MIETINTÖ ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavasta vakuutuksesta ja vakuuttamisvelvollisuuden voimaansaattamisesta 16 päivänä syyskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/103/EY muuttamisesta

28.1.2019 - (COM(2018)0336 – C8‑0211/2018 – 2018/0168(COD)) - ***I

Sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta
Esittelijä: Dita Charanzová

Tarkistukset

• 001-053 (PDF - 212 KB)
• 001-053 (DOC - 56 KB)
• 001-054 (PDF - 212 KB)
• 001-054 (DOC - 56 KB)
• 055-060 (PDF - 107 KB)
• 055-060 (DOC - 28 KB)
• 061-061 (PDF - 247 KB)
• 061-061 (DOC - 96 KB)
• 062-062 (PDF - 94 KB)
• 062-062 (DOC - 70 KB)

LUONNOS EUROOPAN PARLAMENTIN LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI

ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavasta vakuutuksesta ja vakuuttamisvelvollisuuden voimaansaattamisesta 16 päivänä syyskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/103/EY muuttamisesta

(COM(2018)0336 – C8‑0211/2018 – 2018/0168(COD))

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2018)0336),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 114 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0211/2018),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 19. syyskuuta 2018 antaman lausunnon[1],

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön sekä oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon (A8-0035/2019),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Tarkistus    1 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 1 kappale
Komission teksti	Tarkistus
1)  Moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettava vakuutus (liikennevakuutus) on erityisen tärkeä Euroopan kansalaisille niin vakuutuksenottajina kuin mahdollisina vahingon kärsijöinä. Se on merkittävä myös vakuutusyrityksille, sillä liikennevakuutukset ovat unionissa tärkeä vahinkovakuutustoiminnan segmentti. Liikennevakuutus vaikuttaa myös henkilöiden, tavaroiden ja ajoneuvojen vapaaseen liikkuvuuteen. Sen vuoksi liikennevakuutuksen sisämarkkinoiden vahvistamisen ja vakiinnuttamisen täytyisi olla unionin toiminnan keskeinen tavoite finanssipalvelujen alalla.	1)  Moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettava vakuutus (liikennevakuutus) on erityisen tärkeä Euroopan kansalaisille niin vakuutuksenottajina kuin mahdollisina onnettomuuden seurauksena vahingon kärsineinä. Se on merkittävä myös vakuutusyrityksille, sillä liikennevakuutukset ovat unionissa tärkeä vahinkovakuutustoiminnan segmentti. Liikennevakuutus vaikuttaa merkittävästi myös henkilöiden, tavaroiden ja ajoneuvojen vapaaseen liikkuvuuteen ja siten myös sisämarkkinoihin ja Schengen-alueeseen. Sen vuoksi liikennevakuutuksen sisämarkkinoiden vahvistamisen ja vakiinnuttamisen täytyisi olla unionin toiminnan keskeinen tavoite finanssipalvelujen alalla.
	(Jos tämä tarkistus hyväksytään, olisi laadittava vastaavat lisätarkistukset tämän muutossäädöksen johdanto-osan kappaleisiin.)
Perustelu
Tällä tarkistuksella pyritään korjaamaan laiminlyönti, joka tapahtui, kun kaikki liikennevakuutusdirektiivit yhdistettiin vuonna 2009. Joidenkin artikloiden englanninkielinen versio sisältää ilmaisun ”uhri” (victim), jonka on katsottu tarkoittavan vain onnettomuuden välittömiä uhreja, kun taas joissakin artikloissa käytetään ilmaisua ”vahingon kärsinyt” (injured party), jonka on katsottu tarkoittavan sekä välittömiä että välillisiä uhreja (kuten perheenjäseniä kuolemaan johtaneen onnettomuuden jälkeen). Jotta voidaan varmistaa, että katetaan kaikki mahdolliset korvausvaatimukset, kaikkialla tekstissä olisi käytettävä ilmaisua ”vahingon kärsinyt/kärsineet”. Olisi pantava merkille, että ilmaisua ”uhri” ei ole määritelty, mutta ilmaisu ”vahingon kärsinyt” on määritelty 1 artiklassa.
Tarkistus    2 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 2 kappale
Komission teksti	Tarkistus
2)  Komissio on tehnyt arvioinnin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/103/EY15 toimivuudesta, mukaan luettuina sen vaikuttavuus, tehokkuus ja johdonmukaisuus unionin muiden politiikkojen kanssa. Arvioinnin päätelmänä on, että direktiivi 2009/103/EY toimii yleisesti ottaen hyvin eikä useimpia sen säännöksistä tarvitse muuttaa. Arvioinnissa yksilöidään kuitenkin seuraavat neljä osa-aluetta, joilla olisi tarkoituksenmukaista tehdä kohdennettuja muutoksia: korvauksen suorittaminen onnettomuuksissa vahingon kärsineille tapauksissa, joissa vakuutusyritys on maksukyvytön, vakuutusturvan pakolliset vähimmäismäärät, jäsenvaltioiden suorittamat ajoneuvojen vakuutustarkastukset ja uuden vakuutusyrityksen tapa käyttää vakuutuksenottajien vakuutus- ja vahinkohistoriatodistuksia.	2)  Komissio on tehnyt arvioinnin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/103/EY15 toimivuudesta, mukaan luettuina sen vaikuttavuus, tehokkuus ja johdonmukaisuus unionin muiden politiikkojen kanssa. Arvioinnin päätelmänä on, että direktiivi 2009/103/EY toimii yleisesti ottaen hyvin eikä useimpia sen säännöksistä tarvitse muuttaa. Arvioinnissa yksilöidään kuitenkin seuraavat neljä osa-aluetta, joilla olisi tarkoituksenmukaista tehdä kohdennettuja muutoksia: korvauksen suorittaminen onnettomuuksissa vahingon kärsineille tapauksissa, joissa vakuutusyritys on maksukyvytön, vakuutusturvan pakolliset vähimmäismäärät, jäsenvaltioiden suorittamat ajoneuvojen vakuutustarkastukset ja uuden vakuutusyrityksen tapa käyttää vakuutuksenottajien vakuutus- ja vahinkohistoriatodistuksia. Näiden neljän osa-alueen lisäksi olisi otettava käyttöön uusia sääntöjä vastuuvelvollisuudesta onnettomuustapauksessa, jossa on osallisena moottorikäyttöisen ajoneuvon vetämä perävaunu, jotta vahingon kärsineitä voidaan suojella paremmin.
__________________	__________________
15 Direktiivi 2009/103/EY, annettu 16 päivänä syyskuuta 2009, moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavasta vakuutuksesta ja vakuuttamisvelvollisuuden voimaansaattamisesta (EUVL L 263, 7.10.2009, s. 11).	15 Direktiivi 2009/103/EY, annettu 16 päivänä syyskuuta 2009, moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavasta vakuutuksesta ja vakuuttamisvelvollisuuden voimaansaattamisesta (EUVL L 263, 7.10.2009, s. 11).
Tarkistus    3 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 3 a kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	3 a)  Jotkut moottoriajoneuvot, kuten sähköpyörät ja segway-pyörät, ovat pienempiä eivätkä siksi aiheuta yhtä todennäköisesti kuin muut merkittäviä vahinkoja ihmisille tai omaisuudelle. Ei olisi kohtuullista eikä tulevaisuudenkestävää sisällyttää ne direktiivin 2009/103/EY soveltamisalaan, koska se velvoittaisi hankkimaan kalliin ja liiallisen vakuutusturvan näille ajoneuvoille. Tällainen tilanne heikentäisi myös tällaisten ajoneuvojen käyttöönottoa ja jarruttaisi innovointia, eikä ole riittävästi näyttöä siitä, että nämä ajoneuvot voisivat aiheuttaa onnettomuuksia, joihin liittyy vahingon kärsineitä, samassa mittakaavassa kuin muut ajoneuvot, kuten henkilö- tai kuorma-autot. Toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaisesti unionin tason vaatimusten olisi katettava ajoneuvot, jotka voivat aiheuttaa merkittäviä vahinkoja rajatylittävissä tilanteissa. Siksi on tarpeen rajoittaa direktiivin 2009/103/EY soveltamisala sellaisiin ajoneuvoihin, joiden osalta unioni katsoo turvallisuus- ja varmuusvaatimusten olevan tarpeellisia ennen tällaisten ajoneuvojen markkinoille saattamista, eli ajoneuvoihin, joihin sovelletaan EU-tyyppihyväksyntää.
Tarkistus    4 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 3 b kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	3 b)  On kuitenkin tärkeää antaa jäsenvaltioiden päättää kansallisella tasolla muiden kuin EU-tyyppihyväksynnän alaisten ajoneuvojen vuoksi mahdollisesti vahingon kärsineiden suojan asianmukaisesta tasosta. Näin ollen on tärkeää, että jäsenvaltiot saavat pitää voimassa tai ottaa käyttöön uusia pakottavia säännöksiä, jotka kattavat näiden muuntyyppisten ajoneuvojen käyttäjien suojaamisen, jotta ne voisivat suojata mahdollisia liikenneonnettomuudessa vahingon kärsineitä. Jos jäsenvaltio päättää vaatia tällaista vakuutusturvaa pakollisen vakuutuksen muodossa, sen olisi otettava huomioon se todennäköisyys, että ajoneuvoa voidaan käyttää rajatylittävässä tilanteessa, ja tarve suojata mahdollisia vahingon kärsineitä toisessa jäsenvaltiossa.
Tarkistus    5 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 3 c kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	3 c)  On myös asianmukaista jättää pelkästään moottoriurheiluun tarkoitetut ajoneuvot direktiivin 2009/103/EY soveltamisalan ulkopuolelle, sillä tällaiset ajoneuvot kuuluvat yleensä muunlaisten vastuuvakuutusten piiriin eikä niihin sovelleta pakollista liikennevakuutusta, kun niitä käytetään yksinomaan kilpailuun. Koska tällaisten ajoneuvojen käyttö rajoittuu valvottuun rataan tai tilaan, muiden ajoneuvojen tai ihmisten kanssa tapahtuvan onnettomuuden mahdollisuus on rajallinen. On kuitenkin tärkeää, että jäsenvaltiot pitävät voimassa tai ottavat käyttöön uusia pakottavia säännöksiä, jotka kattavat moottoriurheilutapahtumaan osallistuvat ajoneuvot.
Tarkistus    6 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 3 d kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	3 d)  Tässä direktiivissä otetaan tasapainoisesti huomioon yleinen etu sekä viranomaisten, vakuutuksenantajien ja vakuutuksenottajien mahdolliset kustannukset ja varmistetaan siten ehdotettujen toimenpiteiden kustannustehokkuus.
Tarkistus    7 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 3 e kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	3 e)  Ajoneuvon käytön liikenteessä olisi sisällettävä ajoneuvon käyttö julkisessa liikenteessä ja yksityisteillä. Tähän voisivat sisältyä kaikki ajoväylät, pysäköintipaikat tai muut vastaavat alueet yksityisalueella, joihin on yleinen pääsy. Ajoneuvon käyttöä suljetulla alueella, johon ei ole yleistä pääsyä, ei pitäisi katsoa ajoneuvon käytöksi liikenteessä. Jos ajoneuvoa kuitenkin käytetään liikenteessä jossain vaiheessa, ja sillä on siksi oltava pakollinen vakuutus, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että ajoneuvolla on vakuutus, joka kattaa mahdolliset vahingon kärsineet sopimuskauden ajan, riippumatta siitä, käytetäänkö ajoneuvoa liikenteessä vai ei onnettomuuden tapahtumahetkellä, paitsi jos ajoneuvoa käytetään moottoriurheilutapahtumassa. Jäsenvaltioiden olisi voitava rajoittaa muuhun kuin liikenteeseen liittyvää vakuutusturvaa silloin, kun vakuutusturvaa ei kohtuudella edellytetä, kuten tapauksessa, jossa onnettomuudessa on osallisena traktori, jonka pääasiallinen tehtävä sillä hetkellä ei ollut kuljetusvälineenä toimiminen vaan työn suorittamiseen tarvittavan käyttövoiman tuottaminen työkoneena.
Tarkistus    8 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 3 f kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	3 f)  Ajoneuvon käyttö yksinomaan muualla kuin liikenteessä olisi jätettävä direktiivin 2009/103/EY soveltamisalan ulkopuolelle. Lisäksi jäsenvaltiot eivät saisi vaatia vakuutussuojaa sellaisille ajoneuvoille, jotka on pysyvästi tai tilapäisesti poistettu rekisteristä siksi, ettei niitä voida käyttää kulkuneuvona esimerkiksi sen vuoksi, että ne ovat museossa, niitä entisöidään tai niitä ei ole käytetty pitkään aikaan muusta syystä, esimerkiksi kausiluonteisen käytön vuoksi.
Tarkistus    9 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 4 kappale
Komission teksti	Tarkistus
4)  Jäsenvaltioiden olisi nykyään pidätyttävä tarkastamasta sellaisten ajoneuvojen liikennevakuutuksia, joiden pysyvä kotipaikka on jonkin toisen jäsenvaltion alueella, ja sellaisten ajoneuvojen liikennevakuutuksia, joiden pysyvä kotipaikka on kolmannen maan alueella ja jotka saapuvat niiden alueelle toisen jäsenvaltion alueelta. Teknologian uusi kehitys antaa mahdollisuuden tarkastaa ajoneuvojen vakuutuksia pysäyttämättä ajoneuvoja ja puuttumatta siten henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen. Sen vuoksi on asianmukaista sallia ajoneuvojen vakuutusten tarkastukset, jos tarkastukset eivät ole syrjiviä ja jos ne ovat tarpeellisia ja oikeasuhteisia ja kuuluvat kansallisen alueen yleiseen tarkastusjärjestelmään eivätkä edellytä ajoneuvon pysäyttämistä.	4)  Jäsenvaltiot pidättäytyvät nykyään tarkastamasta sellaisten ajoneuvojen liikennevakuutuksia, joiden pysyvä kotipaikka on jonkin toisen jäsenvaltion alueella, ja sellaisten ajoneuvojen liikennevakuutuksia, joiden pysyvä kotipaikka on kolmannen maan alueella ja jotka saapuvat niiden alueelle toisen jäsenvaltion alueelta. Teknologian uusi kehitys, kuten rekisterikilpien automaattisen tunnistamisen mahdollistava teknologia, antaa mahdollisuuden tarkastaa ajoneuvojen vakuutuksia huomiota herättämättömällä tavalla pysäyttämättä ajoneuvoja ja puuttumatta siten henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen. Sen vuoksi on asianmukaista sallia ajoneuvojen vakuutusten tarkastukset, jos tarkastukset eivät ole syrjiviä ja jos ne ovat tarpeellisia ja oikeasuhteisia ja kuuluvat kansallisen alueen yleiseen tarkastusjärjestelmään, jonka puitteissa tarkastetaan myös ajoneuvoja, joiden kotipaikka on tarkastukset tekevän jäsenvaltion alueella, eivätkä edellytä ajoneuvon pysäyttämistä ja jos ne tehdään kunnioittaen kaikilta osin asianomaisten henkilöiden oikeuksia, vapauksia ja oikeutettuja etuja.
Tarkistus    10 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 4 a kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	4 a)  Jotta tällainen järjestelmä voisi toimia, tarvitaan tiedonvaihtoa jäsenvaltioiden välillä, jotta voidaan tehdä liikennevakuutusta koskevia tarkastuksia, vaikka ajoneuvo on rekisteröity toisessa jäsenvaltiossa. Tämä olemassa olevaan EUCARIS-järjestelmään (eurooppalainen ajoneuvo- ja ajokorttitietojärjestelmä) perustuva tiedonvaihto olisi toteutettava syrjimättömällä tavalla, sillä kaikkien ajoneuvojen olisi oltava samojen tarkastusten alaisia. Näillä direktiiviin tehtävillä muutoksilla on rajallinen vaikutus julkishallintoihin, koska kyseinen tiedonvaihtojärjestelmä on jo olemassa ja sitä käytetään liikennerikkomusten käsittelyyn.
Perustelu
Nykyistä EUCARIS-tiedonvaihtojärjestelmää olisi käytettävä vakuutusten tarkastamiseen.
Tarkistus    11 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 4 b kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	4 b)  Vakuuttamattomalla ajoneuvolla ajaminen eli moottoriajoneuvon käyttö ilman pakollista vastuuvakuutusta on kasvava ongelma unionissa. Vuonna 2011 vakuuttamattomalla ajoneuvolla ajamiseen liittyneistä korvauksista koitui arvion mukaan 870 miljoonan euron kustannukset koko unionissa. Olisi painotettava sitä, että vakuuttamattomalla ajoneuvolla ajamisella on kielteisiä vaikutuksia moniin eri osapuoliin, kuten onnettomuuksien uhreihin, vakuutuksenantajiin, takuurahastoihin ja liikennevakuutuksen ottajiin.
Tarkistus    12 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 5 a kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	5 a)  Näiden periaatteiden mukaisesti jäsenvaltiot eivät saisi säilyttää tietoja pidempään kuin on tarpeen sen tarkistamiseksi, onko ajoneuvolla voimassa oleva vakuutusturva. Kun ajoneuvolla on todettu olevan vakuutus, kaikki tähän tarkastukseen liittyvät tiedot olisi poistettava. Jos tarkastusjärjestelmällä ei voida määrittää, onko ajoneuvo vakuutettu, kyseisiä tietoja olisi säilytettävä enintään 30 päivän ajan tai kunnes on osoitettu, että ajoneuvon vakuutusturva on voimassa, sen mukaan kumpi aika on lyhyempi. Jos todetaan, ettei ajoneuvolla ole voimassa olevaa vakuutusta, on kohtuullista edellyttää, että nämä tiedot säilytetään, kunnes kaikki hallinnolliset tai oikeudelliset prosessit on saatu päätökseen ja ajoneuvolla on voimassa oleva vakuutus.
Perustelu
Autojen skannaaminen antaa hallituksille mahdollisuuden seurata henkilöiden liikkumista. Tämä saattaa loukata heidän yksityisyyttään. Oikeus yksityisyyteen olisi poistettava vain perustelluista syistä. Tällainen syy voi olla se, että on havaittu, ettei ajoneuvolla ole vaadittavaa vakuutusta. Kuitenkin niiden ajoneuvojen tietoja, joilla on todettu olevan liikennevakuutus (niin kutsutut ”ei osumia” -ajoneuvot), ei saisi käyttää mihinkään muuhun tarkoitukseen, ja ne olisi poistettava kohtuullisen ajan kuluessa. Kyseistä säilytysaikaa olisi rajoitettava, ja se olisi määriteltävä lainsäädännössä unionin muun lainsäädännön, kuten E-call-järjestelmää koskevan direktiivin, mukaisesti.
Tarkistus    13 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 7 kappale
Komission teksti	Tarkistus
7)  Liikenneonnettomuuksissa vahingon kärsineiden tehokas ja vaikuttava suoja edellyttää, että vahingon kärsineet saavat aina korvauksen henkilövahingoistaan tai omaisuusvahingoistaan riippumatta siitä, onko korvausvastuussa olevan osapuolen vakuutusyritys maksukykyinen vai ei. Sen vuoksi jäsenvaltioiden olisi perustettava tai nimettävä elin, joka suorittaa ensimmäisen korvauksen vahingon kärsineille, jotka asuvat vakituisesti kyseisen jäsenvaltion alueella, ja jolla on oikeus saada korvaus takaisin elimeltä, joka on perustettu tai nimetty samaan tarkoitukseen sen vakuutusyrityksen sijoittautumisjäsenvaltiossa, joka on vakuuttanut korvausvastuussa olevan osapuolen ajoneuvon. Jotta estettäisiin rinnakkaisten korvausvaatimusten esittäminen, ei pitäisi kuitenkaan sallia, että liikenteen vaaratilanteissa vahingon kärsineet esittävät kyseiselle elimelle korvausvaatimuksen, jos he ovat jo esittäneet korvausvaatimuksensa tai ryhtyneet oikeudellisiin toimenpiteisiin kyseistä vakuutusyritystä vastaan ja korvausvaatimus on yhä käsiteltävänä ja toimenpiteet yhä vireillä.	7)  Liikenneonnettomuuksien seurauksena vahingon kärsineiden tehokas ja vaikuttava suoja edellyttää, että vahingon kärsineet saavat aina henkilövahingoistaan tai omaisuusvahingoistaan johtuvan korvausmäärän riippumatta siitä, onko korvausvastuussa olevan osapuolen vakuutusyritys maksukykyinen vai ei. Sen vuoksi jäsenvaltioiden olisi perustettava tai nimettävä elin, joka suorittaa viipymättä ensimmäisen korvauksen ainakin direktiivin 2009/103/EY 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin vakuuttamisvelvollisuuden vastuurajoihin saakka, tai jäsenvaltion säätämiin takuurajoihin saakka, jos nämä ovat korkeammat, vahingon kärsineille, jotka asuvat vakituisesti kyseisen jäsenvaltion alueella, ja jolla on oikeus saada korvaus takaisin elimeltä, joka on perustettu tai nimetty samaan tarkoitukseen sen vakuutusyrityksen sijoittautumisjäsenvaltiossa, joka on vakuuttanut korvausvastuussa olevan osapuolen ajoneuvon. Jotta estettäisiin rinnakkaisten korvausvaatimusten esittäminen, ei pitäisi kuitenkaan sallia, että liikenteen vaaratilanteissa vahingon kärsineet esittävät kyseiselle elimelle korvausvaatimuksen, jos he ovat jo esittäneet korvausvaatimuksensa ja korvausvaatimus on yhä käsiteltävänä.
Perustelu
Vaikka olisi estettävä monien korvausvaatimusten esittäminen eri korvauselimille, ei ole mitään syytä estää näitä vaatimuksia, jos haastetaan maksukyvytön yritys. Voi olla monia syitä aloittaa oikeusriita maksukyvyttömän yrityksen kanssa, liikennevakuutuksen kattaman vähimmäismäärän lisäksi. Samalla maksukyvyttömyystapaukset voivat kestää vuosia ennen kuin saadaan lopullinen päätös. Siksi ei pitäisi edellyttää, että onnettomuuden uhri odottaa korvausta. Jäsenvaltiot voivat tietysti pyrkiä perimään korvaussumman oikeusteitse.
Tarkistus    14 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 8 kappale
Komission teksti	Tarkistus
8)  Sellaisten vakuutuksenottajien aiempien vakuutus- ja vahinkohistorioiden aitous, jotka haluavat tehdä uusia vakuutussopimuksia vakuutusyritysten kanssa, täytyisi olla helppo tarkastaa, jotta vakuutus- ja vahinkohistoriat olisi helpompi tunnustaa tehtäessä uusia vakuutussopimuksia. Vakuutus- ja vahinkohistoriatodistusten tarkastamisen ja todentamisen yksinkertaistamiseksi on tärkeää, että nämä todistukset ovat sisällöltään ja muodoltaan samanlaisia kaikissa jäsenvaltioissa. Vakuutusyritykset, jotka ottavat vakuutus- ja vahinkohistoriatodistukset huomioon määrittäessään liikennevakuutusten vakuutusmaksuja, eivät myöskään saisi harjoittaa syrjintää vakuutuksenottajan kansalaisuuden tai pelkästään hänen edellisen asuinjäsenvaltionsa perusteella. Jotta jäsenvaltiot voisivat tarkistaa, miten vakuutusyritykset käsittelevät vakuutus- ja vahinkohistoriatodistuksia, vakuutusyritysten olisi julkaistava toimintaperiaatteet, joita ne soveltavat vakuutus- ja vahinkohistorian käyttöön vakuutusmaksujen laskennassa.	8)  Sellaisten vakuutuksenottajien aiempien vakuutus- ja vahinkohistorioiden aitous, jotka haluavat tehdä uusia vakuutussopimuksia vakuutusyritysten kanssa, täytyisi olla helppo tarkastaa, jotta vakuutus- ja vahinkohistoriat olisi helpompi tunnustaa tehtäessä uusia vakuutussopimuksia. Vakuutus- ja vahinkohistoriatodistusten tarkastamisen ja todentamisen yksinkertaistamiseksi on tärkeää, että nämä todistukset ovat sisällöltään ja muodoltaan samanlaisia kaikissa jäsenvaltioissa. Vakuutusyritykset, jotka ottavat vakuutus- ja vahinkohistoriatodistukset huomioon määrittäessään liikennevakuutusten vakuutusmaksuja, eivät myöskään saisi harjoittaa syrjintää vakuutuksenottajan kansalaisuuden tai pelkästään hänen edellisen asuinjäsenvaltionsa perusteella. Lisäksi vakuutusyritysten olisi käsiteltävä toisesta jäsenvaltiosta peräisin olevaa todistusta tasavertaisesti kotimaiseen todistukseen verrattuna ja sovellettava kaikkia alennuksia, jotka ovat saatavilla muuten samanlaiselle mahdolliselle asiakkaalle, sekä jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön edellyttämiä alennuksia. Jäsenvaltioilla olisi edelleen oltava vapaus hyväksyä bonus-malus-järjestelmää koskevaa kansallista lainsäädäntöä, koska tällaiset järjestelmät ovat luonteeltaan kansallisia eikä niihin liity rajatylittäviä tekijöitä, ja niitä koskevan päätäntävallan olisi siksi pysyttävä jäsenvaltioilla toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Jotta jäsenvaltiot voisivat tarkistaa, miten vakuutusyritykset käsittelevät vakuutus- ja vahinkohistoriatodistuksia, vakuutusyritysten olisi julkaistava toimintaperiaatteet, joita ne soveltavat vakuutus- ja vahinkohistorian käyttöön vakuutusmaksujen laskennassa.
Perustelu
Vakuutuksenantajat eivät saisi syrjiä ulkomaalaisia tai paluumuuttajia, jotka ovat oman maan kansalaisia, tai periä heiltä lisämaksuja, ja niiden olisi käsiteltävä heidän todistuksiaan tasavertaisesti kotimaiseen todistukseen verrattuna ja sovellettava kaikkia alennuksia, jotka ovat saatavilla muuten samanlaiselle mahdolliselle asiakkaalle, sekä jäsenvaltion lainsäädännön edellyttämiä alennuksia. Bonus-malus-järjestelmää koskevan lainsäädännön hyväksymisen on kuuluttava edelleen jäsenvaltioiden toimivaltaan. Tällaiset järjestelmät ovat luonteeltaan kansallisia eikä niihin liity mitään rajatylittäviä tekijöitä, ja niitä on sovellettava tasavertaisesti kaikkiin samalla alueella.
Tarkistus    15 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 9 kappale
Komission teksti	Tarkistus
9)  Jotta varmistettaisiin yhdenmukaiset edellytykset tämän direktiivin täytäntöönpanolle, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta vakuutus- ja vahinkohistoriatodistuksen sisällön ja muodon osalta. Tätä täytäntöönpanovaltaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/201120 mukaisesti.	Poistetaan.
__________________
20 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).
Tarkistus    16 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 9 a kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	9 a)  Jotta vakuutus- ja vahinkohistoriatodistusten käyttö vakuutusmaksujen laskennassa olisi mahdollisimman tehokasta, jäsenvaltioiden olisi kannustettava vakuutuksenantajia osallistumaan avoimiin hintavertailuvälineisiin.
Tarkistus    17 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 10 kappale
Komission teksti	Tarkistus
10)  Sen varmistamiseksi, että vähimmäismäärät pysyvät muuttuvan taloustilanteen mukaisina (eivätkä pienene ajan myötä), komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädöksiä, jotka koskevat moottoriajoneuvon vastuuvakuutuksen antaman vakuutusturvan vähimmäismäärien päivittämistä muuttuvan taloustilanteen huomioon ottamiseksi ja joissa määritellään sellaisten elinten menettelylliset tehtävät ja menettelylliset velvoitteet, jotka perustetaan suorittamaan korvausta tai joille annetaan tehtäväksi suorittaa korvausta 10 a artiklan nojalla hyvittämisen osalta. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.	10)  Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädöksiä, jotka koskevat vakuutus- ja vahinkohistoriatodistusten sisällön ja muodon vahvistamista. Sen varmistamiseksi, että moottoriajoneuvon vastuuvakuutuksen kattamat vähimmäismäärät pysyvät muuttuvan taloustilanteen mukaisina (eivätkä pienene ajan myötä), komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädöksiä, jotka koskevat vähimmäismäärien päivittämistä ja joissa määritellään sellaisten elinten menettelylliset tehtävät ja menettelylliset velvoitteet, jotka perustetaan suorittamaan korvausta tai joille annetaan tehtäväksi suorittaa korvausta direktiivin 2009/103/EY 10 a artiklan nojalla hyvittämisen osalta. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa1 a vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.
	__________________
	1 a EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1.
Tarkistus    18 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 11 kappale
Komission teksti	Tarkistus
11)  Arvioidessaan direktiivin toimivuutta Euroopan komission olisi seurattava direktiivin soveltamista ottaen huomioon vahingon kärsineiden lukumäärän, sellaisten korvausten määrän, jotka ovat vielä maksamatta, koska maksut ovat myöhästyneet rajat ylittävien maksukyvyttömyystapausten vuoksi, sekä vakuutusturvan vähimmäismäärien tason jäsenvaltioissa ja sellaisten korvausvaatimusten määrän, jotka johtuvat rajat ylittävään liikenteeseen liittyvästä vakuuttamattomalla ajoneuvolla ajamisesta, ja vakuutus- ja vahinkohistoriatodistuksia koskevien valitusten lukumäärän.	11)  Arvioidessaan direktiivin 2009/103/EY toimivuutta Euroopan komission olisi seurattava kyseisen direktiivin soveltamista ottaen huomioon vahingon kärsineiden lukumäärän, sellaisten korvausten määrän, jotka ovat vielä maksamatta, koska maksut ovat myöhästyneet rajat ylittävien maksukyvyttömyystapausten vuoksi, sekä vakuutusturvan vähimmäismäärien tason jäsenvaltioissa ja sellaisten korvausvaatimusten määrän, jotka johtuvat rajat ylittävään liikenteeseen liittyvästä vakuuttamattomalla ajoneuvolla ajamisesta, ja vakuutus- ja vahinkohistoriatodistuksia koskevien valitusten lukumäärän. Komission olisi myös seurattava ja tarkasteltava uudelleen direktiiviä 2009/103/EY teknologian kehittymisen ja autonomisten ja puoliautonomisten ajoneuvojen lisääntyvän käytön valossa varmistaakseen, että direktiivi palvelee edelleen tarkoitustaan, joka on moottoriajoneuvojen aiheuttamissa onnettomuuksissa mahdollisesti vahingon kärsineiden suojaaminen. Sen olisi myös analysoitava nopeiden kevyiden ajoneuvojen vastuujärjestelmää sekä mahdollista unionin laajuista ratkaisua bonus-malus-järjestelmälle.
Tarkistus    19 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 12 kappale
Komission teksti	Tarkistus
12)  Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita, joita ovat erityisesti liikenneonnettomuuksissa vahingon kärsineiden yhtäläisen vähimmäissuojan varmistaminen koko unionissa ja vahingon kärsineiden suojan varmistaminen vakuutusyritysten ollessa maksukyvyttömiä, vaan ne voidaan niiden vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.	12)  Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita, joita ovat erityisesti liikenneonnettomuuksien seurauksena vahingon kärsineiden yhtäläisen vähimmäissuojan varmistaminen koko unionissa, heidän suojansa varmistaminen vakuutusyritysten ollessa maksukyvyttömiä ja unionin sisärajat ylittävien mahdollisten vakuutuksenottajien tasapuolinen kohtelu vakuutuksenantajien tarkistaessa vakuutus- ja vahinkohistoriatodistusten aitoutta, vaan ne voidaan niiden vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.
Tarkistus    20 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 13 a kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	13 a)  Jotta voidaan edistää johdonmukaista lähestymistapaa, joka koskee vahingon kärsineitä osapuolia tapauksissa, joissa moottoriajoneuvoa on käytetty aseena väkivaltaisen rikoksen tai terroriteon tekemiseen, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että niiden direktiivin 2009/103/EY 10 artiklan mukaisesti perustama tai hyväksymä korvauselin käsittelee kaikki tällaisesta rikoksesta tai teosta johtuvat korvausvaatimukset.
Tarkistus    21 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – -1 alakohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(Tarkistus ei vaikuta suomenkieliseen versioon.)
Perustelu
Tällä tarkistuksella pyritään korjaamaan laiminlyönti, joka tapahtui, kun kaikki liikennevakuutusdirektiivit yhdistettiin vuonna 2009. Joidenkin artikloiden englanninkielinen versio sisältää ilmaisun ”uhri” (victim), jonka on katsottu tarkoittavan vain onnettomuuden välittömiä uhreja, kun taas joissakin artikloissa käytetään ilmaisua ”vahingon kärsinyt” (injured party), jonka on katsottu tarkoittavan sekä välittömiä että välillisiä uhreja (kuten perheenjäseniä kuolemaan johtaneen onnettomuuden jälkeen). Jotta voidaan varmistaa, että katetaan kaikki mahdolliset korvausvaatimukset, kaikkialla tekstissä olisi käytettävä ilmaisua ”vahingon kärsinyt/kärsineet”. Olisi pantava merkille, että ilmaisua ”uhri” ei ole määritelty, mutta ilmaisu ”vahingon kärsinyt” on määritelty 1 artiklassa.
Tarkistus    22 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 1 alakohta Direktiivi 2009/103/EY 1 artikla – 1 a kohta
Komission teksti Tarkistus ”1 a.  ’ajoneuvon käytöllä’ tavanomaisesti liikennevälineenä käytettäväksi tarkoitetun ajoneuvon käyttöä, joka vastaa kyseisen ajoneuvon tavanomaista käyttötarkoitusta, riippumatta ajoneuvon ominaisuuksista ja riippumatta siitä, missä maastossa ajoneuvoa käytetään ja onko ajoneuvo paikallaan vai liikkeessä;”; ”1 a.  ’ajoneuvon käytöllä’ ajoneuvon käyttöä liikenteessä, mikä vastaa ajoneuvon käyttötarkoitusta liikennevälineenä onnettomuuden sattuessa, riippumatta ajoneuvon ominaisuuksista ja riippumatta siitä, missä maastossa ajoneuvoa käytetään ja onko ajoneuvo paikallaan vai liikkeessä;”;
Tarkistus    23 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 1 a alakohta (uusi) Direktiivi 2009/103/EY 2 artikla – 1 a ja 1 b kohta (uusi)
Komission teksti Tarkistus   1 a)  Lisätään 2 artiklaan kohdat seuraavasti:   ”Tätä direktiiviä sovelletaan ainoastaan asetuksessa (EU) 2018/858*, asetuksessa (EU) N:o 167/2013** tai asetuksessa (EU) N:o 168/2013*** tarkoitettuihin ajoneuvoihin.   Tätä direktiiviä ei sovelleta ajoneuvoihin, jotka on tarkoitettu käytettäviksi yksinomaan kilpaurheilutoimintaan tai vastaavaan urheilutoimintaan osallistumiseen suljetulla alueella.   __________________   * Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/858, annettu 30 päivänä toukokuuta 2018, moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksynnästä ja markkinavalvonnasta, asetusten (EY) N:o 715/2007 ja (EY) N:o 595/2009 muuttamisesta sekä direktiivin 2007/46/EY kumoamisesta (EUVL L 151, 14.6.2018, s. 1).   ** Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 167/2013, annettu 5 päivänä helmikuuta 2013, maa- ja metsätaloudessa käytettävien ajoneuvojen hyväksynnästä ja markkinavalvonnasta (EUVL L 60, 2.3.2013, s. 1).   *** Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 168/2013, annettu 15 päivänä tammikuuta 2013, kaksi- ja kolmipyöräisten ajoneuvojen ja nelipyörien hyväksynnästä ja markkinavalvonnasta (EUVL L 60, 2.3.2013, s. 52).”
Perustelu
Vaikka sellaisten ajoneuvojen, joita ei ole tyyppihyväksytty, sisällyttäminen saattaa lisätä vakuutuskatetta, se myös hillitsee sähköpyörien kaltaisten, ympäristöystävällisempien vaihtoehtoisten ajoneuvojen käyttöönottoa. Lisäksi useimmat ajoneuvot, joita ei ole tyyppihyväksytty, ovat pieniä ja siksi huomattavan vahingon aiheutuminen henkilöille tai omaisuudelle on rajallista. Nämä ajoneuvot, joita ei ole tyyppihyväksytty, olisi katettava muilla vastuuvakuutuksilla kuin liikennevakuutuksella. Moottoriurheilu kuuluu yleensä muiden vakuutusmuotojen piiriin. Liikennevakuutusdirektiivin vaatimusten lisäämisestä aiheutuisi vain lisäkustannuksia. Vakuutusyhtiöt saattaisivat myös siirtää urheilutapahtumien riskit tavanomaisten ajoneuvojen käyttäjien vakuutusmaksuihin. Tällä olisi kielteinen vaikutus kuluttajiin, mutta se toisi vain vähän hyötyjä mahdollisten onnettomuuksien uhrien kannalta. Soveltamisalan ulkopuolelle jättäminen ei saisi estää yksilöllistä ratkaisua, joka edellyttää vastaavaa vakuutusturvaa jäsenvaltioiden tasolla.
Tarkistus    24 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 1 b alakohta (uusi) Direktiivi 2009/103/EY 3 artikla – 4 a kohta (uusi)
Komission teksti Tarkistus   1 b)  Lisätään 3 artiklaan kohta seuraavasti:   ”Kun ajoneuvolla edellytetään olevan ensimmäisen kohdan mukainen vakuutus, jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakuutus on myös voimassa ja suojaa vahingon kärsineitä onnettomuustapauksissa, jotka tapahtuvat   a)   kun ajoneuvo on liikenteessä eikä sitä käytetä pääasiallisen tehtävänsä mukaisesti, ja   b)  muulloin kuin käytettäessä ajoneuvoa liikenteessä.   Jäsenvaltiot voivat hyväksyä tähän vakuutusturvaan rajoituksia, jotka koskevat viidennen kohdan b alakohdassa tarkoitettua muuta käyttöä kuin ajoneuvon käyttöä liikenteessä. Tätä säännöstä käytetään vain poikkeuksellisesti ja vain tarpeen vaatiessa, jos jäsenvaltiot katsovat, että tällainen turva ylittäisi liikennevakuutukselta kohtuullisesti edellytettävän turvan. Tätä säännöstä ei saa koskaan käyttää tässä direktiivissä vahvistettujen periaatteiden ja sääntöjen kiertämiseksi.”
Tarkistus    25 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 2 alakohta Direktiivi 2009/103/EY 4 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
Komission teksti Tarkistus Jäsenvaltiot voivat kuitenkin tarkastaa vakuutuksia edellyttäen, että tarkastukset ovat syrjimättömiä, tarpeellisia ja oikeasuhteisia asetetun tavoitteen saavuttamiseksi ja Jäsenvaltiot voivat kuitenkin tarkastaa vakuutuksia edellyttäen, että tarkastukset ovat syrjimättömiä, tarpeellisia ja oikeasuhteisia asetetun tavoitteen saavuttamiseksi, kunnioittavat asianomaisen henkilön oikeuksia, vapauksia ja oikeutettuja etuja ja
Tarkistus    26 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 2 alakohta Direktiivi 2009/103/EY 4 artikla – 1 kohta – 2 alakohta – b alakohta
Komission teksti Tarkistus b)  ne ovat osa yleistä tarkastusjärjestelmää, jota käytetään kansallisella alueella, eivätkä edellytä ajoneuvon pysäyttämistä. b)  ne ovat osa yleistä tarkastusjärjestelmää, jota käytetään kansallisella alueella ja jolla tarkastetaan myös ajoneuvoja, joiden tavanomainen kotipaikka on tarkastuksen tekevän jäsenvaltion alueella, eivätkä edellytä ajoneuvon pysäyttämistä.
Tarkistus    27 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 2 alakohta Direktiivi 2009/103/EY 4 artikla – 1 a kohta (uusi)
Komission teksti Tarkistus   1 a.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen vakuutusta koskevien tarkastusten tekemistä varten jäsenvaltioiden on annettava muille jäsenvaltioille pääsy seuraaviin kansallisiin ajoneuvorekisteritietoihin ja oikeus tehdä niissä automaattisia hakuja:   a)  tieto siitä, onko ajoneuvolla pakollinen vakuutus;   b)  ajoneuvon omistajiin tai haltijoihin liittyvät tiedot, jotka ovat olennaisia 3 artiklassa tarkoitetun, ajoneuvon käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavan vakuutuksen kannalta.   Pääsy näihin tietoihin on myönnettävä direktiivin (EU) 2015/413* 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti nimettyjen jäsenvaltioiden kansallisten yhteyspisteiden välityksellä.   __________________   * Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/413, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2015, liikenneturvallisuuteen liittyviä liikennerikkomuksia koskevan rajat ylittävän tietojenvaihdon helpottamisesta (EUVL L 68, 13.3.2015, s. 9).
Tarkistus    28 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 2 alakohta Direktiivi 2009/103/EY 4 artikla – 1 b kohta (uusi)
Komission teksti Tarkistus   1 b.  Tehdessään lähetettävän pyynnön muodossa suoritettavaa hakua vakuutustarkastusta tekevän jäsenvaltion kansallisen yhteyspisteen on käytettävä täydellistä rekisteritunnusta. Kyseisten hakujen suorittamisessa noudatetaan päätöksen 2008/616/YOS* liitteessä olevassa 3 luvussa vahvistettuja menettelyjä. Vakuutustarkastusta tekevän jäsenvaltion on käytettävä saatuja tietoja selvittääkseen, onko ajoneuvolla tämän direktiivin 3 artiklassa tarkoitettua, voimassa olevaa pakollista vakuutusta.   __________________   * Neuvoston päätös 2008/616/YOS, tehty 23 päivänä kesäkuuta 2008, rajatylittävän yhteistyön tehostamisesta erityisesti terrorismin ja rajatylittävän rikollisuuden torjumiseksi tehdyn päätöksen 2008/615/YOS täytäntöönpanosta (EUVL L 210, 6.8.2008, s. 12).
Perustelu
Vakuutuksia koskeva tiedonvaihto on tarpeen, jotta saavutetaan tämän direktiivin päätavoite eli muun muassa helpotetaan ajoneuvojen vapaata liikkuvuutta jäsenvaltioiden välillä sekä poistetaan suoria ja välillisiä esteitä, jotka haittaavat yhdentyneiden liikennevakuutusmarkkinoiden moitteetonta toimintaa. Lisäksi olisi käytettävä olemassa olevaa, neuvoston päätöksellä 2008/616/YOS vahvistettua EUCARIS-järjestelmää, jotta voidaan varmistaa, että tämä tietojenvaihto voidaan toteuttaa.
Tarkistus    29 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 2 alakohta Direktiivi 2009/103/EY 4 artikla – 1 c kohta (uusi)
Komission teksti Tarkistus   1 c.  Jäsenvaltioiden on varmistettava toimitettujen tietojen turvallisuus ja suojaus käyttäen mahdollisuuksien mukaan olemassa olevia ohjelmistosovelluksia, kuten päätöksen 2008/616/YOS 15 artiklassa tarkoitettua sovellusta ja näiden sovellusten muutettuja versioita päätöksen 2008/616/YOS liitteessä olevan 3 luvun mukaisesti. Ohjelmistosovellusten muutettujen versioiden on mahdollistettava sekä verkon välityksellä tapahtuva reaaliaikainen vaihto että erissä tapahtuva vaihto, joista jälkimmäinen mahdollistaa monien pyyntöjen tai vastausten vaihdon yhdessä viestissä.
Perustelu
Vakuutuksia koskeva tiedonvaihto on tarpeen, jotta saavutetaan tämän direktiivin päätavoite eli muun muassa helpotetaan ajoneuvojen vapaata liikkuvuutta jäsenvaltioiden välillä sekä poistetaan suoria ja välillisiä esteitä, jotka haittaavat yhdentyneiden liikennevakuutusmarkkinoiden moitteetonta toimintaa. Lisäksi olisi käytettävä olemassa olevaa, neuvoston päätöksellä 2008/616/YOS vahvistettua EUCARIS-järjestelmää, jotta voidaan varmistaa, että tämä tietojenvaihto voidaan toteuttaa.
Tarkistus    30 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 2 alakohta Direktiivi 2009/103/EY 4 artikla – 2 kohta – 1 a–1 c kohta (uusi)
Komission teksti Tarkistus   Jäsenvaltioiden on erityisesti mainittava täsmällinen tarkoitus, viitattava asiaankuuluvaan oikeusperustaan, noudatettava asiaankuuluvia turvallisuusvaatimuksia, noudatettava tarpeellisuuden, oikeasuhteisuuden ja käyttötarkoituksen rajoittamisen periaatteita sekä vahvistettava tietojen säilyttämisen oikeasuhteinen enimmäisaika.   Tämän artiklan mukaisesti käsiteltyjä henkilötietoja ei saa säilyttää pidempään kuin on tarpeen vakuutusta koskevan tarkastuksen käsittelyä varten. Nämä tiedot on poistettava kokonaan heti, kun niitä ei enää tarvita mainittuun tarkoitukseen. Jos vakuutustarkastuksesta käy ilmi, että ajoneuvolla on 3 artiklan mukainen pakollinen vakuutus, rekisterinpitäjän on välittömästi poistettava kyseiset tiedot. Jos tarkastuksessa ei saada selville, onko ajoneuvolla 3 artiklan mukainen pakollinen vakuutus, tiedot on säilytettävä kohtuullisen ajan, joka on enintään 30 päivää, tai vakuutusturvan olemassa olon todentamiseen tarvittavan ajan, sen mukaan, kumpi aika on lyhyempi.   Kun jäsenvaltio toteaa, että ajoneuvo on liikkeellä ilman 3 artiklan mukaista pakollista vakuutusta, se voi soveltaa 27 artiklassa vahvistettuja seuraamuksia.
Perustelu
Autojen skannaaminen antaa hallituksille mahdollisuuden seurata henkilöiden liikkumista. Tämä saattaa loukata heidän yksityisyyttään. Oikeus yksityisyyteen olisi poistettava vain perustelluista syistä. Tällainen syy voi olla se, että on havaittu, ettei ajoneuvolla ole vaadittua vakuutusta Kuitenkin niiden ajoneuvojen tietoja, joilla on todettu olevan liikennevakuutus (niin kutsutut ”ei osumia” -ajoneuvot), ei saisi käyttää mihinkään muuhun tarkoitukseen ja ne olisi poistettava kohtuullisen ajan kuluessa. Kyseistä säilytysaikaa olisi rajoitettava ja se olisi määriteltävä lainsäädännössä unionin muun lainsäädännön, kuten E-call-järjestelmää koskevan direktiivin, mukaisesti.
Tarkistus    31 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 3 alakohta Direktiivi 2009/103/EY 9 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – a alakohta
Komission teksti Tarkistus a)  henkilövahinkojen osalta 6 070 000 euroa onnettomuutta kohden riippumatta vahingon kärsineiden lukumäärästä tai 1 220 000 euroa vahingon kärsinyttä kohden; (Tarkistus ei vaikuta suomenkieliseen versioon.)
Tarkistus    32 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 3 alakohta Direktiivi 2009/103/EY 9 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – b alakohta
Komission teksti Tarkistus b)  omaisuusvahinkojen osalta 1 220 000 euroa vahinkotapausta kohden riippumatta vahingon kärsineiden lukumäärästä. b)  omaisuusvahinkojen osalta 1 220 000 euroa onnettomuutta kohden riippumatta vahingon kärsineiden lukumäärästä.
Perustelu
Jotta voidaan välttää virheellinen saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä, englannin kielen ilmaisu ”per claim” (vahinkotapausta kohden), jolla on käännettäessä erilaisia merkityksiä, olisi korvattava ilmaisulla ”per accident” (onnettomuutta kohden), jolloin se ymmärretään samoin.
Tarkistukset    33 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 3 a alakohta (uusi) Direktiivi 2009/103/EY 10 artikla – 1 kohta – 1 alakohta
Nykyinen teksti Tarkistus   3 a)  Korvataan 10 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti: ”Jokaisen jäsenvaltion on perustettava tai valtuutettava elin suorittamaan korvausta ainakin vakuuttamisvelvollisuuden vastuurajoihin saakka omaisuusvahingoista tai henkilövahingoista, jotka on aiheuttanut tuntematon ajoneuvo tai ajoneuvo, jonka osalta ei ole täytetty 3 artiklassa tarkoitettua vakuuttamisvelvollisuutta.” ”Jokaisen jäsenvaltion on perustettava tai valtuutettava elin suorittamaan korvausta ainakin 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin vakuuttamisvelvollisuuden vastuurajoihin saakka tai jäsenvaltion säätämiin takuurajoihin saakka, jos nämä ovat korkeammat, omaisuusvahingoista tai henkilövahingoista, jotka on aiheuttanut tuntematon ajoneuvo tai ajoneuvo, jonka osalta ei ole täytetty 3 artiklassa tarkoitettua vakuuttamisvelvollisuutta, mukaan lukien tapaukset, joissa moottoriajoneuvoa on käytetty aseena väkivaltaisen rikoksen tai terroriteon tekemiseen.”
Perustelu
Tarkistus on välttämätön, sillä se liittyy erottamattomasti 10 a artiklan säännöksiin, jotka koskevat vahingon kärsineiden suojaa, kun vakuutusyritys on maksukyvytön tai ei tee yhteistyötä.
Tarkistus    34 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 4 alakohta Direktiivi 2009/103/EY 10 a artikla
Komission teksti Tarkistus 10 a artikla 10 a artikla Vahingon kärsineiden suoja, kun vakuutusyritys on maksukyvytön tai ei tee yhteistyötä Vahingon kärsineiden suoja, kun vakuutusyritys on maksukyvytön   -1.  Jäsenvaltioiden on ryhdyttävä kaikkiin tarvittaviin toimiin varmistaakseen, että vahingon kärsineillä on oikeus vaatia korvausta ainakin 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin vakuuttamisvelvollisuuden vastuurajoihin saakka tai jäsenvaltion säätämiin takuurajoihin saakka, jos nämä ovat korkeammat, henkilö- tai omaisuusvahingoista, jotka on aiheuttanut vakuutusyrityksen vakuuttama ajoneuvo, seuraavissa tilanteissa:   a)  vakuutusyritys on konkurssimenettelyssä; tai   b)  vakuutusyritys on likvidaatiomenettelyssä, sellaisena kuin se on määritelty Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/138/EY* 268 artiklan d alakohdassa. 1.  Jäsenvaltioiden on perustettava tai valtuutettava elin suorittamaan vahingon kärsineille, jotka asuvat vakituisesti jäsenvaltion alueella, korvausta ainakin 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin vakuuttamisvelvollisuuden vastuurajoihin saakka henkilövahingoista tai aineellisista vahingoista, jotka on aiheuttanut vakuutusyrityksen vakuuttama ajoneuvo, kaikissa seuraavissa tilanteissa: 1.  Kunkin jäsenvaltion on perustettava tai valtuutettava elin suorittamaan vahingon kärsineille, jotka asuvat vakituisesti jäsenvaltion alueella, korvausta -1 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa. a)  vakuutusyritys on konkurssimenettelyssä;   b)  vakuutusyritys on Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/138/EY*** 268 artiklan d alakohdassa määritellyssä likvidaatiomenettelyssä;   c)  vakuutusyritys tai sen korvausedustaja ei ole antanut perusteltua vastausta korvausvaatimuksessa esitettyihin seikkoihin kolmen kuukauden kuluessa päivästä, jona vahingon kärsinyt on esittänyt korvausvaatimuksensa vakuutusyritykselle.   2.  Vahinkoa kärsineet eivät saa esittää korvausvaatimusta 1 kohdassa tarkoitetulle elimelle, jos ne ovat esittäneet korvausvaatimuksen suoraan vakuutusyritykselle tai ryhtyneet oikeudellisiin toimenpiteisiin suoraan vakuutusyritystä vastaan ja korvausvaatimus tai oikeudelliset toimenpiteet ovat yhä vireillä.   3.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetun elimen on annettava vastaus korvausvaatimukseen kahden kuukauden kuluessa päivästä, jona vahingon kärsinyt on esittänyt korvausvaatimuksensa. 3.  Vahingon kärsinyt voi hakea korvausta suoraan 1 kohdassa tarkoitetulta elimeltä. Elimen on vahingon kärsineeltä pyytämänsä tiedot saatuaan annettava vahingon kärsineelle korvauksen maksamista koskeva perusteltu päätös kolmen kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona vahingon kärsinyt haki korvausta.   Jos korvausta on maksettava, 1 kohdassa tarkoitetun elimen on kolmen kuukauden kuluessa vastauksensa toimittamisesta suoritettava vahingon kärsineelle täysimääräinen korvaus tai, jos korvaus maksetaan sovitusti toistuvina maksuina, aloitettava kyseisten maksujen maksaminen.   Jos vahingon kärsinyt on esittänyt korvausvaatimuksen vakuutusyritykselle tai sen korvausedustajalle, joka on ennen vaatimuksen esittämistä tai sen aikana joutunut -1 kohdassa tarkoitettuihin tilanteisiin, ja jos vahingon kärsinyt ei ole vielä saanut perusteltua vastausta kyseiseltä vakuutusyritykseltä tai sen korvausedustajalta, vahingon kärsinyt voi esittää korvausvaatimuksensa uudelleen 1 kohdassa tarkoitetulle elimelle. 4.  Jos vahingon kärsinyt asuu toisessa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa 1 kohdassa tarkoitetulla vakuutusyrityksellä on toimipaikka, 1 kohdassa tarkoitetulla elimellä, joka on suorittanut vahingon kärsineelle korvauksen hänen asuinjäsenvaltiossaan, on oikeus vaatia hyvitys maksamastaan korvauksesta 1 kohdassa tarkoitetulta elimeltä siinä jäsenvaltiossa, jossa vahingon kärsineen sopimuksen tehneen vakuutusyrityksen toimipaikka on. 4.  Jos vakuutusyritys on saanut direktiivin 2009/138/EY 14 artiklan mukaisen toimiluvan muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa 1 kohdassa tarkoitettu elin on toimivaltainen, kyseisellä elimellä on oikeus vaatia hyvitys maksamastaan korvauksesta 1 kohdassa tarkoitetulta elimeltä siinä jäsenvaltiossa, jossa vakuutusyritys sai toimiluvan. 5.  Edellä olevat 1–4 kohta eivät rajoita seuraavia oikeuksia: 5.  Edellä olevat -1–4 kohta eivät rajoita seuraavia oikeuksia: a)  jäsenvaltioiden oikeus pitää 1 kohdassa tarkoitetun elimen suorittamaa korvausta ensisijaisena tai toissijaisena; a)  jäsenvaltioiden oikeus pitää 1 kohdassa tarkoitetun elimen suorittamaa korvausta ensisijaisena tai toissijaisena; b)  jäsenvaltioiden oikeus säännellä samaa onnettomuutta koskevista korvausvaatimuksista sopimista seuraavien kesken: b)  jäsenvaltioiden oikeus säännellä samaa onnettomuutta koskevista korvausvaatimuksista sopimista seuraavien kesken: i)  1 kohdassa tarkoitettu elin; i)  1 kohdassa tarkoitettu elin; ii)  onnettomuudesta vastuussa oleva henkilö tai henkilöt; ii)  onnettomuudesta vastuussa oleva henkilö tai henkilöt; iii)  muut vakuutusyritykset tai sosiaaliturvalaitokset, joiden on suoritettava vahingon kärsineelle korvausta. iii)  muut vakuutusyritykset tai sosiaaliturvalaitokset, joiden on suoritettava vahingon kärsineelle korvausta. 6.  Jäsenvaltiot eivät saa kuitenkaan sallia sitä, että 1 kohdassa tarkoitettu elin asettaa korvauksen maksamiselle muita kuin tässä direktiivissä vahvistettuja vaatimuksia, eivätkä erityisesti sitä vaatimusta, että vahingon kärsineen on osoitettava korvausvastuussa olevan osapuolen olevan kyvytön maksamaan tai kieltäytyvän maksamasta. 6.  Jäsenvaltiot eivät saa kuitenkaan sallia sitä, että 1 kohdassa tarkoitettu elin asettaa korvauksen maksamiselle muita kuin tässä direktiivissä vahvistettuja alennuksia tai vaatimuksia. Eivätkä jäsenvaltiot saa erityisesti sallia sitä, että 1 kohdassa tarkoitettu elin asettaa korvauksen maksamisen ehdoksi vaatimuksen, että vahingon kärsineen on osoitettava korvausvastuussa olevan osapuolen tai vakuutusyrityksen olevan kyvytön maksamaan tai kieltäytyvän maksamasta. 7.  Siirretään komissiolle valta antaa 28 b artiklassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa määritellään 10 a artiklan nojalla perustettujen tai valtuutettujen elinten menettelylliset tehtävät ja menettelylliset velvoitteet hyvittämisen osalta. 7.  Tämä artikla tulee voimaan   a)  sen jälkeen, kun kaikki 1 kohdassa tarkoitetut, jäsenvaltioiden perustamat tai hyväksymät elimet ovat keskenään tehneet sopimuksen toiminnoistaan ja velvollisuuksistaan sekä hyvitysmenettelyn yksityiskohdista;   b)  siitä päivästä, jonka komissio vahvistaa todettuaan tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa, että a alakohdassa tarkoitettu sopimus on tehty.   7 a.  Jäljempänä 20 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut vahingon kärsineet voivat ‑1 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa hakea korvausta 24 artiklassa tarkoitetulta korvauselimeltä asuinjäsenvaltiossaan.   7 b.  Vahingon kärsinyt voi hakea korvausta suoraan korvauselimeltä, jonka on vahingon kärsineeltä pyytämänsä tiedot saatuaan annettava vahingon kärsineelle perusteltu päätös kolmen kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona vahingon kärsinyt haki korvausta.   Korvauselimen on korvausvaatimuksen saatuaan ilmoitettava seuraaville henkilöille tai elimille siitä, että se on saanut korvausvaatimuksen vahingon kärsineeltä:   a)  konkurssi- tai likvidaatiomenettelyssä oleva vakuutusyritys;   b)  kyseiselle vakuutusyritykselle nimitetty direktiivin 2009/138/EY 268 artiklan f alakohdassa tarkoitettu selvittäjä;   c)  sen jäsenvaltion korvauselin, jossa onnettomuus tapahtui; sekä   d)  korvauselin jäsenvaltiossa, jossa vakuutusyritys on saanut direktiivin 2009/138/EY 14 artiklan mukaisen toimiluvan, jos kyseinen jäsenvaltio on eri jäsenvaltio kuin se, jossa onnettomuus tapahtui.   7 c.  Siinä jäsenvaltiossa, jossa onnettomuus tapahtui, sijaitsevan korvauselimen on 7 b kohdassa tarkoitetut tiedot saatuaan ilmoitettava vahingon kärsineen henkilön asuinjäsenvaltion korvauselimelle, katsotaanko 1 kohdassa tarkoitetun elimen suorittaman korvauksen olevan ensisijainen vai toissijainen. Vahingon kärsineen asuinjäsenvaltion korvauselimen on otettava kyseinen tieto huomioon suorittaessaan korvausta.   7 d.  Korvauselimellä, joka on suorittanut vahingon kärsineelle korvauksen tämän asuinjäsenvaltiossa, on oikeus vaatia hyvitys maksamastaan korvauksesta korvauselimeltä siinä jäsenvaltiossa, jossa vakuutusyritys sai direktiivin 2009/138/EY 14 artiklan mukaisen toimiluvan.   7 e.  Vahingon kärsineen oikeus saada korvausta 1 kohdassa tarkoitetulta elimeltä, joka toimii siinä jäsenvaltiossa, jossa vakuutusyritys sai direktiivin 2009/138/EY 14 artiklan mukaisen toimiluvan, siirtyy viimeksi mainitulle elimelle siltä osin kuin sen jäsenvaltion, jossa vahingon kärsinyt asuu, korvauselin on suorittanut korvausta kärsitystä henkilö- tai omaisuusvahingosta.   Kukin jäsenvaltio on velvollinen tunnustamaan tämän korvausoikeuden siirtymisen sellaisena kuin siitä toisessa jäsenvaltiossa säädetään.   7 f.  Jäljempänä 24 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun korvauselinten väliseen sopimukseen on sisällyttävä määräyksiä korvauselinten toiminnasta ja velvoitteista ja tämän artiklan mukaisista korvausmenettelyistä.   7 g.  Jos 7 kohdan a alakohdassa tarkoitettua sopimusta ei ole tai jos 7 f kohdassa tarkoitettua sopimusta ei ole muutettu viimeistään [kahden vuoden kuluttua tämän muutosdirektiivin voimaantulosta], siirretään komissiolle valta antaa 28 b artiklassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan tämän artiklan nojalla perustettujen tai valtuutettujen elinten menettelylliset tehtävät ja menettelylliset velvoitteet hyvittämisen osalta tai muutetaan 24 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua sopimusta tai tarvittaessa molempia.   __________________   * Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/138/EY, annettu 25 päivänä marraskuuta 2009, vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (Solvenssi II) (EUVL L 335, 17.12.2009, s. 1). *** Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/138/EY, annettu 25 päivänä marraskuuta 2009, vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (Solvenssi II) (EUVL L 335, 17.12.2009, s. 1).”;
Tarkistus    35 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 4 a alakohta (uusi) Direktiivi 2009/103/EY 15 artikla
Nykyinen teksti Tarkistus   4 a)  Korvataan 15 artikla seuraavasti: ”15 artikla ”15 artikla Ajoneuvon toimittaminen jäsenvaltiosta toiseen Ajoneuvon toimittaminen jäsenvaltiosta toiseen 1.  Poiketen siitä, mitä säädetään direktiivin 88/357/ETY 2 artiklan d alakohdan toisessa luetelmakohdassa, jos ajoneuvo on toimitettu toisesta jäsenvaltiosta toiseen, jäsenvaltioksi, jossa riski sijaitsee, on katsottava ajoneuvon määränpääjäsenvaltio 30 päivän ajan siitä alkaen, kun ostaja on hyväksynyt toimituksen, vaikka ajoneuvoa ei ole virallisesti rekisteröity määränpääjäsenvaltiossa. 1.  Poiketen siitä, mitä säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/138/EY* 13 artiklan 13 kohdan b alakohdassa, jos ajoneuvo on toimitettu toisesta jäsenvaltiosta toiseen, jäsenvaltioksi, jossa riski sijaitsee, on katsottava joko ajoneuvon rekisteröintijäsenvaltio tai välittömästi ostajan hyväksyttyä toimituksen, määränpääjäsenvaltio 30 päivän ajan siitä alkaen, kun ostaja on hyväksynyt toimituksen, vaikka ajoneuvoa ei ole virallisesti rekisteröity määränpääjäsenvaltiossa. 2.  Siinä tapauksessa, että vakuuttamaton ajoneuvo on osallisena liikennevahingossa tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna aikana, 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu elin ajoneuvon määränpääjäsenvaltiossa on korvausvelvollinen 9 artiklan mukaisesti. 2.  Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että vakuutusyritykset ilmoittavat sen jäsenvaltion tietokeskukselle, jossa ajoneuvo on rekisteröity, että ne ovat myöntäneet vakuutuksen kyseessä olevan ajoneuvon käyttöä varten.   __________________   * Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/138/EY, annettu 25 päivänä marraskuuta 2009, vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (Solvenssi II) (EUVL L 335, 17.12.2009, s. 1).
Perustelu
Toisesta jäsenvaltiosta toimitettuja ajoneuvoja koskeva 15 artikla laadittiin, jotta kuluttajan olisi helpompi ostaa ajoneuvo toisesta jäsenvaltiosta tarvitsematta hankkia vakuutuksenantajaa kyseisestä toisesta jäsenvaltiosta. Tämä ei nykyisin toimi käytännössä. Siitä huolimatta tämän poistaminen vain mitätöisi aiemmat yritykset ratkaista kyseinen ongelma tarjoamatta ratkaisua. Tarkistuksella pyritään ratkaisemaan asia antamalla kuluttajille enemmän vaihtoehtoja sallimalla vakuutuksen ottaminen kuluttajan kotijäsenvaltiossa tai siinä jäsenvaltiossa, josta ajoneuvo on ostettu. He löytävät itselleen parhaiten sopivan ratkaisun sen rajoitetun ajanjakson ajaksi, jona ajoneuvo siirretään yhdestä jäsenvaltiosta ajoneuvon omistajan asuinjäsenvaltioon.
Tarkistus    36 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 4 b alakohta (uusi) Direktiivi 2009/103/EY 15 a artikla (uusi)
Komission teksti Tarkistus   4 b)  Lisätään artikla seuraavasti:   ”15 a artikla   Vastuuvelvollisuus onnettomuustapauksessa, jossa on osallisena moottorikäyttöisen ajoneuvon vetämä perävaunu   Tapauksessa, jossa onnettomuuden on aiheuttanut ajoneuvojen ryhmä, johon kuuluu moottorikäyttöisen ajoneuvon vetämä perävaunu, korvauksen vahingon kärsineelle suorittaa se yritys, joka on vakuuttanut perävaunun, jos   –   erilliset kolmansia osapuolia koskevat vastuut oli poistettu; ja   –   perävaunu voidaan tunnistaa, mutta sitä vetänyttä moottorikäyttöistä ajoneuvoa ei voida tunnistaa.   Vahingon kärsineelle tässä tapauksessa korvauksen suorittava yritys voi vaatia korvausta yritykseltä, joka vakuutti perävaunua vetäneen moottorikäyttöisen ajoneuvon, jos tästä säädetään kansallisessa lainsäädännössä.”
Perustelu
Rekisterikilven tunnistaminen voi olla ongelma onnettomuudessa, jossa on osallisena kuorma-auto tai perävaunullinen ajoneuvo, jolloin varsinaisen ajoneuvon rekisterikilpi ei ole selvästi nähtävissä takaapäin. Tämä voi johtaa tilanteisiin, joissa kuljettajaa ei ole mahdollista tunnistaa. Kaupallisessa liikenteessä moottorikäyttöisellä ajoneuvolla on myös usein eri omistaja (ja joskus kansallinen rekisteröinti), kuin vedettävällä perävaunulla, jolla on omat erilliset vakuutukset. Näin ollen onnettomuustapauksissa, joissa on osallisena moottorikäyttöinen vetoajoneuvo, ja moottorikäyttöisellä vetoajoneuvolla ja perävaunulla on eri vakuutuksenantajat, perävaunun vakuutuksenantajan olisi maksettava korvausta vahingon kärsineille, jos vetoautoa ei pystytä tunnistamaan. Perävaunun vakuutuksenantajalla on kuitenkin oikeus vaatia korvausta vetoajoneuvon vakuutuksenantajalta. Tämän muutoksen pitäisi parantaa vahingon kärsineiden suojaa.
Tarkistus    37 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 5 alakohta – b alakohta Direktiivi 2009/103/EY 16 artikla – 3 kohta
Komission teksti Tarkistus ”Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun vakuutusyritykset tai toisessa kohdassa tarkoitetut elimet ottavat huomioon muiden vakuutusyritysten tai muiden toisessa kohdassa tarkoitettujen elinten antamat vakuutus- ja vahinkohistoriatodistukset, ne eivät kohtele vakuutuksenottajia syrjivästi tai korota heidän vakuutusmaksujaan heidän kansalaisuutensa tai pelkästään heidän edellisen asuinjäsenvaltionsa perusteella. ”Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun vakuutusyritykset ja toisessa kohdassa tarkoitetut elimet ottavat huomioon muiden vakuutusyritysten tai muiden toisessa kohdassa tarkoitettujen elinten antamat vakuutus- ja vahinkohistoriatodistukset, ne eivät kohtele vakuutuksenottajia syrjivästi tai korota heidän vakuutusmaksujaan heidän kansalaisuutensa tai pelkästään heidän edellisen asuinjäsenvaltionsa perusteella.
Tarkistus    38 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 5 alakohta – b alakohta Direktiivi 2009/103/EY 16 artikla – 3 a kohta (uusi)
Komission teksti Tarkistus   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos vakuutusyritys ottaa vakuutusmaksuja määrittäessään huomioon vakuutus- ja vahinkohistoriatodistukset, sen on otettava huomioon myös muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneiden vakuutusyritysten antamat vakuutus- ja vahinkohistoriatodistukset tasavertaisesti saman jäsenvaltion vakuutusyritysten antamiin todistuksiin verrattuna, ja sen on sovellettava kansallisen lain mukaisia lakisääteisiä vaatimuksia vakuutusmaksujen käsittelyssä.
Perustelu
Vakuutuksenantajat eivät saisi syrjiä ulkomaalaisia eikä paluumuuttajia, jotka ovat oman maan kansalaisia, tai periä heiltä lisämaksuja, ja niiden olisi käsiteltävä heidän todistuksiaan tasavertaisesti kotimaiseen todistukseen verrattuna ja sovellettava kaikkia alennuksia, jotka ovat saatavilla muuten samanlaiselle mahdolliselle asiakkaalle, sekä jäsenvaltion lainsäädännön edellyttämiä alennuksia. Bonus-malus-järjestelmää koskevan lainsäädännön hyväksymisen on kuuluttava edelleen jäsenvaltioiden toimivaltaan. Tällaiset järjestelmät ovat luonteeltaan kansallisia eikä niihin liity mitään rajatylittäviä tekijöitä, ja niitä on sovellettava tasavertaisesti kaikkiin samalla alueella.
Tarkistus    39 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 5 alakohta – b alakohta Direktiivi 2009/103/EY 16 artikla – 4 kohta
Komission teksti Tarkistus Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakuutusyritykset julkaisevat toimintaperiaatteensa, joiden mukaisesti ne käyttävät vakuutus- ja vahinkohistoriatodistuksia laskiessaan vakuutusmaksuja. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakuutusyritykset julkaisevat toimintaperiaatteensa, joiden mukaisesti ne käyttävät vakuutus- ja vahinkohistoriatodistuksia laskiessaan vakuutusmaksuja, sanotun kuitenkaan rajoittamatta vakuutusyritysten hinnoittelukäytäntöjä.
Tarkistus    40 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 5 alakohta – b alakohta Direktiivi 2009/103/EY 16 artikla – 5 kohta
Komission teksti Tarkistus Siirretään komissiolle valta antaa 28 a artiklan 2 kohdan mukaisesti täytäntöönpanosäädöksiä, joissa määritetään toisessa kohdassa tarkoitettujen vakuutus- ja vahinkohistoriatodistusten sisältö ja muoto. Todistuksessa on oltava tiedot kaikista seuraavista seikoista: Siirretään komissiolle valta antaa 28 b artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan toisessa kohdassa tarkoitettujen vakuutus- ja vahinkohistoriatodistusten sisältö ja muoto. Todistuksessa on oltava tiedot vähintään seuraavista seikoista: a)  vakuutus- ja vahinkohistoriatodistuksen antavan vakuutusyrityksen tunnistetiedot; a)  vakuutus- ja vahinkohistoriatodistuksen antavan vakuutusyrityksen tunnistetiedot; b)  vakuutuksenottajan henkilöllisyys; b)  vakuutuksenottajan henkilöllisyys, mukaan lukien syntymäaika, yhteystiedot ja tarvittaessa ajokortin numero ja myöntämispäivä; c)  vakuutettu ajoneuvo; c)  vakuutettu ajoneuvo ja sen rekisterinumero; d)  vakuutetun ajoneuvon vakuutuskausi; d)  ajoneuvon vakuutuksen alkamis- ja päättymispäivä; e)  kolmansien ilmoitettujen korvausvaatimusten lukumäärä ja arvo ajanjaksona, jota vakuutus- ja vahinkohistoriatodistus koskee.”; e)  sellaisten kolmansien ilmoitettujen korvausvaatimusten lukumäärä ajanjaksona, jota vakuutus- ja vahinkohistoriatodistus koskee, joissa vaatimuksen syynä oli vakuutuksenottaja, mukaan lukien kunkin vaatimuksen päivämäärä ja luonne, tieto siitä, oliko kyseessä omaisuus- vai henkilövahinko, ja siitä, onko vaatimuksen käsittely tällä hetkellä käynnissä vai päättynyt.”;
Tarkistus    41 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 5 alakohta – b alakohta Direktiivi 2009/103/EY 16 artikla – 5 a kohta (uusi)
Komission teksti Tarkistus   Komissio kuulee kaikkia asianomaisia sidosryhmiä ennen kyseisten delegoitujen säädösten hyväksymistä ja pyrkii pääsemään sidosryhmien väliseen yhteisymmärrykseen vakuutus- ja vahinkohistoriatodistuksen sisällöstä ja muodosta.
Perustelu
Todistukset ovat hyödyllisiä vain, jos ne ovat tarkoituksenmukaisia ja sisältävät tietoja, joilla on merkitystä mahdollisen vakuutuksenottajan riskin määrittelemiseksi. Ymmärtääkseen mikä on asianmukaista komission olisi kuultava sidosryhmiä ennen täytäntöönpanosäädöksen hyväksymistä.
Tarkistus    42 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 5 a alakohta (uusi) Direktiivi 2009/103/EY 16 a artikla (uusi)
Komission teksti Tarkistus   5 a)  Lisätään artikla seuraavasti:   ”16 a artikla   Hintavertailuväline   1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kuluttajilla on maksuton käyttöoikeus vähintään yhteen riippumattomaan vertailuvälineeseen, jonka avulla he voivat vertailla ja arvioida 3 artiklan mukaisen pakollisen vakuutuksen tarjoajien yleisiä hintoja ja tariffeja kuluttajien antamien tietojen perusteella.   2.  Pakollisen vakuutuksen tarjoajien on annettava toimivaltaisille viranomaisille kaikki tällaista välinettä varten tarvittavat tiedot ja varmistettava, että tiedot ovat mahdollisimman tarkkoja ja ajantasaisia oikeellisuuden varmistamiseksi. Tällainen väline voi sisältää myös muita liikennevakuutusturvan vaihtoehtoja kuin 3 artiklan mukainen pakollinen vakuutus.   3.  Vertailuvälineen on   a)  oltava toiminnallisesti riippumaton palveluntarjoajista siten, että palveluntarjoajilla on tasapuolinen asema hakutuloksissa;   b)  ilmoitettava selvästi vertailuvälineen omistajat ja operaattorit;   c)  asetettava selkeät ja puolueettomat vertailuperusteet;   d)  käytettävä selkeää ja yksiselitteistä kieltä;   e) annettava paikkansapitäviä ja ajantasaisia tietoja sekä ilmoitettava viimeinen päivitysajankohta;   f)  oltava avoin kaikille asianomaiset tiedot toimittaville pakollisen vakuutuksen tarjoajille ja sisällettävä laaja valikoima tarjouksia, jotka kattavat merkittävän osan alan markkinoista, ja jos esitetyt tiedot eivät anna täyttä käsitystä markkinoista, siitä on ilmoitettava selkeästi ennen tulosten esittämistä;   g)  tarjottava toimiva menettely vääristä tiedoista ilmoittamiseksi;   h)  ilmoitettava, että hinnat perustuvat toimitettuihin tietoihin eivätkä ne sido vakuutusten tarjoajia.   4.  Toimivaltaisten viranomaisten on välineen tarjoajan pyynnöstä sertifioitava vertailuvälineet, jotka täyttävät 3 kohdan a – h alakohdan vaatimukset.   5.  Siirretään komissiolle valta antaa 28 b artiklassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti delegoitu säädös, jolla täydennetään tätä direktiiviä vahvistamalla tällaisen vertailuvälineen muoto ja toiminnot sekä niiden tietojen luokat, joita vakuutuspalvelujen tarjoajien on toimitettava, ottaen huomioon vakuutussopimusten yksilöllisen luonteen.   6.  Rajoittamatta unionin muun lainsäädännön soveltamista ja 27 artiklan mukaisesti jäsenvaltiot voivat säätää seuraamuksia, myös sakkoja, sellaisille vertailuvälineiden operaattoreille, jotka johtavat kuluttajia harhaan tai eivät selvästi ilmoita omistuksestaan ja siitä, saavatko ne korvausta joltakin vakuutuspalvelunantajalta.”
Perustelu
Aivan kuten muidenkin rahoitusalojen tapauksessa, kuluttajat tekevät yhä useammin verkkohakuja liikennevakuutuksesta. Tämä on johtanut lukuisiin vertailusivustoihin, jotka voivat olla (tai eivät ole) kuluttajien kannalta tasapuolisia tai harhaanjohtavia. Kuten muussa unionin lainsäädännössä edellytetään, kunkin jäsenvaltion olisi pyrittävä siihen, että sillä on vähintään yksi verkkosivusto, jolla voidaan vertailla tarjouksia. Jäsenvaltioiden olisi voitava myös määrätä seuraamuksia sivustoille, jos ne eivät ilmoita selvästi omistustaan ja vakuutusyhtiöiltä saamaansa korvausta.
Tarkistus    43 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 5 b alakohta (uusi) Direktiivi 2009/103/EY 18 a artikla (uusi)
Komission teksti Tarkistus   5 b)  Lisätään artikla seuraavasti:   ”18 a artikla   Onnettomuusraporttien saatavuus   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vahingon kärsineellä on oikeus saada toimivaltaisilta viranomaisilta jäljennös onnettomuusraportista oikea-aikaisesti. Jos jäsenvaltio ei kansallisen lainsäädännön mukaisesti voi luovuttaa koko onnettomuusraporttia välittömästi, sen on toimitettava asianomistajalle muokattu versio, kunnes koko raportti on saatavilla. Kaikki tekstiin tehtävät muutokset on rajoitettava niihin, jotka ovat ehdottoman välttämättömiä ja tarpeen unionin tai kansallisen lainsäädännön noudattamiseksi.”;
Perustelu
On tärkeää, että poliisin onnettomuusraportti on vahingon kärsineen saatavilla onnettomuuden jälkeen. Tämä ei tällä hetkellä aina toteudu, eikä tätä kysymystä ole ratkaistu nykyisellä 26 artiklalla. Sen vuoksi olisi oltava selvää, että onnettomuusraportti, tai edes sen muokattu versio, olisi asetettava saataville heti, kun se on mahdollista, jotta vahingon kärsinyt voi hakea korvausta.
Tarkistus    44 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 5 c alakohta (uusi) – a alakohta (uusi) Direktiivi 2009/103/EY 23 artikla – 1 a kohta (uusi)
Komission teksti Tarkistus   5 c)  Muutetaan 23 artikla seuraavasti:   a)  lisätään kohta seuraavasti:   ”1 a.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakuutusyritykset velvoitetaan toimittamaan kaikki 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun rekisterin edellyttämät tarvittavat tiedot, myös kaikki yrityksen antaman vakuutuksen kattamat rekisterinumerot. Jäsenvaltioiden on myös vaadittava vakuutusyrityksiä ilmoittamaan tietokeskukselle, jos vakuutuksen voimassaolo lakkaa ennen vakuutuksen päättymispäivää tai se ei muutoin enää koske ajoneuvon rekisterinumeroa.”;
Perustelu
Direktiivin 23 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on pidettävä kirjaa kaikista rekisteröidyistä ajoneuvoista ja näitä ajoneuvoja koskevasta vakuutuksesta. Vakuutusyhtiöiden ei kuitenkaan tarvitse ilmoittaa näitä tietoja tietokeskuksille. Nämä tiedot voivat olla saatavilla muiden viranomaisten (esim. moottoriajoneuvojen rekisteröintiviranomaisten) kautta, mutta näin ei aina ole. Vielä tärkeämpää on se, ettei ole tarpeen ilmoittaa, jos rekisteröidyn ajoneuvon liikennevakuutus ei enää ole voimassa. Ei ole mitään näyttöä siitä, että ajoneuvojen omistajat ilmoittaisivat järjestelmällisesti viranomaisille, kun niiden vakuutukset raukeavat. Siksi vakuutusyhtiöiden olisi ilmoitettava näistä tiedoista suoraan jäsenvaltioille ja kansalliselle tietokeskukselle.
Tarkistus    45 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 5 c alakohta (uusi) – b alakohta (uusi) Direktiivi 2009/103/EY 23 artikla – 5 a kohta (uusi)
Komission teksti Tarkistus   b)  lisätään kohta seuraavasti:   ”5 a.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua rekisteriä ylläpidetään ja päivitetään ja että se sisällytetään kokonaisuudessaan ajoneuvojen rekisteröintitietokantoihin ja että se on direktiivin (EU) 2015/413 mukaisten kansallisten yhteyspisteiden käytettävissä.”
Perustelu
Vakuutuksen tarkastaminen on mahdollista vain, jos ajoneuvon rekisteröinti- ja vakuutustiedot ovat ajoneuvojen valvonnasta vastaavien viranomaisten saatavilla. Tämä tietokanta on jo olemassa 21 artiklassa, mutta sitä ei vaadita ylläpitämään tai antamaan se ajoneuvorekisteritietoja valvovien saataville. Asia korjataan tällä tarkistuksella.
Tarkistus    46 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 5 c alakohta (uusi) – c alakohta (uusi) Direktiivi 2009/103/EY 23 artikla – 6 kohta
Nykyinen teksti Tarkistus   c)  Korvataan 6 kohta seuraavasti: 6.  Edellä 1–5 kohdasta johtuva henkilötietojen käsittely on tehtävä direktiivin 95/46/EY täytäntöön panemiseksi annettujen kansallisten säännösten mukaisesti. ”6.   Edellä 1–5 a kohdasta johtuva henkilötietojen käsittely on tehtävä asetuksen (EU) 2016/679 mukaisesti.”.
Perustelu
Sen jälkeen kun liikennevakuutusdirektiivin tarkistus hyväksyttiin vuonna 2009, yleinen tietosuoja-asetus on korvannut tietosuojadirektiivin, minkä vuoksi viittaus olisi korjattava.
Tarkistus    47 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 5 d alakohta (uusi) Direktiivi 2009/103/EY 26 a artikla (uusi)
Komission teksti Tarkistus   5 d)  Lisätään 26 a artikla seuraavasti:   ”26 a artikla   Korvauselimet   1.  Jäsenvaltioiden on pyrittävä varmistamaan, että 10, 10 a ja 24 artiklassa tarkoitettuja korvauselimiä hallinnoidaan yhtenä hallinnollisena yksikkönä, joka kattaa tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien eri korvauselinten kaikki tehtävät.   2.  Jos jäsenvaltio ei hallinnoi näitä elimiä yhtenä hallinnollisena yksikkönä, sen on ilmoitettava tästä ja päätöksensä syistä komissiolle ja muille jäsenvaltioille.”;
Perustelu
Jotta hallinnon, vakuutuksenantajien ja vahingon kärsineiden osapuolten olisi mahdollisimman helppo hakea korvausta, olisi kannustettava siihen, että jäsenvaltiot perustavat yhden elimen, joka kattaa kaikki tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvat eri korvaustoimielinten tehtävät. Jäsenvaltioiden olisi voitava valita toisin, mutta niiden olisi ilmoitettava komissiolle syyt, joiden vuoksi ne katsovat sen olevan tarpeen.
Tarkistus    48 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 5 e alakohta (uusi) Direktiivi 2009/103/EY 26 b artikla (uusi)
Komission teksti Tarkistus   5 e)  Lisätään artikla seuraavasti:   ”26 b artikla   Vanhentumisaika   1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 19 artiklan ja 20 artiklan 2 kohdan soveltamisalaan kuuluviin, rajatylittävästä liikennevahingosta aiheutuneita henkilö- ja omaisuusvahinkoja koskeviin korvausvaatimuksiin sovelletaan vähintään neljän vuoden vanhentumisaikaa. Vanhentumisaika alkaa kulua päivästä, jona vahingon kärsinyt on saanut tiedon tai hänen on perusteltua olettaa saaneen tiedon vahingon tai vamman laajuudesta, sen syystä ja vastuussa olevan henkilön henkilöllisyydestä sekä vakuutusyrityksestä, joka on myöntänyt vahingon aiheuttajalle vastuuvakuutuksen, taikka korvausedustajasta tai korvauselimestä, joka on vastuussa korvauksen suorittamisesta vahingon aiheuttajan aiheuttamasta vahingosta ja jolle korvausvaatimus on esitettävä.   2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos korvausvaatimukseen sovellettavassa kansallisessa laissa säädetään neljää vuotta pidemmästä vanhentumisajasta, kyseistä pidempää vanhentumisaikaa sovelletaan.   3.  Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle ajantasaista tietoa liikennevahingosta aiheutuneiden vahinkojen vanhentumista koskevista kansallisista säännöistään. Komissio asettaa yhteenvedon jäsenvaltioiden toimittamista tiedoista julkisesti saataville kaikilla unionin virallisilla kielillä.”
Tarkistus    49 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 5 f alakohta (uusi) Direktiivi 2009/103/EY 26 c artikla (uusi)
Komission teksti Tarkistus   5 f)  Lisätään artikla seuraavasti:   ”26 c artikla   Vanhentumisajan keskeyttäminen   1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 26 a artiklassa säädetty vanhentumisaika keskeytetään ajanjaksoksi, joka alkaa siitä, kun vahingon kärsinyt esittää korvausvaatimuksensa   a)  onnettomuuden aiheuttaneen henkilön vakuutusyritykselle tai tämän korvausedustajalle 21 ja 22 artiklan mukaisesti; tai   b)  tämän direktiivin 24 ja 25 artiklassa tarkoitetulle korvauselimelle, ja päättyy siihen, kun vastaaja hylkää korvausvaatimuksen.   2.  Jos vanhentumisaikaa on keskeyttämisajan päättyessä jäljellä vähemmän kuin kuusi kuukautta, jäsenvaltioiden on varmistettava, että vahingon kärsineelle myönnetään vähintään kuuden kuukauden lisäaika tuomioistuinmenettelyn vireille panemiseksi.   3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos määräaika päättyy lauantaina, sunnuntaina tai jonakin niiden yleisistä vapaapäivistä, sitä jatketaan ensimmäisen seuraavan arkipäivän päättymiseen saakka.”
Tarkistus    50 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 5 g alakohta (uusi) Direktiivi 2009/103/EY 26 d artikla (uusi)
Komission teksti Tarkistus   5 g)  Lisätään artikla seuraavasti:   ”26 d artikla   Määräaikojen laskeminen   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki tässä direktiivissä säädetyt määräajat lasketaan seuraavasti:   a)  määräaikojen laskeminen aloitetaan asiaankuuluvaa tapahtumaa seuraavana päivänä;   b)  jos määräaika ilmaistaan vuosina, se päättyy seuraavan vuoden sinä kuukautena ja päivänä, jotka vastaavat nimeltään ja luvultaan sitä kuukautta ja päivää, jona kyseinen tapaus oli sattunut. Jos kyseisessä kuukaudessa ei ole vastaavaa päivää, määräaika päättyy kyseisen kuukauden viimeisenä päivänä;   c)  määräaikojen kuluminen ei keskeydy tuomioistuinten lomakausina.”
Tarkistus    51 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 6 alakohta Direktiivi 2009/103/EY 28 a artikla
Komission teksti Tarkistus 28 a artikla Poistetaan. Komiteamenettely   1.  Komissiota avustaa komission päätöksellä 2004/9/EY**** perustettu Euroopan vakuutus- ja työeläkekomitea.Tämä komitea on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 182/2011***** tarkoitettu komitea.   2.  Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 4 artiklaa.
Tarkistus    52 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 6 alakohta Direktiivi 2009/103/EY 28 b artikla – 2 kohta
Komission teksti Tarkistus 2.  Siirretään komissiolle 30 artiklassa tarkoitetusta päivästä määräämättömäksi ajaksi 9 artiklan 2 kohdassa ja 10 a artiklan 7 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. 2.  Siirretään komissiolle … päivästä …kuuta … [tämän muutosdirektiivin voimaantulopäivä] määräämättömäksi ajaksi 9 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Siirretään komissiolle … päivästä …kuuta … [tämän muutosdirektiivin voimaantulopäivä] viiden vuoden ajaksi 10 a artiklan 7 kohdan g alakohdassa, 16 artiklan viidennessä kohdassa ja 16 a artiklan 5 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.
Tarkistus    53 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 6 alakohta Direktiivi 2009/103/EY 28 b artikla – 5 kohta
Komission teksti Tarkistus 5.  Edellä olevien 9 artiklan 2 kohdan ja 10 a artiklan 7 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta sitä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella. 5.  Edellä olevien 9 artiklan 2 kohdan ja 10 a artiklan 7 g kohdan, 16 artiklan viidennen kohdan ja 16 a artiklan 5 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta sitä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.
Tarkistus    54 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 6 alakohta Direktiivi 2009/103/EY 28 c artikla
Komission teksti Tarkistus 28 c artikla 28 c artikla Arviointi Arviointi ja uudelleentarkastelu Tätä direktiiviä arvioidaan viimeistään seitsemän vuoden kuluttua päivästä, johon mennessä tämä direktiivi on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä. Komissio toimittaa arvioinnin päätelmät ja niitä koskevat omat huomautuksensa Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle. Komissio toimittaa viimeistään viiden vuoden kuluttua päivästä, johon mennessä tämä direktiivi on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä, Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle kertomuksen, jossa se arvioi tämän direktiivin täytäntöönpanoa erityisesti seuraavien seikkojen osalta:   a)  sen soveltaminen erityisesti autonomisten ja puoliautonomisten ajoneuvojen teknologian kehittymisen osalta;   b)  sen soveltamisalan asianmukaisuus, ottaen huomioon eri moottoriajoneuvojen onnettomuusriskit markkinoiden todennäköisten muutosten valossa, erityisesti kun on kyse nopeista kevyistä ajoneuvoista, jotka kuuluvat asetuksen (EU) N:o 168/2013 2 artiklan 2 kohdan h, i, j ja k alakohdassa tarkoitettuihin ajoneuvoluokkiin, kuten sähköpyörät, segway-pyörät tai sähköskootterit, ja siitä, vastaako sen tarjoama vahinkovastuujärjestelmä todennäköisesti tulevaisuuden tarpeita;   c)  vakuutusyritysten kannustaminen sisällyttämään vakuutussopimuksiin bonus-malus-järjestelmä, jossa annetaan bonusalennuksia ja jossa vakuutus- ja vahinkohistoriatodistus vaikuttaa vakuutuksenottajan vakuutusmaksuihin.   Kertomukseen on liitettävä komission huomautukset ja tarvittaessa lainsäädäntöehdotus.

• [1]  EUVL C 440, 6.12.2018, s. 85.

PERUSTELUT

Komission esittämän ehdotuksen tarkoituksena on muuttaa liikennevakuutusdirektiiviä (2009/103/EY) viidellä erityisellä osa-alueella: i) vakuutuksenantajan maksukyvyttömyys, ii) vakuutus- ja vahinkohistoria, iii) vakuuttamattomalla ajoneuvolla ajamiseen liittyvät riskit iv) vakuutusturvan vähimmäismäärät ja v) direktiivin soveltamisala. Esittelijä on samaa mieltä siitä, että liikennevakuutusdirektiivi on yleisesti tarkoituksenmukainen, vaikka joillakin aloilla on parantamisen varaa.

Direktiivin soveltamisalasta, jota voidaan perustellusti pitää ehdotuksen kiistanalaisimpana osana, esittelijä toteaa, että Euroopan unionin tuomioistuimen tuomioiden (asioissa Vnuk C-162/13, Rodrigues de Andrade C-514/16 ja Torreiro C-334/16) jälkeen jäsenvaltioiden keskuudessa on ollut epätietoisuutta siitä, mitkä ajoneuvot kuuluvat direktiivin soveltamisalaan. Tämä koskee erityisesti sähköpolkupyörien, segway-pyörien tai sähköskoottereiden kaltaisia ajoneuvoja mutta myös moottoriurheilussa käytettyjä ajoneuvoja. Esittelijä katsoo, että direktiivin ei periaatteessa pitäisi kattaa tällaisia ajoneuvoja, koska vaatimus liikennevakuutuksesta saattaa heikentää esimerkiksi sähköpolkupyörien käyttöönottoa tai lisätä tarpeettomasti kaikkien ajoneuvojen vakuutusmaksuja.

Esittelijä on siksi ehdottanut, että vain tyyppihyväksyntävaatimusten alaisten ajoneuvojen olisi kuuluttava direktiivin soveltamisalaan. Jäsenvaltioilla olisi kuitenkin oltava mahdollisuus vaatia pakollista vakuutusta myös muilta ajoneuvoilta, jos ne katsovat sen tarpeelliseksi. Mitä tulee ”ajoneuvon käytön” määritelmään, esittelijä katsoo, että on tärkeää selventää, että tällä tarkoitetaan liikenteessä, sekä julkisilla että yksityisillä teillä, käytettävää ajoneuvoa, mutta ei siinä tapauksessa, että ajoneuvoa käytetään yksinomaan suljetussa tilassa, johon yleisöllä ei ole pääsyä. Jos kuitenkin tällainen ajoneuvo – jota käytetään sekä suljetuilla alueilla että liikenteessä ja jolla on siten oltava liikennevakuutus – on osallisena suljetussa tilassa sattuneessa onnettomuudessa, ajoneuvon vakuutuksenantajan olisi silti oltava vastuuvelvollinen vahingon kärsineihin nähden.

Esittelijä katsoo lisäksi, että vakuutustarkastuksia koskevat säännökset (4 artikla) ovat liian epämääräiset, kun on kyse menettelyistä, joilla jäsenvaltion viranomaiset voivat tarkistaa, onko toisessa jäsenvaltiossa rekisteröity ajoneuvo vakuutettu. Esittelijä huomauttaa lisäksi, että nyt on jo saatavilla ohjelmistosovellus nimeltä Eucaris (eurooppalainen ajoneuvo- ja ajokorttitietojärjestelmä), joka mahdollistaa yksittäisten ajoneuvorekisteritietojen nopean, varman ja luottamuksellisen vaihdon jäsenvaltioiden välillä. Kyseistä sovellusta käytetään muun muassa liikenneturvallisuuteen liittyviä liikennerikkomuksia koskevaan rajat ylittävään tietojenvaihtoon direktiivin (EU) 2015/413 mukaisesti. Sen vuoksi on asianmukaista, että Eucaris-sovellusta voitaisiin käyttää myös sen tarkastamiseen, onko toisessa jäsenvaltiossa rekisteröidyllä ajoneuvolla pakollinen liikennevakuutus. Tietosuojatakeet on tietenkin otettava käyttöön erityisesti tietojen säilyttämisen osalta yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisesti.

Kun on kyse vakuutuksenantajan maksukyvyttömyydestä (uusi 10 a artikla), esittelijä on huolissaan säännöksestä (2 kohta), jonka mukaan vahinkoa kärsineet eivät saa esittää korvausvaatimusta korvauselimelle, jos he ovat ryhtyneet toimiin maksukyvytöntä vakuutusyritystä vastaan, ja asian käsittely on kesken. Esittelijän mielestä tämä rajoitus olisi vahinkoa kärsineen kannalta liian haitallinen eikä se ole perusteltua erityisesti, kun otetaan huomioon, että vakuutuksenantajaa vastaan käynnistetyt oikeustoimet saattavat olla pitkiä.

Direktiivi sisältää myös toisesta jäsenvaltiosta toimitettuja ajoneuvoja koskevan 15 artiklan, joka ei käyttäjien mielestä vastaa tilannetta käytännössä. Esittelijä katsoo, että tätä artiklaa olisi näin ollen muutettava, jotta kuluttaja voisi halutessaan ottaa vakuutuksen joko kotijäsenvaltiossaan (määränpääjäsenvaltio) tai jäsenvaltiossa, jossa ajoneuvo on myyty. Tämä olisi ratkaisu rajalliseen aikaan, jota tarvitaan ajoneuvon toimittamiseen jäsenvaltiosta toiseen ja rekisteröintiin omistajan asuinjäsenvaltiossa.

Esittelijä ehdottaa myös, että olisi käsiteltävä erityistä vastuutilannetta onnettomuustapauksessa, jossa on osallisena moottoriajoneuvon vetämä perävaunu (uusi 15 a artikla). Tällaisissa (peräänajo) onnettomuuksissa saattaa usein olla mahdotonta nähdä pääajoneuvon rekisterikilpeä. Lisäksi perävaunuja ja niitä vetäviä ajoneuvoja ei ehkä ole rekisteröity samalle omistajalle, niillä voi olla erilaiset vakuutukset ja ne voitu rekisteröidä jopa eri jäsenvaltioihin. Tapauksissa, joissa vetävää ajoneuvoa ei voida tunnistaa, vahinkoa kärsineelle maksettavan korvauksen suorittajana olisi oltava perävaunun vakuuttaja, joka voi sitten vaatia korvausta vetoajoneuvon vakuuttajalta.

Vakuutus- ja vahinkohistoriatodistusten osalta esittelijä pyrkii selventämään, että vakuutuksenantajien olisi periaatteessa käsiteltävä toisessa jäsenvaltiossa annettuja todistuksia tasavertaisesti kotimaisten todistusten kanssa määrittäessään vakuutusmaksuja ja alennuksia, jotka ovat saatavilla muutoin samanlaiselle asiakkaalle, tai joista säädetään jäsenvaltion lainsäädännössä. Lisäksi otetaan käyttöön joitakin uusia säännöksiä tiedoista, joita vakuutus- ja vahinkohistoriatodistusten olisi sisällettävä. Tekstissä esitetään nyt myös riippumatonta hintavertailuvälinettä kuluttajille, jotta he voisivat pakollisten vakuutusten tarjoajien hintoja.

Jotta vahinkoa kärsineet voisivat hakea korvausta, direktiivissä velvoitetaan jäsenvaltiot perustamaan tietokeskuksia (23 artikla), joissa pidetään muun muassa rekisteriä niiden alueilla olevien moottoriajoneuvojen rekisterinumeroista ja kyseisten ajoneuvojen käyttöä koskevien vakuutussopimusten määristä. Esittelijä panee kuitenkin huolestuneena merkille, että tällä hetkellä vakuutuksenantajia ei velvoiteta ilmoittamaan näille tietokeskuksille, jos rekisteröidyn ajoneuvon vakuutus ei ole enää voimassa, mikä saattaa johtaa virheellisten tietojen säilyttämiseen rekisterissä. Siksi rekisteriä on päivitettävä jatkuvasti ja sen on oltava kaikilta osin ajoneuvorekisteritietokantojen mukainen, jotta voidaan maksimoida niiden tietojen oikeellisuus.

Liikennevakuutusdirektiivissä luetellaan myös eri korvauselimet, joiden tehtävät vaihtelevat sen mukaan, liittyykö onnettomuuteen rajatylittävä tekijä (20–26 artikla) vai ei (10, uusi 10 a artikla). Esittelijä katsoo, että tätä järjestelmää olisi yksinkertaistettava viranomaisten, vakuutuksenantajien ja korvausta hakevien vahinkoa kärsineiden kannalta. Kyseisiä elimiä olisi hallinnoitava yhtenä hallinnollisena yksikkönä, joka kattaa eri korvauselinten kaikki tehtävät. Jos jäsenvaltio haluaa säilyttää kyseiset elimet erillään, sen olisi ilmoitettava siitä komissiolle ja muille jäsenvaltioille sekä esitettävä päätöksensä perustelut.

Esittelijä panee lisäksi merkille, että vuodesta 2009 lähtien, jolloin viisi aiempaa direktiiviä konsolidoitiin, liikennevakuutusdirektiivin englanninkielinen versio on sisältänyt sekä ilmaisun ”uhri” (victim) että ilmaisun ”vahingon kärsinyt” (injured party), ja vain viimeksi mainittu on määritelty direktiivissä. Ilmaisun ”vahingon kärsinyt” on katsottu käsittävän sekä suorat että välilliset uhrit (esimerkiksi perheenjäsenet kuoleman johtaneet onnettomuuden jälkeen). On siksi asianmukaista yhdenmukaistaa englanninkielen sanamuoto ja käyttää ilmaisua ”vahingon kärsinyt” kaikissa tekstin säännöksissä.

Esittelijä pitää myös tärkeänä lisätä uudelleentarkastelulauseke, jotta viimeistään viiden vuoden kuluttua direktiivin saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä voidaan arvioida, onko direktiivi edelleen tarkoituksenmukainen erityisesti, kun otetaan huomioon autonomisten ja puoliautonomisten ajoneuvojen teknologian kehittyminen. Arvioon liitetään tarvittaessa lainsäädäntöehdotus.

Lopuksi esittelijä katsoo, että edellä mainitut seikat koskevat kaikkein olennaisimpia kohtia, joissa komission ehdotusta ja liikennevakuutusdirektiiviä olisi parannettava, jotta voidaan varmistaa liikenneonnettomuuksien uhrien suojan korkea taso sekä helpottaa moottoriajoneuvojen vapaata liikkuvuutta jäsenvaltioiden välillä.

OIKEUDELLISTEN ASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (20.12.2018)

sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnalle

ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavasta vakuutuksesta ja vakuuttamisvelvollisuuden voimaansaattamisesta 16 päivänä syyskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/103/EY muuttamisesta
(COM(2018)0336 – C8‑0211/2018 – 2018/0168(COD))

Valmistelija: Joëlle Bergeron

LYHYET PERUSTELUT

Ensimmäinen liikennevakuutusta koskeva EU-direktiivi annettiin vuonna 1972. Sitä lujitettiin ja täydennettiin sittemmin vähitellen viidellä muulla direktiivillä, jotka kodifioitiin direktiivillä 2009/103/EY.

Vuoden 2016 työohjelmassaan komissio ilmoitti tämän direktiivin arvioinnista. Arvioinnin perusteella vaikutti siltä, että muutamat muutokset ja mukautukset olivat tarpeen, jotta voitaisiin saavuttaa direktiivin ensisijainen tavoite, joka on suojella liikenneonnettomuuksissa vahingon kärsineitä rajat ylittävissä tilanteissa. Viisi uutta kohtaa voidaan nostaa esille. Ne ovat vakuutuksenantajan maksukyvyttömyys, vakuutus- ja vahinkohistoriatodistusten tunnustaminen, vakuutustarkastukset, joilla ehkäistään vakuuttamattomilla ajoneuvoilla ajamista, vakuutusturvan vähimmäismäärien yhdenmukaistaminen ja direktiivin soveltamisalan selventäminen.

Valmistelija katsoo, että tämä direktiiviehdotus vastaa hyvin uusia vaatimuksia, jotka koskevat sellaisessa liikenneonnettomuudessa vahingon kärsineen suojelua, joka on tapahtunut toisessa jäsenvaltiossa kuin tämän omassa asuinjäsenvaltiossa tai jonka on aiheuttanut toisesta jäsenvaltiosta tullut kuljettaja.

Tapaukset, joissa vakuutuksenantaja on maksukyvytön, ovat lisääntyneet etenkin rajat ylittävissä tilanteissa ja korvausmenettelyt ovat joissakin unionin jäsenvaltioissa joskus pitkiä ja monimutkaisia. Niinpä mahdollisuus säätää mekanismista, jonka avulla vahingon kärsineille voidaan maksaa korvaukset nopeasti ja asianmukaisesti on valmistelijan mielestä myönteistä kehitystä. Ehdotukseen sisältyykin kansallisten vakuutustenantajien rahoittaman korvausrahaston perustaminen jokaiseen jäsenvaltioon. Tämä rahasto suorittaisi korvaukset maksukyvyttömän vakuutuksenantajan puolesta. Rajat ylittävissä tilanteissa sen valtion, jossa onnettomuus tapahtui, kansallinen rahasto maksaa korvaukset suoraan vahingon kärsineelle, minkä jälkeen maksukyvyttömän vakuutuksenantajan valtion korvausrahasto korvaa tämän kyseiselle rahastolle. Takuujärjestelmä on jo olemassa useissa jäsenvaltioissa, ja valmistelija katsoo, että sen laajentaminen kaikkiin unionin jäsenvaltioihin vapaaehtoisten sopimusten muodossa olisi todellinen edistysaskel.

Komission ehdotuksessa esitetään myös, että vakuutuksenantajien olisi kohdeltava samalla tavalla kaikkia unionissa annettuja vakuutus- ja vahinkohistoriatodistuksia. Valmistelija kannattaa komission valitsemaa toimintatapaa, jonka mukaan vakuutus- ja vahinkohistoriatodistukset yhdenmukaistetaan ja samalla velvoitetaan vakuutuksenantajat käsittelemään todistuksia samalla tavalla vakuutuksenottajan alkuperäjäsenvaltiosta riippumatta. Tällä lisätään tasa-arvoa vakuutuksenottajien välillä, kun vakuutuksenantajien on kohdeltava samalla tavalla kaikkia unionissa annettuja vakuutus- ja vahinkohistoriatodistuksia. Tavoitteena on vähentää vakuutuspetoksia ja lisätä avoimuutta vakuutus- ja vahinkohistoriatodistusten todentamisen avulla.

Vakuutusta koskevien tarkastusten osalta valmistelija katsoo, että on olennaisen tärkeää rajoittaa niiden nykyistä kieltoa ja antaa jäsenvaltioille oikeus tehdä vapaaehtoisia häiritsemättömiä tarkastuksia. Tarkastusten katsotaan olevan häiritsemättömiä, kun käytetyt tekniikat eivät edellytä ajoneuvon pysäyttämistä, eivät ole syrjiviä ja ovat tarpeellisia ja oikeasuhteisia. Valmistelija katsoo, että on hyvä ajatus antaa jäsenvaltioille mahdollisuus käyttää sähköistä rekisterikilpien tunnistusteknologiaa. Kaikkia uusia säännöksiä, joilla vähennetään vakuuttamattomalla ajoneuvolla ajamista, on tuettava.

Direktiiviehdotuksessa esitetään myös vakuutusturvan vähimmäismäärien takaamista aineellisten vahinkojen tai henkilövahinkojen varalta ajoneuvoluokasta riippumatta. Valmistelija kannattaa varauksetta tätä uutta säännöstä, sillä valtiot voivat mennä tätä vähimmäismäärää pidemmälle eikä kyseessä ole vakuutushintojen yhdenmukaistaminen, koska se ei olisi tänä päivänä mahdollista unionin eri maiden välisten taloudellisten erojen vuoksi.

Mitä tulee direktiivin soveltamisalaan, valmistelija kannattaa komission aikomusta kodifioida unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö määrittelemällä käsite ”ajoneuvon käyttö”. Valmistelija katsoo kuitenkin, että ehdotettu määritelmä on edelleen liian rajoittava ja että tietyt ajoneuvot, jotka eivät ole ”tavanomaisesti liikennevälineenä käytettäväksi” tarkoitettuja, mutta jotka voivat kuitenkin aiheuttaa henkilövahinkoja tai aineellisia vahinkoja, jäävät sen ulkopuolelle. Valmistelija katsoo, että ajoneuvon varsinaisen kuljetustoiminnan ei tule ratkaista sitä, sovelletaanko siihen tätä direktiiviä. Muun muassa rakennusalalla käytettävät ajoneuvot, joita käytetään rajat ylittävässä toiminnassa, voivat aiheuttaa onnettomuuksia. Valmistelija on sitä mieltä, että ajoneuvon käytön määritelmän olisi oltava mahdollisimman laaja, jotta voidaan varmistaa onnettomuuksissa vahingon kärsineiden mahdollisimman hyvä suojelu. Tätä koskeva tarkistus jätetään käsiteltäväksi.

TARKISTUKSET

Oikeudellisten asioiden valiokunta pyytää sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokuntaa ottamaan huomioon seuraavan tarkistuksen:

Tarkistus    1 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 1 kappale
Komission teksti	Tarkistus
1)  Moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettava vakuutus (liikennevakuutus) on erityisen tärkeä Euroopan kansalaisille niin vakuutuksenottajina kuin mahdollisina vahingon kärsijöinä. Se on merkittävä myös vakuutusyrityksille, sillä liikennevakuutukset ovat unionissa tärkeä vahinkovakuutustoiminnan segmentti. Liikennevakuutus vaikuttaa myös henkilöiden, tavaroiden ja ajoneuvojen vapaaseen liikkuvuuteen. Sen vuoksi liikennevakuutuksen sisämarkkinoiden vahvistamisen ja vakiinnuttamisen täytyisi olla unionin toiminnan keskeinen tavoite finanssipalvelujen alalla.	1)  Moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettava vakuutus (liikennevakuutus) on erityisen tärkeä Euroopan kansalaisille niin vakuutuksenottajina kuin mahdollisina vahingon kärsijöinä. Se on merkittävä myös vakuutusyrityksille, sillä liikennevakuutukset ovat unionissa tärkeä vahinkovakuutustoiminnan segmentti. Liikennevakuutus vaikuttaa merkittävästi myös henkilöiden, tavaroiden ja ajoneuvojen vapaaseen liikkuvuuteen ja siten sisämarkkinoihin ja Schengen-alueeseen. Sen vuoksi liikennevakuutuksen sisämarkkinoiden vahvistamisen ja vakiinnuttamisen täytyisi olla unionin toiminnan keskeinen tavoite finanssipalvelujen alalla.
Tarkistus    2 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 2 kappale
Komission teksti	Tarkistus
2)  Komissio on tehnyt arvioinnin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/103/EY15 toimivuudesta, mukaan luettuina sen vaikuttavuus, tehokkuus ja johdonmukaisuus unionin muiden politiikkojen kanssa. Arvioinnin päätelmänä on, että direktiivi 2009/103/EY toimii yleisesti ottaen hyvin eikä useimpia sen säännöksistä tarvitse muuttaa. Arvioinnissa yksilöidään kuitenkin seuraavat neljä osa-aluetta, joilla olisi tarkoituksenmukaista tehdä kohdennettuja muutoksia: korvauksen suorittaminen onnettomuuksissa vahingon kärsineille tapauksissa, joissa vakuutusyritys on maksukyvytön, vakuutusturvan pakolliset vähimmäismäärät, jäsenvaltioiden suorittamat ajoneuvojen vakuutustarkastukset ja uuden vakuutusyrityksen tapa käyttää vakuutuksenottajien vakuutus- ja vahinkohistoriatodistuksia.	2)  Komissio on tehnyt arvioinnin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/103/EY15 toimivuudesta, mukaan luettuina sen vaikuttavuus, tehokkuus ja johdonmukaisuus unionin muiden politiikkojen kanssa. Arvioinnin päätelmänä on, että direktiivi 2009/103/EY toimii yleisesti ottaen hyvin eikä useimpia sen säännöksistä tarvitse muuttaa. Arvioinnissa yksilöidään kuitenkin seuraavat neljä osa-aluetta, joilla olisi tarkoituksenmukaista tehdä kohdennettuja muutoksia: korvauksen suorittaminen onnettomuuksissa vahingon kärsineille tapauksissa, joissa vakuutusyritys on maksukyvytön, vakuutusturvan pakolliset vähimmäismäärät, jäsenvaltioiden suorittamat ajoneuvojen vakuutustarkastukset ja uuden vakuutusyrityksen tapa käyttää vakuutuksenottajien vakuutus- ja vahinkohistoriatodistuksia. Lisäksi olisi otettava käyttöön pakollinen bonus/malus-järjestelmä, jota vakuutusyritykset käyttäisivät laskiessaan vakuutusmaksuja vakuutus- ja vahinkohistoriatodistusten perusteella. Tällainen järjestelmä kannustaisi turvalliseen ajokäyttäytymiseen ja lisäisi siten tieliikenteen turvallisuutta. Sen ansiosta myös kuluttajien vakuutusmaksut olisivat entistä oikeudenmukaisempia.
_________________	_________________
15 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/103/EY, annettu 16 päivänä syyskuuta 2009, moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavasta vakuutuksesta ja vakuuttamisvelvollisuuden voimaansaattamisesta (EUVL L 263, 7.10.2009, s. 11).	15 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/103/EY, annettu 16 päivänä syyskuuta 2009, moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavasta vakuutuksesta ja vakuuttamisvelvollisuuden voimaansaattamisesta (EUVL L 263, 7.10.2009, s. 11).
Tarkistus    3 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 3 a kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	3 a)  Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan kaikki nykyiset ja uudet moottoriajoneuvot kuuluvat periaatteessa direktiivin 2009/103/EY soveltamisalaan. Erityisesti uusien ajoneuvotyyppien, kuten sähköpolkupyörien, sähköskootterien tai segwayiden, tapauksessa tämä ei kuitenkaan ole välttämättä tarpeellista. Ne ovat selvästi pienempiä ja niiden huippunopeus on pienempi, niin että vahinkojen mahdollisuus on vähäisempi. Vakuuttamisvelvollisuuden erottelematon soveltaminen vaikuttaa kohtuuttomalta, etenkin kun on tarpeen edistää sellaisten uusien vaihtoehtoisten kulkuneuvojen kehittämistä, jotka vievät vähemmän tilaa yleisillä teillä ja ovat ympäristöystävällisempiä. Sen vuoksi tätä direktiiviä olisi sovellettava vain sellaisiin ajoneuvoihin, joiden on unionin oikeuden mukaan täytettävä turvallisuusvaatimukset ennen hyväksyntää. Näidenkin ajoneuvojen käytössä voi luonnollisesti tapahtua onnettomuuksia, joten jäsenvaltioiden olisi voitava antaa tai pitää voimassa kansallisella tasolla säännöksiä, joissa säädetään liikennevakuutuksesta myös ajoneuvoille, joihin ei sovelleta tyyppihyväksyntävaatimusta. Pyrkimällä varmistamaan tieliikenneonnettomuuksissa vahingon kärsineiden suojan korkean tason ja helpottamaan henkilöiden ja ajoneuvojen vapaata liikkuvuutta EU:n alueella tämä direktiivi auttaa parantamaan luottamusta liikennevakuutuksen sisämarkkinoihin lisäämällä oikeusvarmuutta palvelujen tarjoamisen vapauden nojalla tapahtuvan rajat ylittävän liikennevakuutusten myynnin yhteydessä ja vähentämällä vahingon kärsineiden korvausten myöntämisprosessiin liittyviä mahdollisia riskejä.
Tarkistus    4 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 3 b kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	3 b)  Tässä direktiivissä otetaan tasapainoisesti huomioon yleinen etu ja viranomaisille, vakuutuksenantajille ja vakuutuksenottajille mahdollisesti koituvat kustannukset ja varmistetaan siten ehdotettujen toimenpiteiden kustannustehokkuus.
Tarkistus    5 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 4 kappale
Komission teksti	Tarkistus
4)  Jäsenvaltioiden olisi nykyään pidätyttävä tarkastamasta sellaisten ajoneuvojen liikennevakuutuksia, joiden pysyvä kotipaikka on jonkin toisen jäsenvaltion alueella, ja sellaisten ajoneuvojen liikennevakuutuksia, joiden pysyvä kotipaikka on kolmannen maan alueella ja jotka saapuvat niiden alueelle toisen jäsenvaltion alueelta. Teknologian uusi kehitys antaa mahdollisuuden tarkastaa ajoneuvojen vakuutuksia pysäyttämättä ajoneuvoja ja puuttumatta siten henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen. Sen vuoksi on asianmukaista sallia ajoneuvojen vakuutusten tarkastukset, jos tarkastukset eivät ole syrjiviä ja jos ne ovat tarpeellisia ja oikeasuhteisia ja kuuluvat kansallisen alueen yleiseen tarkastusjärjestelmään eivätkä edellytä ajoneuvon pysäyttämistä.	4)  Jäsenvaltiot pidättäytyvät nykyään tarkastamasta sellaisten ajoneuvojen liikennevakuutuksia, joiden pysyvä kotipaikka on jonkin toisen jäsenvaltion alueella, ja sellaisten ajoneuvojen liikennevakuutuksia, joiden pysyvä kotipaikka on kolmannen maan alueella ja jotka saapuvat niiden alueelle toisen jäsenvaltion alueelta. Teknologian uusi kehitys, kuten rekisterikilpien tunnistusteknologia, antaa mahdollisuuden tarkastaa ajoneuvojen vakuutuksia huomiota herättämättömällä tavalla pysäyttämättä ajoneuvoja ja puuttumatta siten henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen. Sen vuoksi on asianmukaista sallia ajoneuvojen vakuutusten tarkastukset, jos tarkastukset eivät ole syrjiviä ja jos ne ovat tarpeellisia ja oikeasuhteisia ja kuuluvat kansallisen alueen yleiseen tarkastusjärjestelmään eivätkä edellytä ajoneuvon pysäyttämistä ja jos niissä taataan kyseisen henkilön oikeudet, vapaudet ja oikeutetut edut.
Tarkistus    6 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 4 a kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	4 a)  Vakuuttamattomalla ajoneuvolla ajaminen eli ajaminen moottoriajoneuvolla ilman pakollista vastuuvakuutusta on kasvava ongelma unionissa. Vuonna 2011 tähän liittyneistä korvauksista koitui arvion mukaan 870 miljoonan euron kustannukset koko unionissa. Olisi painotettava sitä, että vakuuttamattomalla ajoneuvolla ajamisella on kielteisiä vaikutuksia moniin eri osapuoliin, kuten onnettomuuksien uhreihin, vakuutuksenantajiin, takuurahastoihin ja liikennevakuutuksen ottajiin.
Tarkistus    7 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 7 kappale
Komission teksti	Tarkistus
7)  Liikenneonnettomuuksissa vahingon kärsineiden tehokas ja vaikuttava suoja edellyttää, että vahingon kärsineet saavat aina korvauksen henkilövahingoistaan tai omaisuusvahingoistaan riippumatta siitä, onko korvausvastuussa olevan osapuolen vakuutusyritys maksukykyinen vai ei. Sen vuoksi jäsenvaltioiden olisi perustettava tai nimettävä elin, joka suorittaa ensimmäisen korvauksen vahingon kärsineille, jotka asuvat vakituisesti kyseisen jäsenvaltion alueella, ja jolla on oikeus saada korvaus takaisin elimeltä, joka on perustettu tai nimetty samaan tarkoitukseen sen vakuutusyrityksen sijoittautumisjäsenvaltiossa, joka on vakuuttanut korvausvastuussa olevan osapuolen ajoneuvon. Jotta estettäisiin rinnakkaisten korvausvaatimusten esittäminen, ei pitäisi kuitenkaan sallia, että liikenteen vaaratilanteissa vahingon kärsineet esittävät kyseiselle elimelle korvausvaatimuksen, jos he ovat jo esittäneet korvausvaatimuksensa tai ryhtyneet oikeudellisiin toimenpiteisiin kyseistä vakuutusyritystä vastaan ja korvausvaatimus on yhä käsiteltävänä ja toimenpiteet yhä vireillä.	7)  Liikenneonnettomuuksissa vahingon kärsineiden tehokas ja vaikuttava suoja edellyttää, että vahingon kärsineet saavat aina korvauksen henkilövahingoistaan tai omaisuusvahingoistaan riippumatta siitä, onko korvausvastuussa olevan osapuolen vakuutusyritys maksukykyinen vai ei. Sen vuoksi jäsenvaltioiden olisi perustettava tai nimettävä elin, joka suorittaa viipymättä ensimmäisen korvauksen vahingon kärsineille, jotka asuvat vakituisesti kyseisen jäsenvaltion alueella, ja jolla on oikeus saada korvaus takaisin elimeltä, joka on perustettu tai nimetty samaan tarkoitukseen sen vakuutusyrityksen sijoittautumisjäsenvaltiossa, joka on vakuuttanut korvausvastuussa olevan osapuolen ajoneuvon. Jotta estettäisiin rinnakkaisten korvausvaatimusten esittäminen, ei pitäisi kuitenkaan sallia, että liikenteen vaaratilanteissa vahingon kärsineet esittävät kyseiselle elimelle korvausvaatimuksen, jos he ovat jo esittäneet korvausvaatimuksensa tai ryhtyneet oikeudellisiin toimenpiteisiin kyseistä vakuutusyritystä vastaan ja korvausvaatimus on yhä käsiteltävänä ja toimenpiteet yhä vireillä.
Tarkistus    8 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 8 kappale
Komission teksti	Tarkistus
8)  Sellaisten vakuutuksenottajien aiempien vakuutus- ja vahinkohistorioiden aitous, jotka haluavat tehdä uusia vakuutussopimuksia vakuutusyritysten kanssa, täytyisi olla helppo tarkastaa, jotta vakuutus- ja vahinkohistoriat olisi helpompi tunnustaa tehtäessä uusia vakuutussopimuksia. Vakuutus- ja vahinkohistoriatodistusten tarkastamisen ja todentamisen yksinkertaistamiseksi on tärkeää, että nämä todistukset ovat sisällöltään ja muodoltaan samanlaisia kaikissa jäsenvaltioissa. Vakuutusyritykset, jotka ottavat vakuutus- ja vahinkohistoriatodistukset huomioon määrittäessään liikennevakuutusten vakuutusmaksuja, eivät myöskään saisi harjoittaa syrjintää vakuutuksenottajan kansalaisuuden tai pelkästään hänen edellisen asuinjäsenvaltionsa perusteella. Jotta jäsenvaltiot voisivat tarkistaa, miten vakuutusyritykset käsittelevät vakuutus- ja vahinkohistoriatodistuksia, vakuutusyritysten olisi julkaistava toimintaperiaatteet, joita ne soveltavat vakuutus- ja vahinkohistorian käyttöön vakuutusmaksujen laskennassa.	8)  Sellaisten vakuutuksenottajien aiempien vakuutus- ja vahinkohistorioiden aitous, jotka haluavat tehdä uusia vakuutussopimuksia vakuutusyritysten kanssa, täytyisi olla helppo tarkastaa, jotta vakuutus- ja vahinkohistoriat olisi helpompi tunnustaa tehtäessä uusia vakuutussopimuksia. Vakuutus- ja vahinkohistoriatodistusten tarkastamisen ja todentamisen yksinkertaistamiseksi on tärkeää, että nämä todistukset ovat sisällöltään ja muodoltaan samanlaisia kaikissa jäsenvaltioissa. Vakuutusyritysten olisi myös käytettävä pakollista bonus/malus-järjestelmää määrittäessään liikennevakuutusten vakuutusmaksuja. Vakuutus- ja vahinkohistoriatodistukset olisi otettava huomioon. Vakuutuksenottajan kansalaisuuden tai pelkästään hänen edellisen asuinjäsenvaltionsa perusteella ei saisi harjoittaa syrjintää. Jotta jäsenvaltiot voisivat tarkistaa, miten vakuutusyritykset käsittelevät vakuutus- ja vahinkohistoriatodistuksia, vakuutusyritysten olisi julkaistava toimintaperiaatteet, joita ne soveltavat vakuutus- ja vahinkohistorian käyttöön vakuutusmaksujen laskennassa.
Tarkistus    9 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 11 kappale
Komission teksti	Tarkistus
11)  Arvioidessaan direktiivin toimivuutta Euroopan komission olisi seurattava direktiivin soveltamista ottaen huomioon vahingon kärsineiden lukumäärän, sellaisten korvausten määrän, jotka ovat vielä maksamatta, koska maksut ovat myöhästyneet rajat ylittävien maksukyvyttömyystapausten vuoksi, sekä vakuutusturvan vähimmäismäärien tason jäsenvaltioissa ja sellaisten korvausvaatimusten määrän, jotka johtuvat rajat ylittävään liikenteeseen liittyvästä vakuuttamattomalla ajoneuvolla ajamisesta, ja vakuutus- ja vahinkohistoriatodistuksia koskevien valitusten lukumäärän.	11)  Arvioidessaan direktiivin toimivuutta Euroopan komission olisi seurattava direktiivin soveltamista ottaen huomioon vahingon kärsineiden lukumäärän, sellaisten korvausten määrän, jotka ovat vielä maksamatta, koska maksut ovat myöhästyneet rajat ylittävien maksukyvyttömyystapausten vuoksi, sekä vakuutusturvan vähimmäismäärien tason jäsenvaltioissa ja sellaisten korvausvaatimusten määrän, jotka johtuvat rajat ylittävään liikenteeseen liittyvästä vakuuttamattomalla ajoneuvolla ajamisesta, ja vakuutus- ja vahinkohistoriatodistuksia koskevien valitusten lukumäärän. Arvioidessaan direktiivin 2009/103/EY toimivuutta komission olisi myös arvioitava, onko se edelleen tarkoituksenmukainen, kun otetaan huomioon teknologian kehittyminen, muun muassa autonomisten ja puoliautonomisten ajoneuvojen käytön lisääntyminen, ja tarjoaako se liikenneonnettomuuksissa vahingon kärsineille suojan vakuutuksenantajien maksukyvyttömyyttä vastaan ajoneuvojen aiheuttamissa onnettomuuksissa. Seurannan olisi oltava tulevaisuuteen suuntautunutta ja sillä olisi pyrittävä varmistamaan, että direktiivin tavoitteet saavutetaan esimerkiksi sähköajoneuvojen sekä autonomisten ja puoliautonomisten ajoneuvojen teknologisen uuden kehityksen osalta.
Tarkistus    10 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 12 kappale
Komission teksti	Tarkistus
12)  Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita, joita ovat erityisesti liikenneonnettomuuksissa vahingon kärsineiden yhtäläisen vähimmäissuojan varmistaminen koko unionissa ja vahingon kärsineiden suojan varmistaminen vakuutusyritysten ollessa maksukyvyttömiä, vaan ne voidaan niiden vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.	12)  Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita, joita ovat erityisesti liikenneonnettomuuksissa vahingon kärsineiden yhtäläisen vähimmäissuojan varmistaminen koko unionissa, vahingon kärsineiden suojan varmistaminen vakuutusyritysten ollessa maksukyvyttömiä ja unionin sisärajat ylittävien mahdollisten vakuutuksenottajien tasapuolinen kohtelu vakuutuksenantajien tarkistaessa VVH-todistusten aitoutta, vaan ne voidaan niiden vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.
Tarkistus    11 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 1 a alakohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	1 a.  Lisätään 2 artiklaan uusi kohta seuraavasti:
	”Tätä direktiiviä sovelletaan ainoastaan asetuksessa (EU) 2018/858*, asetuksessa (EU) N:o 167/2013** tai asetuksessa (EU) N:o 168/2013*** tarkoitettuihin ajoneuvoihin.
	* Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/858, annettu 30 päivänä toukokuuta 2018, moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksynnästä ja markkinavalvonnasta, asetusten (EY) N:o 715/2007 ja (EY) N:o 595/2009 muuttamisesta sekä direktiivin 2007/46/EY kumoamisesta (EUVL L 151, 14.6.2018, s. 1).
	** Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 167/2013, annettu 5 päivänä helmikuuta 2013, maa- ja metsätaloudessa käytettävien ajoneuvojen hyväksynnästä ja markkinavalvonnasta (EUVL L 60, 2.3.2013, s. 1).
	*** Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 168/2013, annettu 15 päivänä tammikuuta 2013, kaksi- ja kolmipyöräisten ajoneuvojen ja nelipyörien hyväksynnästä ja markkinavalvonnasta (EUVL L 60, 2.3.2013, s. 52).”
Tarkistus    12 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 2 alakohta Direktiivi 2009/103/EY 4 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
Komission teksti Tarkistus Jäsenvaltiot voivat kuitenkin tarkastaa vakuutuksia edellyttäen, että tarkastukset ovat syrjimättömiä, tarpeellisia ja oikeasuhteisia asetetun tavoitteen saavuttamiseksi ja Jäsenvaltiot voivat kuitenkin tarkastaa vakuutuksia edellyttäen, että tarkastukset ovat syrjimättömiä, tarpeellisia ja oikeasuhteisia asetetun tavoitteen saavuttamiseksi, niissä taataan kyseisen henkilön oikeudet, vapaudet ja oikeutetut edut ja   (Vastaava muutos tehdään kaikkialle tekstiin. Jos tarkistus hyväksytään, koko tekstiin on tehtävä vastaavia muutoksia.)
Tarkistus    13 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 5 alakohta – b alakohta Direktiivi 2009/103/EY 16 artikla – 2 a kohta (uusi)
Komission teksti Tarkistus ”Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun vakuutusyritykset tai toisessa kohdassa tarkoitetut elimet ottavat huomioon muiden vakuutusyritysten tai muiden toisessa kohdassa tarkoitettujen elinten antamat vakuutus- ja vahinkohistoriatodistukset, ne eivät kohtele vakuutuksenottajia syrjivästi tai korota heidän vakuutusmaksujaan heidän kansalaisuutensa tai pelkästään heidän edellisen asuinjäsenvaltionsa perusteella. ”Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun vakuutusyritykset ja toisessa kohdassa tarkoitetut elimet ottavat huomioon muiden vakuutusyritysten tai muiden toisessa kohdassa tarkoitettujen elinten antamat vakuutus- ja vahinkohistoriatodistukset, ne eivät kohtele vakuutuksenottajia syrjivästi tai korota heidän vakuutusmaksujaan heidän kansalaisuutensa tai pelkästään heidän edellisen asuinjäsenvaltionsa perusteella.
Tarkistus    14 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 5 alakohta – b alakohta Direktiivi 2009/103/EY 16 artikla – 2 a a kohta (uusi)
Komission teksti Tarkistus   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakuutusyritykset ja toisessa alakohdassa tarkoitetut elimet sisällyttävät liikennevakuutussopimuksiinsa pakollisen bonus/malus-järjestelmän, jonka perusteella yksittäisten vakuutuksenottajien vakuutusmaksujen suuruus lasketaan vakuutus- ja vahinkohistoriatodistuksen perusteella.
Tarkistus    15 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 5 alakohta – b alakohta Direktiivi 2009/103/EY 16 artikla – 2 b kohta (uusi)
Komission teksti Tarkistus Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakuutusyritykset julkaisevat toimintaperiaatteensa, joiden mukaisesti ne käyttävät vakuutus- ja vahinkohistoriatodistuksia laskiessaan vakuutusmaksuja. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakuutusyritykset julkaisevat toimintaperiaatteensa, joiden mukaisesti ne käyttävät vakuutus- ja vahinkohistoriatodistuksia laskiessaan vakuutusmaksuja, erityisesti myös käyttämänsä bonus/malus-järjestelmän osalta.
Tarkistus    16 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla – 1 kohta – 6 alakohta Direktiivi 2009/103/EY 28 c artikla
Komission teksti Tarkistus Tätä direktiiviä arvioidaan viimeistään seitsemän vuoden kuluttua päivästä, johon mennessä tämä direktiivi on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä. Komissio toimittaa arvioinnin päätelmät ja niitä koskevat omat huomautuksensa Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle. Tätä direktiiviä arvioidaan viimeistään viiden vuoden kuluttua päivästä, johon mennessä tämä direktiivi on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä. Siinä yhteydessä arvioidaan erityisesti, onko direktiivi tarkoituksenmukainen autonomisten ja puoliautonomisten ajoneuvojen teknologian kehittymisen suhteen, otetaanko direktiivin vastuujärjestelmässä huomioon uudet teknologiset edellytykset tai onko otettava käyttöön uusi ankaran vastuun rikoksen käsite, joka perustuu ainoastaan autonomisten ajoneuvojen aiheuttamaan vaaraan ja johon samanaikaisesti ei liity hallitsemattomia vastuuriskejä, jotta ei estetä uusien teknologioiden käyttöönottoa. Komissio toimittaa arvioinnin päätelmät ja niitä koskevat omat huomautuksensa Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja liittää niihin tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen.
(Tekninen virhe: tässä on kyse direktiiviehdotuksesta 2018/0168/(COD) direktiivin 2009/103/EY muuttamisesta.)

ASIAN KÄSITTELYLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Otsikko	Moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettava vakuutus ja vakuuttamisvelvollisuuden voimaansaattaminen
Viiteasiakirjat	COM(2018)0336 – C8-0211/2018 – 2018/0168(COD)
Asiasta vastaava valiokunta        Ilmoitettu istunnossa (pvä)	IMCO 11.6.2018
Lausunnon antanut valiokunta        Ilmoitettu istunnossa (pvä)	JURI 11.6.2018
Valmistelija        Nimitetty (pvä)	Joëlle Bergeron 9.7.2018
Valiokuntakäsittely	11.10.2018	20.11.2018
Hyväksytty (pvä)	10.12.2018
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	18 0 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Joëlle Bergeron, Jean-Marie Cavada, Kostas Chrysogonos, Mady Delvaux, Mary Honeyball, Sajjad Karim, Sylvia-Yvonne Kaufmann, António Marinho e Pinto, Julia Reda, Evelyn Regner, Pavel Svoboda, Axel Voss, Francis Zammit Dimech, Tadeusz Zwiefka
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Sergio Gaetano Cofferati, Luis de Grandes Pascual, Tiemo Wölken, Kosma Złotowski

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

18	+
ALDE	Jean-Marie Cavada, António Marinho e Pinto
ECR	Kosma Złotowski
EFDD	Joëlle Bergeron
GUE/NGL	Kostas Chrysogonos
PPE	Daniel Buda, Luis de Grandes Pascual, Pavel Svoboda, Axel Voss, Francis Zammit Dimech, Tadeusz Zwiefka
S&D	Sergio Gaetano Cofferati, Mady Delvaux, Mary Honeyball, Sylvia-Yvonne Kaufmann, Evelyn Regner, Tiemo Wölken
VERTS/ALE	Julia Reda

0	-

0	0

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

ASIAN KÄSITTELYASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Otsikko	Moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettava vakuutus ja vakuuttamisvelvollisuuden voimaansaattaminen
Viiteasiakirjat	COM(2018)0336 – C8-0211/2018 – 2018/0168(COD)
Annettu EP:lle (pvä)	24.5.2018
Asiasta vastaava valiokunta        Ilmoitettu istunnossa (pvä)	IMCO 11.6.2018
Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto        Ilmoitettu istunnossa (pvä)	JURI 11.6.2018
Esittelijät        Nimitetty (pvä)	Dita Charanzová 19.6.2018
Valiokuntakäsittely	10.10.2018	21.11.2018	21.1.2019
Hyväksytty (pvä)	22.1.2019
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	34 1 2
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	John Stuart Agnew, Pascal Arimont, Dita Charanzová, Carlos Coelho, Lara Comi, Anna Maria Corazza Bildt, Daniel Dalton, Nicola Danti, Dennis de Jong, Pascal Durand, Evelyne Gebhardt, Maria Grapini, Robert Jarosław Iwaszkiewicz, Philippe Juvin, Morten Løkkegaard, Eva Maydell, Marlene Mizzi, Nosheena Mobarik, Jiří Pospíšil, Virginie Rozière, Christel Schaldemose, Andreas Schwab, Olga Sehnalová, Jasenko Selimovic, Igor Šoltes, Ivan Štefanec, Catherine Stihler, Róża Gräfin von Thun und Hohenstein, Mylène Troszczynski, Mihai Ţurcanu, Anneleen Van Bossuyt, Marco Zullo
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Biljana Borzan, Edward Czesak, Martin Schirdewan, Adam Szejnfeld, Josef Weidenholzer
Jätetty käsiteltäväksi (pvä)	28.1.2019

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

34	+
ALDE ECR EFDD ENF GUE/NGL PPE     S&D   Verts/ALE	Dita Charanzová, Morten Løkkegaard, Jasenko Selimovic Edward Czesak, Daniel Dalton, Nosheena Mobarik, Anneleen Van Bossuyt Marco Zullo Mylène Troszczynski Dennis de Jong, Martin Schirdewan Pascal Arimont, Carlos Coelho, Lara Comi, Anna Maria Corazza Bildt, Philippe Juvin, Eva Maydell, Jiří Pospíšil, Andreas Schwab, Ivan Štefanec, Adam Szejnfeld, Róża Gräfin von Thun und Hohenstein, Mihai Ţurcanu Biljana Borzan, Nicola Danti, Evelyne Gebhardt, Maria Grapini, Virginie Rozière, Christel Schaldemose, Olga Sehnalová, Catherine Stihler, Josef Weidenholzer Pascal Durand, Igor Šoltes

1	-
ENF	John Stuart Agnew

2	0
EFDD S&D	Robert Jarosław Iwaszkiewicz Marlene Mizzi

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää