Mietintö - A9-0209/2020Mietintö
A9-0209/2020
Euroopan parlamentti

MIETINTÖ aiheesta ”kohti kestävämpiä sisämarkkinoita yritysten ja kuluttajien hyväksi”

3.11.2020 - (2020/2021(INI))

Sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta
Esittelijä: David Cormand


Menettely : 2020/2021(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari :  
A9-0209/2020
Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
A9-0209/2020
Keskustelut :
Äänestykset :
Hyväksytyt tekstit :

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

aiheesta ”kohti kestävämpiä sisämarkkinoita yritysten ja kuluttajien hyväksi” (2020/2021(INI))

Euroopan parlamentti, joka

– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 114 artiklan,

– ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 169, 191, 192 ja 193 artiklan,

– ottaa huomioon sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla 11. toukokuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29/EY[1],

– ottaa huomioon kuluttajan oikeuksista 25. lokakuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/83/EU[2],

– ottaa huomioon tietyistä tavarakauppaa koskeviin sopimuksiin liittyvistä seikoista 20. toukokuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/771[3],

– ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2018 annetun ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi sisämarkkinoita, yritysten, mukaan luettuna pienten ja keskisuurten yritysten, kilpailukykyä ja Euroopan tilastoja koskevan ohjelman perustamisesta (COM(2018)0441),

– ottaa huomioon markkinavalvonnasta ja tuotteiden vaatimustenmukaisuudesta 20. kesäkuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 2019/1020[4],

– ottaa huomioon 11. joulukuuta 2019 annetun komission tiedonannon Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta (COM(2019)0640),

– ottaa huomioon 19. helmikuuta 2020 annetun komission tiedonannon Euroopan datastrategiasta (COM(2020)0066),

– ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Uusi kiertotalouden toimintasuunnitelma – Puhtaamman ja kilpailukykyisemmän Euroopan puolesta” (COM(2020)0098),

– ottaa huomioon 4. heinäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman tuotteiden käyttöiän pidentämisestä: kuluttajien ja yritysten saama hyöty[5],

– ottaa huomioon 13. syyskuuta 2018 antamansa päätöslauselman kiertotalouspaketin täytäntöönpanosta: vaihtoehtoja kemikaali-, tuote- ja jätelainsäädännön rajapinnalla yksilöityjen ongelmien ratkaisemiseksi[6],

– ottaa huomioon 15. tammikuuta 2020 antamansa päätöslauselman Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta[7],

– ottaa huomioon lokakuussa 2018 julkaistun komission julkaisun ”Behavioural Study on Consumers’ Engagement in the Circular Economy”,

– ottaa huomioon vuonna 2019 julkaistun yhteisen tutkimuskeskuksen raportin ”Analysis and development of a scoring system for contended and upgrade of products”,

– ottaa huomioon 4. joulukuuta 2019 päivätyn Euroopan ympäristökeskuksen raportin ”The European environment – state and outlook 2020”,

– ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan pyynnöstä maaliskuussa 2020 laaditun tutkimuksen ”Promoting product longevity”,

– ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan pyynnöstä huhtikuussa 2020 laaditun perusteellisen selvityksen ”Sustainable Consumption and Consumer Protection Legislation”,

– ottaa huomioon 18. elokuuta 2015 annetun Euroopan kuluttajaliiton (BEUC) kertomuksen ”Durable goods: More sustainable products, better consumer rights – Consumer expectations from the EU’s resource efficiency and circular economy agenda”,

– ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

– ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon,

– ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön (A9-0209/2020),

A. katsoo, että luonnonvarojen niukkuuden ja jätteiden lisääntymisen vuoksi on välttämätöntä luoda sellaisia kestäviä tuotanto- ja kulutusmalleja, joissa otetaan huomioon planeettamme sietokyvyn rajat ja asetetaan etusijalle luonnonvarojen tehokkaampi ja kestävämpi käyttö;

B. ottaa huomioon, että covid-19-pandemian aiheuttama kriisi on osoittanut, että on tarpeen luoda uusia ja kestävämpiä liiketoimintamalleja ja tukea eurooppalaisia yrityksiä, erityisesti pieniä ja keskisuuria yrityksiä, mikroyrityksiä ja itsenäisiä ammatinharjoittajia;

C. katsoo, että kestävien sisämarkkinoiden on heijastettava parlamentin kehotusta[8] hyväksyä kunnianhimoinen Euroopan vihreän kehityksen ohjelma; katsoo, että siksi on olennaisen tärkeää kehittää tutkimukseen perustuva strategia tuotteiden kestävyyden, uudelleenkäytettävyyden, päivitettävyyden ja korjattavuuden parantamiseksi; katsoo, että tällä strategialla olisi luotava työpaikkoja, kasvua ja innovointimahdollisuuksia eurooppalaisille yrityksille, tuettava niiden maailmanlaajuista kilpailukykyä ja varmistettava korkeatasoinen kuluttajansuoja;

D. katsoo, että yhteinen ja kattava strategia ei ole sama kuin kaikille sopiva lähestymistapa; katsoo, että olisi asianmukaisempaa soveltaa eriytettyä lähestymistapaa, joka perustuu kunkin tuoteluokan ja alan erityispiirteisiin sekä markkinoiden ja teknologian kehitykseen; katsoo, että nykyisten sääntöjen tehokas täytäntöönpano ja valvonta on kestävien ja hyvin toimivien sisämarkkinoiden kannalta olennaisen tärkeää;

E. katsoo, että on olennaisen tärkeää saada riittävästi rahoitusta sisämarkkinaohjelman kaltaisten rahoitusohjelmien kautta, jotta voidaan siirtyä ilmastoneutraaliuteen ja kiertotalouteen ja rahoittaa kestävien tuotteiden alan tutkimusta ja kehittämistä sekä yrityksille ja kuluttajille suunnattuja tiedotuskampanjoita;

F. ottaa huomioon, että komission vuoden 2018 käyttäytymistutkimuksen mukaan kuluttajat ovat valmiita osallistumaan kiertotalousprosessiin ja ostamaan tuotteen kolme kertaa todennäköisemmin, jos se on merkitty kestävämmäksi ja korjattavaksi, mutta esteitä on edelleen jäljellä, muun muassa tiedon epäsymmetrisyys; katsoo, että kuluttajien tietoisuuden ja yritysten välisen reilun kilpailun vuoksi tarvitaan selkeää, luotettavaa ja avointa tietoa tuotteen ominaisuuksista, myös arvioidusta käyttöiästä ja korjattavuudesta; katsoo, että tämän vuoksi on parannettava olemassa olevia tietoja ja vältettävä tietotulvaa;

G. ottaa huomioon, että tuotteen käyttöikä ja vanheneminen ovat riippuvaisia erilaisista luonnollisista ja keinotekoisista seikoista, kuten koostumus, toimivuus, korjauskustannukset, kulutusmallit ja käyttö; katsoo, että tuotteen arvioitu käyttöikä on mitattava todellisia käyttöolosuhteita vastaavilla objektiivisilla testeillä ja kriteereillä ja määritettävä ennen tuotteen markkinoille saattamista;

H. toteaa, että direktiiviä (EU) 2019/771 tarkastellaan uudelleen viimeistään vuonna 2024; toteaa, että tätä uudelleentarkastelua valmisteltaessa olisi arvioitava erinäisiä toimenpiteitä, joilla pyritään luomaan oikeanlaiset olosuhteet tuotteiden kestävyyden lisäämiseksi ja kuluttajansuojan korkean tason sekä kilpailukykyisen liiketoimintaympäristön varmistamiseksi; toteaa, että kahden vuoden lakisääteinen takuuaika ei ehkä sovellu kaikkiin tuoteluokkiin, joiden arvioitu käyttöikä on pidempi;

I. ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti vaati aiemmassa päätöslauselmassaan[9] toimenpiteitä tavaroiden ja ohjelmistojen suunniteltua vanhenemista koskevan ongelman ratkaisemiseksi, mukaan lukien yhteisen määritelmän kehittäminen testausta ja ongelmallisten käytäntöjen havaitsemista varten; katsoo, että on kehitettävä yhteinen sisämarkkinastrategia ja tarjottava oikeusvarmuutta ja luottamusta sekä yrityksille että kuluttajille;

J. katsoo, että ohjelmistojen käyttöikä on keskeinen kysymys elektroniikkalaitteiden käyttöiän kannalta; katsoo, että koska ohjelmistojen käyttöikä päättyy yhä nopeammin, elektroniikkalaitteiden on oltava mukautettavissa, jotta ne pysyisivät kilpailukykyisinä markkinoilla[10];

K. toteaa, että 79 prosenttia EU:n kansalaisista katsoo, että valmistajat olisi velvoitettava helpottamaan digitaalilaitteiden korjaamista tai niiden osien korvaamista[11]; ottaa huomioon, että korkealaatuiset tuotteet parantavat eurooppalaisten yritysten kilpailukykyä;

L. ottaa huomioon, että joulukuussa 2015[12] julkaistun tutkimuksen mukaan 59 prosenttia kuluttajista ei tiennyt, että lakisääteinen takuuaika on EU:ssa vähintään kaksi vuotta; katsoo, että kuluttajien tietoa olemassa olevista lakisääteistä takuuta koskevista korkeatasoisista oikeuksista voitaisiin parantaa ja että paremmat tiedot edistäisivät osaltaan tavaroiden entistä kestävämpää käyttöä;

M. toteaa, että verkkokaupan lisääntyminen on luonut tarpeen valvoa paremmin kolmansista maista peräisin olevien tuotteiden ja palvelujen vaatimustenmukaisuutta EU:n ympäristö- ja turvallisuusnormien sekä kuluttajaoikeuksien osalta;

N. katsoo, että kestävät sisämarkkinat edellyttävät tehokasta markkinavalvontaa, jotta voidaan varmistaa näiden sääntöjen asianmukainen täytäntöönpano, jossa markkinavalvonnalla ja tulliviranomaisilla on keskeinen rooli;

O. katsoo, että korjauttamis- ja uudelleenkäyttökulttuurin kannustaminen ja luottamuksen lisääminen käytettyjen tavaroiden markkinoihin voisivat tarjota taloudellisia ja sosiaalisia mahdollisuuksia, luoda työpaikkoja ja tietyissä olosuhteissa lisätä teollisuuden kilpailukykyä; ottaa huomioon, että tietyissä tapauksissa on esteitä, joiden vuoksi kuluttajat eivät voi valita korjausta, esimerkiksi jos varaosia ei ole saatavilla, standardoinnissa ja yhteentoimivuudessa on puutteita ja korjauspalveluja ei ole käytettävissä; toteaa, että tällä on kielteinen vaikutus korjausalaan;

P. toteaa, että Eurobarometri-selvityksen[13] mukaan 77 prosenttia EU:n kansalaisista korjauttaisi laitteensa mieluummin kuin korvaisi ne; ottaa huomioon, että korjausalan yritykset voivat luoda paikallisia työpaikkoja ja erityisosaamista Euroopassa;

Q. katsoo, että sellaisen tuotetyypin käyttöiän pidentäminen, jonka ympäristötehokkuutta parannetaan parhaillaan huomattavasti, olisi tasapainotettava näiden parannettujen tuotteiden käyttöönoton kanssa, minkä vuoksi se ei saisi viivästyttää sellaisten innovatiivisten teknologioiden käyttöönottoa, jotka voisivat johtaa merkittäviin ympäristöhyötyihin;

R. katsoo, että lisääntyvä digitalisaatio tarjoaa yhteiskunnillemme uusia kanavia tietojen jakamiseen ja auttaa luomaan vastuullisuuteen, avoimuuteen, tietojen jakamiseen ja resurssien tehokkaampaan käyttöön perustuvat kestävät markkinat;

S. katsoo, että verkkoalustat voisivat olla vastuullisempia ja tarjota kuluttajille luotettavia tietoja tarjoamistaan tuotteista ja palveluista;

T. katsoo, että digitaaliala edistää osaltaan innovointia ja kestävää taloutta; katsoo, että olisi puututtava sen infrastruktuurin ympäristövaikutuksiin energian ja resurssien kulutuksen osalta; katsoo, että kestävämmät pakkaus- ja jakelutavat ovat ratkaisevan tärkeitä kiertotalouden luomisessa;

U. katsoo, että ympäristöä säästävät ja kestävät julkiset hankinnat ovat strateginen väline, jolla voidaan edistää muiden merkittävien politiikanalojen kanssa unionin teollista siirtymää ja lujittaa sen selviytymiskykyä ja avointa strategista autonomiaa; katsoo, että kestävien julkisten hankintojen strateginen käyttö voi hyödyttää sekä yrityksiä että kuluttajia lisäämällä kestävien tuotteiden kysyntää ja tarjontaa ja tekemällä näistä tuotteista kustannustehokkaita ja kuluttajien kannalta houkuttelevia;

V. katsoo, että on tarpeen puuttua harhaanjohtaviin ympäristöväitteisiin ja viherpesukäytäntöihin tehokkailla menetelmillä, mukaan lukien tällaisten väitteiden perustelut;

W. ottaa huomioon, että mainonnalla on vaikutusta kulutuksen tasoon ja kulutusmalleihin; katsoo, että mainonta voisi auttaa yrityksiä ja kuluttajia tekemään tietoon perustuvia valintoja;

1. on tyytyväinen komission esittämään uuteen kiertotaloutta koskevaan toimintasuunnitelmaan ja pyrkimykseen edistää kestävien, helpommin korjattavien, uudelleenkäytettävien ja kierrätettävien tuotteiden kehittämistä samalla kun toteutetaan toimia kuluttajien tukemiseksi tässä siirtymässä;

2. korostaa, että kaikissa kestävissä sisämarkkinastrategioissa olisi yhdistettävä oikeudenmukaisella, tasapainoisella ja oikeasuhteisella tavalla kestävyyden, kuluttajansuojan ja erittäin kilpailukykyisen sosiaalisen markkinatalouden periaatteet; korostaa, että kaikkien mahdollisten sääntelytoimien olisi perustuttava näihin periaatteisiin, niiden olisi oltava ympäristön kannalta kustannustehokkaita ja niiden olisi oltava hyödyllisiä sekä yrityksille että kuluttajille, jotta nämä voivat omaksua vihreän siirtymän sisämarkkinoilla; korostaa, että sääntelytoimenpiteillä olisi luotava kilpailuetuja eurooppalaisille yrityksille, niistä ei saisi aiheutua kohtuutonta taloudellista rasitetta yrityksille ja niiden olisi vauhditettava innovointia, kannustettava investointeja kestäviin teknologioihin ja vahvistettava unionin kilpailukykyä ja viime kädessä kuluttajansuojaa; huomauttaa, että kaikkiin suunniteltuihin sääntelytoimiin olisi liitettävä vaikutustenarviointi ja niissä olisi aina otettava huomioon markkinoiden kehitys ja kuluttajien tarpeet;

3. kehottaa komissiota osoittamaan vahvaa poliittista kunnianhimoa suunnitellessaan, hyväksyessään ja pannessaan täytäntöön asiaankuuluvia tulevia ehdotuksia, kuten kuluttajien vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä vihreää siirtymää varten ja kestävää tuotepolitiikkaa koskevaa aloitetta, joiden olisi oltava täysin linjassa EU:n ilmastotavoitteiden ja muiden ympäristötavoitteiden kanssa, jotta voidaan parantaa arvoketjujen kiertoa, resurssitehokkuutta ja uusioraaka-aineiden käyttöönottoa, minimoida jätteen syntyminen ja saavuttaa myrkytön kiertotalous; korostaa, että on tärkeää panna nykyiset velvoitteet ja normit oikea-aikaisesti täytäntöön ja noudattaa niitä; kehottaa komissiota olemaan lykkäämättä niitä entisestään;

4. korostaa, että hyvin toimivat sisämarkkinat ovat tehokas väline EU:n vihreää ja digitaalista siirtymää varten, myös kun otetaan huomioon unionin rooli globalisoituneessa taloudessa; korostaa, että sisämarkkinoiden loppuunsaattaminen ja syventäminen, myös panemalla tehokkaasti täytäntöön voimassa olevaa lainsäädäntöä ja puuttumalla jäljellä oleviin perusteettomiin ja suhteettomiin esteisiin, on ennakkoedellytys kestävämmälle tuotannolle ja kulutukselle EU:ssa; vaatii sisämarkkinoiden avointa hallinnointia sekä tehokkaampaa ja parempaa seurantaa; katsoo, että kestävämpien sisämarkkinoiden oikeudellisen kehyksen olisi edistettävä innovointia ja kestävän teknologian kehittämistä, kannustettava yrityksiä siirtymään kestävämpiin liiketoimintamalleihin ja edistettävä siten talouden kestävää elpymistä;

5. huomauttaa, että kestävä kulutus kulkee käsi kädessä kestävän tuotannon kanssa ja että talouden toimijoita olisi kannustettava harkitsemaan tuotteiden ja palvelujen kestävyyttä suunnitteluvaiheesta alkaen sekä silloin, kun ne saatetaan sisämarkkinoille tai kun niitä tarjotaan sisämarkkinoilla, jotta varmistetaan kuluttajien kannalta turvallinen, kestävä, kustannustehokas ja houkutteleva valinnanvapaus; kehottaa komissiota ehdottamaan toimenpiteitä, joilla tehdään ero tuoteluokkien ja ympäristövaikutuksiltaan merkittävien alojen välillä ja joilla parannetaan tuotteiden kestävyyttä, myös niiden arvioitua käyttöikää, uudelleenkäytettävyyttä, päivitettävyyttä, korjattavuutta ja kierrätettävyyttä;

Kuluttajien oikeudet ja suunnitellun vanhenemisen torjuminen

6. kehottaa komissiota laatimaan asianomaisia sidosryhmiä kuullen laajan strategian, johon sisältyy eri tuoteluokkia koskevia toimenpiteitä ja jossa otetaan huomioon markkinoiden ja teknologian kehitys, jotta voidaan tukea yrityksiä ja kuluttajia ja sitoutua kestäviin tuotanto- ja kulutusmalleihin; toteaa, että tähän strategiaan olisi sisällyttävä toimenpiteitä, joilla

a. täsmennetään ennen sopimuksen tekoa annettavat tiedot tuotteen arvioidusta käyttöiästä (ilmaistava vuosina ja/tai käyttösykleinä ja määritettävä ennen tuotteen markkinoille saattamista objektiivisella ja standardoidulla menetelmällä, joka perustuu todellisiin käyttöolosuhteisiin, käyttöintensiteetin eroihin ja luonnollisiin tekijöihin, muun muassa mittareihin) ja korjattavuudesta pitäen mielessä, että nämä tiedot olisi annettava selkeästi ja ymmärrettävästi, jotta vältetään kuluttajien hämmennys ja liiallinen tiedonsaanti, ja tästä olisi tehtävä yksi tuotteen pääominaisuuksista direktiivien 2011/83/EU ja 2005/29/EY mukaisesti

b. kannustetaan kaikki asiaankuuluvat sidosryhmät mukaan ottaen kehittämään ja yhdenmukaistamaan vapaaehtoisia merkintöjä, jotka perustuvat tutkimuspohjaisiin ja avoimiin standardeihin sellaisten vaikutustenarviointien lisäksi, jotka osoittavat, että on merkityksellistä, oikeasuhteista ja vaikuttavaa vähentää kielteisiä ympäristövaikutuksia ja suojella kuluttajia; katsoo, että näihin merkintöihin voisi sisältyä erityisesti tietoja kestävyydestä ja korjattavuudesta, kuten korjattavuudesta kertova pisteytysjärjestelmä, ja ne voitaisiin esittää ympäristötehokkuutta kuvaavan indeksin muodossa, jossa otetaan tuoteluokittain huomioon useita kriteerejä tuotteiden elinkaaren aikana; katsoo, että sen olisi tarjottava kuluttajille välittömästi näkyvää, selkeää ja helppotajuista tietoa ostohetkellä

c. vahvistetaan EU-ympäristömerkin roolia edistämällä sen käyttöä teollisuudessa sekä lisäämällä kuluttajien tietoa siitä

d. arvioidaan kustannus- tai ympäristötehokkuusanalyysin perusteella, mitkä tavaraluokat soveltuvat parhaiten varustettaviksi käyttömittarilla, jotta voidaan parantaa kuluttajatiedotusta ja tuotteiden ylläpitoa, kannustaa tuotteiden pitkäaikaiseen käyttöön helpottamalla niiden uudelleenkäyttöä sekä edistää uudelleenkäyttöä ja käytettyjen tuotteiden liiketoimintamalleja

e. arvioidaan direktiivin (EU) 2019/771 uudelleentarkastelua valmisteltaessa, miten lakisääteisen takuuajan kesto saadaan vastaamaan paremmin tuoteluokan arvioitua käyttöikää ja miten käänteisen todistustaakan voimassaoloajan pidentäminen vaatimustenvastaisuuden osalta parantaisi kuluttajien ja yritysten mahdollisuuksia tehdä kestäviä valintoja; kehottaa tarkastelemaan tässä vaikutustenarvioinnissa tällaisten potentiaalisten pidennysten mahdollisia vaikutuksia hintoihin, tuotteiden odotettavissa olevaan käyttöikään, kaupallisiin takuujärjestelmiin ja riippumattomiin korjauspalveluihin

f. tutkitaan direktiivin (EU) 2019/771 uudelleentarkastelua valmisteltaessa mahdollisuutta vahvistaa myyjien asemaa valmistajiin nähden ottamalla käyttöön valmistajan ja myyjän yhteisvastuumekanismi lakisääteisen takuujärjestelmän nojalla

g. puututaan suunniteltuun vanhentumiseen lisäämällä direktiivin 2005/29/EY liitteessä I esitettyyn luetteloon menettelyjä, joiden ainoana tarkoituksena on tosiasiallisesti lyhentää tuotteen käyttöikää sen korvaustahdin kiristämiseksi ja rajoittaa perusteettomasti tuotteiden, myös ohjelmistojen, korjattavuutta; korostaa, että nämä menettelyt olisi määriteltävä selkeästi objektiivisen ja yhteisen määritelmän perusteella ottaen huomioon kaikkien asianomaisten sidosryhmien, kuten tutkimuslaitosten ja kuluttaja-, yritys- ja ympäristöjärjestöjen, arviointi;

