Menettely : 2017/2129(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0156/2018

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0156/2018

Keskustelut :

PV 28/05/2018 - 24
CRE 28/05/2018 - 24

Äänestykset :

PV 30/05/2018 - 13.7
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2018)0223

MIETINTÖ     
PDF 422kWORD 73k
2.5.2018
PE 609.409v02-00 A8-0156/2018

sellaisten valvontatoimenpiteiden toteuttamisesta, joilla osoitetaan, että kalastustuotteet ovat EU:n markkinoille pääsyä koskevien vaatimusten mukaisia

(2017/2129(INI))

Kalatalousvaliokunta

Esittelijä: Linnéa Engström

TARKISTUKSET
PERUSTELUT – YHTEENVETO TOSISEIKOISTA JA HAVAINNOISTA
 EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA
 LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

PERUSTELUT – YHTEENVETO TOSISEIKOISTA JA HAVAINNOISTA

Euroopan unionin kalatalousmarkkinat ovat maailman suurimmat, ja ne ottavat vastaan neljänneksen kaikesta tuonnista. Unioni toi 8,8 miljoonaa tonnia kalastus- ja vesiviljelytuotteita vuonna 2016, kun EU:n tuotanto oli 6,2 miljoonaa tonnia. Unionin riippuvuus tuonnista, joka on lähes 60 prosenttia kokonaistarjonnasta, vaikuttaa selvästi kalastus- ja kauppapolitiikkaan EU:ssa.

EU:n markkinat ovat syrjiviä kalan ja kalan saattamista markkinoille koskevien ehtojen osalta. Syrjintä ei toimi EU:n kalastusalan hyväksi.

EU:n aluksia koskevat ehdot

Tarkastellaanpa sääntöjä ja normeja, joita EU:n kalastusalan on noudatettava. Yhteisellä kalastuspolitiikalla säännellään kaikkia EU:n laivaston toimia. Kuten valiokunta tietää, kyseessä on laaja ja yksityiskohtainen joukko säädöksiä, jotka koskevat useita näkökohtia kalastuksessa ja joiden valvontajärjestelmä on kattava (asetukset 1007/2008, 1224/2009, 2017/2403), jotta varmistetaan, että jäsenvaltiot noudattavat sääntöjä.

Lisäksi EU:n laivastojen on noudatettava useita muita toimintapolitiikkoja, jotka liittyvät muiden muassa työelämän normeihin, koulutukseen, alusten turvallisuuteen ja kasvinsuojelunormeihin.

Tuloksena ovat korkeatasoiset normit, jotka koskevat EU:ssa pyydystettyä ja EU:n markkinoille saatettavaa kalaa. Näin on oltavakin, koska EU:n kuluttajan on voitava luottaa tuotteen laatuun ja tuoreuteen sekä eri sosiaalisiin, taloudellisiin ja ympäristöä koskeviin normeihin, joita sen tuotannossa on noudatettu. Silti kuluttajalle ei edes ilmoiteta, että kala on EU:n aluksen pyytämää, koska nämä ovat ”vapaaehtoisia tietoja”.

Kuitenkin kaikkien näiden toimintapolitiikkojen, sääntöjen ja normien noudattamiseen sisältyy tarkkaan määriteltyjä kustannuksia: verot, sääntöjen mukaiset pyydykset, kohtuullinen palkka, vähemmän saastuttavat moottorit, kalojen varastointi asianmukaisessa lämpötilassa ja muut ehdot. EU:n toimijan pyydystämälle kalalle on lopulta saatava tietty hinta markkinoilla, jotta toiminta on kustannustehokasta samalla kun kalan on kilpailtava sellaisten tuotteiden kanssa, jotka ovat peräisin muilta kuin EU:n tuottajilta, joilla ei välttämättä ole samoja rajoituksia.

Muita kuin EU:n aluksia koskevat ehdot

Kolmansien maiden toimijoiden pyydystämän ja EU:hun tuodun kalan on täytettävä erilaiset ehdot. CITES-sopimuksella rajoitetaan kauppaa, jota käydään hyvin vähäisellä määrällä meriympäristön lajeja. EU:n kasvinsuojelunormit pannaan täytäntöön kahdenvälisillä sopimuksilla, joita tehdään kolmansien maiden kanssa. Maat toimittavat komissiolle luettelon kalastusaluksista ja jalostuslaitoksista, joiden katsotaan olevan EU:n normien mukaisia ja joille on annettu vientilupa EU:hun. LIS-asetuksella pyritään varmistamaan, että EU:hun tuotu kala ei ole peräisin laittomasta, ilmoittamattomasta ja sääntelemättömästä kalastuksesta (LIS-kalastus).

Lukuisilla asetuksilla säännellään tullitariffeja (GSP, GSP+, Kaikki paitsi aseet, automaattiset tariffikiintiöt jne.), mutta ne koskevat ensisijaisesti pikemminkin tullimaksun määrää kuin markkinoille pääsyn ehtoja. GSP+-asetuksessa edellytetään useiden kansainvälisten säädösten ratifiointia ja soveltamista (yksikään niistä ei koske kalastusta), mutta jos komissio katsoo, että näin ei tapahdu, maa menettää tullietuutensa – sen kalatuotteita ei kielletä.

Lopuksi on olemassa potentiaalisesti laaja-alainen säädös, jolla rajoitettaisiin kalan pääsyä EU:n markkinoille, kestämätöntä kalastusta koskeva asetus 1026/2012, jonka nojalla EU:n olisi mahdollista kieltää tuonti maista, jotka eivät tee yhteistyötä yhteisesti tärkeiden kantojen hoidossa.

Tasapuoliset toimintaedellytykset?

EU:n säännöstön tarkastelu kalastukseen ja muihin seikkoihin liittyvien kysymysten osalta osoittaa selvästi, että EU:ssa tuotetun ja tuodun kalan välisten tasapuolisten toimintaedellytysten – joita kaikki väittävät kannattavansa – toteuttamisen keskeinen väline on LIS-asetus. Aina kun käydään keskusteluja epäoikeudenmukaisen kilpailun estämisestä pitämällä tietyt kalatuotteet poissa EU:n markkinoilta, helppo vastaus on, että tämä on LIS-asetuksen tehtävä. Tällainen vastaus on naiivi ja vilpillinen, koska LIS-asetuksen tarkoituksena on ainoastaan estää laittomasti pyydetyn kalan pääsy EU:n markkinoille.

LIS-asetus

LIS-asetuksen hyväksyminen oli käännekohta maailmanlaajuisessa LIS-kalastuksen torjunnassa. Siitä on kirjoitettu paljon, EPRS:n aivan äskettäin laatima katsaus ja infografiikka mukaan lukien(1). Komissio on laatinut oman arvionsa, ja kalatalousvaliokunta tuki sen täytäntöönpanoa koskevaa tutkimusta muutama vuosi sitten. Kansalaisyhteiskunnan useat osat ovat myös julkaisseet raportteja.

Useimmissa analyyseissa ollaan yhtä mieltä siitä, että asetus toimii oikein hyvin. On entistä enemmän maita, jotka EU on ennakkoon määritellyt tai luetteloinut LIS-kalastuksen torjuntaa koskevaan yhteistyöhön osallistumattomaksi maaksi ja jotka ovat parantaneet kalastuksen hoitoa ja valvontaa koskevia järjestelmiään säilyttääkseen pääsynsä maailman suurimmille kalatalousmarkkinoille. Kun otetaan huomioon, että toistaiseksi mikään muu maa ei ole uskaltanut ottaa käyttöön mitään vastaavaa välinettä, jolla laittomasti pyydetty kala pidetään poissa markkinoilta, tämän asetuksen vaikutus hallintoon maailmanlaajuisesti on todella merkittävä.

Asetuksen täytäntöönpano ei tietenkään ole ongelmatonta. Muun muassa saalistodistusten tarkistuksia, EU:n tuontipaikkaa koskevia tarkastuksia ja määrättäviä seuraamuksia koskevien säännösten täytäntöönpanossa on eroja jäsenvaltioiden välillä. Komission toteuttamista merkittävistä toimista huolimatta ei vieläkään ole olemassa muita LIS-kalastukseen osallistuvien alusten luetteloita kuin alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen luettelot. Vaikka paljon on saatu aikaan, tarvitaan parannuksia.

Terveysvaatimukset

Asetuksessa 854/2004 säädetään menettelyistä, jotka koskevat EU:n markkinoille saatettavien elintarvikkeiden, myös kalan, tarkastamista ja lupia. (Asetus korvataan joulukuussa asetuksella 2017/625, mutta vielä ei ole olemassa suunnitelmia muuttaa kalastustuotteita koskevia alla olevia säännöksiä.) Asetus koskee sekä EU:ssa tuotettujen että tuotujen elintarvikkeiden tarkastuksia, ja siihen sisältyy tuotuja kalastustuotteita koskevia säännöksiä (muu kuin suora purku EU:n satamaan). EU laatii luettelon hyväksytyistä kolmansista maita, joiden toimivaltaiset viranomaiset ”antavat asianmukaiset takeet yhteisön rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä koskevien sääntöjen noudattamisesta tai säännösten vastaavuudesta”. Näiden kolmansien maiden toimivaltaiset viranomaiset ilmoittavat EU:lle, millä jalostuslaitoksilla ja kalastusaluksilla on lupa harjoittaa vientiä EU:hun. Nämä kolmannen maan toimivaltaiset viranomaiset voivat myös delegoida lupia ja tarkastusta koskevia vastuitaan toiselle kolmannelle maalle, kuten rannikkovaltiolle, edellyttäen, että toinen kolmas maa on myös hyväksyttyjä maita koskevassa EU:n luettelossa. Kolmannen maan on taattava, että luettelossa olevat laitokset noudattavat EU:n vaatimuksia. Sen on tehtävä tarkastuksia ja sillä on valta keskeyttää määräyksiä noudattamattoman laitoksen vienti EU:hun. Sen on myös pidettävä luettelo ajan tasalla.

Joulukuusta 2017 alkaen luettelo kolmansista maista, joiden laitoksilla on lupa viedä kalastustuotteita suoraan EU:hun, sisälsi 7 032 jalostuslaitosta ja kylmävarastoa sekä 3 818 kalastusalusta (kylmäkuljetusalukset mukaan luettuina). Komissio lähettää säännöllisesti tarkastusryhmiä näihin kolmansiin maihin tarkistamaan, täyttyvätkö sovellettavat ehdot.

Vaikka tämä järjestelmä voi vaikuttaa asianmukaiselta paperilla ja se voi yleisesti toimia kohtuullisen hyvin suurimman osan ajasta, siinä on omat heikkoutensa, jotka voivat aiheuttaa vakavia ongelmia joissakin tilanteissa.

Yli vuosikymmenen ajan tehdyt havainnot ovat korostaneet sitä, että useat LIS-kalastusta harjoittaneet alukset, joiden tuotteita puretaan ja pidetään kaupan EU:ssa, on myös merkitty kolmansien maiden viranomaisten vahvistamiin alusluetteloihin EU:n terveysvaatimuksia noudattavina aluksina.

Jotkin alukset eivät mene koskaan satamaan, eivätkä toimivaltaiset viranomaiset tarkasta niitä säännöllisesti. Useissa tapauksissa nämä alukset paitsi jättivät noudattamatta EU:n terveysvaatimuksia myös kalastivat laittomasti(2).

Vuonna 2006 Kiinan lipun alla Guinean vesillä purjehtivan aluksen tarkastuksen yhteydessä sen ruumasta löydettiin tyhjiä kalalaatikoita, joissa oli Kiinan laivastoon kuuluvien useiden kalastusalusten nimet sekä terveyden ja elintarviketurvallisuuden pääosaston numerot. On vaikeaa nähdä, miten Kiinan viranomaiset tai terveyden ja elintarviketurvallisuuden pääosasto voisi tarkistaa, että kala oli asianmukaisesti merkittyä. Alus oli ollut kalastamassa Guinean vesillä kolmen vuoden ajan ilman lupaa, ja Guinean viranomaiset pidättivät sen Greenpeacen MY Esperanzan avulla. Muita tapauksia LIS-kalastusta harjoittavista terveyden ja elintarviketurvallisuuden luetteloihin kirjatuista aluksista havaittiin vuosina 2014 ja 2017.

Viimeisin terveyden ja elintarviketurvallisuuden pääosaston tarkastus Mauritaniassa tehtiin vuonna 2011. Raportissa todetaan seuraavaa:

Tietynlaisissa (kiinalaistyyppisissä) kylmäkuljetusaluksissa oli rakenteellisia vikoja, joiden vuoksi ne eivät täyttäneet EU:hun vietävien kalastustuotteiden käsittelyssä vaadittavia edellytyksiä. Lajittelu- ja tuotantoaluetta ei suojeltu luonnonvoimilta. Lisäksi näissä aluksissa oli eriasteisia huonosta kunnosta johtuvia vikoja, ja jotkut niistä olivat terveyden kannalta rajatapauksia.” (sivu 11)

Terveyden ja elintarviketurvallisuuden pääosaston verkkosivustolla ei ole tietoja myöhemmistä tarkastuksista Mauritaniassa, ja Mauritanian hyväksytyistä laitoksista laadittuun luetteloon sisältyy tällä hetkellä 66 pakastusalusta ja yksi uiva jalostamo.

Yli vuosikymmenen aikana on dokumentoitu lukuisista tapauksista, joissa alukset harjoittavat LIS-kalastusta Länsi-Afrikan vesillä, vaikka ne ovat olleet terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosaston hyväksyttyjen laitosten luettelossa jopa sen jälkeen, kun LIS-asetus tuli voimaan.

Terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosasto korostaa, että jos alus on LIS-aluksia koskevassa EU:n luettelossa, tulliviranomaiset estävät automaattisesti kyseisestä aluksesta peräisin olevan kalan pääsyn maahan. Tullitarkastukset eivät kuitenkaan ole täysin luotettavia (katso jäljempänä). Lisäksi asianomaiset Länsi-Afrikan alueelliset ja osa-alueelliset kalastusjärjestöt (CECAF ja SRCF) eivät laadi luetteloita LIS-kalastusta harjoittavista aluksista, eikä EU:n luetteloon sisälly muita LIS-kalastusta harjoittavia aluksia kuin ne, jotka alueelliset kalastuksenhoitojärjestöt ovat luetteloineet. Näin ollen edellä mainittujen alusten pyydystämän kalan maahantuontia ei kielletä, vaikka ne ovat harjoittaneet LIS-kalastusta.

Kauppa

Kauppalainsäädännössä on kalastuksesta hyvin vähän tuontikiintiöiden ja tariffien sääntelystä poikkeavia mainintoja. Jopa aivan äskettäin tehdyt vapaakauppasopimukset, joissa on erityisiä määräyksiä kalastuksesta, ovat melkoisen yksinkertaistettuja. Esimerkiksi Japanin ja Vietnamin vapaakauppasopimuksissa luetellaan muutamia kansainvälisiä sopimuksia, joita on noudatettava (toinen niistä on vapaaehtoinen, FAO:n menettelyohjeet) ja joihin sisältyy epämääräisiä LIS-kalastuksen torjuntaa koskevia sitoumuksia. On kuvaavaa, että nämä määräykset ovat sopimuksen osastossa, johon ei sovelleta oikeudellisesti sitovaa riitojenratkaisumekanismia vaan ainoastaan ei-sitovaa välimiesmenettelyä. Edes kalastukseen liittyvien kansainvälisten säädösten luettelon ratifiointia ja tehokasta täytäntöönpanoa koskevaa (GSP+-asetusta vastaavaa) sitoumusta ei ole eikä yksiselitteistä mainintaa EU:n LIS-asetuksesta, puhumattakaan kolmannen maan sitoumuksesta toteuttaa menettely, jolla varmistetaan, että laittomasti pyydystetty kala ei pääse niiden markkinoille.

EU:n kauppaa koskevaa lähestymistapaa pidetään usein EU:n hyvän kalastushallintotavan vastaisena, koska sen mukaisesti EU:n markkinoita avataan jatkuvasti kalatuotteille, jotka ovat peräisin maista, joissa ei välttämättä ole samoja normeja kuin unionissa. Vuonna 2014 komissio ehdotti GSP+-aseman myöntämistä Filippiineille, vaikka se luokitteli sen alustavasti yhteistyötä tekemättömäksi maaksi. Komissio ei ilmeisesti havainnut ristiriitaa siinä, että toisaalta varoitetaan maata siitä, että sen kalastustuotteet olivat vaarassa joutua vakavan kauppakiellon kohteeksi, vaikka samaan aikaan sille myönnettiin entistä suotuisampi kaupallinen asema.

Toinen esimerkki koskee Etelä-Koreaa, jonka kanssa komissio neuvotteli vapaakauppasopimusta samalla, kun Korea oli luokiteltu alustavasti. Alustava luokittelu peruttiin huhtikuussa 2015, vaikka Korean lainsäädäntö oli edelleen epätyydyttävä.

Tuontituotteista, kala mukaan luettuna, on tehtävä tulliselvitys niiden saapuessa EU:n maaperälle. Äskettäisessä tilintarkastustuomioistuimen kertomuksessa(3) on kuitenkin löydetty merkittäviä puutteita ja aukkokohtia, jotka tarkoittavat, että EU:n tullivalvontaa ei suoriteta tehokkaasti. Havaittuihin ongelmiin sisältyvät väärän alkuperämaan ilmoittaminen, millä on selviä vaikutuksia tämän mietinnön aiheeseen.

Markkinoiden vaatimukset

Yhteiseen markkinajärjestelyyn (asetus 1379/2013) sisältyy useimpia kalastus- ja vesiviljelytuotteiden markkinoita koskevia säännöksiä, mukaan lukien tiedot, joiden on oltava merkinnässä. Sen mukaisesti EU:ssa tuotetulle ja EU:hun tuodulle kalalle voidaan laatia kaupan pitämistä koskevia vaatimuksia, jotka liittyvät sellaisiin seikkoihin kuin laatu, tuoreus, koko jne.

Merkinnän osalta kuluttajalle ilmoitettavia pakollisia tietoja – laji, tuotantoalue ja ‑menetelmä, luonnonvaraisen kalan pyydystyyppi mukaan lukien – sovelletaan vain pieneen osaan kokonaismarkkinoita, koska niitä ei vaadita valmistetuista, säilötyistä tai jalostetuista tuotteista, kuten säilyketonnikalasta jne. Näin ollen EU:ssa ei ole tasapuolisia toimintaedellytyksiä jäljitettävyyden ja kuluttajalle ilmoitettavien tietojen osalta.

Kaupan pitämistä koskevien vaatimusten osalta komissio on juuri käynnistänyt menettelyn, jonka mukaisesti arvioidaan niiden käyttökelpoisuutta ja tehokkuutta, koska viimeisin hyväksyttiin yli 20 vuotta sitten. Tämä kehityssuunta on myönteinen, koska sen mukaisesti voidaan ottaa huomioon kaupan pitämistä koskevat vaatimukset, jotka ulottuvat tuotteen laatua pidemmälle, jotta tuotavalle kalalle voidaan asettaa entistä korkeammat vaatimukset, joilla varmistetaan, että se täyttää tietyt säilymistä koskevat vähimmäisvaatimukset, kuten kalan vähimmäiskoon. Meri- ja kalastusasioiden pääosaston tekemät laskelmat osoittavat, että nykyisiä kaupan pitämistä koskevia vaatimuksia, jotka koskevat enimmäkseen tuoreutta ja kokoluokkia, sovelletaan 75 prosenttiin EU:ssa puretuista saaliista, mutta alle 10 prosenttiin tuonnista.

Työelämän normit

On olemassa lukuisia työehtoja koskevia kansainvälisiä sopimuksia, joita sovelletaan sekä merenkulkijoihin että erityisesti kalastajiin. Näitä ovat seuraavat:

•  Työolot – kuuluvat merityötä koskevan yleissopimuksen (25 jäsenvaltiota on ratifioinut sen, sisällytetty direktiiviin 2009/13) ja kalastusalan työtä koskevaan ILO:n yleissopimuksen 188 soveltamisalaan (3 jäsenvaltiota on ratifioinut sen, sisällytetty osittain direktiiviin 2017/159). Tämän direktiivin laativat työmarkkinaosapuolet SEUT:n 155 artiklan avulla, koska jäsenvaltiot olivat hyvin hitaita ratifioimaan alkuperäisen yleissopimuksen. Valitettavasti siihen ei sisällytetty täytäntöönpanoa koskevia säännöksiä. Itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivat kalastajat eivät myöskään sisälly sen soveltamisalaan, elleivät he työskentele samalla aluksella.

•  Alusten rakentaminen ja merikelpoisuus – kuuluvat ihmishengen turvallisuudesta merellä tehdyn yleissopimuksen (sen ovat ratifioineet kaikki jäsenvaltiot, sisällytetty direktiiviin 1998/18) ja kalastajia koskevaan Kapkaupungin sopimuksen soveltamisalaan (11 jäsenvaltiota on ratifioinut sen, sisällytetty direktiiviin 1997/70 ainoastaan yli 24 metrin pituisten alusten osalta).

•  Koulutus ja sertifiointi – kuuluvat merenkulkijoiden koulutusta, pätevyyskirjoja ja vahdinpitoa koskevan kansainvälisen yleissopimuksen ja kalastajia koskevan STWC-F-sopimuksen soveltamisalaan (6 jäsenvaltiota on ratifioinut sen, ei sisälly EU:n säännöstöön). Työmarkkinaosapuolet haluavat käyttää SEUT:n 155 artiklan mukaista menettelyä myös tätä varten, minkä olisi oltava komission prioriteetti.

Vaikka EU ja jäsenvaltiot ovat erittäin aktiivisia merenkulkijoita koskevien kansainvälisten normien täyttämisessä, ne ovat äärimmäisen heikkoja saman kohtelun ja suojelun antamisessa kalastajille (itse normit poikkeavat merenkulkijoiden ja kalastajien välillä). Koska on olemassa enemmän kalastajia kuin merenkulkijoita, tämä on vakava laiminlyönti EU:n taholta, kun otetaan huomioon sen velvoite, joka koskee kalastusalan turvallisuutta ja yleensä ihmishengen turvallisuutta merellä.

Tämän mietinnön osalta EU:n uskottavuus kalastajien työolojen osalta muissa maissa on selvästi vähäinen, koska EU ei ole onnistunut hoitamaan kansainvälisiä vastuitaan kotona. Jäsenvaltioiden on ratifioitava nämä tärkeät kalastajien suojelua koskevat sopimukset.

Valvonta-asetus

LIS-asetuksen tavoin paljon on kirjoitettu valvonta-asetuksesta. Vaikka siihen sisältyy joitakin ristiriitaisuuksia ja monimerkityksisyyksiä, usean vuoden ajan on ollut selvää, että suurin ongelma on ollut asetuksen epäyhtenäinen soveltaminen jäsenvaltioissa. Sekä komission omassa arvioinnissa että tilintarkastustuomioistuimen kertomuksessa kiinnitetään huomiota ongelmiin, jotka koskevat muiden muassa tietojen tarkistamista, tietojen jakamista jäsenvaltioiden kesken, pistejärjestelmän puutteellista soveltamista tai sen puuttumista ja seuraamuksia, jotka eivät ole riittävän varoittavia.

Niissä suhteellisen harvoissa tapauksissa, joissa komissio on nostanut jäsenvaltioita vastaan kanteen unionin tuomioistuimessa valvonta-asetuksen puutteellisen soveltamisen vuoksi, tuloksena on ollut huomattava parannus. Esimerkiksi sen jälkeen, kun Espanja tuomittiin unionin tuomioistuimessa vuonna 2008(4), se pani valvonta-asetuksen nopeasti täytäntöön.

Komissiolla on käytettävissä muita taivuttelun välineitä, kuten toimintasuunnitelmat, ja on valitettavaa, että se ei ole käyttänyt niitä laajemmin tilanteen parantamiseksi.

Komissio on ilmoittanut aikeestaan tarkistaa valvonta-asetusta. Kuten todettiin Thomasin mietinnössä(5), valvonta-asetuksen mahdollisen uudelleentarkastelun on oltava kohdennettua, siihen on sisällytettävä tehokkaat säännöt, joiden avulla ehkäistään ja havaitaan rikkomuksia ja määrätään niistä seuraamuksia, ja siinä on keskityttävä ensisijaisesti normien entistä parempaan täytäntöönpanoon jäsenvaltioissa. Se ei saa merkitä työelämän, ympäristön, ammattijärjestöjen tai yhteiskunnan suojelua koskevien korkeatasoisten normien heikentämistä.

Tarkistuksen avulla on toteutettava entistä vahvempi, tehokkaampi ja yhdenmukaisempi valvontajärjestelmä EU:lle, kalastustuotteiden entistä parempi jäljitettävyys mukaan luettuna.

Mutta jäljitettävyyden parantamisen lisäksi ja ollakseen syrjimätön EU:n on edellytettävä, että kaikki sen alueella kaupan pidettävät tuotteet noudattavat EU:n lainsäädännössä vahvistettuja samoja säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä ja terveysvaatimuksia.

(1)

http://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/BRIE/2017/614598/EPRS_BRI(2017)614598_EN.pdf.

(2)

https://www.greenpeace.org/archive-international/Global/international/planet-2/report/2007/8/plunder2006.pdf.

(3)

Erityiskertomus nro 19/2017.

(4)

C‑189/07.

(5)

A8-0234/2016.


EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

sellaisten valvontatoimenpiteiden toteuttamisesta, joilla osoitetaan, että kalastustuotteet ovat EU:n markkinoille pääsyä koskevien vaatimusten mukaisia

(2017/2129(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon yhteisestä kalastuspolitiikasta, neuvoston asetusten (EY) N:o 1954/2003 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 2371/2002 ja (EY) N:o 639/2004 ja neuvoston päätöksen 2004/585/EY kumoamisesta 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013(1),

–  ottaa huomioon yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) valvontajärjestelmän, johon kuuluvat neuvoston asetukset (EY) N:o 1224/2009(2) ja (EU) N:o 1005/2008(3) sekä asetus (EU) 2017/2403(4),

–  ottaa huomioon kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (EY) N:o 1184/2006 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 104/2000 kumoamisesta 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1379/2013(5),

–  ottaa huomioon ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinperäisten tuotteiden virallisen valvonnan järjestämistä koskevista erityissäännöistä 29. huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 854/2004(6),

–  ottaa huomioon tietyistä kalakantojen säilyttämiseksi toteutettavista kestämättömän kalastuksen salliviin maihin liittyvistä toimenpiteistä 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1026/2012(7),

–  ottaa huomioon joulukuussa 2017 annetun Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen 19/2017 ”Tuontimenettelyt: oikeudellisen kehyksen puutteet ja tehoton toteutus vaikuttavat EU:n taloudellisiin etuihin”,

–  ottaa huomioon 27. huhtikuuta 2017 antamansa päätöslauselman kalastuslaivastojen hallinnoinnista syrjäisimmillä alueilla(8),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan sekä valiokunta-aloitteisten mietintöjen laatimista koskevasta lupamenettelystä 12. joulukuuta 2002 tehdyn puheenjohtajakokouksen päätöksen 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja liitteen 3,

–  ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön (A8-0156/2018),

A.  toteaa, että EU on maailman suurin kalastus- ja vesiviljelytuotteiden markkina-alue, jonka osuus maailmanlaajuisesta tuonnista vuonna 2016 oli 24 prosenttia ja jonka riippuvuus tuonnista tällaisten tuotteiden kulutuksen osalta on yli 60 prosenttia;

B.  toteaa, että 8. heinäkuuta 2010 antamassaan päätöslauselmassa EU:hun tuotavia kala- ja vesiviljelytuotteita koskevista tuontijärjestelyistä(9) parlamentti korosti, että yksi keskeisistä EU:n kalastus- ja vesiviljelytuotteiden tuontia koskevista tavoitteista on sen varmistaminen, että tuodut tuotteet täyttävät kaikilta osin samat vaatimukset, joita sovelletaan EU:n tuotantoon, ja että EU:n toimet, joiden avulla kalastuksesta tehdään kestävää, eivät sovi yhteen sen kanssa, että tuotteita tuodaan maista, jotka kalastavat kiinnittämättä minkäänlaista huomiota kestävyyteen;

C.  toteaa, että 14. lokakuuta 2015 annetussa komission tiedonannossa ”Kaikkien kauppa: Vastuullisempaa kauppa- ja investointipolitiikkaa” (COM(2015)0497) EU velvoitetaan harjoittamaan vastuullisempaa investointipolitiikkaa kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanemiseksi;

D.  toteaa, että sen tarkastaminen, että EU:n tuottajilta peräisin oleva kala täyttää EU:n terveysvaatimukset, kuuluu jäsenvaltioiden vastuulle, mutta tuodun kalan osalta komissio antaa kolmansille maille luvan päättää, mitkä laitokset voivat viedä kalatuotteita EU:hun edellyttäen, että ne voivat taata vastaavat normit;

E.  toteaa, että EU:n syrjäisimmillä alueilla Karibialla, Intian valtamerellä ja Atlantin valtamerellä naapureina olevien kolmansien maiden kalastus-, tuotanto- ja kaupanpitoedellytykset eivät aina ole eurooppalaisten normien mukaisia, minkä seurauksena epäterve kauppa kohdistuu paikalliseen tuotantoon;

F.  toteaa, että useat kansainväliset kalastajia koskevat oikeudelliset välineet, kuten Kansainvälisen työjärjestön kalastusalan työtä koskeva yleissopimus nro 188 (ILO C188), vuonna 2012 tehty Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) Kapkaupungin sopimus ja kalastusaluksen laivaväen koulutusta, pätevyyskirjoja ja vahdinpitoa koskeva IMO:n kansainvälinen yleissopimus (STCW-F), olisi ratifioitava ja pantava täytäntöön;

G.  toteaa, että 29. marraskuuta 2017 annetun tieteellisen lausunnon ”Food from the Oceans” päätelmissä suositellaan kestävän kehityksen tavoitteiden sisällyttämistä kaikkiin unionin toimintapolitiikkoihin ja saman lähestymistavan soveltamista muilla kansainvälisillä areenoilla ja maailman muiden alueiden tukemisessa, jotta voidaan löytää tasapaino elintarviketuotannon ja meriympäristön sisältävien taloudellisten ja ekologisten tavoitteiden välillä;

1.  toteaa, että kalastus- ja vesiviljelytuotteiden markkinoille saattamiseksi EU:n toimijoiden on noudatettava useita säädöksiä ja täytettävä ankarat kriteerit, YKP:n säännöt sekä terveyttä, työelämää, alusten turvallisuutta ja ympäristöä koskevat normit mukaan luettuina, joiden kaikkien tukena ovat noudattamisen varmistavat järjestelyt; on vakuuttunut siitä, että nämä muodostavat yhdessä tuotteen laatua ja kestävyyttä koskevat korkeatasoiset vaatimukset, joita EU:n kuluttajat voivat oikeutetusti odottaa;

2.  katsoo, että kolmansista maista peräisin olevien kalastus- ja vesiviljelytuotteiden vaatimustenmukaisuus ympäristöä ja sosiaalista kestävyyttä koskevien EU:n normien kanssa edistäisi kestävyyttä kyseisissä maissa ja auttaisi tekemään EU:n tuotteiden ja kolmansista maista peräisin olevien tuotteiden välisestä kilpailusta oikeudenmukaisempaa;

3.  on huolestunut siitä, että tällaisten tuotteiden tuontia valvotaan vähemmän ja että ensisijaisen valvonnan muodostavat terveyttä koskevat normit sekä laitonta, ilmoittamatonta ja sääntelemätöntä kalastusta (LIS) koskeva asetus(10), jonka tarkoituksena on ainoastaan varmistaa, että tuote on pyydystetty sovellettavia sääntöjä noudattaen;

4.  korostaa, että sen varmistamiseksi, että tuotuja ja eurooppalaisia kalastus- ja vesiviljelytuotteita kohdellaan tasapuolisesti, minkä olisi oltava EU:n kalastuspolitiikan keskeinen tavoite, EU:n olisi edellytettävä, että kaikki tuodut tuotteet ovat säilyttämistä ja hoitoa koskevien EU:n vaatimusten sekä EU:n lainsäädännössä asetettujen terveysvaatimusten mukaisia; toteaa, että tämä auttaisi tekemään kilpailusta oikeudenmukaisempaa ja tiukentamaan meren luonnonvarojen hyödyntämistä koskevia normeja kolmansissa maissa;

5.  katsoo, että Euroopan unionin kalakantojen säilyttämistä ja kestävää kalastusta koskevat, yhteisen kalastuspolitiikan puitteissa toteutettavat toimet ovat ristiriidassa sen kanssa, että kalastus- ja vesiviljelytuotteita tuodaan maista, jotka lisäävät kalastustaan huolehtimatta sen kestävyydestä ja tavoitellen ainoastaan nopeita voittoja;

6.  ilmaisee huolensa siitä, että erilaiset kalan saattamista markkinoille koskevat säännöt luovat syrjivät markkinat, jotka vaikuttavat kielteisesti EU:n kalastajiin ja vesiviljelijöihin, minkä vuoksi kalastus- ja vesiviljelytuotteiden valvontaa olisi lisättävä ja parannettava;

7.  katsoo, että valvonta-asetuksen(11) täytäntöönpanoa olisi tehostettava kaikissa jäsenvaltioissa, jotta sitä sovelletaan yhdenmukaisella tavalla sekä EU:n tuotteisiin että tuontituotteisiin toimitusketjun kaikissa vaiheissa, vähittäismyynti- ja ravintolapalvelut mukaan luettuina; toteaa, että tätä sovelletaan myös merkintää koskeviin säännöksiin;

Terveysvaatimukset

8.  on huolissaan siitä, että unionin käyttöön ottama ja kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten käyttämä järjestelmä EU:hun tuotujen kalastustuotteiden terveyttä koskevien kriteerien tarkistamiseksi ei anna riittäviä takeita siitä, että näitä kriteerejä aina noudatetaan;

9.  kehottaa komissiota tarjoamaan enemmän koulutusta, teknistä tukea ja tiloja institutionaalisten valmiuksien kehittämiseen auttaakseen kehitysmaita noudattamaan EU:n sääntöjä; tukee ”Koulutuksen parantaminen elintarvikkeiden turvallisuuden lisäämiseksi” -ohjelman kaltaisia aloitteita, joita on toteuttanut terveyden ja elintarviketurvallisuuden pääosasto, joka järjestää kehitysmaiden viralliselle valvontahenkilöstölle koulutustilaisuuksia kalastus- ja vesiviljelytuotteita koskevista EU:n normeista;

10.  korostaa, että kalastus- ja vesiviljelytuotteiden, rehu ja rehun raaka-aineet mukaan lukien, tuontiin on sovellettava tiukasti ja kaikilta osin terveysnormeja ja -tarkastuksia koskevaa unionin lainsäädäntöä (elintarvikkeiden turvallisuus, jäljitettävyys, ennaltaehkäisy jne.), sillä nämä ovat keskeisiä näkökohtia kuluttajien suojelussa; tässä mielessä vaatii komissiota parantamaan tarkastusohjelmaansa kolmansissa maissa kehittämällä EU:n elintarvike- ja eläinlääkintätoimiston tarkastuskierroksia erityisesti lisäämällä kullakin tarkastuskierroksella tarkastettavien laitosten määrää, jotta voidaan saada kolmannen maan tilannetta paremmin vastaavia tuloksia;

11.  panee merkille, että jopa terveyden ja elintarviketurvallisuuden pääosaston tekemät tarkastukset osoittavat, että joissakin kolmansissa maissa on suuria puutteita sen varmistamisessa, että tuotteet täyttävät tarvittavat terveysvaatimukset, ainakin kalastus- ja tehdasalusten ja kylmäkuljetusalusten osalta, mikä vaikeuttaa EU:n rajatarkastusasemilla tehtävissä tarkastuksissa terveysvaatimusten noudattamisen tarkastamista;

12.  on huolissaan havainnoista, joiden mukaan Länsi-Afrikan rannikolla toimintaa harjoittavien EU:n ulkopuolisten kalastusalusten on vaikeaa varmistaa tuotteiden jäljitettävyyttä ja terveysvaatimusten noudattamista; katsoo, että niiden sertifikaattien paikkansapitävyyteen, joita kolmannet maat ovat myöntäneet aluksille ja laitoksille, joilla on vientilupa EU:hun, ei voida täysin luottaa;

13.  katsoo, että se, että kolmannet maat saavat antaa toisille valikoiduille kolmansille maille, jopa rannikkovaltioille, oikeuden myöntää tällaisia sertifikaatteja, on ristiriidassa YKP:tä ja myös LIS-asetusta tukevan lippuvaltion vastuun käsitteen kanssa erityisesti saalistodistuksen varmentavan lippuvaltion vastuun osalta; katsoo, että komission olisi lopetettava käytäntö, jonka mukaan kolmansien maiden sallitaan antaa tällaiset valtuudet toisille maille;

14.  katsoo lisäksi, että toimivaltaisten viranomaisten olisi suoritettava alusten terveystarkastus vähintään kerran vuodessa;

Työelämän oikeudet

15.  kiinnittää huomiota ristiriitaan, että jäsenvaltiot ovat kiitettävästi ratifioineet merenkulkijoita koskevia työelämän yleissopimuksia mutta ne ovat ratifioineet äärimmäisen vähän kalastajia koskevia yleissopimuksia, ja kehottaa niitä ratifioimaan asiaa koskevat välineet pikaisesti, ILO C188, Kapkaupungin sopimus ja STCW-F mukaan luettuina;

16.  onnittelee työmarkkinaosapuolia siitä, että ne ovat onnistuneet käyttämään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 155 artiklaa neuvotteluissa neuvoston direktiivistä (EU) 2017/159(12), jolla pannaan osittain täytäntöön ILO:n yleissopimus nro 188, mutta pitää valitettavana, että tämä ei kata itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivia kalastajia; kehottaa komissiota saattamaan prosessin päätökseen ja tekemään ehdotuksen täydentävästä direktiivistä, johon sisältyvät täytäntöönpanon valvontaa koskevat säännökset, kuten se on tehnyt merenkulun osalta;

17.  kehottaa komissiota tässä yhteydessä käynnistämään menettelyt SEUT:n 155 artiklan käyttämisestä STCW-F-sopimukseen liittyen, jotta voidaan parantaa meriturvallisuutta kalastuksessa, joka on laajalti tunnustettu yhdeksi vaarallisimmista ammateista maailmassa;

18.  tukee jatkuvia toimia, joilla parannetaan EU:n kalastuspolitiikkaa, jotta siitä tehdään ympäristön kannalta kestävämpi, ja varmistetaan rannikkoyhteisöjen pitkän aikavälin selviytyminen ja merkittävä ravinnon lähde; vastustaa puolestaan EU:n markkinoiden avoimuuden lisäämistä kalastustuotteille, jotka ovat peräisin kolmansista maista, joiden hoitojärjestelmät eivät ole yhtä vaativia; katsoo, että tämä heikentää kalastuspolitiikan ja kauppapolitiikan välistä johdonmukaisuutta;

Kauppapolitiikka

19.  pitää valitettavana, että komissio antaa toisinaan ristiriitaisia signaaleja kolmansille maille esimerkiksi vapaakauppasopimuksista käytävissä neuvotteluissa tai laajentaa muuten EU:n markkinoille pääsyä maihin, jotka on luokiteltu alustavasti LIS-asetuksen tai kestämätöntä kalastusta koskevan asetuksen(13) mukaisesti;

20.  kehottaa komissiota varmistamaan tiiviin koordinoinnin unionin kauppa- ja kalastuspolitiikan välillä myös neuvoteltaessa kauppasopimuksista, joihin sisältyy kalastukseen liittyviä kysymyksiä; katsoo, että on tärkeää analysoida EU:n kalastustuotteita koskevien vapaakauppasopimusten taloudellista ja sosiaalista vaikutusta, ottaa tarvittaessa käyttöön asianmukaisia suojatoimenpiteitä ja kohdella tiettyjä kalastustuotteita herkkinä tuotteina;

21.  katsoo, että EU on maailman suurimpana kalastustuotteiden tuojana yhdessä muiden suurten kalantuojamaiden kanssa poliittisesti vastuussa sen varmistamisesta, että Maailman kauppajärjestön (WTO) kauppasäännöt ovat mahdollisimman korkeiden maailmanlaajuisten kalastuksenhoidon ja kalavarojen säilyttämiseen tähtäävien standardien mukaisia; pyytää siksi komissiota varmistamaan, että kalatuotteiden syrjimätöntä, avointa ja kestävää kauppaa vahvistetaan EU:n kahden- ja monenvälisissä kauppasopimuksissa;

22.  vaatii, että komission neuvottelemiin vapaakauppasopimuksiin ja muihin kaupallisia määräyksiä sisältäviin monenvälisiin sopimuksiin sisällytetään kestävää kehitystä koskevia parannettuja lukuja, joissa käsitellään kalastusta koskevia erityisiä huolenaiheita ja joissa

  vahvistetaan yksiselitteisesti LIS-asetuksen vaatimukset ja velvoitetaan kolmansia maita aloittamaan menettelyn, jolla estetään LIS-kalastuksesta peräisin olevan kalan pääsy niiden markkinoille, jotta voidaan estää sen saapuminen välikäsien kautta EU:hun;

  edellytetään kolmansia maita ratifioimaan ja panemaan tehokkaasti täytäntöön keskeiset kalastusta koskevat kansainväliset välineet, kuten YK:n merioikeusyleissopimus, YK:n kalakantasopimus, YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) satamavaltion toimenpiteitä koskeva sopimus ja FAO:n noudattamissopimus, ja noudattamaan asianomaisten alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen normeja;

23.  kehottaa ottamaan tarkasti huomioon syrjäisimpien alueiden intressit, kun kolmansien maiden kanssa tehdään kestävää kalastusta koskevia kumppanuussopimuksia tai kauppasopimuksia, ja jättämään herkät tuotteet tarvittaessa niiden ulkopuolelle;

24.  kehottaa komissiota brexitin jälkeistä sopimusta laatiessaan asettamaan Yhdistyneen kuningaskunnan EU:n kalastus- ja vesiviljelytuotteiden markkinoille pääsyn ehdoksi EU:n kalastusalusten pääsyn Britannian vesille ja YKP:n soveltamisen;

25.  kehottaa komissiota ehdottamaan GSP-asetuksen(14) muuttamista, jotta siihen sisällytetään tärkeät kalastusta koskevat säädökset, kuten YK:n merioikeusyleissopimus, YK:n kalakantasopimus, FAO:n noudattamissopimus ja FAO:n satamavaltion toimenpiteitä koskeva sopimus, niiden säädösten joukosta, jotka on ratifioitava ja joita on sovellettava, sekä säännökset, joiden avulla GSP+-asema voidaan keskeyttää tapauksissa, joissa näiden säädösten säännöksiä ei sovelleta;

26.  korostaa, että vapaakauppasopimusten kauppaa ja kestävää kehitystä koskevien lukujen täytäntöönpanoon liittyvien puutteiden korjaamiseksi ja näiden määräysten voimaan saattamiseksi sopimuksiin olisi sisällytettävä sitova riitojenratkaisumekanismi (johon sisältyvät hallitustenväliset kuulemiset, paneelimenettely, asiakirjojen julkisuus ja kansalaisyhteiskunnan kuuleminen) ja täydennettävä mahdollisuudella soveltaa seuraamuksia tapauksissa, joissa niiden kansainvälisiä sitoumuksia ei noudateta;

27.  pitää hälyttävänä tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa nro 19/2017 kuvattuja tullitarkastusten heikkouksia ja aukkokohtia ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita panemaan täytäntöön siihen sisältyvät suositukset mahdollisimman nopeasti;

28.  panee merkille, että suurten yritysten muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamista koskevien yleisten velvoitteiden lisäksi kaiken kokoisille toimijoille (pk-yritykset mukaan luettuina) on asetettu due diligence -vastuiden lisäämistä koskevia täydentäviä vaatimuksia kahdella ongelmallisella alalla – puutavara ja konfliktimineraalit – joita on noudatettava kaikkialla säilytysketjussa; katsoo, että kalastustuotteet hyötyisivät vastaavista velvoitteista, ja kehottaa komissiota selvittämään due diligence -vaatimusten käyttöönoton mahdollisuutta näiden tuotteiden osalta;

Kaupan pitämisen vaatimukset

29.  toteaa, että vaikka kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen (EU) N:o 1379/2013 säännöksiä sovelletaan kaikkiin kalastus- ja vesiviljelytuotteisiin, kuluttajille tarkoitettuja merkintöjä koskevia säännöksiä sovelletaan ainoastaan suhteellisen pieneen tuoteryhmään, johon eivät kuulu valmistetut, säilötyt tai jalostetut tuotteet; katsoo, että kuluttajille annettavia tietoja olisi parannettava myös näiden tuotteiden osalta siten, että niiden merkintöihin sisällytetään uusia pakollisia tietoja; katsoo, että näiden tuotteiden merkintöjä on parannettava, jotta kuluttajat saavat tietoa ja jotta varmistetaan, että kalastus- ja vesiviljelytuotteet ovat jäljitettävissä;

30.  kehottaa komissiota edistämään EU:n kalastajien ja vesiviljelijöiden kestävyyttä parantavista toimia koskevia tiedotuskampanjoita, joissa korostetaan EU:n lainsäädännön edellyttämiä korkeatasoisia laatu- ja ympäristövaatimuksia kolmansien maiden vaatimuksiin verrattuna;

31.  on vakuuttunut siitä, että EU:n kuluttajat valitsisivat usein toisin, jos heillä olisi parempaa tietoa markkinoilla tarjolla olevien tuotteiden todellisesta luonteesta, maantieteellisestä alkuperästä, laadusta sekä tuotanto- tai pyyntiolosuhteista;

32.  katsoo, että kalastustuotteiden merkintöjä koskeviin pakollisiin tietoihin olisi myös sisällytettävä tuotteen pyytäneen aluksen lippuvaltio;

33.  suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio on hiljattain ryhtynyt arviomaan ensimmäisen kerran vuosikymmeniä sitten hyväksyttyjä kaupan pitämisen vaatimuksia, jotta voidaan määritellä, mitä normeja olisi sovellettava nykypäivän kaupan pitämisen käytännöt ja tuotteen jäljitettävyyttä varten käytettävissä olevat tekniikat huomioon ottaen;

Valvontajärjestely

34.  katsoo, että valvontajärjestelyn muodostavat kolme asetusta ovat tasapainoinen paketti ja niiden avulla on saatu aikaan merkittäviä parannuksia EU:n kalastuksenhoidossa;

35.  antaa komissiolle tunnustusta tavasta, jolla se on pannut täytäntöön LIS-asetuksen kolmansien maiden osalta ja osoittanut, että EU:lla voi olla merkittävä vaikutus kalastukseen maailmanlaajuisesti vastuullisen markkinavaltion roolinsa mukaisesti; kehottaa komissiota painostamaan edelleen muita markkinavaltioita toteuttamaan toimia estääkseen LIS-kalastuksesta peräisin olevan kalan pääsyn markkinoilleen;

36.  korostaa kansalaisyhteiskunnan järjestöjen äskettäin julkaisemaa raporttia, jossa analysoidaan kalojen ja äyriäisten tuontia EU-maihin vuodesta 2010, jolloin LIS-asetus tuli voimaan, ja jossa osoitetaan, miten kolmansista maista jäsenvaltioihin tulevan tuonnin valvonnan puute ja säännöt, joita eivät on yhdenmukaisia, voivat mahdollistaa vaatimustenvastaisten tuotteiden pääsyn EU:n markkinoille; kehottaa sen vuoksi jäsenvaltioita sekä kauttakulku- ja kohdemaita tehostamaan koordinointiaan varmistaakseen, että kalojen tuontia varten myönnetyt saalistodistukset tarkastetaan huolellisemmin; pitää tärkeänä, että otetaan käyttöön eurooppalainen tietokonepohjainen järjestelmä, jolla voidaan helpottaa kalojen tuonnin valvontaa jäsenvaltioissa;

37.  katsoo, että komissio ja jotkut jäsenvaltiot eivät ole panneet täysimääräisesti täytäntöön kaikkia kolmea asetusta eivätkä valvo niiden täytäntöönpanoa, kuten todetaan komission, tilintarkastustuomioistuimen ja riippumattomien tarkkailijoiden laatimissa asiakirjoissa;

38.  katsoo, että sen lisäksi, että sovelletaan LIS-asetusta, on valvottava tiukemmin tällaisen kalan markkinointia toimitusketjun loppupäässä, erityisesti toteuttamalla perusteellisempia tarkastuksia jäsenvaltioissa ja yrityksissä, joiden epäillään toimittavan laittomasta kalastuksesta peräisin olevia tuotteita;

39.  pyytää komissiota hyödyntämään kaikkia käytössään olevia keinoja sen varmistamiseksi, että kaikki maat, jotka vievät kalastus- ja vesiviljelytuotteita EU:hun, toteuttavat kalakantojen suojelua koskevia tiukkoja toimia; kannustaa komissiota tekemään yhteistyötä näiden maiden kanssa kaikilla asianmukaisilla foorumeilla ja erityisesti alueellisissa kalastuksenhoitojärjestöissä;

40.  toteaa, että täytäntöönpanon epäonnistumiseen sisältyy monia näkökohtia, kuten

  seuraamusten epäyhtenäinen taso ja pistejärjestelmän puutteellinen täytäntöönpano eri jäsenvaltioissa

  seuraamukset, jotka eivät ole aina riittävän varoittavia, tehokkaita tai oikeasuhteisia rikkomusten toistumisen ehkäisemiseksi

  erityisesti yhteisen ja yhteensopivan tietokannan puutteesta johtuva epätyydyttävä tietojen keruu ja vaihto jäsenvaltioissa ja niiden välillä

  kalan heikko jäljitettävyys myös silloin, kun se ylittää kansalliset rajat

  punnituskäytäntöjen heikko valvonta

  merkittävät erot tuonnin ja maahantulopisteiden tarkastamisessa, saalistodistukset mukaan luettuna

  vakavia rikkomuksia koskevan selkeän ja yhdenmukaisen määritelmän puute jäsenvaltioissa;

41.  korostaa tarvetta varmistaa, että kun tuotu tuote hylätään yhden jäsenvaltion satamassa, se ei voi päästä EU:n markkinoille toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevan toisen sataman kautta;

42.  on samaa mieltä siitä, että valvontajärjestelmistä annettujen asetusten tietyt säännökset ovat tulkinnanvaraisia ja ne ovat estäneet yhdenmukaisen täytäntöönpanon, mutta katsoo, että riittävää avoimuutta noudattaen ja poliittista tahtoa osoittaen komissio ja jäsenvaltiot voisivat tehostaa toimiaan varmistaakseen voimassa olevan lainsäädännön yhdenmukaisemman täytäntöönpanon esimerkiksi suuntaviivojen ja tulkintojen avulla;

43.  toteaa, että tämä oli Euroopan unionin kalastuksenvalvontajärjestelmän velvoitteiden noudattamista tarkkailevan asiantuntijaryhmän taustalla oleva tarkoitus, kun ryhmä perustettiin YKP:n uudistuksen yhteydessä foorumiksi, jossa käydään suoraan ja tuomitsematta keskustelua toimijoiden keskuudessa vallitsevista puutteista, ja pitää valitettavana, että ryhmä ei ole kehittynyt vielä tällaiseksi;

44.  katsoo, että on tehtävä paljon enemmän valvontajärjestelmän täysimääräisen täytäntöönpanon edistämiseksi, mukaan luettuina havaittujen rikkomusten asianmukainen seuranta, toteutettuja toimia koskevan jäsenvaltioiden raportoinnin parantaminen sekä tietojen vaihto jäsenvaltioiden välillä ja komission kanssa;

45.  kehottaa komissiota käyttämään täysimääräisesti kaikkia saatavillaan olevia välineitä kannustaakseen jäsenvaltioita panemaan kaikilta osin täytäntöön valvontajärjestelmää koskevat säännökset, myös tarvittaessa pidättämällä Euroopan meri- ja kalatalousrahaston varoja;

46.  muistuttaa 25. lokakuuta 2016 kalastuksen valvonnan yhdenmukaistamisesta Euroopassa antamassaan päätöslauselmassa(15) esitetystä päätelmästä, että valvonta-asetuksen tai LIS-asetuksen uudelleentarkastelun on oltava rajattua ja kohdennettua siten, että siinä käsitellään ainoastaan niitä näkökohtia, jotka estävät tehokkaan ja tasapuolisen valvonnan kaikissa unionin jäsenvaltioissa;

47.  kehottaa laajentamaan Euroopan kalastuksenvalvontaviraston (EFCA) valtuuksia kattamaan kalastussopimusten mukaisten alusten tarkastukset myös yhteistyössä allekirjoittajavaltion toimivaltaisten viranomaisten kanssa ja myöntämään EFCAlle resurssit tämän toteuttamiseen;

48.  pitää hyvin valitettavana komission päätöstä aloittaa huomattavien muutosten tekeminen koko valvontajärjestelmään järjestämättä asianmukaisia julkisia kuulemisia LIS-asetuksen täytäntöönpanosta, EFCAn valtuuksista tai koko paketin tarkistamisesta, kuten paremman sääntelyn suuntaviivoissa edellytetään; katsoo, että virallinen julkinen kuuleminen kaikista näistä osatekijöistä ennen tarkistamista koskevan ehdotuksen tekemistä antaisi kaikille sidosryhmille mahdollisuuden saada riittävästi tietoa tästä YKP:n keskeisimmän pilarin tarkistamisesta;

49.  vaatii painokkaasti, että uudelleentarkastelulla ei pidä heikentää nykyisiä toimenpiteitä vaan pikemminkin parantaa ja tehostaa tasapuolisia toimintaedellytyksiä kalastuksenvalvonnassa ainoana mahdollisena tapana varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan ”yhteinen” ulottuvuus;

50.  korostaa, että tarkistettuun valvontajärjestelmän perusperiaatteisiin on kuuluttava

– EU:n laajuiset standardit ja normit, jotka koskevat tarkastuksia merellä, satamissa ja kaikkialla säilytysketjussa

– kalojen täysi jäljitettävyys niiden liikkuessa säilytysketjussa aluksesta lopulliseen myyntipisteeseen

– kaikkien toimijoiden antamat täydelliset tiedot, alle 10 metrin pituiset alukset ja virkistyskalastajat mukaan luettuina

– yhtenäinen seuraamusten taso kaikissa jäsenvaltioissa

– rikkomuksen yhteinen määritelmä

– kaikkien jäsenvaltioiden yhdenmukaisesti soveltama pistejärjestelmä

– seuraamukset, jotka ovat riittävän varoittavia, tehokkaita ja oikeasuhteisia

– komission ja kaikkien jäsenvaltioiden käytettävissä oleva järjestelmä havaittuja rikkomuksia sekä oikeudellista ja lainsäädännöllistä seurantaa koskevien kaikkien tietojen vaihtoa varten

– saatavilla olevia tekniikoita koskevien parannusten täysimääräinen käyttöönotto ja mahdollisuus ottaa käyttöön tulevia tekniikoita niiden kehittyessä tarvitsematta muuttaa lainsäädäntöä

– komission ja jäsenvaltioiden sekä tarvittaessa jäsenvaltioiden alueiden tehtävien yksiselitteinen vahvistaminen

– valvonta-asetuksen alueellistamisesta pidättyminen;

51.  kehottaa komissiota tekemään ehdotuksen valvonta-asetuksen muuttamisesta mahdollisimman pian;

52.  korostaa, että LIS-asetuksen säännöksiä ja periaatteita ei saa muuttaa tai heikentää mitenkään, kun otetaan huomioon tämän asetuksen huomattavan menestyksen ja sen vaikutuksen kalastukseen kaikkialla maailmassa;

53.  korostaa, että kolmansien maiden sisällyttämisen LIS-asetuksen mukaisiin alustavaa luokittelua, luokittelua ja luettelointia koskeviin prosesseihin on tapahduttava ilman minkäänlaisia poliittisia vaikutteita ja että luettelosta poistamisen on perustuttava tiukasti siihen, että asianomainen maa on toteuttanut täysimääräisesti komission tarpeellisiksi katsomat parannukset;

54.  katsoo, että EFCAn roolia olisi tehostettava, jotta voidaan lisätä sen osallistumista valvonta-asetuksen ja LIS-asetuksen täytäntöönpanoon, mukaan luettuina tietojen todentaminen ja ristiintarkistaminen säilytysketjun kaikissa vaiheissa, komission ja jäsenvaltioiden tarkastusten suunnittelu ja koordinointi sekä saalistodistusten tarkistaminen;

º

º  º

55.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)

EUVL L 354, 28.12.2013, s. 22.

(2)

Neuvoston asetus (EY) N:o 1224/2009, annettu 20. marraskuuta 2009, yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, asetusten (EY) N:o 847/96, (EY) N:o 2371/2002, (EY) N:o 811/2004, (EY) N:o 768/2005, (EY) N:o 2115/2005, (EY) N:o 2166/2005, (EY) N:o 388/2006, (EY) N:o 509/2007, (EY) N:o 676/2007, (EY) N:o 1098/2007, (EY) N:o 1300/2008 ja (EY) N:o 1342/2008 muuttamisesta sekä asetusten (ETY) N:o 2847/93, (EY) N:o 1627/94 ja (EY) N:o 1966/2006 kumoamisesta. EUVL L 343, 22.12.2009, s. 1.

(3)

Neuvoston asetus (EY) N:o 1005/2008, annettu 29. syyskuuta 2008, laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskevasta yhteisön järjestelmästä, asetusten (ETY) N:o 2874/93, (EY) N:o 1936/2001 ja (EY) N:o 601/2004 muuttamisesta sekä asetusten (EY) N:o 1093/94 ja (EY) N:o 1447/1999 kumoamisesta. EUVL L 286, 29.10.2008, s. 1.

(4)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/240, annettu 12. joulukuuta 2017, ulkoisten kalastuslaivastojen kestävästä hallinnoinnista ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1006/2008 kumoamisesta. EUVL L 347, 28.12.2017, s. 81.

(5)

EUVL L 354, 28.12.2013, s. 1.

(6)

EUVL L 139, 30.4.2004, s. 206.

(7)

EUVL L 316, 14.11.2012, s. 34.

(8)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0195.

(9)

EUVL C 351E, 2.12.2011, s. 119.

(10)

Neuvoston asetus (EY) N:o 1005/2008.

(11)

Neuvoston asetus (EY) N:o 1224/2009.

(12)

EUVL L 25, 31.1.2017, s. 12.

(13)

Asetus (EU) N:o 1026/2012.

(14)

Asetus (EU) N:o 978/2012; EUVL L 303, 31.10.2012, s. 1.

(15)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0407.


TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

24.4.2018

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

17

3

3

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Marco Affronte, Clara Eugenia Aguilera García, Alain Cadec, David Coburn, Linnéa Engström, Sylvie Goddyn, Mike Hookem, Ian Hudghton, Carlos Iturgaiz, Werner Kuhn, Gabriel Mato, Norica Nicolai, Ulrike Rodust, Annie Schreijer-Pierik, Remo Sernagiotto, Ricardo Serrão Santos, Isabelle Thomas, Ruža Tomašić, Peter van Dalen, Jarosław Wałęsa

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

José Blanco López, John Flack, Francisco José Millán Mon, Nosheena Mobarik, David-Maria Sassoli


LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

17

+

ALDE

Izaskun Bilbao Barandica, Norica Nicolai

ENF

Sylvie Goddyn

PPE

Alain Cadec, Carlos Iturgaiz, Werner Kuhn, Gabriel Mato, Francisco José Millán Mon, Annie Schreijer-Pierik, Jarosław Wałęsa

S&D

Clara Eugenia Aguilera García, Ulrike Rodust, David-Maria Sassoli, Ricardo Serrão Santos, Isabelle Thomas

VERTS/ALE

Marco Affronte, Linnéa Engström

3

-

EFDD

David Coburn, Mike Hookem

VERTS/ALE

Ian Hudghton

3

0

ECR

Peter van Dalen, Remo Sernagiotto, Ruža Tomašić

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

Päivitetty viimeksi: 17. toukokuuta 2018Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö