MIETINTÖ kansainvälisestä valtamerten hallinnoinnista: valtamerten tulevaisuusohjelma vuoden 2030 kestävän kehityksen tavoitteiden yhteydessä
18.12.2017 - (2017/2055(INI))
Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta
Esittelijä: José Inácio Faria
Valmistelija (*):
Cláudia Monteiro de Aguiar, liikenne- ja matkailuvaliokunta
(*) Valiokuntien yhteistyömenettely – työjärjestyksen 54 artikla
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
kansainvälisestä valtamerten hallinnoinnista: valtamerten tulevaisuusohjelma vuoden 2030 kestävän kehityksen tavoitteiden yhteydessä
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon 10. marraskuuta 2016 annetun komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen tiedonannon ”Kansainvälinen valtamerten hallinnointi: valtamerten tulevaisuusohjelma” (JOIN(2016)0049),
– ottaa huomioon 24. maaliskuuta 2017 annetun ehdotuksen neuvoston päätelmiksi aiheesta ”Kansainvälinen valtamerten hallinnointi: valtamerten tulevaisuusohjelma”,
– ottaa huomioon 29. maaliskuuta 2017 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon yhteisestä tiedonannosta Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Kansainvälinen valtamerten hallinnointi: EU:n panos vastuulliseen valtamerten hoitoon” (JOIN(2016)0049)[1],
– ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 25. syyskuuta 2015 hyväksymän asiakirjan ”Transforming our world: the 2030 Agenda for Sustainable Development” ja erityisesti siinä esitetyt 17 kestävän kehityksen tavoitetta,
– ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelmaan Agenda 2030 sisältyvän kestävän kehityksen tavoitteen 14, jolla kannustetaan valtamerten, merten ja niiden tarjoamien luonnonvarojen suojeluun ja kestävään käyttöön kestävän kehityksen edistämiseksi,
– ottaa huomioon vuonna 2015 tehdyn ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) (Pariisin sopimus), joka tuli voimaan 4. marraskuuta 2016, ja sen suunnitellut kansallisesti määritellyt panokset, joilla pyritään vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä,
– ottaa huomioon biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen, joka tuli voimaan 29. joulukuuta 1993, ja vuosille 2011–2020 laaditun luonnon monimuotoisuutta koskevan strategisen suunnitelman Aichin tavoitteet, jotka hyväksyttiin lokakuussa 2010,
– ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen (UNCLOS), jota on täydennetty hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämistä ja hoitoa koskevien UNCLOS-yleissopimuksen määräysten täytäntöönpanosta tehdyllä sopimuksella, vastuuntuntoista kalastusta koskevat YK:n menettelyohjeet ja Euroopan unionin yhteisen kalastuspolitiikan,
– ottaa huomioon 3. maaliskuuta 1973 tehdyn villieläimistön ja -kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskevan yleissopimuksen (CITES),
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 191 artiklan,
– ottaa huomioon New Yorkissa 9. kesäkuuta 2017 YK:n valtamerikonferenssissa hyväksytyn asiakirjan ”Our ocean, Our future, Call for Action”,
– ottaa huomioon merellä tapahtuvan öljyn- ja kaasunporaustoiminnan turvallisuudesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/30/EU,
ottaa huomioon 2. joulukuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Kierto kuntoon – Kiertotaloutta koskeva EU:n toimintasuunnitelma” (COM(2015)0614),
– ottaa huomioon neuvotteluvaltuutuksensa, joka koskee jätepakettia (ehdotukset jätteistä ja tiettyjen direktiivien kumoamisesta 19. marraskuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/98/EY[2], pakkauksista ja pakkausjätteistä 20. joulukuuta 1994 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 94/62/EY[3], kaatopaikoista 26. huhtikuuta 1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/31/EY[4], romuajoneuvoista 18. syyskuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/53/EY[5], paristoista ja akuista sekä käytetyistä paristoista ja akuista ja direktiivin 91/157/ETY kumoamisesta 6. syyskuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/66/EY[6] sekä sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta 4. heinäkuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/19/EU[7] tarkistamisesta),
– ottaa huomioon yhteisestä kalastuspolitiikasta 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013,
– ottaa huomioon yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista 17. kesäkuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/56/EY (meristrategiadirektiivi),
ottaa huomioon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle annetun yhteisen tiedonannon aiheesta ”Kansainvälinen valtamerten hallinnointi: valtamerten tulevaisuusohjelma” (JOIN(2016)0049),
ottaa huomioon vuonna 2007 laaditun Euroopan unionin yhdennetyn meripolitiikan (COM(2007)0575) ja sitä koskevan edistymiskertomuksen vuodelta 2012 (COM(2012)0491),
– ottaa huomioon yhdennetyn meripolitiikan edelleen kehittämistä koskevasta tukiohjelmasta 30. marraskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1255/2011[8],
– ottaa huomioon 15. lokakuuta 2009 annetun komission tiedonannon ”Euroopan unionin yhdennetyn meripolitiikan kansainvälisen ulottuvuuden kehittäminen” (COM(2009)0536),
ottaa huomioon Euroopan meriturvallisuusviraston perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 1406/2002 muuttamisesta 14. syyskuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1625[9],
– ottaa huomioon merten aluesuunnittelun puitteista 23. heinäkuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/89/EU[10],
ottaa huomioon vuonna 2015 tehdyn ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) (Pariisin sopimus), joka tuli voimaan 4. marraskuuta 2016, ja sen suunnitellut kansallisesti määritellyt panokset, joilla pyritään vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä,
ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 24. kesäkuuta 2014 hyväksymän Euroopan unionin meriturvallisuusstrategian,
– ottaa huomioon meriliikenteen hiilidioksidipäästöjen tarkkailusta, raportoinnista ja todentamisesta sekä direktiivin 2009/16/EY muuttamisesta 29. huhtikuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/757[11],
– ottaa huomioon neuvotteluvaltuutuksensa, joka koskee ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta kustannustehokkaiden päästövähennysten ja vähähiilisyyttä edistävien investointien edistämiseksi[12],
– ottaa huomioon 16. maaliskuuta 2017 antamansa päätöslauselman arktista aluetta koskevasta Euroopan unionin yhdennetystä politiikasta[13],
– ottaa huomioon neuvoston direktiivin 1999/32/EY muuttamisesta meriliikenteessä käytettävien polttoaineiden rikkipitoisuuden osalta 21. marraskuuta 2012 annetun direktiivin 2012/33/EU sekä Euroopan aluevesillä olevien rikkioksidipäästöjen valvonta-alueiden laajentamista koskevan käynnissä olevan vaikutustenarvioinnin,
– ottaa huomioon Itämeren ja Pohjanmeren maiden Kansainväliselle merenkulkujärjestölle (IMO) tekemän ehdotuksen typen oksidien päästöjen valvonta-alueiden käyttöönotosta,
– ottaa huomioon aluksella syntyvän jätteen ja lastijäämien vastaanottolaitteista satamissa annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/59/EY,
– ottaa huomioon 1. joulukuuta 2016 antamansa päätöslauselman merellä tapahtuvaan öljyn- ja kaasunporaustoimintaan liittyvästä vastuusta, korvauksista ja taloudellisista turvajärjestelyistä[14],
– ottaa huomioon 28. tammikuuta 2016 annetun EU:n jäsenvaltioiden kansallisten tiedeakatemioiden European Academies Science Advisory Council -yhteistyöelimen merien kestävyyttä koskevan politiikkakertomuksen ”Marine sustainability in an age of changing oceans and seas”,
– ottaa huomioon marraskuussa 2015 julkistetun kansainvälisen ilmailu- ja merenkulkualan päästövähennystavoitteita koskevan Euroopan parlamentin tutkimuksen (PE 569.964) ”Emission Reduction Targets for International Aviation and Shipping”,
– ottaa huomioon tiedonannon ”Puhdasta energiaa kaikille eurooppalaisille” (COM(2016)0860) liitteen ”Toimet puhtaaseen energiaan siirtymisen tueksi”,
– ottaa huomioon neljännen Our Ocean -konferenssin, jonka Euroopan unioni järjesti Maltalla 5. ja 6. lokakuuta 2017,
ottaa huomioon 21. lokakuuta 2010 antamansa päätöslauselman yhdennetystä meripolitiikasta – edistyksen arviointi ja uudet haasteet[15],
ottaa huomioon 20. helmikuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Eurooppalainen strategia rannikko- ja merimatkailun kasvua ja työpaikkoja varten” (COM(2014)0086),
ottaa huomioon neuvoston päätelmät ”EU:n meriliikennepolitiikan painopisteet vuoteen 2020 asti: Kilpailukyky, hiilestä irtautuminen ja digitalisointi maailmanlaajuisten yhteyksien sekä toimivien sisämarkkinoiden ja maailmanluokan merenkulkuklusterin varmistamiseksi” (9976/17),
– ottaa huomioon Euroopan ympäristökeskuksen (EYK) EU:n merellisiä suojelualueita koskevan kertomuksen ”Marine protected areas in Europe’s seas” (EEA 3/2015),
– ottaa huomioon komission tutkimuksen syrjäisimpien alueiden potentiaalin hyödyntämisestä kestävän sinisen kasvun edistämiseksi,
– ottaa huomioon Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelua koskevan vuoden 1992 Helsingin yleissopimuksen, joka tuli voimaan 17. tammikuuta 2000, Itämeren toimintasuunnitelman (HELCOM), jonka hyväksyivät kaikki rannikkovaltiot ja EU vuonna 2007, ja EU:n Itämeri-strategian,
– ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 19. kesäkuuta 2015 hyväksymän päätöslauselman 69/292 oikeudellisesti sitovan kansainvälisen sopimuksen laatimisesta kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolisten merialueiden biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä ja kestävää käyttöä varten,
– ottaa huomioon 13. syyskuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Sininen kasvu: Meritalouden ja merenkulkualan kestävän kasvun mahdollisuudet” (COM(2012)0494),
– ottaa huomioon 20. tammikuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Sininen energia: Tarvittavia toimia Euroopan valtamerienergian mahdollisuuksien hyödyntämiseksi vuoteen 2020 mennessä ja sen jälkeen”,
ottaa huomioon 2. heinäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman ”Sininen kasvu – EU:n meritalouden, merenkulkualan ja matkailualan kestävän kasvun edistäminen”[16],
– ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,
– ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön ja liikenne- ja matkailuvaliokunnan sekä kalatalousvaliokunnan lausunnot (A8-0399/2017),
A. ottaa huomioon laajan yksimielisyyden siitä, että valtamerien ympäristöterveys on vakavasti uhattuna ja saattaa vahingoittua pysyvästi, ellei maailmanlaajuinen yhteisö toteuta kohdennettuja ja koordinoituja toimenpiteitä;
B. ottaa huomioon, että roskien kertyminen ja leviäminen saattaa olla yksi maapallon valtamerien nopeimmin kasvavista terveysuhista; ottaa huomioon, että muoviset mikrohiukkaset ovat erityisen huolestuttavia, koska pienen kokonsa vuoksi ne voivat päätyä monenlaisten organismien käyttöön (merilinnut, kalat, simpukat, hietamadot ja eläinplankton); ottaa huomioon, että maapallon valtameriin kertyneet arviolta 150 tonnia muovia aiheuttavat vakavia haittoja ympäristölle ja taloudelle, muun muassa rannikkoyhteisöille, matkailulle, merenkululle ja kalastukselle;
C. katsoo, että merelliseen ympäristöön kohdistuu paineita, jotka liittyvät muun muassa elinympäristöjen ja ekosysteemien vahingoittumiseen, hitaasti hajoaviin vaarallisiin aineisiin sedimenteissä ja vesistöissä, koralliriuttojen tuhoutumiseen, haitallisiin vieraslajeihin, pilaantumiseen ja ravinteiden lisääntymiseen ja meriliikenteeseen sekä raaka-aineiden hyödyntämiseen, meriympäristön lajien liialliseen hyödyntämiseen ja ilmastonmuutoksen aiheuttamaan vesien happamoitumiseen ja lämpenemiseen;
D. toteaa, että noin 4,8–12,7 miljoonaa tonnia muovijätettä, kuten elintarvikepakkauksia ja muovipulloja, huuhtoutui rannoilta mereen pelkästään vuonna 2010[17], mikä vastaa noin 1,5–4,5 prosenttia maailman koko muovintuotannosta, ja että jätteen kumulatiivinen määrä johtaa mereen heitetyn muovin kokonaismäärän lisääntymisen kymmenkertaiseksi vuoteen 2020 mennessä;
E. toteaa, että ”roskilla” tarkoitetaan julkisilta alueilta löytyvää pienikokoista jätettä, joka on asiattomasti heitetty ympäristöön (maalla, makeissa vesissä ja merellä), joko tahallaan tai tuottamuksellisesti;
F. ottaa huomioon, että yli 100 miljoonaa tonnia muovijätettä ja mikromuovia kuormittaa ja uhkaa valtameriä;
G. toteaa, että ilman merkittäviä muutoksia vuoteen 2100 mennessä yli puolet maailman meriympäristön lajeista saattaa olla vaarassa kuolla sukupuuttoon;
H. toteaa, että muovin käyttö kulutustavaroissa on lisääntynyt entisestään ja tuotanto on lisääntynyt jatkuvasti siitä lähtien, kun materiaali tuli laajaan käyttöön puoli vuosisataa sitten; toteaa, että muovia valmistettiin vuonna 2015 koko maailmassa noin 322 miljoonaa tonnia; toteaa, että tuotannon lisääntyminen yhdistettynä sekä muutoksiin tavassa, jolla käytämme muovia, että väestönkehitykseen on johtanut valtameriimme heitetyn muovijätteen määrän lisääntymiseen; toteaa, että jos tämä suuntaus jatkuu, YK:n ympäristöohjelman (UNEP) mukaan vuoteen 2050 mennessä on kertynyt lähes 33 miljardia tonnia muovia;
I. toteaa, että 80 prosenttia merten roskista on peräisin maalta, ja näin ollen merten roskien aiheuttamaan ongelmaan ei voida puuttua tehokkaasti pitkällä aikavälillä toteuttamatta ensin tehokkaita politiikkoja ja toimia maan roskaantumisen vähentämiseksi ja hillitsemiseksi;
J. toteaa, että yleisimmät jätteen muodot ovat savukkeiden filtterit, muovipussit, kalastustarvikkeet, kuten verkot, sekä kaikenlaiset pakkaukset; toteaa, että 60–90 prosenttia merten jätteistä on valmistettu yhdestä tai useammasta muovipolymeeristä, kuten polyetyleenistä (PE), polyetyleenitereftalaatista (PET), polypropeenista (PP) ja polyvinyylikloridista (PVC), joilla kaikilla on äärimmäisen pitkä hajoamisaika; toteaa, että näin ollen kestää vuosikymmeniä tai jopa vuosisatoja, ennen kuin suurin osa tänä päivänä valmistetuista muoveista katoaa;
K. toteaa, että muovijäte aiheuttaa merten eläimille kuolemaa ja tauteja tukehtumisen, sotkeutumisen ja myrkytysten muodossa; toteaa, että aaltojen ja auringonvalon hajottamat muovimateriaalit, joista muodostuu halkaisijaltaan alle 5 millimetrin mikrohiukkasia, päätyvät meren eliöstön, kuten simpukoiden, matojen ja eläinplanktonin mahaan, kun taas nanomuovit, jotka ovat kooltaan tuskin puolta millimetriä, tunkeutuvat pienten merieläinten solukalvoihin ja tumakkeisiin; toteaa, että paljaalle silmälle näkymätön muovijäte päätyy elintarvikeketjuun heti sen lähteellä;
L. toteaa, että UNEPin mukaan merten muovijätteiden arvioidut luonnonpääomakustannukset ovat noin 8 miljardia dollaria vuodessa[18] ja että kalastus, meriliikenne, matkailu ja vapaa-aikateollisuus ovat vain joitakin monista toimialoista, joihin merten saastuminen vaikuttaa;
M. katsoo, että ennen kuin biohajoavuuden (merellisessä ympäristössä) määritelmästä sovitaan kansainvälisesti, ”biohajoaviksi” merkittyjen muovituotteiden käyttöönotto ei vähennä merkittävästi valtameriin joutuvan muovin määrää eikä merelliseen ympäristöön kohdistuvien fyysisten ja kemiallisten vaikutusten riskiä;
N. toteaa, että monenlaisista lähteistä, muun muassa maatalouden valumista ja jätevesistä ja muista jätevesipäästöistä peräisin olevien ravinteiden aiheuttama pilaantuminen (rehevöityminen) ylikuormittaa merellisiä ympäristöjä typpi-, fosfori- ja muiden ravinteiden korkeilla pitoisuuksilla, mikä voi aikaansaada suuria leväkukintoja, joiden hajoaminen niiden kuoltua kuluttaa happea ja tuottaa happivajausalueita, ”kuolleita alueita”, joilla kalat ja muut meren eliöt eivät voi menestyä; toteaa, että maailmassa on tällä hetkellä arviolta 500 kuollutta aluetta ja että lisäksi monet alueet kärsivät ravinteiden aiheuttaman pilaantumisen haitallisista vaikutuksista;
O. toteaa, että koska meren eliöt ovat peruselintoimintojensa, kuten ravinnonhaun ja parinetsinnän, osalta äärimmäisen riippuvaisia vedenalaisista äänistä eikä niillä ole mitään suojautumismekanismia, niitä uhkaa merenkulun, seismisten tutkimusten ja laivaston rutiiniharjoituksissa käytettävien kaikuluotainten aiheuttama teollisuusmelu, joka voi johtaa kuulon vahingoittumiseen, niiden viestintä- ja navigointisignaalien peittymiseen sekä fysiologisiin ja lisääntymisongelmiin;
P. katsoo, että meriluonnon monimuotoisuuden menettäminen heikentää valtamerten ekosysteemiä ja sen kykyä kestää häiriöitä, sopeutua ilmastonmuutokseen ja toimia maailmanlaajuisena ekologisena ja ilmaston sääntelijänä; toteaa, että ihmisen toiminnan aiheuttama ilmastonmuutos vaikuttaa välittömästi meriympäristön lajeihin muuttamalla niiden määrää, moninaisuutta ja jakautumista ja vaikuttamalla niiden ravinnonsaantiin, kehittymiseen ja lisääntymiseen sekä lajien välisiin suhteisiin;
Q. katsoo, että valtameren rajat ylittävän luonteen vuoksi toiminta ja sen aiheuttamat paineet edellyttävät, että merialueiden valtioiden hallitukset tekevät yhteistyötä, jolla varmistetaan yhteisten resurssien kestävyys; katsoo, että valtamerten hallinnoinnin monitahoisuus ja monimutkaisuus edellyttävät tästä syystä laajaa monialaista asiantuntemusta sekä alueellista ja kansainvälistä yhteistyötä;
R. ottaa huomioon, että Euroopan unionin jäsenvaltioiden talousvyöhykkeet ulottuvat 25,6 miljoonan neliökilometrin alueelle, joka sijoittuu lähes kauttaaltaan syrjäisimmille alueille ja merentakaisille maille ja alueille, joten EU:n merialue on maailman suurin; katsoo, että EU:n on tämän vuoksi toimittava johtavassa asemassa tehokkaan ja kunnianhimoisen kansainvälisen valtamerten hallinnoinnin toteuttamiseksi;
S. toteaa tutkimuksissa selvinneen, että öljyvuodon välittömiä vaikutuksia meriorganismeihin ja biologisiin järjestelmiin ja prosesseihin saattavat olla meriympäristön lajien käytöshäiriöt ja kuolema, mikrobien kukinta, happivaje (veden happipitoisuuden lasku), öljyn hajottamiseen käytettävien kemikaalien myrkylliset vaikutukset ja syvänmeren korallien kuolemat;
T. ottaa huomioon, että sekä meriliikenteen hiilidioksidipäästöt että sen muut kuin hiilidioksidipäästöt, kuten typen oksidien, rikkioksidien, metaanin, hiukkasten ja mustan hiilen päästöt, vaikuttavat maapallon ilmastoon ja ilmanlaatuun;
U. toteaa, että monissa osissa maailmaa merenpohjassa sijaitsevien öljy- ja kaasuvarantojen etsiminen, poraaminen ja kuljettaminen voi vahingoittaa vakavasti herkkiä merialueita ja häiritä meriympäristön lajeja; toteaa, että monissa tapauksissa öljyn ja kaasun etsiminen ja poraaminen on sallittua suojelluilla merialueilla tai niiden lähellä;
V. toteaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 191 artikla sitoo unionin noudattamaan ympäristöpolitiikassaan korkeaa suojelun tasoa muun muassa soveltamalla ennalta varautumisen periaatetta ja saastuttaja maksaa -periaatetta;
W. ottaa huomioon, että arktisen alueen meriliikenteessä raskaan polttoöljyn käytön aiheuttamat riskit ovat monilukuiset; toteaa, että öljyvuotojen tapauksessa raskas polttoöljy emulgoituu, vajoaa ja voi kulkeutua pitkiä välimatkoja, mikäli se juuttuu jäähän; toteaa, että vuotanut raskas polttoöljy aiheuttaa valtavia riskejä arktisen alueen alkuperäiskansojen elintarviketurvalle, sillä niiden toimeentulo on riippuvainen kalastuksesta ja metsästyksestä; toteaa, että raskaan polttoöljyn palaminen tuottaa rikkioksideja ja raskasmetalleja sekä suuria määriä mustaa hiiltä, joka stimuloi lämmön imeytymistä jäämassaan, nopeuttaa sulamisprosessia ja ilmastonmuutoksen vaikutuksia, kun se ajautuu arktisen alueen jäähän; huomauttaa, että Kansainvälinen merenkulkujärjestö (IMO) on kieltänyt raskaiden polttoöljyjen kuljetuksen ja käytön Etelämannerta ympäröivillä vesillä;
X. toteaa, että typpioksidipäästöt erityisesti satamakaupungeissa ja rannikkoalueilla ovat suureksi osaksi peräisin merenkulkualalta ja ovat erittäin huolestuttavia Euroopan kansanterveyden ja ympäristönsuojelun kannalta; toteaa, että EU:n merenkulun kokonaistyppioksidipäästöjä ei edelleenkään juuri säännellä, ja arvioidaan, että jos niitä ei vähennetä, ne ylittävät maalla syntyvät typpioksidipäästöt jo vuonna 2020[19];
Y. toteaa, että ollessaan ankkurissa satamassa laivat yleensä käyttävät apumoottoreitaan tuottaakseen sähköä viestintää, valaistusta, tuuletusta ja laivan muuta laitteistoa varten; toteaa, että tähän polttoaineen kulutukseen liittyy useiden saasteiden, kuten rikkidioksidin (SO2), typpioksidien (NOx), mustan hiilen ja hiukkasten (PM) muodostamia päästöjä;
Z. toteaa, että maasähkö tarkoittaa laivojen liittämistä sataman sähköverkkoon niiden ollessa laiturissa; toteaa, että useimmissa paikoissa maasähkön tuottamiseen käytettävä energiayhdistelmä aiheuttaa vähemmän päästöjä kuin polttoaineen kuluttaminen itse laivoilla[20]; toteaa, että nykyisessä lainsäädännössä, kuten rikkidirektiivissä (EU) 2016/802, määritetään selkeästi maasähkön käyttö vaihtoehdoksi vaatimukselle käyttää meriliikenteessä vähärikkistä polttoainetta, kun taas vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönotosta annetussa direktiivissä 2014/94/EU vaaditaan jäsenvaltioita varmistamaan, että maasähkön syöttö asennetaan ensisijaisesti TEN-T-ydinverkon satamiin ja muihin satamiin viimeistään 31. joulukuuta 2025;
AA. toteaa, että vuonna 2014 julkaistuissa hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) viidennessä arviointiraportissa (AR5) esitetyn tieteellisen näytön mukaan ilmastojärjestelmän lämpeneminen on kiistatonta: ilmasto on muuttumassa ja ihmisen toiminta on ollut pääasiallinen syy havaitulle lämpenemiselle 1900-luvun puolivälistä lähtien, ja ilmastonmuutoksen laaja-alaiset ja merkittävät vaikutukset ovat jo näkyvillä luonnon ja ihmisten järjestelmissä kaikissa maanosissa ja valtamerissä;
AB. toteaa, että lähes 90 prosenttia maapallon tuulienergiasta sisältyy turbulensseihin maailman valtamerten yläpuolella ja että tuuli, aallot ja virtaukset sisältävät yhteensä 300 kertaa enemmän energiaa kuin mitä ihmiset tällä hetkellä kuluttavat; toteaa, että Euroopan valtamerienergialiiton (EU-OEA) vuonna 2010 laatiman raportin mukaan asennettu valtamerienergia voisi saavuttaa 3,6 GW:n tehon vuoteen 2030 mennessä ja kasvaa lähes 188 GW:iin vuosisadan puoliväliin mennessä ja että vuonna 2050 maailman johtava valtamerienergiateollisuus Euroopassa voisi ehkäistä vuodessa 136,3 miljoonan hiilidioksiditonnin päästöt ilmakehään ja luoda 470 000 uutta vihreää työpaikkaa;
AC. ottaa huomioon, että IPCC totesi vuonna 2015, että ilmaston lämpenemisen rajoittaminen 2 celsiusasteeseen vuosisadan loppuun mennessä edellyttää, että kolmasosa öljyvaroista, puolet kaasuvaroista ja yli 80 prosenttia kivihiilivarannoista jätetään hyödyntämättä;
AD. toteaa, että Pariisin sopimuksessa pyritään saavuttamaan maailmanlaajuisten kasvihuonekaasujen päästöjen huipputaso mahdollisimman pian, jotta rajataan maapallon keskilämpötilan nousu selvästi alle 2 °C:een suhteessa esiteolliseen aikaan ja jatketaan toimia lämpötilan nousun rajaamiseksi 1,5 °C:een suhteessa esiteolliseen aikaan, ja ottaa huomioon Maailman ilmatieteellisen järjestön (WMO) äskettäin julkistaman raportin, jonka mukaan maapallon lämpötila nousi vuonna 2016 merkittävälle tasolle eli 1,1 °C:een suhteessa esiteolliseen aikaan;
AE. toteaa, että Pariisin sopimuksen tavoitteen eli maapallon keskilämpötilan nousun rajaaminen selvästi alle 2 °C:een saavuttamatta jääminen vaikuttaisi merkittävästi ympäristöön ja aiheuttaisi taloudellisia kustannuksia muun muassa lisäämällä sellaisten kriittisten pisteiden saavuttamisen todennäköisyyttä, joissa lämpötilan nousu alkaisi rajoittaa ympäristön kykyä absorboida hiiltä valtameriin;
AF. ottaa huomioon merituulivoiman ja valtamerienergian (aalto-, vuorovesi- ja merilämpöenergia) tarjoamat puhtaan energian mahdollisuudet, mikäli ympäristö ja olemassa olevat ekosysteemit otetaan huomioon; ottaa huomioon, että puhdas energia tarjoaa EU:lle talouskasvun ja ammattitaitoa vaativien työpaikkojen luomisen lisäksi mahdollisuuksia parantaa energian toimitusvarmuutta ja edistää kilpailukykyä teknologisen innovoinnin avulla;
AG. katsoo, että valtamerten hallinnointi auttaa luomaan maailmanlaajuisesti tasapuoliset toimintaedellytykset yrityksille, muun muassa unionin valtamerienergian alalla;
AH. ottaa huomioon, että merten pilaantuminen joko suoraan tai välillisesti jätteiden, aineiden tai energian vuoksi, mukaan lukien ihmisen aiheuttama vedenalainen melu, vahingoittaa tai voi vahingoittaa elollisia luonnonvaroja tai merten ekosysteemiä, minkä vuoksi luonnon monimuotoisuus heikentyy, ihmisten terveys vaarantuu, merellä tapahtuva toiminta vaikeutuu ja veden laatu huonontuu;
AI. toteaa, että unionin olisi toimittava johtavassa roolissa kansainvälissä tilaisuuksissa käytävissä keskusteluissa ja neuvotteluissa, jotta varmistetaan, että kaikki toimijat ottavat vastuun kasvihuonekaasupäästöjen tai pilaavien aineiden vähentämisestä ja kohtaavat luonnonvarojen kestävän hoidon asettamat yhä kasvavat haasteet;
AJ. ottaa huomioon, että uusiutuvien energialähteiden hyödyntäminen voi edistää energiaomavaraisuuden tavoitetta EU:n pienillä saarilla;
AK. toteaa, että avoimuus on ratkaiseva ominaisuus kansainvälisissä organisaatioissa demokraattisen tilivelvollisuuden ja osallisuuden takaamiseksi;
AL. ottaa huomioon, että meristä ja valtameristä voi tulla merkittäviä puhtaan energian lähteitä; ottaa huomioon, että merten uusiutuvat energialähteet tarjoavat EU:lle talouskasvun ja ammattitaitoa vaativien työpaikkojen luomisen lisäksi mahdollisuuksia parantaa energian toimitusvarmuutta ja edistää kilpailukykyä teknologisen innovoinnin avulla; ottaa huomioon, että tämän paikallisen energialähteen hyödyntäminen on erityisen tärkeää saarivaltioille ja -alueille, etenkin syrjäisemmille alueille, joilla valtamerienergian avulla voidaan edistää energiaomavaraisuutta ja korvata kallista dieseliin perustuvaa sähköntuotantoa;
Kansainvälisen valtamerten hallinnointikehyksen parantaminen
1. muistuttaa, että valtameret ja meret ovat olennaisen tärkeitä, koska ne tukevat elämää maapallolla, kestävää kehitystä, työllisyyttä ja innovointia sekä tarjoavat virkistyskäyttöä ja -palveluita; yhtyy kasvavaan huolenaiheeseen, joka koskee hallinnoinnin ja valtamerten suojelun tehostamista ja yhdentämistä;
2. suhtautuu myönteisesti kansainvälistä valtamerten hallinnointia koskevaan yhteiseen julkilausumaan ja ehdotettuihin toimiin, joissa korostetaan EU:n sitoutumista valtamerten, merten ja merten luonnonvarojen säilyttämisen ja niiden kestävän käytön saavuttamiseen YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman kestävän kehityksen tavoitteen 14 mukaisesti; ottaa huomioon aiheen monialaisuuden ja sen, että valtamerten paremman hallinnoinnin takaamiseksi tarvitaan koordinoitua ja yhdennettyä lähestymistapaa; kehottaa EU:ta ottamaan johtoaseman maailmanlaajuisena toimijana, jotta vahvistetaan kansainvälistä valtamerten hallinnointia ja poistetaan puutteet valtamerten hallinnointiin liittyvän kestävän lähestymistavan kehittämisessä hankitun asiantuntemuksen avulla;
3. palauttaa mieliin kaikkien kestävän kehityksen tavoitteiden yhdennetyn ja jakamattoman luonteen sekä niiden väliset yhteydet ja yhteisvaikutukset ja muistuttaa, että on ratkaisevan tärkeää, että kaikkia EU:n toimia ohjataan Agenda 2030 ‑toimintaohjelman ja siinä vahvistettujen periaatteiden mukaisesti;
4. kehottaa komissiota asettamaan selkeät määräajat, tekemään tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksia ja työskentelemään jäsenvaltioiden kanssa yhteistyön parantamiseksi merentutkimuksen, valmiuksien kehittämisen ja teknologian siirron kaltaisilla aloilla ja perustamaan mekanismeja, joilla tuetaan koordinointia sekä jatkuvaa seurantaa ja arviointia EU:n tasolla, jotta voidaan menestyksekkäästi toteuttaa yhteisessä tiedonannossa lueteltuja toimia; korostaa perussopimuksen säännöksiä, jotka koskevat ennalta varautumisen periaatetta ja saastuttaja maksaa -periaatetta, sekä ekosysteemilähtöisen lähestymistavan noudattamista kaikissa valtamerten hallinnointiin liittyvissä EU:n toimissa;
5. muistuttaa kestävän kehityksen tavoitteiden merellisestä ulottuvuudesta erityisesti muttei yksinomaan tavoitteen 14 osalta (valtamerten, merten ja meren elollisten luonnonvarojen säilyttäminen ja kestävä käyttö);
6. suhtautuu myönteisesti asiakirjaan ”Our ocean, our future: Call for action”, joka hyväksyttiin YK:n valtamerikonferenssissa kesäkuussa 2017 kestävän kehityksen tavoitteen 14 – säilyttää valtameret, meret ja meren elolliset luonnonvarat ja hyödyntää niitä kestävästi kestävän kehityksen edistämiseksi – täytäntöönpanon tukemiseksi, ja tukee sitä täysimääräisesti; panee erittäin tyytyväisenä merkille hallitusten, muiden hallitustenvälisten ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden, yksityisen sektorin, akateemisten ja tutkimuslaitosten ja tiedeyhteisön 1 328 vapaaehtoista sitoumusta, jotka koskevat valtamerten säilyttämistä ja tietoisuuden lisäämistä valtamerten merkityksestä ihmiskunnan selviytymisen kannalta;
7. muistuttaa, että Euroopan unionilla on kattava kokoelma lainsäädäntö- ja hallinnointivälineitä, jotka koskevat valtamerten hallinnoinnin erilaisia osatekijöitä; toteaa, että EU:n alueelliset meret ovat silti edelleen kriittisessä tilassa luonnonvarojen liiallisen hyödyntämisen, valtamerten terveyteen ja tuottavuuteen vaikuttavien orgaanisten ja epäorgaanisten saasteiden, luonnon monimuotoisuuden häviämisen, pilaantuneiden elinympäristöjen, haitallisten vieraslajien, heikkenevien rannikkoyhteisöjen ja meriympäristön toimialojen välisten konfliktien takia;
8. kehottaa komissiota ryhtymään jatkotoimiin valtamerten hallinnointia koskevan yhteisen julkilausuman johdosta julkaisemalla yksilöityjen toimien edistymistiedot ja tulevia toimia koskevan yksityiskohtaisen aikataulun; katsoo, että nämä toimet sekä olemassa olevat unionin aloitteet ja kansainväliset välineet olisi yhdistettävä keskenään;
9. kehottaa komissiota ehdottamaan tarvittaessa neuvostolle aloitteita, jotka koskevat valtameriin liittyvien kumppanuuksien kehittämistä keskeisten kansainvälisten kumppanien kanssa, maailmanlaajuisen hallinnoinnin ja politiikan johdonmukaisuuden parantamista koskevan tavoitteen edistämiseksi ja kehittämään edelleen nykyisiä kahdenvälisiä yhteistyökehyksiä, kuten kalastus- ja meriasioiden alan korkean tason vuoropuheluita;
10. toteaa UNCLOS-yleissopimuksen keskeisen merkityksen luotaessa oikeudellinen peruskehys, jolla koordinoidaan toimia ja saavutetaan yhtenevyys valtameriin liittyvien maailmanlaajuisten kysymysten tarkastelussa; kehottaa painokkaasti rannikkojäsenvaltioita noudattamaan niiden UNCLOS-yleissopimuksen mukaista velvoitetta suojella ja säilyttää meriympäristöä ja sen elollisia luonnonvaroja ja niiden velvoitetta ehkäistä ja kontrolloida merten saastumista; huomauttaa, että jäsenvaltiot ovat vastuussa vahingoista, jotka aiheutuvat niiden kansainvälisten velvoitteiden, jotka koskevat tällaisen saastumisen torjumista, rikkomisesta;
11. kehottaa valtioita parantamaan valtamertemme suojelua koskevia oikeudellisia järjestelmiään; kehottaa tunnustamaan kansainvälisesti ekologisen haitan käsitteen siellä missä meren pilaantumista tapahtuu, jotta voidaan vaatia korvauksia, kun rikkomisen on todettu tapahtuneen; kehottaa ottamaan käyttöön vastuuketjun periaatteen, jonka tarkoituksena on määritellä koko toimintaketjun puitteissa aiheutuneista ympäristövahingoista vastuussa olevat tahot;
12. korostaa, että EU:n olisi pyrittävä varmistamaan, että kalastusta koskevilla säännöksillä on tärkeä rooli tulevassa oikeudellisesti sitovassa UNCLOS-yleissopimuksen mukaisessa säädöksessä meren biologisen monimuotoisuuden säilyttämisen ja kestävän käytön osalta kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolisilla alueilla;
13. kehottaa kaikkia valtiota liittymään merkityksellisiin kalastusalan sopimuksiin, jollaisia ovat erityisesti FAO:n noudattamissopimus, hajallaan olevia kalakantoja ja laajasti vaeltavia kalakantoja koskeva YK:n sopimus sekä sopimus laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemiseksi, estämiseksi ja lopettamiseksi toimenpiteistä, ja panemaan kokonaisuudessaan täytäntöön näiden sopimusten määräykset ja muut FAO:n kansainväliset toimintasuunnitelmat;
14. on tyytyväinen edistymiseen, jota EU on saavuttanut YKP:n ulkoisen ulottuvuuden osalta; korostaa, että kyseinen ulottuvuus, kansainväliset sopimukset ja kumppanuussopimukset mukaan luettuina, on tärkeä väline, jonka avulla edistetään EU:n ympäristö- ja sosiaalinormeja ja LIS-kalastuksen torjuntaa kansainvälisellä tasolla koskevia säännöksiä;
15. panee merkille, että kalastuksen avoimuutta koskeva aloitteessa (FITI) on äskettäin hyväksytty sitä koskeva maailmanlaajuinen standardi; kannustaa valtioita hakemaan FITI:n jäsenyyttä; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita tukemaan tätä aloitetta;
16. katsoo, että tasavertaisten toimintaedellytysten varmistaminen EU:n kalastuslaivastolle on erittäin tärkeää ottaen erityiseesti huomioon EU:n korkeatasoiset ympäristönormit ja kestävyyttä koskevat vaatimukset, joita näiden alusten on noudatettava;
17. vaatii, että EU edistää kansainvälisillä foorumeilla ja kaikessa kahdenvälisessä yhteistyössä samoja ympäristönormeja, joita EU:n alusten on noudatettava, jotta sen omaa laivastoa ei aseteta epäedulliseen asemaan ympäristön kestävyyden kannalta;
18. muistuttaa YK:n yleiskokouksen 17. joulukuuta 1970 hyväksymästä päätöslauselmasta 2749 (XXV), jonka mukaan kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolella oleva valtamerten ja merten pohja-alue ja sen alaiset kerrostumat sekä sen luonnonvarat ovat ihmiskunnan yhteistä perintöä, ja Montego Bayn yleissopimuksen 136 artiklasta, jonka mukaan kansainvälisen lainsäädännön ulkopuolella oleva merten ja valtamerten pohja-alue sekä niiden luonnonvarat ovat osa ihmiskunnan yhteistä perintöä;
19. kehottaa komissiota kannustamaan sitä, että jäsenvaltiot lopettavat etsintä- ja kaivostoiminnan lupien tukemisen kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolisilla alueilla ja lupien myöntämisen kaivostoimintaa varten niiden mannerjalustalla;
20. toteaa lisäksi, että ilman pilaantumisesta annetun kansainvälisen sääntelyn mukaisesti jäsenvaltioilla ei ole UNCLOS-yleissopimuksen nojalla lupaa tarkastaa laivoja siinäkään tapauksessa, että rikkomuksista olisi vakuuttavaa näyttöä; kehottaa siksi YK:n yleissopimuksen osapuolia vahvistamaan sen oikeudellista kehystä, jotta voidaan poistaa hallinnointiin liittyvät mahdolliset puutteet ja vahvistaa kansainvälisen ympäristöoikeuden täytäntöönpanon valvontaa koskevat vakaat mekanismit;
21. kehottaa perustamaan kansainvälisen sääntelyjärjestelmän jätteiden ja ydinsaasteiden torjumiseksi valtamerillä ja merenpohjassa, jotta otetaan käyttöön konkreettisia toimenpiteitä, joilla rajoitetaan niiden ympäristö- ja terveysvaikutuksia ja ennallistetaan merenpohjaa;
22. painottaa, että nykyisten hallintoon liittyvien puutteiden poistamiseksi on ensiarvoisen tärkeää varmistaa läpinäkyvyys, mukaan luettuna tietojen julkinen saatavuus, sidosryhmien mukanaolo, yleisön osallistuminen päätöksentekoon sekä oikeusturva ympäristöasioissa, joita edellytetään Århusin yleissopimuksessa, ja YK:n järjestöjen legitiimiys, mukaan luettuna kansainvälisten elinten, kuten Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) ja Kansainvälisen merenpohjajärjestön (ISA), jäsenmaiden edustajien julkinen vastuuvelvollisuus; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota toimimaan ISAn kautta taatakseen avoimuuden sen työmenetelmissä ja tosiasiallisen kapasiteetin arvioida ympäristövaikutuksia ja varmistaa meriympäristön todellinen suojelu haitallisilta vaikutuksilta ja suojellakseen ja säilyttääkseen meriympäristöä siten kuin UNCLOS-yleissopimuksen osissa XI ja XII edellytetään;
23. kehottaa jäsenvaltioita omaksumaan kansainvälisissä elimissä ennakoivan ja edistyksellisen roolin avoimuusuudistusten vauhdittamiseksi ja toteutettavien toimien yleisen ympäristönsuojelullisen tavoitetason nostamiseksi;
24. painottaa, että valtamerten hallinnointikehyksen parantaminen edellyttää alueellisten ja maailmanlaajuisten toimien vahvistamista edistämällä monenvälisiä välineitä, joista on jo sovittu, sekä strategioita ja niiden täytäntöönpanon parantamista; kannustaa komissiota edistämään laajempaa kansainvälistä merialan yhteistyötä erityisesti meritutkimuksen ja -tekniikan alalla, kuten OECD ehdottaa;
25. korostaa, että tarvitaan yhteistyön, politiikan johdonmukaisuuden ja koordinoinnin vahvistamista kaikkien hallitusten ja toimielinten välillä kaikilla tasoilla, muun muassa kansainvälisten järjestöjen, alueellisten ja paikallisten järjestöjen ja toimielinten, järjestelyjen ja ohjelmien välillä ja niiden kesken; panee tässä yhteydessä merkille useamman sidosryhmän muodostamien tehokkaiden ja avoimien kumppanuuksien suuren merkityksen ja sen, että hallitusten on tehtävä aktiivisesti yhteistyötä maailmanlaajuisten, alueellisten ja paikallisten elinten, tiedeyhteisön, yksityisen sektorin, avunantajayhteisön, kansalaisjärjestöjen, yhteisöryhmien, akateemisten laitosten ja muiden asianosaisten toimijoiden kanssa;
26. kehottaa vahvistamaan meriympäristön hallinnoinnin alueellisia puitteita ja edistämään näin etenkin kestävän kehityksen tavoitteen 14 täytäntöönpanoa; kehottaa EU:ta ja kansainvälisiä järjestöjä vahvistamaan myös julkisen kehitysavun välityksellä näitä alueellisia puitteita ja tukemaan sitä, että kolmannet maat panevat kestävän kehityksen tavoitteen 14 täytäntöön;
27. painottaa, että on tärkeää ottaa rannikkoalueiden paikallisviranomaiset ja syrjäisimmät alueet mukaan prosessiin, jossa tuodaan kansainvälinen valtamerten hallinnointi lähemmäs EU:n kansalaisia;
28. korostaa tarvetta kehittää kokonaisvaltaisia strategioita valtamerten luontoon ja kulttuuriin liittyvää merkitystä koskevan tietoisuuden lisäämiseksi;
29. painottaa sellaisen EU:n toimintaa arktisella alueella koskevan erityisen ja konkreettisen toimintasuunnitelman tarvetta, jonka lähtökohtana olisi oltava arktisen alueen herkkien ekosysteemien säilyttäminen ja niiden sietokyvyn parantaminen ilmastonmuutoksen vaikutuksiin nähden;
30. korostaa, että kansainväliset suojelu- tai hoitojärjestelmät eivät koske Pohjoisen jäämeren keskiosaa; korostaa sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemistä Pohjoisella jäämerellä koskevaa EU:n ja sen jäsenvaltioiden koordinoitua lähestymistapaa;
31. toistaa arktista aluetta koskevasta Euroopan unionin yhdennetystä politiikasta 16. maaliskuuta 2017 antamassaan päätöslauselmassa[21]1 komissiolle ja jäsenvaltioille esittämänsä kehotuksen toteuttaa kaikkia tarvittavia toimenpiteitä ja toimia aktiivisesti, jotta helpotetaan raskaan polttoöljyn käyttöä ja kuljetusta polttoainetankeissa arktisilla alueilla toimivilla aluksilla koskevaa kansainvälistä kieltoa aluksista aiheutuvan meren pilaantumisen ehkäisemisestä tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen (MARPOL) määräyksillä, joita sovelletaan nykyään Antarktista ympäröiviin vesialueisiin; kehottaa komissiota sisällyttämään raskaan polttoöljyn käytön ympäristö-, sosiaaliset, terveys- ja ilmastoriskit sen kansainvälistä valtamerten hallinnointia koskevaan kantaan; kehottaa komissiota riittävien kansainvälisten toimenpiteiden puuttuessa tekemään ehdotuksia, jotka koskevat EU:n satamissa ennen arktisen alueen vesialueiden kautta tapahtuvia matkoja poikkeaviin aluksiin sovellettavia sääntöjä, jotta voitaisiin kieltää raskaan polttoöljyn käyttö ja kuljetus;
32. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toimimaan aktiivisesti, jotta mustan hiilen päästöjen vähentämistä arktisella alueella purjehtivista aluksista koskeva IMO:n käynnistämä työsuunnitelma voidaan saattaa nopeasti valmiiksi ja siten hidastaa lämpötilan nopeaa nousua ja alueen napajään yhä nopeampaa sulamista;
33. kehottaa komissiota edistämään yhtäläisiä edellytyksiä merialan työmarkkinoilla ja varmistamaan tasapuolisen kohtelun panemalla tehokkaasti täytäntöön asiaa koskevat kansainväliset yleissopimukset, kuten ILO:n kalastusalan työtä koskevan yleissopimuksen ja merityöyleissopimuksen, sekä ottamalla käyttöön yhdenmukaistetun sosiaalisen kehyksen merialan toimille yhteisön vesillä;
34. kehottaa laatimaan merenkulkualan työehtoja koskevan uuden kansainvälisen sopimuksen; muistuttaa, että kaikenlaiset orjuuden muodot, joita on edelleen olemassa aluksilla, on lopetettava, ja korostaa vaikutusta, joka ala-arvoisilla työskentelyolosuhteilla voi olla henkilöihin, talouden toimijoihin ja meriympäristöön;
35. kehottaa komissiota kehittämään keskeisten toimijoiden kanssa valtameriin liittyviä kumppanuuksia monikulttuuristen yhteistyömekanismien tai kahdenvälisten vuoropuhelujen muodossa paremman koordinoinnin ja yhteistyön varmistamiseksi, jotta voidaan saavuttaa valtameriin liittyvät kestävän kehityksen tavoitteet, edistää kestävää sinistä kasvua sekä säilyttää, suojella ja ennallistaa merten ekosysteemejä ja meriluonnon monimuotoisuutta, ja samalla vähentämään valtameriin ja meriin kohdistuvia paineita ja luomaan edellytykset kestävälle siniselle taloudelle;
36. kehottaa komissiota vahvistamaan merialan yhteistyötä ja valmiuksien kehittämistä ulkopoliittisen kehyksensä puitteissa kehitysyhteistyön ja kauppasopimusten ja etenkin kestävää kalastusta koskevien kumppanuussopimusten aloilla, jotta kehitetään valmiuksia, joilla torjutaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja merten roskaantumista sekä parannetaan valtamerten hallinnointia ja edistetään kestävää sinistä kasvua;
37. kehottaa EU:ta noudattamaan periaatetta, jonka mukaisesti kalavarojen jakamisessa on otettava huomioon kehitysmaita koskevat ympäristövaikutukset ja sosiaaliset vaikutukset ja elintarviketurvaa koskevat tarpeet sekä näiden maiden oman kalastusalan kehittämistä koskevat pyrkimykset, ja samalla on varmistettava kestävän kehityksen tavoitteessa 14 asetettu kalastuksen kestävä taso, joka ei johda liialliseen kalastuskapasiteettiin;
38. kehottaa EU:ta minimoimaan YKP:n mukaisesti ympäristöön kohdistuvat vesiviljelyn vaikutukset varmistamalla kestävät rehulähteet ja edistämällä tutkimustoimintaa, jossa keskitytään rehun tuotannossa käytettäviin luonnonvaraisiin kalakantoihin kohdistuvan paineen vähentämiseen;
39. panee merkille, että EU on maailman suurin kalastustuotteiden tuoja ja että joitakin saaliita tuodaan alueilta, joissa kalastus on selvästi kestämättömämpää kuin EU vesillä; kannustaa EU:ta hyödyntämään asemaansa tässä suhteessa ja edistämään kestävyyden lisäämistä kaikilla merialueilla;
40. kehottaa komissiota pyytämään jäsenvaltioita lopettamaan syvänmeren etsintä- ja kaivostoimintalupien sponsoroinnin kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolisilla alueilla ja epäämään luvat syvänmeren kaivostoiminnalle jäsenvaltioiden mannerjalustalla;
41. kehottaa komissiota tukemaan kansainvälisten pyrkimysten tehostamista meritse käytävän ihmiskaupan torjumiseksi;
42. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan kaupalliseen syvänmeren kaivostoimintaan liittyviä lupia koskevaa kansainvälistä kieltoa niin kauan, kunnes syvänmeren kaivostoiminnan vaikutuksia meriympäristöön, luonnon monimuotoisuuteen ja ihmisten toimintaan on tutkittu riittävästi ja kaikki mahdolliset riskit ymmärretään;
43. korostaa Euroopan unionin merellisen turvallisuusstrategian merkitystä ja kehottaa komissiota sisällyttämään meriturvallisuuden ulkopolitiikkaan pitäen mielessä, että suuri osa kaupasta kuljetetaan meritse, että yli 70 prosenttia ulkorajoista on merirajoja ja että on tarpeen turvata unionin satamien kautta kulkevien matkustajien turvallisuus;
44. korostaa, että on tärkeää jatkaa Euroopan meriturvallisuusviraston (EMSA), Frontexin ja Euroopan kalastuksenvalvontaviraston (EFCA) välisen yhteistyön edistämistä niiden oman toimivallan puitteissa, jotta tuetaan rannikkovartioinnista vastaavia jäsenvaltioiden kansallisia viranomaisia, sekä edistää meriturvallisuutta, torjua rajat ylittävää rikollisuutta ja suojella ympäristöä ehkäisemällä ja vähentämällä kaasun- ja öljynporauksessa käytettävien offshore-laitteistojen aiheuttamaa pilaantumista; katsoo, että näiden virastojen olisi saatava tarvittaessa enemmän tukea EU:lta kyseisten uusien tehtävien hoitamiseksi; korostaa, että on tärkeää kehittää edelleen digitaalisia ratkaisuja – esimerkiksi merenkulkualan toiminnan helpottaminen virtaviivaisten ilmoitusmenettelyjen avulla ja runsaammat investoinnit Euroopan laajuista tietojen jakamista koskevaan yhteiseen infrastruktuuriin, joka hyödyttää rannikkovartiointitehtäviä hoitavia kaikkia jäsenvaltioiden viranomaisia – ja EMSAn integroitujen meripalvelujen kaltaisia EMSAn integroituja meripalveluja, jotta voidaan parantaa merenkulkualan ja merivalvonnan yhteisen tietojenvaihtoympäristön (CISE) kaltaisten muiden ohjelmien valvontaa ja seurantaa;
45. painottaa, että kestävän meritalouden luominen ja meriympäristöön kohdistuvien paineiden vähentäminen edellyttävät, että toteutetaan toimia, jotka koskevat ilmastonmuutosta, maalla syntyviä, meret ja valtameret saavuttavia saasteita, merten pilaantumista ja rehevöitymistä, meriekosysteemien ja meriluonnon monimuotoisuuden suojelua, säilyttämistä ja ennallistamista sekä meriluonnonvarojen kestävää käyttöä;
46. ilmaisee huolensa siitä, että parlamentin äskettäin tekemän tutkimuksen mukaan siitä huolimatta, että sinisellä taloudella voi olla myönteinen sosioekonominen vaikutus (työllisyyden, tulojen ja bruttolisäarvon osalta), sen ympäristövaikutukset ovat yleensä kielteisiä rannikon dynamiikan muutosten, meren pilaantumisen, rehevöitymisen, merenpohjan morfologian sekä elinympäristön, ekosysteemin ja biologisen monimuotoisuuden muutosten osalta; on huolissaan siitä, että ympäristövaikutusten kumulatiivinen rasite on haitallista kalastukselle;
47. kehottaa ohjaamaan sinistä taloutta kohti rannikkoyhteisöjen kestokyvyn palauttamista niin, että tarkoituksena on palauttaa kalastuksen tuottava potentiaali ja siten edistää elintarviketurvaa, köyhyyden lieventämistä ja elollisten vesiluonnonvarojen kestävää hallinnointia; palauttaa mieliin, että ennen kuin mitään toimia toteutetaan sinisen talouden aloilla, on taattava vaikutustenarviointi sekä kaikkia sidosryhmiä koskeva täysimääräisten tietojen antaminen ja osallistumisprosessi; vaatii, että sinisellä taloudella edistetään kestävän kehityksen tavoitetta 14, toisin sanoen merten ja meren luonnonvarojen säilyttämistä ja niiden kestävää käyttöä;
48. katsoo, ettei investoinneissa siniseen talouteen pitäisi luottaa uusiutumattomiin luonnonvaroihin vaan siinä olisi keskityttävä ”ekoinnovointiin”, jossa ei ylitetä luonnollisen uudistumisen vauhtia, luonnonsuojeluun, ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja siihen mukautumiseen;
49. kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita toteuttamaan lisätoimia meristrategiapuitedirektiivin oikea-aikaiseksi täytäntöön panemiseksi, jotta saavutetaan merivesien hyvä tila vuoteen 2020 mennessä, ja sitoutumaan erityisesti varmistamaan, että mikään merten pilaantuminen, mukaan luettuna ravinteiden ja roskien aiheuttama, ei aiheuta haittaa rannikko- ja meriympäristölle, poistamaan haitalliset tuet, jotka edistävät kestämätöntä kalastusta, ja vahvistamaan roskaantumisen ja muovin maailmanlaajuista torjuntaa;
50. katsoo, että merten muovijätteen torjunta, kerääminen ja hyödyntäminen ovat suuri kansainvälinen haaste, ja kehottaa komissiota ottamaan käyttöön tutkimuksen tuen lisäämisen kaltaisia toimenpiteitä ja käsittelemään aihetta kestävän sinisen talouden yhteydessä, jotta EU voi toimia innovatiivisten ratkaisujen alullepanijana ja saavuttaa maailmanlaajuisen johtoaseman tässä suhteessa;
51. kehottaa jäsenvaltioita panemaan nopeasti täytäntöön merten aluesuunnittelun puitteista annetun direktiivin ja rannikkoalueiden yhdennetyn hoidon, jotta merellä tapahtuvat eri toiminnot voivat kehittyä täysimääräisesti ja sopusointuisesti;
52. kehottaa komissiota ottamaan valtamerten hallinnointiin liittyvät asiat vahvasti mukaan tuki- ja kehityspolitiikkoihinsa;
53. palauttaa mieliin, että kalatalous on äärimmäisen tärkeä, koska se on yksi keskeisistä ihmisen meriympäristössä harjoittamista perinteisistä toiminnoista ja olennainen osa yhdennettyä meripolitiikkaa; korostaa, että kalastus on ala, johon vaikuttavat eniten merten monet muut käyttötavat ja merellä harjoitettava toiminnot, kuten meriliikenne ja matkailu, kaupunkien ja rannikoiden kehittäminen, raaka-aineiden ja energialähteiden hyödyntäminen ja merenpohjan kaivoshankkeet sekä ympäristöilmiöt, kuten meren pilaantuminen (muovijätteet, pois heitetyt kalaverkot, öljyvuodot, melusaaste, painolastivesien tyhjentäminen, valvomaton öljyn- ja kaasunetsintä ja -poraus jne.) sekä ilmastonmuutos (merenpinnan kohoaminen, meren pintalämpötilojen nousu, rannikoiden tulviminen, merten happamuusasteen nousu jne.);
54. korostaa naisten merkitystä kala- ja äyriäisteollisuudessa, koska YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) mukaan he muodostavat puolet koko työväestöstä; kehottaa EU:ta edistämään naisten asemaa ja suojelua kalastustoiminnassa ja kalastukseen liittyvillä teollisuudenaloilla edistämällä kalatuotteiden oikeudenmukaisia hintoja ja sitä, että kalastusalalla työskentelevillä naisilla on paremmat mahdollisuudet saada julkista tukea ja rahoitusta, muun muassa kestävää kalastusta koskevien kumppanuussopimusten alakohtaisen tuen käytöstä kolmansien maiden kanssa käytävissä neuvotteluissa, kehitysapuvälineitä koskevien ohjelmien laadinnassa ja erilaisilla kansainvälisillä foorumeilla;
55. odottaa komission tulevaa muoveja koskevaa strategiaa sekä mahdollisia muita toimia, kuten hiljattain julkistettua toimintasuunnitelmaa, joilla torjutaan merten roskaantumista; kehottaa asettamaan korkeita tavoitteita muoveja kiertotaloudessa koskevassa strategiassa, jotta voidaan asianmukaisesti torjua merten roskaantumisen aiheuttamaa ongelmaa sen lähteellä, ja kehottaa komissiota esittämään alalla konkreettisia lainsäädäntötoimia ja sitovia toimenpiteitä, erityisesti muovien ja muovisten mikrohiukkasten ekologisen suunnittelun osalta, ja toimenpiteitä, joilla vähennetään maastoon heitettyjen käytettyjen tuotteiden määrää erityisesti lähellä jokia, muita vesiväyliä ja rannikoita; ilmaisee syvän huolestumisensa ongelman laajuudesta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita liittymään COP 22 -kokouksessa Marrakechissa marraskuussa 2016 perustettuun kansainväliseen liittoumaan muovikassien aiheuttaman pilaantumisen vähentämiseksi ja tukemaan sitä;
56. muistuttaa, että tarvitaan tarkkaan harkittua tuotepolitiikkaa, joka lisää tuotteiden odotettua elinikää, kestävyyttä, uudelleenkäytettävyyttä ja kierrätettävyyttä, mitä parlamentti painotti 9. heinäkuuta 2015 antamassaan päätöslauselmassa ”Resurssitehokkuus: siirtyminen kohti kiertotaloutta”[22], ja korostaa lisäksi, että tätä on pikaisesti sovellettava kertakäyttöisiin muovituotteisiin ja pakkauksiin tulevassa muovistrategiassa, koska nämä tuotteet aiheuttava ympäristövahingon merten roskaantumisena;
57. kehottaa komissiota tukemaan alueellisten ratkaisujen kehittämistä ja edistämään kansallisia toimia merten roskaantumiseen puuttumiseksi tavoitteena sen poistaminen kokonaan; kehottaa komissiota myös käynnistämään pilottihankkeita merten roskien keräämiseksi rantojen siivouspäivien ja roskankalastuskampanjoiden avulla ja tukemaan taloudellisesti eurooppalaisia kalastajia, jotka keräävät merten roskia;
58. pyytää komissiota ehdottamaan uutta lainsäädäntöä kaikenlaiseen muovisten mikrohiukkasten aiheuttamaan saastumiseen puuttumiseksi, erityisesti kieltämällä muoviset mikrohiukkaset kaikissa henkilökohtaisen hygienian tuotteissa ja varmistamalla, että kaikki tuotannossaan muovipellettejä käyttävät yritykset noudattavat asianmukaisia käytäntöjä pellettien ympäristöön joutumisen minimoimiseksi;
59. katsoo, että muovisten kertakäyttöpullojen aiheuttama saastuminen on suuri syy merten saastumiseen, ja kehottaa komissiota kokeilemaan kertakäyttöisten juomapakkausten Euroopan laajuista panttijärjestelmää Saksan mallin mukaan;
60. kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita liittymään kansainväliseen liittoumaan muovikassien aiheuttaman pilaantumisen vähentämiseksi ja tukemaan sitä;
61. suhtautuu myönteisesti komission aikeeseen edistää kansainvälisesti hyväksyttyä suunnitelmaa valtamerten lämpenemisen, merenpinnan nousun ja happamoitumisen seurausten kohtaamiseksi;
62. kehottaa jäsenvaltioita edistämään resurssitehokkuutta, kierrätystä ja merten roskaantumiseen liittyvää tiedottamista kansallisten tiedotuskampanjoiden, koulutusohjelmien ja koulujen ja yliopistojen keskuudessa tehtävän näitä aiheita koskevan yhteistyön avulla;
63. palauttaa mieliin puoltavan kantansa kunnianhimoiseen kiertotalouspakettiin, johon sisältyy EU:n merialueiden roskaantumisen vähentämistä 30 ja 50 prosenttia vuosina 2025 ja 2030 koskevia tavoitteita sekä muovipakkauksien kierrättämistä koskevia laajempia tavoitteita;
64. kehottaa jäsenvaltioita pyrkimään yhtä kunnianhimoisiin tavoitteisiin kuin EU merten roskaantumisen vähentämisen suhteen;
65. kehottaa komissiota tehostamaan toimiaan merten roskaantumisen torjumiseksi Euroopassa ja maailmanlaajuisesti puuttumalla maalla ja merellä sijaitseviin roskaantumisen lähteisiin torjumalla jätteiden, kuten kalanpyydysten, laittomasta mereen sijoittamisesta aiheutuvaa ongelmaa ja myöntämällä taloudellista tukea merten roskien keräämiseen; kehottaa komissiota vähentämään merenkulun aiheuttamaa merten roskaantumista erityisesti edistämällä roskien osalta kustannusten kattamiseen käytettäviä järjestelmiä kaikissa Euroopan satamissa aluksella syntyvän jätteen ja lastijäämien vastaanottolaitteista satamissa annetun direktiivin 2000/59/EY tarkistamisessa; kehottaa myöntämään lisää rahoitusta meren roskaantumisen jakautumisen ja vaikutuksen sekä kansainvälisten, alueellisten ja osa-aluekohtaisten strategioiden tehokkuuden tutkimukselle;
66. kehottaa perustamaan kansainvälisen sääntelyjärjestelmän öljyn ja kaasun etsintää ja hyödyntämistä ja muunlaista valtamerten, merenpohjan, sen alaisten kerrostumien ja sisustan hyödyntämistä varten aluevesillä, talousvyöhykkeillä ja mannerjalustoilta jatkuvilla alueilla;
67. korostaa, että unionin ennalta varautumisen periaatetta on sovellettava, mikäli tulevaisuudessa tehdään etsintöjä syvänmeren kaivostoiminnan aloittamiseksi; on huolissaan siitä, että komissio pitää edelleen kiinni siitä, että syvänmeren kaivostoiminta on yksi unionin siniseen kasvuun liittyvistä painopistealoista, vaikka sen merkittävistä ja peruuttamattomista ympäristöriskeistä on olemassa tieteellistä näyttöä; on huolissaan siitä mahdollisuudesta, että syvänmeren kaivostoiminnan edistäminen voi vaikuttaa haitallisesti toimiin, joita edellytetään kestävän kehityksen tavoitteen 12 (kestävään kulutukseen ja tuotantoon siirtyminen) mukaisesti;
68. painottaa, että ennalta varautumisen periaatetta on sovellettava syvänmeren kaivostoiminnan kehittyvään alaan ja että kun otetaan huomioon siihen liittyvät tieteelliset varoitukset merkittävistä ja mahdollisesti peruuttamattomista ympäristövahingoista, katsoo, että EU:n ei pitäisi tukea tämän toimialan kehittämistä vaan sen sijaan investoida kestäviin vaihtoehtoihin eli siirtymiseen kestävään kulutukseen ja tuotantoon, joita edellytetään Agenda 2030 -toimintasuunnitelmaan kuuluvassa kestävän kehityksen tavoitteessa 12;
69. painottaa, että öljyn tai kaasun etsintää ja porausta ei pidä sallia suojelluilla merialueilla tai haavoittuvilla alueilla, joilla on korkea suojeluarvo, eikä niiden lähellä;
70. suhtautuu myönteisesti kiertotaloutta koskevaan EU:n toimintasuunnitelmaan ja kehottaa Euroopan komissiota ehdottamaan tiukkoja toimenpiteitä mikro- ja makrohiukkasten pääsyn meriympäristöön ehkäisemiseksi, muun muassa jätevuotojen vähentämistä 50 prosenttia vuoteen 2020 mennessä, teollisuutta koskevia lainsäädäntötoimenpiteitä, kuten kertakäyttömuovin kieltämistä (kun luonnollisia vaihtoehtoja on käytettävissä), ja mahdollisesti kansainvälistä oikeudellista välinettä;
71. kehottaa jäsenvaltioita sekä paikallisia ja alueellisia viranomaisia tukemaan innovatiivisia, teknologisia ja taloudellisia aloitteita, joilla puututaan valtamerten ja merten pilaantumiseen, jotta voidaan edistää merenkulusta peräisin olevien jätteiden, erityisesti muovijätteiden, tehokkaita talteenottojärjestelmiä satamissa, lisäämään merenkulkualalla tietoisuutta jätteiden mereen päästämisen seurauksista ja poistamaan suurimmat MARPOL-sopimuksen täytäntöönpanon esteet;
72. korostaa, että EU:n olisi toimittava johtajana maailmanlaajuisissa aloitteissa, jolla seurataan valtamerien roskaantumista ja vähennetään sitä merkittävästi; huomauttaa, että jäsenvaltiot ovat sitoutuneet direktiivin 2008/56/EY (meristrategiapuitedirektiivi) tavoitteisiin ja että direktiivissä säädetään, että roskaantuminen ei ominaisuuksiltaan eikä määrältään saa aiheuttaa haittaa rannikko- ja meriympäristölle (kuvaaja 10);
73. kannustaa torjumaan kaikenlaisia valtamerten ja merenpohjan pilaantumisen lähteitä, mukaan lukien meluhaittoja, ja ottamaan kansainvälisellä tasolla käyttöön konkreettisia toimia valtamerten ja merenpohjan pilaantumisen estämiseksi;
74. pitää myönteisenä, että komissio pyrkii määrätietoisesti ottamaan kansainvälisellä tasolla käyttöön toimenpiteitä valtamerten lämpenemisen, merenpinnan nousun ja veden happamoitumisen vaikutusten seuraamiseksi; kehottaa nopeuttamaan ja kehittämään kansainvälisiä tieteellisiä ohjelmia lämpötilan, suolapitoisuuden ja valtamerten lämmönoton seuraamiseksi sekä perustamaan kansainvälisen valtamerten seurantaverkoston, jotta parannetaan valtamerten maailmanlaajuisten muutosten seurantaa sekä mahdollistetaan paremmat ennusteet ilmastonmuutoksen vaikutuksista valtamerten toimintaan, hiilen imeytymiseen ja merten elollisten luonnonvarojen hallintaan;
75. korostaa muovituotteiden elinkaareen perustuvan lähestymistavan merkitystä, mukaan luettuna eri polymeerien hajoamisen ja fragmentoitumisvauhdin (meriympäristössä) huomioiminen, mikä saadaan toteutettua ottamalla huomioon tuotteiden ympäristöön liittyvät ja yhteiskunnalliset kustannukset (kustannusten sisällyttäminen hintoihin), edistämällä prosessia, jossa suljetaan tuote- ja prosessikehityksen ja valmistuksen sekä muovituotteiden elinkaariketjujen kierto, parantamalla muovituotteiden elinikää, edistämällä vihreitä julkisia ja yksityisiä hankintoja, edistämällä muun muassa vihreitä suunnitteluperiaatteita ja -kehyksiä, ekologista suunnittelua ja ympäristömerkintöjä ja vahvistamalla yksityisten toimijoiden, muun muassa pk-yritysten, valmiutta siirtyä ympäristöystävällisempiin tuotantoprosesseihin;
76. suhtautuu myönteisesti komission sitoumukseen torjua laitonta, ilmoittamatonta ja sääntelemätöntä kalastusta (LIS-kalastus) valtamerten hallinnointia koskevassa toimintaohjelmassaan; kannustaa komissiota jatkamaan LIS- kalastuksen torjumista kaikissa alueellisissa kalastuksenhoitojärjestöissä ja muilla olennaisilla foorumeilla; katsoo, että EU:n lipun alla toimivista aluksista, jotka osallistuvat LIS-kalastukseen, pitäisi laatia julkinen luettelo, kuten LIS-kalastuksesta annetussa asetuksessa säädetään; kehottaa EU:ta painostamaan kolmansia maita ryhtymään toimiin estääkseen LIS‑kalastuksessa pyydetyn kalan pääsyn markkinoilleen;
77. kehottaa alueellisia kalastuksenhoitojärjestöjä tekemään entistä enemmän yhteistyötä keskenään ja kannustaa niiden sopimuspuolia varmistamaan, että järjestöillä on riittävät resurssit, ja vahvistamaan niitä;
78. kehottaa alueellisia kalastuksenhoitojärjestöjä
a) jatkamaan säännöllisten riippumattomien suorituskyvyn tarkastusten tekemistä ja panemaan tällaisista tarkastuksista saadut suositukset täytäntöön kokonaisuudessaan
b) panemaan kokonaisuudessaan täytäntöön hajallaan olevia kalakantoja ja laajasti vaeltavia kalakantoja koskevan YK:n sopimuksen toisen tarkastuskonferenssin suositukset
c) yhdenmukaistamaan erityisesti seurantaa, valvontaa, tarkkailua ja täytäntöönpanoa koskevia toimenpiteitä myös sopimalla ennaltaehkäisevistä rangaistuksista ja seuraamuksista;
79. kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään Euroopan parlamentin ja komission merkittävän ehdotuspaketin, joka liittyy jätedirektiivin 2008/98/EY tarkistamiseen ja muodostaa yhdenmukaisen, uuden EU:n toimintapolitiikan, joka koskee roskiin ja roskaantumisen ehkäisyyn – sekä maalla että meriympäristössä – liittyvän vastuun jakamista kaikkien sidosryhmien keskuudessa;
80. kannustaa komissiota ottamaan käyttöön todellisen politiikan ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi rannikko- ja merialueilla erityisesti siten, että rannikon ja merten ekosysteemien suojelemiseksi otetaan käyttöön konkreettisia toimenpiteitä;
81. muistuttaa, että tammikuusta 2016 alkaen alusten tunnistamisen parantamiseksi LIS‑kalastuksen torjunnassa kaikissa EU:n aluksissa, joiden kokonaispituus on yli 24 metriä tai bruttovetoisuus vähintään 100 tonnia ja jotka kalastavat EU:n vesillä, ja kaikissa EU:n aluksissa, joiden kokonaispituus on yli 15 metriä ja jotka kalastavat unionin vesien ulkopuolella, on vaadittu olevan Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) numero; kannustaa EU:ta ottamaan käyttöön EU:n ulkopuolisten maiden aluksille IMO-numeroa koskevan vaatimuksen, joka vastaa EU:n aluksiin sovellettavaa (yli 15 metrin kokonaispituus); toteaa, että numero pitäisi ilmoittaa tuontisaalistodistuksessa yhdenvertaisten toimintaedellytysten takaamiseksi ja jäsenvaltioiden avustamiseksi tuonnin valvonnassa;
82. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään kustannustehokkaita toimia ja välineitä sekä yhteistyötä kaikilla tasoilla, kun on kyse jokiin ja rannikko- ja merialueille joutuneiden roskien riskiperusteisista ja ympäristöystävällisistä siivoustoimista, joissa otetaan huomioon kansalliset olosuhteet; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tässä yhteydessä helpottamaan rahoitusta, julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia ja valmiuksien kehittämistä sekä kehittämään yhteisiä poistotoimia, siivousta ja ennallistamista varten kansainvälisiä kriteereitä, jotka koskevat määriä, väestöä, ekosysteemin herkkyyttä ja toteutettavuutta, ja hyödyntämään niitä;
83. korostaa tarvetta sisällyttää maailmanlaajuiseen valtamerten hallinnoinnin puitteisiin merillä työskentelevään työvoimaan ja ihmisoikeuksiin liittyvät kysymykset; kehottaa komissiota ryhtymään kohdennettuihin toimiin edistääkseen ihmisarvoisen työn normeja kalastusalalla maailmanlaajuisesti ja tunnustamaan yhteyden työvoiman hyväksikäytön ja ihmisoikeuksien rikkomisen sekä kestämättömien ja tuhoisien kalastuskäytäntöjen, erityisesti LIS-kalastuksen, välillä; kehottaa komissiota ryhtymään toimenpiteisiin estääkseen kalastustuotteita, jotka on pyydetty käyttäen ihmiskaupan tai muiden työ- ja ihmisoikeuksien loukkausten kohteeksi joutuneita työntekijöitä, pääsemästä EU:n markkinoille ja toimimaan teollisuuden toimijoiden kanssa kannustaakseen due diligence -mekanismien käyttöön, jotta teollisuus voi seuloa tällaiset tuotteet toimitusketjuistaan; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan ILO:n yleissopimuksen C188 (kalastusalan työtä koskeva yleissopimus) siirtämisen osaksi kansallista lainsäädäntöä ja panemaan sen täytäntöön;
84. korostaa, että keskeisin ratkaisu merten roskaantumiseen on kiinteän jätteen parempi kerääminen ja kierrättäminen maalla, koska suurin osa merten roskista syntyy maalla; katsoo myös, että EU:n pitäisi edistää johdonmukaista jätehuoltoa aina kun se on mahdollista kaikilla mahdollisilla kansainvälisillä foorumeilla samoin kuin kansainvälisissä sopimuksissa ja laitoksissa; kehottaa jäsenvaltioita sen vuoksi viemään mahdollisimman pian päätökseen kiertotalouspakettia koskevan työn ja panemaan viipymättä täytäntöön kunnianhimoiset kierrätystavoitteet ja EU:n merten roskaantumisen vähentämistä koskevat tavoitteet;
85. kehottaa komissiota työskentelemään kansainvälisillä foorumeilla selkeän kestävyyskehyksen kehittämiseksi biohajoaville muoveille kaikissa luonnollisissa ympäristöissä, määritelmät ja standardit mukaan luettuna;
86. katsoo, että muovijätteen laittoman viennin ja polkumyynnin estämiseksi sekä komission että jäsenvaltioiden on toteutettava rohkeampia toimia, mukaan lukien EU:n kuljetussäännösten entistä tiukempi täytäntöönpano sekä valvonnan ja tarkastusten tiukentaminen satamissa ja kaikissa jätteidenkäsittelylaitoksissa, ja kohdennettava toimet laittomaksi epäiltyihin kuljetuksiin torjumalla jätteiden vientiä niiden uudelleenkäyttöä varten (pääosin romuajoneuvot ja elektroniikkalaiteromu) sekä varmistamalla, että vienti suuntautuu vain sellaisiin laitoksiin, jotka täyttävät jätteiden siirrosta annetun asetuksen 49 artiklassa säädetyt ympäristön kannalta hyväksyttävää jätehuoltoa koskevat vaatimukset;
87. kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan koulutus- ja tiedotustoimenpiteitä, jotka koskevat merten roskaantumista, muovien käyttöä ja yksittäisten kuluttajien toimintatapojen vaikutusta ympäristöön sisällyttämällä kaikkien tasojen opetusohjelmiin asiaan liittyviä kokonaisuuksia, tarjoamalla tietyille etu- ja ikäryhmille tarkoitettua koulutus- ja tiedotusmateriaalia toimintatapojen muuttamisen edistämiseksi sekä järjestämällä kansalaisille suunnattuja suuria tiedotuskampanjoita;
88. painottaa tarvetta vähentää typen ja fosforin joutumista valtameriin vähentäen näin ihmisen aiheuttamaa rehevöitymistä muuttamalla perusteellisesti eurooppalaista maatalousmallia; toteaa, että tämä voisi tapahtua muun muassa rajoittamalla lannoitteiden käyttöä, optimoimalla ravinteiden käyttöä viljelykasveihin koskevia vaatimuksia, suunnittelemalla lannoitteiden käyttöä huolellisesti ja ottamalla käyttöön kestävämpiä maatalouden muotoja sekä vähentämällä ilmakehästä peräisin olevan typen lähteitä, puhdistamalla paremmin jätevesiä ja valvomalla paremmin kaupunkien ravinteiden hajakuormituslähteitä, kuten valumia kaduilta ja sadevesiviemäreistä; painottaa tarvetta puuttua myös ekosysteemeihin kohdistuvaan paineeseen yhteisen maatalouspolitiikan väliarvioinnin avulla;
89. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään kaikkiin toimenpiteisiin helpottaakseen niiden kansainvälisten määräysten hyväksymistä, jotka koskevat teollisuustoiminnan, kuten merenkulun ja seismisten tutkimusten, aiheuttaman melun vähentämistä erityisesti biologisesti herkissä elinympäristöissä, esimerkiksi ehdottamalla MARPOL-yleissopimukseen melusaastetta koskevaa liitettä, joka vastaa hiljattain lisättyä ilmansaasteita koskevaa liitettä;
90. huomauttaa, että Pariisin sopimuksessa tehdyt sitoumukset tekevät uusien fossiilisten polttoainelähteiden hyödyntämisestä järjetöntä ja haitallista, erityisesti jos ne sijaitsevat ekologisesti haavoittuvilla alueilla;
91. painottaa, että fossiilisten polttoaineiden poraaminen merellä voi vahingoittaa kaikkia vesiä; korostaa, että fossiilisten polttoaineiden käyttö edistää entisestään ja nopeuttaa planeettaamme uhkaavaa ilmastonmuutosta; katsoo, että EU:n on tehtävä yhteistyötä kansainvälisten kumppanien kanssa saadakseen aikaan oikeudenmukaisen siirtymän pois merellä tapahtuvasta porauksesta ja edistääkseen siten vähähiilisen talouden tavoitteen saavuttamista;
92. korostaa, että kaikkien uusien lupien, jotka koskevat öljyn tai kaasun etsintää, kohdalla on noudatettava ennalta varautumiseen perustuvia tiukkoja sääntelyvaatimuksia ympäristönsuojelun sekä öljyn tai kaasun turvallisen etsinnän, hyödyntämisen ja tuotannon alalla ja että niihin on liitettävä etsintäinfrastruktuurin, jonka käyttöikä on yleensä melko lyhyt, käytöstä poistoa koskevat sitovat velvoitteet;
93. korostaa aaltojen ja vuorovesien tuottaman energian tai valtamerten ja merten lämpövoiman ja suolapitoisuuden suurta potentiaalia; huomauttaa, että pitkällä aikavälillä valtamerienergiasta voi tulla yksi kilpailukykyisimmistä ja kustannustehokkaimmista energiantuotannon muodoista;
94. suhtautuu myönteisesti jäsenvaltioiden edistymiseen merten aluesuunnitelmien laatimisessa; toteaa, että direktiivin 2014/89/EU johdonmukaista täytäntöönpanoa varten tarvitaan lisätoimia, jotta voidaan luoda esimerkki merten aluesuunnittelun käyttöönotosta maailmanlaajuisesti; kehottaa sen vuoksi jäsenvaltioita laatimaan merten aluesuunnitelmansa viimeistään 31. maaliskuuta 2021; korostaa kansainvälistä ja rajat ylittävää ulottuvuutta ja kehottaa komissiota aloittamaan työskentelyn sellaisten kansainvälisiä suuntaviivoja koskevien ehdotusten laatimiseksi, joissa otetaan huomioon maa- ja merialueiden välisten synergioiden ja vuorovaikutussuhteiden sekä niihin liittyvien rannikkoalueiden yhdennetyn hoidon kaltaisten prosessien merkitys, ja johtamaan merten aluesuunnittelun foorumia, johon osallistuvat asianomaiset sidosryhmät ja kolmannet maat, edistämään merten aluesuunnittelun foorumia maailmanlaajuisesti ja luomaan parhaita käytäntöjä, joilla edistetään kansainvälistä yhteistyötä, parannetaan valtamerten hallintoa, suojelua ja käyttöä, lisätään avoimuutta ja tehostetaan koulutusta;
95. panee merkille, että toimien tehostuminen rannikoilla ja merialueilla edellyttää merten aluesuunnittelun täytäntöönpanoa; kehottaa komissiota työskentelemään sen puolesta, että saadaan aikaan kansainväliset suuntaviivat merten aluesuunnittelua varten, ja avustamaan maailmanlaajuisten suojeltujen merialueiden laajentamisessa Horisontti 2020 -puiteohjelman ja Life-ohjelman rahoituksen avulla;
96. kehottaa painokkaasti komissiota tukemaan kansainvälisiä toimia, joilla tuetaan meriluonnon monimuotoisuuden suojelua, erityisesti neuvotteluissa, joita käydään parhaillaan uudesta oikeudellisesti sitovasta välineestä, joka koskee merten biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä ja kestävää käyttöä kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolisilla alueilla; kehottaa komissiota ehdottamaan tiukempaa lainsäädäntöä jäsenvaltioiden lainkäyttövaltaan kuuluvien merialueiden biologisen monimuotoisuuden säilyttämisen ja kestävän käytön varmistamiseksi;
97. suhtautuu myönteisesti komission sitoutumiseen tukea biologista monimuotoisuutta koskevaa yleissopimusta ja CITES-yleissopimusta ja painottaa koordinoidun lähestymistavan tarvetta, kun pannaan täytäntöön näiden yleissopimuksien kehyksessä tehtyjä päätöksiä meriympäristön lajien ja meriluonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi, sekä sitä, että kansainvälisten toimien on oltava yhdenmukaisempia unionissa kehitettyjen toimien kanssa; painottaa, että on tärkeä suojella enemmän meriympäristön lajeja CITES-yleissopimuksen puitteissa ja noudattaa tiukasti yleissopimusta niiden lajien osalta, joita se jo suojelee;
98. toteaa, että biologisen monimuotoisuuden merkitys on ratkaisevan tärkeä valtamerillemme, joissa sillä on merten ekosysteemien tuottavuuden ja toimivuuden säilymisen kannalta elintärkeä rooli;
99. katsoo, että YKP:llä varmistettava, että kalastuskuolevuus asetetaan tasolle, joka mahdollistaa kalakantojen elpymisen ja niiden pysymisen kestävän enimmäistuoton säilyttävän tason yläpuolella; korostaa, että tarvitaan kestäviä kalastuskäytäntöjä toteuttamalla hoitoon sekä seurantaan, valvontaan ja täytäntöönpanoon liittyviä toimenpiteitä, jotka perustuvat parhaisiin saatavilla oleviin tieteellisiin lausuntoihin; katsoo, että täydentäviin toimenpiteisiin voisi sisältyä kestävästi hoidetusta kalastuksesta peräisin olevan kalan kulutuksen tukeminen noudattamalla ennalta varautuvia ja ekosysteemiin perustuvia lähestymistapoja; suhtautuu myönteisesti kalastusalan kestävään innovointiin sekä valikoiviin pyyntimenetelmiin tehtäviin investointeihin, niiden kehittämiseen ja käyttöönottoon;
100. palauttaa mieliin, että laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen (LIS-kalastus) tehokkaan torjunnan kannalta on tärkeää varmistaa, että tällaisesta toiminnasta peräisin olevat kalastustuotteet eivät päädy markkinoille; kannustaa EU:ta edistämään kaikkien kumppaniensa avulla ja kaikilla kansainvälisillä foorumeilla sitä, että LIS-kalastuksesta peräisin olevien kalastustuotteiden tuonti kielletään mahdollisimman monilta markkinoilta, mikä näin ollen vähentää tällaisten toimintojen kannattavuutta;
101. korostaa, että kahdenvälisten kumppanuussopimusten jatkaminen ja laajentaminen on tärkeää, jos LIS-kalastusta ja kalakantojen liiallista hyödyntämistä halutaan torjua tehokkaasti, koska muuten EU:n toimien vaikutus nykyiseen tilanteeseen voi olla vain vähäinen;
102. ehdottaa, että jäsenvaltiot ja kolmannet maat tarkastavat saalisasiakirjat (saalistodistukset) ja lähetykset entistä johdonmukaisemmin ja tehokkaammin, jotta varmistetaan, että kalat on pyydystetty laillisesti; kannustaa valtioita toteuttamaan toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että LIS-kalastuksen torjunnan sekä kauppa- ja markkinapolitiikan koordinointia parannetaan; korostaa, että EU:n olisi edistettävä, tuettava ja pantava täytäntöön kaikissa kansainvälisissä yhteyksissä LIS-kalastuksen poistamiseen tähtääviä tarvittavia toimia;
103. pitää arvossa EU:n kansainvälistä johtajuutta konkreettisen edistymisen aikaansaamisessa LIS-kalastuksen torjunnan alalla sekä EU:n vahvaa sitoutumista tehokkaiden toimien toteuttamiseen kyseisen ilmiön torjumiseksi; palauttaa mieliin EU:n kahdenvälisellä, alueellisella ja monenvälisellä tasolla tekemän työn LIS‑kalastuksen torjuntaan liittyvien kansainvälisten toimiensa vahvistamiseksi muun muassa jatkamalla kahdenvälisiä vuoropuheluja kolmansien maiden kanssa, käyttämällä alusten seurantavälineitä ja vahvistamalla Interpolin kaltaisten keskeisten kansainvälisten virastojen roolia; kehottaa jäsenvaltioiden viranomaisia tukemaan aktiivisesti komission työtä sähköisen välineen ottamiseksi käyttöön saalistodistusten hallinnoinnissa;
104. panee merkille, että laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemisestä, estämisestä ja poistamisesta annetulla unionin asetuksella (LIS-asetus) on saavutettu edistystä, mutta toteaa, että asetuksen täytäntöönpanoa olisi tehostettava kaikissa jäsenvaltioissa ja että tarvitaan entistä enemmän koordinointia kolmansien maiden kanssa, jotta varmistetaan, ettei EU:n markkinoille pääse kalaa laittomasti; kehottaa EU:ta myös painostamaan kolmansia maita ryhtymään toimiin estääkseen LIS‑kalastuksessa pyydetyn kalan pääsyn markkinoilleen;
105. korostaa, että varhaisessa vaiheessa toteutettavat vieraslajien torjuntaa koskevat toimet ovat tärkeitä, kun otetaan huomioon lajien kasvava vaikutus ja niistä aiheutuva riski kalastukselle, valtamerten tuottavuudelle ja biologiselle monimuotoisuudelle sekä se, että ne häiritsevät luonnon ekosysteemejä; kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan keskenään ja kolmansien maiden kanssa tekemäänsä yhteistyötä myös synkronoitujen toimien ja yhteistyötoimien sekä informaation, tietojen ja parhaiden käytäntöjen vaihdon avulla;
106. toteaa, että painolastivesien vaihtaminen on mahdollinen keino välttää haitallisten vieraslajien tuonti; korostaa, että painolastivettä koskevan IMO:n yleissopimuksen tarkoituksena on valvoa ja hallita tätä ongelmaa, sopimus tulee pian voimaan ja sen onnistunut täytäntöönpano riippuu laajemmasta ratifioinnista;
107. kannustaa komissiota toimimaan johtajana ja edistämään ekosysteemeihin perustuvaa merialueiden suunnittelua maailmanlaajuisella tasolla meriympäristöön kohdistuvan paineen vähentämiseksi ja kestävän sinisen talouden kehittymisen helpottamiseksi;
108. kehottaa komissiota nopeuttamaan työtä ja vahvistamaan yhteistyötä ja koordinointia kehitettäessä yhteentoimivia saaliiden dokumentointijärjestelyjä ja kalastustuotteiden jäljitettävyyttä;
109. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toimimaan päättäväisesti kieltääkseen tietyt kalastustukien muodot, jotka edistävät ylikapasiteettia ja liikakalastusta, poistamaan tuet, jotka edistävät LIS-kalastusta, ja luopumaan kaikesta tällaisten tukien käyttöönotosta muun muassa vauhdittamalla asiaa koskevien neuvottelujen päättämiseen liittyvää työtä WTO:ssa ja myös tunnustamaan, että kehittyvien ja vähiten kehittyneiden maiden asianmukaisen ja tehokkaan erityis- ja erilliskohtelun pitäisi olla olennainen osa näitä neuvotteluja;
110. suhtautuu myönteisesti komission sitoutumiseen myöntää rahoitusmahdollisuuksia suojeltujen merialueiden perustamiseksi ja parhaiden käytäntöjen vaihtamiseksi, jotta saavutetaan kokonaistavoite, jonka mukaan 10 prosenttia meri- ja rannikkoalueista olisi nimettävä suojelluiksi merialueiksi vuoteen 2020 mennessä, kuten kestävän kehityksen tavoitteessa 14.5 todetaan; toteaa, että suojelluista merialueista aiheutuu sosioekonomisia hyötyjä ja ne ovat tärkeä väline kalastustoiminnan hallinnoinnissa ja kutualueiden suojelun varmistamisessa; korostaa erityisesti biologista monimuotoisuutta koskevassa yleissopimuksessa määriteltyjen ekologisesti ja biologisesti tärkeiden alueiden merkitystä ja katsoo, että ne on säilytettävä terveiden ja toimivien valtamerten ja niiden tarjoamien useiden palvelujen tukemiseksi; pitää myönteisenä komission aikomusta edistää ja vahvistaa suojeltujen merialueiden hallinnointitoimia muun muassa kehittämällä tällaisia alueita koskevia johdonmukaisia ja yhdistettyjä verkostoja;
111. kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita sitoutumaan sosiaaliseen pääomaan tehtäviin investointeihin valtamerten ja rannikkojen luonnonvarojen paremman hoidon varmistamiseksi; suosittaa painokkaasti erityisesti naisten ja nuorten ottamista mukaan valtameritietoutta koskeviin ohjelmiin ja valtamerten sidosryhmien kuulemisiin;
112. painottaa, että komission on ehdotettava toimenpiteitä meriä ja merenkulkua koskevien tutkimus- ja innovointitoimien vahvistamiseksi edelleen Horisontti 2020 -ohjelmassa ja sen jatko-ohjelmassa;
113. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan kokonaisvaltaisen lähestymistavan täytäntöönpanemiseksi ja varmistamiseksi, jotta voidaan taata suojeltujen merialueiden verkostojen ekologinen yhdenmukaisuus ja yhteenliitettävyys ja niiden tehokas suunnittelu, hallinnointi ja arviointi osana tehokasta aluesuunnitteluprosessia, jotta ne saavuttavat täyden potentiaalinsa meriluonnon ja rannikoiden monimuotoisuuden suojelua silmällä pitäen; pitää valitettavana, että tällä hetkellä vain kolme prosenttia maailman valtameristä on nimetty varsinaisiksi merensuojelualueiksi; kehottaa jäsenvaltioita lisäämään nimettyjen merellisten suojelualueiden määrää noudattamalla kestävän kehityksen tavoitetta 14, jotta varmistetaan se, että ainakin 10 prosenttia meri- ja rannikko-alueista säilytetään; kannustaa jäsenvaltioita kehittämään johdonmukaisia ja yhdistettyjä suojeltujen merialueiden verkostoja; kehottaa komissiota ja neuvostoa käyttämään luonnon monimuotoisuutta koskevia tieteellisiä tutkimustuloksia, jotka liittyvät merisuojelualueiden käyttöönoton edellytyksiin, neuvotteluissa luonnon monimuotoisuuden suojelemisesta ja kestävästä käytöstä kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolisilla alueilla; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan välineiden täydentävyyden ja kehittämään merialueiden aluesuunnittelua, jotta suojellut merialueet yhdistetään paremmin muihin tehokkaisiin säilyttämistoimiin;
114. painottaa, että on tärkeää suojella luonnon monimuotoisuutta varmistamalla, että suojeltujen merialueiden, suojeluvyöhykkeiden ja Natura 2000 -merialueiden tehokkaasti hoidettu, ekologisesti yhdenmukainen verkosto kattaa vähintään 10 prosenttia kaikista Euroopan meristä ja merialueista vuoteen 2020 mennessä ollakseen linjassa kestävän kehityksen tavoitteen 14.5 kanssa; kehottaa mahdollisuuksien mukaan etenemään kohti Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) ja Maailman puistokongressin ohjeistusta, jonka mukaan suojeltuja merialueita pitäisi olla 30 prosenttia vuoteen 2030 mennessä;
115. kehottaa tehostamaan Natura 2000 -verkoston käyttöönottoa meriympäristössä tunnistamalla ja hoitamalla tällaisia alueita erityisesti avomerellä; kehottaa uudelleen toteuttamaan vastaavia erityisiä ja kestäviä järjestelyjä luonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi Ranskan syrjäisemmillä alueilla;
116. kehottaa tehostamaan toimia valtameritietouden lisäämiseksi Euroopassa tiivistämällä yhteistyötä ja vaihtoa tutkijoiden, sidosryhmien, päättäjien ja yleisön välillä keskittyen erityisesti koulutusohjelmiin, jotka koskevat valtamerten ja merten merkitystä, sekä tiedottamiseen siniseen talouteen liittyvistä työmahdollisuuksista;
117. kannustaa jäsenvaltioita parantamaan meri- ja rannikkoalueiden, erityisesti koralliriuttojen ja mangrovemetsien, ekosysteemien suojelua ja sietokykyä ja tässä yhteydessä sitoutumaan koralliriuttoja koskevaan kansainväliseen aloitteeseen;
118. kehottaa jäsenvaltioita tukemaan vähiten kehittyneitä maita ja erityisesti pieniä kehittyviä saarivaltioita panemaan paremmin täytäntöön MARPOL-yleissopimusta ja siten suojelemaan ympäristöä ja satama-alueilla asuvien ihmisten toimeentuloa;
119. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan unionin eri rahastojen avulla tarvittavat investoinnit, jotta voidaan luoda meren uusiutuvien energialähteiden kehittämistä edistävä ympäristö, jotta Euroopan merten potentiaalia voidaan hyödyntää täysimääräisesti;
120. kehottaa komissiota lisäämään kansainvälisen tason toimia johdonmukaisen, ennalta varautumisen periaatteeseen perustuvan sääntelykehyksen laatimiseksi syvänmeren mineraalien etsintää ja hyödyntämistä varten;
121. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen sopimuspuolten konferenssin hyväksymät meri- ja rannikkoalueiden biologista monimuotoisuutta koskevat ensisijaiset toimenpiteet;
122. katsoo, että olisi käynnistettävä meriturvallisuuden ”Erika IV” -paketin valmistelu uusien merkittävien merikatastrofien estämiseksi ja että EU:n nykyisen lainsäädännön merivesille aiheuttaman ekologisen vahingon tunnustaminen olisi otettava huomioon tässä paketissa;
123. kehottaa komissiota varmistamaan, että unionin lainsäädännössä otetaan huomioon ympäristövahinkojen olemassaolo erillään taloudellista vahingoista sekä aineettomista ja aineellisista vahingoista, ja kehottaa edistämään sitä, että tämä tunnustetaan kansainvälisesti;
124. kehottaa komissiota pyrkimään johdonmukaisempiin sisäisiin ja ulkoisiin toimintapolitiikkoihin luonnonvarojen, luonnon monimuotoisuuden ja valtamerten hoidon ja suojelun alalla;
125. korostaa, että merten uusiutuvien energialähteiden kehittäminen saarialueilla tarjoaa todellisen mahdollisuuden näiden alueiden kestävälle kehitykselle, mutta se on myös merkittävä voimavara EU:lle ja muulle maailmalle; kehottaa komissiota tekemään aloitteen sellaisesta kansainvälisestä strategiasta saarialueille, jonka tavoitteena on niiden erityispiirteisiin sopiva uusi taloudellinen malli, joka perustuu energiaomavaraisuuteen ja uusiutuvaan merienergiaan;
126. kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tukemaan unionin eri rahastojen välityksellä tarvittavia investointeja saarialueille ja syrjäisemmille alueille, jotta voidaan kehittää uusiutuvaa merienergiaa ja edistää siten näiden alueiden energiaomavaraisuutta;
127. kehottaa komissiota tukemaan kulutusta ja osaamista kestävän sinisen talouden uusissa ammateissa ja edistämään niitä erityisesti alueilla, joilla on suuri kasvupotentiaali, kuten meri-, saaristo- ja syrjäisemmillä alueilla;
128. kehottaa ottamaan käyttöön laajan valtameriä koskevan integroidun unionin toimintalinjan, jossa on sisäinen ja ulkoinen osio ja joka kohdistuu valtameriin liittyviin kaikkiin politiikanaloihin (kuten tutkimus, ympäristö, energia, liikenne, kalastus, koheesiopolitiikka, naapuruuspolitiikka ja kansainvälinen kauppa) ja perustuu meriympäristön suojelua ja kestävää kehitystä koskeviin keskeisiin tavoitteisiin;
Meriliikenteen lisääntyneiden päästöjen torjunta
129. panee merkille, että vuonna 2014 toteutetussa Kansainvälisen merenkulkujärjestön IMO:n kolmannessa kasvihuonekaasututkimuksessa todetaan, että talouden ja energia-alan kehityksestä riippuen merenkulun hiilidioksidipäästöjen odotetaan kasvavan 50–250 prosenttia vuoteen 2050 mennessä ja että vuonna 2015 toteutetussa kansainvälisen ilmailu- ja merenkulkualan päästövähennystavoitteita koskevassa Euroopan parlamentin tutkimuksessa ”Emission Reduction Targets for International Aviation and Shipping” todetaan, että jos ilmastomuutoksen torjuntaa koskevaa IMO:n toimintasuunnitelmaa siirretään entisestään, meriliikenteen hiilidioksidipäästöjen osuus maailmanlaajuisista kasvihuonekaasupäästöistä saattaa nousta merkittävälle tasolle eli 17 prosenttiin meriliikenteen osalta vuoteen 2050 mennessä; korostaa sen vuoksi, että pelkkiin kuljetuksiin kuluisi suuri osa jäljelle jäävistä kasvihuonekaasuja koskevista määrärahoista, joilla on tarkoitus rajoittaa lämpötilan nousu reilusti alle kahteen celsiusasteeseen;
130. painottaa tarvetta toimia kiireesti maailmanlaajuisesti, jotta voidaan lieventää ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousun haitallisia vaikutuksia valtamerten ekosysteemeihin ja terveyteen, erityisesti ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen yhteydessä hyväksytyn Pariisin sopimuksen puitteissa; panee merkille, että näihin haitallisiin vaikutuksiin kuuluvat valtamerten lämpötilan nousu, rannikkojen ja valtamerten happamoituminen, merenpinnan nousu, muutokset valtamerten virtauksissa sekä rannikkojen eroosio ja äärimmäiset sääilmiöt, napajäätiköiden pieneminen, suolapitoisuuden muutokset, ravinteiden määrän muutokset ja happivaje ja että ne voivat olla luonteeltaan kumulatiivisia; painottaa hyvin toimivien ekosysteemien merkitystä valtamerten sietokyvyn parantamisen kannalta; muistuttaa, että on puututtava kiireellisesti näihin vaikutuksiin, jotka heikentävät valtameren ratkaisevaa roolia ilmaston sääntelijänä, hiilinieluna, luonnon monimuotoisuuden lähteenä sekä ravinnon, toimeentulon, energian ja ekosysteemipalvelujen keskeisenä toimittajana;
131. muistuttaa, että Pariisiin sopimuksen mukaisesti kaikkien talouden alojen edellytetään vähentävän hiilidioksidipäästöjä; kehottaa IMO:ta antamaan selkeämpiä päästötavoitteita ja hyväksymään lyhyen aikavälin välittömiä torjuntatoimenpiteitä vuoteen 2018 mennessä, jotta meriliikenteen maailmanlaajuisia hiilidioksidipäästöjä voidaan vähentää Pariisin sopimuksessa vahvistettujen tavoitteiden mukaisesti; toteaa lisäksi, että koska IMO:lla ei ole vastaavaa järjestelmää, unionin satamissa ja unionin poikkeamissatamiin ja -satamista tehtävien matkojen aikana syntyvät hiilidioksidipäästöt on otettava huomioon EU:n päästökauppajärjestelmässä tai vastaavassa vakaassa hinnoittelumekanismissa, joka on tarkoitus ottaa käyttöön mahdollisimman pian ja viimeistään vuonna 2023;
132. muistuttaa, että nesteytetyn biomaakaasun käyttöä pitäisi edistää keinona hiilivapaaseen merenkulkualaan siirryttäessä ja että biomaakaasun käyttö liikenteessä pitäisi varata ensisijaisesti merenkulkualalle, jossa nesteytettyä biomaakaasua käytetään kehittyneenä uusiutuvana polttoaineena; katsoo, että direktiivissä 2014/94/EU esitettyyn infrastruktuurien kehittämiseen pitäisi sisältyä nesteytetyn biomaakaasun käyttö merenkulkualalla, jolla on nykyisin vain muutamia uusiutuvia vaihtoehtoja;
133. korostaa, että maakaasulla ja erityisesti nesteytetyllä maakaasulla (LNG) voisi olla tärkeä osuus liikennealan irtautumisessa hiilestä erityisesti merenkulun tapauksessa, koska se auttaa vähentämään hiilidioksidipäästöjä ja ilmansaasteita;
134. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita arvioimaan ja edistämään nopeusrajoitusten asettamista aluksille IMO:n tasolla päästöjen vähentämiseksi siten, että otetaan huomioon energiatehokkuutta mittaava suunnitteluindeksi (EEDI-indeksi) ja aluksen energiatehokkuussuunnitelma (SEEMP) sekä se tosiasia, että maanteillä ja rautatiellä nopeusrajoitukset ovat yleisiä; tähdentää, että alusten nopeuden alentamisesta aiheutuvat sisäiset ja ulkoiset hyödyt ovat kustannuksia suuremmat; toteaa, että nopeuden vähentämistä on verrattain helppo seurata ja valvoa, joten sidosryhmille aiheutuva hallinnollinen rasite jää pieneksi;
135. painottaa, että maasähköllä on keskeinen rooli vihreämmän merenkulkualan kannalta, koska sen avulla laivat voivat sammuttaa moottorinsa ja kytkeytyä sähköverkkoon tuottaakseen sähköä odottamista, purkamista ja lastaamista varten ollessaan satamassa ja laiturissa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan kannustaakseen maasähkön käyttöön ja tukeakseen sitä kaikkien Euroopan satamissa käyvien laivojen kohdalla, mikä poistaisi näin laivanmoottorien päästöt satamavesissä, vähentäisi epäpuhtauksia ja kasvihuonekaasupäästöjä sekä vähentäisi melua, tärinää ja moottorien kulumista;
136. kehottaa perustamaan IMO:n päästöjen hinnoittelumekanismin kaltaisen maailmanlaajuisen markkinapohjaisen mekanismin, jolla puututaan kansainvälisen merenkulun päästöihin kiinnittäen erityistä huomiota täysin meriliikenteestä riippuvaisiin alueisiin, erityisesti syrjäisimpiin alueisiin sekä saarialueisiin ja -valtioihin;
137. pyytää IPCC:tä yhdessä IMO:n kanssa toteuttamaan meriliikenteen vaikutustenarvioinnin noudattaen vastaavia suuntaviivoja kuin lentoliikennettä koskevassa IPCC:n erityiskertomuksessa ”Aviation and the Global Atmosphere”, kun otetaan huomioon, että tieteellinen käsitys meriliikenteen hiilidioksidi- ja muiden kuin hiilidioksidipäästöjen vaikutuksista maapallon ilmastoon kehittyy nopeasti;
138. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita työskentelemään aktiivisesti saadakseen nopeasti valmiiksi pitkittyneen IMO:n työsuunnitelman, joka koskee arktisilla alueilla purjehtivien laivojen mustan hiilen päästöjen vähentämistä lämpötilan nopean nousun hidastamiseksi napa-alueilla;
139. kehottaa komissiota esittämään viimeistään vuonna 2020 ehdotuksen maalla tuotetun sähkön käytöstä ja asentamisesta laivoissa, jotka ovat laiturissa EU:n satamissa, päästöjen vähentämiseksi satama-alueilla;
140. korostaa, että on tärkeää tarkistaa satamien vastaanottolaitteita koskevaa direktiiviä, ja kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota laatimaan yhdessä Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO), kolmansien maiden ja teollisuuden kanssa merenkulkualan hiilestä irtautumista koskevan strategian, jossa otetaan huomion Pariisin sopimuksen tavoitteet ja tarve perustaa kasvihuonekaasupäästöjen tarkkailu-, raportointi- ja todentamistoimia koskeva kansainvälinen järjestelmä;
141. kehottaa komissiota edistämään tarvittavia verotukseen liittyviä edellytyksiä kannustaakseen maasähkön käyttöön EU:n satamissa olevissa laivoissa ja uusiutuvien teknologioiden, kuten purjeiden, akkujen ja polttokennojen, hyödyntämiseen merenkulkualalla, erityisesti lähimerenkulussa;
142. kehottaa asianomaisia elimiä yhdenmukaistamaan toimintaedellytyksiä kaikkialla EU:ssa rikki- ja typpioksidipäästöjen osalta mukauttamalla vastaavat raja-arvot alhaisimpiin nykyisiä tasoja vastaaviksi;
143. kehottaa komissiota tutkimaan ja ehdottamaan toimenpiteitä nykyisen laivaston typpioksidipäästöjen vähentämiseksi merkittävästi, mukaan luettuna vaikutustenarviointi, joka koskee typpioksidiveron ja rahastojärjestelmän mahdollista käyttöönottoa huomattavien vähennysten aikaansaamiseksi nopeasti ja tehokkaasti;
144. kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota ehdottamaan oikeudellisia ja teknisiä toimenpiteitä hiukkaspäästöjen ja mustan hiilen päästöjen vähentämiseksi edelleen;
145. tähdentää syrjäisimpien alueiden merkitystä meriin liittyvissä kysymyksissä etenkin, koska ne sijaitsevat Atlantissa ja Intian valtameressä, joten niiden avulla voidaan tutkia ja torjua ilmastonmuutoksen vaikutuksia biologiseen monimuotoisuuteen ja merten ekosysteemeihin ja ne tarjoavat huomattavia mahdollisuuksia kehittää uusiutuvia energialähteitä ja sinistä bioteknologiaa; korostaa tarvetta luoda innovatiivisia ohjelmia ja myöntää riittävästi rahoitusta tutkimus- ja kehittämiskeskusten perustamiseen syrjäisimmille alueille; kehottaa sen vuoksi luomaan syrjäisimpien alueiden merenkulkuklusterin;
Kansainvälisen valtameritutkimuksen ja -tiedon vahvistaminen
146. korostaa, että on tärkeää kehittää innovoivia palveluja julkisia ja yksityisiä toimijoita, kuten tietokeskuksia ja verkostoja, varten, jotta saadaan asianmukaista tietoa merivesien ympäristön tilasta, tehostetaan tieteellisen tiedon, parhaiden käytäntöjen ja taitotiedon jakamista ja pannaan täysimääräisesti täytäntöön Meriosaaminen 2020 -etenemissuunnitelman (SWD(2014)0149) toimet; suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti siihen, että Copernicus-ohjelman meriympäristön seurantapalvelu ja hallitustenvälinen maapallon tilan seurantaa käsittelevä ryhmä ovat täydessä toimintavalmiudessa; kehottaa komissiota kehittämään Copernicus-ohjelmaan perustuvia valmiuksia kasvihuonekaasupäästöjen, kuten hiilidioksidipäästöjen, seuraamiseksi, koska se toisi huomattavaa lisäarvoa ilmastonmuutoksen vastaiseen taisteluun;
147. odottaa komission ehdotuksia EU:n tutkimus- ja seurantatoimien koordinoinnista kansainvälisten kumppanien kanssa ja tutkimuksen laadun parantamisesta muun muassa laajentamalla olemassa olevia EU:n tutkimus- ja seurantavälineitä ja -toimia, EMODNET mukaan lukien, jotta voidaan toteuttaa yhteinen tietoverkko, Euroopan maanseurantaohjelma (Copernicus), eurooppalainen valtamerten kaukokartoitusjärjestelmä (EuroGOOS) ja yhteiseen ohjelmasuunnitteluun kuuluva aloite ”Terveet ja tuottavat valtameret ja meret”, joiden kaikkien tavoitteena on luoda kansainvälinen meriä ja merenkulkua koskeva tietoverkko;
148. kehottaa hyväksymään ja integroimaan Euroopan laajuisesti innovatiiviset, hyväksi havaitut ja valikoivat pyyntimenetelmät, joita valvotaan tiiviissä yhteistyössä tutkimuslaitosten kanssa ilman kansallista protektionismia;
149. kehottaa investoimaan entistä enemmän tieteelliseen tutkimukseen, jotta saadaan parempi käsitys valtameristämme; toteaa, että 95 prosentin osuus niistä on edelleen tutkimatta;
150. korostaa, että on tärkeää jakaa merentutkimuksen ja teknologioiden avulla saatuja tutkimustietoja kolmansien maiden tiedeyhteisöjen kanssa; korostaa, että merentutkimukseen tehtävien lisäinvestointien edistäminen kolmansissa maissa ja sellaisten kansainvälisten verkostojen perustaminen, joiden avulla tuloksia ja tietoja voidaan jakaa, on erittäin tärkeää kestävämmän kalastuksen kehittämisen, paremman merialueiden hallinnoinnin ja valtamereen liittyvien yhteisten ongelmien ratkaisemisen kannalta;
151. panee huolestuneena merkille, että pienet saaret ovat erittäin alttiita rannikon eroosiolle, koska niiden rannikkoympäristöihin voivat vaikuttaa merkittävästi merenpinnan nousu, veden kiertokulku ja ilmastonmuutoksesta johtuvat meren ekosysteemin suuntaukset; painottaa, että nykyiset suuret eurooppalaiset tiedonkeruukeskukset eivät sisällä sedimenttimassan tasapainoa koskevia tiedostoja, joita tarvitaan rannikkoja koskevien muutosten ja eroosion ymmärtämiseksi pienten saarten mittakaavassa; painottaa näin ollen tarvetta välittömästi kehittää ja käyttää viimeisimpiä, innovatiivisia teknologioita EU:n pienten saarten rannikkojen eroosion, rannikkojen ja merialueiden olosuhteiden ja ympäristöparametrien keräämiseksi, arvioimiseksi ja seuraamiseksi; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan tällaisia hankkeita;
152. korostaa, että on tärkeää edistää merenpohjaa, merten lajeja ja luontotyyppejä koskevaa tietämystä sekä geologisten, batymetristen ja seismisten ja tulivuorenpurkauksia koskevien tietojen, kemiallisten ja hydrologisten tietojen sekä ilmakehää ja merten meteorologiaa koskevien tietojen keräämistä, jotta voidaan kehittää merten uusiutuvia energialähteitä ja perustaa suojeltuja merialueita; kannustaa tässä yhteydessä ympäristöystävällistä valtamerten ja merten ekosysteemien tieteellistä seurantaa ja tutkimusta, jonka tavoitteena on kestävä kehitys;
153. toteaa, että on erittäin tärkeää varmistaa tarkat tiedot kalatalousalalla, koska tämä on valtamerten hyvän hallinnoinnin toteuttamisen olennainen edellytys; korostaa, että on myönnettävä asianmukaiset ja realistiset taloudelliset resurssit tämän tavoitteen takaamiseksi; katsoo, että on tarpeellista parantaa yhteistyötä ja koordinointia kansainvälisten kumppanien kanssa Euroopan meripoliittisen seurantakeskuksen ja tietoverkon (EMODNET) antaman esimerkin pohjalta ja G7-maiden Tsukuban tiedonannon mukaisesti;
154. kehottaa osoittamaan enemmän resursseja meriosaamisen ja valtamerten ymmärtämisen lisäämiseen ottaen erityisesti huomioon meriä koskevan tieteellisen tutkimuksen, uusien tietojen keräämisen, tietämyksen ja tiedon jakamisen foorumit sekä politiikan kehittämisen ja päätöksenteon edistämisen parhaan saatavilla olevan tieteellisen näytön perusteella; palauttaa mieliin ennalta varautumiseen perustuvan lähestymistavan merkityksen silloin, kun riittävää tieteellistä näyttöä ei ole saatavilla;
155. kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota edistämään tieteellistä tietoa, tietojen vaihtoa ja teknologian siirtoa, jotta edistettäisiin valtamerten suojelua ja kestävää käyttöä; kehottaa jatkamaan ja vahvistamaan kansainvälisellä tasolla tutkimusta ja merialan innovointia tukevia aloitteita, yhteistyötä ja investointeja;
156. painottaa, että valtamerten hallinnoinnin pitäisi perustua parhaaseen saatavilla olevaan tietoon, ja kehottaa näin ollen lisäämään tutkimusta ja innovointia valtamerten ja niiden luonnonvarojen hallinnoimiseksi tavalla, joka takaa merten ekosysteemien säilyttämisen ja ennallistamisen, niiden luonnonvarojen kestävä hyödyntäminen mukaan luettuna;
157. painottaa tarvetta jatkaa katastrofaalisten öljyvuotojen uhkan ja toistuvien öljyvuotojen kumulatiivisten vaikutusten valtameriympäristöön tutkimista sen varmistamiseksi, että päätökset toteuttaa etsintä- ja hyödyntämistoimia merellä perustuvat täsmälliseen ja ajankohtaiseen tieteelliseen tietoon;
158. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan tutkimusta ja edistämään monitieteellisiä lähestymistapoja ja kumppanuuksia taloudellisten ja julkisten toimijoiden välillä, jotta kehitetään tieteellistä tietämystä valtameristä;
159. painottaa tarvetta osoittaa enemmän resursseja merten tieteelliseen tutkimukseen, kuten monialaiseen tutkimukseen ja valtamerten ja rannikkojen jatkuvaan tarkkailuun sekä tiedon ja tietämyksen, myös perinteisessä muodossa, keräämiseen ja jakamiseen valtamerta koskevan tietämyksemme lisäämiseksi, ilmaston ja valtameren terveyden ja tuottavuuden välisen suhteen ymmärtämiseksi paremmin, äärimmäisiä sääoloja ja -ilmiöitä koskevien koordinoitujen varhaisvaroitusjärjestelmien kehittämisen vahvistamiseksi, parhaaseen saatavilla olevaan tieteeseen perustuvan päätöksenteon edistämiseksi, tieteellisen ja teknologisen innovoinnin suosimiseksi sekä meriluonnon monimuotoisuuden osuuden kasvattamiseksi kehittyvien maiden, etenkin pienten kehittyvien saarivaltioiden ja vähiten kehittyneiden maiden, kehityksessä;
160. kehottaa komissiota ottamaan unionin tasolla käyttöön ja edistämään kansainvälisellä tasolla tutkimusta, havainnointia, tietojen keräämistä ja vaihtoa tulivuorisaarten ja meren tulivuorten vulkaanisesta toiminnasta ja niiden yhteyksistä valtameriin; korostaa, että syrjäisimmillä alueilla voi olla keskeinen tehtävä tällä alalla;
161. toteaa, että meristä ja valtameristä saatavassa uusiutuvassa energiassa on huomattava potentiaali ilmasto- ja energiatavoitteiden saavuttamisen ja energialähteiden monipuolistamisen kannalta; painottaa, että aaltoja, virtauksia ja suolapitoisuutta koskeva lisätutkimus on tarpeen, samoin kuin asianmukaisten ympäristön kestävyyttä koskevien kriteerien kehittäminen;
162. palauttaa mieliin, että ”sinisen kasvun” strategian yhtenä tavoitteena on lisätä merentutkimusalaan liittyvää tietämystä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ehdottamaan kansainvälisten toimijoiden kanssa toteutettavia merentutkimus- ja tiedekumppanuuksia ja edistämään Blue MED -ohjelman kaltaisia jo olemassa olevia kumppanuuksia;
163. pitää myönteisenä EU:n tukea meren ja merenkulkualan tutkimuksen ohjelmien ja puiteohjelmasta rahoitetun innovoinnin ohjelman välityksellä; kehottaa komissiota säilyttämään tämän tuen;
164. kehottaa myöntämään riittävästi rahoitusta meriä ja merenkulkua koskevien tutkimus- ja innovointitoimien tukemiseksi etenkin monialaisten valtameritutkimusta ja -innovointia koskevien toimien alalla;
165. kannattaa vuonna 2013 annetun Galwayn julkilausuman määräysten jatkamista ja kannustaa toteuttamaan vastaavia yhteistyön muotoja muiden maiden kanssa;
166. painottaa, että merentutkimukseen tehtävien lisäinvestointien edistäminen yhdessä kolmansien maiden kanssa vuoden 2013 Galwayn julkilausuman mukaisesti sekä investoinnit yhteisiin tutkimushankkeisiin kehittyvissä maissa ja sellaisten kansainvälisten verkostojen luominen, joiden avulla tuloksia ja tietoa voidaan jakaa, on erittäin tärkeää paremman ja kestävämmän kalastuksen ja meriekosysteemien hoidon kehittämisen ja valtameriin liittyvien yhteisten haasteiden selvittämisen kannalta;
167. palauttaa mieliin, että on tärkeää tehdä yhteistyötä kansainvälisten kumppanien kanssa kartoituksen, tarkkailun ja tutkimuksen vahvistamiseksi Välimerellä, Mustallamerellä ja Atlantilla Blue MED -aloitteen sekä Belémin ja Galwayn julkilausumien mukaisesti ja yhdessä maailmanlaajuisten tai alueellisten liittoutumien, kuten Belmont-foorumin, kanssa;
168. suhtautuu myönteisesti komission sitoumukseen ehdottaa EMODNETin mukauttamista muihin kansainvälisiin meritiedon keräämistoimiin vuoteen 2018 mennessä; muistuttaa, että on tärkeää, että unioni sitoutuu YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin ja erityisesti tavoitteisiin 14.A ja 14.A.1 sekä G7-maiden tiede- ja teknologiaministerien Tsukuban tiedonantoon tässä yhteydessä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita muistuttamaan kansainvälisiä kumppaneita niiden sitoutumisesta saatavilla olevan, yhteentoimivan ja avoimen tieteen edistämiseen; kehottaa komissiota raportoimaan parlamentille säännöllisesti todella maailmanlaajuisten valtamerten tarkkailufoorumien edistymisestä;
169. kehottaa YK:n toimintakehotuksen ”Our Ocean, Our Future” mukaisesti tekemään valtamerten tilasta perusteellisia arviointeja, jotka perustuvat sekä tieteellisiin että perinteisiin tietojärjestelmiin;
170. painottaa tarvetta siirtyä kohti tarkoituksenmukaisia valtamerten tarkkailujärjestelmiä, meritiedon saatavuutta ja suurten tietomäärien (sininen pilvi mukaan luettuna) käsittelyä G7-maiden tiede- ja teknologiaministerien Tsukuban tiedonannon mukaisesti;
171. kehottaa osoittamaan enemmän resursseja meriosaamisen ja valtamerten ymmärtämisen lisäämiseen ottaen erityisesti huomioon meriä koskevan tieteellisen tutkimuksen, uusien tietojen keräämisen, tietämyksen ja tiedon jakamisen foorumit sekä politiikan kehittämisen ja päätöksenteon edistämisen parhaan saatavilla olevan tieteellisen näytön perusteella; palauttaa mieliin ennalta varautumiseen perustuvan lähestymistavan merkityksen tapauksissa, joissa riittävää tieteellistä näyttöä ei ole saatavilla;
172. kehottaa jäsenvaltioita sekä alueellisia ja paikallisia viranomaisia ja yksityisiä tahoja keskittymään pääasiassa innovointihankkeisiin, sinisiin bioteknologioihin ja puhtaan energian käyttöön entistä ekologisemman infrastruktuurin ja meriliikenteen edistämiseksi ja mukauttamiseksi sekä valtamerten ekosysteemin ja biologisen monimuotoisuuden suojelemiseksi Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR), Horisontti 2020 -puiteohjelman ja Verkkojen Eurooppa -välineen (CEF) kautta; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita keskittymään alusten vaihtoehtoisiin ja muihin kuin perinteisiin polttoaineisiin – kuten LNG – ja saaria yhdistävään nesteytetyn maakaasun sinisiä käytäviä koskevaan hankkeeseen, jolla edistetään ja mukautetaan LNG-terminaalien kaltaisia infrastruktuureja yhdistävinä teknologioina käyttämällä edellä mainittua olemassa olevaa rahoitusta; kehottaa komissiota kehittämään valtamerikumppanuuksia keskeisten valtameritoimijoiden kanssa keinona edistää yhteistyötä, politiikan johdonmukaisuutta ja koordinointia sinisen kasvun ja parhaiden käytäntöjen vaihdon kaltaisissa yhteistä etua koskevissa keskeisissä valtameren hallinnointiin liittyvissä kysymyksissä;
173. toteaa, että merenkulkualan automatisointi ja digitalisointi edellyttävät digitaalisten taitojen ja pätevyyden parantamista, ja korostaa, että tämä tarjoaa mahdollisuuden houkutella nuoria alalle; kehottaa komissiota ehdottamaan tämän alan aloitteita, joilla kehitellään yhteisiä aloitteita pätevyyksien tunnustamiseksi ja erilaisten merenkulkualan toimintojen edistämiseksi;
174. pitää valitettavana, että kansainvälisestä valtamerten hallinnoinnista annetussa yhteisessä tiedonannossa ei viitata mitenkään rannikko- ja merimatkailuun, vaikka sen vaikutus rannikkoalueisiin, saarialueisiin ja syrjäisimpiin alueisiin sekä paikalliseen matkailualaan, jolla toimii pääasiassa pk-yrityksiä, olisi pidettävä mielessä; kehottaa panemaan täytäntöön valtameriä käsittelevän kansainvälisen foorumin puitteissa Euroopan matkailustrategian, jonka yhteydessä alueet ja myös rannikoiden paikallisviranomaiset osallistuvat Euroopan laajuiseen vuoropuheluun rannikkoalueiden älykkään hoidon ja merimatkailun parhaiden käytäntöjen vaihtamiseksi; korostaa, että muovia ja muita meren jätteitä koskevassa komission strategiassa ei saisi unohtaa rannikkoalueita, koska meriympäristön häiriöillä on äärimmäisen kielteinen vaikutus matkailun houkuttelevuuteen ja väistämättä taloudellinen vaikutus kaikkiin syrjäisimpien alueiden toimintoihin;
175. kehottaa nopeuttamaan toimia, joilla tehostetaan valtamerten hallinnoinnin parantamista mahdollistavaa tutkimusta ja innovointia siten, että varmistetaan merten ekosysteemien säilyttäminen ja ennallistaminen, näiden luonnonvarojen kestävyys mukaan luettuna, sekä valtamerten tuntemusta Euroopassa ja maailmanlaajuisesti tutkijoiden, sidosryhmien, päätöksentekijöiden ja kansalaisten välisen tiiviimmän yhteistyön ja vaihdon avulla valtameriä ja sinisen talouden työuria koskevan koulutuksen parantamiseksi; kehottaa arvioimaan perinpohjaisesti valtamerten tilaa tieteen ja perinteisten tietojärjestelmien pohjalta YK:n asiakirjan ”Our Ocean, Our Future: Call for Action” pohjalta;
176. korostaa, että on tärkeää sisällyttää prosessiin rannikkoalueiden ja syrjäisimpien alueiden paikallisviranomaiset, jotta valtamerten kansainvälinen hallinnointi tuodaan lähemmäs unionin kansalaisia.
°
° °
177. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.
- [1] REX/482 EESC-2016
- [2] EUVL L 312, 22.11.2008, s. 3.
- [3] EYVL L 365, 31.12.1994, s. 10.
- [4] EYVL L 182, 16.7.1999, s. 1.
- [5] EYVL L 269, 21.10.2000, s. 34.
- [6] EUVL L 266, 26.9.2006, s. 1.
- [7] EUVL L 197, 24.7.2012, s. 38.
- [8] EUVL L 321, 5.12.2011, s. 1.
- [9] EUVL L 251, 16.9.2016, s. 77.
- [10] EUVL L 257, 28.8.2014, s. 135.
- [11] EUVL L 123, 19.5.2015, s. 55.
- [12] Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0035.
- [13] Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0093.
- [14] Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0478.
- [15] EUVL C 70 E, 8.3.2012, s. 70.
- [16] EUVL C 75, 26.2.2016, s. 24.
- [17] Plastic waste inputs from land into the ocean, Jenna R. Jambeck, Roland Geyer, Chris Wilcox, Theodore R. Siegler, Miriam Perryman, Anthony Andrady, Ramani Narayan, Kara Lavender Law, Science, Vol. 347, Issue 6223, 13 February 2015, s. 768–771.
- [18] Marine Plastic Debris and Microplastics, UNEP https://wedocs.unep.org/rest/bitstreams/11700/retrieve
- [19] Euroopan ympäristökeskus: ”The impact of international shipping on European air quality and climate forcing”, 2013.
- [20] Winkel, R., Weddige, U., Johnson,d., Hoen, V., and Papaefthimiou, S. (2015), ‘Shore Side Electricity in Europe: Potential and environmental benefits’, Energy Policy, DOI: http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0301421515300240
- [21] 1 Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0093.
- [22] Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0266.
PERUSTELUT
Valtameret ja meret muodostavat 70 prosenttia maapallon pinta-alasta ja merivesi 97 prosenttia sen vesistä. Meret mahdollistavat ravinnon ja energian saannin, liikkuvuuden, lääkinnän ja vapaa-ajan harrasteet, mutta ne myös säätelevät ilmastoa, tuottavat puolet käyttämästämme hapesta ja imeyttävät merkittävän osan hiilidioksidipäästöistämme. Valtameret ovat itse asiassa voimakkaimpia liittolaisiamme ilmastonmuutoksen torjunnassa, ja ne on sisällytetty Pariisin sopimukseen; IPCC on myös laatinut erityiskertomuksen valtameristä.
Valtamerillä sekä rannikkoalueiden ja merten luonnonvaroilla on keskeinen merkitys ihmisten hyvinvoinnille ja sosiaaliselle ja taloudelliselle kehitykselle maailmanlaajuisesti. Ne ovat erityisen tärkeitä rannikkoyhteisöissä asuville ihmisille, tuottavat toimeentulon turvaamiseen ja matkailuun liittyvää hyötyä ja turvaavat elinkeinon ja tulot. Rannikkoalueiden ja merten luonnonvarojen vuotuinen osuus maailmantaloudesta on arviolta 28 biljoonaa Yhdysvaltain dollaria ekosysteemipalvelujen välityksellä. Luonnonvarat ovat kuitenkin erittäin alttiita ympäristön pilaantumiselle, liikakalastukselle, ilmastonmuutokselle ja saastumiselle.
YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelmassa määritettiin merten säilyttäminen ja kestävä käyttö yhdeksi 17:stä kestävän kehityksen tavoitteesta (tavoite 14). Päätös osoittaa, että kansainvälisillä foorumeilla on tunnustettu merten ja rannikkoalueiden ekosysteemien ja niiden luonnon monimuotoisuuden kestävän käytön ja säilyttämisen keskeinen merkitys olennaisena tekijänä, jotta saavutetaan Agenda 2030 -toimintaohjelman tavoite, joka koskee kehityksen uutta maailmanlaajuista toimintakehystä.
Kestävän kehityksen tavoitteet ovat tiiviisti sidoksissa toisiinsa: valtameriin liittyy taloutta koskevaa potentiaalia mutta myös potentiaalia vastata elintarviketurvan entistä kiireellisempään haasteeseen. Elintarvikkeiden kysyntä saattaa kasvaa 60 prosenttia, kun maailman väestömäärä nousee odotusten mukaisesti yhdeksään miljardiin vuoteen 2050 mennessä. Valtamerten sosioekonomista potentiaalia voidaan ylläpitää ainoastaan, jos merten ekosysteemit säilytetään suojelemalla luontotyyppejä ja hillitsemällä ilmastonmuutoksen vaikutuksia torjuen erityisesti vesien happamoitumista ja lämpenemistä.
Vesien happamoitumisesta voidaan todeta, että pintavesien pH-arvo on pysynyt suhteellisen vakaana miljoonien vuosien ajan. Ihmisen toiminnasta johtuvien päästöjen aiheuttama ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nopea kasvu uhkaa nyt tätä vakautta, koska valtameret absorboivat osan hiilidioksidista myöhemmässä vaiheessa. Hiilidioksidin imeytyminen mereen aiheuttaa sen happamoitumisen, koska meriveden pH-arvo alenee, vaikka pintavedet pysyvätkin emäksisinä. Valtamerten happamoituminen vähentää karbonaatin saatavuutta, joka on keskeisessä asemassa merten kalkkia muodostavien eliöiden, kuten riuttoja muodostavien korallien, simpukoiden ja planktonin, kannalta ja vaikuttaa myös biologisiin molekyyleihin ja prosesseihin aiheuttaen haittaa koko merten ekosysteemille.
Maapallon valtamerten lämpeneminen on aiheuttanut arviolta 93 prosenttia maapallon lämpenemisestä kuluneiden kuuden vuosikymmenen aikana, ja kaikista saatavilla olevista valtamerten lämpötilaa koskevista ennusteista ilmenee, että maapallon valtamerten lämpeneminen jatkuu. Valtameret imeyttävät 25 prosenttia tuottamistamme hiilipäästöistä ja jakavat lämpöä edelleen kaikkialle maapallolla.
Merenkulun päästöt ovat myös ongelma, joka on ratkaistava maailmanlaajuisesti, jotta torjutaan meriliikenteen päästöjen ennustettua voimakasta kasvua. Vaikuttavien toimien toteuttamiseksi tarvitaan parempaa tietämystä siitä, miten meriliikenne vaikuttaa ilmastonmuutokseen.
Roskaantuminen on myös valtameriä vakavasti uhkaava tekijä. Se on maailmanlaajuinen huolenaihe, joka vaikuttaa kaikkiin maapallon valtameriin. Valtameriin päätyy vuosittain miljoonia tonneja roskaa, mikä aiheuttaa ympäristöllisiä, taloudellisia, terveydellisiä ja esteettisiä ongelmia. Roskaantuminen voi aiheuttaa vakavia taloudellista haittaa ja menetyksiä rannikkoyhteisöille, matkailulle, merenkululle ja kalastukselle. Rannikon ja rantojen puhdistamisen mahdolliset kustannukset unionissa on arvioitu lähes 630 miljoonaksi euroksi vuodessa ja kalastusalan kustannukset lähes 60 miljoonaksi euroksi, mikä vastaa noin yhtä prosenttia EU:n kalastuslaivaston kokonaistuloista (vuonna 2010).
Roskien kertyminen ja leviäminen huomioon ottaen roskaantuminen saattaa olla yksi maapallon valtamerien nopeimmin kasvavista terveysuhista. Tässä yhteydessä tarvitaan kunnianhimoista kiertotalouspakettia, johon sisältyy EU:n merialueiden roskaantumisen vähentämistä 30 ja 50 prosenttia vuosina 2025 ja 2030 koskevia tavoitteita ja muovipakkauksien kierrättämistä koskevia laajempia tavoitteita.
Kaikkien näiden ongelmien torjumiseksi tarvitaan parempaa kansainvälistä hallinnointia, jotta vahvistetaan alueellisia ja maailmanlaajuisia toimia. Olisi lisättävä valtameriin liittyviä kumppanuuksia alan keskeisten toimijoiden kanssa, jotta parannetaan kansainvälistä valtamerten hallinnointia kansainvälisen näkemyksen kehyksessä.
Komissiota olisi kannustettava kehittämään valtameriin liittyviä kumppanuuksia alan keskeisten toimijoiden kanssa, jotta parannetaan kansainvälistä valtamerten hallinnointia. Tietojen jakaminen ja koordinoidut toimet edellyttävät valtamerten hallinnointia koskevan selkeän kehyksen luomista. UNCLOS-yleissopimuksella on tältä osin keskeinen merkitys, ja on aiheellista tukea kaikilta osin sellaisen oikeudellisesti sitovan välineen kehittämistä, joka koskee merten biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä ja kestävää käyttöä kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolisilla alueilla UNCLOS-yleissopimuksen kehyksessä.
LIIKENNE- JA MATKAILUVALIOKUNNAN LAUSUNTO (26.9.2017)
ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnalle
kansainvälisestä valtamerten hallinnoinnista: EU:n panos vastuulliseen valtamerten hoitoon vuoden 2030 kestävän kehityksen tavoitteiden yhteydessä
(2017/2055(INI))
Valmistelija (*): Cláudia Monteiro de Aguiar
(*) Valiokuntien yhteistyömenettely – työjärjestyksen 54 artikla
EHDOTUKSET
Liikenne- ja matkailuvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 191 artiklan,
ottaa huomioon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle annetun komission tiedonannon aiheesta ”Kansainvälinen valtamerten hallinnointi: EU:n panos vastuulliseen valtamerten hoitoon” (JOIN(2016)0049),
ottaa huomioon vuonna 2007 laaditun Euroopan unionin yhdennetyn meripolitiikan (COM(2007)0575) ja sitä koskevan edistymiskertomuksen vuodelta 2012 (COM(2012)0491),
ottaa huomioon yhdennetyn meripolitiikan edelleen kehittämistä koskevasta tukiohjelmasta 30. marraskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1255/2011[1],
ottaa huomioon 15. lokakuuta 2009 annetun komission tiedonannon ”Euroopan unionin yhdennetyn meripolitiikan kansainvälisen ulottuvuuden kehittäminen” (COM(2009)0536),
ottaa huomioon 21. lokakuuta 2010 antamansa päätöslauselman yhdennetystä meripolitiikasta – edistyksen arviointi ja uudet haasteet[2],
ottaa huomioon Euroopan meriturvallisuusviraston perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 1406/2002 muuttamisesta 14. syyskuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1625[3],
ottaa huomioon merten aluesuunnittelun puitteista 23. heinäkuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/89/EU[4],
ottaa huomioon neuvoston direktiivin 1999/32/EY muuttamisesta meriliikenteessä käytettävien polttoaineiden rikkipitoisuuden osalta 21. marraskuuta 2012 annetun direktiivin 2012/33/EU sekä Euroopan aluevesillä olevien rikkioksidipäästöjen valvonta-alueiden laajentamista koskevan käynnissä olevan vaikutustenarvioinnin,
ottaa huomioon aluksella syntyvän jätteen ja lastijäämien vastaanottolaitteista satamissa annetun direktiivin 2000/59/EY,
ottaa huomioon vuonna 2015 tehdyn ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) (Pariisin sopimus), joka tuli voimaan 4. marraskuuta 2016, ja sen suunnitellut kansallisesti määritellyt panokset, joilla pyritään vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä,
ottaa huomioon 20. helmikuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Eurooppalainen strategia rannikko- ja merimatkailun kasvua ja työpaikkoja varten” (COM(2014)0086),
ottaa huomioon 29. lokakuuta 2015 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Matkailun edistämistä Euroopassa koskevat uudet haasteet ja ajatukset”[5],
ottaa huomioon 2. heinäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman ”Sininen kasvu – EU:n meritalouden, merenkulkualan ja matkailualan kestävän kasvun edistäminen”[6],
ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 24. kesäkuuta 2014 hyväksymän Euroopan unionin meriturvallisuusstrategian,
ottaa huomioon neuvoston päätelmät ”EU:n meriliikennepolitiikan painopisteet vuoteen 2020 asti: Kilpailukyky, hiilestä irtautuminen ja digitalisointi maailmanlaajuisten yhteyksien sekä toimivien sisämarkkinoiden ja maailmanluokan merenkulkuklusterin varmistamiseksi” (9976/17),
ottaa huomioon 2. joulukuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Kierto kuntoon – Kiertotaloutta koskeva EU:n toimintasuunnitelma” (COM(2015)0614),
ottaa huomioon jätelainsäädäntöpakettia koskevan 14. maaliskuuta 2017 hyväksytyn neuvottelukantansa,
ottaa huomioon Itämeren ja Pohjanmeren maiden Kansainväliselle merenkulkujärjestölle (IMO) tekemän ehdotuksen typen oksidien päästöjen valvonta-alueiden käyttöönotosta,
ottaa huomioon New Yorkissa 5.–9. kesäkuuta 2017 pidetyn YK:n valtamerikonferenssin,
ottaa huomioon 5. kesäkuuta 2017 annetun valtameriä koskevan Yhdistyneiden kansakuntien toimintakehotuksen,
ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon yhteisestä tiedonannosta Euroopan parlamentille ja neuvostolle ”Kansainvälinen valtamerten hallinnointi: EU:n panos vastuulliseen valtamerten hoitoon”,
1. suhtautuu myönteisesti yhteiseen tiedonantoon ”Kansainvälinen valtamerten hallinnointi: EU:n panos vastuulliseen valtamerten hoitoon” ja siinä esitettyihin toimiin; toteaa, että kansainvälinen valtamerten hallinnointi ja sen taloudelliset, ympäristölliset ja sosiaaliset osatekijät ovat tärkeitä, ja katsoo, että niiden olisi perustuttava monialaiseen lähestymistapaan, jossa keskitytään yhdennettyyn meripolitiikkaan ja siihen sisältyviin monialaisiin toimintapolitiikkoihin, erityisesti siniseen kasvuun, parhaaseen käytettävissä olevaan uuteen meriosaamiseen ja tieteelliseen tietoon, merten aluesuunnitteluun, yhdennettyyn merivalvontaan ja merialuestrategioihin; korostaa politiikan johdonmukaisuuden sekä yhteistyön lisäämisen ja koordinoinnin tarvetta hallitusten, alueellisten ja kansainvälisten organisaatioiden ja laitosten, tiedeyhteisön, yksityisen sektorin ja kansalaisyhteiskunnan kaltaisten asiaankuuluvien toimijoiden keskuudessa;
2. tukee kaikilta osin kansainvälisestä valtamerten hallinnoinnista vuonna 2016 annetussa yhteisessä tiedonannossa esitettyä komission toimintasuunnitelmaa; korostaa, että komission ja jäsenvaltioiden on ryhdyttävä kiireesti toteuttamaan näitä toimia ja muunnettava EU:n sitoumus valtamerten kestävään kehitykseen konkreettiseksi toimintapolitiikaksi EU:n tasolla ja kansainvälisellä tasolla;
3. toteaa jälleen, että kestävän kehityksen tavoitteilla, ja etenkin mutta ei yksinomaan tavoitteella 14, on vahva merellinen ulottuvuus, koska sen tavoitteena on valtamerten, merten ja meren elollisten luonnonvarojen säilyttäminen ja kestävä käyttö;
4. painottaa, että on ensisijaista parantaa avoimuutta, tiedon julkista saatavuutta, sidosryhmien osallistumista ja YK:n järjestöjen legitimiteettiä, mukaan lukien valtioiden edustajien julkinen vastuu kansainvälisissä elimissä, kuten Kansainvälisessä merenkulkujärjestössä ja Kansainvälisessä merenpohjajärjestössä, jotta voidaan puuttua hallintorakenteen nykyisiin puutteisiin;
5. toteaa lisäksi ilman pilaantumista koskevan kansainvälisen oikeuden osalta, että jäsenvaltioilla ei ole Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen (UNCLOS) mukaan lupaa nousta aluksille eikä tarkastaa aluksia avomerellä tai viattoman kauttakulun aikana siinäkään tapauksessa, että rikkomuksista olisi vakuuttavaa näyttöä; kehottaa siksi YK:n yleissopimuksen osapuolia vahvistamaan sen oikeudellista kehystä, jotta voidaan poistaa hallinnointiin liittyvät mahdolliset puutteet ja vahvistaa kansainvälisen ympäristöoikeuden täytäntöönpanon valvontaa koskevat vakaat mekanismit;
6. tähdentää syrjäisimpien alueiden merkitystä meriin liittyvissä kysymyksissä etenkin, koska ne sijaitsevat Atlantissa ja Intian valtameressä, joten niiden avulla voidaan tutkia ja torjua ilmastonmuutoksen vaikutuksia biologiseen monimuotoisuuteen ja merten ekosysteemeihin ja ne tarjoavat huomattavia mahdollisuuksia kehittää uusiutuvia energialähteitä ja sinistä bioteknologiaa; korostaa tarvetta luoda innovatiivisia ohjelmia ja osoittaa riittävästi rahoitusta tutkimus- ja kehittämiskeskusten perustamiseen syrjäisimmille alueille; kehottaa sen vuoksi luomaan syrjäisimpien alueiden merenkulkuklusterin;
7. suhtautuu myönteisesti jäsenvaltioiden edistymiseen merten aluesuunnitelmien laatimisessa; toteaa, että direktiivin 2014/89/EU johdonmukaista täytäntöönpanoa varten tarvitaan lisätoimia, jotta voidaan luoda esimerkki merten aluesuunnittelun käyttöönotosta maailmanlaajuisesti; kehottaa sen vuoksi jäsenvaltioita laatimaan merten aluesuunnitelmansa viimeistään 31. maaliskuuta 2021; korostaa kansainvälistä ja rajat ylittävää ulottuvuutta ja kehottaa komissiota aloittamaan työskentelyn sellaisten kansainvälisiä suuntaviivoja koskevien ehdotusten laatimiseksi, joissa otetaan huomioon maa- ja merialueiden välisten synergioiden ja vuorovaikutussuhteiden sekä niihin liittyvien rannikkoalueiden yhdennetyn hoidon kaltaisten prosessien merkitys, ja johtamaan merten aluesuunnittelun foorumia, johon osallistuvat asianomaiset sidosryhmät ja kolmannet maat, edistämään sitä maailmanlaajuisesti ja luomaan parhaita käytäntöjä, joilla edistetään kansainvälistä yhteistyötä, parannetaan valtamerten hallintoa, suojelua ja käyttöä, lisätään avoimuutta ja tehostetaan koulutusta;
8. korostaa Euroopan unionin merellisen turvallisuusstrategian merkitystä ja kehottaa komissiota sisällyttämään meriturvallisuuden ulkopolitiikkaan pitäen mielessä, että suuri osa kaupasta kuljetetaan meritse, että yli 70 prosenttia ulkorajoista on merirajoja ja että on tarpeen turvata unionin satamien kautta kulkevien matkustajien turvallisuus;
9. korostaa, että on tärkeää jatkaa Euroopan meriturvallisuusviraston (EMSA), Frontexin ja Euroopan kalastuksenvalvontaviraston (EFCA) välisen yhteistyön edistämistä niiden oman toimivallan puitteissa, jotta tuetaan rannikkovartioinnista vastaavia jäsenvaltioiden kansallisia viranomaisia, sekä edistää meriturvallisuutta, torjua rajat ylittävää rikollisuutta ja suojella ympäristöä ehkäisemällä ja vähentämällä kaasun- ja öljynporauksessa käytettävien offshore-laitteistojen aiheuttamaa pilaantumista; katsoo, että näiden virastojen olisi saatava tarvittaessa enemmän tukea EU:lta kyseisten uusien tehtävien hoitamiseksi; korostaa, että on tärkeää kehittää edelleen digitaalisia ratkaisuja – esimerkiksi merenkulkualan toiminnan helpottaminen virtaviivaisten ilmoitusmenettelyjen avulla ja runsaammat investoinnit Euroopan laajuista tietojen jakamista koskevaan yhteiseen infrastruktuuriin, joka hyödyttää rannikkovartiointitehtäviä hoitavia kaikkia jäsenvaltioiden viranomaisia – ja EMSAn integroitujen meripalvelujen kaltaisia EMSAn integroituja meripalveluja, jotta voidaan parantaa merenkulkualan ja merivalvonnan yhteisen tietojenvaihtoympäristön (CISE) kaltaisten muiden ohjelmien valvontaa ja seurantaa;
10. kehottaa jäsenvaltioita sekä alueellisia ja paikallisia viranomaisia ja yksityisiä tahoja keskittymään pääasiassa innovointihankkeisiin, sinisiin bioteknologioihin ja puhtaan energian käyttöön entistä ekologisemman infrastruktuurin ja meriliikenteen edistämiseksi ja mukauttamiseksi sekä valtamerten ekosysteemin ja biologisen monimuotoisuuden suojelemiseksi Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR), Horisontti 2020 ‑puiteohjelman ja Verkkojen Eurooppa -välineen (CEF) kautta; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita keskittymään alusten vaihtoehtoisiin ja muihin kuin perinteisiin polttoaineisiin – kuten nesteytetty maakaasu (LNG) – ja saaria yhdistävään nesteytetyn maakaasun sinisiä käytäviä koskevaan hankkeeseen, jolla edistetään ja mukautetaan LNG-terminaalien kaltaisia infrastruktuureja yhdistävinä teknologioina käyttämällä edellä mainittua olemassa olevaa rahoitusta; kehottaa komissiota kehittämään valtamerikumppanuuksia keskeisten valtameritoimijoiden kanssa keinona edistää yhteistyötä, politiikan johdonmukaisuutta ja koordinointia sinisen kasvun ja parhaiden käytäntöjen vaihdon kaltaisissa yhteistä etua koskevissa keskeisissä valtameren hallinnointiin liittyvissä kysymyksissä;
11. korostaa, että on tärkeää tarkistaa satamien vastaanottolaitteita koskevaa direktiiviä, ja kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota laatimaan yhdessä Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO), kolmansien maiden ja teollisuuden kanssa merenkulkualan hiilestä irtautumista koskevan strategian, jossa otetaan huomion Pariisin sopimuksen tavoitteet ja tarve perustaa kasvihuonekaasupäästöjen tarkkailu-, raportointi- ja todentamistoimia koskeva kansainvälinen järjestelmä;
12. korostaa, että meriliikenne vaikuttaa maailmanlaajuiseen ilmastoon ja ilman laatuun sekä hiilidioksidipäästöillä että muilla kuin hiilidioksidipäästöillä, joita ovat direktiivin (EU) 2016/68 piiriin kuuluvat rikkipäästöt sekä typpioksidin päästöt, joista viimeksi mainittu vaikuttaa erityisesti satamakaupunkeihin ja rannikkoalueisiin; toteaa, että merenkulun hiilidioksidipäästöjen odotetaan kasvavan 50–250 prosenttia vuoteen 2050 mennessä ja että niiden osuus maailmanlaajuisista kasvihuonekaasupäästöistä saattaa nousta 17 prosenttiin, mikä on huomattava lisäys; muistuttaa, että talouden on kokonaisuudessaan tehtävä oma osuutensa hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi Pariisin sopimuksen mukaisesti;
13. kehottaa perustamaan IMO:n päästöjen hinnoittelumekanismin kaltaisen maailmanlaajuisen markkinapohjaisen mekanismin, jolla puututaan kansainvälisen merenkulun päästöihin kiinnittäen erityistä huomiota täysin meriliikenteestä riippuvaisiin alueisiin, erityisesti syrjäisimpiin alueisiin sekä saarialueisiin ja -valtioihin;
14. kehottaa komissiota meren luonnonvarojen suojelun, säilyttämisen ja kestävän käytön edistämiseksi vahvistamaan merenkulkualan yhteistyötä ja valmiuksia kansainvälisen yhteistyön ja kehitystoiminnan puitteissa sekä torjumaan vaikutuksia, joita aiheutuu kaikenlaisesta merten roskaantumisesta ja pilaantumisesta, kuten valtamerten pyörteissä esiintyvistä muovi- ja mikromuovilautoista sekä aluevesirajojen ulkopuolella olevien alusten jätteiden ja jätevesien mereen päästämisestä; pyytää komissiota tehostamaan toimiaan merten roskaantumisen torjumiseksi siten, että se puuttuu maalla sijaitseviin kuormituslähteisiin vähentämällä merkittävästi syntyvän jätteen määrää ja nostamalla kierrätysastetta ja puuttuu merellä sijaitseviin kuormituslähteisiin, ja kehottaa jäsenvaltioita samalla soveltamaan asianmukaisesti alusten aiheuttamasta ympäristön pilaantumisesta annetun direktiivin 2005/35/EY kaltaisia voimassa olevia EU:n kuljetussäännöksiä;
15. kehottaa jäsenvaltioita sekä paikallisia ja alueellisia viranomaisia tukemaan innovatiivisia, teknologisia ja taloudellisia aloitteita, joilla puututaan valtamerten ja merten pilaantumiseen, jotta voidaan edistää merenkulusta peräisin olevien jätteiden, erityisesti muovijätteiden, tehokkaita talteenottojärjestelmiä satamissa, lisäämään merenkulkualalla tietoisuutta jätteiden mereen päästämisen seurauksista ja poistamaan suurimmat meren pilaantumisen ehkäisemisestä tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen (MARPOL) täytäntöönpanon esteet;
16. toteaa, että painolastivesien vaihtaminen on mahdollinen keino välttää haitallisten vieraslajien tuonti; korostaa, että painolastivettä koskevan IMO:n yleissopimuksen tarkoituksena on valvoa ja hallita tätä ongelmaa, sopimus tulee pian voimaan ja sen onnistunut täytäntöönpano riippuu laajemmasta ratifioinnista;
17. kehottaa komissiota laatimaan vuoteen 2020 mennessä ehdotuksen, jolla puututaan maasähkön käyttöön ja sitä koskeviin asennuksiin EU:n satamissa kiinnityspaikassa olevilla aluksilla päästöjen vähentämiseksi satama-alueilla siten, että otetaan huomioon pilaavat aineet, kuten rikkidioksidi (SO2), typen oksidit (NOx), musta hiili ja hiukkaset, joita pääsee ilmaan alusten käyttäessä apumoottoreita sähkön tuottamiseksi viestintää, valaistusta, ilmanvaihtoa ja muita aluksilla olevia laitteita varten aluksen ollessa satamassa;
18. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita arvioimaan ja edistämään nopeusrajoitusten asettamista aluksille IMO:n tasolla päästöjen vähentämiseksi siten, että otetaan huomioon energiatehokkuutta mittaava suunnitteluindeksi (EEDI-indeksi) ja aluksen energiatehokkuussuunnitelma (SEEMP) sekä se tosiasia, että maanteillä ja rautatiellä nopeusrajoitukset ovat yleisiä; tähdentää, että alusten nopeuden alentamisesta aiheutuvat sisäiset ja ulkoiset hyödyt ovat kustannuksia suuremmat; toteaa, että nopeuden vähentämistä on verrattain helppo seurata ja valvoa, joten sidosryhmille aiheutuva hallinnollinen rasite jää pieneksi;
19. muistuttaa arktista aluetta koskevasta yhdennetystä politiikasta 16. maaliskuuta 2017 antamassaan päätöslauselmassa[7] komissiolle esittämästään kehotuksesta toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet ja toimia aktiivisesti, jotta helpotetaan alusten polttoaineena käytettävän raskaan polttoöljyn käyttöä ja kuljetusta polttoainetankeissa arktisilla alueilla koskevaa kieltoa aluksista aiheutuvan meren pilaantumisen ehkäisemisestä tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen (MARPOL) perusteella samoin kuin sitä säännellään Antarktiksen vesialueilla; kehottaa komissiota sisällyttämään raskaan polttoöljyn käytön ympäristö-, terveys- ja ilmastoriskit sen kansainvälistä valtamerten hallinnointia koskevaan kantaan; kehottaa komissiota riittävien kansainvälisten toimenpiteiden puuttuessa tekemään ehdotuksia, jotka koskevat EU:n satamissa ennen arktisen alueen vesialueiden kautta tapahtuvia matkoja poikkeaviin aluksiin sovellettavia sääntöjä, jotta voitaisiin kieltää raskaan polttoöljyn käyttö ja kuljetus polttoaineena polttoainetankeissa;
20. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toimimaan aktiivisesti, jotta mustan hiilen päästöjen vähentämistä arktisella alueella purjehtivista aluksista koskeva IMO:n käynnistämä työsuunnitelma voidaan saattaa nopeasti valmiiksi ja siten hidastaa lämpötilan nopeaa nousua ja alueen napajään yhä nopeampaa sulamista;
21. toteaa, että merenkulkualan automatisointi ja digitalisointi edellyttävät digitaalisten taitojen ja pätevyyden parantamista, ja korostaa, että tämä tarjoaa mahdollisuuden houkutella nuoria alalle; kehottaa komissiota ehdottamaan tämän alan aloitteita, joilla kehitellään yhteisiä aloitteita pätevyyksien tunnustamiseksi ja erilaisten merenkulkualan toimintojen edistämiseksi;
22. pitää valitettavana, että kansainvälisestä valtamerten hallinnoinnista annetussa yhteisessä tiedonannossa ei viitata mitenkään rannikko- ja merimatkailuun, vaikka sen vaikutus rannikkoalueisiin, saarialueisiin ja syrjäisimpiin alueisiin sekä paikalliseen matkailualaan, jolla toimii pääasiassa pk-yrityksiä, olisi pidettävä mielessä; kehottaa panemaan täytäntöön valtameriä käsittelevän kansainvälisen foorumin puitteissa Euroopan matkailustrategian, jonka yhteydessä alueet ja myös rannikoiden paikallisviranomaiset osallistuvat Euroopan laajuiseen vuoropuheluun rannikkoalueiden älykkään hoidon ja merimatkailun parhaiden käytäntöjen vaihtamiseksi; korostaa, että muovia ja muita meren jätteitä koskevassa komission strategiassa ei saisi unohtaa rannikkoalueita, koska meriympäristön häiriöillä on äärimmäisen kielteinen vaikutus matkailun houkuttelevuuteen ja väistämättä taloudellinen vaikutus kaikkiin syrjäisimpien alueiden toimintoihin;
23. kehottaa nopeuttamaan toimia, joilla tehostetaan valtamerten hallinnoinnin parantamista mahdollistavaa tutkimusta ja innovointia siten, että varmistetaan merten ekosysteemien säilyttäminen ja ennallistaminen, näiden luonnonvarojen kestävyys mukaan luettuna, sekä valtamerten tuntemusta Euroopassa ja maailmanlaajuisesti tutkijoiden, sidosryhmien, päätöksentekijöiden ja kansalaisten välisen tiiviimmän yhteistyön ja vaihdon avulla valtameriä ja sinisen talouden työuria koskevan koulutuksen parantamiseksi; kehottaa arvioimaan perinpohjaisesti valtamerten tilaa tieteen ja perinteisten tietojärjestelmien pohjalta YK:n asiakirjan ”Our Ocean, Our Future: Call for Action” pohjalta;
24. korostaa, että on tärkeää sisällyttää prosessiin rannikkoalueiden ja syrjäisimpien alueiden paikallisviranomaiset, jotta valtamerten kansainvälinen hallinnointi tuodaan lähemmäs unionin kansalaisia.
TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA
|
Hyväksytty (pvä) |
25.9.2017 |
|
|
|
|
|
Lopullisen äänestyksen tulos |
+: –: 0: |
31 0 2 |
|||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
Marie-Christine Arnautu, Georges Bach, Deirdre Clune, Michael Cramer, Andor Deli, Isabella De Monte, Ismail Ertug, Jacqueline Foster, Bruno Gollnisch, Dieter-Lebrecht Koch, Gesine Meissner, Cláudia Monteiro de Aguiar, Jens Nilsson, Markus Pieper, Salvatore Domenico Pogliese, Gabriele Preuß, Christine Revault d’Allonnes Bonnefoy, Dominique Riquet, Massimiliano Salini, Claudia Schmidt, Keith Taylor, Pavel Telička, Wim van de Camp |
||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
Nicola Caputo, Jakop Dalunde, Mark Demesmaeker, Werner Kuhn, Ulrike Rodust, Olga Sehnalová, Matthijs van Miltenburg |
||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta) |
Clara Eugenia Aguilera García, Barbara Kudrycka, Claudiu Ciprian Tănăsescu |
||||
LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA
|
31 |
+ |
|
|
ALDE |
Gesine Meissner, Dominique Riquet, Pavel Telička, Matthijs van Miltenburg |
|
|
ECR |
Jacqueline Foster, Mark Demesmaeker |
|
|
PPE |
Georges Bach, Deirdre Clune, Andor Deli, Dieter-Lebrecht Koch, Barbara Kudrycka, Werner Kuhn, Cláudia Monteiro de Aguiar, Markus Pieper, Salvatore Domenico Pogliese, Massimiliano Salini, Claudia Schmidt, Wim van de Camp |
|
|
S&D |
Clara Eugenia Aguilera García, Nicola Caputo, Isabella De Monte, Ismail Ertug, Jens Nilsson, Gabriele Preuß, Christine Revault d’Allonnes Bonnefoy, Ulrike Rodust, Olga Sehnalová, Claudiu Ciprian Tănăsescu |
|
|
Verts/ALE |
Michael Cramer, Jakop Dalunde, Keith Taylor |
|
|
0 |
- |
|
|
- |
- |
|
|
2 |
0 |
|
|
ENF |
Marie-Christine Arnautu |
|
|
NI |
Bruno Gollnisch |
|
Symbolien selitys:
+ : puolesta
- : vastaan
0 : tyhjää
- [1] EUVL L 321, 5.12.2011, s. 1.
- [2] EUVL C 70 E, 8.3.2012, s. 70.
- [3] EUVL L 251, 16.9.2016, s. 77.
- [4] EUVL L 257, 28.8.2014, s. 135.
- [5] Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0391.
- [6] EUVL C 75, 26.2.2016, s. 24.
- [7] Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0093.
KALATALOUSVALIOKUNNAN LAUSUNTO (8.6.2017)
ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnalle
kansainvälisestä valtamerten hallinnoinnista: EU:n panos vastuulliseen valtamerten hoitoon vuoden 2030 kestävän kehityksen tavoitteiden yhteydessä
(2017/2055(INI))
Valmistelija: Jarosław Wałęsa
EHDOTUKSET
Kalatalousvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:
1. suhtautuu myönteisesti yhteiseen tiedonantoon ”Kansainvälinen valtamerten hallinnointi: EU:n panos vastuulliseen valtamerten hoitoon” (SWD(2016)0352), jossa todetaan, että valtamerten hallinnoinnin nykyiset puitteet eivät ole tarpeeksi tehokkaita ja kehotetaan toteuttamaan konkreettisempia toimia kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään edelleen käytännön toimia, joita tarvitaan asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi kansainvälisellä tasolla;
2. kehottaa ohjaamaan sinistä taloutta kohti rannikkoyhteisöjen kestokyvyn palauttamista niin, että tarkoituksena on palauttaa kalastuksen tuottava potentiaali ja siten edistää elintarviketurvaa, köyhyyden lieventämistä ja elollisten vesiluonnonvarojen kestävää hallinnointia; palauttaa mieliin, että ennen kuin mitään toimia toteutetaan sinisen talouden aloilla, on taattava vaikutustenarviointi sekä kaikkia sidosryhmiä koskeva täysimääräisten tietojen antaminen ja osallistumisprosessi; vaatii, että sinisellä taloudella edistetään merten ja meren luonnonvarojen säilyttämistä ja niiden kestävää käyttöä koskevaa kestävän kehityksen tavoitetta 14;
3. palauttaa mieliin, että yhtenä keskeisistä ihmisen meriympäristössä harjoittamista perinteisistä toiminnoista kalatalous on äärimmäisen tärkeä ja että se on olennainen osa yhdennettyä meripolitiikkaa; korostaa, että kalastus on ala, johon vaikuttavat eniten merten monet muut käyttötavat ja merellä harjoitettava toiminnot, kuten meriliikenne ja matkailu, kaupunkien ja rannikoiden kehittäminen, raaka-aineiden ja energialähteiden hyödyntäminen ja merenpohjan kaivoshankkeet sekä ympäristöongelmat, kuten meren pilaantuminen (muovijätteet, pois heitetyt kalaverkot, öljyvuodot, melusaaste, painolastivesien tyhjentäminen, valvomaton öljyn- ja kaasunetsintä ja -poraus jne.) sekä ilmastonmuutos (merenpinnan kohoaminen, meren pintalämpötilojen nousu, rannikoiden tulviminen, merten happamuusasteen nousu jne.);
4. pitää tärkeänä suojella vähintään 10 prosenttia rannikko- ja merialueista kestävän kehityksen tavoitteen 14.5 ja biologista monimuotoisuutta koskevan YK:n yleissopimuksen mukaisesti; toteaa, että suojelluista merialueista aiheutuu ekologisia ja sosioekonomisia hyötyjä ja ne ovat tärkeä väline kalastustoiminnan hallinnoinnin kannalta; palauttaa erityisesti mieliin, että ekologisesti ja biologisesti merkittävät alueet ovat tärkeitä ja että ne on säilytettävä terveiden ja toimivien valtamerten niiden tarjoamien useiden palvelujen tukemiseksi;
5. on huolissaan siitä, että parlamentin äskettäin tekemän tutkimuksen mukaan siitä huolimatta, että sinisellä taloudella voi olla myönteinen sosioekonominen vaikutus (työllisyyden, tulojen ja bruttolisäarvon osalta), sen ympäristövaikutukset ovat yleensä kielteisiä rannikon dynamiikan muutosten, meren pilaantumisen, rehevöitymisen, merenpohjan morfologian sekä elinympäristön, ekosysteemin ja biologisen monimuotoisuuden muutosten osalta; ilmaisee huolensa siitä, että ympäristövaikutusten kumulatiivinen rasite on haitallista kalastukselle;
6. kehottaa valtioita parantamaan valtamertemme suojelua koskevia oikeudellisia järjestelmiään; kehottaa tunnustamaan kansainvälisesti ekologisen haitan käsitteen siellä missä meren pilaantumista tapahtuu, jotta voidaan vaatia korvauksia, kun rikkomisen on todettu tapahtuneen; kehottaa ottamaan käyttöön vastuuketjun periaatteen, jonka tarkoituksena on määritellä koko toimintaketjun puitteissa aiheutuneista ympäristövahingoista vastuussa olevat tahot;
7. panee merkille, että toimien tehostuminen rannikoilla ja merialueilla edellyttää merten aluesuunnittelun täytäntöönpanoa; kehottaa komissiota työskentelemään sen puolesta, että saadaan aikaan kansainväliset suuntaviivat merten aluesuunnittelua varten, ja avustamaan maailmanlaajuisten suojeltujen merialueiden laajentamisessa Horisontti 2020 ‑puiteohjelman ja Life-ohjelman rahoituksen avulla;
8. korostaa, että on omaksuttava monialainen lähestymistapa, jotta varmistetaan resurssien kestävyys sekä merten ja valtamerten puhtaus kestävän kehityksen tavoitteen 14 mukaisesti; korostaa, että kalastusala ei ole ainoa ala, jolla on vaikutusta valtamerten tulevaisuuteen;
9. korostaa, että EU:n olisi pyrittävä varmistamaan, että kalastusta koskevilla säännöksillä on tärkeä rooli tulevassa oikeudellisesti sitovassa Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen (UNCLOS) mukaisessa säädöksessä meren biologisen monimuotoisuuden säilyttämisen ja kestävän käytön osalta kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolisilla alueilla;
10. korostaa, että on edistyttävä siirtymisessä kohti ekosysteemiin perustuvaa lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon ennalta varautumisen periaate ja kaikki kalakantojen terveydentilaan vaikuttavat tekijät;
11. palauttaa mieliin, että meristrategiapuitedirektiivissä, jolla pyritään saavuttamaan ympäristön hyvä tila, huomautetaan erityisesti, että roskaantuminen ei saa aiheuttaa ominaisuuksiltaan eikä määrältään haittaa rannikko- ja meriympäristölle (kuvaaja 10); palauttaa mieliin, että muovit ja mikromuovit, joiden osuus merten roskista on noin 80 prosenttia, ovat haitallisia kalastukselle ja että EU ottaa vuonna 2017 käyttöön Agenda 2030:n ja kiertotalouden mukaisen muovistrategian; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja kolmansia maita vahvistamaan kansainvälistä toimintakehystä esimerkiksi merten roskaantumisen torjuntaa koskevan G7-maiden toimintasuunnitelman täytäntöönpanon avulla;
12. korostaa, että varhaisessa vaiheessa toteutettavat vieraslajien torjuntaa koskevat toimet ovat tärkeitä, kun otetaan huomioon lajien kasvava vaikutus ja niistä aiheutuva riski kalastukselle, valtamerten tuottavuudelle ja biologiselle monimuotoisuudelle sekä se, että ne häiritsevät luonnon ekosysteemejä; kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan keskenään ja kolmansien maiden kanssa tekemäänsä yhteistyötä myös synkronoitujen toimien ja yhteistyötoimien sekä informaation, tietojen ja parhaiden käytäntöjen vaihdon avulla;
13. katsoo, että yhteisellä kalastuspolitiikalla (YKP) olisi meren luonnonvarojen suojelemiseksi ja liiallisen hyväksikäytön estämiseksi varmistettava, että kalastuskuolevuus asetetaan tasolle, joka mahdollistaa kalakantojen elpymisen ja niiden pysymisen kestävän enimmäistuoton säilyttävän tason yläpuolella;
14. korostaa, että suojeltujen merialueiden osuutta on lisättävä ja se on saatettava parhaalle mahdolliselle tasolle tieteellisten tietojen ja suojelutavoitteiden mukaisesti siten, että tarkoituksena on suojella vähintään 10 prosenttia rannikko- ja merialueista kestävän kehityksen tavoitteen 14.5 mukaisesti;
15. panee merkille, että EU on maailman suurin kalojen ja äyriäisten tuoja ja että osa saaliista tuodaan alueilta, joissa kalastus on selvästi kestämättömämpää kuin EU vesillä; kannustaa EU:ta hyödyntämään asemaansa tässä suhteessa ja edistämään kestävyyden lisäämistä kaikilla merialueilla;
16. kehottaa EU:ta edistämään naisten asemaa ja suojelua kalastustoiminnassa ja kalastukseen liittyvillä teollisuudenaloilla – myös tukemalla paikallista jalostusteollisuutta, edistämällä kalajalosteiden oikeudenmukaisia hintoja ja varmistamalla, että kalastusalalla työskentelevillä naisilla paremmat mahdollisuudet saada julkista tukea ja rahoitusta – kestävää kalastusta koskevien kumppanuussopimusten alakohtaisen tuen käytöstä kolmansien maiden kanssa käytävissä neuvotteluissa, kehitysapuvälineitä koskevien ohjelmien laadinnassa ja erilaisilla kansainvälisillä foorumeilla;
17. kehottaa EU:ta minimoimaan YKP:n mukaisesti ympäristöön kohdistuvat vesiviljelyn vaikutukset varmistamalla kestävät rehulähteet ja edistämällä tutkimustoimintaa, jossa keskitytään rehun tuotannossa käytettäviin luonnonvaraisiin kalakantoihin kohdistuvan paineen vähentämiseen;
18. panee merkille, että laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen (LIS-kalastus) ehkäisemisestä, estämisestä ja poistamisesta annetulla unionin asetuksella on saavutettu edistystä, mutta toteaa, että asetuksen täytäntöönpanoa olisi tehostettava kaikissa jäsenvaltioissa ja että tarvitaan entistä enemmän koordinointia kolmansien maiden kanssa, jotta varmistetaan, ettei EU:n markkinoille pääse laittomasti pyydettyä kalaa; kehottaa EU:ta jatkamaan kansainvälisiä toimiaan saadakseen muut markkinavaltiot toteuttamaan vastaavia toimenpiteitä markkinoiden sulkemiseksi LIS-kalastuksesta peräisin olevalta kalalta;
19. kehottaa kaikkia valtiota liittymään merkityksellisiin kalastusalan sopimuksiin, jollaisia ovat erityisesti FAO:n noudattamissopimus, hajallaan olevia kalakantoja ja laajasti vaeltavia kalakantoja koskeva Yhdistyneiden kansakuntien sopimus sekä sopimus laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemiseksi, estämiseksi ja lopettamiseksi toimenpiteistä, ja panemaan kokonaisuudessaan täytäntöön näiden sopimusten määräykset ja muut FAO:n kansainväliset toimintasuunnitelmat;
20. kehottaa laatimaan merenkulkualan työehtoja koskevan uuden kansainvälisen sopimuksen; muistuttaa, että kaikenlaiset orjuuden muodot, joita on edelleen olemassa aluksilla, on lopetettava, ja korostaa vaikutusta, joka ala-arvoisilla työskentelyolosuhteilla voi olla henkilöihin, talouden toimijoihin ja meriympäristöön;
21. palauttaa mieliin, että LIS-kalastuksen tehokkaan torjunnan kannalta on tärkeää varmistaa, että tällaisesta toiminnasta peräisin olevat kalat ja äyriäiset eivät päädy markkinoille; kannustaa EU:ta edistämään kaikkien kumppaniensa avulla ja kaikilla kansainvälisillä foorumeilla sitä, että LIS-kalastuksesta peräisin olevien kalojen tuonti kielletään mahdollisimman monilta markkinoilta, mikä näin ollen vähentää tällaisten toimintojen kannattavuutta;
22. korostaa, että kahdenvälisten kumppanuussopimusten jatkaminen ja laajentaminen on tärkeää, jos halutaan, että LIS-kalastuksen ja kalakantojen liiallisen hyödyntämisen halutaan olevan tehokasta, tai muuten EU:n toimien vaikutus nykyiseen tilanteeseen voi olla vähäinen;
23. vaatii lisää koordinointia ja erilaisten keskeisten elinten välistä tehokkaampaa kumppanuutta valtamerten hyvän hallinnon varmistamiseksi;
24. ehdottaa, että jäsenvaltiot ja kolmannet maat tarkastavat saalisasiakirjat (saalistodistukset) ja lähetykset entistä johdonmukaisemmin ja tehokkaammin, jotta varmistetaan, että kalat on pyydystetty laillisesti; kannustaa valtioita toteuttamaan toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että LIS-kalastuksen torjunnan sekä kauppa- ja markkinapolitiikan koordinointia parannetaan; korostaa, että EU:n olisi edistettävä, tuettava ja pantava täytäntöön kaikissa kansainvälisissä yhteyksissä LIS-kalastuksen poistamiseen tähtääviä tarvittavia toimia;
25. pitää arvossa EU:n kansainvälistä johtajuutta konkreettisen edistymisen aikaansaamisessa LIS-kalastuksen torjunnan alalla ja EU:n vahvaa sitoutumista tehokkaiden toimien toteuttamiseen LIS-kalastuksen estämiseksi; palauttaa mieliin EU:n kahdenvälisellä, alueellisella ja monenvälisellä tasolla tekemän työn LIS-kalastuksen torjuntaan liittyvien kansainvälisten toimiensa vahvistamiseksi muun muassa jatkamalla kahdenvälisiä vuoropuheluja kolmansien maiden kanssa, käyttämällä alusten seurantavälineitä ja vahvistamalla Interpolin kaltaisten keskeisten kansainvälisten virastojen roolia; kehottaa jäsenvaltioiden viranomaisia tukemaan aktiivisesti komission työtä sähköisen välineen ottamiseksi käyttöön saalistodistusten hallinnoinnissa;
26. on tyytyväinen edistymiseen, jota EU on saavuttanut YKP:n ulkoisen ulottuvuuden osalta; korostaa, että kyseinen ulottuvuus, kansainväliset sopimukset ja kumppanuussopimukset mukaan luettuina, on tärkeä väline, jonka avulla edistetään EU:n ympäristö- ja sosiaalinormeja ja LIS-kalastuksen torjuntaa kansainvälisellä tasolla koskevia säännöksiä;
27. panee merkille, että kalastuksen avoimuutta koskeva aloite (FITI) on äskettäin hyväksynyt maailmanlaajuisen standardinsa; kannustaa valtioita hakemaan FITI:n jäsenyyttä; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita tukemaan tätä aloitetta;
28. vaatii, että kansainvälisessä valtamerten hallinnoinnissa noudatetaan muiden muassa seuraavia periaatteita:
a) tarve omaksua hajautettu ja alueellinen lähestymistapa kalastuksenhoitosuunnitelmiin
b) tarve omaksua osallistava lähestymistapa, jonka tarkoituksena on varmistaa useiden sidosryhmien, pienimuotoisen kalastuksen edustajat ja työmarkkinaosapuolet mukaan luettuina, alojen välinen asianmukainen osallistuminen ja tuki kaikissa kalastustoiminnan vaiheissa – toimenpiteiden suunnittelusta täytäntöönpanoon – neuvoa-antavien toimikuntien kautta
c) tarve varmistaa, että neuvoa-antavien toimikuntien lausunnot sisällytetään lopullisiin päätöksiin ja toimiin
d) tarve toteuttaa ympäristövaikutusten arviointi ja strateginen arviointi, joka perustuu mahdollisimman tarkkoihin tietoihin ja parhaaseen tieteelliseen tietämykseen, samalla kun varmistetaan sosioekonominen kestävyys ja ympäristön kestävyys sekä kalakantojen suojelu ja palautuminen
e) tarve kartoittaa merenpohjaa, jotta voidaan ottaa käyttöön herkkien ekosysteemien hoitamista ja suojelua koskeva järjestelmä
f) tarve ottaa johtoasema alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen vahvistamisessa niiden suorituskyvyn parantamiseksi myös riippumattomien elinten kautta, jotta voidaan varmistaa, että niiden suositukset pannaan täysimääräisesti täytäntöön ja kestävyys varmistetaan;
29. korostaa, että kansainväliset suojelu- tai hoitojärjestelmät eivät koske Pohjoisen jäämeren keskiosaa; korostaa sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemistä Pohjoisella jäämerellä koskevaa Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden koordinoitua lähestymistapaa;
30. kehottaa alueellisia kalastuksenhoitojärjestöjä tekemään entistä enemmän yhteistyötä keskenään ja kannustaa niiden sopimuspuolia varmistamaan, että järjestöillä on riittävät resurssit, ja vahvistamaan niitä;
31. kehottaa alueellisia kalastuksenhoitojärjestöjä
a) jatkamaan säännöllisten riippumattomien suorituskyvyn tarkastusten tekemistä ja panemaan tällaisista tarkastuksista saadut suositukset täytäntöön kokonaisuudessaan
b) panemaan kokonaisuudessaan täytäntöön hajallaan olevia kalakantoja ja laajasti vaeltavia kalakantoja koskevan Yhdistyneiden kansakuntien sopimuksen toisen tarkastuskonferenssin suositukset
c) yhdenmukaistamaan erityisesti seurantaa, valvontaa, tarkkailua ja täytäntöönpanoa koskevia toimenpiteitä myös sopimalla ennaltaehkäisevistä rangaistuksista ja seuraamuksista;
32. kehottaa EU:ta noudattamaan periaatetta, jonka mukaisesti kalavarojen jakamisessa on otettava huomioon kehitysmaita koskevat ympäristövaikutukset ja sosiaaliset vaikutukset ja elintarviketurvaa koskevat tarpeet sekä niiden oman kalastusalan kehittämistä koskevat pyrkimykset, ja samalla on varmistettava kestävän kehityksen tavoitteessa 14 asetettu kalastuksen kestävä taso, joka ei johda liialliseen kalastuskapasiteettiin;
33. toteaa, että on erittäin tärkeää varmistaa tarkat tiedot kalatalousalalla, koska tämä on valtamerten hyvän hallinnoinnin toteuttamisen olennainen edellytys; korostaa, että on myönnettävä asianmukaiset ja realistiset taloudelliset resurssit tämän tavoitteen takaamiseksi; katsoo, että on tarpeellista parantaa yhteistyötä ja koordinointia kansainvälisten kumppanien kanssa Euroopan meripoliittisen seurantakeskuksen ja tietoverkon (EMODNET) antaman esimerkin pohjalta ja G7-maiden Tsukuban tiedonannon mukaisesti;
34. odottaa komission ehdotuksia EU:n tutkimus- ja seurantatoimien koordinoinnista kansainvälisten kumppanien kanssa ja tutkimuksen laadun parantamisesta muun muassa laajentamalla olemassa olevia EU:n tutkimus- ja seurantavälineitä ja -toimia, EMODNET mukaan lukien, jotta voidaan toteuttaa yhteinen tietoverkko, Euroopan maanseurantaohjelma (Copernicus), eurooppalainen valtamerten kaukokartoitusjärjestelmä (EuroGOOS) ja yhteiseen ohjelmasuunnitteluun kuuluva aloite ”Terveet ja tuottavat valtameret ja meret”, joiden kaikkien tavoitteena on luoda kansainvälinen meriä ja merenkulkua koskeva tietoverkko;
35. palauttaa mieliin, että ”sinisen kasvun” strategian yhtenä tavoitteena on lisätä merentutkimusalaan liittyvää tietämystä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ehdottamaan kansainvälisten toimijoiden kanssa toteutettavia merentutkimus- ja tiedekumppanuuksia ja edistämään Blue MED -ohjelman kaltaisia jo olemassa olevia kumppanuuksia;
36. kehottaa hyväksymään ja integroimaan Euroopan laajuisesti innovatiiviset, hyväksi havaitut ja valikoivat pyyntimenetelmät, joita valvotaan tiiviissä yhteistyössä tutkimuslaitosten kanssa ilman kansallista protektionismia;
37. kehottaa investoimaan entistä enemmän tieteelliseen tutkimukseen, jotta saadaan parempi käsitys valtameristämme; toteaa, että 95 prosentin osuus niistä on edelleen tutkimatta;
38. pyytää, että sinisen talouden osalta ei sallita toimia, joista aiheutuu taloudellista, sosiaalista tai ympäristöön liittyvää vahinkoa pienimuotoiselle kalastukselle, joka on keskeinen ala niin rannikkoyhteisöjen kannalta kuin ihmisten elintarvikeomavaraisuuden takaamisen kannalta;
39. kannattaa vuonna 2013 annetun Galwayn julkilausuman jatkamista ja kannustaa käynnistämään tällaisen yhteistyön muiden maiden kanssa;
40. korostaa, että on tärkeää jakaa merentutkimuksen ja teknologioiden avulla saatuja tutkimustietoja muiden maiden tiedeyhteisöjen kanssa; korostaa, että merentutkimukseen tehtävien lisäinvestointien edistäminen muissa kolmansissa maissa ja sellaisten kansainvälisten verkostojen perustaminen, joiden tuloksia ja tietoja voidaan jakaa, on erittäin tärkeää kestävämmän kalastuksen kehittämisen, paremman merialueiden hallinnoinnin ja valtamereen liittyvien yhteisten ongelmien ratkaisemisen kannalta;
41. kehottaa neuvostoa ja komissiota valmistelemaan vakaan monivuotisen rahoituskehyksen vuoden 2020 jälkeiseksi kaudeksi niiden tavoitteiden mukaisesti, jotka on tarkoitus hyväksyä;
42. katsoo, että tasavertaisten toimintaedellytysten varmistaminen EU:n kalastuslaivastolle on erittäin tärkeää ottaen erityiseesti huomioon EU:n korkeatasoiset ympäristönormit ja kestävyyttä koskevat säännökset, joita näiden alusten on noudatettava;
43. vaatii, että EU edistää kansainvälisillä foorumeilla ja kaikessa kahdenvälisessä yhteistyössä samoja ympäristönormeja, joita EU:n alusten on noudatettava, jotta sen omalle laivastolle ei aiheuteta taloudellisesta kestävyydestä aiheutuvaa haittaa;
44. toteaa, että biologisen monimuotoisuuden merkitys on ratkaisevan tärkeä valtamerillemme, joissa sillä on merten ekosysteemien tuottavuuden ja toimivuuden säilymisen kannalta elintärkeä rooli.
TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA
|
Hyväksytty (pvä) |
30.5.2017 |
|
|
|
|
|
Lopullisen äänestyksen tulos |
+: –: 0: |
23 1 1 |
|||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
Marco Affronte, Clara Eugenia Aguilera García, Renata Briano, Alain Cadec, Richard Corbett, Linnéa Engström, Ian Hudghton, Carlos Iturgaiz, António Marinho e Pinto, Gabriel Mato, Norica Nicolai, Ulrike Rodust, Annie Schreijer-Pierik, Remo Sernagiotto, Ricardo Serrão Santos, Isabelle Thomas, Ruža Tomašić, Peter van Dalen, Jarosław Wałęsa |
||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
Ole Christensen, Rosa D’Amato, Norbert Erdős, Jens Gieseke, Gilles Lebreton, Verónica Lope Fontagné, Francisco José Millán Mon, Nils Torvalds |
||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta) |
John Stuart Agnew, Paloma López Bermejo |
||||
LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA
|
23 |
+ |
|
|
ALDE |
António Marinho e Pinto, Norica Nicolai |
|
|
ECR |
Remo Sernagiotto, Ruža Tomašić, Peter van Dalen |
|
|
EFDD |
Rosa D’Amato |
|
|
ENF |
Gilles Lebreton |
|
|
PPE |
Alain Cadec, Norbert Erdős, Jens Gieseke, Carlos Iturgaiz, Verónica Lope Fontagné, Gabriel Mato, Annie Schreijer-Pierik, Jarosław Wałęsa |
|
|
S&D |
Clara Eugenia Aguilera García, Renata Briano, Ole Christensen, Ricardo Serrão Santos, Isabelle Thomas |
|
|
Verts/ ALE |
Marco Affronte, Linnéa Engström, Ian Hudgthon |
|
|
1 |
- |
|
|
EFDD |
John Stuart Agnew |
|
|
1 |
0 |
|
|
GUE/NGL |
Paloma López Bermejo |
|
Symbolien selitys:
+ : puolesta
- : vastaan
0 : tyhjää
TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA
|
Hyväksytty (pvä) |
28.11.2017 |
|
|
|
|
|
Lopullisen äänestyksen tulos |
+: –: 0: |
56 1 5 |
|||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
Margrete Auken, Pilar Ayuso, Catherine Bearder, Ivo Belet, Simona Bonafè, Biljana Borzan, Paul Brannen, Soledad Cabezón Ruiz, Nessa Childers, Birgit Collin-Langen, Miriam Dalli, Seb Dance, Angélique Delahaye, Mark Demesmaeker, Stefan Eck, Bas Eickhout, Karl-Heinz Florenz, Francesc Gambús, Elisabetta Gardini, Arne Gericke, Jens Gieseke, Julie Girling, Sylvie Goddyn, Françoise Grossetête, Andrzej Grzyb, Karin Kadenbach, Kateřina Konečná, Giovanni La Via, Jo Leinen, Peter Liese, Norbert Lins, Susanne Melior, Rory Palmer, Gilles Pargneaux, Bolesław G. Piecha, Pavel Poc, John Procter, Julia Reid, Frédérique Ries, Daciana Octavia Sârbu, Renate Sommer, Claudiu Ciprian Tănăsescu, Ivica Tolić, Adina-Ioana Vălean |
||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
Nicola Caputo, Herbert Dorfmann, Christofer Fjellner, Eleonora Forenza, Martin Häusling, Jan Huitema, Peter Jahr, Gesine Meissner, Ulrike Müller, Younous Omarjee, Christel Schaldemose, Bart Staes, Keith Taylor, Tiemo Wölken |
||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta) |
Richard Ashworth, Pál Csáky, Marco Valli, Tomáš Zdechovský |
||||
LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA
|
56 |
+ |
||
|
ALDE |
Catherine Bearder, Jan Huitema, Gesine Meissner, Ulrike Müller, Frédérique Ries |
||
|
ECR |
Mark Demesmaeker, Arne Gericke |
||
|
EFDD |
Marco Valli |
||
|
ENF |
Sylvie Goddyn |
||
|
GUE/NGL |
Stefan Eck, Eleonora Forenza, Kateřina Konečná, Younous Omarjee |
||
|
PPE |
Pilar Ayuso, Ivo Belet, Birgit Collin-Langen, Pál Csáky, Angélique Delahaye, Herbert Dorfmann, Christofer Fjellner, Karl-Heinz Florenz, Francesc Gambús, Elisabetta Gardini, Jens Gieseke, Françoise Grossetête, Peter Jahr, Giovanni La Via, Peter Liese, Norbert Lins, Renate Sommer, Ivica Tolić, Adina-Ioana Vălean, Tomáš Zdechovský |
||
|
S&D |
Simona Bonafè, Biljana Borzan, Paul Brannen, Soledad Cabezón Ruiz, Nicola Caputo, Nessa Childers, Miriam Dalli, Seb Dance, Karin Kadenbach, Jo Leinen, Susanne Melior, Rory Palmer, Gilles Pargneaux, Pavel Poc, Christel Schaldemose, Daciana Octavia Sârbu, Claudiu Ciprian Tănăsescu, Tiemo Wölken |
||
|
Verts/ALE |
Margrete Auken, Bas Eickhout, Martin Häusling, Bart Staes, Keith Taylor |
||
|
1 |
- |
|
|
EFDD |
Julia Reid |
|
|
5 |
0 |
|
|
ECR |
Richard Ashworth, Julie Girling, Bolesław G. Piecha, John Procter |
|
|
PPE |
Andrzej Grzyb |
|
Symbolien selitys:
+ : puolesta
- : vastaan
0 : tyhjää