7. korostaa, että digitaalisia elementtejä sisältävät tavarat vaativat erityistä huomiota ja että seuraavat elementit olisi otettava huomioon viimeistään vuonna 2024 toteutettavassa direktiivin (EU) 2019/771 uudelleentarkastelussa:

a. korjaavia päivityksiä – eli turvallisuus- ja vaatimustenmukaisuuspäivityksiä – on jatkettava laitteen koko arvioidun käyttöiän ajan tuoteluokittain

b. korjaavat päivitykset olisi pidettävä erillään kehittyvistä päivityksistä, joiden on oltava peruutettavissa, eikä päivitys saa koskaan heikentää tavaroiden suorituskykyä tai reagointikykyä

c. myyjän on ilmoitettava kuluttajille ostohetkellä ajanjakso, jonka aikana tavaroita ostettaessa toimitetun ohjelmiston päivitysten voidaan odottaa tapahtuvan innovoinnin ja mahdollisen tulevan markkinakehityksen kanssa yhteensopivalla tavalla, sekä niiden erityispiirteet ja vaikutukset laitteen suorituskykyyn sen varmistamiseksi, että tavarat säilyvät sopimuksenmukaisina ja turvallisina;

8. painottaa, että tarvitaan yksinkertaisia, tehokkaita ja täytäntöönpanokelpoisia muutoksenhakukeinoja yrityksille ja kuluttajille; muistuttaa, että kuluttajille kaikkialla EU:ssa olisi tiedotettava heidän oikeuksistaan ja muutoksenhakukeinoista; kehottaa rahoittamaan monivuotisen rahoituskehyksen sisämarkkinaohjelman puitteissa toimenpiteitä, joilla puututaan tietovajeeseen ja tarjotaan kuluttaja-, yritys- ja ympäristöjärjestöjen aloitteille tukea; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi toteutettava tiedotuskampanjoita kuluttajansuojan ja kuluttajien luottamuksen lisäämiseksi erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien keskuudessa, ja kehottaa komissiota antamaan kuluttajille riittävästi tietoa heidän oikeuksistaan yhteisen digitaalisen palveluväylän kautta; korostaa, että pk-yritykset, mikroyritykset ja itsenäiset ammatinharjoittajat tarvitsevat erityistukea, myös taloudellista tukea, lakisääteisten velvoitteidensa ymmärtämiseksi ja täyttämiseksi kuluttajansuojan alalla;

9. panee merkille, että monet sisämarkkinoille saatetut tuotteet, erityisesti verkossa toimivien markkinapaikkojen myymät ja EU:n ulkopuolelta tuodut tuotteet, eivät ole tuoteturvallisuus- ja kestävyysvaatimuksia koskevan EU:n lainsäädännön mukaisia; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään kiireellisesti toimiin, joilla varmistetaan tasapuoliset toimintaedellytykset EU:n yrityksille, joilla on kansainvälisiä kilpailijoita, ja taataan turvalliset ja kestävät tuotteet kuluttajille paremmalla markkinavalvonnalla ja yhdenmukaiset tullitarkastusnormit kaikkialla EU:ssa sekä perinteisille että verkkoyrityksille; muistuttaa, että tämän tehtävän suorittamista varten markkinavalvontaviranomaisille on osoitettava riittävät taloudelliset, tekniset ja tiedotusta koskevat resurssit sekä henkilöresurssit asetuksen (EU) 2019/1020 mukaisesti, ja kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan niiden tarpeista ja komissiota varmistamaan asetuksen asianmukaisen täytäntöönpanon; korostaa, että RAPEX-järjestelmän ja verkossa toimivien markkinapaikkojen ja alustojen välistä vuorovaikutusta olisi parannettava merkittävästi;

Korjausten helpottaminen

10. vaatii, että seuraavat tiedot varaosien saatavuudesta, ohjelmistopäivityksistä ja tuotteen korjattavuudesta asetetaan ostohetkellä saataville selkeällä ja helposti luettavalla tavalla: arvioitu saatavuusaika ostopäivästä alkaen, varaosien keskimääräinen hinta ostohetkellä, suositeltu arvioitu toimitus- ja korjausaika sekä tarvittaessa tiedot korjaus- ja huoltopalveluista; pyytää lisäksi esittämään nämä tiedot sekä yhteenvedon yleisimmin havaituista vioista ja niiden korjaamisesta tuoteasiakirjoissa;

11. kehottaa komissiota vahvistamaan kuluttajien ”korjauttamisoikeuden”, jotta korjaukset olisivat järjestelmällisiä, kustannustehokkaita ja houkuttelevia, ottaen huomioon eri tuoteluokkien erityispiirteet niiden toimenpiteiden tapaan, jotka on jo toteutettu useiden kodinkoneiden osalta ekosuunnitteludirektiivin mukaisesti:

a. antamalla korjausalan toimijoille, myös riippumattomille korjaamoille, ja kuluttajille maksutta tarvittavat korjaus- ja huoltotiedot, mukaan lukien tiedot vianmääritykseen käytettävistä välineistä, varaosista, ohjelmistoista ja päivityksistä, joita tarvitaan korjausten ja huollon suorittamiseksi, pitäen samalla mielessä kuluttajien turvallisuutta koskevat vaatimukset, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin (EU) 2016/943 soveltamista

b. kannustamalla varaosien standardointia yhteentoimivuuden ja innovoinnin edistämiseksi noudattaen samalla tuoteturvallisuutta koskevia vaatimuksia

c. asettamalla pakollisen vähimmäisajan tuotteen arvioitua käyttöikää vastaavien varaosien toimittamiselle sen jälkeen, kun lopullinen yksikkö on saatettu markkinoille, sekä kohtuulliset enimmäistoimitusajat tuoteluokittain niiden 1. lokakuuta 2019 annettujen ekosuunnittelua koskevien täytäntöönpanoasetusten mukaisesti, jotka olisi ulotettava koskemaan laajempaa tuotevalikoimaa

d. varmistamalla, että varaosien hinta on kohtuullinen ja siten kustannustehokas suhteessa koko tuotteen hintaan ja että riippumattomat ja valtuutetut korjaamot sekä kuluttajat saavat käyttöönsä tarvittavat varaosat ilman kohtuuttomia esteitä

e. edistämällä korjaamista korvaamisen sijasta siten, että pidennetään takuuaikaa tai nollataan takuuaika, jos kuluttaja valitsee tämän vaihtoehdon, valmisteltaessa direktiivin (EU) 2019/771 uudelleentarkastelua ja ottaen huomioon kustannustehokkuusanalyysin sekä kuluttajien että yritysten kannalta, ja varmistamalla, että myyjät antavat kuluttajille aina tietoa korjausvaihtoehdosta ja siihen liittyvistä takuuoikeuksista

f. arvioimalla direktiivin (EU) 2019/771 uudelleentarkastelua valmisteltaessa, miten korjauksia voitaisiin helpottaa ottamalla käyttöön EU:n tasolla lakisääteinen takuu niille osille, jotka ammattikorjaaja korvaa, kun tavaroilla ei enää ole lakisääteistä tai kaupallista takuuta

g. kehottamalla jäsenvaltioita ottamaan käyttöön kannustimia, kuten ”käsityöläisten bonuksen”, jolla edistetään korjaamista erityisesti lakisääteisen takuuajan päätyttyä sellaisten kuluttajien kohdalla, jotka teettävät tiettyjä korjaustöitä valtuutettujen tai riippumattomien korjaamoiden välityksellä;

Kokonaisvaltainen strategia uudelleenkäyttökulttuurin edistämiseksi

12. suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio harkitsee sitovia toimenpiteitä, joilla estetään myymättömien tai pilaantumattomien tavaroiden tuhoaminen toimintakunnossa, jotta niitä voidaan sen sijaan käyttää uudelleen, sekä määrällisiä uudelleenkäyttötavoitteita, muun muassa ottamalla käyttöön panttijärjestelmiä jätepuitedirektiivin ja pakkauksista ja pakkausjätteistä annetun direktiivin mukaisesti; painottaa, että uusille kestäville liiketoimintamalleille olisi asetettava etusija kaatopaikoille pääsyssä, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kannustamaan edelleen kestävää jätehuoltoa; korostaa, että tarvitaan strategia korjaamisen, jälleenmyynnin, uudelleenkäytön ja lahjoituksen oikeudellisten esteiden arvioimiseksi ja poistamiseksi, jotta varmistetaan resurssien tehokkaampi ja kestävämpi käyttö, sekä uusioraaka-aineiden sisämarkkinoiden vahvistamiseksi, myös lisäämällä standardointia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jätteiden siirrosta annetun asetuksen (EY) N:o 1013/2006 säännösten soveltamista;

13. painottaa, että on tärkeää edistää kiertotaloutta ja kestäviä liiketoimintamalleja, joilla minimoidaan tavaroiden tuhoaminen ja edistetään korjaamista ja uudelleenkäyttöä; kehottaa komissiota kannustamaan tällaisten mallien käyttöä siten, että ne pidetään kustannustehokkaina ja houkuttelevina ja taataan korkeatasoinen kuluttajansuoja, ja kannustamaan jäsenvaltioita lisäämään tietoisuutta näistä malleista sekä kuluttajille että yrityksille suunnatuilla valistuskampanjoilla ja koulutuksella; korostaa tuotekehitysinvestointien merkitystä tällä alalla;

14. painottaa, että yritykset ovat omaksuneet korjaustoimia ehkäiseviä käytäntöjä, jotka rajoittavat korjauttamisoikeutta ja vaikuttavat kuluttajien korjauttamismahdollisuuksiin; vaatii toimintatapaa, jolla sekä turvataan teollis- ja tekijänoikeuksien valvonta että varmistetaan tehokas tuki itsenäisille korjaajille, jotta voidaan edistää kuluttajien valinnanvaraa ja saada aikaan yleisesti kestävät sisämarkkinat;

15. painottaa, että on kehitettävä kannustimia, jotta kuluttajat ostaisivat käytettyjä tavaroita; korostaa, että takuun siirto sellaisen tuotteen jälleenmyynnin yhteydessä, jonka takuu on vielä voimassa, voisi lisätä kuluttajien luottamusta näihin markkinoihin; kehottaa tässä yhteydessä komissiota tutkimaan, missä määrin ensimmäisen ostajan takuu voitaisiin siirtää uusille ostajille myöhemmän myynnin yhteydessä, erityisesti digitaalisen tuotepassin yhteydessä; kehottaa lisäksi arvioimaan tarvetta tarkastella uudelleen direktiivissä (EU) 2019/771 säädetyn lakisääteisen takuujärjestelmän mukaisia käytettyjä tuotteita koskevaa poikkeuslauseketta direktiivin uudelleentarkastelun yhteydessä sen jälkeen, kun on tehty vaikutustenarviointi mahdollisista vaikutuksista käytettyihin tuotteisiin ja uudelleenkäyttöön perustuviin liiketoimintamalleihin;

16. kehottaa laatimaan selkeät määritelmät kunnostetuille ja uudistetuille tavaroille ja edistämään laajennetun vapaaehtoisen kaupallisten takuiden järjestelmän laaja-alaista käyttöönottoa tällaisia tuotteita varten, jotta voidaan täydentää alkuperäistä lakisääteistä takuuta ja estää kuluttajien altistuminen väärinkäytöksille;

17. painottaa palvelualan roolia korjausten ja muiden uusien liiketoimintamallien saatavuuden lisäämisessä; suhtautuu erityisen myönteisesti sellaisten liiketoimintamallien kehittämiseen, joissa kulutus eriytetään fyysisestä omistuksesta ja joissa tuotteen toiminta myydään, ja vaatii perusteellista arviointia toimintotalouden vaikutuksista ja sen mahdollisista heijastusvaikutuksista sekä kuluttajiin ja heidän taloudellisiin etuihinsa kohdistuvista vaikutuksista mutta myös tällaisten mallien ympäristövaikutuksista; painottaa, että internetpohjaisten palvelujen ja uusien markkinoille saattamisen tapojen (vuokraus, leasing, palvelutuote jne.) kehittäminen ja korjausmahdollisuuksien saatavuus voivat pidentää tuotteiden käyttöikää ja lisätä kuluttajien tietoisuutta tällaisista tuotteista ja heidän luottamustaan niihin; kehottaa komissiota edistämään näiden uusien liiketoimintamallien kehittämistä kohdennetulla rahoitustuella sisämarkkinaohjelman ja muiden asiaankuuluvien monivuotisen rahoituskehyksen ohjelmien nojalla;

18. kehottaa laatimaan kansallisia kampanjoita ja asianmukaisia rahoitusmekanismeja, joilla kannustetaan kuluttajia pidentämään tuotteiden käyttöikää korjauttamalla ja käyttämällä käytettyjä tavaroita sekä lisäämään tietoisuutta kestävien innovatiivisten teknologioiden lisäarvosta; pyytää komissiota ja kansallisia viranomaisia avustamaan ja tukemaan kansallisia ja paikallisia toimivaltaisia viranomaisia sekä yrityksiä ja yhdistyksiä sekä teknisesti että taloudellisesti monivuotisen rahoituskehyksen sisämarkkinaohjelman nojalla tällaisten tiedotuskampanjoiden toteuttamisessa;

19. kehottaa kaikkia yrityksiä ja organisaatioita rekisteröitymään EU:n ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään (EMAS) niiden ympäristötehokkuuden parantamiseksi; odottaa innokkaasti muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamista koskevan direktiivin tulevaa uudelleentarkastelua, jonka olisi parannettava merkittävästi yritysten ympäristötehokkuutta koskevien tietojen saatavuutta;

Kestävien markkinoiden digitaalistrategia

20. suhtautuu myönteisesti ilmoitukseen älykkäitä kiertotalouden sovelluksia koskevasta yhteisestä eurooppalaisesta data-avaruudesta ja komission tavoitteeseen kehittää digitaalinen ”tuotepassi”, jolla parannetaan jäljitettävyyttä ja tuotteen tuotanto-olosuhteita, kestävyyttä, koostumusta, uudelleenkäyttöä, korjaamista, purkamista ja käytöstä poistamista koskevien tietojen saatavuutta, ottaen huomioon suhteellisuusperiaate ja yrityksille aiheutuvat kustannukset ja kiinnittäen erityistä huomiota pk-yritysten, mikroyritysten ja itsenäisten ammatinharjoittajien tarpeisiin; vaatii, että tällaisia välineitä kehitetään tiiviissä yhteistyössä teollisuuden ja asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa;

21. panee merkille digitaaliteknologian panoksen innovointiin sekä sen myötävaikutuksen kiertotalouden edistämiseen; kehottaa komissiota kehittämään standardeja ja protokollia yhteentoimivien tietojen saatavuuden ja käytön osalta, jotta tietoja voidaan jakaa tehokkaasti yritysten, sijoittajien ja viranomaisten kesken ja mahdollistaa uusia datavetoisia kiertotalouden liiketoimintamahdollisuuksia; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään kestävien teknologioiden tutkimus- ja innovointialan rahoitusta uudessa monivuotisessa rahoituskehyksessä;

22. panee merkille, että digitaalialalla ja verkkokulutuksella on ympäristöjalanjälki sekä tavaroiden tuotannon että palvelujen tarjoamisen osalta, ja kehottaa komissiota arvioimaan, millä tavoin EU:n digitaalinen kestävyysindeksi, joka perustuu tuotteiden elinkaarianalyysiin, edistäisi digitaaliteknologian kestävää tuotantoa ja kulutusta; huomauttaa, että tällaisten ympäristövaikutusten vähentämiseen tähtäävien käytäntöjen, kuten pakkausten vähentämisen ja kestävämpien pakkausten kehittämisen, olisi oltava osa strategiaa, jolla pyritään kohti kestäviä sisämarkkinoita;

23. lisää, että olisi lisättävä tietoisuutta tarpeettomien tietojen, kuten käyttämättömien sovellusten, tiedostojen, videoiden, valokuvien ja roskapostin, mahdollisesta ympäristöjalanjäljestä; kehottaa komissiota arvioimaan digitaalisten käytäntöjen ja infrastruktuurin vaikutusta niiden hiili- ja ympäristöjalanjäljen perusteella sekä niiden vaikutusta kulutuskäytäntöihin ja harkitsemaan asianmukaisia toimenpiteitä niiden vähentämiseksi;

24. vaatii komissiota ottamaan huomioon parlamentin päätökset, jotka koskevat yhteistä latausjärjestelmää, elektroniikkatuotannon ja elektroniikkajätteen vähentämiseksi;

Tarve muuttaa viranomaisten toimintatapaa

25. katsoo, että julkisista hankinnoista olisi tehtävä keskeinen osa EU:n talouden elvytyssuunnitelmaa Euroopan vihreän kehityksen ohjelman mukaisesti tukemalla yksityisen sektorin innovointipyrkimyksiä ja julkisten tarjouskilpailujen digitalisointiprosesseja ja luomalla oikeanlaisia kannustimia kestävän tuotannon ja kulutuksen edistämiseksi; kehottaa asettamaan etusijalle sellaisten ympäristöystävällisten tavaroiden ja palvelujen kysynnän lisäämisen, joilla on pienempi ympäristöjalanjälki ja jotka edistävät sosiaalisia ja ekologisia kriteerejä;

26. korostaa tarvetta varmistaa ympäristöystävällisten, sosiaalisten ja innovatiivisten julkisten hankintojen käyttöönotto siirryttäessä kestävään ja ilmastoneutraaliin talouteen sisällyttämällä kestävyyskriteerit ja -tavoitteet julkisiin tarjouskilpailuihin; muistuttaa tässä yhteydessä, että komissio on sitoutunut toteuttamaan toimia alakohtaisten toimenpiteiden ja ympäristöä säästäviä julkisia hankintoja koskevan ohjeistuksen avulla säilyttäen samalla julkisia hankintoja koskevan nykyisen lainsäädäntökehyksen, ja kehottaa komissiota olemaan kunnianhimoinen, jotta julkisissa hankinnoissa sovellettavista kestävistä kriteereistä tehdään oletusarvoinen valinta; korostaa, että on tärkeää tukea käytettyjä, uudelleenkäytettyjä, kierrätettyjä ja kunnostettuja tuotteita ja vähän energiaa kuluttavia tietokoneohjelmia asettamalla tavoitteita julkisille hankinnoille; painottaa hyötyjä, joita voisi olla julkisten tarjouskilpailujen kestävyyden seulontaan käytettävästä välineestä, jolla varmistettaisiin yhteensopivuus EU:n ilmastositoumusten kanssa ja torjuttaisiin viherpesua;

27. korostaa roolia, joka ympäristöä säästävillä ja sosiaalisilla hankinnoilla voisi olla toimitusketjujen lyhentämisessä, riippuvuuden vähentämisessä kolmansista maista ja kestävyyden edistämisessä keskeisillä aloilla, kuten lääkkeiden, energian ja elintarvikkeiden tuotannossa; kehottaa varmistamaan julkisten hankintojen tehokkaan vastavuoroisuuden kolmansien maiden kanssa ja takaamaan pk-yritysten ja yhteisötalouden yritysten asianmukaisen pääsyn julkisiin hankintoihin muun muassa ottamalla käyttöön suosituimmuuteen perustuvia ratkaisuperusteita;

28. kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään nykyisiä EU:n järjestelmiä hankintojen tekemiseksi kestävällä tavalla ja pyytää tässä yhteydessä komissiota parantamaan ohjeitaan ja näyttämään esimerkkiä julkaisemalla tavoitteita ja tilastoja hankintojensa ympäristövaikutuksista; kehottaa lisäksi asettamaan EU:n toimielimille ja jäsenvaltioille raportointivelvoitteita, jotka koskevat niiden kestäviä julkisia hankintoja aiheuttamatta perusteetonta hallinnollista rasitetta ja noudattaen samalla toissijaisuusperiaatetta;

Vastuullinen markkinointi ja mainonta

29. muistuttaa, että kuluttajat kohtaavat tavaroiden tai palvelujen ympäristöominaisuuksia koskevia harhaanjohtavia väittämiä sekä verkossa että sen ulkopuolella; suosittelee siksi, että valmistajien ja jakelijoiden ympäristöväittämiä seurataan tehokkaasti ennen tuotteen tai palvelun markkinoille saattamista ja että äskettäin muutettu direktiivi 2005/29/EY pannaan täytäntöön ennakoivilla toimilla harhaanjohtavien käytäntöjen torjumiseksi; kehottaa komissiota kehittämään tämän direktiivin yhdenmukaista täytäntöönpanoa koskevat ajantasaiset suuntaviivat ympäristöväittämien osalta ja ohjeeksi markkinavalvontatoimille;

30. kehottaa laatimaan ympäristöväittämiä ja sitoumuksia varten selkeät suuntaviivat ja standardit, joiden avulla vahvistetaan ympäristömerkin sertifiointia, ja suhtautuu myönteisesti ilmoitettuun lainsäädäntöehdotukseen ympäristöväittämien perustelemisesta; suosittelee sellaisen julkisen unionin rekisterin perustamista, jossa luetellaan hyväksytyt ja kielletyt ympäristöväittämät sekä vaaditut ehdot ja sovellettavat vaiheet luvan saamiseksi väittämälle; lisää, että avoimien, vastuullisten ja täsmällisten tietojen tarjoaminen lisää kuluttajien luottamusta tuotteisiin ja markkinoihin ja johtaa lopulta kestävämpään kulutukseen;

31. korostaa, että mainonnalla on vaikutusta kulutustottumuksiin ja kulutuksen tasoon ja että sillä olisi kannustettava yrityksiä ja kuluttajia tekemään kestäviä valintoja; painottaa sellaisen vastuullisen mainonnan merkitystä, jossa kunnioitetaan yleisiä ympäristöä ja kuluttajien terveyttä koskevia normeja; korostaa, että nykyinen sääntelykehys, jolla torjutaan harhaanjohtavaa mainontaa, voisi vahvistaa kuluttajansuojaa erityisesti tiettyjen haavoittuvassa asemassa olevien kuluttajaryhmien osalta ja edistää kestävää tuotantoa ja kulutusta;

°

° °

32. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.


PERUSTELUT

JOHDANTO

 

Voidaan kiistattomasti todeta, että Eurooppa ylittää selvästi useat planeettamme sietokyvyn rajat[14] ja Euroopan kulutus riippuu suuresti Euroopan ulkopuolella louhituista ja käytetyistä resursseista[15]. EU:n seitsemännessä ympäristötoimintasuunnitelmassa[16] asetetaankin vuoteen 2050 ulottuvaksi tavoitteeksi ”Hyvä elämä maapallon resurssien rajoissa”. Siitä huolimatta, että tällä alalla on saavutettu edistystä, joka toimii esimerkkinä muulle maailmalle, olemme vielä varsin kaukana tavoitteesta. Tilastoraporttien mukaan Euroopan ylikulutuspäivä eli päivä, jona mantereen ekologinen jalanjälki ylitti planeettamme biokapasiteetin, oli 10. toukokuuta vuonna 2019, ja ihmisten tarpeiden täyttämiseen tarvittaisiin 2,8 maapalloa, jos kaikki maapallon asukkaat kuluttaisivat eurooppalaisten tavoin[17].

 

Covid-19-kriisi on osoittanut, että taloutemme ovat hauraita ja alttiita romahtamaan nopeasti äkillisten häiriöiden sattuessa.

 

Siksi on ratkaisevan tärkeää muuttaa perinpohjaisesti tuotanto- ja kulutustapojamme Euroopassa. Tapa, jolla suunnittelemme sisämarkkinoita ja kuluttajansuojaa, on avainasemassa, jotta voidaan saavuttaa tämä ajattelutavan muutos, jossa kestävyys ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus ovat etusijalla.

 

Euroopan unioni on jo ryhtynyt tämänsuuntaisiin toimiin. Euroopan parlamentti hyväksyi lähes yksimielisesti mietinnön ”Tuotteiden käyttöiän pidentäminen: kuluttajien ja yritysten saama hyöty” (2016/2272(INI)) vuonna 2016, mikä oli jatkoa Euroopan talous- ja sosiaalikomitean aiheesta antamalle lausunnolle[18]. EU on jo ilmoittanut osana kiertotaloutta koskevaa toimintasuunnitelmaa toimenpiteistä, joilla pyritään kestävämpään talouteen jätteen syntymisen ehkäisemisen[19] ja tuotesuunnittelun alalla.

 

Nämä alustavat ilmoitukset ovat lupaavia ja osoittavat, että sekä yritykset että kuluttajat suhtautuvat myönteisesti tämänsuuntaiseen sääntelyyn. Tarkoituksena on nyt muuttaa toimintatapaa todellisen ajattelutavan muutoksen aikaansaamiseksi, jotta voidaan edetä kohti joustavaa ja häiriönsietokykyistä taloutta.

 

 

Kohti kestäviä tuotteita Euroopassa

 

Liiketoimintamallimme perustuu ylikulutusjärjestelmään, joka kannustaa valmistajia edistämään tuotteiden kuumeista korvaamista niiden ennenaikaisella vanhenemisella.

 

Koska suurin osa tuotteidemme hiilijalanjäljestä liittyy niiden tuotantoon, on olennaisen tärkeää pohtia uudelleen tuotantojärjestelmäämme ja siirtyä aidosti kestäviin tuotteisiin. Älypuhelimet ovat varsin kuvaava esimerkki, sillä 80 prosenttia laitteen hiilijalanjäljestä syntyy sen tuotannon aikana, ja vain 15 prosenttia puhelimista kerätään ja kierrätetään käyttöiän lopussa.

 

Kiertotalouden luominen alkaa tuotteiden suunnittelusta. Materiaalien suunnittelu ja tuotesuunnittelu ratkaisevat sen, onko tuote kestävä, korjattavissa ja helposti purettavissa ja kierrätettävissä käyttöikänsä lopussa. Kuluttajat näyttävät olevan valmiita sitoutumaan tähän, mutta on vielä poistettava monia esteitä, kuten tiedon epäsymmetria, yhä liian kalliit ja liian monimutkaiset korjaustoimenpiteet, jotka johtuvat muun muassa varaosien tai selkeästi tiedon puutteesta, puutteellinen tietoisuus asiakkaan oikeuksista viallisten tuotteiden tapauksessa jne.

 

Tuotteiden ennenaikaisen vanhenemisen lopettaminen

 

Tavoitteena on kannustaa tuottajia, jotka suunnittelevat kestäviä tuotteita, ja toisaalta rangaista niitä, joiden suunnittelu on viallista ja kestämätöntä. Suunniteltuihin toimenpiteisiin sisältyy yleiskatsaus välineistä, jotka ulottuvat selkeästä ja yhdenmukaistetusta kuluttajille tiedottamisesta sellaisten vilpillisten kaupallisten käytäntöjen torjumiseen, joissa tarkoituksellisesti lyhennetään tuotteen käyttöikää tai estetään sen korjaaminen. Digitaalisten tuotteiden erityistilanne on myös otettava huomioon estämällä tuotteiden ohjelmiston vanheneminen, kun niitä päivitetään. Keskeinen kysymys on edelleen myös vaatimustenmukaisuuden lakisääteisen takuun pituuden sovittaminen tuotteiden arvioituun käyttöikään: tuotteiden pidemmän käyttöiän on kuljettava käsi kädessä riittävän kuluttajansuojan kanssa tapauksissa, joissa vaatimuksia ei noudateta. Näiden yhdistettyjen toimenpiteiden on mahdollistettava kilpailu tuotteiden parhaasta laadusta ja varmistettava kuluttajien luottamus EU:n sisämarkkinoihin myöntämällä heille tuotteiden mainostettujen ominaisuuksien mukaiset oikeudet.

 

Todellinen oikeus tuotteiden korjauttamiseen Euroopassa

 

Kestävien tuotteiden on myös oltava korjattavia, jotta ne voivat pysyä markkinoilla mahdollisimman pitkään. On aika lopettaa käytännöt, joilla estetään tuotteiden korjaaminen tai vaikeutetaan sitä. Keskimäärin 70 prosenttia eurooppalaisista haluaisi korjauttaa tuotteensa sen sijaan, että vialliset tuotteet korvataan[20]. Myyjät ovat tähän asti kuitenkin suurelta osin suosineet tuotteiden korvaamista.

 

Meidän on varmistettava, että tuotteiden korjaaminen Euroopan markkinoilla vapautetaan ja että korjauttamisesta tulee helpompaa ja taloudellisesti järkevää. Tämä edellyttää ensinnäkin tuotantoketjun alkupäässä tietoja tuotteen korjattavuudesta sekä tuotantoketjun loppupäässä varaosien saatavuutta, lyhyitä korjausaikoja ja korjausta koskevien tietojen saatavuutta myyjille, riippumattomille korjaamoille ja kuluttajille itse suoritettavaan korjaamiseen kannustamiseksi. Erityisesti on tuettava paikallisia, riippumattomia korjaamoja. Ei ole hyväksyttävää, että teollis- ja tekijänoikeusmekanismeilla tuotteiden korjaaminen varataan suunnittelijalle tai jakelijalle. Tähän tarkoitukseen on otettava käyttöön sekä logistisia että taloudellisia tukimekanismeja.

 

Haluamme myös lisätä kuluttajien luottamusta korjattuihin tuotteisiin ja ehdotamme tuotteiden korjaamista koskevan takuun käyttöönottoa.

 

Kohti uudelleenkäyttökulttuuria

 

Kestävät ja korjattavat tuotteet pysyvät todennäköisesti markkinoilla pidempään ja niitä vaihdetaan. Kuluttajien luottamukseen käytettyjä tuotteita kohtaan on yhdistyttävä sekä avoimuus että tuotteiden kuntoa koskevat takuut. Näin ollen takuun liittäminen tuotteeseen eikä ostajaan mahdollistaa näiden tuotteiden laillisen suojan pidentämisen ja tekee tyhjäksi virheellisen ajatuksen siitä, että tuote menettäisi väistämättä arvoaan vaihtaessaan omistajaa. Takuuajan pidentäminen korjauksen jälkeen lisäisi luottamusta entisestään. Tavaroiden ennenaikainen tuhoaminen ei sovi kestäviin markkinoihin. Liiketoimintamallit, joissa tavaroita vuokrataan sen sijaan, että niitä ostetaan, ovat lupaavia, mutta niitä on tarkasteltava lähemmin niiden pitkän ajan elinkelpoisuuden varmistamiseksi.

 

Digitaaliset laitteet kestävien markkinoiden palveluksessa

 

Digitaaliset laitteet ovat mullistaneet viestintä-, tuotanto- ja kulutustavat. Tavoitteena on nyt ottaa digitaaliteknologia uudelleen haltuun, jotta voidaan siirtyä kohti toivottavaa digitaalista tulevaisuutta kestävillä markkinoilla. Tätä varten on olennaisen tärkeää määritellä selkeästi teknologian ympäristö- ja sosiaaliset vaikutukset, jotta investointeja ja innovointia voidaan kanavoida ympäristöä ja ihmisiä kunnioittaviin teknologioihin. Ympäristöystävällinen teknologia määritellään analysoimalla sen koko elinkaarta raaka-aineiden talteenotosta ja uusioraaka-aineiden uudelleenkäytöstä sen elinkaaren lopussa tapahtuvaan käsittelyyn, ottaen huomioon tuotanto, kuljetus ja käyttö. Innovoinnin käsite on uudistettava, jotta mahdollistetaan kestävä digitaaliteknologia.

 

Jotta lainsäädännön alalla voidaan tehdä tietoon perustuvia päätöksiä, päättäjien saatavilla on oltava luotettavaa tietoa. Tuotteisiin ja palveluihin liittyvien tietojen julkinen saatavuus on olennaisen tärkeää kiertotalouden toteuttamisen varmistamiseksi, mutta myös nopean reagoinnin mahdollistamiseksi kriisitilanteissa, erityisesti terveyskriisien aikana.

 

Digitaalisten välineiden hyödyntäminen kestävien markkinoiden luomiseksi perustamalla yhteinen tietokanta ja tuotepassi mahdollistaa tuotteiden ja komponenttien paremman jäljittämisen koko arvoketjussa, tietojen jakamisen tuottajien ja kuluttajien välillä ja markkinavalvonnan vahvistamisen.

 

Teknologian osalta on kiinnitettävä erityistä huomiota teknologian kehityksen heijastusvaikutuksiin. Niitä ilmenee, kun teknologian tehokkuusedut tekevät tuotteesta tai palvelusta halvemman, mikä johtaa kulutuksen ja tuotannon lisääntymiseen. Tämän vuoksi pelkät markkinavoimat eivät automaattisesti pysty tekemään yhteiskunnistamme kestävämpiä, ja on otettava käyttöön sääntelyvälineitä yhteiskuntiemme kestävyyden ja häiriönsietokyvyn varmistamiseksi.

 

Julkisten hankintojen rooli

 

Julkiset hankinnat ovat monessakin suhteessa tärkeä väline. Hallintoviranomaisten tehtävänä on ensinnäkin näyttää esimerkkiä ja toimia mallina. Niiden osuus Euroopan BKT:stä on myös 16 prosenttia, ja niiden avulla markkinoille voidaan lähettää voimakkaita signaaleja nykyisten käytäntöjen muuttamiseksi.

 

Kestävien markkinoiden luominen edellyttää sen vuoksi, että hallintoviranomaiset toimivat kestävien julkisten hankintojen suunnan näyttäjinä ja ottavat käyttöön tuotteiden kestävyyttä koskevia kriteerejä sekä käytettyjen tuotteiden uudelleenkäytön prosenttiosuuden. Tähän kestävyyskriteeriin voisi sisältyä myös lyhyitä arvoketjuja ja paikallisia tuotteita. Koska työllisyysnäkökohdat liittyvät tähän, julkisissa hankinnoissa on suosittava myös pk-yrityksiä. Pk-yritysten osuus Euroopan muun kuin rahoitusalan yksityisen sektorin työpaikoista on yhteensä lähes kaksi kolmasosaa mutta ne ovat usein epäedullisessa asemassa julkisia hankintoja koskevien sääntöjen vuoksi.

 

Julkisissa hankinnoissa olisi suosittava sellaisia yrityksiä, jotka ovat kestävyyden kannalta tehokkaita ja innovatiivisia.

 

Mainostajan vastuun tunnustaminen

 

Maailmanlaajuisesti yritykset käyttävät joka vuosi 1,3 triljoonaa kaupalliseen viestintään ja 600 miljardia mainontaan. Mainonnalla on perinteisesti ollut informatiivinen rooli kuluttajien valintojen ohjaamisessa, mutta nyt sillä on enemmänkin vakuuttava rooli. Sen lisäksi, että se lisää keinotekoisesti maailmanlaajuista kokonaiskulutusta, se ei ohjaa kuluttajia kohti kaikkein kestävimpiä ja vastuullisimpia tuotemerkkejä vaan kohti niitä, jotka investoivat huomattavia summia markkinointiin. Lisäksi mainosmenot koskevat pääasiassa pientä määrää yrityksiä, usein suuria monikansallisia yrityksiä, koska pk-yrityksillä ja erittäin pienillä yrityksillä ei ole mahdollisuuksia vastaaviin toimiin.

 

Erityisesti verkkomainonnan markkinat ovat kasvaneet merkittävästi internetin kehittämisen jälkeen. Myynnin kasvattamiseksi entisestään kohdennetumman ja räätälöidymmän mainonnan tarve on johtanut internetin ja digitaalisten laitteiden käyttäjien henkilötietojen aggressiivisiin poimimiskäytäntöihin. Tällainen käytäntö johtaa siihen, mitä akateemisen maailman jäsenet kuvailevat nykyään valvontakapitalismiksi. On tärkeämpää kuin koskaan varmistaa yleisessä tietosuoja-asetuksessa vahvistetut periaatteet, mutta myös säännellä käytäntöjä, joissa mainostajat poimivat järjestelmällisesti henkilötietoja.

 

Tässä yhteydessä on olennaisen tärkeää tunnustaa mainosalan vastuu ja säännellä sen käytäntöjä. Ensinnäkin tarvitaan sisällön sääntelyä kieltämällä yksilöimättömät ympäristöväittämät sekä sellaisia tuotteita tai palveluja koskevat mainokset, jotka vahingoittavat terveyttä tai ympäristöä.

 

Sen jälkeen aletaan säännellä kuluttajien henkilötietojen laajamittaista poimimista ja niiden kaupallistamista koskevia käytäntöjä sekä palautetaan sosiaali- ja ympäristöalan toimijoille niille kuuluva viestintäasema.

 

Kolmanneksi otetaan käyttöön taloudellinen vastuuvelvollisuus vaatimalla, että yritysmainontaan käytettävät varat ovat täysin avoimia, ja ottamalla käyttöön EU:n mainosvero.

 

 

JOHTOPÄÄTÖS

 

Tämän mietinnön tavoitteena on siirtyä sisämarkkinoilla uuteen vaiheeseen, jossa kaikki tuotteet ja palvelut ovat sosiaalisesti oikeudenmukaisia ja ympäristöystävällisiä. Pyrkimyksenä on luoda häiriönsietokykyisen kiertotalouden markkinat, joilla kuluttajat voivat olla vakuuttuneita siitä, että he ostavat turvallisia ja esteettömiä tuotteita ja palveluja, ja pystyvät tekemään tietoon perustuvia valintoja, ja joilla ympäristöasioissa ansioituneimmat tuottajat voivat hyötyä markkinoista koostaan tai alkupääomastaan riippumatta. Haluamme parantaa kuluttajien ja ympäristöasioissa ansioituneimpien eurooppalaisten yritysten valtaa voidaksemme puolustaa sosiaalisesti ja ekologisesti tavoittelemisen arvoista maailmaa.


 

 

YMPÄRISTÖN, KANSANTERVEYDEN JA ELINTARVIKKEIDEN TURVALLISUUDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (17.7.2020)

sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnalle

aiheesta ”Kohti kestäviä sisämarkkinoita yritysten ja kuluttajien hyväksi”

(2020/2021(INI))

Valmistelija: Pascal Canfin

 

 

EHDOTUKSET

Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1. korostaa, että EU:n uudessa elpymissuunnitelmassa olisi varmistettava, että elpymisvaroja käytetään ainoastaan unionin ilmasto- ja ympäristötavoitteiden mukaisesti; kehottaa komissiota myös määrittelemään EU:n suuntaviivat jäsenvaltioille siitä, miten niiden kansalliset investointisuunnitelmat laaditaan siten, että ne ovat yhdenmukaisia Euroopan vihreän kehityksen ohjelman, Pariisin sopimuksen ja YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa; kehottaa komissiota myös laatimaan EU:n suuntaviivat viherryttämisen ehdoille suuryrityksille covid-19-kriisin jälkeen myönnettäviä miljardien arvoisia valtiontukia varten; korostaa, että uuden elpymissuunnitelman ja tällaisten suuntaviivojen avulla EU:n on tarkoitus voida säästää ja muuttaa talouttaan (eli löytää tie ulos kriisistä ja nopeuttaa siirtymistä ilmastoneutraaliuteen ja kiertotalouteen) jättämättä ketään jälkeen;

2. kehottaa komissiota jatkamaan Euroopan vihreän kehityksen ohjelman aloitteiden toteuttamista, mukaan lukien kiertotaloutta koskevassa toimintasuunnitelmassa määritellyt toimet, jotta ilmastonmuutoksen, biologisen monimuotoisuuden häviämisen ja ympäristön pilaantumisen torjuntaa voidaan jatkaa; korostaa, että on tärkeää vastustaa ehdotuksia, joilla lykätään tiukempien normien käyttöönottoa tai jo asetettujen velvoitteiden noudattamista; katsoo, että tällaisia ehdotuksia olisi tarkasteltava kriittisesti ja huomioitava asianomaisten yritysten kaupallisten etujen ohella myös laajemmat, täystyöllisyyteen ja sosiaaliseen kehitykseen liittyvät, yhteiskunnalliset hyödyt;

3. korostaa, että on tärkeää lyhentää toimitusketjuja ja vähentää riippuvuutta kolmansista maista keskeisillä aloilla, kuten lääkkeiden, energian ja elintarvikkeiden tuotannossa, erityisesti ympäristöä säästävien ja sosiaalisesti vastuullisten julkisten hankintojen sekä heikkojen työ- ja ympäristönormien mukaisesti tuotettujen tuotteiden tuontia koskevien rajoitusten avulla;

4. korostaa, että yritysten ja kuluttajien kannalta kestävämpien sisämarkkinoiden edistämiseen tähtäävien tulevien lainsäädäntöehdotusten olisi noudatettava täysin tavoitetta rajoittaa ilmaston lämpeneminen alle 1,5 celsiusasteeseen, eikä niillä saisi edistää luonnon monimuotoisuuden häviämistä;

5. muistuttaa, että unioni on sekä maailman toiseksi suurin talousmahti että maailman suurin kauppamahti; huomauttaa, että sisämarkkinat ovat tehokas väline, jota on hyödynnettävä kehitettäessä kestäviä ja kiertotalouden tuotteita ja teknologioita, joista tulee tulevaisuuden standardituotteita, ja joka siten tarjoaa kansalaisille mahdollisuuden ostaa edullisia tuotteita, jotka ovat turvallisempia ja terveellisempiä ja kunnioittavat paremmin maapalloa;

6. korostaa, että siirtyminen ilmastoneutraaliuteen viimeistään vuoteen 2050 mennessä ja siirtyminen todelliseen kiertotalouteen ja kestäviin sisämarkkinoihin luovat uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja työpaikkoja ja voivat siten merkittävästi edistää kestävää talouden elpymistä;

7. korostaa, että kiertotalouteen ja ilmastoneutraaliuteen viimeistään vuoteen 2050 mennessä siirtymisen osalta on ratkaisevan tärkeää, että komissio ja jäsenvaltiot arvioivat asianmukaisesti työllisyystarpeet, mukaan lukien koulutustarpeet, edistävät talouden kehitystä ja tekevät kaikkensa reilun ja oikeudenmukaisen siirtymän aikaansaamiseksi;

8. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita olemaan yhteydessä yhteiskunnan kaikkiin osatekijöihin ja sidosryhmiin, myös kansalaisiin/kuluttajiin, kuluttajajärjestöihin ja kansalaisjärjestöihin, yrityksiin, ammattiliittoihin ja työntekijöiden edustajiin, jotta nämä voivat ryhtyä toimiin kestävien sisämarkkinoiden edistämiseksi;

9. huomauttaa, että olisi edistettävä sekä kestävää tuotantoa että kestävää kulutusta; katsoo tässä yhteydessä, että resurssitehokkuutta olisi parannettava lisäämällä arvoketjujen kiertoa sekä vähentämällä resurssien kulutusta, lisäämällä uusioraaka-aineiden käyttöä, vähentämällä jätteen syntyminen minimiin, soveltamalla täysimääräisesti direktiivissä 2008/98/EY säädettyjä toimenpiteitä, myös alentamalla vaarallisten aineiden pitoisuuksia; korostaa, että olisi kehitettävä kiertotalouden palvelut sisältävä uusi talous;

10. kehottaa jäsenvaltioita investoimaan enemmän sellaisten tuotantoprosessien järjestelmäsuunnitteluun, joissa yhdestä prosessista ja tuotantovirrasta saatava jäte voidaan syöttää tehokkaasti resurssina toiseen tuotantoprosessiin;

11. katsoo, että tuote palveluna -malleissa on potentiaalia lisätä sisämarkkinoiden kestävyyttä ja että niitä olisi myös kehitettävä edelleen;

12. korostaa, että EU on osa erittäin globalisoitunutta taloutta eivätkä sen markkinat voi toimia erillisinä kestävinä markkinoina, jos se aiheuttaa tai edistää kestämättömiä käytäntöjä rajojensa ulkopuolella; kehottaa komissiota ottamaan käyttöön muuntavia toimenpiteitä, jotka liittyvät EU:n ulkopuolelle vietävien tuotteiden, resurssien ja palvelujen kestävyyteen, jotta varmistetaan samat kestävyysnormit ja kiertotalous;

13. kehottaa kaikkia yrityksiä ja organisaatioita rekisteröitymään EU:n ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään (EMAS) niiden ympäristötehokkuuden parantamiseksi; odottaa innokkaasti muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamista koskevan direktiivin tulevaa uudelleentarkastelua, jonka olisi parannettava merkittävästi yritysten ympäristötehokkuutta koskevien tietojen saatavuutta;

14. kehottaa laajentamaan ekosuunnitteludirektiiviä sen varmistamiseksi, että kaikki EU:n markkinoille saatetut tuotteet ja pakkaukset ovat paranneltavissa, uudelleenkäytettävissä, korjattavissa ja lopulta kierrätettävissä korkeimmalla tasolla siten, että materiaalin arvo ei heikkene; katsoo, että tämän on perustuttava laajennettuun tuottajan vastuuseen;

15. korostaa, että asianmukaisen huolellisuuden perusteella (ns. due diligence -prosessi) olisi vahvistettava tiukat vaatimukset sen varmistamiseksi, että unionin markkinoille ei saateta tuotteita, jotka aiheuttavat ympäristön pilaantumista tai ihmisoikeusloukkauksia;

16. panee merkille, että teollisuutemme narratiivi muuttuu elinkaariajattelun kehdosta hautaan -mallista kiertotalouden ns. kehdosta kehtoon -malliin ja että kestävyyttä vahvistetaan toimitusketjujen kaikissa vaiheissa, mikä johtaa lopputuotteen sekä kaikkien sen komponenttien valmistuksen ja raaka-aineiden tuotannon kestävyyteen ympäristön ja yhteiskunnan kannalta;

17. katsoo olevan ratkaisevan tärkeää varmistaa, että ”kestävä valinta” on oletusarvoinen valinta – joka on houkutteleva, kohtuuhintainen ja helposti saatavilla – kaikille EU:n kuluttajille mahdollisimman pian; suhtautuu tässä yhteydessä erittäin myönteisesti komission aikomukseen kehittää kestävien tuotteiden toimintapolitiikkakehys, jolla muun muassa vahvistetaan ja laajennetaan ekosuunnittelua tuotteiden kestävyyden parantamiseksi vaatimusten avulla ennen niiden markkinoille saattamista; kehottaa komissiota määrittelemään vähimmäissuoritusvaatimukset ja tavoitteet, mukaan lukien tuoteryhmän perusteella määräytyvät vähimmäismääräajat varaosien toimittamiselle ja kohtuulliset enimmäistoimitusajat, sellaisten tuotteiden kehittämiselle, tuotannolle ja markkinoinnille, jotka ovat kestäviä, turvallisia, monikäyttöisiä ja teknisesti kestäviä ja helposti korjattavia, jotka eivät sisällä vaarallisia aineita ja jotka jätteeksi muututtuaan ja sen jälkeen, kun ne on valmisteltu uudelleenkäyttöön tai kierrätettäväksi, soveltuvat asetettavaksi saataville tai saatettavaksi markkinoille jätehierarkian asianmukaisen täytäntöönpanon helpottamiseksi; kehottaa komissiota myös tukemaan ja kehittämään taloudellisia välineitä, jotka antavat taloudellista etua ”kestävälle valinnalle”;

18. korostaa, että tuotteiden pidempi käyttöikä edellyttää sellaisten toimenpiteiden hyväksymistä, joilla kielletään suunniteltu vanheneminen; kehottaa komissiota tutkimaan saatuja tietoja, joiden mukaan älypuhelimien kaltaisten tuotteiden käyttöikä on tarkoituksellisesti hyvin lyhyt, ja ehdottamaan toimenpiteitä tämän ilmiön kieltämiseksi;

19. korostaa, että ennaltaehkäisemisen olisi oltava jätepuitedirektiivissä määritetyllä tavalla jätehierarkian mukainen ensisijainen tavoite;

20. korostaa, että kuluttajien olisi voitava osallistua täysimääräisesti ekologiseen siirtymään; kehottaa komissiota laatimaan lainsäädäntöehdotuksia tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarvittavista välineistä, mukaan lukien sen edellyttäminen, että tuotetietoja parannetaan sellaisten pakollisten merkintöjen avulla, jotka koskevat tuotteen kestävyyttä ja korjattavuutta (odotettavissa oleva käyttöikä, varaosien saatavuus jne.), kestävyyden ja korjattavuuden määritteleminen direktiiveissä 2011/83/EU ja 2005/29/EU tarkoitetuiksi tavaroiden pääominaisuuksiksi, ennen tuotteen markkinoille saattamista käytettävien vihreiden väittämien todentamismenetelmien parantaminen, oikeudellisten takeiden laajentaminen tuoteryhmän odotettavissa olevan käyttöiän mukaisesti sekä määritelmien laajentaminen, sellaisten käytäntöjen kieltäminen, joilla pyritään tarkoituksellisesti lyhentämään tuotteen käyttöikää, kuten korjauksen estäminen suunnitteluvaiheessa tai suorituskyvyn hidastuminen ohjelmistopäivityksen jälkeen (suunniteltu vanhentuminen), sekä viherpesun estäminen, lisäämällä ne direktiivin 2005/29/EY liitteeseen I;

21. kehottaa komissiota takaamaan EU:ssa ihmisille oikeuden tavaroiden korjauttamiseen edulliseen hintaan ottamalla käyttöön esimerkiksi sellaisia erityistoimia kuin velvollisuus toimittaa ostohetkellä tiedot varaosien saatavuudesta ja hinnasta sekä korjausajasta, tarjota kaikille korjausalan toimijoille, myös kuluttajille, syrjimätön pääsy korjaus- ja huoltotietoihin, edistää standardointia varaosien yhteensopivuuden edistämiseksi, asettaa korjaaminen etusijalle tuotteiden korvaamiseen nähden kohdennettujen kannustimien avulla ja tukea korjauspalveluja taloudellisten kannustimien avulla; korostaa, että tällaisten välineiden on perustuttava järkeviin ympäristökriteereihin, joiden avulla kuluttajat voivat arvioida tarkasti tuotteiden ympäristövaikutuksia niiden elinkaaren, ympäristöjalanjäljen, käyttöiän ja laadun perusteella; korostaa kuitenkin, että kestävän kulutuksen edistäminen on vain asian yksi puoli ja että siirtyminen kiertotalouteen olisi aloitettava tuotanto- ja ekosuunnitteluvaiheessa;

22. panee merkille hyvin toimivien jätehuollon sisämarkkinoiden merkityksen ja korostaa tarvetta parantaa edelleen kierrätystä koskevia markkinaolosuhteita; kehottaa tätä varten komissiota ja jäsenvaltioita helpottamaan parannustyötä muun muassa lainsäädäntöehdotuksin, joilla varmistetaan sääntelyn parempi yhdenmukaistaminen;

23. kehottaa komissiota myös puuttumaan asianmukaisesti tuotteiden laatueroihin ja varmistamaan, että ihmisten saatavilla on kaikissa jäsenvaltioissa samantasoisia elintarvikkeita ja muita tuotteita ja että heillä on yhtäläiset kuluttajan oikeudet, kuten oikeus tuotteiden korjaamiseen, riippumatta siitä, missä jäsenvaltiossa he asuvat;

24. kehottaa komissiota edistämään sekä kuluttajien että yritysten kannalta vertailukelpoisia ja yhdenmukaistettuja tuotetietoja, mukaan lukien vapaaehtoiset tuotemerkinnät, jotka perustuvat objektiivisiin tosiasioihin ja kuluttajatutkimukseen, ja kuulemaan tässä yhteydessä täysimääräisesti kaikkia asiaankuuluvia sidosryhmiä välttäen samalla liiallisen rasituksen aiheuttamista pk-yrityksille;

25. korostaa, että ekosuunnittelua koskevien vaatimusten olisi oltava pakollisia; kehottaa soveltamaan ekosuunnittelua koskevia vaatimuksia sellaisiin muihin kuin energiatuotteisiin, joilla on merkittäviä ympäristövaikutuksia, kuten tekstiileihin ja huonekaluihin;

26. kehottaa ottamaan käyttöön ja käyttämään pulloja varten luotuja järjestelmiä vastaavia pakollisia panttijärjestelmiä, joiden avulla materiaalien laatu voidaan pitää suurin piirtein samalla tasolla yhdestä käytöstä seuraavaan;

27. ehdottaa sellaisten selkeiden suuntaviivojen ja standardien laatimista, jotka koskevat vihreitä väittämiä ja sitoumuksia, joiden pohjalta ympäristömerkinnät laaditaan; odottaa innolla suunniteltua lainsäädäntöehdotusta vihreiden väittämien perustelemiseksi; katsoo, että tarjoamalla kuluttajille avoimuutta ja ohjeita täsmällisen ja vastuullisen tiedon ja ympäristömerkkien avulla lisätään kuluttajien luottamusta tuotteisiin ja markkinoihin, mikä johtaa lopulta kestävään kulutukseen;

28. kehottaa komissiota parantamaan EU:n sisällä ja sen ulkopuolella tapahtuvia lajiteltujen jätteiden ja kierrätettävien materiaalien kuljetuksia koskevia puitteita jätepuitedirektiivin mukaisesti, jotta EU:n kierrätysmarkkinoille voitaisiin taata kestävät taloudelliset olosuhteet ja varmistaa, että jätekuljetuksissa EU:n ulkopuolelle noudatetaan tehokkaasti ympäristönsuojeluvaatimuksia;

29. korostaa, että yksityisen sektorin mukanaolo vastuullisena sidosryhmänä siirtymisessä kohti kestävämpää ja kiertotaloutta on tärkeää; toteaa, että kestävät ja kiertotalouden mukaiset teollisuuskäytännöt ovat ratkaisevan tärkeitä Euroopan vihreän kehityksen ohjelman ja Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi;

30. kehottaa tarkistamaan ympäristömerkintädirektiiviä, jotta voidaan parantaa kuluttajien tietoja tuotteiden korjattavuudesta, varaosien saatavuudesta ja kohtuuhintaisuudesta sekä DIY-vaihtoehdoista;

31. toteaa, että yksityisellä jätehuoltosektorilla on ratkaiseva rooli kiertotalouden vahvistamisessa, sillä se pitää hallussaan 60 prosentin markkinaosuutta kotitalousjätteestä ja 75 prosentin osuutta teollisuus- ja kauppajätteestä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kannustamaan yksityiseen sektoriin tehtäviä investointeja, jotta kannustetaan edelleen kestävään jätehuoltoon ja tuetaan kierrätysmateriaalien ja niitä sisältävien tuotteiden kysyntää;

32. kehottaa komissiota edistämään kierrätettyjen materiaalien käyttöä hyödyntämällä teollisuuden ja sidosryhmien nykyisiä aloitteita ja tukemalla uusia;

33. katsoo, että ekosuunnitteludirektiivi tarjoaa resurssitehokkuutta parantavia huomattavia mahdollisuuksia, joita ei toistaiseksi ole hyödynnetty; kehottaa komissiota asettamaan etusijalle sellaisiin tuotteisiin liittyvien täytäntöönpanotoimien toteuttamisen ja tarkistamisen, joihin liittyy parhaat mahdollisuudet primäärienergian säästämisen ja kiertotalouden osalta; kehottaa suorittamaan järjestelmällisiä ja syvällisiä analyyseja kiertotalouden potentiaalista sellaisten valmistelevien tutkimusten aikana, jotka koskevat ekosuunnittelutoimien laajentamista muihin tuoteluokkiin;

34. korostaa ympäristöä säästävien julkisten hankintojen merkitystä kestävään kiertotalouteen siirtymisen nopeuttamisessa sekä sitä, että on tärkeää ottaa käyttöön ympäristöä säästävät julkiset hankinnat EU:n talouden elpymisen aikana; muistuttaa, että komissio on sitoutunut ehdottamaan uutta ympäristöä säästäviä julkisia hankintoja koskevaa lainsäädäntöä, ja kehottaa komissiota esittämään kunnianhimoisen ehdotuksen, jolla lisättäisiin merkittävästi ympäristöä säästävien julkisten hankintojen käyttöä Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteiden mukaisesti, jotta vihreä vaihtoehto olisi noudata tai selitä -periaatteen mukaisesti oletusvalinta kaikissa julkisissa hankinnoissa, ja siitä voitaisiin poiketa ainoastaan hyväksyttävin perusteluin;

35. katsoo, että globaaleja arvoketjuja on monipuolistettava sähköistä kaupankäyntiä koskevilla uusilla säännöillä, ympäristöhyödykkeitä koskevalla sopimuksella, jolla voidaan edistää ympäristöhyödykkeiden käyttöä, ja teollis- ja tekijänoikeuksien kansainvälisellä uudistuksella, jonka tavoitteena on parantaa kilpailukykyä ja tehostaa luovan työn ja innovoinnin suojelua ja palkitsemista, jotta voidaan luoda syvällisesti kestävät sisämarkkinat;

36. korostaa, että kaikilla kuluttajilla olisi oltava oikeus turvallisiin tuotteisiin, jotka eivät vahingoita ympäristöä tai ihmisten terveyttä; kehottaa nopeasti ja tehokkaasti lopettamaan ja kieltämään vaarallisten aineiden käytön sisämarkkinoilla; korostaa, että tämä on erityisen tärkeää hormonitoimintaa häiritsevien aineiden kohdalla; korostaa, että kestävien sisämarkkinoiden kehittämisen on perustuttava myrkyttömään kiertotalouteen ja ympäristöön, jossa vaarallisia aineita ei käytetä eikä kierrätetä;

37. pitää tärkeänä lisätä yleistä tietoisuutta kuluttajien oikeuksista ja tuotteiden ja palvelujen kestävän kulutuksen merkityksestä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita helpottamaan tätä tietoisuutta perustamalla foorumin, jossa vaihdetaan parhaita käytäntöjä ja jossa on mukana kansalaisia, julkisen ja yksityisen sektorin edustajia, paikallisviranomaisia, tiedeyhteisöjä, valtiosta riippumattomia ja kansalaisjärjestöjä sekä kuluttajajärjestöjä, jotta varmistetaan, että kaikki kansalaiset saavat helposti ymmärrettävää ja kattavaa tietoa.

 

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄ
LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

16.7.2020

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

43

6

28

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Nikos Androulakis, Bartosz Arłukowicz, Margrete Auken, Simona Baldassarre, Marek Paweł Balt, Traian Băsescu, Aurelia Beigneux, Monika Beňová, Sergio Berlato, Alexander Bernhuber, Malin Björk, Simona Bonafè, Delara Burkhardt, Pascal Canfin, Sara Cerdas, Mohammed Chahim, Tudor Ciuhodaru, Nathalie Colin-Oesterlé, Miriam Dalli, Esther de Lange, Christian Doleschal, Marco Dreosto, Bas Eickhout, Eleonora Evi, Agnès Evren, Fredrick Federley, Andreas Glück, Catherine Griset, Jytte Guteland, Anja Hazekamp, Martin Hojsík, Pär Holmgren, Yannick Jadot, Adam Jarubas, Petros Kokkalis, Athanasios Konstantinou, Ewa Kopacz, Joanna Kopcińska, Peter Liese, Sylvia Limmer, Javi López, César Luena, Fulvio Martusciello, Liudas Mažylis, Joëlle Mélin, Tilly Metz, Silvia Modig, Dolors Montserrat, Alessandra Moretti, Dan-Ștefan Motreanu, Ville Niinistö, Ljudmila Novak, Grace O’Sullivan, Jutta Paulus, Jessica Polfjärd, Luisa Regimenti, Frédérique Ries, María Soraya Rodríguez Ramos, Sándor Rónai, Rob Rooken, Silvia Sardone, Christine Schneider, Günther Sidl, Linea Søgaard-Lidell, Nicolae Ştefănuță, Edina Tóth, Véronique Trillet-Lenoir, Petar Vitanov, Alexandr Vondra, Mick Wallace, Pernille Weiss, Michal Wiezik, Tiemo Wölken, Anna Zalewska

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Billy Kelleher

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (209 art. 7 kohta)

Margarita de la Pisa Carrión, Veronika Vrecionová

 


 

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ
LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

43

+

PPE

Michal WIEZIK

S&D

Nikos ANDROULAKIS, Marek Paweł BALT, Monika BEŇOVÁ, Simona BONAFÈ, Delara BURKHARDT, Sara CERDAS, Mohammed CHAHIM, Tudor CIUHODARU, Miriam DALLI, Jytte GUTELAND, Javi LÓPEZ, César LUENA, Alessandra MORETTI, Sándor RÓNAI, Günther SIDL, Petar VITANOV, Tiemo WÖLKEN

RENEW

Pascal CANFIN, Fredrick FEDERLEY, Andreas GLÜCK, Martin HOJSÍK, Billy KELLEHER, Frédérique RIES, María Soraya RODRÍGUEZ RAMOS, Nicolae ŞTEFĂNUȚĂ, Linea SØGAARD-LIDELL, Véronique TRILLET-LENOIR

GREENS/EFA

Margrete AUKEN, Bas EICKHOUT, Pär HOLMGREN, Yannick JADOT, Tilly METZ, Ville NIINISTÖ, Grace O'SULLIVAN, Jutta PAULUS

EUL/NGL

Malin BJÖRK, Anja HAZEKAMP, Petros KOKKALIS, Silvia MODIG, Mick WALLACE

NI

Eleonora EVI, Athanasios KONSTANTINOU

 

6

-

ID

Simona BALDASSARRE, Marco DREOSTO, Sylvia LIMMER, Luisa REGIMENTI, Silvia SARDONE

ECR

Rob ROOKEN

 

28

0

EPP

Bartosz ARŁUKOWICZ, Traian BĂSESCU, Alexander BERNHUBER, Nathalie COLIN-OESTERLÉ, Christian DOLESCHAL, Agnès EVREN, Adam JARUBAS, Ewa KOPACZ, Esther de LANGE, Peter LIESE, Fulvio MARTUSCIELLO, Liudas MAŽYLIS, Dolors MONTSERRAT, Dan-Ștefan MOTREANU, Ljudmila NOVAK, Jessica POLFJÄRD, Christine SCHNEIDER, Edina TÓTH, Pernille WEISS

ID

Aurelia BEIGNEUX, Catherine GRISET, Joëlle MÉLIN

ECR

Sergio BERLATO, Margarita DE LA PISA CARRIÓN, Joanna KOPCIŃSKA, Alexandr VONDRA, Veronika VRECIONOVÁ, Anna ZALEWSKA

 

Symbolien selitys:

+ : puolesta

- : vastaan

0 : tyhjää

 


 

 

 

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄ ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

26.10.2020

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

20

2

23

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Andrus Ansip, Pablo Arias Echeverría, Alessandra Basso, Brando Benifei, Adam Bielan, Biljana Borzan, Vlad-Marius Botoş, Markus Buchheit, Dita Charanzová, Deirdre Clune, David Cormand, Carlo Fidanza, Evelyne Gebhardt, Alexandra Geese, Sandro Gozi, Maria Grapini, Svenja Hahn, Virginie Joron, Eugen Jurzyca, Arba Kokalari, Marcel Kolaja, Kateřina Konečná, Jean-Lin Lacapelle, Maria-Manuel Leitão-Marques, Morten Løkkegaard, Adriana Maldonado López, Antonius Manders, Beata Mazurek, Leszek Miller, Dan-Ştefan Motreanu, Kris Peeters, Anne-Sophie Pelletier, Miroslav Radačovský, Christel Schaldemose, Andreas Schwab, Ivan Štefanec, Róża Thun und Hohenstein, Kim Van Sparrentak, Marion Walsmann, Marco Zullo

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Marc Angel, Pascal Arimont, Marco Campomenosi, Salvatore De Meo, Claude Gruffat

 

 


LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

20

+

S&D

Marc Angel, Brando Benifei, Biljana Borzan, Evelyne Gebhardt, Maria Grapini, Maria-Manuel Leitão-Marques, Adriana Maldonado López, Leszek Miller, Christel Schaldemose

RENEW

Sandro Gozi

ID

Virginie Joron, Jean-Lin Lacapelle

VERTS/ALE

David Cormand, Alexandra Geese, Claude Gruffat, Marcel Kolaja, Kim Van Sparrentak

EUL/NGL

Kateřina Konečná, Anne-Sophie Pelletier

NI

Marco Zullo

 

2

-

ECR

Eugen Jurzyca

NI

Miroslav Radačovský

 

23

0

PPE

Pablo Arias Echeverría, Pascal Arimont, Deirdre Clune, Salvatore De Meo, Arba Kokalari, Antonius Manders, Dan-Ştefan Motreanu, Kris Peeters, Andreas Schwab, Ivan Štefanec, Róża Thun und Hohenstein, Marion Walsmann

RENEW

Andrus Ansip, Vlad-Marius Botoş, Dita Charanzová, Svenja Hahn, Morten Løkkegaard

ID

Alessandra Basso, Markus Buchheit, Marco Campomenosi

ECR

Adam Bielan, Carlo Fidanza, Beata Mazurek

 

Symbolien selitys:

+ : puolesta

- : vastaan

0 : tyhjää

 

 

 

Päivitetty viimeksi: 18. marraskuuta 2020
Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö