Menettely : 2018/0427(NLE)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A9-0004/2020

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A9-0004/2020

Keskustelut :

PV 29/01/2020 - 16
CRE 29/01/2020 - 16

Äänestykset :

PV 29/01/2020 - 17.1
CRE 29/01/2020 - 17.1
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P9_TA(2020)0018

<Date>{23/01/2020}23.1.2020</Date>
<NoDocSe>A9-0004/2020</NoDocSe>
PDF 357kWORD 119k

<TitreType>SUOSITUS</TitreType>     <RefProcLect>***</RefProcLect>

<Titre>esityksestä neuvoston päätökseksi Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamista Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä koskevan sopimuksen tekemisestä</Titre>

<DocRef>(XT 21105/3/2018 – C9‑0148/2019 – 2018/0427(NLE))</DocRef>


<Commission>{AFCO}Perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunta</Commission>

Esittelijä: <Depute>Guy Verhofstadt</Depute>

OIKAISUT/LISÄYKSET
LUONNOS EUROOPAN PARLAMENTIN LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI
 PERUSTELUT
 ULKOASIAINVALIOKUNNAN KIRJE
 KANSAINVÄLISEN KAUPAN VALIOKUNNAN KIRJE
 TYÖLLISYYDEN JA SOSIAALIASIOIDEN VALIOKUNNAN KIRJE
 YMPÄRISTÖN, KANSANTERVEYDEN JA ELINTARVIKKEIDEN TURVALLISUUDEN VALIOKUNNAN KIRJE
 SISÄMARKKINA- JA KULUTTAJANSUOJAVALIOKUNNAN KIRJE
 LIIKENNE- JA MATKAILUVALIOKUNNAN KIRJE
 MAATALOUDEN JA MAASEUDUN KEHITTÄMISEN VALIOKUNNAN KIRJE
 OIKEUDELLISTEN ASIOIDEN VALIOKUNNAN KIRJE
 KANSALAISVAPAUKSIEN SEKÄ OIKEUS- JA SISÄASIOIDEN VALIOKUNNAN KIRJE
 VETOOMUSVALIOKUNNAN KIRJE
 ASIAN KÄSITTELY ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA
 LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

LUONNOS EUROOPAN PARLAMENTIN LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI

esityksestä neuvoston päätökseksi Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamista Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä koskevan sopimuksen tekemisestä

(XT 21105/3/2018 – C9‑0148/2019 – 2018/0427(NLE))

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

 ottaa huomioon Yhdistyneen kuningaskunnan 29. maaliskuuta 2017 Eurooppa-neuvostolle antaman ilmoituksen aikomuksestaan erota Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 50 artiklan 2 kohdan ja Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan nojalla,

 ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamista Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä koskevan sopimuksen tekemisestä (XT 21105/3/2018),

 ottaa huomioon luonnoksen Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamista Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä koskevaksi sopimukseksi[1],

 ottaa huomioon poliittisen julistuksen kehyksestä Euroopan unionin ja Yhdistyneen kuningaskunnan tulevalle suhteelle[2],

 ottaa huomioon 22. maaliskuuta 2019 annetun Eurooppa-neuvoston päätöksen (EU) 2019/476[3], 11. huhtikuuta 2019 annetun Eurooppa-neuvoston päätöksen (EU) 2019/584[4] ja 29. lokakuuta 2019 annetun Eurooppa-neuvoston päätöksen (EU) 2019/1810[5], jotka on tehty yhteisymmärryksessä Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa, SEU 50 artiklan 3 kohdan mukaisen määräajan pidentämisestä 12. huhtikuuta 2019, 31. lokakuuta 2019 ja 31. tammikuuta 2020 asti,

 ottaa huomioon 5. huhtikuuta 2017 neuvotteluista Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa sen Euroopan unionista eroamista koskevasta aikomuksesta antaman ilmoituksen johdosta[6], 3. lokakuuta 2017 Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa käytävien neuvottelujen tämänhetkisestä tilanteesta[7], 13. joulukuuta 2017 Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa käytävien neuvottelujen tämänhetkisestä tilanteesta[8], 14. maaliskuuta 2018 EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan tulevien suhteiden puitteista[9] ja 18. syyskuuta 2019 Yhdistyneen kuningaskunnan Euroopan unionista eroamisen tämänhetkisestä tilanteesta[10] antamansa päätöslauselmat,

 ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 50 artiklan 2 kohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C9/2019),

 ottaa huomioon työjärjestyksen 105 artiklan 1 ja 4 kohdan sekä 88 artiklan,

 ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan, kansainvälisen kaupan valiokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan, liikenne- ja matkailuvaliokunnan, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan, oikeudellisten asioiden valiokunnan, kansalaisvapauksien, oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan ja vetoomusvaliokunnan kirjeet,

 ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan suosituksen (A9-0004/2020),

1. antaa hyväksyntänsä erosopimuksen tekemiselle;

2. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukselle.

 


 

PERUSTELUT

Johdanto

 

Eroprosessi

 

Yhdistyneessä kuningaskunnassa järjestettiin 23. kesäkuuta 2016 kansanäänestys siitä, pitäisikö sen pysyä EU:n jäsenenä vai erota EU:sta. Kansanäänestyksen tuloksena enemmistö (51,9 prosenttia) kannatti eroamista.

 

Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus ilmoitti 29. maaliskuuta 2017 aikomuksestaan erota EU:sta Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 50 artiklan mukaisesti.

 

Euroopan parlamentti antoi 5. huhtikuuta 2017 päätöslauselman neuvotteluista Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa sen Euroopan unionista eroamista koskevasta aikomuksesta antaman ilmoituksen johdosta[11], jossa se vahvisti kantansa Eurooppa-neuvoston SEU 50 artiklan 2 kohdan mukaisesti antamiin suuntaviivoihin. Päätöslauselman perusteella parlamentti arvioi neuvotteluprosessia ja mahdollista EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan välistä sopimusta. Parlamentti määritteli päätöslauselmassa kantansa kaikkiin Yhdistyneen kuningaskunnan eroamiseen liittyviin peruskysymyksiin, joita ovat neuvotteluja koskevat yleiset periaatteet, muun muassa tarve varmistaa hallittu ero, EU27:n kansalaisten etujen suojelu ja EU:n toimivalta eroamiseen liittyvissä kysymyksissä, neuvottelujen jaksottaminen, erosopimuksen soveltamisala, siirtymäjärjestelyt sekä EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan tuleva suhde.

 

Eurooppa-neuvosto hyväksyi SEU 50 artiklan 2 kohdan mukaisesti 29. huhtikuuta 2017 neuvotteluille suuntaviivat[12], joissa vahvistettiin neuvottelujen vaiheittaisuus: ensimmäisessä vaiheessa tavoitteena on luoda selvyyttä ja oikeusvarmuutta ja järjestää Yhdistyneen kuningaskunnan irtautuminen EU:sta. Eurooppa-neuvosto ilmoitti aikovansa seurata tarkasti edistymistä ja päättää, milloin on edistytty riittävästi, jotta voidaan siirtyä neuvottelujen seuraavaan vaiheeseen, jossa käydään alustavat ja valmistelevat keskustelut myöhempiä suhteita sääntelevistä puitteista.

 

Neuvottelut EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan välillä aloitettiin 19. kesäkuuta 2017. EU:ta edusti EU:n pääneuvottelija Michel Barnier ja Yhdistynyttä kuningaskuntaa Euroopan unionista eroamisesta vastaava ministeri David Davis.

 

EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen neuvottelijat antoivat 8. joulukuuta 2017 neuvottelujen ensimmäisen vaiheen edistymisestä yhteisen raportin, jossa neuvottelijat totesivat yhdessä päässeensä periaatesopimukseen neuvottelujen ensimmäisessä vaiheessa käsitellyillä kolmella alalla: EU:n kansalaisten oikeuksien suojelu Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisten oikeuksien suojelu EU:ssa, puitteet Pohjois-Irlannin ainutlaatuisten olosuhteiden käsittelemiselle ja taloudellinen selvitysratkaisu.

 

Eurooppa-neuvosto päätti 15. joulukuuta 2017, että oli edistytty riittävästi, jotta voitiin siirtyä toiseen vaiheeseen, joka koski siirtymäjärjestelyjä ja myöhempiä suhteita säänteleviä puitteita koskevaa kokonaisvaltaista yhteisymmärrystä, ja antoi täydentävät suuntaviivat. Eurooppa-neuvosto korosti, että toisen vaiheen neuvotteluissa voidaan edistyä ainoastaan sillä edellytyksellä, että kaikkia ensimmäisessä vaiheessa tehtyjä sitoumuksia on noudatettu kaikilta osin ja että ne on viety sellaisenaan lainsäädäntöön.

 

Eurooppa-neuvosto määritteli 23. maaliskuuta 2018 uudet suuntaviivat neuvottelujen aloittamiselle myöhempiä suhteita säänteleviä puitteita koskevasta kokonaisvaltaisesta yhteisymmärryksestä, joka esitettäisiin poliittisessa julistuksessa, joka liitettäisiin erosopimukseen ja johon erosopimuksessa viitattaisiin.

 

Kuuden neuvottelukierroksen sekä muiden neuvottelijoiden tasolla ja teknisellä tasolla pidettyjen kokousten jälkeen neuvottelijoiden tasolla päästiin 14. marraskuuta 2018 yhteisymmärrykseen luonnoksesta Yhdistyneen kuningaskunnan eroamista EU:sta koskevaksi sopimukseksi. Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja lähetti 22. marraskuuta 2018 EU27‑jäsenvaltioille luonnoksen poliittiseksi julistukseksi, jossa esitettiin EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan myöhempiä suhteita sääntelevät puitteet ja josta sovittiin neuvottelijoiden tasolla ja päästiin periaatteessa yhteisymmärrykseen poliittisella tasolla. Lopuksi EU27-johtajat antoivat 25. marraskuuta 2018 tukensa erosopimukselle ja hyväksyivät poliittisen julistuksen.

 

Eurooppa-neuvosto pyysi samana päivänä komissiota, Euroopan parlamenttia ja neuvostoa toteuttamaan tarvittavat toimet sen varmistamiseksi, että sopimus voisi tulla voimaan 30. maaliskuuta 2019 Yhdistyneen kuningaskunnan hallitun eron mahdollistamiseksi.

 

Neuvosto antoi 11. tammikuuta 2019 päätöksen (EU) 2019/274[13] erosopimuksen allekirjoittamisesta ja esitti ehdotuksen päätökseksi Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamista Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä koskevan sopimuksen tekemisestä. Asiasta ilmoitettiin täysistunnossa 30. tammikuuta 2019.

 

Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentti kuitenkin hylkäsi neuvottelijoiden tasolla sovitun erosopimuksen kolmessa peräkkäisessä äänestyksessä 15. tammikuuta, 12. maaliskuuta ja 29. maaliskuuta 2019.

 

EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan välisestä erosopimuksesta toimitettujen useiden äänestysten tulos osoitti, että selvä enemmistö vastusti EU:sta eroamista ilman sopimusta, mutta mikään vaihtoehto, mukaan lukien kattava Yhdistyneen kuningaskunnan laajuinen tulliliitto EU:n kanssa tai vahvistava kansanäänestys erosopimuksesta, ei saanut taakseen enemmistöä, mikä johti umpikujaan.

 

Yhdistynyt kuningaskunta esitti EU:lle kolme peräkkäistä pyyntöä SEU 50 artiklan 3 kohdan mukaisen määräajan pidentämisestä. Ensimmäinen pidennys myönnettiin 12. huhtikuuta 2019 asti (Eurooppa-neuvoston päätös (EU) 2019/476), toinen 31. lokakuuta 2019 asti (Eurooppa-neuvoston päätös (EU) 2019/584) ja viimeinen 31. tammikuuta 2020 asti (Eurooppa-neuvoston päätös (EU) 2018/1810).

 

Tällä välin EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan neuvottelijat jatkoivat neuvotteluja löytääkseen ratkaisun siihen, että Yhdistynyt kuningaskunta vastusti varajärjestelyä (backstop), noudattaen kuitenkin samalla EU:n neuvotteluperiaatteita. EU ilmoitti erityisen selvästi, että erosopimusta ei voitaisi neuvotella uudelleen ja että olisi saatava aikaan oikeudellisesti toimiva ratkaisu, jolla vältetään tiukka rajavalvonta Irlannin ja Pohjois-Irlannin välillä.

 

Neuvottelutahti tiivistyi syys- ja lokakuussa 2019 ja lopulta 17. lokakuuta 2019 päästiin yhteisymmärrykseen erosopimusluonnokseen sisältyvästä Irlantia/Pohjois-Irlantia koskevasta tarkistetusta pöytäkirjasta ja tarvittavista erosopimuksen 184 ja 185 artiklaan tehtävistä teknisistä mukautuksista sekä tarkistetusta poliittisesta julistuksesta. Eurooppa-neuvosto vahvisti 17. lokakuuta 2019 tarkistetun erosopimuksen ja hyväksyi tarkistetun poliittisen julistuksen.

 

Neuvosto muutti 21. lokakuuta 2019 antamallaan päätöksellä (EU) 2019/1750[14] ja 21. tammikuuta 2020 antamallaan päätöksellä (EU) 2020/48[15] ehdotusta päätökseksi erosopimuksen allekirjoittamisesta. Neuvosto hyväksyi samana päivänä tarkistetun ehdotuksen päätökseksi erosopimuksen tekemisestä[16] ja välitti sen yhdessä sopimuksen päivitetyn tekstin kanssa parlamentille. Asiasta ilmoitettiin täysistunnossa 21. lokakuuta 2019.

 

Euroopan parlamentin puheenjohtajakokous kokoontui samana päivänä keskustelemaan menettelyn seuraavista vaiheista, mukaan lukien tekstin siirtämisestä asiasta vastaavien valiokuntien käsiteltäväksi.

 

Hyväksynnästä vastaava valiokunta on parlamentin työjärjestyksen mukaisesti perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunta (AFCO). Tässä yhteydessä puheenjohtajakokous päätti, että hyväksyntämenettely voitaisiin saattaa päätökseen sen jälkeen, kun erosopimuksen parlamentaarinen ratifiointiprosessi Yhdistyneessä kuningaskunnassa on saatu päätökseen.

 

Puheenjohtajakokous päätti, että muut valiokunnat, joita eroprosessi koskee, voisivat antaa kirjeen muodossa annettuja lausuntoja AFCO-valiokunnan hyväksyntää koskevasta suositusluonnoksesta. Kymmenen valiokuntaa on antanut kirjeen muodossa annettuja lausuntoja, jotka ovat tämän hyväksyntää koskevan suosituksen liitteenä. Kyseiset valiokunnat ovat ulkoasiainvaliokunta (AFET), kansainvälisen kaupan valiokunta (INTA), työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta (EMPL), ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta (ENVI), sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta (IMCO), liikenne- ja matkailuvaliokunta (TRAN), maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta (AGRI), oikeudellisten asioiden valiokunta (JURI), kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta (LIBE) ja vetoomusvaliokunta (PETI).

 

Työjärjestyksen 88 artiklan mukaisesti Euroopan parlamentti hyväksyy erosopimuksen yksinkertaisella äänten enemmistöllä. Työjärjestyksen 105 artiklan 4 kohdan mukaisesti parlamentti tekee päätöksen yhdessä hyväksyntää koskevassa äänestyksessä riippumatta siitä, suositteleeko asiasta vastaava valiokunta säädöksen hyväksymistä vai hylkäämistä. Tarkistuksia ei voida esittää. Eroavasta jäsenvaltiosta valituilla jäsenillä on valiokuntaäänestyksessä ja täysistuntoäänestyksessä täysi oikeus osallistua keskusteluun ja äänestää.

 

Jotta EU voi tehdä erosopimuksen, se on vielä hyväksyttävä neuvoston määräenemmistöllä, joka on määritelty Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 238 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisesti siten, että jäljelle jäävistä 27 jäsenvaltiosta määräenemmistön muodostavat ne 20 jäsenvaltiota, joiden väestö on 65 prosenttia näiden jäsenvaltioiden väestöstä.

 

Euroopan parlamentin rooli

 

Euroopan parlamentti ei osallistu virallisesti neuvotteluihin jäsenvaltion eroamisesta. Parlamentti ei kuitenkaan ole ainoastaan SEU 14 artiklassa tarkoitettu poliittisesta valvonnasta vastaava toimielin, vaan se on myös osa SEU 50 artiklan mukaista päätöksentekomenettelyä, koska sen hyväksyntä on erosopimuksen tekemisen edellytys.

 

Parlamentilla on sen vuoksi ollut Yhdistyneen kuningaskunnan eroprosessin alusta lähtien vahva ja aktiivinen rooli neuvotteluissa, koska sillä on SEU 50 artiklan mukaisesti toimivalta antaa hyväksyntä erosopimukselle.

 

Parlamentti on keskustellut asiasta kansanäänestyksestä lähtien. Ylimääräinen puheenjohtajakokous järjestettiin heti kansanäänestyksen jälkeen 24. kesäkuuta 2016, jotta voitiin valmistella kansanäänestystä seurannut parlamentin puhemiehen ja muiden toimielinten puheenjohtajien kokous ja myös punnita parlamentin seuraavia toimia tässä prosessissa.

 

Samassa puheenjohtajakokouksen kokouksessa päätettiin, että 28. kesäkuuta 2016 pidettäisiin ylimääräinen istuntojakso, jossa keskusteltaisiin Yhdistyneen kuningaskunnan kansanäänestyksen tuloksesta.

 

Kyseisen istuntojakson alussa puhemies korosti istunnon erityisluonnetta, sillä se oli kutsuttu koolle Yhdistyneen kuningaskunnan 23. kesäkuuta 2016 järjestämän kansanäänestyksen jälkeen, jonka tulos koski kaikkia EU:n kansalaisia.

 

Samalla istuntojaksolla neuvoston ja komission julkilausumien jälkeen parlamentti hyväksyi päätöslauselman Yhdistyneen kuningaskunnan kansanäänestyksen perusteella tehtävästä päätöksestä erota EU:sta[17] äänin 395 puolesta, 200 vastaan ja 71 tyhjää.

 

Päätöslauselmassaan parlamentti muistutti, että perussopimusten mukaan Euroopan parlamentin olisi annettava hyväksyntänsä, ja katsoi, että parlamentti oli otettava täysimääräisesti mukaan erosopimusta ja tulevien suhteiden muodostamista koskevien menettelyjen kaikkiin vaiheisiin.

 

Käytännössä parlamentin osallistuminen eroprosessiin on ilmennyt siten, että se loi jo hyvin varhaisessa vaiheessa mahdollisimman läheiset yhteydet muihin toimielimiin ja ylläpiti säännöllistä tiedonkulkua valmistelu- ja neuvotteluvaiheissa saavutetusta edistyksestä.

 

Parlamentin työn koordinointi keskitettiin puheenjohtajakokouksen tasolle asiaan liittyvien monimutkaisten poliittisten, horisontaalisten, oikeudellisten ja politiikkatoimiin liittyvien kysymysten vuoksi. Puheenjohtajakokous päätti ottaa käyttöön vaiheittaisen lähestymistavan prosessiin siten, että ensimmäinen vaihe kestäisi Eurooppa-neuvoston suuntaviivojen määrittelyyn saakka. Tällöin työskentely tapahtuisi puheenjohtajakokouksen tasolla ja Guy Verhofstadt (Renew Europe[18], BE) toimisi koordinaattorina Yhdistyneen kuningaskunnan eroamista koskevissa neuvotteluissa sen jälkeen, kun hänet oli nimitetty puheenjohtajakokouksen kokouksessa 8. syyskuuta 2016. Neuvottelujen toisessa vaiheessa Guy Verhofstadt koordinoisi työtä AFCO-valiokunnan puheenjohtajan kanssa ja kolmatta vaihetta, joka vastaisi hyväksyntämenettelyä, ohjaisivat AFCO-valiokunta ja muut valiokunnat.

 

Tässä yhteydessä perustettiin brexit-ohjausryhmä, koska tavoitteena oli varmistaa parlamentin jäsennelty osallistuminen eroprosessiin. Puheenjohtajakokous perusti brexit-ohjausryhmän virallisesti 6. huhtikuuta 2017 pitämässään kokouksessa, jossa päätettiin, että siihen kuuluisivat Guy Verhofstadt, joka toimisi ohjausryhmän koordinaattorina, Elmar Brok (PPE, DE), Roberto Gualtieri (S&D, IT), Gabriele Zimmer (GUE/NGL, DE), Philippe Lamberts (Verts/ALE, BE) ja AFCO-valiokunnan puheenjohtaja Danuta Hübner (PPE, PL). Ohjausryhmä koordinoisi ja valmistelisi Yhdistyneen kuningaskunnan eroamista koskevia parlamentin keskusteluja, kannanottoja ja päätöslauselmia puheenjohtajakokouksen johdolla.

 

Vuoden 2019 Euroopan parlamentin vaalien jälkeen brexit-ohjausryhmän kokoonpanoa muutettiin siten, että PPE-ryhmän edustajaksi tuli Danuta Hübner, S&D-ryhmän edustajaksi Pedro Silva Pereira (PT) ja GUE/NGL-ryhmän edustajaksi Martin Schirdewan (DE) ja AFCO-valiokunnan edustajaksi puheenjohtaja Antonio Tajani (EPP, IT).

 

Parlamentti oli myös koko ajan mukana neuvotteluihin liittyvissä menetelmissä ja rakenteissa viestintäkanavien välityksellä tai aktiivisesti osallistumalla. EU27-jäsenvaltioiden valtion- tai hallitusten päämiesten epävirallisessa kokouksessa 15. joulukuuta 2016 annetun julkilausuman mukaisesti ”parlamentin edustajat” kutsuttiin Eurooppa-neuvoston valmisteleviin kokouksiin. Tämä tarkoitti, että parlamentti osallistui aktiivisesti myös Sherpa-ryhmän kokouksiin ja yleisten asioiden neuvoston kokouksiin.

 

Pitämissään yli sadassa kokouksessa, joista useimmissa oli läsnä EU:n pääneuvottelija Michel Barnier, brexit-ohjausryhmä myötävaikutti siihen, että parlamentti osallistui jatkuvasti menettelyyn ja oli sen eturintamassa antamalla oikea-aikaisia päätöslauselmia ja perusteltuja kantoja sisältäviä lausuntoja neuvotteluista ja merkittävistä tapahtumista siitä lähtien, kun Yhdistynyt kuningaskunta antoi ilmoituksen eroaikomuksestaan.

 

Koska kaikilla valiokunnilla on tärkeä tehtävä jatkuvan epävirallisen vuoropuhelun, teknisen asiantuntemuksen ja yhteistyön varmistamisessa eroprosessissa, useita brexit-ohjausryhmän kokouksia ja teknisiä seminaareja järjestettiin erosopimuksen soveltamisalaan kuuluvista alakohtaisista politiikoista suoraan vastaavien valiokuntien ollessa edustettuina. Vuoropuhelua käytiin myös valiokuntien puheenjohtajakokouksessa, jonka erinäisissä kokouksissa keskusteltiin eroprosessista.

 

Brexit-ohjausryhmän koordinaattorina Guy Verhofstadt osallistui kokouksiin erinäisten sidosryhmien kanssa (institutionaaliset tahot, kansalaisyhteiskunta, kansalaiset ja liike-elämän edustajat, kansalliset parlamentit jne.). Hän on myös saanut yli 4 500 brexitiä koskevaa sähköpostiviestiä ja kirjettä ja vastannut niihin kahden viime vuoden aikana.

 

AFCO-valiokunnan rooli

 

Parlamentin työjärjestyksen mukaan AFCO-valiokunta on asiasta vastaava valiokunta valmisteltaessa parlamentin hyväksyntää SEU 50 artiklan mukaisesti. Työjärjestyksen 88 artiklassa määrätään, että ”jos jäsenvaltio päättää Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 50 artiklan mukaisesti erota unionista, asia lähetetään asiasta vastaavan valiokunnan käsiteltäväksi”. Työjärjestyksen liitteessä VI olevan pysyvien valiokuntien toimivaltaa koskevan XVIII osaston mukaisesti AFCO-valiokunnan toimivaltaan kuuluvat unionista eroamisen seuraukset toimielinten kannalta, minkä vuoksi se on vastuussa hyväksyntämenettelystä neuvottelujen päätökseen saattamisen jälkeen.

 

AFCO-valiokunnalla on monialainen rooli, ilman että tämä kuitenkaan vaikuttaa muiden valiokuntien toimivaltaan alakohtaisissa kysymyksissä, jotka liittyvät niiden toimivaltaan kuuluviin politiikan aloihin. AFCO-valiokunta vastaa suosituksen antamisesta EU:n ja eroavan jäsenvaltion neuvotteleman erosopimuksen hyväksymisestä tai hylkäämisestä.

 

Pitkän ja perusteellisen valmistelutyönsä aikana AFCO-valiokunta keräsi todisteita, neuvoja ja asiantuntemusta eri aloilta sekä julkisilta ja yksityisiltä sidosryhmiltä niin Euroopan mantereella kuin Yhdistyneessä kuningaskunnassakin. AFCO-valiokunta, kuten myös muut valiokunnat, järjesti keskusteluja ja kuulemistilaisuuksia Yhdistyneen kuningaskunnan EU:sta eroamisen seurauksista toimivaltaansa kuuluvilla politiikan aloilla puheenjohtajakokouksen antamien suuntaviivojen mukaisesti.

 

AFCO-valiokunta on järjestänyt 3. syyskuuta 2015 lähtien yli 20 erityistapahtumaa, mukaan lukien kuulemistilaisuuksia, työpajoja ja tutkimusten tai katsausten esittelyjä, joissa on käsitelty muun muassa Yhdistyneen kuningaskunnan ja Euroopan unionin perussopimuksiin perustuvan suhteen uudelleenneuvottelemista sekä 18. ja 19. helmikuuta 2016 kokoontuneessa Eurooppa-neuvostossa saavutettua sopimusta[19], Yhdistyneen kuningaskunnan tulevaa perussopimuksiin perustuvaa suhdetta Euroopan unioniin, kansalaisten oikeuksia ja brexitin vaikutuksia Irlannin/Pohjois-Irlannin rajaan. AFCO-valiokunta on myös osallistunut muiden valiokuntien järjestämiin kuulemistilaisuuksiin, joissa käsiteltiin eroamista tai EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan tulevaa suhdetta koskevia kysymyksiä, tai ollut suoraan järjestämässä tällaisia kuulemistilaisuuksia.

 

Näiden erityistilaisuuksien lisäksi eroamista koskevista kysymyksistä ja erityisesti prosessin senhetkisestä tilanteesta keskusteltiin lähes kaikissa valiokunnan kokouksissa sen jälkeen, kun ilmoitus eroaikomuksesta annettiin.

 

AFCO-valiokunnan puheenjohtaja ja brexit-ohjausryhmän jäsen osallistuivat julkisten ja yksityisten sidosryhmien kanssa yli 500 kahdenväliseen kokoukseen, joissa käsiteltiin eroamista ja sen vaikutuksia EU:hun ja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan.

 

Parlamentin ja sen elinten nopea ja perusteellinen osallistuminen oli ratkaisevan tärkeää, sillä erosopimus voidaan tehdä vain parlamentin hyväksynnällä SEU 50 artiklan mukaisesti.

 

SEU 50 artikla

 

SEU 50 artiklassa määrätään menettelystä, jonka mukaan jäsenvaltio voi määräysten mukaisesti erota EU:sta neuvottelemalla ja tekemällä sopimuksen EU:n kanssa eroamiseen sovellettavista järjestelyistä ottaen huomioon puitteet, jotka sääntelevät kyseisen valtion myöhempiä suhteita EU:hun.

 

Parlamentti on toistuvasti muistuttanut, että Yhdistyneen kuningaskunnan eroaminen EU:sta on ennennäkemätön ja valitettava ja että sen jäsenyyden jatkaminen sisämarkkinoilla ja tulliliitossa olisi suositeltavaa, erityisesti jos Yhdistynyt kuningaskunta haluaa säilyttää kitkattoman kaupan tai muut EU-jäsenyyteen läheisesti liittyvät edut.

 

Parlamentti on myös todennut alusta alkaen, että erosopimuksen tarkoituksena on mahdollistaa Yhdistyneen kuningaskunnan hallittu ero EU:sta käsittelemällä kolmea keskeistä eroamiseen liittyvää kysymystä: Yhdistyneessä kuningaskunnassa asuvien EU:n kansalaisten ja EU27:ssä asuvien Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisten oikeudet, Irlannin ja Pohjois-Irlannin välinen raja ja Yhdistyneen kuningaskunnan EU:hun kohdistuvien taloudellisten velvoitteiden täyttäminen.

 

Myöhempiä suhteita sääntelevistä puitteista, joista määrätään SEU 50 artiklan 2 kohdassa, parlamentti on tehnyt selväksi, että tätä koskevaa sopimusta pidettäisiin koko erojärjestelyn erottamattomana osana, minkä vuoksi parlamentti myös arvioisi sen sisältöä hyväksyntämenettelyssä, vaikka hyväksynnän kohde on oikeudellisesti vain erosopimus.

 

Hallittu ero

 

Hallittu ero oli olennaisen tärkeää parlamentille EU:n ja sen kansalaisten etujen suojelemiseksi. Tämä tarkoitti, kuten SEU 50 artiklassa määrätään, että neuvottelut koskivat Yhdistyneen kuningaskunnan eroamiseen liittyviä järjestelyjä siten, että samalla otetaan huomioon Yhdistyneen kuningaskunnan myöhempiä suhteita EU:hun sääntelevät puitteet, ja että tavoitteena oli luoda oikeudellista vakautta ja minimoida häiriöt.

 

Päätöslauselmillaan parlamentti on asteittain vakiinnuttanut tulkintansa SEU 50 artiklan määräyksistä sekä erinäisiä neuvottelujen soveltamisalaa ja vaiheittaista toteuttamista koskevia perusvaatimuksia.

 

Neuvotteluista Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa sen Euroopan unionista eroamista koskevasta aikomuksesta antaman ilmoituksen johdosta 5. huhtikuuta 2017 antamassaan päätöslauselmassa parlamentti totesi, että ensisijaisina käsiteltävät asiat olivat seuraavat:

 

 Yhdistyneessä kuningaskunnassa asuvien tai asuneiden EU27:n kansalaisten oikeudellinen asema ja muissa jäsenvaltioissa asuvien tai asuneiden Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisten oikeudellinen asema, mukaan lukien heidän oikeudenmukainen kohtelunsa ja takeet siitä, että heidän asemaansa sovelletaan vastavuoroisuuden, tasavertaisuuden, symmetrian ja syrjimättömyyden periaatteita

 Yhdistyneen kuningaskunnan ja EU:n taloudellisten velvoitteiden täyttäminen Euroopan tilintarkastustuomioistuimen tarkastaman EU:n tilinpäätöksen perusteella, mukaan lukien kaikki sen maksamatta olevista sitoumuksista johtuvat oikeudelliset vastuut ja ottaen huomioon taseen ulkopuoliset erät, ehdolliset velat ja muut Yhdistyneen kuningaskunnan eroamisesta suoraan johtuvat kulut

 Irlannin saaren ainutlaatuisen aseman ja erityisolosuhteiden tunnustaminen, jotta voidaan lieventää eroamisen vaikutuksia Irlannin ja Pohjois-Irlannin välisellä rajalla, varmistaa rauhanprosessin jatkuvuus ja vakaus ja välttää rajavalvonnan tiukentuminen.

 

Muita parlamentin kannalta merkityksellisiä kysymyksiä olivat Yhdistyneen kuningaskunnan EU:n jäsenvaltiona tekemien kansainvälisten sitoumusten aseman selkiyttäminen, takeet oikeusvarmuudesta oikeushenkilöille, yritykset mukaan luettuina, ja Euroopan unionin tuomioistuimen rooli.

 

Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa käytävien neuvottelujen tämänhetkisestä tilanteesta 3. lokakuuta 2017[20] antamassaan päätöslauselmassa[21] parlamentti teki selväksi, että kansalaisten oikeuksia sekä Irlantia ja Pohjois-Irlantia ja Yhdistyneen kuningaskunnan taloudellisten velvoitteiden täyttämistä koskevissa kysymyksissä on edistyttävä merkittävästi ennen kuin EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan välisestä uudesta ja tiiviistä kumppanuudesta käytävien neuvottelujen toinen vaihe voitaisiin aloittaa. Lisäksi parlamentti totesi, että sopimus tulevista suhteista voitaisiin tehdä vasta sen jälkeen, kun Yhdistynyt kuningaskunta on eronnut EU:sta.

 

Eurooppa-neuvosto vahvisti tämän lähestymistavan 15. joulukuuta 2017 antamissaan päätelmissä. Eurooppa-neuvosto korosti, että neuvotteluissa voitaisiin siirtyä toiseen vaiheeseen ainoastaan sillä edellytyksellä, että kaikkia ensimmäisessä vaiheessa tehtyjä sitoumuksia on noudatettu kaikilta osin ja että ne on viety sellaisenaan lainsäädäntöön.

 

Komissio totesi 8. joulukuuta 2017 Eurooppa-neuvostolle antamassaan tiedonannossa (50 artikla) Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 50 artiklan nojalla Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa käytävien neuvottelujen etenemisestä[22], että neuvottelujen ensimmäisessä vaiheessa asetettiin etusijalle ”kolme kysymystä, joiden on todettu olevan erityisen tärkeitä hallitun eron varmistamiseksi:

a) kansalaisten oikeudet

b) Irlantia/Pohjois-Irlantia koskeva vuoropuhelu sekä

c) taloudellinen selvitysratkaisu”.

 

Erosopimusluonnoksessa käsitellään kaikkia näitä kysymyksiä, mukaan lukien kansalaisten oikeuksia koskeva osa (toinen osa), rahoitusta koskevat määräykset (viides osa) sekä Irlantia/Pohjois-Irlantia koskeva pöytäkirja ja sen liitteet. Erosopimuksessa määrätään Euroopan unionin tuomioistuimen roolia koskevassa asiassa sen toimivallasta eri tasoilla, kuten jäljempänä hallinnointia koskevassa jaksossa esitetään.

 

Erosopimuksessa selvennetään Yhdistyneen kuningaskunnan jäsenvaltiona tekemien kansainvälisten sitoumusten asemasta, että EU:n kansainväliset sopimukset sitoisivat Yhdistynyttä kuningaskuntaa edelleen siirtymäkauden aikana. Yhdistynyt kuningaskunta voisi kuitenkin neuvotella, allekirjoittaa ja ratifioida kansainvälisiä sopimuksia, jotka se on tehnyt itsenäisesti EU:n yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvilla aloilla, edellyttäen että nämä sopimukset eivät tule voimaan tai että niitä ei sovelleta siirtymäkauden aikana, paitsi jos EU antaa siihen luvan.

 

Erosopimuksen kolmannessa osassa, joka sisältää eroa koskevia määräyksiä, määrätään asianmukaisesti oikeusvarmuuden takaamisesta oikeushenkilöille, yritykset mukaan luettuina, mikä mahdollistaa kaikkien sellaisten meneillään olevien menettelyjen ja liiketoimien sujuvan päätökseen saattamisen, jotka liittyvät tavaroiden markkinoille pääsyyn, tulliin, arvonlisävero- ja valmisteveroasioihin, henkiseen omaisuuteen, poliisiyhteistyöhön ja oikeudelliseen yhteistyöhön sekä rikosasioissa että siviili- ja kauppaoikeuden alalla, ennen siirtymäkauden päättymistä saatujen tietojen suojaan, julkisiin hankintoihin, Euratomiin liittyviin asioihin sekä EU:n oikeudenkäynteihin ja hallinnollisiin menettelyihin, erioikeuksiin ja vapauksiin.

 

Erosopimuksessa määrätään näin ollen hallitusta erosta, joka on ollut EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan neuvottelijoiden kolmen viime vuoden aikana tavoittelema päämäärä.

 

Erosopimuksen tekeminen ja ratifiointi sulkivat pois myös tilanteen, jossa sopimusta ei tehdä. Tämä on erittäin tärkeää, koska sopimuksettoman eron vaikutukset olisivat erittäin merkittäviä sekä EU:lle että Yhdistyneelle kuningaskunnalle.

 

Kansalaisten oikeudet

 

SEU 50 artiklassa ei määrätä EU:n kansalaisten asemaa koskevista takeista. Tällaisia oikeuksia voidaan kuitenkin suojata SEU 50 artiklan nojalla tehdyllä erosopimuksella. EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan tulevien suhteiden puitteista 14. maaliskuuta 2018 antamassaan päätöslauselmassa[23] parlamentti katsoi, että EU:n sekä Yhdistyneen kuningaskunnan ensiarvoisen tärkeänä velvoitteena on varmistaa kattava ja vastavuoroinen lähestymistapa Yhdistyneessä kuningaskunnassa asuvien EU:n kansalaisten sekä EU27:ssä asuvien Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisten oikeuksien suojeluun.

 

Yhdistyneen kuningaskunnan kansanäänestyksen perusteella tehtävästä päätöksestä erota EU:sta 28. kesäkuuta 2016 antamassaan päätöslauselmassa[24] parlamentti teki alusta alkaen selväksi, että sen tärkein prioriteetti on EU:n kansalaisten suojelu, ja se on toistanut sen kaikissa sen jälkeen brexitistä antamissaan päätöslauselmissa. Kaikkia EU:n kansalaisia edustavana toimielimenä parlamentti lupasi toimia koko eroprosessin ajan kansalaisten etujen suojelemiseksi ja vaati, että neuvotteluja käydään siten, että tavoitteena on taata oikeudellinen vakaus ja minimoida häiriöt sekä tarjota kansalaisille ja oikeushenkilöille selkeä visio tulevaisuudesta.

 

Parlamentin päätavoitteena oli suojella kansalaisia sekä kunnioittamalla Yhdistyneen kuningaskunnan kansanäänestyksessä demokraattisesti ilmaistua kansalaisten toivomusta että ennen kaikkea vähentämällä eroamisesta aiheutuvaa epävarmuutta ja pitämällä mahdollisuuksien mukaan koskemattomina oikeudet, jotka kansalaisilla oli eroa edeltävän asemansa ansiosta. Tämä on sitäkin tärkeämpää, koska Yhdistyneessä kuningaskunnassa on yli kolme miljoonaa EU:n kansalaista ja EU:ssa yli miljoona Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaista.

 

Niiden kansalaisten oikeuksien suojelu, joihin Yhdistyneen kuningaskunnan eroaminen EU:sta vaikuttaa, on ollut etusijalla myös niille toimielimille, jotka ovat tiiviimmin mukana eroprosessissa.

 

Eurooppa-neuvosto on noudattanut hyvin samanlaista linjaa kuin parlamentti määrittämällä neuvottelujen tärkeimmiksi prioriteeteiksi niiden kansalaisten suojelun, jotka ovat rakentaneet elämänsä Yhdistyneen kuningaskunnan EU-jäsenyyteen perustuville oikeuksille.

 

Neuvosto puolestaan teki neuvotteluohjeissa selväksi, että ”neuvottelujen ensimmäisenä tavoitteena on turvata EU:n 27 jäsenvaltion kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä asema ja oikeudet Yhdistyneessä kuningaskunnassa sekä Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä asema ja oikeudet EU:n 27 jäsenvaltiossa, koska ero vaikuttaa suoraan suureen määrään ihmisiä ja koska eron seuraukset ovat heille vakavia. Erosopimuksessa olisi annettava tarvittavat tehokkaat, täytäntöönpanokelpoiset, syrjimättömät ja kattavat takeet kyseisten kansalaisten oikeuksille, kuten oikeudelle saada pysyvä oleskeluoikeus viiden vuoden yhtäjaksoisen laillisen oleskelun jälkeen.”

 

Yhdistyneen kuningaskunnan hallitusta erosta Euroopan unionista SEU 50 artiklan nojalla käytävien neuvottelujen ensimmäisen vaiheen edistymistä koskevassa 8. joulukuuta 2017 annetussa neuvottelijoiden yhteisessä raportissa esitetään yksityiskohtainen katsaus kansalaisten oikeuksista saavutetusta yhteisymmärryksestä.

 

Yhdistynyt kuningaskunta julkaisi 26. kesäkuuta 2017 asiakirjan ”The United Kingdom’s exit from the European Union – Safeguarding the Position of EU Citizens Living in the UK and UK Nationals Living in the EU”, jossa hallitus ilmoitti, että sen ensimmäisenä tavoitteena oli päästä sopimukseen Yhdistyneessä kuningaskunnassa asuvien EU:n kansalaisten ja muissa EU:n jäsenvaltioissa asuvien Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisten asemasta eroamisen jälkeen, ja ilmaisi aikomuksensa asettaa nämä kansalaiset etusijalle.

 

Näin ollen molemmat osapuolet kiinnittivät paljon huomiota kansalaisten oikeuksiin neuvottelujen varhaisimmista vaiheista alkaen. Kansalaisten oikeuksia koskevasta luvusta päästiin sopimukseen melko varhaisessa vaiheessa, sillä 19. maaliskuuta 2018 julkaistun erosopimusluonnoksen alkuperäinen versio sisälsi kaikilta osin sovitun toisen osan kansalaisten oikeuksista, myös sen määräysten välittömästä vaikutuksesta, ja kansalaisten oikeuksia koskeviin määräyksiin sovellettavasta Euroopan unionin tuomioistuimen toimivallasta.

 

Päätöslauselmissaan parlamentti oli vahvistanut erinäisiä vähimmäisvaatimuksia, jotka koskevat erosopimuksen sisältöä kansalaisten oikeuksia koskevassa luvussa ja joita ovat muun muassa seuraavat:

 

a) Edellytykset täyttävien EU:n kansalaisten ja Yhdistyneen kuningaskunnan eroamisen jälkeen syntyneiden lasten olisi kuuluttava erosopimuksen soveltamisalaan perheenjäseninä eikä itsenäisinä oikeudenhaltijoina. Lisäksi tulevilla perheenjäsenillä olisi edelleen oltava oleskeluoikeus samojen säännösten nojalla kuin nykyisillä perheenjäsenillä.

 

Erosopimuksen 10 artiklan 1 kohdan e ja f alakohdassa esitetty henkilöllisen soveltamisalan määritelmä kattaa myös perheenjäsenet pelkästään heihin itseensä liittyvien seikkojen perusteella, mukaan lukien ne, jotka ovat syntyneet tai jotka ensisijaiset oikeudenhaltijat ovat laillisesti adoptoineet siirtymäkauden päätyttyä kyseisessä artiklassa määritellyin edellytyksin. Perheenjäsenten asemaa vahvistaa lisäksi erosopimuksen 17 artiklan 2 kohta, jossa määrätään huollettavien perheenjäsenten oikeuksien jatkumisesta sen jälkeen, kun he lakkaavat olemasta huollettavia.

 

b) Hallinnollisen menettelyn olisi oltava kevennetty, luonteeltaan puhtaasti vahvistava ja maksuton, jotta perheet voivat aloittaa menettelyn yhdellä ainoalla ilmoituksella, ja todistustaakan olisi oltava Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisilla.

 

Sopimuksen mukaan vastaanottava valtio voi valita joko ilmoitusjärjestelmän tai konstitutiivisen järjestelmän. Yhdistynyt kuningaskunta ja noin puolet jäsenvaltioista ovat tähän mennessä valinneet konstitutiivisen järjestelmän.

 

Erosopimuksen 18 artiklassa määritellään sovellettava hallinnollinen menettely, jonka tarkoituksena on tarkistaa, onko hakijalla oikeus erosopimuksessa myönnettyihin oleskeluoikeuksiin. Siinä vahvistetaan hakumenettelyä koskevat vaatimukset ja pyritään samalla varmistamaan, että menettely on mahdollisimman yksinkertainen ja hakijaystävällinen.

 

Esimerkiksi perheenjäsenten samaan aikaan tekemät hakemukset käsitellään yhdessä.

 

Lisäksi erosopimuksen 18 artiklan 1 kohdan g ja h alakohdan mukaan asiakirjat, jotka todistavat erosopimuksen soveltamisalaan kuuluvien aseman, on annettava maksutta.

 

c) Kaikkien EU:n lainsäädännössä määriteltyjen etuuksien olisi oltava siirrettäviä.

 

Erosopimuksen 31 artiklan mukaisesti sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta 29. huhtikuuta 2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 883/2004[25] sovelletaan edelleen erosopimuksen soveltamisalaan kuuluviin henkilöihin.

 

Erosopimuksen soveltamisalaan kuuluvat henkilöt säilyttävät oikeutensa sosiaaliturvaetuuksiin, ja jos heillä on oikeus etuuteen yhdessä maassa, heillä on periaatteessa oikeus saada sitä, jos he muuttavat toiseen maahan.

 

d) Euroopan unionin tuomioistuimen päätösten, jotka liittyvät kansalaisten oikeuksia koskevien säännösten tulkintaan, olisi oltava sitovia.

 

EU:n kansalaiset voivat vedota suoraan kansalaisten oikeuksia koskevaan erosopimuksen osaan Yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuimissa ja Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaiset EU:n jäsenvaltioiden tuomioistuimissa.

 

Lisäksi Yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuinten on erosopimuksen 4 artiklan 4 kohdan mukaisesti tulkittava yhdenmukaisesti ennen siirtymäkauden päättymistä annettua unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä ja otettava asianmukaisesti huomioon siirtymäkauden päättymisen jälkeen annettu oikeuskäytäntö (erosopimuksen 4 artiklan 5 kohta). Yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuimet voivat myös pyytää unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua erosopimuksen kansalaisia koskevan osuuden tulkinnasta kahdeksan vuoden ajan siirtymäkauden päättymisestä. Tällaisella ennakkoratkaisulla on Yhdistyneessä kuningaskunnassa samat oikeusvaikutukset kuin SEUT 267 artiklan nojalla annetuilla ennakkoratkaisuilla (erosopimuksen 158 artiklan 2 kohta).

 

e) Kansalaisten kantelujen käsittelyä varten perustettavan tulevan riippumattoman kansallisen viranomaisen rooli olisi vahvistettava.

 

Erosopimuksen 159 artiklan mukaisesti komissio ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa viranomainen, jolla on vastaavat valtuudet kuin komissiolla, valvovat erosopimuksen kansalaisten oikeuksia koskevan osan täytäntöönpanoa ja soveltamista EU:ssa. Tällaisen viranomaisen olisi oltava aidosti riippumaton elin. Joka tapauksessa erosopimuksen 159 artiklan 2 kohdan nojalla komission ja riippumattoman valvontaviranomaisen on tiedotettava kansalaisten oikeuksia käsittelevälle erityiskomitealle (erosopimuksen 165 artiklan 1 kohta) sopimuksen kansalaisten oikeuksia koskevan osan täytäntöönpanosta EU:ssa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa.

 

Riippumattoman viranomaisen muodostamista, kokoonpanoa ja tehtäviä ei ole kuitenkaan määritelty erosopimuksessa, vaan ne vahvistetaan Yhdistyneen kuningaskunnan Euroopan unionia (erosopimus) koskevassa laissa. Parlamentti ilmaisi 15. tammikuuta 2020 erosopimuksen kansalaisten oikeuksia koskevien määräysten täytäntöönpanosta ja seurannasta antamassaan päätöslauselmassa[26] huolensa laissa ehdotetuista viranomaista koskevista säännöksistä erityisesti siltä osin kuin on kyse sen aidosta riippumattomuudesta.

 

Erosopimus on EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan välinen kompromissi, myös kansalaisten oikeuksia koskevissa kysymyksissä. Sen kansalaisten oikeuksia koskevilla määräyksillä ei ole tarkoitus myöntää vastaavaa asemaa kuin EU:n kansalaisilla on SEU:n ja SEUT:n nojalla, sillä ne perustuvat EU:n jäsenyyteen. Sopimuksen päätavoitteena on turvata ja taata useimmat näistä oikeuksista ja erityisesti ne, joiden avulla useimmat kansalaiset, joita asia koskee, voivat säilyttää vapaan liikkuvuuden perusteella tekemänsä elämänvalinnat siirtymäkauden loppuun saakka.

 

Brexit-ohjausryhmä antoi 12. marraskuuta 2019 lausunnon erosopimuksen kansalaisten oikeuksia koskevien määräysten täytäntöönpanosta Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja EU27:ssä ja katsoi, että Yhdistyneen kuningaskunnan EU:n oleskelustatusjärjestelmään (EU Settlement Scheme) liittyy joitakin huolenaiheita. Parlamentti vahvisti nämä huolenaiheet edellä mainitussa 15. tammikuuta 2020 antamassaan päätöslauselmassa, joka koski erosopimuksen toisen osan täytäntöönpanoa ja erityisesti seuraavia kysymyksiä:

 

 hyvin monille oleskelustatusta hakeneille EU:n kansalaisille on myönnetty vain väliaikainen oleskelustatus

 erosopimuksen 159 artiklassa tarkoitetun riippumattoman valvontaviranomaisen riippumattomuus

 mahdolliset seuraukset EU:n kansalaisille, jotka eivät hae EU:n oleskelustatusta asetetussa määräajassa eli 30. kesäkuuta 2021 mennessä

 hakumenettelyn päätteeksi ei ole myönnetty fyysistä asiakirjaa todisteeksi oleskeluoikeudesta, mikä lisää entisestään epävarmuutta ja EU27:n kansalaisten riskiä tulla syrjityksi

 käytössä olevat toimenpiteet haavoittuvassa asemassa olevien kansalaisten tilanteen käsittelemiseksi hakumenettelyn yhteydessä

 EU:n oleskelustatusjärjestelmän sovellettavuus Pohjois-Irlannissa asuviin EU27:n kansalaisiin, jotka eivät ole hakeneet Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisuutta pitkänperjantain sopimuksen nojalla.

 

Euroopan parlamentti seuraa edelleen erittäin tiiviisti erosopimuksen täytäntöönpanoa kokonaisuudessaan ja erityisesti kansalaisten oikeuksia koskevan luvun täytäntöönpanoa.

 

Irlanti ja Pohjois-Irlanti

 

Pitkänperjantain sopimuksen turvaaminen

 

Euroopan unioni ja sen toimielimet, erityisesti parlamentti, olivat erityisen huolissaan Yhdistyneen kuningaskunnan eron seurauksista Pohjois-Irlannille ja sen tulevista suhteista Irlantiin. Yhden pitkänperjantain sopimuksen takaajan eroaminen EU:sta voisi aiheuttaa taloudellisia ja oikeudellisia eroavuuksia, jotka johtaisivat vaikeuksiin kyseisen sopimuksen täytäntöönpanossa olennaisena rauhan, yhteistyön ja yhteisymmärryksen kehyksenä Irlannin saarella.

 

Brexitillä voi olla haitallisia vaikutuksia, jotka liittyvät lähinnä kolmeen näkökohtaan: rauhanprosessin vakaus, rajayhteistyön ja rajatylittävän yhteistyön luonne sekä tasa-arvo ja oikeudet[27].

 

Parlamentti on tehnyt selväksi, että on ratkaisevan tärkeää turvata rauha ja säilyttää pitkänperjantain sopimus kaikilta osiltaan ja tehdä kaikki mahdollinen, jotta vältetään rajavalvonnan tiukentuminen. Se on siten toistuvasti muistuttanut päätöslauselmissaan ja brexit-ohjausryhmän välityksellä antamissaan lausunnoissa, että erosopimuksen olisi sisällettävä Irlannin/Pohjois-Irlannin rajaa varten toteuttamiskelpoinen, oikeudellisesti toimiva ja kaiken kestävä varajärjestely (backstop), jossa otettaisiin huomioon Irlannin saaren ainutlaatuiset olosuhteet.

 

Parlamentti on myös pitänyt erittäin tärkeänä, että Yhdistynyt kuningaskunta on sitoutunut varmistamaan, että pitkänperjantain sopimuksessa vahvistetuttuja oikeuksia, suojakeinoja ja yhtäläisiä mahdollisuuksia ei heikennetä, ja parlamentti on vaatinut siirtämään osaksi kansallista lainsäädäntöä kaikki yhteiseen matkustusalueeseen liittyvät tekijät ja säilyttämään EU:n oikeuteen ja pitkänperjantain sopimukseen sisältyvät EU:n kansalaisten vapaata liikkuvuutta koskevat oikeudet[28].

 

Eurooppa-neuvosto puolestaan kehotti 29. huhtikuuta 2017 antamissaan suuntaviivoissa ”joustaviin ja luoviin ratkaisuihin”, joissa otetaan huomioon ”Irlannin saarella vallitsevat ainutlaatuiset olosuhteet, muun muassa tiukan rajavalvonnan välttämiseksi, kunnioittaen samalla unionin oikeusjärjestyksen loukkaamattomuutta”.

 

Pitkänperjantain sopimus tuli voimaan vuonna 1998, ja sillä luotiin olosuhteet, jotka johtivat lähes kolmen vuosikymmenen ajan jatkuneen konfliktin päättymiseen Pohjois-Irlannissa. Se tasoitti tietä kestävälle suhteellisen rauhan jaksolle, jonka aikana valittiin Pohjois-Irlannin kansalliskokous, perustettiin vallanjakoa noudattava täytäntöönpanoelin, parannettiin merkittävästi Pohjois-Irlannin ja Irlannin poliittisia suhteita, edistettiin ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa sekä lisättiin merkittävästi rajat ylittävää yhteistyötä ja taloudellinen yhdentyminen ja keskinäinen riippuvuus lisääntyi huomattavasti Irlannin saarella[29].

 

Vaikka molemmat eroneuvottelujen osapuolet ovat johdonmukaisesti korostaneet sitoutumistaan pitkänperjantain sopimuksen säilyttämiseen kaikilta osiltaan, Irlantia/Pohjois-Irlantia koskeva kysymys on osoittautunut poliittisesti arkaluonteisimmaksi ja jopa monimutkaisimmaksi kolmesta hallitun eron päätavoitteesta.

 

Alkuperäinen varajärjestely (backstop)

 

Neuvottelujen ensimmäisen vaiheen edistymisestä 8. joulukuuta 2017 antamassaan yhteisessä raportissa EU ja Yhdistynyt kuningaskunta vahvistivat, että rauhanprosessin saavutukset, hyödyt ja sitoumukset ovat edelleen äärimmäisen tärkeitä rauhan, vakauden ja sovinnon kannalta, ja sopivat, että pitkänperjantain sopimusta on suojeltava kaikilta osiltaan. Molemmat osapuolet hyväksyivät nämä yhteiset sitoumukset.

 

Ratkaisun löytäminen käsillä oleviin kysymyksiin osoittautui kuitenkin äärimmäisen monimutkaiseksi erittäin politisoituneen tilanteen ja myös käytännön vaikeuksien vuoksi. Suurena ongelmana oli löytää toimivia menetelmiä[30], jotka eivät johtaisi rajavalvonnan tiukentumiseen ja jotka samalla noudattaisivat yhtäältä Yhdistyneen kuningaskunnan asettamia reunaehtoja eli sitä, että se ei enää olisi osa sisämarkkinoita ja tulliliittoa, ja toisaalta EU:n ohjaavia periaatteita neuvotteluissa. Eurooppa-neuvoston 29. huhtikuuta 2017 antamissa suuntaviivoissa neuvottelujen periaatteiksi määriteltiin pohjimmiltaan ”tiukan rajavalvonnan välttäminen kunnioittaen samalla unionin oikeusjärjestyksen loukkaamattomuutta”.

 

Edellä mainitussa 8. joulukuuta 2017 julkaistussa yhteisessä raportissa molemmat osapuolet sopivat, että jos Yhdistyneen kuningaskunnan aikomusta saavuttaa Irlantia/Pohjois-Irlantia koskevat tavoitteensa EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan yleisten tulevien suhteiden avulla ei pystyttäisi saavuttamaan, Yhdistynyt kuningaskunta ehdottaisi toisena vaihtoehtona erityisratkaisuja Irlannin saaren ainutlaatuisten olosuhteiden huomioon ottamiseksi.

 

Jos tällaista ratkaisua ei saataisi aikaan, kolmantena vaihtoehtona olisi, että Yhdistynyt kuningaskunta noudattaisi täysin sisämarkkinoiden ja tulliliiton sääntöjä, jotka tukevat pohjoisen ja etelän välistä yhteistyötä, koko saaren taloutta ja pitkänperjantain sopimuksen suojelua. Kaikissa olosuhteissa Yhdistynyt kuningaskunta varmistaisi edelleen Pohjois-Irlannin yrityksille saman esteettömän pääsyn koko Yhdistyneen kuningaskunnan sisämarkkinoille.

 

Erosopimusluonnos, sellaisena kuin se julkaistiin 19. maaliskuuta 2018, laadittiin yhteisen raportin kolmannen vaihtoehdon – niin kutsutun varajärjestelyn – pohjalta, jonka tavoitteena oli suojella pohjoisen ja etelän välistä yhteistyötä ja välttää tiukka rajavalvonta. Tekstin mukaisesti olisi suojeltava yhteistä matkustusaluetta, jonka ylläpitämiseksi EU ja Yhdistynyt kuningaskunta olivat tehneet sopimuksen.

 

Rajatarkastusten välttämiseksi ehdotettuun ratkaisuun sisältyi täydellinen yhdenmukaistaminen tavaroita sekä eläinlääkintä- ja kasviensuojelualan sääntöjä koskevan EU:n lainsäädännön kanssa ja EU:n tullikoodeksin soveltaminen Pohjois-Irlantiin.

Kaikista kolmesta yhteisen raportin 49 kohdassa esitetystä vaihtoehdosta sitouduttiin kuitenkin edelleen keskustelemaan. Merkittävästä osasta tekstiä, joka lisättiin tuolloin pöytäkirjaan, ei kuitenkaan päästy yhteisymmärrykseen.

Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen ehdottama varajärjestely

 

”Joustavan ja luovan” räätälöidyn ratkaisun löytäminen oli vaikeaa poliittisista syistä, jotka liittyivät Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen reunaehtoihin, ja oikeudellisista syistä, jotka johtuivat sekä perussopimuksiin perustuvasta EU:n rakenteesta että Yhdistyneen kuningaskunnan perustuslaillisesta rakenteesta.

 

Kun otetaan huomioon Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen aikomus erota sisämarkkinoista ja tulliliitosta ja vapautua Euroopan unionin tuomioistuimen toimivallasta, haaste oli poliittisesti merkittävä[31]. EU:n oikeusjärjestyksen loukkaamattomuus ja Yhdistyneen kuningaskunnan eheys yhtenä tullialueena muodostivat oikeudellisesti merkittäviä rajoitteita eriytetyille ratkaisuille. Osapuolet sitoutuivat 8. joulukuuta 2017 annetussa yhteisessä raportissa ottamaan käyttöön mekanismeja, joilla varmistetaan, että erityisjärjestelyjen täytäntöönpano ja valvonta turvaavat EU:n sisämarkkinoiden ja tulliliiton eheyden. Yhdistynyt kuningaskunta muistutti myös olevansa sitoutunut säilyttämään sisämarkkinoidensa eheyden ja Pohjois-Irlannin aseman niillä, kun se eroaa EU:n sisämarkkinoista ja tulliliitosta.

 

Työssä edettiin kartoittamalla pohjoisen ja etelän välinen rajatylittävä yhteistyö[32] ja selvittämällä tarvittavat määräykset, joilla varmistetaan Irlannin/Pohjois-Irlannin kysymystä koskeva oikeudellisesti toimiva teksti. Osapuolet tunnustivat 19. kesäkuuta 2018 antamassaan yhteisessä lausumassa, että Irlantia/Pohjois-Irlantia koskeva varajärjestely edellytti määräyksiä tullin ja sääntelyn yhdenmukaistamisesta joulukuussa 2017 annetun yhteisen raportin 49 kohdan mukaisesti.

 

Varajärjestelyn pohjan muodostivat Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen ehdotukset, joissa se pyrki löytämään Pohjois-Irlannin ainutlaatuisiin olosuhteisiin räätälöityjä ratkaisuja erottamattomana osana Yhdistyneen kuningaskunnan taloutta (...) täysin integroituneena Irlannin talouteen erityisesti maatalous- ja elintarvikealan kaltaisilla aloilla samalla kun se totesi, että oli vaikea kuvitella, miten Pohjois-Irlanti voisi pysyä jossain määrin mukana samalla kun muu maa lähtee[33].

 

Neuvottelujen päätteeksi neuvottelijoiden tasolla 14. marraskuuta 2018 sovitulla tekstillä pyrittiin vastaamaan edellä mainittuihin haasteisiin, joita Irlannin ja Pohjois-Irlannin ainutlaatuisista olosuhteista aiheutui EU:lle ja Yhdistyneelle kuningaskunnalle.

 

Tekstissä esitettiin varajärjestely, joka perustui Yhdistyneen kuningaskunnan ehdotukseen EU:n ja koko Yhdistyneen kuningaskunnan välisestä yhtenäisestä tullialueesta. Järjestely tulisi voimaan vain, jos EU ja Yhdistynyt kuningaskunta eivät pääsisi sopimukseen tulevasta suhteesta 1. heinäkuuta 2020 mennessä.

 

Marraskuussa 2018 esitetyssä erosopimusluonnoksessa vahvistetaan osapuolten yhteinen aikomus neuvotella tuleva sopimus, joka korvaisi pöytäkirjan, ja velvoitetaan ne pyrkimään tällaisen sopimuksen tekemiseen ja ratifiointiin.

 

Varajärjestely sisällytettiin erosopimusluonnokseen vakuutukseksi, jonka on tarkoitus tulla voimaan vain, jos siirtymäkauden lopussa ei ole saatu aikaan uutta sopimusta.

 

Siksi osapuolten tarkoituksena oli, että varajärjestelyä ei tarvitsisi käynnistää ja että osapuolet sitoutuisivat laatimaan nopeasti tulevaa suhdetta koskevan sopimuksen, mikä on ilmaistu selkeästi ja otettu riittävän hyvin huomioon säädöstekstissä.

 

Koska varajärjestelystä oli neuvottelujen päättymisen jälkeen erimielisyyttä, EU pyrki kaikin mahdollisin tavoin selventämään neuvottelukumppaneille Yhdistyneessä kuningaskunnassa pöytäkirjan määräysten merkitystä Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin alahuoneen ensimmäiseen merkitykselliseen äänestykseen asti kieltäytyen samalla mahdollisuudesta aloittaa neuvottelut uudelleen, kuten Eurooppa-neuvosto totesi selvästi 13. joulukuuta 2018 pitämässään erityiskokouksessa (50 artikla).

 

Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan ja Euroopan komission puheenjohtajan pääministeri Theresa Maylle 14. tammikuuta 2019 osoittamassa kirjeessä selitettiin varajärjestelyä vakuuttamalla Yhdistyneelle kuningaskunnalle, että EU ei halunnut, että varajärjestely tulisi voimaan, ja pyrki määrätietoisesti korvaamaan varajärjestelyn mahdollisimman pian myöhemmällä sopimuksella.

 

Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentti kuitenkin hylkäsi erosopimuksen tämän version kolmessa peräkkäisessä äänestyksessä 15. tammikuuta, 12. maaliskuuta ja 29. maaliskuuta 2019.

 

Muutos Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen suhtautumisessa

 

Pääministeri Theresa Mayn erottua ja Yhdistyneen kuningaskunnan uuden hallituksen muodostamisen jälkeen uusi pääministeri Boris Johnson totesi hallituksen prioriteeteista 25. heinäkuuta 2019 antamassaan lausunnossa, että Yhdistynyt kuningaskunta ei voinut hyväksyä edellisen pääministerin kanssa neuvoteltua sopimusta. Uusi pääministeri katsoi, että varajärjestely oli poistettava ja Irlannin rajaa koskevat kysymykset ratkaistava EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan tulevassa sopimuksessa.

 

Eurooppa-neuvosto totesi 10. huhtikuuta 2019 antamissaan päätelmissä, ”ettei erosopimusta voida avata ja että mahdollisten yksipuolisten sitoumusten, lausumien tai muiden välineiden olisi oltava yhteensopivia erosopimuksen kirjaimen ja hengen kanssa eivätkä ne saa haitata erosopimuksen täytäntöönpanoa”. Tässä yhteydessä pääneuvottelija Michel Barnier vahvisti, että EU oli edelleen valmis analysoimaan Yhdistyneen kuningaskunnan esittämiä oikeudellisesti toimivia ehdotuksia, jotka olisivat yhteensopivia erosopimuksen kanssa. EU ja Yhdistynyt kuningaskunta ovat siten jatkaneet neuvottelujaan löytääkseen vaihtoehtoisia järjestelyjä, jotta erosopimus voisi sisältää toteuttamiskelpoisen ja oikeudellisesti toimivan ratkaisun Irlannin saaren ainutlaatuisiin olosuhteisiin.

 

Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus esitti lokakuun 2019 alussa tarkistettua Irlantia/Pohjois-Irlantia koskevaa pöytäkirjaa varten seuraavat uudet ehdotukset: 1) tavaroihin sovellettava yhteinen sääntelyvyöhyke Irlannin saarella, 2) EU ja Yhdistynyt kuningaskunta muodostaisivat kaksi erillistä tullialuetta ja kaikki tullitarkastukset tehtäisiin Irlannin ja Pohjois-Irlannin välisen rajan ulkopuolella ja 3) Pohjois-Irlannin edustajakokouksella ja täytäntöönpanoelimellä olisi valtuudet ensin hyväksyä yhtenäisen sääntelyvyöhykkeen voimaantulo ja sen jälkeen hyväksyä sen voimassaolon jatkaminen joka neljäs vuosi.

 

Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus pyrki ensisijaisesti varmistamaan, että koko Yhdistynyt kuningaskunta muodostaisi yhteisen tullialueen, ja saamaan ulkomaankauppapolitiikkansa jälleen hallintaansa sekä keskittymään vähemmässä määrin kitkattoman kaupan jatkumiseen EU:n ja koko Yhdistyneen kuningaskunnan välillä.

 

EU:n pääneuvottelija Michel Barnier katsoi, että Yhdistyneen kuningaskunnan ehdotukset aiheuttivat suuria ongelmia, koska ne vaarantaisivat vakavasti EU:n sisämarkkinoiden ja tulliliiton eheyden, sillä ne eivät tarjoaisi toimivia ja uskottavia tulli- ja sääntelytarkastuksia Irlannin ja Pohjois-Irlannin välisellä rajalla, jolle tulisi tosiasiallisesti kaksi erillistä oikeudenkäyttöaluetta.

 

Demokraattista suostumusta koskevassa asiassa EU:n pääneuvottelija suostui tarkastelemaan ehdotusta siitä, että Pohjois-Irlannin toimielimille annettaisiin merkittävämpi rooli pöytäkirjan täytäntöönpanossa, mutta katsoi, että ehdotuksen mukaan pöytäkirjan soveltaminen edellyttäisi Pohjois-Irlannin toimielinten yksipuolista päätöstä.

 

Näistä syistä ehdotuksia ei voitu hyväksyä, koska ne korvaisivat toimivan, käytännöllisen ja oikeudellisen ratkaisun puhtaasti hypoteettisella ja väliaikaisella ratkaisulla.

 

Parlamentti vastasi myös brexit-ohjausryhmän välityksellä Yhdistyneen kuningaskunnan ehdotuksiin ja antoi 3. lokakuuta 2019 lausunnon todeten, että Yhdistyneen kuningaskunnan ehdotukset eivät muodostaneet perustaa sopimukselle, jolle parlamentti voisi antaa hyväksyntänsä. Brexit-ohjausryhmä oli huolestunut lähinnä siitä, että Yhdistyneen kuningaskunnan tulli- ja sääntelynäkökohtia koskevissa ehdotuksissa määrättiin nimenomaisesti infrastruktuurista, valvonnasta ja tarkastuksista, jotka saattaisivat vahingoittaa koko saaren taloutta. Pohjois-Irlannin edustajakokouksen suostumuksen edellyttäminen johtaisi siihen, että sopimus olisi epävarma ja edellyttäisi väliaikaisia ja yksipuolisia päätöksiä, joista se olisi riippuvainen, kun taas varajärjestely tarjoaisi varmuutta. Parlamentti suhtautui kuitenkin avoimesti kaikkiin ehdotuksiin, kunhan ne olisivat uskottavia ja oikeudellisesti toimivia ja niillä olisi sama vaikutus kuin erosopimuksessa saavutetuilla kompromisseilla.

 

Lopullinen hyväksytty teksti

 

Tiiviit neuvottelut jatkuivat seuraavina päivinä, kunnes 17. lokakuuta 2019 komissio ilmoitti suosittaneensa, että Eurooppa-neuvosto (50 artikla) vahvistaisi neuvottelijoiden tasolla aikaansaadun sopimuksen tarkistetusta erosopimuksesta, johon sisältyi tarkistettu Irlantia/Pohjois-Irlantia koskeva pöytäkirja, ja hyväksyisi tarkistetun poliittisen julistuksen kehyksestä EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan tulevalle suhteelle.

 

Pääneuvottelija totesi, että neuvottelijat ”olivat onnistuneet löytämään ratkaisuja, joiden avulla sisämarkkinoiden eheys voidaan säilyttää [ja] luoneet uuden, oikeudellisesti toimivan ratkaisun, jolla vältetään kova raja ja suojellaan rauhaa ja vakautta Irlannin saarella. Se on ratkaisu, joka toimii EU:n kannalta, Yhdistyneen kuningaskunnan kannalta sekä Pohjois-Irlannin kansalaisten ja yritysten kannalta.”

 

Merkittävin muutos on se, että tarkistetussa pöytäkirjassa poistettiin varajärjestely sekä EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan yhteinen tulliliitto. Tarkistetun pöytäkirjan nojalla Pohjois-Irlanti kuuluu kaikilta osin Yhdistyneen kuningaskunnan tullialueeseen, mutta se soveltaa EU:n tullilainsäädäntöä (Irlantia/Pohjois-Irlantia koskevan pöytäkirjan 5 artiklan 3 kohta). Isosta-Britanniasta Pohjois-Irlantiin kuljetettaviin tavaroihin ei sovelleta tulleja, paitsi jos on vaarana, että tavarat viedään EU:hun, jolloin niihin sovelletaan EU:n tulleja ja EU:n arvonlisäverosääntöjä. Näin varmistettaisiin, että tullitarkastuksia ei tarvita, mutta hallinnollisia menettelyjä tarvittaisiin sen varmistamiseksi, että EU:hun kuljetettavat tavarat ovat asiaa koskevan lainsäädännön mukaisia.

 

EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan välisen yhteisen tullialueen poistaminen johti tasapuolisia toimintaedellytyksiä koskevien sääntöjen poistamiseen. Pohjois-Irlantiin sovelletaan kuitenkin edelleen sisämarkkinoihin liittyviä tiettyjä sääntöjä, joita ovat muun muassa tavaroita koskeva lainsäädäntö, eläinlääkintätarkastuksia koskevat terveyssäännöt, maataloustuotteiden tuotantoa tai kaupan pitämistä koskevat säännöt, tavaroiden arvonlisä- ja valmisteverot sekä valtiontukisäännöt, jotta vältetään tiukka rajavalvonta. EU:n valtiontukisääntöjä sovelletaan myös Yhdistyneessä kuningaskunnassa niihin toimenpiteisiin, jotka vaikuttavat Pohjois-Irlannin ja EU:n väliseen kauppaan.

 

Tarvittavaa tavaroiden valvontaa ja tarkastuksia toteutetaan Pohjois-Irlannin ja muun maailman rajalla tai Iso-Britannian ja Pohjois-Irlannin välisessä idästä länteen suuntautuvassa kaupassa [...] Nämä prosessit ovat suurelta osin sähköisiä, ja tavaroiden tarkastukset liittyvät pääasiassa sääntelyn yhdenmukaistamiseen tullilainsäädännön noudattamisen sijasta.[34]

 

Yhdistynyt kuningaskunta vastaa pöytäkirjan nojalla sovellettavien EU:n lainsäädännön säännösten täytäntöönpanosta, mutta EU:n edustajilla on oikeus valvoa Yhdistyneen kuningaskunnan toimia tässä yhteydessä. Euroopan unionin tuomioistuin säilyttää toimivaltansa tulliasioita ja sääntelyn yhdenmukaistamista koskevien pöytäkirjan määräysten täytäntöönpanossa.[35]

 

Uudessa pöytäkirjassa esitetyillä ratkaisuilla pyritään välttämään tarkastukset Irlannin ja Pohjois-Irlannin välisellä rajalla ja takaamaan, että niiden välillä ei ole tiukkaa rajavalvontaa samalla kun turvataan sisämarkkinoiden ja EU:n tulliliiton eheys. Siinä määrätään pikemminkin pysyvästä asemasta kuin ”vakuutuksesta”, jonka ehtona on sopimuksen tekeminen tulevasta suhteesta.

 

Tarkistetun pöytäkirjan merkittävä uutuus on se, että sen ehtona on Pohjois-Irlannin edustajakokouksen jäsenten ”suostumus”, sillä he päättävät, jatketaanko asiaa koskevan EU:n lainsäädännön soveltamista Pohjois-Irlannissa. Suostumuksen ehdot eroavat kuitenkin huomattavasti Yhdistyneen kuningaskunnan alun perin ehdottamista ehdoista, sillä asiakirjalla varmistetaan ennakoitavuus ja vakaus ainakin muutaman vuoden ajan.

 

Pöytäkirja tulee voimaan siirtymäkauden päättyessä erosopimuksen 185 artiklan 5 kohdan mukaisesti. Pöytäkirjan 18 artiklan mukaisesti ja noudattaen Yhdistyneen kuningaskunnan antamaa yksipuolista julistusta Irlantia/Pohjois-Irlantia koskevan pöytäkirjan Pohjois-Irlannin demokraattista suostumusta koskevan määräyksen soveltamisesta[36] Pohjois-Irlannin edustajakokous kuitenkin päättää neljän vuoden kuluttua siirtymäkauden päättymisestä, jatketaanko pöytäkirjan 5–10 artiklan (sääntely-, tulli- ja markkinajärjestelyt) soveltamista. Ensimmäisen voimassaolojakson jälkeen annettu suostumus on voimassa neljä vuotta, jos Pohjois-Irlannin edustajakokouksen jäsenten enemmistö on sen alun perin antanut, tai kahdeksan vuotta, jos suostumus on saanut molempien yhteisöjen tuen pöytäkirjan 18 artiklan 6 kohdan a alakohdan mukaisesti. Jos näiden määräysten soveltamista ei jatketa, niiden soveltaminen päättyy kahden vuoden kuluttua äänestyksestä.

 

Vaikka pöytäkirja ei enää edellytä tulevaa sopimusta, sen 13 artiklan 8 kohdassa tehdään selväksi, että se voidaan korvata kokonaan tai osittain tällaisella sopimuksella.

 

Pöytäkirja tarjoaa oikeudellisesti toimivan ja pysyvän ratkaisun, jolla vältetään tiukka rajavalvonta ja suojellaan koko saaren taloutta ja pitkänperjantain sopimusta sen kaikissa ulottuvuuksissa sekä turvataan samalla sisämarkkinoiden eheys.

 

Lisäksi siinä määrätään yhteisen matkustusalueen säilyttämisestä kunnioittaen kaikilta osin EU:n lainsäädännöstä johtuvia Irlannin kansalaisten oikeuksia Pohjois-Irlannissa.

 

Yhdistyneen kuningaskunnan taloudellisten velvoitteiden täyttäminen

 

Yhdistyneen kuningaskunnan eroamisesta johtuvien molempien osapuolten taloudellisten velvoitteiden täyttäminen aiheutti suuria kiistoja aivan prosessin alussa lehdistössä mainitun suoritettavan määrän (60 miljardia euroa) vuoksi. Jotkut pitivät tätä mahdollisesti suurimpana yksittäisenä esteenä kitkattomalle brexitille.[37]

 

EU:n tavoitteena ei ollut määrittää lukua vaan määritellä menetelmä, jolla varmistetaan, että sekä EU että Yhdistynyt kuningaskunta noudattavat kaikkia velvoitteita, jotka johtuvat Yhdistyneen kuningaskunnan EU-jäsenyyden koko ajanjaksosta, sen periaatteen pohjalta, että 28 jäsenvaltion on vastattava 28 jäsenvaltion sitoumuksista. Tästä menetelmästä sovittiin neuvottelujen varhaisessa vaiheessa.

 

Yhdistyneen kuningaskunnan silloinen pääministeri Theresa May teki Firenzessä 22. syyskuuta 2017 pitämässään puheessa hyvin selväksi, että Yhdistynyt kuningaskunta noudattaisi EU-jäsenyytensä aikana tekemiään sitoumuksia.

 

EU:n puolella Eurooppa-neuvosto totesi 29. huhtikuuta 2017 antamissaan suuntaviivoissa, että hallittu ero edellyttää yhteistä taloudellista selvitysratkaisua, jolla varmistetaan, että sekä EU että Yhdistynyt kuningaskunta noudattavat koko siltä ajalta syntyneitä velvoitteita, jona Yhdistynyt kuningaskunta oli unionin jäsen, ja ratkaisun olisi katettava kaikki sitoumukset ja velat.

 

Parlamentille oli selvää, että Yhdistyneen kuningaskunnan olisi noudatettava kaikkia oikeudellisia, taloudellisia ja talousarvioon liittyviä velvollisuuksiaan sekä monivuotiseen rahoituskehykseen 2014–2020 liittyviä sitoumuksiaan, jotka on määrä hoitaa ennen sen eroamispäivää tai sen jälkeen. Erosopimuksessa olisi käsiteltävä tällaisia velvoitteita, myös EU:lle aiheutuvia velvoitteita, sellaisen yhteisen taloudellisen selvitysratkaisun avulla, joka perustuu Euroopan tilintarkastustuomioistuimen tarkastamaan EU:n tilinpäätökseen ja joka kattaa kaikki sen maksamatta olevista sitoumuksista johtuvat oikeudelliset vastuut ja jossa otetaan huomioon taseen ulkopuoliset erät, ehdolliset velat ja muut Yhdistyneen kuningaskunnan eroamisesta suoraan johtuvat kulut.

 

Neuvoston 22. toukokuuta 2017 hyväksymissä neuvotteluohjeissa määriteltiin periaatteet, joiden olisi oltava neuvottelujen ensimmäisessä vaiheessa laadittavan, taloudelliseen selvitysratkaisuun sovellettavan menetelmän perustana. Tämän perusteella komissio laati 24. toukokuuta 2017 taloudellisen selvitysratkaisun periaatteista valmisteluasiakirjan, joka perustui pääasiassa periaatteeseen, jonka mukaan Yhdistyneen kuningaskunnan on maksettava osuutensa kaikkien niiden velvoitteiden rahoituksesta, joihin se on sitoutunut jäsenvaltiona.

 

Neuvottelijat ilmoittivat 8. joulukuuta 2017 antamassaan yhteisessä raportissa, että oli sovittu taloudelliseen selvitysratkaisuun sovellettavasta menetelmästä, joka sisältää periaatteet taloudellisen selvitysratkaisun arvon laskemiseksi ja maksujärjestelyt, järjestelyt Yhdistyneen kuningaskunnan jatkuvalle osallistumiselle vuosien 2014–2020 monivuotisen rahoituskehyksen ohjelmiin niiden päättymiseen saakka, sekä rahoitusjärjestelyt, jotka koskevat EU:n elimiä ja EU:n politiikkoihin liittyviä rahastoja (Euroopan investointipankki, Euroopan keskuspankki, Euroopan unionin erityisrahastot, Turkin-pakolaisavun koordinointiväline, neuvoston alaiset virastot ja Euroopan kehitysrahasto).

 

Alkuperäisessä 28. maaliskuuta 2018 laaditussa erosopimusluonnoksessa nämä järjestelyt olivat osa lainsäädäntöä, mukaan lukien tietyt käytännön menettelyt ja maksumääräajat. Parlamentti totesi 14. maaliskuuta 2018 antamassaan päätöslauselmassa[38], että teksti vastasi suurelta osin sen näkemyksiä eikä tehnyt lisähuomautuksia tai esittänyt lisävaatimuksia taloudellisesta selvitysratkaisusta. Tarkistettuun erosopimusluonnokseen ei sisältynyt muutoksia tekstin tähän osaan.

 

Erosopimuksen viidennessä osassa käsitellään rahoitusta koskevia määräyksiä, ja ne kattavat erityisesti seuraavat kysymykset:

 Yhdistyneen kuningaskunnan osallistuminen EU:n talousarvioihin 2019 ja 2020, monivuotisen rahoituskehyksen 2014–2020 mukaisten EU:n ohjelmien ja toimien täytäntöönpano sekä siirtymäkauden päättymisen jälkeen sovellettava EU:n lainsäädäntö

 maksattamatta olevat sitoumukset 31. joulukuuta 2020

 EU:n keräämät sakot ja niihin liittyvät Yhdistyneelle kuningaskunnalle maksettavat korvaukset

 Yhdistyneen kuningaskunnan osuus 31. joulukuuta 2020 mennessä syntyneiden EU:n vastuiden rahoituksesta, mukaan lukien sellaisiin rahoitustoimiin liittyvät ehdolliset rahoitusvastuut, joista on päätetty tai jotka on hyväksytty ennen erosopimuksen voimaantuloa, sekä talousarvioon liittyviä EU:n taloudellisia etuja koskevat oikeustapaukset

 EU:n vastuut Yhdistynyttä kuningaskuntaa kohtaan yleensä, myös kun on kyse Euroopan hiili- ja teräsyhteisöstä ja Euroopan investointirahastosta

 maksuaikataulu vuoden 2020 jälkeen

 Yhdistyneen kuningaskunnan Euroopan keskuspankille myöntämän maksetun pääoman takaisinmaksu

 Euroopan investointipankkia (EIP) koskevat Yhdistyneen kuningaskunnan vastuut ja Yhdistyneen kuningaskunnan EIP:lle maksaman merkityn pääoman takaisinmaksu

 Euroopan kehitysrahastoa (EKR) koskevat Yhdistyneen kuningaskunnan vastuut ja Yhdistyneen kuningaskunnan osallistuminen edelleen kyseiseen rahastoon 11. EKR:n päättämiseen asti

 Yhdistyneen kuningaskunnan sitoumukset vakauden lisäämiseksi sekä sääntelemättömän muuttoliikkeen ja pakkomuuton perimmäisten syiden ehkäisemiseksi perustettuun Euroopan unionin Afrikka-hätärahastoon

 Yhdistyneen kuningaskunnan osallistuminen Turkin-pakolaisavun koordinointivälineeseen liittyvien elinten toimintaan

 Yhdistyneen kuningaskunnan vastuut Euroopan puolustusviraston, Euroopan unionin turvallisuusalan tutkimuslaitoksen, Euroopan unionin satelliittikeskuksen ja yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan operaatioiden rahoituksesta.

 

Siirtymäkausi

 

Asiakysymyksiin, jotka aiheuttivat kiivasta poliittista ja oikeudellista keskustelua, kuului siirtymäjärjestelyjen mahdollisuus.

 

SEU 50 artiklaan ei sisälly nimenomaista mainintaa siirtymäkauden mahdollisuudesta, ja tämä herätti kysymyksiä siitä, voiko kyseinen määräys olla siirtymäjärjestelyjen oikeusperusta vai onko niiden perustuttava erillisiin alakohtaisiin oikeusperustoihin.

 

Sekä parlamentti että Eurooppa-neuvosto muodostivat kantansa tähän kysymykseen prosessin varhaisessa vaiheessa. Eurooppa-neuvosto oli yhtä mieltä siitä, että oli neuvoteltava koko EU:n säännöstön kattavasta siirtymäkaudesta, vaikka Yhdistynyt kuningaskunta ei kolmantena maana enää osallistuisi EU:n toimielinten toimintaan, nimeäisi tai valitsisi jäseniä eikä osallistuisi EU:n elinten, toimistojen ja virastojen päätöksentekoon.

 

Parlamentti katsoi 3. lokakuuta 2017 antamassaan päätöslauselmassa[39], että siirtymäkausi oli tarpeen, jotta vältetään putoaminen tyhjän päälle eroamispäivänä ja varmistetaan oikeusvarmuus ja jatkuvuus. Tämä edellyttäisi EU:n nykyisten sääntelyä, talousarviota, valvontaa, tuomiovaltaa ja täytäntöönpanoa koskevien välineiden ja rakenteiden säilyttämistä, mikä merkitsisi unionin säännöstön soveltamisen jatkamista kaikilta osin ja neljän vapauden soveltamista kokonaisuudessaan (kansalaisten, pääoman, palvelujen ja tavaroiden vapaa liikkuvuus) sekä Euroopan unionin tuomioistuimen toimivallan säilyttämistä kokonaan.

 

Molemmat toimielimet ovat selkeästi todenneet, että siirtymäjärjestelyjen olisi oltava ajallisesti ja soveltamisalaltaan tiukasti rajattuja, ne olisi määriteltävä selkeästi ja niiden avulla olisi rakennettava siltoja tulevaa suhdetta varten. Tällaisten vaatimusten perusteella mahdollinen siirtymäkausi kuuluisi SEU 50 artiklan soveltamisalaan osana eroprosessia[40].

 

Kaikki eroamiseen liittyvät kysymykset kattavan erosopimuksen tekemiseen saatiin tiettyä ehdollisuutta edellyttämällä siirtymäkautta. Ilman sopimusta ei olisi siirtymäkautta. Siirtymäkausi, joka yhdistää EU-jäsenyyden päättymisen ja tulevaa suhdetta koskevan sopimuksen välisen ajan, on keskeinen Yhdistyneen kuningaskunnan hallitun EU:sta eroamisen kannalta.

 

Siirtymäkausi sisällytettiin erosopimusluonnoksen neljänteen osaan, jossa määrätään, että siirtymä- tai täytäntöönpanokausi alkaa erosopimuksen voimaantulopäivänä ja päättyy 31. joulukuuta 2020 (erosopimuksen 126 artikla). Vaikka Yhdistyneen kuningaskunnan osallistuminen EU:n toimielinten, elinten, toimistojen ja virastojen toimintaan päättyy tänä aikana, koska Yhdistynyt kuningaskunta ei enää ole jäsenvaltio, suurinta osaa EU:n lainsäädännöstä sovelletaan edelleen Yhdistyneessä kuningaskunnassa, ja yleisesti (poikkeukset luetellaan erosopimuksen 127 artiklassa) vaikutukset ovat samat kuin jäsenvaltioissa, jotta vältetään häiriöt tulevaa suhdetta koskevasta sopimuksesta neuvoteltaessa. Siirtymäkautta voidaan pidentää enintään yhdellä tai kahdella vuodella sekakomitean päätöksellä ennen 1. heinäkuuta 2020 (erosopimuksen 132 artikla).

 

Parlamentti ilmaisi 14. maaliskuuta 2018 antamassaan päätöslauselmassa[41] tukensa erosopimusluonnoksen siirtymäjärjestelyjä koskevalle neljännelle osalle.

 

On kuitenkin syytä todeta, että siirtymäkausi tarjoaa jonkin verran liikkumavaraa, mutta se ei voi estää toista sopimuksetonta eroa, koska sen määräykset kattavat ainoastaan lähtemistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt, ja pitkäaikaisen sopimuksen aikaansaaminen [...] on äärimmäisen haastavaa, koska neuvottelut monitahoisista, kattavista ja kunnianhimoisista kauppasopimuksista vievät paljon enemmän aikaa, ja [tuleva EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan välinen sopimus] on todennäköisesti kaikkein vaikein EU:n koskaan tekemä sopimus.[42]

 

SEU 50 artiklan 3 kohdan nojalla tehtyjen peräkkäisten määräajan pidentämisten vuoksi tämä haaste on nyt vielä suurempi, sillä siirtymäkauden määräaika pysyi muuttumattomana tarkistetussa erosopimusluonnoksessa. Jollei päätöstä määräajan pidentämisestä tehdä ennen 1. heinäkuuta 2020, siirtymäkausi kestää enintään 11 kuukautta.

 

Hallinnointi

 

Erosopimuksen institutionaalinen kehys

 

Yhtäältä erosopimuksen institutionaalinen kehys ja toisaalta EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan tuleva suhde ovat parlamentille keskeinen aihe. Parlamentti totesi 18. syyskuuta 2019 antamassaan päätöslauselmassa[43] erosopimuksen arvon olevan siinä, että sillä varmistetaan siinä määrin kuin vain on mahdollista muun muassa se, että ”siihen sisältyy hallinnointimääräyksiä, joilla turvataan asianmukaisella tavalla Euroopan unionin tuomioistuimen rooli erosopimuksen tulkinnassa”.

 

Parlamentti on johdonmukaisesti muistuttanut sekä Euroopan unionin tuomioistuimen roolin merkityksestä erosopimuksen tulkinnasta ja täytäntöönpanon valvonnasta vastaavana toimivaltaisena viranomaisena että tarpeesta turvata johdonmukaisen hallintokehys, joka sisältää vankan ja riippumattoman riitojenratkaisumekanismin tulevaa suhdetta koskevan sopimuksen yhteydessä. Euroopan unionin tuomioistuimen rooli on olennainen EU:n oikeusjärjestyksen riippumattomuuden ja eheyden kannalta.

 

Erosopimuksessa ehdotetaan eriytettyä hallintojärjestelmää, joka on riippuvainen erosopimuksen yksittäisistä osista ja ajankohdasta, sillä EU:n oikeutta sovelletaan muuttumattomana siirtymäkauden aikana. Siinä annetaan Euroopan unionin tuomioistuimelle keskeinen rooli useissa tapauksissa.

 

Siirtymäkausi

 

Siirtymäkauden aikana Euroopan unionin tuomioistuimella on toimivalta kaikissa menettelyissä, jotka on rekisteröity ennen siirtymäkauden päättymistä, kunnes lopullinen sitova tuomio on annettu (erosopimuksen 131 artikla). Euroopan unionin tuomioistuimella säilyy toimivalta myös vireillä olevissa asioissa siirtymäkauden päättymiseen saakka (erosopimuksen 86 artikla) sekä uusissa rikkomusmenettelyissä, joissa on nostettu kanne neljän vuoden kuluessa siirtymäkauden päättymisestä ja jotka koskevat EU:n lainsäädännön rikkomista tai EU:n hallinnollisten päätösten noudattamatta jättämistä ennen siirtymäkauden päättymistä tai joissakin tapauksissa jopa siirtymäkauden päättymisen jälkeen (erosopimuksen 87 artikla).

 

Kansalaisten oikeudet

 

Kansalaisten oikeuksia koskevan erosopimuksen toisen osan suhteen Euroopan unionin tuomioistuimella säilyy tuomiovalta käsitellä Yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuinten esittämiä ennakkoratkaisupyyntöjä kahdeksan vuoden ajan siirtymäkauden päättymisen jälkeen (jos siirtymäkautta pidennetään, tätä määräaikaa pidennetään myös vastaavalla kuukausien määrällä).

 

Riitojenratkaisu

 

Erosopimuksen yleiseen riitojenratkaisuun liittyvät riidat ratkaistaan sekakomiteassa tai välimiespaneelissa. Jos riita-asiaan liittyy EU:n oikeuteen sisältyvien käsitteiden tai säännöksen tulkintaa, 174 artiklan mukaisesti välimiespaneelin on pyydettävä Euroopan unionin tuomioistuinta ratkaisemaan asia.

 

Irlantia/Pohjois-Irlantia koskeva pöytäkirja

 

Irlantia/Pohjois-Irlantia koskevan pöytäkirjan yhteydessä 12 artiklan 4 kohdassa määrätään unionin tuomioistuimen toimivallasta käyttää EU:n toimielinten, elinten, toimistojen ja virastojen toimivaltaa pöytäkirjan useiden artiklojen täytäntöönpanossa sekä mahdollisuudesta antaa ennakkoratkaisuja SEUT 267 artiklan nojalla.

 

Tuleva suhde

 

Parlamentti toi esiin 14. maaliskuuta 2018 antamassaan päätöslauselmassa[44] tulevasta suhteesta merkittäviä yksityiskohtaisia tietoja hallinnointia koskevassa asiassa ja katsoi, että kaikkiin EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan välisiin tuleviin sopimuksiin, jotka tehdään Yhdistyneen kuningaskunnan ollessa kolmas maa, olisi sisällytettävä johdonmukaisen ja vakaan hallinnointijärjestelmän perustaminen yleiskehyksenä, joka kattaa sopimuksen yhteisen ja jatkuvan valvonnan ja hallinnoinnin sekä sopimuksen määräysten tulkintaa ja soveltamista koskevat riitojenratkaisu- ja täytäntöönpanomekanismit.

 

Tulevan suhteen piirteet eivät kuitenkaan ole enää yhtä selviä. Tarkistetussa poliittisessa julistuksessa, joka annettiin 17. lokakuuta 2019, poistettiin viittaukset erosopimuksen järjestelyjen käyttöön tulevan riitojenratkaisun ja täytäntöönpanon perustana (entinen 132 kohta). Uudessa poliittisessa julistuksessa ei myöskään viitata Euroopan unionin tuomioistuimeen täytäntöönpanomekanismien yhteydessä, vaikka sen rooli säilytetään EU:n oikeuden säännösten ja käsitteiden tulkinnassa. Siinä todetaan kuitenkin nimenomaisesti, että tuomioistuimen ei pitäisi osallistua asian käsittelyyn, jos riidassa ei ole kyse EU:n oikeudesta. Yleisesti ottaen suunnitellussa institutionaalisessa kehyksessä ilmenee uuden poliittisen julistuksen myötä löyhempi, vähemmän tiivis suhde.

 

Parlamentin rooli erosopimuksen täytäntöönpanon seurannassa

 

Erosopimuksessa perustettujen rakenteiden lisäksi parlamentti on pyrkinyt merkittävämpään rooliin erosopimuksen täytäntöönpanon seurannassa. Parlamentti oli ilmaissut huolensa siitä, että erosopimuksen 164 artiklalla perustetulla sekakomitealla on huomattavat toimivaltuudet ja että erosopimus ei ole tavanomainen kolmannen maan kanssa tehtävä kansainvälinen sopimus vaan EU:n ja eroavan jäsenvaltion välinen sopimus.

 

Oli tarpeen varmistaa asianmukaista vastuuvelvollisuutta ja parlamentaarista valvontaa koskevat järjestelyt suhteessa päätöksentekoon sekakomiteassa.

 

Puheenjohtajakokoukselta saamansa valtuutuksen perusteella brexit-ohjausryhmä ja sen puheenjohtaja ovat olleet yhteydessä neuvostoon tiiviin yhteistyön aloittamiseksi erosopimuksella perustetun sekakomitean toiminnasta. Keskusteluissa keskityttiin Euroopan parlamentin osallistumiseen sekakomitean tärkeimpiin päätöksiin, mukaan lukien siirtymäkauden pidentäminen ja Yhdistyneen kuningaskunnan rahoitusosuudet tässä skenaariossa sekä Yhdistyneen kuningaskunnan riippumattoman valvontaviranomaisen lakkauttamiseen.

 

Parlamentin osallistuminen näihin asioihin vahvistettiin komission silloisen puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin 8. vaalikauden päätösistunnossa 10. huhtikuuta 2019 pidetyllä istuntojaksolla antamassa lausunnossa. Komission puheenjohtaja vakuutti, että komissio jatkaa erosopimuksen täytäntöönpanon yhteydessä tiivistä yhteistyötä parlamentin kanssa ja että jos sekakomitea tekee asiasta päätöksen, komissio ottaa parlamentin tiiviisti mukaan ja ottaa sen näkemykset mahdollisimman tarkasti huomioon.

 

Sekakomitea koostuu EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan edustajista ja vastaa erosopimuksen täytäntöönpanosta ja soveltamisesta. Sekakomitean päätökset sitovat EU:ta ja Yhdistynyttä kuningaskuntaa, ja niillä on sama oikeusvaikutus kuin erosopimuksella, ja sekakomitealla on laajat toimivaltuudet erosopimuksen toiminnan suhteen. Näihin toimivaltuuksiin kuuluu valtuudet päättää siirtymäkauden pidentämisestä ja sen vaikutuksista sekä erityisesti Yhdistyneen kuningaskunnan EU:n talousarvioon maksaman rahoitusosuuden määrästä.

 

Tarkistetussa Irlantia/Pohjois-Irlantia koskevassa pöytäkirjassa sekakomitealla on myös merkittävät valtuudet tullijärjestelyjen alalla, erityisesti määritettäessä perusteita, joiden mukaisesti ei ole vaarana, että Pohjois-Irlantiin EU:n ulkopuolelta tuotavat tavarat viedään myöhemmin EU:hun (Irlantia/Pohjois-Irlantia koskevan pöytäkirjan 5 artiklan 2 kohta). Sekakomitealla on myös valtuudet määrittää Yhdistyneen kuningaskunnan maataloustuotteiden tuotantoon ja kauppaan Pohjois-Irlannissa myöntämän tuen vuotuinen enimmäismäärä, johon ei sovelleta EU:n valtiontukisääntöjä (Irlantia/Pohjois-Irlantia koskevan pöytäkirjan 10 artiklan 2 kohta ja liite 6). Nämä kysymykset ovat erityisen merkityksellisiä, kun otetaan huomioon, että ne liittyvät asioihin, joista voi aiheutua riski EU:n sisämarkkinoille.

 

Erosopimuksen tekemisestä annetun neuvoston päätöksen 18. lokakuuta 2019 tarkistetun version 2 artiklan 4 kohdassa säädetään, että komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle erosopimuksen voimaantuloa seuraavien viiden vuoden ajan vuosittain kertomuksen erosopimuksen ja erityisesti sen toisen osan täytäntöönpanosta.

 

Neuvoston päätösehdotuksen 2 artiklan 3 kohdassa säädetään, että parlamentin on voitava käyttää täysimääräisesti institutionaalisia oikeuksiaan sekakomiteaan liittyvän koko prosessin ajan.

 

Saman päätöksen 3 artiklan 5 kohdan ja 4 artiklan 8 kohdan mukaisesti parlamentilla on myös oikeus saada tieto neuvoston päätöksistä, joilla annetaan Yhdistyneelle kuningaskunnalle lupa ilmaista suostumuksensa tulla kansainvälisen sopimuksen sitomaksi siirtymäkauden aikana tai annetaan Irlannille, Kyprokselle ja Espanjalle asiaa koskevien erosopimukseen liitettyjen pöytäkirjojen suhteen lupa neuvotella kahdenvälisiä sopimuksia Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa EU:n yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvilla aloilla.

 

Myöhempiä suhteita sääntelevät puitteet

 

Neuvottelujen aikana melko kiistanalaisiksi osoittautuneisiin kysymyksiin kuului myös myöhempiä suhteita sääntelevien puitteiden luonne ja muoto, sillä niitä ei määritellä lainkaan SEU 50 artiklan määräyksissä.

 

Eroprosessin lähes koko keston aikana Yhdistyneen kuningaskunnan tuleva suhde EU:hun oli todennäköisesti yksi merkityksellisimmistä kysymyksistä Yhdistyneen kuningaskunnan kannalta, ainakin Theresa Mayn pääministerikaudella.

 

Vaikka Yhdistynyt kuningaskunta kieltäytyi osallistumasta sisämarkkinoihin ja tulliliittoon, sen tavoittelema tuleva suhde oli erittäin kunnianhimoinen EU:n ohjelmiin, elimiin, tietokantoihin ja jopa kokouksiin osallistumisen suhteen. Yhdistynyt kuningaskunta pyrki myös neuvottelemaan tulevasta suhteesta erojärjestelyjen rinnalla.

 

Parlamentti teki selväksi 5. huhtikuuta 2017 antamassaan päätöslauselmassa[45], että vaikka se pyrki mahdollisimman läheiseen tulevaan suhteeseen, sen oli oltava oikeuksien ja velvollisuuksien puolesta tasapainossa ja perustuttava oletukseen, jonka mukaan EU:sta eroava valtio ei voi nauttia samanlaisista eduista kuin jäsenvaltio.

 

Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa käytävien neuvottelujen tämänhetkisestä tilanteesta 13. joulukuuta 2017 antamassaan päätöslauselmassa[46] parlamentti totesi lisäksi, että EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan olisi löydettävä kokonaisvaltainen yhteisymmärrys myöhempiä suhteita sääntelevistä puitteista, joista olisi tehtävä erosopimukseen liitettävä poliittinen julistus ja joissa olisi noudatettava erinäisiä samassa päätöslauselmassa lueteltuja periaatteita.

 

Eurooppa-neuvosto noudatti samaa linjaa 15. joulukuuta 2017 antamissaan suuntaviivoissa, joissa tarkasteltiin EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan myöhempää suhdetta koskevaa kysymystä siten, että tavoitteena oli määritellä kokonaisvaltainen yhteisymmärrys, joka esitettäisiin poliittisessa julistuksessa, joka liitettäisiin erosopimukseen ja johon erosopimuksessa viitattaisiin.

 

Tulevan suhteen mahdolliset piirteet eivät olleet läheskään selviä kaikille Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Eri alat ja sidosryhmät esittivät useita ehdotuksia pelkästä vapaakauppasopimuksesta ”Norja plus” -asemaan tai jopa Euroopan talousalueeseen liittymiseen, vaikka Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus oli alusta alkaen tehnyt selväksi, ettei se halunnut osallistua sisämarkkinoihin, Euroopan talousalueeseen eikä tulliliittoon. Joka tapauksessa Yhdistyneessä kuningaskunnassa vallitsi vakaa ymmärrys siitä, että selkeä sopimus tulevasta suhteesta oli välttämätön, jotta voitaisiin määritellä, miten brexit viedään maaliin.

 

Parlamentti ehdotti, että tuleva suhde perustuisi SEUT 217 artiklaan ja että se olisi kattava, mahdollisimman läheinen mutta oikeuksien ja velvollisuuksien puolesta tasapainossa ja että sillä turvattaisiin sisämarkkinoiden eheys ja neljä vapautta välttäen alakohtaista lähestymistapaa. Eurooppa-neuvosto varoitti, että vaikka tavoitteena on syvä kumppanuus, mikään tuleva suhde ei voi tarjota samoja etuja kuin EU:n jäsenyys, kuten myös parlamentti oli tehnyt selväksi. Eurooppa-neuvosto myös korosti, että vapaakauppasopimuksen tulisi olla tasapainoinen, kunnianhimoinen ja laaja-alainen heikentämättä EU:n yhtenäisyyttä ja moitteetonta toimintaa.

 

EU:n hahmottelemissa periaatteissa torjuttiin kaikenlainen ”rusinoiden pullasta poiminta” EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan tulevan suhteen yhteydessä.

 

Parlamentti muistutti 14. maaliskuuta 2018 antamassaan päätöslauselmassa[47], että EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan välinen SEU 8 artiklan ja SEUT 217 artiklan mukainen assosiaatiosopimus voisi muodostaa asianmukaiset puitteet tulevalle suhteelle ja turvata johdonmukaisen hallinnointikehyksen, johon olisi sisällyttävä vankka riitojenratkaisumekanismi, ja katsoi, että täten vältettäisiin kahdenvälisten sopimusten määrän moninkertaistuminen ja puutteet, jotka ovat ominaisia EU:n ja Sveitsin suhteille.

 

Parlamentti ehdotti, että tuleva suhde perustuisi seuraaviin neljään pilariin:

– kauppa- ja taloussuhteet

– ulkopolitiikka, turvallisuusyhteistyö ja kehitysyhteistyö

– sisäinen turvallisuus

– aihekohtainen yhteistyö.

 

Neuvottelut johtivat lopulta sopimukseen poliittisesta julistuksesta, jota jotkut arvostelivat sen epämääräisyyden ja ei-sitovan luonteen vuoksi[48]

 

Poliittinen julistus on siis ei-sitova asiakirja, joka on liitetty erosopimukseen mutta joka ei ole sen erottamaton osa. Tekstin ensimmäinen versio julkaistiin yhdessä erosopimusluonnoksen kanssa Euroopan unionin virallisessa lehdessä 19. helmikuuta 2019[49]. Julistuksen 3 artiklassa todetaan, että siinä vahvistetaan parametrit kunnianhimoiselle, laajalle, syvälle ja joustavalle kumppanuudelle kauppa- ja taloudellisessa yhteistyössä sekä lainvalvonnan ja rikosoikeuden, ulkopolitiikan, turvallisuuden ja puolustuksen ja niihin liittyvien alojen yhteistyössä.

 

Kun neuvottelut Irlantia/Pohjois-Irlantia koskevan pöytäkirjan tekstistä aloitettiin uudelleen ja kun ne liittyivät läheisesti kyseiseen pöytäkirjaan tehtyihin muutoksiin, Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus muutti edeltäjäänsä verrattuna suhtautumistaan tulevaan suhteeseen. Pääministeri Boris Johnson ilmaisi tämän muutoksen 2. lokakuuta päivätyssä kirjeessään komission edelliselle puheenjohtajalle Jean-Claude Junckerille. Kirjeessään Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri selvensi, että varajärjestely toimii siltana ehdotettuun tulevaan suhteeseen EU:n kanssa, jossa Yhdistynyt kuningaskunta olisi läheisesti sidoksissa EU:n tullijärjestelyihin ja mukautuisi EU:n oikeuteen monilla aloilla. Tällainen ehdotus tulevaksi suhteeksi ei ole Yhdistyneen kuningaskunnan nykyisen hallituksen tavoite. Se pyrkii siihen, että tulevan suhteen olisi perustuttava vapaakauppasopimukseen, jossa Yhdistynyt kuningaskunta ottaa hallintaansa omat sääntelyasiansa ja kauppapolitiikkansa.

 

Euroopan unionin virallisessa lehdessä 12. marraskuuta 2019[50] julkaistussa 17. lokakuuta 2019 annetussa tarkistetussa poliittisessa julistuksessa, määritellään nyt selkeästi tulevan suhteen malli, vaikka tavoitteet säilytetäänkin muuttumattomina suhteen kattamilla aloilla (poliittisen julistuksen 3 kohta): ”keskiössä on kattava ja tasapainoinen vapaakauppasopimus”, joka perustuu nollatulleihin ja nollakiintiöihin. Muut tärkeät muutokset tekstiin ovat varajärjestelyn poistaminen erosopimuksesta ja siten myös EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan yhtenäistä tullialuetta koskevan viittauksen poistaminen.

 

Tekstiin tehdyt muutokset kuvastavat perustavaa laatua olevaa muutosta suhtautumisessa ja tavoitetasossa: viittaukset sääntöjen yhdenmukaistamiseen poistettiin niistä tekstin osista, jotka liittyvät sääntelynäkökohtiin, tulliin sekä tarkastuksiin ja valvontaan, ja Euroopan unionin tuomioistuimen rooli poistettiin riitojenratkaisu- ja täytäntöönpanomekanismien yhteydessä lukuun ottamatta kysymyksiä, jotka koskevat EU:n oikeuden tulkintaa. Tasapuolisten toimintaedellytysten kannalta tuleva suhde tarkoittaa nykyisen tekstin mukaan ”vahvoja sitoumuksia varmistaa tasapuoliset toimintaedellytykset [joiden] olisi oltava oikeassa suhteessa osapuolten tulevan suhteen ja taloudellisten yhteyksien laajuuteen ja syvyyteen”.

 

Tasapuoliset toimintaedellytykset ovat olennainen kysymys EU:lle yleensä ja erityisesti parlamentille. Tässä yhteydessä on syytä palauttaa mieleen 23. maaliskuuta 2018 annetut Eurooppa-neuvoston (50 art.) suuntaviivat, joissa se vahvisti olevansa valmis aloittamaan työn ”tasapainoisen, kunnianhimoisen ja laaja-alainen vapaakauppasopimuksen laatimiseksi edellyttäen, että on olemassa riittävät takeet tasapuolisista toimintaedellytyksistä” ja totesi, että ”tulevat suhteet voivat toimia molempia osapuolia tyydyttävällä tavalla vain, jos ne sisältävät vankat takeet, joilla turvataan tasapuoliset toimintaedellytykset”.

 

Parlamentti totesi vastaavasti selvästi 18. syyskuuta 2019 antamassaan päätöslauselmassa[51], että EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan tulevia suhteita koskevat neuvottelut edellyttävät vahvoja takeita ja tasapuolisia toimintaedellytyksiä koskevia määräyksiä, jotta voidaan turvata EU:n sisämarkkinat ja välttää EU:n yritysten asettaminen potentiaalisesti epäedulliseen kilpailuasemaan ja että Euroopan parlamentti ei aio ratifioida sellaista vapaakauppasopimusta, jolla tätä korkeaa tasoa ei saavuteta.

 

 

 

Esittelijän kanta

 

Yhdistyneen kuningaskunnan eroaminen on valitettava hetki Euroopan unionille ja sen yhdentymisprosessille, mutta voimme vain kunnioittaa Yhdistyneen kuningaskunnan kansan suvereenia päätöstä ja sopia erosopimuksesta, jossa ero järjestetään siten, että siitä aiheutuu mahdollisimman vähän haittaa molemmille osapuolille.

 

Erosopimus vastaa yleisiä periaatteita, jotka toimielimet ja erityisesti parlamentti ovat vahvistaneet neuvottelujen käymistä ja sopimuksen tekemistä varten. Sen perustavoitteena on varmistaa Yhdistyneen kuningaskunnan hallittu ero unionista ja pohjustaa neuvotteluja EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan välisestä oikeudenmukaisesta ja tasapainoisesta tulevasta suhteesta.

 

Edellä esitetyn perusteella esittelijä ehdottaa, että AFCO-valiokunta suosittaa erosopimuksen tekemistä.

 

 


 

 

ULKOASIAINVALIOKUNNAN KIRJE

Antonio Tajani

Puheenjohtaja

Perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunta

Asia: <Titre>Lausunto ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamista Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä koskevan sopimuksen tekemisestä</Titre> <DocRef>(2018/0427(NLE))</DocRef>

Arvoisa puheenjohtaja

Minulla on epämiellyttävä velvollisuus lähettää valiokunnallenne edellä mainitussa menettelyssä ulkoasiainvaliokunnalta pyydetty lausunto. Asian kiireellisyyden vuoksi ulkoasiainvaliokunnan koordinaattorit päättivät 4. joulukuuta 2019 antaa kyseisen lausunnon kirjeen muodossa sekä pyytää asiasta vastaavaa perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokuntaa sisällyttämään mietintöönsä seuraavat ehdotukset.

Kunnioittavasti

David McAllister

 

 

EHDOTUKSET

 ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 50 artiklan 2 kohdan,

 ottaa huomioon 5. huhtikuuta 2017 annetun Euroopan parlamentin päätöslauselman neuvotteluista Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa sen Euroopan unionista eroamista koskevasta aikomuksesta antaman ilmoituksen johdosta sekä 3. lokakuuta 2017, 13. joulukuuta 2017 ja 18. syyskuuta 2019 annetut Euroopan parlamentin päätöslauselmat Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa käytävien neuvottelujen tämänhetkisestä tilanteesta,

 ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston (50 artiklan mukainen kokoonpano) päätelmät kokouksista, jotka pidettiin 21. maaliskuuta 2019 (PE 639.609/CPG), 10. huhtikuuta 2019 (PE 639.538/CPG) ja 17. lokakuuta 2019 (EUCO XT 20018/19),

 ottaa huomioon kehyksestä Euroopan unionin ja Yhdistyneen kuningaskunnan tulevalle suhteelle annetun poliittisen julistuksen tarkistetun tekstin, josta sovittiin neuvottelijoiden tasolla 17. lokakuuta 2019, joka julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä 12. marraskuuta 2019 (EUVL C 304 I) ja joka korvaa virallisessa lehdessä 19. helmikuuta 2019 (EUVL C 66 I) julkaistun tekstin,

 

 ottaa huomioon 4. syyskuuta 2019 annetun komission tiedonannon valmistautumisesta Yhdistyneen kuningaskunnan eroamiseen Euroopan unionista 1. marraskuuta 2019 (PE 639.554/CPG),

 ottaa huomioon Euroopan parlamentin työjärjestyksen 56 artiklan,

A. toteaa, että erosopimuksen 184 artiklassa unionia ja Yhdistynyttä kuningaskuntaa kehotetaan pyrkimään parhaansa mukaan käymään nopeasti tarvittavat neuvottelut sopimuksista, jotka koskevat niiden tulevaa suhdetta;

 

B. toteaa, että Euroopan parlamentin työjärjestyksen mukaan ulkoasiainvaliokunnan toimivaltaan kuuluvat tietyt unionin ulkopolitiikan edistämistä, täytäntöönpanoa ja seurantaa koskevat asiat, kuten ”poliittisten suhteiden lujittaminen kolmansiin maihin ja erityisesti niihin, jotka sijaitsevat unionin välittömässä läheisyydessä, kattavien yhteistyö- ja avustusohjelmien tai kansainvälisten sopimusten kuten assosiaatio- ja kumppanuussopimusten avulla”;

 

C. toteaa, että kuten se katsoi 18. syyskuuta 2019 antamassaan päätöslauselmassa, poliittinen julistus kehyksestä Euroopan unionin ja Yhdistyneen kuningaskunnan tulevalle suhteelle on linjassa EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan tulevien suhteiden puitteista 14. maaliskuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin päätöslauselman kanssa, jossa kehotetaan tekemään assosiaatiosopimus, sekä sen valiokuntien esittämien seikkaperäisten näkemysten kanssa, ja siinä otetaan huomioon Yhdistyneen kuningaskunnan tekemät valinnat, jotka koskevat sen tulevan EU-suhteen laajuutta ja syvyyttä;

 

D. toteaa, että erosopimukseen sisältyy sen 129 artiklan mukaisesti unionin ulkoiseen toimintaan liittyviä erityisjärjestelyjä ja erityisesti määräys, jonka mukaan Yhdistynyttä kuningaskuntaa sitovat siirtymäkauden ajan velvoitteet, jotka johtuvat unionin tekemistä kansainvälisistä sopimuksista; toteaa, että tämä velvoite tekee tilanteen selkeämmäksi ja ennakoitavammaksi myös muiden osapuolten, kuten kansainvälisten kumppanien kannalta; toteaa, että siirtymäkauden aikana Yhdistynyt kuningaskunta ei voi sitoutua uusiin sopimuksiin, jotka se on tehnyt itsenäisesti unionin yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvilla aloilla, paitsi jos unioni antaa siihen luvan; toteaa, että lisäksi siirtymäkauden aikana Yhdistynyt kuningaskunta panee täytäntöön unionin voimassa olevat tai siirtymäkauden aikana päätetyt rajoittavat toimenpiteet, tukee EU:n lausuntoja ja kantoja kolmansissa maissa ja kansainvälisissä järjestöissä sekä osallistuu tapauskohtaisesti osallistumista koskevan puitesopimuksen nojalla EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alaisiin sotilas- ja siviilioperaatioihin mutta ei voi toimia niiden johtotehtävissä; toteaa, että tällainen puitesopimus ei vaikuttaisi unionin päätöksenteon riippumattomuuteen eikä Yhdistyneen kuningaskunnan suvereniteettiin, ja Yhdistynyt kuningaskunta säilyttää oikeuden päättää, miten se reagoi mahdollisiin kutsuihin tai mahdollisuuksiin osallistua operaatioihin;

E. toteaa, että erosopimuksen 127 artiklan 2 kohtaan sisältyy määräys mahdollisuudesta, että EU ja Yhdistynyt kuningaskunta pääsevät varhaisessa vaiheessa sopimukseen tulevasta suhteestaan yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan sekä yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alalla; toteaa, että kyseinen määräys on erittäin tärkeä ja myönteinen osa erosopimusta, kun otetaan huomioon, että EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan edut ovat enimmäkseen yhteneväiset tällä alalla ja että tällaiset varhaiset sopimukset loisivat vakaat puitteet Yhdistyneen kuningaskunnan EU:n kanssa ulkoisen toiminnan alalla tekemälle yhteistyölle; toteaa, että tällaisten sopimusten olisi silti kuuluttava asianmukaisen parlamentaarisen valvonnan piiriin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 218 artiklan mukaisesti, mikä tarkoittaa muun muassa, että Euroopan parlamentille tiedotetaan välittömästi ja täysimääräisesti neuvottelujen ja sopimusten tekemisen kaikissa vaiheissa;

F. toteaa, että erosopimuksen 156 artiklan perusteella taataan, että Yhdistyneen kuningaskunnan on osallistuttava 31. joulukuuta 2020 asti Euroopan puolustusviraston, Euroopan unionin turvallisuusalan tutkimuslaitoksen ja Euroopan unionin satelliittikeskuksen rahoitukseen sekä yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan operaatioiden kustannuksiin;

1. ulkoasiainvaliokunta kehottaa asiasta vastaavaa perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokuntaa suosittamaan, että parlamentti antaa hyväksyntänsä ehdotukselle neuvoston päätökseksi Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamista Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä koskevan sopimuksen tekemisestä.

 

 


 

 

KANSAINVÄLISEN KAUPAN VALIOKUNNAN KIRJE

Antonio Tajani

Puheenjohtaja

Perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunta

BRYSSEL

Asia: <Titre>Lausunto ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamista Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä koskevan sopimuksen tekemisestä</Titre> <DocRef>(2018/0427(NLE))</DocRef>

Arvoisa puheenjohtaja

Kansainvälisen kaupan valiokunta on päättänyt antaa edellä mainitussa menettelyssä lausunnon valiokunnallenne. Valiokunta päätti kokouksessaan 21. tammikuuta 2020 antaa kyseisen lausunnon kirjeen muodossa.

Käsiteltyään asiaa kyseisessä kokouksessa kansainvälisen kaupan valiokunta päätti pyytää asiasta vastaavaa perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy.

Kunnioittavasti

Bernd Lange

 

EHDOTUKSET

A. Toteaa, että Yhdistyneen kuningaskunnan eroehtoja koskeva neuvotteluprosessi on ollut pitkä ja raskas;

 

B. toteaa, että EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan välisten kauppa- ja taloussuhteiden jatkuvuuden kannalta paras ratkaisu olisi, että molemmat osapuolet ratifioivat sopimuksen ja että se tulee voimaan ilman viivytyksiä;

 

C. toteaa, että viime vuosien aikana eri valtiolliset ja yksityiset tahot ovat selvästi osoittaneet, että Yhdistyneen kuningaskunnan eroamisella EU:sta ilman neuvoteltua erosopimusta olisi vakavia vaikutuksia sekä kauppa- ja taloussuhteiden häiriintymisen muodossa että muilla aloilla;

 

D. toteaa, että vaikkakin kansainvälisen kaupan valiokunta pitää tätä sopimusta virallisena askeleena kohti Yhdistyneen kuningaskunnan hallittua eroa, sen mielestä kummankin osapuolen olisi keskityttävä huomattavasti enemmän tulevia talous- ja kauppasuhteita koskeviin neuvotteluihin, jotta voidaan saavuttaa paras mahdollinen pitkän aikavälin tulos;

 

E. toteaa, että muutetun Irlantia/Pohjois-Irlantia koskevan pöytäkirjan nojalla Yhdistyneen kuningaskunnan on EU:n ulkopuolisena maanakin pantava täytäntöön osia unionin tullikoodeksista, minkä seurauksena kysymys asianmukaisesta täytäntöönpanosta ja noudattamisen valvonnasta saattaa nousta ongelmaksi;

 

F. toteaa, että Irlantia/Pohjois-Irlantia koskevan pöytäkirjan 5 artiklassa käytetty ilmaus tavarasta, johon liittyy ”vaara, että se viedään myöhemmin unioniin”, on epäselvä, ja sen tulkinta riippuu myöhemmistä sekakomitean päätöksistä, jotka eivät ole Euroopan parlamentin virallisen valvonnan alaisia ja jotka tehdään vasta ennen siirtymäkauden päättymistä;

 

1. kansainvälisen kaupan valiokunta kehottaa asiasta vastaavaa perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokuntaa suosittamaan, että parlamentti antaa hyväksyntänsä ehdotukselle neuvoston päätökseksi Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamista Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä koskevan sopimuksen tekemisestä;

 

2. kansainvälisen kaupan valiokunta kehottaa komissiota tarkastamaan ja valvomaan tehokkaasti Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten toteuttamaa unionin tullikoodeksin täytäntöönpanoa; kansainvälisen kaupan valiokunta pyytää lisäksi, että sille tiedotetaan kattavasti Irlantia/Pohjois-Irlantia koskevan pöytäkirjan 5 artiklan soveltamisesta sekä kyseisen säännöksen nojalla tehdyistä sekakomitean päätösehdotuksista.

 


 

 

TYÖLLISYYDEN JA SOSIAALIASIOIDEN VALIOKUNNAN KIRJE

Antonio Tajani

Puheenjohtaja

Perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunta

Bryssel

 

 

Asia: <Titre>Sopimus Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamisesta Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä</Titre><DocRef>(2018/0427(NLE))</DocRef>

 

 

Arvoisa puheenjohtaja

 

Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta on päättänyt antaa edellä mainitussa menettelyssä lausunnon valiokunnallenne. Valiokunta päätti kokouksessaan 3. syyskuuta 2019 antaa kyseisen lausunnon kirjeen muodossa.

Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta käsitteli edellä mainittua asiaa kokouksessaan 22. tammikuuta 2020. Viimeksi mainitussa kokouksessa se päätti pyytää asiasta vastaavaa perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset suositusluonnokseensa.

Kunnioittavasti

Lucia Ďuriš Nicholsonová

EHDOTUKSET

A. toteaa, että Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan, jäljempänä ’Yhdistyneen kuningaskunnan’ eroaminen Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä, jäljempänä ’ero’, vaikuttaa miljooniin kansalaisiin – niin Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisiin, jotka asuvat, matkustavat tai työskentelevät unionin alueella, kuin unionin kansalaisiin, jotka asuvat, matkustavat tai työskentelevät Yhdistyneessä kuningaskunnassa, sekä muihin kuin unionin tai Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisiin; toteaa, että on välttämätöntä suojata vastavuoroisuuden pohjalta unionin ja Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisia ja heidän perheenjäseniään silloin kun he ovat käyttäneet oikeuttaan henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen ennen päivämäärää, joka on vahvistettu 19. lokakuuta 2019 tehdyssä sopimuksessa Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamisesta Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä, jäljempänä ’erosopimus’; toteaa, että kaikkien kansalaisten oikeudet on turvattava täysimääräisesti, mukaan lukien sosiaaliturvavakuutusten maksukausiin perustuvat oikeudet;

B. toteaa, että unionin säännöstön suojeleminen kokonaisuudessaan on olennaisen tärkeää, varsinkin kun on kyse työllisyyteen ja sosiaaliasioihin liittyvän säännöstön turvaamisesta siirtymäkauden järjestelyjen sekä unionin ja Yhdistyneen kuningaskunnan välisten tulevien sopimusten yhteydessä;

C. toteaa, että on ensiarvoisen tärkeää varmistaa työntekijöiden vapaa liikkuvuus, joka koskee myös liikkuvia ja lähetettyjä työntekijöitä sekä rajatyöntekijöitä, ja ottaa tässä yhteydessä huomioon tällaisten Yhdistyneen kuningaskunnan naapurimaissa työskentelevien työntekijöiden erityistilanteen;

D. toteaa, että EMPL-valiokunta on tarkastellut erityisesti erosopimuksen 24–39 artiklaa, sopimuksen liitettä 1 sekä 17. lokakuuta 2019 annettua poliittista julistusta kehyksestä Euroopan unionin ja Yhdistyneen kuningaskunnan tulevalle suhteelle, jäljempänä ’poliittinen julistus’, ja erityisesti sen 17 ja 77 kohtaa;

1. pitää myönteisenä, että erosopimuksella pyritään varmistamaan hallittu ero, josta aiheutuu mahdollisimman vähän häiriöitä;

2. pitää myönteisenä, että työntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien oikeudet taataan erosopimuksen 2 luvussa (24, 25 ja 26 artikla);

3. pitää myönteisenä, että erosopimuksen 3 luvussa (27, 28 ja 29 artikla) annetaan yksityiskohtaiset määräykset ammattipätevyyksien tunnustamisesta;

4. pitää myönteisenä, että erosopimuksen III osastossa (30–36 artikla) annetaan yksityiskohtaiset määräykset sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta ja turvataan sosiaaliturvavakuutusten maksukausiin perustuvat oikeudet;

5. pitää myönteisenä, että erosopimuksen 135 artiklassa määrätään, että Yhdistynyt kuningaskunta osallistuu vuosien 2019 ja 2020 unionin talousarvioiden rahoittamiseen ja toteuttamiseen, ja korostaa, että tämä on tärkeää nykyisten ESR-, FEAD-, EaSI- ja EGR-ohjelmien sekä niitä korvaamaan tarkoitettujen järjestelyjen kannalta;

6. pitää myönteisenä, että erosopimuksen 137 artiklan perusteella niitä unionin ohjelmia ja toimia, joista on tehty sitoumukset vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen tai aiempien rahoituskehysten nojalla, toteutetaan vuosina 2019 ja 2020 Yhdistyneen kuningaskunnan osalta unionin säännöstön mukaisesti;

7. pitää myönteisenä, että Yhdistynyt kuningaskunta aikoo osallistua unionin ohjelmiin ja niiden rahoittamiseen vastaavissa unionin välineissä asetetuin edellytyksin muun muassa tieteen ja innovoinnin, nuorison, kulttuurin ja koulutuksen aloilla osana unionin ja Yhdistyneen kuningaskunnan tulevaa suhdetta, kuten poliittisessa julistuksessa todetaan; on huolestunut Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentissa jokin aika sitten pidetystä äänestyksestä sekä maan opetusministerin kommenteista, joissa kyseenalaistetaan Yhdistyneen kuningaskunnan tuleva osallistuminen Erasmus-ohjelmaan; painottaa, että sekä unionista että Yhdistyneestä kuningaskunnasta tulevat hakijat tarvitsevat riittävän ajoissa ennakkotiedot tällaisiin ohjelmiin siirtymäkauden jälkeen sovellettavista ehdoista ja aikatauluista;

8. pitää lisäksi myönteisenä, että erosopimuksen 140 artiklan mukaan Yhdistyneellä kuningaskunnalla on velvollisuus maksaa unionille oma osuutensa niistä unionin talousarvioon ja unionin hajautettujen virastojen talousarvioihin sisältyvistä maksusitoumuksista, jotka ovat maksattamatta 31. joulukuuta 2020, ja niistä vuodelle 2021 tehtävistä sitoumuksista, jotka liittyvät maksusitoumusmäärärahojen siirtoon varainhoitovuoden 2020 talousarviosta;

9. panee merkille, että erosopimuksesta on poistettu liitteessä 4 ollut kolmas osa, joka koski työelämän normeja ja sosiaalisen suojelun normeja varajärjestelyn (backstop) yhteydessä; pitää myönteisenä uutta Irlantia/Pohjois-Irlantia koskevassa kysymyksessä löydettyä ratkaisua, jonka mukaan Pohjois-Irlannin alue on oikeudellisesti osa Yhdistyneen kuningaskunnan tullialuetta, mutta säilyy tosiasiallisesti osana unionin tullialuetta, koska se soveltaa unionin tullitariffeja ja -säännöksiä;

10. pitää kuitenkin valitettavana sitä, että erosopimuksessa ei viitata lainkaan sosiaalisen suojelun ja työelämän normeihin ja että tarkistetusta erosopimusta koskevasta lakiesityksestä on poistettu 34 pykälä ja liite 4, joissa säädettiin nykyiseen unionin säännöstöön sisältyvien työntekijöiden oikeuksien menettelyllisestä lisäsuojasta siirtymä- tai täytäntöönpanokauden aikana; on myös huolissaan siitä, että sen lisäksi, että kaikki nimenomaiset maininnat työntekijöiden oikeuksista on nyt poistettu, on olemassa todellinen mahdollisuus, että unionin säännöstöön perustuvia nykyisiä työntekijöiden oikeuksia Yhdistyneessä kuningaskunnassa ei suojata muutoksilta tai kumoamiselta kansallisessa lainsäädännössä siirtymä- tai täytäntöönpanokauden päätyttyä; panee tässä yhteydessä merkille, että Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus on ilmoittanut säätävänsä erikseen työntekijöiden oikeuksien suojelusta ja parantamisesta uudessa työlakia koskevassa lakiesityksessä; painottaa, että nykyistä lakeihin, asetuksiin ja käytäntöihin perustuvaa suojelun tasoa ei saa heikentää unionissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa siirtymäkauden päättyessä sovellettavien yhteisten normien edellyttämästä tasosta työsuojelun ja sosiaalisen suojelun alalla ja siltä osin kuin on kyse työelämän perusoikeuksista, työterveydestä ja -turvallisuudesta, oikeudenmukaisista työoloista ja työnormeista, oikeudesta saada tietoja ja tulla kuulluksi yrityksessä sekä rakenneuudistuksista; on tässä yhteydessä huolissaan siitä, että tällä hetkellä Yhdistynyt kuningaskunta tekee hyvin vähän tai ei mitään pannakseen täytäntöön unionin viimeaikaista työllisyys- ja sosiaaliasioiden alan lainsäädäntöä, kuten lähetettyjä työntekijöitä koskevan direktiivin muutoksen, direktiivin vanhempien ja omaistaan hoitavien työ- ja yksityiselämän tasapainottamisesta tai direktiivin avoimista ja ennakoitavista työoloista Euroopan unionissa;

11. pitää valitettavana erityisesti sitä, että useimpia Irlantia/Pohjois-Irlantia koskevan pöytäkirjan aiempaan liitteeseen 4 sisältyneitä tasapuolisia toimintaedellytyksiä koskeneita määräyksiä ei erosopimuksen nojalla sovelleta Pohjois-Irlantiin, mikä voi muodostaa riskin unionin sisämarkkinoille ja Irlannin koko saaren taloudelle (all-island economy);

12.  pitää valitettavana myös sitä, että tarkistetun erosopimusta koskevan lakiesityksen 26 pykälään on lisätty uusi 1 kohta, jossa Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukselle annetaan mahdollisuus määritellä olosuhteet, joissa tietyt alemmat tuomioistuimet voisivat poiketa Euroopan unionin tuomioistuimen antamista tuomioista siirtymäkauden jälkeen, minkä seurauksena on mahdollista, ettei EU:n säännöstöön perustuvia työntekijöiden oikeuksia koskeva unionin tuomioistuimen vakiintunut unionin oikeuskäytäntö sitoisi enää alempia tuomioistuimia;

13. pitää myönteisenä, että unioni ja Yhdistynyt kuningaskunta ovat sitoutuneet tulevan vapaakauppasopimuksen tekemiseen erosopimuksen 184 artiklan nojalla;

14. pitää myönteisenä Euroopan parlamentin ja Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin välisen vuoropuhelun käynnistämistä, jotta parlamentit voivat vaihtaa näkemyksiä ja jakaa asiantuntemusta tulevaan suhteeseen liittyvissä kysymyksissä; katsoo, että poliittisen julistuksen mukaisesti olisi tuettava myös vuoropuhelua kansalaisyhteiskunnan kanssa ja että tämän olisi katettava erityisesti nuorisojärjestöt sekä työntekijäjärjestöt, jotka edustavat Yhdistyneessä kuningaskunnassa työskenteleviä unionin kansalaisia ja unionissa työskenteleviä Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisia;

15. painottaa, että tulevaa suhdetta koskevassa sopimuksessa on varmistettava, että Yhdistynyt kuningaskunta kunnioittaa täysimääräisesti unionin sosiaalisen suojelun ja työelämän normeja, jotta varmistetaan avoimen ja terveen kilpailun tasapuoliset toimintaedellytykset, kuten poliittisen julistuksen XIV jakson 77 kohdassa korostetaan;

16. pitää siksi myönteisenä, että poliittisen julistuksen 77 kohta sisältää erosopimuksen aiemman version liitteen 4 keskeiset osat, mutta on huolissaan siitä, että siinä missä liite 4 oli aiemman erosopimuksen pöytäkirjan liitteenä oikeudellisesti sitova, niin poliittinen julistus on pelkkä aiejulistus;

17. painottaa ja muistuttaa tässä yhteydessä, että tulevaa unionin ja Yhdistyneen kuningaskunnan välistä vapaakauppasopimusta ohjaavien kolmen periaatteen, eli kiintiöitä, tulleja ja polkumyyntiä koskevien kieltojen, jotka pätevät myös sosiaalisen suojelun ja työelämän normeihin, on oltava jakamattomia, ja kehottaa unionin neuvottelijaa erityiseen valppauteen tässä yhteydessä unionin ja Yhdistyneen kuningaskunnan tulevaa suhdetta koskevien neuvottelujen aikana ja kaikissa vaiheissa;

18. pitää erittäin valitettavana, että Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus on lisännyt tarkistettuun erosopimusta koskevaan lakiesitykseen uuden 33 pykälän, jossa nimenomaisesti kielletään siirtymäkauden jatkaminen vuoden 2020 jälkeen; varoittaa vakavasti, että tämä säännös saattaa johtaa sopimuksettomaan eroon, jolla olisi katastrofaalisia vaikutuksia kansalaisille ja yrityksille niin unionissa kuin Yhdistyneessä kuningaskunnassakin, koska aikataulu on liian tiukka unionin ja Yhdistyneen kuningaskunnan tulevaa suhdetta koskevan kattavan sopimuksen neuvottelemiseksi; kehottaa painokkaasti Yhdistyneen kuningaskunnan hallitusta ja parlamenttia harkitsemaan uudelleen kantaansa; painottaa, että unionin ja Yhdistyneen kuningaskunnan tulevaa suhdetta koskevaan sopimukseen on sisällyttävä määräyksiä, jotka koskevat tasapuolisia toimintaedellytyksiä sosiaalisen suojelun ja työelämän normien osalta; kehottaa Yhdistyneen kuningaskunnan hallitusta panemaan täytäntöön uuden työlakia koskevan lakiesityksen ennen siirtymäkauden päättymistä, jotta vältetään mahdolliset katkokset, joiden aikana työntekijöiden oikeuksia ei turvaa voimassa oleva unionin lainsäädäntö eikä Yhdistyneen kuningaskunnan työlaki; korostaa, että työlakia koskevaan lakiesitykseen sisällytettävien sosiaalisen suojelun ja työelämän normien ei pitäisi olla staattisia, vaan niitä olisi muutettava aina sosiaalisen suojelun ja työelämän normeihin Euroopan unionissa tehtyjen mahdollisten parannusten mukaisesti, jotta taataan tasapuoliset toimintaedellytykset unionin ja Yhdistyneen kuningaskunnan välillä.

EMPL-valiokunta pyytää täten asiasta vastaavaa AFCO-valiokuntaa ottamaan huomioon valiokunnan edellä esitetyn kannan ja suosittamaan, että parlamentti antaa hyväksyntänsä ehdotukselle neuvoston päätökseksi Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamista Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä koskevan sopimuksen tekemisestä.

 


 

 

YMPÄRISTÖN, KANSANTERVEYDEN JA ELINTARVIKKEIDEN TURVALLISUUDEN VALIOKUNNAN KIRJE

Antonio Tajani

Puheenjohtaja

Perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunta

Bryssel

Asia: <Titre>Lausunto Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamista Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä koskevan sopimuksen tekemisestä</Titre> <DocRef>(2018/0427(NLE))</DocRef>

Arvoisa puheenjohtaja

Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokuntaa on pyydetty antamaan edellä mainitussa menettelyssä lausunto valiokunnallenne. Valiokunta päätti kokouksessaan 6. marraskuuta 2019 antaa kyseisen lausunnon kirjeen muodossa.

Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta käsitteli asiaa kokouksessaan 21. tammikuuta 2020. Viimeksi mainitussa kokouksessa se päätti pyytää asiasta vastaavaa perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy.

Kunnioittavasti

Pascal Canfin

 

EHDOTUKSET

1. Katsoo, että Brexit on kysymys, jolla on perustavia ja pitkäaikaisia vaikutuksia sekä EU:ssa että Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Kansanterveys, elintarviketurvallisuus ja ympäristökysymykset ovat olleet keskeisellä sijalla Yhdistyneen kuningaskunnan eroneuvotteluissa sekä julkisessa keskustelussa. Näiden huolenaiheiden vuoksi ENVI-valiokunta on seurannut neuvotteluja tiiviisti.

 

2. Valiokunta pitää myönteisenä sitä, että tarkistetun erosopimuksen keskeisenä tavoitteena on jatkaa edelleen tukea rauhan säilyttämiseksi Irlannin saarella, pitää voimassa pitkänperjantain sopimus ja turvata se ja erityisesti välttää tiukasti valvottu raja ja suojella saaren taloutta kokonaisuudessaan. Sopimuksella varmistetaan myös, että Irlannin saari katsotaan yhdeksi ympäristökokonaisuudeksi ja että ympäristönormeja noudatetaan näkymättömän rajan molemmin puolin. ENVI-valiokunta pitää tätä erityisen tarpeellisena, koska pitkänperjantain sopimuksen mukainen pohjoisen ja etelän välinen yhteistyö koskee myös ympäristöä ja terveyttä.

 

3. Valiokunta pitää myönteisenä EU:n neuvotteluissa osoittamaa yksimielisyyttä ja unionin pyrkimystä välttää sopimuksettoman eron haitalliset seuraukset. Valiokunta pitää myönteisenä sopimukseen pääsyä, mutta panee merkille, että tämänhetkinen sopimus ei takaa millään tavalla menettelyjä, jotka ohjaavat Yhdistyneen kuningaskunnan – Pohjois-Irlanti pois lukien – ja EU27:n tulevaa suhdetta siirtymäkauden päättyessä 31. joulukuuta 2020. Vaikka siirtymäkauden jatkaminen onkin mahdollista, Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen on pyydettävä sitä kesäkuuhun 2020 mennessä.

 

4. Valiokunta panee merkille, että koko Yhdistyneen kuningaskunnan käsittävän ”backstop”‑mekanismin poistaminen on aiheuttanut myös vastaavien sitovien ympäristösäännösten raukeamisen. Valiokunta panee erityisesti merkille, että lausekkeita ympäristönsuojelun tason säilyttämisestä ei enää sovelleta. Tarkistetussa pöytäkirjassa ei ole enää jo kauan sovellettuja EU:n ympäristöperiaatteita, kuten ennalta varautumisen periaatetta eikä ”saastuttaja maksaa” -periaatetta.

 

5. Koko Yhdistyneen kuningaskunnan käsittävä ”backstop” myös velvoitti unionia ja Yhdistynyttä kuningaskuntaa toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet noudattaakseen ilmastonmuutoksen torjumiseksi tehtyihin kansainvälisiin sopimuksiin perustuvia sitoumuksiaan, mukaan lukien sitoumukset, joilla pannaan täytäntöön ilmastonmuutosta koskevat Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimukset, kuten vuonna 2015 tehty Pariisin sopimus. Tarkistetussa pöytäkirjassa ei viitata Pariisin sopimukseen, vaikka se sisältyykin poliittiseen julistukseen.

 

6. Lisäksi alkuperäisen pöytäkirjan mukaan Yhdistyneen kuningaskunnan on toteutettava hiilen hinnoittelujärjestelmä, joka on tehokkuudeltaan ja laajuudeltaan vähintään samantasoinen EU:n päästökauppajärjestelmän kanssa. Lisäksi siinä vaadittiin Yhdistynyttä kuningaskuntaa toteuttamaan maan velvoitteiden tehokasta sisäistä seurantaa, raportointia, valvontaa ja täytäntöönpanoa varten tehokas järjestelmä, jonka panee täytäntöön riippumaton ja riittävät resurssit saava elin. Myös nämä määräykset on nyt poistettu.

 

7. Valiokunta panee myös merkille, että pöytäkirjan ensimmäisen version mukaan olisi perustettu yhteinen komitea, johon kuuluu EU:n sekä Yhdistyneen kuningaskunnan edustajia. Se olisi vastannut sopimuksen täytäntöönpanosta ja se olisi voinut tehdä päätöksiä vähimmäisvaatimuksista, jotka koskevat tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisten päästöjen vähentämistä, merenkulussa käytettävien polttoaineiden rikkipitoisuuden enimmäismäärää sekä parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa samoin kuin teollisuuden päästöjen raja-arvoja. Yhteiskomiteaa olisi kuultu ympäristömääräyksien tulkintaa ja soveltamista koskevissa kiistoissa. Näitä määräyksiä ei enää sovelleta.

 

8. Lisäksi valiokunta panee merkille, että tarkistetun poliittisen julistuksen osassa, joka koskee yhtäläisiä toimintaedellytyksiä ja jolla pyritään välttämään epäreilu kilpailu, käytetään nyt tiukempia ilmauksia EU:ssa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa noudatettavien yhteisen korkeiden normien säilyttämisestä siirtymäkauden jälkeen, minkä jälkeen esimerkiksi ympäristönormit on säilytettävä korkealla tasolla. EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan on varmistettava, että nämä normit säilytetään tulevaisuudessa, vaikka poliittinen julistus ei olekaan sitova ja vaikka Yhdistynyt kuningaskunta voikin tulevaisuudessa tehdä kauppasopimuksia sellaisten kolmansien maiden kanssa, joissa nämä normit ovat väljempiä. Valiokunta panee merkille, että Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa tehtävän mahdollisen tulevan vapaakauppasopimuksen ratifiointi edellyttää yhtäläisiä toimintaedellytyksiä koskevia tiukkoja määräyksiä, ja ENVI-valiokunta tulee seuraamaan tätä tarkoin.

 

9. Valiokunta suosittelee painokkaasti, että EU ja Yhdistynyt kuningaskunta pyrkisivät tekemään mahdollisimman tiivistä yhteistyötä ilmastopolitiikan alalla. Ideaalitapauksessa tämä tarkoittaa sitä, että Yhdistyneen kuningaskunnan olisi osallistuttava kaikkiin tämän alan politiikan välineisiin myös tulevaisuudessa.

 

10. Valiokunta kehottaa erityisesti toteuttamaan kohdennettuja toimia, joilla potilaille varmistetaan turvallisten lääkkeiden ja lääkinnällisten laitteiden nopea saanti ja myös radioisotooppien turvallinen ja jatkuva saanti. Potilasturvallisuuden varmistamiseksi EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan olisi pyrittävä ammattipätevyyksien vastavuoroiseen tunnustamiseen, jotta voidaan turvata terveydenhoitoalan ammattilaisten liikkuvuus.

 

ENVI-valiokunta pitää äärimmäisen tärkeänä, että sen näkemykset ja huolenaiheet otetaan huomioon ja niitä käsitellään asianmukaisella tavalla. Siksi se pyytää asiasta vastaavaa AFCO-valiokuntaa ottamaan huomioon valiokunnan edellä esitetyn kannan.

ENVI-valiokunta kehottaa AFCO- valiokuntaa suosittamaan, että parlamentti antaa hyväksyntänsä ehdotukselle neuvoston päätökseksi Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamista Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä koskevan sopimuksen tekemisestä.

 

 


 

 

SISÄMARKKINA- JA KULUTTAJANSUOJAVALIOKUNNAN KIRJE

Antonio Tajani

Puheenjohtaja

Perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunta

PHS 08B043

Bryssel

Asia: <Titre>Lausunto sopimuksen tekemisestä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamisesta Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä</Titre> <DocRef>(2018/0427(NLE))</DocRef>

Arvoisa puheenjohtaja

Sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta on päättänyt antaa edellä mainitussa menettelyssä siltä pyydetyn lausunnon valiokunnallenne kirjeen muodossa.

Sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta käsitteli edellä mainittua asiaa kokouksessaan 4. joulukuuta 2019. Viimeksi mainitussa kokouksessa[52] valiokunta päätti pyytää asiasta vastaavaa perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

Kunnioittavasti

 

 

 

Petra De Sutter
Puheenjohtaja

 


EHDOTUKSET

Sisämarkkinat

1. muistuttaa, että tulliliitto, yhdenmukaistamista ja tuotteiden vastavuoroista tunnustamista koskevat säännöt sekä Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö varmistavat tavaroiden vapaan liikkuvuuden sisämarkkinoilla. Markkinavalvonta ja tiukat tuotestandardit ovat täten olennaisia ja korvaamattoman tärkeitä EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan tulevien suhteiden kannalta, jotta voidaan varmistaa tasapuoliset toimintaedellytykset EU:n yrityksille ja asiaankuuluva kuluttajansuoja EU:ssa;

2. vaatii, että siirtymäkaudella hyväksyttävien toimintamenettelyjen tarkoituksena on oltava unionin tavaroiden sisämarkkinoiden ja tulliliiton sääntöjen suojaaminen. Siksi on äärimmäisen tärkeää taata, että tavarat ovat sisämarkkinasääntöjen mukaisia;

3. korostaa tyytyväisenä, että yleisesti ottaen sopimuksen mukaan siirtymäajalla noudatetaan palvelujen vapaata liikkuvuutta, sijoittautumista ja ammattipätevyyden tunnustamista koskevia perusperiaatteita. Näin vältetään sisämarkkinoiden toiminnan häiriintyminen;

4. muistuttaa tässä yhteydessä erityisesti, että sopimuksen 25 artiklan mukaisesti joitakin rajoituksia lukuun ottamatta itsenäisillä ammatinharjoittajilla on perussopimuksen mukaiset sijoittautumisvapautta ja palvelujen tarjoamisen vapautta koskevat oikeudet. Sopimuksen 27 artiklalla turvataan oikeus jatkaa ammatinharjoittamista edellyttäen, että ammattipätevyys on tunnustettu ennen siirtymäajan päättymistä ammattipätevyysdirektiivin tai asianajajien sijoittautumista koskevan direktiivin asiaankuuluvien säännösten mukaisesti. Näiden määräysten käytännön täytäntöönpanon helpottamiseksi sopimuksen 29 artiklassa määrätään ammattipätevyyden tunnustamiseen liittyvästä hallinnollisesta yhteistyöstä;

5. panee tyytyväisenä merkille, että sopimus selventää sellaisia julkisia hankintamenettelyjä koskevia sääntöjä, jotka käynnistettiin ennen siirtymäajan päättymistä ja joita ei saatettu päätökseen sen aikana. Kyseiset säännöt koskevat esimerkiksi oikeussuojakeinoja;

Kuluttajapolitiikka

6. tähdentää, että EU:n lainsäädännön ja muiden asiaankuuluvien unionin sääntöjen mukaisia kuluttajien oikeuksia sovelletaan täysimääräisesti siirtymäajalla, ja korostaa, että vaikka kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien tilanne ei muuttuisikaan, koska heidän oikeuksiensa ja velvollisuuksiensa tulisi pysyä muuttamattomina siirtymäajalla, on erittäin tärkeää huolehtia siitä, että kuluttajille annetaan asiaankuuluvat tiedot heidän tehdessään hankintoja Yhdistyneessä kuningaskunnassa tai siellä toimivalta elinkeinonharjoittajalta;

Tulliasiat

7. pitää mahdollisena, että Yhdistyneen kuningaskunnan poistuminen tulliliitosta saattaa johtaa kauppajännitteisiin ja yritysten toimitusketjujen jännitteisiin; katsoo, että tavaravirtojen vakavia häiriötä olisi vältettävä; katsoo, että EU27-jäsenvaltioiden komission tuella toteuttama valmistautumisharjoitus olisi arvioitava huolellisesti, sitä olisi tuettava ja siihen olisi osoitettava tarvittaessa resursseja, jotta se olisi etusijalla brexit-prosessissa;

8. pitää edistysaskeleena määräyksiä, joilla pyritään helpottamaan tavaroiden liikkumista kahden tulliliittoon kuuluvan paikan välillä Ison-Britannian kautta;

Irlantia/Pohjois-Irlantia koskeva pöytäkirja

9. panee merkille, että on epäselvää, millä käytännön järjestelyillä varmistetaan, että sopimus Pohjois-Irlannin kuulumisesta tavaroiden ja maataloustuotteiden osalta tulliliiton (ja sisämarkkinasääntöjen) piiriin toimii. Sekakomitean on määriteltävä suurin osa näistä järjestelyistä. On pyrittävä kaikin keinoin varmistamaan, että sekakomitean määrittelemien menettelytapojen ja tarkastusten avulla on mahdollista tunnistaa tehokkaasti Isosta-Britanniasta Pohjois-Irlantiin tuoduista tavaroista ne, joihin liittyy vaara, että ne myöhemmin viedään unioniin. Tähän ryhmään kuuluvien tavaroiden asianmukainen tunnistaminen on tärkeää, koska niihin sovelletaan EU:n tariffeja, valmisteveroja tai arvonlisäveroa ja koska niiden on oltava sisämarkkinasääntöjen mukaisia;

10. katsoo, että jos Yhdistynyt kuningaskunta valtuutetaan keräämään unionin talousarvion omia varoja, jotka on maksettava takaisin unionille, unionin taloudellisten etujen suojaamiseksi olisi luonnollista ottaa käyttöön asiaankuuluva valvontamekanismi, jolla valvotaan niiden tavaroiden tunnistamismenettelyn asianmukaista täytäntöönpanoa, joihin liittyy vaara, että ne viedään myöhemmin unioniin. Järjestelyillä on taattava, että maatalous- ja elintarviketuotteiden tarkastukset, esimerkiksi kasvinsuojeluun liittyvät tarkastukset, ovat yhtä tehokkaita kuin minkä tahansa EU:n jäsenvaltion ulkorajalla suoritettavat tarkastukset. Sisämarkkinasääntöjen ja asetusten noudattamisen olisi myöskin oltava aukotonta. Kaupan alan toimijoilla ei saa olla mahdollisuutta hyötyä toimintojensa siirtämisestä paikkoihin, joissa normien mukaisten säädettyjen velvoitteiden noudattamista voisi vältellä;

11. korostaa, että Euroopan parlamentille on taattava, että sekakomitean laatimien järjestelyjen johdonmukaisuutta ja yhdenmukaisuutta sekä toteutettujen ratkaisujen tehokkuutta valvotaan asiaankuuluvasti.

Sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta kehottaa perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokuntaa suosittamaan, että parlamentti antaa hyväksyntänsä ehdotukselle neuvoston päätökseksi Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamista Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä koskevan sopimuksen tekemisestä (2018/0427(NLE)).

 


 

 

LIIKENNE- JA MATKAILUVALIOKUNNAN KIRJE

Antonio Tajani

Puheenjohtaja

Perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunta

Bryssel


Asia: <Titre>Sopimus Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamisesta Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä (2018/0427(NLE))</Titre>

 

Arvoisa puheenjohtaja

 

Puheenjohtajakokouksen 7. helmikuuta 2019 antaman suosituksen mukaisesti liikenne- ja matkailuvaliokunta päätti pyytää työjärjestyksen 56 artiklan 1 kohdan soveltamista lausunnon antamiseksi perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnalle tämän kirjeen muodossa.

 

Liikenne- ja matkailuvaliokunta haluaa esittää seuraavat huomautukset:

1. muistuttaa liikennealan merkityksestä kasvun ja työllisyyden kannalta; korostaa, että erosopimuksella perustetun sekakomitean on käsiteltävä ehdotonta vaatimusta vastavuoroisuudesta liikennemarkkinoille pääsyn suhteen, erityisesti lento-, rautatie-, maantie- ja merenkulkualalla, kunnioittaen täysimääräisesti EU:n matkustajien oikeuksia sekä ihmisten, tavaroiden ja palvelujen vapaata liikkuvuutta;

2. korostaa tarvetta tehdä sopimuksia liikennepalvelujen jatkuvuuden takaamiseksi EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan välillä;

3. korostaa tarvetta varmistaa yhteisesti sovittujen infrastruktuurihankkeiden jatkuva rahoitus erityisesti Euroopan laajuisessa liikenneverkossa, Verkkojen Eurooppa ‑välineessä ja yhtenäisessä eurooppalaisessa ilmatilassa sekä yhteisissä teknologia-aloitteissa, kuten Clean Sky I ja II; pitää erittäin tärkeänä, että Yhdistynyt kuningaskunta noudattaa täysimääräisesti taloudellisia sitoumuksiaan ja velvoitteitaan, vaikka ne jatkuisivat maan EU-jäsenyyden päätyttyäkin.

Edellä mainitut seikat huomioon ottaen liikenne- ja matkailuvaliokunta suosittelee, että perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunta antaa hyväksyntänsä Yhdistyneen kuningaskunnan eroamista Euroopan unionista koskevan sopimuksen ratifioinnille.

 

Kunnioittavasti

((allekirjoitus)) [Karima Delli]

 

 

 

 

Kopio:  D. Sassoli, puhemies

A. Tajani, valiokuntien puheenjohtajakokouksen puheenjohtaja

Lainsäädäntötyön koordinointi

 


 

 

MAATALOUDEN JA MAASEUDUN KEHITTÄMISEN VALIOKUNNAN KIRJE

Antonio Tajani

Puheenjohtaja

Perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunta

Bryssel

Asia: <Titre>Lausunto ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamista Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä koskevan sopimuksen tekemisestä</Titre> <DocRef>(COM(2019/0194); COM(2018/0841); COM(2018/0834); COM(2018/0833) – C9-0148/2019 – 2018/0427(NLE))</DocRef>

Arvoisa puheenjohtaja

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta käsitteli edellä mainittua asiaa kokouksessaan 22. tammikuuta 2020. Viimeksi mainitussa kokouksessa[53] se päätti yksimielisesti pyytää asiasta vastaavaa perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset suositukseensa.

Kunnioittavasti

(allek.) Norbert Lins

EHDOTUKSET

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta haluaa korostaa seuraavia keskeisiä seikkoja, jotka koskevat brexitin vaikutuksia maatalouteen sekä erosopimuksessa ja poliittisessa julistuksessa ehdotettuja ratkaisuja:

 

1. Yhdistyneen kuningaskunnan ero EU:sta ei näyttäisi aiheuttavan ylitsepääsemättömiä ongelmia varsinaiselle maatalouspolitiikalle, koska yhteisen maatalouspolitiikan mekanismien soveltaminen ja YMP:n mukaisten tukien maksaminen Yhdistyneelle kuningaskunnalle voidaan keskeyttää suhteellisen helposti. Erosopimuksessa vahvistetun siirtymäkauden päättyminen samaan aikaan kuin nykyinen monivuotinen rahoituskehys (2014–2020) helpottaa tätä;

 

2. haluaisimme kuitenkin huomauttaa, että jos siirtymäkautta pidennetään, sopimuksen 132 artiklan mukaisesti tätä varten on oltava asiaankuuluvat rahoitusta koskevat määräykset ja tilinpäätökset on selvitettävä asianmukaisesti kyseisen kauden lopussa, siitä huolimatta, että Yhdistynyttä kuningaskuntaa pidetään kolmantena maana vuodesta 2021 alkaen sovellettavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä;

 

3. sopimusneuvotteluja käytäessä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta on ollut vakavasti huolestunut EU:sta peräisin oleviin maatalous-, elintarvike- ja juomatuotteisiin sovellettavien maantieteellisten merkintöjen (joita on yli 3 000) suojelun jatkumisesta Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Tämän vuoksi valiokunta on tyytyväinen, että nykyisellä sopimustekstillä varmistetaan EU:n maantieteellisten merkintöjen suojelu Pohjois-Irlannissa ja siirtymäkauden loppuun mennessä hyväksyttyjen EU:n maantieteellisten merkintöjen suojelu Yhdistyneen kuningaskunnan muissa osissa;

 

4. haluaisimme korostaa, että on tärkeää säilyttää tämä suojelu EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan tulevaa suhdetta koskevissa järjestelyissä. Sen lisäksi, että näiden järjestelyjen olisi katettava kaikki EU:n maantieteelliset merkinnät, niihin olisi mielestämme kuuluttava myös kahdenvälisiä yhteistyömenettelyjä, joiden mukaisesti Yhdistynyt kuningaskunta ja 27 jäsenvaltion unioni tunnustavat vastavuoroisesti maantieteelliset merkinnät, jotka on hyväksytty siirtymäkauden jälkeen tai tarpeen vaatiessa siinä tapauksessa, että Irlantia/Pohjois-Irlantia koskevan pöytäkirjan soveltaminen lakkaisi kyseisen pöytäkirjan 18 artiklan mukaisesti;

 

5. olemme hyvin tietoisia siitä, että Irlantia ja Pohjois-Irlantia koskeva kysymys vaikuttaa maatalousalan lisäksi muihinkin aloihin. Tämän kysymyksen ratkaisu on kuitenkin erityisen tärkeää kyseisellä alalla, kun otetaan huomioon tulliesteiden ja muiden kuin tulliesteiden merkittävyys maatalousalalla, Irlannin ja Pohjois-Irlannin maatalousmarkkinoiden yhtenäisyys ja riippuvuus toisistaan sekä elävien eläinten, valmiiden tuotteiden ja jatkojalostusta vaativien tuotteiden jatkuva vienti rajan yli. Tämän vuoksi maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta suhtautuu myönteisesti vallitsevan tilan, nykyisen näkymättömän rajan ja pitkänperjantain sopimuksen mukaisen pohjoisen ja etelän välisen yhteistyön säilyttämiseen Irlannin saarella, mikäli Irlantia/Pohjois-Irlantia koskevan pöytäkirjan 18 artiklassa mainittu demokraattinen suostumus taataan;

 

6. samalla haluamme korostaa, että pöytäkirjan asianmukainen täytäntöönpano on ehdottomasti varmistettava, jotta voidaan paitsi säilyttää edellä mainittu vallitseva tila myös estää aukkojen syntyminen EU:n tullisuojeluun ja muuhun kuin tulleihin perustuvaan suojeluun. Sekakomitean työ pöytäkirjan mukaisten järjestelyjen viimeistelyssä on ratkaisevan tärkeää. Nämä kaksi tavoitetta olisi otettava huomioon ja pantava täytäntöön missä tahansa tulevaa suhdetta koskevissa järjestelyissä, mikäli pöytäkirjan soveltaminen lakkaisi 18 artiklan mukaisesti;

 

7. brexitin aiheuttamat merkittävimmät haasteet maatalousalalla liittyvät kaupankäyntiin. Maatalous- ja elintarviketuotteet ovat tehokkaimmin tulleilla ja muilla toimilla suojattuja tuotteita EU:ssa ja useimmissa maailman maissa. Näin tulee oletettavasti olemaan myös Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Erityisesti koska maatalousalalla käytävän kaupan määrä on merkittävä, se joutuu kärsimään eniten Yhdistyneen kuningaskunnan erotessa tulliliitosta ja sisämarkkinoilta siirtymäkauden loputtua: nykyisten kauppavirtojen perusteella Yhdistyneestä kuningaskunnasta voi tulla brexitin jälkeen 27 jäsenvaltion EU:n tärkein maatalous- ja elintarvikealan vienti- ja tuontikumppani;

 

8. haluamme sen vuoksi huomauttaa, että jos sopimus tulee voimaan, on erittäin tärkeää hyödyntää siirtymäkausi sellaisista kattavista järjestelyistä neuvottelemiseksi, joiden avulla luodaan vapaakauppa-alue poliittisen julistuksen mukaisesti. Ellei tämä onnistu, maatalousalan kahdenvälinen kauppa joutuisi todella vaikeaan tilanteeseen, kun Yhdistynyt kuningaskunta ja 27 jäsenvaltion EU kävisivät kauppaa Maailman kauppajärjestön sääntöjen mukaisesti ilman etuuskohteluun perustuvaa pääsyä toistensa markkinoille, ja näiden sääntelypuitteet alkaisivat mahdollisesti poiketa toisistaan. Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta haluaa korostaa erityisesti, että tällaisen tilanteen välttämiseksi olisi ryhdyttävä kaikkiin mahdollisiin toimiin. Mikäli tämä ei ole mahdollista, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta vaatii komissiota kohdentamaan riittävästi resursseja lieventämään tämän todella vaikean tilanteen vaikutuksia maanviljelijöihin ja maatalous- ja elintarvikealaan, mikäli siihen joudutaan siirtymäkauden lopussa, kuten on myös suunniteltu toimittavan siinä tapauksessa, että erosopimusta ei ratifioida;

 

9. uudella kansallisella maatalouspolitiikalla, jota Yhdistynyt kuningaskunta alkaa soveltaa erottuaan EU:sta, ja uusilla kauppasopimuksilla, joita se tekee muiden kolmansien maiden kanssa, on myös ratkaiseva vaikutus alaan. Nämä eivät kuitenkaan kuulu tämän sopimusta koskevan lausunnon alaan;

 

10. näin ollen maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta tukee voimakkaasti EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan neuvottelijoiden sopimaa erosopimusta, joka toimitettiin parlamentin käsiteltäväksi hyväksyntää varten, ja toivoo, että sopimuksen voimaantulo ja asianmukainen täytäntöönpano mahdollistavat EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan tulevaa suhdetta koskevat järjestelyt, joilla suojellaan mahdollisimman hyvin EU:n maatalouden etuja.

 


 

 

OIKEUDELLISTEN ASIOIDEN VALIOKUNNAN KIRJE

Antonio Tajani

Puheenjohtaja

Perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunta

Bryssel

Asia: <Titre>Oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunto Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamisesta Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä tehdystä sopimuksesta</Titre> <DocRef>(2018/0427(NLE))</DocRef>

 

Oikeudellisten asioiden valiokunnan koordinaattorit päättivät kokouksessaan 6. marraskuuta 2019 toimittaa työjärjestyksen 56 artiklan 1 kohdan mukaisesti kirjeen muodossa annettavan lausunnon Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamista Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä koskevasta sopimuksesta[54] (”erosopimus”) keskittyen valiokunnan toimivaltaan. Puheenjohtajakokouksen 24. lokakuuta 2019 tekemän päätöksen mukaisesti minut nimitettiin 6. marraskuuta 2019 valiokunnan puheenjohtajan ominaisuudessa lausunnon valmistelijaksi ja lausunto annetaan kirjeen muodossa.

 

Suositus:

 

Oikeudellisten asioiden valiokunta päätti kokouksessaan 16. tammikuuta 2020 äänin 17 puolesta, 1 vastaan ja 2 tyhjää[55] suositella perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnalle, että se ei anna hyväksyntää erosopimukselle niin kauan kuin Yhdistyneen kuningaskunnan erosopimusta koskevaa lakiesitystä, jolla erosopimus pannaan täytäntöön, ei ole lopullisesti hyväksytty ja allekirjoitettu Yhdistyneen kuningaskunnan kaikissa asiaankuuluvissa elimissä eikä sen oikeusvaikutuksia arvioitu erosopimuksen tulevan täytäntöönpanon kannalta.

 

Oikeudellisten asioiden valiokunta antaa suosituksen ottaen asianmukaisesti huomioon erosopimuksen määräykset, erityisesti sen kansalaisten oikeuksia koskevan toisen osan 4 ja 5 artiklan, kolmannen osan henkistä omaisuutta koskevan IV osaston sekä vireillä olevaa oikeudellista yhteistyötä siviili- ja kauppaoikeuden alalla koskevan VI osaston ja niiden läheisen yhteyden tapahtumiin ennen siirtymäkauden päättymistä, unionin oikeudenkäyntejä ja hallinnollisia menettelyjä koskevan X osaston, erioikeuksia ja vapauksia koskevan XII osaston ja erityisesti sen Euroopan parlamentin jäsenten koskemattomuutta koskevat määräykset sekä muita unionin toimielinten, elinten ja laitosten toimintaan liittyviä kysymyksiä koskevan XIII osaston, siirtymäkautta koskevan neljännen osan sekä institutionaalisia ja loppumääräyksiä koskevan kuudennen osan ja erityisesti sen yhdenmukaista tulkintaa ja soveltamista koskevan I osaston.

 

Oikeudellisten asioiden valiokunnan puolesta haluaisin kiinnittää perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan huomion seuraaviin seikkoihin, joita on pidettävä hyväksynnän kannalta olennaisina:

 

1. Jäsenvaltion eroaminen Euroopan unionista on kyseisen jäsenvaltion suvereeni oikeus, mutta se olisi järjestettävä mahdollisimman hallitulla tavalla, jotta ei vaikuteta kielteisesti Euroopan unioniin, sen kansalaisiin ja Euroopan yhdentymisprosessiin ja jotta toisaalta rajoitetaan mahdollisimman paljon eroavaan jäsenvaltioon ja sen kansalaisiin kohdistuvia välittömiä kielteisiä seurauksia.

 

2. Ilman erosopimusta Yhdistynyt kuningaskunta lähtisi Euroopan unionista ilman eri toimenpiteitä 31. tammikuuta 2020 hallitsemattomalla tavalla.

 

3. Yhdistynyt kuningaskunta ilmaisi 29. maaliskuuta 2017 antamassaan ilmoituksessa aikomuksensa jättäytyä Euroopan unionin tuomioistuimen toimivallan ulkopuolelle. Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa käytävien neuvottelujen tilanteesta 3. lokakuuta 2017 antamassaan päätöslauselmassa parlamentti korosti erityisesti kansalaisten oikeuksien osalta, että sitoutuminen siihen, että Yhdistyneessä kuningaskunnassa asuvien EU27-maiden kansalaisten oikeuksien toteutumisesta huolehditaan sisällyttämällä erosopimus Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädäntöön, olisi toteutettava siten, että muutoksia ei voida tehdä yksipuolisesti ja että EU:n kansalaiset voivat vedota erosopimuksen mukaisiin oikeuksiinsa Yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuimissa ja julkishallinnossa ja että erosopimus on ensisijainen Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädäntöön nähden, ja se korosti myös, että Euroopan unionin tuomioistuimen on pysyttävä ainoana viranomaisena, jolla on toimivalta tulkita Euroopan unionin oikeutta ja erosopimusta ja huolehtia niiden täytäntöönpanosta, jotta voidaan taata EU:n oikeusjärjestyksen johdonmukaisuus ja eheys. Tässä yhteydessä on huomattava, että erosopimuksen ehtojen mukaisesti Yhdistynyt kuningaskunta on hyväksynyt erityismääräyksiä, jotka koskevat unionin tuomioistuimen toimivaltaa ja unionin oikeuden tulkintaa ja soveltamista. Tämä on olennainen osa erosopimusta, ja jos erosopimuksen määräyksistä poiketaan yksipuolisesti tältä osin, erityisesti antamalla asiaa koskevia täytäntöönpanosäännöksiä, kuten erosopimusta koskeva lakiesitys, tästä on seurattava, että Euroopan parlamentti ei anna hyväksyntäänsä. Tästä johtuen parlamentin hyväksyntä voidaan antaa vain edellyttäen, että osapuolet kunnioittavat täysin ja vilpittömässä mielessä erosopimuksessa saavutettua huolellisesti tasapainotettua ratkaisua, joka koskee unionin tuomioistuimen toimivaltaa ja sen roolia unionin oikeuden ja itse erosopimuksen tulkinnassa ja soveltamisessa.

 

4. On erittäin tärkeää säilyttää Yhdistyneessä kuningaskunnassa asuvien EU27-maiden kansalaisten ja EU:ssa asuvien Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisten oikeudet siirtymäkauden loppuun asti täysin ja sen päätyttyä mahdollisimman suuressa määrin, erityisesti perheiden ja haavoittuvassa asemassa olevien kansalaisten oikeudet ja erityisesti saavutetut oikeudet. Tämä oli neuvottelujen alusta lähtien parlamentin tärkein neuvotteluohje ja hyväksynnän edellytys, ja sen on säilyttävä sellaisena.

 

5. Yhdistyneen kuningaskunnan hallittu ero Euroopan unionista on Pohjois-Irlannille sekä sen ja Irlannin välisille tuleville suhteille ensisijaisen tärkeä rauhan turvaamiseksi ja siten pitkänperjantain sopimuksen säilyttämiseksi kaikilta osiltaan. Tässä yhteydessä on huomattava, että Irlantia ja Pohjois-Irlantia koskevan tarkistetun pöytäkirjan muutettujen määräysten täytäntöönpano voi aiheuttaa haasteita, ja se on suunniteltava ja sitä on seurattava huolellisesti. Yksi huolellista tarkastelua ja harkintaa edellyttävistä seikoista koskee Pohjois-Irlantiin sijoittautuneita ja siellä toimivia yrityksiä koskevaa lainkäyttövaltaa.

 

6. Esitys erosopimusta koskevaksi Yhdistyneen kuningaskunnan laiksi, jolla erosopimus pannaan täytäntöön, on Yhdistyneen kuningaskunnan sisäisen oikeusjärjestyksen toimi, ja sen oikeusvaikutukset erosopimuksen täytäntöönpanoon ovat hyväksynnän kannalta keskeisiä. Ne olisi analysoitava huolellisesti ennen hyväksyntää koskevan päätöksen tekemistä, ja jos hyväksyntä annetaan, sekä Yhdistyneen kuningaskunnan että Euroopan unionin on seurattava niitä tiiviisti.

 

7. Yhdistyneeseen kuningaskuntaan parhaillaan perusteilla olevasta riippumattomasta seurantaviranomaisesta tulee toimivaltainen vastaanottamaan EU27-maiden kansalaisten valituksia, jotka koskevat heidän erosopimukseen perustuvien oikeuksiensa mahdollista rikkomista. Sillä on toimivalta käynnistää tutkimuksia ja nostaa kanteita. Kun otetaan huomioon elimen tuleva keskeinen rooli erosopimuksen ja siten myös EU:n oikeuden noudattamisen varmistamisessa, on äärimmäisen tärkeää, että kyseinen viranomainen perustetaan siten, että se voi toimia nopeasti ja täysin riippumattomasti unionin kansalaisten tekemien valitusten johdosta.

 

8. Erosopimuksessa määrätään vuoden 2020 loppuun ulottuvasta siirtymäkaudesta, jota voidaan jatkaa enintään yhdellä tai kahdella vuodella. Erosopimuksen mukaisesti unionin toimielimillä, elimillä ja laitoksilla on siirtymäkauden aikana niille unionin oikeudessa myönnetyt valtuudet suhteessa Yhdistyneeseen kuningaskuntaan sekä Yhdistyneessä kuningaskunnassa asuviin luonnollisiin henkilöihin ja sinne asettautuneisiin oikeushenkilöihin. Erityisesti Euroopan unionin tuomioistuimella on sille perussopimuksissa myönnetty toimivalta. On huomattava, että mahdollisuutta pidentää siirtymäkautta olisi harkittava asianmukaisesti keinona helpottaa Yhdistyneen kuningaskunnan hallittua eroa saattamalla päätökseen neuvottelut Yhdistyneen kuningaskunnan ja Euroopan unionin tulevista suhteista.

 

Toivon, että edellä todettua voidaan hyödyntää perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan laatimassa mietinnössä.

 

Kunnioittavasti

Lucy Nethsingha

 


 

KANSALAISVAPAUKSIEN SEKÄ OIKEUS- JA SISÄASIOIDEN VALIOKUNNAN KIRJE

Antonio Tajani

Puheenjohtaja

Perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunta

Bryssel

Asia: <Titre>Lausunto sopimuksen tekemisestä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamisesta Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä</Titre> <DocRef>(2018/0427(NLE))</DocRef>

Arvoisa puheenjohtaja

Minulla on ilo ilmoittaa, että valiokuntien puheenjohtajakokouksen 12. helmikuuta 2019 tekemän ja puheenjohtajakokouksen 14. helmikuuta 2019 hyväksymän päätöksen perusteella kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta päätti 26. helmikuuta 2019 antaa edellä mainitussa menettelyssä lausunnon kirjeen muodossa perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnalle työjärjestyksen 56 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

 

Valiokunta hyväksyi kyseisen lausunnon kokouksessaan 13. tammikuuta 2020. Viimeksi mainitussa kokouksessa se päätti pyytää asiasta vastaavaa perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset suositusluonnokseen, jonka se myöhemmin hyväksyy.

 

Toimitan tämän vuoksi valiokunnallenne kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnon, jossa on kaksi osaa: osa A (Yleiset huomautukset) ja osa B (kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan toimivaltaan kuuluvat alakohtaiset huomautukset). Lausunnossa käsitellään kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan toimivaltaan kuuluvia kysymyksiä, jotka ovat välttämättömiä hallitulle ja asianmukaisesti valmistellulle eroprosessille. Näitä ovat EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisten oikeudet ja tilanne, henkilötietojen suoja, turvapaikka-, muuttoliike- ja rajaturvallisuusasiat sekä turvallisuus, yhteistyö lainvalvonnan alalla ja rikosoikeudellinen yhteistyö. Tämän vuoksi lausunnossa otetaan kantaa vain eroamista koskevan sopimusluonnoksen tekstiin, myös EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan tulevan yhteistyön kannalta.

 

Kunnioittavasti

Juan Fernando López Aguilar

EHDOTUKSET

A. Yleiset huomautukset

Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta korostaa tarvetta varmistaa, että Yhdistyneen kuningaskunnan EU-eron vaikutukset ovat mahdollisimman rajalliset. Tämä on erityisen tärkeää edellä mainituissa, kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan toimivaltaan kuuluvissa kysymyksissä, koska ne vaikuttavat ihmisten elämän keskeisiin asioihin.

Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta katsoo, että erosopimuksella pyritään takaamaan puitteet hallitulle erolle, joka vähentää Yhdistyneen kuningaskunnan eron aiheuttamia haitallisia vaikutuksia mahdollisimman paljon.

Valiokuntamme katsoo lisäksi, että EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan välisessä tulevassa kansainvälisessä yhteistyössä on kuvastuttava jatkossakin se, että kumpikin taho kunnioittaa kansainvälistä oikeutta, ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatteetta.

B. Alakohtaiset huomautukset

1.  Kansalaisten oikeudet

Euroopan parlamentin 14. toukokuuta 2018 antaman päätöslauselman[56] mukaisesti olisi varmistettava, että ”brexit ei vaikuta laillisesti Yhdistyneessä kuningaskunnassa asuvien EU:n kansalaisten ja laillisesti EU-27:ssä asuvien Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisten oikeuksiin”. Valiokuntamme pitää myönteisenä, että erosopimus on suuri edistysaskel tämän parlamentille keskeisen vaatimuksen täyttämisessä. On myös myönteistä, että tätä kysymystä koskevat Yhdistyneen kuningaskunnan ja EU:n velvoitteet perustuvat vastavuoroisuuteen.

Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnalle on ratkaisevan tärkeää, että erosopimuksessa kansalaisten oikeudet ja niiden juridinen tulkinta pysyvät ennallaan siirtymäkaudella, jolloin Yhdistyneen kuningaskunnan ja EU:n kansalaisilla on riittävästi tilaa ja aikaa tehdä elämäänsä koskevia suunnitelmia. Sopimuksen 39 artiklan määräyksillä taataan myös ”elinikäinen turva”, ja positiivista on myös, että Euroopan unionin tuomioistuimella säilyy toimivalta myös EU-eron jälkeen ja että ennen siirtymäkauden päättymistä vahvistettu oikeuskäytäntö on sitovaa. Valiokuntamme pitää lisäksi myönteisenä, että erosopimuksen määräykset kattavat myös nykyiset perheenjäsenet ja myöhemmin syntyvät lapset ja tähän liittyvät perheenyhdistämistä koskevat takuut, suojan maastakarkotusta vastaan, oleskeluoikeuden todistamista koskeviin vaatimuksiin liittyvät suojatoimet ja asiaankuuluvat menettelyyn liittyvät oikeudet. Lisäksi se pitää myönteisenä Yhdistyneen kuningaskunnan asiaankuuluvaa vakuutusta, että se ei siirtymäkaudella – viimeaikaisesta käytännöstä poiketen – vaadi kattavaa sairausvakuutusturvaa niiltä unionin kansalaisilta, jotka hakevat väliaikaista tai pysyvää oleskelustatusta.

 

Erosopimuksessa on myös joitakin varaumia, koska tiettyihin ryhmiin kuuluvat kansalaiset, joihin nykyisin sovelletaan unionin oikeutta Euroopan unionin tuomioistuimen tulkinnan mukaan, eivät kuuluisikaan sen soveltamisalan piiriin (esim. Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaiset, jotka palaavat Yhdistyneeseen kuningaskuntaan perheenjäsenten kanssa, jotka eivät ole EU:n kansalaisia, vammaiset henkilöt ja heidän avustajansa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa asuvat kolmansien maiden kansalaiset, joilla on tiiviit oikeudelliset siteet jäsenvaltioihin, kuten esimerkiksi EU:ssa syntyneet kolmansien maiden kansalaiset, pakolaisaseman saaneet henkilöt ja kansalaisuudettomat henkilöt). Yleisesti ottaen erosopimuksen määräyksillä luodaan järjestelmä, jolla vähintäänkin taataan jonkinlainen oikeusvarmuus ja ennakoitavuus, ja niiden avulla suojellaan suurelta osin EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisten oikeuksia, jotka johtuvat oikeudesta vapaaseen liikkuvuuteen ja unionin kansalaisuudesta.

Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta on huolissaan siitä, että Pohjois-Irlannin asukkailla on tulevaisuudessa erilaiset oikeudet kansalaisuutensa perusteella; vaatii, että Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset varmistavat, ettei Pohjois-Irlannin kansalaisten oikeuksia heikennetä ja että pitkänperjantain sopimusta noudatetaan kaikilta osin.

Tämänhetkisessä tilanteessa Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisilla ei tule enää siirtymäkauden päättymisen jälkeen olemaan oikeutta liikkua vapaasti siitä jäsenvaltiosta, jossa he oleskelivat, toiseen jäsenvaltioon. Voidakseen liikkua edelleen vapaasti he voisivat ainoastaan anoa jonkin jäsenvaltion kansalaisuutta kyseisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön nojalla tai pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen asemaa unionin oikeuden nojalla. Valiokunta katsoo, että tulevassa kansainvälisessä sopimuksessa olisi määrättävä erosopimuksessa vahvistettujen EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisten oikeuksien soveltamisen jatkamisesta myös siirtymäkauden jälkeen. Lisäksi kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta pitää tärkeänä, että kansalaisten oikeuksiin liittyvien käytännön toimien jatkaminen – esimerkiksi Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisten vapaa liikkuvuus Euroopan unionissa vastavuoroisuuden periaatetta noudattaen – muodostaa EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan välisen tulevan kansainvälisen sopimuksen kulmakiven ja on sen erottamaton osa. On myös välttämätöntä, että kukin EU:n 27 jäsenvaltiosta selventää puitteet, joita se soveltaa Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisiin, jotka haluavat saada maassa oleskelevan henkilön aseman. Prosessin helpottamiseksi tähän liittyvien toimenpiteiden olisi oltava helppokäyttöisiä ja avoimia sekä maksuttomia.

Lisäksi kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta on huolissaan Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten käyttöön ottamasta nykyisestä EU:n oleskelustatusjärjestelmästä, jonka puitteissa unionin kansalaiset ja heidän perheenjäsenensä voivat hakea väliaikaista tai pysyvää oleskelustatusta Yhdistyneestä kuningaskunnasta. Erityisesti seuraaviin seikkoihin olisi puututtava mahdollisimman pian ja viimeistään siirtymäkauden loppuun mennessä:

i)   sen varmistaminen, että Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten olisi ryhdyttävä erityistoimiin ratkaistakseen ongelmat, jotka liittyvät siihen, että hakemukset on tehtävä sähköisessä muodossa (tiettyihin ryhmiin kuuluvien unionin kansalaisten vaikeudet päästä käyttämään sovellusta, väliaikaisen oleskelustatuksen myöntäminen virheellisesti automaattisesti pysyvän oleskelustatuksen sijaan, se, ettei eri asiakirjoja voi toimittaa paperiversioina), sekä muihin haasteisiin sovelluksen käytössä;

ii)  sen varmistaminen, että järjestelmän toimintaa tarkasteleva ja valvova riippumaton valvontaviranomainen on täysin riippumaton ja että unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä jättämät kanteet käsitellään nopeasti;

iii)  sen varmistaminen, että ryhdytään toimiin yhteyden saamiseksi haavoittuvassa asemassa oleviin ihmisiin ja puututaan heidän tilanteeseensa ennen määräajan päättymistä ja sen jälkeen, ja lievennetään seurauksia niille unionin kansalaisille, jotka ilman omaa syytään eivät pysty jättämään EU:n oleskelustatusjärjestelmään hakemusta määräajassa; on vältettävä niiden ihmisten kriminalisointi, syrjintä ja karkotukset, joilla olisi normaalisti oikeus oleskella alueella.

2.  Tietosuoja

Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta kannattaa erosopimuksen tietosuojaa koskevaa tavoitetta varmistaa, että jatketaan niiden ihmisten henkilötietojen suojaa unionissa, joiden henkilötietoja käsitellään Yhdistyneessä kuningaskunnassa sen erottua unionista. Sopimuksen 70 ja 71 artiklassa määrätään puitteista, joilla tämä tavoite saavutettaisiin siirtymäkauden aikana ja sen jälkeen. Tämän vuoksi on välttämätöntä, että komissio aloittaa viipymättä Yhdistyneen kuningaskunnan tietosuojalainsäädännön asianmukaisuuden arvioinnin.

Vaikka sopimuksen määräyksillä vahvistetaan selkeästi velvoite varmistaa EU:n kansalaisten suojelu brexitin jälkeen, toteutettavien käytännön menettelyjen on kuitenkin oltava kyseisen tavoitteen mukaisia. Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta korostaa, että on tarpeen analysoida tarkkaan ja perusteellisesti Yhdistyneen kuningaskunnan tietosuojalainsäädäntöä, jotta voidaan osoittaa, että kaikkia unionin tietosuojalainsäädännössä säädettyjä vaatimuksia, erityisesti asetusten (EU) 2016/679 ja (EU) 2018/1725 ja direktiivin (EU) 2016/680 säännöksiä, sekä unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä noudatetaan. Tarkoituksena on varmistaa, että suoja on periaatteessa samalla tasolla kuin Euroopan unionissa. Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta panee merkille, että Yhdistynyt kuningaskunta on saattanut EU:n tietosuojapaketin osaksi kansallista lainsäädäntöään. Se olisi perusta asianmukaisuuden arvioinnille. Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta katsoo, että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä Yhdistyneen kuningaskunnan nykyiseen lainsäädäntökehykseen, joka koskee kansallista turvallisuutta tai lainvalvontaviranomaisten suorittamaa tai maahanmuuttoon liittyvissä asioissa suoritettavaa henkilötietojen käsittelyä. Se muistuttaa, että Temporan kaltaiset laajamittaiset valvontaohjelmat eivät välttämättä vastaa EU:n tietosuojasääntöjä, ja siksi se suosittaa vakavasti, että otetaan huomioon alaa koskeva oikeuskäytäntö, kuten esimerkiksi asiassa Schrems annettu tuomio[57].

Mikäli Yhdistyneen kuningaskunnan tietosuojalainsäädännöstä ei voida tehdä sen asianmukaisuuden vahvistavaa päätöstä, Euroopan unionin olisi korostettava, että kansainvälisissä siirroissa on noudatettava tietosuojasääntöjä, jotta voidaan varmistaa, että unionin tietosuojalainsäädännössä vahvistettu suoja jatkuu vaaditulla tavalla.

Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta kehottaa myös jäsenvaltioiden tietosuojaviranomaisia seuraamaan ennakoivasti koko eroprosessia, jotta ne voivat edistää onnistunutta ja hallittua eroa, jossa rekisteröityjen oikeuksien toteutumista ei estetä.

3.  Turvallisuus, lainvalvonta ja rikosoikeudellinen yhteistyö

Erosopimuksessa määrätään selkeistä ja yksityiskohtaisista järjestelyistä, joita sovelletaan vireillä olevissa rikosoikeudellisissa menettelyissä rikosoikeudellisen yhteistyön alalla. Siirtymäkausi, jonka aikana jatketaan asiaankuuluvan, selkeästi osoitetun unionin oikeuden soveltamista, mahdollistaa edellä mainittujen menettelyjen saattamisen päätökseen oikeusvarmuuden periaatteen mukaisesti, mikä on rikosoikeuden ja siihen liittyvien menettelyjen yleinen periaate.

Lainvalvonnan ja sisäisen turvallisuuden osalta erosopimuksessa määrätään, että eronsa jälkeen Yhdistynyt kuningaskunta menettää oikeuden käyttää unionin tietojärjestelmiä, joista tärkein on Schengenin tietojärjestelmä, jossa on tietoa sekä kolmansien maiden että EU:n kansalaisista. Erosopimuksessa määrätään siirtymäkauden aikaisista toimenpiteistä, joiden avulla Yhdistynyt kuningaskunta voi jatkaa tietojen vaihtamista järjestelmien välityksellä siirtymäkauden loppuun saakka. Useiden tärkeiden tietojärjestelmien, kuten Schengenin tietojärjestelmän ja SIENA-järjestelmän, osalta sopimuksessa määrätään myös tietyin edellytyksin annettavasta mahdollisuudesta vaihtaa operatiivisia tietoja rajoitetun ajan siirtymäkauden päättymisen jälkeen, jotta voidaan varmistaa, ettei järjestelmissä siirtymäkauden lopussa olevien tietojen operatiivinen arvo katoa. Näillä sopimukseen sisältyvillä järjestelyillä on tarkoitus vähentää haittavaikutuksia, joita tulisi, kun yhteys unionin tietojärjestelmiin katkeaisi äkillisesti. On syytä huomioida, että sopimuksessa varataan riittävästi aikaa neuvotella joidenkin EU:n järjestelmien, esimerkiksi matkustajarekisterin (PNR), tulevista järjestelyistä matkustajarekisteritietojen vaihtamiseksi Yhdistyneen kuningaskunnan ja EU:n välillä. Myös unionin tuomioistuimen olisi arvioitava tätä.

EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan tulevasta suhteesta parlamentti muistuttaa, että Euroopan unionin ja Yhdistyneen kuningaskunnan tulevan suhteen kehystä koskevassa poliittisessa julistuksessa viitataan kattavaan ja tasapainoiseen turvallisuusalan kumppanuuteen, joka takaa vastavuoroiset järjestelyt, joiden avulla voidaan vaihtaa matkustajarekisteritietoja oikea-aikaisesti, tosiasiallisesti ja tehokkaasti sekä tallentaa näiden tietojen käsittelyn tulokset vastaaviin kansallisiin matkustajarekisteritietojen käsittelyjärjestelmiin ja joiden avulla voidaan käsitellä myös DNA-, sormenjälki- ja ajoneuvorekisteritietoja (Prüm), sekä Europolin ja Eurojustin välityksellä tehtävän operatiivisen yhteistyön. On kuitenkin muistettava, että vaikka Yhdistynyt kuningaskunta ei ole ollut velvollinen osallistumaan unionin toimiin poliisiyhteistyön ja rikosasioissa tehtävän oikeudellisen yhteistyön aloilla Lissabonin sopimuksessa vahvistetun osallistumatta jättämistä koskevan mekanismin mukaisesti, se on kuitenkin osallistunut lainsäädäntötoimiin tapauskohtaisesti, ja vaikka siellä äänestettiin vuonna 2016 unionista eroamisen puolesta, näyttää siltä, että Yhdistynyt kuningaskunta haluaa edelleen osallistua tiettyihin poliisiyhteistyön ja rikosasioissa tehtävän oikeudellisen yhteistyön alan toimiin myös erottuaan unionista. Yhdistyneen kuningaskunnan osallistumiselle poliisiyhteistyöhön ja rikosasioissa tehtävään oikeudelliseen yhteistyöhön on oltava selkeät ja pysyvät puitteet sen sijaan, että asioista päätettäisiin tapauskohtaisesti. Yksilön perusoikeuksien kunnioittaminen, mukaan lukien Euroopan ihmisoikeussopimuksen jatkuva noudattaminen ja soveltaminen, sekä henkilötietojen riittävä suoja ja tehokkaat oikeudelliset takeet ovat olennaisia ennakkoedellytyksiä tämän yhteistyön toteutumiselle. Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta katsoo, että kyseisen yhteistyön ehdottomana ehtona on oltava edellä mainittujen periaatteiden kunnioittaminen. Parlamentti palauttaa mieliin, että Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset kopioivat Schengenin tietojärjestelmässä käsiteltyjä tietoja, mikä rikkoo unionin tietosuojalainsäädäntöä, ja että tähän päivään mennessä rikkomusta ei ole korjattu. Tämän vuoksi ja edellä mainittujen ennakkoedellytysten mukaisesti parlamentti kehottaa neuvostoa ja komissiota korjaamaan kyseisen vakavan rikkomuksen ja muut vakavat loukkaukset ennen kuin yhteistyömuodoista neuvotellaan. Tämän jälkeen tilanne on arvioitava nopeasti ja yksityiskohtaisesti ja asiasta on raportoitava asiaankuuluvalla tavalla parlamentille.

4.  Turvapaikka-asiat, muuttoliike ja rajaturvallisuus

Yleisesti ottaen erosopimuksessa hädin tuskin mainitaan tuleva yhteistyö turvapaikka-asioiden, muuttoliikkeen ja rajaturvallisuuden aloilla.

Tästä syystä olisi tarpeen selvittää, miten Yhdistynyt kuningaskunta haluaa jatkaa Euroopan yhteistä turvapaikkajärjestelmää, erityisesti Dublin-järjestelmää, koskevaa yhteistyötä EU:n kanssa, koska Yhdistynyt kuningaskunta osallistuu nykyään useiden välineiden toteuttamiseen. Myös EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan tulevaa yhteistyötä muuttoliikkeen alalla, mukaan lukien kansainvälinen yhteistyö, olisi selvitettävä asiaankuuluvalla tavalla. Riippuen siitä, jatkaako Yhdistynyt kuningaskunta osallistumista unionin ohjelmiin, tulevassa sopimuksessa olisi oltava turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahastoa koskevat järjestelyt, koska Yhdistynyt kuningaskunta saa rahastosta tällä hetkellä eniten tukea (palauttamisalan toimia varten).

Rajaturvallisuuden alalla Yhdistyneestä kuningaskunnasta ei voi nykyään tulla Frontexin varsinaista jäsentä, koska se päätti olla osallistumatta Schengenin säännöstön tätä koskeviin osiin. Se tekee kuitenkin yhteistyötä Frontexin kanssa monin tavoin, mukaan lukien operatiivinen tuki palauttamiseen ja rajaturvallisuuteen liittyvillä aloilla ja tarkkailijana toimiminen Frontexin hallintoneuvostossa. Olisi tärkeää selvittää Frontexin ja Yhdistyneeseen kuningaskunnan tulevia suhteita aikana, jolloin Yhdistyneestä kuningaskunnasta tulee kolmas maa. Samoin on tarpeen määrittää EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan tulevat suhteet tietojenvaihtoa ja rajaturvallisuusalalla käytettäviä laaja-alaisia tietojärjestelmiä varten, erityisesti uusien muodollisuuksien oikeusvarmuuden ja hallintotavan selvittämiseksi.

Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta kehottaa perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokuntaa suosittamaan, että parlamentti antaa hyväksyntänsä esitykselle neuvoston päätökseksi Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamista Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä koskevan sopimuksen tekemisestä (2018/0427(NLE)).


 

 

VETOOMUSVALIOKUNNAN KIRJE

Antonio Tajani

Puheenjohtaja

Perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunta

Bryssel

Asia: <Titre>Lausunto neuvoston päätöksestä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamista Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä koskevan sopimuksen tekemisestä </Titre> <DocRef>(2018/0427(NLE))</DocRef>

Arvoisa puheenjohtaja

Kirjoitan Teille valiokuntanne hyväksynnästä, joka koskee neuvoston päätöstä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamista Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä koskevan sopimuksen tekemisestä (2018/0427(NLE)). Vetoomusvaliokunta hyväksyi kokouksessaan 21. tammikuuta 2020 kirjeen muodossa annetun lausunnon, jonka täten toimitan Teille.

Tässä kokouksessa[58] vetoomusvaliokunta päätti pyytää asiasta vastaavaa perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokuntaa suosittamaan, että parlamentti antaa hyväksyntänsä neuvoston päätökselle.

SEUT-sopimuksen 227 artiklan mukaisesti kaikilla EU:n kansalaisilla sekä kaikilla yrityksillä tai henkilöillä, joiden asuinpaikka on EU:n alueella, on oikeus esittää vetoomus Euroopan parlamentille. Tämä tarkoittaa, että brexitin jälkeen Yhdistyneessä kuningaskunnassa asuvilla Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisilla ei ole enää oikeutta osallistua eurooppalaiseen kansalaisaloitteeseen ja he menettävät oikeuden esittää vetoomus Euroopan parlamentille sekä oikeuden kannella Euroopan oikeusasiamiehelle siirtymäkauden päättymisen (31. joulukuuta) jälkeen. EU:n kansalaiset Yhdistyneessä kuningaskunnassa säilyttävät kaikki nämä oikeudet, kun taas EU:ssa asuvat Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaiset menettävät oikeuden osallistua eurooppalaiseen kansalaisaloitteeseen mutta säilyttävät oikeuden esittää vetoomus.

Vetoomusvaliokunta pitää erittäin tärkeinä kansalaisilta saamiaan 210:tä vetoomusta, joissa he ilmaisevat vakavan huolensa siitä, miten brexit vaikuttaa heidän oikeuksiinsa ja erityisesti oikeuteen kannella oikeusasiamiehelle ja oikeuteen osallistua eurooppalaiseen kansalaisaloitteeseen. Vetoomusvaliokunta on lisäksi saanut useita vetoomuksia perheen yhdistämiseen, terveydenhuoltoon, äänestämiseen ja asuinpaikkaan liittyvistä oikeuksista. Vetoomusvaliokunta haluaisi siksi korostaa erosopimuksessa taattujen kansalaisten oikeuksien turvaamisen merkitystä.

Vetoomusvaliokunta muistuttaa, että kansalaisten oikeuksien suojelu on aina ollut sen tärkein prioriteetti. Valiokunta toteaa, että sopimuksessa vahvistetaan määräykset, joilla turvataan unionin oikeuteen perustuva asema ja oikeudet niille EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisille ja heidän perheenjäsenilleen, joihin Yhdistyneen kuningaskunnan ero unionista vaikuttaa. Vetoomusvaliokunta toteaa, että erosopimuksella suojellaan niiden unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksia, jotka käyttivät oikeuttaan liikkua vapaasti Yhdistyneessä kuningaskunnassa unionin oikeuden nojalla ennen siirtymäkauden päättymistä ja jatkavat oleskelua siellä myös siirtymäkauden päätyttyä, sekä niiden Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisten oikeuksia, jotka käyttävät samaa oikeutta 27 jäsenvaltion EU:ssa.

Vetoomusvaliokunta palauttaa mieliin, että äänioikeus vaaleissa on osa jäsenvaltioiden yhteistä valtiosääntöperinnettä ja se tunnustetaan EU:n perussopimuksissa poliittisena osallistumisoikeutena. Vetoomusten esittäjät ovat usein ottaneet esille osallistumisen unionin demokraattiseen toimintaan sekä äänioikeuden käyttämisen tapauksissa, joissa unionin kansalaiset asuvat toisessa jäsenvaltiossa.

Vetoomusvaliokunta pitää sen vuoksi valitettavana, että useat Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaiset menettivät äänioikeutensa asuttuaan yli 15 vuotta toisessa jäsenvaltiossa. Yhdistynyt kuningaskunta poisti kansalaisiltaan tämän oikeuden sillä oletuksella, että kotimaassa tehdyt poliittiset päätökset eivät vaikuta ulkomailla asuviin kansalaisiin. Yhdistynyt kuningaskunta myös epää kansalaisiltaan oikeuden osallistua Euroopan parlamentin vaaleihin, jos nämä asuvat pysyvästi kolmannessa maassa tai jopa toisissa jäsenvaltioissa.

Valiokunta pitää valitettavana, että monilta Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisilta ja kaikilta 27 jäsenvaltion EU:n kansalaisilta evättiin mahdollisuus äänestää brexit-kansanäänestyksessä, vaikka äänestyksen tulos vaikutti ratkaisevasti heidän elämäänsä. Oikeus äänestää vaaleissa ja laillisissa kansanäänestyksissä on perusoikeus, jota on suojeltava kaikissa olosuhteissa. Sitä ei saisi evätä kansalaisilta, jotka päättävät asettua asumaan toiseen jäsenvaltioon ja liikkua siellä vapaasti.

Lopuksi vetoomusvaliokunta korostaa, että vastaanottavan valtion on varmistettava, että kaikki oleskelulupia koskevat hallinnolliset menettelyt ovat sujuvia, avoimia ja yksinkertaisia ja että tarpeettomia rasitteita vältetään. Valiokunta katsoo, että Yhdistyneen kuningaskunnan sisäministeriön ehdottama järjestelmä eli ”rekisteröintimenettely”, jota sovelletaan 27 jäsenvaltion EU:n kansalaisten kotipaikka-aseman anomiseen, ei ole niin avoin eikä yksinkertainen kuin sen pitäisi ja että se aiheuttaa tarpeettomia ja epäoikeudenmukaisia hallinnollisia rasitteita 27 jäsenvaltion EU:n kansalaisille ja jopa uhkaa viedä kansalaisilta, joilla on täydet oleskeluoikeudet, mahdollisuuden käyttää näitä oikeuksia.

Vetoomusvaliokunta ilmaisee oleskelustatusjärjestelmän tämänhetkistä täytäntöönpanoa koskevan huolensa, joka koskee pääasiassa väliaikaisen oleskelustatuksen mielivaltaista käyttöä pysyvän statuksen kieltämiseen teknisistä syistä ja mahdollisia seurauksia niille, jotka eivät pysty tekemään hakemusta ennen määräaikaa. Tämä huoli perustuu sisäministeriön kielenkäyttöön, joka koskee EU-kansalaisten mahdollisia karkotuksia, sekä siihen, että toimenpiteitä heikossa asemassa olevien kansalaisten avustamiseksi ei ole.

Edellä esitetyn perusteella vetoomusvaliokunta kehottaa Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisia ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että Yhdistyneessä kuningaskunnassa asuvien EU-kansalaisten oikeuksia suojellaan ja ne taataan asianmukaisesti.

Vetoomusvaliokunta kehottaa perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokuntaa suosittamaan, että parlamentti antaa hyväksyntänsä neuvoston päätökselle Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamista Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä koskevan sopimuksen tekemisestä.

 

 

Kunnioittavasti

 

 

 

Dolors Montserrat

Puheenjohtaja

Vetoomusvaliokunta

 


 

ASIAN KÄSITTELY ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Otsikko

Sopimuksen tekeminen Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamisesta Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä

Viiteasiakirjat

21105/3/2018 – C9-0148/2019 – 21105/1/2018 – C8-0031/2019 – 2018/0427(NLE)

Kuuleminen / hyväksyntäpyyntö (pvä)

11.1.2019

 

 

 

Asiasta vastaava valiokunta

 Ilmoitettu istunnossa (pvä)

AFCO

30.1.2019

 

 

 

Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto

 Ilmoitettu istunnossa (pvä)

AFET

14.2.2019

INTA

14.2.2019

EMPL

11.3.2019

ENVI

14.2.2019

 

IMCO

14.11.2019

TRAN

11.3.2019

AGRI

14.11.2019

JURI

14.2.2019

 

LIBE

11.3.2019

PETI

14.11.2019

 

 

Esittelijät

 Nimitetty (pvä)

Guy Verhofstadt

23.1.2020

 

 

 

Valiokuntakäsittely

23.1.2020

 

 

 

Hyväksytty (pvä)

23.1.2020

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

23

3

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Martina Anderson, Gerolf Annemans, Catherine Bearder, Geert Bourgeois, Richard Corbett, Pascal Durand, Daniel Freund, Esteban González Pons, Laura Huhtasaari, Rupert Lowe, Aileen McLeod, Giuliano Pisapia, Domènec Ruiz Devesa, Pedro Silva Pereira, Antonio Tajani, László Trócsányi, Guy Verhofstadt, Loránt Vincze, Rainer Wieland

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Gwendoline Delbos-Corfield, Danuta Maria Hübner, Miapetra Kumpula-Natri, Jaak Madison, Mairead McGuinness, Maite Pagazaurtundúa

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (209 art. 7 kohta)

Robert Rowland

Jätetty käsiteltäväksi (pvä)

23.1.2020

 


 

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

23

+

ECR

Geert Bourgeois

GUE/NGL

Martina Anderson

ID

Gerolf Annemans, Laura Huhtasaari, Jaak Madison

NI

Rupert Lowe, Robert Rowland

PPE

Esteban González Pons, Danuta Maria Hübner, Mairead McGuinness, Antonio Tajani, László Trócsányi, Loránt Vincze, Rainer Wieland

RENEW

Pascal Durand, Maite Pagazaurtundúa, Guy Verhofstadt

S&D

Miapetra Kumpula-Natri, Giuliano Pisapia, Domènec Ruiz Devesa, Pedro Silva Pereira

VERTS/ALE

Gwendoline Delbos-Corfield, Daniel Freund

 

3

-

RENEW

Catherine Bearder

S&D

Richard Corbett

VERTS/ALE

Aileen McLeod

 

0

0

 

 

 

 

 

Symbolien selitys:

+ : puolesta

- : vastaan;

0 : tyhjää

 

 

[1]  EUVL C 384 I, 12.11.2019, s. 1.

[2]  EUVL C 384 I, 12.11.2019, s. 178.

[5]  EUVL L 278 I, 30.10.2019, s. 1.

[6]  EUVL C 298, 23.8.2018, s. 24.

[7]  EUVL C 346, 27.9.2018, s. 2.

[8]  EUVL C 369, 11.10.2018, s. 32.

[9]  EUVL C 162, 10.5.2019, s. 40.

[10]  Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0016.

[11] EUVL C 298, 23.8.2018, s. 24.

[12] Eurooppa-neuvoston suuntaviivat Yhdistyneen kuningaskunnan toimitettua SEU 50 artiklan mukaisen ilmoituksen (EUCO XT 20004/17).

[13] Neuvoston päätös (EU) 2019/274, annettu 11 päivänä tammikuuta 2019, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamista Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä koskevan sopimuksen allekirjoittamisesta Euroopan unionin ja Euroopan atomienergiayhteisön puolesta (EUVL L 47 I, 19.2.2019, s. 1). Päätökseen (EU) 2019/274 liitetty erosopimuksen teksti on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä EUVL C 66 I, 19.2.2019, s. 1.

[14] Neuvoston päätös (EU) 2019/1750, annettu 21 päivänä lokakuuta 2019, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamista Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä koskevan sopimuksen allekirjoittamisesta Euroopan unionin ja Euroopan atomienergiayhteisön puolesta annetun päätöksen (EU) 2019/274 muuttamisesta (EUVL L 274 I, 28.10.2019, s. 1). Päätökseen (EU) 2019/1750 liitetty erosopimuksen teksti on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä EUVL C 384 I, 12.11.2019, s. 1.

[15] Neuvoston päätös (EU) 2020/48, annettu 21 päivänä tammikuuta 2020, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamista Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä koskevan sopimuksen allekirjoittamisesta Euroopan unionin ja Euroopan atomienergiayhteisön puolesta annetun päätöksen (EU) 2019/274 muuttamisesta (EUVL L 161 I, 21.1.2020, s. 1).

[16] Ehdotus neuvoston päätökseksi Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamista Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä koskevan sopimuksen tekemisestä, neuvoston asiakirja XT 21105/3/18 REV 3.

[17] EUVL C 91, 9.3.2018, s. 40.

[18] Edellisellä vaalikaudella ALDE-ryhmä, nykyisin Renew Europe -ryhmä.

[19] Yhdistynyttä kuningaskuntaa koskeva uusi järjestely Euroopan unionissa, EUVL C 69 I, 23.2.2016, s. 1.

 

[20] EUVL C 346, 27.9.2018, s. 2.

[21] EUVL C 346, 27.9.2018, s. 2.

[23] EUVL C 162, 10.5.2019, s. 40.

[24] EUVL C 91, 9.3.2018, s. 40.

[25] EUVL L 166, 30.4.2004, s. 1.

[26] Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0006, Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. tammikuuta 2020 Yhdistyneen kuningaskunnan erosopimuksen kansalaisten oikeuksia koskevien määräysten täytäntöönpanosta ja seurannasta (2020/2505(RSP)).

[27] UK Withdrawal (’Brexit’) and the Good Friday Agreement, Euroopan parlamentti, kansalaisoikeuksien sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden politiikkayksikkö, unionin sisäasioiden pääosasto, marraskuu 2017. Saatavilla seuraavassa osoitteessa: https://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/STUD/2017/596826/IPOL_STU(2017)596826_EN.pdf

[28] Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. maaliskuuta 2018 EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan tulevien suhteiden puitteista, EUVL C 162, 10.5.2019, s. 40.

[29] UK Withdrawal (’Brexit’) and the Good Friday Agreement, Euroopan parlamentti, kansalaisoikeuksien sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden politiikkayksikkö, unionin sisäasioiden pääosasto, marraskuu 2017. Saatavilla seuraavassa osoitteessa: https://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/STUD/2017/596826/IPOL_STU(2017)596826_EN.pdf

[30] Tältä osin asiaa koskevassa kirjallisuudessa on tehty useita ehdotuksia, mukaan lukien ”Älykäs raja 2.0”, jossa ehdotetaan sellaisen uuden rajaratkaisun käyttöönottoa, joka palvelee rajan molemmin puolin ja perustuu mahdollisimman suureen ennakoitavuuteen, nopeuteen ja turvallisuuteen ja jossa elinkeinonharjoittajille ja matkustajille aiheutuu mahdollisimman vähän rasitetta ja kustannuksia siten, että hyödynnetään kansainvälisten normien, maailmanlaajuisten parhaiden käytäntöjen ja uusimman teknologian yhdistelmää. Smart Border 2.0: Avoiding a hard border on the island of Ireland for Customs control and the free movement of persons, Euroopan parlamentti, kansalaisoikeuksien sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden politiikkayksikkö, unionin sisäasioiden pääosasto, marraskuu 2017. Saatavilla seuraavassa osoitteessa: https://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/STUD/2017/596828/IPOL_STU(2017)596828_EN.pdf

[31] Smart Border 2.0: Avoiding a hard border on the island of Ireland for Customs control and the free movement of persons, Euroopan parlamentti, kansalaisoikeuksien sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden politiikkayksikkö, unionin sisäasioiden pääosasto, marraskuu 2017. Saatavilla seuraavassa osoitteessa: https://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/STUD/2017/596828/IPOL_STU(2017)596828_EN.pdf

[32] Kartoituksen tavoitteena oli arvioida tämän yhteistyön laajuutta ja syvyyttä sekä EU:n jäsenyyden roolia sen toiminnassa ja kehittämisessä. (...) Pohjoisen ja etelän välinen yhteistyö on ominaista erityisesti Irlannin saarelle, ja se kuuluu Irlannin hallituksen ja Pohjois-Irlannin täytäntöönpanoelimen toimivaltaan. Yhteistyöstä määrätään Belfastin/pitkänperjantain sopimuksen toisessa osassa. Lisätietoja: Mapping of North-South cooperation & Implementation Bodies – Report and key findings of the exercise, Euroopan komissio, Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa EU-sopimuksen 50 artiklan nojalla käytävien neuvottelujen valmistelu- ja toteutustyöryhmä, 21. kesäkuuta 2019.

[33] Pohjois-Irlannin asioista vastaavan ministerin James Brokenshiren puhe, European Policy Centre -ajatushautomossa, 6. marraskuuta 2017.

[34] Selvitys uudesta Irlantia/Pohjois-Irlantia koskevasta pöytäkirjasta ja tulevaa suhdetta koskevasta poliittisesta julistuksesta (Explainer for the New Ireland/Northern Ireland Protocol and the Political Declaration on the Future Relationship), Euroopan unionista eroamisesta vastaava osasto, Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus, 18. lokakuuta 2019. Saatavilla seuraavassa osoitteessa: https://assets.publishing.service.gov.uk/government/uploads/system/uploads/attachment_data/file/840653/EXPLAINER_FOR_THE_NEW_IRELAND_NORTHERN_IRELAND_PROTOCOL_AND_THE_POLITICAL_DECLARATION_ON_THE_FUTURE_RELATIONSHIP.pdf

[35] Lisätietoja tarkistetun pöytäkirjan määräyksistä: Brexit: What did you agree with the UK today?, Euroopan komissio, Kysymyksiä ja vastauksia, 17. lokakuuta 2019. Saatavilla seuraavassa osoitteessa: https://ec.europa.eu/commission/presscorner/detail/en/QANDA_19_6122

[37] Laskuun sisältyy rahoitusvastuita, jotka ulottuvat vuosikymmenien päähän tulevaisuuteen pidemmäksi ajaksi kuin Yhdistyneen kuningaskunnan noin 40 vuotta kestänyt EU-jäsenyys. Eläkelupaukset, suunnitellut infrastruktuurimenot, ydinvoimaloiden käytöstäpoisto, jopa satelliittien ja Berlaymont-rakennuksen kaltaiset varat – kaikki nämä on jaettava taloudellisessa selvitysratkaisussa, jotta brexit ei olisi kova, hallitsematon ja epäystävällinen ero. The 60 billion Brexit bill: How to disentangle Britain from the EU budget, Alex Barker, Policy brief, Centre for European Reform, 6. helmikuuta 2017. Saatavilla seuraavassa osoitteessa: https://www.cer.eu/publications/archive/policy-brief/2017/%e2%82%ac60-billion-brexit-bill-how-disentangle-britain-eu-budget

 

[38] EUVL C 162, 10.5.2019, s. 40.

[39] EUVL C 346, 27.9.2018, s. 2.

[40] Tobias Lock ja Fabian Zuleeg, Extending the transition period, EPC:n pohdinta-asiakirja, 28. syyskuuta 2018, s. 6.

[41] EUVL C 162, 10.5.2019, s. 40.

[42] Tobias Lock ja Fabian Zuleeg, Extending the transition period, EPC:n pohdinta-asiakirja, 28. syyskuuta 2018, s. 3.

[43] Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0016.

[44] EUVL C 162, 10.5.2019, s. 40.

[45] EUVL C 298, 23.8.2018, s. 24.

[46] EUVL C 369, 11.10.2018, s. 32.

[47] EUVL C 162, 10.5.2019, s. 40.

[48] Katso tässä yhteydessä 8. joulukuuta 2018 julkaistu Steve Peersin ”EU Law Analysis” blogijulkaisu, jossa todetaan, että poliittisen julistuksen erittäin ei-sitova ja epätarkka luonne on johtanut kritiikkiin. Myöhemmässä julkaisussaan 12. maaliskuuta 2019 Steve Peers toisti, että poliittinen julistus on ei-sitovan asemansa lisäksi epämääräinen eikä siinä sitouduta erinäisiin tulevien suhteiden keskeisiin näkökohtiin. Sitä voitaisiin tarkistaa (...) tiukempien ja täsmällisempien sitoumusten antamiseksi. Molemmat julkaisut ovat saatavilla seuraavassa osoitteessa: http://eulawanalysis.blogspot.com

[49] EUVL C 66 I, 19.2.2019, s. 185.

[50] EUVL C 384 I, 12.11.2019, s. 178.

[51] Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0016.

[52] Lopullisessa äänestyksessä olivat läsnä seuraavat jäsenet: Pierre Karleskind (puheenjohtajana), Róża Thun und Hohenstein (varapuheenjohtaja), Maria Manuel Leitão Marques (varapuheenjohtaja), Petra De Sutter (valmistelija), Adam Bielan, Carlo Fidanza, Alex Agius Saliba, Clara Aguilera, Andrus Ansip, Pablo Arias Echeverría, Pascal Arimont, Anna‑Michelle Asimakopoulou, Alessandra Basso, Brando Benifei, Adam Bielan, Hynek Blaško, Biljana Borzan, Vlad‑Marius Botoş, Markus Buchheit, Dita Charanzová, David Cormand, Dinesh Dhamija, Carlo Fidanza, Evelyne Gebhardt, Alexandra Geese, Svenja Hahn, Virginie Joron, Eugen Jurzyca, Arba Kokalari, Marcel Kolaja, John Longworth, Morten Løkkegaard, Adriana Maldonado López, Leszek Miller, Dan‑Ştefan Motreanu, Anne‑Sophie Pelletier, Jiří Pospíšil, Christel Schaldemose, Tomislav Sokol, Edina Tóth, Kim Van Sparrentak, Marion Walsmann ja Ivan Štefanec.

[53] Lopullisessa äänestyksessä olivat läsnä seuraavat jäsenet: Norbert Lins (puheenjohtaja), Mairead McGuinness (valmistelija), Álvaro Amaro, Franc Bogovič, Daniel Buda, Herbert Dorfmann, Balázs Hidvéghi, Peter Jahr, Marlene Mortler, Anne Sander, Simone Schmiedbauer, Juan Ignacio Zoido Álvarez, Clara Aguilera, Eric Andrieu, Attila Ara‑Kovács, Carmen Avram, Adrian‑Dragoş Benea, Isabel Carvalhais, Paolo De Castro, Juozas Olekas, Massimiliano Smeriglio, Atidzhe Alieva‑Veli, Asger Christensen, Jérémy Decerle, Martin Hlaváček, Elsi Katainen, Ulrike Müller, Sheila Ritchie, Mara Bizzotto, Angelo Ciocca, Ivan David, Gilles Lebreton, Maxette Pirbakas, Benoît Biteau, Martin Häusling, Pär Holmgren, Bronis Ropė, Sarah Wiener, Mazaly Aguilar, Krzysztof Jurgiel, Zbigniew Kuźmiuk, Bert‑Jan Ruissen, Veronika Vrecionová, Luke Ming Flanagan, Petros Kokkalis, Dino Giarrusso, Ivan Vilibor Sinčić

[54] EUVL CI 384/1, 12.11.2019, s. 1.

[55] Lopullisessa äänestyksessä olivat läsnä seuraavat jäsenet: Lucy Nethsingha (puheenjohtaja), Ibán García Del Blanco, Sergey Lagodinsky, Marion Walsmann (varapuheenjohtajat), Patrick Breyer, Geoffroy Didier, Angel Dzhambazki, Heidi Hautala, Jackie Jones, Mislav Kolakušić; Gilles Lebreton, Karen Melchior, Lefteris Nikolaou‑Alavanos, Sabrina Pignedoli, Jiří Pospíšil, Emil Radev, Franco Roberti, Liesje Schreinemacher, Stéphane Séjourné, Axel Voss, Lara Wolters, Tiemo Wölken, Juan Ignacio Zoido Álvarez (Esteban González Ponsin puolesta työjärjestyksen 209 artiklan 7 kohdan mukaisesti).

[56] Euroopan parlamentin päätöslauselma, annettu 14. maaliskuuta 2018, EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan tulevien suhteiden puitteista (2018/2573(RSP))

[57] Unionin tuomioistuimen tuomio, annettu 6. lokakuuta 2015, asiassa C-362/14, Maximillian Schrems v. Data Protection Commissioner

[58] Lopullisessa äänestyksessä olivat läsnä seuraavat jäsenet: Dolors Montserrat (puheenjohtaja), Tatjana Ždanoka (varapuheenjohtaja), Yana Toom (varapuheenjohtaja), Asim Ademov, Alex Agius Saliba, Isabel Benjumea Benjumea, Martin Buschmann, Angel Dzhambazki, Peter Jahr, Manolis Kefalogiannis, Ádám Kósa, Adriana Maldonado López, Ulrike Müller, Lefteris Nikolaou‑Alavanos, Demetris Papadakis, Sira Rego, Diana Riba i Giner, Alfred Sant, Nico Semsrott, Andrey Slabakov, Ramona Strugariu, Loránt Vincze, Rainer Wieland, Kosma Złotowski.

Päivitetty viimeksi: 28. tammikuuta 2020Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö