkkosääntöjen syrjimättömästä täytäntöönpanosta, jotka ovat tarpeen tehokkaasta yhteistuotannosta saatavan sähkön uusien tuottajien liittämiseksi verkkoon, sekä muista hajautetusta lähteistä;”
Perustelu
On otettava huomioon myös tehokkaat verkot ja uudet hajautetut energialähteet.

20.9.2017

• [1]  EUVL C 246, 28.7.2017, s. 42.
• [2]  EUVL C 342, 12.10.2017, s. 119.

YMPÄRISTÖN, KANSANTERVEYDEN JA ELINTARVIKKEIDEN TURVALLISUUDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO ()

teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnalle

ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi energiatehokkuudesta annetun direktiivin 2012/27/EU muuttamisesta
COM(2016)0761 – C8-0498/2016 – 2016/0376(COD))

Valmistelija: Jytte Guteland

TARKISTUKSET

Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokuntaa ottamaan huomioon seuraavat tarkistukset:

Tarkistus    1 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 1 kappale
Komission teksti	Tarkistus
(1)  Energian kysynnän hillintä on yksi 25 päivänä helmikuuta 2015 hyväksytyn energiaunionistrategian viidestä toimintalohkosta. Energiatehokkuuden parantamisella saadaan aikaan ympäristöhyötyjä, vähennetään kasvihuonekaasupäästöjä, parannetaan energian toimitusvarmuutta vähentämällä riippuvuutta unionin ulkopuolelta tuotavasta energiasta, alennetaan kotitalouksien ja yritysten energiakustannuksia, autetaan lievittämään energiaköyhyyttä ja lisätään työpaikkoja ja toimintaa kaikilla talouden sektoreilla. Tämä on unionin niiden sitoumusten mukaista, jotka on tehty energiaunionin sekä Pariisissa joulukuussa 2015 järjestetyssä YK:n ilmastosopimuksen osapuolten konferenssissa sovitun globaalin ilmastosopimuksen puitteissa.	(1)  Energian kysynnän hillintä on yksi 25 päivänä helmikuuta 2015 hyväksytyn energiaunionistrategian viidestä toimintalohkosta. Energiatehokkuuden parantamisella saadaan aikaan ympäristöhyötyjä, parannetaan ilmanlaatua, kun kiinteiden polttoaineiden kysyntä pienenee energiatehokkaissa rakennuksissa, ja parannetaan unionin kansalaisten terveyttä, kun ilmansaasteet vähenevät ja saadaan aikaan terveellinen sisäilma, vähennetään kasvihuonekaasupäästöjä, parannetaan energian toimitusvarmuutta vähentämällä riippuvuutta unionin ulkopuolelta tuotavasta energiasta, alennetaan kotitalouksien ja yritysten energiakustannuksia, autetaan lievittämään energiaköyhyyttä ja lisätään työpaikkoja ja toimintaa kaikilla talouden sektoreilla. Tämä on unionin niiden sitoumusten mukaista, jotka on tehty energiaunionin sekä Pariisissa joulukuussa 2015 järjestetyssä YK:n ilmastosopimuksen osapuolten konferenssissa sovitun globaalin ilmastosopimuksen puitteissa.
Tarkistus    2 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 2 kappale
Komission teksti	Tarkistus
(2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/27/EU9 on yksi osatekijä edettäessä kohti energiaunionia, jossa energiatehokkuutta olisi käsiteltävä erillisenä energialähteenä. ”Energiatehokkuus etusijalle” -periaate olisi otettava huomioon vahvistettaessa tarjontapuolta ja muita politiikanaloja koskevia uusia sääntöjä. Komissio varmistaa, että energiatehokkuus ja kysyntäpuolen ohjaus voivat kilpailla yhtäläisin edellytyksin tuotantokapasiteetin kanssa. Energiatehokkuus on otettava huomioon aina, kun tehdään energiajärjestelmiin liittyviä suunnitelmia tai rahoituspäätöksiä. Energiatehokkuutta on parannettava aina, kun se on kustannustehokkaampaa kuin vastaavat tarjontapuolen ratkaisut. Näin pitäisi voida hyödyntää paremmin energiatehokkuudesta eurooppalaisille yhteiskunnille ja etenkin kansalaisille ja yrityksille koituvat eri edut.	(2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/27/EU9 on yksi osatekijä edettäessä kohti energiaunionia, jossa energiatehokkuutta olisi käsiteltävä erillisenä energialähteenä. ”Energiatehokkuus etusijalle” -periaate olisi otettava huomioon vahvistettaessa tarjontapuolta ja muita politiikanaloja koskevia uusia sääntöjä, ja rahoituslaitosten olisi otettava se huomioon tarjoamalla erityisrahoitusta ja -välineitä. Komissio varmistaa, että energiatehokkuus ja kysyntäpuolen ohjaus voivat kilpailla yhtäläisin edellytyksin tuotantokapasiteetin kanssa. Energiatehokkuus on otettava huomioon aina, kun tehdään energiajärjestelmiin liittyviä suunnitelmia tai rahoituspäätöksiä. Energiatehokkuutta on parannettava aina, kun se on kustannustehokkaampaa kuin vastaavat tarjontapuolen ratkaisut. Näin pitäisi voida hyödyntää paremmin energiatehokkuudesta eurooppalaisille yhteiskunnille ja etenkin kansalaisille ja yrityksille koituvat eri edut.
__________________	__________________
9 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/27/EU, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, energiatehokkuudesta, direktiivien 2009/125/EY ja 2010/30/EU muuttamisesta sekä direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta (EUVL L 315, 14.11.2012, s. 1).	9 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/27/EU, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, energiatehokkuudesta, direktiivien 2009/125/EY ja 2010/30/EU muuttamisesta sekä direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta (EUVL L 315, 14.11.2012, s. 1).
Tarkistus    3 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 3 kappale
Komission teksti	Tarkistus
(3)  Lokakuussa 2014 kokoontunut Eurooppa-neuvosto asetti vuodeksi 2030 27 prosentin energiatehokkuustavoitteen, jota on tarkistettava vuoteen 2020 mennessä ”pitäen mielessä unionin 30 prosentin taso”. Euroopan parlamentti kehotti joulukuussa 2015 komissiota arvioimaan myös 40 prosentin energiatehokkuustavoitteen toteutettavuutta samalla aikavälillä. Sen vuoksi on aiheellista tarkastella uudelleen ja muuttaa direktiiviä sen mukauttamiseksi niin, että otetaan huomioon vuotta 2030 koskevat näkymät.	(3)  Lokakuussa 2014 kokoontunut Eurooppa-neuvosto asetti vuodeksi 2030 27 prosentin energiatehokkuustavoitteen, jota on tarkistettava vuoteen 2020 mennessä ”pitäen mielessä unionin 30 prosentin taso”. Euroopan parlamentti kehotti kesäkuussa 2016 komissiota asettamaan vuodeksi 2030 sitovan 40 prosentin energiatehokkuustavoitteen, joka vastaa myös kustannustehokkaan energiatehokkuuspotentiaalin tasoa. Sen vuoksi on aiheellista tarkastella uudelleen ja muuttaa direktiiviä sen mukauttamiseksi niin, että otetaan huomioon vuotta 2030 koskevat näkymät.
Tarkistus    4 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 3 a kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(3 a)  Talouden heikkenemisestä aiheutunut unionin päästökauppajärjestelmän suuri ylijäämä, kansainvälisten päästöhyvitysten virta ja oikeuksien liiallinen myöntäminen ovat johtaneet päästöoikeuksien alhaiseen hintaan päästökauppajärjestelmässä. Hiilen hinta ei lähitulevaisuudessa nousse tasolle, joka olisi riittävä kannustamaan energian säästämiseen ja uusiutuvan energian tilanteen parantamiseen. Sen vuoksi on tärkeää ylläpitää energiaa säästäviin investointeihin liittyviä erityistoimia ja vakaata pitkän aikavälin kehystä unionin tasolla.
Tarkistus    5 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 4 kappale
Komission teksti	Tarkistus
(4)  Vuotta 2030 koskevia kansallisia sitovia tavoitteita ei ole. Olisi tuotava selvästi esiin unionin tarve saavuttaa EU:n tason energiatehokkuustavoitteet, jotka on ilmaistu primääri- ja loppuenergian kulutuksena vuosina 2020 ja 2030 sitovan 30 prosentin tavoitteen muodossa. Tämä unionin tasolla tehtävän selkeyttämisen ei pitäisi rajoittaa jäsenvaltioita, koska ne voivat edelleen vapaasti asettaa kansalliset panoksensa, jotka perustuvat primääri- tai loppuenergian kulutukseen, primääri- tai loppuenergian säästöihin tai energiatehokkuuteen. Jäsenvaltioiden olisi asetettava ohjeelliset kansalliset energiatehokkuuspanokset ottaen huomioon, että unionin energiankulutus vuonna 2030 saa olla enintään 1 321 Mtoe primäärienergiaa ja enintään 987 Mtoe loppuenergiaa. Tämä tarkoittaa sitä, että primäärienergian kulutuksen unionissa olisi vähennyttävä 23 prosenttia ja loppuenergian kulutuksen 17 prosenttia verrattuna vuoden 2005 tasoihin. On tarpeen arvioida säännöllisesti edistymistä unionin vuoden 2030 tavoitteiden saavuttamisessa, ja tästä arvioinnista säädetään energiaunionin hallintaa koskevassa lainsäädäntöehdotuksessa.	(4)  Vuotta 2030 koskevia sitovia tavoitteita olisi oltava sekä kansallisella että unionin tasolla. Olisi tuotava selvästi esiin unionin tarve saavuttaa energiatehokkuustavoitteet, jotka on ilmaistu primääri- ja loppuenergian kulutuksena vuosina 2020 ja 2030 sitovan 40 prosentin energiatehokkuustavoitteen muodossa. Jäsenvaltioiden olisi myös kehitettävä sitovia kansallisia tavoitteita sisältäviä kansallisia energiasuunnitelmia, jotka laaditaan [energiaunionin hallinnasta] annetun asetuksen (EU) XX (20XX) mukaisesti. Unionin tasolla tehtävän selkeyttämisen ei pitäisi rajoittaa jäsenvaltioita, koska ne voivat edelleen vapaasti asettaa kansalliset tavoitteensa, jotka perustuvat primääri- tai loppuenergian kulutukseen, primääri- tai loppuenergian säästöihin tai energiatehokkuuteen. Jäsenvaltioiden olisi asetettava sitovat kansalliset energiatehokkuustavoitteet ottaen huomioon, että unionin energiankulutus vuonna 2030 saa olla enintään 1 132 Mtoe primäärienergiaa ja enintään 849 Mtoe loppuenergiaa. Tämä tarkoittaa sitä, että primäärienergian kulutuksen unionissa olisi vähennyttävä 34 prosenttia ja loppuenergian kulutuksen 31 prosenttia verrattuna vuoden 2005 tasoihin. On tarpeen arvioida säännöllisesti edistymistä unionin vuoden 2030 tavoitteiden saavuttamisessa, ja tästä arvioinnista säädetään energiaunionin hallintaa koskevassa lainsäädäntöehdotuksessa.
Tarkistus    6 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 6 kappale
Komission teksti	Tarkistus
(6)  Kun otetaan huomioon vuoteen 2030 ulottuvat ilmasto- ja energiapolitiikan puitteet, energiansäästövelvoitteen soveltamista olisi jatkettava vuoden 2020 jälkeen. Sitoumuskauden jatkaminen vuoden 2020 jälkeen vakauttaisi tilannetta investoijien kannalta ja edistäisi näin pitkän aikavälin investointeja ja energiatehokkuustoimenpiteitä, kuten rakennusten peruskorjauksia.	(6)  Kun otetaan huomioon Pariisin sopimuksen mukaiset hiilestä irtautumista koskevat tavoitteet, vuoteen 2030 ulottuvat ilmasto- ja energiapolitiikan puitteet sekä vuoteen 2050 ulottuvat unionin ilmasto- ja energiatavoitteet, energiansäästövelvoitteen soveltamista olisi jatkettava vuoden 2020 jälkeen. Sitoumuskauden jatkaminen pitkän aikavälin visiolla siihen liittyvine politiikkatoimineen vuoden 2020 jälkeen vakauttaisi tilannetta investoijien kannalta ja edistäisi näin pitkän aikavälin investointeja ja energiatehokkuustoimenpiteitä, kuten rakennusten peruskorjauksia, ja siirtymistä lähes nollaenergiarakennuksiin. Yhteistyö yksityissektorin kanssa on tärkeää, jotta voidaan arvioida, miltä pohjalta energiatehokkuushankkeisiin voidaan saada yksityisiä investointeja.
Tarkistus    7 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 6 a kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(6 a)  Energiatehokkuuden parantuminen vaikuttaa myönteisesti myös ilmanlaatuun, kun entistä energiatehokkaammat rakennukset vähentävät lämmityspolttoaineiden ja varsinkin kiinteiden lämmityspolttoaineiden kysyntää. Siksi energiatehokkuuteen liittyvät toimet parantavat osaltaan ulko- ja sisäilman laatua ja auttavat saavuttamaan kustannustehokkaalla tavalla unionin ilmanlaatupolitiikan tavoitteet, joita on asetettu etenkin direktiivillä (EU) 2016/22841 a (”ilmanlaatudirektiivi”). Rakennusten energiankysynnän vähentäminen olisi katsottava ilmanlaatua koskevan politiikan osatekijäksi, ja se olisi otettava huomioon etenkin jäsenvaltioissa, joilla on ongelmia noudattaa ilman epäpuhtauksien päästöjä koskevia unionin rajoituksia ja joissa voitaisiin energiatehokkuuden avulla edistää näiden tavoitteiden saavuttamista.
	__________________
	1 a Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/2284, annettu 14 päivänä joulukuuta 2016, tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisten päästöjen vähentämisestä, direktiivin 2003/35/EY muuttamisesta sekä direktiivin 2001/81/EY kumoamisesta (EUVL L 344, 17.12.2016, s. 1–31).
Tarkistus    8 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 8 kappale
Komission teksti	Tarkistus
(8)  Pitkän aikavälin energiatehokkuustoimenpiteet tuottavat energiasäästöjä vuoden 2020 jälkeenkin, mutta jotta edistettäisiin vuodeksi 2030 asetettujen unionin energiatehokkuustavoitteiden saavuttamista, näillä toimenpiteillä olisi saatava aikaan uusia säästöjä vuoden 2020 jälkeen. Toisaalta 31 päivän joulukuuta 2020 jälkeen saavutettuja energiasäästöjä ei voida laskea mukaan kumulatiivisiin säästöihin, joita vaaditaan 1 päivän tammikuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2020 väliseltä ajalta.	(8)  Pitkän aikavälin energiatehokkuustoimenpiteet tuottavat energiasäästöjä vuoden 2020 jälkeenkin, mutta jotta edistettäisiin vuodeksi 2030 asetettujen unionin energiatehokkuustavoitteiden sekä vuoteen 2050 ulottuvien unionin energia- ja ilmastotavoitteiden saavuttamista Pariisin sopimuksen mukaisesti, näillä toimenpiteillä olisi saatava aikaan uusia säästöjä vuoden 2020 jälkeen. Toisaalta 31 päivän joulukuuta 2020 jälkeen saavutettuja energiasäästöjä ei voida laskea mukaan kumulatiivisiin säästöihin, joita vaaditaan 1 päivän tammikuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2020 väliseltä ajalta.
Tarkistus    9 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 10 kappale
Komission teksti	Tarkistus
(10)  Unionin lainsäädännön täytäntöönpanosta johtuvia energiasäästöjä ei voida ilmoittaa, paitsi jos kyseinen toimenpide ulottuu unionin lainsäädännössä vaadittua vähimmäistasoa pidemmälle joko niin, että kansallisella tasolla on asetettu kunnianhimoisemmat energiatehokkuusvaatimukset tai toimenpiteen täytäntöönpanoa on tehostettu. Ottaen huomioon, että rakennusten peruskorjauksilla edistetään olennaisella tavalla ja pitkällä aikavälillä energiasäästöjen lisäämistä, on tarpeen selventää, että kaikki energiasäästöt, jotka johtuvat olemassa olevien rakennusten peruskorjauksia edistävistä toimenpiteistä, voidaan ilmoittaa, jos ne ovat ylimääräisiä siihen kehitykseen nähden, joka olisi saavutettu ilman kyseistä politiikkatoimea, ja jos jäsenvaltio osoittaa, että velvoitetun, osallistuvan tai toimeksi saaneen osapuolen toimet ovat tosiasiallisesti edistäneet kyseisen toimenpiteen osalta ilmoitettujen säästöjen saavuttamista.	(10)  Unionin lainsäädännön täytäntöönpanosta johtuvat energiasäästöt voidaan ilmoittaa vain, jos ne ovat seurausta uusista politiikkatoimista riippumatta siitä, onko ne otettu käyttöön 31 päivän joulukuuta 2020 jälkeen vai sitä ennen, jos voidaan osoittaa, että nämä toimet johtavat uusiin yksittäisiin toimiin, joita toteutetaan 31 päivän joulukuuta 2020 jälkeen ja ne tuovat uusia säästöjä, ja että kyseinen toimenpide ulottuu unionin lainsäädännössä vaadittua vähimmäistasoa pidemmälle joko niin, että kansallisella tasolla on asetettu kunnianhimoisemmat energiatehokkuusvaatimukset tai toimenpiteen täytäntöönpanoa on tehostettu. Rakennusten avulla on mahdollista lisätä merkittävästi energiatehokkuutta, ja rakennusten peruskorjauksilla edistetään olennaisella tavalla ja pitkällä aikavälillä energiasäästöjen lisäämistä, jota on nopeutettava, koska nykyisen rakennuskannan uudistamiseen on verrattain vähän aikaa. On tarpeen selventää, että kaikki energiasäästöt, jotka johtuvat olemassa olevien rakennusten peruskorjauksia edistävistä toimenpiteistä, voidaan ilmoittaa, jos ne ovat ylimääräisiä siihen kehitykseen nähden, joka olisi saavutettu ilman kyseistä politiikkatoimea, ja jos jäsenvaltio osoittaa, että velvoitetun, osallistuvan tai toimeksi saaneen osapuolen toimet ovat tosiasiallisesti edistäneet kyseisen toimenpiteen osalta ilmoitettujen säästöjen saavuttamista.
Tarkistus    10 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 10 a kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(10 a)  Tehokas vesihuolto voi edistää merkittävästi energiansäästöä. Vesiala käyttää lähes 3,5 prosenttia unionin sähköstä1 a. Veden käsittely ja siirto sähkömoottoreihin perustuvien pumppu- ja painejärjestelmien avulla kuluttaa paljon energiaa. Veden kysynnän odotetaan kasvavan 25 prosenttia vuoteen 2040 mennessä, etupäässä kaupungeissa. Samalla vesivuotojen osuus veden kokonaiskulutuksesta Euroopassa on 24 prosenttia, mikä merkitsee sekä energian että veden tuhlausta. Siksi kaikki toimet, joilla pyritään entistä tehokkaampaan vesihuoltoon ja veden käytön vähentämiseen, auttaisivat unionin energiatehokkuustavoitteen saavuttamisessa.
	_______________
	1 a World Energy Outlook 2016, Kansainvälinen energiajärjestö, 2016.
Tarkistus    11 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 10 b kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(10 b)  Teollisuus kuluttaa enemmän vettä kuin mikään muu ala Euroopassa, ja sen osuus on 44%1 a. Älykkäiden teknologioiden ja menetelmien käyttö vesihuollossa voi tuoda huomattavaa veden säästöä ja samalla parantaa yritysten kilpailukykyä. Sama koskee kaupunkeja, joissa veden osuus kuntien sähkölaskusta on 30–50 prosenttia.
	________________
	1 a Komission yksiköiden työasiakirja maataloudesta ja kestävästä vesienhoidosta EU:ssa, 28. huhtikuuta 2017.
Tarkistus    12 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 12 kappale
Komission teksti	Tarkistus
(12)  Rakennusten energiatehokkuuden paranemisen olisi hyödytettävä etenkin käyttäjiä, jotka kärsivät energiaköyhyydestä. Jäsenvaltiot voivat jo nyt edellyttää velvoitettuja osapuolia sisällyttämään energiansäästötoimenpiteisiin energiaköyhyyteen liittyviä sosiaalisia tavoitteita, ja tämä mahdollisuus olisi nyt laajennettava vaihtoehtoisiin toimenpiteisiin ja muutettava velvoitteeksi, joskin jäsenvaltioille jätetään täysi toimintavara toimenpiteiden laajuuden, soveltamisalan ja sisällön suhteen. Perustamissopimuksen 9 artiklan mukaisesti unionin energiatehokkuuspolitiikan olisi oltava osallistavaa, ja näin ollen sillä olisi myös varmistettava, että energiaköyhyydestä kärsivät käyttäjät pääsevät osallisiksi energiatehokkuustoimenpiteistä.	(12)  Olisi varmistettava, että rakennusten energiatehokkuuden paraneminen hyödyttää etenkin pienituloisia ja energiaköyhyyden uhan alla eläviä käyttäjiä. Jäsenvaltiot voivat jo nyt edellyttää velvoitettuja osapuolia sisällyttämään energiansäästötoimenpiteisiin energiaköyhyyteen liittyviä sosiaalisia tavoitteita, ja tämä mahdollisuus olisi nyt laajennettava vaihtoehtoisiin toimenpiteisiin, joita olisi lujitettava siten, että merkittävä osa niistä olisi toteutettava ensisijaisesti, ja muutettava velvoitteeksi, joskin jäsenvaltioille jätetään täysi toimintavara toimenpiteiden laajuuden, soveltamisalan ja sisällön suhteen. Perustamissopimuksen 9 artiklan mukaisesti unionin energiatehokkuuspolitiikan olisi oltava osallistavaa, ja näin ollen sillä olisi myös varmistettava, että energiaköyhyydestä kärsivät käyttäjät pääsevät osallisiksi energiatehokkuustoimenpiteistä. Tässä tarkoituksessa energiaköyhyys olisi määriteltävä asianmukaisesti, jäsenvaltioiden toimenpiteiden täytäntöönpanoa olisi seurattava ja järjestelmille olisi annettava riittävät rahoitusvälineet.
Tarkistus    13 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 12 a kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(12 a)  Koska noin 50 miljoonaa kotitaloutta unionissa kärsii energiaköyhyydestä, energiatehokkuustoimenpiteiden on oltava keskeisiä kustannustehokkaassa strategiassa, jolla puututaan energiaköyhyyteen ja kuluttajien haavoittuvuuteen, ja niiden on täydennettävä jäsenvaltioiden sosiaaliturvapolitiikkoja.
Perustelu
Energiatehokkuustoimenpiteet on kohdistettava niihin, joita uhkaa energiaköyhyys ja joilla ei ole varoja tarvittavien investointien tekemiseen. Investoimalla kotitalouksiin, joita uhkaa energiaköyhyys, saadaan kuitenkin merkittäviä hyötyjä kyseisille kotitalouksille ja koko yhteiskunnalle.
Tarkistus    14 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 12 b kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(12 b)  Kaikkien kuluttajien olisi voitava saada suurin mahdollinen hyöty toteuttamistaan energiatehokkuustoimista ottaen huomioon myös, että kaikki kustannukset, takaisinmaksuajat ja edut ovat täysin avoimia.
Tarkistus    15 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 12 c kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	12.  Unionin rakennuskannan on koostuttava lähes nollaenergiarakennuksista vuoteen 2050 mennessä YK:n ilmastosopimuksen osapuolten konferenssissa (COP 21) tehdyn Pariisin sopimuksen tavoitteiden mukaisesti. Nykyinen rakennusten peruskorjausaste ei ole riittävä, ja vaikeimmin saavutettavissa ovat ne rakennukset, joiden omistajina tai asukkaina on pienituloisia ihmisiä, joita uhkaa energiaköyhyys. Sen vuoksi 7, 7 a ja 7 b artiklassa säädetyt toimenpiteet ovat erityisen tärkeitä.
Perustelu
Energiatehokkuustoimenpiteet on kohdistettava niihin, joita uhkaa energiaköyhyys ja joilla ei ole varoja tarvittavien investointien tekemiseen. Investoimalla kotitalouksiin, joita uhkaa energiaköyhyys, saadaan kuitenkin merkittäviä hyötyjä kyseisille kotitalouksille ja koko yhteiskunnalle.
Tarkistus    16 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 13 kappale
Komission teksti	Tarkistus
(13)  Rakennuksissa uusiutuvan energian teknologialla tuotettu energia vähentää toimitettua fossiilista energiaa. Energiankulutuksen vähentäminen ja uusiutuvista lähteistä saatavan energian käyttö rakennussektorilla ovat merkittäviä toimia unionin energiariippuvuuden ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi, etenkin kun otetaan huomioon vuodeksi 2030 asetetut kunnianhimoiset ilmasto- ja energiatavoitteet sekä Pariisissa joulukuussa 2015 järjestetyssä YK:n ilmastosopimuksen osapuolten konferenssissa (COP21) tehdyt globaalit sitoumukset. Tämän vuoksi jäsenvaltioiden pitäisi pystyä ottamaan energiansäästövaatimusten täyttämiseksi huomioon tietty määrä uusiutuvaa energiaa, joka on tuotettu rakennuksessa omaa käyttöä varten. Tätä varten jäsenvaltioille olisi annettava mahdollisuus käyttää direktiivin 2010/30/EU nojalla vahvistettuja laskentamenetelmiä.	13.  Rakennuksissa uusiutuvan energian teknologialla tuotettu energia vähentää toimitettua fossiilista energiaa. Energiankulutuksen vähentäminen ja uusiutuvista lähteistä saatavan energian käyttö rakennussektorilla ovat merkittäviä toimia unionin energiariippuvuuden ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi, etenkin kun otetaan huomioon vuodeksi 2030 asetetut kunnianhimoiset ilmasto- ja energiatavoitteet sekä Pariisissa joulukuussa 2015 järjestetyssä YK:n ilmastosopimuksen osapuolten konferenssissa (COP21) tehdyt globaalit sitoumukset, joiden mukaan maapallon keskilämpötilan nousu olisi pidettävä selvästi alle kahdessa celsiusasteessa ja se olisi pyrittävä rajoittamaan 1,5 celsiusasteeseen. Tämän vuoksi jäsenvaltioiden olisi hyväksyttävä kunnianhimoisia pitkän aikavälin peruskorjausstrategioita voimassa olevan direktiivin 2010/31/EU 2 a artiklan mukaisesti, jotta voidaan saavuttaa erittäin tehokas lähes nollaenergian rakennuskanta vuoteen 2050 mennessä niin, että jäljelle jäävät energiatarpeet katetaan uusiutuvan energian avulla.
Tarkistus    17 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 14 kappale
Komission teksti	Tarkistus
(14)  Energiankulutusta koskevien selkeiden ja ajantasaisten tietojen saantiin liittyviä kuluttajien vähimmäisoikeuksia olisi vahvistettava osana niitä toimenpiteitä, jotka on esitetty energiaunioniin liittyvässä komission tiedonannossa ”Energian kuluttajien aseman vahvistaminen” ja lämmitystä ja jäähdytystä koskevassa strategiassa. Direktiivin 2012/27/EU 9–11 artiklaa ja liitettä VII olisi muutettava, jotta energiankulutuksesta voidaan antaa säännöllisiä ja parempia tietoja. Olisi myös selkeytettävä, että laskutukseen ja laskutustietoihin liittyviä oikeuksia sovelletaan keskitetystä lähteestä toimitetun lämmityksen, jäähdytyksen tai lämpimän veden käyttäjiin, vaikka heillä ei olekaan suoraa henkilökohtaista sopimussuhdetta energian toimittajaan. Näitä säännöksiä sovellettaessa käsitteellä ’loppukuluttaja’ olisi näin ollen tarkoitettava loppukäyttäjää, joka ostaa lämmityksen, jäähdytyksen tai lämpimän veden omaan käyttöönsä, samoin kuin moniasuntoisen tai moneen eri tarkoitukseen käytettävän rakennuksen yksittäisen yksikön asukasta, jos lämmitys, jäähdytys tai lämmin vesi toimitetaan keskitetystä lähteestä. Käsitteellä ’käyttäjäkohtainen mittaaminen’ olisi tarkoitettava kulutuksen mittaamista tällaisen rakennuksen yksittäisissä yksiköissä. Uusien asennettavien lämpömittareiden tai lämmityskustannusten jakolaitteiden olisi oltava 1 päivään tammikuuta 2020 mennessä etäluettavia, jotta kulutustietoja voidaan toimittaa kustannustehokkaasti ja säännöllisesti. Uutta 9 a artiklaa on tarkoitus soveltaa vain keskitetystä lähteestä toimitettuun lämmitykseen, jäähdytykseen ja lämpimään veteen.	(14)  Energiankulutusta koskevien selkeiden ja ajantasaisten tietojen saantiin liittyviä kuluttajien vähimmäisoikeuksia olisi vahvistettava osana niitä toimenpiteitä, jotka on esitetty energiaunioniin liittyvässä komission tiedonannossa ”Energian kuluttajien aseman vahvistaminen” ja lämmitystä ja jäähdytystä koskevassa strategiassa. Direktiivin 2012/27/EU 9–11 artiklaa ja liitettä VII olisi kuluttajien energiankäytön optimoimiseksi muutettava, jotta energiankulutuksesta voidaan antaa säännöllisiä ja parempia tietoja, jos tämä on teknisesti toteutettavissa ja kustannustehokasta mittauksessa käytettävien laitteiden kannalta. Olisi myös selkeytettävä, että laskutukseen ja laskutus- tai kulutustietoihin liittyviä oikeuksia sovelletaan keskitetystä lähteestä toimitetun lämmityksen, jäähdytyksen tai lämpimän veden käyttäjiin, vaikka heillä ei olekaan suoraa henkilökohtaista sopimussuhdetta energian toimittajaan. 'Loppuasiakkaan' määritelmän voidaan katsoa käsittävän vain luonnollisia tai oikeushenkilöitä, jotka ostavat energiaa energiantoimittajan kanssa tehdyn suoran käyttäjäkohtaisen sopimuksen perusteella. Käsitteellä ’loppukuluttaja’ olisi tarkoitettava laajempaa asiakasryhmää. Käsitteen 'loppukuluttaja' olisi katettava lämmitystä, jäähdytystä tai lämmintä vettä omaan käyttöönsä ostavien loppuasiakkaiden lisäksi moniasuntoisen tai moneen eri tarkoitukseen käytettävän rakennuksen yksittäisen yksikön asukasta, jos lämmitys, jäähdytys tai lämmin vesi toimitetaan keskitetystä lähteestä ja jos asukkailla ei ole suoraa eikä käyttäjäkohtaista sopimusta energiantoimittajan kanssa. Uusien asennettavien lämpömittareiden tai lämmityskustannusten jakolaitteiden olisi oltava 1 päivään tammikuuta 2020 mennessä etäluettavia, jotta kulutustietoja voidaan toimittaa kustannustehokkaasti ja säännöllisesti. Uutta 9 a artiklaa on tarkoitus soveltaa vain keskitetystä lähteestä toimitettuun lämmitykseen, jäähdytykseen ja lämpimään veteen. Jäsenvaltioilla olisi oltava harkintavalta päättää, kuinka laaditaan parhaiten yksityiskohtaiset toimenpiteet, joilla saadaan säännöllistä ja parempaa palautetta moniasuntoisen tai moneen eri tarkoitukseen käytettävän rakennuksen yksittäisten yksiköiden asukkaiden energiankulutuksesta, jos lämmitys, jäähdytys tai lämmin vesi toimitetaan keskitetystä lähteestä. Käsitteellä ’käyttäjäkohtainen mittaaminen’ olisi tarkoitettava kulutuksen mittaamista tällaisen rakennuksen yksittäisissä yksiköissä. Käyttäjäkohtaisen mittaamisen kustannustehokkuus riippuu siitä, ovatko siihen liittyvät kustannukset oikeassa suhteessa mahdollisiin energiansäästöihin.
Tarkistus    18 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 14 a kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(14 a)  Näiden uusien vaatimusten johdosta jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon, että innovointi ja uusi tekniikka edellyttävät lisäinvestointeja koulutukseen ja osaamiseen, joita vaaditaan tällaisen tekniikan onnistuneeseen toteutukseen ja jotka antavat sekä kansalaisille että yrityksille mahdollisuuden edistää komission ja jäsenvaltioiden asettamien energiatehokkuustavoitteiden saavuttamista.
Tarkistus    19 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 15 kappale
Komission teksti	Tarkistus
(15)  Direktiivin 2012/27/EU energian muuntamista, siirtoa ja jakelua koskevat 15 artiklan tietyt säännökset olisi kumottava. Energia-alan säännöstön tarkistuksen seurauksena energia-alaan liittyvien eri säädösten mukaiset jäsenvaltioiden velvollisuudet saatetaan jäsennellä eri tavalla. Tämän uudelleenjäsentelyn ei pitäisi vaikuttaa jäsenvaltioiden velvoitteeseen noudattaa direktiivin 2012/27/EU aineellisia vaatimuksia, jotka saatetaan sisällyttää sellaisenaan tai osittain muihin säädöksiin.	(15)  Direktiivin 2012/27/EU energian muuntamista, siirtoa ja jakelua koskevat 15 artiklan tietyt säännökset olisi mukautettava vastaaviin sähkömarkkinoita koskeviin säännöksiin. Energia-alan säännöstön tarkistuksen seurauksena energia-alaan liittyvien eri säädösten mukaiset jäsenvaltioiden velvollisuudet saatetaan jäsennellä eri tavalla. Tämän uudelleenjäsentelyn ei pitäisi vaikuttaa jäsenvaltioiden velvoitteeseen noudattaa direktiivin 2012/27/EU aineellisia vaatimuksia.
Tarkistus    20 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 18 kappale
Komission teksti	Tarkistus
(18)  Jotta voidaan arvioida direktiivin 2012/27/EU tehokkuutta, käyttöön olisi otettava vaatimus direktiivin yleisestä uudelleentarkastelusta ja Euroopan parlamentille ja neuvostolle 28 päivään helmikuuta 2024 mennessä toimitettavasta kertomuksesta.	(18)  Energia- ja ympäristölainsäädäntö täydentävät toisiaan, ja niiden olisi vahvistettava toisiaan. Näin ollen komission olisi suoritettava osana Pariisin sopimuksen mukaisia velvoitteita kuuden kuukauden kuluessa YK:n ilmastosopimuksen vuoden 2023 maailmanlaajuisesta tilannekatsauksesta ja hallintoasetuksen [...] uudelleentarkasteluprosessin mukaisesti direktiivin 2012/27/EU yleinen uudelleentarkastelu ja esitettävä Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomus, jossa arvioidaan direktiivin 2012/27/EU yleistä vaikuttavuutta ja tarvetta mukauttaa unionin energiatehokkuuspolitiikkaa Pariisin sopimuksen tavoitteisiin. Tällainen uudelleentarkastelu olisi suoritettava ja tällainen kertomus olisi laadittava myöhemmin kunkin maailmanlaajuisen tilannekatsauksen jälkeen.
Tarkistus    21 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 1 alakohta Direktiivi 2012/27/EU 1 artikla – 1 kohta
Komission teksti Tarkistus ”1.  Tässä direktiivissä vahvistetaan yhteinen kehys energiatehokkuuden edistämistä koskeville toimenpiteille unionissa, jotta varmistetaan, että unionin vuodeksi 2020 asettamat energiatehokkuutta koskevat 20 prosentin yleistavoitteet ja vuodeksi 2030 asettamat 30 prosentin sitovat yleistavoitteet saavutetaan, ja jotta valmistellaan energiatehokkuuden lisäparannuksia tuon määräajan jälkeen. Siinä vahvistetaan säännöt, joiden tarkoituksena on poistaa energiamarkkinoiden esteitä ja korjata markkinahäiriöitä, jotka haittaavat energian toimitusten ja käytön tehokkuutta, sekä säädetään ohjeellisten kansallisten energiatehokkuustavoitteiden ja -panosten asettamisesta vuodeksi 2020 ja 2030.” ”1.  Tässä direktiivissä vahvistetaan yhteinen kehys energiatehokkuuden edistämistä koskeville toimenpiteille unionissa, jotta varmistetaan, että unionin vuodeksi 2020 asettamat energiatehokkuutta koskevat 20 prosentin yleistavoitteet ja vuodeksi 2030 asettamat 40 prosentin sitovat yleistavoitteet saavutetaan, ja jotta valmistellaan energiatehokkuuden lisäparannuksia tuon määräajan jälkeen aiemmin vahvistettujen EU:n energiaunionin pitkän aikavälin energiatavoitteiden ja -sitoumusten sekä joulukuun 2015 Pariisin sopimuksella vahvistetun maailmanlaajuisen ilmastotavoitteen mukaisesti. Siinä vahvistetaan säännöt, joiden tarkoituksena on poistaa energiamarkkinoiden esteitä ja korjata markkinahäiriöitä, jotka haittaavat energian toimitusten ja käytön tehokkuutta, sekä yhdistetään unionin sitoutuminen energiatehokkuuden asettamiseen etusijalle ja monikertaisten hyötyjen tuottamiseen ilmastolle sekä unionin kansalaisille ja yrityksille. Lisäksi direktiivissä säädetään kansallisten energiatehokkuustavoitteiden asettamisesta vuodeksi 2020 sekä sitovien kansallisten energiatehokkuustavoitteiden ja -panosten asettamisesta vuodeksi 2030.   Yksityisen rahoituksen saamiseksi energiatehokkuutta koskeviin toimiin ja energiatehokkuutta parantaviin peruskorjauksiin komissio aloittaa vuoropuhelun sekä julkisten että yksityisten rahoituslaitosten kanssa mahdollisten poliittisten mekanismien kartoittamiseksi. Kun otetaan huomioon suuret mahdollisuudet parantaa energiatehokkuutta rakennusalalla, on erityisesti tarkasteltava investointimahdollisuuksia kyseiseen alaan ja keskityttävä tällöin ensisijaisesti energiaköyhyyden uhan alla eläville pienituloisille kotitalouksille tarkoitettuihin asuinrakennuksiin. Jotta energiatehokkuuteen liittyvistä hankkeista saataisiin myös rahoituksellisesti entistä kiinnostavampia ja toteuttamiskelpoisempia sijoittajien kannalta, komission olisi harkittava eri tapoja yhdistää pieniä hankkeita suuremmiksi. Komissio antaa jäsenvaltioille ohjeita yksityisten sijoitusten saamisesta 1 päivään tammikuuta 2019 mennessä.”
Tarkistus    22 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 1 a alakohta (uusi) Direktiivi 2012/27/EU 2 artikla – 1 kohta – 8 a alakohta (uusi)
Komission teksti Tarkistus   1 a)  Lisätään 2 artiklaan uusi 8 a kohta seuraavasti:   8 a)   ’viranomaisella’ keskushallintoa tai muita kansallisia, alueellisia tai paikallisia viranomaisia, sairaalat, terveydenhoitolaitokset sekä opetusrakennukset ja sosiaalinen asuntotuotanto mukaan luettuina;
Tarkistus  23 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 2 alakohta Direktiivi 2012/27/EU 3 artikla
Komission teksti Tarkistus 3 artikla 3 artikla Energiatehokkuustavoitteet Energiatehokkuustavoitteet 1.   Kunkin jäsenvaltion on asetettava vuodeksi 2020 ohjeellinen kansallinen energiatehokkuustavoite, joka perustuu joko primääri- tai loppuenergian kulutukseen, primääri- tai loppuenergian säästöihin taikka energiaintensiteettiin. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava nämä tavoitteet komissiolle 24 artiklan 1 kohdan ja liitteessä XIV olevan 1 osan mukaisesti. Niiden on tällöin ilmaistava nämä tavoitteet myös primäärienergian kulutuksen ja loppuenergian kulutuksen absoluuttisena tasona vuonna 2020 ja selitettävä, miten ja minkä tietojen perusteella tämä on laskettu. 1.   Kunkin jäsenvaltion on asetettava vuodeksi 2020 ohjeellinen ja vuodeksi 2030 sitova kansallinen energiatehokkuustavoite, joka perustuu joko primääri- tai loppuenergian kulutukseen, primääri- tai loppuenergian säästöihin taikka energiaintensiteettiin. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava nämä tavoitteet komissiolle 24 artiklan 1 kohdan ja liitteessä XIV olevan 1 osan mukaisesti. Niiden on tällöin ilmaistava nämä tavoitteet myös primäärienergian kulutuksen ja loppuenergian kulutuksen absoluuttisena tasona vuonna 2020 ja selitettävä, miten ja minkä tietojen perusteella tämä on laskettu. Näitä tavoitteita asettaessaan jäsenvaltioiden on otettava huomioon Näitä tavoitteita asettaessaan jäsenvaltioiden on otettava huomioon a)  että unionin vuoden 2020 energiankulutus saa olla enintään 1 483 Mtoe primäärienergiaa ja enintään 1 086 Mtoe loppuenergiaa; a)  että unionin vuoden 2020 energiankulutus saa olla enintään 1 483 Mtoe primäärienergiaa ja enintään 1 086 Mtoe loppuenergiaa; b)  tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet; b)  tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet; c)  direktiivin 2006/32/EY 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti asetettujen kansallisten energiansäästötavoitteiden saavuttamiseksi hyväksytyt toimenpiteet; ja c)  direktiivin 2006/32/EY 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti asetettujen kansallisten energiansäästötavoitteiden saavuttamiseksi hyväksytyt toimenpiteet; ja d)  muut energiatehokkuutta edistävät toimenpiteet jäsenvaltioissa ja unionin tasolla. d)  muut energiatehokkuutta edistävät toimenpiteet jäsenvaltioissa ja unionin tasolla. Näitä tavoitteita asettaessaan jäsenvaltiot voivat ottaa huomioon myös primäärienergian kulutukseen vaikuttavat kansalliset olosuhteet, kuten: Näitä tavoitteita asettaessaan jäsenvaltiot voivat ottaa huomioon myös primäärienergian kulutukseen vaikuttavat kansalliset olosuhteet, kuten: a)  jäljellä olevat kustannustehokkaat energiansäästömahdollisuudet; a)  jäljellä olevat kustannustehokkaat energiansäästömahdollisuudet; b)  BKT:n kehitys ja ennuste; b)  BKT:n kehitys ja ennuste; c)  muutokset energian tuonnissa ja viennissä; c)  muutokset energian tuonnissa ja viennissä;   c a)  tekninen kehitys, joka voi helpottaa tavoitteiden saavuttamista; d)  kaikkien uusiutuvien energialähteiden, ydinenergian, hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin kehitys; ja d)  kaikkien uusiutuvien energialähteiden, ydinenergian, hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin kehitys; ja   d a)  joulukuussa 2015 tehty Pariisin sopimus, joka velvoittaa unionin ja jäsenvaltiot rajoittamaan maapallon keskilämpötilan nousun selvästi alle kahteen celsiusasteeseen ja mieluummin alle 1,5 celsiusasteeseen; ja   d b)  vuoteen 2050 ulottuvat unionin ilmasto- ja energiatavoitteet. e)  varhaiset toimet. e)  varhaiset toimet. 2. Komissio arvioi 30 päivään kesäkuuta 2014 mennessä saavutettua edistymistä ja sitä, saavuttaako unioni todennäköisesti energiankulutuksen tason, joka on enintään 1 483 Mtoe primäärienergiaa ja enintään 1 086 Mtoe loppuenergiaa vuonna 2020. 2. Komissio arvioi 30 päivään kesäkuuta 2014 mennessä saavutettua edistymistä ja sitä, saavuttaako unioni todennäköisesti energiankulutuksen tason, joka on enintään 1 483 Mtoe primäärienergiaa ja enintään 1 086 Mtoe loppuenergiaa vuonna 2020. 3. Tehdessään 2 kohdassa tarkoitettua arviota komissio 3. Tehdessään 2 kohdassa tarkoitettua arviota komissio a)  laatii yhteenvedon jäsenvaltioiden ilmoittamista kansallisista viitteellisistä energiatehokkuustavoitteista; a)  laatii yhteenvedon jäsenvaltioiden ilmoittamista kansallisista energiatehokkuustavoitteista; b)  arvioi, voidaanko näiden tavoitteiden yhteenlaskettua määrää pitää luotettavana osoituksena siitä, että unioni kokonaisuutena etenee suunnitellusti, ottaen huomioon arvion ensimmäisestä 24 artiklan 1 kohdan mukaisesti laaditusta vuosiraportista ja arvion 24 artiklan 2 kohdan mukaisesti laadituista kansallisista energiatehokkuuden toimintasuunnitelmista; b)  arvioi, voidaanko näiden tavoitteiden yhteenlaskettua määrää pitää luotettavana ja realistisena objektiivisiin sekä syrjimättömiin kriteereihin perustuvana osoituksena siitä, että unioni kokonaisuutena etenee suunnitellusti, ottaen huomioon arvion ensimmäisestä 24 artiklan 1 kohdan mukaisesti laaditusta vuosiraportista ja arvion 24 artiklan 2 kohdan mukaisesti laadituista kansallisista energiatehokkuuden toimintasuunnitelmista; c)  ottaa huomioon täydentävät analyysit, joita saadaan c)  ottaa huomioon täydentävät analyysit, joita saadaan i)  arvioimalla edistymistä absoluuttisessa energiankulutuksessa ja energiankulutuksessa suhteessa taloudelliseen toimintaan unionin tasolla, mukaan lukien edistyminen energian toimitusten tehokkuudessa jäsenvaltioissa, joiden kansalliset ohjeelliset tavoitteet perustuvat energian loppukulutukseen tai loppuenergian säästöihin, mukaan lukien edistyminen, joka johtuu siitä, että nämä jäsenvaltiot ovat noudattaneet tämän direktiivin III lukua; i)  arvioimalla edistymistä absoluuttisessa energiankulutuksessa ja energiankulutuksessa suhteessa taloudelliseen toimintaan unionin tasolla, mukaan lukien edistyminen energian toimitusten tehokkuudessa jäsenvaltioissa, joiden kansalliset ohjeelliset tavoitteet perustuvat energian loppukulutukseen tai loppuenergian säästöihin, mukaan lukien edistyminen, joka johtuu siitä, että nämä jäsenvaltiot ovat noudattaneet tämän direktiivin III lukua; ii)  energiankulutuksen tulevia suuntauksia unionin tasolla koskevien mallintamisten tuloksista; ii)  energiankulutuksen tulevia suuntauksia unionin tasolla koskevien mallintamisten tuloksista; d)   vertaa a–c alakohdan mukaisia tuloksia energiankulutuksen määrään, joka tarvittaisiin, jotta energiankulutuksen taso olisi enintään 1 483 Mtoe primäärienergiaa ja enintään 1 086 Mtoe loppuenergiaa vuonna 2020. d)   vertaa a–c alakohdan mukaisia tuloksia energiankulutuksen määrään, joka tarvittaisiin, jotta energiankulutuksen taso olisi enintään 1 483 Mtoe primäärienergiaa ja enintään 1 086 Mtoe loppuenergiaa vuonna 2020. 4. Kunkin jäsenvaltion on asetettava ohjeelliset kansalliset energiatehokkuuspanokset 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun unionin vuoden 2030 tavoitteen saavuttamiseksi [energiaunionin hallinnasta] annetun asetuksen (EU) XX/20XX [4] ja [6] artiklan mukaisesti. Näitä panoksia asettaessaan jäsenvaltioiden on otettava huomioon, että unionin energiankulutus vuonna 2030 saa olla enintään 1 321 Mtoe primäärienergiaa ja enintään 987 Mtoe loppuenergiaa. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava näistä panoksista komissiolle osana yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmiaan [energiaunionin hallinnasta] annetun asetuksen (EU) XX/20XX [3] ja [7]–[11] artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti.”; 4. Jäsenvaltioiden on tunnistettava alhaalta ylös tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet energiatehokkuutta koskevien parannusten tekemiseen kullakin alalla, myös se, miten erityisillä politiikkatoimilla energiajärjestelmän kaikissa vaiheissa toimitus-, siirto- ja jakeluvaiheesta energian loppukäyttöön voidaan saavuttaa 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun unionin vuoden 2030 tavoitteen mukaiset sitovat kansalliset energiatehokkuustavoitteet [energiaunionin hallinnasta] annetun asetuksen (EU) XX/20XX [4] ja [6] artiklan mukaisesti. Näitä tavoitteita asettaessaan jäsenvaltioiden on otettava huomioon, että unionin energiankulutus vuonna 2030 saa olla enintään 1 132 Mtoe primäärienergiaa ja enintään 849 Mtoe loppuenergiaa. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava kansalliset tavoitteensa komissiolle osana yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmiaan [energiaunionin hallinnasta] annetun asetuksen (EU) XX/20XX [3] ja [7]–[11] artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti. Jäsenvaltioiden on myös raportoitava vuosittain komissiolle edistymisestään näiden tavoitteiden saavuttamisessa.”
Tarkistus    24 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 2 a alakohta (uusi) Direktiivi 2012/27/EU 5 artikla
Nykyinen teksti Tarkistus   2 a)  Korvataan 5 artikla seuraavasti: ”5 artikla ”5 artikla Julkisten elinten rakennukset esimerkkinä Julkisten elinten rakennukset esimerkkinä 1.  Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että 1 päivästä tammikuuta 2014 kolme prosenttia sen keskushallinnon omistamien ja käyttämien lämmitettyjen ja/tai jäähdytettyjen rakennusten kokonaispinta-alasta korjataan vuosittain siten, että ne vastaavat vähintään sen direktiivin 2010/31/EU 4 artiklan soveltamiseksi asettamia energiatehokkuutta koskevia vähimmäisvaatimuksia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2010/31/EU 7 artiklan soveltamista. 1.  Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että 1 päivästä tammikuuta 2014 kolme prosenttia sen keskushallinnon omistamien ja käyttämien lämmitettyjen ja/tai jäähdytettyjen rakennusten kokonaispinta-alasta korjataan vuosittain siten, että ne vastaavat vähintään sen direktiivin 2010/31/EU 4 artiklan soveltamiseksi asettamia energiatehokkuutta koskevia vähimmäisvaatimuksia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2010/31/EU 7 artiklan soveltamista. Tätä kohtaa sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2021 kaikkiin viranomaisten omistamiin ja käyttämiin lämmitettäviin ja/tai jäähdytettäviin rakennuksiin ottaen asianmukaisesti huomioon viranomaisten toimivaltuudet ja hallinnolliset rakenteet. Mainittu kolmen prosentin osuus lasketaan asianomaisen jäsenvaltion keskushallinnon omistamien ja käyttämien sellaisten rakennusten kokonaispinta-alasta, joiden kokonaishyötypinta-ala on yli 500 m2 ja jotka eivät kunkin vuoden tammikuun 1 päivänä täytä direktiivin 2010/31/EU 4 artiklan mukaisesti vahvistettuja energiatehokkuutta koskevia kansallisia vähimmäisvaatimuksia. Tämä kynnysarvo lasketaan 250 m2iin 9 päivästä heinäkuuta 2015. Mainittu kolmen prosentin osuus lasketaan asianomaisen jäsenvaltion keskushallinnon omistamien ja käyttämien sellaisten rakennusten kokonaispinta-alasta, joiden kokonaishyötypinta-ala on yli 500 m2 ja jotka eivät kunkin vuoden tammikuun 1 päivänä täytä direktiivin 2010/31/EU 4 artiklan mukaisesti vahvistettuja energiatehokkuutta koskevia kansallisia vähimmäisvaatimuksia. Tämä kynnysarvo lasketaan 250 m2iin 9 päivästä heinäkuuta 2015, ja sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2021 kaikkiin viranomaisten omistamiin ja käyttämiin rakennuksiin ottaen asianmukaisesti huomioon viranomaisten toimivaltuudet ja hallinnolliset rakenteet. Jos jäsenvaltio edellyttää, että velvoite korjata vuosittain kolme prosenttia kokonaispinta-alasta koskee keskushallintoa alemmalla tasolla olevien hallinnon yksikköjen omistamaa ja käyttämää pinta-alaa, kolmen prosentin osuus lasketaan asianomaisen jäsenvaltion keskushallinnon ja näiden hallinnon yksikköjen omistamien ja käyttämien sellaisten rakennusten kokonaispinta-alasta, joiden kokonaishyötypinta-ala on yli 500 m2 ja 9 päivästä heinäkuuta 2015 yli 250 m2 ja jotka eivät kunkin vuoden tammikuun 1 päivänä täytä direktiivin 2010/31/EU 4 artiklan mukaisesti vahvistettuja energiatehokkuutta koskevia kansallisia vähimmäisvaatimuksia.   Pannessaan täytäntöön toimenpiteitä keskushallinnon rakennusten laajamittaiseksi korjaamiseksi ensimmäisen alakohdan mukaisesti jäsenvaltiot voivat valita, että ne käsittelevät rakennusta kokonaisuutena, mukaan lukien rakennuksen ulkokuori, laitteistot, toiminta ja kunnossapito. Pannessaan täytäntöön toimenpiteitä viranomaisten rakennusten laajamittaiseksi korjaamiseksi ensimmäisen alakohdan mukaisesti jäsenvaltiot voivat valita, että ne käsittelevät rakennusta kokonaisuutena, mukaan lukien rakennuksen ulkokuori, laitteistot, toiminta ja kunnossapito. Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että ne keskushallinnon rakennukset, joiden energiatehokkuus on huonoin, ovat ensisijaisia energiatehokkuustoimenpiteiden kohteita, jos se on kustannustehokasta ja teknisesti toteutettavissa. Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että ne viranomaisten rakennukset, joiden energiatehokkuus on huonoin, ovat ensisijaisia energiatehokkuustoimenpiteiden kohteita, jos se on kustannustehokasta ja teknisesti toteutettavissa. 2.  Jäsenvaltiot voivat jättää asettamatta tai soveltamatta 1 kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia seuraavien rakennusluokkien osalta: 2.  Jäsenvaltiot voivat jättää asettamatta tai soveltamatta 1 kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia seuraavien rakennusluokkien osalta: a)   rakennukset, joita suojellaan virallisesti osana määrättyä ympäristöä tai niiden erityisen arkkitehtonisen tai historiallisen arvon vuoksi, siltä osin kuin niiden luonne tai ulkonäkö muuttuisi tiettyjen energiatehokkuutta koskevien vähimmäisvaatimusten noudattamisen vuoksi tavalla, jota ei voida hyväksyä; a)   rakennukset, joita suojellaan virallisesti osana määrättyä ympäristöä tai niiden erityisen arkkitehtonisen tai historiallisen arvon vuoksi, siltä osin kuin niiden luonne tai ulkonäkö muuttuisi tiettyjen energiatehokkuutta koskevien vähimmäisvaatimusten noudattamisen vuoksi tavalla, jota ei voida hyväksyä; b)   asevoimien tai keskushallinnon omistamat kansalliseen puolustukseen käytettävät rakennukset, lukuun ottamatta asevoimien ja muun kansallisten puolustusviranomaisten henkilöstön käytössä olevia yksittäisiä asuintiloja tai toimistorakennuksia; b)   asevoimien tai keskushallinnon omistamat kansalliseen puolustukseen käytettävät rakennukset, lukuun ottamatta asevoimien ja muun kansallisten puolustusviranomaisten henkilöstön käytössä olevia yksittäisiä asuintiloja tai toimistorakennuksia; c)   rakennukset, joita käytetään hartauden harjoittamiseen ja uskonnolliseen toimintaan. c)   rakennukset, joita käytetään hartauden harjoittamiseen ja uskonnolliseen toimintaan. 3.  Jos jäsenvaltio korjaa tiettynä vuonna yli kolme prosenttia keskushallinnon rakennusten kokonaispinta-alasta, se voi ottaa yli menevän osuuden huomioon vuotuisen korjaustoiminnan määrän laskennassa jonakin kolmesta edeltävästä tai kolmesta seuraavasta vuodesta. 3.  Jos jäsenvaltio korjaa tiettynä vuonna yli kolme prosenttia viranomaisten rakennusten kokonaispinta-alasta, se voi ottaa yli menevän osuuden huomioon vuotuisen korjaustoiminnan määrän laskennassa jonakin kolmesta edeltävästä tai kolmesta seuraavasta vuodesta. 4.  Jäsenvaltiot voivat katsoa, että jonakin kahdesta edeltävästä vuodesta purettujen yksittäisten keskushallinnon rakennusten tai jonakin kahdesta edeltävästä vuodesta muiden rakennusten intensiivisemmän käytön vuoksi myytyjen, purettujen tai käytöstä poistettujen rakennusten korvaamiseksi käytetyt ja omistetut uudet rakennukset otetaan huomioon keskushallinnon rakennusten vuotuisen korjaustoiminnan määrän laskennassa. 4.  Jäsenvaltiot voivat katsoa, että jonakin kahdesta edeltävästä vuodesta purettujen yksittäisten viranomaisten rakennusten tai jonakin kahdesta edeltävästä vuodesta muiden rakennusten intensiivisemmän käytön vuoksi myytyjen, purettujen tai käytöstä poistettujen rakennusten korvaamiseksi käytetyt ja omistetut uudet rakennukset otetaan huomioon viranomaisten rakennusten vuotuisen korjaustoiminnan määrän laskennassa. 5.  Edellä olevan 1 kohdan soveltamiseksi jäsenvaltioiden on viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2013 laadittava ja asetettava julkisesti saataville luettelo lämmitetyistä ja/tai jäähdytetyistä keskushallinnon rakennuksista, joiden kokonaishyötypinta-ala on yli 500 m2, ja 9 päivään heinäkuuta 2015 mennessä rakennuksista, joiden kokonaishyötypinta-ala on yli 250 m2, lukuun ottamatta rakennuksia, joihin vaatimusta ei sovelleta 2 kohdan nojalla. Luettelossa on oltava seuraavat tiedot: 5.  Edellä olevan 1 kohdan soveltamiseksi jäsenvaltioiden on viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2013 laadittava ja asetettava julkisesti saataville luettelo lämmitetyistä ja/tai jäähdytetyistä viranomaisten rakennuksista, joiden kokonaishyötypinta-ala on yli 500 m2, ja 9 päivään heinäkuuta 2015 mennessä rakennuksista, joiden kokonaishyötypinta-ala on yli 250 m2, lukuun ottamatta rakennuksia, joihin vaatimusta ei sovelleta 2 kohdan nojalla. Luettelossa on oltava seuraavat tiedot: a)   pinta-ala neliömetreinä; ja a)   pinta-ala neliömetreinä; ja b)   kunkin rakennuksen energiatehokkuus tai vastaavat energiatiedot. b)   kunkin rakennuksen energiatehokkuus;   c)   todellinen mitattu energiankulutus. 6.  Jäsenvaltiot voivat vaihtoehtoisena toimintatapana tämän artiklan 1–5 kohdan soveltamiselle toteuttaa muita kustannustehokkaita toimenpiteitä, pitkälle meneviä perusparannuksia sekä toimenpiteitä, joilla pyritään muuttamaan asukkaiden käyttäytymistä, saavuttaakseen vuoteen 2020 mennessä sellaisen energiansäästöjen määrän niiden keskushallinnon omistamissa ja käyttämissä asianomaisissa rakennuksissa, joka on vuositasolla raportoituna vähintään yhtä suuri kuin 1 kohdassa säädetty, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2010/31/EU 7 artiklan soveltamista. 6.  Jäsenvaltiot voivat vaihtoehtoisena toimintatapana tämän artiklan 1–5 kohdan soveltamiselle toteuttaa muita kustannustehokkaita toimenpiteitä, pitkälle meneviä perusparannuksia sekä toimenpiteitä, joilla pyritään muuttamaan asukkaiden käyttäytymistä, saavuttaakseen vuoteen 2030 mennessä sellaisen energiansäästöjen määrän niiden viranomaisten omistamissa ja käyttämissä asianomaisissa rakennuksissa, joka on vuositasolla raportoituna vähintään yhtä suuri kuin 1 kohdassa säädetty, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2010/31/EU 7 artiklan soveltamista. Tämän vaihtoehtoisen toimintatavan soveltamiseksi jäsenvaltiot voivat arvioida energiansäästöt, joihin 1–4 kohtaa soveltamalla päästäisiin, käyttämällä keskushallinnon vertailurakennusten energiankulutuksen asianmukaisia vakioarvoja ennen ja jälkeen korjauksen ja rakennuskantansa pinta-ala-arvioiden mukaisesti. Keskushallinnon vertailurakennusten luokkien on oltava tällaista rakennuskantaa edustavia. Tämän vaihtoehtoisen toimintatavan soveltamiseksi jäsenvaltiot voivat arvioida energiansäästöt, joihin 1–4 kohtaa soveltamalla päästäisiin, käyttämällä viranomaisten vertailurakennusten energiankulutuksen asianmukaisia vakioarvoja ennen ja jälkeen korjauksen ja rakennuskantansa pinta-ala-arvioiden mukaisesti. Viranomaisten vertailurakennusten luokkien on oltava tällaista rakennuskantaa edustavia. Vaihtoehtoisen toimintatavan valitsevien jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2013 vaihtoehtoiset toimenpiteet, jotka ne aikovat hyväksyä, ja osoitettava, kuinka toimenpiteiden avulla saavutetaan vastaava energiatehokkuuden lisäys keskushallinnon omistuksessa olevien rakennusten osalta. Vaihtoehtoisen toimintatavan valitsevien jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viimeistään [kuuden kuukauden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta] vaihtoehtoiset toimenpiteet, jotka ne aikovat hyväksyä, ja osoitettava, kuinka toimenpiteiden avulla saavutetaan vastaava energiatehokkuuden lisäys viranomaisten omistuksessa olevien rakennusten osalta. 7.  Jäsenvaltioiden on rohkaistava julkisia elimiä, myös alueellisella ja paikallisella tasolla, ja julkisoikeudellisia sosiaalisesta asuntotarjonnasta vastaavia toimijoita niiden toimivaltuuksien ja hallinnollisen rakenteen puitteissa 7.  Jäsenvaltioiden on rohkaistava julkisia elimiä, myös alueellisella ja paikallisella tasolla, ja julkisoikeudellisia sosiaalisesta asuntotarjonnasta vastaavia toimijoita niiden toimivaltuuksien ja hallinnollisen rakenteen puitteissa a)   hyväksymään joko itsenäisenä suunnitelmana tai osana laajempaa ilmasto- tai ympäristösuunnitelmaa energiatehokkuussuunnitelma, johon sisältyy erityisiä energiansäästöä ja energiatehokkuutta koskevia tavoitteita ja toimia ja jonka tarkoituksena on noudattaa keskushallinnon rakennusten esimerkkiä, sellaisena kuin siitä on säädetty 1, 5 ja 6 kohdassa; a)   hyväksymään joko itsenäisenä suunnitelmana tai osana laajempaa ilmasto- tai ympäristösuunnitelmaa energiatehokkuussuunnitelma ja kutakin rakennusta koskeva pitkän aikavälin peruskorjaussuunnitelma, joihin sisältyy erityisiä energiansäästöä ja energiatehokkuutta koskevia tavoitteita ja toimia sekä elinkaaren kustannusarvioita ja jonka tarkoituksena on noudattaa viranomaisten rakennusten esimerkkiä, sellaisena kuin siitä on säädetty 1, 5 ja 6 kohdassa; b)   ottamaan osana suunnitelmansa täytäntöönpanoa käyttöön energianhallintajärjestelmän, johon kuuluvat myös energiakatselmukset; b)   ottamaan osana suunnitelmansa täytäntöönpanoa käyttöön energianhallintajärjestelmän, johon kuuluvat myös energiakatselmukset; c)   käyttämään tarvittaessa energiapalveluyrityksiä ja energiatehokkuutta koskevia sopimuksia, jotta voidaan rahoittaa korjauksia, ja toteuttamaan suunnitelmia energiatehokkuuden säilyttämiseksi tai parantamiseksi pitkällä aikavälillä. c)   käyttämään tarvittaessa energiapalveluyrityksiä ja energiatehokkuutta koskevia sopimuksia, jotta voidaan rahoittaa korjauksia, ja toteuttamaan suunnitelmia energiatehokkuuden säilyttämiseksi tai parantamiseksi pitkällä aikavälillä.   7 a.  Jäsenvaltioiden on ilmoitettava peruskorjauksilla aikaansaatu vuotuinen energiansäästö, mukaan lukien pitkälle menevien perusparannusten osuus sekä korjattu kokonaispinta-ala hallinnasta annetun asetuksen 19 artiklan mukaisesti.”
Tarkistus    25 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 3 alakohta Direktiivi 2012/27/EU 7 artikla – otsikko ja 1 kohta
Komission teksti Tarkistus Energiansäästövelvoitteet Energiatehokkuuden tukijärjestelmät 1. Jäsenvaltioiden on saavutettava kumulatiiviset loppukäytön energiansäästöt, jotka vastaavat vähintään 1. Jotta varmistetaan vuodelle 2050 asetettujen unionin energia- ja ilmastotavoitteiden sekä Pariisin sopimuksen mukaisten pitkän aikavälin tavoitteiden saavuttaminen, jäsenvaltioiden on saavutettava kumulatiiviset loppukäytön energiansäästöt, jotka vastaavat vähintään a)  kunakin vuonna 1 päivän tammikuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2020 välillä saavutettuja uusia säästöjä, joiden määrä on 1,5 prosenttia vuosittain loppukäyttäjille myydystä energian määrästä laskettuna 1 päivää tammikuuta 2013 edeltäneen viimeisimmän kolmivuotiskauden keskiarvosta; a)  kunakin vuonna 1 päivän tammikuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2020 välillä saavutettuja uusia säästöjä, joiden määrä on 1,5 prosenttia vuosittain loppukäyttäjille myydystä energian määrästä laskettuna 1 päivää tammikuuta 2013 edeltäneen viimeisimmän kolmivuotiskauden keskiarvosta; b)  kunakin vuonna 1 päivän tammikuuta 2021 ja 31 päivän joulukuuta 2030 välillä saavutettuja uusia säästöjä, joiden määrä on 1,5 prosenttia vuosittain loppukäyttäjille myydystä energian määrästä laskettuna 1 päivää tammikuuta 2019 edeltäneen viimeisimmän kolmivuotiskauden keskiarvosta. b)  kunakin vuonna 1 päivän tammikuuta 2021 ja 31 päivän joulukuuta 2030 välillä saavutettuja uusia säästöjä, joiden määrä on 1,5 prosenttia vuosittain loppukäyttäjille myydystä energian määrästä laskettuna 1 päivää tammikuuta 2019 edeltäneen viimeisimmän kolmivuotiskauden keskiarvosta.   b a)  kunakin vuonna 1 päivän tammikuuta 2031 ja 31 päivän joulukuuta 2040 välillä saavutettuja uusia säästöjä, joiden määrä on 1,5 prosenttia vuosittain loppuasiakkaille myydystä energian määrästä laskettuna 1 päivää tammikuuta 2029 edeltäneen viimeisimmän kolmivuotiskauden keskiarvosta;   b b)  kunakin vuonna 1 päivän tammikuuta 2041 ja 31 päivän joulukuuta 2050 välillä saavutettuja uusia säästöjä, joiden määrä on 1,5 prosenttia vuosittain loppuasiakkaille myydystä energian määrästä laskettuna 1 päivää tammikuuta 2039 edeltäneen viimeisimmän kolmivuotiskauden keskiarvosta.   Jos komission tarkastelut osoittavat sen olevan tarpeen, jäsenvaltioiden on mukautettava vuotuista säästövelvoitettaan seuraavien kausien mukaisesti: 2014–2020, 2021–2030, 2031–2040 ja 2041–2050.
Tarkistus    26 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 3 alakohta Direktiivi 2012/27/EU 7 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
Komission teksti Tarkistus Jäsenvaltioiden on edelleen saavutettava 1,5 prosentin vuotuiset uudet säästöt kymmenen vuoden ajan vuoden 2030 jälkeen, ellei komission vuoteen 2027 mennessä ja joka kymmenes vuosi sen jälkeen tekemissä tarkasteluissa päätellä, että tämä ei ole tarpeen, jotta saavutetaan unionin pitkän aikavälin energia- ja ilmastotavoitteet vuoteen 2050 mennessä. Jäsenvaltioiden on edelleen saavutettava 1,5 prosentin vuotuiset uudet säästöt kausilla 2031–2040 ja 2041–2050, ellei komission vuoteen 2027 mennessä ja joka kymmenes vuosi sen jälkeen tekemissä objektiivisiin ja syrjimättömiin kriteereihin perustuvissa tarkasteluissa päätellä, että unionin pitkän aikavälin energia-ja ilmastotavoitteiden ja hiilestä irtautumista koskevien tavoitteiden saavuttaminen vuoteen 2050 mennessä edellyttää vuotuisen energiansäästövelvoitteen mukauttamista.
Tarkistus    27 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 3 alakohta Direktiivi 2012/27/EU 7 artikla – 1 kohta – 3 alakohta
Komission teksti Tarkistus Sovellettaessa b alakohtaa ja rajoittamatta 2 ja 3 kohdan soveltamista jäsenvaltiot voivat laskea mukaan vain ne energiasäästöt, jotka johtuvat 31 päivän joulukuuta 2020 jälkeen käyttöön otetuista uusista politiikkatoimista tai 1 päivän tammikuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2020 välisenä aikana käyttöön otetuista politiikkatoimista, jos voidaan osoittaa, että kyseiset toimet saavat aikaan 31 päivän joulukuuta 2020 jälkeen toteutettavia yksittäisiä toimia ja tuottavat säästöjä. Sovellettaessa b alakohtaa ja rajoittamatta 2 ja 3 kohdan soveltamista jäsenvaltiot voivat laskea mukaan vain ne energiasäästöt, jotka johtuvat 31 päivän joulukuuta 2020 jälkeen tai sitä ennen käyttöön otetuista uusista politiikkatoimista, jos voidaan osoittaa, että kyseiset toimet saavat aikaan 31 päivän joulukuuta 2020 jälkeen toteutettavia uusia yksittäisiä toimia ja tuottavat uusia säästöjä.
Tarkistus    28 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 3 alakohta Direktiivi 2012/27/EU 7 artikla – 1 kohta – 4 alakohta
Komission teksti Tarkistus Liikenteessä käytetyn energian myynnin määrä voidaan jättää osittain tai kokonaan ottamatta huomioon näissä laskelmissa. Vuosina 2014–2020 liikenteessä käytetyn energian myynnin määrä voidaan jättää osittain tai kokonaan ottamatta huomioon näissä laskelmissa. Vuodesta 2021 lähtien liikenteessä käytetyn energian myynnin määrää ei saa jättää ottamatta huomioon näissä laskelmissa.
Tarkistus    29 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 3 alakohta Direktiivi 2012/27/EU 7 artikla – 1 kohta – 5 alakohta
Komission teksti Tarkistus Jäsenvaltioiden on päätettävä, miten uusien säästöjen laskettu määrä jaetaan kullekin a ja b alakohdassa tarkoitetulle kaudelle, kunhan vaaditut kumulatiiviset kokonaissäästöt on saavutettu kunkin kauden lopussa. Jäsenvaltioiden on päätettävä, miten uusien säästöjen laskettu määrä jaetaan kullekin a, b, b a ja b b alakohdassa tarkoitetulle kaudelle, kunhan vaaditut kumulatiiviset kokonaissäästöt on saavutettu kunkin kauden lopussa.
Perustelu
Näitä säännöksiä olisi sovellettava myös vuosien 2030–2050 kausina, jotta taataan investoinneille tarvittava vakaa kehys.
Tarkistus    30 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 3 alakohta Direktiivi 2012/27/EU 7 artikla – 2 kohta
Komission teksti Tarkistus 2.  Jollei 3 kohdan soveltamisesta muuta johdu, kukin jäsenvaltio voi: 2.  Jollei 3 kohdan soveltamisesta muuta johdu, kukin jäsenvaltio voi: a)  toteuttaa 1 kohdan a alakohdassa edellytetyt laskelmat käyttämällä 1 prosentin arvoa vuosina 2014 ja 2015 ja 1,25 prosentin arvoa vuosina 2016 ja 2017 ja 1,5 prosentin arvoa vuosina 2018, 2019 ja 2020; a)  toteuttaa 1 kohdan a alakohdassa edellytetyt laskelmat käyttämällä 1 prosentin arvoa vuosina 2014 ja 2015 ja 1,25 prosentin arvoa vuosina 2016 ja 2017 ja 1,5 prosentin arvoa vuosina 2018, 2019 ja 2020; b)  jättää laskelmien ulkopuolelle sen energian myynnin koko määrän tai osan siitä, joka on käytetty direktiivin 2003/87/EY liitteessä I luetelluissa teollisuuden toiminnoissa;   c)  sallia sen, että energian muuntamisessa, jakelussa ja siirrossa saavutetut energiansäästöt, mukaan lukien tehokas kaukolämpö- ja -jäähdytysinfrastruktuuri, jotka ovat tulosta 14 artiklan 4 kohdan, 14 artiklan 5 kohdan b alakohdan sekä 15 artiklan 1–6 kohdan ja 9 kohdan vaatimusten täytäntöönpanosta, otetaan huomioon 1 kohdan nojalla vaaditussa energiansäästöjen määrässä; c)  sallia sen, että energian muuntamisessa, jakelussa ja siirrossa saavutetut energiansäästöt, mukaan lukien tehokas kaukolämpö- ja -jäähdytysinfrastruktuuri, jotka ovat tulosta 14 artiklan 4 kohdan, 14 artiklan 5 kohdan b alakohdan sekä 15 artiklan 1–6 kohdan ja 9 kohdan vaatimusten täytäntöönpanosta, otetaan huomioon 1 kohdan nojalla vaaditussa energiansäästöjen määrässä; d)  ottaa huomioon 1 kohdan nojalla vaaditussa energiansäästöjen määrässä energiansäästöt, jotka ovat tulosta 31 päivästä joulukuuta 2008 alkaen toteutetuista yksittäisistä toimista, joilla on edelleen vaikutusta vuonna 2020 ja sen jälkeen ja jotka voidaan mitata ja todentaa; ja   e)  jättää 1 kohdan nojalla vaadittujen energiansäästöjen määrän laskelmista pois rakennuksessa omaa käyttöä varten tuotetun energian todennettavissa olevan määrän, joka on tulosta politiikkatoimista, joilla edistetään uusiutuvan energian teknologian uusia asennuksia.
Tarkistus    31 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 3 alakohta Direktiivi 2012/27/EU 7 artikla – 3 kohta
Komission teksti Tarkistus 3.  Kaikki 2 kohdan nojalla valitut vaihtoehdot saavat olla yhteensä enintään 25 prosenttia 1 kohdassa tarkoitetusta energiasäästöjen määrästä. Jäsenvaltioiden on laskettava valittujen vaihtoehtojen vaikutukset erikseen 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettuja kausia varten: 3.  Kaikki 2 kohdan nojalla valitut vaihtoehdot saavat olla yhteensä enintään 25 prosenttia 1 kohdassa tarkoitetusta energiasäästöjen määrästä. Jäsenvaltioiden on laskettava valittujen vaihtoehtojen vaikutukset erikseen 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettuja kausia varten: a)  1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua kautta varten vaadittujen energiasäästöjen määrän laskemista varten jäsenvaltiot voivat käyttää 2 kohdan a, b, c ja d alakohtaa; a)  1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua kautta varten vaadittujen energiasäästöjen määrän laskemista varten jäsenvaltiot voivat käyttää 2 kohdan a ja c alakohtaa; b)  1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua kautta varten vaadittujen energiasäästöjen määrän laskemista varten jäsenvaltiot voivat käyttää 2 kohdan b, c, d ja e alakohtaa, edellyttäen että d alakohdassa tarkoitetuilla yksittäisillä toimilla on edelleen todennettavissa ja mitattavissa olevaa vaikutusta 31 päivän joulukuuta 2020 jälkeen. b)  1 kohdan b, b a ja b b alakohdassa tarkoitettua kautta varten vaadittujen energiasäästöjen määrän laskemista varten jäsenvaltiot voivat käyttää 2 kohdan c alakohtaa.
Tarkistus    32 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 3 alakohta Direktiivi 2012/27/EU 7 artikla – 7 kohta
Komission teksti Tarkistus 7.  Jäsenvaltioiden on osoitettava, että politiikkatoimien tai yksittäisten toimien vaikutusten ollessa päällekkäisiä energiansäästöjä ei lasketa kahteen kertaan.”; 7.  Jäsenvaltioiden on tunnustettava, että primääri- ja loppuenergiasta saatavat tehokkuushyödyt ovat toisiaan täydentäviä, mutta osoitettava samalla, että politiikkatoimien tai yksittäisten toimien vaikutusten ollessa päällekkäisiä energiansäästöjä ei lasketa kahteen kertaan.”;
Tarkistus    33 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 4 alakohta Direktiivi 2012/27/EU 7 a artikla
Komission teksti Tarkistus ”7 a artikla ”7 a artikla Energiatehokkuusvelvoitejärjestelmät Energiatehokkuuden tukijärjestelmät 1.  Jos jäsenvaltiot päättävät täyttää 7 artiklan 1 kohdan nojalla vaadittujen säästöjen saavuttamiseen liittyvät velvoitteensa energiatehokkuusvelvoitejärjestelmällä, niiden on varmistettava, että 2 kohdassa tarkoitetut kunkin jäsenvaltion alueella toimivat velvoitetut osapuolet saavuttavat 7 artiklan 1 kohdassa esitetyn kumulatiivisen loppukäytön energiansäästövaatimuksen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 7 artiklan 2 kohdan soveltamista. 1.  Jos jäsenvaltiot päättävät täyttää 7 artiklan 1 kohdan nojalla vaadittujen säästöjen saavuttamiseen liittyvät velvoitteensa energiatehokkuuden tukijärjestelmällä, niiden on varmistettava, että 2 kohdassa tarkoitetut kunkin jäsenvaltion alueella toimivat velvoitetut osapuolet saavuttavat 7 artiklan 1 kohdassa esitetyn kumulatiivisen loppukäytön energiansäästövaatimuksen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 7 artiklan 2 kohdan soveltamista. 2.  Jäsenvaltioiden on nimettävä velvoitetut osapuolet puolueettomin ja syrjimättömin perustein alueellaan toimivien energian jakelijoiden ja/tai energian vähittäismyyntiyritysten keskuudesta, ja se voi sisällyttää niihin alueellaan toimivia liikennepolttoaineen jakelijoita tai liikennepolttoaineen vähittäismyyntiyrityksiä. Jäsenvaltion nimeämien velvoitettujen osapuolten on saavutettava loppukäyttäjien keskuudessa velvoitteen täyttämisen edellyttämä energiansäästöjen määrä riippumatta 7 artiklan 1 kohdan nojalla suoritetuista laskelmista tai, jäsenvaltion niin päättäessä, muilta osapuolilta saatavien sertifioitujen säästöjen avulla 5 kohdan b alakohdassa esitetyn mukaisesti. 2.  Jäsenvaltioiden on nimettävä velvoitetut osapuolet puolueettomin ja syrjimättömin perustein alueellaan toimivien energian jakelijoiden ja/tai energian vähittäismyyntiyritysten keskuudesta ja sisällytettävä niihin alueellaan toimivia liikennepolttoaineen jakelijoita ja liikennepolttoaineen vähittäismyyntiyrityksiä. Jäsenvaltion nimeämien velvoitettujen osapuolten on saavutettava loppukäyttäjien keskuudessa velvoitteen täyttämisen edellyttämä energiansäästöjen määrä riippumatta 7 artiklan 1 kohdan nojalla suoritetuista laskelmista tai, jäsenvaltion niin päättäessä, muilta osapuolilta saatavien sertifioitujen säästöjen avulla 5 kohdan b alakohdassa esitetyn mukaisesti. 3.  Jäsenvaltioiden on ilmaistava kultakin velvoitetulta osapuolelta edellytetty energiansäästöjen määrä joko niiden energian loppukulutuksena tai primäärienergian kulutuksena. Vaaditun energiansäästöjen määrän ilmaisemiseen valittua menetelmää on käytettävä myös velvoitettujen osapuolten ilmoittamien säästöjen laskemiseen. Laskemiseen sovelletaan liitteessä IV säädettyjä muuntokertoimia. 3.  Jäsenvaltioiden on ilmaistava kultakin velvoitetulta osapuolelta edellytetty energiansäästöjen määrä joko niiden energian loppukulutuksena tai primäärienergian kulutuksena. Vaaditun energiansäästöjen määrän ilmaisemiseen valittua menetelmää on käytettävä myös velvoitettujen osapuolten ilmoittamien säästöjen laskemiseen. Laskemiseen sovelletaan liitteessä IV säädettyjä muuntokertoimia. 4.  Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön mittaus-, tarkastus- ja todentamisjärjestelmät, joiden nojalla suoritetaan dokumentoituja auditointeja vähintään tilastollisesti merkittävälle osuudelle ja edustavalle otokselle velvoitettujen osapuolten käyttöön ottamista energiatehokkuutta parantavista toimenpiteistä. Mittaus, tarkastus ja todentaminen on toteutettava velvoitetuista osapuolista riippumattomasti. 4.  Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön mittaus-, tarkastus- ja todentamisjärjestelmät, joiden nojalla suoritetaan dokumentoituja auditointeja vähintään tilastollisesti merkittävälle osuudelle ja edustavalle otokselle velvoitettujen osapuolten käyttöön ottamista energiatehokkuutta parantavista toimenpiteistä. Mittaus, tarkastus ja todentaminen on toteutettava velvoitetuista osapuolista riippumattomasti. 5.  Energiatehokkuusvelvoitejärjestelmän puitteissa 5.  Energiatehokkuuden tukijärjestelmän puitteissa a)  jäsenvaltioiden on sisällytettävä asettamiinsa säästövelvoitteisiin vaatimuksia, joilla on sosiaalisia päämääriä, muun muassa edellyttämällä energiatehokkuustoimenpiteiden tietyn osan toteuttamista ensisijaisesti energiaköyhyydestä kärsivissä kotitalouksissa ja sosiaalisessa asuntotarjonnassa; a)  jäsenvaltioiden on sisällytettävä asettamiinsa säästövelvoitteisiin vaatimuksia, joilla on sosiaalisia päämääriä, muun muassa edellyttämällä energiatehokkuustoimenpiteiden merkittävän osan toteuttamista ensisijaisesti pienituloisissa kotitalouksissa, joita uhkaa energiaköyhyys, tai sosiaalisessa asuntotarjonnassa, ja niiden on julkistettava kyseiset vaatimukset. Jäsenvaltioiden on myös helpotettava tarvittavan taloudellisen tuen saantia asianmukaisten rahoitusvälineiden kautta; b)  jäsenvaltiot voivat sallia, että velvoitetut osapuolet ottavat velvoitteensa noudattamista laskiessaan huomioon energiapalvelujen tarjoajien tai muiden kolmansien osapuolten saavuttamat sertifioidut energiansäästöt, myös silloin kun velvoitetut osapuolet edistävät muiden valtion hyväksymien elinten tai viranomaisten kautta toimenpiteitä, joihin voi liittyä tai olla liittymättä virallisia kumppanuuksia ja joita voidaan toteuttaa yhdessä muiden rahoituslähteiden kanssa. Jos jäsenvaltiot sallivat tämän, niiden on varmistettava, että käytössä on selkeä, tarkasteltavissa oleva ja kaikille markkinatoimijoille avoin hyväksyntäprosessi, jolla pyritään pitämään sertifioinnin kustannukset mahdollisimman alhaisina; b)  jäsenvaltioiden on sallittava, että velvoitetut osapuolet ottavat velvoitteensa noudattamista laskiessaan huomioon energiapalvelujen tarjoajien tai muiden kolmansien osapuolten saavuttamat sertifioidut energiansäästöt, myös silloin kun velvoitetut osapuolet edistävät muiden valtion hyväksymien elinten, kuten sosiaalisten asuntojen tarjoajien, tai viranomaisten kautta toimenpiteitä, joihin voi liittyä tai olla liittymättä virallisia kumppanuuksia ja joita voidaan toteuttaa yhdessä muiden rahoituslähteiden kanssa. Jos jäsenvaltiot sallivat tämän, niiden on varmistettava, että käytössä on selkeä, tarkasteltavissa oleva ja kaikille markkinatoimijoille avoin hyväksyntäprosessi, jolla pyritään pitämään sertifioinnin kustannukset mahdollisimman alhaisina; c)  jäsenvaltiot voivat sallia, että velvoitetut osapuolet ottavat huomioon tiettynä vuonna saavutetut säästöt siten kuin ne olisi saavutettu jonakin neljästä edeltävästä tai kolmesta seuraavasta vuodesta, kunhan tämä ei ulotu 7 artiklan 1 kohdassa asetettuja velvoitekausia pidemmälle. c)  jäsenvaltiot voivat sallia, että velvoitetut osapuolet ottavat huomioon tiettynä vuonna saavutetut säästöt siten kuin ne olisi saavutettu jonakin neljästä edeltävästä tai kolmesta seuraavasta vuodesta, kunhan tämä ei ulotu 7 artiklan 1 kohdassa asetettuja velvoitekausia pidemmälle. 6.  Jäsenvaltioiden on julkaistava kerran vuodessa kunkin velvoitetun osapuolen tai velvoitettujen osapuolten kunkin alaryhmän saavuttamat energiansäästöt sekä järjestelmällä saavutetut kokonaissäästöt. 6.  Jäsenvaltioiden on julkaistava kerran vuodessa kunkin velvoitetun osapuolen tai velvoitettujen osapuolten kunkin alaryhmän saavuttamat energiansäästöt sekä järjestelmällä saavutetut kokonaissäästöt.
Tarkistus    34 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 4 alakohta Direktiivi 2012/27/EU 7 b artikla
Komission teksti Tarkistus 7 b artikla 7 b artikla Vaihtoehtoiset politiikkatoimet Vaihtoehtoiset politiikkatoimet 1.  Jos jäsenvaltiot päättävät täyttää 7 artiklan 1 kohdan nojalla vaadittujen säästöjen saavuttamiseen liittyvät velvoitteensa vaihtoehtoisilla politiikkatoimilla, niiden on varmistettava, että loppukäyttäjät saavuttavat 7 artiklan 1 kohdan nojalla vaaditut energiansäästöt. 1.  Jos jäsenvaltiot päättävät täyttää 7 artiklan 1 kohdan nojalla vaadittujen säästöjen saavuttamiseen liittyvät velvoitteensa vaihtoehtoisilla politiikkatoimilla, niiden on varmistettava, että loppukäyttäjät saavuttavat 7 artiklan 1 kohdan nojalla vaaditut energiansäästöt. 2.  Suunnitellessaan energiansäästöjen saavuttamiseksi tarkoitettuja vaihtoehtoisia politiikkatoimia jäsenvaltioiden on otettava huomioon niiden vaikutus energiaköyhyydestä kärsiviin kotitalouksiin. 2.  Suunnitellessaan energiansäästöjen saavuttamiseksi ja nykyisten rakennusten kunnianhimoisten energiakorjausten toteuttamisen varmistamiseksi tarkoitettuja vaihtoehtoisia politiikkatoimia jäsenvaltioiden on otettava käyttöön toimenpiteitä energiaköyhyyden uhan alla elävien tai sosiaalisen asuntotuotannon asunnoissa asuvien pienituloisten kotitalouksien tukemiseksi. Kyseiset toimet on julkistettava. 3.  Kaikkien muiden kuin verotukseen liittyvien toimenpiteiden osalta jäsenvaltioiden on otettava käyttöön mittaus-, tarkastus- ja todentamisjärjestelmät, joiden nojalla suoritetaan dokumentoituja auditointeja vähintään tilastollisesti merkittävälle osuudelle ja edustavalle otokselle osallistuvien tai toimeksi saaneiden osapuolten käyttöön ottamista energiatehokkuutta parantavista toimenpiteistä. Mittaus, tarkastus ja todentaminen on toteutettava osallistuvista tai toimeksi saaneista osapuolista riippumattomasti.”; 3.  Kaikkien muiden kuin verotukseen liittyvien toimenpiteiden osalta jäsenvaltioiden on otettava käyttöön mittaus-, tarkastus- ja todentamisjärjestelmät, joiden nojalla suoritetaan dokumentoituja auditointeja vähintään tilastollisesti merkittävälle osuudelle ja edustavalle otokselle osallistuvien tai toimeksi saaneiden osapuolten käyttöön ottamista energiatehokkuutta parantavista toimenpiteistä. Mittaus, tarkastus ja todentaminen on toteutettava osallistuvista tai toimeksi saaneista osapuolista riippumattomasti.”
Tarkistus    35 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 4 a alakohta (uusi) Direktiivi 2012/27/EU 8 artikla – 4 kohta
Nykyinen teksti Tarkistus   4 a)  Korvataan 8 artiklan 4 kohta seuraavasti: ”4.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yrityksissä, jotka eivät ole pk-yrityksiä, teetetään pätevien ja/tai valtuutettujen asiantuntijoiden riippumattomalla ja kustannustehokkaalla tavalla suorittama tai riippumattomien viranomaisten kansallisen lainsäädännön mukaisesti toteuttama ja valvoma energiakatselmus viimeistään 5 päivänä joulukuuta 2015 ja vähintään neljän vuoden välein edellisestä energiakatselmuksesta lähtien. ”4.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yrityksissä, jotka eivät ole pk-yrityksiä, teetetään pätevien ja/tai valtuutettujen asiantuntijoiden riippumattomalla ja kustannustehokkaalla tavalla suorittama tai riippumattomien viranomaisten kansallisen lainsäädännön mukaisesti toteuttama ja valvoma energiakatselmus viimeistään 5 päivänä joulukuuta 2015 ja vähintään neljän vuoden välein edellisestä energiakatselmuksesta lähtien.   Jäsenvaltioiden on kannustettava pk-yrityksiä, jotka kuluttavat enemmän energiaa suhteessa liikevaihtoon kuin pk-yritykset EU:ssa keskimäärin, täyttämään tässä kohdassa vahvistetut vaatimukset.”
Tarkistus    36 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 4 b alakohta (uusi) Direktiivi 2012/27/EU 8 artikla – 6 kohta
Nykyinen teksti Tarkistus   4 b)  Korvataan 8 artiklan 6 kohta seuraavasti: 6.  Yritykset, jotka eivät ole pk-yrityksiä ja jotka käyttävät riippumattoman elimen asiaankuuluvien eurooppalaisten tai kansainvälisten standardien mukaisesti sertifioimaa energianhallintajärjestelmää tai ympäristöjärjestelmää, on vapautettava 4 kohdan vaatimuksista, edellyttäen että jäsenvaltiot varmistavat, että kyseessä olevaan hallintajärjestelmään sisältyy liitteeseen VI pohjautuvien vähimmäisvaatimusten mukainen energiakatselmus. 6.  Yritykset, jotka eivät ole pk-yrityksiä tai jotka ovat paljon energiaa työntekijää kohden tai suhteessa liikevaihtoon kuluttavia pk-yrityksiä ja jotka käyttävät riippumattoman elimen asiaankuuluvien eurooppalaisten tai kansainvälisten standardien mukaisesti sertifioimaa energianhallintajärjestelmää tai ympäristöjärjestelmää, on vapautettava 4 kohdan vaatimuksista, edellyttäen että jäsenvaltiot varmistavat, että kyseessä olevaan hallintajärjestelmään sisältyy liitteeseen VI pohjautuvien vähimmäisvaatimusten mukainen energiakatselmus.”
Tarkistus37 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 5 alakohta – b alakohta Direktiivi 2012/27/EU 9 artikla – 1 kohta – 1 alakohta
Komission teksti Tarkistus Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maakaasun loppukäyttäjille tarjotaan, mikäli se on teknisesti mahdollista, taloudellisesti järkevää ja oikeassa suhteessa mahdollisiin energiansäästöihin, kilpailukykyisesti hinnoitellut käyttäjäkohtaiset mittarit, jotka kuvaavat tarkasti loppukäyttäjän todellista energiankulutusta ja antavat tiedot sen todellisesta ajoittumisesta. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maakaasun loppukäyttäjille tarjotaan, mikäli se on teknisesti mahdollista, kustannustehokasta ja oikeassa suhteessa mahdollisiin energiansäästöihin, kilpailukykyisesti hinnoitellut käyttäjäkohtaiset mittarit, jotka kuvaavat tarkasti loppukäyttäjän todellista energiankulutusta ja antavat tiedot sen todellisesta ajoittumisesta.
Perustelu
Kuluttajilla on oikeus saada energiankulutustaan koskevia selkeitä, helppotajuisia ja ajantasaisia tietoja. Moniasuntoisissa ja moneen eri tarkoitukseen käytettävissä rakennuksissa lämpömittarit ja lämmityskustannusten jakolaitteet ovat kuitenkin perusteltuja ainoastaan, jos ne ovat teknisesti toteutettavissa, kustannustehokkaita ja oikeasuhteisia mahdollisiin energiasäästöihin nähden. Muussa tapauksessa ne voivat johtaa ei-toivottuihin seurauksiin, kuten uusien energiaköyhyyden uhkien syntymiseen energiaköyhyyden torjumisen sijasta, ja haitata muita toimenpiteitä, joilla saataisiin aikaan kuluttajien kannalta parempia energiatehokkuustuloksia.
Tarkistus    38 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 6 alakohta Direktiivi 2012/27/EU 9 a artikla
Komission teksti Tarkistus 9 a artikla 9 a artikla Lämmityksen, jäähdytyksen ja lämpimän käyttöveden mittaaminen, käyttäjäkohtainen mittaaminen ja kustannusten jakaminen Lämmityksen, jäähdytyksen ja lämpimän käyttöveden mittaaminen, käyttäjäkohtainen mittaaminen ja kustannusten jakaminen 1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaukolämmityksen, kaukojäähdytyksen ja kotitalouksien lämpimän käyttöveden loppukäyttäjille tarjotaan kilpailukykyisesti hinnoiteltuja mittareita, jotka kuvaavat tarkasti loppukäyttäjän todellista energiankulutusta. 1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaukolämmityksen, kaukojäähdytyksen ja kotitalouksien lämpimän käyttöveden loppukäyttäjille tarjotaan kilpailukykyisesti hinnoiteltuja mittareita, jotka kuvaavat tarkasti loppukäyttäjän todellista energiankulutusta. Jos rakennuksen lämpö ja jäähdytys tai kuuma vesi tulevat useille rakennuksille yhteisestä keskitetystä lähteestä tai kaukolämpö- ja kaukojäähdytysverkosta, rakennuksen lämmönvaihtimeen tai toimituspisteeseen on aina asennettava lämpöenergia- tai kuumavesimittari. Jos rakennuksen lämpö, jäähdytys tai kuuma vesi tulevat useille rakennuksille yhteisestä keskitetystä lähteestä tai kaukolämpö- tai kaukojäähdytysverkosta, rakennuksen lämmönvaihtimeen tai toimituspisteeseen on aina asennettava mittari. 2.  Moniasuntoisiin ja moneen eri tarkoitukseen käytettäviin rakennuksiin, joissa on keskuslämmitys tai -jäähdytys tai jotka käyttävät kaukolämpö- ja kaukojäähdytysjärjestelmää, on asennettava käyttäjäkohtaiset kulutusmittarit, jotka mittaavat lämmityksen tai jäähdytyksen tai kuuman veden kulutusta kunkin yksikön osalta. 2.  Moniasuntoisiin ja moneen eri tarkoitukseen käytettäviin rakennuksiin, joissa on keskuslämmitys tai -jäähdytys tai jotka käyttävät kaukolämpö- ja kaukojäähdytysjärjestelmää, on asennettava käyttäjäkohtaiset kulutusmittarit, jotka mittaavat lämmityksen tai jäähdytyksen tai kuuman veden kulutusta kunkin yksikön osalta, jos se on teknisesti toteutettavissa, kustannustehokasta ja oikeassa suhteessa mahdollisiin energiasäästöihin nähden. Jos käyttäjäkohtaisten kulutusmittareiden käyttö ei ole teknisesti mahdollista tai kustannustehokasta lämmityksen tai jäähdytyksen mittaamiseksi kussakin yksikössä, on käytettävä käyttäjäkohtaisia lämmityskustannusten jakolaitteita mittaamaan lämmönkulutusta kussakin lämpöpatterissa, paitsi jos kyseinen jäsenvaltio osoittaa, että tällaisten lämmityskustannusten jakolaitteiden asentaminen ei olisi kustannustehokasta. Tällaisissa tapauksissa voidaan harkita vaihtoehtoisten kustannustehokkaiden menetelmien käyttöä lämmönkulutuksen mittaamisessa. Kunkin jäsenvaltion on esitettävä selvästi ja julkaistava ehdot, jotka liittyvät siihen, että toimi ei ole teknisesti mahdollinen tai kustannustehokas. Jos käyttäjäkohtaisten kulutusmittareiden käyttö ei ole teknisesti mahdollista tai kustannustehokasta tai oikeassa suhteessa mahdollisiin energiasäästöihin nähden lämmityksen tai jäähdytyksen mittaamiseksi kussakin yksikössä, on käytettävä käyttäjäkohtaisia lämmityskustannusten jakolaitteita mittaamaan lämmönkulutusta kussakin lämpöpatterissa, paitsi jos kyseinen jäsenvaltio osoittaa, että tällaisten lämmityskustannusten jakolaitteiden asentaminen ei olisi kustannustehokasta. Tällaisissa tapauksissa voidaan harkita vaihtoehtoisten kustannustehokkaiden menetelmien käyttöä lämmönkulutuksen mittaamisessa. Kunkin jäsenvaltion on esitettävä selvästi ja julkaistava ehdot, jotka liittyvät siihen, että toimi ei ole teknisesti mahdollinen tai kustannustehokas. Kun kyseessä ovat ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut uudet rakennukset tai kun rakennukselle tehdään direktiivin 2010/31/EU mukainen laajamittainen korjaus, käyttäjäkohtaiset mittarit on asennettava aina. Kun kyseessä ovat ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut uudet rakennukset tai kun rakennukselle tehdään direktiivin 2010/31/EU mukainen laajamittainen korjaus, kuumavesimittarit on asennettava, jos se on teknisesti mahdollista, kustannustehokasta ja oikeassa suhteessa mahdollisiin energiasäästöihin nähden, ja samalla on varmistettava, ettei tämä lisää energiaköyhyyden uhkaa. 3.  Jos moniasuntoisille ja moneen eri tarkoitukseen käytettäville rakennuksille toimitetaan kaukolämpöä tai -jäähdytystä tai jos omat yhteiset lämmitys- tai jäähdytysjärjestelmät ovat yleisiä tällaisissa rakennuksissa, jäsenvaltioiden on otettava käyttöön käyttäjäkohtaisen kulutuksen laskennan avoimuuden ja täsmällisyyden varmistamiseksi avoimet säännöt, jotka koskevat lämmityksen, jäähdytyksen tai kuuman veden kulutuksen kustannusten jakamista tällaisissa rakennuksissa, mukaan luettuna seuraavat: 3.  Jos moniasuntoisille ja moneen eri tarkoitukseen käytettäville rakennuksille toimitetaan kaukolämpöä tai -jäähdytystä tai jos omat yhteiset lämmitys- tai jäähdytysjärjestelmät ovat yleisiä tällaisissa rakennuksissa, jäsenvaltioiden on otettava käyttöön ja julkistettava käyttäjäkohtaisen kulutuksen laskennan avoimuuden ja täsmällisyyden varmistamiseksi avoimet kansalliset säännöt, jotka koskevat lämmityksen, jäähdytyksen tai kuuman veden kulutuksen kustannusten jakamista tällaisissa rakennuksissa, mukaan luettuna seuraavat: 4. Tätä artiklaa sovellettaessa mittareiden ja kustannusten jakolaitteiden on oltava 1 päivästä tammikuuta 2020 lähtien etäluettavia laitteita. 4. Tätä artiklaa sovellettaessa mittareiden ja lämmityskustannusten jakolaitteiden on oltava 1 päivästä tammikuuta 2020 lähtien etäluettavia laitteita. Edellä 2 kohdan ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa asetettuja teknistä toteutettavuutta ja kustannustehokkuutta koskevia ehtoja sovelletaan edelleen. Mittarit ja kustannusten jakolaitteet, jotka on jo asennettu mutta jotka eivät ole etäluettavia, on varustettava tällä ominaisuudella tai korvattava etäluettavilla laitteilla 1 päivästä tammikuuta 2027 lähtien, paitsi jos kyseinen jäsenvaltio osoittaa, että tämä ei ole kustannustehokasta.”; Mittarit ja lämmityskustannusten jakolaitteet, jotka on jo asennettu mutta jotka eivät ole etäluettavia, on varustettava tällä ominaisuudella tai korvattava etäluettavilla laitteilla 1 päivästä tammikuuta 2027 lähtien, paitsi jos kyseinen jäsenvaltio osoittaa, että tämä ei ole kustannustehokasta.”;
Tarkistus    39 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 7 alakohta – c alakohta Direktiivi 2012/27/EU 10 artikla – 2 kohta – 1 alakohta
Komission teksti Tarkistus "Direktiivin 2009/73/EY mukaisesti asennettujen mittarien on mahdollistettava tosiasialliseen kulutukseen perustuvat täsmälliset laskutustiedot. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että loppukäyttäjillä on mahdollisuus saada helposti täydentäviä tietoja aiemmasta kulutuksesta, joiden avulla he voivat itse tehdä yksityiskohtaisia tarkastuksia.”; "Direktiivin 2009/73/EY mukaisesti asennettujen mittarien on mahdollistettava tosiasialliseen kulutukseen perustuvat täsmälliset laskutustiedot. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että loppukäyttäjillä on mahdollisuus saada helposti täydentäviä tietoja aiemmasta kulutuksesta, joiden avulla he voivat itse tehdä yksityiskohtaisia tarkastuksia. Kuluttajien yksityisyyden takaamiseksi loppukuluttajien osalta jäsenvaltioiden on varmistettava, että mittareissa on otettu huomioon yksityisyyden suojaaminen ja että niitä käytetään asetuksessa (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus) vahvistettujen vaatimusten mukaisesti. Jäsenvaltioiden on myös otettava huomioon mittausjärjestelmien kyberrikollisuuden vastustuskyvyn tärkeys. Tässä yhteydessä komissio tutkii ennen 1 päivää tammikuuta 2019, olisiko direktiiviä 2013/40/EU (tietojärjestelmiin kohdistuvista hyökkäyksistä) ajantasaistettava mittausjärjestelmien sisällyttämiseksi siihen.
Tarkistus    40 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 8 alakohta Direktiivi 2012/27/EU 10a artikla – 1 kohta – 1 alakohta
Komission teksti Tarkistus Jäsenvaltioiden on varmistettava, että laskutus- ja kulutustiedot ovat täsmällisiä ja perustuvat todelliseen kulutukseen liitteessä VII a olevan 1 ja 2 kohdan mukaisesti kaikkien loppukuluttajien osalta, jos mittarit tai kustannusten jakolaitteet on asennettu. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että laskutus- ja kulutustiedot ovat täsmällisiä ja perustuvat todelliseen kulutukseen tai lämmityskustannusten jakolaitteiden mittarilukemiin liitteessä VII a olevan 1 ja 2 kohdan mukaisesti kaikkien loppukuluttajien osalta, jos mittarit tai lämmityskustannusten jakolaitteet on asennettu.
Tarkistus    41 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 8 alakohta Direktiivi 2012/27/EU 10 a artikla – 1 kohta – 2 a alakohta (uusi)
Komission teksti Tarkistus   Jäsenvaltiot voivat päättää, kuka toimittaa todelliseen kulutukseen tai lämmityskustannusten jakolaitteiden mittarilukemiin perustuvat laskutus- ja kulutustiedot loppukäyttäjille eli luonnollisille henkilöille tai oikeushenkilöille, jotka käyttävät yksittäistä rakennusta tai moniasuntoisen tai moneen eri tarkoitukseen käytettävän rakennuksen yksikköä, johon lämmitys, jäähdytys tai lämmin vesi toimitetaan keskitetystä lähteestä, ja joilla ei ole suoraa eikä käyttäjäkohtaista sopimusta energiantoimittajan kanssa.
Perustelu
Laskutus- ja kulutustietojen loppukäyttäjille toimittamisen velvoitetta ei aina voida täyttää, kun lämmityskustannusten jakolaitteet ovat käytössä, koska ne eivät mittaa tosiasiallista lämmönkulutusta ja olisi hyvin kallista ja teknisesti monimutkaista korvata ne energiamittareilla. Lämpöenergiamittarin lukemiin perustuvaa lämmönkulutusta koskevat laskutustiedot olisi yleensä toimitettava ainoastaan loppuasiakkaalle. Jäsenvaltioiden olisi päätettävä loppukäyttäjille (jos he eivät ole loppuasiakkaita) toimitettavien tietojen laajuudesta tapauskohtaisesti ottaen huomioon rakennusinfrastruktuurin erityispiirteet kullakin alueella sekä senhetkinen oikeudellinen asema.
Tarkistus    42 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 8 alakohta Direktiivi 2012/27/EU 10 a artikla – 2 kohta – a alakohta
Komission teksti Tarkistus a)  on edellytettävä, että jos loppukäyttäjien energialaskuja ja aiempaa kulutusta koskevat tiedot ovat käytettävissä, ne asetetaan loppukuluttajan nimeämän energiapalvelujen tarjoajan saataville; a)  on edellytettävä, että jos loppukuluttajien energialaskuja ja aiempaa kulutusta koskevat tiedot tai lämmityskustannusten jakolaitteiden mittarilukemat ovat käytettävissä, ne asetetaan loppukäyttäjän pyynnöstä tämän nimeämän energiapalvelujen tarjoajan saataville;
Tarkistus    43 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 8 alakohta Direktiivi 2012/27/EU 10 a artikla – 2 kohta – c alakohta
Komission teksti Tarkistus c)  on varmistettava, että todelliseen kulutukseen perustuvien laskujen mukana toimitetaan asianmukaiset tiedot kaikille loppukuluttajille liitteessä VII olevan 3 kohdan mukaisesti; c)  on varmistettava, että todelliseen kulutukseen tai lämmityskustannusten jakolaitteiden mittarilukemiin perustuvien laskujen mukana toimitetaan asianmukaiset tiedot kaikille loppukuluttajille liitteessä VII a olevan 3 kohdan mukaisesti;
Tarkistus    44 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 11 a alakohta (uusi) Direktiivi 2012/27/EU 19 a artikla (uusi)
Komission teksti Tarkistus   11 a)  Lisätään 19 a artikla seuraavasti:   19 a artikla   Eurooppalaisten pankkien rahoitus energiatehokkuudelle   Euroopan investointipankin (EIP) ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin (EBRD) on mukautettava toimintapoliittisia tavoitteitaan tunnustaakseen energiatehokkuuden erilliseksi energialähteeksi ja energiatehokkuusinvestoinnit osaksi infrastruktuuri-investointisalkkuaan.   EIP:n ja EBRD:n on myös yhdessä kansallisten kehityspankkien kanssa suunniteltava, luotava ja rahoitettava energiatehokkuusalalle sovitettuja ohjelmia ja hankkeita, mukaan lukien sellaiset, jotka on tarkoitettu energiaköyhille kotitalouksille.   Jäsenvaltioiden on hyödynnettävä kattavasti kaikkia Älykästä rahoitusta älykkäille rakennuksille -aloitteen tarjoamia mahdollisuuksia ja välineitä.
Perustelu
Tarvitaan jyrkkää muutosta, jotta rahoituslaitokset toimittavat laajamittaisiin energiatehokkuusinvestointeihin riittäviä rahoitusvälineitä.
Tarkistus    45 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 12 a alakohta (uusi) Direktiivi 2012/27/EU 24 artikla – 4 kohta
Nykyinen teksti Tarkistus   12 a)  Korvataan 24 artiklan 4 kohta seuraavasti: 4.   Komissio seuraa tämän direktiivin täytäntöönpanon vaikutusta direktiiveihin 2003/87/EY, 2009/28/EY ja 2010/31/EU ja päätökseen N:o 406/2009/EY sekä teollisuuden aloihin, erityisesti niihin, jotka ovat alttiita merkittävälle hiilivuodon vaaralle päätöksessä 2010/2/EU tarkoitetulla tavalla. ”Komissio seuraa tämän direktiivin täytäntöönpanon vaikutusta direktiiveihin 2003/87/EY, 2009/28/EY ja 2010/31/EU ja asetukseen N:o ... (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus sitovista vuotuisista kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksistä jäsenvaltioissa vuosina 2021–2030 joustavaa energiaunionia varten ja Pariisin sopimuksen sitoumusten täyttämiseksi sekä järjestelmästä kasvihuonekaasupäästöjen seuraamiseksi ja niistä raportoimiseksi sekä muista ilmastonmuutosta koskevista tiedoista raportoimiseksi annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 525/2013 muuttamisesta) ja toimittaa joka vuosi kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Jos säännöllisten kertomusten perusteella komissiolla on todisteita siitä, että politiikkatoimien vuorovaikutus johtaa siihen, etteivät hiilimarkkinat toimi asianmukaisesti, se tekee lainsäädäntöehdotuksen, jossa käsitellään toimenpiteitä niiden toiminnan parantamiseksi.”   (Ehdotuksen alkuperäinen/nykyinen 13 ja 14 kohta numeroidaan uudelleen ja niistä tulee vastaavasti 14 ja 15 kohta.)
Perustelu
Kun otetaan huomioon vuoden 2020 jälkeen odotettu tarjonnan ja kysynnän hauras tasapaino, EU:n päästökauppajärjestelmän ja muiden ilmastopolitiikkojen välisten päällekkäisyyksien aiheuttama kysynnän lisävähentyminen voi johtaa tilanteeseen, jossa päästöoikeuksien tarjonta on jatkuvasti yhtä suuri tai suurempi kuin vastaava kysyntä. Siksi ilmastopolitiikkojen päällekkäisyyksien kielteinen vaikutus olisi kumottava asettamalla markkinavakausvarantoon EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuolella saavutettuja päästöjen vähennyksiä vastaava päästöoikeuksien määrä.
Tarkistus    46 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 13 alakohta Direktiivi 2012/27/EU 24 artikla – 12 kohta
Komission teksti Tarkistus 12.  Komissio arvioi tämän direktiivin 28 päivään helmikuuta 2024 mennessä ja joka viides vuosi sen jälkeen ja antaa kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Tähän kertomukseen liitetään tarvittaessa ehdotuksia lisätoimenpiteiksi. 12.  Komissio suorittaa kuuden kuukauden kuluessa YK:n ilmastosopimuksen vuoden 2023 maailmanlaajuisesta tilannekatsauksesta ja myöhemmin kunkin maailmanlaajuisen tilannekatsauksen jälkeen tämän direktiivin yleisen uudelleentarkastelun ja antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, jossa arvioidaan tämän direktiivin yleistä tehokkuutta ja tarvetta mukauttaa unionin energiatehokkuuspolitiikkaa Pariisin sopimuksen tavoitteiden mukaisesti. Tähän kertomukseen liitetään tarvittaessa ehdotuksia lisätoimenpiteiksi.
Perustelu
Tämän direktiivin uudelleentarkastelu on nähtävä uudessa maailmanlaajuisessa yhteydessä Pariisin sopimuksen hyväksymisen jälkeen. Kunnianhimoiset energiatehokkuustoimenpiteet ovat keskeisiä välineitä unionin velvoitteiden täyttämisessä, ja ne on saatettava ajan tasalle joka viides vuosi.
Tarkistus    47 Ehdotus direktiiviksi Liite I – 1 kohta – a alakohta Direktiivi 2012/27/EU Liite IV – 3 kohta
Komission teksti Tarkistus a)  Korvataan liitteessä IV oleva alaviite 3 seuraavasti: ”(3) Sovelletaan, jos energiansäästöt lasketaan suhteessa primäärienergian kulutukseen käyttäen energian loppukulutukseen perustuvaa alhaalta ylös -lähestymistapaa. Kilowattitunteina mitatun sähkönsäästön osalta jäsenvaltiot voivat soveltaa oletuskerrointa 2,0. Jäsenvaltiot voivat soveltaa erilaista kerrointa, jos ne pystyvät perustelemaan sen.”. a)  Korvataan liitteessä IV oleva alaviite 3 seuraavasti: ”(3) Sovelletaan, jos energiansäästöt lasketaan suhteessa primäärienergian kulutukseen käyttäen energian loppukulutukseen perustuvaa alhaalta ylös -lähestymistapaa. Kilowattitunteina mitatun sähkönsäästön osalta jäsenvaltiot voivat soveltaa oletuskerrointa 2,0. Jäsenvaltiot voivat soveltaa erilaista kerrointa, jos ne pystyvät perustelemaan sen primäärienergian kulutukseen vaikuttavilla kansallisilla olosuhteilla. Näiden olosuhteiden olisi oltava asianmukaisesti perusteltuja, mitattavissa ja todennettavissa ja niiden olisi perustuttava puolueettomiin ja syrjimättömiin kriteereihin.”.
Tarkistus    48 Ehdotus direktiiviksi Liite I – 1 kohta – b alakohta Direktiivi 2012/27/EU Liite V – 2 kohta – a alakohta
Komission teksti Tarkistus a)  säästöjen on oltava lisäsäästöjä niihin nähden, jotka olisivat syntyneet joka tapauksessa ilman velvoitettujen, osallistuvien tai toimeksi saaneiden osapuolien taikka täytäntöönpanevien viranomaisten toimia. Sen määrittämiseksi, mitä säästöjä voidaan pitää lisäsäästöinä, jäsenvaltioiden on vahvistettava perustaso, joka kuvaa, miten energian kulutus kehittyisi ilman kyseistä politiikkatoimea. Perustasossa on otettava huomioon ainakin seuraavat tekijät: energiankulutuksen suuntaukset, muutokset kuluttajien käyttäytymisessä, teknologian edistyminen ja muiden kansallisella ja EU:n tasolla toteutettujen toimenpiteiden aiheuttamat muutokset; a)  säästöjen on oltava lisäsäästöjä niihin nähden, jotka olisivat syntyneet joka tapauksessa ilman velvoitettujen, osallistuvien tai toimeksi saaneiden osapuolien taikka täytäntöönpanevien viranomaisten toimia. Sen määrittämiseksi, mitä säästöjä voidaan pitää lisäsäästöinä, jäsenvaltioiden on vahvistettava perustaso, joka kuvaa, miten energian kulutus kehittyisi ilman kyseistä politiikkatoimea ja siitä juontuvia uusia yksittäisiä toimia. Perustasossa on otettava huomioon ainakin seuraavat tekijät: energiankulutuksen suuntaukset, muutokset kuluttajien käyttäytymisessä, teknologian edistyminen ja muiden kansallisella ja EU:n tasolla toteutettujen toimenpiteiden aiheuttamat muutokset;
Tarkistus    49 Ehdotus direktiiviksi Liite I – 1 kohta – b alakohta Direktiivi 2012/27/EU Liite V – 2 kohta – h alakohta
Komission teksti Tarkistus h)  energiansäästöjen laskennassa on otettava huomioon toimenpiteiden elinkaari. Tämä voidaan tehdä laskemalla kullakin yksittäisellä toimella saavutettavat säästöt sen soveltamisen alkamispäivän ja tapauksen mukaan 31 päivän joulukuuta 2020 tai 31 päivän joulukuuta 2030 välisenä aikana. Vaihtoehtoisesti jäsenvaltiot voivat valita toisen menetelmän, jolla arvioidaan päästävän vähintään samaan säästöjen kokonaismäärään. Käyttäessään muita menetelmiä jäsenvaltioiden on varmistettava, että näitä muita menetelmiä käyttäen laskettu energiansäästöjen kokonaismäärä ei ylitä sitä energiansäästöjen määrää, joka olisi saatu tulokseksi laskemalla yhteen kullakin yksittäisellä toimella saavutettavat säästöt soveltamisen alkamispäivän ja tapauksen mukaan 31 päivän joulukuuta 2020 tai 31 päivän joulukuuta 2030 välisenä aikana. Jäsenvaltioiden on kuvailtava yksityiskohtaisesti energiaunionin hallintaa koskevaan aloitteeseen kuuluvissa yhdennetyissä kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissaan, mitä muita menetelmiä ne ovat käyttäneet ja mihin toimiin on ryhdytty sen varmistamiseksi, että tätä sitovaa vaatimusta noudatetaan. h)  energiansäästöjen laskennassa on otettava huomioon toimenpiteiden elinkaari laskemalla kullakin yksittäisellä toimella saavutettavat säästöt sen soveltamisen alkamispäivän ja tapauksen mukaan 31 päivän joulukuuta 2020 tai 31 päivän joulukuuta 2030 välisenä aikana. Vaihtoehtoisesti jäsenvaltiot voivat valita toisen menetelmän, jolla arvioidaan päästävän vähintään samaan säästöjen kokonaismäärään. Käyttäessään muita menetelmiä jäsenvaltioiden on varmistettava, että näitä muita menetelmiä käyttäen laskettu energiansäästöjen kokonaismäärä ei ylitä sitä energiansäästöjen määrää, joka olisi saatu tulokseksi laskemalla yhteen kullakin yksittäisellä toimella saavutettavat säästöt soveltamisen alkamispäivän ja tapauksen mukaan 31 päivän joulukuuta 2020 tai 31 päivän joulukuuta 2030 välisenä aikana. Jäsenvaltioiden on kuvailtava yksityiskohtaisesti energiaunionin hallintaa koskevaan aloitteeseen kuuluvissa yhdennetyissä kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissaan, mitä muita menetelmiä ne ovat käyttäneet ja mihin toimiin on ryhdytty sen varmistamiseksi, että tätä sitovaa vaatimusta noudatetaan.
Tarkistus    50 Ehdotus direktiiviksi Liite I – 1 kohta – b alakohta Direktiivi 2012/12/EU Liite V – 3 kohta – 2 alakohta
Komission teksti Tarkistus Direktiivin 7 artiklan 2 kohdan e alakohdan nojalla toteutettujen politiikkatoimien osalta jäsenvaltiot voivat käyttää direktiivin 2010/31/EU nojalla vahvistettua laskentamenetelmää, kunhan tämä on tämän direktiivin 7 artiklan ja tämän liitteen vaatimusten mukaista. Poistetaan.
Tarkistus    51 Ehdotus direktiiviksi Liite I – 1 kohta – b alakohta Direktiivi 2012/27/EU Liite V – 5 kohta – a a alakohta (uusi)
Komission teksti Tarkistus   a a)  energian myyntimäärän laskennassa käytetyt lähteet, mukaan lukien perustelut vaihtoehtoisten tilastolähteiden käyttämiselle ja tuloksena saatujen määrien mahdollisille eroille (jos käytetään muita lähteitä kuin Eurostatia);
Tarkistus    52 Ehdotus direktiiviksi Liite I – 1 kohta – b alakohta Direktiivi 2012/27/EU Liite V – 5 kohta – h alakohta
Komission teksti Tarkistus h)  toimenpiteiden elinikä ja eliniän laskentatapa tai se, mihin se perustuu; h)  toimenpiteiden elinikä ja eliniän laskentatapa tai se, mihin se perustuu, sekä muut mahdolliset sovelletut menetelmät, joilla arvioidaan saavutettavan vähintään sama säästöjen kokonaismäärä;
Tarkistus    53 Ehdotus direktiiviksi Liite I – 2 kohta – b alakohta Direktiivi 2010/31/EU Liite VIII a – otsikko
Komission teksti Tarkistus Lämmityksen, jäähdytyksen ja lämpimän veden todelliseen kulutukseen perustuvia laskutus- ja kulutustietoja koskevat vähimmäisvaatimukset Lämmityksen, jäähdytyksen ja lämpimän veden laskutus- ja kulutustietoja koskevat vähimmäisvaatimukset
Tarkistus    54 Ehdotus direktiiviksi Liite I – 2 kohta – b alakohta Direktiivi 2010/31/EU Liite VIII a – 1 kohta
Komission teksti Tarkistus Todelliseen kulutukseen perustuva laskutus Todelliseen kulutukseen tai lämmityskustannusten jakolaitteiden mittarilukemiin perustuva laskutus Jotta loppukäyttäjät voivat säännellä omaa energiankulutustaan, laskutuksen on tapahduttava todellisen kulutuksen perusteella vähintään kerran vuodessa. Jotta loppukäyttäjät voivat säännellä omaa energiankulutustaan, laskutuksen on tapahduttava todellisen kulutuksen tai lämmityskustannusten jakolaitteiden mittarilukemien perusteella vähintään kerran vuodessa.
Tarkistus    55 Ehdotus direktiiviksi Liite I – 2 kohta – b alakohta Direktiivi 2010/31/EU Liite VIII a – 2 kohta – 1 alakohta
Komission teksti Tarkistus Jos etäluettavat mittarit tai kustannusten jakolaitteet on asennettu, todelliseen kulutukseen perustuvat laskutus- tai kulutustiedot on [Please insert here ….the entry into force] lähtien asetettava saataville vähintään neljännesvuosittain, jos sitä pyydetään tai jos loppukäyttäjät ovat valinneet sähköisen laskutuksen, taikka muutoin kaksi kertaa vuodessa. Jos etäluettavat mittarit tai lämmityskustannusten jakolaitteet on asennettu, todelliseen kulutukseen tai lämmityskustannusten jakolaitteiden mittarilukemiin perustuvat laskutus- tai kulutustiedot on [pyydetään lisäämään päivämäärä, johon mennessä direktiivi on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä] lähtien asetettava saataville vähintään neljännesvuosittain, jos sitä pyydetään tai jos loppukäyttäjät ovat valinneet sähköisen laskutuksen, taikka muutoin kaksi kertaa vuodessa.
Tarkistus    56 Ehdotus direktiiviksi Liite I – 2 kohta – b alakohta Direktiivi 2010/31/EU Liite VIII a – 2 kohta – 2 alakohta
Komission teksti Tarkistus Jos etäluettavat mittarit tai kustannusten jakolaitteet on asennettu, laskutus- tai kulutustiedot on 1 päivästä tammikuuta 2022 lähtien asetettava saataville vähintään kuukausittain. Lämmitys ja jäähdytys voidaan vapauttaa tästä lämmitys-/jäähdytyskausien ulkopuolella. Jos etäluettavat mittarit tai lämmityskustannusten jakolaitteet on asennettu, todelliseen kulutukseen tai lämmityskustannusten jakolaitteiden mittarilukemiin perustuvat laskutus- tai kulutustiedot on 1 päivästä tammikuuta 2022 lähtien asetettava saataville vähintään kuukausittain. Lämmitys ja jäähdytys voidaan vapauttaa tästä lämmitys-/jäähdytyskausien ulkopuolella.
Tarkistus    57 Ehdotus direktiiviksi Liite I – 2 kohta – b alakohta Direktiivi 2010/31/EU Liite VIII a – 3 kohta – otsikko
Komission teksti Tarkistus Todelliseen kulutukseen perustuvaan laskuun sisältyvät vähimmäistiedot Todelliseen kulutukseen tai lämmityskustannusten jakolaitteiden mittarilukemiin perustuvaan laskuun sisältyvät vähimmäistiedot
Tarkistus    58 Ehdotus direktiiviksi Liite I – 2 kohta – b alakohta Direktiivi 2012/27/EU Liite VIII a – 1 kohta – johdanto-osa
Komission teksti Tarkistus Jäsenvaltioiden on varmistettava, että laskuissa tai niiden mukana asetetaan loppukäyttäjien saataville selkeällä ja ymmärrettävällä tavalla seuraavat tiedot: Jäsenvaltioiden on varmistettava, että laskuissa tai niiden mukana asetetaan loppukäyttäjien saataville selkeällä ja ymmärrettävällä tavalla seuraavat täsmälliset tiedot:
Tarkistus    59 Ehdotus direktiiviksi Liite I – 2 kohta – b alakohta Direktiivi 2010/31/EU Liite VIII a – 3 kohta – 1 alakohta – a alakohta
Komission teksti Tarkistus a)  voimassa olevat energian tosiasialliset hinnat ja todellinen kulutus; a)  voimassa olevat tosiasialliset hinnat ja todellinen kulutus tai lämmityskustannusten kokonaismäärä ja lämmityskustannusten jakolaitteiden mittarilukemat;
Perustelu
Liitettä VII a on tarkistettava sen mukauttamiseksi 10 a artiklaan.
Tarkistus    60 Ehdotus direktiiviksi Liite I – 2 a kohta (uusi) Direktiivi 2012/27/EU Liite IX – 1 osa – g kohta
Nykyinen teksti Tarkistus   2 a.   Korvataan liitteessä IX olevan 1 osan g alakohta seuraavasti: g) Taloudellinen analyysi: vaikutusten inventointi g) Taloudellinen analyysi: vaikutusten inventointi Taloudellisissa analyyseissä on otettava huomioon kaikki asiaankuuluvat taloudelliset vaikutukset. Taloudellisissa analyyseissä on otettava huomioon kaikki asiaankuuluvat taloudelliset vaikutukset. Jäsenvaltiot voivat arvioida ja ottaa päätöksenteossa huomioon kustannukset ja energiansäästöt, jotka saadaan energiantoimitusten joustavuuden lisääntymisestä ja sähköverkkojen entistä optimaalisemmasta käytöstä analysoiduissa skenaarioissa, mukaan lukien infrastruktuuri-investointien vähentämisen ansiosta vältetyt kustannukset ja säästöt. Jäsenvaltioiden on arvioitava ja otettava päätöksenteossa huomioon kustannukset ja energiansäästöt, jotka saadaan energiantoimitusten joustavuuden lisääntymisestä ja sähköverkkojen entistä optimaalisemmasta käytöstä analysoiduissa skenaarioissa, mukaan lukien infrastruktuuri-investointien vähentämisen ansiosta vältetyt kustannukset ja säästöt. Vähintään seuraavat kustannukset ja hyödyt on otettava huomioon: Vähintään seuraavat kustannukset ja hyödyt on otettava huomioon: i) Hyödyt i) Hyödyt — Tuotoksen arvo kuluttajalle (lämpö ja sähkö) — Tuotoksen arvo kuluttajalle (lämpö ja sähkö) — Mahdollisuuksien mukaan ympäristö- ja terveyshyötyjen kaltaiset ulkoiset hyödyt — Ympäristö-, kasvihuonekaasupäästö- ja terveyshyötyjen kaltaiset ulkoiset hyödyt   — Työmarkkinavaikutukset, energiavarmuus ja kilpailukyky ii) Kustannukset ii) Kustannukset — Laitosten ja laitteiden pääomakustannukset — Laitosten ja laitteiden pääomakustannukset — Liitännäisten energiaverkkojen pääomakustannukset — Liitännäisten energiaverkkojen pääomakustannukset — Muuttuvat ja kiinteät käyttökustannukset — Muuttuvat ja kiinteät käyttökustannukset — Energiakustannukset — Energiakustannukset — Ympäristö- ja terveyskustannukset mahdollisuuksien mukaan — Ympäristö- ja terveyskustannukset   — Työmarkkinakustannukset, energiaturvallisuus, kilpailukyky

PERUSTELUT

Pariisin sopimuksen mukaisten unionin tavoitteiden saavuttaminen

Unionin on näytettävä tietä maailmanlaajuisessa ilmastonmuutoksen vastaisessa toiminnassa. Historiallinen Pariisin sopimus tarjoaa selkeät puitteet, joilla hillitään maailmanlaajuista lämpenemistä ja sen vakavia seurauksia nykysukupolvelle ja monille tuleville sukupolville. Energiatehokkuus on ensisijainen väline unionin energian toimitusten, rakennusten, liikenteen ja teollisuuden vähähiilisyyden toteuttamiseen. Tässä lausunnossa esitetyt ehdotukset johtaisivat kasvihuonekaasupäästöjen ennakoituun 47 prosentin vähentämiseen unionissa vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoden 1990 tasoon, mikä merkitsee, että unionin pitäisi saavuttaa helposti Pariisin sopimuksen mukainen 40 prosentin vähennystavoite. Näin varmistetaan, että unionin ilmastonsuojelu- ja energiatehokkuustavoitteet ovat toisiaan vahvistavia. Ponnisteluja on kuitenkin jatkettava, jotta saavutetaan hiilineutraalisuus vuoteen 2050 mennessä, ja siksi unionin energiatehokkuussitoumuksia on jatkettava vuoden 2030 jälkeen.

Energian toimitusvarmuus

Energiariippuvuus aiheuttaa unionille vakavia taloudellisia ja geopoliittisia ongelmia. Unioni tuo 53 prosenttia kaikesta kuluttamastaan energiasta, ja kustannukset ovat yli miljardi euroa päivässä. Vähentämällä unionissa tarvittavan energian kokonaismäärää energiatehokkuustoimenpiteillä voidaan vähentää unionin riippuvuutta kolmansista maista ja lisätä siten unionin energian toimitusvarmuutta. Tässä lausunnossa esitetyt ehdotukset vähentäisivät energian tuontia merkittävästi vuoteen 2050 mennessä: ajanjaksolla 2021–2030 fossiilisten polttoaineiden tuonnin vähennykset säästäisivät 288 miljardia euroa, ja vähennykset kasvaisivat edelleen vuoteen 2050 ulottuvalla ajanjaksolla.

Energiaköyhyys

Energiaköyhyys uhkaa unionissa 50–125 miljoonaa ihmistä, jotka eivät kykene pitämään kotejaan lämpiminä tai maksamaan laskujaan. Unionin energiapolitiikan vaikutusta energiaköyhyyteen ei saa jättää huomiotta eikä ainoastaan kansallisen sosiaalipolitiikan ratkaistavaksi. Unionilla on valtavat mahdollisuudet lisätä rakennusten energiatehokkuutta, mutta ratkaisut on räätälöitävä siten, että vältetään sellaisten tahattomien vaikutusten luominen, jotka voivat lisätä edelleen energiaköyhyyden uhkaa. Esimerkiksi käyttäjäkohtaista mittaamista koskevat säännökset ovat yksi kysymys, jonka yhteydessä nämä näkökohdat on otettava tarkasti huomioon.

Kun rakennuskannasta pyritään tekemään tulevaisuudessa hiilineutraali, rakennusten pienituloisten omistajien tai asukkaiden on vaikeampi tehdä investointeja, joita tarvitaan hyötyjen saamiseksi. Siksi on erittäin tärkeää, että kyseisten ryhmien auttamiseksi aletaan jo toteuttaa kohdennettuja toimia. Jäsenvaltioiden toteuttamissa toimenpiteissä olisi asetettava etusijalle energiaköyhyydestä kärsivät kotitaloudet ja sosiaalinen asuntotarjonta, minkä vuoksi valmistelija ehdottaa, että jäsenvaltiot olisi velvoitettava toteuttamaan merkittävä osa toimenpiteistä energiaköyhyydestä kärsivissä kotitalouksissa tai sosiaalisessa asuntotarjonnassa.

Talouskasvu

Vallalla olleen väärinkäsityksen mukaan talouden kasvaessa energiankulutuksen on lisäännyttävä samanaikaisesti. Onnistuneet energiatehokkuustoimenpiteet ovat osoittaneet, ettei ole ainoastaan mahdollista vähentää energiankulutusta talouden kasvaessa vaan että energiatehokkuustoimenpiteillä voidaan tosiasiallisesti merkittävästi myötävaikuttaa kasvuun. Loppuenergian kulutus on vähentynyt vuodesta 2010, vaikka unionin BKT on kasvanut. Energiankulutuksen vähentäminen on halvin tapa saavuttaa kustannustehokas energiatehokkuus. Vaikka talouden mallit ovat erilaisia, tässä lausunnossa esitetyt ehdotukset johtaisivat BKT:n kasvuun, joka olisi nollan ja 4,1 prosentin välillä, edellyttäen että investointeihin on saatavissa asianmukaista rahoitusta. Tässä ei ole otettu huomioon energiatehokkuustoimenpiteiden muita taloudellisia hyötyjä, kuten ilmanlaadun paranemista ja merkittäviä terveyshyötyjä.

Tässä lausunnossa esitetyt toimenpiteet on laadittu siten, että niillä voidaan todella lisätä työllisyyttä. Kun olemassa olevia investointeja rahoitetaan oikein, mallit osoittavat työllisyyden huomattavaa kasvua: 405 000 ihmisestä 4,8 miljoonaan ihmiseen.

Porsaanreikien tukkiminen

Tämän direktiivin saattaminen ajan tasalle antaa mahdollisuuden ratkaista nykyisessä lainsäädännössä havaittuja ongelmia. Yksi direktiivin keskeisistä toimenpiteistä on 1,5 prosentin vuotuisen energiansäästötavoitteen saavuttaminen. Direktiiviin on kuitenkin sisällytetty tätä vaatimusta koskevia useita joustomahdollisuuksia, jotka antavat jäsenvaltioille mahdollisuuden heikentää kunnianhimoisia tavoitteita ottamalla huomioon aiempia toimia tai jättämällä tiettyjä aloja laskelmien ulkopuolelle. Tämä on johtanut tilanteeseen, jossa ainoastaan puolet vuotuisista energiansäästötavoitteista saavutetaan. Kyseisten tavoitteiden heikentäminen ei saisi jatkua, ja siksi valmistelija ehdottaa näiden porsaanreikien tukkimista. Hän ehdottaa lisäksi, että laajennetaan edelleen niiden toimenpiteiden soveltamisalaa, jotka ovat osoittautuneet tehokkaiksi, kuten julkisten rakennusten korjaaminen ja yritysten energiakatselmukset.

Kansalaisten tukeminen

Euroopan parlamentti on johdonmukaisesti äänestänyt progressiivisempien energiatehokkuustoimenpiteiden puolesta. Kansalaisten edustajina Euroopan parlamentin jäsenet ovat ottaneet huomioon hyödyt, joita tällaisilla toimilla saadaan aikaan sekä ympäristön että terveyden, kuluttajien ja yritysten kannalta. Kaikkein selvin esimerkki on se, että tässä lausunnossa esitetyillä ehdotuksilla elinvuosia saataisiin lisää 17 miljoonaa ilmanlaadun paranemisen ansiosta. Parlamentin on jatkettava kansalaisten etujen tukemista, mukaan lukien kuluttajat, jotka haluavat pienempiä energialaskuja ja lämpimämpiä asuintiloja, ja yritykset, jotka haluavat halvempaa ja puhtaampaa energiaa ja enemmän oikeusvarmuutta, sekä yrittäjät, jotka haluavat, että teknologiselle edistykselle, jolla parannetaan jatkuvasti energiatehokkuutta, annetaan aiheellisesti tunnustusta.

ASIAN KÄSITTELY LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Otsikko	Energiatehokkuus
Viiteasiakirjat	COM(2016)0761 – C8-0498/2016 – 2016/0376(COD)
Asiasta vastaava valiokunta        Ilmoitettu istunnossa (pvä)	ITRE 12.12.2016
Lausunnon antanut valiokunta        Ilmoitettu istunnossa (pvä)	ENVI 12.12.2016
Valmistelija        Nimitetty (pvä)	Jytte Guteland 14.2.2017
Valiokuntakäsittely	8.6.2017
Hyväksytty (pvä)	7.9.2017
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	32 12 12
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Marco Affronte, Ivo Belet, Biljana Borzan, Lynn Boylan, Paul Brannen, Soledad Cabezón Ruiz, Nessa Childers, Birgit Collin-Langen, Mireille D’Ornano, Miriam Dalli, Seb Dance, Stefan Eck, José Inácio Faria, Karl-Heinz Florenz, Arne Gericke, Julie Girling, Sylvie Goddyn, Jytte Guteland, Anneli Jäätteenmäki, Jean-François Jalkh, Benedek Jávor, Karin Kadenbach, Urszula Krupa, Peter Liese, Norbert Lins, Valentinas Mazuronis, Susanne Melior, Massimo Paolucci, Gilles Pargneaux, Piernicola Pedicini, Bolesław G. Piecha, Pavel Poc, Frédérique Ries, Annie Schreijer-Pierik, Davor Škrlec, Renate Sommer, Claudiu Ciprian Tănăsescu, Ivica Tolić, Nils Torvalds, Adina-Ioana Vălean, Jadwiga Wiśniewska, Damiano Zoffoli
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Nicola Caputo, Jørn Dohrmann, Elena Gentile, Jan Huitema, Merja Kyllönen, Stefano Maullu, Mairead McGuinness, Keith Taylor, Carlos Zorrinho
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)	Bendt Bendtsen, Norbert Erdős, Jill Evans, Barbara Lochbihler, Olle Ludvigsson

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

32	+
ALDE	Anneli Jäätteenmäki, Frédérique Ries, Nils Torvalds
EFDD	Piernicola Pedicini
GUE/NGL	Lynn Boylan, Stefan Eck, Merja Kyllönen
PPE	Stefano Maullu
S&D	Biljana Borzan, Paul Brannen, Soledad Cabezón Ruiz, Nicola Caputo, Nessa Childers, Miriam Dalli, Seb Dance, Elena Gentile, Jytte Guteland, Karin Kadenbach, Olle Ludvigsson, Susanne Melior, Massimo Paolucci, Gilles Pargneaux, Pavel Poc, Claudiu Ciprian Tănăsescu, Damiano Zoffoli, Carlos Zorrinho
Verts/ALE	Marco Affronte, Jill Evans, Benedek Jávor, Barbara Lochbihler, Davor Škrlec, Keith Taylor

12	-
ALDE	Valentinas Mazuronis
ECR	Jørn Dohrmann, Arne Gericke, Julie Girling, Urszula Krupa, Bolesław G. Piecha, Jadwiga Wiśniewska
ENF	Mireille D'Ornano, Sylvie Goddyn, Jean-François Jalkh
PPE	Annie Schreijer-Pierik, Renate Sommer

12	0
ALDE	Jan Huitema
PPE	Ivo Belet, Bendt Bendtsen, Birgit Collin-Langen, Norbert Erdős, José Inácio Faria, Karl-Heinz Florenz, Peter Liese, Norbert Lins, Mairead McGuinness, Ivica Tolić, Adina-Ioana Vălean

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

ASIAN KÄSITTELY ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Otsikko	Energiatehokkuus
Viiteasiakirjat	COM(2016)0761 – C8-0498/2016 – 2016/0376(COD)
Annettu EP:lle (pvä)	30.11.2016
Asiasta vastaava valiokunta        Ilmoitettu istunnossa (pvä)	ITRE 12.12.2016
Committees asked for opinions        Ilmoitettu istunnossa (pvä)	ENVI 12.12.2016
Esittelijät        Nimitetty (pvä)	Miroslav Poche 2.2.2017
Alkuperäinen esittelijä	Adam Gierek
Valiokuntakäsittely	23.3.2017	22.6.2017	4.9.2017
Hyväksytty (pvä)	28.11.2017
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	33 30 2
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Zigmantas Balčytis, Xabier Benito Ziluaga, José Blanco López, David Borrelli, Jonathan Bullock, Cristian-Silviu Buşoi, Jerzy Buzek, Angelo Ciocca, Edward Czesak, Jakop Dalunde, Pilar del Castillo Vera, Christian Ehler, Fredrick Federley, Adam Gierek, Theresa Griffin, András Gyürk, Rebecca Harms, Hans-Olaf Henkel, Eva Kaili, Barbara Kappel, Krišjānis Kariņš, Seán Kelly, Jaromír Kohlíček, Peter Kouroumbashev, Zdzisław Krasnodębski, Miapetra Kumpula-Natri, Christelle Lechevalier, Paloma López Bermejo, Edouard Martin, Angelika Mlinar, Dan Nica, Angelika Niebler, Morten Helveg Petersen, Miroslav Poche, Michel Reimon, Paul Rübig, Massimiliano Salini, Algirdas Saudargas, Neoklis Sylikiotis, Dario Tamburrano, Patrizia Toia, Evžen Tošenovský, Claude Turmes, Vladimir Urutchev, Kathleen Van Brempt, Henna Virkkunen, Martina Werner, Lieve Wierinck, Hermann Winkler, Carlos Zorrinho
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Michèle Alliot-Marie, Pilar Ayuso, Gerben-Jan Gerbrandy, Benedek Jávor, Jude Kirton-Darling, Rupert Matthews, Clare Moody, Markus Pieper, Dennis Radtke, Dominique Riquet, Anneleen Van Bossuyt, Marco Zullo
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)	Albert Deß, Arndt Kohn, Sabine Verheyen
Jätetty käsiteltäväksi (pvä)	20.12.2017

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

33	+
ALDE	Angelika Mlinar, Dominique Riquet, Fredrick Federley, Gerben-Jan Gerbrandy, Lieve Wierinck, Morten Helveg Petersen
EFDD	Dario Tamburrano, David Borrelli, Marco Zullo
GUE/NGL	Neoklis Sylikiotis, Paloma López Bermejo, Xabier Benito Ziluaga
S&D	Arndt Kohn, Carlos Zorrinho, Clare Moody, Dan Nica, Edouard Martin, Eva Kaili, José Blanco López, Jude Kirton-Darling, Kathleen Van Brempt, Martina Werner, Miapetra Kumpula-Natri, Miroslav Poche, Patrizia Toia, Peter Kouroumbashev, Theresa Griffin, Zigmantas Balčytis
VERTS/ALE	Benedek Jávor, Claude Turmes, Jakop Dalunde, Michel Reimon, Rebecca Harms

30	-
ECR	Anneleen Van Bossuyt, Edward Czesak, Evžen Tošenovský, Hans-Olaf Henkel, Rupert Matthews, Zdzisław Krasnodębski
EFDD	Jonathan Bullock
ENF	Angelo Ciocca, Barbara Kappel, Christelle Lechevalier
PPE	Albert Deß, Algirdas Saudargas, András Gyürk, Angelika Niebler, Christian Ehler, Cristian-Silviu Buşoi, Dennis Radtke, Henna Virkkunen, Hermann Winkler, Jerzy Buzek, Krišjānis Kariņš, Markus Pieper, Massimiliano Salini, Michèle Alliot-Marie, Paul Rübig, Pilar Ayuso, Pilar del Castillo Vera, Sabine Verheyen, Seán Kelly, Vladimir Urutchev

2	0
GUE/NGL	Jaromír Kohlíček
S&D	Adam Gierek

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää