Menettely : 2019/2167(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A9-0145/2020

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A9-0145/2020

Keskustelut :

PV 22/10/2020 - 5
CRE 22/10/2020 - 5

Äänestykset :

PV 22/10/2020 - 16
PV 23/10/2020 - 7

Hyväksytyt tekstit :

P9_TA(2020)0286

<Date>{03/08/2020}3.8.2020</Date>
<NoDocSe>A9-0145/2020</NoDocSe>
PDF 241kWORD 79k

<TitreType>MIETINTÖ</TitreType>

<Titre>sukupuolten tasa-arvosta EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikassa</Titre>

<DocRef>(2019/2167(INI))</DocRef>


<Commission>{FEMM}Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta</Commission>

Esittelijä: <Depute>Ernest Urtasun</Depute>

Lausunnon valmistelija (*):

Hannah Neumann, ulkoasiainvaliokunta

(*) Valiokuntien yhteistyömenettely – työjärjestyksen 57 artikla

TARKISTUKSET
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 VÄHEMMISTÖÖN JÄÄNYT MIELIPIDE
 ULKOASIAINVALIOKUNNAN LAUSUNTO
 TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄ ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA
 LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA


PR_INI

SISÄLTÖ

Sivu

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

VÄHEMMISTÖÖN JÄÄNYT MIELIPIDE

ULKOASIAINVALIOKUNNAN LAUSUNTO

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄ ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

 


EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

sukupuolten tasa-arvosta EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikassa

(2019/2167(INI))

Euroopan parlamentti, joka

 ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen tavoitteet ja erityisesti tavoitteet 5 ja 16,

 ottaa huomioon kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan YK:n yleissopimuksen (CEDAW),

 ottaa huomioon YK:n ja EU:n rauhanoperaatioiden ja kriisinhallinnan alan strategisen kumppanuuden prioriteetit vuosiksi 2019–2021, jotka neuvosto hyväksyi 18. syyskuuta 2018 ja joiden tärkeimpinä painopisteinä ovat naiset, rauha ja turvallisuus,

 ottaa huomioon vuonna 1995 neljännessä naisten maailmankonferenssissa annetun Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman sekä tarkistuskonferenssien tulokset,

 ottaa huomioon 31. lokakuuta 2000 annetun naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevan YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 ja sen seurantapäätöslauselmat 1820 (19. kesäkuuta 2008), 1888 (30. syyskuuta 2009), 1889 (5. lokakuuta 2010), 1960 (16. joulukuuta 2010), 2106 (24. kesäkuuta 2013), 2122 (18. lokakuuta 2013), 2242 (13. lokakuuta 2015), 2467 (23. huhtikuuta 2019) ja 2493 (29. lokakuuta 2019),

 ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) 21. osapuolikonferenssissa (COP 21) Pariisissa 12. joulukuuta 2015 hyväksytyn Pariisin sopimuksen,

 ottaa huomioon Buenos Airesissa joulukuussa 2017 pidetyn WTO:n ministerikokouksen yhteisen julkilausuman kaupasta ja naisten taloudellisesta voimaannuttamisesta,

 ottaa huomioon ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta 5. huhtikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/36/EU[1] ja lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta 13. joulukuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/93/EU[2],

 ottaa huomioon kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen ja sen lisäpöytäkirjat, etenkin lisäpöytäkirjan ihmiskaupan, erityisesti naisten ja lasten kaupan ehkäisemisestä, torjumisesta ja rankaisemisesta,

 ottaa huomioon EU:n ja YK:n Spotlight Initiative -aloitteen,

 ottaa huomioon neuvoston 10. joulukuuta 2018 esittämät päätelmät ”Naiset, rauha ja turvallisuus”,

 ottaa huomioon naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevan EU:n strategisen toimintamallin ja sen toimintasuunnitelman vuosille 2019–2024,

 ottaa huomioon Euroopan unionin neuvoston kokouksessaan 24. kesäkuuta 2013 hyväksymät suuntaviivat homo- ja biseksuaalisten sekä trans- ja intersukupuolisten henkilöiden (hlbti) kaikkien ihmisoikeuksien edistämiseksi ja suojelemiseksi,

 ottaa huomioon komission joulukuussa 2015 julkaiseman ”List of Actions to advance LGBTI Equality” -luettelon toimista, joilla edistetään hlbti-henkilöiden yhdenvertaisuutta,

 ottaa huomioon EU:n toimintasuunnitelman sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi 2016–2020 (GAP II), jonka neuvosto hyväksyi 26. lokakuuta 2015, ja sen täytäntöönpanoa koskevan vuotuisen kertomuksen,

 ottaa huomioon 31. toukokuuta 2018 antamansa päätöslauselman yhteisen valmisteluasiakirjan (SWD(2015)0182) täytäntöönpanosta – Sukupuolten tasa-arvo ja naisten vaikutusvallan vahvistaminen: Tyttöjen ja naisten elämän muuttaminen EU:n ulkosuhteiden avulla (2016–2020)[3] ja 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman YK:n turvallisuusneuvoston naisia, rauhaa ja turvallisuutta käsittelevän päätöslauselman 1325 (2000) kymmenvuotispäivästä[4],

 ottaa huomioon 19. toukokuuta 2017 hyväksytyn kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen,

 ottaa huomioon 5. maaliskuuta 2020 hyväksytyn Euroopan sukupuolistrategian (COM(2020)0152),

 ottaa huomioon Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) siviilioperaatioiden komentajan 8. lokakuuta 2018 antamat operaation johtamista ja henkilöstöä koskevat operatiiviset suuntaviivat sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta,

 ottaa huomioon neuvoston 22. maaliskuuta 2012 hyväksymän asiakirjan naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevien YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien täytäntöönpanosta YTPP-operaatioiden yhteydessä,

 ottaa huomioon 22. tammikuuta 2018 hyväksytyt YTPP-operaatioiden päivitetyt yleiset käyttäytymissäännöt,

 ottaa huomioon marraskuussa 2017 julkaistun Euroopan ulkosuhdehallinnon sukupuolten tasa-arvoa ja yhtäläisiä mahdollisuuksia koskevan strategian 2018–2023,

 ottaa huomioon Euroopan ulkosuhdehallinnon 10. marraskuuta 2016 antaman raportin ihmisoikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon sisällyttämistä Euroopan unionin yhteiseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan koskevasta perustutkimuksesta,

 ottaa huomioon kesäkuussa 2016 julkaistun Euroopan ulkosuhdehallinnon ulko- ja turvallisuuspoliittisen globaalistrategian,

 ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2 artiklan, 3 artiklan 5 kohdan ja 21 artiklan 1 kohdan,

 ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 8 artiklan,

 ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

 ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan lausunnon,

 ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön (A9-0145/2020),

A. ottaa huomioon, että naisten ja miesten välisen tasa-arvon periaate on yksi EU:n perusarvoista, joka on kirjattu perussopimuksiin ja Euroopan unionin perusoikeuskirjaan, katsoo, että sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen olisi siksi pantava täytäntöön ja sisällytettävä horisontaalisena periaatteena kaikkiin EU:n toimiin ja politiikkoihin; katsoo, että EU:n olisi edistettävä sellaisen maailman luomista, jossa kaikki ihmiset sukupuolesta, rodusta, ihonväristä, etnisestä tai yhteiskunnallisesta alkuperästä, geneettisistä ominaisuuksista, kielestä, uskonnosta tai vakaumuksesta, poliittisista tai muista mielipiteistä, kansalliseen vähemmistöön kuulumisesta, varallisuudesta, syntyperästä, vammaisuudesta, iästä, seksuaalisesta suuntautumisesta tai sukupuoli-identiteetistä riippumatta voivat elää rauhanomaisesti ja nauttia yhtäläisistä oikeuksista ja yhtäläisistä mahdollisuuksista hyödyntää potentiaaliaan;

B. ottaa huomioon, että viides kestävän kehityksen tavoite (SDG 5) on sukupuolten tasa-arvon saavuttaminen sekä kaikkien naisten ja tyttöjen voimaannuttaminen maailmanlaajuisesti; ottaa huomioon, että kaikenlaisten kehitysstrategioiden vaikuttavuus edellyttää, että naiset ja tytöt ovat keskeisessä roolissa, ja katsoo, että SGD 5 on valtavirtaistettava horisontaalisesti eri politiikanaloilla, joilla EU on toimivaltainen;

C. ottaa huomioon, että useat maat, kuten Ruotsi, Tanska, Sveitsi ja Norja, ovat ottaneet käyttöön kehyksiä, joilla edistetään sukupuolten tasa-arvoon vahvasti keskittyvää ulkopolitiikkaa, ja ottaa huomioon, että muun muassa Ranska, Espanja, Luxemburg, Irlanti, Kypros ja Saksa ovat ilmoittaneet aikovansa asettaa sukupuolten tasa-arvon etusijalle ulkopolitiikassaan; katsoo, että tällaisella politiikalla olisi edistettävä ulkopolitiikan sukupuolijärjestelmää muuttavaa visiota, jossa asetetaan etusijalle sukupuolten tasa-arvo, suojellaan ja edistetään naisten ja muiden perinteisesti marginalisoituneiden ryhmien ihmisoikeuksia, taataan naisten oikeudenmukainen pääsy sosiaalisiin, taloudellisiin ja poliittisiin resursseihin ja heidän osallistumisensa kaikilla tasoilla, osoitetaan riittävät resurssit tämän vision toteuttamiseksi ja otetaan huomioon naispuolisten ihmisoikeuksien puolustajien ja kansalaisyhteiskunnan ääni; katsoo, että kaikessa tulevassa EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikassa olisi pyrittävä saavuttamaan nämä tavoitteet;

D. ottaa huomioon, että erityisesti naiset ja tytöt kärsivät ruumiillisesta, henkisestä ja seksuaalisesta väkivallasta, köyhyydestä, aseellisista konflikteista ja ilmasto- ja terveyshätätilojen vaikutuksista ja että heidän voimaannuttamisensa on ratkaisevan tärkeää näihin ongelmiin puuttumiseksi; ottaa huomioon, että naisten ja hlbtiq-henkilöiden oikeuksia on vastustettu; katsoo, että kaikessa turvallisuuden ymmärtämisessä on keskityttävä selkeästi ihmisoikeuksiin, jotta voidaan edistää rauhaan johtavia toimia; ottaa huomioon, että hlbti-henkilöitä koskevat neuvoston suuntaviivat ovat tehokas väline, jolla edistetään hlbti-henkilöiden ihmisoikeuksien täysimääräistä toteutumista, sekä hyvä perusta tulevalle hlbti-henkilöiden tasa-arvoa koskevalle kunnianhimoiselle strategialle;

E. toteaa, että sellainen ulko- ja turvallisuuspolitiikka, joka ei edusta naisten, tyttöjen ja hlbtiq-henkilöiden oikeuksia ja jossa ei puututa nykytilanteen epäoikeudenmukaisuuteen, vahvistaa epätasapainoa entisestään; katsoo, että kaikkien, jotka haluavat tehdä lopun tilanteen epäoikeudenmukaisuudesta, on tunnustettava sukupuolten välinen valtasuhteiden epätasapaino;

F. ottaa huomioon, että naiset ja tytöt pyritään yleensä esittämään uhreina, minkä vuoksi he menettävät kykynsä ja valmiutensa toimia positiivisen muutoksen aikaansaajina; ottaa huomioon, että yhä suurempi määrä todisteita osoittaa, että naisten ja tyttöjen merkityksellinen osallistuminen konfliktien ehkäisyyn ja ratkaisemiseen, rauhanrakentamiseen ja konfliktien jälkeiseen jälleenrakentamiseen lisää rauhan kestävyyttä, laatua ja pysyvyyttä sekä paikallisyhteisöjen selviytymiskykyä ja auttaa ehkäisemään kaikenlaista sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa; ottaa huomioon, että vaikka naiset ovat ratkaisevassa asemassa kestävän rauhan saavuttamisessa, naisia oli rauhanneuvottelijoista vain 13 prosenttia, allekirjoittajista vain neljä prosenttia ja sovittelijoista vain kolme prosenttia merkittävissä rauhanprosesseissa vuosina 1992–2018;

G. ottaa huomioon, että naiset ja tytöt voivat kokea moninaisia syrjinnän muotoja; toteaa, että sukupuoleen perustuva väkivalta, mukaan lukien varhais- ja pakkoavioliitot ja naisten sukuelinten silpominen, terveydenhuollon, koulutuksen, puhtaan veden, jätevesihuollon ja ravitsemuksen riittämätön saatavuus, seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin liittyvien palvelujen rajoitettu saatavuus sekä eriarvoinen osallistuminen poliittiseen päätöksentekoon sekä julkisiin ja yksityisiin instituutioihin edistävät syrjintää ja syrjäytymistä; ottaa huomioon, että on erityisen tärkeää suojella tyttöjä väkivallalta ja syrjinnältä erityisesti koulutuksen, tiedon ja terveyspalvelujen osalta, seksuaali- ja lisääntymisterveys ja -oikeudet mukaan lukien, jotta he voivat kaikilta osin hyödyntää ihmisoikeuksiaan; katsoo, että pakolais- ja maahanmuuttajatytöt ovat erityisen haavoittuvassa asemassa;

H. ottaa huomioon, että nykyajan tytöt joutuvat kohtaamaan tulevien konfliktien ja hätätilojen seuraukset ja kasvavat konfliktien pitkittyessä vahingollisissa oloissa, joilla on pitkäaikaisia vaikutuksia; ottaa huomioon, että tytöillä on erityisiä tarpeita ja he joutuvat vastaamaan erityisiin haasteisiin, jotka eroavat aikuisten naisten tarpeista ja haasteista ja joita ei useinkaan oteta huomioon ”lasten” tai ”naisten” laajemmassa luokittelussa;

I. ottaa huomioon, että vuonna 2020 vietetään naisten oikeuksia ja sukupuolten tasa-arvoa koskevien kehysten tärkeitä vuosipäiviä, mukaan lukien vuonna 1995 annettu Pekingin julistus ja toimintaohjelma sekä vuonna 2000 annettu Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1325 naisista, rauhasta ja turvallisuudesta;

J. katsoo, että naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskeva EU:n strateginen lähestymistapa on merkittävä edistysaskel EU:n sitoutumisessa naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevaan toimintaohjelmaan; ottaa huomioon, että siinä painotetaan konkreettisten sitoumusten ja toimenpiteiden tarvetta samoin kuin tarvetta ottaa mukaan, suojella ja tukea naisia ja tyttöjä, jotta saavutetaan kestävä rauha ja turvallisuus; ottaa huomioon, että naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskeva EU:n toimintaohjelma hyväksyttiin vuonna 2019, jotta pannaan täytäntöön strateginen lähestymistapa, mutta tämän toimintapolitiikkaa koskevan sitoumuksen muuttamisessa konkreettisiksi toimiksi on edelleen ongelmia; katsoo, että on äärimmäisen tärkeää, että EU:n henkilöstön jäsenet tehostavat toimiaan naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevan toimintaohjelman sisällyttämiseksi työhönsä ja että tavoitteena on paitsi operaatioiden tehokkuuden parantaminen myös naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon varmistaminen;

K. ottaa huomioon, että toinen sukupuolten tasa-arvon edistämistä koskeva toimintasuunnitelma (GAP II) laadittiin parlamentin suositusten pohjalta ja että siinä keskitytään muuttamaan EU:n institutionaalista kulttuuria päätoimipaikkojen ja edustustojen tasolla, jotta saadaan aikaan järjestelmätason muutos EU:n suhtautumisessa sukupuolten tasa-arvon periaatteeseen, sekä muuttamaan naisten ja tyttöjen elämää neljällä keskeisellä toiminta-alueella; ottaa huomioon, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen ja edistäminen EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikassa riippuu merkittävässä määrin GAP II -toimintasuunnitelman menestyksellisestä täytäntöönpanosta ja arvioinnista, jotta voidaan antaa suosituksia toimiksi, joilla parannetaan tulevaa GAP-kehystä (uusi sukupuolten tasa-arvon edistämistä koskeva kolmas EU:n toimintasuunnitelma (GAP III) vuonna 2020);

L. ottaa huomioon, että alkuperäinen GAP I -toimintasuunnitelma tuotti jonkin verran edistystä, mutta siinä oli myös useita puutteita: kapea soveltamisala, sukupuolitietoisen budjetoinnin puuttuminen, sukupuolten tasa-arvoa koskevien toimintalinjojen heikko ymmärtäminen EU:n edustustoissa, EU:n johdon sitoutumisen puuttuminen sekä institutionaalisen rakenteen ja henkilöstöä motivoivien ja riittävästi tukevien kannustimien puuttuminen; ottaa huomioon, että GAP II -toimintasuunnitelma oli merkittävä edistysaskel sukupuolten tasa-arvon edistämisessä EU:n ulkosuhteissa, ja toteaa, että siinä on useita myönteisiä suuntauksia, mutta se edellyttää, että EU ja sen jäsenvaltiot ovat täysin tietoisia ja tinkimättömästi sitoutuneet suojaamaan sitä heikkenemiseltä ja nopeuttamaan sen edistymistä; ottaa huomioon, että GAP II ‑toimintasuunnitelmassa on edelleen useita puutteita, jotka liittyvät keskeisten painopisteiden ja sukupuoleen liittyvien kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanoon, kaikkien tavoitteiden ja laadullisten tietojen täsmälliseen raportointiin sekä sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamiseen poliittiseen keskusteluun; katsoo, että sen soveltamisalaa on edelleen laajennettava ja on pantava asianmukaisesti täytäntöön sukupuolinäkökulman huomioon ottava budjetointi ja yhdenmukaistettava aikataulut ohjelmasuunnittelun ja talousarviosyklien välillä; katsoo, että EU:n johtajien entistä vahvempi sitoutuminen sekä institutionaalisen rakenteen ja kannustimien luominen henkilöstön motivoimiseksi ja asianmukaiseksi tukemiseksi ja kouluttamiseksi ovat ratkaisevan tärkeitä, jotta voidaan saavuttaa konkreettisia tuloksia sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi maailmanlaajuisesti;

M. ottaa huomioon, että GAP II -toimintasuunnitelmassa on asetettu tavoitteeksi sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen 85 prosentissa kaikista uusista EU:n aloitteista vuoteen 2020 mennessä; ottaa huomioon, että edistyksestä huolimatta vuonna 2018 vain 55–68 prosenttia uusista ohjelmista sisälsi sukupuolten tasa-arvon;

N. ottaa huomioon, että EU:n edustustot toimivat eturintamassa pannessaan täytäntöön GAP II -toimintasuunnitelmaa kumppanimaissa ja että edustustojen johtohenkilöiden ja henkilöstön johtajuudella ja tietämyksellä on merkittävä asema GAP II ‑toimintasuunnitelman onnistuneen täytäntöönpanon varmistamisessa; ottaa huomioon suosituksen, jonka mukaan on lisättävä johtavissa asemissa EU:n edustustoissa työskentelevien naisten määrää;

O. ottaa huomioon, että naiset ovat edelleen suurelta osin aliedustettuina ja aliarvostettuja politiikassa ja päätöksentekoprosesseissa, myös ulkopolitiikan ja kansainvälisen turvallisuuden alalla EU:ssa ja maailmanlaajuisesti; ottaa huomioon, että EU:ssa kuusi naista toimii puolustusministerinä ja 27 ulkoministeristä vain kolme on naisia; toteaa, että aliedustuksella on suuri vaikutus tehtyihin poliittisiin valintoihin;

P. ottaa huomioon, että sukupuolten tasa-arvostrategiassa 2020–2024 on asetettu tavoite, jonka mukaan on saavutettava 50 prosentin sukupuolipariteetti kaikilla komission hallinnon tasoilla vuoden 2024 loppuun mennessä;

Q. ottaa huomioon, että EUH:ssa miesten hallussa on 75 prosenttia keskijohdon viroista ja 87 prosenttia ylemmän johdon viroista; ottaa huomioon, että komission varapuheenjohtaja / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja sitoutui saavuttamaan tavoitteen, jonka mukaan 40 prosenttia johtotehtävistä olisi oltava naisilla hänen toimikautensa loppuun mennessä; ottaa huomioon, että hänen viimeisimmät nimityksensä johtivat rakenteeseen, jossa oli ainoastaan miespuolisia apulaispääsihteereitä;

R. ottaa huomioon, että naiset esitetään EU:n toimintapolitiikoissa yleensä seksuaalisen ja sukupuoleen perustuvan väkivallan uhreina ja heidän suojelemisekseen toteutetaan toimia pääasiassa vasta seksuaalisen ja sukupuoleen perustuvan väkivallan tekojen jälkeen; katsoo, että alaan liittyvää EU:n toimintapolitiikkaa voitaisiin kohentaa vahvistamalla toimintapolitiikan ja toiminnan kohdistamista ihmisoikeusrikkomuksien ehkäisyyn ja puuttumalla valtasuhteen epätasapainoon sukupuolten välisissä suhteissa;

S. ottaa huomioon, että seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien toteuttamisessa on edistytty kaikkialla maailmassa, mutta seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin liittyvien palvelujen tarjonnassa ja saannissa on edelleen vakavia puutteita; ottaa huomioon, että kaikkialla maailmassa on havaittavissa naisten ja hlbtiq-henkilöiden oikeuksien huolestuttava heikentäminen, joka ilmenee seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien rajoittamisena ja seksuaalikasvatuksen ja sukupuolentutkimuksen kieltämisenä; ottaa huomioon, että vuonna 2018 seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia koskevat EU:n toimet vähenivät ja että komission yksiköiden sukupuolten tasa-arvoa koskevia maailmanlaajuisia toimia toteutettiin vähiten seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja niitä koskevien oikeuksien alalla; katsoo, että on tärkeää vahvistaa uudelleen EU:n sitoutumista edistämään, suojelemaan ja panemaan täytäntöön jokaisen yksilön oikeutta hallita täysin omaan seksuaali- ja lisääntymisterveyteensä ja niitä koskeviin oikeuksiin liittyviä asioita ja päättää niistä vapaasti ilman syrjintää tai väkivaltaa;

T. katsoo, että sukupuolinäkökohtien neuvonantajien ja yhteyspisteiden työ on tärkeää, jotta sukupuolten tasa-arvoa ja naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevat EU:n politiikat voidaan muuntaa analyyseiksi, suunnitteluksi, täytäntöönpanoksi ja arvioinneiksi sekä sisällyttää sukupuolinäkökulma päivittäisiin tehtäviin ja toimiin; ottaa huomioon, että tasa-arvoneuvonantajat ja yhteyspisteet toimivat tärkeässä tehtävässä integroitaessa sukupuoleen liittyviä toimintapolitiikkoja horisontaalisesti; katsoo, että sukupuolten tasa-arvon priorisoinnin lisääminen EU:n edustustoissa, sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamiseen varattava riittävä aika ja projektipäälliköt, jotka ovat sitoutuneet ottamaan sukupuolten tasa-arvon riittävästi huomioon työssään, ovat tarpeen, jotta voidaan varmistaa, että yhteyspisteet voivat kehittää toimintaansa asianmukaisesti; katsoo, että on toteutettava lisätoimia sen varmistamiseksi, että yhteyspisteissä työskentelevien henkilöiden työnkuvauksissa on esitetty tehtävät, joissa he ovat vastuussa sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta ja sukupuolten tasa-arvon edistämisestä;

U. ottaa huomioon, että vain kolmannes kaikista EU:n edustustoista käsittelee hlbtiq-henkilöiden oikeuksia; ottaa huomioon, että hlbtiq-henkilöitä koskevia EU:n suuntaviivoja ei sovelleta yhdenmukaisesti ja että niiden täytäntöönpano riippuu suuresti edustustojen johdon tietämyksestä ja kiinnostuksesta sen sijaan, että noudatettaisiin rakenteellista lähestymistapaa;

V. katsoo, että naisten kansalaisyhteiskuntaryhmät ja naispuoliset aktivistit ovat keskeisessä roolissa edistettäessä rauhaa ja turvallisuutta koskevaa toimintaohjelmaa ja että heidän osallistumisensa on olennaisen tärkeää, kun pyritään valtavirtaistamaan sukupuolten tasa-arvoa koskevia kysymyksiä; ottaa huomioon, että kansalaisyhteiskunnan elintila supistuu eri aloilla, kuten naisjärjestöjen ja naispuolisten ihmisoikeuksien puolustajien, seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien sekä hlbtiq-henkilöiden oikeuksien kohdalla; ottaa huomioon, että naispuolisten ihmisoikeuksien puolustajien toimintaa vaikeuttavat usein erilaiset lisäriskit ja -esteet, jotka ovat moniperusteisia ja syvään juurtuneiden sukupuolikäsitysten muovaamia; katsoo, että on varmistettava jatkuva yhteydenpito naisjärjestöjen ja ihmisoikeuksien puolustajien kanssa GAP III -toimintasuunnitelman koko suunnittelu-, täytäntöönpano-, seuranta- ja arviointikierron ajan; katsoo, että tarvitaan kunnianhimoisempia sisäisiä ja ulkoisia toimia, jotta voidaan aktiivisesti puuttua kaikenlaiseen vastustukseen ja jatkaa etenemistä kohti sukupuolten tasa-arvoon perustuvia yhteiskuntia;

W. katsoo, että vähäinen rahoitus ja henkilöstövaje ovat perustavanlaatuisia esteitä sukupuolten tasa-arvoa koskevien EU:n tavoitteiden toteuttamiselle; toteaa, että sukupuolten tasa-arvoa koskeva politiikka ei myöskään ole johdonmukaista ja että ei ole vielä olemassa yhtenäistä järjestelmää, joka helpottaisi sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen yhdenmukaista ymmärtämistä ja täytäntöönpanoa EU:n toimielimissä;

X. ottaa huomioon, että sukupuolinäkökulman sisällyttäminen EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan edellyttää myös, että erityiset sukupuoliulottuvuudet ja maailmanlaajuisten ilmiöiden, kuten ilmastonmuutoksen, muuttoliikkeen, kaupan ja turvallisuuden, vaikutukset otetaan huomioon ja niitä torjutaan, ja että syrjinnän ja syrjäytymisen moninaisia ja toisiinsa liittyviä muotoja kohtaavien naisten ja ryhmien kokemukset ja tarpeet sijoitetaan poliittisen päätöksenteon keskiöön;

1. kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita jatkamaan naisten ja tyttöjen oikeuksien parantamista ja edistämään sukupuolten tasa-arvoa ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla; korostaa, että tällaisen politiikan on perustuttava johdonmukaiseen sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamiseen, sukupuolinäkökohtien analysointiin sukupuolen ja iän mukaan eriteltyjen tietojen ja sukupuolinäkökohdat huomioon ottavien indikaattoreiden avulla sekä järjestelmälliseen sukupuolivaikutusten arviointiin, jotta voidaan tunnistaa, muotoilla ja seurata toimia kaikilla aloilla sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi ja jotta naiset ja taustaltaan erilaiset ihmiset voivat osallistua päätöksentekoon mielekkäällä ja tasa-arvoisella tavalla; kannustaa EU:ta tarkastelemaan mahdollisuuksia jakaa, hallinnoida ja ajantasaistaa tasa-arvoanalyyseja järjestelmällisesti;

2. kehottaa painokkaasti komissiota, varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja jäsenvaltioita vahvistamaan tukeaan sukupuolten tasa-arvolle ja sille, että kaikki naiset ja tytöt voivat kaikilta osin hyödyntää ihmisoikeuksiaan ja lisätä vaikutusvaltaansa kaikkialla maailmassa, sekä toimimaan keskeisessä ja entistä merkittävämmässä roolissa resurssien virtaviivaistamiseksi ja myöntämiseksi tätä tarkoitusta varten;

3. suhtautuu myönteisesti GAP II -toimintasuunnitelman kolmeen aihekohtaiseen pilariin, jotka ovat 1) tyttöjen ja naisten fyysisen ja psyykkisen koskemattomuuden varmistaminen, 2) taloudellisten ja sosiaalisten oikeuksien sekä tyttöjen ja naisten voimaannuttamisen edistäminen ja 3) tyttöjen ja naisten äänen ja osallistumisen vahvistaminen; toteaa, että aihekohtaisissa painopisteissä ja EU:n eri toimijoiden keskuudessa saavutettu edistys on ollut epätasaista; kehottaa siksi komissiota, varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja kaikkia jäsenvaltioita toteuttamaan lisätoimia, jotta GAP-toimintasuunnitelma pannaan kaikilta osin täytäntöön ja jotta saavutetaan siinä vahvistetut toimintaa koskevat vaatimukset; pitää valitettavana, että vuonna 2018 tavoite, jossa GAP II -toimintasuunnitelman mukaisesti ilmoitettuja toimia oli vähiten, oli torjua naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa ihmiskauppaa kaikissa hyväksikäytön muodoissa ja että tämä oli ainoa tavoite, jonka osalta raportoitujen toimien määrä väheni vuoteen 2017 verrattuna;

4. suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen toteuttaa uudelleentarkastelu ja esittää uusi GAP-toimintasuunnitelma vuosille 2021–2025 (GAP III) vuonna 2020; korostaa, että GAP III -toimintasuunnitelman olisi perustuttava nykyisessä GAP II -toimintasuunnitelmassa noudatettuun lähestymistapaan ja laajennettava sitä ottaen huomioon nykyisestä täytäntöönpanosta saadut kokemukset; korostaa, että tämän asiakirjan on oltava muodoltaan virallinen tiedonanto, jotta voidaan varmistaa sen tehokas täytäntöönpano; muistuttaa, että yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan sovelletaan erityisiä sääntöjä ja menettelyjä ja että unionin ja jäsenvaltioiden kehitysyhteistyöpolitiikkojen olisi täydennettävä ja tuettava toisiaan noudattaen kaikilta osin EU:n perussopimusten periaatteita, kuten SEU-sopimuksen 2, 3 ja 5 artiklaa; suhtautuu myönteisesti komission jäsenvaltioille antamiin suosituksiin sukupuolten tasa-arvoa koskevasta lähestymistavasta ulkoisen toiminnan kautta, jotta jäsenvaltiot pyrkisivät GAP-toimintasuunnitelman mukaisiin poliittisiin tavoitteisiin niiden toimivaltaan kuuluvilla aloilla;

5. pitää myönteisenä naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevaa EU:n toimintasuunnitelmaa ja kehottaa panemaan sen määrätietoisesti täytäntöön; pitää myönteisenä naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevan toimintasuunnitelman edistämisen sisällyttämistä EU:n ja Naton yhteistyötä koskevaan vuoden 2018 yhteiseen julkilausumaan; pitää myönteisenä päätöstä uusia ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskeva EU:n toimintasuunnitelma ja kehottaa sisällyttämään toimintasuunnitelmaan sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen ja kohdennettuja toimia sukupuolten tasa-arvon ja naisten oikeuksien, myös seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevien oikeuksien, edistämiseksi; pitää lisäksi myönteisenä vuodelle 2021 suunniteltua ihmiskaupan hävittämiseen tähtäävää uutta EU:n strategiaa;

6. kehottaa lisäämään politiikan johdonmukaisuutta ja koordinointia EU:n ulkoiseen toimintaan sisältyvien sukupuolten tasa-arvoa koskevien sitoumusten täytäntöönpanossa; korostaa, että EU:n strateginen lähestymistapa olisi yhdistettävä uuteen GAP III -toimintasuunnitelmaan ja synkronoitava sen kanssa, ja kehottaa sisällyttämään naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevan EU:n vuoden 2019 toimintasuunnitelman erillisenä lukuna GAP III -toimintasuunnitelmaan; korostaa naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevaan toimintaohjelmaan liittyvän nykyisen sääntelykehyksen merkitystä; painottaa, että kehystä olisi käytettävä kaikkien EU:n ja kansainvälisten toimien perustana ja että on torjuttava tinkimättä kaikkia pyrkimyksiä perääntyä alaa koskevista vakiintuneista sitoumuksista tai heikentää niitä;

7. kehottaa kaikkia jäsenvaltioita noudattamaan feminististä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, jotta puututaan esteisiin, joiden vuoksi naiset eivät pääse korkeisiin johtotehtäviin ja keskeisiin tehtäviin, kuten toimimaan suurlähettiläinä ja välittäjinä kansainvälisissä rauhanneuvotteluissa, eivätkä edes perustason työtehtäviin eivätkä pysy näissä tehtävissä; muistuttaa, että olisi otettava huomioon tekijät, jotka saattavat estää naisten osallistumisen työmarkkinoille, kuten työ- ja yksityiselämän hyvää tasapainottamista koskevien suotuisien toimintapolitiikkojen puute, perheeseen liittyvän vastuun epätasainen jakautuminen ja odotuksen, jonka mukaan naiset ovat pääasiallisia huoltajia, minkä seurauksena heidän uraansa syntyy usein katkoksia tai he siirtyvät osa-aikatyöhön, ja ihmisten yleinen näkemys naisten johtajuudesta; painottaa lisäksi, että kun edistetään naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevan toimintasuunnitelman naisten johtajuuteen liittyviä tavoitteita, periaate, jonka mukaan samanarvoisesta työstä maksetaan sama palkka, on yksi EU:n perusperiaatteista ja se olisi valtavirtaistettava edistämällä naisten taloudellisia ja sosiaalisia oikeuksia sekä EU:ssa että sen ulkopuolella; muistuttaa, että jäsenvaltiot ovat velvollisia poistamaan sukupuoleen perustuvan syrjinnän samasta tai samanarvoisesta työstä maksettavaan korvaukseen vaikuttavissa tekijöissä ja ehdoissa;

Sukupuolten tasa-arvo EU:n ulkoisen toiminnan ohjaavana periaatteena

8. kehottaa EUH:ta, komission asiaankuuluvia yksiköitä, Euroopan unionin rajojen ulkopuolella toimivia unionin virastoja ja jäsenvaltioita sisällyttämään sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen ja moniperusteisen näkökulman systemaattisesti EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, laajentumiseen, kauppa- ja kehityspolitiikkaan, myös monenvälisillä foorumeilla ja kaikessa politiikan suunnittelussa, politiikkaa koskevissa ja strategisissa vuoropuheluissa, julkisissa lausumissa, ihmisoikeuksia koskevassa maailmanlaajuisessa raportoinnissa sekä seuranta-, arviointi- ja raportointiprosesseissa; painottaa, että sukupuolten tasa-arvon olisi oltava keskeinen arvo kaikessa EU:n ulkopolitiikassa;

9. painottaa, että on syvennettävä EU:n toimintapolitiikkoihin ja käytäntöihin sekä nykyiseen ohjelmasuunnittelusykliin liittyvän valtadynamiikan analyysia sekä puututtava niiden sukupuolivaikutuksiin;

10. muistuttaa, että on tärkeää sisällyttää monialainen näkökulma kaikkiin EU:n ulkoisiin toimiin ja että EU:n toimissa olisi otettava huomioon lähtökohdiltaan toisistaan eroavien naisten kokemukset, erityisesti sellaisten naisten, joihin kohdistuu ikään, sukupuoleen, rotuun, uskontoon, sosioekonomiseen ja oikeudelliseen asemaan, kykyihin, seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin perustuvan syrjinnän ja syrjäytymisen päällekkäisiä muotoja; muistuttaa, että naiset eivät ole homogeeninen ryhmä eivätkä puhu yhdellä äänellä;

11. korostaa tarvetta varmistaa jatkuva sitoutuminen korkeimmilla poliittisilla tasoilla GAP III -toimintasuunnitelman täytäntöönpanoon; pyytää, että GAP III -toimintasuunnitelmassa täsmennetään, että 85 prosenttia virallisesta kehitysavusta olisi kohdennettava ohjelmiin, joissa sukupuolten tasa-arvo on merkittävä tai ensisijainen tavoite, ja kehottaa kohdentamaan tämän laajemman sitoumuksen puitteissa huomattavan määrän virallista kehitysapua ohjelmiin, joissa sukupuolten tasa-arvo, seksuaali- ja lisääntymisterveys ja niitä koskevat oikeudet mukaan luettuina, on ensisijainen tavoite; kehottaa toteuttamaan lisää kohdennettuja toimia sukupuolten tasa‑arvon saavuttamiseksi; kehottaa lisäksi vahvistamaan uudessa GAP-toimintasuunnitelmassa GAP II -toimintasuunnitelmassa sovellettua näyttöön perustuvaa vankkaa lähestymistapaa käyttäen laadullisia analyysejä, joilla arvioidaan tällaisten ohjelmien todellista vaikutusta sukupuolten tasa-arvon edistämiseen; kehottaa parantamaan raportointia, joka koskee GAP III -toimintasuunnitelman puitteissa kumppanimaille suunnattua ja maksettua sukupuolten tasa-arvoon liittyvää EU:n rahoitusta;

12. suosittaa, että GAP III -toimintasuunnitelmaan liitetään selkeät, mitattavissa olevat ja ajallisesti sidotut menestyksen indikaattorit, joilla seurataan lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin muutoksia, vastuun osoittamista eri toimijoille ja kullekin kumppanimaalle asetettuja selkeitä tavoitteita, jotka on kehitetty tiiviissä yhteistyössä kyseisen kumppanimaan kanssa ja paikallisten kansalaisyhteiskunnan järjestöjen, muiden asiaankuuluvien kansalaisyhteiskunnan toimijoiden sekä paikallisten pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritykset) osallistuessa aktiivisesti; kehottaa EUH:ta, komissiota ja EU:n jäsenvaltioita sitoutumaan uudelleen uuden GAP-toimintasuunnitelman välityksellä sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamiseen kaikilla aloilla; kehottaa EUH:ta, komission asiaankuuluvia yksiköitä ja EU:n jäsenvaltioita ehdottamaan uusia sukupuolten tasa-arvoa edistäviä kohdennettuja toimia;

13. kehottaa varmistamaan, että GAP III -toimintasuunnitelmassa asetetaan naisten oikeuksien heikentäminen kyseenalaiseksi parantamalla naisten ja tyttöjen mahdollisuuksia saada koulutusta ja tietoa ja käyttää seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyviä oikeuksia, sekä varmistamaan, että heitä suojellaan pakottamiselta, väkivallalta, syrjinnältä ja hyväksikäytöltä; painottaa myös, että uudessa GAP-toimintasuunnitelmassa olisi nimenomaisesti katettava suojelu, osallistuminen ja naisten oikeuksien edistäminen kaikissa tilanteissa, mukaan lukien epävakaat valtiot ja konfliktitilanteet;

14. katsoo, että koulutus on avainasemassa sukupuolten tasa-arvon toteuttamisessa sekä naisten ja tyttöjen vaikutusmahdollisuuksien lisäämisessä; kehottaa siksi EU:ta lisäämään tulevassa GAP III -toimintasuunnitelmassaan sitoutumistaan sukupuolten tasa-arvon edistämiseen ja sukupuolistereotypioiden torjumiseen koulutusjärjestelmissä ja koulutusjärjestelmien kautta; kehottaa tässä yhteydessä arvioimaan mahdollisuuksia luonnontieteiden, teknologian, insinööritieteiden ja matematiikan alalla;

15. suhtautuu myönteisesti naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevaan EU:n strategiseen toimintamalliin sekä vuonna 2019 hyväksyttyyn naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevaan EU:n toimintasuunnitelmaan ja kehottaa panemaan ne määrätietoisesti täytäntöön; pitää kuitenkin valitettavana, että selkeistä tavoitteista ja indikaattoreista huolimatta tämän toimintapoliittisen sitoumuksen muuttaminen käytännön toimiksi on edelleen haaste, joka edellyttää jatkuvia toimia; korostaa kansallisten toimintasuunnitelmien merkitystä naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevan toimintaohjelman täytäntöönpanon kannalta; pitää myönteisenä, että lähes kaikki EU:n jäsenvaltiot hyväksyvät YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaa 1325 koskevat kansalliset toimintasuunnitelmansa vuoden loppuun mennessä; pitää kuitenkin valitettavana, että vain yksi jäsenvaltio on osoittanut määrärahoja toimintasuunnitelman täytäntöönpanoon; kehottaa jäsenvaltioita osoittamaan tällaiset määrärahat ja kehittämään kansallisia parlamentaarisia valvontamekanismeja sekä ottamaan käyttöön kiintiöitä naisten osallistumiselle seuranta-, arviointi- ja valvontamekanismeihin; pitää valitettavana, että monet EU:n henkilöstön jäsenet eivät vielä ole sisällyttäneet naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevaa toimintaohjelmaa osaksi työtään ja että toimintaohjelmaa pidetään harkinnanvaraisesti sovellettavana keinona tehostaa operaatioita mutta ei itsessään keinona varmistaa naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon toteutuminen;

16. kehottaa komissiota tehostamaan toimiaan jäsennellyn sukupuolitietoisen budjetoinnin toteuttamiseksi, jotta voidaan seurata tarkasti kaikkia asiaan liittyviä menoja, myös ulkoisten toimien alalla, ja järjestämään EU:n rahoittamien eri ohjelmien sukupuolivaikutusten ennakko- ja jälkiarviointeja ja raportoimaan niistä Euroopan parlamentille; korostaa, että tämän arvioinnin olisi perustuttava sukupuolen ja iän mukaan eriteltyihin tietoihin ja että sen tulokset olisi sisällytettävä ohjelmasuunnitteluun; korostaa tarvetta parantaa tasa-arvoselvitysten luotettavuutta yhdenmukaistamalla EU:n edustustojen keräämiä tietoja niin, että ne ovat vertailukelpoisia; kehottaa hyödyntämään sukupuolianalyysia, kun määritetään maakohtaisia strategisia tavoitteita, ohjelmia, hankkeita ja vuoropuhelua;

17. kehottaa tukemaan 85 prosentin osuudella erityisrahoituksen myöntämistä ohjelmiin, joiden merkittävänä tai pääasiallisena tavoitteena on edistää sukupuolten tasa-arvoa ehdotetun naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön välinettä (NDICI) koskevan asetuksen puitteissa ja vähentämään hallinnollisia rajoitteita, jotta paikalliset ja pienet kansalaisyhteiskunnan organisaatiot voivat saada rahoitusta; korostaa, että on tärkeää tehdä sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta ja kohdennetuista toimista selkeitä tavoitteita NDICI-asetuksessa ja varmistaa, että kumppanit voivat luottaa riittävään poliittiseen ja taloudelliseen tukeen sen täytäntöönpanossa; kehottaa soveltamaan sukupuoli-indikaattoreita kaikkiin EU:n talousarviosta rahoitusta saaviin EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan toimiin liittyvien hankkeiden valinta-, valvonta- ja arviointivaiheissa; korostaa tarvetta lisätä nykyisten ja tulevien EU:n varojen tehokasta käyttöä sukupuolinäkökohdat huomioon ottavalla budjetoinnilla erityisesti seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen, talousarviorajoitusten ja covid-19-kriisin seurausten kaltaisten haasteiden aikoina;

18. kehottaa komissiota, EUH:ta ja EU:n edustustoja ottamaan huomioon tyttöjen ja nuorten naisten merkityksen muutoksentekijöinä ja tukemaan heidän turvallista, merkityksellistä ja osallistavaa osallistumistaan yhteiskunnalliseen ja julkiseen elämään muun muassa ottamalla huomioon nuorten johtamien järjestöjen palautteen ja tukemalla heitä valmiuksien kehittämisen avulla; painottaa tyttöjen, nuorten naisten ja naisten myönteistä roolia kestävän rauhan ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden saavuttamiseen, myös tyttöjen ja naisten johtamien paikallisten aloitteiden välityksellä konfliktinehkäisyn ja rauhanrakentamisen alalla; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita varmistamaan, että koulutuksen tarjoamiselle hätätilanteissa myönnetään riittävästi varoja, jotta taataan kaikille tytöille mahdollisuus menestyä konflikteista ja luonnonkatastrofeista aiheutuvista olosuhteista huolimatta;

19. toteaa, että humanitaariset kriisit lisäävät seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja niitä koskeviin oikeuksiin liittyviä haasteita, ja muistuttaa, että kriisialueilla erityisesti haavoittuvat ryhmät, kuten pakolaiset ja muuttajat, naiset ja tytöt, ovat erityisen alttiita seksuaaliselle väkivallalle, sukupuolitaudeille, seksuaaliselle hyväksikäytölle, raiskauksille sota-aseena ja ei-toivotuille raskauksille; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita asettamaan etusijalle sukupuolten tasa-arvon ja seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja niitä koskevat oikeudet humanitaarisissa avustustoimissaan sekä vastuuvelvollisuuden ja oikeussuojan saatavuuden sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyvien oikeuksien loukkauksiin ja sukupuoleen perustuvaan väkivaltaan liittyvät oikeussuojakeinot, myös humanitaaristen toimijoiden koulutuksen sekä nykyisen ja tulevan rahoituksen osalta; painottaa OECD:n kehitysapukomitean (DAC) antaman seksuaalisen riiston, hyväksikäytön ja ahdistelun lopettamista kehitysyhteistyön ja humanitaarisen avun alalla koskevan suosituksen ”Ending Sexual Exploitation, Abuse, and Harassment in Development Co-operation and Humanitarian Assistance” merkitystä; pitää tässä yhteydessä myönteisenä, että kehitysyhteistyön ja humanitaarisen avun alalla toimivat sidosryhmät keskittyvät torjumaan väärinkäytöksiä ja häirintää konflikteihin liittyvissä yhteyksissä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan naisjärjestöjen sekä naisten johtamien järjestöjen ja naisten ihmisoikeuksien puolustajien ottamista mukaan humanitaarisiin koordinointi- ja päätöksentekoelimiin;

20. kehottaa tutkimaan unionin sisäisten ja ulkoisten ohjelmien välistä synergiaa, jotta varmistetaan yhdenmukaisen ja jatkuvan lähestymistavan soveltaminen toimintapolitiikkaan unionissa ja sen ulkopuolella, esimerkiksi naisten sukuelinten silpomisen osalta;

21. kehottaa komissiota ottamaan käyttöön arvoihin perustuvan unionin kauppapolitiikan, jossa varmistetaan työntekijöiden perusoikeuksien ja ympäristöoikeuksien korkeatasoinen suojelu sekä perusvapauksien ja ihmisoikeuksien ja myös sukupuolten tasa-arvon kunnioittaminen; muistuttaa, että sukupuoleen liittyvät kysymykset on valtavirtaistettava unionin kauppa- ja investointisopimuksissa ja niiden tulee sisältää kauppaa ja kestävää kehitystä koskeva kunnianhimoinen ja toteuttamiskelpoinen luku; muistuttaa, että kauppasopimusneuvottelut voisivat olla tärkeä väline sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi ja naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi kolmansissa maissa, ja kehottaa keräämään sukupuolen mukaan eriteltyjä tietoja kaupan vaikutuksista; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita ottamaan ennakko- ja jälkiarvioinneissa huomioon EU:n kauppapolitiikan ja -sopimusten maakohtaiset ja alakohtaiset sukupuolivaikutukset; tähdentää, että kauppaneuvotteluissa olisi otettava huomioon sukupuolinäkökohdasta tehdyn analyysin tulokset – sekä positiiviset että negatiiviset vaikutukset koko prosessin ajan neuvottelusta täytäntöönpanoon – ja niihin olisi liitettävä toimia, joilla estetään mahdolliset negatiiviset vaikutukset tai kompensoidaan niitä; pitää myönteisenä, että komissio on sitoutunut varmistamaan ensimmäistä kertaa EU:n osalta, että Chilen ja EU:n uudistettuun assosiaatiosopimukseen sisällytetään erityinen sukupuolinäkökohtia koskeva luku, ja kehottaa edistämään ja tukemaan tällaisten lukujen sisällyttämistä kaikkiin muihin EU:n kauppa- ja investointisopimuksiin olemassa olevien kansainvälisten esimerkkien pohjalta ja niiden arvioinnin perusteella tuottaman lisäarvon perusteella;

22. kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan täysimääräisesti asevientiä koskevaa yhteistä kantaa ja kehottaa niitä erityisesti ottamaan huomioon riskin, että vietyjä tuotteita käytetään sukupuoleen perustuvaan tai naisiin tai lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan tai että ne edistävät tällaista väkivaltaa; korostaa, että sukupuolinäkökohdat huomioon ottava lähestymistapa tarkoittaa ihmiskeskeistä lähestymistapaa turvallisuuskysymyksiin ja että sen puitteissa pyritään parantamaan naisten turvallisuutta, myös talouden, sosiaaliturvan ja terveyden osalta;

Sukupuolten tasa-arvoon ja monimuotoisuuteen keskittyminen EU:n institutionaalisessa kulttuurissa päätoimipaikoissa ja edustustoissa

23. kehottaa jäsenvaltioita perustamaan sukupuolten tasa-arvoa käsittelevän virallisen työryhmän; kehottaa perustamaan neuvoston uuden kokoonpanon, jossa saatetaan yhteen tasa-arvoasioista vastaavat ministerit ja valtiosihteerit, sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen helpottamiseksi kaikessa EU:n toimintapolitiikassa, mukaan lukien ulko- ja turvallisuuspolitiikka;

24. pitää myönteisenä EUH:n tasa-arvoasioiden pääneuvonantajan ja naisia, rauhaa ja turvallisuutta käsittelevän EU:n epävirallisen työryhmän tähänastista työtä, myös sen varmistamista, että asiaankuuluvat kansalaisyhteiskunnan järjestöt osallistuvat keskusteluihin; pitää kuitenkin valitettavana tasa-arvioasioiden pääneuvonantajan tehtävään osoitetun henkilöstön ja resurssien rajallisuutta ja kehottaa sen haltijaa raportoimaan suoraan varapuheenjohtajalle / korkealle edustajalle; korostaa, että tähän tehtävään osoitettuja resursseja on käytettävä entistä tehokkaammin; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa jatkamaan toimiaan sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen alalla, nimittämään jokaiseen EUH:n osastoon kokopäivätoiminen tasa-arvoneuvoja, joka raportoi suoraan pääneuvonantajalle, sekä kannustamaan henkilöstöään tekemään tiivistä yhteistyötä Euroopan tasa-arvoinstituutin kanssa; painottaa, että EU:n toimielinten ja virastojen välinen tiedonjako on olennaisen tärkeä ja erittäin tehokas väline, jolla torjutaan liian suuria hallintokustannuksia ja tarpeetonta byrokratian lisäämistä;

25. pitää myönteisenä Euroopan ulkosuhdehallinnon tasa-arvostrategiaa vuosiksi 2018–2023 ja kehottaa päivittämään sitä siten, että se sisältää konkreettisia, mitattavissa olevia ja sitovia poliittisia sitoumuksia naisten osallistumisesta johtotehtäviin; kehottaa saavuttamaan tavoitteen, jonka mukaan johtotehtävissä, myös edustustojen päälliköinä ja yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) tehtävissä ja operaatioissa, on oltava 50 prosenttia naisia; pitää myönteisenä komission tässä yhteydessä saavuttamaa edistystä, sillä 41 prosenttia johtajista kaikilla tasoilla on naisia; pitää valitettavana, että tätä tavoitetta ei olla läheskään saavutettu EUH:ssa, jossa vain kaksi kahdeksasta EU:n eritysedustajasta sekä 31,3 prosenttia keskijohdon ja 26 prosenttia ylemmän johdon viranhaltijoista on naisia; kehottaa nykyistä varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ryhtymään tarvittaviin toimiin tilanteen korjaamiseksi ja kehottaa jäsenvaltioita ehdottamaan enemmän naisia ylempiin virkoihin;

26. panee merkille EU:n toimielinten monimuotoisuuden puutteen ja korostaa siksi, että on tärkeää asettaa monimuotoisuutta koskevia tavoitteita erityisesti rodun, kykyjen ja etnisen taustan osalta; korostaa, että EUH:n on mukautettava rekrytointi- ja palkkausprosessejaan, jotta voidaan kiinnittää enemmän huomiota monimuotoisuuteen ja osallisuuteen; painottaa, että muun muassa EU:n henkilöstövalintatoimistossa tarvitaan sukupuolitietoisia palvelukseenottomenettelyjä; kehottaa sisällyttämään sukupuolitietoisen johtajuuden keskijohdon ja ylemmän johdon toimenkuvauksiin;

27. kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa varmistamaan, että ulkomailla toimivien EU:n edustustojen päälliköillä on virallinen velvollisuus pitää huolta siitä, että sukupuolten tasa-arvo on valtavirtaistettu osaksi kaikkea edustuston toimintaa, ja varmistamaan, että he raportoivat asiasta; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa varmistamaan, että EU:n edustustoissa on erityisiä tasa-arvoasioiden yhteyspisteitä, jotta voidaan varmistaa sujuva työnkulku ja minimoida byrokratia; korostaa, että tasa-arvoasioiden yhteyspisteillä on oltava riittävästi resursseja ja aikaa tehtäviensä hoitamiseen ja että niiden vastuualueet on kuvattava yksityiskohtaisesti; korostaa, että yhteyspisteiden olisi raportoitava suoraan edustuston päällikölle/jaostopäällikölle, niillä olisi oltava mahdollisuus tutustua kaikkiin asiaankuuluviin asiakirjoihin ja saada kaikkea asiaankuuluvaa koulutusta, joita ne tarvitsevat tehtäviensä hoitamiseksi, ja niillä olisi oltava tarvittaessa hallinnointivastuu; pyytää ottamaan käyttöön kaikkia EU:n edustustoja koskevat tasa-arvo-ohjeet ja kehittämään tässä yhteydessä verkossa tehtävää raportointia, laatimaan selkeitä malleja ja julkaisemaan ohjekirjan edustustojen työn helpottamiseksi;

28. korostaa, että sukupuolten tasa-arvon saavuttaminen ei ole mahdollista ilman sukupuolinäkökohdat huomioon ottavaa johtajuutta; kehottaa tässä yhteydessä järjestämään pakollista ja tarpeisiin sovitettua sukupuolten tasa-arvoa ja sukupuolinäkökulman valtavirtaistamista koskevaa koulutusta kaikille EUH:n johdon jäsenille, EU:n edustustojen henkilöstölle sekä YTPP-operaatioiden päälliköille tai komentajille; korostaa, että EU:n edustustojen uusien päälliköiden toimeksiantokirjeissä ja työnkuvauksissa on viitattava erityisesti sukupuolten tasa-arvoon; painottaa, että heitä arvioitaessa on otettava huomioon erityiset kriteerit, jotka koskevat sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen takaamiseksi toteutettuja toimia; painottaa, että naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon edistämisen olisi oltava kaikkien EU:n erityisedustajien ja erityisesti ihmisoikeuksista vastaavan EU:n erityisedustajan horisontaalisena painopisteenä ja toimeksiannon kulmakivenä;

29. korostaa, että naisten osallistuminen YTPP-operaatioihin tehostaa niitä ja lisää EU:n uskottavuutta miesten ja naisten yhtäläisten oikeuksien maailmanlaajuisena edistäjänä; pitää myönteisenä, että kaikki YTPP-siviilioperaatiot ovat nyt nimittäneet tasa-arvoasioiden neuvonantajan, ja kehottaa YTPP-sotilasoperaatioita toimimaan samoin; kannustaa EU:n jäsenvaltioita esittämään naisia ehdokkaiksi nykyisiin avoimiin toimiin; edellyttää, että kaikille EU:n lähettämille sotilas- ja siviilihenkilöstön jäsenille annetaan riittävästi koulutusta sukupuolten tasa-arvosta sekä naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevasta asiakokonaisuudesta ja erityisesti siitä, miten he voivat sisällyttää sukupuolinäkökulman tehtäviinsä; pitää valitettavana, että YTPP-operaatioissa ja erityisesti sotilasoperaatioissa työskentelevien naisten määrä on edelleen hyvin alhainen; kehottaa painokkaasti EUH:ta edistämään sellaisen konkreettisen tavoitteen ja poliittisen sitoutumisen tarvetta, jolla lisätään naisten määrää EU:n kriisinhallintatehtävissä ja -operaatioissa; kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita tarkastelemaan keinoja vahvistaa rekrytointia ja työpaikan säilyttämistä koskevaa politiikkaa ja edistämään naisten osallistumista rauhanrakennus- ja rauhanturvaoperaatioihin; painottaa tarvetta sisällyttää EU:n talousarvioon uusi budjettikohta, josta rahoitettaisiin tasa-arvoneuvonantajien tehtävää YTPP:n sotilasoperaatioissa;

30. korostaa, että vain muutamat EU:n YTPP-operaatiot tarjoavat koulutusta seksuaalisesta ja sukupuoleen perustuvasta häirinnästä, ja kehottaa EUH:ta ja jäsenvaltioita tarjoamaan pakollista koulutusta tällaisen häirinnän torjumiseksi kaikissa operaatioissa ja varmistamaan, että uhreja ja väärinkäytösten paljastajia suojellaan tehokkaasti; kehottaa saattamaan YTPP-operaatioiden päivitetyt yleiset käyttäytymissäännöt ajan tasalle ja sisällyttämään niihin periaatteen nollatoleranssista sille, että EU:n johto ja hallinto eivät puutu seksuaaliseen ja sukupuoleen perustuvaan väkivaltaan;

31. kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja jäsenvaltioita sisällyttämään YTPP:tä koskeviin neuvoston päätöksiin ja operaatioiden toimeksiantoihin viittaukset YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaan 1325 ja sen pohjalta annettuihin päätöslauselmiin sekä varmistamaan, että YTPP-operaatioilla on vuotuinen toimintasuunnitelma siitä, miten tulevan GAP III -toimintasuunnitelman sekä naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevan EU:n toimintasuunnitelman tavoitteet pannaan täytäntöön; kehottaa sisällyttämään tasa-arvoanalyysin uusiin YTPP:n välineisiin, kuten Euroopan puolustusrahastoon ja ehdotettuun Euroopan rauhanrahastoon;

32. on tyytyväinen kasvavaan tasa-arvoasioiden yhteyshenkilöiden verkostoon, joka tarjoaa hallinnollista tukea ja koulutusmahdollisuuksia; panee tässä yhteydessä merkille, että Länsi-Balkanilla ja Turkissa toimiville tasa-arvoasioiden yhteyspisteille järjestettiin alueellinen kokous, jonka tavoitteena oli vahvistaa sukupuolten tasa-arvoa ja sukupuolinäkökulman valtavirtaistamista koskevaa työtä; suhtautuu myönteisesti parempaan yhteistyöhön Länsi-Balkanin kanssa G7-kumppanuusaloitteen puitteissa, jossa EU sopi kumppanuudesta Bosnia ja Hertsegovinan kanssa naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevan toimintaohjelman tehostamiseksi;

33. korostaa, että on tärkeää edistää sukupuolten tasa-arvoa EU:n ulkopolitiikassa, mukaan lukien parlamentin suhteissa kolmansiin maihin; pitää tässä yhteydessä myönteisenä parlamentin valtuuskuntien päätöstä nimittää kuhunkin valtuuskuntaan sukupuolikysymyksiä käsittelevä edustaja; korostaa tarvetta edistää tasa-arvoa ja monimuotoisuutta kaikessa valtuuskuntien toiminnassa, myös virallisissa parlamentaarisissa kokouksissa kolmansien maiden kanssa;

Naisten ja tyttöjen oikeuksien suojelun ja edistämisen sekä heidän osallistumisensa asettaminen etusijalle

34. kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita noudattamaan kaikkia kansainvälisiä sitoumuksia, jotka liittyvät sukupuolten tasa-arvoa koskevaan maailmanlaajuiseen ohjelmaan; kehottaa lisäksi niitä kannustamaan ja tukemaan kumppanimaita kumoamaan CEDAW-sopimusta koskevat varaumansa ja panemaan täytäntöön Pekingissä vuonna 1995 pidetyn YK:n neljännen naisten maailmankonferenssin julistuksen ja toimintasuunnitelman, myös lainsäädännön avulla;

35. muistuttaa naisten keskeisestä roolista rauhanrakentajina ja korostaa naisten roolin merkitystä vuoropuhelun edistämisessä, rauhanrakentamisessa ja erilaisten näkökulmien esiin tuomisessa siitä, mitä rauha ja turvallisuus tarkoittavat; huomauttaa, että sen seurauksena, että varmistetaan naisten merkityksellinen ja tasapuolinen osallistuminen EU:n ulkopolitiikan alan neuvotteluihin ja rauhan ja turvallisuuden prosesseihin, lisätään taloudellista hyvinvointia, vähennetään ihmisoikeusrikkomuksia ja edistetään maailmanlaajuista turvallisuutta, demokratiaa ja kestävää rauhaa; huomauttaa, että naisten oikeuksien edistäminen kriisin keskellä olevissa tai konfliktien koettelemissa maissa auttaa vaalimaan entistä vahvempia ja kestävämpiä yhteiskuntia; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa, EUH:ta ja jäsenvaltioita turvaamaan tyttöjen ja naisten oikeudet ja varmistamaan heidän kaikkinaisen ja merkityksellisen osallistumisensa konfliktin eri vaiheissa EU:n konfliktinehkäisyn ja välitystoiminnan kehyksessä;

36. huomauttaa, että on olennaisen tärkeää sitoutua ehkäisemään ja torjumaan kaikkia seksuaalisen ja sukupuoleen perustuvan väkivallan muotoja, kuten parisuhdeväkivaltaa, väkivaltaa verkossa, naisten sukuelinten silpomisen ja lapsi-, varhais- ja pakkoavioliittojen kaltaisia vahingollisia käytäntöjä, kunnian nimissä harjoitettua väkivaltaa samoin kuin konfliktien yhteydessä tapahtuvaa seksuaalista ja sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa, ihmiskauppaa ja seksuaalista riistoa, hyväksikäyttöä ja häirintää sekä nostamaan näihin syyllistyneitä vastaan syytteet; painottaa tässä yhteydessä, että väkivallasta selviytyneille on annettava tukea; korostaa, että olisi kiinnitettävä erityistä huomiota naisiin ja tyttöihin, jotka kohtaavat moninaisia ja toisiinsa liittyviä syrjinnän muotoja; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita ratifioimaan Istanbulin yleissopimuksen, joka on ensimmäinen oikeudellisesti sitova kansainvälinen asiakirja, jolla pyritään ehkäisemään ja torjumaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, näyttämään näin esimerkkiä kaikkialla maailmassa ja tekemään väkivallan poistamista koskevasta sitoumuksestaan uskottavan ulkosuhteissaan; kehottaa tarkistamaan ja päivittämään naisiin ja tyttöihin kohdistuvana väkivaltaa koskevia EU:n suuntaviivoja ja torjumaan kaikenlaista heihin kohdistuvaa syrjintää;

37. korostaa, että sukupuolten tasa-arvon saavuttaminen ei ole mahdollista, ellei miehiä ja poikia oteta mukaan; katsoo, että sukupuolten tasa-arvon edistämisprosessissa miehiä ja poikia on pyydettävä osallistumaan ja myötävaikuttamaan aktiivisesti muutostoimijoina ja puuttumaan siten sukupuolistereotypioihin; muistuttaa erityisesti miesten ja poikien roolista ja vastuusta torjuttaessa seksuaalista ja sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa;

38. kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa, EUH:ta ja jäsenvaltioita varmistamaan ihmisoikeuksien puolustajia koskevien EU:n suuntaviivojen täysimääräisen täytäntöönpanon ja hyväksymään liitteen, jossa pyritään tunnistamaan ja kehittämään lisästrategioita ja -välineitä, joilla voidaan vastata paremmin ja tehokkaammin naisten ihmisoikeuksien puolustajien, myös tyttöjen ja nuorten naisaktivistien, erityistilanteeseen ja heihin kohdistuviin uhkiin ja riskitekijöihin sekä ehkäistä niitä; kehottaa välittömästi soveltamaan sukupuolinäkökulmaa ja toteuttamaan erityisiä toimia, joilla tuetaan naispuolisia ihmisoikeuksien puolustajia, kaikissa ohjelmissa ja välineissä, joiden tavoitteena on suojella ihmisoikeuksien puolustajia;

39. korostaa, että monissa osissa maailmaa naisten ja tyttöjen ihmisoikeuksia ei ole täysin taattu ja että kansalaisyhteiskunnan järjestöillä, naisten ja tyttöjen oikeuksia ajavat järjestöt mukaan luettuina, on yhä enemmän haasteita, kun demokraattinen toimintaympäristö kaventuu maailmanlaajuisesti; muistuttaa keskeisestä työstä, jota kansalaisyhteiskunnan organisaatiot ovat tehneet paikan päällä ylläpitääkseen rauhaa ja edistääkseen naisten osallisuutta rauhanprosesseissa, toimintapolitiikoissa, hallinnossa, institutionaalisten rakenteiden kehittämisessä sekä oikeusvaltioperiaatteen ja turvallisuuden alalla; kehottaa EU:n edustustoja seuraamaan sukupuolten tasa-arvon ja seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja niitä koskevien oikeuksien heikentämistä ja suuntausta kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksien kaventumiseen sekä ryhtymään erityisiin toimiin kansalaisyhteiskuntien suojelemiseksi uhilta, häirinnältä, väkivallalta ja vihapuheelta; kehottaa komissiota, EUH:ta, jäsenvaltioita ja EU:n edustustojen päälliköitä varmistamaan asianmukaisten valmiuksien edistämisen avulla tuen paikallisille kansalaisyhteiskunnille, myös naisjärjestöille ja ihmisoikeuksien puolustajille, ja tekemään niiden kanssa tehtävästä yhteistyöstä ja kuulemisesta normaalin osan omaa työtään; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan aloitteita, joilla pyritään haastamaan ja muuttamaan negatiivisia sukupuolirooleja ja -stereotypioita kaikissa tilanteissa;

40. kehottaa komissiota ja EUH:ta järjestelmällisesti tukemaan seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia, jotka edistävät kaikkien terveyteen liittyvien vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista, kuten äitiyshuolto ja toimet, joilla torjutaan suuririskisiä synnytyksiä ja vähennetään imeväis- ja lapsikuolleisuutta; huomauttaa, että on tuettava perhesuunnittelu- ja äitiysterveyspalvelujen saatavuutta, kattavaa ikään mukautettua seksuaalikasvatusta, ehkäisytoimia, turvallisia ja laillisia aborttipalveluja sekä kunnioitettava naisten oikeutta tehdä päätöksiä omasta ruumiistaan ja saada suojelua kaikenlaiselta syrjinnältä, pakottamiselta tai väkivallalta; kehottaa komissiota torjumaan nk. suukapulasäännön seurauksia tukemalla merkittävästi seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien alalle myönnettävää rahoitusta EU:n ulkoisessa ulottuvuudessa käytettävissä olevien rahoitusvälineiden kautta;

41. muistuttaa, että ilmastonmuutos vaikuttaa suhteettomasti naisiin ja tyttöihin sukupuolten kulttuurisen ja rakenteellisen eriarvoisuuden vuoksi; ottaa huomioon, että sukupuolten tasa-arvo on oleellisen tärkeä rauhan, turvallisuuden ja kestävän kehityksen saavuttamisen ja ilmastoon liittyvien haasteiden tehokkaan hallinnan kannalta ja että moniperusteinen näkökulma on ratkaisevan tärkeä, jotta voidaan saavuttaa oikeudenmukainen ja tasapuolinen siirtymä, jossa ketään ei jätetä jälkeen; humauttaa, että ainoastaan 30 prosenttia ilmastoneuvottelijoista on naisia, ja muistuttaa, että naisten merkityksellinen ja tasapuolinen osallistuminen päätöksentekoelinten toimintaan EU:n, jäsenvaltioiden ja paikallistason ilmastopolitiikan ja -toimien alalla on olennaisen tärkeää pitkän aikavälin ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi; suosittelee painokkaasti, että GAP III -toimintasuunnitelmassa tehdään selväksi sen yhteys Pariisin sopimukseen, ja pyytää EU:ta ja jäsenvaltioita takaamaan naisjärjestöjen mahdollisuudet saada rahoitusta kansainvälisistä ilmastorahastoista;

42. pitää valitettavana, että naisia ja tyttöjä syrjitään edelleen järjestelmällisesti ja monilla tavoin eri puolilla maailmaa; toteaa, että naisten köyhyyttä on torjuttava varmistamalla, että heillä on yhtäläiset mahdollisuudet saada taloudellisia resursseja; muistuttaa, että naisten työmarkkinoille osallistumisen parantaminen, naisten yrittäjyyden parempi tukeminen, myös naisyrittäjien yhtäläinen mahdollisuus saada pääomaa, miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja samapalkkaisuuden turvaaminen sekä työ- ja yksityiselämän tasapainon edistäminen ovat keskeisiä tekijöitä pitkän aikavälin kestävän ja osallistavan talouskasvun saavuttamiseksi, eriarvoisuuden torjumiseksi ja naisten taloudellisen riippumattomuuden edistämiseksi; kehottaa tässä yhteydessä jäsenvaltioita ja EU:n toimielimiä lisäämään tarvittaessa rahoituksen saatavuutta, myös mikroluottojen avulla, ja tekemään yhteistyötä kumppanimaiden kanssa naisten aseman edistämiseksi, myös sellaisilla aloilla kuin perintöoikeus omaisuuteen ja maahan, oikeudellisen aseman ja taloudellisen ja digitaalisen lukutaidon saatavuus sekä suojelu lapsityövoiman käytöltä ja muilta hyväksikäytön muodoilta;

43. painottaa tarvetta noudattaa EU:n muuttoliikepolitiikan alalla sellaista sukupuolinäkökulmaa, jolla taataan naispuolisten turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten oikeudet, ottaa välittömästi käyttöön sukupuolisensitiivisiä turvapaikka- ja maahanmuuttomenettelyjä ja tehostaa toimia, joilla varmistetaan asianmukaiset määrittelytoimet ja suojelu mahdolliselta väkivallalta, häirinnältä, raiskauksilta ja naiskaupalta vastaanottokeskuksissa kaikkialla Euroopassa;

44. tuomitsee kaikenlaisen naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan, mukaan luettuina ihmiskauppa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan yhteistyötä kolmansien maiden kanssa ihmiskaupan kaikkien muotojen torjumiseksi kiinnittäen erityistä huomiota ihmiskaupan sukupuoliulottuvuuteen erityisesti lapsiavioliittojen, naisten ja tyttöjen seksuaalisen riiston ja seksiturismin torjumiseksi; kehottaa ottamaan käyttöön sukupuolisensitiivisen lähestymistavan ihmiskauppaan puuttumalla kattavasti siihen, miten se vaikuttaa monenlaisten ihmisoikeuksien käyttämiseen;

45. painottaa, että sotatilanteessa raiskauksen uhreiksi joutuneille tytöille ja naisille on taattava pääsy syrjimättömään hoitoon ja erityisesti kattavaan sairaanhoitoon; vaatii varmistamaan, että kaikkien naisten ja tyttöjen oikeutta elämään ja ihmisarvoon suojellaan vastustamalla aktiivisesti vahingollisia käytäntöjä; korostaa, että on estettävä raiskausten käyttö sodankäynnin ja sorron välineenä ja että EU:n on painostettava kolmansien maiden hallituksia ja kaikkia osapuolia alueilla, joilla tällaista sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa esiintyy, jotta näistä käytännöistä päästään eroon ja väkivaltaan syyllistyneet saadaan oikeuden eteen ja jotta voidaan auttaa tällaista väkivaltaa kokeneita ja sen kohteeksi joutuneita naisia ja yhteisöjä toipumaan ja kuntoutumaan;

46. ottaa huomioon naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan poistamista kaikkialla maailmassa koskevan EU:n ja YK:n Spotlight Initiative -aloitteen yhteydessä saavutetun jatkuvan edistymisen ja että sen kehyksessä kohdennettiin 270 miljoonaa euroa Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa täytäntöön pantaviin ohjelmiin vuonna 2018; kehottaa EU:ta osoittamaan vahvaa johtajuutta kehyksessä, joka liittyy sukupuoliperusteiselta väkivallalta suojelemista hätätilanteissa koskevaan toimintakehotukseen ja konfliktien yhteydessä tapahtuvasta seksuaalisesta ja sukupuoleen perustuvasta väkivallasta selviytyneille annettavaan tukeen; muistuttaa komissiota ja EU:n jäsenvaltioita seksuaali- ja sukupuoliperusteisen väkivallan torjumista humanitaarisissa kriiseissä käsitelleen Oslon konferenssin tulosten merkitystä;

47. panee merkille, että EU ja YK sopivat vuonna 2018 rauhanoperaatioiden ja kriisinhallinnan alan yhteistyön uusista tulevaisuuteen suuntautuvista painopisteistä vuosiksi 2019–2021; korostaa, että naisia, rauhaa ja turvallisuutta käsittelevän EU:n ja YK:n yhteistyöfoorumin perustamisesta on tehtävä ensisijainen painopiste;

48. panee merkille, että YK on varoittanut, että covid-19-pandemia tuo esiin ja pahentaa kaikenlaista eriarvoisuutta, myös sukupuolten epätasa-arvoa; on syvästi huolissaan kotitalouksissa tapahtuvan ja julkisen hoitotyön epätasaisesta jakautumisesta, kun otetaan huomioon, että naisten osuus koko maailman terveydenhuoltohenkilöstöstä on noin 70 prosenttia, sukupuoleen perustuvan väkivallan huolestuttavasta lisääntymisestä, joka johtuu osittain pitkistä eristysjaksoista, sekä lisääntymis- ja äitiysterveydenhuollon rajallisesta saatavuudesta; kehottaa siksi kehittämään kohdennettuja erityistoimia, joilla puututaan naisiin ja tyttöihin kohdistuviin covid-19:n sosioekonomisiin vaikutuksiin; korostaa, että on myönnettävä pikaisesti riittävää rahoitusta sen varmistamiseksi, että naisjärjestöillä, ihmisoikeuksien puolustajilla ja rauhanrakentajilla on täydet ja esteettömät mahdollisuudet käyttää laadukasta teknologiaa, jotta he voivat osallistua mielekkäällä tavalla päätöksentekoprosesseihin covid-19-kriisin aikana; painottaa, että varapuheenjohtajan / korkean edustajan ja komission olisi tunnustettava, että on välttämätöntä taata ihmisten turvallisuus, johon sisältyvät kaikki naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevan EU:n strategisen toimintamallin näkökohdat; korostaa tarvetta varmistaa, että EU:n covid-19-kriisin vuoksi toteuttamissa maailmanlaajuisissa toimissa ei unohdeta sukupuolinäkökulmaa ja että naisten ja muiden marginalisoitujen ryhmien erityistarpeet olisi otettava asianmukaisesti huomioon ja heidän osallistumisensa olisi varmistettava koko ohjelmakauden ajaksi;

°

° °

49. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

 


 

VÄHEMMISTÖÖN JÄÄNYT MIELIPIDE

työjärjestyksen 55 artiklan 4 kohdan mukaisesti

Derk Jan Eppink

 

ECR-ryhmä on eri mieltä tämän mietinnön sisällöstä ja ideologisesta olettamuksesta.

 

Tämän mietinnön lähestymistapa on kollektivistinen. ECR-ryhmänä kannatamme pikemminkin yksilön oikeuksia ja meritokratiaa kuin ”ryhmäoikeuksia”, jotka perustuvat identiteettipolitiikkaan. Ytimenä olisi oltava yksilönvapaus.

 

ECR-ryhmä pitää tärkeänä, että kaikilla yksilöillä on samat mahdollisuudet ja että oikea henkilö on oikeassa paikassa. Henkilön sukupuolella ei pitäisi olla merkitystä. Syrjintää ei pitäisi ensinkään esiintyä. Sukupuolen muuttaminen ideologiseksi tekijäksi ei johda parempaan päätöksentekoon eikä parempiin tuloksiin. Mietinnössä peräänkuulutetaan jopa uusia monimuotoisuustavoitteita. Tämän mietinnön paneminen käytäntöön johtaisi kalliiden ja tehottomien byrokraattisten valvontamekanismien lisääntymiseen. Esimerkiksi ”EUH:n kuhunkin osastoon nimitettävä kokoaikainen tasa-arvoneuvonantaja” ei johda parempiin operatiivisiin tuloksiin tai tyytyväisyyteen eurooppalaisten veronmaksajien keskuudessa. Hakijoita olisi arvioitava ominaisuuksien, ei sukupuolen, perusteella. Toissijaisuusperiaate huomioon ottaen EU turvautuisi perusteettomasti ylisääntelyyn.

 

Katsomme myös, että ulko- ja turvallisuuspolitiikka kuuluu ja sen pitäisi kuulua jäsenvaltioiden eikä Euroopan unionin yksinomaiseen toimivaltaan.


 

ULKOASIAINVALIOKUNNAN LAUSUNTO (22.6.2020)

<CommissionInt>naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnalle</CommissionInt>


<Titre>sukupuolten tasa-arvosta EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikassa</Titre>

<DocRef>(2019/2167(INI))</DocRef>

Valmistelija: <Depute>Hannah Neumann</Depute>

EHDOTUKSET

Ulkoasiainvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A. katsoo, että EU:n olisi edistettävä sellaisen maailman luomista, jossa kaikki ihmiset sukupuolesta, iästä, seksuaalisesta suuntautumisesta ja sukupuoli-identiteetistä tai sukupuolen ilmaisusta, rodusta ja kyvyistä riippumatta voivat elää rauhanomaisesti ja nauttia yhtäläisistä oikeuksista ja yhtäläisistä mahdollisuuksista hyödyntää potentiaaliaan;

B. ottaa huomioon, että erityisesti naiset ja tytöt kärsivät ruumiillisesta, henkisestä ja seksuaalisesta väkivallasta, köyhyydestä, aseellisista konflikteista ja ilmastohätätilan vaikutuksista; ottaa huomioon, että kaikkialla maailmassa autoritarismi lisääntyy ja fundamentalististen ryhmien lukumäärä kasvaa ja että näillä kehityssuunnilla on selvä yhteys pyrkimyksiin heikentää naisten ja hlbtiq-henkilöiden oikeuksia; katsoo, että sellainen turvallisuuskäsitys, jossa keskitytään ennemmin valtioihin kuin ihmisiin, on puutteellinen eikä johda rauhaan;

C. ottaa huomioon, että tasa-arvoanalyysi ja sukupuolinäkökulma muodostavat perustan tehokkaalle ja kestävälle konfliktinehkäisylle, vakauttamiselle, rauhanrakentamiselle, konfliktien jälkeiselle jälleenrakentamiselle, hallinnoinnille ja institutionaalisten rakenteiden kehittämiselle; ottaa huomioon, että naiset ja tytöt pyritään yleensä esittämään uhreina, mikä vie naisilta ja tytöiltä heidän toimijuutensa ja mitätöi heidän valmiutensa toimia muutoksen aikaansaajina; ottaa huomioon, että on jatkuvasti enemmän todisteita siitä, että naisten ja tyttöjen osallistuminen rauhanprosesseihin vaikuttaa merkittävällä tavalla niiden kestävyyteen ja onnistumiseen;

D. ottaa huomioon, että osallistavat rauhanprosessit ovat kestävämpiä ja tarjoavat enemmän mahdollisuuksia löytää ratkaisuja ja saada laajempaa tukea ja että naisten osallistumista rauhanprosesseihin ja rauhanrakentamiseen on lisättävä; ottaa huomioon, että vuosien 1988 ja 2018 välillä merkittävien rauhanprosessien neuvottelijoista 13 prosenttia, välittäjistä 3 prosenttia ja allekirjoittajista vain 4 prosenttia oli naisia;

E. ottaa huomioon, että tytöt ovat suhteettoman epäsuotuisassa asemassa sukupuolensa ja ikänsä vuoksi; katsoo, että pakolais- ja siirtolaistytöt ovat erityisen haavoittuvia; ottaa huomioon, että on erityisen tärkeää suojella tyttöjä väkivallalta ja syrjinnältä ja taata heidän mahdollisuutensa saada koulutusta, tietoa ja terveyspalveluja, seksuaali- ja lisääntymisterveys ja -oikeudet mukaan lukien, jotta he voivat nauttia täysimääräisesti ihmisoikeuksistaan;

F. ottaa huomioon, että naisiin ja tyttöihin kohdistuva seksuaalinen ja sukupuoleen perustuva väkivalta, mukaan lukien lapsiavioliittojen ja naisten sukuelinten silpomisen kaltaiset vahingolliset käytännöt, peruspalvelujen ja sosiaalipalvelujen, kuten terveydenhuollon, koulutuksen, puhtaan veden, sanitaation ja ravinnon riittämätön saatavuus, rajoitettu mahdollisuus saada seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia koskevia palveluja sekä epätasavertainen osallistuminen julkisten ja yksityisten elinten toimintaan, poliittiseen päätöksentekoon ja rauhanprosesseihin, ovat syrjintään ja syrjäytymiseen johtavia tekijöitä;

1. korostaa, että sukupuolten tasa-arvon periaate on yksi EU:n perusarvoista ja että sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen olisi näin ollen pantava täytäntöön ja sisällytettävä kaikkiin EU:n toimiin ja politiikkoihin; painottaa, että EU:n olisi pyrittävä saamaan aikaan sellainen maailma, jossa kaikki ihmiset sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta, rodusta ja kyvyistä riippumatta voivat elää rauhanomaisesti ja nauttia yhtäläisistä oikeuksista ja yhtäläisistä mahdollisuuksista hyödyntää potentiaaliaan;

2. kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa, komissiota ja EU:n jäsenvaltioita tukemaan edelleen sukupuolten tasa-arvoa, sukupuolinäkökulman valtavirtaistamista, sukupuolitietoinen budjetointi mukaan lukien, ja moniperusteista näkökulmaa, johon sisältyy tasavertainen ja monimuotoinen edustus, ja ottamaan ne systemaattisesti osaksi EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa; kehottaa EU:ta toimimaan esimerkkinä ja tekemään sukupuolten tasa-arvosta tärkeän tavoitteen EU:n ulkoisessa toiminnassa ottamalla sen näkyvästi esiin kaikilla politiikan osa-alueilla ja erityisesti monenvälisillä foorumeilla ja kaikissa poliittisissa ja strategisissa vuoropuheluissa, ihmisoikeusvuoropuheluissa, politiikan suunnittelussa ja ohjelmasuunnittelussa, maakohtaisissa ihmisoikeusstrategioissa, julkisissa lausunnoissa, maailmanlaajuisessa ihmisoikeusraportoinnissa sekä seuranta-, arviointi- ja raportointiprosesseissa, päätöksentekoprosesseissa, neuvotteluissa ja johtajuusasioissa; kehottaa ottamaan syrjinnän ja marginalisoinnin monenlaisia ja risteäviä muotoja kohtaavien naisten ja tyttöjen moninaiset kokemukset poliittisen päätöksenteon keskiöön; vahvistaa, että ulko- ja turvallisuuspolitiikassa olisi otettava huomioon sukupuolten valtasuhteiden epätasapaino ja puututtava siihen, edustettava naisia ja tyttöjä ja suojeltava hlbtiq-henkilöitä;

3. painottaa, että Ruotsilla, Tanskalla, Sveitsillä ja Norjalla on vahva sukupuolten tasa-arvoon keskittyvä ulkopolitiikka; pitää myönteisenä, että muun muassa Ranska, Espanja, Luxemburg, Irlanti, Kypros ja Saksa ovat ilmoittaneet aikovansa ottaa sukupuolten tasa-arvon ulkopolitiikkansa painopisteeksi; suhtautuu myönteisesti myös siihen, että nykyinen komissio on tehnyt sukupuolten tasa-arvosta yhden tärkeimmistä painopisteistään kaikilla politiikan aloilla; korostaa, että seuraavien periaatteiden olisi oltava EU:n sukupuolipolitiikan keskiössä: ihmisoikeudet, demokratia ja oikeusvaltioperiaate, aseidenriisunta ja asesulku, kansainvälinen kehitysyhteistyö ja ilmastotoimet;

4. painottaa, että sukupuolten tasa-arvo ja sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen vaativat korkean tason kannanottojen lisäksi myös EU:n ja jäsenvaltioiden johdon poliittista sitoutumista, tavoitteiden asettamista tärkeysjärjestykseen ja seurantaa; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa edistämään sukupuolten tasa-arvoa merkittävästi ja selvästi näkyvällä tavalla johtamisen ja hallinnon, henkilöstön ja rekrytoinnin, organisaatiohierarkian, koulutuksen, taloudellisten resurssien, palkkaerojen sekä työ- ja yksityiselämän tasapainottamisen aloilla sekä varmistamaan, että vaikuttavaan ja muutosvoimaiseen sukupuolinäkökulman valtavirtaistamiseen sitoudutaan poliittisella ja toiminnan tasolla; kehottaa tässä yhteydessä järjestämään pakollista ja toistuvaa sukupuolten tasa-arvoa ja sukupuolinäkökulman valtavirtaistamista koskevaa koulutusta kaikille EUH:n keski- ja ylemmän johdon jäsenille, EU:n edustustojen henkilöstölle sekä yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) operaatioiden päälliköille tai komentajille; painottaa, että naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon edistämisen olisi oltava kaikkien EU:n erityisedustajien ja erityisesti ihmisoikeuksista vastaavan EU:n erityisedustajan horisontaalisena painopisteenä ja toimeksiannon kulmakivenä;

5. kehottaa tasapainottamaan sukupuolijakaumaa EU:n ulkoisessa edustuksessa; pitää valitettavana huomattavaa sukupuolten välistä eroa Euroopan ulkosuhdehallinnossa, jossa vain kaksi kahdeksasta EU:n erityisedustajasta sekä 31,3 prosenttia keskijohdon ja 26 prosenttia ylemmän johdon viranhaltijoista on naisia; pitää myönteisenä varapuheenjohtajan / korkean edustajan sitoumusta nostaa naisten osuus johtotehtävissä 40 prosenttiin hänen toimikautensa loppuun mennessä; muistuttaa kuitenkin, että komissio ilmoitti sukupuolten tasa-arvoa koskevassa strategiassaan 2020–2025 tavoitteekseen saavuttaa 50 prosentin sukupuolipariteetti sen hallinnon kaikilla tasoilla vuoden 2024 loppuun mennessä; painottaa, että tätä tavoitetta olisi noudatettava myös tulevissa EU:n erityisedustajien nimityksissä; pitää erittäin valitettavana, että yksikään varapuheenjohtajan / korkean edustajan nimittämistä uusista apulaispääsihteereistä ei ole nainen;

6. pitää myönteisenä EUH:n tasa-arvostrategiaa vuosiksi 2018–2023 mutta pitää valitettavana konkreettisten ja mitattavissa olevien tavoitteiden puuttumista; kehottaa päivittämään strategiaa siten, että siihen sisällytetään konkreettisia ja sitovia tavoitteita muun muassa naisten osuudesta johtotehtävissä, ja panemaan sen täytäntöön; pitää vastaavasti valitettavana, että EU:n toimielimillä ei ole monimuotoisuutta koskevia tavoitteita eivätkä toimielimet ole yleisesti ottaen monimuotoisia etenkään rodun, kykyjen ja etnisen taustan osalta; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa lisäämään naisten osuutta EU:n sisäisissä päätöksentekomekanismeissa; painottaa, että muun muassa EU:n henkilöstövalintatoimistossa tarvitaan sukupuolitietoisia palvelukseenottomenettelyjä, jotka eivät lisää entisestään sukupuolten epätasa-arvoa toimielimissä; kehottaa sisällyttämään sukupuolitietoisen johtajuuden keskijohdon ja ylemmän johdon toimenkuvauksiin;

7. kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa varmistamaan, että ulkomailla toimivien EU:n edustustojen päälliköillä on virallinen velvollisuus pitää huolta siitä, että sukupuolten tasa-arvo on valtavirtaistettu osaksi kaikkea edustustojen toimintaa ja että sukupuolten tasa-arvoon liittyvät kysymykset otetaan säännöllisesti puheeksi poliittisissa vuoropuheluissa paikallisen hallinnon edustajien kanssa, ja edellyttämään heitä raportoimaan asiasta; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa lisäksi varmistamaan, että EU:n edustustoissa on yksi tasa-arvoasioiden yhteyspiste; panee merkille, että erityisesti tasa-arvoanalyysin käyttö EU:n ulkoisen toiminnan määrittelyssä on lisääntymässä ja että lähes kaikki EU:n edustustot ovat tehneet yksityiskohtaisen tasa-arvoanalyysin;

8. on tyytyväinen kasvavaan tasa-arvoasioiden yhteyshenkilöiden verkostoon, joka tarjoaa hallinnollista tukea ja koulutusmahdollisuuksia; panee tässä yhteydessä merkille, että Länsi-Balkanilla ja Turkissa toimiville tasa-arvoasioiden yhteyspisteille järjestettiin alueellinen kokous, jonka tavoitteena oli vahvistaa sukupuolten tasa-arvoa ja sukupuolinäkökulman valtavirtaistamista koskevaa työtä; suhtautuu myönteisesti parempaan yhteistyöhön Länsi-Balkanin kanssa G7-kumppanuusaloitteen puitteissa, jossa EU sopi kumppanuudesta Bosnia ja Hertsegovinan kanssa naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevan toimintaohjelman tehostamiseksi;

9. kehottaa EU:n edustustoja seuraamaan pyrkimyksiä heikentää sukupuolten tasa-arvoa ja naisten oikeuksia ja kaventaa kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksia sekä ryhtymään erityisiin toimiin niiden suojelemiseksi; kehottaa komissiota, EUH:ta, jäsenvaltioita ja EU:n edustustojen päälliköitä varmistamaan enemmän poliittista ja taloudellista tukea itsenäisille paikallisille kansalaisjärjestöille, kuten naisjärjestöille ja erityisesti näiden valmiuksien kehittämiseen, naispuolisille ihmisoikeuksien puolustajille, toimittajille, tutkijoille ja taiteilijoille sekä ottamaan näiden tahojen kanssa tehtävän yhteistyön ja heidän kuulemisensa olennaiseksi osaksi omaa työtään;

10. on tyytyväinen siihen, että sukupuolten tasa-arvo sisältyy erityistavoitteena ehdotettuun liittymistä valmistelevaa tukivälinettä (IPA III) koskevaan asetukseen sekä naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön välineeseen (NDICI); esittää erityisrahoitusta sukupuolten tasa-arvoa sekä sukupuolitietoisen lähestymistavan integroimista varten, sukupuolitietoista budjetointia sekä vaatimusta näiden asetusten sukupuolivaikutusten pakollisesta ennakko- ja jälkiarvioinnista ja arviointien tulosten raportoimisesta parlamentille; kehottaa vähentämään hallinnollisia vaatimuksia, jotta paikalliset ja pienet kansalaisjärjestöt ja erityisesti naisjärjestöt voivat saada rahoitusta;

11. kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa, EUH:ta ja jäsenvaltioita varmistamaan ihmisoikeuksien puolustajia koskevien EU:n suuntaviivojen täysimääräisen täytäntöönpanon ja hyväksymään liitteen, jossa pyritään tunnistamaan ja kehittämään lisästrategioita ja -välineitä, joilla voidaan vastata paremmin ja tehokkaammin naisten ihmisoikeuksien puolustajien erityistilanteeseen ja heihin kohdistuviin uhkiin ja riskitekijöihin sekä ehkäistä niitä; kehottaa ottamaan kaikissa ohjelmissa ja välineissä, joiden tavoitteena on suojella ihmisoikeuksien puolustajia, välittömästi käyttöön sukupuolinäkökulman ja erityisiä toimia, joilla tuetaan naispuolisia ihmisoikeuksien puolustajia;

12. pitää myönteisenä EU:n päätöstä uudistaa ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskeva EU:n toimintasuunnitelma ja kehottaa sisällyttämään toimintasuunnitelman toteutusvaiheeseen sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen sekä kohdennettuja toimia sukupuolten tasa-arvon ja naisten oikeuksien edistämiseksi;

13. pitää myönteisenä, että yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) operaatioihin lähetettyjen naisten lukumäärä on kasvanut; pitää valitettavana, että yhtäkään 12:sta YTPP-siviilioperaatiosta ei johda nainen ja että tähän mennessä kaikkiaan 70:stä operaatioiden johtajasta vain kuusi on ollut naisia; muistuttaa, että Euroopan unionin sotilasesikunnan 176 työntekijästä vain 22 on naisia, ja heistä 12 toimii sihteereinä tai avustajina; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa laatimaan YTPP-operaatioita varten sukupuolten tasa-arvoa koskevan strategian, johon sisältyvät sekä johtoa että henkilöstöä koskevat määrätyt tavoitteet; muistuttaa, että tässä vaaditaan EU:n johdon ja jäsenvaltioiden yhteisiä toimia, koska ne lähettävät suurimman osan YTPP:n siviilihenkilöstöstä; kehottaa EU:n jäsenvaltioita täyttämään YTPP-siviilialan sopimuksen sitoumuksen nro 16 edistämällä aktiivisesti naisten osallistumista kaikilla tasoilla sekä lisäämään kansallista panostustaan; pitää valitettavana, että sopimuksen hyväksymisen jälkeen naispuolisen henkilöstön määrä on vähentynyt; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan aktiivisia rekrytointistrategioita sekä yksilöimään erityisiä naisten osallistumista rajoittavia esteitä ja puuttumaan niihin hyödyntämällä operaatioita koskevia raportteja, joihin sisältyy asiaa koskevia tilastoja; kehottaa EU:n toimielimiä kannustamaan naisia osallistumaan YK:n rauhanturvaoperaatioihin kaikilla tasoilla, myös osana sotilas- ja poliisihenkilöstöä; muistuttaa, että EU sitoutui lisäämään naisten määrää konfliktien ennaltaehkäisystä, kriisinhallinnasta ja rauhanneuvotteluista vastaavissa elimissä allekirjoittaessaan naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevan YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325, jossa selkeästi määritellään naiset merkittäviksi toimijoiksi rauhanrakentamisen ja konfliktien sovittelun alalla;

14. suhtautuu myönteisesti sukupuolinäkökulman valtavirtaistamista EU:n siviilioperaatioissa koskeviin suuntaviivoihin ja korostaa, että nämä suuntaviivat ovat konkreettinen täytäntöönpanoväline, jota operaation koko henkilöstön, myös johdon, olisi sovellettava ja joka auttaa valtavirtaistamaan järjestelmällisesti sukupuolinäkökulman ja ottamaan käyttöön sukupuolten tasa-arvoa edistäviä toimia kaikkien YTPP-siviilioperaatioiden toiminnassa ja vaiheissa; on vahvasti sitä mieltä, että YTPP-operaatioiden suunnittelussa olisi otettava huomioon paikallisten naisjärjestöjen suositukset; pitää myönteisenä, että kaikissa YTPP-siviilioperaatioissa on nyt tasa-arvoneuvonantaja; pitää kuitenkin valitettavana, että tämä ei koske YTPP‑sotilasoperaatioita; kannustaa EU:n jäsenvaltioita esittämään ehdokkaita nykyisiin avoimiin toimiin; edellyttää toimia, joilla varmistetaan, että kaikelle EU:n lähettämälle sotilas- ja siviilihenkilöstölle annetaan riittävästi koulutusta sukupuolten tasa-arvosta sekä naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevasta asiakokonaisuudesta ja erityisesti siitä, miten he voivat sisällyttää sukupuolinäkökulman tehtäviinsä;

15. kehottaa saattamaan YTPP-operaatioiden päivitetyt yleiset käyttäytymissäännöt ajan tasalle ja sisällyttämään niihin periaatteen nollatoleranssista sille, että EU:n johto ja hallinto eivät puutu seksuaaliseen ja sukupuoleen perustuvaan väkivaltaan; pitää valitettavana, että ainoastaan muutamissa EU:n YTPP-operaatioissa annetaan seksuaaliseen ja sukupuoleen perustuvaan häirintään liittyvää koulutusta, ja kehottaa EUH:ta ja jäsenvaltioita tukemaan kaikkia pyrkimyksiä torjua seksuaalista tai sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa kansainvälisissä rauhanturvaoperaatioissa ja varmistamaan, että väärinkäytösten paljastajia ja uhreja suojellaan tehokkaasti;

16. painottaa, että tasa-arvoanalyysin kehittäminen ja käyttäminen sekä sukupuolinäkökulman systemaattinen huomioonottaminen ja sen sisällyttäminen päätöksentekoon ovat yksi tehokkaan ja kestävän konfliktien ehkäisyn, hallinnan ja ratkaisun, vakauttamisen, rauhanrakentamisen, konfliktien jälkeisen jälleenrakentamisen, hallinnoinnin ja institutionaalisten rakenteiden kehittämisen peruskivistä; pitää valitettavana, että naiset esitetään yleensä vain uhreina, mikä vie naisilta heidän toimijuutensa; painottaa, että on tunnustettava naisten ja tyttöjen merkittävä rooli kestävän rauhan saavuttamisessa paikallisella, kansallisella ja kansainvälisellä tasolla erityisesti vuoropuhelun, välitystoiminnan ja rauhanneuvottelujen edistäjinä; kehottaa mahdollistamaan ruohonjuuritason naisten ja tyttöjen turvallisen, merkityksellisen ja inklusiivisen osallistumisen rauhaa ja turvallisuutta koskevaan toimintaan, kuten rauhanrakentamiseen, konfliktin jälkeiseen jälleenrakentamiseen, hallinnointiin ja institutionaalisten rakenteiden kehittämiseen, konfliktin kaikissa vaiheissa kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisesti; huomauttaa, että naisten oikeuksien edistäminen kriisien keskellä tai konfliktien koettelemissa maissa auttaa vaalimaan entistä vahvempia, terveempiä, turvallisempia ja kestävämpiä yhteisöjä, joissa ei turvauduta yhtä helposti väkivaltaisiin keinoihin kiistojen ja konfliktien ratkaisemiseksi; korostaa, että on tärkeää ottaa nuoret naiset ja tytöt mukaan rauhanrakentamiseen, ja panee tässä yhteydessä merkille nuoriso-, rauha- ja turvallisuusagendan merkityksen;

17. kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan täysimääräisesti asevientiä koskevaa yhteistä kantaa ja kehottaa niitä erityisesti ottamaan huomioon riskin, että vietyjä tuotteita käytetään sukupuoleen perustuvaan tai naisiin tai lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan tai että ne edistävät tällaista väkivaltaa; korostaa, että sukupuolinäkökohdat huomioon ottava lähestymistapa tarkoittaa ihmiskeskeistä lähestymistapaa turvallisuuskysymyksiin ja että sen puitteissa pyritään parantamaan naisten turvallisuutta, myös talouden, sosiaaliturvan ja terveyden osalta;

18. suhtautuu myönteisesti naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevaan EU:n strategiseen toimintamalliin sekä vuonna 2019 hyväksyttyyn naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevaan EU:n toimintasuunnitelmaan ja kehottaa panemaan sen määrätietoisesti täytäntöön; pitää kuitenkin valitettavana, että selkeistä tavoitteista ja indikaattoreista huolimatta tämän toimintapoliittisen sitoumuksen muuttaminen käytännön toimiksi on edelleen haaste, joka edellyttää jatkuvia toimia; korostaa kansallisten toimintasuunnitelmien merkitystä naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevan toimintaohjelman täytäntöönpanon kannalta; pitää myönteisenä, että lähes kaikki EU:n jäsenvaltiot hyväksyvät YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaa 1325 koskevat kansalliset toimintasuunnitelmansa vuoden loppuun mennessä; pitää kuitenkin valitettavana, että vain yksi jäsenvaltio on osoittanut määrärahoja toimintasuunnitelman täytäntöönpanoon; kehottaa jäsenvaltioita osoittamaan määrärahat toimintasuunnitelmien täytäntöönpanoon ja kehittämään kansallisia parlamentaarisia valvontamekanismeja sekä ottamaan käyttöön kiintiöitä naisten osallistumiselle seuranta-, arviointi- ja valvontamekanismeihin; pitää valitettavana, että monet EU:n henkilöstön jäsenet eivät vielä ole sisällyttäneet naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevaa toimintaohjelmaa osaksi työtään ja että toimintaohjelmaa pidetään harkinnanvaraisesti sovellettavana keinona tehostaa operaatioita mutta ei itsessään keinona varmistaa naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon toteutuminen;

19. suhtautuu myönteisesti työhön, jota EU:n naisia, rauhaa ja turvallisuutta käsittelevä työryhmä on tähän mennessä tehnyt muun muassa varmistaessaan asiaankuuluvien kansalaisyhteiskunnan järjestöjen osallistumisen sen keskusteluihin; suhtautuu myönteisesti EUH:n tasa-arvokysymysten pääneuvonantajan tekemään työhön; pitää kuitenkin valitettavana tämän tehtävän tarjoamia rajallisia valmiuksia ja esittää, että neuvonantajan roolia vahvistetaan merkittävästi ja että hän raportoisi suoraan varapuheenjohtajalle / korkealle edustajalle; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa huolehtimaan siitä, että jokaisessa EUH:n osastossa on kokopäivätoiminen tasa-arvoneuvoja, joka työskentelee sukupuolten tasa-arvon ja naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevan toimintaohjelman parissa ja joka raportoi suoraan pääneuvonantajalle, sekä kannustamaan henkilöstöään tekemään tiivistä yhteistyötä Euroopan tasa-arvoinstituutin (EIGE) kanssa; painottaa, että EU:n toimielinten ja virastojen välinen tiedonjako on tärkeä ja erittäin tehokas väline, jolla torjutaan korkeita hallintokuluja ja tarpeetonta byrokratian lisäämistä;

20. kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja jäsenvaltioita sisällyttämään YTPP:tä koskeviin neuvoston päätöksiin ja operaatioiden toimeksiantoihin viittaukset YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaan 1325 ja sen pohjalta annettuihin päätöslauselmiin sekä varmistamaan, että YTPP-operaatioilla on vuotuinen toimintasuunnitelma siitä, miten tulevan sukupuolten tasa-arvoa koskevan toimintasuunnitelman (GAP III) sekä naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevan EU:n toimintasuunnitelman tavoitteet pannaan täytäntöön; kehottaa sisällyttämään tasa‑arvoanalyysin uusiin YTPP:n välineisiin, kuten Euroopan puolustusrahastoon ja ehdotettuun Euroopan rauhanrahastoon;

21. panee merkille, että EU ja YK sopivat vuonna 2018 rauhanoperaatioiden ja kriisinhallinnan alan yhteistyön uusista tulevaisuuteen suuntautuvista painopisteistä vuosiksi 2019–2021, ja korostaa, että naisia, rauhaa ja turvallisuutta käsittelevän EU:n ja YK:n yhteistyöfoorumin perustamisesta on tehtävä ensisijainen painopiste;

22. suhtautuu myönteisesti EU:n ja Naton yhteistyöhön, jolla pyritään edistämään rauhaa ja vakautta euroatlanttisella alueella ja jonka yksi keskeisistä painopisteistä on edistää naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevaa toimintaohjelmaa;

23. korostaa, että on tärkeää edistää sukupuolten tasa-arvoa EU:n ulkopolitiikassa, mukaan lukien parlamentin suhteissa kolmansiin maihin; pitää tässä yhteydessä myönteisenä parlamentin valtuuskuntien päätöstä nimittää kuhunkin valtuuskuntaan sukupuolikysymyksiä käsittelevä edustaja; korostaa tarvetta edistää tasa-arvoa ja monimuotoisuutta kaikessa valtuuskuntien toiminnassa, myös virallisissa parlamentaarisissa kokouksissa kolmansien maiden kanssa;

24. korostaa tarvetta varmistaa, että automatisoiduissa päätöksentekomenetelmissä, kuten EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikassa käytettävissä tekoälyalgoritmeissa, ei esiinny profilointiin liittyviä vinoutumia eikä etenkään sukupuoleen perustuvia vinoutumia;

25. suhtautuu myönteisesti toisen sukupuolten tasa-arvoa koskevan toimintasuunnitelman (GAP II) puitteissa saavutettuihin tasa-arvoa koskeviin tuloksiin ja suhtautuu näin ollen myönteisesti komission ehdotukseen toteuttaa uudelleentarkastelu ja esittää uusi GAP III -toimintasuunnitelma vuonna 2020; kehottaa komissiota puuttumaan toimintasuunnitelman puutteisiin, kuten heikkoon oikeusperustaan, sukupuolitietoisen budjetoinnin puuttumiseen, täsmällisen raportoinnin vaikeuksiin, aikataulujen yhteensovittamisen ja budjettikierrosten puutteeseen sekä henkilöstön riittävän koulutuksen puutteeseen; suosittaa, että GAP III -toimintasuunnitelmaan liitetään selkeät, mitattavissa olevat ja aikasidonnaiset menestyksen indikaattorit, joihin sisältyy vastuun jakaminen eri toimijoille, ja että kullekin kumppanimaalle asetetaan selkeät tavoitteet; ottaa huomioon covid-19:n vaikutuksen naisten ja tyttöjen elämään ja kehottaa siksi komissiota säilyttämään GAP III:n uudistamisen vuoden 2020 työsuunnitelmassaan eikä lykkäämään sitä seuraavaan vuoteen;

26. tunnustaa kansalaisjärjestöjen ja erityisesti naisten oikeuksia ajavien järjestöjen ja naispuolisten ihmisoikeuksien puolustajien keskeisen roolin sukupuolten tasa-arvoa koskevan EU:n toimintasuunnitelman sekä naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevan EU:n strategisen toimintamallin ja siihen liittyvän toimintasuunnitelman täytäntöönpanon tukijoina; kehottaa komissiota lisäämään kansalaisjärjestöjen osallistumista GAP III -toimintasuunnitelman laatimiseen ja sen täytäntöönpanoon kumppanimaissa;

27. korostaa, että GAP III -toimintasuunnitelman olisi nimenomaisesti katettava naisten oikeudet kaikissa yhteyksissä maan BKT:sta riippumatta, myös hauraissa valtioissa ja konfliktitilanteissa, sekä haavoittuvimmassa asemassa olevat ryhmät, kuten pakolais- ja siirtolaistytöt;

28. pyytää, että GAP III -toimintasuunnitelmassa täsmennetään, että 85 prosenttia virallisesta kehitysavusta olisi kohdennettava ohjelmiin, joissa sukupuolten tasa-arvo on merkittävä tai ensisijainen tavoite, ja kehottaa tämän laajemman sitoumuksen puitteissa osoittamaan riittävästi Euroopan unionin virallista kehitysapua aloitteisiin, joilla nimenomaisesti edistetään tasa-arvoa, lisätään naisten vaikutusmahdollisuuksia ja edistetään heidän oikeuksiaan; kehottaa parantamaan raportointia, joka koskee GAP III -toimintaohjelman puitteissa kumppanimaille suunnattua ja maksettua sukupuolten tasa‑arvoon liittyvää EU:n rahoitusta; kehottaa EUH:ta ja komissiota ottamaan käyttöön sukupuolisidonnaisia indikaattoreita ja soveltamaan niitä hankkeiden valinnassa, valvonnassa ja arvioinnissa;

29. painottaa, että sukupuolten tasa-arvo on olennainen osa tehokasta hallinnointia ulkoisissa toimissa ja aihekohtaisilla aloilla, kuten ilmastohaasteita ja yhteiskuntiemme kestävää kehitystä koskevilla aloilla; korostaa köyhyydessä elävien naisten ja tyttöjen alttiutta ilmastonmuutoksen vaikutuksille ja painottaa, että kaikkiin ilmastotoimiin on sisällytettävä sukupuolinäkökulma ja moniperusteinen näkökulma, jotta varmistetaan oikeudenmukainen ja tasapuolinen siirtymä, jossa ketään ei jätetä jälkeen; pitää valitettavana, että ainoastaan 30 prosenttia ilmastoneuvottelijoista on naisia, ja muistuttaa, että naisten merkityksellinen ja tasapuolinen osallistuminen ilmastopolitiikkaa ja -toimia käsittelevien päätöksentekoelinten toimintaan kansainvälisellä, EU:n, kansallisella ja paikallistasolla on olennaisen tärkeää pitkän aikavälin ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi; kehottaa varmistamaan, että GAP III ‑toimintaohjelmalla on selkeä yhteys Pariisin sopimukseen, ja pyytää EU:ta ja jäsenvaltioita takaamaan naisjärjestöjen mahdollisuudet saada rahoitusta kansainvälisistä ilmastorahastoista;

30. kehottaa komissiota ja neuvostoa edistämään ja tukemaan erityisen sukupuolten tasa-arvoa koskevan luvun sisällyttämistä EU:n kauppa- ja investointisopimuksiin; kehottaa lisäksi sisällyttämään näihin kauppasopimuksiin määräyksiä, joilla varmistetaan, että niiden institutionaalisissa rakenteissa turvataan määräaikaiset noudattamisen arvioinnit, perusteelliset keskustelut sekä tietojen ja parhaiden käytäntöjen vaihto sukupuolten tasa-arvoon ja kauppaan liittyen muun muassa varmistamalla naisten ja sukupuolten tasa-arvon asiantuntijoiden osallistuminen hallinnon kaikilla tasoilla; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita ottamaan ennakko- ja jälkiarvioinneissa huomioon EU:n kauppapolitiikan ja -sopimusten maakohtaiset ja alakohtaiset sukupuolivaikutukset; painottaa, että kauppaneuvotteluissa olisi otettava huomioon sukupuolikohtaisen analyysin tulokset ja tarkasteltava sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia koko prosessin ajan neuvotteluvaiheesta täytäntöönpanoon, ja tähän olisi liitettävä toimia, joilla estetään mahdolliset negatiiviset vaikutukset tai kompensoidaan niitä;

31. kehottaa komissiota sisällyttämään maahanmuuttopolitiikkaan sukupuolinäkökulman ja moniperusteisen lähestymistavan, joilla taataan turvapaikanhakija- ja pakolaisnaisten ja -tyttöjen oikeudet, osoittamaan resursseja naisten ja tyttöjen muun muassa sukupuolen, rodun tai etnisen alkuperän, sosioekonomisen aseman, hallinnollisen tilanteen ja lähtöpaikan perusteella kohtaaman syrjinnän poistamiseen sekä tehostamaan toimia, joilla varmistetaan asianmukainen riskien tunnistaminen ja suojelu mahdolliselta väkivallalta, häirinnältä, raiskauksilta ja naiskaupalta vastaanottokeskuksissa kaikkialla Euroopassa; kehottaa noudattamaan Istanbulin yleissopimusta täysimääräisesti maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikassa;

32. kehottaa ehkäisemään ja kitkemään kaikenlaista seksuaalista ja sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa sekä vakavia naisten ja tyttöjen ihmisoikeuksien loukkauksia, kuten lapsi-, varhais- ja pakkoavioliittoja, sekä lakkauttamaan täysin naisten sukuelinten silpomisen; vaatii, että tämä säilyy jatkossakin yhtenä EU:n ulkoisen toiminnan poliittisista painopisteistä ja että aihetta käsitellään systemaattisesti kolmansien maiden kanssa käytävissä poliittisissa vuoropuheluissa; kehottaa komissiota ja EUH:ta keskittymään erityisesti sukupuoleen perustuvan väkivallan ehkäisemiseen konfliktien aikana sekä sukupuoleen perustuvasta väkivallasta selvinneille tarkoitettujen keskeisten palvelujen tukemiseen ja niiden saatavuuden varmistamiseen; korostaa, että konfliktitilanteissa naiset ja tytöt ovat suuremmassa vaarassa joutua ihmisoikeusrikkomusten kohteiksi; on syvästi huolissaan siitä, että seksuaalisesta väkivallasta on tullut enenevässä määrin osa laajempaa konflikteissa käytettyä strategiaa ja sotataktiikkaa; vaatii EU:ta käyttämään vaikutusvaltaansa kaikin mahdollisin tavoin, jotta sodanaikaisiin joukkoraiskauksiin syyllistyneet voidaan ilmoittaa, tunnistaa ja asettaa syytteeseen ja heitä voidaan rangaista kansainvälisen rikosoikeuden mukaisesti; kehottaa tarkistamaan ja päivittämään naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa väkivaltaa koskevia EU:n suuntaviivoja ja torjumaan kaikenlaista heihin kohdistuvaa syrjintää; kehottaa EU:ta asettamaan Istanbulin yleissopimuksen ratifioinnin Euroopan neuvoston kumppanimaiden kanssa käytävien poliittisten vuoropuhelujen asialistan kärkeen ja kannustamaan muitakin kuin Euroopan neuvoston jäsenvaltioita liittymään siihen;

33. painottaa, että sukupuolten tasa-arvoa ei voida saavuttaa, ellei miehiä ja poikia oteta mukaan sukupuolten tasa-arvon edistämistä koskevaan prosessiin, ja että miehiä ja poikia on kehotettava osallistumaan aktiivisesti terveempien sukupuolinormien edistämiseen; muistuttaa erityisesti miesten ja poikien roolista ja vastuusta torjuttaessa seksuaalista ja sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa;

34. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan yhteistyötä kolmansien maiden kanssa ihmiskaupan kaikkien muotojen torjumiseksi kiinnittäen erityistä huomiota ihmiskaupan sukupuoliulottuvuuteen erityisesti lapsiavioliittojen, naisten ja tyttöjen seksuaalisen riiston ja seksiturismin torjumiseksi; kehottaa ottamaan käyttöön pakollisia vaikutustenarviointeja, joissa tarkastellaan kolmanteen maahan liittyviä ihmiskauppaa koskevia riskejä, osana kaikkien viisumivapaussopimusten yleisiä ennakkoehtoja; painottaa tarvetta sisällyttää viisumivapaussopimusten pakollisten kriteerien joukkoon tehokas yhteistyö kolmansien maiden kanssa ihmiskaupan torjumiseksi; kehottaa komissiota, neuvostoa ja EUH:ta ottamaan kolmansien maiden kanssa käymissään assosiaatio- ja yhteistyösopimuksia koskevissa neuvotteluissa käyttöön vertailukehyksen, joka koskee yhteistyötä ihmiskaupan tehokkaan torjumisen alalla ja johon sisältyy avoin protokolla ihmiskauppaan liittyviä syytteeseen asettamisia ja syytetoimia koskevien tietojen kirjaamisesta; kehottaa ottamaan käyttöön sukupuolisensitiivisen lähestymistavan ihmiskauppaan puuttumalla kattavasti siihen, miten se vaikuttaa monenlaisten ihmisoikeuksien toteutumiseen eri konfliktitilanteissa;

35. kehottaa takaamaan seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien yleismaailmallisen kunnioittamisen ja saatavuuden, kuten kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin toimintaohjelmassa, Pekingin toimintaohjelmassa ja niitä koskevien tarkistuskonferenssien päätösasiakirjoissa on sovittu, ja kehittämään asianmukaisia välineitä, joilla mitataan edistymistä tämän tavoitteen saavuttamisessa; edellyttää toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että EU:lla on yhtenäinen kanta ja että se ryhtyy voimakkaisiin toimiin tuomitakseen yksimielisesti hyökkäykset seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia, sukupuolten tasa-arvoa ja hlbtiq-oikeuksia vastaan sekä naisten oikeuksia heikentävät toimet; kehottaa komissiota ja EUH:ta vahvistamaan uuden GAP III -toimintasuunnitelman ja NDICI:n puitteissa EU:n sitoutumisen seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin, joihin sisältyy äitiyshuollon ja äitien terveyspalvelujen saatavuus; kehottaa komissiota ja EUH:ta antamaan poliittista ja taloudellista tukea kansalaisjärjestöille, jotka taistelevat kaikkien ihmisten seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien puolesta, mukaan lukien niiden, jotka ovat heikoimmassa asemassa tai alttiina riskeille, mikä koskee erityisesti naisia ja tyttöjä, jotka ovat siirtymässä, muuttoreiteillä tai leireillä;

36. pitää valitettavana, että naisia ja tyttöjä syrjitään edelleen järjestelmällisesti eri puolilla maailmaa; toteaa, että naisten köyhyys johtuu suurelta osin siitä, että heillä ei ole mahdollisuuksia saavuttaa taloudellisia resursseja; katsoo, että koulutus on avainasemassa sukupuolten tasa-arvon saavuttamisessa sekä naisten ja tyttöjen vaikutusmahdollisuuksien lisäämisessä; kehottaa siksi EU:ta lisäämään tulevassa GAP III -toimintasuunnitelmassaan sitoutumistaan sukupuolten tasa-arvon edistämiseen ja sukupuolistereotypioiden torjumiseen koulutusjärjestelmissä; kehottaa komissiota, neuvostoa ja EUH:ta varmistamaan, että EU:n kehitysyhteistyöpolitiikka ja humanitaarinen apu tukevat naisten taloudellista voimaannuttamista, kuten naisten yrittäjyyden näkyvyyttä kumppanimaissa; muistuttaa, että naisten työmarkkinoille osallistumisen parantaminen, naisten yrittäjyyden parempi tukeminen, yhtäläisten mahdollisuuksien turvaaminen, miesten ja naisten samapalkkaisuus sekä työ- ja yksityiselämän tasapainon edistäminen ovat keskeisiä tekijöitä pitkän aikavälin kestävän ja osallistavan talouskasvun saavuttamiseksi, eriarvoisuuden torjumiseksi ja naisten taloudellisen riippumattomuuden edistämiseksi;

37. muistuttaa, että sukupuolten tasa-arvoon liittyviä kysymyksiä on käsiteltävä kumppanimaiden kanssa käytävissä poliittisissa vuoropuheluissa; korostaa, että on tärkeää edistää sukupuolten tasa-arvoa EU:n naapuruus- ja laajentumispolitiikan puitteissa ja erityisesti liittymisneuvottelujen yhteydessä; kehottaa komissiota ja EUH:ta käyttämään liittymisneuvotteluja kannustimena sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi ehdokasvaltioissa; kehottaa Euroopan tasa-arvoinstituuttia seuraamaan edelleen sukupuolten tasa-arvon edistymistä kolmansissa maissa; suhtautuu myönteisesti erilaisiin mekanismeihin, joilla seurataan sukupuolten tasa-arvon edistymistä, kuten Välimeren unionin jokin aika sitten perustamaan mekanismiin sekä hankkeeseen, joka koskee EIGEn yhteistyötä EU:n ehdokasmaiden ja mahdollisten ehdokasmaiden kanssa vuosina 2017–2019 ja parannettua sukupuolten tasa-arvon edistymisen seurantaa;

38. panee merkille, että YK on varoittanut, että covid-19-pandemia tuo esiin ja pahentaa kaikenlaista eriarvoisuutta, myös sukupuolten epätasa-arvoa; on syvästi huolissaan kotitalouksissa tapahtuvan ja julkisen hoitotyön epätasaisesta jakautumisesta, kun otetaan huomioon, että naisten osuus koko maailman terveydenhuoltohenkilöstöstä on noin 70 prosenttia, sukupuoleen perustuvan väkivallan huolestuttavasta lisääntymisestä, joka johtuu osittain pitkistä eristysjaksoista, sekä lisääntymis- ja äitiysterveydenhuollon rajallisesta saatavuudesta; kehottaa siksi kehittämään kohdennettuja erityistoimia, joilla puututaan naisiin ja tyttöihin kohdistuviin covid-19:n sosioekonomisiin vaikutuksiin; korostaa, että on myönnettävä pikaisesti riittävää rahoitusta sen varmistamiseksi, että naisjärjestöillä, ihmisoikeuksien puolustajilla ja rauhanrakentajilla on täydet ja esteettömät mahdollisuudet käyttää laadukkaasta teknologiaa, jotta he voivat osallistua mielekkäällä tavalla päätöksentekoprosesseihin covid-19-kriisin aikana; painottaa, että varapuheenjohtajan / korkean edustajan ja komission olisi tunnustettava, että on välttämätöntä taata ihmisten turvallisuus, johon sisältyvät kaikki naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevan EU:n strategisen toimintamallin näkökohdat; korostaa tarvetta varmistaa, että EU:n covid-19-kriisin vuoksi toteuttamissa maailmanlaajuisissa toimissa ei unohdeta sukupuolinäkökulmaa ja että naisten ja muiden marginalisoitujen ryhmien erityistarpeet olisi otettava asianmukaisesti huomioon ja heidän osallistumisensa olisi varmistettava koko ohjelmakauden ajaksi.


TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄ
LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

22.6.2020

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

49

11

9

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Alviina Alametsä, Maria Arena, Petras Auštrevičius, Traian Băsescu, Lars Patrick Berg, Anna Bonfrisco, Reinhard Bütikofer, Fabio Massimo Castaldo, Susanna Ceccardi, Włodzimierz Cimoszewicz, Katalin Cseh, Tanja Fajon, Anna Fotyga, Michael Gahler, Kinga Gál, Sunčana Glavak, Raphaël Glucksmann, Klemen Grošelj, Bernard Guetta, Márton Gyöngyösi, Sandra Kalniete, Karol Karski, Dietmar Köster, Stelios Kouloglou, Andrius Kubilius, Ilhan Kyuchyuk, David Lega, Miriam Lexmann, Nathalie Loiseau, Antonio López-Istúriz White, Jaak Madison, Claudiu Manda, Lukas Mandl, Thierry Mariani, David McAllister, Vangelis Meimarakis, Sven Mikser, Francisco José Millán Mon, Javier Nart, Gheorghe-Vlad Nistor, Urmas Paet, Kostas Papadakis, Tonino Picula, Manu Pineda, Kati Piri, Giuliano Pisapia, Diana Riba i Giner, María Soraya Rodríguez Ramos, Nacho Sánchez Amor, Isabel Santos, Jacek Saryusz-Wolski, Andreas Schieder, Radosław Sikorski, Sergei Stanishev, Tineke Strik, Hermann Tertsch, Hilde Vautmans, Harald Vilimsky, Idoia Villanueva Ruiz, Thomas Waitz, Witold Jan Waszczykowski, Charlie Weimers, Isabel Wiseler-Lima, Željana Zovko

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Katarina Barley, Nicolas Bay, Arnaud Danjean, Katrin Langensiepen, Hannah Neumann, Mick Wallace

 

 


LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ
LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

49

+

EPP

Traian Băsescu, Michael Gahler, Sandra Kalniete, Andrius Kubilius, Antonio López‑Istúriz White, Lukas Mandl, David McAllister, Vangelis Meimarakis, Francisco José Millán Mon, Gheorghe‑Vlad Nistor, Isabel Wiseler‑Lima

S&D

Maria Arena, Katarina Barley, Włodzimierz Cimoszewicz, Tanja Fajon, Raphaël Glucksmann, Dietmar Köster, Claudiu Manda, Sven Mikser, Tonino Picula, Kati Piri, Giuliano Pisapia, Nacho Sánchez Amor, Isabel Santos, Andreas Schieder, Sergei Stanishev

RENEW

Petras Auštrevičius, Katalin Cseh, Klemen Grošelj, Bernard Guetta, Ilhan Kyuchyuk, Nathalie Loiseau, Javier Nart, Urmas Paet, María Soraya Rodríguez Ramos; Hilde Vautmans

VERTS

Reinhard Bütikofer, Katrin Langensiepen, Hannah Neumann, Diana Riba i Giner, Tineke Strik, Thomas Waitz, Alviina Alametsä

GUE

Stelios Kouloglou, Manu Pineda, Idoia Villanueva Ruiz, Mick Wallace

NI

Fabio Massimo Castaldo, Márton Gyöngyösi

 

11

-

EPP

Kinga Gál, Miriam Lexmann, Željana Zovko

ID

Harald Vilimsky

ECR

Anna Fotyga, Karol Karski, Jacek Saryusz‑Wolski, Hermann Tertsch, Witold Jan Waszczykowski, Charlie Weimers

NI

Kostas Papadakis

 

9

0

EPP

Arnaud Danjean, Sunčana Glavak, David Lega, Radosław Sikorski

ID

Nicolas Bay, Lars Patrick Berg, Anna Bonfrisco, Susanna Ceccardi, Thierry Mariani

 

Symbolien selitys:

+ : puolesta

- : vastaan

0 : tyhjää

 

 


 

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄ ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

16.7.2020

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

27

5

2

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Christine Anderson, Simona Baldassarre, Robert Biedroń, Vilija Blinkevičiūtė, Annika Bruna, Gwendoline Delbos-Corfield, Rosa Estaràs Ferragut, Frances Fitzgerald, Cindy Franssen, Heléne Fritzon, Lina Gálvez Muñoz, Lívia Járóka, Arba Kokalari, Elżbieta Katarzyna Łukacijewska, Karen Melchior, Andżelika Anna Możdżanowska, Maria Noichl, Pina Picierno, Samira Rafaela, Evelyn Regner, Diana Riba i Giner, Eugenia Rodríguez Palop, María Soraya Rodríguez Ramos, Christine Schneider, Jessica Stegrud, Isabella Tovaglieri, Ernest Urtasun, Hilde Vautmans, Elissavet Vozemberg-Vrionidi, Chrysoula Zacharopoulou

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Isabella Adinolfi, Derk Jan Eppink, Pierrette Herzberger-Fofana, Elena Kountoura

 


LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

27

+

GUE/NGL

Elena Kountoura, Eugenia Rodríguez Palop

NI

Isabella Adinolfi

PPE

Rosa Estaràs Ferragut, Frances Fitzgerald, Cindy Franssen, Lívia Járóka, Arba Kokalari, Christine Schneider, Elissavet Vozemberg‑Vrionidi, Elżbieta Katarzyna Łukacijewska

Renew

Karen Melchior, Samira Rafaela, María Soraya Rodríguez Ramos, Hilde Vautmans, Chrysoula Zacharopoulou

S&D

Robert Biedroń, Vilija Blinkevičiūtė, Heléne Fritzon, Lina Gálvez Muñoz, Maria Noichl, Pina Picierno, Evelyn Regner

Verts/ALE

Gwendoline Delbos‑Corfield, Pierrette Herzberger‑Fofana, Diana Riba i Giner, Ernest Urtasun

 

5

-

ECR

Derk Jan Eppink, Andżelika Anna Możdżanowska, Jessica Stegrud

ID

Simona Baldassarre, Isabella Tovaglieri

 

2

0

ID

Christine Anderson, Annika Bruna

 

Symbolien selitys:

+ : puolesta

- : vastaan

0 : tyhjää

 

 

[1] EUVL L 101, 15.4.2011, s. 1.

[2] EUVL L 335, 17.12.2011, s. 1.

[3] EUVL C 76, 9.3.2020, s. 168.

[4] EUVL C 99 E, 3.4.2012, s. 56.

Päivitetty viimeksi: 23. syyskuuta 2020Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö