Menettely : 2017/2270(INL)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0328/2018

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0328/2018

Keskustelut :

PV 13/11/2018 - 16
CRE 13/11/2018 - 16

Äänestykset :

PV 14/11/2018 - 14.11
CRE 14/11/2018 - 14.11
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :


MIETINTÖ     
PDF 349kWORD 79k
16.10.2018
PE 623.853v02-00 A8-0328/2018

suosituksista komissiolle humanitaarisista viisumeista

(2017/2270(INL))

Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta

Esittelijä: Juan Fernando López Aguilar

(Aloite – työjärjestyksen 46 artikla)

TARKISTUKSET
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 PÄÄTÖSLAUSELMAESITYKSEN LIITEPYYDETYN EHDOTUKSEN SISÄLTÖÄ KOSKEVAT SUOSITUKSET
 PERUSTELUT
 NAISTEN OIKEUKSIEN JA SUKUPUOLTEN TASA-ARVON VALIOKUNNAN LAUSUNTO
 TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA
 LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASSA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

suosituksista komissiolle humanitaarisista viisumeista

(2017/2270(INL))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 225 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 4, 18 ja 19 artiklan,

–  ottaa huomioon Geneven sopimuksen pakolaisten asemasta vuonna 1951 allekirjoitetun yleissopimuksen ja siihen vuonna 1967 hyväksytyn lisäpöytäkirjan,

–  ottaa huomioon yhteisön viisumisäännöstön laatimisesta 13. heinäkuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 810/2009(1),

–  ottaa huomioon YK:n turvallista, järjestäytynyttä ja sääntöjenmukaista muuttoliikettä koskevan Global Compact -aloitteen ja YK:n pakolaisia koskevan Global Compact ‑aloitteen, jotka laadittiin Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen 19. syyskuuta 2016 yksimielisesti hyväksymän, pakolaisia ja muuttajia koskevan New Yorkin julkilausuman johdosta,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun humanitaarisista viisumeista tekemän Euroopan tason lisäarvon arvioinnin,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 46 ja 52 artiklan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon (A8-0328/2018),

A.  ottaa huomioon, että huolimatta lukuisista julkilausumista ja vaatimuksista turvallisten ja laillisten muuttoväylien järjestämiseksi Euroopan alueelle kansainvälisen suojelun tarpeessa oleville henkilöille, suojattua maahantuloa koskevia menettelyjä ei ole tällä hetkellä yhdenmukaistettu unionin tasolla eikä sen tasolla ole oikeuskehystä humanitaarisille viisumeille, jotka myönnetään jäsenvaltioiden alueelle saapumista ja siellä kansainvälisen suojelun hakemista varten;

B.  ottaa huomioon, että tuomioistuimen 7. maaliskuuta 2017 asiassa C-638/16 antaman tuomion(2) mukaan "jäsenvaltioilla ei ole unionin oikeuteen perustuvaa velvollisuutta myöntää viisumia humanitaarisista syistä henkilöille, jotka haluavat matkustaa niiden alueelle hakeakseen turvapaikkaa, mutta jäsenvaltioilla on edelleen oikeus siihen oman kansallisen oikeutensa perusteella" toteaa, että tässä tuomiossa tulkitaan unionin nykyistä lainsäädäntöä, joka on muutettavissa;

C.  ottaa huomioon, että useilla jäsenvaltioilla joko on tällä hetkellä tai on aikaisemmin ollut humanitaaristen viisumien tai oleskelulupien myöntämistä koskevia kansallisia järjestelmiä kansallisen suojatun maahantulon takaamiseksi hädänalaisille ihmisille;

D.  katsoo, että niiden henkilöiden määrä, jotka pääsevät maahan humanitaariseen suojeluun liittyvien kansallisten maahantulon menettelyjen avulla tai uudelleensijoitettuina, on maailmanlaajuiseen tarpeeseen nähden pieni ja että jäsenvaltioiden välillä on merkittäviä eroja; ottaa huomioon, että humanitaariseen suojeluun liittyvien kansallisten maahantulon menettelyjen ja uudelleensijoittamisen soveltamisala on kapeasti määritelty ja että uudelleensijoittaminen liittyy tiukasti haavoittuvuutta ja pakolaiseksi rekisteröitymistä YK:n pakolaisjärjestössä koskeviin kriteereihin;

E.   ottaa huomioon, että tämän vuoksi noin 90 prosenttia kansainvälistä suojelua saavista henkilöistä on saapunut unioniin laittomasti, mikä on johtanut heidän leimaamiseensa jo ennen heidän saapumistaan jäsenvaltioiden ulkorajoille;

F.   toteaa, että muun muassa yksin tai lasten kanssa matkustavat yksinäiset naiset, perheenpäänä olevat naiset, raskaana olevat ja imettävät naiset, vammaiset henkilöt, nuoret tytöt ja iäkkäät naiset ovat erityisen haavoittuvassa asemassa muuttoreiteillä Eurooppaan ja että he ovat erityisen suuressa vaarassa joutua sukupuoleen perustuvan väkivallan, kuten raiskausten, kohteeksi sekä vaarassa joutua salakuljettajien ja ihmiskauppiaiden hyväksikäyttämiksi niin seksuaalisesti kuin taloudellisesti; toteaa, että naiset ja tytöt ovat suuremmassa määrin alttiita kaikenlaiselle hyväksikäytölle, mukaan lukien pakkotyöhön ja seksuaalisen riiston kohteeksi joutuminen unioniin johtavilla maahanmuuttoreiteillä ja että heitä pakotetaan harjoittamaan seksiä, jotta matka päätyisi perille;

G.   ottaa huomioon, että näiden politiikkojen aiheuttamien inhimillisten menetysten arvioidaan olevan ainakin 30 000 kuolemantapausta unionin rajoilla vuodesta 2000 lähtien; ottaa huomioon, että unionin lainsäädäntöä tarvitaan kiireellisesti, jotta voidaan vähentää Välimerellä ja unioniin suuntautuvilla muuttoreiteillä sattuvien kuolemantapausten määrää, jota on mahdoton hyväksyä, ja jotta voidaan tosiasiallisesti torjua ihmisten salakuljetusta sekä altistumista ihmiskaupalle, työvoiman hyväksikäytölle ja väkivallalle, hallita saapumisia, ihmisarvoista vastaanottoa ja turvapaikkahakemusten oikeudenmukaista käsittelyä ja optimoida jäsenvaltioiden ja unionin turvapaikkamenettelyihin ja rajavalvontaan sekä etsintä- ja pelastustoimintaan varaamat määrärahat sekä saada aikaan johdonmukaiset käytännöt unionin turvapaikkasäännöstössä;

H.   ottaa huomioon, että parlamentti on yrittänyt sisällyttää tämän suuntaisia säännöksiä asetukseen (EY) N:o 810/2009;

I.   ottaa huomioon, että sekä neuvosto että komissio ovat hylänneet nämä muutokset muun muassa sen perusteella, ettei tällaisia säännöksiä pitäisi sisällyttää asetukseen (EY) N:o 810/2009, koska sen soveltamisalaan kuuluvat vain lyhytaikaiset viisumit;

J.  ottaa huomioon, että koska komissio ei ole ryhtynyt toimiin, parlamentti on päättänyt laatia tämän valiokunta-aloitteisen lainsäädäntömietinnön humanitaarisista viisumeista;

K.   ottaa huomioon, että intensiivisellä työllä, jota tehtiin asiantuntijoiden avustuksella, laadittiin tämän esityksen liitteessä olevat suositukset;

1.  pyytää komissiota tekemään 31. maaliskuuta 2019 mennessä parlamentille Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 77 artiklan 2 kohdan a alakohdan nojalla ehdotuksen asetukseksi EU:n humanitaarisen viisumin käyttöönotosta liitteenä olevien suositusten mukaisesti;

2.  katsoo, että jäsenvaltioiden olisi voitava myöntää Eurooppaan humanitaarisia viisumeita kansainvälistä suojelua hakeville henkilöille, jotta he pääsevät viisumin myöntävän jäsenvaltion alueelle yksinomaan kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen jättämistä varten kyseisessä jäsenvaltiossa;

3.  katsoo, että Eurooppaan myönnettävien humanitaaristen viisumien olisi täydennettävä jo käytössä olevia humanitaariseen suojeluun liittyviä kansallisia maahantulon menettelyjä, uudelleensijoittamismenettelyjä ja kansainvälisen pakolaislainsäädännön mukaisia vapaamuotoisia hakemuksia eivätkä ne saisi korvata niitä;

4.  katsoo, että mikään Eurooppaan myönnettäviä humanitaarisia viisumeita koskeva aloite ei saisi rajoittaa muita muuttoliikepolitiikkaa koskevia aloitteita, ei myöskään niitä, joilla paneudutaan muuttoliikkeen perimmäisiin syihin;

5.  korostaa, että unioniin tarvitaan pikaisesti turvallisia ja laillisia väyliä muun muassa myöntämällä humanitaarisia viisumeja, mikä on tärkeää myös sukupuolinäkökulmasta, koska naiset ovat erityisen haavoittuvassa asemassa ja siten alttiimpia seksuaaliselle ja sukupuoleen perustuvalle väkivallalle niin väylillä kuin vastaanottokeskuksissa; korostaa, että kolmansissa maissa naiset ja tytöt ovat usein haavoittuvassa asemassa taloudellisen ja muunlaisen riippuvuuden vuoksi, jolloin heidän on vieläkin vaikeampaa kuin miesten hakea turvapaikkaa turvallisesti;

6.  katsoo, että osa pyydetyn ehdotuksen rahoitusvaikutuksista olisi katettava unionin yleisestä talousarviosta ja siten osoitettava, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 80 artiklassa tarkoitettua jäsenvaltioiden yhteisvastuun ja oikeudenmukaisen vastuunjaon periaatetta, rahoitusvaikutukset huomioon ottaen noudatetaan käytännössä;

7.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman sekä liitteenä olevat suositukset komissiolle ja neuvostolle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille, Euroopan unionin tuomioistuimelle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle, Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirastolle, Euroopan raja- ja merivartiovirastolle, Euroopan unionin lainvalvontayhteistyövirastolle ja Euroopan unionin perusoikeusvirastolle.

(1)

EUVL L 243, 15.9.2009, s. 1.

(2)

Unionin tuomioistuimen tuomio 7. maaliskuuta 2018 asiassa C-638/16, (X ja X vastaan Belgian valtio) ECLI:EU:C:2017:173.


PÄÄTÖSLAUSELMAESITYKSEN LIITEPYYDETYN EHDOTUKSEN SISÄLTÖÄ KOSKEVAT SUOSITUKSET

Euroopan parlamentti katsoo, että hyväksyttävän säädöksen

1.  HYVÄKSYTTÄVÄN ASIAKIRJAN MUOTO JA OTSIKKO

–   on oltava erillinen säädös, joka hyväksytään asetuksen muodossa ja jonka otsikkona on ”Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus EU:n humanitaarisen viisumin käyttöönotosta”

2.  OIKEUSPERUSTA

–   oikeusperustana on oltava Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 77 artiklan 2 kohdan a alakohta.

3.  PERUSTELUT

–   perusteluna on oltava

–   nykyisessä unionin lainsäädännössä oleva puute, koska siinä ei haavoittuvassa asemassa oleviin pakolaisiin sovellettavien uudelleensijoittamismenettelyjen lisäksi säädetä viisumi-, raja- tai turvapaikkasäännöstössä menettelyistä, joiden mukaisesti suojelua hakevat henkilöt olisi päästettävä jäsenvaltioiden alueelle, minkä seurauksena pakolaisiksi tai henkilöiksi, jotka saavat toissijaista suojelua, tunnustetuista henkilöistä arviolta 90 prosenttia tulee jäsenvaltioiden alueelle laittomasti(1) ja usein hengenvaarallisten reittien kautta

–   pirstoutumisen vaara, koska jäsenvaltiot perustavat koko ajan lisää omia humanitaarista maahanpääsyä ja menettelyjä koskevia ohjelmia, mikä on vastoin Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 78 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua yhteistä päämäärää, joka on turvapaikka-asioita sekä toissijaista ja tilapäistä suojelua koskevan yhteisen politiikan kehittäminen, ja minkä seurauksena myös nämä erilaiset ohjelmat saattavat heikentää kolmansien maiden kansalaisten pääsyä jäsenvaltioiden alueelle koskevien Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksissa (EY) N:o 810/2009(2) ja (EU) 2016/399(3) vahvistettujen yhteisten säännösten yhtenäistä soveltamista,

–   korkeat humanitaariset mutta myös sosiaaliset, taloudelliset ja budjettiin liittyvät kustannukset, joita nykytilanteessa aiheutuu kyseisten kolmansien maiden kansalaisille (salakuljettajille maksettavat maksut, ihmiskaupan ja hyväksikäytön riski, vainotuksi joutumisen riski, kuoleman ja kaltoinkohtelun riski) sekä jäsenvaltioille ja unionille (suuri budjetti, joka aiheutuu etsintä- ja pelastustoiminnasta, myös yksityisistä kuljetuksista, rajavalvonnasta, kolmansien maiden kanssa tehtävästä yhteistyöstä, turvapaikkamenettelyistä ja mahdollisista palautuksista, jos kansainvälistä suojelua koskeva hakemus hylätään, sekä järjestäytyneen rikollisuuden, ihmiskaupan ja salakuljetuksen torjunnasta)

–   unionin toiminnan tuottama lisäarvo varmistamalla unionin arvojen, kuten perusoikeuksien, noudattaminen, jäsenvaltioiden välinen luottamus ja turvapaikanhakijoiden luottamus järjestelmää kohtaan, oikeusvarmuus, ennustettavuus sekä sääntöjen yhdenmukainen soveltaminen ja täytäntöönpano, mittakaavaetujen saavuttaminen sekä edellä mainittujen nykytilanteesta aiheutuvien kustannusten väheneminen

–   muistuttaa, että Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2013/32/EU(4) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 604/2013(5) sovelletaan ainoastaan jäsenvaltioiden alueella, vaikka turvapaikanhakijoilla ei ole nykyisellään laillisia väyliä niiden alueelle pääsemiseksi;

–  muistuttaa, että kun turvapaikkahakemus on jätetty jäsenvaltioon, sovelletaan unionin yhteisen turvapaikkajärjestelmän säännöksiä,

–  korostaa, ettei EU:n humanitaarista viisumia koskevan hakemuksen hylkääminen vaikuta millään tavalla oikeuteen hakea turvapaikkaa EU:ssa eikä estä hakijaa osallistumasta muihin tarjolla oleviin suojelujärjestelmiin.

4.  YLEISET SÄÄNNÖKSET

–   tavoitteena olisi oltava laatia säännöksiä menettelyistä ja edellytyksistä, joiden nojalla jäsenvaltiot voivat myöntää Eurooppaan humanitaarisen viisumin kansainvälistä suojelua hakeville henkilöille, jotta he pääsevät viisumin myöntävän jäsenvaltion alueelle yksinomaan kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen jättämistä varten kyseisessä jäsenvaltiossa,

–   soveltamisalaan olisi sisällytettävä ne kolmannen maan kansalaiset, joilla on neuvoston asetuksen (EY) N:o 539/2001(6) mukaisesti oltava viisumi jäsenvaltioiden ulkorajoja ylittäessään, ja joiden esittämät väitteet altistumisesta direktiivin 2011/95/EU määritelmän mukaiselle vainolle tai sen uhasta ovat selvästi perusteltuja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/95/EU(7) mukaisesti mutta jotka eivät vielä ole kansallisissa uudelleensijoittamisjärjestelyissä tai [unionin uudelleensijoittamiskehystä koskevassa uudessa asetuksessa tai] neuvoston direktiivissä 2001/55/EY(8)6 määritellyn uudelleensijoittamisprosessin kohteena,

–   soveltamisalan ulkopuolelle olisi jätettävä perheenjäsenet, joilla olisi muutoin oikeus seurata perhettään jäsenvaltioon kohtuullisessa ajassa unionin tai kansallisen lainsäädännön muiden säädösten nojalla;

5.  HUMANITAARISTEN VIISUMIEN MYÖNTÄMISTÄ KOSKEVAT MENETTELYT

–   on säädettävä, että tällaiset viisumihakemukset jätetään suoraan joko sähköisesti tai kirjallisesti jäsenvaltioiden konsulaattiin tai suurlähetystöön

–   on säädettävä tällaisia viisumihakemuksia koskevista käytännön yksityiskohdista, kuten hakemuslomakkeen täyttäminen, hakijan henkilöllisyyttä koskevien tietojen, mukaan lukien biometristen tunnisteiden, sekä syiden, joiden vuoksi kansainvälistä tai humanitaarista suojelua tarvitaan, antaminen mahdollisimman perusteellisesti dokumentoituina

–   on säädettävä, että viisumia hakeva henkilö kutsutaan tarvittaessa tulkin avustamana haastatteluun, joka voidaan toteuttaa myös etäviestintävälineisiin perustuvan ääni- ja videoyhteyden avulla, ja varmistetaan siten riittävä turvallisuus ja luottamuksellisuus

–   on säädettävä, että toimitetut asiakirjat ja niiden aitouden arvioi toimivaltainen, riippumaton ja puolueeton viranomainen, jolla on asianmukaista osaamista ja asiantuntemusta kansainvälisen suojelun alalla

–   on säädettävä, että viisumihakemuksia on arvioitava hakijan ilmoituksen ja haastattelun sekä todentavien asiakirjojen, jos niitä on saatavilla, perusteella ilman että hänen pakolaisasemansa määrittelyprosessi saatetaan loppuun

–   on säädettävä, että ennen viisumin myöntämistä, jokaisesta hakijasta on tehtävä turvallisuusselvitys käyttäen asiaankuuluvia EU:n ja kansallisia tietokantoja sen varmistamiseksi, ettei hakija aiheuta turvallisuusriskiä

–   on säädettävä, että viisumia koskeva päätös on tehtävä 15 kalenteripäivän kuluessa hakemuksen jättämisestä

–   on säädettävä, että hakemusta koskeva päätös toimitetaan hakijalle ja että päätös laaditaan yksilöllisesti ja kirjallisesti ja siihen lisätään päätöksen perustelut

–   on säädettävä, että kolmannen maan kansalaisella, jolle viisumia ei myönnetä, on oltava mahdollisuus valittaa päätöksestä samalla tavalla kuin nykyisin voidaan valittaa lyhytaikaista viisumia tai rajan ylittämistä koskevasta kielteisestä päätöksestä

6.  HUMANITAARISEN VIISUMIN MYÖNTÄMINEN

–   on säädettävä, että viisumi myönnetään tarran muodossa ja sisällytetään viisumitietojärjestelmään

–   on säädettävä, että kun humanitaarinen viisumi on myönnetty, sen haltija pääsee viisumin myöntäneen jäsenvaltion alueelle yksinomaan kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen jättämistä varten kyseisessä jäsenvaltiossa

7.  HALLINNOLLISTEN ASIOIDEN HOITO JA JÄRJESTÄMINEN

–   on säädettävä, että viisumihakemusten arvioinnista vastaa asianmukaisesti koulutettu henkilöstö

–   on säädettävä, että henkilöstö voi joko olla lähetetty suurlähetystöihin tai konsulaatteihin tai se voi olla jäsenvaltioissa, jolloin hakemukset lähetetään sähköisesti ja haastattelut toteutetaan etäyhteyden avulla

–   on säädettävä, että ulkoiset palveluntarjoajat voiva hallita prosessin tiettyjä osia, joihin ei liity tapausten ennakkovalintaa, arviointia tai päätöksentekoa, kuten tietojen antaminen, haastatteluaikojen sopiminen ja biometristen tunnisteiden keruu

–   on säädettävä, että toteutetaan tarvittavat toimenpiteet viestintään liittyvän tietosuojan, tietoturvallisuuden ja luottamuksellisuuden varmistamiseksi

–   on säädettävä, että jäsenvaltioiden on tehtävä yhteistyötä sekä keskenään että EU:n virastojen, kansainvälisten järjestöjen, virallisten ja valtioista riippumattomien organisaatioiden sekä muiden asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa sen varmistamiseksi, että viisumia sovelletaan yhdenmukaisesti

–   on säädettävä, että tiedot viisumia koskevista menettelyistä ja edellytyksistä sekä edellytyksistä ja menettelyistä, jotka liittyvät kansainvälisen suojelun saamiseen tietyn jäsenvaltion alueella, asetetaan laajasti saataville muun muassa jäsenvaltioiden suurlähetystöjen ja konsulaattien verkkosivustoilla sekä Euroopan ulkosuhdehallinnon kautta

8.  LOPPUSÄÄNNÖKSET

–  on säädettävä, että yhdennetyn rajaturvallisuuden rahastosta annetaan jäsenvaltioille merkittävää taloudellista tukea säädöksen täytäntöönpanemiseksi

–   on huolehdittava siitä, että jäsenvaltio saa AMIF-rahastosta samansuuruisen korvauksen kuin jäsenvaltio, joka vastaanottaa pakolaisen Euroopan uudelleensijoittamiskehyksen kautta

9.  MUIDEN SÄÄDÖSTEN MUUTTAMINEN

–   on muutettava

–  asetusta (EY) N:o 810/2009 sen selventämiseksi, että kansainvälistä suojelua hakeviin henkilöihin sovelletaan EU:n humanitaarisen viisumin käyttöönotosta annettua säädöstä

–  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 767/2008(9), jotta EU:n humanitaarista viisumia koskevat hakemukset voidaan sisällyttää tähän järjestelmään

–  asetusta (EU) 2016/399 humanitaarisen viisumien saaneiden henkilöiden maahantuloedellytysten mukauttamiseksi

–  yhdennettyä rajaturvallisuuden rahastoa rahoituksen tarjoamiseksi jäsenvaltioille EU:n humanitaarisen viisumin käyttöönottoa koskevan asetuksen täytäntöönpanemista varten

–  14. kesäkuuta 1985 tehdyn Benelux-talousliiton valtioiden, Saksan liittotasavallan ja Ranskan tasavallan hallitusten välisen sopimuksen 26 artiklaa ja neuvoston direktiiviä(10) 2001/51/EY(11), jotta kolmansien maiden kansalaisia kuljettavat liikenteenharjoittajat vapautetaan vastuusta, velvoitteista ja seuraamuksista silloin, kun asianomaiset kolmansien maiden kansalaiset ilmoittavat aikovansa hakea kansainvälistä tai humanitaarista suojelua jäsenvaltioiden alueella.

(1)

HEIN/DONATO (CIR) 2012: ”Exploring avenues for protected entry in Europe”, s. 17.

(2)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 810/2009, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, yhteisön viisumisäännöstön laatimisesta (viisumisäännöstö) (EUVL L 243, 15.9.2009, s. 1).

(3)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/399, annettu 9 päivänä maaliskuuta 2016, henkilöiden liikkumista rajojen yli koskevasta unionin säännöstöstä (Schengenin rajasäännöstö) (EUVL L 77, 23.3.2016, s. 1).

(4)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013,kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevista yhteisistä menettelyistä (EUVL 180, 29.6.2013, s. 60).

(5)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 604/2013, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja -menettelyjen vahvistamisesta (EUVL L 180, 29.6.2013, s. 31).

(6)

Neuvoston asetus (EY) N:o 539/2001, annettu 15 päivänä maaliskuuta 2001, luettelon vahvistamisesta kolmansista maista, joiden kansalaisilla on oltava viisumi ulkorajoja ylittäessään, ja niistä kolmansista maista, joiden kansalaisia tämä vaatimus ei koske (EYVL L 81, 21.3.2001, s. 1).

(7)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/95/EU, annettu 13 päivänä joulukuuta 2011, vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle (EUVL L 337, 20.12.2011, s. 9).

(8)

Neuvoston direktiivi 2001/55/EY, annettu 20 päivänä heinäkuuta 2001, vähimmäisvaatimuksista tilapäisen suojelun antamiseksi siirtymään joutuneiden henkilöiden joukoittaisen maahantulon tilanteissa, ja toimenpiteistä näiden henkilöiden vastaanottamisen ja vastaanottamisesta jäsenvaltioille aiheutuvien rasitusten tasapuolisen jakautumisen edistämiseksi (EYVL L 212, 7.8.2001, s. 12).

(9)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 767/2008, annettu 9 päivänä heinäkuuta 2008, viisumitietojärjestelmästä (VIS) ja lyhytaikaista oleskelua varten myönnettäviä viisumeja koskevasta jäsenvaltioiden välisestä tietojenvaihdosta (VIS-asetus) (EUVL L 218, 13.8.2008, s. 60).

(10)

EYVL L 239, 22.9.2000, s. 19.

(11)

Neuvoston direktiivi 2001/51/EY, annettu 28 päivänä kesäkuuta 2001, 14 päivänä kesäkuuta 1985 tehdyn Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 26 artiklan määräysten täydentämiseksi (EYVL L 187, 10.7.2001, s. 45).


PERUSTELUT

Tausta(1)

Muuttoliikekriisi ja Välimerellä sattuneet kuolemantapaukset, joita ei voida hyväksyä, saivat parlamentin vaatimaan humanitaarisia viisumeja. Parlamentti on ilmaissut mielipiteensä muun muassa 12. huhtikuuta 2016 antamassaan päätöslauselmassa Välimeren tilanteesta ja tarpeesta kokonaisvaltaiselle EU:n lähestymistavalle muuttoliikkeeseen.

Humanitaarisista viisumeista on jo keskusteltu EU:n tasolla, mutta konkreettisia tuloksia ei ole saatu aikaan. Nykyisin jäsenvaltioilla on kohdennettuja ohjelmia, mutta EU:n tasolla asiaa koskevaa lainsäädäntöä ei ole.

Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta on yrittänyt korjata tätä lainsäädännöllistä puutetta osana viisumisäännöstön uudelleentarkastelua (2014/0094(COD)), mutta sekä neuvosto että komissio ovat vastustaneet tähän liittyviä tarkistuksia toukokuussa 2016 aloitetuissa kolmikantaneuvotteluissa. Kun asia ei syyskuussa 2017 ollut edennyt kuukausiin neuvostossa, joka kieltäytyi jatkamasta neuvotteluja, jos tarkistuksia ei peruuteta, parlamentin neuvotteluryhmä peruutti ne. Sen sijaan kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta päätti laatia tämän valiokunta-aloitteisen lainsäädäntömietinnön.

Tästä huolimatta neuvosto ja komissio eivät jatkaneet neuvotteluja.

Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnalle annettiin 6. joulukuuta 2017 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 225 artiklan ja työjärjestyksen 46 artiklan nojalla lupa laatia valiokunta-aloitteinen lainsäädäntömietintö.

Esittelijä keräsi mietinnön valmisteluvaiheessa tietoa sekä varjoesittelijöiltä että kansalaisyhteiskunnan ja tutkijayhteisön edustajilta. Mietinnön valmistelussa saatiin tukea myös Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun laatimasta Euroopan tason lisäarvon arvioinnista. Esittelijä kiittää yhteistyöstä ja saamastaan tuesta.

Parlamentin pyynnöt komissiolle

Komissiota on pyydettävä selkeästi laatimaan säädösehdotus EU:n humanitaarisen viisumin käyttöönotosta ja esittämään se maaliskuun 2019 loppuun mennessä. Määräaika saattaa vaikuttaa lyhyeltä. Se on kuitenkin täysin perusteltu, kun otetaan huomioon asian kiireellisyys, keskustelujen pitkittyminen, tehdyt tutkimukset sekä tässä mietinnössä esitettävät yksityiskohtaiset suositukset.

Suositusten yksityiskohtainen kuvaus

Päätöslauselmaesityksen liitteessä olevien mutta siihen olennaisesti sisältyvien suositusten järjestys perustuu lainsäädäntövälineen rakenteeseen. Suositukset kattavat lainsäädäntövälineeseen olennaisesti kuuluvat osat.

Lainsäädäntövälineen on oltava uusi ja erillinen säädös. Viisumisäännöstä koskevat keskustelut ovat osoittaneet, että erillistä säädöstä tarvitaan. Esittelijä katsoo, että muiden viisumisäännöstöön kuuluvien välineiden tavoin asianmukainen muoto tälle välineelle on asetus.

Oikeusperusta

Esittelijä katsoo, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 77 artiklan 2 kohdan b alakohta ja 78 artiklan 2 kohdan g alakohta, joissa käsitellään rajatarkastuksia ja turvapaikkaa hakevien henkilöiden maahantulon hallinnoimista, muodostavat säädökselle asianmukaisen oikeusperustan.

Ehdotuksen perustelut

Uuden säädöksen johdanto-osan kappaleissa olisi aluksi selitettävä tärkeimmät syyt säädöksen antamiselle. 

Ensimmäisenä syynä on järjenvastainen nykytilanne, jossa EU:n lainsäädännössä ei säännellä tapaa, jolla pakolaisten olisi saavuttava EU:n alueelle, minkä seurauksena lähes kaikki saapuvat alueelle laittomasti. Tällä on vakavia seurauksia paitsi yksittäisille henkilöille myös jäsenvaltioille. Pakenevien henkilöiden on lähdettävä hengenvaaralliselle matkalle, jota varten heidän on maksettava heitä avustaville salakuljettajille valtavia summia, ja tämän lisäksi he altistuvat hyväksikäytölle, kaltoinkohtelulle ja väärinkäytöksille. Jäsenvaltioiden kannalta haittapuolena ovat hallitsemattoman saapumisen vaikutukset (saapuvien henkilöiden määrästä tai henkilöllisyydestä ei ole mitään tietoa) ja tarvittavat lisätoimet saapumisen hallitsemiseksi muun muassa tehostamalla rajavalvontaa ja seurantaa, etsintä- ja pelastustoimia sekä kolmansien maiden kanssa tehtävää yhteistyötä. Samalla jäsenvaltiot joutuvat kohtaamaan yhä vahvistuvan järjestäytyneen rikollisuuden, joka hyötyy ihmisten salakuljetuksesta saatavista taloudellisista voitoista. 

Toinen peruste uudelle säädökselle on pirstoutumisen riski. Jäsenvaltiot perustavat kansallisia ohjelmia, mutta ne ovat kaikki erilaisia. Esittelijä suhtautuu myönteisesti kaikkiin aloitteisiin, joilla todella tarjotaan turvallista liikkumista. Koska EU muodostaa vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen, jolla ei ole sisärajoja (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan 2 kohta), olisi yhteisille politiikoille olisi annettava enemmän paino-arvoa. 

Koska EU:n perustana olevia arvoja ovat ihmisarvon ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artikla), tällaista välinettä tarvitaan myös siksi, että EU noudattaisi oman perustamissopimuksensa vaatimuksia.

Yleiset säännökset

Uuden välineen tavoite olisi rajattava humanitaarisen viisumin myöntämistä koskevien menettelyjen ja edellytysten sääntelyyn. Sen olisi oltava luonteeltaan viisumi, joka on voimassa rajoitetulla alueella ja antaa haltijalleen mahdollisuuden päästä tälle alueelle ja jättää siellä kansainvälistä suojelua koskeva hakemus. Näin ollen viisumin myöntävät jäsenvaltiot olisivat vastuussa turvapaikkamenettelyistä.

On käyty keskusteluja siitä, olisiko välineeseen liitettävä eräänlainen uudelleensijoittamismekanismi. Pohdittuaan asiaa huolellisesti, esittelijä ei ehdota mekanismin käyttöönottoa, jottei järjestelmästä tulisi liian monimutkainen. 

Uuden välineen soveltamisalaan olisi kuuluttava ne kolmansien maiden kansalaiset, joilta vaaditaan viisumia ja jotka tarvitsevat suojelua todellista vainotuksi joutumisen tai vakavan haitan vaaraa vastaan ja joihin ei sovelleta mitään muuta välinettä, kuten uudelleensijoittamista. Esittelijä kannattaa vahvasti uudelleensijoittamista, mutta se ei voi olla ainoa laillinen ja turvallinen keino, koska sitä sovelletaan vain henkilöihin, jotka on jo tunnustettu pakolaisiksi.

Humanitaaristen viisumien myöntämistä koskevat menettelyt ja edellytykset 

Viisumia koskevien menettelyjen olisi oltava samankaltaisia kuin lyhytaikaisten viisumien myöntämisessä käytettävät menettelyt, mikäli niiden luonne sen sallii. Tämä koskisi esimerkiksi menettelyn vaiheita, käsittelyjen määräaikoja, hakemuslomakkeen ja biometristen tietojen tarvetta, ulkoisten palveluntarjoajien osallistumista, turvatarkastuksia ja muutoksenhakuoikeutta. Olisi kuitenkin voitava soveltaa erilaisia menettelyjä, jos henkilöiden tilanne sitä edellyttää. Esimerkiksi heidät olisi aina haastateltava (myös ihmiskaupan riskiin puuttumiseksi) ja hakemus olisi voitava jättää sähköisesti. Kustannusten säästämiseksi ja henkilön tilanteen huomioon ottamiseksi nykyaikaisia viestintävälineitä olisi käytettävä viisumihakemuksissa nykyistä enemmän. Esimerkiksi haastatteluja olisi voitava tehdä etäyhteyden avulla, jotta jäsenvaltiot voivat käyttää turvapaikka-asiantuntijoita, jotka eivät ole välttämättä paikan päällä kolmansissa maissa.

Viisumihakemusta olisi arvioitava lähtökohtaisesti sen perusteella, ovatko hakijan väitteet todellisesta vaarasta joutua vainotuksi tai joutua kärsimään vakavaa haittaa perusteltuja. Esittelijä katsoo, että menettelyn uskottavuuden kannalta tällainen arviointi on välttämätön. Hän korostaa, että arvioinnissa on kysymys viisumihakemuksen arvioinnista eikä turvapaikkahakemuksen ulkoisesta käsittelystä. Jälkimmäinen vaihtoehto herättäisi liikaa oikeudelliseen ja käytännön näkökulmaan liittyviä kysymyksiä. 

Hallinnollisten asioiden hoito ja järjestäminen 

Väline edellyttää hallinnollisia toimia, minkä vuoksi jäsenvaltioiden olisi saatava myös taloudellista tukea. Tätä varten voitaisiin tehdä tarvittavia muutoksia uuden monivuotisen rahoituskehyksen ohjelmiin ja etenkin yhdennettyyn rajaturvallisuuden rahastoon. Lisäksi muilla aloilla odotetaan saatavan aikaan säästöjä sen seurauksena, että saapuminen on hallitumpaa, kun henkilöitä, jotka eivät selvästi tarvitse kansainvälistä suojelua, on vähemmän. Lisäsäästöjä saadaan aikaan käyttämällä nykyaikaista viestintäteknologiaa.

Loppusäännökset

Esittelijä myöntää täysin, että tarvitaan runsaasti käytännön valmisteluja ennen kuin uusi väline voidaan panna täytäntöön tässä kuvatulla tavalla. On tärkeää pohtia uudella tavalla viisumi- ja turvapaikkamenettelyjen välistä yhteyttä ja järjestää hallinnollinen työ sen mukaisesti. Tämän vuoksi esittelijä ehdottaa kahden vuoden siirtymäaikaa, ennen kuin uusia sääntöjä aletaan soveltaa. Tämä edellyttää, että sääntöjä testataan hallitussa ympäristössä muutamissa valituissa kolmansissa maissa, joita käytetään pilottialueina. Näin voitaisiin hankkia kokemuksia ja analysoida niitä ennen välineen laajempaa käyttöönottoa.

Jäsenvaltioille olisi tarjottava erityisiä tukirakenteita pilottialueilla. Niiden olisi voitava saada merkittävää EU:n rahoitusta (esimerkiksi yhdennetystä rajaturvallisuuden rahastosta) tilojensa mukauttamiseen, henkilöstön kouluttamiseen sekä työn ja tietotekniikkainfrastruktuurin uudelleenjärjestelyyn. Virastojen, kuten EASOn, Frontexin ja Europolin sekä Euroopan unionin perusoikeusviraston, olisi annettava asiantuntijatukea. Pilottialueilla tapahtuvaa täytäntöönpanoa olisi valvottava tarkasti, jotta siitä voidaan tehdä asianmukaisia johtopäätöksiä. Seurannan tulokset olisi otettava huomioon kahden vuoden päästä tehtävässä arvioinnissa. Tuloksia olisi arvioitava huolellisesti, ja uutta välinettä voidaan tarvittaessa muuttaa. Tarvittavien muutosten jälkeen uusi väline olisi otettava käyttöön laajemmin.

Muiden säädösten muuttaminen

Monia viisumeja koskevia säädöksiä olisi muutettava, etenkin viisumisäännöstöä ja viisumitietojärjestelmää, jotta ne voidaan mukauttaa täysin uuteen välineeseen. Sama koskee säädöksiä, joita sovelletaan viisumin haltijaan hänen matkustaessaan EU:hun. Esimerkiksi Schengenin rajasäännöstöä on muutettava, jotta viisumi tunnustetaan, kun sen haltija saapuu sen kanssa EU:n ulkorajalle. Joitakin muutoksia on tehtävä myös turvapaikkasäännöstöön. Vaikka turvapaikkamenettely tietenkin toteutetaan kokonaan EU:n alueella, on siinä otetta huomioon, että hakijalla on humanitaarinen viisumi. Esimerkiksi kaikki arvioinnit, jotka on jo toteutettu osana viisumihakemusta, on otettava huomioon myös turvapaikkamenettelyssä toimenpiteiden turhan päällekkäisyyden välttämiseksi.

Päätelmät

Esittelijä katsoo, että on korkea aika löytää innovatiivinen ratkaisu, jolla vastataan sekä suojelua hakevien henkilöiden että jäsenvaltioiden tarpeeseen. Tämänhetkinen ajattelutapa, jonka mukaan viisumisäännöstö ja turvapaikkasäännöstö ovat erillisiä kokonaisuuksia, on keinotekoinen eikä vastaa todellisuutta. Toimiakseen arvojensa mukaisesti EU:n on otettava rohkea askel eteenpäin.

(1)

Lisätietoja on saatavana esittelijän 5. huhtikuuta 2018 laatimassa humanitaarisia viisumeja käsittelevässä työasiakirjassa.


NAISTEN OIKEUKSIEN JA SUKUPUOLTEN TASA-ARVON VALIOKUNNAN LAUSUNTO (10.9.2018)

kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnalle

suosituksista komissiolle humanitaarisista viisumeista

(2017/2270(INL))

Valmistelija: Malin Björk

(Aloite – työjärjestyksen 46 artikla)

EHDOTUKSET

Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta pyytää asiasta vastaavaa kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A.  toteaa olevan laajalti hyväksyttyä, että sukupuoli merkitsee tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumista, joka on pakolaisten oikeusasemasta vuonna 1951 tehdyn YK:n yleissopimuksen ja sen vuonna 1967 tehdyn pöytäkirjan mukaisesti yksi suojeluperusteista; toteaa, että sukupuoleen perustuva vaino on kansainvälisten ja EU:n oikeudellisten kehysten, mukaan lukien Istanbulin yleissopimuksen, mukaisesti peruste suojelun hakemiselle ja myöntämiselle; toteaa, että naiset joutuvat suhteettoman usein eri puolilla maailmaa seksuaalisen väkivallan ja muun sukupuoleen perustuvan väkivallan uhreiksi etenkin aseellisissa konflikteissa ja sodissa;

B.  toteaa, että muun muassa yksin tai lasten kanssa matkustavat yksinäiset naiset, perheenpäänä olevat naiset, raskaana olevat ja imettävät naiset, vammaiset henkilöt, nuoret tytöt ja iäkkäät naiset ovat nykyisessä pakolaiskriisissä erityisen haavoittuvassa asemassa muuttoreiteillä Eurooppaan ja että he ovat erityisen suuressa vaarassa joutua sukupuoleen perustuvan väkivallan kohteeksi;

C.  toteaa, että vuonna 2002 julkaistujen sukupuoleen liittyvää vainoa koskevien YK:n pakolaisvaltuutetun toimiston suuntaviivojen mukaan pakolaisen määritelmän tulisi kattaa sukupuoleen liittyvät hakemukset ja turvapaikan myöntäjien tulisi tulkita suojelun perusteita sukupuoli huomioon ottaen ja varmistaa syrjimätön prosessi;

D.  toteaa, että Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön (IOM) tilastojen mukaan vuodesta 2014 lähtien yli 15 000 muuttajaa on menehtynyt tai kadonnut Välimerellä matkalla Eurooppaan; toteaa, että Välimeren keskiosa oli hengenvaarallisin reitti, jolla sattui lähes kaksi kuolemaa sataa matkustajaa kohti vuonna 2015, ja katsoo, että tätä on mahdoton hyväksyä;

E.  toteaa, että Istanbulin yleissopimuksen ja erityisesti sen 60 artiklan mukaan osapuolten edellytetään toteuttavan tarvittavat lainsäädäntö- tai muut toimet varmistaakseen, että sukupuoleen perustuva naisiin kohdistuva väkivalta voidaan tunnustaa vainon muodoksi, sekä varmistavan, että vuoden 1951 pakolaissopimuksessa mainittuja turvapaikan perusteita tulkitaan sukupuoli huomioon ottaen;

F.  toteaa, että tarvitaan kiireellisesti turvallisia ja laillisia väyliä unioniin, myös sukupuolinäkökulmasta, ja että humanitaarisilla viisumeilla voidaan täydentää, joskaan ei korvata, muita turvallisia väyliä, kuten uudelleensijoittaminen ja humanitaarinen maahanpääsy;

G.  toteaa, että suojelua humanitaarisin perustein ei voida nykyisellään hakea muualta kuin unionista, mikä tarkoittaa, että turvapaikkaa hakevat joutuvat pyrkimään Eurooppaan laittomasti henkensä ja terveytensä uhalla, mikä vaikuttaa erityisesti ja sukupuolisidonnaisesti naisiin, tyttöihin ja hlbti-henkilöihin, jotka voivat esimerkiksi joutua raiskatuksi tai väkivallan uhriksi tai salakuljettajien ja ihmiskauppiaiden seksuaalisen ja taloudellisen hyväksikäytön kohteeksi;

H.  toteaa, että humanitaarinen viisumi antaisi haavoittuvassa asemassa oleville henkilöille sekä henkilöille, joilla on erityisiä haasteita, kuten sairaille, vammaisille, perheille, naisille, raskaana oleville naisille, lapsille, vanhuksille ja hlbti-henkilöille, mahdollisuuden päästä turvapaikkamenettelyyn ja saada humanitaarista suojelua sekä matkustaa turvallisesti Eurooppaan, missä heidän turvapaikkaa tai humanitaarista suojelua koskeva hakemuksensa käsiteltäisiin;

I.  toteaa, että naiset ja tytöt voivat joutua erityisen sukupuoleen liittyvän vainon ja syrjinnän kohteeksi lähtömaissaan ja että tällaisia vainon ja syrjinnän muotoja ovat esimerkiksi naisten sukuelinten silpominen, pakkoavioliitot, perheväkivalta, raiskaukset, seksuaalinen väkivalta ja ”kunniarikokset”;

J.  toteaa, että YK:n pakolaisvaltuutetun toimiston mukaan 9–22 prosenttia meritse Italiaan, Kreikkaan ja Espanjaan pyrkivistä oli vuonna 2017 naisia(1) ja että sukupuolten välinen suuri ero johtuu naisten erityisen haavoittuvasta asemasta, muun muassa taloudellisesta ja muunlaisesta riippuvuudesta;

K.   toteaa, että naiset ja tytöt ovat suuressa vaarassa joutua seksuaalisen hyväksikäytön, fyysisen kaltoinkohtelun ja väkivallan, myös raiskausten, uhreiksi ja että he ovat yleensä muita alttiimpia kaikenlaiselle hyväksikäytölle, muun muassa työvoiman hyväksikäytölle ja seksuaaliselle hyväksikäytölle, EU:hun johtavilla muuttoreiteillä; toteaa, että heidät pakotetaan usein harjoittamaan ˮeloonjäämisseksiäˮ hintana matkan jatkamisesta; toteaa rikollisryhmien, joidenkin salakuljettajien ja ihmiskauppiaiden käyttävän hyväksi sitä, ettei EU:hun ole turvallista reittiä;

L.  toteaa, että kansainvälistä suojelua tarvitsevat, sukupuoleen perustuvan väkivallan uhriksi joutuneet tytöt ja naiset voivat olla haluttomia ilmoittamaan kärsimänsä tai pelkäämänsä vainon todellista laajuutta, minkä vuoksi he tarvitsevat tukea antavan ympäristön, jossa he voivat olla varmoja luottamuksellisuuden säilymisestä;

1.  korostaa, että turvallisia ja laillisia keinoja päästä EU:hun tarvitaan pikaisesti ja että humanitaarisen viisumin tulisi olla yksi niistä; pitää tätä tärkeänä sukupuolinäkökulmasta, sillä naiset ja hlbti-henkilöt ovat erityisen haavoittuvassa asemassa ja sen vuoksi muita alttiimpia seksuaaliselle ja sukupuoleen perustuvalle väkivallalle matkan varrella ja vastaanottokeskuksissa;

2.  pitää valitettavana, että epätasa-arvo on suurta niiden naisten ja miesten välillä, jotka joutuvat lähtemään omasta maastaan hakeakseen kansainvälistä suojelua; korostaa, että kolmansissa maissa naiset ja tytöt ovat usein haavoittuvassa asemassa taloudellisen ja muunlaisen riippuvuuden vuoksi, jolloin heidän on vieläkin vaikeampaa kuin miesten hakea turvapaikkaa turvallisesti;

3.  tuomitsee nykyisen tilanteen, jossa naiset ja tytöt ja hlbti-henkilöt ovat unionista turvapaikkaa etsiessään hyvin suuressa vaarassa joutua saapumisreiteillä ja vastaanottokeskuksissa seksuaalisen ja sukupuoleen perustuvan väkivallan uhreiksi;

4.  painottaa, että sukupuoleen perustuvalla väkivallalla, mukaan lukien seksuaalisella väkivallalla, on naisten ja tyttöjen elämään ja terveyteen kohdistuvia vakavia seurauksia, jotka voivat vaikuttaa naisten mielenterveyteen ja aiheuttaa traumaperäisiä stressihäiriöitä, ahdistuneisuutta ja masennusta;

5.  korostaa, että naisten, tyttöjen ja hlbti-henkilöiden, jotka vetoavat perusteltuun sukupuoleen perustuvan vainon pelkoon, on voitava hakea turvallisesti viisumia humanitaarisin perustein;

6.  edellyttää, että uudelleensijoittamista ja humanitaarista maahanpääsyä koskevan unionin ohjelman lisäksi käyttöön otetaan sitä täydentävä humanitaarisia viisumeita koskeva erillinen väline, jotta kansainvälistä suojelua tarvitseville henkilöille voidaan järjestää turvallinen ja laillinen pääsy EU:n alueelle, ja että samalla varmistetaan sukupuolinäkökohdat huomioon ottava toimintamalli ja sukupuoleen perustuvan vainon kohteeksi joutuneiden henkilöiden tehokas suojeleminen, jolloin on erittäin tärkeää, että prosessi hoidetaan hienotunteisesti ja kunnioittavasti ja että kaikkien hakijoiden, etenkin naisten, lasten ja hlbti-henkilöiden, monitahoinen tilanne ja haavoittuva asema ymmärretään kaikin osin;

7.  huomauttaa, että humanitaarisen viisumin tulisi kattaa myös sellaiset humanitaarista suojelua koskevat hakemukset, joiden perusteena on terveydentila, pakottavat perhesyyt, kun ne eivät ole perheenyhdistämisen perusteena, siirtyminen ilmaston vuoksi tai muut pakottavat humanitaariseen suojeluun liittyvät tarpeet;

8.  korostaa, että sukupuoleen perustuvat väkivallan ja syrjinnän muodot, muun muassa raiskaukset, seksuaalinen väkivalta, naisten sukuelinten silpominen, pakkoavioliitot, perheväkivalta, niin sanotut kunniarikokset ja valtion hyväksymä sukupuoleen perustuva syrjintä, ovat vainoa ja niiden olisi oltava pätevä syy hakea turvapaikkaa tai humanitaarista suojelua, minkä vuoksi ne olisi otettava huomioon uudessa välineessä; kehottaa siksi komissiota pitämään sukupuoleen perustuvaa vainoamista pätevänä syynä kansainvälisen suojelun hakemiseen ja varmistamaan, että sukupuolinäkökulma otetaan huomioon turvapaikkamenettelyn kaikissa vaiheissa noudattamalla YK:n pakolaisvaltuutetun toimiston vuonna 2012 antamia suuntaviivoja kansainvälisestä suojelusta ja sukupuoleen liittyvästä vainosta;

9.  huomauttaa, että uusi humanitaarinen viisumi ei voi olla keino siirtää vastuuta pakolaisten hakemusten arvioinnista Euroopan ulkopuolisiin maihin, vaan sen avulla voidaan varmistaa, että turvapaikanhakijat ja humanitaarista suojelua tarvitsevat henkilöt voivat matkustaa turvallisesti Eurooppaan, missä heidän hakemuksensa käsitellään; katsoo, että maihinnousupisteiden kaltaiset ehdotukset heikentävät pohjimmiltaan kansainvälisen ja EU:n tarjoaman pakolaisten suojelun keskeisiä periaatteita;

10.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan sukupuolen mukaan jaoteltujen tietojen keräämistä nykyisen pakolaiskriisin yhteydessä ja varmistamaan, että sukupuolten tasa-arvon näkökulma sisällytetään asianomaiseen turvapaikkapolitiikkaan;

11.  muistuttaa, että ihmissalakuljetuksen torjuntaa koskevan lainsäädännön ja politiikan ei pitäisi koskaan estää pääsyä EU:n turvapaikkamenettelyihin ja että niiden avulla olisi pyrittävä estämään muuttajien ja pakolaisten joutuminen vahingollisiin hyväksikäyttötilanteisiin;

12.  arvostelee kolmansien maiden määrittämistä turvallisiksi lähtömaiksi, turvallisiksi kolmansiksi maiksi ja ensimmäisiksi turvapaikkamaiksi; painottaa, että jopa turvallisiksi katsotuissa maissa naiset voivat kärsiä sukupuoleen perustuvasta vainosta ja että myös hlbti-henkilöt voivat kärsiä hyväksikäytöstä, jolloin heillä on oikeus hakea suojelua;

13.  vaatii lopettamaan viipymättä lasten, raskaana olevien ja imettävien naisten sekä raiskauksen, seksuaalisen väkivallan ja ihmiskaupan uhriksi joutuneiden säilöönoton ja tarjoamaan asianmukaista psykologista tukea;

14.  korostaa, että tarvitaan rahoitusta, jolla tuetaan erityisesti yhteiskuntamme kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia naisia ja tyttöjä, erityisesti vammaisia naisia, pakolaisnaisia sekä ihmiskaupan ja hyväksikäytön uhriksi joutuneita naisia;

15.  kehottaa jäsenvaltioita järjestämään tarvittavaa ja riittävää koulutusta henkilöstölle ja terveydenhuollon ammattilaisille, jotka ovat tekemisissä EU:hun saapuvien sukupuoleen perustuvan väkivallan uhriksi joutuneiden lasten, tyttöjen ja naisten kanssa, jotta heille voidaan tarjota asiantuntija-apua ja hoitopalveluja, mukaan lukien seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluja ja psykologista tukea;

16.  pitää valitettavana, että eräät jäsenvaltiot eivät ole ratifioineet Istanbulin yleissopimusta; kehottaa uudelleen kaikkia jäsenvaltioita ratifioimaan Istanbulin yleissopimuksen ja panemaan sen viipymättä täytäntöön kaikilta osin;

17.  vaatii vastuun jakamista ja tiivistä yhteistyötä Euroopan maiden, kansainvälisten järjestöjen sekä asiaankuuluvien sidosryhmien ja alojen kesken eri tasoilla; muistuttaa komissiolle ja jäsenvaltioille, että kansainvälistä suojelua tarvitsevien henkilöiden suojelu on kaikkia koskettava asia, joka edellyttää yhteistä, yhteisvastuun periaatteeseen perustuvaa vastausta.

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

3.9.2018

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

15

8

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Maria Arena, Beatriz Becerra Basterrechea, Malin Björk, Vilija Blinkevičiūtė, Anna Hedh, Mary Honeyball, Agnieszka Kozłowska-Rajewicz, Florent Marcellesi, Krisztina Morvai, Maria Noichl, João Pimenta Lopes, Michaela Šojdrová, Anna Záborská, Maria Gabriela Zoană

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

José Inácio Faria, Eleonora Forenza, Jérôme Lavrilleux, Mylène Troszczynski, Monika Vana, Julie Ward

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Cécile Kashetu Kyenge, Patrick O’Flynn, Patrizia Toia

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

15

+

ALDE

Beatriz Becerra Basterrechea

GUE/NGL

Malin Björk, Eleonora Forenza, João Pimenta Lopes

S&D

Maria Arena, Vilija Blinkevičiūtė, Anna Hedh, Mary Honeyball, Cécile Kashetu Kyenge, Maria Noichl, Patrizia Toia, Julie Ward, Maria Gabriela Zoană

VERTS/ALE

Florent Marcellesi, Monika Vana

8

-

EFDD

Patrick O'Flynn

ENF

Mylène Troszczynski

NI

Krisztina Morvai

PPE

José Inácio Faria, Agnieszka Kozłowska-Rajewicz, Jérôme Lavrilleux, Michaela Šojdrová, Anna Záborská

0

0

 

 

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

(1)

https://data2.unhcr.org/en/documents/download/63039


TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

10.10.2018

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

39

10

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Asim Ademov, Martina Anderson, Heinz K. Becker, Monika Beňová, Malin Björk, Michał Boni, Caterina Chinnici, Frank Engel, Laura Ferrara, Romeo Franz, Kinga Gál, Nathalie Griesbeck, Sylvie Guillaume, Brice Hortefeux, Filiz Hyusmenova, Sophia in ‘t Veld, Eva Joly, Marek Jurek, Dietmar Köster, Barbara Kudrycka, Cécile Kashetu Kyenge, Juan Fernando López Aguilar, Monica Macovei, Claude Moraes, József Nagy, Péter Niedermüller, Ivari Padar, Birgit Sippel, Branislav Škripek, Csaba Sógor, Sergei Stanishev, Traian Ungureanu, Bodil Valero, Josef Weidenholzer, Kristina Winberg, Tomáš Zdechovský, Auke Zijlstra

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Kostas Chrysogonos, Carlos Coelho, Gérard Deprez, Teresa Jiménez-Becerril Barrio, Jean Lambert, Jeroen Lenaers, Innocenzo Leontini, Angelika Mlinar, Barbara Spinelli, Daniele Viotti

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

John Stuart Agnew, Jude Kirton-Darling


LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASSA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

39

+

ALDE

Gérard Deprez, Nathalie Griesbeck, Filiz Hyusmenova, Sophia in 't Veld, Angelika Mlinar

EFDD

Laura Ferrara

GUE/NGL

Martina Anderson, Malin Björk, Kostas Chrysogonos, Barbara Spinelli

PPE

Asim Ademov, Heinz K. Becker, Michał Boni, Carlos Coelho, Frank Engel, Teresa Jiménez-Becerril Barrio, Barbara Kudrycka, Jeroen Lenaers, Innocenzo Leontini, József Nagy, Csaba Sógor

S&D

Monika Beňová, Caterina Chinnici, Sylvie Guillaume, Jude Kirton-Darling, Dietmar Köster, Cécile Kashetu Kyenge, Juan Fernando López Aguilar, Claude Moraes, Péter Niedermüller, Ivari Padar, Birgit Sippel, Sergei Stanishev, Daniele Viotti, Josef Weidenholzer

VERTS/ALE

Romeo Franz, Eva Joly, Jean Lambert, Bodil Valero

10

-

ECR

Marek Jurek, Monica Macovei, Branislav Škripek, Kristina Winberg

EFDD

John Stuart Agnew

ENF

Auke Zijlstra

PPE

Kinga Gál, Brice Hortefeux, Traian Ungureanu, Tomáš Zdechovský

0

0

 

 

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

Päivitetty viimeksi: 30. lokakuuta 2018Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö