MIETINTÖ yhteisen valmisteluasiakirjan (SWD(2015)0182) täytäntöönpanosta – Sukupuolten tasa-arvoa ja naisten vaikutusvaltaa edistävät toimenpiteet: Tyttöjen ja naisten elämän muuttaminen EU:n ulkosuhteiden avulla (2016–2020)

7.5.2018 - (2017/2012(INI))

KehitysvaliokuntaNaisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta
Esittelijät: Linda McAvan, Dubravka Šuica
(Valiokuntien yhteiskokoukset – työjärjestyksen 55 artikla)

Tarkistukset

Menettely : 2017/2012(INI)

Elinkaari istunnossa

Asiakirjan elinkaari :

A8-0167/2018

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0167/2018

Keskustelut :

PV 30/05/2018 - 27
CRE 30/05/2018 - 27

Äänestykset :

PV 31/05/2018 - 7.9
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2018)0239

PERUSTELUT
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
VÄHEMMISTÖÖN JÄÄNYT KANTA
ULKOASIAINVALIOKUNNAN LAUSUNTO
TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA
LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

PERUSTELUT

Lähteet ja valiokuntien yhteiskokoukset ennen mietintöluonnoksen käsittelyä

Yhteisesittelijät ovat nimittämisensä jälkeen keränneet tietoja ja tukeutuneet muun muassa seuraaviin lähteisiin:

– naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnassa 25. syyskuuta 2017 yhdessä parlamentin politiikkayksiköiden (sisäasioiden pääosaston politiikkayksikkö C:n ja ulkoasioiden pääosaston politiikkayksikön) kanssa järjestetty työpaja;

– tulevasta mietintöluonnoksesta kehitysvaliokunnassa 10. lokakuuta 2017 järjestetty yhteinen keskustelu, jossa olivat edustettuina Plan International -järjestö (ja kaksi järjestön tukemaa tyttöä) ja YK Naiset -järjestö.

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

yhteisen valmisteluasiakirjan (SWD(2015)0182) täytäntöönpanosta – Sukupuolten tasa-arvoa ja naisten vaikutusvaltaa edistävät toimenpiteet: Tyttöjen ja naisten elämän muuttaminen EU:n ulkosuhteiden avulla (2016–2020)

(2017/2012(INI))

Euroopan parlamentti, joka

– ottaa huomioon 18. joulukuuta 1979 tehdyn kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan YK:n yleissopimuksen,

– ottaa huomioon Euroopan neuvoston yleissopimuksen ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta (CETS nro 197) sekä yleissopimuksen lasten suojelemisesta seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan (CETS nro 201),

– ottaa huomioon 11. toukokuuta 2011 tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (Istanbulin yleissopimus),

– ottaa huomioon YK:n väestöohjelmarahaston (UNFPA) vuotta 2012 koskevan, lapsiavioliittoja vastustavan selonteon ”Marrying Too Young - End Child Marriage”,

– ottaa huomioon vuonna 1995 neljännessä naisten maailmankonferenssissa annetun Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman sekä tarkistuskonferenssien tulokset,

– ottaa huomioon kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin toimintaohjelman ja tarkistuskonferenssien tulokset,

– ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat naisista, rauhasta ja turvallisuudesta 1325 (2000); 1820 (2009); 1888 (2009); 1889 (2010); 1960 (2011); 2106 (2013); 2122 (2013) ja 2242 (2015),

– ottaa huomioon heinäkuussa 2015 kolmannessa kansainvälisen kehitysyhteistyön rahoitusta käsittelevässä konferenssissa hyväksytyn Addis Abeban toimintasuunnitelman,

– ottaa huomioon syyskuussa 2015 hyväksytyn kestävän kehityksen toimintaohjelman Agenda 2030:n, joka tuli voimaan 1. tammikuuta 2016, ja erityisesti sen kestävän kehityksen tavoitteet 1, 5, 8 ja 10,

– ottaa huomioon EU:n ja YK:n Spotlight Initiative -aloitteen,

– ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2 artiklan ja 3 artiklan 3 kohdan,

– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 8 ja 208 artiklan,

– ottaa huomioon EU:n toimintasuunnitelman 2010–2015 sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi (GAP I),

– ottaa huomioon neuvoston 7. maaliskuuta 2011 hyväksymän Euroopan tasa-arvosopimuksen (2011–2020),

– ottaa huomioon naisten ja miesten tasa-arvostrategian arvioinnista 21. syyskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Evaluation of the strengths and weaknesses of the strategy for equality between women and men 2010–2015” (COM(2010)0491),

– ottaa huomioon komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 28. huhtikuuta 2015 Euroopan parlamentille ja neuvostolle antaman yhteisen tiedonannon ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevasta toimintasuunnitelmasta (2015–2019) ”Ihmisoikeuksien säilyttäminen EU:n asialistan kärjessä” (JOIN(2015)0016),

– ottaa huomioon 26. toukokuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät sukupuolten tasa‑arvosta ja kehityksestä,

– ottaa huomioon EU:n toimintasuunnitelman 2016–2020 sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi (GAP II), jonka neuvosto hyväksyi 26. lokakuuta 2015, sekä komission ja korkean edustajan 29. elokuuta 2017 julkaiseman, sitä koskevan vuotuisen täytäntöönpanokertomuksen 2016,

– ottaa huomioon 3. joulukuuta 2015 annetun komission strategisen toimintaohjelman sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi (2016–2019),

– ottaa huomioon kesäkuussa 2016 julkaistun Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittisen globaalistrategian,

– ottaa huomioon Lissabonin sopimuksen 208 artiklan, jossa vahvistetaan kehityspolitiikan johdonmukaisuuden periaate ja edellytetään, että kehitysyhteistyön tavoitteet otetaan huomioon politiikkatoimissa, jotka voivat vaikuttaa kehitysmaihin,

– ottaa huomioon uuden kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen,

– ottaa huomioon 8. lokakuuta 2015 antamansa päätöslauselman sukupuolten tasa-arvoa ja naisten vaikutusvallan lisäämistä kehitysyhteistyössä koskevan Euroopan unionin toimintasuunnitelman uudistamisesta[1],

– ottaa huomioon 14. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen uudelleentarkastelusta[2],

– ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun lokakuussa 2017 julkaiseman Euroopan tason täytäntöönpanon arvioinnin EU:n toimintasuunnitelmasta 2010–2015 sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi,

– ottaa huomioon COC Nederland -järjestön raportin hlbti-henkilöitä koskevien EU:n suuntaviivojen täytäntöönpanosta[3],

– ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

– ottaa huomioon kehitysvaliokunnan sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan työjärjestyksen 55 artiklan mukaisesti järjestämät yhteiskokoukset,

– ottaa huomioon kehitysvaliokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön ja ulkoasiainvaliokunnan lausunnon (A8-0167/2018),

A. ottaa huomioon, että naisten ja miesten tasa-arvon periaate on EU:n perusarvo, joka on vahvistettu EU:n perussopimuksissa ja perusoikeuskirjassa, ja että sukupuolten tasa‑arvon valtavirtaistaminen on siksi pantava täytäntöön ja sisällytettävä kaikkiin EU:n toimiin ja politiikoihin, jotta tasa-arvo toteutuisi käytännössä ja saavutettaisiin kestävä kehitys; toteaa, että sukupuolten tasa-arvo ja naisten voimaantuminen ovat vuoden 2015 jälkeisten kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisen edellytys sekä erillinen ihmisoikeuskysymys, jota tulisi edistää riippumatta siitä, miten se hyödyttää kasvua ja kehitystä;

B. ottaa huomioon, että viides kestävän kehityksen tavoite on sukupuolten tasa-arvon saavuttaminen sekä naisten ja tyttöjen voimaannuttaminen kaikkialla maailmassa; toteaa, että viides kestävän kehityksen tavoite on valtavirtaistettava koko Agenda 2030 ‑toimintaohjelmaan, jotta edistytään kaikkien kestävän kehityksen tavoitteiden ja pyrkimysten saavuttamisessa;

C. ottaa huomioon, että mikään kehitysstrategia ei voi olla tehokas, ellei naisilla ja tytöillä ole keskeistä roolia;

D. ottaa huomioon, että alkuperäinen toimintasuunnitelma 2010–2015 sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi (GAP I) sai aikaan edistystä, mutta siinä oli myös monia puutteita: kapea soveltamisala, sukupuolitietoisen budjetoinnin puuttuminen, sukupuolten tasa‑arvoa koskevien toimintalinjojen heikko ymmärtäminen EU:n edustustoissa, EU:n johdon sitoutumisen puuttuminen sekä institutionaalisen rakenteen ja henkilöstöä motivoivien ja riittävästi tukevien kannustimien puuttuminen;

E. ottaa huomioon, että parlamentti kehotti 8. lokakuuta 2015 antamassaan päätöslauselmassa korjaamaan nämä puutteet ja hyväksymään joitakin muita muutoksia, muun muassa laajentamaan tasa-arvon edistämistä koskevan toimintasuunnitelman soveltamisalaa ja lisäämään johtotason vastuuta sukupuolten tasa-arvosta;

F. ottaa huomioon, että vuonna 2018 juhlistetaan ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 70. vuosipäivää ja että tasa-arvon periaate on vuonna 1945 hyväksytyn YK:n peruskirjan ihmisoikeuskäsityksen ytimessä; ottaa huomioon, että peruskirjassa todetaan, että ihmisoikeudet ja perusvapaudet kuuluvat kaikille rotuun, sukupuoleen, kieleen tai uskontoon katsomatta;

G. ottaa huomioon, että toinen toimintasuunnitelma 2016–2020 sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi (GAP II) laadittiin parlamentin suositusten pohjalta ja että siinä keskitytään muuttamaan EU:n institutionaalista kulttuuria päätoimipaikoissa ja edustustoissa, jotta saadaan aikaan järjestelmätason muutos EU:n suhtautumisessa sukupuolten tasa-arvoon, sekä muuttamaan naisten ja tyttöjen elämää neljän keskeisen alan kautta;

H. toteaa, että GAP II -toimintasuunnitelman neljä keskeistä alaa ovat: tyttöjen ja naisten fyysisen ja psyykkisen koskemattomuuden varmistaminen, tyttöjen ja naisten taloudellisten ja sosiaalisten oikeuksien ja heidän voimaannuttamisensa edistäminen, tyttöjen ja naisten sananvallan ja osallistumisen vahvistaminen sekä horisontaalinen pilari komission yksiköiden ja Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) institutionaalisen kulttuurin muuttamiseksi siten, että EU:n sitoumukset voidaan toteuttaa entistä tehokkaammin;

I. ottaa huomioon kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksien kaventumisesta kehitysmaissa 3. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman[4], jossa korostetaan EU:n ulkosuhteiden kautta toteutettavan sukupuolten tasa-arvon ja naisten vaikutusvallan lisäämisen suurta merkitystä;

J. toteaa, että on vaikea määritellä sukupuolten tasa-arvoa edistäviin toimiin varattuja määrärahoja, sillä tasa-arvon valtavirtaistamista ei ole vielä sisällytetty kaikkiin talousarviomäärärahoihin ja menoja koskeviin päätöksiin osana sukupuolitietoista budjetointia; toteaa, että komission mukaan sukupuolten tasa-arvoon liittyvät EU:n rahoitussitoumukset ovat kasvaneet, mutta komission ja EUH:n henkilöresurssien valmiudet hallita tätä lisääntyvää työn määrää eivät ole kasvaneet;

K. korostaa, että naisten osallistuminen taloudelliseen toimintaan on kestävän kehityksen ja talouskasvun takia välttämätöntä;

L. ottaa huomioon, että sukupuolten tasa-arvo jää usein ohjelmien ja hankkeiden seurantajärjestelmien ja arviointiprosessien ulkopuolelle ja että tasa-arvoselvitystä ei juurikaan hyödynnetä strategisia tavoitteita ja ohjelmia laadittaessa, hankkeita toteutettaessa ja vuoropuhelua käytäessä;

M. ottaa huomioon, että GAP II -toimintasuunnitelman hyväksymisestä on kulunut vuosi ja että on liian aikaista arvioida kattavasti sen vaikutuksia; ottaa huomioon, että poliittisia toimia tai täytäntöönpanotoimia suositellaan toteutettavaksi vähintään kolmen vuoden ajan ennen EU:n toimien arviointia; toteaa, että tämän mietinnön tavoitteena ei siksi ole keskustella toisen toimintasuunnitelman tavoitteista, vaan tarkastella, miten ilmaistut tavoitteet on pantu täytäntöön ensimmäisenä vuonna, ja suositella toimia täytäntöönpanon parantamiseksi tulevina vuosina;

N. ottaa huomioon, että 195 maata on allekirjoittanut yleissopimuksen lapsen oikeuksista ja että se on oikeudellisesti sitova ja keskeinen väline tyttöjen haavoittuvan aseman ja heidän erityissuojelun ja -hoivan tarpeensa käsittelyssä;

O. pitää hyvin huolestuttavana, että Yhdysvallat ottaa uudelleen käyttöön Mexico City Policy -säännön eli niin kutsutun suukapulasäännön, jonka nojalla se katkaisee yhdysvaltalaisen maailmanlaajuisen terveysalan avustuksen järjestöiltä, jotka tarjoavat tytöille ja naisille perhesuunnittelu- sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyviä palveluja, ja laajentaa säännön soveltamisalaa; ottaa huomioon, että tämä vaikuttaa ohjelmiin, jotka koskevat HI-virusta/aidsia, äitien ja lasten terveyttä, zikaviruksen torjuntaa ja muita terveyteen ja sairauksiin liittyviä aloja, sekä järjestöihin, jotka tarjoavat aborttipalveluja tai niihin liittyvää neuvontaa tai ohjausta tai puoltavat niitä, vaikka ne toimivat itsenäisesti, ilman Yhdysvaltojen rahoitusta ja vaikka abortti on laillinen niiden omassa maassa;

P. ottaa huomioon, että EU:n edustustot toimivat etulinjassa pannessaan täytäntöön GAP II -toimintaohjelmaa kumppanimaissa ja että edustustojen päälliköillä ja henkilöstöllä on merkittävä asema toimintaohjelman onnistuneen täytäntöönpanon varmistamisessa; ottaa huomioon, että naiset kohtaavat yhä sukupuoleen perustuvia esteitä pyrkiessään johtotehtäviin EU:n edustustoissa;

Q. ottaa huomioon, että vain kolmasosa kaikista EU:n edustustoista tekee työtä hlbti‑henkilöiden oikeuksien hyväksi; toteaa, että hlbti-henkilöitä koskevia EU:n suuntaviivoja sovelletaan epätasaisesti; ottaa huomioon, että niiden täytäntöönpano riippuu hyvin voimakkaasti yksittäisten suurlähettiläiden tiedoista ja kiinnostuksesta rakenteellisen lähestymistavan sijaan;

R. ottaa huomioon, että konfliktit sekä konfliktin jälkeiset ja epävakaat tilanteet vaikuttavat eri tavoin miehiin ja naisiin; toteaa, että naiset eivät ole pelkästään uhreja vaan myös myönteisen muutoksen aikaansaajia ja että he voisivat edistää konfliktien ehkäisemistä ja ratkaisemista, rauhanrakentamista, rauhanneuvotteluja ja konfliktin jälkeistä jälleenrakentamista; ottaa huomioon, että naiset ja tytöt saattavat kokea erilaisia syrjinnän muotoja ja ovat muita alttiimpia köyhyydelle; toteaa, että yksi kolmesta naisesta maailmassa joutuu todennäköisesti jossain elämänsä vaiheessa fyysisen ja seksuaalisen väkivallan kohteeksi; toteaa, että joka vuosi 14 miljoonaa tyttöä pakotetaan avioliittoon;

1. panee merkille elokuussa 2017 julkaistun ensimmäisen vuotuisen täytäntöönpanokertomuksen (2016), joka osoittaa, että GAP II -toimintasuunnitelman täytäntöönpano on päässyt vauhtiin;

2. korostaa, että GAP II -toimintasuunnitelman hyväksymisestä on kulunut vasta vuosi, mutta suunta on oikea ja näkyvissä on myönteistä kehitystä; panee kuitenkin myös merkille lukuisat haasteet, jotka koskevat keskeisistä painopisteistä ja sukupuolten tasa‑arvoon liittyvistä kestävän kehityksen tavoitteista raportointia ja niiden täytäntöönpanoa, kaikkien tavoitteiden edistymisen seurantaa sekä sukupuolten tasa‑arvon valtavirtaistamista alakohtaiseen poliittiseen keskusteluun;

3. panee merkille, että GAP II -toimintasuunnitelma esitettiin yhteisen valmisteluasiakirjan muodossa; pyytää komissiota osoittamaan vahvan sitoutumisensa siten, että se laatii tulevaisuudessa tiedonannon sukupuolten tasa-arvosta;

4. huomauttaa, että huipputason politiikkatutkimus ja vankka tietopohja ovat keskeisiä tapoja koota tietoa sukupuolten tasa-arvosta ja naisten voimaannuttamisesta sellaisten toimintapolitiikkojen ja strategioiden kehittämiseksi, jotka parantavat unionin kykyä tehdä sukupuolten tasa-arvosta arjen todellisuutta; pyytää sen vuoksi EUH:ta ja komissiota kiinnittämään erityistä huomiota niiden tavoitteeseen varmistaa, että toimintasuunnitelman liitteessä 1 esitettyjen toimenpiteiden toteuttamisesta tehdään riippumaton arviointi;

5. panee merkille, että GAP II -toimintasuunnitelmassa esitetään kattava ohjelma, joka ulottuu EU:n ulkopoliittiseen asialistaan kokonaisuudessaan, ja pitää siksi myönteisenä valittuja kolmea aihekohtaista pilaria, jotka ovat tyttöjen ja naisten fyysisen ja psyykkisen koskemattomuuden edistäminen, taloudellisten ja sosiaalisten oikeuksien edistäminen sekä tyttöjen ja naisten vaikutusmahdollisuuksien vahvistaminen; korostaa, että näillä pilareilla on tarkoitus puuttua syrjinnän ja syrjäytymisen suurimpiin syihin; panee myös merkille horisontaalisen pilarin komission yksiköiden ja EUH:n institutionaalisen kulttuurin muuttamiseksi siten, että tasa-arvon ja naisten voimaannuttamisen edistämistä koskevat EU:n sitoumukset voidaan toteuttaa entistä tehokkaammin unionin ulkosuhteiden kautta;

6. huomauttaa, että syrjinnän ja syrjäytymisen pääasiallisia syitä ovat muun muassa naisiin ja tyttöihin kohdistuva sukupuoleen perustuva ja seksuaalinen väkivalta, mukaan lukien vahingolliset perinteet, kuten lapsiavioliitot ja naisten sukuelinten silpominen, perusalojen ja sosiaalipalvelujen, kuten terveydenhuollon, koulutuksen, vesihuollon, puhtaanapidon ja ravinnon riittämätön saatavuus, vaikeudet saada seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluja sekä epätasa-arvoinen edustus julkisissa ja yksityisissä laitoksissa, poliittisessa päätöksenteossa ja rauhanprosesseissa;

7. muistuttaa siitä, että sukupuolten eriarvoisuus kytkeytyy muihin eriarvoisuuden muotoihin ja voimistaa niitä ja että tämän asian ymmärtämisen on vaikutettava painopistealueiden ja toimintaa koskevien sitoumusten valintaan;

8. pyytää kiinnittämään GAP II -toimintasuunnitelman täytäntöönpanossa enemmän huomiota niihin tyttöihin ja naisiin, jotka kärsivät suuremmasta syrjinnästä alkuperän, seksuaalisen suuntautumisen, vammaisuuden, kastin tai iän perusteella; kehottaa erittelemään tiedot tämän mukaisesti;

9. korostaa, että naisten työmarkkinoille osallistumisen parantaminen, naisten yrittäjyyden parempi tukeminen, miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja samapalkkaisuuden turvaaminen sekä työ- ja yksityiselämän tasapainon edistäminen ovat keskeisiä tekijöitä osallistavan ja pitkän aikavälin talouskasvun saavuttamiseksi, eriarvoisuuden torjumiseksi ja naisten taloudellisen riippumattomuuden edistämiseksi;

10. panee tyytyväisenä merkille GAP II -toimintasuunnitelman edistymisen mittaamista ja seuraamista varten perustetun vahvan seuranta- ja vastuuvelvollisuuskehyksen; on tietoinen, että sen suuremmat tavoitteet tarjoavat EU:lle todellisen mahdollisuuden edistää naisten ja miesten tasa-arvoa sekä vahvistaa tyttöjen ja naisten vaikutusvaltaa ulkosuhteiden alalla; on kuitenkin tietoinen tarpeesta ymmärtää syvemmin tätä kehystä ja yhdenmukaistaa sitä, jotta EU:n toimien vaikutuksia voidaan arvioida asianmukaisesti;

11. on tietoinen tyttöjen koulutusta edistävien politiikkojen ja toimenpiteiden vahvistamisen merkityksestä ja sen vaikutuksesta heidän terveyteensä ja taloudelliseen voimaantumiseensa; korostaa, että tytöt ja nuoret naiset ovat erityisen haavoittuvia ja että on erityisesti varmistettava heidän pääsynsä kaikille koulutustasoille; kehottaa tässä yhteydessä arvioimaan luonnontieteiden, teknologian, insinööritieteiden ja matematiikan alan (STEM-aineet) monia mahdollisuuksia;

12. korostaa, että julkisten ja yksityisten sektorien entistä suurempi osallistuminen on keskeistä naisten oikeuksien edistämiseksi ja heidän taloudellisen voimaannuttamisensa vahvistamiseksi talouden eri aloilla; korostaa, että naisten on voitava osallistua ja olla edustettuina uusilla talouden aloilla, jotka ovat tärkeitä kestävän kehityksen kannalta, kuten tieto- ja viestintätekniikan alalla; korostaa, että liiketoiminnalla on tärkeä asema naisten oikeuksien edistämisessä; kehottaa siksi antamaan enemmän tukea paikallisille pk-yrityksille ja erityisesti naisyrittäjille, jotta he voivat hyötyä yksityisen sektorin tuomasta kasvusta;

13. korostaa tarvetta voimaannuttaa maaseudun naisia parantamalla maan, veden, koulutuksen, markkinoiden ja rahoituspalvelujen saatavuutta;

14. kehottaa EU:ta edistämään naisten osallistumista rauhanturvaamiseen ja rauhanrakennusprosesseihin sekä EU:n sotilaallisiin ja siviili- ja kriisinhallintatehtäviin;

GAP II -toimintasuunnitelman saavutukset

15. pitää myönteisenä sukupuolten tasa-arvoa koskevan toimintasuunnitelman laajentamista kaikkiin EU:n ulkomaanedustuksiin ja jäsenvaltioihin ja panee merkille edistyksen EU:n institutionaalisen kulttuurin muutoksessa päätoimipaikkojen ja edustustojen tasolla, mikä on erittäin tärkeää EU:n aloitteiden tehokkuuden ja niiden tasa-arvovaikutuksen vahvistamiseksi; suhtautuu myönteisesti GAP II ‑toimintasuunnitelmalla käyttöön otettuun pakolliseen vaatimukseen, jonka mukaan kaikkien EU:n toimijoiden on raportoitava vuosittain vähintään yhdellä aihekohtaisella alalla saavutetusta edistyksestä; toteaa kuitenkin jälleen, että on vahvistettava johtajuutta sekä parannettava edelleen EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden välistä johdonmukaisuutta ja koordinointia käyttäen nykyisiä rakenteita ja määrärahoja;

16. panee tyytyväisenä merkille, että komission yksiköt ja EUH sekä 81 prosenttia EU:n edustustoista ja 22 jäsenvaltiota antoivat sukupuolten tasa-arvoa käsittelevät raportit vuodelta 2016; on tietoinen siitä, että vaikka edustustoilla saattaa olla poikkeuksellisia syitä raportoimatta jättämiseen, odottaa, että edustustot ja jäsenvaltiot tehostavat toimiaan, ja toivoo, että joka vuosi edetään kohti kaikkien raporttien toimittamista; panee merkille, että jäsenvaltioiden väliset erot ovat yhä merkittäviä; palauttaa mieliin, että GAP II -toimintasuunnitelman mukainen raportointi ja täysimääräinen täytäntöönpano on tärkeää, jotta saavutetaan toimintasuunnitelman tavoite tasa-arvotoimien valtavirtaistamisesta 85 prosenttiin kaikista uusista aloitteista vuoteen 2020 mennessä;

17. panee tyytyväisenä merkille käytännön toimet kulttuurin muuttamiseksi ja tasa-arvoselvityksen toteuttamiseksi kaikissa meneillään olevissa ulkoisissa toimissa, jolloin vastuu GAP II -toimintasuunnitelmaa koskevasta raportoinnista siirtyy EU:n edustustojen päälliköille; panee merkille myös GAP II -toimintasuunnitelman täytäntöönpanoon osallistuvan korkean tason henkilöstön määrän lisääntymisen ja yhä useampien tasa-arvon puoltajien nimittämisen ja tasa-arvoasioiden yhteyspisteiden perustamisen EU:n edustustoihin; toteaa, että tällä hetkellä kyseisiä yhteyspisteitä on kuitenkin vain puolessa EU:n edustustoissa; kehottaa käyttämään johtotasolla enemmän aikaan tasa-arvokysymysten käsittelyyn ja kehottaa niitä edustustoja, jotka eivät sitä ole vielä tehneet, perustamaan tasa-arvoasioiden yhteyspisteen; korostaa, että kaikille tasa‑arvoasioiden yhteyspisteille olisi annettava riittävästi aikaa ja resursseja tehtäviensä suorittamiseen;

18. pitää valitettavana, että EUH:n marraskuussa 2016 julkaiseman raportin mukaan vain muutamiin EU:n YTTP-operaatioihin sisältyy seksuaalista tai sukupuoleen perustuvaa häirintää ehkäisevää koulutusta, ja huomauttaa, että vuonna 2015 YTTP-operaatioiden yhteydessä ei raportoitu yhdestäkään seksuaaliseen tai sukupuoleen perustuvaan häirintään, hyväksikäyttöön tai väkivaltaan liittyvästä tapauksesta; painottaa, että on tärkeää soveltaa nollatoleranssia seksuaaliseen ja sukupuoleen perustuvaan häirintään liittyvissä tapauksissa ja tukea institutionaalisia rakenteita, joilla pyritään seksuaalisen tai sukupuoleen perustuvan väkivallan ehkäisemiseen; kehottaa EUH:ta ja jäsenvaltioita tukemaan kaikkia pyrkimyksiä, joilla torjutaan seksuaalista tai sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa kansainvälisissä rauhanturvaoperaatioissa ja varmistamaan, että väärinkäytösten paljastajia ja uhreja suojellaan tehokkaasti;

19. panee tyytyväisenä merkille, että sukupuolten tasa-arvoon (G1- ja G2-indikaattorit) keskittyvien toimien määrä on lisääntynyt ja että edustustoja vaaditaan perustelemaan hankkeet, joissa ei keskitytä siihen; korostaa, että tällaisten hankkeiden yleisen kasvun ei pitäisi tapahtua kohdennettujen tasa-arvoa edistävien hankkeiden (G2-indikaattori) kustannuksella, ja suosittelee siksi kohdennettua tavoitetta G2-hankkeisiin; panee merkille, että on epäselvää, miten kohdennettujen (G2) ja valtavirtaistettujen (G1) toimien olisi täydennettävä toisiaan; vaatii lisätoimia tasa-arvon valtavirtaistamisen selkeyttämiseen ja kehottaa lisäämään kohdennettuja toimia;

20. panee merkille, että vain muutamia sukupuolten tasa-arvon toistuvia osa-alueita sovelletaan ohjelmasuunnittelussa ja hankkeiden valinnassa; kehottaa täytäntöönpanon toteuttajia hyödyntämään kaikkia sukupuolten tasa-arvon aloja;

21. tuomitsee kaikenlaisen naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan ja kaikenlaisen sukupuoleen perustuvan väkivallan, mukaan lukien ihmiskauppa, seksuaalinen hyväksikäyttö, pakkoavioliitot, kunniarikokset, naisten sukuelinten silpominen sekä seksuaalisen väkivallan käyttö sota-aseena; vetoaa unioniin ja kaikkiin jäsenvaltioihin, jotta ne ratifioisivat Istanbulin yleissopimuksen, joka on ensimmäinen oikeudellisesti sitova asiakirja naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi ja torjumiseksi;

22. pitää valitettavana, että väkivallan uhreiksi joutuneet tai väkivaltaa kokevat naiset eivät saa yhdenmukaisesti tukea miesten väkivaltaa vastaan, kun on kyse esimerkiksi suojan, tukipalveluiden ja -oikeuksien, auttavien puhelimien tai raiskauskriisikeskuksien saatavuudesta, kyseisten palveluiden tarjonnasta ja niistä koskevasta tiedottamisesta; korostaa, että Istanbulin yleissopimuksessa olisi asetettava etusijalle miesten naisiin kohdistama väkivalta ja puututtava myös kaikkeen sukupuoleen perustuvaan väkivaltaan torjumalla väkivaltaa, jonka vaikuttimena on monia eri syitä, kuten sukupuolinen suuntautuminen, sukupuoli-identiteetti ja sukupuolen ilmaisu; pitää erittäin tärkeinä strategisia toimenpiteitä, joilla torjutaan ennalta sukupuolistereotypioita sekä patriarkaatin, rasismin, seksismin, homofobian ja transfobian kaltaisia malleja sekä sukupuolinormatiivisuutta ja heteronormatiivisuutta;

23. pitää hyvin valitettavana, että nykyisessä ohjelmasuunnittelussa sivuutetaan sukupuoliulottuvuus kriisitilanteissa tai vaikeissa konflikteissa, mikä on muiden seurausten lisäksi merkinnyt sitä, että sodanaikaisten raiskauksien uhreiksi joutuneilla tytöillä ja naisilla ei ole pääsyä syrjimättömään hoitoon ja erityisesti kokonaisvaltaiseen lääketieteelliseen hoitoon; kehottaa komissiota panemaan GAP II ‑toimintasuunnitelman järjestelmällisesti täytäntöön humanitaarisissa tilanteissa, joissa on tarjottava syrjimätön pääsy terveydenhuoltopalveluihin, ja tiedottamaan aktiivisesti humanitaarisille kumppaneilleen, että komission toimintapolitiikan mukaan tapauksissa, joissa raskaus vaarantaa naisen tai tytön hengen tai aiheuttaa kärsimystä, kansainvälisen humanitaarisen oikeuden perusteella voidaan tarjota turvallinen abortti; vaatii, että EU:n ja jäsenvaltioiden humanitaarisen avun antamiseen ei saisi kohdistua muiden avunantajakumppaneiden asettamia, välttämätöntä sairaanhoitoa koskevia rajoituksia, mukaan lukien aseellisissa konflikteissa raiskauksen uhreiksi joutuneiden naisten ja tyttöjen mahdollisuus saada turvallinen abortti; pitää myönteisenä, että useat EU:n edustustot ovat keskittyneet naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseen; vaatii varmistamaan, että kaikkien naisten ja tyttöjen oikeutta elämään ja ihmisarvoon suojellaan vastustamalla aktiivisesti vahingollisia käytäntöjä, kuten sukupuoleen perustuvia murhia; korostaa, että on estettävä raiskausten käyttö sodankäynnin ja sorron välineenä ja että EU:n on painostettava kolmansien maiden hallituksia ja kaikkia osapuolia alueilla, joilla tällaista sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa esiintyy, jotta näistä käytännöistä päästään eroon ja syylliset saadaan oikeuden eteen ja jotta voidaan auttaa tällaista väkivaltaa kokeneita ja sen kohteeksi joutuneita naisia ja yhteisöjä toipumaan ja kuntoutumaan;

24. painottaa, että seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien yleinen kunnioittaminen ja niihin liittyvien palveluiden tarjoaminen edistävät kaikkien terveyteen liittyvien kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista, mukaan lukien tavoitteet äitiyshuollosta ja keinoista välttää riskialttiita synnytyksiä ja vähentää lapsikuolleisuutta; huomauttaa, että perhesuunnittelun, äitiysterveyspalveluiden sekä turvallisen ja laillisen raskaudenkeskeytyksen saatavuus ovat tärkeitä tekijöitä naisten hengen pelastamisessa; pitää kuitenkin valitettavana, että perhesuunnitteluun tai lisääntymisterveyteen liittyviä painopisteitä laiminlyödään sekä rahoituksessa että toimintaohjelmissa; on huolissaan, että yksikään EU:n edustusto Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa tai Euroopan ja Keski-Aasian alueilla ei valinnut yhtään sukupuoli- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin liittyvää indikaattoria, vaikka kyseisillä alueilla on niihin liittyviä suuria tarpeita; kehottaa näiden alueiden EU:n edustustoja arvioimaan uudelleen näitä huolestuttavia lukuja sen määrittämiseksi, liittyvätkö ne raportointiongelmiin vai onko nykyisiä ohjelmia tarpeen täydentää sukupuoli- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin liittyvillä kohdennetuilla toimilla ohjelmakauden väliarvioinnin yhteydessä; korostaa, että sukupuoli- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia käsittelevä luku on säilytettävä vuosikertomuksessa, jotta varmistetaan, että GAP II ‑toimintasuunnitelman vaikutusta arvioidaan perusteellisesti ja että sukupuoli- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien edistyminen otetaan asianmukaisesti huomioon vuosikertomuksen menetelmällisessä lähestymistavassa;

25. panee merkille, että kertomuksesta käy ilmi tarve vahvistaa seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevia toimia sukupuolten tasa-arvon ja naisten voimaannuttamisen edellytyksenä sekä tarve ottaa käyttöön asianmukaisia välineitä, joilla voidaan varmistaa seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien yleinen saatavuus, kuten vahvistettiin EU:n sitoutumisessa Kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin toimintaohjelmaan ja Pekingin toimintaohjelmaan sekä niitä koskevien tarkistuskonferenssien päätösasiakirjoihin kestävän kehityksen tavoitteen 5.6 mukaisesti; muistuttaa tässä yhteydessä myös kestävän kehityksen tavoitteista 3.7 ja 5.3;

26. pitää valitettavana, että kun kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksia kavennetaan, naisten oikeuksia ajavia järjestöjä ja naisten ihmisoikeuksien puolustajia koskeva tavoite 18 saa hyvin vähän huomiota; on huolissaan siitä, että poliittisia ja kansalaisoikeuksia koskevaa aihekohtaista painopistettä ja erityisesti naisten ja tyttöjen osallistumista poliittisten ja kansalaisoikeuksien edistämiseen ei ole korostettu GAP II ‑toimintasuunnitelman täytäntöönpanossa;

Keskeiset suositukset komissiolle/EUH:lle

27. kehottaa komissiota ja EUH:ta toteuttamaan lisätoimenpiteitä, joilla parannetaan sukupuolten tasa-arvon edistämistä ja valtavirtaistamista koskevien parhaiden käytäntöjen jakamista edustustojen ja yksiköiden välillä, kuten perustamalla tasa‑arvoasioiden yhteyspisteiden verkosto, edistämällä sen toimintaa ja jakamalla enemmän myönteisiä esimerkkejä onnistuneista käytännöistä, mukaan lukien muun muassa ohjelmien laatiminen, täytäntöönpano ja järjestelmällinen tasa-arvoselvitys, ja varmistamaan, että tasa-arvoselvitykset vaikuttavat tehokkaasti EU:n edustustojen täytäntöönpanemiin ohjelmiin;

28. korostaa, että eri painopistealoilla on saavutettu merkittävää edistystä mutta joillakin edistymistä on tapahtunut odotettua vähemmän; kehottaa komissiota tarkastelemaan selvityksen avulla syitä, miksi EU:n edustustot ottavat useammin huomioon tietyt painopistealueet ja niillä saavutetaan enemmän edistystä;

29. kehottaa vahvistamaan komission yksiköissä sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamiseen tarkoitettuja henkilöstöresursseja kohdennetun koulutuksen ja olemassa olevien rakenteiden uudelleenjärjestelyn avulla sekä palkkaamalla lisää työntekijöitä; ehdottaa, että henkilöstön ja erityisesti johtavassa asemassa olevien virkamiesten kouluttamisen lisääminen, mukaan lukien erityinen koulutus haavoittuvien ryhmien sukupuolinäkökohdista, tasa-arvoasioiden yhteyspisteiden perustaminen kuhunkin yksikköön ja kansainvälisen yhteistyön ja kehitysasioiden pääosaston, naapuruuspolitiikan ja laajentumisneuvottelujen pääosaston, EU:n pelastuspalveluasioiden ja humanitaarisen avun operaatioiden pääosaston ja Euroopan ulkosuhdehallinnon eri yksiköiden yhteisen tasa-arvoasioiden koordinointiryhmän perustaminen edistäisivät sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista ulkoista politiikkaa käsittelevissä yksiköissä; katsoo, että valtionhallinnon tason paikallisille kumppaneille ja valtiosta riippumattomille toimijoille, kuten kansalaisjärjestöille, olisi myös tarjottava mahdollisuus tasa-arvokysymyksiä koskevan koulutuksen parantamiseen ja erikoistumiseen;

30. korostaa tarvetta taata johdonmukaisuus ja täydentävyys kaikissa EU:n nykyisissä ulkoisissa välineissä ja politiikoissa, jotka liittyvät sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamiseen, mukaan lukien uusi kehityspolitiikkaa koskeva konsensus, EU:n ohjeisto, joka koskee sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista kehitysyhteistyössä, sekä ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskeva EU:n toimintasuunnitelma;

31. suhtautuu myönteisesti 8. maaliskuuta 2016 annettuun ohjeasiakirjaan, jossa esitellään resurssit ja välineet GAP II -toimintasuunnitelman täytäntöönpanoa varten ja joka koskee kansainvälisen yhteistyön ja kehitysasioiden pääosastoa ja EUH:ta, ja kehottaa ottamaan ohjeasiakirjan käyttöön kaikissa Euroopan unionin yksiköissä, jotka osallistuvat toimintasuunnitelman täytäntöönpanoon;

32. suhtautuu myönteisesti EU:n ja YK:n yhteisen maailmanlaajuisen tasa-arvoaloitteen (Spotlight Initiative) käynnistämiseen sen GAP II -toimintasuunnitelman tavoitteen mukaisesti, jolla puututaan seksuaaliseen ja sukupuoleen perustuvaan väkivaltaan ja vahingollisiin käytäntöihin, kuten naisten sukuelinten silpomiseen, tyttöjen pakkoavioliittoihin tai ihmiskauppaan; panee kuitenkin merkille, että Spotlight Initiative -aloitteessa käsitellään pääasiassa niitä toimintasuunnitelman osia, jotka ovat jo maailmanlaajuisesti yhteisiä huolenaiheita, kuten täytäntöönpanokertomuksessa on osoitettu, ja korostaa näin ollen tarvetta edistää sukupuolten tasa-arvoa nykyistä kokonaisvaltaisemmalla tavalla yhdistämällä sopivasti ohjelmia ja sääntöjä; kehottaa osoittamaan Spotlight Initiative -aloitteelle lisävaroja, joita ei vielä ole kohdennettu sukupuolten tasa-arvoon; kehottaa komissiota käyttämään kansainvälisen yhteistyön ohjelmiensa väliarviointia rahoituksen lisäämiseksi sukupuolten tasa-arvoa koskevaan ohjeistoon, jotta voidaan saavuttaa GAP II -toimintasuunnitelman kunnianhimoiset tavoitteet, mukaan lukien tasa-arvon valtavirtaistaminen kahdenvälisessä yhteistyössä ja temaattisten ohjelmien kautta;

33. korostaa, että EU:n on edistettävä ja valtavirtaistettava ulkosuhteissaan naisten ja miesten välisen tasa-arvon periaatetta; katsoo kuitenkin, ettei GAP II ‑toimintasuunnitelmassa käsitellä riittävästi kaupan ja sukupuolinäkökohtien välistä yhteyttä ja että yleisesti ottaen tasa-arvon valtavirtaistaminen on edelleen moniulotteinen haaste; palauttaa tässä yhteydessä mieliin, että kauppasopimusneuvottelut, ja erityisesti kauppaa ja kestävää kehitystä koskevat luvut, jotka koskevat työntekijöiden oikeuksia, ovat tärkeä väline tasa-arvon edistämiseksi ja naisten voimaannuttamiseksi kolmansissa maissa; kehottaa näin ollen kauppapolitiikan pääosastoa ryhtymään toimiin GAP II-toimintasuunnitelman täytäntöönpanemiseksi työssään ja sisällyttämään kaikkiin EU:n kauppasopimuksiin tyttöjen ja naisten oikeudet ja sukupuolten tasa-arvon talouskasvun välineinä, ja noudattamaan tasa-arvoa ja työntekijöiden oikeuksia koskevia ILO:n keskeisiä, myös pakkotyötä ja lapsityövoiman käyttöä koskevia, yleissopimuksia; muistuttaa tarpeesta seurata EU:n kauppapolitiikan vaikutusta naisten voimaannuttamiseen ja sukupuolten tasa-arvoon sen täytäntöönpanon aikana;

34. toteaa, että naisten ja tyttöjen voimaannuttaminen on yksi EU:n ulkoisten toimien tavoitteista EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittisessa globaalistrategiassa; huomauttaa, että naisten roolia rauhanneuvotteluissa ja rauhanvälityksessä ei ole otettu GAP II ‑toimintasuunnitelmassa riittävällä tavalla huomioon; korostaa naisten tärkeää roolia keskustelun edistämisessä ja luottamuksen rakentamisessa, rauhan puolesta toimivien yhteenliittymien rakentamisessa ja erilaisten näkökulmien esiin tuomisessa siitä, mitä rauha ja turvallisuus tarkoittavat etenkin konfliktineston ja -ratkaisun sekä konfliktin jälkeisen jälleenrakentamisen yhteydessä; huomauttaa, että naisten oikeuksien edistäminen kriisin keskellä olevissa tai konfliktien vaivaamissa maissa tekee yhteiskunnista entistä vahvempia ja kestävämpiä; pitää myönteisenä, että EUH:hon on nimitetty pääneuvonantaja, joka vastaa tasa-arvoasioista ja YK:n päätöslauselman 1325 ”Naiset, rauha ja turvallisuus” täytäntöönpanosta; kannustaa vahvistamaan EU:n jäsenvaltioiden toimia ja kansainvälisiä toimia YK:n kautta, jotta naisiin ja tyttöihin kohdistuvien konfliktitilanteiden ja konfliktin jälkeisten tilanteiden vaikutuksiin voidaan puuttua tehokkaasti; kehottaa komissiota antamaan tukensa uudelle maailmanlaajuiselle naisten, rauhan ja turvallisuuden yhteyspisteiden verkostolle; panee merkille YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 2250 ”Nuoret, rauha ja turvallisuus” merkityksen ja toteaa, että on tärkeää löytää parhaat mahdolliset keinot panna päätöslauselma täytäntöön EU:ssa;

35. muistuttaa Chilen kanssa käytäviin kauppaneuvotteluihin liittyvästä pyynnöstään sisällyttää sopimukseen kauppaa, sukupuolten tasa-arvoa ja naisten voimaannuttamista koskeva erityisluku; korostaa, että ehdotus tällaisen erityisluvun sisällyttämisestä kauppasopimukseen on toteutumassa ensimmäistä kertaa; korostaa, että kyseisen luvun sisällöstä on annettava tietoa ja sitä on arvioitava, jotta myöhemmin voidaan tehdä päätöksiä yleisemmällä tasolla; kehottaa EU:ta ottamaan kauppasopimuksiin mukaan monialaisia toimia, jotta edistetään sukupuolten tasa-arvoa, parhaiden käytäntöjen vaihtoa ja annetaan naisille mahdollisuus hyötyä kauppasopimuksista nykyistä enemmän;

36. pyytää keräämään sukupuolen mukaan eriteltyjä tietoja sellaisilta avainaloilta, joihin kauppasopimusten vaikutukset eniten kohdistuvat, mikä tarjoaisi hyödyllisen työkalun, jonka avulla voidaan ennakoida parhaalla mahdollisella tavalla kauppasopimusten vaikutuksia naisten elämään ja torjua mahdollisia kielteisiä vaikutuksia; kehottaa myös luomaan erityisen mekanismin, jonka avulla voidaan valvoa ja vahvistaa tasa-arvopolitiikkaa kauppasopimuksissa;

37. suhtautuu myönteisesti taloudellisen ja sosiaalisen vaikutusvallan vahvistamista koskevaan aihekohtaiseen painopisteeseen sekä tuotantoresurssien, mukaan luettuna maan ja siihen liittyvien toimintojen, saatavuuden tiellä olevien esteiden analysointiin; muistuttaa, että vaikka EU on sitoutunut investoimaan sukupuolten väliseen tasa-arvoon maataloudessa, naisviljelijät eivät ole maataloutta koskevan virallisen kehitysavun ensisijaisia kohteita, ja kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita osoittamaan lisää varoja naisviljelijöille GAP II -toimintasuunnitelman tavoitteen 5 mukaisesti;

38. kannustaa voimakkaasti toimielimiä lisäämään huomattavasti naisten osuutta edustustojen työntekijöinä ja erityisesti päälliköinä, sillä tällä hetkellä EU:n 138 edustustosta 28 edustuston johdossa on nainen, sekä lisäämään heidän osuuttaan lähetystöjen päälliköinä (tällä hetkellä 17 päälliköstä viisi on naisia); kehottaa siksi komissiota ja EUH:ta panemaan tehokkaasti täytäntöön kohdennettuja toimintapolitiikkoja, jotta helpotetaan naisten pääsyä johtotehtäviin; huomauttaa, että naisia osallistuu vain vähän päätöksentekoon, mikä on osoitus sellaisten näkymättömien esteiden olemassaolosta, jotka ovat vastuullisiin tehtäviin pyrkivien naisten tiellä;

39. korostaa, että GAP II -toimintasuunnitelman onnistuminen riippuu EU:n kaikkien korkean poliittisen ja johtotason toimijoiden pitkän aikavälin johdonmukaisesta sitoutumisesta sekä riittävien henkilö- ja taloudellisten resurssien saatavuudesta sen täytäntöönpanemiseksi ja EU:n toimien sopeuttamisesta paikallisiin realiteetteihin vastaanottajamaissa; panee tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille kansainvälisestä yhteistyöstä ja kehitysasioista vastaavan komission jäsenen myönteisen panoksen ja kannustaa muita komission jäseniä sitoutumaan asiaan vahvemmin; panee merkille, että korkealta edustajalta ja johtajilta on edellytettävä vahvempaa poliittista johtajuutta resurssien ja vastuuvelvollisuuden lisäämiseksi ja tämän sitoumuksen koordinoimiseksi ja vahvistamiseksi tulevina vuosina; kehottaa kaikkia EU:n toimijoita hyödyntämään sukupuolten tasa-arvoa koskevaa ohjeistoa sen varmistamiseen, että tasa-arvon valtavirtaistamista sovelletaan johdonmukaisesti GAP II -toimintasuunnitelman kunnianhimoisten tavoitteiden toteuttamiseksi;

40. tuomitsee jyrkästi sen, että Yhdysvallat palautti niin kutsutun suukapulasäännön tammikuussa 2017 ja laajensi sen soveltamista, ja pitää kielteisinä sen vaikutuksia naisten ja tyttöjen terveydenhoitoon ja -oikeuksiin maailmanlaajuisesti; kehottaa jälleen unionia ja sen jäsenvaltioita tukemaan naisten ja tyttöjen oikeuksia maailmanlaajuisesti ja lisäämään huomattavasti niin kansallista kuin unionin kehitysapua, joka koskee erityisesti pääsyä perhesuunnitteluun ja turvalliseen ja lailliseen raskaudenkeskeytykseen ilman syrjintää, jotta voidaan vähentää Yhdysvaltojen tällä alalla jättämää rahoitusvajetta;

41. kehottaa EUH:ta tehostamaan hlbti-henkilöitä koskevien EU:n suuntaviivojen täytäntöönpanoa ja varmistamaan, että unionin edustustot kuulevat säännöllisesti hlbti‑järjestöjä ja antavat niille tietoa siitä, mitä hlbti-ihmisten oikeuksien suhteen tehdään, jotta varmistetaan, että sitoumusten ja toimien taso perustuu hlbti-yhteisön tarpeisiin maassa eikä edustuston henkilöstön henkilökohtaiseen sitoumukseen; kehottaa koordinoimaan strategioita ja toimintaa paitsi EU:n jäsenvaltioiden kansallisten suurlähetystöjen kanssa myös kolmansien maiden suurlähetystöjen ja YK:n kaltaisten kansainvälisten järjestöjen kanssa;

42. huomauttaa, että ulkosuhteita varten tarvitaan sukupuolten tasa-arvon edistämiseen tarkoitettua tarkoituksenmukaista rahoitusta, jotta voidaan tukea poliittista sitoumusta tämän tavoitteen saavuttamiseksi; painottaa, että nykyinen tuki tasa-arvoa ja naisten voimaantumista lisääviin toimiin on riittämätöntä, ja kehottaa korjaamaan tilanteen seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä;

Keskeiset suositukset EU:n edustustoille

43. pitää myönteisenä, että GAP II -toimintasuunnitelmassa annetaan edustustoille joustavat mahdollisuudet valita painopistealat maakohtaisen tilanteen mukaan, sillä se mahdollistaa kunkin maan tai alueen erityistarpeiden analysoinnin ja arvioinnin tapauskohtaisesti, jolloin voidaan käsitellä naisten oikeuksien ja heidän taloudellisen voimaantumisensa vahvistamiseen liittyvää erityishaastetta; suosittaa kuitenkin, että edustustoja olisi kannustettava saavuttamaan edistystä vähintään yhdellä painopistealalla kutakin aihekohtaista pilaria kohden GAP II -toimintasuunnitelman päättymiseen mennessä, jotta varmistetaan eri aihekohtaisten alojen tasapuolinen käsittely, kuten tyttöjen koulutusta ja niiden vaikutusta edistävien politiikkojen ja toimenpiteiden tehostaminen terveyden ja taloudellisen voimaannuttamisen kannalta; kehottaa keskittymään konfliktialueilla elävien naisten ja tyttöjen tilanteeseen sekä sukupuoleen perustuvaan väkivaltaan ja aivan erityisesti raiskauksen käyttöön sota‑aseena; kehottaa lisäksi kohdistamaan EU:n rahoittamat toimet ja hankkeet järjestelmällisesti sukupuolten välisen eriarvoisuuden ja syrjinnän torjumiseen;

44. palauttaa mieliin perussopimusten mukaisen velvoitteen valtavirtaistaa sukupuolten tasa-arvo kaikkiin EU:n toimiin, myös poliittiseen vuoropuheluun ja eri alojen toimintapoliittiseen vuoropuheluun, sekä energian, maatalouden, liikenteen, koulutuksen ja julkishallinnon kaltaisilla aloilla, joihin on tähän mennessä kiinnitetty kaikkein vähiten huomiota; painottaa, että tasa-arvon valtavirtaistaminen olisi sisällytettävä kansallisiin toimintasuunnitelmiin ja toimintapoliittisiin kehyksiin, jotta varmistetaan kumppanimaiden omistajuus ja vastuu; muistuttaa samalla, että on tärkeää tukea kyseisistä maista kotoisin olevien naisten käynnistämiä kehityshankkeita; korostaa, että tärkeää tehdä yhteistyötä kumppanimaiden kanssa sellaisten kansallisten talousarvioiden laatimiseksi, joissa otetaan huomioon sukupuolinäkökohdat;

45. kehottaa luomaan sukupuolten tasa-arvolle omistetun budjettikohdan, jotta voidaan näkyvämmin ottaa esille naisten poliittisen osallistumisen ja edustuksen taso unionin naapurimaissa ja unionissa; korostaa, että ohjelmien olisi kaikilta osin liityttävä YK:n tasa-arvojärjestön tavoitteisiin ja ohjelmiin ja niissä olisi asetettava mitattavissa olevia tavoitteita, jotta edistymistä tasa-arvoasioissa voidaan seurata itäisissä ja eteläisissä naapurimaissa säännöllisesti ja vahvistaa kumppanimaiden hallitusten kanssa tehtävää yhteistyötä, niin, että kahdenvälisten kumppanuus- ja assosiaatiosopimusten yhteydessä saavutettaisiin parempia tuloksia nopeammin;

46. toteaa, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista toteutetaan vain joissakin edustustoissa ja että suurella osalla koulutetusta henkilöstöstä oli määräaikaiset työsopimukset; kehottaa EU:n edustustoja korjaamaan tämän tilanteen;

47. pitää tärkeänä, että poliittisessa vuoropuhelussa käsitellään sitä, miten voidaan lisätä naisten osallistumista koulutukseen, taloudelliseen toimintaan, työelämään ja liiketoimintaan ensisijaisena välineenä naisten yhteiskunnallisen aseman parantamiseksi;

48. korostaa, että on tärkeää tehdä järjestelmällisesti näyttöön perustuvia tasa-arvoselvityksiä käyttämällä mahdollisuuksien mukaan sukupuolen ja iän mukaan eriteltyjä tietoja sekä kuulemalla paikallisia kansalaisjärjestöjä ja naisten ryhmiä, ihmisoikeusjärjestöjä sekä paikallis- ja alueviranomaisia ja tekemällä yhteistyötä niiden kanssa tavoitteiden, täytäntöönpanokeinojen ja seurantavälineiden valinnassa sekä tulosten tehokkuuden ja kestävyyden arvioinnissa; panee tyytyväisenä merkille, että 42 maan tasa-arvoselvitykset on saatu valmiiksi, ja kannustaa muita maita saattamaan ne ripeästi päätökseen ja käyttämään tasa-arvoa koskevia vaatimuksia paljon nykyistä enemmän ohjelmien ja hankkeiden seurantajärjestelmissä ja arviointiprosesseissa, ja kehottaa pitämään tasa-arvoselvitystä merkityksellisenä maan strategisten tavoitteiden, toimintaohjelmien, hankkeiden ja vuoropuhelun määrittämisessä; kannustaa EU:ta tarkastelemaan mahdollisuuksia jakaa, hallinnoida ja päivittää tasa-arvoselvityksiä aiempaa järjestelmällisemmin, jotta koordinointia voidaan parantaa eikä tasa-arvoselvitystä rajoiteta koskemaan itsestään selviä politiikan aloja, kuten koulutusta ja äitiysterveyttä, vaan tarkastellaan myös niitä politiikan aloja, joiden nykyään katsotaan virheellisesti olevan sukupuolineutraaleja, kuten maatalous, ilmasto tai energia;

49. toteaa, että komissio on myöntänyt vuosien 2016–2020 kehystä koskevassa yhteisessä valmisteluasiakirjassaan, että EU:n taloudellisia investointeja sukupuolten tasa-arvoon ei ole mitattu järjestelmällisesti; kehottaa komissiota omaksumaan tuloksiin pohjautuvan selkeän lähestymistavan, jossa asetetaan tiukat vaatimukset raportointi-, arviointi- ja vastuuvelvollisuusmekanismeille, ja edistämään näyttöön perustuvaa päätöksentekoa, jotta taloudellisia resursseja voidaan käyttää tehokkaammin ja vaikuttavammin; pyytää laatimaan raportin, jossa määritetään tarkasti, kuinka paljon rahoitusta on kohdennettu nimenomaisesti tasa-arvon valtavirtaistamiseen, ja esittämään saavutetuista tavoitteista merkittävimmät;

50. korostaa, että on tärkeää edelleen parantaa tiedonkeruuta jäsenvaltioissa, kehittää erityisindikaattoreita, joiden tavoitteet on asetettu näiden indikaattoreiden ja sen mukaan, mikä on niiden seurannan merkitys kestävän kehityksen tavoitekehyksen näkökulmasta;

51. palauttaa mieliin, että naisten oikeudet ovat ihmisoikeuksia, ja kannustaa jatkamaan toimintaa, jotta yhteiskunnissa puututaan sosiaalisiin ja kulttuurisiin normeihin ja sukupuolistereotypioihin lisäämällä yhteistyötä kansalaisyhteiskunnan ja naisten oikeuksia ja voimaannuttamista ajavien ruohonjuuritason järjestöjen kanssa, erityisesti valtion epävakauden sekä konflikti- ja hätätilanteiden yhteydessä; pitää olennaisen tärkeänä uusien verkostojen luomista ja nykyisten verkostojen kehittämistä sekä kaikkien keskeisten toimijoiden, myös yksityissektorin, ottamista mukaan toimintaan sekä julkisten ja yksityisten kumppanuuksien kehittämistä mahdollisuuksien mukaan; korostaa tarvetta vahvistaa naisten roolia paikallisyhteisöissä ja kansalaisjärjestöissä, kun on kyse paikallisviranomaisten vastuuvelvollisuuden seuraamisesta ja varmistamisesta; korostaa, että on tarpeen välttää naisten ja tyttöjen esittämistä ”haavoittuvaisina”, minkä sijaan olisi painotettava heidän rooliaan muutoksen ja kehityksen edistäjinä sekä rauhan ja konfliktien ratkaisemisen edistäjinä; painottaa, että poikien ja miesten aktiivinen osallistaminen ja osallistuminen on välttämätöntä, jotta saadaan aikaan todellinen tasa-arvo naisten ja miesten välille; kannattaa siksi sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa käsittelevää laaja-alaista koulutusta, jolla pyritään muuttamaan käyttäytymismalleja ja johon miehet, pojat ja yhteisöt osallistuvat; korostaa, että naisten ja miesten rooleja koskevat sosiaaliset normit asettavat naiset haavoittuvampaan asemaan, erityisesti heidän seksuaali- ja lisääntymisterveytensä kannalta, ja johtavat vahingollisiin käytäntöihin, kuten naisten sukuelinten silpomiseen tai lapsiavioliittoihin, varhaisiin ja pakkoavioliittoihin;

52. kehottaa EU:ta edistämään oikeudellisia puitteita ja strategioita, jotka kannustavat naisia osallistumaan entistä enemmän ja tehokkaammin rauhanturvaamiseen, rauhanrakennus- ja sovitteluprosesseihin sekä EU:n sotilaallisiin sekä siviili- ja kriisinhallintatehtäviin YK:n turvallisuusneuvoston naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevan päätöslauselman 1325 mukaisesti, ja kiinnittämään huomiota erityisesti konflikteihin liittyvään seksuaaliseen väkivaltaan; katsoo tässä yhteydessä, että sukupuolinäkökulman huomioon ottava konfliktien analysointi yhteisöjen toimijoita ja naisjärjestöjä kuulemalla saattaa auttaa ymmärtämään naisten roolia konfliktissa nykyistä paremmin;

53. korostaa, että on kohdennettava varoja lapsiavioliittojen vastaisiin ohjelmiin, joilla pyritään luomaan toimintaympäristö, jossa tytöt voivat hyödyntää kaikkia mahdollisuuksiaan, muun muassa koulutuksen, koulunkäynnin keskeyttäneille tytöille suunnattujen sosiaalisten ja taloudellisten ohjelmien, lastensuojeluohjelmien, tyttöjen ja naisten turvakotien, oikeudellinen neuvonnan ja psykologisen tuen avulla;

54. painottaa kansalaisjärjestöjen ja muiden sidosryhmien, kuten ihmisoikeus-, terveys- tai ympäristöalojen toimijoiden, osallistumisen lisäämisen merkitystä säännöllisen keskustelun ja koordinoinnin kautta EU:n edustustojen kanssa, sillä tällainen yhteistyö edistää GAP II -toimintasuunnitelman näkyvyyttä ja täytäntöönpanoa ja lisää siten julkista vastuuvelvollisuutta tasa-arvon edistämisestä;

55. on huolestunut riittämättömästä huomiosta, jota naisten oikeuksien puolustajien ja naisten oikeuksia edustavien järjestöjen suojeluun kohdistetaan, kun otetaan huomioon, että ne ovat parhaillaan valtavan paineen alaisina kansalaistoiminnan vähentyessä useilla alueilla; on huolissaan myös siitä, että poliittisia ja kansalaisoikeuksia koskevaa aihekohtaista painopistettä ja erityisesti naisten ja tyttöjen osallistumista poliittisten ja kansalaisoikeuksien edistämiseen ei ole korostettu GAP II -toimintasuunnitelman täytäntöönpanossa;

56. kehottaa EU:n edustustoja takaamaan tehokkaan ja säännöllisen tiedonkeruun naisiin ja tyttöihin kohdistuvasta väkivallasta maakohtaisten suositusten laatimiseksi ja suojamekanismien ja riittävien tukirakenteiden perustamiseksi uhrien hyväksi;

Keskeiset suositukset Euroopan parlamentille

57. kannustaa parlamentin edustustoja ottamaan kumppanimaihin liittyvässä toiminnassaan järjestelmällisesti selvää tasa-arvon edistämistä koskevasta ohjelmasuunnittelusta ja tasa-arvoselvityksen tuloksista sekä edistämään tasa-arvoa ja naisten voimaannuttamista sekä sisällyttämään naisjärjestöjen kanssa järjestettävät tapaamiset toimintaohjelmiin; kehottaa parlamenttia varmistamaan sukupuolten entistä tasapuolisemman edustuksen valtuuskuntiensa kokoonpanossa;

58. kehottaa komissiota asettamaan tasa-arvoselvityksiä koskevat kertomukset saataville ja sisällyttämään ne kaikkiin kolmansissa maissa sijaitseville parlamentin edustustoille tarkoitettuihin taustatiedotteisiin;

59. suosittaa, että parlamentti tarkastelee GAP II -toimintasuunnitelman tulevia täytäntöönpanokertomuksia säännöllisesti ja mahdollisesti kahden vuoden välein;

Keskeiset suositukset tulevaa raportointia varten

60. korostaa, että raportointiin tarvitaan yksinkertainen menettelytapa, josta aiheutuu mahdollisimman vähän byrokratiaa; kehottaa saattamaan tulevat täytäntöönpanokertomukset valmiiksi ja julkaisemaan ne lyhyemmässä ajassa; pyytää kehittämään verkossa tehtävää raportointia, laatimaan selkeitä malleja ja julkaisemaan ohjekirjasen edustustojen työn helpottamiseksi;

61. korostaa, että naisten on voitava osallistua ja olla edustettuina kestävän kehityksen kannalta tärkeillä talouden aloilla; korostaa, että liiketoiminnalla on tärkeä merkitys naisten oikeuksien edistämisessä; kehottaa tässä yhteydessä antamaan enemmän tukea paikallisille pk-yrityksille ja erityisesti naisyrittäjille mikrolainojen kautta, jotta he voivat hyötyä yksityisen sektorin tuomasta kasvusta;

62. korostaa tarvetta tukea kansallisten tilastokeskusten valmiuksia ja mekanismeja kumppanimaissa, koordinoida tehokkaasti taloudellista ja teknistä tukea, jotta voidaan mitata, seurata ja hallita entistä paremmin sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen alalla saavutettuja tuloksia;

63. kehottaa komissiota keräämään sukupuolittain eriteltyjä tietoja naisten voimaannuttamiseen tarkoitettujen EU:n rahoittamien ohjelmien täytäntöönpanosta;

64. korostaa, että vahvojen tasa-arvoa valtavirtaistavien toimintapolitiikkojen lisäksi tarvitaan raportteja konkreettisista erityistoimista – erityisesti arkaluonteisilla aloilla, kuten seksuaali- ja lisääntymisterveydessä – joiden avulla voidaan mitata todelliset vaikutukset niin naisten ja tyttöjen kuin miesten ja poikienkin elämään;

65. muistuttaa kuitenkin, että tietojen hankkimiseen kuuluu muutakin kuin sukupuolittain eriteltyjen tietojen keräämistä, ja edellyttää tiedonkeruun parantamista, jotta voidaan tehdä laadullinen analyysi naisten tilanteesta esimerkiksi työolojen osalta;

66. korostaa tarvetta parantaa tasa-arvoselvitysten luotettavuutta yhdenmukaistamalla EU:n edustustojen keräämiä tietoja niin, että ne ovat vertailukelpoisia;

67. pitää tarpeellisena sitä, että kuullaan kansainvälisiä ja kansallisia kumppaneita, tiedeyhteisöä, ajatushautomoita ja naisjärjestöjä, jotta niiden panosta ja asiantuntemusta voidaan hyödyntää EU:n rahoittamien tasa-arvotoimien ja -ohjelmien seurannassa;

68. palauttaa mieliin, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden on EU:n muuttoliikepolitiikkaa toteuttaessaan ja kehittäessään kunnioitettava naisten ja tyttöjen oikeuksia muuttajina, pakolaisina ja turvapaikanhakijoina; kehottaa tässä yhteydessä arvioimaan uudelleen EUNAVFOR MED SOPHIA -operaation toimeksiantoa Libyan rannikkovartioston kanssa ottamalla huomioon raportit naisiin kohdistuvasta järjestelmällisestä seksuaalisesta väkivallasta Libyan maaperällä sijaitsevissa säilöönottokeskuksissa.

69. panee merkille, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen käsite ymmärretään usein edelleen huonosti ja että tarvitaan laadukasta raportointia, joka mahdollistaisi arvioinnin GAP II -toimintasuunnitelman täytäntöönpanosta nykyisissä politiikoissa ja hankkeissa; korostaa, että tarvitaan konkreettisia tavoitteita, jotka on yhdistetty selkeisiin ja konkreettisiin vertailukohtiin ja tiukkaan aikatauluun, sekä tietojen laadullinen arviointi, josta käy ilmi täytäntöönpantujen toimenpiteiden todelliset vaikutukset edunsaajamaissa, jotta GAP II -toimintaohjelmasta voidaan tehdä todellinen painopisteiden määrittelemisen ja politiikkojen täytäntöönpanon mekanismi eikä pelkkä sisäisten kertomusten laatimisen työkalu;

°°°

70. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

[1] EUVL C 349, 17.10.2017, s. 50.
[2] Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0026.
[3] https://www.ilga-europe.org/sites/default/files/Attachments/report_on_the_implementation_of_the_eu_lgbti_guidelines_2016.pdf
[4] Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0365.

VÄHEMMISTÖÖN JÄÄNYT KANTA

työjärjestyksen 52 a artiklan 4 kohdan mukaisesti

Dubravka Šuica

Toisen sukupuolten tasa-arvon edistämistä koskevan toimintasuunnitelman 2016–2020 ensimmäisen toimintavuoden jälkeen on pantu merkille monia myönteisiä suuntauksia, ja pidän myönteisenä valittuja neljää aihekohtaista pilaria, nimittäin tyttöjen ja naisten fyysisen ja psyykkisen koskemattomuuden varmistaminen, tyttöjen ja naisten taloudellisten ja sosiaalisten oikeuksien ja heidän voimaannuttamisensa edistäminen,tyttöjen ja naisten sananvallan ja osallistumisen vahvistaminen sekä komission yksiköiden ja EUH:n institutionaalisen kulttuurin muuttaminen. Koska täytäntöönpano on alkuvaiheessa, kannatan suosituksia, joilla pyritään parantamaan välinettä, ja panen myös merkille, että on liian aikaista tehdä täysimääräistä arviota sen vaikutuksista tai arvostella komissiota. Katson lisäksi, että parlamentin mietinnössä olisi keskityttävä pelkästään sen täytäntöönpanon käytännön näkökohtiin. Näin ollen en voi kannattaa ideologisia tarkistuksia, jotka ylittävät laajasti tämän mietinnön soveltamisalan ja tarkoituksen, enkä epärealistisia pyyntöjä, jotka koskevat EU:n kehitysyhteistyötä tai ylimitoitettuja määrärahapyyntöjä. Pidän valitettavana poliittisten ryhmien välistä ei-rakentavaa yhteistyötä ja haluttomuutta tehdä kompromisseja mietinnön sanavalinnoissa. Siksi päätin pidättyä äänestämästä lopullisessa äänestyksessä.

ULKOASIAINVALIOKUNNAN LAUSUNTO (23.1.2018)

kehitysvaliokunnalle ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnalle

Valmistelija: Beatriz Becerra Basterrechea

EHDOTUKSET

Ulkoasiainvaliokunta pyytää asiasta vastaavia kehitysvaliokuntaa ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka ne myöhemmin hyväksyvät:

– ottaa huomioon vuonna 2011 tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta,

A. katsoo, että Euroopan unionin ulkoisissa toimissa olisi edistettävä ihmisoikeuksien toteutumista sellaisina kuin ne on vahvistettu ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa ja muissa kansainvälisissä ihmisoikeusasiakirjoissa ja niiden olisi ohjattava kaikkea kehitysyhteistyötä ja ohjelmasuunnittelua kaikilla aloilla ja ohjelmasuunnittelun kaikissa eri vaiheissa;

B. ottaa huomioon, että kestävän kehityksen tavoitteiden tavoitteessa 5 todetaan, että sukupuolten tasa-arvo ja kaikkien naisten ja tyttöjen vaikutusvallan lisääminen on perusihmisoikeus mutta myös rauhanomaisen, vauraan ja kestävän maailman perusta; ottaa huomioon, että koulutuksen, terveydenhoidon ja ihmisarvoisen työn saannin yhtäläisten mahdollisuuksien tarjoaminen naisille ja tytöille sekä edustus poliittisissa ja taloudellisissa päätöksentekoprosesseissa vauhdittavat kestävää taloutta ja hyödyttävät yhteiskuntia ja ihmiskuntaa yleisesti; katsoo, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden ensisijaisena tehtävänä olisi oltava varmistaa naisten oikeudet kohtuullisiin tuloihin sekä maahan, perintöön ja luonnonvaroihin, sillä ne ovat ensiarvoisen tärkeitä tekijöitä naisten riippumattomuuden kannalta; ottaa huomioon, että naisten taloudellisen vaikutusvallan lisäämisellä on oltava keskeinen merkitys sukupuolten tasa-arvoa koskevassa toimintasuunnitelmassa;

C. ottaa huomioon, että vuonna 2018 juhlistetaan ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 70. vuosipäivää ja että tasa-arvon periaate muodostaa Yhdistyneiden kansakuntien vuonna 1945 tehdyn peruskirjan ihmisoikeuskäsityksen ytimen; ottaa huomioon, että julistuksessa todetaan, että jokainen on oikeutettu ihmisoikeuksiin ja perusvapauksiin ilman minkäänlaista rotuun, sukupuoleen, kieleen tai uskontoon perustuvaa erotusta;

D. ottaa huomioon kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksien kaventumisesta kehitysmaissa 3. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman[1], jossa korostetaan EU:n ulkosuhteiden kautta toteutettavan sukupuolten tasa-arvon ja naisten vaikutusvallan lisäämisen suurta merkitystä;

E. ottaa huomioon, että 195 maata on allekirjoittanut yleissopimuksen lapsen oikeuksista ja että se on oikeudellisesti sitova ja keskeinen väline tyttöjen haavoittuvan aseman ja heidän erityissuojelun ja -hoivan tarpeensa käsittelyssä;

F. ottaa huomioon, että sukupuolten tasa-arvo on yksi niistä yhteisistä arvoista, joihin Euroopan naapuruuspolitiikka perustuu, vaikka asiaan liittyvät selkeät tavoitteet ja erityiset toimenpiteet puuttuvat; toteaa, että naisten poliittisen osallistumisen ja edustuksen taso EU:n naapurimaissa on alhainen;

G. ottaa huomioon, että miesten ja poikien osallistaminen sukupuolten tasa-arvon kohentamiseen on tärkeää naisten ja tyttöjen oikeuksien parantamisen kannalta;

H. katsoo, että tulevina vuosina ensisijaisena tavoitteena on pidettävä Istanbulin yleissopimuksen ratifiointia ja tosiasiallista täytäntöönpanoa kaikissa valtioissa unionin jäsenvaltiot mukaan luettuina, koska tämä on sukupuolten tasa-arvoa koskevien politiikkojen täytäntöönpanon varmistamisen kannalta tärkeää;

1. katsoo, että toimintasuunnitelma sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi on ihmisoikeusnäkökulmasta katsoen vahvistanut ensimmäisenä vuotenaan tehokkaasti EU:n toimien koordinointia ja yhdenmukaisuutta, kun sen yleisenä tavoitteena on ollut tukea EU:n ja sen 28 jäsenvaltion edistymistä kohti Agenda 2030 -toimintaohjelman tavoitteiden ja myös kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen, Pekingin toimintaohjelman ja Kairon toimintaohjelman tavoitteiden saavuttamista;

2. huomauttaa, että korkeatasoinen politiikkatutkimus ja vankka tietopohja ovat ensiarvoisia pyrittäessä kokoamaan tietoa sukupuolten tasa-arvosta ja naisten vaikutusvallan lisäämisestä sellaisten toimintapolitiikkojen ja strategioiden kehittämiseksi, jotka parantavat unionin kykyä tehdä sukupuolten tasa-arvosta arjen todellisuutta; pyytää sen vuoksi Euroopan ulkosuhdehallintoa (EUH) ja komissiota kiinnittämään erityistä huomiota niiden tavoitteeseen varmistaa, että toimintasuunnitelman liitteessä 1 esitettyjen toimenpiteiden toteuttamisesta tehdään riippumaton arviointi;

3. korostaa tarvetta hyödyntää digitaalisen ajan tarjoamia mahdollisuuksia, jotta sukupuolten tasa-arvo saavutettaisiin kaikilta osin; huomauttaa, että naisten poliittisen ja taloudellisen vaikutusvallan lisäämiseksi sekä digitaalisen kuilun poistamiseksi digitaalista koulutusta on tarjottava ruohonjuuritasolta lähtien; huomauttaa, että internetin saatavuus ja tieto- ja viestintätekniikan taidot antavat naisille ja tytöille mahdollisuuden saada tietoa omista oikeuksistaan sekä osallistua nykyaikaiseen yhteiskuntaan miesten kanssa tasa-arvoisista lähtökohdista, mikä puolestaan vauhdittaa taloutta ja lisää yleistä hyvinvointia;

4. huomauttaa, että ihmisoikeusloukkauksiin, oikeussuojan saatavuuteen, äärimmäiseen köyhyyteen ja syrjiviin politiikkoihin tai järjestelmiin liittyvä epävakaa tilanne vaikuttaa eri tavoin naisiin ja miehiin ja että sukupuoliroolit ja -suhteet ovat tärkeitä valtiorakenteiden kehittämisen mahdollisuuksien ja sen tiellä olevien esteiden ymmärtämiseksi; korostaa, että sukupuolten tasa-arvo olisi otettava toimintasuunnitelmassa laajemmin huomioon kaikkien ihmisoikeuksien kohdalla ja hyvän hallintotavan ja sitä koskevien käytäntöjen yhteydessä;

5. muistuttaa, että EU:n edustustojen asema korostui Lissabonin sopimuksen hyväksymisen myötä ja että niillä on nykyään tärkeä rooli toimintasuunnitelman täytäntöönpanossa; toteaa, että ne toimivat ensimmäisenä yhteyspisteenä, kun ryhdytään koordinoimaan EU:n toimia kansainvälisten kumppaneiden kanssa kussakin maassa, ja korostaa, että niiden on varmistettava toimien täytäntöönpano ja myös sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen, suojelu ja edistäminen; pitää myönteisenä sukupuolikysymyksistä vastaavien yhteyspisteiden perustamista edustustoihin ja kehottaa jakamaan työajan tarkoituksenmukaisesti, koska yhteyspisteille osoitettuja tehtäviä hoidetaan edustustojen perustehtävien ja muiden tehtävien ohessa; huomauttaa, että on välttämätöntä, että EU:n edustustoilla ja sukupuolikysymyksistä vastaavilla yhteyspisteillä on vahva ymmärrys sukupuolikysymyksestä, jotta ne voivat antaa tietoa maan strategisista tavoitteista, ohjelmista, hankkeista ja keskusteluista sekä niiden toteuttamisesta; kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa ja EUH:ta laatimaan selvät toimintaohjeet näiden yhteyspisteiden tehtävistä edustustoissa, jotta ne voivat toimia todellisina ihmisoikeusasioiden neuvonantajina ja hoitaa työnsä tehokkaasti;

6. pitää valitettavana, että EUH:n viimeisimpien saatavilla olevien tilastotietojen mukaan vain viidennes EU:n edustustojen päälliköistä on naisia ja EU:n ulkomaanedustustojen päälliköistä naisten osuus alittaa vuoden 2014 lähtökohdan; pitää myös valitettavana, että vain yksi seitsemästä EU:n erityisedustajasta on nainen; korostaa lisäksi, että vain noin 25 prosenttia yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan siviilioperaatioiden (YTTP) henkilöstöstä on naisia ja että saatavilla ei ole kattavia tilastoja naisten osallistumisesta YTTP:n sotilasoperaatioihin; kehottaa EU:ta edistämään naisten osallistumista rauhanturvaamiseen, rauhanrakennusprosesseihin sekä EU:n sotilaallisiin ja siviilialan kriisinhallintatehtäviin; kehottaa EUH:ta ja neuvostoa toimimaan esimerkkinä ja ryhtymään välittömästi korjaaviin toimiin, joilla lisätään naisten osallistumista ulkoisiin operaatioihin ja heidän nimittämistään korkeisiin virkoihin ja johtotehtäviin EU:ssa ja erityisesti EU:n edustustoissa;

7. pitää valitettavana, että EUH:n marraskuussa 2016 julkaiseman raportin mukaan vain muutamiin EU:n YTTP-operaatioihin sisältyy seksuaalista tai sukupuoleen perustuvaa häirintää ehkäisevää koulutusta, ja huomauttaa, että vuonna 2015 YTTP-operaatioiden yhteydessä ei raportoitu yhdestäkään seksuaaliseen tai sukupuoleen perustuvaan häirintään, hyväksikäyttöön tai väkivaltaan liittyvästä tapauksesta; painottaa, että on tärkeää soveltaa nollatoleranssia seksuaaliseen ja sukupuoleen perustuvaan häirintään liittyvissä tapauksissa ja tukea institutionaalisia rakenteita, jotka keskittyvät seksuaalisen tai sukupuoleen perustuvan väkivallan ehkäisemiseen; kehottaa EUH:ta ja sen jäsenvaltioita tukemaan kaikkia pyrkimyksiä torjua seksuaalista tai sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa kansainvälisissä rauhanturvaoperaatioissa ja varmistamaan, että väärinkäytösten paljastajia ja uhreja suojellaan tehokkaasti;

8. pyytää kaikkia toimielimiä ja poliittisia toimijoita, jotka osallistuvat EU:n ulkoisten toimien kehittämiseen, asettamaan etusijalle lapsen oikeuksien yleissopimuksen ja sen pöytäkirjojen sekä asiaan liittyvien kansainvälisten sopimusten noudattamisen, jotta voidaan taata lasten erityinen suojelu ja huolenpito; painottaa lapsen oikeuksien yleissopimuksen täysimääräisen ratifioinnin merkitystä, jotta siitä tulee ensimmäinen koko maailmassa ratifioitu YK:n ihmisoikeusyleissopimus; pyytää edistämään tyttöjen vaikutusvallan lisäämistä ja heidän ihmisoikeuksiaan, koska vaikutusvallan lisäämisen edellytyksenä on tyttöjen aktiivinen ja tasa-arvoinen osallistuminen päätöksentekoon; korostaa, että näitä asioita olisi pidettävä ensiarvoisen tärkeinä toimintasuunnitelmaa toteutettaessa; pyytää lisäksi, että vammaisten henkilöiden oikeuksista tehtyä yleissopimusta ja sen pöytäkirjoja noudatetaan vammaisten naisten ja tyttöjen oikeuksien suojaamiseksi; muistuttaa, että maahanmuuttajatytöt ovat haavoittuvassa asemassa etenkin silloin, kun heillä ei ole huoltajaa, ja että heitä on suojeltava kansainvälisen oikeuden sääntöjen mukaisesti; on huolestunut rekisteröimättömien ja kaukana vanhempiensa lähtömaasta syntyneiden lasten määrän hälyttävästä lisääntymisestä ja toteaa, että näistä lapsista suuri määrä on tyttöjä;

9. korostaa naisten ja tyttöjen lisääntymisterveyskasvatuksen merkitystä ja palauttaa mieliin, että tällaisella kasvatuksella edistetään naisten vaikutusvallan lisäämistä ja sukupuolitautien ehkäisemistä; korostaa, että on tärkeää panna jatkuvasti täytäntöön EU:n sitoumus parantaa tyttöjen ja naisten fyysistä ja psyykkistä koskemattomuutta; korostaa, että ihmisoikeuksia ja sukupuolten tasa-arvoa koskeva EU:n politiikka ei voi olla uskottavaa, elleivät sisä- ja ulkopolitiikka ole yhdenmukaisia; tuomitsee jyrkästi global gag -säännön palauttamisen ja laajentamisen ja sen vaikutuksen naisten ja tyttöjen yleiseen terveydenhoitoon ja oikeuksiin; kehottaa jälleen kerran EU:ta ja sen jäsenvaltioita paikkaamaan rahoitusvajeen seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien saralla unionin kehitysvaroilla; panee merkille, että toimintasuunnitelmalla pyritään vahvistamaan naisten mahdollisuuksia hallita seksuaali- ja lisääntymisterveyttään; kehottaa tässä yhteydessä EUH:ta ja komissiota kohdistamaan toimeensa etenkin niihin kolmansiin maihin, jotka kieltävät edelleen abortin kaikissa olosuhteissa; kehottaa jälleen komissiota aktiivisesti tiedottamaan humanitaarisille kumppaneilleen, että komission toimintapolitiikan mukaan tapauksissa, joissa raskaus uhkaa naisen tai tytön henkeä tai aiheuttaa kestämätöntä kärsimystä, kansainvälinen humanitaarinen oikeus ja kansainvälinen ihmisoikeuksia koskeva lainsäädäntö voivat tarjota perusteen turvalliselle abortille;

10. korostaa, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden on torjuttava kaikenlaista naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, oli se sitten ruumiillista, henkistä, sosiaalista tai taloudellista, sekä asetettava etusijalle tytöille ja pojille mahdollisimman varhaisessa iässä annettava sukupuolistereotypioita koskeva kasvatus ja niiden torjuminen; suhtautuu myönteisesti EU:n ja YK:n käynnistämään maailmanlaajuiseen monivuotiseen Spotlight Initiative -aloitteeseen, joka on keskittynyt kaikenlaisen naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan poistamiseen, sillä siinä kiinnitetään asiaan erityistä huomiota asettaen se niiden toimien keskiöön, joilla pyritään saavuttamaan sukupuolten tasa-arvo ja lisäämään naisten vaikutusvaltaa kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman mukaisesti, ja vaatii sen vaikuttavaa täytäntöönpanoa;

11. toteaa, että naisten ja tyttöjen vaikutusvallan lisääminen on yksi EU:n ulkoisten toimien mainituista tavoitteista EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittisen globaalistrategian myötä; huomauttaa, että naisten roolia rauhanneuvotteluissa ja rauhanvälityksessä ei ole otettu toimintasuunnitelmassa riittävällä tavalla huomioon; korostaa naisten tärkeää roolia keskustelun edistämisessä ja luottamuksen rakentamisessa, rauhan puolesta toimivien yhteenliittymien rakentamisessa ja erilaisten näkökulmien esiin tuomisessa siitä, mitä rauha ja turvallisuus tarkoittavat etenkin konfliktineston ja -ratkaisun sekä konfliktin jälkeisen jälleenrakentamisen yhteydessä; huomauttaa, että naisten oikeuksien edistäminen kriisin keskellä olevissa tai konfliktien vaivaamissa maissa tekee yhteiskunnista entistä vahvempia ja kestävämpiä; pitää myönteisenä, että EUH:hon on nimitetty pääneuvonantaja, joka vastaa tasa-arvoasioista ja YK:n päätöslauselman 1325 ”Naiset, rauha ja turvallisuus” täytäntöönpanosta; kannustaa vahvistamaan EU:n jäsenvaltioiden toimia ja kansainvälisiä toimia YK:n kautta, jotta naisiin ja tyttöihin kohdistuvien konfliktitilanteiden ja konfliktin jälkeisten tilanteiden vaikutuksiin voidaan puuttua tehokkaasti; kehottaa komissiota antamaan tukensa uudelle maailmanlaajuiselle naisten, rauhan ja turvallisuuden yhteyspisteiden verkostolle; panee merkille YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 2250 ”Nuoret, rauha ja turvallisuus” merkityksen ja toteaa, että on tärkeää löytää parhaat mahdolliset keinot panna päätöslauselma täytäntöön EU:ssa;

12. pitää valitettavana ja tuomittavana naisiin ja tyttöihin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan käyttöä aseena sodassa; pyytää kaikin tavoin varmistamaan heidän suojelunsa muun muassa tarjoamalle heille ja heidän lapsilleen suojapaikkoja; kehottaa EU:ta varmistamaan naisten ja tyttöjen suojelun konflikteissa etenkin silloin, kun he ovat konfliktiin liittyvän seksuaalisen väkivallan, naisten sukuelinten silpomisen tai pakkoavioliittojen uhreja; painottaa, että raiskausta käytetään sodassa aseena ja että se olisi sen vuoksi aina tuomittava ja saatava loppumaan; pitää ensiarvoisen tärkeänä varmistaa, että sodassa raiskatuille naisille annetaan kaikkea heidän tarvitsemaansa lääkintäapua ja että myös varmistetaan turvallisesti tehdyt abortit kansainvälisen humanitaarisen oikeuden mukaisesti; pitää hyvin valitettavana, että nykyisessä ohjelmasuunnittelussa sivuutetaan sukupuoliulottuvuus kriisitilanteissa tai vaikeissa konflikteissa, kuten Euroopan parlamentti toteaa selvityksessään toimintasuunnitelman täytäntöönpanosta;

13. kehottaa EU:ta kiinnittämään arvioissaan enemmän huomiota laadullisiin tekijöihin, kuten naisten ja tyttöjen itsetunnon ja itseluottamuksen parantamiseen, sukupuolten valtasuhteiden yleiseen muuttumiseen yhteiskunnassa sekä indikaattoreihin, joiden avulla mitataan sosiaaliseen, taloudelliseen ja poliittiseen muutokseen sekä naisten ja tyttöjen vaikutusvallan lisäämiseen liittyviä tekijöitä, jotka eivät ole kvantifioitavissa; korostaa tietoisuuden lisäämisen merkitystä yhteiskunnissa yleisesti ottaen sekä toimien kohdistamista määrättyihin ryhmiin ja ihmisiin yleisen ymmärryksen aikaansaamiseksi sukupuolten epätasa-arvon syistä ja seurauksista;

14. on huolestunut siitä, että poliittisia ja kansalaisoikeuksia koskeva aihekohtainen painopiste, erityisesti naisten ja tyttöjen mahdollisuus käyttää poliittisia ja kansalaisoikeuksiaan, on saanut niukasti huomiota toimintasuunnitelman täytäntöönpanossa, ja pyytää kiinnittämään enemmän huomiota naisten oikeuksia edistäviin järjestöihin ja naispuolisiin ihmisoikeuksien puolustajiin; painottaa, että naisten osallistuminen on tärkeää mahdollistaa poliittisten prosessien kaikilla tasoilla, ja korostaa tämän vuoksi tarvetta taata naisille tasapuolinen osallistuminen politiikkaan äänestäjinä, ehdokkaina, valittuina luottamushenkilöinä ja virkamieskunnan jäseninä; kehottaa varmistamaan, että naispuoliset poliittiset ehdokkaat saavat koulutusta, jonka avulla he voivat kehittää valmiuksiaan; palauttaa mieliin, että vaikutusvallan lisäämistä ei voida liittää pelkästään työmarkkinoille pääsyyn, sillä edistystä on saavutettava myös monilla muilla aloilla, kuten poliittisen edustuksen, oikeudellisen suojelun ja terveyden alalla ja etenkin koulutuksen kautta;

15. kehottaa luomaan sukupuolten tasa-arvolle omistetun budjettikohdan, jotta voidaan näkyvämmin ottaa esille naisten poliittisen osallistumisen ja edustuksen taso unionin naapurimaissa ja unionissa; korostaa, että ohjelmien olisi kaikilta osin liityttävä YK:n tasa-arvojärjestön tavoitteisiin ja ohjelmiin ja niissä olisi asetettava mitattavissa olevia tavoitteita, jotta edistymistä tasa-arvoasioissa voidaan seurata itäisissä ja eteläisissä naapurimaissa säännöllisesti ja vahvistaa kumppanimaiden hallitusten kanssa tehtävää yhteistyötä, niin, että kahdenvälisten kumppanuus- ja assosiaatiosopimusten yhteydessä saavutettaisiin parempia tuloksia nopeammin;

16. toteaa, että komissio myöntää vuosien 2016–2020 kehystä koskevassa yhteisessä valmisteluasiakirjassa, että EU:n taloudellisia investointeja sukupuolten tasa-arvoon ei ole mitattu järjestelmällisesti; kehottaa komissiota omaksumaan tuloksiin pohjautuvan selkeän lähestymistavan, jossa asetetaan korkeat vaatimukset raportointi-, arviointi- ja vastuuvelvollisuusmekanismeille, ja edistämään näyttöön perustuvaa päätöksentekoa, jotta taloudellisia resursseja voidaan käyttää tehokkaammin ja vaikuttavammin; pyytää laatimaan raportin, jossa määritetään tarkasti, kuinka paljon rahoitusta on kohdennettu nimenomaisesti tasa-arvon valtavirtaistamiseen, ja esittämään saavutetuista tavoitteista merkittävimmät;

17. korostaa, että toimintasuunnitelmassa olisi painotettava konfliktitilanteissa ja niiden jälkeisissä tilanteissa enemmän sukupuolten tasa-arvoa, kun on kyse laajemmista ja kattavammista ihmisoikeuksista ja hyvästä hallinnosta ja niihin liittyvistä käytännöistä;

18. kiinnittää huomiota siihen, että komissio on sitoutunut valtavirtaistamaan sukupuolten tasa-arvon ja integroimaan tasa-arvoanalyysin ja -näkökulmat kaikkiin välineisiin; kehottaa ottamaan tämän lähestymistavan huomioon kaikissa EU:n välineissä ja etenkin demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevassa eurooppalaisessa rahoitusvälineessä;

19. kehottaa edistämään politiikkoja ja toimia, joiden tarkoituksena on tarjota tytöille koulutusta ja lisätä sitä kautta heidän vaikutusmahdollisuuksiaan; pitää tärkeänä vahvistaa kansalaisjärjestöjä, jotka puolustavat tyttöjen ja naisten henkeä ja edistävät heidän oikeuksiaan ja vaikutusvaltaansa;

20. korostaa, että naisten on voitava osallistua ja olla edustettuina kestävän kehityksen kannalta tärkeillä talouden aloilla; korostaa, että liiketoiminnalla on tärkeä merkitys naisten oikeuksien edistämisessä; kehottaa tässä yhteydessä antamaan enemmän tukea paikallisille pk-yrityksille ja erityisesti naisyrittäjille mikrolainojen kautta, jotta he voivat hyötyä yksityisen sektorin tuomasta kasvusta;

21. palauttaa mieliin, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden on EU:n muuttoliikepolitiikkaa toteuttaessaan ja kehittäessään kunnioitettava naisten ja tyttöjen oikeuksia siirtolaisina, pakolaisina ja turvapaikanhakijoina; kehottaa tässä yhteydessä arvioimaan uudelleen EUNAVFOR MED SOPHIA -operaation toimeksiantoa Libyan rannikkovartioston kanssa ottamalla huomioon raportit naisiin kohdistuvasta järjestelmällisestä seksuaalisesta väkivallasta Libyan maaperällä sijaitsevissa säilöönottokeskuksissa.

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄ LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)	23.1.2018
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	53 5 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Lars Adaktusson, Michèle Alliot-Marie, Nikos Androulakis, Francisco Assis, Petras Auštrevičius, Amjad Bashir, Bas Belder, Goffredo Maria Bettini, Victor Boştinaru, Elmar Brok, Klaus Buchner, James Carver, Fabio Massimo Castaldo, Lorenzo Cesa, Javier Couso Permuy, Arnaud Danjean, Georgios Epitideios, Eugen Freund, Michael Gahler, Iveta Grigule-Pēterse, Sandra Kalniete, Tunne Kelam, Janusz Korwin-Mikke, Andrey Kovatchev, Eduard Kukan, Ilhan Kyuchyuk, Sabine Lösing, Andrejs Mamikins, Alex Mayer, David McAllister, Tamás Meszerics, Francisco José Millán Mon, Clare Moody, Javier Nart, Pier Antonio Panzeri, Ioan Mircea Paşcu, Alojz Peterle, Tonino Picula, Jozo Radoš, Sofia Sakorafa, Alyn Smith, Jaromír Štětina, Dubravka Šuica, László Tőkés, Miguel Urbán Crespo, Ivo Vajgl
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Brando Benifei, Marek Jurek, Jo Leinen, Miroslav Poche, José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra, Traian Ungureanu, Bodil Valero, Marie-Christine Vergiat
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)	Beatriz Becerra Basterrechea, Teresa Jiménez-Becerril Barrio, Barbara Kudrycka, Tiemo Wölken

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

53	+
ALDE	Petras Auštrevičius, Beatriz Becerra Basterrechea, Iveta Grigule-Pēterse, Ilhan Kyuchyuk, Javier Nart, Jozo Radoš, Ivo Vajgl
ECR	Amjad Bashir
EFDD	Fabio Massimo Castaldo
GUE/NGL	Javier Couso Permuy, Sabine Lösing, Sofia Sakorafa, Miguel Urbán Crespo, Marie-Christine Vergiat
PPE	Lars Adaktusson, Michèle Alliot-Marie, Elmar Brok, Lorenzo Cesa, Arnaud Danjean, Michael Gahler, Teresa Jiménez-Becerril Barrio, Sandra Kalniete, Tunne Kelam, Andrey Kovatchev, Barbara Kudrycka, Eduard Kukan, David McAllister, Francisco José Millán Mon, Alojz Peterle, José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra, Jaromír Štětina, Dubravka Šuica, László Tőkés, Traian Ungureanu
S&D	Nikos Androulakis, Francisco Assis, Brando Benifei, Goffredo Maria Bettini, Victor Boştinaru, Eugen Freund, Jo Leinen, Andrejs Mamikins, Alex Mayer, Clare Moody, Pier Antonio Panzeri, Ioan Mircea Paşcu, Tonino Picula, Miroslav Poche, Tiemo Wölken
VERTS/ALE	Klaus Buchner, Tamás Meszerics, Alyn Smith, Bodil Valero

5	–
ECR	Bas Belder, Marek Jurek
EFDD	James Carver
NI	Georgios Epitideios, Janusz Korwin-Mikke

0	0

Symbolien selitys:

+ : puolesta

- : vastaan

0 : tyhjää

[1] Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0365.

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)	24.4.2018
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	24 5 13
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Malin Björk, Ignazio Corrao, Mireille D’Ornano, Nirj Deva, Doru-Claudian Frunzulică, Enrique Guerrero Salom, Maria Heubuch, Teresa Jiménez-Becerril Barrio, Stelios Kouloglou, Agnieszka Kozłowska-Rajewicz, Arne Lietz, Linda McAvan, Norbert Neuser, Vincent Peillon, Cristian Dan Preda, Liliana Rodrigues, Lola Sánchez Caldentey, Elly Schlein, Eleni Theocharous, Ángela Vallina, Paavo Väyrynen, Elissavet Vozemberg-Vrionidi, Bogdan Brunon Wenta, Jadwiga Wiśniewska, Anna Záborská, Joachim Zeller, Željana Zovko
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Brian Hayes, Lívia Járóka, Urszula Krupa, Florent Marcellesi, Maria Noichl, Jordi Solé, Dubravka Šuica, Monika Vana
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)	Nessa Childers, Pál Csáky, Stefan Eck, Arndt Kohn, Gabriele Preuß, Daciana Octavia Sârbu, Jaromír Štětina

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

24	+
ECR	Eleni Theocharous
EFDD	Ignazio Corrao
GUE/NGL	Malin Björk, Stefan Eck, Stelios Kouloglou, Lola Sánchez Caldentey, Ángela Vallina
S&D	Nessa Childers, Doru-Claudian Frunzulică, Enrique Guerrero Salom, Arndt Kohn, Arne Lietz, Linda McAvan, Norbert Neuser, Maria Noichl, Vincent Peillon, Gabriele Preuß, Liliana Rodrigues, Daciana Octavia Sârbu, Elly Schlein
VERTS/ALE	Maria Heubuch, Florent Marcellesi, Jordi Solé, Monika Vana

5	-
ECR	Urszula Krupa, Jadwiga Wiśniewska
EFDD	Mireille D'Ornano
PPE	Anna Záborská, Joachim Zeller

13	0
ALDE	Paavo Väyrynen
ECR	Nirj Deva
PPE	Pál Csáky, Brian Hayes, Lívia Járóka, Teresa Jiménez-Becerril Barrio, Agnieszka Kozłowska-Rajewicz, Cristian Dan Preda, Jaromír Štětina, Dubravka Šuica, Elissavet Vozemberg-Vrionidi, Bogdan Brunon Wenta, Željana Zovko

Symbolien selitys:

+ : puolesta

- : vastaan

0 : tyhjää

Päivitetty viimeksi: 25. toukokuuta 2018

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö