Mietintö - A8-0031/2018Mietintö
A8-0031/2018
Euroopan parlamentti

MIETINTÖ sukupuolten tasa-arvosta EU:n media-alalla

23.2.2018 - (2017/2210(INI))

Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta
Esittelijä: Michaela Šojdrová


Menettely : 2017/2210(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari :  
A8-0031/2018
Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
A8-0031/2018
Keskustelut :
Äänestykset :
Hyväksytyt tekstit :

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

sukupuolten tasa-arvosta EU:n media-alalla

(2017/2210(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 11 ja 23 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2 artiklan ja 3 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 8 artiklan,

–  ottaa huomioon miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5. heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY[1],

–  ottaa huomioon audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoamista koskevien jäsenvaltioiden tiettyjen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 10. maaliskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/13/EU[2] (audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi),

–  ottaa huomioon 26. huhtikuuta 2017 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi vanhempien ja omaistaan hoitavien työ- ja yksityiselämän tasapainottamisesta ja neuvoston direktiivin 2010/18/EU kumoamisesta (COM(2017)0253),

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen yhteisön kolmanneksi naisten ja miesten tasa-arvoisia mahdollisuuksia koskevaksi keskipitkän aikavälin toimintaohjelmaksi 1991–1995 (COM(90)0449),

–  ottaa huomioon naisia ja miehiä koskevien mielikuvien käsittelemisestä mainonnassa ja tiedotusvälineissä 5. lokakuuta 1995 annetun neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätöslauselman[3],

–  ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2000 annetun komission tiedonannon ”Kohti sukupuolten tasa-arvoa koskevaa yhteisön puitestrategiaa (2001–2005)” (COM(2000)0335),

–  ottaa huomioon 9. kesäkuuta 2008 annetut neuvoston päätelmät yhteiskunnassa vallitsevien sukupuolistereotypioiden poistamisesta,

–  ottaa huomioon 24. kesäkuuta 2013 annetut neuvoston päätelmät naisten aseman parantamisesta media-alan päätöksenteossa,

–  ottaa huomioon neuvoston maaliskuussa 2011 hyväksymän Euroopan tasa-arvosopimuksen (2011–2020),

–  ottaa huomioon 1. maaliskuuta 2006 annetun naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelman 2006–2010 (COM(2006)0092),

–  ottaa huomioon 21. syyskuuta 2010 annetun naisten ja miesten tasa-arvostrategian vuosiksi 2010–2015 (COM(2010)0491),

–  ottaa huomioon 3. joulukuuta 2015 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan strategisesta toimintaohjelmasta sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi vuosina 2016–2019 (Strategic engagement for gender equality 2016–2019) (SWD(2015)0278),

–  ottaa huomioon 25. heinäkuuta 1997 antamansa päätöslauselman naisten syrjinnästä mainonnassa,

–  ottaa huomioon 3. syyskuuta 2008 antamansa päätöslauselman naisten ja miesten tasa-arvoon vaikuttavasta markkinoinnista ja mainonnasta[4],

–  ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2013 antamansa päätöslauselman sukupuolistereotypioiden poistamisesta EU:ssa[5],

–  ottaa huomioon 28. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman sukupuolten tasa-arvosta ja naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämisestä digitaalisella aikakaudella[6],

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman työ- ja yksityiselämän tasapainolle suotuisten työmarkkinaolosuhteiden luomisesta[7],

–  ottaa huomioon 15. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27. marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY (”työsyrjintädirektiivi”) soveltamisesta[8],

–  ottaa huomioon 14. kesäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman tarpeesta EU:n strategialle sukupuolten välisen eläke-eron poistamiseksi ja torjumiseksi[9],

–  ottaa huomioon 4. heinäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman työoloista ja epävarmoista työsuhteista[10],

–  ottaa huomioon 3. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman naisten taloudellisesta voimaannuttamisesta yksityisellä ja julkisella sektorilla EU:ssa[11],

–  ottaa huomioon 26. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman seksuaalisen häirinnän ja hyväksikäytön torjumisesta EU:ssa[12],

–  ottaa huomioon 10. heinäkuuta 2013 annetun Euroopan neuvoston ministerikomitean suosituksen sukupuolten tasa-arvosta tiedotusvälineissä,

–  ottaa huomioon 24. huhtikuuta 2002 annetun Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen suosituksen 1555 naisten imagosta tiedotusvälineissä (The image of women in the media),

–  ottaa huomioon 26. kesäkuuta 2007 annetun Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen suosituksen 1799 naisten imagosta mainonnassa (The image of women in advertising),

–  ottaa huomioon 27. syyskuuta 2017 annetun Euroopan neuvoston ministerikomitean suosituksen jäsenvaltioille sukupuolten tasa-arvosta audiovisuaalialalla,

–  ottaa huomioon vuonna 2013 julkistetun Euroopan tasa-arvoinstituutin (EIGE) tutkimuksen ”Review of the implementation of the Beijing Platform for Action in the EU Member States: Women and the Media – Advancing gender equality in decision-making in media organisations”,

–  ottaa huomioon neljännessä naisten maailmankonferenssissa syyskuussa 1995 hyväksytyn Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman sekä sen liitteet;

–  ottaa huomioon vuonna 2013 julkistetun Euroopan neuvoston raportin tiedotusvälineiden naiskuvasta (Media and the image of women),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon (A8-0031/2018),

A.  ottaa huomioon, että naisten ja miesten tasa-arvo on Euroopan unionin perusperiaate, joka on vahvistettu SEUT:n 8 artiklassa, jossa määrätään, että unionin on pyrittävä kaikissa toimissaan poistamaan eriarvoisuutta miesten ja naisten välillä sekä edistämään miesten ja naisten välistä tasa-arvoa; toteaa, että sukupuolten tasa-arvoa edistävillä politiikoillaan EU on osaltaan helpottanut lukuisten unionin kansalaisten elämää;

B.  toteaa, että tiedotusvälineet toimivat neljäntenä valtiomahtina ja että niillä on mahdollisuus vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen ja viime kädessä muokata sitä; ottaa huomioon, että tiedotusvälineet ovat yksi demokraattisten yhteiskuntien kulmakivistä ja että niillä on siten velvollisuus varmistaa tiedonvälityksen vapaus, mielipiteiden monimuotoisuus ja tiedotusvälineiden moniarvoisuus, edistää ihmisarvon kunnioittamista ja torjua kaikenlaista syrjintää ja eriarvoisuutta muun muassa tuomalla esiin erilaisia sosiaalisia roolimalleja; katsoo siksi, että media-alan organisaatioiden tietoisuutta asiasta on lisättävä;

C.  ottaa huomioon, että Pekingissä vuonna 1995 pidetyssä neljännessä naisten maailmankonferenssissa tunnustettiin naisten ja tiedotusvälineiden välisen suhteen merkitys naisten ja miesten tasa-arvon saavuttamisen kannalta ja sisällytettiin kaksi strategista tavoitetta Pekingin toimintaohjelmaan:

a) lisätään naisten osallistumista viestimissä ja uuden viestintäteknologian kehityksessä sekä niissä ja niiden kautta tapahtuvaan ilmaisuun ja päätöksentekoon;

b) edistetään tasapainoista ja stereotyypitöntä kuvaa naisista tiedotusvälineissä;

D.  ottaa huomioon, että tiedotusvälineiden nais- ja mieskuva voi esittää heidät epätasa-arvoisesti erilaisissa yhteyksissä, kuten politiikan, talouden, tieteen, kulttuurin ja urheilun maailmassa ja sosiaalisissa ja uskonnollisissa yhteyksissä, siten että miehet esiintyvät pääasiassa aktiivisissa sosiaalisissa rooleissa ja naiset passiivisemmissa rooleissa; katsoo, että paras esimerkki nais- ja mieskuvaan liittyvistä stereotypioista on naisen kehon seksualisointi, mikä ilmenee selkeimmin iltapäivälehdistössä ja mainonnassa; toteaa, että väkivallan erotisointi ja naisten esineellistäminen tiedotusvälineissä vaikuttaa kielteisesti pyrkimyksiin lopettaa naisiin kohdistuva väkivalta; ottaa huomioon, että sukupuolistereotyypit yhdistetään usein muihin stereotyyppeihin, joihin liittyy jonkinlaista syrjintää;

E.  ottaa huomioon, että tiedotusvälineillä on merkittävä vaikutus kulttuurisiin sukupuolinormeihin ja siihen, miten yhteiskunnassa vallitsevat nais- ja mieskäsitykset muodostuvat ja kehittyvät, ja toteaa, että tiedotusvälineet vaikuttavat yleisöönsä esittämällä stereotyyppisiä kehonkuvia ja ajatuksia miehisyydestä ja naisellisuudesta ja että esimerkiksi mainonnassa esitetty kuva naisista ja tapa, jolla tuotteet on suunnattu mahdollisille kuluttajille, johtavat perinteisten sukupuolinormien vakiintumiseen; ottaa huomioon, että tapauksissa, joissa tiedotusvälineet jatkavat stereotyyppisten nais- ja mieskäsitysten esittämistä, hlbti-henkilöitä koskevat käsitykset mukaan luettuina, kansalaiset hyvin usein pitävät kyseisiä käsityksiä perusteltuina, mikä vaikeuttaa niiden kyseenalaistamista tai tekee sen mahdottomaksi;

F.  ottaa huomioon, että mainonnan alalla on nykypäivän yhteiskunnissa merkittävä asema mediaympäristössä, sillä se käyttää viestinnässään tunteisiimme vetoavia kuvia ja ajatuksia ja voi siten muokata arvojamme, asenteitamme ja maailmankuvaamme; katsoo, että välittämällä vääristyneitä kuvia sukupuolista mainonta voi sortua seksismiin ja pitää yllä syrjiviä käytäntöjä; katsoo, että mainosta voidaan pitää syrjivänä tai seksistisenä, jos siinä esitetään sukupuoli halventavalla tai loukkaavalla tavalla tai vähemmän kyvykkäänä tai älykkäänä tai alempiarvoisena kuin toinen sukupuoli;

G.  ottaa huomioon, että uudet teknologiat muuttavat tiedotusvälineiden perinteisiä liiketoimintamalleja; toteaa, että audiovisuaaliala muodostaa taloudellisesti hyvin merkittävän toimialan, joka työllistää suoraan yli miljoona henkilöä EU:ssa; toteaa, että jotta voidaan mukautua uusiin verkossa toimiviin viestintä- ja multimediajärjestelmiin, on muutettava järjestelyjen kansallisen tason valvontaa sekä itsesääntelyn järjestelmiä vaarantamatta kuitenkaan neuvotteluja audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin tarkistamisesta;

H.  toteaa, että sekä naisten että miesten näkökulma pitäisi ottaa tasapuolisesti huomioon, jotta saadaan aikaan kattava ja monitahoinen kuva sosiaalisen todellisuuden joka osatekijästä; katsoo, että on tärkeää, että naisten mahdollisuuksia ja kykyä välittää tietoja ja näkemyksiä naisten media-alalla kohtaamista haasteista ei jätetä hyödyntämättä, mutta toteaa samalla, että naisia ei voida kohdella yhtenä yhtenäisenä ryhmänä;

I.  toteaa, että naisia esitetään jatkuvasti kielteisessä ja halventavassa valossa tiedotusvälineiden sähköisessä, painetussa ja audiovisuaalisessa viestinnässä ja että tämän on muututtava; toteaa, että sukupuolten välistä eriarvoisuutta luodaan ja ylläpidetään myös tiedotusvälineiden välittämien kielen ja kuvien kautta; ottaa huomioon, että lapset kohtaavat sukupuolten välistä eriarvoisuutta jo hyvin nuorella iällä televisiosarjojen ja -ohjelmien, keskusteluiden, pelien, videopelien ja mainosten edistämien roolimallien välityksellä; ottaa huomioon, että sukupuoliroolit kehittyvät pääasiassa lapsuudessa ja teini-iässä ja ne vaikuttavat koko elämän ajan; ottaa huomioon, että media-alan ammattilaisten koulutus on voimakas väline pyrittäessä torjumaan stereotypioita, lisäämään tietoisuutta ja edistämään tasa-arvoa;

J.  ottaa huomioon, että naisten osuus EU-28:ssa vuonna 2015 journalismin tai tiedotusopin alalla loppututkinnon suorittaneista oli 68 prosenttia[13], kun taas EU-28:n vuosien 2008–2015 työllisyystietojen mukaan naisten osuus media-alalla työskentelevistä henkilöistä pysyy sitkeästi keskimäärin noin 40 prosentissa;

K.  toteaa myös, että vuonna 2015 naisten osuus tiedotusvälineiden päättävissä asemissa EU-28:ssa oli edelleen tasapainoisena pidetyn sukupuolijakauman vaihteluvälin (40–60 prosenttia) alapuolella (32 prosenttia) ja että johtokuntien puheenjohtajista naisia oli vain 22 prosenttia[14];

L.  toteaa, että sukupuolten väliset palkka- ja eläke-erot ovat sitkeä ongelma EU:ssa ja että ongelma on ilmeinen talouden eri toimialoilla, myös media-alalla, jolla sukupuolten välinen palkkaero on 17 prosenttia;

M.  toteaa, että naiset kohtaavat edelleen lasikaton tiedotusvälineiden alalla ja että heillä ei ehkä ole samanlaisia ylenemis- tai urakehitysmahdollisuuksia, mikä johtuu useista tekijöistä, kuten usein työ- ja yksityiselämän tasapainon kannalta hankalan organisaatiokulttuurin käytännöistä ja kilpaillusta ympäristöstä, jolle on tunnusomaista stressaavuus, määräaikojen joustamattomuus ja pitkät työpäivät; ottaa huomioon, että koska naiset ovat aliedustettuja ylimmän johdon tehtävissä, heillä on vähemmän päätösvaltaa uutisaiheita valittaessa;

N.  ottaa huomioon, että mediaorganisaatiot voivat ottaa jäsenvaltioissa käyttöön omia tasa-arvopolitiikkoja, mikä johtaa erilaisten käytäntöjen laajaan kirjoon EU:ssa: ne ulottuvat hyvin laaja-alaisista toimintapoliittisista järjestelyistä, jotka kattavat mediasisällön ja johtavat naisten ja miesten tasapuoliseen edustukseen päättävissä elimissä, siihen, että minkäänlaista tasa-arvopolitiikkaa ei ole otettu käyttöön;

O.  ottaa huomioon, että vain 4 prosenttia uutissisällöstä on sellaista, joka ei tue stereotyyppisiä käsityksiä; ottaa huomioon, että naisten osuus uutisissa käsitellyistä henkilöistä on vain 24 prosenttia[15]; ottaa huomioon, että vain noin 37 prosenttia verkossa toimivien ja muiden uutislähteiden julkaisemista jutuista on naisten kirjoittamia ja että tämä tilanne ei ole osoittanut paranemisen merkkejä kymmenen viime vuoden aikana[16]; ottaa huomioon, että useimmiten naisia pyydetään antamaan ”kansan” mielipide (41 prosenttia) tai kertomaan henkilökohtaisesta kokemuksestaan (38 prosenttia) ja että heitä lainataan harvoin asiantuntijan ominaisuudessa (vain 17 prosentissa jutuista); toteaa, että tutkimustulosten mukaan myös alle viidennes asiantuntijoista tai kommentaattoreista on naisia (18 prosenttia)[17];

P.  toteaa, että naiset ovat suhteettomasti aliedustettuja uutisiin ja tiedonvälitykseen keskittyvissä tiedotusvälineissä ja että heidän näkyvyytensä on vielä tätäkin heikompi urheilun, politiikan, talouden ja rahoituksen aloilla huolimatta tiedotusvälineiden laajasta kirjosta jäsenvaltioissa; ottaa huomioon, että historiaan liittyvissä mediasisällöissä, kuten elämäkerrallisissa dokumenttiohjelmissa, ei esiinny naisia juuri lainkaan;

Q.  katsoo, että naisten tasapuolinen osallistuminen miesten kanssa sisällön raportoimiseen ja toimiminen tietolähteinä on keskeisen tärkeää edustuksellisuuteen liittyvien syiden lisäksi myös tasapuolisten mahdollisuuksien ja naisten asiantuntemuksen ja tietämyksen täysimääräisen tunnustamisen kannalta; ottaa huomioon, että eurooppalaisessa mediaympäristössä on tekijöitä, jotka estävät sitoutumasta sukupuolten tasa-arvoon tähtäävään vastuulliseen lähestymistapaan, kun otetaan huomioon taloudelliset rajoitteet ja työolot, kuten työsuhteiden epävarmuus, ja ammattikokemuksen eri tasot sekä tiedonvälityksen nopeuden lisääntyminen ja kaupalliset näkökohdat;

R.  ottaa huomioon, että media-alalla työskentelee lukuisia naisia, jotka ovat huipputason ammattilaisia, myös kuuluisia elokuvantekijöitä, journalisteja ja toimittajia, ja jotka, vaikka he suoriutuvat tehtävistään yhtä hyvin kuin miehet, ovat alttiimpia sukupuoleen perustuvalle väkivallalle ja työpaikalla tapahtuvalle syrjinnälle ja jotka eivät kenties nauti yhtä suurta arvostusta kuin heidän miespuoliset työtoverinsa;

S.  toteaa, että sosiaaliseen mediaan kirjoittavat naiset joutuvat kohtaamaan yhä useammin häirintää; katsoo, että tällainen häirintä voi hiljentää naiset ja että se heikentää heidän osallistumistaan yhteiskunnan toimintaan; toteaa ympäri maailmaa kerättyjen tietojen osoittavan, että puolet tiedotusvälineiden alalla työskentelevistä naisista on kokenut seksuaalista hyväksikäyttöä, neljännes on kokenut fyysistä väkivaltaa ja kolme neljännestä on kokenut pelottelua, uhkailua tai hyväksikäyttöä[18]; ottaa huomioon, että naisiin ja tyttöihin kohdistettu verkkokiusaaminen herättää yhä suurempaa huolta ja että arvioiden mukaan EU:ssa joka kymmenes nainen on kohdannut jonkinlaista verkkokiusaamista 15-vuotta täytettyään1; ottaa huomioon, että naisiin ja tyttöihin kohdistettua verkkokiusaamista koskevaa tietoa tai tutkimusaineistoa ei ole riittävästi EU:n tasolla; ottaa huomioon, että psykologinen ja seksuaalinen häirintä ovat ihmisoikeusrikkomuksia; katsoo, että tiedotusvälineiden sekä kansallisten ja kansainvälisten sääntelyviranomaisten olisi vahvistettava näissä asioissa sovellettavat säännöt, mediaorganisaatioiden soveltamat seuraamukset mukaan luettuina;

T.  ottaa huomioon, että erityisesti naispuoliset tutkivat journalistit kohtaavat usein väkivaltaa ja joutuvat tappavien hyökkäysten uhreiksi, kuten Veronica Guerinin ja Daphne Caruana Galizian tapaukset osoittavat;

U.  toteaa, että European Women’s Audiovisual Network -verkoston (EWA) tekemän tutkimuksen[19] mukaan tutkituissa seitsemässä Euroopan maassa vain yksi viidestä elokuvasta on naisen ohjaama ja valtaosa rahoituksesta osoitetaan elokuville, joiden ohjaaja ei ole nainen, vaikka osapuilleen puolet elokuva-alan oppilaitoksista valmistuneista on naisia;

V.  katsoo, että mediayhtiöiden olisi otettava käyttöön itsesääntelyjärjestelmiä ja käytännesääntöjä, joissa vahvistetaan uria ja uutisointia koskevat menettelysäännöt ja kriteerit sukupuolten tasa-arvon takaamiseksi ja edistämiseksi; katsoo, että nämä järjestelmät ja säännöt olisi laadittava yhteistyössä alan ammattiliittojen kanssa selkeää sukupuolten tasa-arvopolitiikkaa noudattaen;

Naisten edustus tiedotusvälineissä

1.  korostaa sitä tosiseikkaa, että vaikka tällä alalla tutkinnon suorittaneet naiset muodostavat merkittävän työvoiman lähteen, he ovat aliedustettuina johtotehtävissä ja päättävissä asemissa; katsoo, että sekä julkisilla että yksityisillä mediapalveluilla on velvollisuus varmistaa naisten ja miesten tasa-arvo ja ehkäistä kaikenlainen syrjintä; kehottaa jäsenvaltioita kehittämään toimintapoliittisia kannustimia esteiden poistamiselle naisten pääsylle mediaorganisaatioiden ylempiin ja johtotason asemiin;

2.  pitää valitettavana, että naisten edustus julkisen palvelun tiedotusvälineissä on EU:ssa alle keskiarvon niin strategisissa kuin operatiivisissa johtotehtävissä (tilanne vuonna 2017: toimivan johdon tehtävistä 35,8 prosenttia, muista kuin toimivan johdon tehtävistä 37,7 prosenttia ja johtokunnan jäsenistä 33,3 prosenttia)[20];

3.  muistuttaa, että voidakseen seurata kriittisiä tekijöitä, jotka liittyvät naisia tiedotusvälineissä koskevaan Pekingin toimintaohjelman osaan, EIGE laati seuraavat indikaattorit:

–  naisten ja miesten osuus mediaorganisaatioiden päätöksenteko- ja johtoelimissä EU:ssa;

–  naisten ja miesten osuus mediaorganisaatioiden johtokunnissa EU:ssa;

–  mediaorganisaatioiden tasa-arvopolitiikka;

4.  palauttaa mieliin, että vaikka audiovisuaalisia mediapalveluja koskevassa direktiivissä todetaan, jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa sen tavoitteita, vaan ne voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla, siinä ei mainita tasapuolista edustusta mediaorganisaatioissa;

5.  panee merkille, että vaikka naiset ovatkin tällä haavaa riittämättömästi edustettuina julkisten tiedotusvälineiden johtotehtävissä, heillä on kuitenkin paremmat mahdollisuudet tulla otetuiksi palvelukseen tai ylennetyiksi johtoasemiin julkisissa tiedotusvälineissä kuin yksityisissä mediaorganisaatioissa[21];

6.  kehottaa jäsenvaltioita ja mediaorganisaatioita tukemaan ja kehittämään kannustintoimia, myös kiintiöitä, naisten ja miesten tasapuolisen edustuksen varmistamiseksi päättävissä elimissä ja lisäämään näiden toimien tehokkaan seurannan painoarvoa kyseisissä organisaatioissa; kehottaa komissiota lisäämään ponnistelujaan neuvostossa vuodesta 2013 saakka käsiteltävänä olevan naisten johtokuntapaikkoja koskevan direktiivin käsittelyn jatkamiseksi;

7.  panee merkille media-alalla pitkään jatkuneen perinteen ottaa palvelukseen sekä freelance- että vakituisia työntekijöitä sekä digitalisaatiokehityksen jatkumisen, mikä on johtanut perinteisen levikin ja mainostulojen vähenemiseen, mikä vaikuttaa siihen, millaisia työsopimuksia alalla tarjotaan; toteaa myös, että naiset ovat kaikkialla työmarkkinoilla yliedustettuina monissa epätyypillisissä työnteon muodoissa; huomauttaa, että media-alalla kasvavat paineet säilyä taloudellisesti elinkelpoisena todennäköisesti johtavat siihen, että tällaiset työsuhteet yleistyvät;

8.  katsoo, että stereotyypit voivat johtaa naisten kannalta kielteiseen sosiaaliseen ympäristöön ja aiheuttaa sukupuoleen perustuvaa syrjintää työpaikoilla; toteaa, miten tärkeä myönteinen sosiaalinen ympäristö on, jotta työntekijöitä voidaan auttaa jaksamaan hyvin intensiivisessä työssä;

9.  muistuttaa, että mediaorganisaatiot voivat vapaasti määrittää työntekijöidensä, niin miesten kuin naisten, tehtävät, mutta kehottaa niitä sen tehdessään ottamaan tinkimättömästi huomioon asianomaisten henkilöiden ihmisarvon ja ammatillisen pätevyyden; panee tässä yhteydessä huolestuneena merkille tapaukset, joissa naispuolisia toimittajia on pidetty soveliaampina toimimaan televisiojournalisteina, koska yleisön oletetaan pitävän heitä viehättävinä, mutta ikäännyttyään he ovat joutuneet tekemään tilaa nuoremmille työtovereilleen;

10.  tuomitsee myös seksuaalisen häirinnän ja muunlaisen häirinnän, joka on levinnyt laajalle ja erityisesti verkkopelaamiseen ja sosiaaliseen mediaan, ja kannustaa mediayhtiöitä luomaan turvallisia ympäristöjä, joissa ryhdytään vastatoimiin kaikissa häirintätapauksissa; vaatii siksi toteuttamaan erilaisia toimenpiteitä, kuten tietoisuuden lisääminen, rikkomuksiin syyllistyviin sovellettavia kurinpitoseuraamuksia koskevat sisäiset säännöt ja näiden käytäntöjen uhreille annettava henkinen ja/tai oikeudellinen tuki, työpaikkakiusaamisen ja työpaikalla sekä verkkoympäristöissä tapahtuvan seksuaalisen häirinnän ehkäisemiseksi ja torjumiseksi;

11.  tuomitsee painokkaasti merkittävistä poliittisista kysymyksistä ja rikosasioista pelottomasti raportoivia naistoimittajia vastaan tehdyt hyökkäykset ja kehottaa pyrkimään kaikin mahdollisin keinoin varmistamaan kaikkien toimittajien suojelun ja turvallisuuden;

12.  kehottaa julkisia ja yksityisiä mediaorganisaatiot ottamaan käyttöön sisäisiä toimintatapoja, kuten tasavertaisia mahdollisuuksia ja moninaisuutta edistävät toimintapolitiikat, muun muassa seuraavien osalta: häirintää torjuvat toimet, äitiys- tai vanhempainlomaa koskevat järjestelyt, joustavat työaikajärjestelyt, joilla tuetaan työ- ja yksityiselämän tasapainoa ja mahdollistetaan, että naiset ja miehet voivat käyttää tasapuolisesti vanhempainlomaa, ja kannustetaan miehiä pitämään isyyslomaa ja varmistetaan siten lastenhoitovastuun tasapuolinen jako, sekä mentorointi- ja johtajakoulutusohjelmat, etätyömahdollisuuden ja joustavien työaikajärjestelyiden tarjoaminen sekä naisille että miehille vapaaehtoiselta pohjalta ja urakehitystä vaarantamatta;

13.  kehottaa tiedotusvälineitä kunnioittamaan naisten ja miesten oikeutta äitiys-, isyys- tai vanhempainlomaan; huomauttaa, että raskaana olevia naisia ei saisi syrjiä heidän tilansa perusteella ja että naisilta ei saisi evätä työpaikkaa sen perusteella, että he saattavat päättää tulla raskaaksi;

14.  ehdottaa, että mediaorganisaatiot perustavat naispuolisten asiantuntijoiden tietokantoja tiettyjä aloja varten ja etenkin sellaisia aloja varten, joilla naiset ovat aliedustettuja, voidakseen käyttää niitä tarpeen mukaan; kannustaa lisäksi keräämään sukupuolen mukaan jaoteltuja tietoja kaikesta mahdollisesta mediasisällöstä;

15.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään naisten osallistumista tiedotusvälineissä ja uuden viestintäteknologian kehityksessä sekä niissä ja niiden kautta tapahtuvaan ilmaisuun ja päätöksentekoon;

16.  katsoo, että kaikki media-alalla työskentelevät voisivat hyötyä naisten työolosuhteiden yleisestä parantamisesta; katsoo kuitenkin, että olosuhteet eivät ole parantuneet riittävästi ja että epätasa-arvoisuutta esiintyy edelleen; pitää tärkeänä, että jäsenvaltiot ja komissio edistävät samapalkkaisuuden periaatetta ja varmistavat sen SEUT-sopimuksen 157 artiklan mukaisesti esimerkiksi torjumalla sukupuolten palkka- ja eläke-eroa, vähentämällä epävarmoja työsuhteita[22], varmistamalla kohtuuhintaisen ja laadukkaan päivähoidon saatavuuden, noudattamalla työn ja yksityiselämän parempaa tasapainoa koskevia toimintapolitiikkoja ja varmistamalla kollektiiviset neuvotteluoikeudet;

17.  muistuttaa, että kaikkien mediaorganisaatioiden on kiireesti pantava täytäntöön samapalkkaisuuden toimintaperiaate, palkan avoimuutta koskevat velvollisuudet mukaan luettuina, ja mahdollistettava samalla, että naisilla on samat ja tasaveroiset ylenemis- ja koulutusmahdollisuudet ja mahdolliset muut lisäedut kuin miehilläkin;

18.  panee merkille naisasiainneuvostojen ja naisten tasa-arvovaltuutettujen myönteisen roolin työpaikoilla; kehottaa edistämään sukupuolten tasa-arvoa tiedotusvälineiden laaja-alaisena henkilöstöpolitiikkana; katsoo, että tasa-arvon saavuttaminen naisille media-alan kaikilla tasoilla, erityisesti päätöksentekotasolla, edellyttää työntekijäkeskeistä kulttuuria sekä sukupuolisensitiivistä ylempää johtoryhmää; suosittaa, että kansalliset sääntelyelimet ja mediaorganisaatiot noudattavat miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaatteen lujittamista läpinäkyvyyden avulla koskevaa komission suositusta[23], laativat oikeudenmukaisia valintamenettelyjä koskevia ohjeita, ottavat käyttöön kattavia tasa-arvopolitiikkoja, jotka kattavat mediasisällön ja joilla edistetään naisten etenemistä päätöksentekoelimissä, ja laativat sisäisiä menettelyjä työpaikalla tapahtuvan häirinnän käsittelemistä varten; kehottaa komissiota jatkamaan direktiivin 2006/54/EY, jolla käännetään todistustaakka sukupuoleen perustuvaa syrjintää koskevissa tapauksissa, asianmukaisen soveltamisen seurantaa ja täytäntöönpanon valvontaa;

Mediasisältö ja naiset

19.  korostaa tiedotusvälineiden roolia sosiaalisen muutoksen edistäjinä ja niiden vaikutusvaltaa yleisen mielipiteen muodostumisessa ja kehottaa jäsenvaltioita edistämään sukupuolten tasa-arvoa koskevia sisältöjä julkisissa tiedotusvälineissä; huomauttaa, että tällä hetkellä mahdolliset sääntelytoimet seksismin ja mediasisällöissä esiintyvien stereotyyppisten sukupuolikuvausten torjumiseksi kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan; muistuttaa, että audiovisuaalisia mediapalveluja koskevalla direktiivillä kielletään sukupuoleen perustuva syrjintä media-alalla; korostaa lisäksi, että vaikka mahdollisia sääntelytoimia on tarkasteltava asianmukaisesti ilmaisunvapautta koskevan periaatteen näkökulmasta, toimituksellista vapautta ei saisi missään tilanteessa käyttää naisia ja hlbti-henkilöitä halventavien kuvausten edistämiseen tai oikeuttamiseen; kehottaa jäsenvaltioita edellä mainittuja vapauksia suojellessaan sääntelemään haitallista verkkosisältöä tarjoavien videopelien sekä internetissä esiintyvän pornografian saatavuutta;

20.  korostaa, että taloudelliset perusteet eivät voi olla tekosyy sukupuolistereotypioiden jatkuvalle esiintymiselle mediasisällöissä;

21.  painottaa, että väkivaltainen ja seksistinen mediasisältö vaikuttaa kielteisesti naisiin ja heidän osallistumiseensa yhteiskunnalliseen elämään; esittää huolensa tietyn, lapsia ja nuoria psykologisesti ja fyysisesti vahingoittavan audiovisuaalisen kaupallisen viestinnän johdosta; kehottaa asianomaisia sidosryhmiä ja viranomaisia puuttumaan sellaiseen mainontaan, jolla epäsuorasti myötävaikutetaan syömishäiriöiden, kuten anoreksian, kehittymiseen, ja ryhtymään muihin toimiin erityisen haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden, kuten tytöt ja nuoret naiset, suojelemiseksi tällaiselta sisällöltä;

22.  kehottaa suuntaamaan perhesuunnitteluun, seksuaali- ja lisääntymisoikeuksiin, äidin ja lapsen terveyteen ja koulutukseen liittyvän mediasisällön, myös mainonnan, sekä miehille että naisille;

23.  korostaa, että on tärkeää edistää medialukutaitoa ja tarjota kaikille asiaan liittyville sidosryhmille sukupuolinäkökulman huomioon ottavia mediakoulutusaloitteita, jotta nuoria kannustetaan kehittämään kriittisen ajattelun taitoja ja jotta heitä voidaan auttaa tunnistamaan ja vastustamaan seksistisiä kuvauksia ja syrjintää, sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa, verkkokiusaamista, vihapuhetta ja niin edelleen; korostaa tarvetta ryhtyä ennaltaehkäiseviin toimiin, kuten salaus ja lapsilukko, jotta voidaan varmistaa parempi internetin käyttöturvallisuus ja digitaalinen lukutaito sekä medialukutaito; kiinnittää huomiota siihen, että mainonnassa ja muissa mediatuotteissa esiintyvät stereotyypit voivat vaikuttaa lasten kykyyn sopeutua yhteiskuntaan ja myöhemmin tapaan, jolla he näkevät itsensä, perheenjäsenensä ja ulkopuolisen maailman; huomauttaa, että mainonta voi olla tehokas keino stereotyyppien kyseenalaistamiseksi; kehottaakin keskittymään enemmän ammattikoulutustoimintaan keinona torjua syrjintää ja edistää sukupuolten tasa-arvoa;

24.  suosittaa, että mediaorganisaatioissa olisi annettava enemmän painoarvoa pehmeille toimenpiteille, kuten tasa-arvosuunnitelmat ja suuntaviivat, ja katsoo, että näillä menettelytavoilla vahvistetaan normit naisten esittämiseksi myönteisessä valossa mainonnassa, uutisissa ja raportointi-, tuotanto- ja lähetystoiminnassa ja katetaan mediasisällön kaikki arkaluonteiset alat, kuten vallan ja auktoriteetin kuvaus, asiantuntemus, päätöksenteko, seksuaalisuus, väkivalta, roolien moninaisuus sekä ei-seksistinen kielenkäyttö; kehottaa myös julkisia ja yksityisiä tiedotusvälineitä valtavirtaistamaan sukupuolten tasa-arvon kaikissa sisällöissään ja ottamaan käyttöön tasa-arvosuunnitelmia sosiaalisen moninaisuuden huomioon ottamiseksi;

25.  suosittelee, että media- ja viestintäalan sääntelyviranomaisten antamissa säännöissä vahvistetaan kriteerit, joilla varmistetaan naisten ja tyttöjen esittäminen ilman stereotypioita, ja että niihin sisällytetään mahdollisuus poistaa loukkaava sisältö tai keskeyttää sen esittäminen; suosittelee myös, että erikoistuneet organisaatiot, kuten kansalliset tasa-arvoelimet ja naisasiaa edistävät kansalaisjärjestöt, osallistuvat näiden sääntöjen täytäntöönpanon seurantaan;

26.  huomauttaa, että jäsenvaltioiden on varmistettava kaikin asianmukaisin keinoin, että tiedotusvälineissä, verkko- ja sosiaalinen media ja mainonta mukaan luettuina, ei esiinny minkäänlaista yllyttämistä väkivaltaan tai minkäänlaista tiettyä henkilöä tai ryhmää vastaan kohdistettua vihapuhetta; korostaa tarvetta kerätä sukupuolen mukaan jaoteltuja tietoja ja suorittaa yhdessä EIGEn kanssa tutkimuksia verkkokiusaamisen, verkossa tapahtuvan seksuaalisen häirinnän, uhkailun, seksististen huomautusten ja naisiin ja tyttöihin kohdistetun vihapuheen torjumiseksi; korostaa, että erityistä huomiota on kiinnitettävä koulutukseen siitä, miten tiedotusvälineissä raportoidaan naisiin kohdistuvaan väkivaltaan liittyvistä tapauksista; ehdottaa, että media-alan ammattilaisten, myös johtavissa asemissa olevien ammattilaisten, saataville asetetaan mediasisällön sukupuolikuvauksia koskevaa jatkokoulutusta; suosittelee sukupuolten tasa-arvon huomioon ottamista journalismin ja tiedotusopin alojen akateemisiin perus- tai jatko-opintoihin sisältyvien kurssien moduuleissa;

27.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota edistämään tiedotusvälineiden itse- ja yhteissääntelyä käytännesääntöjen avulla;

Esimerkkejä hyvistä käytännöistä

28.  panee ilahtuneena merkille eri esimerkit hyvistä käytännöistä, joita on havaittavissa kaikissa jäsenvaltioissa ja joita ovat muun muassa seuraavat: kampanjat tiedotusvälineissä, erityislainsäädäntö, stereotyyppistä tai seksististä mainontaa koskevat palkinnot tai ”tunnustukset”, naispuolisten asiantuntijoiden tietokannat, alan ammattilaisille tarkoitettu koulutus, mediaorganisaatioiden tasa-arvosuunnitelmat, käytännesäännöt ja tasa-arvoisuutta ja moninaisuutta koskevat toimintapolitiikat sekä sukupuolten edustusta media-alan sääntelyelinten johtavissa asemissa koskevien vähimmäismäärien asettaminen;

29.  kannustaa jäsenvaltioita tukemaan aloitteita esimerkiksi Belgian Expertalia-välineen, Tšekin ”seksistisika”-palkinnon tai Ruotsin #TackaNej-aloitteen (”ei kiitos”) tarjoaman mallin mukaisesti; kehottaa jäsenvaltioita järjestämään säännöllisesti tiedotus- ja valistuskampanjoita sukupuoleen perustuvasta syrjivästä mediasisällöstä ja raportoimaan säännöllisesti tasa-arvoon liittyvistä suuntauksista tiedotusvälineissä; kehottaa komissiota osoittamaan erityisrahoitusta alaohjelmille, joissa keskitytään naisten etenemiseen media-alalla, ja tukemaan mediayhdistyksiä ja -verkostoja niiden toteuttaessa julkisia ja alakohtaisia valistuskampanjoita; kehottaa komissiota myös perustamaan EU:n palkinnon, joka myönnetään media-alan opiskelijoille tasa-arvokysymyksiin liittyvästä toiminnasta;

30.  kehottaa kansalaisyhteiskunnan organisaatioita laatimaan viestintästrategioita perinteisten tiedotusvälineiden lisäksi myös verkkomedioita varten, jotta mahdollisuudet vaikuttaa tiedotusvälineiden uutisoinnin painopisteisiin ja valvoa niitä paranevat;

Lisäsuositukset

31.  kehottaa jäsenvaltioita panemaan yhdessä tasa-arvoelinten kanssa naisten ja miesten tasa-arvoa koskevan nykylainsäädännön täysimääräisesti täytäntöön sekä kannustamaan sääntelyelimiä kiinnittämään huomiota naisten edustukseen ja etenemiseen media-alalla sekä stereotypioista poikkeavaan mediasisältöön; kannustaa jäsenvaltioita arvioimaan säännöllisesti edellä mainittuja aloja sekä laatimaan, jos ne eivät vielä ole sitä tehneet, stereotypioista poikkeavaan mediasisältöön keskittyvää lainsäädäntöä; korostaa jäsenvaltioiden roolia pyrittäessä hyödyntämään niiden toimivallan piiriin kuuluvien tiedotusvälineiden nykyisiä resursseja tehokkaammin niiden hoitaessa julkisen palvelun tehtäväänsä kuvaillen samalla aiempaa tasa-arvoisempaa ja demokraattisempaa yhteiskuntaa;

32.  kehottaa komissiota teettämään lisää naisten osuutta media-alan johtotehtävissä koskevia tutkimuksia; kiittää EIGEä sen työstä alalla ja kehottaa sitä jatkamaan asiaan liittyvien indikaattoreiden kehittämistä ja seuraamista ja katsoo, että indikaattoreiden olisi liityttävä muun muassa naisten osallistumiseen päätöksentekoon, naisten työoloihin ja sukupuolten tasa-arvoon mediasisällöissä, ja pyytää sitä ulottamaan huomionsa uusiin sosiaalisen median teknologioihin, jotta voidaan kehittää menetelmiä sosiaalisessa mediassa esiintyvän sukupuoleen perustuvan väkivallan ja häirinnän torjumiseksi;

33.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan ja kannustamaan naisjärjestöjä, jotka pyrkivät edistämään sukupuolten tasa-arvoa media-alalla, myös järjestöjä, jotka tukevat sukupuoleen perustuvan väkivallan, moniperusteisen syrjinnän tai seksuaalisen häirinnän uhreiksi joutuneita naisia ja tyttöjä;

34.  kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön toimintaohjelmia, joiden avulla varmistetaan naisten osallistuminen tehokkaiden ja vaikuttavien sukupuolisensitiivisten käytäntöjen ja ohjelmien suunnitteluun ja täytäntöönpanoon media-alan organisaatioissa;

35.  kehottaa jäsenvaltioita laatimaan ohjelmia naisten taitojen parantamiseksi STEM-aineissa (luonnontieteet, teknologia, insinööritieteet ja matematiikka), jotka ovat tärkeitä media-alan teknisemmissä työtehtävissä, kuten ääni- ja audiovisuaaliteknikoiden työssä; korostaa ammatillisen koulutuksen merkitystä, kun halutaan monipuolistaa ammatinvalintoja ja esitellä naisille ja miehille muita kuin perinteisiä uravaihtoehtoja horisontaalisen ja vertikaalisen syrjäytymisen selättämiseksi;

o

o    o

36.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

PERUSTELUT

Tässä mietinnössä tarkastellaan naisten ja miesten tasa-arvotilannetta tiedotusvälineiden alalla EU:ssa. Tiedotusvälineet ovat neljäs valtiomahti, ja niillä on paljon vaikutusvaltaa politiikassa ja yhteiskunnassa. Meidän onkin huolehdittava tarkoin siitä, että varmistamme niiden asianmukaiset ja tasapuoliset toimintaolosuhteet, mikä edellyttää väistämättä, että varmistamme naisten ja miesten tasaveroisen edustuksen. Kun pidetään mielessä, että tiedotusvälineiden, niin julkisten kuin yksityistenkin, on tarkoitus palvella koko yhteiskuntaa, olisi niiden rakenteissa ja toiminnassa otettava huomioon, että puolet yhteiskunnasta on naisia.

Tässä mietinnössä keskitytään tiedotusvälineissä toimittajina tai kommentaattoreina työskentelevien naisten tilanteeseen, ja lisäksi siinä kiinnitetään huomiota päättävissä asemissa olevien naisten vähälukuisuuteen. Tämä viimeksi mainittu tilanne on erityisen huolestuttava: vain 30–40 prosenttia media-alan johtopaikoista on naisten hallussa, vaikka suurin osa alan loppututkinnon suorittaneista on naisia. Tämä epätasapaino ei ainoastaan voi ilmetä tiedotusvälineiden sisällössä ja painopisteissä vaan on osasyy naisten ja miesten palkka- ja eläke-erojen yleiseen lisääntymiseen.

Naiset myös joutuvat kohtaamaan huomattavia vaikeuksia toimittajina tai kommentaattoreina toimiessaan: heihin kohdistuu valtava paine täyttää yleisön heille asettamat korkeat viehättävyysnormit, ja he saavat vain harvoin käsitellä merkittäviä poliittisia tai taloudellisia kysymyksiä. Naisten tilannetta hankaloittaa entisestään myös se, että heidän tarpeensa sovittaa yhteen perheeseen (äitiyteen) ja työhön liittyvät tehtävät on suurempi kuin miesten. Haluaisimme tarjota mahdollisimman paljon tukea tällä alalla.

Mietinnössä on omistettu luku naisten aseman kuvaamiseen media- ja mainosalalla, jolla naiset kohtaavat stereotypioita ja jopa seksismiä. Tilanne on sama uuden sosiaalisen median alalla, mutta sitä ei ole tarkasteltu tässä mietinnössä asiaan liittyvän tiedon ja tutkimustiedon puutteen vuoksi. Jatkossa tätä alaa ei kuitenkaan pidä unohtaa.

On oikein, että EU ei sääntele naisten ja miesten tasa-arvoa media-alalla, mutta kyseisen lainsäädännön puute ei vapauta meitä velvollisuudestamme käsitellä asiaa ja kehottaa asianomaisia henkilöitä ja elimiä ryhtymään toimiin. On tiedotusvälineiden, sääntely- ja valvontaelinten sekä kansalaisyhteiskunnan vastuulla huolehtia, että eri ongelmiin kiinnitetään huomiota. Kansalliset ja EU:n elimet voivat kuitenkin varmistaa, että syrjinnän kieltävän lainsäädännön noudattamista valvotaan asianmukaisesti ja että työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista koskevaa oikeudellista kehystä parannetaan.

TYÖLLISYYDEN JA SOSIAALIASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (24.1.2018)

naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnalle

sukupuolten tasa-arvosta EU:n media-alalla
(2017/2210(INI))

Valmistelija: Lynn Boylan

EHDOTUKSET

Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman työ- ja yksityiselämän tasapainolle suotuisten työmarkkinaolosuhteiden luomisesta[1],

–  ottaa huomioon 15. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman yhdenvertaista kohtelua työssä koskevan direktiivin soveltamisesta[2],

–  ottaa huomioon 14. kesäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman tarpeesta EU:n strategialle sukupuolten välisen eläke-eron poistamiseksi ja torjumiseksi[3],

–  ottaa huomioon 4. heinäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman työoloista ja epävarmoista työsuhteista[4],

–  ottaa huomioon 3. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman naisten taloudellisesta voimaannuttamisesta yksityisellä ja julkisella sektorilla EU:ssa[5],

–  ottaa huomioon 26. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman seksuaalisesta häirinnästä ja hyväksikäytöstä unionissa[6],

–  ottaa huomioon 26. huhtikuuta 2017 annetun Euroopan komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi vanhempien ja omaistaan hoitavien työ- ja yksityiselämän tasapainottamisesta ja neuvoston direktiivin 2010/18/EU kumoamisesta (COM(2017)0253),

1.  pitää erittäin valitettavana, että vaikka EU:ssa journalismin ja media-alan tutkinnon suorittaneista enemmistö eli 68 prosenttia on naisia[7], he ovat silti huomattavan aliedustettuja mediassa varsinkin päätöksenteko- ja johtamistasolla; panee merkille, että kaikilla johtamisen tasoilla naisten osuus päätöksentekoasemissa olevasta ylemmästä henkilöstöstä on keskimäärin 32 prosenttia ja että naisten osuus toimitusjohtajista ja muista vastaavista korkeimman strategisen tason asemissa olevista henkilöistä on vielä pienempi eli 16 prosenttia; panee merkille, että myös yritysten johtokunnissa naisten osuus on alhainen eli 25 prosenttia[8]; toteaa, että aliedustus vaikuttaa kielteiseen ja stereotyyppiseen naiskuvaan EU:n media-alalla;

2.  katsoo, että nämä stereotypiat voivat johtaa naisten kannalta kielteiseen sosiaaliseen ympäristöön ja aiheuttaa sukupuoleen perustuvaa syrjintää työpaikoilla; toteaa, miten tärkeä myönteinen sosiaalinen ympäristö on, jotta työntekijöitä voidaan auttaa jaksamaan hyvin intensiivisessä työssä;

3.  korostaa, että on tärkeää taata miesten ja naisten yhtäläiset mahdollisuudet palkitsemalla lahjakkaat henkilöt heidän sukupuolestaan, rodustaan, iästään, uskonnostaan, vammaisuudestaan, terveydentilastaan tai taloudellisesta tilanteestaan riippumatta;

4.  kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia edistämään sukupuolten tasa-arvoa media-alan organisaatioissa, edustusjärjestöissä, koulutuslaitoksissa ja erityisesti niiden hallintoelimissä sekä valvomaan ja seuraamaan saavutettua edistystä tarkasti;

5.  katsoo, että kaikki media-alalla työskentelevät voisivat hyötyä naisten työolosuhteiden yleisestä parantamisesta; katsoo kuitenkin, että olosuhteet eivät ole parantuneet riittävästi ja että epätasa-arvoisuutta esiintyy edelleen; pitää tärkeänä, että jäsenvaltiot ja komissio edistävät samapalkkaisuuden periaatetta ja varmistavat sen SEUT-sopimuksen 157 artiklan mukaisesti esimerkiksi torjumalla sukupuolten palkka- ja eläke-eroa, vähentämällä epävarmoja työsuhteita[9], varmistamalla kohtuuhintaisen ja laadukkaan päivähoidon saatavuuden, noudattamalla työn ja yksityiselämän parempaa tasapainoa koskevia toimintapolitiikkoja ja varmistamalla kollektiiviset neuvotteluoikeudet; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita puuttumaan epävarmojen työsuhteiden ja myös pimeän työn ja näennäisesti itsenäisen ammatinharjoittamisen ongelmiin sen varmistamiseksi, että kaikenlaisissa työsopimuksissa tarjotaan asianmukaiset työolot ja sosiaalinen suojelu, johon kuuluu riittävän kattava sosiaaliturva, ihmisarvoista työtä koskevan ILOn ohjelman, SEUT-sopimuksen 9 artiklan, EU:n perusoikeuskirjan ja Euroopan sosiaalisen peruskirjan mukaisesti;

6.  katsoo, että sukupuolistereotypioiden esiintyminen mediasisällöissä lisää osaltaan eriytymistä työmarkkinoilla; tuomitsee naisten kuvaamisen tavalla, joka heikentää heidän ihmisarvoaan, esimerkiksi seksuaalisen esineellistämisen kautta lähetystoiminnassa ja mainonnassa; korostaa, että taloudelliset perusteet eivät voi olla tekosyy sukupuolistereotypioiden jatkuvalle esiintymiselle mediasisällöissä; huomauttaa, että naisia, jotka käsittelevät merkittävimpiä politiikkaan ja talouteen liittyviä aiheita, on media-alalla usein paljon vähemmän kuin miehiä; toteaa lisäksi, että ikä ja viehättävyys eivät saa olla tärkeimpiä tekijöitä, jotka ratkaisevat, voiko tietty juontaja esiintyä televisiossa;

7.  panee merkille media-alan pitkät perinteet sekä freelance-työntekijöistä että vakinaisista työntekijöistä; huomauttaa, että alan jatkuva digitalisointi on johtanut perinteisen levikin ja mainostulojen vähenemiseen, mikä vaikuttaa siihen, millaisia työsopimuksia alalla tarjotaan;

8.  suosittaa, että media-alan organisaatiot kunnioittavat naisten ja miesten yhtäläistä oikeutta vanhempainvapaaseen; kannustaa erityisesti miehiä pitämään isyysvapaansa;

9.  katsoo, että tasa-arvon saavuttaminen naisille media-alan kaikilla tasoilla, erityisesti päätöksentekotasolla, edellyttää työntekijäkeskeistä kulttuuria, sukupuolisensitiivistä ylempää johtoryhmää, palkkajärjestelmien avoimuutta, sukupuolineutraalia työn arviointia ja luokittelua, ylennys- ja rekrytointikäytäntöjen avoimuutta ja tehokkaita toimia seksuaalisen häirinnän lopettamiseksi; kehottaa komissiota jatkamaan direktiivin 2006/54/EY, jolla käännetään todistustaakka sukupuoleen perustuvaa syrjintää koskevissa tapauksissa, asianmukaisen soveltamisen seurantaa ja täytäntöönpanon valvontaa;

10.  panee merkille Euroopan parlamentin äskettäisen tutkimuksen, jossa tuodaan esiin kaikenlaisten työsuhteiden kasvava epävarmuus; toteaa, että epävarmuuden riski on korkeampi epätyypillisissä työsuhteissa, kuten määrä- ja väliaikaisissa työsuhteissa, freelance-työsuhteissa ja katkonaisissa työsuhteissa media-alalla; toteaa myös, että naiset ovat kaikkialla työmarkkinoilla yliedustettuina monissa epätyypillisissä työnteon muodoissa[10]; huomauttaa, että media-alalla kasvavat paineet säilyä taloudellisesti elinkelpoisena digitalisaation jatkuessa vaikuttavat alalla tarjottujen työsuhteiden tyyppiin ja todennäköisesti pahentavat tätä suuntausta; panee myös merkille, että tällaisissa työsuhteissa työskentelevät naiset voivat olla alttiimpia työpaikkakiusaamiselle siksi, että heidät voidaan erottaa organisaatiosta suhteellisen helposti;

11.  viittaa Eurofoundin tulevaan raporttiin ”Pay transparency in Europe: First movers’ experiences with gender pay reports and audits” ja panee merkille, että vain yksi kolmesta jäsenvaltiosta on pannut täytäntöön ainakin joitakin sukupuolten palkkatietojen avoimuutta edistäviä toimenpiteitä komission suosituksen (C(2014) 1405 final) mukaisesti ja että jotkut jäsenvaltiot ovat vasta äskettäin tehneet muutoksia lainsäädäntöönsä tai niillä on pitkälle vietyjä suunnitelmia, kun taas yli puolet jäsenvaltioista ei ole pannut täytäntöön vielä yhtään neljästä palkkojen avoimuutta koskevasta toimenpiteestä;

12.  korostaa tiedotusvälineiden roolia sosiaalisen muutoksen edistäjinä ja niiden vaikutusvaltaa yleisen mielipiteen muokkaamisessa ja kehottaa jäsenvaltioita edistämään sukupuolten tasa-arvoa koskevaa sisältöä julkisissa tiedotusvälineissä; kehottaa julkisia ja yksityisiä tiedotusvälineitä valtavirtaistamaan sukupuolten tasa-arvon kaikissa sisällöissä ja käyttämään ei-seksististä kieltä; kannustaa yleisradioyhtiöitä ottamaan käyttöön tasa-arvosuunnitelman sekä sisäisiä rakenteitaan että sisällöntuotantoaan varten;

13.  kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön toimintaohjelmia, joiden avulla varmistetaan naisten osallistuminen tehokkaiden ja vaikuttavien sukupuolisensitiivisten käytäntöjen ja ohjelmien suunnitteluun ja täytäntöönpanoon media-alan organisaatioissa;

14.  toistaa komissiolle ja neuvostolle antamansa kehotuksen antaa pikaisesti ja panna nopeasti täytäntöön naisten johtokuntapaikkoja koskeva direktiivi, jossa otetaan käyttöön kiintiöt sekä julkisissa että yksityisissä media-alan organisaatioissa, jotta voidaan varmistaa naisten tasapuolinen edustus päätöksentekotasolla; muistuttaa komissiota sen velvollisuudesta ryhtyä kaikkiin tarvittaviin toimiin, joilla voitaisiin laukaista umpikuja naisten johtokuntapaikkoja koskevan direktiivin käsittelyssä neuvostossa;

15.  panee erityisesti merkille, että naistoimittajiin kohdistuva häirintä on huolestuttavan yleistä; ottaa huomioon, että IWMF:n ja International News Safety Instituten vuonna 2013 tekemän tutkimuksen[11] mukaan kansainvälisellä tasolla 64,8 prosenttia median naispuolisista työntekijöistä on kokenut pelottelua, uhkailua tai hyväksikäyttöä työssään ja 31,7 prosenttia heistä kertoi, että suurin osa pelottelusta ja hyväksikäytöstä tapahtui työpaikalla ja siihen syyllistyi miespuolinen esimies, ohjaaja tai työtoveri; kehottaa media-alan organisaatioita perustamaan sisäisiä elimiä, jos niitä ei vielä ole, tukemaan häirinnän uhreja koko sen prosessin ajan, kun he tuovat julki häirinnän; kehottaa lisäksi näitä organisaatioita varmistamaan, että niillä on käytössään selkeät ja täsmälliset sisäiset käytännöt, mukaan lukien prosessi väärinkäytösten paljastamista varten, joiden tavoitteena on torjua erityisesti sukupuoleen perustuvan syrjinnän ja häirinnän esiintymisen mahdollistavaa työpaikkakulttuuria; suhtautuu myönteisesti #MeToo-liikkeen kaltaisiin aloitteisiin, jotka tuovat esiin naisiin kohdistuvan seksuaalisen häirinnän ja väkivallan laajuuden; tukee voimakkaasti kaikkia naisia ja tyttöjä, jotka ovat osallistuneet kampanjaan, myös niitä, jotka ovat paljastaneet tekijöitä;

16.  kehottaa jäsenvaltioita laatimaan ohjelmia naisten taitojen parantamiseksi STEM-aineissa, jotka ovat tärkeitä media-alan teknisemmissä työtehtävissä, kuten ääni- ja audiovisuaaliteknikoiden työssä; korostaa ammatillisen koulutuksen merkitystä, kun halutaan monipuolistaa ammatinvalintoja ja esitellä naisille ja miehille muita kuin perinteisiä uravaihtoehtoja horisontaalisen ja vertikaalisen syrjäytymisen selättämiseksi;

17.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan ja kannustamaan naisjärjestöjä, jotka pyrkivät edistämään sukupuolten tasa-arvoa media-alalla, myös järjestöjä, jotka tukevat sukupuoleen perustuvan väkivallan, moniperusteisen syrjinnän tai seksuaalisen häirinnän uhreiksi joutuneita naisia ja tyttöjä;

18.  toteaa, että naisten osuuden lisääminen media-alan johtotehtävissä on tärkeä askel, ja kehottaa media-alan organisaatioita ottamaan käyttöön parhaita käytäntöjä tämän saavuttamiseksi; kannustaa tällaisia organisaatioita harkitsemaan aktiivisesti esimerkiksi Nordic Public Services Broadcastersin käyttöönottamia toimenpiteitä[12] ja tehostamaan sisäisiä toimiaan, kuten menettelysääntöjä, tasa-arvotarkastuksia, tasa-arvosuunnitelmia, raportointimekanismeja sekä häirintää ja sukupuolistereotypioita koskevaa koulutusta, ja vahvistamaan koulutusta, mentorointia ja roolimalliohjelmia naispuolisille työntekijöille, jotka Eurofoundin mukaan saavat mieskollegoita harvemmin työnantajan maksamaa koulutusta media-alalla; ehdottaa, että näitä toimenpiteitä tehostetaan seurantamekanismeilla, joilla asetetaan selkeät ja toteuttamiskelpoiset vuosittaiset tavoitteet; uskoo, että tällaisilla toimenpiteillä voitaisiin lisätä naisten osuutta strategisissa päätöksentekoasemissa;

19.  pitää arvossa media-alan työntekijöiden ammattiliittojen ja ammattialajärjestöjen myönteistä roolia, sillä ne ovat kyenneet edistämään sukupuolten tasa-arvoa tehokkaammin sisäisissä rakenteissaan kuin mitä on kyetty saavuttamaan työpaikoilla; ottaa huomioon, että ammattialajärjestöillä olisi oltava keskeinen asema, kun kehitetään sukupuolten tasa-arvoa edistäviä strategioita; panee myös merkille ennakoivan roolin, jossa kansalliset tasa-arvoelimet ja kansalliset media-alan sääntelyelimet voivat toimia alalla vallitsevan sukupuolten epätasa-arvon seuraamiseksi ja korjaamiseksi;

20.  toteaa, että naisia ei voida kohdella yhtenä yhtenäisenä ryhmänä, sillä etnisyydeltään, uskonnoltaan ja sukupuoliselta tai seksuaaliselta suuntautumiseltaan toisistaan eroavat naiset ja vammaiset naiset kärsivät omista erityisistä sukupuoleen perustuvista esteistä ja stressin lähteistä työpaikoilla, mukaan lukien häirintä, syrjäytyminen, syrjintä ja sukupuolistereotypiat;

21.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita takaamaan, että yhdenvertaista kohtelua työssä ja syrjintäkieltoa koskeva unionin asiaankuuluva lainsäädäntö pannaan kaikilta osin täytäntöön; pitää valitettavana, että vain muutamat jäsenvaltiot ovat järjestelmällisesti varmistaneet, että kaikki nykyiset säädökset ovat yhdenvertaisen kohtelun periaatteen mukaisia[13];

22.  kehottaa jäsenvaltioita kehittämään, rahoittamaan ja edistämään koulutusta työpaikoilla sovellettavasta häirinnän vastaisista ja tasa-arvoa sekä monimuotoisuutta edistävistä käytännöistä, mukaan lukien syrjimätön kielenkäyttö ja sukupuolistereotypioiden välttäminen mediassa, jotta voidaan torjua häirintää työpaikoilla; korostaa, että erityistä huomiota on kiinnitettävä koulutukseen siitä, miten tiedotusvälineissä raportoidaan naisiin kohdistuvaan väkivaltaan liittyvistä tapauksista;

23.  korostaa, että on tärkeää taata naisten työ- ja yksityiselämän tasapainottaminen, varsinkin kun otetaan huomioon media-alan työaikojen epäsäännöllisyys; panee merkille äskettäisen Eurofoundin tutkimuksen[14], joka sisältää kirjapaino- ja kustannusalan työntekijöiden kertomuksia huonosta työ- ja yksityiselämän tasapainosta erityisesti media- ja viestintäalan pienissä ja keskisuurissa työpaikoissa; suhtautuu siksi myönteisesti komission ehdotukseen työ- ja yksityiselämän tasapainosta vastauksena Euroopan parlamentin toistuviin pyyntöihin ja vaatii, että toimielinten välisten neuvottelujen tuloksena saadaan aikaan vaikuttavaa lainsäädäntöä; huomauttaa, että vastuun, kustannusten ja hoitovelvollisuuksien tasapuolinen jako miesten ja naisten välillä auttaa poistamaan sukupuolten eriarvoisuutta;

24.  kehottaa jäsenvaltioiden hallituksia edistämään toimenpiteitä, joiden avulla vältetään sukupuolten välinen syrjintä yrityksissä, jotka saavat julkisia käyttöoikeussopimuksia; panee merkille naisasiainneuvostojen ja naisten tasa-arvovaltuutettujen myönteisen roolin työpaikoilla; katsoo, että näiden organisaatioiden olisi tehtävä jatkossakin työtä yhdessä työnantajien kanssa, jotta voidaan toteuttaa asianmukaisia toimenpiteitä sukupuolten tasa-arvon saavuttamiseksi media-alan organisaatioissa;

25.  pitää valitettavana, että syrjinnän kaikista muodoista työpaikoilla ei aina ilmoiteta, ja korostaa, että objektiivisten tietojen puuttuminen vaikeuttaa syrjinnän olemassaolon todistamista; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita seuraamaan EIGEn kehittämiä indikaattoreita ja keräämään yhdenvertaista kohtelua työssä koskevan direktiivin mukaisia yhdenvertaisuutta koskevia tietoja tarkasti ja järjestelmällisesti yhteistyössä työmarkkinaosapuolten, kansallisten tasa-arvoelinten ja kansallisten tuomioistuinten kanssa; suosittaa myös, että kansalliset, alueelliset ja paikalliset viranomaiset, lainvalvontaviranomaiset, myös työsuojeluviranomaiset, kansalliset tasa-arvoelimet ja kansalaisyhteiskunnan järjestöt lisäävät sukupuoleen ja muihin seikkoihin perustuvan syrjinnän yhtymäkohtien seurantaa syrjintätapauksissa ja -käytännöissä.

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

23.1.2018

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

42

3

5

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Guillaume Balas, Vilija Blinkevičiūtė, Enrique Calvet Chambon, David Casa, Ole Christensen, Michael Detjen, Geoffroy Didier, Martina Dlabajová, Lampros Fountoulis, Arne Gericke, Marian Harkin, Czesław Hoc, Agnes Jongerius, Rina Ronja Kari, Jan Keller, Ádám Kósa, Agnieszka Kozłowska-Rajewicz, Jean Lambert, Jérôme Lavrilleux, Jeroen Lenaers, Verónica Lope Fontagné, Javi López, Thomas Mann, Dominique Martin, Anthea McIntyre, Joëlle Mélin, Elisabeth Morin-Chartier, Emilian Pavel, João Pimenta Lopes, Georgi Pirinski, Marek Plura, Dennis Radtke, Terry Reintke, Claude Rolin, Siôn Simon, Romana Tomc, Ulrike Trebesius, Marita Ulvskog, Tatjana Ždanoka

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Georges Bach, Lynn Boylan, Rosa D’Amato, Tania González Peñas, Krzysztof Hetman, Paloma López Bermejo, António Marinho e Pinto, Edouard Martin, Ivari Padar, Flavio Zanonato

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Morten Messerschmidt

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

42

+

ALDE

Enrique Calvet Chambon, Martina Dlabajová, Marian Harkin, António Marinho e Pinto

EFDD

Rosa D’Amato

GUE/NGL

Lynn Boylan, Tania González Peñas, Rina Ronja Kari, Paloma López Bermejo, João Pimenta Lopes

PPE

Georges Bach, David Casa, Geoffroy Didier, Krzysztof Hetman, Ádám Kósa, Agnieszka Kozłowska-Rajewicz, Jérôme Lavrilleux, Jeroen Lenaers, Verónica Lope Fontagné, Thomas Mann, Elisabeth Morin-Chartier, Marek Plura, Dennis Radtke, Claude Rolin, Romana Tomc

S&D

Guillaume Balas, Vilija Blinkevičiūtė, Ole Christensen, Michael Detjen, Agnes Jongerius, Jan Keller, Javi López, Edouard Martin, Ivari Padar, Emilian Pavel, Georgi Pirinski, Siôn Simon, Marita Ulvskog, Flavio Zanonato

VERTS/ALE

Jean Lambert, Terry Reintke, Tatjana Ždanoka

3

-

ENF

Dominique Martin, Joëlle Mélin

NI

Lampros Fountoulis

5

0

ECR

Arne Gericke, Czesław Hoc, Anthea McIntyre, Morten Messerschmidt, Ulrike Trebesius

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

20.2.2018

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

25

4

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Beatriz Becerra Basterrechea, Malin Björk, Vilija Blinkevičiūtė, André Elissen, Iratxe García Pérez, Arne Gericke, Anna Hedh, Mary Honeyball, Teresa Jiménez-Becerril Barrio, Agnieszka Kozłowska-Rajewicz, Florent Marcellesi, Maria Noichl, Pina Picierno, Terry Reintke, Liliana Rodrigues, Michaela Šojdrová, Ernest Urtasun, Elissavet Vozemberg-Vrionidi, Jadwiga Wiśniewska, Maria Gabriela Zoană

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Sophia in ‘t Veld, Lívia Járóka, Urszula Krupa, Edouard Martin

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Krzysztof Hetman, Monika Hohlmeier, Lukas Mandl, Pavel Svoboda, Patricija Šulin

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

25

+

ALDE

Beatriz Becerra Basterrechea, Sophia in 't Veld

GUE/NGL

Malin Björk

PPE

Krzysztof Hetman, Monika Hohlmeier, Teresa Jiménez-Becerril Barrio, Lívia Járóka, Agnieszka Kozłowska-Rajewicz, Lukas Mandl, Michaela Šojdrová, Patricija Šulin, Pavel Svoboda, Elissavet Vozemberg-Vrionidi

S&D

Vilija Blinkevičiūtė, Iratxe García Pérez, Anna Hedh, Mary Honeyball, Edouard Martin, Maria Noichl, Pina Picierno, Liliana Rodrigues, Maria Gabriela Zoană

VERTS/ALE

Florent Marcellesi, Terry Reintke, Ernest Urtasun

4

-

ECR

Arne Gericke, Urszula Krupa, Jadwiga Wiśniewska

ENF

André Elissen

0

0

 

 

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

Päivitetty viimeksi: 8. maaliskuuta 2018
Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö