Manolis Kefalogiannisin koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä

(2017/2133(IMM))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Manolis Kefalogiannisin koskemattomuuden pidättämistä koskevan, Kreikan tasavallan korkeimman oikeuden yleisen syyttäjän 31. toukokuuta 2017 välittämän pyynnön, joka liittyy rikosasiaan nro ABM:EOE 20/2017 ja josta ilmoitettiin täysistunnossa 3. heinäkuuta 2017,

–  on kuullut Manolis Kefalogiannisia työjärjestyksen 9 artiklan 6 kohdan mukaisesti,

–  on kuullut myös Euroopan parlamentin henkilöstön pääosaston virkaa tekevää pääjohtajaa Kristian Knudsenia,

–  on käynyt keskustelun Kreikan tasavallan apulaissyyttäjän kanssa,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 8 ja 9 artiklan sekä Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä välittömillä vaaleilla 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 6 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 12. toukokuuta 1964, 10. heinäkuuta 1986, 15. ja 21. lokakuuta 2008, 19. maaliskuuta 2010, 6. syyskuuta 2011 ja 17. tammikuuta 2013 antamat tuomiot(1),

–  ottaa huomioon Kreikan tasavallan perustuslain 62 pykälän,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 5 artiklan 2 kohdan, 6 artiklan 1 kohdan ja 9 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0333/2018),

A.  ottaa huomioon, että Kreikan korkeimman oikeuden apulaissyyttäjä pyysi Euroopan parlamentin jäsenen Manolis Kefalogiannisin koskemattomuuden pidättämistä, jotta häntä vastaan voitaisiin aloittaa rikosoikeudenkäynti kahden oletetun rikoksen vuoksi;

B.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevassa 8 artiklassa määrätään, että Euroopan parlamentin jäseniä ei voida alistaa tutkittavaksi, pidättää tai haastaa oikeuteen heidän tehtäviään hoitaessaan ilmaisemiensa mielipiteiden tai äänestystensä perusteella;

C.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 9 artiklan mukaan Euroopan parlamentin jäsenillä on oman valtionsa alueella sen valtion kansanedustajille myönnetty koskemattomuus;

D.  ottaa huomioon, että Kreikan tasavallan perustuslain 62 pykälän mukaan ketään kansanedustajaa ei voida toimikautensa aikana syyttää, pidättää tai vangita eikä häneen voida kohdistaa muita vapaudenmenetyksen käsittäviä toimenpiteitä ilman Kreikan parlamentin lupaa;

E.  ottaa huomioon, että Kreikan tasavallan korkeimman oikeuden apulaissyyttäjän esittämä pyyntö koskee Kreikan rikoslain 385 pykälän 1 momentin b alamomentin ja lain nro 2803/2000 4 pykälän nojalla oletettuja rikkomuksia, jotka koskevat kiristystä ja petosta;

F.  ottaa huomioon, että Manolis Kefalogiannisia syytetään yrityksestä tehdä Euroopan unionin taloudellisiin etuihin kohdistuva petos, josta olisi aiheutunut yli 73 000 euron vahinko, yrittämällä kavaltaa avustajansa palkkiosta 4 240 euron suuruinen määrä kuukaudessa heinäkuun 2014 ja vuoden 2016 lopun välisenä aikana;

G.  ottaa huomioon, että työjärjestyksen 9 artiklan 8 kohdan mukaisesti oikeudellisten asioiden valiokunta ei missään tapauksessa ilmaise kantaansa jäsenen syyllisyyteen tai syyttömyyteen eikä siihen, oikeuttavatko lausumat tai teot, joihin jäsenen väitetään syyllistyneen, syytteeseen asettamisen, vaikka valiokunta pyyntöä käsitellessään saisi yksityiskohtaista tietoa tapaukseen liittyvistä tosiasioista;

H.  toteaa myös, että Euroopan parlamentin tehtävä ei ole ottaa kantaa jäsenen syyllisyyteen tai syyttömyyteen eikä siihen, oikeuttavatko teot, joihin jäsenen väitetään syyllistyneen, syytteeseen asettamisen, eikä myöskään ilmaista kantaansa kansallisen oikeus- ja tuomioistuinjärjestelmän ansioihin;

I.  toteaa, että Euroopan parlamentin työjärjestyksen 5 artiklan 2 kohdan mukaan parlamentaarinen koskemattomuus ei ole jäsenen henkilökohtainen erioikeus, vaan tae koko parlamentin ja sen jäsenten riippumattomuudesta;

J.  toteaa, että parlamentaarisen koskemattomuuden tarkoituksena on suojella Euroopan parlamenttia ja sen jäseniä oikeusmenettelyiltä, jotka liittyvät toimintaan, jota harjoitetaan hoidettaessa parlamentin jäsenten tehtäviä ja jota ei voida erottaa kyseisistä tehtävistä;

K.  toteaa, että kun kyseessä oleva menettely ei koske Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevassa 8 artiklassa tarkoitettuja jäsenen ilmaisemia mielipiteitä tai äänestyksiä, koskemattomuus olisi pidätettävä, paitsi jos vaikuttaa siltä, että oikeudenkäynnin tarkoituksena voi olla jäsenen poliittisen toiminnan tai hänen maineensa vahingoittaminen ja siten parlamentin riippumattomuuden vaarantaminen (fumus persecutionis -olettamus);

L.  katsoo kuitenkin tässä asiassa toimitettujen tietojen ja annettujen selitysten perusteella, mukaan lukien vastaukset, jotka Kreikan tasavallan apulaissyyttäjä antoi hänen kanssaan käydyssä näkemystenvaihdossa, ja ottaen huomioon olosuhteet, joissa asianomaiset viranomaiset ovat käsitelleet Manolis Kefalogiannisia vastaan esitettyä asiaa, että koskemattomuuden pidättämistä koskevan pyynnön taustalla oleviin seikkoihin liittyy epävarmuustekijöitä ja menettelyä koskevia vakavia epäilyjä, mukaan lukien koskemattomuuden pidättämistä koskevan pyynnön taustalla olevat syyt;

M.  toteaa, että tämän vuoksi kyseisessä asiassa voidaan olettaa olevan kyse fumus persecutionis -tapauksesta;

N.  katsoo, että Manolis Kefalogiannisin koskemattomuutta ei näin ollen pitäisi pidättää;

1.  päättää säilyttää Manolis Kefalogiannisin koskemattomuuden;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen sekä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön viipymättä Kreikan tasavallan korkeimman oikeuden syyttäjälle ja Manolis Kefalogiannisille.

(1) Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 12.5.1964, Wagner v. Fohrmann ja Krier, 101/63, ECLI:EU:C:1964:28, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 10.7.1986, Wybot v. Faure ym., 149/85, ECLI:EU:C:1986:310, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 15.10.2008, Mote v. parlamentti, T-345/05, ECLI:EU:T:2008:440, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 21.10.2008, Marra v. De Gregorio ja Clemente, C‑200/07 ja C-201/07, ECLI:EU:C:2008:579, unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 19.3.2010, Gollnisch v. parlamentti, T-42/06, ECLI:EU:T:2010:102, unionin tuomioistuimen tuomio 6.9.2011, Patriciello, C-163/10, ECLI: EU:C:2011:543 sekä unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 17.1.2013, Gollnisch v. parlamentti, T346/11 ja T-347/11, ECLI:EU:T:2013:23.