Mietintö - A9-0240/2020Mietintö
A9-0240/2020
Euroopan parlamentti

MIETINTÖ yritysten kestävästä hallinnoinnista

2.12.2020 - (2020/2137(INI))

Oikeudellisten asioiden valiokunta
Esittelijä: Pascal Durand


Menettely : 2020/2137(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari :  
A9-0240/2020
Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
A9-0240/2020
Keskustelut :
Äänestykset :
Hyväksytyt tekstit :

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

yritysten kestävästä hallinnoinnista

(2020/2137(INI))

Euroopan parlamentti, joka

– ottaa huomioon vuonna 2011 annetut yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n ohjaavat periaatteet[1],

– ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen tavoitteet[2],

– ottaa huomioon Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) toimintaohjeet monikansallisille yrityksille[3],

– ottaa huomioon vastuullista liiketoimintaa[4] koskevat ja yhteisösijoittajien vastuullista liiketoimintaa[5] koskevat OECD:n due diligence -ohjeet,

– ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön ILO:n kolmikantaisen periaatejulistuksen, joka koskee monikansallisia yrityksiä ja sosiaalipolitiikkaa[6],

– ottaa huomioon 12. joulukuuta 2015 tehdyn Pariisin sopimuksen[7],

– ottaa huomioon hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) vuoden 2018 erityisraportin ”Global Warming of 1.5°C”[8],

– ottaa huomioon 4. maaliskuuta 2020 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi puitteiden vahvistamisesta ilmastoneutraaliuden saavuttamiseksi ja asetuksen (EU) 2018/1999 muuttamisesta (eurooppalainen ilmastolaki) (COM(2020)0080),

– ottaa huomioon fluoratuista kasvihuonekaasuista ja asetuksen (EY) N:o 842/2006 kumoamisesta 16. huhtikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 517/2014[9],

– ottaa huomioon kestävän kasvun rahoitusta koskevan toimintasuunnitelman (COM(2018)0097),

– ottaa huomioon Euroopan vihreän kehityksen ohjelman (COM(2019)0640),

– ottaa huomioon mukautetun komission työohjelman 2020 (COM(2020)0440),

– ottaa huomioon tietyntyyppisten yritysten vuositilinpäätöksistä, konsernitilinpäätöksistä ja niihin liittyvistä kertomuksista, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/43/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivien 78/660/ETY ja 83/349/ETY kumoamisesta 26. kesäkuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/34/EU[10] (tilinpäätösdirektiivi),

– ottaa huomioon neuvoston direktiivin 2013/34/EU muuttamisesta tietyiltä suurilta yrityksiltä ja konserneilta edellytettävien muiden kuin taloudellisten tietojen ja monimuotoisuutta koskevien tietojen julkistamisen osalta 22. lokakuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/95/EU[11] (muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamisesta annettu direktiivi),

– ottaa huomioon julkistamattoman taitotiedon ja liiketoimintatiedon (liikesalaisuuksien) suojaamisesta laittomalta hankinnalta, käytöltä ja ilmaisemiselta 8. kesäkuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/943[12],

– ottaa huomioon direktiivin 2007/36/EY muuttamisesta osakkeenomistajien pitkäaikaiseen vaikuttamiseen kannustamisen osalta 17. toukokuuta 2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/828[13] (osakkeenomistajien oikeuksia koskeva direktiivi),

– ottaa huomioon unionin oikeuden rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden suojelusta 23. lokakuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/1937[14],

– ottaa huomioon kestävyyteen liittyvien tietojen antamisesta rahoituspalvelusektorilla 27. marraskuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/2088[15] (tietojen antamista koskeva asetus),

– ottaa huomioon kestävää sijoittamista helpottavasta kehyksestä ja asetuksen (EU) 2019/2088 muuttamisesta 18. kesäkuuta 2020 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2020/852[16] (luokitusjärjestelmäasetus),

– ottaa huomioon muiden kuin taloudellisten tietojen raportointia koskevat komission suuntaviivat (muiden kuin taloudellisten tietojen raportointimenetelmä)[17] ja muiden kuin taloudellisten tietojen raportointia koskevat komission suuntaviivat: ilmastoon liittyvien tietojen raportointia koskeva täydennysosa[18],

– ottaa huomioon pääomamarkkinaunionia käsittelevän korkean tason foorumin Euroopan pääomamarkkinoiden uutta visiota koskevan loppuraportin ”A new vision for Europe’s capital markets”[19],

– ottaa huomioon komissiolle heinäkuussa 2020 tehdyn yritysjohtajien velvollisuuksia ja yritysten kestävää hallinnointia koskevan tutkimuksen ”Study on directors’ duties and sustainable corporate governance”,

– ottaa huomioon vuonna 2008 hyväksytyn yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevan YK:n ”suojele – kunnioita – korjaa” -kehyksen[20],

– ottaa huomioon komissiolle toukokuussa 2020 tehdyn ympäristövastuudirektiivin rahoitusturvallisuuden parantamista koskevan tutkimuksen ”Improving financial security in the context of the Environmental Liability Directive”[21],

– ottaa huomioon Oslon periaatteet, jotka koskevat globaaleja velvollisuuksia hillitä ilmastonmuutosta[22],

– ottaa huomioon kesäkuussa 2017 annetut ilmastoon liittyvien taloudellisten tietojen julkistamista käsittelevän työryhmän suositukset,

– ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

– ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan ja ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnot,

– ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A9-0240/2020),

A. toteaa, että unionin perustana ovat Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklassa mainitut arvot ja sen ympäristöpolitiikka perustuu ennalta varautumisen periaatteeseen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 191 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

B. toteaa, että yritysmaailmassa kestävyyteen perustuva lähestymistapa merkitsee sitä, että yritykset ottavat asianmukaisesti huomioon yleiset yhteiskunnalliset ja ympäristöön liittyvät näkökohdat, kuten työntekijöidensä oikeudet sekä planeetan sietokyvyn rajat, torjuakseen uhkaavimpia riskejä, joita yritysten toiminta voi näille aiheuttaa;

C. toteaa, että yritysten kestävää hallinnointia edistäviä kansainvälisiä aloitteita on paljon mutta ne perustuvat vapaaehtoisuuteen, ne eivät ole sitovia säädöksiä ja ne ovat osoittautuneet pääosin tehottomaksi tavaksi muuttaa yritysten toimintatapoja kestävämmiksi; toteaa, että kestävän kasvun rahoitusta koskevan toimintasuunnitelman mukaisesti komissiolle laaditussa yritysjohtajien velvollisuuksia ja yritysten kestävää hallinnointia koskevassa tutkimuksessa painotetaan hyötyjä, joita saadaan, kun selvennetään kestävyyttä ja pitkän aikavälin näkökohtia koskevia yritysjohtajien velvollisuuksia, korostetaan lyhytjänteiseen toimintaan liittyviä ongelmia ja muistutetaan, että yritysten on otettava huomioon pitkän aikavälin edut, jotta EU voi edistyä omien kestävyyttä koskevien sitoumustensa täyttämisessä; ottaa huomioon, että tutkimuksessa todetaan selvästi olevan tarpeen hyväksyä asiaa koskevaa EU:n lainsäädäntöä;

D. toteaa, että EU toteutti edellisellä vaalikaudella useita aloitteita, joilla pyrittiin edistämään rahoitustoiminnan ja taloudellisen toiminnan avoimuutta ja pitkäjänteisyyttä, mukaan lukien osakkeenomistajien oikeuksia koskeva direktiivi, kestävän kasvun rahoitusta koskeva toimintasuunnitelma, tietojen antamista koskeva asetus ja luokitusjärjestelmäasetus; toteaa, että tämä kehityssuuntaus alkoi muun muassa muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamisesta annetun direktiivin hyväksymisen myötä; toteaa, että muiden kuin taloudellisten tietojen julkistaminen on tarpeen yritysten tulosten ja niiden yhteiskuntaan ja ympäristöön kohdistuvien pitkän aikavälin vaikutusten mittaamiseksi, seuraamiseksi ja hallitsemiseksi;

E. toteaa, että muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamisesta annettu direktiivi on tiiviisti kytköksissä yritysten kestävään hallinnointiin ja on ollut merkittävä edistysaskel muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamisen edistämisessä unionissa; katsoo, että siinä on kuitenkin vakavia puutteita, jotka on korjattava, jotta siitä olisi enemmän hyötyä sijoittajille ja sidosryhmille;

F. toteaa, että Euroopan vihreän kehityksen ohjelman mukaan yritysten ja rahoituslaitosten on lisättävä ilmasto- ja ympäristötietojensa julkistamista, jotta sijoittajat saavat kaikki tiedot sijoitustensa kestävyydestä; toteaa, että komissio on sitoutunut tarkistamaan muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamisesta annettua direktiiviä tämän suuntaisesti; toteaa, että vuoden 2020 mukautetun työohjelmansa mukaan komissio aikoo esittää ehdotuksen muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamisesta annetun direktiivin tarkistamisesta vuoden 2021 ensimmäisellä neljänneksellä;

G. toteaa, että sidosryhmät ovat usein todenneet, että muut kuin taloudelliset tiedot, joita yritykset toimittavat muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamisesta annetun direktiivin mukaisesti, eivät ole riittäviä, luotettavia eivätkä vertailukelpoisia; ottaa huomioon, että tietojen valmistelusta vastaavat ovat todenneet, että vapaaehtoisten julkistamiskehysten moninaisuus aiheuttaa hämäännystä, ja he ovat vaatineet oikeudellista selkeyttämistä ja standardointia; katsoo, että yritysten on julkistettava kattavampia ja luotettavampia tietoja, jotta voidaan vähentää kaikkia mahdollisia ilmastoon, ympäristöön ja yhteiskuntaan kohdistuvia kielteisiä vaikutuksia; katsoo, että muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamisen parantaminen voisi lisätä yritysten vastuuvelvollisuutta ja parantaa luottamusta niihin; toteaa, että tällainen parantaminen ei saisi aiheuttaa epäreilua kilpailun epätasapainoa; katsoo, että julkistamista koskevissa velvoitteissa olisi tämän vuoksi otettava huomioon hallinnolliset kustannukset ja niiden olisi oltava oikeassa suhteessa yrityksen kokoon nähden ja johdonmukaisia muun yritystoimintaan sovellettavan lainsäädännön, kuten liikesalaisuuksien kunnioittamista ja väärinkäytösten paljastajien suojelua koskevan lainsäädännön, kanssa;

H. ottaa huomioon, että komissiolle laaditusta yritysjohtajien velvollisuuksia ja yritysten kestävää hallinnointia koskevasta tutkimuksesta ilmenee, että EU:n pörssiyhtiöt keskittyvät yhä enenevässä määrin osakkeenomistajiensa lyhyen aikavälin etuihin; toteaa, että tutkimuksessa ehdotetaan useita unionin tason lainsäädäntövaihtoehtoja, joilla parannettaisiin merkittävästi yritysten kestävyyttä; katsoo, että on hyväksyttävä eurooppalaisia yrityksiä varten tarkoitettu lainsäädäntökehys noudattaen täysimääräisesti suhteellisuusperiaatetta ja välttäen niihin kohdistuvan liiallisen hallinnollisen taakan muodostumista; katsoo, että tällä kehyksellä on varmistettava oikeusvarmuuden kunnioittaminen sisämarkkinoilla ja parannettava sitä ja että se ei saisi aiheuttaa kilpailuhaittaa;

I. toteaa, että kestävyyteen perustuva lähestymistapa yritysten hallinnoinnissa kattaa sekä ihmisoikeudet että ympäristönsuojelun; katsoo, että lakisääteistä vaatimusta julkistaa tietoja, jotka liittyvät ympäristö-, sosiaali- ja työntekijäkysymyksiin, ihmisoikeuksiin, lahjontaan ja korruptioon, olisi pidettävä osana yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevissa YK:n ohjaavissa periaatteissa määriteltyä yritysten velvollisuutta kunnioittaa ihmisoikeuksia;

J. ottaa huomioon, että Pariisin sopimuksen tavoitteena on pitää maapallon keskilämpötilan nousu selvästi alle 2 celsiusasteessa esiteolliseen tasoon verrattuna ja jatkaa pyrkimyksiä lämpötilan nousun rajoittamiseksi 1,5 celsiusasteeseen esiteolliseen tasoon verrattuna;

K. toteaa, että lisääntyvä maailmanlaajuinen kilpailu luonnonvaroista johtaa usein siihen, että yritykset hyödyntävät luonnonympäristöä ja ihmisten elinympäristöä kestämättömällä tavalla;

L. katsoo, että yritysten hallinnoinnilla on keskeinen rooli niiden EU:n sitoumusten toimeenpanossa, jotka koskevat YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista ja Pariisin sopimuksen täytäntöönpanoa;

M. toteaa, että ilmastonmuutos vaarantaa vakavasti elintarviketurvan ja erityisesti elintarvikkeiden saatavuuden, saantimahdollisuudet ja käytön sekä elintarvikejärjestelmien vakauden; toteaa, että naisviljelijät tuottavat nykyisin 45–80 prosenttia kaikista elintarvikkeista kehitysmaissa, joihin ilmastonmuutos ja ympäristön tilan heikkeneminen vaikuttavat suhteettoman paljon;

N. toteaa, että Århusin yleissopimuksessa vahvistetaan useita ympäristöasioita koskevia yleisön ja yhdistysten oikeuksia, mukaan lukien oikeus saada ympäristöä koskevaa tietoa, oikeus osallistua ympäristöä koskevaan päätöksentekoon ja muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeus;

O. toteaa, että YK:n Århusin yleissopimuksen valvontakomitea totesi vuonna 2017, ettei EU noudata Århusin yleissopimusta, koska sen kansalaisilla ei ole mahdollisuutta riitauttaa EU:n toimielinten päätöksiä EU:n tuomioistuimissa;

P. toteaa, että komissio on kohottanut vuosien 2019–2024 välisen ajan tavoitteita laatimalla asialistan Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa varten ja toteamalla, että Euroopan on johdettava siirtymää kohti tervettä maapalloa;

Q. toteaa, että yritysjohtajilla on lain ja yrityksen perustamiskirjan nojalla velvollisuus toimia yrityksensä etujen mukaisesti; toteaa, että tätä velvollisuutta on tulkittu eri tavoin eri lainkäyttöalueilla ja yrityksen edun on usein katsottu tarkoittavan osakkeenomistajien taloudellisia etuja; katsoo, että sen, minkä katsotaan olevan eduksi yritykselle, olisi katettava myös asiaankuuluvien sidosryhmien, mukaan lukien työntekijöiden, edut sekä laajemmat yhteiskunnalliset edut; toteaa, että tämän velvollisuuden suppea tulkinta ja liiallinen keskittyminen lyhyen aikavälin voittojen maksimointiin on haitallista yritysten pitkän aikavälin tulosten ja kestävyyden ja siten myös osakkeenomistajien etujen kannalta;

R. katsoo, että yritysten kestävää hallinnointia koskevan unionin lainsäädännön johdonmukaisuuden varmistamiseksi olisi otettava käyttöön konkreettisia velvoitteita ja kannustimia, jotka koskevat toimien toteuttamista eivätkä pelkästään tietojen julkistamista; toteaa, että tämän vuoksi tarvitaan lisäkehys, jossa määritellään kestävyyttä koskevat yritysten johtokuntien velvollisuudet;

S. katsoo, että muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamisesta annetun direktiivin tarkistamista koskevien ehdotusten lisäksi komission olisi esitettävä due diligence -velvoitteita ja yritysjohtajien velvollisuuksia koskevaa uutta lainsäädäntöä, jotta voidaan parantaa EU:n yritysten hallinnoinnin kestävyyttä, avoimuutta ja vastuullisuutta; katsoo, että jos yksittäisen lainsäädäntövälineen on tarkoitus kattaa sekä due diligence -velvoitteet että johtajien velvollisuudet, kyseiset kysymykset olisi erotettava selkeästi toisistaan kahteen eri osaan; katsoo, että nämä velvoitteet ja velvollisuudet täydentävät toisiaan mutta ne eivät voi korvata toisiaan eikä toinen ole alisteinen toiseen nähden;

Muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamista koskevat velvoitteet

1. kehottaa komissiota pyrkimään yhtiöoikeutta ja yritysten hallinnointia koskevia uusia toimia ehdottaessaan saattamaan asiaankuuluvaan tasapainoon yhtäältä tarve lieventää yritysjohtajiin kohdistuvaa lyhyen aikavälin painetta ja kannustaa sisällyttämään kestävyys yritysten päätöksentekoon ja toisaalta tarve riittävään joustavuuteen varmistaen samalla yhdenmukaistamisen; korostaa, että on tärkeää vahvistaa johtajien roolia yritysten pitkän aikavälin etujen tavoittelussa tulevissa EU:n tason toimissa ja luoda yritysten hallintoelimiin toimintakulttuuri, jossa otetaan huomion yritysten kestävä hallinnointi ja sen täytäntöönpano;

2. pitää myönteisenä, että komissio on sitoutunut tarkistamaan muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamisesta annettua direktiiviä; korostaa, että tarkistamisessa olisi noudatettava täysimääräisesti tietojen antamista koskevassa asetuksessa ja luokitusjärjestelmäasetuksessa säädettyjä vaatimuksia; kehottaa komissiota ottamaan huomioon tässä päätöslauselmassa esitetyt suositukset;

3. palauttaa mieliin, että parlamentti on kehottanut laajentamaan muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamista koskevan direktiivin soveltamisalaa siten, että se kattaisi kaikki unionin alueelle sijoittautuneet suuret pörssiyritykset ja listaamattomat yritykset, sellaisina kuin ne on määritelty tilinpäätösdirektiivin 3 artiklan 4 kohdassa; korostaa, että tasapuolisten toimintaedellytysten takaamiseksi muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamista koskevia velvoitteita olisi sovellettava myös kaikkiin EU:n ulkopuolisiin yrityksiin, jotka toimivat unionin markkinoilla; kehottaa komissiota määrittelemään taloudellisen toiminnan korkean riskin alat, joilla on merkittävä vaikutus kestävyyttä koskeviin kysymyksiin, minkä vuoksi olisi perusteltua, että kyseisten alojen pienet ja keskisuuret yritykset (pk-yritykset) sisällytettäisiin muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamisesta annetun direktiivin soveltamisalaan; katsoo tämän osalta, että komission olisi hyödynnettävä riippumattomia ulkopuolisia asiantuntijoita viitteellisen, ohjeellisen ja säännöllisesti päivitettävän konfliktialueita ja korkean riskin alueita koskevan luettelon sekä pk-yrityksille tarkoitettujen erityisohjeiden laatimiseksi; katsoo, että olisi kiinnitettävä erityisesti huomiota investointeihin ja aloihin, joilla on usein yhteys laittomaan liiketoimintaan, kuten ympäristörikoksiin, luonnonvaraisten eläinten ja kasvien laittomaan kauppaan, korruptioon tai talousrikollisuuteen; korostaa, että muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamisesta annettua direktiiviä on tarkistettava myös siksi, että rahoitusmarkkinoiden toimijoilla olisi mahdollisuus tutustua olennaisiin tietoihin voidakseen täyttää tietojen antamista koskevan asetuksen velvoitteet;

4. korostaa, että yritysten kestävä hallinnointi on tärkeä tekijä, jonka avulla EU voi saada aikaan sekä selviytymis- ja palautumiskykyisen että kestävän talouden, parantaa tasapuolisia toimintaedellytyksiä EU:n yritysten kansainvälisen kilpailukyvyn ylläpitämiseksi ja edistämiseksi sekä suojella EU:n työntekijöitä ja yrityksiä kolmansien maiden harjoittamalta epäreilulta kilpailulta, ja katsoo, että se voi siten asianmukaisesti mitoitettuna ja oikeasuhteisena hyödyttää EU:n kauppa- ja investointipolitiikkaa;

5. toteaa, että covid-19-pandemia on tuonut esiin globaalien toimitusketjujen haavoittuvuudet ja osoittanut, että vapaaehtoisuuteen perustuvat säännöt eivät yksin riitä, kuten on nähty esimerkiksi vaateteollisuuden alalla, missä tuotanto häiriintyi kriisin aikana, mikä johti kielteisiin vaikutuksiin koko toimitusketjussa; toteaa, että kriisistä selviytyvät paremmin yritykset, joilla on paremmin määritellyt ympäristöön, yhteiskuntaan ja hallintoon liittyvät käytännöt sekä riskinvähentämisprosessit; toteaa, että Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) mukaan[23] yritykset, jotka puuttuvat covid-19-kriisiin liittyviin riskeihin ennakoivilla toimilla tavalla, joka lieventää työntekijöihin ja toimitusketjuihin kohdistuvia haitallisia vaikutuksia, todennäköisesti kasvattavat arvoaan enemmän pitkällä aikavälillä ja vahvistavat selviytymis- ja palautumiskykyään sekä parantavat elinkelpoisuuttaan lyhyellä aikavälillä ja elpymisnäkymiään keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä;

6. toteaa, että luokitusjärjestelmäasetuksessa vahvistetaan useita ympäristötavoitteita, jotka koskevat erityisesti ilmastonmuutosta, vesivarojen ja meriluonnonvarojen käyttöä ja suojelua, kiertotalouteen siirtymistä, pilaantumisen ehkäisyä ja valvontaa sekä luonnon monimuotoisuutta ja ekosysteemejä; katsoo, että ympäristöasioiden käsitettä olisi tulkittava muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamisesta annetussa direktiivissä luokitusjärjestelmäasetuksen mukaisesti ja sen olisi katettava kaikenlainen pilaantuminen; pyytää komissiota ottamaan huomioon ilmastoon liittyvien taloudellisten tietojen julkistamista käsittelevän työryhmän suositukset ja edistämään sellaisten innovatiivisten kirjanpitomenetelmien kehittämistä, joissa otetaan huomioon ekosysteemien arvo; katsoo, että on yhtä lailla tärkeää määritellä tarkasti muut kestävyyteen liittyvät kysymykset, joihin muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamisesta annetussa direktiivissä viitataan, kuten sosiaalisten ja työntekijöitä koskevien kysymysten, ihmisoikeuksien kunnioittamisen sekä korruption ja lahjonnan torjunnan käsitteet; katsoo, että työntekijöitä koskevat kysymykset voisivat kattaa yritysten palkkapolitiikkaa koskevien tietojen julkistamisen, johon voisi kuulua palkkojen esittäminen desiilin mukaisesti ja sukupuolten palkkaeron esittäminen;

7. katsoo, että yritysten kestävä hallinnointi on olennaisen tärkeää yritysten pitkän aikavälin linjausten kannalta, jotta niiden toimintaa voidaan mukauttaa siten, että se on yhteensopivaa Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa esitettyjen unionin yleisten ympäristötavoitteiden saavuttamisen sekä sen unionin sitoumuksen kanssa, joka koskee kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä unionin pyrkiessä saavuttamaan vuoden 2050 ilmastoneutraaliustavoitteen; korostaa, että kaikkien alojen olisi edistettävä kyseisen tavoitteen saavuttamista;

8. katsoo, että olennaisuuden määritelmässä olisi viitattava kaikkiin koko yhteiskuntaan kohdistuviin ympäristö-, ihmisoikeus- ja hallintotapavaikutuksiin ja sen olisi ulotuttava arvonmuodostusta ja yritysten puhtaasti taloudelliseen tulokseen liittyviä kysymyksiä laajemmalle; kehottaa tarkistamaan tätä määritelmää noudattaen kaksinkertaisen olennaisuuden periaatetta, josta säädettiin muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamisesta annetussa direktiivissä ja jota selvennettiin edelleen ilmastoon liittyvien tietojen raportointia koskevissa komission suuntaviivoissa; katsoo, että olennaisuuden arviointiprosessiin olisi otettava mukaan asiaankuuluvat sidosryhmät;

9. panee merkille, että muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamisesta annetussa direktiivissä säädetään merkittävästä joustosta sen suhteen, miten direktiivin soveltamisalaan kuuluvat yritykset voivat julkistaa asiaankuuluvia tietoja parhaaksi katsomallaan tavalla; toteaa, että yritykset voivat tällä hetkellä tukeutua oman harkintansa mukaan useisiin eri kehyksiin; panee merkille, että yritykset ovat edelleen epävarmoja sen suhteen, miten ne voivat parhaiten noudattaa julkistamisvelvoitteitaan; katsoo, että on välttämätöntä perustaa suhteellisuusperiaate asianmukaisesti huomioon ottaen laaja EU:n kehys, joka kattaa kaikki kestävyyttä koskevat kysymykset, jotka ovat olennaisia laajamittaisen muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamisen kannalta; korostaa tässä yhteydessä, että EU:n lainsäädäntökehyksellä olisi varmistettava, että annetut tiedot ovat selkeitä, tasapainoisia, ymmärrettäviä, verrattavissa muiden saman alan yritysten tietojen kanssa, todennettavissa ja objektiivisia ja että niihin kuuluu aikasidonnaisia kestävyystavoitteita; korostaa, että tämän kehyksen olisi myös sisällettävä sekä yleiset että alakohtaiset pakolliset standardit; pitää tässä yhteydessä myönteisenä komission sitoumusta tukea muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamista koskevien EU:n standardien kehitysprosessia; korostaa, että muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamisesta annetun direktiivin tarkistuksessa olisi asetettava erityisiä pakollisia julkistamista koskevia velvoitteita ja standardeja siten, että kaikki asiaankuuluvat sidosryhmät, kuten kansalaisyhteiskunta, ympäristöjärjestöt ja työmarkkinaosapuolet, osallistuvat tähän asianmukaisesti;

10. katsoo, että muita kuin taloudellisia tietoja koskevat selvitykset olisi esitettävä vuotuisessa toimintakertomuksessa, jottei yrityksille aiheutuisi lisärasitteita; suhtautuu myönteisesti komission pääomamarkkinaunionin toimintasuunnitelmassa (COM(2020)0590) antamaan sitoumukseen esittää vuoden 2021 kolmanteen vuosineljännekseen mennessä lainsäädäntöehdotus sellaisen unionin laajuisen digitaalisen verkkofoorumin perustamisesta, joka on julkisesti saatavilla ja tarjoaa maksuttoman pääsyn sekä yritysten ilmoittamiin taloudellisiin että muihin kuin taloudellisiin tietoihin; toteaa, että foorumin olisi sisällettävä teemojen, alojen, maiden, liikevaihdon ja työntekijöiden määrän kaltaisia tekijöitä koskevia tietoja ja sen avulla käyttäjien olisi voitava vertailla yritysten julkistamia tietoja;

11. toteaa, että muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamisesta annetussa direktiivissä säädetään, ettei muita kuin taloudellisia tietoja koskeviin selvityksiin sovelleta sisällön varmentamista koskevaa vaatimusta, jota sovelletaan muuten yritysten tilinpäätöksiin; katsoo, että muita kuin taloudellisia tietoja koskevien selvitysten tarkistamisen olisi oltava pakollista asianomaisen yrityksen koosta ja toimialasta riippuen; katsoo, että varmennuspalvelujen tarjoajien, joiden on oltava puolueettomia ja riippumattomia, olisi suoritettava tarkastukset tulevan EU:n kehyksen mukaisesti; korostaa edellä esitetyn perusteella tarvetta puuttua lakisääteiseen tilintarkastukseen olennaisesti liittyviin vääränlaisiin kannustimiin tarkistamalla lakisääteistä tilintarkastusta koskevaa direktiiviä[24]; toteaa, että tämä olisi myös tilaisuus puuttua suurimmille pörssiyhtiöille yleensä tilintarkastuksia tekevien neljän suuren tilitoimiston lähes monopoliasemaan;

12. korostaa, että työntekijöiden edustajat olisi otettava mukaan muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamisprosessin määrittelyyn ja tietojen todentamiseen, erityisesti sosiaalista kestävyyttä koskevien tavoitteiden sekä toimitus- ja tuotantoketjuun liittyvien kysymysten, kuten ulkoistamisen ja alihankinnan, osalta;

13. korostaa, että on tärkeää asettaa tietyille EU:n yrityksille velvoite laatia vuosittain maakohtainen kertomus kultakin verotukselliselta lainkäyttöalueelta, jossa ne harjoittavat liiketoimintaa; kehottaa neuvostoa hyväksymään yleisnäkemyksensä mahdollisimman pian, jotta se voi aloittaa neuvottelut parlamentin kanssa komission ehdotuksesta direktiiviksi, joka koskee direktiivin 2013/34/EU muuttamista siltä osin kuin on kyse tiettyjen yritysten ja sivuliikkeiden tuloverotietojen ilmoittamisesta (COM(2016)0198);

14. katsoo, että EU:n olisi pyrittävä kaikin tavoin varmistamaan, että vapaakauppasopimuksiin, joista se neuvottelee, sisällytetään lausekkeita, joilla niiden kumppanivaltiot velvoitetaan asettamaan niiden yrityksille vastaavia velvoitteita, jotta voidaan välttää mahdolliset uudet kilpailua vääristävät keinot;

Johtajien huolenpitovelvollisuus ja lisätoimenpiteet yritysten hallinnoinnin muuttamiseksi kestävämmäksi

15. korostaa monimuotoisuuden ja osallistavuuden merkitystä yrityksissä, sillä ne johtavat parempaan tulokseen; kehottaa neuvostoa hyväksymään yleisnäkemyksensä mahdollisimman pian, jotta se voi aloittaa neuvottelut parlamentin kanssa naisten johtokuntapaikkoja koskevasta ehdotuksesta[25], jolla pyritään lakkauttamaan yritysten korkeimmalla päätöksentekotasolla esiintyvä naisten ja miesten edustuksen epätasapaino; kehottaa komissiota tarkastelemaan lisäehdotuksia ylimpien johtajien ja yrityksissä vaikutusvaltaisessa asemassa toimivien henkilöiden sukupuolijakauman tasapainottamiseksi;

16. korostaa, että työntekijöiden osallistumista yritysten päätöksentekoprosesseihin on lisättävä, jotta yrityksen pitkän aikavälin tavoitteet ja vaikutukset voidaan ottaa paremmin huomioon; kehottaa komissiota tarkastelemaan mahdollisuutta tarkistaa eurooppalaisesta yritysneuvostosta annettua direktiiviä[26] ja luoda uusi kehys, joka koskee työntekijöille tiedottamista, heidän kuulemistaan ja osallistumistaan eurooppalaisissa yrityksissä;

17. korostaa, että ekologisella siirtymällä ja lisääntyvällä digitalisaatiolla on merkittäviä vaikutuksia työvoimaan; katsoo näin ollen, että yritysten kestävässä hallinnoinnissa olisi aina tunnustettava ja tosiasiallisesti taattava työntekijöiden oikeus ammatilliseen jatkokoulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen työajalla;

18. toteaa, että yritykset eivät ole abstrakteja yksiköitä, joita nykyiset ympäristöön ja yhteiskuntaan liittyvät haasteet eivät koske; katsoo, että yritysten olisi edistettävä aktiivisemmin kestävyyttä, sillä niiden pitkän aikavälin tulos, palautumiskyky ja jopa selviytyminen voivat riippua siitä, käsitelläänkö niissä asianmukaisesti ympäristöön ja yhteiskuntaan liittyviä kysymyksiä; korostaa tässä yhteydessä, että johtajan huolenpitovelvollisuuteen yritystään kohtaan olisi kuuluttava osakkeiden lyhyen aikavälin voiton maksimoinnin lisäksi myös kestävyysnäkökohdat; panee merkille, että toimitusjohtajat ovat merkittävässä asemassa yrityksen strategian määrittelyssä ja sen toiminnan valvonnassa; katsoo, että toimitusjohtajien lakisääteiset velvollisuudet toimia yrityksensä etujen mukaisesti olisi ymmärrettävä velvollisuutena sisällyttää yrityksen kokonaisstrategiaan pitkän aikavälin edut ja kestävyyteen liittyvät riskit, vaikutukset, mahdollisuudet ja riippuvuudet; korostaa, että tähän priorisointivelvollisuuteen voisi sisältyä siirtyminen kestämättömistä investoinneista kestäviin investointeihin;

19. kehottaa komissiota esittämään lainsäädäntöehdotuksen sen varmistamiseksi, että johtajien velvollisuuksia ei voida tulkita väärin siten, että ne tarkoittaisivat vain osakkeenomistajien lyhyen aikavälin voittojen maksimointia, vaan niihin on sen sijaan sisällyttävä yrityksen edut ja laajemmat yhteiskunnalliset edut sekä työntekijöiden ja muiden sidosryhmien edut pitkällä aikavälillä; katsoo lisäksi, että kyseisellä ehdotuksella olisi varmistettava, että hallinto-, johto- tai valvontaelinten jäsenillä, jotka toimivat heille kansallisessa lainsäädännössä annetun toimivallan puitteissa, on lakisääteinen velvollisuus määritellä yrityksen kestävyyttä koskeva strategia, julkistaa se ja seurata sitä;

20. korostaa, että kun otetaan huomioon meneillään oleva ympäristövastuudirektiivin[27] tarkistus, yrityksillä olisi oltava ympäristövastuuta koskevia rahavakuuksia yksilöille ja ekosysteemeille aiheutuvien ympäristöhaittojen varalta;

21. katsoo, että kestävyyttä koskevissa yritysten strategioissa olisi määriteltävä niiden due diligence -velvoitteiden mukaisesti yhtäältä olennaisuuteen liittyvät kysymykset muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamista koskevien vaatimusten mukaisesti ja toisaalta ne merkittävät vaikutukset, joita kyseisillä yrityksillä voisi olla ympäristöön, ilmastoon, yhteiskuntaan ja työntekijöihin liittyviin kysymyksiin, sekä ihmisoikeuksiin, lahjontaan ja korruptioon kohdistuvat vaikutukset, jotka johtuvat yritysten liiketoimintamalleista, toiminnasta ja toimitusketjuista, myös EU:n ulkopuolella, ja katsoo, että näitä olisi myös käsiteltävä strategiassa; katsoo, että johtajien huolenpitovelvollisuus yritystään kohtaan edellyttää myös, että noudatetaan velvoitetta olla vahingoittamatta ekosysteemejä ja turvata sellaisten asiaankuuluvien sidosryhmien, myös työntekijöiden, edut, joihin yrityksen toiminta voi vaikuttaa haitallisesti;

22. katsoo, että tulevan lainsäädännön soveltamisalan olisi katettava kaikki unionin alueelle sijoittautuneet suuret pörssiyritykset ja listaamattomat yritykset, sellaisina kuin ne on määritelty tilinpäätösdirektiivin 3 artiklan 4 kohdassa; korostaa, että tasapuolisten toimintaedellytysten takaamiseksi kyseistä lainsäädäntöä olisi sovellettava myös kaikkiin EU:n ulkopuolisiin yrityksiin, jotka toimivat unionin markkinoilla; kehottaa komissiota määrittämään taloudellisen toiminnan korkean riskin alat, joilla on merkittävä vaikutus kestävyyttä koskeviin kysymyksiin, minkä vuoksi olisi perusteltua soveltaa kyseistä lainsäädäntöä asianomaisilla aloilla toimiviin pk-yrityksiin; katsoo lisäksi, että komission parhaillaan tekemän vaikutustenarvioinnin mukaan kestävyyttä koskevissa strategioissa olisi oltava mitattavissa olevia, yksityiskohtaisia, aikasidonnaisia ja tieteeseen perustuvia tavoitteita sekä siirtymäsuunnitelmia, jotka ovat yhdenmukaisia ympäristöä ja ilmastonmuutosta koskevien unionin kansainvälisten sitoumusten ja erityisesti Pariisin sopimuksen, biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen ja metsäkadon torjuntaa koskevien kansainvälisten sopimusten kanssa; katsoo, että strategioihin voisi sisältyä myös kussakin maassa toimeentuloon riittävään palkkaan perustuvaa oikeudenmukaista palkkausta koskeva sisäinen toimintaperiaate, sukupuolten tasa-arvoa koskeva toimintaperiaate sekä toimintaperiaate, jolla varmistetaan, että työntekijöiden oikeudet otetaan paremmin huomioon liiketoiminnassa; korostaa, että yritysten olisi itse määriteltävä näiden sisäisten toimintaperiaatteiden sisältö ottaen asianmukaisesti huomioon työntekijät ja kuullen näitä; katsoo, että toimintaperiaatteissa olisi otettava huomioon alakohtaiset ja/tai maantieteelliset kysymykset sekä erityisen haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin tai yhteisöihin kuuluvien henkilöiden oikeudet; katsoo, että toimitusjohtajien palkkojen muuttuvan osuuden kytkeminen strategiassa vahvistettujen mitattavissa olevien tavoitteiden saavuttamiseen edistäisi johtajien etujen yhdenmukaistamista yritysten pitkän aikavälin etujen kanssa; kehottaa komissiota edistämään edelleen tällaisia ylimmän johdon palkkausjärjestelmiä;

23. toteaa, että jotkin jäsenvaltiot ovat ottaneet lainsäädännössään käyttöön lojaalisuusosakkeiden käsitteen, jonka mukaan pitkäaikaisesta osakkeenomistuksesta palkitaan myöntämällä äänestysoikeuksia ja veroetuuksia; kehottaa komissiota harkitsemaan uusien mekanismien käyttöönottoa yritysten kestävien tuottojen ja pitkän aikavälin tulosten edistämiseksi; korostaa, että jakamattomat varat voivat edistää riittävien varantojen keräämistä;

24. katsoo, että osakkeenomistajien oikeuksia koskevaa direktiiviä olisi myös muutettava, jotta voitaisiin kannustaa osakkeenomistajien ”kärsivällistä” toimintaa erityisesti palkitsemalla pitkäaikaisesta osakkeenomistuksesta myöntämällä äänioikeuksia ja veroetuuksia;

25. on huolissaan siitä, että tietyissä kansainvälisissä investointisopimuksissa, kuten energiaperuskirjasta tehdyssä sopimuksessa, monikansallisten yhtiöiden taloudelliset edut asetetaan ensisijaisten ympäristö- ja ilmastokysymysten edelle; kehottaa komissiota toteuttamaan nopeasti toimia sen varmistamiseksi, että nykyiset ja tulevat kauppa- ja investointisopimukset ovat täysin EU:n ympäristö- ja ilmastotavoitteiden mukaisia, ja esittämään ehdotuksia yritysten harjoittaman maananastuksen ja niiden aiheuttaman metsäkadon torjumiseksi muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamisesta annetun direktiivin tulevan tarkistamisen yhteydessä;

26. katsoo, että yritykset olisi velvoitettava tiedottamaan kaikille asiaankuuluville sidosryhmille ja kuulemaan näitä kestävyyttä koskevan strategian määritys- ja seurantaprosessissa; katsoo, että sidosryhmän käsitettä olisi tulkittava laajasti ja sen olisi katettava kaikki henkilöt ja tahot, joiden oikeuksiin ja etuihin yrityksen tekemät päätökset voivat vaikuttaa, mukaan lukien työntekijät, ammattiliitot, paikallisyhteisöt, alkuperäiskansat, kansalaisten järjestöt, osakkeenomistajat, kansalaisyhteiskunta ja ympäristöjärjestöt; katsoo lisäksi, että on välttämätöntä kuulla kansallisia ja paikallisia viranomaisia, jotka käsittelevät talousasioiden kestävyyttä, erityisesti työllisyys- ja ympäristöpolitiikasta vastaavia viranomaisia;

27. katsoo, että yrityksen koosta ja toimialasta riippuen sidosryhmiä olisi kuultava neuvoa-antavissa komiteoissa, joihin osallistuisivat sidosryhmien edustajat, mukaan lukien työntekijät sekä riippumattomat asiantuntijat, ja että kuulemisen yleisenä tavoitteena olisi antaa yrityksen kestävyyttä koskevan strategian sisältöä ja täytäntöönpanoa koskevia neuvoja; katsoo, että toimivaan johtoon kuulumattomat johtokunnan jäsenet voisivat toimia neuvoa-antavien komiteoiden puheenjohtajina ja että komiteoilla olisi oltava laajan enemmistön hyväksynnän saatuaan oikeus pyytää riippumatonta tarkastusta, mikäli esitetään perusteltuja epäilyksiä siitä, että kestävyyttä koskevan strategian täytäntöönpano ei ole ollut asianmukaista;

28. katsoo, että valtiontukea, EU:n rahoitusta tai muuta julkista rahoitusta saavien yritysten tai irtisanomissuunnitelmia toteuttavien yritysten olisi pyrittävä säilyttämään työntekijöidensä työpaikat ja suojeltava näitä, mukautettava johtajiensa palkkoja asiaankuuluvasti, maksettava niille kuuluva osuus veroista, pantava täytäntöön kestävyyttä koskeva strategiansa hiilijalanjäljen vähentämistä koskevan tavoitteen mukaisesti ja pidättäydyttävä osinkojen maksamisesta tai sellaisten osakkeiden takaisinostojärjestelmien tarjoamisesta, joilla on tarkoitus palkita osakkeenomistajia;

°

° °

29. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

 


 

PERUSTELUT

Kestävyyteen perustuva lähestymistapa merkitsee yritysmaailmassa sitä, että yrityksen eri sidosryhmien edut, myös yleiset yhteiskunnalliset ja ympäristöön liittyvät näkökohdat, otetaan asianmukaisesti huomioon. Yritysten kestävää hallinnointia edistetään tällä hetkellä useilla kansainvälisillä aloitteilla, erityisesti yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevilla vuoden 2011 YK:n ohjaavilla periaatteilla, OECD:n toimintaohjeilla monikansallisille yrityksille ja monikansallisia yrityksiä ja sosiaalipolitiikkaa koskevalla ILO:n kolmikantaisella periaatejulistuksella. Vaikka nämä välineet ovat arvokkaita ja niiden avulla kannustetaan vastuullista liiketoimintaa maailmanlaajuisesti, ne eivät ole sitovia säädöksiä.

 

Euroopan unioni on ryhtynyt useisiin toimiin, joilla on pyritty edistämään rahoitustoiminnan ja taloudellisen toiminnan avoimuutta ja pitkäjänteisyyttä, mukaan lukien osakkeenomistajien oikeuksia koskevan direktiivin tarkistaminen, kestävän kasvun rahoitusta koskeva toimintasuunnitelma, tietojen antamista koskeva asetus ja luokitusjärjestelmäasetus. Muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamista koskevan direktiivin hyväksyminen vuonna 2014 oli myös merkittävä avoimuutta edistävä askel, jonka avulla voidaan mitata, seurata ja hallita yritysten suorituskykyä ja pitkän aikavälin vaikutuksia yhteiskuntaan ja ympäristöön. Direktiivin täytäntöönpanossa havaitut puutteet osoittavat kuitenkin tarpeen tehostaa muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamista unionissa. Esittelijä on vakuuttunut siitä, että avoimuus on keskeisen tärkeää vastuuvelvollisuuden varmistamiseksi. Hän pitää näin ollen myönteisenä komission sitoumusta nykyisen direktiivin tarkistamiseen.

 

Yritysten kestävää hallinnointia koskevan johdonmukaisen eurooppalaisen lähestymistavan varmistamiseksi yritykset olisi velvoitettava toteuttamaan konkreettisia toimia eikä ainoastaan julkistamaan tietoja. Esittelijä katsoo, että on luotava uusi kehys, jossa määritellään kestävyyttä koskevat yritysten johtokuntien velvollisuudet.

 

Muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamista koskevat velvoitteet

 

Euroopan parlamentti kehotti 29. toukokuuta 2018 antamassaan päätöslauselmassa harkitsemaan muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamisesta annetun direktiivin soveltamisalan laajentamista. Esittelijä haluaa palauttaa tämän kehotuksen mieliin ja katsoo, että olisi määriteltävä, mitkä yritykset ovat velvollisia ilmoittamaan muita kuin taloudellisia tietoja. Hän katsoo, että nykyinen soveltamisala on liian kapea eikä vastaa tilinpäätösdirektiivissä säädettyjä määritelmiä.

 

Olennaisuuden määritelmää olisi myös tarkistettava, ja se olisi yhdenmukaistettava niiden asioiden kanssa, jotka vaikuttavat pitkän aikavälin arvonmuodostukseen, ja sen olisi katettava yritysten taloudellista tulosta laajemmat kysymykset.

 

Muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamisesta annetun direktiivin mahdollistama merkittävä joustavuus johtaa siihen, että yritysten julkistamat tiedot ovat usein riittämättömiä, epäluotettavia eikä niitä voi vertailla. Komission laatimat ei-sitovat suuntaviivat eivät ole ratkaisseet tätä ongelmaa. Tämän vuoksi esittelijä katsoo, että on tarpeen ottaa käyttöön standardoitu kehys, jota soveltaen julkistetut tiedot ovat selkeitä, tasapainoisia, helposti ymmärrettäviä, vertailukelpoisia samalla alalla toimivien yritysten kesken, todennettavissa olevia ja objektiivisia.

 

Sidosryhmillä on usein myös vaikeuksia julkistettujen tietojen julkaisupaikan suhteen, sillä nykyinen kehys on hyvin joustava myös sen suhteen. Julkaisupaikan yhdenmukaistaminen vaikuttaa siten tarpeelliselta. Tietojen olisi oltava aina helposti saatavilla esimerkiksi yrityksen verkkosivustolla tai unionin laajuisella maksuttomalla digitaalisella foorumilla, joka on julkisesti saatavilla.

 

Arvioinnissa olisi keskityttävä erityisesti sisällön varmistamista koskevaan vaatimukseen, joka ei tällä hetkellä kuulu muihin kuin taloudellisiin tietoihin sovellettaviin sääntöihin. Esittelijä katsoo, että olisi säädettävä selvityksien pakollisesta tarkistuksesta, jonka suorittaa puolueeton ja riippumaton varmennuspalvelun tarjoaja.

 

On erittäin tärkeää pyytää neuvostoa kiireellisesti jatkamaan parlamentin kanssa käytäviä neuvotteluja komission ehdotuksesta direktiiviksi, jolla muutetaan direktiiviä 2013/34/EU siltä osin kuin on kyse tiettyjen yritysten ja sivuliikkeiden tuloverotietojen ilmoittamisesta.

 

Johtajien huolenpitovelvollisuus ja lisätoimenpiteet yritysten hallinnoinnin muuttamiseksi kestävämmäksi

 

Yritykset eivät ole abstrakteja yksiköitä, joita nykyiset ympäristöön ja yhteiskuntaan liittyvät haasteet eivät koske. Yritysten olisi edistettävä aktiivisemmin kestävyyttä, sillä niiden pitkän aikavälin tulos, palautumiskyky ja jopa selviytyminen voivat riippua siitä, reagoidaanko niissä asianmukaisesti ympäristöön ja yhteiskuntaan liittyviin kysymyksiin. Näin ollen johtajan huolenpitovelvollisuuteen yritystä kohtaan olisi kuuluttava osakkeiden lyhyen aikavälin voiton maksimoinnin lisäksi myös kestävyysnäkökohdat. Johtajat ovat merkittävässä asemassa yrityksen strategian määrittelyssä ja sen toiminnan valvonnassa, minkä vuoksi heillä olisi oltava velvollisuus sisällyttää yrityksen kokonaisstrategiaan pitkän aikavälin edut ja kestävyyteen liittyvät riskit, vaikutukset, mahdollisuudet ja riippuvuudet.

 

Esittelijä katsoo, että tarvitaan uusi kehys, jolla varmistetaan, että yritysten hallinto-, johto- tai valvontaelinten jäsenet ovat kollektiivisesti vastuussa yrityksen kestävyyttä koskevan strategian määrittelystä, julkaisemisesta ja seurannasta. Tämä edellyttää myös, että otetaan huomioon niiden sidosryhmien etu, joihin yrityksen toiminta voi vaikuttaa haitallisesti. Esittelijä katsoo, että kestävyyttä koskevassa strategiassa olisi oltava mitattavissa olevia, yksityiskohtaisia, aikasidonnaisia ja tieteeseen perustuvia tavoitteita, jotka ovat yhdenmukaisia unionin kansainvälisten sitoumusten kanssa. Strategian olisi myös sisällettävä toimintapolitiikkoja, jotka koskevat työntekijöiden oikeuksien tiiviimpää integrointia liiketoimintaan, ja siinä olisi määriteltävä oikeudenmukaista palkkaa koskeva politiikka ja käsiteltävä alakohtaisia ja/tai maantieteellisiä kysymyksiä.

 

Kestävyyttä koskevan strategian määrittely- ja seurantaprosessiin olisi otettava mukaan kaikki asiaankuuluvat sidosryhmät, kuten osakkeenomistajat, työntekijöiden edustajat sekä sellaiset ulkopuoliset sidosryhmät, joihin yritysten toiminta vaikuttaa. Yrityksen koosta riippuen olisi harkittava, säädetäänkö velvoitteesta perustaa tätä varten neuvoa-antavia komiteoita.


KANSAINVÄLISEN KAUPAN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (25.10.2020)

oikeudellisten asioiden valiokunnalle

yritysten kestävästä hallinnoinnista

(2020/2137(INI))

Valmistelija: Heidi Hautala

 

EHDOTUKSET

Kansainvälisen kaupan valiokunta pyytää asiasta vastaavaa oikeudellisten asioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1. korostaa, että vaikka valtiot ja hallitukset ovat yksinomaan vastuussa ihmisoikeuksien turvaamisesta omissa maissaan, yritysten kestävä hallinnointi sisältää ”yritysten vastuun ihmisoikeuksien kunnioittamisesta” yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien YK:n ohjaavien periaatteiden määritelmän mukaisesti; muistuttaa, että EU:n talous on pahimmassa maailmanlaajuisessa talouskriisissä 1930-luvun suuren laman jälkeen ja että kriisi on koetellut erityisen ankarasti yrityksiä kaikkialla Euroopassa; korostaa, että tällaisena aikana kaikissa uusissa lainsäädäntöaloitteissa olisi otettava huomioon aloitteen aiheuttama hallinnollinen rasitus erityisesti mikro- ja pk-yrityksille sekä aloitteen vaikutus EU:n yritysten työllistävyyteen ja osallistumiseen kansainvälisille markkinoille; muistuttaa siirtymäkausien merkityksestä oikeusvarmuuden ja hyvän lainsäädännön luomisessa;

2. kehottaa laatimaan kolme erillistä mutta toisiaan vahvistavaa lainsäädäntöehdotusta, joista yksi koskee yritysjohtajien velvollisuuksia ja yritysten kestävää hallinnointia, toinen ihmisoikeuksia ja ympäristöä koskevan huolellisuusvelvoitteen asettamista yrityksille ja kolmas muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamisesta annetun direktiivin tarkistamista[28];

3. muistuttaa, että globaalit toimitusketjut ovat maailmantalouden keskeinen piirre, mutta niiden monimutkaisuus ja yritysten vastuuvelvollisuuden puute voivat kasvattaa riskiä ihmisoikeuksien ja työntekijöiden oikeuksien loukkaamisesta sekä lisätä rankaisemattomuutta ympäristörikoksista, ja että kauppapolitiikalla on edistettävä yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmien avoimuutta muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamisesta annetun direktiivin mukaisesti, sillä kyseinen politiikka vaikuttaa toimitusketjuihin alihankintaketjut mukaan lukien, ja siinä on noudatettava Pariisin sopimuksen mukaisia ympäristö-, ihmisoikeus-, sosiaali- ja turvallisuusnormeja ja sillä on edistettävä YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista;

4. korostaa, että yritysten kestävä hallinnointi on tärkeä tekijä, jonka avulla EU voi saada aikaan sekä selviytymiskykyisen että kestävän talouden, parantaa tasapuolisia toimintaedellytyksiä EU:n yritysten kansainvälisen kilpailukyvyn ylläpitämiseksi ja edistämiseksi sekä suojella EU:n työntekijöitä ja yrityksiä kolmansien maiden harjoittamalta epäreilulta kilpailua ja joka voi siten asianmukaisesti mitoitettuna ja oikeasuhteisena hyödyttää EU:n kauppa- ja investointipolitiikkaa;

5. toteaa, että covid-19-pandemia on tuonut esiin globaalien toimitusketjujen haavoittuvuudet ja osoittanut, että vapaaehtoisuuteen perustuvat säännöt eivät yksin riitä, kuten on nähty esimerkiksi vaateteollisuuden alalla, missä tuotanto häiriintyi kriisin aikana, mikä johti kielteisiin vaikutuksiin koko toimitusketjussa; toteaa, että kriisistä selviytyvät paremmin yritykset, joilla on paremmin määritellyt ympäristöön, yhteiskuntaan ja hallintoon liittyvät käytännöt sekä prosessit riskien pienentämiseksi; toteaa, että taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) mukaan[29] yrityksillä, jotka puuttuvat covid-19-kriisiin liittyviin riskeihin ennakoivilla toimilla siten, että lievennetään työntekijöihin ja toimitusketjuihin kohdistuvia haitallisia vaikutuksia, on suurempi todennäköisyys kasvattaa arvoaan pitkällä aikavälillä ja vahvistaa selviytymis- ja palautumiskykyään sekä parantaa elinkelpoisuuttaan lyhyellä aikavälillä ja elpymisnäkymiään keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä;

6. panee huolestuneena merkille muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamisesta annetun EU:n direktiivin täytäntöönpanoa koskevan tuoreen tutkimuksen[30] tuloksen, jonka mukaan yli kolme neljäsosaa yrityksistä, myös korkean riskin aloilla toimivista, ei ilmoita tietoja toimitusketjuistaan, lukuun ottamatta vaatetusalan yrityksiä, joista merkittävä osa toimittaa joko yleisen tai yksityiskohtaisen toimittajaluettelon; toteaa, että pörssiyhtiöillä, listaamattomilla julkisilla yhtiöillä ja EU:hun rekisteröityneillä yksityisillä yrityksillä voi olla erilaiset kansalliseen lainsäädäntöön perustuvat yritysten kestävää hallinnointia koskevat velvoitteet; muistuttaa, että on tärkeää turvata tasapuoliset toimintaedellytykset EU:n ulkopuolelle rekisteröityneisiin yrityksiin nähden, sillä nämä eivät aina noudata yritysten kestävän hallinnoinnin periaatteita, millä on kielteisiä vaikutuksia EU:n yrityksiin ja niiden työntekijöihin; korostaa, että yritysten kestävän hallinnoinnin olisi koskettava kaikkia sisämarkkinoilla toimivia EU:hun ja sen ulkopuolelle sijoittautuneita yrityksiä; kehottaa komissiota hyödyntämään muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamisesta annetun direktiivin uudelleentarkastelua tilaisuutena tehostaa raportointivaatimuksia ja raportoinnin valvontaa sekä varmistaa ympäristö-, sosiaali- ja ihmisoikeusnormien noudattaminen;

7. toteaa, että vastikään laaditussa yritysjohtajien velvollisuuksia ja yritysten kestävää hallinnointia koskevassa, ajanjakson 1992–2018 kattavassa komission tutkimuksessa vahvistetaan, että suurin osa EU:n yrityksistä asettaa lyhyen aikavälin hyödyt pitkän aikavälin hyötyjen ja kestävyyden edelle, ja korostaa, että tällaisella yritysten lyhyen aikavälin hyödyn tavoittelemisella on kestämättömiä vaikutuksia EU:n kaupankäyntiin kolmansien maiden kanssa; korostaa, että yritysjohtajien velvollisuuksiin olisi kuuluttava velvoite sisällyttää yritystensä liiketoimintastrategioihin pitkän aikavälin kestävyyttä koskevat näkökohdat sekä kestävyystavoitteet, jotka ulottuvat nykyistä osakkeenomistajien etujen ensisijaisuutta laajemmalle, sekä velvoite julkistaa asianmukaisia tietoja ottaen kuitenkin huomioon kilpailunäkökohdat ja oikeutetun edun suojata sisäistä liiketoimintaan liittyvää taitotietoa; korostaa, että tällaisten strategioiden kehittämisen olisi perustuttava kansainvälisiin sosiaali-, ympäristö- ja ihmisoikeusnormeihin ja sen yhteydessä olisi tapauksen mukaan kuultava paikallisia yhteisöjä; toteaa, että kansalaisyhteiskunnan huomioivien EU:n yritysrakenteiden mallina voitaisiin käyttää sisäisten neuvoa-antavien ryhmien tasapuolista kokoonpanoa sekä kokemusta, joka on saatu kyseisten ryhmien osallistavasta ja jäsennellystä vuoropuhelusta; toteaa, että yrityksen hallituksen kokoonpanon muuttaminen esimerkiksi nimittämällä siihen yritysten kestävää hallinnointia tunteva jäsen voisi parantaa näiden velvoitteiden noudattamista; katsoo, että tällaisten toimenpiteiden sovellettavuutta olisi arvioitava mahdollisen haitan riskin perusteella; toteaa, että kaikkien toimien olisi oltava suhteellisuusperiaatteen mukaisia;

8. kehottaa komissiota arvioimaan yritysten kestävää hallinnointia koskevien velvoitteiden vaikutuksia ulkomaankaupan rahoitusta tarjoaviin rahoituslaitoksiin;

9. painottaa, että vaatimukseen julkistaa tietoja siitä, miten ympäristöön, yhteiskuntaan ja työntekijöihin liittyvät seikat, ihmisoikeuksien kunnioittaminen sekä lahjonta ja korruptio vaikuttavat yritykseen ja miten yritys vaikuttaa yhteiskuntaan ja ympäristöön (nk. kaksinkertaisen olennaisuuden standardi), olisi sisällyttävä kaikkien merkityksellisten toimitusketjua koskevien tietojen antaminen; toteaa, että nämä tiedot annetaan muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamisesta annetussa direktiivissä vahvistettujen sääntöjen mukaisesti; painottaa, että kaikkien uusien EU:n vaatimusten on noudatettava ilmoittamista koskevia erilaisia kansainvälisiä standardeja, kuten Global Reporting Initiativen (GRI), kestävyyttä koskevia kirjanpitostandardeja käsittelevän lautakunnan (SASB) ja kansainvälisen yhdennettyä raportointia käsittelevän neuvoston (IIRC) standardeja, jotta eurooppalaisille yrityksille voidaan taata tasapuoliset toimintaedellytykset; toteaa, että on tärkeää antaa kattavia suuntaviivoja ja viitteitä siitä, millaista tietoa arvoketjuista on julkistettava;

10. korostaa, että uusi luokitusjärjestelmäasetus on tärkeä ja sillä on merkitystä myös toimitusketjujen kannalta; korostaa, että veronkierron torjunta on olennainen osa yritysten kestävää hallinnointia;

11. panee merkille komission ehdotuksen valmistella yritysten kestävää hallinnointia ja huolellisuusvelvoitteita koskevaa lainsäädäntöä, joka perustuu OECD:n toimintaohjeisiin monikansallisille yrityksille ja niiden liitteenä oleviin vastuullisen liiketoiminnan ohjeisiin (OECD Due Diligence Guidance on Responsible Business Conduct), Kansainvälisen työjärjestön keskeisissä yleissopimuksissa vahvistettuihin normeihin sekä YK:n yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskeviin ohjaaviin periaatteisiin; kehottaa komissiota tarkastelemaan mahdollisuutta laatia toimitusketjuja koskevia EU:n tason sertifiointijärjestelmiä, joilla voitaisiin täydentää sen huolellisuusvelvoitetta koskevaa lainsäädäntöehdotusta; kehottaa komissiota arvioimaan, mitä nykyisiä säädöksiä voitaisiin päivittää tai yksinkertaistaa;

12. korostaa, että yritysten kestävää hallinnointia ei pitäisi nähdä suppeasti vain huolellisuusvelvoitetta koskevana lainsäädäntönä, sillä kauppapolitiikalla on myös keskeinen rooli sellaisten toimenpiteiden älykkäissä yhdistelmissä, joilla edistetään ihmisoikeuksien kunnioittamista yrityksissä ja lievennetään ympäristövahinkoja; korostaa, että EU:n yritysten hallinnointi- ja ohjausrakenteiden on tärkeää olla yhdenmukaisia sen vastuullista liiketoimintaa koskevan vuoropuhelun kanssa, jota EU käy kolmansien maiden kanssa vapaakauppasopimusten kauppaa ja kestävää kehitystä koskevien lukujen yhteydessä; korostaa, että meneillään olevassa kauppapolitiikan uudelleentarkastelussa olisi otettava huomioon sekä yritysten kestävä hallinnointi että yritysten huolellisuusvelvoite.


TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄ
LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

27.10.2020

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

34

3

6

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Barry Andrews, Anna-Michelle Asimakopoulou, Tiziana Beghin, Geert Bourgeois, Saskia Bricmont, Udo Bullmann, Jordi Cañas, Daniel Caspary, Miroslav Číž, Arnaud Danjean, Paolo De Castro, Emmanouil Fragkos, Raphaël Glucksmann, Markéta Gregorová, Enikő Győri, Roman Haider, Christophe Hansen, Heidi Hautala, Danuta Maria Hübner, Herve Juvin, Maximilian Krah, Danilo Oscar Lancini, Bernd Lange, Margarida Marques, Gabriel Mato, Sara Matthieu, Emmanuel Maurel, Carles Puigdemont i Casamajó, Samira Rafaela, Inma Rodríguez-Piñero, Massimiliano Salini, Helmut Scholz, Liesje Schreinemacher, Sven Simon, Dominik Tarczyński, Mihai Tudose, Kathleen Van Brempt, Marie-Pierre Vedrenne, Jörgen Warborn, Iuliu Winkler, Jan Zahradil

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Svenja Hahn, Jean-Lin Lacapelle

 

 



LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ
LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

34

+

ECR

Emmanouil Fragkos

ID

Danilo Oscar Lancini

GUE/NGL

Emmanuel Maurel, Helmut Scholz

NI

Tiziana Beghin, Carles Puigdemont i Casamajó

PPE

Anna-Michelle Asimakopoulou, Daniel Caspary, Arnaud Danjean, Christophe Hansen, Danuta Maria Hübner, Gabriel Mato, Massimiliano Salini, Sven Simon, Iuliu Winkler

RENEW

Barry Andrews, Jordi Cañas, Svenja Hahn, Samira Rafaela, Liesje Schreinemacher, Marie-Pierre Vedrenne

S&D

Udo Bullmann, Miroslav Číž, Paolo De Castro, Raphaël Glucksmann, Bernd Lange, Margarida Marques, Inma Rodríguez-Piñero, Mihai Tudose, Kathleen Van Brempt

VERTS/ALE

Saskia Bricmont, Markéta Gregorová, Heidi Hautala, Sara Matthieu

 

3

-

ID

Herve Juvin, Maximilian Krah

PPE

Jörgen Warborn

 

6

0

ECR

Geert Bourgeois, Dominik Tarczyński, Jan Zahradil

ID

Roman Haider, Jean-Lin Lacapelle

PPE

Enikő Győri

 

Symbolien selitys:

+ : puolesta

- : vastaan

0 : tyhjää

 

 


 

 

YMPÄRISTÖN, KANSANTERVEYDEN JA ELINTARVIKKEIDEN TURVALLISUUDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (29.10.2020)

oikeudellisten asioiden valiokunnalle

yritysten kestävästä hallinnoinnista

(2020/2137(INI))

Valmistelija: Pascal Canfin

 

 


 

EHDOTUKSET

Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa oikeudellisten asioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A. ottaa huomioon, että Pariisin sopimuksen tavoitteena on pitää maapallon keskilämpötilan nousu selvästi alle 2 celsiusasteessa esiteolliseen tasoon verrattuna ja toteuttaa toimia, joilla lämpötilan nousu rajoitetaan 1,5 celsiusasteeseen esiteolliseen tasoon verrattuna;

B. toteaa, että covid-19-pandemia on osoittanut, miten perustavanlaatuisesti ihmisten, eläinten ja ympäristön terveys ovat sidoksissa toisiinsa; katsoo, ettei kestävää kehitystä pitäisi rajoittaa vain ympäristön- ja ilmastonsuojeluun, vaan sen avulla olisi pyrittävä myös varmistamaan ihmisten, elollisten olentojen ja ekosysteemien mahdollisimman korkeatasoinen suojelu ja kehitys; toteaa, että Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteet kattavat useita monialaisia kysymyksiä, kuten täyden ja tuottavan työllisyyden sekä ihmisarvoisen työn kaikille; katsoo, että yritysten kestävä hallinnointi tarjoaa valtavan potentiaalin varmistaa, että yritykset edistävät kaikkien näiden tavoitteiden saavuttamista;

C. toteaa, että unionin perustana ovat Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklassa mainitut arvot ja sen ympäristöpolitiikka perustuu ennalta varautumisen periaatteeseen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 191 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

D. katsoo, että nopeasti muuttuvassa maailmantaloudessa yritysten hallinnointimallin olisi vastattava kiireellisimpiä toimia vaativiin haasteisiin, joita ovat ilmastonmuutos, ympäristön tilan heikkeneminen, luonnonkatastrofit ja kasvava maailmanlaajuinen eriarvoisuus; toteaa, että Euroopan unioni ja koko ihmiskunta ylittävät tällä hetkellä neljä yhdeksästä maapallon sietokyvyn rajasta;

E. toteaa, että lisääntyvä maailmanlaajuinen kilpailu luonnonvaroista johtaa usein siihen, että yritykset hyödyntävät luonnonympäristöä ja ihmisten elinympäristöä kestämättömällä tavalla;

F. katsoo, että yritysten hallinnoinnilla on keskeinen rooli niiden EU:n sitoumusten toimeenpanossa, jotka koskevat YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden ja Pariisin sopimuksen täytäntöönpanoa;

G. toteaa, että ilmastonmuutos vaarantaa vakavasti elintarviketurvan ja erityisesti elintarvikkeiden saatavuuden, saantimahdollisuudet ja käytön sekä elintarvikejärjestelmien vakauden; toteaa, että naisviljelijät tuottavat nykyisin 45–80 prosenttia kaikista elintarvikkeista kehitysmaissa, joihin ilmastonmuutos ja ympäristön tilan heikkeneminen vaikuttavat suhteettoman paljon;

H. toteaa, että keskimäärin 20 prosenttia ihmisen aiheuttamista hiilidioksidipäästöistä johtuu metsäkadosta; katsoo, että Brasilian metsäkato ja avomeren ylihyödyntäminen osoittavat selvästi, että ympäristön kestävää hallintaa on parannettava nopeasti maailmanlaajuisesti;

I. toteaa, että yhä useammat maat ja viranomaiset antavat ekosysteemeille oikeudellisen aseman; toteaa, että Ecuador on vahvistanut perustuslaissaan luonnon oikeudet ja tunnustanut siten ekosysteemien luovuttamattoman oikeuden olemassaoloon ja kehitykseen sekä antanut yksilöille, kansoille, yhteisöille ja jopa muille kansakunnille oikeuden valvoa luonnon oikeuksien täytäntöönpanoa ja soveltaa ennaltaehkäiseviä ja rajoittavia toimenpiteitä toimintaan, joka saattaa johtaa lajien sukupuuttoon, ekosysteemien tuhoutumiseen tai luonnollisten kiertokulkujen pysyvään muuttumiseen;

J. toteaa, että Århusin yleissopimuksessa vahvistetaan useita ympäristöasioita koskevia yleisön ja yhdistysten oikeuksia, mukaan lukien oikeus saada ympäristöä koskevaa tietoa, oikeus osallistua ympäristöä koskevaan päätöksentekoon ja muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeus;

K. toteaa, että YK:n Århusin yleissopimuksen valvontakomitea totesi vuonna 2017, ettei EU noudata Århusin yleissopimusta, koska sen kansalaisilla ei ole mahdollisuutta riitauttaa EU:n toimielinten päätöksiä EU:n tuomioistuimissa;

L. toteaa, että komissio on lisännyt vuosien 2019–2024 välisen ajan tavoitteita laatimalla asialistan Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa varten ja toteamalla, että Euroopan on johdettava siirtymistä kohti terveempää maapalloa;

1. katsoo, että yritysten kestävä hallinnointi on olennaisen tärkeää yritysten pitkän aikavälin linjausten kannalta, jotta niiden toimintaa voidaan mukauttaa siten, että se on yhteensopivaa Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa esitettyjen unionin yleisten ympäristötavoitteiden saavuttamisen sekä sen unionin sitoumuksen kanssa, joka koskee kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä unionin pyrkiessä saavuttamaan vuoden 2050 ilmastoneutraaliustavoitteen; korostaa, että kaikkien alojen olisi edistettävä kyseisen tavoitteen saavuttamista;

2. on huolissaan siitä, että tietyissä kansainvälisissä investointisopimuksissa, kuten energiaperuskirjasta tehdyssä sopimuksessa, monikansallisten yhtiöiden taloudelliset edut asetetaan ensisijaisten ympäristö- ja ilmastokysymysten edelle; kehottaa komissiota toteuttamaan nopeasti toimia sen varmistamiseksi, että nykyiset ja tulevat kauppa- ja investointisopimukset ovat täysin EU:n ympäristö- ja ilmastotavoitteiden mukaisia, ja esittämään ehdotuksia yritysten harjoittaman maananastuksen ja niiden aiheuttaman metsäkadon torjumiseksi muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamisesta annetun direktiivin tulevan tarkistamisen yhteydessä;

3. korostaa, että ekologisella siirtymällä ja lisääntyvällä digitalisaatiolla on merkittäviä vaikutuksia työvoimaan; katsoo näin ollen, että yritysten kestävässä hallinnoinnissa olisi aina tunnustettava ja tosiasiallisesti taattava työntekijöiden oikeus ammatilliseen jatkokoulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen työajalla;

4. katsoo, että nykyinen menettelytapa, jossa komissio antaa suuntaviivoja yritysten muiden kuin taloudellisten tietojen raportoinnista, ei yksin riitä varmistamaan toivottua lopputulosta eli sitä, että yritykset julkaisisivat vertailukelpoisia, luotettavia ja johdonmukaisia tietoja;

5. kehottaa tässä yhteydessä hyväksymään unionin normeja, joissa on tarkasti määritelty muiden kuin taloudellisten tietojen sisältöä ja saatavuutta koskevat vaatimukset ja joita olisi sovellettava ainakin kaikkiin unionissa toimiviin pörssiyrityksiin ja listaamattomiin suuriin yrityksiin; toteaa, että uusien unionin normien on perustuttava vaikutustenarviointiin ja niitä on mukautettava pk-yritysten valmiuksien mukaisesti; kehottaa myös ottamaan käyttöön pk-yrityksille suunnattuja erityismekanismeja näiden normien täytäntöönpanon helpottamiseksi ja varmistamiseksi, mukaan lukien kielitukityökalut, jotka auttavat niitä verkkofoorumien käytössä;

6. kehottaa komissiota sitoutumaan tällaisten normien laatimiseen muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamisesta annetun direktiivin tarkistamisen yhteydessä; katsoo, etteivät nämä normit saisi aiheuttaa kohtuutonta taakkaa pk-yrityksille;

7.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltiota noudattamaan ja edistämään yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevia YK:n ohjaavia periaatteita ja vastuullista liiketoimintaa koskevia OECD:n due diligence -ohjeita, jotta voidaan ehkäistä, vähentää ja korjata ympäristölle ja biologiselle monimuotoisuudelle aiheutuvia vahinkoja, ja ottamaan samalla asianmukaisesti huomioon velvoitteet ja sitoumukset varmistaa turvallinen, puhdas, terveellinen ja kestävä ympäristö;

8. katsoo, että EU:n kehyksen avulla olisi tuettava ja autettava yrityksiä ja erityisesti pk-yrityksiä sen varmistamisessa, että julkistettavat tiedot ovat selkeitä, tasapainoisia, ymmärrettäviä ja vertailukelpoisia alan yritysten kesken;

9. katsoo lisäksi, että yritysten kestävää hallinnointia koskevan unionin lainsäädännön johdonmukaisuuden varmistamiseksi pelkkä velvoite julkistaa tietoja ei riitä, vaan olisi otettava myös käyttöön konkreettisia, oikeasuhteisia ja valvottavissa olevia velvoitteita ja määrällisiä tavoitteita, jotka perustuvat vaikutustenarviointiin; kehottaa komissiota varmistamaan, että muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamisesta annetun direktiivin tarkistamisen yhteydessä noudatetaan kestävää toimintaa koskevaa unionin luokitusjärjestelmäasetusta, ja kehottaa määrittelemään yrityksiin sovellettavat luonteeltaan pakottavat ja sitovat vähimmäisvaatimukset; katsoo lisäksi, että olisi myös otettava käyttöön näiden toimenpiteiden toteuttamistapoja koskevia kannustimia, jotka on suunnattu erityisesti pienemmille yrityksille;

10. katsoo, että yritysten kestävyysstrategioissa olisi asetettava etusijalle pitkän aikavälin edut, jotta voidaan helpottaa pakollista siirtymistä kestämättömistä investoinneista ja yritysten käytännöistä kestävämpiin toimiin, joilla edistetään ympäristö- ja ilmastotavoitteita, kuten uusiutuvan energian tuotanto, jätteen määrän vähentäminen ja todellisen kiertotalouden edistäminen;

11. muistuttaa, että yritysten kestävyyden edellytyksenä on, että niiden johto noudattaa täysimääräisesti ympäristöön liittyviä ja sosiaalisia velvoitteitaan; korostaa, että tarvitaan vahvoja ja riippumattomia tarkastuksia, jotta voidaan varmistaa, että näitä velvoitteita noudatetaan täysimääräisesti;

12. kehottaa tässä yhteydessä hyväksymään unionin lainsäädäntökehyksen, jolla velvoitetaan yritykset laatimaan ja panemaan täytäntöön yrityksen kestävyysstrategian ja arvioimaan ja päivittämään sitä säännöllisesti kuullen kaikkia asiaankuuluvia sidosryhmiä; katsoo, että tässä strategiassa olisi käsiteltävä erityisesti yritysten ympäristövaikutuksia, kuten biologisen monimuotoisuuden köyhtymistä ja metsäkatoa, sekä keskipitkän ja pitkän aikavälin suunnitelmia ilmastoneutraaliuden saavuttamiseksi vuoteen 2050 mennessä;

13. toteaa, että naiset ovat alttiita ilmastonmuutoksen vaikutuksille mutta myös toimivat tehokkaana muutosvoimana ilmastonmuutoksen hillitsemisessä ja siihen sopeutumisessa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen ympäristöanalyyseihinsä, päätöksentekoonsa, toimintasuunnitelmiinsa ja muihin toimenpiteisiinsä, jotka liittyvät kestävään kehitykseen ja ilmastonmuutokseen, jotta sukupuolinäkökohdat saavat enemmän huomiota.

 


 

 

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄ
LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

29.10.2020

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

66

11

3

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Nikos Androulakis, Bartosz Arłukowicz, Margrete Auken, Simona Baldassarre, Marek Paweł Balt, Traian Băsescu, Aurelia Beigneux, Monika Beňová, Sergio Berlato, Alexander Bernhuber, Malin Björk, Simona Bonafè, Delara Burkhardt, Pascal Canfin, Sara Cerdas, Mohammed Chahim, Tudor Ciuhodaru, Nathalie Colin-Oesterlé, Esther de Lange, Christian Doleschal, Marco Dreosto, Eleonora Evi, Agnès Evren, Fredrick Federley, Pietro Fiocchi, Catherine Griset, Jytte Guteland, Anja Hazekamp, Martin Hojsík, Pär Holmgren, Jan Huitema, Yannick Jadot, Adam Jarubas, Petros Kokkalis, Athanasios Konstantinou, Joanna Kopcińska, Sylvia Limmer, Javi López, Fulvio Martusciello, Liudas Mažylis, Joëlle Mélin, Tilly Metz, Dolors Montserrat, Alessandra Moretti, Dan-Ştefan Motreanu, Ville Niinistö, Ljudmila Novak, Grace O’Sullivan, Jutta Paulus, Jessica Polfjärd, Luisa Regimenti, Frédérique Ries, María Soraya Rodríguez Ramos, Sándor Rónai, Rob Rooken, Silvia Sardone, Christine Schneider, Günther Sidl, Linea Søgaard-Lidell, Nicolae Ştefănuță, Nils Torvalds, Edina Tóth, Véronique Trillet-Lenoir, Alexandr Vondra, Mick Wallace, Pernille Weiss, Michal Wiezik, Tiemo Wölken, Anna Zalewska

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Maria Arena, Manuel Bompard, Antoni Comín i Oliveres, Margarita de la Pisa Carrión, Sven Giegold, Jens Gieseke, Nicolás González Casares, Christophe Hansen, Laura Huhtasaari, Ondřej Knotek, Róża Thun und Hohenstein

 


 

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ
LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

66

+

PPE

Bartosz Arłukowicz, Traian Băsescu, Alexander Bernhuber, Nathalie Colin-Oesterlé, Esther de Lange, Christian Doleschal, Agnès Evren, Jens Gieseke, Christophe Hansen, Adam Jarubas, Fulvio Martusciello, Liudas Mažylis, Dolors Montserrat, Dan-Ştefan Motreanu, Ljudmila Novak, Christine Schneider, Róża Thun und Hohenstein, Edina Tóth, Michal Wiezik

S&D

Nikos Androulakis, Maria Arena, Marek Paweł Balt, Monika Beňová, Simona Bonafè, Delara Burkhardt, Sara Cerdas, Mohammed Chahim, Tudor Ciuhodaru, Nicolás González Casares, Jytte Guteland, Javi López, Alessandra Moretti, Sándor Rónai, Günther Sidl, Tiemo Wölken

RENEW

Pascal Canfin, Fredrick Federley, Martin Hojsík, Jan Huitema, Ondřej Knotek, Frédérique Ries, María Soraya Rodríguez Ramos, Nicolae Ştefănuță, Nils Torvalds, Véronique Trillet-Lenoir

Verts/ALE

Margrete Auken, Sven Giegold, Pär Holmgren, Yannick Jadot, Tilly Metz, Ville Niinistö, Grace O’Sullivan, Jutta Paulus

ECR

Sergio Berlato, Pietro Fiocchi, Joanna Kopcińska, Alexandr Vondra, Anna Zalewska

GUE/NGL

Malin Björk, Manuel Bompard, Anja Hazekamp, Petros Kokkalis, Mick Wallace

NI

Antoni Comín i Oliveres, Eleonora Evi, Athanasios Konstantinou

 

11

-

PPE

Jessica Polfjärd

ID

Simona Baldassarre, Aurelia Beigneux, Marco Dreosto, Catherine Griset, Laura Huhtasaari, Sylvia Limmer, Joëlle Mélin, Luisa Regimenti, Silvia Sardone

ECR

Rob Rooken

 

3

0

PPE

Pernille Weiss

RENEW

Linea Søgaard-Lidell

ECR

Margarita de la Pisa Carrión

 

Symbolien selitys:

+ : puolesta

- : vastaan

0 : tyhjää

 

 


TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄ ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

16.11.2020

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

13

5

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Geoffroy Didier, Ibán García Del Blanco, Jean-Paul Garraud, Esteban González Pons, Gilles Lebreton, Karen Melchior, Franco Roberti, Marcos Ros Sempere, Stéphane Séjourné, Marie Toussaint, Adrián Vázquez Lázara, Axel Voss, Marion Walsmann, Tiemo Wölken, Lara Wolters

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Magdalena Adamowicz, Patrick Breyer, Daniel Buda, Jorge Buxadé Villalba, Caterina Chinnici, Pascal Durand, Heidi Hautala, Sabrina Pignedoli

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (209 art. 7 kohta)

Daniel Freund

 

 


 

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

13

+

EPP

Geoffroy Didier

S&D

Ibán García Del Blanco, Franco Roberti, Marcos Ros Sempere, Tiemo Wölken, Lara Wolters

RENEW

Pascal Durand, Karen Melchior, Stéphane Séjourné, Adrián Vázquez Lázara

VERTS/ALE

Patrick Breyer, Marie Toussaint

GUE/NGL

Manon Aubry

 

5

-

EPP

Esteban González Pons, Axel Voss

ID

Jean-Paul Garraud, Gilles Lebreton

ECR

Angel Dzhambazki

 

0

0

 

 

 

Symbolien selitys:

+ : puolesta

- : vastaan

0 : tyhjää

 

 

 

Päivitetty viimeksi: 10. joulukuuta 2020
Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö