MIETINTÖ suosituksista komissiolle EU:n oikeudellisesta kehyksestä EU-vetoisen maailmanlaajuisen metsäkadon pysäyttämiseksi ja sen suunnan kääntämiseksi

7.10.2020 - (2020/2006(INL))

Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta
(Aloite – työjärjestyksen 47 artikla)
Valmistelija (*):
Karin Karlsbro, kansainvälisen kaupan valiokunta
(*) Valiokuntien yhteistyömenettely – työjärjestyksen 57 artikla

Tarkistukset

• 001-002 (PDF - 92 KB)
• 001-002 (DOC - 22 KB)
• 003-004 (PDF - 93 KB)
• 003-004 (DOC - 72 KB)
• 005-014 (PDF - 137 KB)
• 005-014 (DOC - 36 KB)
• 015-019 (PDF - 115 KB)
• 015-019 (DOC - 27 KB)
• 020-029 (PDF - 139 KB)
• 020-029 (DOC - 37 KB)
• 030-039 (PDF - 120 KB)
• 030-039 (DOC - 33 KB)
• 040-049 (PDF - 122 KB)
• 040-049 (DOC - 33 KB)
• 050-055 (PDF - 106 KB)
• 050-055 (DOC - 27 KB)
• 056-060 (PDF - 108 KB)
• 056-060 (DOC - 27 KB)

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

suosituksista komissiolle EU:n oikeudellisesta kehyksestä EU-vetoisen maailmanlaajuisen metsäkadon pysäyttämiseksi ja sen suunnan kääntämiseksi

(2020/2006(INL))

Euroopan parlamentti, joka

– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 225 artiklan,

– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artiklan 3 kohdan ja 192 artiklan 1 kohdan,

– ottaa huomioon 21. toukokuuta 2003 annetun komission tiedonannon ”Metsälainsäädännön soveltamisen valvonta, metsähallinto ja puukauppa (FLEGT) – Ehdotus EU:n toimintasuunnitelmaksi” (COM(2003)0251),

– ottaa huomioon puutavaraa ja puutuotteita markkinoille saattavien toimijoiden velvollisuuksien vahvistamisesta 20. lokakuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 995/2010 (unionin puutavara-asetus)[1],

– ottaa huomioon 18. kesäkuuta 2020 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 2020/852 kestävää sijoittamista helpottavasta kehyksestä[2],

– ottaa huomioon kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta 18. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1905/2006[3],

– ottaa huomioon vuoteen 2030 ulottuvat Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteet, erityisesti tavoitteen 12, joka koskee vastuullista kulutusta ja tuotantoa, sekä tavoitteen 15, joka koskee maaekosysteemien suojelemista, ennallistamista ja niiden kestävän käytön edistämistä, metsien kestävää käyttöä, aavikoitumisen torjumista sekä maaperän köyhtymisen ja luonnon monimuotoisuuden häviämisen pysäyttämistä,

– ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen osapuolten 21. konferenssissa (COP21) hyväksytyn Pariisin sopimuksen,

– ottaa huomioon komission oikeus- ja kuluttaja-asioiden pääosaston tilaaman tutkimuksen due diligence -vaatimuksista toimitusketjussa (2020),

– ottaa huomioon EU:n oikeudellista kehystä EU-vetoisen maailmanlaajuisen metsäkadon pysäyttämiseksi ja sen suunnan kääntämiseksi koskevan Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun (EPRS) syyskuussa 2020 julkaiseman tutkimuksen ”European Added Value Assessment on a EU legal framework to stop and reverse EU driven global deforestation”[4],

– ottaa huomioon 16. joulukuuta 2019 annetut neuvoston päätelmät tiedonannosta ”EU:n toimien tehostaminen maailman metsien suojelemiseksi ja ennallistamiseksi”,

– ottaa huomioon Euroopan maiden maatalouden hyödykeketjujen aiheuttaman metsäkadon torjumisesta 7. joulukuuta 2015 annetun Amsterdamin julkilausuman ”Towards Eliminating Deforestation from Agricultural Commodity Chains with European Countries”,

– ottaa huomioon metsäkadosta ja metsien tilan heikkenemisestä aiheutuvien päästöjen vähentämistä koskevan YK:n yhteistyöohjelman (REDD+),

– ottaa huomioon YK:n metsästrategian 2017–2030 (UNSPF), jossa määritellään kuusi globaalia metsiin liittyvää tavoitetta ja niiden 26 alatavoitetta, jotka on tarkoitus saavuttaa vuoteen 2030 mennessä,

– ottaa huomioon 17. kesäkuuta 1994 hyväksytyn Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen aavikoitumisen estämiseksi,

– ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelmassa (UNDP) kehitetyt kestäviin hyödykkeisiin liittyviä kysymyksiä tarkastelevat National Sustainable Commodity Platforms -foorumit,

– ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

– ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

– ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan[5],

– ottaa huomioon vuonna 1969 tehdyn Amerikan ihmisoikeussopimuksen,

– ottaa huomioon vuonna 1987 annetun ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia koskevan Afrikan peruskirjan,

– ottaa huomioon vuonna 1989 tehdyn alkuperäis- ja heimokansoja koskevan ILOn yleissopimuksen nro 169,

– ottaa huomioon vuonna 2007 annetun alkuperäiskansojen oikeuksia koskevan YK:n julistuksen,

– ottaa huomioon maatalousalan toimitusketjujen vastuullisuutta koskevat OECD:n ja FAOn ohjeet,

– ottaa huomioon FAOn raportin ”The State of the World’s Forests 2020”,

– ottaa huomioon FAOn maailman metsien tilaa koskevan julkaisun vuodelta 2018 – Les chemins de la forêt vers le développement durable, FAO (2018),

– ottaa huomioon FAOn maailmanlaajuisia metsävaroja koskevan arvioinnin – perusoikeusviraston (FRA) tietorekisteri 2015,

– ottaa huomioon vuonna 1973 tehdyn villieläimistön ja -kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskevan yleissopimuksen (CITES),

– ottaa huomioon vuonna 1992 tehdyn biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen sekä siihen liittyvät vuonna 2000 tehdyn Cartagenan bioturvallisuuspöytäkirjan ja vuonna 2010 tehdyn geenivarojen saantia ja saatavuutta sekä niiden käytöstä saatavien hyötyjen oikeudenmukaista ja tasapuolista jakoa koskevan Nagoyan pöytäkirjan,

– ottaa huomioon 6. toukokuuta 2019 julkistetun biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja käsittelevän Yhdistyneiden kansakuntien hallitustenvälisen tiede- ja politiikkafoorumin maailmanlaajuisen arviointiraportin,

– ottaa huomioon vuoden 2006 YK:n vastuullisen sijoittamisen periaatteet,

– ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston vuonna 2011 hyväksymät ohjaavat periaatteet yritysten ihmisoikeusvastuusta sekä vuonna 2011 päivitetyt OECD:n toimintaohjeet monikansallisille yrityksille,

– ottaa huomioon 8. elokuuta 2019 julkistetun Yhdistyneiden kansakuntien hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin erityisraportin ilmastonmuutoksesta ja maaperästä,

– ottaa huomioon YK:n huumeiden ja rikollisuuden torjunnasta vastaavan järjestön (UNODC) globaalin ohjelman luonnonvaraisiin eläimiin ja kasveihin sekä metsään kohdistuvien rikosten torjumiseksi,

– ottaa huomioon tiedon saannista, yleisön osallistumisoikeudesta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa Århusissa 25. kesäkuuta 1998 tehdyn YK:n Euroopan talouskomission yleissopimuksen,

– ottaa huomioon 17. kesäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman ihmisoikeuksien puolustajien hyväksi toteutettavista Euroopan unionin toimista[6],

– ottaa huomioon 25. lokakuuta 2016 antamansa päätöslauselman yritysten vastuusta kolmansissa maissa tehdyistä vakavista ihmisoikeusrikkomuksista[7],

– ottaa huomioon 4. huhtikuuta 2017 antamansa päätöslauselman palmuöljystä ja sademetsien metsäkadosta[8],

– ottaa huomioon 12. syyskuuta 2017 antamansa päätöslauselman kansainvälisen kaupan ja EU:n kauppapolitiikan vaikutuksesta globaaleihin arvoketjuihin[9],

– ottaa huomioon 3. heinäkuuta 2018 antamansa päätöslauselman maailman alkuperäiskansojen oikeuksien loukkaamisesta, maakaappaus mukaan lukien[10],

– ottaa huomioon 11. syyskuuta 2018 antamansa päätöslauselman luonnonvarojen avoimesta ja vastuullisesta hallinnasta kehitysmaissa: esimerkkinä metsät[11],

– ottaa huomioon 15. tammikuuta 2020 antamansa päätöslauselman Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta[12],

– ottaa huomioon 16. tammikuuta 2020 antamansa päätöslauselman biodiversiteettisopimuksen sopimuspuolten konferenssin 15. kokouksesta (COP15)[13],

– ottaa huomioon 16. syyskuuta 2020 antamansa päätöslauselman EU:n tehtävästä maailman metsien suojelemisessa ja ennallistamisessa[14],

– ottaa huomioon 21. maaliskuuta 2019 annetun ”metsälupauksen”, jossa monet Euroopan parlamentin nykyiset jäsenet lupasivat edistää metsien maailmanlaajuista suojelua ja palauttamista koskevaa politiikkaa sekä tunnustaa ja turvata metsissä asuvien kansojen alueet ja oikeudet,

– ottaa huomioon 28. kesäkuuta 2018 annetut neuvoston päätelmät metsälainsäädännön soveltamisen valvonnasta, metsähallinnosta ja puukaupasta,

– ottaa huomioon 23. heinäkuuta 2019 annetun komission tiedonannon EU:n toimien tehostamisesta maailman metsien suojelemiseksi ja ennallistamiseksi (COM(2019)0352),

– ottaa huomioon komission vuoden 2018 tammikuussa teettämän toteutettavuustutkimuksen, joka koskee vaihtoehtoja metsäkadon torjumista koskevien unionin toimien tehostamiseksi,

– ottaa huomioon 11. joulukuuta 2019 annetun komission tiedonannon ”Euroopan vihreän kehityksen ohjelma” (COM(2019)0640),

– ottaa huomioon 20. toukokuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Vuoteen 2030 ulottuva EU:n biodiversiteettistrategia – Luonto takaisin osaksi elämäämme” (COM(2020)0380),

– ottaa huomioon 20. toukokuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Pellolta pöytään -strategia oikeudenmukaista, terveyttä edistävää ja ympäristöä säästävää elintarvikejärjestelmää varten” (COM(2020)0381),

– ottaa huomioon kansalaisyhteiskunnan edustajien huhtikuussa 2018 antaman julkilausuman unionin roolista metsien suojelussa,

– ottaa huomioon työjärjestyksen 47 ja 54 artiklan,

– ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan, kehitysvaliokunnan, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan ja kansalaisvapauksien sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnot,

– ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön (A9-0179/2020),

A. ottaa huomioon, että biologisesti monimuotoiset metsät, jotka ovat luonnollisia hiilinieluja, ovat välttämättömiä ilmastonmuutoksen torjunnassa Pariisin sopimuksen tavoitteiden mukaisesti, joilla pyritään maapallon keskilämpötilan nousun pitämiseen selvästi alle 2 celsiusasteessa suhteessa esiteolliseen aikaan ja toimiin, joilla lämpötilan nousu saataisiin rajattua 1,5 celsiusasteeseen suhteessa esiteolliseen aikaan, ja toteaa, että parhaan käytettävissä olevan tieteellisen tiedon mukaan nousun rajaaminen 1,5 asteeseen vähentäisi merkittävästi ihmisille ja luonnon ekosysteemeille aiheutuvia haittoja suhteessa 2 asteen skenaarioon[15], sekä ilmastonmuutokseen sopeutumisessa ja luonnon monimuotoisuuden suojelussa; toteaa, että metsäkadosta kärsivien alueiden lisäksi myös ihmisen toiminnan heikentämät metsät voivat muuttua hiilidioksidin lähteiksi;

B. ottaa huomioon, että metsät kattavat 80 prosenttia maapallon biologisesta monimuotoisuudesta ja peittävät 30 prosenttia sen pinta-alasta[16]; ottaa huomioon, että metsät muodostavat elintärkeän orgaanisen infrastruktuurin eräille maapallon tiheimmille, herkimmille ja vaihtelevimmille ekosysteemille; ottaa huomioon, että metsäkato on 85 prosentille uhanalaisista tai erittäin uhanalaisista lajeista kaikkein vakavin uhka ja että vuosina 1970–2012 selkärankaisista on kadonnut maapallolta metsäkadon vuoksi jo 58 prosenttia[17];

C. ottaa huomioon, että metsät ovat toimeentulon lähde ja tulojen lähde noin 25 prosentille maailman väestöstä[18] ja että metsien tuhoutumisella on vakavia seurauksia kaikkien heikoimmassa asemassa olevien ihmisten, myös metsien ekosysteemeistä erittäin riippuvaisten alkuperäiskansojen, toimeentulolle;

D. ottaa huomioon, että pääosin metsäkadon aiheuttamasta maankäytön muutoksesta johtuvat päästöt muodostavat noin 12 prosenttia maailman kasvihuonekaasupäästöistä ja ovat hiilen, öljyn ja kaasun polton jälkeen toiseksi suurin ilmastonmuutoksen aiheuttaja[19];

E. ottaa huomioon, että aarniometsät kärsivät metsäkadosta erityisen paljon; ottaa huomioon, että aarniometsät sitovat paljon hiiltä ja niille on tyypillistä rikas biologinen monimuotoisuus ja ainutlaatuiset ekologiset olosuhteet ja ettei niitä voi korvata uudella istutetulla metsällä; ottaa huomioon, että paikallisten ekosysteemien suojelun ja parantamisen kanssa yhteensopivalla tavalla toteutettu metsitys voi olla tärkeässä asemassa ilmastonmuutoksen torjunnassa;

F. katsoo, että biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen ja ilmastokriisien torjumisen tukemiseksi on olennaisen tärkeää, että metsiä suojellaan ja ennallistetaan siten, että maksimoidaan niiden kyky varastoida hiiltä ja suojella biologista monimuotoisuutta; katsoo, että tästä on monenlaista hyötyä, sillä se edistää olemassa olevien metsien kasvua niin, että ne voivat sitoa mahdollisimman paljon hiiltä, samalla kun ennallistetaan rappeutuneita ekosysteemejä ja mahdollistetaan orgaanisen aineksen hajoaminen ja suojellaan myös biologista monimuotoisuutta sekä maaperää, ilmaa, maata ja vettä;

G. toteaa, että julkinen paine muiden kuin tuotannollisten metsätoimintojen edistämiseksi on lisääntymässä ympäri maailman, mikä kuitenkin on usein selkeässä ristiriidassa metsien tilan jatkuvan heikkenemisen kanssa;

H. ottaa huomioon, että metsät tarjoavat yhteiskunnalle tärkeitä ekosysteemipalveluja, kuten puhdasta ilmaa, vesivirtojen sääntelyä, hiilen sitomista, suojaa vesi- ja tuulieroosiolta, elinympäristöjä eläimille ja kasveille, huonontuneen maaperän ennallistamista ja parempaa ilmastokestävyyttä; ottaa huomioon, että pelkästään metsien vesivirtojen luonnollisen sääntelyn arvoksi on arvioitu 1 360–5 235 Yhdysvaltain dollaria (vuoden 2007 arvo)[20] hehtaaria kohden vuodessa, ja metsäkato vaikuttaa rankasti tähän ”luonnon palveluun”; toteaa, että metsillä ja luonnon monimuotoisuudella on myös luontainen arvo, joka ylittää niiden arvon ihmisille, muun muassa hiilivarantona, jota ei voida määrittää rahassa tai määrällisesti;

I. ottaa huomioon, että metsillä on monille ihmisille ja kansoille kulttuurinen, sosiaalinen ja henkinen arvo;

J. ottaa huomioon, että vaikka EU:n metsäpeite on viime vuosikymmeninä lisääntynyt (metsien laatu tosin on heikentynyt), puiden peittämä ala on vähentynyt tasaisesti viimeisten 18 vuoden ajan ja että pelkästään vuonna 2019 tuhottiin 3,8 miljoonaa hehtaaria luonnontilassa olevaa sademetsää[21];

K. toteaa, että maailman metsien metsäkato, metsien tilan heikkeneminen ja metsien muuntaminen pahentaa alkuperäiskansoihin ja paikallisyhteisöihin kohdistuvaa uhkaa, sillä näiden ryhmien ihmisoikeuksia loukataan, heitä vastaan hyökätään ja heitä surmataan, koska he yrittävät suojella metsiään, maitaan ja ympäristöä ja keskimäärin useampi kuin kolme maa-alueita ja ympäristöä puolustavaa aktivistia viikossa murhattiin vuonna 2018 ja pelkästään Amazonin alueen luonnonvaroja ja maankäyttöä koskevissa konflikteissa kuoli viime vuosikymmenen aikana yli 300 henkilöä[22];

L. ottaa huomioon, että ilmastonmuutoksella, maailman biologisen monimuotoisuuden häviämisellä sekä luonnollisten elinympäristöjen, kuten metsien, hävittämisellä ja muuntamisella on vakavia vaikutuksia luonnonvaraisten eläinten ja kasvien elinympäristöihin, ja ne lisäävät villieläinten, ihmisten ja kotieläinten välisiä kontakteja, mikä vuorostaan lisää villieläimistä peräisin olevien uusien epidemioiden ja pandemioiden leviämisen riskiä; ottaa huomioon, että YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö (FAO) on vahvistanut, että uusien tartuntatautien lisääntyminen liittyy trooppisen metsäkadon kiihtymiseen, joka puolestaan liittyy erityisesti öljypalmun ja soijapavun viljelyyn[23]; ottaa huomioon, että yli kaksi kolmannesta uusista tartuntataudeista on peräisin eläimistä, joista selvä enemmistö on villieläimiä; ottaa huomioon, että biodiversiteetin ja hyvin toimivien ekosysteemien suojelu ja ennallistaminen ovat siksi keskeisessä asemassa, jotta voidaan parantaa selviytymiskykyämme ja estää tulevien tautien syntyminen ja leviäminen;

M. toteaa, että vesi on arvokas luonnonvara; toteaa, että vesivarojen suojelua koskevan oikeuskehyksen puuttuva tai riittämätön täytäntöönpano tekee mahdottomaksi tämän luonnonvaran käytön valvonnan ja mahdollistaa liiallisen vedenoton, saastumisen ja vedenanastuksen; toteaa, että tämä on haitallista sekä alavirran ekosysteemeille että paikallisyhteisöille; toteaa, että tietyissä tapauksissa vedenanastus johtuu metsille ja ekosysteemeille riskejä aiheuttavien hyödykkeiden tuotannosta[24];

N. toteaa, että metsävarojen ja uusiutuvien raaka-aineiden kestävä hoitaminen sekä metsämaan käyttö sellaisella tavalla ja tehokkuudella, että ne säilyttävät biologisen monimuotoisuutensa, uusiutumiskykynsä, elinvoimansa ja kykynsä täyttää nyt ja tulevaisuudessa asiaankuuluvat ekologiset, taloudelliset ja sosiaaliset tehtävänsä paikallisella, kansallisella ja maailmanlaajuisella tasolla aiheuttamatta haittaa muille ekosysteemeille, on yleisen poliittisen lähestymistavan tärkeä osatekijä, jotta voidaan tehdä loppu metsäkadosta sekä unionin että maailmanlaajuisella tasolla;

O. ottaa huomioon, että arviolta vähintään kymmenen prosenttia maailmanlaajuisesta metsäkadosta johtuu unionin kulutuksesta;

P. ottaa huomioon, että on tärkeää edistää kestävää ruokavaliota lisäämällä kuluttajien tietoisuutta kulutustottumusten vaikutuksista ja tarjoamalla tietoa ruokavalioista, jotka ovat ihmisten terveyden kannalta parempia ja joiden ympäristöjalanjälki on pienempi;

Yleisiä huomioita

1. korostaa, että noin 80 prosenttia maapallon metsäkadosta johtuu maatalouteen käytettävien maa-alueiden laajenemisesta1; painottaa tässä yhteydessä, että heinäkuussa 2019 annetussa komission tiedonannossa EU:n toimien tehostamisesta maailman metsien suojelemiseksi ja ennallistamiseksi todetaan, että palmuöljyn, lihan, soijan, kaakaon, maissin, puutavaran ja kumin, myös jalostettuina tuotteina tai palveluina, kaltaisten tuotteiden kysyntä unionissa on merkittävä metsäkadon, metsien tilan heikkenemisen, ekosysteemien tuhoutumisen ja niihin liittyvien ihmisoikeusrikkomusten aiheuttaja kaikkialla maailmassa ja sen osuus kaikesta loppukulutuksen aiheuttamasta metsäkadosta on noin kymmenen prosenttia[25]; toteaa lisäksi, että muiden hyödykkeiden, kuten puuvillan, kahvin, sokeriruo’on, rapsin ja mangrovesoilta peräisin olevan katkaravun, kulutus EU:ssa edistää myös maailmanlaajuista metsäkatoa;

2. huomauttaa, että metsien säilyttäminen maailmanlaajuisesti ja metsien tilan heikentymisen estäminen kuuluvat aikamme suurimpiin kestävyyshaasteisiin, joita ilman kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman, Pariisin sopimuksen ja vihreän kehityksen ohjelman tavoitteita ei voida saavuttaa; korostaa, että monissa osissa maailmaa metsien ja ekosysteemien kestävää käyttöä ei voida varmistaa nykyisillä toimintapolitiikoilla;

3. panee erityisen huolestuneena merkille, että ajanjaksolla 2014–2018 puiden peittämän alan väheneminen lisääntyi 43 prosenttia ja oli keskimäärin 26,1 miljoonaa hehtaaria vuodessa verrattuna ajanjakson 2002–2013 vuosittaiseen 18,3 miljoonan hehtaarin vähenemiseen; on erityisen huolestunut luonnontilaisten metsien vähenemisestä, koska niiden viimeisimmän kolmen vuoden aikana, jolta tiedot ovat saatavilla (2016, 2017 ja 2018), väheneminen on ollut suurinta tällä vuosisadalla ja lisääntynyt pelkästään Brasilian Amazonin alueella 88 prosenttia kesäkuusta 2018 kesäkuuhun 2019; huomauttaa, että luonnontilaisten metsien tuhoa ei tapahdu pelkästään trooppisilla alueilla vaan kaikkialla maailmassa, myös unionissa ja sen välittömässä läheisyydessä;

4. pitää valitettavana, että maailmanlaajuinen metsäpinta-ala on tällä hetkellä ainoastaan noin 68 prosenttia arvioidusta esiteollisen ajan tasosta, että latvuspeittävyys väheni 290 miljoonalla hehtaarilla vuosien 1990 ja 2015 välillä maa-alueiden raivauksen ja puunkorjuuteollisuuden seurauksena ja että koskemattomat metsät (pinta-alaltaan yli 500 neliökilometrin alueet, joissa satelliitit eivät havaitse minkäänlaista ihmisen aiheuttamaa painetta) vähenivät 7 prosentilla vuosien 2000 ja 2013 välisenä aikana[26];

5. panee myös merkille, että elinympäristöjen muuntamisella ja tuhoamisella ja luonnontilaisten metsäalueiden raivaamisella on vakavia seurauksia ihmisten ja eläinten terveydelle ympäri maailman ja että ne vaikuttavat myös biologiseen monimuotoisuuteen, mikä ilmenee erityisesti zoonoosien esiintymisen lisääntymisenä (aiheuttaen 50 pandemiaa viimeisten 30 vuoden aikana), kuten viimeksi covid-19-pandemian;

6. panee huolestuneena merkille, että traagisen covid-19-pandemian jälkeen tutkimuksista käy yhä selkeämmin ilmi huolestuttava yhteys zoonoosien ja metsäkadon, ilmastonmuutoksen ja biologisen monimuotoisuuden häviämisen välillä;

7. korostaa, että aarniometsät ovat korvaamattomia ja niiden menettämistä ei voida korvata millään uudella metsiin perustuvalla lähestymistavalla; toteaa, että metsäkadon ja metsien tilan heikkenemisen pysäyttäminen yhdistettynä olemassa olevien metsien suojeluun, kestävään ennallistamiseen, metsittämiseen ja uudelleenmetsittämiseen siten, että niiden kyky hiilen varastointiin ja biologisen monimuotoisuuden suojeluun maksimoidaan, voi tarjota elinkeinoja, lisätä paikallisyhteisöjen tuloja ja tarjota mahdollisuuksia taloudelliseen kehitykseen; pitää siksi tärkeänä agroekologian ja kestävän maataloustuotannon maailmanlaajuista edistämistä maailmanlaajuisella, kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla, kestämättömien maankäyttö- ja -hoitokäytäntöjen torjumista, luonnollisista häiriöistä selviytymistä ja ilmastonmuutoksen hillitsemistä;

8. painottaa, että suurten metsäalueiden olemassaolo auttaa estämään mannervyöhykkeiden aavikoitumista; ehdottaa, että harkitaan vakavasti myös metsien suojelua kosteuden lähteinä kehitysyhteistyö- ja kauppapolitiikassa; painottaa esimerkiksi, että jopa 40 prosenttia Etiopian ylängön – Niilin lähteen – kokonaissademäärästä on peräisin Kongon altaan metsien kierrättämästä kosteudesta ja että alueen metsäkadon pysäyttäminen on merkityksellistä myös ilmastopakolaiskriisin osalta;

9. painottaa, että metsäkadon aiheuttajia on myös varsinaisen metsäalan ulkopuolella ja ne liittyvät monenlaisiin kysymyksiin, kuten maaoikeuksiin, heikkoon hallintoon ja lainvalvontaan, alkuperäiskansojen oikeuksien suojeluun, ilmastonmuutokseen, demokratiaan, ihmisoikeuksiin ja poliittiseen vapauteen, hyödykkeiden kulutustasoon, suureen riippuvuuteen tuontirehusta, maatalouspolitiikkaan sekä hyödykkeiden kestävän ja laillisen tuotannon edistämistä koskevan julkisen politiikan puuttumiseen ja laillisia ja kestäviä hyödykkeitä koskevien kannustimien puutteeseen; panee merkille alkuperäiskansoihin kuuluvien naisten ja naispuolisten viljelijöiden keskeisen aseman metsien ekosysteemien suojelussa; kehottaa komissiota tehostamaan pyrkimyksiään metsäkadon torjumiseksi kokonaisvaltaisesti johdonmukaisen ja oikeudellisesti sitovan poliittisen kehyksen avulla ja varmistamaan ekosysteemien suojelun; katsoo, että sukupuolten tasa-arvo metsäalan koulutuksessa on metsien kestävän hoidon kannalta avainasemassa, mikä olisi otettava huomioon unionin toimintalinjoissa;

10. toteaa, että monissa maissa metsäkato johtuu asianmukaisen politiikan (kuten maankäytön suunnittelun) puutteesta, epäselvistä omistussuhteista ja muista maaoikeuksista, huonosta hallinnosta ja lainvalvonnasta, laittomasta toiminnasta ja riittämättömistä investoinneista kestävään metsänhoitoon;

11. huomauttaa, että Euroopan parlamentti on hyväksynyt joulukuun 2015 jälkeen 40 muuntogeenisten elintarvikkeiden ja rehujen tuontia koskevaa vastustavaa kantaa, joista 11 koski muuntogeenisen soijan tuontia; muistuttaa, että yksi syy vastustaa kyseistä tuontia oli soijan viljelyyn liittyvä metsäkato Brasilian ja Argentiinan kaltaisissa maissa, joissa soija on lähes yksinomaan muuntogeenistä torjunta-aineiden käyttöä varten; huomauttaa, että EU:n eri jäsenvaltioista tulevien tutkijoiden äskettäin tekemässä vertaisarvioidussa tieteellisessä tutkimuksessa todettiin, että unionin hiilijalanjälki on maailman suurin Brasiliasta tulevan soijatuonnin vuoksi ja että se on 13,8 prosenttia suurempi kuin maailman suurimman soijantuojan Kiinan; toteaa. että unionin suuri hiilijalanjälki johtuu sen osuudesta tuontiin liittyvän metsäkadon aiheuttamista päästöistä[27]; toteaa lisäksi, että komission mukaan soija on historiallisesti ollut unionin merkittävin maailmanlaajuista metsäkatoa ja siihen liittyviä päästöjä aiheuttava tekijä, ja sen osuus kaikesta unionin tuonnin epäsuorasti aiheuttamasta metsäkadosta on lähes puolet[28];

12. kiinnittää huomiota siihen, että muuntogeenisten organismien tuotanto on keskeinen metsäkadon aiheuttaja, erityisesti Brasiliassa ja Argentiinassa, ja katsoo, että muuntogeenisten organismien tuonti unioniin olisi lakkautettava; muistuttaa, että lihan kulutus myös unionissa edistää osaltaan metsäkatoa unionin ulkopuolella lisäämällä halvan, muuntogeenisen rehun, erityisesti muuntogeenisen soijan tuonnin kysyntää;

13. toteaa, että myös alun perin elintarvike- ja rehutuotantoon käytetyn laidun- ja maatalousmaan ottaminen biomassapolttoaineiden tuotannon käyttöön (maankäytön epäsuora muutos) voi vaikuttaa kielteisesti metsiin;

Vapaaehtoinen kolmansien osapuolten sertifiointi

14. suhtautuu myönteisesti siihen, että yritykset ovat yhä tietoisempia maailmanlaajuisen metsäkadon, metsien tilan heikkenemisen ja ekosysteemien tuhoutumisen aiheuttamasta ongelmasta, yritysten toiminnan tarpeesta ja vastaavista sitoumuksista sekä lisääntyvistä vaatimuksista, jotka koskevat kestäviä toimitusketjuja koskevia avoimia, johdonmukaisia, yhtenäisiä, vakaita ja täytäntöönpanokelpoisia vaatimuksia, mukaan lukien metsän kannalta riskialttiiden hyödykkeiden kysynnän väheneminen; panee merkille, että jotkut toimijat ovat hyväksyneet vuonna 2014 annetun metsiä koskevan New Yorkin julkilausuman ja ryhtyneet toimiin metsäkadon torjumiseksi, mutta valitettavasti ne eivät useinkaan ole riittävän kunnianhimoisia, kattavat vain osia toimitusketjusta eikä niitä ole suunniteltu käsittelemään monia toisiinsa liittyviä metsäkatoa edistäviä tekijöitä[29], joten ne eivät vastaa kestävyyttä koskeviin väitteisiinsä ja ilmoitettuihin sitoumuksiinsa; korostaa tässä yhteydessä, että yritysten vapaaehtoiset metsäkadon torjuntaa koskevat sitoumukset eivät ole vielä riittäneet pysäyttämään maailmanlaajuista metsäkatoa;

15. huomauttaa, että kolmansien osapuolten sertifiointijärjestelmillä on ollut tärkeä merkitys yritysten ja kansalaisyhteiskunnan saattamisessa yhteen, jotta metsäkatoon liittyvästä ongelmasta on saatu yhteinen käsitys; toteaa kuitenkin, että vaikka kolmansien osapuolten vapaaehtoisilla sertifiointijärjestelmillä on osaltaan edistetty hyviä käytäntöjä, pelkästään niillä ei voida pysäyttää maailmanlaajuista metsäkatoa ja ekosysteemien tilan heikkenemistä ja kääntää niiden suuntaa ja niiden olisi vain täydennettävä sitovia toimenpiteitä; toteaa, että kolmansien osapuolten vapaaehtoinen sertifiointi voi olla apuväline metsäkatoon liittyvien riskien arvioimiseksi ja lieventämiseksi, kun sertifiointi on suunniteltu ja pantu täytäntöön täysimääräisesti ottaen huomioon tarkkaan määritellyt, mitattavissa olevat ja kunnianhimoiset kestävyyskriteerit, joihin se perustuu, sertifiointi- ja akkreditointiprosessin kestävyys, riippumaton seuranta ja riippumattomat vaatimusten noudattamista varmistavat mekanismit, mahdollisuudet seurata toimitusketjua sekä aarniometsien ja muiden luonnontilaisten metsien suojelemista ja kestävän metsänhoidon edistämistä koskevat järkevät vaatimukset;

16. toteaa, että pelkät kolmansien osapuolten sertifioinnit ja merkinnät eivät ole riittävän tehokkaita estämään metsää ja ekosysteemejä vaarantavien hyödykkeiden ja tuotteiden tuloa unionin sisämarkkinoille; painottaa siksi, että kolmansien osapuolten sertifioinnilla voidaan ainoastaan täydentää mutta ei korvata toimijoiden asianmukaista huolellisuutta koskevien pakollisten perusteellisten menettelyjen toteuttamista, joilla myös varmistetaan heidän SEUT-sopimuksen 191 artiklassa esitetyn saastuttaja maksaa -periaatteen mukainen ympäristövastuunsa;

17. on huolestunut siitä, että nykyisten sertifiointijärjestelmien ja merkintöjen suuri määrä johtaa kuluttajien parissa sekaannuksiin ja haittaa näiden mahdollisuuksia tehdä tietoon perustuvia valintoja; korostaa tässä yhteydessä, että olisi harkittava tiedonantovelvollisuuden yhdenmukaistamista;

18. painottaa, että pelkästään kuluttajien valinnoista riippuvaisella politiikalla siirretään tarpeettomasti vastuu metsäkatoa aiheuttamattomien tuotteiden hankinnoista kuluttajille, mikä ei ole riittävän tehokasta kestävien tuotantotapojen sisällyttämiseksi käytäntöihin; katsoo, että kuluttajille tiedottaminen metsäkatoa aiheuttamattomista tuotteista voi olla vahva väline asianmukaista huolellisuutta koskevan oikeudellisen kehyksen täydentämiseksi ja kysyntäpuoleen vaikuttamiseksi; kehottaa komissiota sisällyttämään uusia metsäkatoa koskevia näkökohtia EU-ympäristömerkkiin, ympäristöä säästäviin julkisiin hankintoihin ja muihin kiertotaloutta koskeviin aloitteisiin osana kattavia toimia ja aloitteita, joilla varmistetaan metsäkatoa aiheuttamattomat toimitusketjut; kehottaa komissiota sisällyttämään metsäkadon riskin sopimattomista kaupallisista menettelyistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29/EY[30] ympäristöväittämiä koskeviin kriteereihin sekä perustamaan ympäristöväittämiä koskevan EU:n ennakkohyväksyntäjärjestelmän;

19. toteaa, että käytössä ei ole tällä hetkellä sääntöjä, joilla kiellettäisiin metsien tuhoamiseen osaltaan vaikuttavien tuotteiden asettaminen unionin markkinoille; huomauttaa, että jopa alkuperämaan lainsäädännön mukaisesti laillisesti hakattu puutavara voi edistää metsäkatoa ja että sillä voi silti olla vapaa pääsy unionin markkinoille; toteaa tämän vuoksi, että monien metsille ja ekosysteemeille riskejä aiheuttavien hyödykkeiden kuluttajilla ei ole unionissa takeita siitä, että tuotteet eivät ole osaltaan edistäneet metsäkatoa, ja että kuluttajat näin syyttään, haluamattaan ja tietämättään edistävät metsäkatoa;

20. toteaa, että ”metsäkatoa aiheuttamattoman” hyödykkeen tai sertifiointijärjestelmiin kuuluvien tuotteiden kriteerit eivät aina ole olleet riittävän selkeitä, sillä ne kattavat toisinaan vain osan tuotteen merkityksellisistä aineosista tai vain osan tuotteen elinkaaresta tai niissä käytetään ”metsäkatoa aiheuttamattoman” riittämätöntä määritelmää, mikä voi johtaa yrityksille edullisten merkintöjen etsimiseen ja vesittää sertifioinnin yleisesti kunnianhimoiset tavoitteet;

Huolellisuusvelvoitteeseen perustuvat pakolliset säännöt

21. suhtautuu tältä osin myönteisesti joidenkin yritysten kehotuksiin ottaa käyttöön unionin sääntöjä, jotka koskevat pakollisen asianmukaisen huolellisuuden noudattamista riskejä aiheuttavien metsäalan hyödykkeiden toimitusketjuissa;

22. palauttaa mieliin 15. tammikuuta 2020 antamansa päätöslauselman Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta ja komissiolle antamansa kehotuksen esittää viipymättä ehdotus EU:n oikeudelliseksi kehykseksi, joka perustuu asianmukaista huolellisuutta koskeviin velvoitteisiin, jolla varmistetaan kestävät ja metsäkatoa aiheuttamattomat toimitusketjut unionin markkinoille saatetuille tuotteille ja jossa erityisesti yhtenä painopisteenä puututaan metsäkatotuonnin tärkeimpiin syihin ja kannustetaan sen sijaan sellaiseen tuontiin, joka ei johda ulkomailla metsäkatoon, ottaen huomioon hyödykkeiden viennin merkityksen kehitysmaille ja erityisesti pientilallisille sekä ottaen huomioon kaikilta sidosryhmiltä, erityisesti pk-yrityksiltä, saadun palautteen;

23. muistuttaa, että komissio asetti vuoden 2008 metsäkatoa koskevassa tiedonannossaan tavoitteeksi maailmanlaajuisen metsäkadon pysäyttämisen viimeistään vuoteen 2030 mennessä ja bruttomääräisen trooppisen metsäkadon vähentämisen vähintään 50 prosentilla vuoteen 2020 mennessä, ja varoitti, että on lähes varmaa, ettei toista tavoitetta pystytä saavuttamaan;

24. on tyytyväinen siihen, että komissio aikoo puuttua maailmanlaajuiseen metsäkatoon ja metsien tilan heikkenemiseen, mutta pyytää sitä noudattamaan politiikkaa koskevaa kunnianhimoisempaa lähestymistapaa; kehottaa komissiota esittämään ehdotuksen EU:n oikeudelliseksi kehykseksi yhdessä vaikutustenarvioinnin kanssa, joka perustuu pakollista asianmukaista huolellisuutta koskeviin vaatimuksiin ja raportointi-, julkistamis- ja kolmansien osapuolten osallistumista koskeviin vaatimuksiin sekä vastuisiin ja seuraamuksiin, joita määrätään velvoitteiden rikkomisen johdosta kaikille yrityksille, jotka saattavat ensimmäistä kertaa unionin markkinoille hyödykkeitä, jotka aiheuttavat riskejä metsille ja ekosysteemeille, ja näistä hyödykkeistä saatuja tuotteita, sekä oikeussuojakeinojen saatavuuteen näiden velvoitteiden rikkomisen uhreille; toteaa, että unionin markkinoilla toimiville elinkeinonharjoittajille olisi asetettava jäljitettävyysvelvoitteita, erityisesti mitä tulee hyödykkeiden ja niistä saatavien tuotteiden alkuperän tunnistamiseen niiden unionin sisämarkkinoille saattamisen hetkellä, jotta varmistetaan kestävät ja metsäkatoa aiheuttamattomat arvoketjut, kuten tämän päätöslauselman liitteessä todetaan; painottaa, että samaa oikeudellista kehystä olisi sovellettava myös kaikkiin rahoituslaitoksiin, joilla on lupa toimia unionissa ja jotka tarjoavat rahaa yrityksille, jotka keräävät, ottavat, tuottavat, jalostavat tai myyvät tuotteita, jotka aiheuttavat riskejä metsille ja ekosysteemeille, ja niistä saatuja tuotteita;

25. katsoo, että unionin on varmistettava, että se tukee vain sellaisia globaaleja toimitusketjuja ja rahoitusvirtoja, jotka ovat kestäviä eivätkä aiheuta metsäkatoa ja jotka eivät johda ihmisoikeusloukkauksiin; on vakuuttunut siitä, että unionin kaltaisilla suurilla markkinoilla laadituilla kestävyyttä koskevilla pakottavilla säännöillä voidaan mahdollisesti ohjata maailmanlaajuisia tuotantomenetelmiä kestävämpään suuntaan;

26. huomauttaa, että tämän EU:n oikeudellisen kehyksen kattamat hyödykkeet, jotka aiheuttavat riskejä metsille ja ekosysteemeille, olisi määriteltävä perustuen objektiivisiin, avoimiin ja tieteellisiin näkökohtiin, joiden mukaan tällaiset hyödykkeet liittyvät metsien sekä paljon hiiltä sitovien ja biologiselta monimuotoisuudeltaan rikkaiden ekosysteemien tuhoamiseen ja tilan heikkenemiseen sekä alkuperäiskansojen ja yleisesti ihmisoikeuksien kunnioittamiseen;

27. painottaa, että tällaisella EU:n oikeudellisella kehyksellä ei pitäisi ainoastaan taata riskejä metsille ja ekosysteemeille aiheuttavien tuotteiden ja niistä saatujen tuotteiden keräämisen, tuotannon, ottamisen ja jalostuksen laillisuus alkuperämaassa, vaan myös niiden keräämisen, tuotannon, ottamisen ja jalostuksen kestävyys;

28. painottaa, että useiden tutkimusten[31] mukaan oikeudellinen kehys, jolla estettäisiin metsäkatoon liittyvien tuotteiden tulo unionin sisämarkkinoille, ei vaikuttaisi unionissa myytävien, tämän päätöslauselman liitteen kattamien hyödykkeiden määrään ja hintaan, ja että näiden oikeudellisten velvoitteiden täytäntöönpano aiheuttaa toimijoille vain minimaalisia lisäkustannuksia;

29. korostaa kansalaisjärjestöjen, ympäristöaktivistien, toimialajärjestöjen sekä väärinkäytösten paljastajien panosta torjuttaessa laitonta puunkorjuuta, joka johtaa metsäkatoon, biologisen monimuotoisuuden vähenemiseen ja kasvihuonekaasupäästöjen lisääntymiseen;

30. toteaa, että tätä EU:n oikeudellista kehystä olisi laajennettava koskemaan myös paljon hiiltä sitovia ja biologiselta monimuotoisuudeltaan rikkaita ekosysteemejä, jotka eivät ole metsiä, kuten meriekosysteemejä ja rannikkoekosysteemejä, kosteikkoja, turvesoita tai savanneja, jotta estetään paineen siirtyminen näihin maisematyyppeihin;

31. katsoo, että näitä velvoitteita olisi sovellettava kaikkiin toimijoihin, jotka saattavat metsille ja ekosysteemeille riskejä aiheuttavia hyödykkeitä unionin markkinoille, niiden koosta tai rekisteröintipaikasta riippumatta sen jälkeen, kun huolellisessa arvioinnissa on todettu, että velvoitteet ovat toimivia ja sovellettavissa kaikkiin markkinatoimijoihin, myös pk-yrityksiin; toteaa, että toimijan riskinarvioinnin perusteella toteutettavien toimien on oltava oikeassa suhteessa tiettyyn hyödykkeeseen liittyvien riskien tasoon, mutta katsoo, että hajanaisilla loppumarkkinoilla on keskeisen tärkeää osallistaa pienemmät ja suuremmat yritykset sekä laajamittaisen vaikutuksen että kuluttajien luottamuksen varmistamiseksi; painottaa, että oikeudellisella kehyksellä ei pidä aiheuttaa kohtuutonta rasitetta pienille ja keskisuurille tuottajille pientilalliset mukaan luettuina eikä estää niiden pääsyä markkinoille ja kansainväliseen kauppaan valmiuksien puuttumisen vuoksi; painottaa sen vuoksi EU:n tason koordinoidun tuen tarvetta pk-yrityksille, jotta varmistetaan, että ne ymmärtävät täytäntöönpanon, valmistautuvat siihen ja kehittävät valmiuksia noudattaa ympäristö- ja ihmisoikeusvaatimuksia;

32. katsoo, että unionin laajuinen pakollinen asianmukainen huolellisuus toisi hyötyjä yrityksille yhdenmukaistamalla toimintaedellytyksiä, koska kilpailijoiden olisi noudatettava samoja normeja, ja lisäisi oikeusvarmuutta verrattuna kansallisen tason moninaisiin erilaisiin toimenpiteisiin;

33. palauttaa mieliin komission oikeus- ja kuluttaja-asioiden pääosaston tilaaman due diligence -vaatimuksia toimitusketjussa koskevan tutkimuksen päätelmät, joissa todetaan, että valtaosa vastanneista yrityksistä on samaa mieltä siitä, että pakollisella asianmukaisella huolellisuudella olisi myönteinen vaikutus ihmisoikeuksiin ja ympäristöön;

34. painottaa, että digitalisointiin ja uuden teknologian välineisiin liittyy mahdollisuus tarjota ennennäkemättömiä ratkaisuja yrityksille, jotta ne voivat määrittää, ehkäistä ja hillitä ihmisoikeuksiin ja ympäristöön kohdistuvat vaikutukset ja vastata niistä;

35. katsoo, että tuleva lainsäädäntökehys metsille riskejä aiheuttavista hyödykkeistä olisi perustettava niihin kokemuksiin, joita on saatu FLEGT-toimintasuunnitelmasta, EU:n puutavara-asetuksesta, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksesta (EU) 2017/821[32] (konfliktimineraaleista annettu asetus), Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivistä 2014/95/EU[33] (muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamista koskeva direktiivi), laittomasta, ilmoittamattomasta ja sääntelemättömästä kalastuksesta annetusta lainsäädännöstä ja muista toimitusketjujen sääntelyä koskevista unionin aloitteista;

36. suhtautuu myönteisesti muiden kuin taloudellisten tietojen raportointia koskevan direktiivin meneillään olevaan uudelleentarkasteluun ja kehottaa komissiota parantamaan rahoituslaitosten ilmoittamien muiden kuin taloudellisten tietojen, erityisesti ympäristönäkökohtia koskevien tietojen, laatua ja kattavuutta sekä edistämään metsiin liittyvien näkökohtien sisällyttämistä yritysten yhteiskuntavastuuseen;

EU:n puutavara-asetus ja vapaaehtoiset FLEGT-kumppanuussopimukset

37. on vakuuttunut siitä, että EU:n puutavara-asetus ja erityisesti sen asianmukaista huolellisuutta koskevat vaatimukset ovat hyvä malli EU:n tulevalle oikeudelliselle kehykselle EU-vetoisen maailmanlaajuisen metsäkadon pysäyttämiseksi ja sen suunnan kääntämiseksi, mutta katsoo, että EU:n puutavara-asetuksen puutteellinen voimaansaattaminen, sen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden rajallisuus ja täytäntöönpano tarkoittavat, että siinä ei saavuteta sen henkeä eikä tarkoitusta; katsoo siksi, että voidaan ottaa oppia EU:n puutavara-asetuksesta ja parantaa voimaansaattamista ja täytäntöönpanoa koskevia sääntöjä EU:n tulevaa oikeudellista kehystä varten EU-vetoisen maailmanlaajuisen metsäkadon pysäyttämiseksi ja sen suunnan kääntämiseksi; muistuttaa, että nykyisellään EU:n puutavara-asetus kattaa metsätuotteiden keräämisen ja kaupan laillisuuden, ja painottaa tämän vuoksi, että olisi vältettävä kaksinkertaista sääntelyä EU:n tulevassa oikeudellisessa kehyksessä ja olisi yhdenmukaistettava toimenpiteitä, joilla säännellään metsätuotteiden laillista ja laitonta korjuuta ja kauppaa;

38. kehottaa komissiota arvioimaan EU:n puutavara-asetuksen soveltamisalaan kuuluvien hyödykkeiden mahdollista sisällyttämistä EU:n oikeudellista kehystä koskevan ehdotuksen soveltamisalaan, jotta voidaan pysäyttää EU-vetoinen maailmanlaajuinen metsäkato ja kääntää sen suunta, ottaen huomioon EU:n puutavara-asetuksen tulevan toimivuustarkastuksen ja varmistaen FLEGT-toimintasuunnitelman tavoitteiden saavuttamisen; katsoo, että näin tehdessään komission olisi myös arvioitava mahdollisia vaikutuksia nykyisiin vapaaehtoisiin kumppanuussopimuksiin, ja toteaa, että unionin puuntuotantokumppanimaat olisi otettava tiiviisti mukaan tähän hankkeeseen;

39. pitää myönteisinä EU:n FLEGT-toimintasuunnitelman ja vapaaehtoisten kumppanuussopimusten puitteissa kolmansien maiden kanssa tehdyn yhteistyön hyviä tuloksia laittomien hakkuiden tarjontapuolen haasteeseen vastaamisessa ja korostaa, että tätä työtä olisi tehostettava erityisesti seurannan, tarkastusten ja valvonnan sekä myös valmiuksien kehittämisen osalta; korostaa, että vapaaehtoiset kumppanuussopimukset muodostavat erittäin toimivan kehyksen hyvien kumppanuuksien rakentamiseksi kyseisten maiden kanssa ja että olisi edistettävä uusien vapaaehtoisten kumppanuussopimusten tekemistä muiden kumppaneiden kanssa; kehottaa EU:ta lisäämään FLEGTin rahoitusta;

40. kehottaa komissiota varmistamaan EU:n FLEGT-toimintasuunnitelman 2018–2022 täysimääräisen täytäntöönpanon;

41. pitää myönteisenä komission tulevaa FLEGT-asetuksen ja EU:n puutavara-asetuksen toimivuustarkastusta ja katsoo sen olevan mahdollisuus vahvistaa ja parantaa edelleen niiden täytäntöönpanoa ja laajentaa niiden soveltamisalaa kattamaan esimerkiksi painotuotteet ja puutuotteet sekä konfliktialueiden puutavara ja vahvistaa kansalaisyhteiskunnan roolia;

42. pyytää jälleen, että puutavaran ja puutuotteiden tuonnin tarkastuksia unionin rajoilla tiukennettaisiin sen varmistamiseksi, että maahantuodut tuotteet todellakin täyttävät unioniin tuonnin kriteerit; kehottaa panemaan unionin tullikoodeksin oikea-aikaisesti ja tehokkaasti täytäntöön ja vahvistamaan kansallisten tulliviranomaisten valmiuksia varmistaa unionin tullikoodeksin parempi yhdenmukaistaminen ja täytäntöönpano; korostaa, että komission on yhdessä jäsenvaltioiden kanssa ja kaikilta osin toissijaisuusperiaatetta noudattaen varmistettava, että tullivalvonnassa kaikkialla unionissa noudatetaan samoja normeja välittömän ja yhdenmukaisen tullivalvontamekanismin avulla;

43. katsoo, että kauppaan perustuvat kumppanuussopimukset tärkeimpien metsille ja ekosysteemeille riskejä aiheuttavia hyödykkeitä tuottavien maiden kanssa voisivat olla hyödyllisiä metsäkadon aiheuttajien tarjontapuoleen puuttumiseksi; toteaa, että FLEGT-kumppanuussopimus on yksi vaihtoehto;

44.  katsoo, että ehdotuksessa olisi varmistettava, että kaikki sidosryhmät saavat oikeusvarmuuden mahdollisista uusista unionin laajuisista toimenpiteistä ja kehyksistä, jotka liittyvät FLEGT-toimintasuunnitelman vapaaehtoisten kumppanuussopimusten ja lupamenettelyjen nykyiseen käyttöön, jotta varmistetaan, että investoinnit unioniin suuntautuvaan metsäkatoa aiheuttamattomaan vientiin ovat houkuttelevia; kehottaa komissiota tekemään kauppaan perustuvia kumppanuussopimuksia maataloushyödykkeiden tärkeimpien tuottajamaiden kanssa, jotta voidaan puuttua metsäkadon aiheuttajiin tarjontapuolella;

Kauppa ja kansainvälinen yhteistyö

45. korostaa, että kauppa- ja investointipolitiikkaa olisi tarkasteltava uudelleen, jotta tätä globaalia metsäkatohaastetta voidaan käsitellä tehokkaammin, ja että olisi luotava maailmanlaajuisesti tasapuoliset toimintaedellytykset ja otettava huomioon kauppasopimusten ja maailmanlaajuisen biologisen monimuotoisuuden sekä metsien ekosysteemien välinen yhteys;

46. muistuttaa, että unionin kauppa- ja investointipolitiikkaan, myös Mercosurin kanssa tehtävään vapaakauppasopimukseen, olisi sisällyttävä sitovia ja täytäntöönpanokelpoisia kestävää kehitystä koskevia lukuja, jotka ovat täysin kansainvälisten sitoumusten, etenkin Pariisin sopimuksen ja kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman mukaisia ja joissa noudatetaan Maailman kauppajärjestön (WTO) sääntöjä; kehottaa komissiota varmistamaan, että kaikkiin tuleviin kauppa- ja investointisopimuksiin sisältyy oikeudellisesti sitovia ja täytäntöönpanokelpoisia määräyksiä, mukaan lukien laittomiin hakkuisiin liittyvät ja korruption torjuntaa koskevat määräykset, metsäkadon ja metsien tilan heikkenemisen sekä ekosysteemien tuhoutumisen ja niiden tilan heikkenemisen ehkäisemiseksi;

47. suosittaa tässä yhteydessä, että Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa koskevassa tiedonannossa esiin tuodun haitan välttämistä koskevan periaatteen mukaisesti komissio arvioi paremmin ja säännöllisesti nykyisten kauppa- ja investointisopimusten vaikutusta metsäkatoon, metsien ja ekosysteemien tilan heikkenemiseen, maananastukseen ja ihmisoikeuksiin ja varmistaa, että kaikkien vapaakauppa- ja investointisopimusten kauppaa ja kestävää kehitystä koskeviin lukuihin sisällytetään kunnianhimoisempia sitovia ja täytäntöönpanokelpoisia metsien ja ekosysteemien suojelua, biologista monimuotoisuutta, maananastuksen lopettamista ja kestävää metsätaloutta koskevia määräyksiä;

48. huomauttaa, että jotta voidaan välttää alihinnoittelu ja varmistaa puun kestävä käyttö, ehkäistä puutavaran polkumyyntiin perustuvien kahdenvälisten sopimusten yleistyminen ja välttää lisähakkuut, olisi harkittava korjaustoimenpiteitä, kuten yhteisen puutavaran huutokauppajärjestelmän perustaminen, jotta voidaan jäljittää, mistä puutavara on peräisin, ja ottaa huomioon ilmastoon, biologiseen monimuotoisuuteen ja ihmisoikeuksiin liittyvät huolenaiheet;

49. katsoo, että kauppa ja kansainvälinen yhteistyö ovat tärkeitä välineitä korkeampien normien vakiinnuttamisessa kestävyydelle erityisesti aloilla, joilla on yhteys metsiin ja niistä johdettuihin arvoketjuihin; kehottaa komissiota tehostamaan yhteistyötä kolmansien maiden kanssa antamalla teknistä tukea sekä vaihtamalla tietoja ja hyviä käytäntöjä metsien säilyttämisen, suojelun ja kestävän käytön aloilla keskittyen erityisesti järjestäytyneen rikollisuuden ja metsäkatoon liittyvien hyödykkeiden välisiin yhteyksiin sekä edistämään ja helpottamaan tieteellistä ja akateemista yhteistyötä kolmansien maiden kanssa sekä tutkimusohjelmia, joilla edistetään biologista monimuotoisuutta, ”vihreää liiketoimintaa” ja kiertotaloutta koskevaa tietämystä ja innovointia; korostaa, että on tärkeää ottaa huomioon toimenpiteiden vaikutukset työllisyyteen ja kasvuun vähiten kehittyneissä maissa (LDCt), jotka ovat riippuvaisia metsää ja ekosysteemejä vaarantavien hyödykkeiden tuotannosta; kehottaa unionia tukemaan kolmansien maiden hallituksia ja kansalaisyhteiskuntia niiden toimissa metsäkadon torjumiseksi ja tekemään yhteistyötä niiden kanssa, erityisesti GSP+-järjestelmän avulla; kehottaa komissiota arvioimaan, olisiko kehitettävä uusi erityinen kauppatukiväline, jolla helpotetaan kauppaa metsää ja ekosysteemejä vaarantavien hyödykkeiden tuotantoon liittyvien riskien lieventämisen yhteydessä;

50. pyytää komissiolta, että toteutetuissa toimissa metsäkatoa lähestyttäisiin kattavalla ja eriytetyllä tavalla, koska metsäkadolla on monia ulottuvuuksia ja yhteyksiä sekä kestävien hankkeiden luomiseen että rikollisuuteen perustuvien talouksien torjuntaan; kehottaa tätä varten käynnistämään vuoropuhelun kolmansien maiden kanssa, jotta voidaan analysoida tapauskohtaisesti metsäkadon pääsyitä ja toteutettavien toimenpiteiden merkitystä;

51. korostaa, että vapaakauppasopimusten julkisia hankintoja koskevissa määräyksissä olisi otettava huomioon sosiaaliset ja ympäristökriteerit sekä vastuullista liiketoimintaa koskevat kriteerit hankintasopimusten tekemisessä;

52. vaatii, että unionin tason pakollisia vaatimuksia on täydennettävä lisäämällä ja tehostamalla maailmanlaajuista yhteistyötä, vahvistamalla maailmanlaajuista ympäristöhallintoa ja -yhteistyötä kolmansien maiden kanssa teknisen tuen sekä metsien säilyttämistä, suojelua ja kestävää käyttöä koskevien tietojen ja hyvien käytäntöjen vaihdon avulla ja antamalla erityisesti tunnustusta yksityisen sektorin toteuttamille kestävän kehityksen aloitteille; toteaa, että on lisättävä ponnisteluja kansainvälisillä foorumeilla, kuten WTO:n ja Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) toimia, jotka koskevat metsäkadon ja metsien tilan heikentymisen pysäyttämistä sekä metsien ennallistamista, ja vältettävä käänteinen vaikutus eli epätoivottujen metsäkadon leimaamien toimitusketjujen suuntaaminen maailman muille alueille;

53. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kannustamaan kaupan ja kansainvälisen yhteistyön avulla investointeihin, joita tarvitaan metsätalouden alojen ja niiden arvoketjujen korkeampien kestävyysnormien vahvistamiseen sekä kiertoon perustuvan biotalouden, vihreän matkailun, uusiutuvien energialähteiden, älykkään maatalouden ja muiden asiaan liittyvien alojen edistämiseen myös kolmansissa maissa.

54.  katsoo, että ehdotuksessa olisi varmistettava, että kaikki sidosryhmät saavat oikeusvarmuuden mahdollisista uusista unionin laajuisista toimenpiteistä ja kehyksistä, jotka liittyvät FLEGT-toimintasuunnitelman vapaaehtoisten kumppanuussopimusten ja lupamenettelyjen nykyiseen käyttöön, jotta varmistetaan, että investoinnit unioniin suuntautuvaan metsäkatoa aiheuttamattomaan vientiin ovat houkuttelevia; kehottaa komissiota tekemään kauppaan perustuvia kumppanuussopimuksia maataloushyödykkeiden tärkeimpien tuottajamaiden kanssa, jotta voidaan puuttua metsäkadon aiheuttajiin tarjontapuolella;

55. toteaa olevan tärkeää varmistaa, että metsäkato sisällytetään maakohtaisella tasolla käytäviin poliittisiin keskusteluihin, ja auttaa kumppanimaita kehittämään ja panemaan täytäntöön metsätalouden ja kestävän metsätalouden kansallisia kehyksiä; korostaa, että näissä kansallisissa kehyksissä on otettava huomioon sekä kotimaiset tarpeet että maailmanlaajuiset sitoumukset; korostaa tarvetta toteuttaa kannustinmekanismeja pienviljelijöille kestävän metsä- ja maatalouden avulla tuotettujen tuotteiden ja ekosysteemin ylläpitämiseksi ja parantamiseksi;

56. katsoo, että voimakkaisiin toimiin unionin sisämarkkinoilla olisi yhdistettävä voimakkaat toimet kansainvälisellä tasolla; katsoo tämän vuoksi, että EU:n ulkoisiin toimiin sisältyviin maaohjelmiin olisi sisällyttävä määräyksiä kolmansien maiden yritysten ja pientilallisten auttamiseksi niiden toimiessa metsille ja ekosysteemeille riskejä aiheuttavia hyödykkeitä unionin sisämarkkinoille saattavien toimijoiden kanssa, jotta ne voivat toteuttaa toimiaan vahingoittamatta metsiä ja ekosysteemejä;

57. katsoo, että tämän päätöslauselman liitteessä esitetty asetus olisi suunniteltava ja olisi voitava suunnitella siten, että se on WTO:n suositusten mukainen ja sitä olisi täydennettävä kauppaan perustuvilla kumppanuussopimuksilla maataloushyödykkeiden tärkeimpien tuottajamaiden kanssa, jotta voidaan puuttua metsäkadon aiheuttajiin tarjontapuolella;

58. ehdottaa, että neuvotellessaan kolmansien maiden kanssa maaohjelmista komission olisi katsottava ensisijaisiksi määräykset kolmansien maiden yritysten ja pientilallisten auttamiseksi niiden toimiessa metsille ja ekosysteemeille riskejä aiheuttavia hyödykkeitä unionin sisämarkkinoille saattavien toimijoiden kanssa, jotta ne voivat toteuttaa toimiaan vahingoittamatta metsiä, ekosysteemejä ja ihmisoikeuksia;

59 painottaa, että metsäkatoa koskevan EU:n oikeudellisen kehyksen vahvistamisella voi olla merkittävä vaikutus maan hintoihin kolmansissa maissa ja että keinottelun estämiseksi vahvistettava määräaika ei saisi olla tämän päätöslauselman liitteessä kuvatun komission ehdotuksen julkaisemisen jälkeen;

Metsäkato ja ihmisoikeudet

60. painottaa, että sääntelykehyksen muuttaminen tiettyjen alueiden käytön laillistamiseksi ja hallintaoikeuksien muuttamiseksi ei poista muutoksen täytäntöönpanon aiheuttamia kielteisiä vaikutuksia ihmisoikeuksiin ja ympäristöön; painottaa tämän vuoksi, että asianmukaista huolellisuutta koskeviin kriteereihin on sisällyttävä toimien laillisuutta pidemmälle meneviä muitakin tekijöitä;

61. toteaa, että metsille ja ekosysteemeille riskejä aiheuttavien hyödykkeiden tuotanto vaikuttaa kielteisesti paikallisyhteisöihin sekä suoraan metsäkadon, ekosysteemien heikkenemisen ja maananastuksen kautta että vedenanastuksen kautta, joka voi vaikuttaa metsiin ja muihin ekosysteemeihin; painottaa tämän vuoksi, että metsäkadon ja luonnon ekosysteemien heikkenemisen pysäyttämiseksi annettavan oikeuskehyksen olisi katettava metsille ja ekosysteemeille riskejä aiheuttavien hyödykkeiden tuotannon vesihuollon laillisuus;

62. painottaa, että paikallisyhteisöt, alkuperäiskansat ja maa-alueita ja ympäristöä puolustavat aktivistit ovat usein eturintamassa taisteltaessa ekosysteemien säilyttämisen puolesta; toteaa, että joillakin alueilla maan ja luonnonvarojen käyttöä koskevat konfliktit ovat alkuperäiskansoihin kohdistuvan väkivallan pääasiallinen syy[34], ja on huolissaan siitä, että metsien ja muiden arvokkaiden ekosysteemien rappeutumiseen ja tuhoutumiseen liittyy usein ihmisoikeusloukkauksia tai se on seurausta niistä; tuomitsee kaikenlaisen rankaisemisen, häirinnän ja vainon osallistumisesta ympäristönsuojelutoimiin; kehottaa sen vuoksi sisällyttämään EU:n tulevaan oikeudelliseen kehykseen ihmisoikeuksien, etenkin maanhallinta- ja maaoikeuksien sekä työntekijöiden oikeuksien, suojelun erityisesti alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen oikeuksia silmällä pitäen; kehottaa komissiota edistämään kaikkien sidosryhmien, mukaan lukien kansalaisyhteiskunnan, alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen tehokasta ja merkityksellistä osallistumista tuottajamaiden lainsäädännön uudistusprosessiin; kehottaa unionia ja jäsenvaltioita tukemaan YK:n seuraavassa yleiskokouksessa sitä, että oikeus terveelliseen ympäristöön tunnustetaan maailmanlaajuisesti;

63. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita perustamaan unionin tason nopean toiminnan mekanismin, jolla tuetaan ympäristöaktivisteja kaikkialla maailmassa;

64. painottaa, että tehokkaan oikeussuojan saatavuuden ja yritysten ihmisoikeuksille ja ympäristölle aiheuttamien haittojen uhrien oikeussuojakeinojen on oltava osa tätä oikeudellista kehystä;

65. painottaa, että metsäkatoa edistäviä hyödykkeitä koskevan EU:n oikeudellisen kehyksen perustamisen lisäksi unionin on tarkasteltava määrätietoisemmin ihmisoikeuksien, ympäristövastuun ja oikeusvaltioperiaatteen täytäntöönpanoa monialaisina kysymyksinä kyseisten maiden ja muiden merkittävien maiden kanssa;

66. korostaa, että tämä oikeudellinen kehys on suunniteltava siten, että se on johdonmukainen unionin Afrikkaa, Karibian ja Tyynenmeren alueen maita koskevien kansainvälisten sitoumusten kanssa, ja se on otettava huomioon tulevan Cotonoun sopimuksen jälkeisen sopimuksen tavoitteissa;

67. muistuttaa, että on tärkeää noudattaa yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevia YK:n suuntaviivoja; tukee meneillään olevia neuvotteluja ihmisoikeuksia koskevan sitovan YK:n välineen perustamiseksi ylikansallisia yrityksiä ja muita liikeyrityksiä varten ja korostaa, että unionin aktiivinen osallistuminen tähän prosessiin on tärkeää;

EU:n toimenpiteet ja politiikkajohdonmukaisuus

68. korostaa, että on puututtava asianmukaisesti metsille ja ekosysteemeille riskejä aiheuttavien hyödykkeiden unionissa tapahtuvan kulutuksen vaikutuksiin kaikissa vuoteen 2030 ulottuvaan EU:n biodiversiteettistrategiaan ja Pellolta pöytään -strategiaan liittyvissä sääntelyalan ja muiden kuin sääntelyalan seurantatoimissa ja -toimenpiteissä sekä YMP:n strategiasuunnitelma -asetuksessa, myös jäsenvaltioiden kansallisissa strategiasuunnitelmissa;

69. pitää keskeisenä elintarvikkeiden tuotantomenetelmien ja kulutustottumusten välitöntä ja perusteellista muutosta; pitää näin ollen välttämättömänä ottaa käyttöön tehokkaita toimia, joiden tarkoituksena on lisätä tukea agroekologisille menetelmille ja vähentää ruokahävikkiä koko toimitusketjussa; painottaa, että on tärkeää laatia toimia, joilla pyritään lisäämään kuluttajien tietoisuutta, jotta lisätään heidän ymmärrystään metsiä, biologista monimuotoisuutta ja ilmastoa koskevista kulutusmalleista, tarjoamalla tukea ja edistämällä kasviperäisiin tuotteisiin perustuvia elintarvikevalintoja;

70. katsoo, että unionin olisi kannustettava käyttämään paikallisesti hankittua kestävää puutavaraa ja metsäbiomassaa sekä kestäviä puunkorjuutuotteita, jotta voidaan minimoida kolmansista maista tulevan tuonnin kuljetuksesta aiheutuva hiilijalanjälki ja edistää kestävää paikallista tuotantoa ja työpaikkoja;

71. korostaa, että on tarpeen vähentää riippuvuutta riskejä metsille ja ekosysteemeille aiheuttavien hyödykkeiden tuonnista edistämällä paikallisesti hankittua kasviproteiinia, laidunruokintaa sekä laillista ja kestävästi hankittua rehua muun muassa panemalla täytäntöön unionin proteiinistrategian;

72. tukee typpeä sitovien viljelykasvien/palkokasvien/valkuaiskasvien edistämistä YMP:n uusien strategiasuunnitelmien yhteydessä muun muassa viljelykierron, ehdollisuuden, ekojärjestelmien, maatalouteen liittyvien ympäristötoimien, uusien alakohtaisten toimien ja tuotantosidonnaisen tuen avulla, jotta voidaan lisätä unionin proteiiniomavaraisuutta ja edistää samalla biodiversiteetti- ja Pellolta pöytään -strategioiden tavoitteiden saavuttamista; toteaa lisäksi, että kotieläintilojen tulot ja kannattavuus olisi saatettava tasolle, joka vastaa sellaista tuotannon intensiteettiä, jota voidaan pitää yllä laidunruokinnalla tai kotimaisilla rehukasveilla, kehottaa jatkamaan tutkimusta ja edistämään innovatiivisia tuotantojärjestelmiä ja -menetelmiä, joilla voidaan vähentää ulkoisia tuotantopanoksia ja kustannuksia, esimerkiksi rehupohjaisia laiduntamiskäytäntöjä, kuten vuorolaiduntaminen, vaikka tuotantomäärät olisivat pienempiä;

73 korostaa, että on tärkeää kehittää kestävä biotalous, jossa kestävästi tuotetuille tuotteille annetaan korkea taloudellinen arvo;

74. korostaa, että unionin bioenergiapolitiikassa olisi noudatettava tiukkoja sosiaalisia ja ympäristökriteerejä;

75. painottaa, että Puhdasta energiaa kaikille eurooppalaisille -paketissa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi käytettävät menetelmät eivät saa johtaa metsäkatoon ja metsien tilan heikkenemiseen muualla maailmassa; kehottaa siksi komissiota tarkastelemaan vuoteen 2021 mennessä uudelleen komission asetuksen (EU) 2019/807[35] liitteenä olevan kertomuksen asiaankuuluvia näkökohtia ja tarvittaessa tarkistamaan kyseistä asetusta ilman aiheetonta viivytystä ja joka tapauksessa ennen vuotta 2023 tieteellisen tiedon perusteella ja ennalta varautumisen periaatetta noudattaen; pyytää komissiota arvioimaan uudelleen soijaa koskevat tiedot ja poistamaan vaiheittain käytöstä mahdollisimman pian ja viimeistään vuoteen 2030 mennessä biopolttoaineita, joihin liittyy suuri ILUC-riski;

76. katsoo, että jos unionissa käytetään laajamittaisesti biopolttoaineita, käyttöön on liitettävä riittävät kestävyyskriteerit, jotta vältetään suorat ja epäsuorat maankäytön muutokset (ILUC), metsäkato mukaan luettuna; toteaa lisäksi, että nykyisissä kriteereissä ei oteta riittävästi huomioon biopolttoaineiden tuotannossa käytettyjä fossiilisia raaka-aineita; kehottaa siksi seuraamaan ja arvioimaan tarkistetun uusiutuvaa energiaa koskevan direktiivin vaikutuksia sen meneillään olevan täytäntöönpanon aikana, bioenergian kestävyyskriteerien vaikuttavuus mukaan luettuna; panee merkille raaka-aineiden paikallisten toimitusketjujen merkityksen pitkän aikavälin kestävyyden saavuttamisen kannalta;

Viestintä ja valistus

77. korostaa, että on tärkeää varmistaa metsäkatoa aiheuttamattomista toimitusketjuista peräisin olevien tuotteiden kulutus unionissa ja arvioida jatkuvasti tällaisten tuotteiden kulutuksen vaikutuksia unionissa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään tiedotus- ja valistuskampanjoita tuontihyödykkeistä ja -tuotteista ja niiden vaikutuksesta maailman metsiin ja biologisen monimuotoisuuden ekosysteemeihin sekä metsäkadon ja ekosysteemien tuhoutumisen ja metsiin liittyvien rikosten sosioekonomisista seurauksista unionissa ja kolmansissa maissa;

78. painottaa, että komission on tarkasteltava mahdollisuutta ehdottaa aarniometsiä UNESCOn perintökohteiksi, jotta voidaan auttaa niiden suojelemisessa metsäkadolta ja lisätä julkisuudessa niiden suojelua koskevaa huomiota; katsoo, että mikäli tämä ei ole mahdollista, olisi arvioitava muita oikeudellisia vaihtoehtoja näiden tavoitteiden saavuttamiseksi;

Määritelmät, metsätiedot ja seuranta

79. toteaa, että nykyinen metsän määritelmä, metsien luokittelu sekä monet muut asiaankuuluvat käsitteet ja periaatteet, jotka koskevat metsäkatoa ja kestävää metsänhoitoa ja jotka ovat käytössä asianomaisissa instituutioissa kuten FAO:ssa, ovat erittäin teknisiä eikä niissä tehdä riittävästi eroa luonnollisten ja istutettujen metsien välille, joista jälkimmäisissä taloudellisilla toiminnoilla on merkittävästi muita toimintoja suurempi painoarvo, ja korostaa, että tämä voi johtaa maailman metsien pinta-alaa ja tilaa koskevan tiedon vääristymiseen; kehottaa asianomaisia sidosryhmiä yhtenäistämään terminologiaansa päätöslauselmaluonnoksen liitteessä esitettyjen määritelmien mukaisesti ja korostaa tämän selvennyksen merkitystä asiaan liittyvien välineiden tehokkaalle käytölle;

80. korostaa, että erityisesti metsäkatoon liittyvien hyödykkeiden tuotantoa ja kauppaa on tarkkailtava riippumattomasti; kehottaa komissiota tehostamaan toimiaan näissä kysymyksissä Horisontti Eurooppa -puiteohjelman kautta ja tukemaan tuottajamaissa toteutettavaa riippumatonta seurantaa sekä näiden maiden keskinäistä hyvien käytäntöjen ja kokemusten vaihtoa, jotta parannetaan käytettäviä menetelmiä ja tietojen tarkkuutta;

81. korostaa, että on olennaisen tärkeää parantaa mekanismeja, joiden avulla voidaan tunnistaa sisämarkkinoille saatetun puumateriaalin lähtöpaikka tai alkuperä;

82. panee merkille, että unioniin tuotavien tuotteiden tullitietojen parempi saatavuus parantaisi globaalien arvoketjujen avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta; kehottaa komissiota luomaan tullialan kumppanuuden unionissa ja laajentamaan samalla tullitietovaatimuksia erityisesti sisällyttämällä viejän ja valmistajan pakollisiin tullitietoihin, mikä parantaisi globaalien arvoketjujen avoimuutta ja jäljitettävyyttä;  toteaa, että tehokas täytäntöönpano edellyttää luotettavien tietojen saatavuutta ja täsmällisyyttä, jotta voidaan arvioida ajankohta, jolloin metsä on hävitetty tai maa otettu muuhun käyttöön;

84. kehottaa unionia kehittämään edelleen Euroopan maanseurantaohjelma Copernicuksen kaltaisia tutkimus- ja seurantaohjelmia ja muita seurantaohjelmia hyödykkeiden toimitusketjun valvomiseksi, jotta voidaan havaita metsäkatoa tai ympäristön tilan heikkenemistä aiheuttavat tuotteet ja antaa niistä varhaisia varoituksia niiden tuotantovaiheessa;

85. pyytää komissiota tutkimaan Copernicus-satelliittijärjestelmän tehostettua käyttöä metsien seurannassa sekä metsäpalojen ja metsävahinkojen ehkäisemisessä, mukaan lukien metsäpalojen ja metsävahinkojen, metsäkadon ja ekosysteemin muuntamisen syiden seuranta ja määrittäminen, kunkin jäsenvaltion asiaankuuluvien viranomaisten käyttöoikeuden helpottaminen sekä avoimen tietolähteen varmistaminen pk-yrityksille ja start up -yrityksille;

86. on tyytyväinen metsäseurantakeskuksen perustamiseen tarkoituksena kerätä dataa ja tietoja metsäkadosta Euroopassa sekä koko maailmassa ja kehottaa, että seurantakeskuksessa otetaan käyttöön mekanismi metsien puolustajien suojelemiseksi;

87. kehottaa luomaan varhaisvaroitusmekanismeja, joilla ilmoitetaan viranomaisille, yrityksille, myös kolmansien osapuolten järjestelmille, ja kuluttajille hyödykkeistä, jotka ovat peräisin alueilta, joilla on metsien ja savannien katoamiseen tai niiden tilan heikkenemiseen liittyvä ekosysteemin muuntamisen riski, ja alueilta, joilla ihmisoikeuksia on loukattu, ja joilla autetaan ratkaisemaan näitä ongelmia tehostamalla vuoropuhelua ja tietojen jakamista kyseisten kolmansien maiden kanssa;

88. kehottaa komissiota perustamaan unionin tietokannan, johon kerätään tietoa unionin ja kolmansien maiden välisistä käynnissä olevista ja menneistä hankkeista sekä jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden kahdenvälisistä hankkeista niiden maailman metsiin kohdistuvien vaikutusten arvioimiseksi; painottaa, että paikallis- ja alueviranomaiset on osallistettava näiden hankkeiden täytäntöönpanoon;

Metsänhoito, tutkimus ja innovointi

89. painottaa, että on tarpeen ottaa huomioon metsäalan ja muiden alojen väliset yhteydet ja digitalisaation sekä tutkimukseen ja innovointiin tehtävien investointien merkitys metsäkadon seurannassa;

90. toteaa, että metsätalousala työllistää unionissa vähintään 500 000 henkilöä suoraan[36] ja koko maailmassa 13 miljoonaa henkilöä[37] ja että nämä työpaikat sijaitsevat pääasiassa maaseutualueilla;

91. panee merkille, että unionin tasolla tarkasteltuna jotkin jäsenvaltioiden toimintapolitiikat antavat kuvan hajanaisesta ja sekavasta metsiä ja metsänhoitoa koskevasta kehyksestä, minkä johdosta niitä on koordinoitava enemmän ja paremmin, jotta edistetään kestävyyttä;

92. kehottaa hallituksia, yrityksiä, tuottajia ja kansalaisyhteiskuntaa tekemään entistä tiiviimpää yhteistyötä toimintapolitiikkojen käyttöön ottamiseksi ja perusedellytysten luomiseksi yksityisen sektorin hankkeiden tukemiseksi;

93. korostaa tutkimuksen ja innovoinnin keskeistä roolia edistettäessä kestävän metsänhoidon ja metsäalan panosta metsäkatoon liittyviin haasteisiin vastaamisessa ja ilmastonmuutoksen torjunnassa;

94. kehottaa haittatapahtumien yhteydessä turvautumaan keskinäiseen tukeen tutkimuksen ja vaihdon avulla sellaisten maantieteellisiin olosuhteisiin mukautettujen toimenpiteiden löytämiseksi, jotka suojaavat laajoilta metsäpaloilta tai joilla voidaan estää tuholaisvahinkoja;

95. suhtautuu myönteisesti toimenpiteisiin viljelmien sopeuttamiseksi ilmastonmuutokseen; panee tyytyväisenä merkille, että monissa maissa vastustuskykyisten paikallisten puulajien määrän lisäämistä terveissä ja biologisesti monimuotoisissa sekametsissä suositellaan ja toteutetaan jo nyt;

96. korostaa, että unionissa ja kolmansissa maissa on tärkeää tarjota koulutusta, jossa käsitellään kestävää metsänhoitoa, viljelmiä ja peltometsätaloutta, yhtenäinen kasvillisuuspeite mukaan luettuna; pitää tätä olennaisena tekijänä biologisen monimuotoisuuden sekä metsäyhteisöjen ja peltometsätaloutta harjoittavien viljelijöiden tulojen varmistamiseksi;

97. korostaa koulutuksen sekä pätevän ja hyvin koulutetun työvoiman merkitystä kestävän metsänhoidon käytännön onnistumisessa; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä ja hyödyntämään nykyisiä kumppanuuksia helpottaakseen hyvien käytäntöjen vaihtoa tällä alalla;

98. kehottaa vahvistamaan maailmanlaajuista yhteistyötä monikäyttöisten metsien kestävän hoidon tehostamista koskevan tietojen- ja kokemustenvaihdon parantamiseksi;

99. kehottaa siksi unionia kehittämään kolmansien maiden kanssa kansainvälisiä liittoutumia metsien suojelemiseksi toteuttamalla järkeviä metsäkadon pysäyttämiseen, yhdennettyyn maankäytön suunnitteluun ja maanomistuksen avoimuuteen tähtääviä toimintapolitiikkoja ja estämällä metsien muuttamisen maatalousmaaksi; kehottaa varmistamaan tätä varten kansainvälisen rahoituksen maailmanlaajuisten metsiensuojelusopimusten puitteissa tiiviissä yhteistyössä Euroopan hallitusten ja kansainvälisten toimijoiden kanssa;

100. kehottaa laatimaan maailman metsien kestävää tulevaisuutta koskevia suunnitelmia, joissa otetaan huomioon taloudelliset ja ekologiset edut, sillä monille maille metsävarat muodostavat tärkeän resurssin eivätkä ne suostu luopumaan siitä vapaaehtoisesti;

101. kehottaa laatimaan unionissa sovellettavan aiempaa kokonaisvaltaisemman lähestymistavan, jossa unioni tukee suoraan paikallisviranomaisia metsittämistä ja kestävää hoitoa koskevissa käytännöissä; kehottaa vahvistamaan erityisesti unionin roolia paikallis- ja alueviranomaisten auttamisessa voimassa olevien metsänsuojelumääräysten täytäntöönpanossa;

102. kehottaa myöntämään vankkaa taloudellista tukea ja kannustinohjelmia toimenpiteille, joilla pyritään metsittämään rappeutuneita metsäalueita ja viljelyyn soveltumatonta maata;

Rahoitus

103. kehottaa komissiota hyväksymään ilmasto- ja ympäristökestävän monivuotisen rahoituskehyksen; katsoo, että siinä olisi kiinnitettävä erityistä huomiota ulkoisen toiminnan rahastojen vaikutukseen, joka saattaa edistää osaltaan metsäkatoa ja ekosysteemien tilan heikkenemistä, sekä tiettyihin tutkimus- ja kehittämisrahastoihin; kehottaa tarkistamaan monivuotista rahoituskehystä ja kaikkia unionin talousarvioita vihreän kehityksen ohjelman mukaisesti;

104. katsoo, että metsäkadon ja asianmukaista huolellisuutta koskevan ehdotuksen noudattamisen olisi sisällyttävä EU:n vihreitä julkisia hankintoja koskeviin kriteereihin; katsoo, että julkisia hankintoja koskevan direktiivin 2014/24/EU[38] tarkistuksessa myöntämisperusteisiin olisi sisällytettävä asianmukaisen huolellisuuden noudattaminen;

105. kehottaa kaikkia EU:n toimielimiä näyttämään esimerkkiä ja muuttamaan käytöstään, hankintojaan ja puitesopimuksiaan siten, että käyttöön valitaan vain metsäkatoa aiheuttamattomia tuotteita;

106. kehottaa komissiota erityisesti tekemään aloitteita metsäkatoon johtavien tuontituotteiden julkisten ostojen kieltämiseksi Maailman kauppajärjestön julkisia hankintoja koskevan sopimuksen (GPA-sopimus) ja direktiivin 2014/24/EU puitteissa;

107. kehottaa unionia tarjoamaan asianmukaista tukea olemassa olevien sekä uusien ja asianmukaisesti valittujen suojelualueiden suojelulle etenkin niissä maissa, jotka ovat suurimpia puutavaran tuottajia;

108. kehottaa unionia asettamaan kumppanimaille annettavan taloudellisen tuen ehdoksi sitovia sellaisen toimivan järjestelmän käyttöönoton, johon kuuluu kestävää metsänhoitoa edistäviä sitovia käsitteellisiä välineitä (esimerkiksi metsänhoitosuunnitelmat); korostaa, että tällaiset järjestelmät toimivat vain, jos ne on laaditaan riittävällä asiantuntemuksella, ja kehottaa unionia vahvistamaan ja panemaan täytäntöön selkeät säännöt näiden järjestelmien noudattamisesta;

109. kehottaa antamaan metsäalalle merkittävän sijan tulevassa naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön välineessä (NDICI) sekä hyödyntämään ulkoisen investointiohjelman ja alueellisten rahoitusta yhdistävien välineiden koko potentiaalia yksityisen rahoituksen hankkimiseksi kestävää metsätaloutta varten; kehottaa lujittamaan jo olemassa olevia standardeja ja sertifiointijärjestelmiä sen sijaan, että otetaan käyttöön uusia, ja korostaa, että kyseisten standardien ja sertifiointijärjestelmien on oltava WTO:n sääntöjen mukaisia;

110. korostaa tarvetta varmistaa metsistä riippuvaisten yhteisöjen ja alkuperäiskansojen perinteistein maanomistusoikeuksien tosiasiallinen tunnustaminen ja kunnioittaminen sosiaalista oikeudenmukaisuutta koskevana kysymyksenä FAO:n vapaaehtoisten maa- ja luonnonvaraoikeuksien hyvää hallintaa koskevien ohjeistojen (VGGT-ohjeistot), alkuperäiskansojen oikeuksia koskevan YK:n julistuksen ja ILO:n yleissopimuksen nro 169 mukaisesti; kehottaa komissiota tukemaan VGGT-ohjeistojen levitystä, käyttöä ja täytäntöönpanoa maailmanlaajuisesti sekä alueellisella että kansallisella tasolla myös ulkoisen investointiohjelman avulla;

111. kehottaa vahvistamaan EU:n ja AKT-maiden yhteistyötä, jotta voidaan puuttua lisääntyvään metsäkatoon ja aavikoitumiseen AKT-maissa laatimalla toimintasuunnitelmia, joilla pyritään parantamaan metsien hoitoa ja suojelua, sekä perustamalla seurantajärjestelmiä; kehottaa unionia varmistamaan, että metsäkato sisällytetään maakohtaisiin poliittisiin vuoropuheluihin, ja auttamaan kumppanimaita kehittämään ja panemaan täytäntöön metsiä ja kestäviä toimitusketjuja koskevia kansallisia kehyksiä ja tukemaan samalla kumppanimaiden kansallisesti määriteltyjen panosten tehokasta täytäntöönpanoa Pariisin sopimuksen mukaisesti;

*

**

 

112. pyytää komissiota esittämään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artiklan 3 kohdan ja 191 artiklan mukaisesti ehdotuksen EU:n oikeudellisesta kehyksestä EU-vetoisen maailmanlaajuisen metsäkadon pysäyttämiseksi ja sen suunnan kääntämiseksi, liitteenä olevien suositusten mukaisesti;

113. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman sekä liitteenä olevat yksityiskohtaiset suositukset komissiolle ja neuvostolle.

 

 

 

PÄÄTÖSLAUSELMAESITYKSEN LIITE:

PYYDETYN EHDOTUKSEN SISÄLTÖÄ KOSKEVAT SUOSITUKSET

 

1. Tavoite

Ehdotuksen asetukseksi (jäljempänä ”ehdotus”) olisi luotava perusta luonnonvarojen, kuten luonnontilaisten metsien, biologisen monimuotoisuuden ja luonnontilaisten ekosysteemien, suojelun korkean tason varmistamiselle ja osaltaan edistettävä niiden kestävää hoitoa koskevien puitteiden vahvistamista, jotta vältetään niiden tilan heikkeneminen ja muuntaminen varmistamalla, että unionin markkina- ja kulutustottumukset eivät vaikuta niihin haitallisesti. Ehdotuksen olisi myös katettava niiden ihmisoikeuksien ja alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen sekä virallisten että perinteisten maata, alueita ja luonnonvaroja koskevien oikeuksien suojelu, joihin ehdotuksen kattamien tuotteiden kerääminen, ottaminen ja tuottaminen vaikuttavat.

Siinä olisi taattava avoimuus ja varmuus seuraavien osalta:

a) ehdotuksen kattamat hyödykkeet ja niistä saadut tuotteet, jotka saatetaan unionin sisämarkkinoille

b) kaikkien unionin sisämarkkinoilla toimivien toimijoiden tarjontakäytännöt ja rahoitus

c) sellaisten toimijoiden tuotantokäytännöt, myös vedenoton osalta, jotka keräävät, ottavat, toimittavat ja jalostavat metsille ja ekosysteemeille riskejä aiheuttavia tämän ehdotuksen kattamia hyödykkeitä tai tuottavat niistä saatuja tuotteita unionin sisämarkkinoilla, sekä niiden rahoittajien käytännöt.

Sen olisi edistettävä unionin ja sen jäsenvaltioiden tekemien ympäristöä ja ihmisoikeuksia koskevien kansainvälisten sitoumusten, kuten Pariisin sopimuksen, kestävän kehityksen tavoitteiden ja ihmisoikeusvelvoitteiden, jotka on vahvistettu kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa, täyttämistä ja vahvistettava ihmisoikeuksia koskevat oikeudellisesti sitovat kestävyyskriteerit sekä suojeltava luonnontilaisia metsiä ja ekosysteemejä niiden muuntamiselta ja tilan heikkenemiseltä tässä ehdotuksessa esitetyllä tavalla. Ehdotuksen olisi oltava riskiperusteinen, oikeasuhteinen sekä täytäntöönpanokelpoinen.

2. Soveltamisala

Ehdotusta olisi sovellettava kaikkiin toimijoihin riippumatta niiden arvoketjujen oikeudellisesta muodosta, laajuudesta tai monimutkaisuudesta, eli kaikkiin luonnollisiin henkilöihin tai oikeushenkilöihin (pois lukien muut kuin kaupalliset kuluttajat), jotka saattavat ehdotuksen kattamia hyödykkeitä ja niistä saatuja tuotteita ensimmäistä kertaa unionin sisämarkkinoille tai jotka tarjoavat rahoitusta tällaista toimintaa harjoittaville toimijoille. Tätä olisi sovellettava sekä unioniin sijoittautuneisiin että muihin kuin unioniin sijoittautuneisiin toimijoihin. Muiden kuin unioniin sijoittautuneiden toimijoiden olisi annettava valtuutetulle edustajalle toimeksianto tehtävien suorittamisesta (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/1020[39] mukaisesti).

 

Kaikilla toimijoilla olisi oltava oikeus saattaa metsille ja ekosysteemeille riskejä aiheuttavia hyödykkeitä ja niistä saatuja tuotteita laillisesti unionin markkinoille vain, jos ne pystyvät osoittamaan tämän liitteen 4 jaksossa tarkoitettujen säännösten mukaisesti, että niiden omassa toiminnassa ja kaikentyyppisissä liikesuhteissa, joita ne ovat solmineet liikekumppaneiden ja -yhteisöjen kanssa niiden koko arvoketjussa (eli kuljetusyritykset, toimittajat, elinkeinonharjoittajat, franchise-yrittäjät, lisenssinhaltijat, yhteisyritykset, sijoittajat, asiakkaat, alihankkijat, kaupalliset asiakkaat, konsultit sekä rahoitus-, sääntely- ja muiden alojen neuvojat), että on olemassa enintään merkityksettömän alhainen riski siitä, että unionin markkinoille saatetut tuotteet

– ovat peräisin maasta, joka on saatu muuttamalla luonnontilaisia metsiä tai muita luonnontilaisia ekosysteemejä

– ovat peräisin köyhtymässä olevista luonnontilasista metsistä ja ekosysteemeistä ja

– on tuotettu ihmisoikeuksia rikkoen tai ihmisoikeusrikkomuksiin liittyen.

Hyödykkeiden toimitusketjuun osallistuville toimijoille rahoitusta, investointeja tai muita palveluja tarjoavien rahoituslaitosten on myös noudatettava asianmukaista huolellisuutta sen varmistamiseksi, että toimitusketjun yritykset noudattavat tässä ehdotuksessa esitettyjä velvoitteita.

Ehdotuksen olisi katettava kaikki hyödykkeet, jotka yhdistetään useimmiten metsäkatoon, luonnontilaisten metsien tilan heikkenemiseen sekä luonnontilaisten ekosysteemien muuttamiseen ja tilan heikkenemiseen ihmisen toiminnan seurauksena. Näistä hyödykkeistä olisi laadittava luettelo riippumattoman asiantuntija-arvioinnin perusteella, jossa otetaan huomioon ennalta varautumisen periaate, luettelo olisi esitettävä tämän ehdotuksen liitteessä ja siihen olisi sisällyttävä ainakin palmuöljy, soija, liha, nahka, kaakao, kahvi, kumi ja maissi sekä kaikki näistä hyödykkeistä saadut väli- tai lopputuotteet sekä näitä hyödykkeitä sisältävät tuotteet. Jos johdetut tuotteet sisältävät useamman kuin yhden ehdotuksen kattaman hyödykkeen tuotantopanoksen, kunkin hyödykkeen osalta olisi noudatettava asianmukaista huolellisuutta. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 995/2010[40] (jäljempänä ”EU:n puutavara-asetus”) kattamat hyödykkeet olisi sisällytettävä ehdotuksen soveltamisalaan riippumattomaan asiantuntija-arvioon perustuvan komission tekemän arvioinnin perustella, jossa otetaan huomioon ennalta varautumisen periaate, kolmen vuoden kuluessa ehdotuksen voimaantulosta.

Komission olisi hyväksyttävä hyvissä ajoin riippumattoman asiantuntija-arvion perusteella ja ennalta varautumisen periaate huomioon ottaen delegoituja säädöksiä, joilla tarkistetaan ja muutetaan luetteloa siten, että siihen sisällytetään ehdotuksen soveltamisalaan kuuluvia uusia hyödykkeitä ja niistä johdettuja tuotteita, jos saadaan näyttöä tai merkittäviä viitteitä niiden korjuun, ottamisen tai tuotannon haitallisista vaikutuksista luonnontilaisiin metsiin, luonnontilaisiin ekosysteemeihin tai alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen virallisiin ja perinteisiin oikeuksiin maa-alueisiin, alueisiin ja luonnonvaroihin. Komissiolla olisi oltava valpas ja ennakoiva tehtävä kehittyvien riskien määrittämisessä ja sen olisi kuultava aktiivisesti asiaankuuluvaa asiantuntemusta omaavia eri sidosryhmiä, jotta hyödykkeistä voidaan laatia luettelo, joka kuvastaa nykytietoja ihmisoikeuksiin ja ympäristöön kohdistuvista riskeistä kyseisillä aloilla.

Ehdotusta olisi yhtäläisesti sovellettava kaikkiin rahoituslaitoksiin, joilla on lupa toimia unionissa ja jotka tarjoavat rahoitus-, investointi-, vakuutus- tai muita palveluja sellaisille toimijoille, jotka keräävät, ottavat, tuottavat, jalostava, kaupitsevat tai myyvät metsille ja ekosysteemeille riskejä aiheuttavia hyödykkeitä ja niistä saatuja tuotteita, sen varmistamiseksi, että nämä rahoituslaitokset ja niiden toimitusketjuun kuuluvat yritykset noudattavat ympäristöön ja ihmisoikeuksiin liittyviä velvoitteitaan tässä ehdotuksessa esitetyllä tavalla.

Ehdotusta olisi sovellettava elinkeinonharjoittajaan eli luonnolliseen henkilöön tai oikeushenkilöön, joka kaupallisen toiminnan aikana myy toimijoille tai ostaa niiltä unionin sisämarkkinoilla ehdotuksen kattamia hyödykkeitä tai niistä saatuja tuotteita, jotka on jo saatettu unionin sisämarkkinoille. Unionin sisämarkkinoiden toimijoiden ei tulisi voida harjoittaa liiketoimia elinkeinonharjoittajien kanssa, elleivät elinkeinonharjoittajat

– kykene yksilöimään toimijoita tai elinkeinonharjoittajia, jotka ovat toimittaneet asetuksen kattamia hyödykkeitä ja niistä saatuja tuotteita ja

– tarvittaessa yksilöimään elinkeinonharjoittajia, joille ne ovat toimittaneet asetuksen kattamia hyödykkeitä ja niistä saatuja tuotteita sekä

– varmistamaan tuotteidensa jäljitettävyyden, jotta niiden alkuperä voidaan määrittää silloin, kun niitä saatetaan unionin sisämarkkinoille.

3. Yleiset velvoitteet

3.1. Metsäkato ja luonnontilaisten ekosysteemien muuttaminen

Ehdotuksen kattamat hyödykkeet ja niistä saadut tuotteet, jotka saatetaan unionin markkinoille, eivät saisi johtaa tai perustua metsäkatoon tai luonnontilaisten ekosysteemien muuttamiseen.

Näin ollen unionin markkinoille saatettuja, käsittelemättömässä muodossa olevia tai tällaisista hyödykkeistä saatuja tai niitä sisältävinä tuotteina olevia metsille ja ekosysteemeille riskejä aiheuttavia hyödykkeitä ei pitäisi kerätä, ottaa tai tuottaa maa-alueelta, jolla oli aiemmin, mutta ei vuoden 2015 jälkeen, tieteellisiin näkökohtiin perustuvana, perusteltuna, käytännössä toteutettavana ja EU:n kansainvälisten sitoumusten mukaisena määräaikana luonnontilaisen metsän tai ekosysteemin asema jaksossa 3.3. (”Määritelmät”) vahvistetun määritelmän mukaisesti mutta joka on sittemmin menettänyt asemansa metsäkadon tai muuttamisen seurauksena.

3.2. Luonnontilaisten metsien ja ekosysteemien tilan heikkeneminen

Ehdotuksen kattamat hyödykkeet ja niistä saadut tuotteet, jotka saatetaan unionin markkinoille, eivät saisi johtaa tai perustua kestämättömästä hallinnasta aiheutuvaan luonnontilaisten metsien tai ekosysteemien tilan heikkenemiseen ihmisen toiminnan seurauksena.

Näin ollen unionin markkinoille saatettuja, käsittelemättömässä muodossa olevia tai tällaisista hyödykkeistä saatuja tai niitä sisältävinä tuotteina olevia metsille ja ekosysteemeille riskejä aiheuttavia hyödykkeitä ei pitäisi kerätä, ottaa tai tuottaa maa-alueelta, jolla oli ilmoitettuna määräaikana luonnontilaisen metsän tai ekosysteemin asema jaksossa 3.3. vahvistetun määritelmän mukaisesti. Kyseisen määräajan on oltava menneisyydessä mutta ei vuoden 2015 jälkeen ja sen on oltava tieteellisiin näkökohtiin perustuva, perusteltu, käytännössä toteutettava ja unionin kansainvälisten sitoumusten mukainen. Olisi oltava laillisesti mahdollista saattaa unionin markkinoille ainoastaan sellaisia hyödykkeitä, jotka on kerätty, otettu tai tuotettu suojelutavoitteita noudattaen ja aiheuttamatta ekosysteemitoimintojen häviämistä tai heikkenemistä sillä maa-alueella tai sen vieressä, josta ne on kerätty, otettu tai tuotettu.

3.3. Määritelmät

Komission lainsäädäntöehdotuksessa olisi määriteltävä, mitä tarkoitetaan ”metsällä”, ”luonnontilaisella metsällä”, jolla on useita tai useimmat kyseisen alueen kotoperäisen metsän ominaisuudet, myös ihmisen toiminnan yhteydessä, ”metsäkadolla”, ”metsän tilan heikkenemisellä”, ”ekosysteemillä”, ”ekosysteemin tilan heikkenemisellä” ja ”ekosysteemin muuntamisella” sekä ”kestävällä hoidolla”. Määritelmien olisi perustuttava objektiivisiin ja tieteellisiin näkökohtiin, ja niissä olisi otettava huomioon asiaankuuluvat kansainvälisen oikeuden lähteet ja kansainväliset järjestöt sekä muut sopivia määritelmiä sisältävät aloitteet, kuten Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestö, Euroopan ympäristökeskus, vastuuvelvollisuutta koskeva puitealoite tai High Carbon Stock Approach -lähestymistapa.

Määritelmien pitäisi perustua seuraaviin periaatteisiin:

– niiden avulla olisi voitava saavuttaa mahdollisimman korkea ympäristönsuojelun taso, erityisesti metsien ja muiden luonnontilaisten ekosysteemien osalta, ja niiden olisi oltava yhdenmukaisia metsien, biologisen monimuotoisuuden ja ilmaston suojelua koskevien unionin kansainvälisten ja kansallisten sitoumusten kanssa

– niillä olisi tuettava unionin tavoitetta suojella luonnontilaisia metsiä ja ekosysteemejä, erityisesti aarniometsiä ja uusiutuneita metsiä, ja estettävä niiden korvaaminen ihmisen toiminnasta, kuten puuviljelmistä, peräisin olevilla metsillä ja ekosysteemeillä

– niiden olisi oltava riittävän kattavia, jotta niillä voidaan suojella muita luonnontilaisia ekosysteemejä, jotka metsinä ovat tärkeitä biologisen monimuotoisuuden säilyttämiselle tai Pariisin sopimuksissa asetettujen ilmastotavoitteiden saavuttamiselle

– niillä olisi pyrittävä varmistamaan, että unionin toimenpiteiden hyväksyminen maailman metsien suojelemiseksi ei johda siihen, että muuntamista ja tilan heikkenemistä koskeva ongelma siirtyy muihin luonnontilaisiin ekosysteemeihin, jotka ovat yhtä tärkeitä kuin luonnontilaiset metsät luonnon monimuotoisuuden, ilmaston ja ihmisoikeuksien suojelun kannalta.

3.4. Ihmisoikeusrikkomukset

Unionin markkinoille saatettuja, käsittelemättömässä muodossa olevia tai tällaisista hyödykkeistä saatuina tai niitä sisältävinä tuotteina olevia metsille ja ekosysteemeille riskejä aiheuttavia hyödykkeitä ei pitäisi kerätä, ottaa tai tuottaa maasta, joka on hankittu tai jota käytetään kansallisiin lakeihin sisältyvien ihmisoikeuksien vastaisesti, eikä niiden oikeuksien vastaisesti, jotka on vahvistettu vähintään Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tai kansainvälisissä sopimuksissa, kuten alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen oikeudet mukaan luettuina maanhallintaoikeudet ja esimerkiksi YK:n alkuperäiskansojen pysyvän foorumin sekä YK:n ja alueellisten sopimuselinten määrittämä menettelyllinen oikeus vapaaseen ja tietoon perustuvaan ennakkosuostumukseen tai sen epäämiseen, oikeus veden käyttöön, oikeus ympäristönsuojeluun ja kestävään kehitykseen, oikeus puolustaa ihmisoikeuksia ja ympäristöä vapaana minkäänlaisesta vainoamisesta ja häirinnästä, ILO:n keskeisissä yleissopimuksissa vahvistetut työntekijöiden oikeudet, tai muiden kansainvälisesti tunnustettujen ihmisoikeuksien vastaisesti, jotka liittyvät maan käyttöön, sille pääsyyn ja sen omistajuuteen, sekä ihmisen oikeus terveelliseen ympäristöön sellaisena kuin YK:n ihmisoikeus- ja ympäristöasioiden erityisraportoija on määritellyt yleisissä periaatteissa sekä normeissa ja hyvissä käytännöissä.

Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä lapsityövoimaan tavoitteena sen poistaminen.

Kaikissa katettujen hyödykkeiden korjuuseen, ottamiseen tai tuotantoon liittyvissä vaiheissa olisi kunnioitettava paikallisyhteisöjen ja alkuperäiskansojen yhteisöllisiä oikeuksia ja maanhallintaoikeuksia kaikissa muodoissaan, riippumatta siitä, ovatko ne julkisia, yksityisiä, yhteisöllisiä, kollektiivisia, alkuperäiskansojen, naisten vai perinteisiä oikeuksia. Alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen viralliset ja perinteiset oikeudet maahan, alueisiin ja resursseihin, kuten myös heidän kykynsä puolustaa oikeuksiaan ilman kostotoimia, olisi yksilöitävä ja niitä olisi kunnioitettava. Näihin oikeuksiin kuuluvat oikeudet omistaa, asuttaa, käyttää ja hallinnoida näitä maita, alueita ja resursseja.

Ehdotuksen kattamia hyödykkeitä ei pitäisi saada maasta, jonka hankinta ja käyttö vaikuttavat yhteisöllisiin oikeuksiin ja maanhallintaoikeuksiin. Erityisesti unionin markkinoille saatettuja hyödykkeitä ei pitäisi korjata, ottaa tai tuottaa alueilta, jotka kuuluvat alkuperäiskansoille ja paikallisyhteisöille joko virallisesti tunnustetun tai perinteisen omistusoikeuden nojalla, ilman heidän vapaata ja tietoon perustuvaa ennakkosuostumustaan.

4. Velvollisuus tunnistaa arvoketjuihin liittyvät haitat sekä ehkäistä ja lieventää niitä

4.1. Asianmukaista huolellisuutta koskeva velvollisuus

Toimijoiden olisi toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet ihmisoikeuksien, luonnontilaisten metsien ja ekosysteemien kunnioittamiseksi ja suojelemiseksi ehdotuksen mukaisesti koko arvoketjun ajan. Tähän olisi sisällyttävä yrityksen kaikentyyppiset liikesuhteet liikekumppaneiden ja -yhteisöjen kanssa koko sen arvoketjussa (kuten toimittajat, elinkeinonharjoittajat, franchise-yrittäjät, lisenssinhaltijat, yhteisyritykset, sijoittajat, kaupalliset asiakkaat, alihankkijat. kuljetusyritykset, konsultit sekä rahoitus-, sääntely- ja muiden alojen neuvojat) sekä kaikki muut sen liiketoimintaan, tuotteisiin tai palveluihin suoraan liittyvät valtiolliset tai muut kuin valtiolliset yhteisöt.

Tällöin toimijoiden olisi sovellettava riskiperusteista lähestymistapaa asianmukaiseen huolellisuuteen, jos sen luonne ja laajuus vastaavat haittavaikutusten riskin tyyppiä ja tasoa. Suuremman riskin aloilla olisi sovellettava tehostettua asianmukaista huolellisuutta.

Seuraavat toimenpiteet olisi otettava asianmukaisesti ja vaikuttavasti huomioon:

a) Koko arvoketjun kartoittaminen

Toimijoiden olisi määriteltävä, ovatko niiden koko arvoketjujen hyödykkeet ja tuotteet ehdotuksen kestävyys- ja ihmisoikeuskriteerien mukaisia tarkastelemalla ja arvioimalla tietoja siitä täsmällisestä alueesta (tai alueista), josta tavarat ovat peräisin. Ympäristökriteerien lisäksi tiedonsaantioikeuden on annettava toimijalle mahdollisuus päätellä, että niillä, jotka käyttävät maata metsille ja ekosysteemeille riskejä aiheuttavien hyödykkeiden tuottamiseen, on siihen oikeus ja että niillä on kyseisiin maihin oikeuden omaavien vapaa ja tietoon perustuva ennakkosuostumus ja että ne eivät riko tai ole rikkoneet tässä ehdotuksessa tarkoitettuja ihmisoikeuksia.

Erityisesti toimijat ovat velvollisia pitämään hallussaan ja antamaan saataville tiedot

i) hyödykkeiden korjaamisen, ottamisen tai tuotannon täsmällisestä alueesta. Karjan, naudanlihan ja nahan osalta toimijoiden on kyettävä hankkimaan tiedot eri laidunalueista, joilla karjaa on kasvatettu tai, jos karjaa on ruokittu rehulla, käytetyn rehun alkuperästä,

ii) hyödykkeiden korjaamisen, ottamisen tai tuotannon alueen ekologisesta nykytilasta,

iii) alueen ekologisesta tilasta tämän ehdotuksen ilmoitettuna määräaikana,

iv) maan oikeudellisesta asemasta (omistuksesta/omistusoikeudesta, mukaan luettuna alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen sekä viralliset että perinteiset oikeudet maahan, alueisiin ja luonnonvaroihin) sekä vapaata ja tietoon perustuvaa ennakkosuostumusta koskevasta näytöstä,

v) kyseisen hyödykkeen toimitusketjun osista, jotta hallussa olisi tietoa sekaantumisriskin todennäköisyydestä tuntematonta alkuperää olevien tuotteiden osalta tai metsäkadosta kärsiviltä alueilta peräisin olevien tuotteiden osalta tai sellaisilta alueilta peräisin olevien tuotteiden osalta, jossa on tapahtunut luonnontilaisten metsien, metsien ja ekosysteemien muuntamista ja niiden tilan heikkenemistä sekä siitä tiedot siitä, missä, kenen toimesta ja missä oloissa hyödykkeitä korjataan, jalostetaan tai käsitellään, jotta voidaan määrittää tämän ehdotuksen mukaisten ihmisoikeuksia koskevien velvoitteiden noudattaminen.

Toimijoilla olisi oltava pääsy kaikkiin unionin sisämarkkinoille tulevien tuotteiden alkuperää koskeviin tietoihin järjestelmällisesti ilmoitettujen hyödykkeiden GPS-tietojen avulla sen jälkeen kun ehdotus tulee voimaan kuten tämän liitteen jaksossa 4.1. esitetään.

b) Metsille ja ekosysteemeille aiheutuvien todellisten ja mahdollisten arvoketjujen riskien yksilöiminen ja arvioiminen ehdotuksessa esitettyjen kriteerien perusteella

Kun toimija perustaa uusia toimintoja tai ottaa mukaan uusia liikekumppaneita, sen olisi yksilöitävä uusiin toimitus- ja investointiketjuihin osallistuvat toimijat ja arvioitava niiden toimintapolitiikkoja ja käytäntöjä sekä paikkoja, joissa ne korjaavat, tuottavat, ottavat ja jalostavat hyödykkeitä. Nykyisten toimien osalta olisi yksilöitävä jatkuvat haittavaikutukset ja ongelmat ja mahdolliset riskit sekä arvioitava niitä. Riskianalyysissa olisi arvioitava toimijan toiminnasta luonnontilaisille metsille ja ekosysteemeille, alkuperäiskansoille, paikallisyhteisöille ja yksilöille aiheutuvia riskejä tai niihin kohdistuvaa vaikutusta eikä yritysten osakkeenomistajille aiheutuvaa olennaista riskiä. Jos toimijoilla on paljon toimittajia, niiden olisi yksilöitävä yleiset alat, joilla haittavaikutusten riski on merkittävin, ja asetettava tämän riskinarvioinnin perusteella toimittajat etusijajärjestykseen asianmukaisen huolellisuuden osalta.

c) Riskien ehkäiseminen ja lieventäminen merkityksettömän alhaiselle tasolle

Lukuun ottamatta tilannetta, jossa b kohdassa tarkoitetussa riskinmääritys- ja -arviointiprosessissa havaittu riski on vähäinen eikä toimijalla ole enää syytä olla huolestunut siitä, että hyödykkeet ja tuotteet eivät täyttäisi näissä puitteissa esitettyjä kriteerejä, toimijan olisi otettava käyttöön riskinvähentämismenettelyjä. Näiden menettelyjen olisi käsitettävä riittäviä ja oikeasuhteisia toimenpiteitä, jotka tehokkaasti ja todistetusti vähentävät kaikki havaitut riskit vähäiselle tasolle, kuten esimerkiksi toimittajien kanssa tehtyjen sopimusten muuttaminen ja toimittajien tukeminen niiden käytäntöjen muuttamisessa, osto- ja investointikäytäntöjen muuttaminen, jotta kyseiset hyödykkeet ja tuotteet voidaan saattaa laillisesti sisämarkkinoille.

d) Ympäristöön ja ihmisoikeuksiin liittyvien väärinkäytösten lopettaminen

Jos toimijat noudatettuaan huolellisesti a, b ja c alakohdassa esitettyjä vaatimuksia päättelevät, että toimet tai osa toimista edistävät tai saattavat aiheuttaa tai edistää ihmisoikeuksiin, luonnontilaisiin metsiin tai luonnontilaisiin ekosysteemeihin kohdistuvia haittavaikutuksia, joita ei voida ehkäistä tai lieventää, niiden olisi lopetettava toimet tai osa toimista.

e) Asianmukaisen huolellisuuden järjestelmän ja sen täytäntöönpanon tehokkuuden seuraaminen ja jatkuva parantaminen

Toimijoiden olisi säännöllisin väliajoin tarkastettava, soveltuuko niiden asianmukaisen huolellisuuden järjestelmä ehkäisemään haittoja ja varmistamaan, että hyödykkeet ja tuotteet ovat puitteiden mukaiset, ja jos näin ei ole, mukautettava sitä tai kehitettävä muita toimia. Asianmukaisen huolellisuuden järjestelmän arvioinnin olisi perustuttava laadullisiin ja määrällisiin indikaattoreihin, sisäiseen ja ulkoiseen palautteeseen ja selkeisiin vastuuvelvollisuusprosesseihin.

f) Kolmansien osapuolten sertifiointijärjestelmien integrointi

Kolmansien osapuolten sertifiointijärjestelmillä voidaan täydentää ja varmistaa tuotteiden alkuperän tunnistaminen sekä asianmukaisen huolellisuuden järjestelmien riskinarviointi- ja hillitsemiskomponenttien tunnistaminen edellyttäen, että nämä järjestelmät ovat riittäviä niiden kestävyyskriteerien soveltamisalan ja vahvuuden osalta, joilla suojellaan luonnontilaisia metsiä ja ekosysteemejä niiden muuntamiselta ja tilan heikkenemiseltä, kuten ehdotuksessa esitetään, ja että ne pystyvät seuraamaan toimitusketjua, ja että järjestelmät täyttävät riittävän avoimuuden, puolueettomuuden ja luotettavuuden tason. Komission olisi vahvistettava delegoidulla säädöksellä toimijoille vähimmäisvaatimukset ja ohjeet kolmansien osapuolten sertifiointijärjestelmien uskottavuuden ja luotettavuuden arvioimiseksi. Näillä vähimmäisvaatimuksilla olisi erityisesti varmistettava riippumattomuus teollisuudenalasta, sosiaalisten ja ympäristöön liittyvien etujen huomioiminen normien määrittelyssä, riippumattomat kolmansien osapuolten tarkastukset, tilintarkastuskertomusten julkistaminen, avoimuus kaikissa vaiheissa ja läpinäkyvyys. Sertifiointijärjestelmissä olisi myönnettävä sertifiointi vain tuotteille, joiden sisältö on sertifioitu sataprosenttisesti. Toiminnanharjoittajat voivat käyttää asianmukaista huolellisuutta koskevissa järjestelmissään ainoastaan kyseiset kriteerit täyttäviä sertifiointijärjestelmiä. Kolmansien osapuolten sertifioinnin ei pitäisi haitata toimijan vastuun periaatetta.

g) Vapaaehtoisten kumppanuussopimusten rooli

Unioni voi neuvotella metsille ja ekosysteemeille riskejä aiheuttavien hyödykkeiden tuottajamaiden (kumppanimaiden) kanssa vapaaehtoisia FERC-kumppanuussopimuksia, joissa osapuolille asetetaan oikeudellisesti sitova velvoite panna täytäntöön lupajärjestelmä ja säännellä metsille ja ekosysteemeille riskejä aiheuttavien hyödykkeiden kauppaa niiden tuottajamaan kansallisen lainsäädännön ja ehdotuksessa vahvistettujen ympäristö- ja ihmisoikeuskriteerien mukaisesti. Metsille ja ekosysteemeille riskejä aiheuttavilla, ehdotuksen soveltamisalaan kuuluvilla hyödykkeillä, jotka ovat peräisin kumppanimaista, joiden kanssa on tehty vapaaehtoisia FERC-kumppanuussopimuksia, olisi katsottava olevan merkityksettömän alhainen riski kumppanuussopimuksen täytäntöönpanon osalta ehdotuksen tavoitteen kannalta. Tällaisten sopimusten olisi perustuttava useita sidosryhmiä käsittäviin kansallisiin vuoropuheluihin, joihin kaikki sidosryhmät, myös kansalaisyhteiskunta, alkuperäiskansat ja paikallisyhteisöt, osallistuvat tehokkaasti ja mielekkäällä tavalla.

4.2. Kuulemisvelvollisuus

Toimijoiden olisi

a) asianmukaisesti, oikea-aikaisesti ja suoraan kuultava sidosryhmiä, joihin vaikutukset kohdistuvat ja saattavat kohdistua

b) otettava asianmukaisesti huomioon sidosryhmien näkökulmat asianmukaista huolellisuutta koskevien toimenpiteiden määrittelyssä ja täytäntöönpanossa

c) varmistettava, että edustavat ammattiliitot ja työntekijöiden edustajat osallistuvat asianmukaista huolellisuutta koskevien toimenpiteiden määrittelyyn ja täytäntöönpanoon

d) luotava varhaisvaroitusmekanismi, jonka avulla työntekijät ja asianomaiset osapuolet, joilla on asiaa koskeva perusteltu huoli, voivat tiedottaa toimijalle kaikista luonnontilaisiin metsiin, luonnontilaisiin ekosysteemeihin ja ihmisoikeuksiin kohdistuvista haittariskeistä koko arvoketjussa. Toimijan olisi otettava nämä tiedot huomioon asianmukaista huolellisuutta koskevissa prosesseissaan

e) otettava asianmukaisesti huomioon alkuperäiskansojen ja paikallinen tietämys sekä paikallisyhteisöjen, alkuperäiskansojen, maan ja ympäristön puolustajien ilmaisemat riskit ja huolenaiheet.

4.3. Avoimuutta ja raportointia koskeva velvollisuus

Toimijoiden olisi vuosittain raportoitava asianmukaista huolellisuutta koskevista prosesseistaan ja kuulemisprosesseistaan, havaituista riskeistä, riskianalyysia, riskien lieventämistä ja niihin liittyvien ongelmien korjaamista koskevista menettelyistään sekä niiden täytäntöönpanosta ja tuloksista toimivaltaiselle viranomaiselle julkisella, helposti saatavilla olevalla ja asianmukaisella tavalla, joka ei kohtuuttomasti rasita erityisesti pieniä ja keskisuuria yrityksiä.

Komission olisi annettava delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan raporttien muoto ja sisältö. Toimijoiden olisi raportoitava erityisesti muun muassa järjestelmästä, jota ne käyttävät ja tavasta, jolla ne soveltavat sitä kyseisiin hyödykkeisiin, havaittuihin riskeihin ja vaikutuksiin, toimista, joita on toteutettu nykyisten väärinkäytösten lopettamiseksi ja korjaamiseksi sekä väärinkäytösten riskien ehkäisemiseksi ja lieventämiseksi, sekä niiden tuloksista, toimien täytäntöönpanon ja tehokkuuden seurantaan liittyvistä toimista ja tuloksista, varhaisvaroitusmekanismin kautta saaduista varoituksista, siitä, miten toimija on ottanut ne huomioon asianmukaista huolellisuutta koskevissa prosesseissaan, sekä luettelosta kaikista tytäryhtiöistä, alihankkijoista ja toimittajista, tuotteista sekä niiden määrästä ja alkuperästä. Kattavien ja ajantasaisten raporttien julkaisematta jättämisen johdosta olisi määrättävä seuraamuksia ja sen olisi lopulta johdettava tuotteita unionin sisämarkkinoille koskevan luvan peruuttamiseen.

4.4. Dokumentointivelvollisuus

Toimijoiden olisi pidettävä kirjaa kaikista asianmukaiseen huolellisuuteen liittyvistä toimista ja niiden tuloksista ja asetettava se pyynnöstä toimivaltaisten viranomaisten saataville.

4.5. Komission suuntaviivat

Komission olisi laadittava suuntaviivoja ja ohjeistusta, joilla helpotetaan ehdotukseen sisältyvien oikeudellisten velvoitteiden noudattamista, erityisesti, jotta selvennetään asianmukaista huolellisuutta koskevia odotuksia tiettyjen asiayhteyksien ja alojen osalta tai suhteessa tietyntyyppisiin toimijoihin. Näin tehdessään komission olisi hyödynnettävä ja laajennettava nykyisissä ympäristöjärjestelmissä esiintyviä hyviä käytäntöjä.

Tukeakseen talouden toimijoita niiden asianmukaista huolellisuutta koskevien velvoitteiden täyttämisessä komission olisi julkaistava alueellisia monimuotoisuuskeskittymiä koskevia hotspot-analyyseja, jotka liittyvät metsille ja ekosysteemeille riskejä aiheuttaviin hyödykkeisiin.

5. Valvonta, seuranta, täytäntöönpano, seuraamukset ja oikeussuojan saatavuus

5.1. Julkinen täytäntöönpano

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava kansallisen lainsäädäntönsä ja käytäntönsä mukaisesti 4 jaksossa mainittujen tehtävien täytäntöönpano

a) säätämällä oikeasuhteisista, tehokkaista ja varoittavista seuraamuksista ja rangaistuksista, joita määrätään jonkin siinä mainittujen velvoitteiden noudattamatta jättämisen johdosta ja jos näiden velvoitteiden noudattamatta jättäminen aiheuttaa vahinkoa luonnontilaisille metsille tai ekosysteemeille tai aiheuttaa ihmisoikeusrikkomuksia tai niiden riskiä, myötävaikuttaa tai liittyy niihin taikka lisää niiden vakavuutta. Näitä ovat

i) rahalliset seuraamukset, jotka ovat oikeassa suhteessa luonnontilaisille metsille, luonnontilaisille ekosysteemeille tai ihmisoikeuksille aiheutuneisiin vahinkoihin, ehdotuksessa esitetyllä tavalla, ympäristön entistämisen ja ihmisoikeuksien palauttamisen kustannuksiin sekä rikkomisesta vaikutuksen kohteena oleville yhteisöille johtuvaan taloudelliseen vahinkoon

ii) ehdotuksessa katettujen hyödykkeiden ja niistä saatujen tuotteiden pysyvä takavarikointi

ii). tuotteiden unionin sisämarkkinoille saattamista koskevan luvan välitön peruuttaminen

iv) sulkeminen julkisten hankintojen ulkopuolelle

v) rikosoikeudellisten seuraamusten määrääminen yksilöille ja, jos se on sallittua, oikeushenkilöille kaikkein vakavimpien rikkomusten johdosta

b) nimeämällä toimivaltaiset kansalliset tutkinta- ja täytäntöönpanoviranomaiset, jäljempänä ’toimivaltaiset viranomaiset’. Toimivaltaisten viranomaisten olisi seurattava, että toimijat tosiasiallisesti täyttävät tässä ehdotuksessa asetetut velvollisuutensa. Tätä varten toimivaltaisten viranomaisten olisi tarvittaessa tehtävä suunnitelman mukaisesti virallisia tarkastuksia, joihin voi sisältyä tarkastuksia toimijoiden toimitiloissa sekä paikalla tehtyjä tarkastuksia, ja niiden olisi voitava antaa väliaikaisia määräyksiä sekä lisäksi ja tämän vaikuttamatta seuraamusten soveltamiseen vaatia toimijoita toteuttamaan korjaavia toimia. Toimivaltaisten viranomaisten olisi myös tehtävä oikea-aikaisia ja perusteellisia tarkastuksia, jos niillä on hallussaan asiaa koskevia tietoja, mukaan lukien kolmansien osapuolten perustellut huolenaiheet, ja käsiteltävä toimintaansa liittyviä tietoja ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta annetun direktiivin 2003/4 mukaisesti.

c) varmistamalla, että yleisöllä on oikeus riitauttaa noudattamatta jättäminen oikeus- ja hallintoviranomaisissa. Tähän olisi sisällyttävä kaikki yksilöt tai ryhmät, joiden oikeuksiin ja velvollisuuksiin tai etuihin yrityksen tehtävien täydellinen tai osittainen laiminlyönti vaikuttaa suoraan tai välillisesti, mukaan lukien työntekijät, asiakkaat, kuluttajat ja loppukäyttäjät, ammattiyhdistykset, kansainväliset ammattiyhdistysten liitot, paikallisyhteisöt, kansalliset tai paikalliset hallinnot tai laitokset, toimittajat, valtiosta riippumattomat järjestöt ja paikalliset kansalaisjärjestöt.

Komission olisi annettava delegoituja säädöksiä, joilla vahvistetaan kansallisiin toimivaltaisiin viranomaisiin sovellettavat oikeudellisesti sitovat normit ja suuntaviivat, jotta varmistetaan ehdotuksen tehokas ja yhdenmukainen voimaansaattaminen ja täytäntöönpano kaikkialla unionissa, erityisesti seuraavien osalta:

– merkitään ehdotuksen soveltamisalaan kuuluvat toimijat julkiseen rekisteriin ja julkaistaan se

– vahvistetaan kansallisten toimivaltaisten viranomaisten suorittamien vaatimustenmukaisuustarkastusten laatua ja määrää koskevat vaatimukset

– annetaan lisäohjeistusta vaatimustenmukaisuustarkastusten suorittamiseksi, kuten kansallisille toimivaltaisille viranomaisille annettava ohjeistus, jossa täsmennetään tarkastuksia koskevia perusteita tuotteiden riskitason analysoinnin ja arvioinnin parantamiseksi, ja käytössä olevien asianmukaista huolellisuutta koskevien järjestelmien riittävästä dokumentoinnista

– annetaan ohjeistusta kolmansien osapuolten huolenaiheista unionin laajuisten kriteerien laatimiseksi, joilla arvioidaan, onko jokin huolenaihe riittävän olennainen ja luotettava, jotta se voidaan käsitellä, ja asetetaan selkeät menettelyvaatimukset kansallisten toimivaltaisten viranomaisten oikea-aikaisille, puolueettomille, tehokkaille ja avoimille toimille, joilla vastataan kolmansien osapuolten huolenaiheisiin

– vahvistetaan unionissa noudatettavat kriteerit, joiden avulla voidaan määrittää, milloin toimijalle olisi annettava korjaavia toimia koskeva ilmoitus tai määrättävä seuraamus tai milloin muita seuraamuksia olisi sovellettava sekä

– velvoitetaan toimivaltaiset viranomaiset raportoimaan julkisesti valvonta- ja täytäntöönpanotoimista, havaituista rikkomuksista ja olennaisten huolenaiheiden johdosta toteutetuista toimista.

5.2. Siviilioikeudellinen vastuu ja oikeussuojakeinojen saatavuus

a) Siviilioikeudellinen vastuu

Toimijoiden olisi oltava

i) yhteisvastuussa ehdotuksessa esitetyistä ihmisoikeuksiin liittyvistä väärinkäytöksistä tai luonnontilaisten metsien ja ekosysteemien vahingoittamisesta aiheutuneista vahingoista, jotka ovat valvottujen tai taloudellisesti riippuvaisten yhteisöjen aiheuttamia tai joiden vakavuutta ne ovat lisänneet, joihin ne ovat myötävaikuttaneet tai joihin ne ovat sidoksissa

ii) vastuussa ehdotuksessa esitetyistä ihmisoikeusväärinkäytöksistä tai luonnontilaisten metsien ja ekosysteemien vahingoittamisesta aiheutuneista vahingoista, jotka ovat suoraan sidoksissa heidän tuotteisiinsa, palveluihinsa tai toimintaansa liikesuhteen välityksellä, paitsi jos talouden toimijat voivat osoittaa toimineensa asianmukaista huolellisuutta noudattaen ja toteuttaneensa kaikki kohtuulliset toimenpiteet ottaen huomioon olosuhteet, joissa vahingon syntyminen olisi voitu estää. Toimijat voivat näin ollen vapautua vastuusta, jos ne voivat osoittaa, että ne toimivat kaikilla tavoin asianmukaista huolellisuutta noudattaen vahingon havaitsemiseksi ja välttämiseksi.

b) Todisteiden esittäminen

Jos kantaja on esittänyt kohtuullisesti saatavissa olevia tosiseikkoja ja todisteita, jotka riittävät tukemaan kantajan kannetta, vastaajan olisi näytettävä toteen

i) kantajan suhde vahinkoon osallisina oleviin tahoihin

ii) noudattiko kantaja toiminnassaan asianmukaista huolellisuutta ja toteuttiko se kaikki kohtuulliset toimenpiteet estääkseen vahingon syntymisen.

c) Oikeussuojakeinojen saatavauus

Vahinkoa kärsineillä osapuolilla olisi oltava oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin sellaista toimijaa vastaan, joka aiheuttaa heidän oikeuksiinsa kohdistuvan haittavaikutuksen tai lisää sen vaikutusta tai on sidoksissa tai myötävaikuttavaa siihen. Valtiosta riippumattomien valitusmekanismien olisi täydennettävä korjaavia toimia tuomioistuimissa vastuuvelvollisuuden ja oikeussuojakeinojen parantamiseksi.

6. Loppumääräykset

6.1. Suojan tason säilyttäminen

Ehdotuksen täytäntöönpano ei saisi missään tapauksessa olla peruste ihmisoikeuksien, alkuperäiskansojen tai paikallisyhteisöjen virallisten tai perinteisten oikeuksien maa-alueisiin, alueisiin ja luonnonvaroihin tai ympäristön suojelun yleisen tason heikentämiselle. Se ei etenkään saisi vaikuttaa muihin olemassa oleviin alihankinta- tai toimitusketjun vastuukehyksiin.

6.2. Suotuisammat säännökset

Jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön tai pitää voimassa säännöksiä, jotka ovat tiukempia kuin ehdotuksessa asetetut ihmisoikeuksien ja ympäristönormien suojelua koskevat säännökset, metsille ja ekosysteemeille riskejä aiheuttavien hyödykkeiden toimitusketjussa.

 

 

PERUSTELUT

Tausta ja asiayhteys

 

Metsää hävitetään vuosittain 13 miljoonaa hehtaaria[41], lähes kaikki trooppisissa metsissä (96 prosenttia). Maatalousmaan laajentaminen on suurin metsäkadon aiheuttaja (80 prosenttia)[42]. Kolme hyödykettä, eli soija, naudanliha ja palmuöljy ovat syynä lähes 80 prosentissa maailmanlaajuista metsäkatoa koskevista tapauksista[43]. Muiden hyödykkeiden, kuten kaakaon tai kahvin, metsäjalanjäljet ovat maailmanlaajuisesti suhteellisen pienet. Koska niiden tuotanto on kuitenkin keskittynyt vain muutamaan maahan, niiden jalanjälki ja haittavaikutukset ovat näillä alueilla hyvin suuria.[44] Unioni tuo ja kuluttaa 7–10 prosenttia metsäkatoon alkuperämaissa liittyvien viljelykasvien ja kotieläintuotteiden kokonaiskulutuksesta[45]. Unioniin tuodaan myös maailmanlaajuisesti merkittäviä määriä riskejä aiheuttavia metsäalan hyödykkeitä, joita ovat palmuöljy (17 prosenttia), soija (15 prosenttia), kumi (25 prosenttia), naudanliha (41 prosenttia), maissi (30 prosenttia), kaakao (80 prosenttia) ja kahvi (60 prosenttia)[46].

 

Ilmastonmuutoksen vaikutuksista voidaan mainita, että maailmanlaajuinen metsäkato aiheuttaa noin 12 prosenttia maailmanlaajuisista kasvihuonekaasupäästöistä[47]. Metsäkato tarkoittaa myös biologisen monimuotoisuuden menettämistä, eikä sitä voida palauttaa istuttamalla uutta metsää. Metsäkadon taloudellisten ja sosiaalisten seurausten osalta on huomattava, että 1,6 miljardia ihmistä on riippuvaisia metsävaroista[48]. Sellaisissa maissa, joissa oikeusvaltioperiaate on heikko, maanhallintaoikeuksia ei useinkaan kunnioiteta ja alkuperäisväestö menettää pääsyn metsävaroihin, jotka ovat keskeisiä paikallistalouden kannalta.

 

Kestävän kehityksen tavoitteiden, Pariisin sopimuksen ja seitsemännen ympäristöä koskevan toimintasuunnitelman myötä unioni on sitoutunut eri tasoilla suojelemaan metsiä sekä unionissa että maailmanlaajuisesti ja edistämään kestävää maankäyttöä, maankäytön muutosta ja metsätaloutta.

 

Unionissa on jo otettu käyttöön sääntelytoimenpiteitä, joilla puututaan metsäkatotuonnin ongelmaan. Tämä koskee muun muassa vuonna 2003 hyväksyttyä toimintasuunnitelmaa metsälainsäädännön soveltamisen valvonnasta, metsähallinnosta ja puukaupasta[49], vuonna 2005 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 2173/2005[50], asetusta (EU) N:o 995/2010 (”EU:n puutavara-asetus”)[51] ja direktiiviä (EU) 2018/2001 sekä direktiiviä (EU) 2015/1513[52] ja direktiiviä (EU) 2015/1513. Eri arvioinneissa on kuitenkin tarkasteltu niiden tehokkuutta ja soveltamisalaa ja todettu, että ne eivät riitä pysäyttämään maailmanlaajuista metsäkatoa ja kääntämään sen suuntaa[53] [54].

 

Ei kuitenkaan ole olemassa johdonmukaista EU:n oikeudellista kehystä, jota sovellettaisiin suoraan riskejä aiheuttaviin metsäalan hyödykkeisiin, elintarvikkeisiin tai rehuihin, jotka vaikuttavat maailmanlaajuiseen metsäkatoon. Unioni ei saavuttanut seitsemännen ympäristöä koskevan toimintaohjelman tavoitetta, joka koskee trooppisten metsien bruttokadon vähentämistä vuoteen 2020 mennessä. Tätä taustaa vasten tarvitaan unionin sääntelytoimia, kun otetaan huomioon komission aloittamien tutkimusten ja kuulemisten viimeaikaiset tulokset ja asiaa koskevat tutkijoiden havainnot.

 

Komissio hyväksyi 23. heinäkuuta 2019 EU:n tiedonannon EU:n toimien tehostamisesta maailman metsien suojelemiseksi ja ennallistamiseksi[55]. Uusi komissio on vahvistanut selkeästi, että se aikoo toteuttaa unionissa sääntelytoimia maailmanlaajuisen metsäkadon torjumiseksi. Asia vahvistettiin komission jäsenehdokkaiden kuulemistilaisuuksissa Euroopan parlamentissa[56].

 

Euroopan parlamentti on säännöllisesti kehottanut komissiota tehostamaan unionin toimia maailmanlaajuisen metsäkadon torjumiseksi[57] [58]. Euroopan parlamentti kehotti erityisesti biodiversiteettisopimuksen sopimuspuolten konferenssin 15. kokouksesta (COP15) 16. tammikuuta 2020 antamassaan päätöslauselmassa komissiota ehdottamaan due diligence -velvoitteisiin perustuvaa lainsäädäntöä, jota sovelletaan metsäkatoa aiheuttamattomiin tuotteisiin EU:n markkinoilla.[59]

 

Esittelijä suosittaa, että komissio esittää ensimmäistä kertaa lainsäädäntöehdotuksen, joka koskee pakollista asianmukaista huolellisuutta koskevan kehyksen soveltamista unionin markkinoille saatettuihin metsille ja ekosysteemeille riskejä aiheuttaviin hyödykkeisiin.

 

Esittelijä katsoo, että EU:n puutavara-asetus voi olla hyvä malli, jota voi käyttää perustana ja parantaa samalla joitakin siihen liittyviä näkökohtia. Näiden parannusten olisi koskettava unionin markkinoille saatettavia hyödykkeitä koskevia vaatimuksia, jotka ovat alkuperämaan hyödykkeiden hankinnan laillisuutta koskevaa vaatimusta laajempia ja kattavat kestävyyskriteerit ja ihmisoikeuksien suojelun. Lisäksi EU:n puutavara-asetuksen puutteellisesta voimaansaattamisesta ja täytäntöönpanosta olisi otettava opiksi. Esittelijä ehdottaa tämän vuoksi, että metsille riskejä aiheuttavista hyödykkeistä annettavaa tulevaa asetusta koskevaan lainsäädäntöehdotukseen sisällytetään parannettu voimaansaattamis- ja täytäntöönpanomekanismi.

 

Esittelijä katsoo, että on tarpeen asettaa asianmukaista huolellisuutta koskevia velvoitteita talouden toimijoille, jotka saattavat metsille ja ekosysteemeille riskejä aiheuttavia hyödykkeitä ja niistä saatuja tuotteita unionin markkinoille, koska talouden toimijoiden toimet ja vapaaehtoiset sitoumukset, joilla pyritään hillitsemään metsille ja ekosysteemeille riskejä aiheuttavien hyödykkeiden vaikutusta metsäkatoon ja panemaan täytäntöön vapaaehtoisia toimitusketjua koskevia toimenpiteitä, ovat toistaiseksi olleet melko rajallisia ja yleisesti ottaen epätyydyttäviä[60]. Tutkimukset ovat osoittaneet, että julkisen vallan toimia on kiireellisesti tehostettava[61].

 

Yritykset ja elinkeinoyhdistykset yhtyivät tähän näkemykseen esittelijän kanssa pidetyissä lukuisissa kokouksissa. Ne ilmaisivat kannattavansa asianmukaista huolellisuutta koskevaa unionin asetusta, jota sovelletaan metsille riskejä aiheuttaviin hyödykkeisiin myös liiketoiminnallisista syistä.

 

Näitä kehotuksia myötäillään komission oikeusasioiden pääosaston tilaamassa tutkimuksessa, joka koskee due diligence -vaatimuksia toimitusketjussa[62] ja jonka mukaan suurin osa yrityksistä ja muista sidosryhmistä (68 prosenttia) vastasi, että nykyiset vapaaehtoisia toimenpiteitä koskevat järjestelmät eivät ole muuttaneet merkittävästi tapaa, jolla yritykset hallinnoivat sosiaalisia, ympäristöä koskevia ja hallinnollisia vaikutuksiaan tai tarjoavat korjaavia toimia uhreille.

 

Tutkimuksen mukaan pakollinen asianmukainen huolellisuus mahdollistaisi merkittävät ennaltaehkäisevät edut, suojelumahdollisuudet ja oikeussuojan saatavuuden parantamisen ympäristöön liittyvien haittavaikutusten vuoksi sellaisille oikeudenhaltijoille[63], joita raportointivaatimukset eivät kata.

 

Tutkimuksen mukaan pakollisella asianmukaisella huolellisuudella olisi mahdollisimman myönteisiä yhteiskunnallisia sekä ihmisoikeuksia ja ympäristöä koskevia vaikutuksia, kun taas vapaaehtoisten ohjeiden ja raportointivaatimusten ei katsota todennäköisesti aiheuttavan merkittäviä myönteisiä vaikutuksia ihmisten tai maapallon kannalta.

 

Tavoite

 

Näistä syistä esittelijä pyrkii ehdotuksellaan varmistamaan luonnontilaisten metsien ja ekosysteemien suojelun korkean tason sekä ihmisoikeuksien suojelun, joihin sellaisten hyödykkeiden, jotka useimmiten liittyvät metsäkatoon, ekosysteemien tuhoutumiseen, metsien ja ekosysteemien tilan heikkenemiseen ja ihmisoikeusrikkomuksiin, korjaaminen, ottaminen ja tuottaminen saattavat vaikuttaa.

 

Esittelijä katsoo, että ehdotuksessa on tarpeen kattaa myös luonnontilaiset ekosysteemit, koska muutoin paine kohdistuisi näiden alueiden muuttamiseen maatalousmaaksi, millä olisi yhtä tuhoisia vaikutuksia ilmastoon ja biologiseen monimuotoisuuteen. Lisäksi ehdotuksessa on katettava ihmisoikeudet, koska ihmisoikeusrikkomukset ovat metsien ja ekosysteemien tuhoutumisen syy ja seuraus. Metsistä riippuvaisten kansojen maanhallintaoikeuksien turvaaminen hyödyttää suoraan metsiä ja ekosysteemejä.

 

Soveltamisala

 

Esittelijä katsoo, että ehdotuksen olisi katettava kaikenkokoiset talouden toimijat, koska muutoin sääntelyn aukkokohtien luominen vaarantaisi asetuksen tavoitteet. Samaa perustelua sovelletaan talouden toimijoiden kokonaisvaltaisten arvoketjujen kattamiseen. Asetuksen soveltaminen kaikkiin talouden toimijoihin olisi Yhdistyneiden kansakuntien yritysten ihmisoikeusvastuuta koskevien ohjaavien periaatteiden mukaista, joissa korostetaan, että kaikilla yrityksillä on vastuu ihmisoikeuksien kunnioittamisesta. Esittelijä haluaa korostaa, että tätä vastuuta sovelletaan yhtä lailla ympäristönsuojeluun.

 

Lisäksi asetuksen olisi katettava kaikki rahoituslaitokset. Hiljattainen Global Witness -organisaation tutkimus paljastaa, että vuosina 2013–2019 unionissa toimivat rahoituslaitokset olivat yksi suurimmista kansainvälisistä rahoituslähteistä ja olivat tukeneet kuutta maatalouselintarvikeyritystä, jotka liittyivät Amazonin, Kongon altaan ja Papuan-Uuden-Guinean alueilla tapahtuneeseen ilmaston kannalta kriittisten metsien tuhoamiseen 7 miljardin euron arvosta[64].

 

Esittelijä yhtyy oikeusasioiden pääosaston tilaaman tutkimuksen tuloksiin, joiden mukaan laaja yritysten kirjo, mukaan lukien pk-yritykset ja rahoituslaitokset, olisi sisällytettävä unionin laajuiseen asianmukaista huolellisuutta koskevaan kehykseen.[65]

 

Vaikuttaa myös johdonmukaiselta, että ehdotuksen kattamia hyödykkeitä ja tuotteita koskevia jäljitettävyysvelvoitteita olisi sovellettava myös elinkeinonharjoittajiin. Jäljitettävyyden avulla voidaan milloin tahansa tunnistaa asianomainen talouden toimija tai asianomaiset talouden toimijat, jotka saattavat asetuksen kattamia tavaroita markkinoille ja ovat siten vastuussa asianmukaisen huolellisuuden noudattamisesta.

 

Komissio totesi vuonna 2019 antamassaan tiedonannossa EU:n toimien tehostamisesta maailman metsien suojelemiseksi ja ennallistamiseksi, että kun tarkastellaan lopulliseen kokonaiskulutukseen liittyvää metsäkatoa, unionin kulutus on noin 10 prosenttia maailmanlaajuisesta osuudesta. Tämä johtuu pääasiassa siitä, että EU:hun tuodaan palmuöljyn, lihan, soijan, kaakaon, maissin, puutavaran ja kumin kaltaisia tuotteita, myös jalostettuina tuotteina tai palveluina. Sen vuoksi asetuksen olisi katettava nämä hyödykkeet. Ehdotettuja toimenpiteitä olisi sovellettava myös kaikkiin tuotteisiin, jotka sisältävät käsittelemättömässä muodossa olevia tai jalostettuja hyödykkeitä, joko yksittäisenä tuotantopanoksena tai yhdessä muiden tuotantopanosten kanssa, jotta vältetään tällaisten tuotteiden kysynnän kannustaminen ja asianmukaisen huolellisuuden velvoitteen noudattamatta jättämisen riski. Esittelijä toteaa, että tieteellistä tietoa tiettyjen hyödykkeiden tuonnin täsmällisestä vaikutuksesta metsien, ekosysteemien ja ihmisoikeuksien tilanteeseen tutkitaan vielä. Esittelijä ehdottaa tästä syystä, että asetuksen soveltamisalaan voitaisiin lisätä hyödykkeitä delegoidulla säädöksellä.

 

Yleiset velvoitteet

 

Esittelijä ehdottaa, että ehdotuksessa ei pitäisi kattaa hyödykkeitä, jotka ovat peräisin sellaisilta alueilta, jotka on voitu luokitella luonnontilaisiksi metsiksi tai ekosysteemeiksi ennen 1. tammikuuta 2008, mutta jotka ovat menettäneet kyseisen aseman tämän määräajan jälkeen tai joiden tila on sen jälkeen heikentynyt.

 

Asettamalla 1. tammikuuta 2008 määräajaksi mukautetaan ehdotusta direktiivissä (EU) 2018/2001 vahvistettuihin kestävyyssäännöksiin.

 

Luonnontilaisten metsien ja ekosysteemien, metsäkadon sekä metsien ja ekosysteemien tilan heikkenemisen määrittämiseksi esittelijä ehdottaa, että sovelletaan vastuuvelvollisuuden kehyksen määritelmiä ja direktiivin (EU) 2018/2001 lähestymistapaa biologiselta monimuotoisuudeltaan rikkaiden ekosysteemien maa-alueisiin ja maa-alueisiin, joihin on sitoutunut paljon hiiltä. Esittelijä katsoo, että ne ovat tunnustettuja käsitteitä ja niihin liittyy niitä koskevia jo laadittuja ohjeita, mikä helpottaa niiden toimintaa. Lisäksi vastuuvelvollisuuden kehyksen määritelmässä erotetaan selvästi luonnontilaiset metsät ja viljelymetsät, ja siinä käsitellään nimenomaisesti sekä maan muuttamista viljelymaaksi että tilan vakavaa, jatkuvaa heikkenemistä.

 

Täytäntöönpanon helpottamiseksi komission olisi delegoidulla säädöksellä säännöllisesti hyväksyttävä ehdotuksen kattamia aloja koskeva luettelo, joka ei ole tyhjentävä.

 

Ihmisoikeuksien kohdalla talouden toimijoiden olisi taattava, että niiden tuotteet eivät liity metsäkatoon, ekosysteemien tuhoutumiseen sekä metsien ja ekosysteemien tilan heikkenemiseen useimmiten sidoksissa oleviin ihmisoikeusrikkomuksiin. Kyse on maanhallintaoikeuksista, alkuperäiskansojen oikeuksista, YK:n alkuperäiskansojen pysyvän foorumin määrittämästä vapaasta ja tietoon perustuvasta ennakkosuostumuksesta, oikeudesta veden käyttöön, ILO:n keskeisissä yleissopimuksissa vahvistetuista työntekijöiden oikeuksista ja muista kansainvälisesti tunnustetuista ihmisoikeuksista, jotka liittyvät maan käyttöön, sille pääsyyn ja sen omistajuuteen.

 

Asianmukaista huolellisuutta koskeva velvollisuus

 

Perustuen OECD:n toimintaohjeisiin monikansallisille yrityksille ja OECD:n ja FAO:n maatalousalan toimitusketjujen vastuullisuutta koskeviin ohjeisiin esittelijä ehdottaa, että talouden toimijoille asetetaan asianmukaisen huolellisuuden velvoite, kuulemisvelvoite, avoimuutta ja raportointia koskeva velvoite ja dokumentointia koskeva velvoite.

 

Asianmukaisen huolellisuuden kehyksessä olisi noudatettava riskiperusteista lähestymistapaa. Esittelijä korostaa, että riskiperusteisen lähestymistavan noudattaminen ei saisi estää talouden toimijoita toteuttamasta toimia tietyissä olosuhteissa tai tiettyjen liikekumppaneiden kanssa, vaan sen olisi autettava niitä hallinnoimaan tehokkaasti haittavaikutusten riskejä suuririskisissä olosuhteissa.

 

Asianmukaisen huolellisuuden noudattaminen ei riipu alkuperävaltioista, jotta voidaan varmistaa vaatimustenmukaisuus, vaan sillä siirretään vastuu talouden toimijoille, jotka haluavat saattaa hyödykkeitä tai niistä saatuja tuotteita unionin markkinoille. Esittelijä korostaa, että on tärkeää huomata, että merkintöjen ja todistusten kaltaisten välineiden sijaan asianmukaisen huolellisuuden velvoite ei ole riippuvainen kuluttajien mieltymyksistä ja saattaa siten tehostaa merkittävästi sääntelytavoitteiden saavuttamista.

 

Ehdotettujen toimenpiteiden kehyksessä unionin markkinoille saattaminen laillisesti olisi mahdollista vain, jos talouden toimijat pystyvät osoittamaan asianmukaista huolellisuutta koskevan prosessinsa tuloksena, että havaittuja riskejä on lievennetty niin, että ne ovat enintään merkityksettömän alhaisia. Lisäksi toimijat olisi täytäntöönpanon helpottamiseksi velvoitettava varmistamaan toimitusketjunsa jäljitettävyys ja avoimuus ja raportoimaan asianmukaisen huolellisuuden noudattamisesta, erityisesti riskien arvioinnin ja lieventämisen osalta.

 

Esittelijä ehdottaa, että komissio laatii suuntaviivoja, joilla tuetaan talouden toimijoita näiden velvoitteiden täytäntöönpanossa. Unionin laajuisten korkealaatuisten ja vertailukelpoisten avoimuutta ja raportointia koskevien normien varmistamiseksi komission olisi annettava näitä asioita koskevia delegoituja säädöksiä.

 

Asianmukaista huolellisuutta koskeva velvollisuus: olisi otettava käyttöön velvoite, jonka mukaan talouden toimijoiden on noudatettava asianmukaista huolellisuutta koko toimitusketjunsa ajan, jotta voidaan tunnistaa, ehkäistä ja lieventää ympäristöön, yhteiskuntaan ja ihmisoikeuksiin liittyviä riskejä ja vaikutuksia sen varmistamiseksi, että unionin markkinoille saatetut tavarat ovat kestävyyttä koskevien ja oikeudellisten kriteerien mukaisia.

 

Asetuksen (EY) N:o 2173/2005 tavoin unionin ja metsille ja ekosysteemeille riskejä aiheuttavien hyödykkeiden tuottajamaiden välillä voitaisiin neuvotella vapaaehtoisista kumppanuussopimuksista. Esittelijä haluaa kuitenkin korostaa, että vaikka vapaaehtoisista kumppanuussopimuksista käytävät neuvottelut voivat kestää useita vuosia, metsille riskejä aiheuttavia hyödykkeitä koskeva pakollinen asianmukaista huolellisuutta koskeva asetus voi tulla voimaan nopeammin, myös erillisenä asetuksena.

 

Talouden toimijoiden olisi voitava käyttää kolmansien osapuolten sertifiointijärjestelmiä näiden velvoitteiden täytäntöönpanon tukemiseksi. Esittelijä korostaa kuitenkin, että kolmansien osapuolten sertifiointijärjestelmät eivät voi korvata talouden toimijoiden asianmukaista huolellisuutta koskevaa velvollisuutta ja talouden toimijan vastuuta. Koska kolmansien osapuolten järjestelmät ja mahdollisesti asiaankuuluva sertifiointi ovat hyvin monimuotoisia, toimijoiden olisi toteutettava perusteellinen arviointi ottaen huomioon ehdotuksessa yksilöidyt metsille ja ekosysteemeille aiheutuvia riskejä koskevat kriteerit, ennen sen toteamista, että järjestelmällä voidaan tosiasiallisesti edistää ehdotuksen tavoitteiden saavuttamista. Esittelijä huomauttaa, että sertifiointijärjestelmien laadukkuuteen liittyy suuria eroja, koska niiden tehokkuus riippuu useista tekijöistä, kuten niiden laajuudesta, avoimuudesta ja arviointiperusteiden vahvuudesta[66] sekä tarvittavien tarkastusten toteuttamisen tiheydestä, laadukkuudesta ja riippumattomuudesta. Tämä vaihtelu rajoittaa sitä, missä määrin niitä voidaan käyttää johdonmukaisesti metsäkadon ehkäisemisen välineenä[67]. Metsille ja ekosysteemeille aiheutuvia riskejä koskevien perusteiden lisäksi edellä mainitun arvioinnin olisi myös katettava erityiset hallinnointitapaan liittyvät kriteerit, jotka koskevat riippumattomuutta teollisuudenalasta, sosiaalisten ja ympäristöön liittyvien etujen huomioimista normien määrittelyssä, riippumattomia kolmansien osapuolten tarkastuksia, tilintarkastuskertomusten julkistamista, avoimuutta kaikissa vaiheissa ja läpinäkyvyyttä. Toimijat voivat päättää ottaa huomioon kolmansien osapuolten järjestelmät vasta tällaisen arvioinnin suorittamisen jälkeen.

 

Kuulemisvelvollisuus: talouden toimijoiden olisi kuultava asianomaisia sidosryhmiä niiden asianmukaista huolellisuutta koskevien toimenpiteiden määrittelystä ja täytäntöönpanosta ja otettava käyttöön varhaisvaroitusmekanismi, jonka avulla kolmannet osapuolet voivat ilmoittaa talouden toimijalle kaikista haittariskeistä koko arvoketjussa. Kolmansilla osapuolilla on usein laaja asiantuntemus paikan päällä ja ne voivat auttaa talouden toimijoita täyttämään vahinkojen ehkäisemistä koskevan velvollisuutensa.

 

Avoimuutta ja raportointia koskeva velvollisuus: talouden toimijoiden olisi raportoitava säännöllisesti ja julkisesti asianmukaista huolellisuutta koskevista prosesseistaan, toimistaan ja tuloksistaan. Raporttien muoto ja sisältö olisi määriteltävä delegoidulla säädöksellä, jotta varmistetaan yhdenmukaisuus ja vältetään parhaiden palojen poimiminen talouden toimijoiden raportointikäytännöissä. Julkisen raportoinnin avulla olisi mahdollistettava se, että kolmannet osapuolet voivat valvoa talouden toimijoiden toimintaa. 

 

Dokumentointivelvollisuus: talouden toimijoiden olisi pidettävä kirjaa kaikista asianmukaista huolellisuutta koskevista toimistaan, jotta ne voivat tutkia mahdollisia asetuksen vastaisia rikkomuksia syytteeseenpanoa koskevassa myöhemmässä vaiheessa.

 

Valvonta, seuranta, täytäntöönpano ja oikeussuojan saatavuus

 

Asianmukaista huolellisuutta koskeva menettely muodostaa perustan, jonka mukaisesti toimija päättää saattaa asetuksen kattamat tavarat unionin markkinoille. Tällaisten hyödykkeiden saattamiseen unionin markkinoille liittyvien seurausten – huolimatta siitä, että edellä kuvattujen kestävyys- ja ihmisoikeuskriteerien ja -velvoitteiden noudattamista ei ole vahvistettu – olisi katsottava kuuluvan kyseisten talouden toimijoiden oikeudelliseen vastuuseen, siten, että toimivaltaiset hallinto- ja oikeusviranomaiset ja vahinkoa kärsineet yksityiset osapuolet altistavat sen vastaavasti julkiselle ja yksityiselle täytäntöönpanolle.

 

Sen vuoksi jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset valvovat, että talouden toimijat täyttävät asetuksessa säädetyt velvoitteet (asianmukainen huolellisuus, kuuleminen, raportointi, dokumentointi).

 

Talouden toimijoiden olisi oltava rikosoikeudellisessa vastuussa velvoitteidensa noudattamatta jättämisestä. Jäsenvaltioiden olisi säädettävä oikeasuhteisista, tehokkaista ja varoittavista seuraamuksista, joita määrätään asianmukaista huolellisuutta, kuulemista, raportointia ja dokumentointia koskevien velvoitteiden noudattamatta jättämisen seurauksena ja jos asetuksen velvoitteiden noudattamatta jättäminen on aiheuttanut ympäristövahinkoja tai ihmisoikeusrikkomuksia.

 

Kansallisille toimivaltaisille viranomaisille olisi laadittava unionin tasolla normeja ja suuntaviivoja, jotta varmistetaan ehdotuksen tehokas ja yhdenmukainen voimaansaattaminen ja täytäntöönpano kaikkialla unionissa. Esittelijä katsoo, että tässä voidaan hyödyntää EU:n puutavara-asetuksesta saatuja kokemuksia.[68] [69]

 

Kolmansien osapuolten olisi voitava nostaa oikeus- tai hallintoviranomaisissa kanteita sen johdosta, että talouden toimijat eivät noudata asetuksen velvoitteita. Talouden toimijoiden olisi kannettava todistustaakka, jos kantaja on esittänyt kohtuullisesti saatavissa olevia tosiseikkoja ja todisteita, jotka riittävät tukemaan niiden kannetta.

 

Talouden toimijoiden olisi oltava yhteisvastuussa ihmisoikeuksiin ja ympäristöön liittyvistä väärinkäytöksistä aiheutuneista haitoista, ja niiden olisi tarjottava korjaavia toimia, jos yksittäisille henkilöille tai järjestöille on aiheutunut haittaa.

 

Pakollisiin asianmukaista huolellisuutta koskeviin sääntöihin on sisällyttävä jonkinlainen vastuu, mitä tuetaan myös oikeusasioiden pääosaston due diligence -vaatimuksia toimitusketjussa koskevassa tutkimuksessa, jonka mukaan 73 prosenttia sidosryhmiin kuuluvista vastaajista suosi pakollisia asianmukaista huolellisuutta koskevia vaatimuksia sekä siviili- tai rikosoikeudellista vastuuta ja/tai sakkoja vapaaehtoisiin ohjeisiin verrattuna. Teollisuuden organisaatioiden etusijajärjestys on kuitenkin päinvastainen.

 

Taloudelliset vaikutukset

 

Ehdotukseen sisältyvät toimenpiteet eivät useimmiten vaikuta välittömästi EU:n toimintamenoihin. Lisäkustannukset, joita jäsenvaltioille aiheutuu tällaisen asetuksen täytäntöönpanon seurannasta ja voimaansaattamisesta, riippuvat täytäntöönpanoa koskevista kansallisista valinnoista, mutta ne voidaan minimoida, jos kustannukset voidaan sisällyttää nykyisten talousarvioiden, kuten ympäristö- tai tullivirastojen, tuomioistuinten ja oikeusjärjestelmien talousarvioiden, rakenteisiin. Lisäksi esittelijä korostaa, että julkisiin talousarvioihin kohdistuvia vaikutuksia olisi arvioitava suhteessa ehdotuksen myönteisiin ympäristö- ja ihmisoikeusvaikutuksiin.

 

Talouden toimijoiden osalta komission oikeusasioiden pääosaston tilaaman due diligence -vaatimuksia toimitusketjussa koskevan tutkimuksen alustavissa päätelmissä todetaan, että pakollisen asianmukaista huolellisuutta koskevan menettelyn kustannukset vaikuttavat suhteellisen alhaisilta yritysten tuloihin verrattuna. Yritysten toistuvista lisäkustannuksista voidaan todeta, että nämä kustannukset ovat prosenttiosuutena yritysten tuloista esitettyinä keskimäärin alle 0,14 prosenttia pk-yritysten ja 0,009 prosenttia suuryritysten osalta. [70]

 

Oikeusasioiden pääosaston tutkimuksen tulokset osoittavat lisäksi alustavasti, että asianmukaista huolellisuutta koskevien velvoitteiden kustannukset kuitattaisiin unionin laajuisella sääntelyllä, mikä olisi seuraus suunnitteluvarmuudesta, talouden toimijoiden tasapuolisista toimintaedellytyksistä kaikkialla unionissa ja lisääntyneestä vipuvaikutuksesta sellaisen normin välityksellä, joka ei ole neuvoteltavissa.[71]

 

Vaikka oikeusasioiden pääosaston tutkimuksen havainnoissa viitataan monialaisen ihmisoikeus- ja ympäristöalan asianmukaista huolellisuutta koskevan asetuksen kustannuksiin ja hyötyihin, esittelijä katsoo, että vastaavia kustannuksia ja hyötyjä voidaan katsoa syntyvän metsille ja ekosysteemeille riskejä aiheuttavia hyödykkeitä koskevaa pakollista asianmukaista huolellisuutta koskevan asetuksen osalta.

 

Tulevassa eurooppalaisen lisäarvon arviointia koskevassa tutkimuksessa annetaan lisätietoa asiasta.

 

Loppumääräykset

 

Esittelijä katsoo, että ehdotuksen pitäisi toimia vähimmäistason toimenpiteenä, ja jäsenvaltiot voivat panna täytäntöön toimitusketjua koskevia tiukempia asetuksia.

 

 

KANSAINVÄLISEN KAUPAN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (9.9.2020)

ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnalle

suosituksista komissiolle EU:n oikeudellisesta kehyksestä EU-vetoisen maailmanlaajuisen metsäkadon pysäyttämiseksi ja sen suunnan kääntämiseksi

(2020/2006(INL))

Valmistelija: Karin Karlsbro

(Aloite – työjärjestyksen 47 artikla)

(*) Valiokuntien yhteistyömenettely – työjärjestyksen 57 artikla

 

 

EHDOTUKSET

Kansainvälisen kaupan valiokunta pyytää asiasta vastaavaa ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokuntaa

– sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1. toteaa, että metsien säilyttäminen maailmanlaajuisesti ja metsien tilan heikentymisen estäminen kuuluvat aikamme suurimpiin kestävyyshaasteisiin, joita ilman kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman, Pariisin sopimuksen ja vihreän kehityksen ohjelman tavoitteita ei voida saavuttaa; korostaa, että monissa osissa maailmaa metsien ja ekosysteemien kestävää käyttöä ei voida varmistaa nykyisillä toimintapolitiikoilla; korostaa tässä yhteydessä, että kauppa- ja investointipolitiikkaa olisi tarkasteltava uudelleen, jotta tätä globaalia haastetta voidaan käsitellä tehokkaammin, ja että olisi luotava maailmanlaajuisesti tasapuoliset toimintaedellytykset ja otettava huomioon kauppasopimusten ja maailmanlaajuisen biologisen monimuotoisuuden sekä metsien ekosysteemien välinen yhteys; katsoo, että EU:n on varmistettava, että se tukee vain sellaisia globaaleja toimitusketjuja ja rahoitusvirtoja, jotka ovat kestäviä eivätkä aiheuta metsäkatoa ja jotka eivät johda ihmisoikeusloukkauksiin;

2. panee huolestuneena merkille, että traagisen covid-19-pandemian jälkeen tutkimuksista käy yhä selkeämmin ilmi huolestuttava yhteys zoonoosien ja metsäkadon, ilmastonmuutoksen ja biologisen monimuotoisuuden häviämisen välillä;

3. pitää myönteisinä EU:n FLEGT-toimintasuunnitelman ja vapaaehtoisten kumppanuussopimusten puitteissa kolmansien maiden kanssa tehdyn yhteistyön hyviä tuloksia laittomien hakkuiden tarjontapuolen haasteeseen vastaamisessa ja korostaa, että tätä työtä olisi tehostettava erityisesti seurannan, tarkastusten ja valvonnan sekä myös valmiuksien kehittämisen osalta; korostaa, että vapaaehtoiset kumppanuussopimukset muodostavat erittäin toimivan kehyksen hyvien kumppanuuksien rakentamiseksi kyseisten maiden kanssa ja että olisi edistettävä uusien vapaaehtoisten kumppanuussopimusten tekemistä muiden kumppaneiden kanssa; kehottaa EU:ta lisäämään FLEGTin rahoitusta;

4. kehottaa komissiota varmistamaan EU:n FLEGT-toimintasuunnitelman 2018–2022 täysimääräisen täytäntöönpanon;

5.  pitää myönteisenä 23. heinäkuuta 2019 annettua EU:n tiedonantoa EU:n toimien tehostamisesta maailman metsien suojelemiseksi ja ennallistamiseksi; korostaa sellaisten toimenpiteiden merkitystä, joilla varmistetaan, että kysyntä vastaa asetettuja tavoitteita, sillä EU on merkittävä metsää ja ekosysteemejä vaarantavien hyödykkeiden tuoja, ja että EU:lla on velvollisuus tehdä enemmän tällaisen tuonnin kielteisten vaikutusten vähentämiseksi;

6. toteaa EU:n puutavara-asetuksen olevan tärkeä estettäessä laittomasti korjatun puutavaran saapumista EU:n markkinoille; pitää myönteisenä komission tulevaa FLEGT-asetuksen ja EU:n puutavara-asetuksen toimivuustarkastusta ja katsoo sen olevan mahdollisuus vahvistaa ja parantaa edelleen niiden täytäntöönpanoa ja laajentaa niiden soveltamisalaa kattamaan esimerkiksi painotuotteet ja puutuotteet sekä konfliktialueiden puutavara ja vahvistaa kansalaisyhteiskunnan roolia;

7. pyytää jälleen, että puutavaran ja puutuotteiden tuonnin tarkastuksia EU:n rajoilla tiukennettaisiin sen varmistamiseksi, että maahantuodut tuotteet todellakin täyttävät EU:hun tuonnin kriteerit; kehottaa panemaan unionin tullikoodeksin oikea-aikaisesti ja tehokkaasti täytäntöön ja vahvistamaan kansallisten tulliviranomaisten valmiuksia varmistaa unionin tullikoodeksin parempi yhdenmukaistaminen ja täytäntöönpano; korostaa, että komission on yhdessä jäsenvaltioiden kanssa ja kaikilta osin toissijaisuusperiaatetta noudattaen varmistettava, että tullivalvonnassa kaikkialla EU:ssa noudatetaan samoja normeja välittömän ja yhdenmukaisen tullivalvontamekanismin avulla;

8. panee merkille, että maatalouden laajentuminen aiheuttaa noin 80 prosenttia maailman metsäkadosta ja että sen juuret ovat metsää ja ekosysteemejä vaarantavien hyödykkeiden, kuten palmuöljyn, soijan, lihan, nahkan, kaakaon, kahvin, kumin ja maissin, kysynnässä; panee merkille, että lukuun ottamatta tuotteita, joihin sovelletaan EU:n puutavara-asetusta, nykyisin ei ole voimassa olevaa EU:n lainsäädäntöä, jossa metsää ja ekosysteemejä vaarantavia hyödykkeitä EU:n markkinoille saattavia talouden toimijoita vaadittaisiin noudattamaan asianmukaista huolellisuutta koskevia menettelyjä metsäkatoriskin lieventämiseksi; katsoo, että kauppaan perustuvat kumppanuussopimukset tärkeimpien metsille ja ekosysteemeille riskejä aiheuttavia hyödykkeitä tuottavien maiden kanssa voisivat olla hyödyllisiä metsäkadon aiheuttajien tarjontapuoleen puuttumiseksi; toteaa, että FLEGT-kumppanuussopimus on yksi vaihtoehto;

9. katsoo, että kauppa ja kansainvälinen yhteistyö ovat tärkeitä välineitä korkeampien normien vakiinnuttamisessa kestävyydelle erityisesti aloilla, joilla on yhteys metsiin ja niistä johdettuihin arvoketjuihin; kehottaa komissiota tehostamaan yhteistyötä kolmansien maiden kanssa antamalla teknistä tukea sekä vaihtamalla tietoja ja hyviä käytäntöjä metsien säilyttämisen, suojelun ja kestävän käytön aloilla keskittyen erityisesti järjestäytyneen rikollisuuden ja metsäkatoon liittyvien hyödykkeiden välisiin yhteyksiin sekä edistämään ja helpottamaan tieteellistä ja akateemista yhteistyötä kolmansien maiden kanssa sekä tutkimusohjelmia, joilla edistetään biologista monimuotoisuutta, ”vihreää liiketoimintaa” ja kiertotaloutta koskevaa tietämystä ja innovointia; korostaa, että on tärkeää ottaa huomioon toimenpiteiden vaikutukset työllisyyteen ja kasvuun vähiten kehittyneissä maissa (LDCt), jotka ovat riippuvaisia metsää ja ekosysteemejä vaarantavien hyödykkeiden tuotannosta; kehottaa EU:ta tukemaan kolmansien maiden hallituksia ja kansalaisyhteiskuntia niiden toimissa metsäkadon torjumiseksi ja tekemään yhteistyötä niiden kanssa, erityisesti GSP+-järjestelmän avulla; kehottaa komissiota arvioimaan, olisiko kehitettävä uusi erityinen kauppatukiväline, jolla helpotetaan kauppaa metsää ja ekosysteemejä vaarantavien hyödykkeiden tuotantoon liittyvien riskien lieventämisen yhteydessä;

10. suosittelee, että kaikkiin uusiin ja ajan tasalle saatettaviin kauppa- ja investointisopimuksiin sisällytetään kunnianhimoisempia metsien ja ekosysteemien suojelua ja kestävää hoitoa koskevia ilmasto- ja ympäristömääräyksiä ja tehostetaan näiden määräysten täytäntöönpanoa, mikä johtaa metsien ja ekosysteemien kannalta parempiin olosuhteisiin, mukaan lukien alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen oikeuksien suojelu ja laittomaan puunhakkuuseen liittyvät korruption vastaiset määräykset, sekä velvoite varmistaa, että monenväliset ympäristösopimukset, kuten Pariisin sopimus ja biodiversiteettisopimus, pannaan tehokkaasti täytäntöön; kehottaa komissiota harkitsemaan erilaisia välineitä, joilla tarkkaillaan tuontituotteiden hiilijalanjälkeä;

11. panee merkille, että huolimatta yritysten aidoista pyrkimyksistä itsesääntelyyn vapaaehtoisten asianmukaista huolellisuutta koskevien velvoitteiden avulla on selvää, että ne eivät riitä, sillä monimutkaiset, dynaamiset ja läpinäkymättömät globaalit arvoketjut ovat usein yhteydessä metsäkatoon; suosittaa näin ollen, että laaditaan tehokkaampi ja tiukempi EU:n sitova sääntelykehys, jolla puututaan kysyntään kaikkialla unionissa;

12. katsoo, että lainsäädäntöehdotuksessa, jossa esitetään asianmukaista huolellisuutta koskeva velvoite toimijoille, jotka asettavat sisämarkkinoille metsää ja ekosysteemejä vaarantavia hyödykkeitä ja tuotteita, on varmistettava, etteivät kyseiset hyödykkeet ja tuotteet aiheuta metsäkatoa, metsien tilan heikkenemistä ja luontaisten ekosysteemien tilan muuntumista tai heikkenemistä tai niihin liittyviä ihmisoikeusrikkomuksia; katsoo, että vastaavaa asianmukaista huolellisuutta koskevaa velvoitetta olisi sovellettava rahoitusalalla; katsoo, että asianmukaista huolellisuutta koskevaa velvoitetta olisi sovellettava koko toimitusketjuun ja sen olisi katettava OECD:n ohjeet sosiaalisesta vastuusta ja ihmisoikeuksista kaupassa; korostaa, että jotta tällainen oikeudellinen kehys olisi tehokkaampi, siihen olisi sisällytettävä myös riittävä oikeussuojan saatavuus, oikeussuojakeinot ja väärinkäytösten paljastajien tehokas suojelu luonnonvaroja vievissä maissa;

13. katsoo, että tulevat ehdotukset metsille riskejä aiheuttavista hyödykkeistä olisi perustettava niihin kokemuksiin, joita on saatu FLEGT-toimintasuunnitelmasta, EU:n puutavara-asetuksesta, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksesta (EU) 2017/821 (konfliktimineraaleista annettu asetus)[72], Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivistä 2014/95/EU (muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamista koskeva direktiivi)[73], laittomasta, ilmoittamattomasta ja sääntelemättömästä kalastuksesta annetusta lainsäädännöstä ja muista toimitusketjujen sääntelyä koskevista EU:n aloitteista; pyytää EU:ta kannustamaan vapaaehtoista kestävän metsänhoidon sertifiointijärjestelmää, jolla voidaan todentaa kestävyys ja joka on yhteensopiva käytössä olevan asianmukaista huolellisuutta koskevan järjestelmän kanssa;

14. pyytää komissiolta, että toteutetuissa toimissa metsäkatoa lähestyttäisiin kattavalla ja eriytetyllä tavalla, koska metsäkadolla on monia ulottuvuuksia ja yhteyksiä sekä kestävien hankkeiden luomiseen että rikollisten talouksien torjuntaan; kehottaa tätä varten käynnistämään vuoropuhelun kolmansien maiden kanssa, jotta voidaan analysoida tapauskohtaisesti metsäkadon pääsyitä ja toteutettavien toimenpiteiden merkitystä;

15. korostaa, että on tärkeää toteuttaa vaikutustenarviointi ja ottaa huomioon sen tulokset, jotta voidaan laatia säännöt, joilla ei heikennetä vaan vahvistetaan kilpailukykyä ja jotka ovat toimivia ja sovellettavissa kaikkiin markkinatoimijoihin, myös pk-yrityksiin; katsoo, että on varmistettava, että tällainen kehys on WTO:n sääntöjen mukainen eli oikeasuhteinen ja syrjimätön ja että se ei merkitse mielivaltaista tai perusteetonta syrjintää tai kansainvälisen kaupan peiteltyä rajoittamista; suosittelee, että pk-yrityksille tarjotaan riittävästi tukea ja siirtymäaikaa, jotta ne voivat mukauttaa liiketoimintansa uusiin sääntöihin;

16. painottaa, että metsäkadon aiheuttajia on myös varsinaisen metsäalan ulkopuolella ja ne liittyvät monenlaisiin kysymyksiin, kuten maaoikeuksiin, alkuperäiskansojen oikeuksien suojeluun, maatalouspolitiikkaan, ilmastonmuutokseen, demokratiaan, ihmisoikeuksiin ja poliittiseen vapauteen; panee merkille alkuperäiskansoihin kuuluvien naisten ja naispuolisten viljelijöiden keskeisen aseman metsien ekosysteemien suojelussa; kehottaa komissiota tehostamaan pyrkimyksiään metsäkadon torjumiseksi kokonaisvaltaisesti johdonmukaisen poliittisen kehyksen avulla ja varmistamaan ekosysteemien suojelun; katsoo, että sukupuolten tasa-arvo metsäalan koulutuksessa on metsien kestävän hoidon kannalta avainasemassa, mikä olisi otettava huomioon EU:n toimintasuunnitelmassa;

17. muistuttaa, että on tärkeää noudattaa yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevia YK:n suuntaviivoja; tukee meneillään olevia neuvotteluja ihmisoikeuksia koskevan sitovan YK:n välineen perustamiseksi ylikansallisille yrityksille ja muille liikeyrityksille ja korostaa, että EU:n aktiivinen osallistuminen tähän prosessiin ennakoivasti on erityisen tärkeää;

18. korostaa, että vapaakauppasopimusten julkisia hankintoja koskevissa määräyksissä olisi otettava huomioon sosiaaliset ja ympäristökriteerit sekä vastuullista liiketoimintaa koskevat kriteerit hankintasopimusten tekemisessä;

19. vaatii, että unionin tason pakollisia vaatimuksia on täydennettävä lisäämällä ja tehostamalla maailmanlaajuista yhteistyötä, vahvistamalla maailmanlaajuista ympäristöhallintoa ja -yhteistyötä kolmansien maiden kanssa teknisen tuen sekä metsien säilyttämistä, suojelua ja kestävää käyttöä koskevien tietojen ja hyvien käytäntöjen vaihdon avulla ja antamalla erityisesti tunnustusta yksityisen sektorin toteuttamille kestävän kehityksen aloitteille; toteaa, että on lisättävä ponnisteluja kansainvälisillä foorumeilla, kuten Maailman kauppajärjestön (WTO) ja Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) toimia, jotka koskevat metsäkadon ja metsien tilan heikentymisen pysäyttämistä sekä metsien ennallistamista, ja vältettävä käänteinen vaikutus eli epätoivottujen metsäkadon leimaamien toimitusketjujen suuntaaminen maailman muille alueille;

20. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kannustamaan kaupan ja kansainvälisen yhteistyön avulla investointeihin, joita tarvitaan metsätalouden alojen ja niiden arvoketjujen korkeampien kestävyysnormien vahvistamiseen sekä kiertoon perustuvan biotalouden, vihreän matkailun, uusiutuvien energialähteiden, älykkään maatalouden ja muiden asiaan liittyvien alojen edistämiseen myös kolmansissa maissa.

– sisällyttämään päätöslauselmaesityksensä liitteeseen seuraavat suositukset:

Vapaaehtoiset kumppanuussopimukset

1. katsoo, että ehdotuksessa olisi varmistettava, että kaikki sidosryhmät saavat oikeusvarmuuden mahdollisista uusista EU:n laajuisista toimenpiteistä ja kehyksistä, jotka liittyvät FLEGT-toimintasuunnitelman vapaaehtoisten kumppanuussopimusten ja lupamenettelyjen nykyiseen käyttöön, jotta varmistetaan, että investoinnit EU:hun suuntautuvaan metsäkatoa aiheuttamattomaan vientiin ovat houkuttelevia; kehottaa komissiota tekemään kauppaan perustuvia kumppanuussopimuksia maataloushyödykkeiden tärkeimpien tuottajamaiden kanssa, jotta voidaan puuttua metsäkadon aiheuttajiin tarjontapuolella.

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄ
LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)	3.9.2020
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	38 0 4
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Barry Andrews, Anna-Michelle Asimakopoulou, Tiziana Beghin, Geert Bourgeois, Saskia Bricmont, Udo Bullmann, Jordi Cañas, Daniel Caspary, Anna Cavazzini, Miroslav Číž, Arnaud Danjean, Paolo De Castro, Emmanouil Fragkos, Raphaël Glucksmann, Markéta Gregorová, Enikő Győri, Roman Haider, Heidi Hautala, Danuta Maria Hübner, Herve Juvin, Karin Karlsbro, Maximilian Krah, Danilo Oscar Lancini, Bernd Lange, Margarida Marques, Gabriel Mato, Emmanuel Maurel, Maxette Pirbakas, Carles Puigdemont i Casamajó, Samira Rafaela, Inma Rodríguez-Piñero, Massimiliano Salini, Helmut Scholz, Liesje Schreinemacher, Sven Simon, Dominik Tarczyński, Mihai Tudose, Kathleen Van Brempt, Marie-Pierre Vedrenne, Jörgen Warborn, Iuliu Winkler, Jan Zahradil

 

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ
LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

38	+
GUE/NGL	Emmanuel Maurel, Helmut Scholz
ID	Roman Haider, Herve Juvin, Maximilian Krah, Danilo Oscar Lancini, Maxette Pirbakas
NI	Tiziana Beghin, Carles Puigdemont i Casamajó
PPE	Anna-Michelle Asimakopoulou, Daniel Caspary, Arnaud Danjean, Enikő Győri, Danuta Maria Hübner, Gabriel Mato, Massimiliano Salini, Sven Simon, Jörgen Warborn, Iuliu Winkler
RENEW	Barry Andrews, Jordi Cañas, Karin Karlsbro, Samira Rafaela, Liesje Schreinemacher, Marie-Pierre Vedrenne
S&D	Udo Bullmann, Miroslav Číž, Paolo De Castro, Raphaël Glucksmann, Bernd Lange, Margarida Marques, Inma Rodríguez-Piñero, Mihai Tudose, Kathleen Van Brempt
VERTS/ALE	Saskia Bricmont, Anna Cavazzini, Markéta Gregorová, Heidi Hautala

 

0	–

 

4	0
ECR	Geert Bourgeois, Emmanouil Fragkos, Dominik Tarczyński, Jan Zahradil

 

Symbolien selitys:

+ : puolesta

– : vastaan

0 : tyhjää

 

 

 

KEHITYSVALIOKUNNAN LAUSUNTO (20.7.2020)

ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnalle

suosituksista komissiolle EU:n oikeudellisesta kehyksestä EU-vetoisen maailmanlaajuisen metsäkadon pysäyttämiseksi ja sen suunnan kääntämiseksi

(2020/2006(INL))

Valmistelija: Michèle Rivasi

(Aloite – työjärjestyksen 47 artikla)

 

EHDOTUKSET

Kehitysvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  korostaa, että metsäpolitiikka kuuluu ensisijaisesti kansalliseen toimivaltaan, mutta tunnustaa kuitenkin, että monet unionin politiikat vaikuttavat metsiin; kehottaa unionia hyväksymään viipymättä säädöksen, jossa yrityksiä vaaditaan noudattamaan pakollista due diligence -menettelyä kaikissa toimitusketjuissaan sen varmistamiseksi, että unionin markkinoille saatetut metsien kannalta riskejä aiheuttavat hyödykkeet ovat kestäviä, metsäkatoa aiheuttamattomia, eivät heikennä metsien tai biologisesti monimuotoisten ekosysteemien tilaa ja täyttävät ihmisoikeusvelvoitteet kansainvälisten työ- ja ympäristönormien ja muiden kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti, alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen oikeudet mukaan luettuina, sekä OECD:n vastuullista liiketoimintaa koskevien due diligence -ohjeiden mukaisesti; korostaa, että kyseisessä säädöksessä olisi noudatettava perushyödykkeitä koskevaa lähestymistapaa, sitä olisi sovellettava kaikkiin toimitusketjun taloudellisiin toimijoihin, myös rahoitusalan toimijoihin niin tuotantoketjun alku- kuin loppupäässä, sen olisi tarjottava uhreille oikeussuojaa, siihen olisi liitettävä vankka raportointi-, ilmoitus- ja täytäntöönpanomekanismi, mukaan lukien tehokkaat, oikeasuhteiset ja varoittavat seuraamukset säännösten noudattamatta jättämisestä, ja sen olisi perustuttava kokemuksiin, joita on saatu nykyisestä lainsäädännöstä, kuten konfliktimineraaleja koskevasta lainsäädännöstä, puutavara-asetuksesta sekä sääntelemätöntä ja ilmoittamatonta kalastusta koskevasta lainsäädännöstä, joihin kaikkiin sisältyy pakollisia due diligence -vaatimuksia;

2. kehottaa komissiota edistämään tällaista sääntelykehystä kansainvälisellä tasolla; pitää siksi tärkeänä monialaista koordinointia ja kumppanuuksien suunnittelua tiiviissä yhteistyössä tuottaja- ja kuluttajamaiden kanssa erityisesti keskeisillä kansainvälisillä foorumeilla, jotta voidaan torjua metsäkatoa ja metsien tilan heikkenemistä kokonaisvaltaisesti, mikä merkitsee esimerkiksi sitä, että edistetään yhteistä näkemystä kestävistä ja metsäkatoa aiheuttamattomista toimitusketjuista ja avoimista arvoketjuista kumppanimaiden yhteisen vankan menetelmän pohjalta;

3.  korostaa myös, että uusi sääntelykehys ei saisi johtaa epäreiluun kilpailuun tai liialliseen hallinnolliseen rasitteeseen pk-yrityksille, ja kehottaa tukemaan kehitysmaita mukautumisessa ehdotettuun uuteen sääntelykehykseen erityisesti tulojen monipuolistamisen osalta; korostaa, että on tärkeää hyväksyä liitännäistoimenpiteitä, joilla korvataan pk-yritysten mahdolliset tulonmenetykset ja autetaan kehitysmaita mukautumaan uuteen oikeudelliseen kehykseen;

4. kehottaa unionia osoittamaan johtajuutta ja ryhtymään päättäväisiin toimiin, koska maailmanlaajuinen metsäkato on edelleen pahentunut viime vuosina, vaikka kansainvälisten aloitteiden määrä on moninkertaistunut; korostaa, että metsäkatoa torjuvien yksityisen sektorin aloitteiden lisääntyminen tarjoaa tilaisuuden saada aikaan politiikkatoimien synergiavaikutuksia; korostaa kuitenkin, että metsäkatoa aiheuttamattomien tuotteiden merkintä- ja sertifiointijärjestelmien käyttöönotto ei ole riittävää etenkään ilmasto- ja biodiversiteettikriisin yhteydessä ja että tarvitaan lisäohjausta tällaisten toimitusketjualoitteiden suunnitteluun, täytäntöönpanoon ja seurantaan, jotta voidaan vähentää metsäkatoa yksityisillä aloitteilla;

5. kehottaa yksityistä sektoria täyttämään viipymättä metsäkadon pysäyttämistä koskevat sitoumuksensa ja varmistamaan samalla täyden avoimuuden näiden sitoumusten noudattamisessa; korostaa tämän vuoksi tarvetta tiukentaa vaatimuksia, jotka koskevat sosiaalisia ja ympäristökriteerejä koskevia vapaaehtoisia sertifiointeja, erityisesti edistämällä pientuottajien mahdollisuuksia saada sertifiointi, helpottamalla riippumattomien tarkastusten käyttöä, vahvistamalla muutoksenhakumenettelyjä, niiden avoimuutta ja riitojen ratkaisemista, ottamalla käyttöön korkean suojeluarvon ja suuren hiilivarannon kriteerit, varmistamalla ekosysteemin muuttaminen ja se, että turvemaille ei istuteta, sekä varmistamalla, että perinteisiä maanomistusoikeuksia kunnioitetaan, ja kehottaa komissiota tekemään tiivistä yhteistyötä yksityisen sektorin kanssa parhaiden käytäntöjen vaihtamiseksi ja tietojen yhdenmukaistamiseksi;

6. kehottaa yleisemmin komissiota kannustamaan lujittamaan standardeja ja sertifiointijärjestelmiä, jotka auttavat tunnistamaan ja edistämään metsäkatoa aiheuttamattomia hyödykkeitä; korostaa, että on tärkeää vahvistaa yhteistyötä tuottajamaiden kanssa teknisen avun sekä tietojen ja hyvien käytäntöjen vaihdon avulla sekä kartoittaa yhteisiä toimia, joilla saadaan poliittisen päätöksenteon tueksi tietoa, joka perustuu metsäkadon ja metsien tilan heikkenemisen vaikutusten laajempaan ymmärtämiseen, avoimiin toimitusketjuihin ja tehokkaisiin seurantamekanismeihin;

7. kehottaa antamaan metsäalalle merkittävän sijan tulevassa naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön välineessä (NDICI) sekä hyödyntämään ulkoisen investointiohjelman ja alueellisten rahoitusta yhdistävien välineiden koko potentiaalia yksityisen rahoituksen hankkimiseksi kestävää metsätaloutta varten; kehottaa lujittamaan jo olemassa olevia standardeja ja sertifiointijärjestelmiä sen sijaan, että otetaan käyttöön uusia, ja korostaa, että kyseisten standardien ja sertifiointijärjestelmien on oltava WTO:n sääntöjen mukaisia;

8. kehottaa unionia tiukentamaan vaatimuksiaan, joiden mukaan yritysten on julkistettava metsien kannalta riskejä aiheuttavien hyödykkeiden tuotantoon tai jalostukseen liittyvät tiedot, ja kehottaa panemaan biotalousstrategian täytäntöön; panee merkille metsäteollisuuden myönteiset taloudelliset, yhteiskunnalliset ja ympäristövaikutukset ja kehottaa investoimaan edelleen sen tutkimukseen, innovointiin ja tekniseen kehittämiseen;

9. pitää myönteisenä komisison ehdotusta sisällyttää uusia metsäkatoa koskevia säännöksiä EU-ympäristömerkkiin, ympäristöä säästäviin julkisiin hankintoihin ja muihin kiertotaloutta koskeviin aloitteisiin; kehottaa komissiota esittämään tätä koskevia aloitteita;

10. kehottaa komissiota erityisesti tekemään aloitteita metsäkatoon johtavien tuontituotteiden julkisten ostojen kieltämiseksi Maailman kauppajärjestön monenvälisen julkisia hankintoja koskevan sopimuksen (GPA-sopimus) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/24/EU[74] puitteissa;

11. panee merkille, että unioniin tuotavien tuotteiden tullitietojen parempi saatavuus parantaisi globaalien arvoketjujen avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta; kehottaa komissiota luomaan tullialan kumppanuuden unionissa ja laajentamaan samalla tullitietovaatimuksia erityisesti sisällyttämällä viejän ja valmistajan pakollisiin tullitietoihin, mikä parantaisi globaalien arvoketjujen avoimuutta ja jäljitettävyyttä;

12. muistuttaa, että puun kasvava kysyntä unionissa materiaaleja, energiaa ja biotaloutta varten lisää tuonnin mukanaan tuoman metsäkadon, maananastuksen, pakkosiirtojen ja alkuperäiskansojen oikeuksien loukkaamisen riskiä; kehottaa lopettamaan laittoman puunkorjuun ja varmistamaan puun ja puutuotteiden jäljitettävyyden toimitusketjun kaikissa vaiheissa;

13. korostaa tarvetta varmistaa metsistä riippuvaisten yhteisöjen ja alkuperäiskansojen perinteistein maanomistusoikeuksien tosiasiallinen tunnustaminen ja kunnioittaminen sosiaalista oikeudenmukaisuutta koskevana kysymyksenä FAO:n vapaaehtoisten maa- ja luonnonvaraoikeuksien hyvää hallintaa koskevien ohjeistojen (VGGT-ohjeistot), alkuperäiskansojen oikeuksia koskevan YK:n julistuksen ja ILO:n yleissopimuksen nro 169 mukaisesti; kehottaa komissiota tukemaan VGGT-ohjeistojen levitystä, käyttöä ja täytäntöönpanoa maailmanlaajuisesti sekä alueellisella että kansallisella tasolla myös ulkoisen investointiohjelman avulla;

14. toteaa, että iäkkäisiin metsiin olisi kiinnitettävä niiden ansaitsemaa huomiota, sillä ne lisäävät osaamista ja terveyttä, joita ei saisi kieltää tulevilta sukupolvilta; on huolissaan ilmastonmuutoksen aiheuttamasta biologisen monimuotoisuuden häviämisestä eri puolilla maailmaa, erityisesti kehitysmaissa, ja muistuttaa, että myös biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen ehkäisemisen olisi oltava unionin prioriteetti;

15. korostaa, että unionin bioenergiapolitiikassa olisi noudatettava tiukkoja sosiaalisia ja ympäristökriteerejä;

16. pitää valitettavana, että biologisen monimuotoisuuden suojeluun ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseen tähtäävät politiikkatoimet eivät automaattisesti tue toisiaan; on erityisen huolissaan biomassan tuonnin lisääntymisestä johtuvista ympäristövaikutuksista, jotka saattavat johtaa ympäristöllisesti kestämättömiin käytäntöihin, jotka aiheuttavat metsäkatoa ulkomailla, jos niitä ei valvota asianmukaisesti; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita erityisesti ottamaan täysimääräisesti huomioon biopolttoaineiden ja biomassan lisääntyneen käytön mahdolliset vaikutukset metsäkatoon;

17. kehottaa yleisesti ottaen tekemään perusteellisen vaikutustenarvioinnin biomassan tuonnin lisääntymisen ympäristövaikutuksista ja tarkistamaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2009/28/EY[75], jotta se olisi yhdenmukainen Agenda 2030:een, Pariisin sopimukseen ja biologista monimuotoisuutta koskevaan yleissopimukseen liittyvien unionin kansainvälisten sitoumusten kanssa, joihin kuuluu muun muassa sosiaalisen kestävyyden kriteerien hyväksyminen ottaen huomioon maananastuksen riskit kansainvälisten maanomistusoikeuksien, erityisesti ILO:n yleissopimuksen nro 169 sekä vastuullisia investointeja elintarvikejärjestelmiin koskevien periaatteiden, mukaisesti;

18. kehottaa unionia noudattamaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 208 artiklassa vahvistettua kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden periaatetta ja varmistamaan kehitys-, ulko-, kauppa-, maatalous-, energia-, tutkimus-, innovointi-, ilmasto- ja biodiversiteettipolitiikkansa johdonmukaisuuden; kehottaa unionia erityisesti investoimaan enemmän ohjelmiin, joilla edistetään ilmastonmuutosta paremmin kestäviä, kestävämpiä ja laajaperäisempiä viljelykäytäntöjä sekä kestävää monipuolistamista, agroekologiaa ja peltometsätaloutta, jotta voidaan Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteiden mukaisesti kääntää suuntaus, jossa metsiä raivataan maan saamiseksi käyttöön;

19. kehottaa unionia tukemaan kumppanimaita tieteelliseen näyttöön perustuvan kestävän metsätalouden kehittämisessä, joka on keskeinen tekijä metsäkadon ja metsien tilan heikkenemisen vähentämisessä; pitää siksi tärkeänä olemassa olevien metsien säästämistä, jotta voidaan puuttua ilmastonmuutoksen ja biologisen monimuotoisuuden häviämisen aiheuttamaan kahtalaiseen maailmanlaajuiseen kriisiin, samalla kun myös metsittämisellä ja uudelleenmetsittämiselä olisi edistettävä vaurioituneiden ekosysteemien ennallistamista, maaperän elvyttämistä eroosion ja ravinteiden häviämisen välttämiseksi sekä puiden peittämän alan lisäämistä, jotta saavutetaan ilmastoneutraalius kestävän kehityksen tavoitteen 15 mukaisesti; kehottaa unionia niin ikään tukemaan kolmansia maita, jotta ne voivat siirtyä käyttämään muita kuin puupohjaisia uusiutuvia energialähteitä, koska näin voidaan vähentää puun käytöstä polttoaineena aiheutuvaa painetta metsiin;

20. korostaa, että unionin toimenpiteissä olisi keskityttävä myös minimoimaan vaihtoehtoisten maankäyttötapojen, erityisesti karjan laiduntamisen, kaivos- ja poraustoimintojen, jotka ovat merkittäviä metsäkatoa, ekosysteemien tilan heikkenemistä ja elinympäristöjen tuhoutumista edistäviä tekijöitä, yhteydessä sallittujen laillisten puunkorjuutoimien vaikutuksia sekä voimaperäisen maatalouden vaikutuksia;

21. huomauttaa, että noin 80 prosenttia maailmanlaajuisesta metsäkadosta johtuu maatalouskäytössä olevan maa-alan laajenemisesta ja sitä pahentaa puun laillinen ja laiton korjuu polttoaineeksi ja vientiin; korostaa, että unionin maatalousmalli on riippuvainen valkuaisainerehun laajamittaisesta tuonnista ja että tällaisen rehun viljely ulkomailla on usein yksi metsäkatoa ja sademetsien tuhoutumista edistävistä tekijöistä;

22. kehottaa ottamaan käyttöön rehun tuontia koskevat kestävyyskriteerit, jotta kannustetaan kolmansia maita viljelemään valkuaiskasveja kestävällä tavalla, joka ei vahingoita ympäristöä tai yhteiskuntaa eikä johda laajamittaiseen metsäkatoon; kehottaa unionia viimeisenä keinona lopettamaan asteittain soijan tuonnin sellaisista kolmansista maista, jotka eivät halua hyväksyä tällaisia kestävyyskriteerejä;

23. muistuttaa, että unionin kauppapolitiikan olisi oltava sen kansainvälisten ympäristösitoumusten mukaista ja edistettävä niitä; korostaa tässä yhteydessä, että Pariisin sopimuksen olisi oltava olennainen osa unionin kauppasopimuksia; kehottaa näin ollen komissiota sisällyttämään kaikkiin unionin kauppa- ja investointisopimuksiin kunnianhimoisia metsiä ja biologista monimuotoisuutta koskevia erityisiä määräyksiä, mukaan lukien vakaat, johdonmukaiset ja täytäntöönpanokelpoiset kestävyyttä koskevat luvut, joihin sisältyvät muun muassa maataloushyödykkeiden kestävyyttä koskevat vertailuarvot, määräykset sen varmistamiseksi, että alkuperäiskansoilta ja paikallisyhteisöiltä saadaan vapaa, etukäteen pyydettävä ja tietoon perustuva suostumus ja että metsistä riippuvaisten yhteisöjen ja alkuperäiskansojen maanomistusoikeudet tunnustetaan; korostaa, että tällaisten määräysten olisi oltava sitovia ja täytäntöönpanokelpoisia tehokkaan seurantamekanismin avulla, joka antaa ihmisille mahdollisuuden hakea muutosta, erityisesti tarjoamalla helposti saatavilla olevia valitusmekanismeja ja arviointijärjestelmiä vastuuvelvollisuuden ja avoimuuden varmistamiseksi; kehottaa komissiota arvioimaan huolellisesti kestävään kehitykseen liittyvissä vaikutusten arvioinneissa ja muissa asianmukaisissa arvioinneissa luotettavan datan ja arviointimenetelmien perusteella kauppasopimusten vaikutuksia metsäkatoon, mukaan lukien metsien tila, luonnolliset ekosysteemit ja ihmisoikeudet;

24. kehottaa vahvistamaan EU:n ja AKT-maiden yhteistyötä, jotta voidaan puuttua lisääntyvään metsäkatoon ja aavikoitumiseen AKT-maissa laatimalla toimintasuunnitelmia, joilla pyritään parantamaan metsien hoitoa ja suojelua, sekä perustamalla seurantajärjestelmiä; kehottaa unionia varmistamaan, että metsäkato sisällytetään maakohtaisiin poliittisiin vuoropuheluihin, ja auttamaan kumppanimaita kehittämään ja panemaan täytäntöön metsiä ja kestäviä toimitusketjuja koskevia kansallisia kehyksiä ja tukemaan samalla kumppanimaiden kansallisesti määriteltyjen panosten tehokasta täytäntöönpanoa Pariisin sopimuksen mukaisesti;

25. kehottaa komissiota vahvistamaan yhteistyötä tuottaja- ja kuluttajamaiden sekä yritysten ja kansalaisyhteiskunnan kanssa kehittämällä ohjeistusta, mukaan lukien tiettyihin kriteereihin perustuva arviointi, sellaisten erilaisten standardien ja järjestelmien uskottavuuden ja luotettavuuden osoittamiseksi, joilla pyritään tunnistamaan ja edistämään metsäkatoa aiheuttamattomia hyödykkeitä;

26. korostaa, että ilmastonmuutos, metsäkato, elinympäristöjen tuhoutuminen ja biologisen monimuotoisuuden häviäminen lisäävät huomattavasti zoonoosien tarttumisriskiä eläimistä ihmisiin, kuten covid-19:n tapauksessa;

27. katsoo, että kuluttajien tietoisuuden lisääminen kulutusjalanjäljistä kannustaa käyttäytymisen muuttamiseen ja kestävien ja metsäkatoa aiheuttamattomien tuotteiden valintaan.

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄ
LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)	16.7.2020
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	22 2 1
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Anna-Michelle Asimakopoulou, Hildegard Bentele, Dominique Bilde, Udo Bullmann, Catherine Chabaud, Antoni Comín i Oliveres, Ryszard Czarnecki, Gianna Gancia, Charles Goerens, Mónica Silvana González, Pierrette Herzberger-Fofana, György Hölvényi, Rasa Juknevičienė, Pierfrancesco Majorino, Erik Marquardt, Janina Ochojska, Jan-Christoph Oetjen, Michèle Rivasi, Christian Sagartz, Tomas Tobé, Miguel Urbán Crespo, Chrysoula Zacharopoulou, Bernhard Zimniok
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Maria Noichl, Patrizia Toia

 

 

 

 

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ
LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

22	+
EPP	Anna-Michelle Asimakopoulou, Hildegard Bentele, György Hölvényi, Rasa Juknevičienė, Janina Ochojska, Christian Sagartz, Tomas Tobé
S&D	Udo Bullmann, Mónica Silvana González, Pierfrancesco Majorino, Maria Noichl, Patrizia Toia
RENEW	Catherine Chabaud, Charles Goerens, Jan-Christoph Oetjen, Chrysoula Zacharopoulou
ID	Dominique Bilde
GREENS	Pierrette Herzberger-Fofana, Erik Marquardt, Michèle Rivasi
GUE/NGL	Miguel Urbán Crespo
NI	Antoni Comín i Oliveres

 

2	–
ID	Gianna Gancia, Bernhard Zimniok

 

1	0
ECR	Ryszard Czarnecki

 

Symbolien selitys:

+ : puolesta

– : vastaan

0 : tyhjää

 

 

TEOLLISUUS-, TUTKIMUS- JA ENERGIAVALIOKUNNAN LAUSUNTO (3.6.2020)

ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnalle

suosituksista komissiolle EU:n oikeudellisesta kehyksestä EU-vetoisen maailmanlaajuisen metsäkadon pysäyttämiseksi ja sen suunnan kääntämiseksi

(2020/2006(INL))

Valmistelija: Mauri Pekkarinen

(Aloite – työjärjestyksen 47 artikla)

 

EHDOTUKSET

Teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta pyytää asiasta vastaavaa ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokuntaa

– sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A. katsoo, että maailmanlaajuista metsäkatoa voidaan torjua tunnustamalla metsien arvo, puuttumalla ihmisten kulutustottumusten vaikutuksiin, turvaamalla metsien taloudellinen arvo ja varmistamalla maaoikeudet; toteaa, että samalla on ratkaisevan tärkeää suojella aarniometsiä ja edistää sekundäärimetsien ennallistamista;

B. toteaa, että terveet ja kestävästi hoidetut ja käytetyt metsät ovat olennaisen tärkeitä unionin globaalien sitoumusten ja toimintapoliittisten tavoitteiden kannalta;

C. toteaa, että ilmastohyödyt ja muut metsien ja metsäalan tuottamat ekosysteemipalvelut tulevat olemaan ratkaisevassa asemassa sen kannalta, että unioni pystyy täyttämään kansainväliset sitoumuksensa, kuten YK:n kestävän kehityksen tavoitteet sekä Kioton pöytäkirjan, Pariisin sopimuksen ja muiden kansainvälisten sopimusten mukaiset sitoumukset;

D. toteaa, että kestävä metsänhoito voi vaikuttaa merkittävästi metsäkadon ehkäisyyn ja sillä on myönteinen vaikutus metsien terveyteen ja monimuotoisuuteen;

E. ottaa huomioon, että epäsuoria maankäytön muutoksia voi tapahtua, kun aiemmin elintarvike- tai rehutuotantoon käytetty maa muutetaan biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden tuotantoon, mikä voi johtaa maatalousmaan laajentamiseen alueille, joihin on sitoutunut paljon hiiltä, mikä edistäisi maailmanlaajuista metsäkatoa;

F. toteaa, että metsäkato ja ekosysteemin muuntaminen tietyissä osissa maailmaa voi olla yhteydessä ihmisoikeusloukkauksiin, kuten alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen oikeuksien loukkauksiin;

G. toteaa kehottaneensa Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta 15. tammikuuta 2020 antamassaan päätöslauselmassa[76] komissiota esittämään viipymättä ehdotuksen EU:n oikeudelliseksi kehykseksi, joka perustuu due diligence -velvoitteisiin ja jolla varmistetaan kestävät ja metsäkatoa aiheuttamattomat toimitusketjut EU:n markkinoille saatetuille tuotteille;

H. ottaa huomioon, että puuraaka-aineen ja -tuotteiden olisi oltava peräisin ainoastaan metsistä, joiden laillisessa kaatamisessa on noudatettu kestävän metsänhoidon periaatteita kansainvälisten metsäprosessien, kuten YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden (erityisesti tavoitteen 15) ja ympäristöystävällisiä, sosiaalisia ja taloudellisia tavoitteita sisältävän Forest Europen pohjalta;

I. korostaa, että on tarpeen edistää EU:n puutavara-asetuksen[77] täytäntöönpanoa, jotta estetään laittomista lähteistä tulevan puun pääsy sisämarkkinoille;

1. korostaa metsien monikäytön merkitystä yhteiskunnassa ja metsien tarjoamia monenlaisia ekosysteemipalveluita, joihin kuuluvat muun muassa raaka-aineiden, uusiutuvan energian ja hapen tuottaminen, hiilensidonta, ilmanlaatu, veden varastointi ja suodattaminen sekä eroosion hallinta;

2. panee merkille, että koska kestävä metsänhoito mahdollistaa metsätalouden arvon hyödyntämisen ajan mittaan, kestävän metsänhoidon taloudellinen kannustin mahdollistaa metsävarojen kaksinkertaistumisen, koska satoa korjataan vähemmässä määrin kuin kasvua tapahtuu, ja siten metsävolyymi jatkuvasti kasvaa;

3. muistuttaa, että unioni puuttuu metsäkadon riskiin EU:n puutavara-asetuksella, komission 21. toukokuuta 2003 antamalla tiedonannolla metsälainsäädännön soveltamisen valvonnasta, metsähallinnosta ja puukaupasta ( FLEGT) – Ehdotus EU:n toimintasuunnitelmaksi, vapaaehtoisilla kumppanuussopimuksilla, joilla edistetään monien sidosryhmien välisiä prosesseja tuottajamaissa ja uusiutuvaa energiaa koskevalla direktiivillä (RED II)[78], jotka sisältävät lukuisia sääntöjä ja voisivat tarjota arvokkaan perustan metsäkadon ja laittomien hakkuiden riskin minimoinnille; toteaa, että RED II -direktiivillä ulotetaan unionin asettamien kestävyyskriteerien täyttämisvelvollisuus biopolttoaineista kaikkiin bioenergian käyttötarkoituksiin, mukaan lukien lämmitys/jäähdytys ja sähkö, mutta huomauttaa, että koska se kattaa vain bioenergian tuotantoon käytetyn raaka-aineen, sillä ei voida nykyisin varmistaa, ettei metsäkatoon tai ekosysteemin muuntamiseen yhteydessä olevien hyödykkeiden käyttö biopolttoaineena olisi sallittua;

4. korostaa, että on tärkeää kehittää kestävä biotalous, jossa kestävästi tuotetuille tuotteille annetaan korkea taloudellinen arvo;

5. muistuttaa, että niiden ravinto- ja rehukasvien, joihin katsotaan liittyvän suuri epäsuoran maankäytön muutoksen riski ja joiden tuotantoalue on laajentunut merkittävästi paljon hiiltä sitovalle maalle, osuutta uusiutuvaa energiaa koskevien unionin tavoitteiden saavuttamisessa rajoitetaan RED II -direktiivissä; toteaa, että näiden biopolttoaineiden, joihin liittyy suuri epäsuoran maankäytön muutoksen riski, osuus supistetaan nollaan vuoteen 2030 mennessä; pitää tätä elintärkeänä säännöksenä, joka rajoittaa uusiutuvaa energiaa koskevan unionin politiikan kielteisiä ja tahattomia vaikutuksia maailmanlaajuiseen metsäkatoon;

6. toteaa, että tietyissä olosuhteissa sellaisten polttoaineiden, joiden katsotaan aiheuttavan suurta epäsuoran maankäytön muutoksen riskiä, vaikutukset epäsuoraan maankäytön muutokseen ovat vältettävissä; pitää myönteisenä, että komissio on RED II -direktiivin lainsäätäjien valtuuttamana vahvistanut kriteerit, joiden avulla voidaan tunnistaa ja sertifioida biopolttoaineet, bionesteet ja biomassapolttoaineet, joihin liittyy vähäinen epäsuoran maankäytön muutoksen riski; toteaa, että ne rajoitukset ja asteittainen vähentämistavoite, joita on asetettu suuren epäsuoran maankäytön muutoksen riskin alaisille biopolttoaineille, eivät koske tällaisia sertifioituja biopolttoaineita;

7. korostaa, että erityisesti metsäkatoon liittyvien hyödykkeiden tuotantoa ja kauppaa on tarkkailtava riippumattomasti; kehottaa komissiota tehostamaan toimiaan näissä kysymyksissä Euroopan horisontti -puiteohjelman kautta ja tukemaan tuottajamaissa toteutettavaa riippumatonta seurantaa sekä näiden maiden keskinäistä hyvien käytäntöjen ja kokemusten vaihtoa, jotta parannetaan käytettäviä menetelmiä ja tietojen tarkkuutta;

8. korostaa tutkimuksen ja innovoinnin keskeistä roolia edistettäessä kestävän metsänhoidon ja metsäalan panosta metsäkatoon liittyviin haasteisiin vastaamisessa ja ilmastonmuutoksen torjunnassa;

9. korostaa koulutuksen sekä pätevän ja hyvin koulutetun työvoiman merkitystä kestävän metsänhoidon käytännön onnistumisessa; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä ja hyödyntämään nykyisiä kumppanuuksia helpottaakseen hyvien käytäntöjen vaihtoa;

10. painottaa, että on tarpeen ottaa huomioon metsäalan ja muiden alojen väliset yhteydet ja digitalisaation sekä tutkimukseen ja innovointiin tehtävien investointien merkitys metsäkadon seurannassa;

11. korostaa kansalaisjärjestöjen, ympäristöaktivistien, toimialajärjestöjen sekä väärinkäytösten paljastajien panosta torjuttaessa laitonta puunkorjuuta, joka johtaa metsäkatoon, biologisen monimuotoisuuden vähenemiseen ja kasvihuonekaasupäästöjen lisääntymiseen;

12. korostaa unionin metsäteollisuuden myönteistä roolia kestävän metsänhoidon maailmanlaajuisten standardien edistämisessä; katsoo, että unionin metsäteollisuusalan toimijoiden, pienten ja keskisuurten yritysten ja mikroyritysten olisi oltava keskeisessä asemassa käytäessä vuoropuhelua kumppanimaiden kanssa siitä, miten kestävyyttä parhaiten edistetään koko arvoketjussa; toteaa kuitenkin, että noin 80 prosenttia maailmanlaajuisesta metsäkadosta johtuu maataloudesta, ja katsoo siksi, että standardit ja sertifiointijärjestelmät olisi kohdennettava tarkasti tälle alalle;

13. korostaa, että on tarpeen vahvistaa jo olemassa olevia standardeja ja sertifiointijärjestelmiä sen sijaan, että otettaisiin käyttöön uusia standardeja ja sertifiointijärjestelmiä; toteaa lisäksi, että näiden standardien ja sertifiointijärjestelmien on oltava Maailman kauppajärjestön sääntöjen mukaisia;

14. korostaa näyttöön perustuvan päätöksenteon merkitystä metsiin, metsäalaan ja sen arvoketjuihin liittyvässä politiikassa; toteaa, että kestävä ja aktiivinen metsänhoito on tehokkain tapa estää metsävaurioita ja metsäkatoa sekä säilyttää biologinen monimuotoisuus;

15. korostaa, että olisi kehitettävä aloitteita unionin ulkopuolisten kysymysten käsittelemiseksi keskittyen trooppiseen alueeseen ja metsäalan ulkopuolisiin tekijöihin, jotka vaikuttavat sellaisiin metsissä noudatettaviin kestämättömiin käytäntöihin, jotka aiheuttavat metsäkatoa ja metsien tilan heikkenemistä;

16. toteaa olevan tärkeää varmistaa, että metsäkato sisällytetään maakohtaisella tasolla käytäviin poliittisiin keskusteluihin, ja auttaa kumppanimaita kehittämään ja panemaan täytäntöön metsätalouden ja kestävän metsätalouden kansallisia kehyksiä; korostaa, että näissä kansallisissa kehyksissä on otettava huomioon sekä kotimaiset tarpeet että maailmanlaajuiset sitoumukset; korostaa tarvetta toteuttaa kannustinmekanismeja pienviljelijöille kestävän metsä- ja maatalouden avulla tuotettujen tuotteiden ja ekosysteemin ylläpitämiseksi ja parantamiseksi;

17. korostaa, että on olennaisen tärkeää parantaa mekanismeja, joiden avulla voidaan tunnistaa sisämarkkinoille saatetun puumateriaalin lähtöpaikka tai alkuperä;

18. huomauttaa, että metsäkatoa ei saada pysäytettyä yksinomaan vapaaehtoisin toimenpitein ja järjestelyin; pitää tässä yhteydessä asianmukaista huolellisuutta koskevaa due diligence -lainsäädäntöä mahdollisena välineenä, jolla huolehditaan kansainvälisten standardien ja sitoumusten mukaisesti, että sisämarkkinoille saatettavien metsän kannalta riskialttiiden hyödykkeiden toimitusketjut eivät ole peräisin metsäkadosta tai muusta toiminnasta, joka loukkaa alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen, myös naisten, ympäristö- ja ihmisoikeuksia tai aiheuttaa metsien tilan heikkenemistä ja luonnonekosysteemien muuttamista tai huonontumista; pyytää jälleen komissiota esittämään asiaa koskevan ehdotuksen unionin oikeudelliseksi kehykseksi, joka perustuu due diligence -prosessiin ja erityisesti pk-yrityksiin keskittyvään vaikutustenarviointiin; korostaa tarvetta varmistaa, että uusi oikeudellinen kehys loisi mahdollisuuksia pk-yrityksille eikä johtaisi liialliseen hallinnolliseen rasitukseen;

– sisällyttämään päätöslauselmaesityksensä liitteeseen seuraavat suositukset:

19. pyytää komissiota tutkimaan Copernicus-satelliittijärjestelmän tehostettua käyttöä metsien seurannassa sekä metsäpalojen ja metsävahinkojen ehkäisemisessä, mukaan lukien metsäpalojen ja metsävahinkojen, metsäkadon ja ekosysteemin muuntamisen syiden seuranta ja määrittäminen, kunkin jäsenvaltion asiaankuuluvien viranomaisten käyttöoikeuden helpottaminen sekä avoimen tietolähteen varmistaminen pk-yrityksille ja start up -yrityksille;

20. kehottaa komissiota pohtimaan, olisiko mahdollista toteuttaa varhaisvaroitusmekanismi, jolla kuluttajia, viranomaisia ja yrityksiä varoitetaan hankkimasta hyödykkeitä metsäkatovaarassa olevilta alueilta;

21. pyytää komissiota lisäämään yhteistyötä kaikkien sekä julkisen että yksityisen sektorin sidosryhmien kanssa, jotta varmistetaan, että ne ovat sitoutuneita noudattamaan vastuullisen metsänhoidon, vastuullisen materiaalien hankinnan ja kestävän tuotannon periaatetta;

22. kehottaa komissiota tehostamaan pyrkimyksiään vahvistaa yhdessä jäsenvaltioiden kanssa standardeja ja sertifiointijärjestelmiä, jotka auttavat tunnistamaan ja edistämään metsäkatoa aiheuttamattomia hyödykkeitä;

23. kehottaa komissiota lisäämään toimitusketjujen avoimuutta sekä minimoidaan metsäkatoriskiä teollisuuden ja kuluttajien osalta sekä tarjoamaan teollisuudelle ja kuluttajille mahdollisuuden olla omalta osaltaan mukana luomassa metsäkatoa aiheuttamattomia toimitusketjuja;

24. kannustaa komissiota vahvistamaan EU:n FLEGT-toimintasuunnitelmaa ja keskittymään siinä vapaaehtoisiin kumppanuussopimuksiin, jotka ovat ratkaisevan tärkeitä kahdenvälisiä kauppasopimuksia kolmansien maiden kanssa, sekä sisällyttämään sen uuteen EU:n metsästrategiaan, jotta kolmansia maita kannustetaan luopumaan metsäkatopolitiikasta.

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄ
LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)	28.5.2020
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	48 18 12
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	François Alfonsi, Nicola Beer, François-Xavier Bellamy, Hildegard Bentele, Tom Berendsen, Vasile Blaga, Michael Bloss, Manuel Bompard, Paolo Borchia, Marc Botenga, Markus Buchheit, Klaus Buchner, Martin Buschmann, Cristian-Silviu Buşoi, Jerzy Buzek, Carlo Calenda, Andrea Caroppo, Maria da Graça Carvalho, Ignazio Corrao, Josianne Cutajar, Nicola Danti, Pilar del Castillo Vera, Martina Dlabajová, Christian Ehler, Valter Flego, Niels Fuglsang, Lina Gálvez Muñoz, Claudia Gamon, Jens Geier, Nicolás González Casares, Bart Groothuis, Christophe Grudler, András Gyürk, Henrike Hahn, Robert Hajšel, Ivo Hristov, Ivars Ijabs, Romana Jerković, Eva Kaili, Seán Kelly, Izabela-Helena Kloc, Łukasz Kohut, Zdzisław Krasnodębski, Andrius Kubilius, Miapetra Kumpula-Natri, Thierry Mariani, Marisa Matias, Eva Maydell, Georg Mayer, Joëlle Mélin, Iskra Mihaylova, Dan Nica, Angelika Niebler, Ville Niinistö, Aldo Patriciello, Mauri Pekkarinen, Mikuláš Peksa, Tsvetelina Penkova, Morten Petersen, Markus Pieper, Clara Ponsatí Obiols, Sira Rego, Jérôme Rivière, Robert Roos, Sara Skyttedal, Maria Spyraki, Jessica Stegrud, Beata Szydło, Grzegorz Tobiszowski, Patrizia Toia, Evžen Tošenovský, Marie Toussaint, Isabella Tovaglieri, Henna Virkkunen, Pernille Weiss, Carlos Zorrinho
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Jutta Paulus, Edina Tóth

 

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ
LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

48	+
PPE	François-Xavier Bellamy, Hildegard Bentele, Tom Berendsen, Vasile Blaga, Cristian-Silviu Buşoi, Jerzy Buzek, Maria Da Graça Carvalho, Pilar Del Castillo Vera, Christian Ehler, András Gyürk, Seán Kelly, Andrius Kubilius, Eva Maydell, Angelika Niebler, Aldo Patriciello, Markus Pieper, Sara Skyttedal, Maria Spyraki, Edina Tóth, Henna Virkkunen, Pernille Weiss
Renew	Nicola Beer, Nicola Danti, Martina Dlabajová, Valter Flego, Claudia Gamon, Bart Groothuis, Christophe Grudler, Ivars Ijabs, Iskra Mihaylova, Mauri Pekkarinen, Morten Petersen
S&D	Carlo Calenda, Josianne Cutajar, Niels Fuglsang, Lina Gálvez Muñoz, Jens Geier, Nicolás González Casares, Robert Hajšel, Ivo Hristov, Romana Jerković, Eva Kaili, Łukasz Kohut, Miapetra Kumpula-Natri, Dan Nica, Tsvetelina Penkova, Patrizia Toia, Carlos Zorrinho

 

18	–
ECR	Robert Roos
GUE/NGL	Manuel Bompard, Marc Botenga, Marisa Matias, Sira Rego
ID	Thierry Mariani, Joëlle Mélin, Jérôme Rivière
NI	Martin Buschmann, Ignazio Corrao
Verts/ALE	François Alfonsi, Michael Bloss, Klaus Buchner, Henrike Hahn, Ville Niinistö, Jutta Paulus, Mikuláš Peksa, Marie Toussaint

 

12	0
ECR	Izabela-Helena Kloc, Zdzisław Krasnodębski, Jessica Stegrud, Beata Szydło, Grzegorz Tobiszowski, Evžen Tošenovský
ID	Paolo Borchia, Markus Buchheit, Andrea Caroppo, Georg Mayer, Isabella Tovaglieri
NI	Clara Ponsatí Obiols

 

Symbolien selitys:

+ : puolesta

– : vastaan

0 : tyhjää

 

 

 

 

 

MAATALOUDEN JA MAASEUDUN KEHITTÄMISEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (24.9.2020)

ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnalle

suosituksista komissiolle EU:n oikeudellisesta kehyksestä EU-vetoisen maailmanlaajuisen metsäkadon pysäyttämiseksi ja sen suunnan kääntämiseksi

(2020/2006(INL))

Valmistelija: Martin Häusling

(Aloite – työjärjestyksen 47 artikla)

 

 

EHDOTUKSET

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta pyytää asiasta vastaavaa ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1. toteaa, että metsätalousala työllistää unionissa vähintään 500 000 henkilöä suoraan[79] ja koko maailmassa 13 miljoonaa henkilöä[80] ja että nämä työpaikat sijaitsevat pääasiassa maaseutualueilla;

2. toteaa, että ilmastonmuutos ja metsäpalot aiheuttavat maailman metsille kovaa painetta; huomauttaa, että sen lisäksi, että metsät ovat elintärkeitä elinympäristöjä valtavalle mutta nopeasti vähenevälle määrälle eläin- ja kasvilajeja kaikkialla maailmassa, ne ovat myös merkittäviä hiilivarantoja ja -nieluja; toteaa, että metsät suojelevat maaperää, säätelevät veden kiertokulkuja ja voivat asianmukaisia korjuu- ja hoitokäytäntöjä noudatettaessa olla kestävä puun lähde; korostaakin, että kestävällä metsätaloudella on keskeinen merkitys metsäkadon ja metsien tilan heikkenemisen vähentämisessä ja että sitä kannattaa siksi edistää kolmansissa maissa;

3. toteaa, että maapallon metsäpinta-ala pienentyi 129 miljoonaa hehtaaria vuosina 1990–2015 pääasiassa maataloustuotannon vuoksi, josta kolmannes menee vientiin; korostaa, että soijan, palmuöljyn ja kaakaon osuus metsäkadosta kärsiviltä alueilta tulevasta unionin tuonnista on 80 prosenttia; huomauttaa, että vaikka metsäpeite vähenee maailmanlaajuisesti unionissa metsien, metsäviljelmien ja muiden metsämaiden peittämä alue kasvaa ja kattaa nyt yli 40 prosenttia unionin alueesta;

4. pitää valitettavana, että unionissa epäsuorasti aiheutetun metsäkadon osuus maailmanlaajuisesta metsäkadosta on kymmenen prosenttia[81], mikä johtuu erityisesti unionin riippuvuudesta palmuöljyn tuonnista biopolttoaineiden ja elintarvikkeiden tuottamiseksi, soijan tuonnista eläinten rehuksi sekä lihan, kaakaon, maissin, puutavaran jne. tuonnista;

5. kehottaa komissiota sisällyttämään lainsäädäntöehdotuksiinsa metsäkadon ja ekosysteemien tilan heikkenemisen pysäyttämistä koskevia määritelmiä, joissa olisi ensisijaisesti keskityttävä metsäkadon pääasiallisiin aiheuttajiin, kuten palmuöljyn, soijan, lihan, maissin, kumin ja kaakaon kaltaisiin hyödykkeisiin sekä paperin ja polttoaineiden tuotantoon tarvittavaan puuhun; painottaa, että tässä yhteydessä komission olisi kiinnitettävä erityistä huomiota asiaan liittyviin ihmisoikeusloukkauksiin sekä alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen oikeuksiin;

6. panee myös merkille, että elinympäristöjen muuntamisella ja tuhoamisella ja luonnontilaisten metsäalueiden raivaamisella on vakavia seurauksia ihmisten ja eläinten terveydelle ympäri maailman ja että ne vaikuttavat myös biologiseen monimuotoisuuteen, mikä ilmenee erityisesti zoonoosien esiintymisen lisääntymisenä (aiheuttaen 50 pandemiaa viimeisten 30 vuoden aikana), joista viimeisimpänä covid‑19‑pandemia;

7. panee merkille, että unionin tasolla tarkasteltuna jotkin jäsenvaltioiden toimintapolitiikat antavat kuvan hajanaisesta ja sekavasta metsiä ja metsänhoitoa koskevasta kehyksestä, minkä johdosta niitä on koordinoitava enemmän ja paremmin, jotta edistetään kestävyyttä;

8. pitää myönteisinä myös unionin koordinoituja toimia maailmanlaajuisen metsäkadon ja metsien vahingoittamisen ja liiallisen hyväksikäytön torjumiseksi ja kehottaa unionia panemaan täytäntöön metsien ja luonnonvarojen suojelua koskevia säännöksiä Pariisin ilmastosopimuksen, kestävän kehityksen tavoitteiden ja biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen puitteissa;

9. kehottaa unionia ottamaan vahvan ja kansainvälisesti johtavan roolin metsien suojelun ja luonnonvarojen kestävän hoidon edistämisessä, biopohjainen tuotanto mukaan luettuna; toteaa, että tämä on tarpeen EU:n biotalousstrategian tavoitteiden saavuttamiseksi, mikä edellyttää myös metsäkadon pysäyttämistä, ja että samalla on varmistettava johdonmukaisuus Euroopan vihreän kehityksen ohjelman ja EU:n biodiversiteettistrategian kanssa;

10.  kehottaa parantamaan hallintoa ja huolehtimaan vakaista instituutioista metsien kestävän suojelun ja hoidon varmistamiseksi kehittämällä vaikuttavia valvonta- ja seuraamusmekanismeja, myös korruption ja laittomien hakkuiden torjumiseksi;

11. suhtautuu siksi myönteisesti metsien biologista monimuotoisuutta ja ilmastoa koskeviin komission toimiin ottaen huomioon, että metsät ovat keskeisen tärkeitä maailmanlaajuisia hiilinieluja ja biologisen monimuotoisuuden varastoja; kehottaa komissiota pitämään kiinni unionin kansainvälisistä velvoitteista sekä maailmanlaajuisista ilmastoa ja biologista monimuotoisuutta koskevista tavoitteista ja kestävän kehityksen tavoitteista sekä sääntelemään sellaisten suuren metsäkadon riskin tuotteiden tuontia unioniin, joiden tuotanto on aiheuttanut metsäkatoa tai jotka ovat peräisin metsäkadon kohteiksi joutuneilta alueilta, maataloushyödykkeet mukaan luettuina, ja siten edistämään elintarvikkeiden kestävää tuotantoa ja kulutusta;

12. kehottaa hyväksymään sitovaa unionin lainsäädäntöä, jolla varmistetaan sosioekonomiset rakenteet laajasti huomioon ottaen, että kaikkien unioniin tuotavien tuotteiden sekä unionissa toimitettujen tuotteiden toimitusketjut ovat sellaisia, ettei niihin liity metsäkatoa tai ekosysteemien heikkenemistä tai muuntamista tai ihmisoikeusloukkauksia, metsistä toimeentulonsa saavien alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen, myös naisten ja ihmisoikeus- ja ympäristöaktivistien, oikeudet mukaan luettuina;

13. kehottaa asettamaan Euroopan vihreän kehityksen ohjelman puitteissa tavoitteeksi, että unionin metsäkato ja unionissa epäsuorasti aiheutettu metsäkato saadaan pysäytettyä viimeistään vuonna 2030; vaatii, että kaikkien metsää hävittämällä tuotettujen tuotteiden pääsy myyntiin unionin sisämarkkinoilla on kiellettävä;

14. kehottaa siksi säätämään unionin lainsäädäntöä, jolla asetetaan pakollinen asianmukaisen huolellisuuden velvoite kaikille toimijoille, myös rahoittajille, jotka saattavat riskejä metsille ja ekosysteemeille aiheuttavia hyödykkeitä tai johdannaisia unionin markkinoille, ja jolla pyritään suojelemaan alkuperäiskansojen oikeuksia ja perinteisiä maanomistusoikeuksia;

15. korostaa, että tällaisen asianmukaisen huolellisuuden velvoitteita koskevan unionin lainsäädännön olisi perustuttava tiukkaan ja vaikuttavaan täytäntöönpanon valvontajärjestelmään, johon sisältyy tarpeen mukaan oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia noudattamatta jättämisestä;

16. korostaa, että monet unionin yritykset toimitusketjussa ovat pk-yrityksiä, ja kehottaa siksi panemaan velvoitteen tehokkaasti täytäntöön pk-yrityksille suotuisalla tavalla siten, että hallinnollinen taakka rajoitetaan mahdollisimman vähäiseksi; katsoo, että yrityksiä varten olisi otettava käyttöön varoitusmekanismi, jolla yrityksiä varoitettaisiin, kun ne tuovat tuotteita metsäkatovaarassa olevilta alueilta;

17. kehottaa hallituksia, yrityksiä, tuottajia ja kansalaisyhteiskuntaa tekemään entistä tiiviimpää yhteistyötä toimintapolitiikkojen käyttöön ottamiseksi ja perusedellytysten luomiseksi yksityisen sektorin hankkeiden tukemiseksi;

18. kehottaa haittatapahtumien yhteydessä turvautumaan keskinäiseen tukeen tutkimuksen ja vaihdon avulla sellaisten maantieteellisiin olosuhteisiin mukautettujen toimenpiteiden löytämiseksi, jotka suojaavat laajoilta metsäpaloilta tai joilla voidaan estää tuholaisvahinkoja;

19. korostaa, että metsittämisellä voidaan edistää merkittävästi metsäkadon aiheuttamien ongelmien korjaamista, vaikka ne voidaan korvata siten vain osittain; korostaa kiireellistä tarvetta suojella ensisijaisesti aarniometsiä maailmanlaajuisesti, koska metsittäminen tai vasta istutetut metsät eivät voi korvata aarniometsiä tai yltää samalle tasolle niiden kanssa, kun kyse on biologisesta monimuotoisuudesta, hiilinieluista, maaperän suojelusta ja muista ekosysteemipalveluista ja -toiminnoista;

20. kannustaa siksi voimakkaasti puiden ja metsän istuttamista ja uudelleenistuttamista koskevia toimia ja hankkeita, joissa käytetään erityisesti kotoperäisiä ja luonnonvaraisia eläimiä tukevia lajeja ja otetaan huomioon ilmastonmuutos erityisesti silloin, kun on tuhottu aarniometsää; toteaa, että tehokas, kestävä ja asianmukaisesti hoidettu metsitys yhdessä metsien suojelun ja ennallistamisen kanssa voi auttaa lisäämään hiilen sitomista, täydentämään maanviljelyä ja lisäämään biologista monimuotoisuutta ja että lisäksi metsien kestävällä hoidolla voidaan vähentää metsäpalojen riskiä ja laajuutta; korostaa rantavyöhykkeiden metsien tärkeää roolia jokien rantatöyräiden lujittamisessa ja siten tulvariskin vähentämisessä, veden laadun parantamisessa suodattamalla jokien läheisyydessä olevalta maalta tulevat valumat sekä veden lämpötilojen säätelemisessä, mikä suojelee biologista monimuotoisuutta;

21. suhtautuu myönteisesti toimenpiteisiin viljelmien sopeuttamiseksi ilmastonmuutokseen; panee tyytyväisenä merkille, että monissa maissa vastustuskykyisten paikallisten puulajien määrän lisäämistä terveissä ja biologisesti monimuotoisissa sekametsissä suositellaan ja toteutetaan jo nyt;

22. korostaa peltometsätalouden roolia ja toteaa, että siinä kasvatetaan puita ja viljellään maata samalla maalla, mikä lisää kokonaistuottavuutta, tuottaa enemmän biomassaa, ylläpitää ja parantaa maaperän laatua ja tarjoaa useita muita arvokkaita ekosysteemipalveluja; muistuttaa, että metsillä ja peltometsätaloudella on suuri merkitys maailman elintarviketurvalle ja että ne ovat monille pienviljelijöille ja yhteisöille yksi tärkeimmistä tulonlähteistä; korostaa, että metsien suojelua ja uudelleen istuttamista koskevat toimenpiteet johtavat ihmisten elinolojen paranemiseen maaseudulla;

23. korostaa, että unionissa ja kolmansissa maissa on tärkeää tarjota koulutusta, jossa käsitellään kestävää metsänhoitoa, viljelmiä ja peltometsätaloutta, yhtenäinen kasvillisuuspeite mukaan luettuna; pitää tätä olennaisena tekijänä biologisen monimuotoisuuden sekä metsäyhteisöjen ja peltometsätaloutta harjoittavien viljelijöiden tulojen varmistamiseksi;

24. toteaa, että vaikka vapaaehtoiset järjestelmät ovat hyödyllisiä välineitä pyrittäessä pysäyttämään maailmanlaajuinen metsäkato unionin ulkopuolella ja että niillä voidaan myötävaikuttaa merkittävästi yleisen mielipiteen kääntämiseen metsäkatoa aiheuttavien tavaroiden ja palvelujen kulutusta vastaan, pelkillä vapaaehtoisilla toimenpiteillä ei ole tähän mennessä onnistuttu pysäyttämään metsäkatoa tai lopettamaan unionin osallisuutta epäsuorasti aiheutettuun maailmanlaajuiseen metsäkatoon, joka aiheutuu metsäkadon vaaraa aiheuttavien tavaroiden ja palvelujen tuonnista unioniin; katsoo, että sitovaan lainsäädäntöön olisi yhdistettävä muita kuin lainsäädäntöaloitteita, kuten yhteistyötä kolmansien maiden kanssa, jotta voidaan torjua maailmanlaajuista metsäkatoa;

25. kehottaa näin ollen ottamaan käyttöön metsäkatoa aiheuttamattomien tuotteiden merkintä- ja sertifiointijärjestelmän, joka lisäisi toimitusketjun avoimuutta unionissa ja mahdollistaisi sellaisten tuotteiden myynninedistämisen, joiden tuotanto ei ole aiheuttanut metsäkatoa, ja joka perustuu nykyisiin lähestymistapoihin ja metsäkatoa aiheuttamattomien toimitusketjujen yksiselitteiseen määritelmään;

26. kehottaa unionia edistämään metsäkatoa aiheuttamattomia toimitusketjuja sekä jalostusarvon lisäämistä ottaen asianmukaisesti huomioon ihmis-, työ- ja maaoikeudet sekä elintarviketurvan ja kohtuulliset tulot;

27. huomauttaa valtioiden vastuusta metsäkadon ja ekosysteemien muuntamisen torjunnassa, sillä ulkopuoliset sidosryhmät eivät selviä siitä yksin; korostaa tästä syystä unionin ja jäsenvaltioiden kolmansien maiden kanssa sopimien osallistavien kumppanuuksien merkitystä kestävän maankäytön, kestävän maatalouden ja hyvän hallintotavan vahvistamiseksi erityisesti maan ja metsien omistusoikeuksien osalta;

28. kehottaa vahvistamaan maailmanlaajuista yhteistyötä monikäyttöisten metsien kestävän hoidon tehostamista koskevan tietojen- ja kokemustenvaihdon parantamiseksi;

29. katsoo, että foorumin perustaminen useiden sidosryhmien ja jäsenvaltioiden välillä käytävää, metsäkatoa, metsien tilan heikkenemistä ja maailman metsäpeitteen kestävää lisäämistä koskevaa vuoropuhelua varten on tärkeä tekijä, joka voi täydentää asianmukaista huolellisuutta koskevaa oikeudellista kehystä ja auttaa kaikkia sidosryhmiä edistämään toimia näiden ongelmien ratkaisemiseksi; kehottaa varmistamaan, että kaikki asianomaiset kansainväliset toimijat voivat käyttää aktiivisesti tätä foorumia;

30. kehottaa siksi unionia kehittämään kolmansien maiden kanssa kansainvälisiä liittoutumia metsien suojelemiseksi toteuttamalla järkeviä metsäkadon pysäyttämiseen, yhdennettyyn maankäytön suunnitteluun ja maanomistuksen avoimuuteen tähtääviä toimintapolitiikkoja ja estämällä metsien muuttamisen maatalousmaaksi; kehottaa varmistamaan tätä varten kansainvälisen rahoituksen maailmanlaajuisten metsiensuojelusopimusten puitteissa tiiviissä yhteistyössä Euroopan hallitusten ja kansainvälisten toimijoiden kanssa;

31. kannattaa säännöllistä tietojenvaihtoa kolmansien maiden kanssa kestävällä tavalla hoidetuista metsistä peräisin olevan puun ja puutuotteiden kulutuksen ja kaupan edistämiseksi;

32. katsoo, että jäljitettävyys ja avoimuus ovat olennaisen tärkeitä näkökohtia sen varmistamiseksi, että sisämarkkinoilla voidaan myydä ainoastaan kestävästi hankittuja tuotteita, joista tiedetään, että ne eivät aiheuta metsäkatoa, ekosysteemien muuntamista ja heikentymistä tai ihmisoikeusloukkauksia; pitää täydentävänä mutta välttämättömänä ensimmäisenä askeleena sitä, että unioniin tuotavia maa- ja metsätaloustuotteita varten otetaan käyttöön laajalti tunnustettu metsäkatoa aiheuttamattomien tuotteiden merkintä- ja sertifiointijärjestelmä, mikä lisäisi toimitusketjun avoimuutta unionissa ottaen erityisesti huomioon kyseisten tuotteiden viljelystä, jalostuksesta ja kuljetuksesta johtuvat ympäristövaikutukset sekä ihmisoikeudet; katsoo, että kestävää puunkorjuuta koskevilla pakollisilla merkinnöillä voidaan varmistaa, että kuluttajien valinnat perustuvat tietoon, ja edistää kestävien tuotteiden kulutusta;

33. kehottaa komissiota arvioimaan ja julkistamaan puuteollisuusalojen ja metsäkatoriskialueilta peräisin olevien tuotteiden tuontiin osallistuvien kauppajärjestöjen metsäkatoa koskevan jalanjäljen, jotta voidaan lisätä kansainvälisten toimitusketjujen avoimuutta ja niitä koskevaa ymmärrystä sekä edistää kestävien puunkäyttöratkaisujen käyttöönottoa;

34. kehottaa sisällyttämään mahdollisille tavarantoimittajille määrätyt asianmukaista huolellisuutta koskevat velvoitteet julkisia hankintoja koskeviin sääntöihin ja lisäämään kyseisiin sääntöihin myös metsää hävittämällä tuotettujen tuontituotteiden ostokiellon; panee merkille tällaiseen varmistusjärjestelmään liittyvät muut edut, kuten petosten, korruption ja kartellikäytäntöjen torjuminen sekä laittomiin hakkuisiin perustuvien logistiikkatoimien kyseenalaistaminen;

35. huomauttaa, että jotta voidaan välttää alihinnoittelu ja varmistaa puun kestävä käyttö, ehkäistä puutavaran polkumyyntiin perustuvien kahdenvälisten sopimusten yleistyminen ja välttää lisähakkuut, olisi harkittava korjaustoimenpiteitä, kuten yhteisen puutavaran huutokauppajärjestelmän perustaminen, jotta voidaan jäljittää, mistä puutavara on peräisin, ja ottaa hinnoittelussa huomioon ilmastoon, biologiseen monimuotoisuuteen ja ihmisoikeuksiin liittyvät huolenaiheet;

36. katsoo, että unionin olisi kannustettava käyttämään paikallisesti hankittua kestävää puutavaraa ja metsäbiomassaa sekä kestäviä puunkorjuutuotteita, jotta voidaan minimoida kolmansista maista tulevan tuonnin kuljetuksesta aiheutuva hiilijalanjälki ja edistää kestävää paikallista tuotantoa ja työpaikkoja;

37. kehottaa laatimaan maailman metsien kestävää tulevaisuutta koskevia suunnitelmia, joissa otetaan huomioon taloudelliset ja ekologiset edut, sillä monille maille metsävarat muodostavat tärkeän resurssin eivätkä ne suostu luopumaan siitä vapaaehtoisesti;

38. korostaa, että on tärkeää edistää kestävää ruokavaliota lisäämällä kuluttajien tietoisuutta kulutustottumusten vaikutuksista ja tarjoamalla tietoa ruokavalioista, jotka ovat ihmisten terveyden kannalta parempia ja joiden ympäristöjalanjälki on pienempi;

39. muistuttaa, että metsää hävittämällä tuotettujen maataloustuotteiden laajamittainen tuonti unioniin ei saisi olla ristiriidassa metsäkadon pysäyttämistä ja ihmisoikeuksia koskevien unionin sitoumusten kanssa; katsoo, että unionin sääntöjen noudattamisen sekä suojalausekkeiden soveltamisen, jos sääntöjä rikotaan, olisi oltava välttämätön edellytys kaikille unionin kauppaneuvotteluille; kehottaa sisällyttämään kaikkiin kauppasopimuksiin sitovia ja täytäntöönpanokelpoisia metsäkatoon liittyviä ympäristöön liittyviä ja sosiaalisia määräyksiä elintarviketurvallisuutta ja eläinten hyvinvointia koskevien vaatimusten lisäksi, jotta voidaan suojella metsiä, luonnon ekosysteemejä ja ihmisoikeuksia, erityisesti yhteisöjen maaoikeuksia; kehottaa komissiota seuraamaan edelleen tiiviisti voimassa olevia vapaakauppasopimuksia ja panemaan ne täytäntöön näiden normien mukaisesti;

40. kehottaa komissiota noudattamaan toimissaan vahingon välttämisen periaatetta Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta antamansa tiedonannon mukaisesti ja ehdottamaan toimenpiteitä, joilla puututaan havaittuihin haitallisiin vaikutuksiin, sekä saattamaan voimassa olevat vapaakauppasopimukset ajan tasalle; vaatii, että kauppakumppaneihin sovelletaan sitovia ja täytäntöönpanokelpoisia määräyksiä ja kannustimia, joilla varmistetaan, ettei metsää hävittämällä tuotettuja tuotteita tai tuotteita, joihin liittyy ihmisoikeusrikkomuksia, tuoda unioniin; pitää erittäin valitettavana, että tällaisia määräyksiä ei ole sisällytetty täysimääräisesti EU:n ja Mercosurin sopimusprosessiin, ja kehottaa saattamaan kauppasopimukset ja käynnissä olevat neuvottelut ajan tasalle määräysten sisällyttämiseksi niihin kattavasti;

41. kehottaa tämän jälkeen käymään uusia tai lisäneuvotteluja vapaakauppasopimuksista tapauksissa, joissa tällaisia määräyksiä ei vielä ole sisällytetty sopimuksiin, ottaen huomioon ilmastoa, biologista monimuotoisuutta, metsäkadon pysäyttämistä ja ihmisoikeuksia koskevat unionin sitoumukset;

42. korostaa, että komission olisi tulevaisuudessa otettava vaikutustenarvioinneissaan järjestelmällisesti huomioon kauppasopimusten vaikutukset metsiin sekä otettava ennakkoarviointien tulokset huomioon kauppasopimusten ehtoja ja neuvotteluvaltuutuksia määrittäessään; katsoo, että Pariisin sopimuksen noudattamisen olisi oltava sitova ehto kaikissa kauppasopimuksissa kolmansien maiden kanssa;

43. kehottaa komissiota osoittamaan viljelijöille kannustinmekanismeja kestävien maatalous- ja metsätuotteiden tarjonnan parantamiseksi ja siten ylläpitämään ja vahvistamaan ekosysteemejä;

44. kehottaa unionia vähentämään riippuvuuttaan riskejä metsille ja ekosysteemeille aiheuttavien hyödykkeiden tuonnista; toteaa, että metsäkatoalueilta peräisin olevat soijatuotteet, joita käytetään unionissa rehutuotantoon, ovat merkittävä maailmanlaajuisen metsäkadon ja siihen liittyvien päästöjen aiheuttaja ja että niiden osuus unionin koko tuonnin aiheuttamasta metsäkadosta on lähes puolet[82];

45. kehottaa myös komissiota ja jäsenvaltioita edistämään paikallisesti hankittua kasviproteiinia, laidunruokintaa sekä laillista ja kestävästi hankittua rehua erityisesti panemalla täytäntöön unionin proteiinisuunnitelman ja kehittämällä sitä sekä tukemalla innovointia ja toteuttamalla toimintapolitiikkoja, joilla varmistetaan, että unionin karjankasvatuksen laajuus vastaa käytettävissä olevia unionin maavaroja; suosittelee lisäksi, että unioni ja jäsenvaltiot arvioivat kotimaisia tuotantomahdollisuuksia ja suunnittelevat toimenpiteitä, joilla pyritään täyttämään kattavasti unionin kulutuskysyntä ja vähentämään riippuvuutta tuonnista;

46. kannattaa metsäkatoa edistävien raaka-aineiden käytön lopettamista biopolttoaineiden tuotannossa vuoteen 2030 mennessä; huomauttaa, että palmuöljyä käytetään monilla toimialoilla, myös elintarviketeollisuudessa; on huolissaan kuluttajien harhaanjohtamisesta, esimerkiksi palmuöljyn käytöstä joissakin tuotteissa maidon korvikkeena;

47. pyytää siksi komissiota edistämään vastuullisia maataloustuotteiden, elintarvikkeiden ja rehun kulutusmalleja, jotka vähentävät entisestään riippuvuutta epäsuorasti aiheutetusta metsäkadosta ja pienentävät unionin ympäristöjalanjälkeä;

48. korostaa myös tarvetta vahvistaa ja tukea valkuaiskasvien ja hyödykkeiden aiempaa lyhyempiä toimitusketjuja ja siirtää niiden tuotanto paikallistasolle elintarvikeomavaraisuuden edistämiseksi sekä unionissa että sen kumppanimaissa; kehottaa sisällyttämään nämä näkökohdat covid-19-elpymissuunnitelmaan;

49.  tukee typpeä sitovien viljelykasvien/palkokasvien/valkuaiskasvien edistämistä YMP:n uusien strategiasuunnitelmien yhteydessä muun muassa viljelykierron, ehdollisuuden, ekojärjestelmien, maatalouteen liittyviä ympäristötoimien, uusien alakohtaisten toimien ja tuotantosidonnaisen tuen avulla, jotta voidaan lisätä unionin proteiiniomavaraisuutta ja edistää samalla biodiversiteetti- ja Pellolta pöytään -strategioiden tavoitteiden saavuttamista; toteaa lisäksi, että kotieläintilojen tulot ja kannattavuus olisi saatettava tasolle, joka vastaa sellaista tuotannon intensiteettiä, jota voidaan pitää yllä laidunruokinnalla tai kotimaisilla rehukasveilla, kehottaa jatkamaan tutkimusta ja edistämään innovatiivisia tuotantojärjestelmiä ja -menetelmiä, joilla voidaan vähentää ulkoisia tuotantopanoksia ja kustannuksia, esimerkiksi rehupohjaisia laiduntamiskäytäntöjä, kuten vuorolaiduntaminen, vaikka tuotantomäärät olisivat pienempiä;

50. huomauttaa, että parlamentti on hyväksynyt joulukuun 2015 jälkeen 40 muuntogeenisten elintarvikkeiden ja rehujen tuontia koskevaa vastustavaa kantaa, joista 11 koski muuntogeenisen soijan tuontia; muistuttaa, että yksi syy vastustaa kyseistä tuontia oli soijan viljelyyn liittyvä metsäkato Brasilian ja Argentiinan kaltaisissa maissa, joissa soija on lähes yksinomaan muuntogeenistä torjunta-aineiden käytön mahdollistamiseksi; huomauttaa, että eri puolilta unionia tulevien tutkijoiden äskettäin tekemässä vertaisarvioidussa tieteellisessä tutkimuksessa todettiin, että unionin hiilijalanjälki on maailman suurin Brasiliasta tulevan soijatuonnin vuoksi ja että se on 13,8 prosenttia suurempi kuin maailman suurimman soijantuojan Kiinan, mikä johtuu epäsuorasti aiheutettuun metsäkatoon liittyvien päästöjen suuremmasta osuudesta[83]; toteaa lisäksi, että komission mukaan soija on historiallisesti ollut unionin merkittävin maailmanlaajuista metsäkatoa ja siihen liittyviä päästöjä aiheuttava tekijä ja sen osuus kaikesta unionin tuonnin epäsuorasti aiheuttamasta metsäkadosta on lähes puolet[84];

51. kehottaa luomaan johdonmukaisen toimintapoliittisen kehyksen, johon sisältyvät äskettäin julkaistut, Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaan kuuluvat strategiat ”Pellolta pöytään” ja EU:n biodiversiteettistrategia sekä 28. marraskuuta 2018 annettu komission tiedonanto ”Puhdas maapallo kaikille: eurooppalainen visio kukoistavasta, nykyaikaisesta, kilpailukykyisestä ja ilmastoneutraalista taloudesta”, joka perustuu nykyisiin järjestelmiin, kuten metsälainsäädännön soveltamisen valvontaa, metsähallintoa ja puukauppaa (FLEGT) koskevaan toimintasuunnitelmaan; kehottaakin takaamaan asianomaisten oikeudenhaltijoiden, muun muassa alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen ja erityisesti naisten oikeuksien puolustajien sekä ympäristö- ja ihmisoikeusaktivistien osallistumisoikeuden;

52. kehottaa panemaan täytäntöön ja parantamaan metsälainsäädäntöä sekä puuta ja puutuotteita koskevia vientiasetuksia esimerkiksi lisäämällä niihin täytäntöönpanokelpoisia kestävyyskriteerejä;

53. kehottaa laatimaan unionissa sovellettavan aiempaa kokonaisvaltaisemman lähestymistavan, jossa unioni tukee suoraan paikallisviranomaisia metsittämistä ja kestävää hoitoa koskevissa käytännöissä; kehottaa vahvistamaan erityisesti unionin roolia paikallis- ja alueviranomaisten auttamisessa voimassa olevien metsänsuojelumääräysten täytäntöönpanossa;

54. vaatii johdonmukaisuutta ja yhdenmukaisuutta unionin sisäisten ja ulkoisten toimien välillä; palauttaa mieliin Euroopan ympäristökeskuksen raportin[85], jossa todetaan, että EU ei saavuta useimpia vuodelle 2020 asettamistaan ympäristötavoitteista, ja korostetaan, että myös Euroopan metsiin kohdistuu paineita, kuten suuriin hakkuumäärät, saasteet, ilmastonmuutos ja haitalliset vieraslajit; kehottaa siksi panemaan unionin puutavara-asetuksen ja Natura 2000 -direktiivit tehokkaasti täytäntöön ja valvomaan niiden noudattamista kaikkialla unionissa, myös oikea-aikaisten rikkomusmenettelyjen avulla;

55. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään kestävää metsänhoitoa varmistamalla, että sekä Euroopan että maailman metsissä toteutetaan kunnianhimoisia toimia, joilla on tarkoitus suojella ja ennallistaa metsiä ja muita luonnon ekosysteemejä unionin uusien metsiä ja biologista monimuotoisuutta koskevien strategioiden mukaisesti; katsoo erityisesti, että köyhyydestä johtuvaan metsäpuubiomassan käyttöön lämmityspolttoaineena on puututtava muun muassa tukemalla puhtaita vaihtoehtoja;

56. panee merkille, että raaka-aineiden, kuten fossiilisten polttoaineiden, kulutus on unionissa kestämättömällä tasolla, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan täysimääräisesti huomioon ensimmäisen sukupolven biopolttoaineiden käytön vaikutukset maankäytön muutoksiin ja metsäkatoon maailmanlaajuisesti; korostaa, että raaka-aineiden käytön kestävyyttä unionissa voitaisiin parantaa huomattavasti biokiertotalouden puitteissa ja että on ryhdyttävä toimiin metsäkadon riskiä lisäävää tuontia koskevan riippuvuuden vähentämiseksi; toteaa, että on erityisen tärkeää noudattaa resurssitehokasta käyttöhierarkiaa, jotta suojellaan metsien hoitamia hiilinieluihin ja biologiseen monimuotoisuuteen liittyviä toimintoja; katsoo, että kiertotaloudessa puun laajamittainen polttaminen polttoaineena ei ole järkevää ilmastonsuojelun, hiilinielujen tai resurssien tehokkaan käytön kannalta;

57. katsoo, että jos unionissa käytetään laajamittaisesti biopolttoaineita, käyttöön on liitettävä riittävät kestävyyskriteerit, jotta vältetään suorat ja epäsuorat maankäytön muutokset (ILUC), metsäkato mukaan luettuna; toteaa lisäksi, että nykyisissä kriteereissä ei oteta riittävästi huomioon biopolttoaineiden tuotannossa käytettyjä fossiilisia raaka-aineita; kehottaa siksi seuraamaan ja arvioimaan tarkistetun uusiutuvaa energiaa koskevan direktiivin vaikutuksia sen meneillään olevan täytäntöönpanon aikana, bioenergian kestävyyskriteerien vaikuttavuus mukaan luettuna; panee merkille raaka-aineiden paikallisten toimitusketjujen merkityksen pitkän aikavälin kestävyyden saavuttamisen kannalta;

58. korostaa, että unionin metsäalueen ja -istutusten kasvusta huolimatta puun käyttö biopolttoaineina ja bioenergiana lisääntyy, mikä aiheuttaa paineita metsille maailmanlaajuisesti; toteaa siksi, että luonnonsuojelualueita on varjeltava kaikkialla maailmassa; korostaa, että unionin olisi edistettävä ainoastaan kestävää metsänhoitoa ja maankäyttöä, jotta varmistetaan, että kulutus unionissa on täysin kestävää; kehottaa komissiota arvioimaan kriittisesti puupolttoaineiden kestävää tuotantoa ja käyttöä koskevat toimenpiteet, kun otetaan huomioon muun muassa puupellettien EU-tuonnin mittavuus, ja puuttumaan kyseisen tuonnin metsille kolmansissa maissa aiheuttamiin riskeihin;

59. kannattaa metsäkatoa edistävien raaka-aineiden käytön lopettamista biopolttoaineiden tuotannossa vuoteen 2030 mennessä; kehottaakin komissiota tarkastelemaan vuoteen 2021 mennessä uudelleen komission delegoidun asetuksen (EU) 2019/807[86] asiaan liittyviä näkökohtia ja tarkistamaan kyseistä asetusta ilman aiheetonta viivytystä tieteellisen tiedon, ennalta varautumisen periaatteen ja yksityiskohtaisen vaikutustenarvioinnin perusteella, jotta varmistetaan vaiheittainen luopuminen kaikista biopolttoaineista, joihin liittyy suuri epäsuoran maankäytön muutoksen riski, kuten palmu- ja soijaöljy, ja se, että unioni täyttää sitoumuksensa pysäyttää maailmanlaajuinen biologisen monimuotoisuuden häviäminen ja kääntää kehitys myönteiseksi;

60. korostaa, että on tärkeää yhdistää Euroopan vihreän kehityksen ohjelman toimet metsäkadon torjumista edistäviin kannustimiin ja metsäkatoa aiheuttaviin tekijöihin puuttumalla metsäkadon ympäristöä koskeviin, sosiaalisiin ja ihmisoikeusvaikutuksiin, jotta voidaan toteuttaa pitkän aikavälin visio ilmastoneutraalista taloudesta;

61. korostaa sellaisen yhteisen ja riippumattoman seurantajärjestelmän merkitystä, joka toimii vuorovaikutuksessa ja yhteistyössä kansainvälisten kumppanien ja elinten, kuten YK:n, kanssa ja jonka tehtävänä on metsäkadon, metsien tilan heikkenemisen ja maailman metsäpeitteen muutosten maailmanlaajuinen, satelliittitietoihin perustuva seuranta, jonka avulla jäsenvaltiot ja muut sidosryhmät ja kansalaiset voivat havaita metsäkatoa ja elinympäristöjen muuttamista erityisesti suojelualueilla reaaliaikaisesti ja seurata metsäpeitteen tilaa;

62. kannustaa lisäämään esimerkiksi Copernicus-satelliittijärjestelmän käyttöä maastopalojen, metsävahinkojen, maanvyörymien ja maaperän eroosion sekä metsien ja savannien ekosysteemien ja elinympäristöjen muuttumisen maailmanlaajuisessa seurannassa (unionissa ja sen ulkopuolella); huomauttaa, että tätä olisi täydennettävä muilla seurantakeinoilla, joilla voidaan seurata asiaan liittyviä ihmisoikeuksien ja maanomistusoikeuden loukkauksia, ja kehottaa ryhtymään oikea-aikaisiin ja asianmukaisiin toimiin kyseisten loukkausten torjumiseksi myös puuttumalla niiden syihin;

63. kehottaa luomaan varhaisvaroitusmekanismeja, joilla ilmoitetaan viranomaisille, yrityksille, myös kolmansien osapuolten järjestelmille, ja kuluttajille hyödykkeistä, jotka ovat peräisin alueilta, joilla on metsien ja savannien katoamiseen tai niiden tilan heikkenemiseen liittyvä ekosysteemin muuntamisen riski, ja alueilta, joilla ihmisoikeuksia on loukattu, ja joilla autetaan ratkaisemaan näitä ongelmia tehostamalla vuoropuhelua ja tietojen jakamista kyseisten kolmansien maiden kanssa;

64. suhtautuu myönteisesti komission tiedonannossa Pellolta pöytään -strategiasta esitettyyn ehdotukseen metsäkadon seurantakeskuksen perustamisesta; pitää kuitenkin tarpeellisena, että ehdotukseen liitetään joka toinen vuosi Euroopan parlamentille ja neuvostolle annettava kertomus maailmanlaajuisesta metsäkadosta, joka pohjautuu YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) laatimaan maailman metsävaroja koskevaan arviointiraporttiin[87] ja Global Forest Watch -järjestelmän hyödykkeitä koskeva sovellukseen[88], jotta voidaan toteuttaa asianmukaisia toimenpiteitä kolmansien maiden kanssa tehdyn yhteistyön vahvistamiseksi ja kaupan rajoitusten turvaamiseksi unionin tasolla;

65. muistuttaa, että maatalouskäytön kestävä tehostaminen ja suunnitelmallinen maankäyttö ja -muokkaus ovat keskeisiä näkökohtia monilla pientiloilla;

66. kehottaa myöntämään vankkaa taloudellista tukea ja kannustinohjelmia toimenpiteille, joilla pyritään metsittämään rappeutuneita metsäalueita ja viljelyyn soveltumatonta maata.

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄ
LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)	22.9.2020
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	38 1 9
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Mazaly Aguilar, Clara Aguilera, Atidzhe Alieva-Veli, Álvaro Amaro, Attila Ara-Kovács, Carmen Avram, Adrian-Dragoş Benea, Benoît Biteau, Mara Bizzotto, Daniel Buda, Isabel Carvalhais, Asger Christensen, Angelo Ciocca, Ivan David, Paolo De Castro, Jérémy Decerle, Salvatore De Meo, Herbert Dorfmann, Luke Ming Flanagan, Cristian Ghinea, Dino Giarrusso, Francisco Guerreiro, Martin Häusling, Martin Hlaváček, Krzysztof Jurgiel, Jarosław Kalinowski, Elsi Katainen, Gilles Lebreton, Norbert Lins, Chris MacManus, Marlene Mortler, Ulrike Müller, Maria Noichl, Juozas Olekas, Pina Picierno, Maxette Pirbakas, Eugenia Rodríguez Palop, Bronis Ropė, Bert-Jan Ruissen, Petri Sarvamaa, Simone Schmiedtbauer, Annie Schreijer-Pierik, Veronika Vrecionová, Juan Ignacio Zoido Álvarez
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Claude Gruffat, Christine Schneider, Michaela Šojdrová, Marc Tarabella

 

 

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ
LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

38	+
ECR	Mazaly Aguilar, Krzysztof Jurgiel, Veronika Vrecionová
GUE/NGL	Luke Ming Flanagan, Chris MacManus, Eugenia Rodríguez Palop
ID	Ivan David
NI	Dino Giarrusso
PPE	Álvaro Amaro, Daniel Buda, Salvatore De Meo, Jarosław Kalinowski, Norbert Lins, Marlene Mortler, Christine Schneider, Annie Schreijer‑Pierik, Juan Ignacio Zoido Álvarez, Michaela Šojdrová
RENEW	Asger Christensen, Jérémy Decerle, Cristian Ghinea, Martin Hlaváček, Ulrike Müller
S&D	Clara Aguilera, Attila Ara‑Kovács, Carmen Avram, Adrian‑Dragoş Benea, Isabel Carvalhais, Paolo De Castro, Maria Noichl, Juozas Olekas, Pina Picierno, Marc Tarabella
VERTS/ALE	Benoît Biteau, Claude Gruffat, Francisco Guerreiro, Martin Häusling, Bronis Ropė

 

1	-
PPE	Simone Schmiedtbauer

 

9	0
ECR	Bert‑Jan Ruissen
ID	Mara Bizzotto, Angelo Ciocca, Gilles Lebreton, Maxette Pirbakas
PPE	Herbert Dorfmann, Petri Sarvamaa
RENEW	Atidzhe Alieva‑Veli, Elsi Katainen

 

Symbolien selitys:

+ : puolesta

- : vastaan

0 : tyhjää

 

 

 

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄ ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)	1.10.2020
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	45 11 25
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Nikos Androulakis, Bartosz Arłukowicz, Margrete Auken, Simona Baldassarre, Marek Paweł Balt, Traian Băsescu, Aurelia Beigneux, Monika Beňová, Sergio Berlato, Alexander Bernhuber, Malin Björk, Simona Bonafè, Delara Burkhardt, Pascal Canfin, Sara Cerdas, Mohammed Chahim, Tudor Ciuhodaru, Nathalie Colin-Oesterlé, Miriam Dalli, Esther de Lange, Marco Dreosto, Bas Eickhout, Eleonora Evi, Agnès Evren, Fredrick Federley, Pietro Fiocchi, Catherine Griset, Jytte Guteland, Teuvo Hakkarainen, Martin Hojsík, Pär Holmgren, Jan Huitema, Yannick Jadot, Adam Jarubas, Petros Kokkalis, Athanasios Konstantinou, Ewa Kopacz, Joanna Kopcińska, Ryszard Antoni Legutko, Peter Liese, Sylvia Limmer, Javi López, César Luena, Fulvio Martusciello, Liudas Mažylis, Joëlle Mélin, Tilly Metz, Silvia Modig, Dolors Montserrat, Alessandra Moretti, Dan-Ştefan Motreanu, Ville Niinistö, Ljudmila Novak, Grace O’Sullivan, Jutta Paulus, Stanislav Polčák, Jessica Polfjärd, Luisa Regimenti, Frédérique Ries, María Soraya Rodríguez Ramos, Sándor Rónai, Rob Rooken, Silvia Sardone, Christine Schneider, Günther Sidl, Ivan Vilibor Sinčić, Linea Søgaard-Lidell, Nicolae Ştefănuță, Nils Torvalds, Edina Tóth, Véronique Trillet-Lenoir, Petar Vitanov, Alexandr Vondra, Mick Wallace, Pernille Weiss, Michal Wiezik, Tiemo Wölken, Anna Zalewska
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Hildegard Bentele, Kateřina Konečná, Ulrike Müller

 

 

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

45	+
EPP	Michal WIEZIK
S&D	Nikos ANDROULAKIS, Marek Paweł BALT, Monika BEŇOVÁ, Simona BONAFÈ, Delara BURKHARDT, Sara CERDAS, Mohammed CHAHIM, Tudor CIUHODARU, Miriam DALLI, Jytte GUTELAND, Javi LÓPEZ, César LUENA, Alessandra MORETTI, Sándor RÓNAI, Günther SIDL, Petar VITANOV, Tiemo WÖLKEN
RENEW	Pascal CANFIN, Fredrick FEDERLEY, Martin HOJSÍK, Jan HUITEMA, Ulrike MÜLLER, Frédérique RIES, María Soraya RODRÍGUEZ RAMOS, Nicolae ŞTEFĂNUȚĂ, Linea SØGAARD-LIDELL, Nils TORVALDS, Véronique TRILLET-LENOIR
Verts/ALE	Margrete AUKEN, Bas EICKHOUT, Pär HOLMGREN, Yannick JADOT, Tilly METZ, Ville NIINISTÖ, Grace O'SULLIVAN, Jutta PAULUS
GUE/NGL	Malin BJÖRK, Petros KOKKALIS, Kateřina KONEČNÁ, Silvia MODIG, Mick WALLACE
NI	Eleonora EVI, Athanasios KONSTANTINOU, Ivan Vilibor SINČIĆ
11	-
EPP	Alexander BERNHUBER, Christine SCHNEIDER
ID	Teuvo HAKKARAINEN, Sylvia LIMMER
ECR	Sergio BERLATO, Pietro FIOCCHI, Joanna KOPCIŃSKA, Ryszard Antoni LEGUTKO, Rob ROOKEN, Alexandr VONDRA, Anna ZALEWSKA
25	0
EPP	Bartosz ARŁUKOWICZ, Traian BĂSESCU, Hildegard BENTELE, Nathalie COLIN-OESTERLÉ, Agnès EVREN, Adam JARUBAS, Ewa KOPACZ, Esther de LANGE, Peter LIESE, Fulvio MARTUSCIELLO, Liudas MAŽYLIS, Dolors MONTSERRAT, Dan-Ştefan MOTREANU, Ljudmila NOVAK, Stanislav POLČÁK, Jessica POLFJÄRD, Edina TÓTH, Pernille WEISS
ID	Simona BALDASSARRE, Aurelia BEIGNEUX, Marco DREOSTO, Catherine GRISET, Joëlle MÉLIN, Luisa REGIMENTI, Silvia SARDONE

 

Symbolien selitys:

+ : puolesta

- : vastaan

0 : tyhjää

 

 

• [1] EUVL L 295, 12.11. 2010, s. 23.
• [2] EUVL L 198, 22.6.2020, s. 13.
• [3] EUVL L 378, 27.12.2006, s. 41.
• [4] EPRS, "An EU legal framework to halt and reverse EU-driven global deforestation - European added value assessment", PE 654.174, September 2020
• [5] EYVL C 364, 18.12.2000, s. 1.
• [6] Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0226.
• [7] Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0405.
• [8] Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0098.
• [9] Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0330.
• [10] Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0279.
• [11] Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0333.
• [12] Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0005.
• [13] Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0015.
• [14] Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0212.
• [15] IPCC:n erityisraportti ”Global Warming of 1,5°C”, jossa käsitellään maailman lämpötilan 1,5 celsiusasteen noususta esiteolliseen aikakauteen verrattuna aiheutuvia vaikutuksia ja niihin liittyviä maailmanlaajuisia kasvihuonekaasupäästöjen kulkeutumisteitä toimintaympäristössä, jossa tavoitteena on vahvistaa maailmanlaajuisia toimia ilmastonmuutosta vastaan, kestävää kehitystä ja toimia köyhyyden poistamiseksi,
• [16] Tiedonanto aiheesta ”EU:n toimien tehostaminen maailman metsien suojelemiseksi ja ennallistamiseksi”, Euroopan komissio, 2019.
• [17] ”Living planet 2016”, WWF, Zoological society of London, Stockholm Resilience Centre -tutkimuskeskus.
• [18] Tiedonanto aiheesta ”EU:n toimien tehostaminen maailman metsien suojelemiseksi ja ennallistamiseksi”, Euroopan komissio, 2019.
• [19] Smith P et al. (2014) Agriculture, Forestry and Other Land Use (AFOLU). In: Climate Change 2014: Mitigation of Climate Change. Contribution of Working Group III to the Fifth Assessment Report of the Intergovernmental Panel on Climate Change [Edenhofer O ja muut (toim.)]. Cambridge University Press, Cambridge, Yhdistynyt kuningaskunta, ja New York, NY, Yhdysvallat.
• [20] Cook, NASA Goddard Institute for Space Studies, 2005
• [21] We Lost a Football Pitch of Primary Rainforest Every 6 Seconds in 2019, World Resoruces Institute, internet, 2. kesäkuuta 2020.
• [22] Rainforest Mafias: How Violence and Impunity Fuel Deforestation in Brazil’s Amazon, Human Rights Watch, internet, 17. syyskuuta 2019.
• [23] Bruce A. Wilcox ja Brett Ellis, Center for Infectious Disease Ecology, Asia-Pacific Institute for Tropical Medicine and Infectious Diseases, University of Hawaii, Manoa, Yhdysvallat; 2006
• [24] Kuten on raportoitu esimerkiksi ympäristöasioihin liittyvää oikeutta koskevassa kartastossa https://ejatlas.org/conflict/water-grabbing-and-agribusiness-in-the-south-coast-of-guatemala – Guatemalan tapaus (sokeriruoko, palmuöljy ja banaani).
• [25] FAO. 2016. State of the World’s Forests 2016. Forests and agriculture: land-use challenges and opportunities, Rooma, http://www.fao.org/3/a-i5588e.pdf.
• [26] IPBES:n raportti 2019.
• [27] Escobar, N., Tizado, E. J., zu Ermgassen, E. K.,Löfgren, P., Börner, J., & Godar, J. (2020). Spatially-explicit footprints of agricultural commodities: Mapping carbon emissions embodied in Brazil's soy exports. Global Environmental Change, 62, 102067 https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0959378019308623.
• [28] Komission tekninen raportti - 2013 - 063, ”The impact of EU consumption on deforestation: Comprehensive analysis of the impact of EU consumption on deforestation”, komission ympäristöasioiden pääosaston rahoittama tutkimus, jonka toteutuksesta vastasivat VITO, IIASA, HIVA ja IUCN NL, http://ec.europa.eu/environment/forests/pdf/1.%20Report%20analysis%20of%20impact.pdf, s. 23-24.
• [29] Five year Assessment Report on the New York Declaration “Protecting and restoring forests. A Story of Large Commitments yet Limited Progress”, syyskuu 2019
  https://forestdeclaration.org/images/uploads/resource/2019NYDFReport.pdf.
   
• [30] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/29/EY, annettu 11 päivänä toukokuuta 2005, sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla ja neuvoston direktiivin 84/450/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 97/7/EY, 98/27/EY ja 2002/65/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta (sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi)
  (EUVL L 149, 11.6.2005, s. 22).
• [31] https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0959378014001046
• [32] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/821, annettu 17 päivänä toukokuuta 2017, unionin tuojiin, jotka tuovat konfliktialueilta ja korkean riskin alueilta peräisin olevia tinaa, tantaalia ja volframia, niiden malmeja sekä kultaa, sovellettavien toimitusketjun due diligence -velvoitteiden vahvistamisesta (EUVL L 130, 19.5.2017, s. 1).
• [33] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/95/EU, annettu 22 päivänä lokakuuta 2014, neuvoston direktiivin 2013/34/EU muuttamisesta tietyiltä suurilta yrityksiltä ja konserneilta edellytettävien muiden kuin taloudellisten tietojen ja monimuotoisuutta koskevien tietojen julkistamisen osalta (EUVL L 330, 15.11.2014, s. 1).
• [34] Brasilian yleisen syyttäjän virasto: http://www.mpf.mp.br/pgr/noticiaspgr/conflitos-associados-a-terra-saoprincipal-causa-de-violencia-contraindigenas-e-comunidades-tradicionaisno-brasil-segundo-mpf
   
• [35] Komission delegoitu asetus (EU) 2019/807, annettu 13. maaliskuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/2001 täydentämisestä siltä osin kuin on kyse suurta epäsuoran maankäytön muutoksen riskiä aiheuttavien raaka-aineiden, joiden tuotantoalue on laajentunut merkittävästi paljon hiiltä sitovalle maalle, määrittelemisestä sekä vähäistä epäsuoran maankäytön muutoksen riskiä aiheuttavien biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden sertifioinnista (EUVL L 133, 21.5.2019, s. 1).
• [36] Eurostatin metsätaloutta koskeva tietokanta https://ec.europa.eu/eurostat/web/forestry/data/database
• [37] http://www.fao.org/rural-employment/agricultural-sub-sectors/forestry/en
• [38] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/24/EU, annettu 26 päivänä helmikuuta 2014, julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta (EUVL L 94, 28.3.2014, s. 65).
• [39] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1020, annettu 20 päivänä kesäkuuta 2019, markkinavalvonnasta ja tuotteiden vaatimustenmukaisuudesta sekä direktiivin 2004/42/EY ja asetusten (EY) N:o 765/2008 ja (EU) N:o 305/2011 muuttamisesta (EUVL L 169, 25.6.2019, s. 1).
• [40] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 995/2010, annettu 20 päivänä lokakuuta 2010, puutavaraa ja puutuotteita markkinoille saattavien toimijoiden velvollisuuksien vahvistamisesta – ETA:n kannalta merkityksellinen teksti (EUVL L 295, 12.11.2010, s. 23).
• [41] Euroopan komissio, EU Science Hub Forestry -verkkosivusto.
• [42] FAO 2016.
• [43] Ks. edellinen alaviite.
• [44] https://resourcetrade.earth/stories/cocoa-trade-climate-change-and-deforestation#section-183
• [45] Euroopan komissio, Environment Studies on EU action to combat deforestation and palm oil -verkkosivusto.
• [46] Ks. edellinen alaviite.
• [47] Smith, P. et al. (2014): Agriculture, Forestry and Other Land Use (AFOLU). Teoksessa: Climate Change 2014: Mitigation of Climate Change. Contribution of Working Group III to the Fifth Assessment Report of the Intergovernmental Panel on Climate Change [Edenhofer, O. ja muut. (toim.)]. Cambridge University Press, Cambridge, Yhdistynyt kuningaskunta ja New York, NY, Yhdysvallat.
• [48] FAO
• [49] Neuvoston asetus (EY) N:o 2173/2005, annettu 20. joulukuuta 2005, Euroopan yhteisöön suuntautuvaa puutavaran tuontia koskevan FLEGT-lupajärjestelmän perustamisesta (EUVL L 347, 30.12.2005, s. 1).
• [50] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 995/2010, annettu 20 päivänä lokakuuta 2010, puutavaraa ja puutuotteita markkinoille saattavien toimijoiden velvollisuuksien vahvistamisesta – ETA:n kannalta merkityksellinen teksti (EUVL L 295, 12.11.2010, s. 23).
• [51] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/2001, annettu 11 päivänä joulukuuta 2018, uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä (EUVL L 328, 21.12.2018, s. 82).
• [52] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/1513, annettu 9. syyskuuta 2015, bensiinin ja dieselpolttoaineiden laadusta annetun direktiivin 98/70/EY ja uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä annetun direktiivin 2009/28/EY muuttamisesta (EUVL L 239, 15.9.2015, s. 1).
• [53] Euroopan komissio, Feasibility study on options to step up EU actions against deforestation, COWI A/S, 2018, osa I.
• [54] Euroopan komissio, EU:n tiedonanto EU:n toimien tehostamisesta maailman metsien suojelemiseksi ja ennallistamiseksi, COM(2019)0352 final.
• [55] Ks. edellinen alaviite.
• [56] Euroopan parlamentti, politiikkayksikköjen talouden hallinnan tukiyksikkö, komission jäsenehdokkaiden kuulemisissa annetut sitoumukset – Ursula von der Leyenin komissio 2019–2024, PE 629.837 – marraskuu 2019.
• [57] Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. syyskuuta 2018 luonnonvarojen avoimesta ja vastuullisesta hallinnasta kehitysmaissa: esimerkkinä metsät (2018/2003(INI)).
• [58] Euroopan parlamentin päätöslauselma 4. huhtikuuta 2017 palmuöljystä ja sademetsien metsäkadosta (2016/2222(INI)).
• [59] Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. tammikuuta 2020 biodiversiteettisopimuksen sopimuspuolten konferenssin 15. kokouksesta (COP15) (2019/2824(INI)).
• [60] https://climatefocus.com/sites/default/files/20171106%20ISU%20Background%20Paper.pdf
• [61] Lambin, E.F. ja muut (2018): The role of supply-chain initiatives in reducing deforestation. Nature Climate Change 8, s. 109–116.
• [62] British Institute of International and Comparative Law ja muut (2020): Study on due diligence requirements through the supply chain. Final report.
• [63] Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen mukaan oikeudenhaltijoita ovat kaikki henkilöt tai yhteiskunnalliset ryhmät, joilla on erityisiä oikeuksia vastuunkantajiin (valtiot ja muut yksityiset toimijat) nähden, joiden tehtävänä on suojella ja/tai kunnioittaa heidän oikeuksiaan ja jotka voidaan asettaa vastuuseen niiden rikkomisesta (https://www.ohchr.org/Documents/Publications/FAQen.pdf).
• [64] Global Witness (2020): Why EU action to tackle deforestation should not let finance off the hook.
• [65] British Institute of International and Comparative Law ja muut (2020): Study on due diligence requirements through the supply chain. Final report.
• [66] Voigt, M. (Toim.) (2019): Sustainability Certification Schemes in the Agricultural and Natural Resource Sectors, Outcomes for Society and the Environment, Lontoo ja New York: Routledge.
• [67] Smit, H., ja muut (2015): Implementing Deforestation-Free Supply Chains - Certification and Beyond.
• [68] Germanwatch (2019): Lessons learnt aus der EU-Holzhandelsverordnung für die Umsetzung der EU-Konfliktmineralienverordnung.
• [69] WWF (2019): WWF Enforcement Review of the EU Timber Regulation (ETUR).
• [70] British Institute of International and Comparative Law et al. (2020), Study on due diligence requirements through the supply chain, PART I: SYNTHESIS REPORT, s. 66.
• [71] Ks. edellinen alaviite.
• [72] EUVL 130 19.5.2017, s. 1 
• [73] EUVL L 330 15.11.2014, s. 1.
• [74] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/24/EU, annettu 26 päivänä helmikuuta 2014, julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta (EUVL L 94, 28.3.2014, s. 65).
• [75] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/28/EY, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009, uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä sekä direktiivien 2001/77/EY ja 2003/30/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta (EUVL L 140, 5.6.2009, s. 16).
• [76] Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0005.
• [77] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 995/2010, annettu 20. lokakuuta 2010, puutavaraa ja puutuotteita markkinoille saattavien toimijoiden velvollisuuksien vahvistamisesta (EUVL L 295, 12.11.2010, s. 23).
• [78] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/2001, annettu 11. joulukuuta 2018, uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä (EUVL L 328, 21.12.2018, s. 82).
• [79] Eurostatin metsätaloutta koskeva tietokanta https://ec.europa.eu/eurostat/web/forestry/data/database
• [80] http://www.fao.org/rural-employment/agricultural-sub-sectors/forestry/en
• [81] https://ec.europa.eu/environment/forests/pdf/1.%20Report%20analysis%20of%20impact.pdf
• [82] http://ec.europa.eu/environment/forests/pdf/1.%20Report%20analysis%20of%20impact.pdf pp. 23-24
• [83] Viite: Escobar, N., Tizado, E.J., zu Ermgassen, E.K.,Löfgren, P., Börner, J., & Godar, J. (2020).Spatially-explicit footprints of agricultural commodities: Mapping carbon emissions embodied in Brazil's soy exports. Global Environmental Change, 62, 102067 https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0959378019308623)
• [84] Viite: Komission tekninen raportti - 2013 - 063, ”The impact of EU consumption on deforestation: Comprehensive analysis of the impact of EU consumption on deforestation”, komission ympäristöasioiden pääosaston rahoittama tutkimus, jonka toteutuksesta vastasivat VITO, IIASA, HIVA ja IUCN NL, http://ec.europa.eu/environment/forests/pdf/1.%20Report%20analysis%20of%20impact.pdf, s. 23-24
• [85] Euroopan ympäristökeskuksen raportti ”Euroopan ympäristö – tila ja näkymät 2020”.
• [86] Komission delegoitu asetus (EU) 2019/807, annettu 13. maaliskuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/2001 täydentämisestä siltä osin kuin on kyse suurta epäsuoran maankäytön muutoksen riskiä aiheuttavien raaka-aineiden, joiden tuotantoalue on laajentunut merkittävästi paljon hiiltä sitovalle maalle, määrittelemisestä sekä vähäistä epäsuoran maankäytön muutoksen riskiä aiheuttavien biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden sertifioinnista, EUVL L 133, 21.5.2019, s. 1.
• [87] http://www.fao.org/forest-resources-assessment/en/
• [88] https://www.wri.org/resources/maps/global-forest-watch-commodities