MIETINTÖ Euroopan tulevaisuudesta käytävän keskustelun tilanteesta

5.12.2018 - (2018/2094(INI))

Perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunta
Esittelijä: Ramón Jáuregui Atondo
Lausunnon valmistelija (*):Ivana Maletić, talous- ja raha-asioiden valiokunta
(*) Valiokuntien yhteistyömenettely – työjärjestyksen 54 artikla

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

Euroopan tulevaisuudesta käytävän keskustelun tilanteesta

(2018/2094(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 13. joulukuuta 2007 allekirjoitetun Lissabonin sopimuksen Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen muuttamisesta,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

–  ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen, Euroopan sosiaalisen peruskirjan, sen lisäpöytäkirjan ja sen tarkistetun version,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 295 artiklan,

–  ottaa huomioon 27:n EU:n valtion- tai hallitusten päämiehen epävirallisen kokouksen 29. kesäkuuta 2016,

–  ottaa huomioon 27 jäsenvaltion 16. syyskuuta 2016 antaman Bratislavan julkilausuman ja etenemissuunnitelman,

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2016 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevan EU:n järjestelmän perustamisesta[1],

–  ottaa huomioon 19. tammikuuta 2017 antamansa päätöslauselman Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista[2],

–  ottaa huomioon 16. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin toiminnan parantamisesta hyödyntämällä Lissabonin sopimuksen tarjoamia mahdollisuuksia[3],

–  ottaa huomioon 16. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin nykyisen toimielinrakenteen mahdollisista kehityskuluista ja mukautuksista[4],

–  ottaa huomioon 16. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman euroalueen budjettikapasiteetista[5],

–  ottaa huomioon 16. maaliskuuta 2017 antamansa päätöslauselman yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan perustuslaillisista, oikeudellisista ja institutionaalisista vaikutuksista: Lissabonin sopimuksen antamat mahdollisuudet[6],

–  ottaa huomioon 1. maaliskuuta 2017 julkaistun komission valkoisen kirjan ja viisi sen jälkeistä pohdinta-asiakirjaa (COM(2017)2025, COM(2017)0206, COM(2017)0240, COM(2017)0291, COM(2017)0315, COM(2017)0358),

–  ottaa huomioon 25. maaliskuuta 2017 annetun Rooman julistuksen,

–  ottaa huomioon Yhdistyneen kuningaskunnan 29. maaliskuuta 2017 antaman ilmoituksen aikeestaan erota Euroopan unionista,

–  ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2017 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean päätöslauselman aiheesta ”Euroopan komission valkoinen kirja Euroopan tulevaisuudesta ja muu kehitys”[7],

–  ottaa huomioon 12. toukokuuta 2017 annetun alueiden komitean päätöslauselman aiheesta ”Euroopan komission valkoinen kirja Euroopan tulevaisuudesta – Pohdintaa ja skenaarioita: EU27 vuoteen 2025 mennessä”[8],

–  ottaa huomioon kansallisten parlamenttien eri lausunnot komission valkoisesta kirjasta ja pohdinta-asiakirjoista Euroopan tulevaisuudesta,

–  ottaa huomioon komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin 12. syyskuuta 2018 pitämän puheen unionin tilasta vuonna 2018,

–  ottaa huomioon komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin 13. syyskuuta 2017 pitämän puheen unionin tilasta vuonna 2017 ja 24. lokakuuta 2017 julkaistun Junckerin etenemissuunnitelman kohti yhtenäisempää, vahvempaa ja demokraattisempaa unionia (COM(2017)0650),

–  ottaa huomioon Ranskan presidentin Emmanuel Macronin Sorbonnessa 26. syyskuuta 2017 pitämän puheen aiheesta ”Aloite Euroopan puolesta: suvereeni, yhtenäinen ja demokraattinen Eurooppa”,

–  ottaa huomioon EU:n valtion- ja hallitusten päämiesten epävirallisen Tallinnan huippukokouksen 29. syyskuuta 2017,

–  ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston kokouksessa 19.–20. lokakuuta 2017 hyväksytyn EU-johtajien asialistan,

–  ottaa huomioon 17. marraskuuta 2017 annetun neuvoston, parlamentin ja komission toimielinten välisen julistuksen Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista,

–  ottaa huomioon 6. joulukuuta 2017 annetun komission etenemissuunnitelman Euroopan talous- ja rahaliiton viimeistelemiseksi (COM(2017)0821) ja erityisesti ehdotuksen Euroopan valuuttarahaston perustamisesta (COM(2017)0827), ehdotuksen jäsenvaltioiden finanssipolitiikan vastuullisuutta ja julkisen talouden keskipitkän aikavälin linjausta vahvistavista säännöksistä (COM(2017)0824) ja tiedonannon Euroopan talous- ja finanssiministeristä (COM(2017)0823),

–  ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston kokouksen 14.–15. joulukuuta 2017 ja sen yhteydessä pidetyn johtajien kokouksen ja euroalueen huippukokouksen,

–  ottaa huomioon 20 jäsenvaltiota edustavien 26 kansallisen parlamentin 20. joulukuuta 2017 lähettämän kirjeen päätöksenteon avoimuudesta neuvostossa,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin eteläisten jäsenvaltioiden (Kypros, Ranska, Kreikka, Malta, Portugali ja Espanja) huippukokouksessa 10. tammikuuta 2018 hyväksytyn julkilausuman aiheesta ”Bringing the EU forward in 2018” sekä Visegrad-maiden (Puola, Slovakia, Tšekki ja Unkari) 26. tammikuuta 2018 antaman julkilausuman Euroopan tulevaisuudesta ja Alankomaiden, Irlannin, Latvian, Liettuan, Ruotsin, Suomen, Tanskan ja Viron valtiovarainministereiden 6. maaliskuuta 2018 antaman yhteisen julkilausuman,

–  ottaa huomioon 13. helmikuuta 2018 annetun komission tiedonannon ”Tuloksia tuottava EU: institutionaalisia vaihtoehtoja Euroopan unionin toiminnan tehostamiseksi” (COM(2018)0095),

–  ottaa huomioon 14. helmikuuta 2018 annetun komission suosituksen (EU) 2018/234 vuonna 2019 pidettävien Euroopan parlamentin vaalien eurooppalaisen luonteen korostamisesta ja vaalimenettelyn tehostamisesta[9],

–  ottaa huomioon 27 valtion- ja hallitusten päämiehen epävirallisen kokouksen 23. helmikuuta 2018,

–  ottaa huomioon 1. maaliskuuta 2018 antamansa päätöslauselman perusoikeuksien tilanteesta Euroopan unionissa vuonna 2016[10],

–  ottaa huomioon 19. huhtikuuta 2018 antamansa päätöslauselman perussopimusten määräysten täytäntöönpanosta kansallisten parlamenttien osalta[11],

–  ottaa huomioon 2. toukokuuta 2018 annetun komission ehdotuksen neuvoston asetukseksi vuosia 2021–2027 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta (COM(2018)0322),

–  ottaa huomioon 2. toukokuuta 2018 annetun komission ehdotuksen neuvoston päätökseksi Euroopan unionin omien varojen järjestelmästä (COM(2018)0325),

–  ottaa huomioon 17. toukokuuta 2018 pidetyn EU:n ja Länsi-Balkanin maiden huippukokouksen,

–  ottaa huomioon 16. toukokuuta 2018 annetun Euroopan oikeusasiamiehen erityiskertomuksen strategisessa tutkimuksessa OI/2/2017/TE neuvoston lainsäädäntöprosessin avoimuudesta,

–  ottaa huomioon 19. kesäkuuta 2018 annetun Mesebergin julistuksen,

–  ottaa huomioon 28. ja 29. kesäkuuta 2018 pidetyn Eurooppa-neuvoston kokouksen,

–  ottaa huomioon alueiden komitean 9. lokakuuta 2018 antaman lausunnon aiheesta ”Pohdintoja Euroopasta: alue- ja paikallisviranomaisten ääni pyrittäessä palauttamaan luottamusta Euroopan unioniin”,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin isännöimät keskustelut Euroopan tulevaisuudesta valtion- ja hallitusten päämiesten kanssa,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan kirjeen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan mietinnön sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan, kansainvälisen kaupan valiokunnan, talousarvion valvontavaliokunnan ja maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnot (A8-0427/2018),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unioni on vertaansa vailla oleva esimerkki ylikansallisesta yhdentymisestä ja se on saanut aikaan kestävän rauhan, vaurautta ja hyvinvointia 9. toukokuuta 1950 annetusta uraauurtaneesta Schumanin julistuksesta alkaen; ottaa huomioon, että sen pyrkimysten ja toimien ytimessä ovat olleet sen kansojen jaettu turvallisuus, ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, demokratia, tasa-arvo, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja ihmisten hyvinvointi;

B.  ottaa huomioon, että tavaroiden, palvelujen, pääoman ja ihmisten vapaa liikkuvuus, yhteinen raha, Erasmus-ohjelma, alue-, maatalous- ja koheesiopolitiikka sekä Horisontti 2020 ovat monien muiden joukossa unionin keskeisiä saavutuksia, jotka edistävät unionin kansalaisten hyvinvointia; katsoo, että unionilla on oltava asianmukaiset valtuudet ja resurssit, jotta se kykenee vastaamaan 2000-luvun haasteisiin;

C.  toteaa, että unionia on kohdannut viime vuosien aikana useita kriisejä, jotka ovat koetelleet sen kestävyyttä ja valmiuksia toimia päättäväisellä ja yhtenäisellä tavalla;

D.  ottaa huomioon, että ajanjaksolla 2014–2017 on nähty sosiaalisesti tasapainoisempaa ja tehokkaampaa raha- ja makrotalouspolitiikkaa, kuten Euroopan keskuspankin epätavanomaisia toimia, vakaus- ja kasvusopimuksen joustavuutta ja Euroopan investointiohjelma, jotka ovat osaltaan edistäneet EU:n taloudellista ja sosiaalista elpymistä;

E.  ottaa huomioon, että vaikka Eurooppa on kyennyt hallitsemaan rahoitus- ja talouskriisiä ja osittain selvinnyt sen vaikeimmista hetkistä, tärkeät ja kiireelliset uudistukset ovat yhä edessä EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla yleisesti ottaen talouden ohjausjärjestelmässä ja erityisesti euroalueella sekä sisämarkkinoiden vahvistamisessa ja hyvinvointivaltioidemme sosiaalisten standardien palauttamisessa ja kehittämisessä;

F.  toteaa, että epävakaassa globaalissa maailmassa unionilla edessä olevien monien sisäisten ja ulkoisten nykyisten ja tulevien haasteiden, kuten erityisesti muuttoliikkeen, väestön vähenemisen, terrorismin, turvallisuuden, ilmastonmuutoksen, ympäristöasioiden, monenvälisen maailmanjärjestyksen säilyttämisen, talous- ja rahaliiton (EMU) syventämisen, globalisaation, vapaan, oikeudenmukaisen ja sääntöihin perustuvan kansainvälisen kaupan, ulko- ja puolustusasioiden, sosiaalisen pilarin kehittämisen ja EU:n vastaisen populismin, suvaitsemattomuuden ja muukalaisvihan torjunnan, vuoksi EU:n olisi edistettävä SEU-sopimuksen 2 ja 3 artiklaan perustuvaa uudistettua yhteistyö- ja solidaarisuushenkeä jäsentensä keskuudessa samaan aikaan, kun unionin toteuttamien toimien olisi saatava jatkossakin innoituksensa Lissabonin sopimuksessa vahvistetusta tavoitteesta luoda yhä tiiviimpi Euroopan kansojen välinen liitto;

G.  toteaa, että parlamentti on erittäin huolissaan populististen, muukalaisvihamielisten ja Eurooppa-vastaisten liikkeiden noususta kaikkialla Euroopassa; ottaa huomioon, että unionin ja sen jäsenvaltioiden on tehostettava ponnistelujaan Euroopan yhdentymisen demokraattisten arvojen, perusperiaatteiden ja tavoitteiden puolustamiseksi ja edistämiseksi;

H.  toteaa, että Yhdistyneessä kuningaskunnassa kesäkuussa 2016 järjestetty kansanäänestys, jonka perusteella se ilmoitti 29. maaliskuuta 2017 aikeestaan erota Euroopan unionista, on kiihdyttänyt unionin tulevaisuudesta käytävää keskustelua; ottaa huomioon, että Yhdistyneen kuningaskunnan EU-eroa koskevissa neuvotteluissa on paljastunut jäsenvaltioiden voimakas keskinäinen riippuvuus ja se, missä määrin me olemme kaikki riippuvaisia yhteisistä välineistä ja toimista, sekä eroamisen kustannukset;

I.  toteaa, että Euroopan tulevaisuutta koskevan keskustelun voimistuminen heijastuu paitsi parlamentin omista 16. helmikuuta 2017 annetuista päätöslauselmista Euroopan tulevaisuudesta myös Bratislavan julkilausumasta ja etenemissuunnitelmasta, komission valkoisesta kirjasta Euroopan tulevaisuudesta, Rooman julistuksesta, Eurooppa‑neuvoston lokakuussa 2017 hyväksymästä EU-johtajien asialistasta ja yksittäisten jäsenvaltioiden tai niiden ryhmien, Euroopan talous- ja sosiaalikomitean ja alueiden komitean eri lausunnoista sekä parlamentin täysistunnoissa Euroopan tulevaisuudesta valtion- ja hallitusten päämiesten kanssa käydyistä keskusteluista, parlamenttien välisistä valiokuntakokouksista ja eri toimielinten, elinten ja jäsenvaltioiden järjestämistä kansalaisten vuoropuheluista ja kuulemisista;

J.  ottaa huomioon, että 8.–26. syyskuuta 2018 tehty Parlametri-kyselytutkimus osoittaa, että 62 prosenttia vastaajista pitää maansa EU-jäsenyyttä hyvänä asiana ja 68 prosenttia katsoo, että heidän maansa on hyötynyt EU-jäsenyydestä, mikä on suurin tulos sitten vuoden 1983;

K.  toteaa, että unionin perustan muodostavat arvot ja periaatteet määrittelevät ympäristön, johon jokainen unionin kansalainen voi samaistua riippumatta kansalliseen identiteettiin kytkeytyvistä poliittisista tai kulttuurisista eroista;

L.  katsoo, että tulevat Euroopan parlamentin vaalit tarjoavat tilaisuuden pohtia Euroopan tulevaisuudesta käytäviä keskusteluja, myös Euroopan parlamentin, komission ja neuvoston uuden toimikauden tärkeimpien institutionaalisten painopisteiden kannalta;

M.  toteaa, että EU:lla on edessään erityisen tärkeä jakso rakennusprosessissaan, kun otetaan huomioon sen haasteiden luonne ja ulottuvuus, ja katsoo, että haasteet voidaan ratkaista ainoastaan yhteistyöllä ja lisäämällä ja parantamalla jäsenvaltioiden yhdentymistä ja solidaarisuutta hyödyntäen täysimääräisesti Lissabonin sopimuksen nykyisiä määräyksiä ja sen jälkeen uudistamalla perussopimuksia institutionaalisen päätöksenteon parantamiseksi ja toimivaltuuksien asianmukaisen tasapainon varmistamiseksi;

N.  toteaa, että institutionaalisilla uudistuksilla olisi pyrittävä tekemään päätöksentekoprosesseista demokraattisempia ja lisäämään päätöksenteon avoimuutta ja unionin ja sen toimielinten vastuuvelvollisuutta; toteaa, että nämä tavoitteet huomioon ottaen on sopiva hetki edistää kansalaisten merkityksellistä osallistumista Euroopan yhdentymishankkeeseen ja järjestää kuulemisia sekä kannustaa säännöllistä vuoropuhelua kansalaisten ja etujärjestöjen kanssa SEU-sopimuksen 11 artiklan vaatimusten mukaisesti;

O.  toteaa, että unioni tarvitsee vahvemman hallintorakenteen ja parlamentin demokraattisen valvonnan tehostamista, jotta se pystyy vastaamaan nykyisiin ja tuleviin haasteisiin; toteaa, että EU:n toimielinten ja elinten avoimuus ja rehellisyys ovat erittäin tärkeitä kansalaisten luottamuksen rakentamiseksi;

P.  ottaa huomioon, että Ranskan ja Saksan yhteinen Mesebergin julkilausuma sisältää useita pohdintoja ja ehdotuksia eurooppalaisen yhteistyön lujittamiseksi erityisesti talouden hallinnan alalla;

Q.  katsoo, että kulttuurin ja koulutuksen eurooppalaisen ulottuvuuden edistäminen on elintärkeää Euroopan kansalaisuuden vahvistamiseksi, kun otetaan huomioon, että unioni kärsii osaamisvajeesta, mikä tarkoittaa sitä, että nuoremmat sukupolvet ottavat unionin saavutukset itsestäänselvyyksinä;

1.  palauttaa mieliin, että 16. helmikuuta 2017 Euroopan tulevaisuudesta annetuissa Euroopan parlamentin päätöslauselmissa korostetaan yhteisen toimielinjärjestelmän ja yhteisömenetelmän merkitystä ja esitetään useita Euroopan yhdentymisen kannalta erityisen merkittäviä ehdotuksia ja aloitteita, jotka voivat edistää Euroopan tulevaisuuden rakentamista;

2.  korostaa, että unionin on ratkaistava tulevaisuuteensa liittyvät haasteet lisäämällä ja parantamalla poliittista yhdentymistä ja kunnioittamalla ja edistämällä täysimääräisesti perustavanlaatuisia ja demokraattisia periaatteita sekä tekemällä yhteistyötä; korostaa, että kansalaiset haluavat Euroopan, joka suojelee heidän oikeuksiaan, hyvinvointiaan ja heidän sosiaalista malliaan jaetun suvereniteetin pohjalta, mikä edellyttää asianmukaista poliittista yhdentymistä; kehottaa valtion- ja hallitusten päämiehiä jatkamaan tätä työtä solidaarisuuden ja yhteistyön hengessä;

3.  korostaa, että kaikki Euroopan parlamentin täysistunnossa Euroopan tulevaisuudesta käydyissä keskusteluissa puhuneet valtion- ja hallitusten päämiehet totesivat, että tulevaisuuden haasteet on kohdattava yhdessä ja paremmin, mikä on mahdollista ainoastaan yhteistyössä;

4.  toteaa jälleen uskovansa, että eriytyvän yhdentymisen on oltava jatkossakin avoinna kaikille jäsenvaltioille ja toimittava keinona syventää Euroopan yhdentymistä ja solidaarisuutta, mitä ei saisi sekoittaa ajatukseen à la carte -Euroopasta; korostaa tarvetta välttää ensimmäisen ja toisen luokan jäsenyyksien luomista unioniin nykyisessä eriytettyä yhdentymistä koskevassa keskustelussa;

5.  muistuttaa, että eriytetty yhdentyminen ei saisi olla keino vähentää poliittista yhdentymistä;

6.  korostaa, että kriisi on aiheuttanut epätasapainon unionin tärkeimpien toimielinten välille ja että Eurooppa-neuvosto käyttää poliittista valtaansa komission aloiteoikeutta haittaavalla tavalla ja edistää hallitustenvälistä menettelyä; katsoo kuitenkin, että yhteisömenetelmä soveltuu parhaiten unionin toimintaan; palauttaa mieliin lukuisat asiaa koskevat parlamentin päätöslauselmat ja toistaa kehotuksensa, että Eurooppa-neuvosto kunnioittaisi täysimääräisesti erityisesti SEU-sopimuksen 15 artiklassa vahvistettuja toimivaltansa rajoja;

7.  toteaa jälleen, että yksimielisyys, jota perussopimuksissa edellytetään joidenkin perimmäisten asioiden osalta, on lähes ylitsepääsemätön este tärkeillä hetkillä ja tärkeissä päätöksissä, ja kannattaa siksi päätöksentekomenettelyjen osalta määräenemmistöpäätöksenteon periaatetta neuvostossa ja lainsäädännön osalta tavallisen lainsäätämismenettelyn käyttöä kaikilla aloilla, joilla se on mahdollista; palauttaa mieliin, että nykyisten perussopimusten puitteissa tämä voidaan toteuttaa käyttämällä erilaisia yhdyskäytävälausekkeita tai tiiviimmän yhteistyön tapauksessa SEUT-sopimuksen 333 artiklaa;

8.  suhtautuu myönteisesti puheenjohtaja Junckerin unionin tilasta 13. syyskuuta 2017 ja 12. syyskuuta 2018 pitämissään puheissa ilmoittamaan aikomukseen ehdottaa määräenemmistöpäätöksenteon käyttämistä neuvostossa tietyillä erityisillä politiikan aloilla, mutta pitää valitettavana, että monivuotista rahoituskehystä koskeva asetus ei ole lueteltujen aiheiden joukossa;

9.  suhtautuu myönteisesti erityisesti siihen, että komissio on ehdottanut määräenemmistöpäätöksenteon käyttämistä yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, kun kyse on kannoista ihmisoikeuskysymyksiin kansainvälisillä foorumeilla, pakotejärjestelmien käyttöönottoa koskevista päätöksistä ja päätöksistä käynnistää tai panna täytäntöön siviilioperaatioita vastauksena ulkomaisiin kriiseihin, kun otetaan huomioon päätöksenteon nopeuttamisen ja tehostamisen merkitys ja unionin tarve puhua yhdellä äänellä;

10.  toistaa ehdotuksensa tehdä neuvostosta todellinen lainsäädäntöelin yhdenvertaisesti parlamentin kanssa, kuten sen 16. helmikuuta 2017 antamassa päätöslauselmassa Euroopan unionin toiminnan parantamisesta hyödyntämällä Lissabonin sopimuksen tarjoamia mahdollisuuksia todetaan, ja parantaa päätöksentekoprosessin avoimuutta; viittaa tässä yhteydessä Euroopan oikeusasiamiehen erityiskertomukseen neuvoston lainsäädäntöprosessin avoimuudesta ja COSAC-valtuuskunnan 20. joulukuuta 2017 päivättyyn kirjeeseen, jossa kehotetaan lisäämään erityisesti neuvoston ja euroryhmän kaltaisten epävirallisten elinten poliittisen päätöksenteon avoimuutta parlamentin esittämien vastaavien pyyntöjen mukaisesti;

11.  katsoo, että on olemassa erilaisia vaihtoehtoja, joiden avulla voidaan lisätä komission joustavuutta, eli voidaan mukauttaa komission jäsenten kollegion rakennetta ja työskentelymenetelmiä nimittämällä esimerkiksi toimintalinjoista vastaavia varapuheenjohtajia tai ylempiä ja alempia komissaareja;

12.   muistuttaa, että vaikka parlamentilla ei ole nykyisten perussopimusten mukaan virallista lainsäädäntöaloiteoikeutta, se voi pyytää komissiota tekemään aiheellisen ehdotuksen asioista, joissa sen mielestä tarvitaan unionin säädöstä perussopimusten panemiseksi täytäntöön, ja muistuttaa komissiota paremmasta lainsäädännöstä 13. huhtikuuta 2016 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen 10 artiklan[12] mukaisesti sen velvoitteesta käsitellä ripeästi ja yksityiskohtaisesti pyynnöt ehdotuksista unionin säädöksiksi; muistuttaa lisäksi, että tämä toimielinten välinen sopimus sisältää myös toimielinten vuotuista ja monivuotista ohjelmasuunnittelua koskevia säännöksiä, jotka tarjoavat parlamentille lisävälineen lainsäädäntöohjelman ohjaamiseen;

13.  muistuttaa ehdotuksestaan, jonka mukaan lainsäädäntöaloiteoikeus voitaisiin antaa myös parlamentille EU:n kansalaisten suorana edustajana, jos perussopimuksia on mahdollista tarkistaa tulevaisuudessa;

14.  korostaa, että parlamentin tutkintaoikeutta olisi vahvistettava ja sille olisi annettava erityiset, aidot ja selvästi rajatut valtuudet;

15.  panee merkille toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden sekä ”tehdään vähemmän mutta tehokkaammin” -periaatteen toteutumista tarkastelevan komission työryhmän 10. heinäkuuta 2018 laatiman raportin, jossa esitellään suosituksia uudesta toissijaisuutta ja suhteellisuutta koskevasta työskentelytavasta; katsoo, että parlamentti on jo tuonut esiin monia näistä suosituksista, jotka koskevat erityisesti kansallisten parlamenttien roolia unionissa ja sitä, että on suositeltavaa uudistaa varhaisvaroitusjärjestelmää; muistuttaa, että työryhmä totesi, että kaikilla EU:n nykyisillä toiminta-aloilla on EU:n tason lisäarvoa, minkä vuoksi se ei määrittänyt perussopimusten toimivaltuuksia tai politiikan aloja, jotka olisi delegoitava uudelleen lopullisesti kokonaan tai osittain jäsenvaltioille;

16.  suhtautuu myönteisesti eri toimielinten antamiin suosituksiin, joiden mukaan kansallisille parlamenteille olisi annettava aktiivisempi rooli, erityisesti kun ne valvovat hallitustensa toimia unionin toimielimissä; muistuttaa myös paikallisviranomaisten ja erityisesti lainsäädäntävaltaa käyttävien alueellisten parlamenttien keskeisestä asemasta;

17.  korostaa, että on tärkeää tehdä yhteistyötä toimielinten välisellä tasolla kunnioittaen samalla kunkin toimielimen perussopimuksissa vahvistettuja erioikeuksia, ja toteaa, että tälle yhteistyölle on luotu uudet puitteet paremmasta lainsäädännöstä 13. huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa paremmasta lainsäädännöstä; tähdentää, että yksinkertaistaminen on jatkuva hanke, jolla pyritään tekemään EU:n tason prosesseista ja menettelyistä helpommin ymmärrettäviä, varmistamaan, että kaikkien sidosryhmien näkemykset otetaan huomioon, ja viime kädessä helpottamaan kansalaisten osallistumista Euroopan unionin työskentelyyn;

18.  pitää myönteisenä neuvoston, parlamentin ja komission oikeudenmukaisia työpaikkoja ja kasvua käsitelleessä sosiaalialan huippukokouksessa Göteborgissa allekirjoittamaa yhteistä julistusta Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista; huomauttaa, että pilarin toteuttamiseksi tarvittavat toimivaltuudet ja työkalut ovat pääasiassa paikallisten, alueellisten ja kansallisten viranomaisten sekä työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan käsissä, kun taas talouspolitiikan eurooppalainen ohjausjakso tarjoaa kehyksen, jonka avulla voidaan seurata jäsenvaltioiden toimintaa tältä osin; palauttaa lisäksi mieliin tässä yhteydessä, että työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu on osoittautunut välttämättömäksi välineeksi EU:n päätöksenteon ja lainsäädännön parantamisessa ja sosiaalisen oikeutuksen vahvistamisessa;

19.  panee merkille sosiaalisen pilarin ei-sitovan luonteen, joka ei sellaisenaan kykene siirtämään EU:n painopistettä talous-, sisämarkkina- ja finanssipolitiikoista sosiaalisiin tavoitteisiin; korostaa, että SEUT-sopimuksen 9 artiklaan kirjattu horisontaalinen sosiaalinen lauseke edellyttää, että EU harkitsee huolellisesti EU-lainsäädännön vaikutuksia sosiaaliturvaan ja työllisyyteen ja kuulee asianmukaisesti sidosryhmiä;

20.  painottaa, että ympäristönsuojelun on oltava EU:lle tärkeä prioriteetti nykyisen ympäristön pilaantumisen vuoksi ja että se on valtavirtaistettava unionin kaikkiin politiikkatoimiin ja kaikkeen toimintaan; korostaa, että EU:n olisi ryhdyttävä tehokkaisiin toimiin kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi ja lisättävä uusiutuvan energian osuutta energialähteiden yhdistelmästä ja energiasäästöistä tasoille, jotka ovat välttämättömiä Pariisin sopimuksessa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi;

21.  kehottaa jälleen kerran jäsenvaltioita allekirjoittamaan ja ratifioimaan tarkistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan ja Euroopan neuvoston sosiaaliturvasopimuksen (ETS nro 78);

22.  korostaa, että on tärkeää jatkaa talous- ja rahaliiton (EMU) syventämiseen ja loppuunsaattamiseen tähtäävää prosessia, jotta voidaan tukea yhtenäisvaluutan vakautta ja edistää jäsenvaltioiden talous-, finanssi- ja työmarkkinapolitiikkojen ja sosiaalisten normien lähentymistä; muistuttaa, että kaikkien jäsenvaltioiden on otettava euro käyttöön lukuun ottamatta Tanskaa, joka on jättäytynyt sen ulkopuolelle; kannattaa jatkotoimia Euroopan vakausmekanismin kehittämiseksi;

23.  painottaa tässä yhteydessä, että on varmistettava sekä Euroopan parlamentin että kansallisten parlamenttien vahva poliittinen sitoumus, tehokas hallinto ja demokraattinen vastuuvelvollisuus Euroopan tasolla ja jäsenvaltioissa ja etenkin parlamentaarinen valvonta eurooppalaisen ohjausjakson eri vaiheissa, jotta euroalueelle voidaan tarjota talous- ja finanssipolitiikan ohjaus, jolla on suuri sosiaalinen, taloudellinen ja demokraattinen oikeutus ja jotta parannetaan unionin suositusten seurantaa;

24.  muistuttaa 16. helmikuuta 2017 antamassaan päätöslauselmassa Euroopan unionin nykyisen toimielinrakenteen mahdollisista kehityskuluista ja mukautuksista esittämästään kannasta, jonka mukaan yhteisen vero- ja talouspolitiikan olisi kuuluttava unionin ja jäsenvaltioiden jaettuun toimivaltaan;

25.  panee merkille Ranskan ja Saksan kantojen lähentymisen euroalueen yhteistä rahoituskapasiteettia koskevasta ajatuksesta; katsoo jälleen, että tällaista kapasiteettia olisi kehitettävä EU:n kehyksessä;

26.  panee merkille Euroopan investointien vakautusjärjestelyä koskevan komission ehdotuksen ja keskustelee uusista vakauttamiseen tarkoitetuista talousarviovälineistä;

27.  panee merkille komission ehdotuksen uudistuksen tukiohjelmasta; korostaa, että unionin varojen käyttöä koskevaa parlamentin yhteispäätösvaltaa ja valvontavaltaa ei saa heikentää; on huolestunut siitä, että vuosina 2011–2017 vain yhdeksän prosenttia maakohtaisista suosituksista pantiin täysimääräisesti täytäntöön; panee merkille lähentymisvälineen, jonka avulla euroalueen ulkopuolisia jäsenvaltioita kannustetaan ja autetaan finanssi- ja talouspolitiikan avulla toteuttamaan uudistuksia ja täyttämään euron käyttöönoton vaatimukset;

28.  suhtautuu myönteisesti tulevaan InvestEU-ohjelmaan ja korostaa, että rahaston avulla olisi jatkettava investointivajeen vähentämistä EU:ssa; kannattaa kasvua, investointeja ja työllisyyttä edistäviä investointeja aineelliseen ja aineettomaan omaisuuteen, kulttuuriperintö mukaan lukien, kiinnittäen erityistä huomiota pk-yrityksiin, small cap - ja mid cap -yrityksiin sekä yhteisötalouden yrityksiin, jotta voidaan lisätä hyvinvointia ja vaikuttaa oikeudenmukaisempaan tulonjakoon ja taloudelliseen, sosiaaliseen ja alueelliseen yhteenkuuluvuuteen unionissa;

29.  ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan talous- ja finanssiministeristä; huomauttaa, että talous- ja raha-asioista vastaavan komission varapuheenjohtajan ja euroryhmän puheenjohtajan tehtävien yhdistäminen voisi parantaa parlamentaarista vastuuvelvollisuutta EU:n tasolla;

30.  katsoo, että tulevalla talousarviollaan EU:n olisi edistettävä sosiaalis-taloudelliseen vaikutukseen liittyvää eurooppalaista lisäarvoa, tuettava EU:n toimintapolitiikkojen nykyaikaistamista, varmistettava uusien haasteiden rahoitus ja edistettävä edelleen jäsenvaltioiden välistä ja sisäistä taloudellista ja sosiaalista lähentymistä ja yhteenkuuluvuutta vahvistaakseen eurooppalaista solidaarisuutta, vakautta, tasa-arvoa ja älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua, ja sen olisi Pariisin sopimukseen liittyvien EU:n sitoumusten valossa varmistettava SEU-sopimuksen 2 ja 3 artiklan mukainen perusarvojen kunnioittaminen ja edistäminen, ja ottaen huomioon omia varoja käsittelevän korkean tason työryhmän työn unionilla olisi oltava uusia omia varoja;

31.  suhtautuu myönteisesti komission omia varoja koskevaan ehdotukseen, jossa otetaan käyttöön todellisia omia varoja, kuten parlamentti on pyytänyt, mutta pitää valitettavana, että muita mahdollisia tulolähteitä ei ole otettu käyttöön; ilmaisee huolensa vuosien 2021–2027 monivuotista rahoituskehystä koskevasta komission ehdotuksesta, koska se ei sisällä taloudellista sitoumusta vastata EU:n nykyisiin ja tuleviin haasteisiin; pitää valitettavana joidenkin jäsenvaltioiden esittämiä kantoja, joiden mukaan ne kieltäytyvät tarjoamasta enemmän varoja EU:lle, vaikka tarve ratkaista uudet haasteet ja vastuualueet ja sen myötä tarve lisätä taloudellisia resursseja on tunnustettu yksimielisesti; huomauttaa, että rahankäyttö EU:n tasolla voi säästää rahaa kansallisella tasolla, koska näin voidaan välttää päällekkäisyyttä ja saavuttaa mittakaavaetuja;

32.  korostaa, että on tärkeää varmistaa ylöspäin suuntautuva taloudellinen ja sosiaalinen lähentyminen eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa; toteaa, että on tärkeää perustaa Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilari; panee merkille, että eurooppalaista ohjausjaksoa on vahvistettu ja virtaviivaistettu, mutta korostaa, että kansallisten parlamenttien entistä tiiviimpi osallistuminen auttaisi lisäämään kansallista omavastuullisuutta, mikä johtaisi maakohtaisten suositusten parempaan täytäntöönpanoon ja parantaisi siten eurooppalaiseen ohjausjaksoon liittyvää prosessia; panee merkille, että asianmukaisen ja kestävän finanssi- ja talouspolitiikan valitseminen on ennen kaikkea jäsenvaltioiden vastuulla;

33.  pitää valitettavana, että käytännön jatkotoimiin ei ole ryhdytty parlamentin lähentymissääntöä – joka hyväksyttäisiin yhteispäätösmenettelyssä – koskevan pyynnön osalta, jonka avulla saataisiin talouspolitiikan yhteensovittamiselle tehokkaampi kehys; muistuttaa lisäksi, että vaikka talouspolitiikan eurooppalaista ohjausjaksoa on jo virtaviivaistettu, parlamentti pyysi toimielinten välistä sopimusta, jotta vahvistetaan parlamentin roolia eurooppalaisessa ohjausjaksossa; palauttaa mieliin tässä yhteydessä, erityisesti perussopimusten määräysten täytäntöönpanosta kansallisten parlamenttien osalta antamansa päätöslauselman mukaisesti, ehdotuksensa siitä, että budjettiaikataulujen koordinointia kansallisella ja unionin tasolla olisi parannettava koko prosessissa, jotta sekä Euroopan parlamentti että kansalliset parlamentit voidaan ottaa paremmin mukaan talouspolitiikan eurooppalaiseen ohjausjaksoon;

34.  korostaa, että on tärkeää sitoutua pankkiunionin toteuttamiseen tähtäävään prosessiin ja varmistaa kaikkien pankkiunioniin osallistuvien jäsenvaltioiden avoimuus ja tasapuolinen kohtelu; muistuttaa, että on jatkettava toimia pankkiunionin valmiiksi saattamiseksi, eurooppalainen talletussuojajärjestelmä ja kriisinratkaisurahaston yhteinen varautumisjärjestely mukaan luettuina, sekä riskien vähentämiseksi;

35.  suhtautuu myönteisesti komission Euroopan finanssivalvojien järjestelmän (EFVJ) tarkistamisen yhteydessä esittämiin rahanpesun torjuntaan liittyviin ehdotuksiin; kehottaa neuvostoa ja parlamenttia saattamaan lainsäädäntöneuvottelut päätökseen ennen vaalikauden loppua, koska rahanpesun torjuntaa koskevaa politiikkaa olisi vahvistettava, jotta voidaan välttää tilanteet, joissa rahoituslaitokset edistävät aktiivisesti rahanpesua;

36.  kehottaa komissiota tunnistamaan ja poistamaan sisämarkkinoiden esteitä sekä edistämään kuluttajansuojan varmistamista Euroopan valvontaviranomaisten avulla; katsoo, että komission ensisijaisiin painopisteisiin olisi kuuluttava unionin lainsäädännön tehokkaan täytäntöönpanon valvonta;

37.  kehottaa komissiota asettamaan tarvittaessa ja tapauskohtaisesti asetukset etusijalle direktiiveihin nähden pankkiunionia ja rahoituspalvelulainsäädäntöä koskevina lainsäädäntövälineinä, jotta vältetään luomasta hajanaisuutta ja tilannetta, jossa valvontaviranomaisten käsiteltävänä olisi erilaisia kansallisia järjestelmiä;

38.  korostaa, että pääomamarkkinaunioni on saatettava kiireellisesti päätökseen; painottaa, että syvät ja hyvin integroidut pääomamarkkinat täydentävät pankkiunionia, koska ne edistävät yksityistä riskinjakoa, tukevat taloudellista lähentymistä, auttavat lieventämään tulevia häiriöitä ja mahdollisesti auttavat jakamaan varoja paremmin silloin, kun se on tarpeen; kehottaa tekemään kattavan tutkimuksen siitä, mikä olisi asianmukaisin kehys, jotta voidaan ottaa entistä paremmin huomioon rahoituspalveluille luonteenomainen nopea kehitys; korostaa, että uusien rahoituslähteiden aiempaa parempi saatavuus auttaisi erityisesti startup- ja pk-yrityksiä ja edistäisi niiden vankkaa kasvua ja kestävää kehitystä;

39.  on tyytyväinen tähänastiseen työhön ja pitää välttämättömänä jatkaa nykyisen alv‑lainsäädännön perusteellista uudelleentarkastelua; korostaa tarvetta tehostaa veropetosten, veronkierron ja verovilpin torjuntaa; panee merkille digitaalitalouden oikeudenmukaista verotusta koskevat komission toimet;

40.  kehottaa kaikkia EU:n toimielimiä ja elimiä, komissio, Euroopan keskuspankki, Euroopan investointipankki ja yhteinen valvontamekanismi mukaan luettuina, tehostamaan vielä entisestään viestintätoimintaansa, jotta voitaisiin kertoa entistä paremmin EU:n tekemästä työstä ja parantaa tiedottamista unionin kansalaisille;

41.  korostaa, että Eurooppa on myönteinen voima maailmassa ja sen olisi oltava sitä tulevaisuudessakin siten, että se ylläpitää arvojaan, monenvälisyyttään ja kansainvälistä lainsäädäntöään; muistuttaa, että unioni ja sen jäsenvaltiot ovat kansainvälisen kehitysavun suurin antaja;

42.  suhtautuu myönteisesti neuvoston päätökseen ottaa käyttöön pysyvä rakenteellinen yhteistyö (PRY), puolustuksen koordinoitu vuosittainen tarkastelu (CARD) ja Euroopan puolustusrahasto, jotka ovat tärkeitä askelia kohti yhteistä puolustuspolitiikkaa, ja panee merkille tiettyjen jäsenvaltioiden ehdotuksen EU:n turvallisuusneuvostosta ja eurooppalaisesta interventioaloitteesta; palauttaa mieliin kehotuksensa perustaa pysyvä puolustusministereiden neuvosto, jonka puheenjohtajana toimisi komission varapuheenjohtaja / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja, ja korostaa tällä alalla tehtyjen päätösten asianmukaisen demokraattisen vastuuvelvollisuuden merkitystä ja tarvetta vahvistaa tähän liittyvää Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien välistä yhteistyötä;

43.  suhtautuu myönteisesti unionin pelastuspalvelumekanismin vahvistamiseen ja kehottaa jälleen kerran perustamaan Euroopan pelastuspalvelujoukot, koska nykyiset perussopimukset tarjoavat hyvän perustan tälle;

44.  muistuttaa, että unioni valmistautuu liittymään Euroopan ihmisoikeussopimukseen, ja kehottaa sisällyttämään Euratomin perustamissopimuksen määräykset SEU- ja SEUT‑sopimuksiin;

45.  pitää valitettavana, että jäsenvaltiot eivät ole sopineet EU:n tason kattavan muuttoliikepolitiikan painopisteistä ja täytäntöönpanosta, mikä mahdollistaisi muiden tavoitteiden joukossa muuttovirtojen organisoinnin ja sääntelyn, EU:n ulkorajojen tehokkaamman valvonnan, yhteistyön tekemisen lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa ja siirtolaisten ja turvapaikanhakijoiden perusoikeuksien kunnioittamisen takaamisen; korostaa, että on ratkaistava jäsenvaltioiden ilmeiset ristiriidat sekä kansalaisten tyytymättömyys, jotta ei vaaranneta Euroopan yhdentymishanketta, joka kärsii suoraan siitä, että euroskeptiset puolueet ovat välineellistäneet muuttoliikekysymyksen;

46.  muistuttaa kannastaan tarkistaa Dublin-järjestelmää; korostaa lisäksi, että on tärkeää vahvistaa kumppanuutta Afrikan kanssa ja panee merkille komission 12. syyskuuta 2018 antaman tiedonannon ”Lisää laillisia maahantuloväyliä Eurooppaan: olennainen osa tasapainoista ja kokonaisvaltaista muuttoliikepolitiikkaa (COM(2018)0635);

47.  pitää hyvin tärkeänä yhteistä maatalouspolitiikkaa (YMP), jota tuetaan asianmukaisesti rahoitetulla talousarviolla; muistuttaa yhteisen maatalouspolitiikan keskeisestä merkityksestä unionin historiassa; panee merkille sen keskeisen roolin maaseutualueiden elävyyden ja elintarvikkeiden toimitusvarmuuden takaamisessa; toteaa, että YMP:n tuleva uudistus tarjoaa mahdollisuuden vahvistaa sen tavoitteiden saavuttamista; tähdentää, että YMP on yksi vanhimmista politiikoista ja sen on oltava edelleen yksi tärkeimmistä ja yhdennetyimmistä politiikoista ja että se myötävaikuttaa jatkossakin Euroopan tulevaisuuden rakentamiseen tiiviimmän yhdentymisen, ympäristönsuojelun, elintarviketurvallisuuden ja unionin kansalaisten turvallisuuden avulla; toteaa, että maatalouspolitiikalla ja maaseudun kehittämispolitiikalla on merkittävä julkishyödykkeiden tarjoamiseen liittyvä potentiaali; korostaa, että eurooppalaisella maataloudella on tärkeä rooli planeettamme ruokkimisessa ja työpaikkojen luomisessa 46 miljoonalle ihmiselle; korostaa YMP:n merkitystä maaperän, veden ja muiden luonnonvarojen aseman ja laadun säilyttämisessä; korostaa maatalouden keskeistä roolia unionin painopisteissä, jotka koskevat ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventämistä ja kestävän kehityksen edistämistä; korostaa asianmukaisesti rahoitetun ja uudistetun YMP:n merkitystä käsiteltäessä unionin monilukuisia tulevaisuuden haasteita; korostaa, että YMP ei koske pelkästään maataloutta ja viljelijöitä, vaan sen avulla myös autetaan ja kehitetään laajempia maaseutuyhteisöjä, joissa viljelijät toimivat;

48.  korostaa, että yhteisen kauppapolitiikan on säilyttävä unionin ulkopolitiikan peruspilarina ottaen huomioon, että sillä on suoria vaikutuksia kansalaisten elämään, ja sen on autettava unionia mukautumaan uuteen rooliinsa maailmassa, jossa on useita johtavia kansainvälisen tason toimijoita; kehottaa neuvostoa, komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa tekemään yhteistyötä seuraavilla aloilla:

a)  on vahvistettava yhteistä kauppapolitiikkaa integroimalla se laajempaan politiikkakehykseen; on otettava johtoasema maailman kauppapolitiikassa monenvälisellä ja kahdenvälisellä tasolla,

b)  on johdettava avoimen, sääntöihin perustuvan, oikeudenmukaisen ja kestävän sekä kehitystä tukevan maailmanlaajuisen kauppajärjestelmän puolustamista, jotta voidaan varmistaa, että EU:n yritykset voivat toimia maailmanlaajuisesti yhtäläisten edellytysten, ennakoitavien sääntöjen, reilun kilpailun ja määriteltyjen velvoitteiden puitteissa, joihin olisi kuuluttava unionin yhteisen kannan työstäminen rakentavalla tavalla ihmisoikeusloukkauksia koskevasta vastuusta käytävissä YK:n hallitustenvälisissä neuvotteluissa ja yritysten vastuuvelvollisuuden ja sitovien due diligence -velvoitteiden edistäminen toimitus- ja tuotantoketjujen osalta,

c)  on tiedotettava parlamentille täysimääräisesti ja välittömästi neuvotteluista ja neuvoston valtuutuksesta ja pidettävä se ajan tasalla kansainvälisten sopimusten koko täytäntöönpanon ajan, jotta varmistetaan, että parlamentti voi käyttää toimivaltaansa ja oikeuksiaan; on yksinkertaistettava ja lyhennettävä neuvotteluprosesseja ja vahvistettava parlamentin valvontaa kokonaisuudessaan; on lisättävä avoimuutta EU:n kansalaisia kohtaan julkaisemalla kauppasopimuksia koskevat neuvotteluohjeet (valtuutukset) ennen neuvottelujen aloittamista; on noudatettava täysimääräisesti perussopimuksen määräyksiä ja EU:n viimeaikaista oikeuskäytäntöä, joiden mukaan yhteinen kauppapolitiikka kuuluu unionin yksinomaiseen toimivaltaan,

d)  on sisällytettävä järjestelmällisesti digitaalinen kaupankäynti, pk-yritykset, sitovat ja täytäntöönpanokelpoiset kauppaa ja kestävää kehitystä koskevat luvut sukupuolten tasa-arvoa koskevien määräysten lisäksi kauppasopimuksiin ja otettava johtoasema näissä aiheissa monenvälisissä keskusteluissa; on puolustettava EU:n kansalaisten tietosuojaa,

e)  on vahvistettava yhteisen kauppapolitiikan johdonmukaisuutta YUTP:n, Euroopan kehitysyhteistyöpolitiikan ja ilmastopolitiikan kanssa, jotta voidaan varmistaa SEU-sopimuksen 3 artiklan 5 kohdassa ja SEUT-sopimuksen 21, 207 ja 208 artiklassa esitetyt arvot ja tavoitteet ja noudattaa täysimääräisesti kehityspolitiikkaa koskevaa eurooppalaista konsensusta;

49.  katsoo, että unionin olisi jatkettava kansainvälisen kaupan edistämistä ja puolustettava samalla sosiaalisia, työ- ja ympäristönormeja; varoittaa kauppasodista, jotka tuottavat vain häviäjiä ja lisäävät poliittisia ja turvallisuuteen liittyviä jännitteitä;

50.  muistuttaa SEU-sopimuksen 17 artiklan 7 kohdasta, jossa todetaan, että ”Eurooppa‑neuvosto, joka ottaa huomioon Euroopan parlamentin vaalit, ehdottaa aiheellisten kuulemisten jälkeen määräenemmistöllä Euroopan parlamentille ehdokasta komission puheenjohtajaksi”; korostaa olevansa päättäväinen jatkamaan kärkiehdokasmenettelyä komission seuraavan puheenjohtajan valitsemisessa Lissabonin sopimuksen mukaisesti ja suhtautuu myönteisesti komission ja tiettyjen jäsenvaltioiden antamaan tukeen tässä asiassa; korostaa, että komission puheenjohtajan virkaanasettamisen yhteydessä on erittäin tärkeää kuulla asianmukaisesti Euroopan parlamenttia, koska vaalien jälkeen se määrittää ehdokkaan, jota enemmistö sen jäsenistä voi tukea, ja toimittaa sisäisen työnsä tulokset Eurooppa-neuvostolle; muistuttaa, että ehdokas on täytynyt olla jonkin eurooppalaisen poliittisen puolueen kärkiehdokkaaksi nimittämä ja hänen on täytynyt kampanjoida komission puheenjohtajan tehtävää varten ennen EU-vaaleja; katsoo, että tämä käytäntö on selvästi osoittautunut onnistuneeksi ja vahvistanut Euroopan parlamentin ylikansallista roolia Euroopan kansalaisuuden ja eurooppalaisen demokratian edustajana; varoittaa jälleen kerran, että Euroopan parlamentti on komission puheenjohtajan nimittämismenettelyssä valmis hylkäämään kaikki ehdokkaat, joita ei ole nimetty kärkiehdokkaiksi ennen Euroopan parlamentin vaaleja;

51.  pitää valitettavana yleistä ja laajalle levinnyttä houkutusta syyttää epäsuosituista päätöksistä Brysseliä ja vapauttaa kansalliset viranomaiset vastuustaan ja harjoittamastaan politiikasta, kun otetaan huomioon, että tämä epäoikeudenmukainen ja opportunistinen asenne vahingoittaa Eurooppaa, edistää EU-vastaisuutta ja EU:ta vastustavaa kansalliskiihkoa ja pilaa EU:n toimielinten maineen; katsoo lisäksi, että väärät syyksi lukemiset ovat vastoin hallitusten toimien välttämätöntä vastuuvelvollisuutta; korostaa, että EU:n oikeuden asianmukainen täytäntöönpano ja soveltaminen on olennaista, jotta unionin politiikka tuottaisi tuloksia ja jotta voitaisiin lisätä keskinäistä luottamusta unionin, jäsenvaltioiden ja kansalaisten välillä, ja on huolissaan niiden jäsenvaltioiden toimista, jotka vapaaehtoisesti laiminlyövät sitä;

52.  korostaa, että on tarpeen vahvistaa EU:n politiikkatoimien sosiaalisten ja ympäristöön liittyvien seurausten arviointia pitämällä mielessä myös sääntelemättä jättämisen kustannukset unionin tasolla (niin sanotut Euroopan yhdentymisen toteutumattomuuden kustannukset);

53.  korostaa, että on kiinnitettävä erityistä huomiota EU:n hallintomenettelylakiin, mistä on osoituksena avoimesta, tehokkaasta ja riippumattomasta Euroopan unionin hallinnosta 9. kesäkuuta 2016 annettu parlamentin päätöslauselma[13];

54.  korostaa, että eurooppalaista julkista tilaa on vahvistettava demokratian ylikansallisena alueena; painottaa, että Euroopan kohtaamat tärkeimmät haasteet on ratkaistava ja että niistä on keskusteltava eurooppalaisesta eikä vain kansallisesta näkökulmasta ja on pantava täysimääräisesti täytäntöön SEU-sopimuksen 10 ja 11 artiklassa vahvistetut määräykset; huomauttaa, että tämän vuoksi eurooppalaisessa demokratiassa on vahvistettava sen tavoitteiden ja haasteiden kansainvälistä ulottuvuutta ja samalla edistettävä Euroopan unionin kansalaisuutta, joka perustuu yhteisiin arvoihin Euroopan unionissa, ja tarjottava enemmän eurooppalaista institutionaalista koulutusta ja neuvotteleva, osallistavampi ja vähemmän kansallisesti keskittynyt Euroopan parlamentin vuoden 2019 vaalikampanja;

55.  suhtautuu myönteisesti unionin lähestymistapaan, jota on noudatettu käynnissä olevissa neuvotteluissa Yhdistyneen kuningaskunnan hallitusta eroamisesta Euroopan unionista, ja korostaa EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden osoittamaa huomattavaa yhtenäisyyttä; panee merkille, että tähän mennessä käydyt neuvottelut ovat osoittaneet tällaisiin päätöksiin liittyvän valtavan monimutkaisuuden;

56.  korostaa jälleen kerran, ettei kansallisella suvereniteetilla eikä toissijaisuusperiaatteella voida perustella tai oikeuttaa sitä, että jokin jäsenvaltio kieltäytyy järjestelmällisesti noudattamasta EU:n perusarvoja, jotka ovat olleet unionin perussopimusten johdanto-osan artiklojen johtoajatuksena, sillä kaikki jäsenvaltiot ovat allekirjoittaneet nämä artiklat vapaaehtoisesti ja sitoutuneet noudattamaan niitä; korostaa lisäksi, että näiden arvojen vaaliminen on ratkaisevan tärkeää Euroopan yhdentymisen koheesion, kaikkien eurooppalaisten oikeuksien ja jäsenvaltioiden välillä tarvittavan keskinäisen luottamuksen kannalta; pyytää komissiota jälleen kerran esittämään pikaisesti ehdotuksen sen 25. lokakuuta 2016 antaman päätöslauselman mukaisesti, joka sisälsi suositukset komissiolle demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevan EU:n järjestelmän perustamisesta,

57.  muistuttaa, että unionin tuomioistuimen mukaan (yhdistetyt asiat C-8/15 P – C‑10/15 P)[14] unionin toimielimet ovat velvollisia noudattamaan ja ylläpitämään EU:n perusoikeuskirjan säännöksiä myös silloin, kun ne toimivat EU:n oikeudellisen kehyksen ulkopuolella;

58.  muistuttaa, että Euroopan tulevaisuutta koskevan keskustelun yhteydessä on pohdittava sitä, kuinka unionin talousarviojärjestelmää voitaisiin uudistaa siten, että varataan riittävät määrärahat suunniteltujen toimintalinjojen rahoittamiseksi, saadaan parempi tasapaino ennustettavuuden ja reagointivalmiuden välille, ja sitä, kuinka voitaisiin parhaiten varmistaa, etteivät rahoitusjärjestelyt kokonaisuudessaan olisi monimutkaisempia kuin on tarpeen unionin politiikkatavoitteiden saavuttamiseksi ja vastuuvelvollisuuden takaamiseksi; katsoo, että politiikan alojen ennakkoehtoja on lujitettava tarvittaessa vaarantamatta kuitenkaan ohjelmien toimintaa, jotta varmistetaan moitteeton varainhoito unionin varojen käytössä;

59.  korostaa, että on keskityttävä erityisesti rahoituksen tehokkaampaan käyttöön ja EU:n talousarvion demokraattisiin valvontajärjestelyihin; kehottaa kaikkia EU:n toimielimiä tehostamaan unionin taloudellisten etujen turvaamiseen tarkoitettuja menettelyjään ja käytäntöjään ja edistämään aktiivisesti tulossuuntautunutta vastuuvapausmenettelyä; katsoo tässä yhteydessä, että vastuuvapausmenettely on korvaamaton väline demokraattisen vastuuvelvollisuuden takaamiseksi unionin kansalaisia kohtaan ja muistuttaa toistuvasti kohdatuista vaikeuksista, jotka ovat aiheutuneet neuvoston yhteistyön puutteesta; vaatii, että neuvoston on oltava muiden toimielinten tavoin vastuuvelvollinen ja avoin; korostaa, että tähän ei saisi tehdä poikkeuksia;

60.  kiinnittää huomiota korruptioilmiöön, jolla on merkittäviä taloudellisia seurauksia ja joka muodostaa vakavan uhan demokratialle, oikeusvaltioperiaatteelle ja julkisille investoinneille; korostaa, että on tärkeää suojella EU:n veronmaksajien rahoja petoksilta ja muulta laittomalta toiminnalta, joka vaikuttaa unionin taloudellisiin etuihin;

61.  toistaa, että kun otetaan huomioon yhdentymishankkeen tämänhetkinen tilanne, EU:n on kaikin mahdollisin keinoin varmistettava Lissabonin sopimuksen täysimääräinen täytäntöönpano; huomauttaa, että perussopimusten myöhemmän tarkistamisen olisi perustuttava valmistelukunnan koolle kutsumiseen – jossa taataan osallistaminen sen edustajien kokoonpanon avulla ja tarjotaan foorumi pohdintaa ja sidosryhmien ja kansalaisten sitouttamista varten –, jotta voidaan keskustella ja tehdä johtopäätöksiä Euroopan tulevaisuudesta käytävässä keskustelussa unionin toimielinten ja muiden elinten esittämistä näkökannoista ja valtion- ja hallitusten päämiesten, kansallisten parlamenttien ja kansalaisyhteiskunnan sekä kansalaisten kuulemistilaisuuksissa esittämistä ehdotuksista;

62.  korostaa, että Euroopan tulevaisuudesta käytävä pohdinta on jo alkanut Euroopan parlamentin, Eurooppa-neuvoston ja komission EU:n uudistamista koskevien eri kantojen pohjalta; pitää valitettavana, että näistä kannoista huolimatta on suunniteltu vain vähäisiä uudistuksia; korostaa, että sen jälkeen kun uusi parlamentti ja komissio on perustettu, niiden olisi hyödynnettävä edellisellä vaalikaudella tehtyä työtä ja aloitettava tehtyjen ehdotusten työstäminen;

63.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

• [1]  EUVL C 215, 19.6.2018, s. 162.
• [2]  EUVL C 242, 10.7.2018, s. 24.
• [3]  EUVL C 252, 18.7.2018, s. 215.
• [4]  EUVL C 252, 18.7.2018, s. 201.
• [5]  EUVL C 252, 18.7.2018, s. 235.
• [6]  EUVL C 263, 25.7.2018, s. 125.
• [7]  EUVL C 345, 13.10.2017, s. 11.
• [8]  EUVL C 306, 15.9.2017, s. 1.
• [9]  EUVL L 45, 17.2.2018, s. 40.
• [10]  Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0056.
• [11]  Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0189.
• [12]  EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1.
• [13]  EUVL C 86, 6.3.2018, s. 126.
• [14]  Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 20.9.2016, Ledra Advertising Ltd ja muut v. Euroopan komissio ja Euroopan keskuspankki, ECLI:EU:C:2016:701.

PERUSTELUT

Vuonna 2017 annettu Rooman julistus merkitsi päätepistettä Yhdistyneen kuningaskunnan kansanäänestyksen johdosta 16. syyskuuta 2016 annetulla Bratislavan julkilausumalla käynnistetylle poliittiselle pohdintaprosessille. Siinä pyrittiin muodostamaan yhteinen näkemys ja etenemissuunnitelma seuraaviksi vuosiksi. Jäsenvaltiot sitoutuivat tekemään työtä seuraavan hyväksi:

•  unioni, jossa kaikki kansalaiset tuntevat olonsa turvalliseksi ja voivat liikkua vapaasti ja joka huolehtii ulkorajojensa turvallisuudesta ja harjoittaa tehokasta muuttoliikepolitiikkaa

•  vauras ja kestävä Eurooppa, joka edistää jatkuvaa ja kestävää kasvua ja jolla on vahvat sisämarkkinat

•  sosiaalinen Eurooppa, joka torjuu työttömyyttä, syrjintää, sosiaalista syrjäytymistä ja köyhyyttä

•  vahvempi Eurooppa globaalistuneessa toimintaympäristössä: unioni, joka kehittää olemassa olevia yhteistyösiteitä ja luo uusia kumppanuuksia ja joka on sitoutunut vahvistamaan yhteistä turvallisuuttaan ja puolustustaan.

Maailma pyörii ja asiat tapahtuvat kaikilla tasoilla nopeaa vauhtia. Kaikki vaikuttaa meihin, maailma on yhteenliittynyt, ja keskinäinen riippuvuus lisääntyy jatkuvasti. Tämän seurauksena Euroopan unionilla on edessään uusia, päätöksiä edellyttäviä haasteita, joiden ratkaisemista varten käytettävissä oleva toimielinjärjestelmä ei ole riittävän tehokas ja nopea eikä myöskään yhtenäinen ongelmien laajuuteen ja merkittävyyteen nähden. Monia viime vuosien vakavista ongelmista ei ole vielä ratkaistu, vaan niitä ollaan vasta ratkaisemassa. Muuttovirrat ovat täällä ja edellyttävät uudenlaista politiikkaa. Eurokriisi on nostanut esille euron hallinnoinnin kiireellisyyden. Talouskriisi edellyttää lähentymisen lisäämistä ja uusia politiikkatoimia. Brexitistä on vielä käytävä vaikeita neuvotteluja. Lisäksi esiin on nousemassa uusia haasteita: protektionismi ja kauppasodat, kansainvälinen politiikka ja puolustus moninapaisessa epäjärjestyksessä, suojautuminen terrorismilta pitkällä aikavälillä, tietojemme ja demokratiamme suojeleminen manipuloinnilta ja kyberhyökkäyksiltä ja niin edelleen.

Monet kohtaamistamme haasteista ovat globaaleja, ja niiden ratkaiseminen edellyttää ylikansallisia toimia, joissa osallistetaan nykyisiä kansainvälisiä elimiä. Ilmastonmuutos on kenties paras esimerkki asiasta, jossa tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä, vaikka Yhdysvallat on ikävä kyllä sanoutunut irti Pariisin sopimuksesta. Maat eivät voi puuttua yksin muuttoliikkeeseen, kyberturvallisuuteen, kansainväliseen kauppaan, humanitaarisiin kriiseihin, pandemioihin, ihmisoikeuksiin, kehitysyhteistyöhön, veropetosten ja veroparatiisien torjuntaan jne. Edes koko Eurooppa ei pysty siihen yksin. Siksi Euroopassa on suuri poliittinen enemmistö, joka pyytää meitä jatkamaan yhdessä niiden asioiden tekemistä, joita teemme tällä hetkellä hyvin, ja tarttumaan yhdessä eurooppalaisten kohtaamiin suuriin haasteisiin.

Eri päämiehet ovat ehdottaneet meille ”Euroopan uudelleenarviointia”. Eurooppalaismielisiä pyyntöjä esitetään jatkuvasti toimielinjärjestelmämme parantamisesta, jotta voidaan vastata useisiin epäilyksiin ja epävarmuuksiin. ”Eurooppa, joka suojelee” on yksi käytetyistä iskulauseista sellaisen Euroopan puolesta, joka palauttaa olemassaolonsa tarkoituksen ja yhteiskunnallisen tehtävänsä laajentamalla henkilökohtaisen ja kollektiivisen turvallisuuden kattavuutta. ”Me päätämme itse”, emmekä anna tapahtumien tai muiden sanella asioita, on toinen eurooppalaismielisistä vaatimuksista, joka konkretisoituu eurooppalaisena itsemääräämisoikeutena digitaalisen vallankumouksen, energiahaasteiden, demokratian ja sosiaalisen mallin kriisin tai kansainvälisen monenvälisyyden ja geopoliittisen tasapainon edessä.

Epäilemättä yksi tärkeimmistä keskusteluista on se, joka syntyy kansakunnan ja Euroopan välillä sekä kansallisen todellisuutemme ja ylikansallisen rakenteen välillä, aivan kuin nämä molemmat eivät sopisi yhteen. Keskustelu liittyy teknisiin näkökohtiin (toissijaisuus, suhteellisuus, toimivaltajako jne.), mutta viime vuosina esille on noussut muitakin asioita. Uudessa nationalismissa, joka on monesti avoimesti EU:n vastaista, vaaditaan, että valtio ja kansakunta muodostaisivat ainoan demokraattisen tilan, ja torjutaan tällä tavoin Euroopan yhdentymishankkeen suuruus ja sen demokraattisuus. Meidän on löydettävä tasapaino toimivaltuuksiemme harjoittamisessa ja osoitettava Euroopalle vain se, mikä unionin on tehtävä. Samalla on kuitenkin varmistettava, että unioni voi hoitaa tehtävänsä ilman halvaannuttavaa hallitustenvälisyyttä.

Eurooppalaismielisyyttä on vahvistettava luomalla eurooppalainen demos eli kansa, jota on edistettävä politiikan, koulutuksen ja kulttuurin avulla. On vältettävä Euroopan jakautumista ja unionin heikentämistä ja suojeltava kansalaisia kansallismieliseltä populismilta, joka tuhoaa heidän oikeutensa ja vapautensa. On tärkeää muistaa, että Eurooppa on identiteettien ja kansalaisten summa, johon liittyy valtava tunteiden lasti. Näiden tunteiden yllyttäminen tai vastustaminen merkitsisi itsemurhaa.

Muuttoliike on muodostunut hyvin merkittäväksi kysymykseksi eurooppalaisessa keskustelussa. Moraaliset periaatteemme kärsivät Välimeren tapahtumien seurauksena. Ulkopolitiikassamme on nähtävissä suuria heikkouksia Lähi-idän kaltaisissa konfliktitilanteissa. Emme kykene valvomaan tehokkaasti ulkorajojamme, eikä unionin tekemiä päätöksiä ole pantu täytäntöön maahanmuuttokiintiöiden jakamista koskevan avoimen tottelemattomuuden vuoksi. Pahinta on ehkä se, että monissa yhteiskunnissamme syntyy maahanmuuttoa vastustavia ja muukalaisvihamielisiä tunteita. Näitä tunteita lietsovat ja hyödyntävät tavallisesti poliittinen äärioikeisto ja EU:ta vastustavat populistiset liikkeet. Siksi on välttämätöntä ja kiireellistä panna kuntoon Euroopan muuttoliikepolitiikka. Kyseessä on yksi Euroopan suurista haasteista – ei vain väestörakenteen vuoksi, vaan myös ja ennen kaikkea unionin perustana olevien periaatteiden ja arvojen (perussopimuksen 2 artikla) johdonmukaisen noudattamisen kannalta.

Kokemus talous- ja rahoituskriisistä ja sen hoidosta talous- ja rahaliitossa on tarjonnut meille monia opetuksia. Se on osoittanut myös monia toimielinten toimintaan liittyviä tehottomia asioita. Tämä ei koske pelkästään talous- ja rahapolitiikkaa. Euroopan parlamentin eri mietinnöissä on muun muassa osoitettu, että suurin osa poliittisista päätöksistä on keskittynyt viime vuosina Eurooppa-neuvostoon muiden toimielinten kustannuksella; että monien päätösten demokraattinen tuki on heikentynyt sen seurauksena, että niihin ovat vaikuttaneet ei-edustukselliset tekniset elimet; että toimielinrakenne on riittämätön euroalueen hallinnassa ja edellyttää merkittäviä uudistuksia; että perussopimuksissa edellytetty yksimielisyys on lähes ylittämätön este tärkeinä hetkinä ja tärkeissä päätöksissä ja että unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa on parannettava päätöksenteon ja resurssien osalta sekä yhtenäistämällä unionin kansainvälistä edustusta. Yleisesti ottaen näissä mietinnöissä ehdotetaan tärkeitä uudistuksia komission, parlamentin ja neuvoston institutionaaliseen toimintaan, jotta voidaan lisätä avoimuutta ja parantaa unionin päätösten vaikuttavuutta ja tehokkuutta.

Monet vielä toteuttamatta olevista uudistuksista ja päätöksistä, jotka meidän on tehtävä tulevaisuutta varten, edellyttävät syvempää eurooppalaista poliittista yhdentymistä erityisesti talous- ja rahahallinnossa. Tämä voidaan toteuttaa ainoastaan demokraattisen oikeutuksen turvin.

Perussopimusten muuttaminen voisi olla viime kädessä paras tapa edetä kohti tällaista yhdentymistä, mutta se ei vaikuta tällä hetkellä suotavalta. Kyseessä on päätös, jota on arvioitava ja joka on tarvittaessa tehtävä seuraavalla vaalikaudella. Lyhyellä aikavälillä ja perussopimuksia muuttamatta on kuitenkin mahdollista tehdä ja on myös tehtävä monia uudistuksia, kuten euroalueen budjettikapasiteetista 16. helmikuuta 2017 annetussa Euroopan parlamentin päätöslauselmassa todetaan. Tiiviimpi yhteistyö on jatkossakin hyödyllinen väline esimerkiksi puolustuksen alalla. Usean eri nopeuden Euroopan ei pidä kuitenkaan tarkoittaa sellaista EU:ta, jossa kukin voi valita, mihin osallistuu ja mihin ei.

Poliittinen yhdentyminen edellyttää sitä, että kansalaisten ja unionin toimielinten välistä suhdetta parannetaan. Kansalaisten ylikansallinen eurooppalainen poliittinen identiteetti on heikko. Suhteeseen ei luoteta, ja kansalaisten vaaleissa ilmaiseman tahdon ja unionin poliittisten linjausten välinen yhteys on minimaalinen. Puheenjohtaja Juncker, eurooppalaiset federalistit, pääministerit ja tietysti Euroopan parlamentti ovat ehdottaneet ja pohtineet kansalaisten ja unionin toimielinten välisten suhteiden parantamista ja komission ja parlamentin toiminnan muuttamista siten, että ne toimisivat enemmän kansallisten parlamenttijärjestelmien sääntöjen mukaisesti. Siksi on otettava käsiteltäviksi Euroopan parlamentin uudistama Euroopan vaalilaki, kärkiehdokasmenettely, eurooppalaisten poliittisten puolueiden vahvistaminen, komission toimintaa tukevat parlamentaariset enemmistöt, Euroopan parlamentin valvontatehtävät ja suhteet kansallisiin parlamentteihin sekä monet muut vastaavat asiat, jotta voidaan lisätä politiikan avoimuutta ja parantaa suhteita Euroopan kansalaisiin.

Euroopan tulevaisuudesta käytävä keskustelu on näin ollen jatkunut tämän vaalikauden ajan, ja sitä on käyty vielä enemmän sen loppuvaiheilla. Komission vuoden 2017 ensimmäisellä puoliskolla laatiman viiden skenaarion pohjalta lausuntoja antoivat niin toimielimet kuin tutkijat ja eurooppalaiset asiantuntijatkin. Erityisen merkittäviä lausuntoja ovat antaneet jäsenvaltioiden presidentit ja pääministerit, jotka Euroopan parlamentti kutsui esittämään näkökantansa Euroopan tulevaisuudesta kuluvan vuoden 2018 aikana.

Tämän mietinnön tarkoituksena on koota yhteen tulevaisuutta koskevia keskustelunaiheita ja selkeyttää Euroopan yhdentymisen vaihtoehtoja vuoden 2019 vaalien edellä. Siksi on täsmennettävä, että tässä mietinnössä ei ole tarkoitus ratkaista eikä päättää eri vaihtoehtoja vaan määritellä ongelmia, kuvailla haasteita ja tarjota polkuja, joita pitkin eurooppalaisessa politiikassa ja seuraavissa vaaleissa valittavien uusien edustajien olisi kuljettava.

Tämän mietinnön tarkoituksena ei ole myöskään laatia lainsäädännöllisiä tekniikoita ja uudistuksia, joita meillä on käytettävissämme yhdentymisen edistämiseksi. Euroopan parlamentti on jo toteuttanut laajalti tätä tehtävää hyväksymällä seuraavat päätöslauselmat:

–  16. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin nykyisen toimielinrakenteen mahdollisista kehityskuluista ja mukautuksista

–  16. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin toiminnan parantamisesta hyödyntämällä Lissabonin sopimuksen tarjoamia mahdollisuuksia

–  16. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman euroalueen budjettikapasiteetista.

Nämä ja muut johdanto-osan kappaleissa viitatut mietinnöt muodostavat perustan tehtäville uudistuksille ja saavutettavalle edistykselle sellaista Eurooppaa varten, joka kykenee selviytymään tulevien vuosien hallinnollisista haasteistaan.

Tämän mietinnön todellisena tarkoituksena on päivittää vuoden 2018 lopussa se, mitkä ovat Euroopan kannalta tärkeät keskustelunaiheet ja haasteet ja millä välineillä ne ratkaistaan, kun käynnistymässä on toukokuussa 2019 järjestettävissä vaaleissa käytävä tärkeä poliittinen keskustelu. Mietinnössä ei määritellä ratkaisuja, koska haluamme kunnioittaa kansanäänestyksellä valittavia toimielimiä, sillä valitut edustajat tekevät päätökset näistä ratkaisuista. Tarkoituksena on ainoastaan laatia eurooppalainen poliittinen asialista, joka perustuu nykytilanteen moniin ja toistuviin viesteihin ja useisiin mietintöihin, julkilausumiin ja ehdotuksiin, joita erilaiset eurooppalaiset toimielimet ja unionin jäsenvaltioiden ylimmät hallitsijat ovat esittäneet viime kuukausina ja joilla pyritään yhdessä tekemään Euroopasta vaikutusvaltainen toimija geopolitiikan, kaupankäynnin, ilmaston, talouden, elintarvikkeiden ja diplomatian alalla.

TALOUS- JA RAHA-ASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (22.11.2018)

perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnalle

Euroopan tulevaisuudesta käytävän keskustelun tilasta
(2018/2094(INI))

Valmistelija (*): Ivana Maletić

(*) Valiokuntien yhteistyömenettely – työjärjestyksen 54 artikla

EHDOTUKSET

Talous- ja raha-asioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  panee merkille Euroopan tulevaisuutta koskevissa täysistuntokeskusteluissa ilmaistut näkemykset; katsoo, että tulevalla talousarviollaan EU:n olisi edistettävä sosiaalis-taloudelliseen vaikutukseen liittyvää eurooppalaista lisäarvoa, tuettava EU:n toimintapolitiikkojen nykyaikaistamista, varmistettava uusien haasteiden rahoitus ja edistettävä edelleen jäsenvaltioiden välistä ja sisäistä taloudellista ja sosiaalista lähentymistä ja yhteenkuuluvuutta vahvistaakseen eurooppalaista solidaarisuutta, vakautta, tasa-arvoa ja älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua, ja sen olisi Pariisin sopimukseen liittyvien EU:n sitoumusten valossa varmistettava Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 ja 3 artiklan mukainen perusarvojen kunnioittaminen ja edistäminen, ja ottaen huomioon omia varoja käsittelevän korkean tason työryhmän työn unionilla olisi oltava uusia omia varoja;

2.  korostaa, että on tärkeää sitoutua pankkiunionin toteuttamiseen tähtäävään prosessiin ja varmistaa kaikkien pankkiunioniin osallistuvien jäsenvaltioiden avoimuus ja tasapuolinen kohtelu; muistuttaa, että on jatkettava toimia pankkiunionin valmiiksi saattamiseksi, eurooppalainen talletussuojajärjestelmä ja yhteinen kriisinratkaisurahaston yhteinen varautumisjärjestely mukaan luettuina, sekä riskien vähentämiseksi;

3.  suhtautuu myönteisesti komission Euroopan finanssivalvojien järjestelmän (EFVJ) tarkistamisen yhteydessä esittämiin rahanpesun torjuntaan liittyviin ehdotuksiin; kehottaa neuvostoa ja parlamenttia saattamaan lainsäädäntöneuvottelut päätökseen ennen vaalikauden loppua, koska rahanpesun torjuntaa koskevaa politiikkaa olisi vahvistettava, jotta voidaan välttää tilanteet, joissa rahoituslaitokset edistävät aktiivisesti rahanpesua;

4.  kehottaa komissiota tunnistamaan ja poistamaan sisämarkkinoiden esteitä sekä edistämään kuluttajansuojan varmistamista Euroopan valvontaviranomaisten avulla; katsoo, että komission ensisijaisiin painopisteisiin olisi kuuluttava unionin lainsäädännön tehokkaan täytäntöönpanon valvonta;

5.  kehottaa komissiota asettamaan tarvittaessa ja tapauskohtaisesti asetukset etusijalle direktiiveihin nähden pankkiunionia ja rahoituspalvelulainsäädäntöä koskevina lainsäädäntövälineinä, jotta vältetään luomasta hajanaisuutta ja tilannetta, jossa valvontaviranomaisten käsiteltävänä olisi erilaisia kansallisia järjestelmiä;

6.  korostaa, että pääomamarkkinaunioni on saatettava kiireellisesti päätökseen; painottaa, että syvät ja hyvin integroidut pääomamarkkinat täydentävät pankkiunionia, koska ne edistävät yksityistä riskinjakoa, tukevat taloudellista lähentymistä, auttavat lieventämään tulevia häiriöitä ja mahdollisesti auttavat jakamaan varoja paremmin silloin, kun se on tarpeen; kehottaa tekemään kattavan tutkimuksen siitä, mikä olisi asianmukaisin kehys, jotta voidaan ottaa entistä paremmin huomioon rahoituspalveluille luonteenomainen nopea kehitys; korostaa, että uusien rahoituslähteiden aiempaa parempi saatavuus auttaisi erityisesti startup- ja pk-yrityksiä ja edistäisi niiden vankkaa kasvua ja kestävää kehitystä;

7.  korostaa, että on tärkeää jatkaa talous- ja rahaliiton (EMU) syventämiseen ja loppuunsaattamiseen tähtäävää prosessia, jotta voidaan tukea yhtenäisvaluutan vakautta ja edistää jäsenvaltioiden talous-, finanssi- ja työmarkkinapolitiikkojen ja sosiaalisten normien lähentymistä; painottaa tässä yhteydessä, että on varmistettava vahva poliittinen sitoumus, tehokas hallinto ja demokraattinen vastuuvelvollisuus Euroopan tasolla ja jäsenvaltioissa ja etenkin parlamentaarinen valvonta eurooppalaisen ohjausjakson eri vaiheissa; muistuttaa, että kaikkien jäsenvaltioiden on otettava euro käyttöön lukuun ottamatta Tanskaa, joka on jättäytynyt sen ulkopuolelle; kannattaa jatkotoimia Euroopan vakausmekanismin kehittämiseksi; panee merkille Euroopan investointien vakautusjärjestelyä koskevan komission ehdotuksen ja keskustelee uusista vakauttamiseen tarkoitetuista talousarviovälineistä;

8.  panee merkille komission ehdotuksen uudistuksen tukiohjelmasta; korostaa, että unionin varojen käyttöä koskevaa parlamentin yhteispäätösvaltaa ja valvontaa ei saa heikentää; on huolestunut siitä, että vuosina 2011–2017 vain yhdeksän prosenttia maakohtaisista suosituksista pantiin täysimääräisesti täytäntöön; panee merkille lähentymisvälineen, jonka avulla euroalueen ulkopuolisia jäsenvaltioita kannustetaan ja autetaan finanssi- ja talouspolitiikan avulla toteuttamaan uudistuksia ja täyttämään euron käyttöönoton vaatimukset;

9.  korostaa, että on tärkeää varmistaa ylöspäin suuntautuva taloudellinen ja sosiaalinen lähentyminen eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa; toteaa, että on tärkeää perustaa Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilari; panee merkille, että eurooppalaista ohjausjaksoa on vahvistettu ja virtaviivaistettu, mutta korostaa, että kansallisten parlamenttien entistä tiiviimpi osallistuminen auttaisi lisäämään kansallista omavastuullisuutta, mikä johtaisi maakohtaisten suositusten parempaan täytäntöönpanoon ja parantaisi siten eurooppalaiseen ohjausjaksoon liittyvää prosessia; panee merkille, että asianmukaisen ja kestävän finanssi- ja talouspolitiikan valitseminen on ennen kaikkea jäsenvaltioiden vastuulla;

10.  suhtautuu myönteisesti tulevaan InvestEU-ohjelmaan ja korostaa, että rahaston avulla olisi jatkettava investointivajeen vähentämistä EU:ssa; kannattaa kasvua, investointeja ja työllisyyttä edistäviä investointeja aineelliseen ja aineettomaan omaisuuteen, kulttuuriperintö mukaan lukien, kiinnittäen erityistä huomiota pk-yrityksiin, small cap - ja mid cap -yrityksiin sekä yhteisötalouden yrityksiin, jotta voidaan lisätä hyvinvointia ja vaikuttaa oikeudenmukaisempaan tulonjakoon ja taloudelliseen, sosiaaliseen ja alueelliseen yhteenkuuluvuuteen unionissa;

11.  on tyytyväinen tähänastiseen työhön ja pitää välttämättömänä jatkaa nykyisen alv-lainsäädännön perusteellista uudelleentarkastelua; korostaa tarvetta tehostaa veropetosten, veronkierron ja verovilpin torjuntaa; panee merkille digitaalitalouden oikeudenmukaista verotusta koskevat komission toimet;

12.  kehottaa kaikkia EU:n toimielimiä ja elimiä, komissio, Euroopan keskuspankki, Euroopan investointipankki ja yhteinen valvontamekanismi mukaan luettuina, tehostamaan vielä entisestään viestintätoimintaansa, jotta voitaisiin kertoa entistä paremmin EU:n tekemästä työstä ja parantaa tiedottamista unionin kansalaisille.

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄ LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)	20.11.2018
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	40 7 3
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Hugues Bayet, Pervenche Berès, David Coburn, Thierry Cornillet, Esther de Lange, Markus Ferber, Jonás Fernández, Giuseppe Ferrandino, Stefan Gehrold, Sven Giegold, Roberto Gualtieri, Brian Hayes, Gunnar Hökmark, Danuta Maria Hübner, Petr Ježek, Barbara Kappel, Wolf Klinz, Georgios Kyrtsos, Philippe Lamberts, Werner Langen, Bernd Lucke, Olle Ludvigsson, Ivana Maletić, Marisa Matias, Costas Mavrides, Alex Mayer, Luděk Niedermayer, Stanisław Ożóg, Sirpa Pietikäinen, Pirkko Ruohonen-Lerner, Anne Sander, Alfred Sant, Pedro Silva Pereira, Peter Simon, Paul Tang, Ramon Tremosa i Balcells, Ernest Urtasun, Marco Valli, Tom Vandenkendelaere, Miguel Viegas, Jakob von Weizsäcker
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Andrea Cozzolino, Jeppe Kofod, Paloma López Bermejo, Michel Reimon, Joachim Starbatty, Lieve Wierinck
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)	Pilar Ayuso, Elmar Brok, Helga Stevens

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

40	+
ALDE	Thierry Cornillet, Petr Ježek, Wolf Klinz, Ramon Tremosa i Balcells, Lieve Wierinck
ENF	Barbara Kappel
PPE	Pilar Ayuso, Elmar Brok, Markus Ferber, Stefan Gehrold, Brian Hayes, Gunnar Hökmark, Danuta Maria Hübner, Georgios Kyrtsos, Esther de Lange, Werner Langen, Ivana Maletić, Luděk Niedermayer, Sirpa Pietikäinen, Anne Sander, Tom Vandenkendelaere
S&D	Hugues Bayet, Pervenche Berès, Andrea Cozzolino, Jonás Fernández, Giuseppe Ferrandino, Roberto Gualtieri, Jeppe Kofod, Olle Ludvigsson, Costas Mavrides, Alex Mayer, Alfred Sant, Pedro Silva Pereira, Peter Simon, Paul Tang, Jakob von Weizsäcker
VERTS/ALE	Sven Giegold, Philippe Lamberts, Michel Reimon, Ernest Urtasun

7	-
ECR	Bernd Lucke, Joachim Starbatty
EFDD	David Coburn, Marco Valli
GUE/NGL	Paloma López Bermejo, Marisa Matias, Miguel Viegas

3	0
ECR	Stanisław Ożóg, Pirkko Ruohonen-Lerner, Helga Stevens

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

KANSAINVÄLISEN KAUPAN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (5.11.2018)

perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnalle

Euroopan tulevaisuudesta käytävän keskustelun tilanteesta
(2018/2094(INI))

Valmistelija: José Ignacio Salafranca Sánchez‑Neyra

EHDOTUKSET

Kansainvälisen kaupan valiokunta pyytää asiasta vastaavaa perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  korostaa, että yhteisen kauppapolitiikan on säilyttävä unionin ulkopolitiikan peruspilarina, jolla on suoria vaikutuksia kansalaisten elämään, ja sen on autettava unionin mukautumaan uuteen rooliinsa maailmassa, jossa on useita johtavia kansainvälisen tason toimijoita; kehottaa neuvostoa, komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa tekemään tätä tarkoitusta varten yhteistyötä seuraavilla aloilla:

a)  on vahvistettava yhteistä kauppapolitiikkaa integroimalla se laajempaan politiikkakehykseen, on otettava johtoasema maailman kauppapolitiikassa monenvälisellä ja kahdenvälisellä tasolla, on vahvistettava yhteistyötä kahdenvälisten, strategisten ja alueellisten kauppakumppaneiden sekä monenvälisten järjestöjen, kuten YK:n kauppa- ja kehityskonferenssin (UNCTAD), YK:n ympäristöohjelman (UNEP), Kansainvälisen työjärjestön (ILO), kanssa ja erityisesti Maailman kauppajärjestön (WTO) kanssa osallistumalla aktiivisesti sen välttämättömään uudistukseen, jotta se olisi tehokkaampi ja vastaisi paremmin uusiin maailmanlaajuisiin haasteisiin, mukaan lukien kestävän kehityksen toimintaohjelma Agenda 2030 ja Pariisin ilmastosopimus, ja jotta voitaisiin lisätä sen legitimiteettiä; on vahvistettava unionin johtoasemaa ja EU:n kauppapolitiikkaa arvopohjaisen kauppapolitiikan edistämisessä lujittamalla kaupan ihmisoikeusulottuvuutta ja mahdollisimman tiukkojen EU:n vaatimusten käyttöönottoa;

b)  on johdettava avoimen, sääntöihin perustuvan, oikeudenmukaisen ja kestävän sekä kehitystä tukevan maailmanlaajuisen kauppajärjestelmän puolustamista, jotta voidaan edistää eurooppalaisten yritysten kilpailukykyä varmistamalla kansainvälisten sääntöjen ja sopimusten, esimerkiksi ympäristö- ja ilmastonmuutossopimusten, ILO:n yleissopimusten, korruption torjuntaa koskevien määräysten ja rahoituksen avoimuutta, rahanpesun torjuntaa ja veroyhteistyötä koskevien sopimusten tehokas täytäntöönpano; on varmistettava, että EU:n yritykset voivat toimia maailmanlaajuisesti yhtäläisten edellytysten, ennakoitavien sääntöjen, reilun kilpailun ja määriteltyjen velvoitteiden puitteissa, joihin olisi kuuluttava unionin yhteisen kannan työstäminen rakentavalla tavalla ihmisoikeusloukkauksia koskevasta vastuusta käytävissä YK:n hallitustenvälisissä neuvotteluissa ja yritysten vastuuvelvollisuuden ja sitovien due diligence -velvoitteiden edistäminen toimitus- ja tuotantoketjujen osalta;

c)  on tiedotettava parlamentille täysimääräisesti ja välittömästi neuvotteluista ja neuvoston valtuutuksesta ja pidettävä se ajan tasalla kansainvälisten sopimusten koko täytäntöönpanon ajan, jotta varmistetaan, että parlamentti voi käyttää toimivaltaansa ja oikeuksiaan; on yksinkertaistettava ja lyhennettävä neuvotteluprosesseja ja vahvistettava parlamentin valvontaa kokonaisuudessaan; on lisättävä avoimuutta EU:n kansalaisia kohtaan julkaisemalla kauppasopimuksia koskevat neuvotteluohjeet (valtuutukset) ennen neuvottelujen aloittamista, jotta voidaan myös lisätä ennustettavuutta ja oikeusvarmuutta talouden toimijoiden kannalta, niin että ne voivat hyödyntää paremmin ja oikea-aikaisesti EU:lle tarjoutuvia mahdollisuuksia; on noudatettava täysimääräisesti perussopimuksen määräyksiä ja EU:n viimeaikaista oikeuskäytäntöä, joiden mukaan yhteinen kauppapolitiikka kuuluu unionin yksinomaiseen toimivaltaan;

d)  on mukautettava kauppapolitiikkaa automatisoinnin, digitalisaation, palveluistumisen sekä globaalien arvoketjujen ja tavara- ja palvelukaupan kytkösten lisääntymisen globaaleihin suuntauksiin edistämällä sopivien määräysten sisällyttämistä, jotta varmistetaan tiedonsiirrot, välituotteiden kilpailukykyiset hinnat sekä palvelukaupan vapauttaminen kahden- ja monenvälisissä kauppasopimuksissa;

e)  on tuettava pk-yrityksiä, jotta ne voivat hyötyä täysimääräisesti yhteisestä kauppapolitiikasta; on lisättävä investointeja tutkimukseen ja teknologian kehittämiseen sekä innovointiin, etenkin vähähiiliseen talouteen siirtymistä ajatellen; on tuettava eurooppalaisia yrityksiä, jotta ne voivat pyrkiä johtavaan asemaan näillä aloilla maailmanlaajuisesti, jolloin niiden kilpailukyky paranee ja ne voivat luoda kunnollisia työpaikkoja; on korostettava, että kestävää kehitystä ei saisi pitää investointien esteenä; on vaadittava etenkin Afrikassa kansainvälistä yhteistyötä ja kansainvälisiä osallistumisprosesseja, jotka voisivat edistää kestäviä alueellisia taloussyklejä, johtaa uusien työpaikkojen syntymiseen ja edistää sosiaalisen suojelun politiikan kehittämistä;

f)  on sisällytettävä järjestelmällisesti digitaalinen kaupankäynti, pk-yritykset, sitovat ja täytäntöönpanokelpoiset kauppaa ja kestävää kehitystä koskevat luvut ja sukupuolten tasa-arvoa koskevat määräykset kauppasopimuksiin ja otettava johtoasema näissä aiheissa monenvälisissä keskusteluissa; on puolustettava unionin yleisessä tietosuoja-asetuksessa (asetus (EU) 2016/679) vahvistettua EU:n kansalaisten tietosuojaa kaikilta osin ja edistettävä kuluttajansuojaa, tietosuojaa ja markkinoillepääsyä koskevien EU:n normien vahvistamista; on pyrittävä luomaan maailmanlaajuinen liittoutuma ja tuettava jäsenvaltioiden viranomaisia rajat ylittävän verkkorikollisuuden torjunnassa; on kehitettävä EU:n digitaalistrategia, joka kattaa investoinnit digitaaliseen infrastruktuuriin ja digitaalisiin yrityksiin ja hyödyttää koko yhteiskuntaa;

g)  on helpotettava Euroopan globalisaatiorahaston hakumenettelyä ja saatavuutta, jotta voidaan ottaa huomioon tavara- ja palvelukaupan asteittaisen ja molemminpuolisen vapauttamisen vaikutukset;

h)  on vahvistettava yhteisen kauppapolitiikan johdonmukaisuutta yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP), Euroopan kehitysyhteistyöpolitiikan ja ilmastopolitiikan kanssa, jotta voidaan varmistaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 3 artiklan 5 kohdassa ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 21, 207 ja 208 artiklassa esitetyt arvot ja tavoitteet ja noudattaa täysimääräisesti kehityspolitiikkaa koskevaa eurooppalaista konsensusta;

i)  on tunnustettava, että EU:n kauppasopimusten äärimmäinen politisointi voi haitata kaupankäyntiä;

j)  on korostettava rakentavan naapuruuspolitiikan kehittämisen strategista merkitystä kehittämällä reiluja kauppasuhteita ja taloudellista yhteistyötä unionin itäisten ja eteläisten naapurimaiden talouksien kanssa, jotta voidaan edistää niiden taloudellista ja sosiaalista hyvinvointia ja työpaikkojen luomista;

k)  on ennakoitava brexitin vaikutuksia ja ehdotettava keinoja lieventää unioniin ja sen kansalaisiin ja myös tällä hetkellä unionissa asuviin Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisiin kohdistuvia kielteisiä taloudellisia vaikutuksia;

l)  on parannettava yhteisen kauppapolitiikan viestintästrategiaa tarjoamalla enemmän julkisia ja perinpohjaisia analyyseja uusien kauppasopimusten mahdollisista vaikutuksista ennen neuvotteluohjeiden (valtuutusten) vahvistamista; on viestittävä paremmin mahdollisuuksista, joita kauppa tarjoaa unionin kansalaisille ja yrityksille; on lisättävä avoimuutta ja syvennettävä vuoropuhelua ammatillisten ja työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan kanssa, jotta varmistetaan niiden asianmukainen osallistuminen kauppasopimusten seurantaan ja täytäntöönpanoon, erityisesti kauppasopimuksia koskevalla yhteisellä vuoropuhelulla ja sisäisillä neuvoa-antavilla ryhmillä ja osoittamalla enemmän varoja näille mekanismeille; on autettava unionin kansalaisia ja talouden toimijoita ymmärtämään paremmin globaalien taloussuhteiden rakenteen muuttuvaa tasapainoa ja sopeutumaan siihen.

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄ LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)	5.11.2018
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	30 3 1
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Maria Arena, Tiziana Beghin, David Borrelli, Salvatore Cicu, Christofer Fjellner, Eleonora Forenza, Karoline Graswander-Hainz, Christophe Hansen, Heidi Hautala, Nadja Hirsch, Yannick Jadot, France Jamet, Jude Kirton-Darling, Patricia Lalonde, Bernd Lange, David Martin, Emmanuel Maurel, Anne-Marie Mineur, Sorin Moisă, Alessia Maria Mosca, Franck Proust, Godelieve Quisthoudt-Rowohl, Inmaculada Rodríguez-Piñero Fernández, Tokia Saïfi, Helmut Scholz, Joachim Schuster, Adam Szejnfeld, Iuliu Winkler
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Sajjad Karim, Sander Loones, José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra, Jarosław Wałęsa
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)	Georges Bach, Norbert Lins

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

30	+
ALDE	Nadja Hirsch, Patricia Lalonde
ECR	Sander Loones
EFDD	Tiziana Beghin
GUE/NGL	Helmut Scholz
NI	David Borrelli, Emmanuel Maurel
PPE	Georges Bach, Salvatore Cicu, Christofer Fjellner, Christophe Hansen, Norbert Lins, Sorin Moisă, Franck Proust, Godelieve Quisthoudt-Rowohl, Tokia Saïfi, José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra, Adam Szejnfeld, Jarosław Wałęsa, Iuliu Winkler
S&D	Maria Arena, Karoline Graswander-Hainz, Jude Kirton-Darling, Bernd Lange, David Martin, Alessia Maria Mosca, Inmaculada Rodríguez-Piñero Fernández, Joachim Schuster
VERTS/ALE	Heidi Hautala, Yannick Jadot

3	-
ECR	Sajjad Karim
ENF	France Jamet
GUE/NGL	Anne-Marie Mineur

1	0
GUE/NGL	Eleonora Forenza

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

TALOUSARVION VALVONTAVALIOKUNNAN LAUSUNTO (16.11.2018)

perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnalle

Euroopan tulevaisuudesta käytävän keskustelun tilanteesta
2018/2094(INI)

Valmistelija: Petri Sarvamaa

EHDOTUKSET

Talousarvion valvontavaliokunta pyytää asiasta vastaavaa perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A.  toteaa, että Eurooppa on risteyskohdassa, jossa EU:n päätöksiin liittyy eräänlainen legitimiteettikriisi;

B.  katsoo, että on tarpeen tuoda Euroopan yhdentymiskehitys lähemmäs EU:n kansalaisia kiinnittäen erityistä huomiota heidän tarpeisiinsa, elämäänsä ja odotuksiinsa, jotta voidaan ennen kaikkea vahvistaa EU:n legitimiteettiä ja palauttaa luottamus ja innostus Euroopan yhdentymishankkeeseen uudistetun EU:n hallintotavan ansiosta;

C.  toteaa, että parlamentin suorittama julkisten menojen valvonta on nykyaikaisen demokraattisen järjestelmän olennainen osa;

D.  toteaa, että EU:n laajempi demokratia liittyy suurempaan avoimuuteen, vastuuvelvollisuuteen ja lahjomattomuuteen, ja niiden olisi oltava EU:n toimielinten toimintakulttuurin tärkeimpiä periaatteita, jotta voitaisiin parantaa tehokasta hallintoa ja varmistaa EU:n toiminnan ja sen päätöksentekoprosessin suurempi avoimuus;

E.  katsoo, että kaikkien EU:n toimielinten olisi oltava avoimia ja kaikilta osin vastuussa unionin kansalaisille niille EU:n toimieliminä uskotusta varojen hoidosta;

F.  ottaa huomioon, että 27 jäsenvaltion unionin johtajat antoivat selkeän viestin ”yhtenäisyydestä ja solidaarisuudesta”, kun Rooman julistus hyväksyttiin 25. maaliskuuta 2017;

G.  ottaa huomioon, että EU:n tason pysähtyneisyys ei ole enää vaihtoehto, kun otetaan huomioon unionin suurimmat haasteet, jotka liittyvät erityisesti globalisaatioon, muuttoliikkeeseen, tehostettuun yhteistyöhön perustuvaan puolustukseen, sosiaalisiin kysymyksiin, Euroopan rahaliiton päätökseensaattamiseen ja uusien EU:n omien varojen valintaan;

H.  ottaa huomioon, että EU:n talousarvio on edelleen arvokas rahoituslähde jäsenvaltioille;

1.  toteaa, että kansalaisten luottamus unionin toimielimiin on ratkaisevaa demokratian, hyvän hallintotavan ja tehokkaan päätöksenteon kannalta;

2.  korostaa, että on olennaisen tärkeää nähdä Euroopan ristiriitaisten visioiden yli ja sovittaa yhteen keskenään kilpailevia painopisteitä, jotta vältetään unionin hajoamisen tai heikkenemisen riski;

3.  toteaa, että brexit on korostanut tarvetta pohtia kiireesti tarkemmin EU:n toimielin- ja menorakennetta ja suunnitella uutta EU:n poliittista dynamiikkaa;

4.  huomauttaa, että Yhdistyneen kuningaskunnan päätöksellä erota unionista on monimutkaisia budjettivaikutuksia ja se vaikuttaa kielteisesti EU:n talousarvioon; vaatii, että jäljellä olevien 27 jäsenvaltion olisi oltava kunnianhimoisempia talousarviota uudistaessaan ottaen huomioon EU:n nykyiset ja tulevat haasteet;

5.  on vakuuttunut siitä, että demokraattista vastuuvelvollisuutta on edelleen vahvistettava unionin tasolla erityisesti kehittämällä vahvoja mekanismeja poliittisen legitimiteetin ja toimielinten vastuuvelvollisuuden varmistamiseksi sekä virtaviivaistamalla yhä monimutkaisemmat EU:n hallintorakenteet;

6.  palauttaa mieliin, että EU:n talousarviota ja hallintoa on tarpeen uudistaa kiireellisesti siten, että virtaviivaistetaan sen sisäiset menettelyt ja tehdään EU:sta kansalaisille helpommin ymmärrettävä ja saavutettava;

7.  muistuttaa, että kehitettäessä edelleen olemassa oleviin elimiin tai uusien oikeudellisten yksiköiden perustamiseen liittyvää unionin rakennetta olisi aina otettava huomioon demokraattiseen vastuuvelvollisuuteen, julkisiin tilintarkastusjärjestelyihin ja toiminnan tehokkuuteen liittyvät kysymykset;

8.  katsoo, että unionissa on vähennettävä vastuuvelvollisuuteen liittyviä puutteita ja siirryttävä enemmän yhteistyöhön perustuviin valvonnan muotoihin, joissa yhdistyvät demokraattinen valvonta ja tilintarkastustoimet ja joilla samalla lisätään avoimuutta; pitää tätä tarpeellisena, jotta varmistetaan Euroopan investointipankin, Euroopan keskuspankin ja tulevaisuudessa perustettavien elinten, kuten Euroopan valuuttarahaston, täysi vastuuvelvollisuus ja tehokas demokraattinen valvonta;

9.  korostaa lisäksi, että on tullut aika pohtia käytännönläheisesti EU:n toimintatapoja vastaamalla keskeisiin kysymyksiin siitä, miten unionin toimintalinjat olisi parasta panna täytäntöön ja mitä hallintomalleja olisi sovellettava, jotta voidaan kulkea kohti konkreettisten tulosten unionia;

10.  muistuttaa, että EU tarvitsee pitkän aikavälin strategisen näkemyksen; katsoo, että on aika sekä esittää uusia eurooppalaisia narratiiveja että toteuttaa EU:n toimintalinjoja strategisemmin ja perustaa ne tiettyihin selkeästi määriteltyihin ja ymmärrettäviin unionin painopisteisiin, yhteisiin päämääriin ja osaamiseen luettavuuden ja tehokkuuden parantamiseksi;

11.  korostaa, että yleisten poliittisten tavoitteiden muuntamista konkreettisiksi ja näkyviksi toimiksi ja tuloksiksi EU:n kansalaisille on tarkistettava säännöllisesti, joten on ehdottoman välttämätöntä säilyttää talousarvion valvonta perustavanlaatuisena osana demokraattista valvontaa;

12.  huomauttaa, että demokraattisen valvonnan vahvistamisen ja Euroopan parlamentin valvonnan olisi perustuttava paitsi varojen ja rahoitusvirtojen perinteiseen seurantaan myös varoille saadun vastineen, kansalaisia hyödyttävän kestävän vaikutuksen ja unionin arvojen ja oikeusvaltioperiaatteen perinpohjaiseen arviointiin;

13.  katsoo, että perusarvojen kunnioittaminen, oikeusvaltioperiaatteen suojelun varmistaminen jäsenvaltioissa tai ekologisten ehtojen käyttöönotto ovat välttämättömiä demokraattisia edellytyksiä ennen kuin määritellään EU:n mahdollisia uusia rahoitus- ja solidaarisuustoimia; on huolissaan viimeaikaisesta kehityksestä siltä osin kuin on kyse oikeusvaltioperiaatteen noudattamatta jättämisestä joissakin jäsenvaltioissa; pitää tässä yhteydessä ilahduttavana komission ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi unionin talousarvion suojaamisesta tilanteissa, joissa oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen jäsenvaltioissa kohdistuu yleisiä puutteita (COM(2018)0324); korostaa, että unionin toimielinten olisi ryhdyttävä toimiin oikeusvaltioperiaatteen suojelemiseksi;

14.  vaatii, että nykyistä kehystä unionin taloudellisten etujen suojaamiseksi lujitetaan ottamalla käyttöön seuraamusjärjestelmä, joka on oikeassa suhteessa puutteiden määrään tai pyrkimyksiin heikentää oikeusvaltioperiaatteen toteutumista siten, että seuraamukset perustuvat riippumattomaan arviointiin ja vaihtelevat EU:n rahoituksen vähentämisestä aina maksujen ja sitoumusten keskeyttämiseen toistuvien puutteiden tapauksessa; katsoo, että tällaisissa olosuhteissa parlamentin olisi oltava tasavertaisessa asemassa neuvoston kanssa tällaisiin menettelyihin liittyvässä päätöksentekoprosessissa tai tällaisten toimenpiteiden lopettamisessa;

15.  muistuttaa, että on tarpeen edistää eurooppalaiseen lisäarvoon pyrkimistä, toisin sanoen resurssien yhdistämisen unionin tasolla olisi johdettava parempiin tuloksiin kansallisen tason varainkäyttöön verrattuna, jossa ei voida keskittyä eurooppalaisten julkishyödykkeiden tuottamiseen;

16.  pitää tarpeellisena määritellä parempia välineitä rakenneuudistuksiin kaikkialla EU:ssa tarjoamalla merkittäviä unionin tason julkishyödykkeitä, ja tämä olisi toteutettava soveltamalla asianmukaisesti toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita;

17.  katsoo, että politiikan alojen ennakkoehtoja on lujitettava tarvittaessa vaarantamatta kuitenkaan ohjelmien toimintaa, jotta varmistetaan moitteeton varainhoito unionin varojen käytössä;

18.  muistuttaa, että Euroopan tulevaisuutta koskevan keskustelun yhteydessä on pohdittava sitä, kuinka unionin talousarviojärjestelmää voitaisiin uudistaa siten, että varataan riittävät määrärahat suunniteltujen toimintalinjojen rahoittamiseksi, saadaan parempi tasapaino ennustettavuuden ja reagointivalmiuden välille, sekä sitä, kuinka voitaisiin parhaiten varmistaa, etteivät rahoitusjärjestelyt kokonaisuudessaan olisi monimutkaisempia kuin on tarpeen unionin politiikkatavoitteiden saavuttamiseksi ja vastuuvelvollisuuden takaamiseksi;

19.  katsoo, että on varmistettava sellainen talousarvio, joka tuo unionin kansalaisille todellista lisäarvoa;

20.  korostaa, että riittävän rahoituksen varmistaminen yhdessä omien varojen järjestelmän nykyaikaistamisen kanssa erityisesti vakaiden, tehokkaiden ja aitojen eurooppalaisten omien varojen avulla on keskeinen tekijä pyrittäessä säilyttämään investointien korkea taso sekä unionin pyrkimykset ja vaikutusvalta kansainvälisellä näyttämöllä;

21.  korostaa, että EU:n virastot ovat omilla aloillaan korvaamattomia asiantuntemuksensa vuoksi ja samalla ne edustavat EU:ta jäsenvaltioissa; korostaa, että sen vuoksi on olennaisen tärkeää varmistaa, että virastojen työskentely jäsennellään ja järjestetään tulevaisuudessa asianmukaisesti, että virastojen toiminta on kestävää ja että niiden näkyvyys varmistetaan kaikkina aikoina;

22.  korostaa lisäksi, että Euroopan kehitysrahasto (EKR) olisi otettava osaksi EU:n talousarviota, kuten on jo todettu ehdotuksessa uudeksi monivuotiseksi rahoituskehykseksi vuosiksi 2021–2027, jotta vältetään talousarvion hajanaisuus; huomauttaa, että EKR:n sisällyttäminen EU:n talousarvioon lisää vastuuvapauden myöntävän viranomaisen kykyä valvoa EU:n menoja;

23.  kehottaa kaikkia EU:n toimielimiä tehostamaan unionin taloudellisten etujen turvaamiseen tarkoitettuja menettelyjään ja käytäntöjään ja edistämään aktiivisesti tulossuuntautunutta vastuuvapausmenettelyä; katsoo tässä yhteydessä, että vastuuvapausmenettely on korvaamaton väline demokraattisen vastuuvelvollisuuden takaamiseksi unionin kansalaisia kohtaan;

24.  korostaa, että on tärkeää suojella EU:n veronmaksajien rahoja petoksilta ja muulta laittomalta toiminnalta, joka vaikuttaa unionin taloudellisiin etuihin;

25.  palauttaa mieliin vastuuvapausmenettelyjen yhteydessä tähän asti toistuvasti kohdatut vaikeudet, jotka ovat aiheutuneet neuvoston yhteistyön puutteesta; vaatii, että neuvoston on oltava muiden toimielinten tavoin vastuuvelvollinen ja avoin; korostaa, että tähän ei saisi tehdä poikkeuksia;

26.  katsoo, että Euroopan syyttäjänviraston (EPPO) perustaminen on merkittävä virstanpylväs eurooppalaisen julkisen tilan saavuttamisessa; kehottaa komissiota pyrkimään Euroopan syyttäjänviraston pikaiseen perustamiseen tarjoamalla riittävät resurssit;

27.  kiinnittää huomiota korruptioilmiöön, jolla on merkittäviä taloudellisia seurauksia ja joka muodostaa vakavan uhan demokratialle, oikeusvaltioperiaatteelle ja julkisille investoinneille; pyytää jälleen komissiota jatkamaan korruptiota koskevan vuosikertomuksen julkaisemista;

28.  kehottaa komissiota ehdottamaan tulevia yhteistyömuotoja Euroopan neuvoston lahjonnan vastaisen valtioiden ryhmän (GRECO) kanssa, ryhmää koskeva EU:n jäsenyyshakemus mukaan luettuna, ja pitämään parlamentin ajan tasalla tämän hakemuksen tilasta;

29.  kehottaa parantamaan kaikkien EU:n toimielinten ja virastojen lahjomattomuutta koskevaa politiikkaa ja eettisiä puitteita käytännesääntöjen, väärinkäytösten paljastajien suojelun, eettisten periaatteiden, avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden paremmalla täytäntöönpanolla;

30.  kannustaa käyttämään ohjenuorana sitä, että hahmotellaan tulevaisuuden Eurooppa, varmistetaan tasapaino vastuun ja uuden solidaarisuuden välillä ja suositaan yhteisömenetelmää EU:n hallintomenetelmänä hallitustenvälisen lähestymistavan sijasta;

31.  katsoo, että on tarpeen jatkaa keskustelua unionin tulevaisuudesta korkeimmalla toimielintasolla keskittyen erityisesti rahoituksen tehokkaampaan käyttöön ja EU:n talousarvion demokraattisiin valvontajärjestelyihin.

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)	15.11.2018
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	19 1 1
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Nedzhmi Ali, Inés Ayala Sender, Zigmantas Balčytis, Dennis de Jong, Tamás Deutsch, Martina Dlabajová, Luke Ming Flanagan, Ingeborg Gräßle, Arndt Kohn, Gilles Pargneaux, Georgi Pirinski, Petri Sarvamaa, Bart Staes, Derek Vaughan, Tomáš Zdechovský, Joachim Zeller
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Caterina Chinnici, Marian-Jean Marinescu, Andrey Novakov, Julia Pitera, Richard Sulík

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

19	+
ALDE	Nedzhmi Ali, Martina Dlabajová
ECR	Richard Sulík
GUE/NGL	Dennis de Jong
EPP	Ingeborg Gräßle, Marian‑Jean Marinescu, Andrey Novakov, Julia Pitera, Petri Sarvamaa, Tomáš Zdechovský, Joachim Zeller
S&D	Inés Ayala Sender, Zigmantas Balčytis, Caterina Chinnici, Arndt Kohn, Gilles Pargneaux, Georgi Pirinski, Derek Vaughan
Greens/EFA	Bart Staes

1	-
GUE/NGL	Luke Ming Flanagan

1	0
EPP	Tamás Deutsch

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

MAATALOUDEN JA MAASEUDUN KEHITTÄMISEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (14.11.2018)

perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnalle

Euroopan tulevaisuudesta käytävän keskustelun tilanteesta
(2018/2094(INI))

Valmistelija: Ivan Jakovčić

SUGGESTIONS

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta pyytää asiasta vastaavaa perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A.  toteaa, että unionin maataloustuotteet pitävät yllä sekä tuotantoon ja jalostukseen liittyvää unionin talouskehitystä että sen elävää kulttuuri- ja ruokaperinnettä ja parantavat alueellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta sekä paikallisia ja alueellisia perinteitä; toteaa, että korkealaatuisten ja perinteisten tuotteiden kysyntä on kasvanut Euroopassa ja maailmanlaajuisesti; katsoo, että unionin tulevaisuus riippuu myös kukoistavista ja dynaamisista maaseutualueista, laajat maaseutualueet mukaan luettuina;

B.  ottaa huomioon, että maa- ja metsätaloudella on keskeinen rooli maankäytön tehokkaassa suunnittelussa ilmastonmuutoksen torjumiseksi kansainvälisiä sopimuksia noudattaen samalla kun suojellaan kansanterveyttä kaikilta osin;

C.  toteaa, että unionin äänekkäimpien kriitikkojen mukaan unionin ehdottamat toimet ja niiden toteuttaminen kansallisella ja paikallisella tasolla ovat keskenään ristiriidassa ja että Yhdistyneen kuningaskunnan eroamisella on merkittävä vaikutus unionin tulevaan rahoitukseen;

D.  toteaa, että YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) mukaan elintarvikkeiden maailmanlaajuinen kysyntä kasvaa 70 prosenttia vuoteen 2050 mennessä; katsoo, että uudella yhteisellä maatalouspolitiikalla (YMP) on varmistettava maatalouden taloudellinen lisäarvo, parannettava sen tuottavuutta vähemmillä resursseilla ja edistettävä tervettä kilpailua sekä terveellisiä ja laadukkaita elintarvikkeita kohtuullisilla hinnoilla; toteaa, että kyseisten YMP:n tavoitteiden on edelleen oltava keskeisiä tekijöitä Euroopan tulevaisuuden kannalta;

E.  ottaa huomioon, että sukupuolten tasa-arvo on unionin ja jäsenvaltioiden keskeinen tavoite; toteaa, että maaseutualueiden naisten monet tehtävät auttavat pitämään tilat elinkelpoisina ja maaseutuyhteisöt elävinä; toteaa, että toimet, joilla pyritään välttämään maaseudun väestökatoa, liittyvät naisten ja nuorten mahdollisuuksiin ja että maaseutualueiden naiset kohtaavat tällä hetkellä monia haasteita;

1.  pitää hyvin tärkeänä yhteistä maatalouspolitiikkaa, jota tuetaan asianmukaisesti rahoitetulla talousarviolla; muistuttaa yhteisen maatalouspolitiikan keskeisestä merkityksestä unionin historiassa; panee merkille sen keskeisen roolin maaseutualueiden elävyyden ja elintarvikkeiden toimitusvarmuuden takaamisessa; toteaa, että YMP:n tuleva uudistus tarjoaa mahdollisuuden vahvistaa sen tavoitteiden saavuttamista; tähdentää, että YMP on yksi vanhimmista politiikoista ja sen on oltava edelleen yksi tärkeimmistä ja yhdennetyimmistä politiikoista ja että se myötävaikuttaa jatkossakin Euroopan tulevaisuuden rakentamiseen tiiviimmän yhdentymisen, ympäristönsuojelun, elintarviketurvallisuuden ja unionin kansalaisten turvallisuuden avulla;

2.  korostaa, että eurooppalaisella maataloudella on tärkeä rooli planeettamme ruokkimisessa ja työpaikkojen luomisessa 46 miljoonan ihmiselle; tähdentää, että kansainväliset kauppasopimukset ja kriisit aiheuttavat haasteita; panee merkille, että unionin lainsäädäntötoimilla, joilla pyritään torjumaan epäterveitä kaupan käytäntöjä, pyritään varmistamaan entistä kestävämpi elintarvikkeiden toimitusketju, joka hyödyttää sekä viljelijöitä että kuluttajia;

3.  toteaa, että maatalouspolitiikalla ja maaseudun kehittämispolitiikalla on merkittävä julkishyödykkeiden tarjoamiseen liittyvä potentiaali; korostaa, että maatalous paitsi vastaa raaka-aineiden ja tuotteiden tuottamisesta elintarviketeollisuudelle ja muille teollisuudenaloille, myös vaikuttaa merkittävästi ympäristöön ja maaseutuun; katsoo sen vuoksi, että EU:n ympäristön laatu riippuu suurelta osin resurssien hallinnasta ja tilanhoidosta tilatasolla;

4.  jakaa pitkän aikavälin tavoitteen siirtyä markkinavetoiseen ja kestävään eurooppalaiseen maatalouteen, joka on aikaisempaa kilpailukykyisempi ja jossa viljelijöiden riippuvuus tulotuesta on pienempi; kehottaa sovittamaan YMP:n muihin unionin politiikkatoimiin ja korostaa yleisen budjettikurin tarvetta; huomauttaa, että silloin kun määrärahojen lisääminen on tarpeen tiettyjen ensisijaisten tavoitteiden saavuttamiseksi, leikkaukset olisi kohdistettava ennen kaikkea muualle;

5.  korostaa, että yhteistä maatalouspolitiikkaa on aidosti yksinkertaistettava ja on pyrittävä politiikkaan, jossa keskitytään tuloksiin ja tuotokseen sääntöjen noudattamisen asemesta; katsoo, että YMP:n olisi oltava entistä markkinasuuntautuneempaa niin, että viljelijät ovat vähemmän riippuvaisia julkisesta tuesta ja alan kilpailukyky paranee;

6.  huomauttaa, että maaseutualueiden väestökadon ongelmaa on käsiteltävä kohdennetuilla toimilla ja hyödyntäen synergiavaikutuksia unionin muiden politiikkatoimien kanssa, jotta voidaan parantaa unionin maatalousalan kestävyyttä ja näin tukea ja kannustaa näiden alueiden nuoria viljelijöitä; muistuttaa, että sukupolvenvaihdos on haaste viljelijöille monissa jäsenvaltioissa;

7.  korostaa YMP:n merkitystä maaperän, veden ja muiden luonnonvarojen terveyden ja tilan säilyttämisessä; toteaa, että unionin maataloustuottajat ovat sitoutuneet hyviin ympäristökäytäntöihin sekä ilmastonmuutoksen torjumiseen liittyviin tavoitteisiin;

8.  pitää erityisen tärkeinä luonnonmukaista tuotantoa, maantieteellisiä merkintöjä ja niiden välistä synergiaa, joka hyödyttää sekä tuottajia että kuluttajia; muistuttaa innovoinnin saatavuuden ja elintarvikeketjun oikeudenmukaisen toiminnan merkityksestä; edellyttää, että uudessa YMP:ssa yksi pilari omistetaan työpaikkoja luoville painopisteille, joilla varmistetaan unionin maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden paras mahdollinen laatu;

9.  korostaa maatalouden keskeistä roolia unionin painopisteissä, jotka koskevat ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventämistä ja kestävän kehityksen edistämistä; pitää tarpeellisena tähän liittyvää vahvaa ja riittävää maatalousbudjettia;

10.  kiinnittää huomiota maatilojen tulojen vähentymiseen Euroopan unionissa tuotantokustannusten nousun ja hintavaihtelun myötä, mikä hankaloittaa maanviljelijöiden mahdollisuuksia jatkaa tuotantoa; painottaa kustannuksia, joita Euroopan unionin maataloustuottajille aiheutuu elintarvikkeiden turvallisuutta, ympäristöä, eläinten hyvinvointia ja työvoimaa koskevien maailman tiukimpien vaatimusten noudattamisesta; korostaa, että viljelijöiden on saatava YMP:n kautta korvaus yhteiskunnalle tuottamistaan julkishyödykkeistä;

11.  korostaa, että maantieteellisiä merkintöjä koskevien unionin laatujärjestelmien (suojattu alkuperänimitys, suojattu maantieteellinen merkintä ja aito perinteinen tuote) käyttö suojaa tuotenimiä väärinkäytöltä, nostaa niiden profiilia, lisää niiden arvoa kansainvälisten sopimusten puitteissa, lisää viljelijöiden tuloja ja vahvistaa kuluttajien luottamusta; korostaa, että eurooppalaisen tunnuksen käyttö parantaa näkyvyyttä ja takaa maataloustuotteiden laadun viennissä, samoin kuin alkuperä- tai laatutunnuksen käyttö;

12.  korostaa, että on kiinnitettävä erityistä huomiota viljelijöihin, joille aiheutuu ylimääräisiä kustannuksia erittäin arvokkaisiin luonnonalueisiin, kuten vuoristoalueisiin, saariin, syrjäisimpiin alueisiin ja muihin epäsuotuisassa asemassa oleviin alueisiin, liittyvistä erityisistä rajoituksista; katsoo, että näiden alueiden erityisrajoitusten vuoksi YMP:sta osoitettava rahoitus on niille elintärkeää ja että rahoituksen mahdollinen vähentäminen vaikuttaisi erittäin haitallisesti moniin maataloustuotteisiin; kehottaa jäsenvaltioita kehittämään ja ottamaan käyttöön laatujärjestelmiä, jotta asianomaisille tuottajille annetaan mahdollisuus ottaa ne nopeasti käyttöön;

13.  muistuttaa parlamentin vuonna 2015 ilmaisemasta tuesta maantieteellisten merkintöjen käytön laajentamiselle muihinkin kuin maataloustuotteisiin; katsoo, että tällaista laajentamista olisi harkittava vakavasti Euroopan tulevaisuudesta käytävän keskustelun yhteydessä, koska näin voidaan tukea maaseutualueita lisäämällä perinteisten tuotteiden arvoa ja luomalla työpaikkoja; pyytää komissiota tekemään viipymättä lainsäädäntöaloitteen maantieteellisten merkintöjen suojan laajentamisesta muihin kuin maataloustuotteisiin;

14.  pitää tärkeänä investointien lisäämistä maatalouteen ja maatalouselintarvikejärjestelmiin ja pitää tarpeellisena rahoituksen lisäämistä tutkimukseen ja kehittämiseen, jotta voidaan edistää innovointia, tukea kestävän tuotannon lisäämistä ja löytää entistä parempia tapoja vesipulan ja ilmastonmuutoksen kaltaisten kysymysten käsittelyyn;

15.  korostaa eurooppalaisten elintarvikkeiden ja makujen runsautta ja Euroopan monia gastronomisia vaihtoehtoja; korostaa siksi tarvetta säilyttää Euroopan alueelliset ja paikalliset perinnetuotteet ja -maut YMP:n välineiden, kuten maaseudun kehittämisen tukiohjelmien, avulla;

16.  korostaa asianmukaisesti rahoitetun ja uudistetun YMP:n merkitystä käsiteltäessä unionin monilukuisia tulevaisuuden haasteita; muistuttaa, että YMP:n on tuettava viljelijöitä entistä tehokkaammin, jotta he selviytyvät maatalouskriiseistä; korostaa tulevan YMP:n merkitystä innovaatioiden, tutkimuksen ja kehittämisen edistämisessä ja muistuttaa, että YMP:n tavoitteet olisi otettava huomioon laadittaessa tulevaa Euroopan horisontti -ohjelmaa;

17.  korostaa nuorten viljelijöiden roolia unionin maatalouden nykyisen ja tulevan kilpailukyvyn sekä elintarviketuotannon takaamisen kannalta; korostaa, että maanviljelys on muutakin kuin pelkkää taloudellista toimintaa ja se on myös keskeinen osa kestävää Euroopan unionia; korostaa nuoremman sukupolven merkitystä Euroopan tulevaisuudelle;

18.  muistuttaa naisten asemasta maaseutualueilla ja heidän panoksestaan yrittäjinä ja kestävän kehityksen edistäjinä; pitää kestävän maatalouden ja maaseutualueiden selviytymiskyvyn kannalta tärkeänä kehittää heidän potentiaaliaan; kehottaa siksi lisäämään tukea perheviljelmille ja nuorille viljelijöille ja tukemaan maatalousalan työllisyyttä maaseutualueilla ottaen huomioon erityisesti nuoret viljelijät;

19.  pitää tärkeänä innovointia ja tutkimusta etenkin kasvien jalostuksessa ja valinnassa, jotta unioni voisi kilpailla tällä alalla täysipainoisesti muun maailman kanssa;

20.  korostaa, että rakenne- ja koheesiopolitiikat ja YMP kaventavat unionin ja sen kansalaisten välistä kuilua edistämällä paikallistason yhdentymistä ja huolehtimalla tasapainoisesta aluekehityksestä, erityisesti maaseudulla ja epäsuotuisilla alueilla. korostaa siksi, että YMP:ssä on tärkeää tukea maaseudun kehittämistä ja luonnonmukaista maataloutta;

21.  korostaa, että EU:n maatalouden monimuotoisuus on säilytettävä; toteaa, että paikalliset markkinat, joille toimitetaan tuoreita ja paikallisesti tuotettuja maataloustuotteita, ovat ekologisesti kestäviä ja tukevat vakiintuneita maatalousyhteisöjä; kehottaa parantamaan lyhyiden toimitusketjujen tukea;

22.  korostaa, että YMP auttaa säilyttämään epäsuotuisassa asemassa olevien alueiden, myös vuoristoalueiden, elinvoimaisuuden ja että sillä on siten keskeinen rooli monien Euroopan alueiden autioitumisen ja väestökadon ehkäisemisessä;

23.  pitää maaseudun kehittämistä tärkeänä monitoimisen maanviljelyn tukemisessa ja kumppanuuksien edistämisessä viljelijöiden, paikallisyhteisöjen, kansalaisyhteiskunnan ja muun yritystoiminnan välillä, jolloin voidaan saada tuloja entistä monipuolisemmasta taloudellisesta toiminnasta;

24.  korostaa, että tämänhetkinen maaltapako edellyttää YMP:n välineiden ja koheesiopolitiikan välistä yhteistoimintaa maaseutualueiden houkuttelevuuden lisäämiseksi;

25.  korostaa, että YMP ei koske pelkästään maataloutta ja viljelijöitä, vaan sen avulla myös autetaan ja kehitetään laajempia maaseutuyhteisöjä, joissa viljelijät toimivat; korostaa, että unionin olisi vahvistettava maaseudun kehittämispolitiikkaansa, jossa keskitytään hyvin monenlaisiin kysymyksiin, aina maaseudun startup-yritysten tukemisesta ja laajakaistan käyttömahdollisuudesta erityisiin ympäristöä ja yhteiskuntaa koskeviin haasteisiin, joita maaseutuväestö kohtaa;

26.  panee merkille planeettamme huolestuttavan nälkäongelman ja katsoo sen vuoksi, että unionin olisi pyrittävä kehittämään elintarvikekriiseihin liittyvää kestokykyä ja varmistettava näin ravitsevan ja kohtuuhintaisen ruoan riittävä saanti ja edistettävä nälänhädän poistamista maailmasta;

27.  korostaa, että suunnitteilla olevat energiakasvien kestävää viljelyä koskevat kannustimet eivät saisi mitenkään vaarantaa yleistä elintarviketurvaa;

28.  korostaa maaseudun kehittämisen ja myös Leader-aloitteen merkitystä monitoiminnallisen maatalouden tukemisessa sekä täydentävän liiketoiminnan ja uusien liiketoimintamahdollisuuksien edistämisessä, jotta voidaan saada tuloja maaseutumatkailusta ja varmistaa yhteisön tukeman maatalouden olemassaolo ja sosiaalipalvelujen tarjoaminen maaseutualueilla;

29.  kehottaa jäsenvaltioita edistämään parhaiden käytäntöjen vaihtoa unionin viljelijöiden välillä, jotta voidaan tehostaa yhteistyötä ja vahvistaa eurooppalaista identiteettiä.

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄ LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)	12.11.2018
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	25 8 3
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	John Stuart Agnew, Clara Eugenia Aguilera García, Eric Andrieu, José Bové, Daniel Buda, Matt Carthy, Jacques Colombier, Michel Dantin, Paolo De Castro, Albert Deß, Diane Dodds, Herbert Dorfmann, Norbert Erdős, Luke Ming Flanagan, Karine Gloanec Maurin, Martin Häusling, Jan Huitema, Peter Jahr, Ivan Jakovčić, Jarosław Kalinowski, Zbigniew Kuźmiuk, Norbert Lins, Philippe Loiseau, Giulia Moi, Ulrike Müller, Maria Noichl, Marijana Petir, Maria Lidia Senra Rodríguez, Czesław Adam Siekierski, Tibor Szanyi, Maria Gabriela Zoană, Marco Zullo
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Franc Bogovič, Maria Heubuch, Anthea McIntyre, Momchil Nekov, Hilde Vautmans, Miguel Viegas, Thomas Waitz

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

25	+
ALDE	Ivan Jakovčić, Ulrike Müller, Hilde Vautmans
ECR	Anthea McIntyre
EFDD	Giulia Moi, Marco Zullo
NI	Diane Dodds
PPE	Franc Bogovič, Daniel Buda, Michel Dantin, Albert Deß, Herbert Dorfmann, Norbert Erdős, Peter Jahr, Jarosław Kalinowski, Norbert Lins, Marijana Petir
S&D	Clara Eugenia Aguilera García, Eric Andrieu, Paolo De Castro, Karine Gloanec Maurin, Momchil Nekov, Maria Noichl, Tibor Szanyi, Maria Gabriela Zoană

8	-
EFDD	John Stuart Agnew
GUE/NGL	Matt Carthy, Luke Ming Flanagan, Maria Lidia Senra Rodríguez, Miguel Viegas
VERTS/ALE	José Bové, Martin Häusling, Thomas Waitz

3	0
ALDE	Jan Huitema
ENF	Jacques Colombier, Philippe Loiseau

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

LIITE: OIKEUDELLISTEN ASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO OIKEUSPERUSTASTA

Danuta Hübner

Perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan puheenjohtaja

ASP 12E157

Bryssel

Asia: Oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunto Euroopan tulevaisuudesta käytävän keskustelun tilanteesta – 2018/2094(INI)

Arvoisa puheenjohtaja

Ennen kesätaukoa perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan (AFCO) esittelijä Ramon Jáuregui Atondo pyysi valiokuntia antamaan lausuntonsa AFCO-valiokunnan valiokunta-aloitteisesta muusta kuin lainsäädäntömietinnöstä, joka käsittelee Euroopan tulevaisuudesta käytävän keskustelun tilannetta. Oikeudellisten asioiden valiokunnan (JURI) koordinaattorit päättivät kokouksessaan 9. heinäkuuta 2018 antaa työjärjestyksen 53 artiklan mukaisesti lausunnon kirjeen muodossa yksinomaan valiokunnan toimivaltuuksien osalta. Minut nimitettiin lausunnon valmistelijaksi.

Haluaisin valmistelijana todeta, että yhdyn AFCO-valiokunnan mietintöluonnoksessa käytettyyn lähestymistapaan, jonka mukaan sen tarkoituksena on koota yhteen tulevaisuutta koskevia keskustelunaiheita ja selkeyttää Euroopan yhdentymisen vaihtoehtoja vuoden 2019 vaalien edellä. Siksi mietinnössä ei ole tarkoitus ratkaista eikä päättää eri vaihtoehtoja vaan määritellä ongelmia, kuvailla haasteita ja tarjota polkuja, joita pitkin eurooppalaisessa politiikassa ja seuraavissa vaaleissa valittavien uusien edustajien olisi kuljettava.

Asiasta keskusteltiin JURI-valiokunnan kokouksessa 3. syyskuuta 2018, ja koordinaattoreiden välillä kirjallisella menettelyllä käydyn keskustelun jälkeen jäljempänä oleva lausunto hyväksyttiin valiokunnan kokouksessa 10. lokakuuta 2018 äänin 20 puolesta, 2 vastaan, ei tyhjiä[1].

Oikeudellisten asioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  korostaa, että kansalaisille on selvitettävä perusteellisesti toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteisiin liittyvät kysymykset, jotta voidaan osoittaa, että Euroopan unioni toimii kaikkien edun mukaisesti ja että päätökset tehdään mahdollisimman lähellä kansalaisia; tähdentää myös, että toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteisiin liittyvät kysymykset ovat unionin, sen jäsenvaltioiden ja kaikkien unionin lainsäädännön ja toimintapolitiikan valmisteluun ja täytäntöönpanoon kaikilla tasoilla osallistuvien toimielinten yhteinen vastuualue; kannustaa komissiota sen vuoden 2018 työohjelmassaan antaman ilmoituksen mukaisesti esittämään tiedonannon toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen sekä sääntelyn parantamisen lisäämisestä Euroopan unionin päivittäisessä toiminnassa;

2.  korostaa, että EU:n oikeuden asianmukainen täytäntöönpano ja soveltaminen on olennaista, jotta unionin politiikka tuottaisi tuloksia ja jotta voitaisiin lisätä keskinäistä luottamusta unionin, jäsenvaltioiden ja kansalaisten välillä;

3.  korostaa, että on kiinnitettävä erityistä huomiota EU:n hallintomenettelylakiin, mistä on osoituksena avoimesta, tehokkaasta ja riippumattomasta Euroopan unionin hallinnosta 9. kesäkuuta 2016 annettu parlamentin päätöslauselma[2], jota seurasivat EPRS:n vaikutustenarviointi ja julkinen kuuleminen;

4.  korostaa, että on tärkeää tehdä yhteistyötä toimielinten välisellä tasolla kunnioittaen samalla kunkin toimielimen perussopimuksissa vahvistettuja erioikeuksia, ja toteaa, että tälle yhteistyölle on luotu uudet puitteet paremmasta lainsäädännöstä 13. huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa; tähdentää, että yksinkertaistaminen on jatkuva hanke, jolla pyritään tekemään EU:n tason prosesseista ja menettelyistä helpommin ymmärrettäviä, varmistamaan, että kaikkien sidosryhmien näkemykset otetaan huomioon, ja viime kädessä helpottamaan kansalaisten osallistumista Euroopan unionin työskentelyyn;

5.  painottaa, että nykypäivän suuret globaalit haasteet, kuten digitalisaatio, automatisaatio, muuttoliike, terrorismi ja ilmastonmuutos, aiheuttavat jatkossakin paineita EU:n ja jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmille; on vakuuttunut siitä, että nämä haasteet voidaan ratkaista vain vahvassa Euroopan unionissa soveltamalla innovatiivisia ratkaisuja, joita on löydettävä, jotta voidaan edelleen lähentää kansallista lainsäädäntöä, lujittaa oikeudellista yhteistyötä, edistää unionin uudistusta voimassa olevien perussopimusten puitteissa ja valvoa jatkossakin EU:n oikeuden soveltamista;

6.  katsoo, että uusia teknologioita koskevassa kaikessa tulevassa toimintapolitiikassa on noudatettava eettisiä periaatteita, joissa ihmiset ja ihmisten elämä pidetään keskiössä.

Toivon, että edellä todettua voidaan hyödyntää perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan laatimassa mietinnössä.

Kunnioittavasti

Pavel Svoboda

• [1]  Lopullisessa äänestyksessä olivat läsnä seuraavat jäsenet: Pavel Svoboda (puheenjohtaja ja valmistelija), Jean‑Marie Cavada, Mady Delvaux, Lidia Joanna Geringer de Oedenberg (varapuheenjohtajat), Max Andersson, Joëlle Bergeron, Kostas Chrysogonos, Geoffroy Didier, Pascal Durand, Angel Dzhambazki, Rosa Estaràs Ferragut, Enrico Gasbarra, Sajjad Karim, Sylvia‑Yvonne Kaufmann, Gilles Lebreton, António Marinho e Pinto, Angelika Niebler, Virginie Rozière, József Szájer, Axel Voss, Tiemo Wölken, Francis Zammit Dimech, Tadeusz Zwiefka.
• [2]  P8_TA(2016)0279

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)	27.11.2018
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	18 6 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Gerolf Annemans, Elmar Brok, Fabio Massimo Castaldo, Pascal Durand, Esteban González Pons, Danuta Maria Hübner, Diane James, Ramón Jáuregui Atondo, Alain Lamassoure, Jo Leinen, Morten Messerschmidt, Maite Pagazaurtundúa Ruiz, Markus Pieper, Paulo Rangel, Helmut Scholz, György Schöpflin, Barbara Spinelli, Claudia Țapardel, Josep-Maria Terricabras
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Sylvia-Yvonne Kaufmann, Jasenko Selimovic, Rainer Wieland
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)	Wajid Khan, Constanze Krehl

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

18	+
ALDE	Maite Pagazaurtundúa Ruiz, Jasenko Selimovic
PPE	Elmar Brok, Esteban González Pons, Danuta Maria Hübner, Alain Lamassoure, Markus Pieper, Paulo Rangel, György Schöpflin, Rainer Wieland
S&D	Ramón Jáuregui Atondo, Sylvia Yvonne Kaufmann, Wajid Khan, Constanze Krehl, Jo Leinen, Claudia Țapardel
VERTS/ALE	Pascal Durand, Josep Maria Terricabras

6	-
ECR	Morten Messerschmidt
EFDD	Fabio Massimo Castaldo
ENF	Gerolf Annemans
GUE/NGL	Helmut Scholz, Barbara Spinelli
NI	Diane James

0	0

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää