Mietintö - A8-0262/2018Mietintö
A8-0262/2018
Euroopan parlamentti

MIETINTÖ Euroopan unionin strategiasta muoveista kiertotaloudessa

16.7.2018 - (2018/2035(INI))

Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta
Esittelijä: Mark Demesmaeker


Menettely : 2018/2035(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari :  
A8-0262/2018
Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
A8-0262/2018
Keskustelut :
Äänestykset :
Hyväksytyt tekstit :

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

Euroopan unionin strategiasta muoveista kiertotaloudessa

(2018/2035(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 16. tammikuuta 2018 annetun komission tiedonannon EU:n strategiasta muoveista kiertotaloudessa (COM(2018)0028),

–  ottaa huomioon 16. tammikuuta 2018 annetun komission kertomuksen oxo-hajoavan muovin, myös oxo-hajoavien muovisten kantokassien, käytön ympäristövaikutuksista (COM(2018)0035),

–  ottaa huomioon 16. tammikuuta 2018 annetun komission tiedonannon ja komission yksiköiden valmisteluasiakirjan kiertotalouspaketin täytäntöönpanosta: vaihtoehtoja kemikaali-, tuote- ja jätelainsäädännön rajapinnalla yksilöityjen ongelmien ratkaisemiseksi (COM(2018)0032),

–  ottaa huomioon komission ekologista suunnittelua koskevan työsuunnitelman vuosiksi 2016–2019 (COM(2016)0773) ja etenkin tavoitteen määrittää entistä tarkempia tuotekohtaisia vaatimuksia ja entistä horisontaalisempia vaatimuksia, jotka koskevat esimerkiksi kestävyyttä, korjattavuutta, kehittämiskelpoisuutta, purkamisen mahdollistavaa rakennetta sekä mahdollisuutta uudelleenkäyttöön ja kierrätykseen,

–  ottaa huomioon 2. joulukuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Kierto kuntoon – kiertotaloutta koskeva EU:n toimintasuunnitelma” (COM(2015)0614),

–  ottaa huomioon romuajoneuvoista annetun direktiivin 2000/53/EY, paristoista ja akuista sekä käytetyistä paristoista ja akuista annetun direktiivin 2006/66/EY ja sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta annetun direktiivin 2012/19/EU muuttamisesta 30. toukokuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/849[1],

–  ottaa huomioon kaatopaikoista annetun direktiivin 1999/31/EY muuttamisesta 30. toukokuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/850[2],

–  ottaa huomioon jätteistä annetun direktiivin 2008/98/EY muuttamisesta 30. toukokuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/851[3],

–  ottaa huomioon pakkauksista ja pakkausjätteestä annetun direktiivin 94/62/EY muuttamisesta 30. toukokuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/852[4],

–  ottaa huomioon direktiivin 94/62/EY muuttamisesta kevyiden muovisten kantokassien kulutuksen vähentämisen osalta 29. huhtikuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/720[5],

–  ottaa huomioon energiaan liittyvien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavien vaatimusten puitteista 21. lokakuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/125/EY[6], jäljempänä ’ekologista suunnittelua koskeva direktiivi’, sekä kyseisen direktiivin mukaisesti hyväksytyt täytäntöönpanoasetukset ja vapaaehtoiset sopimukset,

–  ottaa huomioon vuoteen 2020 ulottuvasta yleisestä unionin ympäristöalan toimintaohjelmasta 20. marraskuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1386/2013/EU[7],

–  ottaa huomioon 18. joulukuuta 2017 annetut neuvoston päätelmät ekoinnovoinnista ja kiertotalouteen siirtymisestä,

–  ottaa huomioon lokakuussa 2017 laaditun Eurobarometri-erityistutkimuksen nro 468 ”EU:n kansalaisten asenteet ympäristöä kohtaan”,

–  ottaa huomioon Pariisin ilmastonmuutossopimuksen ja ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen sopimuspuolten 21. konferenssin (COP 21),

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen päätöslauselman ”Transforming our World: The 2030 Agenda for Sustainable Development”, joka hyväksyttiin YK:n kestävän kehityksen huippukokouksessa New Yorkissa 25. syyskuuta 2015,

–  ottaa huomioon 9. heinäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman ”Resurssitehokkuus: siirtyminen kohti kiertotaloutta”[8],

–  ottaa huomioon 4. heinäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman ”Tuotteiden käyttöiän pidentäminen: kuluttajien ja yritysten saama hyöty”[9],

–  ottaa huomioon 16. tammikuuta 2018 antamansa päätöslauselman ”Kansainvälinen valtamerten hallinnointi: valtamerten tulevaisuusohjelma vuoden 2030 kestävän kehityksen tavoitteiden yhteydessä”[10],

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön ja kalatalousvaliokunnan lausunnon (A8-0262/2018),

A.  ottaa huomioon, että muovi on tärkeä materiaali, jota käytetään laajalti kaikissa arvoketjuissa ja josta on hyötyä yhteiskunnassamme ja taloudessamme, jos sitä hyödynnetään ja hallitaan vastuullisesti;

B.  toteaa, että muovin nykyisillä tuotanto-, käyttö- ja käsittelytavoilla on tuhoisia ympäristö-, ilmasto- ja talousvaikutuksia ja mahdollisia kielteisiä terveysvaikutuksia sekä ihmisiin että eläimiin; toteaa, että keskeisenä haasteena on näin ollen tuottaa ja käyttää muovia vastuullisesti ja kestävällä tavalla, jotta voidaan vähentää muovijätteen muodostumista ja vaarallisten aineiden käyttöä muoveissa mahdollisuuksien mukaan; toteaa, että tutkimuksella ja innovoinnilla uusiin ja vaihtoehtoisiin teknologioihin on tärkeä rooli tässä suhteessa;

C.  ottaa huomioon, että nämä vaikutukset huolestuttavat laajalti suurta yleisöä, sillä 74 prosenttia EU:n kansalaisista on huolissaan muovisten päivittäistavaroiden vaikutuksesta terveyteen ja 87 prosenttia on huolissaan ympäristövaikutuksista;

D.  katsoo, että olisi hyödynnettävä tämänhetkistä poliittista ilmapiiriä ja siirryttävä kestävään muovin kiertotalouteen, jossa asetetaan etusijalle muovijätteen syntymisen ehkäisy jätehierarkian mukaisesti;

E.   toteaa, että useat jäsenvaltiot ovat jo ottaneet käyttöön kansallisia lainsäädäntötoimia kosmetiikkaan tarkoituksella lisättyjen mikromuovien kieltämiseksi;

F.  toteaa, että Euroopan mailla on ollut tapana viedä muovijätettä myös maihin, joissa epäasialliset jätehuolto- ja kierrätysjärjestelmät aiheuttavat ympäristövahinkoja ja vaarantavat paikallisyhteisöjen ja etenkin jätteenkäsittelijöiden terveyden;

G.  toteaa, että muovijäte on maailmanlaajuinen ongelma ja että kansainvälistä yhteistyötä tarvitaan haasteeseen vastaamiseksi; toteaa, että EU on sitoutunut saavuttamaan YK:n kestävän kehityksen tavoitteet, joista useat ovat merkityksellisiä muovien mereen ja maahan kohdistuvia vaikutuksia rajoittavan kestävän kulutuksen ja tuotannon kannalta;

H.  toteaa, että muovien maailmanlaajuinen vuotuinen tuotanto oli 322 miljoonaa tonnia vuonna 2015 ja että sen odotetaan kaksinkertaistuvan seuraavien 20 vuoden kuluessa;

I.  ottaa huomioon, että EU:ssa syntyy joka vuosi 25,8 miljoonaa tonnia muovijätettä;

J.  toteaa, että EU:ssa muovijätteestä kerätään kierrätykseen vain 30 prosenttia; ottaa huomioon, että ainoastaan kuusi prosenttia markkinoille saatetusta muovista valmistetaan kierrätetystä muovista;

K.  toteaa, että kaatopaikalle päätyvän (31 prosenttia) ja poltettavan (39 prosenttia) muovijätteen osuus on edelleen korkea;

L.  toteaa, että noin 95 prosenttia muovipakkausten arvosta karkaa tällä hetkellä taloutemme ulkopuolelle, mistä aiheutuu vuosittain 70–105 miljardin euron tappiot;

M.  toteaa, että muovipakkausten kierrätystavoite vuonna 2030 on EU:ssa 55 prosenttia;

N.  toteaa, että muovin kierrättäminen saa aikaan merkittäviä ilmastohyötyjä hiilidioksidipäästöjen vähenemisenä;

O.  ottaa huomioon, että maailmanlaajuisesti valtameriin päätyy joka vuosi 5–13 miljoonaa tonnia muovia ja että tähän mennessä valtamerissä on arviolta yli 150 miljoonaa tonnia muovia;

P.  toteaa, että EU:n meriin ja valtameriin päätyy vuosittain 150 000–500 000 tonnia muovijätettä;

Q.  ottaa huomioon, että YK:n mainitsemien tutkimusten mukaan vuoteen 2050 valtamerissä on enemmän muovia kuin kaloja, jos asialle ei tehdä mitään;

R.  toteaa, että 85 prosenttia rantojen roskista ja yli 80 prosenttia merien roskista on muovia;

S.  toteaa, että valtamerestä löytyy käytännöllisesti katsoen kaikentyyppisiä muovimateriaaleja Tyynenmeren jätepyörteestä, joka sisältää vähintään 79 000 tonnia muovia ja joka kelluu 1,6 miljoonan neliökilometrin kokoisella alueella, maapallon syrjäisimmille alueille saakka, kuten syvään valtamerenpohjaan ja arktiselle alueelle;

T.  ottaa huomioon, että merten roskat vaikuttavat myös haitallisesti taloudelliseen toimintaan ja ihmisen elintarvikeketjuun;

U.  toteaa, että 90 prosenttia kaikista merilinnuista nielee muovihiukkasia;

V.  katsoo, että muovijätteen koko vaikutusta kasveihin, eläimiin ja ihmisten terveyteen ei vielä ymmärretä; toteaa, että katastrofaaliset vaikutukset merten eliöstöön on dokumentoitu ja että yli 100 miljoonaa merieläintä kuolee joka vuosi valtamerten muovijätteiden takia;

W.  katsoo, että ratkaisuja meriin päätyvän muoviroskan torjumiseksi ei voida erottaa yleisestä muovistrategiasta; toteaa, että kalastuksen valvontaa koskevan asetuksen[11] 48 artikla, joka sisältää toimenpiteet, joiden tarkoituksena on edistää kadonneiden pyydysten talteen ottamista, on askel oikeaan suuntaan, mutta sen soveltamisala on liian rajallinen, koska jäsenvaltiot voivat vapauttaa valtaosan kalastusaluksista tästä velvoitteesta ja ilmoitusvaatimusten täytäntöönpano on edelleen heikkoa;

X.  ottaa huomioon, että parhaillaan harkitaan Euroopan alueellisen yhteistyön rahoituksen käyttöä Adrianmerellä toteutettaviin hankkeisiin, kuten uudet hallintovälineet ja hyvät käytännöt, jotta voidaan vähentää kalanpyydysten hylkäämistä ja mahdollisesti luopua siitä, muun muassa osoittamalla kalastuslaivastoille uusi rooli merten tarkkailijoina;

Y.  toteaa, että jäsenvaltiot ovat allekirjoittaneet kansainvälisen yleissopimuksen aluksista aiheutuvan meren pilaantumisen ehkäisemisestä (MARPOL) ja niiden olisi pyrittävä panemaan sen määräykset täysimääräisesti täytäntöön;

Z.  toteaa, että haamukalastusta tapahtuu, kun meren eliöstöä jää saaliiksi, sotkeutuu, haavoittuu, nääntyy nälkään ja kuolee kadonneisiin tai hylättyihin muihin kuin biohajoaviin kalaverkkoihin, mertoihin ja siimoihin; toteaa, että pyydysten katoaminen tai hylkääminen aiheuttaa tämän haamukalastusilmiön; toteaa, että kalastuksen valvontaa koskevassa asetuksessa edellytetään pyydysten pakollista merkitsemistä ja vaaditaan myös ilmoittamaan kadonneista pyydyksistä ja ottamaan ne talteen; toteaa, että sen vuoksi jotkut kalastajat tuovat omasta aloitteestaan takaisin satamaan mereltä talteen otettuja kadonneita verkkoja;

AA.  toteaa, että vaikka vesiviljelyn osuutta merien roskaantumisessa on vaikea arvioida tarkasti, arvioiden mukaan 80 prosenttia meren roskista on muoveja ja mikromuoveja ja että 20–40 prosenttia kyseisistä meren muoviroskista liittyy ihmisen toimintaan merellä, kauppa- ja risteilyalukset mukaan luettuina, kun taas loput ovat peräisin maa-alueilta; ottaa huomioon, että FAO:n äskettäisen tutkimuksen[12] mukaan noin 10 prosenttia tulee kadonneista ja hylätyistä pyydyksistä; toteaa, että kadonneet ja hylätyt pyydykset ovat yksi meren muoviroskien osatekijä ja arviolta 94 prosenttia valtamereen päätyvästä muovista päätyy merenpohjaan, minkä vuoksi on hyödynnettävä Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa (EMKR), jotta kalastajat osallistuvat järjestelyihin jätteiden keräämiseksi merestä maksua tai muita taloudellisia ja aineellisia kannustimia vastaan;

AB.  toteaa, että EU:ssa pääsee ympäristöön vuosittain 75 000–300 000 tonnia mikromuoveja, mukaan luettuina mikromuovit, jotka on tarkoituksellisesti lisätty muovituotteisiin, tuotteiden käytön aikana vapautuvia muoveja ja muoveja, joita syntyy muovituotteiden hajoamisen yhteydessä;

AC.  toteaa, että mikromuovit ja nanokokoiset hiukkaset aiheuttavat erityisiä poliittisia haasteita;

AD.  toteaa, että mikromuoveja löydetään 90 prosentista pullotettua vettä;

AE.   pitää myönteisenä, että komissio on pyytänyt kemikaalivirastoa tutkimaan tieteellistä perustaa kuluttajatuotteisiin ja ammattikäyttöön tarkoitettuihin tuotteisiin tarkoituksellisesti lisättyjen mikromuovien rajoittamiselle;

AF.  pitää myönteisenä sitä, että komissio on pyytänyt kemikaalivirastoa valmistelemaan ehdotuksen oxo-hajoavaa muovia koskevista mahdollisista rajoituksista;

AG.   toteaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 311 artiklan mukaisesti uusien omien varojen käyttöönottoon sovelletaan erityistä lainsäätämisjärjestystä, joka edellyttää jäsenvaltioiden yksimielisyyttä ja parlamentin kuulemista;

Yleisiä huomioita

1.  pitää myönteisenä komission tiedonantoa ”EU:n strategia muoveista kiertotaloudessa” (COM(2018)0028), joka on edistysaskel EU:n siirtymisessä lineaarisesta taloudesta kiertotalouteen; toteaa, että muovilla on hyödyllinen rooli taloudessamme ja jokapäiväisessä elämässämme mutta siitä aiheutuu samalla merkittäviä haittoja; katsoo, että sen vuoksi keskeisenä haasteena on hallita muoveja kestävällä tavalla koko arvoketjussa ja muuttaa näin tapaa, jolla me tuotamme ja käytämme muoveja, jotta arvo säilyy taloudessamme ympäristöä, ilmastoa ja kansanterveyttä vaarantamatta;

2.  korostaa, että muovijätteen syntymisen ennaltaehkäisemisen olisi oltava jätepuitedirektiivissä määritetyllä tavalla ensimmäinen jätehierarkian mukainen painopiste; katsoo lisäksi, että muovin kierrätyksen huomattava tehostaminen on myös keskeistä kestävän talouskasvun tukemisen sekä ympäristönsuojelun ja kansanterveyden kannalta; kehottaa kaikkia sidosryhmiä pitämään Kiinan hiljattain muovijätteelle asettamaa tuontikieltoa mahdollisuutena investoida muovijätteen syntymisen ehkäisyyn muun muassa edistämällä uudelleenkäyttöä ja kiertotalouden mukaista tuotesuunnittelua sekä investoida huipputason keräys-, lajittelu- ja kierrätyslaitteistoihin EU:ssa; katsoo, että tässä mielessä parhaiden käytäntöjen vaihto on tärkeää erityisesti pk-yrityksille;

3.  katsoo, että muoveja koskevalla strategialla olisi oltava myös vipuvaikutus uusien, älykkäiden, kestävien ja kiertotalouteen perustuvien, koko arvoketjun kattavien liiketoiminta-, tuotanto- ja kulutusmallien kehittämiseen kulutus- ja tuotantotapojen kestävyyttä koskevan YK:n kestävän kehityksen tavoitteen 12 mukaisesti ulkoisten kustannusten sisällyttämisen kautta; kehottaa komissiota edistämään tässä mielessä selviä yhteyksiä unionin jäte-, kemikaali- ja tuotepolitiikkojen välillä myös kehittämällä myrkytöntä materiaalikiertoa seitsemännen ympäristöohjelman mukaisesti;

4.  kehottaa komissiota laatimaan vuoden 2020 jälkeiselle ajalle kiertotaloutta ja biotaloutta koskevan politiikan, joka perustuu vankkaan tutkimus- ja innovointipilariin, ja varmistamaan uudessa monivuotisessa rahoituskehyksessä tarvittavat talousarviositoumukset; korostaa erityisesti tutkimuksen merkitystä, jotta voidaan kehittää innovatiivisia ratkaisuja ja ymmärtää, miten makro-, mikro- ja nanomuovit vaikuttavat ekosysteemeihin ja ihmisen terveyteen;

5.  painottaa, että muovi on monipuolinen materiaali, jolla on monia käyttötarkoituksia, minkä vuoksi eri arvoketjuihin tarvitaan räätälöity, usein tuotekohtainen monimuotoisten ratkaisujen yhdistelmän sisältävä toimintatapa, jossa otetaan huomioon ympäristövaikutus, olemassa olevat vaihtoehdot, paikalliset ja alueelliset tarpeet ja varmistetaan käyttötarpeiden täyttyminen;

6.  korostaa, että kaikkien sidosryhmien on osallistuttava koordinoituihin toimiin koko arvoketjussa, jotta ne voivat onnistua ja jotta saavutetaan sekä talouden että ympäristön, ilmaston ja terveyden kannalta myönteinen lopputulos;

7.  korostaa, että vastuu jätteen syntymisen vähentämisestä on yhteinen ja että muovia koskevan yleisen huolestuneisuuden muuttaminen yleiseksi vastuullisuudeksi on edelleen merkittävä haaste; korostaa, että uusien kulutusmallien kehittäminen kuluttajien käyttäytymisen muutosta edistämällä on keskeistä tässä suhteessa; kehottaa lisäämään kuluttajien tietoisuutta muovijätteen aiheuttamasta saastumisesta, ennaltaehkäisyn merkityksestä sekä asianmukaisesta jätehuollosta ja olemassa olevista vaihtoehdoista;

Kierrätysnäkökohdat huomioon ottavasta suunnittelusta kiertonäkökohdat huomioon ottavaan suunnitteluun

8.  kehottaa jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia varmistamaan, että koko tuotteita ja jätteitä koskeva säännöstö pannaan täysimääräisesti ja nopeasti täytäntöön ja että sen noudattamista valvotaan; toteaa, että EU:ssa muovijätteestä kerätään kierrätykseen ainoastaan 30 prosenttia, mikä johtaa valtavaan resurssien tuhlaukseen; korostaa, että vuoteen 2030 mennessä muoveja ei enää hyväksytä kaatopaikoille ja että jäsenvaltioiden on käsiteltävä muovijätteensä direktiivissä 2008/98/EY vahvistettujen säännösten mukaisesti; muistuttaa, että jäsenvaltioiden olisi hyödynnettävä taloudellisia välineitä ja toimenpiteitä jätehierarkian soveltamisen kannustamiseksi; korostaa, että erilliset keräys- ja lajittelupisteet ovat tärkeitä, jotta voidaan varmistaa kierrätyksen korkea laatu ja edistää laadukkaiden uusioraaka-aineiden käyttöönottoa;

9.  kehottaa kaikkia teollisuuden sidosryhmiä aloittamaan heti konkreettisten toimien toteuttaminen sen varmistamiseksi, että kaikki pakkausmuovit ovat uudelleenkäytettäviä tai kierrätettäviä kustannustehokkaalla tavalla vuoteen 2030 mennessä, yhdistämään brändi-imagonsa kestäviin ja kiertotaloutta edistäviin liiketoimintamalleihin ja hyödyntämään markkinointikapasiteettiaan kestävien ja kiertotaloutta edistävien kulutustottumusten tunnetuksi tekemiseksi ja edistämiseksi; kehottaa komissiota seuraamaan ja arvioimaan kehitystä, edistämään parhaita käytäntöjä ja varmentamaan ympäristöväittämät ”viherpesun” välttämiseksi;

10.  katsoo, että kansalaisyhteiskunta olisi otettava asianmukaisella tavalla mukaan ja sille olisi annettava tietoja, jotta se voi saada teollisuuden vastuuseen sitoumuksistaan ja velvoitteistaan;

11.  kehottaa komissiota täyttämään velvoitteensa pakkauksista ja pakkausjätteistä annetun direktiivin keskeisten vaatimusten tarkistamiseksi ja vahvistamiseksi vuoden 2020 loppuun mennessä ottaen huomioon erilaisten pakkausmateriaalien suhteelliset ominaisuudet elinkaariarvioiden perusteella ja käsittelemään siinä erityisesti jätteen syntymisen ehkäisyä ja kiertonäkökohdat huomioon ottavaa suunnittelua; kehottaa komissiota ehdottamaan selkeitä, toteuttamiskelpoisia ja vaikuttavia vaatimuksia, jotka koskevat muun muassa muovien uudelleenkäytettävää ja kierrätettävää pakkaamista kustannustehokkaalla tavalla sekä ylipakkaamista;

12.  kehottaa komissiota tekemään resurssitehokkuudesta ja kierrätettävyydestä kattavia periaatteita, joihin sisältyy kiertoon perustuvien materiaalien, tuotteiden ja järjestelmien mahdollinen merkittävä rooli ja jota sovelletaan myös muihin muovituotteisiin kuin pakkauksiin; katsoo, että tämä voidaan saavuttaa muun muassa laajennetun tuottajan vastuun avulla, kehittämällä tuotestandardeja, tekemällä elinkaariarvioita, laajentamalla ekologista suunnittelua koskevaa lainsäädäntökehystä siten, että se kattaa kaikki keskeiset muovituoteryhmät, hyväksymällä ympäristömerkkejä koskevia säännöksiä ja panemalla täytäntöön ympäristöjalanjälkeä koskeva menetelmä;

Todellisten sisämarkkinoiden perustaminen kierrätetylle muoville

13.   toteaa, että on olemassa lukuisia syitä sille, että kierrätettävien muovien käyttö on vähäistä EU:ssa, mikä johtuu muun muassa alhaisista fossiilisten polttoaineiden hinnoista ja osittain tuista, luottamuksen puutteesta sekä korkealaatuisen tarjonnan puutteesta; korostaa, että kierrätettyjen raaka-aineiden vakaat sisämarkkinat ovat välttämättömät kiertotalouteen siirtymisen takaamiseksi; kehottaa komissiota puuttumaan näiden markkinoiden kohtaamiin esteisiin ja luomaan tasapuoliset toimintaedellytykset;

Laatustandardit ja varmentaminen

14.  kehottaa komissiota laatimaan viipymättä laatustandardit, jotta parannetaan luottamusta ja kannustetaan kierrätetyn muovin markkinoita; kehottaa komissiota näitä laatustandardeja kehittäessään ottamaan huomioon erilaiset kierrätyksen muodot, jotka sopivat yhteen eri tuotteiden käyttöominaisuuksien kanssa, ja samalla varmistamaan kansanterveyden, elintarvikkeiden turvallisuuden ja ympäristönsuojelun; kehottaa komissiota varmistamaan kierrätettävien materiaalien turvallisen käytön elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvissa materiaaleissa ja kannustamaan innovointia;

15.  pyytää komissiota ottamaan huomioon riippumattomasta kolmannen osapuolen sertifioinnista saadut parhaat käytännöt ja kannustamaan kierrätettävien materiaalien sertifiointia, koska varmentaminen on välttämätöntä kierrätettäviin materiaaleihin kohdistuvan teollisuuden ja kuluttajien luottamuksen parantamiseksi;

Kierrätysmateriaalisisältö

16.  kehottaa kaikkia teollisuuden toimijoita muuntamaan yleiset sitoumuksensa lisätä kierrätetyn muovin käyttöä virallisiksi lupauksiksi ja toteuttamaan konkreettisia toimenpiteitä;

17.  katsoo, että kierrätettyjen raaka-aineiden käytön edistämiseksi voidaan tarvita kierrätysmateriaalisisältöä koskevia pakollisia sääntöjä, koska kierrätettävien materiaalien markkinat eivät vielä toimi; kehottaa komissiota harkitsemaan EU:n markkinoille saatettujen tiettyjen muovituotteiden kierrätettyä sisältöä koskevien vähimmäisvaatimusten käyttöönottoa elintarvikkeiden turvallisuusvaatimuksia noudattaen;

18.  kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan alennetun arvonlisäveron käyttöönottoa tuotteille, jotka sisältävät kierrätysmateriaaleja;

Kiertotaloutta edistävät hankinnat

19.  korostaa, että julkiset hankinnat ovat tärkeä väline siirryttäessä kohti kiertotaloutta, koska niillä voidaan tehostaa innovointia liiketoimintamalleissa ja edistää resurssitehokkaita tuotteita ja palveluja; korostaa paikallis- ja alueviranomaisten roolia tässä suhteessa; kehottaa komissiota perustamaan kiertotaloutta edistäviä hankintoja koskevan EU:n oppimisverkoston pilottihankkeista saatujen kokemusten hyödyntämiseksi; katsoo, että näillä vapaaehtoisilla toimilla olisi tasoitettava perinpohjaisen vaikutustenarvioinnin pohjalta tietä kiertotaloutta edistäviä julkisia hankintoja koskeville sitoville EU:n säännöille ja kriteereille;

20.  kehottaa jäsenvaltioita luopumaan kaikista vääristyneistä kannustimista, jotka estävät saavuttamasta korkeinta mahdollista muovinkierrätysastetta;

Jätteiden ja kemikaalien välinen rajapinta

21.  kehottaa jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia optimoimaan maahantuotavien materiaalien ja tuotteiden valvontaa, jotta varmistetaan EU:n kemikaali- ja tuotelainsäädännön noudattaminen ja noudattamisen valvonta;

22.  viittaa parlamentin päätöslauselmaan kiertotalouspaketin täytäntöönpanosta: vaihtoehtoja kemikaali-, tuote- ja jätelainsäädännön rajapinnalla yksilöityjen ongelmien ratkaisemiseksi;

Muovijätteen syntymisen ehkäisy

Kertakäyttömuovit

23.  huomauttaa, että kertakäyttömuovien ympäristöön kohdistuvien haittavaikutusten käsittelemiseen ei ole olemassa yleisratkaisua, ja katsoo siksi, että tämän monimutkaisen ongelman ratkaisemiseksi tarvitaan sekä vapaaehtoisia toimia että sääntelytoimia ja kuluttajien tietoisuuden, käyttäytymisen ja osallistumisen muuttumista;

24.  panee merkille, että toimia on jo toteutettu joissakin jäsenvaltioissa ja suhtautuu siksi myönteisesti komission ehdotukseen erityisestä lainsäädäntökehyksestä, jolla vähennetään tiettyjen muovituotteiden, erityisesti kertakäyttömuovien, vaikutusta ympäristöön; katsoo, että tällä ehdotuksella olisi vähennettävä merkittävästi merien roskia, joista yli 80 prosenttia on muovia, ja edistettävä näin kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman tavoitetta kaikenlaisen meren saastumisen ehkäisemiseksi ja sen vähentämiseksi;

25.  pitää tärkeänä, että tässä kehyksessä tarjotaan jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille kunnianhimoisia erilaisia toimenpiteitä, joilla turvataan sisämarkkinoiden yhtenäisyys sekä saadaan aikaan näkyvä ja myönteinen ympäristövaikutus ja sosioekonominen vaikutus ja varmistetaan kuluttajille tarvittavat käyttöominaisuudet;

26.   toteaa, että kertakäyttöisten muovituotteiden vähentäminen ja rajoittaminen voivat luoda mahdollisuuksia kestäville liiketoimintamalleille;

27.   viittaa tätä ehdotusta koskevaan tavallisen lainsäätämisjärjestyksen mukaiseen käynnissä olevaan työhön;

28.  painottaa, että korkean erillisen keräys- ja kierrätysasteen saavuttamiseen ja jätteen määrän vähentämiseen on olemassa useita tapoja, mukaan luettuina laajennettua tuottajavastuuta koskevat järjestelmät, joiden maksut ovat mukautettuja, ja panttijärjestelmät sekä yleisön tietoisuuden parantaminen; ottaa huomioon toteutettujen järjestelyjen ansiot eri jäsenvaltioissa ja jäsenvaltioiden välisen parhaiden käytäntöjen vaihdon mahdollisuuden; korostaa, että tietyn järjestelmän valinta kuuluu jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten toimivaltaan;

29.  panee tyytyväisenä merkille, että direktiivin 94/62/EY mukaan jäsenvaltioiden on perustettava kaikkia pakkauksia koskeva pakollinen laajennettua tuottajavastuuta koskeva järjestelmä vuoden 2024 loppuun mennessä, ja kehottaa komissiota arvioimaan tämän velvoitteen laajentamista myös muihin muovituotteisiin direktiivin 2008/98/EY 8 ja 8 a artiklan mukaisesti;

30.  panee merkille Euroopan unionin omien varojen järjestelmää koskevan komission ehdotuksen (COM(2018)0325), jossa kansallinen osuus perustuu kierrättämättömän pakkausmuovijätteen määrään; painottaa, että osuuksien ohjaavan mahdollisen vaikutuksen on oltava yhdenmukainen jätehierarkian kanssa; korostaa näin ollen, että jätteen syntymisen ennaltaehkäisy olisi asetettava etusijalle;

31.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita liittymään COP 22 -kokouksessa Marrakechissa marraskuussa 2016 perustettuun kansainväliseen liittoumaan muovikassien aiheuttaman pilaantumisen vähentämiseksi ja tukemaan sitä;

32.  katsoo, että supermarketeilla on tärkeä osuus kertakäyttömuovien vähentämisessä EU:ssa; pitää myönteisenä aloitteita esimerkiksi muovittomista supermarkettien käytävistä, joiden avulla supermarketit voivat kokeilla kompostoitavia biomateriaaleja vaihtoehtoina muovipakkauksille;

33.  on tyytyväinen komission satamien vastaanottolaitteita koskevaan direktiiviehdotukseen (COM(2018)0033), jolla pyritään merkittävästi vähentämään kalastajille pyydysten ja muovijätteen palauttamisesta satamiin aiheutuvia kuluja ja vaivaa; korostaa merkitystä, joka kalastajilla voisi olla etenkin muovijätteen keräämisessä mereltä kalastustoimintansa yhteydessä sekä sen palauttamisessa satamiin ja edelleen asianmukaiseen jätehuoltoon; painottaa, että komission ja jäsenvaltioiden olisi kannustettava tähän toimintaan siten, ettei puhdistamistoimien yhteydessä kerättävä jäte kuuluisi kustannusten kattamiseen käytettävien järjestelmien piiriin eikä kalastajille aiheutuisi kuluja jätteenkäsittelystä;

34.  pitää valitettavana, että kalastuksen valvontaa koskevan asetuksen 48 artiklan 3 kohdan täytäntöönpano kadonneiden pyydysten talteenoton ja niitä koskevan ilmoitusvelvollisuuden osalta ei sisältynyt komission vuoden 2017 arviointi- ja täytäntöönpanokertomukseen; korostaa tarvetta arvioida yksityiskohtaisesti kalastuksen valvontaa koskevan asetuksen vaatimusten täytäntöönpanoa pyydysten osalta;

35.  kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja alueita tukemaan suunnitelmia roskien keräämiseksi merellä siten, että kalastusalukset osallistuvat siihen mahdollisuuksien mukaan, ja ottamaan satamissa käyttöön palveluja meren roskien vastaanottamista ja hävittämistä varten sekä käytöstä poistettavien verkkojen kierrätysjärjestelmän; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään pyydysten merkitsemistä koskevien FAO:n vapaaehtoisten suuntaviivojen mukaisia suosituksia ja tekemään kalastusalan kanssa tiivistä yhteistyötä haamukalastuksen torjumiseksi;

36.  kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja alueita tehostamaan tietojen keruuta meren muoviroskista perustamalla ja panemalla täytäntöön elvyttämistoimien tueksi yksittäisten kalastusalusten kadottamia pyydyksiä koskevan EU:n laajuisen pakollisen digitaalisen ilmoitusjärjestelmän, jossa hyödynnetään alueellisten tietokantojen tietoja tietojen jakamiseksi Euroopan kalastuksenvalvontaviraston hallinnoimassa unionin tietokannassa, tai kehittämään SafeSeaNet-järjestelmää käyttäjäystävälliseksi EU:n laajuiseksi järjestelmäksi, jonka avulla kalastajien on mahdollista ilmoittaa kadonneista pyydyksistä;

37.  korostaa, että jäsenvaltioiden on pyrittävä entistä painokkaammin laatimaan strategioita ja suunnitelmia, jotta voidaan vähentää kalanpyydysten hylkäämistä mereen, esimerkiksi EMKR:n avustusten, rakennerahastojen ja Euroopan alueellisen yhteistyön tuen sekä tarpeellisen ja aktiivisen alueellisen osallistumisen kautta;

Biopohjaiset muovit, biohajoavuus ja kompostoitavuus

38.  kannustaa vahvasti komissiota laatimaan selkeät täydentävät standardit, yhtenäistetyt säännöt ja määritelmät, jotka koskevat biopohjaisia materiaaleja, biohajoavuutta (raaka-aineesta riippumattomana ominaisuutena) ja kompostoitavuutta, jotta voidaan torjua vallalla olevia väärinkäsityksiä ja antaa kuluttajille selkeitä tietoja;

39.  korostaa, että kestävän biotalouden edistäminen voi vähentää Euroopan riippuvuutta tuontiraaka-aineista; korostaa biopohjaisten ja biohajoavien muovien mahdollista roolia, kun niistä on osoitettu olevan hyötyä elinkaarinäkökulmasta katsottuna; katsoo, että biohajoavuutta on arvioitava asianmukaisissa todellisissa olosuhteissa;

40.  painottaa, että biohajoavat ja kompostoitavat muovit voivat auttaa siirtymisessä kiertotalouteen mutta niitä ei voi pitää yleisratkaisuna merten roskaantumiseen eikä niillä saisi oikeuttaa tarpeettomia kertakäyttösovelluksia; kehottaa siksi komissiota laatimaan biohajoavista muoveista valmistetuttuja hyödyllisiä tuotteita ja käyttökohteita koskevat selvät kriteerit, maataloudessa käytettävät pakkaukset ja sovellukset mukaan luettuina; kehottaa tekemään lisää tätä asiaa koskevia tutkimus- ja kehittämisinvestointeja; korostaa, että biohajoavia ja muita kuin biohajoavia muoveja on kohdeltava jätehuollon näkökulmasta eri tavoin;

41.  painottaa, että biopohjaiset muovit tarjoavat mahdollisuuden raaka-aineiden osittaiseen muunteluun, ja kehottaa lisäämään investointeja alan tutkimukseen ja kehitykseen; toteaa, että innovatiivisia, biopohjaisia materiaaleja on jo markkinoilla; korostaa, että korvaaviin materiaaleihin on suhtauduttava neutraalisti ja oikeudenmukaisesti;

42.  vaatii täysimääräistä EU:n kieltoa oxo-hajoavalle muoville vuoteen 2020 mennessä, koska tämäntyyppinen muovi ei hajoa biologisesti asianmukaisella tavalla, se ei ole kompostoitavaa, se vaikuttaa negatiivisesti tavallisen muovin kierrätykseen eikä sen ympäristöhyödyistä ole näyttöä;

Mikromuovit

43.  kehottaa komissiota kieltämään mikromuovien sisällyttämisen kosmetiikkaan, henkilökohtaisen hygienian tuotteisiin sekä pesu- ja puhdistusaineisiin vuoteen 2020 mennessä; kehottaa lisäksi kemikaalivirastoa arvioimaan tarvittaessa tarkoituksellisesti muihin tuotteisiin lisättyjen mikromuovien kieltämistä ja valmistelemaan sitä ja ottamaan huomioon, onko toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoja käytettävissä;

44.  kehottaa komissiota asettamaan tuotelainsäädännössä vähimmäisvaatimukset, joilla vähennetään merkittävästi mikromuovien syntymistä jätteen syntypaikalla erityisesti tekstiileistä, renkaista, maaleista ja tupakantumpeista;

45.  panee merkille ”Operation Clean Sweep” -ohjelman ja useiden ”yhtään pellettiä ei hukata” -aloitteiden mukaiset hyvät käytännöt; uskoo, että nämä aloitteet voitaisiin toistaa EU:n tasolla ja maailmanlaajuisella tasolla;

46.  kehottaa komissiota tarkastelemaan sekä makro- että mikromuovien lähteitä, kulkeutumista, vaiheita ympäristössä ja vaikutuksia jätevesien käsittelyn ja hulevesien hallinnan osalta meneillään olevan vesipuitedirektiivin ja tulvadirektiivin toimivuustarkastuksen yhteydessä; kehottaa lisäksi jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia ja komissiota varmistamaan yhdyskuntajätevesien käsittelystä annetun direktiivin ja meristrategiadirektiivin täysimääräisen täytäntöönpanon ja noudattamisen valvonnan; kehottaa lisäksi komissiota tukemaan puhdistamoliete- ja vedenpuhdistusteknologian tutkimusta;

Tutkimus ja innovointi

47.  on tyytyväinen komission ilmoitukseen, jonka mukaisesti Horisontti 2020 -puiteohjelmasta myönnetään lisäksi 100 miljoonaa euroa, jotta voidaan edistää investointeja resurssitehokkuutta ja kiertotaloutta koskeviin ratkaisuihin, kuten ennaltaehkäisyyn, suunnitteluvaihtoehtoihin, raaka-aineiden monipuolistamiseen ja innovatiivisiin kierrätysteknologioihin, kuten molekyylitason kierrätykseen ja kemialliseen kierrätykseen sekä mekaanisen kierrätyksen kehittämiseen; korostaa startup-yritysten innovaatiopotentiaalia tässä yhteydessä; tukee sitä, että perustetaan materiaalien kierron strateginen tutkimus- ja innovointiohjelma, jonka erityispainopisteenä ovat pakkaamisen ulkopuolella käytettävä muovit ja muovia sisältävät materiaalit ja jolla ohjataan Euroopan horisontti -ohjelman tulevia rahoituspäätöksiä; toteaa, että riittävä rahoitus on tarpeen yksityisten investointien lisäämiseksi; painottaa, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet voivat osaltaan nopeuttaa siirtymistä kiertotalouteen;

48.  korostaa Euroopan digitaalistrategian ja kiertotalouden toimintasuunnitelman yhdistämisen hyviä mahdollisuuksia; korostaa, että sääntelyyn liittyviä esteitä innovoinnille on purettava, ja kehottaa komissiota tutkimaan, miten unionin mahdolliset innovaatiosopimukset osaltaan edistävät muovistrategian ja laajemman kiertotalouden toimintasuunnitelman tavoitteiden saavuttamista;

49.  kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja alueita tukemaan innovatiivisten pyydysten käyttöä kannustamalla kalastajia vaihtamaan vanhat verkot ja varustamaan käytössä olevat verkot älypuhelinsovelluksiin liitettävillä seurantalaitteilla ja sensoreilla, radiotaajuustunnistusta hyödyntävillä siruilla sekä alusten seurantalaitteilla, jotta alusten päälliköt voivat seurata tarkemmin verkkojaan ja ottaa ne tarvittaessa talteen; toteaa, että teknologialla on tärkeä rooli muovijätteen mereen pääsyn estämisessä;

50.  kehottaa sisällyttämään Euroopan horisontti -ohjelmaan tehtävän ”muoviton meri”, jotta innovointia voidaan käyttää vähentämään meriympäristöön joutuvan muovin määrää ja kerätä valtamerissä olevaa muovia; toistaa merien roskaantumisen torjuntaa koskevan kehotuksensa (mukaan luettuina ennaltaehkäisy, valtamerten tuntemuksen lisääminen, muovisaasteen ja muiden meren roskaantumisen muotojen aiheuttamaa ympäristöhaastetta koskevan tietämyksen lisääminen sekä siivouskampanjat, kuten roskankalastus ja rantojen siivouspäivät), johon viitataan komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 10. marraskuuta 2016 antamassa yhteisessä tiedonannossa ”Kansainvälinen valtamerten hallinnointi: EU:n panos vastuulliseen valtamerten hoitoon” (JOIN(2016)0049); kehottaa aloittamaan poliittisten päättäjien, sidosryhmien ja asiantuntijoiden välisen EU-politiikkaa koskevan vuoropuhelun merien roskaantumisesta;

Maailmanlaajuiset toimet

51.  kehottaa EU:ta ottamaan proaktiivisen roolin globaalin muoviprotokollan kehittämisessä ja varmistamaan, että EU:n ja maailmanlaajuisella tasolla tehtyjä erilaisia sitoumuksia voidaan seurata yhtenäisesti ja avoimesti; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita osoittamaan aktiivisesti johtajuutta Yhdistyneiden kansakuntien ympäristökokouksessa joulukuussa 2017 perustetussa työryhmässä ja työskentelemään merten muoviroskien ja mikromuovien torjuntaa koskevien kansainvälisten toimien puolesta; korostaa, että muovijäte- ja jätehuoltokapasiteettikysymysten on oltava osa EU:n ulkopoliittista kehystä ottaen huomioon, että suuri osa valtamerten muovijätteestä on peräisin Aasian ja Afrikan maista;

52.  kehottaa EU:n toimielimiä ja EU:n ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmää keskittymään ennaltaehkäisyyn, tarkistamaan niiden sisäisiä hankintasääntöjä sekä muovijätehuoltokäytäntöjä ja vähentämään merkittävästi muovijätteen syntymistä erityisesti korvaamalla, vähentämällä ja rajoittamalla kertakäyttömuoveja;

°

°  °

53.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

PERUSTELUT

Muutetaan muovijoutomaat kultakentiksi

Kiertotaloutta tukevat mahdollisuudet ympäristömme, ilmastomme ja taloutemme hyväksi

1. Mistä on kysymys?

Muovi on tärkeä materiaali, josta on hyötyä yhteiskunnassamme ja taloudessamme. Muovin nykyinen tuotanto- ja käyttötapa on kuitenkin kohtuuttoman kallis ja kestämätön. Muovi on kehitetty kestämään ikuisuuden, mutta se suunnitellaan usein heitettäväksi pois käytön jälkeen. Lisäksi muovin keräys kierrätystä varten on edelleen vähäistä: alle 30 prosenttia EU:ssa vuosittain syntyvästä noin 25,8 miljoonasta tonnista muovijätettä kerätään kierrätykseen. Tästä aiheutuu seuraavia merkittäviä kielteisiä vaikutuksia:

1)  Ympäristöhaitat: muovijätteellä on erityisen tuhoisia vaikutuksia merten ekosysteemeihin, sillä yli 80 prosenttia meriin päätyvistä roskista on muovia. EU:ssa meriin ja valtameriin päätyy vuosittain 150 000–500 000 tonnia muovijätettä. Lisäksi ympäristöön pääsee EU:ssa vuosittain keskimäärin 75 000–300 000 tonnia mikromuovia.

2)  Ilmastohaitat: tutkimukset osoittavat, että miljoonan muovitonnin kierrättäminen vastaa miljoonan auton vähentämistä maanteiltä[1].

3)  Taloushaitat: arvioiden mukaan 95 prosenttia muovipakkausten arvosta karkaa taloutemme ulkopuolelle, mistä aiheutuu vuosittain 70–105 miljardin euron tappiot.

4)  Mahdolliset terveysvaikutukset: mikromuoveja ja niiden sivutuotteita voi päästä myös elintarvikeketjuun, eikä niiden vaikutuksista ihmisten terveyteen ole vieläkään saatavilla yksiselitteistä tietoa.

Poliittinen ilmapiiri on nyt aidosti suotuisa perustavanlaatuiseen muutokseen ja muovin kiertotalouteen siirtymiseen. Kiinan hiljattain tekemä päätös kieltää muovijätteen maahantuonti pakottaa EU:n toimimaan. Esittelijä on vahvasti sitä mieltä, että EU:n olisi suhtauduttava kieltoon mahdollisuutena investoida ja innovoida EU:n sisällä ja lopetettava muovijätteitä koskevan ongelman ”ulkoistaminen”.

Myös EU:n kansalaiset tukevat tätä poliittista ilmapiiriä. Viimeaikaisesta Eurobarometri-tutkimuksesta käy selväksi, että suuri enemmistö vastaajista (87 prosenttia) kokee olevansa huolestunut muovituotteiden vaikutuksista ympäristöön[2].

Siksi esittelijä pitää komission tiedonannon ”EU:n strategia muoveista kiertotaloudessa” julkaisemista erittäin oikea-aikaisena ja myönteisenä. Esittelijä nostaa esille viisi yleistä haastetta:

•  Muoveja on hallittava kestävällä tavalla koko arvoketjussa.

•  Strategian olisi ulotuttava kestäväpohjaisia pakkausmateriaaleja pidemmälle, ja sillä olisi kannustettava uusien, älykkäiden ja kiertotalouteen perustuvien, koko arvoketjun kattavien liiketoiminta- ja kulutusmallien kehittämiseen.

•  Komission olisi laadittava vankkaan tutkimukseen ja innovointiin perustuva kiertotalouspolitiikka vuoden 2020 jälkeiselle ajalle.

•  Muovilla on lukuisia käyttökohteita, joten yksi ratkaisu ei sovi kaikkiin tapauksiin vaan tarvitaan räätälöityjä, usein tuotekohtaisia toimintatapoja.

•  Tarvitaan kaikkien sidosryhmien yhteisiä sitoumuksia ja toimia, myös alojen välistä yhteistyötä, koko arvoketjussa. Yleinen huolestuneisuus muovijätteestä on muutettava yleiseksi vastuullisuudeksi.

2. Mitä se edellyttää?

2.1 Kierrätysnäkökohdat huomioon ottavasta suunnittelusta kiertonäkökohdat huomioon ottavaan suunnitteluun

Ensiksi on huolehdittava asianmukaisesta jätehuollosta ja materiaalien hallinnasta. Ensimmäinen tärkeä vaihe on, että jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset panevat täysimääräisesti ja oikea-aikaisesti täytäntöön koko jätteitä koskevan säännöstön, mukaan lukien viimeaikaisessa EU:n jätelainsäädännön tarkistuksessa tehdyt merkittävät parannukset.

Lisäksi esittelijä tukee komission tavoitetta, että kaikki EU:n markkinoille saatettava pakkausmuovi on uudelleenkäytettävää tai kierrätettävää vuoteen 2030 mennessä. Kaikkien teollisuuden sidosryhmien olisi toteutettava käytännön toimia, jotta tämä tavoite voidaan saavuttaa paitsi kuluttajille suunnattujen pakkausten osalta myös yritysten välisessä toiminnassa. Sidosryhmien olisi myös yhdistettävä brändi-imagonsa kestäviin ja kiertotaloutta edistäviin liiketoimintamalleihin.

Esittelijä katsoo, että kansalaisyhteiskunnan roolina olisi oltava saattaa teollisuus vastuuseen sitoumuksistaan, ja pitää tulevaa kuluttajien aseman vahvistamista koskevaa aloitetta sopivana välineenä toteuttaa tämä rooli. Esittelijä pitää Alankomaissa toteutettua ”pakkausyhteyspistettä” (”Meldpunt Verpakkingen”) mielenkiintoisena ja merkityksellisenä mallina, joka voitaisiin toistaa muissa jäsenvaltioissa, koska siinä otetaan kuluttajat mukaan ja kannustetaan teollisuutta tekemään pakkauksista kestävämpiä[3].

Esittelijä tukee vahvasti komission aikomusta ajantasaistaa pakkauksista ja pakkausjätteistä annetun direktiivin keskeisiä vaatimuksia. Hän kehottaa komissiota tekemään kiertotalouden ensisijaisuudesta kattavan periaatteen, jota sovelletaan myös muihin muovituotteisiin kuin pakkauksiin, kehittämällä tuotestandardeja ja tarkistamalla ekologista suunnittelua koskevaa lainsäädäntökehystä.

2.2 Todellisten sisämarkkinoiden perustaminen kierrätetylle muoville

Kierrätetyn muovin osuus uusissa tuotteissa on edelleen pieni: komission lukujen mukaan se on vain noin kuusi prosenttia. Esittelijä nostaa esille neljä keskeistä rakenneosaa, jotka tarvitaan todellisten sisämarkkinoiden perustamiseen kierrätetylle muoville.

1) Laatustandardit ja varmentaminen

Kierrätetyn muovin laatu ja tiettyjen tuotteiden käyttöominaisuuksia varten tarvittava laatu eivät tällä hetkellä kohtaa. Tämä johtuu luottamuksen, varmentamisen ja avoimuuden puutteesta. Tässä suhteessa keskeistä on varmentamisen ja erilaisten tuotteiden käyttöominaisuuksien kanssa yhteensopivien kierrätyksen muotojen kehittäminen. Käytettävissä on jo eurooppalainen tarkastusjärjestelmä EuCertPlast[4]. Esittelijä kuitenkin katsoo, että myös riippumaton kolmannen osapuolen sertifiointi olisi tärkeä edistysaskel. EU:ssa voitaisiin ottaa mallia Belgian laaduntarkastusjärjestön kehittämästä QA-CER-sertifiointijärjestelmästä[5].

2) Kierrätetyn materiaalin käytön edistäminen

Esittelijä on tyytyväinen, että johtavat teollisuuden toimijat ovat tehneet erilaisia myönteisiä kierrätettyjä materiaaleja koskevia yleisiä sitoumuksia, mutta pitää keskeisenä, että nämä yleiset sitoumukset muutetaan käytännön lupauksiksi. Pelkkä vapaaehtoinen toiminta ei kuitenkaan välttämättä ole riittävää, ja siksi esittelijä katsoo, että tietyille tuotteille saatetaan tarvita kierrätysmateriaalisisältöä koskevia pakollisia sääntöjä. Tätä voitaisiin tukea laajennetulla tuottajavastuulla ja arvonlisäveron mukautuksilla.

3) Kiertotaloutta edistävien hankintojen suunnittelu

Julkisilla ja yksityisillä hankinnoilla voidaan tehostaa liiketoimintamalleja koskevaa innovointia. Kiertotaloutta edistävät hankinnat ovat kuitenkin poikkeus pikemmin kuin sääntö. Hankintoihin kannustamiseksi voitaisiin toteuttaa erilaisia toimenpiteitä myös EU:n tasolla. Erityisesti voitaisiin edistää ja tukea innovointia, tutkimusta ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa. EU voisi perustaa kiertotaloutta edistäviä hankintoja koskevan EU:n oppimisverkoston eri vihreistä sopimuksista (esimerkiksi Flanderissa[6] ja Alankomaissa[7]) saatujen kokemusten keräämiseksi ja tulevien sopimusten laatimisen tukemiseksi. Lisäksi vapaaehtoisista alhaalta ylöspäin suuntautuneista toimista saadut kokemukset voisivat tasoittaa tietä kiertotaloutta edistäviä julkisia hankintoja koskevien sitovien sääntöjen laatimiselle.

4) Jätteiden ja kemikaalien välinen rajapinta

Esittelijä katsoo, että komission tiedonannon kytkeminen kemikaali-, tuote- ja jätelainsäädännön rajapintaan on keskeistä kierrätetyn muovin sisämarkkinoiden perustamisen kannalta. Esittelijän mielestä on eritoten ehdottomasti tehostettava maahantuotavien materiaalien valvontaa, ja hän korostaa, että huolta aiheuttavien aineiden esiintymistä ei pitäisi käyttää yleisenä perusteluna sille, että rajataan jätteiden kierrätys vain tiettyihin tarkasti määriteltyihin ja turvallisiin käyttökohteisiin.

2.3 Muovijätteen syntymisen ehkäisy

1) Kertakäyttö

Yli 80 prosenttia merissä olevista roskista on muovia, josta 50 prosenttia on syntynyt kertakäyttömuoveista. Nämä luvut osoittavat, että on perusteltua ryhtyä toimiin kertakäyttötuotteiden osalta. Tämän vuoksi esittelijä tukee kertakäyttöisiä muovituotteita koskevaa erityistä lainsäädäntöä, jotta voidaan vähentää merten roskaantumista. Tarvitaan kehys, jossa tarjotaan jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille erilaisia mahdollisia toimenpiteitä, jolla turvataan sisämarkkinoiden yhtenäisyys, jolla saadaan aikaan näkyvä ja myönteinen ympäristövaikutus ja jolla varmistetaan kuluttajille tarvittavat käyttöominaisuudet.

Esittelijä painottaa, että korkean keräys- ja kierrätysasteen saavuttamiseen ja jätteen määrän vähentämiseen on olemassa useita tapoja, kuten panttijärjestelmät ja laajennettua tuottajavastuuta koskevat järjestelmät. Hän korostaa, että järjestelmän valinta kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten toimivaltaan. Ne voivat ottaa valinnassa huomioon paikalliset erityispiirteet ja varmistaa, ettei mahdollisia käytössä olevia hyvin toimivia ja kustannustehokkaita järjestelmiä vaaranneta. Hän haluaa myös korostaa, että veropolitiikka kuuluu edelleen jäsenvaltioiden toimivaltaan, ja vastustaa siksi EU:n laajuisen muoviveron käyttöönottoa mahdolliseksi EU:n omien varojen lähteeksi.

2) Biomuovit

Biomuoveihin, joihin kuuluvat biohajoavat, kompostoituvat ja biopohjaiset muovit, liittyy useita väärinkäsityksiä. Tämän vuoksi esittelijä kannustaa komissiota laatimaan selkeät yhtenäistetyt säännöt, jotka koskevat sekä biopohjaisia materiaaleja että biohajoavuutta.

Biohajoavilla muoveilla voidaan osaltaan tukea siirtymistä kiertotalouteen, mutta niitä ei pitäisi pitää yleisratkaisuna merten roskaantumiseen. Siksi esittelijä kehottaa komissiota laatimaan selkeiden perusteiden pohjalta luettelon biohajoavista muoveista valmistetuista hyödyllisistä tuotteista ja näiden muovien käyttökohteista.

Lisäksi biopohjaiset muovit voivat olla osa laajempaa ratkaisua, koska ne tarjoavat mahdollisuuden raaka-aineiden osittaiseen muunteluun ja niillä voidaan siten vähentää EU:n raaka-aineriippuvuutta kolmansista maista. Esittelijä katsoo, että innovoinnin edistämiseksi on investoitava enemmän alan tutkimukseen ja kehitykseen.

Esittelijä myös vaatii oxo-hajoavan muovin kieltämistä kokonaan, koska tämäntyyppinen muovi ei varmuudella hajoa biologisesti eikä sen ympäristöhyödyistä sen vuoksi ole näyttöä.

3) Mikromuovit

Esittelijän mukaan kustannustehokkain vaihtoehto on ehkäistä mikromuovien syntymistä jätteen syntypaikalla. Sen vuoksi hän kehottaa kieltämään kosmetiikan ja pesuaineiden kaltaisiin tuotteisiin tarkoituksella lisätyt mikromuovit, joille on saatavilla toteutuskelpoisia vaihtoehtoja. Joissakin jäsenvaltioissa, kuten Yhdistyneessä kuningaskunnassa, äskettäin hyväksytyt lait, joilla kielletään mikromuovirakeiden käyttö kuorintaan tarkoitetuissa kosmetiikkatuotteissa, osoittavat tämän olevan mahdollista.

Lisäksi esittelijä kehottaa komissiota asettamaan tuotelainsäädännössä vähimmäisvaatimukset, joilla ehkäistään mikromuovien syntymistä jätteen syntypaikalla erityisesti tekstiileistä, renkaista, maaleista ja tupakantumpeista. Hänen mukaansa MERMAIDS Life+ -hankkeen[8], jossa keskityttiin tekstiilien pesemisestä aiheutuvien mikromuovivaikutusten vähentämiseen, tulokset sisältävät mielenkiintoisia aiheeseen liittyviä näkökohtia.

2.4 Innovointi

Innovointi, tutkimus ja kehitys sekä investoinnit infrastruktuuriin ovat keskeisiä, jotta EU voi onnistua uuden muovitalouden kehittämisessä. Esittelijä pitää rohkaisevana komission ilmoitusta 100 miljoonan euron lisämäärärahasta, jolla edistetään Horisontti 2020 -puiteohjelmasta tehtäviä investointeja kiertotaloutta tukeviin ratkaisuihin. Hän tukee muovien strategisen tutkimus- ja innovointiohjelman laatimista ja katsoo, että ohjelman olisi ulotuttava myös vuoden 2020 jälkeiseen aikaan.

Esittelijän mielestä innovointiohjelmaan olisi kuuluttava myös kemiallinen kierrätys sekä hiilidioksidin erotusta ja käyttöä hyödyntävät sovellukset, joissa käytetään raaka-aineena hiilidioksidia. Hän myös kehottaa komissiota hyödyntämään ja kehittämään nykyisistä innovointiklustereista, kuten flanderilaisesta Catalistista[9], saatuja kokemuksia.

2.5 Maailmanlaajuiset toimet

Maailmalla kehitetään nopeasti innovatiivisia ja kustannustehokkaita toimia muovijätteen käsittelyyn. Jos EU haluaa johtaa kiertotalouden kehittämistä maailmanlaajuisesti ja vaikuttaa siihen, sen on oltava eturintamassa ja otettava proaktiivinen rooli globaalin muoviprotokollan kehittämisessä. Tämän vuoksi esittelijä kehottaa komissiota ottamaan käyttöön välineen, jolla eri sitoumuksia voidaan seurata yhtenäisesti ja avoimesti.

3. Päätelmät

Kiinan muovijätteelle asettama tuontikielto tarjoaa EU:lle merkittävän mahdollisuuden edistää perustavanlaatuista muutosta ja siirtymistä muovin kiertotalouteen. Tämä tilaisuus on käytettävä hyväksi, ja meidän on investoitava ja innovoitava. Kaikki asiaankuuluvat sidosryhmät hyötyvät, jos onnistumme kehittämään kokonaisvaltaisen toimintatavan, joka kattaa koko arvoketjun kiertotaloutta tukevien liiketoiminta- ja kulutusmallien avulla. Voimme muuttaa muovijoutomaat kultakentiksi.

KALATALOUSVALIOKUNNAN LAUSUNTO (2.7.2018)

ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnalle

Euroopan unionin strategiasta muoveista kiertotaloudessa
(2018/2035(INI))

Valmistelija: John Flack

EHDOTUKSET

Kalatalousvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A.  toteaa, että suunnattomia määriä muoveja ja mikromuoveja kulkeutuu mereen, jossa ne pois heitettyinä rikkoutuvat vedessä ja kulkeutuvat elintarvikeketjuun, jossa suuri määrä meren elimistöä saa ravinnon mukana elimistöönsä niiden myrkyllisiä yhdisteitä, jotka voivat aiheuttaa myrkytyksen ja kuoleman meren elollisille luonnonvaroille ja joilla voi olla välittömiä vaikutuksia ihmisen terveyteen; toteaa, että meren muoviroskat voivat vaikuttaa myös pyydysten tehokkuuteen ja että pienimuotoisen kalastuksen yhteydessä vaikutus on jopa suurempi, mikä aiheuttaa taloudellisia ongelmia;

B.  toteaa, että meren muoviroskat ovat maailmanlaajuinen haaste, johon voidaan vastata ainoastaan kansainvälisen yhteistyön avulla;

C.  toteaa, että 23.–27. toukokuuta 2016 pidetyn YK:n ympäristökokouksen päätöslauselmassa 11 todettiin, että muoviroska ja mikromuovit meriympäristössä ovat nopeasti paheneva vakava maailmanlaajuinen ongelma, joka vaatii pikaisia maailmanlaajuisia vastatoimia, joissa otetaan huomioon tuotteen elinkaari;

D.  toteaa, että samassa päätöslauselmassa kannustettiin tuotteiden valmistajia ja muita lopettamaan mikromuovien primaarihiukkasten käyttö tuotteissa tai vähentämään sitä; toteaa, että Yhdysvalloissa ja Kanadassa on asetettu kieltoja käyttää mikromuoveja hygieniatuotteissa; toteaa, että useat jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet komissiolle lakiluonnoksista, joilla kiellettäisiin mikromuovit tietyissä kosmetiikkatuotteissa, ja ottaa huomioon, että komissio on pyytänyt, että Euroopan kemikaalivirasto rajoittaa tarkoituksella lisättyjä mikromuoveja; toteaa, että neuvosto on myös kehottanut komissiota toteuttamaan erityisesti kosmetiikasta ja pesuaineista peräisin olevia mikromuoveja koskevia toimenpiteitä; toteaa, että muoveihin liittyvä terminologia erityisesti biomuovien sekä biologisesti hajoavien ja biopohjaisten muovien osalta aiheuttaa huomattavaa sekaannusta kuluttajien keskuudessa, ja katsoo, että muovintuottajien antamat tiedot ovat erittäin tärkeitä muovistrategian täytäntöönpanon kannalta;

E.  ottaa huomioon, että komissio on sitoutunut kehittämään tarpeen mukaan ekosuunnitteludirektiivin[1] mukaisia tuotesuunnitteluvaatimuksia, jotta voidaan ottaa huomioon mikromuovit, ja se on myös kehittänyt perusteita muovien kierrätettävyyden parantamiseksi EU-ympäristömerkin myöntämisperusteissa ja ympäristöä säästävien julkisten hankintojen vaatimuksissa;

F.  katsoo, että ratkaisuja meriin päätyvän muoviroskan torjumiseksi ei voida erottaa yleisestä muovistrategiasta; toteaa, että kalastuksen valvontaa koskevan asetuksen 48 artikla[2], joka sisältää toimenpiteet, joiden tarkoituksena on edistää kadonneiden pyydysten talteen ottamista, on askel oikeaan suuntaan, mutta sen soveltamisalaa rajoitetaan liiaksi, koska jäsenvaltiot voivat vapauttaa valtaosan kalastusaluksista tästä velvoitteesta ja ilmoitusvaatimusten täytäntöönpano on edelleen heikkoa;

G.  toteaa, että jäsenvaltiot ovat allekirjoittaneet kansainvälisen yleissopimuksen aluksista aiheutuvan meren pilaantumisen ehkäisemisestä (MARPOL) ja niiden olisi pyrittävä panemaan sen määräykset täysimääräisesti täytäntöön;

H.  toteaa, että haamukalastusta tapahtuu, kun meren eliöstöä jää saaliiksi, sotkeutuu, haavoittuu, nääntyy nälkään ja kuolee kadonneisiin tai hylättyihin muihin kuin biohajoaviin kalaverkkoihin, mertoihin ja siimoihin; toteaa, että pyydysten katoaminen tai hylkääminen aiheuttaa tämän haamukalastusilmiön; toteaa, että kalastuksen valvontaa koskevassa asetuksessa edellytetään pyydysten pakollista merkitsemistä sekä siinä vaaditaan myös ilmoittamaan kadonneista pyydyksistä ja ottamaan ne talteen; toteaa, että sen vuoksi jotkut kalastajat tuovat omasta aloitteestaan takaisin satamaan mereltä talteen otettuja kadonneita verkkoja;

I.  toteaa, että vaikka vesiviljelyn osuutta merien roskaantumisessa on vaikea arvioida tarkasti, arvioiden mukaan 80 prosenttia meren roskista on muoveja ja mikromuoveja ja että 20–40 prosenttia kyseisistä meren muoviroskista liittyy ihmisen toimintaan merellä, kauppa- ja risteilyalukset mukaan luettuina, kun taas loput ovat peräisin maa-alueilta; ottaa huomioon, että FAO:n äskettäisen tutkimuksen[3] mukaan noin 10 prosenttia tulee kadonneista ja hylätyistä pyydyksistä; toteaa, että kadonneet ja hylätyt pyydykset ovat yksi meren muoviroskien osatekijä ja arviolta 94 prosenttia valtamereen päätyvästä muovista päätyy merenpohjaan, minkä vuoksi on hyödynnettävä Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa (EMKR), jotta kalastajat osallistuvat järjestelyihin jätteiden keräämiseksi merestä maksua tai muita taloudellisia ja aineellisia kannustimia vastaan;

1.  suhtautuu myönteisesti komission tiedonantoon ”EU:n strategia muoveista kiertotaloudessa” (COM(2018)0028), jossa tuetaan meristrategiapuitedirektiivin[4] täytäntöönpanoa tarkoituksena saavuttaa ympäristön hyvä tila Euroopan merivesillä; pitää kuitenkin valitettavana, että kalastuksen valvontaa koskevan asetuksen 48 artiklan 3 kohdan täytäntöönpano kadonneiden pyydysten talteenoton ja niitä koskevan ilmoitusvelvollisuuden osalta ei sisältynyt komission vuoden 2017 arviointi- ja täytäntöönpanokertomukseen; korostaa tarvetta arvioida yksityiskohtaisesti kalastuksen valvontaa koskevan asetuksen vaatimusten täytäntöönpanoa pyydysten osalta;

2.  korostaa, että meren roskaantumisen ymmärtäminen ja torjunta edellyttävät lukuisia toisiinsa liittyviä ja kunnianhimoisia monitasoisia toimenpiteitä, ja kehottaa sen vuoksi EU:ta ja jäsenvaltioita parantamaan kansainvälisten toimien koordinointia meren pilaantumisen vähentämiseksi ja nopeuttamaan maailmanlaajuisia muovien vastaisia toimia kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030 mukaisesti (kestävän kehityksen tavoite 14); tähdentää, että toimiin voi sisältyä kampanjoita ja ohjelmia, joiden avulla lisätään tietoa jätteiden vaikutuksesta meriekosysteemeihin, tutkimuksia biologisesti hajoavien / kompostoitavien kalaverkkojen toteuttamiskelpoisuudesta, koulutushankkeita kalastajille ja erityisiä julkisia ohjelmia muovien ja muiden esineiden poistamiseksi merenpohjasta, sekä kalaverkkoja koskevan laajennetun tuottajan vastuun toteuttamiskelpoisuuden selvittäminen;

3.  kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja alueita tukemaan suunnitelmia roskien keräämiseksi merellä siten, että kalastusalukset osallistuvat siihen mahdollisuuksien mukaan, ja ottamaan satamissa käyttöön palveluja meren roskien vastaanottamista ja hävittämistä varten sekä käytöstä poistettavien verkkojen kierrätysjärjestelmän; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään pyydysten merkitsemistä koskevien FAO:n vapaaehtoisten suuntaviivojen mukaisia suosituksia ja tekemään kalastusalan kanssa tiivistä yhteistyötä haamukalastuksen torjumiseksi;

4.  korostaa, että jäsenvaltioiden ja alueiden on tehtävä enemmän laatiakseen strategioita ja suunnitelmia, joilla vähennetään pyydysten katoamisia merellä, ja että EMKR:n avustuksia olisi käytettävä meren jätteiden ja meren roskien keräämiseen ja poistamiseen sekä pyydysten kierrätysjärjestelmien ja tarvittavan infrastruktuurin perustamiseen; kannustaa jäsenvaltioita ja alueita tekemään yhdessä EMKR:n kanssa ehdotuksia Horisontti 2020 -puiteohjelman yhteydessä; tähdentää, että jäsenvaltiot voivat myös haluta panna täytäntöön bonusjärjestelmän sellaisia kalastajia varten, jotka tuovat maihin muovijätettä ja kadonneita tai käytöstä poistettuja verkkoja; kannustaa voimakkaasti komissiota ja jäsenvaltioita myöntämään lisää tukea nykyisille aloitteille, joilla vastataan tähän globaaliin haasteeseen ja jollaisia ovat esimerkiksi aloitteet Fishing for litter, Oceana, Surfrider Foundation, Plastic Oceans Foundation, Mission Blue ja One world, one ocean;

5.  kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja alueita tukemaan innovatiivisten pyydysten käyttöä kannustamalla kalastajia vaihtamaan vanhat verkot ja varustamaan käytössä olevat verkot älypuhelinsovelluksiin liitettävillä seurantalaitteilla ja sensoreilla, radiotaajuustunnistusta hyödyntävillä siruilla sekä alusten seurantalaitteilla, jotta alusten päälliköt voivat seurata tarkemmin verkkojaan ja ottaa ne tarvittaessa talteen; toteaa, että teknologialla on tärkeä rooli muovijätteen mereen pääsyn estämisessä;

6.  kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja alueita tehostamaan tietojen keruuta meren muoviroskista perustamalla ja panemalla täytäntöön elvyttämistoimien tueksi yksittäisten kalastusalusten kadottamia pyydyksiä koskevan EU:n laajuisen pakollisen digitaalisen ilmoitusjärjestelmän, jossa hyödynnetään alueellisten tietokantojen tietoja tietojen jakamiseksi Euroopan kalastuksenvalvontaviraston hallinnoimassa unionin tietokannassa, tai kehittämään SafeSeaNet-järjestelmää käyttäjäystävälliseksi EU:n laajuiseksi järjestelmäksi, jonka avulla kalastajien on mahdollista ilmoittaa kadonneista pyydyksistä;

7.  toteaa, että mikromuovit ovat haitallisia kalakannoille, biologiselle monimuotoisuudelle ja ihmisen terveydelle; kehottaa sen vuoksi komissiota kehittämään ja tukemaan valmiuksia havaita, kuinka paljon kaupallisesti hyödynnettävässä kalassa, kala- ja äyriäistuotteissa sekä meriympäristössä ja sen elollisissa luonnonvaroissa on mikromuoveista johtuvaa pilaantumista ja seurata tätä; kehottaa komissiota hyväksymään elintarviketurvallisuutta koskevan riskianalyysin puitteet kuluttajille aiheutuvien vaarojen ja riskien arvioimiseksi; kehottaa komissiota saattamaan korvaamisperiaatteen ja ympäristö- tai terveysriskejä aiheuttavien aineiden rajoittamista koskevien REACH-menettelyjen mukaisesti kiireellisesti loppuun neuvoston vaatiman prosessin tarkoituksella lisättyjen mikromuovien käytön rajoittamiseksi ja pyytämään, että Euroopan kemikaalivirasto tarkastelee tieteellistä perustaa sääntelytoimien toteuttamiseksi EU:n tasolla, jotta mikromuovien käyttöä kosmetiikassa, henkilökohtaisen hygienian tuotteissa, pesuaineissa ja maaleissa vähennetään asteittain ja jotta ne kielletään lopulta kokonaan; korostaa, että on tärkeää, että jäsenvaltiot, kansalliset ja alueelliset viranomaiset, teollisuus ja sidosryhmät, jotka ovat huolestuneita mikromuovien ja nanomuovien aiheuttaman pilaantumisen vaikutuksista sekä pilaantumisen vaikutuksesta kalastukseen, vesiviljelyyn sekä kala- ja äyriäistuotteiden toimitusketjuihin, tekevät yhteistyötä.

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

20.6.2018

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

20

0

1

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Marco Affronte, Clara Eugenia Aguilera García, Renata Briano, David Coburn, Richard Corbett, Linnéa Engström, João Ferreira, Sylvie Goddyn, Mike Hookem, Carlos Iturgaiz, Werner Kuhn, António Marinho e Pinto, Gabriel Mato, Norica Nicolai, Liadh Ní Riada, Ulrike Rodust, Remo Sernagiotto, Ricardo Serrão Santos, Isabelle Thomas

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Izaskun Bilbao Barandica, Giuseppe Ferrandino, John Flack, Seán Kelly, Verónica Lope Fontagné, Ana Miranda

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

20

+

ALDE

Izaskun Bilbao Barandica, Norica Nicolai

ECR

John Flack, Remo Sernagiotto

EFDD

David Coburn, Mike Hookem

GUE/NGL

Liadh Ní Riada

PPE

Carlos Iturgaiz, Seán Kelly, Werner Kuhn, Gabriel Mato

S&D

Clara Eugenia Aguilera García, Renata Briano, Richard Corbett, Ulrike Rodust, Ricardo Serrão Santos, Isabelle Thomas

VERTS/ALE

Marco Affronte, Linnéa Engström, Ana Miranda

0

-

 

 

1

0

ENF

Sylvie Goddyn

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

10.7.2018

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

57

1

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Marco Affronte, Margrete Auken, Pilar Ayuso, Catherine Bearder, Ivo Belet, Biljana Borzan, Paul Brannen, Soledad Cabezón Ruiz, Nessa Childers, Birgit Collin-Langen, Miriam Dalli, Seb Dance, Mark Demesmaeker, Stefan Eck, Bas Eickhout, Karl-Heinz Florenz, Francesc Gambús, Arne Gericke, Jens Gieseke, Julie Girling, Sylvie Goddyn, Françoise Grossetête, Andrzej Grzyb, Jytte Guteland, György Hölvényi, Anneli Jäätteenmäki, Karin Kadenbach, Urszula Krupa, Giovanni La Via, Jo Leinen, Peter Liese, Valentinas Mazuronis, Susanne Melior, Miroslav Mikolášik, Rory Palmer, Massimo Paolucci, Piernicola Pedicini, Bolesław G. Piecha, Pavel Poc, John Procter, Julia Reid, Frédérique Ries, Daciana Octavia Sârbu, Annie Schreijer-Pierik, Davor Škrlec, Renate Sommer, Adina-Ioana Vălean, Damiano Zoffoli

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Guillaume Balas, Anja Hazekamp, Jan Huitema, Merja Kyllönen, Alojz Peterle, Christel Schaldemose, Keith Taylor

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Zoltán Balczó, Marc Joulaud, Stanisław Ożóg

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

57

+

ALDE

Catherine Bearder, Jan Huitema, Anneli Jäätteenmäki, Valentinas Mazuronis, Frédérique Ries

ECR

Mark Demesmaeker, Arne Gericke, Urszula Krupa, Stanisław Ożóg, Bolesław G. Piecha, John Procter

EFDD

Piernicola Pedicini

ENF

Sylvie Goddyn

GUE/NGL

Stefan Eck, Anja Hazekamp, Merja Kyllönen

NI

Zoltán Balczó

PPE

Pilar Ayuso, Ivo Belet, Birgit Collin-Langen, Karl-Heinz Florenz, Francesc Gambús, Jens Gieseke, Julie Girling, Françoise Grossetête, Andrzej Grzyb, György Hölvényi, Marc Joulaud, Giovanni La Via, Peter Liese, Miroslav Mikolášik, Alojz Peterle, Annie Schreijer-Pierik, Renate Sommer, Adina-Ioana Vălean

S&D

Guillaume Balas, Biljana Borzan, Paul Brannen, Soledad Cabezón Ruiz, Nessa Childers, Miriam Dalli, Seb Dance, Jytte Guteland, Karin Kadenbach, Jo Leinen, Susanne Melior, Rory Palmer, Massimo Paolucci, Pavel Poc, Christel Schaldemose, Daciana Octavia Sârbu, Damiano Zoffoli

VERTS/ALE

Marco Affronte, Margrete Auken, Bas Eickhout, Davor Škrlec, Keith Taylor

1

-

EFDD

Julia Reid

0

0

 

 

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

Päivitetty viimeksi: 29. elokuuta 2018
Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö