MIETINTÖ suosituksista komissiolle digitaalisia palveluja koskevasta säädöksestä: sisämarkkinoiden toiminnan parantaminen

7.10.2020 - (2020/2018(INL))

Sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta
Esittelijä: Alex Agius Saliba
(Aloite – työjärjestyksen 47 artikla)
Valmistelijat (*):
Josianne Cutajar, liikenne- ja matkailuvaliokunta
Petra Kammerevert, kulttuuri- ja koulutusvaliokunta
Patrick Breyer, oikeudellisten asioiden valiokunta
Paul Tang, kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta
(*) (*) Valiokuntien yhteistyömenettely – työjärjestyksen 57 artikla

Tarkistukset

• 001-002 (PDF - 100 KB)
• 001-002 (DOC - 22 KB)
• 003-003 (PDF - 94 KB)
• 003-003 (DOC - 20 KB)
• 004-005 (PDF - 103 KB)
• 004-005 (DOC - 72 KB)

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

suosituksista komissiolle digitaalisia palveluja koskevasta säädöksestä: sisämarkkinoiden toiminnan parantaminen

(2020/2018(INL))

Euroopan parlamentti, joka

– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 225 artiklan,

– ottaa huomioon 8. kesäkuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista (direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä)[1],

– ottaa huomioon 20. kesäkuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/1150 oikeudenmukaisuuden ja avoimuuden edistämisestä verkossa toimivien välityspalvelujen yrityskäyttäjiä varten[2],

– ottaa huomioon 20. toukokuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/770 tietyistä digitaalisen sisällön ja digitaalisten palvelujen toimittamista koskeviin sopimuksiin liittyvistä seikoista[3],

– ottaa huomioon 20. toukokuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/771 tietyistä tavarakauppaa koskeviin sopimuksiin liittyvistä seikoista, asetuksen (EU) 2017/2394 ja direktiivin 2009/22/EY muuttamisesta sekä direktiivin 1999/44/EY kumoamisesta[4],

– ottaa huomioon 11. toukokuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29/EY sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla ja neuvoston direktiivin 84/450/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 97/7/EY, 98/27/EY ja 2002/65/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta (sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi)[5],

– ottaa huomioon 20. kesäkuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/1020 markkinavalvonnasta ja tuotteiden vaatimustenmukaisuudesta sekä direktiivin 2004/42/EY ja asetusten (EY) N:o 765/2008 ja (EU) N:o 305/2011 muuttamisesta[6],

– ottaa huomioon 12. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/123/EY palveluista sisämarkkinoilla[7],

– ottaa huomioon 21. syyskuuta 2010 antamansa päätöslauselman sisämarkkinoiden täydentämisestä sähköistä kaupankäyntiä ajatellen[8],

– ottaa huomioon 15. kesäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman verkkoalustoista ja digitaalisista sisämarkkinoista[9],

– ottaa huomioon 11. tammikuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Johdonmukainen kehys luottamuksen lisäämiseksi sähköisen kaupankäynnin ja verkkopalvelujen digitaalisiin yhtenäismarkkinoihin” (COM(2011)0942),

– ottaa huomioon 1. maaliskuuta 2018 annetun komission suosituksen (EU) 2018/334 toimenpiteistä laittoman verkkosisällön torjumiseksi[10] ja 28. syyskuuta 2017 annetun komission tiedonannon ”Laitonta verkkosisältöä vastaan: Lisää vastuuta verkkoalustoille” (COM(2017)0555),

– ottaa huomioon 26. huhtikuuta 2018 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle aiheesta ”Eurooppalainen lähestymistapa disinformaation torjuntaan verkossa” (COM(2018)0236), jossa käsitellään väärää tai harhaanjohtavaa tietoa, jota luodaan, esitetään tai levitetään taloudellisen hyödyn saamiseksi tai suuren yleisön johtamiseksi harhaan tarkoituksella ja joka saattaa aiheuttaa vahinkoa yleiselle edulle,

– ottaa huomioon 21. kesäkuuta 2016 tehdyn yhteisymmärryspöytäkirjan väärennettyjen tuotteiden verkkomyynnistä ja sen arvioinnin 29. marraskuuta 2017 annetussa komission tiedonannossa Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ”Tasapainoinen teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpanojärjestelmä nykypäivän yhteiskunnallisiin haasteisiin” (COM(2017)0707),

– ottaa huomioon alueiden komitean 5. joulukuuta 2019 antaman lausunnon (ECON‑VI/048) aiheesta ”Yhteistyötalouteen sovellettavia sääntelytoimia koskeva eurooppalainen kehys”,

– ottaa huomioon 27. huhtikuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus)[11],

– ottaa huomioon 17. huhtikuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/790 tekijänoikeudesta ja lähioikeuksista digitaalisilla sisämarkkinoilla ja direktiivien 96/9/EY ja 2001/29/EY muuttamisesta[12],

– ottaa huomioon 12. heinäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/58/EY henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi)[13],

– ottaa huomioon 11. maaliskuuta 1996 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 96/9/EY tietokantojen oikeudellisesta suojasta[14], 22. toukokuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa[15] ja 10. maaliskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/13/EU audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoamista koskevien jäsenvaltioiden tiettyjen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi)[16],

– ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Pk‑yritysstrategia kestävää ja digitaalista Eurooppaa varten” (COM(2020)0103),

– ottaa huomioon 19. helmikuuta 2020 annetun komission valkoisen kirjan ”Tekoälystä – Eurooppalainen lähestymistapa huippuosaamiseen ja luottamukseen” (COM(2020)0065),

– ottaa huomioon 19. helmikuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Euroopan digitaalista tulevaisuutta rakentamassa” (COM(2020)0067),

– ottaa huomioon komission sitoumukset asiakirjassa ”Poliittiset suuntaviivat seuraavalle Euroopan komissiolle 2019–2024”,

– ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun tutkimuksen ”Euroopan yhdentymisen toteutumattomuuden kustannusten kartoittaminen vuosina 2019–2024”, jonka mukaan palvelujen digitaalisten sisämarkkinoiden toteuttamisesta mahdollisesti saatava hyöty voisi olla jopa 100 miljardia euroa,

– ottaa huomioon Euroopan parlamentin talous-, tiede- ja elämänlaatuasioiden politiikkayksikön tutkimuksen ”The e-commerce Directive as the cornerstone of the Internal Market”, jossa esitetään neljä ensisijaista tavoitetta sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin parantamiseksi,

– ottaa huomioon talous-, tiede- ja elämänlaatuasioiden politiikkayksikön sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan (IMCO) järjestämää, sähköisen kaupankäynnin sääntöjä käsittelevää työpajaa ”E-commerce rules, fit for the digital age” varten teettämät tutkimukset,

– ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun alaisen Euroopan tason lisäarvoyksikön laatiman Euroopan tason lisäarvon arvioinnin digitaalisia palveluja koskevasta säädöksestä ”Digital Services Act: European Added Value Assessment”,

– ottaa huomioon direktiivin 98/48/EY täytäntöönpano-oppaan, jossa otetaan käyttöön mekanismi tietoyhteiskunnan palveluihin sovellettavien määräysten avoimuuden varmistamiseksi (”Vade-Mecum to Directive 98/48/EC, which introduces a mechanism for the transparency of regulations on information society services”),

– ottaa huomioon työjärjestyksen 47 ja 54 artiklan,

– ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan, kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan, oikeudellisten asioiden valiokunnan ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnot,

– ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön (A9‑0181/2020),

A. katsoo, että sähköinen kaupankäynti vaikuttaa ihmisten, yritysten ja kuluttajien jokapäiväiseen elämään unionissa ja että se voi oikeudenmukaisin, säännellyin ja tasapuolisin toimintaedellytyksin harjoitettuna edistää digitaalisten sisämarkkinoiden potentiaalin vapauttamista, lisätä kuluttajien luottamusta ja tarjota uusille tulokkaille, muun muassa mikroyrityksille sekä pienille ja keskisuurille yrityksille (pk-yrityksille), uusia markkinamahdollisuuksia, jotka luovat kestävää kasvua ja työpaikkoja;

B. ottaa huomioon, että direktiivi 2000/31/EY, jäljempänä ’sähköistä kaupankäyntiä koskeva direktiivi’, on ollut yksi unionin menestyksekkäimmistä säädöksistä ja tehnyt digitaalisista sisämarkkinoista nykyisen kaltaiset; toteaa, että sähköistä kaupankäyntiä koskeva direktiivi hyväksyttiin 20 vuotta sitten ja että digitaalipalveluja koskevassa lainsäädäntöpaketissa, jäljempänä ’digipalvelusäädös’, olisi otettava huomioon sähköisen kaupankäynnin kaikkien muotojen nopea muuttuminen ja laajentuminen, johon liittyy lukuisia erilaisia kehittymässä olevia palveluja, tuotteita, palveluntarjoajia ja haasteita sekä monien eri alojen lainsäädäntöä; panee merkille, että sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin antamisen jälkeen Euroopan unionin tuomioistuin on antanut useita siihen liittyviä tuomioita;

C. huomauttaa, että tällä hetkellä laitonta verkkosisältöä torjutaan eri jäsenvaltioissa erilaisin tavoin; toteaa, että tämän seurauksena palveluntarjoajiin voidaan soveltaa monia erilaisia lakisääteisiä vaatimuksia, joiden sisältö ja soveltamisala vaihtelee; toteaa, että täytäntöönpanon valvonta ja jäsenvaltioiden välinen yhteistyö näyttää puutteelliselta ja että nykyiseen oikeudelliseen kehykseen liittyy haasteita;

D. muistuttaa, että digitaalisissa palveluissa on kunnioitettava täysimääräisesti perussopimuksissa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa vahvistettuja perusoikeuksia, erityisesti yksityisyyttä, henkilötietojen suojaa, syrjimättömyyttä, sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta, tiedotusvälineiden moniarvoisuutta ja kulttuurista moninaisuutta sekä lapsen oikeuksia;

E. ottaa huomioon, että tiedonannossaan ”Euroopan digitaalista tulevaisuutta rakentamassa” (COM(2020)0067) komissio sitoutui antamaan digipalvelusäädöksessä uudet ja tarkistetut säännöt verkkoalustoille ja tietopalvelujen tarjoajille, vahvistamaan alustojen sisältöpolitiikan valvontaa unionissa ja tarkastelemaan ennakkosääntelyä;

F. toteaa covid-19-pandemian tuoneen mukanaan uusia sosiaalisia ja taloudellisia haasteita, jotka vaikuttavat voimakkaasti kansalaisiin ja talouteen; toteaa, että samalla covid-19-pandemia on osoittanut sähköisen kaupankäynnin resilienssin toimialana ja sen potentiaalin Euroopan talouden elvyttäjänä; toteaa, että pandemia on myös paljastanut nykyisen sääntelykehyksen puutteet erityisesti kuluttajansuojaa koskevassa unionin säännöstössä; toteaa tämän edellyttävän, että unionin tason toimissa sovelletaan johdonmukaisempaa ja koordinoidumpaa lähestymistapaa, jotta voidaan korjata havaitut ongelmat ja estää niiden toistuminen tulevaisuudessa;

G. toteaa covid-19-pandemian paljastaneen, että unionin kuluttajat ovat haavoittuvassa asemassa, kun epärehelliset elinkeinonharjoittajat myyvät verkossa laittomia tuotteita, jotka eivät täytä unionin turvallisuusvaatimuksia, tai soveltavat kuluttajiin muita epäoikeudenmukaisia ehtoja; toteaa covid-19-pandemian osoittaneen erityisesti, että alustojen ja verkossa toimivien välityspalvelujen on pyrittävä tarmokkaammin havaitsemaan ja poistamaan perättömiä väittämiä ja torjumaan epärehellisten elinkeinonharjoittajien harhaanjohtavia käytäntöjä johdonmukaisesti ja koordinoidusti, ja että tämä koskee erityisesti elinkeinonharjoittajia, jotka myyvät väärennettyjä lääkinnällisiä laitteita tai vaarallisia tuotteita verkossa; panee merkille, että komissio piti myönteisenä alustojen suhtautumista sen niille 23. maaliskuuta 2020 lähettämiin kirjeisiin; toteaa, että unionin tason toimissa on sovellettava johdonmukaisempaa ja koordinoidumpaa lähestymistapaa mainittujen harhaanjohtavien käytäntöjen torjumiseksi ja kuluttajien suojelemiseksi;

H. katsoo, että digipalvelusäädöksessä olisi varmistettava kuluttajien ja käyttäjien oikeuksien kattava suojelu unionissa ja että siksi kolmansiin maihin sijoittautuneiden tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajien toiminnan olisi kuuluttava sen alueellisen soveltamisalan piiriin, kun ne suuntaavat digipalvelusäädöksen soveltamisalaan kuuluvia palveluita unionissa oleville kuluttajille tai käyttäjille;

I. katsoo, että digipalvelusäädöksessä olisi täsmennettävä sen soveltamisalaan kuuluvien digitaalisten palvelujen luonnetta mutta säilytettävä samalla sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin horisontaalinen luonne, sillä kyseistä direktiiviä sovelletaan verkkoalustojen lisäksi kaikkiin tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajiin, sellaisina kuin ne on määritelty unionin oikeudessa;

J. katsoo, että digipalvelusäädös ei saisi vaikuttaa henkilötietojen suojaa koskevan oikeudellisen kehyksen perustamisesta annetun asetuksen (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus), tekijänoikeudesta ja lähioikeuksista digitaalisilla sisämarkkinoilla annetun direktiivin (EU) 2019/790 eikä henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla annetun direktiivin 2002/58/EY soveltamiseen;

K. katsoo, että digipalvelusäädös ei saisi vaikuttaa direktiiviin (EU) 2019/790 audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoamisen osalta;

L. katsoo, että digipalvelusäädös ei saisi vaikuttaa direktiiviin 2005/29/EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä (EU) 2019/2161, eikä myöskään tietyistä digitaalisen sisällön ja digitaalisten palvelujen toimittamista koskeviin sopimuksiin liittyvistä seikoista annettuun direktiiviin (EU) 2019/770, tietyistä tavarakauppaa koskeviin sopimuksiin liittyvistä seikoista annettuun direktiiviin (EU) 2019/771 tai oikeudenmukaisuuden ja avoimuuden edistämisestä verkossa toimivien välityspalvelujen yrityskäyttäjiä varten annettuun asetukseen (EU) 2019/1150;

M. katsoo, että digipalvelusäädös ei saisi vaikuttaa palveluista sisämarkkinoilla annetussa direktiivissä 2006/123/EY vahvistettujen puitteiden soveltamiseen;

N. huomauttaa, että kansallisessa lainsäädännössä ja unionin oikeudessa on jo määritelty tietyt laittoman sisällön lajit, jotka ovat merkittävä huolenaihe, kuten laiton vihapuhe, eikä niitä pitäisi määritellä uudelleen digipalvelusäädöksessä;

O. katsoo, että monipuolista ja laadukasta sisältöä voidaan edistää lisäämällä avoimuutta, auttamalla kansalaisia kehittämään paitsi media- ja digilukutaitoaan, joka auttaa haitallisen sisällön, vihapuheen ja disinformaation tunnistamisessa, myös kriittistä ajattelua sekä tukemalla riippumatonta ammattimaista journalismia ja laadukkaita tiedotusvälineitä;

P. toteaa, että julkisesti saatavilla oleva WHOIS-tietokanta on ollut hyödyllinen väline, kun on pitänyt löytää tietyn verkkotunnuksen omistaja sekä kutakin verkkotunnusta koskevia yksityiskohtaisia tietoja ja sen yhteyshenkilö;

Q. katsoo, että digipalvelusäädöksessä olisi pyrittävä varmistamaan oikeusvarmuus ja selkeys myös lyhytkestoisten vuokrauspalveluiden markkinoilla ja liikkuvuuspalveluissa edistämällä avoimuutta ja selkeämpiä tiedonantovelvoitteita;

R. pitää tässä yhteydessä myönteisenä datan jakamista koskevaa sopimusta, jonka komissio sai maaliskuussa 2020 aikaan eräiden lyhytkestoisia vuokrauspalveluja tarjoavien alustojen kanssa, sillä se auttaa paikallisviranomaisia ymmärtämään paremmin yhteistyötalouden kehitystä ja mahdollistaa datan luotettavan ja jatkuvan jakamisen, mikä tukee näyttöön perustuvaa päätöksentekoa; katsoo, että tarvitaan lisätoimia, jotta saadaan luotua kattavampi kehys lyhytkestoisia vuokrauspalveluja tarjoavien verkkoalustojen datan jakamista varten;

S. toteaa, että covid-19-pandemia on vaikuttanut vakavasti unionin matkailualaan ja tuonut ilmi tarpeen tukea edelleen viherkäytäviä koskevaa yhteistyötä, jotta voidaan varmistaa sujuvuus unionin toimitusketjujen toiminnassa ja tavaroiden liikkumisessa kaikkialla Euroopan laajuisessa liikenneverkossa;

T. ottaa huomioon, että internetalustojen kehittyminen ja käyttäminen laajaan joukkoon toimintoja, joihin lukeutuvat kaupallinen toiminta, liikenne ja matkailu sekä tavaroiden ja palvelujen yhteiskäyttö, ovat muuttaneet tapoja, joilla kuluttajat ja yritykset ovat tekemisissä sisällöntuottajien, elinkeinonharjoittajien ja muiden tavaroita ja palveluita tarjoavien yksityishenkilöiden kanssa; katsoo, että digitaaliset sisämarkkinat eivät voi menestyä ilman, että käyttäjät voivat luottaa verkkoalustojen noudattavan kaikkea sovellettavaa lainsäädäntöä ja kunnioittavan kuluttajien oikeutettuja etuja; katsoo, että tulevassa sääntelykehyksessä olisi lisäksi ehkäistävä yksityisyyteen puuttuvia liiketoimintamalleja, mukaan lukien käyttäytymisen manipulointi ja syrjivät käytännöt, joilla on huomattavia haitallisia vaikutuksia sisämarkkinoiden toimintaan ja käyttäjien perusoikeuksiin;

U. katsoo, että jäsenvaltioiden olisi parannettava oikeussuojan saatavuutta ja oikeus- ja lainvalvontajärjestelmiensä tehokkuutta, kun on kyse verkkosisällön laittomaksi määrittämisestä ja sisällön poistamiseen tai siihen pääsyn estämiseen liittyvien riitojen ratkaisemisesta;

V. katsoo, että digipalvelusäädöksen vaatimusten olisi oltava sellaisia, että tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajien on helppo panna ne täytäntöön käytännössä; toteaa, että verkossa toimivat välittäjät voisivat salata tai muulla tavoin estää kolmansien osapuolten, myös sisällön säilytyksestä vastaavien säilytyspalvelua tarjoavien välittäjien, pääsyn sisältöön;

W. katsoo, että tehokas tapa vähentää laitonta toimintaa on antaa uusille innovatiivisille liiketoimintamalleille mahdollisuus kukoistaa ja vahvistaa digitaalisia sisämarkkinoita poistamalla digitaalisen sisällön vapaan liikkuvuuden perusteettomia esteitä; katsoo, että esteet, jotka luovat pirstoutuneita kansallisia markkinoita, auttavat luomaan laittoman sisällön kysyntää;

X. katsoo, että digitaalisten palvelujen olisi tarjottava kuluttajille suoran ja tehokkaan viestinnän mahdollistavia helppokäyttöisiä, helposti tunnistettavia ja saavutettavia välineitä, jollaisia ovat esimerkiksi sähköpostiosoitteet, sähköiset yhteydenottolomakkeet, palvelubotit, pikaviestiohjelmat ja takaisinsoittojärjestelmät, sekä varmistettava, että näihin viestintävälineisiin liittyvät tiedot ovat kuluttajien saatavilla selkeällä, ymmärrettävällä ja mahdollisuuksien mukaan yhdenmukaisella tavalla ja että kuluttajien pyynnöt välitetään digitaalisen palvelun tarjoajan tarjoamien digitaalipalvelujen välillä;

Y. katsoo, että digipalvelusäädöksessä olisi taattava kuluttajille oikeus saada tieto siitä, jos palvelussa hyödynnetään tekoälyä tai käytetään automatisoidun päätöksenteon tai koneoppimisen taikka automatisoidun sisällöntunnistamisen välineitä; katsoo, että digipalvelusäädöksessä olisi tarjottava mahdollisuus poistaa automatisoidut personointitoiminnot käytöstä taikka rajoittaa tai säätää niiden käyttämistä erityisesti sisältöjen järjestelyyn (ranking) ja etenkin tarjottava mahdollisuus nähdä sisältö muokkaamattomassa järjestyksessä ja annettava käyttäjille enemmän valtaa sen suhteen, miten sisältöjä järjestellään;

Z. toteaa, että automaattisen päätöksenteon kohteena olevien henkilötietojen suoja taataan jo muun muassa yleisellä tietosuoja-asetuksella ja että digipalvelusäädöksessä ei pitäisi toistaa tai muuttaa näitä toimenpiteitä;

AA. katsoo, että komission olisi varmistettava, että digipalvelusäädöksessä säilytetään ihmiskeskeinen lähestymistapa tekoälyyn noudattaen voimassa olevia tekoälypohjaisten palvelujen vapaata liikkuvuutta koskevia sääntöjä ja kunnioittaen samalla perussopimuksissa vahvistettuja perusarvoja ja -oikeuksia;

AB. katsoo, että mikäli unionin oikeus sen sallii, kansallisten valvontaviranomaisten olisi voitava tutustua tarkastelun kohteena olevien ohjelmistojen dokumentaatioon ja algoritmien datajoukkoihin;

AC. pitää tärkeänä sisäistää, että käsitteinä algoritmien toiminnan avoimuus ja selitettävyys edellyttävät, että käyttäjälle annettavat tiedot esitetään ytimekkäässä, avoimessa, ymmärrettävässä ja helposti saatavilla olevassa muodossa käyttäen selkeää ja yksinkertaista kieltä;

AD. pitää tärkeänä säätää toimenpiteistä tehokkaan täytäntöönpanon ja valvonnan varmistamiseksi; katsoo, että säännösten noudattamista olisi tuettava tehokkailla, oikeasuhteisilla ja varoittavilla seuraamuksilla, oikeasuhteisten sakkojen määrääminen mukaan lukien;

AE. katsoo, että digipalvelusäädöksessä olisi tasapainotettava kaikkien käyttäjien oikeudet ja varmistettava, ettei sen toimenpiteitä laadita sellaisiksi, että ne suosivat yhtä oikeutettua etua toisen kustannuksella ja estävät toimenpiteiden käytön vastatoimena yritysten tai toimialojen välisissä kiistoissa;

AF. katsoo, että sisämarkkinoiden ennakkomekanismia olisi sovellettava silloin, kun kilpailulainsäädäntö ei yksin riitä korjaamaan havaittuja markkinoiden toimintapuutteita;

AG. katsoo, että digipalvelusäädöksessä ehdotettavien lainsäädäntötoimenpiteiden olisi perustuttava näyttöön; katsoo, että komission olisi tehtävä perusteellinen vaikutustenarviointi, joka perustuu käytettävissä olevia eri vaihtoehtoja koskeviin asiaankuuluviin tietoihin, tilastoihin, analyyseihin ja tutkimuksiin; katsoo, että vaikutustenarvioinnissa olisi myös arvioitava ja analysoitava verkon markkinapaikkojen kautta myytäviä vaarallisia tuotteita; katsoo, että vaikutustenarvioinnissa olisi myös otettava huomioon covid-19-epidemian opetukset sekä Euroopan parlamentin päätöslauselmat; katsoo, että digipalvelusäädöksen lisäksi olisi annettava ohjeistusta sen täytäntöönpanoon;

Yleiset periaatteet

1. pitää tervetulleena komission sitoumusta esittää Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 225 artiklan nojalla ehdotus digitaalipalveluja koskevaksi lainsäädäntöpaketiksi, jäljempänä ’digipalvelusäädös’, jonka muodostavat ehdotus sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin muuttamisesta ja ehdotus portinvartija‑asemassa olevia järjestelmätoimijoita koskevaksi ennakkosääntelyksi; kehottaa komissiota esittämään lainsäädäntöpaketin SEUT:n 53 artiklan 1 kohdan sekä 62 ja 114 artiklan nojalla ja noudattaen suosituksia, jotka esitetään tämän päätöslauselman liitteenä, tehtyään perusteellisen vaikutustenarvioinnin, johon olisi sisällyttävä tietoa ehdotusten rahoitusvaikutuksista ja jonka olisi perustuttava asiaankuuluviin tietoihin, tilastoihin ja analyyseihin;

2. tunnustaa sähköisestä kaupankäynnistä annetussa direktiivissä vahvistetun oikeudellisen kehyksen suuren merkityksen verkkopalvelujen kehittämisessä unionissa ja katsoo, että periaatteet, joita lainsäätäjät noudattivat antaessaan tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajia koskevaa sääntelyä 1990-luvun lopulla, ovat edelleen päteviä ja niitä olisi noudatettava tulevia ehdotuksia laadittaessa; korostaa, että sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin tuoma oikeusvarmuus on antanut pk-yrityksille mahdollisuuden laajentaa liiketoimintaansa ja toimia helpommin yli rajojen;

3. katsoo, että kaikkien unionin ulkopuolelle sijoittautuneiden digitaalisen palvelun tarjoajien on noudatettava digipalvelusäädöksen sääntöjä tarjotessaan palveluja unionissa, sillä näin varmistetaan tasapuoliset toimintaedellytykset eurooppalaisille ja kolmansiin maihin sijoittautuneille digitaalisen palvelun tarjoajille; pyytää komissiota lisäksi arvioimaan, onko olemassa vaara, että kolmannet maat ryhtyvät vastatoimiin, ja tiedottamaan siitä, miten unionin oikeutta sovelletaan unionin markkinoille pyrkiviin kolmansien maiden palveluntarjoajiin;

4. korostaa, että sisämarkkinalausekkeella, joka mahdollistaa kotijäsenvaltion harjoittaman valvonnan ja velvoittaa jäsenvaltiot varmistamaan tietoyhteiskunnan palvelujen vapaan liikkuvuuden, on ollut keskeinen rooli digitaalisten sisämarkkinoiden kehittämisessä; korostaa, että on puututtava jäljellä oleviin perusteettomiin ja suhteettomiin digitaalisten palvelujen tarjoamisen esteisiin, joita ovat esimerkiksi monimutkaiset hallinnolliset menettelyt, kalliit rajat ylittävien riita-asioiden ratkaisumenettelyt ja heikko tiedon saanti asiaankuuluvista sääntelyvaatimuksista, myös verotuksesta, sekä varmistettava, ettei luoda uusia perusteettomia ja suhteettomia esteitä;

5. panee merkille, että palvelujen vapaata liikkuvuutta koskevien unionin sääntöjen mukaan jäsenvaltiot voivat toteuttaa toimenpiteitä suojellakseen yleisen edun mukaisia oikeutettuja tavoitteita, kuten yleisen järjestyksen turvaamista, kansanterveyden, yleisen turvallisuuden ja kuluttajansuojan suojelua, vuokra-asuntojen puutteen torjumista sekä verovilpin ja veron kiertämisen estämistä, edellyttäen, että nämä toimenpiteet ovat syrjimättömyys- ja suhteellisuusperiaatteen mukaisia;

6. katsoo, että olisi säilytettävä sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin pääperiaatteet, kuten sisämarkkinalauseke, sijoittautumisvapaus, palvelujen tarjoamisen vapaus ja kielto asettaa yleinen valvontavelvollisuus; korostaa, että tulevan sääntelykehyksen ohjaaviin periaatteisiin olisi kuuluttava myös periaatteen, jonka mukaan ”se mikä on laitonta verkon ulkopuolella, on laitonta myös verkossa”, sekä periaatteiden kuluttajansuojasta ja käyttäjien turvallisuudesta;

7. pitää merkityksellisinä muun muassa liikenne- ja matkailualalla toimivia yhteistyötalouden alustoja, joilla palveluja tarjoavat sekä yksityishenkilöt että ammattilaiset; kehottaa komissiota panemaan kaikkia asiaankuuluvia sidosryhmiä kuultuaan alulle muiden kuin henkilötietojen kattavamman jakamisen sekä alustojen ja kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten välisen koordinointikehyksen, jonka tarkoituksena on erityisesti hyvien käytäntöjen vaihto ja tiedonantovelvoitteiden määrittäminen EU:n tietostrategian mukaisesti;

8. toteaa, että tietosuojajärjestelmää on päivitetty merkittävästi sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin antamisen jälkeen, ja korostaa, että digitaalisten palvelujen nopea kehitys edellyttää vahvaa tulevaan kehitykseen mukautuvaa lainsäädäntökehystä henkilötietojen ja yksityisyyden suojaamiseksi; korostaa tässä yhteydessä, että digitaalisen palvelun tarjoajien on noudatettava unionin tietosuojalainsäädäntöä, erityisesti yleistä tietosuoja-asetusta ja direktiiviä 2002/58/EY (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi), jota tarkistetaan parhaillaan, sekä kunnioitettava perusoikeuksien laajaa joukkoa, johon kuuluvat sananvapaus, ihmisarvo ja syrjimättömyys sekä oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin, ja että niiden on varmistettava järjestelmiensä ja palvelujensa turvallisuus;

9. katsoo, että oikeusvarmuuden takaamiseksi digipalvelusäädöksessä olisi varmistettava kuluttajien luottamus ja tehtävä selväksi, että kuluttajansuojaa ja tuoteturvallisuutta koskevia vaatimuksia on noudatettava; huomauttaa, että digipalvelusäädöksessä olisi kiinnitettävä erityistä huomiota vammaisiin käyttäjiin ja taattava tietoyhteiskunnan palvelujen saavutettavuus; pyytää komissiota kannustamaan palveluntarjoajia kehittämään teknisiä välineitä, joiden ansiosta tietoyhteiskunnan palvelut ovat tosiasiassa vammaisten henkilöiden saavutettavissa, käytettävissä ja hyödynnettävissä;

10. korostaa, että on tärkeää säilyttää sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin horisontaalinen lähestymistapa; korostaa, että ”yhden koon” lähestymistavalla ei voida ratkaista kaikkia nykypäivän digitaaliympäristön uusia haasteita ja että verkossa toimivien palveluntarjoajien ja tarjottavien palvelujen moninaisuus edellyttää räätälöityä sääntelymallia; kehottaa erottamaan toisistaan taloudellisen toiminnan ja muun kuin taloudellisen toiminnan sekä alustojen isännöimät erityyppiset digitaaliset palvelut sen sijaan, että huomio keskitetään alustan tyyppiin; katsoo tähän liittyen, että mahdollisissa tulevissa lainsäädäntöehdotuksissa olisi pyrittävä varmistamaan, että unionin tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajille asettamat uudet velvoitteet ovat oikeasuhteisia ja selkeitä;

11. muistuttaa, että monissa lainsäädännöllisissä ja hallinnollisissa päätöksissä sekä sopimussuhteissa käytetään sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin määritelmiä ja sääntöjä ja että niiden muuttamisella on näin ollen merkittäviä seurauksia;

12. korostaa, että ennakoitavissa oleva, tulevaisuuteen mukautuva, selkeä ja ymmärrettävä unionin tason kehys ja reilu kilpailu ovat ratkaisevan tärkeitä, jotta voidaan edistää kaikkien eurooppalaisten yritysten, myös pienalustojen ja pk-yritysten – mikroyritykset, yrittäjät ja startup-yritykset mukaan lukien – kasvua, lisätä tietoyhteiskunnan palvelujen rajat ylittävää tarjontaa, poistaa markkinoiden pirstoutuneisuus ja tarjota eurooppalaisille yrityksille tasapuoliset toimintaedellytykset, joiden avulla ne voivat hyödyntää täysimääräisesti digitaalisten palvelujen markkinoita ja olla kilpailukykyisempiä maailmanlaajuisesti;

13. korostaa, että tuleva sisämarkkinaväline, joka koskee järjestelmäalustoihin sovellettavaa ennakkosääntelyä, ja ilmoitettu uusi kilpailuväline, jolla pyritään korjaamaan kilpailulainsäädännön puutteet, olisi pidettävä erillisinä oikeudellisina välineinä;

14. muistuttaa, että sähköistä kaupankäyntiä koskeva direktiivi laadittiin teknologianeutraaliksi, jotta tekniikan kehitys nopeasti innovoivalla tietotekniikka-alalla ei tekisi sen säännöksistä vanhentuneita, ja korostaa, että myös digipalvelusäädöksen olisi mukauduttava tulevaan kehitykseen ja sitä olisi voitava soveltaa täysin uuteen teknologiaan, jolla on vaikutusta digitaalisiin sisämarkkinoihin; pyytää komissiota varmistamaan, että mahdollisesti tehtävät tarkistukset ovat edelleen teknologianeutraaleja, jotta taataan pitkäaikaiset hyödyt yrityksille ja kuluttajille;

15. katsoo, että sisämarkkinoiden on tarjottava alustatalouden ja verkon ulkopuolisen talouden toimijoille tasapuoliset toimintaedellytykset, jotka perustuvat kaikkien asianomaisten osapuolten – kuluttajien ja yritysten – samoihin oikeuksiin ja velvollisuuksiin; katsoo, että digipalvelusäädöksessä ei ole syytä puuttua alustatyöntekijöiden ongelmaan; katsoo siksi, että työntekijöiden, myös alustatalouden tai yhteistyötalouden työntekijöiden, sosiaaliturvaa ja sosiaalisia oikeuksia olisi käsiteltävä asianmukaisesti erillisessä välineessä, jotta nykypäivän digitaalitalouden haasteisiin voidaan vastata asianmukaisesti ja kattavasti;

16. katsoo, että digipalvelusäädöksen olisi perustuttava unionin yhteisiin arvoihin, joilla suojellaan kansalaisten oikeuksia, ja että sillä olisi osaltaan pyrittävä luomaan rikas ja monipuolinen verkkoekosysteemi, joka tarjoaa laajan valikoiman verkkopalveluja ja kilpailullisen digitaalisen ympäristön ja jossa taataan avoimuus ja oikeusvarmuus digitaalisten sisämarkkinoiden täyden potentiaalin hyödyntämiseksi;

17. katsoo, että digipalvelusäädös tarjoaa unionille mahdollisuuden paitsi muokata digitaalitaloutta unionin tasolla myös toimia normien asettajana muulle maailmalle;

Perusoikeudet ja -vapaudet

18. panee merkille, että tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajilla ja erityisesti verkkoalustoilla, verkkoyhteisöpalveluiden sivustot mukaan lukien, on kyky saavuttaa laajoja ihmisjoukkoja ja vaikuttaa käyttäytymiseen, mielipiteisiin ja käytäntöihin, myös haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin, kuten alaikäisiin, minkä vuoksi niiden on noudatettava käyttäjien ja heidän tietojensa sekä koko yhteiskunnan suojelemisesta annettua unionin oikeutta;

19. muistuttaa, että viimeaikaiset tiedonharavointiin ja tietojen myyntiin liittyvät skandaalit, kuten Cambridge Analytica, valeuutiset, disinformaatio, äänestäjien manipulointi sekä verkon monet muut haittapuolet (vihapuheesta terroristien verkkolähetyksiin) ovat osoittaneet tarpeen parantaa sääntöjen valvontaa ja tiivistää jäsenvaltioiden yhteistyötä, jotta oltaisiin selvillä nykyisten sääntöjen eduista ja puutteista ja voitaisiin vahvistaa perusoikeuksien suojaa verkossa;

20. muistuttaa tässä yhteydessä, että tietyt vakiintuneet itsesääntely- ja yhteissääntelyjärjestelmät, kuten disinformaatiota koskevat EU:n käytännesäännöt, ovat auttaneet jäsentämään vuoropuhelua alustojen ja sääntelyviranomaisten kanssa; esittää, että verkkoalustojen olisi otettava käyttöön tulokselliset ja asianmukaiset suojatoimet, jotta voidaan etenkin varmistaa, että ne toimivat huolellisesti, oikeasuhteisesti ja syrjimättömästi, sekä estää laillisen sisällön tahaton poistaminen; katsoo, että tällaiset toimenpiteet eivät saisi johtaa sellaiseen ladattavan sisällön ennakkotarkastusvelvollisuuteen, joka olisi vastoin yleisen valvontavelvollisuuden asettamiskieltoa; ehdottaa, että toimenpiteitä haitallisen sisällön, vihapuheen ja disinformaation torjumiseksi arvioidaan ja kehitetään edelleen säännöllisesti;

21. muistuttaa, että on tärkeää taata sananvapaus, tiedonvälityksen vapaus ja mielipiteenvapaus sekä vapaa ja monipuolinen lehdistö ja mediaympäristö, myös riippumattoman journalismin suojelemiseksi; vaatii suojelemaan ja edistämään sananvapautta sekä mielipiteiden, tiedon, lehdistön, tiedotusvälineiden sekä taide- ja kulttuuri-ilmaisujen moninaisuutta;

22. korostaa, että digipalvelusäädöksen olisi lujitettava sisämarkkinoiden vapauksia ja taattava perusoikeuskirjassa vahvistetut perusoikeudet ja -periaatteet; korostaa, että kuluttajien ja käyttäjien, myös alaikäisten, perusoikeuksia olisi suojeltava verkon haitallisilta liiketoimintamalleilta, myös digitaalisen mainonnan alalla, sekä käyttäytymisen manipuloinnilta ja syrjiviltä käytännöiltä;

23. painottaa, että on tärkeää voimaannuttaa käyttäjiä niin, että he voivat valvoa omia perusoikeuksiaan verkossa; korostaa, että digitaalisen palvelun tarjoajien on kunnioitettava unionin oikeudessa vahvistettua käyttäjien oikeutta siirtää tietonsa järjestelmästä toiseen ja mahdollistettava tällainen siirtäminen;

24. korostaa, että biometrisiä tietoja pidetään erityisenä henkilötietojen luokkana ja niiden käsittelyyn sovelletaan erityisiä sääntöjä; panee merkille, että biometriikkaa voidaan hyödyntää ja hyödynnetäänkin henkilöntunnistuksessa ja henkilöllisyyden todentamisessa, mikä mahdollisista eduistaan huolimatta aiheuttaa merkittäviä riskejä ja heikentää vakavasti oikeutta yksityisyyteen ja tietosuojaan, etenkin kun sitä hyödynnetään ilman rekisteröidyn suostumusta, ja mahdollistaa henkilötietopetokset; vaatii varmistamaan digipalvelusäädöksessä, että digitaalisen palvelun tarjoajat tallentavat biometriset tiedot vain itse laitteeseen, ellei keskitetty tallentaminen ole lain mukaan sallittua, ja että digitaalisten palvelujen käyttäjille tarjotaan aina vaihtoehto palvelun toimintaa varten oletusasetuksena olevalle biometristen tietojen käyttämiselle ja että palvelun tarjoaja velvoitetaan ilmoittamaan selvästi asiakkaille biometristen tietojen käyttöön liittyvistä riskeistä;

25. korostaa, että viestinnän metadataa koskevan oikeuskäytännön hengessä viranomaisille on annettava pääsy käyttäjän tilaaja- ja metadataan ainoastaan vakavista rikoksista epäiltyjen tutkimiseksi ja tuomioistuimen etukäteen antamalla luvalla; katsoo kuitenkin, että digitaalisen palvelun tarjoajat eivät saa säilyttää dataa lainvalvontatarkoituksiin, ellei riippumaton toimivaltainen viranomainen ole erikseen määrännyt säilyttämään yksityistä käyttäjää koskevat tiedot unionin oikeuden mukaisesti;

26. korostaa, että on tärkeää soveltaa datan tehokasta päästä-päähän-salausta, koska se on tärkeää internetiä kohtaan tunnetun luottamuksen ja internetin turvallisuuden kannalta ja koska se estää tehokkaasti kolmansien osapuolten luvattoman pääsyn tietoihin;

Avoimuus ja kuluttajansuoja

27. panee merkille, että covid-19-pandemia on osoittanut yhtäältä sähköisen kaupankäynnin resilienssin toimialana ja sen potentiaalin Euroopan talouden elvyttäjänä mutta toisaalta unionin kuluttajien haavoittuvuuden, kun epärehelliset elinkeinonharjoittajat myyvät verkossa väärennettyjä, laittomia tai vaarallisia tuotteita tai tarjoavat palveluja, jotka eivät täytä unionin turvallisuusvaatimuksia, taikka soveltavat kuluttajiin perusteettomia ja liiallisia hinnankorotuksia tai muita epäoikeudenmukaisia ehtoja; painottaa, että unionin sääntöjen täytäntöönpanon valvontaa ja kuluttajansuojaa on kiireesti tehostettava;

28. korostaa, että ongelmaa pahentavat vaikeudet tunnistaa vilpillinen yrityskäyttäjä, minkä johdosta kuluttajan on vaikea hakea korvausta aiheutuneista vahingoista ja menetyksistä;

29. katsoo, että sähköistä kaupankäyntiä koskevassa direktiivissä säädettyjä tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajia ja niiden yritysasiakkaita koskevia nykyisiä avoimuus- ja tiedonantovaatimuksia sekä kaupallista viestintää koskevia vähimmäistietovaatimuksia olisi vahvistettava samalla, kun parannetaan nykyisten sääntöjen noudattamista pk-yritysten kilpailukykyä vahingoittamatta;

30. kehottaa komissiota tiukentamaan sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin 5 artiklassa säädettyjä tiedonantovaatimuksia ja vaatimaan säilytyspalvelun tarjoajia vertailemaan niihin suorassa liikesuhteessa olevien yrityskäyttäjien tunniste- ja muita tietoja asiaankuuluvissa ja käytettävissä olevissa unionin tietokannoissa oleviin yritystietoihin datasiirron yhteyskäytäntöä koskevan lainsäädännön mukaisesti; katsoo, että säilytyspalvelun tarjoajien olisi pyydettävä yrityskäyttäjiään varmistamaan, että niiden antamat tiedot ovat paikkansapitäviä, täydellisiä ja ajantasaisia, ja niillä olisi oltava oikeus ja velvollisuus kieltäytyä tarjoamasta palvelujaan yrityskäyttäjille tai lopettaa palvelujen tarjoaminen niille, jos näiden tunnistetiedot ovat vääriä tai harhaanjohtavia; katsoo, että on oltava yrityskäyttäjien tehtävä ilmoittaa palveluntarjoajalle liiketoimintansa muutoksista (esimerkiksi liiketoiminnan lopettamisesta);

31. kehottaa komissiota ottamaan käyttöön tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajia koskevia täytäntöönpanokelpoisia velvoitteita, joilla pyritään lisäämään avoimuutta, tiedottamista ja vastuuvelvollisuutta; kehottaa komissiota varmistamaan, että täytäntöönpanotoimet kohdennetaan siten, että niissä otetaan huomioon eri palvelut ja että ne eivät välttämättä johda yksityisyyden ja oikeudellisen menettelyn loukkaamiseen; katsoo, että näiden velvollisuuksien olisi oltava oikeasuhteisia ja että niiden täytäntöönpano olisi varmistettava asianmukaisin, tehokkain, oikeasuhteisin ja varoittavin seuraamuksin;

32. korostaa, että sähköistä kaupankäyntiä koskevassa direktiivissä ja sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevassa direktiivissä säädettyjä nykyisiä velvoitteita, jotka koskevat kaupallisen viestinnän ja digitaalisen mainonnan avoimuutta, olisi vahvistettava; huomauttaa, että profilointia, kohdentamista ja yksilöllistä hinnoittelua koskevat kiireelliset kuluttajansuojaan liittyvät huolenaiheet olisi ratkaistava selkeillä avoimuus- ja tiedonantovaatimuksilla;

33. painottaa verkossa toimivien kuluttajien epätasapainoista suhdetta palveluntarjoajiin ja elinkeinonharjoittajiin, jotka tarjoavat palveluja mainostulojen ja sellaisista yksittäisille kuluttajille suunnatuista mainoksista saatavien tulojen turvin, jotka perustuvat massadatasta ja tekoälysovelluksilla kerättyihin tietoihin; panee merkille personoidun mainonnan, etenkin ”mikrokohdennetun” ja käyttötottumuksia seuraavan mainonnan, mahdolliset kielteiset vaikutukset; kehottaa siksi komissiota ottamaan käyttöön henkilötietojen keräämiseen perustuvaa kohdennettua mainontaa ja mikrokohdentamista koskevia lisäsääntöjä ja harkitsemaan mikrokohdennetun ja käyttötottumuksiin perustuvan kohdennetun mainonnan sääntelemistä tiukemmin siten, että suositaan vähemmän yksityisyyteen puuttuvia mainonnan muotoja, jotka eivät edellytä käyttäjien ja sisällön välisen vuorovaikutuksen laajaa seurantaa; kehottaa komissiota myös harkitsemaan lainsäädäntötoimia verkkomainonnan avoimuuden lisäämiseksi;

34. korostaa, että digitaalisten palvelujen kehityksen kannalta on tärkeää, että jäsenvaltioilla on velvollisuus varmistaa, että niiden oikeusjärjestelmä mahdollistaa sopimusten tekemisen sähköisesti, samalla kun turvataan kuluttajansuojan korkea taso; kehottaa komissiota tarkastelemaan uudelleen nykyisiä vaatimuksia, jotka koskevat sähköisesti tehtyjä sopimuksia, myös jäsenvaltioiden ilmoituksia, ja päivittämään niitä tarvittaessa; panee tässä yhteydessä merkille niin kutsuttujen älysopimusten, kuten hajautetun tilikirjan teknologiaan perustuvien sopimusten, yleistymisen ja pyytää komissiota arvioimaan hajautetun tilikirjan teknologioiden ja älysopimusten kehitystä ja käyttöä, esimerkiksi niiden pätevyyttä ja täytäntöönpanon valvontaa rajatylittävissä tilanteissa, antamaan asiaan liittyvää ohjeistusta yritysten ja kuluttajien oikeusvarmuuden turvaamiseksi ja esittämään lainsäädäntöaloitteita vain, mikäli arvioinnissa havaitaan konkreettisia puutteita;

35. kehottaa komissiota ottamaan käyttöön sopimusehtoja ja yleisiä ehtoja koskevat vähimmäisvaatimukset, jotka koskevat erityisesti avoimuutta, saavutettavuutta, oikeudenmukaisuutta ja syrjimättömyyttä, ja tarkastelemaan edelleen käytäntöä sisällyttää sopimusehtoihin, myös loppukäyttäjän lisenssisopimusten ehtoihin, ennalta muotoiltuja vakiolausekkeita, joista ei ole neuvoteltu erikseen etukäteen, sekä etsimään tapoja tehdä niistä oikeudenmukaisempia ja varmistaa unionin oikeuden noudattaminen, jotta kuluttajien olisi helpompi osallistua muun muassa lausekkeiden valintaan, jotta he voivat antaa paremmin tietoon perustuvan suostumuksen;

36. korostaa tarvetta tehostaa yritysten ja kuluttajien välistä sähköistä vuorovaikutusta virtuaalisten tunnistustekniikoiden kehityksen valossa; katsoo, että digipalvelusäädöksen tehokkuuden varmistamiseksi komission olisi myös saatettava ajan tasalle digitaalista tunnistautumista koskeva sääntelykehys eli eIDAS-asetus; katsoo, että yleisesti hyväksytyn ja luotettavan digitaalisen identiteetin ja luotettavien todennusjärjestelmien perustaminen olisi hyödyllinen väline, joka mahdollistaisi luonnollisen henkilön, oikeushenkilön ja laitteen yksilöllisen identiteetin varman todentamisen ja suojautumisen valeprofiilien käytöltä; panee tässä yhteydessä merkille, että kuluttajien on tärkeää voida käyttää ja ostaa tuotteita ja palveluja verkossa turvallisesti tarvitsematta käyttää muita alustoja ja jakaa tarpeettomasti tietoja, myös henkilötietoja, joita nämä alustat keräävät; kehottaa komissiota tekemään perusteellisen vaikutustenarvioinnin, joka koskee yleisesti hyväksytyn julkisen sähköisen identiteetin perustamista vaihtoehtona yksittäisille kertakirjautumisjärjestelmille, ja korostaa, että tätä palvelua olisi kehitettävä niin, että tietoja kerätään mahdollisimman vähän; suosittaa, että komissio arvioi mahdollisuutta luoda järjestelmä digitaalisten palvelujen käyttäjän iän varmistamista varten, etenkin alaikäisten suojelemiseksi;

37. korostaa, että digipalvelusäädös ei saisi vaikuttaa yleisessä tietosuoja-asetuksessa vahvistettuun tietojen minimoinnin periaatteeseen ja että, ellei tietyn alan lainsäädännössä toisin edellytetä, digitaalisten palvelujen välittäjien olisi mahdollistettava palvelujensa anonyymi käyttö mahdollisimman suuressa määrin ja käsiteltävä ainoastaan käyttäjän tunnistamiseen tarvittavia tietoja; katsoo, että tällaisia kerättyjä tietoja ei saisi käyttää muihin digitaalisiin palveluihin kuin niihin, jotka edellyttävät henkilökohtaista tunnistautumista, todentamista tai iän varmistamista, että niitä olisi käytettävä ainoastaan oikeutettuun tarkoitukseen eikä niillä pitäisi millään tavoin rajoittaa yleistä pääsyä internetiin;

Tekoäly ja koneoppiminen

38. korostaa, että vaikka tekoälypohjaisilla palveluilla tai automatisoitua päätöksentekoa tai koneoppimista hyödyntävillä palveluilla, joita tällä hetkellä säännellään sähköistä kaupankäyntiä koskevalla direktiivillä, on valtava potentiaali tuottaa hyötyjä kuluttajille ja palveluntarjoajille, digipalvelusäädöksessä olisi puututtava niiden aiheuttamiin konkreettisiin haasteisiin, jotka liittyvät syrjimättömyyteen, avoimuuteen – myös käytettyjä datajoukkoja ja tavoiteltuja tuotoksia koskevaan avoimuuteen – ja algoritmin toiminnan ymmärrettävään selittämiseen, sekä vastuukysymyksiin, joita ei käsitellä nykylainsäädännössä;

39. korostaa lisäksi, että taustalla vaikuttavien algoritmien on täytettävä täysin perusoikeuksiin liittyvät vaatimukset, erityisesti yksityisyyttä, henkilötietojen suojaa, sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta, oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja lapsen oikeuksia koskevat vaatimukset, sellaisina kuin ne on vahvistettu perussopimuksissa ja perusoikeuskirjassa;

40. pitää keskeisen tärkeänä käyttää laadukkaita datajoukkoja, jotka eivät ole syrjiviä tai vinoutuneita, sekä edesauttaa sitä, että käyttäjille on tarjolla erilaisia sisältöjä ja mielipiteitä ja korkealaatuisia tuotteita ja palveluja;

41. kehottaa komissiota ottamaan käyttöön automatisoituja päätöksentekoprosesseja koskevat avoimuus- ja vastuuvelvollisuusvaatimukset ja varmistamaan samalla, että käyttäjien yksityisyyttä ja liikesalaisuuksia koskevia vaatimuksia noudatetaan; huomauttaa, että on sallittava toimivaltaisten viranomaisten suorittamat ulkoiset sääntelyvaatimusten tarkastukset, tapauskohtainen valvonta ja toistuva riskinarviointi sekä arvioitava asiaan liittyviä, erityisesti kuluttajille tai kolmansille osapuolille aiheutuvia riskejä, ja katsoo, että näiden riskien ehkäisemiseksi toteutettavien toimenpiteiden olisi oltava perusteltuja ja oikeasuhteisia eivätkä ne saisi haitata innovointia; pitää välttämättömänä noudattaa ”ihminen määrää” -periaatetta muun muassa, jotta voidaan ehkäistä terveys- ja turvallisuusriskejä, syrjintää, perusteetonta valvontaa tai väärinkäytöksiä taikka perusoikeuksiin ja -vapauksiin kohdistuvia mahdollisia uhkia;

42. katsoo, että kuluttajilla ja käyttäjillä olisi oltava oikeus saada asianmukaista tietoa ajoissa ja ytimekkäässä, helposti ymmärrettävässä ja saavutettavassa muodossa ja että heidän oikeutensa olisi taattava tehokkaasti, kun he ovat vuorovaikutuksessa automatisoitujen päätöksentekojärjestelmien ja muiden innovatiivisten digitaalisten palvelujen tai sovellusten kanssa; on huolissaan nykyisestä avoimuuden puutteesta virtuaaliavustajien tai palvelubottien käytössä, mikä saattaa olla erityisen haitallista haavoittuvassa asemassa oleville kuluttajille, ja korostaa, että digitaalisen palvelun tarjoajien ei pitäisi käyttää kuluttajien tukipalveluissa yksinomaan automatisoituja päätöksentekojärjestelmiä;

43. katsoo tähän liittyen, että kuluttajan olisi voitava saada selkeästi tieto siitä, että hän on tekemisissä automatisoidun päätöksentekojärjestelmän kanssa, ja siitä, miten hän voi saada yhteyden päätösvaltaiseen ihmiseen, miten pyytää tarkistamaan ja korjaamaan automatisoiduista päätöksistä johtuvia mahdollisia virheitä sekä miten hakea korvausta automatisoidun päätöksentekojärjestelmän käytöstä aiheutuneen mahdollisen vahingon johdosta;

44. korostaa, että on tärkeää vahvistaa kuluttajien valinnanvaraa, määräysvaltaa ja luottamusta tekoälypalveluihin ja -sovelluksiin; katsoo siksi, että kuluttajien oikeuksia olisi laajennettava, jotta heitä voidaan suojella paremmin digitaaliympäristössä, ja kehottaa komissiota pohtimaan erityisesti vastuuvelvollisuutta ja oikeudenmukaisuutta koskevia kriteerejä ja valvontaa sekä syrjimättömyyden ja tekoälyn datajoukkojen vinoutumattomuuden varmistamista; katsoo, että kuluttajilla ja käyttäjillä olisi oltava enemmän valtaa tekoälyn käytön suhteen ja mahdollisuus kieltää tekoälypohjaisten personointitoimintojen käyttö taikka rajoittaa tai säätää niiden käyttöä;

45. panee merkille, että automatisoidut sisällön moderointivälineet eivät pysty tosiasiassa ymmärtämään asiayhteyden ja merkityksen vivahteita ihmisen viestinnässä, mikä on välttämätöntä määritettäessä, voidaanko arvioitavan sisällön katsoa rikkovan lakia tai palveluehtoja; korostaa siksi, että digipalvelusäädöksessä ei pitäisi velvoittaa käyttämään tällaisia välineitä;

Laittoman sisällön ja laittoman toiminnan torjuminen verkossa

46. korostaa, että laittoman sisällön ja laittoman toiminnan olemassaolo ja leviäminen verkossa ovat vakava uhka, joka heikentää kansalaisten luottamusta digitaaliympäristöön ja haittaa terveiden digitaalisten ekosysteemien kehitystä, ja katsoo, että se voi myös vaikuttaa vakavasti ja pitkäkestoisesti yksilön turvallisuuteen ja perusoikeuksiin; toteaa, että samalla laiton verkkosisältö ja -toiminta voivat lisääntyä helposti ja niiden kielteinen vaikutus voi vahvistua hyvin lyhyessä ajassa;

47. panee merkille, ettei ole olemassa yhtä, kaiken tyyppiseen verkossa esiintyvään laittomaan sisältöön ja laittomaan toimintaan tepsivää ratkaisua; korostaa, että sisältö, joka voi olla laitonta yhdessä jäsenvaltiossa, ei ehkä ole sitä toisessa, koska unionissa on yhdenmukaistettu vain joitakin laittoman sisällön lajeja koskevat säännöt; kehottaa tekemään tiukan eron yhtäältä laittoman sisällön, rangaistavien tekojen ja laittomasti jaetun sisällön ja toisaalta haitallisen sisällön, vihapuheen ja disinformaation välillä, sillä viimeksi mainitut eivät aina ole laittomia ja niihin liittyy monia eri näkökohtia, lähestymistapoja ja tapauskohtaisia sääntöjä; tuo julki kantansa, että oikeudellisen vastuun järjestelmän olisi koskettava ainoastaan laitonta sisältöä, sellaisena kuin se on määritelty unionin oikeudessa tai kansallisessa lainsäädännössä;

48. katsoo kuitenkin, että unionin tasolla yhdenmukaisempi ja koordinoitu lähestymistapa, jossa otetaan huomioon erityyppinen laiton sisältö ja toiminta ja joka perustuu jäsenvaltioiden väliseen yhteistyöhön ja hyvien käytäntöjen vaihtoon, auttaa torjumaan laitonta sisältöä tehokkaammin, tämän kuitenkaan vaikuttamatta perusoikeuksien laajaan kehykseen ja voimassa olevaan alakohtaiseen lainsäädäntöön; korostaa myös tarvetta mukauttaa palveluntarjoajilta edellytettävien toimenpiteiden ankaruus rikkomuksen vakavuuteen ja kehottaa parantamaan yhteistyötä ja tiedonvaihtoa toimivaltaisten viranomaisten ja säilytyspalvelun tarjoajien välillä;

49. katsoo, että eurooppalaisten verkkoalustojen vapaaehtoisista toimista ja itsesääntelystä on ollut jonkin verran hyötyä, mutta laittoman sisällön poistamiselle ja laittoman toiminnan estämiselle tarvitaan selkeä oikeudellinen kehys, jotta voidaan varmistaa laittoman verkkosisällön nopea ilmoittaminen ja poistaminen; korostaa, että on vältettävä asettamasta digitaalisen palvelun tarjoajille yleistä velvollisuutta valvoa siirtämiään tai tallentamiaan tietoja sekä oikeudellista tai tosiasiallista velvoitetta aktiivisesti etsiä, moderoida tai suodattaa kaikkea sisältöä ja toimintaa; painottaa, että laiton sisältö olisi poistettava sieltä, missä sitä säilytetään, ja että sisällön tarjoajaa ei pidä vaatia estämään pääsyä sisältöön;

50. kehottaa komissiota varmistamaan, että verkossa toimivat välittäjät, jotka omasta aloitteestaan poistavat laittomaksi väitettyä sisältöä, tekevät sen huolellisesti, oikeasuhteisesti ja syrjimättömästi ja ottavat kaikissa tilanteissa asianmukaisesti huomioon käyttäjien perusoikeudet ja -vapaudet; korostaa, että kaikkiin tällaisiin toimenpiteisiin olisi liitettävä vankat menettelytakeet sekä asianmukaiset avoimuus- ja vastuuvelvollisuusvaatimukset; pyytää, että jos on syytä epäillä sisällön ”laittomuutta”, ihminen arvioisi sen eikä sitä poistettaisi ilman lisätutkimuksia;

51. pyytää komissiota esittämään tutkimuksen, jossa tarkastellaan sisällön ja tietojen poistamista automatisoidun päätöksenteon pohjalta ennen covid-19-pandemiaa ja sen aikana sekä sitä, kuinka monessa tapauksessa sisältöä ja tietoja poistettiin virheellisesti (väärin perustein);

52. kehottaa komissiota puuttumaan jäsenvaltioiden kansallisten sääntöjen kasvaviin eroihin ja hajanaisuuteen ja hyväksymään selkeät ja ennakoitavat yhdenmukaistetut säännöt sekä avoimen, tehokkaan ja oikeasuhteisen ilmoitus- ja toimintamekanismin; katsoo, että sen olisi tarjottava riittävät suojatoimet, annettava käyttäjille mahdollisuus ilmoittaa verkossa toimiville välittäjille mahdollisesti laittomasta verkkosisällöstä tai laittomasta toiminnasta verkossa sekä autettava verkossa toimivia välittäjiä reagoimaan nopeasti ja olemaan avoimempia mahdollisesti laittoman sisällön suhteen toteuttamissaan toimissa; katsoo, että tällaisten toimenpiteiden olisi oltava teknologianeutraaleja ja helposti kaikkien toimijoiden saatavilla, jotta taataan käyttäjien ja kuluttajien suojelun korkea taso;

53. painottaa, että tällaisen ilmoitus- ja toimintamekanismin on oltava ihmiskeskeinen; korostaa, että olisi otettava käyttöön suojatoimia, joilla torjutaan järjestelmän väärinkäyttöä, myös toistuvia perättömiä ilmoituksia, sopimattomia kaupallisia menettelyjä ja muuta haitantekoa; kehottaa komissiota varmistamaan pääsyn avoimiin, tehokkaisiin, oikeudenmukaisiin ja nopeisiin vastustusilmoitus- ja valitusmekanismeihin sekä tuomioistuinten ulkopuolisiin riitojenratkaisumekanismeihin ja takaamaan mahdollisuuden hakea tuomioistuimelta muutosta sisällön poistamiseen, jotta oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin toteutuu;

54. pitää myönteisinä pyrkimyksiä lisätä avoimuutta sisällön poistamisen suhteen; kehottaa komissiota varmistamaan, että raportit, joissa on tietoa ilmoitus- ja toimintamekanismeista, kuten ilmoitusten lukumäärästä, sisällöstä ilmoittavien tahojen tyypistä, valituksen kohteena olevan sisällön laadusta, välittäjän vastausajasta, valitusten lukumäärästä sekä sellaisten tapausten lukumäärästä, joissa sisältö on perusteettomasti määritetty laittomaksi tai laittomasti jaetuksi, asetetaan julkisesti saataville;

55. panee merkille ongelmat, joita liittyy muussa jäsenvaltiossa kuin palveluntarjoajan alkuperämaassa annettujen kieltomääräysten täytäntöönpanoon, ja korostaa, että asiaa on tutkittava lähemmin; painottaa, että säilytyspalvelun tarjoajille ei pidä asettaa velvollisuutta poistaa tietoja, jotka ovat sen alkuperämaassa laillisia, eikä estää pääsyä tällaisiin tietoihin;

56. korostaa, että riippumattomien toimivaltaisten viranomaisten vastuulle kuuluu huolehtia lainvalvonnasta, päättää verkkosisällön tai -toiminnan laillisuudesta ja määrätä säilytyspalvelun tarjoaja poistamaan laiton sisältö tai estämään siihen pääsy ja että niiden on varmistettava, että tehdyt päätökset ovat virheettömiä, perusteltuja ja perusoikeuksien mukaisia;

57. korostaa, että on ratkaisevan tärkeää säilyttää suojatoimet, jotka koskevat sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin 12, 13 ja 14 artiklassa säädetyn verkossa toimivien välittäjien oikeudellisen vastuun järjestelmää ja mainitun direktiivin 15 artiklassa säädettyä yleisen valvontavelvollisuuden asettamiskieltoa, jotta voidaan helpottaa digitaalisten palvelujen vapaata liikkuvuutta, varmistaa verkkosisällön saatavuus ja suojella käyttäjien perusoikeuksia; tähdentää tähän liittyen, että oikeudellista vastuuta koskevaa järjestelmää ja yleisen valvontavelvollisuuden asettamiskieltoa ei saisi heikentää mahdollisella uudella säädöksellä tai muuttamalla sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin muita osia;

58. tunnustaa periaatteen, jonka mukaan neutraalissa ja passiivisessa roolissa olevat digitaaliset palvelut, kuten backend-palvelut ja infrastruktuuripalvelut, eivät ole vastuussa palvelunsa kautta välitetystä sisällöstä, koska niillä ei ole määräysvaltaa kyseiseen sisältöön, ne eivät ole aktiivisessa vuorovaikutuksessa sen kanssa eivätkä optimoi sitä; painottaa kuitenkin, että aktiivista ja passiivista roolia on selvennettävä ottamalla huomioon asiaa koskeva unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö;

59. kehottaa komissiota harkitsemaan mahdollisuutta, että säilytyspalvelujen tarjoajat velvoitetaan raportoimaan laittomasta sisällöstä, joka voi täyttää vakavan rikoksen tunnusmerkistön, toimivaltaiselle lainvalvontaviranomaiselle heti sen tultua niiden tietoon;

Verkossa toimivat markkinapaikat

60. panee merkille, että verkkopalvelujen tarjoajien, kuten verkossa toimivien markkinapaikkojen, tulo markkinoille on hyödyttänyt sekä kuluttajia että elinkeinonharjoittajia erityisesti lisäämällä valinnanvaraa, vähentämällä kustannuksia ja alentamalla hintoja, mutta toteaa, että se on myös tehnyt kuluttajista alttiimpia yhä useampien myyjien harhaanjohtaville kauppatavoille ja että osa kyseisistä myyjistä toimii kolmansissa maissa ja voi siten tarjota verkossa laittomia, vaarallisia tai väärennettyjä tuotteita ja palveluja, jotka eivät usein täytä unionin tuoteturvallisuussääntöjä ja -normeja eivätkä takaa riittävästi kuluttajien oikeuksia;

61. korostaa, että kuluttajansuojan olisi oltava yhtä hyvä tehtiinpä ostoksia verkossa tai kivijalkakaupoissa; pitää kestämättömänä, että unionin kuluttajat altistuvat laittomille, väärennetyille ja vaarallisille tuotteille, jotka sisältävät vaarallisia kemikaaleja, sekä muille ihmisten terveyden vaarantaville turvallisuusriskeille; painottaa tarvetta ottaa käyttöön asianmukaisia tuoteturvallisuutta ja kuluttajansuojaa koskevia suojatoimia ja toimenpiteitä, jotta estetään vaatimustenvastaisten tuotteiden tai palvelujen myynti verkon markkinapaikoilla, ja kehottaa komissiota vahvistamaan näiden markkinapaikkojen vastuujärjestelmää;

62. korostaa markkinavalvonnasta ja tuotteiden vaatimustenmukaisuudesta annetun asetuksen (EU) 2019/1020 sääntöjen suurta merkitystä kolmansista maista unioniin tulevien tuotteiden vaatimustenmukaisuuden kannalta; kehottaa komissiota toteuttamaan toimenpiteitä, jotta unionin ulkopuolelle sijoittautuneet myyjät noudattaisivat paremmin lainsäädäntöä, kun unioniin ei ole sijoittautunut yhtään valmistajaa, maahantuojaa tai jakelijaa, sekä korjaamaan nykyisen lainsäädännön porsaanreiän, joka antaa unionin ulkopuolelle sijoittautuneille toimittajille mahdollisuuden myydä verkossa eurooppalaisille kuluttajille tuotteita, jotka eivät täytä turvallisuutta ja kuluttajansuojaa koskevia unionin sääntöjä, ilman että niille määrätään seuraamuksia tai että ne saatetaan vastuuseen toimistaan, koska tämän johdosta kuluttajilla ei ole oikeudellisia keinoja valvoa oikeuksiaan tai saada korvausta mahdollisesta vahingosta; korostaa tähän liittyen, että kolmansista maista peräisin olevien tuotteiden valmistajat ja myyjät on aina voitava tunnistaa;

63. korostaa, että verkon markkinapaikkojen on tiedotettava kuluttajille viipymättä, kun heidän ostamansa tuote on poistettu alustalta siksi, että tuotteen on ilmoitettu olevan unionin tuoteturvallisuus- tai kuluttajansuojasääntöjen vastainen;

64. korostaa tarvetta varmistaa, että verkon markkinapaikkojen tarjoajat konsultoivat RAPEXia ja ilmoittavat toimivaltaisille viranomaisille heti, kun ne saavat tiedon alustoillaan olevista laittomista, vaarallisista ja väärennetyistä tuotteista;

65. katsoo, että verkon markkinapaikkojen tarjoajien olisi tehostettava yhteistyötään markkinavalvontaviranomaisten ja tulliviranomaisten kanssa muun muassa vaihtamalla tietoja laittomien, vaarallisten ja väärennettyjen tuotteiden myyjästä;

66. kehottaa komissiota vaatimaan jäsenvaltioita toteuttamaan enemmän yhteisiä markkinavalvontatoimia ja tehostamaan yhteistyötä tulliviranomaisten kanssa verkossa myytävien tuotteiden turvallisuuden tarkistamiseksi ennen kuin ne päätyvät kuluttajille; pyytää komissiota tutkimaan mahdollisuutta perustaa kansainvälinen kuluttajakeskusten verkosto, joka auttaisi unionin kuluttajia ratkaisemaan riidat unionin ulkopuolisiin maihin sijoittautuneiden elinkeinonharjoittajien kanssa;

67. pyytää komissiota varmistamaan riittävän kuluttajansuojan tason asianmukaisilla suojatoimilla ja tiedonantovaatimuksilla, kun verkon markkinapaikat tarjoavat ammatillisia palveluja;

68. katsoo, että liikenne- ja matkailualalla digipalvelusäädöksellä olisi pyrittävä varmistamaan oikeusvarmuus ja selkeys luomalla hallintokehys, jolla virallistetaan alustojen ja kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten välinen yhteistyö etenkin hyvien käytäntöjen vaihtamiseksi ja asetetaan lyhytkestoisia vuokraus- ja liikkuvuuspalveluja tarjoaville alustoille velvollisuus antaa tietoa palveluntarjoajilleen asiaa koskevasta kansallisesta, alueellisesta ja paikallisesta lainsäädännöstä; kehottaa komissiota jatkamaan työtään perusteettomien esteiden poistamiseksi ja suunnittelemaan unionin koordinoimia alakohtaisia toimenpiteitä, joihin kaikki sidosryhmät osallistuvat, jotta voidaan sopia sisämarkkinasääntöjen mukaisista kriteereistä, kuten luvista, lisensseistä tai tarvittaessa tarjottavan palvelun paikallisesta tai kansallisesta rekisteröintinumerosta, jotka on täytettävä palvelun tarjoamiseksi lyhytkestoisia vuokraus- ja liikkuvuuspalveluja tarjoavalla alustalla; korostaa, että on tärkeää välttää asettamasta kohtuuttomia tiedonantovelvoitteita ja aiheuttamasta tarpeetonta hallinnollista taakkaa palveluntarjoajille ja etenkään palvelujen vertaistarjoajille ja pk-yrityksille;

69. kehottaa edistämään digipalvelusäädöksessä kestävää kasvua ja sähköisen kaupankäynnin kestävyyttä Euroopan vihreän kehityksen ohjelman mukaisesti; painottaa verkon markkinapaikkojen suurta merkitystä kestävien tuotteiden ja palveluiden edistämisessä ja kestävään kulutukseen kannustamisessa; kehottaa ryhtymään toimiin verkossa tarjottavia tuotteita ja palveluja koskevien harhaanjohtavien käytäntöjen ja disinformaation, myös valheellisten ympäristöväittämien, torjumiseksi ja kehottaa samalla verkon markkinapaikkojen tarjoajia edistämään sähköisen kaupankäynnin kestävyyttä antamalla kuluttajille selkeää ja helposti ymmärrettävää tietoa heidän verkosta ostamiensa tuotteiden tai palvelujen ympäristövaikutuksista;

70. kehottaa komissiota tarkastelemaan perusteellisesti tuotteiden ja palvelujen verkkokauppaan sovellettavan nykyisen oikeudellisen kehyksen selkeyttä ja johdonmukaisuutta, jotta voidaan havaita mahdolliset puutteet ja ristiriitaisuudet sekä täytäntöönpanon tehottomuus; pyytää komissiota tekemään perusteellisen analyysin digipalvelusäädöksen ja unionin tuoteturvallisuus- ja kemikaalilainsäädännön välisestä vuorovaikutuksesta; pyytää komissiota varmistamaan, että verkossa toimivia markkinapaikkoja koskevat uudet säännöt ovat linjassa direktiiviin 2001/95/EY[17] (yleinen tuoteturvallisuusdirektiivi) ja direktiiviin 85/374/ETY[18] (tuotevastuudirektiivi) tehtyjen muutosten kanssa;

71. panee merkille jatkuvat ongelmat, jotka liittyvät valikoivaa jakelua koskevien sopimusten väärinkäyttöön tai virheelliseen soveltamiseen niin, että rajoitetaan tuotteiden ja palvelujen rajat ylittävää saatavuutta sisämarkkinoilla ja alustojen välillä; pyytää komissiota ryhtymään toimiin tässä asiassa, kun vertikaalisia ryhmäpoikkeuksia koskevia sääntöjä ja muita SEUT:n 101 artiklassa tarkoitettuja toimia tarkastellaan laajemmin, mutta pidättymään asian käsittelystä digipalvelusäädöksessä;

Järjestelmätoimijoiden ennakkosääntely

72. panee merkille, että eräillä markkinoilla on nykyään suuria toimijoita, joilla on merkittäviä verkostovaikutuksia ja jotka voivat käytännössä toimia digitaalitaloudessa ”verkon portinvartijoina” (nk. järjestelmätoimijat); pitää kuluttajien edun kannalta tärkeänä, että sellaisten verkon markkinatoimijoiden, joilla on merkittävä digitaalinen läsnäolo, ja muiden palveluntarjoajien välinen kilpailu on tasapuolista ja tehokasta; pyytää komissiota tekemään perinpohjaisen analyysin markkinoilla tähän mennessä havaituista ongelmista ja niiden vaikutuksista muun muassa kuluttajiin, pk-yrityksiin ja sisämarkkinoihin;

73. katsoo, että vähentämällä markkinoille pääsyn esteitä ja sääntelemällä järjestelmätoimijoita sisämarkkinavälineellä, jossa näille suurille toimijoille määrätään ennakkosääntelynä korjaavia toimia, voidaan avata markkinoita uusille tulokkaille, myös pk-yrityksille, yrittäjille ja startup-yrityksille, mikä lisää kuluttajien valinnanvaraa ja edistää innovointia enemmän kuin mitä voidaan saavuttaa pelkästään kilpailulainsäädännön täytäntöönpanon avulla;

74. pitää myönteisenä komission järjestämää julkista kuulemista mahdollisuudesta ottaa tulevassa digipalvelusäädöksessä käyttöön kohdennettu ennakkosääntely, jolla puututaan digitaalisille markkinoille ominaisiin systeemisiin ongelmiin; korostaa komission erityisneuvonantajien digitaaliaikakauden kilpailupolitiikasta antaman selvityksen (”Competition Policy for the Digital Era”) tavoin, että sisämarkkinasääntely ja kilpailupolitiikka täydentävät luontevasti toisiaan;

75. kehottaa komissiota määrittelemään ”järjestelmätoimijat” selkeiden indikaattoreiden perusteella;

76. katsoo, että ennakkosääntelyn olisi perustuttava asetukseen (EU) 2019/1150 (verkkoalustojen ja niiden yrityskäyttäjien välisistä suhteista annettu, nk. P2B-asetus) ja että toimenpiteiden olisi oltava unionin kilpailusääntöjen ja unionin kilpailupolitiikan mukaisia, ja toteaa, että viimeksi mainittua tarkistetaan parhaillaan, jotta digitaaliajan haasteisiin voidaan vastata paremmin; katsoo, että ennakkosääntelyllä olisi varmistettava kaikkien toimijoiden tasapuoliset kaupankäyntiedellytykset ja että siinä voidaan asettaa lisävaatimuksia ja antaa tyhjentävä luettelo toimijoille pakollisista positiivisista toimista ja/tai kielletyistä negatiivisista toimista;

77. kehottaa komissiota analysoimaan erityisesti järjestelmätoimijoiden suosittelujärjestelmien, myös tällaisten järjestelmien toimintasääntöjen ja -perusteiden, avoimuuden puutetta sekä sitä, onko tarpeen asettaa avoimuutta koskevia lisävelvoitteita ja tiedonantovaatimuksia;

78. huomauttaa, että muilla aloilla on onnistuttu parantamaan kilpailua määräämällä ennakkosääntelynä korjaavia toimia; toteaa, että vastaavanlainen kehys voitaisiin kehittää portinvartija-asemassa olevien järjestelmätoimijoiden tunnistamiseksi, ottaen huomioon digitaalialan erityispiirteet;

79. kiinnittää huomiota siihen, että järjestelmätoimijoiden yrityskäyttäjien koko vaihtelee monikansallisista yrityksistä mikroyrityksiin; korostaa, että järjestelmätoimijoita koskeva ennakkosääntely ei saisi tuottaa lisävaatimuksia niitä käyttäville yrityksille;

80. korostaa, että laajamittainen datan keruu ja tiedonharavointi sekä se, että järjestelmätoimijat käyttävät tällaista dataa laajentaakseen toimintaansa yhä uusille markkinoille, samoin kuin mahdollisuus saada käyttäjä käyttämään yhden toimijan palvelussa käyttämiään sähköisiä tunnisteita useilla alustoilla, voivat johtaa toimijoiden neuvotteluvoiman epätasapainoon ja kilpailun vääristymiseen sisämarkkinoilla; katsoo, että avoimuuden lisääminen ja datan jakaminen järjestelmätoimijoiden ja toimivaltaisten viranomaisten välillä on ratkaisevan tärkeää, jotta voidaan taata ennakkosääntelyn toimivuus;

81. korostaa, että yhteentoimivuus on keskeisen tärkeää, jotta voidaan turvata kilpailu markkinoilla, käyttäjien valinnanvara ja innovatiiviset palvelut sekä ehkäistä tilanteita, joissa käyttäjä tai kuluttaja on riippuvainen yhdestä toimijasta; kehottaa komissiota varmistamaan järjestelmätoimijoiden asianmukaisen yhteentoimivuuden tason ja tutkimaan erilaisia teknologioita ja avoimia standardeja ja protokollia, mukaan lukien mahdollisuus käyttää teknistä rajapintaa (sovellusrajapinta);

Valvonta, yhteistyö ja täytäntöönpano

82. pitää tehokasta valvontaa ja jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä, joka kattaa tietojen ja hyvien käytäntöjen vaihdon, keskeisen tärkeänä digitaalisten palvelujen rajat ylittävän luonteen vuoksi, jotta voidaan varmistaa digipalvelusäädöksen asianmukainen täytäntöönpano; korostaa, että unionin lainsäädännön puutteellinen saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä sekä sen puutteellinen täytäntöönpano ja valvonta jäsenvaltioissa luo perusteettomia esteitä digitaalisille sisämarkkinoille; kehottaa komissiota poistamaan ne tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa;

83. pyytää komissiota varmistamaan, että jäsenvaltiot osoittavat kansallisille valvontaviranomaisille riittävät taloudelliset resurssit ja henkilöresurssit sekä täytäntöönpanovaltuudet, jotta ne voivat hoitaa tehtävänsä tehokkaasti, ja edistämään osaltaan niiden työtä;

84. korostaa, että kansallisten ja muiden jäsenvaltioiden viranomaisten, kansalaisyhteiskunnan ja kuluttajajärjestöjen välinen yhteistyö on äärimmäisen tärkeää digipalvelusäädöksen tehokkaan täytäntöönpanon kannalta; ehdottaa, että alkuperämaaperiaatetta vahvistetaan lisäämällä jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä, jotta voidaan parantaa digitaalisten palvelujen viranomaisvalvontaa ja varmistaa tehokas lainvalvonta rajat ylittävissä tapauksissa; kannustaa jäsenvaltioita kokoamaan yhteen ja vaihtamaan hyviä parhaita käytäntöjä ja tietoja kansallisten sääntelyviranomaisten kesken sekä tarjoamaan sääntelyviranomaisille ja oikeusviranomaisille turvallisia ja yhteentoimivia tapoja kommunikoida keskenään;

85. kehottaa komissiota arvioimaan, mikä olisi asianmukaisin valvonta- ja täytäntöönpanomalli digipalvelusäädöksen säännösten soveltamista varten, ja harkitsemaan kansallisten ja unionin viranomaisten keskinäiseen koordinointiin ja yhteistyöhön perustuvan hybridijärjestelmän perustamista digipalvelusäädöksen tehokasta täytäntöönpanon valvontaa ja täytäntöönpanoa varten; katsoo, että tällaisen valvontajärjestelmän olisi vastattava digipalvelusäädöksen valvonnasta, noudattamisesta, seurannasta ja soveltamisesta, että sillä olisi oltava lisävaltuudet toteuttaa rajat ylittäviä aloitteita ja tutkimuksia ja että sille olisi annettava täytäntöönpano- ja tarkastusvaltuudet;

86. katsoo, että kun unioni koordinoi toimia yhteistyössä kansallisten viranomaisten verkoston kanssa, etusijalle olisi asetettava monimutkaisten rajat ylittävien kysymysten ratkaiseminen;

87. muistuttaa, että on tärkeää helpottaa muiden kuin henkilötietojen jakamista ja edistää sidosryhmien vuoropuhelua; kannustaa perustamaan eurooppalaisen tutkimusrekisterin ja ylläpitämään sitä, jotta helpotetaan tällaisten tietojen jakamista julkisten laitosten, tutkijoiden, kansalaisjärjestöjen ja yliopistojen kanssa tutkimustarkoituksia varten; kehottaa komissiota hyödyntämään tämän välineen kehittämisessä olemassa olevia hyviä käytäntöjä ja aloitteita, kuten alustatalouden seurantakeskusta tai EU:n lohkoketjuteknologian seurantakeskusta;

88. katsoo, että komissiolle olisi annettava valtuudet tarjota yhteisen tutkimuskeskuksen kautta pyynnöstä asiantuntija-apua jäsenvaltioille, kun on analysoitava digitaalisia sisämarkkinoita koskevan lainsäädännön täytäntöönpanoon liittyviä teknisiä, hallinnollisia tai muita kysymyksiä; kehottaa kansallisia sääntelyviranomaisia ja komissiota antamaan lisäksi unionin pk-yrityksille niiden oikeuksiin liittyvää neuvontaa ja apua;

89. kehottaa komissiota vahvistamaan ja nykyaikaistamaan sähköistä kaupankäyntiä koskevaan direktiiviin perustuvaa unionin nykyistä sääntelyä tuomioistuinten ulkopuolisista riitojenratkaisumenettelyistä ottaen huomioon direktiivin 2013/11/EU[19] mukanaan tuoman kehityksen sekä kanteet, joilla on pyritty turvaamaan tehokas täytäntöönpano ja kuluttajien oikeussuojakeinot; korostaa tarvetta tukea kuluttajia tuomioistuinjärjestelmän käytössä; katsoo, että mikään säännösten tarkistaminen ei saisi heikentää kansallisten oikeusjärjestelmien pienyrityksille ja elinkeinonharjoittajille tarjoamaa oikeussuojaa;

Viimeiset näkökohdat

90. katsoo, että pyydetyn ehdotuksen mahdolliset rahoitusvaikutukset olisi katettava asianmukaisista budjettimäärärahoista;

91. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman ja siihen liittyvät yksityiskohtaiset suositukset komissiolle ja neuvostolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

 

 

PÄÄTÖSLAUSELMAESITYKSEN LIITE:  PYYDETYN EHDOTUKSEN SISÄLTÖÄ KOSKEVAT SUOSITUKSET

I. YLEISET PERIAATTEET

Digitaalipalveluja koskevan lainsäädäntöpaketin olisi osaltaan vahvistettava sisämarkkinoita varmistamalla digitaalisten palvelujen vapaa liikkuvuus ja elinkeinovapaus sekä takaamalla samalla korkeatasoinen kuluttajansuoja ja käyttäjien oikeuksien, luottamuksen ja turvallisuuden parantaminen verkossa.

Digipalvelusäädöksessä olisi taattava, että verkossa ja verkon ulkopuolella harjoitettavaa taloudellista toimintaa kohdellaan samalla tavoin ja että niille turvataan tasapuoliset toimintaedellytykset, joissa otetaan täysin huomioon periaate, jonka mukaan ”se mikä on laitonta verkon ulkopuolella, on laitonta myös verkossa”, ottaen huomioon verkkoympäristön erityisluonteen.

Digipalvelusäädöksen olisi tarjottava kuluttajille ja talouden toimijoille, erityisesti mikroyrityksille sekä pk-yrityksille, oikeusvarmuutta ja avoimuutta. Digipalvelusäädöksen olisi osaltaan tuettava innovointia ja poistettava perusteettomia ja suhteettomia esteitä ja rajoituksia digitaalisten palvelujen tarjoamiselta.

Digipalvelusäädös ei saisi vaikuttaa käyttäjien ja kuluttajien perusoikeuksien ja -vapauksien laajoihin puitteisiin, kuten yksityiselämän ja henkilötietojen suojaan, syrjimättömyyteen, ihmisarvoon, sananvapauteen ja oikeuteen tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin.

Digipalvelusäädöksen olisi perustuttava verkkoalustoihin tällä hetkellä sovellettaviin sääntöihin eli direktiiviin sähköisestä kaupankäynnistä ja asetukseen verkkoalustojen ja niiden yrityskäyttäjien välisistä suhteista.

Digipalvelusäädöksessä olisi

 tarkistettava sähköistä kaupankäyntiä koskevaa direktiiviä kattavasti SEUT:n 53 artiklan 1 kohdan ja 62 ja 114 artiklan nojalla siten, että perustetaan

— tarkistettu kehys selkeine avoimuus- ja tiedonantovelvoitteineen;

— selkeät ja yksityiskohtaiset menettelyt ja toimenpiteet, joiden avulla voidaan tehokkaasti torjua ja poistaa laitonta verkkosisältöä, mukaan lukien yhdenmukaistettu, oikeudellisesti sitova eurooppalainen ilmoitus- ja toimintamekanismi;

— tehokas valvonta ja yhteistyö sekä oikeasuhteiset, tehokkaat ja varoittavat seuraamukset;

• perustettava SEUT:n 114 artiklan nojalla oikeudellinen sisämarkkinaväline, jossa asetetaan ennakkovelvoitteita digitaalisessa ekosysteemissä portinvartija-asemassa oleville suurille alustoille eli ”järjestelmätoimijoille” ja jota täydennetään tehokkaalla institutionaalisella täytäntöönpanomekanismilla.

 

II. SOVELTAMISALA

 

Oikeusvarmuuden vuoksi digipalvelusäädöksessä olisi selvennettävä, mitkä digitaaliset palvelut kuuluvat sen soveltamisalaan. Digipalvelusäädöksen olisi oltava sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin tavoin horisontaalinen, ja sitä olisi sovellettava paitsi verkkoalustoihin myös kaikkiin tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajiin, sellaisina kuin ne on määritelty unionin oikeudessa.

Olisi vältettävä soveltamasta kaikkiin samaa ”yhden koon” lähestymistapaa. Erilaiset toimenpiteet saattavat olla tarpeen, kun kyse on puhtaasti yritysten kesken tarjottavista digitaalisista palveluista, palveluista, jotka ovat vain rajallisesti tai eivät lainkaan kolmansien osapuolten tai suuren yleisön saatavilla, sekä palveluista, jotka on suunnattu suoraan kuluttajille ja suurelle yleisölle.

Tulevan digipalvelusäädöksen alueellinen soveltamisala olisi ulotettava kattamaan myös kolmansiin maihin sijoittautuneiden yritysten, palveluntarjoajien ja tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajien toiminta, kun niiden toiminta liittyy palvelujen tai tavaroiden tarjoamiseen ja suuntaamiseen kuluttajille tai käyttäjille unionissa.

Jos komissio uudelleentarkastelunsa jälkeen katsoo, että digipalvelusäädöksessä olisi muutettava sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin liitteessä säädettyjä poikkeuksia, sen ei pitäisi muuttaa etenkään kuluttajasopimuksia koskevia sopimusvelvoitteita koskevaa poikkeusta.

Digipalvelusäädöksessä olisi varmistettava, että unioni ja jäsenvaltiot säilyttävät korkeatasoisen kuluttajansuojan ja että jäsenvaltiot voivat edelleen pyrkiä yleisen edun mukaisiin oikeutettuihin tavoitteisiin silloin, kun se on välttämätöntä, oikeasuhteista ja unionin oikeuden mukaista.

Digipalvelusäädöksessä olisi määriteltävä johdonmukaisesti sen säännösten yhteisvaikutus muiden sellaisten oikeudellisten välineiden kanssa, joilla pyritään helpottamaan palvelujen vapaata liikkuvuutta, jotta voidaan tarvittaessa selventää ammattimaisiin palveluihin ja muihin kuin ammattimaisiin palveluihin sovellettavaa oikeudellista järjestelmää kaikilla aloilla, mukaan lukien liikkuvuuspalvelut ja lyhytkestoiset vuokrauspalvelut.

Digipalvelusäädöksessä olisi myös johdonmukaisesti selvennettävä, miten sen säännökset vaikuttavat äskettäin hyväksyttyihin sääntöihin, jotka koskevat muun muassa maarajoituksia, tuoteturvallisuutta, markkinavalvontaa, verkkoalustojen ja niiden yrityskäyttäjien välisiä suhteita, kuluttajansuojaa, tavarakauppaa ja digitaalisen sisällön ja digitaalisten palvelujen tarjoamista[20], sekä muihin ilmoitettuihin aloitteisiin, kuten tekoälyä koskevaan sääntelykehykseen.

Digipalvelusäädöstä olisi sovellettava rajoittamatta muissa säädöksissä, kuten yleisessä tietosuoja-asetuksessa, direktiivissä (EU) 2019/790 (tekijänoikeusdirektiivi) ja direktiivissä 2010/13/EU (audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi), vahvistettujen sääntöjen soveltamista.

 

III. MÄÄRITELMÄT

 

Digipalvelusäädöksen määritelmissä olisi

• selvennettävä, missä määrin uudet digitaaliset palvelut, kuten sosiaalisen median verkostot, yhteistyötalouden palvelut, hakukoneet, langattoman lähiverkon tukiasemat, verkkomainonta, pilvipalvelut, verkkoisännöinti, viestinvälityspalvelut, sovelluskaupat, vertailuvälineet, tekoälypohjaiset palvelut, sisällönjakeluverkostot ja verkkotunnuspalvelut, kuuluvat säädöksen soveltamisalaan;

• selvennettävä yhtäältä sisällönsäilytyspalvelua tarjoavien välittäjien säilyttämän sisällön laatu (teksti, kuva, video tai audio) ja toisaalta kaupallisten verkossa toimivien markkinapaikkojen toiminnan luonne (tavaroiden, myös digitaalisia elementtejä sisältävien tavaroiden, vai palvelujen myynti);

• erotettava taloudellinen toiminta selvemmin sisällön toimittamisesta korvausta vastaan ja vastikkeellisista liiketoimista, sellaisina kuin unionin tuomioistuin on ne määritellyt, jotka kattavat myös mainonnan ja markkinointikäytännöt ja toisaalta ei-kaupallisen toiminnan ja sisällön;

• selvennettävä, mitä kaikkea ”laittoman sisällön” määritelmä kattaa, ja tehtävä selväksi, että se kattaa myös kuluttajansuojaa, tuoteturvallisuutta taikka elintarvikkeiden tai tupakkatuotteiden, kosmeettisten valmisteiden ja lääkeväärennösten tarjoamista tai myyntiä koskevien unionin sääntöjen rikkomisen;

• määriteltävä ”järjestelmätoimija” käyttämällä selkeitä indikaattoreita, joiden avulla sääntelyviranomaiset voivat tunnistaa verkkotaloudessa systeemisesti tärkeät alustat, joilla on merkittävä markkina-asema ja jotka toimivat eräänlaisina portinvartijoina; tällaisia indikaattoreita voisivat olla esimerkiksi se, toimiiko yritys merkittävässä määrin monisuuntaisilla markkinoilla, kykeneekö se saattamaan käyttäjät ja kuluttajat riippuvaisiksi itsestään, sen verkoston koko (käyttäjien lukumäärä) ja mahdolliset verkostovaikutukset; markkinoille pääsyn esteet, yrityksen vakavaraisuus, mahdollisuus saada dataa, eri lähteistä peräisin olevan datan keruu ja yhdistäminen; vertikaalinen integraatio ja yrityksen rooli väistämättömänä liikekumppanina sekä sen toiminnan merkitys kolmansien osapuolten mahdollisuudelle päästä toimitusketjuihin ja markkinoille jne.;

• pyrittävä tarvittaessa kodifioimaan unionin tuomioistuimen päätökset ottaen asianmukaisesti huomioon ne lukuisat eri säädökset, joissa kyseisiä määritelmiä käytetään.

IV. AVOIMUUS- JA TIEDONANTOVELVOITTEET

Digipalvelusäädöksessä olisi otettava käyttöön selkeät ja oikeasuhteiset avoimuus- ja tiedonantovelvoitteet. Nämä velvoitteet eivät saisi luoda vapautuksia tai uusia poikkeuksia nykyiseen vastuujärjestelmään, joka perustuu sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin 12, 13 ja 14 artiklaan, ja niiden olisi katettava seuraavat seikat:

1. Yleiset tiedonantovaatimukset

Sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin tarkistetuilla säännöksillä olisi tiukennettava yleisiä tiedonantovaatimuksia asettamalla seuraavat velvoitteet:

• sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin 5, 6 ja 10 artiklassa säädettyjä tiedonantovaatimuksia olisi tiukennettava;

• yrityskäyttäjiä varten olisi otettava käyttöön periaate yritysasiakkaan tuntemisvelvollisuudesta, jota sovelletaan vain säilytyspalvelun tarjoajan suoriin liikesuhteisiin; säilytyspalvelun tarjoajien olisi verrattava yrityskäyttäjiensä antamia tunnistetietoja unionin tietokantoihin alv-tunnisteista ja taloudellisten toimijoiden rekisteröinti- ja tunnistenumeroista, jos käyttäjällä on alv-tunniste tai EORI-numero; jos yrityksen ei tarvitse rekisteröityä alv- tai EORI-rekisteriin, sen olisi toimitettava muita tunnistamisen mahdollistavia tietoja; kun yrityskäyttäjä toimii muiden yritysten edustajana, sen olisi ilmoitettava edustamansa yritykset; säilytyspalvelun tarjoajien olisi pyydettävä yrityskäyttäjiään varmistamaan, että kaikki annetut tiedot ovat paikkansapitäviä ja ajantasaisia, jollei muutoksista muuta johdu, ja säilytyspalvelun tarjoajien ei pitäisi sallia tarjota palveluja yrityskäyttäjille, jos kyseiset tiedot ovat puutteellisia tai jos toimivaltaiset viranomaiset ovat ilmoittaneet säilytyspalvelun tarjoajalle, että sen yrityskäyttäjän tunnistetiedot ovat vääriä, harhaanjohtavia tai muuten virheellisiä;

• edellä tarkoitettua palvelukieltoa olisi sovellettava ainoastaan yritysten välisiin sopimussuhteisiin eikä se saisi vaikuttaa yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisiin rekisteröityjen oikeuksiin; tämä toimenpide ei saisi vaikuttaa sellaisten käyttäjien anonymiteetin suojeluun verkossa, jotka eivät ole yrityskäyttäjiä; uusilla yleisillä tiedonantovaatimuksilla olisi tehostettava sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin 5, 6 ja 10 artiklan säännöksiä, jotta kyseiset toimenpiteet vastaisivat äskettäin annetussa lainsäädännössä, erityisesti direktiivissä 93/13/ETY[21] (kohtuuttomia sopimusehtoja koskeva direktiivi), direktiivissä 2011/83/EU[22] (kuluttajanoikeusdirektiivi) sekä verkkoalustojen ja niiden yrityskäyttäjien välisistä suhteista annetussa asetuksessa (P2B‑asetus), vahvistettuja tiedonantovaatimuksia;

• sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin 5 artiklaa olisi edelleen nykyaikaistettava edellyttämällä, että digitaalisen palvelun tarjoajat tarjoavat kuluttajille suoran ja tehokkaan viestinnän mahdollistavia välineitä, jollaisia ovat esimerkiksi sähköiset yhteydenottolomakkeet, palvelubotit, pikaviestiohjelmat ja takaisinsoittojärjestelmät, edellyttäen, että näitä viestintävälineitä koskevat tiedot ovat kuluttajien saatavilla selkeällä ja ymmärrettävällä tavalla.

2. Oikeudenmukaiset sopimusehdot ja yleiset ehdot

Digipalvelusäädöksessä olisi säädettävä palveluntarjoajille vähimmäisvaatimuksia, jotka koskevat oikeudenmukaisten, saavutettavien, syrjimättömien ja avointen sopimusehtojen ja yleisten ehtojen hyväksymistä ja joiden mukaan niiden on ainakin

• määritettävä selkeät ja yksiselitteiset sopimusehdot ja yleiset ehdot käyttäen selkeää ja ymmärrettävää kieltä;

• ilmoitettava sopimusehdoissa ja yleisissä ehdoissa nimenomaisesti, mitä unionin oikeuden tai kansallisen lainsäädännön mukaan on pidettävä laittomana sisältönä tai toimintana, ja selitettävä, mitä oikeudellisia seurauksia käyttäjille aiheutuu laittoman sisällön tietoisesta tallentamisesta tai lataamisesta;

• ilmoitettava käyttäjille aina, kun sopimusehtoihin ja yleisiin ehtoihin tehdään merkittävä muutos, joka voi vaikuttaa käyttäjien oikeuksiin, ja selitettävä muutoksen sisältö;

• varmistettava, että sopimusehtoihin ja yleisiin ehtoihin, myös loppukäyttäjän lisenssisopimusten ehtoihin, sisältyviä ennalta muotoiltuja vakiolausekkeita, joista ei ole neuvoteltu erikseen etukäteen, edeltää komission vahvistamaan yhdenmukaistettuun malliin perustuva tiivistelmä;

• varmistettava, että peruutusprosessi on yhtä vaivaton kuin rekisteröitymisprosessi (ei harhauttavia ”dark pattern” -tekniikoita tai muita pyrkimyksiä vaikuttaa kuluttajan päätöksiin);

• jos käytetään automatisoituja järjestelmiä, ilmoitettava sopimusehdoissaan ja yleisissä ehdoissaan selkeästi ja yksiselitteisesti automatisoitujen järjestelmiensä syötteet ja tavoitellut tuotokset ja tärkeimmät sisältöjen esittämisjärjestykseen vaikuttavat muuttujat ja syyt näiden muuttujien suurempaan merkitykseen suhteessa muihin muuttujiin sekä varmistettava samalla johdonmukaisuus verkkoalustojen ja niiden yrityskäyttäjien välisistä suhteista annetun asetuksen kanssa;

• varmistettava, että sopimusehtoja ja yleisiä ehtoja koskevat vaatimukset ovat unionin oikeudessa, kuten kohtuuttomia sopimusehtoja koskevassa direktiivissä, sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevassa direktiivissä, kuluttajan oikeuksia koskevassa direktiivissä, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä (EU) 2019/2161, ja yleisessä tietosuoja-asetuksessa, vahvistettujen tiedonantovaatimusten mukaisia ja täydentävät niitä.

3. Kaupallista viestintää koskevat avoimuusvaatimukset

• Sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin tarkistetuilla säännöksillä olisi lujitettava nykyisiä kaupallisen viestinnän avoimuusvaatimuksia ottamalla käyttöön periaatteet sisäänrakennetusta ja oletusarvoisesta avoimuudesta.

• Ehdotettujen toimenpiteiden olisi pohjauduttava sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin 6 ja 7 artiklaan, ja niillä olisi luotava verkkoalustojen ja kuluttajien välisille suhteille uusi kehys, joka kattaa verkkomainonnan, digitaalisen tuuppauksen, mikrokohdentamisen, suosittelujärjestelmien käytön mainontaan ja hakutulosten priorisoinnin. Näillä toimenpiteillä olisi

– asetettava tehokkaiden tarkastusten ja valvonnan mahdollistamiseksi velvollisuus ilmoittaa tietyt, selkeästi määritellyt verkkomainontaa koskevien tietojen luokat, kuten mainostajan tunnistetiedot ja tiedot suorista ja välillisistä maksuista tai muista palveluntarjoajien saamista korvauksista; tämän ansiosta kuluttajien ja viranomaisten olisi voitava tunnistaa, kuka olisi saatettava vastuuseen esimerkiksi virheellisestä tai harhaanjohtavasta mainonnasta; toimenpiteillä olisi myös edistettävä sen varmistamista, että laitonta toimintaa ei voida rahoittaa mainospalveluilla;

– tehtävä selkeä ero kaupallisen ja poliittisen verkkomainonnan välillä ja varmistettava kohderyhmien profilointia ja mainoskampanjoiden optimointia koskevien kriteerien avoimuus; tarjottava kuluttajille oletusarvoinen vaihtoehto, jolla voi vapautua seurannasta ja mikrokohdennuksesta, sekä mahdollisuus hyväksyä käyttötottumuksia koskevien tietojen käyttö mainonnassa ja mahdollisuus antaa suostumuksensa poliittiseen mainontaan;

– tarjottava kuluttajille mahdollisuus tutustua omiin dynaamisiin markkinointiprofiileihinsa, jotta he saavat tietää, seurataanko heitä ja mitä tarkoitusta varten ja onko heidän vastaanottamansa tiedot tarkoitettu mainontaan, ja taattava heidän oikeutensa riitauttaa oikeuksiaan heikentävät päätökset;

– varmistettava, että maksulliset mainokset tai korvausta vastaan tehtävä sijoittaminen tietylle sijalle hakutuloslistassa ilmoitetaan selkeällä, ytimekkäällä ja ymmärrettävällä tavalla noudattaen direktiiviä 2005/29/EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä (EU) 2019/2161;

– varmistettava syrjimättömyyden periaatteen ja monipuolistamista koskevien vähimmäisvaatimusten noudattaminen ja määritettävä aggressiivisena mainontana pidettävät käytännöt kannustaen samalla kuluttajaystävällisen tekoälyteknologian käyttöön;

– otettava käyttöön vastuuvelvollisuutta ja oikeudenmukaisuutta koskevat kriteerit kohdennetussa mainonnassa ja mainonnan optimoinnissa käytettäville algoritmeille, sallittava toimivaltaisten viranomaisten suorittamat ulkoiset sääntelyvaatimusten tarkastukset ja mahdollistettava algoritmisuunnittelussa tehtyjen, yksittäisten henkilöiden tietoja hyödyntävien valintojen tarkastaminen käyttäjien yksityisyyden suojaa ja liikesalaisuuksia vaarantamatta;

– tarjottava pääsy tietoihin mainonnan jakelusta, mainostajien saavuttamasta näkyvyydestä sen mukaan, missä ja milloin mainostetaan, sekä maksuttoman ja maksamattoman mainonnan tuloksista.

4. Tekoäly ja koneoppiminen

Tarkistetuissa säännöksissä olisi noudatettava seuraavia periaatteita, kun on kyse sellaisten tietoyhteiskunnan palvelujen tarjonnasta, joissa hyödynnetään tekoälyä, automatisoitua päätöksentekoa tai koneoppimista:

• varmistetaan, että kuluttajilla on oikeus saada tietää, jos palvelussa hyödynnetään tekoälyä, automatisoitua päätöksentekoa tai koneoppimista taikka automatisoitua sisällöntunnistusta, että heillä on oikeus saada asiassaan päätös, joka ei perustu pelkästään automaattiseen käsittelyyn, ja että heillä on mahdollisuus kieltää tekoälypohjaisten personointitoimintojen käyttö taikka rajoittaa tai säätää niiden käyttöä erityisesti palvelujen sijoituksen määrittämiseen;

• laaditaan kattavat säännöt algoritmien ja datajoukkojen syrjimättömyydestä ja avoimuudesta;

• varmistetaan, että algoritmin toiminta on selitettävissä toimivaltaisille viranomaisille niin, että ne voivat tarkistaa sen, jos on syytä uskoa, että algoritmi aiheuttaa vinoumia;

• säädetään toimivaltaisten viranomaisten suorittamasta algoritmien tapauskohtaisesta valvonnasta ja toistuvasta riskinarvioinnista sekä siitä, että ihmisen on valvottava päätöksentekoa, jotta voidaan taata korkeampi kuluttajansuojan taso; tällaisten vaatimusten olisi oltava yhdenmukaisia nykyisten, esimerkiksi direktiivissä (EU) 2018/958[23] (suhteellisuusarviointia koskeva direktiivi) vahvistettujen sääntöjen kanssa, mitä tulee ihmisen suorittamaan automatisoitujen palvelujen valvontaan ja niiden riskien arviointivelvoitteisiin, eikä niillä saisi perusteettomasti tai suhteettomasti rajoittaa palvelujen vapaata liikkuvuutta;

• perustetaan selkeät vastuuvelvollisuus-, vastuu- ja oikeussuojamekanismit, jotta voidaan käsitellä tekoälysovellusten, automatisoidun päätöksenteon ja koneoppimisen käytöstä mahdollisesti aiheutuneet haitat;

• vahvistetaan periaate sisäänrakennetusta ja oletusarvoisesta turvallisuudesta sekä määritetään tekoälyn kehittäjille toimivat ja tehokkaat oikeudet ja menettelyt sellaisia tilanteita varten, joissa algoritmit tekevät arkaluonteisia päätöksiä yksittäisistä henkilöistä, sekä varaudutaan asianmukaisesti tulevan teknologisen kehityksen vaikutuksiin ja hyödynnetään sitä;

• varmistetaan luottamuksellisuuden, käyttäjien yksityisyyden ja liikesalaisuuksien suoja;

• varmistetaan, että kun työpaikalla käyttöön otettu tekoälyteknologia vaikuttaa suoraan digitaalisia palveluja käyttävien työntekijöiden työoloihin, työntekijöille tiedotetaan asiasta kattavasti.

5. Seuraamukset 

Mainittujen säännösten noudattamista olisi tuettava tehokkailla, oikeasuhteisilla ja varoittavilla seuraamuksilla, oikeasuhteisten sakkojen määrääminen mukaan lukien.

V. TOIMENPITEET LAITTOMAN VERKKOSISÄLLÖN TORJUMISEKSI

 

Digipalvelusäädöksessä olisi annettava selkeää tietoa ja ohjeita siitä, miten verkossa toimivien välittäjien olisi torjuttava laitonta verkkosisältöä. Sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin tarkistetuissa säännöissä olisi

 

• selvennettävä, että laittoman sisällön poistaminen tai siihen pääsyn estäminen ei saisi vaikuttaa käyttäjien ja kuluttajien perusoikeuksiin ja oikeutettuihin etuihin ja että laillista sisältöä ei pidä poistaa;

• parannettava oikeudellista kehystä ottaen huomioon verkossa toimivien välittäjien ja internetin keskeinen rooli julkisen keskustelun sekä faktojen, mielipiteiden ja ajatusten vapaan levittämisen helpottamisessa;

• säilytettävä taustalla vaikuttava oikeudellinen periaate, jonka mukaan verkossa toimivien välittäjien ei pitäisi katsoa olevan suoraan vastuussa käyttäjiensä toiminnasta ja että verkossa toimivat välittäjät voivat jatkaa sisällön moderointia oikeudenmukaisten, saavutettavien, syrjimättömien ja avoimien palveluehtojen nojalla;

• selvennettävä, että verkossa toimivien välittäjien päätöksen siitä, onko käyttäjän lataama sisältö laillista, olisi oltava väliaikainen ja että niiden ei pitäisi katsoa olevan vastuussa asiasta, koska lopullinen päätös siitä, mikä on laitonta sisältöä, kuuluu tuomioistuimen tehtäväksi;

• varmistettava, etteivät säännökset vaikuta jäsenvaltioiden mahdollisuuteen määrittää jatkossakin, mikä sisältö on kansallisen lainsäädännön mukaan laitonta;

• varmistettava, että verkossa toimivilta välittäjiltä edellytettävät toimenpiteet ovat oikeasuhteisia, tehokkaita ja riittäviä laittoman verkkosisällön torjumiseksi tehokkaasti;

• mukautettava palveluntarjoajilta edellytettävien toimenpiteiden ankaruus rikkomuksen vakavuuteen;

• varmistettava, että pääsyn estäminen laittomaan sisältöön ja sen poistaminen eivät edellytä pääsyn estämistä kokonaiselle alustalle ja muutoin laillisiin palveluihin;

• otettava sisällön moderointimenettelyissä ja -välineissä käyttöön uusi avoimuus ja riippumaton valvonta, jotka liittyvät laittoman verkkosisällön poistamiseen; tällaisiin järjestelmiin ja menettelyihin olisi liitettävä vahvat takeet avoimuudesta ja vastuuvelvollisuudesta, ja niiden olisi oltava toimivaltaisten viranomaisten käytettävissä tarkastuksia ja testausta varten.

1. Ilmoitus- ja toimintamekanismi 

 

Digipalvelusäädöksellä olisi luotava yhdenmukaistettu ja oikeudellisesti täytäntöönpanokelpoinen ilmoitus- ja toimintamekanismi, joka perustuu selkeisiin prosesseihin ja täsmällisiin määräaikoihin ilmoitus- ja toimintamenettelyn kullekin vaiheelle. Ilmoitus- ja toimintamekanismilta vaaditaan seuraavaa:

 

• sitä olisi sovellettava laittomaan verkkosisältöön ja laittomaan toimintaan verkossa;

• siinä olisi erotettava toisistaan erityyppiset palveluntarjoajat, toimialat ja/tai laiton sisältö sekä rikkomusten vakavuusasteet;

• sen olisi tarjottava helppokäyttöisiä, luotettavia ja käyttäjäystävällisiä menettelyjä, jotka on sovitettu sisällön lajiin;

• sen olisi tarjottava käyttäjille mahdollisuus tehdä verkossa toimiville välittäjille helposti sähköisessä muodossa ilmoitus sellaisesta verkkosisällöstä tai toiminnasta verkossa, joka voi olla laitonta;

• siinä olisi selkeytettävä ymmärrettävällä tavalla sovellettavia käsitteitä ja prosesseja, kuten ”viipymätön” toiminta, ”tosiasiallisen tiedon” saaminen, ”kohdennetut toimet”, ”ilmoitusten muoto” ja ”ilmoitusten pätevyys”;

• siinä olisi taattava, että ilmoitukset eivät automaattisesti aiheuta oikeudellista vastuuta eivätkä aseta poistamisvaatimusta sisällön tiettyjen osien tai laillisuuden arvioinnin osalta;

• siinä olisi edellytettävä, että ilmoitus on riittävän täsmällinen ja asianmukaisesti perusteltu, jotta ilmoituksen vastaanottava palveluntarjoaja voi tehdä tietoon perustuvan ja huolellisen päätöksen sen johdosta toteutettavista toimista, ja täsmennettävä tarvittavat vaatimukset sen varmistamiseksi, että ilmoituksessa on kaikki laittoman sisällön nopeaan poistamiseen tarvittavat tiedot;

• siinä olisi edellytettävä, että ilmoituksessa mainitaan väitetyn laittoman sisällön sijainti (URL-osoite ja tarvittaessa aikaleima), väitetyn väärinkäytöksen tapahtuma-aika ja -päivä sekä väitteen perustelut, mukaan lukien selitys syistä, joiden vuoksi ilmoituksen tekijä pitää sisältöä laittomana, ja että väitteen tueksi esitetään tarvittaessa – sisällön laadusta riippuen – lisänäyttöä ja että annetaan vakuutus siitä, että ilmoitus on tehty vilpittömässä mielessä ja että annetut tiedot pitävät paikkansa;

• siinä olisi tarjottava ilmoituksen tekijälle mahdollisuus antaa ilmoituksessa yhteystietonsa, mutta tätä ei pitäisi edellyttää; jos ilmoituksen tekijä päättää antaa yhteystietonsa, olisi varmistettava anonyymiys suhteessa sisällöntarjoajaan; jos yhteystietoja ei ole annettu, voidaan käyttää IP-osoitetta tai muuta vastaavaa tietoa; anonyymiä ilmoittamista ei pitäisi sallia, jos ilmoitus koskee henkilöoikeuksien tai teollis- ja tekijänoikeuksien loukkausta;

• siinä olisi otettava käyttöön suojatoimia, joilla estetään sellaisten käyttäjien väärinkäytökset, jotka järjestelmällisesti ja toistuvasti tekevät vääriä tai vilpillisiä ilmoituksia;

• siinä olisi asetettava verkossa toimiville välittäjille velvollisuus tarkistaa ilmoitettu sisältö ja vastata nopeasti ilmoituksen tekijälle ja sisällön lataajalle toimittamalla niille perusteltu päätös; vastauksen antamisen lisäksi verkossa toimivia välittäjiä olisi vaadittava ilmoittamaan päätöksen perustelut, päätöksen tekotapa eli se, onko päätöksen tehnyt ihminen vai automatisoitu päätöksentekijä, sekä tiedot mahdollisuudesta hakea päätökseen – sen tekijästä riippumatta – muutosta välittäjältä, tuomioistuimilta tai muilta tahoilta;

• siinä olisi tarjottava tietoa ja oikeussuojakeinot päätöksen riitauttamiseksi vastustusilmoituksella, myös siinä tapauksessa, että sisältö on poistettu automatisoidulla ratkaisulla, paitsi jos tällainen vastustusilmoitus olisi ristiriidassa lainvalvontaviranomaisten meneillään olevan tutkinnan kanssa;

• siinä olisi varmistettava, että muussa kuin verkossa toimivan välittäjän jäsenvaltiossa annettua kieltomääräystä ei käsitellä ilmoitus- ja toimintamekanismissa.

Digipalvelusäädöksen ilmoitus- ja toimintamekanismin olisi oltava sitova ainoastaan laittoman sisällön osalta. Tämä ei kuitenkaan saisi estää verkossa toimivia välittäjiä ottamasta käyttöön vastaavaa ilmoitus- ja toimintamekanismia muuta sisältöä varten.

 

2. Ilmoitus- ja toimintamekanismeihin liittyvät tuomioistuinten ulkopuoliset riitojenratkaisumenettelyt

• Verkossa toimivan välittäjän tekemän päätöksen siitä, ryhtyykö se toimiin laittomaksi ilmoitetun sisällön suhteen, olisi sisällettävä selkeät perustelut kyseistä sisältöä koskeville toimille. Ilmoituksen tekijän olisi saatava vastaanottovahvistus ja tieto ilmoituksensa perusteella toteutetuista jatkotoimista.

• Laittomaksi ilmoitetun sisällön jakajalle olisi viipymättä tiedotettava tehdystä ilmoituksesta sekä, mikäli sisältö on poistettu tai siihen pääsy on estetty väliaikaisesti tai lopullisesti, tällaisten päätösten perustelut. Kaikille osapuolille olisi tiedotettava asianmukaisesti kaikista käytettävissä olevista oikeudellisista vaihtoehdoista ja mekanismeista tämän päätöksen riitauttamiseksi.

• Kaikilla asianosaisilla olisi oltava oikeus riitauttaa päätös vastustusilmoituksella, jonka on täytettävä selkeät vaatimukset ja joka on perusteltava. Asianosaisten olisi myös voitava turvautua tuomioistuinten ulkopuolisiin riitojenratkaisumenettelyihin.

• Käyttäjän oikeutta saada tieto ja oikeutta tehdä vastustusilmoitus ennen sisällön poistamista koskevan päätöksen tekemistä voidaan rajoittaa tai sitä ei ole ainoastaan,

a) jos verkossa toimiviin välittäjiin sovelletaan kansallisen lainsäädännön vaatimusta, jonka mukaan verkossa toimivan välityspalvelun on lopetettava kaikkien välityspalvelujensa tarjoaminen verkossa tietylle käyttäjälle tavalla, joka estää sitä noudattamasta kyseistä ilmoitus- ja toimintamekanismia; tai

b) jos ilmoitus tai vastustusilmoitus estäisi meneillään olevan rikostutkinnan, joka edellyttää, että sisältöön pääsyn keskeyttämistä tai sisällön poistamista koskeva päätös pidetään salassa.

• Sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin 17 artiklan sääntöjä olisi tarkistettava sen varmistamiseksi, että käyttöön otetaan riippumattomat tuomioistuinten ulkopuoliset riitojenratkaisumenettelyt ja että ne ovat käyttäjien saatavilla riita-asioissa, jotka koskevat pääsyn estämistä heidän lataamiin teoksiin tai muuhun aineistoon taikka niiden poistamista.

• Tuomioistuimen ulkopuolisen riitojenratkaisumenettelyn olisi täytettävä tietyt vaatimukset, jotka koskevat erityisesti menettelyjen oikeudenmukaisuutta, riippumattomuutta, puolueettomuutta, avoimuutta ja tehokkuutta. Tällaisten mekanismien avulla riidat on voitava ratkaista puolueettomasti, eivätkä ne saa viedä käyttäjältä kansallisen lainsäädännön tarjoamaa oikeudellista suojaa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta käyttäjien oikeuksia käyttää tehokkaita oikeussuojakeinoja.

• Jos muutoksenhaun ja vastustusilmoituksen tuloksena on todettu, että ilmoitettu toiminta tai ilmoitetut tiedot eivät ole laittomia, verkossa toimivan välittäjän olisi ilman aiheetonta viivytystä palautettava sisältö, joka on poistettu tai johon pääsy on estetty, tai sallittava käyttäjän ladata se uudelleen.

• Kun tehdään, riitautetaan tai vastaanotetaan ilmoitus, kaikille asianosaisille olisi ilmoitettava sekä mahdollisuudesta käyttää vaihtoehtoista riitojenratkaisumekanismia että oikeudesta saattaa asia toimivaltaisen kansallisen tuomioistuimen käsiteltäväksi.

• Tuomioistuinten ulkopuoliset riitojenratkaisumenettelyt eivät saisi millään tavoin vaikuttaa osapuolten oikeuteen nostaa kanne.

3. Ilmoitus- ja toimintamekanismin avoimuus

Ilmoitus- ja toimintamekanismien olisi oltava avoimia ja julkisesti käytettävissä. Tätä varten verkossa toimivat välittäjät olisi velvoitettava julkaisemaan vuosikertomuksia, joiden olisi oltava vakiomuotoisia ja sisällettävä tiedot seuraavista:

• kaikkien ilmoitus- ja toimintamekanismin kautta vastaanotettujen ilmoitusten lukumäärä ja asianomaisen sisällön laji;

• keskimääräinen vastausaika sisällön lajia kohden;

• virheellisten sisällön poistojen lukumäärä;

• ilmoituksen tehneiden tahojen tyyppi (yksityishenkilöt, organisaatiot, yritykset, luotettavat ilmoittajat jne.) ja niiden tekemien ilmoitusten kokonaismäärä;

• tiedot sisällön laittomuuden laadusta tai poistamiseen johtaneen rikkomuksen tyypistä;

• verkossa toimivien välittäjien riitautettujen päätösten määrä ja niiden käsittelytapa;

• kuvaus säilytyspalvelua tarjoavan välittäjän soveltamasta sisällön moderointimallista sekä mahdollisista automatisoiduista välineistä, mukaan lukien merkitykselliset tiedot asiaan liittyvästä logiikasta;

• toimenpiteet, joita ne toteuttavat sovellettavia ehtoja toistuvasti rikkoneiden käyttäjien suhteen sen varmistamiseksi, että kyseiset toimenpiteet ovat tehokkaita tällaisen järjestelmällisen väärinkäytön torjumisessa.

 

Kyseisen kertomuksen julkistamisvelvoitteessa ja sitä varten edellytettävissä yksityiskohdissa olisi otettava huomioon verkossa toimivien välittäjien koko tai toiminnan laajuus sekä se, onko niillä vain rajallisesti resursseja ja asiantuntemusta. Mikroyrityksiä ja startup-yrityksiä olisi vaadittava päivittämään kertomusta vain, jos tapahtuu merkittävä muutos edelliseen vuoteen verrattuna.

Verkossa toimivien välittäjien olisi myös julkaistava tiedot menettelyistään ja määräajoista, joiden kuluessa asianosaisten on toimittava, kuten aika, jossa sisällön lataajan on vastattava vastustusilmoituksella, aika, jossa välittäjän on ilmoitettava kummallekin osapuolelle menettelyn tuloksesta, sekä aika, jossa kuhunkin päätökseen voi hakea muutosta eri tavoin.

4. Sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin 12, 13 ja 14 artiklan safe harbour -säännökset 

Digipalvelusäädöksellä olisi suojattava ja pidettävä voimassa nykyiset tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajien (verkossa toimivat välittäjät) vastuuta koskevat rajoitetut poikkeukset, joista säädetään sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin 12, 13 ja 14 artiklassa.

5. Aktiiviset ja passiiviset säilytyspalvelun tarjoajat

Digipalvelusäädöksessä olisi säilytettävä poikkeukset, jotka koskevat neutraalissa ja passiivisessa roolissa olevia välittäjiä, ja korjattava ”aktiivisen roolin” käsitettä koskeva oikeusvarmuuden puute kodifioimalla asiaa koskeva unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö. Siinä olisi myös selvennettävä, että säilytyspalvelun tarjoajat toimivat aktiivisessa roolissa, kun ne luovat sisältöä tai tietyssä määrin vaikuttavat sisällön laittomuuteen, tai jos se merkitsee kolmannen osapuolen sisällön ottamista omiin nimiinsä, keskivertokäyttäjien tai -kuluttajien arvion mukaan.

Digipalvelusäädöksellä olisi varmistettava, että verkossa toimivien välittäjien toteuttamat vapaaehtoiset toimenpiteet laittoman sisällön torjumiseksi eivät saisi johtaa siihen, että niiden katsotaan olevan aktiivisessa roolissa pelkästään kyseisten toimenpiteiden perusteella. Tällaisten toimenpiteiden käyttöönottoon olisi kuitenkin liitettävä asianmukaisia suojatoimia, ja sisällön moderointikäytäntöjen olisi oltava oikeudenmukaisia, saavutettavia, syrjimättömiä ja avoimia.

Digipalvelusäädöksessä olisi säilytettävä sellaisten backend-palvelujen ja infrastruktuuripalvelujen vastuuvapaus, jotka eivät ole osapuolina verkossa toimivien välittäjien ja niiden asiakkaiden välisissä sopimussuhteissa ja jotka ainoastaan panevat täytäntöön verkossa toimivien välittäjien tai niiden asiakkaiden tekemät päätökset.

6. Yleisen valvontavelvollisuuden asettamiskielto – sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin 15 artikla

Digipalvelusäädöksessä olisi säilytettävä nykyisen sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin 15 artiklan mukainen kielto asettaa yleinen valvontavelvollisuus. Verkossa toimiville välittäjille ei pitäisi asettaa yleistä valvontavelvollisuutta.

VI. VERKOSSA TOIMIVAT MARKKINAPAIKAT 

Digipalvelusäädöksessä olisi ehdotettava uusia erityissääntöjä sovellettavaksi verkon markkinapaikkoihin sekä tuotteiden verkkomyyntiin, myynninedistämiseen tai toimittamiseen ja palvelujen tarjoamiseen kuluttajille.

Näiltä uusilta säännöiltä edellytetään seuraavaa:

• niiden olisi oltava johdonmukaisia yleisen tuoteturvallisuusdirektiivin uudistuksen kanssa ja täydennettävä sitä;

• niiden olisi katettava kaikki yksiköt, jotka tarjoavat ja suuntaavat palveluja ja/tai tuotteita kuluttajille unionissa, vaikka ne olisivat sijoittautuneet unionin ulkopuolelle;

• niissä olisi erotettava verkon markkinapaikat muuntyyppisistä palveluntarjoajista, saman yrityksen muu liitännäinen välitystoiminta mukaan lukien; jos jokin yrityksen tarjoamista palveluista täyttää edellytykset, joiden perusteella sitä voidaan pitää markkinapaikkana, sääntöjä olisi sovellettava täysimääräisesti kyseiseen liiketoiminnan osaan riippumatta yrityksen sisäisestä organisaatiosta;

• niissä olisi varmistettava, että verkon markkinapaikat tekevät selväksi, mistä maasta käsin tuotteita myydään tai palveluja tarjotaan, riippumatta siitä, tarjoaako tai myykö niitä kyseinen markkinapaikka, kolmas osapuoli vai unionin alueelle tai sen ulkopuolelle sijoittautunut myyjä;

• niissä olisi varmistettava, että verkon markkinapaikat poistavat nopeasti kaikki tietoonsa tulleet toimittajan antamat harhaanjohtavat tiedot, mukaan lukien harhaanjohtavat implisiittiset takeet ja väittämät;

• niissä olisi varmistettava, että ammatillisia palveluja tarjoavat verkon markkinapaikat ilmoittavat, jos kyseinen ammatti on säännelty direktiivissä 2005/36/EY tarkoitetulla tavalla, jotta kuluttajat voivat tehdä tietoon perustuvan valinnan ja tarvittaessa tarkistaa asianomaiselta toimivaltaiselta viranomaiselta, täyttääkö ammattihenkilö tietyn ammattipätevyyden vaatimukset;

• niissä olisi varmistettava, että verkon markkinapaikat toimivat avoimesti, ovat vastuuvelvollisia ja tekevät yhteistyötä jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa, jotta ne voivat tunnistaa tilanteet, joissa on vakava riski tuotteen vaarallisuudesta, ja varoittaa viranomaisia heti, kun ne saavat tiedon tällaisista tuotteista alustoillaan;

• niissä olisi varmistettava, että verkon markkinapaikat tekevät hakuja vaarallisia tuotteita koskevassa unionin hälytysjärjestelmässä (RAPEX) ja suorittavat takaisinvedettyjä ja vaarallisia tuotteita koskevia satunnaistarkastuksia sekä toteuttavat mahdollisuuksien mukaan asianmukaisia toimia kyseisten tuotteiden suhteen;

• niissä olisi varmistettava, että kun tuote on ilmoitettu vaaralliseksi ja/tai väärennetyksi unionin nopeissa hälytysjärjestelmissä taikka kansallisten markkinavalvontaviranomaisten, tulliviranomaisten tai kuluttajansuojaviranomaisten toimesta, markkinapaikalla on velvollisuus poistaa tuote viipymättä ja enintään kahden työpäivän kuluttua ilmoituksen vastaanottamisesta;

• niissä olisi varmistettava, että verkon markkinapaikat tiedottavat kuluttajille heti, kun heidän ostamansa tuote on poistettu alustalta sen jälkeen, kun on ilmoitettu, ettei se täytä unionin tuoteturvallisuus- tai kuluttajansuojasääntöjä; verkon markkinapaikkojen olisi myös tiedotettava kuluttajille kaikista turvallisuuskysymyksistä ja vaadittavista toimista sen varmistamiseksi, että palautusmenettely toteutetaan tehokkaasti;

• niissä olisi varmistettava, että verkon markkinapaikat ottavat käyttöön toimenpiteitä, joita toteutetaan suhteessa vaarallisia tuotteita tarjoaviin, sovellettavia ehtoja toistuvasti rikkoneisiin yrityskäyttäjiin, yhteistyössä viranomaisten kanssa ja verkkoalustojen ja niiden yrityskäyttäjien välisistä suhteista annetun asetuksen mukaisesti, ja että ne hyväksyvät toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on estää jo poistettujen vaarallisten tuotteiden ilmaantuminen takaisin markkinapaikkaan;

• niissä olisi harkittava mahdollisuutta vaatia kolmanteen maahan sijoittautuneita toimittajia perustamaan sivuliike unioniin tai nimeämään unioniin sijoittautunut laillinen edustaja, joka voidaan saattaa vastuuseen sellaisten tuotteiden tai palvelujen myynnistä eurooppalaisille kuluttajille, jotka eivät täytä unionin turvallisuussääntöjä;

• niissä olisi käsiteltävä verkon markkinapaikkojen vastuuta kuluttajille aiheutuneista vahingoista ja siitä, että laittomien tuotteiden poistamiseksi ei ole toteutettu asianmukaisia toimenpiteitä sen jälkeen, kun tällaisista laittomista tuotteista on saatu tosiasiallinen tieto;

• niissä olisi käsiteltävä verkon markkinapaikkojen vastuuta silloin, kun kyseisillä alustoilla on sellainen määräävä vaikutus toimittajiin ja taloudellisten liiketoimien olennaisiin osiin, kuten maksuvälineisiin, hintoihin, oletusehtoihin tai käyttäytymiseen, jonka tarkoituksena on helpottaa tavaroiden myyntiä kuluttajille unionin markkinoilla, eikä ole olemassa unioniin sijoittautunutta valmistajaa, maahantuojaa tai jakelijaa, jota voitaisiin pitää vastuullisena;

• niissä olisi käsiteltävä verkon markkinapaikan vastuuta, jos se ei ole ilmoittanut kuluttajalle, että kolmas osapuoli on tavaroiden tai palvelujen tosiasiallinen toimittaja, jolloin markkinapaikka on sopimusperusteisesti vastuussa kuluttajalle; vastuullisuutta olisi harkittava myös silloin, kun markkinapaikka antaa tietoisesti harhaanjohtavia tietoja;

• niillä olisi taattava, että verkon markkinapaikoilla on oikeus hakea korvausta velvoitteensa laiminlyöneeltä toimittajalta tai tuottajalta;

• niissä olisi tutkittava mahdollisuutta soveltaa laajemmin sitoumusta, jonka eräät verkkokaupan vähittäiskauppiaat ja komissio ovat antaneet vapaaehtoisten sitoumusjärjestelmien, kuten tuoteturvallisuussitoumus ja yhteisymmärryspöytäkirja väärennettyjen tuotteiden verkkomyynnistä, puitteissa ja jonka mukaan vaaralliset tai väärennetyt tuotteet poistetaan myynnistä nopeammin, sekä ilmoitettava, mistä sitoumuksista voisi tulla pakollisia.

VII. JÄRJESTELMÄTOIMIJOIDEN ENNAKKOSÄÄNTELY

Digipalvelusäädöksessä olisi esitettävä ehdotus uudeksi erilliseksi välineeksi, jolla pyritään varmistamaan, että tiettyjen verkkoalustojen järjestelmän kannalta merkittävä rooli ei vaaranna sisämarkkinoita sulkemalla epäoikeudenmukaisesti niiden ulkopuolelle innovatiivisia uusia tulokkaita, kuten pk-yrityksiä, yrittäjiä ja startup-yrityksiä, mikä vähentäisi kuluttajien valinnanvaraa.

Tätä varten digipalvelusäädöksessä olisi erityisesti

• perustettava ennakkomekanismi, jolla estetään (eikä vain korjata) digitaalitalouden järjestelmätoimijoiden aiheuttama markkinoiden puutteellinen toiminta ja joka perustuu verkkoalustojen ja niiden yrityskäyttäjien välisistä suhteista annettuun asetukseen; tällaisen mekanismin olisi mahdollistettava se, että sääntelyviranomaiset määräävät järjestelmätoimijat toteuttamaan markkinoiden toimintapuutteet korjaavia toimia ilman, että todetaan kilpailusääntöjä rikotun;

• valtuutettava sääntelyviranomaiset määräämään yritykset, jotka on määritetty järjestelmätoimijoiksi digipalvelusäädöksessä vahvistetuin perustein, toteuttamaan oikeasuhteisia ja tarkkaan rajattuja korjaavia toimia, sekä antamaan tyhjentävän luettelon toimijoille pakollisista positiivisista toimista ja/tai kielletyistä negatiivisista toimista; komission olisi vaikutustenarvioinnissaan analysoitava perusteellisesti markkinoilla tähän mennessä havaittuja eri kysymyksiä, joihin kuuluvat seuraavat:

 – yhteentoimimattomuus ja se, että järjestelmätoimijat eivät tarjoa asianmukaisia välineitä, dataa, asiantuntemusta ja resursseja, jotta kuluttajat voisivat vaihtaa, luoda yhteyden ja operoida eri digitaalisten alustojen tai internetin ekosysteemien välillä;

 – sisältöjen järjestelmällinen priorisointi, jonka ansiosta järjestelmätoimijat saavat omat tarjontaketjun loppupään palvelunsa paremmin näkyville;

 – DEA-menetelmä, jota hyödynnetään markkinavoiman laajentamisessa yhdeltä markkinalta lähimarkkinoille ja jonka johdosta suositaan omia tuotteita ja palveluja ja pyritään saattamaan kuluttaja riippuvuussuhteeseen;

 – laajalle levinnyt käytäntö kieltää sopimuslausekkeiden avulla kolmansia yrityskäyttäjiä ohjaamasta kuluttajia omille verkkosivustoilleen;

 – järjestelmätoimijoiden käyttämien suosittelujärjestelmien, myös tällaisten järjestelmien toimintasääntöjen ja -perusteiden, avoimuuden puute;

• varmistettava, että järjestelmätoimijoille annetaan mahdollisuus osoittaa, että kulloinenkin toiminta on perusteltua;

• selvennettävä, että kaikilta järjestelmätoimijoilta olisi edellytettävä tiettyjä sääntelyyn perustuvia korjaavia toimia, kuten avoimuutta siitä, miten ne harjoittavat liiketoimintaansa ja etenkin miten ne keräävät ja käyttävät dataa, ja että järjestelmätoimijoilta olisi kiellettävä käytännöt, jotka tekevät kuluttajille vaikeammaksi vaihtaa toimijaa tai käyttää eri toimittajien palveluja, sekä muut perusteettoman syrjinnän muodot, jotka sulkevat pois muut yritykset tai asettavat ne epäedulliseen asemaan;

• annettava sääntelyviranomaisille valtuudet hyväksyä väliaikaisia toimenpiteitä ja määrätä seuraamuksia järjestelmätoimijoille, jotka eivät noudata niille sääntelyssä asetettuja velvoitteita;

• varattava komissiolle valta päättää viime kädessä, onko tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoaja ”järjestelmätoimija”, ennakkomekanismissa asetettujen ehtojen perusteella;

• annettava järjestelmätoimijoiden käyttäjille mahdollisuus saada tietoa, deaktivoida toimintoja ja tosiasiassa valvoa ja päättää, millaista sisältöä he haluavat nähdä; käyttäjille olisi myös ilmoitettava asianmukaisesti kaikki ne syyt, joiden perusteella heille ehdotetaan tiettyä sisältöä;

• varmistettava, että noudatetaan yleisessä tietosuoja-asetuksessa säädettyjä oikeuksia, velvollisuuksia ja periaatteita, mukaan lukien tietojen minimointi, käyttötarkoituksen rajoittaminen, sisäänrakennettu ja oletusarvoinen tietosuoja sekä käsittelyn oikeudelliset perusteet;

• varmistettava asianmukainen yhteentoimivuuden taso, jonka johdosta järjestelmätoimijoiden on tarjottava asianmukaisia välineitä, dataa, asiantuntemusta ja resursseja, jotta käyttäjillä ja kuluttajilla olisi pienempi riski tulla riippuvaiseksi yhdestä toimijasta tai tulla keinotekoisesti ”sidotuksi” yhteen järjestelmätoimijaan ilman realistisia mahdollisuuksia tai kannustimia vaihtaa digitaalista alustaa tai internetin ekosysteemiä; näiden toimenpiteiden yhteydessä komission olisi tarkasteltava erilaisia teknologioita ja avoimia standardeja ja protokollia, myös mahdollisuutta ottaa käyttöön tekninen rajapinta (sovellusrajapinta), jonka kautta kilpailevien alustojen käyttäjät voivat saada yhteyden järjestelmätoimijoihin ja vaihtaa tietoja; järjestelmätoimijat eivät saa käyttää kaupallisesti kolmansilta osapuolilta yhteentoimivuustoimien aikana saamaansa dataa muihin tarkoituksiin kuin kyseisten toimien mahdollistamiseen; yhteentoimivuusvelvoitteet eivät saisi rajoittaa, estää tai viivästyttää välittäjien kykyä korjata haavoittuvuuksia;

• varmistettava, että uusi ennakkomekanismi ei vaikuta kilpailusääntöjen soveltamiseen, mukaan lukien omien tuotteiden ja palvelujen suosimista ja yleistä vertikaalista integraatiota koskevat säännöt, ja varmistettava, että molemmat politiikan välineet ovat täysin riippumattomia.

VIII. VALVONTA, YHTEISTYÖ JA TÄYTÄNTÖÖNPANO

Digipalvelusäädöksen olisi parannettava nykyisten sääntöjen valvontaa ja täytäntöönpanoa ja vahvistettava sisämarkkinalauseketta, joka on digitaalisten sisämarkkinoiden kulmakivi, täydentämällä sitä uudella yhteistyömekanismilla, jonka tarkoituksena on parantaa jäsenvaltioiden välistä tiedonvaihtoa, yhteistyötä ja keskinäistä luottamusta sekä pyyntöön perustuvaa keskinäistä avunantoa erityisesti palveluntarjoajan sijoittautumismaan viranomaisten ja sen maan viranomaisten välillä, jossa palveluntarjoaja tarjoaa palvelujaan.

Komission olisi suoritettava perusteellinen vaikutustenarviointi, jossa arvioidaan sopivinta valvonta- ja täytäntöönpanomallia digipalvelusäädöstä koskevien säännösten soveltamiseksi toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita noudattaen.

Komission olisi vaikutustenarvioinnissaan tarkasteltava olemassa olevia malleja, kuten kuluttajansuoja-asioiden yhteistyöverkostoa, audiovisuaalisten mediapalvelujen eurooppalaisten sääntelyviranomaisten ryhmää, Euroopan tietosuojaneuvostoa ja Euroopan kilpailuviranomaisten verkostoa, ja harkittava valvonnan toteuttamista hybridinjärjestelmällä.

Hybridijärjestelmän, joka perustuisi unionin koordinointiin yhteistyössä kansallisten viranomaisten verkoston kanssa, olisi parannettava digipalvelusäädöksen seurantaa ja soveltamista, valvottava säännösten noudattamista, myös sääntelyperusteisten sakkojen, muiden seuraamusten tai toimenpiteiden täytäntöönpanoa, ja voitava suorittaa välittäjien ja alustojen tarkastuksia. Sen olisi myös tarvittaessa ratkaistava kansallisten viranomaisten väliset rajat ylittävät kiistat, käsiteltävä monimutkaisia rajat ylittäviä kysymyksiä, annettava neuvontaa ja ohjeita sekä hyväksyttävä unionin laajuisia käytännesääntöjä ja päätöksiä, ja sen olisi voitava käynnistää yhdessä kansallisten viranomaisten kanssa aloitteita ja tutkimuksia rajatylittävistä kysymyksistä. Komission olisi edelleen viime kädessä valvottava jäsenvaltioiden velvoitteiden täyttämistä.

 

Komission olisi raportoitava Euroopan parlamentille ja neuvostolle ja ylläpidettävä yhdessä kansallisten viranomaisten kanssa julkista ”alustojen tulostaulua”, joka sisältää asiaankuuluvat tiedot digipalvelusäädöksen noudattamisesta. Komission olisi edesautettava ja tuettava eurooppalaisen tutkimusrekisterin perustamista ja ylläpitämistä, jotta helpotetaan tietojen jakamista julkisten laitosten, tutkijoiden, kansalaisjärjestöjen ja yliopistojen kanssa tutkimustarkoituksia varten.

Digipalvelusäädöksessä olisi myös lisättävä sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin 16 artiklaan uusia täytäntöönpanosäännöksiä itsesääntelystä.

 

 

PERUSTELUT

On tärkeää tunnustaa sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin keskeinen rooli sähköisen kaupankäynnin edistämisessä Euroopassa. Direktiivi hyväksyttiin vuonna 2000, ja siitä on sen jälkeen tullut digitaalisten sisämarkkinoiden kulmakivi, jonka pitäisi talouden ja yhteiskunnan lisääntyvän digitalisoitumisen myötä nyt tukea koko sisämarkkinahanketta.

 

Kaksi vuosikymmentä myöhemmin on kuitenkin ilmaantunut uusia taloudellisia mahdollisuuksia ja haasteita. Tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamista koskevia uusia sääntöjä on hyväksytty olemassa olevien epävarmuustekijöiden ja haasteiden ratkaisemiseksi. Lisäksi monet uudet digitaaliset palvelut ovat kehittyneet unionin nykyisen oikeudellisen kehyksen ulkopuolella, vaikka unionin tuomioistuin on pyrkinyt korjaamaan joitakin nykyisistä oikeudellisista puutteista.

 

Komissio on sitoutunut esittämään uuden digitaalipalveluja koskevan lainsäädäntöpaketin. Tämän mietinnön tarkoituksena on neuvoa Euroopan parlamentin sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokuntaa sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin uudistamisessa ja antaa erityisiä suosituksia, jotka koskevat uudistuksen keskeisiä tekijöitä ja tulevan digipalvelusäädöksen mahdollista soveltamisalaa ja sisältöä. Komissio ilmoitti säädöksen antamisesta digitaalistrategiaa koskevassa tiedonannossaan helmikuussa 2020.

 

Esittelijä on suorittanut kuulemisia mahdollisimman laajalti ja avoimesti, jotta mietinnössä käsiteltäisiin todellisia ongelmia ja vältettäisiin tarpeettomia ja tahattomia seurauksia.

 

Esittelijä suosittelee, että sähköisen kaupankäynnin perusperiaatteet säilytetään aina, kun ei ole riittävästi näyttöä niiden muuttamiseksi. Tämä koskee esimerkiksi sisämarkkinalauseketta ja alustan vapauttamista laitonta verkkosisältöä koskevasta vastuusta tietyissä tapauksissa ja tietyin edellytyksin.

 

Verkkoalustojen kasvavan merkityksen vuoksi ja asiantuntijoiden ja sidosryhmien kanssa käytyjen keskustelujen perusteella esittelijä toteaa kuitenkin, että on syytä varmistaa parempi kuluttajansuoja ja pyrkiä välttämään digitaalisten sisämarkkinoiden pirstoutuminen.

 

Sähköistä kaupankäyntiä koskevasta direktiivistä tekemänsä arvioinnin perusteella esittelijä esittää eräitä parannuksia mainittuun direktiiviin sekä erityisiä ehdotuksia digipalvelusäädöksen tuleviksi säännöksiksi. Suosituksia esitetään useissa keskeisissä osatekijöissä. 

 

Yleiset periaatteet

Esittelijä ehdottaa lähestymistapaa, jossa digipalvelusäädös perustuu digitaalisiin palveluihin tällä hetkellä sovellettaviin sääntöihin eli direktiiviin sähköisestä kaupankäynnistä ja asetukseen verkkoalustojen ja niiden yrityskäyttäjien välisistä suhteista.

 

Esittelijä pitää myös tarpeellisena täydentää sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin pääperiaatteita – kuten sisämarkkinalauseketta, sijoittautumisvapautta ja yleisen valvontavelvollisuuden asettamiskieltoa – periaatteella, jonka mukaan ”se mikä on laitonta verkon ulkopuolella, on laitonta myös verkossa”, sekä parantaa kuluttajansuojaa ja käyttäjien turvallisuutta.

 

Soveltamisala 

Esittelijä näkemyksen mukaan digipalvelusäädöksen olisi katettava kaikki digitaaliset palvelut eikä keskityttävä pelkästään verkkoalustoihin. Sen olisi katettava myös yritykset, jotka eivät ole sijoittautuneet unioniin mutta jotka tarjoavat palvelujaan unionin kuluttajille.

 

Määritelmät 

Määritelmät, jotka määrittävät sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin soveltamisalan, ovat osoittautuneet ajan mittaan vahvoiksi ja soveltuviksi erilaisiin digitaalisiin liiketoimintamalleihin. Uusien digitaalisten palvelujen osalta tarvitaan kuitenkin jonkin verran selvennystä, minkä vuoksi esittelijä ehdottaa, että sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin nykyisiä määritelmiä selkeytetään ja että tarvittaessa otetaan käyttöön uusia elementtejä puutteiden korjaamiseksi.

 

Asianmukaista huolellisuutta koskevat velvoitteet 

Esittelijä esittää, että digipalvelusäädöksessä otetaan käyttöön selkeät avoimuus- ja tiedonantovelvoitteet asianmukaisen huolellisuuden varmistamiseksi. Uusilla elementeillä olisi parannettava yleisiä tiedonantovaatimuksia, otettava käyttöön oikeudenmukaiset sopimusehdot ja yleiset ehdot sekä tiukennettava kaupallista viestintää koskevia avoimuusvaatimuksia. Näiden toimenpiteiden tueksi tarvitaan tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia.

 

Tekoäly

Esittelijä katsoo, että tekoälypohjaisiin palveluihin liittyviä kysymyksiä, kuten avoimuutta, vastuuvelvollisuutta, riskinarviointia ja vastuuta, olisi käsiteltävä asianmukaisesti digipalvelusäädöksessä kuluttajansuojan korkean tason varmistamiseksi.

 

Laittoman verkkosisällön torjuminen 

Esittelijän näkemyksen mukaan digipalvelusäädöksen olisi selkeytettävä ja ohjattava laittoman verkkosisällön torjuntaa. 

 

Sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin soveltamisalaan tällä hetkellä kuuluvien digitaalisten alustojen vastuuta koskevien safe harbour -säännösten logiikka on onnistunut (12–14 artikla: pelkät siirrot, välimuistiin tallennus ja säilytys). Siksi tämä logiikka ja 15 artikla olisi säilytettävä. Sääntöjen tehokkuuden parantamiseksi digipalvelusäädökseen olisi sisällytettävä ilmoitus- ja toimintaprosessin kattava kehys, jossa on yksityiskohtaiset säännökset ilmoitusten vaihdosta ja niiden arvioinnista. 

 

Esittelijä kannattaa tätä lähestymistapaa ja on laatinut yksityiskohtaisia suosituksia täsmällisistä oikeuksista, velvollisuuksista, prosesseista ja aikatauluista kussakin ilmoitus- ja toimintamenettelyn vaiheessa. 

 

Lisäksi hän uskoo, että yhtenäisempi unionin tason lähestymistapa, jossa otetaan huomioon erityyppiset sisällöt, tehostaisi laittoman sisällön torjuntaa, ja ehdottaa sen tähden myös, että komissio selventää eriytettyä soveltamista ja aktiivisessa ja passiivisessa roolissa olevien säilytyspalvelun tarjoajien kriteereitä.

 

Lopuksi esittelijä katsoo, että perusoikeuksia olisi suojeltava tehokkaammin ottamalla käyttöön useita suojatoimia, joilla estetään laillisen sisällön toistuva, liian herkkä poistaminen. Tällaisia ovat esimerkiksi sisällön poistamista ja käsittelyä, virheitä, eri toimijoita ja tehtyjä ilmoituksia koskeva avoimuus sekä mahdollisuus ottaa käyttöön tuomioistuimen ulkopuolinen riitojenratkaisumekanismi, joka auttaa ratkaisemaan asianomaisten käyttäjien valituksia. 

 

Verkossa toimivat markkinapaikat

Esittelijä uskoo, että digitaalipalveluja koskevassa lainsäädäntöpaketissa voidaan tehdä useita parannuksia sellaisten verkon markkinapaikkojen osalta, jotka saattavat edesauttaa sellaisten laittomien ja vaarallisten tuotteiden myyntiä ja jakelua, jotka eivät täytä unionin tuoteturvallisuussääntöjä eivätkä takaa riittävästi kuluttajien oikeuksia. 

 

Järjestelmäalustojen ennakkosääntely 

Esittelijä katsoo, että komission olisi esitettävä digitaalipalveluja koskevan lainsäädäntöpaketin yhteydessä ehdotus sen varmistamiseksi, että tiettyjen verkkoalustojen järjestelmän kannalta merkittävä rooli ei vaaranna sisämarkkinoita sulkemalla epäoikeudenmukaisesti niiden ulkopuolelle innovatiivisia uusia tulokkaita, kuten pk-yrityksiä. Suurilla alustoilla, joilla on merkittäviä verkostovaikutuksia ja jotka voivat tosiasiallisesti toimia ”verkon portinvartijoina”, olisi oltava erityisiä velvollisuuksia.

 

Valvonta ja yhteistyö

Digitaalisten palvelujen rajatylittävän luonteen vuoksi esittelijä pitää tehokasta valvontaa ja jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä olennaisen tärkeänä, jotta voidaan varmistaa uuden oikeudellisen kehyksen asianmukainen täytäntöönpano. Tätä varten esittelijä ehdottaa, että valvontaa varten luodaan hybridijärjestelmä, joka perustuu unionin koordinointiin yhteistyössä kansallisten viranomaisten verkoston kanssa.

Tällainen lähestymistapa edellyttää yhtäältä käyttäjien suojelemiseksi tarkoitettujen keskeisten sääntöjen yhdenmukaistamista ja toisaalta sääntöjen täytäntöönpanosta vastaavien jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välistä yhteistyötä ja keskinäistä avunantoa.

LIIKENNE- JA MATKAILUVALIOKUNNAN LAUSUNTO (4.9.2020)

sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnalle

suosituksista komissiolle digitaalisia palveluja koskevasta säädöksestä: sisämarkkinoiden toiminnan parantaminen

(2020/2018(INL))

Valmistelija: Josianne Cutajar

(*) Valiokuntien yhteistyömenettely – työjärjestyksen 57 artikla

 

 

EHDOTUKSET

Liikenne- ja matkailuvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokuntaa

– sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A. ottaa huomioon, että sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin puitteet on laadittu ennen digitaalitalouden aikakautta eikä siinä näin ollen oteta huomioon nykyisten liikenne- ja matkailualan verkkopalvelujen teknisiä, taloudellisia, työelämään liittyviä ja sosiaalisia realiteetteja; ottaa huomioon, että kansalliset ja paikalliset säännökset ovat erilaisia eri jäsenvaltioissa ja että yhdenmukaistetun lähestymistavan puuttuminen EU:n tasolla on johtanut markkinoiden pirstaloitumiseen;

B. ottaa huomioon, että kaikkialla kuljetus- ja matkailualan verkkoekosysteemialustoilla markkinoita hallitsee rajoitettu määrä portinvartijoina toimivia yrityksiä, mikä asettaa suuria esteitä markkinoille pääsylle, tukahduttaa kilpailua ja siten rajoittaa kuluttajien vaihtoehtoja;

C. ottaa huomioon, että digitaalisilla alustoilla on ollut myönteinen vaikutus liikenne- ja matkailupalvelujen saatavuuteen ja että ne ovat antaneet merkittävän panoksen älykkäiden liikennejärjestelmäteknologioiden kehittymiseen erityisesti autonomisten ajoneuvojen alalla;

D. ottaa huomioon, että liikenne- ja matkailualan lisääntyvällä digitalisoitumisella on ollut monia myönteisiä vaikutuksia, kuten valinnanvapauden lisääntyminen, resurssien parempi käyttö ja kuluttajien ja yritysten vuorovaikutuksen helpottuminen;

E. katsoo, että on syytä kiinnittää huomiota valtaviin mahdollisuuksiin kiihdyttää entisestään digitalisointia liikennealalla, ja toteaa tämän vuoksi, että tuleva lainsäädäntö on laadittava siten, että se helpottaa eikä estä teknologista kehitystä samalla kun edistetään kilpailua tasapuolisin edellytyksin;

F. ottaa huomioon, että unioni ei vielä saa kaikkea hyötyä yhteentoimivuudesta erityisesti siksi, että standardien vahvistamisessa, julkisissa hankinnoissa ja kansallisten toimivaltaisten viranomaisten yhteistyössä on puutteita;

G. korostaa, että tietotekniikkainfrastruktuuriin tarvitaan huomattavia investointeja, jotta siinä voidaan tarjota digitaalisia palveluja, joilla rakennetaan tulevaa vaurautta Eurooppaan;

H. ottaa huomioon, että digitaaliset verkkoalustat ovat luoneet sekä mahdollisuuksia että haasteita työmarkkinoille ja että ne ovat tyypillisesti riippuvaisia joustavammasta työvoimasta, jonka työehdot, edustus ja sosiaaliturva ovat yhä epäselviä ja joissakin tapauksissa epäedullisia;

1. panee merkille, että sähköistä kaupankäyntiä koskeva direktiivi on kuluneiden kahden vuosikymmenen aikana merkittävästi auttanut kehittämään liikenne- ja matkailualan verkkoalustoja unionin digitaalisilla sisämarkkinoilla;

2. panee merkille, että sähköistä kaupankäyntiä koskevassa direktiivissä säädetyn tietoyhteiskunnan palvelujen määritelmän soveltamisalaa on käsitelty Euroopan unionin tuomioistuimen laajassa oikeuskäytännössä erityisesti kuljetusalan ja lyhytaikaisen vuokrauksen verkkoalustojen osalta, minkä vuoksi on tarpeen päivittää määritelmää ja selkeyttää sen soveltamisalaa oikeuskäytäntö huomioon ottaen;

3. panee merkille, että käyttäjät suhtautuvat laajalti myönteisesti liikenne- ja matkailualan verkkoalustoihin ja että niiden toiminta on johtanut uuteen kuluttajakäyttäytymiseen; toteaa, että verkkoalustojen proaktiivisten toimien edistäminen voi olla yksi tapa parantaa käyttäjien luottamusta ja turvallisuutta; muistuttaa kuitenkin, että selkeiden, avoimien ja ajantasaisten sääntöjen puuttuminen on johtanut joissakin tapauksissa markkinoiden pirstoutumiseen ja epävarmuuteen, joka saattaa vahingoittaa yrityksiä ja muodostaa merkittävän esteen niiden jatkokehitykselle, mikä pätee varsinkin uusiin markkinoille tulijoihin;

4. kehottaa komissiota selventämään liikenne- ja matkailualustoihin liittyviä vastuita kulloinenkin liiketoimintamalli huomioon ottaen; kehottaa komissiota asettamaan liikenne- ja matkailualustoille yhdenmukaisen velvoitteen varmentaa palveluntarjoajien henkilöllisyys ja pyytää palveluntarjoajilta lupia ja todistuksia, joilla osoitetaan tarjotun palvelun laillisuus ja turvallisuus, ottamaan käyttöön due diligence -protokollat, varmistamaan, että palveluntarjoajat tarjoavat ajantasaista tietoa, ja toteuttamaan toimenpiteitä laitonta sisältöä vastaan, jotta voidaan luoda ja säilyttää turvallisempi ympäristö ja oikeusvarmuus käyttäjille ja viranomaisille;

5. kehottaa komissiota laatimaan unionin laajuiset periaatteet, joissa tarjotaan selkeyttä ilmoitus- ja toimintaprosesseihin, ottaen huomioon tarjotun digitaalisen palvelun tyyppi ja osallistuvat toimijat; katsoo, että kun toimivaltainen viranomainen on ilmoittanut tietoja, jotka tosiasiallisesti osoittavat sisällön laittomuuden, ja jos alusta ei ilmoittamisen jälkeen toteuta toimia, olisi otettava käyttöön tehokkaita, varoittavia ja oikeasuhteisia seuraamuksia;

6. painottaa olevan tarpeen arvioida eurooppalaisille kuluttajille tuotteita ja palveluja tarjoaviin kolmansien maiden kauppapaikkoihin liittyvää ongelmaa, joka syntyy, kun unioniin ei ole sijoittautunut valmistajaa, maahantuojaa tai jakelijaa, jotta varmistetaan asiaa koskevan EU:n lainsäädännön noudattaminen;

7. muistuttaa, että on tärkeää varmistaa, että nykyiset EU:n toimielimet, virastot ja elimet panevat tehokkaasti täytäntöön ja valvovat verkkoalustamarkkinoihin vaikuttavia sääntöjä, jotta voidaan muun muassa helpottaa tietojen jakamista, kuluttajien oikeussuojakeinoja ja edistää sidosryhmien vuoropuhelua; korostaa liikenteen ja matkailun verkkoalustamarkkinoiden merkitystä ja erityispiirteitä, jotka edellyttävät alakohtaista lähestymistapaa, ja kehottaa kiinnittämään tähän erityistä huomiota; kehottaa tutkimaan mahdollisuutta perustaa nykyisissä puitteissa yksi ainoa matkailun ja liikenteen alustojen yhteyspiste;

8. pyytää komissiota täsmentämään, miten alkuperämaaperiaate toimii, mukaan lukien sen mahdolliset poikkeukset, jotta turvataan oikeusvarmuus kaikkialla unionissa;

9. kehottaa komissiota kiinnittämään erityistä huomiota pk-yritysten tilanteeseen; suosittelee, että tulevassa lainsäädännössä otettaisiin huomioon sisämarkkinoiden toimijoiden väliset erot; kehottaa lisäksi vähentämään liikenne- ja matkailualan palveluja tarjoavien pk-yritysten tarpeetonta hallinnollista taakkaa ja ottamaan huomioon, että monilla pk-yrityksillä on rajalliset mahdollisuudet saada rahoitusta; korostaa tarvetta parantaa datan saatavuutta liikenne- ja matkailualan pk-yrityksille;

10. kiinnittää huomiota liikenne- ja matkailualustojen sisällön hyvin erityiseen luonteeseen verrattuna muiden alustojen sisältöön, jonka on joissakin tapauksissa oltava kansallisella tasolla asetettujen täsmällisten kriteerien mukaista; kehottaa toteuttamaan EU:n koordinoimia alakohtaisia toimenpiteitä, joihin kaikki sidosryhmät osallistuvat, jotta voidaan sopia sisämarkkinasääntöjen mukaisista kriteereistä, kuten luvista, lisensseistä tai tarvittaessa tarjottavan palvelun paikallisesta tai kansallisesta rekisteröintinumerosta, jotka ovat tarpeen palvelun tarjoamiseksi alustalla ja joiden tavoitteena on yhteistyön helpottaminen ja liiketoimintamahdollisuuksien parantaminen; painottaa sellaisten liikenne- ja matkailualan yhteistyötalouden alustojen merkitystä, joissa palveluja tarjoavat sekä yksityishenkilöt että ammattilaiset; korostaa, että on tärkeää välttää asettamasta kohtuuttomia tiedottamisvelvoitteita ja tarpeetonta hallinnollista rasitusta millekään palveluntarjoajille tai ainakaan palvelujen vertaistarjoajille ja pk-yrityksille;

11. kehottaa komissiota vahvistamaan sidosryhmien ja paikallisviranomaisten välistä suhdetta lyhyen aikavälin vuokramarkkinoilla ja liikkuvuuspalveluissa; katsoo, että digitaalisia palveluja koskevalla säädöksellä olisi pyrittävä varmistamaan oikeusvarmuus ja selkeys näillä markkinoilla luomalla hallintokehys, jolla virallistetaan lyhytaikaisten vuokraus- ja liikkuvuusalustojen ja kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten välinen yhteistyö ja jolla pyritään erityisesti jakamaan parhaita käytäntöjä ja siten helpottamaan niiden päivittäistä toimintaa, ja asettamalla lyhytaikaisia vuokraus- ja liikkuvuusalustoja koskevia tiedonantovelvoitteita niiden palveluntarjoajia kohtaan asiaa koskevasta kansallisesta, alueellisesta ja paikallisesta lainsäädännöstä;

12. pitää tässä yhteydessä myönteisenä komission maaliskuussa 2020 tekemää sopimusta tietojen jakamisesta eräiden lyhytaikaista vuokrausta tarjoavien alustojen kanssa ja katsoo, että sopimus auttaa paikallisviranomaisia ymmärtämään paremmin yhteistyötalouden kehitystä ja mahdollistaa luotettavan ja jatkuvan tietojen jakamisen, mikä tukee näyttöön perustuvaa päätöksentekoa; kehottaa komissiota toteuttamaan lisätoimia käynnistämällä kattavamman tiedonjakokehyksen lyhytaikaista vuokrausta tarjoavia verkkoalustoja varten sitten, kun kaikkia asiaankuuluvia sidosryhmiä on kuultu, ja asettamaan systeemisille alustoille velvoitteen jakaa tietojaan vastaavasti Eurostatin ja kansallisten tilastovirastojen kanssa maassa, jossa palveluntarjoajat toimivat, noudattaen kaikilta osin yleistä tietosuoja-asetusta[24];

13. kehottaa kiinnittämään huomiota datan saatavuuden, datan siirrettävyyden ja läpinäkyvän datahallinnon tärkeyteen alustataloudessa; korostaa, että paikallishallinnoilla on keskeinen rooli liikenne- ja matkailupolitiikan täytäntöönpanossa ja kehittämisessä sekä Euroopan kilpailukykyä edistävien uusien innovatiivisten palvelujen luomisessa; katsoo, että jotkin tiedot ovat myös strategisia julkisia hyödykkeitä, ja panee siksi tyytyväisenä merkille komission tiedonannon Euroopan datastrategiasta ja erityisesti yhteisten eurooppalaisten data-avaruuksien kehittämisen strategisilla talouden aloilla, kuten liikenteessä ja liikkuvuudessa; korostaa, että dataa käytettäessä ja käsiteltäessä on kunnioitettava tietosuojasäännöksiä;

14. kehottaa kiinnittämään huomiota datan merkitykseen liikennealalle, tukemaan tekoälyn, 5G:n ja muun asiaan liittyvän langattoman verkkoteknologian teknologista kehittämistä sekä verkkoon liitettyä ja automatisoitua liikkuvuutta; kehottaa komissiota helpottamaan yritysten innovointia noudattaen kaikilta osin EU:n yksityisyyden suojaa koskevaa lainsäädäntöä ja tietosuojalainsäädäntöä; katsoo, että tietojen on voitava liikkua vapaasti ajoneuvojen ja palveluntarjoajien välillä, ja kehottaa siksi komissiota varmistamaan ajoneuvotietojen kilpailukykyisen saatavuuden huoltoa ja korjausta varten sekä liikkuvuusalan startup-yrityksille;

15. panee merkille, että niin sanotulla raakadatalla, eli käyttöä varten käsittelemättömällä datalla, joka voi sisältää muita kuin henkilötietoja, voi olla merkittäviä yhteiskunnallisia käyttötapoja; kehottaa komissiota luomaan oikeudellisen kehyksen ja kannustinjärjestelmän raakadatan jakamiseksi yksityisen sektorin, julkisten laitosten ja yliopistojen kanssa yhteentoimivuusalustojen välistä tutkimusta ja yhteistyötä varten noudattaen kaikilta osin tietosuojasäännöksiä;

16. korostaa, että on tarpeen edistää datan yhteiskäyttöä, digitalisaatiota ja massadataa liikenne- ja logistiikka-alustoilla, jotta voidaan parantaa tehokkuutta rahti- ja matkustajavirtojen organisoinnissa ja käsittelyssä sekä infrastruktuurien ja resurssien käytössä; kehottaa komissiota koordinoimaan näitä alustoja unionin tasolla, jotta parannetaan toimitusketjun näkyvyyttä, reaaliaikaista liikenteenhallintaa ja rahtivirtoja, sekä yksinkertaistamaan ja vähentämään Euroopan laajuisten verkkojen hallinnollisia muodollisuuksia erityisesti rajatylittävillä osuuksilla; muistuttaa saavutettavuuden, yhteentoimivuuden ja ajantasaisten ja reaaliaikaisten matkailu- ja liikennetietojen vaihtamisen tärkeydestä kaikkien liikennemuotojen tarjonnan ja kysynnän vahvistamiselle ITS-direktiivin[25] mukaisesti; kehottaa komissiota arvioimaan niitä esteitä, jotka estävät multimodaalisten online-markkinoiden syntymistä kaupunkien, alueellisen ja pitkän matkan liikennepalveluille;

17. kehottaa kiinnittämään huomiota mahdollisuuksiin, joita liikkuminen palveluna -alustoilla (MaaS) on unionin liikkuvuuden digitalisoinnissa, automatisoinnissa ja hiilestä irrottamisessa; kehottaa komissiota arvioimaan tasapainoisten MaaS-järjestelmien käyttöönottoa, jotta estetään monopolien muodostuminen ja varmistetaan asiaankuuluvien lakien ja toimintalinjojen noudattaminen, sekä sallimaan paikallishallinnoille tällaisia järjestelmiä koskeva tietty valvonta;

18. panee merkille, että digitaalitaloudella, erityisesti alustoilla, voi olla huomattava vaikutus vakiintuneisiin säänneltyihin liiketoimintamalleihin monilla strategisilla aloilla, kuten liikenteessä ja hotelli- ja ravintola-alalla; korostaa siksi, että on edistettävä tasapuolisia toimintaedellytyksiä erityisesti innovoijien, yritysten ja uusien markkinoille tulijoiden kannalta mukaan lukien pk-yritykset ja startup-yritykset, ja hyödynnettävä yritysten ja verkkoalustojen yhteyksistä annettua asetusta[26], jotta voidaan säilyttää toimijoiden moninaisuus, varmistaa hyvä kilpailuympäristö ja rajoittaa markkinajättiläisten määräävää asemaa; korostaa, että komission on kiireellisesti laadittava "systeemisten alustojen" selkeät kriteerit ja esitettävä niiden määritelmä; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia pysymään valppaina, jotta vältetään monopolien syntyminen matkailualustamarkkinoille, seuraamalla vilpillisiä käytäntöjä, jotka voivat johtaa epäoikeudenmukaiseen hinnoitteluun ja ostosvinoutumiseen, kuten vilpillistä suosimista ja itsesuosimista verkon hakukoneissa;

19. korostaa, että digitaalitalouden aikakauden ominaispiirteinä tulisi olla työpaikkojen varmuus sekä itsenäisten ammatinharjoittajien ja perinteisessä työsuhteessa olevien työolojen vertailukelpoisuus; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota arvioimaan kansallisten työoikeuden sääntöjen ja unionin työlainsäädännön riittävyyttä;

20. korostaa, että digitaalisten alustojen toiminta liikenne- ja matkailualalla on auttanut luomaan uusia työpaikkoja erityisesti nuorille ja ammattitaidottomille työntekijöille;

21. pitää tässä yhteydessä myönteisenä uutta direktiiviä avoimista ja ennakoitavista työoloista[27] ja neuvoston suositusta sosiaalisen suojelun saatavuudesta työntekijöille ja itsenäisille ammatinharjoittajille[28]; kehottaa komissiota seuraamaan tiiviisti unionin säännöstön noudattamista tällä alalla; palauttaa tässä yhteydessä mieliin Euroopan parlamentin meneillään olevan työn, joka koskee sen mietintöä aiheesta “Oikeudenmukaiset työolot, oikeudet ja sosiaalinen suojelu alustatyöntekijöille – digitaaliseen kehitykseen liittyvät uudet työmuodot”[29];

22. kehottaa perustamaan kansainvälisen hallintojärjestelmän, jossa alustojen ylläpitäjiltä vaadittaisiin tiettyjen vähimmäisoikeuksien ja vähimmäissuojelun kunnioittamista ja jossa säädeltäisiin datan käyttöä ja algoritmeja koskevaa vastuuvelvollisuutta työelämässä; muistuttaa Euroopan unionin perusoikeuskirjaan kirjatusta kaikkien työntekijäryhmien perusoikeudesta ryhtyä etujensa puolustamiseksi työtaistelutoimiin;

23. tähdentää liikenne- ja matkailualustoja koskevan avoimuuden tarvetta erityisesti palveluihin, hinnoitteluun ja mainontaan vaikuttavien algoritmien ja digitaalista luottamusta edistävien mekanismien, kuten luokittelujen ja arviointien, osalta, samalla kun suojellaan liikesalaisuuksia; kehottaa panemaan voimassa olevan kuluttajansuojasäännöstön täytäntöön ja noudattamaan EU:n normeja sekä luomaan uusia ja selvempiä sääntöjä hinnoittelun, tarjousten ja luokittelun henkilökohtaistamisen taustalla olevista perusteista tiedottamisesta erityisesti silloin, kun sitä tekee automaattinen päätöksentekosovellus; katsoo, että kuluttajille olisi tiedotettava asianmukaisesti ja heidän oikeutensa olisi taattava tehokkaasti; katsoo, että kuluttajien olisi voitava pyytää tarkistuksia ja korjauksia automatisoiduista päätöksistä johtuviin mahdollisiin virheisiin sekä hakea tällaisissa yhteyksissä oikaisua;

24. kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota edistämään laitteiden, sovellusten, tietovarastojen, palvelujen ja verkkojen välistä yhteentoimivuutta, jota tarvitaan täyden hyödyn saamiseksi myös liikenne- ja matkailualalla käytettävien tieto- ja viestintätekniikkojen käyttöönotosta;

25. korostaa, että liikenne- ja matkailualan verkkoalustojen on edistettävä kestävyyttä palvelujensa kautta Euroopan vihreän kehityksen ohjelman mukaisesti; painottaa roolia, joka digitalisoinnilla voi olla liikenne- ja matkailualan kestävyyden parantamisessa erityisesti kaupunkiliikenteessä sekä siten, että suositaan resurssien ja liian vähän hyödynnettyjen alueiden, jotka eivät perinteisesti hyödy matkailusta, tehokkaampaa käyttöä; muistuttaa, että valistuneet käyttäjät ovat kestävän liikenteen ja matkailun tärkeä osatekijä; kehottaa verkkoalustoja sisällyttämään tarjouksiinsa ja palveluehtoihinsa ympäristöystävällisiä vaihtoehtoja, ja kehottaa komissiota vahvistamaan liikenne- ja matkailualan verkkoalustoille suuntaviivat, joissa tarjotaan välineitä ja tietoa siitä, miten parhaiten voidaan tiedottaa alustojen asiakkaille ja käyttäjille niiden palvelujen ympäristövaikutuksista;

26. korostaa, että covid-19-pandemian synnyttämä ennennäkemätön kriisi on lisännyt voimakkaasti digitaalisten palvelujen kysyntää ja vahvistanut EU:n tarvetta kehittää digitaalista riippumattomuuttaan; pitää myönteisenä komission aloitetta jäsenvaltioiden yhteyspisteiden verkon perustamisesta ja EU:n laajuisen alustan luomisesta helpottamaan liikennevirtoja vihreissä käytävissä ja jäsenvaltioiden kansallisia liikennetoimenpiteitä koskevaa tiedonvaihtoa; korostaa tarvetta tukea edelleen vihreitä käytäviä koskevaa yhteistyötä ja varmistaa EU:n toimitusketjujen sujuva toiminta sekä tavaroiden liikkuminen kaikkialla Euroopan laajuisessa liikenneverkossa; kehottaa komissiota varmistamaan EU:n koordinointifoorumin tehokkuuden elpymisvaiheessa;

27. korostaa covid-19-kriisin vakavia vaikutuksia EU:n matkailualalle; kehottaa komissiota perustamaan EU:n alustan matkailualan kaikkien sidosryhmien välistä datan ja tietojen vaihtoa varten parhaiden käytäntöjen jakamisen helpottamiseksi sekä kestävyyden edistämiseksi elpymisvaiheessa.

 

 

LIITE: LUETTELO YHTEISÖISTÄ TAI HENKILÖISTÄ, JOILTA LAUSUNNON VALMISTELIJA ON SAANUT TIETOJA

Seuraavan luettelon laatiminen on täysin vapaaehtoista, ja valmistelija on siitä yksin vastuussa. Esittelijä on saanut tietoja seuraavilta yhteisöiltä tai henkilöiltä valmistellessaan sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnalle luonnosta liikenne- ja matkailuvaliokunnan lausunnoksi digitaalisia palveluja koskevasta säädöksestä: sisämarkkinoiden toiminnan parantaminen (2020/2018(INL)):

 

 

 

Yhteisö ja/tai henkilö

Euroopan kuluttajajärjestöjen liitto

Airbnb

EU Travel Tech

UBER

EAY

Kansainvälinen maantiekuljetusliitto (IRU)

CDT-keskus (Center for Democracy and Technology)

European Holiday Home Association (EHHA)

Liikenteen ja liikkumisen PO

Sisämarkkinoiden, teollisuuden, yrittäjyyden ja pk-yritystoiminnan PO

Viestintäverkkojen, sisältöjen ja teknologian PO

Työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden PO

 

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄ
LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)	2.9.2020
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	41 1 5
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Magdalena Adamowicz, Andris Ameriks, José Ramón Bauzá Díaz, Izaskun Bilbao Barandica, Marco Campomenosi, Ciarán Cuffe, Johan Danielsson, Andor Deli, Karima Delli, Anna Deparnay-Grunenberg, Ismail Ertug, Gheorghe Falcă, Mario Furore, Søren Gade, Isabel García Muñoz, Jens Gieseke, Elsi Katainen, Kateřina Konečná, Elena Kountoura, Julie Lechanteux, Bogusław Liberadzki, Peter Lundgren, Benoît Lutgen, Elżbieta Katarzyna Łukacijewska, Marian-Jean Marinescu, Tilly Metz, Giuseppe Milazzo, Caroline Nagtegaal, Jan-Christoph Oetjen, Philippe Olivier, Rovana Plumb, Dominique Riquet, Dorien Rookmaker, Massimiliano Salini, Sven Schulze, Vera Tax, Barbara Thaler, István Ujhelyi, Petar Vitanov, Elissavet Vozemberg-Vrionidi, Lucia Vuolo, Roberts Zīle, Kosma Złotowski
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Josianne Cutajar, Clare Daly, Angel Dzhambazki, Roman Haider

 

 

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ
LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

41	+
ECR	Angel Dzhambazki, Peter Lundgren, Roberts Zīle, Kosma Złotowski
GUE/NGL	Clare Daly, Kateřina Konečná, Elena Kountoura
NI	Mario Furore
PPE	Magdalena Adamowicz, Gheorghe Falcă, Jens Gieseke, Elżbieta Katarzyna Łukacijewska, Benoît Lutgen, Giuseppe Milazzo, Cláudia Monteiro de Aguiar, Massimiliano Salini, Sven Schulze, Barbara Thaler, Elissavet Vozemberg‑Vrionidi, Jörgen Warborn
Renew	José Ramón Bauzá Díaz, Izaskun Bilbao Barandica, Søren Gade, Elsi Katainen, Caroline Nagtegaal, Jan‑Christoph Oetjen, Dominique Riquet
S&D	Andris Ameriks, Johan Danielsson, Josianne Cutajar,  Isabel García Muñoz, Bogusław Liberadzki, Rovana Plumb, Vera Tax, István Ujhelyi, Petar Vitanov
Verts/ALE	Ciarán Cuffe, Jakop G. Dalunde, Karima Delli, Anna Deparnay‑Grunenberg, Tilly Metz

 

1	–
NI	Dorien Rookmaker

 

5	0
ID	Marco Campomenosi, Roman Haider, Julie Lechanteux, Philippe Olivier, Lucia Vuolo

 

Symbolien selitys:

+ : puolesta

– : vastaan

0 : tyhjää

 

KULTTUURI- JA KOULUTUSVALIOKUNNAN LAUSUNTO (22.7.2020)

sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnalle

suosituksista komissiolle digitaalisia palveluja koskevasta säädöksestä: sisämarkkinoiden toiminnan parantaminen

(2020/2018(INL))

Valmistelija (*): Petra Kammerevert

(Aloite – työjärjestyksen 47 artikla)

(*) Valiokuntien yhteistyömenettely – työjärjestyksen 57 artikla

 

 

EHDOTUKSET

Kulttuuri- ja koulutusvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1. on vahvasti sitä mieltä, että nykyinen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/31/EY[30] on ollut huomattava menestys sähköisen kaupankäynnin kehittämisessä, mutta ehdottaa samalla digitaalisia palveluja koskevan lainsäädännön yhdenmukaistamista siten, että siihen sisällytetään laaja joukko tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajia ja että niille asetetaan selkeämmät sitovat säännöt ja asianmukainen vastuu;

2. katsoo, että periaatteessa on tarpeen hyväksyä selkeämpiä ja mahdollisimman yhtenäisesti sovellettavia unionin laajuisia sääntöjä ja johdonmukaisia sääntelyprosesseja haitallisen sisällön, vihapuheen ja disinformaation torjumiseksi ja alaikäisten suojelemiseksi sekä verkkomainontaa, mikrokohdentamista ja reilua sähköistä kaupankäyntiä koskevia sääntöjä, ja kehottaa samalla tekemään tiukan eron yhtäältä laittoman sisällön, rangaistavien tekojen ja laittomasti jaetun sisällön ja toisaalta haitallisen sisällön, vihapuheen ja disinformaation välillä, koska kussakin tapauksessa sovelletaan eri sääntöjä;

3. ymmärtää tässä yhteydessä, että ”vihapuhe” koostuu sanallisesta tai sanattomasta viestinnästä, johon liittyy henkilöön tai tiettyyn yhteiskuntaryhmään tai tällaisen ryhmän jäseneen kohdistuvaa vihamielisyyttä, joka perustuu useimmiten rotuun, ihonväriin, uskontoon, syntyperään tai kansalliseen tai etniseen alkuperään tai seksuaaliseen suuntautumiseen, ja jossa julkisesti suvaitaan tai vakavasti vähätellään sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa tai yllytetään siihen tai kielletään sen olemassaolo; korostaa, että tähän sisältyy julkinen yllyttäminen väkivaltaan tai vihaan;

4. katsoo tässä yhteydessä, että ”disinformaatio” koostuu kaikenlaisesta virheellisestä, epätäsmällisestä tai harhaanjohtavasta tiedosta, joka on suunniteltu, esitetty ja jota on levitetty tarkoituksena aiheuttaa yleisölle haittaa tai tuottaa voittoa, ja että ”propaganda” koostuu pääasiassa strategisesta viestinnästä, joka on suunniteltu ja toteutettu johtamaan yleisöä harhaan, sekä puuttumisesta yleisön oikeuteen saada ja vastaanottaa sekä levittää kaikenlaisia tietoja ja ajatuksia;

5. korostaa, että mahdollisella uudella sääntelyllä olisi pyrittävä lisäämään avoimuutta, yhdenvertaista kohtelua, turvallisuutta, itsemääräämisoikeutta ja loppukäyttäjien luottamusta heille tarjottuun sisällön valvontaan; kehottaa parantamaan palvelujen yhteentoimivuutta ja tietojen siirrettävyyttä siten, että samalla säilytetään tekijänoikeuden ja tietosuojan korkea taso sekä datasuvereniteetti ja itsemääräämisoikeus;

6. muistuttaa, että asetukset olisi suunniteltava siten, että turvataan perusoikeudet, erityisesti sananvapaus, tiedonvälityksen vapaus, mielipiteenvapaus ja tiedotusvälineiden vapaus ja teollis- ja tekijänoikeudet, edistetään tiedotusvälineiden moniarvoisuutta, kulttuurista monimuotoisuutta ja tietosuojaa sekä varmistetaan monipuolinen ja oikeudenmukainen kilpailu ja eurooppalaisten teosten saatavuus;

7. pitää välttämättömänä, että käsite ”kolmannet osapuolet, joiden oikeutettua etua asia koskee” määritellään selkeästi ja että tällaisilla kolmansilla osapuolilla on mahdollisuus saada luotettavaa tietoa tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajista; pitää valitettavana, että direktiivin 2000/31/EY 5 artiklassa säädettyjä tiedonantovaatimuksia ei ole pantu tehokkaasti täytäntöön; vaatii – heikentämättä pienten yritysten ja mikroyritysten kilpailukykyä – että tietyt verkossa toimivat välittäjät, kuten verkkotunnusten rekisteröijät, säilytyspalvelujen tarjoajat tai verkkomainontapalvelujen tarjoajat, velvoitetaan todentamaan yritysasiakkaidensa henkilöllisyys vertaamalla niiden olemassa olevia ja saatavilla olevia tietokantoja ”tunne yritysasiakkaasi” -protokollan avulla mutta tietosuojalainsäädäntöä noudattaen, ja vaatii, että välittäjillä on oltava oikeus ja velvollisuus kieltäytyä tarjoamasta asiakkaidensa henkilöllisyyttä koskevia vääriä tietoja tai lopettaa niiden tarjoaminen, jos toimivaltaiset viranomaiset ovat ilmoittaneet, että kyseisten yritysasiakkaiden henkilöllisyyttä koskevat tiedot ovat vääriä tai merkittävästi harhaanjohtavia; katsoo, että tällaista tunne yritysasiakkaasi -protokollaa olisi sovellettava yritysasiakkaisiin eikä se saisi koskea yksittäisten käyttäjien henkilötietoja;

8. muistuttaa, että on tärkeää taata sananvapaus ja tiedonvälityksen vapaus sekä lehdistönvapaus; katsoo, että on tärkeää suojella riippumatonta journalismia digitaalisista palveluista annetun säädöksen nojalla, ja vastustaa tässä yhteydessä voimakkaasti laillisen sisällön arvioinnin jatkamista sen jälkeen, kun se on laillisesti julkaistu, ellei tämä ole perusteltua sen vuoksi, että kyseinen sisältö, vaikka se onkin laillista, herättää vakavaa huolta sen mahdollisesti aiheuttamasta merkittävästä haitasta; vaatii tällaisessa tapauksessa, että tietoyhteiskunnan palvelun tarjoajan toiminnan on perustuttava tuomioistuimen määräykseen; huomauttaa, että Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/1808[31] soveltamisalan laajentaminen koskemaan videonjakoalustojen tarjoajia ja sosiaalisia verkostoja audiovisuaalisen sisällön jakelun osalta voi vaikuttaa merkittävästi haitallisen sisällön, disinformaation ja vihapuheen hillitsemiseen, jos direktiivi saatetaan viipymättä osaksi kansallista lainsäädäntöä;

9. kehottaa laatimaan konkreettisempia ja mahdollisuuksien mukaan yhtenäisempiä avoimuutta koskevia sääntöjä, koska sosiaalisen median sisällön poistaminen, luokituksen alentaminen ja priorisointi vähentävät laittoman verkkosisällön leviämistä sekä torjuvat haitallista sisältöä, vihapuhetta ja disinformaatiota;

10. kehottaa sääntelemään tietoon perustuvaa kaupallista mainontaa ja mikrokohdentamista ja soveltamaan niihin tiukkoja avoimuussääntöjä; pyytää pakollisia merkintöjä maksetulle poliittiselle mainokselle verkossa, jotta loppukäyttäjä voi helposti tunnistaa mainoksen; korostaa, että maksetun poliittisen mainonnan verkossa olisi oltava avointa, jotta loppukäyttäjä voi nähdä, kuka on maksanut tästä sisällöstä;

11. toteaa, että disinformaatiota koskevat käytännesäännöt ovat auttaneet jäsentämään vuoropuhelua alustojen ja sääntelyviranomaisten kanssa; ehdottaa, että verkkopalvelun tarjoajien olisi otettava käyttöön tulokselliset ja asianmukaiset suojatoimet erityisesti sen varmistamiseksi, että ne toimivat huolellisesti, oikeasuhteisesti ja syrjimättömästi, ja sen estämiseksi, että laillista sisältöä poistetaan tahattomasti; ehdottaa, että nykyistä oikeudellista kehystä alaikäisten suojelemiseksi sekä haitallisen sisällön, vihapuheen ja disinformaation torjumiseksi ja että sen tehokasta täytäntöönpanoa olisi arvioitava demokratiaa koskevan toimintasuunnitelman avulla; korostaa tässä yhteydessä yhteis- ja itsesääntelyn tehokasta käyttöä ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa unionin tasolla ja katsoo, että tällaiseen suunnitelmaan on sisällyttävä yhteistyö faktantarkistajien ja tutkijoiden kanssa; katsoo, että haitallisen sisällön, vihapuheen ja disinformaation levittämistä voidaan parhaiten torjua auttamalla kansalaisia hankkimaan medialukutaitoa ja digitaalista lukutaitoa sekä kehittämällä kriittistä ajattelua ja vahvistamalla riippumatonta ammattimaista journalismia ja laadukkaita tiedotusvälineitä; kehottaa lisäämään kansallisten sääntelyviranomaisten ja/tai -elinten välistä yhteistyötä sekä jäsenvaltioiden sisällä että niiden välillä, jotta voidaan puuttua tehokkaammin ei-toivottuihin vaikutuksiin ja erityisongelmiin; katsoo tässä yhteydessä, että koordinointi unionin tasolla on välttämätöntä;

12. toteaa, että on säilytettävä periaate, jonka mukaan puhtaasti passiiviset digitaaliset palvelut, kuten internetyhteyden tarjoajat, eivät ole vastuussa palvelujensa kautta välitettävästä sisällöstä, koska niillä ei ole määräysvaltaa kyseiseen sisältöön (”pelkkä siirtotoiminta”), niillä ei ole aktiivista vuorovaikutusta sen kanssa tai ne eivät optimoi sitä, koska se on vapaan internetin kulmakivi, mutta aktiivisten palvelujen olisi pysyttävä täysin vastuussa palvelujensa sisällöstä;

13. kehottaa vaatimaan tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajilta, että laiton sisältö poistetaan nopeasti sen jälkeen, kun ne ovat saaneet siitä tiedon tai kun siitä on ilmoitettu, ja että tällaisesta sisällöstä ilmoitetaan myös toimivaltaisille viranomaisille mahdollista lisätutkintaa ja syytteeseenpanoa varten; katsoo, että toimijoiden olisi säilytettävä asiaan liittyvät metatiedot rajoitetun ajan ja siirrettävä ne edelleen ainoastaan toimivaltaisten viranomaisten pyynnöstä kyseisenä aikana;

14. korostaa, että tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajien olisi annettava ymmärrettävää ja helposti saatavilla olevaa tietoa siitä, miten ne käsittelevät laitonta sisältöä, ja ilmoitettava sisällöntarjoajille joka tapauksessa tällaisen sisällön poistamisesta ilmoittaen oikeusperusta ja vastustamismahdollisuudet sekä tehokkaat valitus- ja oikeussuojamekanismit; muistuttaa, että syyttömyysolettamaa on noudatettava kaikissa myöhemmissä oikeudellisissa menettelyissä ja että uhrien henkilötietoja on suojeltava;

15. korostaa, että tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajien vapaaehtoiset toimenpiteet laittoman tai haitallisen sisällön, vihapuheen ja disinformaation torjumiseksi eivät saa johtaa niiden vastuun rajoittamiseen;

16. vaatii, että velvoitteet olisi myös porrastettava siten, että markkinoilla tai niiden merkittävällä osalla määräävässä asemassa olevat alustat (eli portinvartijoina toimivat alustat tai mahdollisesti markkinoiden strukturointialustat) ovat ankarimmin säänneltyjä ja että kehittymässä olevia tai erikoistuneita yrityksiä säännellään vähemmän, koska suuremmat ja vakiintuneet alustat voivat käyttää enemmän resursseja harhaanjohtavan käyttäytymisen ja sisällön havaitsemiseen ja koordinoituun moderointiin; korostaa, että määräävässä asemassa olevien alustojen operaattoreiden on paitsi suojeltava kulttuurista ja kielellistä monimuotoisuutta myös aktiivisesti edistettävä niitä, koska niillä on keskeinen rooli uutisten, audiovisuaalisen sisällön sekä kulttuuriteosten ja luovien teosten saatavuudessa; katsoo, että tällaisten alustojen olisi asetettava etusijalle luotettava ja laadukas mediasisältö, joka on sovitettu asiaankuuluville markkinoille ja jossa noudatetaan kansallista kielilainsäädäntöä, ja asetettava se helposti saataville; korostaa, että kulttuurisen ja kielellisen monimuotoisuuden, eurooppalaisten teosten tukemisen ja tiedotusvälineiden moniarvoisuuden suojelemiseksi ja edistämiseksi tällaisten alustojen algoritmien käytön olisi oltava avointa ja loppukäyttäjien säädettävissä, jotta käyttäjät ymmärtävät ja voivat valita, miten asiaankuuluvan sisällön saatavuus taataan ja miten sitä luokitellaan tai rajoitetaan; katsoo, että kaikkiin ehdotettuihin järjestelmiin olisi liitettävä asianmukaiset järjestelyt perusoikeuksien turvaamiseksi rajoittamatta kuitenkaan mahdollisuutta puolueettomaan oikeudelliseen valvontaan;

17. kehottaa puuttumaan valetilejä koskevaan ongelmaan ja takavarikoimaan disinformaation levittäjien voitot;

18. kehottaa luomaan vahvemman ja selkeämmän oikeudellisen kehyksen, jolla varmistetaan, että tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajat toteuttavat tehokkaita toimenpiteitä, kuten lisäävät automatisoitujen havaitsemismenettelyjen käyttöä ihmisen valvonnassa, ja toimivat ripeästi poistaakseen palveluistaan laittoman sisällön ja estääkseen tällaisen sisällön uudelleenlataamisen;

19. katsoo, että jos kyseessä on loukkaava reaaliaikainen sisältö, tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajien olisi reagoitava välittömästi, kun ne saavat ilmoituksen oikeudenhaltijoilta, ja kehottaa komissiota tässä yhteydessä selventämään ”nopean toiminnan” käsitettä, joka sisältyy jo direktiiviin 2000/31/EY; viittaa samalla viimeaikaiseen kansalliseen oikeuskäytäntöön, jossa tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajat velvoitetaan poistamaan loukkaava sisältö 30 minuutin kuluessa;

20. ehdottaa, että alkuperämaaperiaatetta vahvistetaan lisäämällä jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä oikeutettujen yleisten ja julkisten etujen kunnioittamisen varmistamiseksi, mikä edellyttää sääntelyviranomaisten laajempaa osallistumista ja nykyisten menettelysääntöjen ja täytäntöönpanomenetelmien uudelleentarkastelua, jotta voidaan saavuttaa kestävämpi ja tehokkaampi lainvalvonta rajat ylittävissä tapauksissa;

21. painottaa, että on saatettava tasapainoon moninaisten mielipiteiden ja tietojen vapauden ja esittämisen, lehdistön vapauden sekä taide- ja kulttuuri-ilmaisun vapauden ja esittämisen suojelu ja tukeminen ja tekijänoikeuksien suojelu sekä yksityisyyden suoja yksityishenkilöiden välisessä viestinnässä, ja niiden on muodostettava perusta liberaalille demokratialle sekä verkossa että sen ulkopuolella; vaatii siksi, että oikeudellisen valvonnan ja viranomaisvalvonnan on oltava tässä yhteydessä perustana kaikkien teknisesti toteuttamiskelpoisten välineiden käytölle laittoman tai haitallisen sisällön, vihapuheen ja disinformaation torjumiseksi internetissä; korostaa, että nämä toimenpiteet eivät saa johtaa sellaiseen sisällön ennakkotarkastukseen tai alustalle lataamiseen sovellettavaan suodatukseen, joka on ristiriidassa direktiivin 2000/31/EY 15 artiklan kanssa; painottaa myös, että nämä toimenpiteet eivät saa johtaa kaiken sisällön valvontaa koskevan yleisen velvoitteen asettamiseen; ehdottaa, että kun käytetään olemassa olevien säännösten mukaisia teknisiä keinoja ja erityistoimenpiteitä, on varmistettava ehdoton avoimuus ja vastuuvelvollisuus ja tehtävä mahdolliseksi erittäin ammattitaitoinen riippumaton ja puolueeton ihmisen suorittama valvonta; kehottaa komissiota hyväksymään mahdollisimman yhdenmukaisia ja tehokkaita sääntöjä ”ilmoitus- ja toimintamekanismille”, jotta voidaan nopeuttaa laittoman tai laittomasti jaetun sisällön havaitsemista ja poistamista ja samalla varmistaa, että laillinen ja laillisesti jaettu sisältö pysyy verkossa ja että mahdollisesti väärin perustein tapahtunut laillisen sisällön poistaminen ei johda yksittäisten käyttäjien tunnistamiseen eikä henkilötietojen käsittelyyn; pyytää velvoittamaan tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajat asettamaan käyttäjien saataville valitus- ja oikeussuojamekanismeja ja käsittelemään valitukset ilman aiheetonta viivytystä;

22. korostaa tarvetta varmistaa, että kaikkien sellaisten henkilötietojen keruussa ja käsittelyssä, jotka eivät kuulu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/680[32] tai Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679[33] soveltamisalaan, noudatetaan laillisuus-, tarpeellisuus- ja suhteellisuusperiaatteita, jotka on vahvistettu yksilöiden suojelusta henkilötietojen automaattisessa tietojenkäsittelyssä tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen (yleissopimus nro 108) 9 artiklassa;

23. korostaa tarvetta parantaa muiden kuin yksityisten toimijoiden, kuten kansalaisjärjestöjen, kirjastojen, kulttuurilaitosten, tutkimuskeskusten, kulttuuriverkostojen ja yliopistojen, pääsyä markkinoille;

24. kehottaa antamaan mediapalvelujen tarjoajille pääsyn tarjoamiensa palvelujen tuottamiin tietoihin tai niiden tuottamaan sisältöön tai siihen suoraan liittyviin tietoihin, jos palveluja ja sisältöä tarjotaan maailmanlaajuisilla digitaalisilla alustoilla, ja katsoo, että tässä yhteydessä on aina noudatettava henkilötietojen ja yksityisyyden suojaa koskevia säännöksiä vilpillisen kilpailun estämiseksi; kehottaa ottamaan käyttöön vahvoja suojatoimia, joilla estetään käyttäjien tietojen väärinkäyttö, muun muassa varmistamalla algoritmien avoimuus ja vastuuvelvollisuus sekä tutkijoiden ja julkisten valvontaelinten pääsy asiaankuuluviin tietoihin;

25. kehottaa komissiota varmistamaan, että alustojen ylläpitäjät tarjoavat käyttäjille valitus- ja muutoksenhakumekanismeja ja että valitukset käsitellään ilman aiheetonta viivytystä;

26. kehottaa etsimään ratkaisuja, joilla mahdollistetaan oikeudenmukainen kilpailu ja yhdenvertainen pääsy sisämarkkinoille urheilutapahtumiin ja -palveluihin kaikista jäsenvaltioista;

27. kehottaa komissiota varmistamaan, että alustojen ylläpitäjät asettavat saataville avoimuusraportteja, joissa on tietoja niiden tapausten määrästä, joissa sisältö luokiteltiin väärin laittomaksi tai laittomasti jaetuksi, ja että toimivaltaiset viranomaiset asettavat saataville tietoja niiden tapausten määrästä, joissa sisällön poistaminen johti rikostutkintaan tai rikossyytteeseen asettamiseen;

28. katsoo, että teknologian sääntely on pantava täytäntöön tavalla, joka ei häiritse innovointia eikä rajoita sananvapautta; korostaa, että avoimelle verkko- ja teknologianeutraalille pääsylle internetiin on annettava erityinen suoja lainsäädännöllä, koska se muodostaa pohjan palveluiden ja järjestelmien tarvittavalle yhteentoimivuudelle, varmistaa moninaisuuden, edistää digitaalista luovaa työtä ja antaa mahdollisuuden käydä reilua kilpailua ja luoda digitaalinen palveluinfrastruktuuri, jonka avulla kaikki unionin kansalaiset voivat nauttia laadukkaasta tiedon, median, koulutuksen, tieteen ja kulttuurin tarjonnasta; kehottaa siksi komissiota entistä ponnekkaammin varmistamaan unionin koko tietoliikenteen yhtäläisen ja syrjimättömän kohtelun ja tarkastelemaan kriittisesti uudelleen ilmaista verkkoon pääsyä koskevien tarjousten vaikutusta kilpailuun unionissa; huomauttaa, että avoimen lähdekoodin ohjelmistot, avoimet standardit ja avoimet teknologiat soveltuvat parhaiten yhteentoimivuuden, reilun kilpailun ja saatavuuden varmistamiseen;

29. kehottaa komissiota ottamaan käyttöön toimenpiteitä, joilla alustoja ja tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajia vaaditaan estämään alaikäisten pääsy pornografiseen sisältöön; muistuttaa, että tällainen sisältö, joka on hyvin usein vapaasti saatavilla, voi horjuttaa vakavasti nuorta sukupolvea, kun he löytävät tunteensa ja seksuaalisuutensa; korostaa, että merkittävä osa verkossa olevasta pornografisesta sisällöstä sisältää seksistisiä stereotypioita, jotka usein vahingoittavat vakavasti naisten ihmisarvoa tai jopa auttavat vähättelemään hyväksikäyttöä tai väkivaltaa; korostaa siksi, että naisten oikeuksien puolustaminen sekä sukupuoleen perustuvan ja seksuaalisen väkivallan torjuminen edellyttävät päättäväisiä toimia tehokkain teknisin keinoin, jotta estetään alaikäisten altistuminen tällaiselle sisällölle; muistuttaa, että tätä varten on laadittava kunnianhimoiset säännöt ja että on tärkeää lisätä unionin tason yhteistyötä alaikäisten suojelemiseksi;

30. korostaa, että alakohtaisen sääntelyn olisi periaatteessa oltava etusijalla horisontaaliseen sääntelyyn nähden; korostaa tässä yhteydessä erityisesti, että tulevassa digitaalisia palveluja koskevassa säädöksessä tunnustetaan täysin voimassa olevan direktiivin 2018/1808 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/790[34] erityissäännökset;

31. korostaa uusien digitaalisten kulttuurialan ja luovien toimialojen merkitystä sekä digitaaliteknologian tuoman lisäarvon merkitystä eri kulttuuri-, koulutus-, media-, urheilu- ja nuorisoaloilla; kehottaa komissiota ehdottamaan lainsäädäntöä, joka mahdollistaa tämän uuden suuntauksen kehittymisen, suojelee tekijöiden kulttuuriteoksia ja luovia teoksia ja varmistaa oikeudenmukaiset ja yhtäläiset sisämarkkinat kaikille riippumatta siitä, millä alueella tai missä jäsenvaltioissa he asuvat;

32. korostaa, että internetin lisääntyvään käyttöön kirjojen markkinoinnissa on liityttävä toimenpiteitä, joilla varmistetaan kulttuurinen monimuotoisuus, jotta voidaan varmistaa kaikille yhdenvertainen pääsy lukemiseen, oikeudenhaltijoiden oikeudenmukaisen ja tasapuolisen korvauksen periaatteen suojelu ja julkaistun aineiston monipuolisuus; toistaa, että digitaalisilla sisämarkkinoilla on säilytettävä reilu kilpailu, mikä edellyttää yhteentoimivuuden periaatetta;

33. kehottaa käsittelemään laiteriippumattomuutta, koska vain sen vuorovaikutuksella verkon neutraaliuden kanssa voidaan helpottaa kuluttajien vaikutusmahdollisuuksia lisäävien päätösten tekemistä;

34. kehottaa jäsenvaltioita yhteistyössä internetoperaattoreiden, Europolin ja Eurojustin kanssa tehostamaan ilmoitus- ja poistamismenettelyjä väkivaltaisen sisällön ja lapsipornografian poistamiseksi.

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄ
LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)	13.7.2020
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	24 3 3
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Asim Ademov, Christine Anderson, Andrea Bocskor, Vlad-Marius Botoş, Ilana Cicurel, Gilbert Collard, Gianantonio Da Re, Laurence Farreng, Tomasz Frankowski, Romeo Franz, Alexis Georgoulis, Hannes Heide, Irena Joveva, Petra Kammerevert, Niyazi Kizilyürek, Predrag Fred Matić, Dace Melbārde, Victor Negrescu, Niklas Nienaß, Peter Pollák, Marcos Ros Sempere, Domènec Ruiz Devesa, Andrey Slabakov, Massimiliano Smeriglio, Michaela Šojdrová, Sabine Verheyen, Milan Zver
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Isabel Benjumea Benjumea, Marcel Kolaja
Substitutes under Rule 209(7) present for the final vote	Angel Dzhambazki

 

 

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ
LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

24	+
PPE	Asim Ademov, Isabel Benjumea Benjumea, Andrea Bocskor, Tomasz Frankowski, Peter Pollák, Michaela Šojdrová, Sabine Verheyen, Milan Zver
S&D	Hannes Heide, Petra Kammerevert, Predrag Fred Matić, Victor Negrescu, Marcos Ros Sempere, Domènec Ruiz Devesa, Massimiliano Smeriglio
RENEW	Vlad-Marius Botoş, Ilana Cicurel, Laurence Farreng, Irena Joveva
ECR	Angel Dzhambazki, Dace Melbārde, Andrey Slabakov
GUE/NGL	Alexis Georgoulis, Niyazi Kizilyürek

 

3	-
VERTS/ALE	Romeo Franz, Marcel Kolaja, Niklas Nienaß

 

3	0
ID	Christine Anderson, Gilbert Collard, Gianantonio Da Re

 

Symbolien selitys:

+ : puolesta

- : vastaan

0 : tyhjää

 

 

 

OIKEUDELLISTEN ASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (7.9.2020)

sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnalle

suosituksista komissiolle digitaalisia palveluja koskevasta säädöksestä: sisämarkkinoiden toiminnan parantaminen

(2020/2018(INL))

Valmistelija: Patrick Breyer

(Aloite – työjärjestyksen 47 artikla)

(*) Valiokuntien yhteistyömenettely – työjärjestyksen 57 artikla

EHDOTUKSET

Oikeudellisten asioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A. ottaa huomioon, että lukuisilla siviili- ja kauppaoikeuteen sekä siviili- ja hallinto-oikeuden täytäntöönpanoon liittyvillä kysymyksillä on myös erityistä merkitystä puhtaasti kuluttajasuhteiden sekä online-kilpailukyvyn ja -kilpailun kannalta;

B. ottaa huomioon, että sähköisestä kaupankäynnistä annetussa direktiivissä 2000/31/EY vahvistetut säännöt ovat merkittävästi edistäneet digitaalisia palveluja sisämarkkinoilla ja ovat keskeisiä innovatiivisen liiketoimintaympäristön turvaamisen kannalta; ottaa huomioon, että digitaalisia palveluja koskevan säädöksen tavoitteena olisi oltava saattaa ajan tasalle verkkoalustojen ja säilytyspalvelun tarjoajien vastuuta koskevat siviili- ja kauppaoikeudelliset lait varmuuden ja turvallisuuden takaamiseksi yrityksille, käyttäjille ja koko yhteiskunnalle siten, että verkkoalustoille, myös markkinapaikoille, asetetaan selkeät velvoitteet;

C. ottaa huomioon, että on näyttöä siitä, että verkossa tarjotaan monia laittomia tuotteita ja palveluja, mikä edellyttää toimia digitaalisia palveluja koskevan säädöksen nojalla;

D. katsoo, että digitaalisia palveluja koskevalla säädöksellä olisi tehokkaan ja tasapainoisen oikeudellisen kehyksen avulla pyrittävä siihen, että kuluttajat luottavat sähköisen kaupankäynnin käyttöön, ja samalla olisi annettava eurooppalaisille startup-yrityksille ja pk-yrityksille vahvempi asema markkinoilla;

1. korostaa, että aina kun se on teknisesti ja laillisesti mahdollista ja kohtuullista, välittäjiä olisi vaadittava mahdollistamaan palvelujensa käyttö ja niistä maksaminen nimettömästi, koska nimettömyys estää tehokkaasti tietojen luvattoman luovuttamisen, identiteettivarkauden ja muut verkossa kerättyjen henkilötietojen väärinkäytön muodot; toteaa, että kun unionin lainsäädännössä edellytetään, että elinkeinonharjoittajien on ilmoitettava henkilöllisyytensä, määräävässä asemassa olevien tai systeemisten markkinapaikkojen tarjoajat voitaisiin velvoittaa varmentamaan elinkeinonharjoittajien henkilöllisyys; ehdottaa, että olisi harkittava ja otettava käyttöön uusia teknisiä ratkaisuja käyttäjien henkilöllisyyden määrittämistä ja myös heidän nimettömänä pysymistään varten; vahvistaa, että aina kun alustat tunnistavat käyttäjiä, ne eivät saa paljastaa käyttäjien henkilöllisyyttä ilman nimenomaista ja vapaaehtoista suostumusta tai lakisääteistä tiedonantovelvollisuutta;

2. katsoo, että tulevassa lainsäädäntöehdotuksessa digitaalisia palveluja koskevaksi säädökseksi olisi noudatettava täysimääräisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjaa sekä unionin sääntöjä, joilla suojellaan kuluttajia ja heidän turvallisuuttaan, yksityisyyttään ja henkilötietojaan; muistuttaa, että sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin keskeisten periaatteiden eli alkuperämaaperiaatteen, rajoitetun vastuun lausekkeen ja yleisen valvontavelvoitteen kiellon on oltava edelleen voimassa digitaalisia palveluja koskevan säädöksen nojalla; korostaa, että säilytyspalvelujen tarjoajia ei saa vaatia poistamaan tai estämään pääsyä tietoihin, jotka ovat laillisia niiden alkuperämaassa, jotta voidaan suojata sananvapautta, välttää lainvalintaan liittyvät ristiriidat, estää perusteettomia ja tehottomia maakohtaisia rajoituksia ja pyrkiä yhdenmukaistettuihin digitaalisiin sisämarkkinoihin;

3. korostaa, että on tärkeää luoda selkeä, yhdenmukainen ja ajantasainen sääntelykehys, johon sisältyvät muun muassa selkeät määritelmät; korostaa tarvetta määritellä määräävässä asemassa olevat tai systeemiset alustat ja vahvistaa niiden ominaisuudet;

4. toteaa, että yksilöiden toiminnasta verkossa voidaan saada syvällistä tietoa heidän persoonallisuudestaan, mikä antaa erityisesti määräävässä asemassa oleville tai systeemisille alustoille ja sosiaalisille verkostoille mahdollisuuden heidän manipuloimiseensa, ja että sen vuoksi digitaalisten palvelujen käyttöä koskevien henkilötietojen kerääminen ja käyttö olisi rajoitettava vain siihen, mikä on ehdottomasti välttämätöntä palvelun tarjoamiseksi ja käyttäjien laskuttamiseksi; korostaa, että olisi pantava täytäntöön lainsäädäntöä, jolla rajoitetaan sisällön isännöintialustojen harjoittamaa sellaisten henkilötietojen keräämistä, jotka perustuvat muun muassa käyttäjien vuorovaikutukseen sisällön isännöintialustojen sisällön kanssa ja joiden tarkoituksena on laatia kohdennettuja mainosprofiileja; kehottaa sisällön isännöintialustoja käyttämään kohdennettua mainontaa, joka perustuu käyttäjän aiempaan vuorovaikutukseen sisällön kanssa samalla sisällön isännöintialustalla tai kolmansien osapuolten verkkosivustoilla vasta sen jälkeen, kun käyttäjä on antanut siihen etukäteen suostumuksensa yleisen tietosuoja-asetuksen ja sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivin mukaisesti; painottaa, että viranomaisille on annettava pääsy käyttäjän metadataan ainoastaan vakavista rikoksista epäiltyjen tutkimiseksi ja tuomioistuimen etukäteen antamalla luvalla;

5. on huolissaan siitä, että kertakirjautumispalveluja voidaan käyttää käyttäjien jäljittämiseen eri alustoilla; suosittelee, että palveluntarjoajia, jotka tukevat hallitsevan markkinaosuuden omaavaa kertakirjautumispalvelua, olisi vaadittava tukemaan myös vähintään yhtä avointa ja yhteen liitettyä henkilöllisyyden todentamisjärjestelmää, joka perustuu avoimeen kehykseen;

6. huomauttaa, että perusoikeuksien suojaamiseksi ja oikeusvarmuuden varmistamiseksi digitaalisia palveluja koskevassa säädöksessä ei saa käyttää oikeudellisesti määrittelemätöntä "vahingollisen sisällön" käsitettä, mutta siinä on puututtava laittoman sisällön julkaisemiseen ja pidettävä kiinni periaatteesta, jonka mukaan se, ”mikä on laitonta verkon ulkopuolella on laitonta myös verkossa”; toteaa, että automatisoiduilla välineillä ei voida erottaa laitonta sisältöä tietyissä asiayhteyksissä laillisesta sisällöstä; huomauttaa myös, että palveluntarjoajien, niiden henkilöstön ja toimeksisaajien automatisoitujen raporttien arviointi ihmisen toimesta ei sinänsä voi parantaa sisällöntunnistamistekniikoiden toimintaa; korostaa siksi, että digitaalisia palveluja koskevassa säädöksessä olisi nimenomaisesti suljettava pois velvoite käyttää automaattisia välineitä sisällön moderointiin ja säännellä niiden vapaaehtoista käyttöä, tämän kuitenkaan rajoittamatta tekijänoikeusdirektiivin 17 artiklan soveltamista; vaatii, että palveluntarjoajien käyttämät sisällön moderointimenettelyt eivät saisi johtaa automaattisiin työkaluihin tai sisällön alustalle lataamisen yhteydessä tapahtuvaan suodatukseen perustuviin ennakkotarkastustoimenpiteisiin; korostaa, että sisällön välittäjien olisi saatava asianmukaista koulutusta ja asianmukaista psykologista tukea; tähdentää, että on tärkeää olla tietoinen siitä, onko moderointipäätöksen tehnyt ihminen vai algoritmi, ja jälkimmäisessä tapauksessa siitä, onko ihminen tarkistanut päätöksen; korostaa, että sisällön tarkistamisen ja sisällön isännöintialustojen suorittaman hallinnoinnin on oltava avoimempaa, ja ehdottaa siksi, että määräävässä asemassa olevia tai systeemisiä sisällön isännöintialustoja varten on oltava uudelleentarkastelumekanismi, jotta voidaan arvioida niiden sisällönhallintapolitiikkojen riskejä;

7. korostaa, että on tärkeää antaa olemassa olevalle tai uudelle unionin virastolle tai unionin elimelle tehtäväksi koordinoida jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä rajat ylittävissä kysymyksissä ja riippumattomien kansallisten täytäntöönpanoelinten verkostoa;

8. korostaa, että tuomioistuimen on valvottava välittäjien palvelujensa käyttäjille asettamien ehtojen oikeudenmukaisuutta ja perusoikeusnormien noudattamista;

9. korostaa, että jotta voidaan rakentavasti käyttää sähköisestä kaupankäynnistä annetun direktiivin sääntöjä ja varmistaa oikeusvarmuus, sovellettavassa lainsäädännössä on tyhjentävästi ja nimenomaisesti esitettävä digitaalisen palvelun tarjoajien velvollisuudet sen sijaan, että määrätään yleisestä huolenpitovelvollisuudesta; painottaa, että digitaalisen palvelun tarjoajien vastuuta koskeva oikeudellinen järjestelmä ei saisi olla riippuvainen epävarmoista käsitteistä kuten palveluntarjoajien "aktiivinen" tai "passiivinen" rooli;

10. korostaa, että riippumattomien riidanratkaisuelinten olisi oltava aina vastuussa lain täytäntöönpanosta, verkkotoiminnan laillisuudesta päättämisestä ja säilytyspalvelun tarjoajien määräämisestä poistamaan laiton sisältö tai estämään siihen pääsy mahdollisimman pian myös sosiaalisesta mediasta erityisesti käyttäjien suojelemiseksi ja sen jälkeen, kun palveluntarjoajalle ja asianomaisille osapuolille on ilmoitettu asiasta; varoittaa siksi säännöksistä, joilla kannustetaan alustojen vapaaehtoisia toimia; korostaa, että digitaalisia palveluja koskevalla säädöksellä olisi varmistettava perusoikeuksien täysimääräinen kunnioittaminen ja käyttäjien siviilioikeudellisten oikeuksien suojelu sekä varmistettava, että kaikkia alustojen ja digitaalisten palvelujen tarjoajien soveltamia toimenpiteitä varten käytettävissä olevia suojatoimia ja oikeussuojakeinoja noudatetaan täysimääräisesti; katsoo, että heti, kun säilytyspalvelun tarjoaja on todennetun ilmoituksen kautta tullut tosiasiallisesti tietoiseksi laittoman sisällön olemassaolosta ja sen laittomasta luonteesta, siihen olisi sovellettava sisällön poistamista koskevia velvoitteita ja sitä voidaan pitää vastuullisena ilmoitetun sisällön arvioinnista erityisesti, kun on kyse verkossa toimivan markkinapaikan palveluista; kehottaa komissiota harkitsemaan sitä, että määräävässä asemassa olevat tai systeemiset säilytyspalvelujen tarjoajat velvoitetaan raportoimaan vakavasta rikoksesta toimivaltaiselle lainvalvontaviranomaiselle heti, kun ne saavat tosiasiallisen tiedon tällaisesta rikoksesta;

11. korostaa, että laiton sisältö olisi poistettava sieltä missä sitä säilytetään ja että internetyhteyden tarjoajia ei pitäisi vaatia estämään pääsyä sisältöön;

12. korostaa, että lainsäädännön rikkomisesta olisi määrättävä oikeasuhteisia seuraamuksia, joihin ei sisälly yksilöiden jättämistä digitaalisten palvelujen ulkopuolelle;

13. korostaa, että laillisen, mutta potentiaalisesti vahingollisen sisällön, kuten disinformaation ja vihapuheen, levittämistä sosiaalisessa mediassa olisi hillittävä antamalla käyttäjille mahdollisuus hallita heille ehdotettua sisältöä; korostaa, että sisällön kuratoimisen käyttäjien toimien perusteella olisi edellytettävä käyttäjän etukäteen antamaa ja täyteen tietoon perustuvaa suosumusta ja että käyttäjille, jotka kieltäytyvät antamasta suostumustaan, olisi annettava muita oikeudenmukaisia ja kohtuullisia vaihtoehtoja palvelujen käyttämiseksi; ehdottaa, että sosiaalisten verkostojen käyttäjillä olisi oltava oikeus nähdä aikajanansa sisältö kronologisessa järjestyksessä kuratoituna tai kuratoimattomana; ehdottaa, että määräävässä markkina-asemassa olevien tai systeemisten alustojen olisi tarjottava käyttäjille sovellusrajapinta, joka antaa heille mahdollisuuden valita sisällön kuratoimiseen haluamansa ohjelmistot ja palvelut, jos se on teknisesti mahdollista; painottaa, että alustojen olisi varmistettava suurempi avoimuus automatisoiduissa päätöksentekoprosesseissa varmistamalla, että algoritmit eivät ole puolueellisia ja että algoritmiseen järjestelmään kuuluvien päätöksentekoprosessien on aina oltava ymmärrettäviä ja mahdollisimman avoimia; vaatii, että digitaalisia palveluja koskevassa säädöksessä on kiellettävä syrjivät sisällön moderointikäytännöt;

14. korostaa, että keskitettyjen verkkojen lukkiutumisvaikutuksen poistamiseksi ja kilpailun ja kuluttajien valinnanvaran varmistamiseksi määräävässä asemassa olevien sosiaalisen median palvelujen ja viestintäpalvelujen käyttäjille olisi annettava mahdollisuus päästä alustojen väliseen vuorovaikutukseen avointen rajapintojen kautta (yhteenliitettävyys); kehottaa komissiota kieltämään valmistajakohtaisen ja suljetun ekosysteemin määräämisen digitaalisten tuotteiden ja palvelujen käytölle eri ympäristöissä, jotta mahdollistetaan todellinen ja korkeatasoinen yhteentoimivuus ja tarjotaan näitä tuotteita ja palveluja avoimessa muodossa, joka mahdollistaa niiden viennin mihin tahansa digitaaliseen ympäristöön;

15. korostaa, että digitaalisia palveluja koskevassa säädöksessä on säädettävä erityisistä ja yksityiskohtaisista säännöistä, kuten alustoja ja sosiaalisen median palveluja koskevien säännösten selkeyttämisestä; katsoo, että sisältöilmoitusten pätevyyttä ja seurantaa koskevat edellytykset on täsmennettävä; katsoo myös, että väärinkäytösten ehkäisemisen ja seuraamusten määräämisen olisi perustuttava Euroopan unionin tuomioistuimen nykyiseen oikeuskäytäntöön, sillä väärinkäytökset koostuvat erityisesti siitä, että sisältöä koskevia vääriä tai vilpillisiä ilmoituksia tehdään toistuvasti;

korostaa lisäksi tarvetta rajoittaa alustojen vastuuta palveluista, erityisesti mediasisällöstä, jotka ovat jo sisällöntarjoajan toimituksellisessa valvonnassa ja joihin sovelletaan kattavaa sääntelyä ja tunnustetun riippumattoman toimivaltaisen viranomaisen riippumatonta ja tehokasta valvontaa sähköistä kaupankäyntiä koskevassa direktiivissä vahvistettuja periaatteita noudattavan ilmoitus- ja toimintajärjestelmän mukaisesti; katsoo, että pienempiin kaupallisiin ja ei-kaupallisiin palveluntarjoajiin ei saisi soveltaa samoja velvoitteita; korostaa, että digitaalisten palvelujen alan uusien oikeudellisten puitteiden olisi oltava eurooppalaisten pk-yritysten ja myös startup-yritysten hallittavissa ja että niihin olisi sen vuoksi sisällyttävä oikeasuhteisia velvoitteita ja selkeitä takeita kaikille aloille; korostaa, että digitaalisia palveluja koskevan säädöksen säännöksillä olisi estettävä alustojen ylläpitäjiä muuttamasta sisältöä sisällöntarjoajan toimituksellisessa valvonnassa, kuten unionin lainsäädännössä säädetään; korostaa, että jos tällaisen mediasisällön poistaminen on tarpeen, on varmistettava, että se voidaan tehdä ainoastaan tuomioistuimen määräyksen perusteella; katsoo, että sisällöntarjoajia on kuultava ennen sisällön saannin estämistä, paitsi jos se estäisi tai vaarantaisi meneillään olevan rikostutkinnan; katsoo, että käytettävissä olisi oltava riittävät oikeussuojamekanismit sekä riitojenratkaisuelinten että oikeusviranomaisten kautta samalla kun sovelletaan kohtuullisia määräaikoja; katsoo, että kaupallisten säilytyspalvelun tarjoajien, joiden katsotaan olevan määräävässä asemassa tai systeemisiä, olisi tarjottava julkisesti ja anonyymisti saatavilla oleva mekanismi, jolla ilmoitetaan niiden alustoilla julkaistusta väitetystä laittomasta sisällöstä; korostaa tässä yhteydessä, että digitaalisia palveluja koskeva säädös ei saa heikentää audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin sääntöjä eikä tehdä niistä vanhentuneita; korostaa, että oikeudenhaltijoille olisi annettava pääsy niiden sisältöjen tuottamiin tai niihin liittyviin muihin kuin henkilötietoihin unionin lainsäädännössä säädetyin edellytyksin ja asianmukaisen vaikutustenarvioinnin jälkeen;

16. suosittelee painokkaasti, että verkossa toimivina markkinapaikkoina toimivat alustat antavat käyttäjille tietoa tärkeimmistä muuttujista, jotka määrittävät käyttäjille hakujen tuloksena esitettyjen tuotteiden järjestyksen ja paremmuusjärjestyksen, erityisesti jos haun tulokseen on vaikuttanut toimittajan mahdollisesti maksama korvaus tai jos alustan ylläpitäjä toimii joidenkin haun tuloksena esiintyvien tuotteiden toimittajana;

17. korostaa, että on tärkeää laajentaa digitaalisia palveluja koskevan säädöksen alueellinen soveltamisala kattamaan myös kolmansiin maihin sijoittautuneiden digitaalisten palvelujen tarjoajien toiminta, jos ne tarjoavat palvelujaan unionissa; ehdottaa, että jos välittäjät ovat sijoittautuneet kolmanteen maahan, niiden olisi nimettävä unioniin sijoittautunut laillinen edustaja, joka voidaan saattaa vastuuseen tarjoamistaan tuotteista tai palveluista;

18. ehdottaa, että alustojen, jotka tarjoavat mainejärjestelmän tavaroiden tai palvelujen toimittajille, on annettava tietoa siitä, miten maineeseen perustuvat pisteet saadaan; suosittelee tässä yhteydessä, että tällaisiin mainejärjestelmiin liittyvien arviointien olisi perustuttava todellisiin kokemuksiin ja oltava peräisin transaktion osapuolelta; korostaa, että uudelleentarkastelua ei pitäisi julkaista, jos sen laatija on saanut etua erityisen myönteisen tai kielteisen arvioinnin tekemisestä;

19. huomauttaa, että digitaalisia palveluja koskevassa säädöksessä olisi kiinnitettävä erityistä huomiota vammaisiin käyttäjiin ja taattava heidän mahdollisuutensa käyttää digitaalisia palveluja; katsoo, että komission olisi kannustettava palveluntarjoajia kehittämään teknisiä välineitä, joiden avulla unionissa asuvat vammaiset henkilöt voivat käyttää asianmukaisesti internetpalveluja ja hyötyä niistä;

20. suosittelee, että tavaroiden tai palvelujen toimittajille mainejärjestelmää tarjoavat alustat mahdollistavat olemassa olevien arvostelujen siirtämisen toisen alustan mainejärjestelmään toimittajan pyynnöstä ja kun alustan ja toimittajan välinen sopimus irtisanotaan; korostaa, että kuluttajille on tiedotettava arvostelujen alkuperästä, jos ne siirretään toiselta alustalta.

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄ
LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)	2.9.2020
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	20 1 3
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Gunnar Beck, Geoffroy Didier, Angel Dzhambazki, Ibán García Del Blanco, Jean-Paul Garraud, Esteban González Pons, Mislav Kolakušić, Gilles Lebreton, Karen Melchior, Franco Roberti, Marcos Ros Sempere, Stéphane Séjourné, Raffaele Stancanelli, Marie Toussaint, Adrián Vázquez Lázara, Axel Voss, Marion Walsmann, Tiemo Wölken, Lara Wolters, Javier Zarzalejos
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Patrick Breyer, Emmanuel Maurel, Emil Radev
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (209 art. 7 kohta)	Bart Groothuis

 

 

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ
LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

20	+
PPE	Geoffroy Didier, Esteban González Pons, Emil Radev, Axel Voss, Marion Walsmann
S&D	Ibán García Del Blanco, Franco Roberti, Marcos Ros Sempere, Tiemo Wölken, Lara Wolters
RENEW	Karen Melchior, Bart Groothuis, Stéphane Séjourné, Adrián Vázquez Lázara
VERTS/ALE	Patrick Breyer, Marie Toussain
ECR	Angel Dzhambazki, Raffaele Stancanelli
GUE/NGL	Emmanuel Maurel
NI	Mislav Kolakušić

 

1	-
ID	Gunnar Beck

 

3	0
PPE	Javier Zarzalejos
ID	Jean‑Paul Garraud, Gilles Lebreton

 

Symbolien selitys:

+ : puolesta

- : vastaan

0 : tyhjää

 

 

 

 

KANSALAISVAPAUKSIEN SEKÄ OIKEUS- JA SISÄASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (16.7.2020)

sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnalle

suosituksista komissiolle digitaalisia palveluja koskevasta säädöksestä: sisämarkkinoiden toiminnan parantaminen

(2020/2018(INL))

Valmistelija (*): Paul Tang

(Aloite – työjärjestyksen 47 artikla)

(*) Valiokuntien yhteistyömenettely – työjärjestyksen 57 artikla

 

EHDOTUKSET

Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokuntaa

– sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1. korostaa, että digitaalipalveluissa ja niiden taustalla olevissa algoritmeissa on kunnioitettava täysimääräisesti perussopimuksissa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa vahvistettuja perusoikeuksia, erityisesti yksityisyyttä, henkilötietojen suojaa, syrjimättömyyttä sekä sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta ja lapsen oikeuksia; kehottaa sen vuoksi komissiota panemaan täytäntöön algoritmien syrjimättömyyttä, avoimuutta ja selitettävyyttä koskevan velvoitteen, ottamaan käyttöön seuraamukset tällaisten velvoitteiden noudattamisen valvomiseksi ja toteuttamaan ihmisen osallistumisen mahdollisuuden sekä muita noudattamistoimenpiteitä, kuten seuranta, arviointi, riippumattomat tarkastukset ja erityiset stressitestit, joilla edistetään ja valvotaan vaatimusten noudattamista; katsoo, että olisi noudatettava riskiperusteista lähestymistapaa, jossa sovelletaan tiukempia sääntöjä algoritmeihin, jotka saattavat uhata perusoikeuksia ja -vapauksia; korostaa, että algoritmien avoimuuden ja selitettävyyden käsitteen ytimenä olisi oltava se, että käyttäjälle annettavat tiedot esitetään tiiviissä, avoimessa, ymmärrettävässä ja helposti saatavilla olevassa muodossa käyttäen selkeää ja yksinkertaista kieltä, varsinkin silloin, kun on kyse erityisesti lapselle tarkoitetuista tiedoista;

2. korostaa, että digitaalipalvelujen nopea kehitys edellyttää vahvaa tulevaisuuden vaatimukset huomioon ottavaa lainsäädäntökehystä, jolla suojellaan henkilötietoja ja yksityisyyttä; panee merkille, että sähköistä kaupankäyntiä koskeva direktiivi annettiin vuonna 2000, mutta tietosuojajärjestelmää on sittemmin huomattavasti päivitetty; muistuttaa siksi, että kaikissa digitaalisia palveluja koskevan säädöksen tulevissa säännöksissä noudatetaan täysimääräisesti perusoikeuksien laajaa kehystä sekä yksityisyyden suojaa ja tietosuojaa koskevaa eurooppalaista järjestelmää; korostaa tässä yhteydessä, että kaikkien digitaalisen palvelun tarjoajien on noudatettava täysimääräisesti unionin tietosuojalainsäädäntöä eli Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2002/58/EY (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi), jota tarkistetaan parhaillaan, kunnioitettava sananvapautta ja syrjimättömyyttä ja varmistettava järjestelmiensä ja palvelujensa varmuus ja turvallisuus;

3. korostaa, että on tärkeää soveltaa tiedon tehokasta päästä-päähän-salausta, koska se on tärkeää internettiin kohdistetun luottamuksen ja internetin turvallisuuden kannalta ja estää tehokkaasti kolmansien osapuolten luvattoman pääsyn; korostaa, että digitaalisia palveluja koskevassa säädöksessä olisi säädettävä tasapuolisista toimintaedellytyksistä tarjoamalla käsitteitä ja määritelmiä koskeva oikeudellinen selkeys, myös lainsäädännössä, ja soveltamalla säädöstä kaikkiin unionissa digitaalisia palveluja tarjoaviin asiaankuuluviin toimijoihin riippumatta siitä, ovatko ne sijoittautuneet unioniin tai sen ulkopuolelle; korostaa, että digitaalisia palveluja koskevan säädöksen olisi oltava tulevaisuuden vaatimukset huomioon ottava ja sitä olisi voitava soveltaa digitaalisiin sisämarkkinoihin vaikuttavien uusien teknologioiden kehittymiseen; korostaa, että digitaalisia palveluja koskevassa säädöksessä olisi säilytettävä oikeus käyttää digitaalisia palveluja anonyymisti, jos palvelun luonne tai voimassa oleva lainsäädäntö ei edellytä käyttäjän tai asiakkaan tunnistamista tai todentamista;

4. toteaa, että koska yksityishenkilöiden toiminnasta verkossa voidaan saada syvällistä tietoa heidän persoonallisuudestaan, mikä antaa mahdollisuuden heidän manipuloimiseensa, käyttäjien toimintaa ja vuorovaikutusta verkossa koskevien henkilötietojen yleisellä ja rajoittamattomalla keräämisellä puututtaisiin kohtuuttomasti yksityisyyttä koskevaan oikeuteen; vahvistaa, että käyttäjillä on digitaalisia palveluja käyttäessään oikeus olla joutumatta kaikkialle ulottuvan seurannan kohteiksi; korostaa, että viestinnän metadataa koskevan oikeuskäytännön hengessä viranomaisille on annettava pääsy käyttäjän tilaaja- ja metadataan ainoastaan vakavista rikoksista epäiltyjen tutkimiseksi ja tuomioistuimen etukäteen antamalla luvalla; katsoo kuitenkin, että digitaalisen palvelun tarjoajat eivät saa säilyttää dataa lainvalvontatarkoituksiin, ellei riippumaton toimivaltainen viranomainen ole määrännyt yksityistä käyttäjää koskevien tietojen kohdennettua säilyttämistä unionin lainsäädännön mukaisesti;

5. panee merkille, että digitaaliset palvelut keräävät palveluun rekisteröitymisen yhteydessä tarpeettomasti henkilötietoja, kuten sukupuoli, matkapuhelinnumero, sähköpostiosoite ja postiosoite, ja että tähän on usein syynä kertakirjautumismahdollisuuksien käyttö; kehottaa komissiota luomaan julkisen palvelun vaihtoehdoksi yksityisille kertakirjautumisjärjestelmille; korostaa, että tätä palvelua olisi kehitettävä siten, että kirjautumispalvelun tarjoajan on teknisesti mahdotonta kerätä tunnistettavia sisäänkirjautumistietoja ja että tietoa kerätään mahdollisimman vähän; kehottaa komissiota ottamaan käyttöön digitaalisten palvelujen velvoitteen tarjota aina myös manuaalista sisäänkirjautumisvaihtoehtoa, joka on oletusasetus; suosittaa, että komissio luo myös julkisena palveluna iän tarkistamisjärjestelmän digitaalisten palvelujen käyttäjiä varten erityisesti alaikäisten suojelemiseksi; korostaa, että kumpaakaan julkista palvelua ei pitäisi käyttää käyttäjien jäljittämiseen eri sivustoilla tai kaupalliseen käyttöön, että sen olisi oltava turvallinen ja avoin, että siinä käsitellään ainoastaan käyttäjän tunnistamiseen tarvittavia tietoja ja että sitä ei pitäisi soveltaa muihin digitaalisiin palveluihin kuin niihin, jotka edellyttävät henkilökohtaista tunnistamista, todentamista tai iän tarkistamista, ja että sitä olisi käytettävä ainoastaan oikeutettuun tarkoitukseen eikä sillä saisi millään tavoin rajoittaa yleistä pääsyä internetiin; korostaa, että jos tarvitaan tietyntyyppistä virallista tunnistamista verkon ulkopuolella, on luotava vastaava turvallinen sähköinen tunnistusjärjestelmä;

6. painottaa, että on tärkeää voimaannuttaa käyttäjiä niin, että he voivat harjoittaa perusoikeuksiaan verkossa; korostaa, että digitaalisen palvelun tarjoajien on kunnioitettava unionin lainsäädännössä säädettyä käyttäjien oikeutta siirtää tiedot järjestelmästä toiseen ja tehtävä tällainen siirtäminen mahdolliseksi; korostaa ongelmia, joita kohtaavat ne yksityishenkilöt, jotka haluavat, että useilla markkinoilla toimivat ja monia tytäryrityksiä omaavat määräävässä asemassa olevat alustat kunnioittavat heidän yksityistä tietosuojaansa ja yksityisyyttä koskevia oikeuksiaan; pyytää siksi jäsenvaltioita ja digitaalisen palvelun tarjoajia luomaan läpinäkyviä, helppokäyttöisiä, tehokkaita, oikeudenmukaisia ja nopeasti toimivia valitus- ja muutoksenhakumekanismeja, joiden avulla yksityishenkilöt voivat hyödyntää ja valvoa yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisia oikeuksiaan ja jotka antavat käyttäjille mahdollisuuden vastustaa sisältönsä poistamista verkosta; kannustaa digitaalisen palvelun tarjoajia perustamaan kaikille niiden perustana oleville digitaalisille alustoille keskitetyn yhteyspisteen, jonka kautta käyttäjien pyynnöt voidaan välittää oikealle vastaanottajalle; toteaa lisäksi, että käyttäjille olisi aina nimenomaisesti ilmoitettava, ovatko he yhteydessä ihmiseen vai koneeseen;

7. korostaa, että biometrisiä tietoja pidetään erityisenä henkilötietoluokkana, johon sovelletaan erityisiä tietojenkäsittelysääntöjä; panee merkille, että biometriikkaa voidaan käyttää ja käytetäänkin yhä enemmän henkilöiden tunnistamisessa ja todentamisessa, myös useilla sensitiivisillä alueilla, kuten pankkitoiminnassa ja oleellisissa palveluissa, kuten terveydenhuollossa, jotka voivat tarjota erityisesti aakkosnumeerisiin turvatekijöihin tai PIN-koodeihin verrattuna korkeamman luotettavuuden, kun fyysinen läsnäolo olennaisten palvelujen hankkimisen yhteydessä on vaikeaa, mikä aiheuttaa merkittäviä riskejä ja häiritsee yksityisyyttä koskevaa oikeutta ja tietosuojaa, erityisesti jos käyttö tapahtuu ilman rekisteröidyn henkilön suostumusta, ja mahdollistaa henkilötietopetokset; kehottaa siksi komissiota sisällyttämään digitaalisia palveluja koskevaan säädökseen digitaalisen palvelun tarjoajia koskevan velvoitteen tallentaa biometriset tiedot vain itse laitteeseen, ellei keskitetty tallentaminen ole lain mukaan sallittua, ja antamaan aina digitaalisten palvelujen käyttäjille vaihtoehdon käyttää biometristen tietojen sijaan palvelun toimintaan liittyviä oletusarvoisia tietoja, sekä velvoitteen, jonka mukaan asiakkaille on selvästi ilmoitettava biometristen tietojen käyttöön liittyvistä riskeistä; korostaa, että digitaalisen palvelun tarjoamisesta ei voi kieltäytyä, jos henkilö ei anna suostumustaan biometristen tietojen käyttämiseen;

8. panee merkille mahdollisen kielteisen vaikutuksen, jota aiheuttavat mainonnan vaikutuksia seuraavien välittäjien ja reaaliaikaisten tarjousalustojen harjoittama yksilöllistetty mainonta, erityisesti mikrokohdennettu ja käyttötottumuksia seuraava mainonta, sekä ilman suostumusta harjoitettu yksityishenkilöiden ja varsinkin alaikäisten henkilöiden arviointi, koska tällaisessa mainonnassa puututaan ihmisten yksityiselämään, mikä herättää kysymyksiä siitä, miten mainonnan yksilöllistämiseen käytettäviä tietoja kerätään ja käytetään ja miten mainonta mahdollisesti häiritsee demokraattisia prosesseja ja vaaleja, tuotteiden tai palvelujen tarjoamista tai hintojen asettamista; on tietoinen verkkoalustojen aloitteesta ottaa käyttöön esimerkiksi avoimuutta ja parempaa käyttäjävalvontaa ja käyttäjien parempia valinnanmahdollisuuksia koskevia takeita, kuten disinformaatiota koskevissa käytännesäännöissä esitetään; kehottaa siksi komissiota ottamaan käyttöön henkilötietojen keruuseen perustuvaa kohdennettua mainontaa koskevat tiukat rajoitukset aloittaen kieltämällä käyttäytymismalleja koskevan monialaisen mainonnan haittaamatta kuitenkaan pieniä ja keskisuuria yrityksiä; muistuttaa, että nykyisin sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivissä sallitaan kohdennettu mainonta ainoastaan sillä edellytyksellä, että osallistumiseen on saatu hyväksyntä, ja että muussa tapauksessa se on laitonta, ja kehottaa komissiota kieltämään syrjivät käytännöt palvelujen ja tuotteiden tarjoamisessa.

9. panee merkille, miten digitaaliset palvelut toimivat yhteistyössä verkon ulkopuolisen maailman kanssa esimerkiksi liikenne- ja hotelli- ja ravintola-alalla; toteaa, että paikallishallinnot ja julkinen sektori voivat hyötyä digitaalisten palvelujen tietyntyyppisestä datasta esimerkiksi kaupunkisuunnittelua koskevien toimintatapojensa kehittämisessä; muistuttaa, että henkilötietojen keräämiseen, käyttöön ja siirtoon myös yksityisen ja julkisen sektorin välillä sovelletaan yleisen tietosuoja-asetuksen säännöksiä; kehottaa siksi komissiota huolehtimaan, että sen ehdotus digitaalisia palveluja koskevaksi asetukseksi on tämän tavoitteen mukainen;

10. pyytää lisäämään yhteistyötä digitaalisten palvelujen viranomaisvalvonnan alalla ja kehottaa siksi komissiota luomaan järjestelmän, jolla valvotaan digitaalisia palveluja koskevan säädöksen ja digitaalisten palvelujen soveltamista kansallisten ja eurooppalaisten valvontaelinten yhteistyöllä ja vuosittain tehtävillä riippumattomilla ulkoisilla tarkastuksilla, joissa keskitytään digitaalisen palvelun tarjoajien algoritmeihin, sisäisiin politiikkoihin ja sisäisen valvonnan moitteettomaan toimintaan ottaen asianmukaisesti huomioon unionin lainsäädännön ja kaikki palvelujen käyttäjien perusoikeuksiin vaikuttavat olosuhteet, ja huomioimaan syrjimättömyyden sekä sananvapauden ja tiedonsaannin vapauden perustavan merkityksen avoimessa ja demokraattisessa yhteiskunnassa sekä antamaan unionin elimille ja toimivaltaisille kansallisille valvontaviranomaisille tehtäväksi valvoa digitaalisia palveluja koskevan säädöksen täytäntöönpanoa;

11. panee huolestuneena merkille, että jäsenvaltioiden valvontaviranomaisilla on paljon paineita, koska heidän tehtävänsä ja vastuunsa henkilötietojen suojelemisessa ovat lisääntyneet ja koska heillä ei ole riittäviä taloudellisia ja henkilöresursseja; kehottaa komissiota harkitsemaan mahdollisuutta, että suuret monikansalliset teknologiayritykset voisivat antaa panoksensa valvontaviranomaisten resursseihin;

12. panee merkille, että digitaalisissa palveluissa käytetään kehittyneitä algoritmeja henkilökohtaisten mieltymysten, kiinnostuksen tai käyttäytymisen analysoimiseen tai ennustamiseen ja että niitä käytetään palvelujen käyttäjille esitettävän tiedon välittämiseen ja järjestämiseen; korostaa, että tapaa, jolla nämä algoritmit toimivat ja järjestävät nähtäville tulevaa materiaalia, ei näytetä eikä selitetä käyttäjille, mikä vie valinnanmahdollisuuden ja kontrollin pois käyttäjiltä, mahdollistaa sosiaalisten kuplien syntymisen ja johtaa epäluottamukseen digitaalisia palveluja kohtaan; kehottaa siksi komissiota digitaalisia palveluja koskevassa säädösehdotuksessaan velvoittamaan digitaalisia palveluja antamaan mahdollisuuden nähdä sisältö kuratoimattomassa järjestyksessä, antamaan käyttäjille enemmän valtaa hallita päättää, missä järjestyksessä sisältöjä esitetään heille, mukaan lukien mahdollisuus järjestää sisältöä ottamatta huomioon käyttäjän tavanomaisia sisällönkulutustottumuksia ja mahdollisuus luopua kokonaan sisällön kuratoinnista; kehottaa komissiota myös laatimaan huolellisuusvelvoitejärjestelmän, joka tekee digitaalisista palveluista vastuullisia ja vastuuvelvollisia sisällön kuratoimisesta, joka olisi määriteltävä yksityiskohtaisissa alakohtaisissa suuntaviivoissa, ja velvoittamaan noudattamaan avoimuutta sen suhteen, miten digitaaliset palvelut kuratoivat sisältöä;

13. korostaa, että yleisessä tietosuoja-asetuksessa säädetyn tietojen minimoinnin periaatteen mukaisesti digitaalisia palveluja koskevassa säädöksessä olisi vaadittava digitaalisten palvelujen välittäjiä mahdollistamaan niiden palvelujen mahdollisimman laaja anonyymi käyttö ja niille maksaminen anonyymisti aina, kun se on teknisesti mahdollista eikä lainsäädäntö sitä estä, koska anonymiteetti estää tehokkaasti tietojen luvattoman luovuttamisen, identiteettivarkauden ja muut verkossa kerättyjen henkilötietojen väärinkäytön muodot; korostaa, että ainoastaan silloin, kun voimassa olevassa lainsäädännössä edellytetään, että yritysten on ilmoitettava henkilöllisyytensä, suurten markkinapaikkojen tarjoajat voitaisiin velvoittaa varmentamaan heidän henkilöllisyytensä, kun taas muissa tapauksissa olisi säilytettävä oikeus käyttää digitaalisia palveluja anonyymisti;

14. korostaa, että verkkomaailman ja fyysisen maailman välillä on yhä tiettyjä eroja, jotka liittyvät esimerkiksi anonymiteettiin, hallintoelimen puuttumiseen, vallan tasapainoon ja tekniseen valmiuteen; korostaa, että digitaalisen ekosysteemin luonteen vuoksi laiton verkkosisältö voi levitä helposti ja siksi sen kielteinen vaikutus voi vahvistua hyvin lyhyessä ajassa; toteaa, että laiton verkkosisältö voi heikentää luottamusta digitaalisiin palveluihin ja sillä voi myös olla vakavia ja pitkäaikaisia seurauksia yksilöiden turvallisuuden ja perusoikeuksien kannalta; pitää tärkeänä, että verkon ulkopuolella laittomana pidettyä sisältöä olisi pidettävä laittomana sisältönä myös verkossa;

15. katsoo tässä yhteydessä, että minkä tahansa digitaalisia palveluja koskevan säädöksen toimenpiteen olisi koskettava laitonta sisältöä ainoastaan sellaisena kuin se on määritelty unionin oikeudessa ja kansallisessa lainsäädännössä, eikä toimenpiteessä saisi käyttää oikeudellisesti epäselviä tai määrittelemättömiä termejä, kuten ”haitallinen sisältö”, koska tällaiseen sisältöön kohdennetut toimet voisivat vaarantaa vakavasti perusoikeudet ja erityisesti sananvapauden;

16. korostaa, että riippumattomilla toimivaltaisilla viranomaisilla on vastuu lain täytäntöönpanosta, verkkotoiminnan ja -sisällön laillisuudesta päättämisestä ja säilytyspalvelun tarjoajien määräämisestä poistamaan laiton sisältö tai estämään siihen pääsy; korostaa tarvetta varmistaa, että riippumattomien toimivaltaisten viranomaisten viralliset päätökset sisällön poistamisesta tai siihen pääsyn estämisestä ovat täsmällisiä ja perusteltuja ja että niissä kunnioitetaan perusoikeuksia;

17. kehottaa parantamaan riippumattomien toimivaltaisten viranomaisten ja säilytyspalvelun tarjoajien välistä yhteistyötä, jotta varmistetaan nopea ja asianmukainen tiedonkulku, riippumattomien toimivaltaisten viranomaisten määräämä laittoman sisällön asianmukainen ja oikea-aikainen poistaminen tai siihen pääsyn estäminen ja taataan mahdollisten rikosten onnistunut tutkinta ja syytteeseenpano;

18. korostaa, että olisi tarjottava mahdollisuudet muutoksenhakuun, jotta taataan oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin; kehottaa siksi komissiota hyväksymään säännöt läpinäkyville ilmoitus- ja toimintamekanismeille, jotka tarjoavat riittävät takeet avoimelle, tehokkaalle, oikeudenmukaiselle ja nopealle valitusmekanismille ja mahdollisuudet käyttää tehokkaita oikeussuojakeinoja sisällön poistamista vastaan;

19. korostaa tässä yhteydessä, että säilytyspalvelujen tarjoajia ei saa vaatia soveltamaan jonkin jäsenvaltion kansallisia sananvapausrajoituksia toisessa jäsenvaltioissa tai poistamaan tai estämään pääsyä tietoihin, jotka ovat laillisia palveluntarjoajan sijoittautumismaassa, jotta voidaan suojata sananvapautta, välttää lainvalintaan liittyvät ristiriidat, estää perusteettomia ja tehottomia maakohtaisia rajoituksia ja pyrkiä yhdenmukaistettuihin digitaalisiin sisämarkkinoihin;

20. panee näin ollen huolestuneena merkille, että laittoman ja haitallisena pidettävän sisällön torjuntaa koskevat kansalliset lait ovat yhä hajanaisempia; korostaa siksi tarvetta vahvistaa jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä; painottaa vuoropuhelun merkitystä erityisesti siltä osin kuin on kyse kansallisista eroista laittoman sisällön nimeämisessä;

21. kehottaa digitaalisen palvelun tarjoajia, jotka omasta aloitteestaan poistavat oletetun laittoman sisällön verkosta, tekemään niin huolellisella, oikeasuhteisella ja syrjimättömällä tavalla ja ottaen asianmukaisesti huomioon kaikki käyttäjien perusoikeuksiin vaikuttavat olosuhteet ja erityisesti sananvapauden ja tiedonsaannin vapauden perustavan merkityksen avoimessa ja demokraattisessa yhteiskunnassa, jotta vältetään laillisen sisällön poistamista; korostaa tässä yhteydessä että verkossa toimivilta välittäjiltä olisi edellytettävä avoimuutta sisällön poistamista tai sisältöön pääsyn estämistä koskeviin päätöksiin sovellettavista perusteista ja teknologiasta, jota käytetään varmistamaan asiaankuuluvien takeiden soveltaminen, syrjimättömyys ja tarpeeton poistaminen tai pääsyn estäminen; kehottaa lisäksi digitaalisen palvelun tarjoajia toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet sosiaalisen median bottien verkkoon lataaman sisällön tunnistamiseksi ja merkitsemiseksi;

22. panee tässä yhteydessä merkille, että automatisoiduilla välineillä ei tällä hetkellä voida erottaa laitonta sisältöä tietyssä asiayhteydessä laillisesta sisällöstä, ja korostaa, että kaikkien tällaisten välineiden on oltava ihmisen valvonnan alaisia ja että niiden suunnittelun ja toiminnan on oltava täysin avointa; korostaa, että palveluntarjoajien, niiden henkilöstön ja toimeksisaajien suorittama automatisoitujen raporttien arviointi ei ratkaise tätä ongelmaa, koska yksityiseltä henkilöstöltä puuttuu viranomaisten riippumattomuus, pätevyys ja vastuuvelvollisuus; korostaa siksi, että digitaalisia palveluja koskevassa säädöksessä olisi nimenomaisesti kiellettävä säilytyspalvelun tarjoajille tai muille teknisille välittäjille asetettava velvoite käyttää automaattisia välineitä sisällön moderointiin; pyytää sen sijaan, että digitaalisen palvelun tarjoajia, jotka omasta aloitteestaan haluavat rajoittaa käyttäjiensä tiettyä laillista sisältöä, tarkastelemaan mahdollisuutta sisällön merkitsemiseen sen sijaan, että se poistetaan verkosta;

23. korostaa, että julkiset viranomaiset eivät saisi asettaa digitaalisen palvelun tarjoajille yleisiä oikeudellisia tai tosiasiallisia velvoitteita, mukaan lukien ennakkotoimenpiteiden avulla, tarkastaa välittämäänsä tai tallentamaansa tietoa eikä yleistä velvoitetta aktiivisesti etsiä, moderoida tai suodattaa laittomaan toimintaan viittaavaa sisältöä; on myös vakuuttunut siitä, että digitaalisen palvelun tarjoajia ei saisi velvoittaa estämään laittoman sisällön lataamista verkkoon; ehdottaa siksi, että silloin kun se on teknisesti mahdollista riippumattomien toimivaltaisten viranomaisten riittävän perusteltujen määräysten perusteella ja ottaen täysin huomioon sisällön erityinen konteksti, digitaalisen palvelun tarjoajia voidaan velvoittaa tekemään määräajoin hakuja sellaisista erillisistä sisällöistä, jotka tuomioistuin on jo todennut laittomiksi edellyttäen, että tällaisen määräyksen kohteena olevien tietojen valvonta ja haku rajoitetaan tietoihin, joiden sisältö pysyy olennaisilta osiltaan muuttumattomana verrattuna sisältöön, joka johti tuomioistuimen 3. lokakuuta 2019 asiassa C-18/18[35] antamassa tuomiossa todettuun lainvastaisuuteen tai jotka sisältävät kyseisessä tuomiossa yksilöityjä seikkoja, jotka ovat identtisiä tai samankaltaisia siinä määrin, että ne eivät edellyttäisi säilytyspalvelun tarjoajaa toteuttamaan riippumatonta arviota kyseisestä sisällöstä;

24. kehottaa komissiota harkitsemaan sitä, että säilytyspalvelujen tarjoajat velvoitetaan raportoimaan laittomasta sisällöstä, joka muodostaa vakavan rikoksen, toimivaltaiselle lainvalvontaviranomaiselle heti, kun ne tulevat siitä tietoisiksi; kehottaa myös komissiota, jäsenvaltioita ja säilytyspalvelun tarjoajia ottamaan käyttöön avoimia ilmoitusmekanismeja, joiden avulla käyttäjät voivat ilmoittaa asianomaisille viranomaisille mahdollisesti laittomasta sisällöstä; pyytää lisäksi jäsenvaltioita parantamaan oikeus- ja lainvalvontajärjestelmiensä saatavuutta ja tehokkuutta, kun määritetään verkkosisällön laittomuutta ja kun ratkaistaan sisällön verkosta poistamista tai siihen päästyn estämistä koskevia riitoja;

25. korostaa, että jotta voidaan rakentavasti käyttää sähköisestä kaupankäynnistä annetun direktiivin sääntöjä ja varmistaa oikeusvarmuus, sovellettavan lainsäädännön olisi oltava oikeasuhteista ja siinä olisi nimenomaisesti esitettävä digitaalisen palvelun tarjoajien velvollisuudet sen sijaan, että määrätään yleisestä huolenpitovelvollisuudesta; korostaa, että tiettyjä velvollisuuksia voidaan tarkentaa alakohtaisessa lainsäädännössä; painottaa, että digitaalisen palvelun tarjoajien vastuuta koskeva oikeudellinen järjestelmä ei saisi olla riippuvainen epävarmoista käsitteistä kuten palveluntarjoajien ”aktiivinen” tai ”passiivinen” rooli;

26. katsoo, että infrastruktuuripalvelujen tarjoajia, maksupalvelujen tarjoajia tai muita digitaalisen palvelun tarjoajille palveluja tarjoavia yrityksiä ei saisi pitää vastuussa sisällöstä, jota käyttäjä omasta aloitteestaan lataa verkkoon tai verkosta; katsoo, että digitaalisen palvelun tarjoajat, joilla on suora suhde käyttäjään ja jotka pystyvät poistamaan käyttäjän sisällön erillisiä osia, olisi asetettava vastuuseen vain, jos ne eivät vastaa nopeasti riippumattomien toimivaltaisten viranomaisten antamiin riittävän perusteltuihin poistamismääräyksiin tai jos ne ovat tosiasiallisesti tietoisia laittomasta sisällöstä tai toiminnasta.

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄ LAUSUNNON

ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)	16.7.2020
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	40 4 23
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Magdalena Adamowicz, Konstantinos Arvanitis, Katarina Barley, Pietro Bartolo, Nicolas Bay, Vladimír Bilčík, Vasile Blaga, Ioan-Rareş Bogdan, Saskia Bricmont, Joachim Stanisław Brudziński, Jorge Buxadé Villalba, Damien Carême, Caterina Chinnici, Clare Daly, Marcel de Graaff, Lena Düpont, Laura Ferrara, Nicolaus Fest, Jean-Paul Garraud, Sylvie Guillaume, Andrzej Halicki, Balázs Hidvéghi, Evin Incir, Sophia in ‘t Veld, Patryk Jaki, Lívia Járóka, Fabienne Keller, Peter Kofod, Moritz Körner, Juan Fernando López Aguilar, Nuno Melo, Roberta Metsola, Nadine Morano, Javier Moreno Sánchez, Maite Pagazaurtundúa, Nicola Procaccini, Emil Radev, Paulo Rangel, Terry Reintke, Diana Riba i Giner, Ralf Seekatz, Michal Šimečka, Martin Sonneborn, Sylwia Spurek, Tineke Strik, Ramona Strugariu, Annalisa Tardino, Tomas Tobé, Milan Uhrík, Tom Vandendriessche, Bettina Vollath, Jadwiga Wiśniewska, Elena Yoncheva, Javier Zarzalejos
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Abir Al-Sahlani, Bartosz Arłukowicz, Malin Björk, Delara Burkhardt, Gwendoline Delbos-Corfield, Nathalie Loiseau, Erik Marquardt, Sira Rego, Domènec Ruiz Devesa, Paul Tang, Hilde Vautmans, Tomáš Zdechovský
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (209 art. 7 kohta)	Sven Mikser

 

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ

LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

40	+
PPE	Bartosz Arłukowicz
S&D	Katarina Barley, Pietro Bartolo, Delara Burkhardt, Caterina Chinnici, Sylvie Guillaume, Evin Incir, Juan Fernando López Aguilar, Sven Mikser, Javier Moreno Sánchez, Domènec Ruiz Devesa, Sylwia Spurek, Paul Tang, Bettina Vollath, Elena Yoncheva
Renew	Abir Al‑Sahlani, Sophia in 't Veld, Moritz Körner, Maite Pagazaurtundúa, Michal Šimečka, Ramona Strugariu, Hilde Vautmans
ID	Nicolaus Fest, Peter Kofod, Annalisa Tardino, Tom Vandendriessche
Verts/ALE	Saskia Bricmont, Damien Carême, Gwendoline Delbos‑Corfield, Erik Marquardt, Terry Reintke, Diana Riba i Giner, Tineke Strik
GUE/NGL	Konstantinos Arvanitis, Malin Björk, Clare Daly, Sira Rego
NI	Laura Ferrara, Martin Sonneborn, Milan Uhrík

 

4	-
PPE	Javier Zarzalejos
ID	Nicolas Bay, Jean‑Paul Garraud, Marcel de Graaff

 

23	0
PPE	Magdalena Adamowicz, Vladimír Bilčík, Vasile Blaga, Ioan‑Rareş Bogdan, Lena Düpont, Andrzej Halicki, Balázs Hidvéghi, Lívia Járóka, Nuno Melo, Roberta Metsola, Nadine Morano, Emil Radev, Paulo Rangel, Ralf Seekatz, Tomas Tobé, Tomáš Zdechovský
Renew	Fabienne Keller, Nathalie Loiseau
ECR	Joachim Stanisław Brudziński, Jorge Buxadé Villalba, Patryk Jaki, Nicola Procaccini, Jadwiga Wiśniewska

 

Symbolien selitys:

+ : puolesta

- : vastaan

0 : tyhjää

 

 

 

 

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄ ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)	28.9.2020
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	39 1 5
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Alex Agius Saliba, Andrus Ansip, Pablo Arias Echeverría, Alessandra Basso, Brando Benifei, Adam Bielan, Hynek Blaško, Biljana Borzan, Vlad-Marius Botoş, Markus Buchheit, Dita Charanzová, Deirdre Clune, David Cormand, Carlo Fidanza, Evelyne Gebhardt, Alexandra Geese, Sandro Gozi, Maria Grapini, Svenja Hahn, Virginie Joron, Eugen Jurzyca, Arba Kokalari, Marcel Kolaja, Kateřina Konečná, Jean-Lin Lacapelle, Maria-Manuel Leitão-Marques, Morten Løkkegaard, Adriana Maldonado López, Antonius Manders, Beata Mazurek, Leszek Miller, Dan-Ştefan Motreanu, Kris Peeters, Anne-Sophie Pelletier, Miroslav Radačovský, Christel Schaldemose, Andreas Schwab, Tomislav Sokol, Ivan Štefanec, Kim Van Sparrentak, Marco Zullo
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Anna-Michelle Asimakopoulou, Maria da Graça Carvalho, Anna Cavazzini, Edina Tóth

 

 

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

39

+

PPE S&D RENEW VERTS/ALE ECR EUL/NGL NI

Pablo Arias Echeverría, Anna‑Michelle Asimakopoulou, Maria da Graça Carvalho, Deirdre Clune, Arba Kokalari, Antonius Manders, Dan‑Ştefan Motreanu, Kris Peeters, Andreas Schwab, Tomislav Sokol, Ivan Štefanec, Edina Tóth Alex Agius Saliba, Brando Benifei, Biljana Borzan, Evelyne Gebhardt, Maria Grapini, Maria‑Manuel Leitão‑Marques, Adriana Maldonado López, Leszek Miller, Christel Schaldemose Andrus Ansip, Vlad‑Marius Botoş, Dita Charanzová, Sandro Gozi, Svenja Hahn, Morten Løkkegaard Anna Cavazzini, David Cormand, Alexandra Geese, Marcel Kolaja, Kim Van Sparrentak Adam Bielan, Carlo Fidanza, Eugen Jurzyca, Beata Mazurek Kateřina Konečná Miroslav Radačovský, Marco Zullo

 

1	–
ID	Hynek Blaško

 

5	0
ID EUL/NGL	Alessandra Basso, Markus Buchheit, Virginie Joron, Jean‑Lin Lacapelle Anne‑Sophie Pelletier

 

Symbolien selitys:

+ : puolesta

- : vastaan

0 : tyhjää

 

 

• [1] EYVL L 178, 17.7.2000, s. 1.
• [2] EUVL L 186, 11.7.2019, s. 57.
• [3] EUVL L 136, 22.5.2019, s. 1.
• [4] EUVL L 136, 22.5.2019, s. 28.
• [5] EUVL L 149, 11.6.2005, s. 22.
• [6] EUVL L 169, 25.6.2019, s. 1.
• [7] EUVL L 376, 27.12.2006, s. 36.
• [8] EUVL C 50 E, 21.2.2012, s. 1.
• [9] EUVL C 331, 18.9.2018, s. 135.
• [10] EUVL L 63, 6.3.2018, s. 50.
• [11] EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1.
• [12]. EUVL L 130, 17.5.2019, s. 92.
• [13] EYVL L 201, 31.7.2002, s. 37.
• [14] EYVL 77, 27.3.1996, s. 20.
• [15] EUVL L 167, 22.6.2020, s. 10.
• [16] EUVL L 95, 15.4.2010, s. 1.
• [17] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/95/EY, annettu 3. joulukuuta 2001, yleisestä tuoteturvallisuudesta (EYVL L 11, 15.1.2002, s. 4).
• [18] Neuvoston direktiivi 85/374/ETY, annettu 25. heinäkuuta 1985, tuotevastuuta koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä (EYVL L 210, 7.8.1985, s. 29).
• [19] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/11/EU, annettu 21. toukokuuta 2013, kuluttajariitojen vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta sekä asetuksen (EY) N:o 2006/2004 ja direktiivin 2009/22/EY muuttamisesta (vaihtoehtoista kuluttajariitojen ratkaisua koskeva direktiivi) (EUVL L 165, 18.6.2013, s. 63).
• [20] Direktiivissä (EU) 2019/770 ja direktiivissä (EU) 2019/771 vahvistetut säännöt.
• [21] Kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5. huhtikuuta 1993 annettu neuvoston direktiivi 93/13/ETY, jota on viimeksi muutettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2019/2161, annettu 27. marraskuuta 2019, neuvoston direktiivin 93/13/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 98/6/EY, 2005/29/EY sekä 2011/83/EU muuttamisesta unionin kuluttajansuojasääntöjen täytäntöönpanon valvonnan parantamisen ja nykyaikaistamisen osalta (EUVL L 328, 18.12.2019, s. 7).
• [22] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/83/EU, annettu 25. lokakuuta 2011, kuluttajan oikeuksista, neuvoston direktiivin 93/13/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 85/577/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/7/EY kumoamisesta (EUVL L 304 22.11.2011, s. 64).
• [23] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/958, annettu 28. kesäkuuta 2018, uuden ammatteja koskevan sääntelyn hyväksymistä edeltävästä suhteellisuusarvioinnista (EUVL L 173, 9.7.2018, s. 25).
• [24] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1–88).
• [25] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/40/EU, annettu 7 päivänä heinäkuuta 2010, tieliikenteen älykkäiden liikennejärjestelmien käyttöönoton sekä tieliikenteen ja muiden liikennemuotojen rajapintojen puitteista (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) (EUVL L 207, 6.8.2010, s. 1–13).
• [26] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1150, annettu 20. kesäkuuta 2019, oikeudenmukaisuuden ja avoimuuden edistämisestä verkossa toimivien välityspalvelujen yrityskäyttäjiä varten (EUVL L 186, 11.7.2019, s. 57).
• [27] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/1152, annettu 20. kesäkuuta 2019, avoimista ja ennakoitavista työehdoista Euroopan unionissa (EUVL L 186, 11.7.2019, s. 105–121).
• [28] Neuvoston suositus 2019/C 387/01, annettu 8. marraskuuta 2019, sosiaalisen suojelun saatavuudesta työntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien kannalta (EUVL C 387, 15.11.2019, s. 1–8).
• [29] Oikeudenmukaiset työolot, oikeudet ja sosiaalinen suojelu alustatyöntekijöille – digitaaliseen kehitykseen liittyvät uudet työmuodot (2019/2186(INI))
• [30] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/31/EY, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2000, tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista (direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä) (EYVL L 178, 17.7.2000, s. 1).
• [31] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/1808, annettu 14. marraskuuta 2018, audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoamista koskevien jäsenvaltioiden tiettyjen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun direktiivin 2010/13/EU (audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi) muuttamisesta vaihtuvien markkinarealiteettien vuoksi (EUVL L 303, 28.11.2018, s. 69).
• [32] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/680, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta toimivaltaisten viranomaisten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä rikosten ennalta estämistä, tutkimista, paljastamista tai rikoksiin liittyviä syytetoimia tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa varten sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja neuvoston puitepäätöksen 2008/977/YOS kumoamisesta (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 89).
• [33] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1).
• [34] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/790, annettu 17. huhtikuuta 2019, tekijänoikeudesta ja lähioikeuksista digitaalisilla sisämarkkinoilla ja direktiivien 96/9/EY ja 2001/29/EY muuttamisesta (EUVL L 130, 17.5.2019, s. 92).
• [35] Unionin tuomioistuimen tuomio 3. lokakuuta 2019, Eva Glawischnig-Piesczek v. Facebook Ireland Limited, asia C-18/18, ECLI:EU:C:2019:821.