MIETINTÖ terrorismia käsittelevän erityisvaliokunnan työn tuloksista ja suosituksista

21.11.2018 - (2018/2044(INI))

Terrorismia käsittelevä erityisvaliokunta
Esittelijä: Monika Hohlmeier and Helga Stevens


Menettely : 2018/2044(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari :  
A8-0374/2018
Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
A8-0374/2018
Hyväksytyt tekstit :

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

terrorismia käsittelevän erityisvaliokunnan työn tuloksista ja suosituksista

(2018/2044(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon terrorismia käsittelevän erityisvaliokunnan perustamisesta, sen toimivallasta, jäsenmäärästä ja toimikaudesta 6. heinäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman[1], joka hyväksyttiin työjärjestyksen 197 artiklan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon terrorismia käsittelevän erityisvaliokunnan mietinnön (A8-0374/2018),

Johdanto-osa

A.  toteaa, että unionin perustana ovat ihmisarvon, vapauden, yhdenvertaisuuden ja yhteisvastuun arvot, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittaminen sekä demokratian ja oikeusvaltion periaatteet; katsoo, että terroriteot kuuluvat näiden yleismaailmallisten arvojen ja vapauksien vakavimpiin loukkauksiin;

B.  katsoo, että unionin olisi tehtävä kaikkensa taatakseen terroristien vaaraan saattamien kansalaistensa fyysinen ja henkinen koskemattomuus; toteaa, että terrorismin torjunta edellyttää sen uhrien asettamista keskiöön; katsoo, että yhteiskuntien on suojeltava terrorismin uhreja, tunnustettava heidät ja annettava heille tukea ja korvausta; ottaa huomioon, että perusoikeuskirjan 6 artiklaan on kirjattu sekä oikeus vapauteen että oikeus turvallisuuteen, jotka täydentävät toisiaan;

C.  katsoo, että vastattaessa terrorismin uhkaan olisi aina noudatettava täysin SEU:n 2 artiklassa vahvistettuja periaatteita ja kunnioitettava perusoikeuksia ja -vapauksia sekä etenkin perusoikeuskirjassa tunnustettuja periaatteita ja otettava huomioon mahdolliset vaikutukset viattomiin ihmisiin, joita on suurin osa väestöstä;

D.  ottaa huomioon, että terrorismi kaikissa sen kaikissa muodoissa ja ilmentymissä, syyllistyipä siihen kuka tahansa, missä tahansa ja mistä syystä tahansa, on tuomittava, sillä se on vakavimpia uhkia kansainväliselle rauhalle ja turvallisuudelle;

E.  ottaa huomioon, että terrorismin uhka on kasvanut ja muuttunut nopeasti viime vuosina; ottaa huomioon, että terrori-iskut ovat koskettaneet meitä kaikkia syvästi ja vaatineet monen viattoman ihmisen hengen ja haavoittaneet monia; katsoo terrorismin rajat ylittävän luonteen edellyttävän vahvoja koordinoituja vastatoimia ja yhteistyötä jäsenvaltioissa ja niiden välillä sekä toimivaltaisten unionin virastojen ja elinten kanssa ja niiden kesken sekä asiaan liittyvien kolmansien maiden kanssa;

Institutionaalinen kehys

F.  ottaa huomioon, että yhden jäsenvaltion turvallisuus vaikuttaa koko unionin turvallisuuteen; toteaa, että terrorismin uhka edellyttää kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jossa yhdistyvät sisäinen ja ulkoinen turvallisuus ja jossa varmistetaan koordinointi kansallisella ja Euroopan tasolla; toteaa, että unioni ja jäsenvaltiot ovat edistyneet näiden uhkien torjumisessa mutta edistystä on tapahtunut valitettavasti enemmänkin olosuhteiden pakosta kuin ennakoivalla tavalla eivätkä kaikki jäsenvaltiot ole saavuttaneet samantasoista edistymistä;

G.  ottaa huomioon, että kansallinen turvallisuus on yksinomaan jäsenvaltioiden vastuulla, kuten SEU:n 4 artiklan 2 kohdassa ja SEUT:n 73 artiklassa vahvistetaan, kun taas SEU:n 4 artiklan 3 kohdan ja 42 artiklan mukaan unioni ja jäsenvaltiot avustavat toisiaan perussopimuksista johtuvia tehtäviä täyttäessään; toteaa, että kansallinen turvallisuus on enenevässä määrin riippuvainen sen laajemmasta eurooppalaisesta ulottuvuudesta; toteaa, että kansallista turvallisuutta ei ole määritelty unionin tasolla, joten jäsenvaltioilla on laajasti harkinnanvaraa;

H.  toteaa kuitenkin, että SEUT:n 4 artiklan 2 kohdassa määritetään vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue alueeksi, jolla sovelletaan unionin ja jäsenvaltioiden kesken jaettua toimivaltaa; toteaa, että unionilla on erityistä toimivaltaa, joka koskee jäsenvaltioiden välisen koordinoinnin ja yhteistyön helpottamista ja kannustamista, mukaan lukien jäsenvaltioiden lakien ja käytäntöjen lähentäminen; toteaa, että unionin toimien valtuutuksesta määrätään SEUT:n 67 artiklassa, jonka mukaan korkea turvallisuustaso varmistetaan rikollisuutta torjuvilla toimenpiteillä;

I.  ottaa huomioon, että unionin jäsenvaltioiden ja joidenkin kolmansien maiden kansalliset turvallisuus- ja tiedusteluvirastot tekevät tehokasta yhteistyötä unionin ulkopuolisen epävirallisen elimen, terrorisminvastaisen työryhmän (CTG) välityksellä ja kahden- ja monenväliseltä pohjalta; toteaa, että CTG:llä on foorumi operatiivisen tiedustelutiedon vaihtoa varten, mikä on parantanut tiedustelutiedon vaihdon nopeutta ja laatua; ottaa huomioon, että unioni on vakiinnuttanut monimutkaiset rakenteet, joilla käsitellään kokonaan tai osittain terrorismia hyödyntäen erityisesti Europoliin kuuluvaa Euroopan terrorismintorjuntakeskusta (ECTC) unionin tason keskuksena lainvalvontatiedon vaihtoa ja yhteistyötä varten terrorismin torjunnan alalla sekä EU:n tiedusteluanalyysikeskusta (INTCEN) tiedustelu- ja turvallisuuspalvelujen ja unionin strategisena tiedustelutiedon yhdyskeskuksena, jonka kautta CTG:n tiedot saavuttavat eurooppalaiset päättäjät; toteaa, että tätä toimintaa helpottaa EU:n terrorismintorjunnan koordinaattori;

J.  toteaa, että erilaisten erityispiirteiden ja maantieteellisten etuoikeuksien vuoksi unionin ja kansallisen toimivallan välinen raja ei aina ole selkeä, ja painottaa kahden hallintotason välisen yhteistyön merkitystä; katsoo, että moninainen toimintaympäristö, joka kattaa terrorismin torjunnan alan alueelliset, kansalliset, unionin ja kansainväliset toimijat päällekkäisine toimivaltoineen ja riittämättömästi rajattuine toimeksiantoineen, lukuisat viralliset ja epäviralliset yhteistyö- ja tietojenvaihtofoorumit sekä alueellisten ja kansallisten virastojen, lainvalvontaviranomaisten ja tiedustelupalvelujen sekä unionin ja jäsenvaltioiden välisen toimivallan jaon, korostaa monimutkaisuutta ja voi aiheuttaa terroriuhan torjunnan koordinointiin, tehokuuteen ja johdonmukaisuuteen liittyviä ongelmia;

K.  katsoo, että turvallisuusunionista vastaava komission jäsen on arvokas toimija, joka osallistuu komission politiikan kehittämiseen, täytäntöönpanoon, seurantaan ja arviointiin; katsoo, että turvallisuusunionista vastaavan komission jäsenen toimen vakiinnuttaminen osoittaa, että unioni on sitoutunut kannustamaan ja tukemaan jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä sisäiseen turvallisuuteen liittyvissä kysymyksissä sekä yhdenmukaistamaan terrorismin torjuntaa koskevaa lainsäädäntöä ja varmistamaan lainvalvonta- ja oikeusviranomaisten paremman yhteistyön kunnioittaen kuitenkin kaikilta osin sitä, että nämä kysymykset kuuluvat perustamissopimusten mukaisesti kansalliseen toimivaltaan;

L.  katsoo, että EU:n terrorismintorjunnan koordinaattorilla on tärkeä rooli seurattaessa unionin terrorismintorjuntastrategian täytäntöönpanoa; ottaa huomioon, että EU:n terrorismintorjunnan koordinaattori huolehtii Eurooppa-neuvoston määrittelemän toimeksiannon mukaisesti strategian täytäntöönpanosta ja arvioinnista ja unionissa tehtävän työn koordinoinnista ja helpottaa unionin ja kolmansien maiden välistä yhteydenpitoa; ottaa huomioon, että EU:n terrorismintorjunnan koordinaattori antaa arvokkaita neuvoja unionin toimielimille, virastoille ja jäsenvaltioille ja on yhteydessä niihin ja auttaa lisäämään niiden välistä koordinaatiota; toteaa, että hänen toimeksiantonsa ja asemansa on kuitenkin määritelty huonosti;

M.  toteaa, että Euroopan parlamentti perusti 6. heinäkuuta 2017 väliaikaisen terrorismia käsittelevän erityisvaliokunnan (TERR), jonka tavoitteena on esittää parlamentille näkemyksiä nykyisen terrorismin vastaisen järjestelmän käytännön ongelmista ja lainsäädäntöaukoista, jotka ovat mahdollistaneet unionissa äskettäin tehdyt terrori-iskut, sekä esittää suosituksia terroriuhkaan vastaamiseksi unionin tasolla;

N.  toteaa, että Euroopan syyttäjänvirastolla, joka on määrä perustaa neuvoston asetuksen (EU) 2017/1939 pohjalta, on tärkeä tehtävä tutkia unionin taloudellisiin etuihin vaikuttavia rikoksia ja toteuttaa niitä koskevia syytetoimia; katsoo, että tämän uuden elimen perustamisen ja määrärahojen kohdentamisen sille ei pitäisi vaikuttaa kielteisesti nykyisten rakenteiden, kuten Eurojustin, valmiuksiin helpottaa jäsenvaltioiden toimia terrorismin torjunnassa;

O.  ottaa huomioon, että yhteensä 88:sta oikeudellisesti velvoittavasta terrorismintorjuntaa koskevasta toimesta, joita esitettiin syyskuun 2001 ja kesän 2013 välisenä aikana, vain neljäsosasta suoritettiin vaikutustenarviointi ja vain kolmesta pidettiin julkinen kuuleminen[2]; ottaa huomioon, että suhdeluku on kasvanut viime vuosina ja että komission vuosina 2017 ja 2018 esittämien uusimpien aloitteiden yhteydessä esitettiin tarvittavat perustelut; toteaa, että vuonna 2015 hyväksytyn paremman sääntelyn agendan myötä komissio on myös vahvistanut sidosryhmien kuulemista koskevia toimintaperiaatteitaan; ottaa huomioon, että terrorisminvastaiset toimet voisivat olla tehokkaampia ja johdonmukaisempia, jos asiaankuuluvia sidosryhmiä kuultaisiin ja suoritettaisiin vaikutustenarviointeja;

P.  ottaa huomioon, että komission toteuttamassa unionin turvallisuuspolitiikan kattavassa arvioinnissa mainitaan epätäydellinen täytäntöönpano yhtenä turvallisuusunionin haasteista;

Q.  katsoo, että terrorismintorjuntatoimien arviointi on olennaisen tärkeää, jotta voidaan selvittää, ovatko ne vaikuttavia, merkityksellisiä, johdonmukaisia ja perusoikeuksien mukaisia, ja määrittää, onko puutteiden korjaamiseksi toteutettava lisätoimia; toteaa, että toteutuksen laajuuden seurannan ja toteutettujen toimien tosiasiallisen vaikuttavuuden välillä on ero; ottaa huomioon, että vuosina 2001–2016 laadittiin 17 kertomusta täytäntöönpanon seurannasta ja arvioinnista, kun terrorismintorjuntaa koskevia strategioita oli kymmenen ja lainsäädäntötoimia ja muita kuin velvoittavia toimia oli 55; pitää tarpeellisena, että jäsenvaltiot panevat unionin turvallisuuslainsäädännön nopeasti täytäntöön, jotta unionin kattavaan terrorismintorjuntasäännöstöön ei synny aukkoja;

Terroriuhka

R.  ottaa huomioon, että unionin jäsenvaltioissa on viime vuosina tehty suuria terrori-iskuja; ottaa huomioon, että tuhoisimpia ovat olleet iskut, joiden tekijöinä tai innoittajina ovat olleet Da’eshin ja al-Qaidan kaltaiset jihadistiryhmät; ottaa huomioon, että toisinaan tietyt maat auttavat näitä terroristiryhmiä[3] ja helpottavat niiden toimintaa; toteaa sekä äärioikeistolaiset, äärivasemmistolaiset että etniset ja kansallismieliset separatistiset väkivaltaiset ääriliikkeet, joiden tavoitteena on kumota unionin demokraattiset arvot ja oikeusvaltioperiaatteen mukainen järjestelmä käyttämällä laittomasti väkivaltaa, herättävät edelleen huolta;

S.  toteaa, että useimmat unionissa vuonna 2017 tehdyt terrori-iskut luokiteltiin separatistisiksi iskuiksi (137 yhteensä 205:stä) mutta Europolin vuoden 2018 TE‑SAT‑selvityksessä todetaan selvästi, että mitkään johonkin terrorismin luokkaan luokitelluista raportoiduista toimista eivät ole olleet yhtä tappavia ja yhtä paljon koko yhteiskuntaan vaikuttavia kuin jihadistiterroristien toimet; pitää kostoterrorismin riskiä vakavana huolenaiheena, jota ei pitäisi aliarvioida;

T.  toteaa, että koska terrori-iskut ymmärretään laajamittaisiksi ja järjestelmällisiksi hyökkäyksiksi siviiliväestöä kohtaan, terroristiset murhat olisi sisällytettävä 17. heinäkuuta 1998 allekirjoitetun Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön 7 artiklan soveltamisalaan;

U.  katsoo, että Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan kehitys ja epävakaus ovat auttaneet Da’eshia ja muita terroristiryhmiä saamaan jalansijaa unionin naapurimaissa ja värväämään unionista ennennäkemättömän paljon taistelijoita; katsoo, että näin ollen sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden välisestä yhteydestä on tullut entistä tärkeämpi;

V.  toteaa, että tuhannet Euroopassa syntyneet tai asuvat kansalaiset ovat liittyneet Da’eshin terroritoimintaan Syyriassa ja Irakissa mutta Da’esh on sotilaallisen voimansa heikennyttyä muuttanut strategiaansa siten, että entistä harvemmat matkustavat kyseisiin maihin terrorismiin liittyvissä tarkoituksissa ja sen sijaan unionin alueella olevia terroristeja, jihadisteja ja ”nukkuvia soluja” kannustetaan tekemään hyökkäyksiä kotimaissaan tai asuinmaissaan;

W.  toteaa viimeaikaisten iskujen osoittaneen, että terroristiryhmät käyttävät edelleen perinteisiä ampuma-aseita ja räjähteitä; panee kuitenkin merkille, että yksittäiset henkilöt käyttävät enemmän muunlaisia, paljon alkeellisempia ja vaikeammin havaittavissa olevia aseita ja menetelmiä ja heidän tavoitteenaan on aiheuttaa mahdollisimman paljon satunnaisia siviiliuhreja;

X.  ottaa huomioon, että terrorismiin syyllistyvien vierastaistelijoiden ja heidän perheidensä paluu aiheuttaa erityisiä turvallisuuteen ja radikalisoitumiseen liittyviä haasteita ja että etenkin palaavat lapset aiheuttavat erityisiä ongelmia, sillä he tarvitsevat suojelua uhreina mutta voivat samalla olla mahdollisia iskujen tekijöitä;

Y.   ottaa huomioon, että jotkut palaavat vierastaistelijat ovat joutuneet pitkällisen ideologisen piilovaikuttamisen kohteiksi ja saaneet sotilaskoulutusta aseiden ja räjähteiden käytön sekä erilaisten suojaus-, hyökkäys- ja taistelutaktiikoiden alalla, minkä lisäksi heillä on joissakin tapauksissa yhteyksiä muihin terroristeihin, jotka ovat mahdollisesti entisiä vierastaistelijoita ja joiden kanssa he muodostavat kansainvälisiä verkostoja[4];

Z.  toteaa, että terrori-iskuja unionissa tekevät ovat hyvin usein unionin kansalaisia ja usein toisen tai kolmannen polven maahanmuuttajia, jotka ovat kasvaneet siinä jäsenvaltiossa, jota vastaan he ovat hyökänneet, sekä ulkomaalaisia, jotka ovat joissakin tapauksissa asuneet huomattavan kauan kohteena olevassa jäsenvaltiossa;

AA.  ottaa huomioon, että unionin avoimet yhteiskunnat ja avoimet rajat ovat haavoittuvia ja terroristiryhmät käyttävät niitä hyväkseen; ottaa huomioon, että terroristit ovat hyödyntäneet reittejä, joita pitkin maahanmuuttajat ja turvapaikanhakijat pyrkivät Euroopan maihin, sekä liikkumisvapautta kaikkialla unionissa;

AB.  toteaa, että on dokumentoituja tapauksia[5], joissa Da’eshin terroristien Syyrian tai Irakin alueella tekemien vakavien rikosten uhrit ovat luulleet olevansa turvassa mutta ovatkin kohdanneet ahdistajansa uudelleen unionin alueella, missä molemmat ovat hakeneet suojelua;

AC.  katsoo, että laittomien muuttajien ja pakolaisten virta aiheuttaa haasteita heidän kotouttamiselleen eurooppalaisiin yhteiskuntiin ja edellyttää enemmän ja kohdennettuja investointeja sosiaaliseen ja kulttuuriseen osallisuuteen;

AD.  ottaa huomioon, että iskuissa voidaan käyttää uusia terrorismin muotoja, kuten kyberterrorismia ja joukkotuhoaseita mahdollisesti yhdessä miehittämättömien ilma-alusten kaltaisten uusien teknisten laitteiden kanssa; toteaa, että tästä on ennakkotapauksena isku, joka saatiin estettyä ja jossa olisi käytetty risiiniä, joka on hyvin myrkyllistä biologinen aine; toteaa, että on tapauksia, joissa terroristiryhmät ovat käyttäneet tai suunnitelleet käyttävänsä kemiallisia, biologisia tai radiologisia aineita tai ydinmateriaalia (CBRN-aineet) ja joissa ne ovat jakaneet sosiaalisen median kanavien kautta mahdollisia iskuja ja kohteita koskevia taktiikoita ja menetelmiä;

AE.  toteaa, että jäsenvaltioilla on erilaisia strategioita hybridiuhkiin ja CBRN-aineisiin liittyviin uhkiin vastaamiseksi, ja näin ollen niiden valmiustasot poikkeavat toisistaan;

AF.  toteaa, että 28. kesäkuuta 2018 antamissaan päätelmissä Eurooppa-neuvosto suhtautui myönteisesti yhteiseen tiedonantoon EU:n kestokyvystä hybridiuhkia ja kemiallisia, biologisia sekä säteilyyn ja ydinaineisiin liittyviä uhkia vastaan ja kehotti määrittelemään alat, joilla toimia olisi tehostettava unionin näihin uhkiin vastaamiseen liittyvien keskeisten toimien syventämiseksi ja vahvistamiseksi, sekä kehotti jäsenvaltioita ja komissiota tekemään kiireesti yhteistyötä CBRN-toimintasuunnitelman täysimääräiseksi täytäntöönpanemiseksi;

AG.  katsoo, että sekä vasemmistolaiset että oikeistolaiset kiihottajat käyttävät poliittista keskustelua hyväkseen terroriuhkan tai siihen yllyttämisen osalta, joten keskustelussa olisi noudatettava varovaisuutta, jotta vältetään yhteiskunnan polarisoituminen eikä vaaranneta demokratiaa, sosiaalista yhteenkuuluvuutta eikä ihmisoikeuksia ja siten hyödytetä terroristijärjestöjä;

AH.  ottaa huomioon, että huhtikuussa 2015 julkaistussa Euroopan turvallisuusagendassa korostettiin, että terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden väliseen yhteyteen on puututtava, ja tähdennettiin, että järjestäytynyt rikollisuus edistää terrorismia monien eri kanavien kautta ja auttaa muun muassa toimittamaan aseita, tarjoamaan rahoitusta huumeiden salakuljetuksen avulla ja soluttautumaan rahoitusmarkkinoille;

AI.  ottaa huomioon, että Da’eshin ja al-Qaidan kaltaiset suuret kansainväliset terroristijärjestöt ovat taloudellisesti omavaraisia, ja toteaa, että muun muassa hyödykkeiden, aseiden, raaka-aineiden, polttoaineiden, huumausaineiden, savukkeiden ja kulttuuriesineiden laiton kauppa samoin kuin ihmiskauppa, orjuus, lasten hyväksikäyttö sekä ryöstöntapainen ja muu kiristys ovat osoittautuneet terroristiryhmien keinoiksi saada rahoitusta; pitää järjestäytyneen rikollisuuden ja terroristiryhmien välistä yhteyttä vakavana turvallisuusuhkana; toteaa, että näiden lähteiden avulla olisi mahdollista jatkaa ryhmien tulevan rikollisen toiminnan rahoittamista;

AJ.  katsoo, että terroristijärjestöjen ja järjestäytyneiden rikollisryhmien välinen vuorovaikutus aiheuttaa huomattavia riskejä ja sen ansiosta kykyyn aiheuttaa unionin jäsenvaltioissa lukuisia siviiliuhreja yhdistyvät tämän mahdollistavat logistiset valmiudet; katsoo, että lainvalvontaviranomaiset ja tiedustelupalvelut raportoivat vain hyvin vähän järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin välisestä yhteydestä tai analysoivat sitä vain hyvin vähän; toteaa, että monissa jäsenvaltioissa ja unionin tasolla ei ole riittävästi järjestäytyneeseen rikollisuuteen keskittyviä tutkinnallisia ja oikeudellisia valmiuksia;

AK.  toteaa, että terrorismilla pyritään heikentämään demokratiaa ja nujertamaan se; katsoo, että poliitikot ja hallitukset ovat ratkaisevan tärkeitä toimijoita laajan yksimielisyyden ja sosiaalisen kestokyvyn aikaansaamisessa, jotta voidaan puolustaa demokraattisia järjestelmiämme;

Väkivaltaisiin ääriliikkeisiin johtavan radikalisoitumisen ehkäiseminen ja torjuminen

AL.  katsoo, että radikalisoitumisen torjuntaverkoston (RAN) osaamiskeskus on tärkeä foorumi, jolla toimijat ja lainvalvontaviranomaiset voivat vaihtaa parhaita käytäntöjä ja jonka avulla on edistetty tärkeän tiedon keräämistä väkivaltaisten ääriliikkeiden ennaltaehkäisyn ja torjunnan alalla[6];

AM.  ottaa huomioon, että tilanne on erilainen jokaisessa jäsenvaltiossa ja että äskettäin tarkistetulla radikalisoitumisen torjuntaa koskevalla unionin strategialla voitaisiin tukea kansallisia strategioita, jotka ovat tärkeitä, sillä ne tarjoavat yleiset puitteet kansallisen ja paikallisen tason ohjelmille; toteaa, että näiden strategioiden on oltava johdonmukaisia ja vaikuttavia ja ne edellyttävät, että paikallisviranomaisille ja kansalaisyhteiskunnan sidosryhmille myönnetään riittävästi rahoitusta, jotta mainitut ohjelmat voidaan panna täytäntöön;

AN.  katsoo, että on mahdotonta määrittää yhtä ainoaa radikalisoitumiseen johtavaa polkua; katsoo, että esimerkiksi sosiaalinen yhteenkuuluvuus, poliittinen konteksti, taloudelliset olosuhteet, uskonnolliset ja ideologiset ihanteet, henkilökohtaiset traumat ja psyykkiset haavoittuvuudet sekä ympäristö ja verkostot voivat olla syitä ja laukaisevia tekijöitä; ottaa huomioon, että viime aikoihin asti sukupuoliulottuvuutta aliarvioitiin ja että naisten mahdollista roolia ei ole ymmärretty oikein; toteaa, että naiset eivät aina ole passiivisia subjekteja, vaan toimivat myös liikkeellepanijoina, rekrytoijina, varainkerääjinä ja jopa terroritekojen toteuttajina;

AO.  ottaa huomioon, että joillakin Euroopan suurten kaupunkien matalan tulotason asuinalueilla esiintyy massatyöttömyyttä ja oikeusvaltioperiaatteen järjestelmällistä luhistumista, mikä tarjoaa kasvualustan uskonnollisille ääriliikkeille ja terrorismille; katsoo, että tukemalla sosiaalista osallisuutta ja edistämällä aktiivisesti demokraattisia arvoja, joita kaikkien kansalaisten on kunnioitettava, voidaan auttaa vähentämään syrjäytymisen tunnetta ja lieventämään radikalisoitumisen riskiä; toteaa, että radikalisoitumisen ja väkivaltaisen ääriajattelun torjunta edellyttää tiivistä ja koordinoitua yhteistyötä kaikkien asianosaisten toimijoiden välillä hallinnon kaikilla tasoilla (paikallinen, alueellinen ja kansallinen taso) sekä kansalaisyhteiskunnan ja yksityisen sektorin kanssa;

AP.  ottaa huomioon, että asiantuntijat korostavat sellaiseen eri toimijoiden yhteiseen lähestymistapaan liittyviä myönteisiä kokemuksia, jossa keskitytään luomaan infrastruktuureja, joissa otetaan huomioon radikalisoitumiseen johtavat moninaiset syyt ja riskiryhmään kuuluvat väestönosat ja joilla varmistetaan, että eri viranomaiset ja organisaatiot antavat eri tasoilla varhaisessa vaiheessa tukea radikalisoitumiselle alttiille henkilöille ja heidän perheilleen, ja joissa painotetaan poliisin roolia toiminnan tukena ja siten tämän yhteyden vahvistajana;

AQ.  toteaa, että toistaiseksi ei ole olemassa selkeitä menettelyjä, joilla voitaisiin mitata radikalisoitumisen ennaltaehkäisyä ja torjuntaa koskevien hankkeiden vaikuttavuutta;

AR.  ottaa huomioon, että monia unionin rahastoja ja ohjelmia voidaan käyttää radikalisoitumisen torjuntaa ja ennaltaehkäisyä koskevissa hankkeissa unionin tasolla sekä kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla; ottaa huomioon, että vuoteen 2020 ulottuvassa unionin talousarviossa kohdennetaan 314 miljoonaa euroa radikalisoitumisen torjuntaa koskeviin hankkeisiin[7]; toteaa, että näiden ohjelmien vaikuttavuutta on arvioitava jatkuvasti; katsoo, että radikalisoitumista ennalta ehkäisevien toimien tehokkuuden mittaaminen on lähtökohtaisesti vaikeaa ja vaatii tiivistä yhteistyötä komission, jäsenvaltioiden, yksittäisten sidosryhmien ja tutkijoiden välillä;

AS.  ottaa huomioon, että Europolin arvioiden mukaan unionissa on vuonna 2018 noin 30 000 radikalisoitunutta jihadistia;

AT.  toteaa, että monissa jäsenvaltioissa on entistä useammin havaittavissa väkivaltaista radikalisoitunutta ääri-ideologista puhetta, usein painetussa muodossa tai oppisisältöjen tai audiovisuaalisen sisällön muodossa, sosiaalinen media ja television satelliittikanavat mukaan luettuina; toteaa, että tällainen puhe on demokratian, oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeuksien vastaista, horjuttaa moniarvoisuutta, edistää väkivaltaa ja suvaitsemattomuutta kaikkia muita uskontoja kohtaan, on avoimen antisemitististä ja edistää kulttuurin ja yhteiskunnan taantumuksellisuutta eikä siinä hyväksytä miesten ja naisten tasa-arvoa;

AU.  toteaa, että Euroopassa joissakin kirjakaupoissa ja verkossa on paljon erityisesti wahhabilaista ja salafistista kirjallisuutta, joka on vihapuheen innoittamaa; toteaa, että tämä globalisoitunut ja pelkistetty versio islamista eroaa muslimiyhteisöjen käytännöistä Euroopassa ja heikentää osaltaan niiden laajempaa kotoutumista;

AV.  ottaa huomioon, että radikaali islamilainen fundamentalismi pyrkii uskontoon, joka hallitsee kaikkia elämän aloja – henkilökohtaista, poliittisia ja sosiaalisia elämää – ja voi johtaa kommunitarismiin, joka on altis jihadististen rekrytointitoimille;

AW.  ottaa huomioon, että kaikkialla Euroopassa on dokumentoitu radikaaleja vihasaarnaajia koskevia lukuisia tapauksia; ottaa huomioon, että vihasaarnaajat ovat usein kotoisin unionin ulkopuolelta ja että jotkut moskeijat saavat läpinäkymätöntä rahoitusta kolmansista maista, joista monia johdetaan autoritäärisesti tai uskonnollisesti eikä niissä kunnioiteta demokratiaa, oikeusvaltioperiaatetta eikä ihmisoikeuksia;

AX.  toteaa, että unionissa on olemassa itse itsensä nimittäneitä uskonnollisia opetuskeskuksia, joissa levitetään äärimielisiä ajatuksia ja joissa alaikäiset, myös lapset, saatetaan altistaa demokratian, oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeuksien vastaiselle ja väkivaltaiselle opetussisällölle; toteaa, että terroristien rekrytoinnille perustan luovat äärijärjestöt käyttävät usein hyväkseen nuorten haavoittuvuutta ja houkuttelevat heitä sosiaalisilla ja kulttuurisilla tarjouksilla;

AY.  toteaa, että etenkin Da’eshin mutta myös muiden suurten kansainvälisten terroristiryhmien käyttämä kehittynyt verkkoviestintästrategia, jossa terrorismia markkinoidaan ihannoimalla sitä, tarjoaa globaalista nuorisokulttuurista kopioituja toimintamalleja, kuten verkkopelejä, ja vetoaa siksi voimakkaasti lapsiin ja nuoriin; toteaa tämän mallin houkuttelevan heitä myös tarjoamalla sosiaalisia ja kulttuurisia mahdollisuuksia;

AZ.  toteaa, että useat viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että internet ja varsinkin sosiaalinen media voivat toimia väkivaltaiseen ääriajatteluun johtavan radikalisoitumisen edistäjänä sekä muukalaisvihamielisten ryhmien välineenä vihapuheen ja laittoman sisällön levittämisessä erityisesti nuorten keskuudessa;

BA.  toteaa, että suuret internetyritykset ovat joutuneet kantamaan vastuunsa toistuvien kehotusten vuoksi, joissa niitä on vaadittu sitoutumaan paremmin terrorismin torjuntaan; toteaa, että yritykset tekevät vuonna 2015 perustetulla EU:n internetfoorumilla yhteistyötä ja poistavat vapaaehtoisesti terroristista sisältöä omilta verkkosivustoiltaan, jos he epäilevät sen rikkovan sääntöjä ja ehtoja; ottaa huomioon, että toukokuussa 2016 otettiin käyttöön tietotekniikan alan suuryritysten käytännesäännöt, joilla pyritään torjumaan laitonta vihapuhetta verkossa; pitää tätä vapaaehtoista yhteistyötä kuitenkin riittämättömänä;

BB.  ottaa huomioon, että Europolin yhteydessä toimiva internetsisällöstä ilmoittamista käsittelevä yksikkö (IRU) oli vuoden 2018 toisen neljänneksen loppuun mennessä arvioinut jo 54 752 sisältöä, jotka olivat 170 verkkofoorumilla, jotka oli tuotettu 10 eri kielellä ja joiden johdosta tehtiin 52 716 ilmoituspäätöstä ja että aineiston poistaminen onnistui 89,5 prosentissa tapauksista väärinkäytön kohteeksi joutuneen verkkopalveluntarjoajan suorittaman vapaaehtoisen tarkastelun pohjalta[8];

BC.  toteaa, että vaikka terroristisen internetsisällön poistamisessa on edistytty jonkin verran, yritysten sitoutumista on lisättävä; toteaa, että sisältöä ei aina poisteta kokonaisuudessaan, oikea-aikaisesti eikä pysyvästi ja että sisältö saatetaan poistaa yhdeltä verkkosivulta mutta jättää se saman yrityksen toiselle verkkosivulle tai tilin voidaan antaa olla voimassa tai sallia sen avaaminen uudelleen, vaikka sen käyttäjä on julkaissut sisältöä, joka rikkoo yrityksen käyttöehtoja; katsoo, että yritysten vaikuttavaa, kattavaa ja avointa raportointia ja lainvalvontaa on parannettava; katsoo, että kyseisten yritysten ja käyttäjien olisi voitava hakea päätöksiin muutosta oikeusteitse;

BD.  ottaa huomioon, että suurten yritysten poistaessa yhä enemmän sisältöä terroristiryhmät käyttävät enenevässä määrin uusia ja/tai pienempiä foorumeita, jotka soveltuvat huonommin terroristisen aineiston nopeaan poistamiseen; ottaa huomioon, että tämän pienemmille foorumeille siirtymisen vuoksi on olennaisen tärkeää antaa teknistä lisätukea, jotta voidaan esimerkiksi ottaa käyttöön tekniikan kannalta yleispäteviä automatisoituja välineitä, kuten avainsanoihin perustuvaa tekniikkaa, jonka avulla terroristinen sisältö pystytään tunnistamaan etukäteen erittäin tarkasti ja julkaiseminen saadaan estettyä;

BE.  toteaa, että uusien teknisten ratkaisujen kehittämisen sekä tekoälyn ja algoritmien käytön ansiosta terroristinen internetsisältö voidaan havaita ja siitä voidaan ilmoittaa nopeasti; ottaa huomioon, että automatisoitujen välineiden käyttöön liittyy väärien osumien riski;

BF.  toteaa, että tutkimukset ja raportit osoittavat, että vankilat voivat helposti kehittyä rikollisten ja terroristen välisten yhteyksien pienoismaailmaksi, jossa rekrytointi ja verkostoituminen tapahtuvat; toteaa, että monien vankiloiden sisäinen tilanne pahentaa rikoksentekijöiden radikalisoitumisen uhkaa, koska se mahdollistaa terrorismin ja antaa sille kasvualustan; ottaa huomioon, että monet vankeusrangaistustaan suorittavat henkilöt vapautuvat pian takaisin yhteisöihinsä, jolloin heillä on erityisiä uudelleensopeutumista koskevia haasteita ja korkea uusintarikollisuuden riski; katsoo, että tällaisten korkean riskin rikollisten seuranta vaatii jäsenvaltioiden turvallisuuspalveluilta erittäin paljon resursseja; katsoo, että vankilajärjestelmät ja riskinhallinta voivat olla merkittäviä tekijöitä pyrittäessä lieventämään näitä uhkia; ottaa huomioon, että vaikka jäsenvaltiot myöntävät tarpeen torjua radikalisoitumisen nousua vankiloissa, vaikuttavia toimia ei juuri ole toteutettu;

Yhteistyö ja tietojenvaihto

Monialaiset kysymykset

BG.  katsoo, että tietojen säilyttäminen, unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö huomioon ottaen, on keskeinen osa tutkintaprosessia; ottaa huomioon, että selvittäessään tapauksia poliisi, oikeusviranomaiset ja tiedustelupalvelut hyödyntävät yleensä laajalti viestintätietoja; ottaa huomioon, että terrorismia käsittelevän erityisvaliokunnan työn aikana otettiin toistuvasti esille tarve luoda tietojen säilyttämistä koskeva asianmukainen järjestelmä terrorismin torjunnan yhteydessä;

BH.  katsoo, että salausmenetelmät vaikuttavat toisaalta merkittävästi tietotekniikan turvallisuuteen mutta toisaalta niitä käyttävät myös terroristit suojatakseen viestintäänsä tai tallennettuja tietoja, mikä luo merkittävän haasteen lainvalvonta-, turvallisuus- ja tiedusteluyksiköille, sillä niiltä voidaan estää pääsy keskeisiin tiedustelutietoihin ja todisteisiin; katsoo, että salausmenetelmät ovat erityisen tärkeässä asemassa, kun jopa vastuuntuntoiset internetpalvelujen tarjoajat ovat haluttomia tai kykenemättömiä purkamaan viestinnän salausta;

Tietojärjestelmät

BI.  ottaa huomioon, että nykyiset järjestelmät, kehitteillä olevat uudet järjestelmät, tulevia järjestelmiä koskevat ehdotukset ja sellaisia uudistuksia koskevat ehdotukset, joilla torjutaan havaittuja puutteita ja esteitä ja joista käydään vielä neuvotteluja, muodostavat hajanaisen kehyksen; toteaa, että kehyksen hajanaisuus johtuu historiallisista tekijöistä, ehdotuksen reaktiivisesta lähestymistavasta ja uuden sääntelyn hyväksymisestä;

BJ.  ottaa huomioon, että tietojenvaihto on lisääntynyt huomattavasti vuonna 2015 tehtyjen Pariisin terrori-iskujen jälkeen ja tietojenvaihtoa koskevat tiedot osoittavat, että pieni määrä jäsenvaltioita vastaa suuresta osasta sisällöstä, joka on saatavilla unionin tietokannoissa, sekä tietokantoihin tehdyistä hauista;

BK.  toteaa, että tietojärjestelmien moitteetonta toimintaa haittaavat lukuisat esteet, kuten niiden puuttuminen kokonaan tai epätäydellinen täytäntöönpano, nykyisiä järjestelmiä koskeva tiedon puute ja/tai riittämätön koulutus, riittävien resurssien, myös henkilöresurssien, tai asianmukaisen aineellisen perustan puute ja tietojärjestelmissä olevien tietojen huono laatu;

BL.  toteaa, että tietojärjestelmät voidaan jakaa keskitettyihin ja hajautettuihin järjestelmiin, joista ensin mainittuja hallinnoivat unioni ja sen virastot ja viimeksi mainittuja jäsenvaltiot; ottaa huomioon, että keskitettyihin tietojärjestelmiin kuuluvat Schengenin tietojärjestelmä (SIS), viisumitietojärjestelmä (VIS), Eurodac, rajanylitystietojärjestelmä (EES), ehdotettu EU:n matkustustieto- ja lupajärjestelmä (ETIAS) ja ehdotettu kolmansien maiden kansalaisia ja kansalaisuudettomia henkilöitä koskeva eurooppalainen rikosrekisteritietojärjestelmä (ECRIS-TCN);

BM.  ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden viranomaiset hallinnoivat hajautettuja tietojenvaihtojärjestelmiä ja -mekanismeja ja että niihin kuuluvat eurooppalainen rikosrekisteritietojärjestelmä (ECRIS), jonka kautta vaihdetaan kansallisia rikosrekisteritietoja, EU:n matkustajarekisteri (PNR), järjestelmä, joka vaatii lentoyhtiöitä jakamaan kansallisten viranomaisten kanssa kaikkien kolmansien maiden ja unionin välisillä lennoilla matkustaneiden tiedot, matkustajien ennakkotietoja (API) koskeva järjestelmä, jossa kerätään tietoa matkustajista ennen unioniin suuntautuvia lentoja, ja Prüm-puitteet DNA-tunnisteiden, sormenjälkitietojen ja ajoneuvorekisteritietojen jakamiseksi;

BN.  toteaa, että SIS-järjestelmä on Euroopan unionin suurin, eniten käytetty ja tehokkain tietotekniikkajärjestelmä vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella, sillä on tukenaan Sirene-toimistojen verkosto ja se tuo huomattavaa lisäarvoa kansainväliseen poliisiyhteistyöhön, rajavalvontaan ja erityisesti terrorismin torjuntaan;

BO.  ottaa huomioon, että viisumitietojärjestelmän vuonna 2016 toteutetussa arvioinnissa havaittiin, että järjestelmään pääsy lainvalvontaan liittyvissä tarkoituksissa on rajoitettua ja hajanaista jäsenvaltioissa;

BP.  katsoo, että huolimatta toistuvista kehotuksista ottaa unionin matkustajatietojen rekisteröintijärjestelmä (PNR) kiireellisesti käyttöön kaikki jäsenvaltiot eivät ole osoittaneet sitoutuneensa tähän eikä niiden enemmistö ole noudattanut määräaikaa säädöksen saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä; katsoo, että jäsenvaltioiden, jotka eivät ole noudattaneet tätä määräaikaa, olisi ilman uusia viivytyksiä toteutettava kaikki tarvittavat toimet pannakseen direktiivin täytäntöön täydellisesti ja välittömästi;

BQ.  ottaa huomioon, että EU:n keskitetyssä matkustajarekisterijärjestelmässä havaittujen puutteiden korjaamiseksi toteutetaan parhaillaan lukuisia pilottihankkeita; katsoo, että muiden jäsenvaltioiden matkustajatietoyksikköjen esittämiin pyyntöihin on tarpeen vastata nopeasti, mikä saattaa osoittautua haastavaksi, koska niitä käsitellään manuaalisesti;

BR.  ottaa huomioon, että tiedonhallintastrategian kuudennen tehtävälistan yhteydessä on tällä hetkellä käynnissä kaksi pilottihanketta, joilla pyritään varmistamaan yhteydet hajautettujen järjestelmien välillä, eli ADEP-hanke (tiedonvaihtoprosessien automatisointi poliisirekistereissä) ja QUEST-hanke (hakujen tekeminen Europolin järjestelmissä); ottaa huomioon, että kuusi jäsenvaltiota on jo mukana poliisirekisterien automaattiseen siirtoon eri maiden välillä keskittyvässä ADEP-pilottihankkeessa ja että tämä hanke toimii hyvin; toteaa, että tällaiset hankkeet auttavat tarjoamaan todellisia ja toimivia ratkaisuja ongelmiin, jotka johtuvat hajautettujen tietojärjestelmien yhteenliitettävyyden puutteesta, ja edistävät jäsenvaltioiden välistä luottamusta ja yhteistyötä;

Yhteentoimivuus

BS.  ottaa huomioon, että komissio on antanut kaksi asetusehdotusta sellaisen kehyksen luomiseksi, jolla varmistetaan olemassa olevien ja ehdotettujen keskitettyjen tietojärjestelmien eli VIS:n, SIS:n, EES:n ja Eurodacin sekä ETIASin ja ECRIS-TCN:n yhteentoimivuus poliisiyhteistyön ja oikeudellisen yhteistyön, turvapaikka- ja muuttoliikeasioiden, rajavalvonnan ja viisumien aloilla, kunhan vastaavat oikeusperustat on hyväksytty;

BT.  ottaa huomioon, että rikolliset voidaan edelleenkin rekisteröidä eri peitenimillä eri tietokantoihin, jotka eivät ole yhteydessä keskenään; toteaa, että nykyistä unionin tiedonhallintajärjestelmää on näin ollen parannettava yhteentoimivuuden avulla, jotta poistetaan sokeat pisteet, lukuisat väärät henkilöllisyydet ja annetaan oikeaa tietoa oikeaan aikaan;

BU.  ottaa huomioon, että yhden jäsenvaltion alueella voi olla liittovaltiotasolla ja alue- ja paikallistasolla lukuisia erillisiä hajautettuja tietokantoja ja niihin liittyviä eri järjestelmiin kuuluvia erilaisia tiedonsyöttöjärjestelmiä ja monimutkaisia menettelyjä – tai ei lainkaan tietokantoja – joiden avulla toimivaltaiset viranomaiset jakavat tai tarkastavat tietoja eri tasoilla;

BV.  katsoo, että käyttämällä unionin tasolla yhteistä viestimuotoa, kuten UMF‑standardiviestimuotoa, helpotetaan sujuvampaa tietojenvaihtoa osapuolten välillä eri yhteentoimivuusjärjestelmissä; katsoo, että vakiinnuttamalla tarve käyttää tiettyjä UMF-standardiviestimuodon kenttiä tiettyjä vaihtoja varten voidaan osaltaan parantaa tiedon laatua kaikissa järjestelmissä, joissa viestejä vaihdetaan; katsoo, että olisi kannustettava myös Europolia ja Interpolia käyttämään tätä yhteistä viestimuotoa;

BW.  katsoo, että eu-LISAn olisi vahvistettava automaattisia tiedonlaadun valvontamekanismeja ja -menettelyjä sekä yhteisiä tiedonlaadun indikaattoreita ja vähimmäistason laatunormeja, joita sovelletaan tietojärjestelmiin tallennettuihin tietoihin; katsoo, että tavoitteena olisi, että ilmeisen virheelliset tai ristiriitaiset tiedot tunnistetaan unionin tietojärjestelmissä ja yhteentoimivuuden komponenteissa automaattisesti niin, että jäsenvaltio, josta tiedot ovat peräisin, voi varmentaa tiedot ja toteuttaa tarvittavat korjaavat toimet;

Jäsenvaltioiden sisäinen ja niiden välinen yhteistyö ja tietojenvaihto

BX.  katsoo, että sujuvamman yhteistyön esteet johtuvat usein organisatorisista ja oikeudellisista ongelmista erilaisten kansallisten, alueellisten ja paikallisten rakenteiden välillä ja niitä ovat esimerkiksi päällekkäinen toimivalta ja epätarkasti rajatut toimivaltuudet, varauksellinen suhtautuminen tiedonjakoon, koska siten saatetaan menettää vastuu tai tärkeitä tietovirtoja, oikeudelliset esteet, jotka liittyvät tietojenvaihtoon eri viranomaisten välillä, yksikköjen pakottaminen kilpailemaan keskenään resursseista ja tietojenvaihdon tekniset esteet;

BY.  ottaa huomioon, että tietojen omistusoikeuden periaate on olennainen, kun halutaan varmistaa terrorismin torjunnasta vastaavien viranomaisten luottamus unionin tietokantojen kautta tapahtuvaan tietojenvaihtoon jäsenvaltioiden kesken ja Europolin kanssa;

BZ.  ottaa huomioon, että tiedustelu- ja lainvalvontatietojen yhdistäminen aiheuttaa näihin tietoihin sovellettavien erilaisten vastuuvelvollisuussääntöjen vuoksi merkittäviä oikeudellisia haasteita ja riskejä, muun muassa riskejä, jotka koskevat epäiltyjen perusoikeutta saada oikeudenmukainen oikeudenkäynti, kun tiedustelutietoja käytetään todisteena oikeudenkäynneissä; katsoo, että on otettava käyttöön oikeudellinen kehys tiedustelu- ja lainvalvontaviranomaisten välistä tietojenvaihtoa varten etenkin, koska tiedustelutiedot koskevat usein henkilöitä, joita ei vielä epäillä rikostutkinnan yhteydessä mutta jotka saattavat kuulua terroristiverkostoihin saattavat olla ulkomailta palaavia terrorismiin syyllistyneitä vierastaistelijoita; ottaa kuitenkin huomioon, että tämä ei saa johtaa oikeudellisten normien heikentymiseen;

CA.  ottaa huomioon, että poliisi- ja tiedusteluyksiköt vastaanottavat, käsittelevät ja välittävät turvallisuusluokiteltua tietoa ja muuta kuin turvallisuusluokiteltua tietoa, mihin liittyy erilaisia järjestelyjä kaikissa tietojen käytön vaiheissa; katsoo, että on myös aiheellista erottaa toisistaan tiedustelutieto eli ammattilaisten täsmällistä käyttötarkoitusta varten käsittelemä tieto ja tavanomaiset tiedot; katsoo, että on aiheellista erottaa toisistaan ainakin rikostiedustelu, joka liittyy rikospoliisin operaatioihin, ja hallinnollisissa yhteyksissä toteutettava turvallisuustiedustelu;

CB.  katsoo, että tiedustelutiedoille olisi osoitettava tiukempi erityisen suojelun taso kuin poliisin tiedoille, koska niihin liittyy eri työskentelymenetelmiä, kuten luottamuksellisten tietojen keruu eri lähteistä ja tiedonantajilta, joiden henkilöllisyys on pidettävä salassa, sekä erilaisia tavoitteita, jotka edellyttävät enemmän tarkkuutta;

CC.  toteaa, että mahdollinen ratkaisu olisi perustaa terrorismin torjuntakeskuksia tai ‑yksikköjä jäsenvaltioiden alueelle; katsoo, että tällaisissa keskuksissa eri yksiköiden edustajat voivat säännöllisesti viestiä keskenään ja keskustella parhaista yhteistyö- ja tietojenvaihtotavoista; katsoo, että tämä auttaa lisäämään luottamusta yksiköiden välillä ja edistää niiden työtapojen ja haasteiden ymmärtämistä;

CD.  ottaa huomioon, että turvallisuuspalvelut harjoittavat yleensä yhteistyötä ja tietojenvaihtoa kahdenvälisesti tai monenvälisesti, erityisesti terrorisminvastaisen toimintaryhmän (CTG) välityksellä ja unionin elinten kanssa EU:n tiedusteluanalyysikeskuksen (EU INTCEN) välityksellä, jakamalla strategisia selvityksiä; katsoo, että on tärkeää löytää käytännön ratkaisu ja paikata lainvalvontayhteisön ja tiedusteluyhteisön rinnakkaisten toimien välillä olevat aukot esimerkiksi määrittämällä yhteistyöaloja, jotta voidaan tehostaa yhteistyötä pitäen kuitenkin yhteisöt erillään;

CE.  toteaa, että CTG:n ja EU INTCENin rakenteiden käyttöä on mahdollista tehostaa tietojenvaihtoa varten;

CF.  toteaa, että jäsenvaltioiden siviili-, sotilasturvallisuus- ja tiedustelupalvelut jakavat järjestelmällisesti tiedustelutietojaan, myös terrorismiin liittyviä tietoja, Euroopan ulkosuhdehallintoon (EUH) kuuluvan EU INTCENin kanssa, joka antaa tiedusteluanalyysejä ja varhaisia varoituksia ja tarjoaa tilannetietoisuutta unionin eri päätöksentekoelimille;

CG.  ottaa huomioon, että osuman jälkeinen tietojen toimittaminen vain 36 artiklan mukaisesti varoituksen tehneen jäsenvaltion SIRENE-toimistolle eikä muille jäsenvaltioille on joskus riittämätöntä terrorismiin liittyvien henkilöiden liikkeiden seuraamiseksi tai tällaisiin henkilöihin liittyvien merkityksellisten tietojen täydentämiseksi; ottaa huomioon, että muiden jäsenvaltioiden, joita asia mahdollisesti koskee, varhainen varoittaminen voisi olla tarpeellista esimerkiksi silloin, kun henkilö ei palannut suoraan alkuperäjäsenvaltioon tai kun henkilö oli sellaisten toisen jäsenvaltion tai toisten jäsenvaltioiden kansalaisten seurassa, joista ei ollut annettu varoitusta, koska heidän henkilöllisyytensä ei ollut kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten tiedossa;

CH.  ottaa huomioon, että Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus on ilmoittanut aikomuksestaan erota unionista 29. maaliskuuta 2019; toteaa, että se on kuitenkin ilmaissut olevansa kiinnostunut jatkamaan yhteistyötä unionin kanssa turvallisuuden ja terrorismin torjunnan alalla; ottaa huomioon, että unioni ja Yhdistynyt kuningaskunta ovat hyvin riippuvaisia toisistaan turvallisuuden ja terrorismin torjunnan alalla, sillä Yhdistynyt kuningaskunta osallistuu moniin unionin keskeisiin oikeudellisiin välineisiin rikosasioissa tehtävän oikeudellisen yhteistyön alalla ja sillä on pääsy moniin unionin järjestelmiin ja tietokantoihin tietojenvaihtoa varten; katsoo, että unionin kanssa olisi sovittava järjestelyistä kaikkien vireillä olevien menettelyjen osalta; katsoo, että mahdollisessa tulevassa sopimuksessa olisi pyrittävä antamaan määräyksiä, joiden mukaan Yhdistynyt kuningaskunta ja unioni voivat edelleen jakaa, kerätä ja analysoida tärkeää tietoa vakavan rikollisuuden torjunnassa; katsoo, että erosopimuksen olisi taattava sujuva siirtymäjärjestely ja vältettävä mahdollisuuksien mukaan operatiivisia kuiluja tai esteitä, jotka vähentävät unionin kykyä torjua tehokkaasti järjestäytynyttä rikollisuutta ja terrorismia;

Yhteistyö ja tietojenvaihto unionin virastojen kanssa

CI.  katsoo, että tehokas ja järjestelmällinen yhteistyö jäsenvaltioiden ja unionin virastojen välillä niiden lakisääteisten toimivaltuutuksien mukaisesti sekä terrorismin torjunnan alalla toimivien virastojen keskuudessa, erityisesti Europolin ja Eurojustin välillä, on ehdottoman tärkeää, jotta voidaan tukea vaikuttavammin pyrkimyksiä paljastaa, estää ja tutkia terrori-iskujen tekijöitä sekä asettaa heidät syytteeseen; toteaa, että Eurojust on nimittänyt terrorismin torjuntaan erikoistuneen syyttäjän, joka luo yhteyden Europolissa toimivaan Euroopan terrorismintorjuntakeskukseen yhteistyön ja tietojenvaihdon lisäämiseksi näiden kahden viraston välillä;

CJ.  katsoo, ettei unionin virastojen välinen tietojenvaihto ole optimaalista, koska käytössä on erilaisia suojattuja viestintävälineitä; katsoo, että toimielinten välisen suojatun viestintävälineen käyttöönotto voisi helpottaa ja parantaa eri virastojen, kuten EU INTCENin, Europolin ja Frontexin, välistä tietojenvaihtoa;

CK.  ottaa huomioon, että terrorismin torjunnan alalla toimivat nimetyt yhteyshenkilöt voivat tuottaa lisäarvoa sekä virastojen työlle että omille jäsenvaltioilleen;

CL.  ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden välillä on eroja, jotka liittyvät niiden toimivaltaisten viranomaisten määrään, jotka voivat tutustua Europolin tietokantoihin tai olla yhteydessä Europoliin muuten kuin kansallisten yhteyshenkilöiden välityksellä; toteaa, että joissakin jäsenvaltioissa ei ole rajoitettuja ja turvallisia kansallisia poliisivoimien viestintäverkkoja, minkä vuoksi niiden toimivaltaisilla viranomaisilla ei ole hajautettua pääsyä erityisesti CT-SIENA-järjestelmään, joka on suojattu tietojenvaihtofoorumi;

CM.  ottaa huomioon, että monissa unionin välineissä, kuten päätöksessä 2005/671/YOS, terrorismin torjuntaa koskevassa direktiivissä ja Europol-asetuksessa, edellytetään, että jäsenvaltiot jakavat terrorismia koskevia tietoja asianomaisten virastojen kanssa; ottaa huomioon, että lisäämällä säännöllistä sekä oikea-aikaista ja järjestelmällistä tietojenvaihtoa Europolin ja Eurojustin kanssa, taustatiedot mukaan lukien, lakisääteisten toimivaltuutuksien mukaisesti helpotetaan niiden työtä, kun ne pyrkivät havaitsemaan tapausten välisiä yhteyksiä ja luovat yleiskatsauksen haasteista ja parhaita käytännöistä, jotka liittyvät terrorismirikosten tutkimiseen sekä niitä koskevien syytteiden nostamiseen ja tuomioiden langettamiseen; toteaa, että päätöksen 2005/671/YOS puitteissa jäsenvaltiot eivät edelleenkään jaa merkityksellisiä tietoja oma-aloitteisesti toisten jäsenvaltioiden kanssa, jos tällaisia tietoja saatetaan käyttää terrorismirikosten ehkäisemisessä, havaitsemisessa, tutkinnassa tai niitä koskevien syytteiden nostamisessa; toteaa, että tietojen jakaminen Eurojustin kanssa on lisääntynyt viime vuosien aikana, mutta eroja on edelleen jäsenvaltioiden välillä jaettujen tietojen määrän, tyypin ja käyttötarkoituksen suhteen, mikä voi johtaa saatavilla olevien tietojen pirstaloitumiseen;

CN.  toteaa, että CEPOL osallistuu merkittävällä tavalla jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden lainvalvontaviranomaisille annettavaan terrorismin torjuntaa koskevaan koulutukseen;

Vastavuoroinen tunnustaminen ja keskinäinen oikeusapu

CO.  ottaa huomioon, että keskinäisen oikeusavun mekanismeja korvataan vaiheittain vastavuoroisen tunnustamisen välineillä, koska viimeksi mainitut auttavat parantamaan rajat ylittävää yhteistyötä toimivaltaisten viranomaisten välillä unionissa nopeuttamalla ja virtaviivaistamalla menettelyjä; toteaa, että eurooppalaista pidätysmääräystä koskeva päätös ja eurooppalaisesta tutkintamääräyksestä annettu direktiivi ovat esimerkkejä toiminnan harjoittajien hyödyllisiksi katsomista vastavuoroisen tunnustamisen välineistä;

CP.  ottaa huomioon, että vastavuoroisen tunnustamisen periaate on yhtäältä riippuvainen jäsenvaltioiden välisestä syvästä luottamuksesta ja auttaa toisaalta lisäämään keskinäistä luottamusta mahdollistamalla sen, että eri jäsenvaltioiden viranomaiset voivat tehokkaalla yhteistyöllä torjua terrorismia;

CQ.  katsoo, että yhteiset tutkintaryhmät helpottavat tutkimusten ja syytetoimien koordinointia tapauksissa, joihin liittyy rajat ylittävä ulottuvuus, ja mahdollistavat tietojen ja todisteiden reaaliaikaisen vaihdon; toteaa, että yhteisten tutkintaryhmien käytöstä seuraa käytännön hyötyjä, kuten tietojenvaihdon parantuminen, parhaiden käytäntöjen vaihtaminen, todisteiden keruun parantuminen ja osapuolten toteuttamien toimien vastavuoroinen tunnustaminen; toteaa, että yhteiset tutkintaryhmät edellyttävät asianmukaista rahoitusta toimiakseen tehokkaasti;

CR.  ottaa huomioon, että on tärkeää tehdä tiivistä yhteistyötä verkkopalvelujen tarjoajien kanssa, kun pyritään turvaamaan ja hankkimaan sähköisiä todisteita vastuussa olevan lainvalvontaviranomaisen pyynnöstä ja asianmukaisen oikeusprosessin perusteella ottaen huomioon niiden merkitys terrorismirikosten tutkimisen kannalta;

CS.  pitää Schengen-aluetta, jolla ei ole sisärajoja, unionin perustavanlaatuisena saavutuksena ja katsoo, että se voi olla kestävä vain, jos ulkorajoja valvotaan ja suojellaan tehokkaasti, laittomat rajanylitykset estetään ja otetaan käyttöön sisäiseen turvallisuuteen liittyviä toimia vakavien rikosten riskin torjumiseksi; toteaa, että ulkorajoilla tehtävien turvatarkastusten tehostamiseksi on esitetty useita ehdotuksia; toteaa, että jotkut jäsenvaltiot ovat pyytäneet enemmän joustavuutta rajavalvonnan palauttamisessa väliaikaisesti sisärajoille, kun kysymys on vakavasta uhasta yleiselle järjestykselle tai turvallisuudelle komission ehdotuksen mukaisesti;

CT.  ottaa huomioon, että 7. huhtikuuta 2017 tuli voimaan uusi asetus 2017/458[9] Schengenin rajasäännöstön muuttamisesta vastauksena erityisesti terroriuhan kasvuun, jotta voidaan tehdä tietokantojen käyttöön perustuvia järjestelmällisiä tarkastuksia kaikille ulkorajat ylittäville henkilöille, myös niille, jotka käyttävät oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen;

CU.  toteaa, että joitakin asetuksen osa-alueita, jotka koskevat rajavalvonnan tiettyjä näkökohtia, kuten tietokantojen järjestelmällistä konsultointia rajatarkastusten yhteydessä ja vaadittujen maahantuloehtojen perusteellista tarkistamista, ei ole pantu täytäntöön;

CV.  toteaa, että Thalys-junaa vastaan 21. elokuuta 2015 tehty hyökkäys, joka onnistuttiin estämään, Pariisissa 13. marraskuuta 2015 tehdyt iskut ja Brysselissä 22. maaliskuuta 2016 tehdyt iskut osoittivat, että joissakin harvoissa tapauksissa terroristit käyttivät hyväkseen puutteita unionin ja useiden jäsenvaltioiden, jotka eivät olleet valmiita joukoittaiseen maahantuloon, rajavalvontapolitiikassa; ottaa huomioon, että lainvalvontaviranomaisten raporttien mukaan ainakin kahdeksan näiden iskujen tekijöistä tuli unioniin sääntöjenvastaisesti heinä-, elo- ja lokakuussa 2015; ottaa huomioon, että eräissä toisissa tapauksissa tulevat iskujen tekijät ovat jääneet jäsenvaltioihin, vaikka heidän olisi pitänyt poistua tai heidät olisi palautettu; pitää tätä osoituksena tietyistä puutteista unionin rajavalvontapolitiikassa ja sen täytäntöönpanossa jäsenvaltioissa;

CW.  ottaa huomioon, että neuvoston päätelmissä 10152/17 suositetaan, että kun jäsenvaltiot kohtaavat laittomia muuttajia, ne suorittavat tarvittaessa tarkastuksia kansallisella tasolla tietokantojen perusteella, joita toimivaltaiset viranomaiset käyttävät ja joihin ne tallentavat tietoja, kansallisen sormenjälkien automaattisen tunnistusjärjestelmän (AFIS) perusteella sekä Euroopan ja kansainvälisellä tasolla SIS-järjestelmän, Europolin tietojen, VIS-järjestelmän, Eurodacin ja Interpolin tietokantojen (I-24/7-verkosto) perusteella ja erityisesti nimitietojen, varastettujen ja kadonneiden matkustusasiakirjojen (SLTD), terrorismiin syyllistyvien vierastaistelijoiden (FTF) ja TDAWN-tietokannan perusteella;

CX.  ottaa huomioon, että Euroopan raja- ja merivartiovirasto saa käsitellä henkilötietoja asetuksen (EY) N:o 1168/2011 11 artiklan ja Euroopan tietosuojavaltuutetun antaman myönteisen lausunnon mukaisesti; toteaa kuitenkin, että Euroopan raja- ja merivartiovirastolla on terrorismin seurantaan liittyviä ongelmia, jotka johtuvat asetuksella (EY) N:o 2016/1624 käyttöön otetusta lyhyestä, ainoastaan 90 päivän pituisesta henkilötietojen säilyttämisajasta; ottaa huomioon, että Eurojustin ja Euroopan raja- ja merivartioviraston välillä on tehty ainoastaan yhteisymmärryspöytäkirja, joka kattaa yleisten, strategisten ja teknisten tietojen vaihdon mutta ei henkilötietojen vaihtoa; katsoo, että tarvitaan erityistä oikeudellista kehystä, jotta Euroopan raja- ja merivartiovirasto voi käsitellä henkilötietoja tehtäviensä täyttämiseksi;

CY.  katsoo, että Euroopan raja- ja merivartioviraston virkamiesten on myös päästävä Eurodacin, SIS:n, EES:n ja VIS:n tietokantoihin rajanylityspaikoilla tarkastusten suorittamista varten;

CZ.  ottaa huomioon, että tällä hetkellä ei ole vähimmäisvaatimuksia ja yhteisiä sääntöjä, jotka koskevat vapaaseen liikkuvuuteen perustuvaa oikeuttaan käyttävien unionin kansalaisten henkilökorttien ja unionin kansalaisille ja heidän perheenjäsenilleen myönnettyjen oleskelulupien turvallisuutta;

DA.  ottaa huomioon, että kolmessa neljäsosasta ulkorajoilla ja unionin alueella havaituista väärennetyistä asiakirjoista on jäljitelty jäsenvaltioiden ja Schengenin säännöstöön osallistuvien maiden myöntämiä henkilöasiakirjoja; ottaa huomioon, että sellaisia kansallisia henkilökortteja, joiden suojauksen taso on muita alhaisempi, väärennetään useimmin;

DB.  ottaa huomioon, että jotkut jäsenvaltiot eivät velvoita alueellaan lentoliikenteen harjoittajia tarkastamaan matkustajien henkilötietojen vastaavuutta näiden matkalipuista ja henkilötodistuksista tai passeista, minkä vuoksi on vaikea varmistaa, onko esitetty henkilöllisyys henkilön oikea henkilöllisyys; katsoo, että tämä on erittäin tärkeää unionin sisäisillä lennoilla; katsoo kuitenkin, että asianmukaisten henkilöllisyystarkastusten ja matkustusasiakirjojen varmentamisen olisi säilyttävä poliisiviranomaisten tehtävänä;

DC.  katsoo, että taisteluihin osallistumista koskevat todisteet ovat usein keskeisessä asemassa, jotta voidaan tunnistaa mahdolliset terrorismiin syyllistyvät vierastaistelijat, ja ne on sisällytettävä asianomaisiin tietokantoihin, jotta ne ovat rajavartijoiden saatavilla reaaliaikaisesti, ja jaettava tutkinnanharjoittajien ja syyttäjien kanssa tutkintaa ja syytetoimia varten;

DD.  ottaa huomioon, että YUTP:n merioperaatioon EUNAVFOR MED (joka tunnetaan nimellä SOPHIA-operaatio) liittyy teknisiä ja inhimillisiä valmiuksia, joilla edistetään terrorismin torjuntaa; katsoo, että jotta operaatio voi edistää tavoitetta vaikuttavalla tavalla, sen toimeksiantoa on muutettava sisällyttämällä siihen erityisesti terrorismin torjunta, jotta se kykenee toimimaan kaikkien jäsenvaltioiden kansallisilla aluevesillä Välimerellä ja muiden sellaisten rannikkovaltioiden kansallisilla aluevesillä, joilta olisi vaadittava kahdenvälisiä sopimuksia tai turvallisuusneuvoston mandaatti;

Terrorismin rahoitus

DE.  toteaa, että monet jäsenvaltiot eivät ole vielä ratifioineet 16. toukokuuta 2005 tehtyä rikoksen tuottaman hyödyn rahanpesua, etsintää, takavarikkoa ja menetetyksi tuomitsemista sekä terrorismin rahoittamista koskevaa Euroopan neuvoston yleissopimusta, joka tunnetaan myös nimellä Varsovan yleissopimus, joka on kaikkein kattavin kansainvälinen rahanpesua ja terrorismin torjuntaa koskeva kansainvälinen yleissopimus; katsoo, että rikollisella toiminnalla tuotettujen varojen takavarikointi on hyvin tehokas väline rikollisuuden ja terrorismin torjunnasta, sillä se vie rikollisilta laittoman toiminnan tuotot ja terroristeilta keinot organisoida isku; ottaa huomioon, että rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen vastainen toimintaryhmä (FATF) asettaa maailmanlaajuiset standardit rahanpesun ja terrorismin rahoituksen estämiselle ja yksilöi lainkäyttöalueet, joilla on heikot valmiudet torjua rahanpesua ja terrorismin rahoitusta;

DF.  ottaa huomioon, että unioni on hyväksynyt FATF:n suositusten täytäntöönpanemiseksi kaksi säädöstä, neljännen ja viidennen rahanpesunvastaisen direktiivin, jotta voidaan korjata terrori-iskujen yhteydessä havaitut puutteet; ottaa huomioon, että jäsenvaltioilla oli 26. kesäkuuta 2017 asti aikaa saattaa neljäs rahanpesunvastainen direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöään mutta kaikki jäsenvaltiot eivät ole näin tehneet; panee merkille, että useat jäsenvaltiot sallivat edelleen trustien, säätiöiden ja yhtiömäisten yritysten tosiasiallisten omistajien ja haltijaosakkeiden nimettömyyden, mikä mahdollistaa rahavirtojen alkuperän ja määränpään ja sellaisen taloudellisen toiminnan omistuksen salaamisen, jotka tarjoavat suojan terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden rahoittamiselle; toteaa, että viides rahanpesun vastainen direktiivi lisää avoimuutta näistä kysymyksistä;

DG.  ottaa huomioon, että epäilyjä rahanpesuun, veronkiertoon ja veropetoksiin liittyvästä unionin oikeuden rikkomisesta ja unionin oikeutta sovellettaessa ilmenneistä hallinnollisista epäkohdista käsittelevä Euroopan parlamentin tutkintavaliokunta (PANA) näytti toteen, että veronkiertoon syyllistyneet luottavat sellaisten ammattimaisten välittäjien aktiiviseen apuun, jotka vaikuttavat täyttävän oikeudelliset velvoitteensa;

DH.  ottaa huomioon, että Euroopan komissio ja Europol saivat heinäkuussa 2017 tarkkailijan aseman Egmont-ryhmässä, joka on 156:stä rahanpesun selvittelykeskuksesta koostuva kansainvälinen yhteistyöryhmä ja jonka tavoitteena on lisätä yhteistyötä rahanpesun selvittelykeskusten välillä mutta myös muiden toimivaltaisten viranomaisten välillä;

DI.  ottaa huomioon, että, jotka muun muassa varojen keräämiseen sosiaalisessa mediassa liittyvät väärinkäytökset ja hyväksikäyttö, voittoa tavoittelemattomat yhteisöt, pienimuotoiset sähköiset varojen siirrot ja ennakkoon maksetut kortit ovat menetelmiä, joilla Da’esh ja muut terroristijärjestöt rahoittavat toimintaansa; ottaa huomioon, että mikrolainoihin liittyviä foorumeita käytetään helpottamaan kaikkia näitä vaihtoehtoja;

DJ.  ottaa huomioon, että viimeaikaiset terrori-iskut ovat osoittaneet, että terrorismin perinteisten rahoitusmuotojen, kuten yksityiset lahjoitukset, kiristys, kidnappaukset lunnaita vastaan, voittoa tavoittelemattomien järjestöjen väärinkäyttö, viralliset ja epäviralliset rahansiirtojärjestelmät, rikollisen toiminnan tuottojen käyttö, pankkien kautta tapahtuva käteisen tai varojen siirto, ohella uudenlaiset rahoitusmuodot, kuten sähköisten tai verkkomaksutapojen, kuten virtuaalivaluuttojen, nimettömien ennalta maksettujen korttien tai epävirallisten varainsiirtojärjestelmien, käyttö voi aiheuttaa vaaran, että terroristijärjestöt käyttävät niitä toimintansa rahoittamiseen; ottaa huomioon, että joihinkin kryptovaluuttoihin liittyvä nimettömyys lisää niiden käyttöä laittomaan toimintaan; ottaa huomioon, että niiden käyttö rikollisryhmien keskuudessa rikollisen toiminnan ja terrorismin rahoittamiseen ja rikollisuuden kautta saatujen tuottojen rahanpesuun on lisääntynyt viime vuosien aikana; ottaa huomioon, että Europol on tehnyt yhteistyötä kansallisten viranomaisten kanssa useiden kryptovaluutalla käytävään kauppaan liittyvien rikosten pysäyttämiseksi;

DK.  ottaa huomioon, että joissakin maissa, joiden pankkijärjestelmä on vähemmän kehittynyt, pankkien mobiilipalvelujen käyttö vaikeuttaa usein käteissiirtojen vastaanottajien tunnistamista; toteaa, että näihin mobiilipalvelujen välityksellä toteutettaviin varojen siirtoihin liittyy terrorismin rahoitusta koskevia suuria riskejä ja että toisaalta toimivaltaisten yksiköiden on voitava jäljittää tiettyjä terrorismin rahoitukseen tarkoitettuja varoja törmäämättä valtaosassa tapauksista pankkisalaisuuteen; toteaa, että myös varojen käyttöön ja siirtoon vaihtoehtoisten rahansiirtojärjestelmien kautta liittyy terrorismin rahoituksen riski;

DL.  ottaa huomioon, että yhteistyö ja tietojenvaihto ilmoitusvelvollisten yhteisöjen, rahanpesun selvittelykeskusten ja toimivaltaisten viranomaisten välillä on keskeistä tehokkaan terrorismin torjunnan kannalta; katsoo, että rahanpesun selvittelykeskuksilla olisi tehtäviään suorittaessaan oltava pääsy tietoihin ja mahdollisuus vaihtaa niitä, myös lainvalvontaviranomaisten kanssa tehtävän riittävän yhteistyön avulla; katsoo, että on olennaisen tärkeää parantaa edelleen rahanpesun selvittelykeskusten tehokkuutta ja tuloksellisuutta siten, että jäsenvaltiot selkeyttävät niiden toimivaltuuksia ja keskinäistä yhteistyötä;

DM.  katsoo, että terrorismin rahoituksen jäljittämisohjelma (TFTP) on hyödyllinen väline terrorismin rahoituksen torjumiseksi; toteaa, että se ei mahdollista terrorismin rahoitusta koskevien toimien jäljittämistä SEPA-tilisiirtoja käyttäen, mistä aiheutuu merkittävä tietovaje; katsoo, että nykyistä TFTP-sopimusta täydentävä TFTS-järjestelmä lisäisi unionin valmiuksia ehkäistä ja tutkia terrori-iskuja antamalla tärkeää lisätietoa terrorismin rahoitusta koskevista toimista, ja järjestelmä olisi tehokkaampi ja vaikuttavampi kuin epäilyttäviä tilisiirtoja koskevien rahoitustietojen selvittäminen kahdenvälisten tai monenvälisten tieto- ja/tai oikeusapupyyntöjen avulla; toteaa, että parlamentti on toistuvasti kehottanut ottamaan tällaisen järjestelmän käyttöön, myös 25. marraskuuta 2015 antamassaan päätöslauselmassa radikalisoitumisen ja terroristijärjestöjen harjoittaman unionin kansalaisten värväyksen ennaltaehkäisemisestä[10];

Kriittisen infrastruktuurin turvaaminen

DN.  ottaa huomioon kriittisen infrastruktuurin häiriöillä, etenkin jos ne liittyvät terrori-iskuihin tai niiden yrittämiseen, voi olla vakavia ja rajatylittäviä vaikutuksia unionin kansalaisten ja valtioiden turvallisuuteen;

DO.  ottaa huomioon, että palveluja tarjotaan entistä monimutkaisempien järjestelmien välityksellä, minkä vuoksi nykyinen alakohtainen lähestymistapa, jota sovelletaan Euroopan kriittisiin infrastruktuureihin, on vanhentunut;

DP.  ottaa huomioon, että sähköisiin palveluihin tai yhteenliitettyihin järjestelmiin kohdistuvat kyberhyökkäykset ovat hybridiuhkien keskeinen osatekijä; ottaa huomioon, että yhä kasvavalla määrällä kyberhyökkäyksiä on tai voi olla fyysisiä vaikutuksia kriittiseen infrastruktuuriin ja sen käyttäjiin; katsoo, että on lisättävä valmiuksia torjua terroristisia kyberuhkia;

DQ.  ottaa huomioon, että komission toteuttamassa unionin turvallisuuspolitiikan kattavassa arvioinnissa ja direktiivin 2008/114/EY arviointitutkimuksessa todetaan, että kriittisiä infrastruktuureja koskeva uhka kasvaa todennäköisesti edelleen, että on lisättävä varautumis- ja reagointivalmiuksia ja tarkistettava direktiiviä 2008/114/EY ja että on aiheellista toteuttaa liikenteen infrastruktuureja koskevia toimia; katsoo, että tarvitaan parempaa kehystä, jotta voidaan parantaa rautateiden turvallisuutta ja puuttua liikenneinfrastruktuurien, kuten lentokenttien, satamien ja meriliikennepalvelujen sekä rautatieasemien, ja myös energiantuotantolaitosten julkisten alueiden suojelua koskevaan kysymykseen kiinnittäen erityistä huomiota ydinvoimaloihin;

DR.  ottaa huomioon, että kriittisiin infrastruktuureihin kohdistuvilla iskuilla voisi olla katastrofaaliset seuraukset; toteaa, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että näitä laitoksia suojellaan asianmukaisesti ja riittävän vahvasti;

DS.  katsoo, että poikkeuksellisista tapahtumista ilmoittaminen on keskeisessä asemassa, jotta voidaan havaita puutteet, parantaa nykyisten toimien vaikuttavuutta, arvioida kriittisten infrastruktuurien suorituskykyä häiriötilanteissa, lisätä tietoisuutta tarpeesta tarkistaa nykyisiä turvallisuussuunnitelmia ja havaita uudet uhat;

DT.  katsoo, että jäsenvaltioiden on järjestettävä enemmän kriisitoimintaharjoituksia, myös kolmansissa maissa, pyrkien tekemään yhteistyötä niiden kanssa ja parantamaan niiden valmiuksia;

DU.  katsoo, että kriittisen infrastruktuurin ja niin sanottujen pehmeiden kohteiden turvaaminen ja vakuuttaminen edellyttävät tiivistä julkisen ja yksityisen sektorin välistä yhteistyötä myös kyberalalla;

DV.  toteaa, että yksityisillä turvapalveluilla on tehtävä vahvojen turvaketjujen varmistamisessa, ja että näin ollen niiden palvelujen julkiseen hankintaan olisi sovellettava erityisiä laatukriteerejä, jotka liittyvät esimerkiksi henkilökunnan koulutukseen, taustan tarkastamiseen ja valikointiin, laadunvalvontaan ja vaatimusten noudattamisen varmistamiseen, teknisten kehityksen käyttöönottoon ja sopimushallintoon liittyviin tekijöihin;

DW.  ottaa huomioon, että komissio aloitti direktiivin 2008/114/EY vuonna 2012 toteutetun arvioinnin johdosta kokeiluvaiheen, joka kattoi neljä Euroopan laajuista kriittistä infrastruktuuria (Eurocontrol, Galileo, sähkönsiirtoverkko ja kaasunsiirtoverkko);

DX.  ottaa huomioon, että komissio ehdottaa uudesta monivuotisesta rahoituskehyksestä antamassaan tiedonannossa, että olisi merkittävästi lisättävä unionin rahoitusta turvallisuus- ja puolustusalalla, unionin sisäinen turvallisuus mukaan lukien;

DY.  toteaa, että monet unionissa tehtyihin terrori-iskuihin syyllistyneistä olivat viranomaisten tiedossa olleita henkilöitä; toteaa, että autovuokraamoilla ei ole valmiuksia vaihtaa tietoja, kuten varaustietoja, lainvalvontaviranomaisten kanssa ristiintarkastusten suorittamiseksi virallisten seurantalistojen ja poliisin tietokantojen kanssa;

Räjähteiden lähtöaineet

DZ.  toteaa, että räjähteitä käytettiin 40 prosentissa unionissa vuosina 2015 ja 2016 tehdyistä terrori-iskuista[11];

EA.  ottaa huomioon, että useimmissa iskuissa käytettiin räjähteenä triasetonitriperoksidia (TATP)[12], joka on terroristien edelleen suosima kotitekoinen räjähde; toteaa, että triasetonitriperoksidia on helppo valmistaa vain muutamaa ainetta käyttäen; ottaa huomioon, että rikollisten, myös terroristien on edelleen mahdollista päästä moniin näitä aineita käyttäviin siviilitarkoituksissa toimiviin tehtaisiin ja laitoksiin, sillä jäsenvaltiot eivät ole toteuttaneet täytäntöönpanotoimia unionin CBRN-toimintasuunnitelmasta huolimatta;

EB.  katsoo, että asetuksesta (EU) N:o 98/2013 huolimatta jotkut terroristit pystyvät edelleen hankkimaan räjähteiden lähtöaineita, erityisesti triasetonitriperoksidia varten; toteaa, että liitteessä I mainittuja aineita on yhä mahdollista hankkia; ottaa huomioon, ettei asetuksessa (EU) N:o 98/2013 säädetä riittävistä rajoituksista ja valvontatoimista, sillä siinä esimerkiksi edellytetään vain liiketoimien rekisteröintiä; toteaa, että tiukempien valvontatoimien varmistaminen on keskeinen painopiste;

EC.  ottaa huomioon, että suurimpia täytäntöönpanon ongelmia ovat tietoisuuden puute nykyisestä lainsäädännössä koko toimitusketjussa taloudellisten toimijoiden (kotitaloustuotteiden vähittäismyyjät) suuren määrän vuoksi ja verkkomyynnin, tuonnin ja unionin sisäisiä siirtoja koskevien rajoitusten voimaan saattaminen;

ED.  ottaa huomioon, että 17. huhtikuuta 2018 annetussa komission ehdotuksessa asetukseksi räjähteiden lähtöaineiden markkinoille saattamisesta ja käytöstä (COM(2018)0209) vahvistetaan entistä tiukemmat ja yhdenmukaisemmat säännöt sellaisten aineiden ja seosten asettamisesta saataville, tuonnista, hallussapidosta ja käytöstä, joita voitaisiin käyttää väärin räjähteiden laittomaan valmistukseen, tarkoituksena rajoittaa yleisön mahdollisuuksia hankkia tällaisia aineita ja seoksia, ja varmistetaan asianmukainen ilmoittaminen epäilyttävistä liiketoimista koko toimitusketjussa;

EE.  toteaa, että verkossa toimivilla markkinapaikoilla kemikaaleja voi hakea niiden nimen, koostumuksen tai CAS-rekisterinumeron perusteella, joskin ne on monissa tapauksissa listattu ainoastaan yleisellä nimellä; toteaa, että nimistä on niin monta variaatiota, että olisi helpompi tunnistaa tietyt aineet, jos edellytettäisiin hakukelpoisen CAS‑rekisterinumeron merkitsemistä;

EF.  toteaa, että asetus kattaa ainoastaan myynnin yleisölle eikä ammattikäyttäjille, joita ei asetuksessa määritellä; toteaa, että ammattikäyttäjän kriteerit vaihtelevat sisämarkkinoilla;

EG.  katsoo, että 17. huhtikuuta 2018 päivätyn vaikutustenarvioinnin (SWD(2018)0104) ja siihen liittyvän asetusehdotuksen (COM(2018)0209) mukaan tulliviranomaisia olisi koulutettava laajemmin tunnistamaan räjähteet ja niiden lähdeaineet heidän ulkorajoilla suorittamiensa tehtävien yhteydessä;

Laittomat aseet

EH.  toteaa, että ampuma-aseiden ja räjähteiden komponenttien saanti on keskeistä terrori-iskujen toteuttamiselle; ottaa huomioon, että unionissa väkivaltaisten ääriryhmien on usein oltava yhteydessä rikollisverkostoihin hankkiakseen aseita; ottaa huomioon, että Europolin vuoden 2018 TE-SAT-selvityksen mukaan ampuma-aseita käytettiin 41 prosentissa kaikista iskuista, mikä on hieman enemmän kuin vuonna 2016 (38 prosenttia)[13];

EI.  toteaa, että viime vuosina paukkupanoksilla ampumiseen tarkoitettujen muunnettujen aseiden ja uudelleenaktivoitujen ampuma-aseiden on havaittu lisääntyneen; ottaa huomioon, että useat viimeaikaiset iskut on toteutettu myös käyttämällä aseena erilaisia veitsiä;

EJ.  katsoo, että rikosten ja terrorismin välinen yhteys helpottaa entisestään myös terroristien pääsyä käsiksi ampuma-aseisiin;

EK.  ottaa huomioon, että 8. lokakuuta 2015 annetuissa neuvoston päätelmissä kehotetaan jäsenvaltioita antamaan järjestelmällisesti asiaankuuluvaa tietoa Interpolille ja Europolille;

Ulkoinen ulottuvuus

EL.  ottaa huomioon, että moniin alueisiin unionin naapurustossa, erityisesti MENA-alueella ja myös Balkanilla, kohdistuu merkittäviä haasteita, kuten ne, jotka liittyvät terrorismiin syyllistyneiden vierastaistelijoiden ja palaavien vierastaistelijoiden hallinnointiin ja kotimaisiin radikaaleihin soluihin;

EM.  katsoo, että Balkanin alue on edelleen keskeisessä asemassa Euroopan vakauden kannalta; toteaa, että terrorismiin ja islamilaiseen ääriajatteluun liittyvät haasteet kärjistävät alueella vallitsevaa tilannetta, jota etninen, poliittinen ja yhteiskunnallinen polarisaatio sekä rikollisverkot ovat jo horjuttaneet; toteaa, että alueen maat ovat jo olleet terrori-iskujen kohteina (iskut estettiin) ja että maita käytetään jo ihmisten ja aseiden kauttakulkumaina;

EN.  ottaa huomioon, että kaikissa MENA-alueen maissa on tehty vakavia terrori-iskuja ja että ne ovat edelleen keskeisiä kohteita; toteaa, että kriittisen sosiaalisen ja taloudellisen tilanteen lisäksi nämä maat saattavat kohdata myös monia eri haasteita, jotka liittyvät Da’eshista ja al-Qaidasta palaaviin terrorismiin syyllistyneisiin vierastaistelijoihin, kun otetaan jihadistien suuri määrä alueelta; ottaa huomioon, että tietojenvaihto ja lujat kumppanuudet näiden keskeisten kolmansien maiden kanssa noudattamalla unionin koordinoimaa lähestymistapaa, jossa tarjotaan yhteistyötä ja apua valmiuksien kehittämisen muodossa, mahdollistaa iskujen estämisen ja terroristiverkostojen hajottamisen;

EO.  ottaa huomioon, että MENA-alueen, Sahelin, Afrikan sarven, Länsi-Afrikan, Persianlahden alueen ja Keski-Aasian kaltaiset alueet ovat myös kokeneet Da’eshiin ja al-Qaidaan liittyvien terroristiverkostojen kehittymisen; toteaa, että rahoitusta saava uskonnollinen ääriajattelu ja väkivalta herättävät vakavaa huolta, sillä ne mahdollistavat terroristiverkkojen leviämisen, linkittymisen muuhun rikolliseen toimintaan ja toiminnan näillä alueilla kohteinaan Eurooppa ja eurooppalaisten edut;

EP.  pitää ehdottoman tärkeänä, että unioni tekee jatkuvasti vahvaa yhteistyötä kaikkien kolmansien maiden kumppaneiden kanssa terrorismin torjunnan alalla; toteaa, että on jatkettava vuoropuhelua terrorismin torjuntaa ja rahoittamista sekä radikalisoitumisen ehkäisemistä koskevista toimenpiteistä etenkin Persianlahden maiden kanssa; toteaa, että parlamenttien välinen yhteistyö näiden keskeisten kolmansien maiden kanssa on yksi välineistä, joita on käytettävä tehokkaammin;

EQ.  ottaa huomioon, että unioni tekee kolmansien maiden kanssa terrorismin torjunnan alalla yhteistyötä monin tavoin; toteaa, että monia unionin välineitä voidaan käyttää terrorismin torjuntaa koskevien ohjelmien rahoittamiseksi ulkomailla; ottaa huomioon, että unioni on koonnut edustustoihinsa terrorismin torjunnan alan asiantuntijoiden verkoston; toteaa, että Europolin, Eurojustin ja CEPOLin kaltaiset unionin virastot tekevät myös yhteistyötä kolmansien maiden kanssa terrorismin torjunnan alalla, esimerkiksi strategisten ja operatiivisten sopimusten välityksellä;

ER.  ottaa huomioon, että terrorismin torjunnan alalla sovelletaan unionin seuraamusjärjestelmää, johon kuuluu kolmentyyppisiä toimenpiteitä ja jota EUH panee täytäntöön; toteaa, että järjestelmä on puutteellinen ja jäänyt liian vähäiselle käytölle, mikä johtuu menettelyyn liittyvistä rajoituksista ja jäsenvaltioiden vastahakoisuudesta;

ES.  ottaa huomioon 19. kesäkuuta 2017 annetut neuvoston päätelmät terrorismin torjuntaan liittyvistä unionin ulkoisista toimista ja toteaa, että niissä palautetaan mieliin yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tehtävien ja operaatioiden rooli terrorismin torjunnassa parantamalla turvallisuuden, vakauden, rajaturvallisuuden ja turvallisuusalan uudistamista sekä terrorismin torjuntaan liittyvien valmiuksien kehittämisessä ja tietojen jakamisessa;

Terrorismin uhrit

ET.  ottaa huomioon, että liian monet ovat joutuneet terrorismin uhreiksi unionissa ja tuhannet perheet ovat jääneet traumaattiseen tilanteeseen, mikä vaikuttaa heidän hyvinvointiinsa pitkällä aikavälillä; toteaa, että uhrien tarkasta määrästä ei ole yhdenmukaisia lukuja; toteaa, että ennen vuotta 2001 suurin osa uhreja vaatineista terroriteoista oli katolisen IRA:n ja ETAn toteuttamia ja että sen jälkeen kuolemantapausten suuri enemmistö on johtunut al-Qaidan ja Da’eshin järjestämistä tai innoittamista terroriteoista;

EU.  toteaa, että terrori-iskuista aiheutuvat kuolemantapaukset tuhoavat perheitä ja että monet terrori-iskuista loukkaantuneita mutta hengissä selvinneet kärsivät vammoista, epämuodostumia, elämänmuutoksen aiheuttavista raajojen menetyksistä ja psyykkisistä ongelmista, minkä lisäksi heidän kärsimyksensä vaikuttaa raskaasti lähiomaisiin ja yhteisöön; toteaa myös, että aivan liian usein uhrien pitkän aikavälin tarpeet jäävät huomiotta, kun tiedotusvälineiden kiinnostus lakkaa; toteaa, että traumaperäinen stressireaktio on merkittävä haaste Euroopan kansanterveydelle; toteaa, ettei terrorismin vaikutuksesta väestön mielenterveyteen erilaisten iskujen jälkeen ole käytettävissä koko Euroopan kattavia numerotietoja;

EV.  katsoo, että terrorismin uhrit ovat aivan erityisessä asemassa ja että sen lisäksi, että heidän tarpeidensa täyttäminen on unionin, kansainvälisen ja kansallisen lainsäädännön mukainen oikeudellinen velvoite, se on myös kaikkien unionin yhteiskuntien tehtävä; toteaa, että viimeisimmissä unionissa tehdyissä iskuissa uhrit ovat olleet kotoisin monista eri jäsenvaltioista;

EW.  toteaa, että unionin tasolla ei ole määritelty oikeudellisesti terrorismin uhrien asemaa yhteisön palvelujen tai korvausten saamiseksi; toteaa, että äskettäisten Euroopassa tehtyjen terrori-iskujen uhrit eivät ole vieläkään saaneet oikeutta, asianmukaista kohtelua, uhrien tukipalveluja tai taloudellista tukea; ottaa huomioon, että terrorismin uhrit ovat vaarassa joutua sekundaarisiksi uhreiksi paitsi oikeudenkäyntimenettelyissä myös monissa yhteyksissään valtion alaisten ja muiden kuin valtion alaisten toimijoiden kanssa;

EX.  ottaa huomioon, että direktiivin 2012/29/EU säännösten muuntamisessa kansallisesti toteutettaviksi menettelyiksi on edelleen eroja; toteaa, ettei komissio ole vieläkään esittänyt kertomusta direktiivin täytäntöönpanosta; toteaa, että Euroopan parlamentti antoi 30. toukokuuta 2018 päätöslauselman tämän direktiivin täytäntöönpanosta[14];

EY.  katsoo, että terrorismin uhreille tarkoitetut korvaukset toimivat sekä keinona, jolla yhteiskunta tunnustaa iskujen aiheuttamat haitat, että keinona maksaa taloudellista tukea ja korvauksia; toteaa, että korvausten määrä ja menettelyt vaihtelevat merkittävästi jäsenvaltiosta toiseen, mikä pahentaa uhrien käsitystä epäoikeudenmukaisuudesta ja heidän kärsimystään;

EZ.  katsoo, että tukijärjestelmät on laadittava siten, että varmistetaan, että myös rajat ylittävät uhrit otetaan jatkuvasti ja järjestelmällisesti huomioon ja että heille tarjotaan tukea heidän omassa maassaan samalla kun pidetään yhteyttä tuen tarjoajiin maassa, jossa isku tehtiin;

FA.  toteaa, että Eurojust on helpottanut oikeusapupyyntöjen toteuttamista koordinoimalla ja myöntämällä tukea terrorismin uhrien oikeuksien suojelemiseksi ottaen huomioon ulkomaisten uhrien erilaiset oikeudet ja roolit heidän kansallisissa oikeusjärjestelmissään;

FB.  toteaa, että terrorismi voi aiheuttaa yrityksille ja myös pk-yrityksille vahinkoja, jotka voivat liittyä esimerkiksi omaisuuteen ja liiketoiminnan keskeytymiseen;

FC.  ottaa huomioon, että parlamentti on esittänyt pilottihankkeen, joka koskee terrorismin uhrien hätäavun koordinointikeskuksen perustamista ja jossa saatetaan yhteen keskeiset operatiiviset asiantuntijat, uhrien asianajajat ja asiaankuuluvat järjestöt kaikkialta unionista, jotta määritetään terrorismin uhrien kannalta keskeiset painopistealat ja kysymykset ja annetaan koordinoitua tukea yli rajojen;

Perusoikeudet

FD.  katsoo, että unionilla on merkittävä asema oikeusvaltioperiaatteen ja perusoikeuksien kaltaisten demokraattisten arvojen kunnioittamisen edistämisessä; toteaa kuitenkin, että unionissa on uskonnollisia ja poliittisia äärilaidan näkemyksiä ja käytäntöjä, jotka ovat perustavalla tavalla näiden arvojen vastaisia;

FE.  toteaa, että terrorismin vastaiset toimet ja vapauksien suojelu eivät ole ristiriitaisia vaan toisiaan täydentäviä ja tukevia tavoitteita; katsoo, että jokaisen henkilön perusoikeudet on turvattava ja niitä on suojeltava ja että kaikkien terrorisminvastaisten toimien olisi vaikutettava viattomaan ja sivulliseen väestöön mahdollisimman vähän;

FF.  toteaa, että kaikissa terrorismin torjuntaan liittyvissä toimenpiteissä on aina taattava täydellisesti kaikki perusoikeudet ja periaatteet, mukaan lukien yksityisyyden suoja ja tietosuoja, ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapaus, menettelytakeet, kuten syyttömyysolettama, oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja oikeus saada tietoja, jotta varmistetaan, että ihmisillä on käytössään tehokkaat oikeussuojakeinot ja he voivat siten valittaa perusoikeuksiensa mahdollisesta loukkaamisesta, mukaan lukien muutoksenhakuoikeus; toteaa lisäksi, että menettelyoikeuksia koskevaa unionin säännöstöä on noudatettava; katsoo, että tällaisissa toimenpiteissä olisi otettava asianmukaisesti huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö;

FG.  pitää ratkaisevan tärkeänä, että terrorismin torjuntaan liittyvissä tutkimuksissa noudatetaan korkeaa ammatillista tasoa siten, että kaikki toimenpiteet ovat kohdennettuja, oikeasuhteisia ja tarpeellisia; katsoo, että terrorismin torjuntaan liittyvät toimintaperiaatteet eivät saisi johtaa sosiaaliseen syrjäytymiseen ja leimautumiseen; toteaa, että perusoikeusvirastoa voitaisiin pyytää antamaan lausunto terrorisminvastaisesta lainsäädännöstä seuraavan monivuotisen toimintakehyksen puitteissa;

FH.  toteaa, että lainvalvonta- ja oikeusviranomaiset ovat terrorismin torjuntaa koskevien toimintojen etulinjassa; toteaa, että on useita dokumentoituja tapauksia, joissa poliisi- ja oikeusviranomaiset ja heidän perheensä ovat joutuneet väkivaltaisten ääriajattelijoiden uhkailun kohteiksi ja joista osa on johtanut väkivaltaisiin fyysisiin hyökkäyksiin ja jopa murhiin; toteaa, että poliittinen ja julkinen tuki perusoikeuksia terrorismin torjuntaan liittyvissä tutkimuksissa henkensä ja ruumiinjäsentensä uhalla suojeleville lainvalvonta- ja oikeusviranomaisille on äärimmäisen tärkeää;

FI.  ottaa huomioon, että perusoikeuskirjassa kielletään vammaisuuteen perustuva syrjintä ja tunnustetaan vammaisten oikeus päästä osallisiksi toimenpiteistä, joilla edistetään heidän itsenäistä elämäänsä, yhteiskunnallista ja ammatillista sopeutumistaan sekä osallistumistaan yhteiskuntaelämään; toteaa, että vammaisten oikeuksia unionissa suojataan myös vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyllä YK:n yleissopimuksella;

Suositukset

Institutionaalinen kehys

1.  katsoo, että vaikka jäsenvaltioiden on edelleen pyrittävä ensisijaisesti reagoimaan uhkiin ja estämään niitä, on selvästi tarpeen tunnustaa kaikilta osin Euroopan unionin ja turvallisuusunionin puitteissa hyväksyttyjen terrorisminvastaisten toimenpiteiden rooli, joka liittyy jäsenvaltioiden tukemiseen, koordinointiin ja parhaiden käytäntöjen jakamiseen, yhteisten ratkaisujen laatimiseen ja lisäarvon tuottamiseen, jotta voidaan torjua paremmin radikalismin, ääriliikehdinnän ja terrorismin ilmiöitä; katsoo, että alueella, jolla ei ole sisärajoja, unionin toimet ovat ratkaisevia pyrittäessä varmistamaan turvallisuuden korkea taso koko Euroopassa, ja katsoo, että yhteistyön syventäminen ja tietojenvaihto jäsenvaltioiden välillä ja unionin kanssa ovat tärkeitä, jotta voidaan vastata tehokkaasti terroriuhkiin, estää ne ja suojella kansalaisia; kehottaa jäsenvaltioita ja unionin toimielimiä työskentelemään yhteisen strategisen kulttuurin puolesta;

2.  katsoo, että unionin ja jäsenvaltioiden olisi lisättävä yhteistyötään vahvistamalla nykyisiä unionin elimiä, asiasta vastaavia unionin virastoja ja yksiköitä sekä jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten ja oikeuslaitosten välisiä yhteistyökanavia; uskoo, että näille unionin virastoille on myönnettävä riittävät resurssit, jotta ne voivat selviytyä kasvavasta työmäärästään;

3.  korostaa, että on tärkeää vaihtaa hyviä käytäntöjä unionin sisällä jäsenvaltioiden välillä unionissa mutta myös kolmansien maiden kanssa; suhtautuu myönteisesti aloitteisiin, joita ovat tehneet tietyt jäsenvaltiot mutta myös paikallistasolla tietyt kaupungit ja yksityiset toimijat tehokkaiden välineiden löytämiseksi terrorismin torjuntaa varten;

4.  kehottaa komission seuraavaa puheenjohtajaa säilyttämään turvallisuusunionista vastaavan komission jäsenen erillisen tehtävän;

5.  kehottaa neuvostoa säilyttämään EU:n terrorismintorjunnan koordinaattorin tehtävän; katsoo, että EU:n terrorismintorjunnan koordinaattorilla on oltava edelleen aktiivinen rooli pyrittäessä vahvistamaan unionin vastatoimia terrorismin torjunnassa; kehottaa selventämään terrorismintorjunnan koordinaattorin asemaa ja roolia unionin terrorismintorjunnasta vastaavien elinten ja jäsenvaltioiden virastojen välisenä yhteydenpitäjänä;

6.  katsoo, että vapaus, turvallisuus ja oikeus ovat käsitteitä, joita ei voi analysoida toisistaan erillisinä; katsoo, että perusoikeuksien kunnioittamisen on oltava olennainen osa kaikkia terrorismia koskevia lainsäädäntöaloitteita; kehottaa sisällyttämään jatkossakin terrorismin torjunnan kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan toimivaltaan, jotta voidaan taata yhdenmukaisuus muun vapautta, turvallisuutta ja oikeutta koskevan lainsäädäntötyön kanssa;

7.  kehottaa neuvostoa laajentamaan Euroopan syyttäjäviraston toimivaltaa niin, että se kattaa järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin torjunnan;

8.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota vahvistamaan ja tukemaan edelleen jäsenvaltioiden siviileihin kohdistuvan terrorismin torjunnan erikoistoimintayksiköiden Atlas-verkostoa;

9.  kehottaa painokkaasti komissiota toteuttamaan järjestelmällisesti vaikutustenarviointeja sekä kuulemaan kansalaisia ja asiantuntijasidosryhmiä terrorismin torjuntaa koskevista tulevista lainsäädäntöehdotuksista;

Terroriuhka

10.  kehottaa komissiota pyrkimään yhdessä jäsenvaltioiden kanssa lisäämään avoimuutta ja yhteisymmärrystä uhkatasoista; kehottaa jäsenvaltioita toimittamaan nopeasti uhkatason muutosta koskevia tietoja perusteluineen; pyytää, etteivät komissio ja jäsenvaltio rajoita näkemystään terrorismista vain jihadismiin vaan pysyvät valppaina myös muihin syihin, kuten Europolin TE-SAT-selvityksissä mainittuihin syihin, perustuvan terrorismin osalta;

11.  kehottaa komissiota edistämään asiaankuuluvilla kansainvälisillä foorumeilla terrorismin nimenomaista luokittelua ”rikokseksi ihmisyyttä vastaan”, joka on määritelty Kansainvälisen rikostuomioistuimen perustamiseen johtaneen Rooman perussäännön 7 artiklassa;

12.  kehottaa Euroopan neuvoston päätelmien[15] mukaisesti kaikkia jäsenvaltioita tunnustamaan, että Da’esh on syyllistynyt kansanmurhiin erityisesti jesidejä, kristittyjä vähemmistöjä ja muiden kuin sunnimuslimien vähemmistöjä vastaan, ja pyytää kaikkia jäsenvaltioita toteuttamaan nopeita ja tehokkaita toimia niiden velvoitteiden mukaisesti, jotka johtuvat vuonna 1948 tehdystä yleissopimuksesta joukkotuhontana pidettävän rikoksen ehkäisemiseksi ja rankaisemiseksi, jotta estetään kansanmurhat ja määrätään niiden johdosta rangaistuksia, samoin kuin niiden yleisen velvoitteen mukaisesti, joka koskee toimien toteuttamista kansainvälisen oikeuden vastaisten rikosten johdosta;

13.  kehottaa jäsenvaltioita ja asianomaisia unionin virastoja seuraamaan kaikkia ulkomaisia terrorismiin syyllistyneitä vierastaistelijoita ja varmistamaan, että Eurooppaan palaavia taistelijoita koskevat yhdenmukaiset turvallisuustoimet ja oikeudelliset jatkotoimet; kehottaa komissiota avustamaan jäsenvaltioita niiden laatiessa yhteensovitettuja luokittelujärjestelmiä, jotta voidaan erotella suuren, keskisuuren ja vähäisen riskin aiheuttavat palaavat vierastaistelijat;

14.  suosittaa, että jäsenvaltiot luovat asianmukaiset rakenteet sellaisten palaavien vierastaistelijoiden vastaanottamiseksi, jotka ovat lapsia, ja kehittävät etenkin erityisen riski- ja tarvearviointityökalun, joka perustuu lasten kehitysvaiheisiin ja siihen, missä määrin he ovat osallistuneet rikolliseen toimintaan ulkomailla; korostaa, että kuntoutusohjelmien olisi perustuttava monitieteiseen lähestymistapaan, jossa yhdistetään erilaista asiantuntemusta, mukaan lukien kokeneiden ammattilaisten asiantuntemus traumojen, ääriliikkeiden, lapsen kehityksen, opetuksen ja riskinarvioinnin aloilla, ja joka on sovitettu paikalliseen ja kansalliseen asiayhteyteen ja perustuisi selkeisiin oikeudellisiin ja organisaatiorakenteisiin, jotta voidaan vastata tähän hälyttävään ilmiöön; kannustaa jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä Punaisen Ristin kansainvälisen komitean kanssa, koska sillä on erityiset pääsymahdollisuudet ja asiantuntemus tällä alalla;

15.  kehottaa komissiota tarkistamaan CBRN-toimintasuunnitelman ja saattamaan sen ajan tasalle ja pyytää jäsenvaltioita vahvistamaan ja pitämään yllä asianmukaisia siviilipuolustuksen alaan liittyviä toimia CBRN-hyökkäyksiin valmistautumiseksi ottamalla palvelukseen pätevää ja säännöllisesti koulutusta saavaa henkilöstöä, johon kuuluu sekä kokoaikaisia että vapaaehtoisia työntekijöitä, ja asianmukaista teknistä infrastruktuuria, mukaan lukien hätäapuvalmiuksia, kuten liikkuvia havaitsemisjärjestelmiä, välttämättömien lääkkeiden varastoja, uhreille annettavaa hoitoa ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa; painottaa, että näiden toimien on oltava sellaisen monialaisen strategian mukaisia, joka sisältää koordinointimenetelmät, ilmoitusmenettelyt, vakiintuneet toimintatavat, evakuointisuunnitelmat, yleiset hälytysjärjestelmät ja häiriötilanteista ilmoittamisen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sovittamaan näitä strategioita vaiheittain yhteen; kehottaa jäsenvaltioita perustamaan tai vahvistamaan erikoislaboratorioita; pyytää komissiota tukemaan asiaankuuluvia rajat ylittäviä tutkimustoimia yhdessä parlamentin kanssa; kannustaa lisäämään yhteistyötä Naton CBRN-osaamiskeskuksen kanssa, jotta varmistetaan parhaiden käytäntöjen siirto unionin ja Naton jäsenvaltioiden pelastustyöntekijöiden välillä;

16.  kannustaa jäsenvaltioita ja komissiota toimimaan yhteistyössä yksityisen sektorin kanssa sellaisten mekanismien käyttöön ottamiseksi, joilla varmistetaan lääketieteellisten vastatoimien luotettava, keskeytymätön ja riittävä tarjonta, mukaan lukien valtioiden rajat ylittävistä vakavista terveysuhkista annetulla päätöksessä N:o 1082/2013/EU[16] vahvistetun yhteishankintamenettelyn mahdollinen käyttö;

17.  kehottaa painokkaasti esteettömyyden helpottamiseksi päivittämään Europolin kehyksessä toimivaa Euroopan pommitietojärjestelmää ja laajentamaan sitä unionin analyysihankkeeseen – joka toimii kaikkialla unionissa tehtyihin CBRN-hyökkäyksiin liittyvien tapahtumien tieto- ja koordinointikeskuksena – täydentäen sitä monialaisella analyysiryhmällä, jolla on riittävästi henkilöstöä;

18.  suhtautuu myönteisesti komission suunnitelmaan vahvistaa unionin CBRN-valmiutta ja ‑reagointikykyä lainvalvonnan, pelastuspalveluihin liittyvien terveydenhuoltorakenteiden ja tarvittaessa rajavartio- ja tullilaitoksen rajat ylittävien toimien avulla käyttämällä nykyisiä rahoitusvälineitä ja operatiivisia välineitä, erityisesti unionin pelastuspalvelumekanismia, CEPOLia ja poliisiyhteistyön, rikollisuuden ehkäisemisen ja torjumisen sekä kriisinhallinnan rahoitusvälinettä;

19.  kehottaa painokkaasti komissiota ja jäsenvaltioita asettamaan yhteisiä normeja turvallisuusselvitysten käyttöön ottamiseksi haavoittuvassa asemassa olevissa laitoksissa, kuten ydinvoimaloissa tai erikoislaboratorioissa;

20.  kannustaa jäsenvaltioita hyödyntämään enemmän CBRN-aineiden teknisiä havaitsemisjärjestelmiä erityisesti suurissa yleisötapahtumissa ja kehottaa komissiota yhteistyössä parlamentin kanssa myöntämään unionin lisärahoitusta näiden järjestelmien kattavia hankintoja varten;

21.  suhtautuu myönteisesti Euroopan terrorismintorjuntakeskukseen perustettavaan CBRN‑aineita ja niihin liittyviä räjähteitä koskevia toimia käsittelevään tietokeskukseen, joka toimii ydinturvan eurooppalaisen koulutuskeskuksen (EUSECTRA) rinnalla; kehottaa ottamaan käyttöön vakiomenettelyn, jolla jokainen jäsenvaltio jakaa tehokkaasti tietoja tiedonkeruukeskuksen kanssa;

22.  suhtautuu myönteisesti yhteisistä siviili-ilmailua koskevista säännöistä ja Euroopan lentoturvallisuusviraston perustamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 216/2008 kumoamisesta annetun asetuksen[17] hyväksymiseen; kehottaa komissiota ottamaan huomioon turvallisuusnäkökohdat tulevassa miehittämättömiä ilma-aluksia ja niiden käyttöä koskevassa delegoidussa säädöksessä ja sen täytäntöönpanosäännöissä, mukaan lukien säännöllisesti ajan tasalle saatettavat riskinarvioinnit, pakollinen rekisteröinti, sähköinen tunnistaminen ja maantieteellisten rajojen virtuaaliset esteet kaikissa miehittämättömien ilma-alusten luokissa sekä turvallisuus- ja tarkastustehtävissä toimivien henkilöiden pakolliset turvallisuusluvat ja ‑koulutukset;

23.  toteaa, että monien terroritoimintaa unionissa harjoittavien henkilöiden tiedetään aloittaneen toimintansa pikkurikollisina ja liittyneen vankilassa väkivaltaisiin ääriliikkeisiin; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että niiden rikosoikeudelliset järjestelmät rankaisevat rikollisia asianmukaisesti ja että niissä otetaan tarkasti huomioon rikoksen uusimisen riski ennen rikollisten varhaista vapauttamista; korostaa, että vankeusajan olisi mahdollistettava kuntoutuminen ja uudelleenintegroituminen ja estettävä rikoksen uusiminen väkivaltaisten ääriliikkeiden lietsomisen sijaan;

24.  korostaa terroristijärjestöjen ja järjestäytyneen rikollisuuden välisen vuorovaikutuksen aiheuttamaa jatkuvaa uhkaa, erityisesti logististen valmiuksien ja asekaupan vuoksi, koska ne mahdollistavat laajamittaiset iskut;

25.  panee merkille kyberuhkien lisääntymisen ja painottaa, että on tärkeää tehostaa kyberturvallisuustoimia myös terrorismin torjunnan alalla;

26.  kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan terrorismin torjuntaoperaatioihin osallistuville julkisille elimilleen kaikki tarpeelliset tekniset, taloudelliset, koulutukseen liittyvät ja oikeudelliset keinot, jotta ne voivat puolustautua väkivaltaisilta ääriliikkeiltä suorittaessaan tehtäviään;

Väkivaltaisiin ääriliikkeisiin johtavan radikalisoitumisen ehkäiseminen ja torjuminen

Radikalisoitumisen torjuntaa koskevat rakenteet

27.  kehottaa perustamaan radikalisoitumisen torjuntaverkoston (RAN) seuraajaksi radikalisoitumisen ennaltaehkäisyä käsittelevän osaamiskeskuksen, joka sisällytetään komission kehykseen ja jolle myönnetään asianmukaiset rahoitus- ja henkilöresurssit; katsoo, että sen tehtäviin olisi kuuluttava koordinointi, yhteistyön, tietojenvaihdon, kärkihankkeiden ja hyvien käytäntöjen vaihdon helpottaminen jäsenvaltioiden, poliittisten päättäjien ja toiminnasta vastaavien (ottamalla entiset RAN- ja ESCN‑rakenteet mukaan toimintaan) välillä, samoin kuin vuoropuhelu uskonnollisten johtajien tai yhteisöjen, tutkijoiden, asiantuntijoiden ja tutkijoiden, tietotekniikan asiantuntijat mukaan luettuina, välillä radikalisoitumisen ennaltaehkäisyn ja torjunnan alalla; huomauttaa, että sen toimintaan olisi sisällytettävä koulutus eri ammattiryhmille, mukaan lukien tuomarit ja syyttäjät, myös sopimalla kumppanuuksista keskeisten strategisten kolmansien maiden kanssa; katsoo, että keskuksessa olisi myös luotava tieteellisiä menettelyjä, joilla arvioidaan ja mitataan ohjelmien ja hankkeiden vaikuttavuutta, jotta asiaa koskevaa toimintapolitiikkaa voidaan tarvittaessa mukauttaa;

28.  toteaa, että tilintarkastustuomioistuimen vuonna 2018 julkaistussa radikalisoitumisen vastaisia toimenpiteitä koskevassa kertomuksessa havaittiin, ettei komissio ei ole huolehtinut unionin rahoittamia toimia koskevan kattavan yleiskatsauksen laatimisesta eikä käytössä ole unionin varoja koskevia indikaattoreita tai tavoitearvoja, joilla mitattaisiin lähestymistavan onnistumista; kehottaa komissiota varmistamaan, että sisäisen turvallisuuden rahastossa varataan riittävästi rahoitusta radikalisoitumisen ennaltaehkäisyyn ja torjuntaan, koska siten voitaisiin yksinkertaistaa resursseja, jotka ovat nykyään hajaantuneina eri rahastoihin ja ohjelmiin, ja mahdollistettaisiin parempi koordinointi ja näkyvyys ja lisättäisiin niiden käytön vaikuttavuutta radikalisoitumisen ennaltaehkäisyä käsittelevän osaamiskeskuksen laatimien perusteiden pohjalta;

29.  kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita hyväksymään kattavia kansallisia ja alueellisia strategioita radikalisoitumisen ennaltaehkäisemiseksi ja torjumiseksi ja myöntämään riittävät rahoitusresurssit paikallisille yhteisöille ja kumppaneille, jotka osallistuvat näihin strategioihin perustuvien ohjelmien laatimiseen ja täytäntöönpanoon, ja kehottaa ottamaan käyttöön eri toimijoiden yhteisen lähestymistavan; painottaa, että parhaat tulokset saavutetaan kumppanisuhteessa paikallisten yhteisöjen kanssa; korostaa lisäksi, että objektiiviset laadulliset ja määrälliset indikaattorit, jotka radikalisoitumisen ennaltaehkäisyä käsittelevä osaamiskeskus voisi laatia, antaisivat paikallis- ja alueviranomaisille mahdollisuuden kartoittaa radikalisoitumisen paikalliset erityispiirteet ja räätälöidä ohjelmat paremmin kyseisen alueen mukaan;

30.  kehottaa jäsenvaltioita käsittelemään radikalisoitumista kokonaisvaltaisesti, myös yhteistyössä paikallishallintojen kanssa, ja täydentämään turvallisuusratkaisuja sosiaalista osallisuutta sekä taloudellista ja kulttuurista integraatiota koskevilla strategioilla, pitkän aikavälin toimintapolitiikalla ja investoinneilla julkisiin palveluihin ja infrastruktuuriin; kehottaa sekä komissiota että jäsenvaltioita edistämään syrjinnän vastaisia kampanjoita;

31.  korostaa, että on tärkeää tutkia naisten roolia kohdealueilla, -maissa ja -yhteisöissä, jotta ymmärretään heidän roolinsa ja määritetään alat, joilla naisjärjestöt voisivat osaltaan lisätä kestokykyä radikalisoitumiseen nähden;

32.  kehottaa perustamaan unionin Resilience Prize -palkinnon, jonka Euroopan parlamentti myöntäisi vuosittain mahdollisesti tiiviissä yhteistyössä radikalisoitumisen ennaltaehkäisyä käsittelevän osaamiskeskuksen kanssa unionin parhaalle paikalliselle sosiaaliselle ja kulttuurihankkeelle, jotta edistetään sosiaalista osallistumista täysin demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden ja ihmisoikeuksien mukaisesti ja jotta voidaan luoda radikalisoitumisen suhteen kestokykyisiä yhteiskuntia;

33.  kehottaa Eurojustia jatkamaan jäsenvaltioiden oikeuskäytännön seurantaa terrorismiin johtavan radikalisoitumisen osalta, mukaan lukien syytteeseenpanolle ja vangitsemiselle vaihtoehtoisten toimien käyttö, ja raportoimaan asiasta säännöllisesti sen terrorismirikoksia koskevien tuomioiden seurantaraportissa (TCM); kehottaa tässä tarkoituksessa jäsenvaltioita välittämään Eurojustille kaikki merkitykselliset tiedot sellaisiin terrorismirikoksiin liittyvistä syytteistä ja tuomioista, jotka vaikuttavat tai saattavat vaikuttaa vähintään kahteen jäsenvaltioon;

Uskonnolliset ääriliikkeet

34.  kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita takaamaan uskonvapauden ja oikeuden harjoittaa sitä vapaasti, kuten perusoikeuskirjassa todetaan, ja tässä yhteydessä erityisesti myös kannustamaan ja suvaitsemaan vain sellaista uskonnonharjoittamista, joka on täysin demokratian, oikeusvaltioperiaatteen, ihmisoikeuksien ja jäsenvaltioiden voimassa olevien lakien mukaista; suhtautuu myönteisesti uskonnollisten yhteisöjen aloitteisiin, joita on esitetty kaikkialla unionissa ja joilla pyritään torjumaan yhteisöjen sisältä kumpuavia vaarallisia narratiiveja; painottaa tarvetta kannustaa uskontojen ja kulttuurien välistä vuoropuhelua ja yhteistyötä uskonnollisten yhteisöjen ja paikallisviranomaisten kanssa radikalisoitumisen ennaltaehkäisemiseksi;

35.  kehottaa jäsenvaltiota toteuttamaan pappien ennakkovalvontaa ja merkitsemään tapauksen mukaan vihasaarnaajat johdonmukaisesti mustalle listalle; kehottaa komissiota ottamaan käyttöön unionin seurantaluettelon, jotta voidaan lainsäädännön mukaisissa rajoissa paremmin vaihtaa tietoja papeista, jotka edustavat ääriajattelua; kannustaa jäsenvaltioita pääsemään yhteisymmärrykseen ja laatimaan yhteiset ohjeet, joiden perusteella pappeja voitaisiin seuloa;

36.  kehottaa jäsenvaltioita lisäämään pappien mahdollisuutta hankkia unionissa korkeakoulutusta, johon liittyy avoin valvonta, ja hyväksymään vain sellaiset teologian koulutusohjelmat, joissa kunnioitetaan kaikilta osin demokratian ja oikeusvaltion periaatteita, ihmisoikeuksia ja jäsenvaltioiden puolueettomuutta ja demokraattista maallisuutta;

Vihapuheen ja ääriryhmien vastaisten toimien toteuttaminen

37.  kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön terrorismin torjuntaa koskevan direktiivin ja rasismia ja muukalaisvihaa koskevan puitepäätöksen, joiden nojalla terroritekoon tai viharikokseen yllyttäminen on rangaistava teko, jotta estetään vihasaarnaajia toimimasta julkisesti käyttäen kaikkia oikeudellisia keinoja, kuten epäämällä viisumit tai karkottamalla heidät unionista, ja aloittamaan oikeudelliset menettelyt tällaisia saarnaajia ja kaikkia niitä vastaan, jotka yllyttävä ääriajatteluun ja terrorismiin;

38.  kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita sulkemaan sellaiset pyhäköt sekä kieltämään sellaisten yhdistysten toiminnan, jotka eivät kaikilta osin noudata sovellettavaa unionin ja kansallista lainsäädäntöä tai kunnioita demokratian ja oikeusvaltion periaatteita ja ihmisoikeuksia ja jotka kannustavat terroritekoihin, vihaan, syrjintään tai väkivaltaan;

39.  kehottaa jäsenvaltioita tutkimaan, miten voidaan varmistaa, että pyhäköt, oppilaitokset, uskonnonopetus, hyväntekeväisyysjärjestöt, kulttuuriyhdistykset ja -säätiöt ja vastaavat toimijat antavat tietoa varojensa alkuperästä ja jakautumisesta sekä unionissa että sen ulkopuolella ja, jos epäillään tai on perusteltua aihetta epäillä toimijoiden olevan yhteydessä terroristiryhmiin, miten toimivaltaiset viranomaiset voivat rekisteröidä ja analysoida tällaisia toimijoita koskevat tiedot unionin oikeuspuitteiden ja tietosuojasääntöjen mukaisesti; kehottaa jäsenvaltioita kieltämään rahoituksen sellaisista kolmansista maista, jotka vastustavat demokratiaa, oikeusvaltioperiaatetta ja ihmisoikeuksia;

40.   pyytää jäsenvaltioita toteuttamaan ripeitä oikeustoimia, joilla kielletään ja poistetaan mahdollisuuksien mukaan niiden alueelta kaikki painettu ja verkkopropaganda, jossa nimenomaisesti kiihotetaan väkivaltaiseen ääriliikehdintään ja terroritekoihin, mukaan lukien kaikki sisältö, jota tuottavat tai levittävät unionin tai YK:n sanktioimat ryhmät ja henkilöt; pyytää poistamaan tällaisen propagandan kaupoista ja verkkofoorumeilta osana internetsisällöstä ilmoittamista käsittelevän unionin yksikön käsittelemiä asioita ja lisäämään tarvittaessa yksikön henkilöresursseja ja valmiuksia; kehottaa toteuttamaan toimia tällaisen propagandan lähteiden jäljittämiseksi ja/tai määrittämiseksi;

41.  kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan toimia estääkseen sellaisten satelliittitelevisiokanavien toiminnan, joilla levitetään väkivaltaa ja vihapuhetta sekä kannustetaan terrorismiin, audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin mukaisesti; kehottaa jäsenvaltioita panemaan direktiivin kaikilta osin ja nopeasti täytäntöön sen varmistamiseksi, että väkivaltaan tai vihaan yllyttämisen estämistä koskevaa 6 artiklaa noudatetaan koko unionissa; pyytää komissiota laatimaan analyysin direktiiviä koskevista mahdollisista lainsäädäntömuutoksista, jotta parannetaan näiden kolmansista maista ohjelmaa lähettävien kanavien estämisen vaikuttavuutta;

Opetus

42.  korostaa, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikissa oppilaitoksissa annetaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaista opetusta, tekemällä opetussuunnitelmaa koskevia tarkastuksia ja säännöllisiä tarkastuskäyntejä sekä määräämällä seuraamuksia sääntöjen noudattamatta jättämisestä;

43.  katsoo, että opetus on prosessi, jossa tutustutaan historiaan, sivilisaatioihin, kulttuureihin, ideologioihin ja uskontoihin, tutkitaan niitä, sitoudutaan niihin ja kyseenalaistetaan niitä ja että opetuksesta on tehtävä täysivaltainen väline, jolla torjutaan kaikkia väkivaltaisen ääriajattelun ja väkivaltaisen radikalisoitumisen prosesseja; painottaa, että on tärkeää opettaa kaikille lapsille syrjimättömyyttä ja toisten ihmisten vakaumusten kunnioittamista ja edistää heidän sosiaalista osallisuuttaan unionin perusoikeuskirjan ja YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen mukaisesti;

44.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön politiikkoja, jotka koskevat radikalisoitumisen ennaltaehkäisyä, sekä tarkoin määritetyllä (haavoittuvassa asemassa olevat ryhmät) että yleisellä tasolla; katsoo, että kouluissa järjestettävät kokoontumiset, joihin osallistuu uhreja, palaavia taistelijoita ja heidän perheitään sekä radikalisoitumisesta selvinneitä henkilöitä, voisivat olla tehokas väline radikalisoitumisen ennalta ehkäisemiseksi; kannustaa järjestämään koulutusta toimijoille, jotka saattavat olla vuorovaikutuksessa palaavien lapsivierastaistelijoiden kanssa; toteaa, että parhaat tulokset saavutetaan usein kumppanisuhteessa paikallisyhteisöjen kanssa, kun vastataan terroristiryhmien ydinsanomaan toisella narratiivilla;

45.  kannustaa jäsenvaltioita sisällyttämään media- ja informaatiolukutaidon ja internetin käytön kansallisiin koulutusjärjestelmiin, jotta voidaan antaa nuorille välineitä, joiden avulla he voivat ymmärtää ja arvioida verkossa olevaa usein suodattamatonta tietoa ja käyttää internetiä vastuullisesti, jotta voidaan välttää mahdolliset radikalisoitumisen vaarat;

46.  suosittaa, että jäsenvaltiot laativat kouluille ohjeita oppilaiden mahdolliseen radikalisoitumiseen puuttumiseksi ja kehittävät yksinkertaiset ja selkeät menettelyt asian käsittelemiseksi; painottaa tarvetta ottaa lastensuojeluviranomaiset ja sosiaalipalvelut, tarvittaessa paremmassa yhteistyössä lainvalvontaviranomaisten ja oikeudellisten elinten kanssa, mukaan prosessiin, jossa käsitellään pahimpia radikalisoitumistapauksia;

Internet

47.  painottaa tarvetta havaita terroristinen sisältö automaattisesti ja poistaa se järjestelmällisesti, nopeasti, pysyvästi ja kokonaisuudessaan verkosta selkeiden oikeudellisten säännösten mukaisesti, mukaan lukien suojatoimet ja ihmisen suorittama uudelleentarkastelu; toteaa myös, että jo poistetun sisällön uudelleenlataaminen on estettävä; pitää myönteisenä komission lainsäädäntöehdotusta terroristisen verkkosisällön leviämisen estämisestä velvoittamalla alustat poistamaan terroristisen sisällön kokonaan; pyytää molempia lainsäätäjiä käsittelemään tämän ehdotuksen nopeasti; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön kansallisia toimenpiteitä, jos lainsäädännön antaminen viivästyy;

48.  katsoo, että raportointiin olisi kuuluttava kuvaus ja tilastoja siitä, mitä sisältöä poistettiin ja mistä syystä, kuinka monta kertaa sisältöä oli katsottu ennen poistamista, miten kauan sisältö oli verkossa ennen poistamista ja poistettiinko rikolliseen sisältöön liittyvä tili vai ei ja milloin se poistettiin; painottaa, että tarvitaan kunnollista avoimuutta sen arvioimiseksi, toimivatko valtion viranomaiset asianmukaisesti tutkiessaan tapauksia, joissa ilmoitetaan laittomasta sisällöstä, ja nostaessaan niiden johdosta syytteitä;

49.  suhtautuu myönteisesti terrorismin torjuntaa käsittelevän globaalin internetfoorumin työhön ja kehottaa sen perustaneita yrityksiä tehostamaan toimiaan teollisuudenalan yhteisessä avainsanojen tietokannassa, myös jakamalla tietoa pienempien teknologiayritysten kanssa; kehottaa teknologiayrityksiä lisäämään toimia ja rahoitusta kehittääkseen menetelmiä, joilla terroristinen sisältö voidaan poistaa nopeasti vaarantamatta kuitenkaan ilmaisunvapautta;

50.   suhtautuu myönteisesti Europoliin kuuluvan internetsisällöstä ilmoittamista käsittelevän unionin yksikön työhön; kehottaa perustamaan jokaiseen jäsenvaltioon erikoisyksikön, jonka tehtävänä on ilmoittaa laittomasta sisällöstä ja joka voi tehdä yhteistyötä internetsisällöstä ilmoittamista käsittelevän unionin yksikön kanssa, jotta varmistetaan täydentävyys ja vältetään päällekkäisyydet, kun tietotekniikka-alan yrityksille tehdään ilmoituksia terroristisesta sisällöstä; kehottaa vahvistamaan internetsisällöstä ilmoittamista käsittelevää unionin yksikköä ja koordinoimaan jäsenvaltioiden pyrkimyksiä siepata, merkitä ja poistaa terroristista verkkosisältöä; katsoo lisäksi, että on olennaisen tärkeää, että Europolissa kerätään tietoa poistetusta terroristisesta internetsisällöstä ja tileistä, jotta niitä ei voida ladata uudelleen ja jotta helpotetaan analyyseja ja rikostutkintaa;

51.  kehottaa komissiota perustamaan unionin verkkofoorumin, jota kansalaiset voivat käyttää ilmoittaakseen verkossa olevasta terroristisesta sisällöstä, ja pyytää lisäämään yritysten valmiuksia vastaanottaa, tarkastella ja käsitellä ilmoitettua sisältöä ja toteuttaa sen johdosta toimia;

52.  kehottaa omaksumaan kumppanuuteen perustuvan tehokkaan lähestymistavan lainvalvontayksiköiden, oikeusviranomaisten, tietotekniikka-alan, verkkopalveluntarjoajien, verkkoisännöintipalveluntarjoajien, sosiaalisen median yritysten ja kansalaisjärjestöjen välillä kehitettäessä ja levitettäessä vaikuttavaa terrorismin vastaista narratiivia mahdollisuuksien mukaan siten, että myös uhrit ja entiset väkivaltaisen ääriajattelijat osallistuvat siihen, ja varmistamaan, että hakukoneet tuovat vastanarratiivin näkyvästi esiin; kannustaa komissiota ja jäsenvaltioiden viranomaisia vahvistamaan ponnistelujaan luoda tehokasta vastanarratiivia ja muita strategisia viestintätyökaluja;

Vankilalaitos

53.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan sekä vangeille että henkilöstölle turvalliset vankilaolot ja luomaan erityisiä menettelyjä ja indikaattoreita, joiden perusteella tunnistetaan ja käsitellään radikalisoituneita vankeja, jotta estetään muiden radikalisoituminen, sekä varmistamaan kohdennettujen seurantatoimien ja kohdennettujen etäännyttämistoimien toteuttaminen ja kouluttamaan vankiloiden henkilöstöä vastaavasti;

54.  kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita takaamaan vankiloiden henkilöstön turvallisuuden sekä fyysisen ja psyykkisen koskemattomuuden ja antamaan heille säännöllisesti psykologista neuvontaa; kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan riittävät resurssit, kohdennettua koulutusta ja valvontaa vankiloista vastaaville viranomaisille kaikilla tasoilla ja erityisesti tiiviisti nuorisorikollisten ja radikalisoituneiden vankien parissa työskentelevälle henkilöstölle; korostaa erityisesti, että henkilöstön olisi saatava asianmukaista koulutusta radikalisoitumisen merkkien havaitsemisessa varhaisessa vaiheessa; kannustaa jäsenvaltioita tarkastelemaan kursseja, joita on kehitetty unionin varoin eurooppalaisessa yhdyskuntaseuraamusjärjestössä (CEP), EuroPris-järjestössä ja European Penitentiary Training Academies -verkostossa (EPTA); kehottaa unionia osallistumaan enemmän vankiloista vastaavien viranomaisten koulutuksen tehostamiseen radikalisoitumiseen ja mahdollisiin terroristiuhkiin liittyvissä kysymyksissä;

55.  toteaa, että vankiloista vastaavien viranomaisten on kehitettävä erityisiä välineitä ja menetelmiä, joiden avulla radikalisoituneet vangit havaitaan ja heitä seurataan radikalisoitumisasteen mukaisesti ja heille suoritetaan pakollinen arviointi ennen vapauttamista; kehottaa komissiota edistämään eri jäsenvaltioissa kehitettyjä parhaita käytäntöjä, jotka liittyvät radikalisoituneita vankeja koskeviin riskinarviointimenettelyihin; katsoo, että vaarallisimmiksi luokitelluista vangeista on ilmoitettava oikeusviranomaisille ja/tai terrorismin torjunnasta vastaaville kansallisille ja ulkoisille viranomaisille ja vangit, jotka todennäköisesti uhkaavat yleistä turvallisuutta, on määrättävä vapautumisen jälkeen ehdonalaiseen vapauteen; kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan radikalisoituneita vankeja ja heitä koskevia jatkotoimia koskevan tiedustelutiedon keräämistä käyttäen perustana jäsenvaltioiden parhaita käytäntöjä, joita ovat esimerkiksi vankeinhoitoalan tiedustelumenettelyjen perustaminen; korostaa, että voisi olla hyödyllistä nimittää radikalisoitumisen torjuntaa vankilajärjestelmässä käsittelevä yhteyshenkilö;

56.  korostaa, että vankeusajan olisi mahdollistettava kuntoutuminen ja uudelleenintegroituminen sen sijaan, että se lietsoo radikalisoitumista; kehottaa jäsenvaltioita luomaan vankiloihin monialaisia irtautumisohjelmia; katsoo, että integrointitoimenpiteiden pitäisi olla kiinteä osa vankeusrangaistusta, jotta kyseisiä vankeja voidaan valmistella vankilasta lähtöön; kehottaa radikalisoitumisen ennaltaehkäisyn osaamiskeskusta toteuttamaan seurantatoimia, jotka koskevat vankiloissa ja vankeusajan jälkeisen siirtymäkauden aikana tapahtuvan radikalisoitumisen vastaisia toimintasuunnitelmia;

57.  painottaa, että epäinhimilliset vankilaolot, vankien liian suuri määrä ja huono kohtelu ovat haitallisia, kun tavoitteena on torjua radikalisoitumista ja väkivaltaista ääriliikehdintää; huomauttaa, että radikalisoitumisen ehkäisemiseksi vankiloissa on ehdottomasti vahvistettava vankeusaikaa koskevat säännöt, jotka eriytetään vankien vaarallisuuden mukaan; painottaa tässä yhteydessä, että tiettyjä vankiryhmiä koskevissa erityisissä ohjelmissa on kunnioitettava samoja ihmisoikeuksia ja kansainvälisiä velvoitteita kuin muidenkin vankien osalta;

58.  kehottaa komissiota perustamaan vankilaoloja tarkastelevan eurooppalaisen foorumin kannustaakseen parhaiden käytäntöjen vaihtoon asiantuntijoiden ja ammattilaisten kesken kaikissa jäsenvaltioissa;

59.  kiinnittää huomiota laittoman kaupan eri muotoihin vankiloissa ja erityisesti matkapuhelinten kauppaan, sillä niiden avulla vangit pystyvät pitämään yhteyttä ulkopuolisiin terroristiverkostoihin;

60.  kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita helpottamaan pääsyä rehellisten pappien puheille, koska siten vähennetään radikaalien uskonnollisten solujen omaehtoisen järjestäytymisen riskiä; ehdottaa, että otetaan käyttöön vankiloissa käyviä pappeja koskeva lupamenettely, joka perustuu taustatarkastuksiin, jotta estetään ääriajattelun leviäminen korkean riskin väestön keskuudessa, ja kehottaa neuvostoa laatimaan komission tuella parhaisiin käytäntöihin perustuvat tätä koskevat suuntaviivat; kehottaa jäsenvaltioita säännöllisesti arvioimaan ja valvomaan vankiloissa käyviä pappeja; kehottaa jäsenvaltioita vaatimaan vankiloissa työskenteleville papeille normien mukaista koulutusta, joka perustuu jäsenvaltioiden vankeinhoitoviranomaisten mahdollisesti yhteistyössä kolmansien maiden kanssa kehittämiin parhaisiin käytäntöihin;

Yhteistyö ja tietojenvaihto

Monialaiset kysymykset

61.  kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita panemaan täytäntöön nykyisen lainsäädännön täysimääräisesti ja oikea-aikaisesti ja kehottaa komissiota antamaan tälle tarvittavan tuen; kehottaa komissiota analysoimaan puutteita nykyisen lainsäädännön saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä, täytäntöönpanossa ja soveltamisessa ja käyttämään toimivaltaansa rikkomismenettelyjen käynnistämiseen, jos jäsenvaltiot eivät pane lainsäädäntöä asianmukaisesti täytäntöön;

62.  kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita varmistamaan, että niillä on tarvittavat tekniset välineet, ohjelmistot, turvajärjestelmät ja koulutettu henkilöstö, jotta ne voivat hyödyntää täysimääräisesti olemassa olevia tietojärjestelmiä ja yhteistyömekanismeja; muistuttaa, että on tärkeää varmistaa, että henkilöstölle, jolla on pääsy tällaisiin välineisiin, on annettu tietoja koskevaa asianmukaista koulutusta;

63.  toteaa, että julkisten laitosten tekemät turvallisuustutkimukset ovat riittämättömiä; kehottaa määrittämään tarpeet ennakoivammin (esimerkiksi vahvistamaan ENLETS‑verkostoa, joka määrittää teknisiä tarpeita lainvalvontaan liittyviä tarkoituksia varten); kehottaa tukemaan tekoälyä ja lohkoketjua (rahansiirrot) koskevia pilottihankkeita; kehottaa ottamaan Europolin ja CEPOLin kaltaiset unionin virastot aktiivisesti mukaan unionin turvallisuusalan tutkimushankkeisiin; kehottaa jäsenvaltioita järjestämään säännöllisesti ennakkoarviointeja, joissa tarkastellaan tulevia uhkakuvia; antaa tukensa sille, että komissio rahoitta edelleen uudistettujen tietokantojen perustamista ja asettaa saataville ajan tasalla olevia teknisiä laitteita ja henkilöstön koulutusta, ja kehottaa noudattamaan tältä osin kunnianhimoisempaa lähestymistapaa;

64.  kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita kehittämään tarvittavaa teknistä standardointia ja parantamaan tietojen laatua ja oikeudellista kehystä, jotka liittyvät tulevaan tietojenjaon oletusarvoisuutta koskevaan lähestymistapaan, kun jaetaan terrorismin torjuntaan liittyviä tietoja muiden jäsenvaltioiden ja asianomaisten unionin virastojen ja elinten kanssa kutakin tietojärjestelmää koskevien perustana olevien sovellettavien säädösten mukaisesti, jolloin näiden tietojen vaihdosta tulee säännönmukaista ja siitä luovutaan ainoastaan erityistapauksissa, joissa olosuhteet edellyttävät tietojen salaamista, eli jos tietojenvaihto vaarantaisi nykyiset tutkinnat tai yksittäisten henkilön turvallisuuden tai olisi vastoin kyseisen jäsenvaltion keskeisiä turvallisuusetuja; pyytää komissiota keräämään tietoja automaattisen tietojenvaihdon nykyisten velvoitteiden, terrorismin vastainen direktiivi mukaan luettuna, noudattamisesta;

65.  kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan niiden terrorismin torjuntaa koskevan direktiivin ja päätöksen 2005/671/YOS mukaisia velvoitteita ja vaihtamaan terrorismirikoksiin liittyviä tietoja mahdollisimman nopeasti muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa; katsoo, että toimivaltaisten lainvalvontaviranomaisten olisi ilman etukäteen esitettävää pyyntöä annettava muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille lainvalvontaviranomaisille tietoja ja tiedustelutietoja tapauksissa, joissa on perusteltua syytä katsoa, että nämä tiedot ja tiedustelutiedot voisivat auttaa rikosten paljastamisessa, ehkäisemisessä tai tutkinnassa;

66.  huomauttaa, että joidenkin jäsenvaltioiden päätökset olla osallistumatta poliisiyhteistyön ja oikeudellisen yhteistyön toimenpiteisiin terrorismirikosten ehkäisemistä, paljastamista ja tutkintaa sekä tällaisiin rikoksiin ja terrorismin rahoitukseen liittyviä syytetoimia varten saattavat asettaa vaakalaudalle terrorismirikosten tutkinnan nopeuden ja tehokkuuden ja aiheuttaa haitallisia seurauksia; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan tämän huomioon ja punnitsemaan tarkasti osallistumattomuutta koskevista päätöksistä aiheutuvia hyötyjä ja haittoja tällä tärkeällä alalla;

67.  toteaa, että tietojen säilyttämiseen nykyään sovellettavat 28 erilaista oikeudellista järjestelyä voivat haitata yhteistyötä ja tietojenvaihtoa; kehottaa painokkaasti komissiota arvioimaan tietojen säilyttämistä koskevan lainsäädäntöehdotuksen, joka on käyttötarkoituksen rajoittamisen, suhteellisuuden ja tarpeellisuuden periaatteiden mukainen ja jossa otetaan huomioon toimivaltaisten viranomaisten tarpeet ja terrorismin torjunnan alan erityispiirteet muun muassa tarkastelemalla uusia viestintämuotoja, ottamalla käyttöön vahvoja turvatakeita, joita sovelletaan palveluntarjoajien toteuttamaan tietojen säilyttämiseen, tietojen saamiseen rikostutkintaa varten ja pseudonymisointimahdollisuuksiin, määrittämällä tietoluokat, jotka ovat erityisen merkityksellisiä terrorismin ja vakavan rikollisuuden tehokkaaksi torjumiseksi, asettamalla käyttöön erityiskoulutuksen saanutta ja valvonnan piiriin kuuluvaa henkilöstöä, joka käsittelee tiedonsaantia, tai ottamalla käyttöön määräajoin toteutettavia uhka-arviointeja, joiden pohjalta säilyttämisajat määritetään;

Tietojärjestelmät

68.  kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita varmistamaan asiaan liittyvien tietokantojen ja tietojärjestelmien täysimääräisen täytäntöönpanon ja tarkastamaan ne järjestelmällisesti näiden välineiden oikeusperustoissa vahvistettujen käyttöoikeuksien mukaisesti sekä syöttämään niihin kaikki hyödylliset tiedot oikea-aikaisesti tietojärjestelmien laatunormien mukaisesti;

69.  kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita varmistamaan, että paikallisesti tai alueellisesti ja niiden tietokannoissa saatavilla olevat asiaankuuluvat tiedot ladataan automaattisesti ja mahdollisuuksien mukaan älykkäiden teknisten ratkaisujen avulla kansallisiin järjestelmiin sekä tarvittaessa asiaankuuluviin unionin tietokantoihin, jotta estetään oikeudenkäytön pirstaloituminen ja varmistetaan tietojen laatua sekä tietoturvaa ja ‑suojaa koskevien unionin normien noudattaminen;

70.  kehottaa jäsenvaltioita käyttämään mahdollisimman laajasti kaikkia linkkiryhmiä ja suorittamaan kaikki hakuvaihtoehtojen yhdistelmät SIS-järjestelmässä sekä varmistamaan Sirene-toimistojen asianmukaisen henkilöstömäärän ja riittävän teknisen tuen saatavuuden;

71.  suhtautuu myönteisesti toisen sukupolven Schengenin tietojärjestelmän (SIS II) tarkistamiseen, joka edellyttää, että lainvalvontaviranomaiset kirjaavat myös SIS II ‑järjestelmään rekisteröityjä kohteita koskevat tarkastukset ja jolla vahvistetaan SIS II -järjestelmän yhdenmukainen käyttö terrorismin osalta; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että terrorismirikoksiin liittyviä tietoja syötetään johdonmukaisesti ja järjestelmällisesti unionin järjestelmiin ja alustoille, erityisesti SIS II -asetuksen 36 artiklassa tarkoitettujen kuulutusten osalta, ja että ne synkronoidaan mahdollisuuksien mukaan toteuttamalla johdonmukaista kolmiosaista tietojenvaihtoa koskevaa lähestymistapaa ja hyödyntämällä optimaalisesti ja johdonmukaisesti SIS-järjestelmän ja Europolin tietoja; suhtautuu myönteisesti uuteen kuulutustyyppiin eli SIS II -asetuksen 36 artiklassa tarkoitettuun tiedustelututkimukseen ja uuteen velvoitteeseen, jonka mukaan Sirene-toimiston on välittömästi vastattava terrorismiin liittyvään kuulutukseen; kehottaa lisäksi komissiota määrittämään jäsenvaltioiden asiantuntijoiden aktiivisen osallistumisen ja suostumuksen avulla hyviä käytäntöjä, joita noudatetaan terrorismiin tai terrorismiin liittyvään toimintaan osallistuvista henkilöistä saatujen 36 artiklan mukaisten osumien jatkotoimien suhteen;

72.  kehottaa komissiota ottamaan käyttöön hakuosumien jälkeisen tietojenvaihtomekanismin, jonka avulla kaikille tai ainakin kyseessä oleville jäsenvaltioille voitaisiin tiedottaa osumista, jotka on saatu terrorismiin tai terrorismiin liittyvään toimintaan osallistuneiden ihmisten liikkeistä; korostaa, että terrorismiin syyllistyneiden vierastaistelijoiden, palaavien taistelijoiden ja terrorismiin liittyvään toimintaan osallistuneiden henkilöiden matkustaminen on kartoitettava SIS-osumien perusteella, jotta saadaan selkeä ja kattava kuva, jonka perusteella voidaan toteuttaa lisätoimia;

73.  kehottaa komissiota arvioimaan, missä tilanteissa kansallisilla tiedustelupalveluilla voi edelleen olla suora pääsy asiaa koskeviin unionin tietojärjestelmiin, etenkin SIS‑järjestelmään, uudistetun oikeudellisen kehyksen mukaisesti, jotta estetään uudet turvallisuus- ja tietojenvaihtopuutteet;

74.  suhtautuu myönteisesti SIS-järjestelmään sisältyvän sormenjälkien automaattisen tunnistusjärjestelmän (AFIS) käyttöönottoon, jonka avulla loppukäyttäjät voivat tehdä SIS-järjestelmässä hakuja sormenjälkitietojen perusteella; kehottaa ottamaan järjestelmän käyttöön vuoteen 2019 mennessä; kehottaa painokkaasti kaikkia jäsenvaltioita panemaan SIS-järjestelmän AFIS-toiminnon täytäntöön välittömästi; toteaa, että vaikka SIS II -järjestelmän oikeusperusta sallii sormenjälkien tallentamisen, tällaisia biometrisiä tietoja on toistaiseksi käytetty ainoastaan henkilön henkilöllisyyden varmentamiseen nimen tai syntymäajan tarkastuksen yhteydessä; katsoo, että yksinomaan sormenjälkiin perustuva tunnistaminen tuottaisi merkittävää lisäarvoa;

75.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan niiden terrorismin torjunnan alalla toimivaltaisten viranomaisten pääsyn VIS-järjestelmään ja ottamaan käyttöön pääsyyn sovellettavan yksinkertaistetun menettelyn;

76.  suhtautuu myönteisesti unionin matkustustieto- ja -lupajärjestelmän (ETIAS) luomiseen, jota sovelletaan kolmansien maiden viisumivapaisiin kansalaisiin;

77.  kehottaa komissiota esittämään lainsäädäntöä, jossa otetaan käyttöön yksi keskitetty ECRIS-järjestelmä, jotta voidaan vaihtaa sekä unionin kansalaisten että kolmansien maiden kansalaisten rikosrekisteritietoja;

78.  kehottaa ottamaan yksityiskoneet unionin matkustajarekisteridirektiivin piiriin ja velvoittamaan lentoliikenteen harjoittajat keräämään matkustajarekisteritietoja; kehottaa komissiota arvioimaan kaikkien jäsenvaltioiden lentoasemilla ja pienemmillä lentokentillä täytäntöön pantuja turvamenettelyjä;

79.  kehottaa painokkaasti kaikkia jäsenvaltioita panemaan matkustajarekisteridirektiivin viipymättä ja kaikilta osin täytäntöön ja kehottaa komissiota aloittamaan nopeasti rikkomismenettelyt sellaisia jäsenvaltioita vastaan, jotka eivät vielä ole toimineet näin; kehottaa jäsenvaltioita liittämään niiden matkustajatietoyksiköt yhteen matkustajarekisteritietojen vaihdon helpottamiseksi; kehottaa komissiota ehdottamaan teknisiä ratkaisuja, joilla nopeutetaan matkustajarekisteritietojen vaihtoa ja niiden sisällyttämistä eri järjestelmiin ja vähennetään tähän tarvittavia henkilöresursseja, automatisoimalla pyyntöjen käsittelyn matkustajatietoyksiköiden välillä; kannustaa tämän vuoksi Alankomaiden johdolla toteutetun sisäisen turvallisuuden rahaston hankkeen kaltaisia hankkeita, joilla kehitetään vakiintuneeseen FIU.net-tietoverkkoon perustuvaa PIU.net-tietoverkkoa; pyytää komissiota ja Europolia tukemaan sellaisten yhteisiä kohdentamistoimia koskevien sääntöjen ja riskinarviointien kehittämistä, joita on tarkoitus soveltaa jäsenvaltioissa;

80.  kehottaa jäsenvaltioita tekemään matkustajatietoyksiköistään monialaisia yksikköjä, joissa työskentelee tulli-, lainvalvonta- ja tiedusteluviranomaisia edustavaa henkilöstöä, jotta toimivaltaiset viranomaiset voivat paremmin jakaa tietoja;

81.  huomauttaa, että Prüm-päätösten[18] täytäntöönpanon määräaika päättyi 23. kesäkuuta 2011 mutta kaikki jäsenvaltiot eivät ole vieläkään panneet päätöksiä täysimääräisesti täytäntöön; kehottaa siksi kyseisiä jäsenvaltioita täyttämään viimein unionin lainsäädännön mukaiset velvoitteensa ja panemaan Prüm-päätökset täysimääräisesti täytäntöön ja vahvistamaan Prüm-puitteita saattamalla kansalliset käsittelyjärjestelmänsä ajan tasalle, jotta ne mukautuvat nykyaikaiseen tietotekniikkaan; kehottaa komissiota ja neuvostoa nykyaikaistamaan ja parantamaan vuonna 2008 tehtyjä Prüm-päätöksiä, jotta kansalliset järjestelmät voidaan yhdistää tehokkaammin;

Yhteentoimivuus

82.  suhtautuu myönteisesti yhteentoimivuutta koskeviin asetusehdotuksiin; kehottaa komissiota arvioimaan tulevaisuudessa käyttöön otettavien täydentävien tietojärjestelmien mahdollisuuksia ja mahdollista lisäarvoa ja raportoimaan asiasta Euroopan parlamentille; katsoo, että yhteentoimivuus auttaa yhdistämään asiaan liittyvät tarvittavat tiedot; korostaa, että tällaisessa ratkaisussa viranomaisten oikeutetut tarpeet saada oikea-aikaisesti ja tehokkaasti merkityksellistä tietoa noudattaen kaikilta osin niiden käyttöoikeuksia ja tarkoituksen rajoittamisen periaatetta asiaankuuluvan oikeusperustan mukaisesti on saatettava sopivaan tasapainoon rekisteröityjen perusoikeuksien kanssa;

83.  painottaa tarvetta ottaa käyttöön biometrinen tunnistuspalvelu, jotta biometrisillä tiedoilla voidaan tehdä hakuja useissa unionin tietojärjestelmissä ja edistää siten henkilöllisyyspetosten torjuntaa ja estää ihmisiä käyttämästä useampaa henkilöllisyyttä; korostaa tarvetta syöttää asiaankuuluviin tietokantoihin biometrisiä tietoja; painottaa myös tarvetta parantaa jatkuvasti kykyä tunnistaa väärinkäytettyjä aitoja tai osittain tai kokonaan väärennettyjä henkilöllisyyden toteamiseen käytettäviä asiakirjoja;

84.  kehottaa aloittamaan välittömästi UMF-standardiviestimuodon jatkokehittämisen siten, että eu-LISA osallistuu tiiviisti toimintaan, jotta varmistetaan, että normi täyttää tulevien yhteentoimivien tietojärjestelmien tarpeet ja että se voi olla osa koordinoitua työtä, jolla parannetaan tiedon laatua laaja-alaisissa tietojärjestelmissä;

85.  kehottaa hahmottelemaan unionin tasolla tiedonsyöttöön sovellettavat yhteensovitetut tiedon laatua koskevat vähimmäisnormit unionin tietosuojasäännöstön mukaisesti ja soveltamaan niitä kaikissa tietojärjestelmissä, jotta varmistetaan niiden sisältämien tietojen tasainen laatu; kehottaa eu-LISAa laatimaan yhteisiä indikaattoreita ja tarkastuksia ja kehittämään keskitetyt seurantavalmiudet, joita sovelletaan kaikkien sen toimivaltaan kuuluvien tietojen laatuun; suosittaa lisäksi, että mikäli eu-LISA mainitsee sääntöjenvastaisuuksia jäsenvaltioille laatimissaan laaturaporteissa, kyseisen jäsenvaltion olisi oikaistava tiedot tai perusteltava oikaisematta jättämisen;

86.  arvostelee eu-LISAlle myönnettävän rahoituksen ja henkilöstön riittämättömyyttä, kun otetaan huomioon sen jatkuvasti kasvava työmäärä; kehottaa vahvistamaan eu-LISAa lisäämällä sen valmiuksia ja resursseja, joita uusien tehtävien tehokas hoitaminen edellyttää, ja ottamaan tämän huomioon uudessa monivuotisessa rahoituskehyksessä;

Jäsenvaltioiden sisäinen ja niiden välinen yhteistyö ja tietojenvaihto

87.  kehottaa jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole perustaneet kansallisia terrorismin torjunnan alan ”fuusiokeskuksia” tai koordinointiyksikköjä sekä koordinoituja tietokantoja, tekemään niin, jotta voidaan keskittää kaikilta asiaankuuluvilta kansallisilta viranomaisilta saadut terrorismia koskevat tiedot ja tiedustelutiedot ja helpottaa niiden hakua, määrittämistä ja vaihtoa; katsoo myös, että ennakoiva paikallinen ja tarvittaessa alueellinen politiikka on välttämätön edellytys kokonaisvaltaiselle kansalliselle turvallisuuspolitiikalle; kehottaa jäsenvaltioita jakamaan tätä koskevia hyviä käytäntöjä, joista on esimerkkinä Belgian ”Lokale integrale veiligheidscellen”, jossa kansalaisyhteiskunnan sidosryhmät, kuten sosiaalipalvelut, paikallishallinto ja paikalliset poliitikot keskustelevat kaikista radikalisoitumisen merkeistä yhteisen salassapitovelvollisuuden puitteissa, jolloin myös sidosryhmät, joilla on ammatillinen vaitiolovelvollisuus, voivat osallistua;

88.  kehottaa jäsenvaltioita tutkimaan uusia lähestymistapoja, joilla voidaan parantaa yhteistyötä ja tietojenvaihtoa lainvalvontaviranomaisten ja tiedustelupalvelujen välillä kansallisella tasolla ja pitää yllä lainvalvonta- ja tiedustelutoimien välistä tarvittavaa erottelua ja tarvittavia periaatteita, jotka koskevat tietojen omistajuutta ja lähdesuojaa sekä rikosmenettelyissä sallittuja todisteita;

89.  kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään parhaita käytäntöjä ja vahvistamaan tapauskohtaista yhteistyötä ja tietojenvaihtoa yleisten syyttäjien ja tiedustelupalvelujen välillä terrorismiin liittyvissä rikostutkinnoissa;

90.  suosittelee, että jäsenvaltiot ilmoittavat ohjeissa tai lainsäädännössä, milloin poliisi- ja tiedustelupalvelujen on luvallista vaihtaa tietoja muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten ja unionin virastojen kanssa, ja katsoo, että asiaa koskevien kansallisten normien yhteensovittaminen edistäisi unionin laajuista ratkaisua siihen, milloin näitä tietoja voidaan käyttää ja jakaa;

91.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikissa oikeudellisissa tai poliittisissa arvioinneissa, tarkastuksissa, menettelyissä tai oikeuskäsittelyissä annetaan tiedustelutietoa erityisesti suojattuna, ja varmistamaan, että tiedustelutiedon lähteiden ja viranomaisten luottamuksellisuuden ja eheyden suoja säilytetään, jotta lähteiden, tiedonantajien ja tiedustelupalvelujen henkilöstön työ ja turvallisuus eivät vaarannu;

92.  kehottaa perustamaan unionin yhteisen tiedusteluakatemian yhteisten standardien perusteella, jotta voidaan yhdistää resurssit ja kehittää synergioita, luottamusta ja yhteistä tiedustelukulttuuria;

93.  suosittelee, että jäsenvaltiot tutkivat mahdollisuutta parantaa tiedustelu- ja lainvalvontaviranomaisten välistä koordinointia ja yhteistyötä unionin tasolla esimerkiksi lähettämällä lainvalvontaviranomaisten henkilöstön lisäksi myös tiedusteluasiantuntijoita Europolin yhteydessä toimivan terrorismin torjunnan alan Counter-Terrorism Joint Liaison Team (CTJLT) -yhteysryhmän kokouksiin; kehottaa komissiota lisäämään tukea CTJLT-yhteysryhmälle, myös myöntämällä sille asianmukaisen rahoituksen;

94.  kehottaa jäsenvaltioita optimoimaan terrorisminvastaisessa yhteysryhmässä tehtävää yhteistyötä ja siten vahvistamaan ryhmää yhteisenä yhteistyö- ja viestintäfoorumina kansallisten tiedustelupalvelujen välillä ja myöntämään riittävän rahoituksen; suhtautuu myönteisesti CTG:n neuvoa-antavan komitean perustamiseen, jotta voidaan lisätä näkyvyyttä ja avoimuutta ja toimia julkisesti CTG:n ja unionin toimielinten ja muiden elinten välisissä suhteissa ja huolehtia siitä, että Euroopan parlamentille tiedotetaan jatkuvasti;

95.  pyytää jäsenvaltioita ottamaan ohjelmaansa säännöllisiä tietojenvaihtokokouksia tuomareiden ja tiedustelu- ja lainvalvontayhteisön edustajien välillä, jotta voidaan jakaa tietoa terrorismin torjunnan tilanteiden, tutkinnan tai tekniikan kehityksestä, jotta oikeuslaitos saa kattavan kuvan oikeudenkäyttöalueestaan ja voi saada lisäkoulutusta;

96.  kehottaa jäsenvaltioita kehittämään edelleen vastavuoroista rajat ylittävää poliisiyhteistyötä yhteisillä uhka-arvioinneilla, riskianalyyseilla ja vartiointikierroksilla;

97.  kehottaa jäsenvaltioita ja eurooppalaisia sidosryhmiä tarjoamaan edelleen riittävät operatiiviset valmiudet ja lisäämään mahdollisimman tehokasta yhteistyötä terrorismin torjunnan ja unionin sisäisen turvallisuuden alalla asianmukaisen budjetoinnin avulla, jotta ylläpidetään kansallista turvallisuuskulttuuria, jolla voidaan vastata uhkaan keskipitkällä aikavälillä;

98.  suhtautuu myönteisesti 23. maaliskuuta 2018 annettuihin Eurooppa-neuvoston (EU27) suuntaviivoihin, joissa se ilmaisee suhtautuvansa päättäväisesti mahdollisimman tiiviin kumppanuuden ylläpitämiseen tulevaisuudessa Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa, erityisesti terrorismin ja kansainvälisen rikollisuuden torjunnan alalla; katsoo, että on olennaisen tärkeää varmistaa keskinäisen turvallisuusyhteistyön ja tietojenvaihdon jatkaminen unionin ja Yhdistyneen kuningaskunnan välillä brexitin jälkeen;

99.  ottaa huomioon terrorismin torjuntaa koskevan tiiviin ammattimaisen yhteistyön Euroopan maiden ja soveltuvilta osin ulkomaisten terrorismintorjuntaviranomaisten välillä ja kehottaa jatkamaan toiminnan laajentamista operatiivisten tehtävien, tietojen analysoinnin, tiedustelutiedon nopeamman vaihtamisen edistämisen ja parhaiden käytäntöjen vaihtamisen välityksellä;

Yhteistyö ja tietojenvaihto unionin virastojen kanssa

100.  kehottaa terrorismin torjunnan parissa toimivia oikeus- ja sisäasioiden alan virastoja tekemään entistä järjestelmällisempää yhteistyötä ja kehittämään yhteisiä toimintamalleja ja synergioita, koska virastojen asema tällä alalla kasvaa; katsoo, että kaikkien keskeisten virastojen säännöllisillä yhteisillä kokouksilla voitaisiin kehittää entisestään yhteistä työtä tällä alalla ja lisätä synergioita niiden edustustoissa toimivien yhteyshenkilöiden kanssa;

101.  kehottaa jäsenvaltioita lisäämään sellaisten kansallisten asiantuntijoiden määrää virastoissa, joilla on kokemusta terrorismin torjunnasta, jotta jäsenvaltioiden tarpeet tulevat edustetuiksi ja jotta virastot saavat tällä alalla tarvittavaa asiantuntemusta niiden toimeksiantojen puitteissa;

102.  kehottaa Europolia toimimaan todellisena lainvalvonnan tietojenvaihto- ja yhteistyökeskuksena terrorismin torjunnan alalla unionissa; kehottaa komissiota seuraamaan tiiviisti tätä prosessia ja arvioimaan mahdollista tarvetta muuttaa lainsäädäntöä;

103.  kehottaa Europolia hyödyntämään täysin SIS-järjestelmää, VIS-järjestelmää ja Eurodacia koskevia nykyisiä käyttöoikeuksia yhteentoimivuuden parantamiseksi samalla perusoikeuksia ja tietosuojalainsäädäntöä noudattaen;

104.  kehottaa Europolia huolehtimaan siitä, että QUEST-järjestelmä on pian jäsenvaltioiden käytettävissä, jotta voidaan parantaa yhteentoimivuutta;

105.  kehottaa varmistamaan, että Europolilla ja Eurojustilla on riittävä rahoitus ja henkilöstö, kun otetaan huomioon niiden jatkuvasti kasvava työmäärä ja keskeinen rooli vahvistettaessa unionin lainvalvonta- ja oikeusyhteistyötä tuettaessa terrorismin torjuntaa;

106.  kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita varmistamaan Europolin ja asianomaisten viranomaisten välisten terrorismirikoksiin liittyvien yhteyksien täysimääräisen hyödyntämisen, sillä nopea toiminta on usein olennaisen tärkeää terrorismin torjunnan alalla; kannustaa jäsenvaltioita hyödyntämään Europolin asiantuntijoiden lähettämistä paikan päälle, koska siten lisätään luottamusta ja vähennetään hallinnollista rasitetta; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan niiden terrorismin torjunnasta vastaavien lainvalvontayksiköiden suora pääsy (ilman liittovaltio-/keskustasoa) Europolin palveluihin;

107.  kehottaa jäsenvaltioita luomaan tarvittavan turvallisen kansallisen lainvalvonnan alan viestintäinfrastruktuurin ja edistämään terrorismin torjunnan alan toimien välitöntä ja hajautettua yhteenliitettävyyttä CT SIENA -tietojärjestelmään ja Europolin tietojärjestelmään, koska näin vahvistettaisiin hakuja ja ristiintarkastuksia;

108.  kehottaa painokkaasti komissiota ja jäsenvaltiota asettamaan saataville enemmän rahoitus- ja henkilöresursseja, kuten datatutkijoita ja massadata-analyytikkoja, jotta voidaan kehittää teknisiä ratkaisuja analysoitavien suurten tietomäärien käsittelemiseksi; kehottaa lisäämään Europolille tällä alalla hoidettavaksi annettujen tutkimus- ja kehityshankkeiden määrää sen toimeksiannon puitteissa jäsenvaltioiden hyödyttämiseksi;

109.  kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään kattavasti teknisiä ratkaisuja, joilla parannetaan tietojenjakoa Europolin kanssa erityisesti automatisoimalla prosessin, jolla tiedot ladataan Europolin tietojärjestelmään ristiintarkastusten toteuttamiseksi, esimerkiksi käyttämällä Europolin kehittämiä tietojen latausohjelmia;

110.  suhtautuu myönteisesti tulevan SIS II -järjestelmää koskevan asetuksen uuteen säännökseen, jonka nojalla Europolille voidaan tiedottaa kaikista uusista terrorismiin liittyvistä kuulutuksista tai osumista SIS-järjestelmässä, elleivät lakisääteiset tai operatiiviset syyt toisin edellytä; huomauttaa, että tämä mahdollistaa ristiintarkastukset ja operatiiviset ja/tai temaattiset analyysit, jos ne katsotaan asianmukaisiksi, matkustusmallien kartoittamiseksi ja/tai paikannettujen henkilöiden mahdollisten yhteyksien analysoimiseksi; kehottaa komissiota panemaan tämän uuden mahdollisuuden nopeasti täytäntöön automaattisesti;

111.  kehottaa Europolia julkaisemaan vuosikertomuksen niiden tietojen määrästä ja tyypistä, joita jäsenvaltiot ovat jakaneet asiaankuuluvissa unionin tietojärjestelmissä ja Europolin kanssa, jotta tietojenvaihdon puutteet voidaan havaita ja parantaa tietojenvaihtoa;

112.  kehottaa Europolia kehittämään biometrisen valmiuden kokonaisuudessaan mahdollisimman pian, koska jäsenvaltioiden olisi tärkeää jakaa entistä enemmän biometrisiä tietoja Europolin kanssa;

113.  korostaa, että uusinta tekniikkaa edustava viestinnän päästä päähän -salaus on olennaisen tärkeä työkalu, jolla turvataan viestinnän luottamuksellisuus ja varmistetaan kuluttajien välinen laillinen rahaliikenne; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikki asianomaiset sidosryhmät toimivat yhteistyössä, jotta lisätään toimivaltaisten viranomaisten valmiuksia salauksen purkuun, ja kehottaa varmistamaan, että toimivaltaisten viranomaisten valmiudet salauksen purkuun ovat riittävät syytetoimien näkökulmasta; on tyytyväinen siihen, että Europol on kehittämässä salauksenpurkuvälineitä ja -asiantuntemusta, jotta siitä voi tulla keskus, joka vastaa rikostutkinnan yhteydessä laillisesti hankitun tiedon salauksen purkamisesta ja auttaa paremmin jäsenvaltioita; panee myös merkille, että komissio muutti vuoden 2018 Europolin talousarviota lisäämällä viisi miljoonaa euroa vahvistamaan Europolin valmiuksia tällaisten tietojen salauksen purkamiseksi ja vaihtoehtoisten tutkintatekniikoiden työkalupakin kehittämiseksi jäsenvaltioiden käyttöön;

114.  suhtautuu myönteisesti 5. marraskuuta 2018 annettuun Pariisin julistukseen terrorismin vastaisen rekisterin perustamisesta Eurojustiin; kehottaa perustamaan tämän rekisterin välittömästi Eurojustiin neuvoston päätöksen 2005/671/JHA, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä (EU) 2017/541, mukaisesti ja osoittamaan sille riittävät taloudelliset ja henkilöresurssit;

115.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan Eurojustin järjestelmällisesti mukaan niiden terrorismintorjuntaa koskeviin tutkimuksiin ja syytetoimiin, joissa on rajatylittävä ulottuvuus, ja hyödyntämään tehokkaasti Eurojustin koordinointityökaluja;

116.  katsoo, että kolmansien maiden kanssa tehdyt operatiiviset sopimukset voivat olla hyödyllisiä Europolin työn kannalta, ja panee merkille, että komissio neuvottelee parhaillaan operatiivisista sopimuksista kahdeksan MENA-alueen maan kanssa; pyytää neuvottelemaan uudelleen operatiivisista sopimuksista erityisen läheisten kumppanien, kuten EFTA-maiden, kanssa;

117.  kehottaa Eurojustia jatkamaan toimia, joilla laajennetaan sen yhteyspisteiden verkostoa kolmansiin maihin, ja kannustaa lisäämään yhteyssyyttäjien lähettämistä Eurojustiin esimerkiksi Länsi-Balkanin alueelta;

118.   on huolissaan siitä, että jotkut kolmannet maat hyödyntävät poliittisesti Interpolin kuulutuksia, erityisesti etsintäkuulutuksia, ja haittaavat näin terrorismin torjuntaan liittyvää kansainvälistä yhteistyötä;

119.  korostaa, että CEPOLin rahoitusta on lisättävä ja innovatiivisen kyberkoulutuksen kehittämistä ja toteuttamista tehostettava;

120.  kehottaa CEPOLia kehittämään edelleen Sirene-käsikirjan ja parhaiden käytäntöjen luettelon pohjalta SIS-järjestelmän loppukäyttäjille tarkoitettuja koulutusohjelmia, joissa aiheena ovat sellaiset terrorismiin tai terrorismiin liittyvään toimintaan osallistuvat henkilöt, terrorismiin syyllistyvät vierastaistelijat mukaan lukien, joista on tehty kuulutus SIS-järjestelmään;

121.  kehottaa kansallisia turvallisuuspalveluja vaihtamaan jatkuvasti strategisia tietoja terrorismin torjunnasta unionin toimielinten kanssa EU INTCENin välityksellä; kehottaa jäsenvaltioita tukemaan edelleen tiedustelutiedon vaihtoa EU INTCENin välityksellä ja optimoimaan sen työtä, jotta voidaan lisätä sen vaikuttavuutta terrorismin torjunnassa;

Vastavuoroinen tunnustaminen ja keskinäinen oikeusapu

122.  edellyttää, että jäsenvaltiot jatkavat eurooppalaista tutkintamääräystä koskevan koulutuksen antamista oikeudelliselle henkilöstölle, jotta varmistetaan sen kattava soveltaminen;

123.  kehottaa käyttämään yhteisiä tutkintaryhmiä terrori-iskujen tapauksessa; katsoo, että yhteisten tutkintaryhmien avulla tehostetaan yhteistyötä ja rajat ylittävän rikollisuuden tutkimista; kehottaa lisäksi Europolia ja Eurojustia osallistumaan näihin yhteisiin tutkintaryhmiin, koska siten parannetaan unionin virastojen käyttöön asettamien varojen ja valmiuksien käyttöä; pyytää myöntämään yhteisille tutkintaryhmille enemmän ja helposti saatavilla olevaa rahoitusta; kehottaa myös perustamaan erityisen ”poliisien Erasmus” -ohjelman kentällä työskenteleville poliiseille, mieluiten nuorille ja alemman tason poliiseille, jotta heitä voidaan kannustaa liittymään yhteisiin tutkintaryhmiin muissa jäsenvaltioissa ainakin kerran uransa aikana, jolloin ne, joilla ei välttämättä ole kokemusta yhteistyöstä muiden jäsenvaltioiden kollegoidensa kanssa, saavat lisäkokemusta ja havaitsevat parhaita käytäntöjä siitä, miten rajatylittävien rikosten torjuntaa voidaan tehostaa; kannustaa laajentamaan tätä ohjelmaa tulevaisuudessa muihin turvallisuus- ja lainvalvontaviranomaisiin;

124.  kehottaa jäsenvaltioita kaikilta osin hyödyntämään Eurojustin ja Euroopan oikeudellisen verkoston (EJN) asiantuntemusta ja tarjoamia välineitä, erityisesti niiden tarjotessa käytännöllistä ja oikeudellista tietoa ja tukea keskinäistä rikosoikeusapua koskevien pyyntöjen yhteydessä ja apua vastavuoroista tunnustamista koskevien pyyntöjen yhteydessä, tutkimusten ja syytetoimien koordinoinnissa, syyttämisen kannalta asianmukaisinta tuomioistuinta koskevissa päätöksissä tai takavarikkojen ja menetetyksi tuomitsemisen koordinoinnissa;

125.  kehottaa verkkopalvelujen tarjoajia ja viestintäfoorumeita panemaan tehokkaasti täytäntöön terrorismin torjunnan alalla tehdyt oikeuden päätökset; kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuutta antaa lainsäädäntöehdotus, jossa unionin markkinoilla läsnä olevat viestintäfoorumit velvoitetaan tekemään yhteistyötä viestinnän salauksen alalla, jos asiasta on tehty oikeuden päätös; muistuttaa, että tällaisen yhteistyön ei pitäisi heikentää niiden verkostojen ja palvelujen turvallisuutta, esimerkiksi luomalla niin sanottuja takaportteja tai edistämällä niitä;

126.  kehottaa hyväksymään nopeasti komission asetus- ja direktiiviehdotukset, joilla pyritään parantamaan sähköisten todisteiden rajat ylittävää saatavuutta; pyytää verkkopalvelujen tarjoajia ottamaan käyttöön keskitettyjä asiointipisteitä lainvalvontaa koskevien tai oikeudellisten pyyntöjen käsittelemiseksi;

Ulkorajat

127.  kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita investoimaan vaatimusten mukaisiin tieto- ja viestintäteknisiin laitteisiin kaikilla rajanylityspaikoilla, jotta voidaan tehdä asianmukaisia tarkastuksia kaikkia asiaankuuluvia tietokantoja käyttäen; pyytää komissiota vahvistamaan eu-LISAa kuultuaan vertailuarvon, jota sovelletaan näitä tieto- ja viestintäteknisiin laitteita koskeviin teknisiin normeihin; katsoo, että tietojärjestelmien yhteentoimivuutta koskeviin ehdotuksiin liittyvä työ olisi käytettävä tilaisuutena parantaa ja osittain yhdenmukaistaa kansallisia tietojärjestelmiä ja kansallisia infrastruktuureja rajanylityspaikoissa; suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen vahvistaa jäsenvaltioille annettavaa tukea unionin yhteisten ulkorajojen turvaamisessa vähintään kolminkertaistamalla yhdennetyn rajaturvallisuuden rahaston talousarvion seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä 2021–2027;

128.  suhtautuu myönteisesti äskettäin unionin tasolla unionin ulkorajojen vahvistamiseksi hyväksyttyihin uudistuksiin, muun muassa EES- ja ETIAS-järjestelmien hyväksymiseen ja SIS-järjestelmän uudistukseen; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan nämä toimet kokonaisuudessaan ja tukemaan ja edistämään ETIAS- ja VIS-järjestelmiä varten kehitettävää seurantaluetteloa yhteistyössä Europolin kanssa; pyytää komissiota seuraamaan tiiviisti uuden asetuksen (EU) 2017/458 täytäntöönpanoa kaikkien ulkorajoja ylittävien henkilöiden järjestelmällisten tarkastusten ja erityisesti järjestelmällisiä tarkastuksia koskevien poikkeusten käytön osalta;

129.  kehottaa jäsenvaltioita saattamaan rajavalvontansa yhdennetyn rajaturvallisuuden käsitteen mukaiseksi; korostaa, että on varmistettava yhdennettyä rajaturvallisuutta koskevan strategian täysimääräinen täytäntöönpano Euroopan tasolla ja jäsenvaltioissa ja siten tehostettava ulkorajojen valvontaa;

130.  suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen, jonka mukaan kolmansien maiden kansalaisten pitkäaikaisia viisumeita ja oleskelulupia koskevat tiedot, myös biometriset tiedot, olisi sisällytettävä viisumitietojärjestelmään;

131.  kehottaa jäsenvaltioita lopettamaan oleskelulupien ja kansalaisuuden myynnin kultaisten viisumien ja sijoittajaohjelmien avulla, koska siinä on suuri korruption ja väärinkäytön riski ja riski, että Schengenin aluetta käytetään rikollisiin tarkoituksiin; pyytää komissiota toimimaan päättäväisesti ja nopeasti ja pyytämään jäsenvaltioilta kaikki asiaankuuluvat tiedot ja tarkastukset, jotta Schengen-järjestelmän eheys ja turvallisuus voidaan taata;

132.  kannustaa komissiota jatkamaan kolmansien maiden kanssa käytäviä neuvotteluja palauttamisesta ja takaisinotosta;

133.  kannustaa jäsenvaltioita käyttämään tarkistettua viisumivapauden keskeyttämismekanismia ja ilmoittamaan oloista, joiden vuoksi saattaa olla perusteltua keskeyttää jonkin kolmannen maan viisumivapaus, kuten yleiseen järjestykseen tai sisäiseen turvallisuuteen kohdistuvan riskin merkittävä kohoaminen;

134.  kehottaa komissiota arvioimaan vaihtoehdot ja vaikutukset, jotka liittyvät mahdolliseen säädösehdotukseen, jolla velvoitettaisiin lentoliikenteen, satamien, kansainvälisen linja‑autoliikenteen tai suurnopeusjunaliikenteen harjoittajat tarkastamaan henkilötietojen yhdenmukaisuus, kun matkustajat nousevat lentokoneeseen, sen varmistamiseksi, että matkalipussa ilmoitettu henkilöllisyys vastaa matkustajan hallussa olevan henkilöllisyystodistuksen tai passin tietoja; korostaa tarvetta varmistaa, ettei operaattoreille anneta tehtäviä, jotka kuuluvat ainoastaan poliisiviranomaisille, kuten tosiasiallisia henkilöllisyyden tarkastuksia tai henkilöasiakirjojen tai matkustusasiakirjojen aitouden todentamista;

Euroopan raja- ja merivartiovirasto

135.  kehottaa lainsäätäjiä tarkastelemaan mahdollisuutta antaa Euroopan raja- ja merivartiovirastolle erityisvaltuutus käsitellä sen operatiivisen tehtävän mukaisesti operatiivisia henkilötietoja, myös rajat ylittävän rikollisuuden ja terrorismin ennalta estämiseksi ja paljastamiseksi unionin ulkorajoilla; katsoo, että tällaisessa valtuutuksessa olisi sallittava riittävä henkilötietojen säilyttämisaika ja henkilötietojen vaihto YTPP‑operaatioiden, Europolin ja Eurojustin kanssa sekä tietyissä oloissa ja tarvittavien turvatakeiden täyttyessä kolmansien maiden kanssa;

136.  toteaa, että epäillyt henkilöt, joiden henkilötietoja raja- ja merivartiovirasto on aiemmin käsitellyt, poistetaan analysointijärjestelmästä 90 päivän kuluttua ja he näkyvät sen jälkeen tuntemattomina tai uusina epäiltyinä henkilöinä; kehottaa tämän vuoksi pidentämään raja- ja merivartioviraston hallinnoimien, rajat ylittävästä rikollisuudesta ja terrorismista epäiltyjen henkilöiden henkilötietojen säilyttämisaikaa kolmeen vuoteen, samalla tavalla kuin Europolin ja Eurojustin säilyttämisajan kohdalla;

137.  pitää tärkeänä, että raja- ja merivartiovirastolla on pääsy kaikkiin asiaankuuluviin tietokantoihin ja tietojärjestelmiin, erityisesti SIS-tietojärjestelmään mutta myös EES- ja VIS-järjestelmiin, Eurodaciin ja Europolin tietojärjestelmiin, ei ainoastaan rajavalvontaryhmien työn vuoksi vaan myös analysointitarkoituksissa, jotka liittyvät ulkorajoilla havaittuihin uusiin ilmiöihin ja rajaliikenteen tai toimintatapojen muutoksiin;

138.  kehottaa lainsäätäjiä velvoittamaan raja- ja merivartioviraston jakamaan kiireelliset tiedot jäsenvaltioiden kanssa;

139.  kehottaa jäsenvaltioita ja unionin elimiä, kuten Europolia ja INTCENiä, toimittamaan raja- ja merivartiovirastolle säännöllisesti terrorismin torjuntaa koskevaa strategista tietoa, jolla on rajavalvontaan liittyvä yhteys, sekä tutkimaan, voiko automaattinen tietojenvaihto raja- ja merivartioviraston kanssa tärkeistä tiedoista (taustatiedoista), jotka ovat peräisin kansallisista tutkimuksista ja koskevat tapahtumia ja laitonta toimintaa rajanylityspaikoilla ja sääntöjenvastaista tulo- tai lähtöliikennettä, ja älykkäiden tieto- ja viestintätekniikkajärjestelmien käyttö tarjota lisäarvoa myös luotaessa kattava kuva tilanteesta ottaen huomioon tietojen analysoinnin edellyttämät henkilöstötarpeet; katsoo, että näihin tietoihin pitäisi myös kuulua myös palaute toisen linjan turvallisuustarkastusten jälkeen ja asiakirjaväärennöksiin liittyvät tiedot;

140.  kehottaa raja- ja merivartiovirastoa laatimaan rajavartijoille tarkoitettuja koulutusohjelmia ja tarjoamaan koulutusta, jossa keskitytään tietokantojen tarkistusten tehostamiseen ulkorajoilla ja tuetaan yhteisten riski-indikaattoreiden käyttöönottoa;

Taisteluihin osallistumista koskevat tiedot

141.  suhtautuu myönteisesti Europolin osallistumiseen Yhdysvaltojen johtaman Operation Gallant Phoenix -operaation lainvalvontasolun toimintaan Jordaniassa, jossa sen tehtävänä on käsitellä taisteluihin osallistumista (ja mahdollisuuksien mukaan uhrien henkilöllisyyttä) koskevia tietoja ja vaihtaa niitä jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten kanssa vakiintuneiden kanavien ja menettelyjen välityksellä Europolin kansallisten yksikköjen kautta; vaatii Europolille täysimääräistä pääsyä Operation Gallant Phoenix -operaatioon;

142.  kannustaa kaikkia asianomaisia toimijoita kehittämään siviilialan menettelytapoja, joilla voidaan välittää ja jakaa taisteluihin osallistumista koskevia tietoja lain sallimissa rajoissa ja joissa noudatetaan tarpeellisia suojatoimia, kuten lähdesuojaa, ja syöttämään nämä tiedot asiaa koskeviin tietokantoihin, jotta tiedot ovat oikea-aikaisesti käytettävissä suoritettaessa rajatarkastuksia unionin ulkorajoilla; kehottaa myös jakamaan näitä tietoja tutkintaa ja syytetoimia varten;

SOPHIA-operaatio

143.  kehottaa neuvostoa laajentamaan EUNAVFOR MED SOPHIA -operaation toimeksiantoa, laajentamaan sen maantieteellistä aluetta niin kutsutun ghost landing ‑käytännön torjumiseksi ja sisällyttämään toimeksiantoon erityisesti yhteistyön terrorismin torjunnassa;

144.  suhtautuu myönteisesti sellaista rikostietosolua koskevan pilottihankkeen perustamiseen EUNAVFOR MED SOPHIA -operaation kehykseen, johon kuuluu jäsenvaltioiden asiaankuuluvien lainvalvontaviranomaisten, Frontexin ja Europolin henkilöstön jäseniä, jotta parannetaan niiden välistä tietojenjakoa;

145.  kehottaa jäsenvaltioita pyytämään kansainvälistä oikeudellista valtuutusta EUNAVFOR MED SOPHIA-operaation operatiivisille toimille, joita toteutetaan myös rannikkovaltioiden aluevesillä ja joissa otetaan kiinni miehistöjä, aluksia ja niihin liittyviä resursseja, joita epäillään hyödynnettävän ihmissalakuljetukseen tai YK:n asesaarron rikkomiseen taikka terrorismirikoksiin tai öljyn salakuljetukseen;

Terrorismin rahoitus

146.  suhtautuu myönteisesti äskettäin hyväksyttyihin terrorismin rahoituksen torjuntaa koskeviin unionin lainsäädäntötoimiin; pyytää jäsenvaltioita panemaan täytäntöön kaikki rahanpesun torjuntaa koskeva direktiivit ja rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaan liittyvät välineet; kehottaa komissiota seuraamaan, että nämä välineet saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä ja että ne toimivat asianmukaisesti;

147.  kannustaa jäsenvaltioita ja kolmansia maita panemaan viipymättä ja tehokkaasti täytäntöön Pariisissa huhtikuussa 2018 järjestetyn ”No money for terror” -konferenssin päätelmät, rahanpesunvastaisen toimintaryhmän (FATF) suositukset sekä rahanpesun sekä terrorismin ja joukkotuhoaseiden leviämisen rahoituksen torjuntaa koskevat kansainväliset normit, jotka FATF hyväksyi helmikuussa 2012 (niin sanotut ”FATF:n tarkistetut suositukset”); kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan kolmansia maita kyseisten suositusten täytäntöönpanossa antamalla teknistä apua ja vaihtamalla hyviä käytäntöjä;

148.  kehottaa jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole ratifioineet rikoksen tuottaman hyödyn rahanpesua, etsintää, takavarikkoa ja menetetyksi tuomitsemista sekä terrorismin rahoittamista koskevaa Euroopan neuvoston yleissopimusta, ratifioimaan sen ja saattamaan sen osaksi kansallista lainsäädäntöä;

149.  suhtautuu myönteisesti menetelmiin, joita komissio ehdottaa sovellettavan suuririskisiin kolmansiin maihin, jotka muodostavat uhan unionin rahoitusjärjestelmälle; kehottaa komissiota soveltamaan tätä menetelmää ja etenkin vahvistamaan unionin luettelon rahanpesun vastaisen direktiivin suuririskisistä kolmansista maista riippumattoman, puolueettoman ja avoimen arvioinnin avulla ja suorittamaan tämän arvioinnin mahdollisimman pian;

150.  kehottaa jäsenvaltioita vauhdittamaan sellaisten järjestöjen seurantaa, joiden epäillään osallistuvan laittomaan kauppaan, salakuljetukseen, väärentämiseen ja petoksellisiin käytäntöihin, perustamalla yhteisiä tutkintaryhmiä Europolin kanssa;

151.  on erittäin huolestunut unionin laittomien savukemarkkinoiden laajuudesta, sillä niiden tuotto voidaan käyttää terrorismin rahoittamiseen, myös valmisteveropetosten kautta; kehottaa jäsenvaltioita tarkastelemaan tupakkatuotteiden laittoman kaupan estämiseksi tehdyn Maailman terveysjärjestön (WHO) puitesopimuksen lisäpöytäkirjan (FCTC‑lisäpöytäkirja) ratifioimista ja täytäntöön panemista;

152.  on tyytyväinen kulttuuriesineiden tuontia koskevaan asetusehdotukseen; kehottaa komissiota ehdottamaan lainsäädäntöä luotettavasta jäljitysjärjestelmästä, joka koskisi unionin markkinoille tulevia taide- ja antiikkiesineitä, erityisesti sellaisia, jotka ovat peräisin komission luettelossa olevista konfliktimaista ja korkean riskin maista ja unionin terroristijärjestöjen luettelossa olevilta organisaatioilta, ryhmiltä tai henkilöiltä; katsoo, että tätä aloitetta olisi tuettava luomalla standardoitu lupa, jota ilman kaupankäynti kyseisillä esineillä olisi laitonta, ja luomalla passi jokaisen esineen vientiä varten; katsoo, että olisi kehitettävä digitaaliset välineet, joilla kyseisten asiakirjojen aitous tarkistetaan; toteaa, että taidekauppiaiden olisi pidettävä myynnissä olevien antiikkiesineiden kattavaa rekisteriä järjestelmällisesti ajan tasalla;

153.  kehottaa jäsenvaltioita velvoittamaan taidekaupan alalla toimivat ja antiikkiesineitä varastoivat yritykset ilmoittamaan kaikista epäilyttävistä siirroista ja soveltamaan tällaisten esineiden salakuljetukseen osallistuvien taide- ja antiikkiesineitä myyvien ja varastoivien yritysten omistajiin tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia, tarvittaessa myös rikosoikeudellisia seuraamuksia;

154.  on tyytyväinen hyväksyttyihin uusiin sääntöihin, jotka koskevat unioniin saapuvien tai sieltä poistuvien käteisvarojen valvontaa[19] ja kehottaa panemaan ne nopeasti täytäntöön; kehottaa komissiota arvioimaan, olisiko tämän asetuksen soveltamisalaan sisällytettävä muita varoja, onko erillään kulkevia käteisvaroja koskeva tiedonantomenettely tarkoituksenmukainen ja olisiko erillään kulkevia käteisvaroja koskevaa raja-arvoa tarkistettava tulevaisuudessa;

155.  kehottaa jäsenvaltioita tekemään entistä enemmän yhteistyötä Europolin AP Furtumin kanssa ja, kuten YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa 2347 pyydetään, varmistamaan, että tulli- ja lainvalvontaviranomaiset ja syyttäjänvirastot saavat erikoistunutta henkilöstöä sekä tehokkaita välineitä ja asianmukaista koulutusta, yhteistyössä Maailman tullijärjestön ja Interpolin kanssa;

156.  kehottaa komissiota kehittämään yhdessä jäsenvaltioiden ja kansainvälisten kumppanien kanssa rahoitusvirtojen kohdennettua seurantaa ja tapoja tunnistaa verkkokukkarojen, virtuaalivaluuttojen ja ennalta maksettujen prepaid-korttien, joukkorahoitusalustojen sekä verkko- ja mobiilimaksujärjestelmien käyttäjät poliisin ja oikeuslaitoksen tutkimuksissa; kehottaa jäsenvaltioita sääntelemään epävirallisia rahansiirtopalveluja ja korostaa, ettei tavoitteena ole lopettaa perinteisiä epävirallisia rahasiirtoja vaan laiton kauppa, johon liittyy järjestäytynyttä rikollisuutta, terrorismia tai pimeällä rahalla saatuja teollisia tai kaupallisia etuja; kehottaa keskittymään virtuaalivaluuttoihin ja rahoitusteknologiaan ja tutkimaan mahdollisuutta laajentaa seuraamukset kattamaan myös niitä, jotka käyttävät sosiaalisen median joukkorahoitusta terroristisiin tarkoituksiin; kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan kryptovaluuttayrityksiä käyttämään analyysivälineitä sen arvioimiseen, tapahtuuko saajien ja vastaanottajien osoitteissa rikollista toimintaa, sekä varmistamaan, että ne soveltavat kaikilta osin rahanpesun vastaista lainsäädäntöä, kun käyttäjät muuttavat kryptovaluuttoja todelliseksi valuutaksi;

157.  kehottaa komissiota antamaan lainsäädäntöehdotuksen, jossa edellytetään pakollista rekisteröintiä ja tunnistautumista, kun rahoitustoimia toteutetaan rahansiirtoyritysten kautta;

158.  kehottaa komissiota arvioimaan mahdollisuutta säännellä vaihtoehtoisia rahansiirtopalveluja esimerkiksi ottamalla käyttöön välittäjiä koskeva pakollinen rekisteröinti tai lupajärjestelmä sekä selkeää ja täsmällistä tietojen säilyttämistä koskeva velvoite;

159.  on huolestunut viimeaikaisista havainnoista, joiden mukaan laajamittainen rahapesu terrorismin rahoituslähteenä[20] on lisääntynyt joissakin euroalueen pankeissa; kehottaa perustamaan unioniin terrorismin rahoituksen jäljittämisjärjestelmän (TFTS), jonka kohteena ovat sellaisten henkilöiden tekemät siirrot, joilla on yhteyksiä terrorismiin ja sen rahoitukseen yhtenäisellä euromaksualueella, ja jolla luotaisiin tasapaino turvallisuuden ja yksilönvapauksien välille; tähdentää, että tässä unionin sisäisessä järjestelmässä olisi sovellettava unionin tietosuojanormeja;

160.  kehottaa parantamaan terroristisen toiminnan rahoittamista koskevaa yhteistyötä ja tietojenvaihtoa ilmoitusvelvollisten yhteisöjen, rahanpesun selvittelykeskusten ja toimivaltaisten viranomaisten välillä; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että niiden rahanpesun selvittelykeskukset saavat näiden tyypistä riippumatta esteettä rahoitustietoja, niin että terrorismin rahoitusta voidaan torjua tehokkaasti; kehottaa yhdenmukaistamaan eurooppalaisten rahanpesun selvittelykeskusten aseman ja toiminnan; pitää myönteisenä ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi säännöistä, joilla helpotetaan rahoitus- ja muiden tietojen käyttöä tiettyjen rikosten ennalta estämistä, paljastamista, tutkimista tai niihin liittyviä syytetoimia varten[21]; kehottaa parantamaan ja täydentämään Europolin, Eurojustin ja kolmansien maiden välistä tietojenvaihtoa ja yhteistyötä terrorismin rahoituksen osalta; kehottaa hyväksymään nopeasti ehdotuksen direktiiviksi lainvalvontaviranomaisten pääsystä rahoitustietoihin ja rahanpesun selvittelykeskusten välisestä tietojenvaihdosta;

161.  kehottaa jäsenvaltioita osoittamaan kansallisille rahanpesun selvittelykeskuksille enemmän resursseja; kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään paremmin kansallisten rahanpesun selvittelykeskusten epävirallista verkostoa (FIU.net) ja kehittämään edelleen sen valmiuksia Europolin kautta, jotta voidaan hyödyntää sen kaikkia mahdollisuuksia, korjata nykyiset yhteistyöongelmat ja helpottaa kahdenvälisten pyyntöjen manuaalista käsittelyä ja samalla varmistaa rahanpesun selvittelykeskusten riippumattomuus ja itsenäisyys; katsoo, että voisi olla tarpeen perustaa unionin rahanpesun selvittelykeskus koordinoimaan, auttamaan ja tukemaan jäsenvaltioiden rahanpesun selvittelykeskuksia rajatylittävissä tapauksissa, jos FIU.net-verkosto osoittautuu riittämättömäksi;

162.  korostaa tutkintaviranomaisten ja yksityisen sektorin, etenkin rahanpesun ja terrorismin rahoituksen estämisestä annetussa direktiivissä tarkoitettujen ilmoitusvelvollisten yhteisöjen välisen vuorovaikutuksen ja tietojenvaihdon tehostamisen merkitystä epäilyttäviä liiketoimia koskevissa ilmoituksissa toimitettuihin hajanaisiin ja epätäydellisiin tietoihin liittyvien puutteiden korjaamiseksi; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään rahoitustietojen jakamiseen tarkoitettuja foorumeita, jotka koskevat myös virtuaalivaluuttojen käyttöä ja joihin myös yksityinen sektori osallistuu, turvallisilla kanavilla ja unionin tietosuojanormien mukaisesti; toteaa, että Europolilla voi olla tässä tärkeä rooli;

163.  kehottaa järjestämään jäsenvaltioiden lainvalvonta- ja oikeusviranomaisille erityistä koulutusta terrorismin rahoituksen menetelmistä ja kehityssuunnista, jotta voidaan parantaa jäsenvaltioiden valmiuksia tutkia laitonta toimintaa, virtuaalivaluuttoihin liittyvä toiminta mukaan luettuna; korostaa, että tällaisella koulutuksella olisi varmistettava lainvalvontaa koskevan osaamisen yhtenäinen taso koko unionissa niin, ettei mikään jäsenvaltio jää muista jälkeen; korostaa, että on tärkeää tehdä unionin laajuisia riskinarviointeja virtuaalivaluuttoihin liittyvästä toiminnasta ja koordinoida tutkinta-aloitteita, jotta kyseisten arviointien tulosten avulla kehitetään sääntelyn ja lainvalvonnan lähestymistapoihin liittyviä strategioita lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä;

164.  korostaa verotukseen ja rahoitukseen liittyvän tiedustelutoiminnan keskeistä merkitystä terrorismin torjunnassa; pitää valitettavana, että useissa jäsenvaltioissa rahanpesun ja terrorismin torjuntavirastot kuuluvat vähiten rahoitusta saaviin tiedustelupalveluihin; pyytää, että jäsenvaltiot lisäävät merkittävästi tutkinnan ja lainvalvonnan henkilö- ja rahoitusresursseja, jotta voidaan torjua veronkiertoa ja veropetoksia, sillä niitä saatetaan käyttää rikollisen tai terroristisen toiminnan rahoittamiseen;

Kriittisen infrastruktuurin turvaaminen (CIP)

165.  kehottaa jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole tehneet niin, ottamaan käyttöön kansallisia CIP-ohjelmia, joissa puututaan kysymyksiin, joita komissio otti esille vuonna 2006 antamassaan tiedonannossa ”Euroopan elintärkeiden infrastruktuureiden suojaamisohjelma”, etenkin mahdollisten haavoittuvuuksien osalta; katsoo, että elintärkeiden infrastruktuureiden suojaamisohjelmaa olisi tarkistettava ja päivitettävä;

166.  muistuttaa, että sen pohjana olevat arkaluonteiset tiedot ja järjestelmät ovat myös osa jäsenvaltioiden kriittistä infrastruktuuria ja siten niitä olisi suojeltava asianmukaisesti kyberhyökkäyksiltä[22];

167.  on tyytyväinen komission toimintasuunnitelmaan julkisten tilojen suojelun parantamiseksi ja kannustaa jäsenvaltioita vaihtamaan parhaita käytäntöjä ja perustamaan tarvittaessa julkisen ja yksityisen sektorin toimijoiden välisiä yhteistyöverkostoja;

168.  kehottaa painokkaasti lainsäätäjiä perustamaan uutta monivuotisen rahoituskehyksen kautta varten ISF:n poliisiyhteistyöosion seuraajan, jolle myönnetään vähintään yhtä paljon rahoitusta;

169.  kehottaa vahvistamaan elintärkeiden infrastruktuureiden varoitusjärjestelmän (CIWIN) roolia;

170.  pyytää, että useampaan kuin yhteen jäsenvaltioon vaikuttavien Euroopan kriittisten infrastruktuurien nimeämisen jälkeen käynnistetään monenvälinen prosessi, johon osallistuvat kaikki jäsenvaltiot, joihin asia mahdollisesti vaikuttaa;

171.  kehottaa jäsenvaltioita perustamaan kansallisia monialaisia kriisitoiminnan keskuksia, jotka vastaavat hätäavun koordinoinnista hyökkäyksen tai välikohtauksen yhteydessä; kehottaa näitä keskuksia käyttämään EU:n poliittisen kriisitoiminnan integroidut järjestelyjä (IPCR), jotka edistävät ja hyödyntävät kolmea keskeistä välinettä eli IPCR 24/7-yhteyspistettä, IPCR-verkkofoorumia ja yhteisen tilannetietoisuuden ja -analyysin tukivoimavaran (ISAA) raporttia;

172.  pyytää komissiota kartoittamaan kansalliset kriisikeskukset ja kriisitoiminnan mekanismit;

173.  kannustaa komissiota edelleen laatimaan ja levittämään ohjeita jäsenvaltioille ja siten lujittamaan julkisten tilojen suojelua, kuten se ilmoitti julkisten tilojen suojelun parantamista koskevassa toimintasuunnitelmassaan;

174.  kehottaa tarkistamaan direktiiviä 2008/114/EY, jotta vahvistetaan välttämättömien palvelujen tarjoajiin sovellettavia sääntöjä ja menettelyjä, jotka ovat samanlaisia kuin verkko- ja tietoturvadirektiivissä, varmistetaan, että kriittisten infrastruktuurien nimeäminen perustuu keskeisiä ja rajat ylittäviä palveluja tukevien järjestelmien analyysiin alakohtaisen lähestymistavan sijaan ja siinä otetaan asianmukaisesti huomioon kyberturvallisuuden merkitys, sallitaan komission nimeävän yleiseurooppalaisten palvelujen kattamat hyödykkeet kriittisiksi infrastruktuureiksi, otetaan nykyiset keskinäiset riippuvuussuhteet asianmukaisesti huomioon, velvoitetaan kriittisten infrastruktuurien julkiset ja yksityiset ylläpitäjät ilmoittamaan välikohtauksista, toteuttamaan stressitestejä, antamaan asianmukaista koulutusta nimetyissä yhteyspisteissä ja ottamaan käyttöön laatuvaatimuksia, joita sovelletaan liiketoiminnan jatkuvuussuunnitelmiin ja operatiivisiin suunnitelmiin välikohtauksen tai iskun johdosta;

175.  suosittaa, että otetaan yksityinen sektori mukaan sellaisten ohjelmien suunnitteluun, joilla turvataan kriittinen infrastruktuuri ja pehmeät kohteet, kyberturvallisuus mukaan luettuna; korostaa tarvetta kehittää julkisen ja yksityisen sektorin välistä vuoropuhelua tässä tarkoituksessa sekä kansallista ja paikallista kestokykyä;

176.  kehottaa komissiota ehdottamaan yksityisiä turvallisuusalan yrityksiä koskevaa eurooppalaista sertifiointialoitetta, jossa pyritään määrittelemään vaatimukset ja ehdot, joiden perusteella ne voivat tehdä yhteistyötä kriittisen infrastruktuurin ympäristössä;

177.  painottaa tarvetta ottaa käyttöön vaikuttavia kriisitoiminnan strategioita, kuten iskujen yhteydessä käytettävät selkeät viestiyhteydet ja etenkin välittömän toiminnan ryhmät, jotta vähennetään henkilövahinkojen määrää ja parannetaan tilanteen hallintaa yleisöön kohdistuvien vaikutusten minimoimiseksi; kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita osallistumaan pontevammin mekanismeihin, jotka on jo otettu käyttöön unionissa;

178.  kehottaa hyväksymään nopeasti unionin pelastuspalvelumekanismin tarkistuksen, jotta vahvistetaan ennaltaehkäisyä ja varautumista, tietojenvaihtoa unionissa sekä jäsenvaltioiden valmiuksia käsitellä erityyppisiä katastrofeja;

179.  kehottaa komissiota arvioimaan vaihtoehdot ja vaikutukset, jotka liittyvät sellaisen järjestelmän perustamiseen, joka mahdollistaa ajoneuvoja ja ilma- ja vesialuksia myyvien henkilöiden henkilöllisyyden varmentamisen;

180.  suhtautuu myönteisesti rajat ylittävään toimeen pehmeiden kohteiden paremmaksi turvaamiseksi sellaisilta terrori-iskuilta, jotka kohdistuivat Belgiaan ja Alankomaihin kesäkuussa 2017; toteaa, että komissio rahoitti toimea, jolla pyrittiin mittaamaan varautumista ja kriisinhallintaa tilanteessa, jossa tehdään kaksi iskua samanaikaisesti eri maissa; kehottaa toteuttamaan samanlaisia toimia muissa jäsenvaltioissa; katsoo, että unioni voi tarjota tukikehyksen kyseiselle yhteistyölle, erityisesti sellaisilla aloilla kuin lääkintä (eurooppalaiset lääkintäapujoukot), yleinen turvallisuus (terveysturvakomitea) tai puhdistamiskäytännöt sekä kansallisen poliisin ja pelastustoimen erityistoimintayksikköjen koordinointi;

181.  kehottaa varmistamaan, että terrorismista ja kansallisista, alueellisista ja paikallisista kriisitoimintastrategioista, jotka koskevat suojelua, kestokykyä ja reagointia iskun johdosta, annetussa lainsäädännössä otetaan huomioon haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden, kuten vammaisten henkilöiden ja alaikäisten, erityistarpeet ja -olot; kehottaa lisäksi ottamaan vammaiset henkilöt ja heitä edustavat järjestöt mukaan heihin vaikuttavaan päätöksentekoon;

Räjähteiden lähtöaineet

182.  panee merkille, että terroristit saavat käsiinsä säänneltyjen räjähteiden lähtöaineita ja ‑seoksia; suhtautuu tästä syystä myönteisesti huhtikuussa 2018 annettuun ehdotukseen asetukseksi räjähteiden lähtöaineiden markkinoille saattamisesta ja käytöstä;

183.  kehottaa perustamaan suuresta yleisöstä poikkeavia erikoistuneita ostajia varten eurooppalaisen lupajärjestelmän, jossa vaaditaan rekisteröimään talouden toimijat, jotta ne voivat laillisesti valmistaa, levittää tai myydä liitteissä lueteltuja aineita tai niitä sisältäviä seoksia tai aineita; kehottaa jäsenvaltioita luomaan tarkastusjärjestelmiä, jotta havaitaan tilanteet, joissa talouden toimijat eivät noudata asetusta;

184.  suhtautuu myönteisesti räjähteiden lähtöaineista annetun asetuksen (EU) N:o 98/2013 vaikutustenarviointiin ja kannustaa lainsäätäjiä arvioimaan pakollista tietojenvaihtoprosessia asetusehdotusta 2018/0103/COD varten; kehottaa markkinavalvontaviranomaisia tehostamaan räjähteiden lähtöaineiden valvontaa, sillä nämä voivat selvästikin haitata yleistä turvallisuutta;

185.  kehottaa tulliviranomaisia yhteistyössä lainvalvontaviranomaisten kanssa parantamaan Europolilta ja muista tietojen analysointijärjestelmistä saatujen tietojen perusteella kohdentamista, joka koskee räjähteiden lähtöaineiden laitonta ostamista verkossa, toteuttamalla seulontaa sellaisten lastitietojen perusteella, joita alan toimijat ovat antaneet ennen hyödykkeiden saapumista unioniin tai niiden lähtemistä sieltä, hyödyntäen myös tullialan riskienhallintajärjestelmää (CRMS);

186.  kehottaa komissiota pyrkimään yhteistyössä yritysten kanssa edistämään verkon markkinapaikoille annettavia räjähteiden lähtöaineiden myynnin turvallisuutta koskevia ohjeita, joilla rajoitetaan tiettyjen aineiden ostamista koskemaan ammattikäyttäjiä, ja esitetään yksityiskohtaisesti rajoitettuja tuotteita koskevat toimintaperiaatteet määrittämällä sallitut pitoisuus- ja puhtausasteet;

187.  kehottaa käyttämään nimeämiskäytäntöjä yhtenäisesti, koska siten helpotetaan talouden toimijoiden ja verkon markkinapaikkojen valmiuksia tunnistaa niiden verkkosivuilla olevia kemikaaleja; kehottaa verkon markkinapaikkoja seulomaan sen jälkeen julkaisuja vertaamalla niitä standardoituihin hakusanaluetteloihin, millä estettäisiin listaaminen kiellettyjen aineiden tapauksessa;

188.  kehottaa komissiota harkitsemaan yhteisten lupavaatimusten asettamista sovittamalla yhteen pyyntöjen hyväksymiseen ja epäämiseen sovellettavia edellytyksiä ja helpottamalla vastavuoroista tunnustamista jäsenvaltioiden välillä;

Laittomat aseet

189.  kehottaa panemaan nopeasti ja tehokkaasti täytäntöön aseiden hankinnan ja hallussapidon valvonnasta annetun direktiivin, jotta voidaan valvoa niiden myyntiä ja käyttöä mahdollisimman tehokkaasti ja vältetään ampuma-aseiden ja niihin liittyvien välineiden laiton kauppa unionissa ja sen ulkopuolella; kehottaa tukkimaan ampuma-aseita koskevan sääntelykehyksen porsaanreiät esimerkiksi toteuttamalla toimia helposti muunnettavissa olevien paukkupanoksia ampuvien aseiden, Flobert-aseiden, hälytysaseiden ja vastaavien aseiden kaupan lopettamiseksi;

190.  kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään ampuma-aseiden ja ammusten luovuttamista koskevia ohjelmia, jotka on nimenomaisesti sovitettu ampuma-aseiden laittomia markkinoita koskevaan asiayhteyteen; kehottaa määräämään vaikuttavia seuraamuksia ampuma-aseiden laittoman hallussapidon ja kaupan johdosta; kehottaa jäsenvaltioita panemaan tarkasti ja huolellisesti täytäntöön sotilasteknologian ja puolustustarvikkeiden viennin valvontaa koskevien yhteisten sääntöjen määrittämisestä 8. joulukuuta 2008 hyväksytyn neuvoston yhteisen kannan 2008/944/YUTP;

191.  kannattaa pienaseiden ja kevyiden aseiden laittoman keskittymisen ja kaupan torjumista koskevan unionin strategian tarkistamista ottaen huomioon uuden turvallisuusympäristön ja turvallisuuspoliittisen tilanteen sekä pienaseiden ja kevyiden aseiden mallien ja tekniikan kehityksen, jotka vaikuttavat valmiuksiin vastata uhkaan;

192.  katsoo, että jäsenvaltioissa olisi otettava käyttöön aseiden tutkimiseen kehottava ”investigate the gun” -lähestymistapa käyttämällä erikoistuneita lainvalvontasoluja, jotka määrittävät tällaiseen laittomaan kauppaan osallistuvat toimijat ja verkostot, ja tutkimalla eri kansallisia ballististen tietojen tietokantoja;

193.  muistuttaa, että komissio on hyväksynyt ampuma-aseiden vientiluvasta ja tuonti- ja kauttakuljetusmenettelyistä annetun asetuksen (EU) N:o 258/2012 arviointia koskevan kertomuksen, jossa päätellään, että asetus on edelleen tarpeellinen mutta sen tehokkuutta rajoittavat joidenkin säännösten epätarkkuus ja monimutkainen vuorovaikutus unionin muiden lainsäädäntövälineiden kanssa; kannustaa jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisia perustamaan ampuma-aseiden laittomaan kauppaan erikoistuneita poliisiryhmiä, joilla on riittävästi henkilöstöä, asiantuntemusta ja välineitä;

194.  kannustaa jäsenvaltioita arvioimaan mahdollisia rajoituksia, jotka koskevat veitsien kuljettamista ilman pätevää syytä, erityisen haitallisten veitsien, kuten zombie-tai perhosveitsien, kieltämistä ja näiden toimien toteuttamista verkossa;

Ulkoinen ulottuvuus

195.  kehottaa unionia ja jäsenvaltioita toteuttamaan kansainvälisissä yhteyksissä maailmanlaajuisia toimia, joissa käsitellään pitkittyneitä konflikteja, jotka epävakauttavat kokonaisia alueita, ruokkivat väkivallan ja kärsimyksen kierrettä ja lietsovat valitettavasti usein terroristien propagandaa;

196.  kehottaa tiivistämään unionin yhteistyötä naapurimaiden ja etenkin ulkomaalaisten taistelijoiden kauttakulku- ja kohdemaiden kanssa terrorismin torjunnan alalla; katsoo, että unionin on ylläpidettävä maailmanlaajuista lähestymistapaa terrorismin torjuntaan ja keskityttävä erityisesti keskeisten kolmansien maiden kanssa tehtävään yhteistyöhön, joka perustuu selvästi määritettyihin painopistealoihin;

197.  katsoo, että terrorismin torjunta on ala, joka edellyttää konkreettista asiantuntemusta; kehottaa tästä syystä syventämään unionin verkoston ammattimaisuutta tällä alalla erityisesti huolehtimalla siitä, että jäsenvaltioista peräisin oleva terrorismin torjunnan alan operatiivinen henkilöstö integroidaan paremmin ja pidempiaikaisesti unionin rakenteeseen yksittäisen unionin valtuuskuntaan nimeämisen sijaan; katsoo, että henkilöstön lähettämisellä unionin toimielinten kehyksessä maksimoitaisiin asiantuntemus ja valmiuksien käyttö terrorismin torjunnan alalla;

198.  kehottaa komissiota vahvistamaan tukeaan kolmansille maille, erityisesti naapurimaille, jotka pyrkivät torjumaan rikoksia ja laitonta kauppaa terrorismin rahoituslähteenä, sekä lujittamaan yhteyksiä niihin varojen jäädyttämisen nopeuttamiseksi; on kuitenkin huolissaan, että joissakin unionin kumppanimaissa terrorismin vastaisen lainsäädännön soveltamisala on liian laaja ja sitä väärinkäytetään rauhanomaisen toisinajattelun tukahduttamiseksi; varoittaa, että oikeutettuja huolenaiheita koskevan rauhanomaisen ilmaisun kriminalisointi saattaa johtaa radikalisoitumiseen; katsoo, että unionin olisi investoitava voimakkaasti toimiin, joilla puututaan terrorismin perimmäisiin syihin kolmansissa maissa; tukee voimakkaasti ulkoisia ääriliikkeiden torjuntaa koskevia ohjelmia vankiloissa, yhteistyöohjelmia uskonnollisten johtajien ja yhteisöjen kanssa, uskontojen välisiä vuoropuheluja ja foorumeita ja yleensä kaikenlaisia sovitteluohjelmia, joilla lievennetään yhteisöjen välisiä jännitteitä ja ehkäistään jännitteitä lisäävää politiikkaa erityisesti taloudellisin, sosiaalisin ja koulutuksen keinoin;

199.  kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään kaikilta osin unionin tiedusteluanalyysikeskuksen (EU INTCEN) terrorismin torjuntaa koskevaa tiedustelutietojen analyysia; kehottaa komissiota antamaan EU INTCENille selkeät valtuudet ottaa suoraan yhteyttä unionin edustustoissa oleviin analyytikoihin, jotta voidaan lisätä merkityksellisen tiedon virtaa unionin keskustiedustelujärjestelmään;

200.  kehottaa lisäämään yhteistyötä ja yksilöimään synergioita yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan operaatioiden sekä oikeus- ja sisäasioiden neuvoston toimien välillä;

201.  kehottaa yksinkertaistamaan unionin rajoittavien toimien järjestelmää, jotta siitä tulee terrorismin torjunnan alalla tehokas väline;

Terrorismin uhrit

202.  kehottaa komissiota perustamaan terrorismin uhrien avustamiseksi tarkoitetun unionin terrorismin uhrien hätäavun koordinointikeskuksen, joka antaisi oikea-aikaista ja asianmukaista kriisitukea tilanteessa, jossa yhteen tai useampaan jäsenvaltioon on tehty laajamittaisia iskuja; katsoo, että koordinointikeskuksen tehtävänä olisi muun muassa varmistaa kiireellinen apu toisen jäsenvaltion uhreille sekä asiantuntemuksen tarjoaminen unionin tasolla edistämällä tietämyksen ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa; korostaa tarvetta ulottaa tuki ja suojelutoimet koskemaan välillisiä uhreja, kuten uhrien omaisia, silminnäkijöitä ja pelastustyöntekijöitä.

203.  katsoo, että kun koordinointikeskus on perustettu, se voisi kerätä tilastotietoja ja auttaa terrorismin uhrien rekisterien perustamisessa jäsenvaltioissa ja unionin tasolla ja koordinoida sitä noudattaen täysin tietosuojalainsäädäntöä, etenkin rekisteröityjen henkilöiden oikeuksia ja käyttötarkoituksen rajoittamisen periaatetta; katsoo, että keskus voisi myös tutkia ja edistää parhaita käytäntöjä, kuten toimintatapoja, jotta voidaan

  1)  taata terrorismin uhreille alustavaa henkistä tukea,

2)  tarjota heille myöhemmässä vaiheessa psykologista ja emotionaalista tukea,

3)  välttää uhrin lisäkärsimykset oikeudellisen menettelyn aikana tai vuorovaikutuksessa viranomaisten kanssa,

4)  varmistaa tosiasiallinen mahdollisuus oikeussuojaan erityisesti, kun iskun uhrien joukossa on muiden maiden kansalaisia,

5)  edistää tiedotusvälineiden hyviä toimintatapoja terrorismin uhrien ja heidän omaistensa kannalta arkaluonteisten aiheiden käsittelyssä;

  katsoo, että koordinointikeskus voisi myös perustaa julkisen rekisterin uhreja tukevista akkreditoiduista organisaatioista, joilta voi saada apua, ja parantaa sovittuja toimintatapoja; kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita perustamaan kansallisen tason viranomaisen, joka vastuulla on toimiminen koordinointikeskuksen kansallisena yhteyspisteenä;

204.  kehottaa komissiota perustamaan terrorismin uhrien oikeuksia ja tukea koskevan keskitetyn digitaalisen foorumin, jota hallinnoi koordinointikeskus, joka toimisi kaikilla unionin kielillä ja johon sisältyisi jokaisessa jäsenvaltiossa keskitetty yhteyspiste ja puhelinpalvelu;

205.  kehottaa komissiota esittämään terrorismin uhreja koskevan lainsäädäntöehdotuksen, jolla vastataan tehokkaasti uhrien tarpeisiin lyhyellä ja pitkällä aikavälillä ja jossa annettaisiin yhteinen määritelmä terrorismin uhrin asemalle ja uhrin oikeuksille, jossa olisi vakiomuotoinen korvauksenhakulomake ja jossa hahmoteltaisiin vakuuttajien selvät velvollisuudet ja määräajat; katsoo, että jäsenvaltioissa olisi otettava käyttöön yksinkertaistettu menettely korvausten automaattiseksi myöntämiseksi terrorismin uhreille pian iskun jälkeen välittömiin tarpeisiin vastaamiseksi ja että lisäkorvauksia koskevaa kysymystä olisi tarkasteltava uudelleen säännöllisin väliajoin uhrin tilannetta koskevan arvioinnin perusteella;

206.  katsoo, että terrorismin uhrin yhteisen määritelmän olisi katettava vähintään 1) surmansa saaneet henkilöt, 2) fyysisiä ja/tai psyykkisiä vammoja saaneet henkilöt, 3) kaapatuksi tai uhatuksi joutuneet henkilöt, 4) surmansa saaneen henkilön puoliso tai häneen läheisessä suhteessa oleva henkilö, mukaan lukien vanhemmat, lapset, isovanhemmat ja sisarukset;

207.  kehottaa jäsenvaltioita perustamaan hätäavun koordinoinnista vastaavia monialaisia kriisitoiminnan keskuksia, jotka suorittavat sellaisten kansallisten ja paikallisten toimintatapojen täytäntöönpanon, jotka liittyvät etusijalle asetettuun uhrien nopeaan tunnistamiseen ja välittömään hoitamiseen sekä toimivaltaiseen yksikköön toimittamiseen;

208.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että niiden kansallisessa pelastuspalveluinfrastruktuurissa vastataan kattavasti terrorismin uhrien erityistarpeisiin heti terrori-iskun tapahduttua ja niin kauan kuin se on tarpeen; toteaa, että siksi jäsenvaltioiden olisi perustettava yhteinen ajan tasalla pidettävä verkkosivusto, jolla on kaikki merkitykselliset tiedot, sekä uhreille ja heidän perheenjäsenilleen tarkoitettu hätätilanteen tukikeskus, joka antaa psykologista ensiapua ja emotionaalista tukea, terrorismin torjumisesta 15. maaliskuuta 2017 annetussa direktiivissä (EU) 2017/541[23] tarkoitetulla tavalla;

209.  painottaa, että erityiskoulutuksen saaneiden ammattilaisten olisi hoidettava uhrien perheille ilmoittaminen ihmisarvoisella, inhimillisellä ja asianmukaisella tavalla varmistaen, että tiedotusvälineet eivät paljasta näiden henkilöllisyyttä ilman ennakkolupaa, ja että lasten kanssa toimimiseen olisi kiinnitettävä erityistä huomiota, se olisi asetettava etusijalle ja toiminnan olisi oltava kunnioittavaa;

210.  kehottaa panemaan täysimääräisesti ja tosiasiallisesti täytäntöön direktiivin (EU) 2015/637, jotta varmistetaan unionin kansalaisille konsuliviranomaisten suojelu kolmansissa maissa, joissa heidän jäsenvaltiollaan ei ole edustusta; korostaa, että yhä suurempi määrä unionin kansalaisia on kärsinyt terrori-iskuista maassa, joka ei ole heidän kotimaansa, ja kehottaa näin ollen jäsenvaltioita laatimaan kiireellisesti toimintatapoja, joiden avulla voidaan auttaa muita eurooppalaisia kuin kyseisen maan kansalaisia terrori-iskun tapauksessa terrorismin torjunnasta annetun direktiivin (EU) 2017/541 mukaisesti;

211.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että terrorismin uhreille annettava tarpeellinen apu kattaa myös sellaiset toimet kuin ensiapu, psykologinen tuki, uhrin suojelu lisäkärsimyksiltä, oikeusapu, tosiasiallinen mahdollisuus oikeussuojaan, käteisennakko välittömien kulujen kattamiseksi, sertifioitu lasten- ja kodinhoitoapu, verohelpotusjärjestelyt ja kuljetuksissa avustaminen pysyvän vamman tapauksessa;

212.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan komission tuella, että kaikkien asiaankuuluvien kansallisten yksiköiden ammattilaiset ja erityisesti ensiapuhenkilöstön jäsenet saavat asianmukaista koulutusta terrorismin uhrien erityistarpeista; toteaa, että terrorismin uhrien hätäavun koordinointikeskus auttaa ammatilliseen koulutukseen liittyvissä toimissa, jotka koskevat muun muassa poliiseja, lakimiehiä ja muita uhrien kanssa tekemisissä olevia ammattilaisia ja myös vakuutusyhtiöitä tai korvauksia käsitteleviä viranomaisia;

213.  kehottaa jäsenvaltioita perustamaan oikeudellisia mekanismeja, joilla kriminalisoidaan terroriteon ihannointi, sillä se nöyryyttää uhreja ja aiheuttaa heille lisäkärsimystä vahingoittamalla uhrien ihmisarvoa ja toipumista;

214.  kehottaa asiasta vastaavia toimielimiä takaamaan, ettei uhreille aiheudu lisäkärsimyksiä nöyryyttämisestä ja iskuista sellaisten uhrien imagoa kohtaan, jotka ovat peräisin iskun tekijään liittyviltä sosiaalisilta aloilta;

215.  pyytää jäsenvaltioita kieltämään kunnianosoitukset henkilöille, jotka on todettu syyllisiksi terroritoimintaan, kun tuomiosta on tullut lainvoimainen;

216.  pyytää jäsenvaltioita kiinnittämään erityistä huomiota uhreihin, jos he voivat joutua häirinnän kohteeksi tai pelkäävät joutuvansa taas iskun kohteeksi, jos tekijöinä olisi iskun tekijöiden lähipiiri;

217.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että seksuaalisen ja muun vakavan väkivallan, johon Da’eshin terroristit ovat syyllistyneet unionin ulkopuolella, uhrit voivat elää unionissa turvassa ja ilman pelkoa; kehottaa jäsenvaltioita saattamaan tällaiset tapaukset oikeuden käsittelyyn, vaikka rikokset olisi tehty unionin ulkopuolella, ja ottamaan uhrit arvokkaina todistajina mukaan oikeudenkäyntimenettelyihin;

218.  kehottaa komissiota harkitsemaan rahoitusjärjestelmää, joka kattaisi uhreille laajamittaisten terrori-iskujen johdosta maksettavat korvaukset, jotta tuetaan jäsenvaltioita tarvittaessa ja rajat ylittävissä tapauksissa;

219.  kehottaa komissiota aloittamaan vuoropuhelun jäsenvaltioiden kanssa, jotta voidaan vähentää jäsenvaltioiden terrori-iskujen uhreille myöntämien rahallisten korvausten nykyisiä suuria eroja;

220.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikilla terrorismin uhreilla on oikeus olla osapuolena oikeudellisissa menettelyissä, jotka liittyvät heitä koskevaan terrori-iskuun, ja ottamaan huomioon uhrien erityisasema rajat ylittävissä tapauksissa; kehottaa jäsenvaltioita takaamaan, ettei rikosoikeudellisen menettelyn aikana tapahdu alentavaa tai nöyryyttävää kanssakäymistä uhrien ja hyökkääjän tai hänen lähipiirinsä välillä;

221.  pyytää lisäämään 11. maaliskuuta pidettävän terrorismin uhrien eurooppalaisen muistopäivän merkitystä;

Perusoikeudet

222.  korostaa, että turvallisuustoimenpiteitä, myös terrorisminvastaisia toimenpiteitä, on toteutettava oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti, niissä on kunnioitettava perusoikeuksia ja ne on hyväksyttävä selkeän oikeudellisen kehyksen mukaisesti; kehottaa siksi jäsenvaltioita ja unionin toimielimiä hyväksyessään ja soveltaessaan terrorisminvastaisia toimenpiteitä kunnioittamaan perusoikeuksia, myös yksityisyyteen ja tietosuojaan liittyviä oikeuksia, ajatuksen- ja sananvapautta, syrjimättömyyttä sekä menettelyllisiä takeita, mukaan lukien syyttömyysolettama, oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, oikeus saada tietoja ja oikeus oikeusviranomaisen valvontaan, sekä varmistamaan, että ihmisillä on käytössään tehokkaat oikeussuojakeinot ja he voivat siten valittaa perusoikeuksiensa loukkaamisesta, muutoksenhakuoikeus mukaan luettuna;

223.  kehottaa jäsenvaltioita ja unionin toimielimiä löytämään asianmukaisen tasapainon perusoikeuksien ja turvallisuustarpeiden välille, kun ne hyväksyvät ja soveltavat terrorisminvastaisia toimenpiteitä; katsoo tältä osin, että ihmisten elämää ja turvallisuutta koskevien perusoikeuksien suojaaminen olisi asetettava ehdottomalle etusijalle;

224.  muistuttaa, että kansainvälisessä ja alueellisessa ihmisoikeuslainsäädännössä todetaan selvästi, että valtioilla on oikeus ja velvollisuus suojella oikeudenkäyttöalueellaan olevia henkilöitä terrori-iskuilta, niin että varmistetaan oikeus elämään ja turvallisuuteen; palauttaa mieliin, että unionin yhteistyön kolmansien maiden kanssa terrorismin torjunnan alalla on perustuttava kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön ja humanitaarisen oikeuden kunnioittamiseen, kidutuksen kielto mukaan luettuna;

225.  kehottaa komissiota ja perusoikeusvirastoa tutkimaan terrorismin torjunnan alaan liittyviä haasteita ja määrittämään jäsenvaltioissa parhaita käytäntöjä, myös sellaisia, joissa otetaan huomioon haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden, kuten vammaisten henkilöiden ja lasten, erityinen tilanne; kehottaa komissiota kannustamaan parhaiden käytäntöjen vaihtoon ja kehittämään ohjeistusta tässä yhteydessä; muistuttaa lisäksi, että parlamentti, neuvosto ja komissio voivat pyytää perusoikeusvirastolta lausuntoja terrorismin vastaisista toimista viraston monivuotisen toimintakehyksen puitteissa;

226.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan sovellettavan unionin lainsäädännön mukaisesti tarvittavat tietosuojatakeet, mukaan lukien asianmukaiset tekniset ja organisatoriset toimet, joilla suojataan henkilötietojen turvallisuutta ja luottamuksellisuutta; kehottaa niitä antamaan selkeitä sääntöjä siitä, kenellä on oikeus saada järjestelmien tietoja ja tutustua niihin, ja kehottaa ylläpitämään kyselyjä ja luovutuksia koskevia rekistereitä ja takaamaan pääsyä tietoihin tai niiden oikaisemista, poistamista tai käsittelyn rajoittamista koskevat oikeudet sekä korvauksia ja oikeussuojakeinoja koskevat oikeudet; kehottaa komissiota ja Euroopan tietosuojavaltuutettua kehittämään edelleen sisäänrakennettua yksityisyyden suojaa koskevia innovatiivisia ratkaisuja;

227.  katsoo, että moitteeton terrorisminvastainen toimintapolitiikka edellyttää vankkoja valtuutuksia terrorismin torjuntaan osallistuville julkisille elimille sekä kansalaisten huomattavaa tukea näille viranomaisille; panee merkille valvonnan tärkeän roolin pyrittäessä saamaan kansalaisten luottamus ja tuki; kehottaa jäsenvaltioita luomaan terrorismin torjuntatoimien valvontamekanismeja, jotta niiden vaikutusta voidaan arvioida; kehottaa jäsenvaltioita myös varmistamaan demokraattisen valvonnan ja julkisen vastuuvelvollisuuden kaikissa turvallisuus- ja tiedustelupalveluissa ja ylläpitämään samalla riittävää salassapitotasoa;

°

°  °

228.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

  • [1]  Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0307.
  • [2]  Tutkimus Euroopan unionin terrorismin vastaisen politiikan merkityksestä, johdonmukaisuudesta ja tehokkuudesta, tilaaja Euroopan parlamentin kansalaisoikeuksien sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden politiikkayksikkö, http://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/STUD/2017/583124/IPOL_STU(2017)583124_EN.pdf
  • [3]  https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX%3A32018D1084&from=en&lang3=choose&lang2=choose&lang1=FI
  • [4]  Europolin TE-SAT-selvitys 2017, s. 14.
  • [5]  https://www.dw.com/de/jesidin-trifft-in-deutschland-auf-is-peiniger/a-45119776
  • [6]  Radikalisoitumisella tarkoitetaan monimutkaista prosessia, jossa henkilö tai ryhmä hyväksyy yhä tiukempia uskonnollisia ja/tai poliittisia ajatuksia ja näkemyksiä ja joka johtaa väkivaltaisiin tekoihin, myös terroritekoihin. Komission toimintapoliittisten asiakirjojen mukaisesti viittauksilla radikalisoitumiseen tarkoitetaan väkivaltaiseen ääriliikehdintään ja terrorismiin johtavaa radikalisoitumista.
  • [7]  Oikeus-, kuluttaja- ja tasa-arvoasioista vastaavan komission jäsenen Jourován puhe Brysselissä 27. helmikuuta 2018 järjestetyssä radikalisoitumista vankiloissa käsittelevässä konferenssissa (Conference on Radicalisation in Prisons) http://europa.eu/rapid/press-release_SPEECH-18-1221_en.htm
  • [8]  Europol, 6. syyskuuta 2018.
  • [9]  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/458, annettu 15. maaliskuuta 2017, asetuksen (EU) 2016/399 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse asiaankuuluvien tietokantojen käyttöön perustuvien tarkastusten vahvistamisesta ulkorajoilla, EUVL L 74, 18.3.2017, s. 1.
  • [10]  EUVL C 366, 27.10.2017, s. 101.
  • [11]  Europolin terrorismitilanteesta ja -suuntauksista Euroopassa vuonna 2017 annettu selvitys (TE-SAT), s. 10.
  • [12]  Europolin TE-SAT-selvitys, 2017, s. 15.
  • [13]  Europolin TE-SAT-selvitys, 2018, s. 9.
  • [14]  Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0229.
  • [15]  Euroopan neuvoston kertomus ”Prosecuting and punishing the crimes against humanity or even possible genocide committed by Daesh”, 22. syyskuuta 2017.
  • [16]  EUVL L 293, 5.11.2013, s. 1.
  • [17]  EUVL L 212, 22.8.2018, s. 1.
  • [18]  Neuvoston päätös 2008/615/YOS, tehty 23. kesäkuuta 2008, rajatylittävän yhteistyön tehostamisesta erityisesti terrorismin ja rajatylittävän rikollisuuden torjumiseksi (EUVL L 210, 6.8.2008, s. 1) ja neuvoston päätös 2008/616/YOS, tehty 23. kesäkuuta 2008, rajatylittävän yhteistyön tehostamisesta erityisesti terrorismin ja rajatylittävän rikollisuuden torjumiseksi tehdyn päätöksen 2008/615/YOS täytäntöönpanosta (EUVL L 210, 6.8.2008, s. 12).
  • [19]  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus Euroopan unioniin saapuvien tai sieltä poistuvien käteisvarojen valvonnasta ja asetuksen (EY) N:o 1889/2005 kumoamisesta – EUVL L 284, 12.11.2018, s. 6.
  • [20]  http://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/IDAN/2018/614496/IPOL_IDA(2018)614496_EN.pdf
  • [21]  COM(2018)0213.
  • [22]  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/1148, annettu 6. heinäkuuta 2016, toimenpiteistä yhteisen korkeatasoisen verkko- ja tietojärjestelmien turvallisuuden varmistamiseksi koko unionissa – EUVL L 194, 19.7.2016, s. 1.
  • [23]  EUVL L 88, 31.3.2017, s. 6.

PERUSTELUT

Taustaa

Unionissa on viime vuosien aikana koettu ennennäkemätön terrori-iskujen aalto, jonka vuoksi turvallisuuskysymys on noussut kansalaisten merkittävimmäksi huolenaiheeksi ja jonka yhteistyöhön ja tietojenjakoon tällä alalla liittyvät ongelmat ovat korostuneet. Itse asiassa kesäkuussa 2017 tehdyssä Eurobarometri-tutkimuksessa, joka koski kansalaisten yleistä tietoisuutta, kokemuksia ja näkemyksiä turvallisuudesta, 92 prosenttia vastaajista oli samaa mieltä siitä, että kansallisten viranomaisten olisi jaettava tietoa muiden unionin jäsenvaltioiden viranomaisten kanssa rikollisuuden ja terrorismin torjunnan parantamiseksi.

Näiden iskujen jälkimainingeissa jäsenvaltiot ja unioni ovat pyrkineet vastaamaan kansalaisten huolenaiheisiin ja terroriuhkan asettamiin haasteisiin. Uutta lainsäädäntöä on esitetty, olemassa olevaa lainsäädäntöä on tarkistettu tai ollaan parhaillaan tarkistamassa ja niin unioissa kuin jäsenvaltioissa on keskusteltu siitä, miten terroriuhkaa voidaan parhaiten torjua.

Euroopan parlamentti perusti 6. heinäkuuta 2017 terrorismia käsittelevän erityisvaliokunnan (TERR) vastatakseen tähän kehityskulkuun ja voidakseen antaa panoksensa. Valiokunta asetettiin 14. syyskuuta 2017. Sen päätavoitteena on puuttua terrorismin torjunnan käytännön ja lainsäädännöllisiin puutteisiin keskittyen erityisesti yhteistyöhön ja tietojenvaihtoon.

Monialaiset kysymykset

Alan voimassa olevan lainsäädännön täysimääräisen täytäntöönpanon tarve on yksi asiantuntijoiden ja alan toimijoiden määrittämistä ja toistuvasti korostamista keskeisistä kysymyksistä. Ei riitä, että jäsenvaltiot luovat lainsäädäntökehyksen, vaan niiden on myös huolehdittava tarvittavasta teknisestä välineistöstä ja riittävästä asianmukaisesti koulutetusta henkilöstöstä, jotta varmistetaan nykyisten toimien soveltaminen käytännössä.

Valiokunnan työn aikana otettiin myös toistuvasti esille tarve luoda tietojen säilyttämistä koskeva asianmukainen järjestelmä. Esittelijät katsovat, että on tärkeää säätää tietojen säilyttämistä koskevasta asianmukaisesta unionin järjestelmästä, joka on unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä johtuvien vaatimusten mukainen, ottaen huomioon toimivaltaisten viranomaisten tarpeet ja terrorismin torjunnan alan erityispiirteet.

Esittelijät pitävät valitettavana, että joidenkin jäsenvaltioiden päätös olla osallistumatta poliisiyhteistyön ja oikeudellisen yhteistyön toimiin terrorismirikosten ennalta estämistä, paljastamista ja tutkintaa sekä tällaisiin rikoksiin liittyviä syytetoimia varten saattaa asettaa vaakalaudalle terrorismirikosten tutkinnan nopeuden ja tehokkuuden ja aiheuttaa haitallisia seurauksia, joten he kehottavat jäsenvaltioita pidättäytymään osallistumattomuutta koskevista päätöksistä tällä keskeisellä alalla.

Radikalisoitumisen ennaltaehkäisy ja torjunta

Kotimaisten terrori-iskujen taustalla oleva radikalisoituminen on Euroopan unionin kannalta vakava uhka. Radikalisoitumista edistäviä päätekijöitä ovat sosiaalisen median radikaali sisältö, henkilökohtaiset yhteydet radikalisoituneisiin henkilöihin ja radikalisoitumisen ekosysteemi, mukaan luettuna vihasaarnaajat ja radikaali sisältö kirjoissa, verkossa tai audiovisuaalisessa mediassa. Myös vankilat ovat radikalisoitumisen pesäkkeitä.

Vaikka Euroopan unioni on jo esittänyt useita aloitteita radikalisoitumisen torjumiseksi, kuten radikalisoitumisen torjuntaverkosto ja unionin internetfoorumi, uhkan torjumiseksi tarvitaan kohdennetumpaa ja keskitetympää lähestymistapaa. Tästä syystä esittelijät ehdottavat uuden, radikalisoitumisen ennaltaehkäisyä käsittelevän osaamiskeskuksen perustamista, jonka tehtävänä olisi koordinoida ja helpottaa yhteistyötä jäsenvaltioiden, poliittisten päättäjien, alan toimijoiden, asiantuntijoiden ja tutkijoiden välillä radikalisoitumisen ennaltaehkäisyn alalla ja edistää unionin varojen kohdennettua käyttöä alalla. On myös korostettava kansalaisjärjestöjen ja valtiosta riippumattomien järjestöjen osuutta, koska ne ovat välttämättömiä toteutettaessa ennaltaehkäisyä ja torjuntaa koskevia hankkeita paikallisesti. Jäsenvaltioiden on kehitettävä niiden työssä tarvittavia oikeudellisia ja taloudellisia ennakkoedellytyksiä.

Jotta voidaan torjua radikaalin sisällön levittämistä verkossa, esittelijät katsovat, että yritysten vapaaehtoisen toiminnan rajat on saavutettu, ja kehottavat komissiota esittämään lainsäädäntöehdotuksen, jossa yritykset velvoitetaan poistamaan terroristinen sisältö täysimääräisesti yhden tunnin kuluessa, asetetaan terroristisen sisällön esiintymistä ja poistamisastetta koskevia selkeitä raportointivelvoitteita sekä määrätään seuraamuksia sääntöjen noudattamatta jättämisen johdosta.

Yhteistyö ja tietojenvaihto

Yhteistyö ja tietojenvaihto ovat välttämättömiä terrorismin torjunnassa. Tietojenvaihdon ja tiedustelutoiminnan on oltava nopeaa, jotta se olisi tehokasta ja auttaisi ehkäisemään iskuja, kun otetaan huomioon, miten nopeasti jotkin viimeaikaiset iskut on suunniteltu ja toteutettu. Terrorismin rajat ylittävä luonne edellyttää, että toteutetaan vaikuttavia koordinoituja vastatoimia ja tehdään yhteistyötä jäsenvaltioissa ja niiden välillä sekä toimivaltaisten unionin virastojen ja elinten kanssa ja niiden keskuudessa.

Esittelijät katsovat, että on siirryttävä tietojen jakamista koskevaan uuteen lähestymistapaan. Terrorismin torjuntaan liittyvää tietoa on jaettava oletusarvoisesti ja siitä olisi voitava kieltäytyä ainoastaan erityistapauksissa, joissa olosuhteet edellyttävät tietojen salaamista. Lisäksi on otettava käyttöön teknisiä ratkaisuja, jotka mahdollistavat tietojen automaattisen lataamisen alueellisista järjestelmistä kansallisiin tai liittovaltion järjestelmiin sekä unionin järjestelmiin. Eri yksikköjen, erityisesti lainvalvonta- ja tiedusteluviranomaisten, välistä yhteistyötä ja tietojenvaihtoa on vahvistettava.

Esittelijät kehottavat Europolia toimimaan todellisena tietojenvaihto- ja yhteistyökeskuksena terrorismin torjunnan alalla unionissa. Tämä edellyttää kuitenkin, että jäsenvaltiot varmistavat mahdollisimman laajan joustavuuden Europolin ja jäsenvaltioiden asianomaisten viranomaisten välisissä suhteissa terrorismirikosten yhteydessä. Lisäksi on hyödynnettävä yhtenevästi yhteisiä tutkintaryhmiä terrori-iskujen yhteydessä ottaen huomioon iskujen etupäässä rajat ylittävä luonne. Periaatteena olisi oltava, että Europol ja Eurojust osallistuvat näihin yhteisiin tutkintaryhmiin.

Esittelijät katsovat, että keskitettyjen järjestelmien yhteentoimivuus on myönteinen asia mutta vasta ensimmäinen askel luotaessa yhteentoimivien tietojärjestelmien kattavaa kehystä. Tulevaisuudessa on katettava täydentävät järjestelmät, kuten kansalliset ja hajautetut järjestelmät.

Ulkorajat

Ulkorajojen tehokas turvaaminen on ehdoton edellytys sisärajattoman Schengen-alueen kestävyydelle. Jotkin viimeaikaiset terrori-iskut ovat osoittaneet, että unionin rajavalvontapolitiikassa on vakavia puutteita, koska ainakin kahdeksan näiden iskujen tekijöistä saapui Kreikkaan laittomien muuttajien mukana heinä-, elo- ja lokakuussa 2015. Vaikka alalla on saavutettu merkittävää edistystä ja otettu käyttöön uusia toimia, kuten pakollisten tarkastuksen tekeminen SIS:n ja Interpolin tietokannoista rajanylityspaikoissa, yhdennetyn rajaturvallisuuden alalla on vielä paljon tehtävää.

On erityisen tärkeää luoda rajoilla aineelliset edellytykset uuden lainsäädännön täytäntöön panemiseksi, biometristen tietojen tarkastusten käyttöön ottamiseksi, tietokantojen yhteentoimivuuden varmistamiseksi ja kaikkien saatavilla olevien tietojen, kuten matkustajarekisteritietojen tai taisteluihin osallistumista koskevien tietojen, käyttämiseksi, jotta mahdolliset terroristit havaitaan ennen heidän saapumistaan unionin alueelle. On myös korostettava Frontexin roolia yhdennetyssä rajaturvallisuudessa.

Esittelijät toteavat, että EUNAVFOR MED SOPHIA -operaatio on nykyään merkittävin turvallisuuden takaava tekijä Välimerellä, ja sen käytössä on tarvittavat varat ja valmiudet edistää myös terrorismin torjuntaa. Tästä syystä he kehottavat muuttamaan vastaavasti SOPHIA-operaation valtuutusta ja laajentamaan sen alueellista soveltamisalaa kattamaan myös Tunisiasta tulevat uudet muuttovirrat. Olisi mahdollista harkita uutta YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaa, jossa SOPHIA-operaatiolle annettaisiin pääsy rannikkovaltioiden aluevesille, jotta voidaan tehdä tarkastuksia epäilyttävissä aluksissa.

Terrorismin rahoitus

Terrorismin rahoitusta olisi tarkasteltava kattavasti eikä ainoastaan keskittyen rahoitusvirtoihin vaan myös radikalisoitumisen rahoitukseen. Terrorismin rahoitusta tarkastelevissa toimissa olisi otettava huomioon sekä terroristijärjestöjen laaja-alainen rahoitus että iskut, jotka edellyttävät vain vähän varoja. Näin ollen on ensiarvoisen tärkeää, että terrorismin rahoitusta tarkastelevissa toimissa hyödynnetään kaikilta osin rahanpesua koskevaa tiedustelutietoa, jotta edistetään ennaltaehkäisyä.

Jäsenvaltioita ja komissiota pyydetään perustamaan unionin terrorismin rahoituksen jäljittämisjärjestelmä (TFTS), jota sovelletaan sellaisten henkilöiden yhtenäisellä euromaksualueella tekemiin siirtoihin, joilla on yhteyksiä terrorismiin ja sen rahoitukseen, ja jolla täydennettäisiin Yhdysvaltojen kanssa käyttöön otettua terrorismin rahoituksen jäljittämisohjelmaa (TFTP).

Kriittisen infrastruktuurin turvaaminen

Esittelijät kehottavat tarkistamaan direktiiviä 2008/114/EY sen varmistamiseksi, että Euroopan kriittisten infrastruktuurien nimeäminen perustuu keskeisiä ja rajat ylittäviä palveluja tukevien järjestelmien analyysiin alakohtaisen lähestymistavan sijaan. Uudessa direktiivissä olisi otettava käyttöön velvoite ilmoittaa kriittiseen infrastruktuuriin liittyvistä välikohtauksista, kehys stressitestien toteuttamiselle, asianmukaisen koulutuksen antaminen nimetyissä yhteyspisteissä ja laatuvaatimuksia, joita sovelletaan liiketoiminnan jatkuvuussuunnitelmiin välikohtauksen tai iskun yhteydessä. Komission on voitava nimetä Galileon tai Eurocontrolin kaltaisten yleiseurooppalaisten palvelujen kattamat hyödykkeet kriittisiksi infrastruktuureiksi.

Esittelijät kehottavat myös jäsenvaltioita ottamaan käyttöön vaikuttavia kriisitoiminnan strategioita ja perustamaan kansallisia monialaisia kriisitoiminnan keskuksia, jotka vastaavat hätäavun koordinoinnista iskun tai välikohtauksen sattuessa.

Räjähteiden lähtöaineet

Räjähteitä käytettiin 40 prosentissa unionissa vuosina 2015 ja 2016 tehdyissä terrori-iskuissa huolimatta siitä, että asetuksessa (EU) N:o 98/2013 kielletään seitsemän aineen asettaminen yleisön saataville tietyt raja-arvot ylittävinä pitoisuuksina ja edellytetään ilmoittamista 11:tä ainetta koskevista epäilyttävistä liiketoimista. Tämä johtuu siitä, että iskujen tekijät ja mahdolliset terroristit onnistuvat yhä ostamaan lähtöaineita verkossa, ja siitä, että jäsenvaltiot voivat nykyisen sääntelyn turvin soveltaa erilaisia järjestelmiä.

Tämän vuoksi esittelijät suhtautuvat myönteisesti siihen, että komissio on esittänyt uutta sääntelyä, jossa poistetaan kiellettyjen aineiden rekisteröintijärjestelmä ja määritetään selvemmin, mitä tarkoitetaan yleisöllä ja ammattikäyttäjällä. Esittelijät kehottavat tiukentamaan verkko-ostojen seurantaa ja täsmentämään nykyisen yhteisen riskinhallintajärjestelmän kriteerejä, jotta voidaan puuttua paremmin räjähteiden lähtöaineiden laittomaan ostamiseen verkossa.

Ampuma-aseiden laiton kauppa

Ampuma-aseita käytettiin 41 prosentissa kaikista iskuista, mikä on hieman enemmän kuin vuonna 2016 (38 prosenttia). Terrori-iskuissa käytettävien ampuma-aseiden uhka on edelleen olemassa, mikä johtuu myös laittomien aseiden markkinoilla saatavien paukkupanoksilla ampumiseen tarkoitettujen muunnettujen aseiden ja uudelleenaktivoitujen ampuma-aseiden määrän lisääntymisestä. Tämän vuoksi esittelijät kehottavat korjaamaan ampuma-aseita koskevan unionin ja jäsenvaltioiden lainsäädännön puutteet esimerkiksi toteuttamalla toimia, jotta lopetetaan helposti muunnettavissa olevien paukkupanoksilla ampumiseen tarkoitettujen aseiden, Flobert-aseiden ja hälytysaseiden kierto.

Terrorismin uhrit

Jäsenvaltioita kehotetaan painokkaasti saattamaan direktiivien 2017/541/EU ja 2012/29/EU säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöä.

Komissiota pyydetään esittämään terrorismin uhreja koskeva lainsäädäntöehdotus, jossa määritellään selvästi heidän asemansa ja oikeutensa, tukikelpoisuusperusteet ja korvaustaso mukaan luettuna. Komission olisi myös perustettava terrorismin uhrien hätäavun koordinointikeskus, jotta se voi antaa oikea-aikaista ja asianmukaista kriisitukea tilanteessa, jossa yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa on tehty isku.

Perusoikeudet

Perusoikeuksien kunnioittaminen on keskeinen tekijä terrorismin torjuntaa koskevien politiikkojen onnistumisen kannalta, ja tähän liittyvät perusoikeudet on tasapainotettava asianmukaisesti, jotta varmistetaan terrorismin torjuntaa koskevien toimien vaikuttavuus. Esittelijät korostavat tältä osin, että vaikka oikeus yksityisyyteen on perusoikeus, ihmisten elämää ja turvallisuutta koskevien perusoikeuksien suojaaminen olisi asetettava ehdottomalle etusijalle. Lisäksi on otettava huomioon haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden ja vammaisten erityistarpeet ja -olot.

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

13.11.2018

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

23

2

5

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Ivo Belet, Caterina Chinnici, Javier Couso Permuy, Edward Czesak, Arnaud Danjean, Gérard Deprez, Agustín Díaz de Mera García Consuegra, Doru-Claudian Frunzulică, Elisabetta Gardini, Ana Gomes, Sylvie Guillaume, Monika Hohlmeier, Eva Joly, Jeroen Lenaers, Péter Niedermüller, Maite Pagazaurtundúa Ruiz, Birgit Sippel, Helga Stevens, Elena Valenciano, Geoffrey Van Orden, Kristina Winberg, Milan Zver

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Lynn Boylan, Claude Moraes, Morten Helveg Petersen, Emil Radev, Josep-Maria Terricabras

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

France Jamet, Manolis Kefalogiannis, Lukas Mandl

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

23

+

ALDE

Gérard Deprez, Maite Pagazaurtundúa Ruiz, Morten Helveg Petersen

ECR

Edward Czesak, Helga Stevens, Geoffrey Van Orden

ENF

France Jamet

PPE

Ivo Belet, Arnaud Danjean, Agustín Díaz de Mera García Consuegra, Elisabetta Gardini, Monika Hohlmeier, Manolis Kefalogiannis, Jeroen Lenaers, Lukas Mandl, Emil Radev, Milan Zver

S&D

Caterina Chinnici, Doru-Claudian Frunzulică, Ana Gomes, Claude Moraes, Péter Niedermüller, Elena Valenciano

2

-

GUE/NGL

Lynn Boylan, Javier Couso Permuy

5

0

ECR

Kristina Winberg

S&D

Sylvie Guillaume, Birgit Sippel

VERTS/ALE

Eva Joly, Josep-Maria Terricabras

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

Päivitetty viimeksi: 4. joulukuuta 2018
Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö