MIETINTÖ neuvoston suosituksesta Euroopan keskuspankin varapääjohtajan nimittämisestä

6.3.2018 - (N8-0053/2018 – C8–0040/2018 – 2018/0804(NLE))

Talous- ja raha-asioiden valiokunta
Esittelijä: Roberto Gualtieri
PR_NLE_Members

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSEHDOTUS

neuvoston suosituksesta Euroopan keskuspankin varapääjohtajan nimittämisestä

(N8-0053/2018 – C8–0040/2018 – 2018/0804(NLE))

(Kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 20. helmikuuta 2018 päivätyn neuvoston suosituksen (N8-0053/2018)[1],

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 283 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan, jonka mukaisesti Eurooppa-neuvosto on kuullut parlamenttia (C8–0040/2018),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 122 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0056/2018),

A.  ottaa huomioon, että Eurooppa-neuvosto on 22. helmikuuta 2018 päivätyllä kirjeellä kuullut parlamenttia Luis de Guindosin nimittämisestä Euroopan keskuspankin varapääjohtajaksi kahdeksan vuoden toimikaudeksi 1. kesäkuuta 2018 alkaen;

B.  ottaa huomioon, että parlamentin talous- ja raha-asioiden valiokunta arvioi ehdokkaan pätevyyttä ja etenkin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 283 artiklan 2 kohdassa vahvistettujen edellytysten ja 130 artiklassa asetetun EKP:n täydellisen riippumattomuuden vaatimuksen täyttymistä; ottaa huomioon, että arviointia varten valiokunta sai ehdokkaalta ansioluettelon sekä vastaukset hänelle toimitettuun kysymyslomakkeeseen;

C.  ottaa huomioon, että tämän jälkeen valiokunta järjesti 26. helmikuuta 2018 tunti 15 minuuttia kestäneen kuulemistilaisuuden, jossa ehdokas käytti alustavan puheenvuoron ja vastasi sitten valiokunnan jäsenten esittämiin kysymyksiin;

D.  toteaa, että parlamentti ilmaisee huolensa sukupuolten tasapuolisesta edustuksesta, valintamenettelystä, nimityksen ajoituksesta ja poliittisesta riippumattomuudesta ja pyytää, että neuvosto aloittaa vuoropuhelun parlamentin kanssa siitä, kuinka menettelyä voidaan parantaa tulevia nimityksiä varten;

1.  antaa myönteisen lausunnon neuvoston suosituksesta nimittää Luis de Guindos Euroopan keskuspankin varapääjohtajaksi;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle ja jäsenvaltioiden hallituksille.

• [1]  EUVL C 67, 22.2.2018, s. 1.

LIITE 1: LUIS DE GUINDOSIN ANSIOLUETTELO

Luis de Guindos Jurado

Talous-, teollisuus- ja kilpailukykyministeri

Syntymäaika: 16. tammikuuta 1960

KOULUTUS

–   Kauppatieteiden kandidaatin tutkinto, CUNEF, Colegio Universitario de Estudios Financieros – valmistunut kiitettävin arvosanoin.

–   Tecnico Comercial y Economista del Estado (valtion ekonomisti, julkisen kokeen arvosana A, valmistunut parhain arvosanoin).

TYÖURA

Julkinen sektori

–   Talous-, teollisuus- ja kilpailukykyministeri (marraskuusta 2016). Vastuualueet: talous ja liiketoiminnan tuki, kansainväliset taloussuhteet, makrotaloudelliset analyysit, Espanjan valtiokonttori, kansainvälinen kauppa ja investoinnit, tutkimus, kehitys ja innovointi sekä teollisuus.

–   Talous- ja kilpailukykyministeri (joulukuu 2011 – marraskuu 2016).

–   Talousasioista vastaava valtiosihteeri (2002–2004).

–   Hallituksen talousvaliokunnan sihteeri (2002–2004).

–   Talous- ja kilpailukykypolitiikasta vastaava pääsihteeri (2000–2002).

–   Talous- ja kilpailukykypolitiikasta vastaava pääjohtaja (1996–2000).

Erityisnimitykset:

–   Ecofin-neuvoston ja euroryhmän jäsen ja G20-ryhmän pysyvä kutsuvieras.

–   EVM:n (vuodesta 2012), Kansainvälisen valuuttarahaston, Maailmanpankin, Euroopan investointipankin, Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin, Latinalaisen Amerikan kehityspankin, Afrikan kehityspankin, Keski-Amerikan alueellisen kehityspankin, Aasian kehityspankin (vuodesta 2011) ja Aasian infrastruktuuri-investointipankin (vuodesta 2017) hallintoneuvoston jäsen.

–   EU:n talous- ja rahoituskomitean jäsen (2002–2004).

–   EU:n talouspoliittisen komitean varapuheenjohtaja (1996–2000).

–   Ecofin-neuvoston Espanjan valtuuskunnan johtaja Espanjan EU:n puheenjohtajakaudella (2002).

Yksityinen sektori

–   IE Business School -oppilaitoksen ja PwC Center for the Finance Sector -keskuksen johtaja (maaliskuu 2010 – joulukuu 2011).

–   PricewaterhouseCooper, vastuussa rahoituspalveluista (joulukuu 2008 – joulukuu 2009).

–   Nomura Securities, toimitusjohtaja (syyskuu 2008 – joulukuu 2008).

–   Lehman Brothers, Iberian toimitusjohtaja (huhtikuu 2006 – syyskuu 2008).

–   AB Asesores, toimitusjohtaja (1988–1996).

–   Endesa, S.A.:n, Endesa Chilen, Unedisan, Logistan ja BMN:n hallituksen jäsen.

LIITE 2: LUIS DE GUINDOSIN VASTAUKSET KYSYMYSLOMAKKEESEEN

A. Henkilökohtainen ja ammatillinen tausta

1.      Kuvailkaa rahapolitiikkaan, rahoitukseen ja liiketoimintaan liittyvää ammattitaitoanne sekä Euroopan tasolla ja kansainvälisellä tasolla hankkimaanne kokemusta pääpiirteittäin.

Olen valmistunut kauppatieteiden kandidaatiksi CUNEF-yliopistosta kiitettävin arvosanoin. Suoritin myös parhain arvosanoin valtion ekonomistin ja kaupan alan asiantuntijan julkisen kokeen. Akateeminen taustani liittyy pääasiassa rahapolitiikkaan, rahoitukseen, taloustieteeseen ja liiketaloustieteeseen.

Sen lisäksi olen toiminut useissa eri tehtävissä virkamiehenä. Olen ollut muun muassa talousasioista vastaava valtiosihteeri ja talous- ja kilpailukykypolitiikasta vastaava pääsihteeri. Näissä tehtävissä sain mahdollisuuden olla mukana suunnittelemassa talouspolitiikkaa, joka vei Espanjan kaikki vaatimukset täyttäväksi rahaliiton jäseneksi.

Olen toiminut vuodesta 2011 alkaen Espanjan talous-, teollisuus- ja kilpailukykyministerinä. Tässä tehtävässä olen ollut vastuussa valtiokonttorista ja seuraavista osastoista: talous ja liiketoiminnan tuki, kansainväliset taloussuhteet, makrotaloudelliset analyysit, kansainvälinen kauppa ja investoinnit, tutkimus, kehitys ja innovointi sekä teollisuus.

Tästä asemastani käsin olen ajanut Espanjan rahoitusalan perusteellista uudistusta, johon ovat kuuluneet järjestelmän pääomapohjan vahvistaminen ja uudelleenjärjestely sekä muut toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kaikki pankkialan kriisinratkaisut toteutetaan tulevaisuudessa turvautumatta veronmaksajien rahoihin. Monet näistä toimenpiteistä on toteutettu Euroopan vakausmekanismin (EVM) Espanjalle myöntämän rahoitustukiohjelman avulla. Nämä kaikki toimenpiteet mahdollistivat sen, että rahapolitiikan tärkein välittäjä eli rahoitusjärjestelmä saatiin taas toimimaan moitteettomasti.

Talousministerinä olen myös edustanut Espanjaa EU:n talous- ja rahoitusasioiden neuvostossa ja euroryhmässä. Näillä foorumeilla olen osallistunut talous- ja rahaliiton rakentamiseen.

Olen myös ollut G20-ryhmän pysyvä jäsen ja Euroopan vakausmekanismin (EVM), Kansainvälisen valuuttarahaston, Maailmanpankin, Euroopan investointipankin, Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin, Latinalaisen Amerikan kehityspankin, Afrikan kehityspankin, Keski-Amerikan alueellisen kehityspankin, Aasian kehityspankin ja Aasian infrastruktuuri-investointipankin hallintoneuvoston jäsen.

Lisäksi olen työskennellyt useissa yksityisissä yrityksissä rahoitusalalla (rahoituspalveluista vastaavana henkilönä PricewaterhouseCoopersilla, Lehman Brothersin Iberian toimitusjohtajana, Nomura Securitiesin toimitusjohtajana ja AB Asesoresin toimitusjohtajana) ja akateemisella sektorilla (IE Business School -oppilaitoksen ja PwC Centre for the Finance Sector -keskuksen johtajana).

Olen myös ollut Endesa, S.A:n, Endesa Chilen, Unedisan, Logistan ja BMN:n hallituksen jäsen.

2.      Onko Teillä liiketoiminta- tai rahoitusosuuksia tai muita sitoumuksia, jotka saattaisivat olla ristiriidassa tulevien tehtävienne kanssa, ja onko olemassa muita merkityksellisiä henkilökohtaisia tekijöitä tai muita tekijöitä, jotka parlamentin on otettava huomioon harkitessaan nimitystänne?

Ei. Minulla ei ole liiketoimintaa tai sitoumuksia, jotka voisivat olla ristiriidassa tulevien tehtävieni kanssa. Minulla on ainoastaan henkilökohtainen eläkevakuutus ja osuus avoimessa sijoitusrahastossa. Niitä molempia hallinnoiva yhtiö on Mutuactivos, joka on sijoitusalalla toimiva vakuutusyhtiön sivuliike. En omista suoraan tai välillisesti muuta rahoitusomaisuutta.

Omistan lisäksi talon Etelä-Espanjassa ja 50 prosenttia Madridin asunnostani sekä vanhemmiltani perimäni toisen kiinteistön.

Mitä tulee muihin henkilötietoihini, joilla voi olla merkitystä EKP:n tehtävän kannalta, 30‑vuotias tyttäreni työskentelee nuorempana riskianalyytikkona espanjalaisessa vähittäispankissa. Lisäksi 26-vuotias poikani työskentelee vakuutusyhtiön sijoitusosastolla.

3.      Mitkä yleistavoitteet pyrkisitte saavuttamaan toimikaudellanne Euroopan keskuspankissa?

Noudatan Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa Euroopan keskuspankille annettua toimeksiantoa: pyrin ylläpitämään hintavakautta koko euroalueella ja tukemaan yleistä talouspolitiikkaa unionissa. Edesautan EKP:n työtä soveltamalla päätöksenteossa kattavaa ja kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon kaikkien toisiinsa vaikuttavien talouspolitiikkojen vaikutukset.

Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi noudatan tarkasti EKP:n tärkeimpiä periaatteita, riippumattomuutta ja avoimuutta, joita ilman tehokkaan rahapolitiikan täysimääräinen täytäntöönpano ei olisi mahdollista.

B. EKP:n rahapolitiikka

4.       Millaista rahapolitiikkaa EKP:n olisi harjoitettava nykyisessä makrotaloudellisessa tilanteessa?

Ensimmäiseksi on muistettava, että EKP:n tehtävänä on varmistaa, että euroalueen keskipitkän aikavälin inflaatio on alle mutta kuitenkin lähellä kahta prosenttia.

Taloudellinen toiminta on elpymässä koko alueella, mutta tämä ei ole vielä näy pysyvänä nousuna keskipitkän aikavälin inflaationäkymissä, jotka ovat yhä vaimeita (EKP arvioi keskimääräisen kuluttajahintainflaation olevan 1,4 prosenttia vuonna 2018 ja 1,5 prosenttia vuonna 2019). Taustalla olevat inflaatiopaineet ovat yhä hillittyjä, koska työmarkkinatilanne on edelleen heikko. Havaittavissa oleva työmarkkinatilanteen parantuminen vie vielä aikaa, ennen kuin se näkyy dynaamisempana palkkojen nousuna. Lisäksi nykyiset inflaationäkymät ovat yhä jossain määrin riippuvaisia EKP:n poikkeustoimenpiteiden tarjoamasta elvytyksestä. Siksi on arvioitava jatkuvasti uudelleen euroalueen talous- ja rahapoliittisia olosuhteita ja toteutettujen toimenpiteiden vaikutuksia. EKP:n odotetaan noudattavan nykyistä rahapolitiikan viritystään, kunnes taustalla olevat inflaatiopaineet voimistuvat ja kunnes havaitaan riittävästi merkkejä pysyvästä muutoksesta inflaatiokehityksessä. EKP:n olisi näin ollen oltava valmis mukauttamaan viritystään tarpeen mukaan toimeksiantonsa täyttämiseksi.

EKP:n on myös oltava valppaana mahdollisten perusteettomien taloudellisten riskien kehittymisen varalta nykyisessä erittäin matalien korkojen ja väljien rahapoliittisten olosuhteiden ja rahoitusehtojen tilanteessa.

5.       Mikä on näkemyksenne euroalueen rahatalouden ja luotonsaannin heterogeenisyydestä ja sen vaikutuksesta EKP:n yhtenäiseen rahapolitiikkaan?

Kaikilla tarpeeksi suurilla raha-alueilla on luonteensa vuoksi taipumusta jäsenmaidensa tai ‑alueidensa taloudellisten rakenteiden jonkintasoiseen heterogeenisyyteen. Euroalue ei tee tästä poikkeusta.

EKP määrittelee politiikkansa siten, että se soveltuu koko euroalueeseen. Taloudellinen heterogeenisyys tekee rahapolitiikan harjoittamisesta monimutkaisempaa. Mitä voimakkaampaa rakenteellinen ja syklinen lähentyminen on, sitä todennäköisemmin rahapolitiikka sopii jokaiselle jäsenvaltiolle. Joskus EKP:n politiikka on liian löyhää yksille ja liian tiukkaa toisille jäsenvaltioille. Näin kävi kriisiä edeltävänä aikana. Euron käyttöönoton jälkeinen jyrkkä korkojen lasku joissakin maissa johti kestämättömään kasvuun, joka liittyi kasvavaan epätasapainoon, joka myöhemmin syvensi kriisiä. Tässä tapauksessa eroja kasvussa ja inflaatioasteessa ruokki rahapolitiikka, joka ei voinut sopia kaikille.

Rahatalouden heterogeenisyys riippuu monista eri tekijöistä, joista tärkein on yhä eri suhdannetilanne, mikä johtuu rahoituskriisin kullekin taloudelle aiheuttamista erilaisista vaikutuksista ja erilaisesta elpymistahdista. Lisäksi tietyillä rakenteellisilla tekijöillä on myös vaikutusta.

Kriisin aikana lisävaikeuksia aiheutui vuorovaikutuksesta, joka liittyi a) maiden välisiin eroihin julkistalouden tilassa ja kansallisen pankkialan vakaudessa ja b) todellisen fiskaali- ja pankkiunionin puuttumiseen. Tämä kaikki johti tietynasteiseen rahoitusalan pirstoutumiseen eri lainkäyttöalueilla, mikä heikensi yhtenäisen rahapolitiikan toteuttamista. Tässä tilanteessa jotkin EKP:n kriisin yhteydessä toteuttamat poikkeustoimenpiteet (kuten arvopaperimarkkinaohjelma, rahapoliittiset suorat kaupat ja pitkän aikavälin jälleenrahoitusohjelmat) auttoivat ratkaisevasti korjaamaan tätä pirstoutuneisuutta, joka on vähentynyt merkittävästi, mikä käy ilmi esimerkiksi pankkien rahoituskustannuksissa ja muissa taloudellisissa olosuhteissa havaitusta lähentymisestä. Tämän tuloksena rahapolitiikka on auttanut lieventämään heterogeenisyyttä ja auttanut kaikkia talouksia toipumaan lamasta ja jättämään deflaatiopaineet taakseen. Eteneminen kohti pankkiunionia on myös auttanut löysentämään pankkien ja valtioiden välistä yhteyttä.

Pidemmällä aikavälillä tarvitaan lisätoimia, jotta euroalue lähentyisi optimaalista valuutta-aluetta, mikä tarkoittaa rakenteellisten uudistusten vauhdittamista ja finanssipoliittisen liikkumavaran kehittämistä, jotta voidaan lisätä kunkin talouden valmiuksia sopeutua epäsymmetrisiin häiriöihin ja kehittyvään rahatalouteen. Yhdentymisen syventyminen erityisesti rahoitusalalla auttaa osaltaan vähentämään heterogeenisyyttä. Näissä olosuhteissa talouksista tulee synkronoidumpia ja samalla paremmin valmistautuneita selviytymään häiriöistä, mikä vähentää rahapolitiikkaan kohdistuvaa kokonaisrasitusta.

6.       Mitä mieltä olette EKPJ:n taseen kasvusta omaisuuserien osto-ohjelman (APP) seurauksena?

EKP leikkasi talous- ja rahoituskriisin yhteydessä keskeisen nimellisen korkokantansa niin alas kuin oli käytännössä mahdollista, mutta se ei riittänyt inflaatiotavoitteen saavuttamiseksi. Tämän vuoksi käyttöön oli otettava muita vähemmän tavanomaisia rahoituspoliittisia toimenpiteitä.

Yksi niistä oli omaisuuserien osto-ohjelma, jonka tarkoituksena oli eurojärjestelmän taseen kasvattaminen inflaatiota hidastavien odotuksien torjumiseksi jo valmiiksi alhaisten korkotasojen vallitessa. APP on ollut tärkeä tekijä rahoitusolosuhteiden vakauttamisessa koko euroalueella. Sen avulla on parannettu reaalitalouden kannalta merkityksellisiä rahoitusolosuhteita kahdella eri tavalla. Ensinnäkin nämä ostot nostivat hintoja ja vähensivät siten ostettujen omaisuuserien tuottoja. Tämä johti siihen, että sijoittajat – pankit mukaan luettuina – etsivät korkeampaa tuottoa muun muassa lainaamalla enemmän rahaa reaalitaloudelle. Toiseksi nämä ostot olivat osoitus EKP:n sitoutumisesta elvyttävään rahapolitiikan viritykseen, mikä myös johti odotuksiin alhaisten korkojen politiikan jatkumisesta. Tästä aiheutui lisää laskupaineita pitkän aikavälin korkokannoille, jotka ovat keskeinen tekijä kotitalouksien ja yritysten sijoituspäätösten kannalta.

Eurojärjestelmän suuri tase on vain tämän ohjelman luonnollinen seuraus. EKP:n tase on suurin piirtein nelinkertaistunut viime vuosikymmenen aikana.

Inflaation asettuessa EKP:n hintavakautta koskevaa toimeksiantoa vastaavalle tasolle EKP:n on pohdittava, kuinka suuri sen taseen olisi oltava tulevaisuudessa, kuinka nopeasti toivotulle tasolle olisi päästävä ja mikä on sen optimaalinen koostumus.

7.  Mikä on mielestänne asianmukainen aikaväli APP:n lopettamiselle?

Kuten jo aiemmin mainitsin, APP otettiin käyttöön vastauksena poikkeuksellisiin olosuhteisiin, mutta koska ne ovat nyt väistymässä, EKP:n olisi pyrittävä palaamaan vaiheittain tavanomaisempaan politiikkaan. On kuitenkin vaikeaa asettaa tiettyä määräaikaa tämän ohjelman päättämiselle.

EKP:n neuvosto on ilmoittanut selvästi, että netto-omaisuuserien ostot jatkuvat nykyiseen 30 miljardin euron kuukausitahtiin tämän vuoden syyskuun loppuun saakka tai tarvittaessa pidempäänkin. EKP:n on päätettävä hyvissä ajoin, mitä ostoille tapahtuu tämän ajanjakson jälkeen. Päätöksen on perustuttava senhetkiseen vallitsevaan näkemykseen inflaatiosta ja EKP:n neuvoston arvioon sen jälkeen tarvittavien rahapoliittisen elvytystoimenpiteiden asianmukaisesta tasosta. On kuitenkin pantava merkille, että kun netto-ostot päättyvät, EKP:n odotetaan jatkavan erääntyvien omaisuuserien pääomien maksujen uudelleeninvestoimista niin kauan kuin se on tarpeen. Pidemmällä aikavälillä rahapolitiikan normalisointia olisi ohjattava arvioimalla, millainen rahapolitiikan viritys on tarpeen hintavakautta koskevan EKP:n toimeksiannon hoitamiseksi.

8.      Miten varmistatte avoimuuden omaisuuserien osto-ohjelman täytäntöönpanossa?

Avoimuus on ollut EKP:n keskeinen huolenaihe omaisuuserien osto-ohjelman alusta saakka. Ulkoinen viestintä on keskeinen tukiväline omaisuuserien ostojen sujuvan täytäntöönpanon jatkumisen varmistamiseksi. Avoimuuden varmistamiseen tähtäävien ponnistelujen olisi oltava etusijalla monimutkaisesta hajautetusta täytäntöönpanosta huolimatta.  Avoimuutta toivotaan kaikilta valtion politiikoilta. Mielestäni EKP on ollut hyvin avoin omaisuuserien osto-ohjelman täytäntöönpanossa. Ohjelman parametrit on määritelty selvästi, kuten esimerkiksi vaatimus kohdistaa ostot koko lainkäyttöalueelle pääoman jakoperusteen mukaisesti. Lisäksi EKP antaa ajantasaista ja yksityiskohtaista tietoa ohjelman eri osa-alueista (eli viikoittain julkaistavan konsolidoidun taseen, kuukausikatsauksen omistusosuuksistaan jokaisessa neljässä omaisuuserien osto-ohjelmassa ja hyväksyttävien omaisuuserien kumulatiiviset ostot maittain julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelmassa (PSSP) jne.).

Yleisesti ottaen avoimuudessa ollaan vähintään samalla tasolla muiden suurten keskuspankkien kanssa, mitä tulee niiden laajamittaisiin omaisuuserien osto-ohjelmiin. Lisäksi nykyinen järjestely takaa sopivan tasapainon varmistamalla avoimuuden ja sovittamalla sen yhteen ohjelman täytäntöönpanossa tarvitun joustavuuden kanssa, jotta voidaan maksimoida ohjelman tehokkuus ja ehkäistä markkinoiden arbitraasia. Esimerkiksi ostojen ei tarvitse seurata pääoman jakoperusteita tiettynä ajankohtana, mutta omaisuuserät kokonaisuudessaan perustuvat kuitenkin pääoman jakoperusteisiin.

Ulkoinen tiedottaminen politiikasta on joka tapauksessa olennainen osa välineen suunnittelua. Näin ollen EKP:n neuvostossa olisi keskusteltava ja sovittava siitä, mitä julkaistaan ja kuinka tiheään, ja kaikista tähän liittyvistä seikoista.

9. Minkälaiset olosuhteet on luotava, jotta korkotasoa voidaan nostaa sen aiheuttamatta häiriöitä valtioille ja markkinoille?

Ensiksi on korostettava, että EKP:n on oltava täysin riippumaton suunnitellessaan ja pannessaan täytäntöön toimintapolitiikkojaan ja välineitään, jotta se voi täyttää toimeksiantonsa. Kuten jotkut EKP:n neuvoston jäsenet ovat viime aikoina korostaneet, rahapolitiikan normalisoinnin – johon sisältyy korkotason nostaminen – on täytettävä alkamisensa jälkeen kaksi ydinehtoa. Ensinnäkin sen on oltava ennustettava ja avoin, jotta varmistetaan sujuva viestintä markkinaosapuolten kanssa. Toiseksi sen on tapahduttava vaiheittain ja oikeassa suhteessa vallitsevan inflaationäkymän kanssa.

Valtiot eivät periaatteessa poikkea muista markkinaosapuolista. Niiden velvollisuutena on valmistella mahdolliset rahapolitiikan muutokset ja mukautua niihin. EKP:n tehtävänä ei ole suunnitella politiikkaa, jolla helpotettaisiin valtionlainojen liikkeeseenlaskua. Valtionlainan liikkeeseenlaskijat ovat vähentäneet liikkeeseenlaskutarpeitaan ja pidentäneet liikkeeseenlaskun keskimääräistä kestoa jo useiden vuosien ajan, mikä parantaa niiden korkotaakan kestävyyttä tässä skenaariossa. Valtioiden olisi myös hyödynnettävä taloudellisesti suotuisia aikoja ja palauttamalla finanssipoliittiset puskurinsa sekä valmistelemalla taloutensa kestämään paremmin tulevia häiriöitä, kuten korkotason nousua. Korkotasot eivät pysy näin alhaalla ikuisesti.

Ennakoiva viestintä, jota sovelletaan nykyisin euroalueella, Yhdysvalloissa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Japanissa, auttaa pitkälti markkinoita valmistautumaan korkotason nousuun. Futuurimarkkinat ovat melko likvidejä ja antavat markkinatoimijoille mahdollisuuden ilmaista odotuksiaan melko tarkasti. Nousujen olisi oltava ihanteellisessa tilanteessa asteittaisia ja markkinoiden ennakoimia.

Yhteenvetona voidaan todeta, että tavat, joilla päätökset pannaan nykyisin täytäntöön ja joilla niistä tiedotetaan, valmistelevat markkinoita hyvin rahapolitiikan normalisointiin.

10.     Miten EKP voi mielestänne edistää talouskasvua ja täystyöllisyyttä samalla kun se noudattaa täysimääräisesti ensisijaista tavoitettaan ylläpitää hintavakautta? Millaiset rahapolitiikan lisätoimet lisäisivät mielestänne rahapolitiikan myönteisiä vaikutuksia reaalitalouteen?

On tärkeää muistaa, että hintavakauden saavuttaminen on EKP:n nimenomainen tehtävä. Suhteellisen matalan ja vakaan inflaatiotason varmistaminen on paras tapa, jolla rahapoliittinen viranomainen voi edistää talouskasvua. Samalla on erittäin tärkeää varmistaa, että talouskasvu ei poikkea paljon potentiaalisesta kasvuvauhdistaan, jotta saavutetaan vakaa inflaatiotaso. Tämän olisi kuitenkin oltava keskuspankkien johdolle vain hintavakauden saavuttamiskeino.

On olemassa runsaasti näyttöä siitä, että inflaation ja kasvun välillä ei voida tehdä vaihtokauppaa pitkällä aikavälillä. Kuten olen jo edellä todennut, hintavakaus on kestävän kasvun ennakkoedellytys. Tällaista vaihtokauppaa voi kuitenkin esiintyä lyhyellä aikavälillä erityisesti taantumien aikana. EKP keskittyy tässä yhteydessä hintavakauteen ja on näin toimimalla ja joustavuutta käyttämällä – ottamalla käyttöön joukon epätavanomaisia poliittisia toimenpiteitä nykyisen kriisin ratkaisemiseksi – auttanut pelastamaan talouden deflaatiolta. Vaikuttaa siltä, että EKP:n vuodesta 2012 alkaen soveltama toimenpidepaketti on ollut riittävä sekä hintavakauden että talouden elpymisen tukemiseksi. Tähän liittyviä konkreettisia todisteita ovat olleet valtionvelan osto- ja myyntihinnan erotuksen supistuminen sekä luottolaitosten pieniltä ja keskisuurilta yrityksiltä perimien korkojen lähentyminen. Tämä lähentyminen ei olisi kuitenkaan ollut mahdollista ilman rahoitusvalvontaan tehtyjä parannuksia, pankkien likviditeetin ja pääomapositioiden vahvistamista sekä euroalueen maissa viime vuosina tehtyjä rakenneuudistuksia. Lisäksi myös rahoitusvakaus on kestävän kasvun ennakkoedellytys. EKP:n tehokkaan valvonnan avulla on torjuttu finanssimarkkinoiden epävakauden lisääntymistä ja myös tuettu kasvua ja työllisyyttä. Tällä tavoin EKP on edistänyt merkittävästi toissijaisten tavoitteidensa saavuttamista.

EKP:n nykyiset poliittiset toimenpiteet vaikuttavat asianmukaisilta, kun tarkastellaan nykyisiä inflaationäkymiä ja toivottua rahapoliittista viritystä. Mitä tuleviin toimenpiteisiin tulee, niiden on perustuttava euroalueen vallitseviin inflaationäkymiin sekä yleisiin taloudellisiin ja rahoituksellisiin olosuhteisiin.

11.  Mitä mieltä olette yrityssektorin osto-ohjelmaan (CSPP-ohjelma) liittyvistä riskeistä? Näettekö mitään sisämarkkinoiden kilpailua häiritseviä vaikutuksia? Miten CSPP-ohjelman mahdolliset haitalliset vaikutukset voitaisiin mielestänne minimoida? Pitäisikö Pariisin tavoitteet ja kestävän kehityksen tavoitteet mielestänne sisällyttää tähän ohjelmaan?

Mielestäni CSPP-ohjelman avulla on onnistuttu melko hyvin parantamaan yritysten mahdollisuuksia saada rahoitusta. Tämä koskee paitsi suoraan suuria yhtiöitä, joiden joukkovelkakirjoja voidaan tavallisesti ostaa CSPP-ohjelman puitteissa, mutta myös välillisesti kaikkia yrityksiä ja muita markkinasegmenttejä, erityisesti pieniä ja keskisuuria yrityksiä (pk-yrityksiä), joilla ei ole pääsyä joukkovelkakirjamarkkinoille. Joukkovelkakirjamarkkinoiden suotuisilla olosuhteilla on myönteisiä heijastusvaikutuksia pk‑yrityksille, sillä tällaiset olosuhteet saavat suuret yhtiöt luottamaan enemmän joukkovelkakirjarahoitukseen, mikä jättää pankkien taseisiin enemmän tilaa lainojen myöntämiseksi pk-yrityksille. CSPP-ohjelma on siten tehostanut rahapolitiikan välittymistä pankkijärjestelmään alentamalla suoraan muiden kuin rahoitusalan yritysten markkinapohjaisia rahoituskustannuksia.

EKP:n on kuitenkin pysyttävä valppaana siltä varalta, että yrityslainamarkkinoiden tietyille segmenteille voi muodostua epätasapainoa ja riskejä erittäin löyhien rahoitusolosuhteiden seurauksena.

Jotta vältytään CSPP-ohjelman mahdollisilta sisämarkkinoiden kilpailua vääristäviltä vaikutuksilta, EKP soveltaa joitakin hillitseviä toimenpiteitä ensi- ja jälkimarkkinoiden likviditeetin osalta. EKP:n osallistuminen ensimarkkinoiden ostoihin on tasapainossa ohjelman tavoitteen ja markkinoiden asianmukaisen toiminnan varmistamista koskevan tarpeen kanssa. Vastaavasti EKP ottaa huomioon jälkimarkkinoilla ostoja tehdessään erityisten velkainstrumenttien niukkuuden ja yleiset markkinaolosuhteet, jotta se ei vääristäisi hintoja ja likviditeettiä. Lisäksi ostot kuvastavat suhteessa kaikkia hyväksyttäviä jäljelle jääviä emissioita, ja markkina-arvo tarjoaa painotuksen kullekin liikkeeseenlaskun lainkäyttöalueelle.

Mitä Pariisin tavoitteisiin ja kestävän kehityksen tavoitteisiin tulee, meidän olisi jo tunnustettava, että kestävä kehitys ja ympäristönsuojelu ovat primaarilainsäädännössä säädettyjä EU:n tavoitteita. Näin ollen eurojärjestelmän tuelle on painava syy edellyttäen, että se noudattaa täysimääräisesti EKP:n ensisijaista tavoitetta varmistaa hintavakaus keskipitkällä aikavälillä. Tältä osin on tärkeää ottaa huomioon kestävän rahoituksen alalla käynnissä oleva työ erilaisilla eurooppalaisilla ja kansainvälisillä foorumeilla. Esimerkiksi EU:n kestävän rahoituksen korkean tason asiantuntijaryhmä julkaisi äskettäin raportin, joka esiteltiin Ecofin‑neuvostolle helmikuussa 2017 ja jossa esitetään suosituksia, jotka koskevat luokittelu- ja merkintäjärjestelmän kehittämistä vihreitä joukkovelkakirjoja ja vihreitä vastuita varten ja jotka otetaan huomioon komission tulevassa toimintasuunnitelmassa. Myös G20-ryhmän vihreän rahoituksen tutkimusryhmä sekä finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän (FSB) alainen ilmastoon liittyvien taloudellisten tietojen julkistamista käsittelevä työryhmä kehittävät aloitteita, joilla pyritään lisäämään ilmastoon liittyvien riskien paljastamista ja edistämään parempaa tietämystä siitä, voidaanko nämä riskit integroida paremmin sääntely- ja riskinhallintakehyksiin. Näiden aloitteiden kehittämistä on jatkettava, ja EKP:n tuki on tässä tärkeää. Tulevasta kehityksestä riippuen nämä aloitteet voisivat tarjota EKP:lle välineet, joiden avulla se voi ottaa huomioon ympäristönäkökohdat ostoja tehdessään (esimerkiksi huomioimalla edellä mainitun luokittelun). Ennen kuin EKP sisällyttää vihreitä tekijöitä rahapoliittiseen kehykseensä, sen olisi kuitenkin arvioitava huolellisesti mahdolliset rahoitusvakaudelle aiheutuvat riskit, jotka olisivat seurausta luottoriskien yli ulottuvista perusteista, jotka eivät olisi perusteltuja vakauden kannalta.

12.  Miten arvioisitte yrityssektorin osto-ohjelman tällä hetkellä kasvavaa osuutta ensimarkkinoilla ja samaan aikaista julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelman tällä hetkellä vähenevää osuutta jälkimarkkinoilla?

Ensinnäkin nämä ovat kaksi ohjelmaa, joihin liittyvät erilaiset ehdot. Näin ollen CSPP‑ohjelmassa tehdään ostoja sekä ensi- että jälkimarkkinoilla, kun taas PSPP-ohjelmassa ostoja tehdään ainoastaan jälkimarkkinoilla, koska EKP ei saa ostaa valtion joukkolainoja ensimarkkinoilla Euroopan unionin toiminnasta tehdyn 123 artiklan mukaan.

CSPP:n suhteellisen suuri osuus ensimarkkinoilla on luonnollinen seuraus ohjelman suunnittelusta, sillä CSPP-ohjelman avulla kannustetaan uusia liikkeeseenlaskuja. Ohjelma on kuitenkin myös suunniteltu varmistamaan, että eurojärjestelmä hankkii suhteellisen pienen osuuden uusista liikkeeseenlaskuista (enintään 30 prosenttia liikkeeseenlaskusta), jotta voidaan varmistaa markkinoiden sujuva toiminta.

PSPP:n pienenevä osuus jälkimarkkinoiden toiminnassa on seurausta siitä, että APP:n netto‑ostojen kuukausitavoitetta vähennettiin äskettäin 60 miljardista eurosta 30 miljardiin euroon. Suurin osa tästä vähennyksestä on keskittynyt APP:n PSPP-osaan, mikä kuvastaa julkisen sektorin joukkovelkakirjojen suhteellisen tarjonnan äskettäistä kehitystä muihin hyväksyttäviin omaisuuseriin nähden.

13.  Mitä mieltä olette hätärahoituksena annettavan maksuvalmiusavun täytäntöönpanosta? Mitä asioita hätärahoituksena annettavan maksuvalmiusavun myöntämistä koskevassa päätöksentekoprosessissa voitaisiin parantaa?

Rahoitusvakaus on rahapolitiikan asianmukaisen välittymisen edellytys. Kansalliset keskuspankit voivat päättää myöntää eurojärjestelmän tavallisen rahapolitiikan operaatioiden ulkopuolella hätärahoituksena annettavaa maksuvalmiusapua maksukykyisille rahoituslaitoksille, jotka kärsivät tilapäisistä maksuvalmiusongelmista.

Maksuvalmiusapua annetaan kansallisten keskuspankkien vastuulla, kustannuksella ja riskillä ja vain maksukykyisille laitoksille. Kansalliset keskuspankit voivat päättää, myönnetäänkö maksuvalmiusapua tietylle laitokselle, mitä vakuuksia vaaditaan ja mihin muihin riskinhallintatoimenpiteisiin ryhdytään.

EKP:n neuvosto voi kuitenkin rahoittaa kansallisten keskuspankkien harkintavaltaa kieltämällä, rajoittamalla tai ehdollistamalla hätärahoituksena annettavan maksuvalmiusavun operaatioita, jos se katsoo niiden olevan ristiriidassa EKP:n tavoitteiden ja tehtävien kanssa. EKP:n neuvoston valvonta kasvaa sen mukaisesti, mitä enemmän maksuvalmiusapua pyydetään. Maksuvalmiusapua koskeva kehys tarjoaa myös joustavuuden, jonka avulla voidaan vastata erityisiin kiireellisiin tilanteisiin tai välttää mahdolliset systeemiset seuraukset: EKP:n neuvosto voi päättää olla vastustamatta maksuvalmiusavun myöntämistä tietyille pankeille tiettyyn kynnysarvoon asti ja ennalta määritellyn ajanjakson puitteissa.

Maksuvalmiusavun myöntäminen on ollut ratkaisevan tärkeää eurojärjestelmän rahapolitiikan harjoittamiselle erityisesti kriisiaikana. Tämä auttoi lisäämään rahoitusvakautta ja torjumaan kielteisiä luottamusvaikutuksia ja tuki tällä tavoin rahapolitiikan välittymistä EKP:n toimeksiannon puitteissa.

Järjestelyn säännöt ovat selvät. Luottolaitos voi saada hätärahoituksena annettavaa maksuvalmiusapua, jos se on maksukykyinen ja jos sen saatavilla on tarpeeksi omaisuutta myönnettyjen varojen takaisinmaksun takaamiseksi, jotta keskuspankki ja viime kädessä kansalaiset eivät kärsi tappioita.

Päätöksentekoprosessi on läpinäkyvä. EKP julkaisi hätärahoituksena annettavaa maksuvalmiusapua koskevan sopimuksen viime vuonna. Se sisältää prosessin kaikki yksityiskohdat alkaen pankin maksukyvyn määrittelemisestä lainan myöntävän kansallisen keskuspankin ja Euroopan keskuspankin, joka ei vastusta lainanantoa, väliseen vastuunjakoon.

14.   Onko meidän oltava huolissamme TARGET-järjestelmän nykyisestä epätasapainosta?

TARGET 2:n nykyinen epätasapaino on aivan eri asia kuin vuosien 2011 ja 2012 epätasapaino. Tuolloin talous- ja rahaliiton jatkuminen asetettiin kyseenalaiseksi – virheellisesti, kuten kävi myöhemmin ilmi. Tuolloin maiden, joiden vaihtotase oli alijäämäinen, pelättiin olevan devalvaation vaarassa, ja maiden, joiden vaihtotase oli ylijäämäinen, arvioitiin melko todennäköisesti käyttävän revalvaatiota, joten markkinoiden rationaalinen vastaus tähän oli pääomien pakeneminen niin sanotusta periferiasta Saksaan.

TARGET 2 -saldojen nousu vuoden 2014 lopusta alkaen poikkeaa aiemmasta saldojen noususta. Omaisuuserien osto-ohjelman täytäntöönpano vääristää TARGET-järjestelmän epätasapainon lähettämiä signaaleja ja voi aiheuttaa väärinkäsityksiä. On hyvin tiedossa, että osa TARGET-järjestelmän epätasapainosta on alkuperältään mekaanista ja liittyy APP‑ohjelman ostojen tekotapaan. Saksan keskuspankin velkoja-aseman voimistumisen taustalla on Frankfurtin asema rahoitusalan keskuksena ja Saksan keskuspankin asema TARGET 2 -järjestelmän vastapuolena useimmille kansainvälisistä pankeista. Lyhyesti sanottuna olen sitä mieltä, että meidän ei tarvitse olla huolissamme TARGET-järjestelmän epätasapainosta. Tätä näkemystä puoltaa se, että omaisuuserien hinnoissa ei näy ongelmien merkkejä toisin kuin valtionvelkakriisin aikana vuosina 2011–2012.

Joka tapauksessa on tärkeää, että EKP seuraa jatkossakin tiiviisti TARGET 2 -saldoja ja monia muita indikaattoreita, jotka kertovat markkinoiden stressiolosuhteiden tasosta.

15.     Mitä riskejä rahoitusvakaudelle aiheutuu bitcoinin kaltaisten virtuaalivaluuttojen kehittämisestä? Millainen rooli EKP:llä olisi mielestänne oltava virtuaalivaluuttojen suhteen? 

Haluaisin todeta aluksi ilmiselvän asian: tänä päivänä bitcoinia ja muita kryptovaluuttoja ei voida juuri pitää vaihtoehtoina keskuspankkien liikkeelle laskemalle rahalle. Kryptovaluuttoja vaivaavat monet eri ongelmat, jotka liittyvät enimmäkseen hajautetun tilikirjan teknologian täytäntöönpanon varhaisiin vaiheisiin. Tämä teknologia on yhä suhteellisen tehoton, transaktionopeus on rajallinen, ja teknisten asetusten jatkuvan hienosäädön tuloksena on syntynyt jo lähes 900 eri valuuttaa. Sitä paitsi bitcoin ja muut merkittävimmät niin sanotut vaihtoehtovaluutat ovat keskittyneet harvojen omistajien käsiin, mikä on muodostanut yhdessä niukan likviditeetin kanssa äärimmäisen epävakaan ympäristön, joka on altis keinottelukuplille ja niiden puhkeamisille. Siksi kryptovaluutat eivät kykene nykyisin suoriutumaan kestävällä tavalla rahan keskeisistä tehtävistä (maksuvälineinä, laskentayksikköinä ja arvon säilyttäjinä toimiminen).

Yksityisesti liikkeeseen lasketut digitaaliset valuutat voivat aiheuttaa myöhemmin keskuspankeille haasteita. Periaatteessa digitaalisen valuutan keskuspankille aiheuttamat haasteet olisivat perusluonteeltaan samoja kuin kilpailevan ulkomaisen valuutan läsnäolosta aiheutuvat haasteet. Globaalissa taloudessa valuuttojen välinen kilpailu saa aikaan sen, että kysyntä ja tarjonta määrittävät tasapainokurssin eli vaihtokurssin, joka kuvastaa valuuttojen suhteellista käytettävyyttä.

Yleisesti ottaen tilanne on se, että mikäli yhden tai useamman yksityisesti liikkeelle lasketun digitaalisen valuutan määrä kasvaisi merkittävälle tasolle, se vaikuttaisi rahapolitiikkaan samalla tavoin kuin mikä tahansa muu valuutta. Keskuspankin (ja sääntelyviranomaisten ja valvontavirastojen) olisi seurattava vaihtokursseja, tällaisten valuuttojen maksujärjestelmiä, uusissa valuutoissa olevien varojen rahoitusmarkkinoita ja markkinoiden ja markkinaosapuolten sekä perinteisen rahoitusjärjestelmän välisiä yhteyksiä. Tämä seuranta olisi tarpeen rahapoliittisten impulssien tehokkuuden ja maksujärjestelmien ja rahoitusmarkkinoiden eheyden takaamiseksi, rahoitusvakauden säilyttämiseksi ja järjestelmän eristämiseksi häiriöiltä. Lisäksi uusien digitaalisten valuuttojen markkinoihin ja maksuihin olisi sovellettava kaikkia rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa sekä sijoittajansuojaa koskevia säädöksiä.

Tällä hetkellä kryptovaluutat eivät aiheuta vakavia riskejä rahoitusvakaudelle, kuten FSB on korostanut, koska niiden määrä ja kytkökset ovat rajallisia. Tulevaisuudessa kryptovaluutat voivat vaikuttaa rahoitusvakauteen, jos niiden määrä ja kytkökset rahoitusalan kanssa lisääntyvät.

Viime kädessä keskuspankit voisivat ottaa käyttöön bitcoinin taustalla olevan hajautetun tilikirjan teknologian ja laskea liikkeelle valtion omaa digitaalista valuuttaa. Digitaalinen rahaperusta voisi auttaa keskuspankkeja säilyttämään rahamekanismit hallinnassaan, mutta sillä voi olla merkittäviä pankkitoiminnan pirstoutumiseen liittyviä vaikutuksia, joita on tutkittava tarkemmin.

Digitaalisten valuuttojen sääntely kuuluu rahoitusalan sääntelyviranomaisten vastuulle maailmanlaajuisesti. Rahapolitiikkaa koskevien pitkän aikavälin näkökohtien lisäksi EKP:n olisi seurattava kryptovaluuttojen kehittymistä ja perinteisen rahoitusjärjestelmän ja kryptovaluuttamarkkinoiden välisiä kytköksiä. Niin kauan kuin markkinavolyymit säilyvät suhteellisen pieninä ja rahoituslaitokset pysyvät erossa näistä riskipitoisista varoista, EKP:n ei tarvitse puuttua asiaan, mutta sen olisi pysyttävä valppaana mahdollisten rahoitusvakaudelle aiheutuvien vaikutusten vuoksi ja varoitettava kaikkia sidosryhmiä asiaan liittyvistä riskeistä.

16.     Miten arvioisitte maksujärjestelmien ja rahapolitiikan välistä vuorovaikutusta? Millainen rooli EKP:llä olisi oltava liikkeeseen laskevana keskuspankkina keskusvastapuolten valvonnassa?

Maksujärjestelmät ovat olennaisen tärkeitä rahapolitiikan täytäntöönpanon kannalta. Keskuspankki on riippuvainen turvallisesta ja tehokkaasta maksujärjestelmästä, joka on ennakkoedellytys rahapolitiikan sujuvalle välittymiselle ja rahoitusvakauden säilyttämiselle. Siksi maksujärjestelmien sujuvan toiminnan edistäminen on yksi eurojärjestelmän perustehtävistä (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 127 artiklan 2 kohta), ja EKP:n valvonnan tavoitteena on suojella rahapolitiikan välittymiskanavaa. Jos varat eivät virtaa sujuvasti markkinaosapuolten välillä, korkotasot voivat käyttäytyä hallitsemattomasti, mikä voi vaikuttaa lopulta korkotasojen muodostumiseen. Näin ollen jos maksujärjestelmä on epäkunnossa, rahapolitiikka ei toimi asianmukaisesti. Lisäksi eurojärjestelmän perustama TARGET-järjestelmä on tarjonnut EU:n laajuisen maksujärjestelmän, jota käytetään keskuspankkien operaatioissa. TARGET-järjestelmästä on tullut eurojärjestelmän rahapolitiikan täytäntöönpanon olennainen väline, ja se on auttanut luomaan euroalueen yhtenäiset rahamarkkinat.

Mitä EKP:n rooliin liikkeeseen laskevana keskuspankkina keskusvastapuolten valvonnassa tulee, tarkoituksena on, että meneillään olevassa EMIR-asetuksen tarkistamisessa ratkaistaan se, että EKP:lla on riittävät valtuudet varmistaa, että se valvoo asianmukaisella tavalla keskusvastapuolista rahapolitiikan harjoittamiselle ja maksujärjestelmien toiminnalle mahdollisesti aiheutuvia riskejä. Ehdotuksessa esitetään muun muassa EU:n keskuspankkien aseman vahvistamista sääntelykehyksessä. Tämä vahvistaminen on tarpeen ensinnäkin siksi, että keskusvastapuoliselvitysten rahoitusriskien keskittyminen keskusvastapuolille kasvaa jatkuvasti, mikä lisää mahdollisia häiriövaikutuksia, joita keskusvastapuolilla voi olla rahapolitiikan täytäntöönpanossa. Toiseksi Yhdistyneen kuningaskunnan eroaminen EU:sta tarkoittaa, että erittäin suuri osa euromääräisiä selvitystoimia voidaan suorittaa tulevaisuudessa EU:n ulkopuolelta.

17.  Mitä riskejä brexitistä voi aiheutua rahoitusvakaudelle?

Brexitin vaikutus riippuu Yhdistyneen kuningaskunnan ja EU:n tulevien suhteiden luonteesta. Koska meillä ei ole selvyyttä neuvottelujen lopputuloksesta, meidän olisi valmistauduttava kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin, myös odotettua jyrkempään vaikutukseen. Joulukuussa kokoontuneen Eurooppa-neuvoston suuntaviivojen mukainen siirtymäjärjestely sujuvoittaisi tietenkin siirtymistä. Koko prosessiin liittyy kuitenkin yhä epävarmuustekijöitä.

Euroopan rahoituspalvelumarkkinoiden näkökulmasta Lontoossa käytävän kaupan määrän pirstoutumisesta ja suorittamisesta yksillä tai useammilla eurooppalaisilla tai kansainvälisillä markkinoilla aiheutuisi useita seurauksia:

Pirstoutuminen aiheuttaisi tilapäisiä rakenteellisia kustannuksia EU:n pääomamarkkinoille mittakaava- ja verkostoetujen menettämisen sekä likviditeetin ja markkinoiden syvyyden vähenemisen vuoksi. Pitkällä aikavälillä tällaiset kustannukset kuitenkin laskisivat, kun Lontoon Cityä korvaavat markkinat syvenisivät.

Vahvat Yhdistyneen kuningaskunnan ja EU:n väliset rajatylittävät yhteydet rahoituspalvelujen tarjoamisessa tarkoittavat, että äärimmäisessä tapauksessa hallitsematon brexit voisi aiheuttaa merkittäviä riskejä rahoitusvakaudelle. Yksi huolenaihe ovat OTC‑johdannaiset ja vakuutussopimukset. Erityisesti keskusvastapuolten siirtyminen synnyttää epävarmuutta, koska ei voida olettaa, että uusien selvitysyhtiöiden jäsenet kykenevät tasapainottamaan tarjontaa ja kysyntää ilman häiriöitä. Transaktioiden varanto ja euromarkkinoiden uudet transaktiot on toteutettava tai siirrettävä EU:n hyväksymille tai tunnustamille keskusvastapuolille, jotka korvaavat aiemmat keskusvastapuolet. Kyseessä on monimutkainen prosessi, joka vie aikaa. Yleisemmin huolta herättää myös siirtyminen uusiin sääntöihin / lainsäädännöllisiin vaatimuksiin.

Siirtymään liittyvää epävarmuutta voidaan kuitenkin hillitä useilla eri toimenpiteillä: varhain annettavat ilmoitukset tulevasta kehyksestä, tilapäiset valtuutukset, voimassa olevien sääntöjen jatkamista koskevat mekanismit ja/tai kaikkien sopimusten uudistaminen ovat kaikki toimenpiteitä, jotka voivat osaltaan edesauttaa hallittua siirtymistä.

Paljon on kiinni niiden pankkien strategisista päätöksistä, jotka toimivat pääasiassa näillä markkinoilla. On erittäin tärkeää, että asianomaiset toimijat valmistautuvat ajoissa puuttumaan siirtymän aikana kitkaa aiheuttaviin tekijöihin ja mukautumaan kaikkiin mahdollisiin tuleviin tilanteisiin.

Sekä EKP:n että kansallisten keskuspankkien olisi valmistauduttava siirtymäjaksoon ja rahoitusalan toimijoiden siirtymiseen pois Yhdistyneestä kuningaskunnasta. Tarvitsemme selvät kriteerit sille, miten näitä toimijoita on kohdeltava (kuten toimijoiden Yhdistyneessä kuningaskunnassa käyttämien sisäisten mallien vahvistaminen), ja valvojien olisi varmistettava, että nämä muualle siirtyneet toimijat eivät ole vain tyhjiä kuoria, jotka säilyttävät kaiken toimintansa ja resurssinsa Yhdistyneessä kuningaskunnassa.

Jos siirtymään valmistaudutaan asianmukaisella tavalla, siitä ei pitäisi seurata merkittäviä pitkän aikavälin vaikutuksia euroalueen rahoitusvakaudelle ja taloudelle.

18.    Miten talouden ohjausjärjestelmää ja erityisesti sen täytäntöönpanoa voitaisiin tehostaa? UE

Rahaliitossa jäsenvaltiot luopuvat tärkeistä vakautusvälineistä. Tätä olisi kompensoitava vahvistamalla muita mekanismeja häiriöiden estämiseksi ja niistä selviytymiseksi.

•  Ensinnäkin rahaliitossa rahoitusmarkkinat jakavat riskit uudelleen ja lisäävät yksityisen sektorin riskinjakoa. Pankkiunionin ja pääomamarkkinaunionin toteuttamisen tavoitteena on luoda yhteiset rahoitusmarkkinat, joiden avulla varmistetaan varojen tehokas jakautuminen koko talous- ja rahaliiton alueelle. Näiden unioneiden toteuttaminen on ensisijaisen tärkeää.

•  Toiseksi on välttämätöntä parantaa yksittäisten talouksien kestävyyttä ja estää sellaisia kilpailukykyyn liittyviä eroja talous- ja rahaliiton jäsenten välillä, jotka aiheuttavat kestämätöntä epätasapainoa. Tämä edellyttää vahvaa ja hyvin toimivaa talouden ohjausjärjestelmää, jonka avulla varmistetaan rahoitusvakaus. Rakenteelliset uudistukset ovat tärkeitä lähentymisen varmistamiseksi EU:ssa, mutta ne ovat vielä tärkeämpiä yhteisen valuutan jakaville maille ja talous- ja rahaliiton sujuvan toiminnan kannalta.

•  Jäsenvaltioiden on oltava tietoisia siitä, että rahaliitto edellyttää talouspolitiikkojen syvempää koordinointia syvemmän yhdentymisen tason mukaisesti.

Kriisi osoitti, että EKP:n takaama hintavakaus sekä vakaus- ja kasvusopimuksen avulla koordinoitu julkinen talous eivät riittäneet euroalueen rahoitusvakauden varmistamiseksi. Epätasapainotilojen kasautuminen voi vaarantaa rahoitusvakauden ja heikentää rahapolitiikan välittymismekanismeja. Tämän vuoksi euroalueen talouden ohjausjärjestelmässä tehtiin merkittäviä uudistuksia: vakaus- ja kasvusopimuksen parantamisen ja talousarvioon liittyvän koordinoinnin vahvistamisen lisäksi käyttöön otettiin makrotaloudellisen epätasapainon valvonta- ja korjausjärjestelmä. Makrotasapainottomuuksien menettelyn tarkoituksena on valvoa epätasapainon kasaantumista ja käynnistää tarvittaessa korjaavat toimenpiteet. Lisäksi EU-ohjausjaksossa edellytetään, että jäsenvaltiot ryhtyvät tarvittaviin toimenpiteisiin tärkeimpien haasteidensa ratkaisemiseksi ja pyritään koordinoimaan rakenteellisten uudistusten täytäntöönpanoa.

Nämä kaikki olivat tarpeellisia ja hyödyllisiä uudistuksia talouden ohjausjärjestelmän kannalta, mutta lisätoimia tarvitaan.

•  Finanssipolitiikan suhteen kuulee yhä enemmän vaatimuksia finanssipoliittisten sääntöjen yksinkertaistamisesta, jotta varmistetaan parempi sitoutuminen sekä läpinäkyvä ja yhdenmukainen sovittujen sääntöjen täytäntöönpano. Tärkeää on se, että vakaus- ja kasvusopimuksen avulla varmistetaan, että jäsenvaltiot rakentavat finanssipoliittiset puskurit hyvinä aikoina. Sovitut finanssipoliittiset säännöt on pantava täytäntöön määrätietoisesti, koska muussa tapauksessa jäsenvaltiot ovat haavoittuvaisia myös seuraavassa kriisissä, kun otetaan huomioon nykyinen rajallinen finanssipoliittinen liikkumavara.

•  Lisäksi makrotasapainottomuuksien menettelyä voitaisiin parantaa, jotta siitä tulisi todellinen epätasapainon kasautumisesta varhaisessa vaiheessa varoittava väline, jolla käynnistetään korjaavat toimet.

•  Myös rakenteellisten uudistusten täytäntöönpanoa on kehitettävä. Jäsenvaltioiden olisi otettava täysi vastuu tarvittavista uudistuksista epätasapainonsa korjaamiseksi ja vastattava yksittäisistä velvollisuuksistaan.

•  Jäsenvaltioiden on noudatettava sitoumuksiaan samalla kun EU-ohjausjakson olisi tarjottava kehys, jonka avulla rakenteellisia uudistuksia voidaan koordinoida ja jaksottaa asianmukaisella tavalla, jotta mahdolliset heijastusvaikutukset voidaan sisäistää. Siten yksittäisten ja euroaluetta koskevien suositusten välisen johdonmukaisuuden varmistaminen voi vahvistaa rahaliiton kestävyyttä.

Rakenneuudistukset ovat keskeisen tärkeitä rahaliiton kestävyyden parantamiseksi ja pitkän aikavälin kestävän kasvun ja työllisyyden korkean tason ylläpitämiseksi. Ne mahdollistavat potentiaalisen kasvun toteutumisen ja luovat investoinneille suotuisan ympäristön poistamalla investointien esteitä. Lisäksi rakenneuudistukset ovat rahaliiton tärkein riskien vähentämisen mekanismi ja ne auttavat rakentamaan tarvittavan poliittisen luottamuksen, jotta muissa talous- ja rahaliiton syventämisen kannalta tarpeellisissa uudistuksissa voidaan edetä.

Nämä kaikki toimet auttavat rakentamaan yksittäisistä talouksista ja koko euroalueesta kokonaisuuden, joka kestää paremmin häiriöitä. Edes kaikista joustavimmat ja tehokkaimmat markkinat eivät kykene vaimentamaan täysin erittäin vakavia häiriöitä. Euroalue tarvitsee asianmukaisen turvaverkoston, ja juuri tämä on tavoitteena nykyisessä keskustelussa EVM:n vahvistamisesta (ks. EVM:ään liittyvä kysymys).

Euroalue hyötyisi pidemmällä aikavälillä finanssipolitiikkojen paremmasta koordinoinnista ja valmiudesta panna täytäntöön asianmukainen politiikkayhdistelmä euroalueella. Rahoitusvakausväline voisi olla hyödyllinen siinä mielessä, että se voisi auttaa selviytymään vakavista häiriöistä ilman, että olisi turvauduttava liikaa EKP:hen vakauttamista varten. Sen suunnittelussa olisi otettava huomioon moraalikatoon liittyvät huolenaiheet, ja siksi rakenneuudistussitoumusten täyttämisen ja finanssipoliittisten sääntöjen noudattamisen asettaminen valmiuden käyttämisen ehdoksi voisi tarjota asianmukaiset kannustimet vakaalle talouspolitiikalle.

Valtion- ja hallitusten päämiehet päättivät joulukuun 2017 eurohuippukokouksessa asettaa etusijalle keskustelut pankkiunionista ja EVM:n tulevaisuudesta, jotta ensimmäiset päätökset voitaisiin tehdä kesäkuussa. Samaan aikaan keskustelujen muista pidemmän aikavälin kysymyksistä odotetaan jatkuvan. Nyt kun taloudelliset näkymät ovat parantuneet, on aika pohtia talous- ja rahaliiton talouden ohjausjärjestelmää, jotta voidaan varmistaa sen kestävyys ennen tulevia kriisejä.

19.  Mikä on näkemyksenne käynnissä olevasta keskustelusta euroalueen yhä suuresta julkisesta velasta?

Julkinen talous heikkeni EU:ssa ja euroalueella merkittävästi kriisin seurauksena, koska valtiot antoivat alijäämien kasvaa tukeakseen taloutta. Syynä oli myös se, että joidenkin jäsenvaltioiden pankkialan implisiittiset vastuut ilmenivät julkisen sektorin taseessa. Sijoittajat totesivat olevansa huolissaan julkisen velan kestävyydestä joissakin maissa, minkä seurauksena euroalueen rahoitusmarkkinat pirstoutuivat kansallisten linjojen mukaisesti.

Ryhdyttiin toimenpiteisiin, jotta tämä ei toistuisi. Tällaisia toimia olivat esimerkiksi (jo edellä mainitsemani) pankkiunionin perustaminen ja merkittävät uudistukset, joiden tavoitteena oli vahvistaa budjettikuria ja parantaa talouspolitiikkojen koordinointia. Näiden ponnistelujen ansiosta EU on yksi alueista, joilla on onnistuttu parhaiten julkisen talouden vakauttamisessa, vaikka elpyminen on ollut haurasta, ja jäsenvaltiot ovat saamassa onnistuneesti päätökseen liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn. Seuraavina vuosina kaikkien jäsenvaltioiden odotetaan olevan vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevässä vaikutuksen piirissä. Vakauttamistoimet ovat saaneet euroalueen julkistalouden velkasuhteen vahvaan laskusuuntaukseen.

Tämä myönteinen kokonaissuuntaus kätkee kuitenkin sisäänsä merkittäviä jäsenvaltioiden välisiä eroja. Siksi on erittäin tärkeää käyttää nykyinen myönteinen taloudellinen tilanne finanssipoliittisten puskureiden rakentamiseen. Tämä koskee erityisesti pitkälle velkaantuneita jäsenvaltioita, joiden on ryhdyttävä asianmukaisiin vakautustoimiin suhdannetilanteensa mukaisesti. Finanssipolitiikkojen avulla olisikin luotava hyvinä aikoina riittävä finanssipoliittinen liikkumavara, jotta voidaan torjua tulevia häiriöitä. Muussa tapauksessa euroalue on haavoittuvainen myös tulevissa taantumissa. Tämä tarkoittaa sitä, että jäsenvaltioiden on täytettävä vakaus- ja kasvusopimuksen mukaiset velvollisuutensa.

Tämä ei tarkoita sitä, että euroalueen finanssipoliittista kehystä ei voitaisi parantaa keskipitkällä aikavälillä. Nykyisin kuulee yhä enemmän kehotuksia, joiden mukaan finanssipoliittisia sääntöjä olisi yksinkertaistettava ja finanssipoliittiset suositukset olisi perustettava hallituksen valvomiin havaittavissa oleviin indikaattoreihin, jotka kuvastavat yhteistä käsitystä suhdannetilanteesta. Tämä lisäisi finanssipoliittisiin sääntöihin sitoutumista ja helpottaisi niiden johdonmukaista täytäntöönpanoa.

Lisäksi meidän on muistettava, että kasvu on välttämätöntä julkisen talouden kestävyyden kannalta. Tällä tavoin rakenneuudistukset, jotka mahdollistavat potentiaalisen kasvun toteutumisen ja parantavat euroalueen talouksien kilpailukykyä, auttavat hallitsemaan kriisin jälkeen kerääntynyttä nykyistä lainaa tuomalla pitkän aikavälin kestävää kasvua ja työllisyyttä.

20.  Miten arvioisitte Yhdysvaltain dollarin ja euron välisen vaihtokurssin viimeaikaista kehitystä?

Vaikka vaihtokurssit eivät itsessään kuulu EKP:n toimeksiantoon (jossa keskitytään kuluttajahintainflaation vakauttamiseen), tämä on varmasti yksi rahoitushinnoista, joita EKP seuraa tarkimmin makrotaloudellisia näkymiä koskevissa arvioinneissaan, jotka puolestaan ovat keskeisiä EKP:n rahapoliittisiin päätöksiin vaikuttavia tekijöitä.

Äskettäinen euron arvon nousu (18 prosenttia viime vuonna) ei ole historiallisesti tarkasteltuna epätavallista: vastaavanlaisia ja jopa jyrkempiä nousuja on tapahtunut useaan otteeseen yhtenäisvaluutan käyttöönoton jälkeen. Euron arvon nousu liittyy markkinaosapuolten tekemään rahapoliittisten näkymien uudelleenarviointiin, jossa on otettu huomioon euroalueen myönteinen makrotaloudellinen kehitys, sekä odotettavissa oleva EKP:n ostojen supistaminen. Tämä euroalueen nimellisen efektiivisen valuuttakurssin nousu heijastaa pitkälti myönteistä kehitystä, kuten taloudellisten näkymien parantumista ja markkinoiden luottamuksen lisääntymistä nykyisessä ylijäämätilanteessa, joten tämä liikehdintä liittyy perusasioiden parantumiseen. On selvää, että tämän arvon nousun odotetaan vaikuttavan jossain määrin rajoittavasti vientiin ja inflaatioon. Jos arvon nousu kuitenkin jatkuu tai on liian jyrkkää, sillä voi olla suurempi kasvua ja inflaatiota rajoittava vaikutus, minkä seurauksena EKP:n on vaikeampi saavuttaa inflaatiotavoitteensa. EKP:n olisi pysyttävä joka tapauksessa valppaana ja seurattava vaihtokurssien kehitystä sekä arvioitava säännöllisesti niistä hintavakaudelle mahdollisesti aiheutuvia riskejä.

21.  Mitä mieltä olette G20-ryhmän saavutuksista? Miten arvioisitte tärkeimpien keskuspankkien välisen koordinoinnin nykyistä tasoa?

G20-ryhmä on osoittautunut keskeiseksi foorumiksi kansainvälisen taloudellisen yhteistyön tehostamisessa sekä avoimen ja yhtenäisen globaalin talouden edistämisessä. G20-ryhmä on erityisen tehokas kahdella alalla. Se on yhtäältä vahvistanut maailmanlaajuisen rahoitusjärjestelmän kestävyyttä määräämällä finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmää (FSB) kehittämään kattavan uudistuspaketin, jonka avulla puututaan erityisesti moraalikatoon, joka liittyy maailmanlaajuisiin järjestelmän kannalta merkittäviin laitoksiin. Toisaalta G20-ryhmä on, yhteistyössä OECD:n kanssa, ollut erittäin tärkeässä asemassa veronkierron ja rahanpesun torjunnassa käynnistämällä erilaisia toimenpiteitä, joilla puututaan veropohjan rapautumiseen ja voitonsiirtoihin sekä edistetään verotietojen automaattista vaihtamista. G20-ryhmällä on tällä hetkellä edessään uusia haasteita, kuten rahoitusjärjestelmään (FinTech) ja verotukseen liittyvän rahoitusalan innovoinnin käsitteleminen, mikä osoittaa, että G20-ryhmällä on yhä täysin merkityksellinen rooli maailmanlaajuisessa koordinoinnissa.

Keskuspankit voivat vaikuttaa vaihtokurssien vakauteen tiedottamalla huolellisesti etukäteen rahapoliittisesta virityksestään. Tätä on viime vuosina parannettu ”ennakoivan viestinnän” avulla. Tässä mielessä on hyvin myönteistä, että IMFC:n, G7:n ja G20:n tiedonannoissa pohditaan jatkossakin haitallisia vaikutuksia, joita vaihtokurssien liiallisilla heilahteluilla ja hallitsemattomilla liikkeillä voi olla talous- ja rahoitusvakaudelle ja maiden viranomaisten sitoumukselle pidättäytyä kilpailukykyä edistävästä devalvaatiosta ja vaihtokurssien kohdentamisesta kilpailutarkoituksiin. EKP:n olisi viestittävä jatkuvasti muista valuutoista vastaavien keskuspankkien kanssa. Kauaskantoisemmille maailmanlaajuisille rahapolitiikan koordinointitoimenpiteille on kuitenkin vain rajatusti tilaa, koska keskuspankkien toimeksiannot ovat paikallisia. Olen kuitenkin sitä mieltä, että viime vuosina kehittyneiden talouksien tärkeimpien keskuspankkien keskinäinen yhteistyö on ollut kohtuullisen tyydyttävällä tasolla, kuten käy ilmi esimerkiksi niiden sujuvasta viestinnästä vaihtokursseista, niiden maailmanlaajuista vakautta edistävästä virityksestä ja niiden tarjoamasta likviditeetistä ulkomaan valuuttana. Mielestäni tämä koordinaatio on myönteistä, ja sitä olisi vahvistettava tulevaisuudessa.

C. Rahoitusvakaus ja finanssivalvonta

22.  Mitä voisimme tehdä kriisin seurauksena jääneelle järjestämättömien lainojen suurelle määrälle ja järjestämättömien lainojen virtaukseen liittyville riskeille?

Vaikka järjestämättömät lainat ovat keskittyneet tiettyihin pankkeihin, ne ovat todennäköisesti euroalueen rahoitusjärjestelmän suurin haaste nykyisin, koska ne heikentävät luottamusta eurooppalaisiin pankkeihin. Järjestämättömät lainat painavat pankkien taseita paitsi heikentämällä niiden mahdollisia voittoja myös rajoittamalla pankkien mahdollisuuksia lainata rahaa. Euroopan pankkiviranomaisen (EPV) mukaan järjestämättömät lainat ovat vähentyneet vuodesta 2014 alkaen, mutta sekä lainojen osuus että varanto ovat yhä suuria (lähes 800 miljardia euroa).

Kolme merkittävintä seikkaa, jotka on otettava huomioon järjestämättömiä lainoja käsitellessä, ovat läpinäkyvyys, oikeanlainen arvostus ja riittävät varaukset. Näiden linjojen mukaisesti EKP:n ja komission äskettäin ehdottamat toimenpiteet ovat oikeansuuntaisia.

Asiassa kehotetaan noudattamaan vaiheittaista lähestymistapaa, jossa yhdistyvät jatkuva paine valvojilta (esim. YVM) lisätä varauksia ja myydä järjestämättömiä saamisia sekä sääntelykehykseen tehtävät parannukset joissakin maissa, jotta vakuuksien haltuunotto olisi helpompaa ja jotta järjestämättömien lainojen ja haltuun otetun omaisuuden myynti olisi tehokkaampaa. Prosessin nopeudessa on mahdollisesti otettava huomioon myös pankkien pääomataso sekä niiden valmiudet saada rahoitusta markkinoilta.

Järjestämättömien lainojen ratkaiseminen edellyttää kokonaisvaltaista lähestymistapaa, kuten todetaan heinäkuussa 2017 annetuissa Ecofin-neuvoston päätelmissä järjestämättömien lainojen käsittelyä koskevasta EU:n toimintasuunnitelmasta. Tämä kattaa monia erilaisia toimenpiteitä varautumisjärjestelyistä maksukyvyttömyyspuitteisiin ja jälkimarkkinoiden kehittämiseen.

23.  Miten arvioisitte tason 2 ja tason 3 varojen suurta määrää monien pankkien taseissa? Onko nämä varat otettu asianmukaisella tavalla huomioon nykyisessä valvontakehyksessä?

Pankin asianmukaisen hallinnoinnin ja valvonnan kannalta keskeistä on saada kunnolliset tiedot sen varojen todellisesta arvosta. Mitä epätarkempia nämä tiedot ovat, sitä monimutkaisempia ja vähemmän luotettavia maksukykyä koskevat arvioinnit ovat.

Näin ollen tason 2 ja tason 3 varat, joilla ei ole säännöllistä markkinahintaa ja joiden arvo on arvioitava viitearvojen tai monimutkaisten matemaattisten mallien pohjalta, tekevät kirjanpitäjien, valvojien ja pankinjohtajien työstä haastavaa.

Juuri siksi FSB:n asettamassa maailmanlaajuisten järjestelmän kannalta merkittävien pankkien (G-SIB) määrittelemistä koskevassa kehyksessä otetaan huomioon tällaisten varojen määrä yhtenä päätekijöistä, joiden avulla voidaan määritellä pankin monimutkaisuuden taso. Tämän luokittelun pohjalta maailmanlaajuisiin järjestelmän kannalta merkittäviin pankkeihin sovelletaan tiukempia maksukykyä ja kriisinratkaisua koskevia vaatimuksia.

Joka tapauksessa vaikuttaa siltä, että kyseenalaisena tapana on automaattisesti leimata nämä varat, kuten järjestämättömät lainat, laiminlyödyt lainat ja haltuun otettu omaisuus, ja pitää niitä ”ongelmallisina varoina”.

Valvojien on kuitenkin käsiteltävä näitä varoja asianmukaisella tavalla. Ensinnäkin meidän on varmistettava, että tason 2 ja tason 3 varat on asianmukaisesti määritelty ja luokiteltu pankkien taseissa. Toiseksi valvojien on seurattava molempien varojen asianmukaista arvostamista. Tämä koskee erityisesti suuria ja monimutkaisia pankkeja. Samoin kuin järjestämättömiä lainoja koskevassa lähestymistavassa, pankkivalvojien on varmistettava, että pankit arvostavat varat oikein, tai otettava muussa tapauksessa aliarvostus huomioon tuloslaskelmassa mahdollisimman nopeasti.

24.     Mikä on kantanne varjopankkiyhteisöjen säätelyyn?

Muiden kuin pankkien myöntämä rahoitus tarjoaa vaihtoehdon pankkien rahoitukselle ja auttaa tukemaan reaalitaloutta. Varjopankkitoiminta monipuolistaa luotontarjontaa, mutta siitä voi myös tulla järjestelmäriskin aiheuttaja joko suoraan tai epäsuorasti sen ja pankkien välisten kytkösten myötä. Siksi on tärkeää puuttua näihin riskeihin ja määritellä asianmukaiset poliittiset toimenpiteet tällaisten riskien välttämiseksi ja varjopankkien läpinäkyvyyden takaamiseksi. Mitä läpinäkyvämpiä nämä riskit ovat, sitä tarkempi on niitä koskeva hinnoittelu.

Tässä mielessä on saavutettu paljon edistystä. FSB on tehnyt töitä varjopankkitoiminnan muuttamiseksi kestäväksi markkinapohjaiseksi rahoitukseksi siitä saakka, kun ryhmä perustettiin vuonna 2009. Sen lisäksi Euroopan komissio antoi vuonna 2013 tiedonannon, jossa se hahmotteli useita painopistealoja, kuten varjopankkialan läpinäkyvyys ja rahamarkkinarahastoja koskevan kehyksen perustamisen. Rahamarkkinarahastot tarjoavat lyhytaikaista rahoitusta finanssilaitoksille, yrityksille ja valtioille. Rahamarkkinarahastoista 14. kesäkuuta 2017 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus N:o (EU) 2017/1131 tuli voimaan 20. heinäkuuta 2017 ja toi mukanaan useita toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on vähentää näiden rahastojen hoitamiseen liittyvää haavoittuvuutta.

Varjopankkitoiminnan tiivistä valvontaa on joka tapauksessa jatkettava, kun otetaan huomioon sen merkitys makrotaloudelliselle vakaudelle.

25.     Oletteko Banco Popularin, Banca Populare di Vicenzan ja Veneto Bancan tapausten valossa sitä mieltä, että kriisinratkaisukehys toimii tehokkaasti?

Viimeaikaiset tapaukset ovat osoittaneet, että pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivin ja yhteisen kriisinratkaisumekanismin hyväksymisen myötä vuonna 2014 perustettu eurooppalainen kriisinratkaisukehys toimii todistetusti tehokkaasti.

Osoitus tästä on viime kesäkuussa tehty Banco Popularia koskeva kriisinratkaisu. EKP:n todettua 6. kesäkuuta 2017, että Espanjan kuudenneksi suurin pankki on kaatumassa tai vaarassa kaatua, yhteinen kriisinratkaisuneuvosto (SRB) sai hyväksyttyä kriisinratkaisumääräyksen (jonka Euroopan komissio hyväksyi ja jonka FROB (Espanjan pankkijärjestelmän hallittua rakenneuudistusta varten perustettu rahasto) pani täytäntöön) ja toteutti ryhmän myynnin elinkelpoiselle ostajalle. Tekemällä näin EKP toimi hintavakauden suojelemista koskevan toimeksiantonsa mukaisesti, varmisti kriittiset toiminnot ja vältti veronmaksajien varojen käyttämisen. Banco Popularin konttorit avasivat ovensa tavalliseen tapaan kesäkuun 7. päivän aamuna, eikä julkisia varoja käytetty senttiäkään eikä rahoitusmarkkinoille tai kansalaisille aiheutunut haittaa, vaikka kriisinratkaisuviranomainen käytti poikkeuksellisia alaskirjaus- ja muuntamisvaltuuksiaan, AT1- ja T2-instrumentteja.

Tämä oli ensimmäinen kokemus kriisinratkaisusta pankkiunionin alaisuudessa, mitä on seurannut muita tapauksia Italiassa. Myös niissä eri puolilta Eurooppaa peräisin olevat viranomaiset ovat työskennelleet ja tehneet tiivistä yhteistyötä EU:n lainsäädännön soveltamisessa.

EKP ilmoitti 23. kesäkuuta 2017, että Banca Popolare di Vicenza ja Veneto Banca ovat kaatumassa tai vaarassa kaatua, minkä jälkeen SRB päätti, että yleinen etu ei edellyttänyt kriisinratkaisutoimia näiden pankkien osalta. Tämän seurauksena pankit likvidoitiin italialaisten maksukyvyttömyysmenettelyjen mukaisesti.

Lopuksi voisin myös mainita viimeisimmät tapaukset, jotka koskivat ABLV:tä Latviassa ja sen tytäryhtiötä Luxemburgissa. Niiden ilmoitettiin kaatuvan tai olevan vaarassa kaatua 23. helmikuuta, ja ne likvidoidaan kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

Vaikka pankkiunionin rakentamisessa on edistytty valtavasti, näistä tapauksista voidaan ottaa opiksi. Ensinnäkin maksukyvyttömyyspuitteita voidaan edelleen yhdenmukaistaa, koska ne ovat vaihtoehto kriisinratkaisulle, joka puolestaan toteutetaan yhteisen EU:n kehyksen puitteissa. Toiseksi myös kriisinratkaisukehystä on vahvistettava, jotta sen avulla voidaan puuttua likviditeettipohjaisiin kriiseihin, minkä olisi ihannetapauksessa tapahduttava käyttämällä yksinkertaisia, nopeita ja riittävän uskottavia välineitä ja menettelyjä. Töitä on myös jatkettava kriisinratkaisua koskevan suunnitteluprosessin vahvistamiseksi etenkin omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskevan vähimmäisvaatimuksen määrittelemisessä ja valvonnassa kaikkien toimijoiden osalta (ottamalla aina huomioon kunkin ryhmän erityiset olosuhteet), kriisinratkaisustrategioiden suunnittelussa tai ajantasaisten ja ajan tasalle saatettujen tietojen keruun suuremmassa painottamisessa. Käynnissä oleva pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivin uudistus tarjoaa mahdollisuuden sisällyttää nykyiseen järjestelmään tiettyjä keskeisiä asioita ja tehdä viime kädessä eurooppalaisesta kriisinratkaisukehyksestä vielä vahvempi ja kestävämpi.

25.    Mitä mieltä olette mahdollisesta etenemisestä kohti pankkiunionin toteuttamista siten, että siihen sisältyy eurooppalainen talletussuojajärjestelmä ja varautumisjärjestely, mukaan lukien pankkiunionia koskevan nykyisen lainsäädännön tarpeellinen täytäntöönpano ja riskien jakamisen ja vähentämisen osalta käynnissä oleva työ?

Pankkiunionin toteuttaminen yhdessä pääomamarkkinaunionin kanssa on yksi talous- ja rahaliiton painopisteistä. Kun finanssipoliittisia riskejä ei jaeta, rahoitusunioni on entistä tärkeämpi häiriöistä selviytymiseksi. Lisäksi tasapuolisten toimintaedellytysten takaaminen pankkiunionin pankeille edistää rahoitusvakautta ja rahapolitiikan sujuvaa välittymistä.

Kuten edellä on mainittu, kriisin puhkeamisen jälkeen on pantu täytäntöön merkittäviä uudistuksia toteuttamalla pankkisäännöstelyn yleisuudistus ja perustamalla yhteinen valvontamekanismi ja yhteinen kriisinratkaisumekanismi. Sen ansiosta pankit ovat nykyisin pääomaltaan vahvempia ja huomattavasti kestävämpiä, minkä lisäksi niiden maksukyky-, maksuvalmius- ja omavaraisuusaste on parempi.

Euroopan unionin neuvosto hyväksyi kesäkuussa 2016 etenemissuunnitelman pankkiunionin täydentämiseksi. Tämä etenemissuunnitelma sisältää toimenpiteitä pankkialan riskien vähentämiseksi ja jakamiseksi. Parhaillaan tehdään työtä soveltuvimman jaksotuksen löytämiseksi näille toimenpiteille ja tämän etenemissuunnitelman panemiseksi täytäntöön, kuten vuoden 2017 eurohuippukokouksessa kehotettiin. Jäsenvaltioiden olisi päätettävä, missä määrin riskien vähentämistä ja jakamista koskevia toimenpiteitä olisi toteuttava rinnakkain tai jaksotetusti.

Etenemissuunnitelmassa suunniteltujen riskien vähentämistoimenpiteiden osalta on edistytty merkittävästi marraskuussa 2016 esiteltyjen komission lainsäädäntöehdotusten ansiosta. Niistä kaksi osa-aluetta (luotonantajien hierarkia ja IFRS 9) on jo käsitelty nopeasti. Neuvottelut ovat käynnissä tämän paketin muista osa-alueista. Järjestämättömät lainat ovat yhä yksi EU:n pankkialan keskeisistä haasteista. Kriisin perintö on käsiteltävä ja tulevien järjestämättömien lainojen kasautuminen on estettävä.

Euroopan komission arvio – jonka muut toimielimet jakavat – on, että pankkialan riskit ovat vähentyneet huomattavasti ja että nyt on aika edetä pankkiunionista puuttuvan kahden osa-alueen toteuttamisessa. Kyseiset osa-alueet ovat eurooppalainen talletussuojajärjestelmä (EDIS) ja yhteisen kriisinratkaisurahaston yhteinen varautumisjärjestely.

EDIS on pankkiunionin kolmas pilari ja näin ollen merkittävin aukko pankkiunionin rakenteessa. Täysimittainen talletussuojajärjestelmä auttaisi varmistamaan tasapuoliset toimintaedellytykset pankkiunionissa ja edistäisi suurempaa taloudellista yhdentymistä. Nyt kun pankkeja koskeva valvonta ja kriisinratkaisu on keskitetty, samojen takeiden myöntäminen tallettajille heidän sijainnistaan riippumatta tasapainottaisi vastuuta ja korvausvelvollisuutta pankkiunionissa. Yksimielisyyden löytämiseksi komissio on ehdottanut pragmaattista etenemistapaa, johon liittyy eurooppalaisen talletussuojajärjestelmän vaiheittainen käyttöönotto. Tässä tarkistetussa ehdotuksessa jälleenvakuuttamisen ensimmäiseen vaiheeseen ei sisälly minkäänlaista riskien jakamista. Tämän odotetaan helpottavan sen nopeaa käyttöönottoa.

Yhteisen kriisinratkaisurahaston yhteisen varautumisjärjestelyn osalta on jo olemassa poliittinen sopimus järjestelyn ottamisesta käyttöön siirtymäajan lopussa. Etenemissuunnitelmassa on huomioitu mahdollisuus ottaa järjestely käyttöön jo ennen sitä edellyttäen, että riskinhallintatoimenpiteiden suhteen on edistytty. Laaja yksimielisyys vallitsee siitä, että Euroopan vakausmekanismi olisi soveltuva toimija. Nopea edistyminen yhteisessä varautumisjärjestelyssä on tärkeää yhteisen kriisinratkaisumekanismin uskottavuuden kannalta.

Nyt on suotuisa tilaisuus rakentaa täysimittainen pankkiunioni, jonka avulla varmistetaan eurooppalaisten pankkien tasapuoliset toimintaedellytykset ja parannetaan niiden kykyä selviytyä tulevista kriiseistä. Riskinhallintatoimenpiteiden avulla rakennetaan tarvittava konsensus riskien jakamisessa edistymiseksi. Samaan aikaan riskien jakamista koskevat toimenpiteet edistävät myös riskien vähentämistä. Jäsenvaltioiden haasteena on päättää, mikä on soveltuvin jaksotus. Prosessin päätteeksi täysimittainen pankkiunioni auttaa rahoitusvakauden säilyttämisessä ja edistää siten rahapolitiikan sujuvaa välittymistä.

26.  Mitä vielä tarvitaan talous- ja rahaliiton syventämiseksi?

Kun euroalue luotiin, oletuksena oli, että hintavakaus yhdessä vakaus- ja kasvusopimuksen avulla koordinoitujen varovaisten finanssipolitiikkojen kanssa auttaisi varmistamaan rahaliiton makrotaloudellisen vakauden. Mekanismit eivät riittäneet torjumaan kilpailukykyyn liittyviä eroja, jotka johtivat kestämättömän epätasapainon kasaantumiseen euroalueella, jonka rahoituksena olivat pääasiassa lyhytaikaiset lainat.

Kun tämä epätasapaino purkautui, yksittäiset euroalueen jäsenet eivät voineet käyttää vaihtokurssia sopeutumismekanismina. Työ- ja tuotemarkkinoiden jäykkyydet aiheuttivat merkittäviä työllisyyteen ja tuotantoon liittyviä kustannuksia. Lisäksi rahoitusalan pirstoutuminen euroalueella ja denominaation muuttamisen pelko heikensivät yhteisen rahapolitiikan välittymisen mekanismia niin, että taloudellisten toimijoiden rahoitusolosuhteet määrittyivät niiden sijaintimaan mukaisesti.

Vaikka kriisin aikana toteutetut uudistukset ovat parantaneet merkittävästi talous- ja rahaliiton kestävyyttä, lisää on tehtävä, jotta talous- ja rahaliitto olisi riittävästi valmistautunut seuraavaan kriisiin. Talous- ja rahaliiton syveneminen tuo mukanaan sen rakenteen uudistamisen, jotta voidaan lisätä talous- ja rahaliiton kestävyyttä ja tarjota sille riittävät mekanismit ensinnäkin torjua häiriöitä ja toiseksi sopeutua niihin niiden ilmetessä.

Kriisien ehkäisy edellyttää riskien vähentämistä rahaliitossa. Niitä on vähennettävä ensinnäkin rahoitusalalla, jolla on jo toteutettu merkittäviä uudistuksia. Toiseksi riskejä on vähennettävä jäsenvaltioiden talouksissa, joiden kestävyys on varmistettava toteuttamalla asianmukaisia rakenneuudistuksia, joilla estetään kilpailukykyyn liittyvät erot. Rakenneuudistukset ovat talous- ja rahaliiton tärkein riskien vähentämisen mekanismi. Todellisen lähentymisen lisäksi rakenneuudistukset mahdollistavat potentiaalisen kasvun toteutumisen ja tukevat kestävää työllisyyttä ja talouskasvua.

Vaikka täysimittainen lähentyminen saataisiin aikaan, euroalue ei kykenisi estämään kaikkia makrotaloudellisia häiriöitä. Siksi tarvitsemme myös kriisinhallintavälineitä.

Rahoitusunionin avulla voidaan edistää yksityisen sektorin riskien jakamista. Taloudellisen yhdentymisen edistämiseksi tarvitaan sekä pääomamarkkinaunionia että pankkiunionia. Yhteisen kriisinratkaisurahaston yhteinen varautumisjärjestely ja eurooppalainen talletussuojajärjestelmä ovat tarpeen, jotta voidaan hyötyä täydellisestä pankkiunionista (ks. edeltävä kysymys).

Lisäksi on esitetty yhä enemmän vaatimuksia perustaa euroalueen makrotaloudellinen vakautuskapasiteetti, joka auttaisi torjumaan vakavia häiriöitä, jotka ylittävät kansallisten automaattisten vakauttajien valmiudet. Tällaisen kapasiteetin kannattajat katsovat, että se täydentäisi kansallisia finanssivakauttajia, mikäli vakavia häiriöitä ilmenee. Sen avulla voitaisiin myös tukea asianmukaisen finanssipolitiikan virityksen täytäntöönpanoa, mikä auttaisi luomaan euroalueelle asianmukaisen politiikkayhdistelmän ja vähentämään vakauttamisen liiallista riippuvuutta rahapolitiikasta. Jos tällainen vakautuskapasiteetti pannaan täytäntöön, sen suunnittelussa olisi otettava asianmukaisella tavalla huomioon moraalikatoa koskevat huolenaiheet ja tarjottava kannustimia vakaalle talouspolitiikalle, mukaan lukien kestävä julkinen talous tai sellaisten rakenneuudistusten toteuttaminen, jotka lisäävät todellista lähentymistä ja parantavat yksittäisten talouksien kestävyyttä.

Lisäksi EVM:n vahvistaminen jäljempänä kuvaillulla tavalla vahvistaisi talous- ja rahaliiton valmiuksia ylläpitää rahoitusvakautta.

Nämä kaikki uudistukset johtavat euroalueen talouksien tiiviimpään yhdentymiseen, joka edellyttää suvereniteetin siirtämistä. Näiden suvereniteetin siirtojen yhteydessä on varmistettava asianmukainen demokraattinen vastuuvelvollisuus ja kansallisten parlamenttien ja Euroopan parlamentin roolin vahvistaminen.

27.  Millainen haaste EKP:lle mielestänne aiheutuisi siitä, että Euroopan vakausmekanismista (EVM) tehtäisiin Euroopan valuuttarahasto (EMF)?

Vuonna 2012 perustetulla Euroopan vakausmekanismilla on ollut perustamisestaan lähtien ratkaisevan tärkeä rooli euroalueen rahoitusvakauden turvaamisessa. Siitä ja sen edeltäjästä Euroopan rahoitusvakausvälineestä, ERVV:stä (perustettu vuonna 2010), on myönnetty rahoitustukea viidelle jäsenvaltiolle. Viisi vuotta myöhemmin päättäjät ovat antaneet selvät valtuudet keskustella tämän instituution tulevaisuudesta. Nyt on hyvä tilaisuus kehittää euroalueelle täydellinen turvaverkko. Euroopalla olisi oltava kriisinhallintaan tarvittavat valmiudet ja välineet samalla kun se pysyy avoimena IMF:n osallistumiselle.

Täysin institutionaalisesta näkökulmasta tarkasteltuna EVM sisältyy EU:n kehykseen. Tämä vahvistaisi sen demokraattista vastuuvelvollisuutta. Jos tämä edellyttää perussopimuksiin tehtäviä muutoksia, neuvottelut voivat pitkittyä. Sillä välin ei pidä hukata tilaisuutta vahvistaa ja parantaa tätä instituutiota, jotta se voidaan sisällyttää sopivana ajankohtana osaksi yhteisön kehystä. EVM olisi varustettava riittävällä tavalla, jotta se voi täyttää roolinsa kriisinratkaisuinstituutiona.

Laaja yksimielisyys vaikuttaa vallitsevan siitä, että EVM olisi sopiva yhteisen varautumisjärjestelyn tarjoaja yhteistä kriisinratkaisurahastoa varten.

EVM:lla odotetaan myös olevan tulevaisuudessa vahvempi rooli rahoitustukiohjelmissa, erityisesti ohjelmien suunnittelussa ja valvonnassa yhteistyössä komission kanssa.

Mitä EVM:n ja EKP:n väliseen vuorovaikutukseen tulee, meidän olisi pidettävä ensinnäkin mielessä, että EKP:llä ja EVM:llä on erilaiset toimeksiannot. EKP:n päätavoitteena on varmistaa euroalueen hintavakaus, kun taas EVM on finanssipolitiikan instituutio, joka on vastuussa rahoitusvakauden säilyttämisestä euroalueella tarjoamalla ehtoihin perustuvaa rahoitustukea euroalueen maille. Nämä toimeksiannot täydentävät toisiaan: siinä missä hintavakaus on rahoitusvakauden edellytys, rahoitusvakaus auttaa myös rahapolitiikan sujuvassa välittymisessä. Vahvistettu EVM, joka pystyy paremmin säilyttämään rahoitusvakauden, tukisi siten EKP:tä, jotta se voi täyttää toimeksiantonsa.

Lopuksi toteaisin, että EVM:n ei odoteta muuttuvan rahapoliittiseksi instituutioksi. Vaikka EVM:n ja Kansainvälisen valuuttarahaston roolin välillä voidaan nähdä yhtäläisyyksiä, voi olla suositeltavaa välttää mahdollisia tulevia sekaannuksia, joita voisi aiheutua EVM:n nimeämisestä Euroopan valuuttarahastoksi. On olemassa monia vaihtoehtoisia nimiä, jotka kuvaisivat tätä instituutiota asianmukaisesti, mutta lopullisen päätöksen asiasta tekevät jäsenvaltiot.

28.  Mitä mieltä olette tarpeesta varmistaa tiukka rahapolitiikan ja pankkivalvonnan eriyttäminen ja millaiset uudistukset parantaisivat ja edistäisivät mielestänne tätä eriyttämistä? Mitä mieltä olette nykyisestä institutionaalisesta rakenteesta, jossa EJRK on EKP:n alaisuudessa, kun otetaan huomioon sen konkreettiset saavutukset makrovakausvalvonnassa?

Nykyinen rakenne vaikuttaa toimivan hyvin. EKP on ottanut hoidettavakseen luottolaitosten valvontavaltuudet, mikä on tehty tavalla, joka kunnioittaa täysin EKP:n riippumattomuutta rahapolitiikkaa koskevien tehtävien suorittamisessa. Kun luottolaitosten vakavaraisuusvalvonta siirrettiin EKP:lle vuonna 2014, ajateltiin, että EKP:llä olisi euroalueen keskuspankkina hyvä asema suorittaa nämä uudet tehtävät, koska sillä on laaja asiantuntemus makrotaloudellista ja rahoitusvakautta koskevista asioista. Useiden jäsenvaltioiden keskuspankit vastaavatkin myös pankkivalvonnasta.

Molempien toimivaltuuksien eriyttämiseksi tiukasti toisistaan hyväksyttiin kattava lainsäädäntökehys (YVM-asetus, EKP:n päätös Euroopan keskuspankin rahapoliittisten tehtävien ja valvontatehtävien eriyttämisen toteuttamisesta, sovittelupaneelin perustaminen, sisäisten sääntöjen tarkistaminen, tiedonvaihtoa a ja ammattisalaisuuksia koskevat salassapitosäännöt), jotta kutakin näistä poliittisista tehtävistä harjoitettaisiin niiden erityistavoitteiden mukaisesti. Lisäksi EKP:n sisäisen organisaation avulla varmistetaan, että valvontatehtäviä suorittavat henkilöstön jäsenet erotetaan organisatorisesti muita tehtäviä suorittavista jäsenistä ja että heihin sovelletaan eri raportointikanavia. YVM:tä koskevia kysymyksiä varten on myös otettu käyttöön uusia menettelyjä (eli vastustamatta jättämistä koskeva menettely), jotta voidaan taata nopea ja riippumaton valvontapäätösten hyväksymisprosessi. Vastuuvelvollisuudesta mainittakoon, että EKP:n on raportoitava Euroopan parlamentille ja neuvostolle siitä, miten se noudattaa molempien tehtävien eriyttämistä. Joillakin aloilla, kuten EKP:n sisäisissä jaetuissa palveluissa tai päätöksentekoprosessissa, voisi olla mahdollista tehdä pientä hienosäätöä, mutta yleisesti ottaen järjestelmä toimii hyvin nykyisen lainsäädäntökehyksen puitteissa. Rahapoliittisten tehtävien ja valvontatehtävien tehokas eriyttäminen ei saisi kuitenkaan estää hyödyntämästä – aina kun se on mahdollista ja toivottavaa – kaikkia niitä etuja, joita näiden kahden poliittisen tehtävän yhdistämisestä samaan toimielimeen voidaan saada.

Mitä EJRK:hon tulee, sen toiminta on ollut sujuvaa käynnistämisestään alkaen. Sen menestys on suurelta osin sen ansiota, että EKP tukee sitä kaikilla tasoilla. Makrotason vakavaraisuuspolitiikka on keskeinen kysymys keskuspankille, minkä vuoksi EKP:n olisi jatkettava EJRK:n johdossa. EJRK on yleisesti ottaen hyvin toimiva elin, jonka osalta ei tarvitse tehdä merkittäviä poliittisia muutoksia, mutta sen rakennetta olisi hienosäädettävä. Sen nykyinen rakenne ja koostumus kuvastavat EJRK:n perustamisen aikaista institutionaalista kehystä, joka on muuttunut sittemmin huomattavasti. Merkittävimpiä muutoksia ovat olleet yhteisen valvontamekanismin ja yhteisen kriisinratkaisumekanismin perustaminen. Yhteistyötä EJRK:n ja näiden instituutioiden välillä olisi vahvistettava, kun otetaan huomioon niiden tehtävien mahdollinen merkitys makrotason vakavaraisuuspolitiikalle.

29.  Mitä mieltä olette pankkialan rakenneuudistuksesta sellaisten laitosten osalta, jotka ovat ”liian suuria tai liian yhteenliittyneitä kaatumaan”?

Finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmä on jo kehittänyt yhteistyössä Baselin pankkivalvontakomitean kanssa joukon kriteereitä, joiden avulla voidaan arvioida, kuinka merkittäviä pankit ovat maailmanlaajuisen järjestelmän kannalta. Näiden kriteerien mukaisesti 30 luottolaitosta on nyt luokiteltu viiteen luokkaan (tosin viides luokka on tällä hetkellä tyhjä) sen mukaan, kuinka merkittäviä ne ovat maailmanlaajuisen järjestelmän kannalta, ja niihin liittyy kasvavia kokonaistappionsietokykyvaatimuksia. Sen lisäksi EU:n vakavaraisuusdirektiiviin sisältyy joukko kriteereitä muiden sellaisten järjestelmän kannalta merkittävien instituutioiden määrittelemiseksi (eli pankkien, joiden kaatumisella olisi systeemisiä vaikutuksia rahoitusvakauteen ja reaalitalouteen yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa), joihin sovelletaan myös lisäpääomavaatimuksia. Lisäksi pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivin mukaisesti omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskevat vähimmäisvaatimukset on tarkoitus määritellä siten, että otetaan huomioon myös pankkien koko ja moninaisuus.

Kokonaistappionsietokykyvaatimukset ja omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskevat vähimmäisvaatimukset ovat merkittävä edistysaskel siihen suuntaan, että ”liian suuria kaatumaan” -ongelmat voidaan ratkaista. Tavoitteena on varmistaa velkojen arvon alaskirjausta koskevan työkalun tehokas ja uskottava soveltaminen ja välttää veronmaksajien varojen käyttämistä.

D. EKP:n toiminta sekä demokraattinen vastuuvelvollisuus ja avoimuus

30.  Mikä on henkilökohtainen lähestymistapanne työmarkkinaosapuolten vuoropuheluun EKP:ssä?

EKP:n henkilöstökysymyksistä ja työllisyyspolitiikasta on tullut näkyvämpää viime aikoina. EKP:n roolin laajentuessa tietyistä henkilöstöhallinnon kysymyksistä tulee entistä merkityksellisempiä EKP:n työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun kannalta. Mielestäni olisi erittäin myönteistä, jos yhteistyötä henkilöstön ja ammattiyhdistysten edustajien kanssa parannettaisiin edelleen yhteistyön jatkamiseksi esimerkiksi seuraavissa asioissa: resurssien hankkimista koskeva malli, työhön liittyvien korkeiden laatuvaatimusten vaaliminen ja työsuhteen päättymisen jälkeiset etuudet. Avoimuutta, kumppanuutta ja vastavuoroista kunnioitusta koskeviin periaatteisiin pohjautuva työmarkkinavuoropuhelu voisi tarjota kaikkia hyödyttäviä konkreettisia parannuksia. Henkilöstön edustajille olisi tiedotettava ajoissa ja heitä olisi kuultava kaikista heidän kannaltaan merkityksellisistä asioista. EKP käy EKPJ:n/eurojärjestelmän tasolla henkilöstön edustajien kanssa hyödyllistä vuoropuhelua, jota olisi vaalittava niillä aloilla, joilla EKP:n päätöksentekoelimet voivat vaikuttaa keskuspankkien työoloihin.

31.  Millaisia johtopäätöksiä teette vertaillessanne EKP:n ja muiden tärkeimpien keskuspankkien (Yhdysvaltain keskuspankki, Englannin keskuspankki...) noudattamaa avoimuuspolitiikkaa?

Avoimuus ja hyvä viestintä ovat tänä päivänä ratkaisevan tärkeitä asioita rahapolitiikan harjoittamiselle ja politiikan kannalta merkittävien tietojen välittämiselle rahoitusmarkkinoille ja yleisölle, jotta rahapolitiikan suunta voidaan ymmärtää hyvin ja jotta sitä voidaan ennakoida. Kansalaisten parempi tietämys parantaa rahapolitiikan uskottavuutta ja tehokkuutta. Lopuksi todettakoon, että avoimuus on yksi hyvän hallinnon kulmakivistä.

Yhdysvaltain keskuspankin (Federal Reserve – Fed) ja Englannin keskuspankin (Bank of England – BoE) sekä EKP:n noudattaman avoimuuspolitiikan on oltava toisiinsa nähden erilaista näiden instituutioiden erilaisen luonteen sekä niiden erilaisten olosuhteiden, haasteiden ja vaikuttavien tekijöiden vuoksi. Yksi tällaisista merkityksellisistä tekijöistä on eurojärjestelmän monimutkainen monikansallinen luonne verrattuna muihin rahapolitiikan viranomaisiin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että EKP:n avoimuusvaatimukset olisivat muita keskuspankkeja väljempiä. Päinvastoin EKP:n avoimuutta koskevat vaatimukset ovat lisääntyneet viime aikoina nopeasti ja voimakkaasti. EKP:n viime vuosina toteuttamat huomattavat ponnistelut avoimuutensa parantamiseksi on pantava merkille. Rahapolitiikkaa koskevien kokousten pöytäkirjojen julkaiseminen ja esityslistojen julkistaminen ovat vain joitakin esimerkkejä. Tässä mielessä EKP:n toistuvasti ilmaisema ja vahva sitoutuminen avoimuuskehyksensä arvioimiseen, mukauttamiseen ja ajan tasalla pitämiseen on todella tärkeää, ja sitä olisi tuettava.

32.  Mitä mieltä olette EKP:n vastuuvelvollisuudesta Euroopan parlamentille ja tarvittavista toimista sen vahvistamiseksi, erityisesti talous- ja raha-asioiden valiokunnan kanssa neljännesvuosittain käytävien rahapoliittisten vuoropuheluiden yhteydessä? Mitkä toimenpiteet ja tulevat uudistukset vahvistaisivat mielestänne EKP:n demokraattista vastuuvelvollisuutta Euroopan parlamentille?

Vastuuvelvollisuuden avulla varmistetaan, että EKP toimii toimeksiantonsa mukaisesti. Se on tarpeellinen vastapaino riippumattomuudelle, joka taas on välttämätöntä, jotta EKP voi toimia tämän toimeksiantonsa mukaisesti ilman häiriöitä. EKP on saanut toimeksiantonsa suoraan EU:n kansalaisilta perussopimusten ratifioimisen perusteella, minkä vuoksi EKP on demokraattisesti tarkasteltuna vastuuvelvollinen toiminnastaan EU:n kansalaisille ja heidän suoraan valitsemilleen edustajille, jotka ovat läsnä täällä Euroopan parlamentissa.

EKP on kehittänyt vahvat ja kattavat vastuuvelvollisuuden puitteet viime vuosina. Pääjohtajan neljännesvuosittaiset kuulemiset täällä talous- ja raha-asioiden valiokunnassa, Euroopan parlamentin jäsenten EKP:lle lähettämät monet ja erilaiset kysymykset sen tärkeimmistä politiikoista ja toiminnoista, EKP:n johtokunnan muiden jäsenten kuulemiset eri aiheista, EKP:n vuosikertomuksen julkaiseminen ja esitteleminen, asiaa koskevaan Euroopan parlamentin päätöslauselmaan liittyvät jatkotoimet, Euroopan parlamentin puhemiehen ja EKP:n pääjohtajan säännölliset keskustelut ja YVM-asetukseen sisältyvät useat vastuuvelvollisuusvaatimukset ovat vain joitakin esimerkkejä, jotka osoittavat EKP:n ja Euroopan parlamentin välisen vastuuvelvollisuussuhteen syvyyden ja merkityksellisyyden.

Näin ollen neljännesvuosittainen rahapoliittinen vuoropuhelu on keskeinen väline, jolla EKP:n tekemistä rahapoliittisista päätöksistä tulee avoimia EU:n kansalaisten ja heidän edustajiensa kannalta, erityisesti kun päätöksiin, kuten ennakoivaan viestintään tai epätavanomaisen rahapolitiikan lopettamista koskevaan strategiaan, sovelletaan tiukempaa valvontaa. Uskon, että nykyinen korkea vuorovaikutuksen taso osoittaa näiden olevan erittäin hyödyllisiä tapahtumia, joissa Euroopan parlamentin jäsenet eivät pidättäydy esittämästä kriittisiä kysymyksiä, eivätkä EKP:n jäsenet vältä mahdollisimman kattavien tietojen ja perustelujen antamista. Lisäksi talous- ja raha-asioiden valiokunnan valitsemat aiheet sekä rahapolitiikan asiantuntijoiden laatimien katsausten avulla etukäteen valmistellut tausta‑analyysit tarjoavat kuulemisille rakenteen, jonka ansiosta Euroopan parlamentin jäsenet voivat käydä EKP:n kanssa paljon laajempaa keskustelua yleisestä talouspolitiikasta.

Kuten muidenkin EU:n politiikkojen yhteydessä, Euroopan parlamentti tarjoaa tärkeän keskinäisen valvontajärjestelmän, joka on säilytettävä ja jota on suojeltava. Tulevaisuudessa vastuuvelvollisuuden puitteiden olisi säilyttävä tehokkaina, ja ne olisi sovitettava yhteen uusien tarpeiden ja haasteiden kanssa laajentamalla vuorovaikutusta tarvittaessa. Rahapoliittisessa vuoropuhelussa tämän vuorovaikutuksen avulla olisi pyrittävä varmistamaan, että EKP:n strategia on hyvin ymmärretty, asianmukaisesti kohdistettu ja pantu täytäntöön onnistuneesti ja tehokkaasti. Tätä voitaisiin täydentää tiettyjä aiheita käsittelevillä aihekohtaisilla jatkoistunnoilla, jotka mahdollistaisivat perusteellisemman analysoinnin ja keskustelun erityisen kiinnostuksen kohteena olevista aiheista. Tiivistettynä EKP:n ja Euroopan parlamentin, joka on EKP:n keskeinen vastapuoli vastuuvelvollisuuden osalta, välisen suhteen on säilyttävä jatkossakin tiiviinä ja vahvana.

33.  Mitkä ovat mielestänne merkittävimmät EKP:n riskit ja haasteet nykyisessä tilanteessa?

Viime vuosina käyttöönotetuista poikkeuksellisista ja epätavanomaisista toimenpiteistä huolimatta euroalueen inflaation ennustetaan jäävän alle kahden prosentin viitetason monen vuoden ajan. Tällaisen tilanteen vuoksi meidän on arvioitava jatkuvasti uudelleen euroalueen talous- ja rahapoliittisia olosuhteita ja tähän mennessä käyttöönotettujen toimenpiteiden vaikutuksia. EKP:n on myös oltava tällä välin valppaana mahdollisten kohtuuttomien taloudellisten riskien kehittymisen varalta nykyisessä erittäin matalien korkojen ja löyhien raha- ja talouspoliittisten olosuhteiden tilanteessa.

Euroalueen rahoituspolitiikan on ratkaistava joitakin tärkeitä haasteita tulevaisuudessa. Jotkut niistä ovat edessä suhteellisen pian, kun taas toiset ovat luonteeltaan pidempiaikaisia. Lyhyellä aikavälillä ja siinä määrin kuin inflaatio näyttää asettuvan pysyvästi tavoitteensa mukaiseksi, EKP:n on arvioitava, miten se aikoo normalisoida rahapoliittisen virityksensä. Tähän sisältyvät sekä APP-ohjelman mukaiset omaisuuserien ostot että talletuskorot, jotka ovat nykyisin negatiiviset. Tulevaisuudessa omaisuuserien netto-ostoja koskevat mukautukset on liitettävä inflaatiotavoitteen saavuttamisessa tapahtuvaan edistykseen. Kun netto-ostot lopetetaan, normalisoinnissa voidaan edetä nostamalla talletuskorkoa ja muita ohjauskorkoja.

Nykyisen alhaisen inflaation aiheuttamien haasteiden ja rahapoliittisen virityksen normalisointia koskevan tarpeen lisäksi rahapolitiikalla on pidemmällä aikavälillä edessään melko suuri haaste, joka liittyy siihen, että korot säilyvät todennäköisesti hyvin alhaisina vielä pitkään. On näyttöä siitä, että niin sanottu luonnollinen korko on laskenut kehittyneissä talouksissa viime vuosina ja että se voi olla nyt lähellä nollaa tai jopa negatiivinen. Tämän taustalla olevista syistä (väestönkehitykselliset, teknologiset ym. syyt) riippumatta näin alhaiset luonnolliset korot aiheuttavat merkittäviä vaikeuksia perinteiselle korkopolitiikalle.

Näissä olosuhteissa vaikuttaa siltä, että jotkin viimeisimmät toimenpiteet, kuten omaisuuserien osto-ohjelmat tai ennakoiva tiedottaminen lyhyistä koroista, säilyvät keskuspankkien välineinä, sillä ne ovat osoittautuneet hyödyllisiksi pitkän aikavälin korkotasojen laskemisessa silloin, kun lyhyet korot ovat juuttuneet niin alas kuin on käytännössä mahdollista. Näilläkin politiikoilla on kuitenkin rajoituksensa. Siksi saatetaan tarvita perusteellisempaa pohdintaa mahdollisista rahapoliittisen strategian mukautuksista. Vaikka kaikki rahapoliittista strategiaa koskevat muutokset ovat keskuspankkien vastuulla, on syytä muistaa, että rahapolitiikka on enimmäkseen voimaton luonnollisten reaalikorkojen nostamisessa. Viimeksi mainittuja määrittävät pitkälti todelliset tekijät, kuten väestönkehitys ja teknologian kehittyminen. Näin ollen vastuu luonnollisten korkojen nostamisesta kuuluu muille politiikanaloille, kuten finanssipolitiikalle, ja erityisesti rakenneuudistuksille. Vaikka rahapolitiikan avulla on saavutettu paljon viime vuosina, vain kaikkien taloudellisten päätöksentekijöiden yhteisten ponnistelujen avulla voidaan taata korkean ja vakaan talouskasvun ja hintavakauden aika euroalueella.

34.  Ottaen huomioon Euroopan oikeusasiamiehen äskettäisen kertomuksen ja helmikuussa 2018 hyväksytyn viimeisimmän EKP:tä koskeneen Euroopan parlamentin mietinnön suositukset, mitä mieltä olette seuraavista asioista:

1)  tarve julkistaa EKP:n neuvoston jäsenten ilmoitukset taloudellisista sidonnaisuuksista eturistiriitatilanteiden välttämiseksi

2)  tarve varmistaa toimikautensa päättävien EKP:n neuvoston jäsenten kahden vuoden ammatillinen pidättäytyminen

3)  EKP:n johtokunnan jäsenten olisi periaatteessa pidättäydyttävä sellaisten foorumeiden tai muiden organisaatioiden samanaikaisesta jäsenyydestä, joissa on mukana EKP:n valvomien pankkien johtajia

EKP on toimielin, jonka tehtävänä on julkinen palvelu. Siksi on äärimmäisen tärkeää, että kaikkia sen työntekijöitä ja erityisesti päätöksentekoelinten jäseniä vaaditaan noudattamaan korkeimpia eettisiä normeja, jotta vältytään mahdollisilta eturistiriitatilanteilta ja varmistetaan korkein mahdollinen lahjomattomuuden, pätevyyden, tehokkuuden ja avoimuuden taso.

Mitä taloudellisia etuja koskevien ilmoitusten julkistamispyyntöön tulee, kannatan kaikkia toimenpiteitä, joilla parannetaan EKP:n kaltaisten julkisten toimielinten avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta, koska ne ovat sen riippumattomuuden edellytyksiä. Itse asiassa minuun sovelletaan jo tällaista vaatimusta Espanjan hallituksen jäsenenä, ja minun on paljastettava kaikki taloudelliset ja yksityiset sidonnaisuuteni ennen ministerin tehtävän aloittamista ja siitä erottuani.

En vastusta henkilökohtaisesti pidättäytymisjaksojen kaltaisia harkintakausia, jotta voitaisiin välttyä mahdollisilta eturistiriidoilta. Espanjan lainsäädännössä (Ley 3/2015, de 30 de marzo, reguladora del ejercicio del alto cargo de la Administración General del Estado), jota minun on noudatettava, säännellään perusteellisesti ammatillisia ja palkkaan liittyviä yhteensopimattomuustekijöitä ylemmän virkamiehen virkakauden aikana ja sen jälkeen.

Viimeiseen kysymykseen vastaan, EKP:n johtokunnan jäsenten on oltava kosketuksissa todellisuuden ja reaalitalouden kanssa, jotta he voivat olla täysin tietoisia järjestelmän toimijoiden mielipiteistä, epäilyksistä ja huolenaiheista. Tämä on mahdollista saavuttaa eri tavoin, mutta kaikki tavat eivät ole sopivia mahdollisten eturistiriitatilanteiden ehkäisemiseksi.

35.  Mikä on mielipiteenne EKP:n osallistumista rahoitustukiohjelmiin? Miten arvioisitte EKP:n mahdollisen rahoitustukiohjelmiin osallistumisen kehittyvän tulevaisuudessa?

EKP:n osallistuminen rahoitustukiohjelmiin siten kuin se on nykyisin määritelty budjettikuripaketissa ja EVM-sopimuksessa on joskus kyseenalaistettu, mutta mielestäni voidaan perustella, että se oli tarpeen kriittisinä hetkinä. Osallistuminen on joka tapauksessa ymmärrettävä vallinneen tilanteen valossa. Siihen liittyi ajallisia paineita, markkinoiden stressiä, puutteellisia tietoja, hyvin vähän kokemusta suurista muutoksista rahaliitossa sekä kriisin ratkaisua koskevan asianmukaisen ja täsmällisen lainsäädäntökehyksen puuttuminen.

Tässä skenaariossa EKP:n osallistuminen, sellaisena kuin se on säädettynä sovellettavassa sekundaarilainsäädännössä, rajoittui käytännössä neuvonnan ja asiantuntemuksen tarjoamiseen eri kysymyksissä, jotka olivat asiaankuuluvia rahapolitiikan asianmukaisen toiminnan, rahoitusvakauden ja unionin yleisten talouspolitiikkojen tukemisen kannalta. EKP (yhdessä Euroopan komission ja IMF:n kanssa) tarjosi panoksensa euroryhmälle ja EVM:n hallintoneuvostolle, joka oli ainoa päätöksentekoelin.

Tästä roolista huolimatta ja vaikka EKP säilytti täyden riippumattomuutensa, on esitetty joitakin huolenaiheita ja epäilyksiä EKP:n mahdollisesta puuttumisesta kansalliseen itsemääräämisoikeuteen kuuluviin asioihin ja/tai mahdollisista eturistiriidoista, minkä vuoksi uskon, että EKP:n roolina säilyy tulevaisuudessakin toimiminen rahoitustukiohjelmissa pelkkänä neuvonantajana ohjelmien valvonnan ja arvioinnin alalla.

Tästä lähtien tulevien kriisien käsittely on helpompaa vankemman ja kattavamman kriisinhallintakehyksen ansiosta. Kehykseen kuuluvat pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivi ja vielä puutteellinen pankkiunioni, joka auttaa varmasti vähentämään tarvetta EKP:n osallistumiseen.

36.  Mitä EKP voisi käytännössä tehdä, jotta se saisi tulevaisuudessa naishakijoita EKP:n huippuvirkoihin ja jotta se voisi parantaa yleistä sukupuolten moninaisuutta EKP:ssä?

Sukupuolten moninaisuus on äärimmäisen tärkeä asia, ja keskeisten toimielimien on näytettävä esimerkkiä muulle yhteiskunnalle. Siksi on tärkeää, että EKP ja muut yksityiset ja julkiset toimijat edistävät naisten pääsyä korkeimpiin asemiin. EKP:n on valittava neljä uutta johtokunnan jäsentä seuraavan kahden vuoden aikana. Kaikki toimikauttaan hoitavat jäsenet ovat miehiä, joten meillä on nyt erinomainen tilaisuus antaa jalansijaa sukupuolten tasapuolisemmalle edustukselle johtokunnassa ja edetä kohti sukupuolten tasa-arvoa.

EKP tekee jo töitä sukupuolten moninaisuuden varmistamiseksi tukemalla monimuotoista ja osallistavaa työympäristöä ja asettamalla tarkkoja tavoitteita johtoasemissa toimivien naisten määrästä. Lisäedistystä kuitenkin tarvitaan erityisesti johtoasemien osalta, ja lasikaton rikkominen on tärkeä asia myös tulevina vuosina.

37.  Miten EKP:n vastuuvelvollisuutta ETT:lle voitaisiin mielestänne parantaa hallinnon tehokkuuden kannalta?

EKP:n riippumattoman aseman vuoksi ETT:n toimeksianto rajoittuu EKP:n hallinnon tehokkuuden arviointiin, kuten on vahvistettu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklassa. Tämän tavoitteena on säilyttää tasapaino julkisten varojen moitteettoman hoidon ja asianmukaisen kansalaisille raportoinnin ja toisaalta EKP:n päätöksenteon mahdolliselta lyhyen aikavälin poliittiselta paineelta suojaamisen välillä (joka on edellytys sille, että EKP voi hoitaa toimeksiantonsa asianmukaisella tavalla). EKP:n viimeaikainen valmius tehdä yhteistyötä ja vastata ETT:n suosituksiin on kuitenkin myönteinen askel, kuten on myös EKP:n sitoutuminen jatkamaan vastuuvelvollisuuspuitteidensa mukauttamista tuleviin haasteisiin.

38.  Mitä mieltä olette siitä, että neuvosto jätti kerran aiemmin huomioimatta Euroopan parlamentin lausunnon johtokunnan jäsenen nimittämisestä?

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (283 artikla) mukaan Eurooppa-neuvosto nimittää Euroopan keskuspankin johtokunnan puheenjohtajan, varapuheenjohtajan ja neljä muuta jäsentä neuvoston suosituksesta sen jälkeen, kun neuvosto on kuullut Euroopan parlamenttia ja EKP:n neuvostoa. Näin ollen vastuu johtokunnan jäsenten valitsemisesta kuuluu yksinomaan neuvostolle.

Siksi se, että neuvosto tekee päätöksen, joka ei vastaa Euroopan parlamentin lausuntoa, ei tarkoita sitä, että neuvosto ei olisi huomioinut kyseistä lausuntoa. Se tarkoittaa, että neuvosto on lausunnon analysoituaan ja arvioituaan päättänyt silti toisin.

Mitä kysymyksessä mainittuun tapaukseen tulee, Euroopan parlamentin lausunnossa ei koskaan kyseenalaistettu hakijan ansioita, vaan siinä huomautettiin ainoastaan, että hakija ei ole nainen.

39.  Kuinka aiotte henkilökohtaisesti parantaa sukupuolten tasapuolista edustusta EKP:ssä?

Kuten jo totesin kysymykseen nro 36 antamassani vastauksessa, sukupuolten tasapuolinen edustus on yksi prioriteeteistani paitsi tasa-arvoon liittyvistä syistä myös taloudellisen tehokkuuden edellytyksenä. On runsaasti näyttöä siitä, että monimuotoisuus ja osallisuus ovat suorituskyvyn moottoreita, ja sukupuolten tasa-arvo on keino edistää monimuotoisuutta. Siksi meidän kaikkien olisi tehtävä valmiuksiemme ja vastuualueidemme puitteissa töitä kaikkien esteiden poistamiseksi naisten menestymiseltä työelämässä.

Jos minut valitaan varapääjohtajaksi, kannatan tätä periaatetta kuten aiemminkin, mistä todisteena ovat nimitykset, joista olen ollut vastuussa: Espanjan talousministeriön kahdeksasta korkeimmasta tehtävästä kuusi on naisten hoidettavana, mukaan lukien kaikki kolme valtiosihteerin tehtävää, valtionkassan pääsihteerin tehtävä sekä teollisuudesta ja pk-yrityksistä vastaavan pääsihteeri tehtävä.

ASIAN KÄSITTELYASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Otsikko	Euroopan keskuspankin varapääjohtajan nimittäminen
Viiteasiakirjat	N8-0053/2018 – C8-0040/2018 – 2018/0804(NLE)
Kuuleminen / hyväksyntäpyyntö (pvä)	20.2.2018
Asiasta vastaava valiokunta        Ilmoitettu istunnossa (pvä)	ECON
Esittelijä(t)        Nimitetty (pvä)	Roberto Gualtieri 23.1.2018
Valiokuntakäsittely	26.2.2018
Hyväksytty (pvä)	27.2.2018
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	27 14 13
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Burkhard Balz, Hugues Bayet, Pervenche Berès, Udo Bullmann, David Coburn, Esther de Lange, Markus Ferber, Jonás Fernández, Neena Gill, Roberto Gualtieri, Brian Hayes, Gunnar Hökmark, Danuta Maria Hübner, Cătălin Sorin Ivan, Petr Ježek, Wolf Klinz, Georgios Kyrtsos, Philippe Lamberts, Werner Langen, Bernd Lucke, Olle Ludvigsson, Gabriel Mato, Costas Mavrides, Bernard Monot, Caroline Nagtegaal, Luděk Niedermayer, Stanisław Ożóg, Dimitrios Papadimoulis, Dariusz Rosati, Pirkko Ruohonen-Lerner, Anne Sander, Alfred Sant, Molly Scott Cato, Pedro Silva Pereira, Theodor Dumitru Stolojan, Kay Swinburne, Ramon Tremosa i Balcells, Ernest Urtasun, Marco Valli, Tom Vandenkendelaere, Jakob von Weizsäcker
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Enrique Calvet Chambon, Jan Keller, Verónica Lope Fontagné, Paloma López Bermejo, Thomas Mann, Michel Reimon, Tibor Szanyi, Romana Tomc, Miguel Urbán Crespo, Roberts Zīle
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)	Zbigniew Kuźmiuk, Edouard Martin, José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra
Jätetty käsiteltäväksi (pvä)	6.3.2018